Kevättä ja syksyä


Kevättä ja syksyä -kausi (春秋時代 chūn qiū shí daì (春秋时代)) vallitsi Kiinassa 770 eaa.– 476 eaa.
Tällöin Zhou-dynastian valta ulottui vain pienelle alueelle, ja maata hallitsivat lääninherrat, jotka johtivat käytännössä omia valtioitaan, joita olivat muun muassa Qi, Jin ja Chu. Kungfutse ja monia muita ajattelijoita eli tällä kaudella. Virkamiesvaltio alkoi nostaa päätään aikaisemman sukulaisuuteen perustuvien virkapaikkojen sijaan, ja rauta yleistyä.
Kevään ja syksyn kaudella vuorottelivat sodat ja diplomatia. Kausi päättyi valtioiden välisten sotien lisääntyessä, ja silloin alkoi taistelevien valtioiden kausi.

Kevättä ja syksyä


Kausi alkoi, kun Zhou-dynastian hallitsijoiden oli paettava läntisiltä mailtaan ja siirrettävä pääkaupunkinsa
Zongzhousta 宗周 Chengzhouhun 成周 (eli Luoyiin 雒邑, joka on nykyinen Luoyang) Keltainenjoki altaalla, eivätkä he enää kyenneet laajentamaan alueitaan.
<small>(Nimet on tällä sivulla kirjoitettu pinyinlatinisaatiolla, perinteiset merkit ja sulkeissa yksinkertaistetut merkit silloin kun ne poikkeavat perinteisistä. Katso myös Ohje:Tyyliopas/Itä-Aasiaa käsittelevät artikkelit.)</small>
Kevättä ja syksyä -kausi on saanut nimensä Lu-valtion (魯 (鲁)) aikakirjojen mukaan. Näissä aikakirjoissa kuvataan varsin tarkasti poliittiset tapahtumat Lu, Qi (valtio) (齊 |qí] (齐)), Jin (晉 jìn (晋)), Qin (秦 qín) ja Chu (楚 chǔ) -valtioissa ajalta 722 eaa. - 481 eaa., siten että mainitaan paitsi tapahtumavuodet myös vuodenajat.
Kausi päättyi valtioiden erimielisyyksien lisääntyessä ja melko rauhanomaisen yhdessäelon päättyessä; tällöin Kiina hajosi useaan toisiaan vastaan taistelevaan valtioon.
Kevään ja syksyn aikakausi vastaa itäisen Zhou-dynastian ensimmäistä puoliskoa.

Yhteiskuntakehitys


Kuva:Frühling-und-Herbst2.jpg
Zhou-dynastia feodalismi järjestelmän kaaduttua paikallisista lääninherroista tuli hallitsijoita. Muutama tällainen lääni otti valtaansa pienempiä läänejä alueelta ja Zhou-kuninkaiden maita. Alueet olivat jatkuvassa sotatilassa, mikä edellytti armeijan ylläpitoa ja keskusjohdettua valtiota. Poliittisen rakenteensa sai parhaiten järjesteltyä Qi-valtio Guan Zhong:in 管仲 (kuoli 645 eaa.) ohjeistuksella. "Mestari Guanzi" 管子 jakoi alueen hallinnollisiin yksiköihin, järjesti kauppiaat, käsityöläiset, sotilaat, maanviljelijät ja muut kansalaiset virkamiesten hallinnoimiin yksiköihin. Näitä virkamiehiä palkittiin tai rangaistiin heidän toimiensa onnistumisen perusteella. Tällainen keskittynyt valtio toimi paremmin tilanteissa, joissa tarvittiin järjestäytymistä, esimerkiksi sodassa ja julkisissa töissä. Guanzi oli ensimmäinen legalismi (Kiina). Tämä oli ajatussuunta, josta myöhemmin tuli keskeinen kiinalaisessa keisarikunnassa. Muut valtiot kopioivat tätä järjestelmää yksi kerrallaan, luopuen sukulaisuuksiin pohjautuvasta virkamiesjärjestelmästä. Lääninherralle sukua olevien ministerien (qing 卿) ja sihteerien (dafu 大夫) sijaan palveluun astuivat ammattilaisvirkamiehet nimikkeellä shi 士. Heillä oli myös erityistietoa sotilaallisesta ja siviilitoiminnasta.
Kun merkittävien valtioiden herttuat (gong 公) olivat päässeet Zhoun kuninkaan vallan alta ja itsenäistyneet, he lähettivät uusille alueille omia kannattajiaan. Tällaiset perheet saattoivat itsenäistyä lääninherransa alta, ja näin kävi esimerkiksi Jin-valtiossa perheille Zhao 趙 (赵), Wei 魏 ja Han 韓 (韓).
Viljelykasvien kierrolla saatiin yhä suurempia maa-alueita viljelykelpoisiksi ja ruoantuotanto siten lisääntyi. Myös rautaiset aurat yleistyivät 400-luvulla eaa. Maanviljelijöillä, joiden tuli työskennellä lähes orjamaisesti lääninherran siviili- ja sotilaspalveluksessa, oli niin kutsuttuja kaivopeltoja (kaivon merkin jing 井 mukaan) joissa oli yhdeksän osaa. Keskimmäisen pellon tuotto tuli luovuttaa lääninherralle. Teoriassa kaikki pellot kuuluivat kuninkaalle, mutta kaikissa valtioissa noin kymmenyksen kokoinen viljavero otettiin hiljalleen käyttöön.
Rautaa pidettiin alempiarvoisena metallina, minkä vuoksi sitä käytettiin auroissa muttei juurikaan aseissa. Keramiikan ja pronssisten työkalujen teollinen tuotanto yleistyi Kevättä ja syksyä -kaudella. Valtioiden välillä käytiin sotien ja rauhanneuvottelujen lisäksi myös laajamittaista kauppaa, minkä vuoksi oli alettava tuottaa ja yhdenmukaistaa kolikoita.

Kungfutselaisuus


Kungfutse (Kong Zi 孔子) (551 eaa.-479 eaa.) kaipasi kovasti vanhaa eliittiä riitteineen, jotka nyt osin hylättiin. Pääministerit (xiang 相) saattoivat hallita koko valtiota, niin että varsinainen hallitsija jäi vain nimelliseksi keulakuvaksi. Hänestä hallitsijoiden piti olla hallitsijoita ja alaisten alaisia. Tarkemmin sivuilla Kungfutse ja kungfutselaisuus.

Suurimmat valtiot


:Qi (valtio) 齐 - Linzi 臨淄 临淄
:Chu (valtio) 楚 - Ying 郢 郢
:Qin (valtio) 秦 - Xianyang 咸陽 咸阳
:Jin (valtio) 晉
:Lu (valtio) 鲁 - Qufu 曲阜 曲阜
:Chen (valtio) 陈; - Wanqiu 宛丘; 宛丘
:Cai (valtio) 蔡 - Shangcai 上蔡 上蔡
:Cao (valtio) 曹
:Song (valtio) 宋 - Shangqiu 商丘 商丘
:Wei (Kevään ja Syksyn valtio) 卫
:Wu (valtio) 吴 - Suzhou 姑蘇 姑苏
:Yue (valtio) 越 - Kuaiji 會稽 会稽
:Hua (valtio) 滑
:Zheng (valtio) 郑 - Xinzheng 新鄭
:Yan (valtio) 燕

Hallitsijat


Zhou-kuninkaista oli vanhasta pääkaupungista pakenemisen yhteydessä tullut vain nimellisiä valtion päämiehiä; käytännön valtaa pitivät paikalliset lääninherrat. Kauden Zhou-kuninkaat olivat:
Zhou Pingwang 周平王, 770 eaa.-720 eaa.
Zhou Huanwang 周桓王, 719 eaa.-697 eaa.
Zhou Zhuangwang 周莊王, 696 eaa.-682 eaa. (周庄王)
Zhou Xiwang 周釐王, 681 eaa.-677 eaa. (周厘王)
Zhou Huiwang 周惠王, 676 eaa.-652 eaa.
Zhou Xiangwang 周襄王, 651 eaa.-619 eaa.
Zhou Qingwang 周頃王, 618 eaa.-611 eaa. (周顷王)
Zhou Kuangwang 周匡王, 612 eaa.-607 eaa.
Zhou Dingwang 周定王, 606 eaa.-586 eaa.
Zhou Jianwang 周簡王, 585 eaa.-572 eaa. (周简王)
Zhou Lingwang 周靈王, 571 eaa.-545 eaa. (周灵王)
Zhou Jingwang 周景王, 544 eaa.-521 eaa.
Zhou Daowang 周悼王, 520 eaa.
Zhou Jingwang 周敬王, 519 eaa.-476 eaa.

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Läntinen Zhou
vallitseva suurempi jakso: Zhou-dynastia ja siitä osana Itäinen Zhou
seuraava kausi: Taistelevat läänitysvaltiot
700-luku eaa.
600-luku eaa.
500-luku eaa.
400-luku eaa.
Luokka:Kiinan historia
id:Zaman Musim Semi dan Gugur
zh-min-nan:Chhun-chhiu Sî-tāi
br:Marevezh an Nevezamzerioù ha Diskar-amzerioù
ca:Primaveres i Tardors
cs:Období Jara a Podzimu
da:Forårs- og efterårsperioden
de:Zeit der Frühlings- und Herbstannalen
en:Spring and Autumn period
es:Primaveras y Otoños
fr:Période des Printemps et Automnes
hak:Chhûn-chhiû Sṳ̀-khì
ko:춘추 시대
hi:बसंत और शरद काल
it:Periodo delle primavere e degli autunni
he:תקופת האביב והסתיו
ka:ჩუნციუს პერიოდი
nl:Periode van Lente en Herfst
ja:春秋時代
no:Vår- og høstannalenes tid
pl:Okres Wiosen i Jesieni
pt:Período das Primaveras e Outonos
ru:Период Чуньцю
sk:Obdobie jari a jesene
sh:Period Proljeća i Jeseni
sv:Vår- och höstperioden
th:ยุคชุนชิว
vi:Xuân Thu
tr:İlkbahar ve Sonbahar Dönemi
zh-classical:春秋時代
zh-yue:春秋
zh:春秋时期

Kalevala


Kalevala on Suomi kansalliseepos. Se perustuu Elias Lönnrotin (1802–1884) vuodesta 1828 alkaen kokoamiin kansanrunoihin. Nämä runot ovat kalevalainen runous, eli ne on tehty kalevalamitta. Kalevalan sisältämät runot eivät ole suoraan runonlaulajien laulamassa muodossa, vaan niitä on muokattu, niiden kieliasua on yhtenäistetty ja korjailtu, sekä joitakin osia runoista on siirretty toiseen paikkaan ja eri asiayhteyteen kuin alun perin muistiin merkityissä runoissa. Osan Lönnrot on runoillut itsekin muodostamaan yhtenäisiä juonikuvioita.
Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi Sotkatn munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan maa ja Pohjola (Kalevala) kansojen sekä eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja sekä Sampo (Kalevala) rakentamista ja Sammon ryöstö. Tapahtumat päättyvät kristinuskon tuloon.
Kalevalalla on ollut suuri merkitys suomalaisen kansallistunteen luojana. Se on myös vaikuttanut laajasti taiteisiin ja tieteisiin, ja vaikuttaa edelleen nykysuomalaisenkin ajatteluun ja mielikuviin. Näin on niidenkin kohdalla, jotka eivät ole Kalevalaa koskaan lukeneet.

Historia


Kalevalan synty


File:Kullervon-sotaanlähtö-1935.jpg
eepos runouden perinne löytyy lähes kaikkialta maailmasta. Monissa tapauksissa sitä on myös koottu kirjoitetuiksi eepoksiksi, joista länsimaissa tunnetuimmat Kalevalan syntyaikaan lienevät olleet Homeros kirjoittamaksi väitetyt Ilias ja Odysseia. Kalevalaakaan tuskin olisi syntynyt ilman edeltäneiden eeposten mallia.
Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista. Viron eeppisen runouden kokoelma, ''Kalevipoeg'', jota myöhemmin ryhdyttiin pitämään kansalliseepoksena, on samaa sukulaiskansojen perinnettä kuin Kalevalakin. kalevalamitta on tutkijoiden (mm. Matti Kuusi) mukaan syntynyt ehkä jo ennen ajanlaskun alkua.
Kalevalaisten runojen syntypaikasta on ollut kaksi voimakasta tutkimustraditiota, joiden välinen kiistely on ollut ajoittain katkeraakin. Toisena traditiona on Kalevalan alkuperäistäkin karjalaisuutta korostava suunta, jonka edustajiin ovat kuuluneet Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, August Ahlqvist, Eemil Nestor Setälä, Viktor Jenisejev ja Heikki Kirkinen, ns. saarelaisepiikan osalta myös Matti Kuusi. Tämän näkemyksen mukaan runot olisivat syntyneet keräysalueillaan. Lönnrot totesi Uuden Kalevalan alkusanoissa, että runot olivat syntyneet "Bjarmiassa" Vienanmeren länsirannikolla. Näkemys runojen ainoastaan karjalaisesta perinteestä vallitsi tämän jälkeen pari vuosikymmentä ja vain tarkasta sijainnista kiisteltiin kunnes Aksel Borenius esitti teorian runojen läntisestä alkuperästä.
Runojen länsisuomalaisuutta korostava tutkimustraditio, jonka merkittäviä kannattajia ovat olleet Julius Krohn, Kaarle Krohn, Jalmari Jaakkola, Martti Haavio, Jouko Vahtola sekä joiltakin osin Matti Kuusi ja Anna-Leena Siikala, arvelee monien Kalevalan runojen aiheiden tulleen Lounais-Suomesta, mistä ne olisivat levinneet idemmäs ja pohjoisemmaksi. Kalevalamitan käyttö alkoi hitaasti kadota Länsi-Suomessa ja myöhemmin muualla uskonpuhdistuksen jälkeen, kun luterilainen kirkko kielsi laulutradition pakanallisena ja toisaalta kun eurooppalainen painoihin ja riimeihin perustuva runon muotokieli levisi maahan. Länsi-Suomessa kalevalamitta väistyi 1600- ja 1700-lukujen kuluessa. Savossa ja Pohjanmaalla se eli pidempään. Vienan Karjalassa perinne säilyi näihin päiviin saakka. Matti Pöllä ja aiemmin Matti Kuusi ovat esittäneet, että merkittävä osa kalevalaisesta runoudesta olisi tullut Karjalaan Pohjanmaalta ja Savosta tulleiden siirtolaisten mukana. Pöllä on myös esittänyt, että näiden siirtolaisten joukossa saattoi olla myös nuijasodan jälkiselvittelyitä pakenevia tai noituudesta syytettyjä tietäjäsukuja. Pöllän mukaan Vienan alueella talletetun runouden juuret löytyvät Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla esiintyneestä perinteestä, mutta siinä on myös Karjalasta ja Savosta saatuja vaikutteita.
Jyrkkä vastakkainasettelu on nykyisin pääosin laantunut. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että Kalevalassa on paljon sekä läntistä että itäistä runoperinnettä.

Kalevalan runojen kerääminen ja julkaiseminen


1800-luvulla suomalaiset kiinnostuivat vanhojen kansanrunojen muistiinmerkitsemisestä, vaikka jo 1700-luvulla Turun Akatemian professori Henrik Gabriel Porthan ja hänen oppilaansa Christfried Ganander keräsivät kalevalaista sanastoa Mythologia Fennica -teokseen. Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot kiersi Kajaanista itään olevilla Vienan Karjalan alueilla kokoamassa vanhoja runoja. Lönnrot kiersi keruumatkoilla myös Suomessa, lähinnä kuitenkin Itä-Suomessa. Tämä ei tarkoita, ettei Länsi-Suomella olisi ollut lainkaan osuutta kalevalan runojen syntyyn; sieltä runonlauluperinne vain katosi aikaisemmin. Runoissa esiintyy myös länsisuomalaisia murrepiirteitä. Länsi-Suomi ei siis ole "runotonta" aluetta. Muusta Kalevalasta poiketen Kullervo-runon alkuperä on Inkerissä, josta sen keräsi ja toimitti Lönnrotille D.E.D. Europaeus. Monet muutkin keräsivät runoja, ja niitä on saatu talteen paljon. Suomen kansanrunousarkisto onkin maailman suurin.
Tiedosto:Kalevalaraha.jpgEnnen nykyisin Kalevalana tunnettua teosta, joka ilmestyi vuonna 1849, Lönnrot julkaisi useita ns. esitöitä, jotka pohjustivat laajamittaista eeposta. Tällaisia olivat esimerkiksi ''Lemminkäinen'' (1833, 825 säettä), ''Väinämöinen'' (1833, 1&nbsp;867 säettä), ''Naimakansan virsiä'' (1833, 499 säettä), ''Runokokous Väinämöisestä'' (1833, 16 runoa, 5&nbsp;052 säettä), ''Kalevala taikka Vanhoja Karjalan Runoja'' (ns. ''Vanha Kalevala'' vuodelta 1835, 32 runoa, 12&nbsp;078 säettä) sekä ''Kanteletar'' (1840).
Niin sanottu ''Uusi Kalevala'', jota useimmiten kutsutaan pelkäksi Kalevalaksi, valmistui vuonna 1849. Se sisältää 50 runoa ja 22&nbsp;795 säettä. Lönnrot oli kerännyt ''Vanhan Kalevalan'' aineistoon lisää ennen kaikkea Kullervo- ja Lemminkäis-runoja, lyyrillisiä runoja ja loitsuja. ''Uuden Kalevalan'' jälkeen Lönnrot julkaisi vielä kouluja varten lyhennetyn version Kalevalasta vuonna 1862, johon kuuluivat kaikki Kalevalan 50 runoa mutta säkeitä vain 9732 kappaletta.
Kalevala on käännetty useille kielille, ensimmäisinä muun muassa ruotsiksi (1841, ''Uusi Kalevala'' 1864–1868), ranskaksi (1845/1867), venäjäksi (1847/1889), saksaksi (1852), unkariksi (1871), englanniksi (1868, 1888, 1907, 1963, 1989) ja viroksi (1891–1898). Vaikka Kalevalan kieli on alkujaan vienankarjalaa, varsinainen karjalankielinen käännös teoksesta saatiin vasta vuonna 2009, kun Karjalan Kielen Seura julkaisi Zinaida Dubininan tekemän käännöksen aunuksenkarjalaksi eli livviksi.

Kalevalan nimi


Kalevala on Kalevala-eepoksessa esiintyvien sankarien kotipaikan tai kotimaan nimi. Kalevalan toisintonimenä esiintyy Väinölä. Alkuperäisessä kansanrunoudessa Kalevala mainitaan vain satunnaisesti. Nämä säkeet on tallennettu vuonna 1837 Kellovaarassa:
Lönnrotin päätös valita Kalevala sekä sankarien kotipaikan että koko eepoksen nimeksi ei kuitenkaan ollut satunnainen. Kaleva (kansanperinne) on mytologinen hahmo, ja varsinkin Kalevanpojat olivat tunnettuja tarinoiden muinaisia jättiläinen niin Suomi kuin Virossakin. Kalevanpoikien mukaan on nimetty myös Viron kansalliseepos ''Kalevipoeg''.

Kalevalan tapahtumat


Kuva:Gallen Kallela The Forging of the Sampo.jpg: ''Sammon taonta'', 1893.]]
Kuva:Gallen-Kallela The defence of the Sampo.png
Runot 1–10: Ensimmäinen Väinämöis-jakso: Maailman ja ensimmäisen ihmisen luominen; Väinämöinen ja Joukahainen kohtaaminen; Joukahainen lupaa sisarensa Ainon käden Väinämöiselle vastineeksi elämästään; Aino hukuttautuu; Joukahainen kostaa; haavoittunut Väinämöinen ui Pohjolaan ja tapaa Pohjolan emäntä; Väinämöinen lupaa järjestää taitavan sepän takomaan Sampo (Kalevala), ihmeellisen, rikkauksia tekevän myllyn, vastineeksi tämän tyttärestä; Väinämöinen tuo Ilmarinen Pohjolaan ja hän tapaa Pohjolan tytär; Sampo taotaan.
Runot 11–15: Ensimmäinen Lemminkäis-jakso: Lemminkäinen ryöstää Kyllikin ja he tekevät valan: ei käy Lemminkäinen sodissa eikä Kyllikki kylillä, mutta valat kuitenkin rikotaan ; Lemminkäinen matkustaa Pohjolaan kosimaan Pohjolan tytärtä paremmaksi vaimoksi; teot jotka Lemminkäisen tulee suorittaa: hiihtää Hiisi hirvi (onnistui toisella yrittämällä) ja suistaa Hiiden ruuna ja ampua Tuonelan joutsen; märkähattu karjapaimen kuitenkin surmaa Lemminkäisen ja heittää tämän ruumiin Tuonelan virtaan; Lemminkäisen äiti haravoi poikansa Tuonelan joesta ja luo tämän uudelleen henkiin.
Runot 16–18: Toinen Väinämöis-jakso: Väinämöinen matkustaa Tuonelaan tavatakseen Antero Vipunen ja saadakseen ohjeet veneen rakentamiseksi; Väinämöinen purjehtii Pohjolaan; Ilmarinen ja Väinämöinen kilpailevat Pohjolan tyttären kädestä.
Runot 19–25: Ilmarisen häät (ensimmäinen Ilmaris-jakso): Taottuaan Sammon, Ilmariselle on luvattu upea Pohjolan neito vaimoksi. Suureksi pettymykseksi neito kumminkin kieltäytyy lähtemästä Ilmarisen matkaan. Ilmarinen suorittaa Pohjolan tyttären avustuksella vaaditut tehtävät: kyntää kyinen pelto, suistaa Tuonen karhu ja tuoda Tuonelan hauki Tuonelan joesta; Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häät; kertomus oluen panemisesta.
Runot 26–30: Toinen Lemminkäis-jakso: Lemminkäinen on kaunainen, koska häntä ei ole kutsuttu häihin; hän matkustaa Pohjolaan ja voittaa Pohjolan isännän kaksintaistelussa; armeija manataan kostamaan Lemminkäiselle; Lemminkäinen pakenee äitinsä neuvosta Saareen; palattuaan kotiin hän huomaa kotinsa poltetuksi; hän palaa Pohjolaan kumppaninsa Tieran kanssa kostaakseen; Pohjolan emäntä jäädyttää meret ja Lemminkäisen täytyy palata kotiin.
Runot 31–36: Kullervo-jakso: Untamo surmaa veljensä Kalervon väen, paitsi vaimon, joka synnyttää Kullervon; Untamo yrittää murhata Kullervon, mutta epäonnistuu; Kullervo myydään orjaksi Ilmariselle; Ilmarisen vaimon piinattua Kullervoa esimerkiksi leipomalla kiven leivän sisään Kullervo vannoo kostoa ja vaimo tulee surmatuksi; Kullervo pakenee ja löytää perheensä vahingoittumattomana läheltä Lappia; Kullervo viettelee neidon ja havaitsee tämän myöhemmin omaksi sisarekseen; sisar surmaa itsensä; Kullervo tuhoaa Untamolan surmaten Untamon suvun ja palattuaan kotiin huomaa kaikkien kuolleen; Kullervo surmaa itsensä.
Runot 37–38: Toinen Ilmaris-jakso: Ilmarinen takoo itselleen vaimon kullasta ja hopeasta, mutta toteaa tämän kylmäksi ja hylkää hänet; tämän jälkeen Ilmarinen ryöstää Pohjolan toisen tyttären Pohjolasta; tämä loukkaa häntä, joten hän hylkää hänet loitsien tämän lokiksi; Ilmarinen kertoo Väinämöiselle Pohjolan väen huolettomasta elämästä, jonka Sampo takaa.
Runot 39–44: Sammon ryöstö (kolmas Väinämöis-jakso): Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat ryöstämään Sampoa; vene jää kiinni suuren hauen harteille; Väinämöinen surmaa hauen ja sen leukaluusta tehdään ensimmäinen kantele; Väinämöinen tuudittaa kaikki Pohjolan salissa uneen laulullaan, ja Sampo ryöstetään; kurjen parkaisu herättää Pohjolan väen; Pohjolan emäntä loihtii sumun ja Iku-Turson pysäyttämään ryöstäjät; tämän jälkeen hän loihtii suuren armeijan, muuttaa itsensä kokoksi ja taistelee Sammosta; Sampo putoaa mereen.
Runot 45–49: Louhen kosto Kalevalalle: Pohjolan emäntä lähettää Kalevalan väelle tauteja ja karhun surmaamaan karjan; hän piilottaa kuun ja auringon sekä varastaa tulen Kalevalalta; Väinämöinen ja Ilmarinen palauttavat tulen ja Ilmarinen pakottaa Pohjolan emännän palauttamaan auringon ja kuun taivaalle.
Runo 50: Marjatta-jakso: Marjatta tulee raskaaksi syömästään puolukka ja synnyttää pojan tallissa, vertautuen Neitsyt Mariaan ja Jeesus; hänen vanhempansa kiroavat ja hylkäävät hänet; Väinämöinen määrää pojan suolle surmattavaksi; poika alkaa puhua ja soimaa Väinämöistä, muistuttaen tätä nuoruuden synneistä; Virokannas kastaa pojan Karjalan kuninkaaksi; Väinämöinen suuttuu ja purjehtii pois, jättäen perinnöksi soiton ja kanteleen ja rukoillen kateudelta välttymistä.

Kalevalan henkilöt


Kuva:Gallen Kallela The Aino Triptych.jpg
Kalevalan päähenkilö on tietäjäsankari Väinämöinen, jolla on taianomaiset laulun ja soiton lahjat. Hän on ollut osallisena jo maailman luomisessa. Hän soittaa kanteletta, joista tärkein on tehty hauki leukaluusta. Väinämöisen vaimonetsintä on yksi keskeisistä teemoista. Hän ei kuitenkaan koskaan löydä vaimoa — muun muassa yksi neidoista, Joukahainen sisko Aino, hukuttautuu mieluummin kuin nai Väinämöisen. Väinämöinen osallistuu Sammon ryöstöön Pohjolasta.
Seppo Ilmarinen on sankarillinen seppä, joka vertautuu germaanisen mytologian Weylandiin ja kreikkalaiseen Daidalos. Hän rakentaa muun muassa taivaankannen ja Sammon. Hän voittaa vaimokseen Pohjan neidon, jonka Kullervo myöhemmin tappaa. Myös Ilmarinen osallistuu Sammon ryöstöön.
Pohjolan emäntä, on šamanistinen Kalevalan viholliskansan Pohjolan matriarkka. Hän lupaa tyttärensä Ilmariselle palkkana Sammon rakentamisesta. Sammon ryöstön jälkeen hän siirtää auringon ja kuun paikoiltaan ja varastaa tulen Kalevalan väeltä.
Joukahainen on Väinämöisen nuori haastaja, joka lupaa sisarensa Ainon Väinämöiselle hävittyään laulukilpailun. Joukahainen yrittää kostaa Väinämöiselle surmaamalla tämän. Hänen yrityksensä epäonnistuu, mutta johtaa siihen, että Väinämöinen lupaa rakentaa Sammon Louhelle vastapalveluksena siitä, että tämä pelasti hänet.
Kullervo on Untamolassa kasvanut kaltoinkohdeltu orpolapsi, josta ei julman lapsuuden takia koskaan kasva kunnollista. Hän on epäkelpo orja, jota on mahdoton saada hengiltä. Hän murhaa Ilmarisen vaimon kostoksi leivästä, jonka sisään leivottu kivi särki Kullervon veitsen. Hän löytää kotiinsa Kalervolaan, viettelee vahingossa sisarensa "sammalvuoteelle", sisar hukuttautuu heidän tunnistettuaan toisensa säikähtäneenä koskeen ja Kullervo rankaisee itseään lähtemällä sotaretkelle Untamolaan. Tuhottuaan Untamon väen, Kullervo palaa kotiinsa, ja huomaa koko kotiväkensä kuolleen. Kullervo tappaa itsensä miekallaan.
Lemminkäinen on komea mutta häikäilemätön sankari. Hänen äitinsä joutuu hakemaan hänen ruumiinsa Tuonelan virta ja palauttamaan hänet henkiin, missä toistuu Osiris-myytti. Lemminkäinen tappaa Pohjolan isännän laulujen ja miekkojen taistelun päätteeksi. Myös Lemminkäinen on mukana ryöstämässä Sampoa.

Kalevalan maantiede


Kalevalaisessa runoudessa esiintyy niin tunnettuja kuin myyttisiäkin paikkoja. Monet Kalevalan tapahtumat liittyvät sankarien kotimaan Väinölän eli Kalevalan maan ja kylmän ja uhkaavan Pohjola (Kalevala)n kanssakäymiseen. Näiden välillä käydään taisteluja, mutta myös juhlitaan yhdessä häitä.
Varsinkin Pohjolan ja sankarien kotimaan sijainnista on useita teorioita. On esimerkiksi ajateltu, että Pohjola olisi ollut jossain Pohjanlahden perukoilla. Toisten mukaan Pohjola ei kuitenkin ainakaan alkujaan perustu mihinkään todelliseen paikkaan, vaan on perustaltaan myyttinen. Tämän käsityksen mukaan Pohjolalla olisi selitetty maailmankaikkeuden rakennetta. Vastaavasti kuin äärimmäisessä etelässä taivaankansi reunalla on kuuma Lintukoto, on äärimmäisessä pohjoisessa, maailmanpylväs juurella kylmä Pohjola. Pohjolaa on myös käytetty selittämään tautien, vihollisten, pimeyden, kylmän ja pahan alkuperää. Sankarien kotimaan taas uskovat monet sijainneen siellä, missä sankaritarinoita on laulettukin. Tämä on usein ollut kalevalaisia runoja laulaneiden runonlaulajien käsitys.

Kalevalan vaikutus


Kalevalalla on ollut suuri vaikutus Suomen taide erityisesti 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Se on innostanut niin kirjallisuutta, musiikkia kuin kuva- ja veistotaidettakin. Kalevalasta ovat saaneet vaikutteita muun muassa Aleksis Kivi, Eino Leino, Juhani Aho, Robert Kajanus, Jean Sibelius, Oskari Merikanto, Erkki Melartin, Leevi Madetoja, Uuno Klami ja ennen kaikkea Akseli Gallén-Kallela. Kalevala on inspiroinut monia kirjailijoita myös Suomen ulkopuolella, muun muassa Henry Wadsworth Longfellowia ja J. R. R. Tolkienia. Myös Aku Ankkaa piirtävä ja käsikirjoittava Don Rosa on inspiroitunut Kalevalasta.
Kalevala sisältää arvokasta tietoa suomalaisten ja karjalaisten vanhoista uskomuksista ja myyteistä. Tätä tietoa voivat hyödyntää niin tutkijat kuin maallikotkin. Kalevalan pohjalta on myös kehitetty pitkälle vietyjä olettamuksia ja ajatusleikkejä (esimerkiksi Timo Heikkilän tutkimukset). Kalevalaa ainakin sivuaa myös Ior Bockin teos Bockin perheen saaga, jossa esiintyy Kalevalasta tuttuja nimiä, vaikka itse tarina ei Kalevalan kanssa yhtenevä olekaan.
Pekka Ervast julkaisi vuonna 1916 kirjan ''Kalevalan avain''. Kirjassa Kalevalaa käsitellään pyhänä kirjana, joka sulkee itseensä suurien tietäjien ja viisasten tietoa ja kokemusta. ''Kalevalan avain'' tulkitsee Kalevalaa muun muassa mysteeriotiedon, sisäisen siveysopin ja magian näkökulmista. Ervastin tulkinnan mukaan Kalevalassa luovan jumaluuden pyhästä kolminaisuudesta käytetään nimiä Ilmarinen, Lemminkäinen ja Väinämöinen.
Kalevalaa on myös käytetty poliittisiin tarkoitusperiin. Sillä on perusteltu niin sotaisuutta (esimerkiksi Jääkärimarssi: ''Ja me nousemme kostona Kullervon'') kuin rauhanaatettakin (esimerkiksi Ihmisyyden tunnustajat ja Väinämöinen-lehti). Kalevala on myös inspiroinut suomalainen uuspakanuus, erityisesti 1900-luvun alun kansallisromantiikan inspiroimia Ukon uskon tapaisia ryhmiä. Nykyajan uuspakanat suhtautuvat kuitenkin Kalevalaan kriittisemmin, ja tutkivat mieluummin sen taustalla olevia aitoja kansanrunoja.

Kalevalan kuvat


Suomen kansanrunoutta alettiin kuvittaa jo ennen kuin Kalevala julkaistiin ja erilaiset tulkinnat, mielikuvat ja muunnelmat kansalliseepoksestamme ovat eläneet rikkaina omiin aikoihimme asti.
Kalevalan kuvat ovat piirustuksia, maalauksia, veistoksia, valokuvia, taideteollisuutta, arkkitehtuuria, videoteoksia, installaatioita, performansseja tai mitä tahansa Kalevalaan tai kalevalaisia mielikuvia herättävää aineistoa.
Kalevalan visualisointi liittyy usein muihin ilmaisumuotoihin, kuva kytkeytyy sanaan ja ne liittyvät musiikkiin.

Kalevalan uudemmat mukaelmat


Kuva:Kalevala_sarjakuva_kansi1.jpg
Kuva:Sammon salaisuus.jpgn kokoelmaan ''Sammon salaisuus'', 1999.]]
Paavo Haavikko TV-sarjanakin tunnettu teos Rauta-aika perustui löyhästi Kalevalaan. Lastenkirjailija Mauri Kunnas laati ''Koirien Kalevala'' 1992 (ilmestyi uudella tekniikalla 2004), jossa Kalevalan henkilöt olivat koiria. Don Rosa teki sarjakuvatarinan Sammon etsinnästä Aku Ankkaan nimellä ''Sammon salaisuus'' vuonna 1999.
Kristian Huitulan piirtämä sarjakuvakirja ''Kalevala'' julkaistiin Suomessa kaksiosaisena vuonna 2000, ja sarjakuvasovitus sisältää kaikki Kalevalan 50 runoa alkuperäisellä runomitalla. Huitulan sarjakuva-Kalevala julkaistiin myös Venäjällä 2003, ja englanninkielisenä painoksena 2005 ''The Kalevala Graphic Novel''.
Jari Tammen romaani ''Kalevan solki'' (Pikku-idis, 2002) perustuu alkuperäisiin kalevalarunoihin ja Kalevalaan. Se tulkitsee sekä Kalevalaa että Kalevala-tutkijoiden tulkintoja niin teoreettiselta kuin parodiselta pohjalta. Juonellisesti se on huolella fantasioitu rekonstruktio siitä, mitä todella tapahtui myyttisessä historiassamme Väinämöinen ja kumppaneiden aikaan.
Suomalainen metallimusiikkiyhtye Amorphis on käyttänyt Kalevalaa sanoitustensa pohjalla usealla albumillaan. Ensimmäinen niistä on vuonna 1994 ilmestynyt Tales from the Thousand Lakes, jonka sanoitukset perustuvat eri puolelta teosta löytyviin runoihin. Kaksituhatluvulla Amorphis on julkaissut Kalevala-aiheisia albueita neljä: Eclipse (Amorphiksen albumi) (2006), joka kertoo Kullervon tarinan, Silent Waters (2007), joka käsittelee Lemminkäisen seikkailuja ja Tuonelan joutsenen tappamista, Skyforger (albumi) (2009), jolla lyriikat perustuvat Ilmarisesta kertoviin, eri puolen Kalevalaa oleviin runoihin. Uusin albumi, The Beginning of Times (2011), kertoo Väinämöisen elämän tapahtumia sekä Kalevalan alkuaikoja. Eclipsellä tulkinta tarinoista perustuu Pekka Haaviston ja kolmella jälkimmäisellä Pekka Kainulaisen kirjoittamiin Kalevalan mukaelmiin.
Vuonna 2006 julkaistiin elokuva Jadesoturi, joka pohjautuu osittain Kalevalaan.
Kai Nieminen (kirjailija) kirjoitti teoksen ''Kalevala 1999'' (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999) Uuden Kalevalan 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Teos on kirjoittajan mukaan yritys avata vanhahtavan kielen ja murteellisen ilmaisun lukkoja niin että nykylukija pääsee teokseen sisälle turvautumatta selityksiin.
Risto Pottonen on kääntänyt Kalevalan nykysuomeksi nimellä ''Kalevala suomeksi'' (Books on Demand, 2009). Teos on lyhentämätön nykykielinen käännös Kalevalasta.
Suomen ainoa Kalevalakylä sijaitsee Kuhmossa.

Kalevala muilla kielillä


Liettuan kieli käänsi Justinas Marcinkevičius
Viron kieli käänsi vuonna 1939 August Annist
Englannin kieli käänsi vuonna 1888 John Martin Crawford
Venäjän kieli käänsi vuonna 1888 Belski
Esperanton kieli käänsi vuonna 1964 Johan Edvard Leppäkoski
Unkarin kieli käänsi vuonna 1871 Ferdinánd Barna
Unkarin kieli käänsi vuonna 1909 Béla Vikár
Unkarin kieli käänsi vuonna 1972 Kálmán Nagy
Unkarin kieli käänsi vuonna 1976 István Rácz
Unkarin kieli käänsi vuonna 1987 Imre Szente

Kalevalan innoittamia rock- ja metalliyhtyeitä


Amberian Dawn
Amorphis
Ajattara (yhtye)
CMX
Ensiferum
Kalevala (yhtye)
Kotiteollisuus (yhtye)
Korpiklaani
Mirzadeh
Taivaannaula
Poropetra
Stam1na
Turisas
Tenhi
Viikate (yhtye)
Värttinä (yhtye)

Katso myös


Alkumuna
Kalevalan henkilöt
Iso tammi
Sampo (Kalevala)
Pohjola (Kalevala)
Kalevalan maa eli Kalevalan maa
Kalevalamitta

Lähteet

Kirjallisuutta

Kalevalan painoksia


Mukaelmia


Muuta kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.kalevalaseura.fi/kaku Kalevalan kulttuurihistoria (Kalevalaseura)
http://www.kalevala175.net Kalevala 175 vuotta 2010 (Kalevalaseura)
http://www.kalevalaseura.fi/kalevalankankahilla Kalevalan kankahilla Kalevala-sivusto koululaisille - ja muillekin (Kalevalaseura)
http://www.gutenberg.org/etext/7000 Kalevala suomeksi (Project Gutenberg)
http://www.gutenberg.org/etext/5186 Kalevala englanniksi (Project Gutenberg)
''Kalewala taikka wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista.''http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201002031239 Ensimmäinen osa; http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201002031240 toinen osa. Vuonna 1835 ilmestynyt nk. Vanha Kalevala. Kansalliskirjaston kappaleen digitaalinen kopio.
http://www.juminkeko.fi/viena/index.html Vienan Karjalan runokylät
http://kansankulttuuri.110mb.com/index.htm Kalevalan esityöt
http://www.finlit.fi/kalevala/ Kalevala -tietopaketti, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=180 YLE Elävä arkisto - Kalevala
http://formin.finland.fi/Public/Print.aspx?contentid=198155&nodeid=15145&culture=fi-FI&contentlan=1 Ranskalainen media huomioi Kalevalan. Ulkoministeriön mediakatsaukset 11.8.2010.
http://yle.fi/alueet/hame/2010/11/brittitutkija_hurahti_kalevalaan_-_vain_hyvat_tarinat_elavat_2142526.html Brittitutkija hurahti Kalevalaan - vain hyvät tarinat elävät. Yle Häme 15.11.2010.
Luokka:Kalevala
Luokka:Luomistarut
ar:كاليفالا
id:Kalevala
be:Калевала
be-x-old:Калевала
br:Kalevala
bg:Калевала
ca:Kalevala
cv:Калевала
cs:Kalevala
cy:Kalevala
da:Kalevala
de:Kalevala
et:Kalevala
el:Καλεβάλα
en:Kalevala
myv:«Калевала» морокерькс
es:Kalevala
eo:Kalevala
eu:Kalevala
fa:کالوالا
fr:Kalevala
ga:Kalevala
gl:Kalevala
ko:칼레발라
hr:Kalevala
io:Kalevala
os:Калевалæ
is:Kalevala
it:Kalevala
he:קלוולה
mrj:Калевала (эпос)
la:Kalevala
lt:Kalevala
hu:Kalevala
nl:Kalevala
ja:カレワラ
no:Kalevala
nn:Kalevala
pl:Kalevala
pt:Kalevala
ro:Kalevala
ru:Калевала
sco:Kalevala
scn:Kalevala
simple:Kalevala
sk:Kalevala
sl:Kalevala
sh:Kalevala
sv:Kalevala
ta:கலேவலா
th:กาเลวาลา
tr:Kalevala
uk:Калевала
vep:Kalevala
zh:卡勒瓦拉

Korean sota


Korean sota käytiin vuosina 1950–1953 Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) ja Kiinan kansantasavalta yhteisen ''kansanarmeijan'' sekä Korean tasavalta (Etelä-Korea) ja Yhdysvallat johtamien Yhdistyneet kansakunnat (YK) joukkojen välillä. Yhdistyneiden kansakuntien asettuminen Pohjois-Koreaa vastaan Etelä-Korean tueksi perustui Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51. artiklaan ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätökseen, jonka istuntoja Neuvostoliitto boikotoi siksi, ettei Kiinan kansantasavallan asemaa YK:ssa ollut tunnustettu.
Vaikka Neuvostoliitto ei virallisesti osallistunut sotatoimiin, se tuki Pohjois-Koreaa auttamalla ylintä johtoa strategian suunnittelussa ja toimittamalla tarvikkeita ja aseita. Kyseessä oli tyypillinen kylmä sota "proxy-sota", jossa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kävivät epäsuoraa sotaa jonkin muun maan alueella.

Sodan tausta


Japani perääntyessä Koreasta toinen maailmansota päätteeksi suurvallat sopivat keskenään, että Neuvostoliitto ottaa vastaan Japanin antautumisen Korean pohjoisosassa ja Yhdysvallat eteläosassa. Rajaksi sovittiin 38. leveyspiiri.
Yhdistyneet kansakunnat esitti 1947 että Koreassa järjestettäisiin vaalit kiistojen ratkaisemiseksi. Pohjoisosan kommunistit eivät vaaleihin suostuneet, joten ne järjestettiin vain etelässä. 15. elokuuta 1948 vaalien tuloksena julistettiin Etelä-Korea syntyneeksi. Vastauksena tähän 9. syyskuuta 1948 pohjoisosassa sissijohtaja Kim Il-Sungin johtama kommunistiryhmittymä nousi valtaan Neuvostoliiton tuella ja Korean demokraattinen kansantasavalta julistettiin syntyneeksi. Molemmat katsoivat hallitsevansa koko Koreaa.

Tiivistelmä sodasta

Korean demokraattisen kansantasavallan hyökkäys demarkaatiolinjan yli


25. kesäkuuta 1950 Pohjois-Korean johtaja Kim Il Sung lähetti joukkonsa yli 38. leveyspiirin. 27. kesäkuuta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto äänesti Etelä-Korean tukemisen puolesta. Koska YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana oleva Neuvostoliitto, joka olisi pystynyt veto-oikeus estämään YK:n intervention, boikotoi ulkopoliittisen linjansa vuoksi turvallisuusneuvoston kokouksia, syntyi päätös YK:n osallistumisesta Korean sodaksi muodostuvaan tapahtumasarjaan.

Yhdistyneiden kansakuntien tuki hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle


Neuvostoliitto ei hyväksynyt tuolloin, että 1. lokakuuta1949 Mao Zedongin Taivaallisen rauhan aukiolla julistama Kiinan kansantasavalta oli jäänyt Yhdistyneissä kansakunnissa tunnustuksetta ja että Kiinaa edusti Yhdistyneiden kansakuntien perustajajäsenenä ja samalla Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenvaltiona Kiinan sisällissodan hävinnyt Kiinan tasavalta, joka vaikutti enää vain Taiwanilla. Neuvostoliitto oli tammikuusta 1950 lähtien vaatinut Kiinan kansantasavaltaa Kiinan edustajaksi Yhdistyneissä kansakunnissa Kiinan sisällissodan hävinneen Jiang Jieshin (myös Chiang Kai-shek tai Tšiang Kai-šek) johtaman ja Taiwanille evakuoituneen Kiinan tasavalta sijasta.

Yhdysvaltain johtamat Yhdistyneiden kansakuntien joukot


YK:n lipun alla E-Korean tasavallan tukena taisteli 16 maata. Pääosan joukoista lähettivät Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta, jotka lähettivät joukkoja ja aseita Etelä-Koreaan sekä valtasivat nopeasti myös miltei koko Korean pohjoisosat.

Jalu-joki ja kansan vapautusarmeijan vapaaehtoisten osallistuminen


Yhdysvaltain joukkojen komentaja, kenraali Douglas MacArthur, halusi hyökätä saman tien myös Jalujoen yli Kiinaan. Jotkut lähteet väittävät USA:n joukkojen ylittäneen rajan, toiset eivät, mutta suunnitelma asiasta oli joka tapauksessa. Kiina reagoi tähän ja keskeytti jälleenrakentamisensa liittyäkseen sotaan "puolustamaan pohjoista pikkuveljeä".
Sadattuhannet Kiinan kansallisen vapaaehtoisarmeijan sotilaat ylittivät rajan ja ryhtyivät taisteluun USA:n joukkoja vastaan. Mao Zedong julisti että sodassa oleellinen ei ollut ase, vaan mies sen aseen takana. Hänen oma poikansa kuoli sodassa.
Molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita, erityisesti puutteellisesti aseistetut kiinalaiset, ja USA:n joukot suorittivat historiansa pisimmän perääntymisen. Myös Neuvostoliitosta lähetettiin aseita Pohjois-Koreaan, tosin pääosin maksua vastaan. Kiinan budjetista 38% meni Korean sotaan.

Tulitauko ja aselepo 1953


27. heinäkuuta 1953 Pohjois-Korea (edustaen myös Kiinaa) ja Yhdysvallat allekirjoittivat aseleposopimuksen, joka päätti taistelun. Etelä-Korea kieltäytyi sopimuksen allekirjoittamisesta, koska Korean jakamista ei pidetty hyväksyttävänä ratkaisuna. Varsinaista rauhansopimusta Koreoiden välillä ei vieläkään ole. Sodassa kuoli yli kolme miljoonaa ihmistä.
Pohjois-Korean tulkinnan mukaan Etelä-Korea hyökkäsi USA:n tukemana ja että Korean kansanarmeija löi USA:n ja Etelä-Korean joukot säilyttäen itsenäisyytensä.

Sodan kulku


Tiedosto:Warkorea American Soldiers.jpg
Kuva:Korea-overview.gif
Pohjois-Koreaan oli Neuvostoliiton avulla järjestetty ja koulutettu suuri ''kansanarmeija''. Neuvostoliitto toimitti Pohjois-Koreaan runsaasti aseita, panssarivaunuja, tykkejä ja lentokoneita. Asevoimien vahvuus oli vuonna 1950 noin 150 000 miestä. Etelä-Korean asevoimien vahvuus oli tuolloin vain noin 100 000 sotilasta ja armeijan raskas aseistus oli puutteellinen.
USA ei ollut halunnut antaa raskasta sotakalustoa, koska amerikkalaiset pelkäsivät Syngman Rheen lähtevän seikkailupolitiikan tielle. Voimasuhteet olivat Pohjois-Korean hyväksi seuraavat: joukkojen määrä 2:1, konekiväärit 7:1, konepistoolit 13:1, tykistö 2:1, panssarivaunut 6,5:1 ja lentokoneet 6:1. Pohjois-Korean ilmavoimilla oli noin 150 sotakonetta, kaikki verrattain vanhoja tyyppejä (Jak-3, Jak7, Jak-ll, Il-2, Il-10). Etelä-Korealla ei käytännöllisesti katsoen ollut ilmavoimia, vain muutama tähystys- ja koulukone.
USA:n presidentti Harry S. Truman teki 26. kesäkuuta päätöksen sotilasavun antamisesta Etelä-Korealle. 27.6. myös Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi päätöslauselman, jossa Pohjois-Korea tuomittiin hyökkääjäksi ja Etelä-Koreaa päätettiin auttaa kansainvälisin voimin. Tämä onnistui, koska Neuvostoliitto boikotoi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto kokouksia eikä osallistunut äänestykseen. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä se olisi voinut yksin torjua esityksen äänestämällä sitä vastaan, koska sillä oli veto-oikeus.
Pohjois-Korean hyökkäyksen alkaessa Etelä-Koreassa oli vain 485 amerikkalaista sotilasta ja lähimmät reservit olivat Japanissa (vajaa 100 000 sotilasta). YK-joukkojen ylipäälliköksi nimitettiin kenraali Douglas MacArthur, joka saapui Etelä-Koreaan 28.6. USA:n ilmavoimien koneet aloittivat ensimmäiset pommitukset 27.6. Heijon lentokenttää pommitettiin 29.6., jolloin 25 konetta tuhoutui.
YK:n joukkojen saapuminen Etelä-Koreaan heinäkuussa ei kääntänyt sodan kulkua. Joukot joutuivat vetäytymään Korean niemimaan kaakkoisnurkkaan, Pusanin sillanpäähän, joka oli 145 km pitkä ja 90 km leveä. Sinne pohjoiskorealaisten eteneminen pysähtyi elokuun alussa.
Kuva:Battle of Inchon.png
USA:n X Armeijakunta suoritti 15.9. maihinnousun Soul (kaupunki)ista lounaaseen sijaitsevaan Inchoniin samalla kun Pusanin sillanpäästä aloitettiin ulos murtautuminen. Vahvojen ilmavoimien tukema hyökkäysoperaatio johtikin täydelliseen menestykseen ja YK joukot motittivat Pohjois-Korean joukot Soulin eteläpuolelle kahden armeijan väliin. Tässä vaiheessa Kiinan kansantasavalta sekaantui sotaan uhaten asettuvansa tukemaan Pohjois-Koreaa jos 38. leveyspiiri ylitettäisiin. Amerikkalaisten menestyksen myötä presidentti Truman antoi 27.9. luvan jatkaa hyökkäystä 38. leveyspiirin yli aina Kiinan rajalle saakka huolimatta Kiinan uhkauksesta. YK siunasi tämän päätöksen, jonka päämääränä oli Koreoiden yhdistäminen. YK-joukkojen hyökkäys jatkui menestyksellisesti. Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang vallattiin 19.10. Ensimmäiset joukot saapuivat Kiinan rajalle Jalu-joelle 26.10.1950. Pohjoiskorealaiset joukot vetäytyivät rajan taakse.
Vastoin USA:n johdon oletuksia Kiina tuli mukaan sotaan 19.10.1950, jolloin sen 400 000 miehen ”vapaaehtoisjoukot” aloittivat siirtymisen Jalu-joen yli Pohjois-Korean alueelle. Kiinalaisten vapaaehtoisten joukkoa johti Kiinan sisällissodan veteraani Bin Liao.
Kuva:WarKorea B-29-korea.jpg pommituslennolla]]
Kiina oli valmistautunut tähän tilanteeseen hyvissä ajoin, sillä jo 7.7. oli päätetty muodostaa Koillinen Puolustusarmeija, jonka tehtäväksi kaavailtiin alusta alkaen osallistumista Korean sotaan. Siihen kuului 13. Armeijaryhmä, jossa oli neljä armeijaa, 12 divisioonaa, kolme tykistödivisioonaa ja neljä ilmatorjuntarykmenttiä, yhteensä 260 000 miestä. Elokuun lopussa annettiin käsky vahventaa joukkoja niin, että vahvuus olisi 12 armeijaa ja niissä 36 divisioonaa, yhteensä 700 000 sotilasta. Suurhyökkäyksen alkaessa 25.11.1950 kiinalaisjoukkoihin kuului kaksi armeijaryhmää, 9 armeijaa ja 31 divisioonaa; YK-joukkojen tiedustelu oli havainnut vain 12 divisioonaa.
Kiinalaisjoukkojen hyökkäys oli menestyksekäs, joten YK:n joukot joutuivat vetäytymään. Hyökkäys jatkui koko joulukuun ajan ja pysähtyi vasta tammikuussa 1951, jolloin rintamalinja oli noin 80 km Soulin eteläpuolella.
YK:n joukkojen komentaja aikoi käyttää ydinasetta, ellei hyökkäystä saada muuten torjuttua. USA:n presidentin mukaan hänellä oli siihen oikeus.

YK:n toinen vastahyökkäys


YK-joukot aloittivat helmikuussa 1951 vastahyökkäyksen, valtasivat Soulin 14. maaliskuuta ja saavuttivat pian 38. leveyspiirin.
Kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset joukot suorittivat huhtikuussa uuden hyökkäyksen ja onnistuivat työntämään YK-joukkoja taemmaksi, mutta joutuivat toukokuussa vetäytymään vastahyökkäyksen seurauksena 38. leveyspiirin pohjoispuolelle. Oli päädytty lähes pattitilanteeseen ja molemmat osapuolet taipuivat aseleponeuvotteluihin. Ne kestivät pari vuotta, jona aikana ei tapahtunut suurempia operaatioita, mutta etulinjan tuntumassa käytiin kiivaitakin taisteluja. Ilmasota oli käynnissä kaiken aikaa.

YK:n joukot ja kalusto


File:9th Infantry Regiment tank desant.jpg hyökkää jalkaväen tukemana]]
Sotaan osallistui YK:n lipun alla henkilöstöä 20:stä eri maasta. Kesäkuun 1951 lopussa Etelä-Koreassa oli 554 577 henkilöä, vuotta myöhemmin 678 051 ja sodan lopussa 932 539. Eteläkorealaisia sotilaita oli sodan lopussa eniten, 590 911, amerikkalaisia 302 483, brittejä 14 198, kanadalaisia 6 146 ja turkkilaisia 5 455. Lääkintäyksiköitä oli Ruotsista (154 henkilöä), Norjasta (105), Italiasta (72) ja Intiasta (70).
Liittokunnan ilmavoimien pääosa koostui USAF:n, US Navyn ja merijalkaväen koneista, joiden vahvennuksena oli brittiläisen kansainyhteisön lentojoukkoja Britanniasta, Australiasta ja Etelä-Afrikasta. 30.6.1950 koko USAF:n konevahvuus oli 20 968, joista FEAF:n (Far East Air Forces) käytössä oli vain 657 konetta. Ilmavoimaa vahvennettiin niin, että heinäkuussa 1951 oli käytössä 70 laivuetta ja niissä 1 441 konetta, ja sodan lopussa (7/1953) oli 1 536 konetta. Lentokuntoisten koneiden keskivahvuus oli 839. YK:n ilmavoimat suorittivat yhteensä 1 040 708 lentoa, joista FEAF:n osuus oli 720 980, Merijalkaväen ilmavoimien 107 303, Laivaston ilmavoimien 167 552 ja muiden maiden 44 873.

Kiinan ja Pohjois-Korean kalusto


Kansanarmeijan maksimivahvuus oli lähes miljoona sotilasta sekä toinen miljoona kuljetustehtävissä. Ilmavoimien rungoksi muodostettiin syksyllä 1950 Neuvostoliiton 64. Hävittäjälentoarmeijakunta. Hävittäjätoiminnan johtaja oli Neuvostoliiton ansioitunein hävittäjälentäjä ”Suuressa isänmaallisessa sodassa” (62 ilmavoittoa) ''Ivan Kozhedub'', joka ei itse saanut osallistua taistelutehtäviin. Monet muutkin hävittäjälentäjät olivat maailmansodan kokeneita veteraaneja. Venäläiset pilotit esiintyivät Kiinan ilmavoimien univormuissa ja myös koneissa oli kiinalaiset tunnukset. Neuvostoliitto halusi näin peitellä suoraa osallistumistaan sotatoimiin.
Kuva:T-34-85-korea.jpg/85 panssarivaunua Waegwanissa, Koreassa]]
Kun ilmahyökkäykset Pohjois-Korean kohteita vastaan kiihtyivät, Neuvostoliitto lisäsi tukeaan Pohjois-Korean ja Kiinan ilmapuolustukselle. 12.4.1951 yleisesikunta esitti ''Josif Stalinille'' kenraalieversti ''P.A. Belovin'' ilma-armeijakunnan vahventamista siirtämällä kaksi hävittäjädivisioonaa ja yksi yötaisteluun soveltuva rykmentti (La-5) Kiinaan ja Koreaan. Ilmavalvontaa varten armeijakunnalle annettiin kaksi tutka-asemaa. Sotatoimialueelle keskitettiin myös kaksi ilmatorjuntadivisioonaa; ensimmäisessä oli kolme rykmenttiä, ja niillä 86 kpl 85 mm ja 72 kpl 37 mm tykkejä, ja toisessa divisioonassa kaksi rykmenttiä, 64 kpl 85 mm ja 48 kpl 37 mm tykkejä. Lisäksi siirrettiin yksi valonheitinrykmentti Moskovasta Koreaan.
Neuvostoliiton johtaja ''Josef Stalin'' viestitti Kiinan johtaja ''Mao Zedongille'' lokakuussa 1951 ohjeita ilmapuolustuksen järjestelyistä. Pohjois-Koreaa piti tukea ensisijaisesti hävittäjäilmavoimilla, joiden toiminnan turvaamiseksi piti kiirehtiä kahden uuden lentokentän (Nansi, Taisen) rakentamista; niiden suojana oli venäläisiä ilmatorjuntayksiköitä. Kaksi venäläistä ilmatorjuntadivisioonaa oli suojaamassa Andun-Singisjun lentokenttää ja Jalatszjan-joen yli menevää siltaa. Stalinin kirjeestä käy ilmi, että Neuvostoliitto oli jo tällöin toimittanut Kiinalle sotaluoton turvin 1 854 ilmatorjuntatykkiä ja 3 268 ilmatorjuntakonekivääriä. 64. Ilma-armeijakunnan vahvuus syksyllä 1952 oli noin 26 000 henkilöä.
Korean sodassa kommunistiosapuolella oli käytettävänään moderneja venäläisiä suihkuhävittäjiä MiG-15 noin 4 000 kpl. Alkuvaiheessa ne olivat kova vastustaja vastapuolen potkurikoneisiin nähden.

Tappiot


Sodan tappioilmoitukset eivät täsmää puolin ja toisin. Siten absoluuttiseen totuuteen tuskin voidaan päästä ja onkin parasta kirjata eri osapuolien ilmoituksia sellaisenaan lukijan arvioitavaksi. Lisäksi kannattaa lukea erilaisia arvioita tappioista, jotta voisi päästä edes lähelle totuutta.
Kuva:P-51 Mustang bombs NKorea HD-SN-98-07611.jpeg pudottaa kaksi napalm-pommia pohjoiskorealaiseen teollisuuskeskukseen]]
Amerikkalaisten tilastoista voidaan poimia esimerkiksi FEAF:n aiheuttamiksi vahvistettuja tappioita: sotilaita 184 808, panssarivaunuja 1 327, asepesäkkeitä 17 502, vetureita 963, junanvaunuja 10 407, ajoneuvoja 82 920, rakennuksia 118 231, siltoja 1 153, rautatiekatkoksia 28 621, aluksia 593.
YK:n liittokunnalle aiheutettiin pohjoiskorealaisten lähteiden mukaan yli miljoonan (1 093 839) miehen tappiot. Materiaalitappiot tuhottuina olivat pohjoiskorealaisten mukaan seuraavat: tykkejä 1 374, panssarivaunuja 2 690, kuorma-autoja 4 111, panssariajoneuvoja 45. Lentokoneita ammuttiin alas 5 729 ja vaurioitettiin 6 484. Pohjois-Korean esittämiä lukuja ei lännessä ole pidetty uskottavina, sillä läntisten lähteiden mukaan lentokoneita ei edes ollut vastaavaa määrää.
Kuva:Korean War Korean civilians-ca1951.jpg
Siviiliuhreja arvioidaan olleen pohjoisessa 1&nbsp;000&nbsp;000 – 1&nbsp;185&nbsp;000, etelässä 315&nbsp;000 – 761&nbsp;240. Eteläkorealaisten tappiot olivat 47&nbsp;000 – 415&nbsp;000 sotilasta. Vangiksi jäi 8 321 eteläkorealaista, joista 325 ei palannut vankien vaihdossa. Pohjoiskorealaiset kärsivät heti sodan alussa suuria tappioita, kaikkiaan arviolta 130&nbsp;000 – 520&nbsp;000 pohjoiskorealaista sotilasta kuoli. Kiinalaisia kaatui 145&nbsp;000 – 1&nbsp;000&nbsp;000. Heidän joukossaan oli korkea-arvoinen kiinalainen upseeri, Mao Tse Tungin vanhin poika. 83 723 pohjoiskorealaista ja 21 374 kiinalaista jäi vangiksi. Vangeista pääosa vapautettiin, mutta 14 235 kiinalaista ja 7 604 korealaista ei halunnut palata takaisin.
Korean sotaan osallistui 1 789 000 amerikkalaista sotilasta, joista 33&nbsp;000 – 54&nbsp;246 kaatui. Tämän lisäksi 92 134 amerikkalaista haavoittui tai loukkaantui vakavasti sotanäyttämöllä. Sotavangiksi jäi 7 140 amerikkalaista. Heidän lisäkseen luokiteltiin tuhansia sotilaita kadonneiksi. Muiden YK-maiden sotilastappiot olivat 2&nbsp;186 – 3&nbsp;194 kaatunutta. Vangiksi jäi 1 377 YK-liittolaisten sotilasta, joista 977 oli brittejä ja 243 turkkilaisia.

Ilmasodan tappiot


Amerikkalaisten pilottien ilmoitusten mukaan tuhottiin 1 048 lentokonetta varmasti ja 191 luultavasti, minkä lisäksi vaurioitettiin 1 186 konetta. F-86 Sabre -hävittäjät saivat tililleen 810 ilmavoittoa, joista 792 oli tyyppiä MiG-15. On arvioitu, että taistelutappioiden ohella 400 konetta tuhoutui paluulennoilla ja 1 400 konetta muista syistä. Kokonaismenetykset saattoivat olla jopa 2 800 konetta. MiG-15 koneita tuhoutui noin 2 000 kpl.
Itäblokin lähteissä pohjoiskorealaisten ja kiinalaisten ilmoitetaan menettäneen 850 suihku- ja 150 potkurikonetta taisteluissa sekä 400 konetta onnettomuuksissa. Neuvostoliiton 64. hävittäjälentoarmeijakunta menetti 335 lentokonetta ja 120 lentäjää.
YK:n konetappiot kappalemääräisenä olivat suuret. Virallisten tilastojen mukaan FEAF menetti 1 466 konetta, laivasto 814, merijalkaväki 368 ja liittolaiset 152 konetta, yhteensä 2 800. Kirjaustavasta johtuen todelliset tappiot olivat suuremmat, koska pahasti vaurioituneina poistoon menneitä koneita ei laskettu tappioihin mukaan. Eräiden arvioiden mukaan USAF menetti 2 500 konetta, laivasto ja merijalkaväki yli 1 200 konetta ja maavoimat satoja kevyitä koneita, eli yhteensä ehkä yli 4 000 konetta.
Kuva:KoreanWar NKPA POW.jpg
FEAF:n ja sen liittolaisten virallisista konetappioista vihollinen aiheutti 1 041 koneen tuhoutumisen (52,4 %), loput (945) johtuivat muista syistä. Vihollisen ilmatorjunta ampui alas 816 konetta (78,3 %), hävittäjät 147 konetta (14,1 %) ja 78 koneen tuhoutumisen syy jäi epäselväksi. YK:n ilmavoimien kokonaistappiot taistelulentojen määrästä laskien olivat 0,5 %, mikä on vähän, jos verrataan maailmansodan keskiarvoihin.
FEAF:n henkilötappiot olivat 1 180 kaatunutta, 368 haavoittunutta ja 38 kadonnutta. Lisäksi 255 joutui sotavangiksi, heistä 220 palautettiin sodan päätyttyä.
Itäblokin lähteissä YK:n kokonaistappioksi ilmoitetaan noin 4 000 konetta, joista USAF:n osuus oli 2 000, meri-ilmavoimien 1 182 ja maavoimien 700–800 konetta.

Aselepo


Aseleposopimus allekirjoitettiin P'anmunjŏmissa 27. heinäkuuta 1953. Sota ei päättynyt rauhaan, vaan aselepoon. Aselevon solmijaosapuolina olivat Kiina, Pohjois-Korea ja Yhdysvallat. Etelä-Korea ei hyväksynyt niemimaan jakoa eikä tunnustanut sopimusta. Pohjois-Korea sanoi sanoutuvansa irti sopimuksesta 2009.
Genevessä huhtikuussa 1954 käydyt kaikkiaan seitsemän viikkoa kestäneet rauhanneuvottelut päättyivät umpikujaan. Rauhansopimusta ei saatu aikaiseksi, ja virallisesti maat ovat sodassa edelleen. Esimerkkinä sodan jatkumisesta aselevon jälkeenkin mainittakoon Pohjois-Korean 31 kommandomiehen epäonnistunut isku Etelä-Korean presidentti Park Chung Heen virka-asuntoon vuonna 1968. Vain yksi hyökkääjistä jäi henkiin.

Lähteet


Weathersby, Kathryn: New Findings on the Korean War, 2001.
Torkunov, A.V.: Zagadotsnaja voina Koreiskij konflikt 1950-1953.
Hermes Walter G.: United States Army in the Korean War, 1966.
Futrell Rober Frank: The United States Air Force in Korea 1950-1953, 1961.
Manninen, Ohto: Korean sodan sosialistiset suojelusenkelit. Sotilasaikakauslehti 9/2001.
Stewart, James T: Air Power - the Decisive Force in Korea, 1957.
Groehler, Olaf: Geschichte des Luftkriegs 1910 bis 1970, 1975.
Korean People’s Army Publishing House, L’Imperialisme Americain - Boutefeu de la Guerre de Coree, 1965.

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.korean-war.com/ Korean War
Luokka:Korean sota
Luokka:Korean historia
Luokka:Yhdysvaltain sodat
Luokka:Kiinan sodat
Luokka:Kanadan sotahistoria
af:Korea-oorlog
am:የኮርያ ጦርነት
ar:الحرب الكورية
an:Guerra de Coreya
ast:Guerra de Corea
az:Koreya müharibəsi
id:Perang Korea
ms:Perang Korea
jv:Perang Korea
be:Вайна ў Карэі
bs:Korejski rat
bg:Корейска война
ca:Guerra de Corea
cs:Korejská válka
cy:Rhyfel Corea
da:Koreakrigen
de:Koreakrieg
et:Korea sõda
el:Πόλεμος της Κορέας
en:Korean War
es:Guerra de Corea
eo:Korea milito
eu:Koreako Gerra
fa:جنگ کره
hif:Korean War
fo:Koreakríggið
fr:Guerre de Corée
fy:Koreaanske Oarloch
gl:Guerra de Corea
ko:한국 전쟁
hi:कोरियाई युद्ध
hr:Korejski rat
is:Kóreustríðið
it:Guerra di Corea
he:מלחמת קוריאה
kn:ಕೊರಿಯನ್ ಯುದ್ಧ
ka:კორეის ომი
sw:Vita ya Korea
ku:Şerê Koreyê
la:Bellum Coreanum
lv:Korejas karš
lb:Koreakrich
lt:Korėjos karas
hu:Koreai háború
mk:Корејска војна
ml:കൊറിയൻ യുദ്ധം
mr:कोरियन युद्ध
mn:Солонгосын дайн
my:ကိုရီးယားစစ်ပွဲ
nl:Koreaanse Oorlog
ne:कोरियाई युद्ध
ja:朝鮮戦争
no:Koreakrigen
nn:Koreakrigen
oc:Guèrra de Corèa
nds:Koreakrieg
pl:Wojna koreańska
pt:Guerra da Coreia
ro:Războiul din Coreea
ru:Корейская война
simple:Korean War
sk:Kórejská vojna
sl:Korejska vojna
sr:Корејски рат
sh:Korejski rat
sv:Koreakriget
tl:Digmaang Koreano
ta:கொரியப் போர்
te:కొరియా యుద్ధం
th:สงครามเกาหลี
vi:Chiến tranh Triều Tiên
tr:Kore Savaşı
uk:Корейська війна
fiu-vro:Korea sõda
war:Gera Koreano
zh-yue:韓戰
bat-smg:Kuoriejės vaina
zh:朝鲜战争

Kesäaika

Tiedosto:Daylight saving time begin UTC+2.png
Tiedosto:Daylight saving time end UTC+2.png
Tiedosto:Daylight savings time world.png
Kesäaika on laajalti käytetty järjestelmä virallisen paikallisen aika siirtämiseksi eteenpäin, yleensä yhden tunnin verran kevät- ja kesäkuukausiksi. Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään kello kolmesta kello neljään, ja normaaliaikaan lokakuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kellot siirretään vastaavasti kello neljästä kello kolmeen. Vuonna 2011 kesäaika päättyi 30. lokakuuta ja vuonna 2012 alkoi 25. maaliskuuta.
Kesäaikajärjestelyn tarkoituksena on saada kesän ajan aamuinen valo vastaamaan paremmin aktiivisia valveillaolotunteja ja työskentelyaikoja kouluissa ja työpaikoilla. Kertyneet valoisat tunnit ”säästetään” näin iltaan sen sijaan, että ne kuluisivat ”hukkaan” ihmisten vielä nukkuessa. Suomessa kesäajalla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin etelämpänä, koska Suomessa on kesällä varsin pitkät päivät, mutta keväisin ja syksyisin kesäaika säästää energiaa Suomessakin.

Kesäajan taustaa


Toisinaan on väitetty, että kesäaikaa ehdotti ensimmäisen kerran Benjamin Franklin kirjeessään ''Journal of Paris'' -lehden toimittajille. Kirjoituksen tyyli on kuitenkin varsin humoristinen, eikä hän siinä suoranaisesti ehdota kesäajan käyttöönottoa.
Ensimmäisen kerran kesäajan käyttöönottoa ehdotti vakavissaan William Willett teoksessaan ''Waste of Daylight'' (julkaistu 1907). Hänen mielestään kelloja voitaisiin siirtää kesäksi kaksikin tuntia eteenpäin. Hän ei kyennyt taivuttamaan Yhdistynyt kuningaskunta hallitusta hyväksymään kesäaikaa voimakkaasta lobbauksestaan huolimatta. Ehdotuksen sanottiin rikkovan säännöllisen vuorokausirytmin.
Käytännössä kesäaika otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäinen maailmansota aikana, kun jatkuva sotatila vei maan talouselämän hyvin tiukoille. Britannia seurasi heti samana vuonna perässä, samoin Yhdysvallat vuonna 1918. Yhdysvalloissa kesäaika kuitenkin poistettiin käytöstä nopeasti sodan jälkeen, koska se osoittautui käytännössä hyvin epäsuosituksi. Toinen maailmansota myötä kesäajan käyttö yleistyi uudelleen.
Vuonna 1980 Euroopassa otettiin kesäaika yleisesti käyttöön 6. huhtikuuta. Vain Suomi, Islanti, Jugoslavia, Neuvostoliitto ja Sveitsi pysyivät normaaliajassa. Britannia ja Irlanti siirtyivät kesäaikaan jo 16. maaliskuuta, Puola ja Tšekkoslovakia 30. maaliskuuta. Myös Ruotsi, Norja ja läntinen Saksa ottivat kesäajan ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1980. Venäjä puolestaan siirtyi vuonna 2011 noudattamaan aikavyöhykkeidensä aiempaa kesäaikaa ympärivuotisesti eli käytännössä luopui erillisestä kesäajasta. Myös Ukraina ja Valko-Venäjä luopuivat erillisestä kesäajasta, mutta Ukraina muutti päätöstään syksyllä 2011 palaten noudattamaan normaali- ja kesäaikojen vaihtelua.
Vuodesta 1981 alkaen kesäaika on ollut käytössä myös Suomessa.

Kesäajan perusteluja ja vastaperusteluja


Kesäajan hyötyjä


Maiden hallitukset perustelevat kesäaikaa usein energiansäästötoimenpiteenä, koska sen avulla saavutettava käytettävissä olevan Aurinko lisääntyminen periaatteessa säästää sähkövalaisun tarvetta (ihmiset menevät nukkumaan aiemmin ja heräävät aiemmin, jolloin valoisa aika osuu paremmin iltoihin, eikä sähkövaloa silloin tarvita yhtä paljon).
Yhdysvaltain liikenneministeriön tutkimus vuonna 1975 osoitti, että kesäaika säästää prosentin sähkönkulutuksesta. Mutta yhdysvaltalainen National Bureau of Standards tarkasti tutkimuksen uudelleen vuonna 1976, todeten ettei merkittäviä säästöjä syntynyt.
Kesäajan vaikutuksia tutkittiin vuoden 1973 energiakriisin myötä entistä tarkemmin. Tutkimuksen perusteella väitetään kesäajan vähentävän myös ilta-aikaan tapahtuvia liikenneonnettomuuksia ja rikollisuutta valoisuuden vuoksi. Tutkimustulokset kuitenkin kyseenalaistettiin myöhemmin.

Kesäajan haittoja


Kesäajan selkeimpiä haittoja on, että ihmisten biologiset kellot voivat mennä kesäaikaan ja -ajasta siirryttäessä sekaisin pitkäksikin aikaa, mikä voi aiheuttaa väsymystiloja ja sen takia myös työvireyden laskua. Tämä puolestaan saattaa lisätä muun muassa liikenneonnettomuusriskiä.
Lisäksi kesäaikaan siirtyminen hankaloittaa muun muassa maatalousaloilla työskentelevien elämää, sillä eläimet eivät yleensä omaksu kesäaikaa, kun taas ympäröivä yhteiskunta siirtää elämänrytmiään.
Eräs keskeinen argumentti kesäaikaa ja sen aiheuttamaa energiansäästöä vastaan on, että ihmiset saattavat käyttää säästyneen energian ja lisääntyneen valoisan ajan energiaa kuluttavaan toimintaan. Työajat ovat nykyään monesti liukuvia, joten saavutettu energiahyöty käynee jatkuvasti pienemmäksi. Energiansäästö onkin usein todettu jo varsin olemattomaksi.
Kesäaika ei myöskään ole käytössä kaikkialla maailmassa, mikä sekoittaa maiden välisiä aikaeroja.
Lisäksi kesäaikaan siirtyminen aiheuttaa monenlaisia suunnittelu- ja ylityökustannuksia. Esimerkiksi ohjelmistotekniikan alalla on kesäaikaan siirtymisiin käytetty suuria työtuntimääriä; joka vuosi kesäaikaan ja -ajasta siirryttäessä joudutaan tekemään runsaasti erikoisjärjestelyjä esimerkiksi kansainvälisessä tieto-, maksu- ja henkilöliikenteessä.
Tähtitieteen harrastus kesäaika haittaa huomattavasti, koska illalla pimeä tulee tuntia myöhemmin. Tähtiyhdistysten tähtinäytöksiä kesäaika on lyhentänyt vuodessa pari kuukautta.

Kesäaikaan siirtyminen maailmalla


Tiedosto:Daylightsavings.jpg
Kesäaika on yleisimmin käytössä leudoilla ilmastoalueilla, missä päivänvalon määrä vaihtelee eri vuodenaikoina huomattavasti enemmän kuin trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.
Kesäaikaan siirrytään maailman eri alueilla hieman eri aikaan: Esimerkiksi Yhdysvallat kesäaikaan siirtyminen tapahtuu usein eri aikaan kuin Eurooppa. Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken siirtymä on kuitenkin vuodesta 1997 alkaen ollut standardoituna samalle päivälle. Koko Eurooppa siirtyy kesäaikaan kello 01.00 GMT eli esimerkiksi aikaero Suomen ja Ruotsin välillä on koko ajan täsmälleen yksi tunti. Ruotsi siirtyy kesäaikaan kello kaksi ja Suomi kello kolme paikallista aikaa.
Kesäaikaan siirtymistä ei käytetä lainkaan esimerkiksi Islanti, Venäjällä, Intiassa eikä Kiinassa. Lisäksi useissa maissa kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa osavaltiot ja provinssit voivat itsenäisesti päättää, käyttävätkö ne kesäaikaa.

Kesäaika Yhdysvalloissa


Yhdysvalloissa muutettiin kesäaika vuonna 2007 energian säästämiseksi alkamaan maaliskuun toisesta sunnuntaista ja päättymään marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Tämän toimenpiteen energiatehokkuudesta on kuitenkin kiistelty. Lisäksi lasten kouluunmenoaikaan aamuisin olisi syksyisin entistäkin pimeämpää.
Vuonna 2007 maaliskuun 11. päivälle määräytyneessä siirtymisessä oli kuitenkin eroja osavaltioittain. Arizonan (pl. Navajot-reservaatti) ja Havaijin osavaltiot eivät edelleenkään asetuksesta huolimatta siirry kesäaikaan, vaan pitäytyvät samassa kellonajassa ympäri vuoden. Muista Yhdysvaltojen territorioista ja itsehallintoalueista Amerikan Samoa, Guam, Puerto Rico ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret eivät käytä kesäaikaa lainkaan.
Kesäaikaan siirtyminen oli vuoteen 2007 asti ongelmallista myös Indianan osavaltiossa, jota halkoo kahden aikavyöhykkeen välinen raja. Vuonna 2007 suurin osa (71 piirikuntaa) Indianaa kuuluu itärannikon aikavyöhykkeeseen (). Seitsemäntoista Indianan piirikuntaa lähinnä osavaltion lounais- ja luoteisosissa kuuluu edelleen keskiseen aikavyöhykkeeseen (). Jaosta huolimatta koko Indianan osavaltio otti käyttöön vuonna 2007 kesäajan.
Sekä Australiassa että Yhdysvalloissa kesäaikaan siirtymistä hyödynnetään siten, että sen yhteydessä tehdään muistutuskampanja palovaroittimien paristojen vaihtamisesta.

Kesäaikaan siirtyminen Suomessa


Suomessa kesäaikaa kokeiltiin ensimmäisen kerran muiden maiden mukana Toinen maailmansota aikaan vuonna 1942, jolloin kesäaikaan siirryttiin 2. huhtikuuta ja takaisin normaaliaikaan 4. lokakuuta. Jatkuvassa käytössä kesäaika on ollut vuodesta 1981 lähtien.
Energiansäästökeinona kesäaika lienee Suomessakin kyseenalainen. Sen hyödyt rajoittuvat lähinnä kevät ja syksyyn, koska Suomen kesä on muutoinkin varsin valoisa. Tärkein syy kesäajan käyttöön Suomessa onkin pysyminen samassa tahdissa muiden Euroopan unioni-maiden kanssa.
Kesäaika alkaa EU:ssa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kello 3.00 yöllä, jolloin kelloja käännetään tunti eteenpäin, ja päättyy lokakuun viimeisenä sunnuntaina kello 4.00 yöllä, jolloin kelloja käännetään tunti taaksepäin. Tämä aiheuttaa joissain tapauksissa kuten aikataulutuksissa hankalan tilanteen, koska kellonajat aamukolmen ja -neljän välillä esiintyvät syksyllä kaksi kertaa saman vuorokauden aikana ja keväällä ne eivät esiinny ollenkaan.
Siirtymä kesäaikaan tehdään aina sunnuntain vastaisena yönä, jotta se aiheuttaisi mahdollisimman vähän häiriötä arkielämän aikatauluille.
Yleinen muistisääntö on, että kelloja käännetään aina lähempää juhannusta kohti eli ”aina kesää kohti”. Toisen muistisäännön mukaan ”kesä edessä, talvi takana”.
Kolmas muistisääntö on, että normaaliaikana kelloja siirretään taaksepäin, koska talvella tulee aikaisin pimeää.

Katso myös


Aikajärjestelmä
http://www.itu.int/dms_pub/itu-t/opb/sp/T-SP-LT.1-2012-OAS-PDF-E.pdf ITU LEGAL TIME 2012
http://www.worldtimezone.com/daylight.html Daylight Saving Time
http://www.worldtimeserver.com/current_time_in_FI.aspx
http://fi.thetimenow.com/finland
http://almanakka.helsinki.fi/aikakirja/Aikakirja2010kokonaan.pdf AIKAKIRJA 2010

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=5&t=&a=3401 YLE Elävä arkisto - Suomi siirtyi kesäaikaan 1981
http://www.iltalehti.fi/terveys/2012032715378399_tr.shtml?fb_ref=flb&fb_source=home_multiline Kesäaikaan siirtymisellä karmeat seuraukset. Iltalehti 27.3.2012.
Luokka:Aika
af:Somertyd
ar:توقيت صيفي
an:Horario de verano
as:দিবালোক সংৰক্ষণ সময়
ast:Horariu de branu
gn:Arahaku Ára
az:Yay vaxtı
id:Waktu Musim Panas
ms:Waktu musim panas
bn:দিবালোক সংরক্ষণ সময়
zh-min-nan:Joa̍h-tang sî-kan
su:Wanci Usum Panas
ba:Йәйге ваҡыт
be:Летні час
be-x-old:Летні час
bs:Ljetno računanje vremena
br:Eur hañv
bg:Лятно часово време
ca:Horari d'estiu
cv:Çуллахи вăхăт
cs:Letní čas
da:Sommertid
de:Sommerzeit
et:Suveaeg
el:Θερινή ώρα
en:Daylight saving time
es:Horario de verano
eo:Somera tempo
eu:Udako ordutegi
fa:تغییر ساعت تابستانی
fr:Heure d'été
fy:Simmertiid
gl:Horario de verán
ko:일광 절약 시간제
hi:दिवालोक बचत समय
hr:Ljetno računanje vremena
is:Sumartími
it:Ora legale
he:שעון קיץ
kl:Aasaanerani nalunaaqqutaq
ka:ზაფხულის დრო
kk:Жазғы уақыт
ku:Demjimêra havînê
la:Hora aestiva
lv:Vasaras laiks
lt:Vasaros laikas
li:Zomertied
hu:Nyári időszámítás
mk:Летно сметање на времето
ml:ഡേ ലൈറ്റ് സേവിംഗ് ടൈം
krc:Джай заман
mr:उन्हाळी प्रमाणवेळ
arz:توقيت صيفى
nl:Zomertijd
ja:夏時間
no:Sommertid
nn:Sommartid
pl:Czas letni
pt:Horário de verão
ksh:Sommezick
ro:Ora de vară
ru:Летнее время
sah:Сайыҥҥы кэм
sco:Daylicht savin time
simple:Daylight saving time
sk:Letný čas
sl:Poletni čas
szl:Letńi czas
sr:Летње рачунање времена
sh:Ljetno računanje vremena
sv:Sommartid
tl:Daylight saving time
ta:பகலொளி சேமிப்பு நேரம்
th:เวลาออมแสง
vi:Quy ước giờ mùa hè
tr:Yaz saati uygulaması
uk:Літній час
ur:روشنیروز بچتی وقت
yi:זומער זייגער
bat-smg:Vasaras čiesos
zh:夏时制

Kuuba


Kuuban tasavalta () eli Kuuba on Karibianmeri sijaitseva saarivaltio, joka koostuu Kuuban pääsaaresta, Isla de la Juventudista, ja useista muista pienemmistä saarista. Kuuba sijaitsee Pohjois-Karibialla Meksikonlahti ja Atlantin valtameri yhtymäkohdassa. Kuuban lähinaapurit ovat pohjoisessa Yhdysvallat ja Bahama, idässä Turks- ja Caicossaaret ja Haiti, lännessä Meksiko ja etelässä Cayman-saaret ja Jamaika.
Kuuban suurin kaupunki ja samalla pääkaupunki on maan luoteisosassa sijaitseva Havanna. Kuubassa on noin 11&nbsp;450&nbsp;000 asukasta, joista 65 % on valkoisia, 10 % mustia ja loput Mestitsi.
”Cuba” nimitys on peräisin Tainot kielen sanasta ”cubao”, joka tarkoittaa ”hedelmällistä ja yltäkylläistä maata”.
Lähes 400 vuoden espanjalais- ja Yhdysvallat jälkeen maa itsenäistyi vuonna 1902. Vuonna 1933 vallan otti kersantti Fulgencio Batista. Vuonna 1959 Fidel Castron johtama vasemmistolainen sissiliike kaappasi vallan. Castro pysyi vallassa vuoteen 2008, jonka jälkeen valta siirtyi hänen veljelleen Raúl Castro.

Maantiede


Tiedosto:Cu-map.png
Kuuban tasavalta sijaitsee samannimisellä saarella keskellä Karibianmeri. Kuuba on Karibian suurin saari. Se on 1&nbsp;200&nbsp;km pitkä ja 32–145&nbsp;km leveä ja kuuluu Isot Antillit saariryhmään. Sen pinta-ala on 104&nbsp;945&nbsp;km<sup>2</sup>. Toiseksi suurin saari Isla de la Juventud on pinta-alaltaan 2&nbsp;200;km<sup>2</sup>, pikkusaaret 3&nbsp;715 km<sup>2</sup> ja koko valtio yhteensä 110&nbsp;860&nbsp;km<sup>2</sup>. Kuuba rajoittuu lännessä Meksikonlahti ja Jukataninsalmi, pohjoisessa Floridansalmi ja Bahamasaaret, idässä Windwardin väylään ja etelässä Karibianmeri. Lähimmät naapurit ovat lännessä Jukatanin niemimaa (Meksiko), pohjoisessa Florida (Yhdysvallat) ja Bahamasaaret, idässä Haiti sekä etelässä Jamaika ja Caymansaaret (Yhdistynyt kuningaskunta).
Pääosa eli noin kolme neljäsosaa Kuubasta on loivasti kumpuilevaa tasankomaata. Maassa on myös vuoristoja, joista suurin on Orienten maakunnassa sijaitseva Sierra Maestra, jonka korkein huippu on Pico Real del Turquino (2&nbsp;005 m). Saaren itäosissa sijaitsevat pienemmät Nipen ja Cristalin vuoristot. Kuuban keskiosassa sijaitseva Las Villas on keskimäärin 1&nbsp;100 m korkea. Maan länsipäässä, Pinar del Ríon maakunnassa sijaitsevat Sierra de los Órganosin ja Sierra del Rosarion kumpuilevat alueet.
Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Havanna. Vuonna 2010 muita yli 200&nbsp;000 asukkaan kaupunkeja olivat Santiago de Cuba, Camagüey, Holguín, Guantánamo ja Santa Clara.
Ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävät Pasaatituuli. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Itärannikolle iskee Hurrikaani elokuun ja marraskuun välisenä aikana suunnilleen joka toinen vuosi.
Tiedosto:Stavenn Amazona leucocephala 00.jpg
Kuuban luonto on säilynyt paremmin kuin muualla Karibialla. Kestämättömät metsänhakkuut ja kosteikkojen raivaus sokeripelloiksi ovat tosin tehneet tuhojaan myös Kuuballa, mutta maassa on edelleen myös koskematonta sademetsää ja kosteikkoja sekä Koralliriutta. Talouskasvun pelätään kuitenkin jatkossa lisäävän luonnon kulumista.
Noin viidesosa saaresta, 200 metrin yläpuolella, on ollut alkujaan kosteiden metsätyyppien: sademetsän, vuoristometsän ja Pilvimetsä peitossa. Niistä on löydetty noin 30 kotoperäistä lajia. Vuonna 1995 arvioitiin, että 75 % metsätyypistä on tuhottu kahvin ja kaakaon viljelyn takia, mutta jäjellä on edelleen yksi luonnontilainen yli 500 neliökilometrin laikku. Yli puolet maan pinta-alasta on ollut kuivaa metsää, mutta 4/5 siitä on raivattu viljelyksiksi, Laidun ja savanniksi. Vuoristoissa on kasvanut havumetsää, josta on jäljellä kolme yli 250 neliökilometrin laikkua. Metsän päälajina on ''Pinus caribaea''-mänty, jonka suojissa elää monia kotoperäisiä lintu- ja kasvilajeja.
Maailman pienin lintu kimalaiskolibri elää Kuubassa, samoin kuin kuubansmaragdikolibri, endeeminen kuubantodi ja kuubanamatsoni. Kansallislintu on kuubantrogoni. ''Capromys pilorides'' -hutiat tavataan Kuuban lisäksi joillakin lähisaarilla. Kuubankrokotiili on kadonnut muualta kuin Kuubasta.

Historia


Tiedosto:Havana 1639.jpg
Tiedosto:Cuban soldiers, 1898.jpg

Varhaiset vaiheet ja siirtomaakausi


Arkeologiset löydöt vahvistavat, että Kuuba on ollut asuttuna yli 4&nbsp;000 vuoden ajan. Viñalesin luolissa, Pinar del Ríon maakunnassa eli kivikauden Metsästäjä-keräilijät. Heidät syrjäyttivät vähitellen ciboneyt, jotka harjoittivat kalastusta ja pienimuotoista maanviljelyä. Kolmannessa muuttoaallossa saapuivat tainot vuoden 1100 jälkeen useissa erissä. Tainot ovat sukua arawakit, ja he toivat saarelle suuren osan siellä nykyisinkin viljeltävistä hyötykasveista. He osasivat myös jalostaa tupakasta poltettavaa nautintoainetta.
Kristoffer Kolumbus saapui Kuuban saarelle ensimmäisenä Eurooppalainen 1492. Espanjalaiset alkoivat kuitenkin asettua saarelle vasta 20 vuotta myöhemmin Diego Velázquezin johdolla. Espanjalaiset alistivat tainot ''encomienda''-järjestelmään. Tainot nääntyivät pakkotyöhön viljelmillä ja kaivoksissa, ja eurooppalaisten tuomat taudit jylläsivät. Vuonna 1550 tainoja oli alle viisituhatta. Espanjalaiset toivat saarelle afrikkalaisia orjia vuodesta 1526 alkaen.
1500-luku puolivälistä 1700-luku puoliväliin Kuubassa oli jatkuvia yhteenottoja varakkaiden espanjalaisten kauppiaiden ja merirosvojen välillä. Espanjalaiset yrittivät turhaan suojata omaisuuttaan rakentamalla linnoituksia saaren satamien ympäristöön. Vuonna 1762 Espanja liittyi Seitsenvuotinen sota Ranskan puolelle Britanniaa vastaan. Britit näkivät mahdollisuuden vallata Espanjan tuottoisat omistukset Karibialla ja valtasivat Havannan. Brittien valtakaudella sokeriruokon viljely kukoisti, varsinkin kun vuonna 1790 saarelle pakeni ranskalaisia plantaasinomistajia Haitin orjakapinan tieltä. Vuoteen 1820 mennessä Kuubasta kehittyi maailman johtava sokerintuottaja, ja vastamuodostunut Yhdysvallat oli sen suurin asiakas.
Kuuba pysyi pitkään Espanjalle uskollisena, ja siirtokunnassa ei syntynytkään itsenäisyysaatetta 1800-luku alussa, kun muut Espanjan siirtomaat pyrkivät itsenäisyyteen. Orjuutta kannattanut kreolieliitti alkoi kuitenkin pitää itseään syrjittynä, ja vuosisadan puoliväliin mennessä Kuubassakin alkoi viritä toiveet itsenäisyydestä. Rinnalla heräsi myös ajatus liittymisestä Yhdysvaltoihin, jonka etelävaltioissa orjuus oli sallittua. Ensimmäinen laajamittainen yritys itsenäistymiseen alkoi lokakuussa 1868, kun Carlos Manuel de Céspedesin plantaasilla käynnistyi kymmenvuotinen sota. Espanjalaiset solmivat rauhan keskenään riitautuneiden kapinallisten kanssa 1878.
Itsenäisyystaistelun marttyyriksi nousi José Martí, joka perusti 1892 New Yorkissa itsenäisyysjuntan. Kuuban itsenäisyyssota käynnistyi helmikuussa 1894, ja Martí kuoli jo sen ensimmäisissä taisteluissa. Sota levisi pian maan itäosista muualle maahan. Yhdysvallat ei halunnut puuttua maan tilanteeseen, mutta se julisti sodan Espanjalle, kun Havannan satamassa vierailulla ollut USS Maine (ACR-1) räjähti helmikuussa 1898 ja vei mukanaan 266 yhdysvaltalaista. Molemmat maat syyttivät räjähdyksestä toisiaan. Espanjan ja Yhdysvaltain sota kesti huhtikuusta ja elokuulle, ja sen seurauksena Espanja joutui vetäytymään Kuubasta sekä luovuttamaan Puerto Ricon ja Filippiinit Yhdysvalloille, joka ei kuitenkaan antanut itsenäisyyttä Kuuballe vaan asetti johtoon oman sotilashallintonsa. Vaikka miehityshallinto onnistui kehittämään yhteiskuntaa, enemmistö kuubalaisista ei hyväksynyt maan siirtymistä uudelle isännälle.

Itsenäisyys


Tiedosto:1952Batista.jpg
Kuuba itsenäistyi vuonna 1902. Yleislakko vuonna 1933 syöksi presidentti Gerardo Machadon vallasta ja nosti armeijan kersantti Fulgencio Batistan maan johtoon.
Vuonna 1959 Fidel Castro syrjäytti Batistan epäsuositun ja korruptoituneen hallinnon Kuuban vallankumous. Castron johtama 26. heinäkuuta -liike -sissiliike koostui Liberaali ja maltillisista vasemmistolaisista, mutta myöhemmin Castro julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistinen, keskitti vallan käsiinsä, perui vapaat vaalit ja unohti lupauksensa vanhan 1940 perustuslain kunnioittamisesta.
Ulkomaisten teollisuusyritysten ja öljy-yhtiöiden kansallistaminen vuonna 1960 katkaisi välit Yhdysvaltoihin. Kylmä sota kiristyessä Kuubasta tuli suurvaltojen välisten kiistojen välikappale. Yhdysvaltalaiset organisoivat kuubalaisten pakolaisten huhtikuussa 1961 tekemän epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun tavoitteenaan syrjäyttää vallankumoushallinto. 1960-luvun alussa Kuuba oli maailmanpolitiikan näyttämönä Kuuban ohjuskriisissä (15.10.-20.11.1962).
1970- ja 1980-luvuilla kuubalaisia sotilaita oli tukemassa useita eri vasemmistohallituksia Afrikassa (muun muassa Angolassa) ja Etelä-Amerikassa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen


1990-luvun alussa Neuvostoliitto taloudellisen tuen loputtua Kuubassa koettiin suuria taloudellisia ongelmia.
Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteet ovat jatkuvasti pysyneet kireinä. John Bolton on lukenut Kuuban ”pahan akseliin” kuuluvaksi. Vuonna 2002 Yhdysvallat lennätti Kuubassa Guantanamo Bayssa sijaitsevaan laivastotukikohtaansa Afganistanissa ottamiaan vankeja.
Kuuban johtajana toimi 1959–2008 Fidel Castro. Hän luovutti vuodesta 1976 hallussaan olleet presidentin tehtävät väliaikaisesti veljelleen Raúl Castrolle kesällä 2006 jouduttuaan sairaalahoitoon. Talvella 2008 Fidel Castro luopui julkisista viroistaan, ja seuraajaksi presidenttinä valittiin veli Raúl. Fidel Castron luovuttua vallasta helmikuussa 2008 Kuuban kansantaloutta on hieman avattu. Kuubalaisilla on oikeus hankkia aiemmin säädeltyä viihde-elektroniikkaa ja tietokoneita sekä matkustusrajoituksia on höllennetty.

Hallinto ja politiikka

Poliittinen järjestelmä


Kuubassa on sosialistinen hallintojärjestelmä. Maassa on käytössä Kuuban kommunistinen puolueen (''Partido Comunista de Cuba'') hallitsema yksipuoluejärjestelmä. Kuuban kommunistinen puolue on yhteiskunnan johtava ideologinen voima, joka ei kuitenkaan osallistu vaaleihin. Valtioelimet valitaan vaaleilla, joissa ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa asuinalueilla.
Valtioneuvoston puheenjohtajana toimii Kuuban presidentti, joka johtaa myös ministerineuvostoa eli hallitusta. Presidentillä on toimeenpanovalta ja Kuuban kansalliskokous lainsäädäntövalta. Kansalliskokous myös valitsee korkeimman oikeuden jäsenet.
Presidentti, varapresidentti ja kansalliskokous (''Asemblea Nacional del Poder Popular'') valitaan vaaleilla viiden vuoden jaksoiksi. Kansalliskokous koostuu 614 paikasta. Vaaleissa kunkin ehdokkaan on saatava vähintään 50 prosentin kannatus tullakseen valituksi. Presidentti tekee suosituksen ministereistä kansalliskokoukselle, joka nimittää ministerit. Kansalliskokous nimittää itselleen myös 31-jäsenisen valtioneuvoston, joka toimii sen sijaisena istuntokausien ulkopuolella. Koska kansalliskokous on koolla vain lyhyen kauden kaksi kertaa vuodessa, valtioneuvostolla on paljon valtaa.

Ulkopolitiikka


Tiedosto:Lula anda Castro9822.jpeg
Yhdysvallat on Kuubassa vuonna 1898 perustettu Guantanamo Bayn laivastotukikohta, jota Kuuba vaatii itselleen. Tukikohta vuokrattiin Yhdysvalloille Kuuban itsenäistyessä 1903. Vallankumouksen jälkeen Fidel ja Raúl Castro eivät ole hyväksyneet vuokranmaksua, koska katsovat, että vuokrasopimus on tehty pakon alaisena.
Kuubassa oli myös Neuvostoliiton Lourdes (tiedusteluasema) kuunteluasema 1964–2001. Kiina solmi vuonna 2000 sopimuksen Kuuban kanssa Kuuban satelliittitiedusteluaseman vuokraamisesta.
Kuuballa on läheiset suhteet Kiinaan ja Venezuelaan. Kiina on toimittanut maahan nikkeliä ja Venezuela edullista öljyä. Vuonna 2009 Venäjä alkoi lämmitellä yhteyksiä neuvostoaikojen liittolaiseen, ja teki sopimuksen merenalaisten öljyvarojen kartoittamisesta.

Yhteiskunnalliset ongelmat


YK, Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat arvostelleet Kuuban ihmisoikeustilannetta. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan monia mielipidevankeja on vapautettu, mutta ilmaisunvapautta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta rajoitetaan, ja yksipuoluehallituksen linjan arvostelijoita vainotaan. Toisinajattelijoita pidätetään mielivaltaisesti, millä estetään osallistuminen kokouksiin ja mielenosoituksiin.
Kuuban media on tiukan valtion kontrollin alaisena, ja toimittajat voivat joutua kolmeksi vuodeksi vankilaan viranomaisten arvostelusta tai hallituksen vastaisen propagandan levittämisestä. Perustuslaki kieltää yksityiset radio- ja televisioasemat, ja ulkomaisten uutispalveluiden on palkattava paikallista henkilökuntaa valtion välitystoimiston kautta. Alle kaksi prosenttia väestöstä käyttää internetiä. Yhdysvallat levittää omia näkymyksiään maailman asioista suuntaamalla voimakkaita radiolähettimiä Floridasta Kuubaan.
Monet kuubalaiset ovat vuosien varrella lähteneet siirtolaisiksi. Vuonna 2008 Kuuba oli maailman viidenneksi eniten siirtolaisia lähettänyt maa Meksikon, Kiinan, Intian ja Filippiinit jälkeen. Tuona vuonna 49&nbsp;500 kuubalaista muutti laillisesti ulkomaille. Monet laittomat pakolaiset livahtavat pikaveneillä Yhdysvaltoihin, jolla on erityisohjelma, jonka turvin myös laittomasti saapuneet kuubalaiset voivat hakea heti työlupaa.

Aluejako


Kuuba on jaettu 15 provinssiin, jotka on vielä jaettu 169 kuntaan ja yhteen erityiskuntaan (Isla de la Juventud).

Talous


Tiedosto:Cuba007.jpg.]]
Tiedosto:Cuban cigar factory.jpgissa.]]
CIA The World Factbookin mukaan Kuuban bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2010 oli 9&nbsp;900 Yhdysvaltojen dollaria, samaa suuruusluokkaa muiden Karibian ja Keski-Amerikan maiden kanssa. Yhdysvaltojen ulkoministeriön muistiossa kuitenkin huomautetaan, että Kuuballa on oma sosialistinen tapansa laskea bruttokansantuote, jota ei voi verrata muihin maihin.
Merkittävimmät luonnonvarat ovat koboltti, nikkeli, rautamalmi, kupari, mangaani ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat nikkeli, sokeri, Virginiantupakka ja bioteknologian tuotteet. Tärkeimmät vientimaat ovat Venezuela, Kiina ja Kanada.
Kuuballa on kaksi valuuttaa, kotimainen Kuuban peso (CUP) ja Kuuban vaihdettava peso (CUC). Niiden vaihtosuhde on yrityksille 1:1, yksityisille epäedullisempi: Yhdysvaltojen dollarin vaihtoa CUCiin verotetaan 10&nbsp;%. Vuodesta 2011 CUC on sidottu dollariin. Kahta valuuttaa käytetään eri kaupoissa, mikä on johtanut laajaan mustan pörssin kauppaan.
Kuuban talousmalli on sosialistinen, 83&nbsp;% työvoimasta on valtion palveluksessa. Vuodesta 2008 Raúl Castron hallinto on tehnyt muutoksia markkinataloutta kohti, ja vuoden 2011 puoluekokous hyväksyi joukon uudistuksia, kuten yksityisen maanomistuksen ja luotonannon.
Kuuban talous on ollut varsin riippuvainen sokeriruoko viennistä, mutta koska sokerin maailmanmarkkinahinta on nykyään alhainen sokeriteollisuutta on viime vuosina ajettu alas. Vuonna 2009 sitä tuotettiin miljoona tonnia eli kahdeksasosa vuoden 1989 tuotannosta. Nikkeli on ottanut paikan merkittävimpänä vientituotteena, mutta senkin maailmanmarkkinahinta heilahtelee.
Järjestelmällisesti kehitetystä terveydenhuollosta ja bioteknologiasta on kasvanut merkittävä vientitulojen lähde. Kuubalaista syöpätutkimusta on kaupallistettu yhteisyrityksissä sekä Kiinassa että Saksassa. Venezuelan kanssa on sopimus lääkäripalveluiden vaihdosta edulliseen öljyyn.
Viime aikoina matkailusta on tullut yhä merkittävämpi elinkeino. Vuodesta 2004 alkaen maassa on käynyt 2–2,5 miljoonaa turistia vuodessa. Osa latinalaisen Amerikan matkailijoista tulee Kuubaan käyttääkseen maan sairaalapalveluita. Suosituimpia perinteisiä lomakohteita ovat Varadero ja Guardalavaca. Maassa käy paljon kanadalaisia, brittejä, espanjalaisia, italialaisia ja meksikolaisia.
Yhdysvallat julisti vuonna 1962 Kuuban kauppasaartoon, joka jatkuu yhä. Keskeinen ehto saarron helpottamiselle on ollut toisinajattelijoiden vapauttaminen. Kauppasaarto ei rajoita vain yhdysvaltalaisten yritysten käymää kauppaa Kuubaan, vaan se koskee myös ulkomaisia yrityksiä, jotka käyvät kauppaa sekä Yhdysvalloissa että Kuubassa. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on jo 19 vuoden ajan vuosittain hyväksynyt kauppasaarron purkamista vaativan päätöslauselman, mutta Yhdysvallat on jättänyt YK:n vaatimukset huomiotta.

Väestö


Kuuban noin 11 miljoonasta asukkaasta on valkoisia 65,1&nbsp;%, Mulatti sekä Mestitsi 24,8&nbsp;% ja Mustat 10,1&nbsp;%.
Virallinen kieli on espanja. Ennen Castron valtaannousua 85&nbsp;% oli ainakin nimellisesti katolisia.

Terveydenhoito


Vuonna 2008 Kuubassa oli yli 33&nbsp;000 perhelääkäriä. Jokaista 20–40 perhelääkäriä kohti on paikallinen klinikka. 2000-luvulla niihin on siirretty yhä enemmän erikoissairaanhoidon palveluita, jotka olivat aiemmin saatavana vain sairaaloissa.
Maailman terveysjärjestön tilastojen mukaan Kuuballa on ollut lääkäri 170 asukasta kohti,, kun esimerkiksi Suomessa on lääkäri noin 300 asukasta kohti. Kun terveydenhuollosta on tullut kannattava vientituote, kotimaan palveluihin on jäänyt vähemmän työntekijöitä ja potilaat ovat joutuneet jonottamaan hoitoa.
UNAIDS vuoden 2010 raportin mukaan verrattuna muihin Karibian alueen maihin Kuubassa on erittäin alhainen HIV-kantajien osuus. Vuonna 2009 heitä oli alle 0,1&nbsp;% aikuisväestöstä, yhteensä noin 7&nbsp;100 henkeä. Antiretroviraalihoitoa sai lähes neljätuhatta henkeä, eli 80&nbsp;% tarvitsevista.
YK:n vuosituhattavoitteet saavuttamisessa Kuuba on edistynyt erittäin hyvin. Tavoitteista kuutta pidetään vuoden 2010 arvion mukaan todennäköisenä ja kahta mahdollisena tavoittaa. Todennäköisiä ovat tavoitteet vähentää köyhyyttä, lapsikuolleisuutta ja tarttuvia tauteja, ulottaa peruskoulutus kaikille, edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa sekä parantaa odottavien äitien terveyttä. Mahdollisia ovat myös ympäristöön ja kansainvälistymiseen liittyvät tavoitteet. Itse asiassa koulutuksessa ja tasa-arvossa tavoitetaso on jo saavutettu, mutta haasteena on sen ylläpitäminen taloudellisista pakotteista huolimatta.

Koulutus


Kuuba panostaa koulutukseen selvästi enemmän kuin muut alueen valtiot. 98&nbsp;% lapsista käy alakoulun loppuun, ja 83&nbsp;% ikäluokasta käy yläkoulua. Myös korkea-asteen opiskelijoiden määrä on selvästi suurempi kuin muissa alueen maissa. Nuorista 100&nbsp;% ja kaikista aikuisista 99,8&nbsp;% on lukutaitoisia, kun alueen keskiarvot ovat 97&nbsp;% ja 91&nbsp;%.

Naisten asema


Sukupuolten tasa-arvo on saavutettu koulutuksessa ja työelämässä periaatteessa hyvin. Kuitenkin, vaikka samasta työstä maksetaan samaa palkkaa, miehet saavat usein parempipalkkaiset työt, ja kulttuuriperinteet ohjaavat naiset hoitamaan kotityöt ja lasten sekä vanhusten huollon.
Kansalliskokouksen edustajista 43,6 prosenttia on naisia. Työelämässä miehet dominoivat perinteisiä ”kovia aloja” kuten tekniikkaa ja luonnnontieteitä. Lääketieteessä, koulutuksessa ja lakialalla naiset ovat enemmistönä.

Kulttuuri


Kuubalainen perinteinen ruokavalio on yksinkertainen: pavut ja riisi muodostavat perustan, ja niiden kanssa syödään keittobanaania, Juurekset ja Vihannekset. Aiemmin kaikki söivät naudanlihaa, mutta sika ja kana ovat kasvattaneet suosiotaan edullisempina vaihtoehtoina. Makeat herkut ovat suosittuja, varsinkin jäätelö. Kakut on varattu syntymäpäiviin.
Runoilija José Martí on kansallissankari. Havannassa järjestetään vuosittain kansainväliset Havannan elokuvajuhlat. Kansallisbaletti ja sen perustaja Alicia Alonso tunnetaan myös Kuuban ulkopuolella.

Musiikki


Kuubalaisen musiikin juuret ovat Espanjassa ja Länsi-Afrikka, mutta vaikutteita on tullut lukuisista muistakin kulttuureista. Kuubalaisia musiikkityylejä ovat son, bolero, cha-cha, rumba, mambo, congarummut ja timba. Vastaavasti kuubalainen musiikki on vaikuttanut 1800- ja 1900-luvuilla muun muassa jazziin, Salsa (musiikki), argentiinalaiseen tangoon ja espanjalaiseen uuteen flamencoon (”nuevo flamenco”).
Tiedosto:Ibrahim ferrer.jpg
Viime aikoina kuubalainen musiikki on saavuttanut kansainvälistä suosiota amerikkalaisen Ry Cooderin vuonna 1997 tuottaman Buena Vista Social Club -levyn myötä. Buena Vista Social Clubista tehtiin myös laajalevikkinen dokumenttielokuva. Yhtyeen jäsenet saivat myös henkilökohtaista julkisuutta ja esimerkiksi Ibrahim Ferrer saavutti suosiota myös Suomessa sekä esiintyi Pori Jazz -tapahtumassa kesällä 2003. Muita kuubalaisia tunnettuja muusikkoja ovat esimerkiksi thrash metal -yhtye Slayerin rumpali Dave Lombardo ja laulaja Pitbull (muusikko).

Urheilu


Kuuba on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen kaikkiaan 19 kertaa. Vuosisadan alussa miekkailija Ramón Fonst toi runsaasti mitaleita. Vuodesta 1976 alkaen Kuuban joukkueessa on ollut yli 150 urheilijaa.
Kuuban jalkapallomaajoukkue oli lokakuussa 2011 FIFA:n rankingissa sijalla 100. Rekisteröityjä pelaajia Kuubassa on 46&nbsp;425 sekä 353 jalkapalloseuraa. Kuuba eteni vuoden Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1938. CONCACAF Gold Cup lopputurnauksessa Kuuba on pelannut viidesti.
Jalkapallo, lentopallo, nyrkkeily ja baseball ovat Kuuban suosituimmat urheilulajit. Kuubalainen huippu-urheilu on kärsinyt menestyvien urheilijoiden loikkauksista, esimerkiksi useita huippunyrkkeilijöitä on loikannut Saksaan.

Katso myös


Kuuban historia
Kuuban vallankumous
Kuuban ohjuskriisi
Sikojenlahden maihinnousu
Kuubalainen rumba

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.kuuba.org/ Kuuba.org. Suomi-Kuuba-seuran verkkojulkaisu.
http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=67106&contentlan=1 Suomen ulkoministeriön Kuuba-perustietopaketti.
http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=40997&contentlan=1 Suomen ulkoministeriön Kuuba-artikkeli.
http://www.mi-cuba.de/ Infoportal Cuba.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=14&t=&a=3883 Kuuba – sosialismin sokerisaari (video, 1966). Ylen Elävä arkisto.
http://www.kuuba.fi/ Tietoa Kuubaan matkaaville.
Luokka:Kuuba
ace:Kuba
kbd:Куба
af:Kuba
als:Kuba
am:ኩባ
ang:Cūba
ar:كوبا
an:Cuba
roa-rup:Cuba
frp:Cuba
ast:Cuba
az:Kuba
id:Kuba
ms:Cuba
bm:Kuba
bn:কিউবা
zh-min-nan:Cuba
jv:Kuba
su:Kuba
be:Куба
be-x-old:Куба
bcl:Kuba
bar:Cuba
bo:ཀུ་བ།
bs:Kuba
br:Kuba
bg:Куба
ca:Cuba
ceb:Cuba
cv:Куба
cs:Kuba
cy:Cuba
da:Cuba
pdc:Kubaa
de:Kuba
dv:ކިއުބާ
nv:Kyóoba
dsb:Kuba
na:Kiuba
et:Kuuba
el:Κούβα
en:Cuba
es:Cuba
eo:Kubo (lando)
ext:Cuba
eu:Kuba
ee:Cuba
fa:کوبا
hif:Cuba
fo:Kuba
fr:Cuba
fy:Kuba
ga:Cúba
gv:Yn Choobey
gd:Cùba
gl:Cuba
gan:古巴
hak:Kú-pâ
xal:Кубанмудин Орн
ko:쿠바
hy:Կուբա
hi:क्यूबा
hsb:Kuba
hr:Kuba
io:Kuba
ilo:Kubá
bpy:কিউবা
ia:Cuba
iu:ᖂᐹ/quupaa
os:Кубæ
is:Kúba
it:Cuba
he:קובה
kn:ಕ್ಯೂಬಾ
pam:Cuba
ka:კუბა
kk:Куба
kw:Kuba
rw:Kiba
mrj:Куба
sw:Kuba
kv:Куба
ht:Kiba
ku:Kûba
lez:Куба
la:Cuba
lv:Kuba
lb:Kuba
lt:Kuba
lij:Cuba
li:Cuba
ln:Kuba
jbo:kubas
lmo:Cuba
hu:Kuba
mk:Куба
ml:ക്യൂബ
mt:Kuba
mr:क्युबा
arz:كوبا
mzn:کوبا
mwl:Cuba
mn:Куба
my:ကျူးဘားနိုင်ငံ
nah:Cuba
nl:Cuba (land)
nds-nl:Kuba
ne:क्युबा
new:क्युबा
ja:キューバ
ce:Куба
frr:Kuuba
pih:Kyuuba
no:Cuba
nn:Cuba
nov:Kuba
oc:Cuba
mhr:Куба
or:କ୍ୟୁବା
uz:Kuba
pag:Cuba
pnb:کیوبا
pap:Cuba
km:គុយបា
pms:Cuba
nds:Kuba
pl:Kuba
pt:Cuba
crh:Kuba
ro:Cuba
rmy:Kuba
qu:Kuba
ru:Куба
rue:Куба
sah:Куба (дойду)
se:Cuba
sa:क्यूबा
sc:Cuba
sco:Cuba
stq:Kuba
sq:Kuba
scn:Cubba
si:කියුබාව
simple:Cuba
ss:IKhuyubha
sk:Kuba
sl:Kuba
szl:Kuba
so:Kuuba
ckb:کووبا
srn:Cuba
sr:Куба
sh:Kuba
sv:Kuba
tl:Kuba
ta:கூபா
kab:Kuba
roa-tara:Cuba
tt:Куба
te:క్యూబా
th:ประเทศคิวบา
vi:Cuba
tg:Кубо
tr:Küba
tk:Kuba
uk:Куба
ur:کیوبا
ug:كۇبا
za:Gujbah
vec:Cuba
vo:Kubeän
fiu-vro:Kuuba
wa:Couba
war:Cuba
wo:Kubaa
wuu:古巴
yi:קובא
yo:Kúbà
zh-yue:古巴
diq:Kuba
bat-smg:Kuba
zh:古巴

Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Tämä on luettelo Suomi elävistä etninen ryhmä prosenttiosuuksineen. Eri lähteet antavat hieman toisistaan poikkeavia lukuja. Suomessa ei virallisesti tilastoida etnisiä ryhmiä.
CIA:n World Fact Bookin mukaan Suomen etniset ryhmät ovat:
suomalaiset, 91,5 %
ruotsalaiset eli suomenruotsalaiset, 5,6 %
suomen venäläiset, 0,5 %
suomen virolaiset, 0,3 %
Suomen romanit, 0,1 %
saamelaiset, 0,1 %
Generation Europe -verkkosivuston mukaan etniset ryhmät ovat:
suomalaiset, 91,9 %
ruotsalaiset eli suomenruotsalaiset, 5,5 %
venäläiset, 0,7 %
saamelaiset, 0,03 %
Jotkut suomalaiset identifioituvat myös heimoihin, kuten hämäläiset, savolaiset, pohjalaiset tai karjalaiset#Karjalaiset (Suomen maakuntaheimo)
Yhä useammat suomalaiset identifioituvat myös uussuomalainen , kuten täällä syntyneet chileläisen, kosovolaisen, somalit , venäläiset tai vietnamilaiset vanhemman omaavat.

Lähteet


Luokka:Luettelot Suomesta
Luokka:Luettelot yhteiskunnasta

Koulutus

Koulutus viittaa siihen kasvatus alueeseen, joka on organisoitua ja instituutio. Koulutus tähtää tietojen opettaminen, taitojen harjaannuttamiseen sekä kognitiivisten kykyjen kehittämiseen. Koulutuksen painopiste on myöhemmissä elämän vaiheissa yleensä enemmän ala- ja ammattikohtaista.
Koulutuksen määrä on viimeisen sadan vuoden kuluessa kasvanut dramaattisesti. Jonkinlainen koulutus on nykyisin pakollinen kaikille ihmisille useimmissa maissa oppivelvollisuus yleistyttyä nopeasti 1900-luvun aikana. Väestönkasvun ja koulutuksen määrän maailmanlaajuisen kasvun seurauksena Unesco arvioi, että seuraavan 30 vuoden koulutuksen useampi ihminen saa muodollisen koulutuksen kuin ihmiskunnan koko aiemman historian aikana.

Suomalainen koulutusjärjestelmä


Suomalainen koulutusjärjestelmä jakaantuu esiopetukseen, perusasteeseen (peruskoulu), toinen aste (lukio ja ammattioppilaitos) sekä korkea-asteeseen (ammattikorkeakoulu ja yliopisto). Koulutusjärjestelmä muistuttaa useimpien muiden Euroopan unionin teollisuusmaiden koulutusjärjestelmiä.

Koulutuskilpailu


Nykyään koulutuksesta on tullut ylemmillä tasoilla myös eräänlainen kansainvälinen kilpailuvaltti, ja jokainen kansakunta ja alue pyrkii voittamaan koulutustasossa toisensa. EU:n tavoitteena on olla vuonna 2010 maailman kilpailukykyisin alue, ja koulutuksen tason nosto on yksi tärkeimpiä tekijöitä tavoitteen saavuttamiseksi. Suomen valtioneuvosto on myös toistuvasti nimennyt koulutuksen tason nostamisen Suomen kansakunnan menestyksen takaajaksi.

Koulutus ja hyvinvointi


Kansainvälisesti WTO tason neuvotteluissa koulutuksesta on pyritty tekemään kansainvälisen palvelukaupan osa ja vientituote, jolloin siihen panostetuista investoinneista voitaisiin odottaa entistä enemmän suoranaista tuottoa. Samalla tavoitteena on nostaa kehittyvä maa sivistyksen ja talouksien kasvua, koska tutkimuksin on osoitettu, että koulutuksen puute sekä miehillä että naisilla on usein epäsuorasti syynä erilaisiin suuriin ongelmiin, kuten AIDS leviämiseen, korruptioon, rikollisuuteen, syrjintään ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.

Koulutuksen kehittäminen


EU on tukenut joitakin työllisyyden parantamiseen tähtääviä koulutus- ja alukehitysprojekteja Euroopan sosiaalirahaston kautta. Toisinaan koulutuksen ja erilaisen alueellisen kehittämisen tai tukemisen raja on kuitenkin hyvin häilyvä. Myös valtiollisesti tai kunnallisesti budjetoitaessa ’koulutuksen’ voi joskus tulkita olevan osittain piilotettua alueellista tai yksittäistä kehittämisrahaa tai subventiota.

Maksullisuus

Maksuton koulutus ja tuloerot


Professori Matti Virénin mukaan maksuton koulutus lisää tuloeroja, koska siinä annetaan ensin keskimäärin 60 000 euron edestä opetusta, opintotukea ja muita tukia, minkä jälkeen koulutetut saavat huomattavasti korkeammat ansiot, osittain tutkinnon monopolivoiman vuoksi. Huonompiosaiset joutuvat kustantamaan tätä koulutusta, josta he eivät itse pääse osaksi. Yliopistokoulutettu tienaa keskimäärin puoli miljoonaa enemmän kuin muut.

Koulutus periytyy


Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakoulutukseen kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin kouluttamattomasta perheestä tulevat. Helsingissä korkeakoulutettujen lapsista 90 % suoritti keskiasteen, lähes aina lukion, kouluttamattomien lapsista reilu puolet.

Katso myös


Opetus
Oppiminen
Pedagogiikka

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.opintoluotsi.fi Opintoluotsi
http://www.oph.fi OPH
http://www.edu.fi EDU.FI
http://www.yksityiskoulut.fi/ Yksityiskoulujen liitto ry
http://www.kunkoululoppuu.fi/Opiskelemaan Opiskelemaan
Luokka:Koulutus
af:Onderwys
am:ትምህርት
ar:تعليم
an:Educación
as:শিক্ষা
ast:Educación
az:Təhsil
id:Pendidikan
ms:Pendidikan
bn:শিক্ষা
zh-min-nan:Kàu-io̍k
map-bms:Pendidikan
jv:Pendhidhikan
be:Адукацыя
be-x-old:Адукацыя
bo:སློབ་གསོ།
bs:Obrazovanje
br:Desaverezh
bg:Образование
ca:Educació
ceb:Edukasyon
cs:Vzdělání
co:Educazioni
cy:Addysg
da:Uddannelse
de:Bildung
et:Haridus
el:Εκπαίδευση
en:Education
es:Educación
eo:Eduko
ext:Educación
eu:Hezkuntza
fa:آموزش و پرورش
hif:Parrhai
fr:Éducation
fur:Educazion
ga:Oideachas
gv:Edjaghys
gd:Foghlam
gl:Educación
hak:Kau-yuk
ko:교육
hy:Կրթություն
hi:शिक्षा
hr:Obrazovanje
ia:Education
iu:ᐃᓕᓐᓂᐊᖅᑐᓕᕆᓂᖅ
is:Menntun
it:Educazione
he:חינוך
kl:Ilinniartitaaneq
kn:ಶಿಕ್ಷಣ
ka:განათლება
kk:Білім беру
sw:Elimu
ht:Edikasyon timoun
lo:ການສຶກສາ
ku:Perwerde
la:Educatio
lv:Izglītība
lb:Educatioun
lt:Švietimas
li:Óngerwies
hu:Oktatás
mk:Образование
ml:വിദ്യാഭ്യാസം
krc:Окъуу
mr:शिक्षण
mwl:Eiducaçon
mn:Боловсрол
my:ပညာရေး
nl:Onderwijs
ne:शिक्षा
new:शिक्षा
ja:教育
nap:Aducazzione
no:Utdannelse
nn:Utdanning
nrm:Êducâtion
nov:Edukatione
oc:Educacion
pnb:پڑھائی
km:ការអប់រំ
pl:Edukacja
pt:Educação
ro:Educație
qu:Yachachiy
ru:Образование
rue:Ошколованя
sah:Үөрэҕирии
se:Skuvlejupmi
sco:Eddication
sq:Edukata
scn:Aducazzioni
si:අධ්‍යාපනය
simple:Education
sk:Vzdelanie
sl:Izobraževanje
sr:Образовање
sh:Obrazovanje
sv:Utbildning
tl:Edukasyon
ta:கல்வி
te:విద్య
th:การศึกษา
vi:Giáo dục
ti:ትምህርቲ
tg:Маориф
tpi:Edukesen
tr:Eğitim
uk:Освіта
ur:تعلیم
vec:Educasion
vo:Dugäl
fiu-vro:Koolitus
war:Pag-aram
wuu:教育
yi:חינוך
zh-yue:教育
bat-smg:Švėitėms
zh:教育

Kone Oy

Kone (yritys)

Kreikka


Kreikka, Kreikan tasavalta eli Hellas, virallisesti Helleenien tasavalta, () on valtio Etelä-Eurooppa, Balkanin eteläkärjessä. Kreikka käsittää myös Dodekanesian saaret ja Pohjois-Egean saaretn kreikkalaiset saaret. Kreikan naapurimaat ovat Albania, Makedonian tasavalta, Bulgaria ja Turkki. Väkiluku on noin 10,8 miljoonaa ja pinta-ala noin 132&nbsp;000 neliökilometriä. Maan pääkaupunki on Ateena.

Maantiede


Tiedosto:Gr-map.png
Tiedosto:Satellite image of Greece in March 2003.jpg
Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan eteläosa, Egeanmeri saaret, Kreeta ja Joonian saaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintinlahti- ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesos niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas.
Kreikan sisämaa on vuoristoista. Suurin vuorijono on Pindos, korkeimmat vuorenhuiput Olympos (Kreikka) (2&nbsp;985&nbsp;m) ja Parnassos (2&nbsp;459&nbsp;m). Kreikan joet ovat vähäiset. Maritzan, Struman ja Vardarin alajuoksut ovat Kreikan alueella; Aliakmon, Aheron, Vistritza, Peneios, Arta (joki), Akeloos ja Eurotas ovat kokonaan Kreikan jokia.
Kreikassa vallitsee välimerenilmasto, joskin pohjoisosan vuorilla on ilmasto melko mannerilmasto. Kesä on lämmin tai kuuma, sateeton ja lähes pilvetön kausi kestää kolme kuukautta. Merituulet vilvoittavat saaristossa, mutta suurkaupungeissa kuten Ateenassa helle voi käydä pakahduttavaksi. Sateet ajoittuvat lähinnä talveen. Lunta voidaan saada kaikkialla Kreikassa, mutta saaristossa se on harvinaista. Alavilla alueilla se ei jää maahan juuri koskaan. Kevät ja syksy ovat lyhyitä välivuodenaikoja jolloin sää on vaihtelevaa.
Kreikan sään erityispiirre on auringonpaisteen suuri määrä. Sitä saadaan talvellakin viitisen tuntia, kesällä jopa 12–14 tuntia päivässä.
Lähes vuosittain riehuvat laajat metsäpalot aiheuttavat ongelmia loppukesästä. Vuonna 2007 ne johtivat kuolemantapauksiin, vuonna 2009 laajoihin evakuointeihin.

Historia


Kreikkaan syntyivät kolmannella ja toisella vuosituhannella eaa. Euroopan varhaisimmat korkeakulttuurit, ensin minolainen kulttuuri ja sen jälkeen ensimmäinen tunnettu kreikankielinen kulttuuri, mykeneläinen kulttuuri. Varhaisten kulttuurien romahtamista seurasivat Kreikan pimeät vuosisadat, mutta niiden jälkeen kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa syntyi uusi ja kukoistava kulttuuri. Tämän aikakauden Kreikasta käytetään termiä antiikin Kreikka. Kreikkalaisista kaupunkivaltioista huomattavimpia olivat Ateena ja Sparta, mutta niitä oli runsaasti nykyisen Kreikan ulkopuolellakin, erityisesti Vähä-Aasia länsirannikolla, Etelä-Italiassa (Magna Graecia) sekä muuallakin Välimeren rannikoilla. Myöhemmin Makedonian valtakunta valloitti ensin koko Kreikan ja sitten Aleksanteri Suuri johdolla koko Lounais-Aasian ja Egyptin, minkä jälkeen kreikkalainen kulttuuri levisi laajalle myös näille alueille.
Ajanlaskun alkuun mennessä Kreikasta ja valtaosasta koko kreikkalaista maailmaa tuli osa Rooman valtakuntaa, jonka hajotessa Kreikka jäi sen kreikankielisenä säilyneelle itäosalle Bysantti. Bysantin valtionuskonnoksi vakiintui kristinuskon ortodoksinen muoto. Bysantti kukistui lopullisesti 1453 ja Kreikasta tuli pian osa Osmanien valtakuntaa.
Kreikka itsenäistyi Turkista Kreikan vapaussota jälkeen 1829. Itsenäistynyt Kreikka oli aluksi huomattavasti nykyistä pienempi. Vuosina 1912–1913 käytiin ensimmäinen Balkanin sota ja toinen Balkanin sota, joiden tuloksena Kreikkaan liitettiin siihen saakka Turkille kuuluneet ensimmäisen Etelä-Makedonia ja Egeanmeren saaret sekä jo aiemmin itsenäiseksi julistautunut Kreeta. Näiden aluelaajennusten jälkeenkin kreikkalaisia asui paljon myös maan ulkopuolella, erityisesti Smyrnan (nykyisen Izmirin) seudulla Turkissa. Ensimmäinen maailmansota aikoihin ja sen jälkeen vaadittiin yleisesti myös näiden alueiden liittämistä Kreikkaan. Sèvres'n rauhansopimus jälkeen alue olikin muutaman vuoden ajan Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei sopimusta allekirjoittanut. Niinpä Kreikka oli vuosina 1919–1922 sodassa entistä emämaataan Turkkia vastaan. Turkissa tämä sota tunnetaan Turkin itsenäisyyssotana. Sodan jälkeen tehty rauhansopimus merkitsi pakollista Kreikan ja Turkin väestönvaihto. Noin 2 miljoonaa Turkin puolelle jäänyttä kreikkalaista ja Kreikan puolelle jäänyttä turkkilaista joutui muuttamaan kodeistaan naapurimaahan.
Toinen maailmansota Kreikka joutui saksalaisten miehittämäksi. Sodan jälkeen maassa käytiin Neuvostoliiton tukemien kommunistien ja Yhdysvaltain tukemien antikommunistien välillä vuoteen 1949 kestänyt Kreikan sisällissota, jonka kommunismin vastustajat voittivat. Tämä johti vuosikymmeniä kestäneeseen jakoon, jossa vasemmistolaiset ja oikeistolaiset kyräilivät toisiaan. Vuonna 1967 sotilasjuntta syrjäytti kuninkaan ja demokraattisesti valitun hallituksen ja kaappasi vallan. Juntta kaatui 1974 ja 1975 Kreikasta tuli tasavalta. Vuonna 1981 Kreikasta tuli Euroopan yhteisö:n jäsen. Vuonna 2005 se hyväksyi Euroopan perustuslain. Vuonna 2008 maassa oli lakkoja, mielenosoituksia ja levottomuuksia, jotka yltyivät, kun poliisi surmasi 15-vuotiaan mielenosoittajan.
Lokakuun 2009 ennenaikaisten vaalien jälkeen pääministeriksi tuli PASOK-puolueen Georgios Andreas Papandreu.
Toukokuussa 2010 euroalueen valtiot ja IMF myönsivät Kreikalle 110 miljardia euroa lainaa viideksi vuodeksi maan talouden pelastamiseksi. EU-maiden osuus tästä oli 80 miljardia.
Papandreu erosi marraskuussa 2011 maan ajauduttua velkakriisissään umpikujaan ja muodostettiin Loukas Papadimos johtama kokoomushallitus.

Politiikka


Kreikan parlamentti on yksikamarinen ja koostuu 300:sta nelivuotiskaudelle valitusta kansanedustajasta. Enemmistö parlamentissa on vaihdellut PASOKin (sosiaalidemokraatit) ja Uusi demokratia (oikeisto) välillä. Kreikan parlamentti nimeää Kreikan presidentin.
Kreikan valtionpäämies on vuodesta 2005 ollut Kreikan presidentti Károlos Papoúlias. Pääministerinä toimii Uusi demokratia -puolueen Antónis Samarás (2012–).
Kreikan ulkopolitiikkaa on jo vuosien ajan leimannut kysymys Kypros ja suhteet Turkkiin. Sillä on ollut kiistoja pohjoisen naapurinsa Makedonian kanssa maan nimestä vuodesta 1992 alkaen.
Kreikan asevoimat muodostuvat maavoimista (Ellinikos Stratos, ES), merivoimista (Ellinikos Polemiko Navtiko, EPN) ja ilmavoimista (Elliniki Polimiki Aeroporia, EPA). Kaikki 19–45-vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, miesten varusmiespalvelus kestää vuoden, naiset voivat hakeutua palvelukseen vapaaehtoisina. Vuonna 2005 maa käytti 4,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan sotilasmenoihin.
Kreikka on Pohjois-Atlantin liitton jäsen vuodesta 1952. Se vastustaa aktiivisesti Makedonian jäsenhakemusta. Se osallistuu NATOn rauhanturvaoperaatioihin Afganistanissa ja Kosovossa, sekä merirosvouksen torjuntaan Afrikan sarven lähivesillä.

Hallinnollinen jako


Kreikassa on 13 hallinnollista aluetta, Kreikan periferiat tai kehää. Aiemmin ne jaettiin edelleen 51 prefektuuriin (nomoi, yksikkö: nomos),
Vuonna 2010 esitelty Kallikrates-suunnitelma hylkäsi prefektuurit ja keskitti aluehallinnon näihin 13 alueeseen. Suuri kuntaliitos yhdisti 1034 kunnasta 370 superkuntaa.
Lisäksi autonominen Athos-vuori on luostarivaltio Kreikan alaisuudessa.

Talous


Vuonna 2011 arvioitu BKT asukasta kohden oli 27&nbsp;600&nbsp;USD. Todellinen kasvu vuonna 2011 oli −6&nbsp;% ja inflaatio 2,9&nbsp;%. Työttöminä oli samana vuonna 17&nbsp;% väestöstä. Valuutta on euro, aikaisemmin drakma. Kreikka pääsi mukaan talous- ja rahaliittoon, vaikka sen julkisen sektorin alijäämä oli sallittua kolmea prosenttia suurempi.
Kuva:Olivetree 1500yrs.jpgssa kasvava oliivipuu, jota on väitetty yli 1500-vuotiaaksi.]]
Kreikka tuottaa viljaa, hedelmiä, vihanneksia, sekä teollisuudelle tupakkaa, puuvillaa, sokerijuurikkaita ja viinirypäleitä. Kreikka on kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Teollisuuden kehitystä haittaa raaka-aineiden ja energian puute. Vientituotteita ovat muun muassa oliiviöljy, oliivit ja viini. Myös matkailu on huomattava tulonlähde.
Tiedosto:Getter och herde, Samos, Grekland.JPG
Kreikka on maatalousmaa huolimatta maan vuoristoisesta luonteesta, kesien kuivuudesta ja eroosion voimakkuudesta. Suurin osa maasta on kuitenkin niittyä ja karua vuoristolaidunta, joka soveltuu vain lampaiden ja vuohien pitoon. Siksi viljelysmaa onkin sijoittunut alangoille, kukkuloille ja vuorten alemmille rinteille. Thessalian ja Boiotian tasangoilla on ammoisista ajoista viljelty viljaa ja pidetty karjaa kun taas Attika on ollut kivistä aluetta ja sen sisämaassa viljeltiin oliiveja ja viinirypäleitä. Oliivit ovat tärkeitä vientituotteita, mutta sen lisäksi oliiviöljyn kotimainen kysyntä on merkittävää.
Elintarvikkeet, polttoaineet, koneet, metallit ja puu ovat tärkeimmät tuontitavarat. Vientitavaroita ovat malmit ja metallit, tekstiilit, raakatupakka, korintit, rusinat, appelsiinit, puuvilla ja viinit. Kreikka on jo ennestään tunnettu merenkulkuvaltio ja sen kauppalaivasto on maailman viidenneksi suurin. Kalastus onkin ollut yksi Kreikan pääelinkeinoista. Lisäksi nykyään matkailu on huomattava tulonlähde ja koko ajan nousussa. Vuonna 2008 se muodosti 18&nbsp;% maan kansantulosta.
Vaikka Kreikasta ei löydy paljon kaivannaisia, on maalla kuitenkin jotain luonnonvaroja omasta takaa. Tärkeitä sellaisia ovat bauksiitti, hopea ja öljy. Bauksiittia löytyy Korintinlahden suun molemmin puolin ja hopeaa Ateenan alapuolelta Attikan kärjestä.
Koska keinokasteluun sijoitetut varat ovat vähäisiä, on viljelysmaat sijoitettu rannikolle, jossa sademäärät ovat runsaammat muuhun maahan verrattuna. Kreikassa viljellään myös tupakkaa, vaikka sitä ei juurikaan lähde ulkomaan vientiin. Kokonaisuutta katsottaessa joutuu Kreikka kuitenkin tuottamaan suurimman osan tarpeistaan ulkomailla. Metsätaloutta ei maasta juurikaan löydy, mutta lampaiden ja vuohien kasvatusta sen sijaan kaikista osista. Vuonna 2009 maatalous työllisti 12,4&nbsp;% työvoimasta ja toi 3,4&nbsp;% kansantuotteesta. Maataloustuotteiden jalostus lasketaan kuitenkin teollisuuden tilastoihin, ja elintarviketeollisuus on maan merkittävimpiä teollisuudenaloja.
Maan teollisuus on keskittynyt suurilta osin Ateenan ja Thessalonikin alueille. Syynä tähän on se, että näissä kaupungeissa asukkaita on eniten ja kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Teollisuus on kuitenkin koko ajan lisääntymässä. Vesivoimaa rakennetaan, öljyn poltosta siirrytään kotimaisiin polttoaineisiin, kuten ruskohiileen ja turpeeseen, jotka kasvattavat kotimaan markkinoita. Sekä saarista että mantereelta löytyy maalämpölaitoksia, Kithoksen saarelta suuri tuulivoimapuisto ja aurinkokeräimiä sekä aurinkolämmitysjärjestelmiä myydään koko Euroopassa.
Tärkeitä teollisuustuotteita ovat elintarvikkeiden ja juomien lisäksi öljyjalosteet, kivennäisaineet, perusmetallit, kemiantuotteet, tekstiiliteollisuuden materiaalit, metalliteollisuuden lopputuotteet ja vaatteet. Näiden jalostusaste on tyypillisesti varsin alhainen.
Kreikka hyväksyttiin eurojärjestelmään vuonna 2001, ja euro tuli käyttöön vuoden 2002 alusta. EU:n komissio selvitti myöhemmin, että Kreikka oli kaunistellut tilastojaan päästäkseen euroon mukaan. Valtiontalous oli velkainen jo vuosia ennen finanssikriisin kärjistymistä. Vuoden 2009 loppupuolella Kreikan talous luisui akuuttiin kriisiin. Budjetti oli reilusti alijäämäinen ja maa on ottanut runsaasti ulkomaista velkaa. Keväällä 2010 muut EU-maat ja IMF päättivät lainata rahaa Kreikan pelastamiseksi. Tukea saadakseen Kreikka suostui leikkaamaan valtion menoja rajusti, tavoitteena 24 miljardin euron säästöt. Pakettiin kuuluu tavoite eläkeiän huomattavasta nostamisesta sekä veronkorotuksista ja virkamiesten palkkojen jäädyttämisestä.

Liikenne


Kreikassa on 81 lentokenttää, 2&nbsp;548&nbsp;km rautateitä ja 117&nbsp;533&nbsp;km maanteitä. Kuusi kilometriä pitkä Korintin kanava lyhentää merimatkaa maan ympäri kiertämiseen verrattuna 325 kilometrillä. Tärkeimmät satamakaupungit ovat Agioitheodoroi, Aspropyrgos, Pachi, Piraeus ja Thessaloniki. Saarten välistä lauttaliikennettä hoitavat lukuisat pienet lauttayhtiöt. Mantereen päässä Pireuksesta lähtevät yleensä lautat Kreetalle, Kyklideille, Dodekanesiaan ja Egeian meren itäosaan, kun taas Patraksesta on yhteyksiä Italiaan ja Joonianmeren saarille.

Väestö


Heinäkuussa 2009 arvioitiin, että Kreikassa on 10&nbsp;737&nbsp;428 asukasta. Vuosittainen väestönkasvu oli 0,127&nbsp;%. Väestötiheys on 81 asukasta/km². Kaupungeissa asuu 61&nbsp;% väestöstä.
Kreikka on hyvin homogeeninen valtio ja enemmistö sen asukkaista pitää itseään etnisinä kreikkalaiset. Virallisten lukujen mukaan vain yksi prosentti asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin kreikkaa. Maassa on kuitenkin pieniä määriä Turkki, pomakit, Romanit, vlahit, slaavit sekä albaanit. Suurin osa maan vähemmistöistä elää Pohjois-Kreikan alueella. Albaaneista suurin osa oleskelee maan suurimmissa kaupungeissa laittomasti (arvioitu määrä noin 300&nbsp;000), mutta Pohjois-Kreikassa asuu myös albaniaa äidinkielenään puhuvia yhteisöjä, jotka ovat ortodokseja ja Kreikan kansalaisia. Kun Espanja ja Italia ovat lisänneet rajavalvontaa, yhä useammat laittomat maahanmuuttajat tulevat Länsi-Eurooppaan Albanian ja Kreikan välisen rajan yli.
Kreikan väestöstä 98 prosenttia on kastettu ortodoksiseen kirkkoon. Kreikassa on myös noin 1,3 prosentin suuruinen islamvähemmistö, joka koostuu suurimmaksi osaksi turkkilaisista. Lisäksi on pieniä määriä katolilais- ja juutalaisuusyhteisöjä.

Kansanterveys


Sekä kreikkalaisten naisten että varsinkin miesten elinajanodote on selvästi yli Euroopan keskitason. Yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2002 olivat aivo- ja sydäninfarktit. Välimeren ruokavalio, johon kuuluvat muiden muassa pähkinät ja oliiviöljy yhdistettynä runsaaseen kalan ja vihannesten syömiseen on todettu kokonaisuutena terveelliseksi, mutta siitä ei ole voitu osoittaa yksittäistä sairauksia torjuvaa osaa. Kaupungistumisen myötä ruokailutavat ovat muuttuneet, ja ylipaino on kasvava ongelma.
Vuonna 2007 maassa oli 11&nbsp;000 HIV/AIDS-potilasta.

Koulutus


Kreikassa toimii 24 yliopistoa ja korkeakoulua. Niistä vanhin on vuonna 1837 perustettu Ateenan yliopisto, joka oli myös Balkanin ja Itäisen Välimeren alueen ensimmäinen yliopisto. Suurin on Thessalonikin Aristoteles-yliopisto, jossa on yli 95&nbsp;000 opiskelijaa.
Vuonna 2001 lukutaitoisia oli yli 15-vuotiaista miehistä 98&nbsp;%, naisista 94&nbsp;%.

Kulttuuri


Tiedosto:Greek_modern_ancient.jpg
Kreikan kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana, saaden alkunsa antiikin Kreikan Kreikan arkaainen kausi. Myöhemmin se vaikutti suuresti Rooman valtakunta, Bysantin valtakunta ja Ottomaanien valtakunta kulttuuriin.
Kreikkalainen keittiö on maantieteellisistä ja historiallisista syistä tyypillisen Välimeri. Se käyttää perinteisesti alueen raaka-aineita: tuoreita yrttejä, oliiviöljyä, tomaatteja ja sitruunoita sekä kalaa. Kreikkalainen salaatti, ''horiatiki'', sisältää kasvisten lisäksi fetaa.

Antiikin Kreikan kulttuuri


Antiikin Kreikan kulttuurilla (700-luku eaa.&nbsp;– 400&nbsp;jaa.) on ollut suuri vaikutus Euroopan historiassa. antiikin Kreikka kutsutaan usein länsimaisen sivistyksen kehdoksi. Kirjallisuudessa oli hallitsevana eepillinen runous, jota edusti muun muassa ''Iliaan'' ja ''Odyseeian'' kirjoittaja Homeros. Kreikkalainen tragedia suuret nimet ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, kreikkalainen komedia puolestaan Aristofanes. Soittimina kithara ja aulos olivat yleisimmät ja arvostetuimmat. Rakennustaide oli korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla, kuten Troijan, Kreetan, Tirynsin ja Mykenen valtavat linnan- ja palatsinrauniot toiselta tuhatluvulta eaa. osoittavat.

Bysanttilainen kulttuuri


Bysanttilainen kulttuuri (n. 400–1453) tarkoittaa Bysantin valtakunta eli Itä-Roomassa kukoistanutta kulttuuria. Siinä yhtyy itämaisia ja hellenistisiä aineksia. Tuon ajan rakennustaiteen suurimmat monumentit ovat Kreikan nykyrajojen ulkopuolella, mutta esimerkiksi mosaiikkeja on myös Kreikan monissa kirkoissa.

Uudempi Kreikan kulttuuri


Uudempi Kreikan kulttuuri (n. 1453–)
Kreikkalaisista kirjailijoista kaksi on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinto: Giorgos Seferis vuonna 1963 ja Odysseas Elytis vuonna 1979. Elokuvaohjaaja Mihalis Kakogiannis on ollut viidesti Oscar-ehdokkaana. Hänen tunnetuin työnsä on ''Kerro minulle, Zorbas'' vuodelta 1964. Kreikka Eurovision laulukilpailussa kreikkalainen Helena Paparizou voitti vuonna 2005.

Maailmanperintökohteet


Kreikassa on 17 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta:
Apollo Epicuriuksen temppeli Bassaissa
Ateenan linnavuori, Akropolis (Ateena)
Athos-vuori luostareineen
Dafnen luostari, Osios Lukaksen luostari ja Khios Nea Monin luostari
Delfoin arkeologinen alue
Delos, Apollonin myyttinen syntymäpaikka
Epidauros arkeologinen alue
Khorán historiallinen keskusta, Pyhän Johanneksen luostari sekä Ilmestyskirjaluola Pátmos-saarella
Korfu (kaupunki) vanha kaupunki
Meteoran luostarit lähes luoksepääsemättömillä kallioilla
Mykenen ja Tirynsin arkeologiset alueet
Mystrasin rauniot linnoituksineen, palatsineen, kirkkoineen ja luostareineen
Olympia (Kreikka) arkeologinen alue
Pythagorion ja Heraion Samos
Rodos (kaupunki) keskiaikainen kaupunki
Thessalonikin varhaiskristilliset ja bysanttilaiset monumentit
Verginan arkeologinen nähtävyys

Media


Kreikan käytetyin uutismedia on televisio. Vuonna 2009 se oli pääasiallinen uutiskanava 78 prosentille kreikkalaisista. Se oli aiemmin valtion monopoli, mutta 1980-luvun loppupuolen jälkeen kaupalliset asemat ovat vieneet suuren markkinaosuuden. Radiotoiminnan sääntely on vähäistä. Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Eleftherotypia, Ta Nea ja Kathimerini.

Urheilu


Kreikka oli antiikin olympialaisten kotimaa, ja siksi luonnollinen valinta ensimmäisten modernien olympialaisten isäntämaaksi. Se isännöi myös vuoden 2004 kesäkisoja, Maa on osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin ja useimpiin talviolympialaisiin vuodesta 1936 alkaen. Kreikassa järjestetään vuosittain rallin MM-sarjaan kuuluva Akropolis-ralli, joka on vanhimpia vielä nykyään ajettavia ralleja.
Jalkapallo on Kreikan suosituin joukkueurheilulaji. Maan mestaruudesta on pelattu vuodesta 1927 alkaen. Jalkapallomaajoukkue on päässyt Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut lopputurnaukseen vain vuonna 1994 ja 2010. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut lopputurnauksen Kreikka voitti vuonna 2004. Huhtikuussa 2011 se oli FIFA:n rankingissa sijalla 12.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://maps.google.com/maps?ll=38.289937,21.423340&spn=7.655076,16.215820&z=11&t=h&hl=en Kreikka Google Mapsissa
http://www.kreikka.net/ Kreikka.net – tietoa Kreikan matkailusta
http://www.helsinginsuomikreikkayhdistys.fi/ Helsingin Suomi-Kreikka Yhdistys
Luokka:Kreikka
ace:Yunani
kbd:Алыджей
af:Griekeland
als:Griechenland
am:ግሪክ (አገር)
ang:Crēcland
ab:Барзентәыла
ar:اليونان
an:Grecia
arc:ܝܘܢ
roa-rup:Gãrtsia
frp:Grèce
ast:Grecia
gn:Gyresia
ay:Grisya
az:Yunanıstan
id:Yunani
ms:Greece
bn:গ্রিস
zh-min-nan:Hi-lia̍p
jv:Yunani
su:Yunani
be:Грэцыя
be-x-old:Грэцыя
bcl:Gresya
bi:Greece
bar:Griachaland
bo:ཀེ་རི་སི།
bs:Grčka
br:Gres (bro)
bg:Гърция
ca:Grècia
ceb:Gresya
cv:Греци
cs:Řecko
co:Grecia
cy:Gwlad Groeg
da:Grækenland
de:Griechenland
dv:ޔޫނާން
nv:Gwíík Dineʼé Bikéyah
dsb:Grichiska
na:Grit
dz:གིརིསི་
et:Kreeka
el:Ελλάδα
en:Greece
es:Grecia
eo:Grekio
ext:Grécia
eu:Grezia
ee:Greece
fa:یونان
hif:Greece
fo:Grikkaland
fr:Grèce
fy:Grikelân
fur:Grecie
ga:An Ghréig
gv:Yn Ghreag
sm:Kuliti
gag:Grețiya
gd:A' Ghrèig
gl:Grecia - Ελλάδα
gan:希臘
gu:ગ્રીસ
hak:Hî-lia̍p
xal:Грисин Орн
ko:그리스
haw:Helene
hy:Հունաստան
hi:यूनान
hsb:Grjekska
hr:Grčka
io:Grekia
ilo:Gresia
bpy:গ্রীস
ia:Grecia
ie:Grecia
os:Грекъ
zu:IGreki
is:Grikkland
it:Grecia
he:יוון
kl:Grækerit Nunaat
kn:ಗ್ರೀಸ್
pam:Greece
ka:საბერძნეთი
csb:Greckô
kk:Грекия
kw:Pow Grek
rw:Ubugereki
ky:Греция
rn:Grecia
sw:Ugiriki
kv:Эллада
kg:Gelesi
ht:Grès
ku:Yewnanistan
lad:Gresia
lez:Греция
la:Graecia
ltg:Grekeja
lv:Grieķija
lb:Griicheland
lt:Graikija
lij:Greçia
li:Griekeland
ln:Gresi
jbo:xesygu'e
lg:Buyonaani
lmo:Grecia
hu:Görögország
mk:Грција
mg:Grisy
ml:ഗ്രീസ്
krc:Греция
mt:Greċja
mi:Kirihi
mr:ग्रीस
xmf:საბერძნეთი
arz:اليونان
mzn:یونان
cdo:Hĭ-lé-nà̤
mwl:Grécia
koi:Эллада
mdf:Грекмастор
mn:Грек
my:ဂရိနိုင်ငံ
nah:Grecia
nl:Griekenland
nds-nl:Griekenlaand
ne:ग्रीस
ja:ギリシャ
nap:Grecia
ce:Гlайрхойн
frr:Griichenlönj
pih:Griese
no:Hellas
nn:Hellas
nrm:Grêce
nov:Grekia
oc:Grècia
mhr:Греций
or:ଗ୍ରୀସ
uz:Yunoniston
pnb:یونان
ps:يونان
pcd:Grèche
pms:Grecia
nds:Grekenland
pl:Grecja
pnt:Ελλάδα
pt:Grécia
kaa:Gretsiya
crh:Yunanistan
ro:Grecia
rm:Grezia
qu:Grisya
ru:Греция
rue:Ґреція
sah:Греция
se:Greika
sa:यवनदेशः
sc:Grèghia
sco:Greece
stq:Griechenlound
sq:Greqia
scn:Grecia
si:ග්‍රීසිය
simple:Greece
ss:IGrikhi
sk:Grécko
sl:Grčija
cu:Грьци
szl:Grecyjo
so:Giriig
ckb:یۆنان
srn:Grikikondre
sr:Грчка
sh:Grčka
sv:Grekland
tl:Gresya
ta:கிரேக்கம் (நாடு)
roa-tara:Grecie
tt:Греция
te:గ్రీస్
tet:Grésia
th:ประเทศกรีซ
vi:Hy Lạp
tg:Юнон
tpi:Gris
chr:ᎪᎢ
tr:Yunanistan
tk:Gresiýa
udm:Греция
uk:Греція
ur:یونان
ug:گرېتسىيە
vec:Gresia
vep:Grekanma
vo:Grikän
fiu-vro:Kreeka
zh-classical:希臘共和國
vls:Grieknland
war:Gresya
wo:Girees
wuu:希腊
yi:גריכנלאנד
yo:Gríìsì
zh-yue:希臘
diq:Yunanıstan
zea:Griek'nland
bat-smg:Graikėjė
zh:希腊

Korea (täsmennyssivu)

Korea voi tarkoittaa seuraavia asioita:
korean kieli, yksi maailman suurista kieli
Korean niemimaa, joka sijaitsee Itä-Aasia, Kiinan ja Venäjän rajan eteläpuolella
Korea, historiallinen valtio, joka jakaantui kahtia toinen maailmansota ja Korean sota jälkeen:
Korean tasavalta, Etelä-Korea
Korean demokraattinen kansantasavalta, Pohjois-Korea
''korea'', suomen kieli adjektiivi, joka merkitsee kaunista, koristeellista tai värikästä
korea (lääketiede), ”tanssitaudin” tieteellinen nimitys.
ar:كوريا (توضيح)
az:Koreya (dəqiqləşdirmə)
bs:Koreja (čvor)
ca:Corea (desambiguació)
de:Korea (Begriffsklärung)
dsb:Koreja
el:Κορέα
en:Korea (disambiguation)
es:Corea (desambiguación)
fr:Corée (homonymie)
ko:한국 (동음이의)
hsb:Korejska
is:Kórea
he:קוריאה (פירושונים)
ka:კორეა
kk:Корея (айрық)
sw:Korea
hu:Korea (egyértelműsítő lap)
krc:Корея (магъаналары)
mr:कोरिया (निःसंदिग्धीकरण)
nl:Korea (doorverwijspagina)
ja:韓国 (曖昧さ回避)
oc:Corèa (omonimia)
pl:Korea (ujednoznacznienie)
pt:Coreia (desambiguação)
ro:Coreea (dezambiguizare)
ru:Корея (значения)
sco:Korea (disambiguation)
sq:Korea
sl:Koreja (razločitev)
sr:Кореја (вишезначна одредница)
sh:Koreja (razvrstavanje)
tt:Корея (мәгънәләр)
th:เกาหลี
tr:Kore (anlam ayrımı)
uk:Корея (значення)
zh-classical:韓國
zh:韩国 (消歧义)

Kiinan dynastiat

Kiina historia jaotellaan dynastioiden, eli hallitsijoiden tai hallitsijasukujen valtakausien mukaan seuraavasti:

Lähteet


Luokka:Luettelot hallitsijoista
Luokka:Kiinan dynastiat
hr:Dinastije u kineskoj povijesti
id:Dinasti dalam sejarah Cina
cs:Dynastie čínské historie
da:Kinesiske dynastier
en:Dynasties in Chinese history
eo:Ĉinaj dinastioj
fa:فهرست دودمان‌های تاریخ چین
fr:Chronologie des dynasties chinoises
gan:中國史時代區分表
hak:Chûng-koet Chhèu-thoi
hi:चीन के राजवंश
it:Dinastie della storia cinese
ka:ჩინეთის დინასტიები
sw:Orodha ya nasaba za Kichina
lv:Ķīnas dinastijas
mk:Кинески династии
ne:चीनका राजवंश
ja:中国史時代区分表
pt:Anexo:Dinastias chinesas
simple:Chinese dynasties
sk:Dynastie čínskych cisárov
sh:Dinastije u kineskoj historiji
tl:Mga dinastiya sa kasaysayan ng Tsina
uk:Список династій Китаю
vi:Triều đại Trung Quốc
zh:中国朝代

Luettelo katastrofielokuvista

Tämä on luettelo Katastrofielokuva.
2012 (elokuva) (2009)
Armageddon (elokuva) (1998)
Asteroidi (elokuva) (''Asteroid'', 1997)
Dante's Peak (1997)
The Day After Tomorrow'' (2004)
Deep Impact (elokuva) (1998)
Independence Day – Maailmojen sota (1996)
Kiitorata (elokuva) (''Airport'', 1970)
Liekehtivä torni (''The Towering Inferno'', 1974)
Maailmojen sortuessa (''When Worlds Collide'', 1951)
Maailmojen sota (vuoden 1953 elokuva) (''The War of the Worlds'', 1953)
Maailmojen sota (vuoden 2005 elokuva) (''The War of the Worlds'', 2005)
Maanjäristys New Yorkissa (''Aftershock: Earthquake in New York'', 1999)
Meren raivo (''The Perfect Storm'', 2000)
Meteori (elokuva) (''Meteor'', 1979)
Meteoriitit (''Meteorites!'', 1998)
Tornadojen yö (''Night of the Twisters'', 1996)
Tuhoparvi (''The Swarm'', 1978)
Tulimyrsky (elokuva) (''Backdraft'', 1991)
Tulivuori (elokuva) (''Volcano'', 1997)
Twister (vuoden 1996 elokuva) (1996)
Volcano: Fire on the Mountain (1997)
Knowing (2009)
Tuntematon uhka (''Outbreak,'' 1995)
Luokka:Luettelot elokuvista
Luokka:Katastrofielokuvat
en:List of disaster films
eu:Hondamendi filmen zerrenda
tr:Felaket filmleri listesi

Kaksikielisyys


Yksilön kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen hallitsemista sujuvasti täysin tai lähes äidinkieli tavoin. Kaksikielinen ihminen kykenee aktiivisesti ajattelemaan ja puhumaan kahdella eri kielellä, ja niiden vaihtaminen toimii luonnostaan. Molempien kielten osaamisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla samalla tasolla. Kaksikielisyyttä ilmenee kaikkialla maailmassa ainakin jonkinasteisena jopa enemmän kuin yksikielisyyttä. Joissain maissa kaksi- tai monikielisyys onkin monikulttuurisuus vuoksi itsestäänselvyys.

Kaksikielisyyden määritelmiä


Kaksikielisyydellä on useita määritelmiä, sillä se on hyvin ”monimuotoinen ilmiö”. Kaikkein kapea-alaisimman määritelmän mukaan kaksikielisiä ovat ihmiset, jotka ovat omaksuneet kaksikielisyyden kasvuympäristöstään ennen neljättä ikävuottaan. Kaksikielisyyttä ei kuitenkaan aina tarvitse määritellä omaksumisiän perusteella, vaan henkilöä voidaan kutsua kaksikieliseksi, jos hän on ”omaksunut kaksi kieltä kasvu- tai asumisympäristössään ja käyttää kieliään päivittäin lähes natiivin - - tasolla”.
Kaksikielisyyttä voidaan kuitenkin määrittää joko henkilökohtaisella tai yhteiskunnallisella tasolla. Sitä voidaan myös luonnehtia esimerkiksi kielten hallitsemistason tai omaksumisiän perusteella tai kielten tehtäväsidonnaisuuden mukaan. Psykologia kaksikielisyys voidaan erotella joko yhdyskaksikielisyydeksi tai rinnakkaiskaksikielisyydeksi. Yhdyskaksikielisyydessä ilmauksia kääntäminen kielestä toiseen, rinnakkaiskaksikielisyydessä kielijärjestelmät ovat semantiikka itsenäisiä. Tämä jaottelu saattaa kuitenkin yksittäisen henkilön tapauksessa olla hyvinkin tilannesidonnaista.
Simultaanisessa (samanaikaisessa) kaksikielisyydessä lapsi omaksuu kaksi kieltä siten, että hänen kumpikin vanhempansa puhuu perheessä omaa kieltään. Lapsi oppii siis molemmat kielet tavallaan yhtä aikaa. Suksessiivisessa (peräkkäisessä) kaksikielisyydessä toisen kielen oppiminen alkaa kolmannen ikävuoden, subordinatiivisessa (alisteisessa) kaksikielisyydessä vasta 7–12-ikävuosien jälkeen.
Kaiken kaikkiaan kaksikielisyys on enemmänkin elämäntapa kuin oppimisen tulos. Se näkyykin kaksikielisen elämässä kokonaisvaltaisesti. Kaksikielisyys on ”dynaaminen prosessi”, joka mukautuu eri tilanteisiin yksilön tarpeiden mukaan. Jotkut lapset voivat omaksua ensikieli kaksikielisyyden. Joissakin tilanteissa voidaankin konkreettisesti puhua ”äidinkielestä” ja ”isänkielestä”, kun lapsen vanhemmilla on kummallakin oma kielensä, jota lapsi käyttää johdonmukaisesti kyseisen vanhemman kanssa.

Lapsen kielenkehitys


Äidinkieli opitaan suurin piirtein neljän ensimmäisen vuoden aikana. Lapsella onkin kielenoppimiseen synnynnäinen taipumus. Jos lapsella on normaalit biologia, yhteiskuntatieteet ja kognitio valmiudet, hänellä on mahdollisuus oppia ympäristössään puhutut kielet.
Lapsi omaksuu kielen vähitellen, asteittain, aluksi vuorovaikutusta jäljittelemällä. Kieli opitaan kahdessa vastakkaisessa prosessissa, joista toisessa tapahtuu määrällistä ja toisessa laadullista muutosta. Jo vauvana lapsi herkistyy äidinkielensä vivahteisiin. Vähitellen lapsen äänne määrä vähenee. Erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat lapsen kielelliseen kehitykseen, ja lasten yksilöllisessä kielenkehityksessä on huomattaviakin eroja.
Aluksi kaikki vauvat ääntelevät suurin piirtein samalla tavalla, mutta vähitellen ympäristössä puhuttu kieli alkaa vaikuttaa äänteiden muodostukseen. Arnberg kritisoi Roman Jakobsonin teoriaa siitä, että lapsi oppisi kielen äänteitä vastakkaisuuksien perusteella. Hänen mielestään sanat pikemminkin omaksutaan yksittäin. Kahden vuoden ikäisenä lapsi hallitsee kaksisanaisia ilmauksia, ja nelivuotiaan ilmaukset ovatkin jo monirakenteisia.
Eräs kaksikielisyyden tutkimuksen ongelma on, missä vaiheessa lapsi tulee tietoiseksi siitä, että hän puhuu kahta eri kieltä. Tutkijoiden käsitykset eroavat tässä kohdassa.

Kahden kielen samanaikainen oppiminen


Samanaikaisesta oppimisesta voidaan puhua silloin, jos lapselle on alettu opettaa kahta kieltä ennen tämän kolmatta ikävuotta. Kahden kielen samanaikaisessa oppimisessa on havaittu olevan tiettyjä yhteisiä piirteitä. Aluksi lapsi sekoittaa kaksi kieltä toisiinsa, ja hän alkaa vasta vähitellen erottaa ne toisistaan yhä kuitenkin yhdistellen niiden piirteitä. On myös huomattu, että usein toiselle kielistä muodostuu hallitseva asema. Kieliympäristön vaihtuessa kielten asemassa voi kuitenkin tapahtua äkkinäinen muutos.
Lapsen kahden kielen oppiminen on samankaltainen prosessi kuin yhdenkin kielen oppiminen. Tietyt vaikeudet koetaan suurin piirtein samaan aikaan molempien kielien kohdalla. Kahden kielen oppiminen poikkeaa kuitenkin prosessista nopeudeltaan. Silti kaksikielisen lapsen kielenoppimisen työmäärä ei välttämättä ole kaksinkertainen, kuten usein uskotaan. Tätä voi perustella muun muassa sillä, että useimmiten kaksikielinen hallitsee toisen kielistään toista paremmin. Kielillä voi myös olla tiettyjä yhtäläisyyksiä, jotka helpottavat oppimista.

Kahden kielen perättäinen oppiminen


Usein sellaisissa kodeissa, joissa vanhemmat puhuvat vähemmistökieli, lapsesta tulee kaksikielinen kielien perättäisellä oppimisella. Lapsi siis omaksuu ensin vanhempiensa kielen ja sitten kodin ulkopuolella puhutun enemmistökielen kommunikoidessaan esimerkiksi muiden päiväkotilasten kanssa. Tällaisissa tilanteissa tutkijoita onkin kiinnostanut esimerkiksi se, vaikuttaako ensiksi opittu kieli toisen oppimiseen ja minkälaisia kehitysvaiheita tällaiseen oppimiseen kuuluu.
On havaittu, että lapsen tekemät kielivirheet eivät välttämättä kumpua omasta äidinkielestä, vaan lapsi voi tehdä samankaltaisia virheitä kuin yhdenkin kielen oppija. Lapsi hyödyntää erilaisia menetelmiä opetellessaan toista kieltään. Lapsen omalla motivaatiolla onkin suuri merkitys toisen kielen oppimisessa; ei ole itsestään selvää, että lapsi oppii esimerkiksi koulukielensä niin hyvin, että häntä voitaisiin kutsua kaksikieliseksi.

Kielien sekoittaminen, kielen vaihto sekä kielenkäytön häiriöt


Kielien sekoittamisella tarkoitetaan sitä, että lapsi sekoittaa samassa ilmaisussa kahta kieltä, sillä hän ei ole vielä tietoinen kielien eriävyydestä. Kielen vaihdosta puhutaan silloin, kun lapsi vaihtaa ilmaisuja kielien välillä tietoisesti. Tämä voi johtua monista eri syistä, esimerkiksi siitä, että jotkut käsitteet on helpompi ilmaista toisella kielellä tai että lapsi haluaa osoittaa kuulumistaan tiettyyn ryhmään. Kielitieteessä tätä nimitetään koodinvaihto, ja sitä pidetään normaalina kaksikielisyyden piirteenä. Interferenssissä eli kielenkäytön häiriöissä kaksi kieltä vaikuttaa negatiivisesti toisiinsa. Tällaista ilmenee esimerkiksi siirtolaisuus lapsilla enemmistökielen muodostuessa hallitsevaksi kieleksi. Ongelmia voi ilmetä esimerkiksi fonologia tai syntaksi kohdalla.

Kaksikielisyyden vaikutukset lapsen kielelliseen kehitykseen


Kaksikielisellä kasvuympäristöllä voi olla lapsen kehitykselle joko myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia, joista ensiksi mainittuja voidaan saavuttaa hyvissä olosuhteissa. Kaksikielisyys on siis muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta lapselle etu. Sosiaalisilla tekijöillä on huomattava vaikutus lapsen kaksikielisyyden kehitykseen. Tehtäessä johtopäätöksiä kaksikielisyyden vaikutuksista lapsen kehitykseen on kuitenkin aina analysoitava lasta yksilönä.
Päätelmiin kaksikielisyyden seurauksista vaikuttavat tutkimusten erilainen taso ja tutkittujen lasten sosiaalinen tausta. Vähitellen kaksikielisyystutkimuksen painopiste on kuitenkin alkanut siirtyä ilmiön myönteisten ja negatiivisten piirteiden erittelystä vaikutusten laadun tutkimiseen.

Älykkyys ja kouluosaaminen


Vanhemmat, jotka aikovat kasvattaa lapsestaan kaksikielisen, saattavat pelätä, että lapsesta kehittyisi niin sanotusti puolikielisyys. Ennen 1960-luvun puoliväliä tehdyissä tutkimuksissa selvitettiinkin, että kaksikielisten koulumenestys oli yksikielisiä huonompi. Tämä havaittiin muun muassa Ruotsissa asuvien suomalaislapsien yhteydessä. Usein siirtolaislapset menestyivät ikätasoaan vastaavasti älykkyystestien ei-kielellisissä osuuksissa, mutta heikosti kielellisissä tehtävissä. Kuitenkin myöhemmin, 60-luvun jälkeen, tehdyissä Kanada älykkyystutkimuksissa kaksikieliset lapset suoriutuivat jopa yksikielisiä paremmin sekä ei-kielellisissä että kielellisissä tehtävissä.
Molemmilla tutkimuksilla oli omat ongelmakohtansa. Ennen 1960-lukua tehtyjen tutkimusten ongelmana oli valvonnan heikkous, ja Kanadan tutkimuksissa kaksikielisyyden määrittely oli kyseenalainen. Myöskään lasten taustoja ei ollut arvioitu huolellisesti. Siksi kummatkaan tutkimukset eivät välttämättä tarjoa tarpeeksi vakuuttavaa tietoa kaksikielisyyden vaikutuksista lapsen älykkyyteen. Luotettavaa tietoa kysymykseen ei ole saatu myöhemmistäkään tutkimuksista.
Ei olekaan varmaa tietoa siitä, vaikuttaako kaksikielisyys myönteisesti lapsen kognitiiviseen kehitykseen. Uskotaan kuitenkin, että kaksikielinen lapsi ymmärtää joitakin kielellisiä muotoja helpommin kuin yksikielinen. Esimerkiksi joidenkin tutkimusten mukaan kaksikielisen on yksikielistä helpompi tunnistaa kieliopillisia virheitä.

Sosiaaliset tekijät


Ympäristön myönteinen suhtautuminen kaksikielisyyteen saattaa vaikuttaa lapsen asennoitumiseen omaa kaksikielisyyttään kohtaan . Kaksikielisessä opetuksessa saavutetaan parhaat edut, kun molempia lapsen puhumia tai koulussa käyttämiä kieliä arvostetaan. Jos esimerkiksi lapsen kotikieltä väheksytään, lapsen kielellinen kehitys voi kärsiä.
Paras tulos kotiympäristön kaksikielisyydessä saavutetaan, jos molemmat vanhemmat puhuvat ja näin opettavat lapselleen järjestelmällisesti aina omaa kieltään. Kodin ulkopuolellakin molempia kieliä on käytettävä monissa tehtävissä. Erityistä harjoitusta tarvitsee kieli, jota ei käytetä ympäristössä. Hyvissä olosuhteissa kaksikielisyys voikin kehittää lapsen metalingvististä tietoutta sekä hänen analyyttista asennettaan kieleen.
Kaksikielisyyden myönteisistä sosiaalisista vaikutuksista ei ole paljon tietoa. On kuitenkin tutkittu, että kaksikielinen lapsi kykenee ymmärtämään muiden ”kommunikaatio-ongelmia ja tarpeita” hyvin.

Lähteet


Viitteet

Katso myös


Monikielisyys
Luokka:Kielenoppiminen
ay:Pä arut yatintaña
id:Bilingual
be:Білінгвізм
be-x-old:Шматмоўе
br:Divyezhegezh
bg:Многоезичност
ca:Bilingüisme
cs:Bilingvismus
cy:Dwyieithrwydd
da:Tosproget
de:Bilingualismus
et:Kakskeelsus
el:Δίγλωσσος
eo:Dulingveco
es:Bilingüismo
eu:Elebitasun
fr:Bilinguisme
gd:Dà-chànanas
gl:Bilingüismo
ko:다중언어
hi:बहुभाषिकता
it:Bilinguismo
he:רב-לשוניות
kk:Билингвизм
ky:Билингвизм
lv:Bilingvālisms
lb:Bilingualismus
lt:Dvikalbystė
mr:बहुभाषिकता
frr:Touspräkihäid (aptiien)
no:Flerspråklighet
nn:Fleirspråkleg
pl:Dwujęzyczność
pt:Bilinguismo
ru:Билингвизм
sr:Двојезичност
ti:ድርብ ቋንቋነት
uk:Двомовність

Kansainvälinen avaruusasema


|-
!colspan="3" cellspacing="0" cellpadding="2" bgcolor="#FFDEAD"|Tilastotietoja <span style="font-size:90%;"></span>
|-
|width="100"|Miehistö:||width="100"| 13
|-
|Pituus:|| 108,5 metriä
|-
|Leveys:|| 73,15 metriä
|-
|Korkeus:|| 27,4 metriä
|-
|Elintila:|| 425 kuutiometriä
|-
|Massa: || 417&nbsp;289 kg
|-
|Perigee: || 381 km
|-
|Apogee:|| 396 km
|-
|Kiertoaika Maan ympäri:|| 91,69 minuuttia
|-
|Inklinaatio:|| 51,64 astetta
|-
|Kiertää Maan päivässä:|| 15,70 kertaa
|-
|Menettää korkeutta<br />päivässä:|| ~88 m
|-
|Keskimääräinen kulkemisnopeus:|| 27&nbsp;743,8 km/h
|}
Kansainvälinen avaruusasema eli ISS () on Maata kiertävä pysyvästi Miehitetyt avaruuslennot avaruusasema. Asema on jatkoa Yhdysvaltain Skylab- ja Neuvostoliiton Mir- ja Saljut-avaruusasemille. Avaruusasema on Kanadan avaruusjärjestön, Euroopan avaruusjärjestön, JAXA, Venäjän avaruusjärjestön, NASA sekä Brasilian avaruusjärjestön yhteishanke. Suomi ei osallistu avaruusaseman rahoitukseen, vaikka onkin Euroopan avaruusjärjestön jäsen.
Avaruusasema kiertää Maata 355–368 kilometrin korkeudella. Asemalla on ollut vähintään kahden hengen miehistö marraskuusta 2000 lähtien. ISS-avaruusaseman käyttö päättyy tämähetkisten suunnitelmien mukaan 2020-luvulla, jonka jälkeen se pudotetaan ilmakehän läpi Tyyneen valtamereen.

Historiaa


Alun perin hanke alkoi 1983, kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ehdotti ''Space Station Freedomin'' rakentamista NASAn hankkeena. Sen piti maksaa kahdeksan miljardia dollaria ja valmistua 1990-luvun alkuun mennessä. Tähän vaiheeseen liittyi Yhdysvalloissa nahistelua siitä, miten Space Station lyhennetään: SS toi mieleen natsit ja USS oli jo varattu laivoille.
Tiedosto:ISS June 1999.jpg- ja Unity-moduulit liitetty toisiinsa joulukuussa 1998 sukkulalennolla STS-88.]]
Sittemmin avaruusaseman nimi muutettiin ''Space Station Alphaksi'' ja hanke kansainvälistyi. Aseman kokoa pienennettiin, kustannukset nousivat yli kattohinnan ilman yhdenkään osan valmistusta. Hanke siirtyi McDonnell-Douglasilta Boeingin urakaksi. Presidentti Bill Clinton aikana aseman nimeksi vahvistui nykyinen, lyhennettynä ''ISS''. Venäjä tuli mukaan avaruusaseman rakentajaksi ja sen arkkitehtuuriksi valittiin edesmenneen Neuvostoliitto Mir-2-avaruusaseman suunnitelma. Pääosa aseman moduuleista valmistetaan Venäjällä kustannus-ja osaamissyistä. Ensimmäinen ISS:n osa saatettiin matkaan vuonna 1998. STS-88 oli ensimmäinen avaruussukkulalento ISS-asemalle.
ISS:n piti valmistua vuoteen 2010 mennessä. Tällä hetkellä pyritään NASAn päätöksestä rakentamaan ISS:n ydin (Core Complete), joka on ilmeisesti vain 3-paikkainen. Asemaa on kuitenkin tarkoitus laajentaa 7-paikkaiseksi. Avaruussukkula-lentojen harveneminen ja päättyminen vuonna 2011 voi tehdä ISS:n valmiiksi rakentamisen vaikeaksi. Venäjän avaruusjärjestön huhtikuussa 2011 esittämän raportin mukaan ISS:n venäläisen segmentin rakentaminen saadaan valmiiksi vuonna 2015.
ISS:n rahoitus on näillä näkymin turvattu vuoteen 2015 ja useat osapuolet uskovat saavansa lisärahoituksen vuoteen 2020 asti. Venäjä on halukas jatkamaan projektia tämänkin jälkeen ja tehnyt suunnitelmia omien moduuliensa säästämisestä ja siirtämisestä seuraavaan asemaan. Venäjän avaruusjärjestö on ISS:n merkittävin ylläpitäjä Sukkulan käytön päätyttyä heinäkuun alussa 2011. Yhdysvallat on suurin rahallisen panoksen asettaja, mutta Sojuzin kolmen avaruuslentäjän kuljetuskapasiteetti asettajaa rajoja Yhdysvaltainkin toiminnalle. Euroopan ESA ja Japanin JAXA ovat marginaalisia toimijoita. ESAssa Ranska alkoi vuoden 2011 alussa vaatia, että kaikkien ESA-maiden tai kenties kaikkien EU-maiden tuli osallistua länsieurooppalaisen ISS-käytön kustannuksiin. Tässäkin on ongelmana se, että vuoteen 2020 asti ISS-asemalle pääsee vain ani harva ESA-maiden avaruuslentäjä, koska Sojuzin paikoista valtaosa on myyty venäläisille ja yhdysvaltalaisille avaruuslentäjille ja osa avaruusturisteille. Yleistä eurooppalaista maksuvelvoitetta ei tee helpommaksi sekään, että Euroopan astronauttijoukot on vain noin puolen tusinan EEA-alueen maan kansalaisia.

Rakenne


Tiedosto:ISS solar arrays.jpg
Avaruusasema koostuu moduleista ja niitä kytkevistä osista eli noodeista.
Marraskuussa 2007 asemaan kuuluvat moduulit:
Zarya – Avaruusaseman perusta. Valmistettu Venäjällä, mutta NASAlle myyty moduuli, joten juridisesti yhdysvaltalainen.
Zvezda – venäläinen huoltomoduuli, joka muun muassa sisältää osan aseman elossapitojärjestelmästä ja tarjoaa majoituksen kahdelle miehistön jäsenelle.
Unity (eli ''Node 1'') – Risteysmoduuli, johon kytketään muita moduuleja. Ensimmäinen Yhdysvalloissa valmistettu moduuli.
Quest Joint Airlock – Yhdysvaltalaisvalmisteinen ilmalukkomoduuli.
Pirs – Venäläinen telakointimoduuli ja ilmalukko.
Destiny (Kansainvälinen avaruusasema) – NASAn laboratoriomoduuli.
Harmony (eli ''Node 2'') – Eurooppalaisvalmisteinen risteysmoduuli.
Columbus (ISS) – ESAn ISS-avaruusasemamoduuli. Toimitettiin asemalle helmikuussa 2008 vuosien viivästysten jälkeen.
Kibō – Japanilainen laboratoriomoduuli. Toimitettiin asemalle kolmessa osassa vuosien 2008–2009 aikana. 1. osa laukaistiin Sukkula Endeavourin mukana maaliskuussa 2008 ja toinen osa 1. kesäkuuta 2008. Kolmas osa toimitettiin asemalle heinäkuussa 2009.
Tranquility (eli ''Node 3'') – Eurooppalaisvalmisteinen risteysmoduuli ja siihen ennen laukausua kiinnitetty Cupola – Italian avaruusjärjestön toteuttama ISS-avaruusasemamoduuli.

ISS-retkikuntien miehistöt


NASA kutsuu vaihtomiehistöä termillä Expedition, joka on samanlainen termi jota on käytetty muun muassa Maan napa-alueiden tutkimusmatkoista. ESA ei käytä tätä termiä. Kustakin miehistöstä yksi on avaruusaseman komentaja (eli päällikkö), muiden roolit teknisiä tai tieteellisiä asiantuntijoita. Pääosa miehistöjen jäsenistä on eri avaruusjärjestöjen työntekijöitä, poikkeuksia ovat lähinnä Yhdysvaltain sotilaat, yritysten lähettämät asiantuntijat ja avaruusturistit. ISS-avaruusasemalla ei ole sotilaallista käyttöä.
Tämän lisäksi asemalla on vieraillut suuri joukko ihmisiä. Lähes neljäsosa kaikista koskaan lentäneistä Astronautti on vieraillut ISS:llä. Lisäksi asemalla on vietetty ensimmäiset avaruushäät, kun Juri Malentšenko meni naimisiin Ekaterina Dmitrievin kanssa; morsian oli tällöin Teksasissa.
Venäjän avaruusjärjestö solmi 10. huhtikuuta 2007 NASAn kanssa sopimuksen koskien ISS:n huoltolentoja. Sopimuksen arvo on 719 miljoonaa dollaria vuoteen 2011 asti. Se kattaa 15 miehistön jäsenen kuljetukset (kuusi vuonna 2009, kuusi vuonna 2010 ja kolme vuonna 2011) ja 5600 kg rahtia vastaavana aikana.
Vuoden 2010 jälkipuolella ilmeni, että venäläisten kosmonauttien päivittäinen ruoka maksaa 350 euroa vuorokaudessa.

Huolto


Asemaa huolletiin pitkälle NASAn avaruussukkulan, jonka rahtikapasiteetti oli suuri, avulla. Sen ohella ISS:ää huollettiin ja huolletaan vuoden 2011 lopusta lähtien pelkästään miehittämättömillä huoltoaluksilla. Tällaisia ovat jo Neuvostoliiton Saljut-ohjelman ajoilta käytössä ollut venäläinen Progress ja Euroopan avaruusjärjestön 2000-luvulla kehittämä Automated Transfer Vehicle-alus. ATV on huomattavasti Progressia kalliimpi, mutta kuljettaa sitä hieman suuremman määrän rahtia. Kolmas ja viimeisin käyttöön otettu huoltoalus on JAXAn H-II Transfer Vehicle-alus.
Yhdysvalloissa NASA on kehittänyt Sukkulan tilalle rahdin kuljetukseen samankaltaisia miehittämättömiä rahtialuksia, joista jokin voi tulla käyttää 2010-luvulla. Eräs niistä on Orbital Sciences Corporationin ja ranskalais-italialaisen Thales-Alenia Spacen kehittämä CygnusTM, jonka koelento tehdään vuonna 2012. SpaceX-yhtiön SpaceX Dragon-kapseli kiinnittyi testilennollaan 25. toukokuuta 2012 ensimmäisenä kaupallisena rahtialuksena ISS-asemaan vieden Retkikunta 31:lle rahtia.

Tutkimus


Kansainvälisen avaruusaseman toiminta on suunnattu ennen kaikkea monialaiseen tieteelliseen tutkimukseen. Toistaiseksi kuitenkin lähes kaikki tutkimus on ollut biolääketieteellistä, suuntautuen ihmisen fysiologian tutkimukseen mikropainovoimassa. Tutkimusta on tehty myös perusbiologiassa mikropainovoiman vaikutuksista eläinten ja kasvien rakenteeseen, aineenvaihduntaan ja evoluutioon. Eräs mielenkiintoinen sovellus on mahdollisuus kasvattaa kolmiulotteisia kudossiirrännäisiä painottomuudessa.
Muita tutkimusaloja ovat fysikaaliset tieteet, geotieteet, materiaalitiede sekä palamisprosessien tutkimus (''combustion science''). Näiden alojen tutkimus pääsee kuitenkin laajemmalti käyntiin vasta kunnollisten laboratoriotilojen myötä, vuoteen 2010 mennessä. Asemaa on suunniteltu käytettävän myös tulevien avaruusohjelmien teknologioiden ja tekniikan tutkimiseen ja testaamiseen.

Rata ja havainnointi


ISS ylittää Maan päiväntasaajan noin 90 minuutin välein 22,5 astetta lännempänä verrattuna edelliseen kierrokseen. Lisäksi maapallon litistyneisyyteen liittyvän gravitaatiovaihtelun takia ISS:n rata prekessio vuorokaudessa noin 6 astetta lännemmäksi.
Avaruusaseman voi nähdä Etelä-Suomessa kuukauden välein. Yksi näkymisjakso kestää puolitoista viikkoa. Avaruusasema näkyy matalalla etelässä noin kymmenen minuutin ajan vuoroin aamu- ja iltataivaalla.

Avaruusturistit


Tiedosto:ISS Aug2005.jpg irtautumisen jälkeen<br />7. elokuuta, 2005.]]
Tiedosto:NASA-Krikalev-inside-ISS.jpg
Tiedosto:Progress_M-55.jpg M-57 rahtialus lähestymässä ISS:sää kesäkuussa 2006. Se toi vettä, happea, syömistä ja erilaisia tarvikkeita]]
Kalifornialainen sijoitusmiljonääri (ja aiemmin NASAlla työskennellyt) Dennis Tito oli ensimmäinen avaruusturisti. Hän maksoi 20 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kymmenen päivän lennostaan huhtikuussa 2001.
Eteläafrikkalainen nettimiljonääri Mark Shuttleworth maksoi myös noin 20 miljoonaa dollaria matkastaan huhtikuussa 2002, jolloin hänestä tuli ensimmäinen afrikkalainen avaruudessa. Hän oli matkan aikana muun muassa radioamatööriyhteydessä Nelson Mandelan kanssa.
Avaruusturismi koki takaiskun avaruussukkula Columbia (avaruussukkula) tuhoutuessa 1. helmikuuta 2003 ja venäläiset lykkäsivät kaikkia suunnitelmia uusista turisteista. Kuitenkin myöhemmin samana vuonna venäläiset ilmoittivat, että he voisivat lähettää kaksi avaruusturistia ISS:lle ja antoi virginialaiselle Space Adventures Ltd:lle tehtäväksi löytää halukkaita, jotka olisivat valmiita maksamaan 20 miljoonaa dollaria 10 päivän matkasta.
Vuonna 2004 kerrottiin, että newjerseyläinen liikemies Gregory Olsen olisi kolmas avaruusturisti huhtikuussa 2005. Olsenin matka toteutui kuitenkin vasta saman vuoden lokakuussa terveydellisten syiden takia.
Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti huhtikuussa 2006 34-vuotiaan japanilaisen liikemiehen Daisuke Enomoton lennosta avaruusasemalla Sojuz-laukaisulla. Enomoto on entinen Internet-yhtiön Livedoor Co.:n johtaja. Enomoto on ollut koulutuksessa vuoden 2006 alussa. Matkan hinta on 20 miljoonaa dollaria, joka on huomattavasti alempi kuin lennosta aiheutuvat laskennalliset kustannukset. 21. elokuuta 2006 kuitenkin ilmoitettiin, että Enomoton terveyden tila ei sallinut hänen osallistumistaan Sojuz TMA-9 -lennolle, joskaan ei suljettu pois mahdollisuutta, että hän pääsisi myöhemmälle lennolle.
Enomoton tilalla asemalle lähti TMA-9-lennolla Anousheh Ansari.
ASI rahoittama ja italialaisen avaruusteollisuuden toteuttama Cupola-"ikkunamoduli" vaikuttaa lehtiuutisten perusteella olevan suunniteltu avaruusturisteja varten sekä ISS-asemalle että mahdollisille myöhemmille asemille.

Kritiikkiä


Tiedosto:ISS Flight Control Room 2006.jpg)]]
NASAa on kritisoitu etenkin Yhdysvalloissa siitä, että projekti on ajan- ja rahanhaaskausta. Näiden kriitikkojen mukaan resurssit voitaisiin kohdistaa hyödyllisempiinkin kohteisiin: esim. projektin arvioidulla 100 miljardin USD:n budjetilla voitaisiin toteuttaa kymmeniä miehittämättömiä tieteellisiä lentoja. Lisäksi avaruustutkimus on muutenkin vastatuulessa, ja julkisuudessa on esitetty mielipiteitä, joiden mukaan rahat voitaisiin käyttää paremmin maanpäällisten ongelmien ratkomiseen.
Avaruustutkimuksen kannattajat huomauttavat, että tämäntyyppiset näkemykset ovat erittäin lyhytnäköisiä; tutkimustulokset ja avaruusaseman rakentamiseen liittyvät ratkaisut ovat tuottaneet miljardien edestä tuloja. Joissakin arvoissa on esitetty, että miehitetyillä avaruuslennoilla kehitetystä teknologiasta saatu epäsuora taloudellinen hyöty on seitsenkertainen aseman hintaan nähden. Toiset arviot tyytyvät vain kolminkertaiseen hyötysuhteeseen.
Nasawatch-sivusto kertoo etenkin avaruusasemaan liittyvistä kiistelyistä Yhdysvalloissa, mutta pääasiassa avaruustoiminnan edistämisen näkökulmasta.

Lähteet

Aiheesta muualla

Eri organisaatioiden ISS-sivustoja


http://www.energia.ru/eng/iss/iss.html Venäläinen Energia-rakettiyhtiö
http://www.esa.int/esaHS/iss.html Euroopan avaruusjärjestö
http://www.asc-csa.gc.ca/eng/iss/default.asp Kanadan avaruusjärjestö ,
http://www.jaxa.jp/missions/projects/iss_human/index_e.html Japanin avaruusjärjestö
http://spaceflight.nasa.gov/station/ NASA

Tutkimustoiminnasta avaruusasemalla


http://pdlprod3.hosc.msfc.nasa.gov/A-fieldsresearch/index.html Fields of Research

Muita linkkejä


http://www.nasa.gov/directorates/somd/reports/iss_reports/ ISS:n päivittäinen tilanneraportti
http://esamultimedia.esa.int/docs/issedukit/fi/html/index.html ISS-opetuspaketti Euroopan avaruusjärjestön kokoama multimediaesitys ISS:stä suomeksi opettajille ja oppilaille
http://www.heavens-above.com/selecttown.asp?CountryID=FI&lat=0&lng=0&alt=0&loc=Unspecified&TZ=CET Heavens Above Hae näkyykö ISS paikkakunnallasi.
http://www.tekniikkatalous.fi/kuvaraportit/article314931.ece?popup=true Iso, kallis ja vaarallinen - kuvaraportti sukkulalennoista ja avaruusasemista (Tekniikka & Talous 2009)
http://www.spacetoday.org/Astronauts/SpaceTourists.html Avaruusturismi
http://www.spaceadventures.com Space Adventures Ltd.
http://www.tietronix.com/anim/pao/s1A1.html ISS build-up simulation
http://www.nasa.gov/mission_pages/station/structure/iss_manifest.html ISS:n suunnitellut tulevat huolto- ja miehistönkuljetuslennot
Luokka:Kansainvälinen avaruusasema
Luokka:Miehitetyt avaruuslennot
ar:محطة الفضاء الدولية
ast:Estación Espacial Internacional
az:Beynəlxalq Kosmik Stansiya
id:Stasiun Luar Angkasa Internasional
ms:Stesen Angkasa Antarabangsa
bn:আন্তর্জাতিক মহাকাশ স্টেশন
zh-min-nan:Kok-chè Thài-khong-chām
be-x-old:Міжнародная касьмічная станцыя
bs:Međunarodna svemirska stanica
bg:Международна космическа станция
ca:Estació Espacial Internacional
cs:Mezinárodní vesmírná stanice
cy:Gorsaf Ofod Ryngwladol
da:Den Internationale Rumstation
de:Internationale Raumstation
nv:Yádiłhił yiiyídíʼ nahosdzáán yináádáłiʼ
et:Rahvusvaheline kosmosejaam
el:Διεθνής Διαστημικός Σταθμός
en:International Space Station
es:Estación Espacial Internacional
eo:Internacia Kosmostacio
eu:Nazioarteko Espazio Estazioa
fa:ایستگاه فضایی بین‌المللی
fr:Station spatiale internationale
fy:Ynternasjonaal Romtestasjon
gl:Estación Espacial Internacional
gan:國際太空站
ko:국제 우주 정거장
hy:Միջազգային տիեզերական կայան
hi:अन्तर्राष्ट्रीय अन्तरिक्ष स्टेशन
hr:Međunarodna svemirska postaja
is:Alþjóðlega geimstöðin
it:Stazione Spaziale Internazionale
he:תחנת החלל הבינלאומית
kn:ಅಂತರರಾಷ್ಟ್ರೀಯ ಬಾಹ್ಯಾಕಾಶ ನಿಲ್ದಾಣ
ka:საერთაშორისო კოსმოსური სადგური
kk:Халықаралық ғарыш станциясы
la:Statio Spatialis Internationalis
lv:Starptautiskā kosmosa stacija
lb:International Raumstatioun ISS
lt:Tarptautinė Kosminė Stotis
li:Internationaal ruumdestation ISS
hu:Nemzetközi Űrállomás
mk:Меѓународна вселенска станица
ml:അന്താരാഷ്ട്ര ബഹിരാകാശ നിലയം
mr:आंतरराष्ट्रीय अंतराळ स्थानक
mn:Олон Улсын Сансрын Станц
my:နိုင်ငံတကာ အာကာသ စခန်း
nl:Internationaal ruimtestation ISS
ne:अन्तर्राष्ट्रीय अन्तरिक्ष स्टेशन
ja:国際宇宙ステーション
frr:Internasjonool Rümstasjoon
no:Den internasjonale romstasjonen
nn:Den internasjonale romstasjonen
pnb:بین الاقوامی خلائی سٹیشن
pl:Międzynarodowa Stacja Kosmiczna
pt:Estação Espacial Internacional
ro:Stația Spațială Internațională
ru:Международная космическая станция
sco:International Space Station
stq:Internationoale Ruumtestation
sq:Stacioni Hapësinor Ndërkombëtar
scn:Stazzioni spazziali ntirnazziunali
si:ජාත්‍යන්තර අභ්‍යවකාශ මධ්‍යස්ථානය
simple:International Space Station
sk:Medzinárodná vesmírna stanica
sl:Mednarodna vesoljska postaja
sr:Међународна свемирска станица
sh:Međunarodna svemirska stanica
sv:Internationella rymdstationen
ta:அனைத்துலக விண்வெளி நிலையம்
th:สถานีอวกาศนานาชาติ
vi:Trạm vũ trụ Quốc tế
tr:Uluslararası Uzay İstasyonu
uk:Міжнародна космічна станція
ur:بین الاقوامی خلائی مرکز
fiu-vro:Riikevaihõlinõ Ilmaruumijaam
yi:אינטערנאציאנאלע קאסמאס סטאנציע
yo:Ibùdó Òfurufú Akáríayé
zh-yue:國際太空站
zh:国际空间站

Kantoninkiina


Kantoni (perinteiset merkit: 粵語; yksinkertaistetut merkit: 粤语, kantoniksi: ''Yuet6yue5''; pinyin: ''Yueyu'', kirjaimellisesti "Yụet (Guangdong) kieli") on yksi merkittävimmistä murre ryhmistä tai kielistä Kiinan kielet tai kieliperheessä. Sitä puhutaan enimmäkseen kaakkoisessa Manner-Kiinassa, Hongkongissa, Macaossa, kiinalaisten vähemmistöjen keskuudessa Kaakkois-Aasiassa ja monien kantoninperäisten ulkokiinalaisten keskuudessa. Nimi tulee romanisaatiosta ''Kanton'' (tunnetaan laajemmin nimellä Guangzhou), joka on Guangdongin Kiinan maakunnat pääkaupunki.
Tiedosto:Cantonese in China.pngssa.]]
Eri alueilla puhutaan erilaisia kantonin murteita. Merkittävin on Guangzhoun murre, jota tarkoitetaan useimmiten kantonista puhuttaessa. Guangzhoun murre on ''lingua franca'' sekä Guangdong että ulkomaalaisessa kantonilaisessa ympäristössä ja sitä puhuu 70 miljoonaa ihmistä. Murretta puhutaan myös Hongkongissa, joka on Etelä-Kiinan taloudellinen ja kulttuurinen pääkaupunki. Guangzhoun murteen lisäksi Taishanin murre, yksi ''sei yap''- eli ''siyi'' (四邑)-murteista, pysyy elinvoimaisena. Muut kantonin murteet ovat kuolleet tai kuolemassa.
Yhteensä kantonia puhuu maailmassa noin 71 miljoonaa ihmistä, joista noin 60 miljoonaa asuu Guangdongin maakunnassa Kiinassa, mukaan lukien Hongkong ja Macao. Popularisoitunut kantoninkielinen media (huomattavimpina Hongkongin elokuvat, televisiosarjat ja Cantopop), eristäytyneisyys ja kantoninkielisten merkittävä asema talouselämässä lupailevat kielelle omaa elämäänsä. Useimmat wuxia-elokuvat Guangdongista on alun perin kuvattu kantonin kielellä ja sen jälkeen dubattu mandariinikiinaan tai englantiin tai molempiin. Kantoni on merkittävä kieli länsimaissa ja Kaakkois-Aasiassa asuvien kiinalaisten keskuudessa.

Taustaa


Suurin siniittinen kieli on mandariinikiina, ja joskus kanton ja lähes kaikki muut siniittiset kielet lasketaan sen murteiksi. Tämä johtunee kahdesta seikasta:
# Kielen ja murteen ero on pääosin poliittinen päätös, ja näiden kielten puhujilla ei ole itsenäistä valtiota.
# Kiinan kirjoitusjärjestelmä on sama kuin mandariinikiinassa, ja koska merkit osoittavat merkityksen eivätkä juurikaan lausumista, näiden kielten puhujat ymmärtävät toistensa kirjoitusta. Esimerkiksi kantonin ja mandariinin lausuminen poikkeaa kuitenkin toisistaan niin paljon ettei toisen kielen puhuja ymmärrä juuri sanaakaan toisen puheesta, läheisyysaste lienee pikemmin luokkaa englannin kieli-venäjän kieli kuin vaikkapa ruotsin kieli-norjan kieli. Tosin kielioppi on melko samantapainen, vaikka sekin poikkeaa jonkin verran kielten/murteiden välillä. Kantonissa on jonkin verran omaa sanastoa, jota ei voida kirjoittaa "yleiskiinalaisin" merkein. Näille sanoille on kantonissa omat kirjoitusmerkkinsä, mutta virallisessa tekstissä niiden käyttöä pyritään usein välttämään. Kantonissa on myös säilynyt monia sellaisia sanontoja, jotka mandariinikiinassa ovat hävinneet normaalista kielenkäytöstä.
Koska kantoninpuhujat ovat olleet enemmän tekemisissä eurooppalaisten kielten puhujien kanssa, kanton sisältää selvästi enemmän lainasanoja kuin mandariinikiina. Muutamia lainasanoja on kantonin kautta kulkeutunut mandariiniin saakka.

Äänteet


Alukkeet


Alukkeet ovat tavujen alkukonsonantteja. Seuraavassa taulukossa esitetään kantoninkiinan alukkeet kansainvälinen foneettinen aakkosto.

Lopukkeet


Lopukkeet päättävät tavun. Kantoninkiinan tapauksessa ne koostuvat vokaalista ja mahdollisesta loppukonsonantista.
:Yksinään tavun muodostavat nasaalit: ŋ̩
:¹Lopukkeet ɛːu, ɛːm ja ɛːp esiintyvät vain arkisessa puheessa. Ne puuttuvat joistakin latinisointijärjestelmistä.

Kirjoitusjärjestelmä


Kantoninkiinaa kirjoitetaan kiinan kirjoitusjärjestelmä, Perinteiset merkit.

Latinisointi


Kantoninkiinalle on useita latinisaatio latinalaisille aakkosille. Niistä yleisimmin tavattavia ovat nykyään Yalen latinisointi, Hongkongin opetusviraston hyväksymä Standardi Kantonin Pinyin ja Hongkongin kielitieteellisen seuran kehittämä Jyutping. Suurin osa kantoninkiinan puhujista ei ole kuitenkaan perillä yhdestäkään säännönmukaisesta latinisointimenetelmästä, koska ne eivät kuulu opetusohjelmaan Hongkongissa eikä Guandongissa.

Aiheesta muualla

Kantoni sanakirjoja tai tietokantoja puhutusta kantonista


http://www.cantonese.sheik.co.uk/scripts/wordsearch.php CantoDict: Kantoni-englanti sanakirja sisältää sekä ääninauhoitettuja että kirjoitettuja sanoja
http://homepage2.nifty.com/Gat_Tin/canton.htm Kokoelma yleisiä kantoninkielisiä sanoja: japaniksi ja englanniksi; edellyttää japanin fonttien lataamista koneelle
http://humanum.arts.cuhk.edu.hk/Lexis/lexi-can/ Hongkongin kiinalainen yliopisto: ''kiinalaiset merkit'': yli 13 000 merkkiä ja niiden ääninauhoitteita kantoniksi; selattavissa englanniksi ja kiinaksi. Seitsemän transkriptiomenetelmää. Sivun kieli on oletuksena kiina ja LSHK jyutping -transkriptiomenetelmää käytetään. Englanninkielisen sivun ja muiden transkriptiomenetelmien käyttöön vaaditaan evästeitä sallivaa selainta. Jokaisesta merkistä löytyy kantoninkiinan ääntämykset, mandariinikiinan ääntämykset, merkin esiintymistiheys, Big5:n koodinumero, Unicoden koodinumero, cangjien syöttönumero, ja merkin radikaali.
http://humanum.arts.cuhk.edu.hk/Lexis/Canton2/ Puhuva kantonilainen sanakirja: kiinaksi; edellyttää Big5:n fontin lataamista koneelle.

Muita


http://www.cantonese.ca/ Opi kantonia!: Perussanasto ja fonetiikka
http://input.foruto.com/ccc/jyt/ 粵語拼盤: Foneettinen järjestelmä
http://www.cantonese.sheik.co.uk/ Sheikin kantonifoorumi: Englantia puhuville kantonia opetteleville tarkoitettu foorumi
http://www.chinawestexchange.com/ China West Exchange: Ilmaiset kantonin ja mandariinin oppitunnit
http://www.glossika.com/en/dict/classification/yue/index.php Yuen murteiden luokittelu
http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=yue Kantoni Ethnologuessa
http://bookstore.esdlife.com/eng/default.asp Hongkongin hallituksen kirjakauppa: Yhdeksän ei-kantonia puhuville valtion virkamiehille tarkoitettua kielikurssikirjaa
http://www.kodensha.jp/webapp/cantonese/can_converter_e.html Romanisaatio
http://www.microsoft.com/hk/hkscs/default.aspx Kantoninkiinan lisämerkkejä sisältävä fontti (Windows)
http://cantonese.hku.hk/traditional/6th_Yue_Conf_contents.html 第六屆國際粵方言研討會論文集 Kuudes kansainvälinen kantoninkielen tutkimuskonferenssi
http://cantonese.hku.hk/traditional/right324.html 八十年代以後的粵方言研究 1980-luvun jälkeistä kantoninkielen tutkimustyötä
http://www.nus.edu.sg/sup/0-8248-2890-9.html Kantonin slangin sanakirja
Luokka:Kiinan kielet
Luokka:Siniittiset kielet
am:ጓንግዶንግኛ
ar:صينية يؤ
arc:ܠܫܢܐ ܩܢܛܘܢܝܐ
id:Kantonis (linguistik)
ms:Bahasa Kantonis
bn:ক্যান্টনীয় উপভাষা
zh-min-nan:Kńg-tang-oē
bcl:Kantones
br:Kantoneg
bg:Кантонски език
cs:Kantonština
de:Kantonesische Sprache
en:Yue Chinese
es:Chino cantonés
eo:Kantona lingvo
fa:زبان کانتونی
hif:Yue Chinese
fr:Cantonais
gv:Yueish
gl:Lingua cantonesa
gan:粵語
hak:Kóng-tûng-fa
ko:광둥어
hi:कैण्टोनी भाषा
hr:Yue kineski (jezik)
is:Kantónska
it:Lingua cantonese
kw:Cantonek
kv:Юэ (кыв)
mg:Fiteny kantoney
nl:Kantonees
ja:広東語
no:Kantonesisk
nn:Kantonesisk
pnb:یو چینی
pms:Lenga Cinèisa, Yue
nds:Kantoneesch
pl:Język yue
pt:Cantonês
ro:Limba cantoneză
ru:Юэ (язык)
simple:Cantonese
sv:Kantonesiska
ta:காந்தோநீசிய மொழி
th:ภาษาจีนกวางตุ้ง
vi:Tiếng Quảng Đông
tr:Kantonca
uk:Кантонська мова
ug:كانتونچە
zh-classical:粵語
wuu:粤语
zh-yue:粵語
zh:粤语

Keskustapuolue

Keskustapuolue on ollut ja on useamman puolueen nimenä:
Keskustapuolue (Suomi), nykyisen Suomen Keskustan nimi vuosina 1965–1988
Keskustapuolue (Norja) (), Norja
Keskustapuolue (Puola), (), Puola
Keskustapuolue (Ruotsi) (), Ruotsi
Keskustapuolue (Unkari), (), Unkari
Viron keskustapuolue ()
ar:حزب الوسط (توضيح)
ca:Partit de Centre
de:Zentrumspartei (Begriffsklärung)
et:Keskpartei
en:Centre Party
fr:Parti du Centre
it:Partito di Centro
he:מפלגת המרכז (פירושונים)
nl:Centrumpartij
ja:中央党
no:Senterpartiet (andre betydninger)
nds:Zentrumspartei
ru:Партия Центра

Kansallislaulu

Kansallislaulu on kansallista yhteistuntoa ilmentävä, tietyissä virallisissa ja Juhla esitettävä laulu. Nationalismi nousun myötä 1800- ja 1900-luvuilla useimmat maat omaksuivat itselleen kansallislaulun.
Joissain maissa kansallislaulu on vahvistettu Laki. Toisten maiden, esimerkiksi Suomi, lainsäädännöissä ei ole mainintaa kansallislaulusta, vaan se perustuu käytäntöön.

Lähteet

Katso myös


Luettelo kansallislauluista
Luokka:Kansallislaulut
af:Volkslied
als:Nationalhymne
ar:نشيد وطني
ast:Himnu nacional
az:Dövlət himni
id:Lagu kebangsaan
ms:Lagu kebangsaan
bn:জাতীয় সঙ্গীত
map-bms:Lagu kebangsaan
jv:Lagu kabangsan
su:Lagu kabangsaan
be-x-old:Дзяржаўны гімн
bar:Nationalhymne
bs:Državna himna
br:Kan broadel
bg:Национален химн
ca:Himne nacional
cs:Hymna
cy:Anthem genedlaethol
da:Nationalsang
de:Nationalhymne
et:Riigihümn
el:Εθνικός ύμνος
en:National anthem
es:Himno nacional
eo:Nacia himno
eu:Ereserki
fa:سرود ملی
fo:Tjóðsangur
fr:Hymne national
fy:Folksliet
ga:Amhrán náisiúnta
gv:Arrane ashoonagh
gd:Laoidh Nàiseanta
gl:Himno Nacional
ko:국가 (노래)
hy:Պետական օրհներգ
hi:राष्ट्रगीत
hr:Državna himna
ilo:Nailian a kanta
ia:Hymno national
zu:Inkondlo yesizwe
is:Þjóðsöngur
it:Inno nazionale
he:המנון לאומי
kl:Inuiaqatigiinni erinaq
kn:ರಾಷ್ಟ್ರಗೀತೆ
ka:სახელმწიფო ჰიმნი
kk:Ұлттық әнұран
rw:Indirimbo y’igihugu
sw:Wimbo wa Taifa
kg:Muyimbu ya nsi
ku:Sirûda neteweyî
lo:ເພງຊາດ
la:Hymnus nationalis
lv:Valsts himna
lb:Nationalhymn
lt:Valstybinis himnas
li:Volksleed
ln:Loyémbo la lokúmu
hu:Nemzeti himnusz
mk:Национална химна
mg:Hiram-pirenena
ml:ദേശീയഗാനം
krc:Кърал гимн
mr:राष्ट्रगीत
arz:نشيد وطنى
mn:Төрийн дуулал
nl:Volkslied (nationaal symbool)
nds-nl:Volkslaid
ne:राष्ट्रगान
ja:国歌
no:Nasjonalsang
nn:Nasjonalsong
nrm:Antienne
oc:Imne nacional
or:ଜାତୀୟ ସଙ୍ଗୀତ
pnb:قومی ترانہ
pap:Himno nacional di Aruba
ps:ولسي لاره
nds:Natschonalhymne
pl:Hymn państwowy
pt:Hino nacional
qu:Llaqta taki
ru:Государственный гимн
sco:Naitional anthem
stq:Nationoalhymne
sq:Himni kombëtar
scn:Innu nazziunali
simple:National anthem
sk:Štátna hymna
sl:Državna himna
cu:Дрьжавьно славопѣниѥ
so:Heesta qaranka
ckb:سروودی نیشتمانی
sr:Химна
sh:Državna himna
sv:Nationalsång
tl:Tala ng mga pambansang awit
ta:நாட்டுப்பண்
tt:Дәүләт гимны
te:జాతీయ గీతం
th:เพลงชาติ
vi:Quốc ca
tr:Ulusal marş
uk:Державний гімн
ur:قومی ترانہ (اصطلاح)
fiu-vro:Riigihümn
wa:Ime nåcionå
yo:Orin-ìyìn orílẹ̀-èdè
zh-yue:國歌
bat-smg:Valstībėnis himnos
zh:国歌

KRS-TV

KRS-TV on Kristiinankaupunki paikallinen televisiokanava. KRS-tv aloitti toimintansa 1980 ja vuonna 1993 se sai toimiluvan ja oli täten Suomen ensimmäinen paikallinen kanava. Kanavan ohjelmisto on kaksikielistä.
Ohjelmatarjontaa on kaksi kertaa viikossa tiistaisin ja perjantaisin, kun taas kaupunginvaltuuston istunnot lähetetään torstaisin. Ohjelmatarjonta koostuu paikallisista tapahtumista ja kulttuurista, suorina lähetyksinä kanava lähettää muun muassa kaupunginvaltuuston istunnot.

Aiheesta muualla


http://sydaby.eget.net/fi/tv.htm
Luokka:Suomalaiset televisiokanavat
Luokka:Kristiinankaupunki

Keliakia

Kuva:Coeliac path.jpg
Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jossa ruis, vehnän ja ohran sisältämä valkuaisaine gluteeni aiheuttaa ohutsuoli limakalvolla tulehdusreaktion ja vaurioittaa suolinukkaa, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä. Vaurion aiheuttajana on gluteenin prolamiiniosa, joka vaihtelee eri viljoissa. Vehnän gliadiini, rukiin sekaliini ja ohran hordeiini aiheuttavat immunologisen vasta-ainereaktion. Prolamiini tarttuu ohutsuolen limakalvossa sitä vastaan muodostuneeseen vasta-aineeseen, joka johtaa limakalvon nukkarakenteen tuhoutumiseen.
Keliakia ei ole allergia, joten sitä ei tule sekoittaa esimerkiksi vilja-allergiaan, joka tarkoittaa yliherkkyyttä vehnälle, rukiille, ohralle ja kauralle. Vilja-allergiaa esiintyy harvoin aikuisilla.

Perinnöllisyys


Keliakia on perinnöllinen tauti. Jos äidillä tai isällä on keliakia, on lapsen riski saada tauti noin 59 %. Vielä ei osata sanoa, miksi osa ihmisistä saa oireita gluteenista. Mahdollisena pidetään, että perinnölliset tekijät käynnistävät gluteenin prolamiiniosaa vastaan vasta-ainereaktion. Valtaosalla keliakiapotilaista on todettavissa kudosantigeenityyppi HLA-B8. HLA-geenialue sijaitsee kromosomissa 6. HLA-geenit selittävät vain osan keliakian perinnöllisyydestä. Uusimmissa tutkimuksissa on löydetty keliakiaan liittyvää geenialuetta 2. ja 10. kromosomeista. Tutkimuksissa todettiin kromosomissa 2 sijaitsevan CTLA-4-geenin yhteys keliakiaan. Keliakia on normaalia yleisempää nuoruustyypin diabetesta sairastavilla. Noin 70 % keliakiaan sairastuvista on naisia ja noin 50 %:lla keliaakikoista on laktoosi-intoleranssi, joka useimmiten aiheutuu gluteenin tuhoaman suolinukan sivuoireeksi, kun suolinukka on palautunut voidaan siirtyä jälleen maitotuotteisiin.

Esiintyvyys


Keliakian esiintyvyyttä Suomessa on tutkittu ja tutkimusten perusteella noin kaksi prosenttia suomalaisista sairastaa keliakiaa. Kuitenkin vain noin kolmasosa näistä keliaakikoista on diagnosoituja keliaakikkoja, ja suurin osa keliaakikoista sairastaa tautia tietämättään. Keliakian esiintyvyydessä on myös suuria eroja maapallon eri alueiden välillä, mikä johtuu osittain mm. siitä, kuinka paljon gluteenipitoisia tuotteita alueella käytetään.

Tyypillisiä oireita


Keliakiassa tavallisimpia oireita ovat sekalaiset vatsavaivat, laihtuminen ja ravintoaineiden imeytymishäiriöt, anemia, hengitystieoireet ja väsymys. Hoitamaton keliakia voi johtaa kasvuongelmiin lapsilla ja aiheuttaa muun muassa osteoporoosia eli luukatoa. Keliaakikoilla tavataan myös monia vitamiinien puutoksista johtuvia oireita, koska esimerkiksi A-, D-, E- ja K-vitamiinien imeytyminen heikentyy ja niiden pitoisuudet veressä vähenevät.
Sairaus voi esiintyä myös iholla ihokeliakiana eli dermatitis herpetiformisina, iholle tulee silloin kutisevaa pienirakkulaista ihottumaa.
Harvinaisissa tapauksissa keliakia vaikuttaa oireettomalta.

Diagnoosi


Keliakian hoitosuosituksen mukaan keliakian toteamisen keskeiset kriteerit ovat ohutsuolikoepala, ihokoepala, kliininen tai histologinen paraneminen gluteenittomalla ruokavaliolla ja erityistilanteissa gluteenialtistus. Diagnoosia ilman ohutsuolikoepalan ottoa ei saa tehdä ja koepala on otettava, ennen kuin potilas aloittaa gluteenittoman ruokavalion. Mikäli potilaalle ei tehdä ohutsuolikoepalan ottoa, hän ei saa Kansaneläkelaitos ruokavaliokorvausta. Autismin kirjon ihmisillä autoimmuunisairauksista keliakia on yleistä.
Keliakian toteamista varten Suomi on kehitetty myös apteekista saatava keliakian pikatesti, joka soveltuu myös kotikäyttöön. Pikatesti ei kuitenkaan ole yhtä luotettava kuin ohutsuolesta otettava koepalatesti, joten positiivisen pikatestidiagnoosin jälkeen tulee kääntyä lääkärin puoleen varsinaisen diagnoosin saamiseksi.

Hoito


Nykylääketieteen mukaan ainoa keliakiaan auttava hoito on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliosta jätetään pois ruista, ohraa ja vehnää sisältävät viljavalmisteet. Gluteenittoman ruokavalion aloittamisesta kestää suunnilleen puolesta vuodesta vuoteen, kunnes suolinukka on palautunut normaaliksi. Ihokeliakiassa ihottuma katoaa suurin piirtein samassa ajassa. Ravintoaineiden imeytyminen kuitenkin alkaa jo ennen tätä.
Suositusten mukaan keliaakikot voivat käyttää kauraa osana ruokavaliotaan. Kauran on kuitenkin oltava puhdasta: on periaatteessa mahdollista, että tavallisissa kauratuotteissa on jäämiä ohrasta, vehnästä tai rukiista. Keliaakikolle turvallisia kauratuotteita saa yleensä tavallisista ruokakaupoista. Tutkimuksissa käytetyt kauramäärät ovat olleet 50–90 grammaa kauraa päivässä. Kauran käyttö voidaan aloittaa heti taudin toteamisvaiheessa. Kauran korkean kuitupitoisuuden vuoksi tulee sen käyttö aloittaa varovaisesti. Jos ruokavaliossa on ollut kovin vähän kuitua, vatsaoireita voi helposti ilmetä, kun kauran käyttö aloitetaan liian suurella annoksella. Keliakialiitto ei suosittele spelttivehnän käyttöä, koska se on geneettisesti kaukaista sukua vehnälle. Tutkimuksissa on todettu speltin sisältävän runsaasti gluteenia. Keliakiaruokavaliossa voidaan käyttää yleensä myös teollisesti prosessoitua vehnätärkkelys, jonka gluteenipitoisuus on erittäin alhainen.
Ihokeliakiassa on usein tarpeen hoidon alkuvaiheessa käyttää lääkkeitä ihottuman rauhoittamiseksi. Ruokavaliota noudattamalla keliaakikko voi elää normaalia elämää, eikä sairaus vaikuta elämää lyhentävästi.
MIkäli tuotteessa on gluteenia, se ilmoitetaan aina omalla nimellään tuotteen ainesosaluettelossa, eikä se voi piiloutua E-koodi taakse.

Vaikutukset arkielämään


Niukkakuituinen gluteeniton ruokavalio voi aiheuttaa muita terveyshaittoja keliaakikolle, joten runsaasta siemenien, papujen ja kasvisten saannista on pidettävä huolta.
Suklaa ja muut makeiset lakritsia lukuun ottamatta ovat usein luontaisesti gluteenittomia.
Keliaakikko voi nauttia korkeintaan 0,66&nbsp;l/vrk sellaisia olutmerkkejä, joiden gluteenipitoisuus on alle 2 mg/100g.
Kansaneläkelaitos voi myöntää aikuiselle keliaakikolle ruokavaliokorvausta 21 euroa kuukaudessa. Ruokavaliokorvaukseen tarvitaan B-lääkärinlausunto tai muu vastaava lausunto. Alle 16-vuotiaan keliaakikon vanhemmalle voidaan myöntää sairaan lapsen hoitotukea.
Keliaakikko voi suorittaa varusmiespalvelus luokassa A, mikäli diagnoosista on kulunut kaksi vuotta ja keliakia on hyvässä hoitotasapainossa. Keliakiadiagnoosin ollessa tuore keliaakikko määrätään palveluskelpoisuusluokkaan E, ja kahden vuoden jälkeen hänelle määrätään lopullinen palveluskelpoisuusluokka. Muut keliakiaa sairastavat, kuten ne keliaakikot, joiden sairaus on huonossa hoitotasapainossa, luokitellaan palveluskelpoisuusluokkaan C.

Keliakialiitto


Keliakialiitto on vuonna 1976 perustettu järjestö, jonka tavoitteena on parantaa keliaakikoiden elämänlaatua ja heidän terveyttään järjestämällä keliakian hoitoon liittyviä palveluita ja etuja. Keliakialiitto koostuu 30 pienemmästä paikallisesta keliakiayhdistys, joihin kuuluu Suomessa yhteensä jo noin 30 000 jäsentä.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi08001 Keliakian Käypä hoito -suositus
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=kel Keliakian hyvä hoito, Terveyskirjasto: Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2009
http://www.keliakialiitto.fi Keliakialiitto
http://www.glu.fi/ Glu.fi - Gluteeniton nettiyhteisö-keskustelufoorumi
Luokka:Autoimmuunisairaudet
Luokka:Ruoansulatuselinten sairaudet
ar:داء بطني
bs:Celijakija
ca:Celiaquia
cs:Celiakie
da:Cøliaki
de:Zöliakie
en:Coeliac disease
es:Celiaquía
eo:Celiakio
eu:Gaixotasun zeliako
fa:بیماری سلیاک
fr:Maladie cœliaque
ga:Galar Céiliach
ko:실리악 스프루
hr:Celijakija
it:Celiachia
he:צליאק
kk:Целиакия
lv:Celiakija
hu:Lisztérzékenység
nl:Coeliakie
ja:セリアック病
no:Cøliaki
oc:Celiaquia
pl:Celiakia
pt:Doença celíaca
ro:Celiachie
ru:Целиакия
simple:Coeliac disease
sk:Celiakia
sl:Celiakija
sr:Целијачна болест
sh:Celijakija
sv:Glutenintolerans
tr:Çölyak hastalığı
ur:مرض سیلیئک
zh:乳糜泻

Suomen Kristillisdemokraatit


Suomen Kristillisdemokraatit (, lyh. KD; aiemmin Suomen Kristillinen Liitto, SKL) on Suomi Kristillisdemokratia puolue, joka sijoittuu poliittisessa kentässä keskusta-oikeistoon, pienemmäksi oikeistolaiseksi kansanpuolue (puoluetyyppi)eksi Kansallinen Kokoomus rinnalle. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on vuodesta 2004 ollut Päivi Räsänen.
Suomen Kristillisdemokraatit on ollut Euroopan kansanpuolueen (EPP, aiemmin EUCD), johon myös Kansallinen Kokoomus kuuluu, tarkkailijajäsen vuodesta 1990. Kristillisdemokraattien meppi Sari Essayah kuuluu Euroopan kansanpuolueen ryhmä. Puolue osallistuu myös ajoittain Konrad Adenauer -säätiön ja European Christian Political Movement -järjestön toimintaan. Pohjoismaiden neuvostossa kristillisdemokraatit kuuluu Keskiryhmään. Puolue pitää yhteyttä muihin pohjoismaisiin kristillisiin puolueisiin myös Kristdemokraterna i Norden (KDN) -järjestön tapahtumissa.
Puolueeseen kuului vuonna 2008 noin 12&nbsp;000 jäsentä. Parhaimmillaan kristillisillä oli noin 20&nbsp;000 jäsentä 1980-luvun alussa. Kauppalehden mukaan KD:n jäsenmäärä oli 13&nbsp;000 vuonna 2011.

Historia


Puolue perustettiin Helsingissä professori Paavo Päivänsalon kotona 6. toukokuuta 1958. Perustajien mielestä muut puolueet olivat lipsuneet kristillisten ja perinteisten arvojen tinkimättömästä puolustamisesta. Puolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Paavo Päivänsalon veli, lehtori ja filosofian lisensiaatti Olavi Päivänsalo.
Puolue sai ensimmäiset valtuutettunsa Espoossa, Pornaisissa ja Tuusulassa Kunnallisvaalit 1960 ja ensimmäisen kansanedustajansa Eduskuntavaalit 1970, mistä lähtien puolue onkin istunut Suomen eduskunnassa yhtäjaksoisesti. Vuoden 1970 vaalien edellä puolue nosti teemoikseen suomalaisen yhteiskunnan arvopohjan rapautumisen ja yleisten moraalikäsitysten heikentymisen, joihin syyllisinä se piti 1960-luvun lopun opiskelijaradikalismia, vapaata aborttia, keskiolut myynnin vapautumista ja ns. Reporadiota.
Eduskuntavaalit 1972 puolue sai 4 edustajaa ja kasvatti paikkalukuaan 3:lla. Seuraavissa vaaleissa (1975) puolue kasvatti paikkalukuaan 5:lla ja sai 9 edustajaa ja saman verran vuonna 1979. Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa puolue kärsi vaalitappion saaden vain 3 edustajaa. Puolueen puheenjohtajana toimi tuolloin Esko Almgren, joka oli kansanedustajana yhteensä 12 vuoden ajan 1979–1991. Puolue sai 2 edustajaa lisää vuonna 1987 ja 3 lisää vuonna 1991. Tuolloin puolue sai 8 paikkaa ja sai yhden ministerisalkun Esko Ahon Ahon hallitus. Kristilliset kuuluivat hallitukseen vuosina 1991–1994, jolloin Toimi Kankaanniemi oli kehitysyhteistyöministeri. Puolue erosi hallituksesta, koska Suomi hakeutui EU:n jäseneksi.
Kansanedustaja Vesa Laukkanen erosi puolueesta 1992 ja perusti Vaihtoehto Suomelle -eduskuntaryhmän ja jätti eduskunnan vuoden 1995 vaaleissa. Vuoden 1995 vaaleissa puolue sai 7 edustajaa, ja näistä vain 3 (Bjarne Kallis, Jouko Jääskeläinen ja Toimi Kankaanniemi) oli valittu myös vuoden 1991 vaaleissa. Edustajat Eeva-Liisa Moilanen, Pirkko Laakkonen, Ismo Seivästö ja Leea Hiltunen putosivat. Uusina edustajina nousivat Päivi Räsänen, Sakari Smeds, Tauno Pehkonen ja Matti Ryhänen. Bjarne Kallis valittiin puolueen johtajaksi vaalien jälkeen. Matti Ryhänen loikkasi vuonna 1996 Suomen Keskustan eduskuntaryhmään.
Vuoden 1999 vaaleissa puolue sai 10 paikkaa, joka oli sille kaikkien aikojen paras tulos. Leea Hiltunen ja Ismo Seivästö tekivät paluun kansanedustajiksi. Uusina edustajina nousivat Leena Rauhala, Kari Kärkkäinen ja Marja-Leena Kemppainen. Tauno Pehkonen putosi eduskunnasta.
Puolue muutti nimensä nykyiseen muotoon Jyväskylän puoluekokouksessa 25. toukokuuta 2001. Muutosta yritettiin jo kahdessa edellisessä puoluekokouksessa; tarvittava kahden kolmasosan enemmistö tuli äänin 223–101.
Vuoden 2003 vaaleissa puolue sai historiansa suurimman äänimäärän ja osuuden mutta menetti 3 paikkaa. Ismo Seivästö jätti eduskunnan ja Jouko Jääskeläinen, Leea Hiltunen, Sakari Smeds ja Marja-Leena Kemppainen jäivät ulos eduskunnasta. Uusina edustajina nousivat Sari Essayah ja Lyly Rajala, joka sai täpärästi enemmän ääniä kuin Marja-Leena Kemppainen. Rajala siirtyi Kansallinen Kokoomus eduskuntaryhmään joulukuussa 2003. Vuoden 2007 vaaleissa paikkaluku säilyi ennallaan 7:ssä. Puolue sai jälleen edustajat Uudenmaan vaalipiiristä ja Kymen vaalipiiristä, kun Tarja Tallqvist ja Sari Palm nousivat kansanedustajiksi. Sari Essayah putosi eduskunnasta.

Puolue nykyään


Nykyään puolue on yhä selkeämmin profiloitunut yhteiskunnallisia asioita kristilliseltä arvopohjalta hoitavaksi yleispuolueeksi. Puolue on lisännyt poliittisten ohjelmien tekoa ja osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Kristillisdemokraatit ovat tehneet useissa eduskuntavaaleissa vaaliliittoja Suomen Keskustan ja Perussuomalaiset kanssa. Onnistuneiden vaaliliittojen ansiosta puolue on monesti saanut äänimääräänsä suuremman edustuksen eduskunnassa.
Eduskuntavaalit 2003 puolue solmi tekniset vaaliliitot Kansallisen Kokoomuksen kanssa kolmessa vaalipiirissä, eikä lainkaan keskustan kanssa. Vaaliliitoista hyötyivät molemmat osapuolet jonkin verran. Muina vaaliliittokumppaneina olivat mm. perussuomalaiset. Kuudessa vaalipiirissä kristillisdemokraatit osallistui vaaleihin omalla listalla.
Vuoden 2003 vaaleissa vaaliliitot eivät tuoneet puolueelle merkittävää hyötyä niin kuin aikaisemmin. Puolueen äänimäärä kasvoi yli 37&nbsp;000:lla, mutta lisäpaikat jäivät osittain saamatta suurien äänikynnysten vuoksi monissa pienemmissä vaalipiireissä. Kansanedustajien määrä väheni 10:stä seitsemään. Lisäksi sitoutumattomana puolueen listalta Oulun vaalipiiristä valittu Lyly Rajala siirtyi pian vaalien jälkeen kokoomuksen ryhmään. Puolueen kannatus on pysynyt viime vuosina keskimäärin 4&ndash;5,5 prosentin tuntumassa.
Suomen presidentinvaali 2006 puolueen ehdokas Bjarne Kallis sai 2,0&nbsp;% kannatuksen.
Nykyään Kristillisdemokraattien kannatus on samaa tasoa kuin RKP:llä. Suurinta kannatus on esimerkiksi Kangasala, Uurainen ja Varkaus (kaupunki)ssa. Uskollisin kannatus on Hämeen vaalipiirissä. Kristillisdemokraatit ovat osana Kataisen hallitus.

Ideologia


Puolueen periaateohjelman mukaan Suomen Kristillisdemokraatit r.p. kannattaa ekologista ja Sosiaalinen markkinatalous, joka muodostuu yksityisistä yrityksistä sekä osuuskunta ja valtion omistuksesta. Kristillisdemokraattien mukaan yhteiskunnan tulee turvata perustarpeet kaikille, mutta toisaalta ihmisten täytyy kantaa vastuuta omasta elämästään.
Lisäksi kristillisdemokraattien ohjelmassa korostuvat kristinusko politiikka lähtökohtana, perhekeskeisyys sekä ''vastuullinen vapaus''. Puolue esimerkiksi puolustaa perhekäsitystä, jossa avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto. Puolue vastustaa homojen ja lesbojen rekisteröity parisuhde sekä naisparien ja yksinäisten naisten hedelmöityshoitoa. Puolueen mukaan abortti tulee sallia vain, jos raskaana olevan naisen henki on vaarassa.

Vaalimenestys


| &nbsp;
| valign="top" |Kunnallisvaalit
|}

Europarlamenttivaalit


| &nbsp;
| valign="top" |&nbsp;
|}

Organisaatio


Puolueen ylin päättävä elin on joka toinen vuosi kokoontuva puoluekokous. Puoluekokousten välillä päätösvaltaa käyttää puoluevaltuusto ja toimintaa johtaa puoluehallitus. Puolueella on noin 13&nbsp;000 jäsentä ja 300 paikallisosastoa. Kristillisdemokraattien pää-äänenkannattaja on kerran viikossa ilmestyvä KD (lehti) (vuoteen 2005 ''Kristityn Vastuu'').
Puolueen nuorisojärjestö on vuonna 1971 perustettu Suomen Kristillisdemokraattiset Nuoret ja naisjärjestö vuodesta 1973 toiminut Suomen Kristillisdemokraattiset Naiset.

Puheenjohtajat


Olavi Päivänsalo 1958–1964
Ahti Tele 1964–1967
Eino Sares 1967–1970
Olavi Majlander 1970–1973
Raino Westerholm 1973–1982
Esko Almgren 1982–1989
Toimi Kankaanniemi 1989–1995
Bjarne Kallis 1995–2004
Päivi Räsänen 2004–

Puoluesihteerit


S. N. Venho 1958–1959
Paavo Luostarinen 1959–1965
Eino Pinomaa 1965–1978
Esko Almgren 1979–1982
Jouko Jääskeläinen 1982–
Milla Kalliomaa 1996–
Eija-Riitta Korhola 2003
Annika Kokko 2003–
Sari Essayah 2007–
Peter Östman 2009-2011
Asmo Maanselkä 2011-

Nykyiset kansanedustajat


:''Katso myös Luettelo kansanedustajista#Suomen Kristillisdemokraatit / Suomen Kristillinen Liitto''
Päivi Räsänen, 52, lääketieteen lisensiaatti, puolueen puheenjohtaja, Riihimäki, Hämeen vaalipiiri
Peter Östman, 50, merkonomi, puoluesihteeri, Pedersöre, Vaasan vaalipiiri
Sari Palm, 46, erityisopettaja, Kouvola, Kymen vaalipiiri
Jouko Jääskeläinen, 60, valtiotieteiden tohtori, Vantaa, Uudenmaan vaalipiiri
Sauli Ahvenjärvi, 55, tekniikan tohtori, Rauma, Satakunnan vaalipiiri
Leena Rauhala, 70, yliopiston lehtori, ryhmän 1. varapj., Tampere, Pirkanmaan vaalipiiri

Lähteet


Suomen kristillisdemokraattien periaateohjelma 1997
Suomen kristillisdemokraattien yleisohjelma 1995

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.kristillisdemokraatit.fi/KD/www/fi/index.php Suomen Kristillisdemokraattien kotisivut
http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistaus?tunniste=KD Suomen Kristillisdemokraattien ohjelmat (Pohtiva)
http://areena.yle.fi/audio/1300886204974 Yle Areena - Suomalaiset puolueet: Suomen Kristillisdemokraatit (esitysaikaa ei rajattu)
Luokka:Suomen Kristillisdemokraatit
ar:الديمقراطيون المسيحيون (فنلندا)
ca:Demòcrata-Cristians (Finlàndia)
de:Finnische Christdemokraten
en:Christian Democrats (Finland)
es:Demócrata Cristianos (Finlandia)
eo:Kristandemokratoj (Finnlando)
fr:Chrétiens-démocrates (Finlande)
it:Cristiani Democratici (Finlandia)
nl:Christendemocraten (Finland)
ja:キリスト教民主党 (フィンランド)
pl:Chrześcijańscy Demokraci (Finlandia)
pt:Partido Democrata-Cristão (Finlândia)
ru:Христианские демократы (Финляндия)
sv:Kristdemokraterna (Finland)
tr:Finlandiya Hıristiyan Demokrat Parti
uk:Християнські демократи (Фінляндія)