Katakana

Katakana () on toinen Japanin kieli käytetyistä tavumerkistöistä. Katakanaa käytetetään eniten lainasanojen ja ei-japanilaisten nimien kirjoittamiseen tai tekstin korostamiseen esimerkeissä mainosteksteissä; sitä on joskus verrattu kursiiviin.
Katakanaa käytetään toisinaan myös eläinten ja luonnon ääniä kuvaavien sanojen sekä kasvi- ja eläinlajien nimien kirjoittamiseen. Manga katakanaa käytetään myös kuvaamaan normaalista poikkeavalla äänellä lausuttua ilmaisua, esimerkiksi etäisenä kaikuna kuultua puhetta tai poikkeavaa painotusta. Varhaiset tietokoneet kykenivät näyttämään vain katakana-merkkejä, ja vaikka nykyisissä tietokoneissa ei moista rajoitusta olekaan, on koneiden viestit ja robottien puhe sarjakuvissa usein kirjoitettu katakanalla. Tällä tyylikeinolla saadaan aikaan konemainen tuntu.
Alla olevassa talukossa näkyvät tavalliset katakanat sekä joitain harvinaisempia yhdistelmiä. Punaiset merkit on poistettu käytöstä.

Katso myös


Hiragana
Kanji
Japanin kieli

Aiheesta muualla


http://www.kanjikaveri.net/katakana/taulukot.php Kanjikaverin sivut katakanamerkkien opetteluun
Luokka:Kanat
ace:Katakana
af:Katakana
ar:كاتاكانا
ast:Katakana
az:Katakana
bjn:Katakana
id:Katakana
ms:Katakana
su:Katakana
br:Katakana
bg:Катакана
ca:Katakana
cs:Katakana
cy:Katakana
da:Katakana
de:Katakana
et:Katakana
el:Κατακάνα
en:Katakana
es:Katakana
eo:Strekaj kanaoj
eu:Katakana
fa:کاتاکانا
fr:Katakana
gv:Katakana
gl:Katakana
ko:가타카나
hr:Katakana
is:Katakana
it:Katakana
he:קאטאקאנה
ka:კატაკანა
lv:Katakana
lb:Katakana
lt:Katakana
hu:Katakana
mk:Катакана
mg:Katakana
nah:Katakana
nl:Katakana
ja:片仮名
no:Katakana
oc:Katakana
pl:Katakana
pt:Katakana
ro:Katakana
ru:Катакана
sco:Katakana
simple:Katakana
sk:Katakana
sl:Katakana
sr:Катакана
sv:Kana (skriftsystem)#Katakana
tl:Katakana
th:คะตะกะนะ
vi:Katakana
tr:Katakana
uk:Катакана
zh-classical:片假名
zh:片假名

Korkeasaari

Tiedosto:Korkeasaaren logo.svg
Korkeasaari () on Helsinki edustalla sijaitseva saari ja samalla myös saarella ylläpidetyn eläintarhan nimi. Korkeasaaren eläintarha sijaitsee kallioisella 22 hehtaarin saarella Kruunuvuorenselkä pohjoisosassa. Yhdessä viereisen Mustikkamaan ja muutamien pienempien saarten kanssa se muodostaa Mustikkamaa-Korkeasaari -nimisen kaupunginosan. Korkeasaaren vieressä sijaitsee Hylkysaari. Pieni Palosaari (Helsinki) kuuluu myös eläintarhan alueeseen.
Korkeasaari on yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä. Eläinmaantieteellistä aluejakoa noudattava jaottelu muodostaa kokonaisuudet Amazonia, Africasia ja Borealia. Korkeasaaressa on noin parisataa eläinlajia ja kasvilajeja on edustettuina noin tuhat.
Korkeasaareen johtaa silta viereisestä Mustikkamaan saaresta, jonne on silta Kulosaari. Kesällä Korkeasaareen on myös vesiliikenneyhteys Kauppatori (Helsinki) ja Hakaniemi.
Eläintarhan johtajana aloitti helmikuussa 2010 Jukka Salo. Hänen edeltäjänsä Seppo Turunen jäi eläkkeelle 31.12.2009. Hänen edeltäjänsä vuoteen 1995 asti oli Ilkka Koivisto.
Elina Salo levytti vuonna 1979 eläintarhasta kertovan lastenlaulun "Lähdetään Korkeasaareen".

Historia


Tiedosto:KorkeasaariPukkiRestaurant.JPG
Korkeasaari on jo kauan ennen eläintarhan perustamista ollut helsinkiläisten virkistyskäytössä. Juhana III oli luovuttanut saaren kaupunkilaisten käyttöön erityisoikeuskirjalla 3. elokuuta 1569 useiden muiden saarten joukossa. Helsinkiläiset käyttivät saarta aluksi lähinnä kalastuspaikkana ja laidunmaana. 1800-luvun alussa saari oli kaupungin puutavaran varastopaikka.
Krimin sota aikana Korkeasaari joutui sotilasviranomaisten valvontaan. Pitkällisen, muun muassa lehdistössä käydyn polemiikin jälkeen saari vapautui sotilaskäytöstä Helsingin kaupungille 1864. Saarelle järjestettiin tuota pikaa säännöllinen höyrylaivaliikenne, rakennettiin ravintola, tanssilava, keilarata ja keittokatoksia. Saaresta tuli suosittu retkeilykohde.
Kun 1. toukokuuta 1883 Korkeasaari vuokrattiin kymmenen vuoden sopimuksella Helsingin Anniskeluyhtiölle, yhtiö aloitti heti saaren kunnostustyöt. Saarelle suunniteltiin tieverkosto ja istutukset kaupunginpuutarhuri L. A. Jernströmin johdolla. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema koristeellinen huvilatyylinen kesäravintola valmistui 1884. Seuraavina vuosina valmistuivat laivamatkustajien odotushuone, paviljonki, pesutupa ja puutarhurin asunto.
Helsingin Anniskeluyhtiö suunnitteli eläintarhan perustamista useamman vuoden, minä aikana asiamiehet kävivät muun muassa tutustumassa Tukholman ja Kööpenhaminan eläintarhoihin. Ensimmäinen virallinen ehdotus Alppilasta tarhan sijoituspaikkana hylättiin niukasti kaupunginvaltuuston äänestyksessä 19. marraskuuta 1889. Alkuperäisin suunnitelma eläintarhasta Korkeasaaressa tuli sen sijaan toteutumaan. Helsingin Anniskeluyhtiöllä oli taloudellisia vaikeuksia jo ensimmäisen maailmansodan aikana väliaikaisen alkoholin anniskelukiellon takia ja kun 1919 tuli voimaan kieltolaki, yhtiön talous romahti ja eläintarha siirtyi 1920 Helsingin kaupungin omistukseen.
Korkeasaaren ja Mustikkamaan välille rakennettu silta valmistui 1972. Sitä ennen saareen oli vain lautta- ja vesibussiyhteys, ja eläintarha suljettiin yleisöltä talven ajaksi vesiliikenteen loppuessa syys-lokakuun vaihteessa. Eläintarhan henkilökunta alkoi käyttää moottorivenettä ja meren jäädyttyä jäätietä. Useiden vuosikymmenien ajan Korkeasaaren liikennettä hoiti Helsingin kaupungin liikennelaitos moottorilautta ''Korkeasaari-Högholmen''. Aikoinaan se siirtyi joka syksy pariksi viikoksi hoitamaan Suomenlinnan liikennettä Suomenlinnan lautta vuosihuollon ajaksi. 1980-luvun lopulle saakka lautta lähti Pohjoissatamasta Aleksanterinkatu (Helsinki) itäpäästä, mutta Pohjoisranta uusien liikennejärjestelyjen vuoksi sen lähtöpaikka jouduttiin siirtämään Kauppatorille.
Eläintarhan eläinvalikoima on koostunut pääasiassa nisäkäs ja lintulajeista, mutta siellä on myös matelija, kala ja selkärangattomat. Kansainvälisesti huomattavimpia tuloksia on saatu lumileopardi kasvatuksessa; vuodesta 1976 Korkeasaari on pitänyt näiden kansainvälistä kantakirjaa.
Merkittävän elämäntyön Korkeasaaren hyväksi ehti tehdä sen pitkäaikainen (1968–1995) intendentti, biologi ja filosofian tohtori Ilkka Koivisto.

Luonnon- ja eläinsuojelu


Tiedosto:Harmaahylje Korkeasaari.jpg eli harmaahylje (''Halichoerus grypus'') Korkeasaaressa.]]
Korkeasaari pyrkii muiden eläintarhojen kanssa parantamaan eläinten hyvinvointia ja turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Eläintarhat pyrkivät turvaamaan luonnossa esiintyvien uhanalaisten eläinten sijoittamista tarhoihin, jossa ne voidaan saada lisääntymään. Onnistuneella projektilla voidaan myöhemmin päästää luontoon useita lajin edustajia.
Eläintarha voi kartoittaa mahdolliset uhat ja elinympäristön. Keräämällä tietoa voidaan parantaa eläimen hyvinvointia ja selviytymistä luonnossa. Tarhaoloissa voidaan tutkia eläimen käyttäytymistä ja lajin biologiaa. Tarhaoloja kehittämällä voidaan myös parantaa eläimen viihtyvyyttä tarhaolosuhteissa.

Tarha ja eläimet


Tiedosto:Ruskeakarhu Korkeasaari Arto Alanenpää.JPG (''Ursus arctos'') aamulla ennen heräämistä.]]
Tiedosto:Siperiantiikeri Korkeasaari.jpg (''Panthera tigris altaica'') Korkeasaaressa.]]
Korkeasaaren suurimpia vetonauloja ovat suuret kissaeläimet, vaippapaviaanit ja karhut. Näiden lisäksi siellä on myös visentti, kamelit, Przewalskinhevonen, myskihärkä, hylkeet, saukkoja, vuorikauris, hanhet, pöllöt, haukat, joutsenet, haisunäädät, partakorppikotka ja vesikkoja.
Korkeasaaressa on useita eri ilmastoille ja ympäristötyypeille omistettuja eläintaloja. Africasia valmistui ja avattiin kesällä 2002. Siellä elää raitahiiriä, kääpiömangusti, matelijoita, sammakoita, hyönteisiä, hämähäkkejä ja lintuja Afrikan aavikoilta ja Aasian sademetsistä. Amazoniassa elää Amazonin sademetsästä kotoisin olevia pikkueläimiä. Siellä on liskot, käärmeet, kilpikonnat, hämähäkit, hyönteiset, suuria kaloja, sammakkoeläimet, Apinat sekä papukaijat ja muita trooppisia linnut.
Pikkuapinat kuuluvat Korkeasaaren suojeluprojektiin ja ne ovat lisääntyneet jonkin verran. Sään salliessa linnut ja apinat ovat esillä ulkohäkeissä. Borealia-talo valmistui vuonna 1995. Siellä elää Suomi luonnon lintuja ja pikkunisäkkäitä. Siellä elää myös kaikki kolme Suomen luonnossa elävää käärmelajia.
Tarhassa on kaksi ravintolaa, kahviloita, matkamuistomyymälöitä ja useita kioskeja.

Tapahtumat


Korkeasaaressa järjestetään vuosittain kaikenlaisia tapahtumia. Tällaisia ovat esimerkiksi Kissojen yö -tapahtumat, jolloin tarha on auki keskiyöhön asti ja paikalla järjestetään kissoihin liittyviä tapahtumia. Muita tapahtumia ovat myös esimerkiksi Talvisafari koulujen hiihtolomien aikaan, Pääsiäissaari pääsiäisen kynnyksellä ja Tallitontun reitti itsenäisyyspäivästä loppiaiseen.

Kohua nostattaneet tapahtumat


Tiedosto:Korkeasaaren paviaanit.jpg.]]
Lokakuussa 2004 Korkeasaari suunnitteli luopuvansa Vaippapaviaani niiden asuttaman rakennuksen huonon kunnon takia. Rakennus olisi kunnostettu ja sinne olisi otettu toisenlaisia apinoita, esimerkiksi Japaninmakaki, jotka olisivat sopineet paremmin Suomen oloihin. Paviaaneja tarjottiin myös muihin eläintarhoihin, mutta missään ei ollut niille tilaa. Julkisuudessa asia oli paljon esillä, ja paviaanien lopettamista vastustettiin. Asian symboliksi nousi erityisesti lauman johtaja Repe (paviaani). Loppujen lopuksi paviaanit jätettiin eloon, ja niiden tarhan kunnostukseen saatiin varoja yksityishenkilön eläintarhalle testamenttaamista varoista.
Uutisiin pääsi myös amurintiikeri Manninen (tiikeri) kohtalo. Se lopetettiin 11. marraskuuta 2006 eläintarhan antaessa syyksi, että samaa sukulinjaa olevia eläimiä on jo varsin paljon, ja lajin monimuotoisuus halutaan säilyttää. Manninen oli 13-vuotias ja tullut Korkeasaareen parivuotiaana Leipzigistä. Eläintarhoissa tiikerit voivat elää jopa 20-vuotiaaksi, mutta luonnossa eivät yleensä näinkään vanhaksi kuin Manninen. Asia hoidettiin varsin huomaamattomasti eikä Mannisen puolesta ehtinyt tulla samanlaista kansanliikettä kuin paviaanien puolesta.
1. elokuuta 2007 sattui tapaus, jossa kameli puri aasin hengiltä. Aitauksessa eli kaksi kamelia, joista toinen uros ja toinen naaras. Kolmesta aasista kaksi oli naaraita ja yksi nuori uros. Korkeasaaren eläintarhan silloinen johtaja Seppo Turunen kertoi, että nuorempi aasiuros oli jo pidemmän aikaa häirinnyt vanhempaa kameliurosta. Elokuun 1. päivänä vuonna 2007 aasi puri kamelia, josta syntyi tappelu. Kameli puri aasia takaisin, jonka seurauksena aasi kuoli. Aitauksessa elävät eläimet olivat eläneet yhdessä jo useamman vuoden aasiurosta lukuunottamatta.
Jo kolmetoistavuotias urosahma karkasi 8. maaliskuuta 2010 tarhastaan ilmeisesti poikkeuksellisen paksun lumikerroksen takia. Se saatiin kiinni samana päivänä kuuden kilometrin päästä, Laajasalon Santahaminasta.
9. huhtikuuta 2010 Korkeasaaren kaikki 16 chilenflamingoa löydettiin kuolleina ulkoaitauksestaan. Todennäköisesti villi kettu tai supikoira oli tullut saarelle jäätä pitkin, ja päässyt matalan aidan takana olleiden, yön ajaksi ulos unohdettujen lintujen kimppuun. Flamingojen kuolema sai huomiota myös ulkomailla.

Lähteet


http://www.korkeasaari.fi/ Korkeasaaren kotisivut

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.korkeasaari.fi Korkeasaaren eläintarhan kotisivu
http://www.korkeasaari.org/ Korkeasaaren ystävät ry
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=298 YLE/Elävä arkisto: Korkeasaareen, Korkeasaareen..

Kirjallisuutta


Sisältää reittikartan ja historiikin 1889–1989.
Luokka:Korkeasaari
ar:كوركياسآري
de:Zoo Helsinki
en:Korkeasaari
es:Korkeasaari
fr:Korkeasaari
nl:Korkeasaari
no:Högholmen (Helsingfors)
pl:Korkeasaari
ru:Коркеасаари
simple:Korkeasaari
sv:Högholmen, Helsingfors stad

Kemiallinen kaava

Kemiallinen kaava ilmoittaa, kemiallinen yhdiste koostumuksen eli molekyylin tai kaavayksikön atomit ja niiden määrän. Jokaisella alkuaineella on oma symbolinsa eli ''kemiallinen merkkinsä'', jossa on yksi iso kirjain tai yksi iso ja pieni kirjain (poikkeuksena keinotekoiset alkuaineet alkaen järjestysluvusta 117 (mukaan lukien 115), jotka tunnetaan väliaikaisnimillään ja -merkeillään). Kunkin alkuaineen atomien lukumäärä yhdisteessä tai kaavayksikössä ilmoitetaan Ylä- ja alaindeksillä.

Suhdekaava ja molekyylikaava


Suhdekaavoiksi sanotaan kemiallisia kaavoja, jotka ilmaisevat kemiallisen yhdisteen atomien määrien suhteen. Suhdekaavasta käytetään joskus myös nimitystä bruttokaava.
Esimerkkejä
:1. NaCl
Natriumkloridi eli ruokasuola muodostuu kiteistä, joissa on kiteen koosta riippuen eri määrä natrium- (Na<sup>+</sup>) ja kloori-ioneja (Cl<sup>&minus;</sup>). Ioni on kuitenkin aina samassa suhteessa 1:1, joten natriumkloridin kaavayksikkö ja samalla koko yhdisteen kaava merkitään NaCl.
:2. H<sub>2</sub>O
Vesi koostuu vety- ja happiatomeista suhteessa 2:1, joten sen suhdekaava on H<sub>2</sub>O. Sama kaava kertoo myös yhden vesimolekyylin atomien määrän ja on siis myös ''molekyylikaava''.
:3. ''k''(CH<sub>2</sub>O) ja C<sub>6</sub>H<sub>12</sub>O<sub>6</sub>
Glukoosissa on hiili-, vety ja happiatomien suhde on 1:2:1. Sen suhdekaava on siten ''k''(CH<sub>2</sub>O), missä ''k'' on sopiva kokonaisluku. Tällaista kaavaa sanotaan usein myös ''empiiriseksi kaavaksi'', koska yhdisteen atomimäärien suhde voidaan määrittää kokeellisesti. Glukoosimolekyylissä tiedetään olevan 6 hiiliatomia eli ''k'' on 6, joten glukoosin molekyylikaavaksi tulee C<sub>6</sub>H<sub>12</sub>O<sub>6</sub>. Glukoosimolekyylejä on kuitenkin useammanlaisia ja joillakin muillakin yhdisteillä voi olla sama molekyylikaava, joten kaava ei kuvaa yhdistettä riittävän tarkasti. Yhdisteitä, joilla on sama molekyylikaava sanotaan toistensa isomeeri.
:4. C<sub>2</sub>H<sub>6</sub>O
Yllä oleva molekyylikaava voi kuulua kahdelle eri yhdisteelle: etanolille tai dimetyylieetterille. Jotta tiedettäisiin kummasta yhdisteestä on kysymys, kirjoitetaan
C<sub>2</sub>H<sub>5</sub>OH tai CH<sub>3</sub>CH<sub>2</sub>OH etanolille ja
CH<sub>3</sub>OCH<sub>3</sub> dimetyylieetterille.
Etanoli ja dimetyylieetteri ovat siis isomeerejä. Atomin merkintäjärjestyksellä pyritään kuvaamaan molekyylin rakennetta, mutta usein tarvitaan vielä edellistä yksityiskohtaisempia kaavoja, joihin merkitään sidokset viivoilla. Tällaisia kaavoja nimitetään rakennekaava.

Ionin kaava


Ioni on hiukkanen, jolla on sähkövaraus ja joka voi koostua yhdestä tai useammasta atomista. Ionin varaus merkitään sen kaavaan kemiallisen merkin tai merkkiyhdistelmän oikeaan yläkulmaan.
Esimerkki
Na<sup>+</sup> natriumioni on positiivinen, natriumatomista (Na) yhden elektronin poistuttua syntynyt ioni.
Fe<sup>3+</sup> rauta(III)ioni on positiivinen, rauta-atomista (Fe) kolmen elektronin irrottua muodostunut ioni.
Cl<sup>&minus;</sup> kloridi-ioni on negatiivinen klooriatomista (Cl) yhden elektronin lisäyksellä syntynyt ioni.
SO<sub>4</sub><sup>2-</sup> sulfaatti-ioni on negatiivinen yhdestä rikkiatomista (S) ja neljästä happiatomista (O) koostuva ioni, jossa on kahden elektronin ylimäärä.

Isotoopin kaava


Isotooppi ovat saman alkuaineen erimassaisia atomeja, joiden eroavuus voidaan merkitä kaavaan näkyviin. Merkintätapa riippuu tilanteesta.
Esimerkki
Hiilellä on (C) isotooppi C-12. Luku 12 on tämän hiilen isotoopin massaluku. Samaa isotooppia voidaan kuvata myös kirjoittamalla massaluku kemiallisen merkin vasempaan yläkulmaan, <sup>12</sup>C. Massaluvun lisäksi kaavaan kirjoitetaan joskus myös järjestysluku (kemia) kemiallisen merkin vasempaan alakulmaan, <math>{}^1{}^{2}_6\hbox{C}</math>.
Luokka:Kemialliset kaavat
ar:صيغة كيميائية
id:Rumus kimia
jv:Rumus kimia
be:Хімічная формула
bs:Hemijska formula
br:Formulenn gimiek
bg:Химична формула
ca:Fórmula química
cs:Chemický vzorec
de:Chemische Formel
et:Keemiline valem
el:Χημικός τύπος
en:Chemical formula
es:Fórmula química
eo:Kemia formulo
eu:Formula kimiko
fa:فرمول شیمیایی
fr:Représentation des molécules
gl:Fórmula química
ko:화학식
hi:रासायनिक सूत्र
hr:Kemijska formula
io:Kruda formulo
ia:Formula chimic
it:Formula chimica
he:כתיב כימי
kk:Брутто-формула
ht:Fòmil chimik
lv:Ķīmiskā formula
lt:Cheminė formulė
hu:Kémiai képlet
mk:Хемиска формула
mr:रासायनिक सूत्र
nl:Molecuulformule
ne:रासायनिक सूत्र
ja:化学式
no:Kjemisk formel
nn:Kjemisk formel
oc:Formula quimica
nds:Summenformel
pl:Symbolika chemiczna
pt:Fórmula química
ro:Formulă chimică
ru:Химическая формула
stq:Chemiske Formel
simple:Chemical formula
sk:Chemický vzorec
sl:Kemijska formula
sr:Хемијска формула
sh:Kemijska formula
sv:Kemisk formel
tl:Pormulang kimikal
ta:மூலக்கூறு வாய்பாடு
th:สูตรเคมี
vi:Công thức hóa học
tr:Kimyasal formül
uk:Хімічна формула
ur:کیمیائی صیغہ
zh:化学式

Wikipedia:Keskustelua ohjelmistonpäivityksestä

Keskustelu ohjelmistopäivityksen jälkeen


Oleellisin ongelma lienee väärät sivujen nimet, eli nimet joissa virheellisesti jokaisen sanan ensimmäinen kirjain on isolla. Tämä ongelma on kuitenkin ilmeisesti jo hyvää vauhtia korjaantumassa. -Käyttäjä:TJ
Toiminnot:Statistics kertovat, että meillä on kokonaista 9 kappaletta artikkeleita. Eikä muutkaan luvut vaikuta kovin järkeviltä. Mistähän mahtaisi ongelma johtua? Voi tietysti myös olla että ongelma korjaantuu itsestään jonkun sopivan ajon yhteydessä. -Käyttäjä:TJ
:Jeps, hilpeätä sinänsä. Olen huomannut muutaman muunkin pikku Wikipedia:wikibugin. Täytyy kerätä niistä lista, ja pommittaa sitten Brionia. Mitään vakavampaa en ole huomannut. Sinäänsä tulemme toimaan jonkin hetken ilman statistiikkaakin. -- Käyttäjä:Cimon Avaro 21:14 marras 30, 2003 (UTC)
:Hiukan nuuskittuani, huomaan että sama vaiva on muidenkin tuoreeltaan ohjelmistonpäivityksen kokeneiden/juuri luotujen wikipedioiden kanssa (mm. Wikisource/Sourceberg -sisarprojekti). Eli emme ole ainakaan yksin. Lohtu sekin; ja lisännee asian painoarvoa. -- Käyttäjä:Cimon Avaro 11:19 joulu 1, 2003 (UTC)

Opas sivujen siirtoon


28. marraskuuta, 2003. Esimerkiksi näin voit siirtää nopeasti suuren määrän sivuja suomalaiseen nimeämiskäytäntöön. Ohjeet Mozilla-selaimelle. Yksittäisten sivujen siirtoon ei tietysti tarvitse näin hienoja virityksiä tehdä, kunhan vain napsautat "Siirrä tämä sivu"-linkkiä ollessasi "väärännimisellä" (kaikki sanojen alkukirjaimet isolla) sivulla.
: Firebird-käyttäjät huom: Näyttäisi siltä, että FB 0.7 on vielä buginen eikä suostu käsittelemään kunnolla kaikkia palautelomakkeita. Onnistuin tekemään sivunsiirtoja, mutta sivujen editointi on mahdotonta tuolla versiolla. Käyttäjä:Card 13:18 joulu 1, 2003 (UTC)
Valmistelut:
1. Asetuksista (Edit/Preferences): Navigator/Tabbed Browsing: Valitse "Load links in the background" ja "Open tabs instead of windows for"..-valinnat. Valitse Advanced/Keyboard Navigation "Tab Key Navigation"-alta "Buttons, lists.." mutta ei "Links".
2. Etsi Toiminnot:Allpages sopiva paikka jossa paljon vääriä sivunnimiä.
3. Klikkaile hiiren keskimmäisellä nappulalla (tai millä nyt voitkin avata uusia alaikkunoita selaimeesi) esim. 20-50 kappaletta.
4. Laita hiiren kursori "Siirrä tämä sivu" kohdalle.
Toiminta: :)
1. Klikkaa "Siirrä tämä sivu"
2. Tabulaattorilla n. 5 kertaa jotta siirryt kenttään johon naputetaan sivun uusi nimi
3. Sivun uusi nimi sisään ja enter
4. Ctrl-PgDn (yhtäaikaisesti Ctrl-nappula ja Page Down) - siirryt seuraavalla alasivulle
5. Palaa kohtaan 1
6. Kun olet siirtänyt kaikki 20-50 sivua oikein, voit sulkea esim. sivukielekkeiden oikealla puolella olevasta ruksista nämä.
-Käyttäjä:TJ

Versio?


Näkeekö jostain tämän MediaWiki-ohjelmiston versionumeroa ja löytyykö jostain release noteseja, joista näkisi tehdyt muutokset? -- Käyttäjä:Tsk 13:56 joulu 12, 2003 (UTC)

Aiempi keskustelu


Toimiiko tuo kuvien tallentaminen ollenkaan tällä vanhalla softalla? Ei ilmeisesti ainakaan kuinka sivua muokataan-mukaisesti, eli Special:Upload ei tee mitään... -- Käyttäjä:jpta
: Ilmeisesti ei toimi. Kuvien käyttö taitaa kuulua vasta http://www.wikipedia.org/wiki/Wikipedia%3ASoftware_Phase_III softan kolmosversion ominaisuuksiin. -- Käyttäjä:Tsk
:: Kuvia pystyy käyttämään pienen kludgen avulla - lisäät vain pelkän linkin englanninkielisessä wikipediassa olevaan kuvaan. Tiedä sitten kuinka pysyviä nuo polut sitten ovat, mutta toistaiseksi temppu näyttää pelittävän. Esimerkki: Kreikka -- Käyttäjä:Card
----
Onko täällä sovittu käytäntö, että sivujen otsikot kirjoitetaan amerikkalaiseen tyyliin (Sivun Otsikko) eikä suomalaiseen (Sivun otsikko)? Jos ei, niin oudon moni sivuotsikko rikkoo näin suomalaista käytäntöä ja suositusta... -- Käyttäjä:Ajk
Samaa ihmettelin, asia kannattaa pitää mielessä. ---Käyttäjä:TJ
: Ei mitään käytäntöä liene sovittu, mutta tämä nykyinen wikipediasofta laittaa väkisinkin joka sanan alkukirjaimen isoksi hymiö. -- Käyttäjä:Tsk
:: Softanpäivitys on tulossa, pitää vain painostaa vähän palvelinpuolen väkeä koska kääntämistyö on jo tehty.
:::<strike>Älkää ihmeessä painostako! Saatte vaan tahmaa, kun siirrytään samalle ylikuormitetulle serverille.</strike> Tässä vaiheess parannukset editointiin on hiukan turhia, kun suurin tarve on kuitenkin tiedon syötölle, eikä hienosäädölle. <strike>Toistan, älkää hyvät ihmiset toivoko siirtoa tahmaiselle serverille, vaikka softa onkin jouhevampi!</strike> -- Käyttäjä:Cimon Avaro
::::Ilmeisesti Brion http://meta.wikipedia.org/wiki/User:Brion_VIBBER/Todo_list on luvannut tehdä pienen skriptin joka sitten muuttaa kaikki "vanhat" wikipediat siihen uuteen systeemiin. -- Jniemenmaa
:::Öh, unohtakaa edellinen viestini. Painakaa Brionin päälle vaan kuin yleinen syyttäjä. Tarkistin asiantilan, ja uudenkin softan alla serveri kuitenkin pysyy samana kuin nyttenkin. Enkku-serveri on jatkossakin yksin omalla serverillä ja kaikki muut omallaan. -- Käyttäjä:Cimon Avaro
:::: Lokakuussa 2003 friisinkielinen wiki siirtyi Phase III-softaan. Kyse oli kokeilusta pienellä wikillä, ja menetelmä osoittautui hankalaksi, jälkikäteen tehtävien korjausten määrä on ilmeisesti liian suuri tehtäväksi isommilla wikeillä. Palvelimien päivitystilannetta voi seurata http://meta.wikipedia.org/wiki/Wikipedia_software_upgrade_status Wikimedian sivuilla. -- Käyttäjä:Card

Asia nytkähti eteenpäin


Kuinka sattuikaan, mailasin juuri Brion Vibberille asian tiimoilta. Täsmentääkseni edellistä (itsekin kysyin Brionilta juuri tietoa siitä mikä homman tukkeena on), tilanne on huomattavan paljon valoisampi.
Saamme ohjelmiston päivitettyä vaikka huomenna, mikäli todella tahdomme. Mutta sitten meidän pitäisi sopia keskenämme että pidämme pienet talkoot ja korjaamme ne pienet puutteet jotka siirtoskripti jättää huomiotta. Juuri nuo sivun otsikot tyyliin "Isokirjain Joka Sanalle" pitäisi sivunsiirrolla (uusi toiminto joka löytyy kyseisestä softaversiosta) käsin siirtää otsikolle "Isokirjain joka sanalle". Tämä nimenomainen operaatio on sen verran työläs, että Brion Vibber ei itse sitä voisi yksinteoin hoitaa manuaalisesti, mutta jos saamme talkooporukan kokoon täällä Suomen Wikipediassa, asialle ei ole mitään estettä. -- Käyttäjä:Cimon Avaro
Eli jos talkoisiin halukkaita löytyy, pistäkää tunnuksenne alle, ja mahdolliset kommentit siitä olisiko viikonloppu vaiko arki paras ajankohta, vai onko asialla mitään väliä:
Käyttäjä:Cimon Avaro (itselleni sopii pyhä tai arki, aamu, ilta tai yö)
Käyttäjä:Card - (arkipäivät / illat. Koeviikkoja tulossa kohta.)
Käyttäjä:TJ - (Arkipäivät tarvittaessa mihin aikaan tahansa)
Käyttäjä:Vkem - (viikonloput, arkipäivät virka-aikaan)
----
Hmm. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että yksi vakavasti harkittava vaihtoehto olisi jokin
arkipäivä puolen päivän tienoilla, niin silloin Vkem voisi osallistua virkapäivän kuluessa, ja sitten illemmalla mukaan voisi tulla Card. Jos olen tulkinnut väärin, oikaiskaa.
Uskallan jo tässä vaiheessa raakata viikonloput pois. Eli ei lauantaina eikä sunnuntaina.
Seuraava täsmennys, eli viikonpäivät (lisää kaikkiin mitkä sopivat, ja vaikka risuaita niihin jotka ovat kaikkein mieluisimpia).
Maanantai - Cimon# - Vkem - TJ
Tiistai - Cimon# - #Vkem - #TJ
Keskiviikko - Cimon# - #Vkem - #TJ
Torstai - Cimon - Vkem - TJ - Card
Perjantai - Cimon - #Vkem - #TJ - #Card
Joten eiköhän aloiteta duunit tässä lähipäivinä, vai?
::Ehdotan että hoidamme homman perjantaina. Alkaen joskus 11:45:n ja 13:15:n välillä. Tietokanta-serveri on todennäköisesti saatu säälliseen kuntoon jo silloin (eli jätetään kuitenkin se varaus että jos jotakin tökkii niin pahasti ettei Brion suosittele sitä ajankohdaksi, niin sitten menisi ensi viikkoon, vaikkapa ensi viikon tiistaihin tai hätätapauksess keskiviikkona, samassa kellonaika-haarukassa.) Onko protesteja tai viilauksia näihin ehdotuksiin. Aion joka tapaukessa kysellä hiukan kuinka realistisia nämä kaksi/kolme vaihtoehtoa olisivat. En oikein haluisi aloittaa vielä huomenna, sillä tod. näk. juuri silloin osuu kaikki asennuskatkokset sille uudelle palvelimelle. Ja muutenkin haluan suomentaa/tarkentaa Brionilta vielä kerran mitä kaikkea pitää meidän dusata, että siirtyminen onnistuu suht jees. -- Käyttäjä:Cimon Avaro
::: Entä ohjelmiston lokalisaatio? Tuolla olisi vielä muutama omituinen käännös, joista pitäisi keskustella. Postituslista olisi mainio paikka tälle asialle. -- Käyttäjä:Card
Lyhyesti. Lokalisaatiofile ei ole muuten ongelmallista päivittää, mutta nimiavaruuksia ei muuteta ihan noin voin, eli ne on oltava jotenkin kelvollisia. Siis "Juttelusivu:", "Erikoissivu:", "Wikipedia:", "Käyttäjäsivu:, jne. Eli ne pitemmät laaritukset sun muut voi hyvin viilata kauniimmalle kielenhuolto-asteelle vaikka harva se viikko, (no ehkei nyt sentään niin usein, Brion saattaisi pikkuhiljaa hermostua :)
-- Cimon Avaro
:::: Postituslistalla keskustelunaloitus juurikin nyt. -- Käyttäjä:TJ

Jännitys tihenee


Ilmeisesti Perjantai 28.11. on rubiconimme. Onhan se jo etusisivullakin :-) 11:45 tai pian sen jälkeen. Olkaa redillä. Enemmän asiasta postituslistalla. Ja taidan kohta aloittaa myös Päivityksen Koordinaatiosivun, tsekatkaa se jahka saan sen valmiiksi. Sitä on tarkoitus käyttää vasta sitten kun kello lyö. -- Käyttäjä:Cimon Avaro
----
Huom. Vielä kerran, joku on kaapannut minun käyttäjätunnukseni. Ensin häiskä jätti pois välilyonnin, mutta nyt se on kehittänyt tavan esiintyä minuna ihan täysin. (edellinen editointi minun käyttäjäsivuuni ei ollut minun tekemä. En tiedä mitä sanoa. -- Jussi-Ville Heiskanen

Wikipedia:Kahvihuone (tekijänoikeudet)

Kuva vuodelta 1901 tai 1902 tai 1903


Hei lisäsin kuvan Hugo Malmista ja Ilma Malmista sivulle Hugo Malmi (suomalaiset vuorineuvokset). Sain ilmoituksen että kuva poistetaan viikon kuluessa jos en korjaa tekijänoikeustietoja. Minulle ei ole aavistustakaan kuinka tekijänoikeudet tulee asettaa tällaiselle kuvalle (perhealbumi). Saisinko neuvon ? <small>&nbsp;–Kommentin jätti Käyttäjä:Ilmamaria (Keskustelu käyttäjästä:Ilmamaria&nbsp;–&nbsp;Toiminnot:Muokkaukset/Ilmamaria) 11. toukokuuta 2012 kello 18.51‎ (EEST) </small>

Nobelistien kuvat


Onkos tuossa jotain logiikkaa: vuoden 1959 nobelistin Philip Henchin kuva on en-wikissä http://en.wikipedia.org/wiki/File:Philip_Showalter_Hench.jpg kun taas edellisvuonna palkitun Egas Monizin kuva commonsisa http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Moniz.jpg. Mistä menee rajat, mitkä ei voi olla commonsissa ? --Käyttäjä:Tappinen (Keskustelu käyttäjästä:Tappinen) 20. elokuuta 2012 kello 22.15 (EEST)
:Commonsissa olevista valokuvista aika suuri osa on sellaisia, joiden ei oikeastaan pitäisi olla siellä. Esim. jos tuo jälkimmäinen kuva katsotaan teokseksi, niin silloin siinä on selvästi virheellinen käyttöoikeusmalline: mallineessa sanotaan, että vuotta 1944 vanhempi tuntemattoman tekemä kuvateos on tekijänoikeudesta vapaa, mutta itse valokuvan sanotaan olevan ajalta "ennen 1955". Valokuvaajaakaan ei välttämättä edes ole tuntematon, se on tuntematon ainoastaan kuvan ladanneelle käyttäjälle. Sitä paitsi kaikkien Commonsin kuvien pitäisi periaatteessa olla vapaita myös Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan, josta suoraan sanottuna en itsekään ole perillä. --Käyttäjä:Risukarhi (Keskustelu käyttäjästä:Risukarhi) 11. syyskuuta 2012 kello 09.59 (EEST)

Pusa hispida saimensis


Tuli mieleen että http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Pusa_hispida_saimensis_at_the_Finnish_Museum_of_Natural_History_20110824.jpg tämän kaltainen kuva, eli siis luonnonhistoriallisessa museossa otettu kuva poistettiin jonkin aikaa sitten tekijänoikeusrikkomuksena, pitäisikö tämäkin? Käyttäjä:J.K Nakkila (Keskustelu käyttäjästä:J.K Nakkila) 27. elokuuta 2012 kello 16.40 (EEST)
:Lisenssi on kunnossa eikä kuvassa ole mitään joka estäisi sen tallentamisen. Muistatko vielä mikä se poistettu kuva oli? Käyttäjä:Makele-90 (Keskustelu käyttäjästä:Makele-90) 27. elokuuta 2012 kello 16.49 (EEST)
::Eläinmuseossa oli ainakin aiemmin dioraama, joilla lienee tekijänoikeussuoja. Joku nimeltä mainittu henkilö ne oli suunnitellut. --Käyttäjä:Abc10 (Keskustelu käyttäjästä:Abc10) 27. elokuuta 2012 kello 16.55 (EEST)
:::Ainakaan minä en muista, että mitään kyseisessä museossa otettua valokuvaa olisi vielä päädytty poistamaan, mutta aiheesta on ollut keskustelua ainakin http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskustelu:Saimaannorppa#Kuva täällä. --Käyttäjä:Compance (Keskustelu käyttäjästä:Compance) 28. elokuuta 2012 kello 15.45 (EEST)
:Asiaan ihan suoranaisesti liittymättä joku voisi joskus koettaa ottaa yhteyttä vaikka Juha Taskinen ja kysellä liikenisikö tältä joku kelvollinen saimaannorppakuva päästettäväksi vapaan lisenssin levitykseen. Ehkä ei, mutta yrittäähän voisi. Wikipedialla on kuitenkin näkyvyyttä niin ei se välttämättä norpan suojeluhankkeillekaan olisi mutkan kautta pahitteeksi, jos artikkelissamme olisi vähän eläväisempi kuva kuin täytetty ressu tai sumea mustavalkokuva hamasta menneisyydestä. –&nbsp;:Käyttäjä:Haltiamieli 27. elokuuta 2012 kello 17.59 (EEST)

Kuvan lataaminen artikkeliin ei onnistu


Hei osaako joku laittaa alla olevan linkin mukaisen kuvan artikkeliin Matti Niiranen ?
Sain ko. linkin kuvan siirrettyä wikimediaan, mutta joku siinä tökkii. Kuva on ko. henkilön kotisivujen mukaan vapaasti käytettävissä mediaan, siis myös wikipediaan.
Kuva löytyy sivuilta: http://www.mattiniiranen.fi/fi/galleria/mediakuvat
Tällain sain jo ladattua wikimediaan:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:GALLERY_MEDIA_Matti_Niiranen_DSC_5668.JPG?uselang=fi
--Käyttäjä:KristianKr (Keskustelu käyttäjästä:KristianKr) 9. syyskuuta 2012 kello 02.30 (EEST)
:"Vapaasti lainattavissa" ei mielestäni sisällä lupaa käyttää kuvia ansaintatarkoitukseen. Käyttäjä:Pitke (Keskustelu käyttäjästä:Pitke) 9. syyskuuta 2012 kello 10.27 (EEST)
::Näin on. Wikipedia ei ole "media". Kuvaa ei voi käyttää, koska sitä ei ole lisensoitu vaadittavalla tavalla. -Käyttäjä:Htm (Keskustelu käyttäjästä:Htm) 13. syyskuuta 2012 kello 03.04 (EEST)

Eldankajärven jää


Löysin Hesarista mielenkiintoisen lehtijutun, jossa oli avattu Eldankajärven jään sanoitusta. Niinpä täydensin Wikipedian artikkelia ja lisäsin sitaattina laulusta kaksi ensimmäistä säkeistöä, kolmossäkeistö oli artikkelissa jo entuudestaan. Käyttäjä:J kuitenkin poisti laulun sanat artikkelista vedoten tekijänoikeusrikkomukseen.<br />
Olen lukenut Wikipedia:Tekijänoikeudet ja http://meta.wikimedia.org/wiki/Avoid_Copyright_Paranoia Avoid copyright paranoia. Asia jäi vaivaaman minua, kun mielestäni J:n tulkinta tekijänoikeuksista oli liian tiukka. Eldankajärven jäässä sävel on "lainattu" Alfred Markushin "Ali Babasta" (eikös Erkki Tiesmaa tällöin loukkaa Markushia?). Laulut heräävät henkiin luovan ilmaisun teoksina vasta laulettuina ja säestettyinä, ei ruudulta luettuna, joten nauttiiko tässä tapauksessa laulun sanat tekijänoikeussuojaa, kun sävelkin on lainatavaraa? Mielestäni mahdollinen loukkaus tapahtuu vasta jos joku käyttää sanoitusta omaan luovaan ilmaisuun. Ehdotan siis, että sanat palautetaan, kun ne ovat artikkelin kannalta ihan perustellut olla olemassa. Sanoituksessa viljellään runsaasti sisäpiirin vitsejä, jotka artikkelissa avataan lukijalle. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 18. syyskuuta 2012 kello 22.48 (EEST)
:Pelkillä sanoilla ilman säveltä on myös tekijänoikeuden suoja. Tässä tapauksessa otteita sanoituksesta voisi nähdäkseni julkaista kuitenkin sitaattioikeuden nojalla, kun sanoitusta kerran artikkelin tekstissä analyyttisesti käsitellään. -Toiminnot:Muokkaukset/88.112.227.11 18. syyskuuta 2012 kello 23.34 (EEST)
:: Kyllä se vaan näin on, pakko uskoa vaikka minulla varsin paksu kallo onkin, että jo pelkät laulun sanat ovat tekijänoikeuksien suojaamat ja oikeudet raukeaa vasta 70 vuotta artistin kuoleman jälkeen. Eli jos joku sanoittaa laulun kakskymppisenä ja kuolee kahdeksankymppisenä, niin laulun sanat voivat olla suojattu tällöin huikeat 130 vuotta! Kysynpä vaan paljonko artistia kiinnostaa tienata rojalteja kuolemansa jälkeen.. Mikäköhän taho on Eldankajärven jään tekijänoikeuksien haltija (Teostoa veikkaisin äkkiseltään)? Voisihan sitä kysyä että joutaako nuo sanat jo "vapaaksi riistaksi". Jos ei jouda, niin tällöin siteeraisin yllä mainitun sitaattioikeuden nojalla artikkelissa pätkän sieltä, toisen täältä. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 19. syyskuuta 2012 kello 10.21 (EEST)
::: Perikuntaa yleensä kiinnostaa. Ja perintönä ne oikeudet menevät samoin kuin muukin omaisuus, tietenkin ellei niitä ole myyty kokonaisuudessaan pois muille tahoille. Käyttäjä:Pitke (Keskustelu käyttäjästä:Pitke) 19. syyskuuta 2012 kello 10.36 (EEST)
::: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404 Tekijänoikeuslaki määrittää tekijänoikeuden, siitä on turha ruveta tekemään omintakeisia tulkintoja. Sitaattioikeudesta: "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa." eli jos siteeraa "artikkelissa pätkän sieltä, toisen täältä" ja siinä samalla tuleein siteerattua kaikki sanat, niin silloin syntyy tekijänoikeusrikkomus, koska koko teos on kopioitu...--Käyttäjä:Nedergard (Keskustelu käyttäjästä:Nedergard) 20. syyskuuta 2012 kello 14.05 (EEST)
::::Toisaalta jos analysoi riittävästi (ja perustellusti) jok'ikistä lausetta, niin eikö silloin tuon tyyppinen koko sanojen esittäminen voisi ollakin "tarkoituksen edellyttämä laajuus"? Varinkin jos analyysia on vaikea ymmärtää tietämättä sanoja. Tietysti sanojn sisältöä voi yrittää referoida ja kuvilla siteeraamatta niitä suoraan. --Käyttäjä:Risukarhi (Keskustelu käyttäjästä:Risukarhi) 20. syyskuuta 2012 kello 14.36 (EEST)
:::::: Proosaakin analysoidaan (muuallakin kuin Wikipediassa) siteeraamatta koko teosta. Lähdetään siitä että joko lukija tuntee teoksen tai hankkii sen vaikkapa kirjastosta ja lukee. --Käyttäjä:Abc10 (Keskustelu käyttäjästä:Abc10) 20. syyskuuta 2012 kello 15.51 (EEST)
::::::: Viitaten Nedergardin kommenttiin, jos lakiteksti ei jättäisi tulkinnan varaa, niin koko asianajajien ammattikunta olisi turha. Eihän korkeimmissa oikeusasteissa muuta tehdäkään kuin yritetä tulkita lain henkeä. Toki omat "tulkintani" olivat virheellisiä, en sitä kiellä. Olen kuullut Eldankajärven jään ainoastaan veteraanikuorojen esittämänä, jolloin minulle on syntynyt kuva laulusta "kenttälauluna" mikä ei olisi kenenkään omaisuutta. Kyseisen laulun sanojen tekijänoikeuden suoja on kuitenkin tosiasia, omasta mielestä ikävä sellainen, sillä Eldankajärven jää uhkaa olla taakse jäänyttä elämää, joka hiipuu pois viimeisten veteraanien myötä. Laulu on kuitenkin kappale suomalaista korsukulttuuria joka vaalii veteraanien muistoa, sitä turhaan romantisoimatta, ja näiden haalentuvien muistojen ylläpitäminen ja levittäminen olisi mielestäni kulttuurihistoriallisesti arvokas teko. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 20. syyskuuta 2012 kello 18.42 (EEST)
:::::::Proosaa analysoitaessa ei tosin taideta kovin usein analysoida jokaista lausetta erikseen... Jos oletetaan, että lukija tutustuu käsiteltävään teokseen itse, niin silloin tietysti sitaattioikeutta ei tarvita lainkaan, kun ei kerran siteerata. Mutta kuten totesin, sisältöä on yleensä aina mahdollista kuvailla lainaamatta suoraan ja siten kiertää ongelma. --Käyttäjä:Risukarhi (Keskustelu käyttäjästä:Risukarhi) 20. syyskuuta 2012 kello 19.59 (EEST)

Muut Wikipediat ja Commons


Latvian wikipediassa on kuva, jonka haluaisin käyttää suomen wikipediassa. Voinko ladata sen latvian wikipediasta commonsiin ja käyttää suomen wikipediassa? En keksi syytä miksi en voisi, mutta keksiikö joku muu? --Käyttäjä:J Hokkanen (Keskustelu käyttäjästä:J Hokkanen) 19. syyskuuta 2012 kello 21.56 (EEST)
:Riippuu kuvasta. Fi-wikipediassakin on kuvia, joita saa käyttää Suomen sitaattioikeuden nojalla, mutta joita ei saa ladata Commonsiin. Mutta jos esim. joku latvialainen on itse ottamansa kuvan julkaissut sikäläisessä wikipediassa Commonsiin sopivalla lisenssillä, estettä ei ole. -Toiminnot:Muokkaukset/88.112.227.11 19. syyskuuta 2012 kello 22.09 (EEST)
:Jos kuvalle on määritelty sopiva vapaa lisenssi niin sen voi (ja kannattaa) siirtää Commonsiin jotta sitä voidaan käyttää muuallakin. Lv.wikipedia kyllä sallii :lv:Vikipēdija:Godprātīga lietošana käytön tietyillä rajoituksilla, joten kaikkia kuvia ei voi Commonsiin siirtää. Toki jos ei-vapaata kuvaa käytetään perustellusti lv.wikipediassa, on hyvät todennäköisyydet että se voisi kelvata myös meille sitaattioikeuden perusteella, mutta tämä täytyy arvioida tietenkin tapauskohtaisesti. Käyttäjä:Jafeluv (Keskustelu käyttäjästä:Jafeluv) 20. syyskuuta 2012 kello 20.11 (EEST)
::Kiitos,ajattelinkin, ettei asia ole aivan yksioikoinen. Tuo latvialainen lisenssiteksti täytyy vielä kääntää. ;-) --Käyttäjä:J Hokkanen (Keskustelu käyttäjästä:J Hokkanen) 20. syyskuuta 2012 kello 20.21 (EEST)
:::Pistä ihmeessä linkkiä tiedostoon niin katsotaan mitä siellä oikein sanotaan :) Käyttäjä:Jafeluv (Keskustelu käyttäjästä:Jafeluv) 20. syyskuuta 2012 kello 21.22 (EEST)
::::Tässä on kaksi kuvaa: http://lv.wikipedia.org/wiki/Att%C4%93ls:Sarnates_apmetnes_depozits-1a.jpg Sarnates apmetnes depozits-1a.jpg ja http://lv.wikipedia.org/wiki/Att%C4%93ls:Sarnates_apmetnes_depozits-2.jpg Sarnates apmetnes depozits-2.jpg --Käyttäjä:J Hokkanen (Keskustelu käyttäjästä:J Hokkanen) 20. syyskuuta 2012 kello 23.12 (EEST)
:::::Nuo taitaa olla itse otettuja joten käyvät varmaan Commonsiin lisenssillä <code></code>. Käyttäjä:Jafeluv (Keskustelu käyttäjästä:Jafeluv) 20. syyskuuta 2012 kello 23.19 (EEST)
::::::Selvä, teen niin --Käyttäjä:J Hokkanen (Keskustelu käyttäjästä:J Hokkanen) 21. syyskuuta 2012 kello 11.56 (EEST)

Kääntäminen muista kieliversioista ja tekijänoikeudet


Artikkeli merkittiin roskaksi koska alkuperää ei ollut ilmoitettu (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Albert_Niemann_%28l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri%29&diff=12226296&oldid=12148613). En-wikissä on tämmöinen ohje: :en:Wikipedia:Copying_within_Wikipedia#Translating_from_other_language_Wikimedia_Projects ja malline: :en:Template:Translated page. Pitäisikö ottaa meilläkin käyttöön? --Käyttäjä:Harriv (Keskustelu käyttäjästä:Harriv) 15. lokakuuta 2012 kello 04.11 (EEST)
:On jo Malline:Käännös, jonka laitoin em. artikkeliin. --Käyttäjä:J (Keskustelu käyttäjästä:J) 15. lokakuuta 2012 kello 05.15 (EEST)
::Eikä muuten käytännön mukaan roskaksi merkittyä artikkelia tyhjennetä sisällöstä kuten tässä oli tehty. Kyseiselle käyttäjälle voisi joku viitsivä opettaa oikeat käytännöt, ja em. mallineen käytön. --Käyttäjä:J (Keskustelu käyttäjästä:J) 15. lokakuuta 2012 kello 05.25 (EEST)
::Niinpä onkin. Vähän tuota voisi kehittää, ja interwikit laittaa. Ohjeistus tekijänoikeuksien kannalta ainakin puuttuu. --Käyttäjä:Harriv (Keskustelu käyttäjästä:Harriv) 15. lokakuuta 2012 kello 08.59 (EEST)

Salkkariwikin perustaminen


Olen alkanut tutkimaan sitä vaihtoehtoa, että näistä Wikipedian pullataikinailmiöistä perustaisi omia wikejä http://fi.wikia.com/wiki/Wikia Suomen Wikiaan. Päällimmäisenä mielessä on Salatut Elämät televisiosarja ja sen lukuisat henkilöhahmot. Kuitenkin kysyntää tällaisellekin tiedolle näyttää olevan ja on olemassa harrastajajoukkoja, jotka ovat valmiita näitä artikkeleita kirjoittamaan, niin olisi tosiaan varsin kätevää, jos näille olisi se oma wiki. Wikiassa on CC-BY-SA lisenssi, niin kysymys kuuluu lähinnä, että voiko Wikipediasta copy-pastettaa (tai jopa cut-pastettaa :-) "pesämunaksi" artikkeleita toiseen Wikiin? --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 15. lokakuuta 2012 kello 14.21 (EEST)
:Voi, kunhan kertoo ketkä ovat sivua täällä muokanneet. Käytännössä linkki fi-wikin vastaavalle sivulle riittää. --Käyttäjä:Otrfan (Keskustelu käyttäjästä:Otrfan) 15. lokakuuta 2012 kello 14.35 (EEST)
:: Itseasiassa mun ei tarvitse vaivautua moista Wikiä perustamaan, koska sellainen löytyy jo http://fi.pihlajakatu.wikia.com/wiki/Etusivu, mutta tuonne voisi siis siirtää sitä sisältöä mikä katsotaan olevan epämerkittävää Wikipediassa. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 15. lokakuuta 2012 kello 14.38 (EEST)
:::Jos huolivat (mehän ei voida päättää mitä muut sivustot ottavat vastaan) ja esim. yhteenvedossa laitetaan linkki fi-wikin sivulle. Jos sivu poistetaan täältä kokonaan, niin sitten muokkaajat on lueteltava yksitellen esim. yhteenvedossa. --Käyttäjä:Otrfan (Keskustelu käyttäjästä:Otrfan) 15. lokakuuta 2012 kello 14.42 (EEST)
Voiko muuten aiheesta muualla -osioon laittaa linkkejä wikian wikeihin? Ainakin juuri tuolla Salkkaripediassa on Ismo Laitelasta kertova artikkeli kopioitu Wikipediasta. --Käyttäjä:Stryn (Keskustelu käyttäjästä:Stryn) 15. lokakuuta 2012 kello 14.54 (EEST)
: Minä juuri lätkin muutamiin Wikipedian artikkeleihin AM-linkkejä Salkkaripediaan. Sisällöt vaikuttavat olevan tällä hetkellä varsin pitkälti toinen toistensa kopioita, mutta idea on, että Wikipediassa noudatettaisiin tietosanakirjastandardeja ja Salkkaripediassa saa sitten ilmeisesti aivan vapaasti spekuloida henkilöiden välisillä suhteilla yms.. Eli kunhan tätä meneillään olevaa siivousta jatketaan, niin näkisin ja toivoisin, että Wikipedian ja Salkkaripedian artikkelit kehittyisivät toisistaan erilleen ja jossain vaiheessa Wikian sivusto olisi paljon laajempi kuin Wikipedian vastaava. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 15. lokakuuta 2012 kello 15.05 (EEST)
:: Mulla on parempi idea. Salkkarit ovat fiwikin kirjaimellisesti suosituinta sisältöä. Niin lukija- kuin muokkausmäärien perusteellakin. Se on myös yksi niistä aihealueista jotka vetävät tänne suomenkielisen Wikipedian ydinryhmän ulkopuolelta kirjoittajia (joka lienee se pääasiallisin syy miksi ne wituttaa niin paljon wikiänkyröitä, koska kirjoittajat eivät ole erityisen kiinnostuneita ah niin tärkeistä käytännöistä). Joten jos nyt ei ensisijaisesti pohdittaisi sitä miten päästäisiin moisesta sisällöstä tehokkaimmin eroon vaan sitä, että miten sitä voitaisiin hyödyntää ja minkätyyppisellä laadunvalvonnalla sitä voitaisiin parantaa. --Käyttäjä:Zache (Keskustelu käyttäjästä:Zache) 15. lokakuuta 2012 kello 15.17 (EEST)
:::Lukijoiden "kalastelu" ei ole mielestäni hyvä lähtökohta. Hyödyntäminen on aina hyvä asia, ensimmäinen mitä nyt keksin on yrittää tyrkyttää niitä sopivan ikäisten koululaisten Internet -kasvatuksen materiaaliksi, "kuinka editoin Wikipediaa". En tosin itse ole kauhean vakuuttunut tästä.. --Käyttäjä:Harriv (Keskustelu käyttäjästä:Harriv) 15. lokakuuta 2012 kello 15.28 (EEST)
:: Ja pääsääntöisesti tuo, että "kopioidaan" sisältö vaikka Wikiaan käytännössä tarkoittaa on tekstin kopioimista ghettoon ja jättämistä sinne. Aika harva Wiki meinaan on oikeasti ollut elinkelpoinen ja sellaisella Wikillä joka perustetaan fiwikin kirjoittajien toimesta sen takia, että voidaan sisältöä siirtää fiwikistä pois ei ole mitään toivoakaan. --Käyttäjä:Zache (Keskustelu käyttäjästä:Zache) 15. lokakuuta 2012 kello 15.20 (EEST)
::: Joo, ei ne muutu elinvoimaisiksi jos täältä pumpataan muualle, toisaalta harvassa on laadukkaat Salkkari -artikkelit täälläkin. Kuinka paljon "ghettoa" hyväksytään Wikipediassa? --Käyttäjä:Harriv (Keskustelu käyttäjästä:Harriv) 15. lokakuuta 2012 kello 15.28 (EEST)
:::: Salkkaripedia on perustettu joulukuussa 2009 ja siellä näyttäisi olevan pieni ylläpitäjien ja aktiivimuokkaajien ryhmä, eli sivusto on luotu Wikipediasta riippumatta ja se on elinvoimainen. Wikipediassa tosin on aiheesta enemmän artikkeleita ja ne ovat Salkkaripediaa kattavampia. Näin ei pitäisi olla, vaan kyllä yhteen aiheeseen erikoistuneessa wikissä pitäisi olla se laajempi ja monipuolisempi sisältö. Väitän, että Wikipediaan on syntynyt näin laaja Salkkariaihepiiri, koska fanit eivät ole löytäneet Salkkaripediaa. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 15. lokakuuta 2012 kello 16.30 (EEST)
::::: Väitän etten Salkkarifanina menisi mieluummin muokkaamaan Wikiaan tehtyä wikiä kuin Wikipediaa. --Käyttäjä:Stryn (Keskustelu käyttäjästä:Stryn) 15. lokakuuta 2012 kello 16.33 (EEST)
::Ei AM-linkkejä laiteta, jotta linkitetty sivusto kehittyisi. Linkkien tarkoituksena on tarjota lukijalle täydentävää/tarkempaa luettavaa artikkelin aiheesta. Jos sitä ei ole, niin sitten ei linkitetä. --Käyttäjä:Otrfan (Keskustelu käyttäjästä:Otrfan) 15. lokakuuta 2012 kello 15.37 (EEST)
::: Wikipedian artikkeleista kun siivotaan pois lähteistämättömät osat niin jäljelle jää pelkkiä minitynkiä. Salkkaripediassa ei ilmeisesti merkitä lähteitä ollenkaan, joten siellä on täysin ok käyttää sarjaa itsessään lähteenä ja suhtautuminen uuteen tutkimukseen lienee myös suopeampaa. Laitoin muutamaan Wikipedian artikkeliin AM-linkin Salkkaripediaan. Tällä hetkellä Salkkaripediassa on AM-linkkejä Wikipediaan, mutta tilanteen kuuluisi olla toisinpäin. Ennakoin vain täydellisen maailman toteutumista. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 15. lokakuuta 2012 kello 16.39 (EEST)

Niina Kanerva kopioitu Salkkaripediaan


Artikkelista Niina Kanerva tehtiin UO, joten kopioin artikkelin http://fi.pihlajakatu.wikia.com/wiki/Niina_Kanerva Salkkaripediaan. Kaivoin artikkelin muokkaushistoriasta viimeisimmän version, ennen merkittävyys-mallineen lisäystä ja vein sivun pdf-tiedostoksi. Kopioin tekstin pdf-tiedostosta ja lisäsin siihen Salkkaripedian sisäisiä linkkejä. Pdf-tiedostossa on kätevästi yhteenvetona artikkelin muokkaajat. Kopioin muokkaajat Salkkaripediassa &lt;!-- kommenttitägin --&gt; sisään, joten lähde näkyy vain muokkausnäkymässä. Menikö tämä kaiken taiteeen sääntöjen mukaan? Jos meni niin voisin alkaa tehtailemaan Wikipedian Salkkari-teeman kloonaamista Salkkaripediaan. Tämä olisi vaihe I, jossa Salkkaripedian sisältö saatetaan samalle tasolle kuin Wikipediassa. Tämän jälkeen Salkkaripedia toivottavasti nappaa tuulta purjeisiin ja Salkkaripedian sisältö kehittyisi todelliseksi harrastajan kosteaksi päiväuneksi ja Wikipediaan jäisi kuivan asiallisia tietosanakirja-artikkeleita. Tämän jälkeen vaiheessa II, voisi Wikipediasta linkittää AM-osiossa Salkkaripediaan. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 16. lokakuuta 2012 kello 12.29 (EEST)
:Linkin ja muokkaajalistojen täytyy olla jossain näkyvissä. Eivät lukijat muokkaustilan piilotekstiä näe. Ehdottaisin, että Salkkaripedian artikkeleihin merkitään selvästi näkyviin, että artikkeli on tuotu wikipediasta sekä ikilinkki. Muokkaajalistan voi tarvittaessa sijoittaa keskustelusivulle. Kyllä siellä varmaan ylläpito osaa neuvoa tai keksiä paremman keinon, jos tuo ei kelpaa. Muuten, wikipedian artikkelin muokkajalista on paljon suppeampi kuin sinun luettelosi Salkkaripediassa. Onkohan kyseessä eri artikkelin muokkaajalista? --Käyttäjä:Pxos (Keskustelu käyttäjästä:Pxos) 16. lokakuuta 2012 kello 15.12 (EEST)
:Kappas, Salkkaripedian ylitalkkarina toimiikin myös suomenkielisestä wikipediasta tuttu Käyttäjä:LRP;840 http://fi.pihlajakatu.wikia.com/wiki/K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4:LRP;840. Eipä luulisi tulevan paikallisen ylläpidon kanssa suurempia ongelmia. --Käyttäjä:Pxos (Keskustelu käyttäjästä:Pxos) 16. lokakuuta 2012 kello 15.17 (EEST)
::Tosin ''Wikia on poistanut tämän tilin käytöstä kaikkialta.'' Hän oli myös tuon wikin ainut byrokraatti. Hänen lisäkseen siellä on yksi ylläpitäjä, joka on viimeksi ollut aktiviinen kaksi vuotta sitten. Joten voisi sanoa aika kuolleeksi wikiksi. --Käyttäjä:Stryn (Keskustelu käyttäjästä:Stryn) 16. lokakuuta 2012 kello 15.19 (EEST)
::: Kappas, Salkkariwikissä on http://fi.pihlajakatu.wikia.com/wiki/Salkkaripedia:Tyyliopas#In-universe käytäntönä juuri päinvastaista kuin täällä, eli artikkelit kirjoitetaan sarjan sisäisestä näkökulmasta, niinkuin kirjoittaisi tosielämästä. Tuo yhteensopivuusjuttu on yleensä korjattavissa ensimmäisen virkkeen poistamisella. Ottaakohan tuo pdf-tiedostossa oleva muokkaajalista mukaan kaikki niiden mallineiden muokkaajat, joita artikkeliin on sisällytetty? En äkkiseltään keksi muuta selitystä huomattavalle erolle muokkaajamäärissä artikkelin historian ja pdf:n välillä. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 16. lokakuuta 2012 kello 15.38 (EEST)
:::: Valitettavasti minä en pysty toimimaan tuossa wikissä, koska tilini tuolla Wikiassa jäädytettiin jo aikoja sitten, koska lisäilin Jedipediassa ShoutWikiin (johon Jedipedia siirtyi) johtavia linkkejä. Olin yksi Jedipedian (Tähtien sota -aiheinen wiki) ylläpitäjistä tuolloin, eikä Wikia nähtävästi hyväksynyt "kilpailijan" pussiin pelaamista. Wikianlaajuisen eston takia en kykene muokkaamaan missään wikissä enkä poistamaan estoani siis. Joku voi kuitenkin ns. "adoptoida" tuon wikin http://community.wikia.com/wiki/Forum:Adoption_requests tätä kautta (Wikia on näemmä uudistanut noita hakemussivuja, joten en osaa tarkemmin neuvoa). Adoptiossa käyttäjästä tehdään wikin byrokraatti ja ylläpitäjä, ainoana edellytyksenä lähinnä oma muokkaushistoria wikissä ja vanhan ylläpidon epäaktiivisuus. Ja pahoittelen noista aikoinaan kopioimistani sisällöistä, mutta en ole voinut myöhemmin poistaa niitä, vaikka halusinkin. Ja olin kyllä nyt jo unohtanutkin koko wikin, koska olen lopettanut wikihommat aika totaalisesti. — Käyttäjä:LRP;840 <sup>(User talk:LRP;840</sup><sup>|</sup><sup>Toiminnot:Muokkaukset/LRP;840)</sup> 16. lokakuuta 2012 kello 19.30 (EEST)
Helppo ja suora kysymys: tarvitseeko nimettömiä käyttäjiä mainita (IP-muokkaajat)? --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 16. lokakuuta 2012 kello 20.56 (EEST)
:Tarvitsee. Muokkaajia hekin ovat. --Käyttäjä:Stryn (Keskustelu käyttäjästä:Stryn) 16. lokakuuta 2012 kello 21.02 (EEST)
:: Mutta kun useampi luonnollinen henkilö voi muokata saman IP:n takaa ja Wikipedian pdf-versioissa tyydytään mainitsemään vain "lisäksi 637 nimetöntä" tjs. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 16. lokakuuta 2012 kello 21.49 (EEST)
: Minun mielestäni riittää, että lisää muokkajalistan viimeiseksi tekstin "ja muut". Lisenssivaatimusten mukaan teoksen tekijä (''Original Author'') tai nimimerkki (''pseudonym'') on ilmoitettava silloin kun sellainen on annettu (''...if supplied''). IP-osoite ei ole nimimerkki vaan tietoliikenteen osoite, joten IP-muokkaajat ovat nimettömiä eivätkä tällöin ole antaneet mitään sellaista nimeä tai nimimerkkiä, johon voisi viitata. Heidät voi kaikki niputtaa yhteen, joten "muut käyttäjät" tai "tuntemattomat/nimettömät muokkaajat" riittää hyvin. --Käyttäjä:Pxos (Keskustelu käyttäjästä:Pxos) 16. lokakuuta 2012 kello 23.13 (EEST)
: Lisäksi muokkaajien luettelossa ei tarvitse olla sellaisia muokkaajia, jotka ovat lisänneet miltei merkityksetöntä sisältöä. Esimerkiksi Salkkapediassa luetelluista muokkaajista Prybar1, Juhko, Jackkii, Stryn, Harriv ja Erantala eivät ole tehneet tekstisisällölle mitään, ainoastaan tehneet ohjaussivuja, lisänneet luokkia tai kyseenalaistaneet merkittävyyden. Tällainen wikipuuha ei ylitä teoskynnystä, joten heihinkin voi ihan hyvin viitata termillä "ja muut". Pääasialliset tekstisisällön kirjoittajat ovat tuntemattomat muokkaajat ja Coen. --Käyttäjä:Pxos (Keskustelu käyttäjästä:Pxos) 16. lokakuuta 2012 kello 23.34 (EEST)
:: Eli jos haluaa merkitä muokkaajat viimesen päälle oikein, niin tällöin pitäisi manuaalisesti katsoa, mitä mikäkin nimimerkki on muokannut --> hemmetin moinen vaiva. En tiedä onko tuosta artikkelien kopioimisesta Salkkaripediaan mitään iloa, jos salkkarifanit itse eivät ole siitä innostuneet. --Käyttäjä:Erantala (Keskustelu käyttäjästä:Erantala) 16. lokakuuta 2012 kello 23.43 (EEST)
::: No ei, ikilinkki Wikipedian artikkeliin itseasiassa riittäisi yksinään. Tosin jos artikkeli poistetaan Wikipediasta, ikilinkki ei enää johda muokkaushistorian äärelle, joten siksi pitää olla varalla muokkaajalista. Minun mielestäni sellaisen voi sijoittaa keskustelusivulle, jota esim. englanninkielisessä Wikipediassa käytetään runsaasti erilaisen oheistiedon tallennuspaikkana, mutta fi-wikissä sellaiseen ei ole totuttu. Kun pdf-tiedosto luettelee pitkän listan, sen voi mielestäni kopioida sellaisenaan keskustelusivulle talteen, sinne se mahtuu eikä häiritse artikkelin lukemista. --Käyttäjä:Pxos (Keskustelu käyttäjästä:Pxos) 16. lokakuuta 2012 kello 23.52 (EEST)

Kiintolevy

Kuva:Hdd od srodka.jpg
Kiintolevy, levyasema, harvoin umpilevy (varsin usein myös ''kovalevy'') on tietokoneeseen kiinteästi asennettu levymuisti, jota käytetään tietokoneen massamuistina. Siihen tallennetaan Tietokoneohjelma ja muut tiedostot. Se tallentaa tiedon yhden tai useamman pyörivän metalli- tai lasikiekon pinnalla olevaan magneettiseen materiaaliin. Tiedot säilyvät kiintolevyllä myös ilman tehonsyöttöä. Levyperustaisen kiintolevyn korvaavaksi massamuistiksi on yleistymässä #SSD-puolijohdelevy, erityisesti sulautettu järjestelmä.
''Vaihtolevy'' on levy, jonka levypakan eli ''levykön'' voi vaihtaa; ''kiintolevyn'' pakkaa ei voi vaihtaa, se on kiinteä. ''Umpilevyn'' (eli winchester-levyn, ''winsun'') kiekot ja lukupäät ovat pölytiiviissä kotelossa. Ensimmäinen umpilevy, http://www-03.ibm.com/ibm/history/exhibits/storage/storage_3340.html IBM 3340, sai lempinimensä Winchester siitä, että se suunniteltiin käyttämään kahta 30 megatavun vaihtolevypakkaa (eräs aikanaan Winchester-kivääri varten lanseerattu keskisytytteinen kiväärikaliiperi on 30-30).

Toimintaperiaate


Kuva:Hard disk head.jpg
Kiintolevyn kiekoille tieto tallentuu magneettisesti. Kirjoitettu tieto kirjoitetaan bitti kerrallaan jonoihin, ympyränmuotoisille raidoille tai urille. Magneettikenttiin tallennettu data saadaan muutettua sähköiseksi, kun lukupään ohi liikkuva magneettinen varaus indusoi siihen sähkövirran. Virran muutokset tulkataan signaaleiksi, jotka muutetaan ohjauselektroniikan avulla käyttökelpoiseen muotoon.
Levyn tallennuskapasiteetti ilmoitetaan gigatavuina (lyhenne Gt tai GB, 1&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000 tavua) tai joskus megatavuina (lyhenne Mt tai MB, 1&nbsp;000&nbsp;000). On syytä huomata, että käyttöjärjestelmät esittävät levyn kapasiteetin yleensä gibitavuina, (lyhenne GiB) kahden potensseina, eli gigatavu on 2<sup>30</sup> eli 1&nbsp;073&nbsp;741&nbsp;824 tavua. Muita valmistajien ilmoittamia ominaisuuksia ovat
tehonkulutus (watti)
pyörimisnopeus (rpm)
äänekkyys (dB (A))
keskimääräinen vikaantumisväli ()
iskunkestävyys (kiihtyvyys)
hakuaika, uuden tiedon kohdalle lukupäältä siirtymiseen kuluva aika (ms)
tiedonsiirtonopeus, suuren tietomäärän kirjoitus- tai lukunopeus kiintolevyn ja keskusmuistin välillä (Mt/s).
Yleisimmät PC-tietokoneisiin tai työasemiin tarkoitetut levyasemat ovat nykyään kooltaan 3,5 tuumaa. Niiden kapasiteetti vaihtelee 40 gigatavun ja kolmen teratavun välillä, pyörimisnopeus 5&nbsp;400–15&nbsp;000 kierrosta minuutissa. Siirtonopeus on tyypillisesti 90-110 megatavua sekunnissa, On olemassa myös 1,8 ja 2,5 tuuman kokoisia kannettava tietokone kiintolevyjä, jotka ovat tyypillisesti kapasiteetiltaan pienempiä (8&ndash;500&nbsp;GB) kuin pöytäkoneiden vastaavat. Niiden pyörimisnopeus on myös pienempi (4&nbsp;200&ndash;7&nbsp;200&nbsp;rpm) virrankulutuksen vähentämiseksi. 5¼ tuuman levyt ovat jo poistuneet markkinoilta.

Liitännät


Kuva:Hard disk WD 400.jpg
Yleisimmät levyjen liitäntätavat ovat SATA, IDE sekä SCSI. Nykyaikainen PC:n emolevy on yleensä varustettu neljällä tai useammalla SATA-liittimellä. Vanhempia IDE-liittimiä on tarjolla useimmiten ainakin yksi.
IDE-liitäntä on hiljalleen väistymässä uudemman SATA-liitännän tieltä. Liitäntä tunnetaan myös nimillä ATA ja P-ATA. IDE-väylässä tiedonsiirto on rinnakkaista. Yhteen IDE-liittimeen voidaan kytkeä kaksi kiintolevyä.
SCSI-väylä on palvelimissa ja ammattilaislaitteissa suosittu liitäntätyyppi, joka vaatii yleensä erillisen sovitin- tai ohjainkortin. Oman ohjaimen ansiosta SCSI-kiintolevyt eivät kuormita koneen suoritinta niin kuin erillisohjaimettomat levyt. Yhteen SCSI-liitäntään voidaan standardista riippuen liittää enimmillään 8–16 laitetta.
SATA on uusin liitäntätyyppi, jossa tiedonsiirto on sarjamuotoista ATA:ssa käytetyn rinnakkaisuuden sijaan. Sarjaliitännän nopeus korvaa rinnakkaisten linjojen määrän. SATA-liitännän etuja IDE:en nähden ovat myös kapeammat kaapelit ja pienemmät liittimet, jotka vievät vähemmän tilaa tietokoneen kotelossa ja emolevyllä.
Kuluttajakäyttöön löytyy myös ulkoisia kiintolevyjä. Ulkoinen kiintolevy on yleensä tavanomaisen levyn sekä sen tarvitseman ohjaimen sisältävä ulkoinen kotelo. Kotelossa on lisäksi kaapelointi, jonka avulla sen voi kytkeä tietokoneen ulkoiseen liitäntään, kuten USB-, FireWire- tai Serial_ATA-väylään. Näin ulkoisiin liittymiin voidaan kytkeä massatuotettuja, huokeita levyjä, jolloin myös vara- ja päivitysosien saanti on taltioiden osalta helpompaa. Ulkoisissa koteloissa voi myös olla RAID-ohjaimia, vaihtokehyksiä ja muita lisäominaisuuksia.
On myös olemassa ensisijaisesti palvelinkäyttöön tarkoitettuja fibre channel -kiintolevyjä.

Luotettavuus


Kiintolevyt kuluvat käytössä suhteellisen nopeasti. Kovalevyrikon riski kasvaa levyn ikääntymisen myötä. Toisaalta kovaleyt voivat rikkoutua melko todennäköisesti minkä ikäisinä tahansa.
Valmistajan ilmoittama MTBF ei takaa yksittäisen levyn kestävyyttä. Käytännön olosuhteet ovat varsin erilaiset kuin MTTF:n mittaamat. Tutkimuksessa havaittiin, että kun valmistajat ilmoittivat MTTF-lukuja, jotka tarkoittaisivat enintään 0,88&nbsp;% levyistä joutuvan vaihdettaviksi, käytännössä levyistä vaihdettiin 1–13&nbsp;%. Siten todellinen MTBF "miljoonan käyttötunnin" levylle on 300&nbsp;000 tunnin tienoilla. Tämäkin luku tarkoittaisi noin 30 vuoden yhtäjaksoista käyttöaikaa, kun tyypillisesti kovalevyjä käytetään vain muutamia vuosia. Tyypillinen käyttöikä on 3–5 vuotta, mutta kovalevy voi kestää yli kymmenenkin vuotta.
On havaittu, että SCSI-, FC- ja SATA-levyjä joudutaan vaihtamaan yhtä usein. Täten on päätelty, että käyttöolosuhteet vaikuttavat vaihtotarpeeseen enemmän kuin komponentin ominaisuudet. Googlen tekemässä luotettavuuskartoituksessa puolestaan selvisi, että lämpötila ja kova käyttö olivat luultua vähemmän yhteydessä kiintolevyn vikaantumiseen. Koska tietty levytyyppi ei takaa kovaleyn luotettavuutta, joissakin tapauksissa on esitetty olevan perusteltua käyttää kuluttajahintaisia kovalevyjä myös datakeskuksissa.
S.M.A.R.T. on epävarma tapa ennustaa tietyn levyn vikaantumista. S.M.A.R.T. keskittyy mekaanisiin vikoihin, mutta sähköiset viat jäävät siltä huomaamatta. S.M.A.R.T. ennustaa joidenkin vikojen ilmaantumista, mutta levy voi vikaantua S.M.A.R.T.:n sitä havaitsematta.

Tilastoa


Tiedosto:IBM 350 RAMAC.jpg
Tiedosto:BRL61-IBM 305 RAMAC.jpeg
Maailman ensimmäinen kiintolevy, IBM 350, joka oli osa IBM 305 RAMAC -tietokonetta, tuli markkinoille vuonna 1956. Muistivälineenä oli 50 kappaletta halkaisijaltaan 24-tuumaista eli noin 61-senttimetristä kiekkoa. Koko kiintolevyyn pystyi tallentamaan 5 miljoonaa merkkiä eli alle 5 Tavu (tietotekniikka) tietoa eli yhden kiekon kapasiteetti oli alle 100 Tavu (tietotekniikka).
Kapasiteetiltaan suurimmat kiintolevyt ovat 2010-luvun alussa 3,5 tuuman kokoluokassa. Niihin voidaan tallentaa mallista riippuen jopa 3 Tavu (tietotekniikka) eli 3&nbsp;000 gigatavua tietoa. Tällainen kiintolevy on kapasiteetiltaan jopa yli 600&nbsp;000 kertaa suurempi kuin vuoden 1956 ensimmäinen kiintolevy samalla kun sen kiekot ovat halkaisijaltaan yli 20 tuumaa pienempiä ja niitä on lukumääräisesti noin kymmenesosa kuin vuoden 1956 kiintolevyssä.
Japanilainen Toshiba esitteli maailman pienimmän sarjavalmisteisen kiintolevyn, jonka halkaisija on 0,85 tuumaa, vuonna 2004. Sen tilavimmassa mallissa oli kapasiteettia 8 Tavu (tietotekniikka). Malli suunniteltiin MP3-soitin, Digitaalikamera ja vastaaviin kannettaviin laitteisiin, mutta muistikorttien kehityksen vuoksi niiden valmistus on lopetettu.
Vuonna 2002 maailman uudesta tallennetusta tieto 92 prosenttia oli magneettisessa muodossa, siis lähinnä tietokoneiden kiintolevyillä ja varmistusnauhoilla.

SSD-puolijohdelevy


Alun perin 1970-luvulla kehitettyä SSD-muistia voidaan jo käyttää kiintolevyn korvaajana. SSD-levy tallentaa tiedot magneettisen materiaalin sijasta flash-muistipiireille. Näin ollen se ei sisällä kiintolevyn mekaanista koneistoa, vaan pelkästään IC-piiri.
Laitteen virrankulutus on kiintolevyä pienempi, hakuaika nopeampi ja se on äänetön. Laitteen iskunkestävyys on myös paljon suurempi kuin kiintolevyllä, mikä on tärkeää esimerkiksi kannettavissa tietokoneissa. Laitteen liitäntä tietokoneisiin tapahtuu samoilla liitäntätavoilla kuin kiintolevynkin.
SSD on toistaiseksi valmiissa tietokoneissa vielä harvinainen, mutta on vahva suunnannäyttäjä kiintolevyjen kehitykselle.

Valmistajat


Kiintolevyjen valmistus on keskittynyt viidelle suurelle valmistajalle. Historian aikana valmistajia on ollut kymmeniä, mutta pienempien valmistajien vetäytyessä markkinoilta sekä syntyneiden yritysostojen ja fuusioiden myötä jäljelle ovat jääneet vain suurimmat. Vuonna 2009 kiintolevyjä valmistavat: Seagate, Western Digital, Hitachi, Samsung ja Toshiba. Puolijohdelevyjen valmistajia on puolestaan runsaasti. Niiden markkinoita jakavat perinteiset kiintolevyvihin ja flash-muisteihin erikoistuneet valmistajat.

Katso myös


Kiintolevyn osiointi
Gibitavu
Levyke
Ulkoinen kiintolevy

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Tallennusvälineet
af:Hardeskyf
ar:قرص صلب
an:Disco duro
id:Cakram keras
ms:Cakera keras
bn:হার্ড ডিস্ক
jv:Cakram Padhet
ba:Ҡаты диск
be:Цвёрды дыск
be-x-old:Цьвёрды дыск
bs:Tvrdi disk
br:Pladenn galet
bg:Твърд диск
ca:Disc dur
cs:Pevný disk
cy:Disgyrrwr caled
da:Harddisk
de:Festplattenlaufwerk
et:Kõvaketas
el:Σκληρός δίσκος
en:Hard disk drive
es:Disco duro
eo:Diskaparato
eu:Disko gogor
fa:دیسک سخت
fr:Disque dur
fy:Fêste skiif
fur:Disc dûr
gl:Disco ríxido
ko:하드 디스크
hi:हार्ड डिस्क ड्राइव
hr:Tvrdi disk
ia:Disco dur
is:Harður diskur
it:Disco rigido
he:כונן קשיח
kn:ಹಾರ್ಡ್ ಡಿಸ್ಕ್‌‌ ಡ್ರೈವ್
ka:მყარი დისკი
kk:Тұрғылықты дискі
ky:Катуу диск
sw:Kiendeshi diski kuu
la:Discus fixus
lv:Cietais disks
lt:Standusis diskas
ln:Diski ebómbelo enéne
lmo:Disch dür
hu:Merevlemez
mk:Тврд диск
mg:Kapila mangirana
ml:ഹാര്‍ഡ് ഡിസ്ക് ഡ്രൈവ്
xmf:ბერჯეკი დისკი
arz:هارد ديسك
mn:Хатуу диск
nl:Harde schijf
ne:हार्ड डिस्क
ja:ハードディスクドライブ
no:Platelager
nn:Platelager
oc:Disc dur
mhr:Таҥга диск
pnb:ہارڈ ڈسک
nds:Fastplaat
pl:Dysk twardy
pt:Disco rígido
ro:Disc dur
ru:Жёсткий диск
rue:Твердый діск
sah:Кытаанах диск
sq:Hard disk
scn:Hard disk
simple:Hard disk
sk:Pevný disk
sl:Trdi disk
ckb:وەگەڕخەری دیسکی ڕەق
sr:Тврди диск
sh:Tvrdi disk
sv:Hårddisk
tl:Hard disk drayb
ta:வன்தட்டு நிலை நினைவகம்
kab:Aḍebsi aquran
tt:Каты диск
te:హార్డ్ డిస్క్ డ్రైవ్
th:ฮาร์ดดิสก์
vi:Ổ đĩa cứng
tg:Ҳофиза
tr:Sabit disk
uk:Твердий диск
ur:قرص کثیفی قیادہ
vec:Disco duro
war:Hard disk
yi:הארטער דיסק
zh-yue:硬碟
diq:Hard disk
bat-smg:Stėrnasės dėskos
zh:硬盘

Kontula


Kontula () on Helsinki Helsingin alueellinen jako Mellunkylään kuuluva osa-alue Kurkimäki (Helsinki), Vesalan ja Kivikko naapurissa. Kontulassa on asukkaita noin 13&nbsp;000, ja naapuriasuinalueet mukaan luettuina seudulla asuu yhteensä noin 28&nbsp;300 asukasta. Kontulan seutu on yksi Pääkaupunkiseutu ja Suomen suurimpia lähiöitä.
Kontula on rakennettu pääasiassa 1960-luku- ja 1970-luku, jolloin asunnontarve Helsingissä oli suurta. Tuolloin asukkaita muutti alueelle etenkin Helsingin keskustasta. Nykyisin Kontulan suurimman ikäryhmän muodostavat 25–49-vuotiaat. Jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia on alueen väestöstä noin 14&nbsp;%, mikä on enemmän kuin muualla Helsingissä. Alueen palvelut keskittyvät Kontulan ostoskeskus, joka on Helsingin viidenneksi suurin kauppakeskus.

Historia


Kontula kuuluu Mellunkylän kaupunginosaan, jonka alueella on ollut asutusta Keskiaika asti. Haja-asutusta nykyisen Kontulan tienoilla oli jo 1930-luku Mellunmäen asutuksen levittäydyttyä lännemmäksi. Nykyisen Kontulan alueella oli kuitenkin lähinnä suoalueita, ja se pysyi pitkään rakentamattomana. Seudulle pääsy helpottui, kun Porvoontie valmistui 1930-luvulla, ja tien varteen alkoi syntyä esikaupunkimaista pientaloasutusta. Helsingin kaupunki käynnisti alueen yleiskaavatyön vuonna 1953, jolloin alueelle julistettiin rakennuskielto. Kaupunginvaltuusto jakoi vuonna 1962 Kontulan Helsingin kaupungin, Haka (rakennusyhtiö) ja Sato (yritys) rakennettavaksi. Kontula kaavoitettiin kolmena aluekokonaisuutena: itäpuolen asemakaava valmistui vuonna 1963 ja länsipuolen asemakaavat vuosina 1964 ja 1965. Periaatteita asemakaavoituksessa olivat muun muassa maaston huomioon ottava väljä ja selkeä rakenne. Rakennusmassoittelu oli suurta, joten sen vastapainoksi piti luoda laajoja piha-alueita ja avoin korttelirakenne.
Kuva:Kotikonnuntie, Kontula, Helsinki.JPG
Kontulan rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1964 Kontulantien itäpuolelta Porttikujalta. Saton ensimmäinen talo valmistui jo marraskuussa 1964 ja Hakan tammikuussa 1965. Kontula oli Hakan ja Saton toinen iso aluerakentamiskohde Helsingissä Pihlajamäki jälkeen. Asuntopula oli Helsingissä kova, eikä rakentamisen alkuvaiheessa elementtituotannon arkkitehtonisia ratkaisuja juurikaan arvosteltu. Rakennusliikkeet olisivat jopa halunneet rakentaa alueesta tiheämmän ja taloista pelkistetympiä. Kontulan rakentaminen rahoitettiin pääasiassa asuntosäästämisellä, ja kolmessa ensimmäisessä vaiheessa suureksi osaksi aravalainoituksella. Kontulaan muutti erityisesti lapsiperheitä Helsingin keskustan ahtaista asunnoista. Alkuvuosina asukkaat ottivat myös paljon alivuokralaisia, mikä kasvatti Kontulan asukaslukua. Vaikka Kontulan rakennukset valmistuivat nopeasti, alue oli muuten pitkän aikaa keskeneräinen. Pihojen ja teiden rakennus oli kesken, ja palvelut sekä liikenneyhteydet olivat huonoja. Koska paikallisia palveluita ei ollut, asukkaat joutuivat päivittäisillä asioillaan käyttämään ruuhkautunutta tieverkkoa sekä pelkkiä bussilinjoja. Heikkoa palvelutasoa nosti Kontulan ostoskeskus valmistuminen vuonna 1967. Siinä oli 31 liikkeen tilat, joten se oli Puotinharjun pari vuotta aikaisemmin valmistunutta Ostoskeskus Puotinharjun Puhos suurempi.
Helsingin metron rakentaminen aloitettiin 1970-luvulla. Metroliikenne Itäkeskukseen alkoi vuonna 1982, ja metron rakentaminen Kontulaan aloitettiin ensimmäisen vaiheen valmistuttua. Minimivaatimuksin toteutettu Kontulan metroasema otettiin käyttöön 1. marraskuuta 1986. Kun kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1983 jatkaa metrolinjaa Kontulaan, alueen merkitys kasvoi. Vuonna 1985 laadittiinkin ostoskeskusta ja sen ympäristöä käsittelevä asemakaavan muutosehdotus, ja uudistustöihin ryhdyttiin metroaseman valmistumisen yhteydessä vuonna 1986. Kontulan lähiympäristön rakentamista alettiin suunnitella Kontulan valmistuttua, jolloin suunnitelmissa olivat Malmin ampumaratojen ja Kurkimäki (Helsinki) rakentaminen. Kurkimäki valmistui 1980-luvulla, ja Kivikko Malmin ampumaradoille 1990-luvulla.
1990-luvun laman aikana Kontula leimautui yhdeksi 1990-luvun lama symboleista. Työttömyysaste nousi yli Helsingin keskiarvon, kun se ennen lamaa oli ollut vain noin 2&nbsp;%. Työttömyysaste on yhä Helsingin keskiarvoa korkeampi. Laman aikana Kontulan sisäiset elintasoerot kasvoivat. 1990-luvun alussa Kontulaan alkoi myös muuttaa ulkomaalaistaustaisia asukkaita. Ulkomaalaisvastaisuus nousi Kontulassa asteittain 1990-luvun kuluessa, varsinkin vuosina 1993–1997, jolloin ulkomaalaisten osuus alueella kaksinkertaistui.

Nykypäivä


Kuva:Kontulan ostari.jpg uudempi osa, rakennettu vuosina 1986–1988.]]
Kontulassa käynnistettiin vuonna 1996 lähiöprojekti, jonka aikana muun muassa alueen kerrostaloja on saneerattu, puistoja parannettu ja katuja uusittu. Vuonna 2006 Suomen kotiseutuliitto nimesi Kontulan vuoden kaupunginosaksi Suomessa. Suunnitelmien mukaan Kontulan ostoskeskuksen ympäristöä kehitetään huomattavasti lähivuosina. Alueelle suunnitellaan rakennettavan asuin- ja toimistotaloja, hotelli ja pysäköintitalo. Kaupungin suunnitelmissa on kasvattaa Kontulan kerrosalaa 40&nbsp;000 kerrosneliömetrillä.
Kontulan metroasemalla tehdään peruskorjausta, jonka piti valmistua toukokuun 2007 loppuun mennessä, mutta pohjaveden taso ja kalliopohja ovat viivästyttäneet työtä.
Vuoden 2007 keväällä keskustelua herätti jätteenpolttolaitoksen mahdollinen sijoittaminen Kivikkoon. Kontula.com-verkkosivuston kyselyyn vastanneista 84&nbsp;% vastusti tätä YTV:n suunnitelmaa. Rakennusvirasto julkaisi keväällä 2010 Kontulan, Vesalan, Kivikon ja Kurkimäen aleen aluesuunnitelman vuosille 2010–2019. Suunnitelman valmistelut aloitettiin vuonna 2008 asukaskyselyllä.

Palvelut


Kuva:Mikaelinkirkko, Kontula, Helsinki.JPG on Mellunkylän seurakunta päätoimipaikka.]]
Helsingin kaupunki aloitti vuonna 2004 vuoteen 2009 kestäneen projektin, jonka aikana se käytti 50 miljoonaa euroa Kontulan julkisten rakennusten kunnostamiseen ja kehittämiseen. Elokuussa 2005 otettiin käyttöön Nuorison toimintakeskus, ja suunnitelmissa on myös metroaseman ja vanhustenkeskuksen täydellinen uudistaminen. Myös Kontulan ostoskeskus#Kontulan kirjasto etsitään uutta, tilavampaa sijoituskohdetta. Kontulan ostoskeskus#Kontulan uimahalli peruskorjaus valmistui 4. huhtikuuta 2007.
Kontulan palvelukeskus on vuonna 1967 perustettu Kontulan ostoskeskus, jossa toimii 85 yrittäjää, palveluntarjoajaa ja liikkeenharjoittajaa. Ostoskeskuksen yhteydessä on paljon palveluita kuten pankki, päivittäistavarakauppoja ja Alko. Julkisia palveluita ovat muun muassa posti, kirjasto, uimahalli, Kontupiste, Lähiöasema ja terveysasema. Ostoskeskuksessa toimii myös nuorisotalo, jonka vuonna 2004 remontoidut tilat otettiin käyttöön toukokuussa 2005. Toimintakeskuksessa on muun muassa nuorisokahvila ja monitoimisali esimerkiksi konsertteja varten. Sen yhteydessä toimii myös Suomen suurin sisäskeittihalli.
Kontulan alueella on yhteensä viisi koulua: Vesalan ala-aste- ja Vesalan yläaste, Helsingin yhteislyseo (Kontulan yläaste ja lukio), Keinutien ala-aste ja Kontulan ala-aste. Kontulassa on kaksi asukastaloa: Kontulan Asukastupa ja Korttelitalo Ruuti. Leikkipuistoja ovat Leikkipuisto Kiikku, Leikkipuisto Lampi ja Kontulan Asukaspuisto. Päiväkoti alueella toimii useita. Kotikonnuntiellä sijaitsee paraikaa remontoitava Kontulan vanhainkoti.
Kontula kuuluu Mellunkylän seurakuntaan. Alueen kirkko, Mikaelinkirkko (Helsinki), valmistui vuonna 1988.

Kulttuuri


Kontulassa toimii Kontula-Seuran, FC Kontun ja ostoskeskuksen yrittäjäyhdistyksen ylläpitämä KontuKeskus, joka järjestää tapahtumia ja asukasfoorumeita ja vaikuttaa alueen kehittämissuunnitelmiin. Kontukeskus muun muassa julkaisee ''Kontula-lehti'', ja keskuksesta käsin lähetetään kahdesti kuussa RadioKontulan ohjelmaa http://www.radiokontula.blogspot.com/. RadioKontula on toiminut syksystä 2007 lähtien nettiradiona, eikä perinteisiä radioaaltolähetyksiä juuri enää tehdä. RadioKontula on Helsingin Kulttuurikeskuksen tuella toimiva alueen asukkaiden toimittama riippumaton kanava. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Kontulan Lions ry, Floobs sekä Helsingin Sanomat ''Oma kaupunki'' -osio. Kontukeskus myös ylläpitää Kontulan alueportaalia Internetissä http://www.kontula.com/.
Tietotekniikkapiste Kontupiste on myös alueellinen kulttuurikeskus, jossa voi nauttia vaihtuvista taidenäyttelyistä ja osallistua mediatyöpajoihin. Toiminnan tuottaa Helsingin Kulttuurikeskus ja sitä ohjaa Lasipalatsin Mediakeskus.
Kontulassa järjestetään myös joka vuosi maksuton KontuFestari. Tässä Itä-Helsingin suurimmassa kulttuuritapahtumassa on ollut perustamisvuodesta 2003 lähtien noin 10&nbsp;000–13&nbsp;000 kävijää vuosittain. Festivaaleilla on esiintynyt monia tunnettuja kotimaisia artisteja ja yhtyeitä, kuten Don Johnson Big Band, The Flaming Sideburns, Notkea Rotta, Pelle Miljoona, Tuomari Nurmio ja Mariska. Myös tuntemattomampia ulkomaisia vierailijoita on käynyt esiintymässä tapahtumassa.
Kontulan ostoskeskuksessa järjestettiin vuoden 2007 Helsinki-päivänä maksuton OstariFestari-tapahtuma. 12. kesäkuuta järjestetyn tapahtumassa oli tarjolla elävää musiikkia ja muuta ohjelmaa. Paikalla esiintyivät muun muassa Pelle Miljoona ja Erja Lyytinen Blues Band. Vuonna 2007 järjestettiin myös OstariFestarin ja KontuFestarin lisäksi Kontulan ostoskeskuksen 40-vuotisjuhlat, taiteiden yö -tapahtuma ja Kiinalaisen kulttuurin festivaali sekä julkaistiin uusi ''Kontula-lehti''.
Kontulassa toimii myös useita seuroja ja yhdistyksiä, joista tunnetuimmat lienevät FC Kontu ja Kontula-Seura. FC Konnun edustusjoukkue pelaa miesten jalkapallon kolmostasolla Kakkonen (jalkapallo). Urheiluseura Kontulan Kunto on toiminut alueella vuodesta 1966, ja nykyisin seuran lentopallon edustusjoukkue pelaa sarjatasolla 4. divisioonassa.

Ympäristö


Kontula jakaantuu kolmeen osaan, joissa jokaisessa on palveluita lapsiperheille, koulu ja päiväkoti. Kustakin osasta johtaa ostoskeskukseen jalankulkuväylä, jotka ovat Isännän- ja Emännänpolku sekä Kiikku. Asuinkortteleiden pihat ovat metsäisiä, ja puistot on sijoitettu ympäri aluetta.

Alueen nimistö


Kontulan nimi tulee Kosti Kajannon vuonna 1932 ostamasta tilasta, jonka nimeksi hän antoi ”Kontula”. Hän hakkasi nimen talon portinpieleen, ja pian nimi vakiintui koko aluetta koskevaksi. Kajanto myi 1930-luvulla tilastaan tontteja, jolloin muodostettiin muun muassa Kotikontu- ja Kontupohja-nimiset tilat. Kantasana kontu tarkoittaa nurmea.
Kontulasta tuli alueen virallinen nimi vuonna 1959, jolloin myös ruotsinkielinen nimi, Gårdsbacka (), vahvistettiin. Kaupungin nimistötoimikunta oli keksinyt Gårdsbacka-nimen vasta samana vuonna. Kontulan kadunnimien teemaksi otettiin koti ja sen ympäristö. Kadunnimistö käsittääkin Kontu-sanasta muokattuja nimiä, kuten Kontukuja ja Kotikonnuntie, sekä kotiin liittyviä nimiä, kuten Naapurintie, Isännänpolku ja Keinutie.
Stadin slangissa Kontulaa on kutsuttu muun muassa nimillä "Kondis" ja "Kondeka".

Viher- ja virkistysalueet


Kuva:Kontulan liikuntapuisto2, Helsinki.JPG
Kontulan metsäisten ja väljien asuinkortteleiden pihojen lisäksi alueella on myös paljon puistoja, joista tunnetuin lienee Kelkkapuisto. Kelkkapuisto on varsinkin talvisin pulkka suosiossa, ja lumettomana aikana käytössä ovat puiston rullalautailurampit. Kelkkapuistossa on tiloja myös muun muassa ratagolf- ja koiraharrastajille.
Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja Kontulan asukkaat laativat yhdessä vihersuunnitelman Vesalan, Kontulan ja Vihermäen alueelle vuonna 1999. Siihen liittyi myös luonnonhoidon toteutussuunnitelma. Suunnitelmassa esitettyjä asioita olivat puistokohtainen kunnossapito, peruskorjausten tarve ja niiden kiireellisyysjärjestys vuoteen 2008 asti. Sittemmin vuonna 2010 julkaistu Vesalan, Kontulan, Kivikon ja Kurkimäen aluesuunnitelma vuosille 2010–2019 kattaa myös puistoalueiden kunnostuksen. Tärkeitä kunnostuskohteita ovat muun muassa Emännänpuisto ja leikkipuisto Kiikku.
Kontulan liikuntapuisto on myös kunnostettu erityisesti jalkapalloilua ajatellen. Myös Vesalan kenttien alue on tarkoitus kunnostaa varsinkin kouluja ja nuorten jalkapalloilua varten. Alueen muita puistoja ovat muun muassa Kiinalaispuisto ja Ruutipuisto. Kontulan läheisyydessä sijaitsee myös Kivikko liikuntapuisto, jonka totetus on kuitenkin edelleen kesken. Esimerkiksi alueelle suunniteltujen kenttien rakennustyö aloitetaan vasta vuonna 2011.

Rakennuskanta


Kuva:Kontula Helsinki.jpg
Kontula on rakennettu väljäksi kerrostalopainotteiseksi asuinalueeksi, jonka vierestä löytyy myös vanhaa pientaloasutusta. Alueelle rakennettiin vuosina 1964–1970 7&nbsp;000 asuntoa, mikä vastasi Helsingin noin yhden vuoden asuntotuotantoa. Kontulan rakennustahti hiljeni 1970-luvun lopulla painotuksen siirtyessä Helsingistä Vantaalle ja Espooseen. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla Kontulan alueelle rakennettiin muutamia pienkerrostaloja ja rivitaloja. Kontulan viereen on rakennettu Kurkimäki (Helsinki) ja Kivikko asuinalueet. Kontulaan on tehty myös täydennysrakentamista lähiöprojektin aikana vuosina 1996–2005. Täydennysrakennukset on rakennettu entisille liiketonteille tai tyhjille tonteille. Tällaisia paikkoja ovat muun muassa Kivikonkaaren ja Kontulankaaren risteys sekä Keinutie. Kontulan kerrostaloalueet ovat myös sisältyneet Euroopan unionin Urban II -ohjelmaan, joka päättyi vuonna 2006.
Kontulan vanhempien rakennusten arkkitehtuuri perustuu selkeään teolliseen tuotantoon. Ajan ihanteita Kontulaa rakennettaessa olivat koneellisuus ja massatuotanto mahdollistama kohtuuhintainen korkeatasoisuus. Rakennusten Kompositio (kuvataide) otettiin huomioon korkeiden ja matalien talojen vuorottelu. Suurten talojen vastapainoksi luotiin laajoja piha-alueita ja avoin korttelirakenne; tavoitteena oli tehdä alueesta mahdollisimman yhtenäinen. Koristelun sijasta taloissa käytettiin tehostevärejä muun muassa oven- ja ikkunanpielissä. Alkuvaiheen taloissa käytettiin vielä julkisivun läpi kulkevaa ikkunarivistöä eli nauhaikkunoita (nauhaikkunajulkisivuja on Kontulassa 42 kappaletta), jotka päästävät asuntoihin paljon valoa. Suurelementtirakentamisen edistyessä nauhaikkunoista luovuttiin ja elementit pelkistettiin levyiksi, joiden keskellä on standardimitoitettu ikkunanreikä. Muita tunnusomaisia piirteitä Kontulan vanhemmille rakennuksille ovat vaalea väritys ja tummaksi maalatut pohjakerrokset, joiden tarkoituksena on luoda kuva maanpinnan yläpuolelle nostetuista rakennuksista. Valkoisen värityksen myötä Kontula tunnettiin aikoinaan myös nimellä ”Valkoinen Kontula”.
Kuva:Remontointia isännänpolun asunnoissa.JPG
Asuntojen koot vaihtelevat talojen koon mukaan, mutta eniten on keskikokoisia 3–4 huoneen asuntoja. Pienemmissä, kolmikerroksissa taloissa on isompia perheasuntoja, ja korkeimmissa, seitsemän-yhdeksänkerroksisissa kerrostaloissa pienempiä asuntoja. Asuntokannasta pienasuntoja on Varsinkin nykypäivään verrattuna pienasunnot ovat pieniä ja perheasunnot tilavia. Asunnot ovat valoisia ja ikkunapinta-alat suuria. Suurimmissa asunnoissa on kylpyhuoneen lisäksi erillinen WC, ja useissa vaatehuone. Asuntojen pohjaratkaisut ovat samankaltaisia, mikä johtuu suurta samanlaisten elementtien määrää tukeneesta rakennustekniikasta. Elementtitaloissa löytyi valmistumisen jälkeen puutteita muun muassa lämmönjakelusta ja eristysten asennuksesta.
Lähes kaikki Kontulan taloyhtiöt ovat korjanneet talojensa julkisivuja, ikkunoita ja lämmitysjärjestelmiä. Lisäksi noin viiteentoista kaupungin omistamaan rakennukseen on tehty uusia parveke; 1960-luvulla valmistuneissa taloissa ei alkuun ollut parvekkeita, ainakaan pienemmissä asunnoissa. Kaupungin ja Kontulan kiinteistöyhtiöt ovat teettäneet lähes kaikissa 1960–70-luvuilla rakennetuissa taloissa peruskorjaukset. Joitakin alueen taloja on myös maalattu uudelleen. Maalausta lähti ajamaan Kontula-seura 1970-luvulla. Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto hyväksyi suunnitelman 1973, ja valtion teknillinen tutkimuskeskus ryhtyi 1970-luvun puolivälissä tutkimaan maalipintojen kestävyyttä. Tarkoituksena oli aloittaa maalaaminen 1980-luvun alussa. Etenkin Keinutien taloyhtiöt maalauttivat talojansa muun muassa keltaisella värillä.

Väestö


Kontulassa oli 13&nbsp;172 asukasta vuonna 2006. Kontulassa on eniten 25–49-vuotiaita, toiseksi suurin ikäryhmä on eläkeikäiset, yli 65-vuotiaat. Kontula sai 1960-luvulla maineen maaltamuuttajien lähiönä. Kontulaan muuttaneista 45&nbsp;% oli tosin syntynyt Helsingissä, mutta yli 18-vuotiasta vain 25&nbsp;% oli syntyperältään helsinkiläisiä. Vuokrataloissa 30&nbsp;% oli syntyperältään helsinkiläisiä. Kontulan asukasluvun oli suurimmillaan vuonna 1973, jolloin siellä asui 21&nbsp;500 ihmistä, ja lasten ja nuorten osuus asukkaista oli muuta kaupunkia suurempi. Vuonna 1970 Kontulassa oli vain noin 3&nbsp;% vanhuksia, ja heistäkin vain joka neljäs asui yksin. Kontulan asukasluku alkoi vähetä vuoden 1973 jälkeen. 1970-luvulla ikärakenne muuttui: nuorten osuus pieneni ja vanhusten osuus vastaavasti kasvoi. Jo 1990-luvulla vanhusten osuus ylitti kaupungin keskiarvon.
Kontulassa oli vuonna 2006 Suomen kieli äidinkielenään puhuvia 82,27&nbsp;% (Helsinki 86,2&nbsp;%), Ruotsin kieli äidinkielenään puhuvia 4,30&nbsp;% (Helsinki 6,20&nbsp;%) ja muuta kieltä äidinkielenään puhuvia 13,78&nbsp;% (Helsinki 7,59&nbsp;%).

Tulot, työttömyysaste ja koulutus


Kontulalaisten valtionveronalaiset keskitulot olivat vuonna 2005 19&nbsp;507 euroa, joka on selvästi vähemmän kuin koko Helsingissä keskimäärin (26&nbsp;982 euroa). Mellunkylän peruspiirissä keskimääräiset tulot olivat 19&nbsp;777 euroa. Vuonna 2006 Yli 15-vuotiaista enintään perusasteen koulutuksen suorittaneita (tai joiden koulutuksesta ei ollut tietoja) oli 5&nbsp;563, keskiasteen suorittaneita 3&nbsp;581 ja korkea-asteen suorittaneita 1&nbsp;957.
Vuonna 2003 Kontulan työttömyysaste oli 16,1&nbsp;%, kun se Mellunkylän peruspiirissä oli 14,4&nbsp;%. Miesten työttömyysaste oli 16,3&nbsp;% ja naisten 12,7&nbsp;%. Koko kaupungissa työttömyysaste oli vuonna 2003 9,6&nbsp;%. Muuta kaupunkia jonkin verran korkeampi työttömyys on perua 1990-luvun lamasta. Vielä vuonna 1990 Kontulassa oli saman verran työttömiä kuin muuallakin kaupungissa, eli noin 2&nbsp;% työvoimasta. Laman aikana työttömyys kuitenkin nousi, ja vuonna 1996 se oli jo 24,9&nbsp;% Helsingin keskiarvon ollessa 17,0&nbsp;%. Kontulan alueella oli 1&nbsp;906 työpaikkaa vuonna 2002.

Äänestäminen


Kontulalaisten äänestysaktiivisuus on vaihdellut vuosien mittaan. 1970-luvulla äänestysaktiivisuus oli muuta Helsinkiä korkeampi, pysytellen 80&nbsp;% tienoilla, ja muuta Suomea vain hieman matalampi. Suomen kommunistinen puolue ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue saivat alueen äänistä noin 60&nbsp;%; vaikka SKP:n kannatus Helsingissä laski, Kontulassa se nousi 1970-luvulla. Vuosi 1972 oli historiallinen, sillä kunnallisvaaleissa Kontulasta valittiin kuusi ehdokasta valtuustoon. Jo 1980-luvulla moni kontulalainen, etenkin nuori, siirtyi nukkuviin äänestäjiin. Eduskuntavaalit 1991 kontulalaisten äänestysaktiivisuus oli ennätysalhaalla, 66&nbsp;%:ssa. Äänestysaktiivisuuden ero koko Suomen äänestysaktiivisuuteen oli 6&nbsp;%-yksikköä. Äänestysaktiivisuus on noussut hiljalleen noin 70&nbsp;%:iin, joka on hieman yli maan keskiarvon. Aktiivisuus on kuitenkin jakautunut asuntotyypin mukaan: Eduskuntavaalit 1999 omistusasuntojen asukkaista äänesti 78&nbsp;%, vuokratalojen asukkaista 56&nbsp;%.
Kontulan äänestysaktiivisuus on muuhun kaupunkiin verrattaessa matalampi. Kontulan voi yleisesti sanoa olevan enemmän vasemmalla kuin oikealla. eduskuntavaalit 2007 Kontulan äänestysaktiivisuus laski edellisistä eduskuntavaaleista. SDP sai edelleen suurimman kannatuksen, Kokoomus puolestaan nosti kannatustaan noin 1&nbsp;%-yksiköllä. Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset ja Suomen kommunistinen puolue (1997) kannatus oli suurempaa kuin Helsingissä keskimäärin. Perussuomalaiset saivat Kontulassa suhteellisesti noin kaksi kertaa enemmän ääniä kuin muualla kaupungissa.

Tunnettuja kontulalaisia


Kontulassa on asunut paljon tunnettuja julkisuuden henkilöitä ja oman alansa edustajia. Kontulassa asuu myös Telian ja Comptelin jo eläköitynyt pääjohtaja Tero Laaksonen. Keinutiellä ovat asuneet muun muassa Yleisradion tv-toimittaja Reino Paasilinna ja Mainostelevision Esko Tommola, ulkoministeriön viranhaltija Jaakko Iloniemi, historiantutkija Heikki Ylikangas, opetushallitus pääjohtaja Erkki Aho (pääjohtaja) ja Kuntaliitto entinen toimitusjohtaja Jussi-Pekka Alanen. Kontulassa ovat myös asuneet laulaja, muusikko Arttu Suuntala, entinen Kokoomus puheenjohtaja ja ministeri Harri Holkeri ja NHL-tähti Esa Tikkanen. Myös Bomfunk MC's -yhtyeen solisti Raymond Ebanks on Kontulan kasvatteja. Nykyisistä asukkaista tunnetuimpia lienee kirjailija Tomi Kontio. Keinutiellä asui myös Anna Abreu.

Kontulan maine


Kontulasta on erilaisia käsityksiä, mutta jotkut pitävät sitä rauhattomana, jotkut laatulähiönä. Kontula peri maineen rauhattomana lähiönä Siilitieltä 1960-luvulla, ja se oli tiedotusvälineiden, etenkin lehdistön, silmätikku. Syyksi voidaan katsoa 1960-luvun jälkeen noussut lähiökielteinen ilmapiiri, joka kohdistui etenkin Kontulaan, silloin Suomen suurimpaan lähiöön. 1980-luvulla Kontula nähtiin jo valoisampana paikkana, mutta Suomen 1990-luvun alun lama synkisti Kontulan kuvaa tiedostusvälineissä. Kontula valittiin vuoden kaupunginosaksi vuonna 2006, jolloin sen ansioiksi laskettiin muun muassa Kontukeskuksen aktiivisuus ja lähiön monikulttuurisuus. Vuonna 2007 Helsingin lähiöprojektin yhteydessä 183 toimittajalta kysyttiin, ”mikä lähiö tulee ensimmäisenä mieleen”, ja 32&nbsp;% osanottajista vastasi "Kontula".
Kontulalaistenkin käsitykset alueesta vaihtelevat, mutta monet pitävät Kontulaa viihtyisänä paikkana, josta eivät haluaisi muuttaa pois. Jo vuonna 1966 kontulalaiset eivät päässeet yhteisymmärrykseen: haastatteluissa yksi ei olisi halunnut muuttaa alueelta pois ja toista piteli paikallaan vain perhe ja koira. Alkuaikoina asukkaat olivat tyytymättömiä varsinkin palveluiden puuttumiseen.

Huomiointi tiedotusvälineissä


Uutisointi Kontulasta oli vielä 1960-luvun alussa myönteistä, ja valmistumattomasta lähiöstä kirjoitettiin lehdistössä suopeasti. Helsingin Sanomat kuvasi huhtikuussa 1962 Kontulaa hyväksi vastakohdaksi keskustan ahtaudelle: ”Yhä useammat pääsevät muuttamaan keskustan melusta ja pölystä raittiiseen ilmaan ja luonnontuntumaan.” 1960-luvun lopulla kirjoittelu muuttui negatiivisemmaksi, etenkin Kontulan hurjastelevan nuorison takia. Kontula pääsi lehtien otsikoihin kielteisten uutisten vuoksi, ja monesti pienimmästäkin negatiivisesta asiasta kirjoitettiin liioitellen.
Uutisointi Kontulasta levottomana lähiönä jatkui 1970-luvulla. Lehtien mielenkiinnon herätti etenkin vuoden 1973 Pääsiäinen alla tapahtunut poliisin petosryhmän apulaispäällikön Vilho Holmin pahoinpitely, joka pääsi myös Ilta-Sanomat etusivulle. Helmikuussa 1973 television väkivaltateemaillan johdanto-osa käsitteli lähes yksistään Kontulan ongelmia. Levottomuutta 1970-luvulla aiheuttivat etenkin huumekauppa ja 1960-luvun lopulla alkanut alkoholin vähittäismyynnin vapautuminen. Keskiolut tuli tavallisiin kauppoihin vuonna 1969, ja Kontulan Alko avattiin vuonna 1971.
1990-luvun lopulla uutisaiheeksi nousivat Kontulan skinheadit ja rasismi. 2000-luvulla Kontulaa on uutisoitu myönteisemmin, ja pääasioiksi ovat nousseet alueen hyvät puolet. Varsinkin lähiöprojektin ja Euroopan Unionin Urban II:n aikaan saama alueen kehittämistyö ja kulttuuritapahtumat ovat olleet esillä otsikoissa. Negatiiviset uutiset ovat käyneet harvinaisemmiksi. Sellainen oli ostoskeskuksessa loppusyksystä 2006 tapahtunut pahoinpitely, jolloin FPS Securityn vartija potki maassa kädet sidottuna maannutta puolustuskyvytöntä miestä rintaan. Tapaus nousi otsikoihin YouTubessa pyörineestä videosta.

Viittaukset kulttuurissa


Kontula on ollut esillä myös elokuvissa. Kenties tunnetuin Kontulaan sijoittuva elokuva on Tapio Suominen (ohjaaja) ''Täältä tullaan elämä''. Se oli vuoden 1980 katsotuin kotimainen elokuva 381&nbsp;024 katsojalla. Kuvauspaikkoja olivat Kontulankaari, Vesalan yläaste, ostoskeskus, Ostostie ja urheilukentän huoltorakennus. Elokuva ei niinkään kerro Kontulasta vaan lähiönuorista ja heidän elämästään yleensä. Vuoden 2003 ''Nousukausi (elokuva)'' kertoo espoolaisesta nuoresta parista, joka pääsee elämysmatkalle Jakomäki. Yhtenä vaihtoehtona on myös loma ”luottohäiriöisenä asunnonhakijana Kontulassa”.
Arto Paasilinna visioi teoksessaan ''Ihmiskunnan loppulaukka'', että Kontula tullaan räjäyttämään jo vuonna 2037 ja sen tilalle istutetaan geenimuunneltua villipajua, jonka arvellaan lisäävän kaupungin viihtyisyyttä. Matti Yrjänä Joensuun kirjassa Harjunpää ja poliisin poika (Otava 1983) Kontula on keskeisesti esillä.
Kontulalainen rap-yhtye, ja sen samanniminen keulakuva, Notkea Rotta mainostaa sanoituksissaan Kontulaa ja muuta Itä-Helsinkiä. Vuonna 2005 julkaistiin yhtyeen debyyttialbumi ''Itä meidän'', jonka avausraita "16 kilsaa Kontulaan" kertoo Itä-Helsingin elämästä. Vuonna 2007 yhtye julkaisi toisen albuminsa ''Kontula – Koh Phangan All Night Long''.

Liikenne


Kuva:Kontulan metroasema, Helsinki4.JPGn keskimmäiseen lippuhalliin, joka uudistettiin vuonna 2003.]]
Kuva:Kontulan metroasema, Helsinki2.JPG
Kontulan halki kulkee vuonna 1965 valmistunut Kontulantie. Toinen pääväylä on Kontulankaari. Alueen katu- ja jalankulkuverkko valmistui vuoteen 1970 mennessä. Kontulan kustakin kolmesta osa-alueesta lähtee autoliikenteestä erotettu kävelykatu kohti ostoskeskusta.
Kontulan joukkoliikenneyhteys Helsingin keskustaan on tiheä metroliikenne Kontulan metroasemalta, joka avattiin liikenteelle 1. marraskuuta 1986. Metroasema sijaitsee Itäkeskuksen-Mellunmäen metroasema metrohaaralla, ja sitä käyttää päivittäin noin 20 000 matkustajaa. Aseman rakennettiin aikanaan minimivaatimusten mukaisesti. Asemaa on sittemmin peruskorjattu vuonna 2003, jolloin keskiosan lippuhalli uudistettiin. Viimeksi peruskorjattiin aseman itäinen lippuhalli, jonka parannustyöt valmistuivat syksyllä 2007.
Ympäröivistä lähiöistä on kattava liityntäliikenne Kontulan sekä Itäkeskuksen metroasema metroasemille. Kontulasta on lisäksi poikittaisyhteys linja-autolla Malmi (Helsinki)lle ja Vuosaari. Kontulan sisäistä bussilinjastoa uudistettiin vuoden 2006 syksyllä, mutta toteutuneet uudistukset eivät olleet useille kontulalaisille mieleen. Valitusten pohjalta kaupunki selkeytti linjastoa, ja uudet reitit ja aikataulut otettiin käyttöön 15. tammikuuta 2007.

Joukkoliikenneyhteydet


Helsingin metron lisäksi Kontulassa ja Kontulaan kulkevat seuraavat bussilinjat:

Lähteet


Yleiset lähteet


Viitteet


</ref>
}}

Aiheesta muualla


http://www.kontula.com Kontulan alueportaali
http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/kontula/index.htm Kontulan tarina – kuvia ja tekstejä Kontulasta; osa Kansalaismuisti-hanketta
http://albumit.lasipalatsi.fi/suomi/hakukehys.html?formtype=127&language=fi&area_id=58&restype=thumbs&action=Hae ''Albumit auki'' -valokuvatietokanta – asukkaiden lähettämiä kuvia Kontulasta
<br>
Luokka:Kontula
Luokka:Lähiöt
et:Kontula
en:Kontula
fr:Kontula
sv:Gårdsbacka

Käämi

kela (komponentti)

Lempäälä


Lempäälä () on Suomi kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunta ja on osa nopeasti kasvavaa, 350&nbsp;000 asukkaan Tampereen kaupunkiseutua.
Lempäälän naapurikunnat ovat Akaa, Kangasala, Pirkkala, Tampere, Valkeakoski ja Vesilahti.

Yleistä


Lempäälä on Tampereen etelänpuoleinen naapurikunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }}/}} round 1}} }}&nbsp;% eli }} }}&nbsp;km² vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km².
Tampereelle on matkaa 23 kilometriä ja Helsinkiin 162 kilometriä. Lempäälä sijaitsee Valtatiet Suomessa 3 (Helsinki–Tampere) ja 9 (Turku–Tampere) sekä Suomen päärata varrella.
Vuonna 1873 valmistunut Lempäälän kanava yhdistää Vanajavesi ja Pyhäjärvi (Tampere).
Lempäälän vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers (heraldikko) ja se on vahvistettu vuonna 1950.
Lempäälän nykyinen kunnanjohtaja on Olli Viitasaari.

Historia


Lempäälä on alun perin kuulunut jo 1200-luvulla perustettuun Suur-Pirkkalan kirkkopitäjään, johon myös Kangasala, Messukylä, Ylöjärvi ja Vesilahti kuuluivat. Ajan myötä Vesilahti ja Lempäälä erosivat tästä suurpitäjästä itsenäiseksi alueeksi, jonka keskus oli Vesilahdessa. Tämä on tapahtunut jo ennen kuin vuonna 1346 mainitaan Vesilahden kirkkoherra.
Eräiden asiakirjalähteiden mukaan Lempäälän ensimmäinen kirkko olisi valmistunut 1418–1419, mutta nykyinen kivikirkko, pyhän Birgitan kirkko on valmistunut myöhemmin, 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa.
Lempäälä mainitaan itsenäisenä seurakuntana ensi kerran 9. tammikuuta 1439, jolloin Turun piispa Maunu II Tavast saapui Lempäälän Kuokkalaan sovittelemaan niin kutsuttua Davidin kapinaa.
Vuonna 1465 Lempäälässä pidetyillä laamanninkäräjillä oli kyse messukyläläisten ja Kuokkalan kyläläisten rajariidoista.
Lempäälän kirkkoherra Erik Edner esitti Tampereen kaupungin perustamista kuningas Kustaa III:lle vuonna 1772.
Maanomistukseltaan Lempäälä on ollut erityisesti 1600–1800-luvuilla kartanoiden hallitsema pitäjä. Lempäälässä on ollut 11 kartanoa: Hietaniemi, Innilä, Kelho, Kukkola, Kulju, Laikka, Lastunen, Loppi, Sotavalta, Tolvila ja Viiala. Kaksi viimeksi mainittua liitettiin 1932 perustettuun Viialan kuntaan. Erityisesti Itä-Lempäälän kartanot Innilä, Kelho, Lastunen, Sotavalta ja Viiala olivat 1700- ja 1800-luvuilla pitkään samojen henkilöiden ja sukujen omistuksessa, jolloin ne muodostivat suuren yhtenäisen alueen. Hietaniemi, Innilä, Kelho ja Sotavalta ovat edelleen maanviljelystiloja.
Lempäälään yritettiin rakentaa kanavaa jo 1700-luku Rikalan kanava, mutta työ jäi kesken. Uudelleen työt aloitettiiin kirkonkylässä 1800-luku, ja uusi Lempäälän kanava valmistui vuonna 1873.
Suomen sisällissota keväällä 1918 rintama pysähtyi Lempäälään kuukaudeksi, kun valkoiset valtasivat Lempäälän 24. maaliskuuta 1918 ja katkaisi radan Tampereelle. Seuraavien kahden viikon aikana Eino Rahjan johtamat punaiset yrittivät murtautua etelästä Toijalasta ja Sääksmäeltä rintaman läpi saarretun Tampereen avuksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Taistelut aiheuttivat suurta aineellista tuhoa erityisesti rintamalinjalle jääneissä Sotavallan ja Kelhon kartanoissa sekä Lipon, Mattilan ja Mantereen kylissä. Punakaarti aloitti vetäytymisensä Valkeakoskelle ja sieltä edelleen Hauhon suuntaan 25. huhtikuuta 1918.
Viime sotien jälkeen Lempäälään asutettiin Sakkolan siirtoväkeä.

Taajamat


Lempäälä on rakentunut yhtenäiseksi nauhataajamaksi Lempäälän keskustasta aina Tampereen rajalle saakka. Keskustan lisäksi Lempäälän muita taajamia ovat Moisio, Kulju ja Sääksjärvi. Kuljussa ja Sääksjärvellä on asunut ja ollut tunnettuja henkilöitä, kuten Veltto Virtanen, Esko Roine, Veikko Sinisalo ja Rauno Lehtinen. Kukkolan kartanosta läheltä Kuljua olivat syntyisin muun muassa Suomen sodan sankari Johan Spoof ja veljekset Raoul af Hällström ja Roland af Hällström. Jääkäripataljoona 27:n sairaanhoitajana tunnetuksi tullut Schwester Ruth eli vapaaherratar Ruth Munck oli taas syntyisin Innilän kartanosta.
Lempäälän ja Tampereen rajalle noussee lähitulevaisuudessa kuntien yhteinen 14 000 asukkaan kaupunginosa, Vuores.

Kylät


Ahtiala, Aimala, Alkkula, Hahkala, Haurala, Hemminkilä, Herrala, Hietaniemi, Hulaus, Hyrkkäälä, Häihenmatka, Hävättilä, Ihamaa, Innilä, Jokipohja, Kelho, Korkeamäki, Kuivaspää, Kulju, Kuokkala, Kärppälä, Lahti, Lastunen, Lietsamo, Lippo, Lumiainen, Maisenranta, Miemola, Moisio, Nurkkila, Nurmi, Perälä, Pyhältö, Rikala, Ruuhola, Ryynikkä, Sarvikas, Sotavalta, Sukkila, Säijä, Sääksjärvi (Lempäälä), Taipale, Vaihmala.
Vaihmalassa sijaitsee Lempäälän ratsastuskoulu Ratsuniitty, HiisiGolf ja FarmiGolf, sekä Hotelli-ravintola Vaihmalan Hovi.

Nähtävyydet


Lempäälän Kuljussa sijaitsee Pirunlinna, jossa on paljon luolia ja kallioita, jotka toimivat kivikaudella ihmisten asuinpaikkoina ja josta on löydetty myös kivikautisia jäänteitä. Lempäälässä, Marjamäessä on Ideaparkin suuri liikekeskus. Lempäälän keskustassa sijaitsee 1275 metriä pitkä Lempäälän kanava.

Marjamäki


Lempäälän Marjamäessä sijaitsee kauppakeskus Ideapark, joka avattiin joulukuussa 2006. Sen yhteyteen on rakenteilla myös muita palveluja.

Tapahtumat


Puntala-rock Lempäälään Karuselli ry:n (LeKa) järjestämä vuosittainen punk-festivaali
Mekanisaatio lan-tapahtuma Lempäälässä. http://www.mekanisaatio.fi
Uusi Alku vuosittainen kristillinen loppiaistapahtuma Hakkarin liikuntahallissa, joka kerää yli 1000 kävijää. http://uusialku.fi/

Ystävyyskunnat


Ulricehamn (Ruotsi)
Øvre Eiker (Norja)
Kerteminde (Tanska)
Tapolca (Unkari)
Lempäälän kummikunta on Upplands-Bro Ruotsissa.

Urheiluseurat ja järjestöt


Lempäälän tennisseura - LeTS
LeKi: jalkapallo, jääkiekko, hiihto, lentopallo, yleisurheilu, tennis, painonnosto, taekwondo, kuntoilu, salibandy
Lempäälän Jyry - LeJy: lentopallo
Lempäälän Pandat: voimistelu
Sääksjärven Loiske: jalkapallo, lentopallo, hiihto, voimistelu, yleisurheilu
Hiisi-Golf: golf
Lempäälän urheiluautoilijat
Lempäälän ampujat
Lempäälän NMKY: koripallo
Lempäälän seudun samoojat
Tarpian suunta - TarpS: suunnistus
Ratsastusseura Pirkanmaan piaffe
Lempäälän toivot - LeTo: haavipallo, jääkiekko, jalkapallo, kaukalopallo, katukiekko ]

Katso myös


Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain#Pirkanmaa

Kirjallisuutta


Kirsti Arajärvi: Lempäälän historia, 1959

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lempaala.fi Lempäälän viralliset sivut
http://www.tampere.fi/vuores/index.html Lempäälän ja Tampereen yhteisen Vuores-hankkeen sivut
http://www.marjamaki.fi/ Marjamäen yritysalueen kehittämishankkeen sivut
Luokka:Lempäälä
ar:لمبالا
cs:Lempäälä
de:Lempäälä
en:Lempäälä
es:Lempäälä
fr:Lempäälä
it:Lempäälä
hu:Lempäälä
nl:Lempäälä
no:Lempäälä
pl:Lempäälä
pt:Lempäälä
ro:Lempäälä
ru:Лемпяаля
se:Lempäälä
sco:Lempäälä
sv:Lembois
vi:Lempäälä

Länsi-malaiji-polynesialainen kieliryhmä

Länsi-malaiji-polynesialaiset kielet

Läntinen Zhou-dynastia


Läntinen Zhou-dynastia (西周 Xi Zhou) hallitsi Kiina 1066 – 771 eaa. Tämä oli osa Zhou-dynastia.
<small>
(Tällä sivulla nimet ovat ensin pinyin-latinisaatio kirjoitettuna, sitten perinteiset merkit ja tämän jälkeen sulkeissa yksinkertaistetut merkit, mikäli nämä poikkeavat perinteisistä merkeistä. Katso myös Ohje:Tyyliopas/Itä-Aasiaa käsittelevät artikkelit.)
</small>
Zhou-dynastian ensimmäinen kuningas, "hienostunut" tai "kultivoitunut" kuningas Wen 周文王 Zhou Wen-wang, kukisti Shang-dynastia viimeisen, turmeltuneen kuninkaan taivaallisella mandaatilla (天命 tianming). oraakkeliluukirjoitukset ja historiallisia dokumentteja tarkastellessa on selvinnyt, että Shang-dynastian alueen valtaus oli Zhou-kansan itään levittäytymisen tulos, mutta ilmeisesti tämä tuli Shang-kuninkaiden kannalta melko yllättäen. Pääkaupungin siirrot Binistä (豳 tai 邠) Qishaniin 岐山 ja Haoon (鎬 tai 镐) on voitu todistaa arkeologia.
Zhou siirtyi Fenjoelta 汾水 Weijoen 渭水 laaksoon Shaanxissa noin 1150 eaa. ja asettui barbaariheimojen rong 戎 ja di 狄 seuraan.
Zhoun hallinto ei ollut turvattu Shangin kukistumisen jälkeen. Kuningas Wun 周武王 omat velipuolet haastoivat hänen valta-asemansa. Vasta oman perheensä päihitettyään hän saattoi perustaa valtakunnan, joka sitten levisi nopeasti Shang-valtioiden vanhojen rajojen ylitse.
Kuningas Wu pyysi ennen kuolemaansa velipuoliaan, Zhoun herttuaa Dania 周公旦 Zhougong Dan ja Shan herttuaa Shitä 召公奭 Shaogong Shi, auttamaan nuorta kuningas Chengiä 周成王 Zhou Cheng-wang maan hallitsemisessa. Herttua Dan, pikemminkin kuin itse kuninkaat, tunnetaan myöhemmissä kirjoituksissa kiinalaisen sivistyksen perustajana. Sanotaan, että hän keksi historiankirjoituksen, hallituksen idean ja saattoi loppuun isänsä työn Yijingin viimeistelemisessä. Teos käsittelee ennustamista siankärsämö (蓍 shi) varsien avulla.
Zhoulla oli kaksi pääkaupunkia, Zongzhou 宗周 (lähellä Xi'ania) dynastian kotimaita ja Chengzhou 成周 (tai Luoyi 雒邑; lähellä Luoyangia) idässä, Shang-kulttuurin alkulähteillä. Zhoun valta ylsi nykyisestä Shaanxista Shandong niemimaalle ja nykyisen Peking alueelle. Etelän ja lännen barbaarit, siis ei-kiinalaiset, olivat kuitenkin riittävän voimakkaita haastaakseen Zhoun. Nykyisen Jiangsun xu-kansa 徐 hyökkäsi peräti itäiseen pääkaupunkiin kuningas Mun 周穆王 hallituskaudella. Kuningas Zhaon 周昭王 sotaretki eteläistä chu-kansaa 楚 vastaan puolestaan epäonnistui. Hyökkäys Quanrongiin 犬戎 tai Xianyuniin 玁狁 770-luvulla eaa. ajoi Zhoun eliitin pakosalle läntisestä pääkaupungista. He asettuivat Chengzhouhun, mutta tämä tapahtuma osoitti ensimmäistä kertaa arojen sotilaiden ylivertaisuuden maata viljeleviin kiinalaisiin verrattuna.

Hallitsijat


<small>(Wang 王 tarkoittaa kuningasta; käännöstä ''herttua'' tällä sivulla käytetään arvonimestä wujue 五爵.)</small>
Zhou Wuwang 周武王 (Ji Fa 姬發 (姬发)), Zhoun ensimmäinen kuningas, noin 1050 eaa.
Zhou Chengwang 周成王, joka hallitsi enonsa, Zhoun herttuan Danin, 周公旦 avulla
Zhou Kangwang 周康王
Zhou Zhaowang 周昭王
Zhou Muwang 周穆王
Zhou Gongwang 周共王
Zhou Yiwang 周懿王
Zhou Xiaowang 周孝王
Zhou Yiwang 周夷王
Zhou Liwang 周厲王, 878–841 eaa.
Hallitsijaton kausi 共和, 841–828 eaa. Lun herttua Zhou ja Yanin herttua Shao hallitsivat lapsikuninkaan puolesta
Zhou Xuanwang 周宣王, 827–782 eaa.
Zhou Youwang 周幽王, 781–770 eaa.

Elämä ja kulttuuri


Zhoun kulttuuri ennen Shang-dynastian kukistamista oli ilmeisesti Weijoen laakson paikallisten kulttuurien sekoitus. Shangin alueita vallatessaan Zhou omaksui Shangin kulttuuripiirteet. He käyttivät lähes samaa oraakkeliluukirjoitukset, samoja pronssin valamistamistapoja ja samoja hautausriittejä kuin Shang-kuninkaat. He kehittivät kuitenkin myös oman astioiden koristelutavan, joka poikkesi selvästi Shang-dynastian koristeluista.
Historialliset tapahtumat Zhou-kaudella kirjattiin muistiin bambu tehtyihin liuskoihin, mutta niitä ei ole säilynyt. Tekstejä on kuitenkin vuosisatojen ajan kopioitu, ja suuri osa niistä on siten edelleenkin luettavissa. Näistä kirjoituksista on tullut myös kungfutselaisuus klassikoita. Oleellisia kirjoja ovat:
Viisi klassikkoa (尚書 / 尚书 Shàngshū - Arvostetut dokumentit) eli Viisi klassikkoa (書經 / 书经 Shūjīng - Dokumenttien klassikko), joka on kokoelma puheita ja keskusteluja Xia-dynastia, Shang-dynastia ja Läntisen Zhou-dynastian ajoilta.
"Laulujen kirja" (Viisi klassikkoa 詩經 / 诗经) on kokoelma hymnejä, arvosteluja ja suosittuja uskonnollisia lauluja Läntisen Zhoun ja Kevättä ja syksyä -kausilta.
"Muutosten kirja" (Yijing 易經 / 易经) käsittelee siankärsämö ennustamista. Sitä pidetään kuningas Wenin ja Zhoun herttuan uudelleenjärjestämänä ja täydentämänä.

Muutokset yhteiskunnassa


Hallitun alueen laajuuden vuoksi alueellisiksi hallitsijoiksi oli saatava luotettavia henkilöitä. Täten erityisesti lähellä pääkaupunkia nimitettiin valtaan sukulaisia. Toinen seuraus laajasta valtakunnasta oli byrokratian tarve. Kirjurintoimistosta (shi 史) tuli huomattavan tärkeä. Valtasuhteet muuttuivat: nyt kuninkaat olivat yksinkertaisesti virkamiesten päämiehiä. Alueellisiksi johtajiksi nimitetyt sukulaiset kävivät sukupolvien vaihtuessa etäämmiksi, ja niin ollen alueet alkoivat etääntyä kuninkaasta ja itsenäistyä. Runoista ja muista kirjoituksista tuli yksilöllisempiä ja niissä saatettiin ilmaista omia mielipiteitä hallitsevasta luokasta. Kirjallisuudessa siirryttiin uskontokeskeisyydestä kohti maailmankuvaa, jossa luonto ja ihmiset olivat keskeisessä asemassa. Ihmiset vastasivat omasta elämästään sen sijasta, että esi-isät tai Taivas olisivat tehneet sen heidän puolestaan.

Läntisen Zhoun kukistuminen


Zhou-dynastia oli naapuriheimojen jatkuvien hyökkäysten kohteena. Kungfutselaiset historioitsijat syyttivät kuningas Youta 周幽王 avustajansa Baosin 褒似 kuuntelemisesta, mikä teki hänestä "turmeltuneen". Kuningas You oli perustanut merkkituliin pohjautuvan varoitusjärjestelmän barbaarien hyökkäysten varalle, mutta Baosi väärinkäytti järjestelmää useita kertoja. Niinpä kun Quanrongin 犬戎 paimentolaiset todella hyökkäsivät, kukaan ei kiirehtinytkään aseisiin. Pakeneva Zhoun eliitti joutui kaivamaan arvokkaat pronssiastiansa maan kätköön, nykypäivän arkeologien iloksi.
Shang-dynastian aikainen kulttuurikehitys muovautui selkeän kiinalaiseen tyyliin Zhou-dynastian aikana. Taide-esineistä tuli käytännöllisempiä, Taivas nähtiin vain hyväksyvänä tai tuomitsevana tahona (se lähetti tulvia, kuivuutta, maanjäristyksiä ja auringonpimennyksiä) ja rakennuksista ja hallintobyrokratiasta tuli osa perinteistä kiinalaista valtiota, ajattelua ja taidetta. Läntisestä Zhou-dynastiasta tuli malli kiinalaisen imperialismin historialle, sillä se näki yhdenmukaisuutta siinä, missä itse asiassa oli kulttuurista ja etnistä erilaisuutta.

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Shang-dynastia
vallitseva suurempi jakso: Zhou-dynastia
seuraava kausi: Itäinen Zhou
1100-luku eaa.
1000-luku eaa.
900-luku eaa.
800-luku eaa.
700-luku eaa.
Luokka:Kiinan dynastiat
bg:Западна Джоу
ca:Zhou de l'Oest
de:Westliche Zhou-Dynastie
en:Western Zhou
fr:Période des Zhou de l'Ouest
hak:Sî-Chû
ko:서주
hi:पश्चिमी झोऊ राजवंश
nl:Westelijke Zhou-dynastie
no:Det vestlige Zhou-dynasti
ru:Западная Чжоу (династия)
sv:Västra Zhoudynastin
uk:Західна Чжоу
zh-yue:西周
zh:西周

Läntinen Han-dynastia


Läntinen Han-dynastia hallitsi Kiina 206 eaa.–24. Tämä oli osa Han-dynastia.
Han-dynastian perusta ei poikennut merkittävästi Qin-dynastiasta. Ensimmäiset Han-keisarit olivat Qinin hallitsijoiden perillisiä ja jatkoivat heidän työtään. Perinteinen historiankirjoitus maalaa hyvin tumman kuvan ensimmäisestä keisarista tyranniotteineen ja pitää Han-dynastian aikaista älymystön kohtelua ylivertaisena. Kuitenkin dynastioilla oli samat käsitykset filosofiasta ja uskonnosta. Valtion ulkopuoliset olosuhteet pysyivät samanlaisina ja keisari Wun valtakaudella (141 eaa.–87 eaa.) ensimmäisen keisarin aloittamat laajennusyritykset Mongolia, Korea, keski-Aasia, etelä-Kiinaan ja Vietnam yksinkertaisesti jatkuivat noin sadan vuoden tauon jälkeen.
Pidemmällä aikavälillä Han-dynastiassa kuitenkin tapahtui evoluutiota, joka erotti sen Qin-dynastiasta. Tähän vaikuttivat talouden laajeneminen, kiinalaisten ja aroilla asuvien kansojen suhteiden muuttuminen, keskushallinnon voimistuminen, valtion otteen heikkeneminen maanviljelijöistä ja niin edelleen. Jo Han-dynastian perustaja Liu Pang kuitenkin lievensi Qin-dynastian julmia rangaistuksia.

Katso myös


200-luku eaa.
100-luku eaa.
ensimmäinen vuosisata
Luokka:Kiinan dynastiat
zh-min-nan:Se Hàn
cs:Dynastie Západní Chan
de:Westliche Han-Dynastie
en:Han Dynasty#Western Han
gan:西漢
hak:Sî-Hon
ko:전한
he:שושלת האן המערבית
nl:Westelijke Han-dynastie
ja:前漢
no:Det vestlige Han-dynasti
th:ราชวงศ์ฮั่นตะวันตก
ug:غەربىي خەن سۇلالىسى
zh-yue:西漢
zh:西汉

Läntinen Jin-dynastia


Läntinen Jin-dynastia (myös Tsin tai Chin, 西晉 (yksinkertaistetut merkit 西晋) xī jìn) hallitsi Kiina 265 – 316. Sen perusti Sima (司馬) -perhe. Pääkaupunkina toimi vuoteen 311 saakka Luoyang, kunnes Han Zhaon joukot vangitsivat keisari Huain. Tällöin pääkaupunki siirrettiin Chang'aniin kunnes sekin vallattiin vuonna 316.
Valloitettuaan Wu-kuningaskunta vuonna 280 koko maa oli jonkin aikaa taas yhdistettynä Jin-dynastian alaisuudessa. Kahdeksan prinssin sodan jälkeen Jin-dynastia ei kuitenkaan pystynyt estämään paimentolaisten hyökkäyksiä ja kansannousuja. Chang'anin valtauksen jälkeen hovi pakeni etelään Jiankangiin (lähellä Nanjingia) Longya:n prinssin suojiin. Tämä prinssi nimettiin sitten Jin-keisariksi ja Itäinen Jin-dynastia sai alkunsa.

Katso myös


200-luku
300-luku
Luokka:Kiinan dynastiat
de:Westliche Jin-Dynastie
hak:Sî-Chìn
ko:서진
lt:Vakarų Dzin
ja:西晋
zh:西晋

Linux (ydin)


Kuva:NewTux.svg on ollut Linuxin maskotti versiosta 2.0 lähtien.]]
Linux on alun perin suomenruotsalaisen Linus Torvaldsin kehittämä käyttöjärjestelmän ydin, joka on lisensoitu GPLv2-lisenssillä. Ydin eli kerneli () on tietokoneen käyttöjärjestelmän alin osa, joka mahdollistaa kaikkien muiden tietokoneen ohjelmien toiminnan. Torvalds julkaisi ensimmäisen Linuxin version vuonna 1991.
Arkikielessä Linuxilla tarkoitetaan usein kokonaista käyttöjärjestelmää, jonka ytimenä Linux toimii, eli Linux-jakelua, joka sisältää ytimen lisäksi muun muassa erilaisia kirjastoja, apuohjelma, Käyttöliittymä ja Valmisohjelma valmiiksi paketoituna loppukäyttäjää varten, helpottamaan tietokoneen käyttöönottoa. Pelkästä Linux-ytimestä erottamiseen jakeluista käytetään toisinaan nimitystä GNU/Linux, sillä käyttöjärjestelmä ja sovellukset sisältävät paljon GNU tuottamia ohjelmistoja.

Historiaa


Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä opiskellut Linus Torvalds aloitti Linuxin kehittämisen 21-vuotiaana vuonna 1990. Linux lähti liikkeelle töiden jakamisen () harjoitustyöstä, jota Torvalds kehitteli tehtävänantoa monipuolisemmaksi. Työstä kehkeytyi kokonaisen käyttöjärjestelmän toimintoja sisältävä tietokoneohjelma.
Torvalds oli tyytymätön MS-DOS-käyttöjärjestelmään, joka hyödynsi huonosti hänen vasta hankkimansa 386 -koneen edistyneitä ominaisuuksia. Häntä kiinnosti Unix, sillä se oli vakaa ja siinä oli sellaisia ominaisuuksia, joita hän halusi. Unix oli suosittu ja sitä pidettiin hakkerien keskuudessa ainoana oikeana käyttöjärjestelmänä. Se oli kuitenkin liian vaativa ja kallis tietokone-käyttöön. Unixin lähdekoodi ei myöskään ollut enää vapaasti saatavilla.
Torvalds sai yliopistosta käsiinsä Andrew Tanenbaumin ohjelmoiman Minixin. Se oli PC:lle tarkoitettu, Unixia muistuttava käyttöjärjestelmä, joka oli suunniteltu opetuskäyttöön. Minixin lähdekoodi oli vapaasti kaikkien niiden saatavilla, joilla oli kopio Tanenbaumin kirjasta. Ohjelmoijat pystyivät näin opiskelemaan olemassa olevaa käyttöjärjestelmää ensimmäisen kerran sitten Unixin alkuaikojen.
Minixkään ei ollut sitä, mitä Torvalds oli hakemassa. Se kuitenkin mahdollisti ja inspiroi Linuxin ohjelmoinnin aloittamisen. Torvalds asensi Minixin koneeseensa ja kirjoitti uutta ydintä koko kesän. Vähitellen hän kokosi konekielellä ja C (ohjelmointikieli) käyttöjärjestelmän ytimen. Työ eteni hitaasti eikä hän kertonut hankkeestaan vielä muille. Torvaldsin alkuperäisenä tarkoituksena ei ollut luoda käyttöjärjestelmää koko maailmalle, vaan ainoastaan omiin tarpeisiinsa. Jos hän olisi jatkanut yksin, Linuxia olisi tuskin julkaistu, sillä sen kehittäminen olisi pysähtynyt Torvaldsin omien tarpeiden täytyttyä. Torvalds julkisti projektinsa 26. elokuuta 1991 kirjoittamalla comp.os.minix-uutisryhmään. Versio 0.01 valmistui saman vuoden syyskuussa.
Lokakuussa 1991 versio 0.02 oli valmis ja Torvalds päätti laittaa sen vapaasti kaikkien saataville. 5. lokakuuta Usenet lähettämässään viestissä Torvalds kertoi lähdekoodin löytyvän FTP-palvelimen nic.funet.fi hakemistosta /pub/OS/Linux ja antoi ohjeita kääntämistä varten. Hän varoitti, että ohjelma oli hakkerilta hakkereille. Sen toimintakuntoon saattaminen saattoi siis vaatia hakkerin taitoja. Lisäksi hän rohkaisi muuttamaan ohjelmaa vapaasti ja toivoi kommentteja mahdollisista muiden Minixille kirjoittamista apuohjelmista ja funktioista. Toimiakseen Linux vaati vielä Minixin siinä koneessa, jossa sitä haluttiin käyttää. Myöhemmin samassa kuussa julkaistiin versio 0.03.
Alun perin Linus Torvalds oli suunnitellut antavansa ohjelmansa nimeksi Freax, joka olisi johdettu sanoista ''free Unix'' (vapaa Unix) tai ''freaks'' (omituiset, intoilijat, friikit). FTP-palvelimen ylläpitäjä Ari Lemmke ei kuitenkaan ollut pitänyt nimestä. Hän oli perustanut omalle xgw:n palvelimelleen Linux-nimisen käyttöalueen Torvaldsia varten.
Palautetta ja virheraportteja tuli valtavasti. Internetin ja avoimesti saatavilla olleen lähdekoodin ansiosta ihmiset eri puolilla maailmaa pääsivät kehittämään Linuxia. Ytimen versio 0.10 julkaistiin marraskuun alussa 1991, jolloin käyttäjiä oli 10–20. 0.10 oli ensimmäinen versio, joka oli käyttökelpoinen ilman Minixiä, jolloin Linus päätti nostaa versionumeron suoraan 0.03:sta 0.10:iin. 8. joulukuuta 1991 julkaistu versio 0.11 oli jo täysin itsenäisesti käytettävissä. Kun versio 0.12 julkaistiin tammikuussa 1992, Linuxin parissa työskenteli aktiivisesti lähes kaksisataa ihmistä. Tuolloin ydin oli jo vakaa ja toimiva. Yhdessä GNU-hankkeen luomien työkalujen kanssa siitä oli rakennettavissa kokonainen käyttöjärjestelmä. Linux alkoi levitä nopeasti. Vielä samana vuonna saatiin valmiiksi toimiva ja graafisella käyttöliittymällä varustettu työpöytä-Linux PC-koneisiin. Näihin aikoihin Linuxista kiinnostuttiin myös yliopistomaailman ulkopuolella.
Linuxin varhaiset versiot oli julkaistu Torvaldsin itse kirjoittamalla lisenssillä, joka ei sallinut ytimen levitystä rahaa vastaan. Linus ilmoitti version 0.12 julkistuksen yhteydessä siirtyvänsä käyttämään GNU GPL -lisenssiä 1. helmikuuta 1992 lähtien.
Torvalds johtaa edelleen Linuxin ohjelmointityötä. Linux on Avoin lähdekoodi ohjelmisto ja siihen voi kuka tahansa tehdä muutoksia. Mikäli haluaa omat muutoksensa Linuxin viralliseen versioon, ne tulee toimittaa Linux Kernel -postituslistalle, jolloin ohjelmakoodi kulkee Torvaldsin tai hänen luottohenkilöidensä kautta.

Linux-aikajana


Linux 0.01 julkaistiin syyskuussa 1991.
Linux 0.02 julkaistiin 5. lokakuuta 1991.
Linux 0.03 julkaistiin lokakuussa 1991.
Linux 0.10 julkaistiin marraskuussa 1991.
Linux 0.11 julkaistiin 8. joulukuuta 1991.
Linux 1.0 julkaistiin maaliskuussa 1994.
Linux 1.2 maaliskuussa 1995 lisäsi tuen Alpha-, SPARC- ja MIPS-suoritin ja ELF-binääritiedostomuodolle.
Linux 2.0 kesäkuussa 1996 mahdollisti käytön usealla suorittimella yhtä aikaa (monisuoritintuki) sekä tuen m68k- ja PowerPC-arkkitehtuureille.
Linux 2.2 tammikuussa 1999 lisäsi televisiokorttien tuen, bittikarttagrafiikkaa tukevan konsolin ja IPv6-tuen.
Linux 2.4 tammikuussa 2001 lisäsi ISA-PnP-, USB- ja PCMCIA-tuen, sekä tuen yli 2 GiB tiedostoille (LFS) ja ext3- ja ReiserFS-tiedostojärjestelmät (ReiserFS versiossa 2.4.1). Versio 2.4.6 lisäsi Bluetooth-tuen.
Linux 2.6 joulukuussa 2003 lisäsi XFS- ja JFS-tiedostojärjestelmät, sisälsi uudet Advanced Linux Sound Architecture-ääni- ja syöttölaitteiden ajurit, Native POSIX Thread Library tuen ja tehosti käyttöä suurissa järjestelmissä.
Linux 3.0 heinäkuussa 2011 on edelleen kehitysversio, mutta Torvalds ilmoitti muuttavansa versionumeroa Linuxin 20-vuotispäivien kunniaksi.
Linux 3.1 lokakuussa 2011 on edelleen kehitysversio ja se lisäsi tuen OpenRISC-suorittimelle ja Near Field Communication.

Katso myös


Avoin lähdekoodi
Vapaa ohjelmisto
Linux Kernel -postituslista
Linus Torvalds

Lähteet

Aiheesta muualla


http://groups.google.com/groups?selm=1991Oct5.054106.4647%40klaava.Helsinki.FI Torvaldsin ilmoitus Linuxin versiosta 0.02 Internetin postituslistalla vuonna 1991
http://kernel.org Linux-ydin
http://linux.fi Linux.fi - suomenkielinen Linux-aiheinen wiki, joka sisältää tietoa ja vinkkejä Linuxiin käyttöön
http://www.cs.helsinki.fi/linux15vuotta Helsingin yliopiston 4.9.2006 järjestämän Linuxin 15-vuotisseminaarin sivu
Luokka:Linux
Luokka:Vapaa ohjelmisto
ar:نواة لينكس
az:Linux nüvəsi
id:Linux (kernel)
ms:Linux (inti)
bn:লিনাক্স কার্নেল
bg:Линукс (ядро)
ca:Linux (nucli)
cs:Linux (jádro)
de:Linux (Kernel)
el:Πυρήνας Linux
en:Linux kernel
es:Núcleo Linux
fa:هسته لینوکس
fr:Noyau Linux
ko:리눅스 커널
ilo:Linux (kernel)
is:Linux
it:Linux (kernel)
he:לינוקס (ליבה)
csb:Linux (jądro)
lt:Linux (branduolys)
hu:Linux (rendszermag)
ml:ലിനക്സ് കെര്‍ണല്‍
nl:Linuxkernel
ja:Linuxカーネル
no:Linux (kjerne)
nn:Linux-kjernen
oc:Nuclèu Linux
or:ଲିନକ୍ସ କର୍ନେଲ
pl:Linux (jądro)
pt:Linux (núcleo)
ro:Linux (nucleul)
ru:Ядро Linux
scn:Linux (nùcliu)
si:ලිනක්ස් ක'නලය
simple:Linux kernel
sk:Linux (jadro)
szl:Linux (kernel)
sr:Језгро линукса
sv:Linux (kärna)
ta:லினக்ஸ் கருனி
te:లినక్స్ కెర్నల్
th:ลินุกซ์ เคอร์เนล
vi:Hạt nhân Linux
tr:Linux çekirdeği
uk:Ядро Linux
zh:Linux内核

Läntinen Wei-dynastia

Läntinen Wei-dynastia hallitsi osaa Pohjois-Kiinasta 535 – 556. Läntinen Wei oli yksi Pohjoiset dynastiat. Sen pääkaupunkina toimi Chang'an.
Muut Pohjoiset dynastiat olivat:
# Pohjoinen Wei-dynastia 386 – 534
# Itäinen Wei-dynastia 534 – 550
# Pohjoinen Qi-dynastia 550 – 577
# Pohjoinen Zhou-dynastia 557 – 581

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia
vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat
vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat
vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat
seuraava kausi: Pohjoinen Zhou-dynastia
seuraava koko Kiinan kattava kausi: Sui-dynastia
500-luku
Luokka:Kiinan dynastiat

Liao-dynastia

Liao-dynastia (遼朝 Liáo cháo) hallitsi osaa pohjois-Kiinasta 916 – 1125. Sitä kutsutaan myös kitaanidynastiaksi (tai khitaani) - itse asiassa Liao-nimi sille annettiin vasta 947. Dynastian perusti Yelü (耶律 yē lǜ)-perhe kitaanitheimosta Tang-dynastian loppuvaiheissa 907, aikakausinimi sille antoi Yelü A Bao Ji vuonna 916.
Jin-dynastia löi sen vuonna 1125, joskin Yelü Da Shin (耶律大石 yē lǜ dà shí) johdolla perustettiin vielä Läntinen Liao-dynastia 1125-1220, joka tunnetaan myös nimillä Kara-Khitai tai Qara Khitai. Se säilyi aina Tšingis-kaanin Mongolivaltakuntaratsuväen tuloon saakka.

Dynastian nousu ja tuho


Liao-dynastia harrasti varsinaisia valloitussotia yksinkertaisten iskujen sijaan. Vuonna 946 he valloittivat Song-dynastian pääkaupunki Kaifengin (Bian) ja jatkoivat hyökkäyksiä Song-joukkoja vastaan. Kyllästyttyään jatkuviin taisteluihin paimentolaisia vastaan, Kiinan hallitus (siis Song-dynastia) tarjosi rauhansopimusta rajojen rauhoittamiseksi vuonna 1005. Tämän saadakseen heidän oli kuitenkin maksettava valtavia tribuuttilahjoja pohjoisen paimentolaisjohtajille. Pidemmän päälle nämä korkeat kustannukset osoittautuivat kannattaviksi, sillä Liao-dynastian hallitsijat saivat leppoisat olot kiinalaisten heille takaamilla tuloilla. He tottuivat nopeasti kiinalaiseen elämäntapaan, arvostivat kehittynyttä hallintojärjestelmää ja ryhtyivät maatalous- ja teollisuustuotantoon.
Liao-kitaanit kiinalaistuminen, ja tämä taloudellisten ja sosiaalisten arvojen muutos hävitti heidän sotaintonsa. Jo 900-luvulla he kehittivät oman kirjoitusjärjestelmänsä, joka ideoitiin kiinan kirjoitusjärjestelmän pohjalta, tosin se ei oikein soveltunut kitaanin kieli kaltaiseen agglutinoiva kieli kieleen.
Vuonna 1120 Song-dynastian hallitus muodosti liittouman Mantšurian Jin-dynastia kanssa hyökätäkseen Liao-valtakuntaa vastaan. Sisäisten riitojen heikentämä Liao-hallinto kärsi tappion Jin-dynastian hyökkäyksissä ja vetäytyi länteen, missä uusi Läntisen Liaon kuningaskunta perustettiin (turkin kieli: Karakitan - "Musta kitaani"; kiinan kieli: Hei Han 黑汗). He ottivat mukaansa kiinalaiset tavat, ja koska heissä oli huomattava määrä nestorianismi, heistä on lähtöisin tarina Sisä-Aasian pappi-kuningas Johannes. Mongolit valloittivat läntisen Liaon vuonna 1218.

Hallitsijat

Katso myös


Kiinan dynastiat
edelliset kaudet: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat, Tang-dynastia
samanaikaiset kaudet: Viisi dynastiaa, Song-dynastia ja pieneltä osin myös Jin-dynastia
seuraava kausi: Jin-dynastia
900-luku
1000-luku
1100-luku

Aiheesta muualla


http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/valtio-historia/historia/1331/khitan-kansan-liao-dynastia-osa-76 Radio86.fi: Khitan-kansan Liao-dynastia
Luokka:Kiinan dynastiat
ar:مملكة لياو
an:Dinastía Liao
az:Liao sülaləsi
id:Dinasti Liao
ms:Dinasti Liao
de:Liao-Dynastie
en:Liao Dynasty
es:Dinastía Liao
fa:دودمان لیائو
fr:Dynastie Liao
ko:요나라
hi:लियाओ राजवंश
hr:Dinastija Liao
it:Dinastia Liao
mn:Хятан гүрэн
nl:Liao-dynastie
ja:遼
no:Liao-dynastiet
oc:Dinastia Liao
pl:Dynastia Liao
pt:Dinastia Liao
ru:Ляо
sr:Династија Љао
sh:Dinastija Liao
sv:Liaodynastin
vi:Nhà Liêu
tr:Liao Hanedanı
zh-yue:遼國
zh:辽朝

Luonnollinen luku

Tiedosto:Three_apples.svg
Luonnollisia lukuja ovat tavalliset arkipäiväiset luku, joilla ilmaistaan ''lukumäärää'' ("minulla on ''kuusi'' omenaa") tai ''sijoittumista'' ("tulin ''kolmantena'' maaliin"). Nykyään on tavallista nimittää eli ''nominalisoida'' kohteita numeroilla ("tulin ensin bussilla ''32'' ja vaihdoin sitten ''6'':een"). Laskeminen perustuu luonnollisiin lukuihin, josta matematiikka moninaisuus on alkujaan lähtöisin.
Perinteisesti luonnollisiin lukuihin luetaan luvut <math>\{1, 2, 3, \dots\}</math>, mutta joskus mukaan otetaan pienimmäksi luvuksi nolla eli <math>\{0, 1, 2, \dots\}</math>. Joukko-oppi käsittein luonnolliset luvut muodostavat lukujoukko, jonka tunnuksena käytetään kapitaalikirjainta <math>\mathbb{N}</math>.

Johdanto


Käyttö


Luonnollisilla luvuilla on kolme päätarkoitusta. Niillä ilmaistaan kohteiden lukumääriä eli ''kardinaalia'' sanomalla esimerkiksi "pöydällä on kolme omenaa". Luvuilla voidaan nimetä asioita. Esimerkiksi ihmiset nimetään sosiaaliturvatunnuksella ja bussilinjat numeroilla ("linja 32"). Vielä luvuilla voidaan ilmaista järjestystä eli ''ordinaalia''. Esimerkiksi urheilussa ilmaistaan maalintulojärjestys kirjaamalla nopeimmalle numero yksi, toiseksi nopeimmalle numero 3 ja niin edelleen. Myös asioimisen vuoronumerot ovat ordinaalilukuja.

Lukujen ilmaiseminen ja laskeminen


Kielissä on erilliset nimet eli lukusanat pienille luvuille. Suomen kielessä nämä kardinaalilukusanat ovat ''yksi'', ''kaksi'', ''kolme'', ..., ''yhdeksän'' ja ''kymmenen''. Järjestysluvuillä on monissa kielissä eri nimet. Suomessa nämä ordinaalilukusanat ovat ''ensimmäinen'', ''toinen'', ''kolmas'', ..., ''yhdeksäs'' ja ''kymmenes''. Suuremmat kymmenjärjestelmän luvut ilmaistaan yhdistelemällä kymmenluvut ja yksikköluvut toisiinsa. Esimerkiksi luku 23 sanotaan ''kaksikymmentä kolme''. Suurten lukujen nimet otetaan käyttöön omat lukusanat, vaikka lukujen numeraaliset merkinnät säilyttävät yksinkertaisuutensa.
Muinoin, mikä lukujen historiassa tarkoittaa kivikautta, kun eri ihmisryhmät puhuivat tuhansia erilaisia kieliä, kaupankäynnissä lukumäärien ilmaisemiseen on varmasti käytetty erilaisia universaaleja tapoja. Vieläkin eri kansat ilmaisevat sormillaan, käsillään ja muilla viittomilla numeroita ja lukumääriä. Helpompia ymmärtää ovat sormimerkit, mutta käytössä on edelleen lukusanojen viittomia, joilla voi ilmaista tuhansia ellei suurempiakin lukuja.
Sormilla myös lasketaan, sillä luvun muistaminen sormien asennoista on kätevää. Sormet ja maahan piirretyt apuviivat auttavat suurtenkin lukujen yhteenlaskemisessa. Tiedetään kuitenkin, että laskemisessa on käytetty runsaasti erilaisia apuvälineitä. Yleisin apuväline ovat olleet pussillinen pikkukiviä tai siemeniä, joilla lukumäärät tai laskettavat luvut muistetaan laskuoperaation aikana. Antiikin kreikkalaiset käyttivät laskutauluja, kiinalaiset helmitauluja ja laskusauvoja ja niin edelleen. Myös mekaaniisia koneita on käytetty laskutoimituksien apuna. Nykyiset elektroniset laskimet ovat kuitenkin syrjäyttäneet edellä mainitut menetelmät.

Lukujen ominaisuuksia


Lukuteoria tutkii luonnollisten lukujen syvällisempiä ominaisuuksia kuten esimerkiksi alkulukujen jakaumaa. Nämä ominaisuudet ovat perusteltavissa logiikan avulla.
Lukuihin liitetään myös muita ominaisuuksia. Muinaiset kreikkaiaiset pythagoralaiset kirjoittivat perinteitään muistiin ja uskoivat itsekin luvuilla oleviin mystisiin ja kosmisiin ominaisuuksiin. Taikauskon lisäksi monet pääuskonnoista sisältävät erilaisia lukuihin perustuvia rituaaleja. Tiedetään myös, että luvut ovat olleet osana uskonnollisten menojen harjoittamisessa useissa luonnonuskonnoissa.

Lukujoukko


Lukujoukkojen intuitiivinen perusta


Luonnollisia lukuja <math>\{0, 1, 2, 3, \dots\}</math> käsitetään intuitiivisesti lukumääriä ilmaisevaksi lukujoukoksi. Se, kuuluuko luku 0 (luku) luonnollisiin lukuihin, vaihtelee tämän takia tarpeen mukaan. Nollan puutuuminen joukosta yksinkertaistaa joitakin laskulakeja, toisinaan sitä tarvitaan joskus yksinkertaistamaan niitä. Jos nolla kuuluu joukkoon, merkitään joukkoa <math>\mathbb{N}_0</math>, ja ellei, sitä merkitään <math>\mathbb{N}</math> tai <math>\mathbb{N}^{*}</math>. Joukkoa <math>\mathbb{N}_0</math> on kutsuttu myös käsitteellä ''epänegatiiviset kokonaisluvut''.

Lukujoukkojen matemaattinen perusta


Eräät lukuteoreetikot ovat vaatineet, että luonnollisten lukujen olemassaolo tulee hyväksyä aksiooma samalla tavalla kuin Euklides menetteli antiikin kreikassa geometrian osalta teoksessaan Alkeet. Kuuluisin tällainen aksiomaattinen määritelmä on Peanon aksioomat. Monet lukujen ominaisuudet voidaan todistaa käyttämällä vain Peanon aksioomia.
Tästä huolimatta, ilmeisesti joukko-opin tulosten innoittamina, myös Alfred North Whitehead ja Bertrand Russell ponnistelivat vuosia luodakseen filosofisesti ja loogisesti ehyen rakenteen luonnollisten lukujen olemassaolon ja luonteen perustelemiseksi. He julkaisivat ajatuksensa teoksessaan Principia Mathematica, mutta koska luonnollisten lukujen oppirakennelmasta tuli monimutkainen he totesivat tämän yrityksen epäonnistuneen.
Kun nykyään esitetään luonnolliset luvut rekursiivisena prosessina, jossa, lähtien liikkeelle pienimmästä luonnollisesta luvusta (joko 0 tai 1), jokaiselle luonnolliselle luvulle muodostetaan seuraaja Yhdiste (matematiikka)en avulla. Jos ensimmäiseksi luonnolliseksi luvuksi valitaan nolla, sitä merkitään silloin tyhjällä joukolla
:<math>0 = \empty =\{\}.</math>
Nollan seuraaja on yksi, joka muodostetaan ottamalla nollaa identifioiva tyhjä joukko ykköstä identifioivaan joukkoon jäseneksi
:<math>1 = \{\empty\}.</math>
Luku kaksi muodostetaan ykkösestä yhdistämällä tyhjä joukko ykköstä identifioivaan tyhjän joukon joukkoon, ja niin edelleen
:<math>2 = \{\empty,\{\empty\}\},</math>
:<math>3 = \{\empty,\{\empty,\{\empty\}\}\},</math>
:<math>4 = \{\empty,\{\empty,\{\empty,\{\empty\}\}\}\},\dots</math>
Koska rekursion alussa nollaa edusti tyhjä joukko, tulee ykköstä edustaa <math>1 = \{\empty\} = \{0\}</math> eli sen edeltäjä, kakkosta <math>2 = \{\empty,\{\empty\}\}=\{0,\{0\}\}=\{0,1\}</math> eli edeltäjä ja nolla, kolmosta <math>3 = \{\empty,\{\empty,\{\empty\}\}\}= \{0,\{0,\{0\}\}\}= \{0,\{0,1\}\}= \{0,\{0,1\}\}= \{0,2\}</math> eli edeltäjä ja nolla, ja niin edelleen.
Käyttämällä konstruktiossa alkioina tyhjiä joukkoja (eli ei mitään) voitiin lähes humoristisesti korostaa sitä, ettei lukumäärien esittämiseen tarvita konkreettisia esineitä tai asioita. Samalla korostuu se intuitiivinen lähestymistapa, että jokaisella luonnollisella luvulla on aina seuraaja.

Järjestetty joukko


Koska luonnolliset luvut edustavat määrää, on se luonnostaan järjestetty joukko, jossa järjestysrelaatiolla voidaan ilmaista luonnollisten lukujen kaksi tärkeintä ominaisuutta. Kun kaksi lukua verrataan, saadaan aina joko <math>a < b \,</math> tai <math>a = b \,</math> tai <math>a > b \,</math>. Tätä ominaisuutta kutsutaan trikotomiaksi. Jos tarkastellaan kolmea luonnollista lukua, joille pätee ensin <math>a < b \,</math> ja <math>b < c \,</math>, niin silloin voidaan päätellä myös, että <math>a < c \,</math>. Tätä ominaisuutta kutsutaan Transitiivisuus (matematiikka). Järjestysrelaation toiminnasta johtuu se, että luonnolliset luvut, ja kaikki sen osajoukot, ovat hyvinjärjestys lukujoukko.

Luonnollisten lukujen algebra


Seuraavat laskutoimitus ovat voimassa luonnollisilla luvuilla. Olkoot <math>a, b, c \in \mathbb N</math>. Tällöin voidaan laske yhteen- ja kertolaskuja vaihtoehtoisesti seuraavilla tavoilla:
<math>a + (b + c) = (a + b) + c \,</math> (yhteenlaskun liitäntälaki)
<math>a(bc) = (ab)c \,</math> (kertolaskun liitäntälaki)
<math>a + b = b + a \,</math> (yhteenlaskun vaihdantalaki)
<math>ab = ba\,</math> (kertolaskun vaihdantalaki)
<math>a(b + c) = ab + ac \,</math> (Osittelulaki)
<math>a + 0 = a \,</math> (jos luku 0 kuuluu joukkoon, se on yhteenlaskun neutraalialkio)
<math>1a = a \,</math> (luku 1 on kertolaskun neutraalialkio)
Luonnollisten lukujen joukko on laskutoimituksen suhteen suljettu, jos kahden luvun tulos kuuluu luonnollisiin lukuihin. Yhteenlaskun suhteen näin onkin, sillä kahden luvun <math>a</math> ja <math>b</math> summa <math>a+b</math> on aina edellisiä suurempi luku ja kuuluu siten luonnollisiin lukuihin. Sama ominaisuus on kertolaskullakin. Tämän vuoksi lukujoukko on suljettu yhteenlaskun ja kertolaskun suhteen.
Edelleen, koska molemmat laskutoimitukset ovat liitännäinen eli toteuttavat liitännäislain, sanotaan, että <math>(\N,+)</math> on yhteenlaskun suhteen ja <math>(\N,\cdot)</math> kertolaskun suhteen puoliryhmä. Jos joukkoon luetaan mukaan nolla eli yhteenlaskun neutraalialkio, kutsutaan puoliryhmää <math>(\N_0,+)</math> monoidiksi. Kertolaskun suhteen <math>(\N,\cdot)</math> on jo monoidi, koska sen ykkösalkio luku 1 kuuluu jo luonnollisiin lukuihin.

Mahtavuus


Käytännön laskemisessa luonnollisia lukuja käytetään asioiden luettelointiin ja määrien ilmaisemiseen. On siis olemassa suurin luku, jota tähän tarvitaan. Matematiikassa kuitenkin oletetaan, että luku voi olla kuinka suuri hyvänsä, sillä jo yhteenlasku summaa suuret luvut suuremmiksi luvuiksi. Filosofiselta kannalta onkin järkevää sallia lukujen lukumäärän ääretön, koska näin lukuteoria yksinkertaistuu.
joukko-oppi luoja Georg Cantor tutki lukujoukkojen lukumääriä ja huomasi lukujoukkojen olevan "eri kokoisia". Esimerkiksi luonnollisia lukuja oli vähemmän kuin reaalilukuja, vaikka molempia on ääretön määrä. Syy tähän eroon on se, että reaalilukuja on runsaasti luonnollisiten lukujen välissäkin. Cantor kutsui lukujoukon kokoa sanalla mahtavuus. Hän vertasi muiden lukujoukkojen mahtavuutta luonnollisten lukujen mahtavuuteen, jonka hän nimesi <math>card(\N)=\aleph_0 = \infty</math>.
Luonnollisten lukujen lisäksi löytyy lukuisia joukkoja, joiden mahtavuus on sama <math>\aleph_0</math>. Tällaisia ovat esimerkiksi kokonaisluvut ja rationaaliluku. Myös parillinen on yhtä mahtava joukko, kuin kaikki luonnolliset luvut.
Mahtavuuksia verrataan luettelemalla luonnollisten lukujen rinnalle vertailujoukon lukuja pareiksi. Jos havaitaan, että luettelointia voi jatkaa kummankin joukon avulla äärettömän monta kertaa, ovat lukujoukot yhtä mahtavia. Esimerkiksi parillisia lukuja verrataan siten, että sen pienin luku 2 kytketään luonnollisten lukujen pienimpään lukuun 1, parillisten seuraava 4 kytketään luonnollisten 2:een, parillisten 6 kytketään luonnollisten 3:een, ja niin edelleen. Tätä jatketaan äärettömän monta kertaa, mikä on mahdollista, koska kumpaakin lukujoukkoa on ääretön määrä. Tämän jälkeen todetaan vain, että kumpikin joukko on yhtä mahtava. Vertailua kutsutaan lukujoukon numeroimiseksi ja parillisia lukuja on numeroituvasti ääretön määrä.

Aritmeettinen tiheys


Vaikka parilliset luvut ovat yhtä mahtava lukujoukko kuin kaikki luonnolliset luvut, on niitä kuitenkin "vähemmän". Tämä voidaan havainnollistaa Aritmeettinen tiheys. Koska joka toinen luku on parillinen luku, on niiden tiheys 0,5.

Historiallisesti merkittäviä osajoukkoja


Lukujen mystiikka on maailmanlaajuinen ja ikiaikainen ilmiö, jonka puitteissa luonnolliset luvut olivat osana riittejä ja uskonnollista palvontaa sekä elementtinä taikauskossa. Ehkäpä näistä perinteistä juontaa juurensa esimerkiksi helleenit kiinnostus numerologiaan, joita muun muassa pythagoralaiset tutkivat. Näistä perinteistä kertyi riittävästi tietoa lukujen ominaisuuksista, johon lukuteoria perustuu.
Lukujen jako parillinen luku ja pariton luku on varmasti ikivanha. Parillisuuden määritelmä on Euklides mukaan "... jos se voidaan puolittaa. Pariton luku ei voida puolittaa tai se eroaa yhdellä parillisesta luvusta".
kuvioluku on muodostavat ryhmän figuratiivisia lukuja. Jos lukua vataava määrä kiviä voidaan asettaa kolmioksi (Kolmioluku), neliöksi (Neliöluku), viisikulmioksi (Viisikulmioluku) ja niin edelleen, on kyseessä kuvioluku.
Alkuluku ovat lukuja, jotka ovat jaollisuus vain itsellään tai ykkösellä. Jokainen luonnollinen luku voidaan esittää tekijä tulona ja erityisesti jokainen luku voidaan esittää alkulukujen tulona. Myös näitä tutkittiin varhain pythagoralaisten toimesta.
Paljon on tutkittu myös ystävällinen lukupari, täydellinen luku, runsas luku ja vajaa luku sekä taikaneliöitä ja Pythagoraan kolmikko.

Historia


Luvut ihmisten historiassa


Luonnolliset luvut ovat helppoutensa vuoksi ensimmäiset koululaisille opetettavat luvut. Kun niillä on opittu operoimaan ja sitten tulkitsemaan operaatioiden antamia vastauksia, laajennetaan lukukäsitystä myös negatiivisiin lukuihin. Osalle oppilaista luonnolliset luvut ovat jo kouluun tullessa tuttuja, joten laskeminen saattaa ihmisellä olla synnynnäinen taito. Havainnot eläimillä antaa olettaa, että lukumäärien havaitseminen on evoluutiossa vanha ilmiö. Apinoilla on havaittu varsin hyvä lukumäärien arviointikyky, joka liittyy ainakin näköaistiin. Myös mehiläiset osaavat laskea jopa viiteen.
Vanhojen kirjoitusten perusteella, kielitieteilijöiden havaintojen mukaan ja laskemistapojen levinneisyydestä on vedetty johtopäätös, että laskeminen on ollut vanha yhteisöllinen tapa. Aluksi ihmiset laskivat Binäärijärjestelmä käyttäen. Kaksijärjestelmässä esineitä laskettiin tarttumalla kahteen esineeseen molemmilla käsillä. Siirtämällä parit syrjään, käytiin joukko läpi ja samalla toistettiin lukusanoja. Taustalla on saattanut olla rituaali, jonka päätteeksi molemmat osapuolet tunnustivat laskennan tuloksen. Myöhemmin laskeminen laajentui 5-järjestelmään, missä täysi määrä vastaa yhden käden sormia. Kaupankäynnissä käsimerkit saattoivat olla eri kieltä puhuvien kansojen ''lingua franca''. Monissa kirjoitusjärjestelmä lukuja merkittiin pisteillä (1) ja viivoilla (5). Tämä lienee jäänne kivillä ja tikuilla laskemisesta mutta myös sormilla laskemisesta.
Eri puolilla maailmaa jatkettiin lukujärjestelmän laajentamista Kymmenjärjestelmä tai Vigesimaalijärjestelmä. Edellisessä mahdollisesti kaksi kättä (5) vastasi kymmentä ja jälkimmäisessä kaksi kättä ja kaksi jalkaa vastasi kahtakymmentä. Näiden tapojen levintä maailmassa on nykyään pirstaloitunutta, joten tavat ovat ilmeisesti tuhansia vuosia vanhoja. Muitakin laskentajärjestelmiä on, esimerkiksi eurooppalainen (perustuu Duodesimaalijärjestelmä) ja babylonialainen (Seksagesimaalijärjestelmä), mutta ne ovat harvinaisempia. Mitään tietoa kivikauden artimetiikasta, eli luvuilla laskemisesta, ei ole säilynyt tunnistettavassa muodossa.
Kymmenjärjestelmä levisi ilmeisesti Eurooppaan indoeurooppalaiset mukana ja on siksi täällä käytössä kaikkialla. Siihen on toki sulautunut mukaan edeltäviä paikallisia lukujärjestelmiä, minkä kieliä opiskelevat voivat havaita nykyäänkin.
Muun muassa Abraham Seidenberg on esittänyt, laskeminen on voinut saada alkuunsa tarkkaan harkituista heimorituaaleista, missä suuren ihmisjoukon hallinta olisi vaatinut osaanottajien laajempaa roolitusta. Melko pitkälle kehittyneiden seremonioiden hallinta on vaatinut osanottajien numerointia. Tiedetään, että muun muassa mayaintiaanien ja babylonialaisilla oli numeroiden jumalatkin. .

Kirjoitetut luvut ja luvuilla laskeminen


Vaikka laskeminen oli edennyt jopa kymmenjärjestelmään asti, ei lukuja kirjoitettu muistiin ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Vanhimmat tekstit, joissa on kirjattu määriä ja jopa tilastoja numeraaleilla, löytyivät eri kulttuureista eri aikoina.
Varhaisin kirjoitusjärjestelmä tunnetaan mesopotamiasta, jossa sumerilaiset keksivät kuvakirjoituksen 3200 - 3100 eaa. Teksteissä käytettiin heti kehittynyttä 5-10-20-60-järjestelmää, jossa oli piirteitä 5-, 10-, 20- ja 60-järjestelmästä. Suuria lukuja muodostettiin muutamia merkkejä toistamalla. Teksteissä esiintyi heti suuria lukuja, jotka olivat työläitä kirjoittaa. Seuraava askel oli paikkajärjestelmän käyttöönotto akkadilaisten toimesta noin 2000 eaa.. Jos paikkajärjestelmän luvusta puuttui kymmenet, jätettiin siihen "nollaksi" tyhjä kohta. Nollamerkkiä ei siten vielä käytetty.
On huomattava, että vaikka kirjoitusjärjestelmä tuli huomatuksi arkeologisissa tutkimuksissa 5000 vuotta sitten, oli lukujärjestelmän kehitys jo varsin pitkällä. Laskutaidon yntyä joudutaan etsimään paleoliittiselta kivikaudelta asti. Noin 30 000 vuoden takaa on entisestä Tšekkoslovakiasta löydetty suden luu, jossa lukumäärä 55 on kuvattu kahdella 25 ja 30 viirun vedolla, jotka oli ryhmitelty viiden vedon sarjoihin. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että laskemisessa käytettiin jo silloin 5-järjestelmää lukumäärien hahmottamisessa ja ehkä myös ääneen laskemisessa.
Egyptin tunnetut tekstit ovat saman ikäisiä sumerilaisten tekstien kanssa. Heidän lukujärjestelmänsä oli tuollloin jo 10-järjestelmä, jossa halutut luvut muodostettiin toistamalla eri lukumerkkejä. Myöhemmin lukujen merkintä kehittyi ja toistoja vähennettiin lisämerkkien avulla. Oxfordissa säilytetään kuninkaan nuijaa ajalta noin 3000 eaa., johon on kaiverrettu sotaretken saalis: 120&nbsp;000 vankia ja 1&nbsp;422&nbsp;000 vuohta. Myöhemmissä kehitetyissä hieraattisissa- ja demoonisissa kirjoitusjärjestelmissä, jotka otettiin käyttöön noin 2000 - 1800 eaa., toteutettiin monia uudennoksia merkitsemistavoissa.
Mesopotamiassa kehitys jatkui siten, että babylonialaiset ja assyyrialaiset opettelivat sumerilaisten ja akkadilaisten lukujärjestelmät 1800 eaa. Seudun heettiläiset kehittivät siitä 10-järjestelmän samoihin aikoihin ja joka siirtyi myös kreikankielisille 1200 eaa. Kreikkalaiset korvasivat nuolenpäillä tehdyt numeraalit aakkosillaan ja lisäsivät niihin nollaa merkitsevän merkin, jolloin lukujen kirjaaminen paikkamerkinnällä tuli yksikäsitteiseksi. Myös Dareioksen persialaiset kirjoittivat 10-järjestelmällä 500 eaa.
Kiinalaiset ja intialaiset korkeakulttuurit ovat paljon kreikkalaisia ja roomalaisia kulttuureja vanhempia, mutta ne eivät ole vanhempia kuin mesopotamialaiset ja egyptiläiset kulttuurit. Intialaisia käsikirjoituksia on säilynyt vasta 300 - 500 jaa. ajalta ja sen jälkeen. Mitään niin alkeellista, kuin papyrusten ja savitaulujen laskuoppia, ei intialaissa vanhoissa teksteissä käsitellä, vaan sisältö kuvaa jo kehittynyttä geometriaa ja neliöjuuren ottoa. Korkeampaa matematiikkaa on siten harrastettu jo kauan ennen näitä käsikirjoituksia. Lisäksi tiedetään, että esikristillisellä kaudella kiveen kaiverrettiin mesopotamialaisten tavoilla muodostettuja 10-järjestelmän lukuja. Myöhemmin intialaiset korvasivat lukumerkintänsä samaan aikaan kuin kreikkalaisetkin 1 - 9 merkitsevillä numeraaleilla ja käyttivät paikkajärjestelmää. Nollan he ottivat käyttöön omalla merkillä 600 jaa.. Kehitys oli ripeää, sillä noin 1100 jaa. he tutkivat jo nollalla jakamista tarkoituksenaan muodostaa ääretön.
Vanhoja kiinalaisia kirjoja ei ole säilynyt jälkipolville. Eikä ihme, sillä esimerkiksi vuonna 213 eaa. keisari määräsi polttamaan kaikki valtakunnan kirjat. Niitä tekstejä, joita sen jälkeen kirjoitettiin, käyttivät pääasiassa kymmenjärjestelmää, jota käytettiin yleisesti paljon aiemmin. On löydetty kolikko 600 - 500 eaa., jonka arvo kirjoitettiin 10-järjestelmällä käyttäen paikkajärjestelmää. Lukujen merkitsemiseen oli käytössä kaksi järjestelmää, josta toinen hyödynsi paikkajärjestelmää ja toinen perustui kertolaskun periaatteisiin. Nolla saatiin paikkajärjestelmän avuksi intialaisilta noin 700 jaa., joka selvensi lukumerkintää "tyhjien paikkojen" jäädessä pois. Erityinen sauvanumerojärjestelmä on ainakin 300-luvulta eaa. ja matki ilmeisesti sauvoilla laskemista.
Väli-Amerikan korkeakulttuurit jättivät jälkeensä paljon muun muassa kiveen hakattuja tekstejä, joissa esiintyy kehittynyt lukujärjestelmä. Valitettavasti väliameriikan tekstejä on tuhottu ja mahdolliset maininnat matematiikan harjoittamisesta ovat tuhoutuneet. Mayoilla oli käytössään paikkamerkintä ainakin 400 eaa. ja se perustui 20-järjestelmään. Matematiikan huippuaika ajoittunee noin 300 - 900 jaa.

Katso myös


Lukujoukkojen mahtavuus: numeroituva joukko, ylinumeroituva joukko
OEIS - kokonaislukujen jonoja: On-Line Encyclopedia of Integer Sequences

Lähteet


Luokka:Luonnolliset luvut
af:Natuurlike getal
als:Natürliche Zahl
am:የተፈጥሮ ቁጥር (ናቹራል ነምበር)
ar:عدد طبيعي
an:Numero natural
as:স্বাভাৱিক সংখ্যা
az:Natural ədədlər
id:Bilangan asli
ms:Nombor asli
zh-min-nan:Chū-jiân-sò͘
jv:Wilangan asli
be:Натуральны лік
be-x-old:Натуральны лік
bn:স্বাভাবিক সংখ্যা
bo:རང་བྱུང་གྲངས།
bs:Prirodan broj
br:Niver naturel
bg:Естествено число
ca:Nombre natural
cv:Пурлăх хисепĕ
cs:Přirozené číslo
cy:Rhif naturiol
da:Naturligt tal
de:Natürliche Zahl
et:Naturaalarv
el:Φυσικός αριθμός
eml:Nómmer naturèl
en:Natural number
es:Número natural
eo:Natura nombro
eu:Zenbaki arrunt
fa:اعداد طبیعی
fo:Teljital
fr:Entier naturel
ga:Uimhreacha aiceanta
gl:Número natural
gan:自然數
xal:Йиртмҗин тойг
ko:자연수
hi:प्राकृतिक संख्या
hsb:Přirodna ličba
hr:Prirodni broj
ia:Numero natural
os:Натуралон нымæц
is:Náttúrlegar tölur
it:Numero naturale
he:מספר טבעי
kn:ಸ್ವಾಭಾವಿಕ ಸಂಖ್ಯೆ
ka:ნატურალური რიცხვი
kk:Дағдылы сан
ku:Hejmarên xwezayî
lo:ຈຳນວນທຳມະຊາດ
la:Numerus naturalis
lv:Naturāls skaitlis
lb:Natierlech Zuel
lt:Natūralusis skaičius
jbo:kacna'u
lmo:Nümar natüraal
hu:Természetes számok
mk:Природен број
mg:Isa nanahary
ml:എണ്ണൽ സംഖ്യ
mr:नैसर्गिक संख्या
mn:Натурал тоо
nl:Natuurlijk getal
new:प्राकृतिक ल्याखँ
ja:自然数
frr:Natüürelk taal
no:Naturlig tall
nn:Naturleg tal
uz:Natural son
pnb:نیچرل نمبر
pms:Nùmer natural
nds:Natürliche Tall
pl:Liczby naturalne
pt:Número natural
ro:Număr natural
ru:Натуральное число
sc:Nùmeru naturale
sq:Numrat natyralë
scn:Nùmmuru naturali
si:ස්වාභාවික සංඛ්‍යා
simple:Natural number
sk:Prirodzené číslo
sl:Naravno število
ckb:ژمارەی سروشتی
sr:Природан број
sh:Prirodan broj
sv:Naturliga tal
tl:Likas na bilang
ta:இயல் எண்
te:సహజ సంఖ్య
th:จำนวนธรรมชาติ
vi:Số tự nhiên
tg:Адади натуралӣ
tr:Doğal sayılar
uk:Натуральні числа
ur:قدرتی عدد
fiu-vro:Tüküarv
zh-classical:自然數
vls:Natuurlik getal
war:Unob nga ihap
yi:נאטירלעכע צאל
yo:Nọ́mbà àdábáyé
zh-yue:自然數
bat-smg:Natūralos skaitlios
zh:自然数

Lappeenranta


)_scale:100000|näyttö=rivi,otsikko}} | vuosi = 1649 | lääni = Etelä-Suomen lääni | maakunta = Etelä-Karjalan maakunta | seutukunta = Lappeenrannan seutukunta | kihlakunta = Lappeenrannan kihlakunta | pitäjä = Kauskila | kuntaliitokset = Lappee <small>(1967)</small><br />Lauritsala <small>(1967)</small><br />Nuijamaa <small>(1989)</small> <br />Joutseno <small>(2009)</small> <br />Ylämaa <small>(2010)</small> | genetiivi = Kaupungin | johtaja = Kimmo Jarva | www-osoite = http://www.lappeenranta.fi/ | www-nimi = www.lappeenranta.fi | huomautus =
}}
Lappeenranta () on Suomi kaupunki ja Etelä-Karjalan maakunta maakuntakeskus, joka sijaitsee Saimaan etelärannalla Etelä-Karjalan maakunta. Kaupunki sijoittuu Saimaan vesistöalueen etelärannan ja Venäjän rajan väliselle alueelle. Asukasluvultaan Lappeenranta on Suomen }}:nneksi suurin kaupunki, ja siellä asuu }} }} asukasta.
Lappeenrannan naapurikuntia Suomen puolella ovat Imatra, Lemi, Luumäki, Miehikkälä, Ruokolahti ja Taipalsaari. Venäjän puolella naapureina ovat Tienhaara (kunta) (Seleznjovo) ja Antrea (Viipurin piiri) (Kamennogorsk).
Lappeenranta kuului vuoteen 1945 asti Viipurin lääniin. Vuosina 1945–1997 se kuului Kymen lääniin ja vuodesta 1998 vuoteen 2009 Etelä-Suomen lääniin. Lappeenrannan pinta-ala oli }} }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on maata ja loput }} }}&nbsp;km² sisävesialueita.
Lappeenranta arvioitiin vuonna 2009 Suomen suurten kaupunkien vertailussa imagoltaan neljänneksi parhaaksi. Vuoden 2008 tutkimuksessa Lappeenranta arvioitiin viidenneksi. Elinkeinoelämän edustajille vuonna 2011 tehdyssä kyselyssä Lappeenranta sijoittui imagoltaan 17. kaikkiaan 34 suomalaisen kaupungin joukosta.

Historia

Ennen kaupungin perustamista


Tiedosto:Memorial_of_Old_Lappee_Church_in_Lappeenranta.jpg.]]
Kauskilan kylä eli nykyinen Karhunkylä sijaitsee 10 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta etelään. Siitepölytutkimuksessa on havaittu, että ensimmäiset pysyvän asutuksen merkit ilmaantuvat Kauskilaan jo 400-luvulla eaa. Kauskilan ruumiskalmisto on tunnettu ristiretkiaikainen ja Suomen keskiaika muinaisjäännös. Lappeen pitäjä perustettiin 1300-luvulla. Pitäjän vanha keskus sijaitsi Kauskilassa. Siellä sijaitsi myös pitäjän kirkko, Kauskilan kappeli. Pitäjä ulottui Saimaan etelärannalle.
Lappeen pitäjään kuuluneella Lapvedenrannan markkinapaikalla (nykyinen matkustajasatama) oli ennen kaupungin perustamista viipurilaisten kauppiaiden varastoja ja hallintorakennuksia. Sijainti oli liikenteellisesti edullinen. Kaupunkiin ja sitä ennen markkinapaikalle tuotiin tervaa ja muita markkinatuotteita laajalta alueelta. Niemellä sijaitsi myös Lappeen kirkko, joka on merkitty maanmittarin 1640-luvulla tekemään Lappeen karttaan. Varhaisesta kirkosta ei enää ole jäljellä kuin muistomerkki Lappeenrannan linnoitus. Lappeen kirkko rakennettiin myöhemmin Linnoituksen ulkopuolelle.

Lappeenrannan perustaminen ja Ruotsin vallan aika vuoteen 1743


Lappeenrannan kaupungin perustamista esitti silloinen Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Johan Rosenhane vuonna 1649, ja samana vuonna Lappeenranta sai kaupunkioikeudet Kristiinalta, joka allekirjoittaessaan perustamisasiakirjaa antoi kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villi metsäläinen. Tästä syystä kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand. Varsinaisen kaupungiksi julistamisen suoritti kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Lappeenranta perustettiin maakaupunki. Kaupungin porvarit saivat harjoittaa kauppaa muiden maakaupunkien ja tapulikaupunkien, kuten Viipurin, kanssa. Suoraan ulkomaankauppaan heillä ei ollut lupaa.
Kaupungin pinta-ala perustamisvaiheessa oli 1,1 km² käsittäen lähinnä Saimaaseen työntyvän harjanteen nykyisen Linnoituksen alueella. Asukkaita kaupungissa oli muutama sata. Varhaisen kaupungin rakennukset olivat kaikki puusta, ja ovat sittemmin kaikki tuhoutuneet. Hattujen sota Lappeenrannan taistelussa 23. elokuuta 1741 venäläiset joukot valtasivat kaupungin.

Venäjän keisarikunnan aika 1743–1811


Ruotsille tappiollinen Hattujen sota päättyi Turussa 1743 Turun rauha. Lappeenrannan, Haminan ja Olavinlinnan (Savonlinna) linnoitukset jäivät Venäjän keisarikunnan puolelle. Alueelle perustettiin vuonna 1744 Viipurin kuvernementti, joka koostui Viipurin, Käkisalmi ja Kyminkartanon provinsseista. Alueen nimitykseksi yleistyi Suomen sota 1808–09 aikaan Vanha Suomi, erotukseksi Uusi Suomi, jota venäläiset olivat liittämässä keisarikuntaan. Lappeenrannasta tuli Kyminkartanon provinssin keskus, johon sijoitettiin provinssihallinnosta vastaava käskynhaltija.
Venäjän keisarinna Katariina II uudisti kaupunkihallintoa. Porvarisoikeudet vapautettiin, jolloin kuka tahansa kaupunkilainen saattoi ryhtyä kauppiaaksi. Lappeenranta soveltui alueensa keskukseksi; sinne voitiin vaivattomasti vesireittejä pitkin kuljettaa ''veroviljaa'' myös provinssin pohjoisosista. Osa viljasta oli tarkoitettu linnoituksessa olleiden venäläisten yksiköiden tarpeisiin, loput kuljetettiin talvisin Viipuriin, jossa kruunulla oli suuret viljavarastot.
Paavali I:n noustua valtaistuimelle hän kumosi ensi töikseen Katariinan byrokraattiseksi ja kalliiksi osoittautuneen paikallishallintojärjestelmän. Kaupungin virastojen ja virkamiesten määrää vähennettiin, ja vasta Vanhan Suomen liittämistä seuranneina vuosina 1810-luvun lopulla kaupunki sai taas ruotsalaisen hallintomallin porvarisoikeuksineen ja käsityöläisten kiltoineen.
Taloudellisesti 1700-luku oli vaikeaa aikaa, sota oli katkaissut Viipurin kauppayhteydet Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mistä myös kuuluisat syyskuussa kahdesti järjestettävät Lappeen markkinat kärsivät. Tervakauppa taantui, ja 1740-luvulle tultaessa se oli lähes pysähdyksissä. Lappeenranta kuului ennen sotaa ja myös niiden jälkeen Haminan kauppapiiriin. Haminalaiset valvoivat oikeuksiaan tarkasti, ja estivät lappeenrantalaisten ja savolaisten talonpoikien yhteydet Viipuriin. Vasta 1784 kauppapakko kumottiin, ja kaupankäynti Viipurin kanssa vilkastui jälleen. Viipuriin rahdattiin sahatavaraa, viljaa, voita ja talia, ja tuotiin pääasiassa suolaa.
Lappeenranta sai keisarikunnan vuosinaan runsaasti vaikutteita Venäjältä. Kaupungilla oli erityisesti 1790-luvulta lähtien vahva sotilaallinen leima, jota korosti siviili- ja sotilasväestöjen erottaminen omille alueilleen. Vuorovaikutusta oli kuitenkin runsaasti, kun kansallisuudeltaan ruotsalaiset ja venäläiset kauppiaat solmivat liikesuhteita varusväen kanssa. Samalla kaupungin seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virkamies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. Lappeenranta oli läheisessä kosketuksessa Viipuriin, josta saatiin tietoja viimeisimmistä Pietarissa noudatettavista muotisuuntauksista, joita viiveellä seurattiin myös Saimaan rannalla.

Autonomian aika 1812–1917


Lappeenranta liitettiin vuonna 1812 muun Vanhan Suomen lailla autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Samalla kaupunki muuttui rajalinnoituksesta sisämaakaupungiksi. Lappeenranta oli 1800-luvun alussa pieni kaupunki sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan: kaupunkilaisia oli vuonna 1812 vain 210. Asutus oli levinnyt Linnoituksen ulkopuolelle Palloon ja Lappeen kirkon tuntumaan Suureksi esikaupungiksi kutsutulle alueelle.

Itsenäisyyden aika


Poliittiset vastakkaisuudet kansan keskuudessa syntyivät helmikuun manifestiin (1899) suhtautumisen ja suurlakko (1905) myötä. Lakon jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit eli kansalliskaartit, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen työväenmiliisistä tuli punakaarti. Tämän vastavoimaksi perustettiin suojeluskunta. Lappeenrannassa punakaartin rykmentti perustettiin 11. marraskuuta 1917. Osapuolten välillä käytiin yhteenottoja, ja punakaartilaiset ottivat Lappeenrannan rautatieasemat vuoden 1918 alussa haltuunsa suojatakseen asejunien kulkua.
Lappeenrannassa väkivaltaisuudet ajoittuivat sodan alkuun ja huhtikuun loppuun. Huhtikuun lopulla punaiset suorittivat joukkomurhia. Valkoiset ottivat kaupungin haltuunsa 26. huhtikuuta, minkä jälkeen he aloittivat puhdistukset. Sodan jälkeen kaupunkiin organisoitiin 13. toukokuuta sotavankileiri, jonka vankeja teloitettiin mielivaltaisesti. Suomen sisällissota jätti kaupunkiin muun maan tavoin pitkäaikaisen trauman ja katkeruuden.

Lappeenrannan teollistuminen


Lappeenrannassa ei 1800-luvun alussa ollut varsinaisia teollisuusammattien harjoittajia. 1800-luvun puolivälissä Lappeenrantaa ja Lappeelle perustettiin muutamia pieniä teollisuuslaitoksia eli manufaktuureja. Paikkakunnalla toimi esimerkiksi saviastiatehdas ja öljynpuhdistamo, sekä viinatehdas. Yhteiskunnan muuttuminen alkoi näkyä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Kaupunkiin ja sen ympäristöön kohosi teollisuuslaitoksia, kuten Kaukas, Lauritsalan saha ja myöhemmin Chymos elintarviketehdas entisen korkkitehtaan paikalle. Myös liikenneyhteydet paranivat rautatien ja kanavan vaikutuksesta.

Lappeenrannan rakuunat


Lappeenrantaan muodostettiin ratsuväki joukko-osasto Suomen Rakuunarykmentti keisarin asetuksella 17. huhtikuuta 1889. Lappeenranta valittiin hyvän ilmastonsa ja kulkuyhteyksien ansioista. Kaupunginvaltuusto myönsi korvauksetta joukko-osastolle maa-alueen kaupungin laidalta. Varuskuntaan rakennettiin punatiiliset kasarmit. Vuonna 1901 keisarin asevelvollisuuslain myötä rakuunarykmentti lakkautettiin, ja tilalle muodostettiin Suomenmaalainen rakuunarykmentti. Uudenmaan rakuunarykmentti siirrettiin vuonna 1921 Lappeenrantaan ja mallia 1922 olevat Rakuuna (sotilas) tulivat tunnetuiksi kaupunkilaisten keskuudessa. Myös Hämeen Ratsurykmentti oli ennen sotia sijoitettuna kaupunkiin. Uudenmaan Rakuunapataljoona toimi itsenäisenä joukko-osastona vuoteen 1989 saakka, mutta nykyään ratsuväen perinteitä edustaa enää pieni Maasotakoulun alaisuudessa oleva varusmiesosasto.

Lappeenranta nykyään


Tiedosto:Harbour_autumn.jpg
Nykyinen Lappeenranta on kasvanut luettelo Suomen kuntamuutoksista (Lappee ja Lauritsala 1967, Nuijamaa 1989, Joutsenon kaupunki 2009, Ylämaan kunta 2010) myötä 1756 neliökilometrin laajuiseksi rajakaupungiksi, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa 70 kilometriä.
Viipurin jäätyä Venäjän puolelle on Lappeenrannasta tullut karjalaisen heimon vara-Viipuri. Karjala (sanomalehti) muutti Viipurista Jatkosota jälkeen Lahden kautta Lappeenrantaan. Lappeenranta pitää yllä Viipurin kulttuuriperintöä.
Lappeenranta on Etelä-Karjalan maakunnan elinkeinoelämän ja moni-ilmeisen kulttuurin keskus. Rajan läheisyys ja kaupungin sijainti tekevät Lappeenrannasta merkittävän tavara- ja henkilöliikenteen keskuksen, jossa kansainvälisyys kuuluu arkeen. Lappeenrannalle tärkeää on myös teollisuus, suurimpiin työnantajiin kuuluvat UPM, Outotec, joka osti teollisuussuodattimia valmistaneen Laroxin 2009, Ihalaisten teollisuusalue ja UPM-Kymmene Wood.
Lappeenrannan keskustaajama-alue jakautuu kolmeen suurempaan keskukseen: pääkeskukseen sekä idässä Lauritsalaan ja lännessä Sammonlahti. Pienempiä keskuksia ovat Voisalmi pohjoisessa ja Mäntylä-Myllymäki etelässä. Keskustaajamassa asuu noin 90 prosenttia kaupungin väestöstä ja 10 prosenttia laajalla maaseutumaisella alueella keskustaajaman ulkopuolella.
Kuva:Lappeenranta_harbour.jpg mäeltä.]]

Kaupunginosat


Alakylä (Lappeenranta), Hakali, Harapainen, Hartikkala, Hiessilta, Huhtiniemi, Hyrymäki, Ihalainen, Joutseno, Kanavansuu, Karhuvuori (Lappeenranta), Kariniemi (Lappeenranta), Kaukas (kaupunginosa), Keskus (Lappeenranta), Kesämäki, Kimpinen, Kivisalmi, Kourula, Kuusela, Kuusimäki, Kylpylä (Lappeenranta), Laihia (Lappeenranta), Lapvesi, Lauritsala, Lavola (Lappeenranta), Leiri (Lappeenranta), Lentokenttä (Lappeenranta), Lepola (Lappeenranta), Linnoitus (Lappeenranta), Mattila (Lappeenranta), Mustola, Myllymäki (Lappeenranta), Mälkiä (kaupunginosa), Mäntylä (Lappeenranta), Nuijamaa (kaupunginosa), Pajarila, Pallo-Tyysterniemi, Parkkarila, Peltola (Lappeenranta), Pikisaari (Lappeenranta), Reijola (Lappeenranta), Ruoholampi, Rutola, Sammonlahti, Selkäharju, Skinnarila, Suolahti (Lappeenranta), Taikinamäki, Tirilä, Tykki-Kiviharju, Uus-Lavola, Voisalmi.

Kyliä


Hanhijärvi (Lappeenranta), Hiivaniemi, Kansola, Konnunsuo, Kontu (Lappeenranta), Leino (kylä), Louko, Moisio(Lappeenranta), Raippo, Ruokola, Simola (Lappeenranta), Sirkjärvi, Vainikkala, Vilkjärvi.

Maantiede ja ilmasto


<center>
</center>

Matkailu


Tiedosto:Port_of_Lappeenranta_at_Night.jpg
Lappeenrannalla on värikäs historia kahden erilaisen kulttuurin rajakaupunkina. Lappeenrannan menneisyys näkyy parhaiten kaupungin vanhimmassa osassa Linnoituksessa, jossa sijaitsevat kaupungin museot, kujat, galleriat ja käsityöläisten työtilat. Linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsevassa Etelä-Karjalan maakuntamuseossa on mittava kokoelma Viipurin historiaa mukaan lukien kaupungin pienoismalli. Satamatorilta lähtevät risteilyt Saimaalle ja Viipuriin. Saimaan kanavan toimintaan voi tutustua myös kuivalla maalla Kanavamuseossa tai seuraamalla sivusta sulutusta.
Lappeenrannan linnoituksen vieressä sijaitsee matkustajasatama. Satamassa on kesäisin paljon erilaisia huvialuksia ja siitä pääsee myös risteilylle Saimaan Kanavaa pitkin Viipuriin. Satamasta löytyy myös kaksi ravintolalaivaa, S/S Suvi-Saimaa ja S/S Prinsessa Armaada, jotka molemmat ovat Saimaalla liikennöineitä höyrylaivoja. Satamassa on myös järjestetty Saimaan höyrylaivojen tapaaminen, Saimaan höyrylaivaregatta kesällä 2006. Lappeenrannan matkailunähtävyyksistä on lisätietoa http://www.gosaimaa.com goSaimaa.com-sivustolla.
Myös henkilöliikenne rajan yli on vilkasta. Lappeenrannasta on tullut muun muassa venäläisille suosittu ostospaikka ja matkailukeskus. Lappeenrannan tax-free -myynnin volyymi on Suomen toiseksi suurinta heti Helsinki jälkeen. Tax-free -myynnin arvo Lappeenrannassa vuonna 2011 oli 76,5 miljoonaa euroa ja kaupungin osuus koko Suomen myynnistä oli noin 30 prosenttia.
Lappeenrannassa sijaitsee Suomen vanhin, vuonna 1918 perustettu Lappeenrannan lentoasema. Lentokenttä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja sieltä lennetään muun muassa rahtiliikennettä sekä charter-lentoja. Lappeenrannan ilmailuyhdistys ry (perustettu v. 1935) on järjestänyt useita suuria, kansainvälisiä lentonäytöksiä vuosien kuluessa, mm. heinäkuussa 2005, jolloin yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan.

Kulttuuri


Tiedosto:Lappeenranta City Theatre.jpg
Taidegallerioista ja -museoista merkittävimmät ovat Etelä-Karjalan museo, Etelä-Karjalan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo, jotka sijaitsevat linnoituksessa. Linnoituksessa sijaitsee myös pienempiä gallerioita sekä taiteilijoiden työhuoneita. Kauppatorin tuntumassa Snellmaninkadulla pitää majaansa Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus gallerioineen ja lukukirjastoineen, jonka tiloissa myös Saimaan kameraseura kokoontuu kerran kuukaudessa. Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran ylläpitämä Galleria Pihatto.
Kesäisin järjestettäviä populaarikulttuurin tapahtumia on muun muassa Linnoituksen yö. Maan suurin lasten ja nuorten suomalainen kansantanssi Lasten Kalenat järjestetään joka toinen kesä Lappeenrannassa. Lappeenrannassa järjestetään vuosittain nuorisotapahtuma ''Kaamospuhallus''.
Kirjailija Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) on kirjoittanut lukuisia Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista kertovia romaaneja, joista ensimmäinen, ''Lehmusten kaupunki'', ilmestyi vuonna 1972. Laila Hirvisaari on asunut yli 30 vuotta elämästään Lappeenrannan seudulla.
Lappeenrannassa pitää kotipaikkaansa moni muukin kulttuurialalla toimiva yhdistys. Näistä mainittakoon esim. Etelä-Karjalan maakuntakuoro ry (Etelä-Karjalan Klassinen kuoro), Etelä-Karjalan orkesteriyhdistys ry, Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry, Karjalan lauluveikot ry, Korutaideyhdistys ry, Lappeenrannan nuorisosirkus ry, Lappeenrannan Taideyhdistys ry sekä Teatteriyhdistys KESY ry.

Teatteri


Lappeenrannan kaupunginteatteri on ammattiteatteri, jonka yleisöpohja ulottuu Etelä-Karjalasta pääkaupunkiseudulle. Teatteri toimii kolmella näyttämöllä: Jukola-salissa ja Veeran kammarissa sekä Lappeenrannan linnoituksen kesäteatterissa. Teatteri tuottaa 5–7 ensi-iltaa vuosittain. Ohjelmisto kattaa yleisön eri ikäryhmät ja teatteritarjonnan koko kirjon kantaesityksistä ulkomaisiin ja kotimaisiin esityksiin, musiikkiteatteriin ja lastenteatteriin. Ohjelmistoa rikastuttavat lisäksi lukuisat vierailuesitykset.
Kaupungissa toimii vuonna 1998 perustettu ensisijaisesti yliopistossa opiskeleville tarkoitettu Lappeenrannan ylioppilasteatteri ActI. Pienempien töiden lisäksi teatteri tuottaa vuosittain yhden kokoillan näytelmän.

Musiikki


Lappeenrannan kaupunginorkesteri on 21 päätoimisen ammattimuusikon muodostama täyskunnallinen pieni sinfoniaorkesteri, jonka taiteellinen johtaja on kapellimestari Tibor Bogányi. Ohjelmiston pohjana on wieniläisklassinen musiikki, mutta on orkesteri on soittanut laaja-alaisesti aina barokista viihteeseen ja jazziin.
Lappeenrannan kaupunki järjestää seuraavan kerran vuonna 2013 Lappeenrannan laulukilpailut. Kilpailu on merkittävä musiikkitapahtuma, jonka kautta nuoria laulajia on päässyt merkittävän uran alkuun. Kuuluisia laulukilpailun voittajia ovat muun muassa Jorma Hynninen, Karita Mattila, Soile Isokoski, Kirsi Tiihonen, Camilla Nylund, Johanna Rusanen, Petteri Salomaa, ja Jaakko Kortekangas. Laulukilpailuiden väliin jäävinä vuosina kaupungissa järjestetään Laulava Lappeenranta -foorumi, joka tuo kuultavaksi erityylisiä laulajia ja laulutyylejä.
Lappeenranta Big Band on harrastuspohjalta, mutta silti ammattimaisesti toimiva, 19-jäseninen (2011) orkesteri ja samalla toinen kahdesta Suomen vanhimmasta edelleen toimivasta big bandistä. Orkesteri on toiminut jo vuodesta 1954 lähtien, jolloin se perustettiin nimellä Lappeenrannan muusikkojen suuri tanssiorkesteri. Yhdistysmuotoiseksi toiminta muuttui vuonna 1987. Merkittävimpiä saavutuksia ovat olleet Suomen Big Band -mestaruuskilpailun voitot 1989 senior-sarjassa, sekä 1991 ja 1998 junior-sarjassa. Orkesterin kapellimestarina on vuodesta 1996 lähtien toiminut Ismo Varis. Lappeenranta Big Band on vaikuttanut myös monen maamme eturivin jazz-muusikon kasvualustana.
Lappeenrannasta on kotoisin myös pari raskaamman rockin suomalaista tähtinimeä, Kotiteollisuus (yhtye) ja Mokoma. Lappeenrannasta tulee myös useita black metal -yhtyeitä, kuten Satanic Warmaster ja Horna.

Media


Lappeenrannassa ilmestyy Sanoma News-konserniin kuuluva Etelä-Karjalan maakuntalehti Etelä-Saimaa, jonka levikki vuonna 2011 oli 29 424 kappaletta. Suomen Lehtiyhtymä julkaisee Lappeenrannan Uutiset-kaupunkilehteä, joka jaetaan keskiviikkoisin ilmaiseksi Lappeenrannan seudun talouksiin. Vuonna 2006 Sanoma hankki omistukseensa Lappeenrantalainen-kaupunkilehden, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Kaupunkilehti Vartti. Nykyistä Vartti-lehteä jaetaan kotitalouksiin keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.
Yleisradio Etelä-Karjalan Radion toimitus sijaitsee Lappeenrannan linnoituksessa, mistä lähetetään arkipäivisin Yle TV2:lla näkyvät Alueellinen uutislähetys.

Kirkot


Tiedosto:Joutsenon kirkko 2.png.]]
Lappeenrannassa on viiden evankelisluterilaisen seurakunnan muodostama seurakuntayhtymä. Seurakunnat ovat Joutsenon seurakunta (Joutsenon kirkko), Lappeenrannan seurakunta (Lappeenrannan kirkko), Lappeen seurakunta (Lappeen Marian kirkko), Sammonlahden seurakunta (Sammonlahden kirkko) ja Lauritsalan seurakunta (Lauritsalan kirkko). Lappeen seurakuntaan kuuluu myös siihen vuoden 2009 alussa liittyneiden Nuijamaan seurakunnan Nuijamaan kirkko ja Ylämaan seurakunnan Ylämaan kirkko.
Lappeenrannassa toimii Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta, jonka Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko sijaitsee Linnoituksessa. Rakennus on Suomen vanhin ortodoksinen kivikirkko. Sen lisäksi seurakuntaan kuuluu Pyhän Nikolaoksen kirkko (Imatra) Imatralla.

Urheilu


Lappeenrantalaisella joukkueurheilulla on erittäin vankka edustus maan sarjoissa. Jääkiekon SM-liigassa pelaa Saimaan Pallo (SaiPa). Korisliigassa pelaava Lappeenrannan NMKY on vuosien 2005 ja 2006 Suomen-mestari, ja Catz Lappeenranta pelaa koripallon koripallon naisten SM-sarja. Amerikkalainen jalkapallo Vaahteraliigassa pelaa Lappeenrannan Rajaritarit. Veiterä on perinteikäs Bandyliigassa pelaava jääpallojoukkue, ja RB-93 pelaa Kaukalopalloliigassa, jossa voitti Suomen-mestaruuden kaudella 2010–2011. NST miehet ja naiset pelaavat Salibandyliigassa, ja naisten joukkue voitti kaudella 2005–2006 Suomen-mestaruuden. Kultsu FC ja PEPO Lappeenranta pelaavat jalkapallon miesten Kaakkois-Suomen Kolmonen, minkä lisäksi PEPOlla on joukkue naisten naisten Kakkonen. Pesäpallossa Pesä Ysit on joukkue naisten Superpesis, jossa se on saavuttanut himmeämpiä mitaleja. Sukellusta harrastavat Saimaan Norpat ja miekkailua Saimaan Säilät.
Lähellä satamaa sijaitsee Kimpisen urheilukeskus, jossa on pidetty Kalevan kisat. Muita liikuntapaikkoja ovat Lappeenrannan kisapuisto (kolme jäähallia, hiekkatekonurmi, tekojäärata), Vanha kenttä (pesäpallokenttä, hiekkatekonurmi), Ammattikoulun kenttä (jalkapallo, lämmitettävä nurmi), http://www.lappeenranta.fi/Suomeksi/Palvelut/Liikunta_ja_ulkoilu/Ulkoliikuntapaikat/Lauritsalan_kentta.iw3 Lauritsalan kenttä (Luonnon- & keinonurmi, Beach volley, Tennis, Jääkiekko) Joutsenon urheilukeskus ja Sammonlahden nurmi ja tekonurmi.

Koulutus


Tiedosto:LUT.JPG
Lappeenrannassa suorittaa peruskoulun tai lukion jälkeisiä opintojaan noin 13&nbsp;000 opiskelijaa. Lappeenrannan teknillinen yliopisto opiskelee noin 5&nbsp;000, Saimaan ammattikorkeakoulussa 3&nbsp;000, Etelä-Karjalan ammattiopistossa 2&nbsp;800 ja Maasotakoulussa 700 opiskelijaa. Osa ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opiskelijoista suorittaa opintojaan Imatralla. Lappeenrannassa toimivat myös Etelä-Karjalan aikuisopisto AKTIVA, kesäyliopisto, kansalaisopisto ja musiikkiopisto. Opiskella voi myös avoimen korkeakoulun tai avoimen ammattikorkeakoulun kursseilla.
Lappeenrannassa on suhteellisesti yksi runsaimmista opiskeluasuntotarjonnoista Suomessa. Asuntoja vuokraa Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS. Lappeenranta nousi Opiskelijan yliopisto 2006 -selvityksessä Suomen parhaaksi opiskelukaupungiksi.

Elinkeinot


Tiedosto:Kaukas paper mill in 2009.jpg on Lappeenrannan suurimpia työllistäjiä.]]
Merkittäviä työllistäjiä ovat muun muassa:
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä
Lappeenrannan kaupunki
UPM-Kymmene
Lappeenrannan teknillinen yliopisto
Saimaan ammattikorkeakoulu
Fazer Makeiset Oy
Vaasan
Outotec
Nordkalk
Paroc Oy Ab
Puolustusvoimat, Maasotakoulu
VR-Yhtymä

Liikenneyhteydet


Lappeenrantaa palvelevat Karjalan rata, valtatie 6 ja Lappeenrannan lentoasema. Valtatie 13 johtaa Nuijamaan raja-asemalle ja edelleen Venäjälle. Toiseen suuntaan Valtatie 13 johtaa Savitaipaleen ja Suomenniemi kautta Mikkeliin ja sieltä edemmäs Jyväskylän kautta aina Kokkolaan saakka. Matka-aika Helsinkiin on lyhimmillään 1 tunti 55 minuuttia junalla, noin 3 tuntia henkilöautolla, 35 minuuttia lentokoneella, sekä 3 tuntia ja 40 minuuttia linja-autolla. Mikkeliin ja Jyväskylään on linja-autolla vaihdoton ja junaa nopeampi yhteys.
Lappeenrannan Vainikkalan asemalta pääsee Pietari (kaupunki) joulukuussa 2010 aloittaneella Sm6 1,5 tunnin ajassa. Yöjunia ei Lappeenrannan matkustajaliikenteessä ole tarjolla, mutta linja-auton yöpikavuoro liikennöi päivittäin Helsingin, Lappeenrannan ja Joensuun välillä.
Lappeenrannan lentoasemalta on päivittäiset ja viikoittaiset reittiliikenneyhteydet, ja kenttä soveltuu myös suurten rahtikoneiden käyttöön. Euroopan suurimman halpalentoyhtiön Ryanairin lennot Düsseldorf–Lappeenranta–Düsseldorf aloitettiin kovan kysynnän vuoksi jo maaliskuussa 2010, kuukautta ennen kuin oli alun perin suunniteltu. Lisäksi Ryanair lentää Milanoon Bergamon lentokentälle. AirBaltic lentää Lappeenrannan ja Riian välillä neljä kertaa viikossa. Blue1 aloitti neljä kertaa viikossa lennot Lappeenrannan ja Kööpenhaminan välillä 1. kesäkuuta 2012.

Hallinto


Tiedosto:Lappeenranta town hall.JPG kaupungin keskustassa.]]
Lappeenrannan kaupunginjohtaja on Kimmo Jarva, joka aloitti virassaan joulukuussa 2011. Lappeenrannassa on toiminut kaupunginjohtaja vuodesta 1930 alkaen. Sitä ennen kaupungissa on ollut pormestari.
Lappeenrannan ensimmäinen pormestari valittiin kolme vuotta kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1652. Lappeenrannan kaupunginoikeudet lakkautettiin vuonna 1683 ja perustettiin Hamina-Lappeenrannan kaksoiskaupunki. Haminan pormestari oli vuoteen 1784 asti myös Lappeenrannan johdossa.
Vuonna 2010 tapahtuneen yhden valtuutetun ryhmävaihdoksen jälkeen Lappeenrannan kaupunginvaltuusto paikkajako puolueittain on:
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 20
Suomen Keskusta 20
Kansallinen Kokoomus 16
Myö 7
Suomen Kristillisdemokraatit 4
Vihreä liitto 4
Perussuomalaiset 3
Vasemmistoliitto 1
Sitoutumattomat 1

Lappeenrannan ystävyyskaupungit


Ystävyyskaupunkien lisäksi Lappeenranta solmi vuonna 1987 Viipurin kanssa erityisen naapurikaupunkisopimuksen. Sopimus solmittiin edistämään kaupunkien välistä yhteistyötä.
Örebro, Ruotsi (vuodesta 1940)
Drammen, Norja (1948)
Kolding, Tanska (1948)
Klin, Venäjä (1966)
Lake Worth, Yhdysvallat (1976)
Stykkisholmur, Islanti (1980)
Schwäbisch Hall, Saksa (1985)
Szombathely, Unkari (1983)
Rakvere, Viro (1994)
Viipuri – Naapurikaupunki Venäjällä (1987)

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lappeenranta.fi/ Lappeenrannan kaupunki
http://www.lappeenranta.fi/linnoitus/index.html Lappeenrannan linnoituksen historiaa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vanhoja_kaupunkejamme__lappeenranta_18742.html#media=18744 Vanhoja kaupunkejamme – Lappeenranta Yle Elävä arkisto
http://www.goSaimaa.com goSaimaa.com-matkailusivusto
Luokka:Karjala
Luokka:Lappeenranta
ar:لابينرنتا
id:Lappeenranta
ms:Lappeenranta
be:Горад Лапеэнранта
ca:Lappeenranta
cs:Lappeenranta
da:Lappeenranta
de:Lappeenranta
et:Lappeenranta
en:Lappeenranta
es:Lappeenranta
eo:Lappeenranta
fr:Lappeenranta
ko:라펜란타
is:Lappeenranta
it:Lappeenranta
kl:Lappeenranta
kw:Lappeenranta
mrj:Лаппеэнранта
lt:Lapenranta
hu:Lappeenranta
mi:Lappeenranta
koi:Лаппенранта (кар)
nl:Lappeenranta
ja:ラッペーンランタ
no:Villmanstrand
nn:Villmanstrand
pnb:لاپینرانتا
pl:Lappeenranta
pt:Lappeenranta
ro:Lappeenranta
ru:Лаппеэнранта
se:Lappeenranta
sk:Lappeenranta
szl:Lappeenranta
sr:Лапенранта
sv:Villmanstrand
vi:Lappeenranta
tr:Lappeenranta
uk:Лаппеенранта
ur:لپین رنتا
vo:Lappeenranta
zh:拉彭兰塔

Metalliseos

Metalliseos eli lejeerinki koostuu kahdesta tai useammasta alkuaineesta, joihin sisältyy ainakin kaksi metallia. Metalliseokset ovat koostumuksesta, muokkaus- ja lämpökäsittelyhistoriasta riippuen joko yksi- tai useampifaasisia rakenteeltaan. Lähes kaikki tekniset metallituotteet ovat jonkinlaisia seoksia. Seostuksen avulla optimoidaan metallien valmistus- ja käyttöominaisuuksia, esimerkiksi parannetaan kuumamuokattavuutta, hitsattavuutta, kuumalujuutta, virumislujuutta ja iskusitkeyttä. Puhtaita seostamattomia metalleja käytetään lähinnä seoselementteinä metalliseosten valmistamisessa.
Toisin kuin puhtailla metalleilla, metalliseoksilla ei ole yhtä ainutta sulamispistettä, vaan sulamislämpötila-alue, jossa esiintyy sulan ja kiinteän faasin sekoitus. Lämpötilaa, jonka alapuolella metalliseos on kokonaan kiinteässä olomuodossa, kutsutaan solidus (faasimuutokset). Toisaalta lämpötilaa, jonka yläpuolella metalliseos on kokonaan sula, kutsutaan likvidus. Monilla metalliseoksilla on tietty koostumus, jolla esiintyy kiinteä sulamispiste. Tällaista koostumusta kutsutaan eutektiseksi seokseksi. Metalliseokset kuuluvat seoksiin ja tarkemmin homogeenisiin seoksiin toisin kuin kaikki muut kiinteiden aineiden seokset
Hyvinkin pienet seosainelisäykset tai epäpuhtaudet voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia metalliseoksen kemiallisissa ja fysikaalisissa ominaisuuksissa, esimerkiksi 0,01 % boorilisäys tekee teräs huomattavasti lujempaa ja 0,001 % (10 ppm) rautaa epäpuhtautena aiheuttaa hapettoman kuparin sähkönjohtavuudessa usean prosentin laskun.
Tunnettuja metalliseoksia ovat:
messinki (sisältää kuparia ja sinkkiä),
pronssi (sisältää kuparia ja tinaa),
nikkelikupari
Alpakka (uushopea) (sisältää kuparia, sinkkiä ja nikkeliä)
rautavaltaiset seokset, teräs ja valurauta,
nikkelivaltaiset seokset
Superseos
amalgaami ja
Woodin metalli (sisältää kadmiumia (Cd), tinaa (Sn), lyijyä (Pb), vismuttia (Bi) suhteessa 1:1:2:4), eutektinen 70 °C lämpötilassa sulava metalliseos
Lipowitzin metalli (sisältää kadmiumia (Cd), tinaa (Sn), lyijyä (Pb), vismuttia (Bi) suhteessa 3:4:8:15).
Rosen metalli (sisältää tinaa (Sn), lyijyä (Pb), vismuttia (Bi) suhteessa 1:1:2).
Fieldin metalli (sisältää vismuttia (Bi) 32,5 %, indiumia (In) 51 %, tinaa (Sn) 16,5 %).
Sana "lejeerinki" on vanhakantainen, mutta yhä paljolti käytetty synonyymi metalliseokselle.
Luokka:Metalliseokset
af:Legering
ar:سبيكة
id:Aloi
ms:Pancalogam
be:Сплаў
be-x-old:Стопак
bar:Legierung
bs:Legura
bg:Сплав
ca:Aliatge
cs:Slitina
da:Legering
de:Legierung
et:Sulam
el:Κράμα
en:Alloy
es:Aleación
eo:Alojo
eu:Aleazio
fa:آلیاژ
hif:Alloy
fr:Alliage
gd:Coimheatailt
gl:Aliaxe
ko:합금
hy:Համաձուլվածքներ
hi:मिश्र धातु
hr:Legura
io:Aloyo
ia:Alligato
is:Málmblanda
it:Lega (metallurgia)
he:סגסוגת
kn:ಮಿಶ್ರ ಲೋಹ
ka:ლეგირება
kk:Қорытпалар
sw:Aloi
ht:Alyaj
la:Ligatio metallica
lv:Sakausējums
lt:Lydinys
lmo:Liga
hu:Ötvözet
mk:Легура
ml:ലോഹസങ്കരം
mn:Хайлш
nl:Legering
ja:合金
no:Legering
nn:Legering
nrm:Alouai
oc:Aliatge
uz:Qotishma
pl:Stop metali
pt:Liga metálica
ro:Aliaj
ru:Сплав
scn:Lega mitàllica
si:මිශ්‍ර ලෝහ
simple:Alloy
sk:Zliatina
sl:Zlitina
sr:Легура
sh:Legura
sv:Legering
tl:Balahak
ta:கலப்புலோகம்
th:โลหะเจือ
vi:Hợp kim
tr:Alaşım
uk:Сплави
ur:بھرت
fiu-vro:Sullam
war:Aloy
yi:געשמעלץ
zh-yue:合金
zh:合金

Lentokone


Kuva:Finnair.a320.arp.750pix.jpg).]]
Lentokone on ilmassa liikkuva, ilmaa raskaampi kiinteäsiipinen ilma-alus. Lentokone pysyy ilmassa sen kantopintojen, kuten lentokoneen siipi aiheuttaman nostovoiman ansiosta, mutta lentokoneet vaativat ilmassa pysyäkseen myös huomattavan kulkunopeuden, joka voidaan saavuttaa erilaisilla polttomoottoriteknologioilla. Nykyään lentokoneen työntövoiman synnyttävät sen siipiin kiinnitetyt suihkumoottorit. Lentokoneet mahdollistavat lentoliikenteen, jota käytetään pääasiassa henkilöliikenteeseen, mutta myös postin ja kiireisten tavaroiden kuljettamiseen.
Sodankäynti on kehittänyt lentokoneita huomattavasti, koska lentokoneiden ensimmäiset käyttökohteet olivat ensimmäisessä maailmansodassa ja edelleen toisessa maailmansodassa ja näiden sotien välillä käytettiin vielä ilmalaivoja. Lentokoneiden käyttö henkilö- ja tavaraliikenteessä alkoi vasta toisen maailmansodan aikana ja sen suosio kasvoi vasta rauhan aikana toisen maailmansodan jälkeen. Lentokone mullisti yhteiskuntaa, koska se lyhensi matka-aikoja huomattavasti. Lentokoneet olivat huomattavasti nopeampia kuin ilmalaivat ja valtamerilaivoilta merien ylittäminen kesti useita vuorokausia. Nykyään kuitenkin suurnopeusjuna matka-ajat ovat lyhyempiä kuin lentokoneilla melko lyhyillä matkoilla.

Lentokonetyypit


Lentokone voi olla moottoroitu tai moottoroimaton (purjelentokone tai lihasvoimalla kulkeva). Moottoroidut lentokoneet voidaan jakaa potkuri- ja suihkukoneisiin. Lentonopeusalueen mukaan voidaan lentokoneet jakaa alisoonisiin, transsoonisiin, Ylisooninen lentokone ja hypersoonisiin koneisiin. Valmistus ja viranomaishyväksyntä jakaa koneet tyyppihyväksytyihin ja tyyppihyväksymättömiin (koe- ja harrasteluokka, experimental). Lentokone voi olla siviilikone tai sotilaskone. Koneiden jako käytön – siviililentoliikenne, sotilasilmailu, kokeellinen lentäminen, harrastusilmailu – mukaan jakaa lentokoneet kategorisesti, tosin entisiä sotilaskoneita on harrastuskäytössä, matkustajakoneiden erikoisversioita käytetään esimerkiksi painottomuuslennoilla kokeellisessa lentämisessä jne.
Lentokoneet voidaan jaotella
siviililentokoneisiin ja
Sotilaslentokoneiden luokat
Tämä jako on aina ollut epämääräinen, koska lukuisia lentokoneita ja -tyyppejä on käytetty sekä siviilirooleissa että sotilaallisissa rooleissa.
Käyttötarkoituksen mukaan voidaan lentokoneet jaotella ainakin seuraaviin luokkiin
avaruuslentokone
experimental-lentokone, johon luokkaan kuuluu lentokonetehtaiden kehittämien koelentokoneiden lisäksi
ultrakevyt lentokone (maksimi lentoonlähtömassa 1-paikkaisilla 300 kg ja 2-paikkaisilla 450 kg)
A-luokka (painopistettä siirtämällä tai muulla ei-aerodynaamisella tavalla ohjattavat)
B-luokka (3-akselin suhteen aerodynaamisesti ohjattavat)
hävittäjälentokone
koelentokone, ks. Experimental-lentokone
esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimien X-lentokoneet
koulutuslentokone, jatkokoulutuskone, harjoitushävittäjä
liikelentokone
matkustajalentokone
matkustajalentokoneet (laajarunkokoneet, perinteiset matkustajakoneet)
syöttöliikennekoneet
meriyhteistoimintakone (1940-luvulle asti)
pommikone
purjelentokone
liitokone
purjelentokoneet koulutukseen ja eri kilpailuluokkiin
moottoripurjelentokone (”mopu”)
kuljetuslentokone
rynnäkkökone, jonka edeltäjää kutsuttiin maataistelukoneeksi; ks. pommikone
taitolentokone
tiedustelulentokone (myös siviili-ilmakuvaus ja kaukokartoitus), vakoilukone
vesilentokone: Amfibiolentokone, lentovene
yleisilmailulentokone
(asevoimien) yhteyslentokone
lihasvoimakone

Lentokoneen rakenne


Runko


Runkoon kuuluu eturunko, johon kuuluu ohjaamo, ja usein lisäksi matkustamo tai rahtitila sekä perärunko. Eturunkoon voi kuulua esimerkiksi sää- tai maalinetsintätutka radiotaajuuksia läpäisevän kuomun eli radomin suojaamana. Ohjaamo voi kokonaan puuttua miehittämättömistä lentokoneista (UAV), joita 1990-luvulle asti kutsuttiin (tiedustelu)lennokeiksi (ts. ne ovat lentokoneen määritelmän ulkopuolella), jos ne ovat pieniä, tai maalikoneiksi (''drone''), jos ne ovat pääasiassa ohjusten jne. maaleiksi rakennettuja ilma-aluksia. Nykyisistä UAV-koneista osa ei enää täytä lennokki määritelmää vaan ovat pikemmin lentokoneita. Suomen ilmailusäädökset määrittelevät miehittämättömäksi lentokoneeksi sellaisen lennokin, jonka siipien kärkiväli ylittää 4 metriä.
Matkustajakoneissa ja rahtikoneissa matkustamo on merkittävin osa runkoa. Matkustajakoneet on jaettu rungon leveyden suhteen kapearunkoisiin (istumapaikkoja 1–2 + 2–3 per rivi) ja laajarunkokoneisiin (matkustamossa kaksi käytävää ja rivillä istuu jopa 10 ihmistä). Kuljetettava hyötykuorma eli lasti voi olla rahtia tai aseita, esimerkiksi pommeja tai ohjuksia. Nyttemmin useimmat pommikoneet eivät kuljeta pommeja sisäisissä pommikuiluissa – tosin suurimmat niistä – B-1B Lancer, B-2 Spirit, B-52 Stratofortress, Tu-22 – kuljettavat asekuorman sisällään.
Lentokoneesta on toisen maailmansodan jälkeen tullut yhä enemmän sähkötekniikkaa, elektroniikkaa ja ohjelmistoja sisältävä laite – nämä on pääosin sijoitettu runkoon. Runko näkyvänä elementtinä puuttuu vain lentävä siipi -tyyppisistä lentokoneista, jotka ovat verraten harvinaisia (esimerkiksi Northrop XB-35). Lentävä siipi -konfiguraatiossa koko lentokone on siipeä eikä runkoa ole.

Siipi


Kuva:Control surfaces at the wing of a plane.svg
Lentokoneen siipi voi olla muodoltaan suora, trapetsinen, elliptinen tai kolmiomainen eli deltasiipi. Sen etureuna voi olla suora tai taaksepäin tai, harvemmin, eteenpäin viistetty, jollainen on yleensä potkuri tai potkuriturbiini koneissa. Aikoinaan koneet olivat yleensä kaksitasoisia, jolloin siiven kuormitus pieneni ja kevyen ja kestävän siiven suunnittelu helpottui. Siiven poikkileikkauksen muoto, siipiprofiili, on hyvin tärkeä siiven nostovoimaan ja vastukseen vaikuttava tekijä.
Nostovoimaa lisäävät laitteet (laipat, solakot jne.), laskutelineet ja muut järjestelmät ja laitteet ovat merkittävä osa lentokoneesta. Siipeen liittyy laipat, lentojarrut, siivekkeet ja etureunalaipat. Siivekkeillä säädellään koneen kallistusta pituusakselin suhteen. Muut mainitut ohjaimet liittyvät koneen nousuun ja laskuun ja silloin tarvittavaan lisänostovoimaan. Lentojarru hidastaa konetta joko laskussa tai laskun jälkeen. Sotilaskoneissa lentojarrulla voi olla käyttöä, esimerkiksi syöksypommittajan nopeuden rajoittaminen. Siiven kärkeen voidaan asentaa winglet parantamaan nostovoimaa ja alentamaan polttoaineenkulutusta.
Deltasiipisessä lentokoneessa korkeusvakain puuttuu tai on toisinaan koneen eturungossa nk. canardina. Sivuvakain voi toisinaan yhdistyä V-kulmassa olevaan korkeusvakaimeen, kuten on esimerkiksi Fouga Magister -koneessa. Korkeusvakain ja -peräsin tasapainottavat siiven aiheuttaman koneen nokkaa alaspäin kääntävän momentin ja aikaansaavat voimat, joilla koneen ratakulmaa muutetaan. Korkeusvakain ja korkeusperäsin integroidaan nykyisin sotilaskoneissa yhdeksi liikuvaksi elementiksi, esimerkiksi F-16-hävittäjässä on näin.

Voimalaite


Lentokoneen voimalaite voi olla mäntä-, potkuriturbiini-, suihkuturbiini- tai suihkumoottori tai rakettimoottori. Koneen voimalaitteen ollessa suunnattava, kone voi nousta ilmaan pelkän moottorin työntövoiman avulla, tällöin kyseessä on VTOL-lentokone. Useimmissa purjelentokoneissa ei ole voimalaitetta, vaan lentäjä hankkii ilmassa pysymiseen tarvittavan energian ilmakehän nousevista ilmavirtauksista.
Lihasvoimalla lentäviä koneita on rakennettu satojen vuosien ajan, mutta ensimmäiset todella lentävät valmistettiin vasta 1970-luvulla, jolloin muun muassa lennettiin ensimmäistä kertaa yli Englannin kanaalin poljettavalla ilma-aluksella. Toimiviksi osoittautuneissa ratkaisuissa käytetään polkupyörään verrattavaa poljinmekanismia.

Toimintaperiaate


Lentokone pysyy ilmassa aerodynamiikka lakien mukaisesti siipien nostovoiman avulla. Lentokoneen liikkuessa eteenpäin riittävällä nopeudella sen siivet kääntävät ilmavirtausta ja nostovoima syntyy Newtonin III lain mukaisesti vastakkaiseen suuntaan. Samalla siiven pinnalle aiheutuu paineenmuutoksia, ja nostovoima on laskettavissa yläpinnan ja alapinnan välisestä paine-erosta siiven vaikutusalueella.

Ohjaus


Kuva:Flap down01.jpg laskutelineet ulkona. Koneen perän pystysuuntainen ohjainpinta on sivuperäsin ja vaakasuuntainen korkeusperäsin.]]
Lentokoneen ohjaus vaihtelee konetyypin mukaan: hävittäjä (lentokone) sekä useimpia Airbus-merkkisiä koneita ohjataan ohjaussauvalla (), pommikoneita ja Airbuseja lukuun ottamatta lähes kaikkia matkustajakoneita kaksipuoleisella ohjaustangolla, joka liikkuu myös eteen ja taakse. Ohjauslaitteella liikutetaan ohjainpintoja eli siivekkeitä ja korkeusperäsintä. Lisäksi polkimet liikuttavat sivuperäsintä.
Siivissä olevien liikkuvien tasojen eli ohjaussiivekkeiden (''aileron'') avulla kone saadaan kaartamaan. Myös sivuperäsintä (''rudder'') voidaan käyttää kaarrossa apuna estämään sivuluisua. Kone saadaan nousemaan ja laskemaan korkeusperäsimen (''elevator'') avulla.
Siivissä ovat myös ns. spoilerit (''poilers, spoilerpanel''), jollaisia kutsuttiin aiemmin lentojarruiksi. Ne ovat siivestä ylös nousevia paneeleita, joita on yleensä 3–5 kpl/siipi. Lähimpänä runkoa olevat paneelit molemmissa siivissä ovat ns. maaspoilerit ja muut ovat lentospoilereita. Spoilerit auttavat kaarrossa siten, että ne tulevat ulos laskevasta siivestä sitä enemmän, mitä jyrkempi kaarto on. Spoilereita käytetään lentojarruina, ja silloin ne toimivat ohjaamon lentojarruvivusta symmetrisesti. Koneen laskeutuessa ja telineiden osuessa maahan tulevat spoilerit (nyt myös maaspoilerit) ulos siivestä tuhoten siiven nostovoiman.
Siivissä olevien laskusiivekkeet eli laippojen (''flaps'') avulla kone voi hidastaa vauhtiaan laskeutumista varten kohtauskulman muuttumatta liian suureksi. Eräissä lentokoneissa on siipien etureunassa solakot (''slats''), joiden avulla siiven nostovoimaa voidaan kasvattaa lentoonlähtöä ja laskua varten. Myös korkeusvakainta (''horizontal stabilizer'') voidaan lähes kaikissa konetyypeissä liikuttaa korkeusperäsimen tehostamiseksi.
Vanhemmissa ja pienemmissä lentokoneissa käskyt ohjaimilta siirtyvät ohjainpinnoille vaijereiden ja vipujen välityksellä. Uudenaikaiset liikenne- ja sotilaslentokoneet on varustettu ns. fly-by-wire -järjestelmällä, jossa käskyt ohjainpinnoille välittyvät sähköisesti tietokoneen kautta ilman mekaanista yhteyttä ohjainten ja ohjainpintojen välillä. Tällaisissa lentokoneissa on yleensä monimutkainen kolmen ohjauskomentojärjestelmän yhdistelmä, joista ainakin kahden on toimittava samalla tavalla samanaikaisesti, muuten lennon vakavuus vaarantuu.

Lentokoneen synty


Ensimmäiset välineet, joilla ihminen on päässyt jonkinlaiseen lentoon tai liitoon, saattavat olla leijat ja liidokit. Muun muassa Kiinassa on jo varhain ollut isoja tiedusteluleija, joihin kiinnitetty lapsi tai poikkeuksellisen pienikokoinen ihminen on tarkkaillut korkealta maastoa. Ensimmäiset itseään liikuttavat ilma-alukset ovat olleet eurooppalaisia ilmalaiva.
Ilmaa raskaampaa alusta on ennen niiden valtakauden alkua pohtinut muun muassa kirjailija Jules Verne. Hän oletti, että tulevaisuus on ilmaa raskaampien lentolaitteiden ilmaa kevyempien ilmalaivojen ja ilmapallojen sijaan. Hänen ilma-aluksensa muistutti kovasti laivaa. Sen kannella oli paljon isoja potkureita, ikään kuin purjeita mastoissa. Tällaisia lentäviä laivoja, ”lentolaivoja”, on ollut muissakin kuvitelmissa, mutta niitä ei ole koskaan toteutettu.
Vuosina 1799–1853 brittiläinen Sir George Cayley suunnitteli ja rakennutti liitimiä, joilla tehtiin
koelentokin. Cayley oli lentämisen uranuurtaja, joka toi monta lentämisen peruskäsitettä esille. 1800-luvun loppua kohti tehtiin tihenevissä määrin kokeita erilaisilla ilmaa raskaammilla lentolaitteilla. Yleensä ne olivat liitimiä. Höyrykäyttöisiä lentolaitteita koetettiin saada nousemaan tuloksetta ilmaan. Onnistuttiin lennättämään hyvin tuloksin kumimoottorilla ja myös paineilmalla toimivia pieniä lennokkeja.
Vuonna 1890 ranskalainen insinööri Clément Ader lensi rakentamallaan höyrykonekäyttöisellä laitteellaan Pariisin lähistöllä noin 54 m:n matkan lentokorkeuden ollessa noin 20 cm, kone ei kuitenkaan ollut mitenkään ohjattavissa sivusuunnassa tai muutenkaan ja se ei osoittaunut kehityskelpoiseksi. 1891–1896 saksalainen Otto Lilienthal teki muutama tuhat lentoa itse rakentamallaan liitimellä, mutta lopulta syöksyi eräällä lennollaan ohjausvirheen takia torille, vammautui vakavasti, ja kuoli seuraavana päivänä.
Moottorilennon historian katsotaan yleensä alkaneen 17. joulukuuta 1903, jolloin Wrightin veljekset rakentama kaksitasoinen, puusta ja kankaasta rakennettu, polttomoottorilla varustettu ”Flyer”-niminen lentokone lensi ensilentonsa Kill Devil Hillsissä Pohjois-Carolinassa Yhdysvallat. Ohjaajana toimi Orville Wright ja tuo ensilento kesti 12 sekuntia. Lennetty matka oli 37 metriä. Ensilennon jälkeen lentojen pituus ja lentoaika kasvoivat nopeasti. Wrightin veljesten kone poikkesi muista saman aikakauden lentolaitteissa erityisesti siinä, että se oli täysin ohjattavissa lennon aikana ja veljekset pystyivät säilyttämään koneen hallinnan noususta hallittuun laskuun.
Wrightien johtoasema lentokoneen kehityksessä säilyi jonnekin vuosille 1908–1909. Sen jälkeen kehityksen painopiste siirtyi Ranskaan. Ensimmäinen maailmansota ajoi potkurikäyttöisten lentokoneiden kehitystä kovasti eteenpäin, ja toi mukaan metallirunkoisen yksitason.
Uusia lentämisen pioneereja ilmestyi taas 1970-luvulla. Lihasvoimakoneella lennettiin ennaltamäärätty 8-muotoinen mailin rata vuonna 1977, koneen nimi oli ”Gossamer Condor”. Vuonna 1979 saman tekijän (Paul McCready) ”Gossamer Albatross” oli ensimmäinen lihasvoimakone joka ylitti Englannin kanaalin.

Katso myös


Ilmailu
Luettelo lentokoneista
Luettelo lentokonevalmistajista
Luettelo lentokoneista käyttötarkoituksen mukaan
esimerkiksi Liidin ja Aurinkolentokone
Luettelo lentoyhtiöistä
Suomen lentoasemat
Lentäjä
Turbulenssi
Sakkaus
Lentokenttä
Lentokonehalli

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=121&t=977 YLE Elävä Arkisto
Luokka:Lentokoneet
Luokka:1900-luvun keksinnöt
af:Vliegtuig
am:አውሮፕላን
ar:طائرة
an:Avión
arc:ܛܝܣܬܐ
ast:Avión
ay:Awyuna
az:Təyyarə
id:Pesawat bersayap tetap
ms:Pesawat kepak kaku
bn:উড়োজাহাজ
zh-min-nan:Hui-hêng-ki
be:Самалёт
be-x-old:Паветранае судна
bs:Avion
bg:Самолет
ca:Avió
cs:Letoun
sn:Ndege
cy:Awyren
da:Flyvemaskine
de:Flugzeug
nv:Chidí naatʼaʼí
et:Lennuk
el:Αεροπλάνο
en:Fixed-wing aircraft
es:Avión
eo:Aviadilo
eu:Hegazkin
fa:هواپیما
fo:Flogfar
fr:Avion
fy:Loftfartúch
ga:Eitleán
gl:Avión (medio de transporte)
gan:飛行器
ko:비행기
hi:वायुयान
hr:Avion
io:Aeroplano
iu:ᑎᖕᒥᓲᖅ
os:Хæдтæхæг
is:Flugvél
it:Aeroplano
he:מטוס
ka:თვითმფრინავი
ks:پلین
sw:Ndege (uanahewa)
ht:Avyon
ku:Balafir
lbe:Самолет
lo:ຍົນ
la:Aëroplanum
lv:Lidmašīna
lt:Lėktuvas
li:Vleegmesjieng
ln:Mpɛ́pɔ
hu:Repülőgép
mk:Авион
mg:Fiaramanidina
ml:വിമാനം
mr:विमान
arz:ايركرافت
mzn:بالون
nah:Tepoztōtōtl
nl:Vliegtuig
nds-nl:Vliegtuug
ja:飛行機
nap:Arioplano
no:Fly
nn:Fly
nrm:Avion
oc:Avion
mhr:Кÿртньыгайык
or:ବିମାନ
uz:Tayyora
ps:الوتکه
pms:Avion
pl:Samolot
pt:Avião
ro:Avion
qu:Antanka
ru:Самолёт
sah:Сөмөлүөт
sco:Airieplane
sq:Aeroplani
scn:Ariupranu
simple:Fixed-wing aircraft
sd:فضائي رَٿَ
sk:Lietadlo
sl:Letalo
szl:Fliger
ckb:فڕۆکە
sr:Авион
sh:Avion
sv:Flygplan
tl:Eroplano
ta:நிலைத்த இறக்கை வானூர்தி
tg:Ҳавопаймо
th:เครื่องบิน
vi:Máy bay
chy:Ame'hahtôtse'
tr:Uçak
uk:Літак
ur:طیارہ
ug:ئايروپىلان
za:Feihgih
fiu-vro:Linnuk
zh-classical:飛機
war:Idro
wuu:飞机
yi:עראפלאן
yo:Ọkọ̀ òfurufú
zh-yue:飛機
zh:固定翼飛機