John Fitzgerald Kennedy

John F. Kennedy

Johanna Sinisalo


Aila Johanna Sinisalo (s. 22. kesäkuuta 1958 Sodankylä) on Suomi kirjailija ja käsikirjoittaja. Sinisalo teki läpimurtonsa jo esikoisromaanillaan ''Ennen päivänlaskua ei voi'', joka sai Finlandia-palkinto vuonna 2000. Teos on käännetty useille kielille, kuten ruotsiksi, ranskaksi, latviaksi, japaniksi, tšekiksi ja englanniksi. Teos sai tieteis- ja fantasiakirjallisuuden James Tiptree Jr. -palkinto 2004. Sinisalo on saanut Suomen parhaasta tieteis- tai fantasianovellista myönnettävän Atorox-robottipatsaan seitsemän kertaa.

Ura


Sinisalo on opiskellut muun muassa kirjallisuustiedettä ja teatterintutkimusta Tampereen yliopistossa. Opiskelujen jälkeen hän työskenteli 15 vuotta mainosalalla ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1997.
Sinisalolta on ilmestynyt yli 40 novellia eri julkaisuissa, ja hän tehnyt sarjakuvakäsikirjoituksia sekä radio- ja tv-käsikirjoituksia (esimerkiksi Salatut elämät -sarjaa). Sinisalo on Tuotantoyhtiö Energian tuottaman ''Iron Sky''-elokuvan käsikirjoittaja.
Sinisalo on harrastanut toistakymmentä vuotta vuoristovaelluksia. Hänen tähän saakka pisin vaelluksensa on Genevenjärvi Nizzaan, noin 660 kilometriä. Hän on myös kirjoittanut aiheesta novellin "Grande Randonnée", joka ilmestyi kokoelmassa ''Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita''.
''Ennen päivänlaskua ei voi'' on käännetty muun muassa ruotsiksi, ranskaksi, latviaksi, japaniksi, tšekiksi ja englanniksi.
Brittiläinen Dedalus-kustantamo julkaisi 2005 Sinisalon toimittaman suomalaisen fantasiakirjallisuuden antologian.
Sinisalon puoliso on graafikko Hannu Mänttäri.

Palkinnot


P. E. Svinhufvudin muistosäätiön palkinto 2011

Teokset


Tiedosto:Johanna_Sinisalo_SYK.JPG

Kirjoja


Novelleja


"Kilometripylväät" ja "Jäinen kaupunki", Vuosirengas 74, 1974
"Tarina kuolleesta metsästä", Jäinen vaeltaja, 1986
"Suklaalaput", Atoroxin perilliset, 1988
"Illan tähti yksinäinen", Illan tähti yksinäinen 1991
”Luolassa”. Teoksessa ''Verkon silmässä: Tarinoita internetin maailmasta'', 2005.
Sinisalon Planeetta-novellisarja vuosilta 1988–2000 käy yksi kerrallaan läpi aurinkokuntamme eri kiertotähdet.
”Yövesi”. Teoksessa ''Atoroxin perilliset''. Ursa, 1988 (Uranus)
”Punatähti”. Aikakone 1/1990 (Mars)
”Jälkeen syntiinlankeemuksen”. Aikakone 1/1991 (Venus)
”Kharonin lautta”. Aikakone 1/1992 (Pluto (kääpiöplaneetta))
”Sydän kultaa”. Aikakone 1/1993 (Merkurius)
”Spotlight”. Aikakone 3/1995 (Jupiter)
”Pitkän valkoisen pilven maa”. Tähtivaeltaja 4/1998 (Saturnus)
”Lentävä hollantilainen”. Portti 1/2000 (Neptunus)

Toimitustyöt


The Dedalus Book of Finnish Fantasy, Dedalus Books, 2005, (käänt. David Hackston) antologia englanninkielisille markkinoille, läpileikkaus suomalaisesta realismin rajoja ylittävästä proosasta 1800-luvulta tähän päivään.

Draama


Sinisalo on ollut mukana monien kotimaisten televisiosarjojen käsikirjoittajaryhmissä.
Toinen todellisuus, TV2, 1991
Maa on litteä, TV2, 1992
Tulevaisuuden kuvia, TV2, 1995
Ainoa elämä, TV2, 1997
Elämän suola, TV 2, 1995
Samaa sukua, eri maata, MTV3, 1997
SunRadio, TV1, 1998
Salatut elämät, MTV3
Kotikatu, TV1
Käenpesä, MTV3
Sydänjää, MTV3 2007
Suomi vuonna 2030, TV2 2008

Sarjakuvakäsikirjoituksia


Uusi Nainen -lehdessä ilmestynyt sarjakuva ''Tiskivuoro'', piirtäjä Hannu Mänttäri
Muumi-aiheisia novelli- ja strippisarjakuvakäsikirjoituksia Semicille ja ToTo-tuotannolle, eri piirtäjiä
Oma Ystävä -lehdessä sarja ''Pikku eläinpuoti'', piirtäjä Hannu Mänttäri
Trendi-lehdessä sarja ''Kimppakämppä'', piirtäjänä Johanna Rojola
Sf- ja fantasia-aiheisia sarjakuvia sf- ja sarjakuvaharrastuslehdissä alkaen vuodesta 1982, eri piirtäjiä

Lähteet


Kustannusosakehtiön Teoksen taustatiedote Turun kirjamessuilla 2006
http://www.energiaproductions.fi/press/johanna_sinisalosta.doc Johanna Sinisalon CV

Aiheesta muualla


http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175941736057 Johanna Sinisalo Kirjasampo.fissä
http://www.teos.fi/kirjailijat.php?id=29&start=m Johanna Sinisalo Teoksen sivuilla
http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/sinisalo.htm Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita: Johanna Sinisalo.
Milli Mäntynen: http://www.lib.hel.fi/Page/4010ddf3-2b06-43d9-9fcd-d9e33ecf8b96.aspx?refererPageID=beb4e91d-61c1-4728-998b-5b6e4ab50993&groupID=2426433e-8e54-4bf2-b21a-f36575b28c8e&announcementID=c8966d32-2a0b-49a9-a412-3868f666e21a Viikon kirjailija: Johanna Sinisalo. Helsingin kaupunginkirjasto 14.5.2007.
Kimmo Lilja: http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2000-12-05,104:5:60791,1:0:0:0:0:0: Scifi ja fantasia ovat toisinnäkemisen välineitä. Turun Sanomat 5.12.2000.
Pasi Karppanen: http://kosmoskyna.net/Arkisto/2001/2001-03/a-Johanna.html Kosmoskynä-palkinto Johanna Sinisalolle. Kosmoskynä 3/2001.
Kimmo Rantanen: http://www.ts.fi/kulttuuri/1074041613 Esikoisromaanilla maailmalle. Turun Sanomat 2.5.2005.
J. O. Hiltunen: http://johiltunen.wordpress.com/2012/06/26/johanna-sinisalo-salatuista-kirjoittajista-kadonneiden-mehilaisten-peraan-2006-2008-2010-2011-2/ Salatuista kirjoittajista kadonneiden mehiläisten perään. Vetus Et Nova 26.6.2012.
Luokka:Suomalaiset käsikirjoittajat
Luokka:Suomalaiset kirjailijat
Luokka:Suomalaiset tieteiskirjailijat
Luokka:Suomalaiset fantasiakirjailijat
Luokka:Finlandia-palkinnon saajat
Luokka:Vuonna 1958 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt
br:Johanna Sinisalo
cs:Johanna Sinisalová
en:Johanna Sinisalo
fr:Johanna Sinisalo
nl:Johanna Sinisalo
pl:Johanna Sinisalo
sv:Johanna Sinisalo

Jaakko Lassila

Jaakko Lassila (27. maaliskuuta 1928 Vaasa – 4. heinäkuuta 2003 Helsinki) oli merkittävä elinkeinoelämän vaikuttaja Suomi. Hän toimi Pohjola-Yhtymä Oyjn pääjohtajana ja Kansallis-Osake-Pankki pääjohtajana. Lassila toimi Kop:n johtajana ns. Mikkelin panttivankidraaman aikaan, joka lähti liikkeelle Helsingin Jakomäki Kop:n konttorin ryöstöstä. Myös Lassila kävi paikan päällä Jakomäessä ennen tilanteen siirtymistä Mikkeliin.
Uransa loppupuolella hän sai kritiikkiä niin sanotuista Kouri-kaupat, joissa Kansallis-Osake-Pankki toimi osakekauppojen rahoittajana. Yksityiskohtien paljastuttua tiedotusvälineille hänet pakotettiin eroamaan tehtävistään.

Ura


Teollistamisrahasto Oy, toimitusjohtaja (1967–1970)
Suomen Pankki, johtokunnan jäsen (1970–1974)
Vakuutusosakeyhtiö Pohjola, pääjohtaja (1974–1983)
Kansallis-Osake-Pankki, pääjohtaja (1983–1991)

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/349/jaakko-lassila Jaakko Lassilan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Luokka:Suomalaiset elinkeinoelämän vaikuttajat
Luokka:Vuonna 1928 syntyneet
Luokka:Vuonna 2003 kuolleet

Jakarta


Jakarta on Indonesian pääkaupunki ja suurin kaupunki. Se sijaitsee Jaava (saari) pohjoisrannikolla. Jakartaa hallitaan virallisesti maakuntana ja se jakautuu Keski-Jakartan, Itä-Jakartan, Pohjois-Jakartan, Etelä-Jakartan ja Länsi-Jakartan kaupunkeihin, jotka jaetaan edelleen kaupunginosiin. Lisäksi Jakartan maakuntaan kuuluu Kepulauan Seribun (''Tuhat saarta'') saaristo, joka aiemmin oli osa Pohjois-Jakartaa.
Jakartan pinta-ala on 661,52 km² ja asukasluku noin 9 294 900 (vuonna 2010).

Historia


Nykyisen Jakartan alueella oli 400-luvulla hindulaisuus asutuskeskus.1100-luvulta lähtien se oli merkittävä satamakaupunki Sundan kuningaskunta. Kaupunkia kutsuttiin tuohon aikaan nimellä Kalapa. Portugalilaiset olivat ensimmäisiä alueella käyneitä eurooppalaisia.
22. kesäkuuta 1527 sotapäällikkö Fatahillah valtasi kaupungin ja nimesi sen uudelleen Jayakartaksi. Tätä pidetään nykyään Jakartan virallisena perustamispäivänä. Alankomaat tulivat alueelle 1500-luvun loppupuolella. Vuonna 1619 Hollannin Itä-Intian kauppakomppania valtasi kaupungin Jan Pieterszoon Coenin johdolla ja nimesi sen uudelleen Bataviaksi.
Japanilaiset valloittivat Jakartan Toinen maailmansota aikana ja nimesivät sen uudelleen Jakartaksi. Alankomaat otti sen uudelleen valtansa alle sodan jälkeen. Indonesia kuitenkin tunnustettiin itsenäiseksi vuonna 1949. Jakartasta tuli valtion pääkaupunki.

Matkailu


Matkailu Jakartassa on muiden muassa sen suurin huvipuisto Taman Impian Jaya Ancol sekä Ragunanin eläintarha. 137-metrinen Monumen Nasional ("Monas") rakennettiin Keski-Jakartaan vuosina 1961–1975. Vuosina 1961–1978 rakennettiin Masjid Istiqlal, joka on Kaakkois-Aasian suurin moskeija.
Jakartaa palvelee Soekarno-Hattan kansainvälinen lentoasema.

Väestö


Jakartan asukasmäärä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuonna 1960 kaupungissa oli 2,7 miljoonaa asukasta, vuonna 2000 jo 8,3 miljoonaa, mukaan lukien vain rekisteröidyt lailliset asukkaat.
Kuva:WsaragihJakarta.jpg

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.thejakartapost.com/headlines.asp The Jakarta Post - Kaupungin englanninkielinen sanomalehti
Luokka:Jakarta
ace:Jakarta
af:Djakarta
am:ጃካርታ
ar:جاكارتا
an:Jakarta
az:Cakarta
id:Daerah Khusus Ibukota Jakarta
ms:Jakarta
bn:জাকার্তা
zh-min-nan:Jakarta
map-bms:Daerah Khusus Ibukota Jakarta
jv:Jakarta
su:Jakarta
be:Горад Джакарта
be-x-old:Джакарта
bo:ཊ་ཁར་ཏ།
bs:Džakarta
br:Jakarta
bg:Джакарта
ca:Jakarta
cs:Jakarta
cy:Jakarta
da:Jakarta
de:Jakarta
et:Jakarta
el:Τζακάρτα
en:Jakarta
es:Yakarta
eo:Ĝakarto
eu:Jakarta
fa:جاکارتا
hif:Jakarta
fr:Jakarta
fy:Jakarta
ga:Iacárta
gd:Jakarta
gl:Iacarta - Jakarta
gu:જાકાર્તા
hak:Ngâ-kâ-tha̍t Sú-tû Thi̍t-khî
ko:자카르타
hy:Ջակարտա
hi:जकार्ता
hsb:Jakarta
hr:Jakarta
io:Jakarta
ilo:Jakarta
ia:Jakarta
ie:Jakarta
os:Джакартæ
is:Djakarta
it:Giacarta
he:ג'קרטה
kl:Jakarta
kn:ಜಕಾರ್ತ
ka:ჯაკარტა
kk:Джакарта
kw:Jakarta
rw:Jakarta
sw:Jakarta
ht:Jakarta
ku:Cakarta
la:Jakarta
lv:Džakarta
lb:Jakarta
lt:Džakarta
lmo:Giacarta
hu:Jakarta
mk:Џакарта
mg:Jakarta
ml:ജക്കാർത്ത
mi:Jakarta
mr:जकार्ता
arz:جاكارتا
mzn:جاکارتا
mwl:Jacarta
mn:Жакарта
my:ဂျကာတာမြို့
nah:Yakarta
nl:Jakarta
ja:ジャカルタ
no:Jakarta
nn:Jakarta
nov:Jakarta
oc:Jakarta
mhr:Джакарта
pnb:جکارتہ
pap:Jakarta
ps:جکارتا
km:ចាការតា
pms:Giacarta
pl:Dżakarta
pt:Jacarta
ro:Jakarta
qu:Jakarta
ru:Джакарта
rue:Джакарта
sah:Дьакарта
sa:जकार्ता
sco:Jakarta
sq:Xhakarta
simple:Jakarta
sk:Jakarta
sl:Džakarta
szl:Dżakarta
ckb:جاکارتا
srn:Jakarta
sr:Џакарта
sh:Džakarta
sv:Jakarta
tl:Jakarta
ta:ஜகார்த்தா
roa-tara:Giacarta
te:జకార్తా
tet:Jakarta
th:จาการ์ตา
vi:Jakarta
tr:Cakarta
tk:Jakarta
uk:Джакарта
ur:جکارتہ
ug:جاكارتا
za:Yajgyadaz
vec:Xacarta
war:Jakarta
yi:דזשאקארטא
yo:Jakarta
zh-yue:耶加達
bat-smg:Džakarta
zh:雅加达

Jumala


Jumala, jumaluus tai jumalolento on käsite, joka tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä Yliluonnollinen olentoja, joiden uskotaan hallitsevan Luonto, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.

Jumalakäsitykset


Teismi eli ''jumalausko'' on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen, vaikuttava Jumala. Polyteismi eli ''monijumalaisuus'' on käsitys, jonka mukaan jumalia on useita. Monoteismiin eli ''yksijumalaisuuden'' mukaan on vain yksi Jumala. Deismi on käsitys, jonka mukaan Jumala ei kaikkeuden luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen tai käsitys jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy. Panteismi eli ''kaikkijumalaisuus'' samastaa jumalan Maailmankaikkeus kanssa.
Sanaa ateismi eli ''jumalattomuus'' käytetään joko viittaamaan näkemyksiin, joiden mukaan Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa tai käsityksiin, joista puuttuu käsitys jumalan olemassaolosta. Agnostisismiksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan ei voi sanoa, onko jumalaa tai jumalia olemassa.

Jumalat eri uskonnoissa


Uskonnot voidaan jaotella sen mukaan, kuinka montaa jumalaa tai jumalatarta ne palvovat. Monoteistiset uskonnot käsittävät tavanomaisesti vain yhden jumalan olemassaolon, kun taas polyteistiset uskonnot uskovat useampaan jumalaan.
Søren Kierkegaard katsoi, että uskossa järki täytyi hylätä, jotta voitaisiin uskoa ”järkeä suurempaan”.
Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä Jumala on rakastava (62%), turvallinen (59%), anteeksiantava (59%), vihaava (3%), pelottava (5%) ja rankaiseva (5%).

Sanan alkuperä


Suomen kieli sana ''jumala'' on ilmeisesti omaperäinen Suomalais-ugrilaiset kielet sana.

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


Luokka:Jumala
af:God
als:Gott
ang:God
ar:الله
an:Dios
arc:ܐܠܗܐ
ast:Dios
gn:Ñandejára
ay:Tatitu
az:Tanrı
id:Tuhan
ms:Tuhan
bn:ঈশ্বর
zh-min-nan:Siōng-tè
jv:Hyang
be:Бог
be-x-old:Бог
bar:Gott
bs:Bog
br:Doue
bg:Бог
ca:Déu
cv:Турă
cs:Bůh
sn:Mwari
co:Diu
cy:Duw
da:Gud (monoteistisk)
de:Gott
et:Jumal
el:Θεός
eml:Dio
en:God
myv:Паз
es:Dios
eo:Dio
eu:Jainko
ee:Mawu
fa:خدا
hif:God
fr:Dieu
fy:God
fur:Diu
ga:Dia
gd:Dia
gl:Deus
gu:ઈશ્વર
got:𐌲𐌿𐌸/Guþ
hak:Song-ti
ko:하느님
hy:Աստված
hi:ईश्वर
hr:Bog
io:Deo
ia:Deo
os:Хуыцау
zu:UNkulunkulu
is:Guð
it:Dio
he:אלוהים
ka:ღმერთი
kk:Құдай
kw:Duw
sw:Mungu
ht:Bondye
ku:Yezdan
la:Deus
lv:Dievs
lb:Gott
lt:Dievas
ln:Nzámbe
hu:Isten
mk:Бог
ml:ദൈവം
mr:देव
xmf:ღორონთი
mwl:Dius
mn:Бурхан
nl:God (monotheïsme)
nds-nl:God
ne:ईश्वर
new:ईश्वर
ja:神
pih:God
no:Gud
nn:Gud
nrm:Dùu
oc:Dieu
uz:Xudo
pnb:اللّہ
ps:الله
nds:Gott
pl:Bóg
pt:Deus
ro:Dumnezeu
qu:Dyus
ru:Бог
rue:Бог
sah:Таҥара
stq:God
nso:Modimo
sq:Perëndia
scn:Diu
simple:God
sk:Boh
sl:Bog
cu:Богъ
szl:Bůg
ckb:خودا
sr:Бог
sh:Bog
sv:Gud
tl:Diyos
ta:கடவுள்
tt:Ходай
te:దేవుడు
th:พระเป็นเจ้า
vi:Thiên Chúa
tpi:God
tr:Tanrı
uk:Бог
vec:Dio
fiu-vro:Jummal
vls:God
war:Diyos
wo:Yàlla
yi:גאט
yo:Ọlọ́run
zh-yue:上帝
diq:Car
bat-smg:Dievs
zh:神

Jointti

#OHJAUS Kannabis.

Josef Mengele


Tohtori Josef Mengele (16. maaliskuuta 1911 – 7. helmikuuta 1979), tunnetaan myös Auschwitzin kuolemanenkelinä, oli saksalaislääkäri, joka teki vangeille julmia ja raakoja Natsien ihmiskokeet Auschwitzin keskitysleirillä. Hänen kokeisiinsa kuuluivat muun muassa silmien värin muutos kemiallisesti, imusolmuke poistaminen ja Siamilaiset kaksoset tuottaminen kirurgisin toimenpitein. Hän oli myös mukana päättämässä kenet lähetettiin kaasukammioihin. Hänen arvonsa SS oli Hauptsturmführer.
Psykoanalyysi, tohtori Tobias Brocher on esittänyt, että Mengele ei nauttinut kivun tuottamisesta, vaan vallasta, jota hän pääsi käyttämään päättäessään elämästä ja kuolemasta keskitysleirin lääkärinä ideologian mukaisesti.

Elämä


Josef Mengele oli Karl Mengelen (1881–1959) ja Walburga Mengelen (k. 1946) kolmesta pojasta vanhin. Hänen pikkuveljensä olivat Karl Mengele (1912–1949) ja Alois Mengele (1914–1974). Kotikaupungissaan hänet tunnettiin älykkönä ja itsevarmana. Nuorena lääkärinä hän oli kiinnostunut rotujen välisistä eroista, mikä todennäköisesti sai hänet Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue palvelukseen. Mengelen aatteen oletetaan kuitenkin olleen vain pintaa ja hänen käsityksensä aatteesta hatara. Hänen ideologiansa uskotaan perustuneen puhtaasti Adolf Hitlerin propagandaan, ja hänen uskotaan käyttäneensä työtään ja asemaansa pelkästään sadismi mielihalujensa tyydyttämiseksi.
Mengele liittyi Stahlhelmiin (Teräskypärä) vuonna 1931 ja haki kansallissosialistisen puolueen jäseneksi vuonna 1937. Seuraavana vuonna hän liittyi SS:ään ja palveli vuosina 1938–1939 kuuden kuukauden ajan kevyessä jalkaväkirykmentissä. Vuonna 1942 hän haavoittui Neuvostoliitto, ja hänet todettiin lääketieteellisin perustein palvelukseen kelpaamattomaksi. Sota-ansioiden vuoksi hänet ylennettiin kapteeniksi. Myöhemmin hän ilmoittautui vapaaehtoiseen palvelukseen keskitysleirille, ja hänestä tuli Auschwitzin lääkintäupseeri 24. toukokuuta 1943.

Mengelen ura


Mengelen tutkimus oli mielivaltaista, julmaa ja siitä puuttui tieteen tekemiseltä vaadittava järjestelmällisyys. Hän työskenteli yleensä sattumanvaraisesti yrityksen ja erehdyksen kautta ja hänellä ei ollut esimerkiksi työhypoteesia.
Eräs hänen tavoitteistaan oli silmien värin muuttaminen siniseksi, joka usein aiheutti kokeisiin joutuneille ihmisille kipua, sokeuden tai tulehduksia. Kokeiden jälkeen Mengelen kokeissaan käyttämät kaksoset tavallisesti tapettiin. Toisaalta, jos koe onnistui, lapsia ei tapettu. Kaikkiaan 1 500 kaksosesta vain 200 selvisi hengissä.
Mengelen muistiinpanoja ja arkistoja kaksoskokeista ei ole koskaan löydetty, mutta säilyneet tulokset ovat osoittautuneet tieteellisesti käyttökelvottomiksi.

Pako


Mengele lähti Auschwitzista Gross-Rosenin keskitysleirille. Huhtikuussa vuonna 1945 hän pakeni Wehrmacht asuun pukeutuneena länteen. Liittoutuneet ottivat hänet kiinni, mutta vapauttivat tietojen puutteessa. Mengele piiloutui maatilalle Ylä-Baijeriin ennen kuin muutti Argentiinaan vuonna 1949. Mengele erosi vaimostaan ja avioitui velivainajansa lesken Marthan kanssa, joka matkusti Mengelen luokse Buenos Airesiin.

Mengelen kokeet Brasiliassa


Jorge Camarasa on väittänyt vuonna 2009 julkaistussa kirjassaan Mengele: ''The Angel of Death in South America'', että Mengele olisi jatkanut natsi-Saksassa suoritettuja kokeita pienessä brasilialaisessa Cândido Godói -kunnassa. Suurin osa kunnan asukkaista on sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia, lisäksi jopa joka viides syntyneistä lapsista on ollut kaksonen. Mengelen väitetään vierailleen kunnassa usein 1960-luvulla suorittaen kokeitaan. Hän käytti salanimeä Rudolph Weiss.
Jorge Camarasa väittää, että Mengele onnistui toteuttamaan Cândido Godóissa unelmansa: Luoda vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Kuntalaisten mukaan Mengele oli usein valvomassa naisten raskauksia ja hoitamassa heitä uusilla lääkkeillä. Mengelen kokeista ollaan montaa mieltä, todisteita siitä että Cândido Godóin kaksoistiheisyys johtui Mengelen kokeista ei ole. Ainoastaan paikallisten kertomukset.

Elämän loppuvaiheet


Kuva:Mengele 029.jpg
Hyvien suhteiden avulla Mengele sai elää rauhassa, vaikka Mossad ja monet muut kansallissosialismi metsästäjät tiesivät hänen piileskelevän Etelä-Amerikka. Vuonna 1959 Mengele pakeni Paraguayhin, koska natsien metsästäjät olivat saaneet tiedon hänen olinpaikastaan. Martha ei koskaan sopeutunut uuteen elämään, joten hän palasi lapsensa kanssa Eurooppaan. Mengele muutti myöhemmin São Paulon lähelle, Brasiliaan. Israelin tiedustelupalvelun agentti http://en.wikipedia.org/wiki/Zvi_Aharoni Zvi Aharoni löysi Mengelen 1962 Brasilian viidakosta ja jopa näki hänet, mutta http://en.wikipedia.org/wiki/Yossele_Schumacher_affair Yossele Schumacherin etsiminen asetettiin Mossadin agenttien päätehtäväksi ja Mengele pääsi katoamaan jälleen. Hän eli Brasiliassa aina kuolemaansa saakka vuonna 1979. Mengele sai uidessaan aivohalvauksen ja hukkui. Hänet haudattiin nimellä Wolfgang Gerhard, jolla hän oli esiintynyt Etelä-Amerikassa.
Vuonna 1985 Brasilian poliisi avasi haudan, jossa Mengeleksi oletettu mies lepäsi. Ruumis tunnistettiin muun muassa luista otetuista näytteistä sekä hammaskarttojen perusteella. Lopullinen varmistus kuolemasta tuli 1990-luvulla kehittyneen DNA-tutkimuksen avulla.
Josef Mengele käytti seuraavia peitenimiä Etelä-Amerikassa:
Wolfgang Gerhard
José Mengele
Helmut Gregori
tohtori Fausto Rindón
S. Josi Alvers Aspiazu

Lähteet


Luokka:Saksalaiset lääkärit
Luokka:Holokaustin toteuttamiseen osallistuneet
Luokka:Sotarikoksista syytetyt
Luokka:SS-sotilaat
Luokka:Vuonna 1911 syntyneet
Luokka:Vuonna 1979 kuolleet
ar:جوزف منجيل
an:Josef Mengele
id:Josef Mengele
ms:Josef Mengele
bn:ইয়োসেফ ম্যাঙ্গেলা
bs:Josef Mengele
bg:Йозеф Менгеле
ca:Josef Mengele
cs:Josef Mengele
da:Josef Mengele
de:Josef Mengele
el:Γιόζεφ Μένγκελε
en:Josef Mengele
es:Josef Mengele
eo:Josef Mengele
eu:Josef Mengele
fa:یوزف منگله
fr:Josef Mengele
fy:Josef Mengele
gl:Josef Mengele
ko:요제프 멩겔레
hr:Josef Mengele
is:Josef Mengele
it:Josef Mengele
he:יוזף מנגלה
ka:იოზეფ მენგელე
ku:Josef Mengele
la:Iosephus Mengele
lt:Josef Mengele
hu:Josef Mengele
mk:Јозеф Менгеле
nl:Josef Mengele
ja:ヨーゼフ・メンゲレ
no:Josef Mengele
pl:Josef Mengele
pt:Josef Mengele
ro:Josef Mengele
ru:Менгеле, Йозеф
simple:Josef Mengele
sk:Josef Mengele
sl:Josef Mengele
sr:Јозеф Менгеле
sv:Josef Mengele
vi:Josef Mengele
tr:Josef Mengele
uk:Йозеф Менгеле
zh:約瑟夫·門格勒

Wikipedia:Kommentteja Wikipedia-kritiikkiin


Tämä sivu sisältää vastauksia yleisimpiin kriittisiin puheenvuoroihin, joita Wikipediaa vastaan esitetään. Wikipediaan kohdistuva kritiikki ei välttämättä koske pelkästään Wikipediaa, vaan johtuu siitä, että pohjimmiltaan Wikipedia on wiki. Samat vastalauseet koskevat kaikkia wikejä.

On tyhmää antaa kaikkien muokata kaikkia artikkeleja

Minun kynänjälkeni


''En voi kuvitellakaan, että sallisin kenen tahansa tuntemattoman sorkkia ''omaa'' mestarillista sanankäyttöäni. Se on minun, miksi minun pitäisi antaa muiden työntää siihen näppejään?''
:Wikipediassa ei kukaan pyri omistamaan luotuja artikkeleita, vaan tarkoituksena on saada aikaan tietopankki ihmiskunnan tietämyksestä. Yhden ihmisen kirjoittamana ei oikein tahdo syntyä kovin hyvää artikkelia, mutta yhdessä se onnistuu. Tämä on nähty Wikipedian historian aikana jo lukemattomia kertoja. Seuraavassa yksi todellinen esimerkki englanninkielisestä Wikipediasta:
::''Luulin ymmärtäväni :en:Gödel's incompleteness theorem oikein hyvin, ja koska olemassa oleva artikkeli oli lyhyt ja puutteellinen, päätin kirjoittaa sen uusiksi. Sittemmin tekstiä on täydentänyt aika moni. Joku on kirjoittanut ehkä vain yhden kappaleen uudestaan, toinen kritisoinut tekstin puutteita, joku taas poistanut pätkiä. Ihan kaikista muutoksista en ole ollut samaa mieltä, mutta enimmäkseen ne ovat olleet hyviä. Kerran kirjoitettu aineisto ei häviä, sillä artikkelien kaikki aiemmat versiot säilyvät Wikipediassa, joten pystyin palauttamaan eräitä haluamiani muutoksia. Artikkeli on nyt paljon parempi kuin olisin yksin saanut aikaan.''
:Ajattelemme optimistisesti, ja mielestämme maailmassa on paljon ihmisiä, jotka yhteistyössä voivat saada aikaan hyvää tulosta, vaikka yksittäiset häiriköt joskus pyrkivät sabotoimaan työtämme.

Sekopäät


''Kaikenlaiset sekopäät julkaisevat internetissä hassuja teorioitaan ja yrittävät sotkea myös Wikipediaa.''
:Toistaiseksi Wikipediassa on ollut suhteellisen vähän sekopäitä. Lisäksi silkaksi pupuksi tiedetty teksti on varsin helppoa poistaa saman tien, kun siitä ilmestyy tieto Toiminnot:Recentchanges -sivulle.
:Joillakin verkkosivustoilla väitetään, että Apollo 11:n kuumatka oli lavastettu elokuvastudiossa, tai kuvaillaan, miten ikiliikkuja toimii. Noita verkkosivustoja ei voida mennä korjailemaan, toisin kuin Wikipediaa, sillä niiden kirjoittajat eivät hyväksy työnsä muokkaamista ilman lupaa. Wikipediassa taas sellaista asennetta ei hyväksytä.
:Tämä ei suinkaan tarkoita, että toisenlaisista näkökulmista vaiettaisiin, ne vain asetetaan oikeaan yhteyteensä, ja niihin liitetään kommentti, että ne ovat kannattajiensa esittämiä väitteitä. Koska Wikipediassa tiedolla ei ole omistajaa, kirjoittajien on pakko tarjota todistettavasti paikkansa pitävää tietoa. Niinpä sekopäät, jotka eivät hyväksy kriittiseen arvioon perustuvaa tekstinsä muokkausta, kyllästyvät huomatessaan, ettei yhden totuuden julistaminen onnistu.
''Joillakin riittää sisua. Joku voi esimerkiksi kirjoittaa puuta heinää juutalaisten kansanmurhasta ja muokata sitä loputtomiin oman mielensä mukaan.''
:Yleensä yhteen ajatukseen takertuneet pidetään kurissa. Wikipedian aktiivit suhtautuvat vakavasti artikkelien WP:NPOV ja toimivat sen mukaan. Monissa asioissa on päästy yhteisymmärrykseen. Onneksi on aika vähän sellaisia, jotka jääräpäisesti haluavat artikkelin kuvastavan omaa vääristynyttä näkökulmaansa, ja pian he yleensä huomaavat yrityksensä turhiksi. Vakavimmissa tapauksissa heitä voidaan estää tekemästä muutoksia Wikipediaan.

Kiusanhenget ja vaahtoajat


''Wikipedia sortuu lopulta niin kuin Usenetkin tyhjänpäiväisiin kinasteluihin.''
:Tämä voi olla ongelma, mutta toistaiseksi riidat on soviteltu Wikipediaan syntyneiden sosiaalisten normien avulla. Väittelyt artikkelisivuilla siirretään artikkelien keskustelusivuille (esimerkiksi Keskustelu:Keskitysleiri) tai tehdään uusi artikkeli, jossa käsitellään neutraalisti aiheen kiistanalaista luonnetta ja eri osapuolten esittämiä väitteitä (esimerkiksi ydinvoimakeskustelu).
:Keskustelusivuilla on lupa väitellä vain siitä, miten artikkelia voidaan kehittää. Keskustelusivuilla ei kinastella asioista, jotka eivät liity artikkelien parantamiseen.
:Usenetistä puuttuu ainakin kaksi piirrettä, jotka ovat Wikipedian menestymisen kannalta keskeisiä:
# Usenetissä ei voi muokata toisten kirjoittamia tekstejä. Wikipediassa voidaan kannustaa luovaan ja sopuisaan yhteistyöhön tai kärjistetymmin: Wikipediassa ei ole ''kenenkään omaa'', koska asiatietoa ei omista kukaan.
# Toisin kuin Wikipediassa, Usenetissä ei voida tehokkaasti valvoa yhteisesti sovittujen perussääntöjen noudattamista. Sitä paitsi Usenet on jo perusluonteeltaan väittelypalsta, Wikipedia taas tietosanakirjahanke. Tässä on ainakin jotakin näkökulmaa siihen, Wikipedia:Mikä Wikipedia ei ole.
:Wikipediassa pyritään yhteisymmärrykseen eikä väitellä toisin kuin blogeissa tai Usenetissä. Wikipediassa on tarpeeksi tilaa jokaiselle, eikä vastakkaisten mielipiteiden kannattajien välille yleensä synny pahoja ristiriitoja.
:Parhaillaankin luultavasti muutama riidanhaastaja yrittää saada aikaan riitaa, mutta heidän vaikutuksensa Wikipediaan on mitätön. Toiminta jatkuu heistä riippumatta.
:Wikipedian eduksi on luettava myös asialle omistautuneet vapaaehtoiset, jotka toimittavat artikkeleita asiallisesti ja ahkerasti. Riidanhaastajat kyllästyvät muutaman kerran jälkeen, kun eivät saa täältä samanlaista vastakaikua kuin Usenetistä tai keskustelupalstoilta – Wikipediassa on parempaakin tekemistä.

Harrastelijat


''Ihmisillä on väärää tai puutteellista tietoa, mikä heijastuu myös artikkeleihin.''
:Wikipedian artikkeleissa on tosiaan myös hyvää tarkoittaen kirjoitettua, mutta tiedollisesti köyhää ja harrastelijamaista tekstiä. Sekin on silti tervetullutta, sillä parempi sittenkin parannuskelpoinen, harrastelijamainen artikkeli kuin ei artikkelia ollenkaan. Harrastelijamainen jälki korjautuu joka tapauksessa muiden (varsinkin alan asiantuntijoiden) käsissä. Wikipediaa päivittäin lukevat huomaavat ja korjaavat pahat virheet nopeasti. Yleisesti ottaen: mitä vakavampi virhe on, sitä nopeammin se korjataan.
:Harrastelija yleensä huomaa, milloin puhuu alan asiantuntijan kanssa. Turhan kinastelun sijasta hän esittää asiantuntijalle kysymyksiä, kertoo mitkä kohdat ovat jääneet epäselviksi ja tekee osansa perustyöstä. Wikipedialle on hyötyä harrastelijoiden ja asiantuntijoiden yhteistyöstä. Sen ansiosta vaikeita, teoreettisia aiheita käsittelevistä Wikipedian artikkeleista tulee ymmärrettävämpiä. Mikään ei estä ammattilaisia korjaamasta virheitä myöhemmin, mutta jos Wikipedia ei olisi maallikkoakin kiinnostava työkalu, jäljelle jäisi lopulta vain joukko erikoisartikkeleita, jotka ilahduttaisivat lähinnä alan ammattilaisia.
:Lisäksi on myös paljon tehokkaampaa, jos artikkelin perustan kirjoittaa harrastelija, sillä yleensä asiantuntijat tekevät vain pikkukorjauksia. Joka alalla asiantuntijoita on vähemmän kuin harrastelijoita, ja he ovat kiireisiä, joten harrastelijan kirjoittama ja asiantuntijan tarkistama artikkeli on nykyään käytännöllisin tapa tehdä suurta tietokokoelmaa.

Puolueelliset käyttäjät


''On puolueellisia käyttäjiä, jotka ovat hyvin innokkaita jättämään pois vastakkaista näkökulmaa edustavaa tietoa. Yksipuolinen teksti luo aineistoon aukkoja, ja se taas pilaa koko hankkeen.''
:On totta, että alkuperäinen kirjoittaja saattaa jättää pois keskeistä tietoa joko tietämättömyyttään tai pahantahtoisuuttaan. Tilanteen korjaavat kuitenkin nopeasti Wikipediaa päivittäin lukevat ihmiset. Esimerkiksi englanninkielisessä Wikipediassa on kelvollisia ja tasapuolisia artikkeleita vaikkapa sodasta, evoluutiosta, abortista, islamista, skientologiasta ja prostituutiosta. Wikipedia itsessään on hyvä keino päästä yhteisymmärrykseen kiistanalaisista kysymyksistä. Yhteisymmärryksen löytyminen käy joskus jopa helposti. Näin puolueellisetkin käyttäjät voivat työskennellä rauhassa ja päästä yhteisymmärrykseen paitsi menetelmistä myös asiakohdista.
:Kannattaa muistaa, että Wikipedia on keskeneräinen hanke. Siinä on vakaviakin puutteita, joista pyritään tiedottamaan avoimesti. Tämä kattavuuden puute johtuu siitä, että Wikipedian on vielä melko tuore hanke, eikä tekijöitäkään ole ollut rajattomasti.
:On selvää, että yksipuolisten näkemysten edustajat voivat käydä joukolla Wikipedian kimppuun. Jos se mahdollisuus herättää sinussa huolta, voit auttaa kehittämään Wikipedian toimintaperiaatteita.

Mainostajat


''Mutta entä sitten mainostajat? Eivätkö tuotteita ja palveluja mainostamaan pyrkivät yritykset näe tässä oivan tilaisuuden tehdä täsmämainontaa ja kirjoittaa artikkeleita tuotteistaan? Tai mikä pahempaa, muokata asia-artikkeleista omia mainoksiaan?''
:Sitä on tapahtunut. Mainostaja voi onnistua kolmella tavalla: lisäämällä linkkejä omaan yritykseensä, korvaamalla asiallisia artikkeleita mainoksilla tai kirjoittamalla yksipuolisia artikkeleita omasta yrityksestään. Ensimmäiseen ja toiseen suhtaudutaan kuin puhtaaseen tihutyöhön, ja artikkelit Wikipedia:Palautus edelliseen versioon. Wikipedian toimittajat eivät helposti siedä roskapostia, ja roskapostin levittäjiä kohdellaan yleensä varsin ankarasti. Kolmannessa tapauksessa artikkelit muokataan Wikipedia:Neutraali näkökulma lisäämällä vastakkainen näkökulma eli yritystä tai tuotetta vastaan esitettyä kritiikkiä.
:Mainostajien kannalta Wikipedia ei ole erityisen houkutteleva väline. Perinteisessä internet-mainonnassa, jossa käytetään mainospalkkeja, ponnahdusmainoksia ja sähköpostimarkkinointia, mainonnasta saatava vaste voidaan mitata suoraan palvelinlokien kautta. Käytettäessä Wikipediaa tuotteiden kaupitteluun mainonnan vaikutus ei ole mitattavissa.
:Joku kenties haluaa silti mainostaa omaa verkostomarkkinointi-ajatustaan, mutta jos käytössä ei ole bottia, on sivun palauttaminen mainokseksi hankalaa. Kun mainos ei kuitenkaan pysy Wikipediassa kuin korkeintaan kymmenen minuuttia kerrallaan, hyöty tuskin on vaivan arvoinen. Pidemmällä aikavälillä roskapostitus heikentää yrityksen imagoa. Kovempia keinoja harkitaan jos Wikipedia joutuu vakavamman roskapostihyökkäyksen kohteeksi.

Botit


''Vielä on jäänyt vaille vastausta kysymys, miten toimitaan laajan automatisoidun roskapostituksen suhteen. Olisi helppoa kirjoittaa kaikille Wikipedian sivuille skripti Viagra-mainosten postaamiseksi. Sitten kun roskapostittajat tai vandaalit alkavat käyttää wikibotteja, te olette helppoja maalitauluja.''
:Jossakin vaiheessa joku todennäköisesti kirjoittaakin skriptin, joka turmelee wikiä huijausroskaposteilla, mutta monestakin syystä siitä ei tule suurta ongelmaa. Roskapostit on helppo palauttaa, ja jokainen voi tehdä niin. IP-osoitteita voidaan jo torjua. Lisäksi on muitakin teknisiä ratkaisuja, kuten postitusrajoituksia tai tietyntyyppisiä roskapostisuodattimia, joilla ongelmaa voidaan lievittää.
:Wikipediasta tuskin tulee laajaa roskapostituksen kohdetta, sillä roskapostittajien täytyy ainakin jossakin määrin ottaa huomioon kohteensa. Toisin kuin Usenetin ja sähköpostin, Wikipedian käyttäjissä on enemmän niitä, joilla on taitoja vastatoimiin, eikä se sen vuoksi ole erityisen houkutteleva kohde. Tulevaisuudessa, suosion ja käyttäjämäärien kasvaessa tilanne voi tietenkin olla toinen.
:Wikipedia kiinnostavuutta roskapostin kohteena vähentävät myös lait. Useimmilla mailla ei ole lakeja USENET- tai sähköpostiroskapostitusta vastaan, mutta verkkosivuston turmelemista, ”Wikipedia:Vandalismi” vastaan on. Riittää huomauttaa, että botit toistuvasti lisäävät tekstiä asiaankuulumattomaan paikkaan, mitä GNU FDL ei salli niiden tehdä, joten tekstin muokkaamiseen botilla ei ole mitään oikeutta. Harva viitsii tehdä sähköpostihuijauksia vankilatuomion uhalla.
''Mitä tapahtuu, jos ihmiset ryhtyvät pyörittämään skriptejä eri sijaintipaikoista muokatakseen uudelleen omaa pikku tihutyötään tai roskapostiaan, niin ettei heidän IP-osoitettaan voi noin vain estää?''
:Se muistuttaisi hajautettua DoS-hyökkäystä, jollaisen uhriksi merkittävät verkkosivustot aika ajoin joutuvat. Sitä ei ole vielä tapahtunut tietomme mukaan yhdellekään wikille. Jos joku tekisi laajakantaisen hyökkäyksen, Wikipedian ylläpito voisi estää muokkaamisen ''kaikilta'' vihamielisiltä IP-osoitteilta. Hätätilassa voitaisiin palauttaa palvelimesta otettu edellisen päivän varmuuskopio.
:Tästä voi kuitenkin tulla vakava asia. Kukaan ei tietenkään toivo sellaista kiihtyvää varustelukierrettä kuin http://slashdot.org Slashdotin ylläpidon ja peikkojen välillä, jossa molemmilla puolilla käytetään koko ajan yhä monimutkaisempia suodattimia ja skriptejä, tai hyökkäyksiä, joita on kohdistettu puolustuskyvyttömään IRC-verkostoon.

Järjestelmällinen vinoutuma


''Wikipedian aihealojen kattavuutta vinouttaa se, millaiset ihmiset sitä haluavat avustaa.''
:Totta, se on varteenotettava huoli. Wikipedia ei varmastikaan ole kaiken kattava. Esimerkkejä eräitä aiheita käsittelevistä pitkistä artikkeleista löytyy helposti, kun taas toiset aivan yhtä tärkeät aiheet ovat yhä pelkkiä tynkiä. Joskus kyse on vain yhden innokkaan avustajan tekosista (esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian pikkutarkka analyysi Ayn Randin romaanista ''Atlas Shrugged''), toisinaan syynä on järjestelmällinen vinoutuma.
:Vielä heinäkuussa 2003 ajateltiin, että Wikipedian suurin vinoutuma on länsimaisten aiheiden runsaus – ja erityisesti aiheiden, jotka kiinnostavat kirjoittajia englanninkielisissä maissa kuten Yhdysvallat. Lisäksi avustajissa on paljon ”nörttejä”: hakkereita, tutkijoita, teoreetikkoja ja niin edelleen. Monet Wikipedian vinoutumista ovat kuitenkin ajan myötä korjaantuneet.
:Wikipedia toivottavasti saa lisää julkisuutta, sillä vaikka vähemmän suosituista aiheista kirjoittavien prosentuaalinen osuus saattaa pysyä samana, kirjoittajien lukumäärä kasvaa julkisuuden myötä koko ajan. Näin myös erikoisia aiheita käsitteleviin artikkeleihin saadaan lisää sisältöä. Koska Wikipedialla ei ole aikatauluja, ei haittaa, vaikka jotkin alueet jäävät vielä toistaiseksi vähemmälle huomiolle, kunhan jokainen alue pikkuhiljaa saa ansaitsemansa asianmukaisen käsittelyn. Vaikka esimerkiksi tietokoneita ja matematiikkaa käsittelevät aihealueet täyttyvät nopeammin kuin tanssiin ja kirjallisuus liittyvät, eivät jälkimmäiset jää pysyvästi heikoiksi.
:Asiaan voidaan saada korjausta siten, että keskitytään heikkoihin alueisiin ja yritetään tietoisesti eri keinoin saada avustajia tuottamaan niihin sisältöä. Katso myös meta:systematic bias aiheesta.

Wikipedian laatu


''Tuntuu siltä, että joka sivulla pitäisi olla iso ”työmaa”-kyltti. Wikipedia ei vielä vaikuta hakuteoksena kovin korkealaatuiselta.''
:Wikipedia on sekä tuote että työstömenetelmä. Vielä sen saavutuksia ei ehkä arvosteta samalla tavalla kuin vanhoja perinteisiä tietosanakirjoja, mutta työstömenetelmänä se on varsin kiinnostava. Wikipedia kasvaa lujaa vauhtia ja etenee koko ajan kohti sille asetettuja tavoitteita.
:Yksi tapa ymmärtää työstömenetelmää on kuvitella täydellinen, sadan pisteen artikkeli. Artikkeli, jota ei ole vielä olemassa, saa nolla pistettä ja tynkäartikkeli ehkä yhden. Wikipedian työstömenetelmä toimii niin, että kun artikkelia koko ajan kehitetään, jokainen vähänkin merkittävä muokkaus vie sitä lähemmäksi sataa pistettä.
:Monet Wikipedian kirjoittajista ovat opiskelijoita, jotka kirjoittavat oman alansa aiheista. Näin esimerkiksi tietotekniikkaa koskevat artikkelit ovat luultavammin alaa opiskelevan kuin opettajan kirjoittamia. Se on tavallaan hyväkin. Tieteellisen tiedon parissa työskentelevät kirjoittavat mielellään alan ihmisille, mutta tietosanakirjan tulee olla käyttökelpoinen kenelle tahansa. Tieteellisen ajattelun kahleita rikotaan, kun kirjoitetaan hakuteoslaatuisia artikkeleita. Toisaalta Wikipedian kirjoittajien joukossa on ja tulee olemaan akateemistakin väkeä.
''Miksi korkeasti koulutetut oman alansa huippututkijat muokkaisivat Wikipediaa? Miksi tutkija jaksaisi kiinnostua siitä, kun sitä ei (vielä) pidetä vakavasti otettavana lähdemateriaalina?''
:Wikipedian kehittämiseen osallistuu jo nyt useita todellisia oman alansa asiantuntijoita. Miksi? Koska se on hauskaa. Mutta se on hauskaa älyllisesti suuntautuneille ihmisille vain, jos aineisto on laadukasta. No, mistä me tiedämme, onko materiaali laadukasta? Vastauksen peruslinjat lienevät melko selvät jokaiselle, joka on lukenut Eric Raymondin tunnetun artikkelin avoimen lähdekoodin liikkeestä, ”http://www.catb.org/~esr/writings/cathedral-bazaar/ The Cathedral and the Bazaar”. Kannattaa muistaa, että kun voimme muokata mitä hyvänsä sivua, voimme muokata kenen hyvänsä työtä. Linus Torvalds on sanonut: ”Given enough eyeballs, all bugs are shallow”. Kun löydämme toistemme tekemiä virheitä, niihin on hauska tehdä korjauksia.
:Toiminnot:Tuoreet muutokset -sivua valvotaan koko ajan. Kun joku alkaa häiriköidä, asiaan puututaan nopeasti (kaikista sivuista säilytetään varmuuskopioita). Kun tehdään töitä monenlaisten sivujen parissa, monet tuntevat vastuuta kokonaisuudesta. Kirjoittajat siivoavat jatkuvasti toistensa ja uusien käyttäjien jälkiä. Wikipedian itseään korjaava mekanismi (Wikipedian perustajiin kuuluva Jimmy Wales kutsuu sitä nimellä ”self-healing”, itseparannus) on hyvin vakaa. Tämä ''avoin ja julkinen'' tarkistusprosessi, joka Wikipediassa on koko ajan meneillään, saa aikaan merkittäviä ja arvokkaita tuloksia.
:Prosessin kuluessa on muodostunut kaverihenki – Wikipedia:Etiketti – jota ei välttämättä löydy monelta verkon keskustelupalstalta. Meidän täytyy kunnioittaa toisiamme, koska olemme kaikki tämän hankkeen toimittajia ja tavoitteemme on sama: luoda suuri ja korkealaatuinen, kaikkien käytössä oleva tietosanakirja.
:Wikipedia tarjoaa myös ilmaista, rajoittamatonta palvelintilaa ja hyvin suunniteltuja sivunrakennustyökaluja niille, jotka haluavat tehdä jotakin Wikipediaan soveltuvaa sisältöä, mutta joita tiedon omistaminen ei kiinnosta. Kuvaus sopii hyvin mielikuvaan akateemisesta tutkijasta.
:Kieltämättä Wikipedia on vielä varsin kaukana sellaisesta hakuteoksesta kuin vaikkapa Britannica. Wikipedian koko ajan kiihtyvä kasvu on kuitenkin ylittänyt kaikkien odotukset. Moni on sitä mieltä, että varsin pian Wikipedia on kattavuudeltaan, syvyydeltään ja luotettavuudeltaan verrattavissa mihin tahansa yleistietosanakirjaan.
''Mielenkiintoista, että kun katsoin aihealuetta josta tiedän jotakin, löysin paljon virheitä ja puutteita. Aika hassua. Moisen kanssa ei kyllä tee mieli olla tekemisissä.''
:Voit tulla mukaan nimettömänä tai salanimellä ja korjata tiedot, ja sitten kun olet tyytyväinen, voit liittää nimesi artikkeleihin. Monet pitkälle koulutetut ihmiset tekevät niin. Se on erinomainen asia.
:Sitä ei todellakaan pyritä salaamaan, että moni artikkeli vaatii vielä paljon työtä. Suomenkielinen Wikipedia pantiin alkuun tammikuussa 2003 (englanninkielinen Wikipedia tammikuussa 2001). Wikipedian artikkelien kehittyminen on ollut hyvin etenevää.
:Kukaan ei pidä huonosta jäljestä. Pitää vain tarttua toimeen ja korjata virheet. Olisi hienoa, jos sinäkin voisit ruveta auttamaan hankkeen laadun parantamisessa. Mukana on paljon keskinkertaista aineistoa. Mutta toisaalta Wikipedia ei ole vielä valmis, sen voi kuvitella valtavan tietosanakirjan raakavedokseksi, jota monenlaiset ihmiset tekevät yhdessä. Kun sivustoa tutkitaan vähän tarkemmin, sieltä löytyy kuitenkin vaikka kuinka paljon mielenkiintoista siihen nähden, miten tuore hanke Wikipedia on. Lisäksi osa aineistosta on varsin hyvää.
:Alkuun osa Wikipediasta saattaa hyvinkin näyttää ojittamattomalta korpisuolta, ja kun vähä vähältä yritetään ojittaa sitä kuivaksi, työ voi tuntua raskaalta. Mutta hauskaa se on. Voit alkuun käyttää nimimerkkiä. Koko tekijyyden käsite ei muutenkaan oikein kuulu Wikipediaan. Huonoja artikkeleita ei voida panna sinun tiliisi, koska Wikipedian artikkelit eivät ole kenenkään yksittäisen kirjoittajan vastuulla.
:Emme edes odota kaikkien haluavan mukaan. Mutta jos pysyt ulkopuolella vain sen vuoksi, että osa Wikipedian artikkeleista on vielä huonoja, palaa vaikka vuoden kuluttua korjaamaan virheitä. Luultavasti kuitenkin joku on jo ehtinyt korjata virheet ja artikkeleita on myös laajennettu. Hankkeesta tulee takuulla ajan myötä sellainen, että haluat olla mukana.
''Ehkä se menee eteenpäin, ehkä ei, mutta nykyisellään se on aika onneton. Suoritin haun eräästä itselleni tutusta aiheesta ja löysin vain muutaman sanan, pelkän tyngän. Naurettavaa!''
:Tynkäaiheita tosiaan on vähän liikaa ja ne ovat vähän koomisia. Silti ei pidä tuomita koko hanketta mitättömien tynkien takia. Wikipediassa on runsaasti Wikipedia:Suositellut artikkelit. Nykyisellään valtaosa on siedettävän tasoista. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, koska artikkeleiden eteen tehdään koko ajan töitä. Niitä laajennetaan koko ajan.
:Vielä jonakin päivänä kaikki tavallisimmat aiheet on saatu käsiteltyä, ja melkein kaikesta on ainakin tynkiä. Sen jälkeen on aika ryhtyä syventämään aiheita.
''Britannicalla tuntuu olevan hyvin korkeat laatuvaatimukset sen suhteen, mitä julkaisuihin verkossa ja paperilla laitetaan. Wikipedialta puuttuu standardit. Laatu on automaattisesti kehnoa.''
:On väärin sanoa, ettei Wikipedialla ole laatustandardeja. Tosin ne standardit ovat jokaisen omassa päässä ja voivat olla hyvin korkeita. Kun mukaan tulee lisää kävijöitä, se tietää lisää eri alojen ammattilaisten apua. Kun tiedon aukot on paikattu, ruvetaan parantamaan laatua ja syvyyttä. Se taas tietää sitä, että sivustoilla käy yhä enemmän laatua odottavia eri alojen ammattilaisia.

Laatu ''edellyttää'' vertaisarviointia ja erikoisasiantuntemusta, joita Wikipedialla ei ole


''Britannica ei ole hyvä vain siksi että se on suuri. Jos niin olisi, ei olisi mitään syytä olla tyytyväinen "World Bookiin" tms. Britannica on hyvä koska se on luotettava, ja siitä tuli luotettava, koska se oli ''valikoiva''. Wikipedia ei ole valikoiva, eikä siitä siten koskaan tule luotettavaa.''
:On totta, ettei Britannicaa tee hyväksi vain sen koko, vaan myös sen artikkelien laatu. Mutta miten perustellaan se, että vain ”olemalla valikoiva” (oletettavasti valikoimalla, ''kuka'' kirjoittaa mistäkin) voidaan täyttää korkeat laatuvaatimukset? Ehkä on olemassa toisenlainen, avoimempi tapa. Wikipedia on ehdotukselle hyvä testi. Wikipediaan on saatu Wikipedia:Suositellut artikkelit – eikä kaikkien takana ole hienoja titteleitä.
''Laatu edellyttää vertaistarkistusta ja erikoisasiantuntemusta. Miksi pitäisi hyväksyä sattumanvaraisen joukon tuotokset; joukon jonka tiedot ja taidot vaihtelevat erikoisasiantuntemuksesta täydelliseen tietämättömyyteen? Tietämättömyys yhdistettynä tietoon ei tee laatua.''
:Ensinnäkin oletus, että avoimuudesta on hyötyä laadun kannalta, on jo testattu. Oletus kesti: useiden eri ihmisten Wikipediassa työstämät artikkelit ovat nyt verrattavissa artikkeleihin, joita on laadukkaissa tietosanakirjoissa. Jos kuitenkin välttämättä haluat tarkastella oletusta ''a priori'', toivoisimme että kysyisit itseltäsi: kumpi on todennäköisemmin oikeassa?
#Laajassa levityksessä ollut artikkeli, joka on asetettu julkisen perusteellisen tarkastelun, korjausten sekä mahdollisesti kuukausia tai vuosia jatkuneen harrastelijoiden ja ammattilaisten parannustyön kohteeksi.
#Artikkeli, jonka on kirjoittanut erikoistumaton ammattimainen kirjoittaja tai keskitasoinen akateemisen koulutuksen saanut (näin yleensä tehdään tietosanakirja-artikkelit) ja joka ei ole joutunut julkisen tarkistuksen ja parantelun kohteeksi.
''Tällainen pohdiskelu ja ”kokeileminen” on sinänsä ihan hienoa, mutta jos jotakin olen oppinut tutkimusta tehdessäni, olen oppinut sen, ettei tietokirjallisen kirjoituksen oikeapohjaisuutta voi todella arvioida, ellei tiedä jotakin kirjoittajasta ja siitä, mikä hänen pätevyytensä kirjoittajana on – tai jollei vähintäänkin ole tarjota asianmukaisia viitteitä väitteiden tueksi.''
:Hyvä argumentti, mutta muutama asia on hyvä pitää mielessä. Ensinnäkin yhä useammalla Wikipedian artikkelilla on viitteet, ja me myös Ohje:Merkitse lähteet viitteiden käyttöä.
:Toiseksi, mitä suurempi määrä on osanottajia, sitä enemmän meillä on asiantuntijoita, jotka osallistuvat heikoimpien artikkelien kohentamiseen. Ehkä ei tiedetä, ketkä asiantuntijat ovat työskennelleet artikkelin parissa, mutta kuitenkin tiedetään, että se on ollut saatavilla useita kuukausia. Kun yleisimmiltä aihealueilta Wikipediassa on aika paljon asiantuntijoita, on melko todennäköistä, että artikkeli on käyty kriittisesti läpi. Toisin sanoen tuotantotavan ymmärtäminen voi korvata sen, että tietää asiantuntijan kirjoittaneen tietyn artikkelin. Voi olla hyvä kysymys, miten asiantunteva Wikipedian luoneiden ihmisten yhteisö oikein on. Vastaus on, että Wikipediassa on asiantuntijoita lukemattomilta aihealueilta, ja uusia korkeita oppiarvoja saavuttaneita tulee jatkuvasti mukaan. Asiantuntijoita ei tarvita hirvittävän paljon; riittää kun heitä on muutama vapaaehtoinen, jotka ovat nostaneet rimaa tasaisesti hankkeen alusta saakka.
:Kolmanneksi, tulemme asentamaan jonkinlaisen ”Wikipedian hyväksymismekanismin”, mikäli siitä katsotaan olevan riittävästi hyötyä. Toisaalta myös joku muu voi käynnistää hankkeen, joka ”hyväksyy” Wikipedian sisältöä, koska tämä on vapaata sisältöä.
''Niinpä, haluaisin nähdä miten muokkaukset alistetaan vertaistarkastukselle ''ennen kuin ne huolitaan'' niihin artikkeleihin, jotka on jo hyväksytty jonkun tuommoisen vertaistarkastusmenetelmän kautta. Tällä hetkellä on täysin henkilön omassa harkinnassa, pitääkö aikomaansa muutosta parannuksena, joten joskus voi käydä niin, että muutos onkin vahingollinen lopputuloksen kannalta. Jos voitaisiin tehdä jokin järjestelmä, sillä voisi puolustautua sekopäiden hyökkäyksiltä, samoin väärinarvioinneilta, ja varmistaa että laatu paranee koko ajan.''
:Yhteisössä lähes kaikki vastustavat periaatetta, jota kutsutaan sivujen ”jäädyttämiseksi” siten, että niitä voisivat muokata vain jotkut valitut (esimerkiksi vain kirjoittaja ja ”toimittaja”). Mielestämme kollektiivinen Toiminnot:Recentchanges valvonta on riittävä varokeino kahjoja vastaan varsinkin, kun on ilmeistä, että Wikipedia on menestynyt ''juuri'' olemalla niin avoin kuin se on ollut. Joten vielä kerran: emme halua tappaa kultamunia munivaa kanaa.
:Ehkäpä edellä olevaa ehdottavista joku saattaisi ilahtua mainitusta hyväksymisjärjestelmästä, siksi siitä keskustellaan (katso englanninkielisestä Wikipediasta :en:Wikipedia:Approval mechanism). Sellainen järjestelmä osoittaisi asiantuntijaelimen, joka löisi artikkeleille virallisen hyväksymisleiman. Näitä artikkeleita voitaisiin edelleenkin uudistaa yhtä helposti kuin ennenkin, mutta lisäksi olisi versio, joka nimettäisiin ”hyväksytyksi” versioksi. Niin voidaan ”jäädyttää” laadukas sisältö vaikuttamatta itse työprosessiin.

Wikipedian jatkuvan kasvun ennakoiminen on huteralla pohjalla


''Monet vastauksista näyttävät lähtevän siitä että laatu paranee, kun verkkosivusto kasvaa. Mutta määrä ei aina synnytä laatua. Ei ole mitään syytä olettaa, että artikkeleiden määrän kasvu edistäisi laatua.''
:Wikipedian tapauksessa tilanne on itse asiassa päinvastainen. On ainakin kolme syytä olla sitä mieltä, että artikkeleiden ja osallistujien lisääntyvä määrä johtaa korkeampaan laatuun:
# Mitä useampia osallistuu, sitä pikemmin saamme kirjoitettua kohtuulliset artikkelit kaikista helpoista aiheista. Näin hankkeesta tulee kiinnostavampi asiantuntijoille, jotka saattaisivat kavahtaa helppojen perustietojen puuttumista tietosanakirjasta.
# Mitä useammat silmät näkevät artikkelimme, sitä helpommin virheet paljastuvat. Vaikka nyt mukana olisi vain pari filosofia, vuotta myöhemmin heitä voi olla kymmenen tai kaksikymmentä, jolloin työn virheet huomataan nopeammin.
# Tilastollisesti osallistujien määrän lisääntyessä asiantuntijoiden ''joukkovoimakin'' kasvaa. Itse asiassa ihmiset eivät tavallisesti myöskään pyri koskemaan artikkeleihin, joista he eivät tiedä mitään, varsinkin jos artikkeli on pitkälle kehitetty tai kun he tietävät, että joku paikalla oleva asiantuntija käy heidän virheidensä kimppuun (poikkeuksiakin luonnollisesti on). Joten mitä suurempi määrä osallistuvia asiantuntijoita, sitä parempi on heidän yleisellä opastuksellaan tuotetun sisällön laatu. Ei ole pelkkää mainospuhetta väittää, että Wikipedia menee yli siitä, missä aita on korkein – se on jo nähty.
''On tyhmää uskoa menneen kasvun tarkoittavan myös tulevaa kasvua. On helppoa kasvaa 20 % kasvuvauhdilla muutama kuukausi tai jopa muutama vuosi, mutta se ei tietenkään voi jatkua loputtomiin. Luulo, että mennyt kasvuvauhti on hyvä osoitus siitä, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, on yleinen virhe.''
:On totta kai myönnettävä, että on vaarallista tehdä ''varmoja'' ennusteita kasvuvauhdista. Mutta tuntuu kohtuulliselta olettaa, että Wikipedia jatkaa kasvuaan kohisten.
:Peruste luottamukseen Wikipedian kasvuvauhdin jatkumisesta ei ole pelkkä mutkat suoraksi vetävä arvaus, vaan kaikki perustuu niiden tekijöiden seurantaan, jotka ovat Wikipedian aiemman kasvun takana. Google (hakukone) ansiosta käyntejä on paljon (tuhansia vieraita päivässä pelkästään Googlesta – kun niitä aiemmin oli vain satoja). Mitä enemmän liikennettä hakukoneet ohjaavat Wikipediaan, sitä enemmän ihmisiä tulee mukaan luomaan sisältöä. (Siis: mitä enemmän liikennettä, sitä enemmän sisältöä.) Tälläkin hetkellä monet Wikipedian sivut ovat ykkösinä Google-hakutuloksissa.
:Toinen perustelu on, että kokonaisuutena laatu Wikipediassa on kohonnut huimasti, ja kokemus osoittaa, että sama jatkuu. Tämän perusteella tuntuu uskottavalta, että hanke saa yhä enemmän huomiota, siihen tehdään linkkejä, sisältöä käytetään (viitaten asianmukaisesti Wikipediaan) ja niin edelleen.
''Wikipedian väitetään kasvavan kohisten. Jos se laajenee oikein kunnolla, se houkuttelee häirikköainesta. Häiriköinti kasvaa niin suureksi, ettei kukaan enää hallitse sitä.''
:Wikipedia on suurin olemassa oleva wiki, ja on avoin kysymys, pystyykö se pysymään ryhdissä kasvaessaan edelleen. Epäilijät uskovat, että tietoverkkoyhteisöt eivät välttämättä kasva omassa viitekehyksessään (ks. http://www.usemod.com/cgi-bin/mb.pl?CommunityMayNotScale englanninkielinen artikkeli aiheesta) riippumatta siitä, ovatko ne wikipohjaisia.
:Moni ennustaa, että Wikipedia kasvaa toimintaperiaatteillaan loputtomiin. Mitä enemmän ihmisiä sitä kohtelee kaltoin, sitä enemmän ihmisiä on sitä suojaamassa. Kun kävijäliikenne kasvaa, kasvaa myös niiden määrä, jotka tekevät sen parissa työtä ja huolehtivat hankkeesta. Meidät on Slashdot aiemmin tai artikkeleitamme on esitelty televisiossa. Olemme saaneet kävijäliikenteen ryöpsähdyksiä, ja vaikka häiriköintiä esiintyi, kokeilijat huomasivat nopeasti vaivan turhaksi. Kannattaa muistaa, että Wikipedian kasvuedellytyksiä on epäilty jo vuodesta 2001 asti, ja kuitenkin se on menestynyt oikein hyvin.
:Toisaalta osa yhteisöstä on tässä samaa mieltä. Kenties Wikipedia ei loputtomasti pysy hallinnassa. Jossakin vaiheessa ehkä huomataan, että vaikka Wikipedia on hyvä tietolähde, se oli kuukausi sitten parempi. Siitä voidaan jatkaa, kun muutetaan hankkeen lähtökohtia, otetaan mukaan tiukempi vertaistarkistusjärjestelmä tai ojennetaan viestikapula jonkun toisen vietäväksi. Mutta toistaiseksi Wikipedia pysyy varsin hyvin hallinnassa.

Muita huolenaiheita

Päällekkäisyys


''Onko uudelle tietosanakirjalle edes tarvetta internetin aikakaudella? Hakukoneella löytää helposti tietoa kaipaamastaan aihesta, ja sillä löytyy ehkä vielä enemmän tietoa, joka on sitä paitsi tuoreempaa ja mielenkiintoisempaa.''
:Ensin lyhyt vastaus: Tiesitkö, että päivittäin tuhannet kävijät tulevat Wikipedian sivuille ''Googlen'' kautta?
:Pidempi vastaus: Totta kai internet voi toimia myös suurena, jopa hyödyllisenä tietosanakirjana, jos hakuohjelma hoitaa tehtävänsä. Tarkoittaako tämä sitten, että yhteisöllisesti rakennetulle avoimen sisällön tietosanakirjalle ei olisi tarvetta? Ei tietenkään.
:On olemassa sellainen asia kuin älyllinen työnjako, joka pätee niin ihmisten kuin kirjatyyppien ja hakuteosvalikoimienkin suhteen. Et yleensä käänny sanakirjan puoleen, kun etsit tietosanakirja-artikkelia, vaikka tieto voi kyllä sisältyä sanakirjaankin. Samalla tavalla tietosanakirjan artikkeli voi joskus olla juuri se mitä tarvitaan. Tietosanakirjan artikkeleiden oletetaan yleensä sisältävän tietyn kaltaista tietoa ja vain sen tiedon. Sen lisäksi niiden ajatellaan yleensä olevan Wikipedia:neutraali näkökulma.
:Lisäksi Wikipedian aineisto on vapaa ohjelmisto ja avointa sisältöä, mikä on arvokasta. Tämä tarkoittaa, että sisältöä voidaan käyttää ''mihin tahansa tarkoitukseen'', erityisesti opetuksellisiin tarkoituksiin. Sellainen näkymä, että todella valtavaa, vapaata tietosanakirjaa käytettäisiin opetustarkoituksiin – myös erikoistuneiden opetusmateriaalien – tuntuu hienolta.
:Kannattaa muistaa, että sekä ihmisten omia että järjestöjen sivustoja internetissä vaivaa vanhentuneisuus. Kun sivun kirjoittaja ja omistaja jättävät vaille huomiota tai kokonaan unohtavat sivustonsa, sen sisältämä asia vanhenee, eikä pidä enää paikkaansa. Asiavirheet voivat säilyä vuosia, ja palautetta voi antaa vain yhä harvinaisemmaksi käyvien "mailto:"-linkkien kautta. Wikipediassa lukijat ovat toimittajia. Kiinnostuneet tahot voivat pitää artikkelit ajan tasalla vielä sittenkin kun alkuperäinen kirjoittaja on siirtynyt muualle.
:Lopuksi on mahdollista, että ajan myötä Wikipedia tulee sisältämään ''enemmän'' tärkeää ja luotettavaa tietoa sellaisestakin aiheesta mitä ei löydy hakukoneella. Tämä kuuluu Wikipedian tavoitteisiin.

Merkintämuodot ja näyttö


''Wikipedian ohjelmisto ei riitä kirjoittamistehtävään, jossa tehdään tietosanakirjaa yhdessä. On vaikea muokata kuvia yhteistyössä, WYSIWYG-muokkausta ei ole olemassa, ja kaikki monimutkaisempi vaatii pitkän rimpsun HTML:ää.''
:Wikipedia on monin tavoin vähemmän kuin ihanteellinen näiltä osin. Wikipedian MediaWiki on kuitenkin avoin lähdekoodi ja kehittyy jatkuvasti. Liity mail:wikitech-l ja tarjoa palveluksiasi, jos haluat työskennellä näiden ongelmien parissa!

Katso myös


Wikipedia:Miksi Wikipedia on niin upea
Wikipedia:Mikä Wikipedia ei ole
Luokka:Wikipedian ylläpito
ar:ويكيبيديا:ردود على الاعتراضات الشائعة
be-x-old:Вікіпэдыя:Адказы на крытыку
bs:Wikipedia:Naš odgovor kritičarima
da:Wikipedia:Svar til kritikere
de:Wikipedia:Unsere Antworten auf Kritik
en:Wikipedia:Replies to common objections
es:Wikipedia:Respuestas a objeciones comunes
eo:Vikipedio:Respondoj al kritikoj
fr:Wikipédia:Réponses aux objections habituelles
it:Aiuto:Risposte alle obiezioni comuni
kk:Уикипедия:Уикипедияға қатысты сындарға жауап
hu:Wikipédia:Válaszok a gyakori kritikákra
ja:Wikipedia:よくある批判への回答
nn:Wikipedia:Innvendingar
pl:Wikipedia:Nasza odpowiedź na krytykę
pt:Wikipedia:Respostas aos críticos
ru:Википедия:Ответы на критику
sk:Wikipédia:Odpovede na bežnú kritiku
sv:Wikipedia:Svar på vanliga invändningar
uk:Вікіпедія:Відповіді на критику
zh-yue:Wikipedia:答批評
zh:Wikipedia:我们对批评者的回应

Jackson Pollock

Jackson Pollock (28. tammikuuta 1912 – 11. elokuuta 1956) on keskeinen abstrakti ekspressionismi edustanut taidemaalari. Pollockia pidetään eräänä Yhdysvallat suurista taiteilijoista, jolla oli paljon vaikutusta sekä aikansa että 1900-luvun lopun taiteelle.
Hän syntyi pienviljelijäperheeseen Codyssa, Wyomingissa ja kasvoi Kaliforniassa ja Arizonassa. Pollock muutti veljensä kanssa New Yorkiin 1929 ja opiskeli Thomas Hart Bentonin johdolla ''The Art Students League'' -taidekoulussa. Pollock osallistui lama-aikana perustettuun liittovaltion taiteilijapalkkajärjestelmään WPA:han 1930-luvulla. Silloin hän maalasi amerikkalaisen regionalismin ja Bentonin vaikutteiden alaisena. Toisen maailmansodan aikana Pollock sai vaikutteita Pablo Picasson taiteesta ja surrealismista. Vuonna 1945 hän meni naimisiin taidemaalari Lee Krasnerin kanssa ja muutti Long Islandille, New Yorkiin. Hän kuoli alkoholisoituneena auto-onnettomuudessa 44-vuotiaana.
Jackson Pollock:

Tuotanto


Kokeiltuaan surrealistisia, puoliabstrakteja, symbolistisia ja Automatismi maalauksia Pollock kehitti 1940-luvun lopulla omintakeisen maalaustavan, jossa hän vaiheittain kaatoi, tiputti tai roiskutti maaleja lattialle asetetuille maalauskankaille. Tuloksena oli suuria maalauksia, joissa on monimutkaisia ja vahvoja viivamaisia kuvioita. Aluksi teokset olivat värikkäitä, mutta 1950-luvulla ne muuttuivat tummiksi, osittain mustavalkoisiksi.
Pollock uskoi, että taide juontuu piilotajunnasta, ja arvioi omia ja muiden teoksia niihin kuuluvan henkilökohtaisen ilmaisun aitouden kautta. Hänestä tuli johtava abstraktin ekspressionismin harjoittaja, ja hänet tunnetaan erityisesti toimintamaalauksestaan eli ''action painting''ista. Vaikutusvaltaisen Taidekritiikki Clement Greenbergin tukemana hänestä tuli kuuluisuus 1950-luvun alussa.

Merkitys


Pollockin asema on merkittävä amerikkalaisena taiteilijana siksi, että hän mursi eurooppalaisten taiteilijoiden ylivallan ja heidän taiteellisten malliensa jäljittelyt Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Abstrakti ekspressionismi oli ensimmäinen itsenäinen amerikkalaisen taiteen suuntaus. Willem de Kooningin toteamus Pollockista luonnehti Pollockin ja Yhdysvaltain taiteen esiinnousua 1950-luvulla: ''Jackson broke the ice'' – Jackson mursi jään.
Jackson Pollockin taiteen perintö on myös jossain määrin poliittisesti varautunut. Hänen maalauksiaan esiteltiin amerikkalaisen elämäntavan ja kulttuurin saavutuksina eri puolilla maailmaa 1950-luvulla kylmä sota aikana, muun muassa Suomessa. Eri puolille maailmaa lähetetyt taidenäyttelyt olivat Yhdysvaltain ulkopolitiikan jatke.
Monia taidekeskusteluja ja kiistoja aiheuttanut Jackson Pollockin taide vaikutti paitsi Yhdysvaltain maalaustaiteeseen, myös Euroopassa ja myöhemmin Suomessa 1960-luvulla vahvasti esiintyneeseen informalismiin, jota pidetään rinnakkaisena abstraktille ekspressionismille.

Tulkintaa


Vaikka itse maalipinnat näyttävätkin sellaisilta, joita kuka tahansa voisi tuottaa roiskuttamalla maalia kankaalle, tietokoneanalyysi on osoittanut selkeitä eroja Pollockin teosten ja tarkoituksettomasti roiskittujen maalipintojen välillä. Pollockin maalauksissa ilmenee se fraktaaligeometriasta tuttu ilmiö, että pienet yksityiskohdat muistuttavat suurempia rakenteita. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi puiden oksistoissa ja sananjalan lehdissä. Tutkijoiden mukaan osoittaa Pollockin näkijänlahjoja, että hän havaitsi tämän luonnossa, ennen kuin fraktaaligeometria oli vielä laajemmin tunnettu.

Pollock Suomessa


Jackson Pollockin teoksista kaksi merkittävää on esitetty Suomessa. Tammikuussa 1954 Helsingin Taidehallissa olleessa amerikkalaisen taiteen näyttelyssä olivat mukana ''She-Wolf'' (Naarassusi), 1946 ja suuri abstrakti ''action''-maalaus ''No. 6'', 1952, joka myöhemmin tuli kuuluisaksi myös nimellä ''Convergence''. Oiva Pollari kirjoitti Pollockin teoksista:
''Uuden Suomen'' taidekriitikko E. J. Vehmas kirjoitti:
Nimimerkillä Tuomaantytär esiintynyt Marjatta Väänänen kirjoitti:

Tuotannon vaiheet ja keskeisiä teoksia


Varhaistuotanto


Jackson Pollock aloitti taideopiskelun Los Angelesin ''Manual Arts'' High Schoolissa, Kaliforniassa. Hän muutti New Yorkin kaupunkiin ja alkoi opiskella vuonna 1930 ''The Art Students League'' taidekoulussa. Tuotantoa hallitsevat Bentonin regionalismin vaikutteet, sekä kaareviin, aaltoileviin viivoihin perustuvat teokset.

Surrealistinen ja symbolistinen kausi


Pollock oli tutustunut nestemäisen, juoksevan maalin käyttöön vuonna 1936 meksikolaisen muralistin David Alfaro Siqueirosin työpajassa. Maalin kaataminen oli eräs useista tekniikoista, joita hän alkoi kokeilla 1940-luvulla. Samoihin aikoihin Pollock ryhtyi havainnoimaan intiaanien hiekkamaalauksissa käyttämiä tekniikoita. Hän alkaa kokeilla myös surrealistien "automaattista maalausta".

Täysi abstraktio


Tiedosto:Pollock-barn.jpg
Tiedosto:Pollock-house.jpg
Muutettuaan Springsiin, Long Islandille Pollock alkoi työstää maalauskankaitaan ateljeensa lattialla ja kehitti tekniikan, jota alettiin kutsua myöhemmin "tiputtamiseksi", vaikka menetelmän tarkempi kuvaus olisi "valuttaminen". Englannin kielen sanasta ''drip''(=tiputtaa), tulee taiteilijan alun perin ''Time''-lehdessä käytetty kutsumanimi ''Jack the Dripper''. Hän käytti kovettuneita siveltimiä, tikkuja ja jopa paistin valamiseen tarkoitettuja ruiskuja maalaamiseen. Maalatessaan tällä tavalla hän irtautui figuratiivisesta esittävyydestä ja länsimaisen maalaustaiteen perinteestä, maalaustelineen ja siveltimen käytöstä alkaen käyttämään maalaamisessa koko vartaloaan. Vuoden 1951 jälkeen teokset ovat tummempia, usein vain mustia ja niihin ilmestyy uudestaan esittäviä osia.

Markkina-arvo


Jackson Pollockin taide on ollut haluttua keräilijöiden piirissä. ''The New York Times'' julkaisi marraskuussa 2006 uutisen, jonka mukaan meksikolainen finanssimies David Martinez olisi ostanut Pollockin maalauksen ''No.5, 1948'' 140 miljoonalla US dollarilla (109,6 miljoonaa €). Tämä olisi kaikkien aikojen korkein maalauksesta maksettu rahasumma. Uutisen mukaan kauppa on salainen, mutta tieto siitä tuli tuntemattomina pysytelleiden asiantuntijoiden taholta.

Lähteet


Carter Ratcliff, ''The Fate of a Gesture'': Jackson Pollock and Postwar American Art, 1996

Viitteet

Aiheesta muualla


Ed Harrisin ohjaama, vuonna 2000 valmistunut elämäkerrallinen elokuva ''Pollock'' kertoo melko tarkasti Jackson Pollockin tarinan vuosina 1945–1956.
http://www.nga.gov/feature/pollock/pollockhome.html Yhdysvaltain National Gallery of Artin taiteilijaesittely
http://www.artcyclopedia.com/artists/pollock_jackson.html Artcyclopedia Jackson Pollock
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/pollock/ Web Museum
http://www.jacksonpollock.org/ Sivu jolla voi tehdä samankaltaisia töitä, kuin Jackson Pollock
http://reverent.org/pollock_or_birds.html Pollock or birds?
Luokka:Yhdysvaltalaiset taidemaalarit
Luokka:Vuonna 1912 syntyneet
Luokka:Vuonna 1956 kuolleet
als:Jackson Pollock
ar:جاكسون بولوك
an:Jackson Pollock
id:Paul Jackson Pollock
bn:জ্যাকসন পোলক
zh-min-nan:Jackson Pollock
jv:Jackson Pollock
be:Джэксан Полак
be-x-old:Джэксан Полак
br:Jackson Pollock
bg:Джаксън Полък
ca:Jackson Pollock
cs:Jackson Pollock
cy:Jackson Pollock
da:Jackson Pollock
de:Jackson Pollock
et:Jackson Pollock
el:Τζάκσον Πόλοκ
en:Jackson Pollock
es:Jackson Pollock
eo:Jackson Pollock
eu:Jackson Pollock
fa:جکسون پولاک
hif:Jackson Pollock
fr:Jackson Pollock
fy:Jackson Pollock
ko:잭슨 폴록
hy:Ջեքսոն Պոլլոք
hr:Jackson Pollock
io:Jackson Pollock
bpy:জ্যাকসন পলক
is:Jackson Pollock
it:Jackson Pollock
he:ג'קסון פולוק
ka:ჯექსონ პოლოკი
la:Jackson Pollock
lv:Džeksons Polloks
lb:Jackson Pollock
lt:Jackson Pollock
li:Jackson Pollock
hu:Jackson Pollock
mk:Џексон Полок
ml:ജാക്സൺ പൊള്ളോക്ക്
mr:जॅक्सन पोलॉक
mwl:Jackson Pollock
mn:Жэксон Поллок
nl:Jackson Pollock
new:ज्याक्सन पोलक
ja:ジャクソン・ポロック
no:Jackson Pollock
nn:Jackson Pollock
oc:Jackson Pollock
uz:Jackson Pollock
pag:Jackson Pollock
nds:Jackson Pollock
pl:Jackson Pollock
pt:Jackson Pollock
ro:Jackson Pollock
ru:Поллок, Джексон
sc:Jackson Pollock
sq:Jackson Pollock
simple:Jackson Pollock
sk:Jackson Pollock
sl:Jackson Pollock
sr:Џексон Полок
sh:Jackson Pollock
sv:Jackson Pollock
tl:Jackson Pollock
ta:ஜாக்சன் பாலக்
th:แจ๊คสัน พอลล็อค
vi:Jackson Pollock
tr:Jackson Pollock
uk:Джексон Поллок
vo:Jackson Pollock
war:Jackson Pollock
bat-smg:Jackson Pollock
zh:杰克逊·波洛克

James Joyce


James Augustine Aloysius Joyce (2. helmikuuta 1882 Dublin, Irlanti – 13. tammikuuta 1941 Zürich, Sveitsi) oli iiriläiset kirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä 1900-luku tärkeimmistä kirjailijoista. Joycen tunnettuimpia teoksia ovat novellikokoelma ''Dublinilaisia'' (''Dubliners'') sekä romaanit ''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta'' (''A Portrait of the Artist as a Young Man''), ''Odysseus (kirja)'' (''Ulysses'') ja ''Finnegans Wake'' (ei suomennettu). Teoksista varsinkin ''Odysseus'' on laajalti tunnettu ja kiistelty, ja sitä on sanottu yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä kaunokirjallisista teoksista.
Joycella on "vaikean" kirjailijan maine, sillä hänen teoksensa ovat täynnä hämäriä viittauksia, latinan kieli lauseita sekä Mytologia rinnastuksia. Joycen asema kirjallisuudessa on kuitenkin merkittävä.
Joycen tuotannossa ovat kokemukset Irlannista olennaisia, vaikka hän asui suurimman osan elämäänsä ulkomailla. Kirjojen tapahtumapaikat ja suurin osa teosten aiheista ovat peräisin Irlannista. Joyce loi Dublinista oman kirjallisen pienoismaailmansa.

Nuoruusvuodet Dublinissa


James Joyce syntyi 1882 syvästi katolinen kirkko dublinilaiseen virkamiesperheeseen. Joidenkin väitteiden mukaan synnyinpaikka olisi ollut dublinilainen slummi, mutta todellisuudessa Joycen synnyinkoti oli 41 Brighton Square hyvämaineisessa esikaupungissa. James Joycen vanhemmat olivat John Joyce ja Mary Jane Murray. Isä-Johnin elämäntyyliä pidettiin tuhlailevana, ja Mary Jane Murrayn isä oli aikoinaan yrittänyt estää tyttärensä kihlautumisen John Joycen kanssa. Vuonna 1916 ilmestyneessä teoksessaan ''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta'' James Joyce kirjoitti pilkalliseen sävyyn isänsä lukuisista toimista luettelon, jonka mukaan John Joyce oli "lääketieteen opiskelija, soutaja, tenori, harrastelijanäyttelijä, karjuva poliitikko, vähäinen maanomistaja, pikkusijoittaja, juoppo, mainio seuramies, jutunkertoja, jonkun sihteeri, joku viinatehtaassa, veronkantaja, vararikkoinen ja nykyisin oman menneisyytensä ylistäjä".
Tiedosto:Joyce oconnell dublin.jpgissa. Vaikka Joyce asui suurimman osan elämästään ulkomailla, hän kuvasi pääteoksissaan aina juuri Dublinin kaupunkia.]]
Joycen perhe alkoi köyhtyä 1890-luvulla, lähinnä perheen isän John Joycen juopottelun ja huonon taloudenpidon vuoksi. Perheeseen oli syntynyt yhteensä kolmetoista lasta, joista kolme kuoli nuorena. James Joyce itse oli syntyneistä lapsista toinen, eloonjääneistä vanhin. Perheen elintason ylläpitämiseksi John Joyce joutui muun muassa kiinnittämään omaisuuttaan.
Joyce aloitti koulunkäynnin 1888 paikallisessa Clongowes Wood Collegessa. Se oli Kildaren kreivikunta sijaitseva jesuiitta sisäoppilaitos. Joycen on sanottu olleen hyvä oppilas, vaikka häntä koulun arkistojen mukaan rangaistiin muun muassa "karkeasta kielenkäytöstä" ja muista pienemmistä rikkeistä. Urheilulajien osalta Joyce oli suhteellisen hyvä juoksija, mutta ei pärjännyt joukkuepeleissä. David Norrisin ja Carl Flintin kirjan ''Joyce vasta-alkaville ja edistyville'' mukaan Joyce myös tunsi itsensä ulkopuoliseksi muiden oppilaiden seurassa. Lisäksi hän oli koulun aloittaessaan sisäoppilaitoksen nuorin oppilas. Joyce joutui lopettamaan koulunkäynnin Clongowes Wood Collegessa 1891, sillä perheen raha-asiat olivat entistä huonommalla tolalla.
Jonkin aikaa Joyce ja hänen veljensä Stanislaus opiskelivat kristillisessä koulussa Nort Richond Streetillä. John Joyce kuitenkin tapasi Clongowes Wood Collegen entisen rehtorin, isä Conmeen, jonka ansiosta James ja Stanislaus Joyce pääsivät siirtymään isä Conmeen Belvedere-jesuiittakouluun. Joycen myöhempien aikojen teoksista isä Conmeen hahmo esiintyy esimerkiksi ''Odysseuksessa''.
Joycen kouluaikaisesta tuotannosta on säilynyt joitain lyhyitä kouluaineita. Aineensa Joyce aloitti jesuiittamotolla A. M. D. G. (''Ad Maioren Dei Gloriam'', suomen kieli. 'Jumalan suuremmaksi kunniaksi'). Itse aineita on kuvattu kliseisiksi. Joyce toimi Belvederen koulussa valvojaoppilaana. Joyce menestyi koulussa hyvin, ja hän kirjoittautui Dublinin yliopistoon vuonna 1898 opiskellakseen kieliä, etenkin englannin kieli, ranskan kieli ja italian kieli. Hän toimi myös kaupungin kirjallisuus- ja teatteripiireissä, kirjoitti arvosteluja lehtiin ja ainakin kaksi näytelmää.
James Joyce kävi koulua jesuiitat mutta hylkäsi katolisuuden 16-vuotiaana. Tuomas Akvinolainen filosofiaa hän kuitenkin arvosti koko elämänsä. Joycen kirjassa ''Odysseus'' Buck Mulliganin henkilöhahmo toteaa Stephen Dedaluksella olevan "kirottua jesuiittaverta suonissaan, paitsi että se virtaa vastapäivään". Huomattavaa tässä on se, että useissa Joycen teoksissa esiintyvä Stephen Dedalus on Joycen kirjallinen omakuva. Joycen on sanottu olleen seksuaalisesti varhaiskypsä ja käyttäneen prostituoitujen palveluksia jo teinivuosinaan. Näiden varhaisten seksuaalisten kokemusten on väitetty olleen eräs tärkeimmistä syistä sille, että Joyce luopui perinteisestä katolilaisuudesta, vaikka oli vielä lapsena pitänyt uskontoa tärkeänä.
Jesuiittakoulussa Joyce pääsi tutustumaan yleiseen teologiaan, kristilliseen symboliikkaan ja rituaaleihin sekä latinankieliseen kirjallisuuteen. Tämä tuli myöhemmin esille useissa Joycen teoksissa. Kielistä Joyce tutustui paitsi latinaan, myös italian kieli, ranskan kieli ja saksan kieli. Joyce ei kuitenkaan monien aikansa kirjailijoiden tapaan opiskellut kreikan kieli, mutta myöhempinä vuosina puhui jonkin verran nykykreikkaa.
Jo nuorena Joycen kiinnostuksen kohteena olivat hyvin erilaiset kirjailijat, kuten Henrik Ibsen, Dante, Gerhart Hauptmann ja Gustave Flaubert. Manner-Euroopasta tulevien taiteilijoiden lisäksi irlantilaista Joycea kiinnostivat myös eräät kotimaan kuuluisuudet. Näitä irlantilaisia olivat esimerkiksi William Butler Yeats ja John Millington Synge. Joyce käänsi yhden Syngen näytelmän italiaksi.

1900-luvun alku


Joyce muutti Pariisiin 1902 opiskellakseen lääkäriksi ja tutustuakseen sen vireään taiteilijakaupunginosaan Montparnasseen. Aluksi Joyce hankki elantonsa kirjallisuuskriitikko sanomalehdissä, mutta hänen kirjoituksiaan pidettiin liian kriittisinä. Kirjallisuuskriitikon uraa kesti vuoden verran. Asuessaan Pariisissa Joyce joutui kokemaan kylmää ja nälkää, minkä lisäksi hän velkaantui. Hän kävi samalla kirjeenvaihtoa Dubliniin jääneen perheensä kanssa, ja omaiset lähettivät hänelle rahaa. Kirjeidensä perusteella Joyce saattoi olla vuorokausiakin syömättä mitään, ja kaikki perheen rahalähetykset olivat hänen taloudellisen tilanteensa kannalta tärkeitä.
Joyce palasi vuonna 1903 Irlantiin, jossa hänen äitinsä oli kuolemassa syöpään. Joyce viipyi Irlannissa äitinsä sairauden ajan. Tänä aikana perheen isän juopottelu lisääntyi entisestään. John Joycen kerrotaan eräänä iltana tulleen humalapäissään kotiin ja huutaneen raivoissaan sairaalle vaimolleen: "Olen poikki, en kestä enää! Jos et parane, niin kuole! Kuole ja ole kirottu!" Tilanne oli johtaa tappeluun Joycen isän ja nuoremman veljen välillä. James Joyce ei äitinsä pyynnöistä huolimatta suostunut ripittäytymään eikä osallistumaan pääsiäismessuun. Vielä äitinsä kuolinvuoteella Joyce kieltäytyi polvistumasta vuoteen ääreen, vaikka hänen enonsa niin vaati.
Seuraavan vuoden tammikuussa syntyi yhdessä päivässä esseetarina ''Taiteilijan omakuva'', jonka hän myöhemmin laajensi romaaniksi. 17. tammikuuta kirjoitettu luonnos oli alkujaan vain nimellä "Taiteilijan muotokuva", kunnes Joyce laajensi hiomattoman tekstinsä romaanimuotoiseksi tarinaksi ''Stephen Hero''. Tarina jäi kuitenkin julkaisematta, mutta siitä muovautui myöhemmin teos ''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta''. Aikakauslehdet eivät kuitenkaan suostuneet julkaisemaan tätäkään teosta. Omaelämäkerrallisen kertomuksensa lisäksi Joyce kirjoitti kolme tarinaa, jotka myöhemmin olivat ''Dublinilaisia'' -teoksen kannalta merkityksellisiä. Noissa kolmessa tarinassa Joyce käytti allekirjoituksena ''Stephen Daedalusta''.
10. kesäkuuta 1904 Joyce huomasi kadulla kauniina pitämänsä nuoren naisen, josta myöhemmin tuli hänen rakastettunsa Nora Barnacle. Vaikka Noran ensivaikutelma Joycesta ei ollut kovinkaan hyvä, itsepintaisen Joycen onnistui järjestää tapaaminen 16. kesäkuuta 1904. Joidenkin lähteiden mukaan Joyce ja Nora lienevät olleet seksuaalisessa kanssakäymisessä tapaamisen aikana. Joka tapauksessa 16. kesäkuuta oli ainakin Joycelle tärkeä päivämäärä, sillä esimerkiksi Joycen pääteoksena pidetty ''Odysseus'' sijoittuu juuri kesäkuun 16. päivään 1904. Kirjassa esiintyy myös sama dublinilainen esikaupungin ranta, jolla Joyce tapasi Nora Barnaclen kyseisenä päivänä.
Syyskuussa 1904 Joyce asui pari päivää lääketieteen opiskelija Oliver St. John Gogartyn luona. Gogarty oli Joycen ystäviä, vaikkakin Joyce suhtautui häneen epäluuloisesti. Myöhemmin Gogarty oli esikuvana ''Odysseuksessa'' esiintyvän Buck Mulliganin hahmolle. Joyce, Gogarty ja seurueeseen kolmantena jäsenenä kuulunut Samuel Chenevix Trench asettuivat asumaan pieneen puolustustorniin, joka oli aikoinaan rakennettu Napoleon I hyökkäyksen varalta. Sama torni esiintyi myöhemmin myös ''Odysseuksen'' alussa. Kolmikon yhteinen aika tornissa loppui kuitenkin lyhyeen, sillä muutaman päivän kuluttua Trench näki painajaista mustasta pantterista, otti puoliunessa valmiiksi ladatun revolverinsa, ampui huoneen takkaan ja oli osua Joyceen. Tämän jälkeen Gogarty otti aseen itselleen huutaen: "Jätä hänet minulle!" Joyce poistui tornista heti, vaikka oli vielä yö.
Joyce "karkasi" rakastettunsa Nora Barnaclen kanssa vuonna 1904 Zürichiin. Molemmat olivat taloudellisesti tiukoilla, eivätkä he pyytäneet vanhemmiltaan lupaa epäviralliselle liitolleen. Heitä on myöhemmin kuvailtu hyvinkin erilaisiksi, sillä Joyce oli sivistynyt ja älykäs aloitteleva kirjailija, kun taas Nora Barnacle oli ammattiltaan huonesiivooja. Joyce toivoi saavansa Zürichistä työpaikan opettajana, mutta toive ei toteutunut. Zürichistä hän ja Nora siirtyivät nykyisen Kroatiaan alueella sijaitsevaan Pulaan. Jo muutaman kuukauden kuluttua he siirtyivät Triesteen. Samalla Joycen kirjallinen työ eteni, ja vuoden 1905 lopussa hänellä oli valmiina sekä alkuperäisversio ''Dublinilaisia'' että runoteos ''Chamber Music''. Teosten julkaiseminen sen sijaan osoittautui hankalammaksi. Joycen tosin onnistui saada lontoolainen kustantaja Grant Richards kiinnostumaan ''Dublinilaisista'', mutta projekti kaatui kirjanpainajan vastustukseen. Kirjanpainaja esimerkiksi piti joitain Joycen tarinoita liian epäsiveellisinä julkaistavaksi. Joycen vastaus kustantaja Richardsille oli:

''Dublinilaisten'' julkaisu sekä ''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta''


Kuva:A Portrait of the Artist as a Young Man.jpg'' -teoksen kansi. Itse teos valmistui 1916, mutta sen pohjana olleen esseen ''Taiteilijan omakuva'' Joyce luonnosteli yhdessä päivässä 1904.]]
Heinäkuussa 1905 Joyce ja Nora Barnacle saivat ensimmäisen lapsensa Giorgion. Heinäkuussa 1907 perheeseen syntyi seuraava lapsi, tytär Lucia. Noina vuosina Joycen kirjallinen ura alkoi edistyä, sillä 1909 hänen onnistui lopultakin saada kustantaja ''Dublinilaisille''. Dublinin-matkansa aikana hän teki sopimuksen kustannusyhtiö Maunsel & Companyn kanssa.
Myöhemmin Triestessä Joyce sai sisarensa puheista ajatuksen perustaa elokuvateatteri Dubliniin. Joyce esitteli suunnitelmansa paikallisille elokuvateatteriyrittäjille, ja 21. marraskuuta 1909 hän palasi jälleen Irlantiin vuokratakseen tilat teatteria varten. Nimen ''Volta'' saanut teatteri avattiin 20. joulukuuta samana vuonna,. Volta-teatteri aloitti menestyksekkäästi, mutta pian Joyce sai vaivakseen vuokraisäntänsä. Häneltä vaadittiin maksua maksamattomista vuokrista, ja koko Joyce-suvun molemmat haarat sekä Dublinissa että Triestessä uhattiin haastaa samanaikaisesti oikeuteen. Kaiken lisäksi Maunsel & Company ei ollut vieläkään sopimuksesta huolimatta julkaissut ''Dublinilaisia''.
Kun Nora Barnacle lähti heinäkuussa 1912 tapaamaan äitiään, myös Joyce matkusti pian takaisin Irlantiin. Siellä hän kävi uusia vaivalloisia neuvotteluja Maunsel & Barnaclen kanssa. Lopulta yrityksen edustaja George Robert ilmoitti, että yritys oli päättänyt hävittää ''Dublinilaisten'' oikovedosliuskat. Joycella itsellään oli kuitenkin näistä liuskoista jäljennökset, ja hän yritti tuloksetta tarjota ainoaa kappaletta muille kustantajille. Junamatkan aikana Joyce kirjoitti kustantajista satiirin:
Joyce joutui odottamaan vielä kaksi vuotta, ennen kuin Grant Richards lopulta hyväksyi ''Dublinilaisten'' julkaisemisen. Teokseen oli tehtävä vain vähäisiä muutoksia, ja se ilmestyi lopulta kesäkuussa 1914. ''Dublinilaisten'' jälkeen Joyce keskittyi seuraavaan teokseensa, ''Taiteilijan omakuvaan nuoruuden vuosilta''. Jo maaliskuussa 1914 Joyce oli siirtynyt kirjoittamaan ''Odysseusta'', ja 1916 ilmestyi jo kauan luonnosvaiheessa valmiina ollut ''Taiteilijan omakuva''. Se ei kuitenkaan saavuttanut kriitikoiden suosiota. Literary World -lehti kommentoi sitä sanoen: "Herra Joycen uudesta kirjasta on hyvin vaikea sanoa mitään." Everyman taas totesi: "Herra Joyce on älykäs kirjailija, mutta olisi omimmalla alueellaan kirjoittaessaan viemäreistä."

Vuodet ''Odysseuksen'' parissa


''Odysseuksen'' kirjoittaminen


Kuva:Djuna Barnes - Joyce.gif alkaen Joycen näössä alkoi esiintyä ongelmia. Hän joutui käymään elämänsä aikana läpi yksitoista silmäleikkausta. Joycen silmäsairaus näkyy tässä vuonna 1922 piirretyssä piirroksessa.]]
Alun perin Joyce oli ajatellut ''Odysseusta'' novelliksi ''Dublinilaisiin''. Hän on sanonut, että Homeros ''Odysseian'' henkilöhahmo Odysseus oli aina kiinnostanut häntä. Sen lisäksi, että ''Odysseus'' sisälsi nykyaikaisen yhteen päivään sijoitetun odysseian, se oli Joycen mukaan myös "eeppinen kertomus kahdesta rodusta", irlantilaisista ja juutalaisista.
Vaikka ajatus ''Odysseuksesta'' oli ollut Joycen mielessä jo ''Dublinilaisten'' aikoihin, hän ei ollut päässyt kunnolla toteuttamaan suunnitelmiaan. Taloudellinen tilanne ja muiden töiden vaatima huomio olivat aiheuttaneet sen, että kirjoitustyö pääsi todella alkamaan vasta maaliskuussa 1914. Tilannetta helpotti se, että Harriet Weaver -niminen nainen alkoi tukea Joycea rahallisesti vuodesta 1917 alkaen. Toisaalta kirjoitustyön tiellä oli pahoja esteitä, kuten ensimmäinen maailmansota puhkeaminen. Joyce joutui perheineen pakenemaan Triestestä Zürichiin, joka sijaitsi puolueettomassa Sveitsissä. Matkalla Zürichiin Joyce oli vähällä joutua pidätetyksi vakoojana, mutta erään ystävän ansiosta hänen onnistui saada viisumi ja päästä Sveitsiin.
Joyce kertoi käyttäneensä ''Odysseukseen'' yhteensä 20 000 työtuntia. Kirja itsessään käsittelee vain yhtä päivää, 16. kesäkuuta 1904, mutta sen kirjoittaminen vei Joycelta noin 2 500 normaalityöpäivää. Kuusipäiväisinä työviikkoina se merkitsi kahdeksan vuoden työtä ilman lomia. Kirjoitustyössä saattoi olla päiviä, jolloin Joycen aika meni painimiseen vain muutaman lauseen kanssa.

''Odysseuksen'' julkaiseminen


''Odysseus'' alkoi ilmestyä jatkokertomuksena ''Little Review'' -nimisessä yhdysvaltalaislehdessä 1918. Vuoteen 1920 mennessä romaanista oli ehtinyt ilmestyä lehden sivuilla vasta noin puolet. Joyce ei myöskään saanut kustantajaa teokselle, vaikka olikin jo tullut kuuluisaksi ja nautti arvostusta useiden kollegojensa keskuudessa. Syynä oli, että ''Odysseuksen'' latominen olisi ollut liian suuri urakka. Silloisella tekniikalla latominen olisi hyvinkin voinut kestää pari vuotta, joten Joycea vaadittiin lyhentämään teosta, mihin hän ei kuitenkaan suostunut.
Lisää takaiskuja tuli, sillä ''Odysseuksen'' lehdessään julkaisseet toimittajat haastettiin oikeuteen kirjan epäsiveellisyyden vuoksi. Jo aikaisemmin Yhdysvaltain postilaitos oli käyttänyt lain sille suomaa oikeutta epäsiveellisen materiaalin takavarikoimiseen, mutta takavarikot eivät olleet saaneet Little Reviewin toimittajia luopumaan pyrkimyksistään saada ''Odysseus'' julkaistuksi. Oikeudenkäynnin seurauksena ''Odysseus'' joutui kuitenkin Yhdysvalloissa julkaisukieltoon. Lisäksi Little Review -lehden toimittajat tuomittiin viidenkymmenen punnan sakkoihin. Vaikka ''Odysseus'' olikin nyt kielletty Yhdysvaltojen markkinoilla, Joyce saattoi julkaista sen Euroopassa.
Kesällä 1920 pariisilainen Sylvia Beach ja Joyce tapasivat toisensa. Beach oli kirjakauppias ja oli kertonut "palvovansa James Joycea". Joyce ja Beach tutustuivat eräillä kutsuilla, ja myöhemmin Joyce kävi Beachin kirjakaupassa ja vietti siellä paljon aikaansa tavaten muita merkittäviä kirjailijoita. Samanaikaisesti ''Odysseuksen'' julkaisusta käytiin taistelua Yhdysvalloissa. Oikeuden päätöksen saatuaan Pariisissa majaileva Joyce kertoi siitä Beachille: "Nyt minun kirjaani ei julkaista ikinä." Tilanne näytti synkältä, sillä jo aiemmin oli ''Odysseuksen'' ilmestyminen Britanniassa epäonnistunut. Syynä oli se, etteivät sikäläiset kirjapainot halunneet tarttua hankkeeseen. Paikallinen lain mukaan nimittäin myös kustantajaa ja kirjapainoa vastaan voitaisiin nostaa syyte, jos kirjan todettaisiin rikkovan lakia. Siispä mikään kirjapaino ei halunnut painaa ''Odysseusta''.
Sylvia Beach kertoo ehdottaneensa Joycelle, että hänen kirjakauppansa Shakespeare and Company julkaisisi ''Odysseuksen''. Joyce suostui tarjoukseen heti. Lopulta ''Odysseus'' ilmestyi Joycen syntymäpäiväksi 1922. Painos käsitti vain tuhat kappaletta, mutta kirjan ostajien joukossa oli useita huomattavia kirjallisuuden nimiä. Sylvia Beachin ''Shakespeare and Company'' -nimisten muistelmien mukaan muun muassa Ernest Hemingway tilasi ''Odysseusta'' useita kappaleita. Teoksen ilmestyttyä esimerkiksi tuleva Nobelin kirjallisuuspalkinto George Bernard Shaw kommentoi uutuutta:
Samalla kun ''Odysseusta'' ladottiin, Joycen silmäongelmat pahenivat. Hän oli jo aikaisemmin kärsinyt näön heikkenemisestä, mutta Pariisissa hän joutui hakeutumaan hoitoon uudelleen. Pahimmilla hetkillä Nora Barnacle joutui hoivaamaan Joycea tuntikausia kosteilla kääreillä, ja Sylvia Beach kertoo, että lääkärin vastaanotolla Joyce oli vähällä pyörtyä kivusta. Joyce joutui matkustamaan Pariisista Zürichiin silmäleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen hänen kuvaillaan erottaneen esineiden ääriviivoja ja pystyneen lukemaan suurtakin tekstiä vain kahden suurennuslasin avulla. Vaikka Joyce joutui turvautumaan entistä enemmän kuuloonsa, hänellä oli apuna loistava muisti. Sylvia Beach on muistelmissaan huomauttanut tapauksesta, joka sattui Joycen ollessa toipilaana silmähoidon jälkeen. Joyce oli pyytänyt Beachia tuomaan mukanaan kirjan ''Lady of the Lake'' ja avaamaan sen sattumanvaraisesti jostakin kohdasta ja lukemaan kyseiseltä sivulta yhden säkeen. Beachin kertoman mukaan Joyce pystyi lukemaan ulkomuistista koko sivun ja vielä seuraavan sivun virheettömästi. Hyvästä muistista huolimatta silmäsairaus hidasti Joycen kirjoitustyötä, sillä hän ei kertomansa mukaan koskaan sanellut teoksiaan vaan kirjoitti ne itse käsin.
''Odysseuksen'' ilmestymisvuonna 1922 kirjaa alettiin toimittaa salaa myös Yhdysvaltoihin. Se ei ollut julkaisukiellossa Kanadassa, joten kirjat saattoi lähettää sinne ja kuljettaa myöhemmin rajan yli. Sylvia Beachin muistelmien mukaan tässä työssä oli merkittävä osa Ernest Hemingwaylla, joka järjesti ystävänsä salakuljettamaan ''Odysseusta'' rajan yli housuihin piilotettuna. Samana vuonna englantilainen ''Egoist Press'' julkaisi ''Shakespeare and Companyn'' ladelmaa käyttäen ''Odysseuksesta'' kahdentuhannen kappaleen painoksen. Kirjoja yritettiin lähettää Yhdysvaltoihin, mutta sikäläinen postilaitos takavarikoi ne. Kirjoja painettiin viisisataa lisäkappaletta, mutta ne jäivät Englannin tullissa kiinni ja tuhottiin yhtä lukuun ottamatta. Samaan aikaan ''Shakespeare and Company'' jatkoi kirjojen myyntiä. Sylvia Beachin mukaan asiakaskuntaa oli aina Intiassa, Kiinassa ja Japanissa saakka. Osa yhdysvaltalaisille ja englantilaisille asiakkaille myytävistä ''Odysseuksista'' naamioitiin toisiksi kirjoiksi.
Vaikka joitain kappaleita saatiin toimitetuksi Yhdysvaltoihin, laki esti kirjan laajamittaisen julkaisun. Lisäksi yhdysvaltalainen kustantaja Samuel Roth alkoi julkaista lehdessään ''Two Worlds'' siistittyjä versioita Joycen teksteistä. Joyce laati asiasta vetoomuksen, johon hän sai 167 allekirjoitusta kuuluisilta henkilöiltä. Vetoomukseen kirjoittivat nimensä esimerkiksi Albert Einstein ja E. M. Forster.
''Odysseus'' vapautui julkaisukiellosta vasta 1933. Uuden oikeudenkäynnin jälkeen tuomari M. Woolsey totesi:

Vuodet ''Odysseuksen'' jälkeen


Kun ''Odysseus'' vihdoin oli ilmestynyt, Joycella oli aikaa paneutua seuraavaan hankkeeseen, joka osin iti ''Odysseuksen'' ulkopuolelle jääneistä muistiinpanoista. Nykyään ''Finnegans Wakena'' tunnettua teosta Joyce työsti seitsemäntoista vuotta. Ennen julkaisua teoksen nimeä ei paljastettu, ja kun siitä julkaistiin aluksi osia, sen nimenä oli vain "tekeillä oleva työ" (''work in progress''). Keskeneräinen ''Finnegans Wake'' kohtasi kuitenkin lähestulkoon yksimielistä vastustusta, ja masentunut Joyce harkitsi teoksen loppuunsaattamisen siirtämistä ystävälleen James Stephensille. Joyce sai lopulta kuitenkin itse työn valmiiksi.
''Finnegans Waken'' kirjoitustyön ohessa Joyce myös työsti lyyrisen runokokoelman, joka julkaistiin 1927 nimellä ''Pomes Penyeach'' (''Runoja pennyn kappale'', joskin ''Pomes'' viittaa läheisesti ranskan kieli sanaan'' pommes'' eli 'omenat'). ''Odysseuksen'' kustantaneen Sylvia Beachin mukaan Joyce ilmeisesti kirjoitteli runoja, joista suurimman osan hän heitti roskiin. 1927 Joyce kuitenkin tarjosi Beachille kolmetoista runoa kustannettavaksi. Ehtona oli, että runokokoelmaa myytäisiin asiakkaille šillinki hintaan: Joyce halusi, että hänen "todellisilla lukijoillaan" olisi varmasti varaa teokseen. Samoin šillinki oli summa, jolla saattoi ostaa omenoita Liffeyjoen sillalta Dublinista.
1931 Joyce meni lopulta naimisiin Nora Barnaclen kanssa. Toinen Joycen elämän kannalta merkittävä 1930-luku alkupuolen tapahtuma oli hänen isänsä John Stanislaus Joycen kuolema. Isänsä kuoleman jälkeen Joyce muun muassa kirjoitti tämän olleen "hauskin tuntemani mies ja silti julman ovela" ja sanoi: "Sadat sivut ja monet kymmenet hahmot kirjoissani sain häneltä." 1930-luvun alku toi lisää huonoja uutisia Joycelle, sillä hänen tyttärellään Lucialla alkoi ilmetä skitsofrenian oireita. Toisaalta hiukan lohtua toi pojanpojan syntymä helmikuussa 1932. Syntymän johdosta Joyce kirjoitti ''Ecce Puer'' (suomen kieli. 'Katso poikaa') -nimisen runon.
Lucian sairaus paheni vuosien kuluessa. Muutenkaan Joycen elämä ei mennyt loistavasti, sillä toinen maailmansota edeltäneet jännitteet kasvattivat sodanuhkaa. ''Finnegans Wake'' ilmestyi lopulta maailmansodan kynnyksellä 2. helmikuuta 1939, ''Odysseuksen'' tavoin Joycen syntymäpäivänä.

Viimeiset elinvuodet ja kuolema


''Finnegans Waken'' julkaisu 1939 päätti Joycen kirjailijanuran. Vielä samana vuonna alkoi toinen maailmansota. Suojellakseen Luciaa Joyce muutti maaseudulle St. Gérand-le-Puyhin, jossa hän eli vuoden verran. 1940 Saksa hyökkäsi Ranskaan, joten Joyce joutui jälleen pakenemaan sotaa. Kuten ensimmäisenkin maailmansodan aikana, Joyce kiiruhti Zürichiin, jonne hän saapui perheineen joulukuussa 1940. Jo heikoksi käynyt Joyce ei elänyt enää monta päivää Zürichiin muutettuaan, vaan kuoli 13. tammikuuta 1941. Kuolinsyynä oli vatsakalvon tulehdus, joka oli puhjennut jo lähes seitsemän vuotta hoitamattomana olleen vatsahaavan leikkauksen yhteydessä.
James Joyce haudattiin Flunternin hautausmaalle Zürichiin. Samalla hautausmaalla on myös toisen tunnetun kirjailijan, Nobelin kirjallisuuspalkinto Elias Canettin, hauta.

Teokset


Kuva:Ireland - Dublin - St Stephen's Green - James Joyce.jpgissa.]]
''Kamarimusiikkia'', (''Chamber Music'', runokokoelma, 1907; suom. Ville-Juhani Sutinen, Savukeidas, 2012).
''Dublinilaisia'', (''Dubliners'', novellikokoelma, 1914; suom. Pentti Saarikoski, Tammi, 1965; 2. suom. Heikki Salojärvi, Basam Books, 2012).
''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta'', (''A Portrait of the Artist as a Young Man'', romaani, 1916; suom. Alex Matson, Tammi, 1964).
''Exiles'', (näytelmä, 1918).
Kaksi suomennosta teoksesta ''Ulysses'' (romaani, 1922)
''Odysseus (kirja)'', suom. Pentti Saarikoski, Tammi, 1964).
''Odysseus (kirja)'', suom. Leevi Lehto, Gaudeamus, 2012
''Pomes Penyeach'', (runokokoelma, 1927).
''Finnegans Wake'' (romaani, 1939).

''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta''


''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta'' kertoo Joycen alter egon Stephen Dedaluksen elämästä. Dedalus esiintyy myöhemmin myös ''Odysseuksessa''. Kirja on viisilukuinen, ja vaikka se on omaelämäkerrallinen "muotokuva" nuoresta Joycesta, se on myös taiteellisesti toteutettu kaunokirjallinen teos. Kirjasta voi tunnistaa Joycen kokemuksia, mutta todellisten ja kirjan tapahtumien välillä on myös eroavaisuuksia.
''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta'' on rakenteeltaan ja tyyliltään helppolukuisempi kuin Joycen muut pääteokset. Julkaisuaikanaan 1916 se kuitenkin edusti poikkeuksellista kirjallisuuden suuntaa, eikä sen merkitystä täysin ymmärretty. Tyylillisesti Joyce myös käytti joitain perinteisestä realismista poikkeavia kerrontamuotoja, ja esimerkiksi takaumien käyttö saattaa johtua hänen aikaisemmasta elokuvakokemuksestaan.

''Dublinilaisia''


''Dublinilaisissa'' James Joyce kirjoittaa tavallisten irlantilaiset elämästä 1900-luku alun Dublinissa. Vaikka tapahtumapaikkana on Dublin, sen on tarkoitus ainakin Joycen itsensä mukaan kuvata kaupunkielämää missä tahansa. Georges Goyertin ehdotettua aikoinaan Dublinilaisten rankankieliselle painokselle nimeä ''Miten Dublinissa eletään'' Joyce vastasi: "Ei, ''Dublinilaisia'' kertoo siitä, miten ''missä tahansa'' eletään. Se on nykyaikaisen kaupunkielämän kuvaus."
Kirja koostuu lyhyistä novelleista. Osa novelleista on kirjoitettu minämuodossa, ja osassa on kaikkitietävä kertoja. Joyce kuvaa tarkasti kaupunkia ja sen olemusta; kirjassa esiintyvät paikannimet ovat kaikki todellisia, muun muassa St. Stephen's Green, Liffeyjoki sekä O'Connell Street, jonka varrella Joyce-patsas nykyään katsoo mietteliäänä taivaalle. Joyce loi Dublinista oman kirjallisen "pienoismaailmansa". Monet ''Dublinilaisten'' henkilöt esiintyvät myös Joycen muissa kirjoissa, kuten ''Odysseus (kirja)''.

''Odysseus''


Kuva:UlyssesCover.jpg
''Odysseus'' kertoo juutalaisen mainoshankkijan Leopold Bloomin elämästä ja harhailusta – modernin Odysseus harharetkistä, ympäri Dublinin baareja, katuja ja bordelleja. Tapahtuma-aika on 16. kesäkuuta 1904. Romaanin toinen päähenkilö on Stephen Dedalus, Joycen alter ego, joka esiintyy jo romaanissa ''Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta''. Sen lisäksi, että Joycen ''Odysseus'' on Homeros ''Odysseian'' nykyaikainen vastine, se myös sisältää suuren joukon vaikutteita ja viittauksia muihin teoksiin.
Romaani alkaa Dedaluksen ystävän Buck Mulliganin aamutoimista ja päättyy Bloomin vaimon Mollyn tajunnanvirtaiseen kuvaukseen unestaan, kun aviomies on palannut harharetkiltään vuoteeseensa, jonne Dedalus hänet kantaa. Päivän aikana Bloomin modernia odysseiaa kuvataan paitsi päähenkilön tajunnanvirran kautta, myös irtaantumalla tarkastelemaan elämänmenoa hänen ympärillään. Eräät jaksot on kirjoitettu sanomalehtikielellä, toiset taas kuulostavat tieteelliseltä tutkimukselta tai poliisin tutkintaraportilta. Joyce vaihteli kirjan aikana useasti tekniikkaa. Hän käytti ''Odysseuksessa'' noin kolmeakymmentä tuhatta eri sanaa, kun keskivertokirjailijan teoksissa määrä on yleensä vain muutaman tuhannen luokkaa.
Monelle ''Odysseuksen'' lukeminen loppuun on osoittanut mahdottomaksi urakaksi. Teoksen rakenne nimittäin ei noudata aina edes omaa sisäistä logiikkaansa vaan harhautuu päähenkilönsä kokemusmaailmasta ja hetken havainnoinnista käsittämättömiin ulottuvuuksiin. Teos on kuitenkin ainakin akateemisissa piireissä yksi nykyproosan kivijaloista, ja sitä juhlitaan Dublinissa vuosittain Bloomsdayna 16. kesäkuuta, jolloin romaaniin ihastuneet kiertävät Dublinia Leopold Bloomin jälkiä seuraten.
Joyce laati romaanista vuonna 1921 ystävälleen Stuart Gilbertille skeeman, ns. Gilbert-skeeman, joka auttaa ymmärtämään paremmin teoksen rakennetta. Gilbert julkaisi skeeman myöhemmin teoksessaan ''James Joyce's "Ulysses"'' (1930).

Pomes Penyeach


''Pomes Penyeach'' oli Joycen kolmetoista runoa käsittävä kokoelma, joka Sylvia Beach julkaisi 1927. Jo runokokoelman nimi on sanaleikki, sillä se viittaa paitsi halpoihin runoihin (''Runoja pennyn kappale''), myös ranskan kielen omenoita tarkoittavaan sanaan ''pommes''. Joycen vaatimukset kirjansa kustantamisesta liittyivät kirjan nimeen: ensinnäkin runokokoelmaa tuli myydä šillingin kappalehintaan, ja toiseksi kirjan kansien tuli olla ''Calville''-omenoiden värisävyä eli hyvin hennon vihreää.
''Pomes Penyeach'' ilmestyi aikoinaan ''Odysseuksen'' ja ''Finnegans Waken'' välissä, ja sen kustannustyö oli paljon helpompaa kuin ''Odysseuksen'' monimutkaisessa projektissa. Runokokoelma sai hyvän vastaanoton. Toisaalta esimerkiksi modernistirunoilija Ezra Pound kehotti Joycea jättämään ''Pomes Penyeachin'' julkaisematta. Pound kuvasi runokokoelmaa toteamalla: "Tällainen runous on paras pitää perheraamatun välissä".
Oxford University Press julkaisi vuonna 1932 kolmentoista säveltäjän sävellykset ''Pomes Penyeachista''. Julkaisu oli kunnianosoitus Joycelle, jonka kerrotaan ilahtuneen asiasta suuresti.

''Finnegans Wake''


James Joyce kirjoitti viimeiseksi jäänyttä teostaan ''Finnegans Wakea'' vuodet 1922–1939. Kirjan kirjoittamisaikaan taiteiden eri aloilla vaikutti muitakin uraauurtavia nimiä, kuten Pablo Picasso ja Salvador Dali, jotka omalta osaltaan loivat aivan uudentyyppistä taidetta. Vaikka ''Finnegans Wake'' on monimutkaisuudessaan vielä ''Odysseustakin'' hankalampi ymmärtää, Joyce pitäytyi teosta kirjoittaessaan tiukassa logiikassa. ''Finnegans Wake'' sisältää myös runsaasti kielellistä leikittelyä, eikä sitä ole koskaan suomennettu.
Joyce itse kommentoi kirjaansa: "Kirjan sanotaan olevan hämärä. Sitä verrataan ''Odysseukseen''. Mutta ''Odysseuksen'' tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti päiväaikaan, uuden teokseni tapahtumat taas yöhön. Asiat eivät luonnollisesti voi olla yhtä selkeitä yöllä, vai mitä?" Kirjan kirjoittamisen aikaan Joyce oli silmäsairautensa takia ajoittain lähes täysin sokea, mikä lisäsi kirjan kannalta kuuloaistin merkitystä. Joyce totesi, että epäselvät kohdat on erityisesti syytä lukea ääneen. Ääneen lukemisessa on myös otettava huomioon, että lukemisen tulisi olla mahdollisimman dublinilaisen murteen mukaista. Vaikka teos perustuu pääosin englantiin, siinä on viittauksia noin viiteenkymmeneen muuhun kieleen, myös suomen kieli. Englanninkielisetkin osuudet ovat vaativia, sillä Joyce käytti moneen asiaan viittaavia sanaleikkejä.
''Finnegans Wake'' on teoksena hyvin monimutkainen, ja sen perustarinana on dublinilaisen kapakanpitäjän näkemä uni. Itse nimi ''Finnegans Wake'' tulee ''Finnegan's Wake'' -nimisestä irlantilais-amerikkalaisesta balladista, jossa Tim Finnegan -niminen tiilenkantaja saa kallonmurtuman ja kuolee, mutta herää viskin ansiosta kuolleista kesken ruumiinvalvojaistensa.

Joycen perintö kaunokirjallisuudelle


Kuva:BloomsdayDavyByrnes.jpgta.]]
James Joyce on kirjailijana hyvin merkittävä, ja hänen uutta suuntaa luovat kirjalliset kokeilunsa ovat 1900-luvun alun mittapuulla suorastaan vallankumouksellisia sen ajan kirjallisuudessa. Joyce oli tärkeä hahmo myös kirjallisen modernismin kehityksen kannalta.
Kautta koko Joycen kirjallisen tuotannon kielellä on merkittävä asema. Joycen on kuvailtu vaatineen proosateoksissa käyttämältään kieleltä sellaista tasoa, jota yleisesti edellytetään vain lyriikka. Kielellisen kerronnan lisäksi Joycen tekstien vallankumouksellisuutta lisäsi se, että kirjailijana hän käsitteli paljon aiheita, joita saman aikakauden kirjallisuus ei pitänyt joko soveliaina taikka sitten tarpeeksi merkittävinä kuvata. Varsinkin seksuaalisuus kuvaamisessa Joyce rikkoi Viktoriaaninen aikakausi vallinneita normeja.
James Joyce on antanut vaikutteita monille myöhemmille kirjailijoille. Tehdessään yhteistyötä ''Shakespeare and Companyn'' kanssa Joyce tapasi useita merkittäviä kirjailijoita, joiden kanssa hän vietti aikaansa. Näihin kirjailijoihin kuuluivat esimerkiksi Ernest Hemingway, Robert McAlmon, ja Archibald MacLeish. Sylvia Beachin mukaan "Joyce oli tietenkin heidän jumalansa, mutta he suhtautuivat häneen pikemminkin ystävällisesti kuin kunnioittavasti". Joyce lienee vaikuttanut nykykirjailijoista enemmän tai vähemmän ainakin James Blishin, Salman Rushdien, Jorge Luis Borgesin, Anthony Burgessin, Mark Z. Danielewskin mutta myös monen muun tuotantoon. Volter Kilpi on verrannut omaa pääteostaan ''Alastalon salissa'' ''Odysseukseen'', ja rakenteellisia yhtäläisyyksiä on nähtävissä, joskin tekstisisältö muodostaa oman maailmansa.
Vielä nykypäivänäkin Joyce on yksi eniten kommentoiduista kirjailijoista. Joycen tekstejä voidaan tulkita hyvin monella tavalla, eikä hänen teostensa sisältämästä symboliikasta ja merkityksistä vallitse yhteisymmärrystä kirjallisuustutkijoiden parissa.
Vaikka Joycen ''Odysseus'' oli Dublinissa julkaisukiellossa vielä 1960-luku, kaupungissa vietetään nykyään vuosittain bloomsday-nimistä juhlapäivää Joycen ihailijoiden keskuudessa. Bloomsdayta vietetään 16. kesäkuuta eli päivänä, johon ''Odysseus'' sijoittuu. Nimi taas juontuu kirjan päähenkilöstä Leopold Bloomista.

Maine kirjailijana


James Joycen asemaa kirjallisuudessa on verrattu kuin Pablo Picasson asemaan maalaustaiteessa tai Arnold Schönbergn sekä Igor Stravinskyn asemaan musiikissa. Toisaalta Joycella on myös maine "vaikeana" kirjailijana, eikä moni lukija ole jaksanut lukea hänen monimutkaisia ja raskaita teoksiaan. Joycen teosten on kuitenkin kuvattu sisältävän "kosolti huumoria, älyä, leikillisyyttä ja syvällistä elämänviisautta".
Joycella on merkittävä asema 1900-luvun kirjallisuuden kehityksessä. Esimerkiksi ''Time''-lehti valitsi hänet yhdeksi 1900-luvun kahdestakymmenestä merkittävimmästä taiteilijasta. Samalle listalle ylsivät muun muassa Pablo Picasso, Frank Sinatra, The Beatles ja Louis Armstrong. Joycen lisäksi listalle on yltänyt kirjailijoista vain Nobelin kirjallisuuspalkinto palkittu T. S. Eliot.
Kirjailijana Joyce on myös ollut laajan kritiikin ja väärinymmärryksen kohteena. Suomalaisista kriitikoista esimerkiksi Tito Colliander on luonnehtinut Joycea "ihmiseksi, jolta oli leikkauksella poistettu sydän". Aino Kallas taas arvioi Joycea erään kokouksen jälkeen todeten, että hänestä Joyce vaikutti "nilviäiseltä, joka vain varovasti pistää esiin tuntosarvensa".

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.gutenberg.org/browse/authors/j#a1039 James Joycen teoksia Gutenberg-projektissa
http://www.james-joyce.de/ James Joyce Bibliography
http://www.fordham.edu/joycestudiesannual Joyce Studies Annual
http://www.kiiltomato.net/klassikot-kaannoksia-ja-uusintakaannoksia/ H. K. Riikosen Joyce-painotteinen kirjoitus klassikoiden kääntämisestä
Luokka:Irlantilaiset kirjailijat
Luokka:Sokeat henkilöt
Luokka:Vuonna 1882 syntyneet
Luokka:Vuonna 1941 kuolleet
af:James Joyce
ar:جيمس جويس
an:James Joyce
ast:James Joyce
az:Ceyms Coys
id:James Joyce
ms:James Joyce
bn:জেমস জয়েস
zh-min-nan:James Joyce
be:Джэймс Джойс
be-x-old:Джэймз Джойс
bs:James Joyce
br:James Joyce
bg:Джеймс Джойс
ca:James Joyce
ckb:جەیمز جۆیس
co:James Joyce
cs:James Joyce
cy:James Joyce
da:James Joyce
de:James Joyce
et:James Joyce
el:Τζαίημς Τζόυς
en:James Joyce
es:James Joyce
eo:James Joyce
ext:James Joyce
eu:James Joyce
fa:جیمز جویس
hif:James Joyce
fr:James Joyce
fy:James Joyce
ga:James Joyce
gv:James Joyce
gl:James Joyce
gan:詹姆斯·喬伊斯
ko:제임스 조이스
hy:Ջեյմս Ջոյս
hsb:James Joyce
hr:James Joyce
io:James Joyce
ilo:James Joyce
ia:James Joyce
ie:James Joyce
is:James Joyce
it:James Joyce
he:ג'יימס ג'ויס
pam:James Joyce
ka:ჯეიმზ ჯოისი
kk:Джеймс Джойс
sw:James Joyce
la:Iacobus Joyce
lv:Džeimss Džoiss
lb:James Joyce
lt:James Joyce
hu:James Joyce
mk:Џејмс Џојс
ml:ജെയിംസ് ജോയ്സ്
mr:जेम्स जॉइस
xmf:ჯეიმზ ჯოისი
arz:جيمس جويس
mwl:James Joyce
mn:Жеймс Жойс
my:ဂျိမ်းဂျွိုက်စ်
nl:James Joyce
new:जेम्स जोइस
ja:ジェイムズ・ジョイス
no:James Joyce
nn:James Joyce
oc:James Joyce
mhr:Джеймс Джонс
uz:James Joyce
pag:James Joyce
pms:James Joyce
pnb:جیمز جوائس
pl:James Joyce
pt:James Joyce
kaa:James Joyce
ro:James Joyce
qu:James Joyce
ru:Джойс, Джеймс
rue:Джеймс Джойс
sah:Дьэймс Дьойс
sq:James Joyce
scn:James Joyce
simple:James Joyce
sk:James Joyce
sl:James Joyce
szl:James Joyce
sr:Џејмс Џојс
sh:James Joyce
sv:James Joyce
tl:James Joyce
ta:ஜேம்ஸ் ஜோய்ஸ்
tt:Джеймс Джойс
th:เจมส์ จอยซ์
vi:James Joyce
tr:James Joyce
tk:Jeýms Joýs
uk:Джеймс Джойс
ur:جیمز جوائس
ug:جامىس جويىس
vo:James Joyce
war:James Joyce
yi:דזשיימס דזשויס
yo:James Joyce
zh-yue:James Joyce
diq:James Joyce
bat-smg:James Joyce
zh:詹姆斯·乔伊斯

Jazz


Tiedosto:Jazzing orchestra 1921.png
Jazz (jatsi) on Yhdysvalloissa syntynyt musiikin laji, johon kuuluu monia toisistaan kauaksi erkaantuneita tyylejä. Useimmille jazzin tyyleille on tyypillistä synkopointi keinuva rytmi sekä improvisaation suuri osuus. Myös puhallinsoitinten keskeinen osuus on yksi jazzin leimaa-antava piirre. Jazz syntyi viimeistään 1800-luku Yhdysvaltain etelävaltioiden mustan väestön keskuudessa. Selviin muotoihinsa musiikinlaji hahmottui 1900-luku puolella. Jazz on useammin instrumentaalimusiikkia, mutta toisaalta monet kuuluisimmista jazzmuusikoista ovat laulajia. Jazzin esittäjinä voivat olla yhtä lailla suuret big bandit kuin yksi ainoa henkilö. Useimmiten soittajia on kuitenkin vähintään kolme, ja yhtyeen jäsenten vuorovaikutus on jazzissa populaarimusiikkia keskeisemmässä asemassa.
Soittimina jazzissa ovat eri puhallinsoittimet, kuten saksofoni, trumpetti, kornetti, klarinetti, huilu ja vetopasuuna sekä kontrabasso (myöhemmin myös sähköbasso), piano, rummut, sähköurut, kitara ja vibrafoni. Sähkökitara otettiin alun perin käyttöön nimenomaan jazzmusiikkiin 1930-luvun lopussa. Jazzmusiikissa kehittyi myös moderni rumpusetti.
Jazzin syntypaikkana pidetään erityisesti New Orleansin kaupunkia. Jazz kehittyi afroamerikkalaisten vokaalimusiikista, bluesista ja spirituaalimusiikista. Jazzin kehittivät ja sitä esittivät alun perin afroamerikkalaiset. Ensimmäinen levyttämään päässyt jazzyhtye oli kuitenkin valkoisista muusikoista koostuva Original Dixieland Jass Band vuonna 1917.

Improvisaatio jazzissa


Jazzin luonteenomainen piirre on improvisaatio. On olemassa myös jazz-kappaleita, joihin improvisaatio ei kuulu, mutta yleensä improvisoidut soolot, tai joskus eri solistien samanaikainen improvisaatio, kuuluvat jazzesitykseen. Improvisaatio jazzissa on selvästi monimutkaisempaa kuin modernissa populaarimusiikissa tai bluesissa. Bluesissa improvisaatio perustuu useimmiten mollipentatoniseen skaalaan tai sen kanssa melkein samanlaiseen bluesskaalaan. Tällöin soinnunvaihdoksista ei tarvitse välittää, koska yleensä bluesissa käytetään vain sointuja, jotka sopivat kaikki käytettäväksi saman skaalan kanssa.
Sen sijaan jazzissa erilaisia sointuja ja niiden kanssa käytettäviä skaaloja on selvästi suurempi määrä. Tärkeimmät skaalat ovat kirkkosävellajit eli duuriasteikon moodit sekä melodiset molliharmonian asteikot (näistä löytyy jo yhteensä 14 skaalaa). Näiden lisäksi käytetään myös esimerkiksi symmetrisiä ja pentatonisia skaaloja. Sointuvaihdoksia jazzkappaleissa on yleensä tiuhaan, jolloin soittaja joutuu soolonsa aikana vaihtamaan jatkuvasti käyttämäänsä skaalaa. Opiskelijan harmiksi monilla skaaloilla ja soinnuilla ei ole kovin vakiintuneita nimiä tai symboleita, vaan käytössä on useita merkintätapoja. Aluksi jazz-improvisaatio oli lähinnä kappaleen melodian muuntelua, mutta improvisaatio muuttui jazzin kehittyessä yhä vapaamuotoisemmaksi. Tämä kehitys kulminoitui free jazziin, jossa teemaa tai sointukulkua ei ole vaan esitys koostuu vapaasta improvisaatiosta. Etenkin varhaisempina aikoina improvisointia lähestyttiin jazzissa skaalojen sijaan suoraan soimassa olevan soinnun sävelten kautta.
Jazzissa kappalerakenne on useimmiten sellainen, että teemaa soitetaan kappaleen alussa ja lopussa, ja teemojen välissä on eri soittajien improvisaatio-osuudet. Soolossa edetään usein teeman soinnut läpi, mutta etenkin silloin, kun levylle laitetut kappaleet olivat vielä teknisesti rajoitettuja kolmeen minuuttiin, saatettiin teeman sointukulusta irrottaa pienempiä osia eri solisteille, että kaikki ehtivät soittaa saman kappaleen aikana sooloa. Sen lisäksi, että jazzkappaleessa on tyypillinen tällainen ABA-rakenne (eli kappaleen alussa ja lopussa on kaksi identtistä osaa - tässä tapauksessa teemaa - joiden välissä on erilainen osio - soolot), myös etenkin vanhassa jazzissa itse sävelletystä teemasta löytyy sisäinen ABA-rakenteensa.

Jazzin historiaa


Jazzin alkuperä


Jazzin juuret löytyvät Länsi-Afrikka Pohjois-Amerikkaan orjatyöhön kuljetettujen mustien musiikista. Musiikkilajin synty alkoi todennäköisesti siitä, etteivät orjat saaneet työn aikana puhua toisilleen, he keksivät työlauluja – laulaminen oli näet sallittua. Tällaisia lauluja kutsutaan nimityksellä ''field hollers'' ("peltohoilotukset"). 1860-luku Yhdysvaltain sisällissota jälkeen orjuus lopetettiin ja musiikkikulttuurin kehitys vauhdittui. Syntyivät esimerkiksi bluesiksi ja ragtimeksi kutsutut musiikinlajit. Ragtime oli jazzia edeltävää, hieman nopeaa marssia muistuttavaa useimmiten pianolla esitettyä musiikkia. Ragtimen kehittymispaikkoja olivat muun muassa Teksas, Florida, Tennessee, St. Louis, Oklahoma ja varsinkin sen huomattavin keskus, Mississippi (joki) suistoalueella sijaitseva New Orleans. Kuuluisin ragtime-säveltäjä oli Scott Joplin, jonka monet kappaleet ovat nykyäänkin tuttuja suurelle yleisölle.

New Orleans


New Orleans oli vapaamielinen kaupunki, jossa useat eri kulttuurit pääsivät sekoittumaan helposti ja myös ragtime sai siellä vaikutteita. Ragtime-musiikkia soitettiin usein bordelleissa. Alun perin sana jazz tarkoittikin kansankielellä maksullisen seksin harrastamista . Ragtimen kehityttyä marssimaisuudesta hiukan keveämmäksi ja monipuolisemmaksi sitä alettiin nimittää jazziksi. Jazzin kehittyminen alkoi 1890-luku–1910-luku. Alkuperäisessä jazzissa oli vaikutteita sotilasmarsseista, länsiafrikkalaisesta musiikista, pianomusiikista, kirkkomusiikki- ja kansanmusiikki sekä ranskalaisista lauluista. Kaikkein erikoisin piirre jazzissa oli muihin tuon ajan musiikkityyleihin verrattuna se, että kappaleissa merkittävässä asemassa olivat usein improvisointi soolo-osuudet. New orleans jazzissa, dixielandissa, ei kuitenkaan ollut varsinaista solistia, vaan kyse on ns. kollektiivisesta improvisoinnista. Siinä puhallinsoittimet koristelivat olemassa olevaa melodiaa yhtä aikaa rytmiryhmän säestyksellä. Improvisointi teki kappaleista eloisia ja sillä saatiin kappaleisiin enemmän tunnetta mukaan. New Orleans jazzin improvisointi eroaa nykyaikaisen jazzin improvisoinnista juuri siinä, että se oli lähinnä valmiin melodian koristelua, kun taas uudemmassa jazzissa improvisoidaan vapaasti sointujen päälle. Swingiä edeltävään jazziin on myöhemmin viitattu käsitteellä ''classic jazz''.

Jazzin suosio kasvaa


Jazzista tuli äkkiä varsinkin mustien keskuudessa todella suosittu musiikkilaji. Sitä soitettiin seurapiirikutsuilla ja jopa joissain värikkäissä hautajaisissa. Afrikkalaisilta oli kielletty heidän perinteiset soittimensa, koska englanninkieliset siirtomaaisännät pelkäsivät orjien käyttävän erityisesti rumpuja yhteydenpitovälineenä. Lisäksi orjia haluttiin käännyttää kristinuskoon, ja heille opetettiin perinteisiä kristillisiä hymnejä ja virsiä. Siten mustat alkoivat laulaa omaa musiikkiaan ja rakentaa soittimia itse, sekä mahdollisuuksien mukaan opetella länsimaisia soittimia. Yleinen ensimmäisten jazzyhtyeiden kokoonpano oli trumpetti, klarinetti ja pasuuna sekä joskus saksofoni. Taitavat trumpetistit saivat yleisesti paljon arvostusta. Näitä olivat muun muassa Buddy Bolden, Freddie Keppard ja Joseph Oliver. Joe Oliver oli Louis Armstrongin trumpetinopettaja.
Joitain valkoihoisia tuli jazzin harrasteluun mukaan jo 1900-luku alkuaikoina. Kaikkien aikojen ensimmäisen ja samalla ainoan ennen 1920-lukua tehdyn jazzlevytyksen teki valkoihoisten karpaasien yhtye Original Dixieland Jass Band vuonna 1917 (jazz saatettiin usein kirjoittaa "jass" alkuaikoina). Tämä antoi potkua jazzin leviämiselle myös valkoihoisten keskuuteen.
Ensimmäinen maailmansota ei vaikuttanut elämään Yhdysvalloissa juuri ollenkaan, eikä siitä ollut haittaa myöskään jazzin kehittymiselle. New Orleansissa soitettu jazz oli päätyyli, mutta sen rinnalla kehittyi myös kaksi pianolla soitettavan jazzin tyylilajia: stride ja boogie woogie. Kun vuonna 1917 New Orleansissa kiellettiin aiemmin laillinen prostituutio, jazz alkoi keskittyä Yhdysvaltojen itärannikolle; Chicagoon ja myöhemmin myös New Yorkiin. 1920-luvulla äänilevyteollisuus kiihtyi ja jazzia alettiin kunnolla tallentaa levyille. Tämä lisäsi kiinnostusta ja myös jazzmuusikkojen määrää.
Suomessa 1920-luvulla suurin osa jazzista oli englannin- tai ruotsinkielistä. Työläisnuorison keskuudessa syntyi kansallisista aineksista haitarijazz, joka yhdisteli jenkka ja polkka ragtimeen, sekä lisäsi niihin valssiromanssia, tangoa, kuplettia ja muuta käden ulottuvilla olevaa ainesta. Haitarijazz liittyy hyvin paljon Dallapén historiaan, sillä se oli tyylin esikuva, jonka valta-asema vain vahvistui 1930-luvulla ja kesti hyvinkin aina talvisotaan asti.

1930-luku ja big bandit


Tiedosto:Louis Armstrong restored.jpg
Louis Armstrongin liittyminen Fletcher Hendersonin yhtyeeseen loi uuden pohjan oikeastaan koko jazz-tyylisuunnalle. Hän kehitti vielä melko jäykästä New Orleans jazzista uuden tyylin, joka oli New Orleans jazzia solistisempaa taidetta, mikä nosti jazzin arvostusta entisestään. Ennen jazz oli vain ns. kollektiivista, mutta nyt soittajilla oli myös tiettyjä rooleja kappaleissa. Tämä oli osasyynä siihen, että jazzkokoonpanot kasvoivat.
New Yorkissa ja Kansas Cityssä kehittyi jazztyyli isoille orkestereille, mikä oli pohjana 1930-luvun big band -swingille. Suurten orkesterien käyttö johti siihen, että jazzkappaleille täytyi tehdä entistä tarkempia sovituksia. Improvisointi oli suurissa kokoonpanoissa vaikeampaa. Perinteisempi jazz oli kuitenkin vielä 1920-luvulla big bandejä suuremmassa suosiossa.
1930-luvulla jazzin valtatyylinä oli swing ja suuret jazzorkesterit olivat suosiossa. Duke Ellington oli swingin säveltäjistä ja sovittajista maineikkain. Swing-musiikki on varsinkin rytmiltään klassista jazzia keveämmän kuuloista ja siinä kappaleilla on huolella tehty sovitus.

Bebop


Jazzia esitettiin pääasiassa klubeissa, koska improvisoidun soittamisen taso kärsii suurissa konserteissa. Swingin ja tarkkojen sovitusten myötä esiintymispaikalla ei ollut soiton kannalta väliä. Tämä johti kaupallistumiseen ja viihteellistymiseen, mitä pidettiin jazzin luonteen kannalta huonona asiana . Kaupallistuneeseen swingiin ja helpoksi käyneeseen improvisointiin kyllästyneet muusikot kerääntyivät soittamaan ja kilpailemaan soittotaidoistaan keskenään New Yorkin Harlemin Minton's Playhouseen. Mukaan tuli myös paljon uusia muusikoita. Siellä kehittyi musiikkilaji nimeltä bebop eli re-bop eli bop. Suurin osa bebopin kärkinimistä oli aiemmin swing-solisteja, esimerkiksi Dizzy Gillespie ja Charlie Parker.
Toinen maailmansota puhkeaminen keskeytti musiikkilajien kehityksen. Vuosina 1943 ja 1944 Yhdysvalloissa oli voimassa levytyskielto. Tämä haittasi varsinkin kaupallisen swingin ja myös jazzin asemaa, ja bebop herätti enemmän kiinnostusta. Bebopin uudenlainen tyyli sopi hyvin sodan jälkeiseen aikaan, jolloin kulttuurit olivat vielä epätasapainossa. Bebopissa improvisointi ei ollut enää melodiaan sidoksissa vaan pelkästään sointurakenteeseen. Sointurakennekin oli hiukan entistä monimutkaisempi. Bebop sai aluksi paljon kritiikkiä, koska musiikkilaji on melko vaikeaselkoinen.
Eräs motiivi bebopissa oli hämätä asiaan paneutumattomia maallikkoja, varsinkin valkoisia, esimerkiksi soittamalla tuttuja kappaleita nopeammilla tempoilla ja monimutkaisemmilla soinnuilla ja tietysti uudella nimellä niin, etteivät kaikki tunnista niitä. Bebop–sävellykset erosivat melodialtaan ja teemaltaan paljon aikaisesta, mutta sointurakenteet lainattiin yleensä populaarikappaleista. Bebop heijasti mustien asennoitumista omaan tilaansa. Bebop kasvatti mustan väestön ylpeyttä. Tämän jazzhaaran syntyminen oli osaltaan taustana mustien 1950-luvun kansalaisoikeustaisteluihin, joiden kautta afroamerikkalaiset saivat lopulta täydet kansalaisoikeudet.
Bebopia soitettiin yleensä 4–5 hengen yhtyeissä. Soittimet olivat yleensä saksofoni, trumpetti, kontrabasso, piano ja rummut. Bebopissa oli improvisoinnin kannalta tärkeää muusikoiden välinen vuorovaikutus. Se oli ensimmäinen jazztyyli, joka ei ollut tarkoitettu tanssittavaksi. Osaksi sen sekä myös vaikeaselkoisuuden ja vallankumouksellisuuden takia bebopista ei tullut koskaan tavallisen kansan parissa yhtä suosittua kuin swing.
1950-luvulla ei tullut aivan uusia tyylisuuntauksia, kuten bebop, vaan uudet tyylit, cool jazz ja hard bop, olivat läheistä sukua bebopille. Yhteenvetona jazzissa bebopin myötä tapahtuneesta murroksesta voidaan sanoa, että jazz erkaantui yhä kauemmaksi kaupallisesta musiikista. Laulua kuultiin nyt aiempaa selvästi harvemmin jazz-musiikissa ja myös suuret bigbandit olivat osin väistyneet pienempien ryhmien tieltä. Pitkät improvisoidut soolot tulivat jazzissa yhä keskeisemmäksi, ja alettiin käyttää enimmäkseen rytmejä, joiden tahdissa ei voinut enää tanssia .

Cool jazz


Cool jazz oli varsinkin valkoisten nuorten klassisen musiikin opistoissa opiskelevien muusikkojen kehittelemä musiikkilaji, jossa panostettiin ns. "akateemiseen esitystapaan". Sen eroavuuksia bebopiin oli muun muassa se, että siinä käytettiin pehmeä-äänisempiä soittimia, kuten käyrätorvi ja tuubaa, sekä se, että improvisointi oli yksinkertaisempaa ja kappaleissa joskus useita osia. Cool jazz kuulostaa bebopia hillitymmältä ja hiukan melodisemmalta. Siinä suosittiin "kuivaa" melodiaa eli soittamisessa ei ollut vibratoa ja melodiassa ei ollut kontrapunktia eli siinä ei soitettu melodiasta poikkeavia sivumelodioita yhdessä päämelodian kanssa. Cool jazzia käytettiin 1950-luku–1960-luku paljon elokuvamusiikkina. 1960-luvulla cool jazzin perinteitä jatkoi bossanova, joka on yhdistelmä jazzia ja brasilialaista musiikkia.

Hard bop ja soul jazz


Hard bop syntyi 1950-luvun jälkipuoliskolla bebopista. Hard bopissa rumpalilla oli tärkeämpi asema kappaleessa. Korostuneen kompin seurauksena muiden soitinten improvisointi muuttui suoraviivaisemmaksi. Hard bop sai vaikutteita muun muassa mustien gospel-musiikista sekä bluesista. Hard bop oli selkeämpää ja melodisempaa kuin bebop ja siitä tuli varsinkin 1960-luvulla melko suosittua. Sitä soitettiin muun muassa uskonnollisissa tapahtumissa. Bebopia soittaneen Miles Davisin siirtyminen hard bopin piiriin sai aikaan muun muassa sen, että sävelasteikot otettiin käyttöön ja kappaleet muuttuivat melodisemmiksi. Julian Cannonball Adderley oli hetken Miles Davisin opissa ja perusti veljensä kanssa myöhemmin yhtyeen nimeltä Cannonball Adderley Quintet, josta tuli yksi hard bopin suosituimmista. Yhtye vieraili Suomessakin 1960- ja 1970-lukujen alussa.
Hard bopin suora perillinen oli 1960-luvun soul jazz, jossa rhythm and blues sekä gospel vaikutteet omaksuttiin vielä hard boppia paljon selkeämmin. Soul jazzin melodioissa käytetään rhythm and bluesille tyypillisiä koukkuja, toistuvia riffejä ja rytmeissä tavoitellaan r&b -tyyppistä groovea. Usein pianon asemasta käytettiin myös populaarimusiikin tapaan urkuja. Improvisaatio pidetään usein suhteellisen melodisena verrattuna 1950-luvun bebopiin. Tunnetuimpia soul jazzin esittäjiä olivat esimerkiksi Jimmy Smith, Les McCann ja Lou Donaldson.

Free jazz ja avantgarde jazz


1960-luvulla hardbopiin otettiin vaikutteita esimerkiksi Etelä-Amerikan musiikista. Cool jazzista muotoutui bossanova. Jazzin historian suurimpia vallankumouksia tapahtui 1960-luvulla kun free jazz ja avantgarde-jazz tuli tunnetuksi. Näissä jazzlajeissa ei enää soitettu perinteisten sointujen ja sointurakenteiden mukaan. Free jazzin ja avantgarde-jazzin tärkeimpiin kehittäjähahmoihin kuuluu saksofonisti Ornette Coleman, jonka 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa julkaisemat levyt määrittivät molempia tyylisuuntia. Toinen avantgarde-tyylin perustaja 1950-luvulla oli pianisti Cecil Taylor. 1960-luvulla merkittäviä näiden tyylisuuntien parissa työskennelleitä muusikoita olivat John Coltrane, Archie Shepp, Albert Ayler, Sun Ra, Makanda Ken McIntyre, Pharoah Sanders, Sam Rivers (jazzmuusikko), Don Pullen, Dewey Redman ja Dave Holland.
Free jazzissa ei ollut yleensä melodiaa eikä sointukulkua määrätty ennalta ja tempokin saattoi vaihdella kappaleen aikana. Silti musiikki ei ole sattumanvaraista vaan siinä tarvittiin vielä tarkkaavaisempaa soittajien välistä vuorovaikutusta. Nämä jazzlajit kuitenkin poikkesivat liikaa jazzin aikaisemmista perinteistä eikä aikaisempiin jazzlajeihin haluttu ottaa näistä vaikutteita, kuten yleensä uusista virtauksista otettiin. Free jazzin edustajat kävivät Euroopassa etsimässä musiikilleen kasvualustaa, jota ei kuitenkaan löytynyt. Eurooppalaiset saivat kuitenkin opetusta free jazzin edustajilta.
Avantgarde oli eurooppalaisempi versio free jazzista. Siinä käytettiin enemmän valmiiksi sävellettyä materiaalia ja siinä oli vaikutteita eurooppalaisesta taidemusiikista. Avantgardesta eurooppalaiset kehittivät itsenäisemmin omaa jazztyyliään ja eurooppalaisen jazzin "identiteetti" kehittyi 1970-luvulla Krzysztof Komedan, Tomasz Stańkon, Jan Garbarekin, Peter Brötzmannin ja Edward Vesalan kaltaisten muusikoiden ansiosta.
Reaalisosialistisissa Itä-Euroopan maissa, etenkin Puolassa ja Tšekkoslovakiassa, jazzista tuli jopa tietynlaista "toisinajattelumusiikkia": musiikinlaji ei nauttinut virallista suosiota.

Fuusio


1960-luvulla monet jazzmuusikot alkoivat yhdistellä tuon ajan populaarimusiikkia ja jazzia keskenään. Myöhemmin jazzin ja popin yhdistelyyn perustuvaa musiikkia on ruvettu kutsumaan fuusiojazziksi (usein puhutaan vain "fuusiosta", mikä on soveliasta, koska tällainen musiikki ei usein kuulosta perinteiseltä jazzilta). Jazzin uusimpien virtausten tasalla oleva Miles Davis julkaisi merkittävimpinä pidetyt fuusiolevyt: In a Silent Way (1969) ja Bitches Brew (1970). Näillä kuuluisilla levyillä esiintyneet jazzmuusikot kuten Chick Corea, Herbie Hancock, John McLaughlin ja Joe Zawinul perustivat myöhemmin omat yhtyeensä ja jatkoivat fuusion kehittelyä. Fuusioyhtyeet saivat ystäviä myös popmusiikin kuuntelijoiden joukosta.

Jazz 1960-luvun jälkeen


Fuusio erkaantui nopeasti kauas aiemmasta jazzista, eivätkä sen maltillisemmatkaan muodot kelvanneet useille jazzin ystäville. New Yorkissa oli kuitenkin nuoria luovia soittajia, jotka halusivat elvyttää perinteisemmän jazzin asemaa. Keskustassa ei ollut jazzmuusikoille esiintymispaikkoja, joten he joutuivat esiintymään kaupungin reunoilla olevissa vanhoissa varastorakennuksissa. Tätä kutsuttiin loft movementiksi. Uudessa jazzissa vanhoilla kokoonpanokaavoilla ei enää ollut väliä.
1960-luvun jälkeen suuret muutokset näyttivät olevan ohi jazzin eri rintamilla. Jazzin innovaatiot kuitenkin jatkuivat esimerkiksi avantgarde jazzin piirissä. Samoin myöhempi ilmiö on nu-jazz, jossa jazzia yhdistetään elektronisen tanssimusiikin rytmeihin. 1980-luku alkupuolella jazzista oli tullut jo kansainvälisempi ja kansanomaisempi ilmiö ja sitä tehtiin Amerikan ja Euroopan lisäksi myös muissa maanosissa.

Merkittävimpiä jazzmuusikoita


Basistit


Ron Carter
Paul Chambers
Stanley Clarke
Charlie Haden
Dave Holland
Eddie Gomez
Marcus Miller
Charles Mingus
Jaco Pastorius
John Patitucci
Miroslav Vitous

Kitaristit


George Benson
Charlie Christian
Freddie Green
Grant Green
Biréli Lagrène
Pat Metheny
Wes Montgomery
Joe Pass
Django Reinhardt
Lee Ritenour
John Scofield

Klarinetistit


Sidney Bechet
Don Byron
Eddie Daniels
Benny Goodman
Tony Scott (muusikko)
Artie Shaw

Laulajat


Louis Armstrong
Michael Bublé
Ella Fitzgerald
Billie Holiday
Manhattan Transfer -solistiyhtye
Sarah Vaughan

Trumpetistit ja kornetistit


Louis Armstrong
Bix Beiderbecke
Chris Botti
Clifford Brown
Don Cherry (trumpetisti)
Miles Davis
Tommy Dorsey
Roy Eldridge
Tom Harrell
Freddie Hubbard
Lee Morgan
Tomasz Stańko

Pianistit


Dave Brubeck
Chick Corea
Bill Evans
Herbie Hancock
Keith Jarrett
Thelonious Monk
Oscar Peterson
Bud Powell
Art Tatum
Lennie Tristano
McCoy Tyner
Fats Waller
Joe Zawinul

Rumpalit


Jack DeJohnette
Steve Gadd
Jeff Hamilton
Roy Haynes
Billy Higgins
Elvin Jones
Gene Krupa
Joe Morello
Paul Motian
Buddy Rich
Max Roach
Bill Stewart
Dave Weckl
Tony Williams

Saksofonistit


Cannonball Adderley
Bob Berg
Charlie Barnet
Michael Brecker
Ornette Coleman
John Coltrane
Paul Desmond
Eric Dolphy
Jimmy Dorsey
Jan Garbarek
Coleman Hawkins
Joe Henderson
Joe Lovano
Jimmie Lunceford
Bennie Maupin
Charlie Parker
Sonny Rollins
Pharoah Sanders
Wayne Shorter
Lester Young
John Zorn

Pasunistit


Tommy Dorsey
Carl Fontana
Curtis Fuller
J.J. Johnson
Frank Rosolino
Kai Winding

Vibrafonistit


Lionel Hampton
Bobby Hutcherson
Milt Jackson

Viulistit


Regina Carter
Stéphane Grappelli
Jean-Luc Ponty

Urkurit


Jimmy Smith

Orkesterinjohtajat


Charlie Barnet
Count Basie
Duke Ellington
Benny Goodman
Fletcher Henderson
Jimmie Lunceford
Glenn Miller
Jelly Roll Morton
Joseph Oliver

Jazzin tyylisuuntauksia


Avantgarde-jazz
Acid jazz
Bebop
Cool jazz
Free jazz
Fuusiojazz
Hard bop
Modaalinen jazz
Nu-jazz
Swing

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.allaboutjazz.com All About Jazz
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=91 YLE Elävä arkisto: Jazz ja blues
http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/jazz/ Suomalaisen jazzin vuosisata
Luokka:Jazz
af:Jazz
als:Jazz
ab:Џазз
ar:جاز
an:Jazz
ast:Jazz
az:Caz
id:Jazz
ms:Jaz
bn:জ্যাজ সঙ্গীত
zh-min-nan:Jazz
map-bms:Jazz
jv:Jazz
su:Jazz
be:Джаз
be-x-old:Джаз
bar:Jazz
bs:Džez
br:Jazz
bg:Джаз
ca:Jazz
cs:Jazz
cy:Jazz
da:Jazz
de:Jazz
et:Džäss
el:Τζαζ
en:Jazz
es:Jazz
eo:Ĵazo
eu:Jazz
fa:جاز
hif:Jazz
fo:Djassur
fr:Jazz
fy:Jazz
fur:Musiche jazz
ga:Snagcheol
gd:Jazz
gl:Jazz
gan:爵士樂
ko:재즈
hy:Ջազ
hi:जैज़ संगीत
hr:Džez
io:Jazo
is:Djass
it:Jazz
he:ג'אז
kn:ಜಾಝ್ ಸಂಗೀತ
ka:ჯაზი
kk:Джаз
mrj:Джаз
sw:Jazz
ht:Dyaz
la:Jazz
lv:Džezs
lb:Jazz
lt:Džiazas
li:Jazz
jbo:zgirjazu
hu:Dzsessz
mk:Џез
ml:ജാസ്
nah:Jazz
nl:Jazz
nds-nl:Jazz
ja:ジャズ
no:Jazz
nn:Jazz
oc:Jazz
uz:Jazz
pfl:Jazz
pnb:جاز
pap:Jazz
pcd:Djazz
nds:Jazz
pl:Jazz
pt:Jazz
ro:Jazz
qu:Jazz
ru:Джаз
rue:Джез
sah:Дьаз
sc:Jazz
sq:Jazz
scn:Jazz
simple:Jazz
sk:Džez
sl:Jazz
szl:Dżez
sr:Џез
sh:Jazz
sv:Jazz
tl:Jazz
ta:ஜாஸ்
th:แจ๊ส
vi:Jazz
tr:Caz
uk:Джаз
ur:جاز
fiu-vro:Tsäss
war:Jazz
yi:דזשעז
yo:Jazz
zh-yue:爵士樂
bat-smg:Džiazos
zh:爵士乐

Jasser Arafat


Jasser Arafat (ياسر عرفات, ʿArafāt, Yāsir, koko nimeltään Mohammed Yasser Abdel Rahman Abdel Raouf Arafat al-Qudwa al-Husseini, tunnettiin myös nimellä Abu Ammar, s. luult. 4. elokuuta tai 24. elokuuta 1929 Kairo, Egypti – 11. marraskuuta 2004 Pariisi, Ranska) oli palestiinalaiset palestiinalaishallinnon johtaja vuodesta 1993. Hänet valittiin presidentiksi vaaleilla 1996 ja hän hoiti virkaa kuolemaansa asti. Arafat oli myös Palestiinan vapautusrintaman Palestiinan vapautusjärjestö puheenjohtaja ja Fatahin johtaja. Arafatille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1994.
Palestiinalaisten enemmistö poliittisesta aatteesta tai ryhmittymästä riippumatta piti häntä vapaustaistelijana, kun taas jotkut israelilaiset kuvasivat häntä terroristiksi hänen ryhmittymänsä israelilaissiviileihin kohdistamien iskujen vuoksi.

Elämä


Lapsuus


Arafat oli seitsenlapsisen perheen viides lapsi. Hänen synnyinpaikastaan ja ajastaan on epävarmuutta. Arafatin on sanottu syntyneen Jerusalemissa ja Gazassa 4. elokuuta 1929. Hän on saanut Kairossa 24. elokuuta 1929 päivätyn syntymätodistuksen.
Arafatin isä oli palestiinalainen kauppias. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan viisivuotias ja hän eli sukulaistensa luona Kairossa ja Jerusalemissa. Hän opiskeli kuningas Faud I:n yliopistossa Kairossa (nyt Kairon yliopisto). Arafatista tuli nationalisti vuoteen 1946 mennessä ja hän hankki aseita Kairossa toimitettavaksi Palestiinaan arabipuolelle. Vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssota alkaessa Arafat lähti yliopistosta ja pyrki Palestiinaan. Egyptin joukot eivät kuitenkaan sallineet huonosti varustettujen partisaanien pääsyä sota-alueelle ja joukko riisuttiin aseista ja käännytettiin takaisin. Yliopistossa Arafat liittyi muslimien veljesjärjestöön ja toimi palestiinalaisopiskelijoiden järjestön johdossa 1952–1956. Hän valmistui insinööriksi ja taisteli Suezin kriisissä Egyptin armeijan vänrikkinä.

Fatah ja PLO


Sodan jälkeen Arafat muutti Kuwaitiin, jossa hän työskenteli insinöörinä ja perusti oman yrityksen. Hän perusti myös Fatah-järjestön, joka pyrki perustamaan itsenäisen Palestiinan valtion. Fatah yritti räjäyttää kiistellyn Israelin vesipumpun joulukuussa 1964. Kuuden päivän sota jälkeen Israelin huomio kääntyi arabimaista palestiinalaisliikkeisiin, mukaan lukien Fatahiin.
Vuonna 1968 Karamehin taistelu. Taistelussa kuoli 150 palestiinalaississia ja 29 Israelin sotilasta. Tappiosta huolimatta taistelua pidetään voittona Fatahille ja Israel joutui perääntymään. 1960-luvun lopussa Fatah sai Palestiinan vapautusjärjestön johtopaikat ja Arafat nimettiin PLO:n johtoon 3. helmikuuta 1969 Kairossa. Arafatista tuli Palestiinan joukkojen ylipäällikkö 1971 ja PLO:n poliittisen osaston johtaja 1973.

Jordania


1960-luvulla palestiinalaispakolaisten ja Jordanian hallituksen välit kiristyivät raskaasti aseistettujen vastarintajoukkojen muodostaessa oman valtionsa Jordanian sisällä ja hallittua strategisia alueita Jordaniassa. Jordania yritti riisua palestiinalaisjoukot aseista, jolloin kesäkuussa 1970 puhkesi aseellisia yhteenottoja.
Muut arabimaat yrittivät sovitella rauhanomaista ratkaisua, mutta jatkuvat ''fedayeen''-toimet johtivat hallituksen toimiin. 16. syyskuuta kuningas Hussein (Jordania) määräsi sotatilan. Samana päivänä Arafat nimitettiin PLO:n joukkojen ylipäälliköksi. Jordanian sisällissota Syyria avusti PLO:ta ja hyökkäsi Jordaniaan 200 panssarilla. Syyria vetäytyi pian pois Israelin uhattua sitä ilmaiskuilla. 24. syyskuuta mennessä Jordanian armeija pääsi voitolle ja PLO suostui tulitaukoon.

Libanon


Arafat siirsi PLO:n joukot Libanoniin. Heikon keskushallituksen vuoksi PLO toimi lähes kuin itsenäinen valtio. Sissit hyökkäsivät Israeliin rajan yli ja Israel vastasi iskuilla Libanoniin.
Syyskuussa 1972 tapahtuneessa ns. Münchenin verilöylyssä palestiinalainen Musta syyskuu kaappasi Kesäolympialaiset 1972 11 israelilaista urheilijaa, joista 10 sai surmansa. Iskun suunnittelija Mohammed Daoud Oudeh sanoi varojen tulleen Mahmud Abbasilta, joka oli Arafatin johtaman PLO:n pääsihteeri. Arafat itse sanoutui irti toimista.
Vuonna 1974 Arafat määräsi PLO:n lopettamaan väkivallan Israelin, Länsiranta ja Gazan ulkopuolella. Samana vuonna Arafat puhui ensimmäisenä valtioiden ulkopuolisena edustajana YK:n yleiskokoukselle. Samana vuonna PLO hyväksyttiin ensimmäiseksi valtioiden ulkopuoliseksi järjestöksi Yhdistyneet kansakunnat:hon.
Hyökkäykset Israelia vastaan jatkuivat ja Israel syytti Arafatin olevan viime kädessä iskujen takana. Arafat kielsi osallisuutensa ja sanoi ettei voinut hallita näitä ryhmiä.
Vuonna 1974 arabit nimittivät PLO:n ainoaksi lailliseksi palestiinalaisten edustajaksi ja se otettiin arabiliittoon 1976. PLO oli mukana myös Libanonin sisällissota ja sen on väitetty syyllistyneen kymmenien tuhanten siviilien kuolemaan.
Israel liittoutui Libanonin kristittyjen kanssa ja teki kaksi suurhyökkäystä Libanoniin. Ensimmäisessä, Operaatio Litani 1978 Israelin puolustusvoimat ja Etelä-Libanonin armeija miehittivät kaistaleen "turvallisuusvyöhykkeeksi". Toisessa hyökkäyksessä, Operaatio rauha Galileaan 1982 Israel valloitti suurimman osan Etelä-Libanonia, mutta joutui lopulta perääntymään turvallisuusvyöhykkeelle 1985. Israel päästi miehityksen aikana Libanonin maroniittikristityt falangistit hyökkäämään Sabra ja Shatila ja surmaamaan 460–3500 palestiinalaispakolaista. Tapaus aiheutti palestiinalaisissa syvän vihan Israelin puolustusministeriä Ariel Sharonia kohtaan, jonka Israelin tutkintakomissio totesi epäsuorasti syylliseksi ja pakotti eroamaan.

Tunisiassa


Syyskuussa 1982 Israelin hyökkäyksen aikana yhdysvaltalaisjoukot rikkoivat tulitauon PLO:n vetäytyessä. PLO siirtyi viimein Tunisiaan, jossa se toimi vuoteen 1993.
1980-luvulla Arafat sai tukea Irakista, joka auttoi jälleenrakentamaan pahoja tappioita kärsineen PLO:n. Tämä tuli tarpeeseen etenkin intifadan alettua joulukuussa 1987. Viikoissa Arafat sai kansannousun hallintaansa ja Fatahin Länsirannan joukkojen ansiosta sitä saatiin jatkettua.
15. marraskuuta 1988 PLO julisti itsenäisen Palestiinan valtion perustetuksi. Pakolaishallitus hylkäsi Palestiinan jaon ja vaati koko brittien Palestiinan mandaatin rajoja. 13. joulukuuta Arafat myöntyi YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen ja lupasi tunnustaa Israelin valtion olemassaolon ja sanoutui irti terrorismista kaikissa muodoissaan. Yhdysvallat piti tunnustusta Camp Davidin rauhanneuvottelujen aloittamisen ehtona. Lausunto oli myös siirtyminen PLO:n alkuperäisestä tavoitteesta – Israelin tuhoamisesta – kohti kahden valtion perustamista, Israelin vuoden 1949 rajojen sisään ja Palestiinan Länsirannalle ja Gazan alueelle.
Vuonna 1990 Arafat meni naimisiin Suha Arafatn kanssa. Hän oli palestiinalainen kristitty joka työskenteli PLO:ssa Tunisiassa ja kääntyi islamiin.
Vuoden 1991 Madridin konferenssissa Israel avasi ensimmäistä kertaa neuvottelut PLO:n kanssa. Ennen Persianlahden sotaa Arafat vastusti Yhdysvaltain hyökkäystä. Tämä suututti Yhdysvallat ja muut arabimaat ja palestiinalaisten rahatulo loppui. Myös käynnissä olleet neuvottelut katkaistiin. Kuwaitin vapauttamisen jälkeen Arafat oli menettänyt kansainvälisen tukensa ja taipui salaisiin neuvotteluihin Israelin kanssa.
Huhtikuussa 1992 Arafat selviytyi lentokoneen pudotessa Libyan aavikolle hiekkamyskyssä. Lentäjät ja perämies saivat surmansa.

Palestiinalaishallinto


Tiedosto:Bill_Clinton,_Yitzhak_Rabin,_Yasser_Arafat_at_the_White_House_1993-09-13.jpg
Neuvottelujen tulos, Oslon sopimus, solmittiin syyskuussa 1993 Washingtonissa. Sen mukaan perustettaisiin palestiinalaisten itsehallinto Länsirannalle ja Gazaan viiden vuoden kuluessa. Seuraavana vuonna Arafat sai Nobelin rauhanpalkinnon Shimon Peresin ja Jitzhak Rabinin kanssa.
Vuonna 1994 Arafat muutti palestiinalaisten hallintoalueelle, näin palaten Palestiinaan ensimmäistä kertaa 26 vuoteen. Heinäkuussa 1995 hän sai lapsen, joka nimettiin Zawhaksi hänen äitinsä mukaan.
20. tammikuuta 1996 Arafat valittiin palestiinalaishallinnon presidentiksi (ra'is) 87 % ääntenenemmistöllä, vastaehdokkaanaan Samiha Khalil. Vaaleja pidettiin laillisina ja tasapuolisina, mutta useat oppositioryhmät eivät olleet asettaneet omia ehdokkaitaan. Seuraavat vaalit oli määrä pitää tammikuussa 2002, mutta ne on lykätty Israelin puolustusvoimien hyökkäyksien ja Gazan ja Länsirannan liikkumarajoitusten vuoksi.
Vuoden 1996 puolivälissä monien itsemurhapommitusten jälkeen Benjamin Netanjahu nimettiin Israelin pääministeriksi. Palestiinan–Israelin suhteet muuttuivat kireämmiksi hyökkäysten jatkuessa. Netanjahu yritti estää palestiinalaishallinnon muodostamiseksi määrättyjä toimia. 1998 presidentti Bill Clinton puuttui asiaan ja Wye Riverin sopimuksessa 23. lokakuuta sovittiin yksityiskohtaisesti rauhanprosessissa otettavat askeleet.
Arafat jakoi neuvotteluja Netanjahun seuraajan Ehud Barakin kanssa. Vasemmistolainen Barak myöntyi tarjoamaan palestiinalaisille Gazan ja Länsirannan lisäksi Itä-Jerusalemia pääkaupunkina, osan pakolaisista paluuta ja korvausta lopuille. Laajasti kritisoidussa päätöksessä Arafat kieltäytyi tarjouksesta eikä tehnyt vastatarjousta. Israelin oppositiojohtaja Ariel Sharonin kiistellyn vierailun Temppelivuorella jälkeen alkanut Al-Aksan intifada ja seurannut väkivalta (2000–) ajoi neuvottelut umpikujaan. Arafat vetosi Barakiin että tämä estäisi Sharonin vierailun Temppelivuorella, mutta Barak totesi ettei voi rajoittaa kenenkään liikkumista vapaassa maassa. Israel syytti Arafatia terrorismin tukijaksi ja hänen liikkumisensa Ramallahista estettiin. Arafatin vaimo ja tytär siirtyivät turvaan Pariisiin, jossa nämä asuvat edelleen.
Arabiliitto tarjoutui tunnustamaan Israelin vastineeksi vetäytymisestä 1949 rajoilla ja Palestiinalaishallinnon ja Palestiinan valtion tunnustamisesta. Sopimuksen kannattajat pitivät tätä historiallisena mahdollisuutena, mutta Israel kieltäytyi tarjouksesta. Tätä seurasi hyökkäys Israeliin, jossa Fatah oli mukana, jossa 135 israelilaista sai surmansa. Ariel Sharon julisti Arafatin tukeneen terroristeja ja tehneen itsestään Israelin vihollisen. Tätä seurasi Israelin invaasio, jossa surmattiin satoja palestiinalaisia ja tuhottiin kokonaisia kortteleita. Joukot valtasivat myös Ramallahin, mukaan lukien suuren osa Arafatin päämajarakennuksesta.
Huolimatta Israelin yrityksistä löytää toinen neuvottelukumppani, Arafat oli ainoa joka nautti useimpien ryhmien luottamusta. Arafatin sallittiin viimein poistua päämajastaan 3. toukokuuta 2002 neuvottelujen jälkeen. Arafat vetosi iskujen lopettamiseksi, mutta hänen vetoomuksensa jäi huomiotta.
Israel piti Arafatia vankina päämajassaan Ramallahissa joulukuussa 2001 alkaen, julistaen että palaaminen on mahdotonta mikäli hän poistuu. Pääministeri Sharon vihjasi useita kertoja mahdollisuudesta murhata Arafat.

Kuolema


Arafatin terveyden heikentyessä lokakuussa 2004 Israel salli hänen poistua lääkärinhoitoa varten. Arafat menetti tajuntansa 27. lokakuuta kymmeneksi minuutiksi. Hänet lennätettiin 29. lokakuuta Pariisiin Hôpital d'instruction des armées Percy. Sairauden laatu ei ollut tiedossa. Huhut leukemiasta sairaala kiisti. Arafatin väitettiin kärsivän aivoverenvuodosta. Sairaalan mukaan Arafat vajosi 3. marraskuuta koomaan. Palestiinalaishallinnon edustajia saapui 8. marraskuuta tapaamaan Arafatia. Arafatin vaimo Suha Arafat aiheutti skandaalin väittämällä palestiinalaishallinnon "yrittävän haudata Arafatin elävältä".
Sekä sairaalan että palestiinalaishallinnon edustajat kertoivat 11. marraskuuta Arafatin kuolleen kello 4.30 Suomen aikaa. Useat maailman johtajat esittivät surunvalittelunsa. Arafat haudattiin perjantaina 12. marraskuuta Ramallahiin Muqata-päämajan alueella sijaitsevaan väliaikaiseen mausoleumiin. Arafat itse olisi halunnut tulla haudatuksi Jerusalemin Al-Aqsan moskeijaan. Israel kuitenkin kielsi sen ehdottomasti.
Kuolinsyy jäi epäselväksi, mutta kesäkuussa 2012 esitetyn Al Jazeera -kanavan dokumentin mukaan Arafatin huivista ja hammasharjasta on löytynyt poikkeuksellisen paljon poloniumia, joka aiheutti entisen venäläisvakoilijan Aleksandr Litvinenkon kuoleman 2006. Arafatin ruumiille tehtäneen ruumiinavaus kuolinsyyn selvittämiseksi.

Lähteet


http://www.nobel.se/peace/laureates/1994/arafat-bio.html Nobelprize.org. Yasser Arafat, Biography Nobelin e-museo, Jasser Arafatin elämäkerta

Viitteet


<br>
Luokka:Nobelin rauhanpalkinnon saajat
Luokka:Palestiinalaisaktivistit
Luokka:Palestiinalaishallinnon presidentit
Luokka:Vuonna 1929 syntyneet
Luokka:Vuonna 2004 kuolleet
af:Jasser Arafat
ang:Yasser Arafat
ar:ياسر عرفات
an:Yasser Arafat
ast:Yasser Arafat
gn:Yasir Arafat
az:Yasir Ərəfat
id:Yasser Arafat
ms:Yasser Arafat
bn:ইয়াসির আরাফাত
zh-min-nan:Yasser Arafat
jv:Yasser Arafat
be:Ясір Арафат
be-x-old:Ясір Арафат
bcl:Yasser Arafat
bs:Jaser Arafat
br:Yasser Arafat
bg:Ясер Арафат
ca:Iàssir Arafat
ceb:Yasser Arafat
cv:Ясир Арафат
cs:Jásir Arafat
cy:Yasser Arafat
da:Yasser Arafat
pdc:Yasser Arafat
de:Jassir Arafat
et:Yāsir ‘Arafāt
el:Γιάσερ Αραφάτ
en:Yasser Arafat
es:Yasir Arafat
eo:Jaser Arafat
eu:Jassir Arafat
fa:یاسر عرفات
fr:Yasser Arafat
fy:Yasser Arafat
ga:Iasar Arafat
gl:Yasser Arafat
ko:야세르 아라파트
hy:Յասեր Արաֆաթ
hi:यासिर अराफ़ात (फिलिस्तीनी नेता)
hr:Jaser Arafat
io:Yaser Arafat
is:Yasser Arafat
it:Yasser Arafat
he:יאסר ערפאת
kn:ಯಾಸಿರ್ ಅರಾಫತ್
ka:იასირ არაფატი
kk:Ясир Арафат
ku:Yaser Erefat
la:Iasser Arafat
lv:Jāsirs Arafāts
lb:Jassir Arafat
lt:Jesiras Arafatas
hu:Jasszer Arafat
mk:Јасер Арафат
ml:യാസർ അറഫാത്ത്
mr:यासर अराफात
nl:Yasser Arafat
ja:ヤーセル・アラファート
no:Yasir Arafat
nn:Yasir Arafat
oc:Yasser Arafat
uz:Yosir Arofat
pa:ਯਾਸੀਰ ਅਰਾਫ਼ਾਤ
pnb:یاسر عرفات
pl:Jaser Arafat
pt:Yasser Arafat
ro:Yasser Arafat
qu:Yasser Arafat
ru:Ясир Арафат
sco:Yasser Arafat
sq:Jaser Arafat
scn:Yasser Arafat
simple:Yasser Arafat
sk:Jásir Arafát
sl:Jaser Arafat
so:Yaasir Carafaat
ckb:یاسر عەرەفات
sr:Јасер Арафат
sh:Yasser Arafat
sv:Yassir Arafat
tl:Yasser Arafat
ta:யாசிர் அரஃபாத்
th:ยัสเซอร์ อาราฟัต
vi:Yasser Arafat
tr:Yaser Arafat
uk:Ясір Арафат
ur:یاسر عرفات
war:Yasser Arafat
yi:יאסיר אראפאט
yo:Yasser Arafat
bat-smg:Jesīrs Arafats
zh:亚西尔·阿拉法特

James Garfield


James Abram Garfield (19. marraskuuta 1831 – 19. syyskuuta 1881) oli Yhdysvallat Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä. Ennen Yhdysvaltain sisällissota Garfield toimi opettajana ja myöhemmin rehtorina Western Reserve Eclectic Institute -nimisessä collegessa. Sisällissodan sytyttyä Garfield liittyi Unionin armeijaan, jossa hän nousi johtamistaitojensa ansiosta nopeasti kenraalimajuriksi. Garfield jätti armeijan lopulta presidentti Abraham Lincoln pyynnöstä vuonna 1863 ja palveli tämän jälkeen Yhdysvaltain kongressissa aina vuoteen 1881 asti.
Garfield salamurhattiin vain muutamaa kuukautta virkaanastujaistensa jälkeen, minkä takia hänen saavutuksensa presidenttinä jäivät vähäisiksi. Presidentiksi nousseen varapresidentti Chester A. Arthurin kaudella kuitenkin hyväksyttiin Garfieldin voimakkaasti tukema Pendletonin laki valtion viranhaltijoista.

Elämä


Nuoruus


James Abram Garfieldin sukujuuret ovat ranskalais-Yhdistynyt kuningaskunta. Hän syntyi Orange (Ohio) Ohiossa sijainneessa hirsimökissä 19. marraskuuta 1831. Jamesin isä, maanviljelijänä toiminut Abraham Garfield, kuoli alle kaksi vuotta tämän syntymän jälkeen, minkä takia hänen äitinsä Eliza Ballou Garfield joutui kasvattamaan Jamesin ja tämän kolme sisarusta, Thomasin, Mehitabelin ja Maryn. Jamesin toinen veli, James Ballou, kuoli lapsena ennnen Jamesin syntymää.
James Garfield oli nuorena kiinnostunut seikkailukirjoista ja halusi isona ryhtyä Merimies. Perheensä heikon rahatilanteen takia hän kuitenkin päätti teini-ikäisenä perustaa kaksi Ohion kanaalia liikennöivää lauttaa. Vuosina 1851–1853 Garfield kävi Western Reserve Eclectic Institute (nykyinen Hiram College) -nimistä koulua Hiramissa. Tämän jälkeen hän kävi kaksi vuotta Williams Collegea Williamstownissa, Massachusettsissa, jossa hän tuli tunnetuksi ahkerana opiskelijana ja hyvänä puhujana. Valmistuttuaan collegesta vuonna 1856 hän palasi takaisin Eclectic Instituteen ja ryhtyi opiskelemaan Kreikan kieli ja Latinan kieli. Vuotta myöhemmin hänet valittiin koulun presidentiksi. Ecletic Instituten velvollisuuksiensa ohella Garfield vihittiin protestanttisen Disciples of Christ -kirkon pastoriksi ja hän opiskeli lakia itsenäisesti. Vuonna 1858 Garfield meni naimisiin opettajana toimineen Lucretia Rudolphin kanssa. Garfieldille myönnettiin lupa lakimiehen ammatin harjoittamiseen Ohiossa vuonna 1860.

Ura politiikasta ja armeijassa


Vuonna 1859 Garfield valittiin orjuutta vastustaneen Yhdysvaltain republikaaninen puolue ehdokkaana Ohion senaattiin. Osavaltion senaattorina hän pyrki puhumaan sen puolesta, että Etelävaltiot liitettäisiin pakolla takaisin Yhdysvaltoihin, mikäli nämä eroaisivat valtiosta. Jo tuolloin aavisteltiin Etelävaltioiden suunnittelevan eroa.
Vuonna 1861 Etelävaltiot erosivat Yhdysvalloista ja näin uusien maiden, etelän Konfederaation ja Pohjoisvaltiot Unionin, välille syttyi Yhdysvaltain sisällissota. Pian sisällissodan syttymisen jälkeen Garfield liittyi Ohion 42. vapaaehtoisjalkaväkirykmenttiin, jossa hänestä tehtiin everstiluutnantti. Huolimatta siitä ettei Garfield ollut aiemmin palvellut armeijassa, osoittautui hän hyväksi johtajaksi. Garfieldin johtama prikaati onnistui marraskuussa 1861 ajamaan Konfederaation joukot etelä-Kentuckysta. Kentuckyn taistelujen lisäksi Garfield palveli muun muassa Shilohin taistelu ja Chickamaugan taisteluissa sekä Corinthin piiritys. Vuonna 1862 Garfield valittiin Ohion edustajana Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, mutta hän oli haluton jättämään armeijaa kesken sotatoimien. Garfield päätti kuitenkin ottaa virkansa vastaan presidentti Abraham Lincolnin pyynnöstä loppuvuodesta 1863. Näin ollen Garfield jätti virkansa armeijassa kenraalimajurina.
Garfield palveli Yhdysvaltain kongressissa yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1881 asti. Kongressissa hän toimi useissa merkittävissä komiteoissa. Garfield kuitenkin koki kongressissa myös suuria vastoinkäymisiä. Garfieldin kongressiaikoina Yhdysvaltain politiikassa oli tullut ilmi useita lahjusskandaaleja ja myös Garfieldia syytettiin lahjusten ottamisesta Crédit Mobilier of America -skandaalin yhteydessä vuonna 1872. Häntä ei kuitenkaan koskaan todettu syylliseksi lahjusepäilyihin. Sovittelevana republikaanina tunnetuksi tullut Garfield joutui politiikassa ollessaan tasapainottelemaan puolueen kahden siiven, vanhoillisen ja konservatismi Stalwartsin ja progressivismia kannattaneen Half-Breedsin, välillä. Vuonna 1876 Garfield joutui vaikean tilanteen eteen, kun hänet nimitettiin kongressin komissioon, jonka oli tarkoitus päättää olisiko sekavan presidentinvaalin voittaja republikaani Rutherford B. Hayes vai demokraatti Samuel J. Tilden. Edustajainhuoneen vaikeuksistaan huolimatta Garfield valittiin Yhdysvaltain senaatti vuonna 1880: hän ei kuitenkaan ottanut virkaa vastaansa, kun republikaanipuolue nimitti hänet puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Nousu presidentiksi ja salamurha


Kuva:Garfield assassination engraving cropped.jpg
Republikaanien kansallinen puoluekokous vuonna 1880 kahteen siipeen jakautunut puolue valitsi Garfieldin musta hevonen presidenttiehdokkaakseen lopulta vasta 36. äänestyskierroksella; tämä on yhä puolueen eniten kierroksia vaatinut puoluekokous (vertailun vuoksi, viimeksi republikaanit tarvitsivat ehdokkaan valintaan enemmän kuin yhden kierroksen vuoden 1948 presidentinvaaleissa). Varapresidenttiehdokkaaksi valittiin Chester A. Arthur. Vaaleissa Garfield voitti demokraattien vastaehdokkaan, kenraali Winfield Scott Hancockin, alle 10&nbsp;000 äänen erolla.
Garfield vannoi virkavalansa 4. maaliskuuta 1881. Hän vietti valtaosan lyhyeksi jääneestä presidenttikaudestaan nimittäessään kabinettiaan ja muita korkeita virkamiehiä. Vaikka Garfield pyrki nimittämään korkeisiin virkoihin sekä Stalwartsin että Half-Breedsin kannattajia, sai Half-Breeds selvästi korkeampia nimityksiä kuin Stalwarts: yksi merkittävimmistä nimityksistä oli Half-Breedsin johtajan James Gillespie Blainen nimittäminen Yhdysvaltain ulkoministeri. Oltuaan virassa noin neljä kuukautta Garfield ryhtyi ajamaan uudistuksiaan, joista merkittävin oli valtion virkamiesjärjestelmän uudistaminen.
Ollessaan vierailulla Williams Collegen luona 2. heinäkuuta 1881 Stalwartteja tukenut kiihkoilija Charles J. Guiteau ampui Garfieldia kahdesti lähietäisyydeltä. Garfield loukkaantui vakavasti ja hän vietti viimeiset kolme elinkuukauttaan maaten Valkoinen talo. Lääkärit eivät pystyneet useista yrityksistä huolimatta paikallistamaan Garfieldin selässä ollutta luotia, minkä takia hän kuoli lopulta 19. syyskuuta 1881 infektioon ja sisäinen verenvuoto. Hänet on haudattu Lake View Cemetary -hautausmaalle Clevelandiin.
Pian Garfieldin kuoleman jälkeen varapresidentti Chester A. Arthur vannoi virkavalansa ja nousi presidentiksi. Arthurin virkakauden aikana Garfieldin ajama Pendleton Civil Service Reform Act, jonka kansansuosio nousi räjähdyksenomaisesti tämän salamurhan jälkeen, hyväksyttiin, vaikka Arthur vastustikin sitä henkilökohtaisesti. Garfieldin murhannut Charles J. Guiteau tuomittiin vuonna 1882 kuolemaan hirttäminen.

Yksityiselämä


Tiedosto:Lucretia Garfield - Brady-Handy.jpg kanssa vuonna 1858. Kuva on vuosien 1870–80 väliltä.]]
James Garfield meni naimisiin Lucretia Rudolph Garfieldin kanssa Hiramissa, Ohio, 11. marraskuuta 1858. Pari sai yhteensä seitsemän lasta: Eliza Arabellan (1860–1863), Harry Augustuksen (1863–1942), James Rudolphin (1865–1950), Maryn (1867–1947), Irvin McDowellin Garfield (1870–1951), Abramin (1872–1958) ja Edwardin (1874–1876). Näistä viisi selvisi aikuisikään asti. Lucretia Garfield kuoli 14. toukokuuta 1918.

Lähteet


}}
}}

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.whitehouse.gov/about/presidents/jamesgarfield James Garfield Valkoinen talo
Luokka:Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenet
Luokka:Yhdysvaltain presidentit
Luokka:Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot
Luokka:Yhdysvaltalaiset henkirikosten uhrit
Luokka:Vuonna 1831 syntyneet
Luokka:Vuonna 1881 kuolleet
am:ጄምስ ጋርፊልድ
ang:James A. Garfield
ar:جيمس جارفيلد
an:James A. Garfield
az:Ceyms Qarfild
id:James A. Garfield
ms:James Garfield
bn:জেমস এ. গারফিল্ড
zh-min-nan:James A. Garfield
jv:James A. Garfield
be:Джэймс Эйбрам Гарфілд
be-x-old:Джэймз Эйбрам Гарфілд
bcl:James A. Garfield
bs:James Abram Garfield
br:James Abram Garfield
bg:Джеймс Гарфийлд
ca:James Abram Garfield
ceb:James A. Garfield
cs:James A. Garfield
co:James A. Garfield
cy:James A. Garfield
da:James A. Garfield
de:James A. Garfield
et:James Garfield
en:James A. Garfield
es:James A. Garfield
eo:James A. Garfield
eu:James Garfield
fa:جیمز آبرام گارفیلد
fr:James Abram Garfield
fy:James Garfield
ga:James A. Garfield
gv:James A. Garfield
gd:James A. Garfield
gl:James Abram Garfield
ko:제임스 A. 가필드
hr:James A. Garfield
io:James Garfield
ilo:James A. Garfield
is:James Garfield
it:James A. Garfield
he:ג'יימס גרפילד
pam:James Garfield
ka:ჯეიმზ გარფილდი
rw:James Garfield
sw:James A. Garfield
ku:James A. Garfield
la:Iacobus Garfield
lv:Džeimss Gārfīlds
lt:James Garfield
hu:James A. Garfield
mk:Џејмс Гарфилд
mr:जेम्स गारफील्ड
mzn:جیمز آبرام کارفیلد
mn:Жэймс Абрам Гарфильд
my:ဂျိမ်းစ် အေဘရမ် ဂါဖီးလ်ဒ်
nl:James Garfield
ja:ジェームズ・ガーフィールド
no:James Garfield
nn:James A. Garfield
oc:James Abram Garfield
pnb:جیمز گارفیلڈ
pms:James Abram Garfield
nds:James Abram Garfield
pl:James Garfield
pt:James A. Garfield
ro:James Abram Garfield
rm:James A. Garfield
ru:Гарфилд, Джеймс Абрам
sco:James A. Garfield
sq:James A. Garfield
scn:James Garfield
simple:James A. Garfield
sk:James A. Garfield
sl:James Abram Garfield
sr:Џејмс А. Гарфилд
sh:James A. Garfield
sv:James Garfield
tl:James A. Garfield
ta:ஜேம்ஸ் கார்ஃபீல்ட்
th:เจมส์ เอ. การ์ฟีลด์
vi:James A. Garfield
tr:James A. Garfield
uk:Джеймс Гарфілд
ur:جیمز گارفیلڈ
war:James A. Garfield
yi:זשיימס גארפילד
yo:James A. Garfield
zh:詹姆斯·A·加菲尔德

Kaskinen


Kaskinen () on Suomi Luettelo Suomen kunnista, joka sijaitsee Pohjanmaan maakunta länsirannikolla, Kaskisen saarella. Kaskinen on väkiluku Suomen pienin kaupunki ja pinta-ala toiseksi pienin kunta.
1700-luku kaupungille laadittiin ruutukaavaan perustuva asemakaava pitkine, suorine ja leveine katuineen ja kaavassa varauduttiin selvästi suurempaan väestömäärään kuin sinne koskaan myöhemminkään on asettunut. Niinpä kaupungissa on edelleen myös monia rakentamattomia tontti, eikä kaupunkiasutus juuri ulotu alkuperäisen kaavoitetun alueen ulkopuolelle.
Kunta on kaksikielisyys ja enemmistönä }}&nbsp;prosenttia asukkaista puhuu suomen kieli ja }}&nbsp;prosenttia puhuu ruotsin kieli. Ulkomaalaisia kaupungin väestöstä on 3 %.<ref name="väestötilasto">
http://pxweb2.stat.fi/Dialog/Varvalagg.asp?ma=060%5Fvaerak%5Ftau%5F107%5Ffi&ti=V%E4est%F6+kielen+mukaan+sek%E4+ulkomaan+kansalaisten+m%E4%E4r%E4+ja+maa%2Dpinta%2Dala+alueittain++1980+%2D+2007&path=../Database/StatFin/vrm/vaerak/&lang=3&xu=&yp=&nr=1&aggfile(1)=Kunnat+aakkosj%E4rjestyksess%E4+2008&prevagg=NNN&mapname=&multilang=fi Tilastokeskus</ref>

Maantiede


Tiedosto:Kaskinen town hall.jpg
Kaupunki sijaitsee saarella, josta on kaksi siltaa mantereelle. Kaupunki on luonnollinen Satama. Kaupungista kulkee myös rautatie, Suupohjan rata, Pohjanmaan rata Seinäjoelle. Rataa käytetään nykyään kuitenkin ainoastaan tavaraliikenteeseen.
Kaskisilla on vain yksi naapurikunta, Närpiö, joka ympäröi kaupunkia muualta paitsi merellä, jossa Kaskisten vesialue ulottuu kapeana kaistaleena aluevesirajalle saakka. Närpiön lisäksi lähimpiä paikkakuntia ovat Kristiinankaupunki ja Teuva. Noin 100 kilometrin säteellä Kaskisista sijaitsee viisi muuta suurempaa kaupunkia: Vaasa pohjoisessa, Kurikka ja Seinäjoki koillisessa, Kauhajoki idässä ja Pori etelässä.

Kaskisten nimestä


Kaupunki on perustettu 1785 alun perin ''Kaskinen''-nimiseen saareen. Asiakirjoista löytyviä saaren vanhempia nimimuotoja ovat ''Kaskisöyen'' (1546), ''Casköö'' (1553), ''Kaskisöö'' (1573) sekä myöhäisempi ''Kaskin'' eli ''Kyperäsaaren kaupunki'' (1844). Vaikka vanhin tiedossa oleva kirjallinen maininta kaupunkia tarkoittavasta nimestä ''Kaskinen'' on vasta vuodelta 1863, suomenkielinen nimi on alkuperäinen. Tähän viittaa sekin, että vanhoissa ruotsinkielisissä saaren nimissä on nimen vartalo ''Kaskis''-, johon on lisätty selittävä loppuosa "ö" = saari. Todennäköisin tulkinta saaren alkuperäisestä nimestä on ''Kaskisaari''. Saaressa on siis harjoitettu varhaisina aikoina kaskiviljelyä.

Historia


Kustaa III perusti Kaskisen vuonna 1785, mutta se oli paikallisesti merkittävä satama jo aiemmin.
1800-luku saakka kalastus ja kaupankäynti olivat merkittävimmät elinkeinot. 1900-luku kaupunkiin rakennettiin rautatie ja suurempi satama, Saha (teollisuuslaitos), suuret lautatarhat Sahatavara laivausta varten, muuta teollisuutta ja kalansuolaamo.
1970-luku Metsä-Botnia nyk. Metsä-Fibre perusti kaupunkiin Kaskisten sellutehdas. Se muutti kaupunkia suuresti, sillä sinne muutti paljon suomenkielisiä ja ruotsinkieliset jäivät vähemmistöksi. M-realilla on kaupungissa syksyllä 2005 valmistunut tehdas. Botnia ilmoitti 14. tammikuuta 2009, että se lopettaa Kaskisten tehtaan.
1980-luku kaupungista oli KG-Linen lauttayhteys Ruotsin Gävleen. 6. lokakuuta 2008 virolainen Baltic Scandinavian Lines aloitti säännöllisen liikennöinnin Kaskisista Ruotsin Härnösandiin ro-ro-rahtialus M/S Gutella. Lauttayhteys on lopetettu alkuvuodesta 2009.

Kuvia


<gallery>
Kuva:Kaskinen church.jpg|Kirkko
Kuva:Kaskinen street.jpg|Katunäkymä
Kuva:Kaskö.jpg|Kaskinen noin vuonna 1900
</gallery>

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.kaskinen.fi/ Kaskisten kaupungin kotisivut
Luokka:Kaskinen
Luokka:Suomen puutaloalueet
ca:Kaskinen
de:Kaskinen
et:Kaskinen
en:Kaskinen
eo:Kaskinen
fr:Kaskinen
it:Kaskinen
mrj:Каскинен
nl:Kaskinen
no:Kaskö
pl:Kaskinen
ro:Kaskinen
ru:Каскинен
se:Kaskinen
sv:Kaskö
tr:Kaskinen
zh:卡斯克

Kaupungit

Kaupunki

Kompleksiluku

Image:Complex number illustration.svg
Kompleksilukujen joukko <math>\mathbb{C}</math> on reaalilukujen luonnollinen laajennus. Kompleksiluku on muotoa
:<math> x + yi, \,\!</math>
jossa ''x'' ja ''y'' ovat reaalilukuja ja ''i'' on ''imaginaariyksikkö''. Lukua ''x'' kutsutaan kompleksiluvun ''reaaliosaksi'' ja lukua ''y'' vastaavasti sen ''imaginaariosaksi''. Imaginaariyksikkö merkitään muodossa
:<math>i^2 = -1 \,\! </math>.
Reaalilukujen joukko on kompleksilukujen osajoukko, joka saadaan asettamalla <math>y=0</math>. Jos <math>x=0</math>, kompleksilukua kutsutaan ''puhtaasti imaginaariseksi''.
Jokaiselle <math>\mathbb{C}</math>-kertoimiselle polynomiyhtälölle voidaan algebran peruslauseen mukaan löytää sen astetta vastaava määrä kompleksiratkaisuja, jotka tosin eivät ole välttämättä keskenään erisuuria. Alun perin kompleksiluvut kehitettiinkin osin tarpeesta saada entistä suurempi osa polynomiyhtälöistä ratkeaviksi. Esimerkiksi yhtälöllä <math>x^2+1=0</math> ei ole reaalisia juuria, sillä <math>x^2</math> on positiivinen kaikilla reaalisilla <math>x</math>:n arvoilla. Kompleksilukujen joukosta sille sen sijaan löytyy ratkaisut <math>x=+i</math> ja <math>x=-i</math>.

Laskutoimitukset


Kompleksilukuja voi laskea yhteen, vähentää toisistaan tai kertoa keskenään soveltamalla liitäntälaki, vaihdantalaki ja osittelulaki, sekä yhtälöä <math>i^2 = -1</math>:
:<math>(x + yi) + (x' + y'i) = (x + x') + (y + y')i\,</math>
:<math>(x + yi) - (x' + y'i) = (x - x') + (y - y')i\,</math>
:<math>(x + yi) \cdot (x' + y'i) = xx' + xy'i + x'yi + yy'i^2 = (xx' - yy') + (x'y +
xy')i\,</math>
kaikilla reaaliluvuilla ''x,x',y,y'''
Kompleksilukujen jakolasku lasketaan jakajan ''kompleksikonjugaatti'' eli ''konjugaatin'' avulla. Kompleksiluvun <math>z = x + yi \,</math> liittoluku <math>{z}^{*}\,</math> on <math>x - yi\,</math>. Määritellään kompleksiluvun ''moduuli'' eli ''itseisarvo'' <math>|z| = \sqrt{x^2+y^2}</math>. Kun kompleksiluku kerrotaan liittoluvullaan, saadaan luvun itseisarvon neliö (algebra), joka on reaaliluku:
:<math>z{z}^{*} = (x + yi)(x - yi) = x^2-y^2 i^2 = x^2+y^2 = \sqrt{x^2+y^2} ^2 = |z|^2</math>
Kompleksilukujen jakolasku sieventyy laventamalla jakajan liittoluvulla kompleksilukujen kertolaskuksi:
:<math>{z_1 \over z_2} = {z_1 {z}_2^{*} \over \ z_2 {z}_2^{*}} = {z_1 {z}_2^{*} \over |z_2|^2}</math>
Liittolukua merkitään myös <math>\bar{z}</math>:lla.

Geometrinen tulkinta


Image:Imaginarynumber2.svg
Image:Euler's formula.svga]]
Koska kompleksiluku on järjestetty reaalilukupari, se voidaan esittää kaksiulotteisen koordinaatiston pisteenä tai vektori. Kompleksilukua <math>x+yi</math> kuvaa tason piste <math>P(x,y)</math> ja paikkavektori OP. Kompleksilukujen ja vektorien yhteenlaskut vastaavat toisiaan. Tasoa, jonka pisteet on määritelty vastaamaan kompleksilukuja, sanotaan ''kompleksitasoksi''.
Kompleksiluku voidaan esittää napakoordinaatiston avulla muodossa <math>z = r(\cos \theta + i \sin \theta)</math>, jossa <math>r</math> on kompleksiluvun itseisarvo <math>|z|</math>, ja <math>\theta</math> on <math>z</math>:n ''argumentti'', eli positiivisen reaaliakselin ja vektorin OP välinen suunnattu kulma. Napakoordinaattimuodossa kompleksilukujen kerto- ja jakolaskut saadaan havainnolliseen muotoon:
:<math>z_1 \cdot z_2 = r_1(\cos \theta_1 + i\sin \theta_1) \cdot r_2(\cos \theta_2 + i\sin \theta_2) = r_1 r_2(\cos (\theta_1 + \theta_2) + i\sin (\theta_1 + \theta_2))\,</math>
:<math>{z_1 \over z_2} = {r_1(\cos \theta_1 + i\sin \theta_1) \over r_2(\cos \theta_2 + i\sin \theta_2)} = {r_1 \over r_2}(\cos (\theta_1 - \theta_2) + i\sin (\theta_1 - \theta_2))\,</math>
Kompleksilukujen kertolasku voidaan siis jakaa kahteen vaiheeseen: itseisarvojen kertomiseen keskenään, eli paikkavektorin pituuden muutokseen, ja argumenttien yhteenlaskuun, eli vektorin kiertoon. Jakolaskun suhteen voidaan menetellä vastaavalla tavalla sillä erotuksella, että itseisarvojen kertolaskua vastaa jakolasku ja argumenttien yhteenlaskua vähennyslasku.
Kompleksilukujen kertolasku voidaan tulkita geometrisesti myös seuraavasti: Kun kompleksiluku kerrotaan reaaliluvulla, sen paikkavektorin pituus kerrotaan tällä reaaliluvulla, mutta sen suunta pysyy ennallaan tai vaihtuu päinvastaiseksi, jos kerroin on negatiivinen. Kun kompleksiluku kerrotaan imaginaariyksiköllä i, sen paikkavektorin suuntaa rotaatio (geometria) 90 astetta vastapäivään, mutta sen pituus pysyy ennallaan. Kertominen muulla kompleksiluvulla voidaan yhdistää näistä sekä vektorien yhteenlaskusta.

Analyyttiset funktiot


Kompleksilukujen joukossa määriteltyjä analyyttinen funktio tutkii funktioteoria eli kompleksianalyysi. Funktioiden määrittelyjoukkona käytetään usein laajennettu kompleksitaso, jossa kompleksitasoon on lisätty yksi piste, äärettömyyspiste.

Historia


Kompleksilukujen historia alkaa Kolmannen asteen yhtälön ratkaisukaava ja Neljännen asteen yhtälön ratkaisukaava keksimisestä. Italialainen matemaatikko Girolamo Cardano esitteli nämä kaavat vuonna 1545 julkaisemassaan ''Ars Magnassa''. Cardano ei keksinyt ratkaisukaavoja itse, vaan sai kolmannen asteen yhtälön ratkaisukaavan Niccolo Tartaglialta, jolle Cardano oli vakuuttanut ettei paljasta tämän salaisuutta, sillä tämä aikoi julkaista ratkaisun itse. Tartaglia katkeroitukin Cardanolle pahan kerran tämän petettyä lupauksensa. Tartagliakaan ei tosin ollut ratkaisukaavan alkuperäinen keksijä, vaan sen keksi ilmeisesti ensimmäisenä Scipione dal Ferro. Neljännen asteen yhtälön ratkaisukaavan taas keksi Cardanon apulainen Ludovico Ferrari.
Kolmannen asteen yhtälöä ratkaistaessa ratkaisukaavan avulla päädytään väistämättä neliöjuuren ottamiseen negatiivisista luvuista, jos yhtälöllä on kolme nollasta poikkeavaa reaalijuurta. Tätä tapausta kutsutaan ''casus irreducibilikseksi'' , eli ''redusoimattomaksi tapaukseksi'', sillä ratkaisua ei voi tässä tapauksessa löytää ilman jonkinlaista käsitystä kompleksisten lukujen laskusäännöistä. Cardano laskee ''Ars Magnassa'' formaalisti tulon <math>(5+\sqrt{-15})(5-\sqrt{-15})</math> ja saa oikean tuloksen 40, huolimatta siitä että hän kieltää negatiivisten lukujen neliöjuurten olemassaolon. On muistettava että Cardanon aikaan negatiivisiakaan lukuja ei aina hyväksytty, Cardano itse kutsui niitä nimellä ''numeri ficti''. René Descartes ei hyväksynyt kompleksisia lukuja ja pilkkasi niitä kutsumalla niitä ''imaginaarisiksi'' vuonna 1637 julkaistussa ''La Géométriessaan''.
Leonhard Euler julkaisi vuonna 1748 kirjassaan ''Introductio'' nykyään Eulerin lauseena tunnetun tärkeän identiteetin, jonka erityistapaus on <math>e^{i\pi}=-1</math>. Euler myös otti käyttöön merkinnän <math>i</math> kuvaamaan lukua <math>\sqrt{-1}</math>. Aikaisemmin samalla vuosisadalla ranskalainen matemaatikko Abraham de Moivre oli keksinyt toisen tärkeän kompleksilukuihin liittyvän kaavan, de Moivren kaavan, vaikka ei sitä nykyään tunnetussa muodossa esittänytkään.

Katso myös


Eulerin lause
Gaussin kokonaisluku
de Moivren kaava
Residylaskenta
Luokka:Kompleksiluvut
af:Komplekse getal
am:የአቅጣጫ ቁጥር
ar:عدد مركب
an:Numero complexo
as:জটিল সংখ্যা
az:Kompleks ədədlər
id:Bilangan kompleks
ms:Nombor kompleks
bn:জটিল সংখ্যা
zh-min-nan:Ho̍k-cha̍p-sò͘
be:Камплексны лік
be-x-old:Камплексны лік
bs:Kompleksan broj
bg:Комплексно число
ca:Nombre complex
cs:Komplexní číslo
cy:Rhif cymhlyg
da:Komplekse tal
de:Komplexe Zahl
et:Kompleksarv
el:Μιγαδικός αριθμός
eml:Nómmer cumplês
en:Complex number
es:Número complejo
eo:Kompleksa nombro
eu:Zenbaki konplexu
fa:عدد مختلط
fo:Fløkjutal
fr:Nombre complexe
fy:Kompleks getal
ga:Uimhir choimpléascach
gl:Número complexo
gan:複數
xal:Комплексин тойг
ko:복소수
hi:समिश्र संख्या
hr:Kompleksni broj
os:Комплексон нымæц
is:Tvinntölur
it:Numero complesso
he:מספר מרוכב
ka:კომპლექსური რიცხვი
kk:Комплекс сан
lo:ຈຳນວນສົນ
la:Numerus complexus
lv:Komplekss skaitlis
lt:Kompleksinis skaičius
jbo:relcimdyna'u
lmo:Nümar cumpless
hu:Komplex számok
mk:Комплексен број
mg:Isa haro
ml:മിശ്രസംഖ്യ
my:ကွန်ပလက်စ်ကိန်း
nl:Complex getal
ja:複素数
no:Komplekst tall
nn:Komplekse tal
oc:Nombre complèxe
pnb:کمپلیکس نمبر
km:ចំនួនកុំផ្លិច
pms:Nùmer compless
pl:Liczby zespolone
pt:Número complexo
ro:Număr complex
ru:Комплексное число
rue:Комплексне чісло
sah:Комплекс ахсаан
sq:Numrat kompleksë
scn:Nùmmuru cumplessu
si:සංකීර්ණ සංඛ්‍යා
simple:Complex number
sk:Komplexné číslo
sl:Kompleksno število
sr:Комплексан број
sh:Kompleksan broj
sv:Komplexa tal
tl:Masalimuot na bilang
ta:சிக்கலெண்
tt:Комплекс сан
te:సంకీర్ణ సంఖ్యలు
th:จำนวนเชิงซ้อน
vi:Số phức
tr:Karmaşık sayı
uk:Комплексне число
ur:مختلط عدد
fiu-vro:Kompleksarv
zh-classical:複數
vls:Complexe getalln
war:Complex number
yi:קאמפלעקסע צאל
yo:Nọ́mbà tóṣòro
zh-yue:複數
bat-smg:Kuompleksėnis skaitlios
zh:复数 (数学)

Kielikunta

Kielikunta on laaja ryhmä kieliä, jotka ovat keskenään kielisukulaisuus, eli periytyvät samasta kantakieli. Suppeammasta ryhmästä sukulaiskieliä voidaan käyttää termiä ''kieliryhmä''.
Kieliä, jotka eivät kuulu mihinkään kielikuntaan (esimerkiksi korean kieli), kutsutaan isolaattikieli. Toisin sanoen isolaattikieli on kielikuntansa ainoa kieli.
Monet kielen epäsäännöllisyydet kertovat sen muuttuneen historiansa aikana. Esimerkiksi ''vesi''-sanan taivutusmuodoista (kuten ''veteen'' ja ''vedet'') on päätelty sen muinaisen perusmuodon olleen likimain ''vete''. Tällaisen sisäisen rekonstruktion lisäksi kieliä verrataan myös muihin kieliin. Foneettisia muutoksia menneisyyteen seuraamalla sukukielille voidaan hahmotella yhteinen alkumuoto eli ''kantakieli'', josta ne ovat alkaneet kehittyä omiin suuntiinsa. Kielikunta muodostuu laajimmasta joukosta kieliä, joiden voidaan osoittaa periytyneen yhteisestä kantakielestä. Kielten välillä saattaa olla kaukaisempiakin sukulaisuussuhteita - erään hypoteesin mukaan maailman kaikki kielet ovat peräisin samasta kantamuodosta - mutta sitä ei enää voida osoittaa. Kielten sukulaisuutta tutkii historiallis-vertaileva kielitiede.
Perinteisesti kielikuntaa onkin kuvattu kielten sukupuuna. Nykyisin tällainen selkeä haarautumismalli on kuitenkin usein korvattu pensasmallilla, jossa kielikunnan päähaarat ovat tasa-arvoisia.
Joskus kantakieli voidaan yhdistää historian tuntemaan kieleen. Esimerkiksi latinan murteet (vulgaarilatina) olivat lähtökohtana nykyisille romaaniset kielet. Romaaninen kantakieli on siis suurin piirtein sama kuin (klassinen) latina. Samoin muinaisskandinaavin murteet ovat norjan kieli, ruotsin kieli, tanskan kieli ja islannin kieli kantakieltä.
Kielitypologiassa maailman kielet ryhmitellään samankaltaisuuksien perusteella. Hyvinkin läheiset sukulaiskielet voivat sijoittua typologisesti tarkasteltuna eri ryhmiin. Esimerkiksi suomen kieli on paljon agglutinatiivinen kieli kuin viron kieli, joka on osin muuttunut fleksiokieli.
Tässä kielikuntien luettelossa kielikunnat on jaoteltu maantieteellisten alueiden mukaan ja siinä ei ole mainittu isolaattikieliä. Lisäksi Uudessa-Guineassa ja Etelä-Amerikassa on näiden lisäksi joukko pienempiä kielikuntia. Kaikkiaan kielikuntia on pitkälle kolmattasataa.

Eurooppa


indoeurooppalaiset kielet
uralilaiset kielet
baski

Kaukasia


eteläkaukasialaiset kielet (eli kartvelilaiset kielet)
koilliskaukasialaiset kielet
luoteiskaukasialaiset kielet
pohjoiskaukasialaiset kielet

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka


hurrilaiset kielet
afroaasialaiset kielet (vanh. seemiläis-haamilaiset kielet)

Saharan eteläpuolinen Afrikka


khoisankielet
nigeriläis-kongolaiset kielet (eli negroafrikkalaiset kielet)
nilosaharalaiset kielet (eli niililäis-saharalaiset kielet)

Aasia


andamaanilaiset kielet
austroaasialaiset kielet
dravidakielet
japanilaiset kielet
jeniseiläiset kielet
kamtšatkalaiset kielet (eli tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet)
miao-jao-kielet
mongolikielet
sinotiibetiläiset kielet
thailaiset kielet
tunguusikielet
turkkilaiset kielet
Jotkut kielitieteilijät pitävät mongolikieliä, tunguusikieliä ja turkkilaisia kieliä yhtenä altailaiset kielet kielikuntana.

Uusi-Guinea


Ala-Sepikin kielet
angalaiset kielet
aeafundilaiset kielet
asmatilaiset kielet
awyukielet
binanderekielet
brahmalaiset kielet
chimbulaiset kielet
dani-kwerba-kielet
Finisteren-Huonin kielet
isumrudilaiset kielet
itäiset Uuden-Guinean ylämaan kielet
Josephstaalin kielet
kajagarilaiset kielet
kaurekielet
keski- ja eteläuusiguinealaiset kielet
Keski-Sepikin kielet
koiarilaiset kielet
kombiokielet
kutubuakielet
Länsi-Bomberain kielet
mabusokielet
maimaikielet
mairasi-tanamerakielet
marindilaiset kielet
nimboralaiset kielet
pawailaiset kielet
pihomilaiset kielet
Pohjois-Halmaheran kielet
Rain kielet
ram-kielet
sentanikielet
Sepikin kukkuloiden kielet
tamakielet
teberalaiset kielet
Timorin-Alorin-Pantarin kielet
Trans-Flyn kielet
Uuden-Britannian kielet
waibukilaiset kielet
wanangilaiset kielet
Wisselinjärven kielet
Ylä-Sepikin kielet

Australia ja Oseania


australialaiset kielet
austronesialaiset kielet
tasmanialaiset kielet

Pohjois- ja Keski-Amerikka


Kuva:Langs N.Amer.png
algilaiset kielet (jonka muodostavat algonkin-kielet, wiyot ja yurok)
athabasca-kielet (eli athabaskalaiset kielet)
caddolaiset kielet
coahuiltecalaiset kielet
eskimo-aleuttilaiset kielet
irokeesikielet
keresiläiset kielet
kiowa-tano-kielet
mayakielet
mixe-zoguekielet
muskogilaiset kielet
penutilaiset kielet
otomangelaiset kielet
sališilaiset kielet
siouxilaiset kielet
subtiaba-tlapanec-kielet
tekistlateekkikielet
totonaakkikielet
tšimakulaiset kielet
uto-atsteekkilaiset kielet
wakasilaiset kielet

Etelä-Amerikka


alakalufalaiset kielet
araukaanilaiset kielet
arutani-sape-kielet
awawakilaiset kielet
janomamilaiset kielet
jaqilaiset kielet
jivarolaiset kielet
karibilaiset kielet
ketšualaiset kielet
makulaiset kielet
mascolaiset kielet
mataco-guaycuru-kielet
paezalaiset kielet
panolaiset kielet
salivalaiset kielet
tšapakuralaiset kielet (eli chapacuralaiset kielet)
tšibtšalaiset kielet (eli chibchalaiset kielet)
tukanolaiset kielet
tupilaiset kielet
urukielet
zamucolaiset kielet
zaparolaiset kielet

Muut


pidgin ja kreolikielet
viittomakieli
keinotekoinen kieli
Isolaattikieli

Lähteet


Aiheesta muualla


http://www.ethnologue.com/family_index.asp http://www.ethnologue.com/family_index.asp
http://www.helsinki.fi/~tasalmin/vir104.html Tapani Salmisen arvostelu Anhavan kirjasta
Luokka:Kielikunnat
Luokka:Luokittelujärjestelmät
kbd:Бзэхэм я гинетикэ классификациэр
af:Taalfamilie
als:Sprachfamilie
ar:أسرة لغات
an:Familias lingüisticas
ast:Familia llingüística
az:Dillərin genetik təsnifatı
id:Rumpun bahasa
ms:Keluarga bahasa
bn:ভাষা পরিবার
jv:Rumpun basa
be:Генеалагічная класіфікацыя моў
br:Familhoù yezh
bg:Родословно дърво на езиците
ca:Família lingüística
cs:Jazyková rodina
cy:Teulu ieithyddol
da:Sprogfamilie
de:Sprachfamilie
et:Keelkond
el:Γλωσσική οικογένεια
en:Language family
es:Familia de lenguas
eo:Lingva familio
eu:Munduko hizkuntza familiak
fa:خانواده‌های زبانی
hif:Language family
fr:Langues par famille
fy:Taalfamylje
ga:Fine teangacha
gv:Kynney çhengey
gl:Familia de linguas
ko:어족
hy:Լեզվաընտանիք
hi:भाषा-परिवार
hr:Jezične porodice i jezici
io:Linguaro
ia:Familias linguistic
is:Tungumálaætt
it:Famiglia linguistica
he:משפחת שפות
kn:ಭಾಷಾ ವಂಶವೃಕ್ಷ
ka:ენათა ოჯახები
ky:Тил бүлө
la:Taxinomia linguistica
lv:Valodu saime
lt:Kalbų šeimos
lij:Clascificaçion de lengue
hu:Nyelvcsalád
mk:Јазично семејство
ml:ഭാഷാഗോത്രങ്ങൾ
mr:भाषाकुळ
nl:Taalfamilie
ja:語族
frr:Spräkefamiili
no:Språkfamilie
nn:Språkfamiliar
oc:Lengas per familha
pl:Rodzina językowa
pt:Família linguística
ro:Familii de limbi
rmy:Chhibavipnaski familiya
qu:Rimaykunap ayllun
ru:Генетическая классификация языков
rue:Языкова родина
sco:Faimily o leids
stq:Sproakgruppe
sq:Familjet e Gjuhëve
sk:Jazyková rodina
sr:Језичка породица
sh:Jezične porodice i jezici
sv:Språkfamilj
tl:Mag-anak ng mga wika
ta:மொழிகளும், மொழிக் குடும்பங்களும்
tt:Телләрнең генетик классификациясе
th:ตระกูลของภาษา
vi:Ngữ hệ
tg:Оилаи забонҳо
tpi:Famili bilong tokples
tr:Dil aileleri
uk:Генеалогічна класифікація мов
fiu-vro:Kiilkund
zea:Taelfemieljes
zh:语言系属分类

Wikipedia:Kysymyksiä ja vastauksia Wikipediasta

#OHJAUS Wikipedia:Usein kysytyt kysymykset

Wikipedia:Kahvihuone


Luokka:Wikipedian ylläpito
af:Wikipedia:Geselshoekie
ak:Wikipedia:Community Portal
als:Wikipedia:Stammtisch
ar:ويكيبيديا:الميدان
an:Wikipedia:Tabierna
roa-rup:Wikipedia:Fãntãnã
frp:Vouiquipèdia:Lo Câfè du Velâjo
as:ৱিকিপিডিয়া:ৰাইজৰ চ'ৰা
ast:Uiquipedia:Chigre
az:Vikipediya:Kənd meydanı
id:Wikipedia:Warung Kopi
ms:Wikipedia:Kedai Kopi
bm:Wikipedia:Le lavoir
bn:উইকিপিডিয়া:প্রশাসকদের আলোচনাসভা
zh-min-nan:Wikipedia:Chhiū-á-kha
map-bms:Wikipedia:Dopokan
jv:Wikipedia:Warung Kopi
su:Wikipedia:Sawala
ba:Wikipedia:Ҡоролтай
be:Вікіпедыя:Форум
be-x-old:Вікіпэдыя:Форум
bar:Wikipedia:Stammtisch
bs:Wikipedia:Čaršija
br:Wikipedia:Kumuniezh/An davarn
bug:Wikipedia:Warung Kopi
bg:Уикипедия:Разговори
bxr:Wikipedia:Community Portal
ca:Viquipèdia:La taverna
ceb:Wikipedia:Tubaan
cv:Википеди:Канашлу
cs:Wikipedie:Pod lípou
cbk-zam:Wikipedia:Tambayan De Los Chavacanos
ny:Wikipedia:Community Portal
sn:Wikipedia:Community Portal
tum:Wikipedia:Community Portal
cy:Wicipedia:Y Caffi
da:Wikipedia:Landsbybrønden
pdc:Wikipedia:Gmeeschafts-Portal
de:Wikipedia:Fragen zur Wikipedia
dsb:Wikipedija:Portal
na:Wikipedia:Domaneab
et:Vikipeedia:Üldine arutelu
el:Βικιπαίδεια:Αγορά
en:Wikipedia:Village pump
es:Wikipedia:Café
eo:Vikipedio:Diskutejo
eu:Wikipedia:Txokoa
fa:ویکی‌پدیا:قهوه‌خانه
fo:Wikipedia:Undirhúsið
fr:Wikipédia:Le Bistro
fy:Wikipedy:Oerlisside
ff:Wikipedia:Accueil
fur:Vichipedie:Ostarie
ga:Vicipéid:Halla baile
sm:Wikipedia:Puso o le ʻaʻai
gd:Uicipeid:Talla a' Bhaile
gl:Wikipedia:A Taberna
ki:Wikipedia:Community Portal
gu:વિકિપીડિયા:ચોતરો
got:Wikipedia:𐌱𐌰𐌿𐍂𐌲𐍃 𐌲𐌰𐍅𐌹
hak:Wikipedia:Chhâm-siòng
ko:위키백과:사랑방
ha:Wikipedia:Community Portal
hy:Վիքիպեդիա:Խորհրդարան
hi:विकिपीडिया:चौपाल
hsb:Wikipedija:Korčma
hr:Wikipedija:Kafić
ia:Wikipedia:Taverna 2012
iu:ᐅᐃᑭᐱᑎᐊ:ᐹᕐᓂᖅ
ik:Wikipedia:Qargi
os:Википеди:Ныхас
is:Wikipedia:Potturinn
it:Wikipedia:Bar
he:ויקיפדיה:מזנון
kl:Wikipedia:Katersortarfik
kn:ವಿಕಿಪೀಡಿಯ:ಅರಳಿ ಕಟ್ಟೆ
ka:ვიკიპედია:ფორუმი
csb:Wiki:Karczma
kk:Уикипедия:Ауыл құдығы
kw:Wikipedia:An tavern
rn:Wikipedia:Community Portal
sw:Wikipedia:Jumuia
ku:Wîkîpediya:Dîwan
lbe:Википедия:Портал сообщества
lo:ວິກິພີເດຍ:Village pump
la:Vicipaedia:Taberna
ltg:Vikipedeja:Dūmu meits
lv:Vikipēdija:Kopienas portāls
lb:Wikipedia:De Staminee
lt:Vikipedija:Forumas
li:Wikipedia:De kaffee
ln:Wikipedia:Bísó na bísó
lg:Wikipedia:Community Portal
lmo:Wikipedia:Purtaal da cumünitaa
hu:Wikipédia:Kocsmafal
mk:Википедија:Селска чешма
mg:Wikipedia:Dinika
ml:വിക്കിപീഡിയ:പഞ്ചായത്ത്
krc:Википедия:Форум
mt:Wikipedija:Pjazza
mi:Wikipedia:Kōrero
mr:विकिपीडिया:चावडी/प्रगती
arz:ويكيبيديا:صالون المناقشه
mzn:ویکی‌پدیا:کومه
mn:Wikipedia:Хурал
nah:Huiquipedia:Tlecuitl
nl:Wikipedia:De kroeg
nds-nl:Wikipedie:Praothoek
ja:Wikipedia:井戸端
nap:Wikipedia:Cìrculo
ce:Википедийа:Хlорам
pih:Wikipedia:Trii'nohlij
no:Wikipedia:Tinget
nn:Wikipedia:Samfunnshuset
oc:Wikipèdia:La tavèrna
uz:Vikipediya:Joriy Hodisalar
pfl:Wikipedia:Schdammdisch
nds:Wikipedia:Ik bruuk Hülp
pl:Wikipedia:Kawiarenka pod Wesołym Encyklopedystą
pnt:Βικιπαίδεια:Αγορά
pt:Wikipédia:Esplanada
crh:Vikipediya:Meydan
ksh:Wikipedia:Op dr Eck
ro:Wikipedia:Cafenea
rmy:Vikipidiya:Maladipnasko than - मालादिप्नास्को थान
rm:Wikipedia:La pinta
ru:Википедия:Форум
sah:Бикипиэдьийэ:Кэпсэтэр сир
se:Wikipedia:Gáffestohpu
sg:Wikipedia:Da tî lisoro
sc:Wikipedia:Tzilleri
sco:Wikipedia:Mercat Cross
sq:Wikipedia:Kuvendi
scn:Wikipedia:Circulu
si:විකිපීඩියා:කෝපි කඩේ
simple:Wikipedia:Simple talk
ss:Wikipedia:Likhefi leinthanethi
sk:Wikipédia:Krčma
sl:Wikipedija:Pod lipo
cu:Википєдїꙗ:Обьщєниꙗ съвѣтъ
szl:Wikipedyjo:Sztamtisz
ckb:ویکیپیدیا:دیوەخان
srn:Wikipedia:Singi nanga Spoto Uku
sr:Википедија:Трг
sh:Wikipedia:Pijaca-Пијаца
sv:Wikipedia:Bybrunnen
tl:Wikipedia:Kapihan
ta:விக்கிப்பீடியா:ஆலமரத்தடி
kab:Wikipedia:Tajmaɛt
tet:Wikipedia:Kafé
th:วิกิพีเดีย:ศาลาชุมชน
vi:Wikipedia:Thảo luận
tg:Википедиа:Қаҳвахона
tr:Vikipedi:Köy çeşmesi
tw:Wikipedia:Community Portal
uk:Вікіпедія:Кнайпа
ur:منصوبہ:دیوان عام
vec:Wikipedia:Ciàcołe
vo:Vükiped:Kafetar
fiu-vro:Wikipedia:Arotusõtarõ
wa:Wikipedia:Cåbaret
zh-classical:維基大典:會館
vls:Wikipedia:Café
wo:Wikipedia:Pénc mi
wuu:Wikipedia:红茶坊
yi:װיקיפּעדיע:קאווע שטיבל
yo:Wikipedia:Abẹ́ igi
zh-yue:Wikipedia:城市論壇
zea:Wikipedia:Durpsuus
bat-smg:Vikipedėjė:Aptarėmā
zh:Wikipedia:互助客栈

Kielitiede


Kielitiede eli lingvistiikka on kieli tutkiva tiede. Varsinaisessa kielitieteessä kieltä tutkitaan itsenäisenä järjestelmänä ilman kytköksiä kielen ulkopuoliseen todellisuuteen. Kielitieteessä tutkimuksen kohteena voi olla
ihmiskielen yleiset ominaisuudet. Tämä ala on yleistä kielitiedettä.
yksi kieli tai murre.
yhden henkilön kieli eli idiolekti, tai ryhmän kieli.
Yleisemmin kielitieteessä tutkitaan muun muassa kielten universaaleja yhtäläisyyksiä, kielen ja ajattelun yhteyksiä, kielissä tapahtuvia muutoksia ja niiden syitä. Kielten universaalit kuuluvat kielitieteen haaraan, jota kutsutaan yleiseksi kielitieteeksi. Kielitieteellinen tutkimus voi olla
synkronista, jolloin tutkitaan jollakin hetkellä vallitsevaa kielen tilaa. Yleensä tutkitaan käsitteellisen nykyhetken kieltä.
diakronista, jolloin tutkitaan kieltä ajan kuluessa muuttuvana ilmiönä. Diakronisessa tutkimuksessa ilmiöiden muutoksia kuvataan vanhojen tekstien ja sukukielten antaman aineiston avulla.
Kielitieteen juuret ovat filosofiassa. Antiikki filosofit pohtivat esineiden ja asioiden oikeita nimiä. Näistä pohdinnoista syntyivät sanaluokat, ja samalla syntyi uusi tieteenala, kielitiede, eli kielitieteen käsitykset kielen olemuksesta ovat filosofien luomia. Antiikin filosofi-kielitieteilijät loivat nykyiset sanaluokkakäsitteet, jotka osoittavat, mitkä luokat olivat tärkeitä Kreikan kieli ja latinassa. Nämä sanaluokat eivät kuitenkaan ole yleismaailmallisia, esimerkiksi suomen kieli olisi tarpeen deverbaalinominien oma luokka (sana voi saada sekä verbin määritteet että substantiivin sijapäätteet), ja turkkilaiset kielet adverbi (verbin attribuutti) ja adjektiivi (substantiivin attribuutti) eivät useinkaan eroa muodollisesti toisistaan.
Kielitieteen tutkimuskohteena on muun muassa kielioppi, eli säännöt, jotka tekevät kielen mahdolliseksi ja ymmärrettäväksi. Kyse on siis eri asiasta kuin kielenhuoltajien käsitys yhteisöllisesti hyväksyttävästä kielestä. Kielioppi koostuu sanojen morfologiasta eli muoto-opista, syntaksista eli lauseopista ja ortografiasta. Puheääniä yleensä kielestä riippumatta tutkii fonetiikka, kun taas fonologia on keskittynyt yhden tietyn kielen foneemi eli äänteisiin ja niiden funktioihin.

Vuorovaikutuslingvistiikka


Vuorovaikutuslingvistiikan tavoitteena on tutkia ja ymmärtää kieltä ja kielen käyttöä eri vuorovaikutustilanteissa. Siinä yhdistyvät kielitiede, keskusteluanalyysi ja antropologinen tutkimus.

Kielitieteen osa-alueita


fonetiikka (äänneoppi)
fonologia (funktionaalinen äänneoppi)
kielioppi
morfologia (muoto-oppi)
syntaksi (lauseoppi)
ortografia (oikeinkirjoitus)
leksikologia (sanasto-oppi)
onomasiologia (nimitysoppi)
leksikografia (sanakirjaoppi)
terminologia (oppisanasto)
nimistöntutkimus (onomastiikka)
historiallis-vertaileva kielitiede
äännehistoria
etymologia (sanojen alkuperän tutkimus)
kontaktilingvistiikka (lainautumisen tutkimus)
dialektologia (murretutkimus)
semantiikka (merkitysoppi)
stilistiikka (tyylintutkimus)
pragmatiikka (kielen käytön tutkimus)
soveltava kielitiede

Kielitieteeseen liittyviä tieteenaloja


kielifilosofia
kielipsykologia
neurolingvistiikka
biolingvistiikka
sosiolingvistiikka
semiotiikka (yleinen merkkioppi)
eri kielten filologiat
vanhojen tekstien tutkimus
paleografia (vanhojen kirjoitusjärjestelmien tutkimus)
kieliteknologia
psykolingvistiikka
käännöstiede
tekstilingvistiikka
keskusteluntutkimus
kognitiivinen kielentutkimus
diskurssianalyysi

Kielitieteeseen liittyviä henkilöitä


Walter Benjamin
Noam Chomsky
Umberto Eco
Roman Jakobson
Philip Lieberman
Charles Morris
Charles Sanders Peirce
Ferdinand de Saussure
George Lakoff
Louis Hjelmslev
Nikolai Trubetzkoy
William Jones
Jens Allwood

Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.ling.helsinki.fi/ Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos.
http://kielitiede.netrainer.fi Kielitieteen perusteiden itseopiskelusivusto.
Luokka:Kielitiede
af:Taalwetenskappe
als:Linguistik
am:የቋንቋ ጥናት
ang:Sprǣccræft
ar:لغويات
an:Lingüistica
ast:Llingüística
gn:Ñe'ẽkuaaty ha Ñe'ẽtekuaa
az:Dilçilik
id:Linguistik
ms:Linguistik
bm:Kankalan
bn:ভাষাবিজ্ঞান
zh-min-nan:Gí-giân-ha̍k
jv:Linguistik
su:Linguistik
ba:Тел белеме
be:Мовазнаўства
be-x-old:Мовазнаўства
bo:སྐད་བརྡ་རིག་པ།
bs:Lingvistika
br:Yezhoniezh
bg:Езикознание
ca:Lingüística
ceb:Linggwistika
cv:Лингвистика
cs:Lingvistika
co:Linguistica
cy:Ieithyddiaeth
da:Sprogforskning
de:Sprachwissenschaft
dv:ބަހަވިއްޔާތު
dsb:Rěcywěda
et:Keeleteadus
el:Γλωσσολογία
en:Linguistics
es:Lingüística
eo:Lingvoscienco
eu:Hizkuntzalaritza
fa:زبان‌شناسی
hif:Linguistics
fo:Málfrøði
fr:Linguistique
fy:Taalkunde
fur:Lenghistiche
ga:Teangeolaíocht
gv:Çhengoaylleeaght
gd:Cànanachas
gl:Lingüística
ko:언어학
hy:Լեզվաբանություն
hi:भाषाविज्ञान
hsb:Rěčespyt
hr:Jezikoslovlje
io:Linguistiko
ia:Linguistica
ie:Linguistica
iu:ᐅᖄᓯᓕᕆᓂᖅ
os:Æвзагзонынад
is:Málvísindi
it:Linguistica
he:בלשנות
kn:ಭಾಷಾ ವಿಜ್ಞಾನ
ka:ენათმეცნიერება
csb:Lingwistika
kk:Дәстүрлі тіл білімі
kw:Sciens yeth
ky:Тил илими
sw:Isimu
ht:Lengwistik
ku:Zimannasî
lad:Linguistika
lo:ພາສາສາດ
la:Linguistica
ltg:Volūdzineiba
lv:Valodniecība
lb:Sproochwëssenschaft
lt:Kalbotyra
li:Taalweitesjap
jbo:bauske
lmo:Lenguistega
hu:Nyelvészet
mk:Лингвистика
mg:Haitsikerafiteny
ml:ഭാഷാശാസ്ത്രം
krc:Лингвистика
mt:Lingwistika
mr:भाषाशास्त्र
arz:علم اللغويات
mdf:Кялень содамась
my:ဘာသာဗေဒ
nah:Tlahtōlmatiliztli
nl:Taalkunde
nds-nl:Sproaklear
ne:भाषाविज्ञान
ja:言語学
frr:Portaal:Spräkewaasenschap
pih:Linguistics
no:Lingvistikk
nn:Lingvistikk
nrm:Lîndgistique
nov:Linguistike
oc:Lingüistica
mhr:Йылмышанче
pnb:لنگویسٹکس
ps:ژبپوهنه
nds:Spraakwetenschop
pl:Językoznawstwo
pnt:Γλωσσολογία
pt:Linguística
ro:Lingvistică
rmy:Chhibavipen
qu:Simi yachay
ru:Лингвистика
rue:Лінґвістіка
sah:Тыл үөрэҕэ
sc:Linguìstica
sco:Lingueestics
stq:Sproakwietenskup
sq:Gjuhësia
scn:Linguìstica
si:වාග් විද්‍යාව
simple:Linguistics
sk:Jazykoveda
sl:Jezikoslovje
cu:Ѩꙁꙑкоꙁнаниѥ
ckb:زمانناسی
sr:Лингвистика
sh:Jezikoslovlje
sv:Språkvetenskap
tl:Lingguwistika
ta:மொழியியல்
tt:Tel beleme
th:ภาษาศาสตร์
vi:Ngôn ngữ học
tg:Забоншиносӣ
tpi:Stadi bilong pasin bilong ol tokples
tr:Dilbilim
uk:Мовознавство
ur:لسانيات
vec:Łenguìstega
fiu-vro:Keeletiidüs
wa:Linwince
zh-classical:語言學
war:Lingguwistika
yi:לינגוויסטיק
zh-yue:語言學
zea:Taelkunde
bat-smg:Kalbuotīra
zh:语言学