Asteroidi

Kuva:243 ida.jpg ja sen pieni pikkuplaneetan kuu Dactyl.]]
Kuva:Asteroid 2004 FH.gif maapallon ohilento. Kuvassa vilahtaa myös meteoroidi.]]
Asteroidi (, tähti ja -''eides'', muotoinen) on varsinaista planeettaa pienempi ja meteoroidia suurempi kivinen kappale, joka kiertää Aurinkoa. Nimityksiä ''pikkuplaneetta'' ja ''planetoidi'' on käytetty pitkään synonyyminä asteroidi-sanalle, mutta nykyään kaikissa lähteissä kaikkia pikkuplaneettoja kuten transneptuninen kohde ei aina luokitella asteroideiksi. Esimerkiksi vuoden 2006 planeetan määritelmässä pienkappaleita koskevassa osiossa asteroidit ja transneptuniset kohteet on mainittu erikseen. Asteroidi sanan voikin katsoa viittaavan aurinkokunnan sisempien osien pikkuplaneettoihin. Suurin osa aurinkokuntamme tunnetuista asteroideista sijaitsee 2,8 Astronominen yksikkö:n päässä Auringosta sijaitsevalla asteroidivyöhyke.

Yleistä


Suurin osa asteroideista on epäsäännöllisen muotoisia, sillä niiden painovoima ei ole riittävä muodostamaan niistä säännöllisen pallomaisia. Ne luokitellaankin pienkappaleiksi. Monet asteroidit ovat lähinnä kivistä ja pölystä koostuvia kasoja.
Asteroideja pienemmät kappaleet ovat meteoroidi. Asteroidin meteoroidista erottava koko vaihtelee lähteestä riippuen: vähintään 10 metriä, 10–50m, joidenkin mielestä tämä raja kulkee 50 tai 200 metrissä.
Suurin asteroideista on kääpiöplaneetta Ceres, joka on läpimitaltaan noin 1 000 kilometriä. Se on ensimmäinen löydetty asteroidi, löytäjänä Giuseppe Piazzi uudenvuodenyönä vuonna 1801. Ceres on tällähetkellä ainoa asteroidi, joka luokitellaan kääpiöplaneetaksi. Tämä johtuu siitä että se on painovoimansa pyöristämä toisin kuin muut asteroidit. Cerestä ja kolmea sen jälkeen löytynyttä asteroidia 2 Pallas, 3 Juno ja 4 Vesta pidettiin puolen vuosisadan ajan planeettoina, kunnes uusien asteroidien löydyttyä (alkaen 5 Astraea löytymisestä vuonna 1845) ne poistettiin planeettojen joukosta 1850-luku.
Nykyään suurin osa numeroiduista pikkuplaneetoista on asteroideja, ja uusia löydetään noin 4 000 kappaleen kuukausivauhdilla. Suomalaiset löysivät asteroideja paljon 1930- ja 1940-lukujen taitteessa Yrjö Väisälän johdolla (katso Luettelo Väisälän löytämistä asteroideista). Löydettäessä asteroidille tai muullekin pikkuplaneetalle annetaan ensin väliaikainen nimi esim. 1898 DQ, seuraavaksi numero esim. 433, lopulta nimi esim. Eros.
Asteroideja tutkimalla saadaan tietoa aurinkokuntamme synty- ja varhaisvaiheista sillä useimpien asteroidien uskotaan olevan hyvin vanhoja. Osa asteroideista on suurempien kappaleiden pirstaleita. Joillain asteroideilla on kuita. Monien planeettojen pienet kuut ovat luultavasti kiertoradalle siepattuja asteroideja.

Fyysiset ominaisuudet


Asteroidien koostumus vaihtelee kivisestä ja metallisesta jäiseen ja niiden seoksiin. Raja asteroidien ja komeetta välillä ei ole selvä. Asteroidivyöhykkeellä kiertää kappaleita, joissa tumma kuona peittää jäistä ydintä. Joskus niistä purkautuu kaasua kuten komeetoista. Ne luokitellaankin myös komeetoiksi, ja niitä kutsutaankin päävyöhykkeen komeetta.
Asteroidi Ceresin tiheys on 2,1 g/cm3, mikä on enemmän kuin jään ja vähemmän kuin kiven – Jään tiheys on 0,94 g/cm3, silikaatin 3,36 g/cm3 ja raudan 4,80 g/cm3. Tämä viittaa 350–425 km:n läpimittaiseen silikaattiytimeen, ja sen yllä olevaan jäävaippaan joka on 25 % kohteen massasta. Ceresin spektrissä näyttää olevan veden, ammoniakin tai raudan rikastamia fytosilikaatteja.
Tiheyteen vaikuttaa asteroidin aineiden lisäksi myös sen huokoisuus. Alle 10^20 kg massaiset, alle 500 km:n läpimittaiset asteroidit lienevät hyvinkin huokoisia, 6–25 %, jopa yli 50 %.
Ceresin rakenne saattaa muistuttaa Saturnuksen kuun Dionen rakennetta. Vertailun vuoksi muut asteroidit voivat olla tiheämpiä, 2 Pallas 4,2 ± 0,2 g/cm3 ja 4 Vesta 3,9 ± 0,3 g/cm3.
433 Eros tiheys on 2,67 ± 0,03 g/cm3. Monien asteroidien massat ja siksi tiheydet tunnetaan epätarkasti. Monien asteroidien tiheydet näyttävät olevan välillä 1,2–4,4 g/cm3.
Mitä kauempana Auringosta kohde sijaitsee, sitä suurempi on tavallisesti jään osuus. Asteroidit ovat lähes kokonaan kivisiä tai metallisia; komeetat puolestaan koostuvat lähestulkoon kokonaan jäästä ja pienistä määristä kiveä. Asteroidit muistuttavat meteoriitteja koostumukseltaan. Asteroidien pinnalla on kraattereita ja pölyä, ja pienten asteroidien rakenne on monesti löyhähkö, pöly- ja kivikasamainen. Suurmmat asteroidit, Ceres, Pallas ja Vesta ovat taas varsinaisten planeettojen tapaan kehittyneitä taivaankappaleita. Ne ovatkin selvinneitä protoplaneetta.
Asteroidivyöhykkeellä on asteroideja kaikkiaan 2,3x10<sup>21</sup> kg eli 3 % Kuun massasta. Cereksen massa (940–950x10<sup>18</sup> kg) on 40 % asteroidivyöhykkeen kokonaismassasta. Seuraavat kolme asteroidia nostavat yhteisen massan 66 %:iin: 4 Vesta (12 %), 2 Pallas (9 %) ja 10 Hygiea (4 %). Tämän jälkeen 511 Davida (1,6 %), 704 Interamnia (1,4 %) ja 3 Juno (1,2 %) lisäävät 4 % kokonaismassaan.

Asteroidien luokittelu


Asteroidit voidaan jakaa eri ryhmiin kiertoratojensa tai koostumuksensa mukaan.
Maan lähelle tuleva asteroidi tulevat lähimmillään 1,3 AU:n päähän Auringosta. Ne voidaan edelleen jakaa Aten, Apollo ja Amor-asteroideihin ratojensa mukaan.
Aten-asteroidit leikkaavat Maan radan ja niiden keskietäisyys Auringosta on vähäisempi kuin Maan. Ne on nimetty 2062 Atenin mukaan.
Apollo-asteroidit leikkaavat Maan radan, mutta niiden keskietäisyys on suurempi kuin Maan. Ne on nimetty 1862 Apollon mukaan.
Amor-asteroidit leikkaavat Marsin radan, mutta eivät Maan rataa. Ne on nimetty 1221 Amorin mukaan.
Asteroidivyöhyke Marsin ja Jupiterin ratojen välissä sijaitsee valtaosa asteroideista.
Troijalainen asteroidi kiertävät Jupiterin radalla. Myös muilla planeetoilla on troijalaisia.
Asteroidiluokat koostumuksen mukaan. Asteroidit luokitellaan siten että suurimman osan, 75 % asteroideista katsotaan kuuluvan tummaan hiilipitoiseen luokkaan C-tyypin asteroidi. Cereksessä joka kuuluu luokkaan C/G, on 25 % vettä, oliviinia ja hiiltä sekä kiillettä. Merkittävä ryhmä on myös silikaattipitoinen S-tyypin asteroidi. Asteroidivyöhykkeen ulko-osissa kiertää punertavia hiiliyhdisteistä koostuvia D-tyypin asteroidi.

Asteroidien massajakautumasta aurinkokunnassa


Kaikkien asteroidien yhteenlaskettu massa on 3x10<sup>21</sup> kilogrammaa, eli 1/2000 Maan massasta tai 1/20 Kuun massasta, tai kolme kertaa suurimman asteroidin 1 Ceresin massa. Seuraavaksi suurimman, Pallasin massa on 0,28 ja Vestan 0,30. Kymmenenneksi suurin asteroidi on massaltaan 1/60 Ceresin massasta. 90 % kokonaismassasta on yli 100 kilometrin läpimittaisissa asteroideissa.
Yli 25 km:n läpimittaisista asteroidivyöhykkeen asteroideista tunnetaan luultavasti kaikki, mutta vain 50 % 10 km:n läpimittaisista.
Suurempia asteroideja on vähemmän kuin pienempiä. Alle 5 km:n läpimittaisten asteroidien massajakautuma noudattaa kaavaa N=D^-2,3 ja suurempien N=D^-4. Yli 900 km:n läpimittaisia asteroideja on 1, yli 800 km:n läpimittaisia 3 ja yli 250 km:n läpimittaisia 15. 200–300 km läpimittaisia asteroideja on 23.
Yli 150 kilometrin läpimittaisia asteroideja on 100 kappaletta, yli 100 km:n kokoisia on 250 ja yli 30 km:n läpimittaisia on 1150. Yli 1 km:n läpimittaisia asteroideja on 100000–1000000.
Asteroidien massajakauma selittyy osin keskinäisillä törmäyksillä. Vain yli 500 km:n läpimittaisen kohteet selviävät 5 km/s törmäyksistä vastaavan kokoisten kappaleiden kanssa.

Asteroiditörmäykset Maahan


Pieni osa asteroidivyöhykkeen ulkopuolisista asteroideista uhkaa törmätä Maahan. Erotukseksi meteoroideista, jotka Maan ilmakehään iskeytyessään yleensä hajoavat suurimmaksi osaksi, asteroidit voivat selvitä lähes sellaisenaan pinnalle asti ja aiheuttaa suurta tuhoa. Asteroidin törmätessä maahan se kaasuuntuu törmäyskitkan kuumentaessa sen nopeasti, ja tämä kaasu leviää räjähdyksenä ympäristöön.
Asteroiditörmäys aiheuttaa pahimmillaan maailmanloppumaisen katastrofin Maassa, jossa suuri osa elämästä pyyhkiytyy pois. Pienemmät törmäykset voivat aiheuttaa suurkaupungin tai valtion kokoisella alueella suurta tuhoa.

Suurimmat tunnetut asteroidit


: Pääartikkeli: ''Luettelo tunnetuista asteroideista''
Kuva:Asteroids(CeresVestaEros).jpg. ]]
Kuva:Moon and Asteroids 1 to 10 at 10 km per px.png, 2 Pallas , 3 Juno, 4 Vesta ja kymmenes, suuri. 10 Hygiea]]
Muutamia suurimpia asteroideja. Asteroidien kokojakauma noudattaa kaavaa N=d^(-4) yli 10 km kappaleiden osalta ja alle 1 km kappaleiden osalta N=d^(-2,3).
<br style="clear: both" />

Katso myös


Maan lähelle tuleva asteroidi
Asteroiditörmäys
Meteoriitti
Asteroidivyöhyke
Asteroidivyöhykkeen komeetta
Asteroidiluokat
Kuiperin vyöhyke
Komeetta
Palermon asteikko
Pikkuplaneetta
Pikkuplaneettojen kuut
Torinon asteikko
Ceres
4 Vesta
433 Eros
99942 Apophis
110393 Rammstein

Lähteet


Luokka:Asteroidit
af:Asteroïde
als:Asteroid
ar:كويكب
an:Asteroide
ast:Asteroide
az:Asteroid
bjn:Asteruid
id:Asteroid
ms:Asteroid
bn:গ্রহাণু
zh-min-nan:Sió-he̍k-chheⁿ
jv:Asteroid
su:Astéroid
be:Астэроід
be-x-old:Астэроід
bar:Asteroid
bs:Asteroidi
br:Asteroidenn
bg:Астероид
ca:Asteroide
cv:Астероид
cs:Asteroid
cy:Asteroid
da:Asteroide
de:Asteroid
et:Asteroid
el:Αστεροειδής
eml:Asteròid
en:Asteroid
es:Asteroide
eo:Asteroido
eu:Asteroide
fa:سیارک
hif:Chhota tara
fr:Astéroïde
fy:Asteroïde
ga:Astaróideach
gl:Asteroide
ko:소행성
hy:Աստերոիդ
hi:क्षुद्रग्रह
hr:Asteroidi
io:Asteroido-zono
ia:Asteroide
os:Астероид
is:Smástirni
it:Asteroide
he:אסטרואיד
kn:ಕ್ಷುದ್ರ ಗ್ರಹ
pam:Asteroid
ka:მცირე ცთომილები
kk:Астероид
ky:Астероид
sw:Asteroidi
ht:Astewoyid
ku:Asteroîd
lez:Астероид
la:Asteroides
lv:Asteroīds
lb:Asteroid
lt:Asteroidas
li:Planetoïed
hu:Kisbolygó
mk:Астероид
ml:ഛിന്നഗ്രഹം
krc:Астероид
mt:Asterojde
mr:लघुग्रह
nl:Planetoïde
ja:小惑星
no:Asteroide
nn:Asteroide
oc:Asteroïde
uz:Asteroid
pnb:تارے ورگا
nds:Asteroid
pl:Planetoida
pt:Asteroide
ksh:Asteroid
ro:Asteroid
qu:Puriq quyllurcha
ru:Астероид
rue:Астероід
sah:Астероид
stq:Planetoiden
sq:Asteroidet
scn:Astiròidi
simple:Asteroid
sk:Asteroid
sl:Asteroid
sr:Астероид
sh:Asteroid
sv:Asteroid
tl:Asteroyd
ta:சிறுகோள்
tt:Asteroidlar
th:ดาวเคราะห์น้อย
vi:Tiểu hành tinh
tg:Сайёрак
tr:Asteroit
tk:Asteroid
uk:Астероїд
ur:نجمانی
vec:Asteroide
vls:Asteroïde
war:Asteroyd
yi:אסטערויד
zh-yue:小行星
bat-smg:Asteruoids
zh:小行星

Adolf Hitler


Adolf Hitler () oli Saksan valtakunnanjohtaja (''Führer''), Saksan valtakunnankansleri ja kansallissosialismina tunnetun aatesuunnan kehittäjä. Hänen valtansa ja politiikkansa perustuivat rasismiin, antisemitismiin, totalitarismiin ja nationalismiin. Hitlerin johdolla kansallissosialistit, ''natsit'', toteuttivat ''Taisteluniissa'' ideoidun, sittemmin holokaustina tunnetun Etninen puhdistus ja kansanmurhan, jossa pakkosiirrettiin ja surmattiin miljoonia juutalaiset, toisinajattelijoita ja valloitettujen alueiden kansalaisia.
Huolimatta diktatuuristaan ja rikos ihmisyyttä vastaan Hitler oli monien aikalaistensa kannattama ja palvoma johtaja. Hänen valtakautensa alkoi Versailles’n rauhansopimuksen yksipuolisella mitätöinnillä ja sitä seuranneella asevarustelulla, joka nosti Saksan ensimmäinen maailmansota jälkeisestä talouskriisistä. Hitlerin aloittamat valloitussodat sytyttivät Toinen maailmansota, jonka kestäessä Hitlerin Saksa Akselivallat valloitti suuren osan Eurooppaa. Saksan häviön käytyä epäonnistuneen Neuvostoliitto valloitusyrityksen jälkeen väistämättömäksi Hitler teki itsemurhan Führerbunker puna-armeijan saartamassa Berliinin hallituskorttelissa sodan viimeisinä päivinä.

Hitlerin sukutausta


Nimen Hitler alkuperäksi on esitetty saksalaista nimeä Hittler tai Slaavit alkuperää olevia nimiä Hidlar tai Hidlarček, joita esiintyi suvun kantasijoilla Itävallan Waldviertelissä 1400-luvulta asti. Hitlerin suora esi-isä äidin puolelta oli vuoden 1650 aikoihin elänyt Georg Hiedler. Suvun Tšekittaustan puolesta puhuu seikka, että Hitlerin äidin isoisä Johann Nepomuk Hüttler käytti ajoittain nimestään kuuluisan tšekkiläisen pyhimys Johannes Nepomukilainen kunniaksi saksankielistä kirjoitusasua Johann von Nepomuk. Hitlerin etunimi Adolf tulee muinaissaksan Adawolfista, joka tarkoittaa jaloa tai johtavaa sutta. Wolf, susi, oli myös Hitlerin suosima lempinimi itsestään.

Aukko sukutaulussa


Kuva:Hitler-sukutaulu.png
Hitlerin sukutausta on aiheuttanut tutkijoille ongelmia, sillä Hitlerin isän Aloisin biologisesta isästä ei ole varmaa tietoa. Hakiessaan syntymätodistusta Hitlerin isälle Aloisille vuonna 1837 tuore 42-vuotias äiti Maria Anna Schicklgruber kieltäytyi mainitsemasta isän nimeä. Poika kirjattiin aviottomaksi lapseksi ja sai äitinsä sukunimen Schicklgruber.
Jälkikäteen isäksi merkitty kiertelevä myllärin apulainen Johann Georg Hiedler meni naimisiin Maria Annan kanssa viisi vuotta Aloisin syntymän jälkeen, mutta ei eläessään tunnustanut Aloisia pojakseen. Viisi vuotta kestänyt avioliitto päättyi Maria Annan kuolemaan, jolloin Johann Georg ilmeisesti jatkoi kulkurin elämäänsä, kuollen itsekin viisi vuotta myöhemmin. Johann Georg Hiedler on yksi todennäköisinä pidetyistä isoisäehdokkaista.
Johann Nepomuk Hüttler, Johann Georgin nuorempi veli toimi Aloisin kasvatti-isänä. Alois käytti äitinsä sukunimeä Schicklgruber aina vuoteen 1876, kunnes Johann Nepomuk kuulututti veljensä Johann Georgin Aloisin isäksi taatakseen hänelle oikeuden suvun perintörahoihin. Johann Georg oli tuolloin ollut kuolleena jo 20 vuotta. Samalla Johann Nepomukin vaatimuksesta 39-vuotias Alois vaihtoi sukunimensä. Hiedlerin tai Hüttlerin sijasta todistuksen laatinut pappi kirjoitti sukunimen muotoon Hitler. Johann Nepomuk Hüttlerin ottopojastaan kantaman vastuun ja hänen nimestään huolehtimisen sekä jälkeläisten yhdennäköisyysseikkojen vuoksi häntä pidetään hyvin mahdollisena ehdokkaana Aloisin biologiseksi isäksi. Teorian mukaan Johann Nepomuk ei olisi tunnustanut Aloisia pojakseen oman perheensä vuoksi.

Juutalaisuusteoriat


Hitlerin noustua julkisuuteen poliitikkona 1920-luvulla hänen arvostelijansa tekivät jo ensimmäiset selvityksensä. Sukutaulun aukkojen vuoksi he pystyivät esittämään perusteltuja julkisia arveluja Hitlerin todellisesta rodullisesta taustasta. Ehdokkaita hänen isoisäkseen on nimetty aina juutalaisesta Leopold Frankenbergeristä tai tämän pojasta juutalaisen pankkiirisuvun Rothschildin jäseniin sekä itävaltalaisen aatelissuvun Ottensteinin jäseniin.
Hitler, joka vaati seuraajiaan todistamaan ”rodullisen puhtautensa” ei tiennyt itsekään totuutta, vaan vaikeni kohdatessaan epäilyksiä samalla, kun viilensi välejään sukulaisiinsa yleensä. Natsi-Saksassa Hitlerin epäselvä sukutausta oli ”arka aihe”, eikä kansallissosialistinen media tuonut tätä esille. Hitlerin juutalaisuus on tietysti mahdollinen, mutta epätodennäköinen poliittissävytteinen teoria, joka on sekoittunut hänen isoisänsä henkilöllisyyden selvittämisen ympärille kehittyneeseen mysteeriin.

DNA-testit


Hitlerin geeniperimästä julkaistiin tietoa lukuisten sukulaisten (39 kpl) jäljityksen ja DNA-testien jälkeen. Tutkiva journalisti Jean-Paul Mulders ja historioitsija Marc Vermeer ryhtyivät DNA-testeihin sylkinäytteen Itävallassa asuvalta, Nobert H -nimellä tunnetulta viljelijältä. Hänen on tiedetty olevan Hitlerin serkku. Samainen toimittaja oli löytänyt Hitlerin kolme jälkeläistä New Yorkin Long Islandilta. Toimittaja oli seurannut viikon ajan 61-vuotiasta sisaruksen lapsenlapseksi tiedettyä miestä. Lopulta hänen tiputettuaan nenäliinan DNA-tunniste oli saatu haltuun ja kyettiin todistamaan sukulaisuussuhde edellä mainittuun maanviljelijään. Sukulaisuussuhde on kiistämätön, sillä molemmilla on identtiset Y-kromosomit.

Hitlerin perhe


Saksan ja Itävallan välisellä rajalla tullivirkailijana uransa luonut Alois avioitui kolmesti, ensimmäistä kertaa 14 vuotta vanhemman Anna Glasl-Hörerin kanssa. Avioliitto oli lapseton ja onneton ja Alois hakikin seuraa talouden keittäjättärestä, Franziska Matzelsbergerista. Hänet Alois myös nai erottuaan Annasta ja tämän kuoltua 1883, vuosi sen jälkeen, kun Franziska oli synnyttänyt hänelle pojan Alois Hitler, Jr.. Pian tämän jälkeen syntyi toinen lapsi, tytär Angela. Franziskan kuoltua pian tuberkuloosiin Alois avioitui piispan erikoisluvalla serkkunsa Klara Pölzlin kanssa, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde vielä toisen vaimonsa eläessä.
Alois Hitler oli luonteeltaan kova, tiukkaan kuriin ja järjestykseen uskova väkivaltainen mies. Katkeroitunut ja ajan myötä alkoholismi Alois pieksi vaimoaan ja perhettään usein pienimmistäkin syistä. Alois ja Klara saivat yhdessä kuusi lasta, joista kolme ensimmäistä kuolivat alle kaksivuotiaina. Vasta neljäs, Adolf, eli pitempään. Adolfin syntyessä Alois oli 52-vuotias. 1860 syntynyt 23 vuotta nuorempi Klara Pölzl puolestaan oli siisti, vakava ja ahkera nainen, joka hoiti taloutta parhaansa mukaan miellyttääkseen puolisoaan. Syvästi uskovainen Klara oli onneton ärtyisän ja väkivaltaisen Aloisin puolisona ja suri syvästi kolmea ensimmäistä vauvaiässä kuollutta lastaan. Gustav ja Ida Hitler olivat kuolleet kurkkumätään ja Otto vain muutaman päivän ikäisenä. Neljännen lapsen Adolfin jälkeen perheeseen syntyivät myös Edmund, joka kuoli kuusivuotiaana tuhkarokkoon ja Paula Hitler, joka eli sisarusparvesta pisimpään, vuoteen 1960 saakka.

Lapsuus ja nuoruus


Kuva:Map at braunau am inn.png
Adolf Hitler syntyi 20. huhtikuuta 1889 Braunau am Innissä Itävalta-Unkarissa, Salzburger Vorstadt-kadun varrella olevan talon toisessa kerroksessa. Hänet kastettiin Katolinen kirkko jäseneksi nimellä Adolfus Hitler. Pariskunta pelkäsi, ettei heidän neljäskään lapsensa sisarustensa tapaan selviäisi kovin vanhaksi; pariskunnan kuudesta lapsesta vain Adolf ja hänen nuorempi sisarensa Paula elivät aikuisikään asti. Kun hän kuitenkin jäi henkiin ja kasvoi, hemmotteli Klara poikaansa parhaansa mukaan. Lapsuudessaan Adolf joutui usein hakemaan yhä enemmän juopottelevan isänsä kotiin lähiseudun kapakoista. Kirjassaan ''Taisteluni'' Hitler kuvaa isäänsä tiukaksi kurinpitäjäksi, jonka karskin kuoren alla piili lempeä ja perheestään huolehtiva tunnollinen mies. Yksityisesti Hitler, muistellessaan lapsuuttaan, kuvasi isäänsä todellisuudessa sadistiseksi ja väkivaltaiseksi öykkäriksi, joka kulutti perheen rahat alkoholiin.
Pieni Adolf hakikin kepeillä, vöillä ja remmeillä annettujen selkäsaunojen jälkeen lohtua ja turvaa lempeästä ja rakastavasta äidistään. Selkäsaunoista huolimatta Adolf ei alistunut, vaan pani vastaan isälleen, joka puolestaan rankaisi poikaansa aina vain kovemmin, varsinkin velipuolensa Alois juniorin karattua kotoa 14-vuotiaana. Sisaren Paulan mukaan Adolf sai selkäänsä päivittäin.
Kuva:Bundesarchiv Bild 183-1989-0322-506, Adolf Hitler, Kinderbild.jpg

Toogapoika


Vuosia myöhemmin Hitler kertoi Helene Hanfstaenglille tapauksesta, jossa Alois oli tulossa kurittamaan häntä. Huoneeseensa lukittuna ollut Hitler päätti paeta, mutta joutui riisumaan vaatteensa mahtuakseen ikkunasta ulos. Isä keskeytti paon tempaisemalla oven auki ja Adolf ei ehtinyt kuin tempaista lakanan alastoman vartalonsa suojaksi. Hän välttyi selkäsaunalta, muttei nöyryytykseltä. Vesissä silmin naurava Alois käski koko perheen tulla katsomaan ”toogapoikaa”. Hitlerin mukaan sinä iltana koettu häpeä kirveli enemmän kuin tuhat selkäsaunaa.
Lapsuutensa leikeissä, niin koulussa kuin kotona Hitler pyrki olemaan johtaja. Hän johti joukkonsa muun muassa villi länsi taisteluihin, joihin hän sai mallin suositulta saksalaiselta lännenkirjailijalta Karl Maylta. Samoin Toinen buurisota taistelut inspiroivat Hitlerin leikkejä. Niin ikään ”seuraa johtajaa” oli Hitlerin lempileikkejä, jos hän itse sai johtaa. Vaikka Hitlerillä oli lapsena ystäviä, perhe muutti usein ja Hitler joutui toistuvasti erilleen vanhasta kaveripiiristään. Siksi hän vietti välillä yksinäisiä kausia ja joutui joskus myös tappeluihin. Ainoat Hitlerin lapsuuden paikoista, joita hän aikuisena muisteli lämpimästi, olivat Linz ja tämän lähellä sijaitseva maalaiskylä Leonding. Saksan johtajana hän kaavaili Linzistä jopa uuden saksalaisen kulttuurin ja taide keskusta.

Kouluvuodet


Kuva:Theoderich hagn vaakuna.png
Hiukan ennen kuudetta ikävuottaan Adolf laitettiin Fischlhamnin kylän kansakouluun. Siellä hän oppi lukemaan ja kiinnostui jo lukutaipaleensa alussa historiasta. 1897 Klara laittoi hänet lambachilaiseen luostarikouluun, toivoen että Adolfista tulisi munkki (uskonto). Hänet kuitenkin erotettiin, koska hänet oli saatu kiinni tupakoinnista luostarin alueella. Lambachin benediktiinit apottiluostarin kirkon pääkulkuväylän varrella oli myös edesmenneen apotti Theoderich Hagnin vaakuna, jonka keskeisin piirre oli hakaristi.
Perhe muutti pian Linziin, jossa Adolf jatkoi kansakoulua pärjäten vielä hyvin. Eri opettajat ovat kuvanneet häntä eri tavoin, mikä johtuu siitä, että nuori Hitler pärjäsi lempiaineissaan piirustus, historiassa ja liikunta hyvin, kun taas vastenmieliset aineet hän läpäisi rimaa hipoen. Pääsääntöisesti opettajien mukaan Hitler oli asenteellinen, omapäinen ja uhmakas, mutta toisaalta ujo ja haaveileva. Vuonna 1900 Alois asetti vastentahtoisen poikansa oppikouluun ja toivoi hänestä tulevan itsensä lailla valtion virkamiehen. Aloisilta tämä oli kuitenkin jonkinlainen huolen ja ohjauksen osoitus poikaansa kohtaan, sillä oppikoulu vaati taloudellista sijoitusta.

Kansallinen koulutus


Taisteluni-kirjassaan Hitler kuvailee ensimmäisiä kouluvuosiaan tärkeiksi kansallisen identiteetti (yheiskuntatieteet) määrittelemisen kannalta. Eri kansallisuusaatteitten villitsemässä 1800–1900-lukujen vaihteen Itävallassa Saksan vastaisella rajalla ihailtiin eniten juuri saksalaisuutta. ”''Saksalainen poika, älä unohda olevasi saksalainen''” ja ”''Tyttö, muista, että sinusta pitää tulla saksalainen äiti''” olivat aikansa isku- ja oppilauseita, joita viljelivät muun muassa innokkaimmat opettajat. Erityisellä lämmöllä Hitler muistelee oppikoulun historianopettajaansa tohtori Leopold Pötschiä, jonka Saksan historiasta pidetyt oppitunnit olivat hänelle ikimuistoisia. Muutoin Hitler vihasi kouluaan ja varsinkin isänsä ajatusta tulevaisuudestaan virkamiehenä. Piirtämistaidoistaan äidiltään, tovereiltaan ja opettajiltaan kehuja saanut Hitler oli vakuuttunut halustaan tulla taiteilijaksi. Hänellä oli kyky katsoa rakennusta ja tallentaa se myöhemmin paperille yksityiskohtaisen tarkasti.

Isän kuolema


Kuva:Alois Hitler.jpeg
Isän äkillinen kuolema keuhkoverensyöksyyn kodin lähellä sijainneessa oluttuvassa vuoden 1903 alussa vapautti tuolloin 14-vuotiaan Hitlerin unelmoimaan taiteilijanurasta. Äitinsä toiveesta Hitler kuitenkin jatkoi oppikoulussa Steyrissä, jossa hän alkuun pärjäsi hyvin. Hänen keskiarvonsa alkoivat kuitenkin laskea ja 1905 ne olivat jo selvästi keskitasoa huonommat. Steyrissä hän myös joi itsensä humalaan elämänsä ensimmäisen ja viimeisen kerran. Opettajiensa mukaan hän oli lahjakas ja älykäs, mutta vastahakoinen, omahyväinen ja laiskahko. Hitler sairastui keuhkotautiin ja lääkärin neuvosta hän joutui ilokseen keskeyttämään opintonsa ainakin vuodeksi. Hitler palasi syksyllä kouluunsa hakemaan todistuksen, mutta vakuuttuneena pärjäämisestään taiteilijana ja opettajiinsa kyllästyneenä, hän lopetti ennen kirjoittamistaan ylioppilaaksi. Tätä päätöstä hän kuitenkin tuli myöhemmin katumaan.

Onnen päivät


Klara Hitler vei teini-ikäisen poikansa Weitra maaseudulle sukulaistensa luo toipilaaksi. Tuon ajan Hitler nautti joutilaasta elämästä, syöden hyvin, kierrellen kaunista ympäristöä, piirtäen ja maalaten. Peltotöitä välttääkseen Hitler vetosi aina heikkoon kuntoonsa. Samaan aikaan Klara muutti Adolfin sisaren Paulan kanssa Linziin, jonne Hitlerkin palasi maalta. Oopperassa hän tapasi August Kubizekin, nuoren muusikko, joka hyvänä kuuntelijana osoittautui täydelliseksi ystäväksi Hitlerille. Nuoret kiertelivät ympäri kaupunkia keskustelemassa arkkitehtuurista ja taiteesta haaveillen loistavasta tulevaisuudesta kulttuurin parissa. Hitler hahmotteli myös ensimmäisiä politiikka mielipiteitään Kubizekille, joka ajoittain säikähti Hitlerin raivokasta paatosta, hänen päästessään vauhtiin.
Kubizekin mukaan Hitler myös rakastui nuoreen naiseen nimeltä Stephanie Jansten, jolle hän kirjoitti useita rakkausrunoja, mutta jonka kanssa hän ei koskaan edes keskustellut. Hitler selitti parin kommunikoivan pelkin katsein, mutta Stephanie menikin naimisiin nuoren ratsuväenupseerin kanssa. Tapahtuneen masentama Hitler suunnitteli jopa itsemurhaa, jonka hän suorittaisi Stephanien kanssa. Kuultuaan toinen maailmansota jälkeen ihailijastaan Stephanie oli järkyttynyt, mutta muisti saaneensa oudon ja nimettömän kosiokirjeen. Mikäli Kubizekin kertomus pitää paikkansa, tapaus vastasi monien muiden nuorten miesten jopa itsemurhiin johtaneita onnettomia etäihastuksia, joita muun muassa Johann Wolfgang von Goethe kuvaa kirjassaan ''Nuoren Wertherin kärsimykset''.
Hitler toipui kuitenkin onnettomasta rakkaudesta nopeasti, otti pianotunteja, luki, sepitti runoja ja maalasi. Myöhemmin Hitler kuvailikin huoletonta aikaa Linzissä elämänsä onnellisimmaksi. Ainoa elämäniloa himmentävä seikka oli äidin sairastelu: Klaralla todettiin rintasyöpä ja hänet leikattiin tammikuussa 1907. Klaran päästyä sairaalasta Hitler hoiti äitiään, siskoaan ja perheen taloutta. Kun äiti loppukesään mennessä näytti voivan paremmin, Hitler jätti äitinsä sisarensa Paulan hoiviin ja matkusti Wieniin pääsykoe.

Vuodet Wienissä


Kuva:HitlerMaryWithJesus.jpg
Pikkupojasta asti innokkaasti piirtänyt Hitler keräsi 18-vuotiaana rohkeutensa toteuttaakseen unelmansa ja haki arvostettuun Wienin kuvataideakatemiaan. Hitler oli optimistinen ja itsevarmuus, mutta pettyi pahasti, sillä hän putosi jo pääsykokeen toisessa vaiheessa. 113 hakijasta Hitler oli niiden 85 joukossa, jotka eivät päässeet sisälle. Hitlerin lailla reputtaneissa oli myös kuvataideakatemian tuleva rehtori. Hitlerin kyky hahmottaa ja jäljentää rakennuksia huomattiin ja häntä kannustettiin hakemaan akatemian arkkitehtiosastolle. Tullakseen hyväksytyksi arkkitehtiosaston pääsykokeisiin Hitler olisi kuitenkin tarvinnut kahta vuotta aiemmin lopettamansa oppikoulun päästötodistuksen. "Hylkäävä päätös iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.", Hitler kuvailee tunteitaan saatuaan tiedon reputtamisestaan.
Kuva:Klara Hitler.jpg

Äidin kuolema


Vuosi toi lisää murheita. Hitler matkusti takaisin Linziin pitämään huolta äidistään, jonka terveydentila heikkeni. Hitlereiden juutalainen lääkäri Eduard Bloch kuvaili Adolfin huolenpitoa myöhemmin vuonna 1938: ”Hän oli mitä hellimmin kiintynyt äitiinsä ja tarkkaili tämän jokaista liikettä voidakseen auttaa häntä pienimmissäkin asioissa”. Hitlerin äiti kuoli muutamaa päivää ennen jouluaattoa. Tohtori Bloch muisteli, ettei 40-vuotisen uransa aikana nähnyt toista niin surun murtamaa nuorta miestä, eikä ottanut kuin pienen palkkion tavallisesti kalliista hoidosta. Hitler oli tästä Blochille ikuisesti kiitollinen ja suojeli häntä poikkeustapauksena myöhempien juutalaisvainojen aikana.
Loppukesästä 1908 Hitler haki taideakatemiaan toistamiseen, muttei onnistunut tälläkään kertaa. Kubizek vuorostaan menestyi musiikkiopinnoissaan ja kerran palatessaan Linzistä Kubizek huomaa, että Hitler on muuttanut ilmoittamatta pois heidän yhteisestä asunnostaan. Syy oli osittain heikentyneessä rahatilanteessa, mutta ratkaiseva tekijä Kubizekin mielestä oli se, että menestymätön Hitler ei enää kokenut olevansa auktoriteetti ystävyssuhteessa.

Taiteilija


Eurooppa elettiin vaikeita aikoja ja unelmiensa lisäksi molemmat vanhempansa menettänyt Hitler ajautui kerjääminen. Hän nukkui puistonpenkeillä ja söi hyväntekeväisyyskeittiöiden soppajonoissa. Talvisin hän asui asuntolassa ja köyhien yhteisasumuksissa. Michael Burleigh arvioi, että nämä kokemukset jäädyttivät lopullisesti Hitlerin inhimilliset tunteet. Hitler alkoi kohota aallonpohjasta päästyään kaupungin yömajasta laadukkaampaan miesten asuntolaan, joka oli rahoitettu Rothschildin kaltaisten sukujen hyväntekeväisyydellä. Elantonsa Hitler sai tekemällä vesi- ja öljyvärimaalauksia Wienin nähtävyyksistä, joita hän ja hänen asuntolatoverinsa Reinhold Hanisch myivät. Myynnillään ja satunnaisilla tilaustöillään he tulivat kohtuullisesti toimeen. 1910 Hitler saattoi vuokrata jo pienen huoneiston ja hänen sanotaan ostaneen ainoastaan parasta laatua olevia värejä, siveltimiä ja kankaita. Yhteistyö Hanischin kanssa katkesi, kun Hitler teki tästä ilmoituksen poliisille Hanischin varastettua häneltä pari maalausta. Myöhemmin, ennen natsien valtaannousua Hanisch yritti kostaa tuomioksi saamaansa viikon vankeutta kertomalla lehdistölle skandaalinkäryisiä, mutta väritettyjä tai keksittyjä tarinoita Hitlerin elämästä Wienissä.
Kirjassaan ''Taisteluni'' Hitler kertoi poliittisen ajattelunsa ja antisemitisminsä heränneen Wienissä. Siellä hän olisi myös ensimmäistä kertaa ymmärtänyt rodullisen ja kansallisen paremmuutensa. On kuitenkin epävarmaa tapahtuivatko asiat juuri näin, sillä kirjaa ei voi pitää kaikilta osin luotettavana lähteenä. Se on kirjoitettu poliittiseksi muistelmaksi tilanteessa, jolloin Hitler varmasti koki tarvetta propaganda tekstillään. Wienissä Hitlerillä oli myös juutalaisia ystäviä, eräälle hän antoi talven lähestyessä päällystakkinsa. Myös useat hänen asiakkaistaan olivat juutalaisia, kuten myös hänen taulujensa uusi välittäjä unkarilainen kauppias Neumann. Joka tapauksessa Hitler oli kyllästynyt heikkona pitämäänsä Habsburg-suku Itävaltaan, jonka ”Babylonin kaltaisessa rodullisesti ja kansallisesti sekasortoisessa pääkaupungissa” hän ei ollut kokenut muuta kuin pettymyksiä ja kurjuutta. Hitler, joka ei tuntenut Itävaltaa kohtaan lojaaliutta, oli vuonna 1909 jättänyt menemättä asevelvollisuuskutsuntoihin ja tiesi kutsuntaviranomaisten etsiskelevän häntä. Niinpä saatuaan osuutensa isänsä perinnöstä täytettyään 24 vuotta hän pakkasi tavaransa ja läksi toukokuussa 1913 ”todellisen kansansa” luokse Müncheniin, Saksaan.

Münchenissä ennen suurta sotaa


Keväällä 1913 Hitler muutti Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin, Schwabingin alueelle, jossa samaan aikaan elivät muun muassa Wassily Kandinsky ja Paul Klee. Todennäköisesti Hitler ja kyseiset modernismi eivät kuitenkaan tutustuneet toisiinsa. Hitler maalasi yhä elääkseen, luki ja kirjoitti runoja. Münchenissa hän tunsi voivansa hengittää ja tulla taloudellisestikin toimeen paremmin kuin kalliimmassa Wienissä. Hitler vietti puolittaista erakkoelämää yksinkertaisessa huoneistossaan, mutta iltaisin hän kävi pitkiä keskusteluja politiikasta vuokraisäntänsä kanssa, joka kertomansa mukaan seurasi Hitlerin pitkiä ja fanaattisia monologi hämmentyneesti ihaillen.
Vaikka uskonpuhdistaja Martti Luther oli asunut eri puolella Saksaa ja kuollut melkein 400 vuotta aiemmin, olivat hänen näkemyksensä juutalaisista parhaiten esillä juuri Münchenissa. Siellä toimivat erilaiset poliittiset liikkeet, ryhmät ja salaseurat, joista monet olivat luonteeltaan hyvin antisemitistisiä. Mikäli Hitlerin juutalaisvastaisuus ja inho marxismiin olivat syttyneet Wienissä, täällä ne saivat varmasti lisää pontta. Hitler seurasi vielä enimmäkseen kuitenkin Saksan sisä- ja ulkopolitiikkaa, sekä Saksan ja Itävallan välisiä suhteita.
Itävallan armeija tavoitti Hitlerin tammikuussa 1914 ja vaati tätä tulemaan kutsuntalääkärintarkastukseen. Helmikuussa Hitler matkusti vastahakoisesti Salzburgiin, jossa vetosi vanhaan keuhkotautiinsa niin uskottavasti, että kutsuntalääkäri totesi hänet kelpaamattomaksi palvelukseen. Kesäkuussa tuli uutinen, että Itävallan kruununperillinen Franz Ferdinand oli murhattu Sarajevossa. Hitler oli innoissaan Ensimmäinen maailmansota syttymisestä ja halusi palvella nimenomaan Saksan eikä Itävallan armeijassa. Oman kertomansa mukaan hän vetosi heti kirjeessä Baijerin kuningas Ludvig III (Baijeri), kertoi vetoavasti kurjasta nuoruudestaan ja ilmoitti suurimmaksi toiveekseen päästä lääkärinlausunnostaan huolimatta rintamapalvelukseen Baijerin armeijassa. Lupa myönnettiin päivässä. Todellisuudessa tämä ei kuitenkaan pitäne paikkaansa; Hitler lienee vain ilmoittaunut lähimmällä kutsuntapaikalla, jossa hänen kansalaisuuttaan tai taustaansa ei ollut yksinkertaisesti kysytty. Kun Baijerin viranomaiset selvittelivät Hitlerin vaiheita kymmenen vuotta myöhemmin kaappausoikeudenkäynnin yhteydesä, todettiin että Itävallan kansalainen Hitler oli luultavasti otettu Saksan armeijaan erehdyksessä.

Ensimmäinen maailmansota


Kuva:Bundesarchiv Bild 146-1974-082-44, Adolf Hitler im Ersten Weltkrieg.jpg
Münchenin Elisabetinkoulun kasarmilla annetun vajaan kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen Hitler saapui lokakuussa 1914 rintamalle Baijerin 16. reservijalkaväkirykmentin, komentajansa mukaan nimetyn ”Listin rykmentin” ensimmäiseen komppaniaan. Hitler sai tulikasteensa vielä saman kuukauden 29. päivän aamuna Lillen laitamilla Pohjois-Ranskassa. Runsasta kuukautta myöhemmin, joulukuun 2., hänet palkittiin urheudesta lähettinä vihollistulen alla Wytschaeten taistelussa toisen luokan rautaristillä. Entiselle vuokraisännälleen hän kirjoitti sen olleen elämänsä onnellisin päivä. Samoin hän kirjoitti rykmenttinsä kutistuneen neljässä päivässä 3&nbsp;500:sta 600 mieheen. Rykmentin tappioluetteloiden mukaan tuona aikana kuitenkin kaatui vain 373 miestä ja koko sodan aikana 3&nbsp;754, joten Hitler näyttää ajoittain syyllistyneen liioitteluun kirjoittaessaan sotakokemuksistaan.
Joka tapauksessa Hitler palveli vaikeissakin tilanteissa ensiluokkaisesti ja sai kiitoksia useilta komentajiltaan sodan aikana ja sen jälkeen. Juoksuhauta Hitler oli upseerien ja rintamamiesten muistoissa toverillinen, harkitseva, erityisen urhea, reipas ja altis vapaaehtoinen. Toisin kuin kouluaikoina hän ei niskuroinut eikä kyseenalaistanut käskyjä. Kaikesta huolimatta jo ensimmäisenä vuonna saavutettu ylennys korpraaliksi jäi Hitlerin ainoaksi. Tähän olivat syynä puuttuvat johtajanominaisuudet, yleensä epäsotilaallinen käytös ja huolittelematon univormu.
Michael Burleigh’n mukaan sotakokemukset karkeistivat ja brutalisoivat entisestään Hitlerin persoonaa.<ref> </ref>

Koiraihminen rintamalla


Hitlerin ensimmäinen koira oli Fuchsl. Vaalea pikku terrieri, joka oli todennäköisesti jonkun englantilaisen sotilaan tai yksikön maskotti, juoksi alkuvuodesta 1915 Hitlerin juoksuhautaan jahdatessaan rottaa. Hitler otti koiran kiinni ja piti itsellään. Se kiintyi uuteen isäntäänsä, joka opetti sille temppuja ja ruokki sitä pienistä annoksistaan. Fuchsl seurasi uskollisesti isäntäänsä päivisin ja nukkui yönsä tämän vierellä. Elokuussa 1917 kovia kärsinyt rykmentti vedettiin rintamalta lepäämään ja eräs rautatievirkailija tarjosi Hitlerille 200 markkaa koirasta. Hän kielsi myyvänsä sitä edes tuhatkertaisesta summasta, mutta yleisessä sekamelskassa koira katosi, todennäköisesti virkailijan varastamana. Tämä ei varmasti helpottanut Hitlerin kotirintamaa kohtaan tuntemaa epäluuloa. ”Hullua, kuinka kiintynyt olin siihen pikku petoon”, Hitler muisteli 25 vuotta myöhemmin.

I luokan Rautaristi


Kuva:Ek23f.JPG
Elokuussa 1918, lähes neljän sotavuoden jälkeen, Hitler palkittiin ensiluokkaisesta palveluksesta rivimiehille harvoin myönnetyllä ensimmäisen luokan rautaristillä. Tällä mitalilla palkittiin sodan aikana 220&nbsp;000 henkilöä. Vertailun vuoksi II luokan rautaristin sai 5,5 miljoonaa henkilöä.
Mitalin myöntämisperusteena pidetään usein tapahtumaa, jossa Hitler olisi vanginnut vihollisupseerin ja viisitoista miestä. Tämä perustuu samassa joukkueessa palvelleen aliupseeri Hans Mendin antamaan kuvaukseen, jolle ei ole löytynyt vahvistusta rykmentin asiakirjoista eikä mitalia puoltaneiden upseerien kuten everstiluutnantti Anton von Tubeufin lausunnosta. Mitalin myöntämiseen ja pian saatuun lomaan saattoi kyllä vaikuttaa muutamaa viikkoa aiemmin Courthiezyssa tehty todellinen uroteko, jossa Hitler raahasi kranaatti pahoin haavoittaman komppanianpäällikön takaisin omien linjoille. Tämä mitali myönnettiin rykmentin adjutantin, Hugo Guttmanin esityksestä.
Hitler sai sodassa rautaristien lisäksi 3. luokan armeijan ristin miekoilla (''Militärkreuz'') syyskuussa 1917, rykmentin kunniamaininnan (''Regimentsdiplom'') urheudesta ja haavoittumismerkin (''Verwundeterabrechnen'') toukokuussa 1917 ja 3. luokan kunnostautumismitalin (''Dienstauszeichnung'') elokuussa 1918. Hermann Göring, 22 ilmavoiton hävittäjä-ässä laittoi sodan jälkeen jokaisen saamansa mitalin ja merkin rintapieleensä. Hitler kantoi omistaan vain I. luokan rautaristiään.

Armoa viholliselta


Kuva:Pte Tandey VC DCM MM.JPG
Britanniassa toisen maailmansodan kynnyksellä kerrotun myytin mukaan ennen ensimmäisen maailmansodan loppua englantilaiset sotilas Henry Tandey taisteli Marcoingin kylän liepeillä. Saksalaisten vetäytyessä Tandey törmäsi vihollisen korpraaliin, joka taistelusta väsyneenä ei jaksanut edes kohottaa kivääriään. Tandey laski oman kiväärinsä ja viittasi miehelle, että tämä voi mennä menojaan. Saksalainen lähtikin, nyökäten kiitokseksi. Myöhemmin, Hitlerin ja Neville Chamberlain tavatessa ennen toista maailmansotaa paljastui, että Tandeyn vapaaksi päästämä korpraali olikin ollut Hitler. Saksan johtajana Hitler lähetti Chamberlainin välityksellä kiitokset Tandeylle. Sodan sytyttyä Tandey ei voinut antaa itselleen anteeksi tätä periaatteessa hyvin jaloa tekoaan.

Haavoittumiset


Sodan aikana Hitler osallistui länsirintamalla noin 40 taisteluun, mukaan lukien Ypresin taistelu, Fromelles, Messinesin taistelu, Wytschaeten, Sommen taistelu, Artois, La Basse, Arrasin taistelu, Aisnen taistelut, Marnejoen taistelu ja La Montagne. Hän haavoittui kahdesti, ensimmäisen kerran jalkaan lokakuussa 1916. Melko tarkkaan kaksi vuotta myöhemmin Ypresin edustalla Wervickin eteläpuolella englantilaiset ampuivat kaasukranaatteja yön ajan rintamalle. Hitler kesti yön kaasunaamarinsa turvin, mutta sai viimein aamulla sinappikaasu. Hän menetti näkönsä tilapäisesti. Pasewalkin sotasairaalaan kuljetettu Hitler pelkäsi menettävänsä näkönsä kokonaan ja oli ajoittain hysteria. Sairaalan psykiatrin Edmund Robert Forsterin mukaan hänen näönmenetyksensä saattoi johtua hysteerinen sokeus. Forster analysoi Hitlerin myös psykopaatti.

Sodan loppu


Marraskuun alussa hänen näkökykynsä palautui, mutta hetkellisen ilon ja helpotuksen pilasi musertava uutinen sodan päättymisestä Saksan häviöön. Pian sodan jälkeen katkera Hitler, joka ei rintamapalveluksen aikana osoittanut juutalaisvastaisuutta, tukeutui selkäänpuukotusteoriaan (''Dolchstosslegende''). Teorian mukaan juutalaiset ja juutalaisjohtoiset kommunistit työskentelivät kotirintamalla Saksan häviön eteen, jotta he voisivat ottaa vallan Venäjän vallankumouksen tapaan. Vaikka Hitler tiesi useiden yksikössään palvelleiden olleen juutalaisia, hän nielaisi teorian sellaisenaan ja käytti sitä myöhemmin propagandassaan.
Sodan päätyttyä Saksan tappioon se joutui luovuttamaan suuria maa-alueita ja maksamaan suuret sotakorvaukset.

Sodan jälkeisessä Saksassa


Hitlerin palatessa Müncheniin Baijeria hallitsi sosiaalidemokraattien muodostama ja radikaalin juutalaisen Kurt Eisnerin johtama vallankumouksellinen väliaikaishallitus; sotilaskasarmeilla pitivät valtaa vallankumoukselliset sotilasneuvostot. 30-vuotias Hitler, jolla ei ollut selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia, päätti jäädä toistaiseksi sotilaspalvelukseen. Ansioituneena veteraanina hänen oli helppoa pysyä armeijassa, joka supistettiin 100&nbsp;000 mieheen Versailles’n rauhan vaatimusten mukaan. Radikaalein vasemmisto pyrki jatkamaan vallankumousta Saksassa ja keväällä 1919 kommunistit perustivat muutaman viikon ikäiseksi jääneen Baijerin neuvostotasavalta, jonka vastavallankumoukselliset Freikorps-joukot toukokuussa kukistivat. Hitler oli sodan jälkeen aluksi pari kuukautta vartijana Traunsteinin sotavankileirillä ja sen jälkeen Münchenin kaupungilla. Neuvostotasavallan aikana hänet valittiin pataljoonan sotilasneuvoston vaalissa 19 äänellä komppaniansa varaluottamusmieheksi, mikä tarkoitti periaatteessa vallankumoushallintoon osallistumista. Tämä herätti myöhemmin huhuja, että hän olisi ollut tuolloin sosiaalidemokraattien tukija. Todellisuudessa Hitler kuitenkin inhosi koko ajan vallankumousta ja lienee osallistunut neuvoston toimintaan lähinnä opportunistisista syistä. Hän ei osallistunut neuvostotasavallan kukistamiseen, mutta oli nopeasti sen jälkeen ilmiantamassa kumousta tukeneita sotilastovereitaan.
München oli nyt sotilashallinnon alainen ja armeija järjesti ”antibolševistisia” puhujakursseja propagandisteiksi koulutettaville sotilaille, joiden oli tarkoitus kitkeä kumoukselliset ajatukset miehistön keskuudesta. Kesäkuussa kapteeni Karl Mayr määräsi vastavallankumouksellisena tunnetun Hitlerin ensimmäiselle näistä kursseista. Kurssilla Hitler kuuli muun muassa Gottfried Federin innostavan luennon ”korko-orjuuden” murtamisesta ja huomasi ensi kertaa kykenevänsä itse vaikuttamaan puhujantaidoillaan muihin. Kurssin aikana Hitlerissä heräsi ajatus poliittisesta urasta. Mayr vakuuttui Hitlerin kyvyistä ja nimitti hänet poliittiseksi koulutusupseeriksi Reichswehrin sotilasleirille Lechfeldiin. Hitlerin pitämien puheiden ja esitelmien sanotaan saaneen helposti sotilaiden mielenkiinnon. Hän hyökkäsi puheissaan mielellään varsinkin juutalaisia vastaan ja Mayr alkoi pitää häntä aiheen asiantuntijana. Hitleristä tuli vähäksi aikaa Mayrin oikea käsi.

Kansallissosialistisen puolueen synty

Armeijan vakoilija liittyy puolueeseen


Kuva:Hitlermember.png
Vallankaappausten pelossa armeija tarkkaili Münchenissä tapahtuvaa poliittista toimintaa. Urkkijana toiminut Hitler määrättiin vakoilemaan erään pienpuolueen toimintaa. Kun hän osallistui 12. syyskuuta 1919 sivustakatsojana Saksan työväenpuolueen DAP:n (''Deutsche Arbeiterpartei'') kokoukseen Sterneckerbräu-ravintolassa, paikalla oli lähes koko puolueen jäsenistö, 45 henkilöä. Alkuun järjestettiin kolehti, jolla pyrittiin kartuttamaan puolueen kassaa, jossa ennestään oli muutama kymmenen markkaa. Hitler seurasi kokousta ikävystyneenä – pääohjelmana oli jälleen sama Federin luento korko-orjuudesta, jonka hän oli jo kuullut armeijan kurssilla – kunnes erään professori Baumannin puheenvuoro, jossa vaadittiin Baijerin eroa Saksasta, pakotti hänet lausumaan oman mielipiteensä. Tulisen puheenvuoron jälkeen hämmentynyt professori vetäytyi ja Hitler kääntyi kannoillaan poistuakseen. Hitlerin puhevoimasta lumoutunut puolueen puheenjohtaja Anton Drexler sujautti hänelle kirjoittamansa lehtisen ja ehdotti puolueeseen liittymistä. Kasarmilla Hitler kirjoitti kokouksesta raportin, johon hän oli hahmotellut lisäksi omia poliittisia ajatuksiaan. Mayr luki ihastuneena raportin ja pyysi Hitleriä täsmentämään joitain ajatuksiaan juutalaisista. Hitler kirjoitti juutalaismietintönsä, jossa hän vaati juutalaisten täydellistä poistamista saksalaisesta yhteiskunta.
Hitler sai pian kutsun DAP:n seuraavaan kokoukseen, ja lisäksi tiedon, että hänet oli jo liitetty puolueeseen jäsennumerolla 55. Hitler oli ajatellut perustaa oman puolueensa, mutta päättikin tehdä DAP:sta mieleisensä. Myöhemmin jäsenkirjaan kirjoitettiin numero 555, sillä puolue halusi vaikuttaa suuremmalta kuin se oli. Hitler itse mainitsee kirjassaan oikean jäsennumeron olleen 7. Hän kuitenkin piti päätöstään puolueeseen liittymisestä elämänsä merkittävämpänä. Jäsenenä oli myös vanhempi äärioikeistolainen ja antisemitistinen runoilija Dietrich Eckart, jolla oli suuri vaikutus Hitlerin vielä kehittyvään poliittiseen ideologiaan. Hitler, joka aikaisemmin oli ahminut kaikenlaista kirjallisuutta, luki nyt mieluiten poliittisia ja yhteiskunnallisia tekstejä.
Karl Mayr väitti myöhemmin määränneensä Hitlerin liittymään DAP:n jäseneksi, jolloin ratkaisu ei olisikaan ollut hänen omansa. Käytännöstä poiketen hänen ei tarvinnut erota armeijasta puolueeseen liityttyään ja hän saattoi näin nauttia armeijan palkkaa aloitellessaan uraansa poliittisena agitaattorina. Hitler vapautettiin armeijan palveluksesta 31. maaliskuuta 1920.

Poliitikko syntyy


Kuva:Hitler as young man.jpg
Puolueen nimi vaihdettiin 1920 Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi. Hitler suunnitteli sille myöhemmin kuuluisaksi tulevaa rekvisiittaa tervehdyksistä, hakaristisymboleista ja -lipuista lähtien. Hitlerin Ernst Hanfstaenglilta lainaamilla rahoilla puolue perusti oman lehden, Völkischer Beobachterin, jonka päätoimittajaksi tuli hänen ystävänsä Eckart. Alkuun jäsenmäärän kasvu oli hidasta, mutta Hitler ei lannistunut. Hän kehitti puhetaitojaan ja käytti hyväkseen jokaisen mahdollisuuden saada huomiota. Hitler laati Drexlerin ja Eckartin kanssa kansallissosialistinen puolueohjelma. Erityisesti Versailles’n ”häpeärauhan” purkaminen vetosi aikalaisyleisöön,.

Puolueen johtajaksi


Vähitellen räiskyvästä ja energisestä Hitleristä tuli puolueen keulahahmo. Hitlerin ollessa vierailulla Berliinissä, kasvavasta yksinapaisuudesta huolestunut Anton Drexler ja muut perustajajäsenet yrittivät heikentää hänen valtaansa puolueessa kirjoittamalla syytekirjelmän, jossa Hitleriä syytettiin diktatorisista otteista ja jopa juutalaismaisesta toiminnasta. Hitler teki tästä teeman julkisessa kokouksessa ja Drexler joutui eroamaan. Kirjassaan Hitler kuvasi Drexleriä yksinkertaiseksi työläiseksi, armeijaa käymättömäksi ja sotaa kokemattomaksi, lahjattomaksi puhujaksi, intohimottomaksi ja liian heikoksi johtamaan puoluetta, jonka johtoon kaivattiin miestä, joka on ”nopea kuin vinttikoira, sitkeä kuin nahka ja kova kuin Kruppin teräs”.
Hitlerin voimakkaan esiintymisen avulla natsiaate veti puoleensa myös muita tulevia kuuluisuuksia, kuten Hermann Göringin, Joseph Goebbelsin, Ernst Röhmin ja Rudolf Hessin. Kustantaja Ernst Hanfstaenglin avulla Hitler tutustui varakkaaseen väestönosaan, jolta puolue saikin taloudellista tukea. Inflaatio alkoi vaikuttaa kansalaisten elämään ranskalaisten suorittaman Ruhrin miehitys aikoihin vuonna 1921. Tämä toi Hitlerille rutkasti lisää kannatusta ja puolueesta alkoi tulla merkittävä tekijä Baijerissa, kun myös arvostettu kenraali Erich Ludendorff liittyi sen tukijaksi. Hitler alkoi kerätä kannatusta muuallakin Saksassa. Puoluejohtajan henkivartiokaartiksi 1920 perustettu Ernst Röhmin johtama Sturmabteilung (SA) laajeni puolueen omaksi pienarmeijaksi.

Oluttupavallankaappaus


Kuva:Bundesarchiv Bild 146-2007-0003, Soldaten bei der Verhaftung von Stadträten.jpg
Hitlerin suuresti ihailema fasismi Benito Mussolini kaappasi vallan Italiassa vuonna 1922. Seuraavana vuonna Baijerin kolmijäseninen osavaltiohallinto (nk. Baijerin triumviraatti) riitaantui Berliinin kanssa ja alkoi Hitlerin myötävaikutuksella suunnitella vallankaappausta koko maassa. Triumviraatti vastusti natseja periaatteessa, mutta käytännössä joutui ottamaan heidät huomioon poliittisena tekijänä. Hitler, inspiroituneena Mussolinin menestyksestä päätti ottaa vallankaappauksen omiin käsiinsä. Hänen luonteeseensa kuului päätöksenteon venyttäminen, mutta tällä kertaa hän pani kaiken impulsiivisesti yhden kortin varaan.
Osavaltiohallinnon johtajan Gustav Ritter von Kahrin pitäessä suurta kokousta müncheniläisessä oluttuvassa Bürgerbräukellerissä Hitler hälytti SA:n piirittämään talon ja keskeytti kokouksen tarkoituksenaan pakottaa triumviraatti toimimaan natsijohtoisen vallankaappauksen puolesta. Hitlerin poistuessa vartijaksi jäi kenraali Ludendorff, jonka hyväuskoisuuden vuoksi triumviraatti pääsi pakenemaan ja hälyttämään armeijan vallankaappaajia vastaan. Natsit kokoontuivat mielenosoituskulkueeseen, jonka marssin aseistautunut poliisi keskeytti. Seuranneessa tulituksessa Hitler loukkaantui henkivartijansa vetäessä hänen käsivartensa sijoiltaan. 16 SA-miestä kuoli ja suuri osa natsijohtajista pakeni maasta tai pidätettiin seuraavina päivinä. Hitler pakeni Hanfstaenglien huvilaan, jossa Helene Hanfstaengl kertomansa mukaan esti Hitleriä ampumasta itseään.
Oikeudenkäynti venyi pitkäksi, mutta natsit saivat heitä sympatisoineelta tuomarilta rikoksen laatuun nähden vain vähäiset tuomiot. Hitler sai lisäksi tuoda poliittisia ajatuksiaan julki kansainvälisen median seuratessa aitiopaikalta. Sodassa ansaittu rautaristi oli myös eduksi. Vaikka Hitler ei ollut Saksan kansalainen, häntä ei ajettu maanpakoon, koska hän oli palvellut maan armeijassa rintamalla. Huhtikuussa 1924 hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen Landsbergin vankilaan, mutta ehdonalaisuutta hän saattoi hakea jo puolen vuoden kuluttua.
Kuva:Justizvollzugsanstalt Landsberg am Lech.JPG

Landsbergin vankilassa


Masentunut Hitler ryhtyi nälkälakkoon. Lisäksi hänelle kehittyi hermostollinen oire, joka sai hänen vasemman kätensä ja jalkansa vapisemaan. Oire katosi muutamassa vuodessa, kunnes palasi toisen maailmansodan loppupuolella. Ernst Hanfstaengl sai kuitenkin itsemurhaa hautovan Hitlerin piristymään vaimonsa Helenan vierailujen avulla. Landsbergin vankilassa Hitler vietti verrattain mukavia aikoja, sillä hänen vartijansa olivat suureksi osaksi häntä palvovia kansallissosialisteja. Vankilaan puolueen naisjäsenet lähettivät ihailijakirjeitä sekä leivonnaisia ja makeisia. Aina makeasta pitänyt Hitler lihoi hiukan ja saneli kirjaansa ''Mein Kampf – Taisteluni''. Vankilassa vietetty aika oli hänen urallaan merkittävä, sillä hän suunnitteli poliittisen strategiansa uudelleen. Kahdeksan kuukauden jälkeen Hitler vapautui joulukuussa 1924 ja palasi kovasti pienentyneen puolueensa johtajaksi.

Mein Kampf


Kuva:Taisteluni400.png
Hitler halusi todistaa jo julkaisseille natsijohtajille, kuten Goebbelsille ja Alfred Rosenbergille, että hänkin kykenisi laittamaan poliittisen filosofiansa paperille. Hän aloitti kirjansa sanelemisen heinäkuussa 1924 Landsbergissa. Aluksi hänen sihteerinään toimi Emil Maurice ja myöhemmin Rudolf Hess. Nimeksi hän kaavaili pitkähköä ja katkerankuuloista ”Neljä ja puoli vuotta taistelua valheita, typeryyttä ja pelkuruutta vastaan”. Hänen julkaisijansa ja entinen sotakaverinsa Max Amann vaihtoi nimeksi ytimekkään ''Taisteluni''. Kirjan ensimmäinen muistelmallinen osa valmistui vankila-aikana ja toisen, poliittisohjelmallisen osan työstämistä hän jatkoi 1925–1926.
Kirjan alkuosassa, joka julkaistiin erikseen loppuvuonna 1925, Hitler käy läpi 35-vuotista henkilöhistoriaansa. Muistelmaosaa ei ole pidetty luotettavana lähdeteoksena Hitlerin nuoruuden vuosilta, sillä hän kirjoitti sen vaiheessa, jolloin hänellä oli tarve propagoida jopa omalla menneisyydellään. Toinen osa julkaistiin 1926. Siinä Hitler esittelee poliittisia aikomuksiaan, natsipuolueen luonnetta ja Saksan ja saksalaisten tarpeita ja tulevaisuutta. Hitlerin poliittinen filosofia sitoutui vahvasti rodullisuuteen ja erityisesti antisemitismiin. Juutalaisuus oli Hitlerin mukaan kaiken pahan alku ja juuri.
Kun ensimmäinen painos julkaistiin, kirjailija Lion Feuchtwanger laski teoksesta tuhansia kielioppivirheitä. Teos oli huonosti kirjoitettu, se oli sekava, siinä käytettiin outoja ilmaisuja ja viljeltiin pitkiä sanoja. Sitä ei voitu verrata Hitleriin sujuviin ja voimakkaisiin puheisiin. Huolimatta sekavuudestaan Hitlerin kirjasta tuli aikaa myöten kansallissosialistien raamattu. Natsihallinnon aikana se oli tavallinen hää- ja ristiäislahja. Vuoteen 1939 mennessä teos oli julkaistu 11 kielellä ja sitä oli myyty 5,2 miljoonaa kappaletta. Suosio teki Hitleristä rikkaan miehen.

Nousu valtaan


Tiedosto:Bundesarchiv Bild 102-10460, Adolf Hitler, Rednerposen.jpg
Vuonna 1925 Weimarin tasavalta olot olivat vakiintuneet. Helmikuussa Völkischer Beobachterin ensimmäisessä numerossa sitten vallankaappausyrityksensä Hitler kirjoitti uudesta alusta. Hän piti rohkeasti kokouksen oluttuvassa, josta kaappausyritys oli saanut nimensä. Näistä kokouksista tuli puolueväen keskuudessa perinne. Uusi alku oli kuitenkin hiljainen. Vuoden loppuun mennessä puolueessa oli 27&nbsp;000 jäsentä ja vuonna 1929 vain 178&nbsp;000. Hitler jakoi maan kannattajiensa kesken alueisiin (''Gau''), jotka vastasivat suunnilleen Saksan vaalipiirejä. Näiden alueiden johtajina toimivat piirijohtajat (''Gauleiter''), joille jakautui suuresti valtaa myöhemmin natsi-Saksassa. Hän perusti myös lasten- ja nuorten natsijärjestön Hitler-Jugendin samoin kuin muutkin ammatti- ja kansalaisryhmille suunnatut järjestönsä. Niin ikään hän jakoi puolueosastot tehtävien mukaan eri ryhmiin. Vaikka kannattajakunta oli toistaiseksi pieni, sen korvasi tehokas organisaatio. SA:n mellakointia rauhoitettiin ja Hitler lähestyi myös porvaristoa ja teollisuusjohtajia. Niinpä koko järjestelmä oli valmis, kun 1930-luvun lama ja työttömyys iskivät Saksaan. Hitlerin vankilassa kehittämä uusi suunta osoittautui toimivaksi.
Uhmakkaan vallankumouksellisen nurkkapatriootin sijasta hänestä oli tullut juonikas reaalipolitiikka. Baijerin sijasta hän liikkui koko Saksan alueella vahvistamassa natsien kannatusta ja rintamaa. Hän tarjosi kaikille jotakin omaa sekä uuden ajatuksen saksalaisesta ykseydestä. Hitler myös liikkui kansan parissa kätellen ihmisiä ja syöden enemmän työväen- ja keskiluokan, kuin rikkaiden kanssa. Jopa SA esiintyi edukseen, kommunistien pieksämisen ohella se järjesti soppakeittiöitä köyhille ja kodittomille. Myös raivoisat hyökkäykset juutalaisia kohtaan vähenivät, vaikka hän säilytti puheissaan arvostelevan ja ylenkatsovan asenteen heitä kohtaan. Niinpä vuoden 1930 vaaleissa natsit saivat yllätysvoiton, 18 prosenttia kaikista äänistä ja 107 paikkaa nousten toiseksi suurimmaksi puolueeksi Reichstagissa, Saksan parlamentissa.

Perheongelmia


Pätevä organisaatio antoi Hitlerille myös vapaa-aikaa, sillä puolue hoiti itsensä paremmin kuin kaappausta edeltäneenä aikana. Laman tullen Hitler oli ehtinyt ansaita jo mukavasti kirjansa myyntituloilla ja omisti tilavan, joskin makunsa mukaan askeettisesti sisustetun kattohuoneiston Münchenissä. Hän lomaili ajoittain kauniissa Obersalzbergissä, jossa hänellä oli loma-asunto. Vuonna 1928 Hitler otti sisarpuolensa Angela Raubal mökkinsä taloudenpitäjäksi. Jo ensinäkemällä Hitler ihastui Angelan tyttäreen, tuolloin 20-vuotiaaseen Geli Raubal, ja ryhtyi tämän holhoajaksi. Noihin aikoihin Hitler tutustui myös Eva Brauniin. Gelin ja Hitlerin välisestä suhteesta kohuttiin, mutta sen seksuaalisesta luonteesta ei ole todisteita. Geli oli kuitenkin onneton yliholhoavan enopuolensa otteessa ja todennäköisesti ampui itsensä riideltyään Hitlerin kanssa syyskuussa 1931. Hitler menetti jälleen ruokahalunsa ja lähes luhistui surusta. Usein aiemminkin kasvisruokavaliota harkinnut Hitler lopetti lihan syömisen Gelin itsemurhan jälkeen. Hän kuitenkin toipui tyypilliseen tapaansa nopeasti pitämään kokouksen merkittävimmille SA-johtajille ja Gauleitereille Hampurissa.

Ongelmia puolueessa


Kuva:Natsien-menestys-parlamenttivaaleissa.png
Uusi poliittinen suunta ei miellyttänyt kaikkia. Puolueen vasemmistosiiven johtoon kuuluvat veljekset Gregor Strasser ja Otto Strasser arvostelivat Hitleriä työläiskeskeisen vallankumouksellisuuden hylkäämisestä. Niin ikään Ernst Röhm tunsi olonsa levottomaksi, Heinrich Himmlerin johtaman SS syödessä hänen SA-miestensä arvovaltaa. Hampurin kokouksessa Hitler ojensi rivejään. Sekä puolueessa että sen järjestöissä tapahtui muutoksia hänen ajamaansa suunnan mukaiseksi.
Vuoden 1932 alussa taloudellisen nousukauden lähestyessä valtaa pitävät konservatismi olivat haluttomia pitämään presidentinvaalit. Hitler kiirehti saamaan kansalaisuutensa, jonka hänelle myönsi Braunschweigin kansallissosialisteihin lukeutunut sisäministeri. Vaikka Hitler tiesi ettei tulisi valituksi, tuore kansalainen kuitenkin vaati vaaleja pidettäväksi ja asettui itse ehdokkaaksi lähinnä mittauttaakseen kannatuksensa. Lupaavan alun jälkeen natsien kampanja tehostui toiselle kierrokselle mentäessä. Istuva presidentti marsalkka Paul von Hindenburg kampanjoi poliittisilla teemoilla, kun natsien vaalilause oli laman riehuessa houkuttelevan yksinkertainen: ”Vapauden ja leivän puolesta!” Hindenburg voitti, mutta natsien saama suosio oli jälleen yllättävän suuri vaikka SA oli inspiroitunut mellakoimaan vaalien aikana. Juhlan pilasi sosiaalidemokraattisen sanomalehden etusivulla julkaistu uutinen, joka paljasti Ernst Röhmin Homoseksuaalisuus. Hitler oli tiennyt Röhmin seksuaalisesta suuntautumisesta jo kauan ja omannut siihen yllättävän liberaalin suhtautumisen. Asian tultua julki hän haukkui punastelevan ja kiemurtelevan Röhmin pahanpäiväisesti. Tässä vaiheessa hän ei kuitenkaan antanut skandaalin häiritä valtapyrkimyksiään. Toistaiseksi vanhan toverin yksityiselämän luonne oli yhdentekevä, kunhan tämä ei sortuisi alaikäisiin.
Erotettuaan vanhan hallituksen Hindenburg nimitti uuden johtoon Franz von Papenin, joka järjesti uudet parlamenttivaalit. Heinäkuussa 1932 natsipuolueesta tuli 230 paikalla Reichstagin suurin puolue. Hallitus jäi lyhytikäiseksi natsien ja toiseksi suurimman ryhmän kommunistien välisten riitojen vuoksi. Marraskuun vaaleissa natsit menettivät kannatustaan säilyttäen yhä suurimman puolueen asemansa. Hindenburg korvasi Papenin tehokkaaseen juonitteluun kyenneellä kenraali Kurt von Schleicherilla, joka pyrki muodostamaan enemmistöhallituksen muun muassa kristillisten, sosiaalidemokratia ja Gregor Strasserin vasemmistosiiven kanssa. Lojaali Strasser kieltäytyi. Hitler, joka Goebbelsin kiihotuksen vuoksi epäili Strasserin pettävän hänen puolueensa, ajautui riitaan Strasseria vastaan, joka johti lopulta Strasserin eroon. Työväenluokan suosion menettämistä pelänneen Hitlerin sanotaan purskahtaneen itkuun Strasserin lähdettyä. Hän kuitenkin kokosi itsensä ja piti työväestön houkuttamiseksi yhden parhaimmista puheistaan.
Kuva:Bundesarchiv Bild 183-S38324, Tag von Potsdam, Adolf Hitler, Paul v. Hindenburg.jpg

Unelman täyttymys


Kenraali Schleicher jäi juonittelutaidoissa toiseksi Hitlerille, joka kävi salaisia keskusteluja Papenin kanssa, joka tunsi itsensä Schleicherin pettämäksi. Papen puolestaan sai sosiaalidemokraatteja kosiskelleen Schleicherin suosion laskemaan heihin epäluuloisesti suhtautuneen Hindenburgin silmissä. Kun Schleicher onnistui kääntämään lähes jokaisen poliittisen ryhmän itseään vastaan, Hindenburg erotti hänet 28. tammikuuta 1933. Papenin kehotuksesta Hindenburg, väsyneenä jatkuviin poliittisiin ongelmiin ja niiden seurauksia peläten päätti vihdoin nimetä Hitlerin valtakunnankansleriksi.
Klo 11.15, 30. tammikuuta 1933 Adolf Hitler seisoi sotamarsalkka Hindenburgin edessä vannoen noudattavansa Weimarin tasavallan perustuslakia ja ratkaisevansa maansa kaikki poliittiset ja taloudelliset ongelmat. Vastahakoinen Hindenburg nimitti Hitlerin Saksan valtakunnankansleri ilman seremonioita, lausuen yksinkertaisesti: ”Jumalan haltuun, herrat.” Natseille päivä ja seuraava yö oli marssien ja puheiden sekä spontaanien riemunilmausten täyttämä juhlan hetki. Toisin kuin usein sanotaan, natseja ei äänestetty valtaan. Hitler oli kuitenkin ylpeä siitä, että kaikki tapahtui laillisesti. Vallan otto, jota he kutsuivat nimityksillä ''Machtergreifung'' ja ''Machtübernahme'' oli vain nimellisesti laillinen.

Väkivallan politiikka


Toisin kuin tasaisessa ja vahvassa demokratiassa saattaa käydä, vallanvaihdos ei jäänyt nyt huomaamatta. Natsit pystyttivät Saksaan totalitäärisen järjestelmän. Säilyttääkseen asemansa ylimmän vallan haltijana Hitler harjoitti ”hajota ja hallitse” -politiikkaa, jossa hän suosi puolueen ja valtion eri organisaatioiden välistä kilpailua. Ernst Hanfstaenglin mukaan Hitlerin sielu oli täynnä kammioita ja hänen tekemisensä kunkin yksilön kanssa oli huolellisesti lokeroitu. Se, mitä on pantu yhteen lokeroon, ei sekoitu toiseen eikä hänen mielensä aukea kuin silloin, kun hän tarvitsi lisää aineistoa. Näin Hitler varjeli asemaansa kansansa korkeimpana johtajana muokatessaan Saksasta itselleen mieluista valtiota.
Taloudellinen nousu oli ensisijaisesti Hjalmar Schachtin kaltaisten pätevien virkamiesten ja teollisuusmiesten kuten Fritz Thyssenin ansiota, mutta natsit ottivat siitä kunnian ja hyödyn. Yhteiskuntaluokkien välille luotiin sovinto, jonka Hitler järjesti muun muassa pitämällä salaisen kokouksen teollisuusjohtajille. Kokouksessa hän lupasi, että vapaita vaaleja ei enää pidettäisi, eikä ammattijärjestöjä sallittaisi. Kokous oli niin menestyksekäs, että entinen natsien vastustaja Gustav Krupp von Bohlen und Halbach liittyi välittömästi kansallissosialistiseen puolueeseen ja Hitlerin ylistäjiin.

Valtiopäivätalon palo


Täydellisen sovinnon aikaansaamiseksi riitaisimmat on hiljennettävä. Vahvimpien vastustajien alistamiseksi tarjoutui oikeutettu syy, kun hollantilaissyntyinen anarkokommunisti Marinus van der Lubbe sytytti 27. helmikuuta 1933 palamaan Berliinin valtiopäivätalo (Saksa), Berliinin raatihuone ja Berliner Stadtschloss. Muut sammutettiin nopeasti, mutta valtiopäivätalon paloa ei saatu hillityksi. Goebbelsien luona illallisella ollut Hitler tuli paikalle ja kuuli Göringiltä, että teosta oli pidätetty kommunisti. Hitler kutsui tulta taivaan merkiksi itselleen, mutta kommunisteille se oli hänen mukaansa tarkoittanut merkkiä vallankaappauksen aloittamiseksi. Levottomien aikojen päättymistä toivoneet saksalaiset eivät nyt suvainneet rauhanrikkojia ja hyväksyivät seuraavana päivänä säädetyn ihmisoikeuksia ja sananvapautta jyrkästi rajoittaneen valtakunnanpresidentin määräyksen kansan ja valtion suojelemiseksi. Kuolemantuomio tuli rangaistukseksi useista rikoksista, varsinkin jos ne koskivat valtiota tai puoluetta.
Lubben aikomus kannustaa teollaan tovereita taisteluun natsivallan torjumiseksi kääntyi saman tien kommunisteja itseään vastaan, ja osansa saivat myös muut kansallissosialistien viholliset, kuten sosiaalidemokraatit ja äänekkäimmät Weimarin tasavallan kannattajat. Kommunistipuolueen johtajat vangittiin ennen seuraavia vaaleja, ja puolue kiellettiin 3. maaliskuuta 1933. Yksi ensimmäisistä keskitysleireistä perustettiin Berliinin kylkeen Sachsenhausenin keskitysleiri, jonne joutuivat hankalina pidetyt poliittiset viholliset.

Diktaattori


Kansallissosialistinen puolue sai 43,9 prosenttia äänistä 5. maaliskuuta 1933 pidetyissä vaaleissa. Hitlerin hallitus sai enemmistön, noin 52 prosenttia, Reichstagissa vain liittoutumalla nationalistisen kansanpuolueen kanssa. Kun valtiopäivät kokoontuivat ensimmäistä kertaa palon jälkeen, Hitler ajoi läpi Valtalaki (Saksa) kansan ja valtakunnan kurjuuden helpottamiseksi (''Gesetz zur Erhebung der Not von Volk und Reich'' 24. maaliskuuta 1933). Kun kommunistit oli vangittu, ainoastaan sosiaalidemokraatit uskalsivat äänestää lakia vastaan, mutta SA:n joukot ”taivuttelivat” muut edustajat vaadittavaan kahden kolmasosan enemmistöön. Hän sai Weimarin tasavallan lait kumoavat diktaattorin valtaoikeudet ja natsit omasivat käytännössä kaiken vallan Saksassa. Lain säätämisen jälkeen myös sosiaalidemokraattinen puolue kiellettiin, eikä heinäkuun 1933 jälkeen uusia puolueita enää saanut perustaa. Hitlerille diktaattorin oikeudet takaava ''Ermächtigungsgesetz'' uudistettiin säännöllisesti neljän vuoden välein, myös sodan aikana. Muut puolueet päättivät hajottaa itsensä välttääkseen pidätykset ja keskitysleirituomiot. 14. heinäkuuta Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue julistettiin ainoaksi lailliseksi puolueeksi.
Ammattiyhdistysliike ADGB (''Allgemeiner Deutscher Gewerkschaftsbund'') murskattiin 2. toukokuuta 1933, kun SA ja NSBO (''Nationalsozialistische Betriebszellenorganisation'') valloittivat sen tilat ja sen johtajat vangittiin. Tärkeimmät liitot määrättiin yhdistymään saksalaiseen työläisrintamaan (''Deutsche Arbeitsfront'', DAF), joka oli kansallissosialistinen järjestö.
Tammikuun 30. päivänä vuonna 1934 Saksan osavaltiot lopetettiin lailla ja niiden tehtävät siirrettiin keskushallitukselle.
Kesällä 1934 tapahtui kansallissosialistisen puolueen puhdistus, pitkien puukkojen yö (30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta). Hitler määräsi SS:n surmaamaan SA:n Ernst Röhmin ja muut johtajat, entisen valtakunnankansleri Kurt von Schleicher sekä muutamat Franz von Papen alaisista.

Führer


Kuva:Reichsparteitagnov1935.jpg
Valtakunnanpresidentti Hindenburg kuoli 2. elokuuta 1934 kello yhdeksän aamulla. Kolme tuntia aikaisemmin hallitus oli säätänyt lain, joka astuisi voimaan hänen kuoltuaan. Uusia presidentinvaaleja ei järjestetty, vaan Hitler määräsi valtakunnankanslerin ja Saksan valtakunnanpresidentti virat yhdistettäväksi ja siirrettäväksi ”''Führer und Reichskanzler Adolf Hitlerille''”, kuten laki määräsi. Muutos hyväksyttiin kansanäänestyksessä, jossa Hitler sai 88&nbsp;% annetuista äänistä. Tästä lähtien Hitler käytti arvonimeä ''Führer'', joka tarkoittaa yksinkertaisesti johtajaa. Pian Hitler määräsi jokaisen asevoimien jäsenen vannomaan hänelle henkilökohtaisen uskollisuudenvalan.
Saatuaan diktatuurisen valta-aseman ilman äänestäjien enemmistön hyväksyntää Hitler hankki kansan luottamuksen puhetaidoillaan ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin avulla. Valtion hallinnassa oleva lehdistö sai kansan uskomaan Hitlerin olevan vapahtaja lamasta, kommunismista, Versailles’n sopimuksesta ja juutalaisista (Führer-myytti).
Vuoden 1935 Nürnbergin lait mukaan juutalaiset menettivät kansalaisuutensa ja heidät erotettiin valtion viroista, heiltä kiellettiin monet ammatit ja kaupankäynti. Seksuaalinen kanssakäyminen ja avioliitto juutalaisen kanssa kiellettiin rangaistuksen uhalla, joka pahimmillaan oli vankeustuomio muutamaksi kuukaudeksi. Juutalaisvastaista propagandaa harjoitettiin laajasti. Määräykset tiukkenivat etenkin vuoden 1938 kristalliyön jälkeen, jonka jälkeen yli 180&nbsp;000 juutalaista pakeni maasta ennen sodan alkua. Maastamuutto oli kielletty, jollei jättänyt omaisuuttaan jälkeensä.
Maaliskuussa 1935 Hitler julisti Versailles’n rauhansopimuksen mitättömäksi ja otti jälleen käyttöön asevelvollisuuden. Hän aloitti massiivisen sotakoneiston, Wehrmachtin, rakentamisen. Siihen kuuluivat myös uusi laivasto, Kriegsmarine ja ilmavoimat, Luftwaffe (Wehrmacht). Työttömyys väheni nopeasti laajojen rakennushankkeiden ja sotateollisuuden ansiosta. Maaliskuussa 1936 Hitler rikkoi jälleen Versailles’n sopimusta miehittämällä demilitarisoidun Reininmaan. Kun Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska eivät reagoineet, Hitler siirtyi edemmäs. Heinäkuussa 1936 alkoi Espanjan sisällissota, jossa kenraali Francisco Francon johtamat kansalliset kapinoivat tasavaltalaista kansanrintamahallitusta vastaan. Hitler lähetti joukkoja Espanjaan tukemaan Francoa ja testaamaan Saksan uusia asevoimia, lentoaseen kehittämisessä kunnostautui erityisesti Legion Condor -yksikkö.
Kuva:HitlerMussolini1934Venice.jpg
Neuvotteluissa 25. lokakuuta 1936 Galeazzo Cianon, Mussolinin johtaman Italian ulkoministerin kanssa julistettiin syntyneeksi Rooma–Berliini-akseli, jonka ympäri muut Euroopan maat pyörisivät. Ystävyyssopimus muuttui 1939 sotilasliitoksi, johon liittyivät vielä Japani, Unkari, Romania ja Bulgaria. Maat tunnettiin akselivallat.
Hitlerin hallitus sijoitti arkkitehtuuriin suuria määrin varoja, ja Albert Speer tuli tunnetuksi valtakunnan johtavana arkkitehtina. Berliini isännöi vuoden Kesäolympialaiset 1936, jotka Hitler avasi. Koreografit esittelivät avajaisissa arjalaisen rodun ylivoimaisuutta muita kohtaan. Elokuvaohjaaja Leni Riefenstahl teki kisoista dokumentaarisen propagandafilmin. Ne olivat myös ensimmäiset televisioidut olympialaiset. Vuodesta 1936 lähtien Hitler itse muutti Saksan talouden sotateollisuuden tarpeisiin asettamalla aina vain korkeampia vaatimuksia aseistautumiselle ja vaatimalla talouden ja työvoiman valmistautumista armeijan täyteen liikekannallepanoon.

Valmistautuminen sotaan


Yhdenkään muun maan johtaja ei osallistunut sodanjohtoon yhtä paljon kuin Hitler. Hänen ulkopolitiikkansa ja sotastrategiansa hallitsivat Saksaa 1930-luvulla ja koko sodan ajan. Jo helmikuussa 1938 Hitler oli ottanut itselleen armeijan korkeimman johtajan valtuudet. Vuodesta 1936 asti oli myös selvää, että Japani ja Italia harjoittivat Saksan kanssa yhteistä laajentumispolitiikkaa. Vuonna 1935 aloitettiin Hitlerin suunnitelman mukaisesti jälleenvarustautuminen, jonka Hitler esitti Nürnbergin puoluepäivät. Siitä alkaen varustelumenot alkoivat kasvaa parantuneen talouden myötävaikutuksesta. Vuoden 1937 Työn puoluepäivillä laadittiinkin nelivuotissuunnitelma asetuotantoa varten.

Blomberg–Fritsch-kriisi


5. marraskuuta 1937 Hitler järjesti salaisen kokouksen valtakunnankansliassaan. Paikalla olivat Hitlerin lisäksi asevoimien komentajat ja ulkoministeri Konstantin von Neurath. Kokouksessa Hitler täsmensi laajentamissuunnitelmaa, jonka hän oli laatinut tuleviksi vuosiksi. Saksan tuli käydä pieniä ryöstösotia Euroopassa hankkiakseen Lebensraum, mutta välttää joutumista sotaan Britannian tai Ranskan kanssa. Taloudelle hän asetti vaatimukseksi omavaraisuuden, jotta Saksa voisi käydä sotaa ilman huolta teollisuuden ja resurssien riittävyydestä.
Asevoimien komentaja Werner von Blomberg, maavoimien komentaja Werner von Fritsch ja ulkoministeri vastustivat suunnitelmaa peläten sen johtavan suursotaan. Hitler raivostui ja halusi korvata vastustajat myötämielisellä henkilöstöllä. Tilaisuus tarjoutui, kun Göring sai käsiinsä tiedon, että Blombergin tuore puoliso oli menneisyydessään ollut prostituoitu. Fritschiä vastaan puolestaan tekaistiin homoseksuaalisuussyyte. Vaikka syyte todettiin myöhemmin täysin perusteettomaksi oli vahinko ehtinyt jo tapahtua. Hitler sai erotettua Blombergin, Fritschin, Neurathin ja monia muita, joita hän piti mahdollisesti haitallisina. Blombergin Hitler korvasi natsimielisellä ja opportunistisella Wilhelm Keitelillä.

Itävallan liittäminen Saksaan


Helmikuussa 1938 Hitlerin uhka pakotti Itävallan diktaattori Kurt von Schuschnigg eroamaan. Itävallan johtoon nousi maan kansallissosialistisen puolueen Arthur Seyss-Inquart. Hän kutsui Saksan joukot ”apuun”, ja Itävalta liitettiin kansanäänestyksessä Saksaan (''Anschluss''). Seuraavaksi Hitler aloitti kansainvälisen kriisin Tšekkoslovakian saksalaisten asuttaman sudeettialueen kysymyksestä. Syyskuussa 1938 päätettiin Hitlerin, Mussolinin, joka toimi välittäjänä kokouksessa, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Neville Chamberlain ja Ranskan pääministeri Edouard Daladier kesken Münchenissä sudeettialueen luovuttamisesta Saksalle. Yhdysvaltalainen Time-lehti valitsi Adolf Hitlerin ”Vuoden mieheksi” (''Man of The Year'').
Sarja verettömiä voittoja toi Hitlerille laajan kansansuosion ja ruokki hänen kuvaansa voittamattomuudesta. Saksan laajeneminen toi sille myös tärkeitä resursseja, kuten Tšekkoslovakian teollisuuden, joita ilman riittävien sotavoimien rakentaminen olisi ollut mahdotonta. Vuonna 1939 Hitler oli vakuuttunut, etteivät Versailles’n sopimuksen allekirjoittajat enää vastustaisi Saksan laajenemista itään, ja että pienemmistä maista tulisi Saksan satelliittivaltioita. Heinäkuun 1938 ja tammikuun 1939 välillä armeijan vahvuutta lisättiin laajoin varusteluohjelmin kaikissa kolmessa puolustushaarassa.
Wehrmacht eteni Prahaan 10. maaliskuuta 1939. Nykyisin Tšekkiin kuuluvista alueista muodostettiin Böömi ja Määrin protektoraatti eli suojelualue. Slovakiasta tuli Hitlerin hyväksymä nukkevaltio, joka sai muodollisen itsenäisyyden. Kuitenkin käytännössä Saksa oli miehittänyt maan. Vähän myöhemmin Saksa sai myös Memelin alueen Liettualta. Lisäksi Hitler vaati Saksan Puolalle Versailles’n rauhassa menettämiä alueita. Tällöin Hitler kohtasi ensi kertaa vastarintaa tavoitteilleen; Puola ei suostunut luovuttamaan alueita eikä alistumaan Saksan tahtoon. Hitlerin reaktiona oli rangaista puolalaisia heidän taipumattomuudestaan.

Molotov–Ribbentrop-sopimus


Kuva:Benito Mussolini and Adolf Hitler.jpg ja Hitler Münchenissä.]]
Elokuussa Hitlerin Saksa liittoutui yllättäen Josif Stalinin johtaman Neuvostoliiton kanssa. Solmittu Molotov–Ribbentrop-sopimus (myös Hitler–Stalin-sopimus) 23. elokuuta 1939 oli luonteeltaan hyökkäämättömyyssopimus, mutta sen salainen lisäpöytäkirja jakoi Itä-Euroopan etupiireihin maiden kesken. Kauppasopimuksia solmittiin Romanian ja Jugoslavian kanssa; Puola oli nyt eristettynä.

Sotapäällikkö


Nimitys ''Größter Feldherr aller Zeiten'', kaikkien aikojen suurin sotapäällikkö, ei ollut Hitlerin eikä hänen puoluekoneistonsa tuote. Sen antoi Saksan armeijan edustaja, sotamarsalkka Wilhelm Keitel. Kenraalikollegat kutsuivat tätä uskollista ja nöyristelevää marsalkkaa lakeijan mukaan Lakaiteliksi ja muovasivat hänen lausahduksestaan pilkallisen lyhenteen ''Gröfaz'', jota he käyttivät Hitlerin selän takana. Hitler ja pääosa Wehrmachtin sodanjohdosta eivät tulleet keskenään toimeen. Hitler ympäröi itsensä mieluummin luottamillaan puolueen jäsenillä kuin sotilailla, joihin hän suhtautui epäluuloisesti ja jäisesti, jopa vihamielisesti erityisesti aatelistoon kuuluvien sotilaiden kohdalla. Tähän oli syytäkin, sillä kenraalit laativat natsihallinnon aikana useita vallankaappaus- ja attentaattisuunnitelmia. Sodan jälkeen upseerien muistelmissa ja tulkinnoissa Saksa hävisi sodan juuri Hitlerin sekaantumisen vuoksi ja se olisi mahdollisesti voittanut, mikäli Wehrmacht olisi saanut toimia itsenäisesti. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä ansio sodan alun menestyksistä kuuluu myös Hitlerille.
Ensimmäisellä maailmansodalla oli myös suuri vaikutus Hitlerin komentajan kykyihin myöhemmin toisessa maailmansodassa. Hitler olisi tarkkaavaisena ja yksityiskohtiin huomiota kiinnittävänä ollut ehkä hyvä taktiikka pelkästään valtavan henkilökohtaisen rintamakokemuksensa nojalla. Strategina, jolta vaaditaan kykyä ymmärtää laajoja yhteyksiä, hän ei juuri loistanut lupaavan alun jälkeen. Hitlerin johtaessa sotaa hänen pikkumaisuutensa, epävakaisuutensa, epävarmuutensa ja äkkipikaisuutensa pääsivät vahvasti esille ja koituivat monen saksalaisen sotilaan turmaksi ja lopulta koko sodan tappioksi. Hitlerin maailmankuva oli pieni eikä hänellä ollut käsitystä, minkälaisia resursseja joukkojen riittävä huolto tuhansien kilometrien päähän itärintamalle vaati. Niin ikään hän ei ymmärtänyt siellä vallitsevia oloja, vaan hän käsitti Venäjän infrastruktuurin yhtä hyväksi ja talven yhtä leudoksi kuin Keski-Euroopassa. Samoin hänen mielessään jokainen divisioona oli aina täysi ja taistelukuntoinen. Hitler kiinnitti eniten huomiota maavoimiin muun kustannuksella. Ilmasodan hän jätti mieluusti Hermann Göringin harteille ja merisodankäyntiä hän ei ymmärtänyt juuri ollenkaan. Hitlerillä oli myös taipumus panna suurta painoa tapahtumien propagandistiselle ja poliittiselle arvolle. Tämä vaikutti tuhoisasti hänen sotilaallisiin päätöksiinsä, kuten kävi esimerkiksi Stalingradin taistelussa. Hitlerin heikkenevällä terveydellä ja joidenkin teorioiden mukaan myös häntä hoitaneiden lääkäreiden hoidoilla oli suuri vaikutus siihen, että sota päättyi natsien kannalta katastrofiin.

Sota alkaa


1. syyskuuta 1939 Hitler käynnisti Puolan offensiivin, minkä katsotaan aloittaneen toisen maailmansodan. Hitler ei uskonut, että länsivallat sekaantuisivat kriisiin. Tavoitteena oli lyhyt sota syksyn aluksi, vaikka neuvonantajat ja sotilasjohtajat varoittelivat, että natsi-Saksa ei ollut valmis sotaan. Ranskan ja Yhdistynyt kuningaskunta julkinen mielipide oli Saksan pysäyttämisen kannalla. Hitler kuitenkin uskoi, että niiden johtajat olisivat heikkoja eivätkä uskaltaisi julistaa sotaa. Maat olivat kuitenkin luvanneet tukensa Puolalle, joten ne julistivat syyskuussa sodan Saksalle. Saksassa mieliala oli yleisesti sodan vastainen, mutta Hitler nautti kuitenkin suurta kansansuosiota ja suhtautuminen länsivaltoihin oli kansankin keskuudessa yleisesti ottaen vihamielistä. Saksalainen propaganda oli leimannut länsimaat sotasyyllisiksi ja esittänyt Hitlerin tehneen kaiken mahdollisen sodan estämiseksi. Tästä huolimatta Schwaben puuseppä Georg Elser yritti Hitlerin salamurhayritykset pommilla reilut kaksi kuukautta sodan alkamisen jälkeen. Pommi räjähti, mutta Hitler oli jo lopettanut puheensa, jonka aikana pommin oli tarkoitus räjähtää.
Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sodanjulistuksesta huolimatta hyökkäystä ei kuitenkaan tapahtunut, ja länsirintaman sotaa nimitetäänkin nimellä ''Sitzkrieg'', istumasota. Hitler oli sodanjulistuksesta raivoissaan; hän määräsi armeijan valmistautumaan talvihyökkäykseen Ranskaa vastaan ja ehti antaa lähes 30 kertaa hyökkäyskäskyn, mutta sotilaskomentajat suostuttelivat johtajaansa lykkäämään manööveriä, lopulta huono sää pakotti luopumaan hyökkäyksestä. Myöhemmin hän syytti kenraaleita siitä, että oli menettänyt tilaisuuden yllättää sotaan varautumaton Ranska ja heikot Yhdistyneen kuningaskunnan joukot.
Vuoden 1939 lopulla Hitler valvoi henkilökohtaisesti kevään hyökkäyksen valmistelua. Hän ei hyväksynyt puolustuksellista vaihtoehtoa, vaan päätti tuhota länsivallat yhdellä ratkaisevalla iskulla. Hyökkäyssuunnitelma, operaatio keltainen, perustui valmistuessaan ensimmäisen maailmansodan Schlieffen-suunnitelmaan, johon oli lisätty hyökkäys myös Alankomaat kautta kiertäen. Sen tarkoituksena oli saartaa koko Ranskan armeija, jonka päävoimat tukeutuivat vahvasti linnoitettuun Maginot-linjaan. Erich von Manstein suunnitelma ei vakuuttanut ja hän laatikin suunnitelman, jossa perusajatuksena oli, että länsiliittoutuneet olettavat Saksan hyökkäävän operaatio keltaisen eli Schlieffen-suunnitelman mukaan. Von Manstein laati Heinz Guderian avustuksella suunnitelman, jossa hän ehdotti hyökkäystä Ardennit läpi. Tämä aiheutti ylijohdossa skandaalin ja von Manstein siirrettiin Pommeriin johtamaan reserviarmeijakuntaa. 17. helmikuuta 1940 von Manstein tapasi Hitlerin uusien armeijakunnankomentajien esittelyssä, missä hän yllättyi, ettei Hitler ollut hänen suunnitelmastaan tietoinen. Von Manstein laati nopeasti yhteenvedon, johon Hitler ihastui, varsinkin hän pohdiskeltuaan itse samantyyppisiä ajatuksia. Maaliskuun 8. päivänä Hitler ilmoitti lopullisen suunnitelman olevan se, että Saksa aluksi hyökkää operaatio keltaisen mukaisesti, jolloin länsiliittoutuneet lähtisivät Belgiaan vastaan ja kaksi päivää myöhemmin hyökättäisiin päävoimilla von Mansteinin suunnitelman mukaisesti. Tästä Hitler piti kiinni vastoin kaikkia varoituksia ja neuvoja. Suunnitelmasta lähes luovuttiin siinä pelossa, että Yhdistynyt kuningaskunta valtaisi Skandinavian päästen Saksan joukkojen sivustaan. Jälleen Hitler vaati varoituksista huolimatta operaatio Weserübung ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta ehtisi tehdä sen.

Hyökkäys länsirintamalla


Hiljaiselo päättyi huhtikuussa, kun Saksan joukot hyökkäsivät Tanskaan ja Norjaan. Länsirintaman sota alkoi toukokuussa, kun Saksa hyökkäsi Ranskaan, valloitti Alankomaat, Luxemburgin ja Belgian. Ranska antautui 22. kesäkuuta 1940. Suurista riskeistä huolimatta molemmat hyökkäykset johtivat suuriin voittoihin. Voittojen sarja sai Hitlerin pääliittolaisen, Benito Mussolinin Italian liittymään sotaan toukokuussa 1940.
Kesällä 1940 Saksa oli saanut mantereen hallintaansa. Saksalaiset kuvittelivat sodan olevan ohi. Hitler tarjosi rauhaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta Winston Churchillin johtama hallitus hylkäsi kaikki tarjoukset. Yhdistynyt kuningaskunta jäi yksin sotaan Saksaa vastaan. Hitler aloitti heinäkuussa taistelu Britanniasta, joka oli tarkoitettu edeltämään operaatio Seelöwe tunnettua maihinnoususotatoimi. Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat pääsivät viimein niskan päälle Luftwaffe (Wehrmacht) vastaan lokakuussa 1940, sillä Yhdistynyt kuningaskunta tiesi lähestyvien saksalaisten lentokoneiden sijainnin uuden keksintönsä, tutkan, avulla. Pommitukset (''Blitz'') kestivät toukokuuhun 1941.
Keväällä 1941 ilmahyökkäykset Isoon-Britanniaan päättyivät, ja armeija valmistui hyökkäykseen Neuvostoliittoon toukokuussa. Suunnitelman keskeytti kuitenkin brittien interventio Balkanille. Sen lisäksi, että Yhdistyneen kuningaskunnan joukot saapuivat Kreikkaan, Jugoslaviassa tapahtui armeijan vallankaappaus, joka kaatoi Hitler-mielisen hallituksen.

Hyökkäys Neuvostoliittoon


Kuva:Hitler Mannerheim Ryti.jpg ja Risto Ryti Suomi kesällä 1942.]]
Huhtikuussa Jugoslavia vallattiin ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot ajettiin Kreikasta. Laskuvarjojoukot Kreetan taistelu. Hitlerin mukaan Neuvostoliitto oli Yhdistyneen kuningaskunnan ainoa toivo. Hitler arvioi, että jos Saksa kukistaisi Neuvostoliiton, Yhdistynyt kuningaskunta antautuisi. Neuvostoliittoon tehtävään hyökkäykseen innosti myös puna-armeijan surkea suoriutuminen Suomi vastaan talvisota 1939–1940.
Hyökkäys Neuvostoliittoon, ”ristiretki bolševismia vastaan”, pääsi käynnistymään kuukausi aikataulusta myöhässä. 22. kesäkuuta 1941 Saksan kolmen miljoonan miehen joukot hyökkäsivät Neuvostoliittoon rikkoen aiemmin solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Operaatio Barbarossaksi nimetty hyökkäys eteni syvälle Baltian maihin, Ukrainaan ja Venäjälle. Hitler suunnitteli jo tulevaa ja määräsi sotatuotannon keskittymään maavoimien kaluston sijasta ilmavoimiin ja laivastoon valmistellakseen uutta hyökkäystä Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja mahdollisesti Yhdysvallat vastaan.
Hitler ilmoitti jo maaliskuussa 1941 Neuvostoliittoa vastaan käytävän ”tuhoamissotaa” ja joukko Hitlerin päämajasta maalis–kesäkuussa 1941 annettuja päiväkäskyjä antoivat saksalaisille joukoille luvan teloittaa ”juutalais-bolševikkinen älymystö” ja poliittiset komissaarit. Tämä käsky, jossa määrättiin muun muassa neuvostovaltion, puna-armeijan tai kommunistisen puolueen palveluksessa olevien juutalaisten miesten murhaamisesta, oli natsi-Saksan ensimmäinen suorasanainen juutalaisten systemaattiseen tuhoamiseen valtuuttanut määräys. Toinen, 13. toukokuuta annettu käsky poisti siviileihin kohdistuvat rikokset sotaoikeuden piiristä ja poisti velvollisuuden rangaista sotilaita ”vihamielisiä siviileitä” vastaan tehdyistä rikoksista.
Saksan hyökkäys Neuvostoliitossa pysähtyi syksyn mutiin ja neuvostojoukot aloittivat vastahyökkäyksen Moskovan edustalla joulukuussa 1941. Tappioista huolimatta Hitler määräsi, että rintaman täytyi pitää. 19. joulukuuta 1941 hän päätti ottaa armeijan suoraan komentoonsa. 11. joulukuuta 1941 Saksa julisti myös sodan Yhdysvalloille liittolaisensa Japanin tueksi. Nyt Saksa oli sodassa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton lisäksi Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvalloista Hitlerillä oli pinnallinen kuva. Hän piti Franklin D. Roosevelt ”imbesillinä” ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ”huijauspolitiikkana” (''Bluffpolitik''). Hän uskoi Japanin kykenevän pidättelemään Yhdysvaltoja, kunnes Saksa olisi lyönyt Neuvostoliiton.
Keväällä 1942 Hitler vaati vastoin sotilasjohdon neuvoja, että itärintama (toinen maailmansota) taisteluissa painopiste siirrettäisiin rintaman eteläosaan. Hänen tavoitteensa oli ottaa haltuun viljava Ukraina ja Kaukasian öljyvarat, joskaan jälkimmäisten hyödyntämiseksi ei tehty mitään valmisteluja.
Kuva:Haus am wannsee.jpg

Päätös joukkotuhonnasta


31. heinäkuuta 1941 Hermann Göring antoi Sicherheitsdienstin johtajalle Reinhard Heydrichille tehtäväksi hahmotella lopullinen ratkaisu niin sanottuun juutalaiskysymykseen. Heydrich keräsi viisitoista johtavaa edustajaa natsien eri virastoista kokoontumaan Berliinin lähiössä Wannsee-järven rannalla olevassa huvilassa 20. tammikuuta 1942. Wannseen konferenssin pöytäkirja puhutaan juutalaisten maastamuuton lopettamisesta. Sen sijaan heistä työkykyiset kuljetettaisiin tienrakennustyövoimaksi itään. Tässä tehtävässä suuri osa heistä tulisi odotetusti menehtymään, minkä jälkeen loput ”käsiteltäisiin sopivalla tavalla”. Vaikka Hitleriä ei voida nimetä suoraan Wannseen konferenssin taustavoimaksi, hän teki monta kertaa selväksi aikomuksensa vapauttaa maailma juutalaisista. Lisäksi pöytäkirjoissa suunnitellun ohjelman toteuttamiselle oli ehtona Hitlerin lupa. Pöytäkirjaan päässyttä suunnitelmaa ei toteutettu kirjaimellisesti, mutta Adolf Eichmannin todistuksen mukaan juutalaisten tuhoamisesta tehtiin päätöksiä, jotka toteutuivat konferenssissa käsitellyllä tavalla. Konferenssin jälkeen juutalaisten joukkomurha käynnistyi toden teolla.

Mannerheimin vieraana


Kuva:Hitler Mannerheim.png
Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim vietti 75-vuotissyntymäpäiväänsä 4. kesäkuuta 1942. Vasta edellisenä päivänä tulostaan ilmoittanut Hitler saapui yllätysvierailulle Focke-Wulf Fw 200 Condor -koneellaan. Konetta saattoi 30 saksalaishävittäjää, ja Viron ilmatilasta lähtien myös kuusi suomalaiskonetta. Poikkeuksellisen matalalla olleiden pilvien vuoksi saattue lensi Imatran yli vain sadan metrin korkeudessa, jolloin Condor oli vähällä osua Kaukopään tehtaiden piippuun. Koneen laskeutuessa Immolan lentokenttä koettiin vielä dramaattinen hetki, kun vasemman laskupyörän jarru syttyi palamaan.
Hitlerin vierailu kesti kuusi tuntia. Sinä aikana hän tarkasti kunniakomppanian, palkitsi Mannerheimin Saksan Kotkaritarikunnan kultaisella suurristillä, lahjoitti kolme Steyr 1500 A Kommandeurwagen -maastoautoa ja söi presidentti Risto Ryti tarjoaman juhlalounaan. Hitlerille oli erityisesti valmistettu kasvisruoka-annos. Hän piti myös syntymäpäiväsankarin kunniaksi improvisoidun, mutta sujuvan puheen, jossa ylisti suomalaisten saavutuksia talvisodassa ja esitti pahoittelut siitä, ettei Saksa ennättänyt auttamaan Suomea jo silloin. Samoin hän puhui Molotov–Ribbentrop-sopimuksen solmimisesta ja Neuvostoliiton vaatimuksista Suomen suhteen. Hitlerin keskustelusta Mannerheimin kanssa salaa tehty nauhoitus on tiettävästi ainoa äänitallenne, jossa kuullaan hänen käyvän normaalia keskustelua.
Hitlerin ja mukana olleiden saksalaisten kenraalien Wilhelm Keitel, Eduard Dietl ja Hans-Jürgen Stumpff mielestä järjestelyt ja vieraanvaraisuus olivat olleet erinomaisia. Hitlerin vierailun syy, kuten sekä Mannerheim että Yhdysvaltojen ulkoministeri Cordell Hull epäilivät, oli varmasti ”…temppu, jonka tarkoituksena oli Suomen saattaminen raskauttavaan valoon akselinvastaisen maailman silmissä, osaksi yritys naamioida Hitlerin epätoivoiset yritykset Suomen saamiseksi tehokkaammassa muodossa mukaan akselivaltojen sotaponnistuksiin.” Suomen Washingtonin lähettiläs Hjalmar J. Procopé ilmoittikin, että Yhdysvaltain valtionhallinnon taholta oli annettu ymmärtää, etteivät uudet vierailut olisi hyväksi Suomen maineelle. Mannerheim kävi kuitenkin pikaisesti vastavierailulla Saksassa kesäkuun 1942 lopulla Hitlerin hänelle lainaamalla koneella.

Sodan käännekohta


Sotaonni kääntyi talvella 1942–1943 Saksalle epäsuotuisaksi. Lähi-idän ja Suezin kanavan valloitus pysähtyi El Alameinin taistelut marraskuussa 1942. Hitlerin periaatteena oli, että vetäytyminen oli mahdotonta. Tämän seurauksena menetettiin suuri joukko laivoja yrityksessä huoltaa Erwin Rommel Deutsches Afrikakorps, jotka Saksa lopulta menetti kokonaan. Itärintamalla Stalingradin taistelussa Saksa menetti mottiin jääneen Saksan 6. armeija Hitlerin vaadittua sitä pitämään asemansa siitä huolimatta, että murtautuminen saarrosta olisi saattanut olla mahdollista. Kun kriisi paheni, Hitler hyväksyi Göringin lupauksen huoltaa joukot ilmateitse, mutta tämä johti suuriin tappioihin myös ilmavoimissa. Seuraavana kesänä saksalaisjoukot kärsivät tappion Kurskin taistelu. Samaan aikaan Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot operaatio Husky ja Hitlerin liittolainen Mussolini syöstiin vallasta.
Hitlerin terveys rapistui. Hänen vasen kätensä alkoi vapista ja sitä oli vaikea ohjata.

Kahden rintaman loppusota


Kesäkuussa 1944 alkoivat yhtä aikaa Normandian maihinnousu ja suurhyökkäys itärintamalla. Saksassa realistit päättelivät tappion olevan väistämätön. Joukko upseereja muodosti heinäkuun 20. päivän salaliitto Hitleriä vastaan. Claus von Stauffenberg asetti pommin heinäkuussa 1944 Hitlerin Itä-Preussin päämajaan Wolfsschanzeen, mutta Hitler pelastui täpärästi. Hitlerin salamurhayritykset oli aiemminkin suunniteltu ja jopa yritetty, mutta yksikään ei ollut päässyt kovin lähelle onnistumista Hitlerin hyvän onnen ansiosta. Seuranneissa kostotoimenpiteissä teloitettiin yli 4&nbsp;000 ihmistä (usein nälkään näännyttämällä eristyksessä, jota seurasi hidas kuristaminen) ja vastarintaliike murskattiin.
Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käyty ilmasota oli vakuuttanut Hitlerin siitä, että vihollisen teollisuuden pommittamisella ei saavutettu juuri mitään, ja hän otaksui pitkän aikaa liittoutuneiden strategisten pommitusten olevan vain terroritaktiikkaa, johon vastattiin omalla terrorilla. Saksan strategisia aseita olivat muun muassa V1-ohjus ja V2-ohjus-ohjukset. Mitään laajempaa yritystä integroida ilmavoimia laajempaan kokonaisstrategiaan ei kuitenkaan tehty. Vuosina 1943 ja 1944 Hitler suhtautui vihamielisesti sotilaskomentajien ehdotuksiin keskittyä pommituksilta puolustautumiseksi hävittäjäkoneiden tuotantoon hävittäjäpommittajien ja kevyiden pommittajien sijaan. Kuitenkin vuonna 1944 laajamittaisten pommitusten kiihtyessä hän raivostui ilmavoimien komentajille, koska he eivät olleet tehneet tarpeeksi pysäyttääkseen hyökkäykset, ja uhkasi koko Luftwaffen lopettamisella. Luftwaffelta puuttui kunnollinen komentaja koko loppusodan ajan, mutta Hitler kieltäytyi erottamasta Göringiä suosituksista huolimatta.

Sodan loppu


Sodan loppua kohden Saksan tilanne heikentyi molemmilla rintamilla. Hitler kääntyi jopa omia joukkojaan vastaan, syyttäen heitä pelkuruudesta ja pätemättömyydestä ja erotti kaikki, jotka uskalsivat uhmata häntä. Hitlerin näkemykset olivat peräisin korpraalina toimimisesta ensimmäisessä maailmansodassa ja hänen katsantokantansa mukaan armeijalla oli yksi tehtävä: tuhota vihollinen hyökkäyksellä eikä perääntyä. Kenraalit kuitenkin vetäytyivät ja ryhmittyivät puolustuskannalle, mikä suututti Hitleriä. Pitkän vetäytymisen ja liikkuvan puolustuksen aikana saavutettujen voittojen voidaankin katsoa tulleen pikemmin Hitleristä huolimatta, kuin hänen ansiostaan. Saksan sodanjohdossa nähtiin sarja itsemurhia alkaen Luftwaffen Ernst Udetista (1941) ja Hans Jeschonnekista (1943) sotamarsalkkoihin Erwin Rommel (1944), Hans von Kluge (1944) ja Walther Model (1945).
Hitlerin näkemyksiä oli lähes mahdoton kumota, vaikka hänen lisääntyvässä määrin järjenvastaiset päätöksensä johtivat lopulta Saksan tuhoon vuonna 1945. Sodan lopussa Hitler käyttäytyi Napoleonin tavoin, eikä luottanut kehenkään, vaan hoiti pienimmätkin päätökset itse.

Kuolema


Kuva:Stars & Stripes & Hitler Dead2.jpg
Puna-armeijan joukot saavuttivat lopulta Berliinin huhtikuussa 1945. Hitlerin avustajat kehottivat häntä pakenemaan Baijerin tai Itävallan vuorille, mutta hän oli päättänyt kuolla pääkaupungissa ja vetäytyi Führerbunkeriin. Heinrich Himmler yritti antautua länsiliittoutuneille ruotsalaisen diplomaatin Folke Bernadotten välityksellä.
Itsemurhaansa edeltävänä päivänä Hitler halusi testata sinihappo tehoa ja niin hänen koiransa Blondi (koira) lopetettiin sinihappokapselilla bunkkerin ulkopuolella olevassa puutarhassa. Huhtikuun 29. kello neljältä aamulla Hitler viimeisteli testamenttinsa. Hän meni naimisiin Eva Braunin kanssa bunkkerinsa karttahuoneessa 30. huhtikuuta pian puolenyön jälkeen. Tämän jälkeen hän saneli Adolf Hitlerin poliittinen testamentti sihteerilleen Traudl Jungelle ennen menemistään nukkumaan neljän aikaan.
Iltapäivällä Hitler piti tapaamisen puolueen sihteerin Bormannin kanssa ennen kuin nautti lounasta. Adolf ja Eva Hitler hyvästelivät Führerbunkerin henkilökunnan ja asujat, kuten Goebbelsin perheen, Bormannin, sihteerit ja upseerit. Tämän jälkeen he vetäytyivät yksityistiloihin. Kun kamaripalvelija Heinz Linge ja Bormann avasivat oven, Hitlerit istuivat pienellä sohvalla kuolleina. Ilmassa oli syanidin haju. Adolf Hitler oli ampunut itseään ohimoon 7,65 millimetrin kaliiperisella pistoolilla niellen samalla sinihappokapselin.
Ruumiit löysi myöhemmin puna-armeijan SMERŠ yksikkö. Hitler tunnistettiin muun muassa hammassiltojen perusteella ja ruumiille tehtiin ruumiinavaus kuolinsyyn tutkimiseksi. Hitlerin ruumis haudattiin aluksi salaa Magdeburgiin neuvostoarmeijan paraatikentän alle, myöhemmin Hitlerin jäänteet tuhkattiin ja huuhdeltiin kaupungin viemäriin.
Hitlerin alaleuan osaa säilytetään vielä Venäjällä Lubjankalla ja kallon osaa valtionarkistossa. Yhdysvaltalaiset tutkijat tutkivat 2009 väitettyä Hitlerin kallon osasta, mutta DNA-testien mukaan se kuului naiselle. FSB:n arkistopäällikkö puolusti kuitenkin kallon aitoutta.

Hitlerin perintö


Kuva:Some of the bodies being removed by German civilians for decent burial at Gusen Concentration Camp, Muhlhausen, near Linz, Austria.jpg
Koko Hitlerin vallassaolon aikana Saksassa ja sen miehittämillä alueilla sovellettiin kansallissosialistinen rotuoppi, jonka tarkoituksena oli nostaa ”arjalainen rotu” muiden yläpuolelle. Hitlerin tavoitteena oli myös levittää arjalaista rotua hankkimalla sille lisää elintilaa idästä (''Lebensraum''). Monet ihmisryhmät (esimerkiksi homoseksuaalit, romanit, vammaiset, marxilaiset, kommunistit, sosialidemokraatit, tunnetuimpina juutalaiset ja Jehovan todistajat) joutuivat vainon kohteiksi. Kansallissosialistit perustivat jo 1930-luvulla keskitysleiri joihin he kokosivat edellä mainittuja ryhmiä ja myös rikollisia.
Myöhemmin jo sodan sytyttyä perustettiin useita tuhoamisleiri, joissa pantiin toimeen lopullinen ratkaisu, jonka tarkoituksena oli hävittää juutalaiset, kommunistit ja muut ”yhteiskuntaan kelpaamattomat” ihmiset massiivisissa tuhoamisoperaatioissa. Suurin osa tuhoamisleireistä perustettiin nykyisen Puolan alueelle. Tunnetuin näistä lienee Auschwitzin Birkenau.
Testamentissaan Hitler erotti kaikki natsijohtajat ja nimitti suuramiraali Karl Dönitzin valtakunnanpresidentiksi ja Goebbelsin valtakunnankansleriksi. Goebbels ja hänen vaimonsa Magda Goebbels tekivät kuitenkin itsemurhan 1. toukokuuta Magdan myrkytettyä ensin syanidilla heidän kuusi lastaan. Saksan armeija antautui ehdoitta 8. toukokuuta 1945 Reimsissä. Hitlerin tuhatvuotiseksi julistama valtakunta oli kestänyt kaksitoista vuotta. Saksa koki täydellisen tappion ja maa alistettiin voittajavaltioiden hallintaan vuosiksi.

Rakkaus ja kuolema


Tiedosto:Bundesarchiv Bild 183-R32860, Berlin, Trauung von Joseph und Magda Goebbels.jpg
Hitlerin toisinaan esittämistä seksistisistä mielipiteistä, kuten ”naisen maailma on mies” tai ”naisen ei tarvitse olla älykäs”, huolimatta moni nainen oli valmiina kuolemaan Hitlerin puolesta tai hänen vuokseen, ja moni kuolikin. Hanna Reitsch, kuuluisa Luftwaffe (Wehrmacht), teki epätoivoisen ja uhkarohkean teon laskeutumalla saarrettuun Berliiniin Führerbunkerin eteen muutama päivä ennen Führerinsä kuolemaa, toiveenaan viedä tämä mukanaan vapauteen. Reitsch selviytyi bunkkerista, mutta Magda Goebbels ei. Hän oli haaveillut paikasta valtakunnan ensimmäisenä naisena, mutta saatuaan tietää Eva Braunista nainut Joseph Goebbelsin voidakseen elää edes lähellä Hitleriä. Kolmannen valtakunnan sortuessa hän valitsi koko kuusilapsiselle perheelleen myös kuoleman tämän lähellä.
Hitleriin hullaantunut englantilainen seurapiirikaunotar Unity Mitford puolestaan onnettomana ihastuksensa välinpitämättömyydestä ja järkyttyneenä Ison-Britannian sodanjulistuksesta Saksalle ampui itseään kahdesti Münchenin Englantilaisessa puistossa. ”Pelkään, etten taida tuottaa naisille onnea”, totesi Hitler kuultuaan tapauksesta. Mitford ei koskaan toipunut itsemurhayrityksestään, vaan kuoli kahdeksan vuotta myöhemmin Englannissa.

Maria Reiter


Linzissä koetun nuoruuden kaukorakkauden jälkeen Hitlerin rakkauselämästä ei ole montaa varmaksi tiedettyä merkintää ennen Geli Raubalia ja Eva Braunia. Werner Maserin mukaan Hitler menetti todennäköisesti poikuutensa prostituutio tuolle ajalle ominaisen käytännön mukaan. Helene Hanfstaenglin mukaan juuri Landsbergista vapautunut Hitler olisi tehnyt hänelle jonkinlaisen kiihkeän, mutta kömpelön rakkaudentunnustuksen. Kuitenkin vuonna 1926 Hitler esitteli ystävilleen ylpeänä Maria Reiterin, 17-vuotiaan vaatemyyjän valokuvaa. Pariskunta oli ehtinyt tapailla toisiaan jonkin aikaa ja Hitlerin Mizzerliksi kutsuma tyttö haaveili jo häistä. Avioliiton ajatusta kauhistunut Hitler katkaisi kuitenkin suhteen ja sydänsurujen murtama Maria yritti hirttäytyä oviaukon yläparruun, jääden kuitenkin hätiin tulleen perheensä ansiosta henkiin. Geli Raubalin ja Eva Braunin lailla Maria Reiter kuului Hitlerin suosimaan eloisaan ja kauniiseen, mutta hyvin nuoreen naistyyppiin. Hitler piti itseään selvästi nuoremmista häntä palvovista naisista, koska ei halunnut naisesta tasa-arvoista kumppania. Reiter, joka menneistä huolimatta jatkoi ystävyyssuhdetta Hitlerin kanssa vuoteen 1938, kertoi sodan jälkeen Stern (lehti), että heidän lyhyehkö suhteensa 1920-luvulla oli ollut seksuaalinen.

Eva Braun


Tiedosto:Bundesarchiv B 145 Bild-F051673-0059, Adolf Hitler und Eva Braun auf dem Berghof.jpg
Herra Wolfiksi esittäytynyt mies tapasi Eva Braunin ensimmäistä kertaa Heinrich Hoffmanin valokuvaliikkeessä, jossa näyttelijän tai tanssijan urasta haaveileva Eva työskenteli 1929. Evalla oli ollut päällään lyhyehkö mekko ja hän oli huomannut Herra Wolfin, eli Hitlerin tarkkailevan kiinnostuneena hänen sääriään. Vasta Hitlerin poistuttua liikkeestä Eva sai kuulla, kuka mies todellisuudessa oli.
Hoffman, Hitlerin hovivalokuvaaja suorastaan tyrkytti Evaa Hitlerille, etenkin Gelin kuoleman jälkeen. Hitler ei kuitenkaan osoittanut Evaa kohtaan suurempaa kiinnostusta ja suhde pysyi pitkään Platoninen rakkaus kunnes heistä tuli rakastavaiset vuoden 1932 alkupuolella. Samana vuonna Hitler kävi vaalitaistelua ja Eva tunsi itsensä hylätyksi. Kun Hitleristä ei ollut kuulunut mitään liki kolmeen kuukauteen, ampui hän itseään rintaan. Evan jäätyä henkiin Hitler saapui varmistamaan, että yritys oli ollut aito. Hitler kiinnitti Evaan tulevaisuudessa enemmän huomiota, mutta vain vähän, sillä Eva yritti myöhemmin itsemurhaa unilääkkeillä.
Hitler julisti usein olevansa naimisissa maansa ja kansansa kanssa. Eräät ystävät kertoivat yleensä Müncheniin jätetylle Evalle Hitlerin tapailevan ajoittain pääkaupungin kaunottaria. Evan rooli oli toimia salaisena viihdyttäjänä Hitlerille silloin, kun tämä kävi Münchenissä tai Obersalzbergissa. Jos hän vieraili muualla Hitlerin seurassa, hän kulki sihteerin nimikkeellä kaikkien julkisten huomion- tai hellyydenosoitusten ollessa kiellettyjä. Pariskunnasta on säilynyt vain kaksi valokuvaa, jossa he ovat kosketuksissa toisiinsa.
Eva Braun ei kuitenkaan hylännyt Hitleriä, vaan saapui Berliiniin vaikka piti kaikkea toivoa jo menetettynä. Siellä Hitler suuteli häntä ensimmäistä kertaa julkisesti ja teki vihdoin hänestä kunniallisen naisen, muutamaa tuntia ennen pariskunnan yhteistä itsemurhaa.

Hitler taiteilijana


Kuva:Bundesarchiv Bild 183-2004-0312-500, Obersalzberg, Albert Speer, Adolf Hitler.jpg
Maalatessaan Hitler kuvasi mieluiten Arkkitehtisuunnittelu kohteita. Hän oli pikkupojasta asti piirtänyt Linzissä kuvia ympäristönsä rakennuksista, silloista ja puistoista, luonnostellen jopa kokonaan uusia rakennuksia. Hänellä oli pikkutarkka perspektiivin taju ja hän rakasti rakennusten yksityiskohtia kokonaisuuden kustannuksella. Ihmishahmot rakennuksia esittävissä maalauksissa olivat kömpelöitä ja huolimattomasti toteutettuja. Taivas on usein pilvinen ja tunnelmallinen, joskaan Hitler ei yltänyt idoliensa kuten ”opettajakseen” kutsumansa Rudolf von Altin värinkäyttöön ja ilmaisuvoimaan. Toisin kuin monet historioitsijat ovat väittäneet usein näkemättä muutamaa piirrosta enempää, Hitler oli selvästi lahjakas ja kehittyvä taidemaalari ja piirtäjä. Hitlerin tuotannon alkupää on usein kömpelöä ja huolimatonta, mutta viimeisinä vuosina Wienissä ja myöhemmin Münchenissä ja ensimmäisen maailmansodan aikana tehdyt maalaukset ja akvarellit ovat jo melkoisen taidokkaita.
Siirryttyään politiikkaan Hitler vaihtoi selvästi aihealuettaan. Vapaa-aikanaan hän piirsi, luonnosteli, suunnitteli huonekaluja, taloja, kaupunginosia ja kaupunkeja. Maalaamista hän harrasti, siihen jäi aikaa Landsbergin vankilassa sekä myöhemmin lomilla Berchtesgadenissa. Lisäksi hän suunnitteli puolueelle monenlaista rekvisiittaa ja tarpeistoa: hakaristi#Hitler, natsit ja hakaristi, merkkejä, julisteita, käsivarsinauhoja sekä kirjojen ja puoluelehtien kansia. Kun natsit nousivat valtaan 1933, hän sai mahdollisuuden toteuttaa kykyjään arkkitehtina. Hän piirsi luonnoksia rakennuksista, joita hänen suosimansa arkkitehdit, kuten Paul Ludwig Troost ja myöhemmin Albert Speer, toteuttivat. Näiden talojen kylkeen lyötiin aikanaan arvostettu laatta: ”''Arkhitektur des Führer''”, johtajan arkkitehtuuria. Hitler suunnitteli myös esineitä, kuten aterimet ja huonekaluja valtakunnankansliaan. Arviot Hitlerin maalausten, akvarellien ja piirrosten kokonaislukumäärästä vaihtelevat 2&nbsp;000–7&nbsp;000 välillä.
Kuva:Arno Breker Adolf Hitler(1938).jpg

Taidemaku


Rudolf von Altin lisäksi Hitlerin suurimpia suosikkeja maalaustaiteessa olivat dekoratiivinen mystikko Hans Makart sekä maalaisromantikot Franz von Defregger ja Eduard von Grützner. Nämä taidemaalarit edustavat 1800-luvun realismi (taide) tyylisuuntia: maisemamaalausta, Klassismi (kuvataide) historiamaalausta sekä kansallisromantiikkaa.
Kolmannen valtakunnan maalaustaide rajoittui Hitlerin maun mukaiseksi. Kansallissosialistinen maalaustaide todettiin kuitenkin pettymykseksi, kun germaanista suuruutta osoittavia mestariteoksia ei syntynytkään, vaikka joitakin nimiä, kuten itseoppinut viikinkimaalari Wilhelm Petersen tuotiin välillä esille. Kuvanveiston todettiin onnistuvan nopeasti ”pohjoisen ajatuksen” esiintuojana. Kuvanveistäjistä Arno Breker ja Josef Thorak olivat Hitlerin suosikkeja.
Hitler vihasi modernisteja ja piti heitä puhtaan arjalaisen tradition katkaisseen juutalaisvaikutuksen uhreina. Heidän tekemäänsä taidetta natsit kutsuivat ”rappiotaide” (''Entartete Kunst'').

Hitlerin persoonallisuus


Hitler tunnettiin myös askeettisista elämäntavoistaan. Hän käytti alkoholia vain vähän ja tupakoikin vain nuoruudessaan. Hitler ryhtyi kasvissyöjäksi 1930-luvun alussa Geli Raubalin kuoleman jälkeen. Tuolloin Hitler kertoi Hermann Göringille, että liha etoi häntä ja muistutti kuolemasta. Hitler oli tosin jo aiemmin pohtinut kasvissyöjäksi ryhtymistä. Syynä tähän olivat periaatteellisen eläinten oikeuksien puolustamisen lisäksi häntä ajoittain vaivannut vatsa.
Hitlerin persoonallisuudesta ja mielenterveydestä on esitetty erilaisia teorioita. Useiden historioitsijoiden sekä yhdysvaltalaiselle tiedustelutoimistolle psykologisen profiilin laatineen psykoanalyytikkoryhmän mukaan Hitler saattoi olla psykopaatti.

Terveys


Hitlerin terveys 16-vuotiaana sairastetun keuhkotaudin jälkeen oli pääsääntöisesti hyvä, vaikka hänet vapautettiin Itävallan armeijan kutsunnoista nimenomaan terveyssyistä johtuen. Oluttupavallankaappausta seuranneen oikeudenkäynnin aikana 1923 Hitlerin vasen käsivarsi ja sääri alkoivat vapista. Säären vapina lakkasi suhteellisen nopeasti, mutta käsi vaivasi häntä vielä vuosia. Hallitakseen vapinaa ja peittääkseen sen julkisuudessa Hitler kantoi mukanaan esineitä, kuten hattuja, kävelykeppejä ja ratsupiiskoja. Liikkuessaan ilman esineitä hän tuki kätensä kylkeensä, risti sen oikean käden kanssa tai laittoi käden puvun takin taskuun. Tästä johtunee verrattain yleinen kätisyyttä koskeva harhakäsitys. Hitler oli oikeakätinen, mutta julkisuudessa saattoi saada vaikutelman vasenkätisyydestä, sillä vapinan peittämiseen käytettyjen keinojen tähden hänen vasen kätensä näytti yleensä aktiivisemmalta. Vapina katosi toistaiseksi 1930-luvun vaihteeseen tultaessa.
Hitler kärsi jonkin asteisesta luulosairaus ja taipumuksesta liioitella oireitaan. Ajoittain hän mainitsi lähimmilleen, kuten Eva Braunille peloistaan, että kuolisi mahdollisesti pian. Vaikka hänet tutkittiin perusteellisesti, epäili hän keväällä 1934 olevansa vakavasti sairas ja kärsi vatsakivuista, puhkuisuudesta, sydämenahdistuksesta ja turvotuksesta. Vuonna 1935 Hitler epäili sairastavansa syöpää, joskin stressin lisäksi todennäköinen syy vatsakipuihin oli hänen vuosia käyttämänsä pääosin itselaadittu kasvisruokavalio, josta puuttui proteiineja ja ravintoaineita.
Hitler käytti silmälaseja vuodesta 1935, mutta hän ei pitänyt niitä julkisesti eikä aina yksityisestikään. Puheensa hän luki erityiskirjoituskoneella kirjoitetuista lapuista, joiden kirjasinkorkeus oli 1,2 senttimetriä. Lisäksi hän käytti suurennuslasia, jolla saattoi nähdä yksityiskohdat muun muassa kartoista.

Lääkäriksi Theodor Morell


Vaikka Hitler käytti useita lääkäreitä ja spesialisteja, kaikista eniten hän luotti vuodesta 1936 loppuun saakka henkilökohtaisena lääkärinään toimineeseen tohtori Theo Morelliin, jota on myöhemmin jälkeen arvosteltu puoskariksi. Jos Morell ei ollut hyvä, ei hän ollut niin huonokaan kuin pahimmillaan sanotaan. Hän määräsi vuosina 1936–1945 noin 30 eri lääkettä, joista yli puolta käytettiin pitkään sodan jälkeen ja osaa vieläkin. Lisäksi potilas puolestaan nautti lääkkeitä usein liikaa, jopa moninkertaisesti yli annostusohjeen. Morellin mukaan lääkemääräykset perustuivat usein potilaan vaatimuksiin. Esimerkiksi puhkuisuuden hoitoon määrättyjä strykniiniä ja belladonnaa sisältäviä antigas-pillereitä Hitler käytti vuosien ajan usein annostuksen ylittäen, uskoen näiden vaikuttavan kipuihinkin.
Piristeeksi Hitler sai varsinkin sodan aikana muun muassa kofeiinia ja pervitiiniä, joka on metamfetamiinia. Lääkitys vaikutti hänen persoonallisuuteensa ja teki hänestä entistäkin ehdottomamman ja hysteerisen, vuodesta 1938 hän ei sietänyt minkäänlaisia vastaväitteitä keneltäkään.
Hänen vointinsa huononi keväällä 1942. Hän alkoi saada voimakkaita päänsärkykohtauksia ja kertoi aiemmin tarkan muistinsa nyt pettävän ajoittain. Ulkopuolisille hän vaikuttaa vielä terveeltä. Hitleriä aiemmin vaivannut vasemman käden vapina palasi helmikuussa 1943 kärsityn influenssatartunnan ja Stalingradin tappion jälkeen. Hänen kuntonsa alkoi rakoilla toden teolla ja se näkyi myös päälle. Iho huononi, liikkeet vaikeutuivat ja silmien ennen terävä katse muuttui himmeäksi ja tuijottavaksi. Keskustelun tai normaalisävyisen riitelyn sijasta Hitler sai raivokohtauksia, eikä tinkinyt päähänpistoista ja käsityksistään.

Mahdollinen Parkinsonin tauti


Monien historioitsijoiden ja tutkijoiden mielestä Hitlerin vapina oli Parkinsonin tauti oire,<ref> </ref> mutta Parkinsoniin liittyvä vapina ei rajoitu yhteen puoleen kuin aluksi eikä katoile vuosiksi. Hitler kuitenkin sairasti usein Parkinsonin syynä olevan aivokalvontulehdus 1942. Lisäksi hänellä oli viimeisinä vuosinaan muitakin Parkinsoniin liittyviä oireita, kuten laahustava, lyhytaskelinen kävely, nykivät liikkeet, puhekyvyn supistuminen ja kumartuva ryhti. Tautia on silti pidetty mahdollisena, mutta tällöin historioitsijat ovat joutuneet kyseenalaistamaan Morellin pätevyyden sekä hänen tekemänsä analyysin Hitlerin reflekseistä ja keskushermoston toiminnasta, sillä Morellin analyysin ollessa oikea Parkinsonin mahdollisuutta ei juuri olisi. Vapina saattoi olla myös oire ensimmäisen maailmansodan kokemusten aiheuttamasta psykosomaattisesta neuroosista.
Heinäkuun 20. päivän attentaattiyritys 1944 vei vapinan tilapäisesti, mutta vammautti Hitleriä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ruumiinvammojen, kuten vaurioituneiden rumpukalvojen lisäksi Hitler kärsi unettomuudesta ja veren mausta suussaan. Vapina palasi myös takaisin entistä voimakkaampana. Sotilaslääkäri Erwin Giesing hoiti Hitlerin korvia sekä lääkitsi kokaiinilla tämän päänsärkyjä. Syksyllä 1944 otettu sydänfilmi paljasti verisuonten kalkkeutumista, rytmihäiriöitä, sydämen suurentumista (hypertrofiaa) ja vaurioita vasemmassa kammiossa. Jälkeenpäin on pidetty mahdollisena, että Hitler kärsi sydäninfarktin 1944 huononevien sotatilanteiden, kuten puna-armeijan voitoista ja Normandian maihinnoususta johtuvan stressin vuoksi.
Vuodenvaihteeseen 1944–1945 mennessä Hitler oli jo selvästi heikentynyt ja helmikuussa 1945 hän oli vain raunio entisestään. Eräs esikuntaupseeri, joka näki Hitlerin ensimmäistä kertaa sodan sytyttyä, oli järkyttynyt. Hitler oli kumarassa laahustava, verestäväsilmäinen ja kuolaava raihnainen mies, jonka täytyi tukea itseään jatkuvasti johonkin pysyäkseen pystyssä. Viimeisinä viikkoina Hitlerin terveydentila, ruumiinvoimat ja mieliala olivat täysin sidoksissa Morellin antamiin lääkkeisiin ja piristeisiin.
Kuva:Deutsches Reich - Feldpost.jpg

Katso myös


Hitler-Jugend
Holokausti
Kansallissosialismi
Natsi-Saksa
Luettelo Hitlerin sisäpiirin jäsenistä
Adolf Hitlerin seksuaalisuus

Lähteet


Kirjallisuuslähteet


Verkkolähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/31.joulukuu/hitl5299.htm Adolf Hitler: Tuhatvuotisen valtakunnan korpraali (Verkkouutisten julkaisema STT:n artikkeli)
http://www.historyplace.com/worldwar2/riseofhitler/ Historyplace.com: The Rise of Adolf Hitler – Hitlerin elämä syntymästä diktaattoriksi
http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/GERhitler.htm Spartacus.schoolnet.co.uk: Adolf Hitler
http://www.time.com/time/time100/leaders/profile/hitler.html TIME 100: Adolf Hitler – Time-lehden nettisivujen artikkeli Hitleristä
http://www.bbc.co.uk/history/historic_figures/hitler_adolf.shtml BBC – History – Adolf Hitler (1889–1945)
http://www.moreorless.au.com/killers/hitler.html Adolf Hitler killer file
http://www.dhm.de/lemo/html/biografien/HitlerAdolf/index.html Biographie: Adolf Hitler, 1889–1945
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=22&a=376 YLEn elävä arkisto – Hitlerin salaa tallennettu keskustelu Suomessa
http://www.bytwerk.com/gpa/hitlerpaintings.htm German Propaganda Archive – Kuvia Hitlerin maalauksista
http://www.snyderstreasures.net/pages/postarticle.htm Marc Fisherin artikkeli Hitlerin taiteesta
http://www.historyplace.com/worldwar2/riseofhitler/25points.htm Hitlerin kirjoittama Kansallissosialistisen työväenpuolueen 25 kohdan ohjelma
http://www.stephenjaygould.org/ctrl/quotes_hitler.html Adolf Hitlerin uskonnolliset näkemykset
Luokka:Adolf Hitler
Luokka:Vuonna 1889 syntyneet
Luokka:Vuonna 1945 kuolleet
kbd:Адолф Гитлер
af:Adolf Hitler
als:Adolf Hitler
am:አዶልፍ ሂትለር
ang:Adolf Hitler
ar:أدولف هتلر
an:Adolf Hitler
arc:ܐܕܘܠܦ ܗܝܛܠܪ
roa-rup:Adolf Hitler
as:এডল্ফ হিটলাৰ
ast:Adolf Hitler
gn:Adolf Hitler
az:Adolf Hitler
bjn:Adolf Hitler
id:Adolf Hitler
ms:Adolf Hitler
bn:আডলফ হিটলার
zh-min-nan:Adolf Hitler
map-bms:Adolf Hitler
jv:Adolf Hitler
su:Adolf Hitler
be:Адольф Гітлер
be-x-old:Адольф Гітлер
bcl:Adolf Hitler
bar:Adolf Hitler
bo:ཨྰ་སྦྲོལ་ཧྥུ་ཧི་ཐུ་ལུར།
bs:Adolf Hitler
br:Adolf Hitler
bg:Адолф Хитлер
ca:Adolf Hitler
ceb:Adolf Hitler
cv:Адольф Китлĕр
cs:Adolf Hitler
cbk-zam:Adolf Hitler
co:Adolf Hitler
cy:Adolf Hitler
da:Adolf Hitler
de:Adolf Hitler
nv:Dágháilchįįh
et:Adolf Hitler
el:Αδόλφος Χίτλερ
eml:Adolf Hitler
en:Adolf Hitler
es:Adolf Hitler
eo:Adolf Hitler
ext:Adolf Hitler
eu:Adolf Hitler
fa:آدولف هیتلر
hif:Adolf Hitler
fo:Adolf Hitler
fr:Adolf Hitler
fy:Adolf Hitler
ga:Adolf Hitler
gd:Adolf Hitler
gl:Adolf Hitler
gan:希特勒
ko:아돌프 히틀러
ha:Hitler
hy:Ադոլֆ Հիտլեր
hi:एडोल्फ हिटलर
hsb:Adolf Hitler
hr:Adolf Hitler
io:Adolf Hitler
ilo:Adolf Hitler
ia:Adolf Hitler
ie:Adolf Hitler
os:Гитлер, Адольф
is:Adolf Hitler
it:Adolf Hitler
he:אדולף היטלר
kn:ಅಡೋಲ್ಫ್ ಹಿಟ್ಲರ್
ka:ადოლფ ჰიტლერი
kk:Адолф Гитлер
ky:Адольф Гитлер
sw:Adolf Hitler
ku:Adolf Hitler
lad:Adolf Hitler
lez:Адольф Гьитлер
la:Adolphus Hitler
ltg:Adoļfs Hitlers
lv:Ādolfs Hitlers
lb:Adolf Hitler
lt:Adolfas Hitleris
li:Adolf Hitler
lmo:Adolf Hitler
hu:Adolf Hitler
mk:Адолф Хитлер
mg:Adolf Hitler
ml:അഡോൾഫ് ഹിറ്റ്‌ലർ
mt:Adolf Hitler
mr:ॲडॉल्फ हिटलर
xmf:ადოლფ ჰიტლერი
arz:ادولف هيتلر
mzn:آدولف هیتلر
mwl:Adolf Hitler
mn:Адольф Гитлер
my:ဟစ်တလာ
nah:Adolf Hitler
nl:Adolf Hitler
nds-nl:Adolf Hitler
ne:अडोल्फ हिटलर
ja:アドルフ・ヒトラー
nap:Hitler
no:Adolf Hitler
nn:Adolf Hitler
nov:Adolf Hitler
oc:Adolf Hitler
mhr:Гитлер, Адольф
uz:Adolf Hitler
pnb:ہٹلر
ps:اډولف هټلر
pms:Adolf Hitler
nds:Adolf Hitler
pl:Adolf Hitler
pt:Adolf Hitler
kaa:Adolf Hitler
ksh:Adolf Hitler
ro:Adolf Hitler
rm:Adolf Hitler
qu:Adolf Hitler
ru:Гитлер, Адольф
rue:Адолф Гітлер
sah:Адольф Хитлер
sa:ऐडॉल्फ़ हिटलर
sco:Adolf Hitler
stq:Adolf Hitler
st:Adolf Hitler
sq:Adolf Hitler
scn:Adolf Hitler
si:ඇඩොල්ෆ් හිට්ලර්
simple:Adolf Hitler
sd:هٽلر
sk:Adolf Hitler
sl:Adolf Hitler
szl:Adolf Hitler
so:Adolf Hitler
ckb:ئادۆڵف ھیتلەر
sr:Адолф Хитлер
sh:Adolf Hitler
sv:Adolf Hitler
tl:Adolf Hitler
ta:இட்லர்
kab:Adolf Hitler
tt:Adolf Hitler
te:ఎడాల్ఫ్ హిట్లర్
th:อดอล์ฟ ฮิตเลอร์
vi:Adolf Hitler
tg:Адолф Ҳитлер
tr:Adolf Hitler
uk:Адольф Гітлер
ur:ہٹلر
vec:Adolf Hitler
fiu-vro:Hitleri Adolf
wa:Adolf Hitler
vls:Adolf Hitler
war:Adolf Hitler
wuu:希特拉
yi:אדאלף היטלער
yo:Adolf Hitler
zh-yue:希特拉
diq:Adolf Hitler
zea:Adolf Hitler
bat-smg:Aduolfos Hitleris
zh:阿道夫·希特勒

Albert Einstein


Albert Einstein (lausunta saksaksi: ; 14. maaliskuuta 1879 – 18. huhtikuuta 1955) oli saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikka ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luku tärkeimpänä fyysikkona.
Hän sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinto Valosähköinen ilmiö selittämisestä sekä ”muista ansioista”. Svante Arrhenius pitämästä puheesta käy ilmi, että näihin ”muihin ansioihin” kuuluu myös se, että Einstein osoitti 1905 ensimmäisenä Brownin liike avulla atomien olemassaolon. Tästä hänelle ehdotettiin Nobelia jo vuonna 1910. Einstein osoitti teoreettisesti, miten hiukkasen siksak-liike johtuu molekyylien lämpöliikkeestä.
Einstein sai vuonna 1925 arvostetun Copley-mitalin, ja neljä vuotta myöhemmin hän sai ensimmäisen Max Planck -mitalin.

Suvun historia


Tiedosto:EinsteinFather.jpg
Albert Einsteinin suvun juuret ovat Buchaun kaupungissa, 60&nbsp;km hänen synnyinpaikkakunnaltaan etelään. Varhaisin merkintä Einsteinien suvusta on vuodelta 1665, kun Baruch Moises Ainstein liittyi Buchaun seurakuntaan. Baruch Ainsteinin jälkeläiset muuttivat sukunimen kirjoitusasun siihen muotoon, jolla se nykyään tunnetaan. Kauppiasperinteitä sukuun syntyi, kun joukko suvun miehiä muutti Ulmiin ja ryhtyi kauppiaiksi 1800-luvun loppupuolella. Albert Einsteinin isä, Hermann Einstein, oli hänkin kauppias. Herman Einstein opiskeli Stuttgartin reaalikoulussa ja aloitti kauppiasuran ryhtyessään osakkaaksi serkkujensa Moses ja Hermann Levin yritykseen, jonka toimiala oli untuvien ja höyhenten myynti täkkeihin. Hermann Einstein vihittiin 8. elokuuta vuonna 1876 naimisiin Pauline Kochin kanssa Cannstattin juutalaisseurakunnassa. Kolme vuotta myöhemmin Pauline ja Hermann saivat pojan, jolle he antoivat nimen Albert.

Elämä


Lapsuus


Tiedosto:Albert_Einstein_at_the_age_of_three_(1882).jpg
Albert Einstein syntyi pienessä eteläsaksalaisessa kaupungissa, Ulmissa osoitteessa Bahnhofstrasse B 135 maaliskuun 14. päivänä vuonna 1879. Vuotta myöhemmin perhe muutti Müncheniin, jonne Hermann Einsteinin veli Jakob Einstein perusti pienen vesi- ja kaasujohtojen asennukseen keskittyneen yrityksen Jakob Einstein & Co. Hermann Einstein perheineen ja Jakob Einstein asuivat samoissa tiloissa, joissa yritys toimi. Yritys menestyi hyvin, ja sen toiminta laajeni sähkötekniikan suuntaan, joka oli ennen 1900-lukua uusi ala. Menestys sähkötekniikan alalla oli niin suurta, että myöhemmin veljekset luopuivat kokonaan vesi- ja kaasuputkista ja keskittyivät pelkästään sähkötekniikkaan. Albert siis varttui sähkötekniikan yrityksen vaikutuspiirissä, mikä vaikutti osaltaan hänen tieteelliseen työhönsä.
Einstein kehittyi kielellisesti varsin hitaasti, minkä hän itse myönsi. Einstein kertoo, että hän halusi luoda ainoastaan täydellisiä lauseita, ja siksi hän ensin mietti mielessään lauseen rakenteen, toisti sen kuiskaten, ja vasta varmistuttuaan lauseen täydellisestä muotoilusta hän esitti vastauksen kysyjälle. Tästä tavasta hän luopui vasta seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana. Aivan varmaa ei ole, johtuiko Einsteinin tapa pyrkimyksestä perinpohjaiseen täydellisyyteen vai hitaasta kielellisestä kehittymisestä. Siksi perheen sisäkkö kutsui häntä usein ”tärähtäneeksi”. Albert viihtyi paremmin omissa oloissaan rakennellen palapelejä ja pystyttäen torneja. Hän ei piitannut muiden lasten pihaleikeistä eikä muiden pikkupoikien tappeluista. Einstein sai lempinimen ”Veli Pitkäpiimä”. Häntä kutsuttiin myös nimellä ”kelpo mies”, koska hän teki läksyt ennen kuin lähti muiden kanssa leikkimään, kun hän ylipäätään lähti. Jos Einstein pakotettiin mukaan peleihin, hän oli mieluiten erotuomarin asemassa. Tehtävä sopi hänelle hyvin, sillä hän oli luonteeltaan sovitteleva, ja myöhemmässä elämässä hänet tunnettiin pasifismi. Einstein osasi olla myös hyvin ärhäkkä, elleivät asiat menneet hänen tahtonsa mukaan. Hänen ollessaan viisivuotias hänelle palkattiin kotiopettaja. Opettaja lopetti työnsä pian, koska hänen oppilaansa saattoi saada raivonpuuskia, kun opetus ei mennyt Einsteinin mielen mukaisesti. Albert löi kerran opettajaansa jopa tuolilla.

Kouluvuodet


Einstein aloitti koulun 1. lokakuuta 1885 katolinen kirkko kansakoulussa Peterschulessa, koska Münchenin yksityinen juutalaiskoulu lakkautettiin vuonna 1872 eikä muita kouluja ollut. Saamansa yksityisopetuksen ansiosta Albert Einstein pääsi aloittamaan suoraan toiselta luokalta. Einsteinin luokalla oli yhteensä 70 lasta, mutta hän oli ainoa juutalainen. Silti hän osallistui mielellään katolisille uskonnontunneille. Einsteinilla ja uskonnonopettajalla oli lämpimät välit. Tosin eräänä päivänä opettaja toi uskonnontunnille naulan ja sanoi oppilaille: ”Tällaisilla nauloilla juutalaiset ristiinnaulitsivat Kristuksen.” Uskonnollinen suvaitsemattomuus ei ollut harvinaista 1800-luvun lopun Saksassa ja koulumatkoilla koettu kiusanteko sai Albertin tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi.
Einstein oli pidetty oppilas opettajien keskuudessa kypsyytensä takia. Einstein oli luokkansa priimus toisella luokalla eli ensimmäisenä kouluvuotenaan. Einsteinin äiti kertoi sisarelleen, että näki selvästi Einsteinista tulevan professorin. Einsteinia vaivasivat äkilliset raivonpuuskat, minkä vuoksi hänet siirrettiin IIIa-luokalta IIIb:lle.
Einstein kasvatettiin juutalaisia periaatteita noudattaen, mutta hän kasvoi perheessä, jossa hän pystyi opiskelemaan luonnontieteet. Luonnontiede vieraannutti Einsteinin uskonnosta, ja siksi hänestä ei tullut Bar mitsva eikä häntä hyväksytty oikeaksi juutalaiseksi. Einsteinin sukulaiset ja vanhemmat eivät olleet vihoissaan, vaikka pojasta tuli vapaa-ajattelija.
Jakob-setä opetti Albert Einsteinille algebraa yli koulutason. Albert oli niin kiinnostunut matematiikasta ja varsinkin euklidinen geometria, että käytti kaksitoistavuotiaana kolme viikkoa todistaakseen onnistuneesti Pythagoraan lauseen. Sedän lisäksi häntä opettivat Max Talmud, joka aika ajoin toi Einsteinille uusia oppikirjoja opiskeltavaksi. Talmud toteaa, että pian Einsteinin kyvyt kehittyivät niin paljon, että hänellä oli vaikeuksia pysyä perässä. Talmud sanoo myös, että heidän keskustelunsa olivat hyvin filosofia. 13-vuotiaana Einstein luki Immanuel Kantin teosta ''Puhtaan järjen kritiikki''.
Matematiikan ohella Einstein kiinnostui musiikista. Hermann-isä ei musiikista paljoakaan ymmärtänyt, mutta Pauline oli pianonsoitonopettaja. Pauline palkkasi Einsteinille viulunsoitonopettajan tämän ollessa kuusivuotias. Einstein oli tyytymätön opettajiensa tasoon, sillä heille ”musiikki ei ollut käsityötä korkeampaa”. Einstein soitti äitinsä kanssa duettona Mozartia ja Ludwig van Beethoven. Einstein itse piti erityisen paljon Mozartin musiikista.
Albert Einstein siirtyi Münchenin Luitpold-lyseoon 1. lokakuuta 1888. Lyseo oli tunnettu klassisena kreikan kieli ja latinaa opettavana oppilaitoksena. Valtaosa koulun opiskelijoista oli katolilaisia, mutta viisi prosenttia opiskelijoista oli juutalaisia. Einsteinin luokassa oli hänen lisäkseen kaksi juutalaista.
Einsteinin täyttäessä 50 vuotta monissa julkaisuissa ilmestyi artikkeleita, joissa väitettiin että Einsteinin olisi menestynyt heikosti klassisissa kielissä. Lyseon rehtori, tohtori Wieleitner kävi tämän väitteen johdosta läpi koulun arkiston ja ilmoitti, että Einsteinilla oli latinassa ja kreikassa aina vähintään kakkonen eli toiseksi paras arvosana. Lyseon opetussuunnitelman aineet eivät olleet Einsteinin mieleen, sillä suurin osa oppitunneista oli kieliä ja vähemmälle jäivät matematiikka, fysiikka ja maantieto. Einstein opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa itsenäisesti hyvin paljon ja pystyi näin täyttämään opetussuunnitelman vaatimukset ennen kuin niitä opiskeltiin itse tunneilla. Siksi Einstein lopetti lyseon jo seitsemän opiskeluvuoden jälkeen. Einstein oli kuitenkin lyseossa vähintään melko hyvä oppilas. Viimeisenä vuonna uusi luokanvalvoja Joseph Degenhart oli kyllästynyt Einsteinin piittaamattomuuteen muita kouluaineita kohtaan. Hän sanoi Einsteinille kuuluisat sanat: ”Sinusta ei ikinä tule mitään.” Luokanvalvoja pyysi Einsteinia häipymään koulusta, koska jo tämän läsnäolo vei tehon koulun toiminnasta. Einstein oli samaa mieltä, sillä hän inhosi aina koulunsa mekaanista opetusta.
Jakob Einstein & Cie. -yrityksen ansiosta Einstein pystyi keskeyttämään koulun, sillä yrityksen tulevaisuus oli vaakalaudalla vuonna 1893. Tuona vuonna Jakob Einstein & Cie. -yritys hävisi Münchenissä katuvalojen kunnostamiseen liittyvän kilpailun. Pohjois-Italiassa oli enää muutama projekti, jotka olisivat voineet pitää yrityksen toiminnassa, joten he jättivät Saksan toimipaikan selvitystilaan ja perustivat uuden yrityksen Paviaan, Pohjois-Italiaan. Einsteinin vanhempien suunnitelmiin kuului, että Einstein jäisi kolmeksi vuodeksi Saksaan käymään koulunsa loppuun. Einstein itse ei pitänyt suunnitelmasta vaan halusi lähteä koulusta heti. Einstein meni matematiikanopettajan luokse ja pyysi todistusta siitä, että osasi matematiikkaa yli opintojensa ja oli muutoin vaikuttava matemaatikko. Einstein sai todistuksensa, minkä jälkeen hän pyysi eroa koko koulusta.
Koulusta erottuaan Einstein matkusti Milanoon vanhempiensa luo. Einsteinin vanhemmat eivät olleet tyytyväisiä poikansa omavaltaiseen toimintaan ja pelkäsivät tämän tulevaisuuden puolesta. Jakob-setä kuitenkin ehdotti Einsteinin seuraavaksi opiskelupaikaksi Zürichin Eidgenössische Polytechnikumia, jonne pääsyn edellytyksenä ei ollut ylioppilastutkinto. Einstein valmistautui Zürichin korkeakoulun pääsykokeisiin kirjoittamalla ensimmäisen tieteellisen esseensä vuonna 1895. Esseen nimi oli ''Über die Untersuchung des Aetherzustandes im magnetishen Felde'' (). Einstein itse piti sitä roskana. Hän käsittelee esseessään valoeetteri ja Heinrich Hertzin vuonna 1888 löytämiä sähkömagneettinen säteily. Einsteinin essee on tuskin ollut kokonaan hänen oma taidonnäytteensä, sillä esseen ja tuon ajan populaarien tiedejulkaisujen väliltä on löydetty monia samankaltaisuuksia.

Opiskeluvuodet


Tiedosto:Home Albert Einstein 1895.jpg
Albert Einstein sai kuitenkin tietää, että korkeakouluun vaadittiin vähintään 18 vuoden ikä, ja se oli pettymys vasta 16 vuotta täyttäneelle Einsteinille. Einsteinin perhe tunsi Zürichissä asuvan Gustav Maierin, jota pyydettiin auttamaan poikkeusluvan hankkimisessa Einsteinille. Maier lähetti koulun rehtorille kirjallisen anomuksen, jossa hän vakuutti Einsteinin olevan ”ihmelapsi”. Rehtori suhtautui asiaan epäillen, mutta luopui lopulta pääsykokeen ikärajasta. Einstein pääsi osallistumaan pääsykokeisiin, mutta reputti kokeen. Suurimmat ongelmat olivat sanallista kuvailua vaativissa aineissa.
Einsteinin lahjat matematiikassa ja fysiikassa tekivät kuitenkin vaikutuksen professori Heinrich Friedrich Weberiin, joka pyysi Einsteinia tulemaan toisen vuoden opiskelijoille tarkoitetuille luennoilleen. Einstein kieltäytyi ja päätti siirtyä opiskelemaan vuodeksi Aaraun kantonikouluun. Aaraun koulusta Einsteinille jäi toisenlaiset muistot kuin Luitpold-lyseosta. Koulu oli tunnettu vapaamielisyydestään, ja lisäksi fysiikkaa painotettiin enemmän kuin Luitpold-lyseossa. Opettajien kokouksessa todettiin, että uudella opiskelijalla on ranskan kieli taidossa suuria puutteita, jotka tulisi paikata pikaisesti. Einstein sai vapautuksen liikunnasta. Lisäksi sovittiin että viulutunneilla käynti korvaisi lauluopetuksen.
Einstein luopui Saksan kansalaisuudesta vuonna 1896, koska hän ei halunnut liittyä armeijaan. Saksassa asevelvollisuus alkoi 19-vuotiaana, mutta silloisen lain mukaan vapautus asevelvollisuudesta voitiin evätä jo 17-vuotiailta miespuolisilta kansalaisilta. Einsteinilla kävi onni, sillä kirje Einsteinin kansalaisuudenvaihdon hyväksymisestä saapui kuusi viikkoa ennen kuin Einstein täytti 17 eli hieman aiemmin kuin hänen asevelvollisuudesta vapauttamisensa olisi voitu hylätä.
Lokakuussa 1896 Einstein kirjoittautui Zürichin Teknillisen korkeakoulun osastolle VI, jossa koulutettiin matematiikka ja luonnontiede opettaja. Samalla osastolla opiskeli yhteensä 23 oppilasta, joista yksi oli hänen tuleva vaimonsa Mileva Marić. Einsteinia opetti kaksi arvostettua matematiikan opettajaa, Adolf Hurwitz ja Hermann Minkowski. Hyvistä opettajista huolimatta Einstein laiminlöi opiskelujaan eikä käynyt erityisen aktiivisesti luennoilla, koska kuvitteli, ettei fyysikko tarvitse matematiikasta kuin perustiedot. Hyvän ystävänsä Marcel Grossmannin avulla hän sai kuitenkin muistiinpanot, mistä oli paljon apua tentteihin valmistautuessa. Einstein katui myöhemmin, ettei käynyt luennoilla.
Tiedosto:Einstein-matura.jpg vuodelta 1896. Kuusi on paras mahdollinen arvosana.]]
Einstein osallistui opintosuunnitelman mukaisesti välitutkinnon suorittamiseen lokakuussa 1898. Hän oli mielestään keskinkertainen opiskelija eikä pitänyt kokeisiin lukemisesta. Suurimman osan kokeita edeltävästä kesästä hän vietti lukemalla kokeisiin Marcel Grossmannin kanssa. Heidän työntekonsa tuottikin hyvät arvosanat: Einstein sai kahdesta aineesta 6 eli korkeimman arvosanan ja muista 5 ½. Einsteinin keskiarvo oli näin 5,7 eli vuosiluokkansa korkein. Aiemmilla luokilla fysiikan opetus oli hyvin niukkaa ja kovin matemaattispainotteista. Einstein oli kolmannella vuosiluokalla ja oleskeli sähköteknillisessä laboratoriossa. Laboratorion olot ja varustelu olivat loistavat, sillä Werner von Siemens oli tukenut fysiikan laboratorion varustamista.
Einstein ja hänen tyttöystävänsä Mileva Marić valmistautuivat yhdessä kesälomalla pian koittaviin vuoden 1900 diplomityö. Einstein käsitteli työssään johtuminen. Hän kuvaili myöhemmin, ettei koko aihe kiinnostanut häntä ollenkaan. Marić sai arvostelussa pisteiksi 4 ja Einstein 4,5. Albrecht Fölsing mainitsee kirjassa ''Albert Einstein – elämäkerta'', että Einstein luotti diplomityön jättämisen jälkeen suorittamassaan lopputentissä ehkä liiaksi Grossmannin muistiinpanoihin, sillä hän ei yltänyt entiseen tasoon. Muut kolme samalla osastolla opiskelleet onnistuivat Einsteinia ja Marićia paremmin. Erilaisten painotusten jälkeen parempiin suorituksiin ylsivät Louis Kollros (keskiarvo 5,45), Marcel Grossmann (5,23) ja Jakob Ehrat (5,14). Einsteinin keskiarvo oli 4,91, Marićin keskiarvo oli vain 4. Tutkintolautakunta antoi muille kokelaille diplomin paitsi Mileva Marićille.
Einsteinin rahatilanne alkoi heikentyä, kun vanhemmat ja muut sukulaiset eivät enää lähettäneet rahaa. Heikko menestys loppututkinnossa ei kuitenkaan ollut lannistanut Einsteinia, vaan hän ryhtyi tutkimaan kapillaari-ilmiötä. Hän sai sitä koskevan käsikirjoituksen valmiiksi 13. joulukuuta 1900, ja kirjoitus julkaistiin ''Annalen der Physik'' -lehdessä 1. maaliskuuta 1901. Kirjoitus oli pieni läpimurto kapillaari-ilmiön selittämisessä, mutta sisälsi vielä paljon virheitä.
Kirjoituksen ansiosta saksalaiset fyysikot kuitenkin noteerasivat Einsteinin. Niin kiinnostuneita he eivät silti olleet, että olisivat palkanneet hänet assistentikseen. Einstein haki paikkaa kymmeniltä kuuluisilta fyysikoilta, mutta näyttää siltä, ettei yksikään edes vastannut. Siksi Einstein poti ajoittain masennusta. Einsteinin isä huolestui niin paljon, että pyysi Wilhelm Ostwaldia vastaamaan pojalleen. Isä toimi salassa pojaltaan, mutta näyttää siltä, ettei Ostwald vastannut edes Einsteinin isälle. Einstein sai yllättäen Marcel Grossmannilta kirjeen, jossa tämä kertoi Bernin patenttiviraston hakevan apulaista.

Työ patenttitoimistossa


Ennen patenttitoimistoon pääsyä Einstein työskenteli opettajana, niin yksityisenä kuin kouluissakin. Hän toimi Bernin patenttitoimistossa 3. luokan asiantuntijana, ja hänen työnkuvaansa kuului elektromagneettisille laitteille tehtyjen patenttihakemusten arviointi. Bernin patenttitoimiston työpaikkailmoitus oli ollut hieman johdatteleva, sillä ilmoituksessa sanottiin, että hakijalla pitäisi olla ”perusteellista korkeakoulusivistystä mekaanis-teknisellä tai fysiikan alalla”. Näyttäisi siltä, että hakemus olisi suunnattu juuri Einsteinille, sillä patenttivirasto ei ollut aikaisemmin palkannut fyysikoita.
Työpaikan varmistuminen Bernissä olisi suuri helpotus rahavaikeuksissa olevalle Einsteinille ja hänen tulevalle puolisolleen Mileva Marićille, sillä Marić odotti heidän esikoistaan. Einsteinin asuessa Bernissä ja pitäessä väliaikaisesti yksityiskoulua vuokran kattamiseksi Mileva synnytti tyttölapsen äitinsä ja isänsä luona Novi Sadissa. Einstein ymmärsi tuolloin, ettei lapsen saaminen niin nuorena ja varsinkin avioitumattomana ollut sopivaa. Tilanne oli vaikea Einsteinin vanhemmille, jotka olivat hyvin vihoissaan sekä poikansa vaimolle että tämän perheelle. Aika patenttivirastossa oli Einsteinille erityisen surullinen, sillä hänen isänsä oli kuollut. Hän sai kuitenkin isältään luvan avioitua Milevan Marićin kanssa.
Einstein ja hänen vastaehdokkaansa Heinrich Schenk valittiin 23. kesäkuuta 1902 virkaan 3&nbsp;500 frangin vuosipalkalla. Einstein piti kahdeksantuntista työpäivää puuduttavana ja raskaana, sillä hän antoi päivittäin yksityisopetusta ja teki myös aktiivisesti työtä fysiikan parissa. Tuolloin hän syventyi erityisesti termodynamiikkaan. Patenttivirkailijan mieli kuitenkin muuttui, ja hän alkoi pitää työtään uusia ajatuksia herättävänä ja virikkeitä fysiikan tutkimukseen antavana. Albert Einsteinin hyväksymiä tai hylkäämiä patentteja ei ole säilynyt kuin yksi kappale. Lain mukaisesti kaikki patentit on hävitetty 18 vuoden kuluttua patentin hakemisen jälkeen, jolloin patenttisuoja oli kulunut loppuun. Jäljelle jäänyt patentti on sähkökongressi AEG hakemus vaihtovirtakoneelle. Einstein hylkäsi hakemuksen liian epäselvänä.
Patenttitoimistossa työskenteli myös Einsteinin ystävä Michele Besso. Einstein ja Besso perustivat pienen ryhmän, joka kokoontui viikoittain puhumaan tieteestä ja filosofiasta. Ryhmälle annettiin leikkisä nimi ''Akademie Olympia''. He lukivat yhdessä muun muassa David Humen, Henri Poincarén ja Ernst Machin teoksia. Einstein piti työstään, ja hän kävi patentteja läpi vielä sittenkin, kun ei enää ollut patenttiviraston palveluksessa. Myöhempinä vuosinaan hän toimi eräänlaisena asiantuntijana patenttiriidoissa.
Patenttiviraston työvuosina Einstein sai valmiiksi neljä suurta työtä. Kaikki valmistuivat samana vuonna, ''annus mirabilis'' 1905. Töihin kuuluivat suppea suhteellisuusteoria, valosähköinen ilmiö, Brownin liike sekä massan ja energian verrannollisuus (E=mc²), joka kuitenkin usein liitetään suppeaan suhteellisuusteoriaan. Kaikki työt saivat muiden fyysikoiden huomion. Työ patenttivirastossa ei ehkä ollut Einsteinille kovin haastavaa, mutta sen ansiosta hänelle jäi aikaa uusimpien fysiikanteorioiden lukemiselle ja omalle itsenäiselle ajattelulle. Tämän uskotaan olleen merkittävä asia hänen vuonna 1905 julkaisemiensa teorioiden kehittymisen kannalta.. 30. huhtikuuta 1905, Einstein sai valmiiksi väitöskirjansa ETH Zürich.

Professorina Zürichissä ja Prahassa


Einsteinilla oli jo mainetta tunnettujen fyysikkojen keskuudessa, ja ihmeteltiinkin, miksi hän yhä työskenteli patenttivirastossa. Hän sai 15. lokakuuta 1909 työn Zürichin yliopiston professorina. Einstein sai kunniatohtorin arvon jo ennen tehtävään astumista. Mukaansa hän otti vaimonsa ja lapsensa, Hans Albert Einstein. Työ oli yllättävän raskasta kokemattomalle puhujalle. Opiskelijat kuitenkin pitivät Einsteinista ja laativat jopa vetoomuksen, että tämä yritettäisiin pitää yliopistossa mahdollisimman kauan; hän kun osasi selittää fysiikan vaikeat ongelmat ymmärrettävästi. Einsteineille syntyi kolmas lapsi 28. heinäkuuta 1910. Hänen nimekseen tuli Eduard.
Einstein ei kuitenkaan viipynyt Zürichissä kauan vaan etsi itselleen toista paikkaa. Se löytyi Prahasta, josta hän sai vahvistuksen nimitykselleen 11. tammikuuta 1911. Siellä hänellä oli kuitenkin ongelmia uskontonsa takia, koska Prahassa ei voinut oleskella uskontokuntaan kuulumaton. Siksi Albert Einstein merkitsi itsensä juutalaiseksi. Prahassa Einstein tajusi, että halusi sieltä pois mahdollisimman nopeasti, koska perhettä pidettiin muukalaisena, eivätkä tšekit pitäneet saksalaisista. Hän palasikin Zürichiin jo 25. heinäkuuta 1912. Tällä kertaa hän ansaitsi Zürichin yliopistolla huippupalkkaa.

Berliinin aika, yleinen suhteellisuusteoria ja Nobel-palkinto


Tiedosto:Albert Einstein home Berlin 100.JPG
Zürichissä ollessaan Einstein sai kutsun opettamaan Berliiniin. Hän suostui siihen ja oli Berliinissä keväällä 1914. Mileva ja lapset tulivat ensin Einsteinin mukaan Berliiniin, mutta palasivat Zürichiin jo kesäkuussa 1914. Einstein piti tuossa vaiheessa avioeroa väistämättömänä.
Euroopassa alkoi ensimmäinen maailmansota 1. elokuuta 1914. Einstein oli sodan vastustaja, mutta jäi Berliiniin. Hän liittyi poliittiseen järjestöön, joka pyrki nopeaan rauhaan ja siihen, ettei tulevaisuudessa olisi sotia.
Einstein sai valmiiksi yleisen suhteellisuusteorian 25. marraskuuta 1915. Silloin hän ilmestyi fysikaalis-matemaattiseen kokoukseen kertomaan teoriastaan. Toukokuussa Einstein valittiin kahdeksi vuodeksi Saksan fysikaalisen seuran puheenjohtajaksi. Einstein alkoi sairastella ja joutui maksasairauden vuoksi luopumaan matkasta Alankomaat. Lääkärin mukaan hänellä oli sappikiviä. Sairaudet johtuivat todennäköisesti raskaasta työstä ja huonosta ravinnosta, sillä Berliinissä vallitsi sodan takia ruokapula. Tieteellisellä rintamalla alkoi kuitenkin voittokulku. Vuoden 1919 auringonpimennys mahdollisti Einsteinin teorian mukaisen auringon lähellä tapahtuvan valon taipumisen testaamisen, joka sitten osoitti ennusteen todeksi. Syntyi valtava kohu, ja Einstein sai osakseen paljon huomiota eri puolilla maailmaa. Einstein itse ihmetteli suhteellisuusteorian saamaa huomiota, olihan se kuitenkin niin kaukana käytännön elämästä. Vaikka julkisuus toi rahaa ja hänellä oli hyvä palkka, se ei riittänyt Milevan elatusapujen maksamiseen, sillä saksan markka kurssi laski kovaa vauhtia. Tästä syystä Einstein kävi eri yliopistokaupungeissa luennoimassa hyvää korvausta vastaan.
Einstein matkusti Yhdysvaltoihin keräämään rahaa kaavaillulle Jerusalemin yliopisto. New Yorkissa Einsteinia vastassa oli muun muassa kaupungin pormestari. Kerätessään rahaa Einstein myös luennoi suurissa yliopistoissa. Luennot jouduttiin kääntämään saksasta englantiin, koska Einsteinin kielitaito oli huono. Hänet vihittiin New Jerseyn Princetonin yliopistossa kunniatohtoriksi. Hän palasi Eurooppaan Yhdistynyt kuningaskunta kautta. Sielläkin hän luennoi ja sai Manchesterin yliopistossa kunniatohtorin arvon. Kolmen kuukauden matka vahvisti Einsteinin juutalaista identiteettiä, ja matkan jälkeen häntä pidettiin sekä juutalaisten että Weimarin tasavalta lähettiläänä. Sen takia hän osallistui paljon politiikkaan ja kuului esimerkiksi Kansainliitto henkisen yhteistyön komiteaan. Berliinin epävakaan tilanteen vuoksi Einstein pakeni vähäksi aikaa turvaan Kieliin mutta palasi pian takaisin. Seuraavana vuonna hän sai kutsun Japaniin luennoimaan ja aikoi paluumatkalla vierailla Palestiinassa ja Espanjassa, jonne oli saanut vierailukutsun. Einstein saapui Japaniin 17. marraskuuta 1922 ja lähti sieltä 29. joulukuuta. Palestiinan matka oli hänelle juutalaisena liikuttava kokemus. Matka jatkui Ranskaan, mutta ennen paluuta Berliiniin hän vietti kaksi viikkoa Espanjassa. Siellä hänet nimitettiin akatemian kunniajäseneksi, vihittiin kunniatohtoriksi ja vietiin kuninkaan puheille. Matkan aikana marraskuussa 1922 Albert Einstein sai kuulla, että hänelle oli myönnetty Nobelin palkinto, jonka takia hänestä oli tullut virallisesti saksalainen ja preussilainen.
Tiedosto:Bundesarchiv Bild 183-19000-1918, Albert Einstein.jpg
Heinäkuussa 1923 Einstein matkusti Ruotsiin ottaakseen vastaan Nobelin palkinnon. Palkintoa oli yritetty saada Einsteinille jo pitkään, mutta vasta suhteellisuusteorian varmistaminen vuonna 1919 oli tuonut mukanaan vahvan ehdokkuuden. Nobel myönnettiin Einsteinille loppujen lopuksi valosähköinen ilmiö selittämisestä eikä suhteellisuusteoriasta, koska Nobelin palkinnot myönnettiin keksinnöille, ja suhteellisuusteoria ei ollut keksintö siten kuin se oli määritelty Alfred Nobelin testamentissa. Rahapalkinnon Einstein antoi suoraan Milevalle siten, että he saisivat vuosittain sen korot. Milevalle järjestely ei sopinut ja sovittiin, että ostetaan taloja, joiden vuokratulot menisivät Milevalle. Palkinnon valmisteluvaiheessa Sveitsin suurlähettiläs oli katsonut edustavansa maata, jonka kansalainen Einstein oli. Samaa oli kuitenkin korostanut myös Saksan suurlähettiläs. Sveitsin suurlähettiläs antoi periksi, ja Saksan suurlähettiläs otti palkinnon vastaan. Pian kuitenkin huomattiin, ettei Einstein kuitenkaan ollut saksalainen vaan sveitsiläinen. Välttääkseen nolon tilanteen Berliinin ulkoministeriö keksi, että Einsteinista oli vuonna 1920 virkaan astuessaan tullut saksalainen.
Einstein oli saanut kolme vuotta aiemmin kutsun Etelä-Amerikkaan mutta kieltäytynyt. Nyt oli aika otollinen, ja hän lähti matkalle maaliskuun alussa 1925. Politiikan ja tieteen johtomiehet osoittivat ihailuaan. Hänet vihittiin Argentiinan akatemian ulkomaiseksi jäseneksi. Hän vietti kolme viikkoa Argentiinassa ja matkusti sitten Uruguayihin. Lopuksi hän matkusti Brasiliaan, ja kolme kuukautta kestäneen matkan jälkeen hän palasi Berliiniin. Matkansa jälkeen Einstein alkoi keskittyä kenttäteoria ja kvanttiteoriaan. Sen lisäksi hän jatkoi työtään Jerusalemin heprealainen yliopisto kuraattorikunnassa ja Kansainliiton henkisen yhteistyön komissiossa.
Einstein kutsuttiin Osram-konserniin Sveitsiin maaliskuussa 1928. Kun hän yöllä saapui määräasemalle Zuoziin, hän joutui raahaamaan matkalaukkujaan kinosten keskellä alppimajalle. Seurauksena oli verenkiertohäiriö, joka vei hänet lähelle kuolemaa. Palattuaan Berliiniin hän oli huonossa kunnossa ja joutui olemaan kymmenen viikkoa vuodelevossa. Tervehtyäkseen hän lähti lomailemaan Itämeri rannikolle. Vielä palattuaankin syyskuussa hän oli heikkokuntoinen. Hänen 10. tammikuuta 1929 ilmestynyt kaiken teoria sai suuren huomion.

Kohti Yhdysvaltoihin muuttoa


Tiedosto:Albert Einstein citizenship NYWTS.jpg
Ennen matkaa Yhdysvaltojen länsirannikolle Einstein kiersi parisen viikkoa Eurooppa. Ensin hän osallistui Brysselissä Solvay-konferenssiin. Sen jälkeen hän vietti kolme päivää Lontoossa, josta hän matkusti Brysseliin tapaamaan Belgian kuningatarta Elisabetia. Sitten hän jatkoi Zürichiin, jossa hän osallistui kunniavieraana Teknillisen korkeakoulun 75-vuotisjuhlaan. Berliiniin palattuaan Einsteinilla oli kolme viikkoa aikaa ennen Kalifornian matkaansa.
Matka alkoi 2. joulukuuta 1930 Antwerpenistä. Mukaansa hän otti vaimonsa Elsan sekä sihteerinsä, kotiapulaisensa ja ”laskijansa”, sillä hän aikoi työskennellä matkan aikana. Laiva pysähtyi New Yorkin edustalle viideksi päiväksi. Einstein aikoi olla niiden aikana laivan sisätiloissa. Toimittajat haastattelivat Einsteinia jo laivassa. Vastoin suunnitelmia Einstein kulki niiden viiden päivän aikana tilaisuudesta toiseen. Hänestä tehtiin New Yorkin kunniakansalainen. Matka jatkui Panaman kanavan kautta San Diegoon, jonne laiva saapui 30. joulukuuta 1930. Matkalla hän tapasi Charlie Chaplinin ja kirjailija Upton Sinclairin.
Kahden kuukauden kuluttua Einstein sai tarpeekseen Yhdysvalloista ja lähti junalla halki Yhdysvaltojen takaisin kohti Eurooppaa. 29. helmikuuta 1931 hän saapui New Yorkiin, josta lähti keskiyöllä laiva Eurooppaan. Einstein piti puheen pasifismi järjestöille ja synnytti suuren hurmoksen. Illalla hän puhui juutalaisten Palestiinassa tekemän rakennustyön tukemisen puolesta. Palattuaan Berliiniin Einstein pelkäsi Saksan muuttuvan diktatuuriksi. Lisäksi Saksassa oli talouslama ja natsien katumellakoita. Hän tajusi, että hänen on pian muutettava pois Saksasta.
Einstein palasi pian Kaliforniaan. Tällä kertaa laiva vei hänet ja Elsan suoraan Kaliforniaan ilman pysähdystä New Yorkissa. Laivamatka alkoi 2. joulukuuta 1931. Sitä ennen he olivat viettäneet muutaman päivän Belgiassa ja Hollannissa. Einstein saapui Los Angelesiin juuri ennen vuoden vaihtumista. Einstein piti muutamia luentoja ja kertoi myös pasifistisista ajatuksistaan. Einstein tapasi matkalla Abraham Flexnerin, joka aikoi perustaa New Jerseyhyn instituutin, jossa tiedemiehet voisivat keskittyä tutkimustyöhön ilman normaaleja yliopiston rutiineja. He aikoivat jatkaa keskusteluaan seuraavana keväänä Oxfordissa.
Maaliskuun alussa 1932 Einstein palasi jälleen Eurooppaan. Hän tiesi palaavansa Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna, mutta ajatus pysyvästä muutosta Yhdysvaltoihin ei miellyttänyt häntä. Vietettyään pari viikkoa Berliinissä hän matkusti Cambridgeen pitämään muutaman luennon. Sieltä matka jatkui Oxfordiin, jossa hän tapasi Flexnerin. He sopivat, että Einstein muuttaisi lokakuussa 1933 Flexnerin instituuttiin, joka perustettiin Princetonin yliopiston yhteyteen, mutta oli siitä riippumaton. Einstein ilmoitti kuitenkin lehdistölle, ettei muuttaisi Yhdysvaltoihin pysyvästi. 10. joulukuuta 1932 Einstein lähti puoleksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Laiva meni Panaman kautta Los Angelesiin.
Adolf Hitler nousi Saksassa valtaan 30. tammikuuta 1933, ja saatuaan siitä tiedon Einstein sanoi, ettei uskalla enää palata Saksaan. Hän lähti vaimonsa Elsan kanssa Kaliforniasta junalla mantereen halki. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Chicago, jossa oli rahankeruutilaisuus Jerusalemin heprealaisen yliopiston hyväksi. Matka jatkui New Yorkiin, jossa oli päivittäin vastaanottoja ja kokouksia. Sitten he lähtivät laivalla takaisin Eurooppaan. Heti Antwerpeniin saavuttuaan Einstein ajoi Brysseliin ja luovutti Saksan passinsa sikäläiselle Saksan edustustolle ilmoittaen luopuvansa Saksan kansalaisuudesta. Hän oli jo aikaisemmin tehnyt kirjeitse eroilmoituksen Preussin akatemialle. Akatemian lisäksi Einstein kuului useihin muihin tieteellisiin yhdistyksiin ja seuroihin, ja hän pyysi ystäväänsä virallisesti erottamaan hänet niistä. Einsteinin rahat Saksassa takavarikoitiin, mutta onneksi hän oli säilyttänyt rahaa Saksan lisäksi myös Leidenissä ja New Yorkissa. Einsteinin talon Berliinissä ryösti Sturmabteilung. Ennen paluutaan Yhdysvaltoihin Einstein vietti neljä viikkoa Englannin rannikolla Norfolkissa.
Hän nousi 8. syyskuuta 1933 Southamptonissa Yhdysvaltoihin lähtevään laivaan, johon hänen vaimonsa oli noussut jo Antwerpenissa. He matkustivat vierailuviisumilla, sillä heidän tarkoituksensa oli viettää vain puoli vuotta Amerikassa ja palata sitten taas Eurooppaan. Toisin kävi, sillä hän ei palannut enää koskaan. Kun laiva lähestyi New Yorkin satamaa, sen vierelle tuli moottorivene, joka otti Einsteinin mukaansa. Kun tullimuodollisuudet oli hoidettu, lähdettiin pikaisesti Princetoniin. Einstein oli siellä jo ennen kuin itse laiva saapui satamaan. Einstein tapasi Yhdysvaltojen presidentin Rooseveltin tämän kutsusta 24. tammikuuta 1934. Elsan tytär Ilse sairastui Pariisissa, ja Elsa lähti yksin Pariisiin. Ilse kuoli lopulta 37-vuotiaana. Instituutin kesäloman aikana Einstein purjehti Rhode Islandin rannikolla. Elsa palasi järkyttyneenä Pariisista. Päätettyään pysyä Princetonissa Einstein anoi Yhdysvaltojen kansalaisuutta. Sen takia Einstein matkusti brittiläiseen Bermudaan, sillä muuttolupa oli anottava Yhdysvaltojen ulkomaisessa konsulaatissa. Elsan silmiin oli ilmestynyt pahaa turvotusta, joka oli oire verenkierto- ja munuaisongelmista. Hän kuoli 20. joulukuuta 1936 kotonaan Princetonissa.
Einstein vietti kesän 1939 Long Islandilla. Häntä saapui sinne tapaamaan kaksi hänen ystäväänsä, professorit Eugene Wigner ja Leó Szilárd, jotka olivat huolissaan atomipommi. He tulivat Einsteinin puheille, koska pelkäsivät Belgian myyvän uraania Saksalle ja hän tunsi Belgian kuningattaren. Belgian Kongossa oli suuret esiintymät uraania, josta pystyttäisiin ehkä tekemään atomipommi, joka aiheuttaisi suurta vahinkoa. Einstein kirjoittikin kirjeen Belgian hallitukselle. Koska tämä kirje ei vaikuttanut juuri mitään, Einstein kirjoitti uuden kirjeen 7. maaliskuuta 1940, molemmat turhaan.
Einsteinin luona kävi 16. toukokuuta 1943 laivaston luutnantti, joka johti tehoräjähteisiin erikoistunutta tutkimusryhmää. Einsteinia pyydettiin laivaston neuvonantajaksi tehoräjähteisiin koskevissa kysymyksissä, ja hän suostui. Tästä lähtien hänen luonaan vieraili silloin tällöin räjähdeasiantuntijoita, jotka pyysivät häntä selvittämään torpedojen optimaalista räjäytystä. Näillä tutkimuksilla ei kuitenkaan ollut mitään seurauksia.
Järjestö, joka huutokauppasi kuuluisien kirjailijoiden käsikirjoituksia ja antoi rahat Yhdysvaltain sotakassaan, tuli pyytämään suhteellisuusteorian käsikirjoitusta. Einstein oli kuitenkin tuhonnut sen suhteellisuusteorian ilmestyttyä painettuna, mutta tarjosi tilalle bivektorikenttiä koskevaa käsikirjoitustaan, ja se otettiin kiitollisena vastaan. Lisäksi hän kirjoitti uudelleen suhteellisuusteorian käsikirjoituksensa. Huutokaupassa uudelleen kirjoitetusta suhteellisuusteorian käsikirjoituksesta saatiin 6,5 miljoonaa dollaria ja bivektorikenttien alkuperäisestä käsikirjoituksesta viisi miljoonaa dollaria.
Kun Einstein sai tietää, että Yhdysvalloilla oli ydinpommeja, hän kirjoitti ystävänsä Leó Szilárdin pyynnöstä kirjeen Rooseveltille, jossa hän ilmaisi huolensa poliitikkojen atomipommi koskevasta tietämyksestä ja hallituksen kyvystä käyttää aseita oikealla tavalla. Roosevelt ehti kuitenkin kuolla ennen kuin sai kirjeen. Sodan loputtua julkaistiin Smythin raportti, jossa selostettiin atomipommin kehittelyä. Siinä mainittiin Einsteinin kirjoittama kirje, ja siksi hän ei enää voinut olla osallistumatta atomipommista käytävään keskusteluun. Nähtyään atomipommin vaikutukset Hiroshimassa Einstein alkoi puoltaa yleisen aseistariisunta ajatusta. Einstein kärsi valtavista henkisistä tuskista vierailtuaan Hiroshimassa, ja hän tunsi itsensä miltei suurimmaksi syylliseksi tuhoon. Hän ei kuitenkaan koskaan tuominnut pommien pudottamista Japaniin. Tavoitteena hänellä oli edelleen lopettaa sodat lopullisesti.
New Yorkissa järjestettiin Nobelin muistoksi juhlatilaisuus 10. joulukuuta 1945, ja Einstein piti siellä puheen, jossa käsitteli tiedemiesten vastuuta ja syyllisyydentuntoa ja kertoi myös omasta osuudestaan atomipommin synnyssä. Einstein vaati tässä tilanteessa rohkeita tekoja ja ajattelutapojen muutosta. Einsteinia pyydettiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka halusi valistaa suurta yleisöä ja poliitikkoja atomipommiin liittyvistä vaaroista. Einstein suostui siihen, ja hän onnistui rahankeruussa ja asian puolesta puhumisessa. Einstein puhui usein komitean puheenjohtajana radiossa ja lehdissä. Komitea sai aluksi paljon julkisuutta, mutta lopetti toimintansa loppuvuodesta 1948. Einstein myös sairasteli, mihin syynä oli vatsanpohjan valtimon pullistuma.

Torjuttu presidenttimahdollisuus


Tiedosto:Albert Einstein in later years.jpg
16. marraskuuta 1952 Albert Einsteinille tarjottiin Israelin presidentti virkaa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. Israelin presidentti Chaim Weizmann oli kuollut 9. marraskuuta, ja Israelin lehdistössä oli ehdotettu tilalle Einsteinia, koska hän oli aikansa kuuluisin juutalainen. Ajatuksen puolustajat toivoivat Einsteinin presidenttiyden myös korostavan Israelin yhteyttä tieteelliseen humanismiin. Israelin pääministeri otti siksi yhteyttä Israelin Yhdysvaltain-lähettilääseen ja pyysi tätä tarjoamaan virkaa Einsteinille. Lähettiläs ei ehtinyt kysyä asiaa Einsteinilta itseltään, koska tämä soitti hänelle kuultuaan asiasta tietotoimistosta. Einstein pyysi lähettilästä kertomaan Israeliin, ettei ottaisi virkaa vastaan, mutta piti tarjousta suurena kunniana. Lähettiläs ei hyväksynyt viran torjumista puhelimessa ja lähetti siksi Einsteinille kirjeen. Vastauksen Einstein oli kirjoittanut jo valmiiksi.

Kohtalokas sairastuminen ja loppuvaiheet


Lääkärit totesivat kesällä 1950, että Einsteinin aortta-aneurysma oli alkanut kasvaa. Sen jälkeen hän tiesi kuolevansa pian. Hän allekirjoitti testamenttinsa 18. maaliskuuta 1950. Siinä määrättiin hänen käsikirjoituksensa luovutettavaksi Jerusalemin heprealaiselle yliopistolle. 11. huhtikuuta 1955 Einstein allekirjoitti vetoomuksen kilpavarustelua vastaan. Muutaman päivän kuluttua alkoivat suuret kivut, ja hänen lääkärinsä pelkäsi, että aneurysmassa oli ilmennyt vuoto. Hänet vietiin sairaalaan, ja tila koheni sen verran, että hän alkoi valmistaa radiopuhetta. Puhe ei ehtinyt valmiiksi. 18. huhtikuuta kello 1.15 yöllä hän kuoli sanottuaan sitä ennen saksaksi muutaman sanan, joita hoitaja ei ymmärtänyt. Aneurysma oli puhjennut.
Tohtori Thomas Stoltz Harvey teki hänelle ruumiinavaus. Harvey poisti Einsteinin aivot ja säilöi ne tutkimustarkoituksiin. Einsteinin ruumis polttohautaus aamuneljältä Trentonissa, New Jerseyssä, hänen kuolinpäivänään ilman seremonioita, ja tuhkat levitettiin hänen omasta toivomuksestaan tuntemattomaan paikkaan.

Aivot ja älykkyys


Patologi Thomas Harvey poisti Einsteinin aivot, ennen kuin tämän kuolemasta oli kulunut seitsemän tuntia. Hän tutki aivot, mutta vastoin odotuksia hän ei löytänyt mitään normaalista poikkeavaa. Asiaa ei sen jälkeen tutkittu, ennen kuin vuonna 1999 Sandra Witelson tutki kollegoidensa kanssa uudelleen Harveyn säilyttämiä näytteitä. Ryhmä huomasi aivoissa kolme poikkeusta. Aivoissa ei ollut otsalohkoon kuuluvaa parietaalista operculum (aivot), päälakilohko oli 15 prosenttia normaalia suurempi, ja molemmat lohkot olivat symmetriset. Normaalisti aivopuoliskojen päälakilohkot ovat epäsymmetriset. Päälakilohkot liittyvät matemaattiseen ajatteluun ja kolmiulotteiseen hahmottamiskykyyn. Reunanpäällyspoimutuksen puuttumisen takia lohkojen välillä oli paremmat yhteydet, ja siksi Einsteinilla oli hyvät kolmiulotteisen hahmottamisen taidot; Einstein sanoikin hahmottavansa ongelmia ennen kaikkea visuaalisesti.
Einstein osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta jo 12 vuoden iässä hallitsemalla huomattavasti enemmän algebraa kuin koulussa oli opetettu. Einsteinin onnistui muun muassa omatoimisesti todistaa Pythagoraan lause.

Mahdollinen Aspergerin syndrooma


Kehityspsykologi Erik H. Erikson huomasi 1980-luvulla, että Einsteinin hidas kielellinen kehitys, haluttomuus olla tekemisissä muiden lasten kanssa sekä ennen kouluikää ilmenneet ajoittaiset raivokohtaukset antoivat aihetta epäillä niin sanottua lapsuuden laaja-alaista kehityshäiriötä, mitä nimitystä käytetään etenkin Yhdysvalloissa lapsista, joilla on Autismin kirjo. Myös esimerkiksi tunnetuimpiin Asperger-tutkijoihin lukeutuva Simon Baron-Cohen on sitä mieltä, että monet Aspergerin oireyhtymän tunnuspiirteet täyttyivät Einsteinin kohdalla.
Aspergerin syndroomaa ei tunnettu Einsteinin elinaikana, joten edellä mainittujen tutkijoiden arviot perustuvat Einsteinin elämäkerralliseen aineistoon. Yleislastenpsykiatri Glen Elliott on sitä mieltä, että elämäkerrallisen aineiston perusteella tehdyt diagnoosit ovat erittäin epäluotettavia ja ihmisen käyttäytyminen voi johtua monista eri syistä. Lisäksi Elliot huomauttaa, että Einsteinilla oli hyvä huumorintaju, mitä vaikeasti aspergerinsyndroomaisilla ei ole käytännöllisesti katsoen koskaan.

Einsteinin avioliitot


Tiedosto:Albert Einstein and his wife Mileva Maric.jpg
Einstein seurusteli 17-vuotiaana häntä muutamaa vuotta vanhemman, opettajaksi opiskelevan Marie Wintelerin kanssa. Albert tutustui Marieen hänen vanhempiensa välityksellä, koska asui heidän luonaan täysihoidossa muutettuaan Sveitsiin suorittamaan lukion viimeistä luokkaa. Einsteinin tunteet Marieta kohtaan laimenivat, kun hän muutti Zürichiin suorittamaan yliopisto-opintoja. Suhde päättyi lopullisesti keväällä 1897. Syyn arvellaan olevan Einsteinin serbialaisessa kurssitoverissa Mileva Marićissa, jonka kanssa Einstein ryhtyi sittemmin seurustelemaan.
Albert Einstein ja Mileva Marić seurustelivat lähes koko opiskeluaikansa, mutta Einsteinin vanhemmat vastustivat vuosikaupalla heidän avioitumistaan, vaikkeivät olleet edes tavanneet miniäkandidaattiaan. Etenkin Einsteinin äiti katsoi, ettei Mileva ollut kyllin hyvä puoliso hänen pojalleen, koska hän oli neljä vuotta Albertia vanhempi ja lisäksi hän ontui nuorena sairastetun tuberkuloosin vuoksi. Äidillä oli myös epäilys, ettei kirjaviisas nainen kykenisi huolehtimaan riittävällä tarmolla tulevasta perheestään.
Einsteinin isä kuoli 55-vuotiaana 10. lokakuuta 1902, ja antoi kuolinvuoteellaan luvan Einsteinin ja Mileva Marićin avioliittoon. Pian tämän jälkeen äitikin taipui lopulta poikansa tahtoon. Einstein avioitui Milevan kanssa 6. tammikuuta 1903. Ennen avioitumista he olivat saaneet Lieserl Einstein. Lieserlistä ei tiedetä paljoakaan, mutta todennäköisesti hänet annettiin adoptoitavaksi ja hän menehtyi vuoden 1903 syyskuussa. Abram Ioffe väitti Einsteinin elämäkerrassa, että Mileva Marić auttoi miestään huomattavasti vaativissa laskutoimenpiteissä suhteellisuusteorian laadinnan yhteydessä. Albrecht Fölsing antaa omassa elämäkerrassaan Milevan roolista maltillisemman kuvan. Mileva Marićille ja Einsteinille syntyi myöhemmin vielä kaksi poikaa, Hans Albert Einstein ja Eduard Einstein.
Mileva muutti poikien kanssa pois miehensä luota, kun sai selville, että Albertilla oli suhde serkkunsa Elsa Löwenthalin kanssa. Asumusero astui voimaan vuonna 1914, ja Mileva ja pojat palasivat Sveitsiin.
Tiedosto:Einstein Albert Elsa LOC 32096u.jpg
Mileva suostui lopulliseen eroon vasta helmikuussa 1919. Mileva määrättiin lasten huoltajaksi ja Einstein joutui sopimuksen mukaan maksamaan vuodessa 8&nbsp;000 Sveitsin frangia elatusapua Milevalle. Kesäkuussa Einstein avioitui Elsa Löwenthalin kanssa. Einstein valitti jo pian ystävilleen ”avioliiton koettelevan raskaasti kärsivällisyyttä”. Myös Elsa piti avioliittoa Einsteinin kanssa "joka suhteessa hermoille käyvänä ja hankalana". Kaikkein hankalinta oli Albertin jatkuva uskottomuus. Einsteinin ja Löwenthalin avioliitosta ei syntynyt lapsia, mutta Einstein adoptoi Elsan tyttäret Ilsen ja Margot:n, jotka olivat hänelle sukua sekä äidin että isän puolelta. Myöhemmin Einstein piti avioitumisiaan virheenä.
Viimeiset elinvuotensa Einstein seurusteli Johanna Fantovan kanssa. Einstein tunsi häntä 22 vuotta nuoremman Fantovan jo Prahan professuurinsa ajoilta, jolloin hän vieraili kaupungin juutalaisen kulttuurieliitin suosimassa, Fantovan silloisen miehen vanhempien isännöimässä, Fantan Salongissa. Fantova pakeni juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin vuonna 1939, jolloin Einstein palkkasi hänet järjestämään kirjastoaan.

Työ ja saavutukset


Annus mirabilis


Einsteinin menestyksekkäin vuosi fysiikan saralla oli 1905. Tuona vuonna hän esitteli yhteensä viisi tieteellistä julkaisua, joista jokainen vaikutti paljon nykyfysiikan kehittymiseen. Vuotta 1905 kutsutaan fysiikkapuheessa usein nimellä ''annus mirabilis'' (”ihmeiden vuosi”). Alun perin annus mirabilis -termiä käytettiin vuosista, jolloin Isaac Newton keksi omat teoriansa.

Valon kvanttiluonne ja valosähköinen ilmiö


Tiedosto:Photoelectric effect.png
Valosähköisen ilmiön selittäminen on kvanttimekaniikka kivijalka. Ilmiön avulla huomattiin sähkömagneettinen säteily olevan aaltomaisen luonteen lisäksi myös hiukkasluonne. Tästä kehittyi myöhemmin aalto-hiukkasdualismi. Valosähköisessä ilmiössä on kyse siitä, että kun metallia säteilytetään tietyn taajuus sähkömagneettisella säteilyllä, kuten valolla, metallista irtoaa elektroni. Einstein keksi, että valon energia absorboituu elektroneihin kvantti. Jos säteilyllä on tarpeeksi energiaa, se saa elektronin irti metallista. Ilmiön selittämisestä Einstein sai Nobelin fysiikanpalkinto. Valon hiukkasluonnetta vahvistavat muun muassa mustan kappaleen säteily ja Comptonin sironta. Ilmiö on havaittavissa useilla aineilla, mutta parhaiten se kuvastuu juuri metalleissa. Materiaalista karanneita elektroneja kutsutaan usein ''fotoelektroneiksi''. Fotonin energia saadaan kaavasta:
:<math>hf = \phi + \frac{1}{2} m v_m^2 </math>,
missä
<math>h</math> on Planckin vakio
<math>f</math> on taajuus
<math>\phi = h f_0 \ </math> on jokaiselle metallille ominainen irrotustyö. Se on pienin mahdollinen energia, jolla delokalisoitunut elektroni saadaan irrotetuksi.
<math> \frac{1}{2} m v_m^2 </math> on irronneen elektronin suurin mahdollinen liike-energia
Jos fotonin energia (Planckin vakion ja taajuuden tulo) ei ole suurempi kuin irrotustyö (φ), elektroni ei irtoa.
Gustav Kirchhoff esitti jo vuonna 1860 ongelman, joka koski Musta kappale. Kirchhoffin aikainen tekniikka ei ollut tarpeeksi kehittynyttä, jotta hänen emissiota ja absorptio (sähkömagneettinen säteily) koskevia teesejään, jotka ovat voimassa kaikilla aineilla, olisi voitu testata. Kirchhoffin mukaan mustien kappaleiden emissiokyvyn määrittelee funktio, joka riippuu lämpötilasta ja säteilyn taajuudesta. Kirchhoffin mukaan funktion keksiminen olisi todella tärkeää koko fysiikan kannalta. Kirchhoff kuoli vuonna 1887, ja vasta tämän jälkeen tekniikka kehittyi niin paljon, että teoriaa voitiin arvioida mittaustulosten perusteella. Wilhelm Wienin keksimä kaava oli parhaimpia siihenastisista, mutta se ei toiminut infrapunan matalilla taajuuksilla.
Max Planck keskittyi ongelmaan vuodesta 1894 lähtien. Hänen mukaansa kaiken takana oli jotakin absoluuttista. Heinrich Rubens ja Ferdinand Kurlbaum keksivät niin sanotun jäännössäteilymenetelmän, joka antoi aivan omaa luokkaansa olevia tuloksia infrapunasäteilystä korkeissa lämpötiloissa. Rubens vieraili vaimonsa kanssa Planckien luona 7. lokakuuta 1900. Rubens kertoi hänen saamista mittaustuloksista Planckille, joka oli oletettavasti innoissaan asiasta, koska vieraiden lähdettyä hän alkoi luoda teoriaa ja keksi samana iltana säteilykaavan. Seuraavina viikkoina hän pohti kaavan teoreettista tulkintaa. Planck esitteli 14. joulukuuta 1900 tulkintansa, jonka mukaan lämpövärähtelyjen energia koostuu täsmälleen yhtä suurista paketeista. Planck ja muut tuon ajan fyysikot pyrkivät yhtenäistämään Planckin tulkintaa klassinen fysiikka. Fyysikot eivät kyseenalaistaneet valon aaltoluonnetta, toisin kuin Albert Einstein.
Einsteinia innostivat Planckin teoria energiapaketeista ja myös Heinrich Hertzin huomio siitä, että kipinän kirkkaus kasvaa, kun kipinöintialueelle kohdistetaan ultraviolettisäteilyä. Einstein kyseenalaisti eetterin jo opiskeluvuosinaan, ja vaikuttaisi siltä, että Einstein keksi valokvantit jo vuonna 1901. Einstein ei kuitenkaan julkaissut ajatustaan missään virallisesti. Ihmevuotenaan 1905 hän julkaisi viisisivuisen artikkelin, joka käsitteli sähkö­magneettisen säteilyn kvanttiluonnetta ja valosähköistä ilmiötä. Sen sijaan, että Planckin vuonna 1900 esittämän teorian mukaan vain lämpösäteily syntyy tietyn suuruisina kvantteina, Einsteinin mukaan kvantti­luonne on aina ominaista valolle ja muille sähkö­magneettisen säteilyn muodoille, syntyvätpä ne millä tavalla tahansa. Tämän olettamuksen avulla Einstein selitti valosähköisen ilmiön ominaisuudet. Valokvantti sai myöhemmin nimen fotoni.
Ilmiön selittäminen on vaikuttanut suuresti teknologian kehittymiseen. Valosähköistä ilmiötä käytetään hyväksi muun muassa fotodiodi ja aurinkokenno, ja ilmiö otetaan huomioon avaruusaluksissa: auringon valo voi aiheuttaa 10 voltti jännitteen avaruusalukseen.

Brownin liike


Brownin liikkeellä tarkoitetaan pienten hiukkasten epämääräistä liikettä nesteessä tai kaasussa. Mikroskooppi tarkasteltaessa huomataan, että hiukkaset liikkuvat nesteessä epämääräisiä ratoja. Einstein esitti, että satunnainen liike johtuu molekyylien lämpöliikkeestä. Brownin liike oli ensimmäinen kokeellinen todistus atomien olemassaolosta. Liike johtuu siitä, että hiukkasiin törmäilee jatkuvasti muita hiukkasia, toiselle puolelle enemmän ja toiselle vähemmän. Suurilla hiukkasilla törmäysten suhde on keskimäärin sama, jolloin suuret hiukkaset pysyvät lähes paikallaan.
Brownin liike on nimetty 1800-luku eläneen kasvitieteilijä Robert Brownin mukaan. Vastaava liike on tunnettu aikaisemminkin, mutta varsinaisesti liike huomattiin vuonna 1827, jolloin Robert Brown tutki siitepölyä nesteessä. Ennen Einsteinia liikettä yrittivät selittää muun muassa Thorvald Thiele ja Louis Bachelier. Einstein ja Marian Smoluchowski huomasivat, että jos kineettinen kaasuteoria pitää paikkansa, vesimolekyylien pitäisi liikkua satunnaisesti. Tämän vuoksi hiukkasiin kohdistuisi iskuja. Iskut johtaisivat Brownin havaitsemaan liikkeeseen.

Suppea suhteellisuusteoria


Ihmevuotenaan Einstein esitti teorian, jonka mukaan aika ja avaruus olisivat kytköksissä toisiinsa. Näin syntyi käsite neliulotteisesta avaruudesta (4D). Einstein esitti teoriansa ''Annalen der Physik'' -lehdessä artikkelissa, jonka nimi on Zur Elektrodynamik bewegter Körper,
suomeksi ”Liikkuvien kappaleiden sähködynamiikasta”. Einsteinin mukaan aika ja avaruus ovat molemmat suhteellisia, eivät absoluuttisia, kuten Newton oli aiemmin todennut. Samalla Einstein kiisti valoeetteri olemassaolon.
Ennen Einsteinia skotlantilainen fyysikko James Maxwell oli arvellut valon olevan aaltomaista, ja myöhemmin sen todisti Heinrich Hertz. Tuolloin arveltiin valon tarvitsevan jonkinlaisen väliaineen, valoeetteri, jota pitkin valo ja muu sähkömagneettinen säteily etenisi. Eetteri oli monimutkainen ja ristiriitainen käsite, eetterin kun olisi pitänyt olla samaan aikaan kovaa, nestemäistä ja vielä kitkatonta. Eetteriä ei löydetty kokeissa, ja koko käsite joutui huonoon valoon. Tarvittiin muutosta silloiseen fysiikan tuntemukseen tai väliaineen unohtamista. 1900-luvun alussa ehdotettiin ajan ja pituuden käsitteiden muuttamista.
1900-luvun alussa ranskalainen Henri Poincaré ja hollantilainen Hendrik Lorentz julkaisivat uusia laskelmia aika-avaruudesta ja liikkeestä. Näyttää siltä, ettei Einstein ollut kovin hyvin perillä kollegoidensa tuloksista vaan keskittyi omaan teoriaansa. Hän piti aikaa ja pituutta suhteellisina käsitteinä.
Suppean suhteellisuusteorian perusperiaatteet ovat:
Valonnopeus on vakio, riippumatta havaitsijasta ja valolähteen nopeudesta.
Suhteellisuusperiaate: Fysiikan lait ovat samat jokaisessa tasaisella nopeudella liikkuvassa koordinaatistossa. Avaruudessa ei siis ole mitään toisia parempaa erityispistettä tai suuntaa, jonka voisi määrätä olevan paikaltaan tai nopeudeltaan nolla.
Teorian lopputulokset poikkeavat täysin klassisesta fysiikasta. Suhteellisuusteorian seurauksia ovat esimerkiksi:
Aikadilaatio, jossa liikkeessä olevan kappaleen aika kulkee hitaammin kuin paikallaan olevan havaitsijan.
Pituuskontraktio eli Lorentz-kontraktio, jonka mukaan kappaleen pituus pienenee, mitä lähempänä sen nopeus on valonnopeutta.
Einstein julkaisi suppean suhteellisuusteorian kesällä 1905, mutta täydensi sitä muutaman kuukauden päästä kolmisivuisella artikkelilla. Samalla suppeaan suhteellisuusteoriaan lisättiin ehkä kaikkein kuuluisimmaksi yhtälöksi noussut E=mc². Tämä työ luetaan usein neljänneksi annus mirabilis -työksi, vaikka se on vain suppean suhteellisuusteorian täydennys.

Muut työt


Yleinen suhteellisuusteoria


Tiedosto:Spacetime curvature.png
Yleinen suhteellisuusteoria on suppean suhteellisuusteorian laajennus. Einstein esitteli yleisen suhteellisuusteorian vuonna 1915. Teoria kilpaili suomalaisen Gunnar Nordströmin kaksi vuotta aikaisemmin julkaiseman teorian kanssa. Einstein kehitti ja luennoi hyvin paljon Nordströmin teoriasta. Nordströmin teoria oli kuitenkin vajavainen, eikä se selittänyt kaikkia ilmiöitä tai ei selittänyt niitä oikein.
Suppeassa suhteellisuusteoriassa Einstein tarkasteli tasaista liikettä. Yleisessä suhteellisuusteoriassa Einstein yleisti näkemystä ja lisäsi siihen voimia, etenkin painovoiman. Ollessaan vuonna 1907 töissä Bernin patenttitoimistossa hän alkoi pohtia painovoimaa. Einstein kuvitteli tilanteen, jossa mies on vapaasti alaspäin putoavassa hississä. Mies ei tunne omaa painoaan, kun hissi putoaa vapaasti painovoimakentässä. Tämän pohjalta Einstein ajatteli painovoiman olevan näennäisvoima, joka johtuu koordinaatiston valinnasta.
Einstein ajatteli liikkeen olevan aina suoraviivaista, mutta massan käyristävän avaruutta lommolle ja aiheuttavan poikkeaman suoraviivaisessa liikkeessä: tämä taas havaitaan voimana. Einstein myös uudisti aikakäsitystään yleisessä suhteellisuusteoriassa. Aika on suhteellista mutta lisäksi paikallista. Avaruuden kaareutuminen vaikuttaa myös ajan kulkuun.
Myöhemmin Einstein lisäsi yleiseen suhteellisuusteoriaan niin sanotun kosmologinen vakio. Suhteellisuusteorian mukaan näytti siltä, että avaruus joko laajenee tai romahtaa. Einstein joutui kehittelemään jotakin, joka pitäisi maailmankaikkeuden vakaana ja kehitti kosmologisen vakion. Myöhemmin Einstein sanoi tämän olleen hänen ”suurin munauksensa”. Kosmologinen vakio voi kuitenkin olla perusteltu hypoteesi. 1990-luvulla tehdyt havainnot supernova osoittavat, että maailmankaikkeus laajenee kiihtyvällä nopeudella. Tämä voidaan selittää kosmologisen vakion arvolla, joka on hieman nollasta poikkeava.

EPR-paradoksi


Einstein, kuten monet muutkin fyysikot, oli tyytymätön kvanttimekaniikka antamaan kuvaan fysikaalisesta todellisuudesta. Tämän pohjalta Einstein, Boris Podolsky ja Nathan Rosen loivat ajatuskokeen, joka horjutti kvanttimekaniikan tukijalkaa, Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta. Heisenbergin epätarkkuusteorian mukaan esimerkiksi nopeutta ja paikkaa ei voida mitata äärettömän tarkasti yhtä aikaa. EPR-ajatuskokeen mukaan tämä taas on mahdollista.
Kun kaksi hiukkasta lähetetään samasta pisteestä ja mitataan toisen hiukkasen nopeus ja toisen paikka, EPR-paradoksin mukaan voidaan tämän pohjalta päätellä toisen hiukkasen paikka ja toisen aika. Ajatuskoe tuotti runsaasti harmaita hiuksia Niels Bohrille, joka kuitenkin sai vielä samana vuonna vastauksen valmiiksi ja onnistui kumoamaan EPR-ajatuskokeen.

Kaiken teoria


Einstein yritti suhteellisuusteorioidensa jälkeen yhdistää kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian. Hän työskenteli kaiken teorian parissa lähes 30 vuotta onnistumatta, mutta loi pohjaa tulevalle. Einstein työsti kaiken teoriaa vielä kuolinvuoteellaan. Einstein saattoi tehdä virheen siinä, ettei yrittänyt luoda kaiken teoriaa kvanttimekaniikan päälle. Hänen suurimmaksi kompastuskivekseen osoittautui suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhdistäminen ja kenties halu poistaa fysiikasta käsitteen epävarmuus.
Toistaiseksi vahvin ehdokas kaiken teoriaksi on niin sanottu säieteoria.

Poliittiset näkemykset


Einsteinin poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset olivat sekavia ja epäjohdonmukaisia. Hänen sanotaan olleen pasifismi, ja nuorena hän olikin julkisesti muun muassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Hän kuitenkin osallistui sodan aikana tieteelliseen hankkeeseen, jossa kehitettiin Saksan armeijalle tehokkaampia kaasuaseita, ja hyötyi tästä työstä taloudellisesti. Einstein hylkäsi julkisen pasifismin Adolf Hitler päästyä valtaan Saksassa. Hän suositteli Yhdysvalloille Ydinase kehittämistä, jottei Hitler ehtisi ensin, ja jopa lähetti kollegojensa taivuttelemana presidentti Franklin D. Rooseveltille kirjeen, jossa suositteli ydinaseen kehittämiseen tähtäävän ohjelman aloittamista. Itse aseen kehittämiseen hän ei kuitenkaan osallistunut.
Atomiasetta käytettiin Saksan sijasta Japanin pakottamiseksi rauhaan, ja sodan jälkeen Albert Einstein alkoi kampanjoida ydinaseriisunnan puolesta. Tämä ei estänyt häntä ajamasta ankaraa rangaistuslinjaa Saksaa ja saksalaisia kohtaan. Albert Einstein oli sosialismi opiskeluvuosista lähtien ja kannatti demokratiaa ja valtiojohtoista taloutta kapitalismin sijalle. Einsteinin ehkä tunnetuin ei-luonnontieteellinen kirjoitus on Monthly Review -lehdessä 1949 julkaistu ”Why Socialism”. Hän oli mukana monien ihmisoikeusjärjestöjen toiminnassa, ja häntä pidetään usein humanismi. 1930-luvulla hän vastusti aluksi Stalinin vainoja ja teloituksia, mutta muutti myöhemmin mielensä ja antoi stalinismille julkisen tukensa.

Natsismivastaisuus


Adolf Hitler äänestettiin Saksan valtakunnankansleriksi vuoden 1933 tammikuussa. Ensimmäisinä tekoinaan hänen hallituksensa säädätti lain, ''”Gesetz zur Wiederherstellung des Berufsbeamtentums”'', joka esti juutalaisia ja muita ”epämääräisiä ryhmiä” työskentelemästä hallintotöissä, ja säädös koski myös yliopistojen professoreita. Poikkeuksena olivat henkilöt, jotka olivat osoittaneet poikkeuksellista lojaalisuutta Saksaa kohtaan ensimmäinen maailmansota aikana. Kuukautta ennen Hitlerin valintaa Einstein oli matkustanut Yhdysvaltoihin luennoimaan Abraham Flexnerin juuri perustamaan Institute for Advanced Study -nimiseen korkeakouluun. Einstein hylkäsi jälleen Saksan kansalaisuutensa ja päätti asettua pysyvästi Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa suhtauduttiin Einsteiniin varoen. FBI keräsi 1&nbsp;427-sivuisen kansion Einsteinin toiminnasta ja suositteli, ettei tälle myönnettäisi kansalaisuutta. Perusteena esitettiin Yhdysvaltojen lainsäädäntöä (''Alien Exclusion Act'') ja Einsteinin kytköksiä kommunismiin.

Sionismi


Einstein oli sionismi kulttuurisessa mielessä, mutta ilmaisi usein varauksensa sionismin nationalistisen soveltamisen suhteen. Hän esimerkiksi sanoi eräässä puheessa: ”Ymmärrykseni juutalaisuuden olennaisimmasta luonteesta vastustaa ajatusta juutalaisvaltioista rajoineen, armeijoineen ja aineellisen voiman määrää, olkoon se kuinka hillittyä tahansa.” Lisäksi hän allekirjoitti New York Timesissa julkaistun avoimen kirjeen, jossa hän tuomitsi Menachem Beginin ja tämän nationalistisen Herut – erityisesti tavan, jolla Herutin edeltäjä Irgun oli kohdellut alueen alkuperäisväestöä edustaneita arabeja. Einstein kieltäytyi Israelin presidentin virasta, jota hänelle tarjottiin vuonna 1952: ”Politiikka on vain tätä päivää, mutta yhtälöt ovat ikuisia.” Einstein kuitenkin vaikutti voimakkaasti esimerkiksi Jerusalemin heprealainen yliopisto toiminnan aloittamiseen.

Suhde uskontoon


Albert Einsteinin näkemys uskonnosta ja uskosta on jäänyt epäselväksi, samalla tavalla kuin hänen näkemyksensä politiikasta. Einstein piti elämänsä loppuvaiheissa henkiolentoihin uskomista lapsellisena eikä uskonut jumalaan, joka olisi antropomorfinen, itsenäinen persoonallisuus ja rankaisisi tai palkitsisi. Nuoremmalla iällä hän mainitsi, vuonna 1929, rabbi Herbert S. Goldstein uskovansa Spinozan jumalaan. Toisin sanoen jumalaan, joka on substanssi eli luonto. Einstein käytti paljon uskoon ja jumalaan perustuvia vertauksia, mutta ne eivät silti todista Einsteinin uskovan jumalaan. Kuuluisin tällainen ilmaisu lienee ”Jumala ei heitä noppaa”. Einstein merkitsi virallisiin dokumentteihin usein olevansa uskontokuntaan kuulumaton, mutta kirjoitti olevansa juutalainen, jos uskontokunta oli pakko valita.
Einstein kirjoitti tiedelehti Natureen vuonna 1940 artikkelin ''Science and Religion'', jossa pohti uskonnon ja tieteen välistä ristiriitaa. Artikkeli antaa kuvan, että Einstein piti tieteen ja uskon välisiä eroavaisuuksia väärinymmärryksinä. Vuonna 1954 hän taas kirjoitti erittäin uskontovastaisen kirjeen saksalaisfilosofi Eric Gutkindille. Kirjeessä hän kuvailee uskontoa lapselliseksi taikauskoksi ja haukkuu Raamatun kokoelmaksi alkukantaisia legendoja. Einstein myös kieltää juutalaisten aseman valittuna kansana. Hän kirjoittaa: ”Heillä juutalaisilla ei ole mitään erityisominaisuuksia muihin ihmisiin nähden. Minulle juutalainen uskonto on kuten kaikki muutkin: lapsellisten taikauskojen ruumiillistuma.” "Minulle sana "jumala" ei ole muuta kuin inhimillisen heikkouden ilmaisu ja tuote. Raamattu on kokoelma kunniallisia mutta alkukantaisia legendoja, jotka ovat melko lapsellisia. Edes hienostuneet tulkinnat eivät voi tätä asiaa muuttaa" Einstein toteaa kirjeessään.

Einsteinin vaikutus tekniikkaan


Arkipäivän tasolla Einsteinin vaikutus on ollut mullistava. Jo vuonna 1917 Einstein esitteli stimuloidun emission, jonka myöhemmin toteutettiin laserina. Valoherkkä kenno toiminta perustuu valosähköiseen ilmiöön, jonka Einstein selitti ja loi siten pohjan sen kehittämiselle aurinkokennojen ja ovisilmien kaltaisiin käytännön sovelluksiin. Lisäksi Einsteinin keskeinen oivallus oli se, että valo kvanttiutuu luonnostaan. Tämä loi pohjaa Kvanttimekaniikka, jota käytetään sellaisenaan esimerkiksi kemiassa proteiinien laskostumisen simulointiin lääkekehitystä varten sekä elektroniikkatutkimuksessa. Suhteellisuusteorian merkittävä käyttökohde on GPS. Suoranaista hyötyä tavoittelemattoman perustutkimuksen ulkopuolella Einstein myös paransi jääkaapin toimintaa kehittämällä tehokkaampia lämpöpumppuja.

Einstein kulttuurissa


Vaikutus moderniin taiteeseen


Einsteinilla oli ensisijainen vaikutus moderniin tieteeseen, mutta sen kautta hän vaikutti olennaisesti modernin taiteen muotoutumiseen. Einsteinin julkaisemat suhteellisuusteoriat osoittivat maailman olevan täysin erilainen kuin aiemmin oltiin ajateltu. Tämä yhdessä muiden tieteellisten ja filosofisten edistysten kanssa aiheuttivat 1900-luvun alussa maailmankuvan muuttumisen, jota taiteilijat hyödynsivät. Einsteinia on perinteisesti pidetty yhtenä merkittävämpänä tekijänä Pablo Picasson luomaan kubismi taiteeseen, jossa tietty kappale on samanaikaisesti kuvattu eri suunnista. Arthur I. Millerin esittää teoksessaan ''Einstein, Picasso: Space, Time and the Beauty That Causes Havoc'' (2001) kuitenkin, että ranskalainen matemaatikko Henri Poincaré on linkki suhteellisuuden ja kubismin välillä. Picasso ja Einstein tutkivat samanaikaisesti yhtäaikaisuuden parissa – Einstein ajallisen ja Picasso avaruudellisen samanaikaisuuden. Millerin mukaan molempien ajatuksiin vaikutti Poincarén ''La Science et l'hypothèse'' -teos.

72-vuotissyntymäpäiväkuva


Tiedosto:Albert Einstein näyttää kieltä.jpg
Kenties kuuluisin otos Albert Einsteinista on United Press International:n Arthur Sassen valokuva tiedemiehestä tämän 72-vuotissyntymäpäivänä. Valokuvasta on tullut yleinen aihe ympäri maailman niin t-paidoissa kuin mainosjulisteissa ja kahvikupeissakin.
Einstein oli ollut juuri lähdössä Princetonissa pidetyiltä syntymäpäiväjuhlilta. Einsteinin kävellessä tohtori Frank Aydelotten ja tämän vaimon kanssa autolle ulkona odottaneet toimittajat ja valokuvaajat ottivat valokuvia Einsteinista ja yrittivät saada häntä hymyilemään. Einstein oli tilaisuuden jälkeen siinä määrin kyllästynyt hymyilemiseen, ettei suostunut kuvaajien pyyntöihin. Vielä Einsteinin istuessa auton takapenkillä toimittajat yrittivät houkutella hymyä Einsteinilta, mutta hänen kerrotaan vain huutaneen sen riittävän. Huudot eivät kuitenkaan tehonneet, vaan toimittajat jatkoivat kuvien ottamista seurueesta. Toimittajan pyytäessä vielä kerran Einsteinia poseeraamaan syntymäpäiväkuvaa varten, fyysikkokuuluisuus päätti näyttää heille kieltä. Samalla hetkellä Arthur Sasse otti valokuvan seurueesta. Einstein piti kuvasta erittäin paljon sen nähtyään. Hän leikkasi kuvan siten, että vain hänen päänsä näkyi, rajaten näin Aydelottet pois. Einstein teetti kuvasta muutaman kopion ja kuvia kiitoskortteihin.

Populaarikulttuurissa


File:Einstein paper money.jpgn 5-setelin kuvassa]]
Einstein on innoittanut suuresti kirjallisuutta, elokuva- ja näyttämötaidetta. Vuonna 2005 ilmestynyt Jean-Claude Carrier'n romaani ''Einstein s'il vous plaît'' (. Nicolas Roeg on ohjannut elokuvan ''Yhtä tyhjän kanssa'', jossa näyttelijä Michael Emil esitti – tosin nimeämättä jätettyä mutta ilmiselvästi Einsteinia tarkoittavaa – fyysikkoa, ja Fred Schepisi elokuvan I.Q. Einstein oli myös aiheena Philip Glassin oopperassa ''Einstein on the Beach''.
Sanasta ''einstein'' on tullut nerouden ja neron synonyymi. Tässä mielessä on myös nimetty viihteellinen tiedeohjelma Nelonen. Sanan saattomielteenä saattavat tosin olla myös hajamielisyys ja kehnot sosiaaliset taidot.
Yhdistyneet kansakunnat julisti vuoden 2005 fysiikan vuodeksi, koska Albert Einsteinin suppea suhteellisuusteoria täytti sata vuotta. Juhlavuonna kunnioitettiin erityisesti Albert Einsteinia ja hänen saavutuksiaan.
Einsteinin hahmo esiintyy myös tietokonepeleissä. Muun muassa pelitalo Westwood Studiosin kehittämässä strategiapelissä ''Command & Conquer: Red Alert'', jonka alussa Einstein päättää estää toinen maailmansota käynnistymisen ja rakentaa aikamatkustus, jonka avulla hän matkustaa vuoteen 1924 tappamaan Hitlerin. Pelissä kuitenkin sota ei esty, vaan Neuvostoliitto ja Yhdysvallat alkavat taistella Euroopasta.

Nimeämisiä ja palkintoja


Valokemiassa käytetty yksikkö ''einstein'' on nimetty Albert Einsteinin mukaan. Yksi einstein vastaa yhden fotonin energiamäärää kerrottuna Avogadron luku
Alkuaine einsteinium on nimetty hänen mukaansa
Asteroidi 2001 Einstein on nimetty hänen mukaansa
Albert Einstein -palkinto
Albert Einstein -rauhanpalkinto
HEAO-2 nimettiin Einstein-observatorioksi

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Elämäkerrat ja yleistä
}}
}}
}}
}}
Tiede
}}
Politiikka ja uskonto
}}
}}
}}
}}
}}

Aiheesta muualla


http://alberteinstein.info/ Albert Einstein Archives
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=&a=1246 YLE Elävä arkisto – Albert Einstein
http://www.alberteinstein.info/ Kuvia Albert Einsteinin teoksista
http://www.gutenberg.org/browse/authors/e#a1630 Albert Einstein Gutenberg.org:ssa
http://www.quotes-famous.com/person/Albert-Einstein-quotes.html Albert Einsteinin lausumia
http://www.aip.org/history/einstein/index.html American Institute of Physicsin ylläpitämä sivu Einsteinista ja kuvia
http://nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureates/1921/einstein-bio.html Albert Einstein Nobelprize.org:ssa
FBI keräämä 1&nbsp;427 sivuinen http://foia.fbi.gov/foiaindex/einstein.htm dokumentti Einsteinista
<br>
Luokka:Agnostistiset ajattelijat
Luokka:Einsteinit
Luokka:Kosmologit
Luokka:Max Planck -mitalin saajat
Luokka:Nobelin fysiikanpalkinnon saajat
Luokka:Pasifistit
Luokka:Saksalaiset fyysikot
Luokka:Sveitsiläiset fyysikot
Luokka:Yhdysvaltalaiset fyysikot
Luokka:Vuonna 1879 syntyneet
Luokka:Vuonna 1955 kuolleet
af:Albert Einstein
als:Albert Einstein
am:አልበርት አይንስታይን
ang:Albert Einstein
ar:ألبرت أينشتاين
an:Albert Einstein
as:এলবাৰ্ট আইনষ্টাইন
ast:Albert Einstein
ay:Albert Einstein
az:Albert Eynşteyn
id:Albert Einstein
ms:Albert Einstein
bm:Albert Einstein
bn:আলবার্ট আইনস্টাইন
zh-min-nan:Albert Einstein
map-bms:Albert Einstein
jv:Albert Einstein
su:Albert Einstein
be:Альберт Эйнштэйн
be-x-old:Альбэрт Айнштайн
bcl:Albert Einstein
bs:Albert Einstein
br:Albert Einstein
bg:Алберт Айнщайн
ca:Albert Einstein
cv:Эйнштейн Альберт
cs:Albert Einstein
cbk-zam:Albert Einstein
co:Albert Einstein
cy:Albert Einstein
da:Albert Einstein
de:Albert Einstein
nv:Hastiin Albert Einstein
et:Albert Einstein
el:Άλμπερτ Αϊνστάιν
en:Albert Einstein
es:Albert Einstein
eo:Albert Einstein
ext:Albert Einstein
eu:Albert Einstein
fa:آلبرت اینشتین
hif:Albert Einstein
fr:Albert Einstein
fy:Albert Einstein
ga:Albert Einstein
gv:Albert Einstein
gd:Albert Einstein
gl:Albert Einstein
gan:愛因斯坦
gu:આલ્બર્ટ આઇન્સ્ટાઇન
ko:알베르트 아인슈타인
haw:Albert Einstein
hy:Ալբերտ Այնշտայն
hi:ऐल्बर्ट आइनस्टाइन
hr:Albert Einstein
io:Albert Einstein
ig:Albert Einstein
ilo:Albert Einstein
bpy:আলবার্ট আইনস্টাইন
ia:Albert Einstein
os:Эйнштейн, Альберт
is:Albert Einstein
it:Albert Einstein
he:אלברט איינשטיין
kn:ಅಲ್ಬರ್ಟ್ ಐನ್‍ಸ್ಟೈನ್
pam:Albert Einstein
ka:ალბერტ აინშტაინი
kk:Альберт Эйнштейн
ky:Эйнштейн, Алберт
sw:Albert Einstein
ht:Albert Einstein
ku:Albert Einstein
lad:Albert Einstein
lez:Альберт Эйнштейн
la:Albertus Einstein
lv:Alberts Einšteins
lb:Albert Einstein
lt:Albert Einstein
lij:Albert Einstein
jbo:albert. ainctain
lmo:Albert Einstein
hu:Albert Einstein
mk:Алберт Ајнштајн
mg:Albert Einstein
ml:ആൽബർട്ട് ഐൻസ്റ്റൈൻ
mr:अल्बर्ट आइनस्टाइन
xmf:ალბერტ აინშტაინი
arz:البرت اينشتاين
mzn:آلبرت اینشتین
mwl:Albert Einstein
mn:Альберт Эйнштейн
my:အဲလ်ဘတ် အိုင်းစတိုင်း
nah:Albert Einstein
nl:Albert Einstein
nds-nl:Albert Einstein
ne:अल्बर्ट आइन्स्टाइन
ja:アルベルト・アインシュタイン
no:Albert Einstein
nn:Albert Einstein
nov:Albert Einstein
oc:Albert Einstein
or:ଆଲବର୍ଟ ଆଇନଷ୍ଟାଇନ
uz:Albert Einstein
pa:ਐਲਬਰਟ ਆਈਨਸਟਾਈਨ
pag:Albert Einstein
pnb:ایلبرٹ آئینسٹائن
ps:آلبرټ آينشټاين
km:អាល់បឺត អែងស្តែង
pcd:Albert Einstein
pms:Albert Einstein
nds:Albert Einstein
pl:Albert Einstein
pt:Albert Einstein
kaa:Albert Einstein
ksh:Albert Einstein
ro:Albert Einstein
qu:Albert Einstein
ru:Эйнштейн, Альберт
rue:Алберт Айнштайн
sah:Альберт Эйнштейн
se:Albert Einstein
sc:Albert Einstein
sco:Albert Einstein
sq:Albert Einstein
scn:Albert Einstein
si:ඇල්බට්‍ අයින්ස්ටයින්
simple:Albert Einstein
sk:Albert Einstein
sl:Albert Einstein
szl:Albert Einstein
so:Albert Einstein
ckb:ئاڵبێرت ئاینیشتاین
sr:Алберт Ајнштајн
sh:Albert Einstein
sv:Albert Einstein
tl:Albert Einstein
ta:ஆல்பர்ட் ஐன்ஸ்டைன்
kab:Albert Einstein
tt:Albert Eynştein
te:ఆల్బర్ట్ ఐన్‌స్టీన్
th:อัลเบิร์ต ไอน์สไตน์
vi:Albert Einstein
tpi:Albert Einstein
tr:Albert Einstein
uk:Альберт Ейнштейн
ur:البرٹ آئنسٹائن
ug:ئالبېرىت ئېينىشتېين
za:Albert Einstein
vec:Albert Einstein
vep:Einštein Al'bert
vo:Albert Einstein
fiu-vro:Einsteini Albert
wa:Albert Einstein
war:Albert Einstein
wo:Albert Einstein
yi:אלבערט איינשטיין
yo:Albert Einstein
zh-yue:愛因斯坦
diq:Albert Einstein
bat-smg:Alberts Einšteins
zh:阿尔伯特·爱因斯坦

Akatemia

Akatemia on korkeasti oppineiden yhteisö, kuvaannollisesti sekä myös kirjaimellisesti, kun puhutaan akateemikkojen ryhmistä.
''Akatemia'' voi olla
Platonin Akatemia, Platonin noin vuonna 385 eaa. perustama koulu, jonka keisari Justinianus I lakkautti 529, yleisemmin Platonin koulukunta
tiede- taide- tai kirjallinen seura, joka pyrkii edistämään alansa tutkimusta ja opetusta, esimerkiksi Suomen Akatemia
korkeakoulu, alan ylin oppilaitos, esimerkiksi Sibelius-Akatemia
tieteellisen tutkimuksen rahoitus- ja suunnittelujärjestö
''Akateeminen'' voi tarkoittaa
yliopistollista, korkeakouluun liittyvää tai sille ominaista, tai jotakin teoreettista
käsitteellistä, muodollista, käytännölle vierasta
kielteisessä sävyssä jotain vanhoillista, paikalleen jähmettynyttä, sovinnaista tai kaavamaista
yliopistotutkinnon suorittanutta henkilöä (esim. järjestöjen nimissä, ”tekniikan akateemiset”)
''Akateemikko'' voi olla
akateemikko, akatemian jäsen

Platonin Akatemia


Alkuperäinen ''Akademeia'' (aikaisemmin ''Hekademeia'') oli puistomainen urheilupaikka, joka oli saanut nimensä Hekademos-nimisen antiikin Kreikka sankarin mukaan. Se sijaitsi hivenen Ateenan ulkopuolella. Myöhemmin sinne perustettiin opiskelun pyhättö. Platon, jolla itsellään oli maita lähistöllä, valitsi sen opetuspaikakseen. Niin tekivät sitten myös hänen seuraajansa, joita alettiin kutsua nimellä ''akademiki'', "akatemialaiset". Akatemiassa opetettiin ideaoppia ja muita platonismi ajatuksia.

Myöhemmät akatemiat


Klassillisten opintojen viritessä uudelleen 1400-luku Italiassa alettiin oppineiden yhdistyksiä yleensä kutsua akatemioiksi. Antiikin Kreikan mallin mukaan Cosimo de' Medici perusti epämuodollisen, taiteilijoiden ja ajattelijoiden piirin, Firenzen Akatemian. Ensimmäisenä virallisena taideakatemiana pidetään kuitenkin Giorgio Vasarin vuonna 1561 Firenzeen perustamaa ''Accademia di belle arti di Firenze''. Akatemioiden rooli voimistui ja niistä tuli kunkin maan taide-elämän keskuksia Euroopassa, ja ne myös kouluttivat kuvataiteilijoita, kuten taidemaalareita ja kuvanveistäjiä. Ne sanelivat huolellisesti laadittuja ohjeita ja kauneudellisia oppeja, joten sana ''akateeminen'' alkoi ennen pitkää tarkoittaa enemmänkin näitä oppeja soveltavaa kuin jotain luovaa.
Koska sanaan "akatemia" liittyi ja liittyy yhä paljon myönteisiä mielleyhtymiä älyllisestä loistosta, monet laitokset ja koulut ovat valinneet sen osaksi nimeään. Nykyään akatemioiksi kutsutaan korkeakouluja, yliopistoja, tiede-, taide- tai kirjallisuusseuroja, ja ''akateemisella'' ajatellaan tarkoitettavan mitä tahansa nimenomaan korkeakouluihin ja yliopistoihin sekä korkeaan tieteelliseen tutkimukseen liittyvää.
Kirjallisista akatemioista kuuluisin on Ranskan akatemia (''L'Académie française'', perustettu 1635), Pohjoismaissa huomattavin on Ruotsin akatemia (1786) Ruotsissa. Tieteellisistä akatemioista mainittakoon Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia (1739), Det Kongelige Danske Videnskabernes Selskab (1742) Tanskassa, Videnskabs-selskabet (1857) Norjassa, Royal Society (1662) Englanti ja Akademie der Wissenschaften (1700) Saksassa.
Suomessa tieteellisiä akatemioita vastaavat lähinnä Suomen Akatemia (1947/1970), Suomen Tiedeseura (Finska Vetenskaps-Societeten, 1838) ja Suomalainen Tiedeakatemia (1908), kirjallista akatemiaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (1831). Tekniikan alalla toimivat Teknillisten Tieteiden Akatemia ja Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland.

Akatemioita


Academici dei Lincei
Akademie der Wissenschaften
Ciceron Akatemia
Firenzen Akatemia
Kuvataideakatemia
Platonin Akatemia
Ranskan akatemia
Royal Society
Ruotsin akatemia
Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia
Sibelius-Akatemia
Suomalainen Tiedeakatemia
Suomen Akatemia
Teknillisten Tieteiden Akatemia
Turun akatemia
Åbo Akademi

Lähteet


Luokka:Koulutus
ar:أكاديمية
az:Akademiya
id:Akademi
ms:Akademi
jv:Akadhemi
br:Akademiezh (Platon)
bg:Академия
ca:Acadèmia
da:Akademi
de:Akademie
et:Akadeemia
en:Academy
es:Academia
eo:Akademio
eu:Akademia
fa:فرهنگستان
fr:Académie
gl:Academia (institución)
hi:अकादमी
hr:Akademik
io:Akademio
ia:Academia
it:Accademia
he:אקדמיה
ka:აკადემია
ky:Академия
lad:Akademia
la:Academia
lv:Akadēmija
lt:Akademija
ml:അക്കാദമി
nl:Academie
ne:अकादमी
ja:アカデミー
no:Akademi
pl:Akademia (uczelnia)
pt:Academia
ro:Academie
ru:Академия
sq:Akademia
simple:Academy
sr:Академија
sv:Akademi
tr:Akademi
uk:Академія
ur:اکیڈیمی
war:Academya
yi:אקאדעמיע
yo:Akádẹ́mì
zh:学园

Aldous Huxley

Tiedosto:Aldous Huxley.JPG
Aldous Leonard Huxley (26. heinäkuuta 1894 – 22. marraskuuta 1963) oli englantilainen kirjailija. Hän aloitti uransa kirjoittamalla runoja ja novelli. Esikoisromaaninsa ''Crome Yellown'' (1921) julkaisun jälkeen Huxleysta tuli tunnettu kirjailija. Hänen laaja tuotantonsa käsittää myös essee ja matkakertomuksia.
Huxleyn kuuluisin teos on dystopiaa kuvaava tieteiskirjallisuus ''Uljas uusi maailma'' (, 1932). Hän tuli tunnetuksi myös aistiharhoja aiheuttavien Päihde käyttökokemuksistaan kirjassa ''The Doors of Perception'' (1954), josta The Doors -yhtyeen sanotaan ottaneen nimensä (kirjan nimi on puolestaan peräisin William Blaken runosta). ''Sääli uutta sukupolvea'' (1958) sisältää esseitä ''Uljaan uuden maailman'' aihepiiristä. Huxleyn viimeinen teos ''Island'' (1962) on utopiakuvaus yhteiskunnasta, jossa huumeet ovat henkisen kasvun ja valaistuminen mahdollistava väline.Tiedosto:Huxley-Arnold family tree.svg
Huxleyn teokset ovat olleet sensuurin kourissa muun muassa Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Irlanti. Suomi sensuuria on ilmennyt teosten tietoisen kääntämättä jättämisen muodossa.<REF name="AutoO4-1"/>
Huxleyn isoisä Thomas Henry Huxley ja veli Julian Huxley olivat kuuluisia biologi. Nobel-palkittu fysiologi ja biofyysikko Andrew Huxley oli hänen velipuolensa.

Suomennetut teokset


''Uljas uusi maailma'' (1944, suom. I. H. Orras) (Brave New World, 1932)

Lähteet

Aiheesta muualla


http://en.wikiquote.org/wiki/Aldous_Huxley Aldous Huxley Wikisitaateissa
http://www.gutenberg.org/browse/authors/h#a780 Aldous Huxleyn teoksia Gutenberg-projektissa
http://www.litweb.net/biography/266/Aldous_Huxley.html Aldous Huxleyn elämäkerta
http://somaweb.org/ somaweb.org: Aldous Huxley
Luokka:Englantilaiset kirjailijat
Luokka:Englantilaiset tieteiskirjailijat
Luokka:Vuonna 1894 syntyneet
Luokka:Vuonna 1963 kuolleet
ar:ألدوس هكسلي
an:Aldous Huxley
az:Oldos Haksli
zh-min-nan:Aldous Huxley
be-x-old:Олдас Гаксьлі
bs:Aldous Huxley
bg:Олдъс Хъксли
ca:Aldous Huxley
cs:Aldous Huxley
cy:Aldous Huxley
da:Aldous Huxley
de:Aldous Huxley
el:Άλντους Χάξλεϋ
en:Aldous Huxley
es:Aldous Huxley
eo:Aldous Huxley
et:Aldous Huxley
eu:Aldous Huxley
fa:آلدوس هاکسلی
fr:Aldous Huxley
fy:Aldous Huxley
ga:Aldous Huxley
gl:Aldous Huxley
ko:올더스 헉슬리
hy:Օլդոս Հաքսլի
hi:ऐल्डस हक्स्ले
hr:Aldous Huxley
io:Aldous Huxley
is:Aldous Huxley
it:Aldous Huxley
he:אלדוס האקסלי
ka:ოლდოს ჰაქსლი
la:Aldous Huxley
lv:Oldess Hakslijs
lb:Aldous Huxley
lt:Aldous Huxley
hu:Aldous Huxley
mk:Олдос Хаксли
ml:ആൽഡസ് ഹക്സിലി
nl:Aldous Huxley
ja:オルダス・ハクスリー
no:Aldous Huxley
nn:Aldous Huxley
oc:Aldous Huxley
pl:Aldous Huxley
pt:Aldous Huxley
ro:Aldous Huxley
ru:Хаксли, Олдос
simple:Aldous Huxley
sk:Aldous Huxley
sl:Aldous Huxley
sr:Олдус Хаксли
sh:Aldous Huxley
sv:Aldous Huxley
th:อัลดัส ฮักซลีย์
vi:Aldous Huxley
tg:Олдос Ҳакслӣ
tr:Aldous Huxley
uk:Олдос Хакслі
zh:奥尔德斯·赫胥黎

Alabama


Alabama on Yhdysvallat osavaltio, joka kuuluu kulttuurisesti ''Etelävaltiot''. Sen pääkaupunki on Montgomery (Alabama). Osavaltion asukasluku oli 4&nbsp;779&nbsp;736 vuonna 2010.
Alabama on saanut nimensä Alabamajoen mukaan, jonka puolestaan nimesivät varhaiset eurooppalaiset tutkimusmatkailijat intiaaniheimon mukaan.

Maantiede


Alabama rajoittuu idässä Georgia (osavaltio)n osavaltioon, pohjoisessa Tennesseehen, lännessä Mississippiin ja etelässä Floridaan. Eteläosastaan Alabamalla on myös merenrantaa Meksikonlahti ''Alabamajoen'' ja ''Tembigbeejoen'' suistoalueella Mobile (Alabama)n kaupungin kohdalla.
Alabaman maasto muodostuu Meksikonlahden laakeista rannikkotasangoista ja niiden pohjoispuolelle levittäytyvistä kukkuloista. Osavaltion korkein kohta on Cheha-vuori, 734 metriä.

Historia


Alueen ensimmäisiä asukkaita olivat intiaanit kuten alabamat, cherokeet ja creekit. 1000-1600 jaa. alue oli osa Mississipin kulttuuria. Ensimmäiset eurooppalaiset alueella olivat ranskalaiset jotka perustivat Mobilen siirtokunnan vuonna 1702. Aluetta hallitsivat vuorotellen Ranska, Espanja ja Englanti kunnes se liitettiin Yhdysvaltoihin 1783. Alabamasta tuli Yhdysvaltojen 22 osavaltio 1819.
Alabamassa kasvatettiin puuvillaa lukuisilla plantaaseilla, kunnes puuvillakärsäkäs esti sen viljelyn vuonna 1915.
Yhdysvaltain sisällissota lähestyessä liittovaltiosta erkanenmaan pyrkivät 11 Etelävaltiot perustivat Konfederaation eli Amerikan valtioliiton (engl. Confederate States of America) Alabaman Montgomeryssä.

Talous


Pääelinkeino on maatalous, lähinnä siipikarjan ja muna tuotanto. Merestä kalastetaan katkarapuja, taskurapuja ja ostereita. Kalanviljelmillä kasvatetaan monneja. Pohjoisen kukkuloilla on hiilikaivoksia, ja osavaltion lounaisosassa makaasu- ja öljylähteitä. Birminghamin lähistöltä louhitaan kalkkikiveä. Osavaltiossa on myös paperi- ja puutavarateollisuutta sekä kumi- ja muoviteollisuutta.

Väestö


Vuonna 2010 Alabamassa asui 4&nbsp;779&nbsp;736 asukasta. Osavaltiossa asuu 108 000 maahanmuuttajaa joista arviolta 22% on maassa laittomasti. Suurin etninen ryhmä on valkoiset, joita on 68,5% väestöstä. Sukujuuriltaan suurin ryhmä osavaltiossa on afrikkalaiset, joita on 26% asukkaista, amerikkalaisia oli 17% (heistä suurin osa on taustaltaan englantilaisia, mutta identifioivat itsensä amerikkalaisiksi johtuen sukupuittensa pitkästä amerikkalaisesta perinteestä), englantilaisia 7,8%, irlantilaisia 7,7%, saksalaisia 5,7% sekä ulsterin skotteja 2%. Arviolta 23% Alabaman väestöstä on pääosiltaan englantilaista. Myös taustaltaan uslterin skotteja on todellisuudessa enemmän kuin 2%. Alabama kuuluu niin sanottuun Raamattuvyöhyke. Mobilessa asuu suuri määrä katolilaisia johtuen alueen ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuuriperinnöstä.

Kuuluisia alabamalaisia


baseball-pelaaja Hank Aaron
näyttelijä Tallulah Bankhead
kuvernööri George Wallace
muusikko Nat King Cole
raskaansarjan nyrkkeilijä Evander Holyfield
pikajuoksija ja pituushyppääjä Carl Lewis
rap-artisti Gucci Mane
pikajuoksija Jesse Owens
elokuvahahmo Forrest Gump (kuvitteellinen henkilö)
Kuva:Map_of_Alabama_terrain_NA.jpg <br clear=left />

Suurimmat kaupungit kokojärjestyksessä vuonna 2000


#Birmingham (Alabama), 242&nbsp;820 asukasta, esikaupunkeineen noin 1,05 miljoonaa
#Mobile (Alabama), 198&nbsp;915 asukasta, esikaupunkeineen 551&nbsp;178
#Montgomery (Alabama), 201&nbsp;568 asukasta
#Huntsville (Alabama), 164&nbsp;570 asukasta, esikaupunkeineen 510&nbsp;088
#Tuscaloosa, 79&nbsp;294 asukasta
<br clear=all />

Kulttuuri


Alabama on kulttuurisesti ''Syvää Etelää'' (). Alabamaa ovat tehneet tunnetuksi esimerkiksi rockyhtye Lynyrd Skynyrd kappaleellaan Sweet Home Alabama sekä Reese Witherspoonin tähdittämä Sweet Home Alabama (elokuva).

Urheilu


Alabamassa ei ole yhtään joukkuetta ammattilaisurheilun korkeimmalla sarjatasolla. Muutamia ammattilaisjoukkueita osavaltiosta kuitenkin löytyy:

Lähteet


Luokka:Alabama
af:Alabama
ang:Alabama
ar:ألاباما
an:Alabama
arc:ܐܠܒܐܡܐ
roa-rup:Alabama
frp:Alabama
ast:Alabama
az:Alabama
id:Alabama
ms:Alabama
bn:আলাবামা
zh-min-nan:Alabama
jv:Alabama
be:Штат Алабама
be-x-old:Алабама
bh:एलबामा
bcl:Alabama
bi:Alabama
bar:Alabama
bo:ཨ་ལ་པ་མ།
bs:Alabama
br:Alabama (stad)
bg:Алабама
ca:Alabama
cv:Алабама (штат)
cs:Alabama
co:Alabama
cy:Alabama
da:Alabama
de:Alabama
nv:Élábéemah Hahoodzo
et:Alabama
el:Αλαμπάμα
en:Alabama
es:Alabama
eo:Alabamo
eu:Alabama
fa:آلاباما
hif:Alabama
fo:Alabama
fr:Alabama
fy:Alabama
ga:Alabama
gv:Alabama
gag:Alabama
gd:Alabama
gl:Alabama
gn:Alavama
gu:અલાબામા
hak:Â-lâ-pâ-mâ
ko:앨라배마 주
haw:‘Alapama
hy:Ալաբամա (նահանգ)
hi:अलाबामा
hr:Alabama
io:Alabama
ig:Alabama
ilo:Alabama
bpy:আলাবামা
ia:Alabama
ie:Alabama
iu:ᐋᓛᐹᒫ
ik:Alabama
os:Алабамæ (штат)
is:Alabama
it:Alabama
he:אלבמה
kn:ಅಲಬಾಮ
pam:Alabama
ka:ალაბამა
kw:Alabama
mrj:Алабама (штат)
sw:Alabama
ht:Alabama
ku:Alabama
lad:Alabama
lez:Алабама
la:Alabama
lv:Alabama
lb:Alabama (Bundesstaat)
lt:Alabama
lij:Alabama
li:Alabama
jbo:alybamas
lmo:Alabama
hu:Alabama
mk:Алабама
mg:Alabama
ml:അലബാമ
mi:Alabama
mr:अलाबामा
arz:الاباما
mwl:Alabama
mn:Алабама
my:အလာဘားမားပြည်နယ်
nah:Alabama
nl:Alabama
nds-nl:Alabama (stoat)
ne:अलाबामा
ja:アラバマ州
nap:Alabama
frr:Alabama
no:Alabama
nn:Alabama
oc:Alabama
uz:Alabama
pnb:الاباما
pap:Alabama
pms:Alabama
nds:Alabama
pl:Alabama
pt:Alabama
ro:Alabama
rm:Alabama
qu:Alabama suyu
ru:Алабама
sah:Алабама
se:Alabama
sa:अलाबामा
sq:Alabama
scn:Alabama
simple:Alabama
sk:Alabama
sl:Alabama
szl:Alabama
so:Alabama
ckb:ئەلاباما
sr:Алабама
sh:Alabama
sv:Alabama
tl:Alabama
ta:அலபாமா
tt:Алабама
te:అలబామా
th:รัฐแอละแบมา
vi:Alabama
tr:Alabama
uk:Алабама
ur:الاباما
ug:Alabama Shitati
vo:Alabama
war:Alabama
yi:אלאבאמא
yo:Ìpínlẹ̀ Alabama
diq:Alabama
bat-smg:Alabama
zh:亚拉巴马州

Aikakone

#OHJAUS Aikakone (täsmennyssivu)

Abba


ABBA on ruotsi pop-yhtye. Se tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen suosituimmista ja tunnetuimmista yhtyeistä. Abba nousi kansainväliseen suosioon vuonna 1974 voitettuaan Eurovision laulukilpailu 1974 kappaleellaan "Waterloo (kappale)". Tuon jälkeen yhtye sai suurta menestystä levylistoilla ympäri maailmaa ja se on säilyttänyt suosionsa myös vuonna 1982 tapahtuneen hajoamisensa jälkeen. Abban levyjä on myyty yhteensä yli 370 miljoonaa kappaletta.
Yhtyeen jäsenet, Agnetha Fältskog, Benny Andersson, Anni-Frid Lyngstad ja Björn Ulvaeus, esiintyivät yhdessä jo vuonna 1970, mutta yhtyeellä ei ollut tuolloin vielä nimeä. Vuonna 1973 yhtyeen nimi muokattiin manageri Stig Anderson ideoimana jäsenten etunimien etukirjaimista.
Abban musiikkiin perustuvan ''Mamma Mia!'' -musikaalin on nähnyt yli 30 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä yhden maailman menestyneimmistä musikaaleista. Musikaalin elokuvaversio on osoittautunut suurmenestykseksi.
Yhtye otettiin Rock and Roll Hall of Fameen maaliskuussa 2010. Ruotsalaisen musiikin Hall of Fameen on tarkoitus avata vuonna 2013 pysyvä Abba-näyttely.

Historiaa


Alku


Kesällä 1966 Björn ja Benny tapasivat ensimmäisen kerran Ruotsin suositulla ''Folkpark'' -ulkoilmakiertueella. Björn soitti tuolloin yhtyeessä nimeltä Hootenanny Singers, joka soitti folkmusiikkia, ja Benny yhtyeessä nimeltä Hep Stars, joka oli silloinen Ruotsin ykkönen. Suurena vaikuttajana oli muun muassa The Beach Boys ja The Beatles. Björnin yhtye järjesti juhlat eräänä yönä ja kutsui Hep Starsit mukaan. Kun miehet kohtasivat eräässä toisessa tapahtumassa samana kesänä, he päättivät kokeilla musiikin tekemistä yhdessä.
Vaikka kummankin yhtyeen suosio oli alkanut vaimeta vuoteen 1969 mennessä, miehet jatkoivat laulujen kirjoittamista ja äänittämistä. Stig Andersonilla oli luja usko Björnin ja Bennyn kykyihin. Myöhemmin hänestä tuli yhtyeen manageri.
Toinen Björn & Benny -single oli laulu nimeltä ''Hej, gamle man''. Levyllä lauloivat myös Björnin morsian Agnetha ja Bennyn morsian Anni-Frid. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kaikki neljä tulevan Abban jäsentä lauloivat samalla äänilevyllä. Vuonna 1970 tulevan Abban jäsenet esiintyivät ravintoloissa ja he tekivät myös pienimuotoisen kansanpuistokiertueen.
Ensimmäisenä todellisena Abba-singlenä pidetään kappaletta "People Need Love", jota myytiin kuusi miljoonaa kappaletta.

Euroviisut


Vuonna 1973 Abba päätti kokeilla onneaan ruotsin Eurovision laulukilpailu kappaleella Ring Ring. Näihin aikoihin Agnetha oli viimeisillään raskaana ja hänen lääkärinsä oli sanonut että vauva syntyisi todella lähellä karsintapäivää, joten Anni-Frid opetteli koko kappaleen ulkoa voidakseen esittää sen yksin. Agnetha pääsi kuitenkin laulamaan, ja vauva syntyi vasta myöhemmin. Abba sai katsojilta hurjan vastaanoton, mutta voittajaa ei valittu kansan reaktion perusteella, vaan karsinnan tuomaristo sijoitti Abban vasta kolmanneksi. Myöhemmin eräs ruotsalainen sanomalehti teetti puhelinkyselyn, jonka mukaan Euroviisuihin valittiin väärä kappale, kun Abban kappaleen olisi pitänyt lähteä sen sijaan.
Seuraavana vuonna Abba yritti uudestaan "Waterloo (kappale)"-sävelmällä, jolla se voitti ylivoimaisesti sekä Ruotsin karsinnat että koko huhtikuun kilpailut Brightonissa. Kappaleesta käynnistyi yhtyeen kansainvälinen menestys.

Kultakausi


Vuosina 1974–1980 yhtye sävelsi lukuisia kansainvälisiä hittejä ja popmusiikin klassikoita sekä tunnettuja albumeita, kuten Arrival (ABBA:n albumi), Voulez-Vous ja Super Trouper. Tunnetuiksi Abban sävelmiksi nousivat esimerkiksi "Mamma Mia", "Dancing Queen", "Gimme Gimme Gimme (A Man After Midnight)", "Take a Chance on Me", "The Winner Takes It All" ja "Fernando".
Yhtyeestä valmistettiin vuonna 1977 Australian kiertueen ympärille rakennettu elokuva, joka sisälsi aitoja lavaesiintymisiä kiertueen varrelta. Alkujaan elokuvasta oli tarkoitus tulla pelkkä kiertueen seurantadokumentti, mutta suunnitelmat lopulta paisuivat puolidokumentaariseksi kokoillan elokuvaksi. Elokuvassa on dramatisoitu sivujuoni, jossa radioaseman musiikkitoimittaja yrittää saada haastattelua yhtyeen jäseniltä.
Abban viimeiseksi albumiksi jäi vuoden 1981 The Visitors, jonka jälkeen ilmestyi vielä useampi single, joista "The Day Before You Came" on myöhemmin luettu Abban parhaiden sävellysten joukkoon.

Tauolle vetäytyminen


Abba ilmoitti menevänsä tauolle loppuvuodesta 1982 mutta ei ole palannut tältä tauolta. Bändin naisjäsenet lähtivät soolourille ja miesjäsenet ryhtyivät kirjoittamaan musikaali (''Chess'', ''Kristina från Duvemåla''). Viimeisen kerran Abba levytti touko-elokuussa 1982. Osa levytyksistä julkaistiin singleinä jotka päätyivät myös yhtyeen marraskuussa 1982 ilmestyneelle kokoelmalle The Singles: The First Ten Years. Loput julkaistiin 11 vuotta myöhemmin. Vuonna 1986 yhtye teki lyhyen paluun esittämällä ruotsalaisessa tv-ohjelmassa kappaleen nimeltä Tivedshambo. Sen jälkeen yhtye ei ole esiintynyt julkisesti.
Abban suosion toinen aalto alkoi vuonna 1992, kun kokoelma Abba-Gold julkaistiin. Musikaali ''Mamma Mia!'' sai ensi-iltansa Lontoossa vuonna 1999 ja siitä tuli menestys. Uusi Abba-video ''Our Last Video Ever'' nähtiin Istanbulin Eurovision laulukilpailu 2004 2004.
Vuonna 2008 ruotsalainen yhtye The Airwaves levytti kappaleen "Hey You, Ring Me Tonight" joka on kunnianosoitus Abba-yhtyeelle. Laulun on kirjoittanut englantilaisen Black Widow-yhtyeen jäsen Clive Jones.

Esiintymiset Suomessa


Abba on esiintynyt Suomessa kerran, 20. tammikuuta 1975, Finlandia-talossa Helsingissä. Varsinaisen konsertin jälkeen he astuivat lavalle myös Hesperian yökerhossa. Abban hajottua on yksittäisistä jäsenistä Frida Lyngstad esiintynyt Suomessa kahdesti:
Helsingissä vuosina 1984 ja 1996. Ensimmäinen esiintyminen oli osa Shine-albumin promootiokiertuetta, jälkimmäinen puolestaan Svenska Teaternin järjestämässä hyväntekeväisyysiltamassa.

Comeback-huhut


Tiedosto:ABBA 2008 Av Daniel Åhs.jpg
Keväällä 2004 Istanbulin Euroviisujen semifinaalissa nähtiin Abban uusi video ''Our Last Video Ever''. Uutuusvideon vuoksi media ryhtyi huhuamaan Abban comebackista. Huhuista huolimatta yhtye ei tehnyt comebackia, vaikka heille on tiettävästi vuonna 1999 tarjottu comeback-kiertueesta miljardi dollaria. Björn Ulvaeus on toistuvasti sanonut, että Abban paluu olisi ennen kaikkea pettymys faneille, koska lavalla olisi neljä yli 60-vuotiasta laulajaa. Björn haluaa fanien muistavan Abban sellaisena kuin se oli 1970-luvulla.
''Mamma Mia'' -musikaali sai Ruotsin-ensi-iltansa helmikuussa 2005 Tukholman Circus-teatterissa. Kaikki Abban neljä jäsentä saapuivat esitykseen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Abban jäsenet ilmestyivät samaan tilaisuuteen julkisesti sitten vuoden 1986. He toki eivät nousseet lavalle yhdessä, mutta huhujen mukaan kyllä tapasivat toisensa esityksen jälkeen. Abba lauloi yhdessä vuonna 1999 entisen yhteistyökumppaninsa 50-vuotispäivillä Tukholman Skeppsholmenilla, mutta tapahtuma ei ollut julkinen. Abba esitti tuolloin vain yhden kappaleen, ruotsalaisen onnittelulaulun ''Med en enkel tulip''.
Benny Andersson on vihjaissut keväällä 2010 The Times -lehdelle, että paluu olisi mahdollinen. Joulukuussa 2010 myös Agnetha Fältskog sanoi M-magasinille antamassaan haastattelussa, että Abba voisi vielä esiintyä yhdessä kerran: "Yksittäinen tilaisuus, ehkä jonkin aatteellisen asian yhteydessä." Lausuma herätti Ruotsissa runsaasti huomiota, ja iltapäivälehdissä sitä siteerattiin jo ennen kuin lehti oli ehtinyt ilmestyä.

Yksityiselämä


Agnetha ja Björn avioituivat vuonna 1971 ja saivat vuonna 1973 ensimmäisen lapsensa Lindan. Vuonna 1977 Agnetha synnytti heille pojan, Peter Christianin. Frida ja Benny asuivat samassa asunnossa vuodesta 1969 ja menivät naimisiin vuonna 1978. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia.
Agnetha ja Björn erosivat vuoden 1978 lopussa, melko pian yhtyeen Australian kiertueen jälkeen. Eroamisen syyksi epäiltiin sitä, että Agnetha halusi olla kotona lapsien kanssa, kun taas Björn olisi halunnut kiertää maailmaa. Frida ja Benny erosivat Bennyn toisen naisen takia vuonna 1981.

Diskografia


Abba teki 10 albumia, minkä lisäksi tähän mennessä on julkaistu 12 kokoelmaa. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa nuorisoyhtye A*Teens sai luvan levyttää Abban vanhoja kappaleita uudestaan, ja uudelleenlevytykset nousivat musiikkilistoille ympäri maailman. Vuonna 2005 poplaulaja Madonna sai luvan käyttää ''Gimme Gimme Gimme (A Man After Midnight)'' -kappaleen huilusamplea kappaleessaan ''Hung Up''.
Myös ruotsalainen kitaristi Yngwie Malmsteen on tehnyt cover-version kyseisestä kappaleesta. Mike Oldfield teki "Arrival" - kappaleesta version albumilleen QE 2.

Albumit


''Ring Ring (albumi)'' (1973)
''Waterloo (albumi)'' (1974) (sijoitus Suomen albumilistalla 4)
''ABBA (albumi)'' (1975) (sijoitus 6)
''Arrival (ABBA:n albumi)'' (1976) (sijoitus 2)
''The Album'' (1977) (sijoitus 2)
''Voulez-Vous'' (1979) (sijoitus 1)
''Super Trouper'' (1980) (sijoitus 2)
''Gracias Por La Música'' (1980)
''The Visitors'' (1981) (sijoitus 3)
''Abba'' - Live (1986)

Viralliset kokoelmat


''Greatest hits'' (1975)
''Greatest hits vol. 2.'' (1979)
''The Singles - The First Ten Years'' (1982)
''Abba Gold – Greatest Hits'' (1992)
''Oro - Grandes Exitos'' (1993)
''More Gold: More Abba Hits'' (1993)
''Thank You For The Music'' (4 cd box) (1994)
''The Defintive Collection'' (2001)
''The Abba Story'' (2004)
''The Complete Studio Recordings'' (2005)
''18 Hits'' (2005)
''Number Ones (ABBA:n albumi)'' (2006)
''The Albums (2008) (ABBAn kokoelmaboksi, josta löytyvät ABBAn kaikki levyt, paitsi ABBA - Live ja kokoelmalevyt.)

Singlet


''People Need Love / Merry Go Round'' (1972)
''He's Your Brother / Santa Rosa'' (1972)
''Love Isn't Easy / I Am Just A Girl'' (1973)
''Ring, Ring / Rock'n Roll Band'' (1973)
''Waterloo / Watch Out'' (1974)
''Honey, Honey / King Kong Song'' (1974)
''So Long / I've Been Waiting For You'' (1974)
''I Do, I Do, I Do, I Do, I Do / Rock Me'' (1975)
''SOS / Man In Ihe Middle'' (1975)
''Mamma Mia / Intermezzo No.1'' (1975)
''Fernando / Hey Hey Helen'' (1976)
''Dancing Queen / That's Me'' (1976)
''Money, Money, Money / Crazy World'' (1976)
''Knowing Me, Knowing You / Happy Hawaii'' (1977)
''The Name of The Game / I Wonder'' (1977)
''Take A Chance On Me / I'm A Marionette'' (1977)
''Eagle / Thank You For The Music'' (1977)
''Summer Night City / Medley'' (1978)
''Chiquitita / Lovelight'' (1979)
''Does Your Mother Know / Kisses of Fire'' (1979)
''Voulez-Vous / Angel-eyes'' (1979)
''Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight) / The King Has Lost His Crown'' (1979)
''I Have A Dream / Take A Chance On Me'' (Live) (1979)
''The Winner Takes It All / Elaine'' (1980)
''Super Trouper / The Piper'' (1980)
''One Of Us / Should I laugh Or Cry'' (1981)
''Head Over Heels / The Visitors'' (1982)
''The Day Before You Came / Cassandra'' (1982)
''Under Attack / You Owe Me one'' (1982)
''Dancing Queen / Lay all Your Love On Me'' (1992)
''Voulez-Vous / Summer Night City'' (1992)
''Thank You For The Music / Happy New Year'' (1992)
''Happy New Year'' (1999)

Kirjat


Carl-Magnus Palm: "The complete recording sessions" 22century, 1994
Jean-Marie Patiez: " ABBA the book".
Carl-Magnus Palm: " ABBA - Människor och musiken"
Carl Magnus Palm: " Bright Lights Dark Shadows - The real story of ABBA"
Carl-Magnus Palm: " The Complete Guide To Their Music" Omnibus press,2005
Elisabeth Vincentelli: "33 1/2, ABBA - Gold" Continuum,2004
Karl French: "ABBA Unplugged" Portrait, 2004
Wolfgang "Bubi" Heileman: "Abba- photographs 1974- 1980" Shwartzkof & Shwartzkof 2006
Andrew Oldham, Tony Clader ja Colin Irwin: ''ABBA - Koko tarina'' (''ABBA - The Name of the Game''), Ajatus Kirjat 2005, ISBN 951-20-6949-0.
Carl-Magnus Palm: ''ABBA'' (alkuteos: Abba: The Story), Like Kustannus 2009, ISBN 978-952-01-0260-9.
Jean-Marie Potiez: "ABBA The Scrapbook", Plexus, 2009
Robert Scott: "The Stories Behind Every Song- ABBA Thank You For The Music", Carlton Books, 2002
Harry Edgington: "ABBA" Everest, 1977
Simon Sheridan: "The Complete ABBA" ,2009
Carl-Magnus Palm: "Benny's Road To ABBA", Premium Publishing, 2004
Brita Åhman: "As I Am, ABBA Before & Beyond" Virgin, 1997
John Tobler: "ABBA Gold The Complete Story", 22 Century, 1993
John Tobler: "ABBA, Their Story" St. Michael, 1984
Jordi Biaciotto: "ABBA" Editorial La Mascara, 2000
Pete Bingham, Bernadette Dolan & Michael Clough: "ABBAMANIA Volume 1: The Singles, Vinyl Addicts, 1997
Pete Bingham, Bernadette Dolan & Michael Clough: "ABBAMANIA Volume 2: Agnetha & Frida, Vinyl Addicts, 1997
Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Judy Craymer: Mamma Mia! How Can I Resest You? The Inside Story Of Mamma Mia! And The Songs Of ABBA, Phoenix, 2008

Pelit


Abba SingStar, 2008 ps2 & ps3
Abba you can Dance 2011 wii

Katso myös


Luettelo Abban kappaleista

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.abbasite.com/ Abbasite.com
http://www.abbafiles.com/ The ABBA Internet Database
http://abba.muziek.net/ ABBA Fan Club
http://www.abba-thephotobook.com/?aid=wiki ABBA photo book
http://www.frida-thephotobook.com/?aid=wiki A Tribute to Frida
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_abbakokotarina.asp Brightonista kajahtaa - Lukunäyte teoksesta ''ABBA - Koko tarina''
http://www.thehepstars.se/indexE.html The Hep Stars International Official website - Benny before ABBA
http://voulezvous.suntuubi.com/ ABBA-sivut suomeksi
http://www.iltasanomat.fi/viihde/bjorn-ulvaeus-paljasti-abban-poliittiset-kytkokset/art-1288397596347.html Björn Ulvaeus Abban laulujen poliittisista piiloviesteistä
Luokka:ABBA
af:ABBA
ar:آبا (فرقة موسيقية)
an:ABBA
ast:ABBA
az:ABBA
id:ABBA
bn:অ্যাবা
zh-min-nan:ABBA
jv:ABBA
be:ABBA
be-x-old:ABBA
bar:ABBA
bs:ABBA
bg:АББА
ca:ABBA
cv:АББА
cs:ABBA
cy:ABBA
da:ABBA
de:ABBA
na:ABBA
et:ABBA
el:ABBA
en:ABBA
es:ABBA
eo:ABBA
eu:ABBA
fa:آبا
fo:ABBA
fr:ABBA
ga:ABBA
gl:ABBA
ko:아바
hy:ԱԲԲԱ
hr:ABBA
io:ABBA
ia:ABBA
is:ABBA
it:ABBA
he:אבבא
kl:ABBA
oc:ABBA
pam:ABBA
ka:ABBA
mrj:ABBA
sw:ABBA
la:ABBA
lv:ABBA
lb:ABBA
lt:ABBA
li:ABBA
hu:ABBA
arz:ابا
mn:АББА
nah:ABBA
nl:ABBA
ja:ABBA
no:ABBA
nn:ABBA
pl:ABBA
pt:ABBA
ro:ABBA
ru:ABBA
sq:ABBA
scn:ABBA
simple:ABBA
sk:ABBA (hudobná skupina)
sl:ABBA
sr:АББА
sh:ABBA
sv:Abba
tl:ABBA
th:แอ็บบ้า
vi:ABBA
tr:ABBA
uk:ABBA
vec:ABBA
vo:ABBA
fiu-vro:ABBA
bat-smg:ABBA
zh:ABBA

Audio-CD

#OHJAUS CD-levy#Audio-CD

Australia


Australia eli Australian liittovaltio () on valtio Maapallo. Australia on ainoa valtio, joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta ''australis'' 'eteläinen'. Australian läheisiä maita ovat Indonesia, Itä-Timor ja Papua-Uusi-Guinea pohjoisessa, Salomonsaaret ja Vanuatu koillisessa ja Uusi-Seelanti kaakossa.
Nykyinen väestö on noin 21,5 miljoonaa ja se on keskittynyt enimmäkseen suuriin rannikkokaupunkeihin: Sydneyyn, Melbourneen, Brisbaneen, Perth (Länsi-Australia) ja Adelaideen. Alkuperäisasukkaita eli Australian alkuperäiskansat on väestöstä 2,2&nbsp;%.

Historia

Varhainen asutus


Australian asuttivat noin 40&nbsp;000–50&nbsp;000 vuotta sitten Aasiasta muuttaneet kivikauden ihmiset, jotka ovat nykyisten aboriginaalit esi-isiä. He saapuivat Australiaan luultavasti pohjoisesta veneillä tai kanooteilla.
Eurooppalaisten saapuessa 1600-luvulla aboriginaalit olivat metsästäjiä ja keräilijöitä ja käyttivät aseinaan keihäitä, nuijia ja bumerangi. Viljan viljely, kotieläimet, saviastiat ja metallit olivat heille tuntemattomia. Vaeltavasta elämäntavasta johtuvan eristymisen vuoksi heistä muodostui yhteensä noin 500 heimoa, joilla jokaisella oli oma kielensä tai murteensa sekä oma yhteiskunta- ja kulttuurimuotonsa.

Tutkimusmatkailijat ja uudisraivaajat


Alankomaat tutkimusmatkailijat vierailivat Australiassa 1600-luvulla. Ensimmäinen Australian mantereen nähnyt eurooppalainen oli hollantilainen Willem Janszoon jonka alus purjehti Cape Yorkin niemimaan läheltä vuonna 1606. 1600-luvun aikana hollantilaiset tutkivat Australian länsiosien rannikkoa ja alkoivat nimittää aluetta Uudeksi-Hollanniksi, mutta he eivät perustaneet sinne siirtokuntia.
Englantilainen William Dampier kävi Australiassa vuosina 1688 ja 1699. Kapteeni James Cook julisti alueen Yhdistynyt kuningaskuntan omaisuudeksi vuonna 1770. Tämän jälkeen, vuonna 1788, britit perustivat rangaistussiirtokunnan nykyisen Sydneyn paikalle. Noin 160&nbsp;000 vankia joutui alueelle ennen kuin vankien kuljetukset Britanniasta lopetettiin 1800-luvulla. Myös monia omasta tahdostaan muuttaneita siirtolaisia saapui alueelle. 1850-luvulla kultakuume houkutteli yhä uusia muuttajia.

Itsenäistyminen


Villan ja vehnän viennin turvattua taloudellisen perustan uudisasukkaat alkoivat vaatia suurempaa itsenäisyyttä Britannialta. Vuonna 1850 Itä-Australian siirtokunnille myönnettiin osittainen itsehallinto. Uusi Etelä-Wales oli saanut saman etuoikeuden jo 1842. Siirtolaisten alettua asuttaa maata ja laiduntaa lampaita aboriginaalit karkotettiin sisämaahan, mikä yhdessä sairauksien ja vähentyneen syntyvyyden kanssa aiheutti aboriginaalien määrän jyrkän laskemisen.
Vuonna 1901 kuusi osavaltiota muodostivat liittovaltion, ''Australian kansainyhteisön'' (''Commonwealth of Australia''). Vielä sen jälkeen se oli Brittiläinen imperiumi kuulunut autonominen dominio, mutta vuonna 1931 säädetty Westminsterin säädös vahvisti sen aseman itsenäisenä valtiona. Vuonna 1986 annettu asetus katkoi viimeisetkin määräykset, joilla Australia oli Britannian alainen.

Sodat


Ensimmäinen maailmansota sadattuhannet australialaiset taistelivat Britannian joukoissa. Monet saivat surmansa Gallipolin taisteluissa 1915.
Toinen maailmansota Australia seurasi Britannian esimerkkiä ja julisti sodan Natsi-Saksalle 1939. Sen jälkeen kun Japani valloitti Singaporen, Australia haki turvaa Yhdysvallat ja antoi sen käyttää aluettaan Tyynenmeren taisteluiden tukikohtana.
Vuonna 1965 Australia osallistui Vietnamin sotaan Yhdysvaltojen puolella.

Nykyaika


Australian työväenpuolue hallituskausi kesti 1983–1996. Pääministeri Paul Keating pyrki lähentämään maata Aasiaan ja tekemään siitä tasavallan. Tasavallan kannatus kansanäänestyksessä jäi kuitenkin 45 prosenttiin. John Howardin johtama Liberal Party of Australia piti hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa 1996–2007. Howard veti tiukkaa linjaa: Australia tuki Irakin sotaa, vastusti Kioton pöytäkirja, kohteli tylysti turvapaikanhakijoita ja kieltäytyi pyytämästä anteeksi aboriginaaleilta näiden kokemaa riistoa ja syrjintää. Vuonna 2007 on vaalit voitti työväenpuolue Kevin Ruddin johdolla, ja Rudd toimi pääministerinä aina vuoteen kesäkuuhun 2010 asti, jolloin pääministeriksi nousi Ruddin varapääministeri Julia Gillard, josta tuli näin Australian ensimmäinen naispääministeri.
Vuonna 2002 Balin pommi-iskut 2002 surmasi 88 australialaista Balilla. Vuonna 2004 pommi Australian lähetystön edessä Jakartassa tappoi ainakin yhdeksän ja vahingoitti kymmeniä.

Politiikka


Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on kuningatar Elisabet II, joka on myös Yhdistynyt kuningaskunta kuningatar ja asuu siksi Lontoossa. Australiassa hänen valtaansa edustaa liittovaltiotasolla Australian kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa Australian pääministeri, jolla on laajat Toimeenpanovalta.
Australiassa on kaksikamarinen Australian parlamentti. Australian senaatti eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Australian edustajainhuone eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä, jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue, jolla on enemmistö alahuoneessa, muodostaa hallituksen. Myös alahuoneen vaalikausi on kolme vuotta.
Australian politiikkaa hallitsee kolme puoluetta:
National Party of Australia (konservatiivinen, maanviljelijät)
Liberal Party of Australia (porvarillinen)
Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue. Australian vihreät on liittovaltion senaatissa yhdeksän paikkaa.

Osavaltiot ja territoriot


Tiedosto:Australian external territories.png
Australia koostuu kuudesta osavaltiosta sekä useista territoriosta, joista kaksi sijaitsee mantereella. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria (Australia) ja Länsi-Australia. Manner-Australiassa sijaitsevia territorioita ovat Pohjoisterritorio ja Australian pääkaupunkiterritorio. Territoriot toimivat suurimmaksi osaksi samalla tavalla kuin osavaltiotkin, mutta Australian liittovaltion parlamentilla on oikeus puuttua niiden lainsäädäntöön. Osavaltioiden lainsäädäntöön sen sijaan liittovaltio voi puuttua vain Australian perustuslaki 51. pykälän niin salliessa.
Kaikilla osavaltiolla on oma kaksikamarinen parlamentti, lukuun ottamatta Pohjoisterritorion, Australian pääkaupunkiterritorion ja Queenslandin yksikamarisia parlamentteja. Parlamentin alahuone on nimeltään lakiasäätävä kokous, ''Legislative Assembly'', tosin Etelä-Australiassa ja Tasmaniassa se tunnetaan nimellä ''House of Assembly''. Parlamentin ylähuone puolestaan on lakiasäätävä neuvosto, ''Legislative Council''.
Australialla on myös useita pienempiä, asutettuja territorioita, joihin kuuluvat Uuden Etelä-Walesin rannikolla sijaitseva sotilastukikohta Jervis Bay Territory, sekä Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret, jotka tunnetaan myös nimellä Keelingsaaret. Asuttamattomia territorioita ovat Ashmore- ja Cartiersaaret, Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret sekä Australian Antarktinen territorio.
<br clear="all">

Maantiede


Tiedosto:Australia satellite plane.jpg
Australia on ainoa asuttu maanosa, joka sijaitsee kokonaan Eteläinen pallonpuolisko. Australia on myös maanosista pienin, kuivin ja laakein. Itä-Australiassa kohoavat Australian Kordillieerit, jonka rinteet ulottuvat niin korkealle, että laskettelukin on mahdollista lumipeitteisillä rinteillä. Kordillieerit laskeutuvat länsiosassaan Alanko, jossa virtaavat maanosan tärkeimmät joet kuten Darling ja Murray. Alangon keskialueilla on useita laskujoettomia suolajärviä. Alankoalueen länsipuolella pinnanmuodot kohoavat keskimäärin noin 300–500 metriä korkeaksi ylängöksi, joka on lähinnä kuivaa pensasaroa ja aavikkoa.
Australian suurimmat kaupungit ovat Sydney (4,4 milj. as.), Melbourne (3,9 milj.), Brisbane (1,9 milj.), Perth (Länsi-Australia) (1,6 milj.) ja Adelaide (1,2 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 345&nbsp;000 asukasta.
<br clear="all">

Ilmasto


Australian pohjoisosat kuuluvat kuumaan, keskiosat lämpimään ja eteläosat lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Keskiosat ovat pysyvien korkeapaineiden leveysasteilla, ja muistuttavat Saharaa ja Kalaharia. Sateisemmat alueet reunustavat mantereen kuivaa ydintä. Trooppisessa pohjoisosassa sadekausi ajoittuu marraskuun ja huhtikuun välille, kun pasaatien kohtaamisvyöhyke liikkuu alueelle. Samaan aikaan syntyy Australian monsuuni, ja vallitseva tuulensuunta on koillisesta.
Australian itä- ja kaakkoisosissa sateita saadaan ympäri vuoden. Ameen keskiosan aavikko ulottuu rannikolle asti länsirannikolla leveyspiirien j 18° -30° S ja etelärannikolla pituuspiirien 125° - 135° E välisellä alueella.
Trooppiset syklonit osuvat Australiaan pari kertaa vuodessa, yleensä maan pohjois- ja luoteisosaan.

Luonto


Tiedosto:Koala climbing tree.jpg ja eukalyptukset ovat tunnusomaisia Australian luonnolle.]]
Koska Australia on ollut pitkään eristyksissä muista maanosista, sen luonto on saanut rauhassa kehittyä omanlaisekseen. Varsinkin mantereen eläimistö on kehittynyt pitkään muista erillään. Australiassa elää monia Kotoperäisyys eläin- ja kasvilajeja, joita ei tavata missään muualla maapallolla. Tunnetuimpia australialaisista kasveista ovat eukalyptukset. Australia on suurimmaksi osaksi aavikkoa tai savannia. Vain itärannikolla on trooppisia ja subtrooppisia sademetsä ja lounaisosassa on Nahkealehtinen kasvillisuus.
Australiassa on arvioitu elävän 300&nbsp;000 eläinlajia, joista tunnetaan vasta kolmannes. Nisäkkäitä tunnetaan 280 lajia, lintuja yli 700 lajia, 380 lajia matelijoita, 120 lajia sammakkoeläimiä ja noin 200 lajia makeanveden kaloja. Loput lajit ovat selkärangattomia.
Mantereelle erityisen luonteenomainen on runsas Pussieläimet, johon kuuluvat muun muassa yli 50 Kengurut sekä koala ja vompatit. Australian eläimistöön kuuluu myös vesinokkaeläin, joka on neljän Nokkasiilit ohella yksi maailman viidestä munivasta nisäkäslajista. Australian pohjoisosien sademetsäalueiden jokimutkissa vaanii Krokotiilit, joiden saaliiksi jää silloin tällöin ihmisiäkin.

Talous


Tiedosto:Melbourne yarra afternoon.jpgn väestö on 3,7 miljoonaa, toiseksi suurin Australiassa.]]
Australialla on rikas, länsimainen markkinatalous, jonka bruttokansantuote henkeä kohti on hieman korkeampi kuin Yhdistynyt kuningaskunta, Saksassa, Ranskassa ja Suomi. Maa on toisella sijalla Yhdistyneet kansakunnat vuoden 2007 inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna ja kuudentena ''The Economist'' -lehden maailmanlaajuisessa elämänlaatuindeksissä vuonna 2005.
Vuonna 2011 Heritage Foundationin julkaisemassa Economic freedom -raportissa Australia määriteltiin maailman kolmanneksi vapaimmaksi markkinatalousmaaksi heti Hongkongin ja Singaporen jälkeen. Raportin mukaan liberaalit rahoitusmarkkinat, minimaalinen työmarkkinoiden sääntely, korkea liiketoiminnan vapaus, vahva yksityisomaisuuden suoja ja kaupankäynnin esteiden redusoiminen ovat pääsyitä Australian korkeaan sijoitukseen.
Sydneyssä päämajaansa pitävä australialainen Qantas-lentoyhtiö nimettiin saksalaisen ''Aero International'' -aikakauslehden listalla maailman turvallisimmaksi lentoyhtiöksi.
Australialla on maailman suurimmat tunnetut uraanivarannot, ja se on merkittävä uraanin tuottaja. Australian kolme uraanikaivosta tuottavat yhteensä keskimäärin 9&nbsp;600 tonnia uraanioksidia vuodessa.
Vuonna 2008 Australian bruttokansantuote oli 38&nbsp;200 Yhdysvaltojen dollaria henkeä kohti, eli maailman 24:ksi korkein. Palvelusektori tuotti siitä lähes 70&nbsp;%, teollisuus 27&nbsp;% ja maatalous 3,4&nbsp;%. Työttömyysaste oli 4,2&nbsp;%
Australian merkittävimpiin luonnonvaroihin kuuluvat kivihiili, rautamalmi, bauksiitti, kupari, uraani, hopea, tina, Jalokivi ja kulta. Merkittävimmät vientituotteet ovat villa, kivihiili, vehnä, koneet ja kulta. Australiassa harjoitetaan vehnänviljelyä erityisesti Australian lounaiskulmassa Perthin ympäristössä.

Väestöjakauma


Suurin osa australialaisista on kolonialismin aikana Australiaan tulleiden eurooppalaisten jälkeläisiä, jotka muodostavat noin 90&nbsp;% väestöstä. Suurin osa eurooppalaisista tuli Britteinsaarilta. Vuoden 2006 väestönlaskennassa suurin osa ilmoitti olevansa taustaltaan "australialaisia", heitä oli 37,13&nbsp;% väestöstä. Muita ryhmiä olivat englantilaiset (31,65&nbsp;%), irlantilaiset (9,08&nbsp;%), skotit (7,56&nbsp;%), italialaiset (4,29&nbsp;%) saksalaiset (4,02&nbsp;%), kiinalaiset (3,37&nbsp;%) ja kreikkalaiset (1,87&nbsp;%).
Vuonna 2007 aboriginaalit oli noin 460&nbsp;000. Torresinsalmi asukkaat eivät ole Australian aboriginaaleja vaan he ovat etnisesti Melanesia. Nykyisin monet alkuperäisistä asukkaista asuvat reservaatti Länsi-Australian, Pohjoisterritorion ja Queenslandin syrjäisimmillä seuduilla. Osa heistä on muuttanut kaupunkeihin. Aboriginaaleja syrjivät kohdat poistettiin maan perustuslaista toukokuun 1967 kansanäänestyksen jälkeen, kun yli 90 prosenttia australialaisista kannatti muutosta. Vuonna 2008 Australian hallitus pääministeri Kevin Ruddin johdolla esitti parlamentissa anteeksipyyntönsä aboriginaaleille. Anteeksipyyntö televisioitiin koko maahan, sille hurrattiin, mutta aboriginaalien edustajat sanoivat että pahoittelun lisäksi heidän pitäisi saada korvauksia.
Australialla ei ole valtionuskontoa, mutta kristinusko on maan valtauskonto. Vuoden 2006 tilaston mukaan maan väestöstä 64&nbsp;% on kristittyjä, ja niistä 26&nbsp;% katolilaisuus ja 19&nbsp;% anglikaanisuus. Saman tilaston mukaan 19&nbsp;% väestöstä on uskonnottomia ja uskonnottomat ovat maan nopeimmin kasvava uskontoryhmä ja 12&nbsp;% vastaajista kieltäytyi määrittelemästä uskontoaan. Buddhalaisuus (2,1&nbsp;%) on maan toiseksi suurin uskonto, ja sitä seuraavat islam (1,7&nbsp;%) ja hindulaisuus (0,8&nbsp;%). Yhteensä alle 6&nbsp;% maan väestöstä kuuluu ei-kristillisiin uskontoihin. Viikoittain kirkossa kävi vuonna 2004 vain 7,5&nbsp;% australialaisista, eikä uskonnolla ole keskeistä asemaa suurelle osalle maan väestöä.

Kulttuuri


Tiedosto:Sydney Opera House Sails.jpg
Aluksi Australian kulttuuri oli leimallisesti brittiläistä kulttuuria, joka hitaasti sopeutui uudenlaiseen ilmastoon. 1960-luvulta alkaen kulttuuri on saanut enemmän vaikutteita sekä aasialaisten ja keskieurooppalaisten maahanmuuttajien että aluksi syrjittyjen aboriginaalien kulttuureista.
Alkuvuosista alkaen Australiassa on ollut kuvataiteilijoita ja kirjailijoita, kuten Nobel-palkittu Patrick White. Sydneyn oopperatalo tunnetaan arkkitehtuuristaan, ja joka toinen vuosi järjestettävät Adelaiden festivaalit tuovat maahan kansainvälisiä tähtiä kuten Royal Shakespeare Companyn ja Mariinski-teatteri.
Elokuvaohjaaja Peter Weir on ollut usein sekä Oscar-palkinto että Golden Globe -ehdokkaana. Weirin läpimurtoelokuva ''Huviretki hirttopaikalle'' oli ensimmäisiä kansainvälisesti menestyneitä australialaiselokuvia. Weirin myöhempiä australialaisia elokuvia olivat ''Gallipoli (elokuva)'' (1981) ja ''Rakkaus veitsenterällä'' (1982), joissa kummassakin oli pääosassa tuolloin vielä jokseenkin tuntematon australialainen näyttelijä Mel Gibson.
Didgeridoo on erikoislaatuinen Australian aboriginaalien puhallussoitin, joka valmistetaan termiitit ontoksi kaivertamasta puunrungosta.
Australiasta on lähtenyt monia menestyneitä esiintyjiä kevyen musiikin eri osa-alueilta AC/DC Kylie Minogueen.
Ennen eurooppalaisten tuloa aboriginaalit söivät paikallisia kasveja ja eläimiä monipuolisesti. Ensimmäiset eurooppalaiset söivät pääasiassa perunoita ja lihaa, aluksi riistaa, myöhemmin nautaa ja lammasta. Kalan ja äyriäisten syöminen on kasvanut 1930-luvulta, ja vihannesten kulutus 1950-luvulta alkaen. Nykyisin australialaiset huippukokit tunnetaan fuusiokeittiöstä eli eri maiden perinteiden yhdistämisestä. Tavalliset ihmiset kuluttavat pikaruokaa enemmän kuin missään muualla maailmassa.
Unescon maailmanperintöluettelossa on Australiasta 17 kohdetta. Niistä kolme on kulttuurikohteita (Australian rangaistussiirtolat, Royal Exhibition Building ja Carlton Gardens sekä Sydneyn oopperatalo), neljä sekakohdetta (Kakadun kansallispuisto, Tasmanian erämaat, Uluru-Kata Tjutan kansallispuisto ja Willandran järvialue) ja loput luontokohteita: Australian itä-keskiosien sademetsien suojelualueet, Australian nisäkäsfossiililöydökset (Boodjamullan kansallispuisto/Naracoorte Cavesin kansallispuisto), Fraser Island, Greater Blue Mountains -alue, Heard ja McDonaldinsaaret, Iso valliriutta, Lord Howen saariryhmä, Macquariensaari, Purnululun kansallispuisto, Queenslandin tropiikki ja Shark Bay.

Urheilu


Australia on Australia olympialaisissa olympialaisiin Kesäolympialaiset 1896 alkaen. Ensimmäisen kerran sillä oli edustaja talviolympialaisissa Talviolympialaiset 1936. Australia on isännöinyt olympialaisia kahdesti: Vuonna 1956 Kesäolympialaiset 1956 ja vuonna 2000 Kesäolympialaiset 2000.
Maa on menestynyt parhaiten perinteisissä brittiläisissä joukkuelajeissa: kriketti, rugbyssa, maahockeyssa ja verkkopallossa. Yksilölajeista uimarit, pyöräilijät, yleisurheilijat, soutajat ja purjehtijat ovat saaneet useita olympiamitaleita; eniten kultamitaleita (viisi) on saanut uimari Ian Thorpe.
Australiassa on käytössä useita jalkapallokoodeja. Suosituimmat ovat rugbyn eri lajit eli australialainen jalkapallo, rugby league ja rugby union. Jalkapallo on suosituimmuudessa toissijainen edellä mainittuihin jalkapallokoodeihin verrattuna. Australian jalkapallomaajoukkue oli helmikuussa 2011 FIFA-ranking sijalla 23. Jalkapallomaajoukkue on voittanut OFC Nations Cupin neljästi, ja sijoittui toiseksi Jalkapallon Aasian-mestaruuskilpailut 2011. Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Australia on ollut kolmesti, paras sijoitus on Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2006 saavutettu neljännesvälieräpaikka.
Golf on Australiassa suosittua kaikissa yhteiskuntaluokka. Australian avoin tennisturnaus on yksi neljästä arvostetusta Grand Slam -turnauksesta.

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.dundernews.com/ Dundernews - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta - Google Maps
http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia - Terra Galleria
http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia - Virtual Australia
http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online - Australian viralliset Internet-sivut
http://www.suomi-australia.fi/ Suomi-Australia -yhdistysten Liitto ry
Luokka:Australia
ace:Australia
kbd:Аустралиэ
af:Australië
als:Australien
am:አውስትራልያ
ang:Australia
ab:Австралиа
ar:أستراليا
an:Australia
arc:ܐܘܣܛܪܠܝܐ (ܐܬܪܐ)
roa-rup:Australia
frp:Ôstralie
ast:Australia
gn:Autaralia
az:Avstraliya
bjn:Australia
id:Australia
ms:Australia
bm:Ostralia
bn:অস্ট্রেলিয়া
zh-min-nan:Australia
jv:Australia
su:Australia
ba:Австралия
be:Аўстралія
be-x-old:Аўстралія
bcl:Australya
bi:Ostrelia
bar:Australien
bo:ཨོ་སེ་ཐེ་ལི་ཡ།
bs:Australija
br:Aostralia
bg:Австралия
ca:Austràlia
ceb:Awstralya
cv:Австрали
cs:Austrálie
sn:Australia
co:Australia
cy:Awstralia
da:Australien
pdc:Australie
de:Australien
dv:އޮސްޓަރުލިޔާ
nv:Nahatʼeʼiitsoh Bikéyah
dsb:Awstralska
na:Otereiriya
dz:ཨས་ཊེཡེ་ལི་ཡ
et:Austraalia
el:Αυστραλία
en:Australia
es:Australia
eo:Aŭstralio
ext:Austrália
eu:Australia
ee:Australia
fa:استرالیا
hif:Australia
fo:Avstralia
fr:Australie
fy:Austraalje (lân)
frr:Austraalien
fur:Australie
ga:An Astráil
gv:Yn Austrail
sm:Ausetalia
gag:Avstraliya
gd:Astràilia
gl:Australia
gan:澳大利亞
gu:ઑસ્ટ્રેલિયા
hak:Àu-thai-li-â
xal:Австралмудин Ниицән
ko:오스트레일리아
ha:Asturaliya
haw:‘Aukekulelia
hy:Ավստրալիա
hi:ऑस्ट्रेलिया
hsb:Awstralska
hr:Australija
io:Australia
ig:Ostraliya
ilo:Australia
bpy:অস্ট্রেলিয়া
ia:Australia
ie:Australia
iu:ᐊᔅᑦᕌᓕᐊ
os:Австрали
zu:I-Ostreliya
is:Ástralía
it:Australia
he:אוסטרליה
kl:Australia
kn:ಆಸ್ಟ್ರೇಲಿಯ
pam:Australia
ka:ავსტრალია
kk:Австралия Одағы
kw:Ostrali
rw:Ositaraliya
ky:Австралия
rn:Australiya
mrj:Австрали
sw:Australia
kv:Австралия
kg:Australia
ht:Ostrali
ku:Awistralya
lad:Ostralya
lez:Австралия
lo:ປະເທດອົດສະຕາລີ
la:Australia
ltg:Australeja
lv:Austrālija
lb:Australien
lt:Australija
lij:Australia
li:Australië
jbo:sralygu'e
lmo:Aüstralia
hu:Ausztrália (ország)
mk:Австралија
mg:Aostralia
ml:ഓസ്ട്രേലിയ
krc:Австралия
mt:Awstralja
mi:Ahitereiria
mr:ऑस्ट्रेलिया
xmf:ავსტრალია
arz:اوستراليا
cdo:Ó̤-ciŭ
mwl:Oustrália
mdf:Австралие
mn:Австрали
my:ဩစတြေးလျနိုင်ငံ
nah:Australia
nl:Australië (land)
nds-nl:Australië (laand)
ne:अष्ट्रेलिया
ja:オーストラリア
ce:Австрали
pih:Ostrielya
no:Australia
nn:Australia
nrm:Australie
nov:Australia
oc:Austràlia
mhr:Австралий
or:ଅଷ୍ଟ୍ରେଲିଆ
om:Awustireliyaa
uz:Avstraliya (davlat)
pa:ਆਸਟ੍ਰੇਲੀਆ
pnb:آسٹریلیا
pap:Australia
ps:آسټراليا
km:អូស្ត្រាលី
pms:Australia
nds:Australien
pl:Australia
pnt:Αυστραλία
pt:Austrália
crh:Avstraliya
ty:Autereraria
ksh:Australien
ro:Australia
rm:Australia
qu:Awstralya
ru:Австралия
rue:Австральскый Союз
sah:Аустралиа
se:Australia
sa:आस्ट्रेलिया
sg:Ostralïi
sco:Australie
stq:Australien (Lound)
nso:Australia
sq:Australia
scn:Australia
si:ඕස්ට්‍රේලියාව
simple:Australia
sk:Austrália (štát)
sl:Avstralija
cu:Аѵстралїꙗ
szl:Australijo
so:Australia
ckb:ئۆسترالیا
sr:Аустралија
sh:Australija
sv:Australien
tl:Australya
ta:ஆஸ்திரேலியா
kab:Usṭralya
roa-tara:Australie
tt:Австралия
te:ఆస్ట్రేలియా
tet:Austrália
th:ประเทศออสเตรเลีย
vi:Úc
ti:ኣውስትራሊያ
tg:Австралия
tpi:Ostrelia
chr:ᏒᎳᏗᏝ
tr:Avustralya
tk:Awstraliýa
uk:Австралійський Союз
ur:آسٹریلیا
ug:ئاۋستىرالىيە
za:Audaihleihya
vec:Austrałia
vep:Avstralii (valdkund)
vo:Laustralän
fiu-vro:Austraalia
zh-classical:澳大利亞
vls:Australië (land)
war:Australya
wo:Óstraali
yi:אויסטראליע
yo:Austrálíà
zh-yue:澳洲
diq:Awıstralya
zea:Australië
bat-smg:Australėjė
zh:澳大利亚

Animaatio


Kuva:Animexample3edit.png
Kuva:Animexample.gif
Animaatio (, elävöittäminen) on tekniikka, jossa elokuva toteutetaan kuva kuvalta. Animaatio voidaan valmistaa kuvaamalla piirrettyjä pieniä muutoksia sisältäviä kuvia filmille tai tekemällä pieniä muutoksia fyysiseen malliin (esimerkiksi esineeseen, animaationukkeen tai vahaan) ja kuvaamalla muutokset. Kun kuvattu filmi näytetään normaalinopeudella, peräkkäin nopeasti vaihtuvat kuvat luovat illuusion liikkeestä. Animaatio voidaan toteuttaa myös tietokoneen avulla.

Animaation historia


Kuva:Reynaudequip.jpg Reynaud'sta käyttämässä praksinoskooppia. © 1955 The Walt Disney Company.]]
Kuva:Funnyfaces.jpgn avulla.]]
Animaatioelokuvan esiaste oli ranskalaisen Émile Reynaud vuonna 1882 kehittämä praksinoskooppi, joka puolestaan perustui useisiin aikaisempiin vastaavantyyppisiin keksintöihin. Praksinoskoopissa piirrokset oli sijoitettu pyörivälle rummulle, ja ne heijastettiin valkokankaalle peilien avulla. Reynaud esitti jo vuonna 1888 Optisessa teatterissaan (''Théâtre Optique'') piirrettyjä animaatiojaksoja. Elokuvan keksimisen jälkeen Georges Méliès käytti elokuvissaan animaatiota nokkelien trikkien tekoon. Ensimmäinen kokonaan animaatiolle perustunut elokuva oli ilmeisesti James Stuart Blacktonin 1906 valmistunut ''Noiduttu hotelli'', jossa esineet oli saatu liikkumaan stop motion -tekniikalla. Blackton kuvasi samana vuonna myös ensimmäisenä varsinaisena piirroselokuvana pidetyn ''Humorous Phases of Funny Faces'' -filmin. Huomattavin piirrosanimaatioelokuvan pioneereista oli Emile Cohl, jonka ensimmäiset animaatioelokuvat valmistuivat 1908. Cohl teki vuosien 1908–1918 välillä arviolta 200 lyhyttä animaatiota. Piirrosanimaation lisäksi Cohl teki myös nukkeanimaatioita. Samaan aikaan Winsor McCay teki kuuluisan elokuvansa ''Dinosaurus Gertie''.
Pian tämän jälkeen Pat Sullivan kehitti ensimmäisen laajaa suosiota nauttineen piirroselokuvien hahmon, Felix-kissan. 1920-luvulla Walt Disney kehitti kilpailevan hahmon, Oswald-jänis, mutta tämä suosittu hahmo siirtyi tekijänoikeuksiltaan Universal Studios ja Disney joutui kehittelemään uuden hahmon. Vuonna 1928 Walt Disney esitti ensimmäisen Mikki Hiiri -elokuvansa, ja kymmenen vuotta myöhemmin valmistui ensimmäinen kokoillan animaatioelokuva ''Lumikki ja seitsemän kääpiötä''. Disneyn tuotanto hallitsi seuraavina vuosikymmeninä valtavirran animaatiota, ja Disneyn studioiden piirrostyyli omaksuttiin laajalti muiden animaatiotuotantojen esikuvaksi. Lyhyemmissä animaatioelokuvissa Warner Bros. loi omintakeisen, vauhdikkaan ja kekseliään tyylin.
Yksi merkittävä animaatioiden esitysmuoto aina nykypäivään asti on ollut pitkien näytelmäelokuvien alkuteksti-animaatiot. Usein animaatioissa näytetään päähenkilöiden karikatyyrihahmoja tai muuta aiheeseen etäisesti liittyvää alkutekstien yhteydessä. Esimerkiksi ''Kaupunki-cowboyt'' (''City Slickers'') käytti tätä. Animaatio voi olla myös aiheeseen varsinaisesti liittymätön, kuten ''Vaaleanpunainen pantteri'' -sarjassa. Juonessa pantteri viittaa vaaleanpunaiseen jalokiveen, mutta animaatiossa esiintyy vaaleanpunainen kissa-hahmo. ''Vaaleanpunaisen pantterin'' alkutekstianimaatio lisäsi osaltaan elokuva-sarjan suosiota ja spin-offina syntyi piirrossarja kissahahmon ympärille.
Toinen maailmansota jälkeen japanilainen animaatio, anime, alkoi kehittyä voimakkaasti. Osamu Tezuka antoi töillään animelle suuntaviivat. Japanista on tullut animaation suurvalta, ja siellä tuotetaankin animaatiota enemmän kuin missään muualla. Animen kulttuurivaikutukset ovat merkittäviä. Elokuvat kuten ''Akira'', ''Ghost in the Shell – aaveääni'' ja ''Henkien kätkemä'' ovat erittäin suosittuja ympäri maailman.
Valtaosa animaatiosta tehdään nykyisin televisiota varten. Lastensarjat muodostavat tuotannon pääosan, mutta myös aikuisyleisölle suunnattuja sarjoja tehdään entistä enemmän, näistä huomattavimpina ''Simpsons'' ja ''South Park''.
Pitkien animaatioelokuvien painopiste siirtyi perinteisestä piirrosanimaatiosta tietokoneanimaatioon vuonna 1995, kun Pixarin ''Toy Story'' sai ensi-iltansa. Kuitenkin myös muut tekniikat ovat säilyttäneet suosionsa. Esimerkiksi Nick Parkin parivaljakko Wallace ja Gromit on vaha-animaatio.

Animaatio Suomessa


Animaatiota on Suomessa tehty melko pienimuotoisesti, ja tekijöitä on aina ollut vähän. Animaattoreiden suurin työllistäjä on ollut televisio ja varsinkin lastenohjelma Pikku Kakkonen, jossa on esitetty muun muassa Camilla Mickwitzin ja Heikki Partanen lyhyitä pala-animaatioita.
Animaation pioneeri Suomessa oli Ola Fogelberg, Pekka Puupään luoja. Fogelberg teki 1920-luvulla viisiminuuttisen Puupää-piirrosfilmin, joka ei kuitenkaan tiettävästi ole säilynyt jälkipolville. Vuonna 1953 ilmestyneen elokuvan ''Lentävä kalakukko'' alkutekstit esitettiin animaationa, jossa kalan päällä ja pyrstöllä varustettu pahvijuna liikkui eteenpäin, esiintyjien nimet vuorollaan vaunuissa. ''Lentävä kalakukko'' oli ensi-iltavuotensa suosituimpia elokuvia ja on tiheästi esitetty myös televisiossa.
Animaation kukoistuskausi Suomessa oli 1970-luku, jolloin pala-animaatio tuli suosituimmaksi animaatiotekniikaksi. Riitta Nelimarkka teki 1970-luvulla yhdessä Jaakko Seeckin kanssa useita pitempiä animaatioelokuvia, kuten 1979 valmistuneen ''Seitsemän veljestä''. Heikki Prepula on tehnyt pala-animaatiota 1960-luvun lopulta lähtien, muun muassa Kössi Kenguru.
Selluloidianimaatiota Suomessa on tehnyt trikkikuvaajana tunnettu Jan-Eric Nyström. Hänen tunnetuin animaatioelokuvansa on 1974 valmistunut ''Kidnapping''. Tietokoneanimaation edelläkävijä Suomessa oli Tööt-Filmi Oy, jonka tuottamista animaatioelokuvista tunnetuin on 1982 valmistunut ''Mennyt Manner''. Suomalaisista nukkeanimaation tekijöistä tunnetuin on Katariina Lillqvist, jonka animaatio ''Tyttö ja sotamies'' (1996) palkittiin Tampereen lyhytelokuvajuhlilla. Lumifilm Oy on tuottanut nukkeanimaatiosarjat ''Turilas ja Jäärä'' (2001) sekä Urpo ja Turpo (1996–1997).
Suomalainen animaatio on 1990-luvulta lähtien kokenut uuden nousun, mikä johtuu sekä alan opetustarjonnan kasvusta että erilaisten tietokoneavusteisten animointiohjelmien kehityksestä. Vuonna 2001 aloitti tietokoneanimoitu ''Itse valtiaat'' -satiirisarja, ja sarjan tekijöiltä valmistui vuonna 2006 ensimmäinen kokopitkä tietokoneanimaatioelokuva ''Keisarin salaisuus''. Vuonna 2007 valmistunut ''Röllin sydän'' on osittain suomalaisten tekemä kokoillan piirretty. Vuonna 2008 ilmestyi suomalais-tanskalais-irlantilais-saksalaisena yhteistyönä valmistunut elokuva ''Niko – Lentäjän poika'', josta tuli myös kaikkien aikojen laajimmalle levitetty suomalainen elokuva, sillä sen markkinointioikeudet on myyty jo yli sataan maahan.

Animaatiotekniikoita


Animaatiotekniikoita on monenlaisia ja niitä voi myös yhdistellä.
esineanimaatio
flash
nukkeanimaatio
pala-animaatio
piirrosanimaatio
piksillaatio
tietokoneanimaatio
vaha-animaatio
legoanimaatio
pivot-animaatio

Animaatiostudioita


Aardman Animation
Cartoon Network Studios
DreamWorks SKG
Filmation
Film Roman
Hanna-Barbera
Nickelodeon Animation Studios
Pixar
Studio Ghibli
Se-Ma-For
Sojuzmultfilm
Walt Disney Television Animation
Warner Bros. Animation

Animointi-ohjelmia


Pivot Stickfigure Animator
EasyToon
FrozenMATOR (luonut Frozensolid/Frozenball)

Galleria


<gallery>
Kuva:104951main B15A dates.gif|Animaatio havainnollistaa jäävuoren irtoamista etelämantereesta. Yhdysvaltain avaruushallinto NASAn aineistoa
Kuva:DeutscheBahnAnim gobeirne.gif|Animaatio junasta
</gallery>

Katso myös


Luettelo animaatioelokuvista

Lähteet


Juho Gartz: ''Animaatioelokuvat.'' 1978, Suomen Elokuvasäätiön julkaisusarja nro 6. ISBN 951-9349-08-1

Aiheesta muualla


http://www.animaatioklinikka.fi Animaatioklinikka - Suomessa animaatioalalla työskenteleville sekä alasta kiinnostuneille tarkoitettu yhdistys
http://www.finnanimation.fi/ Finnaanimation - Suomalaisten animaatiotuottajien verkosto
Luokka:Animaatio
af:Animasie
ar:تحريك
an:Animación
as:এনিমেছন
az:Cizgi filmi
id:Animasi
ms:Animasi
jv:Animasi
be:Мультыплікацыя
be-x-old:Мультыплікацыя
bo:འགུལ་རིས་གློག་བརྙན།
bs:Animacija
bg:Анимация
ca:Animació
cs:Animace
cy:Animeiddiad
da:Animation
de:Animation
et:Animatsioon
el:Animation
en:Animation
es:Animación
eo:Animacio
fa:پویانمایی
hif:Animation
fo:Teknifilmur
fr:Animation
gl:Animación
ko:애니메이션
hy:Մուլտիպլիկացիա
hi:एनिमेशन
hr:Animacija
is:Teiknimynd
it:Animazione
he:הנפשה
ka:ანიმაცია
kk:Анимация
la:Ars animandi
lv:Animācija
lt:Animacija
mk:Анимација
ml:അനിമേഷന്‍
mdf:Анимациесь
nah:Tlayōlītīliztli
nl:Animatie
ja:アニメーション
no:Animasjon
nn:Animasjon
oc:Animacion
uz:Multiplikatsiya
pnb:اینیمیشن
ps:ساهيالي
pt:Animação
ro:Animație
ru:Мультипликация
sq:Animimi
si:සජීවිකරණය
simple:Animation
sk:Animácia (film)
sl:Animacija
ckb:وێنەی جوڵاو
sr:Анимација
sh:Animacija
sv:Animering
ta:இயங்குபடம்
te:యానిమేషన్
th:แอนิเมชัน
vi:Phim hoạt hình
tr:Animasyon
uk:Анімація
ur:حراک
war:Animasyon
zh-yue:動畫戲
bat-smg:Moltėplėkacėjė
zh:动画

Aikakone (yhtye)


Aikakone on suomalainen, nelihenkinen Popmusiikki. Yhtye toimi nimellä Aikakone vuosina 1995–1998 ja kolmen vuoden tauon jälkeen vuodet 2001–2003 nimellä Aika. Vuonna 2003 yhtye vaihtoi nimensä takaisin Aikakoneeksi ja lopetti toimintansa viimeisen kiertueen jälkeen. Aikakone teki paluun vuonna 2008. Yhtyeeltä ilmestyi helmikuussa 2008 kokoelmalevy ''Greatest Hits''.
Tammikuussa 2010 Aikakone julkaisi uuden pitkäsoiton ''Vuosisadan rakkaustarina''. Yhtye valmistelee parhaillaan uutta albumia, joka julkaistaan 2013.

Historia


Aikakone julkaisi debyyttialbuminsa ''Tähtikaaren taa'' vuonna 1995. Se myi Platinalevy ja sisälsi hittikappaleet ”Alla vaahterapuun”, ”Odota”, ”Taas saan lentää”, ”Tähtikaaren taa” ja ”Matkustanut oon”. Samana vuonna myös Samuli Edelmannin ja Saija Aartela duetto ”Tuhat yötä” nousi hitiksi.
Aikakoneen seuraava levy, ''Toiseen maailmaan'', ilmestyi vuonna 1996. Siltä hiteiksi nousivat ”Nti Groove”, ”Opettelen salaa” ja ”Keltainen”. Tuolloin Aikakone osallistui Eurovision laulukilpailujen karsintoihin ensimmäistä kertaa kappaleellaan ”Ihan hiljaa”, joka on levyn 12. raita. Sijoitus karsinnoissa oli kuudes.
Vuoden tauon jälkeen vuonna 1998 ilmestyi uusi levy, ''Maa (Aikakoneen albumi)''. Maa-albumin ensimmäinen hittisingle oli Veran tulkitsema ”Tulisitko”. Sitä seurasivat ”Magiaa/Perhosten yö” ja Veran kirjoittama joululaulu ”Hiljaisuus”. Niiden lisäksi julkaistiin EP-levy. Se sisälsi neljä kappaletta: ”Rakkauden lähetti”, joka tehtiin Suomalaisen työn liitto, ”Anna mun bailaa (’99 remix)”, ”Aikapyörä” ja ”Seis”. Single myi tuplaplatinaa. Sen jälkeen yhtye jäi pitkälle tauolle.

Uudistuminen vuonna 2001


Yhtye palasi vuonna 2001 nimellä Aika. Esiintymiskieli vaihtui englanniksi, mikä oli ollut nelikon pitkäaikainen haave. ”Little by Little” oli albumin ensimmäinen, mutta vähemmän tunnettu single. Seuraavaksi ilmestyi kesän hittibiisiksi noussut albumin nimikappale ”Hear Me Now”. Kyseinen kappale oli myös syksyllä ilmestyneen ''Young Love (elokuva)'' -nuorisoelokuvan tunnusmusiikkina. Samassa elokuvassa olivat mukana myös kappaleet ”Glittering Lights” ja ”Rock Me Baby”. ''Hear Me Now'' -albumi myi kultaa.
Aika-yhtye päätti kokeilla toistamiseen onneaan Euroviisuissa vuonna 2002 kappaleella ”Stay”. Aika sijoittui sillä toiseksi Suomen karsinnoissa. Kappale ei kuitenkaan saanut toivottua radiosoittoa. ''Hear Me Now'' -albumilta julkaistiin kuitenkin vielä yksi single, ”Glittering Lights”.

Lopettaminen vuonna 2003


Vuonna 2003 yhtye ilmoitti lopettavansa toimintansa. Jäähyväiskiertueen jälkeen kaikki siirtyivät omille urilleen: Sani soolouralle, Alex elämäntapavalmentajaksi ja elokuvamusiikkisäveltäjäksi, Maki tekemään sävellyksiä muille artisteille ja Vera kirjoittamaan.
Yhtye julkaisi vielä jäähyväissinglen ”Uudet tuulet” ja toukokuun lopussa kokoelman, jossa oli kaikki Aikakoneen suurimman suosion saaneet kappaleet. 23. toukokuuta 2003 oli yhtyeen viimeinen esiintyminen Helsingin Kaivohuoneella ja myös viimeinen päivä, jolloin yhtyeen jäsenet esiintyivät yhdessä Aikakoneena. Yhtye myi lähes kymmenvuotisen uransa aikana yhteensä noin 400&nbsp;000 levyä, teki 2&nbsp;500 keikkaa ja edustaa hittimäärällään 1990-luvun kärkeä suomalaisen popmusiikin saralla.

Paluu vuonna 2008


Aikakone teki paluun vuonna 2008. Helmikuun lopussa ilmestyi kokoelmalevy. Kahden CD:n kokoelmalevyltä löytyy Aikakoneen suosituimmat hitit sekä myös joitakin remixejä tutuista kappaleista. Lisäksi levyllä on kokonaan uutta kappaletta, ”Vuoristorata”, ”Nostan sut” ja ”Karnevaali”. Yhtye esiintyi Suomen euroviisukarsinnassa väliaikaesiintyjänä.
Vuonna 2010 Aikakoneelta ilmestyi jälleen uusi single. SIG-yhtyeen hitistä ”Vuosisadan rakkaustarina” tehty coverkappale toimi samalla R-kioski mainosmusiikkina. Singleä seurasi samanniminen albumi, jossa oli 11 uutta kappaletta.
Keväällä 2013 julkaistavan pitkäsoiton ensimmäinen single on ”Historiaan”. Uudella albumilla on mukana Aikakoneen alkuperäinen kokoonpano Sani, Alex, Vera ja Maki.

Jäsenet


Sani (Saija Aartela)
Heidi Puurula (Heidi Puurula)
Alex Ojasti (Alex Ojasti)
Maki Kolehmainen (Marko Kolehmainen)

Diskografia


Albumit


''Tähtikaaren taa'' (4. syyskuuta 1995) (#1)
''Toiseen maailmaan'' (12. lokakuuta 1996) (#1)
''Maa (Aikakoneen albumi)'' (8. lokakuuta 1998) (#7)
''Hear Me Now'' (31. elokuuta 2001) (#15)
''Pophitit'' (23. toukokuuta 2003) (#13)
''Greatest Hits (Aikakoneen albumi)'' (27. helmikuuta 2008) (#23)
''Vuosisadan rakkaustarina (Aikakoneen albumi)'' (20. tammikuuta 2010)

Singlet


''Tähtikaaren taa'' (06.03.1995)
''Alla vaahterapuun'' (promo, elokuu 1995)
''Taas saan lentää'' (12.06.1995)
''Odota'' (06.11.1995) (#2)
''Matkustanut oon'' (12.02.1996) (#4)
''Keltainen'' (promo, 29.08.1996)
''Nti Groove'' (15.10.1996) (#4)
''Nti Groove remixes'' (18.11.1996)
''Opettelen salaa'' (09.12.1996)
''Aarresaari'' (14.03.1997)
''Time'' (promo, Ruotsi, syksy 1997)
''Time'' (Ruotsi 1997)
''Time'' (yleisessä myynnissä, Meksiko 1997 - BMG Entertainment México 743215390824, 2 versiota)
''Time'' EP (promo Internetiin kesäkuu 1997)
''Tulisitko'' (toukokuu 1998) (#8)
''Perhosten yö/Magiaa'' (lokakuu 1998)
''Hiljaisuus'' (marraskuu 1998)
''Anna mun bailaa'' / ''Rakkauden lähetti'' / ''Seis'' / ''Aikapyörä'' (26.2.1999) (#1)
''Last Dance'' (1999)
''Little by Little'' (huhtikuu 2001)
''Hear Me Now'' (Suomi 27.7.2001) (#9)
''Hear Me Now'' (Saksa 21.5.2002)
''Wonder Why'' (marraskuu 2001)
''Glittering Lights'' (2001)
''Stay'' (helmikuu 2002)
''Uudet tuulet'' (maaliskuu 2003)
''Vuoristorata'' (helmikuu 2008)
''Vuosisadan rakkaustarina'' (helmikuu 2010)
''Historiaan'' (21.5.2012)
<span style="font-size:90%;">Suluissa julkaisupäivä ja korkein sijoitus Suomen virallisella listalla</span>

Menestys


Aikakone on saanut kaksi kertaa Emma-gaala, vuosina 1995 (vuoden tulokas) ja 1996 (vuoden yhtye).
Suosikki vuosiäänestyksessä 1995 Aikakone valittiin sekä parhaaksi tulokkaaksi että parhaaksi yhtyeeksi.
Radiomafian vuosiäänestyksessä 1995 Aikakone valittiin parhaaksi yhtyeeksi, Samuli Edelmannin ja Sanin Tuhat yötä taas parhaaksi biisiksi.
Jyrki Dance Music Awardissa Aikakone valittiin vuoden 1995 kotimaiseksi artistiksi, Odota taas vuoden diskobiisiksi.
Dean Martin Boozing Society nimesi Aikakoneen vuoden 1996 bändiksi.
Aikakoneen Kristallipallo-verkkosivusto kruunattiin komeimmaksi Radio Cityn Vuoden kotisivu 1996 -mittelössä.
Huhtikuussa 1997 Aikakone valittiin Finnish Dance Music Awardsissa vuoden tanssiaktiksi, lisäksi bändi sai palkinnon sekä parhaasta tanssivideosta että parhaasta tanssimiksauksesta.
Tähtikaaren taa on myynyt triplaplatinaa, Toiseen maailmaan taas tuplaplatinaa, ja Maakin rikkoi aikoinaan platinarajan.
Kun ''Anna mun bailaa'' -sinkku ilmestyi keväällä 1999, Aikakone sai samalla ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä julkaisuunsa Suomalaisen työn liitto myöntämän Avainlippu-merkin.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://aikakone.cjb.net Epäviralliset fanisivut
http://www.angelfire.com/band2/aikakone/ylioppilaslehti.htm Artikkeli Aikakoneesta sen kulta-aikana
Luokka:Suomalaiset popyhtyeet
Luokka:Suomalaiset eurodanceartistit ja -yhtyeet
Luokka:1990-luvun yhtyeet ja sooloartistit
en:Aikakone

Akustiikka

Image:Hallraum.jpg
Akustiikka (kreikan kieli ακουειν 'kuulla') on fysiikka haara, joka tutkii ääni, mekaanista aaltoliikettä kaasussa, nesteessä ja kiinteän olomuodon väliaineessa.
Alalla työskentelevää tiedemiestä kutsutaan akustikoksi. Akustiikkaa sovelletaan niin äänenkäsittelyssä, -tulkinnassa kuin -toistossakin.
Akustiikka voidaan edelleen jakaa pienempiin kokonaisuuksiin. Audioakustiikassa äänen taajuus on rajattu ihmiskorvalle kuultaviin ääniin, eli taajuusalueelle 20Hz-20kHz.

Akustiikkaan liittyviä käsitteitä


Kuulo
Melu
Lentomelu
Jälkikaiunta-aika
Puheentunnistus
Psykoakustiikka
Peittoilmiö
Äänekkyys
Äänenkorkeus
Äänenväri
Äänenlaatu
Äänentoisto

Akustiikan suureita ja yksiköitä


Desibeli
Äänenvoimakkuus
Äänipainetaso
Äänen tehotaso

Viitteet


Luokka:Akustiikka
ar:علم الصوت
az:Akustika
ms:Akustik
be:Акустыка
bs:Akustika
bg:Акустика
ca:Acústica
cs:Akustika
cy:Acwsteg
da:Akustik
de:Akustik
et:Akustika
el:Ακουστική
en:Acoustics
es:Acústica
eo:Akustiko
fa:صداشناسی
fr:Acoustique
gl:Acústica
ko:음향학
hi:ध्वनिकी
hr:Akustika
io:Akustiko
it:Acustica
he:אקוסטיקה
kk:Акустика
ht:Akoustik
la:Acustica
lv:Akustika
lb:Akustik
lt:Akustika
hu:Akusztika
ml:ശബ്ദശാസ്ത്രം
nl:Akoestiek
ja:音響学
no:Akustikk
nn:Akustikk
pms:Acùstica
nds:Akustik
pl:Akustyka
pt:Acústica
ro:Acustică
ru:Акустика
sq:Akustika
si:ධ්‍වනි විද්‍යාව
simple:Acoustics
sk:Akustika
sl:Akustika
sr:Акустика
sh:Akustika
sv:Akustik
tl:Akustika
ta:ஒலியியல்
th:สวนศาสตร์
vi:Âm học
tr:Akustik
uk:Акустика
ur:صدائیات
war:Akustika
zh:声学

ARPANET

Kuva:Arpanet 1974.svg
ARPANET ''(Advanced Research Projects Agency Network)'' oli Yhdysvallat sotilaallista tutkimusta varten vuonna 1969 perustettu, vuodesta 1983 lähtien TCP/IP-protokollaa käyttänyt tietoverkko, josta kehittyi Internet.
Ensimmäinen viesti Arpanetissä lähetettiin 29. lokakuuta 1969. Tarkoitus oli lähettää UCLA:sta Stanford Research Instituteen (SRI) kirjaimet L, O, G, jolloin UCLA:n kone olisi kirjautunut SRI:n koneelle. Kirjainten L ja O jälkeen Stanfordin kone kuitenkin kaatui.
ARPANET jakaantui kahteen eri verkkoon. Ne olivat MILNET ja ARPANET. ARPANET, joka oli tarkoitettu siviilikäyttöön levisi yliopistojen ja tutkimuslaitosten välisestä verkostosta huimaa vauhtia nopeasti halventuvan teknologian takia. Siihen liittyi pian runsaasti ulkomaisia solmuja, etenkin Länsi-Euroopasta. ARPANET suljettiin vuonna 1990, ja Internet korvasi sen.
Vuonna 1971 Yhdysvaltain asevoimien tutkimusrahoitusorganisaatio ARPA nimettiin DARPA:ksi (Defense Advanced Research Projects Agency). Tämän takia verkkoa kutsuttiin joskus nimellä DARPANET.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.isoc.org/internet/history/brief.shtml Internet Society -järjestön historiasivut
http://www.livinginternet.com/i/ii_arpanet.htm ARPANET
http://www.computerhistory.org/exhibits/internet_history/ The Computer History Museum – Kuvia ARPANET-verkon arkkitehtuurista eri aikakausilta
http://som.csudh.edu/cis/lpress/history/arpamaps/ Karttoja verkosta
Luokka:Internetin historia
Luokka:Tietokoneverkko
af:ARPANET
ar:أربانت
id:ARPANET
ms:ARPANET
bg:ARPANET
ca:ARPANET
cs:ARPANET
da:Arpanet
de:Arpanet
et:ARPANET
el:ARPANET
en:ARPANET
es:ARPANET
eo:ARPANET
eu:ARPANET
fr:ARPANET
gl:ARPANET
ko:아파넷
hr:ARPANET
it:ARPANET
he:ARPANET
kk:Болашағы бар зерттеулер агенттігі желісі
ku:ARPANET
lv:ARPANET
lt:Arpanet
hu:ARPANET
mk:ARPANET
nl:ARPANET
ja:ARPANET
no:ARPANET
pl:Advanced Research Projects Agency Network
pt:ARPANET
ro:ARPANET
ru:ARPANET
simple:ARPANET
sk:ARPANET
sl:ARPANET
sr:ARPANET
sh:ARPANET
sv:ARPANET
vi:ARPANET
tr:Arpanet
uk:ARPANET
zh:ARPANET

Airbus A340


Kuva:Finnair_A340_EFHK.jpgin Airbus A340 ]]
Airbus A340 on eurooppalaisen Airbusin valmistama laajarunkokone. Konetyyppi on suunniteltu pitkille reiteille, joilla kulkee paljon matkustajia.
Koneen suunnittelu aloitettiin 1980-luvun puolessa välissä ja siinä hyödynnettiin Airbus A320 -konetta varten kehitettyjä osia sekä tekniikoita kuten fly-by-wire -ohjausjärjestelmää ja komposiittirakenteita. Airbus A330- ja A340-koneissa on pienempien A320-perheen koneiden kanssa yhtenevät ohjaamot, jolloin lentäjien koulutus siirryttäessä konetyypistä toiseen lyhenee viikoista muutamiin päiviin. Lisäksi koneiden rungon halkaisija on sama kuin vanhemmissa Airbus A300- ja A310 -koneissa, joten eri Airbus-laajarunkokoneita operoivat lentoyhtiöt voivat käyttää olemassa olevia matkustamotarvikkeita ja -sisustuksia.
A340:ssa on A330:n sama runko, laskutelineet (A340 4 kpl, A330 3 kpl), ohjaamo sekä siipi ulkomuoto. Airbus A330 on kaksi- ja A340 nelimoottorinen kone. Erilaisten moottoriratkaisujen lisäksi konetyyppien siivissä on rakenteellisia eroja moottorien sovittamiseksi. A330 on kahden moottorinsa ansiosta halvempi operoida kuin A340, jolla puolestaan on pidempi toimintamatka.

Koneversiot


A340-200 on 261-paikkainen kone, jonka toimintamatka on 14&nbsp;800 km. Koneessa on CFM-56 -moottorit ja se lensi ensilentonsa 1. huhtikuuta 1992. Tyypin valmistus on sittemmin lopetettu.
A340-300 on ensimmäinen version A340-koneesta. Siihen mahtuu 295 matkustajaa ja sen toimintamatka on 13&nbsp;700 km. Moottorit ovat samat kuin A340-200 -koneessa ja lensi ensilentonsa 25. lokakuuta 1991
A340-500-koneella oli suurempi toimintamatka kuin millään muulla liikennekonetyypillä, 16&nbsp;020 km, ennen Boeing 777 ensilentoa huhtikuussa 2006. Koneeseen mahtuu 313 matkustajaa ja se on varustettu Rolls-Royce Trent 500 -moottoreilla. Konetyyppi on mahdollistanut suorat lennot Tyynen valtameren yli kaukoidästä Yhdysvaltoihin. Kone lensi ensimmäisen kerran 11. helmikuuta 2002
A340-600 on pisin Airbus A340-sarjan koneista. Se kuljettaa 372 matkustajaa ja sen toimintamatka on 13&nbsp;900 km. Kone lensi ensilentonsa 23. huhtikuuta 2001. Konetta voidaan kapasiteettinsa puolesta pitää ensimmäisenä varteenotettavana kilpailijana Boeing 747-koneelle.
A340-500 ja -600 -koneissa on aikaisempia malleja suurempi siipi sekä uudelleen suunniteltu siiven kiinnitys runkoon. Ratkaisuilla saatiin kasvatettua koneiden siipipinta-alaa sekä polttoainekapasiteettia sekä suurinta sallittua lentoonlähtöpainoa. Lisäksi keskimmäiseen päälaskutelineeseen lisättiin yksi rengaspari kantamaan kasvanutta massaa.

Kuvia


http://www.airliners.net/open.file?id=872283 www.airliners.net Air Tahiti Nuin Airbus A340-300:n matkustamo
http://www.airliners.net/open.file?id=864576 www.airliners.net Lufthansan Airbus A340-300:n matkustamo
http://www.airliners.net/open.file?id=686097 www.airliners.net Lufthansan Airbus A340-600:n portaat alakertaan
http://www.airliners.net/open.file?id=898117 www.airliners.net Iberian Airbus A340-600:n ohjaamo
http://www.airliners.net/photo/Finnair/Airbus-A340-313E/1424794/L/ www.airliners.net Finnairin A340-300:n matkustamo

Katso myös


Lentokone
Airbus A320
Airbus A330
Luokka:Matkustajalentokoneet
Luokka:Airbusin lentokoneet
ar:إيرباص إيه 340
id:Airbus A340
ms:Airbus A340
bg:Еърбъс А340
ca:Airbus A340
cs:Airbus A340
da:Airbus A340
de:Airbus A340
et:Airbus A340
el:Airbus A340
en:Airbus A340
es:Airbus A340
eu:Airbus A340
fa:ایرباس آ-۳۴۰
fr:Airbus A340
gl:Airbus A340
ko:에어버스 A340
hr:Airbus A340
is:Airbus A340
it:Airbus A340
he:איירבוס A340
lb:Airbus A340
li:Airbus A340
hu:Airbus A340
mk:Ербас А340
mr:एअर बस ए-३४०
my:အဲယားဘတ်စ် A340
nl:Airbus A340
ja:エアバスA340
no:Airbus A340
pl:Airbus A340
pt:Airbus A340
ro:Airbus A340
ru:Airbus A340
simple:Airbus A340
sk:Airbus A340
sr:Ербас А340
sv:Airbus A340
ta:எயார்பஸ் எ340
th:แอร์บัส เอ 340
vi:Airbus A340
tr:Airbus A340
uk:Airbus A340
zh:空中客车A340

Ahvenanmaan maakunta


Ahvenanmaa () on saariryhmä sekä Suomi Suomen historialliset maakunnat ja Suomen maakunnat#Nykyiset maakunnat, jolla on itsehallinto. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on Ruotsin kieli: 91,2 prosentilla väestöstä on äidinkielenään ruotsi, 5,0 prosenttia on Suomen kieli ja muunkielisiä asukkaita on yhteensä 3,8 prosenttia. Maakunnan väkiluku oli }} }} }} henkeä, ja sen ainoa kaupunki on hallintokeskus Maarianhamina.

Nimen etymologia


Ruotsin sana ''å'' tarkoittaa yksinään pientä jokea, mutta Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen ''Åland'' alkuosan arvellaan olevan muuta alkuperää, sillä Ahvenanmaalla ei paljon ole jokia. Lars Huldénin esittämän teorian mukaan ''Åland''-nimen alkuosa on muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta "ahva", joka on sama sana kuin latinan aqua (''vesi''). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena ('ahven'), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä maakunnan nimen alkuosa å.

Maantiede


Kuva:Åland Political Map-fi.svg
Kuva:Kallskar.JPG
Ahvenanmaa sijaitsee Ahvenanmeri itäpuolella ja Selkämeri eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turun saaristo Varsinais-Suomi, jonka suuntaan rajana on Kihti (merenselkä). Maakuntaan lasketaan kuuluvan 6&nbsp;757 saarta ja luotoa, joista 60 on asuttuja. Manner-Ahvenanmaa on saarista suurin.
Pääsaari, Manner-Ahvenanmaa on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punertavaa graniittilajia, Ahvenanrapakivi. Korkein huippu on Orrdalsklint (132 m) Saltvikin kunnassa. Tunnettu matkailunähtävyys on Getan vuoret (Getabergen), joiden korkein kohta on Kasberget (129 m).

Ilmasto


Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpötila +6°C, helmikuun -3°C. Oheinen ilmastotaulukko kuvastaa Ahvenanmaan pääsaaren sisäosien ilmastoa.
<center>
</center>

Ahvenanmaan kunnat


Ahvenanmaalla sijaitsevat seuraavat kunnat:
Manner-Ahvenanmaalla:
Kuva: Maarianhamina.vaakuna.svg Maarianhamina
Kuva: Finström.vaakuna.svg Finström
Kuva: Geta.vaakuna.svg Geta (kunta)
Kuva: Hammarland.vaakuna.svg Hammarland
Kuva: Jomala.vaakuna.svg Jomala
Kuva: Saltvik.vaakuna.svg Saltvik
Kuva: Sund.vaakuna.svg Sund
Muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa:
Kuva: Eckerö.vaakuna.svg Eckerö
Kuva: Lemland.vaakuna.svg Lemland
Kuva: Lumparland.vaakuna.svg Lumparland
Muilla saarilla ilman siltayhteyttä:
Kuva: Brändö.vaakuna.svg Brändö
Kuva: Föglö.vaakuna.svg Föglö
Kuva: Kumlinge.vaakuna.svg Kumlinge
Kuva: Kökar.vaakuna.svg Kökar
Kuva: Sottunga.vaakuna.svg Sottunga
Kuva: Vårdö.vaakuna.svg Vårdö

Luonto


Kuva:Aaland 4.jpg
Ahvenanmaa kuuluu Kasvillisuusvyöhyke Hemiboreaalinen vyöhyke. Lehtometsä ja lehtoniitty ovat tyypillisiä, mutta myös Boreaalinen vyöhyke on runsaasti. Kasvillisuus on yleensä rehevää. Kasvisto on runsaslajinen, siemenkasvit on noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava euroopanmarjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrni. Jalot lehtipuut kasvavat yleisempänä Ahvenanmaalla kuin eteläisessä Manner-Suomessa, esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisiksi tai harvalukuisiksi luokitellut puulajit, kuten vuorijalava ja saarni, ovat Ahvenanmaalla yleisiä. Ahvenanmaalla on myös samanlaisia tammi­metsiä ja euroopanpähkinäpensaspähkinäpensaslehto kuin Lounais-Suomessa ja Lohjan seudulla. Ruoho­kasveista erityisesti Manner-Suomessa harvahkosti kasvava keltavuokko on Ahvenanmaalla yleinen. Eläimistöstä puuttuvat kokonaan ilves, riekko ja susi. Kangaskäärmettä tavataan Ahvenanmaalla, muttei manner-Suomessa.

Historia


Esihistoria


Korkeimmat kohdat, Saltvikissä sijaitsevat Orrdalsklint ja Långbergen, alkoivat kohota merestä n. 10&nbsp;000 vuotta sitten. Pikkuhiljaa syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa Kivikausi Suomesta. Saarten vanhimmat arkeologiset löydöt edustavat Kampakeraaminen kulttuuri n. 4000 eaa. Noin 2500 eaa. Ahvenanmaalle saapui kuoppakeramiikka, ja noin 1800 eaa. kuoppakeramiikan korvasivat Kiukaisten kulttuurin löydöt. Saarten sijainnin takia skandinaavinen vaikutus on arkeologisessa aineistossa Ahvenanmaalla voimakkaampi kuin Suomi. Pronssikauteen ajoittuva Kökarin asuinpaikka lienee Puolan rannikolta saapuneiden hylkeenpyynti- ja kaupparetkikuntien muistoa. Ahvenanmaalle on saapunut vaikutteita ja asukkaita idästä, lännestä ja etelästä koko saariryhmän olemassaolon ajan.
Rautakausi, varsinkin Merovingiaika ja Viikinkiaika, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. On vaikea sanoa, mitä kieltä saarten rautakautinen väestö puhui. Kulttuuriyhteyksiä oli sekä Ruotsin että manner-Suomen suuntaan. Saariryhmä saattoi autioitua 900-luvun lopulla, mutta jos näin tapahtui se sai pian uuden Suomesta tulleen asutuksen. Ahvenanmaan nimistöön sisältyy runsaasti suomalaisiin viittaavia nimiä, kuten esimerkiksi Finbo, Finby ja Finholma ja Finström, sekä myös Luettelo Ahvenanmaan suomalaisperäisistä paikannimistä kuten Geta (Kaita),Jomala (Jumala), Korsö (Koskenpää, muutettu v.1950), Seglinge (Seilonen), Simskäla (Simasalo), Sålis (Saarilaksi t. Suolaksi) ja Töftö (Toivottu). Lars Hellbergin mukaan Ahvenanmaan keskusalueilla asui tuolloin kiinteä maata viljellyt suomalaisväestö. Nykyinen Ahvenanmaan ruotsinkielinen asutus on uusimman tutkimuksen mukaan samanikäistä kuin muunkin Suomen ruotsinkielinen asutus ja peräisin Ruotsin vallan alusta Suomessa.

Ruotsin ja Venäjän vallan aika


Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan. 1500-luvulla Ahvenanmaa oli osana prinssi Juhanalle annettua Suomen herttuakuntaa. 1600- ja 1700-luvuilla Ahvenanmaa kuului hallinnollisesti Turun- ja Porin lääniin. Suomen sota jälkeisessä Haminan rauhassa vuonna 1809 Ahvenanmaa liitettiin muun Suomen mukana Venäjän keisarikuntaan. Ahvenanmaalaiset pyysivät saada jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei suostuttu ja Ahvenanmaasta tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsund, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sota.
Sodan jälkeen saaret Demilitarisointi. Venäjä sitoutui Pariisin rauha, 1856 vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia Ensimmäinen maailmansota aikana.

Suomen itsenäisyyden aika

Ahvenanmaan kysymys


Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi muun muassa 7&nbsp;135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta.
Suomen sisällissota aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.
Ahvenanmaan kysymys joutui Yhdistynyt kuningaskunta aloitteesta vuonna 1920 Kansainliitto neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon.
Mikäli Ahvenanmaa olisi liitetty Ruotsin yhteyteen, oli Suomen valtiovalta valmistautunut vaatimaan Suomelle Pohjois-Ruotsin suomenkielistä aluetta, Länsipohjaa. Suomen hallitus perusti myös Länsipohjan toimikunnan, jonka tehtävänä oli aikaansaada Länsipohjassa suomalaiskansallista liikehdintää.
Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. Ahvenanmaan linnoitukset oli purettu jo vuonna 1919.

Itsehallinnon aika


Ahvenanmaan maakuntapäivät kokoontuivat ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922. Päivää juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä.
Jatkosota alkaessa 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Kilpapurjehdus Suomi lähetti Ahvenanmaalle sota-aluksia ja joukkoja pyrkien siten estämään Neuvostoliiton maihinnousun.
Ahvenanmaan lippu Ahvenanmaa sai vuonna 1954. Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 Ahvenanmaan omia Postimerkki. 1993 Ahvenanmaan postista tuli oma postilaitoksensa, joka on Pohjoismaiden pienin.
Ahvenanmaa liittyi Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi vuonna 1970. Maakunnalla on neuvostossa kaksi maakuntapäivien valitsemaa edustajaa, jotka muodostavat yhdessä maakuntahallituksen valitsemien edustajien kanssa Ahvenanmaan valtuuskunnan PN:ssa.
Vanhasen II hallitus muodostettaessa vuonna 2007 Ahvenanmaan oma edustaja oli ensi kertaa mukana muotoilemassa hallitusohjelmaa saarimaakuntaa koskevissa asioissa. Samassa hallituksessa istui Suomen historian ensimmäinen Ahvenanmaa-ministeri Astrid Thors.

Hallinto ja politiikka


Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta.
Suomen tasavallan perustuslain mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on itsehallinto sen mukaan kuin Ahvenanmaan itsehallintolaissa erikseen säädetään.
Suomen eduskunta on vahvistanut Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnon itsehallintolailla 1920 ja takuulailla 1922, jotka yhdistettiin 1951 uudeksi itsehallintolaiksi. Sen korvasi vuoden 1993 alussa voimaan tullut uusi laki. Sitäkin on myöhemmin vielä uudistettu.
Itse­hallinto­lakia voidaan muuttaa tai se voidaan kumota vain Suomen edus­kunnan ja Ahvenan­maan maa­kunta­päivien yhtä­pitävällä päätöksellä, jonka eduskunta on hyväksynyt perustuslaki säätämis­järjestyksessä ja maakunta­päivät vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä.

Lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta


Lainsäädäntövaltaa Ahvenanmaan maakunnassa, itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, käyttää Ahvenanmaan maakuntapäivät. Maakuntalait säädetään maakuntahallituksen aloitteesta. Itse­hallinto­laki sisältää yksityis­kohtaiset säännökset siitä, millaisista asioista maa­kunta saa säätää omia lakeja ja millaisista asioista Suomen valtion lait ovat voimassa myös Ahvenan­maalla.
Ylintä toimeenpanovaltaa maakunnan itsehallintoon kuuluvissa asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntahallitus, jonka valitsee maakuntapäivät.

Maakunnan lainsäädäntävalta ja sen rajoitukset


Itsehallintolain mukaan Ahvenanmaalla on oma lainsäädäntävalta asioissa, jotka koskevat:
# Maakuntapäivien järjestysmuotoa ja tehtäviä, sen jäsenten vaalia, maakunnan hallitusta sekä sen alaisia viranomaisia ja laitoksia;
# Maakunan virkamiehiä, maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden virkaehtosopimus sekä kurinpitorangaistusten määräämistä heille, sekä myös maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden, luottamushenkilöiden sekä sikäläisten peruskoulujen opettajien eläketurvaa;
# Ahvenanmaan lippua ja Ahvenanmaan vaakuna, sekä lipun käyttöä aluksissa;
# kuntajakoa, kunnallisvaaleja, kuntien hallintoa ja niiden viranhaltijoita;
# maakunnalle tulosta perittävää lisäveroa ja tilapäistä ylimääräistä tuloveroa sekä elinkeino- ja huviveroja, maakunnalle perittävien maksujen perusteita ja kunnallisveroa;
# yleistä järjestystä ja turvallisuutta eräin poikkeuksin sekä palo- ja pelastustointa;
# rakennus- ja kaavoitustointa, naapuruussuhteita, asuntotuotantoa;
# kiinteän omaisuuden pakkolunastusta yleiseen tarpeeseen eräin poikkeuksin;
# huoneenvuokraa, ja vuokrasääntely, maanvuokraa;
# luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelua, luonnon virkistyskäyttöä, Suomen vesilaki;
# muinaismuistoja sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja esineiden suojelua maakunnassa;
# terveydenhoito ja sairaanhoitoa eräin poikkeuksin sekä polttohautausta;
# sosiaalipolitiikka ja lupaa alkoholijuoma anniskeluravintola;
# opetusta, oppisopimusta, kulttuuria, urheilua ja nuorisotyötä; arkisto-, kirjasto- ja museolaitosta eräin poikkeuksin;
# maatalous ja metsätalous, maataloustuotannon ohjaamista (näitä asioita koskevasta lainsäädännöstä on kuitenkin neuvoteltava valtion viranomaisten kanssa);
# metsästystä ja kalastusta, kalastusalusten rekisteröintiä, kalastuselinkeinon ohjaamista;
# eläinsuojelua ja eläinlääketiede eräin poikkeuksin;
# maatalousmaan, metsämaan ja kalastusvesien tuotantokyvyn ylläpitämistä; velvollisuutta luovuttaa käyttämättä jäänyttä tai vajaakäytössä olevaa maatalousmaata ja kalastusvesiä tällaista tarkoitusta varten täyttä korvausta vastaan toisen hallintaan määräajaksi;
# oikeutta etsiä, valtaus (talousoikeus) ja hyödyntää mineraalilöytöjä;
# postilaitosta sekä oikeutta yleisradiotoiminta- ja kaapelitelevisio harjoittamiseen maakunnassa eräin rajoituksin;
# tie ja kanava, tieliikennettä, raideliikennettä, veneliikennettä, paikallisen meriliikenteen väyliä;
# elinkeinotoimintaa eräin rajoituksin;
# työllisyys edistämistä;
# tilastoja maakunnan oloista;
# teon rangaistus säätämistä ja rangaistuksen määrää, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta;
# uhkasakko asettamista ja tuomitsemista sekä muiden pakkokeinojen käyttöä, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta;
# muita itsehallintolain perusteiden mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavia asioita.
Sen sijaan valtakunnan lainsäädäntö on voimassa myös Ahvenanmaalla siltä osin kuin se koskee.:
# Suomen perustuslaki säätämistä, muuttamista tai kumoamista sekä perustuslaista poikkeamista;
# oikeutta oleskella maassa, valita asuinpaikkansa ja liikkua paikkakunnalta toiselle, sananvapaus-, yhdistymisvapaus- ja kokoontumisvapaus käyttämistä, kirje-, lennätin- ja puhelinsalaisuutta;
# valtion viranomaisten järjestysmuotoa ja toimintaa;
# suhdetta ulkovaltoihin eräin poikkeuksin
# Suomen lippu ja Suomen vaakuna sekä niiden käyttöä eräin poikkeuksin;
# sukunimi ja etunimi, holhousta, kuolleeksi julistaminen
# avioliittoa ja perhesuhteita, lapsen oikeudellista asemaa, adoptio, perintöä eräin poikkeuksin;
# yhdistys ja säätiöitä, yhtiöitä ja muita yksityisoikeudellisia yhteisöjä, kirjanpitoa;
# koko valtakuntaa koskevia yleisiä ehtoja ulkomaalaisten ja ulkomaisten yhteisöjen oikeudesta omistaa ja hallita kiinteää omaisuutta ja osakkeita sekä harjoittaa elinkeinoa;
# tekijänoikeus, patenttia, mallioikeus ja tavaramerkkiä, sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, kilpailuoikeus edistämistä, kuluttajansuojalaki;
# vakuutussopimuksia;
# ulkomaankauppaa;
# kauppamerenkulkua ja kauppamerenkulun väyliä;
# ilmailua;
# maatalous- ja kalataloustuotteiden hintoja sekä maataloustuotteiden viennin edistämistä;
# kiinteistötoimitus ja kiinteistörekisteri sekä niihin liittyviä tehtäviä;
# mineraalilöytöjä ja kaivostoimintaa eräin poikkeuksin;
# ydinvoimaa, kuitenkin niin, että ydinvoimalaitoksen rakentamiseen, hallintaan ja käyttöön sekä tähän liittyvään materiaalin käsittelyyn ja säilytykseen maakunnassa on saatava maakunnan hallituksen suostumus;
# mittayksikkö, mittalaitteita ja mittamenetelmiä, standardi;
# jalometallien valmistusta ja jalometallien leimaaminen sekä jalometallia sisältävien esineiden kauppaa;
# työoikeus eräin poikkeuksin;
# rikosoikeus; lukuun ottamatta rangaistuksia maakuntalakien rikkomisesta
# lainkäyttöä, esitutkintaa, tuomioiden ja rangaistusten täytäntöönpanoa sekä rikoksentekijän luovuttamista;
# hallinnollista puuttumista henkilökohtainen vapaus
# kirkkolainsäädäntö ja muuta uskonnollinen yhdyskunta koskevaa lainsäädäntöä, oikeutta päästä julkiseen virkaan riippumatta uskontunnustuksesta;
# kansalaisuus, ulkomaalainen, passia;
# ampuma-aseita ja ampumatarvike;
# väestönsuojelua (päätös maakunnassa asuvien henkilöiden siirtämisestä maakunnan ulkopuolella sijaitsevalle paikkakunnalle voidaan kuitenkin tehdä vain maakunnan hallituksen suostumuksella);
# ihmisten tartuntatauti, kastrointia ja sterilointia, abortti, keinohedelmöitystä, oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia;
# terveyden- ja sairaanhoidon piirissä toimivien kelpoisuusvaatimuksia, apteekkilaitosta, lääke ja lääkkeenomaisia tuotteita, huume sekä myrkkyjen valmistamista ja niiden käyttötarkoituksen vahvistamista;
# kotieläinten tarttuvia tauteja;
# eläinten ja eläintuotteiden maahantuonnin kieltämistä;
# kasvintuhooja maahan kulkeutumisen estämistä;
# Puolustusvoimat- ja rajavartiolaitosta ottaen huomioon demilitarisointia koskevat säännökset, järjestysvallan toimintaa valtion turvallisuuden varmistamiseksi, puolustustilaa, valmiutta poikkeusolojen varalta;
# räjähdysaineita valtion turvallisuutta koskevilta osin;
# veroja ja maksuja tietyin poikkeuksin;
# setelinantoa ja valuuttaa;
# tilastoja valtakunnan tarvetta varten;
# valtion viranomaisilta peräisin olevaa arkistoaineistoa eräin rajoituksin
# teletoimintaa (valtion viranomainen voi kuitenkin myöntää luvan yleisen teletoiminnan harjoittamiseen maakunnassa vain maakunnan hallituksen suostumuksella);
# pääsääntöisesti muitakin yksityisoikeus kysymystä, jollei kysymys välittömästi liity sellaiseen oikeudenalaan, joka tämän lain mukaan kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan;
# muita itsehallintolain perusteiden mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavia asioita.

Presidentin veto-oikeus


Tasavallan presidentillä on ehdoton oikeus määrätä säädetty laki raukeamaan kokonaan tai osittain. Ennen veto-oikeuden käyttöä presidentin on pyydettävä asiasta Korkein oikeus (Suomi) lausunto.
Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat maakunnan itsehallinnon piiriin kuuluviin asioihin, tulevat voimaan maakunnan osalta vasta kun maakuntapäivät ovat ne ratifioineet. Lainvalmistelussa ja riitakysymyksissä maakunnan ja valtakunnan kantojen yhteensovittamiseksi sekä lausuntojen antamiseksi toimii Ahvenanmaan valtuuskunta, johon kuuluu kaksi valtioneuvoston ja kaksi maakuntapäivien valitsemaa jäsentä sekä puheenjohtajana maaherra tai muu tasavallan presidentin maakuntapäivien puhemiehen suostumuksella tehtävään määräämä henkilö.

Maakunta ja valtionvirasto


Seuraavilla aloilla itsehallinnollinen Ahvenanmaan maakunta toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja hallintokoneistoineen:
opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
terveyden- ja sairaanhoito
ympäristöasiat
elinkeinoelämän edistäminen
sisäinen liikenne
kunnallishallinto
poliisitoimi
postilaitos
radio ja televisio
Ahvenanmaan valtionvirasto toimii Ahvenanmaan maakunnan alueella Suomen tasavallan aluehallintoviranomaisena. Se toimii Suomen tasavallan edustajana itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, kuten verotoimiston ja käräjäoikeuden asioissa. Maakunnan itsehallinnon takia valtionvirastolla on kuitenkin erilaiset tehtävät kuin muun Suomen aluehallintovirastoilla. Ennen vuotta 2010 valtionviraston toimia hoiti Ahvenanmaan lääni.
Ahvenanmaan valtionviraston johtaja on muista aluehallintovirastoista poiketen maaherra. Maaherra on maakunnassa ensi sijassa Suomen hallituksen edustajana. Maaherra avaa ja päättää presidentin puolesta Ahvenanmaan maakuntapäivät. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös toimia Ahvenanmaan valtuuskunta puheenjohtajana.

Edustus Suomen eduskunnassa


Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on eduskuntavaaleissa yksi Suomen vaalipiirit. Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin manner-Suomessa. Ahvenanmaalta valittu edustaja (Eduskuntavaalit 2007 Elisabeth Naucler) kuuluu Ruotsalainen eduskuntaryhmä.

Euroopan unioni ja Ahvenanmaan maakunta


Suomen liittyessä Euroopan unioniin sovittiin erikseen Ahvenanmaan itsehallinnon ja EU-jäsenyyden yhteensovittamisesta, minkä lisäksi ahvenanmaalaiset saivat itse päättää omasta jäsenyydestään. Vaihtoehtona oli myös Ahvenanmaan jääminen unionin ulkopuolelle Tanskalle kuuluvan Grönlanti tavoin. Suomen liittymissopimukseen liitettiin niin sanottu Ahvenanmaan pöytäkirja, johon ahvenanmaalaiset saivat menestyksekkäästi lähes kaikki erityisvaatimuksensa, joskaan eivät toivomaansa omaa edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ahvenanmaa oli mukana Suomen Suomen EU-kansanäänestys 16. lokakuuta 1994, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänetyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 prosenttia. Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyi EU-jäsenyyden 2. joulukuuta äänin 26–4.
EU-jäsenyyden myötä Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verottoman myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Tämän lisäksi mm. postimyynnin suhteen Ahvenanmaa on "veroparatiisi", sillä alle 43,48 euron arvoiset postilähetykset voidaan myydä ilman arvonlisäveroa. Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. EU:n tuomioistuimissa esitettävät kansalliset kannat valmistelee ja esittää valtakunnan viranomainen kuultuaan tarvittaessa Ahvenanmaata. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.

Mallia maailmalle


Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Vaikka Euroopassa on runsaasti itsehallintoalueita, vain Ahvenanmaa on määrätty kansainvälisellä sopimuksella sekä itsehallinnolliseksi että demilitarisoiduksi alueeksi. Toisaalta on kansainvälisessä katsannossa erikoista, että maakunnalla on laaja toimivalta, josta puuttuvat lähes kokonaan talouspoliittiset toimivaltuudet. Esimerkiksi lokakuussa 2007 Georgian presidentti Mikheil Saakašvili liitti Suomen vierailuunsa matkan Ahvenanmaalle. Maakunnan asioiden järjestäminen kiinnosti Saakašvilia koska Georgiaan kuuluu muodollisesti kolme itsehallinnollista aluetta, joissa kaikissa on ollut levottomuuksia. Kansainvälispoliittisesti näistä erityisen merkittäviä ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joiden hallitukset pyrkivät Venäjän tuella täyteen itsenäisyyteen. Myös Serbia ehdotti Kosovon kysymyksen ratkaisuksi sille annettavan Ahvenanmaan kaltaisen aseman itsenäistymisvaatimuksien sijaan.

Demilitarisointi


Kuva:Vallankumouskokous.jpg
Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sota päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.
Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliitton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.
Vuoden 1922 sopimuksen mukaan Suomella on oikeus pitää Ahvenanmaalla tavanomainen poliisihenkilökunta sekä tuoda alueelle sen sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi tarpeellisia asevoimia väliaikaisesti. Tämän lisäksi alueen vesillä voi käydä ilman erityistä syytä enintään kaksi keveää suomalaista pinnalla kulkevaa sota-alusta. Erityisen syyn vaatiessa vesialueelle voi tuoda enintään 6&nbsp;000 tonnin vetoisen laivasto-osaston. Ahvenanmaan saaristossa saa, Suomelta luvan saatuaan, oleskella enintään yksi ulkomainen sota-alus kerrallaan, mutta tavanomainen rauhallinen läpikulku on sallittu normaalin tavan mukaan. Suomen ilmavoimilla on oikeus lentää Ahvenanmaan yli, mutta laskeutuminen alueelle on sallittu vain hätätilanteessa.
Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.
Vuoden 1940 sopimus Ahvenanmaan demilitarisoinnista antaa Venäjälle Neuvostoliiton seuraajavaltiona oikeuden pitää Maarianhaminassa konsulaattia, jonka tehtävänä on tavanomaisen konsulipalvelutoiminnan lisäksi valvoa alueen demilitarisointia. Mahdolliset sen havaitsemat sopimusrikkomukset toimitetaan Ahvenanmaan lääninhallitukselle, minkä jälkeen asian tutkii suomalais-venäläinen tutkimuskomissio.
Ahvenanmaata koskevat demilitarisaatiosopimukset määrittelevät Ahvenanmaan demilitarisoidun alueen Aluevesi käyttäen kolmen meripeninkulman sääntöä. Nykyään Suomi määrittelee kuitenkin aluevetensä ulottumaan 12 meripeninkulmaa uloimmista luodoista. Tämän vuoksi Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoalueeseen kuuluu myös sellaisia aluevesiä, jotka eivät kuulu demilitarisoituun alueeseen.
Ahvenanmaalaiset eivät ole asevelvollisuus, poikkeuksena yli 12-vuotiaina Ahvenanmaalle muuttaneet henkilöt. Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa suorittamaan palvelusta luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat käytännössä kokonaan vapautetut ase­velvollisuudesta. Jotkut ahvenan­maalaiset nuoret kuitenkin suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa.

Ahvenanmaan itsenäisyyskysymys


Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Manner-Suomessa Sulo Aittoniemi ehdotti itsenäisen valtion aseman tarjoamista maakunnalle.
Ålandstidningenin 2006 tekemän kyselyn mukaan kuitenkin vain pieni osa saarelaisista haluaa Ahvenanmaan itsenäistyvän. Itsehallinnon lisääminen ja pitäminen ennallaan ovat yhtä suosittuja mielipiteitä.

Väestö


Ahvenanmaan väestö on 27 456 henkeä (2008), joista ruotsinkielisiä on 24 868 ja suomenkielisiä 1 385 sekä muunkielisiä 1 203. Naisten osuus maakunnan väestöstä on 51&nbsp;%. Ulkomaalaisia oli vuonna 2008 2 106 henkeä. Vuonna 2007 Ahvenanmaalla arvioitiin asuvan 75:ttä eri kansallisuutta edustavia ihmisiä. Ahvenanmaalla puhutaan 49:ää eri kieltä ja sen väestössä on yli 30 prosenttia muualla syntyneitä.

Kotiseutuoikeus


Ahvenanmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (''hembygdsrätt''). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin hänen on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea Ruotsin kieli taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta. Suomi kansalaisella on oikeus itsehallintolain mukaan käyttää Ahvenanmaalla Suomen kieli tuomioistuimissa ja valtion viranomaisissa. Tarvittaessa käytetään tulkkia.

Talous


Ahvenanmaalla on Suomen korkein keskimääräinen elintaso. Eurostatin helmikuussa 2010 julkistamien tilastojen mukaan Bruttokansantuote asukasta kohden on Ahvenanmaalla 43% suurempi kuin EU:ssa keskimäärin (koko Suomessa 18% suurempi).
Ahvenanmaalla on palveluihin painottunut elinkeinorakenne; runsaat 23 prosenttia asukkaista työskentelee kaupan ja palvelujen alalla sekä lähes 30 prosenttia koulutuksen, sairaan- ja terveydenhoidon sekä julkisen hallinnon parissa.
Saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, joka tuo lähes 30 prosenttia sen BKT:sta. Maarianhaminassa pitävät pääkonttoriaan matkustajaliikenteessä toimivat Viking Line ja Birka Line, tankkilaivavarustamo Lundqvist, rahtilaivavarustamot Birka Cargo ja Lillgaard sekä Eckerö-konserni. Useampi kuin joka kymmenes työikäinen ahvenanmaalainen työskentelee merillä.
Suomen lipun alla purjehtii ahvenanmaalaisten varustamojen muodostama noin 475&nbsp;000 bruttotonnin kauppalaivasto; tämä vastaa noin 40 prosenttia Suomen koko ulkomaanliikenteen kauppalaivastosta. Kansainvälisten lippujen alla ahvenanmaalaisilla on lisäksi 567&nbsp;000 bruttotonnin laivasto. Ahvenanmaan varustamoilla on ulkomaanliikenteessä yhteensä lähes 60 alusta.
Merenkulun alihankintaa tekee laivojen sähköasennuksiin erikoistunut Alandia Engineering sekä varaus- ja myyntijärjestelmän kehittänyt informaatioteknologiayritys Anite Travel Systems Ab Ltd.
Teollisuus on jäänyt saarimaakunnassa melko pienimuotoiseksi: suurin teollisuusyritys Chips jalostaa perunoista lähinnä snack-tuotteita. Teollisten toimijoiden joukossa on korkean teknologian yrityksiä kuten lääketieteelle ohuita muoviputkia valmistava Optinova. IT-alalla vaikuttavat pankkijärjestelmien kehittäjä Crosskey ja digitaalisten pelien luoja Eget. Ainoa meijeri ÅCA tunnetaan juustoistaan ja voistaan.
Asukkaista 4,5 prosenttia toimii maa- ja metsätalouden parissa keskittyen työtä vaativiin erikoiskasveihin kuten Sokerijuurikas, sipuliin, omenaan ja perunaan. Saaren maatiloista noin 40 prosenttia kuuluu kokoluokkaan 10–30 hehtaaria.
Taidekäsityöläiset ovat ottaneet Ahvenanmaan omakseen, alan yrityksistä esimerkiksi KorpiandGordon on suunnitellut kankaan Ikealle. Ahvenanmaalla on paljon vapaita työpaikkoja ja vain noin kahden prosentin työttömyysaste.
Euromääräisesti Ahvenanmaa saa Suomen maakunta vähiten tukea valtiolta, mutta asukasta kohti laskettuna tuki on maan suurin. Vuonna 2006 Ahvenanmaa sai nettomääräisesti valtiolta noin 4&nbsp;000 euroa jokaista asukasta kohti., vuoden 2011 budjettiin on varattu tukea 8 000 euroa asukasta kohden. Valtion verotulot asukasta kohden laskettuna ovat Ahvenanmaalla toiseksi eniten pääkaupunkiseudun jälkeen.
Verotuloista osa jää maakuntaan. Ahvenanmaan itsehallintolain (49§) mukaisesti jos maakunnassa verovuodelta maksuun pantu tulo- ja varallisuusvero ylittää 0,5 prosenttia vastaavasta verosta koko maassa, ylimenevä osa kuuluu maakunnalle (verohyvitys).

Energia


Ahvenanmaa tuottaa 17 % sähköstään tuulivoimalla alkaen 9/2007. Vastaava luku joulukuun 2011 aikana oli 31,48 % (lähde www.vindel.ax).

Opetus ja tutkimus


Merellinen painotus näkyy saaren peruskoulun jälkeisten oppilaitosten tarjonnassa. Ahvenanmaan merimieskoulu ottaa vastaan peruskoulunsa päättäneitä ja kouluttaa kansi- ja konemiehistöä, laivasähköasentajia, vahtikonemestareita ja vahtiperämiehiä. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu ''Högskolan på Åland'' kouluttaa perämiehiä ja merikapteeneja, konepäällystöä sekä automaatti-insinöörejä. Merimieskoulussa voi suuntautua myös kokiksi tai tarjoilijaksi, jolloin koulutus jatkuu yhteistyössä Ahvenanmaan hotelli- ja ravintolakoulun kanssa.
Vuonna 2007 Ahvenanmaalla aloitti toimintansa saaritalouden tutkimukseen panostava ''Åland International Institute of Comparative Island Studies'', AICIS.
Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan rauhaninstituutti, joka on sekä tutkimuslaitos että käytännön toimista vastaava organisaatio. Se vastaa myös rikosoikeudellisesta sovittelusta Ahvenanmaalla.

Kulttuuri


Saarimaakunnassa on järjestetty vuodesta 1997 Rockoff-festivaali. Ahvenanmaalaisia yhtyeitä ovat olleet Hitch Hikers ja Good Evening Manchester.
Ahvenanmaan merialueelta Ahvenanmerellä on haaksirikkoutuneesta laivasta löydetty Samppanja#Ahvenanmeren löytö, joita on myyty huutokaupassa kesäkuussa 2011.

Urheilu


Ahvenanmaan palloilupääsarjojen urheiluseuroja ovat jalkapallon Veikkausliigassa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon liigajoukkue Åland United sekä IF Åland. Saarimaakunnan tunnetuin urheilija on kestävyysjuoksija ja Euroopan-mestari Janne Holmén. Ahvenanmaalaisista jalkapalloilijoista Suomen jalkapallomaajoukkue ovat pelanneet Mikael Granskog, Anders Eriksson, Daniel Sjölund ja Annica Sjölund.
Urheiluareenat ovat keskittyneet Maarianhaminaan. Jalkapalloa pelataan Wiklöf Holding Arenalla. Suurin sisähalli on Eckerö-halli ja pääsaarella on jäähalli Islandia. Alandia Cup täytti vuonna 2007 30 vuotta. Se järjestää vuosittain Ahvenanmaan suurimmaan urheilutapahtuman, jonne kerääntyy tuhansia jalkapallojunioreita ja heidän vanhempiaan.

Viestintä


Ahvenanmaan omasta radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Ålands Radio och TV Ab -yritys. Ahvenanmaalaiset eivät maksa samanlaista televisiolupamaksua kuin mannersuomalaiset. Nya Åland ja Ålandstidningen ovat molemmat paikallisia aamulehtiä ja ilmestyvät kuudesti viikossa.

Tunnettuja ahvenanmaalaisia

Henkilöitä


Tony Asumaa, kansainvälinen jalkapalloerotuomari
Michael Björklund, TV-kokki ja ravintoloitsija
Anni Blomqvist, kirjailija
Gustaf Erikson, laivanvarustaja
Jarl-Thure Eriksson, fyysikko, Tampereen teknillinen yliopisto entinen rehtori
Walton Grönroos, oopperalaulaja ja oopperanjohtaja
Janne Holmén, kestävyysjuoksija
Anna Hagman, (s. 1895 k. 2006) kaikkien aikojen neljänneksi pisimpään elänyt suomalainen
Gunnar Jansson, poliitikko
Karl Emanuel Jansson, taidemaalari
Roger Jansson, poliitikko
Henrik Klingenberg, Sonata Arctican kosketinsoittaja
Stefan Lindfors, muotoilija
Elisabeth Nauclér, kansanedustaja
Pehr Henrik Nordgren, säveltäjä
Nicken Rönngren, lausuntataiteilija ja teatterinjohtaja
Johannes Salminen, kirjailija ja essee
Sally Salminen, kirjailija
Ville Salminen, elokuvaohjaaja ja näyttelijä
Sulho Sipilä, taidemaalari
Annica Sjölund, jalkapalloilija
Daniel Sjölund, jalkapalloilija
Julius Sundblom, lehtimies ja poliitikko
Georg August Wallin, tutkimusmatkailija
Atos Wirtanen, kansanedustaja

Järjestöjä ja yhdistyksiä


Ahveniset, Ahvenanmaan suomenkielisten yhdistys
Paf (Paf), peli- ja raha-automaattiyhdistys
Ahvenanmaan rauhaninstituutti

Yrityksiä


Air Åland, lentoyhtiö
Birka Line, laivanvarustamo
Chips, elintarvikealan konserni
Plasto, lelutehdas
Viking Line, laivanvarustamo
Ålandsbanken, pankki
PAF, rahapelikoneyhtiö

Katso myös


Ahvenanmaan maakunnan kuntien vaakunat
Media Ahvenanmaalla
Luettelo Ahvenanmaan suomalaisperäisistä paikannimistä

Lähteet


FINLEX: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1922/19220001 Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus 1922
FINLEX: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144 Ahvenanmaan itsehallintolaki

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.aland.ax/ Ahvenanmaan maakunnan kotisivu.
http://www.ahvenanmaa.fi Ahvenanmaan esittely suomeksi.
http://www.aland.ax/alandfi/ Ahvenanmaa pähkinänkuoressa.
http://www.visitaland.com/fi Visit Åland.
http://www.kultur.ax Saarimaakunnan kulttuuria.
http://www.regeringen.ax/socialomiljo/miljo/fridlysta.pbs Kasvien ja eläinten rauhoitussäännökset Ahvenanmaalla.
Anne Ali-Hokka: http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/03/nakokulma_ahvenanmaa_ja_suomi_kaantavat_toisilleen_selkansa_2446349.html Näkökulma: Ahvenanmaa ja Suomi kääntävät toisilleen selkänsä. Ylen uutiset 18.3.2011.
Luokka:Ahvenanmaa
ace:Pulo-pulo Aland
af:Åland
ang:Ēalendisca Īega
ar:أولند
an:Åland
frp:Iles d’Åland
ast:Islles Aland
az:Aland adaları
id:Åland
ms:Åland
bn:অলান্দ দ্বীপপুঞ্জ
zh-min-nan:Åland Kûn-tó
su:Åland
be:Аландскія астравы
be-x-old:Аляндзкія астравы
bs:Ålandska ostrva
br:Åland
bg:Оландски острови
ca:Illes Åland
cs:Ålandy
da:Åland
de:Åland
dsb:Åland
et:Ahvenamaa
el:Ώλαντ
en:Åland Islands
es:Åland
eo:Alando
eu:Åland
fa:جزایر الند
fo:Áland
fr:Åland
fy:Ålandseilannen
gv:Åland
gd:Åland
gl:Åland
xal:Аландин Арлс
ko:올란드 제도
hy:Ալանդյան կղզիներ
hi:ऑलैण्ड द्वीपसमूह
hsb:Åland
hr:Ålandski otoci
io:Alando
os:Аланды сакъадæхтæ
is:Álandseyjar
it:Isole Åland
he:אולנד
ka:ალანდის კუნძულები
kk:Аланд аралдары
kw:Åland
rw:Ibirwa by’Alande
sw:Visiwa vya Aland
kv:Аланд діяс
la:Alandia
lv:Olande
lt:Alandai
lij:Isoe Åland
hu:Åland
mk:Оланд
mi:Aaland (Hinerangi)
mr:ऑलंड द्वीपसमूह
nl:Åland
nds-nl:Åland
ja:オーランド諸島
no:Åland
nn:Åland
nov:Åland
oc:Åland
pnb:جزائر آلینڈ
pl:Wyspy Alandzkie
pt:Åland
ro:Insulele Åland
qu:Åland
ru:Аландские острова
rue:Аланды
se:Ålánda
sco:Åland Islands
simple:Åland Islands
sk:Ålandy
sl:Åland
ckb:ئۆلەند
sr:Оландска острва
sh:Åland
sv:Åland
tl:Kapuluan ng Åland
ta:எலந்து
tt:Аланд утраулары
th:หมู่เกาะโอลันด์
vi:Åland
tr:Åland
uk:Аландські острови
ur:جزائر ایلانڈ
vec:Isole Åland
fiu-vro:Ahunamaa
war:Kapuropud-an Åland
wo:Dunu Aland
yo:Àwọn Erékùṣù Åland
zh-yue:亞蘭
zea:Åland
zh:奥兰群岛

AMD


''Advanced Micro Devices'' (AMD) on 1969 perustettu Yhdysvallat puolijohdeteollisuus. Yhtiö valmistaa muun muassa Suoritin, Näytönohjain ja emolevyjen Piirisarja. Yhtiö on maailman toiseksi suurin x86-suoritinvalmistaja ja nykyään yksi suurimmista näytönohjainvalmistajista, kun AMD ja ATI Technologies yhdistyivät vuonna 2006. Yhtiön valmistamia osia on myös Applen tietokoneissa ja lukemattomissa muissa elektroniikkalaitteissa.

Tuotteet

Fusion


AMD Fusion on AMD:n tuotelinja, jossa samalle prosessoriytimelle yhdistetään AMD Bobcat-suoritinydin ja DirectX 11 -grafiikkaprosessori. AMD käyttää CPU+GPU-yhdistelmästä nimeä Accelerated Processing Unit (APU). Fusion on tarkoitettu kannettaviin ja edullisempiin pöytäkoneisiin.

Bulldozer


AMD Bulldozer on AMD:n suoritinarkkitehtuurin nimi. Ensimmäiset arkkitehtuuriin perustuvat suorittimet julkaistiin vuonna 2011. Bulldozer kehitettiin täysin uusiksi, joten sillä ei ole painolastinaan mitään edeltävien sukupolvien ominaisuuksia. Suorittimet valmistetaan 32 nanometrin valmistusprosessilla GlobalFoundriesin tehtailla. Bulldozerissa ei ole varsinaisia suoritinytimiä vaan moduli, joiden toiminta on hieman vastaavaa Intelin Hypersäikeistys kanssa.

Maailmanennätys


Bulldozerilla saavutettiin maailman korkein x86-suorittimen kellotaajuus, 8429 MHz ja se on Guinness World Records. http://www.youtube.com/watch?v=UKN4VMOenNM Youtube-video kellotustapahtumasta.

Radeon


Radeon (ent. ATI Technologies ) on AMD:n näytönohjainbrändi. Näytönohjainten ajuribrändi on AMD Catalyst.

Historia


AMD:n perusti 1969 ryhmä Fairchild Semiconductorilla työskennelleitä insinöörejä. Yhtiö aloitti valmistamalla logiikkapiirejä ja RAM-piirien valmistuksen se aloitti vuonna 1975. Myöhemmin yhtiö aloitti Intel-kloonien valmistamisen, tarjoten muun muassa 80286 ja 80386 vastaavia suorittimia huokeampaan hintaan.

AMD: valmistamia prosessoreita


Intel 8086 (valmistetu Intelille)
Intel 8088 (valmistetu Intelille)
Am386 (1991)
Am486 (1993)
AMD K5 (1995)
AMD K6 (1997)
AMD K6-2
AMD K6-III
Athlon (Slot A) (1999)
Athlon (Socket A) (2000)
Duron (2000)
Athlon XP (2001)
Athlon (2001)
Athlon XP (2001)
Athlon (2002)
Duron (2002)
Sempron
Opteron (2003)
Athlon 64 (2003)
Turion 64 (2005)
Athlon 64 (2005)
Opteron
Athlon 64 X2
Phenom (2008)
Phenom X4 (2007)
Athlon X2
Phenom II
Athlon II
AMD_Turion

AMD K5


AMD aloitti 90-luvulla omien suorittimien suunnittelun, jäljitellen Intel Pentium Pro -arkkitehtuuria. Ensimmäisen oman AMD K5 suorittimen tuotanto aloitettiin vuonna 1996. Prosessorilla oli paljon ongelmia ja se oli huomattavasti Intelin vastaavaa hitaampi kokonaislukunopeudessa ja liukulujen käsittelyssä, joten suoritin ei käynyt hyvin kaupaksi. AMD oli juuri rakentanut uuden Fab 25 -tehtaan Austinin Texasiin valmistamaan K5-suoritinta, joten sillä ei ollut resursseja suunnitella nopeasti uutta.

AMD K6


AMD osti vuonna 1996 NexGen-nimisen yhtiön jolla sai oikeuden Nx686-suorittimeen. AMD nimesi uudelleen AMD K6:ksi ja muutti rakenteen käyttämään Intelin kanssa samaa Socket 7-kantaa. Näin K6-suorittimen pystyi asentamaan mihin tahansa Intel Pentium -Emolevy. Intel -yhteensopivuuden lisäksi siihen oli lisätty RISC -suorittimissa yleisiä ominaisuuksia.
K6-2
Vielä samana vuonna julkaistiin ''3dNow!'' -SIMD-multimedialaajennuksella varustettu AMD K6-2. Sen laajennettu käskykanta sisälsi ominaisuuksia nopeampaan liukulukulaskentaan, jota tarvittiin etenkin 3D-grafiikan kiihdyttämiseen. AMD:n markkina-asema ei ollut vielä niin vahva, että ohjelmistovalmistajat olisivat suuremmissa määrin hyödyntäneet näitä ominaisuuksia. Sitä vastoin ohjelmistovalmistajat tukivat vähän aiemmin julkaistua Intelin Intel MMX-käskykantaa.
K6-III
Tammikuussa 1999 viimeinen K6-sarjaan kuuluva suoritinmalli näki päivänvalon. Se oli 450 MHz:n AMD K6-III ja kilpailukykyinen Intelin kärkisuorittimien kanssa. Tämä suoritin oli K6-2:n päivitetty versio, johon oli lisätty 256 kilotavua täydellä nopeudella toimivaa L2-välimuistia integroituna ytimeen ja parempi haarautumisen ennakointi (''branch prediction''). Vaikka se vastasi kokonaislukulaskuissa Pentium II/III-suoritinta, liukulukuyksikkö oli vanhentunut eikä voinut kilpailla Intelin uusimpien suorittimien kanssa.

Athlon


Athlon on AMD:n seitsemännen sukupolven x86 prosessori, joka julkaistiin kesäkuussa 1999. Toisin kuin aiempi K6, tätä ei voinut lisenssisyistä asentaa Intelin emolevyhin (Slot 1), joten AMD siirtyi käyttämään Slot A:ta. AMD sai vihdoin nopeuskruunun ja Intel vastasi lähtemällä nopeuskilpailuun, joten 1 GHz raja ylitettiin ennen vuosituhannen vaihdetta. AMD piti nopeuskruunua vuosikaudet. Yhtiön toimitusjohtajana pitkään ollut, yksi perustajista, Walter Jeremiah Sanders III jäi eläkkeelle vuonna 2002.

AMD64 -arkkitehtuuri


Vuonna 2000 esitelty AMD64 on 64-bittinen suoritinarkkitehtuuri. Siinä on lisäksi x86-arkkitehtuurin laajennus, joka tukee suoraan vanhoja x86 -käskyjä ja on siten yhteensopiva myös vanhojen ohjelmistojen kanssa. Muita etuja edellseen arkkitehtuuriin nähden on
kaksinkertaistettu Rekisteri_(tietokonetekniikka) ja SSE-käskykanta.

Opteron, Athlon 64 ja Phenom


AMD julkaisi ensimmäisen AMD64-suorittimensa Opteronin maaliskuussa 2003. Opteron suunniteltiin työasemiin ja palvelimiin, sisältäen myös ne joissa on enemmän kuin yksi suoritin. AMD julkaisi AMD Athlon 64 ja Athlon 64 FX-mallit syyskuussa 2003, jotka päättäväisesti ottivat nopeuskruunun itselleen. Molemmat suorittimet voittivat Pentium 4:n ja sen huippumallin, Pentium Extreme Edition) lähes kaikissa tehokkuustesteissä. Vuoden 2007 joulukuussa julkistettiin Phenom (prosessori)-nimellä kulkevat neliytimiset K10-suorittimet.
Turion
Turion 64-suorittimen oli tarkoituksena on kilpailla kannettavien suoritin markkinoilla Intelin Pentium M:n kanssa. Turion 64 tukee AMD64-käskykantaa ja sitä voi pitää käytännössä vähävirtaisena Athlon 64:nä.
Sempron
Sempron on Athlon 64:n pikkuveli ja tarkoitetiin budjettiluokan kokoonpanoihin.

Katso myös


AMD Radeon

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.amd.com/ AMD:n kotisivu
Luokka:AMD
Luokka:Pörssiyhtiöt
af:AMD
ar:أدفانسد مايكرو دفايسز
id:Advanced Micro Devices
ms:Advanced Micro Devices
bn:অ্যাডভান্সড মাইক্রো ডিভাইসেস
be:AMD
bs:AMD
bg:AMD
ca:AMD
cs:Advanced Micro Devices
da:AMD
de:AMD
et:AMD
el:Advanced Micro Devices
en:Advanced Micro Devices
es:Advanced Micro Devices
eo:AMD
fa:ای‌ام‌دی
fr:Advanced Micro Devices
gl:AMD
ko:어드밴스트 마이크로 디바이시스
hy:AMD
hi:ऍड्वांस्ड माइक्रो डिवाइसेज़
hr:AMD
is:AMD
it:Advanced Micro Devices
he:AMD
kn:ಅಡ್‌ವ್ಯಾನ್‌ಸ್ಟ್ ಮೈಕ್ರೋ ಡಿವೈಸಸ್
lt:AMD
hu:Advanced Micro Devices
ml:എ.എം.ഡി.
mr:ए.एम.डी.
nl:Advanced Micro Devices
ja:アドバンスト・マイクロ・デバイセズ
no:Advanced Micro Devices
nn:AMD
pl:Advanced Micro Devices
pt:AMD
kaa:Advanced Micro Devices
ro:Advanced Micro Devices, Inc.
ru:Advanced Micro Devices
sco:AMD
si:ඇඩ්වාන්ස්ඩ් මයික්‍රෝ ඩිවයිසර්ස් ඉන්කෝපරේෂන්
simple:Advanced Micro Devices
sk:Advanced Micro Devices
sl:Advanced Micro Devices
sr:AMD
sh:AMD
sv:Advanced Micro Devices
ta:அட்வான்ஸ்டு மைக்ரோ டிவைசஸ்
th:เอเอ็มดี
vi:AMD
tr:Advanced Micro Devices
uk:Advanced Micro Devices
zh-yue:AMD
zh:超威半导体

Avoin lähdekoodi

Avoin lähdekoodi ( ) tarkoittaa tietokoneohjelma tuottamis- ja kehitysmenetelmiä, jotka tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden tutustua ohjelman lähdekoodiin ja muokata sitä omien tarpeidensa mukaisesti. Avoimen lähdekoodin periaatteisiin kuuluu myös vapaus käyttää ohjelmaa mihin tahansa tarkoitukseen ja kopioida ja levittää sekä alkuperäistä että muokattua versiota.
Paitsi ohjelmistojen kehitysmenetelmiin avoimella lähdekoodilla voidaan viitata myös niiden avulla tuotettuihin ohjelmistoihin sekä kehittäjäyhteisöön. Käytännössä avoin lähdekoodi tarkoittaa pitkälti samaa asiaa kuin vapaat ohjelmistot, joista puhuttaessa halutaan usein painottaa ohjelmistokehityksen eettisiä ulottuvuuksia. Avoimesta lähdekoodista puhuttaessa huomio saattaa pikemminkin kiinnittyä vapaudesta ja avoimuudesta seuraaviin käytännön hyötyihin. Vapaiden ohjelmistojen ja avoimen lähdekoodin vastakohtana voidaan pitää Omisteinen ohjelmisto ja suljettua lähdekoodia.
Tunnetuimpia avoimen lähdekoodin tuotteita ovat Mozilla_Firefox-selain, OpenOffice-toimisto-ohjelmisto ja Linux-käyttöjärjestelmä, joka pääosin muodostuu Linux-ydin ja GNU-hankkeen rakentamasta rungosta.

Avoimen lähdekoodin määritelmä


Pelkkä mahdollisuus päästä tutustumaan lähdekoodiin ei vielä tee ohjelmistosta avoimen lähdekoodin edustajaa, vaan oikeudellisesta näkökulmasta avoimeen lähdekoodiin liittyy lisenssi, jolla ohjelman tekijä tarjoaa teoksensa yhteisön käytettäväksi ja muokattavaksi. Lisenssi voi kuitenkin asettaa ehdoksi, että ohjelmaan tehtävät muutoksetkin on julkaistava samalla lisenssillä, jotta myös alkuperäinen tekijä pääsisi hyötymään muiden tekemistä parannuksista. Tekijänoikeus säilyvät koodin kirjoittajilla, jolleivät nämä erikseen niistä luovu.
Avoimen lähdekoodin tunnuspiirteet on täsmällisesti määritellyt ''Open Source Initiative'' (OSI) -järjestö, joka pyrkii edistämään avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä.
#Ohjelman täytyy olla vapaasti levitettävissä ja välitettävissä.
#Lähdekoodin täytyy tulla ohjelman mukana tai olla vapaasti saatavissa.
#Myös johdettujen teosten luominen ja levitys pitää sallia.
#Lisenssi voi rajoittaa muokatun lähdekoodin levittämistä vain siinä tapauksessa, että lisenssi sallii erillisten korjaustiedostojen ja niiden lähdekoodin levittämisen. Voidaan myös vaatia, ettei johdettua teosta levitetä samalla nimellä tai versionumerolla kuin lähtöteosta.
#Yksilöitä tai ihmisryhmiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.
#Käyttötarkoituksia ei saa rajoittaa.
#Kaikilla ohjelman käsiinsä saaneilla on samat oikeudet.
#Lisenssi ei saa olla riippuvainen laajemmasta ohjelmistokokonaisuudesta, jonka osana ohjelmaa levitetään, vaan ohjelmaan liittyvät oikeudet säilyvät, vaikka se irrotettaisiin kokonaisuudesta.
#Lisenssi ei voi asettaa ehtoja muille ohjelmille. Ohjelmaa saa levittää myös yhdessä sellaisten ohjelmien kanssa, joiden lähdekoodi ei ole avointa.
#Lisenssin sisällön pitää olla riippumaton teknisestä toteutuksesta. Oikeuksiin ei saa liittää varaumia jakelutavan tai käyttöliittymän varjolla.
Näiden kriteerien mukaan esimerkiksi seuraavilla lisensseillä julkaistuja ohjelmistoja voidaan pitää avoimen lähdekoodin edustajina: GNU General Public License (GPL) ja GNU Lesser General Public Licence (LGPL), BSD-lisenssit, Mozilla Public License (MPL), Apache (palvelinohjelma)-lisenssit, IBM Public License, Intel Open Source License, Apple Computer Public Source License, Nokia (yritys) Open Source License sekä Sun Microsystemsin Sun Industry Standards Source License ja Sun Public License.

Avoin lähdekoodi vai vapaa ohjelmisto?


Termi ''avoin lähdekoodi'' kehitettiin helmikuussa 1998 vastauksena Netscapen päätökseen julkaista Nettiselain lähdekoodi vapaalla lisenssillä. Osa vapaiden ohjelmistojen liikkeen edustajista halusi ottaa etäisyyttä liikkeen ideologiseen taustaan ja muotoilla toimintamallinsa pragmaattisemmin termein, jotka sopisivat myös yrityselämän käyttöön paremmin kuin englanninkielinen sana ''free'', joka voi tarkoittaa paitsi vapaata myös ilmaista. Linux (ydin) alkuperäinen kehittäjä Linus Torvalds asettui heti tukemaan uutta nimitystä ja sen edustamaa näkökulmaa.
Uuden termin omaksumista harkitsi aluksi myös Vapaa ohjelmisto määritelmän kehittänyt GNU-hankkeen ja Free Software Foundationin johtaja Richard Stallman, joka päätyi kuitenkin torjumaan sen. Stallman on arvostellut avoimen lähdekoodin liikettä liiasta pragmaattisuudesta ja vapaiden ja ”puolivapaiden” ohjelmien rajan hämärtämisestä. Stallman rinnastaa ohjelmistojen vapauden sananvapaus, joka on itseisarvo, ja sanoo, että jos avointa lähdekoodia perustellaan vain käytännön hyödyillä, avoimuudesta on helppo luopua silloin, kun se edellyttää ylimääräiseltä tuntuvaa vaivannäköä.
Vaikka termistössä ja ajattelutavoissa on siis vivahde-eroja, avoimen lähdekoodin ja vapaiden ohjelmistojen liikkeiden väliset ristiriidat eivät ole olleet yhteensovittamattomia. Käytännössä kaikki vapaat ohjelmistot ovat myös avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ja avoimen lähdekoodin ohjelmistot vapaita. Englanniksi vapaista ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista käytetäänkin usein yhdistettyä akronyymiä FOSS (''free and open source software'') tai FLOSS (''free/libre and open source software''). Suomeksi voidaan vastaavasti joskus käyttää akronyymiä VALO.

Avoimen ja suljetun lähdekoodin ero


Avoimeen lähdekoodiin pääsee kuka tahansa tutustumaan, ja halutessaan käyttäjä voi korjata ohjelman virheitä ja lisätä uusia ominaisuuksia – tai pestata jonkun muun tekemään sen puolestaan, jos ei itse osaa tai ehdi. Tästä seuraa, että korjaukset tehdään yleensä nopeasti: parhaissa tapauksissa muutos on saatavilla muutamassa tunnissa, mikä on tärkeää esimerkisi tietoturva­haavoittuvuuksia korjattaessa.
Omisteinen ohjelmisto käyttäjä ei yleensä pääse näkemään lähdekoodia. Mikäli ohjelmassa on puutteita, käyttäjä joutuu raportoimaan niistä ohjelman tekijälle tai vain sopeutumaan tilanteeseen yrittäen vähimmäistää haitat.
Avoimen lähdekoodin kehitys perustuu enimmäkseen vapaaehtoiseen kehitystyöhön. Lisäksi monet yritykset osallistuvat avoimen lähdekoodin kehitystyöhön, koska tulisi kalliimmaksi kehittää vastaavanlainen kokonaan uusi tuote tai ostaa jonkin omisteisen tuotteen lisenssi.
Avointa lähdekoodia kehitetään jatkuvasti. Sitä ei pidetä sanan perinteisessä mielessä valmiina tuotteena vaan prosessina. Ehkä tämän vuoksi joissakin avoimen lähdekoodin ohjelmissa esimerkiksi käyttöoppaiden kehitys jää puolitiehen.

Avoimen lähdekoodin kehittäjäyhteisö


Avoimen lähdekoodin ohjelmien kehitys perustuu julkiseen kehitysympäristöön. Ympäristöön kuuluu tyypillisesti versionhallinta varustettu lähdekoodin talletuspaikka (palvelin). Kehitysympäristöön kuuluu myös keskustelualueita ja virheenilmoitusjärjestelmä (johon voi kirjata myös toiveita).
Kehitysyhteisöön voi kuulua kotoistusryhmiä, jotka kääntävät ohjelman eri kielille. Kotoistukseen kuuluu ohjelman kansainvälistäminen (internationalisointi) ja sitten kotoistus (lokalisointi). Kotoistukseen liittyvät tietokoneohjelman käyttämän kielen lisäksi idiomit, tekstin vierityssuunta, päivämäärän esitysmuoto, valuutta, desimaalierotin ja värit. Kotoistus kattaa myös käyttöoppaat ja lisenssit.
Kehittäjäyhteisöön voi kuulua laaturyhmä, joka huolehtii ohjelman laadusta. Ulkonäöllisiin seikkoihin kiinnittää huomion siihen keskittyvä ryhmä.
Avoimen lähdekoodin kehitysyhteisöihin voi liittyä kuka tahansa. Jäsenet voivat kertoa mielipiteensä uusista ominaisuuksista, testata ohjelmistojen toimivuutta, tarkistaa lähdekoodia, korjata virheitä ja kirjoittaa uutta lähdekoodia. Kilpailu kehittäjien välillä on kovaa. Etuna on se, että koodia kehitetään kunnianhimoisesti. Kovan kilpailun haittavaikutuksia ovat yhteisön sisäiset erimielisyydet teknisistä yksityiskohdista, termeistä, toteutuksesta, projektien organisoinnista ja tavoitteista. Kiistoista tunnetuin koskee termejä avoin lähdekoodi vai vapaa ohjelmisto.

Monilisensointi


Jotkin ohjelmistot, kuten MySQL, ovat saatavilla vapaasti GNU GPL:n alaisena ja lisäksi maksullisena versiona niille, jotka haluavat sisällyttää koodin osaksi omaa suljetun lähdekoodin tuotettaan. Tällöin tulee korostetusti esille, että vapaa ohjelmisto ei ole ilmainen siinä mielessä, että sen saisi omia itselleen, vaan muokattu koodi tulee antaa muiden käyttöön. Näin varmistetaan se, että kehittäjät saavat nauttia muiden työstä ja ohjelmiston kehittäminen jatkuu.

Katso myös


Jaettu lähdekoodi
OpenDocument
Avoimet sisällöt
Vapaat sisällöt
Avoin laitteisto

Viitteet

Aiheesta muualla


Kansainvälisiä:
http://www.opensource.org/ Open Source Initiative
http://www.gnu.org/ Free Software Foundation ja http://www.fsfe.org Free Software Foundation Europe
https://fossbazaar.org Fossbazaar
Suomalaisia:
http://www.coss.fi/ Suomen avoimen lähdekoodin keskus COSS
http://www.validos.org/ Validos (esim. http://www.validos.org/fi/yleistae-open-source-tietoa/44-avoin-lahdekoodi/64-yritysten-avoin-laehdekoodi-ukk yrityskäytön UKK)
http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs169 Avoimen lähdekoodin ohjelmien käyttö julkisessa hallinnossa
http://www.valo-cd.fi/ VALO-CD: Kokoelma parhaita vapaita ja avoimen lähdekoodin ohjelmia Windowsille
http://fi.flossmanuals.net/ FLOSS Manuals: suomenkielisiä avoimen lähdekoodin oppaita
http://www.lokalisointi.org/ Lokalisointi (avoimen lähdekoodin ohjelmistojen suomen kielen käännösryhmien yhteinen portaali)
Luokka:Ohjelmointi
Luokka:Ohjelmistotuotanto
Luokka:Vapaa ohjelmisto
af:Oopbronkode
ar:مصدر مفتوح
ast:Códigu abiertu
az:Açıq kod
id:Sumber terbuka
bn:মুক্ত সোর্স
bg:Отворен код
ca:Codi obert
da:Open source
de:Open Source
et:Avatud lähtekood
en:Open source
es:Código abierto
fa:متن‌باز
fr:Open source
ko:오픈 소스
hr:Otvoreni kod
is:Opinn hugbúnaður
it:Open source
he:קוד פתוח
kn:ಮುಕ್ತ ತಂತ್ರಾಂಶ
lb:Open Source
lt:Atvirasis kodas
ml:ഓപ്പൺ സോഴ്സ് സോഫ്റ്റ്‌വെയർ
nl:Open source
ja:オープンソース
no:Åpen kildekode
nn:Open kjeldekode
nds:Open Source
pt:Código aberto
ro:Sursă deschisă
ru:Политика открытого кода
sq:Open source
scn:Surgenti aperta
simple:Open source
sk:Open source
sl:Odprta koda
ckb:ژێدەرکراوە
sr:Отворени код
sv:Öppen källkod
ta:திறந்த மூலநிரல்
th:โอเพนซอร์ซ
tg:Матни боз
tr:Açık kaynak
uk:Політика відкритого коду
ur:مفتوح مصدر
yi:אפענער קאד
zh:开放源代码

Yhdistyneet arabiemiirikunnat


Yhdistyneet arabiemiirikunnat () eli Arabiemiirikunnat (myös nimityksiä Arabiemiraatit ja Arabiemiirikuntien liitto käytetään yleisesti) on pääosin autiomaan peittämä valtio Arabian niemimaan koillisosassa Persianlahti rannikolla. Sen rajanaapurit ovat Oman ja Saudi-Arabia. Maa koostuu seitsemästä emiirikunnasta, ja sen pinta-ala on noin 83&nbsp;600 neliökilometriä. Väkiluvuksi on arvioitu noin viisi miljoonaa, joista suurin osa on kansalaisuutta vailla olevia vierastyöläisiä. Arabiemiirikuntien pääkaupunki on Abu Dhabi.
Arabiemiirikunnat on historiansa aikana kuulunut muun muassa Persian sassanidit, Portugalin ja Osmanien valtakunta vaikutuspiiriin. 1800-luvun lopulta lähtien se oli Brittiläinen imperiumi alainen protektoraatti, kunnes kuusi alueen šeikkikunnista yhdistyi ja perusti itsenäisen valtion vuonna 1971. Nykyään Arabiemiirikunnilla on muista arabimaista poiketen suhteellisen vahva ja monipuolinen talous, joka on suuntautunut öljyn ja maakaasun lisäksi kauppaan ja matkailuun. Valtaosa maan asukkaista on islam, ja islamilla on ollut merkittävä vaikutus sen kulttuuriin.

Maantiede


Tiedosto:Green Mubazzarah.JPGia.]]
Arabiemiirikunnat sijaitsee Omanin ja Saudi-Arabian välissä, Omaninlahti ja Persianlahti rannalla. Sillä on myös 19 kilometriä rajaa Qatarin kanssa. Tästä rajasta samoin kun Persianlahden saarten omistuksesta on kiistaa, ja siksi arviot maan pinta-alasta ovat vaihdelleet. Omanilla on pieni enklaavi Arabiemiraattien alueella.
Maan itäosassa on vuoria; suurin osa alueesta on hiekka-aavikkoa. Sijainti on strateginen Hormuzinsalmi puolustuksen takia. Rannikolla on monia saaria, hiekkasärkkiä ja koralliriuttoja, joten navigointi on haasteellista. Dubai on paras luonnonsatama. Abu Dhabin alueella on kaksi merkittävää keidasta, joiden pohjavesivarat riittävät maanviljelyyn.
Arabiemiraattien ilmasto on pääosin kuuma ja kuiva. Kuuminta on heinä- ja elokuussa, jolloin lämpötila rannikkotasangolla nousee 48 asteeseen. Vuorilla on selvästi viileämpää. Loppukesällä kostea kaakkoistuuli tekee rannikkoalueiden säästä erityisen epämiellyttävää. Rannikolla sataa vuodessa alle 120&nbsp;mm, vuorilla paikoin jopa 350&nbsp;mm. Rankkasateet saavat toisinaan aikaan paikallisia tulvia. Hiekkamyrskyt haittaavat säännöllisesti näkyvyyttä.
Rannikon ekosysteemeissä, saarilla, koralliriutoilla, vuorovesirannikolla ja mangrovesoilla elää monenlaisia kasvi- ja eläinlajeja. Aavikoilla on käynnissä metsitysohjelmia. Vuoristot tarjoavat turvapaikan harvinaisille eläimille, kuten leopardille ja arabiantarille (''Hemitragus jayakari'').

Historia


Tiedosto:Hatta 01.jpgssa.]]
Tiedosto:Flag of the Trucial States.svg

Varhaiset vaiheet


Nykyisellä Yhdystyneiden arabiemiirikuntien alueella on ollut asutusta jo pronssikaudella. Yli kaksituhatta vuotta eaa. Umm al-Nariksi kutsuttu kulttuuri kehittyi nykyisen Abu Dhabin lähellä. Sen vaikutus levisi pitkälle sisämaahan ja rannikkoa pitkin Omaniin asti. Samaan aikaan alueella oli muitakin asutuskeskuksia. Myöhemmin alulla oli Antiikin kreikka ja varsinkin persialaisten vaikutusta: sassanidit hallitsivat aluetta islamin tuloon eli vuoteen 636 asti, ja kristityt nestorilaiset perustivat Sir Bani Yasin luostarin samannimiselle saarelle lähelle Abu Dhabia 400-luvulla.
Keskiajalla Hormuzin eli Ormusin kuningaskunta hallitsi koko aluetta.

Eurooppalaisten ja osmanien valta


Pian sen jälkeen, kun Vasco da Gama vuonna 1498 oli purjehtinut Afrikan ympäri Intiaan, Persianlahden etelärannikon šeikkikunnat joutuivat Portugalin ylivallan alaiseksi. Portugalin valta alueella kesti 1600-luvulle saakka, minkä jälkeen alue oli pitkät ajat Osmanien valtakunta vaikutusvallan alaisena. Koska rannikolla harjoitettiin merirosvousta, alue tuli Euroopassa tunnetuksi nimellä ''Merirosvorannikko'' (). Yhdistynyt kuningaskunta ryhtyi vuonna 1819 sotatoimiin saadakseen merirosvouksen loppumaan. Seuraavana vuonna kaikki alueen šeikit tekivät Britannian kanssa rauhansopimuksen. Myöhemmin tehtiin uusia sopimuksia, joilla Britannian vaikutusvalta alueella kasvoi entisestään. Lopulta vuonna 1892 alueesta tuli Britannian protektoraatti, josta käytettiin nimiä ''Trucial States'', ''Trucial Oman'', ''Trucial Sheikdoms'' tai ''Trucial Coast'', suomeksi Sopimusvaltiot.
Helmenkalastus oli tärkeä elinkeino, ja kun luonnonhelmien kysyntä väheni 1900-luvun alussa, alue vajosi köyhyyteen. Šeikit olivat keskustelleet öljyn etsimisestä, ja ensimmäiset kaivausluvat annettiin 1939. Ensimmäinen raakaöljylasti lähti 1962 Abu Dhabista, ja Dubai seurasi perässä 1969.

Itsenäisyys


Vuonna 1968 Britannia päätti vetäytyä alueelta, mikä toteutui 1. joulukuuta 1971. Seuraavana päivänä kuusi Persianlahden etelärannan nyt emiirikunniksi julistautunutta entistä šeikkikuntaa, Abu Dhabi (emiirikunta), Ajman, Dubai, Fujaira, Šardža ja Umm al-Qaiwain perustivat yhteisen valtion nimeltä Arabiemiirikunnat vuonna 1971. Ra’s al-Khaima liittyi niihin vuotta myöhemmin. Koska Oman, Bahrain ja Qatar päättivät jäädä liittovaltion ulkopuolelle, rajaviivat ovat erikoisia ja maassa on yksi Enklaavi.
Yhdistyneet arabiemiirikunnat oli yksi Persianlahden yhteistyöjärjestön perustajajäsenistä vuonna 1981. Se on tukeutunut järjestöön myöhemmin kun Iranin kanssa on tullut kiistaa Abu Musan ja Tunbsaaret hallinnasta. Maa lähetti joukkoja Kuwaitiin Persianlahden sota aikana 1990–1991. Se on osallistunut myös rauhanturvaaminen useissa maissa.
Liikepankki BCCI, josta Abu Dhabin halitsijasuku omistaa yli 75 prosenttia, teki vararikon vuonna 1991, ja sen johtoa syytettiin väärinkäytöksistä.
Vuonna 2004 presidentti šeikki Zayid ibn Sultan Al Nahyan kuoli. Seuraajaksi valittiin hänen poikansa Khalifa ibn Zayid ibn Sultan Al Nahyan.

Politiikka


Tiedosto:Khalifa Bin Zayed Al Nahyan.jpg

Unionin neuvosto


Arabiemiirikuntia hallitsee korkein neuvosto, johon kuuluvat kunkin emiirikunnan johtajat. Neuvosto valitsee Yhdistyneiden arabiemiirikuntien presidentti ja varapresidentin joka viides vuosi. Vaikka järjestely on epävirallinen, presidenttiys periytyy käytännössä Abu Dhabin Al Nahyanin klaanin sisällä ja pääministeriys on varattu Dubain Al Maktum -klaanille. Neuvosto valitsee myös korkeimman oikeuden jäsenet, kun taas kaikista emiraateista koottu 40-jäseninen unionin neuvosto tarkastaa kaikki ehdotetut lait.
Šeikki Zayid ibn Sultan Al Nahyan oli unionin presidentti perustamisesta kuolemaansa asti 2. marraskuuta 2004. Hänen poikansa Khalifa ibn Zayid ibn Sultan Al Nahyan seurasi häntä Abu Dhabin johtoon. Perustuslain mukaisesti korkein neuvosto äänesti presidentistä seuraavana päivänä ja valitsi Khalifa Al Nahyanin myös liittovaltion presidentiksi.
Maassa ei ole poliittisia puolueita. Vuonna 2006 pidettiin ensimmäiset vaalit, joissa valittiin puolet unionin neuvoston jäsenistä. Kunkin emiraatin johto sai valita, ketkä saivat äänestää. Syyskuussa 2011 pidettiin toiset vaalit, joissa jälleen valittiin puolet neuvoksista.

Oikeuslaitos


Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lakijärjestelmä pohjaa Koraaniin. Myös ranskalaisten vaikutus näkyy lakiteksteissä. Islamin lakia, šariaa, noudatetaan etenkin sosiaalisessa lainsäädännössä kuten avioeroa ja perintöasioita koskevissa määräyksissä.
Arabiemiraattien huumelainsäädäntö on ankara. Turisteja on tuomittu vuosien vankeusrangaistuksiin heidän vaatteistaan löytyneistä huumausainejäänteistä.

Seitsemän emiraattia ja niiden nykyiset johtajat


Tiedosto:UAE en-map.png
Liittovaltio muodostuu seitsemästä emiraatista. Niiden nykyiset jotajat ovat:
Abu Dhabi – Šeikki Khalifa ibn Zayid Al Nahyan (), vuodesta 2004
Ajman – Šeikki Humaid ibn Rašid al-Nu’aimi (), vuodesta 1981
Dubai – Šeikki Muhammad ibn Rašid Al Maktum (), vuodesta 2006
Fujaira – Šeikki Hamad ibn Muhammad al-Šarqi (), vuodesta 1974
Ra’s al-Khaima – Šeikki Saud bin Saqr al Qasimi (), vuodesta 2010
Sharjah – Tohtori šeikki Sultan ibn Muhammad al-Qasimi (), vuodesta 1987
Umm al-Qaiwain - Šeikki Rašid ibn Ahmad al-Mu’alla (), vuodesta 1981

Asevoimat


Yhdistyneet arabiemiirikunnat on 2000-luvun alkupuolella aseistautunut voimakkaasti, vuonna 2008 se oli maailman kolmanneksi suurin aseiden tuoja, Kiinan ja Intian jälkeen. Maa on hankkinut muun muassa 80 F-16E ja 50 Mirage 2000-9 -hävittäjää vuosina 2004–2008. Maan sijainti Hormuzin salmi äärellä on strateginen öljykuljetuksien kannalta.

Talous


Tiedosto:Aerial View of Jumeirah Lakes Towers.jpg -projektialueelle Dubaissa]]
Muista arabimaista poiketen Arabiemiirikuntien liitolla on poikkeuksellisen vahva ja monipuolinen talous, joka ei ole täysin riippuvainen öljystä ja maakaasusta. Erityisesti Dubai on matkailun ja vapaan kauppa voimalla kohonnut koko Persianlahden liikekeskuksen asemaan. Yksi monipuolistamisen suurimmista tuloksista on vakaasti kehittyvä matkailuteollisuus, joka on keskittynyt rannikolle, aavikolle, urheilukohteisiin ja infrastruktuuriin. Näiden kokeilujen menestys sekä muut tekijät kuten edulliset kuluttajahinnat, lämmin ilmasto, tekniikan ihmeet kuten Burj al-arab -hotelli ja Palmusaaret ja ystävällisyys lännelle ovat johtaneet monia kutsumaan sitä Lähi-idän Hongkongiksi. Siirtotyöläiset, jotka työskentelevät yleensä noin 120 euron kuukausipalkalla, ovat auttaneet erityisesti Arabiemiirikuntien rakennusprojekteja toteutumaan nopeasti. Tällä hetkellä yli 80 prosenttia maan väestöstä on siirtotyöläisiä, joilla ei ole kansalaisoikeudet. Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa ei ole lakko eikä ammattiliitto. Siirtotyöläisten Ihmisoikeudet Arabiemiirikunnissa ovat herättäneetkin usein kansainvälistä keskustelua.

Liikenne


Maassa on 41 lentokenttää ja 4&nbsp;080 kilometriä maantietä. Moottoritiet ovat hyväkuntoisia ja koko matkaltaan valaistuja, ja matkailijoille suositellaan auton vuokraamista. Abu Dhabin ja Dubain välillä on säännöllinen linja-autoyhteys.

Väestö


Tiedosto:Theeb.jpg
Vuoden 2005 väestönlaskennassa ilman kansalaisuutta olevien maahanmuuttajien lukumäärä arvioitiin huomattavasti suuremmaksi kuin aikaisemmin. Siihen perustuva arvio vuoden 2011 väkiluvusta on 5,15 miljoonaa. Aiemmankin arvion mukaan alle 20 prosenttia väestöstä oli Emiraattien kansalaisia. Yli puolet väestöstä on Etelä-Aasiasta.
Useimmat ovat muslimeita, islam on valtionuskonto. Muslimit muodostavat noin 96 prosenttia väestöstä ja loput 4 prosenttia ovat enimmäkseen kristinusko tai hindulaisuus. Arabian kieli on maan virallinen kieli ja sitä käytetään hallituksessa ja byrokratiassa, mutta englannin kieli on kasvattanut tärkeyttään talouselämässä ja toimii ''lingua francana'' arabiantaidottomille maahanmuuttajille. Vuoden 2003 arvion mukaan noin 78 prosenttia väestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.

Kulttuuri


Kulttuurin perusta on islamilaisuudessa, ja Arabiemiirikunnilla on vahvat siteet muun arabimaailman kanssa. Hallitus on omistautunut perinteisten taide- ja kulttuurimuotojen säilyttämiselle etenkin Abu Dhabin kulttuurijärjestön kautta. Kuitenkin sosiaalisessa elämässä tapahtuu suuria muutoksia: asenteet naisia kohtaan ovat vaihtumassa, ja uudet urheilulajit ovat tulossa suosituiksi perinteisten kameliajojen rinnalle. Muslimien perinteiden vuoksi sianlihaa ja alkoholijuoma ei tarjoilla yleisesti, mutta hallitsijoilla on kunnioitusta myös vähemmistöuskontoja kohtaan: he muun muassa sallivat hindutemppeleiden rakentamisen.
Sukulaisten väliset avioliitot ovat yleisiä, serkusten tai pikkuserkkujen välillä avioliitoista solmitaan yli puolet. Synnynnäisiä epämuodostuma esiintyy jopa 4,5–6 prosentilla serkkujen välisistä lapsista.
Emiraattien perinteinen keittiö muistuttaa libanonilaista ja muita arabikeittiöitä. Siihen kuuluvat meze-alkupalat, täytetty lammas, lammaspata, maustettu riisi ja linssikeitto. Jälkiruoat ovat perinteisesti makeita.
Talouskasvun myötä maahan on perustettu huippuravintoloita, joita pyörittävät kuuluisat ravintoloitisjat ja kokit Gordon Ramsaystä alkaen.

Urheilu


Arabiemiirikunnat olympialaisissa Arabiemirikunnat on osallistunut vuodesta 1984 alkaen. Ainoan olympiamitalin on voittanut Ahmed Al Maktoum, joka voitti kaksoistrapissa olympiakultaa Ammunta kesäolympialaisissa 2004.
Arabiemiirikuntien jalkapallomaajoukkue on esiintynyt kertaalleen MM-kisoissa vuonna Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990, jolloin se putosi ensimmäisellä kierroksella. Maajoukkue on esiintynyt Jalkapallon Aasian-mestaruuskilpailut kahdeksan kertaa, ja sen paras sijoitus on toinen vuodelta 1996. Lokakuussa 2011 se oli FIFA-rankingissa sijalla 113. Muita suosittuja urheilulajeja ovat kameli- ja laukkaurheilu, kriketti, golf ja tennis.

Katso myös


Ihmisoikeudet Arabiemiirikunnissa
Arabiemiirikunnat olympialaisissa

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Arabiemiirikunnat
ace:Uni Emirat Arab
kbd:Хьарып Ӏэмирэт Зэгуэт
af:Verenigde Arabiese Emirate
als:Vereinigte Arabische Emirate
am:የተባበሩት የዓረብ ግዛቶች
ang:Geānedan Arabiscan Bregorīce
ar:الإمارات العربية المتحدة
an:Emiratos Arabes Unitos
arc:ܐܡܝܪܘܬܐ ܥܪܒܝܬܐ ܡܚܝܕܬܐ
frp:Èmirats arabos unis
ast:Emiratos Árabes Xuníos
az:Birləşmiş Ərəb Əmirlikləri
bjn:Syarikat Amiriah Arab
id:Uni Emirat Arab
ms:Emiriah Arab Bersatu
bn:সংযুক্ত আরব আমিরাত
zh-min-nan:A-la-pek Liân-ha̍p Thâu-lâng-kok
jv:Uni Emirat Arab
su:Uni Émirat Arab
be:Аб'яднаныя Арабскія Эміраты
be-x-old:Аб’яднаныя Арабскія Эміраты
bcl:Emiratong Arabe Unidos
bar:Vaeinigte Arabische Emirate
bo:ཡི་ནེ་ཁྲེ་ཀྲི་ཨ་རབ་ཨེ་མེ་རེ་ཁྲི།
bs:Ujedinjeni Arapski Emirati
br:Emirelezhioù Arab Unanet
bug:Emiriyah Arab Bersatu
bg:Обединени арабски емирства
bxr:Арабын Нэгдсэн Эмирт Улс
ca:Emirats Àrabs Units
ceb:Hiniusang Emiratong Arabo
cs:Spojené arabské emiráty
cy:Yr Emiradau Arabaidd Unedig
da:Forenede Arabiske Emirater
de:Vereinigte Arabische Emirate
dv:އެކުވެރި ޢަރަބި އިމާރާތު
nv:Ásáí Bikéyah Yázhí Ałhidadiidzooígíí
dsb:Zjadnośone Arabske Emiraty
na:Emireitit Arabiya
dz:ཡུ་ནའི་ཊེཊ་ཨ་རབ་ཨེ་མི་རེཊསི་
et:Araabia Ühendemiraadid
el:Ηνωμένα Αραβικά Εμιράτα
en:United Arab Emirates
es:Emiratos Árabes Unidos
eo:Unuiĝintaj Arabaj Emirlandoj
ext:Emiratus Árabis Unius
eu:Arabiar Emirerri Batuak
fa:امارات متحده عربی
hif:United Arab Emirates
fo:Sameindu Emirríkini
fr:Émirats arabes unis
fy:Feriene Arabyske Emiraten
ga:Aontas na nÉimíríochtaí Arabacha
gv:Ny h-Emmiraidyn Arabagh Unnaneysit
gag:Birleşik Arab Emirlikleri
gd:Na h-Iomaratan Arabach Aonaichte
gl:Emiratos Árabes Unidos - الإمارات العربيّة المتّحدة
ki:United Arab Emirates
hak:Â-lâ-pak Lièn-ha̍p Thai-kûng-koet
xal:Ниицәтә Араб Нутгуд
ko:아랍에미리트
hy:Արաբական Միացյալ Էմիրություններ
hi:संयुक्त अरब अमीरात
hsb:Zjednoćene arabske emiraty
hr:Ujedinjeni Arapski Emirati
io:Unionita Araba Emirati
ilo:Dagiti Nagkaykaysa nga Emirato nga Arabo
bpy:তিলপা আরব আমিরাত
ia:Emiratos Arabe Unite
ie:Unit Arabic Emiratus
os:Араббы Иугонд Эмираттæ
is:Sameinuðu arabísku furstadæmin
it:Emirati Arabi Uniti
he:איחוד האמירויות הערביות
kl:United Arab Emirates
kn:ಯುನೈಟೆಡ್ ಅರಬ್ ಎಮಿರೇಟ್ಸ್
pam:United Arab Emirates
ka:არაბთა გაერთიანებული საამიროები
kk:Біріккен Араб Әмірліктері
kw:Pennternasedh Unys Arabek
rw:Nyarabu Zunze Ubumwe
ky:Бириккен Араб Эмирликтери
sw:Falme za Kiarabu
kv:Ӧтувтчӧм Араб Эмиратъяс
ht:Emira Arab Ini
ku:Mîrnişînên Erebî yên Yekbûyî
lbe:ЦачIунхьу Аьрабнал Эмиратру
lez:ГалкӀанавай Арабрин Эмиратар
la:Phylarchiarum Arabicarum Confoederatio
lv:Apvienotie Arābu Emirāti
lb:Vereenegt Arabesch Emiraten
lt:Jungtiniai Arabų Emyratai
lij:Emirati Àrabi Unïi
li:Vereinegde Arabische Emiraote
lmo:Emiraa Arab Ünii
hu:Egyesült Arab Emírségek
mk:Обединети Арапски Емирати
ml:ഐക്യ അറബ് എമിറേറ്റുകൾ
mr:संयुक्त अरब अमिराती
arz:الامارات
mn:Арабын Нэгдсэн Эмирт Улс
my:အာရပ်စော်ဘွားများပြည်ထောင်စု
nah:Tlacetilīlli Arabiaemiryōtl
nl:Verenigde Arabische Emiraten
ne:संयुक्त अरब इमिरेट्स
ja:アラブ首長国連邦
ce:Хlоьттина йолу lарбойн Эмираташ
no:De forente arabiske emirater
nn:Dei sameinte arabiske emirata
nov:Unionati Arabi Emirates
oc:Emirats Arabis Units
or:ୟୁନାଇଟେଡ଼ ଆରବ ଏମିରଟ
uz:Birlashgan Arab Amirliklari
pa:ਸੰਯੁਕਤ ਅਰਬ ਅਮੀਰਾਤ
pag:Emiratos diad Unido ya Arabo
pnb:متحدہ عرب امارات
ps:عربي متحده امارات
pms:Emirà Àrabo Unì
nds:Vereenigte Araabsche Emiraten
pl:Zjednoczone Emiraty Arabskie
pt:Emirados Árabes Unidos
crh:Birleşken Arap Emirlikleri
ro:Emiratele Arabe Unite
qu:Hukllachasqa Arab Imiratukuna
ru:Объединённые Арабские Эмираты
rue:Споєны Арабскы Еміраты
sah:Холбоhуктаах Араб Эмираттара
se:Ovttastuvvan arábaemiráhtat
sco:Unitit Arab Emirates
stq:Fereende Arabiske Emiroate
sq:Emiratet e Bashkuara Arabe
scn:Emirati Àrabbi Uniti
simple:United Arab Emirates
sd:گڏيل عرب امارات
ss:Bunye bema-Arabhu
sk:Spojené arabské emiráty
sl:Združeni arabski emirati
szl:Zjednoczůne Arabske Ymiraty
so:Imaaraatka Carabta
ckb:میرنشینە یەکگرتووە عەرەبییەکان
sr:Уједињени Арапски Емирати
sh:Ujedinjeni Arapski Emirati
sv:Förenade Arabemiraten
tl:Mga Pinag-isang Arabong Emirado
ta:ஐக்கிய அரபு அமீரகம்
roa-tara:Emirate Arabe Aunìte
tt:Берләшкән Гарәп Әмирлекләре
te:యునైటెడ్ అరబ్ ఎమిరేట్స్
th:สหรัฐอาหรับเอมิเรตส์
vi:Các Tiểu vương quốc Ả Rập Thống nhất
tg:Аморати Муттаҳидаи Араб
tr:Birleşik Arap Emirlikleri
tk:Birleşen Arap Emirlikleri
udm:Огазеяськем Араб Эмиратъёс
uk:Об'єднані Арабські Емірати
ur:متحدہ عرب امارات
ug:ئەرەب بىرلەشمە خەلىپىلىكى
vep:Araban Ühtenzoittud Valdkundad
vo:Lemiräns Larabik Pebalöl
fiu-vro:Araabia Ütisemiraadiq
war:Emiratos Arabes Unidos
wo:Imaaraat yu Araab yu Bennoo yi
wuu:阿拉伯联合酋长国
yi:פאראייניגטע אראבישע עמיראטן
yo:Àwọn Ẹ́mírétì Árábù Aṣọ̀kan
zh-yue:阿拉伯聯合酋長國
diq:Yewina Emiranê Erebi
bat-smg:Jongtėnē Arabu Emīratā
zh:阿拉伯联合酋长国

AMD Duron

Image:AMD Duron D600AUT1B.jpg
Image:Duron 1600 Applebred model A Front.jpg
AMD Duron on x86-yhteensopiva suoritin, jota valmisti AMD. Se julkaistiin kesällä 2000 edulliseksi vaihtoehdoksi yhtiön omalle AMD Athlon-suorittimelle. Se kilpaili myös Intel Intel Pentium III- ja Intel Celeron-suorittimien kanssa.
Duronin kanta on yhteensopiva Athlonin kanssa, joten ne toimivat samoilla emolevyillä. Ero näiden suorittimien välillä on sisäinen. Duronissa ja Athlonissa on sama 128 kilotavun L1-välimuisti, mutta Duronissa on vain 64 kilotavua L2-välimuistia, kun Athlonissa on 256 kilotavua. Tämän takia Duron on Athlonia hitaampi toimisto-ohjelma, mutta yhtä nopea liukulukuoperaatioissa. Alkuperäinen Duron toimi 100&nbsp;MHz:n väylänopeudella, kun Athlon pystyi toimimaan 133&nbsp;MHz:n nopeudella. Myöhemmin myös Duron tuki 133&nbsp;MHz:n väylää.
Alkuperäistä Duronia valmistettiin ''Spitfire''-ytimellä vuosina 2000 ja 2001 nopeuksilla 600–950&nbsp;MHz. Se pohjautui Athlonin ''Thunderbird''-ytimeen. Seuraavaa Duronia ''Morgan''-ytimellä valmistettiin nopeuksilla 1000–1300&nbsp;MHz ja se perustui Athlon XP:n ''Palomino''-ytimeen, jossa oli lisänä muun muassa tuki SSE-käskyille sekä muutamia pikkuparannuksia. Erona näissä Duroneissa Athlon-isoveljiinsä oli L2-välimuistin koon lisäksi myös valmistusprosessi; Duronit oli valmistettu 180&nbsp;nm:n alumiinijohdinprosessilla, Athlonit 180&nbsp; nm:n kuparijohdinprosessilla, minkä takia Duronit eivät kellottuneet yhtä suuriin kellotaajuuksiin kuin Athlonit.
Vuonna 2003 AMD julkaisi seuraavan Duron-ytimen, joka perustui Athlon XP:n ''Thoroughbred''-ytimeen, eli se oli valmistettu 130&nbsp;nm:n valmistustekniikalla. Ytimen nimi oli ''Applebred''. Sitä oli saatavilla 1400, 1600 ja 1800&nbsp;MHz:n kellotaajuus, jotka kaikki käyttivät 133&nbsp;MHz:n väylää.
Duron-mallisto lopetettiin vuonna 2004. Sen korvasi AMD Sempron.

Aiheesta muualla


http://www.amd.com/us-en/Processors/ProductInformation/0,,30_118_1200,00.html Duron-tietoa AMD:ltä
Luokka:AMD:n suorittimet
id:Duron
ca:Duron
cs:Duron
de:AMD Duron
et:Duron
en:Duron
es:AMD Duron
fr:Duron
ko:듀론
it:Duron
nl:Duron (processor)
ja:Duron
pl:Duron
pt:Duron
ru:Duron
sk:Duron
sv:Duron
ta:டியூரோன்
uk:Duron
zh:AMD Duron