Iran


Iranin islamilainen tasavalta eli Iran () on Lähi-itä sijaitseva suuri valtio, jonka pääkaupunki on Teheran. Se rajautuu pohjoisessa Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Kaspianmeri, idässä Turkmenistaniin, Afganistaniin ja Pakistaniin, etelässä Persianlahti ja Arabianmeri ja lännessä Irakiin ja Turkkiin. Maasta käytettiin aiemmin nimeä Persia. Sen kulttuuri on maailman vanhimpia. Šiialaisuus on valtionuskonto ja persia virallinen kieli. Lähes 77 miljoonan asukkaan väestöstä suurin osa on persialaisia, ja suurimmat vähemmistöt ovat azerit ja kurdit.
Iranin maaperä on epävakaata ja alttiina maanjäristyksille. Paksuista sedimenttikerroksista löytyy öljyä ja maakaasua. Maan talous perustuu ennen kaikkea öljyvaroihin.

Nimi


Persian kieli iranilaiset ovat sassanidit kaudesta alkaen käyttäneet maasta nimitystä Iran, joka tarkoittaa ”arjalaisten valtakuntaa”, kun taas lännessä on käytetty kreikkalaisilta periytyvää Persia-nimitystä. Vuonna 1935 šaahi Reza Pahlavi vaati kansainvälistä yhteisöä käyttämään Iran-nimeä. Hänen poikansa Muhammad Reza Pahlavi salli 1959 sekä Persia- että Iran-nimien käytön. Iran on vakiintunut muoto puhuttaessa nyky-Iranista, mutta historiallisesta Iranista käytetään usein edelleen nimitystä Persia. Vuoden 1979 Iranin vallankumous jälkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta.

Maantiede


Tiedosto:Persian plateau topo en.jpg
Iranin maisemaa hallitsevat jylhät vuorijonot, jotka erottavat syvänteitä tai mannerlaattoja toisistaan. Maan läntinen osa, jossa suurin osa väestöstä elää, on vuoristoista. Siellä on vuorijonoja kuten Kaukasia, Zagros ja Alborz-vuoret, joista viimeksi mainittu sisältää Iranin korkeimman kohdan, Damavandvuoren (5 604 metriä). Maan keskiosa on laaja tasanko 300–900 metrin korkeudessa, ja sen itäosassa sijaitsee kaksi suola-aavikkoa, Iso Suola-aavikko eli Dasht-e Kavir ja Iso Hiekka-aavikko (Iran) eli Dasht-e Lut suolajärvineen. Monin paikoin vuoret ulottuvat Persianlahden rannalle asti, ja maassa on vain kaksi alankoaluetta: Mesopotamian alangon jatke maan lounaisosassa ja Kaspianmeren rannikon alanko.

Kallioperä


Iranin kallioperä on seismisesti aktiivista, sillä maan poikki kulkee useita suuria siirroslinjoja.
Zagrosvuoret ovat syntyneet Arabian ja Iranin laattojen painuessa vastakkain. Iran ja sen lähialueet Alpeilta Indonesiaan muodostuvat mikromannerlaatoista, jotka painuvat toisiaan vasten ja toistensa alle. Triaskausi tälle alueelle syntyi merkittäviä malmivaroja: porfyyrityyppisitä kuparia, kromiittia ja siihen liittyviä malmeja sekä lyijy-sinkkimalmioita.
Sedimenttikerros on paikoin jopa 15 kilometriä paksu, ja siinä on kerrostumia kaikilta geologisilta kausilta. Kaikkia alueita, jotka vaikuttavat lupaavilta öljy- tai kaasuesiintymien suhteen, ei ole vielä tutkittu perusteellisesti.

Luonto


Tiedosto:Fars.jpg
Iranin kasvillisuus voidaan jakaa neljään päävyöhykkeeseen:
''Kaspianmeren rannikko'' on kapea nauha järven eteläreunalla. Se voidaan jakaa edelleen Alborzin metsäaroon, jossa rohtokataja ja tavallinen kataja ovat pääasiallisia puulajeja, sekametsäalueeseen, jonka lajeja ovat idänpyökki, euroopanvalkopyökki, rautapuu, euroopanmarjakuusi, vuorijalava, tervaleppä, granaattiomena, eräs lehmus (''Tilia rubra'') ja tammi (''Quercus castanefolia''), sekä alankoalueen aavikkoon.
''Iranoturanilainen vyöhyke'' on laajin kasvillisuusvyöhyke. Se on kuivaa, talvisin kylmää aluetta. Se voidaan jakaa tasankoon ja vuoristoalueeseen. Tasangolla kasvaa marunat ja suolaa sietäviä kasveja. Hiekka-aavikon ja soran laitamilla kasvaa monia Tamariskit. Vuorilla tavataan katajaa ja hedelmäpuita kuten mantelia muistuttava ''Prunus scoparia'' sekä kurjenherneet ja muita matalia kasveja.
''Zargosvuorten vyöhyke'' kattaa vuorten lisäksi niitä ympäröivää aroa. Lehtimetsän valtalajeja ovat tammet ja pistaasit. Puurajan yläpuolella kasvaa vuoristokasvillisuutta. Kalkkikivijyrkänteiden koloissa 1500–3500 metrin korkeudella kasvaa monia endeemisiä esikkokasvit kuuluvia Dionysia (suku)-lajeja. Vuorilla tavataan myös monia sipulikasveja kuten pikarililjoja, käenrieskoja, tulppaaneita, helmililjoja ja afrikantähdikki sukulaisia (''Ornithogalum'').
''Khalidj-o-Ommanin vyöhyke'' levittäytyy vuorten länsipuolelta Persianlahden rannikolle. Siellä tavataan subtrooppisia lajeja kuten ''Acacia, Prosopia, Ziziphus, Avicennia, Rhizophora, Populus euphatica'' ja ''Prosopis stephaniana''.
Iranin harvinaisin eläinlaji on gepardin aasialainen alalaji, jonka ei tiedetä varmuudella elävän missään Iranin ulkopuolella, ja sielläkin populaatio on pieni. Alueella elänyt aasianleijonapopulaatio on kuihtunut ja kaspiantiikeri kuollut sukupuuttoon. Maassa elää silti edelleen noin 160 nisäkäslajia, 516 villiä lintulajia ja noin kymmenen tuhatta kasvilajia. Kaspianmeren kaviaaria tuottava kitasampi on erittäin uhanalainen, ja Iran istuttaa vuosittain 24 miljoonaa sammenpoikasta Kaspianmereen kannan ylläpitämiseksi.
Aavikoituminen ja siitä välillisesti seuraava maanviljelyksen levittäytyminen uusille alueille ovat uhkana luonnon monimuotoisuudelle.

Ilmasto


Iranin maaston monimuotoisuuden takia maan eri osissa on erilainen ilmasto. Maan pohjoisella reunalla Kaspianmeren rannikon tasangolla lämpötilat laskevat nollarajan alapuolelle ja säilyvät loppuvuoden kosteina. Kesälämpötilat harvoin ylittävät 29 °C. Vuosittainen sademäärä on 680 mm itäisellä puolella tasankoa ja yli 1 700 mm läntisellä puolella tasankoa. Lännempänä asuinkeskukset Zagros-vuorten juuressa kokevat kylmempiä lämpötiloja. Näillä alueilla on ankaria talvia, joina lämpötila menee pakkasen puolelle ja lunta sataa paljon. Vuorten itäisillä ja keskisillä juurilla on kuivaa alueiden saadessa alle 200 mm sadetta ja aavikoituessa silloin tällöin. Keskiarvoiset kesälämpötilat ylittävät 38 °C. Satelliittikuvien perusteella Iso hiekka-aavikko (Iran) kaakossa on kesäpäivisin yksi maailman kuumimmista paikoista. Eteläisessä Iranissa olevien Persianlahden ja Omaninlahden rannikkotasangot kokevat miedot talvet ja erittäin kosteat ja kuumat kesät. Sademäärä jää 300 millimetrin alapuolelle.
Tiedosto:2009-05-13 Damavand from Abbasabad 08.jpg

Historia


Tiedosto:Persepolis - carved Faravahar.JPG, muinainen zarathustralaisuus symboli Persepolis, Akemenidien valtakunnan pääkaupungissa]]
Tiedosto:Imam Khomeini in Mehrabad.jpg saapuu Iraniin maanpaosta vallankumouksen yhteydessä vuonna 1979.]]

Varhaishistoria


Iranin korkeakulttuuri on maailman vanhimpia. Kirjoitettu historia alkaa elamilaisten kirjoituksista noin 3000 eaa. Maahan tunkeutuneet arjalaiset toivat useimpien Iranin nykykielten esimuodot. Meedian valtakunnan jälkeen Akemenidien hallitsijasuku muodostivat Kyyros II Suuri johdolla Persian valtakunta 546 eaa. Aleksanteri Suuri valloitti Persian vuonna 331 eaa., mutta se jatkui pian Seleukidien hallitsijasuku dynastiana, jota seurasivat parthialaisten ja sassanidien valtakunnat.

Keskiaika ja uuden ajan alku


Keskiaikaan sijoittui monia Iranin historian kannalta tärkeitä tapahtumia, kuten islamilainen valloitus, Turkkilaiset kansat saapuminen alueelle, Mongolivaltakunta 1220-luvulla alkanut tuhoisa hyökkäys, Timur Lenkin valloitus ja šiiat tulo valtionuskonnoksi Safavidit aikana 1501–1722. Uudella ajalla Persiasta tuli kilpailevien siirtomaaimperiumien, kuten Venäjän ja Yhdistynyt kuningaskunta taistelukenttä. 1800-luvun modernisaatio johti Persian perustuslailliseen vallankumoukseen vuosina 1905/1911.

Pahlavien valtakausi


Perustuslaillisen vallankumouksen jälkeen Reza Pahlavi kaappasi vallan Qajar-dynastialta 1921. Šaahi Reza Pahlavi teki suunnitelmia teollisuuden kehittämisestä, rautateiden rakentamisesta ja kansallisesta koulutusjärjestelmästä. Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti kuitenkin vastustusta. Toinen maailmansota aikana maan miehittäneet liittoutuneet pakottivat šaahin luovuttamaan vallan pojalleen Muhammad Reza Pahlaville, jonka toivottiin olevan yhteistyöhaluisempi.
Vuonna 1953 Anglo-Iranian Oil Companyn kansallistamisen vuoksi pääministeri Mohammed Mossadeq syöstiin vallasta brittien ja amerikkalaisten tiedustelupalveluiden avustuksella. Tarkoituksena oli suojella maiden öljyintressejä. Vallankaappauksen jälkeen monarkia palautui ja valta siirtyi takaisin šaahi Muhammad Reza Pahlaville. Hänen itsevaltainen hallintonsa johti lopulta Iranin vallankumous, jota johti maanpaossa ollut ajatollah Khomeini.

Islamilainen tasavalta


Uusi Teokratia poliittinen järjestelmä toteutti konservatiivisia islamilaisia reformeja ja papiston ennennäkemättömän suoran vaikutusvallan. Se vahvisti Iranin länsimaitten vastaista suuntausta, joka osin johtui lännen tuesta šaahille sekä Irakille Irakin–Iranin sodan aikana. Iranin Yhdysvaltain-suhteita haittasi erityisesti Yhdysvaltain Iranin panttivankikriisi 1979, Iranin pyrkimys levittää islamilaista vallankumousta ja myöhemmin tuki Hizbollahin kaltaisille järjestöille.
Vuonna 1980 Irak hyökkäsi vallankumouksen heikentämään Iraniin ja tuhoisa Iranin-Irakin sota jatkui vuoteen 1988. Kamppailu reformistien ja konservatiivien välillä jatkuu nykyisin vaaleilla valittujen poliitikkojen kautta, joiden valtaa papisto voimakkaasti rajoittaa. Presidentiksi valittiin 2005 konservatiivinen Mahmud Ahmadinedžad.
Iran ilmoitti vuonna 2005 jatkavansa uraanin rikastamista, jonka se oli keskeyttänyt vuonna 2003 IAEA:n pyynnöstä. IAEA ja YK totesivat Iranin rikkovan määräyksiä ja uhkailivat sitä rangaistuksilla. Yhdysvallat laittoi rangaistuksia täytäntöön 2007, jolloin IAEA arvioi Iranin kykenevän halutessaan kehittämään ydinaseen 3–8 vuodessa.
Kesäkuussa vuonna 2009 maassa puhkesi mellakoita, kun oppositio väitti vanhoillisten väärentäneen vaalituloksen, jossa vanhoillisten tukema Ahmadinedžad voitti vaalit. Hallitus vastasi mielenosoituksin ankaralla turvallisuusjoukkojen ja vallankumouskaartien väkivallalla. Tammikuussa 2010 teloitettiin kaksi miestä jotka oli tuomittu syyllisinä näihin levottomuuksiin.

Politiikka ja yhteiskunta


Tiedosto:Supreme Leader of Iran and Commanders 3.jpg]]
Tiedosto:Mahmoud Ahmadinejad Columbia.jpg]]
Länsimediassa Iranin poliittiset ryhmittymät jaetaan usein konservatiiveihin ja liberaaleihin. Konservatiivit ovat uskollisia islamilaisen vallankumouksen perinteelle ja jakaantuneet kahteen puolueeseen ja liittoumaan: Yhdistynyt periaatteellisrintama (UPF) ja Laaja periaatteellisrintama (BPF). Vasemmisto tai reformistit (Eslah-Talaban) ovat samoin kahdessa puolueessa: Kansallinen luottamus ja uudistusten kansankoalitio (PCR) ja Reformistien koalitio.
Iranissa noudatetaan tiukkaa islamilaista šaria-lakia, jonka pohjalta tehtyjen tulkintojen mukaan päätetään tuomioista. Šaria kieltää esimerkiksi alkoholin nauttimisen. Tästä voidaan tuomita kuolemantuomioon, mutta vähintään raipaniskuihin jos syytetty osoittaa katumusta.

Valtionjohto


Korkein uskonnollinen johtaja ja tosiasiallinen valtionpäämies (''velayat-e faqih'', , vuodesta 1989 Ali Khamenei) on elintärkeässä roolissa Iranin hallinnollisessa rakenteessa. Perustuslain mukaan uskonnollinen johtaja on vastuussa ”Iranin islamilaisen tasavallan politiikan yleisestä valvonnasta”. Uskonnollinen johtaja on asevoimien ylipäällikkö ja hallitsee Iranin vakoilu- ja turvallisuusoperaatioita; hän voi yksin julistaa sodan. Hänellä on valtuudet nimittää ja erottaa puolet Valvojien neuvoston jäsenistä, oikeuslaitoksen johtaja, yleisradion johtaja ja asevoimien esikuntapäällikkö ja komentaja sekä vallankumouskaartin (Pasdaran tai IRGC) komentaja.
Korkeimman uskonnollisen johtajan valitsee Asiantuntijoiden neuvosto ''Madžles-e-Khobregan'', joka koostuu 86:sta mudžtahidista. Sen jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla kahdeksanvuotiskausiksi. Ehdokkaiden soveltuvuus hyväksytään samoin kuin parlamenttivaaleissa. Neuvoston puhemies on Akbar Hašemi Rafsandžani syyskuusta 2007 lähtien.
Iranin presidentti on vastuussa toteuttamaan perustuslakia ja toimimaan hallinnon johtajana muissa kuin uskonnollisen johtajan toimistolle kuuluvissa asioissa. Sama presidentti voi hallita korkeintaan kaksi peräkkäistä kautta ja lisäksi kolmannen kauden, mutta ei edellisten perään. Vuodesta 2005 virassa on Mahmud Ahmadinežad, joka valittiin toiselle kaudelle vuonna 2009.

Parlamentti ja valvojien neuvosto


Iranin yksikamarinen parlamentti, islamilainen konsultoiva kokous tai ''Madžles-e Šura-je Eslami'', koostuu 290 jäsenestä, jotka äänestetään nelivuotiselle kaudelle. Viisi paikkaa on varattu vähemmistöille: armenialaiskristityille kaksi, juutalaisille ja zarathustralaisille yksi paikka ja assyrialaisille ja Kaldean katolisille myös yksi jaettu paikka.
Madžles on lainsäädäntöelin, joka myös vahvistaa budjetin ja kansainväliset sopimukset. Se voi myös erottaa ministerit epäluottamuslauseella tai panna viralta presidentin virkarikkeestä. Madžlesin päätökset vaativat kuitenkin Valvojien neuvoston sekä Uskonnollisen johtajan vahvistuksen.
Parlamenttiehdokkuus on edellyttää 26–75 vuoden ikää ja yliopistotutkintoa. Lisäksi ehdokkaan tulee olla uskollinen perustuslaille ja sitoutunut lakien noudattamiseen, mistä päättää Valvojien neuvosto. Vuoden 2008 vaaleissa ehdokkaiksi asettuneista noin 7 600:sta 1 700 hylättiin. Äänioikeusikäraja on 18.
Valvojien neuvosto on eräänlainen perustuslakituomioistuin, joka koostuu kuudesta uskonnollisen johtajan nimittämästä islamilaisen lain asiantuntijasta ja kuudesta Madžlesin valitsemasta lakimiehestä, johon asemaan ehdokkuuden asettaa oikeuslaitoksen johtaja, jonka nimittää uskonnollinen johtaja. Valvojien neuvoston tehtävänä on valvoa vaaleja ja tarkastaa parlamentin jo hyväksymät lait.

Oppositio


Tiedosto:Tehran protests (17).jpga kannattava mielenosoitus vuoden 2009 vaalien jälkeen.]]
Tiedosto:Iranian Fire altar.jpg
Iranin oppositioliike toimii ulkomailla.
Viimeinen šaahin aikainen pääministeri Shapour Bakhtiar perusti Pariisissa monarkistisen NAMIR-puolueen, joka pyrkii vuoden 1906 perustuslain palauttamiseen. NAMIR teki yhteistyötä myös Ali Aminin Iranin vapautusrintaman kanssa. Myös entinen hovin jäsen Manuchehr Ganji johti omaa järjestöään.
Tasavaltalainen Iranin kurdien demokraattinen puolue on taistellut Irania vastaan vuodesta 1979, vaikka sen joukot karkotettiin Iranin Kordestanista jo 1986.
Iranin kommunistinen puolue, Tudeh hajotettiin pakolla 1983, mutta perustettiin myöhemmin uudelleen Itä-Saksassa. Toisen kielletyn puolueen, Fadayanin jäsenet liittyivät pääasiassa uuden Tudehin joukkoihin puolueen osallistuttua mujahedinien kapinaan. Kurdien kommunistinen puolue Komala taisteli hallitusta vastaan vuoteen 1985 asti.
Iranin kansallinen vastarintaneuvosto perustettiin Ranskassa 1981, ja sitä pidetään Kansan mujahedin -järjestön julkisivuna.
Kansan mujahedin perustettiin 1965 taistelemaan šaahia vastaan, mutta hallitus murskasi sen pääosin 1975. Kesällä 1981 Kansan mujahedin nousi kapinaan Islamilaista tasavaltaa vastaan, mutta hävisi, ja sen johtajat pakenivat maasta. Vuonna 1986 Ranska karkotti järjestön, joka siirsi päämajansa Bagdadiin ja taisteli Saddam Husseinin tukemana Irania vastaan.
Useat maat, ei kuitenkaan EU, pitävät sitä terroristijärjestönä.
Toinen Iranina vastustava liike on Britanniassa asuvan Amir Jahanchahin johtama Vihreä aalto -niminen (Green Wave) liike. Iranilaisia diplomaatteja on eronnut palveluksesta, muun muassa Suomessa lähetystön kakkosmiehenä toiminut Hossein Alizadeh. Aiemmin tammikuussa 2010 Oslossa toiminut Iranin konsulaatin virkailija sai turvapaikan Norjasta.
Vuoden 2009 presidentinvaalien yhteydessä syntyi Green Movement -niminen liike, joka sai nimensä tunnusväristään vihreästä.

Iranin energiapolitiikka ja ydinohjelma


Iranin energiapolitiikassa keskeistä ovat suuret maaöljy. Saudi-Arabian energiapolitiikka, Iran, Irak, Kuwait ja Arabiemiirikuntien energiapolitiikka tuottivat neljäsosan maailman öljystä vuonna 2005. Iranissa löydettiin öljyä vuonna 1908. Britannia sai osake-enemmistön Anglo-Iranian Oil Company -yhtiössä. Siitä syntyi myöhemmin BP (yritys). Iranin historiassa öljyvarojen hallinta on ollut merkittävä kysymys. Öljyn tuottajamaat perustivat öljykartellin OPEC 1960-luvulla. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA epäilee, että Iranissa on tiedettyä enemmän ydinlaitoksia.
Iran on pyrkinyt aloittamaan energiantuotannon ydinvoimalla säästääkseen kallistuvaa öljyä. Ydinohjelma alkoi jo 1950-luvulla šaahin aikana Yhdysvaltain tuella Atoms for Peace -ohjelmassa. Vuoteen 2000 mennessä oli tarkoitus rakentaa 23 voimalayksikköä. Sopimukset ensimmäisistä kahdesta yksiköstä tehtiin länsisaksalaisten Siemens AG:n and AEG Telefunkenin kanssa. Iran sijoitti myös uraaninrikastuslaitosta rakentavaan Eurodif-yritykseen. Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Irania estettiin saamasta uraania ja saksalaiset jättivät laitosten rakentamisen kesken. Huhtikuussa 2006 Iran ilmoitti aloittaneensa uraanin rikastamisen omin voimin.
Vuonna 1995 Iran solmi sopimuksen Venäjän kanssa osittain valmiin Bušehrin laitoksen rakentamisesta loppuun. Polttoaineen lataaminen voimalaan aloitettiin lokakuussa 2010. Bušehrin laitoksen rakennusvaiheessa löytyi Stuxnet-haittaohjelma. On arveltu, että Stuxnet oli suunniteltu nimenomaan hidastamaan tai estämään Iranin ydinohjelman toteuttamista.
Iranin ydinohjelma on luonut kitkaa maan kansainvälisissä suhteissa. YK:n turvallisuusneuvosto vaatii Iranilta uraanin käsittelyn ja rikastuksen pysyvää lopettamista. Yhdysvaltain edustaja on syyttänyt Irania ydinaseen tavoittelusta. Iranin mukaan yritys kieltää Uraanin väkevöinti rauhanomaisiin tarkoituksiin rikkoo kansainvälistä lakia, ydinsulkusopimusta ja IAEA:n määräyksiä.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen konsensus on kuitenkin että Iranilla ei ole ollut projektia ydinaseiden kehittämiseksi ainakaan vuoden 2003 jälkeen. IAEA:n raporteissa on mainittu huolestuneisuus Iranin rikastusohjelman sotilaallisesta ulottuvuudesta. Israel sen sijaan pitää Irania uhkana olemassaololleen. Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat asettaneet 2012 tiukkoja pakotteita Iranin öljy- ja pankkisektoreille.
Aiemmin George W. Bush lukikin Iranin ”pahan akseliin” kuuluvaksi valtioksi. Lehtitietojen mukaan Bushin hallinto teki suunnitelmia sotilaallisesta iskusta Irania vastaan. Myös Israelin on uutisoitu suunnittelevan tai suunnitelleen iskua Iranin ydinohjelman hidastamiseksi.
Syytöksiä Iranin ydinohjelmasta on verrattu Bushin hallinnon syytöksiin Saddam Husseinin joukkotuhoaseista, joita käytettiin syynä hyökkäykseen Irakiin 2003.

Ihmisoikeudet


Iranin ihmisoikeustilanne on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan heikko. Homoseksuaalisuus voi johtaa kuolemanrangaistukseen. HRW:n mukaan kaksi miestä hirtettiin Gorganissa homoseksuaalisuudesta 2005. Syyskuussa 2007 kerrottiin, ettei Iranissa presidentti Ahmadinejadin mukaan ole homoja, mutta Ahmadinejadin apulaisen mukaan hän oli sanonut vain, että verrattuna Yhdysvaltoihin Iranissa ei ole montaa homoa.
Iran on tiedetty teloittaneen alaikäisiä, vaikka on allekirjoittanut Lapsen oikeuksien sopimus. Vuonna 2008 Iran lupasi lopettaa käytännön. Kansainvälistä kritiikkiä herätti Atefah Sahaalehin tapaus vuonna 2004. Hän joutui 16-vuotiaana julkisesti hirtetyksi avioliiton ulkopuolella harrastetusta seksistä. Taiteilijanakin tunnettu Delara Darabi tuomittiin kuolemaan 17-vuotiaana tehdystä murhasta. Hän tunnusti teon alun perin, mutta teki sen ilmeisesti suojatakseen 19-vuotiasta poikaystäväänsä teloitukselta, koska uskoi itse alaikäisenä välttyvänsä kuolemantuomiolta.
Iranissa ilmeisesti edelleen kivitetään ihmisiä. Maa on useaan otteeseen kiistänyt tämän, mutta joitakin kivityksiä viranomaiset ovat myös tunnustaneet.

Ulkosuhteet ja armeija


Iranin ulkosuhteet perustuvat kahteen tukijalkaa: alueen ulkopuolisen vaikuttamisen minimointi sekä kattavat diplomaattiset suhteet kehittyviin ja Sitoutumattomien maiden liike. Iranilla on diplomaattisuhteet lähes kaikkiin YK:n jäsenmaihin, pois lukien Israel (jota se ei tunnusta) ja Yhdysvallat (johon suhteet katkesivat Iranin vallankumouksen yhteydessä).
Iranilla on kahdenlaiset asevoimat: tavanomainen Iranin asevoimat, johon kuuluu Iranin armeija, Iranin islamilaisen tasavallan ilmavoimat ja merivoimat sekä Pasdaran. Yhteinen miesvahvuus on 545 000 aktiivipalveluksessa olevaa henkilöä. Iranin reservissä on lisäksi noin 350 000 henkilöä, jolla koulutettu, sodanaikainen miesvahvuus nousee noin 900 000 henkilöön. Yhdessä puolisotilaallisten järjestöjen kanssa Iranin uskotaan voivan mobilisoida noin miljoona miestä, joka on lukuna yksi maailman suurimmista. Iranin vallankumouksen jälkeisten kauppasaartojen myötä maa on kehittänyt laajaa omaa puolustusteollisuutta. Iran valmistaa itse tankkeja, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, ohjuksia ja ohjusjärjestelmiä, sukellusveneitä, sotilasaluksia, sotilashelikoptereita ja hävittäjiä. Global Fire Power rankkaa Iranin armeijan sijalla 12. maailmassa.

Aluejako


Iran koostuu 30 Iranin provinssit (''ostan-haa'', yksikkö ''ostan''). Vuonna 2010 Tehranin provinssista erotettiin Ālborz omaksi provinssikseen - sitä ei ole vielä oheisessa kartassa.
Iranin saaret eivät näy kartassa. Ne kuuluvat Hormozgānin provinssiin (numero 20 kartalla).

Talous


Tiedosto:Tehran Skyline.jpg
Tiedosto:Esfhan market(1).jpg
Iranin talousjärjestelmä on sekoitus keskussuunnittelua, valtion omistusta öljystä ja suuryrityksistä, kylien maataloutta ja pienimuotoista yksityistä vaihtotaloutta ja palveluyrityksiä. Nykyinen hallinto on jatkanut edellisen hallinnon markkinareformia ja osoittanut pyrkimystä monipuolistaa Iranin öljystä riippuvaa taloutta. Monipuolistamiseen kuuluu autonvalmistus, ilmailuteollisuus, kuluttajaelektroniikka, aseteollisuus, petrokemia ja ydinteknologia. Autovalmistajat Iran Khodro ja SAIPA valmistavat omia ja ulkomaisia merkkejä lisenssillä.
Iran toivoo myös houkuttelevansa miljardeja ulkomaisia investointeja luomalla suosiollisen sijoitusilmaston, johon kuuluvat vähennetyt rajoitteet ja tullit sekä vapaakauppa-alueet kuten Tšabahar ja Kiš-saari. Modernissa Iranissa on vahva keskiluokka ja kasvava talous, mutta korkea inflaatio ja työttömyys ovat ongelmia. Työttömyyden takia monet koulutetut nuoret lähtevät maasta, ja Iran kärsii Aivovuoto.
Vuonna 2009 Iran oli OPECin viidenneksi suurin öljyntuottaja, ja sen tunnetut öljyvarat olivat kolmanneksi suurimmat (Saudi-Arabian ja Venezuelan jälkeen). Sillä on hallussaan noin 10 prosenttia maailman näytetyistä öljyvarannoista. Sillä on hallussa myös Venäjän jälkeen maailman toiseksi suurimmat maakaasuvarannot.
Iranin vienti suuntautuu Aasiaan: Kiinaan, Japaniin, Intiaan, Etelä-Koreaan ja Turkkiin. Tuontia on Arabiemiraateista, Kiinasta, Saksasta, Etelä-Koreasta, italiasta, Venäjältä ja Intiasta. Maan merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, kivihiili, kromi, rautamalmi, kupari, lyijy, mangaani ja rikki. Merkittävin vientituote on öljy, joka vastaa 80 prosenttia viennin arvosta. Muita vientituotteita ovat muut petrokemian ja kemian tuotteet, hedelmät ja pähkinät sekä matot.

Liikenne


Iranissa on 319 lentopaikkaa, joista 133:n kiitotiet on päällystetty ja 42:lla on yli kolmekilometrinen kiitotie. Teheranissa on kaksi lentoasemaa, joista vanhalle Mehrabadin kansainvälinen lentoasema suuntautuvat lennot naapurimaista ja kotimaasta, kun taas vuonna 2004 valmistunut Imaami Khomeinin kansainvälinen lentoasema on maan kansainvälisen liikenteen keskus. Širazin kansainvälinen lentoasema on myös suosittu ulkomaalaisten matkailijoiden käytössä, samoin kuin Esfahan, Bandar Abbas ja Kiš.
Iranissa on ollut hyvät maantieyhteydet Silkkitien ajoista asti. Nykyisin maassa on päällystettyjä maanteitä 125 908 kilometriä, mihin kuuluu noin 1 400 kilometriä moottoritietä. Rautateitä on 8 442 kilometriä. Turkin Istanbulista Teheraniin kulkevan viikoittaisen junayhteyden nimi on Trans-Asia Express. Junayhteyden avaamista Azerbaidžaniin suunnitellaan. Satamakaupunkeja ovat Assaluyeh, Bandar Abbas ja Bandar-e-Eman Khomeyni.

Väestö


Tiedosto:Women in shiraz 2.jpgin kaupungissa]]
Tiedosto:Iran262.JPG
File:Iran-Ethnicity-2004.PNG
''Ethnologue'' -teoksessa vuodelta 2009 listataan 75 Iranissa käytettyä elävää kieltä. Tiedot eri kielten puhujamääristä ovat eri vuosilta.
Iranin väestöstä yli kaksi kolmasosaa puhuu jotain iranilaiset kielet. Suurimmat iranilaiset ryhmät ovat persialaiset (50–60 prosenttia väestöstä), kurdit (noin 10 prosenttia), gilakit ja mazandaranit (10 prosenttia), lurit (kansa) (2 prosenttia) ja belutšit (2 prosenttia). Turkkilaissukuisia vähemmistöjä ovat azerit (n. 20 prosenttia) ja turkmeenit (2 prosenttia). Muita etnisiä vähemmistöjä ovat muun muassa arabit (1 prosenttia), armenialaiset, assyrialaiset ja juutalaiset.
Vain persian kieli arabialainen kirjaimisto kirjoitettuna on virallinen kieli.
Šiialaisuus on virallinen valtionuskonto, johon kuuluu 89 prosenttia iranilaisista. Yhdeksän prosenttia kuluu sunnimuslimeihin, jotka ovat enemmistönä useimmissa muissa islaminuskoisissa maissa. Virallisesti tunnustettuja vähemmistöuskontoja ovat juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus. Lisäksi on muiden uskontokuntien, kuten Iranista lähtöisin olevan baha'ilaisuuden, kannattajia.
Iranissa uskonnonvapaus taataan perustuslaissa, mutta vähemmistöuskontoja rajoitetaan ankarasti ja niiden jäsenet joutuvat vainon, vangitsemisten ja jopa kidutuksen uhreiksi. Open Doors -niminen järjestö listaa joka vuosi maat sen mukaan, miten huonosti kristittyjen uskonnonvapaus niissä toteutuu ja miten paljon niissä esiintyy kristittyjen vainoa. Siinä tutkitaan myös, onko kristittyjä vangittu, pidätetty tai tapettu uskonsa vuoksi. Vuoden 2008 luettelossa Iran oli kolmanneksi pahiten kristittyjä vainoava maa. Myös Bahai-uskon harjoittajia vainotaan.
Iranissa on vain vähän ihmisiä, joilta on diagnostisoitu HIV tai AIDS, mutta heidän määränsä on kasvanut vielä 2000-luvulla. Vuonna 2007 HIV-positiivisia aikuisia arvioitiin olevan 86 000, kun vuonna 2001 heitä oli 46 000. Antiretroviraalit sai vain muutama prosentti tarvitsijoista.

Kulttuuri


Tiedosto:Hasht-Behesht Palace santur.jpg
Tiedosto:Roof hafez tomb.jpgmuistomerkin katossa.]]
Iranilainen kulttuuri on yksi maailman pisimpään säilyneitä sivilisaatioita. Maahan on vuosien varrella vyörynyt yhä uusia valloittajia, mutta sen sijaan että he olisivat hävittäneet iranilaista kulttuuria, valloittajat ovat itse iranilaistuneet.
Iranin vuotuisista juhlista tärkein on uusivuosi, ''Noruz'', jota vietetään kevätpäiväntasauksen aikaan kevään alkamisen kunniaksi. Sitä on juhlittu ainakin kolmentuhannen vuoden ajan, legendan mukaan jääkauden päättymisestä asti. Uudenvuodenpäivänä sotilaat saavat ylennyksensä, vankeja armahdetaan ja luontoa siivotaan talkoilla.
Suuri osa Iranista on erämaata, ja ehkä siksi puutarhat, kukat ja hedelmät ovat tärkeitä aiheita, joita kuvataan niin matoissa kuin kirjallisuudessa ja runoudessakin.
Iranilaisessa kodissa vain keittiön ja kylpyhuoneen käyttötarkoitus pysyy samana. Muut huoneet ovat tarpeen mukaan ruokasaleja, olohuoneita tai makuuhuoneita. Tuolit eivät kuuluneet sisutukseen ennen 1800-lukua, ja edelleen pehmeillä matoilla istumista pidetään usein kodikkaampana. Huoneiden monikäyttöisyys on tärkeää, sillä vieraanvaraisuus edellyttää, että yövieraita voidaan majoittaa lyhyellä varoitusajalla, ja sukulaiset ystävineen voivat tulla lyhyemmälle tai pitemmälle vierailulle koska tahansa.
Iranilaisen ydinperheen määrittelee päivällispöydän koko. Usein saman suvun eri haaroja asuu samassa rakennuksessa tai pihapiirissä, mutta kaikki eivät silti syö yhdessä. Aikuiset lapset saattavat asua vanhempiensa luona myös naimisiin mentyään ainakin jonkun aikaa. Koska avioliitto sitoo perheet tiukasti yhteen, on tärkeää, että itse kihlaparin lisäksi appivanhemmat tulevat keskenään hyvin toimeen. Avioliiton järjestäminen on ennen kaikkea tulevien anoppien tehtävä. Moniavioisuus on sallittua, mutta ei kovin yleistä.
Unescon maailmanperintöluettelossa on Iranista yksitoista kulttuurikohdetta: Armenialaiset luostarit (Taddeuksen luostari, Stefanoksen luostari ja Dzordzorin kappeli), Bam (Iran) kulttuuriympäristö, Behistun, Meidan Emam, Pasargadae, Persepolis, Šeikki Safi-ad-din Ardabili Safi-ad-dinin khanqah ja Safi-ad-dinin mausoleumi, Band-e Kaisar, Soltaniyeh, Tabrizin basaari, Takht-i Suleiman ja Tchogha Zanbil.
Iranilainen ruokavalio perustuu hedelmiin ja vihanneksiin. Liha, yleensä lampaanliha, on lisuke. Hiilihydraatteja saadaan riisistä ja leivästä. Makeita paloja syödään useammin iltapäivällä teen kanssa kuin jälkiruokana – ateria lopetetaan mieluummin tuoreisiin hedelmiin. Iranin eri alueilla on omia tyypillisiä makeisiaan, joita viedään tuliaisiksi ja tarjotaan vieraille. Näihin kuuluvat ruusuvedellä maustettu nougat ''gaz'' ja sahramista, voista ja pistaaseista tehty nekkumainen ''sohan''. Islamilaisessa Iranissa alkoholinkäyttö on periaatteessa kiellettyä mutta silti yleistä. Juutalaiset, armenialaiset ja zarahustralaiset valmistavat paikallista viiniä, ja pontikkaa tehdään lähes joka kylässä.
Persialaiset, käsinsolmitut matot ovat tärkeä osa iranilaista kulttuuriperinnettä, sekä edelleen merkittävä vientituote. Hienoimmissa matoissa on satoja solmuja neliötuumalla, ja niiden valmistus vie vuosia. Mattojen kuva-aiheet ovat vuosisatoja vanhoja, mutta kutojat kehittävät, muuntelevat ja yhdistelevät niitä vapaasti.
Persialaisen kuvataiteen aarteisiin kuuluvat miniatyyrimaalaukset, joita käytettiin kuvittamaan runoelmia ja klassisia tarinoita. Toinen visuaalisen taiteen ilmentymä on kalligrafia. Modernit iranilaiset kuvataiteilijat käyttävät usein työssään elementtejä molemmista.
Iranin valtio on kieltänyt takatukka ja pyrkii edistämään islamilaisia kampauksia.

Kirjallisuus ja elokuva


Tiedosto:The assassination of Chosroës Parvez.jpgn ''Shahnameh'' on persialaisen kirjallisuuden klassikko.]]
Tiedosto:Bakery, bakers and bread in Tehran.jpg
Persialainen kirjallisuus alkaa zarahustralaisuuden pyhistä teksteistä ja parthialaisten ja sassanidien valtakausien aikaisista kirjoituksista, jotka tunnetaan vain toissijaisten lähteiden kautta. Arabivalloituksen jälkeen 600-luvulla arabiasta tuli kirjallisuuden vallitseva kieli. Persian kieli palasi kirjallisuuteen 800-luvulla, ja sitä seuraavilla vuosisadoilla klassisen persialaisen kirjallisuus kukoisti.
Länsimaissa tunnetuin tuon ajan persialainen runoilija on epäilemättä Omar Khaijam (1050–1123). Persiassa hänet tunnettiin ennen kaikkea luonnontieteilijänä. 1900-luvulla itsenäisyystaistelu ja länsimaiset vaikutteet muuttivat runoutta suoraviivaisemmaksi, ja poliittiset ja yhteiskunnalliset teemat yleistyivät. 1900-luvun tunnustettuja kirjailijoita ovat Ali-Mohammad Afghani ja Jamal Mir-Saadeghi.
Iranin elokuva ovat tunnettuja, Iran on saanut 300 kansainvälistä elokuvapalkintoa viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. Ehkäpä kaikkein tunnetuin ohjaaja on Abbas Kiarostami.

Tiedotusvälineet


Lehdistönvapaus on Iranissa ollut suhteellisen suurta Khatamin hallintokaudelta alkaen. Konservatiivit pyrkivät kuitenkin kiristämään lehdistön valvontaa. Maassa ilmestyy noin 20 valtakunnallista sanomalehteä päivittäin, mutta harvat iranilaiset lukevat lehteä joka päivä. Sen sijaan televisiota katsoo päivittäin 80 prosenttia iranilaisista. Valtion televisioyhtiö IRIS lähettää ohjelmaa neljällä kanavalla. Ulkomaankanavien seuraaminen omalla satelliittilautasella on periaatteessa kiellettyä, mutta käytännössä varsin suosittua, ja viranomaiset ummistavat siltä usein silmänsä.
Iranin islamilainen hallintokoneisto päätti lokakuussa 2006 taistella länsimaisia vaikutuksia vastaan kieltämällä nopeat nettiyhteydet. Palveluntarjoajia on käsketty rajoittamaan tiedonsiirtonopeudet maksimissaan nopeuteen 128 kbps. Iranilaiset kansanedustajat, akateemikot ja palveluntarjoajat tuomitsevat hallituksen määräyksen.

Urheilu


Iran on osallistunut olympialaisiin ensimmäisen kerran vuonna 1900 ja vuodesta 1948 alkaen varsin säännöllisesti. Sillä on ollut talviolympialaisissa tyypillisesti muutaman hengen ja kesäolympialaisissa 20–50 hengen joukkue.
Joulukuussa 2010 Iranin jalkapallomaajoukkue oli FIFAn rankingissa sijalla 66. Maan Iranin koripallomaajoukkue voitti Koripallon Aasian-mestaruuskilpailut vuosina 2007 ja 2009. Aasian-mestaruuden myötä maa selviytyi ensimmäistä kertaa lajin Koripallon maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2010.

Katso myös


Iranilainen ajanlasku
Iranilainen filosofia
Iranin öljypörssi

Kirjallisuus


Lähteet

Aiheesta muualla


}}
Luokka:Iran
ace:Iran
kbd:Къажэр
af:Iran
als:Iran
am:ፋርስ
ang:Persealand
ar:إيران
an:Irán
arc:ܐܝܪܐܢ
roa-rup:Iran
frp:Éran
ast:Irán
gn:Irán
az:İran
id:Iran
ms:Iran
bn:ইরান
zh-min-nan:Iran
jv:Iran
su:Iran
be:Іран
be-x-old:Іран
bcl:Iran
bar:Iran
bo:ཡི་ལང་།
bs:Iran
br:Iran
bug:Iran
bg:Иран
bxr:Иран
ca:Iran
ceb:Iran
cv:Ислам Республики Иран
cs:Írán
co:Iranu
cy:Iran
da:Iran
pdc:Iraen
de:Iran
dv:އީރާން
nv:Iiwą́ą́
dsb:Iran
na:Iran
dz:ཨི་རཱན་
et:Iraan
el:Ιράν
en:Iran
es:Irán
eo:Irano
ext:Irán
eu:Iran
fa:ایران
hif:Iran
fo:Iran
fr:Iran
fy:Iran
ga:An Iaráin
gv:Yn Eeraan
gag:İran
gd:Ioràn
gl:Irán - ایران
gan:伊朗
gu:ઈરાન
hak:Yî-làn
xal:Сарта Иранмудин Орн
ko:이란
ha:Iran
haw:‘Ilana
hy:Իրան
hi:ईरान
hsb:Iran
hr:Iran
io:Iran
ilo:Iran
bpy:ইরান
ia:Iran
ie:Iran
os:Иран
zu:I-Irani
is:Íran
it:Iran
he:איראן
kl:Iran
kn:ಇರಾನ್
pam:Iran
ka:ირანი
ks:ایٖران
csb:Iran
kk:Иран
kw:Iran
rw:Irani
ky:Иран
sw:Uajemi
kv:Иран
ht:Iran
ku:Îran
lad:Iran
lbe:Иран
lez:Иран
la:Irania
lv:Irāna
lb:Iran
lt:Iranas
lij:Iran
li:Iran
ln:Iran
jbo:iran
lmo:Iran
hu:Irán
mk:Иран
ml:ഇറാൻ
mi:Īrāna
mr:इराण
xmf:ირანი
arz:ايران
mzn:ایران
cdo:Ĭ-lāng
mdf:Иран
mn:Иран
my:အီရန်နိုင်ငံ
nah:Iran
nl:Iran
nds-nl:Iran
ne:इरान
new:इरान
ja:イラン
nap:Iran
ce:Иран
pih:Eraan
no:Iran
nn:Iran
nov:Iran
oc:Iran
mhr:Иран
or:ଇରାନ
uz:Eron
pa:ਇਰਾਨ
pnb:ایران
pap:Iran
ps:ايران
km:អ៊ីរ៉ង់
pcd:Iran
pms:Iran
nds:Iran
pl:Iran
pt:Irão
crh:İran
ro:Iran
rm:Iran
qu:Iran
ru:Иран
rue:Іран
sah:Ираан
se:Iran
sa:ईरान
sc:Iran
sco:Iran
stq:Iran
sq:Irani
scn:Iran
si:ඉරානය
simple:Iran
ss:I-Irani
sk:Irán
sl:Iran
szl:Iran
so:Iiraan
ckb:ئێران
sr:Иран
sh:Iran
sv:Iran
tl:Iran
ta:ஈரான்
kab:Iran
roa-tara:Iran
tt:Иран
te:ఇరాన్
th:ประเทศอิหร่าน
vi:Iran
tg:Эрон
tr:İran
tk:Eýran
tw:Iran
udm:Иран
uk:Іран
ur:ایران
ug:ئىران
za:Iran
vec:Iran
vep:Iran
vo:Lirän
fiu-vro:Iraan
wa:Iran
zh-classical:伊朗
war:Iran
wo:Iraan
wuu:伊朗
yi:איראן
yo:Ìránì
zh-yue:伊朗
diq:İran
zea:Iran
bat-smg:Irans
zh:伊朗

Imatra


Imatra on kaupunki Etelä-Karjalan maakunnassa Kaakkois-Suomessa. Kaupungissa asuu }} }} henkilöä (}}), Imatran naapurikuntia ovat Lappeenranta ja Ruokolahti. Imatra tunnetaan parhaiten Imatrankoski ja kaupungin läpi virtaavasta Vuoksi. Imatran Valtionhotelli on myös erittäin tunnettu nähtävyys. Suurimpia työnantajia ovat Stora Enson Imatran tehtaat, Imatran kaupunki ja Ovakon terästehtaat. Myös VR-Yhtymä sekä Suomen rajavartiolaitos Raja- ja merivartiokoulu ja Kaakkois-Suomen rajavartiosto ovat merkittäviä työllistäjiä.
Vuoksen lisäksi Imatran kaupunkikuvalle ovat luonteenomaisia hajanaisuus ja pientalovaltaisuus. Usein on sanottu, ettei Imatralla ole keskustaa. Väite on kuitenkin ainakin jossain määrin virheellinen. Nykyään kaupungin keskusta on virallisesti Imatrankoskella, käytännössä keskustan kuitenkin muodostavat Imatran_kaupunginosat#Imatrankoski ja Imatran_kaupunginosat#Mansikkala kaupunginosat yhdessä. Suurin osa erikoisliikkeistä, ravintolat ja baarit sekä Koskenpartaan kävelykatu ja kauppakeskus Koskentori sijaitsevat Imatrankoskella. Virastot, suurimmat oppilaitokset, Kulttuurikeskus, urheilukeskus, Matkakeskus ja suuret marketit puolestaan sijaitsevat Mansikkalassa. Viime aikoina on alettu rakentaa Imatrankosken ja Mansikkalan välistä Pässiniemen aluetta. Kaupungin koillisosassa sijaitsevalla Vuoksenniskalla on myös huomattava palvelukeskittymä. Näiden lisäksi myös muilla tärkeimmillä asuinalueilla on tarjolla peruspalveluja, kuten kouluja, päivittäistavarakauppoja ja päiväkoteja.
Suomen suurin järvi Saimaa lainehtii vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Saimaan rannalla sijaitsevat vierasvenesatama ja Suomen tunnetuimpiin kylpylöihin lukeutuva Imatran Kylpylä, jota on viime aikoina remontoitu ja laajennettu huomattavasti.
Imatran sijainti aivan Venäjän rajalla antaa kaupungille kansainvälistä leimaa. Venäjän puolella rajaa sijaitsevaan Enson kaupunkiin on matkaa Imatran keskustasta vain noin seitsemän kilometriä. Venäläiset matkailijat ovat kaupungilla tavallinen näky, ja venäläismatkailu hyödyttää suuresti paikallista elinkeinoelämää. Suurin osa käy Imatralla ostoksilla, ja Imatran tax-free-myynti onkin kolmanneksi suurin Suomen kaupungeista (vain Helsinki ja Lappeenranta ovat edellä). Monet turistit jäävät myös kaupunkiin yöksi, mikä näkyy maan keskiarvoa suurempana hotellien käyttöasteena. Lisäksi viime vuosina yhä useammat venäläiset ovat ostaneet Imatralta ja lähiseudulta asunnon itselleen.

Historia


Kuva:Imatrankoski kuohuu.jpg kuohuja kesällä 1982]]
Imatralla on alun perin tarkoitettu vain Imatrankoski. Koski on virrannut vapaana ja huomattavasti nykyisiä koskinäytöksiä voimakkaampana. Imatra on ollut tunnettu ja pelätty paikka, ja mahdollisesti sitä on käytetty myös palvontapaikkana. Kalevalainen runous mainitsee Imatran mahtavimmaksi koskeksi. Kosken lähistöllä on kuitenkin ollut vain vähän asutusta. Vuoksi on ollut tärkeä vesireitti, mutta Imatran koski on jouduttu kiertämään maitse. 1800-luvun alusta lähtien Imatra on kiehtonut niin ulkomaisia matkailijoita kuin kotimaisia taiteilijoitakin. Imatrankoski oli Suomi ensimmäinen turistikohde.
Imatran kauppala perustettiin pääosin entisen Jääski kunnan rahoilla vuonna 1948 kolmen teollisuustaajaman ympärille. Teollisuustaajamat olivat Tainionkoski (Imatra), Vuoksenniska ja Imatrankoski. Kauppala muodostettiin osista Jääski, Ruokolahti ja Joutsenon kuntia. Kauppalasta tuli kaupunki vuonna 1971.

Koulutus


Perusopetus- ja varhaiskasvatuspalvelut on Imatralla organisoitu alueellisen mallin mukaisesti.
Kaupungissa on neljä aluetta, joilla toimii itsenäisinä yksikköinä kouluja ja päiväkoteja.
Viime vuosina monien koulujen lakkauttamista on suunniteltu ja vuonna 2008 tehtiin päätökset koulujen lakkautamisista. Ongelmana ovat väestön väheneminen ja koulujen sijainti asutuksesta sivussa.
Perusopetusta annetaan seuraavissa yksiköissä:
Vuoksenniskan alue
Vuoksenniskan koulu (luokat 1–9)
Kaukopään koulu (luokat 1–6)
Virasojan koulu (luokat 1–6)
Tainionkosken alue
Tainionkosken koulu (luokat 1–6)
Mansikkalan–Imatrankosken alue
Imatrankosken koulu (luokat 1–6)
Meltolan koulu (luokat 1–6)
Linnalan koulu (luokat 1–6)
Mansikkalan koulu (luokat 7–9)
Rajapatsaan alue
Savikannan koulu (luokat 1–6)
Kosken koulu (luokat 7–9)
Itä-Suomen koulu (luokat 5–9)
Itä-Suomen suomalaisvenäläinen koulu järjestää myös perusopetusta vuosiluokilla 5–9, ja kouluun hakeudutaan neljänneltä luokalta.
Iltapäivätoimintaa järjestetään niin kaupungin kuin järjestöjenkin puolesta kaikilla alueilla koulujen ja päiväkotien tiloissa.
Lukiokoulutusta seuraavissa yksiköissä:
Imatran yhteislukio, tiloissa toimii myös Etelä-Karjalan IB-lukio sekä Itä-Suomen suomalaisvenäläisen koulun lukio.
Vuoksenniskan yhteiskoulun lukio, koulussa annetaan myös aikuislukio-opetusta.
Etelä-Karjalan ammattiopisto tarjoaa nuorille ammatillisia perustutkintoja. Alavaihtoehtoja on useita: hotelli- ja ravintola-ala, kotitalous, kuvataide, käsi- ja taideteollisuus, liiketalous, maatalous- ja puutarha-ala, tekniikka sekä terveys- ja sosiaali-ala. Toimipisteet sijaitsevat Lappeenranta, Imatralla sekä Ruokolahti.

Kulttuuri


Kuva:State hotel in Imatra.jpg]]

Kirjallisuus


Kaupunginkirjaston nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1986. Tuolloin pääkirjasto siirtyi Imatrankoskelta uuteen kulttuurikeskukseen Mansikkalaan. Lähialueen kunnilla on yhteinen kirjastojärjestelmä, Priima, ja sama kirjastokortti käy koko alueella. Imatralla toimii lisäksi kaksi muuta lähikirjastoa Vuoksenniskalla ja Rajapatsaalla. Vuoksenniskalla ja Rajapatsaalla kirjastot sijaitsevat lähes taajamien keskustoissa.
Imatralaisista kirjailijoista tunnetuin lienee edesmennyt Hilja Valtonen. Osa Laila Hirvisaari kirjoista sijoittuu Imatralle.

Musiikki


Imatran musiikkitarjontaa edustaa Imatran seudun musiikki-instituutti, joka vastaa Imatran kaupungin sekä Rautjärvi ja Parikkalan kuntien musiikinopetuksesta. Opetus muodostuu musiikin perustason ja sille rakentuvan musiikkiopistotason opinnoista ja sekä niitä edeltävästä varhaisiän musiikkikasvatuksesta.
Musikaalisten tilaisuuksien järjestämiseen sopivat muun muassa Karelia-sali sekä Vuoksen itäpuolella sijaitseva Konserttihovi.
Tunnettuja imatralaisia yhtyeitä ja artisteja:
Saska Helmikallio (tangokuningas 2005)
Osmo's Cosmos -yhtye
Scent of Flesh -yhtye
Twilightning -yhtye

Muuta kulttuuria


Imatran kulttuuritalo Virta sijaitsee Mansikkalassa. Kulttuuritalossa toimivat kaupungin pääkirjasto, Imatran taidemuseo ja Imatran kaupunginmuseo. Virrassa on myös vilkasta näyttely- ja tapahtumatarjontaa. Erilaisia konsertteja, yleisöluentoja ja muita tilaisuuksia järjestetään kulttuuritalo Virran Karelia- ja Kaleva-saleissa. Kulttuuritalon yleisötiloissa järjestetään myös erilaisia vaihtuvia näyttelyjä.
Ritikanrannassa, Vuoksen rannalla, sijaitsee kesällä avoinna oleva Teollisuustyöväen asuntomuseo. Museo esittelee teollisuustyöväen asumiskulttuuria 1900-luvun alusta 1960-luvulle. Museon päärakennus on harvoja säilyneitä teollisuustyöväen "kasarmi" tyyppisiä asuinrakennuksia. Pihapiirissä on myös kivestä muurattu talousrakennus, jota on aikoinaan käytetty työväen sauna-, pyykki- ja leivintupana.
Immolan varuskunnassa sijaitsee yleisölle avoinna oleva Rajamuseo, joka esittelee Rajavartiolaitoksen historiaa, Suomen rajojen historiaa ja rajajoukkojen toimintaa sotien aikana.
Imatralla valitaan joka vuosi uusi "Imatran Inkeri" Imatra-päivänä.
Vuosina 1964–1982 Imatralla ajettiin MotoGP-kilpailu Imatranajo. 2000-luvulla on järjestetty muutamana vuonna Muistojen Imatranajo -näytösajotapahtuma.
Vuonna 1986 Imatralla järjestettiin Asuntomessut, joiden teemana oli maatilarakentaminen. Messualue sijaitsee Niskalammella.
Teatteri Imatra, osana Imatran kaupungin kasvatus,-opetus- ja kulttuuritoimea, sijaitsee keskustassa, Kallenkujalla. Teatterissa on 173-paikkainen päänäyttämö ja 60-paikkainen pieni näyttämö. Teatterirakennus sisältää lisäksi kahvila-ravintolan. Viime vuosina teatteri on kasvattanut suosiotaan useilla menestysnäytöksillä; mm. Kruununpuisto-näytelmä (15 000 katsojaa) ja Sound of Music -musikaali (19 000 katsojaa). Teatterin omistuksessa on myös Valtionhotellin puistossa sijaitseva katettu kesäteatteri. Kesäteatterissa on järjestetty myös vuosina 2007, 2008 ja 2009 Hyväri Rock hyväntekeväisyysfestivaali. Lisäksi Imatralla toimii pienempi harrastaja- ja nuorisoteatteri-Teatteri Irti.
Imatran elokuvateatteri, Bio-Vuoksi, sijaitsee Vuoksenniskalla.

Uskonnolliset yhteisöt


Imatralla toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Imatran seurakunta<ref></ref>. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelinen herätysliike jonka kattojärjestöllä Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on paikkakunnalla Vuoksenniskan rukoushuone, jossa järjestetään jumalanpalveluksia. Muita kirkon sisäisiä herätysliikkeitä paikkakunnalla ovat lestadiolaisuus esikoislestadiolaisuus, jolla on Imatralla oma rukoushuone, ja vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Imatran rauhanyhdistys, Viidesläisyys edustaa paikkakunnalla Kansanlähetys, joka järjestää Imatralla myös opiskelijailtoja nimellä Kolme kohtaamista. Lisäksi Imatralla toimii Luther-säätiön jumalanpalvelusyhteisö nimeltä Joosua-yhteisö, joka kokoontuu Teppanalan rukoushuoneella.
Muita kirkkokuntia edustavat Helluntaiherätys lukeutuva Imatran helluntaiseurakunta, johon kuului vuonna 2011 230 jäsentä ja joka toimii Imatran lisäksi Ruokolahden ja Rautjärven alueella, sekä Suomen Adventtikirkko Imatran adventtiseurakunta.

Liikenne


Tiedosto:Vt6 Imatra.JPG
Imatran kautta kulkee Koskenkylä (Loviisa) Kouvolan, Lappeenranta, Imatran ja Joensuun kautta Kajaaniin johtava valtatie 6. Tie on moottoritie Vuoksenniskan kohdalla. Imatralla on Imatran kansainvälinen rajanylityspaikka, joka on myös Mikkelistä alkavan Kantatie 62 päätepiste.
Karjalan rata kulkee Imatran kautta. Imatran rautatieasemalla on sekä matkustaja- että tavaraliikennettä. Imatran tavararatapihalta haarautuu myös Viipurin suuntaan Venäjälle johtava Imatra–Antrea-rata.
Karjalan rata toisen raiteen rakentamisesta välille Luumäki-Imatra odotetaan päätöksiä. Odotettu rakentamisen aloitusajankohta on vuonna 2014.
Lähin lentoasema on Lappeenranta sijaitseva Lappeenrannan lentoasema. Lappeenrannan kentältä lennetään suoria lentoja Riika (airBaltic) sekä Milano ja Düsseldorf. Blue1 aloittaa lennot Kööpenhamina maaliskuussa 2012. Lisäksi kentältä on satunnaisia lentoja Kanariansaaret ja rahtilentoja Venäjä. Imatralla on myös harrasteilmailun ja Rajavartiolaitos käytössä oleva Immolan lentokenttä.

Välimatkoja

Tutustumiskohteita


Kuva:Koskenparras Imatra.JPG
Nähtävyyksiä
Kruununpuisto (Imatra)
Imatran taidemuseo
Imatrankoski
Imatran kaupunginmuseo
Imatran Valtionhotelli
Teatteri Imatra
Kolmen ristin kirkko
Lotta- ja veteraanimuseo
Pyhän Nikolaoksen kirkko (Imatra)
Rajamuseo
Kaupungintalo
Mellonmäki
Imatran Kulttuurikeskus
Imatran kylpylä
Imatran vesivoimalaitos
Imatran vapaa-aikakeskus
Teollisuustyöväen asuntomuseo
Imatrankosken kirkko
Vuoksen Kalastuspuisto
Tainionkosken kirkko
Tainionkosken voimalaitos
Lisätietoa Imatran nähtävyyksistä http://www.gosaimaa.com/tekemiset/ goSaimaa.com-sivustolta.
Tapahtumia
Imatra Big Band Festival
Hyväri -hyväntekeväisyystapahtumat ja Hyväri Rock festivaali
http://www.imatranajo.fi Muistojen Imatranajo
Semiotiikan talvi- ja kesäpäivät
Ugrijuhla
Balettigaala
Imatra-päivä
Rock to the River
Taideviikko
Rajaton rytmi
Vanhan musiikin tapahtuma Vanhassa vara parempi!
Lisätietoa Imatran tapahtumista http://www.gosaimaa.com/tekemiset/tapahtumat/ goSaimaa.com-sivustolta.

Urheilu


Imatralla on monia liikuntapaikkoja niin sisällä kuin ulkona. Mansikkalassa on suurin osa kaupungin urheilupaikoista, kuten vuonna 1966 valmistunut Imatran Uimahalli, joka antaa hyvät mahdollisuudet niin kunto- kuin virkistysuintiinkin. Uimahallin peruskorjaus valmistui elokuussa 2004. Uimahallin yhteydessä sijaitsee Urheilutalo (1986), jossa on 1&nbsp;200 katsojan palloiluhalli, judosali, nyrkkeilysali, painisali, kuntosali, voimistelusali ja 22 pukuhuonetta. Rakennuksessa on myös kahvila, kampaamo ja 10-ratainen yksityinen keilahalli, jonka pihalla on 18-ratainen minigolf. Kompleksia täydentävät laajat pysäköintitilat. Mansikkalassa sijaitsee myös Linnalan Pesäpallostadion, jossa pelaa Imatran Pallo-Veikot. Pesäpallostadion kunnostettiin keväällä 2006. Imatralla on pelattu miesten pesäpallon Itä–Länsi-ottelu vuosina 1979 ja 1989.
Karhumäellä sijaitsee uusi Imatran Jäähalli, jossa pelaa Suomi-sarjan Imatran Ketterä nuoriso-osastoineen. Ukonlinnassa, Imatran Vapaa-aikakeskuksessa, sijaitsee 1951 valmistunut Keskusurheilukenttä, joka kattaa jalkapallokentän, heitto- ja hyppylajien harjoituspaikat, huoltorakennuksen ja suuren katsomon. Kentän ympäristössä on myös lukuisia tenniskenttiä ja jousiammuntarata sekä laaja, valaistu kuntorataverkosto. Keskusurheilukenttää on myös korjattu ja kunnostettu historiansa varrella monia kertoja, viimeksi vuonna 2002, kun juoksuratojen pinnat uusittiin. Vuonna 2007 Imatralle avattiin uusi tekonurmikenttä vanhan Karhumäen hiekkakentän tilalle. Lisäksi Vuoksenniskalla ja Imatrankoskella sijaitsevat suuret urheilukentät joissa Imatran Palloseura ja FC PaSa harjoittelee. Imatrankoskella sijaitsee lisäksi Anna Lahtisen perustama ja johtama Tanssi-Studio Jami, joka järjestää vuosittain kevätnäytöksen kulttuurikeskuksen Karelia-salissa.
Kaupungin uimarannat sijaitsevat Ukonniemessä, Lempeenlietteessä, Hosseinlahdella, Mellonlahdella, Varpasaaressa ja Immalanjärvellä. Immolassa sijaitsee purjelentoon ja muuhun vapaa-ajan ilmailuun tarkoitettu lentokenttä. Liikuntapaikkoja täydentävät lukuisat kuntoradat, koulujen liikuntasalit, urheilukentät ja mahdollisuus kalastaa niin Vuoksella kuin Saimaalla ja lukuisilla pienemmillä lammilla ja järvillä.

Suurimmat työnantajat


# Stora Enson Imatran tehtaat 1923
# Imatran kaupunki 1606
# Ovako Bar Oy Ab 600
# Kaakkois-Suomen rajavartiosto 248
# VR-Yhtiöt 241
# Etelä-Karjalan Osuuskauppa 168
# Tieto Oyj 137
# Imatran kylpylä 112
# Imatran seurakunta 107
# Rämö Oy 85

Ystävyyskaupungit


Kitimat, Kanada
Ludvika, Ruotsi
Salzgitter, Saksa
Szigetvár, Unkari
Tihvinä, Venäjä
Enso, Venäjä
Zvolen, Slovakia

Katso myös


Imatran kaupunginosat
Saimaankaupunki
http://www.goSaimaa.com goSaimaa.com-matkailusivusto

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.imatra.fi/ Imatran kaupungin sivusto
http://www.imatra.ru/ Imatran rus
http://www.goSaimaa.com goSaimaa.com-matkailusivusto

Kirjallisuutta


Romaaneja:
Laila Hirvisaari: ''Kruununpuisto (kirja)'' (2005)
Laila Hirvisaari: ''Myrskyn edellä (kirja)'' (2006)
Laila Hirvisaari: ''Grand Hotel (kirja)'' (2007)
Laila Hirvisaari: ''Vuoksen helmi (kirja)'' (9/2008)
Luokka:Imatra
ar:إيماترا
id:Imatra
be:Горад Іматра
ca:Imatra
da:Imatra
de:Imatra
na:Imatra
et:Imatra linn
en:Imatra
es:Imatra
eo:Imatra
eu:Imatra
fr:Imatra
ko:이마트라
it:Imatra
mrj:Иматра
la:Imatra
lt:Imatra
nl:Imatra
ja:イマトラ
no:Imatra
pl:Imatra
pt:Imatra
ro:Imatra
ru:Иматра
se:Imatra
sr:Иматра
sv:Imatra
vi:Imatra
tr:Imatra
ur:ایماترا
zh:伊馬特拉

Iiri


Iiri (''Gaeilge'') on Irlanti ensimmäinen virallinen kieli. Vuosina 2003–2004 järjestetyn Stádas-kampanjan jälkeen Irlannin hallitus haki sille myös virallisen kielen asemaa Euroopan unionissa, joka sille kesäkuussa 2005 päätettiin antaa vuodesta 2007 alkaen. Iiri on kelttiläinen kieli ja kuuluu kelttikielten niin sanottuun Q-kelttiläiseen tai gaelilaiseen (goidelilaiseen) alaryhmään. Iirin kielen lähimmät sukulaiset ovat Skotlanti Ylämaan Gaelin kieli eli skottigaelin kieli (''Gàidhlig'') sekä Mansaari 1970-luvulla sukupuuttoon kuollut, mutta kielenharrastajien vielä ylläpitämä manksin kieli (engl. ''Manx Gaelic'', omakielinen nimitys ''Gaelg'' tai ''Çhengey-ny-Mairey Vannin''). Kaukaisempaa sukua ovat kymrin kieli (wales) ja Bretagnessa puhuttu bretonin kieli, jotka kuuluvat kelttiläisessä kieliryhmässä toiseen alaryhmään, brittiläisiin kieliin eli P-kelttiläisiin kieliin. Nämä eroavat iiristä ja muista goidelilaisista kielistä niin paljon, että esimerkiksi kymri on iirinpuhujalle tuoreita englantilaisia lainasanoja lukuun ottamatta täysin vieras ja käsittämätön kieli.

Iirin kirjaimisto ja ääntäminen


kuva:Gaeltacht.svg ]]
Iirin omaperäisten sanojen kirjoittamiseen tarvitaan vain seuraavat kirjaimet:
a á b c d e é f g h i í l m n o ó p r s t u ú
Vokaalikirjaimen päällä oleva akuutti aksentti on periaatteessa pituusmerkki; tosin eräiden kirjainyhdistelmien (erityisesti rl, rd, rn, nn, ll) edellä vokaali on aina tai tavallisesti pitkä, ja sanan ensimmäinen vokaali voi murteittain diftongoitua, varsinkin jos sen perässä on jokin pidentävistä konsonanttiryhmistä.
Konsonantit ovat iirissä joko liudentuneita tai liudentumattomia - iirin kieliopissa käytetään yleensä termejä "kapea" (engl. ''slender'', iir. ''caol'') ja "leveä" (engl. ''broad'', iir. ''leathan''). Oikeinkirjoituksessa tämä näytetään niin, että kun konsonantti on kapea, sen vieressä on kapea vokaali (e, i, é, í), kun taas leveä, sen viereen kirjoitetaan leveä vokaali. Jos esimerkiksi kapeaa konsonanttia seuraa tai edeltää pitkä leveä vokaali, sen "suojaksi" tulee oikeinkirjoituksessa asettaa e- tai i-kirjain kavennusmerkiksi.
Sellaiset kirjainyhdistelmät kuin bh, dh, gh ym. ovat sanan alussa seurausta heikennykseksi kutsutusta konsonanttimuutoksesta, jonka aiheuttaa edellä oleva prepositio, artikkeli tai muu kieliopillinen partikkeli. Sanan sisällä ne sitä vastoin pyrkivät sulautumaan edelliseen vokaaliin diftongin muodostaen, esimerkiksi sanassa ''meabhair'' "mieli, järki" äännetään diftongi au tai ou, sanassa ''meidhir'' "riemu, hilpeys" äännetään diftongi ai tai oi. Tällaisia kirjainyhdistelmiä voidaan käyttää myös diftongien merkitsemiseen lainasanoissa, esimerkiksi ''treabhsar'' "housut" (< engl. ''trousers''). Murteet poikkeavat toisistaan kuitenkin melkoisesti näiden sanansisäisten heikentyneiden konsonanttien ääntämisen osalta: esimerkiksi sana ''togha'' "valio" äännetään Connemarassa tau mutta Ulsterissa pikemminkin te:.
Heikennettyjen konsonanttikirjaimien (ch, dh ym.) sijasta iirin vanhassa oikeinkirjoituksessa käytettiin tavallisesti mieluummin pisteytettyjä kirjaimia: esimerkiksi vanhan oikeinkirjoituksen /ċ/ = nykyinen /ch/. Vanha oikeinkirjoitus, joka perustui 1600-luvun klassiseen kirjaiiriin, sisälsi runsaasti mykkiä kirjaimia.
:Vanhalla oikeinkirjoituksella (pisteytetyt kirjaimet muunnettu h:llisiksi kirjaimiksi): ''Is breagh an rud sgíthiste i ndiaidh trí mhíle de mhílte sligheadh a chur tharat, agus caithfear a aidmheáil go rabh Buck ag éirghe fallsa de réir mar bhí a chuid cneadhach ag cneasú, de réir mar bhí na feitheógaí ag líonadh ann, agus an fheóil ag teacht arais air le n-a chuid cnámh a chumhdach.'' (teoksesta ''Scairt an Dúchais'', Niall Ó Dónaillin Ulsterin-murteelle tehty käännös Jack Londonin klassikosta ''The Call of the Wild'', suom. ''Erämaan kutsu'') http://www.smo.uhi.ac.uk/gaeilge/corpus/Domhnaill/scairt/caibidil6.html lähde
:Nykyisellä (Ulsterin murretta nykyisen oikeinkirjoituksen yleisperiaatteita noudattaen): ''Is breá an rud scíste i ndiaidh trí mhíle de mhílte slíodh a chur tharat, agus caithfear a aidmheáil go rabh Buck ag éirí falsa de réir mar a bhí a chuid cneadhach ag cneasú, de réir mar a bhí na feitheogaí ag líonadh ann, agus an fheoil ag teacht ar ais air lena chuid cnámh a chumhdach.''
:Nykyisellä standardikielellä (Ulsterin murteen muoto-opilliset ja sanastolliset erikoisuudet poistettu): ''Is breá an rud scíth i ndiaidh trí mhíle de mhílte slí a chur tharat, agus caithfear a admháil go raibh Buck ag éirí falsa de réir mar a bhí a chuid cneácha ag cneasú, de réir mar a bhí na féitheoga ag líonadh ann, agus an fheoil ag teacht ar ais air lena chuid cnámh a chumhdach.''
:Jack Londonin englanninkielinen originaali: ''A rest comes very good after one has traveled three thousand miles, and it must be confessed that Buck waxed lazy as his wounds healed, his muscles swelled out, and the flesh came back to cover his bones.''http://sunsite.berkeley.edu/London/Writings/CallOfTheWild/chapter6.html lähde
Vanha oikeinkirjoitus jäi käytöstä hieman toisen maailmansodan jälkeen. Siitä saakka kun Irlanti sai itsenäisyyden vapaavaltioksi kutsuttuna dominiona 1920-luvun alussa, käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä olisi paras tapa yksinkertaistaa oikeinkirjoituksen monia mutkia. Kun asiaa pohtimaan nimitetyt komiteat eivät päässeet tuloksiin, ''Rannóg an Aistriúcháin''in (Irlannin valtion iirinkielisistä käännöksistä vastanneen viraston) toiminnanjohtaja julkaisi lopulta oman standardinsa 1940-luvun lopussa. Se säilytti periaatteessa oikeinkirjoituksen yleiset periaatteet, mutta lyhensi sanat siedettävään muotoon.
Tuoreiden englantilaisten lainasanojen kirjoittamiseen tarvitaan myös sellaisia kirjaimia kuin j, v, x tai z: ''veain'' "pakettiauto", ''jab'' "työpaikka", ''jaingléir'' "sunnuntaikalastaja", ''joltaeir'' "helppoheikki, (vaunuilla kulkeva) markkinakauppias, ''xileafón'' "ksylofoni", ''zú'' "eläintarha". Kirjain k on iirissä tarpeeton, koska c äännetään aina k:na (paitsi jos sitä seuraa h, jolloin se äännetään kuten saksan ach- tai ich-äänne).
Paino on iirissä yleensä ensimmäisellä tavulla lukuun ottamatta eräitä englantilaisia lainasanoja sekä joukkoa tärkeitä paikka- ja aika-adverbeja, joita kaikkia painotetaan toiselta tavulta: ''inniu'' "tänään", ''inné'' "eilen", ''aréir'' "viime yönä", ''amárach'' "huomenna" ym. Munsterin murteessa kuitenkin pitkät vokaalit yleensä vetävät painon puoleensa, vaikkeivät olisikaan ensimmäisellä tavulla.

Ketkä iiriä puhuvat


Kuva:Cainteoirí Gaeilge - Irish Speakers.svg
Iiriä puhuu äidinkielenään vähintään 30&nbsp;000 ihmistä. Tähän lukuun kuuluvat kuitenkin vain iirinkielisellä maaseudulla, ns. Gaeltacht-alueilla, syntyneet tai asuvat henkilöt. Kaupungeissa harjoitetaan usein laajaakin iirinkielistä kulttuuritoimintaa, ja monet englantia äidinkielenään puhuvat vanhemmat kasvattavat lapsensa kulttuurinationalistisista syistä iiriksi. Tämän takia iirinpuhujien määrä saatetaan "realismin" nimissä arvioida alakanttiin. Hyvä ja sujuva iirintaito lienee 5–10 prosentilla irlantilaisista, mutta kaksi kolmasosaa väestöstä ainakin ymmärtää kieltä, ja siihen suhtaudutaan pikemminkin passiivisen rohkaisevasti kuin vihamielisesti.

Iirin sukukielet


Skottigaelin ja iirin sukulaisuus on ilmeinen kieliä osaamattomallekin, jos hänelle näytetään sama teksti molemmilla kielillä kirjoitettuna: molemmat kielet perustuvat oikeinkirjoituksensa osalta klassiseen uusiiriin, vaikka ovatkin kehittyneet omiin suuntiinsa. Sukulaisuus on selvä esimerkiksi sellaisesta arkipäivän ilmauksesta kuin "mitä kuuluu?" joka on iirin eteläisellä murteella ''conas tá tú?'', läntisellä murteella ''cén chaoi a bhfuil tú?'', pohjoisella murteella ''cad é mar tá tú?'' ja skottigaeliksi ''ciamar a tha thu?''. Skottigaelin erottaa iiristä ennen muuta siitä, että se käyttää vokaalimerkkien päällä yleensä gravis-aksenttia - ''à, è, ù'', iiri yksinomaan akuuttia - ''á, é, ú''. Sitä vastoin manksi, joka on lähempänä skottigaelia kuin iiriä, eroaa kirjallisessa muodossaan selvästi molemmista, koska se on menettänyt kokonaan yhteytensä iirin oikeinkirjoitusperinteeseen ja näyttää (syystäkin) englantilaisen korvakuulolta kirjoittamalta: iirin sanoja ''Éireannach'' "irlantilainen", ''Albanach'' "skotlantilainen", ''pósadh'' "avioliitto", ''deireadh an tsamhraidh'' "kesän loppu" vastaavat manksissa ''Yernagh'', ''Albinagh'', ''poosey'', ''jerrey yn touree''.
Brittiläiset kielet korni, kymri ja bretoni ovat kaukaisempia sukulaisia. Niistäkin kyllä löytyy runsaasti tuttuja sanoja sille, joka osaa etsiä: niinpä kymrin ''pen'' "pää" on samaa juurta kuin iirin ''ceann'', ja kymrin ''gwasg'', "kirjapaino", sama kuin iirin pusertamista tai puristamista tarkoittava verbi ''fáisc''.

Iirin historia


Iirin kielen kirjallinen historia ulottuu kolmentoista vuosisadan taakse. Iiri on niin vanha sivistyskieli, että "nykyiirin" katsotaan alkavan jo 1100-luvulta. Klassisen uusiirin kausi kesti 1600-luvulle, jolloin englantilaiset murskasivat iirin kieltä puhuneen vanhan ylimystön ja korvasivat sen englantia puhuvilla siirtolaisilla. Klassisen uusiirin kaudella kieli oli hyvin ankarasti standardoitu, ja sitä käytettiin ensi sijassa hienostuneisiin hovirunoihin. 1600-luvun jälkeen iirin kirjallinen käyttö lakkasi miltei kokonaan, ja kun kulttuurinationalismi elvytti kielen 1800-luvun lopussa, murteiden taistelu viivytti standardisointia. Vielä meidän päivinämme erityisesti Ulsterin murteiden ja eteläisempien kielimuotojen väliset erot aiheuttavat horjuntaa kirjakielen normissa.

Iiri nykyään


Kuva:Logogalwayco.png
kuva:Na Ceithre Cúirteanna.jpgissa.]]
Iirin asema irlantilaisessa yhteiskunnassa on sikäli erikoinen, että se on vähemmistökieli, mutta samalla maan ensimmäinen kansalliskieli. Se on myös pakollinen oppiaine Irlannin kouluissa. Vielä 1800-luvun alussa irlantilaisten enemmistö puhui iiriä äidinkielenään, mutta suuri nälänhätä, joka iski pahimmin köyhiin iirinkielisiin, ja sen lietsoma massamittainen muutto Yhdysvaltoihin ja muihin englanninkielisen maailman maihin muutti tilanteen täysin.
Irlannin liityttyä Euroopan yhteisöön irlantilaiset eivät vaatineet iirille virallisen kielen asemaa. Sen sijaan iiri sai omalaatuisen puolivirallisen aseman, joka vastasi käytännössä sen pitkälti vain seremonialliseksi jäänyttä käyttöä Irlannin valtiossa. 2000-luvun alussa tilanne kuitenkin muuttui, pitkälti iirinkielisyysministeri Brian Ó Cuívin ansiosta: parlamentti vahvisti uuden kielilain, joka vahvisti iirin virallisen aseman uudestaan. Tätä seurasi ns. ''Stádas''-kampanja, jonka tuloksena Irlanti haki vuonna 2004 iirille virallista asemaa EU:ssa. 13. kesäkuuta 2005 Euroopan unionin ulkoministerit päättivät myöntää iirille tasa-arvoisen virallisen aseman yhtenä unionin kielistä, ts. saman aseman, joka on esimerkiksi suomen kielellä.
Iirin asema irlantilaisessa yhteiskunnassa on vähintään Irlannin itsenäistymisestä saakka ollut sikäli erikoinen, että sitä puhuvat syntyperäisten maaseudun iirinpuhujien lisäksi Gaeilgeoirit eli kielen harrastajat, jotka ovat opetelleet iiriä kulttuurinationalistisista vaikuttimista.
Iirin kielen opetusta on tarjolla mm. Helsinki ja Uppsalan yliopistoissa.

Iiri Pohjois-Irlannissa


Pohjois-Irlannissa iiri ei oikeastaan ole ollut puhuttu kansankieli sitten 1900-luvun alun, vaikkakin kielen harrastajat ja tutkijat ovat dokumentoineet alueen murteet melko hyvin. Silloin kun Ulsterin maakunnan itä- ja eteläosat olivat yhä iirinkielisiä, siellä syntyi merkittävää kirjallisuutta ja runoutta, joka säilyttää tietoa sikäläisten murteiden sanastosta ja muista piirteistä.
Kun iiriä alettiin elvyttää kulttuurikieleksi, Pohjois-Irlannin protestantit olivat aktiivisesti mukana. Sen jälkeen iirinkielisyystyö pohjoisessa ajautui kuitenkin katolisten nationalistien käsiin. Kun 1920-luvulla kävi selväksi, että Irlantia ei aivan heti jälleenyhdistettäisi, pohjoisen iirinkielisyystyö eriytyi järjestöllisesti muusta Irlannista, kun perustettiin ''Comhaltas Uladh'', Ulsterin toverikunta, iirinkielisyystyöstä koko Irlannin alueella vastaavan ''Conradh na Gaeilge''n varsin autonomiseksi alajärjestöksi. Järjestön toiminnalle löi leimansa pastori Lorcán Ó Muirín persoona. Hän oli murreseparatisti, joka pyrki edistämään Ulsterin oman murteen asiaa eteläisten standardisointiyritysten kustannuksella.
Iirinkielisten yksittäisten fraasien (esim. puolueen nimi ''Sinn Féin'') käyttäminen isänmaallisuuden korostamiseen kieltä osaamatta on tapa, jota IRA on omalta osaltaan ylläpitänyt, ja tämä on ollut omiaan luomaan iirille terroristista ja katolista mainetta Pohjois-Irlannissa. Suuri osa protestanteista on suhtautunut kieleen siksi epäluuloisesti ja vihamielisesti. Toisaalta yksittäisistä iiriä osaavista pohjoisen protestanteista ja unionisteista, kuten Belfast News Letterin toimittaja Ian Malcolmista, on tullut sitäkin kuuluisampia.

Iirin nykykirjallisuus

Vanhempi iirinkielinen kirjallisuus


Iiriä on käytetty kirjalliseen ilmaisuun jo yli vuosituhannen ajan. Iirinkielinen kirjallisuus sai alkunsa 700-luvulla munkkiluostareissa ja oli aluksi hyvin hengellispainotteista. Koska irlantilaiset munkit suhtautuivat suvaitsevaisesti pakanalliseen tarustoon, muinaiset sankaritarinat jäivät kuitenkin elämään sekä kansanperinteeseen että kirjallisuuteen ja runouteen.
Pimeinä vuosisatoina, 1600-luvulta 1900-luvulle, kun iiri oli yksinomaan puhuttu kieli, sitä käyttivät ensisijaisesti kansanrunoilijat ja lauluntekijät. Monien runoilijoiden, kuten Dáibhí Ó Bruadairin, Aogán Ó Rathaillen, Piaras Feiritéarin ja Anthony Rafteryn, elämäntyö säilyi kuitenkin jälkipolville ja innoitti uusia kirjailijasukupolvia.

Nykykirjallisuuden synty ja kehitys


Moderni iirinkielinen kirjallisuus sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun kulttuurinationalistit ryhtyivät elvyttämään iiriä sivistyskieleksi. Aluksi tärkein kirjallisuudenlaji olivat syntyperäisten iirinpuhujien omaelämäkerrat, joista haettiin ennen muuta oppimateriaalia ja tyylillisiä esikuvia. Modernistinen kirjallisuus syntyi vasta myöhemmin ja joutui ponnistelemaan vastatuulessa, koska ankaran katolisen Irlannin ilmapiiri ei aina ollut taiteiden vapaudelle kovin suosiollinen. Siinä missä James Joycen kaltaiset kiistanalaiset englanninkieliset kirjailijat saattoivat paeta Irlannin nuivia oloja muihin anglosaksisiin maihin, iirinkieliset joutuivat sensuroimaan omia teoksiaan tai turhautumaan An Gúm -kustantamon suurten iirintämisprojektien rivikääntäjinä.
Iirinkielisten kirjailijoiden saavutukset eivät kuitenkaan ole tyystin merkityksettömiä. Sellaiset kirjailijat kuin Seosamh Mac Grianna, Máirtín Ó Cadhain ja Caitlín Maude olivat täysin aikansa hermolla niin ajatusmaailmansa kuin käyttämiensä kirjallisten keinojen osalta, mutta samalla lujasti kiinni perinteisessä iirinkielisessä kulttuurissa. Tällä hetkellä merkittävimmät iirinkieliset kirjailijat ovat romaanikirjailija Pádraic Breathnach, novellisti Pádraig Ó Cíobháin ja lyyrikot Cathal Ó Searcaigh, Biddy Jenkinson ja Máire Mhac an tSaoi. Tärkeimmät kirjallisuuden lajit ovat novelli ja lyriikka. Romaanin alalla iirinkielinen kirjallisuus ei ole kunnostautunut yhtä lailla.

Viihdekirjallisuus


Omaperäistä iirinkielistä viihdekirjallisuuttakin on olemassa jonkin verran: takavuosikymmeninä kuuluisuutta saavutti Cathal Ó Sándairin James Bond -hahmo Reics Carló, ja 1980-luvun alussa kuollut Annraoi Ó Liatháin kunnostautui umpikierosti stereotyypit nurin niskoin kääntävällä, parodisella agenttijännärillään ''Nead na gCreabhar''.
Selvästi viihdekirjailijan luonteinen on myös Maidhc Dainín Ó Sé, jonka väkivaltaisissa, seksuaalisissa B-elokuvan tyylisissä jännäreissä esiintyy usein häiritsevää ja rasistista englantilaisvastaisuutta. Hän on kuitenkin kirjoittanut myös merkittäviä omaelämäkerrallisia teoksia Amerikan-siirtolaisen vuosiltaan sekä sympaattisen maaseuturakkaustarinan ''Tae le Tae''. Toinen siirtolaisuuden jälkeen juurilleen palannut iirinkielinen nykykirjailija on Colm Ó Ceallaigh, jonka menestys tuli hapuilevien varhaisyritelmien jälkeen teoksella ''Brídín an Dilleachta''. Tämä on mukaansatempaava seikkailuromaani irlantilaisen orpotytön varttumisesta villin lännen vuosien Amerikassa.

Iiri kielenä


Huolimatta latinan, normandianranskan, muinaisnorjan sekä tietenkin englannin vaikutuksesta iiri on säilyttänyt kelttikielille tyypilliset erikoispiirteet, kuten kaksi olla-verbiä ja sananalkuiset konsonanttimuutokset. Iirinkielisillä verbeillä ei ole infinitiivejä, vaan niiden virkaa toimittaa verbaalisubstantiivi, joka on kuitenkin johdettu, usein epäsäännöllinen muoto, eikä sitä voida pitää verbin perusmuotona. Suomalaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista, että iiriksikään ei sanota "minä omistan", vaan "minulla on". Sanajärjestys lauseessa on VSO, siis verbi tulee ensin.
Verbien aikamuotoja ovat preesens (''labhraíonn'' "puhuu", ''glanann'' "puhdistaa, siivoaa"), preteriti eli yleinen menneen ajan muoto (''labhair'' puhui, ''ghlan'' "puhdisti, siivosi"), imperfekti eli toistuvan tai tavanomaisen menneen ajan muoto (''labhraíodh'' "tapasi puhua", ''ghlanadh'' "tapasi siivota") ja futuuri eli tuleva aika (''labhróidh'' "puhuu, tulee puhumaan", ''glanfaidh'' "siivoaa, tulee siivoamaan"). Erityinen konditionaalimuoto voi viitata sekä nykyhetkeen että menneisyyteen (''labhródh'' "puhuisi, olisi puhunut", ''ghlanfadh'' "siivoaisi, olisi siivonnut").
Verbeillä on jonkin verran persoonapäätteitä, mutta yleisesti ottaen ne ovat häviämässä kielestä: esimerkiksi "puhdistaisin, siivoaisin" voi olla ''ghlanfainn'', mutta puhekielessä muoto ''ghlanfadh mé'' (''mé'' = "minä") on täysin käypä, eikä sitä voi pitää virheellisenä.
Substantiivit taipuvat sijassa (nominatiivi, genetiivi ja vokatiivi; datiivista on jäljellä jäänteitä) ja luvussa (yksikkö ja monikko). Päätteitä tärkeämpiä ovat kuitenkin sananalkuiset konsonanttimuutokset: ''fear'' "mies", ''ag an bhfear'' "miehellä". Mielenkiintoinen muoto on erityinen puhuttelumuoto eli vokatiivi, jota edeltää konsonanttimuutoksen, ns. lenition, aiheuttava partikkeli ''a'': ''Gael'' "gaelilainen, irlantilainen keltti", ''Gaeil'' "gaelilaiset", ''a Ghaela!'' "(kuulkaa, oi) gaelilaiset!"
Adjektiivit seuraavat pääsanaansa ja noudattavat jossain määrin sen alkumuutoksiakin: ''an fear mór'' "suuri mies", ''éacht an fhir mhóir'' "suuren miehen saavutus". Adjektiivien vertailumuodot ovat iirissä vaikeita, koska komparatiivilla ja superlatiivilla on yksi ainoa muoto, ja lauseyhteydestä on pääteltävä, kummasta on kyse: ''an fear mór'' "suuri mies" ''fear is mó ná é" ''häntä suurempi mies'' "an fear is mó'' "suurin mies".
Iiri käyttää mielellään substantiivipohjaisia rakenteita sekä verbien että adjektiivien kiertämiseen: ''dá mbeadh sé gan titim'' "jollei hän olisi pudonnut" (sananmukaisesti "jos hän olisi ollut ilman putoamista"), ''tá na cúrsaí ag dul chun donais'' "asiat ovat tulossa huonommiksi" (sananmukaisesti "asiat ovat menossa huonoutta kohti"). Iiriä onkin kutsuttu substantiivikeskeiseksi kieleksi.

Aiheesta muualla


:ga: Iirinkielinen Wikipedia
http://www.cnag.ie Conradh na Gaeilge, iirin kielen elvytysjärjestö (myös englantia)
http://www.gaelport.com Gaelport - iirin kieltä koskevien uutisten portaali (myös englantia)
http://www.oideas-gael.com Oideas Gael - iirin kielen kesäkoulu Donegalissa (myös englantia)
http://www.ionad.org Ionad Buail Isteach, iirinkielinen kahvila ja "pistäytymispaikka" Temple Barin alueella Dublinissa (iirin kursseista tietoja englanniksi)
http://www.litriocht.com Litríocht.com, syntyperäisten iirinpuhujien ylläpitämä iirinkielinen nettikirjakauppa (myös englantia)
http://www.cic.ie Cló Iar-Chonnachta, iirinkielinen kirja- ja musiikkikustantamo (myös englantia)
http://www.nuacht.com Lá - Belfastissa ilmestyvä iirinkielinen päivälehti (kokonaan iirinkielinen linkki)
http://www.beo.ie Beo, kuukausittain ilmestyvä nettilehti (kokonaan iirinkielinen linkki)
http://www.fainne.org An Fáinne Órga - iirinkielinen "webring" (kokonaan iirinkielinen linkki)
http://www.gaeilge.ie Gaeilge.ie (myös englantia)
Luokka:Iirin kieli
af:Iers-Gaelies
ang:Īrisc sprǣc
ar:لغة أيرلندية
an:Idioma irlandés
frp:Gaèlico irlandês
ast:Irlandés
az:İrland dili
id:Bahasa Irlandia
bn:আইরিশ ভাষা
be:Ірландская мова
be-x-old:Ірляндзкая мова
bar:Irische Sproch
bs:Irski jezik
br:Iwerzhoneg
bg:Ирландски език
ca:Gaèlic irlandès
cv:Ирланд чĕлхи
cs:Irština
cy:Gwyddeleg
da:Irsk (sprog)
de:Irische Sprache
dsb:Iršćina
et:Iiri keel
el:Ιρλανδική γλώσσα
en:Irish language
es:Idioma irlandés
eo:Irlanda lingvo
eu:Irlandako gaelera
fa:زبان ایرلندی
fo:Írskt mál
fr:Irlandais
fy:Iersk
fur:Lenghe irlandese
ga:An Ghaeilge
gv:Yernish
gd:Gàidhlig na h-Èireann
gl:Lingua irlandesa
xal:Гәәлгүдин келн
ko:아일랜드어
hy:Իռլանդերեն
hi:आयरिश भाषा
hsb:Iršćina
hr:Irski jezik
io:Gaelana linguo
ilo:Pagsasao nga Irlandés
ia:Lingua irlandese
os:Ирландиаг æвзаг
is:Írska
it:Lingua irlandese
he:אירית
ka:ირლანდიური ენა
kw:Wordhonek
kv:Ирландса кыв
ku:Zimanê îrlandî
la:Lingua Hibernica
lv:Īru valoda
lt:Airių kalba
lij:Lengoa irlandeize
li:Iers
lmo:Lengua irlandesa
hu:Ír nyelv
mk:Ирски јазик
mr:आयरिश भाषा
xmf:ირლანდიური ნინა
arz:ايرلاندى
cdo:Ái-ī-làng-ngṳ̄
koi:Ир кыв
nl:Iers
nds-nl:Iers
ja:アイルランド語
ce:Irlandhoyn mott
no:Irsk
nn:Irsk
nrm:Irlandais
oc:Irlandés
pag:Salitan Irish
pnb:آئرش
pms:Lenga irlandèisa
pl:Język irlandzki
pt:Língua irlandesa
ro:Limba irlandeză
rm:Lingua irlandaisa
qu:Ilanda simi
ru:Ирландский язык
se:Iirragiella
sc:Gaelicu Irlandiesu
sco:Erse leid
sq:Gjuha irlandeze
simple:Irish language
sk:Írčina
sl:Irska gelščina
szl:Irlandzko godka
ckb:زمانی ئیری
sr:Ирски језик
sh:Irski jezik
sv:Iriska
tl:Wikang Irlandes
ta:ஐரிய மொழி
kab:Tirlandit
tt:Ирланд теле
vi:Tiếng Ireland
tg:Забони ирландӣ
tpi:Tok Aialan
tr:İrlandaca
uk:Ірландська мова
ug:ئرېلاندىيە تىلى
vec:Łéngua irlandexe
vep:Irlandijan kel'
fiu-vro:Iiri kiil
yi:איריש
yo:Irishi
diq:İrlandki
zh:愛爾蘭語

Intel


Intel on Yhdysvallat monikansallinen teknologiayhtiö ja maailman suurin puolijohdevalmistaja, joka tunnetaan parhaiten mikroprosessorivalmistuksestaan. Intel kehitti suoritin x86-käskykannan ja on maailman suurin näiden IA-32-käskykantaisten suorittimien valmistaja. Intel valmistaa myös verkkotuotteita, piirisarjoja ja muita komponentteja. Intelin pahin kilpailija on historiallisesti ollut AMD, jonka kanssa Intel on kamppaillut PC-suorittimien markkinoista. Viime vuosina Intelille on muodostunut useita kilpailijoita mobiililaitteiden yleistyttyä ja kilpailijoiden kehittämien uusien suoritinteknologioiden muodossa, näitä kilpailijoita ovat muiden muassa Samsung, Qualcomm ja STMicroelectronics.

Historia


Tiedosto:Intelheadquarters.jpg
Intelin perustivat vuonna 1968 Gordon Moore ja Robert Noyce. Neljäs työntekijä oli Andrew Grove, joka johti yhtiötä pitkälle 1990-luvulle. Yhtiön osakkeiden kokonaisarvo oli heinäkuussa 2006 noin 100 miljardia dollaria.
Vuonna 1991 Intel ryhtyi käyttämään 200 millimetrin piikiekkoja.
Vuonna 1999 Intel ryhtyi käyttämään tuotannossa 300 millimetrin piikiekkoja.
Vuoden 2007 kolmannella neljänneksellä Intel osti Havok nimisen ohjelmistoyhtiön.
Vuoden 2008 toukokuussa Intel ilmoitti siirtyvänsä käyttämään 450 millimetrin piikiekkoja. 450 millimetrin piikiekkoja ryhdyttäneen käyttämään viimeistään vuonna 2012.
Intel haastoi NVIDIAn oikeuteen vuoden 2009 helmikuussa prosessoreitaan tukevien piirisarjojen lisenssiin liittyvien erimielisyyksien vuoksi.
Vuoden 2009 maaliskuussa NVIDIA jätti Intelistä vastakanteen.
Vuoden 2009 toukokuussa Intel osti 4&nbsp;% ASM Internationalin osakkeista.
13. toukokuuta 2009 Euroopan unioni langetti Intelille ennätykselliset 1,06 miljardin euron sakot. KilpailuKomissaari (Euroopan komissio) Neelie Kroesin mukaan yritys oli syyllistynyt yli viiden vuoden ajan Kilpailupolitiikka#Kilpailupolitiikka EU:ssa, joista oli koitunut harmia sekä kuluttajille että kilpailijoille, joista merkittävimpänä AMD. Kroes kertoi Intelin maksaneen toimittajille AMD:n siruilla varustettujen kokoonpanojen lanseerausten viivyttämisestä tai perumisesta, sekä maksoi laittomia piilotukia omille asiakkailleen. Intelin toimitusjohtaja Paul Otellini kertoi yrityksen valittavan tuomiosta.
Computex 2009 messuilla Intel ilmoitti toimittaneensa miljardi emolevyä.
Vuoden 2009 kesäkuussa Intel osti VxWorks-käyttöjärjestelmän kehittäneen Wind River Systemsin 884 miljoonan dollarin hintaan.

Osuus suoritinmarkkinoilla


Intelin osuus prosessorimarkkinoilla oli vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä 81,8 prosenttia. Intel kasvatti osuuttaan prosessorimarkkinoista vuoden 2007 viimeiseen neljännekseen verrattuna 3,4 prosenttia. Vuositasolla kasvua oli 1,6 prosenttia. Vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä Intelin osuus prosessorimarkkinoista laski 79,1 prosenttiin.

Logoja


Intelin vanhoja ja uusia logoja.
<gallery>
Kuva:Intelin logo (1968).svg|Intelin alkuperäinen logo, käytössä 1968–2005.
Kuva:Intel Inside -logo.svg|Intel Inside -slogan vuosilta 1990–2005.
Kuva:Intel Leap ahead -slogan.svg|Uusi logo ja 'Leap ahead' -slogan vuodesta 2006.
</gallery>

Intelin valmistamia suorittimia


Ei-x86-suorittimet


Intel 4004
Intel 4040
Intel 8008
Intel 8051
Intel 8080
Intel 8085
Intel iAPX 432
Intel 80960
Intel 80860
Intel Itanium
Intel Itanium 2
Intel XScale

x86-suorittimet


Intel 8086/Intel 8088
Intel 80186/Intel 80188
Intel 80286
Intel 80386
Intel i486
Intel Atom
Intel Pentium
Intel Pentium Pro
Intel Pentium II
Intel Pentium III
Intel Celeron
Intel Pentium 4/Intel Pentium D
Intel Pentium M
Intel Core Duo
Intel Core 2
Intel Xeon
Intel Core i7
Intel Core i5
Intel Core i3
Intel on ollut siirtymässä 64-bittiseen arkkitehtuuriin Intel Itanium -suorittimen ja IA-64-käskykannan myötä.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.intel.com/ Intelin virallinen sivusto
Luokka:Intel
Luokka:Tietotekniikkayhtiöt
Luokka:Pörssiyhtiöt
af:Intel
ar:إنتل
az:Intel
id:Intel Corporation
ms:Intel Corporation
bn:ইন্টেল কর্পোরেশন
be:Intel
bs:Intel
bg:Интел
ca:Intel
cs:Intel
da:Intel
de:Intel
et:Intel
el:Intel Corporation
en:Intel
es:Intel Corporation
eo:Intel
fa:اینتل
fr:Intel
ga:Intel
gl:Intel Corporation
gu:ઇન્ટેલ કોર્પોરેશન
ko:인텔
hy:Ինտել
hi:इंटेल
hr:Intel
is:Intel Corporation
it:Intel
he:אינטל
kn:ಇಂಟೆಲ್ ಕಾರ್ಪೊರೇಶನ್
ka:Intel
kk:Intel
ky:Intel
lv:Intel Corporation
lt:Intel Corporation
hu:Intel
mk:Интел
ml:ഇന്റൽ കോർപ്പറേഷൻ
mr:इंटेल कॉर्पोरेशन
nl:Intel
ja:インテル
no:Intel
uz:Intel
pl:Intel
pnt:Intel
pt:Intel Corporation
kaa:Intel
ro:Intel
ru:Intel
sq:Intel Corporation
si:ඉන්ටෙල්
simple:Intel
sk:Intel
sl:Intel
ckb:ئینتێل
sr:Интел
sh:Intel
sv:Intel
ta:இன்டெல்
te:ఇంటెల్ సంస్థ
th:อินเทล
vi:Intel
tr:Intel
uk:Intel Corporation
zh-yue:英特爾
zh:英特尔

IBM


International Business Machines (lyhennettynä IBM) on teknologiayritys, joka on tunnettu suurtietokoneiden ja raskaiden palvelin valmistajana ja alkuperäisen IBM PC -arkkitehtuurin kehittäjänä. 2000-luvulla IBM on vähitellen luopunut kokonaan kuluttajatietokoneiden, lähiverkkolaitteiden ja kiintolevyjen valmistuksesta. Yhtiön liikevaihto muodostuu nykyään IT- ja liiketoimintakonsultoinnista, palvelinliiketoiminnasta, sekä ohjelmistoista.
IBM:n brändiarvo on vuoden 2009 tasolla 60 miljardia dollaria, jolla se on maailman toiseksi arvokkain tuotemerkki Coca-Colan jälkeen, ennen Microsoftia.
Tiedosto:IBM Selectric typewriter.jpg

Historia


IBM:n edeltäjä oli ''Tabulating Machine Company'', jonka Herman Hollerith perusti vuonna 1896 Endocittissa New York (osavaltio). Vuonna 1911 sen nimeksi tuli ''Computing Tabulating Recording Corporation'' (CTR), ja nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1924.
Alkuvaiheessaan yhtiö valmisti etenkin mekaanisia reikäkorttikoneita, mutta myös vaaka sekä kirjoituskone- ja laskukoneita. 1950-luvulla IBM:n tuoteryhmä laajeni tietokoneisiin, mistä lähtien IBM on ollut suurimpia Tietotekniikka yrityksiä maailmassa. Suomi IBM on toiminut vuodesta 1936 lähtien. IBM:n Suomen pääkonttori sijaitsee Helsingin Munkkiniemessä.
Historiallisesti merkittäviä IBM:n koneita ovat ensimmäinen Massatuotanto tietokone IBM 650, suurtietokone IBM S/360 sekä IBM PC. Suurin osa nykyisistä pöytätietokoneista on IBM-yhteensopivia, ja IBM PC:stä ja sen Klooni (tietokone) on tullut alan teollisuusstandardi.
2004 IBM myi Kannettava tietokone tuotannon kiinalaiselle Lenovolle. IBM:n PC-pöytäkoneiden viimeinen mallisto IBM Aptiva oli lopetettu jo aiemmin. Kaupan toteutumisen edellytyksenä oli Lenovon pääkonttorin asettuminen New Yorkin osavaltioon ja Yhdysvallat turvallisuus- ja kilpailuviranomaisten hyväksyntä. Vuonna 2005 Lenovo aloitti toimintansa Pohjois-Amerikka ja Eurooppa. Kaupan yhteydessä ThinkPad-tuotemerkki ja sen käyttöoikeus siirtyivät Lenovolle vuoteen 2010 saakka.
2007 IBM myi vaiheittain enemmistöosakkuuden tulostusjärjestelmäyksiköstään toimistolaite- ja tallennusmediavalmistaja Ricohille ja ryhtyi vähemmistöosakkaaksi (49 prosenttia) perustetussa yhtiössä nimeltä ''InfoPrint Solutions Company''. Yritysjärjestelyssä on säädetty, että vuoteen 2010 mennessä Ricoh ostaa IBM:n osuuden kokonaisuudessaan, ja InfoPrint Solutions Companystä tulee täydellisesti Ricohin omistama tytäryhtiö.
IBM:n New Yorkin osavaltiossa (Yorktown Heights) sijaitsevan ja Thomas J. Watsonin mukaan nimetyn tutkimuskeskuksen päärakennuksen on piirtänyt Eero Saarinen.

Tuotteet


Palvelimet


IBM:n palvelinperheet:
IBM BladeCenter – Korttipalvelimet ("bladet")
IBM System x – Intel- ja AMD-palvelimet (ennen NetServer, NetVista)
IBM Power Systems – Keskiraskaat integroidut palvelimet (ennen AS/400) ja Unix-palvelimet (AIX
zSeries – Mainframe-suurkoneet (z/OS, z/VM)

Muut laitteistot


IBM System Storage – Tallennusjärjestelmät

Ohjelmistoratkaisut


Liiketoiminnan analytiikkaan liittyvät ratkaisut (muun muassa Cognos)
Tietoturvaratkaisut (identiteetinhallinta, auktorisointi ja web-tietoturva)
Information Management (DB2-tietokanta- ja sisällönhallintaratkaisut)
Lotus (työryhmä-, sähköposti-, portaali- ja pikaviestintäratkaisut)
Rational (sovelluskehitys-, testaus- ja mallinnustuotteet)
Tivoli (järjestelmähallinta, kiinteistöjen ja omaisuudenhallinta sekä päätelaitehallintaratkaisut)
WebSphere (liiketoimintaprosessien hallinta, middleware-, web-sovelluspalvelin- ja sanomanvälitystuotteet)

Muita, jo lakkautettuja ohjelmistoja


OS/2
CICS-transaktiohallintajärjestelmä
Product Lifecycle Management -tuotteet, elinkaarihallinta (Tietokoneavusteinen suunnittelu ja Tietokoneavusteinen valmistus)

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.ibm.com/ibm/fi/ Numerotietoa yrityksestä
http://www-03.ibm.com/press/us/en/background.wss IBM:n yritysesittely
Jatkuvasti muuttuvaa tietoa kuten pörssikurssi ja viimeisimmät tiedotteet ja uutiset:
http://finance.yahoo.com/q?s=ibm
Luokka:IBM
Luokka:Tietotekniikkayhtiöt
Luokka:Pörssiyhtiöt
af:IBM
ar:آي‌ بي‌ إم
ast:IBM
az:IBM
id:IBM
ms:IBM
bn:আইবিএম
zh-min-nan:IBM
be-x-old:IBM
bs:IBM
bg:IBM
ca:IBM
cs:IBM
da:IBM
de:IBM
et:IBM
el:IBM
en:IBM
es:IBM
eo:IBM
eu:IBM
fa:آی‌بی‌ام
fr:International Business Machines
ga:International Business Machines
gl:IBM
ko:IBM
hi:अंतरराष्ट्रीय व्यापार मशीन निगम
hr:IBM
is:IBM
it:IBM
he:IBM
ka:IBM
kk:IBM
ku:IBM
la:IBM
lv:IBM
lb:IBM
lt:IBM
hu:IBM
mk:ИБМ
ml:ഐ.ബി.എം.
mr:आय.बी.एम.
nl:IBM
ja:IBM
no:International Business Machines
nn:IBM
or:ଆଇ.ବି.ଏମ.
uz:IBM
pa:ਆਈ:ਬੀ:ਏਮ:
pms:IBM
pl:IBM
pt:IBM
kaa:IBM
ro:IBM
ru:IBM
sah:IBM
sq:IBM
si:IBM
simple:IBM
sk:IBM
sl:IBM
ckb:ئای بی ئێم
sr:IBM
sh:IBM
sv:IBM
tl:IBM
ta:ஐபிஎம்
te:ఇంటర్నేషనల్ బిజినెస్ మెషీన్స్
th:ไอบีเอ็ม
vi:IBM
tg:IBM
tr:IBM
uk:IBM
war:IBM
wuu:国际商用机器公司
yi:איי.בי.עם.
zh-yue:IBM
zh:IBM

Iso-Britannia (saari)

:''Yleiskielessä Iso-Britannia (tai Britannia) tarkoittaa yleensä Yhdistynyt kuningaskunta''.
Iso-Britannia on maantieteellisesti Atlantin valtameri, Manner-Eurooppa luoteeseen sijaitseva saari. Saari on suurin Britteinsaaret ja muodostaa noin 229 850 km<sup>2</sup> eli suurimman osan Yhdistynyt kuningaskunta pinta-alasta. Se on Eurooppa suurin saari ja koko maailmassakin yhdeksänneksi suurin. Väestöä siellä on maailman saarista kolmanneksi eniten, Jaavan ja Honshun jälkeen.
Historiallisesti saarella oli ollut kolme maata: Englanti, Skotlanti ja Wales. Ison-Britannian kuningaskunta oli olemassa vuodet 1707–1801. Se muodostettiin vuoden 1707 unionisopimus Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta yhdistyessä. Vuoden 1801 liittosopimus muutti valtion nimen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, josta tuli vuonna 1927 nykyinen ''Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta''. Iso-Britannia -nimeä käytetään lähes aina tarkoittamaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Lyhenne ''GB'' (Great Britain) on myös jossain yhteyksissä virallinen valtiosta käytetty lyhenne.
Klaudios Ptolemaios ja Plinius mukaan saaren asukkaat kutsuivat saartaan nimellä ''Albion''. Rooman valtakunta kutsuivat saarella sijainnutta provinssiaan Britannia (provinssi). Nimen uskotaan juontuvan keltit. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen nimi unohtui. Keskiaika Albion palasi käyttöön. Satoja vuosia myöhemmin kelttien keskiajalla voittopuolisesti asumia alueita alettiin mantereella nimittää nimellä ''Brittany'' (Pikku-Britannia) ja saarta ''Great Britain'', ranskaksi: ''Bretagne'' ja ''Grande Bretagne''. Vuonna 1604 Skotlannin ja Englannin kuningas Jaakko I (Englanti) (Skotlannissa Jaakko VI vuodesta 1567, Englannissa Jaakko I 1603 lähtien) nimitti itseään Ison-Britannian kuninkaaksi, ehkä välttääkseen hankalaa titteliään. Arvonimestä "Ison-Britannian kuningas" tuli virallinen vuonna 1707 kuningaskuntien yhdistyessä. Vuodesta 1801 hallitsijat ovat olleet ''Ison-Britannian ja (Pohjois-)Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan'' hallitsijoita.
Luokka:Britteinsaaret
af:Groot-Brittanje
ang:Bryten
ar:بريطانيا العظمى
ast:Gran Bretaña
id:Pulau Britania Raya
bn:গ্রেট ব্রিটেন
zh-min-nan:Britain
be:Востраў Вялікабрытанія
be-x-old:Вялікабрытанія (востраў)
bs:Velika Britanija
br:Breizh-Veur
bg:Великобритания (остров)
ca:Gran Bretanya
cv:Аслă Британи (утрав)
cs:Velká Británie (ostrov)
cy:Prydain Fawr
da:Storbritannien (ø)
de:Großbritannien (Insel)
et:Suurbritannia saar
el:Μεγάλη Βρετανία
en:Great Britain
es:Gran Bretaña
eo:Britio (insulo)
eu:Britainia Handia
fa:بریتانیای کبیر
fr:Grande-Bretagne
ga:An Bhreatain
gv:Yn Vretyn Vooar
gd:Breatainn Mhòr
gl:Gran Bretaña - Great Britain
ko:그레이트브리튼 섬
hsb:Wulka Britaniska (kupa)
hr:Velika Britanija (otok)
ilo:Gran Británia
ia:Grande Britannia
is:Stóra-Bretland
it:Gran Bretagna
he:בריטניה הגדולה
kn:ಗ್ರೇಟ್ ಬ್ರಿಟನ್‌
ka:დიდი ბრიტანეთი (კუნძული)
kw:Breten Veur
sw:Britania
ku:Brîtanya (girav)
la:Britannia Maior
lv:Lielbritānija (sala)
to:Pilitānia
lt:Didžioji Britanija (sala)
li:Groeët-Brittannië
lmo:Gran Bretagna
hu:Brit-sziget
mk:Велика Британија (остров)
ml:ഗ്രേറ്റ് ബ്രിട്ടൺ
mr:ग्रेट ब्रिटन
arz:بريطانيا العظمى
cdo:Dâi Bók-liĕk-diĕng Dō̤
mn:Их Британи (арал)
nl:Groot-Brittannië
nds-nl:Groot-Brittannie
ne:ग्रेट ब्रिटेन
ja:グレートブリテン島
no:Storbritannia (øy)
nn:Øya Storbritannia
nrm:Grande Brétangne
oc:Grand Bretanha
pnb:وڈا برطانیہ
nds:Grootbritannien
pl:Wielka Brytania (wyspa)
pt:Grã-Bretanha
kaa:Ullı Britaniya
ro:Marea Britanie
rmy:Bari Britaniya
rm:Gronda Britannia
qu:Hatun Britanya
ru:Великобритания (остров)
sco:Great Breetain
sq:Britania e madhe (ishull)
scn:Gran Britagna (ìsula)
simple:Great Britain
sk:Veľká Británia (ostrov)
sl:Velika Britanija
szl:Wjelgo Brytańijo (wyspa)
ckb:بریتانیای مەزن
sr:Велика Британија
sh:Britanija (otok)
sv:Storbritannien (ö)
tl:Gran Britanya
ta:பெரிய பிரித்தானியா
tt:Бөекбритания (утрау)
th:บริเตนใหญ่
vi:Đảo Anh
tg:Британияи Кабир
tpi:Bikpela Briten
tr:Büyük Britanya
tk:Beýik Britaniýa
uk:Великобританія (острів)
wa:Grande Burtaegne
vls:Grôot-Brittannië
war:Gran Britanya
yi:גרויסבריטאניע
yo:Erékùṣù Brítánì Olókìkí
bat-smg:Dėdliuojė Brėtanėjė
zh:大不列顛島

Ioni

Ioni on Sähkövaraus atomi tai molekyyli. Jos sähköisesti neutraalin atomin elektroniverho luovuttaa tai ottaa vastaan yhden tai useamman elektronin, niin atomi muuttuu positiiviseksi tai negatiiviseksi ioniksi. Jokainen siirtynyt elektroni muuttaa atomin varausta yhden alkeisvarauksen verran. Ionin sähkövaraus on siis jokin alkeisvarauksen kerrannainen.
Alkuaineista metallit muodostavat enimmäkseen positiivisia ja epämetallit negatiivisia ioneja. Positiivisia ioneja kutsutaan kationi ja negatiivisia ioneja anioni.
Ionin muodostumista sanotaan ''ionisaatioksi'' tai ''ionisoitumiseksi''. Esimerkiksi hopea-atomi ionisoituu: Ag → Ag<sup>+</sup> + e<sup>&minus;</sup>. Reaktioon tarvittavaa energiaa kutsutaan ionisoitumisenergiaksi.
Sana ioni tulee kreikan kielen sanasta ''ion'', joka tarkoittaa vaeltajaa.
Ionisaatiota tapahtuu esimerkiksi korkeassa lämpötilassa. Tällöin aine muuttuu plasmaksi.
Yksiatomisen ionin (esimerkiksi kalsiumionin, Ca<sup>2+</sup>) hapetusluku on yhtä suuri kuin ionin varaus. Ionirakenteisessa molekyylissä atomien hapetuslukujen summa on yhtä suuri kuin ionin varaus.
Ionien välittämää sähkövirtaa kutsutaan Ionivirta.
Kun atomi vastaanottaa elektronin, siitä tulee negatiivinen. Kun atomi taas luovuttaa elektronin, siitä tulee positiivinen.

Lähteet


Luokka:Molekyylifysiikka
Luokka:Ionit
af:Ioon
ar:أيون
ast:Ion
az:İon
id:Ion
ms:Ion
bn:আয়ন
jv:Ion
be:Іон
bs:Ion
br:Ion
bg:Йон
ca:Ió (àtom)
cs:Ion
cy:Ïon
da:Ion
de:Ion
et:Ioon
el:Ιόν
en:Ion
es:Ion
eo:Jono
eu:Ioi
fa:یون
fo:Ion
fr:Ion
ga:Ian
gl:Ión
ko:이온
hi:गच्छाम (आयन)
hr:Ion
io:Iono
ia:Ion
os:Ион
is:Jón (efnafræði)
it:Ione
he:יון
ka:იონი
kk:Ион (электроника)
ht:Anyon
ku:Îyon
la:Ion
lv:Jons
lt:Jonas (dalelė)
lmo:Jun
hu:Ion
mk:Јон
ml:അയോൺ
mr:आयन
nl:Ion (deeltje)
ja:イオン
no:Ion
nn:Ion
nov:Ione
pnb:آئن
nds:Ion
pl:Jon
pt:Íon
ro:Ion
qu:Iyun
ru:Ион
sq:Joni
scn:Ioni
simple:Ion
sk:Ión (častica)
sl:Ion
sr:Јон
sh:Jon
sv:Jon
tl:Iono
ta:அயனி
th:ไอออน
vi:Ion
tg:Ион
tr:İyon
uk:Іон
ur:آئون
zh-classical:離子
war:Iono
zh-yue:離子
zh:离子

Jääpallo

Kuva:Damebandy.jpg
Jääpallo eli ''bandy'' on perinteikäs ja vauhdikas jäällä pelattava joukkuepeli. Suosituinta laji on Pohjoismaat ja entisen Neuvostoliitto alueella, mutta lajia on viime vuosina alettu harrastaa enemmissä määrin myös muissa maissa.
Laji muistuttaa monilta osin maahockeya ja hurlingia. Jääpalloa pelataan luistimilla jalkapallokentän kokoisella alueella. Säännöt ja periaatteet monilta osin samanlaiset jalkapallon sääntöjen kanssa, esimerkiksi paitsiosääntö ja peliaika 2 x 45 minuuttia. Pelivälineen, ''jääpallon'', koko on 66,5 mm ja se on väriltään oranssi, pinkki, punainen tai sininen.
Toisin kuin jääkiekossa, ovat jääpallossa tönimiset ja taklaukset, kuten hartia- ja lonkkaestot kiellettyjä. Palloa ei saa myöskään esimerkiksi pelata kädellä tai lyödä olkapään yläpuolella olevalla mailalla. Rikkeistä tuomari määrää vapaalyönnin rikkomuspaikasta, tai mikäli rike tapahtuu puolustavan joukkueen rangaistusalueella, lyönnin puoliympyrän muotoisen rangaistusalueen rajalla, 17 metrin päässä maalilta sijaitsevalta vapaalyöntipisteeltä. Vakavista rikkomuksista tuomitaan rangaistuslyönti rangaistuspisteeltä, joka sijaitsee 12 metrin etäisyydeltä maalilta.

Säännöt


Jääpallon säännöt koostuvat 18 sääntökohdasta, jotka pääasiassa sellaisenaan sopivat kaikille ikäluokille tietyin poikkeuksin. Seuraavassa on esitetty pääpiirteisesti yleiset säännöt. Säännöt löytyvät suomen kielellä kokonaisuudessaan Suomen jääpalloliiton sivuilta
Kuva:Bandy pitch metric.svg

Kenttä


Jääpallokenttä on suorakaiteen muotoinen alue, pituudeltaan 90–110 metriä ja leveydeltään 45–65 metriä. Kansainvälisissä otteluissa vähimmäismitat ovat 100 x 60 metriä. Kulmissa on kulmaliput, ja kussakin kulmassa säteeltään yhden metrin kokoiset kulma-alueet. Kentän reunat merkitään sivu- ja päätyrajoilla, joka maalien kohdalla toimii maaliviivana. Kentän keskellä leveyssuunnassa kulkee keskiraja, jonka päissä metrin kenttäalueen ulkopuolella on niin ikään liput. Keskirajan keskellä on halkaisijaltaan 15 senttimetriä oleva keskipiste, jonka ympärillä säteeltään viisi metriä oleva keskiympyrä. Maalin edessä on puoliympyrän muotoinen rangaistusalue, jonka säde on 17 metriä maaliviivan keskikohdasta. Rangaistusalueen viivalla on kummallakin puolella 17 metrin etäisyydellä pääty- ja rangaistusalueen rajan leikkauspisteestä sijaitsevaa vapaalyöntipistettä, jotka on ympyröity säteeltään viisi metriä olevalla ympyrällä. Rangaistusalueen sisäpuolella 12 metrin etäisyydellä maalista on rangaistuslyöntipiste.
Kummankin päätyrajan keskellä sijaitsevat maalit. Maali on leveydeltään 3,5 metriä ja korkeudeltaan 2,1 metriä.
Sivurajoilla on 15 senttimetrin korkuinen sivulaudoitus, joka koostuu neljän metrin mittaisista tavallisesti alumiinista valmistetuista kappaleista. Laudoitus päättyy 1–3 metriä ennen päätyrajaa.

Pelaajat ja varusteet


Jääpallossa on kerrallaan kentällä 11 pelaajaa molemmista joukkueista, joista yksi on maalivahti ja yksi kapteeni. Ottelu voidaan aloittaa jos joukkueella on vähintään kahdeksan pelaajaa. Vaihtopelaajien määrä on tavallisesti viisi. Pelaajavaihtojen määrää ei ole rajattu, ja vaihtoja saa suorittaa milloin tahansa ottelun aikana lukuun ottamatta maalivahtia, joka on vaihdettava pelikatkoilla tuomarin luvalla. Vaihdot suoritetaan sivulautoihin merkityllä vaihtoalueella keskialueella. Jos joukkueen pelaajien määrä ottelurangaistusten tai loukkaantumisten takia vähenee alle puoleen vastustajan pelaajien määrästä, keskeytetään ottelu.
Maila valmistetaan puusta tai muusta hyväksytystä materiaalista. Mailan suurin sallittu leveys on 7 senttimetriä ja ulkokaaren enimmäispituus 125 senttimetriä. Lapaa ei saa käyristää. Pelaajien on jäällä ollessaan pidettävä jalassaan luistin, kypärää sekä suu- tai kasvosuojusta. Maalivahdilla kasvosuojus on pakollinen.
Pallon tulee sääntöjen mukaan olla valmistettu muovista tai muusta hyväksytystä aineesta ja olla helposti näkyvä. Tavallisesti jääpallo on väriltään oranssi, tai Venäjällä violetti. Jääpallon pitää pompata 1,5 metrin korkeudelta jäälle pudotettuna vähintään 15 senttimetriä ja enintään 30 senttimetriä. Pallon läpimitta on 63 millimetriä +/-2 mm ja paino 60–65 grammaa.

Maalivahti


Kuva:Kirill Chvalko.jpg]]
Maalivahdin pitää peliasultaan erottua muista pelaajista. Maalivahti saa rangaistusalueella pelata palloa kaikilla ruumiinsa osilla, myös käsillään. Palloa saa pitää käsissä viiden sekunnin ajan. Maalivahti ei saa kuitenkaan ottaa käsiin hänelle tarkoituksella syötettyä palloa. Hän on myös ainoa pelaaja, joka saa heittäytyä jäälle pallon eteen rangaistusalueella. Kenttäpelaaja ei saa jäällä maatessaan osallistua peliin. Kenttäpelaaja ei saa myöskään heittää mailaa tai osallistua peliin ilman mailaa tai rikkinäisellä mailalla. Maalivahdilla ei ole mailaa. Rangaistusalueen ulkopuolella maalivahtia koskevat samat säännöt kuin muitakin pelaajia.
Maalivahti saa pitää käsissään erityisiä käsineitä, jotka on kuitenkin säännöissä tarkoin määritelty. Maalivahdin jalkasuojukset saavat olla enintään 80 senttimetriä korkeat ja 30,5 senttimetriä leveät.

Peliaika ja -katkot


Jääpallo-ottelu koostuu kahdesta 45 min mittaisesta puoliajasta ja lisäajasta, ja kilpailusääntöjen niin määrätessä pelin ollessa tasan jatkoajasta. Ottelu voidaan kuitenkin pelata kolmessa osassa esimerkiksi voimakkaan pakkasen tai lumisateen takia. Puoliaikojen välinen tauko on 5-10 minuuttia. Peliaika juoksee koko ajan. Tuomari ottaa viivytykset huomioon antaessaan lisäaikaa.
Kuva:Bandy corner.jpg
Ottelun alussa tuomari suorittaa joukkueiden kapteenien kanssa teikkaus, jonka voittanut joukkue saa valita joko kenttäpuoliskon tai aloituslyönnin. Alkulyönti suoritetaan keskipisteestä ja pelaajien on sen aikana oltava omalla kenttäpuoliskollaan, vastustajajoukkueen pelaajien vähintään viiden metrin päässä pallosta. Toisella puoliajalla alkulyönnin suorittaa vastustajajoukkue.
Jatkoaika pelataan, jos peli on tasan ja kilpailusäännöt niin vaativat. Jatkoajan pituus on 2 x 15 minuuttia, ja se säännöistä riippuen pelataan loppuun saakka tai ns. äkkikuolema eli kultainen maali -menetelmällä. Kilpailusääntöjen niin vaatiessa ratkaistaan voittaja pelin ollessa tasan jatkoajan jälkeen rangaistuslyöntikilpailulla.
Mikäli pallo menee hyökkäyspelaajasta päätyrajan yli, suorittaa maalivahti maaliheiton rangaistusalueen ulkopuolelle. Jos pallo menee päädystä yli puolustavasta pelaajasta, suoritetaan kulmalyönti lähimmältä kulma-alueelta. Kulmalyöntiä suoritettaessa on kaikkien hyökkäävän joukkueen pelaajien oltava vähintään viiden metrin etäisyydeltä päätyrajasta ja rangaistusalueen ulkopuolella.
Pallon mennessä yli sivurajan suoritettaa vastapuolen joukkueen pelaaja vapaalyönnin kohdasta josta pallo meni yli.

Pallon ja vastapelaajan pelaaminen


Kuva:MagnusKubenOlsson.jpg kuljettaa palloa sääntöjen mukaisesti sääntöjen mukaisissa varusteissa]]
Pelaaja saa pelata palloa mailalla ainoastaan oman olkapään alapuolella. Kenttäpelaaja voi ohjata palloa luistimella tai muilla kehonosilla lukuun ottamatta käsiä ja päätä. Palloa saa kuitenkin potkaista vain yhden kerran, minkä jälkeen pelaamista on jatkettava mailalla. Pallon saa potkaista myös kanssapelaajalle.
Vastustajajoukkueen pelaajaa ei saa potkia, kampittaa tai työntää, lyödä tai estää kädellä tai mailalla. Myös kiinnipitäminen ja mailan heittäminen on kielletty. Myöskään mailaa ei saa painaa, nostaa tai muutoin estää sen käyttämistä. Väkivaltainen ja vaarallinen peli on kiellettyä. Pallotonta pelaajaa ei saa estää. Kun pelataan palloa, on olkapää olkapäätä vasten työntäminen sallittua.

Paitsio


Pelaaja on paitsiossa, kun pelaaja on vastustajan kenttäpuolikolla lähempänä päätyrajaa kuin pallo ja pelaajan sekä päätyrajan välissä on alle kaksi vastustajajoukkueen pelaajaa hetkellä, jolloin kanssapelaaja pelaa pallon hänelle. Paitsioasemassa saa olla, mutta sieltä ei saa osallistua peliin, tai tuomari katkaisee ottelun ja tuomitsee vapaalyönnin vastustajajoukkueelle. Paitsiosääntö on voimassa myös erikoistilanteissa.

Vapaa- ja rangaistuslyönti


Vapaalyönti tuomitaan tilanteissa, jossa pallo osuu valaisinlaitteisiin tai katoaa näkyvistä tai menee yli sivurajan / osuu yli metrin verran kentän ulkopuolelle siirtyneeseen sivulaudoitukseen. Vapaalyönti tuomitaan myös mikäli pelaaja pelaa ilman kypärää, mailaa tai muutoin sääntöjen vastaisessa varustuksessa. Lisäksi vapaalyönti seuraa väärästä vaihdosta (liikaa pelaajia kentällä), rikkomuksesta alkulyönnissä tai erotuomaripallossa, maalivahtiin kohdistuneista rikkeistä, maalivahdin rikkeistä avaus- ja maaliheitossa, kulmalyönnissä, vapaalyönnissä tai rangaistuslyönnissä sekä tuomitusta paitsiosta. Mikäli vapaalyönti on tuomittu hyökkäävälle joukkueelle puolustavan joukkueen rangaistusalueella, suoritetaan se vapaalyöntipisteeltä.
Rangaistuslyönti seuraa hyökkäävälle joukkueelle puolustavan joukkueen omalla rangaistusalueella tekemistä virheistä: törkeä, väkivaltainen tai vaarallinen peli, kiinnipitäminen, koukkaaminen, vastustajan mailan lyöminen, sitominen, painaminen tai potkaiseminen, mailan tai muun varusteen heittäminen siten että se estää selvän maalintekotilanteen, polvistuminen ja heittäytyminen pallon tai vastapelaajan eteen, pallon pelaaminen yli olkapään olevalla mailalla, kädellä, käsivarrella tai päällä sekä rikkoutuneella mailalla pelaaminen. Rangaistuslyönti suoritetaan rangaistuslyöntipisteeltä. Ainoastaan maalivahti ja lyöjä saavat olla rangaistusalueen sisäpuolella.

Jääpallo maailmalla


Kuva:BandyCountries.svg
Tällä hetkellä jääpalloa harrastetaan virallisesti ainakin Ruotsissa, Venäjällä, Suomi, Norjassa, Valko-Venäjällä, Alankomaat, Virossa, Unkarissa, Kanadassa, Yhdysvallat ja Kazakstanissa. Kansainvälisen jääpalloliiton FIB:n jäsenmaita ovat lisäksi Kirgisia ja Mongolia, Intia ja Italia. Samoin Argentiina, Armenia, Liettua ja Ukraina. 3.helmikuuta 2012 jäseniksi hyväksyttiin Almatyssa Kazakstanissa järjestetyssä kansainvälisen jääpalloliiton kongressissa myös Japani ja Afganistan.
Erityisen suosittua jääpallo on Ruotsissa ja Venäjällä. Yhtä lukuun ottamatta kaikki jääpallon maailmanmestaruudet ovatkin menneet Ruotsiin, Venäjälle tai aikaisemmin Neuvostoliittoon. Suomi voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa vuonna 2004. Miesten maailmanmestaruuskilpailut järjestetään nykyään joka vuosi, ja Jääpallon maailmanmestaruuskilpailut 2005 oli määrä osallistua myös Mongolian joukkueen, joka kuitenkin vetäytyi ennen pelien alkua. Mongolia oli mukana kuitenkin seuraavana vuonna Jääpallon maailmanmestaruuskilpailut 2006.
Nykyisin suomalaista jääpallotoimintaa valvoo ja ohjaa Suomen Jääpalloliitto. Liiton ja sen jäsenseurojen tarjoamiin liikuntapalveluihin osallistuu vuosittain lähes 10&nbsp;000 suomalaista.

Historiaa


Kuva:Bandy 1901.jpg.]]
Jääpallon kaltaisia pelejä on pelattu tuhansien vuosien ajan. Ensimmäiset merkit muinaisesta "jääpallosta" ovat egyptiläisissä hautapiirroksissa Beni Hasanissa, Minian lähistöllä. On epäselvää onko peliväline ollut pallo vai ympyrän muotoinen, mutta esimerkiksi mailojen muoto on samanlainen kuin nykyäänkin jääpallossa. Muita eri puolilla maailmaa pelattuja samankaltaisia pelejä ovat eteläisessä Keski-Aasiassa pelattu ''"poolo"'', jota tiettävästi pelattiin ilman hevonen, Japanissa ''kachi"'' tai ''"dakyu"'' ja asteekit ''"cheuca"'', jossa puista palloa lyötiin hirvi luilla.
Myös Kreikka tiedetään harrastetun Maratonin taistelun aikoihin samanlaista peliä, jossa nahkaista höyhenillä täytettyä palloa pelattiin käyrillä mailoilla. Myöhemmin pelin uskotaan levinneen Rooman valtakunta nimellä ''"paganica"'', ja Rooman laajenemisen myötä eri puolille Eurooppaa ja Välimeri ympäristöä.
Keskiaika Euroopan pohjoisissa osissa pelattiin lukuisia pallopelejä. Islantilaisissa legendoissa ja kansantaruissa esiintyy ''"knattleikr"''-niminen peli, jonka uskotaan levinneen islantilaisten uudisasukkaiden mukana Britteinsaaret. Knattleikrillä on monia yhtäläisyyksiä perinteisiin myöhemmin saarilla pelattaviin peleihin kuten irlantilaisten hurlingiin, skottien shintyyn ja walesiläisten bandyyn eli jääpalloon, joiden uskotaan polveutuneen samasta esi-isästä, luultavasti paganicasta. Irlantilaisissa taruissa esiintyy useita sankareita, jotka esittelevät taitojaan hurlingissa. Skotlannissa kuningas Aleksanteri I (Skotlanti):n (1078–1124) kerrotaan pelanneen shintyä.
Vanhimmat todisteet jääpallosta jääpallona ovat 1200-luku peräisin olevissa Canterburyn tuomiokirkko ikkunamaalauksissa, joissa kuvataan toisessa kädessään käyrää mailaa ja toisessa palloa pitelevä poika.
Myös kymrit tiedetään pelanneen lajia nimellä ''"bando"'', joka tulee germaanisesta käyrää mailaa tai keppiä merkitsevästä sanasta ''"bandja"''. Walesissa on museossa näytteillä joitakin muinaisia bando-mailoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin nykyiset jääpallomailat. Sekä hurlingia, shintyä ja bandya pelattiin sekä ruoholla että jäällä, mutta ilmastollisten seikkojen vuoksi nurmikolla pelattu versio oli suositumpi.
Muita Euroopan historiallisia mailoilla pelattuja jääpallon kaltaisia pallopelejä olivat Alankomaat jäällä pelattava ''"kolv"'' 1500-luku- ja 1600-luku]. Kolv ei kuitenkaan ollut joukkuepeli, vaan muistutti enemmänkin golfia. Venäjällä pelattuja pelejä olivat muun muassa ''"julas"'', ''"kotol"'' ja ''"kubar"''.
Aiemmin termit "bandy" ja "hockey" merkitsivät samaa asiaa, mutta nykypäivään tultaessa jää- ja ruohoversiot ovat eriytyneet toisistaan. Bandya eli jääpalloa pelataan jäällä ja hockeya eli maahockeya ruohokentällä. Myöhemmin pohjoisamerikkalaiset kehittivät lajin pohjalta oman versionsa, jossa pelaajien määrä puolitettiin ja kenttää sekä maaleja pienennettiin. Tämän pohjalta syntyi jääkiekko.
Nykyiseen muotoonsa jääpallo kehittyi 1700-luku puolella Fenin alueella Englanti. Tilastot vuodelta 1813 paljastavat, että Bury-on-Fen -nimisen kylän jääpallojoukkue ei hävinnyt yhtään ottelua sadan vuoden aikana. Venäjällä ylhäisö pelasi vastaavaa peliä 1700-luvulla Neva (joki) jäällä. Otti aikansa kunnes Englannissa seurat vakiinnuttivat käyttöön yhteiset säännöt, ja perustivat vuonna 1890 jääpalloliiton. Samana vuosikymmenenä laji levisi Skandinaviaan, Sveitsiin ja Saksaan.

Jääpallo Suomessa


Suomi jääpallo tuli Pietari (kaupunki) 1890-luvun lopussa ja vankimmin se juurtui Viipuriin ja juuri jääpallosta ratkottiin ensimmäisenä joukkuepelinä Suomen mestaruudesta 1908. Historiallisen mestaruuden voitti helsinkiläinen Polyteknikkojen urheiluseura. Suomessa jääpallon korkein sarjataso on Bandyliiga.
Jääpallo kuului aikaisemmin Suomen Palloliitto ohjelmaan, kunnes vuonna 1972 jaosto erosi itsenäiseksi järjestöksi, Suomen Jääpalloliitto.

Olympiaspekulaatiot


Ainoa jääpallon esiintyminen olympialaisissa oli talviolympialaiset 1952, joissa se oli näytöslajina. Jääpallon ongelmana on ollut sen vähäinen harrastettavuus, jotta Kansainvälinen olympiakomitea voisi tunnustaa sen viralliseksi lajikseen. Jääpallo kuitenkin jatkaa kasvuaan, ja viimeksi vuonna 2004 Keski-Aasiassa sijaitsevaan Kirgisiaan perustettiin kansallinen liitto. 2006 MM-kisoissa oli mukana jo 12 maata ja vuoden 2012 MM-kisoissa Kazakstanissa 14 maata. Kansainvälisen jääpalloliiton FIB:n tavoitteena olikin saada laji näytöslajiksi talviolympialaiset 2010. On myös mahdollista, että jääpallo on mukana vuoden talviolympialaiset 2018.

Jääpallokilpailuja

Kansainvälisiä jääpallokilpailuja

Maajoukkuekilpailuja


Jääpallo Aasian talvikisoissa
Jääpallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1913 (''lakkautettu'')
Jääpallon maailmanmestaruuskilpailut
Moskova-turnaus (''lakkautettu'')
Russian Government Cup
Jääpallon Super Cup
Jääpallo talviolympialaisissa 1952 (''lakkautettu'')

Seurajoukkuekilpailuja


Jääpallon Champions Cup
Jääpallon Euroopan cup
Jääpallon maailmancup
Pohjoismaiset kisat (''lakkautettu'')

Kansallisia jääpallokilpailuja

Lähteet

Aiheesta muualla


Jääpalloliittoja:
http://www.internationalbandy.com/ Kansainvälinen jääpalloliitto
http://www.finbandy.fi/ Suomen jääpalloliitto
http://www.svenskbandy.se/ Ruotsin jääpalloliitto
http://www.bandyforbundet.no/bandy/ Norjan jääpalloliitto
http://home-2.wolmail.nl/~mvanonze/ Hollannin jääpalloliitto
http://www.americanbandy.com/ Amerikan jääpalloliitto
http://www.canadabandy.ca/ Kanadan jääpalloliitto
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=68&t=355 YLE Elävä arkisto: Jääpallon MM-kisahistoriaa
http://www.botnia-69.fi/etusivu/bandylinkit/ Kattava linkkikokoelma Botnian seurasivuilla
Luokka:Jääpallo
be:Хакей з мячом
bs:Bandi
bg:Хокей с топка
ca:Bandy
cv:Пӳскеллĕ хоккей
cs:Bandy
da:Bandy
de:Bandy (Sport)
et:Jääpall
en:Bandy
es:Bandy
eo:Glitpilkado
fa:باندی
fr:Bandy
ko:밴디
hr:Bendi
it:Bandy
he:בנדי
kk:Допты хоккей
lt:Bandis
hu:Bandy
mr:बँडी
nl:Bandy
ja:バンディ
no:Bandy
nn:Bandy
mhr:Бэнди
pl:Bandy
pt:Bandy
ro:Bandy
ru:Хоккей с мячом
simple:Bandy
sk:Bandyhokej
sr:Bendi
sh:Bendi
sv:Bandy
tr:Bandy
uk:Хокей з м'ячем
zh:班迪球

Judo


Kuva:Judo01cropped.jpg
Kuva:Tomoe-nage cropped.jpg
Judo () on itämainen kamppailulaji (ks. ''budō''), joka on lähtöisin Japanista. Judo tarkoittaa suomennettuna joustavaa tai pehmeää tietä, periksiantamisen taitoa. Judon kehitti Jigoro Kano. Aluksi judoa pidettiin yhtenä jujutsun koulukuntana. Kesäkuussa 1882 Kano perusti Tokioon oman koulun ''Kōdōkanin'', jossa hän alkoi opettaa kehittämäänsä uutta kamppailulajia, judoa. Hän karsi jujutsun tekniikat niin, että kamppailutilannetta voitiin harjoitella täydellä suoritusteholla, ilman merkittävää loukkaantumisriskiä. Hän lisäsi tekniikoihin myös omia sovelluksiaan ja korosti terveen ruumiin ja henkisen kehittymisen tärkeyttä.

Urheilu


Kuva:Judo.svg
Vaikka judo on täysivaltainen kamppailulaji, on se myös hyvin suurta suosiota nauttiva urheilulaji. Judo on maailman levinnein ja harrastajamäärältään suurin kamppailulaji. Laji hyväksyttiin Olympialaiset 1964. Lajissa naiset ja miehet kilpailevat omissa sarjoissaan. Kummassakin sarjassa on seitsemän painoluokkaa sekä avoin painoluokka, johon kuka tahansa voi osallistua.
Judotekniikat koostuvat heitoista, sidonnoista, käsilukoista ja kuristuksista. Heitot on jaettu viiteen luokkaan: käsiheitot, jalkaheitot, lonkkaheitot, uhrautumisheitot selälleen ja uhrautumisheitot kyljelleen.
Judo-ottelun voi voittaa ennen otteluajan loppumista teknistä tyrmäystä vastaavalla 10-pisteen (ippon) arvoisella täydellisellä heittotekniikalla, kahdella seitsemän pisteen arvoisella (waza-ari awasate ippon) heittotekniikalla, 25 sekunnin kestävällä sidonnalla matossa tai vastustajan luovuttaessa käsilukkoon tai kuristukseen. Otteluajan päätyttyä parhaiden suoritusten lukumäärä ratkaisee. Ipponin lisäksi suoritukset voivat olla seitsemän pisteen (waza-ari), viiden pisteen (yuko) (tai vielä 2008 loppuun saakka voimassa olleiden sääntöjen mukaan kolmen pisteen (koka)) arvoisia. 2009 alussa koka jätettiin pois; tarkoituksena suosia selkeitä vahvoja heittoja eikä pieniä kaatoja. Näitä suorituksia voi saada epätäydellisistä heittotekniikoista, alle 25 sekunnin sidonnoista ja vastustajan rangaistuksista, joista passiivisuusrangaistus on yleisin. Pisteiden ollessa tasan mennään jatkoajalle äkkikuolema-periaattella, jossa ensimmäinen suoritus ratkaisee, tai tuomariäänestykseen. Judossa otteluaika on aktiivista aikaa, ja ottelukello pysäytetään jokaisen keskeytyksen kohdalla. Aikuisten viralliset otteluajat ovat viisi minuuttia ja nuoremmilla yleensä neljä tai kolme minuuttia.
Judo perustuu osin siihen, että vastustajan voimaa ja massaa käytetään häntä itseään vastaan. Judon pääperiaatteet ovat "maksimaalisen tehon periaate" (), "yhteisen hyvän periaate" () sekä tärkeimpänä "joustavuuden periaate" (). Joustavuuden periaatteesta onkin judon kehittäjä Jigoro Kano sanonut:
Maksimaalisen tehon periaatteella tarkoitetaan sitä, että osaa käyttää tilanteen vaatiman määrän voimaa. Voima on myös osattava käyttää täysin (maksimaalisesti) hyödyksi. Oppilaat tulisi myös opettaa saamaan tarvittaessa itsestään irti mahdollisimman paljon tehoja.
Yhteisen hyvän periaatteen on tarkoitus suojella harrastajia loukkaamasta toisiaan. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei tarkoituksella vahingoiteta toista ja vahinkojakin pyritään välttämään. Esimerkiksi heiton jälkeen heittäjä (tori) muistaa kannattaa heitetyn (uke) kädestä, jottei tämä putoa täydellä painollaan mattoon (tatamiin) ja alastulo (ukemi) on helpompi tehdä.

Judopuku


Judon harrastajat pukeutuvat valkoiseen tai siniseen pukuun, judogiin, joka suomennettuna tarkoittaa judopukua. Judogi luotiin Kodokanissa, josta sen malli levisi myöhemmin käytettäväksi myös monissa muissa itsepuolustuslajeissa. Judogi koostuu housuista ja takista, jotka on valmistettu puuvillasta. Koska judopuvun täytyy kestää heittämistä, kiskomista ja äkkinäisiä liikkeitä, se on huomattavasti jäykempää ja vahvempaa kangasta kuin esimerkiksi karatessa käytettävä puku eli karategi. Takki pysyy kiinni vyön eli ''obi''n avulla.
Judokilpailuissa toinen ottelija pukeutuu tavallisesti siniseen judogiin, jotta tuomareiden ja katsojien on helpompi erottaa ottelijat toisistaan. Pienemmissä kisoissa voidaan käyttää myös perinteistä punaista ja valkoista otteluvyötä erottamaan ottelijat.(mutta vain harvoin.)

Vyöasteikko


Vyöarvo kertoo harrastajan tason. Arvot jaetaan ''kyū'' kiu eli oppilasasteisiin ja ''Dan-arvo'' eli opettaja-asteisiin.
Vyöarvot alimmasta arvosta ylimpään tai vaaleimmasta tummimpaan:
6 kyū, valkoinen
5 kyū, keltainen
4 kyū, oranssi
3 kyū, vihreä
2 kyū, sininen
1 kyū, ruskea
1–5 dan, musta
6-8 dan, puna-valkoinen
9-10 dan, punainen
(Punaisen vyön voi ansaita, mutta sitä ei voi suorittaa)
(vyöasteikon värit ja vaativuustasot vaihtelevat eri maissa)
Judon aloittajalle myönnetään oikeus käyttää valkoista vyötä (alle 15-vuotiaat saavat myös oikeuden pitää vyössään yhtä "natsaa"). Harjoituksen edetessä järjestetään nuorille aloittajille natsakokeita lisänatsojen ansaitsemiseksi. Natsat merkitään punaisilla nauhoilla vyön molempiin päihin noin 5 sentin etäisyydelle vyön päästä. Kolme natsaa oikeuttaa graduointi, jonka suorittaneet etenevät seuraavalle vyöasteelle. Yli 15-vuotiaana judon aloittavat eivät käytä natsoja, mikä merkitsee sitä, että kyseiselle judokalle (judon harrastajalle) saa judokilpailuissa tai harjoitusotteluissa eli randoreissa tehdä kuristuksia ja käsilukkoja.
Läpäisemällä tasokoeraadin valvoman tasokokeen judoka korottaa eli graduointi vyöarvoaan. Vyön suoritusten välillä on minimiajat, joiden jälkeen voi graduoida seuraavaa vyöastetta mutta se vaatii sekä ahkeraa harjoittelua että edistymistä lajin taidossa. Käytännössä graduointiajan venyvät huomattavasti minimiaikoja pidemmiksi. Vyöarvot ovat valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. Mustan vyön vyöarvoja eli daneja on kymmenen, ja ne suoritetaan tasokokein aivan kuten alemmatkin vyöarvot.

Judon kata-sarjat


Judossa on mahdollista suorittaa kata-lisenssi koetilaisuudessa Kodokanin katapäällikölle yhdessä katasarjassa kerrallaan. Judossa on useita kata-sarjoja joista länsimaissa yleisemmin harjoiteltavat ovat:

Nage-no-kata


''Nage-no-kata'' (muodolliset heitot), Nage-no-kata sarjaan kuuluvat
''Te-waza'' (käsiheitot):
Uki-otoshi, Ippon-seoi-nage, Kata-guruma.
''Koshi-waza'' (lonkkaheitot):
Uki-goshi. Harai-goshi, Tsuri-komi-goshi.
''Ashi-waza'' (jalkaheitot):
Okuri-ashi-barai. Sasae-tsuri-komi-ashi, Uchi-mata.
''Ma-sutemi-waza'' (uhrautumisheitot selkä maassa):
Tomoe-nage, Ura-nage, Sumi-gaeshi.
''Yoko-sutemi-waza'' (uhrautumisheitot kylki maassa):
Yoko-gake, Yoko-guruma, Uki-waza...

Katame-no-kata


''Katame-no-kata'' (muodolliset hallintaotteet), Katame-no-kata sarjaan kuuluvat
''Osaekomi-waza'' (sidonnat):
Kesa-gatame, Kata-gatame, Kami-shiho-gatame, Yoko-shiho-gatame, Kuzure-kami-shiho-gatame.
''Shime-waza'' (kuristukset):
Kata-juji-jime, Hadaka-jime, Okuri-eri-jime, Kataha-jime, Gyaku-juji-jime
''Kansezu-waza'' (lukot):
Ude-hishigi-ude-garami, Ude-hishigi-juji-gatame, Ude-hishigi-ude-gatame, Ude-hishigi-hiza-gatame, Ashi-garami

Kime-no-kata


''Kime-no-kata'' (muodolliset taistelu- ja itsepuolustusotteet) Judon kime no kata sarjassa opettajapuoli hyökkää joko aseetta tai aseella (tanto tai bokken) ja suorittajan torjuessa hyökkäykset.

Ju-no-kata


''Ju-no-kata'' (muodolliset pehmeät otteet)

Koshi-ki-no-kata


''Koshi-ki-no-kata'' (Antiikkiset heitot eli samurai jujutsua taisteluvarusteissa) ja

Izuzu-no-kata


''Izuzu-no-kata'' (viiden kata joka selvittää judon perusteita)

Go-no-kata


Go-no-kata on vanhoista Kodokanin muistiinpanoista 2000-luvulla elvytetty kata-sarja jossa on kymmenen liikesarjaa. Työntämällä ja vetämällä ''tori'' ja ''uke'' koettelevat toistensa tasapainoa kunnes ''tori'' tekee rytminmuutoksen, horjuttaa ja tekee sisääntulon kuitenkin ilman lopullista heittoa, kuten ju-no-katassa.
Osaa kata-sarjojen tekniikoista ei opeteta kuin kata harjoittelun yhteydessä, ja osa saattaa olla judo-shiaissa kiellettyjä. Kuten esimerkiksi jalkalukot..
Nage-no-katan ja katame-no-katan muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan nimellä randori-no-kata. Ne koostuvat randorissa ja shiaissa käytettävistä tekniikoista, poikkeuksena kuitenkin katame-no-katan päättävä ashi-garami (jalkalukko), joka on shiaissa kielletty.

Judo Suomessa


Suomi lajin esitteli ensimmäisen kerran lokakuussa 1890 Jigoro Kano Euroopan matkallaan. Varsinainen judotoiminta alkoi Suomessa 1954, kun Japanin lähetystösihteeri Shigemi Tagami alkoi opettaa judoa Helsingissä. Suomen Judoliitto ry:n perusti Torsten Muren vuonna 1958. Ensimmäisiä judoseuroja Suomessa olivat Turun Judoseura ((1962-1972),(1982 "judokai" -> 1999 Turun Judoseura)), Mikkelin Judo (1962) Helsingin Judoseura (1963) sekä Helsingin Tarmon judojaosto Chikara (1963) ja Meido-Kan ry (1963). Nykyisin judoa harrastetaan joka puolella Suomea yli sadassa seurassa. Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ja samalla nimellä toimiva judoseura on poliisimestari Bruno Arjangon virkahuoneessa 3.12.1962 perustettu Mikkelin Judo ry.

Katso myös


Judotekniikat
Randori

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.judoliitto.fi Suomen Judoliitto
http://www.ijf.org International Judo Federation
http://www.europejudo.com European Judo Union
http://www.kodokan.org Kodokan Judo Institute
http://sport.wp.pl/kat,1874,wid,8242402,wiadomosc.html?POLL%5Brid%5D=8682033&ticaid=13e88 Polish Judo Competition Results
http://www.judo-snijders.nl/ Judoschool Jan Snijders, judo techniques
Luokka:Judo
af:Judo
ar:جودو
an:Judo
frp:Judo
ast:Yudu
az:Dzü-do
id:Judo
ms:Judo
bn:জুডো
jv:Judo
be:Дзюдо
be-x-old:Дзюдо
bar:Judo
bo:འབོལ་འཇུ།
bs:Judo
br:Judo
bg:Джудо
ca:Judo
cs:Judo
cy:Jiwdo
da:Judo
de:Judo
et:Džuudo
el:Τζούντο
en:Judo
es:Judo
eo:Ĵudo
eu:Judo
fa:جودو
hif:Judo
fr:Judo
ga:Júdó
gl:Judo
gu:જુડો
ko:유도
hy:Ձյուդո
hi:जूडो
hr:Judo
io:Judoo
ia:Judo
os:Дзюдо
is:Júdó
it:Judo
he:ג'ודו
kn:ಜೂಡೋ
ka:ძიუდო
kk:Дзюдо
ht:Jido
la:Iudo
lv:Džudo
lt:Dziudo
hu:Cselgáncs
mk:Џудо
ml:ജൂഡോ
mn:Жүдо
nl:Judo
ne:जूडो
new:जुडो
ja:柔道
no:Judo
nn:Judo
oc:Judo
pnb:جوڈو
ps:جودو
nds:Judo
pl:Judo
pt:Judô
ro:Judo
rm:Judo
ru:Дзюдо
rue:Джудо
sq:Xhudo
simple:Judo
sk:Džudo
sl:Judo
ckb:جودۆ
sr:Џудо
sh:Džudo
sv:Judo
tl:Hudo
ta:யுடோ
tt:Дзюдо
te:జూడో
th:ยูโด
vi:Judo
chr:ᏧᏙ
tr:Judo
uk:Дзюдо
ur:جوڈو
war:Judo
yi:דזשודא
zh-yue:柔道
bat-smg:Dzioduo
zh:柔道

Järvenpää


Järvenpää () on noin 39&nbsp;000 asukkaan kaupunki Uudenmaan maakunta. Järvenpään kaupunkirakenne tukeutuu päärataan, ja se on Suomen neljänneksi tiheimmin asutettu kaupunki.

Historia


Järvenpää erotettiin kauppalaksi emäpitäjästään Tuusulasta vuonna 1951. Kellokosken kylän liittämisestä uuteen kauppalaan ja kuntarajan paikasta Nummenkylä (Järvenpää) käytiin rajankäynnissä niin ankaraa kiistaa, että kuluneiden yli 50 vuoden aikana asiaan on palattu uudelleen useita kertoja. Kellokoski jäi Tuusulan kuntaan. Kaupungiksi Järvenpää muuttui vuonna 1967.

Sijainti


Järvenpää sijaitsee Tuusulanjärvi pohjois­päässä, Helsinki–Riihimäki-rata varressa Helsinki 37 kilometriä pohjoiseen. Naapurikuntia ovat Tuusula, Sipoo ja Mäntsälä.
Järvenpää on kiinteä osa Helsingin seutua ja merkittävä kauppa- ja kulttuurikeskus Keski-Uudellamaalla.

Liikenne


Tiedosto:Järvenpään rautatieasema.jpg]]
Järvenpää sijaitsee pääradan ja Lahdenväylän varrella, vajaan puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Myös Tuusulanväylä johtaa Järvenpäähän. Keravalle Järvenpäästä on matkaa kymmenen kilometriä ja Hyvinkäälle 25 kilometriä.
Rautateiden päärata kulkee kaupungin keskustan halki. Järvenpään rautatieasema lisäksi kaupungin alueella ovat Kyrölän seisake, Saunakallion asema, Haarajoen rautatieasema ja Purolan seisake. Lahti moottoritie eli valtatie 4 ja sen rinnalle rakennettu Lahden oikorata sivuavat kaupunkia sen itälaidalla. Moottoritieltä kaupunkiin on kaksi liittymää. Oikorata palvelee järvenpääläisiä Haarajoen rautatieaseman kautta. Bussiyhteyksiä on runsaasti Helsinkiin Hyrylän kautta. Samat bussivuorot palvelevat myös Mäntsälän suuntaan.
Matka Helsinkiin kestää sekä tieliikenteessä että rautateitse vajaa puoli tuntia, ja ajoaika Helsinki-Vantaan lentoasemalle on noin 20 minuuttia. Junayhteydet pääkaupunkiin ovat hyvät. Pääkaupunkiseudun lähiliikenne junat kulkevat pääasemalta kahdesti tunnissa, muilta asemilta tunnin välein. Pääasemalla pysähtyvät junat ovat H, R ja T.

Kulttuuri


Tiedosto:Järvenpäätalo H9360 C.jpg
Tiedosto:Järvenpään kirkko.JPG]]
Järvenpää on laajalti tunnettu Jean Sibelius Ainolasta. Se sijaitsee noin kaksi kilometriä kaupungin keskustasta etelään. Säveltäjämestari muutti perheineen Lars Sonckin piirtämään jyhkeään hirsihuvilaan 24. syyskuuta 1904. Ainola on avoinna yleisölle Sibeliuksen kotimuseona.
Juhani Aho muutti puolisonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa Järvenpäähän marraskuussa 1897. He asuivat 14 vuotta Tuusulanjärvi rannalla Vårbacka-nimisessä huvilassa, joka sittemmin sai nimekseen Ahola (Järvenpää). Ahola oli ensimmäinen taiteilijakoti Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä.
Vuosisadan vaihteessa, vuonna 1901, valmistui Aholan lähettyville järven rantaan Eero Järnefeltin Suviranta (Järvenpää) taiteilijan työtiloiksi ja perheen asunnoksi. Eero Järnefeltin jälkeen Suviranta toimi taiteilijakotina hänen tyttärellään Lauralla ja tämän perheellä. Suviranta on edelleen suvun omistuksessa yksityiskotina.
Kun Sibelius ja taidemaalari Eero Järnefelt perheineen seurasivat Ahoja asettuen asumaan heidän naapurustoonsa, sai alkunsa ainutlaatuinen Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, jonka elämään voi tutustua kesäisin alueen monissa museoissa. Järvenpään Taidemuseon kokoelmiin kuuluu Venny Soldan-Brofeldtin ja Eero Järnefeltin teoksia. Museo sijaitsee Järvenpään kirjastotalossa, kaupungintalon ja Järvenpää-talon vieressä. Taidemuseon keväällä 2009 avattu perusnäyttely ''Taide kantaa'' esittelee kyseisten taiteilijoiden elämäntyötä.
Tuusulanjärven rantamilla, vastakkaisella puolella Ainolaa on Alvar Aalto suunnittelema Villa Kokkonen, akateemikko Joonas Kokkonen taiteilijakoti. Nykyisin esittelykohteena toimivaa rakennusta on sanottu Finlandia-talon luonnokseksi. Talo on kesäisin rajoitetusti avoinna yleisölle, ja sitä voi myös vuokrata kokous- ja juhlakäyttöön.
Modernin arkkitehtuurin ja 1960-luvun betonibrutalismin yksi puhtaimpia esimerkkejä on Järvenpään kirkko. Kirkko on arkkitehti Erkki Elomaan suunnittelema ja se valmistui 1968. Kirkon alttarikrusifiksin on veistänyt järvenpääläinen kuvanveistäjä Erkki Eronen. Krusifiksi on Douglaskuusi. Kirkon erikoisen kuutionmuotoinen kellotorni on muodostunut Järvenpään seurakunnan tunnukseksi. Akateemikko Joonas Kokkonen on säveltänyt niille kuusi eri sävelmää. Tämä 625-paikkainen kirkko on kirkkohallituksen suojelema aikakautensa arkkitehtuurin tyypillisenä edustajana.

Tapahtumat


Järvenpää-talossa järjestetään kulttuuritapahtumia ympäri vuoden; konsertteja, teatteriesityksiä ja taidenäyttelyjä.
Vuosittaiset musiikkijuhlat kaupungissa aloittaa juhannuksen jälkeen Järvenpään Puistoblues. Bluesviikko alkaa keskustan "blueskadulta", lisäksi on konsertteja ja jameja järjestetään klubeilla ja ravintoloissa. Pääkonsertti on bluesviikon päätteeksi lauantaina Vanhankylänniemessä.
Heinä-elokuun vaihteessa järjestettävän Meidän Festivaalin (entinen Tuusulanjärven Kamarimusiikkifestivaali) taiteellisena johtajana toimii viulisti Pekka Kuusisto. Tapahtuman aikana järjestetään konsertteja Tuusulanjärven taiteilijakodeissa, kirkoissa ja konserttisaleissa. Järvenpään Sibelius-Viikkojen konsertit järjestetään hyvästä akustiikastaan tunnetussa Järvenpää-talossa.
Järvenpäässä on myös joka vuosi keväällä naistenpäivänä naistenpäivätapahtuma, joka pidetään Järvenpää-talossa. Siellä voi ostaa kaikenlaista ja siinä yhteydessä naistenpäivämessut järjestää sinne myös muotinäytöksen missä esitellään tulevan vuoden muotia.
Toukokuun alussa järjestetään kävelykatu Jannelle Järvenpää-päivä ja syksyllä taas Maa elää -toritapahtuma. Huomiota kannattaa kiinnittää myös Värinää-viikkoihin kevättalvella sekä esimerkiksi Järvenpään taidemuseon uusiin näyttelyihin ja tapahtumiin.

Urheilu


Tiedosto:ST1 Areena.JPG]]
Järvenpään palloiluseuroista Haukat (joukkue) pelaa pääsarjatasoa Ringette. Seuran jääkiekon edustusjoukkue pelasi kauteen 2005&ndash;2006 asti Mestis ennen sen toiminnan lopettamista. Nykyisin sen jääkiekkotoiminta on keskittynyt junioreihin.
Pesäpallossa Kinnarin Pesis 2006 pelaa miesten Suomensarja (pesäpallo) ja tytöt sekä pojat pelaavat nuorten SM-sarjoissa.
Jalkapallossa Järvenpään Palloseura pelaa Kakkonen (jalkapallo) B-lohkossa. Lisäksi seuran tytöt pelaavat B-junioreiden SM-sarjassa. Koripallossa Järvenpään Koripalloseura pelaa Koripallon II-divisioona. Koripalloseura on voittanut junioreiden Suomen mestaruuden vuosina 2008 (A-pojat) ja 2009 (B-pojat)
Järvenpääläisiä kamppailulajiseuroja ovat Järvenpään Hapkido, Järvenpään Akagi, Kehäkarhut, Sisu Gym, Järvenpään Taidoseura ja Sandokai Ry JuJutsu Karate-Do.
Järvenpäässä järjestetään Tuusulanjärven luistelumaraton yhdessä Tuusulan kunnan kanssa vuosittain helmi/maaliskuussa osana Suomen Luisteluliitto Tour de Skate -sarjaa.

Kaupunginosat


Järvenpää jakautuu 25 eri kaupunginosaan, joiden sijainnit näkyvät alla olevassa kartassa.
Tiedosto:Järvenpään vesitorni.jpg

Luonto


Järvenpäässä on kaksi Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvaa luonnosuojelualuetta:
Lemmenlaakson lehto ja Tuusulanjärven lintuvesi.
Järvenpäässä on n. 100 hehtaaria Luettelo Järvenpään puistoista ja 250 ha puistometsiä.
Lemmenlaakson lehdossa ja Vanhankylänniemessä on luontopolku. Tuusulanjärven rannalla on Järvenpään rantapuisto ja sen vieressä, aivan keskustan tuntumassa, lintujen­suojelu­alue, jossa on myös lintutorni.

Luontoselvityksiä


Yleiskaava 2020 valmistelun yhteydessä on Järvenpäässä tehty ruutuinventointiin perustuva kasvillisuuskartoitus, (1997–2000), kasvien biotooppikartoitus (2000–2001). Lemmenlaakson linnustoa on selvitetty vuonna 1996 ja kääpälajistoa vuonna 2002. Vanhankyläniemen hoito- ja käyttösuunnitelma] (hyväksytty kaupunginvaltuustossa 13.3.20)

Hallinto


Järvenpää kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin ja sen kaupunginvaltuustossa on 51 kaupunginvaltuutettua. Valtuuston puheenjohtaja on Tapio Bergholm (SDP) ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana Kaarina Wilskman (kok). Kaupunginjohtajana on vuodesta 1992 toiminut Erkki Kukkonen.

Oppilaitoksia


Tiedosto:Järvenpään lukio.jpg
Seurakuntaopisto ja Luther-opisto sijaitsevat Tuusulanjärven rannalla. Kaupungissa toimii myös Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikkö sekä Keudan toimipisteet. Järvenpäässä on myös Suomen toiseksi suurin lukio, Järvenpään lukio.
Järvenpäässä on kolme yläkoulua: Järvenpään Yhteiskoulu, Kartanon koulu ja Koivusaaren koulu. Yhteiskouluun ja Kartanoon kuuluvat myös alakoulut. Järvenpäässä on myös muita alakouluja: Mankala, Anttila, Haarajoki, Harjula, Kinnari, Kyrölä, Oinaskatu, Saunakallio ja Vihtasaari sekä erityiskoulu Juhola.

Ystävyyskunnat


Vác, Unkari
Rødovre, Tanska
Lørenskog, Norja
Täby, Ruotsi
Jõgevamaa, Viro
Olhava (kaupunki), Venäjä
Buchholz in der Nordheide, Saksa
Pasadena (Kalifornia), Yhdysvallat
Ho (Ghana), Ghana

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.jarvenpaa.fi/ Järvenpään kaupungin kotisivut
http://www.jarvenpaa.fi/liitetiedostot/editori_materiaali/1077.pdf Järvenpään 25 tilastoaluetta (kaupunginosat) (kartta, pdf, 5,7Mb, 16.9.1986, 1:10000)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000000226&subcat=201 Suomi24:n Järvenpää-keskustelu
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=32&t=151&a=2851 YLE Elävä arkisto: Tuusulanjärven taiteilijayhteisön maisemissa (1949) (video)
Luokka:Järvenpää
ar:يارفنبا
id:Järvenpää
be:Горад Ярвенпяа
ca:Järvenpää
cs:Järvenpää
da:Järvenpää
de:Järvenpää
et:Järvenpää
en:Järvenpää
es:Järvenpää
fr:Järvenpää
ko:야르벤파
it:Järvenpää
kl:Järvenpää
kw:Järvenpää
nl:Järvenpää
ja:ヤルヴェンパー
no:Träskända
nn:Träskända
pl:Järvenpää
pt:Järvenpää
ro:Järvenpää
ru:Ярвенпяа
se:Järvenpää
sco:Järvenpää
sr:Jervenpe
sv:Träskända
vi:Järvenpää
tr:Järvenpää
uk:Ярвенпяа
zh:耶爾文佩

Java


Java on Sun Microsystemsin kehittämä laaja teknologiaperhe ja ohjelmistoalusta, johon kuuluu muun muassa laitteistoriippumaton oliopohjainen ohjelmointikieli sekä ajoaikainen ympäristö virtuaalikoneineen ja luokkakirjastoineen. Sun on ilmoittanut Javan julkaisusta vapaa ohjelmisto GNU GPL -lisenssillä. Java-alusta on käytössä noin 3,8 miljardissa laitteessa matkapuhelimista supertietokoneisiin.

Nimi


Java on saanut nimensä Jaava (Indonesiassa) mukaan, sillä kyseisellä saarella tuotetaan kahvilajia, jota Java-kielen kehittäjät nauttivat suuria määriä kieltä suunnitellessaan ja toteuttaessaan. JavaScript puolestaan on saanut nimensä Java-kielen suuresta suosiosta. JavaScript ei muilla tavoin liity mitenkään Javaan.

Yleistä


Java-ohjelmointikielen kehittivät Bill Joy ja James Gosling kollegoineen Sun Microsystemsillä 1990-luku alussa. JDK 1.0 (Java Development kit) ilmestyi syksyllä 1995. Se soveltui www-sivulle luotavien applettien tekemiseen, mikä nosti Javan nopeasti ohjelmointimaailman kuumimmaksi puheenaiheeksi. Keväällä 1997 julkaistiin JDK 1.1, jossa oli muuttunut erityisesti käyttöliittymän ohjelmointi oliomaisempaan suuntaan. JDK 1.2 julkaistiin loppuvuonna 1998, joka sisälsi uuden JFC-luokkakirjaston ''(Java Foundation Classes)'', jossa mukaan tuli mm. kohuttu Swing (Java) ja monipuolisia tietorakenneluokkia.
Java-kielen 1990-luvun lopulla saavuttaman suuren suosion takana ovat laitteistoriippumattomuuden lisäksi kielen C++-kieltä läheisesti muistuttava, mutta helpommin omaksuttavaksi suunniteltu formaali kielioppi, olio-ohjelmointi ja virtuaalikoneen mukana tuleva, erittäin kattava standardikirjasto. Myös muistinhallintaa on helpotettu ottamalla käyttöön Automaattinen roskienkeräys (engl. ''garbage collector''), joka vapauttaa muistia kun sitä ei enää tarvita. Java kuuluu ohjelmointikieliin, joissa on käytössä ns. tyyppijärjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella muuttujalla on tyyppi ja muuttujat voivat saada ainoastaan tyyppinsä mukaisia arvoja.
Toisin kuin tavanomaisen kielet, Javan lähdekoodia ei käännetä suoraan konekielelle, vaan tavukoodiksi, joka suoritetaan virtuaalikoneessa. Koska Java-ohjelmat ajetaan virtuaalikoneessa, ne eivät normaalisti pysty vaikuttamaan suoraan muihin prosessi (tietotekniikka), eivätkä pääse virtuaalikoneelle määrätyn hiekkalaatikko (tietotekniikka) ulkopuolelle vaan esimerkiksi kiintolevyä käytettäessä käskyt kulkevat virtuaalikoneen läpi, joka varmistaa ettei käsky ole hiekkalaatikon ulkopuolella. Java-ohjelmat ovat mm. näiden rajoitusten vuoksi tavanomaisia konekieliohjelmia turvallisempia, mutta samalla hieman hitaampia.
Muihin ohjelmointikieliin, kuten C (ohjelmointikieli) tai C++ verrattuna, Java sisältää runsaasti ominaisuuksia, kuten graafisen käyttöliittymäkirjaston, rinnakkaisuuden hallinnan, verkko-ominaisuudet ja rikkaat rajapinnat, jotka toisissa kielissä ovat käyttöjärjestelmäriippuvaisia tai kolmansien osapuolten kirjastojen varassa.
Javaa markkinoitiin alun perin Web-käyttöön, selaimen sisällä ajettavia Java-sovelma varten. Se löi kuitenkin varsinaisesti läpi palvelinkäytössä, dynaamisia www-sivuja luotaessa (JSF, JSP, servlet), raskaissa palvelinsovelluksissa (Java EE) ja kännykkä ja taskutietokoneissa (Java ME). Yleisyytensä ja ilmaisuutensa ansiosta se on myös suosittu opetuskieli.
Java-alustan käyttöä ei ole rajattu Java-ohjelmointikieleen, vaan mm. Python, Ruby ja Scheme-kielille on olemassa kääntäjä, joka tuottaa Java-tavukoodia. Sun Microsystemsin lisäksi ainakin IBM ja GNU ovat kehittäneet oman Java-kääntäjänsä ja IBM, Novell, BEA Systems ja Apache Software Foundation oman virtuaalikoneensa lukuisten avoimen lähdekoodin toteutusten (kuten Kaffe, SableVM, JamVM, CACAO, Jikes RVM, VMkit) lisäksi. GNU:n kääntäjäympäristöön GCC:hen kuuluva GCJ osaa kääntää Javaa konekielelle.
GNU ryhtyi myös kehittämään korvaavaa, vapaata luokkakirjastoa GNU Classpath -projektissa.
Sun ilmoitti 13. marraskuuta 2006 julkaisevansa Javan GNU GPL -lisenssillä.
Apachen virtuaalikone Harmonysta on kehitetty Googlen Androidissa käytetty Dalvik-virtuaalikone. Harmony ei ole virallisesti sertifioitu Java-toteutus.

Sunin kehitysympäristö


Javaan kuuluu ohjelmointikieli, josta on julkaistu eri versioita kehitysympäristön (Java Development Kit; JDK) kehittymisen myötä. Kehitysympäristöön kuuluu Ohjelmointikielen kääntäjä (javac) ja muut kehitystyökalut (jar, javadoc, jdb). Kehitysympäristö sisältää myös täydellisen ajoympäristön (Java Runtime Environment; JRE), joka tarvitaan käännettyjen ohjelmien ajamiseen. Ajoympäristö sisältää virtuaalikoneen (Java Virtual Machine; JVM), joka on JRE:n versiosta 1.2 (joulukuu 1998) lähtien sisältänyt ajonaikainen kääntäminen konekielelle (just-in-time compiler; JIT). Ajoympäristöön kuuluvat myös luokkakirjastot, jotka ovat nekin saaneet lisää ominaisuuksia Javan kehittymisen myötä. Java 1.2 brändättiin suurten muutosten vuoksi nimellä Java 2. Java 2 -nimeä ei kuitenkaan käytetty markkinoinnissakaan kovin kauaa, sillä jo Java 1.5 brändättiin Java 5:ksi.
Ajoympäristö on nykyisin jaettu kolmeen osaan.
Java Standard Edition (Java SE) sisältää yleiset ominaisuudet, graafiset käyttöliittymät, tietokanta- (Java Database Connectivity; JDBC) ja perus-XML-rajapinnat.
Java Enterprise Edition (Java EE) on tarkoittu palvelinsovellusten kehittämiseen ja ajamiseen ja sisältää mm. nimeämis- ja hakemistopalvelut (Java Naming and Directory Interface; JNDI), komponenttirajapinnan (Enterprise Java Beans; EJB), servlet- ja portlet-määrittelyt, JSP (JavaServer Pages) ja muita web-palvelintekniikoita.
Java Micro Edition (Java ME) on tarkoitettu teholtaan rajoittuneiden laitteiden ohjelmointiin, kuten matkapuhelimiin ja digibokseihin (Multimedia Home Platform; DVB-MHP). J2ME eroaa merkittävästi muista ympäristöistä ja käyttää rajoitetumpaa virtuaalikonetta (K Virtual Machine; KVM) ja jättää toteuttamatta joitain kielen ominaisuuksia (kuten liukuluku ja luokkien purkajat). Java ME on edelleen jaettu konfiguraatioihin ja profiileihin laitteiden ominaisuuksien mukaan.
Java SE 6 esiteltiin 11. joulukuuta 2006 ja Java SE 7 28. heinäkuuta 2011. Viestintävirasto ilmoitti elokuussa 2012, että Java 7 aiheuttaa Windows-ympäristössä vakavan tietoturva-aukon ja kehottaa poistamaan version. Tietoturva-aukkoon tuli korjaava päivitys 30. elokuuta 2012. Tämän jälkeen javasta löytyi kuitenkin uusi vakava haavoittuvuus ja viestintävirasto kehotti jälleen poistamaan javan.

Sovelluskohteet


Javan ensimmäinen kohdeympäristö oli web-selaimet, joissa Java-sovelma (applet) voitiin ajaa turvallisesti. Appletit olivat osa jo ensimmäistä Java-julkaisua 1995. Tekniikan otti omakseen erityisesti Netscape selainsodat Microsoftia vastaan. Myös Microsoft kehitti oman virtuaalikoneensa MSJVM:n, jonka toteutuksesta se joutui oikeusjutun kohteeksi Sunin taholta. Microsoft luopui Javan kehityksestä 2001 ja nyttemmin luonut oman lähes samanlaisen kilpailevan tekniikkansa (.NET ja C sharp). Applettien suosio on jäänyt vähäiseksi ja muut tekniikat, kuten Flash ovat ottaneet paikan yksinkertaisten selainsovellusten luonnissa. Myöskään Java-pohjaiset verkkotietokoneet (JavaStation, JavaOs), joita useat valmistajat esittelivät, eivät yleistyneet.
Verkon yli ladattavien sovellusten luontiin Oraclella on Java Web Start -tekniikka, joka mahdollistaa täydellisten sovellusten suorittamisen verkon yli. Java Web Start esiteltiin maaliskuussa 2001 ja Java versiosta 1.4 lähtien se on ollut osana JRE:tä.
Java Servlet API on dynaamisten websivujen kehittämiseen tarkoitettu rajapinta. Se on osa Java EE -pakettia. Servlet-rajapinnan toteuttaa ''servlet container'' (joskus käännetty suomeksi termillä ''kontti''). Container tarjoaa web-palvelimen, jonka toiminnallisuutta voi laajentaa omilla komponenteilla hyödyntäen Javan rajapintoja. Container tarjoaa suoraan joitain palveluja, kuten istunto. JavaServer Pages (JSP) on Servlet API:a käyttävä tekniikka, joka käyttää yksinkertaista merkkauskieltä HTML:n seassa hyödyntämään palvelimella olevien komponenttien toiminnallisuutta tai sisältää suoraan Java-koodia. JSP muistuttaa lähinnä CGI- tai PHP-skriptausta.
Enterprise JavaBeans (EJB) on Servlet API:n kaltainen tekniikka, mutta on tarkoitettu etupäässä tietokantakäyttöön. EJB-komponentit (pavut) ajetaan sovelluspalvelimessa, joka tukee hajauttaminen, transaktio ja rinnakkaisuus hallintaa. Sunin määrittelemää rajapintaa hyödyntävien servlet- ja EJB-tekniikoiden hyötynä on se, että periaatteessa sama sovellus on ajettavissa kaikissa rajapinnan toteuttavissa sovelluspalvelimissa. Näitä ovat esim. JBoss, IBM WebSphere Application Server, Oracle GlassFish ja Oracle WebLogic.

Esimerkki


Tyypillinen "Hello, World" -esimerkki:
<source lang = "java">public class HelloWorld { public static void main(String] args) { // Tulostetaan teksti "Hello, world" System.out.println("Hello, world!"); }
}</source>

For-silmukka


For-silmukassa toistetaan kaarisulkeiden sisältämää koodia niin kauan, kunnes ehto on epätosi. Alla olevassa esimerkissä, olio luodaan ''alustus''-kohdassa. Jos ''ehto'' on tosi, kasvatetaan lukua niin paljon, kuin ''kasvu''-kohta määrää, ja siirrytään ''koodia''-kohtaan. Tätä jatkuu niin kauan, että ''ehto'' on epätosi.
<source lang = "java"> for(''alustus''; ''ehto''; ''kasvu'') { ''koodia'' }
</source>
Esimerkki Java-luokasta, joka tulostaa komentoriville luvut 1&ndash;10, jokaisen omalle rivilleen.
<source lang = "java">
public class Silmukka { public static void main(String[
args) { for(int i = 1; i <= 10; i++) { //Tulostetaan luku System.out.println(i); } }
}</source>
J2SE 5.0:ssa tuli käyttöön uudistettu for-silmukka, joka käy läpi kaikki vaihtoehdot ilman silmukkamuuttujan kasvatusta.
<source lang = "java">
public class Silmukka { public static void main(String] args) { for( String s : args ) { //Tulostetaan komentorivin parametrit System.out.println(s); } }
}</source>

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


[http://java.sun.com/ Sunin Java-sivut

http://java.sun.com/javase/6/docs/api/ Javadoc J2SE 1.6
http://www.cs.helsinki.fi/u/wikla/Ohjelmointi/Sisalto/ Ohjelmoinnin perusteita Java-kielellä
http://cs.joensuu.fi/~vouti/tjdoku/JAVA/ Aloittelijan Java-opas
http://staff.cs.utu.fi/staff/jouni.smed/SHR07-SPOO.pdf Sopimuspohjainen olio-ohjelmointi Java-kielellä
http://www.pedacode.net/pikaoppaat/version2/HelloWorld.html Java-kehitysympäristön pystyttäminen ja HelloWorld-ohjelman luominen
http://www.meshplex.org/wiki/Java/Introduction_to_Java Full Java Tutorial
http://www.netbeans.org/ NetBeans, Avoimeen lähdekoodiin perustuva Java-kehitysympäristö
Luokka:Java
ace:Java
af:Java (programmeertaal)
am:ጃቫ
ar:جافا (لغة برمجة)
az:Java
id:Java
ms:Java
bn:জাভা (প্রোগ্রামিং ভাষা)
be:Java
be-x-old:Java
bs:Java (programski jezik)
bug:Java
bg:Java
ca:Java (llenguatge de programació)
cv:Java (компьютер чĕлхи)
cs:Java (programovací jazyk)
co:Java
cy:Java (iaith rhaglennu)
da:Java (programmeringssprog)
de:Java (Programmiersprache)
et:Java
el:Java
en:Java (programming language)
es:Java (lenguaje de programación)
eo:Java (programlingvo)
eu:Java (programazio lengoaia)
fa:جاوا (زبان برنامه‌نویسی)
fr:Java (langage)
ga:Java
gl:Linguaxe Java
ko:자바 (프로그래밍 언어)
hy:Ջավա (ծրագրավորման լեզու)
hi:जावा प्रोग्रामिंग भाषा
hr:Java (programski jezik)
ia:Java (linguage de programmation)
is:Java (forritunarmál)
it:Java (linguaggio)
he:Java
ka:ჯავა (პროგრამირების ენა)
kk:Java (Бағдарламалау тілі)
ht:Java
la:Java (lingua programmandi)
lv:Java (valoda)
lt:Java (kalba)
lij:Java (lenguazzo)
hu:Java (programozási nyelv)
mk:Java (програмски јазик)
ml:ജാവ (പ്രോഗ്രാമിങ് ഭാഷ)
mr:जावा (आज्ञावली भाषा)
cdo:Java
mn:Java (Программчлалын хэл)
my:Java (programming language)
nl:Java (programmeertaal)
ja:Java
no:Java (programmeringsspråk)
nn:Programmeringsspråket Java
uz:Java
pa:ਜਾਵਾ ਪ੍ਰੋਗਰਾਮਿੰਗ ਭਾਸ਼ਾ
pl:Java
pt:Java (linguagem de programação)
kaa:Java (programmalastırıw tili)
ro:Java (limbaj de programare)
ru:Java
sah:Java
sq:Java (gjuhë programimi)
si:ජාවා (පරිගණක ක්‍රමලේඛන බස)
simple:Java (programming language)
sk:Java
sl:Programski jezik java
ckb:جاڤا (زمانی پڕۆگرام داڕێژی)
sr:Јава (програмски језик)
sh:Java (programski jezik)
sv:Java (programspråk)
tl:Java (wikang pamprograma)
ta:ஜாவா நிரலாக்க மொழி
te:జావా
th:ภาษาจาวา
vi:Java (ngôn ngữ lập trình)
tg:Java
tr:Java (programlama dili)
uk:Java
vec:Java
war:Java (linggwahe hin pagprograma)
wuu:程序编制言话Java
zh-yue:Java程式語言
bat-smg:Java
zh:Java

Jaavan kieli


Jaavan kieltä puhuu noin 75 miljoonaa ihmistä Jaava (saari) Indonesiassa. Jaavan saaren lisäksi jaavan puhujia on hieman myös Malesiassa ja Singaporessa. Jaava kuuluu Länsi-malaiji-polynesialaiset kielet kieliin.
Jaavan kielellä on oma kirjoitusjärjestelmänsä, mutta nykyisin sitä kirjoitetaan usein latinalaiset aakkoset.
Luokka:Indonesian kielet
Luokka:Jaava
Luokka:Austronesialaiset kielet
af:Javaans
ar:لغة جاوية
ast:Xavanés
az:Yavan dili
bjn:Bahasa Jawa
id:Bahasa Jawa
ms:Bahasa Jawa
bn:জাভানীয় ভাষা
zh-min-nan:Jawa-gí
map-bms:Basa Jawa
jv:Basa Jawa
su:Basa Jawa
bcl:Habanes
br:Javaeg
bg:Явански език
ca:Javanès
cs:Javánština
cy:Jafaneg
de:Javanische Sprache
en:Javanese language
es:Idioma javanés
eo:Java lingvo
eu:Javera
fa:زبان جاوه‌ای
hif:Javanese bhasa
fr:Javanais
ga:An Iáivis
gl:Lingua xavanesa
ko:자와어
hr:Javanski jezik
ilo:Pagsasao a Habanés
os:Явæйаг æвзаг
it:Lingua giavanese
he:ג'אווה (שפה)
kn:ಜಾವಾದ ಭಾಷೆ
ka:იავური ენა
lv:Javiešu valoda
lt:Javiečių kalba
lij:Lengua giavaneise
mk:Јавански јазик
mg:Fiteny javaney
mr:बासा जावा
nl:Javaans
ja:ジャワ語
no:Javanesisk
nn:Javanesisk
pnb:جاوانی
pms:Lenga giavanèisa
pl:Język jawajski
pt:Língua javanesa
ro:Limba javaneză
qu:Yawa simi
ru:Яванский язык
simple:Javanese language
sh:Javanski jezik
sv:Javanesiska
ta:சாவகம் (மொழி)
th:ภาษาชวา
vi:Tiếng Java
tg:Забони явагӣ
tr:Cava dili
uk:Яванська мова
ug:ياۋا تىلى
zh-classical:爪哇語
yo:Èdè Java
zh:爪哇語

Jin-dynastia


Jin-dynastia (Džurtšenin kieli: Anchu, kiinan kieli 金 jīn) hallitsi osia Pohjois-Kiinasta 1115-1234. Dynastiaa kutsutaan joskus myös Jürchen-dynastiaksi, sillä sen perusti Wanyan (完顏 wán yán), džurtšenit-klaani. Džurtšenit ovat mantšut esi-isiä. Dynastian pääkaupunkina toimi Peking. Mongolit hävittivät dynastian Ögödei-kaanin, Tšingis-kaanin kolmannen pojan johdolla.
Samoihin aikoihin Jin-dynastian kanssa oli pääosin nykyisen Kiinan alueella myös valtio nimeltä Xixia (Läntinen Xia, erotuksena Xia-dynastiasta), jossa valtaa pitivät tangutit 1032-1227. Tätä valtiota ei yleensä luetella Kiinan dynastoiden mukana. Myös Xixia jäi aikanaan mongolien valloittamaksi.

Dynastian alku ja loppu


Song-dynastian hallinto pyysi džurtšen-kansalta apua Liao-dynastiaa vastaan arvellen ettei heistä ole uhkaa itse Song-Kiinalle. Heidän hallitsijansa Wanyan Aguda (完顏阿骨打) julistautui kuitenkin Jin-dynastian keisariksi vuonna 1115. Keisari Ukimai aloitti hyökkäilyt Song-dynastiaa vastaan lyötyään Liao-dynastian 1125 tämän Song-dynastian kanssa tehdyn liiton turvin. Song-dynastian pääkaupunki Kaifeng (Bian 汴) valloitettiin, Song-keisari otettiin panttivangiksi ja hallinnon oli paettava etelään, jossa pääkaupungiksi otettiin Hangzhou (Lin'an 臨安). Rauhansopimus Eteläinen Song-dynastia kanssa solmittiin vasta 1142. Jin-keisarit omaksuivat nopeasti kiinalaisen hallintojärjestelmän ja palkkasivat hallitukseensa kiinalaisia viranomaisia. Viralliset dokumentit käännettiin kiinasta džurtšenin kielelle, jolle kehitettiin oma kirjoitusjärjestelmä. Taloudelliset vaikeudet vaivasivat Jin-dynastian hallintoa hieman ennen kuin se jäi Mongolivaltakunta jyrän alle. Jin-dynastian kaatumisen jälkeen Eteläinen Song olikin sitten valloittajien seuraava kohde.

Hallitsijat

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat
samanaikaiset kaudet: Song-dynastia ja pieneltä osin myös Liao-dynastia; Xixia
seuraava kausi: Yuan-dynastia
1100-luku
1200-luku

Aiheesta muualla


http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/valtio-historia/historia/1332/jurchen-kansan-jin-dynastia-osa-77 Radio86.fi: Jürchen-kansan Jin-dynastia
Luokka:Kiinan dynastiat
ar:أسرة جين
id:Dinasti Jin (1115-1234)
ms:Dinasti Jin, 1115–1234
cs:Říše Ťin (1115-1234)
da:Jin-dynastiet (1115-1234)
de:Jin-Dynastie (1125–1234)
en:Jin Dynasty (1115–1234)
es:Dinastía Jin (1115-1234)
fa:دودمان کین (۱۲۳۴–۱۱۱۵)
fr:Dynastie Jin (1115-1234)
ko:금나라
hi:जिन राजवंश (१११५–१२३४)
it:Dinastia Jīn
kk:Цзинь әулеті (1115 — 1234)
hu:Csin-dinasztia (1115–1234)
mn:Алтан улс
nl:Jin-dynastie (1115-1234)
ja:金 (王朝)
no:Jin-dynastiet (1115–1234)
oc:Dinastia Jin (1115-1234)
pl:Dynastia Jin (1115-1234)
pt:Dinastia Jin (1115-1234)
ru:Династия Цзинь (1115—1234)
simple:Jin Dynasty
sv:Jindynastin (jurchen)
th:ราชวงศ์จิน
vi:Nhà Kim
tr:Kin Hanedanı (1115-1234)
uk:Династія Цзінь
zh-classical:金朝
wuu:金国
zh-yue:金朝
zh:金朝

Joulu

Tiedosto:Juletræet.jpg 1800-luvulla.]]
Joulu on vuosittainen 25. joulukuuta vietettävä juhla, jota kristinusko viettävät Jeesus syntymän muistoksi. Joulun vietto alkaa Suomi yleensä jo Jouluaatto (24. joulukuuta), joulukuun 25. päivä on kuitenkin varsinainen joulupäivä.
Joulun ajankohta on muinaisen Roomalainen kalenteri Talvipäivänseisaus päivämäärä. Suomen kieli sana ''joulu'' ja ''juhla'' ovat Ruotsin kieli tai Skandinavia Suomen kielen lainasanat. Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan Germaaniset kielet nimestä. Joulussa ovat yhdistyneet kristillinen juhla, muinainen Rooman valtakunta saturnalia-juhla sekä Eurooppa pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla (yule), Suomessa vanha vuodenvaihteenjuhla kekri. Joulu on yleinen perhejuhla eri puolilla maailmaa.

Historia


Tiedosto:Nativity tree.jpg on etenkin keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista.]]
Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin. Muinaisten Germaanit talvijuhla tunnetaan nykyisin sen Englannin kieli nimityksellä ''yule''. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun. Muinaiset Rooman valtakunta viettivät 17. joulukuuta ja 23. joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena 25. joulukuuta oli Sol Invictus eli Voittamattoman auringon päivä.
Kirkko äänesti ja yhdisti hallinnollisella käskyllä alkujaan syyrialaisperäisen aurinkojumalan Sol Invictuksen päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhlaan 350-luvulla. Varhaisin tunnettu maininta asiasta on vuodelle 354 laaditussa roomalaisessa kalenterista. Jo aikaisemmin kristityt olivat viettäneet 6. tammikuuta ''epifania''-juhlaa eli nykyistä Loppiainen Jeesuksen kasteen muistopäivänä, minkä oli uskottu tapahtuneen hänen 30. syntymäpäivänään. Raamattu Jeesuksen syntymästä kerrotaan sekä Evankeliumi Matteuksen mukaan että Evankeliumi Luukkaan mukaan, mutta kummassakaan ei sanota, mihin aikaan vuodesta se tapahtui. Luukkaan evankeliumissa tosin mainitaan, että Jeesuksen syntyessä paimenet olivat laitumella yöllä. Tämä antaa ymmärtää, ettei kertomus sijoitu ainakaan joulukuuhun, sillä se on tuolla alueella kylmä ja sateinen kuukausi, ja laumat vietiin yöksi katettuun suojaan.
Uskonpuhdistus jälkeen Puritaanit kaltaiset ryhmät vastustivat joulun viettoa. 1600-luku joulun vietto oli ajoittain kiellettyä Englanti ja Bostonin siirtokunnassa Pohjois-Amerikka. Charles Dickensin romaani ''Charles Dickensin joulutarina'' vuonna 1843 elvytti ihmisten hiipumassa olevan kiinnostuksen juhlaan. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen painettu joulukortti. Uusi vuosi kortteja oli painettu Pohjoismaissa jo paljon aiemmin. Korttien kuvitus oli maallista. Ensimmäinen painettu lasten joulukalenteri painettiin ilmeisesti Saksassa 1900-luvun alussa.

Ajankohta


Tiedosto:Giorgione 014 crop.jpg, ''Paimenten kunnioitus'', noin 1500–10.]]
1500-luvulla paavi Gregorius XIII määräsi otettavaksi parannetun, Gregoriaaninen kalenteri hyppäämällä lokakuun 15. päivästä 1582 lokakuun 25. päivään. Uudistus tuli ensin käyttöön vain Katolinen kirkko, mutta myöhemmin se on otettu käyttöön muuallakin. Monissa ortodoksinen kirkko juhlapäivien ajankohta määräytyy yhä juliaanisen kalenterin mukaan, vaikka ne toimivatkin maissa, joissa gregoriaaninen kalenteri on muutoin käytössä. Ero on nykyään 13 päivää. Tästä syystä esimerkiksi Venäjällä joulu on 7. tammikuuta, jolloin juliaanisen kalenterin mukaan on 25. joulukuuta. Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin joulua samaan aikaan kuin Läntinen kristikunta. Egyptin koptilainen kirkko käyttää omaa Koptilainen kalenteri ja viettää joulua sen mukaisesti ''koiak''-kuun 29. päivänä, joka vastaa joulukuun 25. päivää juliaanisen ja nykyisin tammikuun 7. päivää gregoriaanisen kalenterin mukaan.

Pyhäpäivät


Varsinainen ''joulupäivä'' eli ''ensimmäinen joulupäivä'' on 25. joulukuuta. Sitä seuraa seuraa 26. joulukuuta tapaninpäivä (toinen joulupäivä), Pyhä Stefanos muistopäivä. Nämä molemmat ovat useimmissa Euroopan maissa virallisia Pyhäpäivä. Joulupäivää edeltävä jouluaatto, 24. joulukuuta ei virallisesti ole pyhäpäivä, mutta se ja varsinkin sen ilta on käytännössä muodostunut jouluajan tärkeimmäksi juhlapäiväksi, ja nykyisin myös se on useimmilla työpaikoilla palkallinen vapaapäivä. Muista juhlapäivistä poiketen myös julkinen liikenne loppuu Suomessa lähes kokonaan iltapäivällä jouluaattona.
Ennen vuotta 1774 vietettiin Suomessa Pyhäpäivä myös kolmatta joulupäivää eli apostoli Johannes (apostoli) päivää 27. joulukuuta sekä neljättä joulupäivää eli viattomien lasten päivää 28. joulukuuta.. Kuningas Kustaa III kuitenkin vähensi ne kahteen, koska aatelisten ja Porvaristo mielestä pitkät pyhät laiskistivat palkollisia liikaa. Kolmatta ja neljättä joulupäivää on nimitetty myös ''pikkupyhiksi'' tai ''arkipyhiksi''.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko kirkolliskokous päätti vuonna 1999 ottaa apostoli Johanneksen päivän takaisin juhlapyhäksi vuodesta 2000 alkaen. Sitä vietetään, kun se osuu sunnuntaille – näin oli ensi kertaa vuonna 2009. Päivän nimi on uusissa kalentereissa muodossa ”Apostoli Johanneksen päivä”. Sitä on aiemmin nimitetty Johannes (evankelista) päiväksi, koska perinteisesti on ajateltu että apostoli ja evankelista ovat sama henkilö.
Laajemmassa mielessä jouluajan on yleensä katsottu jatkuvan Loppiainen saakka. Suomalaisessa kansanperinteessä jouluajan on usein katsottu alkavan Tuomas päivästä 21. joulukuuta ja jatkuvan Nuutti päivään saakka 13. tammikuuta. Tätä heijastavat monet lorut, kuten ''Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi''.

Nimet eri kielissä ja niiden alkuperä


Suomen sana joulu on lainattu Ruotsin kieli. Ruotsiksi samoin kuin alasaksaksi joulu on ''jul''..
Englannin kieli tavallisin joulua tarkoittava sana on ''Christmas'', joka tarkoittaa Kristus-messua. Sen harvinaisempana synonyymina on kuitenkin yhä käytössä myös sana Yule, joka on samaa alkuperää kuin suomen sana joulu. Saksan kieli joulu on ''Weihnachten'', mikä tarkoittaa pyhiä öitä.
Katolinen kirkko käyttää joulusta latinalaista nimitystä ''Dies Natalis Domini'', joka tarkoittaa Herran syntymäpäivää. Siitä ovat peräisin Italian kieli sana '''Natale'', Portugalin kieli ''Natal'' ja Espanjan kieli ''Navidad''.. Myös Ranskan kieli joulua tarkoittava sana ''Noël'' on mahdollisesti samaa alkuperää, joskin sen on myös arveltu johtuvan ''hyvää Uutinen'' tarkoittavasta sanasta ''novel''.

Joulukoristeet


Nykyisin joulun väri on punainen. Myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea yhdistetään jouluun. Yleisiä joulukoristeita ovat esimerkiksi Suomessa kuusenoksat, joulukuusi, joulukranssit, Olkipukki, omenat, kynttilät, joulun pöytäliinat, joulukukat, ulkosoihdut, jäälyhdyt ja lyhteet.

Joulumusiikki


Joulun aikaan esitetään tai kuunnellaan joululauluja. Niiden lisäksi joulumusiikkia ovat esimerkiksi monet Taidemusiikki teokset kuten Johann Sebastian Bachin ''Jouluoratorio'' ja Pjotr Tšaikovskin baletti ''Pähkinänsärkijä''.

Juhlinta Suomessa


Tiedosto:Julbocken 1912.jpg
Tiedosto:Tamperechristmas.jpgen Vanha kirkko (Tampere) jouluasussa.]]
Suomalaisen joulun ulkoisiin ihanteisiin liittyvät runsaat jouluruuat, omatekoiset joulukoristeet ja joulusauna.
Suomessa jouluun on liitetty vanhan pyhäinpäivän tienoille ajoittuneen sadonkorjuujuhlan, kekrin piirteitä. Ruotsalaisilla ja suomalaisilla joulupukki (nuuttipukki) oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, Pukki. Hän laittoi pukin Sarvi päähän muuttuakseen Šamanismi mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös Tuohi tehty Naamio ja nurin käännetty Turkki (vaate).
Pikkulintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa ja kuuluu talonpoikaiskulttuurin viljelytaikuuteen. Joulun ohra- tai kauralyhteen tarkoitus oli saada linnut jättämään kesällä viljan rauhaan. Suomalainen muinaisusko mahdollisesti ajattelivat, että kuolleet eli Sielulintu olivat elävien kanssa mukana keskitalven juhlassa. Siihen on voinut myös liittyä uskomus, että linnut tuovat talolle onnea. Ruotsissa kirkko vastusti tapaa ja se oli Suomessakin katoamassa, kunnes eräät lehdet ja hyväntekeväisyysjärjestöt elvyttivät sen. Luontoa säästääkseen jotkut voivat Joulukuusi hankkimisen sijasta valita pihalta tai lähimetsästä puun ja koristella sen talven eläimille. Oksille ripustetaan talipalloja.
Perinteisiä Joulukoristeet ovat himmeli ja olkipukki. Olki tehdyt koristeet tulevat kekristä, sadonkorjuun juhlasta. Joulukalenterit tulivat Suomeen toisen maailmansodan jälkeen.
Ennen lahjojen jakoa käydään usein hautausmaalla sytyttämässä Kynttilä sukuhaudoille. Tapa alkoi Suomessa 1900-luvulla ja yleistyi Talvisota jälkeen Sankarivainaja ja pian muillakin. Kaikki protestanttiset kirkot eivät hyväksy haudoilla käyntiä tavan Pakanuus alkuperän vuoksi. Kekrin kuuluneet vainajien hyvittely- ja kestitystavat siirtyivät jouluun. Nykyisin kynttilöitä voidaan sytyttää yhteisenä kokemuksena vainajien muiston kunnioittamiseksi.
Kristillistä sanomaa arvostavissa perheissä voidaan lukea ennen ateriaa jouluevankeliumi. Tapa yleistyi 1800-luvun lopulla Herätysliike vaikutuksesta. Jouluaamun hyvin aikainen joulukirkko kuuluu protestanttiseen perinteeseen. Kirkossa kuullaan jouluevankeliumi ja veisataan Martti Luther virsi 21 Enkeli taivaan. Aikaisemmin luterilainen kirkko suhtautui joulukirkkoon ankarasti. Jos ei ollut kirkossa, sai vuosittaisilla Kinkerit julkiset nuhteet.
Sauna eli joulusaunassa käyminen on vanha ja edelleen yleinen tapa. Joululahjojen antamista alettiin harrastaa 1800-luvun alussa varakkaissa perheissä..
Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen tienoilla vietettyyn valon juhlaan. Suomalaiseen joulupöytään yleensä kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä Porkkanalaatikko, Lanttulaatikko ja Perunalaatikko sekä erilaiset kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja Siika. Jouluaattona syödään yleensä riisipuuroa. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia. Ohra vaihtui riisiin 1800-luvulla. Laatikkoruoat, luumukiisseli ja piparkakut omaksuttiin säätyläissaleista talonpoikaispöytiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Joulukinkku syrjäytti kekripässin myöhään. 1940-luvulla sen haastajaksi tuli kalkkuna.

Katso myös

Lähteet


Vento, Urpo: Joulu, vuoden suurin juhla. Teoksessa

Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.suomalainenjoulu.fi/ Suomalainen joulu.
http://www.coloria.net/kulttuurit/joulu.htm Jouluperinteistä. Coloria.net.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=72 Joulu. Ylen Elävä arkisto.
http://www.santatelevision.com/joulu/index.html Joulu ympäri maailmaa -videoita. Santatelevision.com.
http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/ Joulu. SKS-tietopaketit: Vuotuisjuhlat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.
http://www.lib.hel.fi/Page/3156f7ee-682f-4b68-82ea-ec756f214f22.aspx?announcementId=80c9a3d8-6223-4a3d-ab75-6c2fdd5e2ee7&groupId=f6a59db9-bce1-4f22-bad3-7eca2addfe4a Helsingin kaupunginkirjaston aihepaketti kirjasuosituksineen joulusta.
http://www.avoinmuseo.fi/joulu/index.php Joulu. Avoimen museon vuotuisjuhlat.
http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/989AAB8E216356A3C22570830045EB23?openDocument&lang=FI Joulu. Evl.fi.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Ortodoksinen_joulu Ortodoksinen joulu. Ortodoksi.net.
Maijastina Kahlos: http://www.maijastinakahlos.net/b/kirjoituksia/uskonnot-roomassa-kristinusko-religions-in-the-roman-empire-christianity/joosefilla-ja-marialla-ei-ollut-syyta-lahtea-betlehemiin-helsingin-sanomat-21121997/ Joosefilla ja Marialla ei ollut syytä lähteä Betlehemiin. Helsingin sanomat 21.12.1997.
http://www.taivaannaula.org/?p=867 Joulunajan tapoja. Taivaankannen takojat 14.12.2009.
Luokka:Joulu
af:Kersfees
als:Weihnachten
ang:Crīstesmæsse
ar:عيد الميلاد
an:Nadal
arc:ܥܐܕܐ ܕܒܝܬ ܝܠܕܐ
as:বৰদিন
ast:Navidá
gn:Arareñói
az:Milad
bjn:Hari Natal
id:Natal
ms:Krismas
bn:বড়দিন
zh-min-nan:Sèng-tàn-cheh
jv:Natal
ba:Раштыуа
be:Каляды
be-x-old:Божае Нараджэньне
bar:Weihnåchtn
bo:ཡེ་ཤུའི་འཁྲུངས་སྐར།
bs:Božić
br:Nedeleg
bg:Рождество Христово
ca:Nadal
ceb:Pasko
cv:Раштав (уяв)
cs:Vánoce
ch:Mavlud
cbk-zam:Pascua
co:Natale
cy:Nadolig
da:Jul
pdc:Grischtdaag
de:Weihnachten
na:An bum in pudu Jesus
et:Jõulud
el:Χριστούγεννα
eml:Nadêl
en:Christmas
es:Navidad
eo:Kristnasko
ext:Naviá
eu:Eguberria
fa:کریسمس
fo:Jól
fr:Noël
fy:Krysttiid
fur:Nadâl
ga:An Nollaig
gv:Nollick
gd:Nollaig
gl:Nadal
gu:નાતાલ
hak:Sṳn-tan-chiet
ko:크리스마스
haw:Kalikimaka
hy:Սուրբ Ծնունդ
hi:बड़ा दिन
hsb:Hody
hr:Božić
ilo:Paskua
bpy:নাটাল
zu:UKhisimusi
is:Jól
it:Natale
he:חג המולד
kn:ಕ್ರಿಸ್ಮಸ್
ka:ქრისტეს შობა
csb:Gòdé
kk:Рождество
rw:Noheli
mrj:Шартял
sw:Krismasi
kv:Кристослӧн Рӧштвоыс
ht:Nowèl
ku:Gaxend
lbe:Мавлуд Эсал
la:Christi Natalis
ltg:Zīmyssvātki
lv:Ziemassvētki
lb:Chrëschtdag
lt:Kalėdos
li:Kaersjmes
ln:Eyenga ya Mbótama
lmo:Nedàl
hu:Karácsony
mk:Божиќ
ml:ക്രിസ്തുമസ്
mt:Milied
mr:नाताळ
arz:عيد الميلاد
mzn:گاغاند
cdo:Séng-dáng-cáik
mdf:Роштува
my:ခရစ္စမတ်
nah:Tlācatilizilhuitl
nl:Kerstmis
nds-nl:Kìrsttied
ne:क्रिसमस
ja:クリスマス
no:Jul
nn:Jul
nrm:Noué
nov:Yule
oc:Nadal
uz:Mavlud
pfl:Woihnachde
km:បុណ្យណូអែល
nds:Wiehnacht
pl:Boże Narodzenie
pt:Natal
ksh:Weihnachte
ro:Crăciun
rm:Nadel
qu:Nawidad
ru:Рождество Христово
rue:Різдво Хрістове
sah:Ороһуоспа
sco:Christenmas
sq:Krishtlindja
scn:Natali
si:නත්තල
simple:Christmas
sk:Vianoce
sl:Božič
sr:Божић
sh:Božić
sv:Jul
tl:Pasko
ta:கிறித்துமசு
tt:Раштуа
te:క్రిస్టమస్
tet:Natál
th:คริสต์มาส
vi:Lễ Giáng sinh
tg:Мавлуди Исо
chr:ᏓᏂᏍᏓᏲᎯᎲ
tr:Noel
uk:Різдво Христове
ur:عید میلاد المسیح
vec:Nadal
wa:Noyé
zh-classical:聖誕節
vls:Kestdag
war:Pasko
wo:Nowel
wuu:圣诞
yo:Kérésìmesì
zh-yue:聖誕節
diq:Gağand
bat-smg:Kaliedas
zh:圣诞节

Joukko

Joukko on matematiikka joukko-oppiin kuuluva peruskäsite. Periaatteessa joukko on kokoelma olioita eli Alkio (joukko-oppi)ita, joiksi joukon jäseniä kutsutaan. Joukko voi myös olla tyhjä alkioista, jolloin sitä kutsutaan tyhjä joukko. Moderni joukko-oppi sallii joukon alkioiksi myös muita joukkoja, joita kutsutaan siksi osajoukko, jotta joukkoihin liittyvät ajatusmallit olisivat sisäisesti ristiriidattomat.

Esimerkkejä joukoista


Taskun sisältö


Naivi esimerkki joukosta voisi olla taskun sisältö. Taskussa on kolikko, avain, noppa ja tulitikkulaatikko, jolloin joukossa on neljä alkiota. Alkioiden suhde toisiinsa on tasa-arvoinen siinä mielessä, että jokainen esine on taskun jäsen. Tulitikkuaskissa on polttamattomia tikkuja, joten sitä voidaan pitää siinä mielessä osajoukkona, vaikka kokonaisuutena se on myös alkio. Tyhjää joukkoa voisi esittää tyhjä tasku, joka laitetaan taskuun muiden esineiden sekaan. Jos taskussa oleva kolikko luiskahtaa tyhään taskuun, muuttuu se sisemmän taskun alkioksi ja kuuluu siten joukkoon ja sen osajoukkoon samanaikaisesti.

Lukujoukko


Matematiikassa lukujoukoilla on erityisasema. Suurin osa matematiikasta käsittelee lukuja ja niiden muodostamat joukot ovat analyysin perusta. Tarkastelun kohteeksi voidaan valita tunnettujen lukujen osajoukko, esimerkiksi alle 100 olevien parillisten lukujen joukkoa. Tämän joukon koko on 50 alkiota ja joukkoa kutsutaan äärelliseksi joukoksi.
Koska tunnettuja lukuja on määrättömästi, sanotaan lukujoukon alkiota olevan äärettömän monta. Tällaiseen epäkäytännölliseen tilanteeseen on jouduttu, koska laskulait ovat voimassa yksinkertaisessa muodossaan vain, jos oletetaan lukuja olevan kuinka paljon tahansa. Esimerkiksi lukumääriä tai järjestystä ilmaisevat luvut eli luonnollinen luku muodostavat tällaisen kompaktin kokonaisuuden. Tässä joukossa yhteen- ja kertolaskutoimitukset onnistuvat niin, että myös tulos kuuluu samaan lukujoukkoon. Tällaista joukkoa kutsutaan äärettömäksi joukoksi.
Myös kokonaisluku, rationaaliluku, irrationaaliluku reaaliluku ovat perinteisiä matematiikassa käytettyjä lukuja. Niitä voidaan kuvata havainnollisesti lukusuoralla. Nämäkin ovat äärettömiä joukkoja.

Vektorit


Vektorijoukoiksi kutsutaan sellaisia joukkoja, jossa on alkoina useamman lukujoukon ydistelmiä. Esimerkiksi joukko <math>A = \{1, 2\}</math> ja joukko <math>B = \{1, 2, 3\}</math> voidaan ottaa muodostamaan yhdistelmäalkioita. Joukon <math>A</math> luvut ilmoitetaan ensinmäiseksi luvuksi ja joukon <math>B</math> alkiot toiseksi luvuksi. Kaikki tällaisen lukuparit (a, b) eli vektorit voidaan luetella joukoksi <math>C</math>, joka on
:<math>C = \{(1, 1), (1, 2), (1, 3), (2, 1), (2, 2), (2, 3)\}</math>.
Joukko <math>C</math> joukkojen <math>A</math> ja <math>B</math> karteesinen tulo eli <math>C = A \times B</math>.
Reaalilukujen parit muodostavat siten karteesisen tulon <math>\mathbb{R} \times \mathbb{R} = \mathbb{R}^2</math>. Tätä lukujoukkoa voidaan havainnollistaa myös ''xy''-tasolla, jossa ''x''-koordinaatti meritsee lukuparin <math>(x, y)</math> vasenta lukua ja ''y''-koordinaatti lukuparin oikeaa lukua. Tilaa eli avaruutta voidaan kuvata lukukolmikolla <math>(x, y, z)</math>, joka esittää vektorijoukon <math>\mathbb{R} \times \mathbb{R} \times \mathbb{R} = \mathbb{R}^3</math> alkiota. Lukukolmikoita käytetään yleisesti esittämään avaruuden kolmiulotteista tilaa, jonka paikkoja esittävät ''xyz''-koordinaatiston vektorit eli pisteet <math>(x, y, z)</math>.

Funktiot


Joukkojen alkioita voivat olla myös funktiot. Kaikkien funktioiden joukossa polynomit ovat sen osajoukko ja polynomeissa potenssifunktiot ovat polynomijoukon osajoukko. Funktioilla voi olla yhteisiä ominaisuuksia, jotka sopivat tarkasteltavaan tehtävään. Tällaisia funktioiden joukkoja ovat esimerkiksi alkeisfunktiot, lineaarinen funktio tai funktio.

Peruskäsitteitä


Merkintöjä


Tiedosto:Venn diagram gr la ru.svglla voi esittää joukkoja ja niiden suhteita havainnollisesti. Kuvan joukossa on kreikkalaisia, kyyrillisiä ja latinalaisia aakkosia, jotka on siksi ryhmitelty kolmeen osajoukkoon (ympyrät). Kahden osajoukon yhteiset alkiot ovat molempien ympyröiden sisällä. Osa alkiosta kuuluvat kaikkiin kolmeen osajoukkoon yhtäaikaa.]]
Joukkoja voi havainnollistaa luetteloimalla tai piirtämällä sen alkiot. Joukon alkioden luetteloimisen sijaan voidaan niiden tunnistamiseksi esittää alkioiden yhteinen ominaisuus. Voidaan sanoa vain, että lukujoukkoon <math>A</math> kuuluu kaikki alle 100 olevat parilliset luonnolliset luvut. Tämä voidaan merkitä kirjoittamalla joukon alkiot pilkulla erottaen aaltosulkujen sisään
: <math>A = \{2, 4, 6, 8, ..., 98 \}</math>.
Luettelon loppuun lisätään kolme pistettä, jos luettelo jatkuu vielä pitkään, mutta ''joukon idea'' selvisi lukijalle. Yhteinen ominaisuus voidaan myös lisätä merkintään, jolloin lukija varmasti huomaa sen:
: <math>A = \{2, 4, 6, 8, ..., 2n,..., 98 \}</math>.
Tällaista merkintää käytetään lukujono teoriassa.
Jos lukuja on äärettömän monta, voidaan luettelo aloittaa tai päättää kolmeen pisteeseen. Näin voidaan helposti esittää kaikki joukon <math>B</math> parittomat kokonaisluvut
: <math>B = \{..., -3, -1, 1, 3, 5, ... \}</math>.
Joukko-opissa on oleelista tietää, kuuluuko alkio tarkasteltavaan joukkoon. Ajatus kuulumisestä voidaan esittää väitteenä, jossa kuusi (6) kuuluu joukkoon <math>A</math> eli <math>6 \in A \,</math> tai
102 ei kuulu joukkoon <math>A</math> eli <math>102 \notin A</math>. Useamman luvun tapauksessa merkitään
<math>\{2, 4, 6\} \in A</math> eli luvut 2, 4 ja 6 kuuluvat (yksitellen) joukkoon tai osajoukko <math>\{2, 4, 6\}</math> kuuluu joukkoon. Kumpikin tulkinta merkitsee samaa asiaa.
Kaksi esiteltyä joukkoa ovat sama joukko, jos jokainen joukon <math>A</math> alkio esiintyy joukossa <math>B</math>, ja vastaavasti, jokaisen joukon <math>B</math> alkio esiintyy joukossa <math>A</math>. Tällöin merkkään <math>A=B</math>.
Ellei joukkoon kuulu mikään alkio, on joukko niin sanottu tyhjä joukko. Se merkitään symboolilla <math>\varnothing</math>. On olemassa vain yksi tyhjä joukko, sillä monen erilaisen tyhjän joukon olemassa olo ei ole joukko-opin hengen mukaista.

Alkioiden lukumäärä


Joukon alkioiden lukumäärä on äärellisen joukon tapauksessa selvä. Taskussa olevien esineiden lukumäärä selviää laskemalla esineet, joita taskussa on. Joukon koko on tällöin saatu lukumäärä.
Luonnollisten lukujen joukko on sen sijaan ääretön. Jos luetteloidaan lukujoukon lukuja lähtien liikkeelle sen pienimmästä luvuta 1, jatkaen seuraavaksi suurimmasta luvusta 2 ja näin edetään seuravaksi suurimpaan lukuun jatkuvasti, on aloitettu laskemisprosessi, jonka loppumista ei voi odottaa. Lukujoukon tärkeä ominaisuus nimittäin on, että jokaisella luvulla ''n'' on myös seuraajana sellainen luku, joka on lukua yksi suurempi (''n + 1''). Luetteloon on siten mahdollista löytää aina vain yksi luku lisää eikä luettelointi siksi lopu milloinkaan. Lukujoukko on siten ääretön.
Rationaalilukujen joukko on myös ääretön, koska se sisältää kaikki luonnolliset luvut ja puuttuvat murtoluvut vielä niiden lisäksi. Kumpi on siten suurempi joukko: luonnolliset luvut vai rationaalit luvut? Arkinen järki sanoo rationaalilukujen joukkoa suuremmaksi, mutta matematiikassa voidaan esittää joukkojen vertailutilanne, jossa huomataan niillä olevan yhtä monta alkiota. Alkioita on molemmissa ääretön määrä. Erotukseksi äärelliselle lukumäärälle käytetään äärettömille joukoille lukumäärän mittana mahtavuus. Sanotaan, että luonnolliset luvut, kokonaisluvut ja rationaaliluvut ovat yhtä mahtavat.
Irrationaaliluvut ja reaaliluvut sen sijaan ovat lukujoukkona edellisiä joukkoja vielä mahtavampia. Kun edellisien joukkojen mahtavuus on <math>\aleph_0</math> (lue: alef-0), on jälkimmäisillä mahtavuus jo <math>\aleph_1</math>. Reaalilukujen rakenne on sellainen, että jokaisessa lukuvälissä on "yhtä paljon alkioita" kuin koko reaalilukujen joukossa. Reaaliluvut ovat irrationaalisten lukujen tavoin äärettömän tiheä. Tilanne ei muutu oleellisesti, jos tarkastellaan karteesia tuloa <math>\mathbb{R}^2</math>, sillä jokaiselle reaalilukujoukon <math>\mathbb{R}</math> alkiolle voidaan osoittaa yksi <math>\mathbb{R}^2</math> alkio.

Lähteet


Luokka:Joukko-oppi
als:Menge (Mathematik)
am:ስብስብ
ar:مجموعة (رياضيات)
id:Himpunan (matematika)
ms:Set
bn:সেট
be:Мноства
be-x-old:Мноства
bs:Skup (matematika)
bg:Множество
ca:Conjunt
cs:Množina
da:Mængde
de:Menge (Mathematik)
et:Hulk
el:Σύνολο
en:Set (mathematics)
es:Conjunto
eo:Aro (matematiko)
eu:Multzo
fa:مجموعه (ریاضی)
fr:Ensemble
fur:Insiemi
gd:Àlach
gl:Conxunto
gan:集合
xal:Олн
ko:집합
hy:Բազմություն
hr:Skup
io:Ensemblo
ia:Ensemble
is:Mengi
it:Insieme
he:קבוצה (מתמטיקה)
kn:ಗಣ
ka:სიმრავლე
kk:Бөлік
ku:Kom
la:Copia
lv:Kopa
lt:Aibė
lmo:Cungjuunt
hu:Halmaz
mk:Множество
ml:ഗണം (ഗണിതം)
mn:Олонлог
nl:Verzameling (wiskunde)
ja:集合
no:Mengde
nn:Mengd
nov:Ensemble
oc:Ensemble
pms:Ansem
nds:Koppel (Mathematik)
pl:Zbiór
pt:Conjunto
ro:Mulțime
qu:Tantachisqa
ru:Множество
sq:Bashkësitë
scn:Nzemi
simple:Set
sk:Množina
sl:Množica
ckb:کۆمەڵ (بیرکاری)
sr:Скуп
sh:Skup
sv:Mängd
tl:Pangkat (matematika)
ta:கணம் (கணிதம்)
te:సమితులు
th:เซต (คณิตศาสตร์)
vi:Tập hợp
tr:Küme
uk:Множина
ur:طاقم (ریاضی)
fiu-vro:Hulk
zh-classical:集
yi:סכום (מאטעמאטיק)
zh-yue:集合
zh:集合 (数学)

Juri Gagarin


Juri Aleksejevitš Gagarin (; 9. maaliskuuta 1934 Gžatsk, Neuvostoliitto – 27. maaliskuuta 1968) oli Venäjän ilmavoimat majurin arvoinen koelentäjä, neuvostoliittolainen kosmonautti ja samalla maailman ensimmäinen avaruuslentäjä. Lentonsa jälkeen hänet ylennettiin ensin Majuri ja myöhemmin everstiksi. Hänet valittiin Neuvostoliitto kansanedustajaksi.

Avaruuslentäjä


12. huhtikuuta 1961 Gagarinista tuli ensimmäinen Avaruus (tähtitiede) matkannut ihminen. Tämä tapahtui Neuvostoliiton avaruusohjelman lennolla Vostok&nbsp;1.
Juri Gagarin ei kuuluisan lentonsa jälkeen päässyt toiselle avaruuslennolle. NASA teki vastaavan päätöksen John Glennin suhteen. Glenn pääsi toisen kerran avaruuteen vasta 77-vuotiaana. Gagarin toimi avaruuslentonsa jälkeen Miehitetyt avaruuslennot lennonjohtajana. Hän oli Sojuz&nbsp;1 -lennon varalentäjä. Hän yritti estää tämän lennon liian kireän aikataulun mukaisen toteutuksen; lento päättyi kosmonautti Vladimir Komarovin kuolemaan paluukapselin laskuvarjon epätäydellisen toiminnan vuoksi.
Gagarinista tuli lentonsa ansiosta maailmankuulu, ja hän kiersi sosialistisissa maissa ja lisäksi muun muassa Suomi, Ranskassa ja Tanskassa kertomassa avaruuslennostaan. Vuodesta 1962 lähtien hän toimi kansanedustajana.
Gagarin kuoli 27. maaliskuuta 1968 MiG-15UTI-harjoitushävittäjän lennolla koelento-olosuhteissa (painottomuuden simulointeja) lähellä Kiržatšin kaupunkia. Vladimir Serjoginin ohjaama lentokone syöksyi maahan tultuaan jyrkässä kulmassa kolmikilometrisen pilvikerroksen läpi pyrkien koneen oikaisuun vasta pilvikerroksen loputtua 600 metrin korkeudella mutta pilvikerros ulottui alemmas ja koneen oikaisuun ei riittänyt tilaa. Eversti Gagarin haudattiin Moskovan Kremliin.
Gagarinin mukaan on nimetty eräs kraatteri Kuun Maahan näkymätön puoli, asteroidi ja Venäjällä sijaitseva Kosmonauttien koulutuskeskus Juri Gagarin.

Muuta


Vuonna 2011 Yhdistyneet kansakunnat nimesi 12. huhtikuuta miehitettyjen avaruuslentojen päiväksi (International Day of Human Space Flight).
Miljoonasade debyyttisingle ''Lapsuuden sankarille'' kertoo Gagarinista.
Jääkiekkoliiga KHL mestaruuspokaali Gagarin Cup on nimetty Gagarinin mukaan.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=12&t=283 YLEn elävä arkisto – Juri Gagarin – ensimmäinen avaruuslentäjä
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=12&t=283&a=823 YLEn elävä arkisto – Gagarin Suomen television haastattelussa
http://yurisnight.net/ Yuri's Night, vuodesta 2001 alkaen 12. huhtikuuta pidetty globaali juhla, mm. Helsingissä
Luokka:Neuvostoliiton sankarit
Luokka:Neuvostoliittolaiset avaruuslentäjät
Luokka:Neuvostoliittolaiset lentäjät
Luokka:Neuvostoliittolaiset sotilaat
Luokka:Sosialistisen työn sankarit
Luokka:Vuonna 1934 syntyneet
Luokka:Vuonna 1968 kuolleet
af:Joeri Gagarin
ab:Иурии Гагарин
ar:يوري جاجارين
an:Yuri Gagarin
az:Yuri Qaqarin
id:Yuri Alekseyevich Gagarin
ms:Yuri Gagarin
bn:ইউরি গ্যাগারিন
zh-min-nan:Yuri Gagarin
jv:Yuri Gagarin
be:Юрый Аляксеевіч Гагарын
be-x-old:Юры Гагарын
bs:Jurij Gagarin
br:Youriy Gagarin
bg:Юрий Гагарин
ca:Iuri Gagarin
cv:Гагарин Юрий Алексеевич
cs:Jurij Gagarin
cy:Yuri Gagarin
da:Jurij Gagarin
de:Juri Alexejewitsch Gagarin
et:Juri Gagarin
el:Γιούρι Γκαγκάριν
en:Yuri Gagarin
es:Yuri Gagarin
eo:Jurij Aleksejeviĉ Gagarin
eu:Juri Gagarin
fa:یوری گاگارین
hif:Yuri Gagarin
fr:Youri Gagarine
fy:Joeri Gagarin
ga:Yuri Gagarin
gv:Yuri Gagarin
gd:Ûrij Gagarin
gl:Iuri Gagarin
ko:유리 가가린
hy:Յուրի Գագարին
hi:यूरी गगारिन
hr:Jurij Gagarin
io:Yuri Gagarin
ilo:Yuri Gagarin
ie:Yuri Gagarin
os:Гагарин, Юрий Алексейы фырт
is:Júrí Gagarín
it:Jurij Gagarin
he:יורי גגארין
kn:ಯೂರಿ ಗಗಾರಿನ್
ka:იური გაგარინი
kk:Юрий Алексеевич Гагарин
mrj:Гагарин, Юрий Алексеевич
sw:Yuri Gagarin
lez:Юрий Алексеевич Гагарин
la:Georgius Gagarin
lv:Jurijs Gagarins
lb:Juri Alexejewitsch Gagarin
lt:Jurijus Gagarinas
li:Joeri Gagarin
hu:Jurij Alekszejevics Gagarin
mk:Јуриј Гагарин
ml:യൂറി ഗഗാറിൻ
mr:युरी गागारिन
arz:يورى جاجارين
mn:Юрий Гагарин
my:ယူရီဂါဂါရင်
nl:Joeri Gagarin
ne:युरी गागरिन
ja:ユーリイ・ガガーリン
no:Jurij Gagarin
nn:Jurij Gagarin
oc:Iurii Gagarin
or:ୟୁରି ଗାଗାରିନ
uz:Yuriy Gagarin
pnb:یوری گیگرین
ps:يوري ګاګارين
nds:Juri Alexejewitsch Gagarin
pl:Jurij Gagarin
pt:Iuri Gagarin
kaa:Yuriy Gagarin
crh:Yuriy Gagarin
ksh:Juri Alexejewitsch Gagarin
ro:Iuri Gagarin
qu:Yuri Gagarin
ru:Гагарин, Юрий Алексеевич
rue:Юрій Ґаґарін
sah:Гагарин Юрий Алексеевич
scn:Yuri Gagarin
si:යූරී ගගාරීන්
simple:Yuri Gagarin
sk:Jurij Alexejevič Gagarin
sl:Jurij Aleksejevič Gagarin
cu:Юрии Гагаринъ
szl:Jurij Gagarin
ckb:یوری گاگارین
sr:Јуриј Гагарин
sh:Jurij Gagarin
sv:Jurij Gagarin
tl:Yuri Gagarin
ta:யூரி ககாரின்
tt:Юрий Гагарин
te:యూరీ గగారిన్
th:ยูริ กาการิน
vi:Yuri Alekseievich Gagarin
tg:Юрий Гагарин
tr:Yuri Gagarin
uk:Гагарін Юрій Олексійович
ur:یوری گاگرین
vep:Gagarin Jurii
vo:Yuriy Gagarin
fiu-vro:Gagarini Juri
war:Yuri Gagarin
yi:יורי גאגארין
zh-yue:加加林
bat-smg:Jorėjos Gagarins
zh:尤里·加加林

Jakomäki


</ref>
|asukkaita = 5783 (1.1.2011)
|tiheys = 3012
|postinumero = 00770
|osa-alueet = muodostaa itse oman peruspiirinsä
|lähialueet = Kivikko, Heikinlaakso, Tattarisuo ja Vantaan puolella Rajakylä (Vantaa) sekä Vaarala (Vantaa)
}}
Jakomäki () on 1960-luvun lopulla valmistunut noin 5&nbsp;800 asukkaan lähiö Koillis-Helsinki-Helsinki. Kerrostalojen lisäksi Jakomäessä on myös rivitaloja ja omakotitaloja. Helsingin alueellinen jako Jakomäki on Suurmetsän kaupunginosan osa-alue, ja peruspiirijaossa se muodostaa oman ''Jakomäen peruspiirin''. Jakomäki sijaitsee Vantaan rajan tuntumassa, Lahdenväylän, Porvoonväylän välissä lähellä niiden yhtymäkohtaa. Porvoonväylältä on liittymä Jakomäkeen. Naapurialueita ovat lännessä Lahdenväylän toisella puolella Tattarisuo ja Heikinlaakso, etelässä Porvoonväylän toisella puolella Kivikko ja Vantaan Rajakylä (Vantaa) sekä idässä Vantaan Vaarala (Vantaa).
Syrjäiseen ja moottoriteiden eristämään alueeseen liitetään yleisesti paljon ikäviä mielleyhtymiä. Jakomäen huonomaineisuus periytyy levottomilta 1960-luku, 1970-luku ja 1980-lukuluvuilta, jolloin alue oli lähiöongelmien symboli työttömyys ja alkoholismi.

Luonnehdinta alueesta


Lähiö rakennettiin parissa vuodessa 1960-luvun lopulla. Kunnostaminen alkoi vuoden 1996 jälkeen. Elementtitaloja on verhottu tiilijulkisivuilla, joten eteläisen Jakomäen ulkoinen ilme ei enää ole täysin alkuperäinen. Mäen päällä olevat talot ovat kolmikerroksisia, koska korkeampia ei voitu rakentaa läheisen Malmin lentokenttä takia. Pienkoneet melkein hipovat elementtilaatikoiden kattoja. Yleisesti Jakomäen kerrostalot ovat 3–6-kerroksisia.
Jakomäen pienessä lähiökirkossa on Göran Augustsonin seinämaalaus, joka peittää koko alttariseinän. Ostoskeskus, kirjasto, päiväkoti Naava ja terveyskeskus ovat kirkon lähellä.
Kerrostalojen keskellä oleva puuton Jakomäenkallion huippu nousee 60 metrin korkeuteen merenpinnasta. Jääkauden jälkeen merenpinta oli huomattavasti korkeammalla: kalliolla on pirunpelto, entinen rantakivikko. Huomattavasti avoimemmat näköalat löytyvät Jakomäentien lounaiskaarteen Kaivantopuistosta. Mäenrinteet ovat täynnä linnoitusvallituksia, joita venäläiset rakensivat ensimmäisen maailmansodan varalle. Ida Aalbergin tien tornitalot Pohjois-Haagassa ja kolmentoista kilometrin päässä sijaitseva Malminkartanonhuippu erottuvat hyvin.

Historia

Jakomäen rakentaminen


Jakomäen asemakaava laadittiin 1960-luvulla. Maanmittaushallituksen arkistossa on merkintä alueesta nimeltä 'jacobacka' kuitenkin jo vuodelta 1692. Ensimmäinen karttamerkintä nimeltä mainiten on Ruotsi-Suomen isojaon ajalta 1775. Alueella joka tunnettiin nimellä Alppikalliot, oli ollut sitä ennen rintamamiestaloja.
Jakomäen talot rakennettiin pikavauhtia korkealle mäelle vuosina 1967–1969. Talot on Asemakaava sijoitettu väljästi kallioiseen maastoon, jossa luonto on voimakkaasti läsnä. Helsingin kaupungille Jakomäki oli suurhanke. Asuntopula oli suuri ja vuokra-asunnot tulivat tarpeeseen. Alueelle tuli alussa pelkkiä kaupungin vuokra-asuntoja, mutta myöhemmin rakennettiin myös omistusasuntoja. Rakentamisaikaan ajateltiin, että asuntopula olisi hetkellinen, ohimenevä ilmiö ja 30 vuoden päästä mietittäisiin, mitä taloille tehtäisiin. Purkaminen oli esillä tulevana vaihtoehtona.
Jakomäki oli sekä asemakaavana että rakennusten osalta aikansa suunnittelutavoitteiden tyypillinen toteutus. Siellä oli nähtävissä teollisen rakentamisen pääpyrkimys päästä mahdollisimman suuriin valmistussarjoihin. Näillä periaatteilla toteutettujen kerrostalojen ehkä silmiinpistävin ominaisuus oli samankaltaisuus ja yksitoikkoisuus. Nopeasti rakennetulle alueelle, jota siihen aikaan pidettiin aika syrjäisenä, muutti liki 7000 uutta, pääosin helsinkiläistä asukasta, joita jossain määrin vaivasi uuteen alueeseen liittyvä juurettomuus. Palvelutkin olivat huonot. Ydinkeskusta_(Helsinki) pääsi silti sujuvasti moottoritien linja-autolla. Linja 77 on kulkenut Jakomäkeen 1. toukokuuta 1973 lähtien.

Jakomäki 80-luvulla


1980-luvun Jakomäki oli varsinkin Malmin poliisille työlästä aikaa. Pimeän viinan myyminen oli voimissaan. Nuorison keskuudessa musiikkisuuntauksena vaikutti 1980-luvun vaihteessa rock- ja rockabilly-musiikki, johon kuului myös vahvasti alkoholi ja häiriökäyttäytyminen. Myös yhteenotot viereisen Kontulan lähiön kanssa näkyivät sanomalehtien pääotsikoissa. Vielä 1980-luvun lopulla Jakomäessä oli asukkaita noin 7&nbsp;000.

Nykytila


Kuva:Jakomaki1.jpg
Kuva:Jakomaki2.jpg
Kuva:Jakomaki3.jpg
Jakomäki ei ole enää kovinkaan ongelmainen paikka väestön ikäännyttyä. Jakomäen ostoskeskuskin on rauhoittunut pahimpien vuosien jälkeen. Tilastojen valossa Jakomäen työttömyysaste on kuitenkin edelleen kaupungin peruspiireistä suurin (1.1.2009: 16,1&nbsp;%) ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden asukkaiden määrä alhaisin (31.12.2006: 6,1&nbsp;%). Osaksi näistä syistä jakomäkeläisten keskimääräinen tulotaso on pienin kaikista kaupungin peruspiireistä. Korkea työttömyysaste on osaksi seurausta Jakomäen suuresta ulkomaalaistaustaisten asukkaiden määrästä (1.1.2008: 20,1%); ulkomaalaisten on Suomessa tunnetusti vaikeampaa työllistyä.
Vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on erittäin suuri: 68,5&nbsp;% (31.12.2006), mikä on korkein luku Helsingin peruspiireistä (koko kaupungissa vuokra-asuntoja 45,0&nbsp;%). Asuntojen hinnan osalta Jakomäki on Helsingin edullisimpia. Vaaleissa alueen äänestysprosentti on usein ollut kaupungin alhaisin. Tony Halmeen kannatus vuoden 2003 eduskuntavaaleissa oli suurimmillaan juuri Jakomäessä, minkä lehdistö tulkitsi vastalauseeksi nykypolitiikkaa vastaan.
Musliminaisten oma uimavuoro Jakomäen uimahallissa herätti huomiota mediassa vuoden 2008 kunnallisvaalien aikaan koska uimavuoroa väitettiin syrjinnäksi. Sittemmin selvisi, että kiistelty musliminaisten uintivuoro onkin kaikkien naisten uintivuoro.
Kaupungin organisoima alueen uudistaminen on onnistunut. Rakennuskantaa on saatu saneerattua siistiksi niiltä osin, kuin tällaisia korjauksia on tehty. Esimerkiksi monessa vanhassa Etelä-Jakomäen elementtikerrostalossa huoneistot on kunnostettu perusteellisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana (1996–) ja talot ovat saaneet uuden tiilisen julkisivun. Myös uusia taloja on rakennettu. Jakomäen asukkaat ovat oppineet elämään mukavasti omassa lähiössään ja löytäneet kytkentänsä asuinsijalleen. Jakomäen yläasteen viereen on suunniteltu monitoimista palvelutaloa. Suurmetsän eteläpuolelle on valmisteilla täydennysrakentamista ja pohjoisemmaksi on kaavoitettu pientaloja.

Palveluja


Jakomäessä sijaitsee muun muassa
useita päiväkoteja, kuten
Päiväkoti Naava
Päiväkoti Toimela
Jakomäen peruskoulu
Jakomäen nuorisotalo
Jakomäen S-market
useita pizzerioita ja pubeja
elintarvikekioskeja
Jakomäen terveysasema
Vuorensyrjän palvelutalo
Jakomäen apteekki
Jakomäen uimahalli
Jakomäen kirjasto
Jakomäen kirkko
Ravintola Pohjanpoika

Joukkoliikenneyhteydet


Jakomäkeen pääsee busseilla
Helsingin keskustasta 77, 741
Siltamäki Puistolan tai Malmi_(Helsinki)n kautta 75A, 77A, 577
Pasilasta 518
Vuosaaren satamasta 562 (ei K-vuorot)
Mellunmäki 56, 62, 562 (ei K-vuorot)
Tikkurilasta 62, 562, 577 (ei K-vuorot)
Myyrmäki 56 (ei K-vuorot)

Jakomäen luonnonnähtävyyksiä


Kuva:Slåttmossen.jpg
Jakomäen vaikuttavimpia luonnonnähtävyyksiä on aivan Vantaan rajan tuntumassa Jakomäen ja Rajakylän välissä sijaitseva Slåttmossen, Helsingin laajin ja paksuturpeisin suo. Alue jatkuu Vantaan puolelle, missä on noin puolet suosta. Kokoa suolla on noin 30 hehtaaria, josta Jakomäessä on noin 15 hehtaaria. Polkua ja pitkospuita seuraten voi kokea hyvin erilaisia luonnonalueita kuivasta korvesta hyvinkin märkään suohon. Paikallisen koulun, Kuninkaantien koulun oppilaat ovat opettajan johdolla yhdessä ympäristökeskuksen kanssa laatineet Slåttmossen luontopolun. Suo rajoittuu Helsingin puolella Somerikkotiehen ja Porvoonväylään. Suon kasvillisuudessa on varvustoa, jota muualla Helsingin suojelusoilla ei ole, nimittäin suokukkaa (''Andromeda polifolia''). Muutkin suokasvit viihtyvät siellä, muun muassa lakka (kasvi) eli hilla. Slåttmossen on myös Helsingin ainoa tyypillinen keidassuo, jonka keskiosa on reuna-alueita korkeammalla. Suo on rauhoitettu ja on Suomenlahden rannikolla arvokas luontokohde. Slåttmossen on suona saavuttanut lopullisen kehitysasteensa. Vaikka se sijaitsee Porvoon moottoritien tuntumassa, kävijä voi siellä kuitenkin kokea illuusion hiljaisen erämaan keskellä olemisesta. Siellä on nähty myös hirviä. Sienestäjä voi sieltä saada runsaan sienisadon. Jakomäenkallio on nykyisin Helsingin korkein kohta.

Jakomäki fiktiossa


Spede Show'ssa oli kuuluisa sketsi, jossa henkilöt eksyivät Espanjaan yrittäessään matkata taksilla Jakomäkeen. Ennen kuin Porvoonväylän liittymä valmistui 1970-luvun lopussa, Jakomäkeen ajaminen oli kovin monimutkaista. Myös elokuvassa ''Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy'' (1978) Härski Hartikainen eksyy Barcelonaan, vaikka oli pyytänyt taksikuskia viemään hänet Jakomäkeen.
Vuonna 2003 ensi-iltansa saanut elokuva ''Nousukausi (elokuva)'' sijoittuu pääosin Jakomäkeen. Siinä nuori, hyvin menestyvä espoolaispariskunta lähtee "extreme-lomalle työttömäksi Jakomäkeen".

Lähteet


Maija Taka: Pohjois-Helsingissä voi kokea jääkauden jälkiä ja historiaa Osa 2/5, s.4, Puoli kaupunkia nro 3, 4.2.–17.2.2010
http://www.hel.fi/wps/portal/Rakennusvirasto/Viheralueet?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/HKR/fi/viheralueet/mets_t+ja+muut+viheralueet/luontopolut/sl_ttmossen Slåttmossen
http://kuninkaantien.koulufoorumi.fi/node/156 Kuninkaantien koulufoorumi
http://74.125.77.132/search?q=cache:oQaJBIvkZTUJ:sange.fi/~mental/Vantaa/Slattmossen.doc+slåttmossen&cd=7&hl=fi&ct=clnk&client=safari Vantaan Slåttmossen
http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/elokuva.shtml/157373 Nousukausi

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.helsinginkartta.fi/jakomaki.html Jakomäen Kartta (Helsinginkartta.fi)
http://www.kaupunginosat.net/suurmetsajakomaki/ Suurmetsä-Jakomäki Seura ry
http://www.hel2.fi/tietokeskus/helsinki_alueittain_2005/506Jakom%C3%A4ki.pdf Helsinki alueittain (2005). Jakomäen peruspiiri (pdf)
http://www.angelfire.com/film/jakomaki/ Jakomäki - kautta vuosien - kuvia viideltä eri vuosikymmeneltä
http://jakis0.tripod.com/index/nousukausi.html Nousukausi Jakomäessä
http://kaupunginosat.net/suurmetsajakomaki/index.php?option=com_content&task=view&id=1060&Itemid=393 Jakomäki

Kirjallisuutta


Hosiaisluoma, V. 1985. Pääkaupunkiseudun suoluonto ja sen suojelu. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 9/1985. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta
Luokka:Suurmetsä
Luokka:Lähiöt
en:Jakomäki
fr:Jakomäki
no:Jakobacka
ru:Якомяки
sv:Jakobacka

Julkinen liikenne

Kuva:Alstom AGV Cerhenice img 0365.jpg, Tšekki]]
Kuva:MLNRV Hakaniemi 2010-05-03.JPG.]]
Kuva:Tågbussen.jpg, Ruotsi]]
Kuva:GVU Bus.jpg, Utrecht, Alankomaat]]
Julkinen liikenne on liikenne kulkuneuvoilla, jotka ovat matkustajien yleisesti käytettävissä, yleensä rahallista korvausta vastaan. Käsite on lähes muttei täysin yhteneväinen joukkoliikenteen kanssa, jossa samalla kulkuneuvolla liikkuu ''joukko'' toisilleen vieraita matkustajia yhtä aikaa. Julkista liikennettä järjestetään muun muassa junilla, linja-autoilla, raitiovaunuilla, metrojunilla, laivoilla ja takseilla.

Julkisen liikenteen välineitä


tieliikenteessä: linja-auto, taksi, Reittitaksi
raideliikenteessä: juna, raitiovaunu, metro, pikaraitiotie, monorail, raidetaksi
vesiliikenteessä: laiva, lautta
lentoliikenteessä: lentokone, helikopteri

Joukkoliikenne


Joukkoliikenne on julkista liikennettä, jossa samalla kulkuvälineellä kulkee useita toisilleen vieraita ihmisiä yhtä aikaa. Joukkoliikenne tarjoaa tavan liikkumiseen niin, että matkustajan ei tarvitse omistaa, vuokrata tai ajaa omaa kulkuvälinettä.
Joukkoliikennevälineet kulkevat tyypillisesti ennalta suunnitellun reitistön ja aikataulun mukaan. Joukkoliikenne voi olla myös Kutsuohjattu joukkoliikenne. Tällöin ajoneuvon, tavallisesti pikkubussin, reitti määräytyy asiakkaiden matkustustarpeiden perusteella, eikä kiinteiden aikataulujen perusteella.

Joukkoliikenteen asema ja kehitys


Joukkoliikennettä kehitettiin länsimaissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. 1950-luvulta lähtien julkisen liikenteen matkustajat alkoivat vähentyä monissa maissa yksityisautoilun houkutellessa vaurastuvia kansoja ja joukkoliikennepalvelut alkoivat heikentyä. Esimerkiksi raitiovaunut lakkautettiin monissa kaupungeissa (esim. Turussa) yksityisautojen ja bussien ottaessa liikenteessä pääroolin. Suomessa liikkumisen rakennemuutos tapahtui muuta Eurooppaa myöhemmin, 1970-luvulla, jolloin kaupunkisuunnittelua alettiin perustaa yksityisautoiluun. Nopeasti kasvaneet ruuhkat sekä ympäristöongelmat ovat sittemmin johtaneet siihen, että joukkoliikennettä kehitetään nykyään osana kaupunkisuunnittelua.
Entisissä sosialistimaissa kuten Baltian maat ja Itä-Saksassa julkisen liikenteen rappeutuminen alkoi vasta Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alussa, mutta niissä on edelleen neuvostoajan perintönä kattava julkisen liikenteen verkosto ja vankka käyttökulttuuri sille. 2000-luvun edetessä entisten sosialistimaiden joukkoliikennejärjestelmiä on kehitetty vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.
Yksityisautoilun suosion kasvu perustuu siihen, että se tarjoaa "ovelta ovelle" -tyyppisen matkan kohtuullisen korkealla mukavuustasolla. Liikkuminen yksityisautolla on usein nopeampaa ja reitistä riippuen myös edullisempaa kuin joukkoliikenteellä. Laaja autoistuminen toi ja tuo edelleen kuitenkin monia ongelmia. Liikennemäärien lisääntyessä kaupunkikeskustoissa ei katu- ja tieverkon kapasiteetti pysty vastaamaan alati kasvaviin automääriin, joka johtaa ruuhka. Ongelmia ovat myös autoliikenteen melu ja sen aiheuttamat ilmansaasteet. Tärkeimmillä kaupunkiseuduilla onkin yhä enenevässä määrin pyritty parantamaan joukkoliikenteen kulkutapaosuutta autottoman elämäntavan mahdollistamiseksi.
Väitettyihin joukkoliikenteen etuihin sisältyy ilman paraneminen, melun väheneminen, jalankulun ja kevyen liikenteen edistäminen ja turvallisuuden paraneminen, verkostoitumisen lisääntyminen, hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjen väheneminen, ruuhkien vähentyminen, sujuvampi liikenne, maankäytön tehostuminen, liikennemaksujen vapautuminen muihin varallisuusinvestointeihin ja seudun keskustojen elävöityminen ja vapautuminen autoilta. Imagotekijänä joukkoliikenne antaa hyötyjä ja lisää tasa-arvoa ja asuinympäristön laatua. Myös elinkeinoelämä hyötyy, koska joukkoliikenne parantaa työvoiman saatavuutta. Myös vastakkaisia näkemyksiä on esitetty ja etenkin haja-asutusalueilla yksityisautoilun päästöt ja haitat voivat olla joukkoliikenteen vastaavia pienempiä.

Joukkoliikenne ja yksityisautoilu


Kuva:UrbanPublicTransport.jpg
Kuva:Traffic jam Sao Paulo 09 2006 30a.jpg, Brasilia]]
Joukkoliikennettä ja yksityisautoilua kulkutapoina voidaan verrata toisiinsa monin eri tavoin. Molempien hyvät ja huonot puolet riippuvat siitä, tarkastellaanko etuja yksilön vai yhteiskunnan näkökulmasta. Yksilön kannalta yksityisautoilu on monissa tilanteissa hyödyllistä, mutta joukkoliikenteellä taas on lukuisia hyötyjä koko yhteiskunnan kannalta.
Joukkoliikenteen osuuden kasvaessa liikenteen tilankäyttö tehostuu, sillä paikka joukkoliikennevälineessä vie yleensä paljon vähemmän tilaa kulkuväylältä kuin paikka henkilöautossa. Toisaalta toimiva ja tehokas joukkoliikenne vaati soveltuvan, usein tiiviin yhdyskuntarakenteen. Toimiva joukkoliikenne ja sitä kautta pienempi ajoneuvojen määrä parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää paikallista saastumista sekä meluhaittoja. Ympäristövaikutusten pienenemisen edellytyksenä on luonnollisesti päästö- ja melunormit täyttävä kalusto.
Suurempi joukkoliikenteen osuus saattaa vähentää liikenneruuhka ja tarvetta suurille tieinvestoinneille. Jotkin joukkoliikennemuodot, esimerkiksi rautatiet ja metrot, vaativat kuitenkin aina suuria investointeja.
Ruuhka-aikoina joukkoliikenne on yksityisautoilun kanssa usein yhtä nopeaa tai nopeampaa, koska sille on etenkin suuremmissa kaupungeissa järjestetty monenlaisia etuuksia. Ruuhka-aikaan vuoroja liikennöidään tiheästi ja matkustajia palvelee myös tavallista nopeampia ja erityisesti tiettyjä reittejä kulkeville työmatkalaisille räätälöityjä ruuhkavuoroja. Matkustajan kannalta etuna on myös se, että matka-ajan voi käyttää haluamaansa tarkoitukseen, eikä tarvitse keskittyä ajamiseen.
Joukkoliikennettä nopeutetaan muun muassa rakentamalla sille omia väyliä tai antamalla etuoikeuksia liikenteessä jaetulla väylällä. Käytössä voi olla täysin muusta liikenteestä erotettu infrastruktuuri, esimerkiksi metrorata, osittain erotettu väylä, esimerkiksi joukkoliikennekaista kadulla, tai liikenteen ohjaus esimerkiksi liikennevaloilla joukkoliikenteen eduksi.
Joukkoliikenteellä matkustaminen on monissa tapauksissa myös yksityisliikennettä hitaampaa, sillä joukkoliikenne ei yleensä kulje suorinta reittiä matkustajan lähtöpaikan ja kohdepaikan välillä, vaan pyrkii palvelemaan mahdollisimman monia matkustajia samalla kertaa. Matkaa hidastavat joukkoliikenteessä useat seikat: kulku varsinaisesta lähtöpaikasta lähimmälle pysäkille (ja viimeiseltä pysäkiltä varsinaiseen kohdepaikkaan), kulkuvälineen odottaminen, reitin kiertely, pysäkeillä tai asemilla pysähtely, ja mahdolliset vaihdot kulkuvälineestä toiseen.
Joukkoliikenteen nopeus matkustajalle riippuu linjanopeuden lisäksi kuitenkin myös siitä kuinka hyvin linjasto palvelee matkustustarpeita, sekä miten vaihdot toimivat ja kuinka paljon kävelyä matkat edellyttävät. Raskas raideliikenne eli juna ja metro, lentoliikenne sekä bussit (nopeat moottoritielinjat) ovat kulkuvälineitä, joilla on korkea keskinopeus. Korkean linjanopeuden hyödyt voivat jäädä esimerkiksi pitkän pysäkkivälin vuoksi saavuttamatta, koska halutussa paikassa ei ole pysähdystä ja sinne joudutaan matkustamaan vaihdon avulla. Toisaalta tiheillä pysäkkiväleillä keskinopeus jää alhaiseksi. Esimerkiksi Helsingin raitioliikenteen keskinopeus vuonna 2004 oli 14,9 km/h.
Joukkoliikenne, erityisesti lentoliikenne ja raideliikenne, voi olla pitkillä matkoilla henkilöautoa nopeampi kulkutapa asemien välillä. Esimerkiksi matka Karjaan rautatieasemalta Salon rautatieasemalle taittuu junalla 23 minuutissa, kun henkilöautolla matkaan kuluu 1 h 2 min. Julkisen liikenteen nopeusetu katoaa äkkiä, kun lähtö- ja kohdepaikka eivät ole asemilla. Jos ne ovat esimerkiksi parin kilometrin päässä Karjaan ja Salon asemilta, matkaan meneekin junalla esimerkiksi 1 h 18 min ja autolla 1 h 7 min.

Joukkoliikennevälineet


Joukkoliikenteen verkostossa eri liikennevälineet soveltuvat erilaisiin tarkoituksiin. Junat, lentokoneet ja laivat, toisinaan myös helikopterit, kuljettavat matkustajia pidempiä matkoja isojen keskustojen välillä. Kaukoliikenteen linja-autot ja taajamajunat pysähtelevät myös pienemmillä paikoilla. Kaupunkibussien lisäksi raitiovaunut, pikaraitiotiet, paikallisjunat ja metrot (kaupunkiraideliikenne) sekä toisinaan lautta hoitavat kuljetuksen kaupunkialueilla.
Matkustajamäärät vaikuttavat joukkoliikenteen suunnitteluun ja välineen valintaan. Suurimmat matkustajamäärät kuljetetaan laivoilla, junilla ja lentokoneilla. Kaupunkiliikenteessä yksikkökooltaan pienin ja halvimmalla käyttöön otettava joukkoliikennemuoto on bussi. Sen jälkeen yksikkökooltaan suurempia ja joustavampia, mutta rakennuskustannuksiltaan jonkin verran kalliimpia ratkaisuja ovat raitiotie ja pikaraitiotie. Matkustajamäärän kasvaessa huomattavan suureksi voidaan ottaa käyttöön juna- tai metrorata, joiden rakennuskustannukset ovat suurimmat mutta myös kuljetuskapasiteetti suurin.
Kaupungeissa ero rautateiden, metron ja raitiovaunun välillä on joskus häilyvä. Termejä käytetään vaihtelevasti joten esim. metro voi tarkoittaa erilaisia ratkaisuja. Raitiovaunu on yleensä pienempi ja taipuisampi kuin juna tai metro, ja kulkee ainakin osittain kadulla. Metrot ja junat on yleensä eristetty kokonaan muusta liikenteestä. Metro- ja junaratoja sekä raitioteitä voidaan myös yhdistää esimerkiksi siten, että raitiovaunu kulkee osan matkasta juna- tai metroradalla (duoraitiovaunu). Esimerkiksi Amsterdamissa ja laajemmalla Randstadin alueella junat kulkevat usein 10 minuutin välein ja ottavat metron roolin, metro on vain osittain maan alla ja pikaraitiotie on perusrakenteeltaan raitiovaunu, joka kulkee suurinopeuksisella raideverkolla, muun muassa metrotunnelissa.

Joukkoliikenteen suunnittelu ja järjestäminen


Kuva:VerkehrsnetzMuenchen2006.png, Saksa]]
Joukkoliikennettä järjestävät sekä yksityiset yritykset että julkiset tahot kuten kunnat ja valtio. Usein joukkoliikenteen järjestämistä ja etenkin rakennushankkeita tukee jokin julkinen taho kuten kaupunki tai valtio. Liikennöinnin hoitavat yksityiset yritykset tai julkiset organisaatiot.
Joukkoliikenteen järjestäminen on kannattavinta tiheästi rakennetuilla paikkakunnilla, joilla asukastiheys on korkea. Yhdyskuntarakenteen suunnittelu ja joukkoliikenne suunnitellaan nykyään yleensä samaan aikaan, jolloin joukkoliikenteen palvelut ovat jo käytössä asukkaiden muuttaessa uudelle alueelle. Asukastiheyden noustessa potentiaalisten matkustajien joukko kasvaa ja liikennöinnistä tulee kannattavampaa. Jotta joukkoliikenne olisi suosittua kauttaaltaan, olisi myös harvaan asutuilla alueilla tarjottava riittävä joukkoliikenteen taso, vaikka näiden reittien matkustajamäärät jäisivätkin vähäisiksi. Jos osa matkasta joudutaan tekemään henkilöautolla, tehdään useimmiten koko matka henkilöautolla.
Joukkoliikenteen suunnittelussa kannattavuus ohjaa muun muassa joukkoliikennevälineen valintaa, reittejä ja liikennöinnin tiheyttä. Kiertävä reitti on suoraa hitaampi, mutta kiertelyn avulla kerätään enemmän matkustajia. Eristetty rata tai tie mahdollistaa suuremman ajonopeuden, mutta rakennuskustannusten kasvu heikentää kannattavuutta. Joukkoliikennevälineeseen liittyvän investointikustannuksen lisäksi on otettava huomioon ylläpitokustannukset ja käyttökustannukset. Käyttökustannuksissa pyritään yleensä minimoimaan yhden matkustajan tekemän matkan kustannus, kuitenkin niin, että matkustusmäärät säilyvät korkeina.
Tarjonnan kasvattaminen lisää matkustusta keskimäärin muutosjouston 0,7 verran. Tämä tarkoittaa sitä, kun tarjontaa kasvatetaan 100&nbsp;%, matkustajamäärä kasvaa keskimäärin 70&nbsp;% ja tällöin 30&nbsp;% kustannusten noususta jää julkisin varoin katettavaksi. Pienempään kalustoon siirtyminen vähäisen matkustuksen aikoina ei tuo vastaavaa kustannussäästöä, koska lähes 60&nbsp;% välittömistä kustannuksista on työvoimakustannuksia, myös pääomakulut kasvaisivat kalustomäärän kaksinkertaistuessa. Ruuhkahuippujen matkustajamäärät edellyttävät kuitenkin suurempien bussien käyttöä, jolloin pahimmillaan kalustoa tarvittaisiin kolminkertainen määrä, ja sen vuosittainen liikennesuorite jäisi kuitenkin vain osaan nykyisestä, jolloin se olisi varsin vajaakäytössä.
Joukkoliikenteen palvelutasoon vaikuttaa se kuinka hyvin linjasto palvelee todellisia matkustustarpeita. Vaihdottomat ja suorat yhteydet ovat matkustajan kannalta houkuttelevimpia. Esimerkiksi Helsingissä pyritään tällä hetkellä lisäämään poikittaista joukkoliikennetarjontaa sen sijaan, että kaikki liikenne kulkisi säteittäisesti keskustasta ulospäin. Monipuolinen linjasto tarjoaa useammille matkustajille suoria yhteyksiä, vähentävät vaihtojen määrää ja nopeuttavat lyhyitä matkoja, mutta linjojen vuoroväli voi kasvaa pitkäksi.

Kustannukset ja matkaliput


Kuva:SJ train ticket machines.jpg
Joukkoliikenteen kustannukset koostuvat liikennevälineiden hankinnasta ja huollosta, ratojen ja teiden rakentamisesta ja ylläpidosta, asemien, pysäkkien ja muiden tilojen rakentamisesta ja huollosta, energiakuluista, siivouksesta, sekä kuljettajien, rahastajien, suunnittelijoiden ym. henkilöstön palkoista. Joukkoliikenteen hoitamisesta koituvia kustannuksia katetaan yleensä lipputuloilla, julkisella tuella ja mainostilan myynnistä saatavilla tuloilla.
Lipunmyyntiä varten on käytössä erilaisia järjestelmiä. Niitä ovat esimerkiksi:
lippu on ostettava etukäteen ja lippu tarkastetaan ennen astumista laiturille tai kulkuneuvoon
lippu on ostettava etukäteen ja tarkastajat tekevät satunnaisia tarkastuksia liikennevälineissä
lippu voidaan ostaa etukäteen tai matkan aikana
Lippuja voidaan myydä joukkoliikennevälineissä kuljettajan tai rahastajan toimesta, tai ennen matkaa kioskeissa, kaupoissa tai lippuautomaateilla. Kuljettajan suorittama rahastus hidastaa liikennöintiä, joten sitä pyritään usein välttämään.
Joukkoliikenne voi olla myös matkustajalle Maksuton joukkoliikenne, jolloin kustannukset katetaan verovaroista, mainostuloilla tai muilla keinoilla.
Suomessa valtio rahoittaa suurimpien kaupunkien joukkoliikennepalvelujen järjestämistä yhteensä viiden miljoonan euron summalla vuonna 2009. Yksittäisissä rakennushankkeissa ovat kaupungit voineet neuvotella valtion kanssa rahoitusosuuksista. Esimerkiksi valtio rahoitti Itäkeskus–Vuosaari metron rakentamista 30&nbsp;%:lla ja sama osuus on sovittu myös Länsimetrosta. Vantaan Kehärata kustannuksista valtio on sopinut maksavansa 70&nbsp;%. Valtio on rahoittanut Liikennetelematiikka.

Lippujen hintoja maailman kaupungeissa


Kuva:Weekendbiljet.png]]
Ennakkoon ostetun seutujoukkoliikennematkan hinta joissakin kaupungeissa 2007 (suluissa eläkeläiset):
Helsinki, seutulippu 3,80 euroa (50&nbsp;%)
Tukholma 160:Skr/16 lippua eli á 10 SKr (95 Skr/16 lippua)
Oslo 22 NKr
Lontoo 1 £ (bussi ja raitiovaunu), metro 1,5 £ - käteisellä 4 £
New York 2 $
Suomen suurten kaupunkien joukkoliikenteen kuukausilipun hintaindeksi on noussut 170–220&nbsp;% verrattuna elinkustannusindeksiin 1990–2006.

Joukkoliikenne Suomessa


Kuva:Kamppi Center II.jpg
Suomessa kunnat vastaavat omasta joukkoliikenteestään ja voivat joko järjestää sen itse, ostaa sen valitsemaltaan toimijalta, tai kilpailuttaa liikenteen. Kaupunkien välistä lento- ja linja-autoliikennettä hoitavat yksityisyritykset ja matkustajajunaliikennettä yksinoikeudella VR. Valtio tukee joidenkin sellaisten reittien liikennöintiä, joilla liikennöinti ei ole muuten kannattavaa. Suomessa pääkaupunkiseutu on ainoa alue, jossa alueen sisäistä liikennettä hoidetaan myös raideliikenteen avulla. Muissa kaupungeissa bussit ovat ainoa kulkumuoto.
Perustarve joukkoliikenteelle ovat työ- ja asiointimatkat. Näille liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt vähimmäistasoksi kaksi edestakaista vuoroa sekä kuntakeskusten välillä, että kaupungin ja kuntakeskusten välillä vuorokaudessa, aamulla ja iltapäivällä. Nämä yhteydet toimivat myös syöttöliikenteenä valtakunnallisiin kaukoliikenneverkkoihin. Näiden lisäksi monin paikoin on mahdollista tehdä tarpeeksi tiheästi kulkevalla julkisella liikenteellä myös vapaa-ajan matkoja, jotka ovat jatkuvasti kasvava matkaryhmä.
Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus ja käyttäjämäärät ovat laskeneet vuodesta 2001 lähtien. Joukkoliikenne on kuitenkin merkittävä kulkutapa Pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa. Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen kanta-asiakkaita on 23 prosenttia, Turussa 8, Tampereella 12 ja Oulussa 3 prosenttia. Kaikissa kaupungeissa 40 prosenttia asukkaista ajavat työmatkansa pääasiassa henkilöautolla. Kulkutapojen sekakäyttäjiä on kaikissa kaupungeissa: pääkaupunkiseudulla yli viidesosa ja muissa kaupungeissa 10–15 prosenttia. Myös autolla kulkevien enemmistö käyttää useita kulkutapoja, ja he ovat tulevaisuudessa joukkoliikenteen potentiaalisia asiakkaita. Tämä vaatii muun muassa joukkoliikenteen luotettavuuden ja matkustusmukavuuden parantamista. Kaikista linja-autoissa tehdyistä matkoista vuonna 2005 (noin 320 miljoonaa matkaa) kaupunkiseutujen liikenteessä tehdään yli 80&nbsp;%.
Pienemmillä kaupunkiseuduilla yleensä tunnin välein kulkevaa paikallisliikennettä ylläpidetään yhteiskunnan rahallisella tuella. Käyttäjämäärät pääasiassa vähenevät kehittämisestä huolimatta. Arkisin ruuhka-aikaan tarjonta on melko tiheää, mutta päivisin, iltaisin ja viikonloppuisin se on vähäisempää. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Rauman, Iisalmi, Seinäjoki, Kajaanin ja Riihimäki seudut.
Kaupunkiseutujen reuna-alueilla ja maaseudulla joukkoliikenteen tarjonta painottuu perustarjontaan, sillä joukkoliikenteen tarvitsema asukastiheys puuttuu. Palvelutaso muodostuu pitkämatkaisen runkoliikenteen yhteyksistä ja kuntien hankkimista koululaisvuoroista. Lisäksi on kuntien hankkimaa tarjontaa, esimerkiksi palveluliikenne ja Kutsuohjattu joukkoliikenne. Valtaosa joukkoliikenteen käyttäjistä tällaisilla alueilla on ns. pakkokäyttäjiä, eli henkilöitä, joilla ei ole vaihtoehtoa joukkoliikenteen käytölle.

Liikenteen ympäristötavoitteet


Kuva:Stockholm scenery.jpg
Liikennepolitiikan haasteita ovat liikkuvuus, kilpailukyky, maankäyttö, ympäristövaikutukset, kansalaisten terveys ja ilmastonmuutos. Liikenne- ja viestintäministeriön Liikenne 2030 –raportin mukaan liikenteen päästöjä on vähennettävä nopeasti. Raportti nimeää liikenteen ja päästöjen vähentämiseksi kohtuuhintainen joukkoliikenteen yhtenä keinona.
Yli puolet Suomen pääkaupunkiseudun asukkaista kannattaa Helsingin ydinkeskustan rauhoittamista yksityisautoilulta. Laajenevan Helsingin ja ympäristön liikenne on kasvanut tasaisesti, mutta Helsingin keskustan, nk. Helsingin niemen liikenne ei ole kasvanut lainkaan 28 vuoden aikana, eli koko tilastoinnin ajan.
Maailmassa on tällä hetkellä noin 800 miljoonaa ajoneuvoa. Suomessa henkilöautoja oli 2,5 miljoonaa vuonna 2006. Määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1980. Väestöstä 84&nbsp;% eli autollisessa kotitaloudessa. Autollisista kotitalouksista kolmanneksella oli vähintään kaksi autoa.
Koko EU:n tasolla tieliikenteen päästöt muodostavat viidesosan kaikista hiilidioksidipäästöistä. Henkilöautojen osuus on 12&nbsp;% kokonaispäästöistä. EU-maiden kasvihuonekaasujen päästöt vähenivät 5&nbsp;% vuosina 1990–2004, mutta tieliikenteen päästöt kasvoivat samana ajanjaksona 25&nbsp;%. EU:n tavoite on vähentää ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä 25&nbsp;% vuoteen 2010 mennessä.
Vuoteen 2020 mennessä 20&nbsp;% öljystä on tavoitteena korvata biopolttoaineilla (8&nbsp;%), maakaasulla (10&nbsp;%) ja vedyllä (5&nbsp;%). Nykymoottoreihin voidaan lisätä 5–10&nbsp;% etanolia ilman muutoksia. Neste Oil toisen sukupolven kasviöljystä ja eläinrasvasta valmistettavaa biodieseliä NExBTL voidaan käyttää 100&nbsp;%:na nykymoottoreissa. Sen valmistus alkoi kesällä 2007. Kapasiteetti on 170&nbsp;000 tonnia vuodessa. Neste Oil on tehnyt aiesopimuksen uuden biodieselin kokeilusta pääkaupunkiseudun bussiliikenteessä. Syksyllä 2007 alkava kokeilu kestää loppuvuoteen 2010, ja se koskee 700 pääkaupunkiseudun bussia. Maakaasu edellyttäisi suuria teknisiä muutoksia. Vetyä käyttävät polttokennot eivät tuottaisi lähes lainkaan hiilidioksidia.
Hiukkaspäästöihin, joista osa syntyy liikenteestä, kuolee vuosittain 1&nbsp;300 suomalaista ja 300&nbsp;000 EU:n kansalaista. Liikenteen pienhiukkasten haitat painottuvat vilkasliikenteisten teiden ympäristöön ja raidetunneleihin kuten pääkaupunkiseudulle. Tieliikenne vastaa 13&nbsp;% pienhiukkasista. Niille on erityisen herkkiä 15&nbsp;% väestöstä. Raideliikenteen hiukkaspäästöt erityisesti tunneleissa, kuten metroissa on merkittävä terveysriski. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan metroissa olevat hiukkaspitoisuudet ja -laadut ovat terveydelle haitallisempia kuin ruuhkaisilla kaduilla.
Liikenne tuottaa myös jarru- ja rengaspölyä. Renkaiden alle jäävä hiekoitushiekka kuluttaa asfalttia. Näistä lähteistä syntyy pääasiassa ns. karkeita hengitettäviä hiukkasia, joiden päästöt ovat suurimmat kaupunkiympäristöissä. Nämä päästöt ovat monta kertaa suuremmat kuin pakokaasupäästöt. Ainakin Helsingissä hiekoituspölymäärät ylittävät EU:n raja-arvot. Ruotsin tielaitoksen tutkimuksen perusteella raskaan liikenteen osuus teiden kulumiseen on merkittävä. Teiden kuluminen lisääntyy ainakin akselipainon neliönä, jossa painon kaksinkertaistuminen nostaa tien kulutusta 16 kertaa. Raskaiden ajoneuvojen aiheuttama hiukkaskuormitus on niiden liikenneosuutta suurempi.
Liikenteen ympäristöhaittoja syntyy kaikkien ajoneuvojen ja liikennemuotojen kohdalla. Suomessakin kasvavaa liikennettä on pyritty ohjaamaan joukkoliikenteen eduksi, ajatuksena ympäristöhaittojen pienentäminen. Kovina keinoina poliittisessa keskustelussa on esitetty esimerkiksi tietulli ja pehmeinä keinoina esimerkiksi joukkoliikenteen tehostamista ja tekemistä houkuttelevammaksi. Yhdyskuntasuunnittelu on pitkällä tähtäimellä keskeisessä asemassa liikenteen ympäristöhaittojen minimoimisessa.

Joukkoliikenteen risteysasemia Suomessa


Alla luetellut paikkakunnat ovat mainittujen liikennemuotojen suurempia risteysasemia valtakunnallisessa liikenteessä.
Forssa (bussit)
Helsinki (junat, bussit, lentokoneet, laivat)
Huittinen (bussit)
Hämeenlinna (bussit)
Joensuu (junat, bussit)
Jyväskylä (bussit)
Kouvola (junat, bussit)
Kuopio (bussit)
Lahti (junat, bussit)
Mikkeli (bussit)
Oulu (junat, bussit)
Pieksämäki (junat)
Pori (bussit)
Riihimäki (junat)
Seinäjoki (junat)
Tampere (junat, bussit, lentokoneet)
Toijala (junat)
Turku (junat, bussit, lentokoneet, laivat)
Vaasa (bussit)
Varkaus (kaupunki) (bussit)

Katso myös


Julkisen liikenteen järjestämismallit
Ostoliikenne
Liikenne

Lähteet

Aiheesta muualla


http://jlf.fi/ Joukkoliikennefoorumi on joukkoliikenteestä kiinnostuneiden keskustelupalsta
http://www.hsl.fi/ HSL Helsingin seudun liikenne
http://bussit.turku.fi/ Turun joukkoliikennetoimisto
Luokka:Joukkoliikenne
ar:مواصلات عامة
id:Transportasi umum
ms:Pengangkutan awam
zh-min-nan:Kong-kiōng ūn-su
be:Грамадскі транспарт
bg:Обществен транспорт
ca:Transport públic
cs:Veřejná doprava
da:Kollektiv trafik
de:Öffentlicher Verkehr
et:Ühistransport
en:Public transport
es:Transporte público
eo:Publika transporto
fr:Transport en commun
gl:Transporte público
ko:대중교통
hy:Հասարակական տրանսպորտ
io:Publika transporto
is:Almenningssamgöngur
it:Trasporto pubblico
he:תחבורה ציבורית
kk:Қалалық көлік
lt:Viešasis transportas
hu:Tömegközlekedés
nl:Openbaar vervoer
ja:公共交通機関
ce:Юкъараллин транспорт
no:Kollektivtrafikk
nn:Kollektivtransport
pl:Transport zbiorowy
pt:Transporte público
ru:Общественный транспорт
scn:Trasportu pùbbricu
simple:Public transport
sl:Javni prevoz
sr:Јавни превоз
sv:Kollektivtrafik
vi:Giao thông công cộng
tr:Toplu taşımacılık
uk:Громадський транспорт
vls:Oopnboar vervoer
war:Panakayan hin publiko
zh:公共交通

Jukka Korpela (tietokirjailija)


Jukka ”Yucca” Kalervo Korpela (s. 9. helmikuuta 1952 Vaasa) on Suomi tietokirjailija ja tunnettu nettipersoona. Hän on koulutukseltaan filosofian kandidaatti, joka vastaa luonnontieteiden maisteria, pääaineenaan matematiikka.
Korpela on tehnyt verkkosivuston nimeltä ''Datatekniikka ja viestintä'', jonka aiheena on muun muassa netiketti. Korpela on myös yksi sfnet-uutisryhmähierarkian tunnetuimmista kirjoittajista. Hän kirjoittaa artikkeleita muun muassa viestintä, lakiasioista ja kielenhuolto. Lisäksi hän toimii vakituisesti MikroPC-lehden kolumnistina.
Korpela on suhtautunut kriittisesti Wikipediaan, jota hän on verrannut luotettavuudeltaan vessanseinäkirjoituksiin ja poliitikkojen vaalilupauksiin.
Korpela työskenteli pitkään Teknillinen korkeakoulu ATK-keskuksessa, mutta tuli irtisanotuksi tammikuussa 2001. Virallinen irtisanomisperuste oli työtehtävien laiminlyönti. Korpela itse kiistää laiminlyöneensä työtehtäviään. Hänen tiedetään olleen pitkään huonoissa väleissä ATK-keskuksen johtajan kanssa.
Jukka Korpela asuu Espoossa, ja hänellä on kolme lasta.

Teoksia


Korpela on kirjoittanut muun muassa seuraavat teokset:

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/ Jukka Korpelan kotisivut
Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat
Luokka:Vuonna 1952 syntyneet
Luokka:Usenet
Luokka:Elävät henkilöt

Jan-Erik Enestam


Jan-Erik Enestam (s. 12. maaliskuuta 1947 Västanfjärd) on entinen Ruotsalainen kansanpuolue puheenjohtaja (1998–2006) ja ministeri. Hän toimii tällä hetkellä Pohjoismaiden neuvoston pääsihteerinä.
Enestam toimi kansanedustajana vuosina 1991–2007 ja ministerinä useissa hallituksissa. Hän on toiminut puolustusministerinä Ahon hallitus (1995) vastaten lisäksi tasa-arvoasioista sosiaali- ja terveysministeriössä, sisäministerinä Lipposen I hallitus (1995–1999), puolustusministerinä Lipposen II hallitus (1999–2003) vastaten lisäksi pohjoismaisen yhteistyön ja lähialueyhteistyön asioista ulkoasiainministeriössä sekä ympäristöministerinä Jäätteenmäen hallitus ja Vanhasen I hallitus vastaten lisäksi pohjoismaisen yhteistyön sihteeristölle kuuluvista asioista ulkoasiainministeriössä. Ministeripäiviä Enestamille on kertynyt 4382.
Jan-Erik Enestam on naimisissa Solveig Enestamin (o.s. Dahlqvist) kanssa vuodesta 1970, ja heillä on kolme lasta: Pontus (s. 1970), Petra (s. 1973) ja Jan-Anton (s. 1988). Koulutukseltaan Enestam on valtiotieteiden maisteri.
Enestam on esittänyt puoltavia kannanottoja Suomen liittymiseksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2006-12-30,104:1:428693,1:0:0:0:0:0: Turun Sanomat: Väistyvä ympäristöministeri Jan-Erik Enestam arvostelee rajusti ylioppilaskirjoitusten uudistusta
Luokka:Kansanedustajat
Luokka:Suomen ministerit
Luokka:Varsinais-Suomen vaalipiiri
Luokka:Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen poliitikot
Luokka:Suomalaisten puolueiden puheenjohtajat
Luokka:Vuonna 1947 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt
da:Jan-Erik Enestam
et:Jan-Erik Enestam
en:Jan-Erik Enestam
fy:Jan-Erik Enestam
ru:Энестам, Ян-Эрик
sv:Jan-Erik Enestam
vi:Jan-Erik Enestam