Direct Connect

Direct Connect on tiedostojen vaihto-ohjelma, joka perustuu chat-huoneiden tapaisiin 'hubeihin'. Hubeissa käyttäjät voivat chattailla, selata toistensa tiedostoja ja jakaa tai vaihtaa niitä keskenään. Direct Connect luokitellaan P2P-ohjelmaksi (Peer to Peer), koska sillä voidaan siirtää myös tiedostoja suoraan tietokoneelta toiselle. Hubeilla on usein sisäänpääsyvaatimuksia, joilla varmistetaan että käyttäjillä on tarpeeksi jaettavia tiedostoja. Nämä vaatimukset ovat yleensä gigatavuluokkaa.
Alkuperäinen Direct Connect -ohjelma oli Jon Hessin kirjoittama ''NeoModus Direct Connect''. Sille vaihtoehtoinen suosittu ohjelma on DC++. Se tarjoaa enemmän toimintoja, kuten mahdollisuuden kytkeytyä useampaan hubiin samanaikaisesti ja tehokkaamman käyttöliittymän.

Katso myös


ZK++
DC++
Luokka:Vertaisverkko-ohjelmistot
cs:Direct Connect
de:Direct Connect
en:Direct Connect (file sharing)
es:Direct Connect
fr:Direct Connect
it:Direct Connect
lt:Direct Connect
hu:Direct connect
nl:DirectConnect
pl:Direct Connect
pt:Direct Connect
ru:Direct Connect
sk:Direct Connect
sv:Direct Connect
uk:Direct Connect

DIMM

Kuva:SODIMM SDRAM PC100.jpg
DIMM () on tietokoneissa käytettävä muistimoduuli, jossa väylän leveys on 64 bittiä ja kortin reunaliittimet ovat molemmin puolin piirilevyä.
Kuva:DDR-SDRAM DIMM.jpg
DIMM-muistimoduleja on ainakin seuraavia tyyppejä:
72-nastainen SO-DIMM
144-nastainen SO-DIMM
168-nastainen FPM, EDO ja SDRAM
184-nastainen DDR SDRAM
240-nastainen DDR2 SDRAM
Luokka:Muistit
bn:ডুয়াল ইনলাইন মেমোরি মডিউল
be-x-old:DIMM
cs:DIMM
de:Dual Inline Memory Module
en:DIMM
es:DIMM
fr:Dual Inline Memory Module
gl:DIMM
ko:DIMM
it:Dual In-line Memory Module
he:DIMM
lv:DIMM
nl:Dual in-line memory module
ja:DIMM
pl:DIMM
pt:DIMM
ru:DIMM
sv:DIMM

DDR-SDRAM

DRAM

Dwight D. Eisenhower


Dwight David ”Ike” Eisenhower (14. lokakuuta 1890 Denison, Texas, Yhdysvallat – 28. maaliskuuta 1969 Washington D.C., Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä Yhdysvaltain presidentti vuosina 1953–1961, liittoutuneet Eurooppa joukkojen ylin komentaja toinen maailmansota ja Pohjois-Atlantin liitto joukkojen komentaja 1951–1952. Presidenttinä hän aloitti avaruuskilpa, laajensi sosiaaliturvaa, perusti Interstate Highway System -nimisen valtakunnallisen maantieverkoston ja korosti ydinaseiden turvallisuuspoliittista merkitystä.

Varhaiset vaiheet


Eisenhower syntyi Denisonissa, Texasissa. Hän oli Yhdysvaltain ensimmäinen siellä syntynyt presidentti. Hänen perheensä muutti 1892 Abileneen, Kansasiin. Eisenhower valmistautui Abilenin lukiosta 1909.
Eisenhower meni naimisiin Mamie Eisenhower kanssa Denverissä, Coloradossa 1. heinäkuuta 1916. He saivat kaksi poikaa, joista toinen kuoli kolmevuotiaana tulirokkoon. Eisenhower oli luterilainen, vaikkakin hänen äitinsä Ida E. Eisenhower kuuluikin myöhemmin Jehovan todistajat kutsuttuun ryhmään. Tämän takia Dwight Eisenhower liitettiinkin Jehovan todistajiin ja hänen pääsynsä Yhdysvaltain maavoimat oli vaakalaudalla.
Eisenhowerilla oli pyrkimyksiä pelaamaan ammattitason baseballia. Hänen kertomaansa tarinaa lainataan usein:
Eisenhowerin ollessa West Pointissa armeijassa hän pyrki armeijan baseballjoukkueeseen, mutta ei päässyt. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Se, etten päässyt joukkueeseen West Pointissa oli elämäni suurimpia pettymyksiä, ellei jopa suurin.” Eisenhower pääsi kuitenkin West Pointissa pelaamaan amerikkalainen jalkapallo jalkapalloa.

Sotilasura


Tiedosto:Dwight_D._Eisenhower_as_General_of_the_Army_crop.jpg)]]
Eisenhower aloitti opinnot Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa vuonna 1911 ja valmistui vuonna 1915. Hän palveli Ensimmäinen maailmansota ajan panssarivaunujoukkojen kouluttajana. Sodan jälkeen hänet ylennettiin majuriksi. Hänestä tuli kenraali Fox Connerin sijainen Panaman kanava johdossa. Vuosina 1929–1933 hän toimi apulaissotaministeri George Moselyn ja sen jälkeen kenraali Douglas MacArthurin alaisena.

Toisessa maailmansodassa


Japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin Eisenhower palveli pääesikunnassa Washingtonissa vuoteen 1942, jolloin hänet nimitettiin liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylipäälliköksi Lontooseen. Vuoden 1944 alussa hänet nimitettiin SHAEF komentajaksi, jolloin hänen vastuulleen tuli muun muassa Normandian maihinnousun suunnittelu ja toteutus.
30. joulukuuta 1944 hänelle myönnettiin sotilasarvo General of the Army, ja hänestä tuli myöhemmin Yhdysvaltain armeijan esikuntapäällikkö sekä Pohjois-Atlantin liitto ensimmäinen ylin komentaja vuonna 1951.

Sodan jälkeen


Eisenhower toimi Yhdysvaltain maavoimien esikuntapäällikkö vuosina 1945–1948. Saksan antauduttua hänet nimitettiin Saksan ja Itävallan miehitysvyöhykkeet sotilaskuvernööriksi. Tuhoamisleirien tultua julkisuuteen hän käski kuvata todistusaineiston holokaustista sotarikosoikeudenkäyntejä varten.

Presidentti


Eisenhower valittiin presidentiksi kesken Korean sota Yhdysvaltain republikaaninen puolue ehdokkaana. Vastassa ei ollut istuva demokraattipresidentti Harry S. Truman, koska Franklin D. Rooseveltin neljän kauden presidenttiyden jälkeen presidenttikausien lukumäärä oli rajoitettu kahteen. Republikaaneilla ei ollut ollut presidenttiä sitten vuoden 1932, jolloin Roosevelt oli pudottanut Valkoinen talo epäsuositun Herbert Hooverin. Puolueen ”big government” -ideologian vastainen kampanja oli raju. Siinä vastustettiin muun muassa tuloverojen kasvua ja valtion puuttumista eri yhteiskunnan toimintoihin. Eisenhowerin sanottiin voittaneen vaalit naisten äänin, koska hänellä oli pitkän rasittavan kauden (1930-luvun lama, toinen maailmansota, sitä seurannut työttömyys ja Korean sota) jälkeen parempia aikoja ennustanut hymy. Politiikan ulkopuolelta tuleminen ja sotasankarin maine olivat myös osa voiton avaimia.
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1952 Eisenhowerin varapresidentiksi valittiin Richard Nixon, joka oli ammattipoliitikko ja miltei Joseph McCarthy veroinen antikommunismi. Eisenhower valittiin toiselle kaudelle Yhdysvaltain presidentinvaalit 1956.
Eisenhowerin hallinto ei vaalilupauksista huolimatta laskenutkaan veroja vaan jatkoi laajoja yhteiskunnan suurhankkeita, joista kuuluisimmat Eisenhowerin ajalta olivat Interstate Highway System -nimisen Moottoritie verkoston rakentaminen, joka loi yhdysvaltalaiset lähiöt suurkaupunkeihin seuraavina vuosina, ja ydinohjusten rakentaminen.
Suhteessa Neuvostoliittoon vallitsi kaksijakoisuus: liennytystä pyrittiin rakentamaan, mutta Neuvostoliittoon suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Tämä johti muun muassa moniin Neuvostoliiton ylittäneisiin vakoilulentoihin, joista Gary Powersin U-2-vakoilukoneella tekemä lento vappuna 1960 johti etenkin Nixonin epäedulliseen asemaan seuraavissa vaaleissa. Eisenhower ehdotti Neuvostoliitolle 21. heinäkuuta 1955 vapaata vakoilulentojen tekemistä puolin ja toisin ja sotilaallisten asiakirjojen vaihtoa. Jäähyväispuheessaan Eisenhower ilmaisi turhautumisensa sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton asevoimien ja aseteollisuuden nk. Sotateollinen kompleksi kohtaan.
Eisenhower lähetti 1958 Vietnamiin ensimmäiset yhdysvaltalaiset sotilaat neuvonantajan nimikkeellä. Hänen hallintonsa oli jatkanut Trumanin politiikkaa, jossa Ranskan sotatoimia tuettiin Vietnamissa toimittamalla Ranskan tarvitsemia aseita. Eisenhower loi myös uuden ulkopoliittisen opin, dominoteorian (katso myös Eisenhower-oppi). Teorian tarkoituksena oli estää Kaakkois-Aasian maiden kaatumista kommunismiin. Teorian mukaan tämä piti tehdä viimeistään Vietnamissa. Kommunismin pysäyttäminen kuitenkin myöhemmin epäonnistui John F. Kennedyn kaudella.
Eisenhower pakotti Israelin, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranskan perääntymään, kun ne olivat miehittäneet Suezin kanavan Suezin kriisin aikana. Eisenhowerin hallitus evakuoi yhdysvaltalaisia Libanonista 1958.
Eisenhowerin hallinto on vaikuttanut paljon Yhdysvaltain politiikkaan republikaanien myöhemmissä hallituksissa. Monet hänen ministereistään toimivat myöhemmin Nixonin hallituksessa ja monet Nixonin ministereistä myöhemmin Ronald Reaganin hallituksessa. Bushien hallituksissa on taas ollut sekä Nixonin että Reaganin entisiä ministereitä. Näidenkin hallitusten politiikassa on ollut havaittavissa samankaltaista retoriikkaa ja toimintatapoja.

Kansalaisoikeudet


Eisenhower kannatti korkeimman oikeuden Brown vastaan koulutuslautakunta -päätöstä, jonka mukaan rotuerottelu kouluissa on perustuslain vastaista. Vuonna 1957 Arkansasin osavaltio kieltäytyi noudattamasta oikeuden päätöstä, jolloin Eisenhower otti Arkansasin kansalliskaartin liittovaltion hallintaan ja lähetti armeijan joukkoja saattamaan yhdeksän afroamerikkalaiset lasta valkoisten kouluun. Hän riitaantui julkisesti kuvernööri Orval Faubusin kanssa.

Kauden loppu


Yhdysvaltain presidentinvaalit 1960 Eisenhower kannatti Nixonia seuraajakseen, mutta ei osallistunut tämän kampanjaan ennen vaaleja edeltäviä päiviä.

Eläkkeellä


Eisenhower vietti viimeiset vuotensa maatilallaan Gettysburgissa, joka on Eisenhower National Historic Site -nimisenä ollut avoinna vierailijoille vuodesta 1980.

Lähteet


http://www.britannica.com/eb/article/0-2057/Dwight-D-Eisenhower Britannican sivut Eisenhowerista

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.whitehouse.gov/history/presidents/de34.html Valkoisen talon sivu Dwight D. Eisenhowerista
Luokka:Yhdysvaltalaiset kenraalit
Luokka:Toisen maailmansodan henkilöt
Luokka:Yhdysvaltain presidentit
Luokka:Sotateollinen kompleksi
Luokka:Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot
Luokka:Amerikansaksalaiset
Luokka:Vuonna 1890 syntyneet
Luokka:Vuonna 1969 kuolleet
af:Dwight D. Eisenhower
am:ድዋይት አይዘንሃወር
ar:دوايت أيزنهاور
an:Dwight David Eisenhower
az:Duayt Eyzenhauer
id:Dwight D. Eisenhower
ms:Dwight D. Eisenhower
bn:ডোয়াইট ডি. আইজেনহাওয়ার
zh-min-nan:Dwight D. Eisenhower
jv:Dwight D. Eisenhower
be:Дуайт Дэйвід Эйзенхаўэр
be-x-old:Дўайт Дэйвід Эйзэнгаўэр
bcl:Dwight D. Eisenhower
bs:Dwight D. Eisenhower
br:Dwight D. Eisenhower
bg:Дуайт Айзенхауер
ca:Dwight David Eisenhower
ceb:Dwight D. Eisenhower
cs:Dwight D. Eisenhower
co:Dwight D. Eisenhower
cy:Dwight D. Eisenhower
da:Dwight D. Eisenhower
de:Dwight D. Eisenhower
et:Dwight Eisenhower
el:Ντουάιτ Αϊζενχάουερ
en:Dwight D. Eisenhower
es:Dwight D. Eisenhower
eo:Dwight D. Eisenhower
eu:Dwight David Eisenhower
fa:دوایت آیزنهاور
fr:Dwight David Eisenhower
fy:Dwight D. Eisenhower
ga:Dwight D. Eisenhower
gv:Dwight D. Eisenhower
gd:Dwight D. Eisenhower
gl:Dwight D. Eisenhower
ko:드와이트 D. 아이젠하워
hy:Դուայթ Էյզենհաուեր
hi:ड्वाइट डेविड आइज़नहावर
hr:Dwight D. Eisenhower
io:Dwight D. Eisenhower
ilo:Dwight D. Eisenhower
is:Dwight D. Eisenhower
it:Dwight D. Eisenhower
he:דווייט אייזנהאואר
pam:Dwight D. Eisenhower
ka:დუაიტ ეიზენჰაუერი
kk:Дуайт Дэвид Эйзенхауэр
rw:Dwight D. Eisenhower
sw:Dwight D. Eisenhower
ku:Dwight D. Eisenhower
la:Dwight D. Eisenhower
lv:Dvaits Eizenhauers
lb:Dwight D. Eisenhower
lt:Dwight Eisenhower
hu:Dwight D. Eisenhower
mk:Двајт Ајзенхауер
mr:ड्वाइट डी. आयझेनहॉवर
xmf:დუაით ეიზენჰაუერი
arz:دوايت ايزينهاور
mzn:دوایت آیزنهاور
my:ဒွိုက် ဒေးဗစ် အိုင်ဆင်ဟောင်ဝါ
nl:Dwight D. Eisenhower
ja:ドワイト・D・アイゼンハワー
no:Dwight D. Eisenhower
nn:Dwight D. Eisenhower
oc:Dwight D. Eisenhower
pnb:ڈیوائٹ ڈی آئزن ہاور
nds:Dwight David Eisenhower
pl:Dwight Eisenhower
pt:Dwight D. Eisenhower
ksh:Dwight D. Eisenhower
ro:Dwight David Eisenhower
rm:Dwight D. Eisenhower
qu:Dwight Eisenhower
ru:Эйзенхауэр, Дуайт Дэвид
sq:Dwight D. Eisenhower
scn:Dwight Eisenhower
simple:Dwight D. Eisenhower
sk:Dwight D. Eisenhower
sl:Dwight David Eisenhower
sr:Двајт Д. Ајзенхауер
sh:Dwight D. Eisenhower
sv:Dwight D. Eisenhower
tl:Dwight D. Eisenhower
ta:டுவைட் டி. ஐசனாவர்
th:ดไวต์ ดี. ไอเซนฮาวร์
vi:Dwight D. Eisenhower
tg:Дуайт Айзенҳоуер
tr:Dwight Eisenhower
uk:Двайт Ейзенгауер
ur:ڈیوائٹ ڈی آئزن ہاور
war:Dwight D. Eisenhower
yi:דווייט דעיוויד אייזנהאוער
yo:Dwight D. Eisenhower
zh-yue:艾森豪威爾
bat-smg:Dvaits Deivėds Eizenhaueris
zh:德怀特·艾森豪威尔

Espoo


)_region:FI-ES}} | maakunta = Uudenmaan maakunta | seutukunta = Helsingin seutukunta | kihlakunta = | vuosi = 1458 | perustamisotsikko1 = kauppalaksi | perustamisvuosi1 = 1963 | perustamisotsikko2 = kaupungiksi | perustamisvuosi2 = 1972 | naapurikunnat = | kuntaliitokset = | väestönkasvu = | väestönkasvu-päiväys = | väestönkasvuviite = | väestöennuste = | väestöennuste-päiväys = | väestöennusteviite = | väestö-0-15 = | väestö-16-64 = | väestö-65 = | suomenkielisiä = 85,6 | ruotsinkielisiä = 8,6 | ulkomaalaisia = | työttömyys = | työttömyys-päiväys = | työttomyysviite = | genetiivi = Espoon kaupungin | johtaja = Jukka Mäkelä (poliitikko) | valtuusto-koko = 67 | valtuusto-puolueet = &nbsp; 2008–2012<br /> &nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br />&nbsp;• Vihreä liitto<br />&nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue<br />&nbsp;• Perussuomalaiset<br />&nbsp;• Ruotsalainen kansanpuolue<br />&nbsp;• Suomen Keskusta<br />&nbsp;• Vasemmistoliitto<br />&nbsp;• Suomen Kristillisdemokraatit<br />&nbsp;• Köyhien Asialla | valtuusto-paikat = <br />26<br />11<br />9<br />7<br />6<br />3<br />2<br />2<br />1
}}
Espoo () on Luettelo Suomen kaupungeista Uudenmaan maakunta, Suomenlahti rannalla. Yhdessä naapurikaupunkiensa Helsinki, Vantaan sekä kokonaan Enklaavi ja eksklaavi Espoon sisällä sijaitsevan Kauniainen kanssa se muodostaa pääkaupunkiseutu. Espoon itärajan Helsinkiä vastaan muodostavat suurelta osin Laajalahti (merenlahti) ja Iso Huopalahti, länsirajan Kirkkonummi vastaan taas Espoonlahti (lahti). Muita naapurikuntia ovat Nurmijärvi pohjoisessa ja Vihti luoteessa. Välissä olevista leveistä lahdista huolimatta Espoo on kiinteästi sidoksissa Helsinkiin yhdyskuntarakenteeltaan ja joukkoliikenne osalta.
Espoossa oli }} }} }} asukasta, joten se on Suomi toiseksi suurin kaupunki. Espoo on viimeinen niin sanottu "reikäleipäkunta"; Kauniainen sijaitsee kokonaisuudessaan Espoon sisällä. Kaupungille tunnusomaista on hajanainen kaupunkirakenne ja useat erilliset kaupunkikeskukset. Espoo on tunnettu myös matkapuhelinyhtiö Nokian, energiayhtiö Fortumin sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, Nuuksion kansallispuistosta sekä Otaniemen kampusalueesta, jolla sijaitsee Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, johon varastoidaan pääkaupunkiseudun yli miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.
Espoon pinta-ala on }} }}&nbsp;km² (}}), josta }} }}&nbsp;km² maata, }} }}&nbsp;km² sisävesiä ja loput }} }}&nbsp;km² merta. Maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2&nbsp;000 ha ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosissa on useita järviä, joista suurimpia ovat Pitkäjärvi (Espoo), Bodominjärvi, Lippajärvi (järvi), Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi.
Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1341 ja ensimmäinen maininta Espoon kylästä nykyisen Espoonkartanon paikalta on vuodelta 1432. Espoon seurakunta irtautui Kirkkonummen seurakunnasta vuonna 1458. Espoon kunnallishallinnon katsotaan alkaneen ensimmäisestä kuntakokouksesta vuonna 1868. Ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.
<center><gallery>
Tiedosto:Pteromys-volans-1982.jpg|Espoon nimikkoeläin on liito-orava.
Tiedosto:Blackbird 2.jpg|Espoon nimikkolintu on mustarastas.
Tiedosto:Ветреница дубравная. Гатчинский парк (1).jpg|Espoon nimikkokasvi on valkovuokko.
</gallery></center>

Historia


Kuva:Tapiolan keskustaa illalla.jpgn liikekeskustaa illalla.]]
Kuva:Fortumin tornitalo 230609.jpg toimistorakennuksia.]]
Kuva:Espoon Tapiola kesällä.jpgn uimahallin kahluuallas kesällä 2001. Taustalla oikealla Espoon Kulttuurikeskus ja vasemmalla Tapiolan keskustorni.]]
Kuva:Espoon tuomiokirkko.jpg pääty.]]
Espoon alue on ollut yhtäjaksoisesti asuttua viimeistään 1100-luku- tai 1200-luku lähtien. Tuolloin Uudellemaalle siirtyi uudisasutusta Ruotsista. Espoon keskeisin läpikulkuväylä, kaupungin läpi kulkeva Kuninkaantie (vanha Turku - Viipurin valtatie eli Suuri rantatie) syntyi 1200-luvulta alkaen.
Espoon nimi viitannee joennimeen Espoonjoki (, alkujaan ''Espå'' / ''Espåå''), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haapa (ruotsin kielen haapaa tarkoittava vanha sana on ''äspe''). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sitten Södrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiin Kirkkojärvestä Kauklahteen virtaava joki.
Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon ja hevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta.
Espoon seurakunta itsenäistyi Kirkkonummi kappelista vuonna 1458. Tämän tapahtuman katsotaan olevan Espoon perustamisvuosi, joten vuonna 2008 vietettiin Espoon 550-vuotisjuhlia. Espoon kirkko sijaitsee Espoonjoen varrella, ja sen vanhimmat osat ovat 1480-luku. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskin Vantaan Pyhän Laurin kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja lähellä sitä sijaitsevan Espoon rautatieasema ympärille.
Vuonna 1920 Espoo oli alle 9&nbsp;000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luku Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luku, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantarata asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo (Espoo) sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemi alettiin rakentaa Teknillinen korkeakoulu uutta kampusaluetta.
Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti (lahti) oli vuosina 1944–1956 myös Neuvostoliitto hallussa olleen Porkkalan vuokra-alue rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin. Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin luukuilla ulkopuolelta läpiajon ajaksi.
1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeen kuntaan. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan Espoo kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupunki vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 1970-luvulla Espoon rautatieaseman ja Espoon vanhan Espoon tuomiokirkko ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi. Nykyään kasvu jatkuu, mutta on sittemmin hidastunut.

Väestö


Vuoden 2008 lopussa espoolaisista puhui äidinkielenään suomea 202 026 asukasta ja ruotsia 20 136. Muita kieliä äidinkielenään puhuvia oli 19 394. Voimakkain kielellinen muutos tapahtui 1950-luvulla, jolloin kymmenessä vuodessa ruotsia puhuvien osuus väheni 43,1 %:sta (1950) 23,5 %:iin (1960). Tähän vaikutti ennen kaikkea voimakas muuttoliike. Ulkomaan kansalaisia oli 13 926 vuonna 2008.
Vuonna 2005 espoolaisista kuului Suomen evankelis-luterilainen kirkko 78,1 % ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia oli 19,2 %. Espoossa on kuusi evankelisluterilaista seurakuntaa, jotka muodostavat Espoon seurakuntayhtymän: Esbo svenska församling, Espoonlahden seurakunta, Espoon tuomiokirkkoseurakunta, Leppävaaran seurakunta, Olarin seurakunta ja Tapiolan seurakunta.<ref></ref> Kaupungissa toimivat lisäksi ainakin seuraavat yhteisöt: helluntaiherätys lukeutuvat Espoon helluntaiseurakunta, Espoonlahden helluntaiseurakunta, Keski-Espoon Lähiseurakunta, Leppävaaran Lähetyskappeli, Mankby bibliska församling sekä kansainvälinen United Community Church. Suomen Baptistiyhdyskuntaan kuuluu Espoon Kotikirkko, Suomen Adventtikirkkoon kuuluu Kulmakivi adventtiseurakunta, Suomen Vapaakirkkoon Espoon vapaaseurakunta, joitten lisäksi kristillisiin seurakuntiin kuuluu vielä ainakin Majakka-seurakunta. Lisäksi kaupungissa on seurakuntia Jehovan todistajat ja mormonit seurakuntia on kaupungissa kaksi, lisäksi mormonien Helsingin temppeli sijaitsee tosiasiassa Espoossa<ref></ref>. Islamia kaupungissa edustaa ainakin Espoon Islamilainen Yhdyskunta Suomessa.

Väestönkehitys


Kuva:Espoon väestömääräkuvaaja.png
Väestönkasvu:

Politiikka


Espoo kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin. Ylintä päätösvaltaa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto. Valtuustossa on 67 jäsentä, jotka on valittu neljän vuoden toimikaudeksi. Espoossa henkikirjoitettuja kansanedustajia on 12.

Espoon aluejako


Kuva:Subdivisions of Espoo-fi.svg
Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.
Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosa, joita on 56.
Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla "02" (kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa), ja Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (poislukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.
: ''Katso myös: Luettelo Espoon kaupunginosista'', ''Luettelo Espoon kaupunginosista suuralueittain'' ja ''Espoon kyläjako''

Espoossa sijaitsevat


Kuva:Helsinki University of Technology auditorium.jpg suunnittelema Teknillinen korkeakoulu:n päärakennuksen auditorio.]]
VTT:n päätoimitilat Otaniemi
Nokia (yritys), Fortumin, Neste Oilin, Huhtamäki, M-realin, Orion (yritys), Outokumpu (yritys), Outotecin ja Tapiola-ryhmän pääkonttorit
Tapiola, kaupunginosa
Laajalahden luonnonsuojelualue
Vermon ravirata
Barona-areena
Tapiolan urheilupuisto
Leppävaaran urheilupuisto
Kauppakeskukset Heikintori, Iso Omena, Sello (kauppakeskus), Lippulaiva (kauppakeskus) ja Entresse
Pohjoismaiden suurin Vesipuisto Serena.
Espoon keskuspuisto
Espoon ulkoilusaaret
Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki
Nuuksion kansallispuisto Espoon luoteisosassa, osin Vihdin puolella
Suurpelto Espoon uusin asuinalue

Talous

Suurimmat työnantajat, työntekijät 1. tammikuuta 2007


Kuva:Nokian pääkonttori Keilaniemessä.jpgkompleksi Keilaniemessä.]]

Palvelut

Koulutus


Espoossa sijaitsee Teknillinen korkeakoulu eli TKK, Metropolia (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu, eli EVTEK) toimipiste sekä Laurea-ammattikorkeakoulu paikallisyksiköitä. Otaniemi sijaitsee Dipoli (kongressikeskus), joka on TKK:n aikuiskoulutusyksikkö. Kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitsee musiikkiopisto Juvenalia.

Terveydenhuolto


Espoon Karvasmäki sijaitsee Jorvin sairaala, joka tekee yhteistyötä HYKSin kanssa ja kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Espoon kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä 10.

Liikenne


Kuva:LänsiväyläWestend3.jpgä ja Keilaniemen tornit.]]
Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä: Länsiväylä, joka on osa Helsingin ja Karjaan välistä kantatie 51, sekä Turkuun johtava valtatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsa Kehä I ja Kehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin Länsiväylältä seututie 110 johtava Kehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkee seututie 120, joka on osa valtatie 2:n vanhaa reittiä.
Espoo on osa HSL:n seutuliikenne. Rantaradalla liikennöivien lähiliikennejunien lisäksi joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Espoon eteläosista monet linjat kulkevat Länsiväylää pitkin Helsinkiin Kampin keskus, keski- ja pohjoisosista taas Töölön kautta Elielinaukiolle. Helsingin metroa on kaavailtu jatkettavaksi nykyisen metroradan pääteasemalta Ruoholahti Lauttasaari läpi Tapiolaan ja sieltä eteenpäin Matinkylään asti (ns. Länsimetro).

Nähtävyydet


Espoon kulttuurikeskus Tapiolassa (kirjasto ja konserttisali)
WeeGee-talossa Tapiolassa sijaitsevat EMMA (museo) - Espoon modernin taiteen museo, Suomen kellomuseo, Espoon kaupunginmuseo, Helinä Rautavaaran museo ja Suomen lelumuseo Leikkilinna.
Akseli Gallen-Kallelan museo Tarvaspäässä
Espoon tuomiokirkko 1400-luvulta on Espoon vanhin säilynyt rakennus

Espoon kartanot


Albergan kartano, joka tunnetaan myös nimellä sokerilinna.
Bastvikin kartano
Bodomin kartano
Espoon kartano, Kustaa Vaasan aikana perustettu kuninkaankartano
Gumbölen kartano
Hagalundin kartano
Träskändan kartano, Järvenperässä sijaitseva kartanoalue, jonka on omistanut mm. Aurora Karamzin.

Kulttuuri

Tapahtumia


Tapiolassa järjestetään vuosittain elokuvafestivaali Espoo Ciné sekä musiikkitapahtuma April Jazz. Kivenlahti järjestetään vuosittain Kivenlahti Rock. Serena järjestetään talvisin Pacifique-kylpyläbileet. Espoon tuomiokirkko järjestetään kesäisin Finland Festivals -tapahtumaketjuun kuuluva konserttisarja Urkuyö ja aaria. Suomi suurin ja Eurooppa suurin itsenäinen roolipelitapahtuma Ropecon on vuodesta 1998 lähtien järjestetty Dipoli (kongressikeskus)

Espoolaisia ja Espoossa asuvia kirjailijoita


Antti Hyry
Mauri Kunnas
Arto Paasilinna

Urheilu ja liikunta


Espoo on tunnettu erityisesti jääkiekkoseura Espoo Bluesista ja jalkapalloseura FC Honka. Espoo Blues saavutti SM-hopeaa kaudella 2007–08, sekä kaudella 2010-11. Espoosta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, uimari Antti Kasvio, taitoluistelija Laura Lepistö, keihäänheittäjä Tiina Lillak, hiihtäjä Marjo Matikainen ja autourheilija Kimi Räikkönen.
Espoolaisia urheiluseuroja
Amerikkalainen jalkapallo: Espoo Devils
Baseball: Espoo Expos
Budolajit: Leppävaaran budoseura
Jalkapallo: FC Honka, FC Espoo, FC Kasiysi, EBK, Espoon Palloseura, Etelä-Espoon Pallo, Espoon Tikka, HooGee, Leppävaaran Pallo, Kauklahden Pyrintö
Jääkiekko: Espoo Blues, Espoon Palloseura, Espoon Jääklubi, Jäähonka, Espoon Kiekkoseura, HC Espoo, Kiekko-Espoo
Koripallo: Espoon Honka, Leppävaaran Pyrintö, Espoo Basket Team
Lentopallo: Espoo Lentis
Miekkailu: Espoon Miekkailijat
Salibandy: Espoon Oilers, Westend Indians, Tuomarilan Urheilijat
Suunnistus: Espoon Akilles, Espoon Suunta, Leppävaaran Sisu
Taitoluistelu: Espoon Jäätaiturit, Espoon Taitoluisteluklubi
Uinti: Cetus
Voimistelu: Olarin Voimistelijat, Espoon Telinetaiturit, Viherlaakson Veikot
Yleisurheilu: Espoon Tapiot, Esbo Idrottsförening, Leppävaaran Sisu

Luonto


Vaikka Espoo on runsasväkinen kaupunki, silti sillä on paljon maaseutumaisia alueita lännessä ja pohjoisessa. Espoossa on Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimialueella sijaitsevista 105 Natura 2000-alueesta kuusi: Bånbergetin aarnialue, Espoonlahti - Saunalahti (osin Kirkkonummen puolella), Laajalahden lintuvesi, Matalajärvi, Nuuksio sekä Vestran suot, lehdot ja vanhat metsät (osin Vantaan puolella).
Espoon kuuluisin ja suosituin luontokohde on Nuuksion kansallispuisto, joka ulottuu myös Kirkkonummi ja Vihti puolelle.

Espoo populaarikulttuurissa

Espoo kirjoissa


Arto Paasilinnan teoksissa esiintyvät seuraavat kaupunginosat: Tapiola ja Haukilahti teoksessa ''Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä'', Otaniemi teoksessa ''Aatami ja Eeva'' ja Jorvi teoksessa ''Herranen aika''. Espoon science fiction- ja fantasiaseuran Fantastinen Espoo esittelee Espoon kuvitteellisia kaupunginosia.

Ystävyyskaupungit


Espoon Ystävyyskaupunki ovat:

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.espoo.fi Espoon kaupungin kotisivut
http://www.ekyl.fi Espoon kaupunginosayhdistysten liitto
http://www.eokry.fi Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestö ry
http://www.hsl.fi Helsingin seudun liikenne
http://www.helsinki.fi Helsinki.fi – Pääkaupunkiseudun kaupunkiportaali
http://wikitravel.org/fi/Espoo Espoo Wikitravelissa
http://www.espoolaiset.fi Espoolainen kaupunkiverkkopalvelu
http://www.visitespoo.fi Matkailutietoa Espoosta
http://www.biomi.org/biologia/espoo/ Espoon uhanalaiset eläimet ja kasvit
Luokka:Espoo
ar:إسبو
id:Espoo
be:Горад Эспаа
bs:Espoo
bg:Еспоо
ca:Espoo
cs:Espoo
da:Espoo
de:Espoo
et:Espoo
el:Έσποο
en:Espoo
es:Espoo
eo:Espoo
eu:Espoo
fa:اسپو
fr:Espoo
gv:Espoo
gl:Espoo
ko:에스포
hr:Espoo
io:Espoo
os:Эспоо
is:Espoo
it:Espoo
he:אספו
kl:Espoo
ka:ესპოო
kw:Espoo
mrj:Эспоо
la:Espo
lv:Espo
lt:Espas
hu:Espoo
mi:Espoo
mr:एस्पो
koi:Эспо (кар)
na:Espoo
nl:Espoo
ja:エスポー (フィンランド)
no:Esbo
nn:Esbo
mhr:Эспоо
pl:Espoo
pt:Espoo
ro:Espoo
qu:Espoo
ru:Эспоо
se:Espoo
sco:Espoo
simple:Espoo
sk:Espoo
sl:Espoo
sr:Еспо
sv:Esbo
ta:யெஸ்ப்பூ
vi:Espoo
tr:Espoo
uk:Еспоо
vec:Espoo
vep:Espoo
vo:Espoo
war:Espoo
zh:埃斯波

Korean tasavalta


Korean tasavalta (), epävirallisesti Etelä-Korea, on itäaasialainen valtio, joka käsittää Korean niemimaan eteläosan. Etelä-Korea rajautuu pohjoisessa Pohjois-Koreaan (''Korean demokraattinen kansantasavalta''), jonka kanssa se muodosti yhden valtion vuoteen 1945 saakka. Etelä-Korean länsipuolella, Keltainenmeri takana sijaitsee Kiinan kansantasavalta ja kaakossa Korean salmen toisella puolella Japani. Suurin osa maan väestöstä asuu kaupungeissa ja melkein puolet pääkaupunki Soul (kaupunki) metropolialueella, joka on maailman kolmanneksi suurin kaupunkialue. Etelä-Korean väkiluku on noin 50 miljoonaa ja pinta-ala lähes 100&nbsp;000 neliökilometriä, joten maa on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista.
Vuonna 1945 päättyi 35 vuotta kestänyt Korea Japanin miehityskaudella. Niemimaan pohjoisosa jäi neuvostojoukkojen haltuun ja eteläosa amerikkalaisjoukkojen. Vuonna 1948 Korean tasavalta perustettiin ainoana YK:n tunnustamana niemimaan valtiona. Kaksi vuotta perustamisen jälkeen Pohjois-Korea hyökkäsi etelään ja syttyi Korean sota, jossa YK asettui tukemaan Etelä-Koreaa. Sodan jälkeen alun perin demokraattinen valtio muuttui vähitellen autoritaarisemmaksi siirtyen lopulta sotilasdiktatuuriin vuonna 1961. Suurten demokratiaa vaatineiden mielenosoitusten myötä maassa järjestettiin vuonna 1987 vapaat vaalit, joiden myötä maa palasi demokraattiseksi ja parlamentaariksi monipuoluejärjestelmäksi. Vuosikymmenten aikana Korean tasavalta on käynyt läpi viisi suurta Etelä-Korean perustuslaki.
Etelä-Korean talous on kehittynyt nopeasti 1950-luvulta lähtien ja on nykyään maailman kymmenenneksi suurin. Vielä 1960-luvulla maa oli kommunistista naapuriaan Pohjois-Koreaa köyhempi. Maa on myös yksi maailman teknologisesti kehittyneimmistä ja digitaalisesti verkottuneimmista valtioista. Vuonna 2006 siellä oli maailman toiseksi eniten laajakaistaisia Internet-yhteyksiä asukasta kohti ja se on johtava näyttöjen ja matkapuhelinten valmistaja.
Etelä- ja Pohjois-Korea eivät ole solmineet rauhaa, vaan mailla on ollut vuodesta 1953 lähtien aselepo. Maiden välit ovat jälleen kiristyneet vuodesta 2008 alkaen. Etelän korkea elintaso ja pohjoisen nälkäkriisi sekä ydinaseuhka vaikuttavat tähän ideologisten erojen lisäksi. Maiden rajalla on tarkkaan vartioitu demilitarisoitu vyöhyke.
Etelä-Korean viihdeteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta lähtien tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä K-pop, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä ''Hallyu'' eli ”Korean aalto”. Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta Korealainen keittiö ja Vainajien palvonta.

Maantiede


Tiedosto:Satellite image of South Korea in January 2004.jpg
Korean tasavalta käsittää Aasian mantereelta noin 1&nbsp;100 kilometriä ulkonevan Korean niemimaan eteläisen puoliskon. Vuoristoinen niemimaa rajoittuu lännessä Keltaiseenmereen ja idässä Japaninmeri. Sen eteläkärki ulottuu Itä-Kiinan meri ja Koreansalmi. Maan pinta ala on yhteensä 99&nbsp;646,16 neliökilometriä. Arvio kasvaa vuosittain muun muassa maantäytön vuoksi.
Maa on vuoristoinen, ja suurin osa maasta ei sovellu viljelykseen. Alangot, jotka sijaitsevat pääasiassa maan länsi- ja kaakkoisosissa muodostavat vain noin 30 prosenttia Etelä-Korean alueesta. Maa voidaan jakaa neljään yleisluontoiseen alueeseen: itäosaan korkeine vuorijonoineen ja kapeine rannikkotasankoineen, länsiosaan leveine rannikkoalueineen, jokilaaksoineen ja kukkuloineen, lounaisosaan vuorineen ja laaksoineen sekä kaakkoisosaan, jota hallitsee Nakdong-joen laaja tasanko.
Maan länsi- ja etelärannikkojen edustalla on noin 3&nbsp;000 saarta, joista suurin osa on pieniä ja asumattomia. Jejun saari sijaitsee noin 100 kilometriä maan etelärannikolta. 1&nbsp;845 neliökilometrillään se on maan suurin saari. Jejulla sijaitsee myös Korean tasavallan korkein kohta – sammunut, 1&nbsp;950 metriä korkea tulivuori Halla (vuori).
Euraasian suuren mantereen takia Korean ilmasto on mantereinen, vaikka maata ympäröi meri kolmelta puolelta. Se on myös pohjoisimpia alueita, joissa havaitaan Aasian monsuunin vaikutus. Sademäärät ovat suurimmillaan kesäkuusta syyskuuhun. Sillä välillä tavataan myös useimmat taifuunit, joita tulee Koreaan asti keskimäärin kerran vuodessa. Kesällä on helteistä ja talvet voivat olla kylmiä. Soulissa sataa lunta keskimäärin 28 päivänä vuodessa, maan eteläkärjessä noin kymmenenä päivänä vuodessa. Soulissa tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on -6 °C, ja elokuun keskimääräinen ylin 29 °C.
Vuorialueiden eläimiä ovat olleet kauriit, tiikeri, ilves ja ruskea karhu. Lämpimämmillä alankoalueilla on elänyt kauluskarhuja, aromyyriä, fasaaneita ja harvinainen keijupitta. Nyttemmin suurin osa petoeläimistä on kadonnut tai sukupuuton partaalla. Viimeisiä kauluskarhuja uhkaavat salametsästäjät. Karhuja kasvatetaan karhutarhoilla ankeissa oloissa karhunlihan ja sappinesteen takia.
Koreoiden välisestä demilitarisoidusta vyöhykkeestä on tullut villieläinten ja harvinaisten kasvien suoja-alue. 220 km pitkä ja 5-18 km leveä rajavyöhke on vahvasti linnoitettu, eikä siellä ole juuri liikkunut ihmisiä 55 vuoteen. Piikkilanka-aidat estävät myös suuria eläimiä tunkeutumasta sille, joten siitä on tullut turvapaikka monille harvinaisille lajeille.

Historia


Tiedosto:Bifyu 8.jpg Suwonin kaupungissa]]
Tiedosto:United Nations troops fighting in the streets of Seoul, Korea. - NARA - 531381.tif
:''Pääartikkelit: Etelä-Korean historia ja Korea''

Varhaiset vaiheet


Korean myyttisenä perustajan pidetään jumalkuningas Tangunia, jonka uskotaan perustaneen maan 2333 eaa. Korea oli vuodesta 1392 lähtien viisi vuosisataa Choseon-dynastian hallitsema valtakunta, vaikka se joutuikin useiden ulkopuolisten hyökkäysten kohteeksi. 1500- ja 1600-luvuilla maa joutui useaan kertaan Japanin ja Kiinan Qing-dynastian valloittamaksi ja otti käyttöön tiukan eristäytymispolitiikan ulkomaailman suhteen. Vuosina 1894–1895 Qing-Kiina ja Japani kävivät sodan Korean hallinnasta, joka päättyi Japanin voittoon. Kuningas Gojong lopetti verojen maksun Kiinalle ja julistautui keisariksi. Vuonna 1910 Japani otti koko Korean hallintaansa ja teki siitä siirtomaansa. Aluksi se toi maahan uusia vaikutteita ulkomailta, mutta 1930-luvun loppupuolelta asti harjoitetttin voimakasta japanilaistamispolitiikkaa. Miehitys kesti toisen maailmansodan loppuun asti.

Itsenäistyminen ja Korean sota


Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ottivat Korean valvontaansa siten, että 38. leveyspiiri oli miehitysalueiden välinen raja. Huolimatta Kairon konferenssissa annetuista lupauksista itsenäisestä ja yhtenäisestä Koreasta liittoutuneiden välit huononivat nopeasti. 15. elokuuta 1948 perustettiin Yhdysvaltain miehitysalueella Korean tasavalta presidenttinään Syngman Rhee. Neuvostoliiton miehitysalueella puolestaan julistettiin Korean demokraattinen tasavalta 9. syyskuuta 1948 Kim Il Sung johtajanaan.
Vuonna 1950 Etelä-Korea julistautui itsenäiseksi, mikä sai Pohjois-Korean joukot hyökkäämään etelään 25. kesäkuuta 1950. Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi hyökkäyksen ja valtuutti Yhdysvaltain johtaman Yhdistyneet kansakunnat-armeijan hyökkäystä vastaan. Pohjoisen joukot valloittivat aluksi lähes koko niemimaan kaakkoiskulman Busania lukuun ottamatta. YK-joukkojen vastahyökkäys käänsi kuitenkin tilanteen ja eteni lähelle Kiinan rajaa, jolloin Kiinan kansantasavallan vapaaehtoisjoukot tulivat pohjoisen avuksi. Sodan lopputuloksena Koreoiden rajaksi vakiintui vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu. Juridisesti Koreat ovat siis yhä sodassa keskenään.

Vallankumouksia ja sotilasvaltaa


Sodan jälkeen presidentti Syngman Rheen hallinto sai yhä autoritaarisempia piirteitä. Rheen kaaduttua opiskelijavetoisessa Huhtikuun vallankumous vuonna 1960 maan politiikassa seurasi lyhytaikainen demokraattisten uudistusten kausi. 16. toukokuuta 1961 kenraalimajuri Park Chung-heen johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Park julisti maan sotatilaan ja laajensi valtaoikeuksiaan 1972. Hänen presidenttikaudellaan nopeaa keskusjohtoista ja vientivetoista talouskasvua säesti vakava poliittinen sorto. Park joutui lopulta murhatuksi vuonna 1979 ja pian tämän jälkeen valtaan nousi uudella sotilaskaappauksella kenraali Chun Doo-hwan.
Chunin valtaannousu sai aikaan laajalle levinneitä mielenosoituksia, jotka tukahdutettiin verisesti Gwangjun verilöylyssä vuonna 1980. Tapausta seurasi kuitenkin demokratialiikkeen nousu, ja Chun joutui taipumaan demokraattisiin uudistuksiin ja vapaisiin vaaleihin vuonna 1987. Chunin seuraajaksi nousi vaaleissa hänen läheinen avustajansa kenraali Roh Tae-woo, joka astui virkaansa 1988. Maassa järjestettiin kuitenkin vapaat parlamenttivaalit ja samana vuonna Soul Kesäolympialaiset 1988. Molemmat Koreat otettiin 1991 YK:n jäseniksi.

Demokratisoituminen ja hyvinvointivaltio


Vuonna 1993 maa sai ensimmäisen siviilipresidenttinsä Kim Young-samin noustessa Korean tasavallan johtoon. Vuonna 1996 maasta tuli OECD:n jäsen. Vuoden 1997 Aasian talouskriisin aiheuttamasta takaiskusta huolimatta maa nousi nopeasti maailman suurimpien talousmahtien joukkoon. Nykyään Korean tasavallan elintaso on monien Länsi-Euroopan maiden tasolla. 1990-luvulta lähtien valta on vaihtunut maassa rauhallisesti ja demokraattisesti. Vuoden 1997 vaaleissa presidentiksi valittiin pitkäaikainen demokratia-aktivisti ja ihmisoikeusaktivisti Kim Dae-jung. Kesäkuussa 2000 osana Kimin ”päivänpaistepolitiikkaa” Korean demokraattisen kansantasavallan pääkaupungissa Pjonjangissa pidettiin historiallinen Koreoiden välinen huippukokous. Maiden välille avattiin rajanylityspaikka ja rajojen eri puolille jääneet ihmiset saivat tavata sukulaisiaan. Samana vuonna Kim sai Nobelin rauhanpalkinto työstään demokratian ja ihmisoikeuksien sekä Koreoiden välisen sovittelutyön parissa. Vuonna 2002 presidentiksi valittiin Roh Moo-hyun. Roh erosi 2003 Saecheonnyeon Minju-dang -puolueesta ja perusti kannattajineen uuden Uri-puolueen. Hänen kahden kautensa jälkeen presidentiksi valittiin 2007 oikeiston Lee Myung-bak.

Politiikka


Tiedosto:Seoul-National.Assembly-01.jpg
Korean tasavalta on demokraattinen tasavalta, jossa valta jakautuu presidentin, lainsäätäjien ja oikeusjärjestelmän kesken. Vuodesta 1948 maan perustuslaki on läpikäynyt viisi suurta muutosta, joista jokainen loi uuden tasavallan. Nykyinen kuudes tasavalta syntyi edellisen reformin myötä vuonna 1987.
Maan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi. Presidentti on maan asevoimien komentaja, ja hänellä on runsaasti toimeenpanovaltaa. Presidentti nimittää pääministerin Etelä-Korean kansalliskokous suostumuksella sekä valtioneuvoston ministerit pääministerin esityksestä.
Lakiasäätävä elin on maan kansalliskokous, yksikamarinen instituutio, jonka jäsenet valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Parlamentissa on tällä hetkellä 299 paikkaa, joista 245 täytetään alueellisilla vaaleilla ja loput Suhteellinen vaalitapa. Oikeuslaitos on suureksi osaksi itsenäinen. Korkein tuomiovaltaa käyttävä elin on korkein oikeus, jonka tuomarit nimittää presidentti kansalliskokouksen suostumuksella. Lisäksi Korean perustuslakituomioistuin valvoo perustuslain noudattamiseen liittyviä kysymyksiä.
Korean tasavallan tärkeimmät poliittiset puolueet ovat vasemmisto-liberaalinen Demokraattinen puolue (Korea) (vuonna 2008 valitussa parlamentissa 83 paikkaa) ja oikeisto-konservatiivinen Suuri kansallispuolue (GNP; 172 paikkaa).
Etelä-Korean ulkopolitiikan suurin huolenaihe on naapurimaa Pohjois-Korea, jolla on nälkäongelmia ja joka haaveilee ydinaseesta. 1990-luvulta vuoteen 2008 Etelä-Korea yritti puolustaa pohjoista pakotteita vastaan ja lahjoitti elintarvikkeita ja lannoitteita. Vuonna 2008 valittu konservatiivinen presidentti Lee Myung-bak valitsi tiukemman linjan. Välit kiristyivät myös pohjoisen ohjuskokeen takia vuonna 2009 sekä seuraavana vuonna eteläkorealaisen Korvetti Cheonanin uppoaminen ja Yeonpyeongin laukaukset seurauksena.
Yhdysvalloilla on vuonna 2011 Etelä-Koreassa edelleen kymmeniätuhansia sotilaita. Se on vetäytymässä etulinjasta, ja aiko sirtää vastuun sotilastoimista Etelä-Korealle vuonna 2012

Alueellinen jako


Tiedosto:Provinces of South Korea.svg
Etelä-Korea jaetaan kahdeksaan provinssiin, yhteen autonomiseen provinssiin, kuuteen suurkaupunkiin ja yhteen erikoisasemassa olevaan kaupunkiin.

Talous


Tiedosto:KTX.jpg
Korean tasavalta on Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan ja Aasian neljänneksi suurin Japanin, Kiinan ja Intian jälkeen. Yhtenä ”Aasian taloustiikerit” se on saanut aikaan nopeaa, vientivetoista talouskasvua, mikä on ollut jyrkässä kontrastissa Korean demokraattisen kansantasavallan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jumiutuneeseen talouteen. Korean tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti on nyt noin 14 kertaa suurempi kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa.
1950-luvulla maa oli yksi Aasian köyhimmistä maista. Toisen maailmansodan päätyttyä maa peri siirtomaatalouden, joka oli suunniteltu lähes ainoastaan Japanin laajentumispolitiikkaa varten. Suuri osa maan infrastruktuurista tuhoutui vuosina 1950–1953 käydyssä Korean sodassa, ja sodan jälkeen maa jäi riippuvaiseksi Yhdysvaltain antamasta taloudellisesta avusta.
1960-luvulla kenraali Park Chung-heen hallitus aloitti joukon talousuudistuksia. Kevyt, työvoimavaltainen teollisuus ja ulkomaankauppa kasvoivat velkarahalla. 1970-luvulta alkaen suuntauduttiin raskaampaan teollisuuteen, autoihin ja elektroniikkaan. Teollisuustuotanto kasvoi myös 1980- ja 1990-luvuilla.
Maa selvisi vuosien 1997–1998 Aasian talouskriisistä Maailmanpankin tuella, mutta vuoden 2008 maailmanlaajuinen lama pysäytti Koreankin talouskasvun.
Etelä-Korean merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, grafiitti, volframi, molybdeeni ja lyijy sekä vesivoimapotentiaali. Vienti suuntautuu ennen kaikkea Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Tuontia on samoista maista ja lisäksi Saudi-Arabiasta ja Australiasta.

Liikenne


Korean tasavallan liikenteen hoitavat kattavat rautatie-, moottoritie-, bussi- ja lauttaverkot sekä lentoreitit. Korean valtion rautatieyhtiö Korail palvelee kaikkia tärkeimpiä eteläkorealaisia kaupunkeja tihein vuorovälein. Kahta rautatielinjaa ollaan nyt yhdistämässä uudelleen Korean demokraattisen kansantasavallan rautatieverkkoon. Korean tasavallassa on Ranskan TGV:hen pohjautuva nimellä Korea Train Express tunnettu suurnopeusjunaverkko. Tärkeimmissä kaupungeissa on metroverkko – näistä suurin on Soulin metro, joka on noin 287 kilometriä pitkä.
Maan tärkein kansainvälinen lentokenttä on Incheonin kansainvälinen lentoasema. Maan kansalliset lentoyhtiöt ovat Korean Air ja Asiana Airlines.

Väestö


Tiedosto:Korea-South-demography.png
Suurin osa eteläkorealaisista elää kaupungeissa, nopean 1970-, 80- ja 90-luvuilla tapahtuneen talouden laajenemisen aiheuttaman maaltamuuton seurauksena. Pääkaupunki Soul on myös maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus. Vuonna 2006 kaupungissa asui 10,3 miljoonaa henkeä, mikä teki siitä yhden maailman väkirikkaimmista kaupungeista. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Busan (3,66 miljoonaa), Incheon (2,63 miljoonaa), Daegu (2,53 miljoonaa), Daejeon (1,46 miljoonaa), Gwangju (1,41 miljoonaa) ja Ulsan (1,10 miljoonaa asukasta).
Maan väestörakennetta on muokannut myös kansainvälinen muuttoliike. Korealaisia on asettunut etenkin Kiinaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja entisen Neuvostoliiton maihin. Kaikkiaan etnisiä korealaisia asuu Etelä- ja Pohjois-Koreassa noin 70 miljoonaa ja niiden ulkopuolella 6–7 miljoonaa, eli kymmenen prosenttia, mikä on suurempi osuus kuin mistään muusta Aasian kansasta.
Vaikka ei-korealaisten määrä maassa on pieni, se on noussut tasaisesti 2000-luvun alussa. Virallisesti huhtikuussa 2005 maassa asui yhteensä 378&nbsp;000 vierastyöläistä, joista 52,6 prosenttia oli maassa ilman lupaa. Tämä ulkomainen työvoima on pääasiassa kotoisin etelä- ja kaakkoisaasialaisista maista, mutta myös entisen Neuvostoliiton alueelta sekä Nigeriasta on paljon muuttajia. Näiden työntekijöiden lisäksi maassa on noin 11&nbsp;000 ulkomaista englannin kielen opettajaa ja noin 36&nbsp;000 Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaan kuuluvaa.

Uskonnot


Noin 46 prosenttia eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. Jäljelle jäävistä Kristinusko on 27,3 prosenttia väestöstä ja Korean buddhalaisuus 25,3 prosenttia. Maassa on myös jonkin verran islaminuskoisia. Buddhalaisuus on vahvinta maan itäosassa, erityisesti Yeongnamin ja Gangwonin alueilla, jossa se muodostaa yli puolet uskonnollisesta väestöstä. Kristinusko, joka sai ensi kerran Koreassa jalansijaa 1700-luvun loppupuolella, kasvoi nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla suureksi osaksi sotilashallinnon vastaisen kansalaisliikkeen myötä.
Korealaisilla oli hyvin positiivinen kuva kristinuskosta kristittyjen lähetyssaarnaajien jälleenrakentaessa maata sodan jälkeen ja kirkkojen johtajien taistellessa Park Chung-heen ajan diktatuuria vastaan. Kristittyjen vaikutusvallan kasvaessa myös arvostelu on alkanut kasvaa kristittyjen suhtautuessa suvaitsemattomasti muihin uskontoihin ja korealaisten herätyskristittyjen ollessa intomielisempiä kuin länsimaiset vastineensa. Valtio on nyt maailman toiseksi suurin lähetyssaarnaajia lähettävä valtio Yhdysvaltain jälkeen, ja maailman suurin kirkko Yoido Full Gospel Church sijaitsee Soulissa.
Näiden muodollisten uskontojen lisäksi monet korealaiset noudattavat Kungfutselaisuus perinteitä, ja monet buddhalaiset yhdistelevät uskontoaan korealainen šamanismi. Šamanismia esiintyy yhä elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä ''Musok'' eli ''mudang''-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli Šamaaneja noin 0,3% väestöstä.

Kulttuuri


Tiedosto:Hyewon-Dano.pungjeong.jpg'' -albumista myöhäiseltä Joseon-kaudelta]]
Tiedosto:Korea-Seoul-Insadong-Sanchon-02.jpg
Korean kansallisruokaa on kimchi, kiinankaalista tehty mausteisen hapankaalin tyylinen salaatti. Bulgogi on paistetusta, marinoidusta naudanlihasta tehty ruokalaji.
Etelä-Korean viihdeteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä K-pop, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä ''Hallyu'' eli ”Korean aalto”. Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta Korealainen keittiö ja Vainajien palvonta.

Nimi


Korean kieli Etelä-Koreassa maasta käytetään nimeä ''Daehan Minguk'' (hangul: 대한민국, hanja: 大韓民國, kirjaimellisesti ”suuren han-kansan valtio”). Maan lyhyt nimi on ''Hanguk'' (, ”Han-valtio”, jolla viitataan yleisesti Koreaan) tai ''Namhan'' (, ”Eteläinen han”, jolla viitataan Etelä-Koreaan). ''Han'' tarkoittaa muinaisia Samhan-liittoja Korean niemimaan eteläosassa. ''Hanguk'' on eteläkorealaisten useimmiten käyttämä nimi. Pohjois-Koreassa käytetään kuitenkin nimeä ''Nam-Joseon'' (, ”Eteläinen Joseon”; Joseon oli Korean viimeisen yhtenäisvaltion nimi).
Suomessa ja useimmissa eurooppalaisissa kielissä maasta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä ''Korea'', joka on peräisin Goryeo-dynastialta, joka vuorostaan viittasi Goguryeo-kuningaskuntaan.

Musiikki


Perinteiseen korealaiseen musiikkiin kuuluu monenlaisia lyömäsoittimia. Buddhalaisiin ja maanviljelijöiden perinteisiin pohjautuva ''samulnori'' on kehittynyt vuosien varrella. Sen neljä soitinta ovat kwaenggwari-niminen kädessä pidettävä gonggi, pehmustetulla nuijalla slyötävä suuri gonggi ''jing'', tiimalasin muotoinen rumpu ''janggu'' sekä tynnyrirumpu ''buk''.
Eteläkorealainen popmusiikki on hiljattain nostanut suosiotaan muuallakin Aasiassa. Useat pop-yhtyeet, kuten esimerkiksi huippusuositut, PSY, Super Junior, TVXQ, Big Bang (yhtye), 2NE1, SHINee, 2PM ja Girls' Generation, ovat muodostaneet tärkeän osan 2000-luvun Etelä-Korean musiikkia. Eteläkorealaisia musiikkiyhtiöitä ovat muun muassa SM Entertainment, YG Entertainment ja JYP Entertainment. Vuonna 2010 niiden tuotto oli yhteensä 150 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria.

Juhlapäivät

Urheilu


Etelä-Korea on osallistunut Etelä-Korea olympialaisissa vuodesta 1972. Sillä on ollut talviolympialaisissa yleensä pienempi joukkue (2000-luvulla 40–50 urheilijaa) kuin kesäolympialaisissa (2000-luvulla yli 250 urheilijaa). Vuotta 1960 lukuun ottamatta se on aina saanut mitaleita kesäolympialaisissa, vuodesta 1992 alkaen myös talvikisoissa.
Etelä-Korean jalkapallomaajoukkue on yksi Aasian menestyneimmistä. Vuonna 2002 Etelä-Korea järjesti yhdessä Japanin kanssa Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2002, missä se eteni välieriin. MM-kilpailuissa Etelä-Korea on esiintynyt 8 kertaa. Jalkapallon Aasian-mestaruuskilpailut se on voittanut kahdesti. Lokakuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 31.
Etelä-Korean jääkiekkomaajoukkue oli vuonna 2010 IIHF:n rankingissa sijalla 33 ja pelasi ykkösdivisioonassa. Etelä-Korean koripallomaajoukkue voitti Aasian mestaruuden 1969 ja 1997. Se on pelannut olympialaisissa kuusi kertaa, mutta jäänyt ilman mitaleita.
Korealaiset jousiammunta ovat voittaneet useita olympiamitaleja 1980-luvun loppupuolelta alkaen. Myös judokat ovat voittaneet useita olympiamitaleita. Tunnettuja judokoita ovat muun muassa Jeon Ki-young, Min Ho Choi, Lee Won Hee, Jae Bum Kim ja Ki Chun Wang.

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://wikitravel.org/fi/Etel%C3%A4-Korea Etelä-Korea suomenkielisessä Wikitravelissa
Luokka:Etelä-Korea
ace:Korèa Seulatan
kbd:КӀэрей Республикэ
af:Suid-Korea
als:Südkorea
am:ደቡብ ኮርያ
ang:Sūþcorēa
ar:كوريا الجنوبية
an:Coreya d'o Sud
frp:Corê du Sud
as:দক্ষিণ কোৰিয়া
ast:Corea del Sur
gn:Yvykorea
az:Cənubi Koreya
id:Korea Selatan
ms:Korea Selatan
bn:দক্ষিণ কোরিয়া
zh-min-nan:Hân-kok
jv:Koréa Kidul
su:Koréa Kidul
ba:Көньяҡ Корея
be:Паўднёвая Карэя
be-x-old:Рэспубліка Карэя
bcl:Sur nin Korea
bar:Südkorea
bo:ལྷོ་ཀོ་རི་ཡ།
bs:Južna Koreja
br:Republik Korea
bug:Korea Selatan
bg:Южна Корея
bxr:Өмнөд Солонгос
ca:Corea del Sud
ceb:Habagatang Korea
cs:Jižní Korea
cy:De Corea
da:Sydkorea
de:Südkorea
dv:ދެކުނު ކޮރެއާ
nv:Kolíya Bikéyah Shádiʼááhjí Siʼánígíí
dsb:Pódpołdnjowa Koreja
na:Ripubrikin Korea
dz:ལྷོ་ཀོ་རི་ཡ་
et:Lõuna-Korea
el:Νότια Κορέα
en:South Korea
es:Corea del Sur
eo:Sud-Koreio
ext:Corea el Sul
eu:Hego Korea
ee:South Korea
fa:کره جنوبی
hif:South Korea
fo:Suðurkorea
fr:Corée du Sud
fy:Súd-Korea
ga:An Chóiré Theas
gv:Yn Chorea Yiass
sm:Kolea i Saute
gag:Üülen Koreya
gd:Coirèa a Deas
gl:Corea do Sur - 한국
gan:韓國
ki:South Korea
gu:દક્ષિણ કોરિયા
hak:Thai-hôn Mìn-koet
ko:대한민국
hy:Կորեայի Հանրապետություն
hi:दक्षिण कोरिया
hsb:Južna Koreja
hr:Južna Koreja
io:Sud-Korea
ilo:Abagatan a Korea
bpy:খা কোরিয়া
ia:Corea del Sud
ie:Sud-Korea
os:Республикæ Корей
is:Suður-Kórea
it:Corea del Sud
he:קוריאה הדרומית
kl:Korea Kujalleq
kn:ದಕ್ಷಿಣ ಕೊರಿಯಾ
pam:Mauling Korea
ka:სამხრეთი კორეა
csb:Repùblika Kòreji
kk:Корея Республикасы
kw:Korea Dhyhow
rw:Koreya y’Amajyepfo
ky:Корея Республикасы
sw:Korea Kusini
kv:Корея Республика
ht:Kore disid
ku:Komara Korêyê
lad:Korea del Sud
lez:Республика Корея
lo:ປະເທດເກົາຫຼີໃຕ້
la:Respublica Coreana
lv:Dienvidkoreja
lb:Republik Korea
lt:Pietų Korėja
lij:Corea do Sud
li:Zuud-Korea
ln:Kore ya Sidi
jbo:snanu zei .xanguk
lmo:Curea del Süd
hu:Dél-Korea
mk:Република Кореја
mg:Korea Atsimo
ml:ദക്ഷിണ കൊറിയ
krc:Корея Республика
mt:Korea t'Isfel
mi:Kōrea-ki-te-tonga
mr:दक्षिण कोरिया
xmf:ობჟათე კორეა
arz:كوريا الجنوبيه
cdo:Hàng-guók
mn:Өмнөд Солонгос
my:ကိုရီးယားသမ္မတနိုင်ငံ
nah:Corea Huitztlāmpa
nl:Zuid-Korea
nds-nl:Zuud-Korea
ne:दक्षिण कोरिया
ja:大韓民国
nap:Corea d%27%27o Sud
pih:Sowth Koriya
no:Sør-Korea
nn:Sør-Korea
nrm:Corée du Sud
nov:Sud Korea
oc:Corèa del Sud
mhr:Кечывалвел Корей
or:ଦକ୍ଷିଣ କୋରିଆ
uz:Koreya Respublikasi
pnb:دکھنی کوریا
pap:Sur Korea
ps:سوېلي کوريا
km:កូរ៉េខាងត្បូង
pms:Coréa dël Sud
nds:Süüdkorea
pl:Korea Południowa
pt:Coreia do Sul
crh:Cenübiy Koreya
ro:Coreea de Sud
rm:Corea dal Sid
qu:Tayhan Republika
ru:Республика Корея
rue:Южна Корея
sah:Соҕуруу Кэриэйэ
se:Mátta-Korea
sa:दक्षिण कोरिया
sco:Sooth Korea
sq:Koreja e Jugut
scn:Corea dû Sud
si:දකුණු කොරියාව
simple:South Korea
ss:IKhoriya leseNingizimu
sk:Kórejská republika
sl:Južna Koreja
szl:Połedńowo Koryjo
so:Koonfur Kuuriya
ckb:کۆریای باشوور
sr:Јужна Кореја
sh:Južna Koreja
sv:Sydkorea
tl:Timog Korea
ta:தென் கொரியா
roa-tara:Coree d'u Sud
tt:Көньяк Корея
te:దక్షిణ కొరియా
tet:Koreia Súl
th:ประเทศเกาหลีใต้
vi:Hàn Quốc
tpi:Saut Koria
chr:ᎤᎦᎾᏭ ᎢᏗᎵ ᎪᎴᎠ
tr:Güney Kore
tk:Koreýa Respublikasy
udm:Республика Корея
uk:Південна Корея
ur:جنوبی کوریا
ug:جەنۇبىي چاۋشيەن
za:Hanzgoz
vec:Corea del Sud
vo:Sulüda-Koreyän
fiu-vro:Lõunõ-Korea
zh-classical:大韓民國
war:Salatan nga Korea
wo:Kore gu Bëj-saalum
wuu:大韩民国
yi:דרום קארעע
yo:Kòréà Gúúsù
zh-yue:大韓民國
diq:Korya Veroci
bat-smg:Pėitū Kuoriejė
zh:大韩民国

Espanjan kieli


Espanjan kieli (''español'' tai ''castellano'') kuuluu romaaninen kieliryhmä kieliin. Se on yksi maailman neljästä puhutuimmasta kielestä kiinan kieli, englannin kieli ja hindin ohella ja lisäksi yksi Yhdistyneet kansakunnat:n kuudesta virallisesta kielestä. Espanjaa puhuu äidinkielenään arviolta 300–320 miljoonaa ihmistä. Espanjan lisäksi kieltä puhutaan erityisesti Etelä-Amerikka- ja Keski-Amerikka sekä Meksikossa. Myös Yhdysvallat on merkittävä espanjankielinen vähemmistö. Suomessa on tilastokeskuksen mukaan vuoden 2007 lopussa 3 637 henkilöä joiden äidinkieleksi on rekisteröity espanja.
Amerikan mantereella puhuttu espanja poikkeaa ääntämiseltään ja sanastoltaan jonkin verran Euroopassa puhutusta, ja Amerikassakin eri maissa käytetään hieman eri sanastoa. Erot eivät kuitenkaan ole niin merkittäviä, etteivät espanjankieliset ihmiset esimerkiksi Espanjasta ja Chilestä ymmärtäisi toisiaan. Lisäksi kaikissa maissa, sekä Euroopassa ja Amerikoissa, oikeinkirjoitus ja sanojen taivutus on yhtenäinen, toisin kuin esimerkiksi portugalin tai englannin kielissä.

Levinneisyys


Espanja on virallinen kieli seuraavissa valtioissa:

Espanjan kielen nimet


File:Castellano-Español.png
File:Dialectos del castellano en España.png
Espanjan kieli (''español'') tunnetaan myös nimellä kastilian kieli (''castellano''). Nimi viittaa Kastilian alueeseen, josta kieli on alun perin lähtöisin. Se, kumpaa nimeä kielestä käytetään, riippuu muun muassa asiayhteydestä, puhujasta ja paikallisista tottumuksista. Espanjalaiset käyttävät kastilia-nimeä erityisesti silloin, kun kieli rinnastetaan muihin Espanjan alueella puhuttaviin kieliin, joita ovat muun muassa katalaani, galego ja baskin kieli. Sen sijaan verrattaessa kieltä muiden maiden kansalliskieliin (esimerkiksi englannin kieli, ranskan kieli tai suomen kieli) on tavallisempaa nimittää sitä espanjaksi. Alueellisten kielten puhujat käyttävät kuitenkin lähes aina maan valtakielestä kastilia-nimeä (katalaaniksi ''castellà'', galegoksi ''castelán'', baskiksi ''gaztelania'').
Latinalainen Amerikka käytäntö vaihtelee maasta toiseen. ''Castellano'' on yleisempi nimitys kielelle muun muassa Argentiinassa, Perussa, Boliviassa ja Venezuelassa, kun taas ''español'' on yleisempi Meksikossa ja Kolumbiassa. Chilessä molempia nimiä käytetään paljon, tiedotusvälineissä esimerkiksi puhutaan espanjan kielestä ja kouluissa opetetaan kastiliaa.

Kirjaimet ja äänteet


Espanjan kieli on varsin fonetiikka, eli ääntämisen ja kirjoittamisen välillä on melko yksikäsitteinen suhde.
Kirjoitukseen käytetään latinalaisia kirjaimia. Aakkoset ovat:
::a, b, c, d, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, ñ, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, z
Digrafi ch ja ll pidettiin aiemmin omina aakkosinaan, mutta ne poistettin aakkostosta Real Academia Españolan ja Asociación de Academias de la Lengua Españolan ''Ortografía de la lengua española'' -oikeinkirjoitusoppaan vuoden 2010 painoksessa.

Vokaalit


Vokaalit ääntyvät suunnilleen samoin kuin suomen kielessä.
a, o ja e ovat vahvoja vokaaleja ja i ja u heikkoja. Vahva ja heikko vokaali tai kaksi heikkoa vokaalia muodostavat diftongin, ts. kuuluvat samaan tavuun. Jos vokaaliyhtymässä on painomerkki, ne kuuluvat eri tavuihin:
::Ma-rí-a
Kirjainyhdistelmissä gue, gui, que ja qui "u" ei äänny. Jos se äännetään, se kirjoitetaan diakriittiset merkit:
::pingüino, nicaragüense

Konsonantit


b ja v äännetään samalla tavoin: sanan alussa ja m:n ja n:n jälkeen. Muutoin heikkona :nä (lähes sama kuin suomen ''v''). ''Bilbao'' , ''Córdoba'' , ''Habana''
c äännetään kuten suomen konsonantin ja a, o ja u:n edellä. e:n ja i:n edellä (kuten englannin ''th''ing). Latinalaisessa Amerikassa ja Andalusiassa c tällöin kuitenkin (seseo). ''Cuba'' , ''Ceuta'' . Digrafi ch vastaa suomen /tš/:ää (). ''Chile''
d sanan alussa tauon jälkeen ja l:n ja n:n jälkeen , muutoin heikko . Sanan lopussa usein lähes äänetön. ''Salvador'' salβaˈðor
f kuten suomen .
g kuten suomen sanan alussa tauon jälkeen ja n:n jälkeen. Muutoin heikko . e:n ja i:n edellä voimakas (ach-äänne, saksan a''ch''tung). Yhdistelmissä ''gue'' ja ''gui'' u ei äänny (vrt. q). ''Granada'' , ''Guernica'' , ''Zaragoza'' , ''Gerona''
h yleisesti ei äänny. Sananalkuinen ''hu'' vastaa englannin ''w''-äännettä (''huevo'' (kananmuna) ).
j (voimakas ach-äänne), kuten g e:n ja i:n edellä. ''Jaén''
k kuten suomen , esiintyy vain lainasanoissa kuten 'kilo'.
l kuten suomen . ''Lima'' . Esiintyy myös digrafissa ll, joka oli alun perin liudentunut l, . ''Lleida'' . Ääntyy nykyään tällä tavoin lähinnä Pohjois-Espanjassa. Amerikassa ja suuressa osassa Espanjaa (yeísmo), osassa espanjankielistä Amerikkaa (muun muassa Argentiinassa) soinnillinen suhuäänne.
m kuten suomen . ''Madrid''
n kuten suomen . n muuttuu kuitenkin m:ksi b:n, v:n ja p:n edellä. ''Navarra''
ñ liudennus n , kuten savon murteen 'mä''nj'''. ''Cataluña''
p kuten suomessa ''Pérez''
q , esiintyy vain kirjainyhdistelmissä que ja qui, joissa u ei äänny ''Quito'' .
r voimakas (vrt. suomen pe''rr''kele) sanan alussa, l:n ja n:n jäljessä ja silloin kun on kirjoitettu 'rr'. Muutoin heikko yksitäryinen ɾ. ''Roma'' ˈroma
s kuten suomen . S:n ääntäminen c:n tapaan :na eräissä murteissa tunnetaan nimellä ceceo. ''Salamanca''
t kuten suomen . ''Toledo''
v ääntyy samoin kuin b. ''Valencia'' . Kahden vokaalin välissä ääntyy frikatiivina ''Cava'' .
w esiintyy vain lainasanoissa.
x vokaalien välissä , konsonantin edellä joko tai . Keskiaikaisessa espanjassa kirjain merkitsi suhu-s:ää (), josta kehittyi 1600-luvulla voimakas h (). Tästä ovat jäänteenä nykyäänkin esimerkiksi erisnimet México, Texas ja Oaxaca, joissa lausutaan oikeinkirjoituksen vastaisesti : , ja .
y hieman voimakkaampi suomen (Espanjassa ja suuressa osassa Amerikkaa; kuitenkin soinnillinen suhuäänne samoilla alueilla kuin ll) mutta sana 'y' (ja) ääntyy kahden konsonantin välissä. ''Vizcaya'' .
z kuten c e:n ja i:n edellä . ''Zaragoza'' . Ääntyy Latinalaisessa Amerikassa s.
Espanjan äänteistä suomen kielelle vieraita ovat ch, , , , , , sekä myös molemmat r-äänteet, joiden väliin suomalainen r asettuu. Vastoin tunnettua legendaa c:n ja z:n ääntäminen etuvokaalin edellä :na ei ole peräisin s-vikaiselta kuninkaalta, vaan luonnollisen rahvaanlatinan frikatiiviääntämyksen kehityksen tulos; keskiajan iberoromaanisessa kantakielessä oli kuusi frikatiiviäännettä, joista kolme (f, x ja θ) on säilynyt nykypäivään. Affrikaattoja on yksi, ʧ, ja sibilantteja yksi, s. Rahvaanlatinassa vaikuttaneen betasismin tuloksena b ja v ääntyvät espanjassa samalla tavalla.
S ei espanjan ja portugalin kielissä voi aloittaa sanaa eikä tavua, jos sitä seuraa konsonantti. Tällöin sen eteen asetetaan E: ''Estocolmo'' (Tukholma).
Paino on viimeistä edellisellä tavulla, jos sana päättyy vokaaliin, n:ään tai s:ään. Muihin konsonantteihin päättyvällä sanalla paino on viimeisellä tavulla. Huomaa myös, että 'y' lasketaan konsonantteihin ja vahvat vokaalit a, e ja o eivät muodosta diftongia ja kuuluvat ei tavuihin. Jos sanapaino ei noudata näitä sääntöjä, se merkitään oikeinkirjoituksessa diakriittiset merkit.
Intonaatio on nouseva sellaisessa kysymyslauseessa, jossa ei ole kysymyssanaa. Muulloin lausemelodia on laskeva.

Kielioppi


File:Conjugación de correr.png

Adjektiivit


Espanjan adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa. Adjektiivin paikka on tavallisesti pääsanansa jäljessä. Tietyt adjektiivit vaihtavat merkitystä sen mukaan, sijoitetaanko ne pääsanansa edelle vai jälkeen. Jos adjektiivi on pääsanansa edellä, se voi myös kertoa pääsanastaan jotakin kontekstiin liittyvää olennaista, korostettua tietoa. Adjektiivin komparatiivi muodostetaan adjektiivia ennen tulevalla 'más'-sanalla ja superlatiivi määräisellä artikkelilla ja 'más'-sanalla. Samaten voidaan muodostaa vähentävä komparatiivi 'menos'-sanalla.
Adjektiivia voidaan korostaa absoluuttisella superlatiivilla, joka on mahdollista muodostaa kolmella eri tavalla. 'Muy'-adverbilla: muy bueno, 'oikein hyvä'. Päätteillä '-ísimo' ja '-ísima' (tai harvoissa poikkeustapauksissa -érrimo/-érrima): guapa → guapísima, 'oikein nätti'. Etuliitteillä kuten 'super-', 'ultra-' tai 'requete-': frío → superfrío, 'oikein kylmä'.
Adjektiivista muodostetun adverbin pääte on -mente: normal → normalmente, 'normaalisti'.

Substantiivit


Substantiiveilla on kaksi suku (kielioppi), feminiini ja maskuliini. Näitä vastaavat artikkeli (kielioppi) ''una'' ja ''un'' epämääräisessä ja ''la'' ja ''el'' määräisessä muodossa. Substantiivin monikon tunnus on -s, konsonantin ja painollisen a-, i- tai u-vokaalin jälkeen -es. Määräisen artikkelin monikkomuodot ovat ''las'' ja ''los''. Substantiiveilla on yksi sijamuoto: nominatiivi; muut sijamuodot ilmaistaan prepositioin ja artikkelein.
Pääsääntö on, että kaikki -a, -ción ja -dad-päätteiset sanat ovat feminiinisukuisia ja o-päätteiset maskuliinisukuisia. On kuitenkin tärkeitä poikkeuksia, kuten kreikkalaisperäiset -ma-loppuiset sanat, jotka ovat maskuliineja: el programa, el problema, el tema. On myös harvoja poikkeuksia, joissa o-päätteinen sana on feminiini: la mano, la radio, la foto, la moto. Nämä sanat ovat pääasiassa lyhentymiä feminiinisukuisista sanoista (radiodifusión, fotografía, motocicleta).

Verbit


Espanjan kielen verbit taipuvat kuudessa persoonassa. Verbeillä on kaksi päämodusta eli tapaluokkaa, indikatiivi (''indicativo'') ja subjunktiivi (''subjuntivo''). Useimmissa kieliopeissa konditionaali (''condicional'') sisällytetään indikatiiviin, kun taas jotkut pitävät sitä erillisenä tapaluokkana. Näiden lisäksi erilliseksi modukseksi on katsottava imperatiivi (''imperativo'') eli käskymuoto, jolla tosin on omat muodot vain toisissa persoonissa (muissa persoonissa ja kaikissa kielteisissä käskylauseissa käytetään subjunktiivimuotoja).
Indikatiivissa espanjan verbit taipuvat kahdeksassa aikamuodossa, jotka ovat:
# preesens (''presente'')
# imperfekti (''pretérito imperfecto'')
# yksinkertainen perfekti (preteriti) (''pretérito indefinido'')
# yhdistetty perfekti (''pretérito perfecto compuesto'')
# pluskvamperfekti (''pretérito pluscuamperfecto'')
# 2. pluskvamperfekti (''pretérito anterior'')
# futuuri (''futuro'')
# yhdistetty futuuri (''futuro compuesto'')
Subjunktiivilla on neljä aikamuotoa: preesens (''presente de subjuntivo''), imperfekti (''pretérito imperfecto de subjuntivo''), perfekti (''pretéríto perfecto de subjuntivo'') ja pluskvamperfekti (''pretérito pluscuamperfecto de subjuntivo''). Arkaistinen subjunktiivin futuuri (''futuro de subjuntivo'') esiintyy nykyisin vain lakikielessä ja eräissä vakiintuneissa fraaseissa.

Esimerkkilauseita


''Mi hijo practica la natación.'' = Poikani harrastaa uintia.
''Cada palacio tiene como núcleo un patio, con una vistosa fuente en el centro.'' = Jokaisen palatsin keskuksena on sisäpiha, jossa keskellä näyttävä suihkulähde.
''Volví a casa e hice mi maleta y luego fui al aeropuerto y subí al avión.'' = Palasin kotiin ja pakkasin laukkuni ja sitten menin lentokentälle ja nousin koneeseen.
''Hay demasiada sal en el pescado.'' = Kalassa on liikaa suolaa.

Kirjallisuus


Espanjalaisia kirjailijoita


Miguel de Cervantes
Joxemari Iturralde
Federico García Lorca
Antonio Muñoz Molina
Manuel Vázquez Montalbán
Arturo Pérez-Reverte
Pablo Tusset

Latinalaisen Amerikan kirjailijoita


Miguel Asturias
Mario Benedetti
Jorge Luis Borges
Carlos Fuentes
Gabriel García Márquez
Pablo Neruda
Octavio Paz
Ernesto Sábato
Mario Vargas Llosa
Isabel Allende

Lähteet

Aiheesta muualla


:wikt:Wikisanakirja:Espanjan kielen sanalista Espanjan kielen sanalista
http://www.kaannos.com/ Suomi - Espanja - Suomi sanakirja
http://www.sanalisko.com Sanalisko (espanja-suomi-espanja sanakirja)
http://www.sanakirjaplus.com Sanakirjaplus - laaja sanakirja
http://www.eurosanakirja.com Eurosanakirja - Eurosanakirja
Luokka:Espanjan kieli
Luokka:Romaaniset kielet
ace:Bahsa Seupanyo
kbd:Эспаныбзэ
af:Spaans
als:Spanische Sprache
am:እስፓንኛ
ang:Spēonisc sprǣc
ar:لغة إسبانية
an:Idioma castellán
arc:ܠܫܢܐ ܐܣܦܢܝܐ
frp:Castilyan
ast:Castellanu
gn:Karaiñe'ẽ
ay:Kastilla aru
az:İspan dili
id:Bahasa Spanyol
ms:Bahasa Sepanyol
bn:স্পেনীয় ভাষা
zh-min-nan:Se-pan-gâ-gí
jv:Basa Spanyol
be:Іспанская мова
be-x-old:Гішпанская мова
bcl:Tataramon na Espanyol
bar:Schbanisch
bo:སེ་པན་སྐད།
bs:Španski jezik
br:Spagnoleg
bg:Испански език
ca:Castellà
ceb:Kinatsila
cv:Испан чĕлхи
cs:Španělština
co:Lingua spagnola
cy:Sbaeneg
da:Spansk (sprog)
de:Spanische Sprache
dv:އިސްޕެނިޝް
nv:Naakaii bizaad
dsb:Špańšćina
et:Hispaania keel
el:Ισπανική γλώσσα
eml:Spagnôl
en:Spanish language
es:Idioma español
eo:Hispana lingvo
ext:Lengua castellana
eu:Gaztelania
ee:Spangbe
fa:زبان اسپانیایی
hif:Spanish bhasa
fo:Spanskt mál
fr:Espagnol
fy:Spaansk
fur:Lenghe spagnole
ga:An Spáinnis
gv:Spaainish
sm:Gagana spaniolo
gag:İspan dili
gd:Spàinntis
gl:Lingua castelá
gan:西班牙語
got:𐌷𐌴𐌹𐍃𐍀𐌰𐌽𐍃𐌺𐍃/Heispansks
hak:Sî-pân-ngà-ngî
xal:Эспанмудин келн
ko:스페인어
haw:‘Ōlelo Sepania
hy:Իսպաներեն
hi:स्पेनिश भाषा
hsb:Španišćina
hr:Španjolski jezik
io:Hispaniana linguo
ilo:Pagsasao nga Espaniol
ia:Lingua espaniol
iu:ᓯᐸᐃᓂᑎᑐᑦ
os:Испайнаг æвзаг
zu:IsiSpanish
is:Spænska
it:Lingua spagnola
he:ספרדית
kl:Spanskisut
kn:ಸ್ಪ್ಯಾನಿಷ್ ಭಾಷೆ
pam:Espanyol (amanu)
ka:ესპანური ენა
csb:Szpańsczi jãzëk
kk:Испан тілі
kw:Spaynek
rw:Icyesipanyole
sw:Kihispania
kv:Испан кыв
kg:Kispanya
ht:Panyòl
ku:Zimanê spanî
lad:Lingua castilyana
lez:Испан чӀал
la:Lingua Hispanica
ltg:Spanīšu volūda
lv:Spāņu valoda
lb:Spuenesch
lt:Ispanų kalba
lij:Lengua spagnòlla
li:Castiliaans
ln:Lispanyoli
jbo:sanbau
lmo:Lengua spagnöla
hu:Spanyol nyelv
mk:Шпански јазик
mg:Fiteny espaniola
ml:സ്പാനിഷ്‌ ഭാഷ
krc:Испан тил
mt:Lingwa Spanjola
mi:Reo Pāniora
mr:स्पॅनिश भाषा
xmf:ესპანური ნინა
arz:لغه اسبانى
mzn:ایسپانیولی
cdo:Să̤-băng-ngà-ngṳ̄
mwl:Lhéngua castelhana
mdf:Испаниень кяль
mn:Испани хэл
nah:Caxtillāntlahtōlli
nl:Spaans
nds-nl:Spaans
ne:स्पेनी भाषा
ja:スペイン語
ce:Ispanhoyn mott
no:Spansk
nn:Spansk
nov:Spanum
oc:Espanhòu
mhr:Испан йылме
uz:Ispan tili
pa:ਸਪੈਨਿਸ਼ ਭਾਸ਼ਾ
pag:Salitan Espanyol
pnb:ہسپانوی
pap:Spaño
km:ភាសាអេស្ប៉ាញ
pcd:Éspaingnol
pms:Lenga spagneula
nds:Spaansche Spraak
pl:Język hiszpański
pt:Língua castelhana
crh:İspan tili
ty:Reo Paniora
ro:Limba spaniolă
rm:Lingua spagnola
qu:Kastilla simi
ru:Испанский язык
rue:Шпанєльскый язык
sah:Испаан тыла
se:Spánskagiella
sa:स्पैनिश भाषा
sc:Limba ispagnola
sco:Spainyie leid
stq:Spoanisk
sq:Gjuha spanjolle
scn:Lingua spagnola
simple:Spanish language
ss:Sipanishi
sk:Španielčina
sl:Španščina
szl:Szpańelsko godka
ckb:زمانی ئیسپانی
sr:Шпански језик
sh:Španski jezik
sv:Spanska
tl:Wikang Kastila
ta:எசுப்பானியம்
roa-tara:Lènga spagnole
tt:Испан теле
te:స్పానిష్ భాష
tet:Lia-español
th:ภาษาสเปน
vi:Tiếng Tây Ban Nha
tg:Забони испанӣ
tpi:Tok Spen
chr:ᏍᏆᏂ ᎧᏬᏂᎯᏍᏗ
tr:İspanyolca
udm:Испан кыл
uk:Іспанська мова
ur:ہسپانوی زبان
ug:ئىسپان تىلى
vec:Łéngoa spagnoła
vep:Ispanijan kel'
vo:Spanyänapük
fiu-vro:Hispaania kiil
wa:Espagnol (lingaedje)
zh-classical:西班牙語
vls:Spoans
war:Kinatsila
wuu:西班牙语
yi:שפאניש
yo:Èdè Spéìn
zh-yue:西班牙話
bat-smg:Ispanu kalba
zh:西班牙语

Englannin kieli


Englannin kieli on Englanti ja Yhdistynyt kuningaskunta syntynyt germaaniset kielet. Sitä käytetään Kansainyhteisö, Yhdysvallat ja muissa maissa. Englanti on maailman opetetuin ja ymmärretyin kieli ja sitä pidetään lingua francana. Vaikkakin nykyistä kiinan kieli puhuu äidinkielenään useampi ihminen kuin englantia, englantia käytetään useammin toisena tai vieraana kielenä. Yhteensä englantia osaavia on maailmassa reilusti yli miljardi.
Yli 400 miljoonaa ihmistä puhuu englantia ensimmäisenä kielenään. Arviot englantia toisena kielenään puhuvien ihmisten määrästä vaihtelevat noin 150 miljoonaan ja 1,5 miljardin välillä riippuen siitä, miten sen osaaminen määritellään. Englanti on viestinnän, tieteen, tekniikan, kaupankäynnin, ilmailun, viihteen, diplomatian ja internetin tärkein yksittäinen kieli. Se on ollut yksi Yhdistyneet kansakunnat virallisista kielistä sen perustamisesta (1945) lähtien ja monet pitävät sitä yleismaailmallisena kielenä.
Englanti kuuluu indoeurooppalaiset kielet germaaniset kielet länsigermaaniset kielet. Se kehittyi anglosaksit puhumasta muinaisenglanti, mutta siinä on myös vaikutteita kelttiläiset kielet. Normannit Englannin-valtauksen johdosta normanninranska, latina ja kreikan kieli ovat vaikuttaneet englantiin hyvin voimakkaasti. Englannista kieli levisi muualle Britteinsaaret ja myöhemmin Brittiläinen imperiumi siirtokuntiin ja territorioihin, kuten Yhdysvallat, Kanadaan, Australiaan ja Uusi-Seelanti. Tämän historiallisen kehityksen tuloksena englanti on virallinen kieli useissa entisissä Britannian tai Yhdysvaltojen hallitsemissa maissa, kuten Pakistanissa, Ghanassa, Intiassa, Nigeriassa, Etelä-Afrikka, Keniassa, Ugandassa ja Filippiinit.
Mandariinikiinalla, hindillä ja espanjan kieli on enemmän syntyperäisiä puhuja kuin englannilla, mutta mandariinikiina ja hindi eivät ole maantieteellisesti levittäytyneet yhtä laajalle kuin englanti. Espanja taas on levinnyt laajemmalle kuin mandariinikiina ja hindi, mutta sitä ei käytetä paljon Aasiassa ja Afrikka. Englanti on myös puhutuin germaaninen kieli. Englannin kielen merkitys on kasvanut erityisesti Toinen maailmansota jälkeen, lähinnä Yhdysvaltojen ja sen maailmanpoliittisen ja taloudellisen aseman vaikutuksesta. Koska kieltä tarvitaan monissa ammateissa ja monilla aloilla, ovat useat opetusministeriöt ympäri maailmaa tehneet englannista pakollisen oppiaineen kouluissa. Suomessa englanti ei ole pakollinen oppiaine kouluissa, mutta käytännössä lähes kaikki peruskoululaiset opiskelevat sitä ainakin osan kouluvuosistaan. Suomessa oli tilastokeskuksen mukaan vuoden 2010 lopussa 12 855 henkilöä joiden äidinkieleksi on rekisteröity englanti.

Luokitus ja sukulaiskielet


''Globish''
''Luettelo englannin kielen murteista''
Englanti kuuluu indoeurooppalaiset kielet germaaniset kielet länsigermaaniset kielet.
Kysymys siitä, mikä on englannin lähin kielisukulainen, on herättänyt keskustelua. Englannin tavoin myös skotin kieli pohjautuu muinaisenglantiin. Skotin jälkeen englannin läheisin kieli on friisin kieli, jota puhutaan Pohjois-Alankomaat ja Luoteis-Saksassa. Muita läheisiä elossa olevia länsigermaanisia kieliä ovat muun muassa saksan kieli, alasaksa, hollannin kieli ja afrikaans. Skandinavian pohjoisgermaaniset kielet muistuttavat englantia vähemmän kuin länsigermaaniset kielet.
Monet ranskan kieli sanat ovat englanninkielisille ymmärrettäviä ainakin kirjoitettuna, koska englantiin lainattiin paljon sanoja ranskasta normannit valloitettua Englannin sekä sen jälkeen. Sen seurauksena huomattava osa englannin sanastosta muistuttaa hyvin paljon ranskan sanoja, vaikka sanojen oikeinkirjoituksessa, ja joissakin tapauksissa myös merkityksissä, on pieniä eroja. Erityisesti brittienglannissa on ranskan lainasanoja: mm. ''cul-de-sac'' (amerikanenglannissa ''dead end''), ''Hors d'œuvre'' (''appetizers''), ''prison'' (amerikanenglannissa myös ''jailhouse'') jne.

Englannin aakkoset


Kirjain ja sen nimen ääntäminen englantilaisittain (sulkeissa suomalaisittain)
A, a – ey (ei)
B, b – bee (bii)
C, c – cee (sii)
D, d – dee (dii)
E, e – e (ii)
F, f – ef (ef)
G, g – gee (džii)
H, h – (h)aitch (eitš)
I, i – eye (ai)
J, j – jay (džei)
K, k – kay (kei)
L, l – el (el)
M, m – em (em)
N, n – en (en)
O, o – ow (ou)
P, p – pee (pii)
Q, q – cue (kjuu)
R, r – ar (ar)
S, s – ess (es)
T, t – tee (tii)
U, u – you (juu)
V, v – vee (vii)
W, w – double-you (dabljuu)
X, x – ex (ex)
Y, y – wye (wai)
Z, z – zed (Britannia/Kanada) / zee (Yhdysvallat) (zed/zii)

Kielioppi


Englannin kielessä on vähän taivutus (kielioppi) useimpiin muihin indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna. Siinä ei ole esimerkiksi suku (kielioppi) eikä adjektiivien taivutusta toisin kuin sen läheisissä sukulaiskielissä hollannin kieli, saksan kieli ja ruotsin kieli. Englannissa on kuitenkin jäämänä subjektin ja predikaatin kongruenssista yksikön kolmannen persoonan pääte -(e)s ja be-verbin poikkeuksellinen persoonataivutus, verbien imperfektin pääte (e)d ja substantiivien (e)s-loppuinen monikko.
Monia kieliopillisia suhteita ilmaistaan liittosanoin. Aikamuotojärjestelmä, jossa eri aikamuotoja ilmaistaan liittosanoin, on monimutkainen, mutta säännöllisillä verbivartaloilla on vain kaksi muotoa, merkitsemätön preesens ja ''-ed'' -liitteellä merkitty menneen ajan muoto, joka vastaa sekä suomen imperfektiä että toista partisiippia. Useilla epäsäännöllisillä verbeillä tämä partisiippimuoto kuitenkin on erilainen kuin imperfekti (''past tense''), esimerkiksi ''do'' - ''did'' - ''done''. Aikamuotoja on kuusitoista, jotka koostuvat neljästä ajasta (nyt, menneisyydessä, tulevaisuudessa, menneen ajan tulevaisuudessa) ja neljästä aspektista (yksinkertainen, jatkuva, perfekti, jatkuva ja perfekti). Aikamuodon muodostaminen voidaan tiivistää tällaisella taulukolla:
Esimerkiksi sanasta ''do'' "tehdä" saadaan muoto ''would have been doing'', "olisin jo ollut tekemässä".
Englannissa ei ole sijamuotoja. Joskus omistuskliitti ''-'s'' luokitellaan genetiivisijaksi, mutta se ei käyttäydy genetiivisijan tavoin. Kieliopillisia lukuja on kaksi: yksikkö ja monikko.
Englannin kielen normaali sanajärjestys on subjekti-predikaatti-objekti-tapa/paikka/aika.
Epäsäännöllinen verbi ja monikkoja on paljon. Usein vaihtelut perustuvat vokaalinvaihdoksiin, esim. ablautiin (esim. ''swim, swam, swum'') tai umlautiin (esim. ''man, men''). Osa epäsäännöllisistä verbeistä on taipumattomia muotoja (esim. ''cut''). Epäsäännöllisiä monikkoja on niin alkuperäistä germaanista kuin lainattua, lähinnä latinan, perua.
Lisäksi sanojen johtaminen on melko epäsäännöllistä, koska englannin kielessä on käytössä alkuperäisen germaanisen sananjohto-opin lisäksi romaanisista kielistä poikkeuksineen päivineen omaksuttu sananjohto-oppi. Asiaa monimutkaistaa edelleen se, että toisiinsa liittyviä sanoja on lainattu eri muodoissa eri aikoina ja eri kielistä. Niinpä esimerkiksi adjektiivia merkitsevää päätettä ''-al'' ei useinkaan voi liittää substantiivin perään muuttamatta ensin itse substantiivia jollakin tavalla. Esimerkkejä: ''norm-normal, idea-ideal, tone-tonal, rectum-rectal, terminus-terminal, species-special, space-spatial, type-typical, matter-material, flower-floral''.

Äänteet


Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi englannin kielen äänteet.
Kuten taulukosta käy ilmi, englannin kielessä on kohtalainen määrä hankausäänteitä. Niistä sibilantit ovat aina labialisoituneet (äännetään pyörein huulin). Hankalimpia äänteitä ovat dentaalit, joiden lausuminen on vaikeaa suurelle osalle englantia vieraana kielenä opiskelevista. Kontrasti soinnillisten ja soinnittomien hankausäänteiden välillä on olemassa, mutta niiden kesken esiintyy myös allofoniaa: esimerkiksi /z/ on allofoni /s/:lle sanassa ''president''.
Englannissa ei ole tremulantteja eli ''r''-äännettä, muutamia murteita lukuun ottamatta, vaan ''r'' on velarisoitunut ja labialisoitunut. Yläluokan brittienglannista ''r'' on hävinnyt lähes kokonaan, jättäen vain foneettisia jälkiä ympäröiviin vokaaleihin. Siellä, missä se ei ole hävinnyt, se esiintyy yleensä täryttömänä puolivokaalina. Pohjois-Amerikassa ''r'' on muuttunut retrofleksi-puolivokaaliksi tai lisännyt ''r''-värinää läheisyydessään esiintyviin vokaaleihin. Skottienglannissa ''r'' on yksitäryinen tremulantti. Britannian murteissa eli brittienglannissa ''r'':n ääntäminen vaihtelee paljonkin; esim. Orkneyn alueen englannissa se on uvulaarinen kuten ranskan kieli.
Englannin kielen muiden konsonanttien perusmuodot ovat suomenkielisille tuttuja. Kontrasti soinnillisten (''b'', ''d'', ''g'') ja soinnittomien (''p'', ''t'', ''k'') klusiilien välillä on suurempi kuin suomessa. Lisäksi sanan alussa soinnittomat klusiilit aspiroituvat, eli ne äännetään suuremmalla voimalla siten, että konsonantin jälkeen sointi palaa vasta pienen hetken päästä.
Tiedosto:Vowel chart RP.jpg
Vokaali on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon. Murteiden välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita.
Brittiläisessä standardienglannissa (ns. ''Oxford English'') pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä — näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (esim. ''bit'') on sentralisoitunut (lähempänä švaata) ja sen artikulointi on epätarkempaa. Tiukat vokaalit (esim. ''beat'') lausutaan taas samalla tavalla kuin suomen pitkät vokaalit, eli selkeästi artikuloiden. Murteesta ja allofoniasta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa pituuseroa ei ole, ja sentralisointi jää ainoaksi eroksi. Australian englannissa taas tilanne on päinvastainen: vain pituus on merkitsevä.
Erikoisuutena englannissa on puoliväljä lavea keskivokaali ɜ, esim. standardienglannissa ''fur'' fɜː, joka on yksi harvinaisimmista vokaaleista maailman kielissä, erityisesti jos se on roottinen kuten Amerikassa.

Kirjoitus


Englantia kirjoitetaan Latinalaiset aakkoset, ilman diakriittiset merkit. Kirjoitusjärjestelmä on hyvin epäsäännöllinen ja vaikea oppia. Vain noin 85 % sanoista ääntyy säännöllisesti. Syitä tähän on monia. Perussyy on se, että normannien valloittaessa Englanti muinaisenglannin säännöllinen kirjoitusjärjestelmä tuhoutui. Englantia alkoivat kirjoittaa normannikirjurit, jotka eivät välttämättä edes osanneet koko kieltä kunnolla. Tätä perua on esim. outo kirjoitustapa ''queen'', vrt. muinaisenglannin ''cwene''. Toinen syy on se, että kielessä on useita lainasanoja, joiden kirjoitustapaa ei ole haluttu muuttaa. Esimerkiksi "Sioux Falls" lausutaan ensimmäinen sana ranskan ja toinen perusenglannin mukaan: su: fo:ls. Yksi syy kirjoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen on myös se, että sääntöjä on tahallaan rikottu, jotta sanat vastaisivat paremmin oletettuja etymologioita. Esimerkiksi sana det 'velka' haluttiin kirjoittaa ''debt'', jotta se muistuttaisi latinan sanaa ''debit''. Joissain tapauksissa tällaista syytä ei ole edes ollut, esim. sanaan ''ptarmigan'' on mielivaltaisesti lisätty alkuun kirjain P kreikan ''pteron''-sanaa imitoiden, vaikka sana on itse asiassa peräisin Gaelin kieli sanasta ''tarmachan''.
Konsonanttien yksikirjaimiset perusmuodot kirjoitetaan yleensä samoin kuin suomessa, poikkeuksina ''y'' j, ''j'', ''g'' dʒʷ ja ''r'' ɹʷ. Lisäksi kaikki sananalkuiset soinnittomat klusiilit ovat aspiroituneita. Kirjainyhdistelmiä ovat ''th'' joko θ tai ð, ''ch'' tai ''tch'' tʃʷ, ''sh'' ʃʷ. Poikkeuksia on runsaasti, ja usein ne perustuvat sanan ranskalaiseen tai muuhun ulkomaiseen alkuperään; esim. sanassa ''measure'' kirjain ''s'' merkitsee äännettä ʒ.
Vokaalit lausutaan täysin eri tavalla kuin latinalaisessa käytännössä yleensä. Ensinnäkin jo muinaisenglannissa oli muutamia poikkeuksellisia vokaalinmerkintätapoja, vaikka muinaisenglannin kirjoitusjärjestelmä olikin melko säännöllinen. Koska muinaisenglannissa lyhyen vokaalin jälkeen tuli aina kaksoiskonsonantti, kirjoituksen kaksoiskonsonantit eivät muuta konsonanttia mitenkään, vaan muuttavat edeltävää vokaalia, esimerkiksi ''filer'' ääntyy faɪlər, kun taas ''filler'' ääntyy fɪlər. Muinaisenglannin perua on myös se, että sanan lopussa oleva mykkä ''-e'' osoittaa edellisen vokaalin ääntyvän diftongina, esim. ''lit'' lɪt vs. ''lite'' lɑit. Kuitenkin sana ''give'' äännetään gɪv ja sana ''live'' verbinä lɪv. Adjektiivina se äännetään laɪv.
Tärkeämpi syy vokaalikirjainten muista kielistä poikkeavaan äännearvoon on kuitenkin se, että 1500- ja 1600-luvuilla englannin pitkät vokaalit nousivat foneettisella asteikolla kukin yhden askeleen ylöspäin, mutta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen englannin ortografiaa ei ole muutettu juuri lainkaan. Esimerkiksi ''ee'' alettiin lausua , mutta kirjoitustapa jätettiin ennalleen. Tämä englannin ääntämistä suuresti muuttanut äänteenmuutos tunnetaan nimellä ''Great Vowel Shift''. Jotkut pitkät vokaalit muuttuivat samalla diftongi. Esimerkiksi englanninkielisten itsensä "pitkiksi" ''a''-, ''i''-, ja ''o''-vokaaleiksi kutsumat äänteet ovat itse asiassa diftongeja: , ja .
1700-luvun alkuun englannin oikeinkirjoitus oli muuttunut nykyiseen muotoonsa, ja Samuel Johnsonin vuonna 1755 julkaiseman sanakirjan ''Dictionary of the English Language'' jälkeen brittiläinen oikeinkirjoitus on pysynyt lähes muuttumattomana. Yhdysvalloissa Noah Webster aloitti systemaattisen sanojen amerikanisoinnin vaihtamalle sananloppuisen -re:n -er:ksi sanoissa kuten 'centre' → 'center', ja korvasi brittioikeinkirjoituksen 'ou:n' sanoissa kuten 'colour', 'honour' ja 'favour' lyhemmillä muodoilla 'color', 'honor' ja 'favor' sekä korvasi 'c':n 's':llä useissa sanoissa, kuten 'defence' → 'defense'. Hän julkaisi vuonna 1828 ''An American Dictionary of the English Languagen''.
Useita yrityksiä englannin ortografian uudistamiseksi on tehty, mutta mikään niistä ei ole saanut laajaa kannatusta. Benjamin Franklin esitti Lontoossa 1768 kirjoituksessaan ''A Scheme for a new Alphabet and a Reformed Mode of Spelling'' esityksensä kouluopetuksen yksinkertaistamiseksi. Deweyn luokittelun kehittäjä Melvil Dewey ajoi asiaa ja vaihtoi etunimensä 'Melvillestä' yksinkertaisemmaksi muotoon 'Melvil' ja hän myös kirjoitti osan elämästään sukunimensä muodossa 'Dui'. Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt nimitti komitean tutkimaan oikeinkirjoituksen yksinkertaistamista ja yritti sitä ajaa läpi.
Yritykset ovat toistaiseksi jääneet tuloksettomiksi. Syynä on kenties ihmisluonteen taipumus pitää kiinni vanhoista, totunnaisista keinoista, vaikka paremmat keinot olisivat ulottuvilla, mutta enemmän kenties se, että perusteellinen ortografinen reformi, jollaista englannin kieli kaipaisi, olisi tavattoman raskas prosessi. Koko vanhalla oikeinkirjoituksella kirjoitettu kirjallisuus muuttuisi vanhentuneeksi ja uusien painosten ottaminen korjatulla oikeinkirjoituksella olisi valtavan paljon rahaa ja aikaa nielevä toimenpide.
Kaikki vieraskieliset eivät ymmärrä ortografian tuottavan ongelmia myös äidinkielisille puhujille; katsomalla esimerkiksi tietosanakirjan esimerkkejä kielen kehityksestä, huomaa nopeasti ohjeiden yhtymäkohdat "suomalaiseen" lausuntaan. Lisäksi suomalaisille on vierasta ajatella tarkastavansa melko yleisenkin sanan kirjoitusasun tai lausunnan sanakirjasta. Äidinkielisten sanakirjojen kohdealue on englanninkielinen maailma, joten lausuntaohjeet ovat siellä suureksi osaksi myös äidinkielisiä varten. Monimutkainen kirjoitustapa aiheuttaa erityisiä ongelmia englanninkielisille: lukihäiriöiseksi luokitellaan englanninkielisissä maissa useampi kuin muualla, ja on arvioitu noin viidenneksen aikuisista sekä Britanniassa ja Yhdysvalloissa olevan toiminnallisesti lukutaidottomia (''functionally illiterate''). Toiminnallisesti lukutaidoton ei osaa esimerkiksi täyttää työhakemusta, seurata kirjallisia ohjeita tai lukea sanomalehtiä tai aikatauluja.

Historia


Englanti pohjautuu nykyisessä Luoteis-Saksassa ja Tanskan Slesvigissä asuneiden anglit ja saksit kieleen. Nämä kansat valloittivat 400-luvulla yhdessä Jyllanti juutit kanssa kelttiläis-roomalaisesta Yhdistynyt kuningaskunta nykyisen Englanti alueen. Kelttiläiset kielet säilyivät saaren joissakin osissa (Skotlanti, Wales, Cornwall ja jossakin määrin myös Cumbria), joita germaanit eivät asuttaneet. Maahan tulleiden germaanien murteet sulautuivat lopulta osittain yhteen ja muodostivat nykyään muinaisenglantina tunnetun kielen, joka muistutti joitakin nykyisen Luoteis-Saksan ja Alankomaat (Friisinmaa) rannikkoalueiden murteita.
800–1000-luvuilla saaren pohjois- ja itärannikolle asettuneiden viikingit puhuma pohjoisgermaaniset kielet sukulaiskieli muinaisnorja vaikutti kieleen paljon. Monet nykyenglannin perussanat ovatkin skandinaavisperäisiä lainoja.
Vuonna 1066 normannit valloittivat Englannin ja sitä seuranneiden 300 vuoden aikana normannikuninkaat ja ylhäisö puhuivat ja kirjoittivat vain muinaisranskan läheistä sukukieltä. Muinaisenglantiin siirtyi suuri määrä normannien käyttämiä sanoja, jotka ovat säilyneet kielessä nykypäivään saakka. Yhdessä tätä ennen ja myöhemmin tapahtuneiden lainojen ansiosta englannin kieli on sanastoltaan yksi rikkaimmista kielistä. Normannit vaikuttivat vahvasti myös kielen morfologiaan, mikä johti nykyään keskienglantina tunnetun kielen muodon syntymiseen. Yläluokan puhuessa ranskaa, eriytyi myös kirjoitusasu lausunnasta 1300-luvulle mennessä melkoisesti.
1400-luvulla monet keskienglannin vokaalit vaihtuivat toisiksi, kielen Lontoon alueelta peräisin ollut murre levisi hallinnossa yleiskieleksi, ja kirjapainotaito yhtenäisti kieltä. Tämä niin sanottu Great Vowel Shift on myös syynä nykyiseen epäsuhtaan kirjoitusasun ja lausunnan välillä. Varhaiset painajat myös keinotekoisesti vääntelivät sanoja kirjoitusasultaan silloisten sivistyskielien, ranskan ja saksan mukaisiksi. Varhaisen nykyenglannin juuret voidaan ajoittaa suunnilleen William Shakespearen aikakaudelle, josta lähtien nykyenglannin natiivi puhuja yleensä ymmärtää tekstiä melko vaivatta.

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.kaannos.com/ Laaja suomi - englanti - suomi sanakirja
http://www.tracetech.net/ Englanti–suomi–englanti-sanakirja
http://www.sanalisko.com Sanalisko (englanti-suomi-englanti sanakirja)
http://members.lycos.co.uk/rre/ Re-Romanization of English
Hannu Reime: http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=&a=7721 Viikon kieli: Englanti. Ylen Elävä arkisto.
http://www.sanakirjaplus.com Sanakirjaplus - laaja sanakirja
http://www.eurosanakirja.com Eurosanakirja - Eurosanakirja
Luokka:Englannin kieli
ace:Bahsa Inggréh
kbd:Инджылыбзэ
af:Engels
ak:English
als:Englische Sprache
am:እንግሊዝኛ
ang:Nīƿu Englisc sprǣc
ar:لغة إنجليزية
an:Idioma anglés
arc:ܠܫܢܐ ܐܢܓܠܝܐ
roa-rup:Limba anglicheascã
frp:Anglès
as:ইংৰাজী ভাষা
ast:Inglés
gn:Inglyesñe'ẽ
av:Ингилис мацӀ
ay:Inlish aru
az:İngilis dili
bjn:Bahasa Inggris
id:Bahasa Inggris
ms:Bahasa Inggeris
bm:Angilɛkan
bn:ইংরেজি ভাষা
zh-min-nan:Eng-gí
map-bms:Basa Inggris
jv:Basa Inggris
su:Basa Inggris
ba:Инглиз теле
be:Англійская мова
be-x-old:Ангельская мова
bcl:Ingles
bar:Englische Sproch
bo:དབྱིན་ཇིའི་སྐད།
bs:Engleski jezik
br:Saozneg
bug:ᨅᨔ ᨕᨗᨋᨗᨔᨗ
bg:Английски език
ca:Anglès
ceb:Iningles
cv:Акăлчан чĕлхи
cs:Angličtina
ny:Chingerezi
sn:English
co:Lingua inglese
cy:Saesneg
da:Engelsk (sprog)
pdc:Englisch
de:Englische Sprache
dv:އިނގިރޭސި
nv:Bilagáana bizaad
dsb:Engelšćina
et:Inglise keel
el:Αγγλική γλώσσα
eml:Inglés
en:English language
myv:Англань кель
es:Idioma inglés
eo:Angla lingvo
ext:Luenga ingresa
eu:Ingeles
ee:Eŋlisigbe
fa:زبان انگلیسی
hif:English bhasa
fo:Enskt mál
fr:Anglais
fy:Ingelsk
fur:Lenghe inglese
ga:An Béarla
gv:Baarle
sm:Fa'aperetania
gag:İngiliz dili
gd:Beurla
gl:Lingua inglesa
gan:英語
gu:અંગ્રેજી ભાષા
got:𐌰𐌲𐌲𐌹𐌻𐌰𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰
hak:Yîn-ngî
xal:Инглишин келн
ko:영어
haw:‘Ōlelo Pelekania
hy:Անգլերեն
hi:अंग्रेज़ी भाषा
hsb:Jendźelšćina
hr:Engleski jezik
io:Angliana linguo
ig:Asụsụ Inglish
ilo:Pagsasao nga Ingglés
bpy:ইংরেজি ঠার
ia:Lingua anglese
ie:Angles
iu:ᖃᓪᓗᓈᑎᑐᑦ
os:Англисаг æвзаг
xh:IsiNgesi
zu:IsiNgisi
is:Enska
it:Lingua inglese
he:אנגלית
kl:Tuluttut
kn:ಆಂಗ್ಲ
ka:ინგლისური ენა
csb:Anielsczi jãzëk
kk:Ағылшын тілі
kw:Sowsnek
rw:Icyongereza
ky:Англис тили
sw:Kiingereza
kv:Англия кыв
kg:Kingelezi
ht:Angle
ku:Zimanê îngilîzî
lad:Lingua inglesa
lbe:Ингилис маз
lez:Инглис чӀал
lo:ພາສາອັງກິດ
la:Lingua Anglica
ltg:Anglīšu volūda
lv:Angļu valoda
lb:Englesch
lt:Anglų kalba
lij:Lèngoa ingleise
li:Ingels
ln:Lingɛlɛ́sa
jbo:glibau
lmo:Lengua inglesa
hu:Angol nyelv
mk:Англиски јазик
mg:Fiteny anglisy
ml:ഇംഗ്ലീഷ് (ഭാഷ)
krc:Ингилиз тил
mi:Reo Pākehā
mr:इंग्लिश भाषा
xmf:ინგლისური ნინა
arz:انجليزى
mzn:اینگلیسی زبون
cdo:Ĭng-ngṳ̄
koi:Инглиш кыв
mdf:Англань кяль
mn:Англи хэл
my:အင်္ဂလိပ်ဘာသာစကား
nah:Inglatlahtōlli
nl:Engels
nds-nl:Engels
cr:ᐊᑲᔭᓯᒧᐃᐧᐣ
ne:अङ्ग्रेजी भाषा
new:अंग्रेजी भाषा
ja:英語
nap:Lengua ngrese
ce:Ингалсан мотт
frr:Ingelsk
pih:Inglish
no:Engelsk
nn:Engelsk
nrm:Angliais
nov:Anglum
oc:Anglés
mhr:Англичан йылме
or:ଇଂରାଜୀ ଭାଷା
uz:Ingliz tili
pa:ਅੰਗਰੇਜ਼ੀ ਬੋਲੀ
pi:आंगलभाषा
pfl:Englischi Sprooch
pag:Salitan English
pnb:انگریزی
pap:Ingles
ps:انګرېزي ژبه
km:ភាសាអង់គ្លេស
pcd:Inglé
pms:Lenga anglèisa
nds:Engelsche Spraak
pl:Język angielski
pt:Língua inglesa
crh:İngliz tili
ty:Anglès
ksh:Änglische Sproch
ro:Limba engleză
rm:Lingua englaisa
qu:Inlish simi
ru:Английский язык
rue:Анґліцькый язык
sah:Ааҥл тыла
se:Eaŋgalsgiella
sa:आङ्ग्लभाषा
sg:Anglëe
sc:Limba inglesa
sco:Inglis leid
stq:Ängelske Sproake
st:Senyesemane
nso:Seisimane
sq:Gjuha angleze
scn:Lingua ngrisa
si:ඉංග්‍රීසි භාෂාව
simple:English language
ss:SíNgísi
sk:Angličtina
sl:Angleščina
cu:Англїискъ ѩꙁꙑкъ
szl:Angelsko godka
so:Ingiriis (luqad)
ckb:زمانی ئینگلیزی
srn:Ingristongo
sr:Енглески језик
sh:Engleski jezik
sv:Engelska
tl:Wikang Ingles
ta:ஆங்கிலம்
kab:Taglizit
roa-tara:Lènga 'nglese
tt:Инглиз теле
te:ఆంగ్ల భాష
th:ภาษาอังกฤษ
vi:Tiếng Anh
tg:Забони англисӣ
tpi:Tokples Inglis
chr:ᎩᎵᏏ ᎦᏬᏂᎯᏍᏗ
tr:İngilizce
tk:Iňlis dili
tw:English
udm:Англи кыл
uk:Англійська мова
ur:انگریزی زبان
ug:ئىنگىلىز تىلى
za:Vah Yinghgoz
vec:Łéngua inglexe
vep:Anglijan kel'
vo:Linglänapük
fiu-vro:Inglüse kiil
wa:Inglès (lingaedje)
zh-classical:英語
war:Ininglis
wo:Wu-angalteer
wuu:英语
yi:ענגליש
yo:Èdè Gẹ̀ẹ́sì
zh-yue:英文
diq:İngılızki
zea:Iengels
bat-smg:Onglu kalba
zh:英语

Eteläiset dynastiat

Eteläiset dynastiat (南朝 nán cháo) hallitsivat osaa Kiina 420–589. Ajanjaksoa kutsutaan Pohjoiset ja eteläiset dynastiat kaudeksi, sillä samaan aikaan Kiinan pohjoisosia hallitsivat Pohjoiset dynastiat.
Eteläiset dynastiat olivat:
# Liu-Song-dynastia 420–479
# Qi-dynastia 479–502
# Liang-dynastia 502–557
# Chen-dynastia 557–589

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia
vallitseva aikakausi: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat
samanaikainen kausi: Pohjoiset dynastiat
seuraava kausi: Sui-dynastia
400-luku
500-luku
Luokka:Kiinan dynastiat
de:Zeit_der_Nord-_und_S%C3%BCd-Dynastien
es:Dinast%C3%ADas_Meridionales_y_Septentrionales
ja:%E5%8D%97%E5%8C%97%E6%9C%9D%E6%99%82%E4%BB%A3_%28%E4%B8%AD%E5%9B%BD%29
ru:%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%B8_%D0%AE%D0%B6%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%94%D0%B8%D0%BD%D0%B0%D1%81%D1%82%D0%B8%D0%B8
sv:De_S%C3%B6dra_och_Norra_dynastierna
vi:Nam_B%E1%BA%AFc_tri%E1%BB%81u
zh:%E5%8D%97%E5%8C%97%E6%9C%9D

Chen-dynastia

Chen-dynastia (陳 (yksinkertaistetut merkit 陈) chén) hallitsi osaa Etelä-Kiina 557 – 589. Chen-dynastia oli yksi Eteläiset dynastiat.
Muut Eteläiset dynastiat olivat:
# Liu-Song-dynastia 420 – 479
# Qi-dynastia 479 – 502
# Liang-dynastia 502 – 557
Chen-dynastia oli heikkojen sotilasjohtajien hallintoa. Sen valloitti Yang Jian (楊堅), joka perusti Sui-dynastian ja yhdisti Kiinan jälleen.

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia
vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat
vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat
edeltäjä: Liang-dynastia
vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat
seuraava kausi: Sui-dynastia
500-luku
Luokka:Kiinan dynastiat
id:Dinasti Chen
br:Tierniezh Chen
de:Chen-Dynastie
en:Chen Dynasty
es:Dinastía Chen
fr:Dynastie Chen
ko:진 (남조)
ja:陳 (南朝)
no:Chen-dynastiet
ru:Чэнь (династия)
simple:Chen Dynasty
sh:Dinastija Chen
vi:Nhà Trần (Trung Quốc)
zh:陳 (南朝)

Liang-dynastia

Liang-dynastia (梁 liáng) hallitsi osaa Etelä-Kiina 502 – 557. Liang-dynastia oli yksi Eteläiset dynastiat.
Muut Eteläiset dynastiat olivat:
# Liu-Song-dynastia 420 – 479
# Qi-dynastia 479 – 502
# Chen-dynastia 557 – 589
Liang-dynastia oli buddhalaisuus kulta-aikaa Etelä-Kiinassa. Jiangkangissa sijaitsevassa hovissa kulttuuri kukoisti. Tämäkin rauhanaika kuitenkin päättyi sotilasperheiden (shijia 士家, binghu 兵戶) kapinointiin.

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia
vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat
vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat
edeltäjä: Qi-dynastia
seuraaja: Chen-dynastia
vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat
seuraava kausi: Sui-dynastia
500-luku

Aiheesta muualla


http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/valtio-historia/historia/1297/liang-dynastia-osa-42 Radio86.fi: Liang-dynastia
Luokka:Kiinan dynastiat
br:Tierniezh Liang
de:Liang-Dynastie
en:Liang Dynasty
es:Dinastía Liang
fr:Dynastie Liang
ko:양 (남조)
lt:Liangų dinastija
ja:梁 (南朝)
no:Liang-dynastiet
pl:Dynastia Liang
ru:Лян (династия)
sh:Dinastija Liang
vi:Nhà Lương
zh-classical:南梁
zh:梁 (南朝)

Qi-dynastia

Qi-dynastia (齊 (yksinkertaistetut merkit 齐) ) hallitsi osaa Etelä-Kiina 479–502. Qi-dynastia oli yksi Eteläiset dynastiat.
Muut Eteläiset dynastiat olivat:
# Liu-Song-dynastia 420–479
# Liang-dynastia 502–557
# Chen-dynastia 557–589
Qi-dynastian aikana keskushallitus yritti heikentää suurmaanomistajien valtaa ja teloitti aatelisherroja, mikä johtikin sen pikaiseen kukistumiseen.

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia
vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat
vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat
edeltäjä: Liu-Song-dynastia
seuraaja: Liang-dynastia
vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat
seuraava kausi: Sui-dynastia
400-luku
500-luku

Aiheesta muualla


http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/valtio-historia/historia/1296/etelainen-qi-dynastia-osa-41 Radio86.fi: Eteläinen Qi -dynastia
Luokka:Kiinan dynastiat
br:Qi ar Su
ca:Qi del Sud
de:Südliche Qi-Dynastie
en:Southern Qi
fr:Dynastie Qi du Sud
ko:제 (남조)
ja:斉 (南朝)
no:Det sørlige Qi-dynasti
ru:Южная Ци
sh:Južni Qi
vi:Nam Tề
zh-classical:蕭齊
zh:南齐

Liu-Song-dynastia

Song-dynastia (宋 Sòng) hallitsi osaa Etelä-Kiinasta 420 – 479. Song-dynastia oli yksi Eteläiset dynastiat. Myös 960 – 1279 Kiinassa vallitsi Song-dynastia, jota ei pidä sekoittaa tähän.
Muut Eteläiset dynastiat olivat:
# Qi-dynastia 479 – 502
# Liang-dynastia 502 – 557
# Chen-dynastia 557 – 589
Liu Yu (劉裕) aloitti Song-dynastian syrjäyttämällä Itäinen Jin-dynastia keisari Gong (Itäinen Jin-dynastia) 420. Dynastiasta käytetäänkin joskus nimitystä Liu-Song-dynastia (劉宋 Liú Sòng) hänen nimensä mukaan ja erotteena myöhemmästä Song-dynastiasta.
Tämä lyhytikäinen dynastia merkitsi rauhan aikaa Etelä-Kiinassa. Silloin myös tasa-arvoistettiin verotusjärjestelmä, joka aiemmin oli kohdellut syntyperäisiä ihmisiä ja maahanmuuttajia eri tavalla.

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia
vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat
vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat
seuraavaksi: Qi-dynastia
vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat
seuraava kausi: Sui-dynastia
400-luku

Aiheesta muualla


http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/valtio-historia/historia/1295/liu-song-dynastia-osa-40 Radio86.fi: Liu-Song -dynastia
Luokka:Kiinan dynastiat
br:Tierniezh Liu Song
ca:Dinastia Liu Song
de:Frühere Song-Dynastie
en:Liu Song Dynasty
es:Dinastía Liu Song
fr:Dynastie Song du Sud (420-479)
ko:송 (남조)
hr:Liu Song
nl:Liu Song-dynastie
ja:宋 (南朝)
no:Det tidlige Song-dynasti
pl:Dynastia Liu Song
ru:Лю Сун
sh:Dinastija Liu Song
vi:Lưu Tống
uk:Лю Сун
zh-classical:劉宋
zh:刘宋

Eteläinen Song-dynastia

Tiedosto:China 11b.jpg
Eteläinen Song-dynastia (南宋朝 nán sòng cháo) hallitsi Etelä-Kiinaa 1127 &ndash; 1279. Se oli osa Song-dynastiaa.
Eteläinen Song-dynastia maksoi säännöllisesti suuria tribuuttilahjoja pohjoisen Liao-dynastialle ja sittemmin Jin-dynastialle, pitääkseen nämä "barbaarit" (eli ei-kiinalaiset) rauhallisina. Mongolivaltakunta kuitenkin pyyhkäisivät Jin-dynastian alleen ja ajoivat Eteläisen Song-dynastian ahtaalle. He hallitsivat suurinta osaa maasta 1271, jolloin he perustivat Yuan-dynastian. Eteläinen Song oli tällöin perääntynyt Guangdongiin saakka, sekin menetettiin 1279.
Enemmän Song-dynastian aikaisesta järjestelmästä Song-dynastia.

Hallitsijat

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Pohjoinen Song
vallitseva suurempi jakso: Song-dynastia
samanaikaiset kaudet: Jin-dynastia ja pieneltä osin myös Yuan-dynastia
seuraava kausi: Yuan-dynastia
1100-luku
1200-luku

Aiheesta muualla


http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/valtio-historia/historia/1334/etelaisen-song-dynastian-synty-osa-79 Radio86.fi: Eteläisen Song -dynastian synty
Luokka:Kiinan dynastiat
en:Song Dynasty#Southern Song, 1127–1279
gan:南宋
ko:남송
ja:南宋
zh-yue:南宋
zh:南宋

Erik Edner

Erik Edner (12. heinäkuuta 1718 Turku – 2. toukokuuta 1779 Lempäälä) oli suomalainen kirkkoherra joka toimi aloitteentekijänä Tampereen kaupunkia perustettaessa.
Ednerin vanhemmat olivat Turun kaupungin kassanhoitaja, raatimies Erik Edner ja hänen ensimmäinen puolisonsa Anna Maria Detlofson. Hänen kasvatusisänään toimi haminalainen kauppias Jakob Forsell. Erik tuli ylioppilaaksi 1736 ja aloitti maisterinopinnot luonnontiede. Vuonna 1742 hän suoritti pro gradun ja maisteriksi hän valmistui vuonna 1745. Edner vihittiin papiksi 1748.
Erik Edner toimi Lempäälässä ensin vt. kirkkoherrana 1748 ja Armovuosi 1749 sekä sitten seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1750 lähtien. Hän oli tarmokas kirkkoherra, joka edisti köyhäinhoitoa, aloitti lasten säännöllisen kouluopetuksen, ja ankaralla kurinpidolla (mm. jalkapuun käytöllä) lisäsi kansan lukutaitoa. Rovasti hänestä tuli vuonna 1773.
Erik Edner valittiin Suomen pappissääty edustajana vapaudenajan viimeisille valtiopäivät 1771–1772 ja täällä hän teki merkittävän aloitteen kaupungin (kauppalan) perustamisesta Lempäälän pohjoispuolelle Tammerkoski. Häntä pidetään siis Tampere syntysanojen lausujana. Edner perusteli esitystään Tammerkosken ympäristöpitäjien asukkaiden pitkillä ja kalliilla kauppamatkoilla. Tammerkosken partaalle tulisi perustaa teollisuuslaitoksia ja vesiväylät perata Poriin ja etelään aina Helsinkiin saakka. Edner kannatti valtiopäivillä hatut ja kuului siten vähemmistöön omassa sääty. Valtiopäivät hajotettiin vuonna 1772 kuninkaan tehdessä vallankaappauksen, mutta Kustaa III allekirjoitti kuitenkin vuonna 1779 Tampereen perustamiskirjan.
Ednerin toiminnassa oli näkyvissä voimakas yleishyödyllisten, taloudellisten asioiden harrastus.
Erik Edner oli naimisissa vuodesta 1750 Anna Magdalena Justanderin kanssa. Anna Justanderin isä Henrik Justander (1676–1749) oli Lempäälän kirkkoherrana ennen Edneriä 1712–1749.
Edner kuoli vuonna 1779. Lempäälässä myönnetään vuosittain Erik Edner -mitali huomattavaa kotiseudun kehittämistä tehneelle lempääläiselle.

Lähteet


Kotivuori, Yrjö, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Erik Edner. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6269>. Luettu 20.5.2011.
Kirsti Arajärvi: ''Lempäälän historia'' (1959)
Luokka:Suomen_evankelis-luterilaisen_kirkon_papit
Luokka:Vuonna 1718 syntyneet
Luokka:Vuonna 1779 kuolleet

Erich von Däniken

Kuva:Erich von Daniken.jpg
Erich Anton Paul von Däniken (s. 14. huhtikuuta 1935 Zofingen, Sveitsi) on sveitsiläinen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten esittämistään teorioista, joiden mukaan ihmiskunta kulttuuri on ollut maapallon ulkopuolisten vaikutusten alaisena jo esihistoriallisista ajoista saakka. Hän on myös esittänyt, että ihmisen evoluutiota on samojen tahojen toimesta ohjailtu geeniteknologian avulla. Dänikenin teoksilla oli merkittävä vaikutus niin sanotun Muinaiset astronautit -teorian suosioon 1960- ja 1970-luvuilla.
Nykyään von Däniken vaikuttaa näennäistiede ''Archaeology, Astronautics and SETI Research Association'' -nimisessä organisaatiossa (AAS RA), jonka perustajajäseniin hän kuuluu. Däniken on myös suunnitellut ja osittain rahoittanut Sveitsin Interlakenissa sijaitsevan Mystery Park -teemapuiston ja on mukana puiston johtokunnassa. Mystery Park avattiin vuonna 2003 ja suljettiin vuonna 2006 teemapuiston ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin riittämättömien kävijämäärien vuoksi. Syynä Mystery Parkin epäonnistumiseen on pidetty Dänikenin ideoille rakentuneen teemapuiston kyvyttömyyttä uusiutua, sekä mediassa voimakkaasti esille noussutta kritiikkiä Mystery Parkin saamaa valtion tukea kohtaan. Muutaman vuoden tauon jälkeen uusi omistaja avasi jälleen teemapuiston kesäkaudeksi 2009. Vuoden 2012 aikana tuli ulos myös hänen kirjoitustensa teemoihin perustuva, neljän tuotantokauden kokoinen fiktiivinen televisiosarja, jotka esitettiin 29:nä ~45 minuutin jaksona.
Tiedosto:Tourist visiting in Ollantaytambo.JPG
Tiedosto:Ollantaytambo stone wall.JPG
Tiedosto:Sacsayhuaman.png

Dänikenin teoriat


Dänikenin kirjoissaan esittämät keskeiset teoriat ja väitteet ovat:
Tunnetaan arkeologia artefakteja, jotka edustavat korkeampaa teknologiaa kuin maapallolla oli käytössä niiden valmistusaikoina. Ne ovat joko maapallon ulkopuolisten olentojen valmistamia tai niitä ovat valmistaneet ihmiset, jotka ovat oppineet tarvittavat tekniset taidot näiltä olennoilta. Tällaisia artifacteja ovat mahdollisesti Nazcan_linjat, Stonehenge, Pääsiäissaari kivipatsaat, Antikytheran kone ja Piri Reisin kartta.
Dänikenin kirjoittaman kirjan ''Chariots of the Gods'' mukaan kymmenissä Etelä-Amerikan muinaisissa nähtävyyksissä on havaittavissa mahdollisia viitteitä maapallon ulkopuolisista olennoista. Yhtenä esimerkkinä eteläisessä Perussa Ollantaytambossa on arkeologinen tutkimuskohde, jossa on mahdollisesti nähtävillä tuhansia vuosia vanhoja maanpallon ulkopuolisten olentojen avustamina laadittuja rakennelmia. Ollantaytambon linnoitus on rakennettu massiivisista graniittilohkareista, jotka ovat epäsymmetrisesti leikattu, mutta niin tarkkaan toisiin kiviin nähden, ettei sidosaineita tarvittu. Toisena esimerkkinä Däniken ei kirjoittamansa ''Twilight of the Gods'' kirjan mukaan uskonut muinaisien inkojen pystyneen louhimaan kymmenien tonnien painoisia kivilaattoja Sacsayhuamanin kallioista, niin tarkasti ettei nykyäänkään ole pystytty vastaavaa toistamaan taikka sitten siirtelemään ja sulattamalla tai pehmentällä kiveä muokkaamalla rakentamaan linnoituksia näistä kallioista. Däniken tulkitsi ''Twilight of the Gods'' kirjan mukaan molemmissa tapauksessa joko apua saadun maapallon ulkopuolisilta olennoilta tai kyseessä on ihmistä edeltäneet jopa kymmeniätuhansia vuosia vanhemmat lukuisat maapallolla asuneet ihmiselle tuntemattomat, mutta ihmistä huomattavasti kehittyneemmät sivilisaatiot.
Dänikenin esittämät teoriat lukuisista maanulkopuolisten kohtaamisista tai niiden kohtaamisten vaikutuksesta perustuvat myös hajanaisiin muinaiskirjoituksiin sekä muinaisiin kivi- ja savi -kuviin. Dänikenin mielestä osa Mayojen tai Sumerin alueen löydöksiin maanulkopuolisista on perustettava siihen ajatukseen, että jos ensimmäisillä kirjoitus- ja luku -taitoisilla esi-isillämme on ollut jotain niin tärkeää kerrottavaa, että ne on täytyneet saada parhaimmassa tapauksessa kiviin tai savitauluihin kirjoitettua, miksi pitäisimme niitä automaattisesti kuvitelmina tai alku-kantaisen ihmisen primitiivisenä tuotoksena. Sumerin alueelta löytyneistä savitauluissa Dänikenin mukaan kuvataan joitain jumalia suoraan ulkonäoltään, joista osa asuivat maanpäällä halliten tiettyjä alueita. Dänikenin mukaan Sumerin alueen monijumalisen uskonnon jumalat omasivat yliluonnollisia kykyjä, yhteysiä tähtiin ja olivat kuolemattomia samoin, kuin osa Maya hallitsijoista. Däniken käyttää esimerkkinä mahdollisesta maapallon ulkopuolisesta Maya hallitsijasta K'inich_Janaab'_Pakalia, jonka temppelistä löytyneessä kivilaatassa kuvataan }} sekä toisen 800km kauempaan löytyneen Maya keskuskuksen Miradorin pyramidin kyljestä löytyneen, maan syntyhistoriaa kuvaavan kivilaatan, }}.
Esihistoriallisessa taiteessa ympäri maailman on havaittavissa teemoja, joiden voidaan tulkita esittävän astronautti, ilma- ja avaruuskulkuneuvoja, älykkäitä ei-ihmismäisiä olentoja ja monimutkaisia teknisiä laitteita. Niissä väitetään olevan yhtäläisyyksiä toisistaan riippumattomissa kulttuureissa.
Uskontojen alkuperä voidaan selittää seurauksena primitiivisten ihmisten ja ulkoavaruudesta kotoisin olevien vieraiden kohtaamisista. Ihmiset ovat pitäneet vieraiden teknologiaa yliluonnollisena ja vieraita itseään jumala. Useimpien uskontojen suullinen tai kirjallinen traditio sisältää viittauksia 'taivaasta ja tähdistä' saapuviin vieraisiin ja matkustamiseen ilman ja avaruuden halki. Näitä ei pidä niinkään tulkita symbolisiksi tai myyttisiksi kertomuksiksi, vaan alun perin tarkoiksi historiallisiksi kuvauksiksi, jotka ovat muuttuneet epäselvemmiksi aikojen kuluessa. Esimerkiksi 592 eaa. Hesekielin ilmestyksen Vanha testamentti, Däniken tulkitsee yhdelsi mahdollisesksi kuvaukseksi avaruusaluksen laskeutumisesta. Jonka hän yhdistää läheisenä aikana noin 600 eaa. tapahtumaa, jossa taivaanjumalat luovuttivat Japani ensimmäiselle keisarille Jinmulle valtakunnan.

Dänikenin ajatusten saama vastaanotto


Vaikka tiedeyhteisö pitää von Dänikenin teorioita kuvitelmina, ne ovat saavuttaneet 1960-luvun lopulta 1980-luvun alkuun jossain määrin suosiota. Hänen teoksiaan on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle, ja niitä on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Teoksiin perustuvia tv-dokumentteja on esitetty ainakin Suomi, Saksassa ja Yhdysvallat. Suomenkielisiltä kanavilta viimeeksimmäksi tulleen sarjan nimi oli muinaiset avaruusoliot, ulkomaisilla kaapelikanavilla vastaava sarja on nimeltään Ancient Aliens. Koko Ancient Aliens Sarja on esitetty englanniksi History Chaneliltä.
Dänikenin ajatukset ovat saaneet hyvin voimakasta vastustusta Englanninin kielisille Däniken wiki sivustoille, pääasiassa joidenkin uskonnollistaustaisten yhteisöjen taholta. Tiivistetysti hänet kuvataan parantumattomaksi varkaaksi ja huijariksi. Sivustolle on pyritty kaivamaan kaikki hänen elämänsä aikana tekemänsä pahuudet. Sivustolla tuodaan julki pääasiassa hänen vikaan menneet veikkaukset sekä ylläpidetään hänen kyseenalaisimpia teorioitaan. Jotkut yhteisöt pitävät Dänikenin fiktiivisiä teorioita hyvin loukkaavina ja hänen saamansa palaute on luettavissa Dänikenin englanninkielisiltä Wiki sivustolta. Däniken vastaa negatiiviseen palautteeseen sanomalla, että "Vaikka olen lukenut lähes kaikki esittämieni kohteiden arkeologien raportit ja uskonnolliset kirjat, suurin osa kritiikin antajista ei ole lukenut ainuttakaan kirjoittamaani kirjaa."

Teokset


Suomennetut teokset


Vieraita avaruudesta (Erinnerungen an die Zukunft, 1968)
Takaisin tähtiin (Zurück zu den Sternen, 1969)
Kaikuja avaruudesta (Meine Welt in Bildern, 1973)
Ilmestysten arvoitus (Erscheinungen, 1974)
Tulimmeko tähtien takaa? (Aussaat und Kosmos, 1972)
Todisteita tuntemattomasta (Beweise, 1977)
Olen oikeassa (Erich von Däniken im Kreuzverhör, 1978)
Menneisyyden profeetta (Prophet der Vergangenheit, 1979)
Jälkiä avaruudesta (Die Spuren der Ausseridischen, 1990)

Englanninkieliset teokset


Chariots of the Gods: Unsolved Mysteries of the Past (1999)
Twilight of the Gods: The Mayan Calendar and the Return of the Extraterrestrials (2010)

Aiheesta muualla


http://www.daniken.com/ Erich von Dänikenin kotisivut
http://www.legendarytimes.com/ AAS RA:n kotisivut
http://www.worldmysteryforum.ch/ World Mysteries Forum
http://www.suomenufotutkijat.fi/kananengradu.htm Tutkielmassa käsitellään myös Dänikeniä

Lähdeviitteet


Luokka:Sveitsiläiset kirjailijat
Luokka:Ufokirjailijat
Luokka:Näennäisarkeologia
Luokka:Näennäishistoria
Luokka:Ig Nobel -palkitut
Luokka:Vuonna 1935 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt
id:Erich von Däniken
bn:এরিক ফন দানিকেন
bg:Ерих фон Деникен
ca:Erich von Däniken
cs:Erich von Däniken
de:Erich von Däniken
el:Έριχ φον Ντένικεν
en:Erich von Däniken
es:Erich von Däniken
eo:Erich von Däniken
fa:اریش فون دنیکن
fr:Erich von Däniken
ko:에리히 폰 다니켄
hsb:Erich von Däniken
hr:Erich von Däniken
it:Erich von Däniken
he:אריך פון דניקן
la:Ericus de Däniken
hu:Erich von Däniken
nl:Erich von Däniken
no:Erich von Däniken
pl:Erich von Däniken
pt:Erich von Däniken
ro:Erich von Däniken
ru:Дэникен, Эрих фон
sk:Erich von Däniken
sr:Ерих фон Деникен
sv:Erich von Däniken
ta:எரிக் வான் டேனிகன்
vi:Erich von Däniken
tr:Erich von Däniken
uk:Еріх фон Денікен
zh:艾利希·馮·丹尼肯

Ellipsi


Kuva:Elipse.png
Ellipsi (suomalaisittain yleensä soikio) on suljettu toisen asteen käyrä. Ellipsi on myös yksi kartioleikkaus, niiden tason pisteiden joukko, joiden etäisyyksien summa kahdesta annetusta pisteestä on vakio.
Matemaattinen määritelmä tehdään seuraavasti. Olkoot ''F1'' ja ''F2'' kaksi tason kiinteätä pistettä. Ellipsi on käyrä, jolle kuuluu jokainen tason piste ''X'', jonka ''F1'':stä ja ''F2'':sta mitattujen etäisyyksien summalla ''PF1 + PF2'' on vakioarvo.
Ellipsin soikeus määräytyy siitä, kuinka paljon on ''PF1 + PF2'' suurempi kuin pisteiden ''F1'' ja ''F2'' välinen etäisyys.
Pisteitä ''F1'' ja ''F2'' sanotaan ellipsin polttopiste (geometria). Suoria, joiden suhteen ellipsi on symmetrinen, sanotaan ellipsin ''akseleiksi''. Suoraa ''AB'' kutsutaan ellipsin ''isoakseliksi''. Jana ''a'' on isoakselin puolikas. Suoraa ''CD'' kutsutaan ellipsin ''pikkuakseliksi''. Jana ''b'' on pikkuakselin puolikas.

Pinta-ala


Ellipsin pinta-ala <math>A</math> saadaan kaavasta
:<math>A = \pi \cdot ab, </math> missä ''a'' ja ''b'' ovat ellipsin puoliakseleita.
Kaavasta voidaan huomata, että erityistapauksessa, jossa puoliakselit ovat yhtä pitkiä, kuvio on ympyrä ja pinta-alan lausekkeeksi tulee ''&pi;&middot;r&sup2;''.
Ellipsin kehän pituutta <math>p</math> ei voi alkeisfunktioiden avulla lausua suljetussa muodossa. Tarkka kaava on
<math>p = 4\ a\int_0^{\pi/2}\sqrt{1-\epsilon^2\sin^2{t}}\;dt,</math>
jossa <math>\epsilon</math> on ellipsin eksentrisyys, sisältää toisen lajin elliptinen integraali.

Ellipsin yhtälö


Kun ellipsin keskipiste on pisteessä ''(x<sub>0</sub>,y<sub>0</sub>)'', on sen yhtälö muotoa
:<math>\frac{(x-x_0)^2} {a^2} + \frac{(y-y_0)^2} {b^2} = 1\!</math> , jossa <math>a,b\in\mathbb{R}</math>.
Ellipsin yhtälö parametrimuodossa:
:<math>\left\{\begin{matrix}x = x_0+a\cos{t} \\ y = y_0+b\sin{t}\end{matrix}\right.</math> , jossa <math>a,b,t,x_0,y_0\in\mathbb{R}</math>.
Ellipsin yhtälö voidaan myös esittää muodossa
:<math>A x^2 + B x y + C y^2 + D x + E y + F = 0\!</math> , jossa <math>A,B,C,D,E,F\in\mathbb{R}</math>.
Kaavoissa ''a'' on ''x''-akselin suuntaisen puoliakselin pituus ja ''b'' ''y''-akselin suuntaisen puoliakselin pituus.
Jos ''a = b = r'', kyseessä on ympyrä, jonka säde on ''r''.

Katso myös


Ympyrä
Ellipsoidi
Hyperbeli
Paraabeli
Luokka:Kartioleikkaukset
Luokka:Käyrät
af:Ellips
am:ሞላላ
ar:قطع ناقص
ast:Elipse
id:Elips
bn:উপবৃত্ত
jv:Elips
be:Эліпс
be-x-old:Эліпс
bar:Elipsn
bs:Elipsa
bg:Елипса
ca:El·lipse
cs:Elipsa
sn:Denderende
cy:Elips
da:Ellipse (geometri)
de:Ellipse
et:Ellips
el:Έλλειψη
en:Ellipse
es:Elipse
eo:Elipso (matematiko)
eu:Elipse
fa:بیضی
fr:Ellipse (mathématiques)
gl:Elipse (xeometría)
ko:타원
hy:Էլիպս
hi:दीर्घवृत्त
hr:Elipsa
io:Elipso
ia:Ellipse
is:Sporbaugur
it:Ellisse
he:אליפסה
kn:ದೀರ್ಘವೃತ್ತ
ka:ელიფსი
kk:Эллипс
ht:Elips
la:Ellipsis
lv:Elipse
lb:Ellips
lt:Elipsė
hu:Ellipszis (görbe)
mr:लंबवर्तुळ
nl:Ellips (wiskunde)
ja:楕円
no:Ellipse
nn:Ellipse
oc:Ellipsa
km:អេលីប
pms:Eliss
pl:Elipsa
pt:Elipse
ro:Elipsă
qu:Lump'u
ru:Эллипс
scn:Ellissi
simple:Ellipse
sk:Elipsa
sl:Elipsa
so:Qabaal
sr:Елипса
sh:Elipsa
sv:Ellips (matematik)
ta:நீள்வட்டம்
vi:Elíp
tr:Elips
uk:Еліпс
ur:بیضہ
zh-classical:橢圓
zh:椭圆

Eduskuntavaalit

Eduskuntavaaleilla valitaan Suomi Eduskunta 200 kansanedustajaa. Äänioikeutettuja ovat kaikki 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Edustajat valitaan vaalipiireittäin muodostetuista vaaliliitoista suhteellinen vaalitapa ja D'Hondtin menetelmää noudattaen. Ylin vaaliviranomainen on oikeusministeriö. Nykyinen vaalilaki on ollut voimassa vuoden 1969 alusta lähtien.
Eduskuntavaalit järjestetään nykyään joka neljäs vuosi huhtikuun kolmantena sunnuntaina, ellei eduskuntaa hajoteta ja määrätä uusia vaaleja pidettäväksi. Vaalikautta pidennettiin vuodella Eduskuntavaalit 1954 jälkeen. Ennen vuotta 1966 eduskuntavaalien lain mukainen ajankohta oli heinäkuun alussa, jotta kaikki äänioikeutetut olisivat päässeet äänestyspaikoille, koska kulkuyhteydet olivat maaseudulla talvisin liian heikot. Käytännössä viimeiset heinäkuussa pidetyt eduskuntavaalit olivat kuitenkin jo vuonna 1958 ja vaalien ajankohtaa koskevasta säännöstä oli poikettu useasti jo ennen tätä. Ennen Suomen itsenäistyminen vaaleja saatettiin pitää vuodenkin välein hallitsijan (keisarin) hajotettua eduskunnan usein. Viimeksi eduskunta on hajotettu presidentin määräyksestä vuonna 1975. Sitä vastoin vuonna eduskuntavaalit 1939 valitun eduskunnan toimikautta pidennettiin kaksikin kertaa poikkeuslailla, koska sodan aikana ei vaaleja olisi pystytty järjestämään; niinpä sen jälkeen seuraavat vaalit pidettiinkin vasta maaliskuussa eduskuntavaalit 1945. Eduskuntavaalit 1907 järjestettiin maaliskuussa 1907 ja Eduskuntavaalit 2011. Seuraavat (järjestyksessä 37.) Eduskuntavaalit 2015 pidettäneen huhtikuussa 2015.
Eduskuntavaalien tulokset on luetteloitu vaaleittain :Luokka:Eduskuntavaalit. Vaalipiiri- ja liittokohtaiset tulokset ovat :Luokka:Vaalipiirit ja :Luokka:Suomalaiset puolueet artikkeleissa. Artikkeli eduskunta sisältää paikkajaon vaaleittain.

Äänioikeus


Eduskuntavaaleissa saa nykyään äänestää jokainen 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä täyttävä Suomen kansalainen. Äänestysikäraja säädettiin aluksi 24 vuoteen, mutta sitä on sotien jälkeen laskettu useaan otteeseen. Eduskuntavaalit 1945 saivat äänestää 21-vuotiaat, Eduskuntavaalit 1970 20-vuotiaat ja Eduskuntavaalit 1975 18-vuotiaat. Ennen Eduskuntavaalit 1999 äänestäjän tuli olla täyttänyt määrätty ikä ennen vaalivuoden alkua.
Aikaisemmin äänioikeudelle oli säädetty eräitä rajoituksia, jotka on nykyisin kumottu. Vuoden 1906 vaalilain mukaan äänioikeutta vailla olivat asepalveluksessa olevat, holhouksen alaiseksi julistetut, viranomaisille rekisteröitymättömät, verot maksamatta jättäneet, pysyvästi köyhäinavun varassa elävät, omaisuutensa velkojille menettäneet, vankeuteen tuomitut, kansalaisluottamus menettäneet ja vaalirikos syyllistyneet. Arviolta 13–15 prosenttia ikäkriteerin täyttäneistä kansalaisista jäi rajoitusten vuoksi ilman äänioikeutta. Monet rajoituksista kumottiin vuosina 1928 ja 1944, minkä jälkeen äänioikeudettomien määrä on jäänyt hyvin pieneksi.

Vaalikelpoisuus


Vaalikelpoinen eli kelpoinen ehdokkaaksi on jokainen, joka on äänioikeutettu eduskuntavaaleissa ja joka ei ole vajaavaltaisuus. Kansanedustajaksi ei kuitenkaan voida valita sotilasvirassa olevaa henkilöä.
Kansanedustajana eivät voi toimia oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsen eikä valtakunnansyyttäjä. Jos kansanedustaja valitaan tasavallan presidentiksi tai nimitetään johonkin edellä mainituista tehtävistä, hänen edustajantoimensa lakkaa. Edustajantoimi lakkaa myös, jos kansanedustaja menettää vaalikelpoisuutensa.
Vuonna 1934 eduskunta hyväksyi lainmuutoksen, jonka mukaan valtiopetos tai maanpetos tuomittu henkilö ei saanut asettua ehdolle eduskunta- tai kunnallisvaaleissa kuuden vuoden kuluessa siitä, kun hän oli kärsinyt rangaistuksensa. Tämä määräys kumottiin vuonna 1944.

Vaalitapa


Eduskuntavaalien vaalitapa on henkilö- ja listavaalin yhdistelmä, jossa äänestetään vaaliliittojen vaalipiireittäin asettamia ehdokkaita. Samaan vaaliliittoon kuuluvat yleensä tietyn puolueen ehdokkaat, mutta myös eri puolueet voivat sopia, että muodostavat yhteisen vaaliliiton. Vaaliliitot saavat äänimääräänsä vastaavan suhteellisen osuuden vaalipiirissä jaettavista paikoista. Ehdokaslistojen sisäinen järjestys määräytyy ehdokkaiden saamien henkilökohtaisten äänien mukaan.
Ääntenlaskennassa noudatetaan d'Hondtin menetelmää. Ehdokkaat saavat vertailuluku, jotka lasketaan jakamalla vaaliliiton kokonaisäänimäärä järjestysluvulla, joka osoittaa kuinka monenneksi eniten ääniä kukin ehdokas sai saman vaaliliiton ehdokkaista. Valituiksi tulevat ne ehdokkaat, joiden näin lasketut vertailuluvut ovat suurimmat.
Eduskuntavaaleissa käytettiin aikoinaan suurikokoisia äänestyslippuja, joihin oli painettu ehdokkaiden nimet. Ehdokkaita listalla oli kolme. Sama ehdokas sai olla mukana useammalla listalla. Äänestäjä veti viivan (ennen vuotta 1935 aina punaisen viivan) valitsemansa ehdokkaan kohdalle. Äänestäjällä oli myös oikeus vaihtaa listan ehdokkaiden järjestystä tai kirjoittaa lippuun muita nimiä, mutta nämä vaihtoehdot jäivät vaille käytännön merkitystä. Vuonna 1935 lakia muutettiin siten, että listan ehdokasmäärää vähennettiin kahteen ja järjestyksen muuttaminen kiellettiin. Eduskuntavaaleissa 1954 siirryttiin yhden henkilön listoihin. Vuonna 1951 siirryttiin käyttämään nykyisen kaltaisia äänestyslippuja, joihin ei ehdokkaiden nimiä ole painettu. Äänestäjä merkitsee valitsemansa ehdokkaan numeron lipussa olevan ympyrän sisään.
Hallintoneuvos Lauri Tarastin johtama vaalilakityöryhmä pohti Suomen eduskuntavaalien uudistamista 2008. Pääosin puoluesihteereistä muodostunut työryhmä ei saanut aikaiseksi yksimielistä esitystä. Työryhmän enemmistö esitti, että koko maa olisi yhtenä vaalialueena, valtakunnallinen äänikynnys olisi 3,5&nbsp;% ja piirikohtainen äänikynnys 12&nbsp;%. Esitykseen sisältyi myös vaaliliittojen kieltäminen. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja Ruotsalainen kansanpuolue vastustivat mallia. Perussuomalaiset halusivat matalamman äänikynnyksen. Toukokuussa 2009 hallitus sopi kolmen prosentin valtakunnallisesta äänikynnyksestä ja vaalipiirikohtaisen äänikynnyksen poistamisesta. Perustuslakivaliokunta ehdotti 30.9.2011 lakiehdotusten hylkäämistä. Vastalauseen esittivät perustuslakivaliokunnan perussuomalaiset, vaikka pitivät 3% äänikynnystä huonona mutta kuitenkin hyväksyttävänä osana lakiesityksen suurempaa kokonaisuutta.<ref>http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/pevm_2_2011_p.shtml
Perustuslakivaliokunnan mietintö 2/2011 vp
</ref> Eduskunnan äänestyksessä hylkäämistä puolsivat yksimielisesti kaikki muut eduskuntaryhmät paitsi perussuomalaiset, jotka puolsivat lakiuudistusta, eikä lakiuudistus mennyt läpi.

Vaalipiirit


:''Pääartikkeli Suomen vaalipiirit''
Suomi on jaettu eduskuntavaaleissa viiteentoista maakunta mukaan muodostettuun vaalipiiriin, joista valitaan edustajia vaalipiirin asukaslukuun suhteutettu määrä. Ahvenanmaan yksi paikka määrätään vaalilaissa erikseen.
Ennen eduskuntavaalit 1970 kansanedustajaehdokas sai asettua ehdolle useassa eri vaalipiirissä. Tällöin hänet valittiin siitä vaalipiiristä, jossa hän oli saanut suurimman äänimäärän tai oikeammin suurimman vertailuluvun. Nykyisen vaalilain mukaan ehdokas saa asettua ehdolle vain yhdessä vaalipiirissä, mutta tämän ei tarvitse olla sama vaalipiiri, jonka alueella hänen kotikuntansa sijaitsee.
Paikkajako Eduskuntavaalit 2011 oli seuraava:

Katso myös


Luettelo eduskuntavaalien ääniharavista

Lähteet


Jan Sundberg: The Electoral System of Finland teoksessa [http://books.google.com/books?id=oigZTGYdQb4C The Evolution of Electoral and Party Systems in the Nordic Countries
. Algora, 2002.

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.facebook.com/vaalit.fi Tietoa eduskuntavaaleista Vaalit.fi Facebook ryhmä (Oikeusministeriö)
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=295 YLEn Elävä arkisto - TV-ajan eduskuntavaaleja
http://www.yle.fi/satavuottaeduskuntavaaleja YLEn Sata vuotta eduskuntavaaleja -sivusto
http://www.eduskunta.fi/ Eduskunta
http://www.vaalit.fi/ Suomen vaalit (Oikeusministeriö)
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/files.nsf/files/B03D9E08DAF2897DC2257114002D5E2D/$file/060131.htm Kansanedustajien paikkojen jako vaalipiirien kesken
Paloheimo, Heikki (toim.): Vaalit ja demokratia Suomessa. WSOY Oppimateriaalit 2005.
Luokka:Eduskuntavaalit
es:Elecciones parlamentarias de Finlandia
sv:Riksdagsval i Finland

Euro


Euro (symboli , lyhenne e, kansainvälinen valuuttatunnus EUR) on Euroopan unionin yhteinen valuutta, joka otettiin käyttöön tilivaluuttana 1. tammikuuta 1999 ja käteisvaluuttana kahdessatoista EU-maassa, myös Suomessa, 1. tammikuuta 2002. Se on nykyisin toinen maailman merkittävimmistä kansainvälisistä valuutoista Yhdysvaltain dollarin ohella. Euron sadasosa on nimeltään sentti.
Ennen euron käyttöönottoa Suomen valuutta oli Suomen markka. Yksi euro on täsmälleen 5,94573 markkaa, eli 1 markka on noin 0,17 euroa. Euro on monien muiden valuuttojen, esimerkiksi Yhdysvaltojen_dollari, tavoin fiat-raha, jonka arvo perustuu ainoastaan hallinnon luomiin säännöksiin tai lakeihin, eikä mihinkään konkreettiseen asiaan .
Euro täytti 10 vuotta 1. tammikuuta 2009, jolloin myös Slovakia 16. EU-maana otti sen käyttöönsä . Tällä hetkellä viralliseen euroalueeseen kuuluu seitsemäntoista EU-valtiota, neljä EU:n ulkopuolista kääpiövaltiota sekä eräät Ranskan merentakaiset alueet.

Euron merkitseminen


Kuva:Euro Construction.svg-kirjainta ja sen kaksi vaakaviivaa kuvaavat rahayksikön vakautta.]]
Sana ''euro'' on yleisnimi ja kirjoitetaan sen vuoksi suomen kieli tekstissä pienaakkonen alkukirjaimella muualla paitsi virke alussa. Kuten mikä tahansa suomen kielen substantiivi se taipuu sija: ''yksi euro'', ''kaksi euroa'', ''kahden euron''. Vaikka euroseteleihin ja kahden euron kolikkoon rahayksikön nimi on kirjoitettu vain perusmuodossa, suomen kielessä on käytettävä asianmukaista taivutusmuotoa. Muissa kielissä on erilaisia suosituksia, mutta usein rahayksikön nimeen lisätään tarvittaessa monikon tunnus tai kielen vaatimat sijamuodot.
Hintamerkinnöissä voidaan täyden nimen sijasta käyttää euron symbolia . Se kirjoitetaan suomen kieli lyhenteen tavoin aina rahamäärän perään ja erotetaan siitä sanavälillä, joka tietokoneella kirjoitetaan mieluiten sitova välilyönti: "10&nbsp;€". Symboli vastaa sellaisenaan nominatiivia (1 € ’yksi euro’) ja partitiivia (2 € ’kaksi euroa’). Jos rahayksikköä pitää taivuttaa muissa sija, taivutuspääte liitetään symboliin kaksoispisteellä: "Sain tingittyä hinnan 10 €:oon." Usein yksinkertaisinta ja luontevinta on kuitenkin välttää symbolia ja kirjoittaa rahayksikön nimi sellaisenaan: "Sain tingittyä hinnan 10 euroon." Sitä vastoin englannin kieli euron merkki kirjoitetaan rahamäärän eteen ilman sanaväliä, esimerkiksi €10.00.
Euron symboli on mukana Unicode-merkistössä (U+20AC EURO SIGN) ja myös suppeammassa ISO 8859-15 ‑merkistössä, joka on ISO 8859-1:n euroaikaan päivitetty versio. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että sen paremmin Unicode- kuin Latin 9 ‑merkistö ei ole käytössä kaikissa tietokoneissa eivätkä ne €-symbolin osalta ole keskenäänkään yhteensopivia, joten esimerkiksi sähköpostiviestiin kirjoitettu euron symboli saattaa vastaanottajalle näyttää joltakin muulta.
Suuraakkonen kirjoitettava kolmikirjaiminen ISO 4217 EUR on kehitetty käytettäväksi kansainvälisessä rahaliikenteessä ja muissa vastaavissa tilanteissa, joissa valuutat on kyettävä yksiselitteisesti erottamaan toisistaan. Valuuttatunnuksen ja symbolin lisäksi eurolle ei ole virallista kansainvälistä lyhennettä, mutta numeroita ja merkkejä koskevan kansallisen standardin SFS 4175 mukaan Suomessa voidaan käyttää myös lyhennettä e. Tosin ''euro'' on itsessäänkin niin lyhyt sana, että sitä ei yleiskielisessä tekstissä ole syytä lyhentää. Euron lyhenteeseen tai tunnukseen ei kuulu piste (välimerkki), kuten ei muihinkaan rahayksiköiden lyhenteisiin tai tunnuksiin.
Euron sadasosaa tarkoittavalle sentti ei EU:n tasolla ole määritelty mitään virallista lyhennettä tai symbolia. Suomen kielessä sentin lyhenteeksi kelpuutettiin ensin vain snt, mutta myöhemmin sen rinnalle hyväksyttiin myös muun muassa ruotsin kieli käytettävä lyhenne c. Jälkimmäistä on kuitenkin arvosteltu siksi, että se voi sekaantua euron symboliin: useimmissa Kirjasintyyppi € näyttää lähinnä C-kirjaimelta, jonka poikki on vedetty kaksi hentoa vaakaviivaa, ja erityisesti heikkonäköisten ihmisten voi olla vaikea erottaa, mistä merkistä kulloinkin on kyse. Esimerkiksi Espanjassa on käytetty myös monikkomuotoon ''céntimos'' perustuvia lyhenteitä cts ja ctms. Yleensä sentinkin lyhentämistä on viisainta välttää, ja senttihinnat kannattaa merkitä euron sadasosina: "0,75 €". Senttien erottamiseen käytetään suomen kielessä pilkkua, kuten muissakin desimaaliluvuissa.
Senttihintoja ei ole suotavaa kirjoittaa vain yhdellä desimaalilla (esim. ''12,3 €''), vaan sentit on kirjoitettava kahdella desimaalilla silloinkin kun viimeinen numero on nolla (''12,30 €''). Tämä oli jo Suomen markka-aikana vakiintunut tapa merkitä rahasummia. Sen sijaan suurempia lukuarvoja käytettäessä desimaalien määrän voi valita halutun esitystarkkuuden mukaan (esim. ''25,7 milj. euroa'').

Käteisrahat


Eurosta on käytössä käteisrahana seteleitä ja kolikoita. Nimellisarvoltaan yhtäläiset setelit ovat samannäköisiä koko euroalueella, mutta kolikoissa vain klaava- eli arvopuoli on yhteinen ja kruunapuolen kuviointi vaihtelee.
Käyttösetelien ja -kolikkojen sarjassa toistuvat numerot 0, 1, 2 ja 5: rahojen nimellisarvot ovat 0,01 €, 0,02 €, 0,05 €, 0,10 €, 0,20 €, 0,50 €, 1 €, 2 €, 5 €, 10 €, 20 €, 50 €, 100 €, 200 € ja 500 €.

Setelit


Tiedosto:EUR 500 obverse (2002 issue).jpg
Eurosetelien suunnittelemiseksi järjestettiin 1990-luvun puolivälissä EU-maissa kilpailu, johon kutsuttiin osallistumaan useita kuvataiteilijoita. Kilpailun voitti itävaltalainen setelitaiteilija Robert Kalina, jonka voittotyö päätettiin joulukuussa 1996 ottaa euroseteleiden ulkoasun pohjaksi.
Toisin kuin eurokolikoissa, euroseteleissä ei ole kansallisia kuva-aiheita eikä tekstejä, vaan niissä korostetaan eurooppalaisille yhteisiä arvoja. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat, ovet ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Setelien suuruudet eli nimellisarvot ja kuva-aiheiden tyylisuunnat ovat seuraavat:
5 euroa: antiikki aikakausi
10 euroa: romaaninen tyyli
20 euroa: Gotiikka tyyli
50 euroa: renessanssi
100 euroa: barokki
200 euroa: teollistuminen aikakausi
500 euroa: modernismi aika.
Seteleiden aineellinen koko heijastaa niiden arvoa, niin että 5 euron seteli on pienikokoisin ja koko on sitä suurempi, mitä arvokkaampi seteli on kyseessä. Tämä yhdessä setelien suurten numeroiden ja nimellisarvon mukaan vaihtelevien kohokuviointien kanssa tekee setelien tunnistamisen mahdolliseksi myös näkövammaisille.

Kolikot

Tavalliset käyttökolikot


Kolikkojen nimellisarvot ovat 2 euroa, 1 euro sekä 50, 20, 10, 5 ja 2 senttiä ja 1 sentti. Kaikissa jäsenmaissa yhteisen klaava- eli arvopuolen kuvio muodostuu rahan nimellisarvosta sekä kartta-aiheesta, joka 1, 2 ja 5 sentin kolikoissa esittää Eurooppaa osana maapalloa ja suuremmissa kolikoissa yleisesti Eurooppaa. Ennen vuotta 2007 (Italiassa, Itävallassa, Portugalissa, San Marinossa ja Vatikaanivaltiossa ennen vuotta 2008) lyötyihin kymmenen sentin ja sitä suurempiin kolikoihin oli merkitty vain euron käyttöönoton aikaiset 15 EU-maata. Kolikkojen yhteiset puolet on suunnitellut belgialainen Luc Luycx, jonka nimikirjaimet (”kaksois-L”) ovat pienellä kolikoiden arvopuolella.
Kruunapuolen eli niin sanotun kansallisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Kansalliselle puolelle on kuitenkin aina lyötävä Euroopan unionin symbolit sekä kolikon lyöntivuosi (poikkeuksena käteiseuron käyttöönottoa edeltänyt 3 vuoden siirtymäaika, jolloin kolikoihin sai lyödä joko lyöntivuoden tai käyttöönottovuoden 2002). Uusimpien päätösten mukaan ainakin euroalueeseen tulevaisuudessa liittyvien uusien jäsenmaiden kolikoissa on kansallisella puolella oltava myös valtion nimi tai sen lyhenne.

Kahden euron erikoiskolikot


Useissa euromaissa on julkaistu kansallisia http://www.kolikot.com/erikoiseurot/ kahden euron erikoiskolikoita, jotka ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Jokaisella euromaalla on oikeus laskea liikkeelle yksi aiheeltaan uusi erikoiskolikko vuodessa. Niiden yhteinen arvopuoli on samanlainen kuin kaikissa kahden euron kolikoissa, mutta kansallisen puolen aihe poikkeaa tavanomaisesta. Nämä erikoiskolikot liikkuvat yleisessä maksuliikenteessäkin, mutta suurin osa niistä päätyy ennemmin tai myöhemmin keräilijöiden kokoelmiin.
Alla lista Suomessa julkaistuista erikoiskolikoista aiheineen:
2004, kesä-/heinäkuu: Euroopan unionin laajentuminen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla (ns. risuraha).
2005, lokakuu: ''Pala palalta'', 60 vuotta Yhdistyneet Kansakunnat perustamisesta ja Suomen YK-jäsenyys 50 vuotta.
2006, lokakuu: Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomessa 100 vuotta.
2007, maaliskuu: Rooman sopimus 50 vuotta (ks. alempaa). Rahaa ei lasketa vuosittaiseen yhden erikoiskolikon kiintiöön.
2007, joulukuu: Suomen itsenäisyys 90 vuotta.
2008, lokakuu: Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 60 vuotta.
2009, tammikuu: Euro 10 vuotta. Euromaiden yhteinen julkaisu.
2009, lokakuu: Suomen autonomian ja Suomen senaatti 200-vuotisen historian erikoisraha.
2010, lokakuu: Suomalainen raha 150 vuotta.
Muissa euromaissa kahden euron erikoiskolikoiden aiheina on ollut muun muassa merkittäviä tapahtumia ja henkilöitä. Saksassa on monien vuosien päähän ulottuva ohjelma, jonka mukaan joka vuosi julkaistaan yhtä Saksan osavaltiota ja sen historiallista rakennusta tai rakennelmaa kuvaava erikoiskolikko.

Juhlarahat


Lisäksi jokaisella euromaalla on kansallinen juhlarahaohjelma. Useimmiten juhlarahat lyödään jostakin jalometallista, tavallisimmin hopea ja eräät kulta. Juhlarahat ovat euroarvoisia, mutta ne ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeellelaskumaissaan. Juhlarahan nimellisarvo ei saa olla mikään tavallisten käyttökolikoiden nimellisarvoista. Juhlarahojen myyntihinta on kuitenkin yleensä korkeampi kuin niiden nimellisarvo, ja sen vuoksi ne eivät käytännössä liiku maksuliikenteessä, vaan päätyvät suoraan keräilijöille.

Viiden euron erikoisjuhlarahat (maakuntarahat)


Suomessa lyödään vuosina 2010–2011 yhdeksän erilaista viiden euron arvoista juhlarahaa, yksi kutakin Suomen historialliset maakunnat kohden (Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi). Rahat ovat kaksimetallisia, alumiinipronssia (CuAlNi) ja kuparinikkeliä (CuNi). Nämä kolikot ovat muiden juhlarahojen tapaan käypää rahaa vain Suomessa.

Lyöntivirheitä


Suomen Rahapaja valmisti vahingossa noin 55 000 kappaleen erän virheellisiä kahden euron kolikoita loppuvuonna 2006. Kolikossa oli uusi, vuonna 2007 käyttöön otettavaksi tarkoitettu arvopuoli, mutta vuoden 2006 kansallinen puoli. Tällainen virhe on syntynyt ilmeisesti siten, että kun Suomen Rahapaja löi vuoden 2007 alusta eurot käyttöön ottaneen Slovenian kolikot ja niihin kaikkiin tuli uuden mallinen arvopuoli, niin sen jälkeen alettiin lyödä Suomen vuoden 2006 kolikoita, mutta arvopuolen meisti unohdettiin vaihtaa vanhan malliseksi. Virhelyönnin keräilyarvo oli alkuvuonna 2007 noin 120–150 €, mutta kesän aikana hintataso laski 70 euron tietämille.
Muita, pienempiä virheitä kolikoissa on ollut paljonkin. Tunnetuimpia ovat erilaiset ylimääräiset pahkurat kolikoiden kuvioissa. Esimerkiksi vuosiluvulla 1999 olevissa kolikoissa jonkin yhdeksikön renkaan sisäpuoli saattaa olla umpimetallia. Tällainen lyöntivirhe on johtunut meistin vaurioitumisesta siten, että siitä on kulunut tai murtunut pois palanen, ja tällainen kohta on jäänyt kolikon pinnassa siten koholle. Virhetyyppiä näkee joskus ulkonäkönsä vuoksi kutsuttavan virheellisesti valuviaksi, vaikkei kolikoiden kuvioita muodostetakaan valamalla kolikko muottiin vaan lyömällä kaiverretulla meistillä suurella voimalla sileän kolikkoaihion pintaan kuvio. Näistäkin virhelyönneistä on toisinaan maksettu suurempi keräilyhinta kuin kolikon nimellisarvo.

Pienkolikoiden käyttö


Suomessa päätettiin alusta alkaen olla käyttämättä yhden ja kahden sentin kolikoita. Syynä on pikkukolikoiden epäkäytännöllisyys käteisellä maksettaessa. Tähän oli Suomessa totuttu jo markka-ajan viimeisinä vuosina, jolloin pienin käytetty kolikko oli kymmenpenninen. Yhden ja kahden sentin kolikot ovat silti Suomessakin laillisia maksuvälineitä, joskin kauppaliikkeet voivat kieltäytyä hyväksymästä niitä maksuksi, jos ilmoittavat tästä näkyvästi esimerkiksi liikkeen ovella.
Säästösyistä syyskuusta 2004 alkaen Hollannin vähittäiskaupoissa käteisostosten loppusummat alettiin pyöristäminen lähimpään viiteen senttiin. Yhden ja kahden sentin kolikot kuitenkin säilyttivät asemansa laillisina maksuvälineinä.

Euro valuuttana

Yhteisvaluutan taustaa


Rahaliitto (valuuttaunioni, yhteinen raha) ei ajatuksena ole uusi, vaan erilaisia usean kansan käyttämiä yhteisiä rahoja on käytetty historian saatossa usein, levinneisyydeltään ja kestoltaan vaihdellen. Useimmiten kyse on ollut valloittajien mukanaan tuomasta käytännöstä tai pakosta, mutta toisinaan myös vapaaehtoisesta yhteistoiminnasta. Rahojen käypyys valtakuntien rajojen ulkopuolellakin oli varsin luonnollista, sillä kolikkorahojen arvo oli käytännössä niiden valmistamiseen käytetyssä metallissa (kuten kulta, hopea, kupari).
Euroopassa yhdeksi yhteisvaluutan ajaksi voidaan laskea antiikin Rooman valtakunta rahan käyttö maantieteellisesti laajalla valtakunnan alueella ja myös sen ulkopuolella käypänä maksuvälineenä. Vuonna 1865 Ranska, Sveitsi, Italia ja Belgia perustivat Latinalainen rahaliitto kutsutun liiton. Näiden maiden kulta- ja hopearahat määrättiin pitoisuudeltaan, läpimitaltaan ja painoltaan samansuuruisiksi. Kuva-aiheet olivat kolikoissa kullakin maalla omansa. Samoin jäivät käyttöön kunkin maan omat rahayksikön nimet, siis siten, että esimerkiksi italialainen 5 liiran kolikko oli kooltaan ja hopeapitoisuudeltaan samansuuruinen belgialaisen 5 frangin kolikon kanssa. Myöhemmin latinalaiseen rahaunioniin liittyi Kreikka, ja monet muutkin maat alkoivat käyttää samoja standardeja. Rahaunioni oli virallisesti voimassa vuoden 1926 loppuun saakka. Käytännössä sen olemassaolo päättyi ensimmäisen maailmansodan aikana. Kultakanta-ajan loppuun sijoittuva erilaisia taloudellisia alueita sisältänyt yhteisvaluutta-alue oli Itävalta-Unkari.
Nykyiseen yhteisvaluuttaan, euroon, johtaneen kehityksen voi niin ikään sanoa olevan jo melko vanhaa perua, sillä ajatus on esiintynyt jo ennen 1900-lukua. Varsinaisesti on kuitenkin kysymys toinen maailmansota vuoksi syntyneestä tarpeesta: Euroopan maiden päättäjät halusivat yhdistää aiemmin keskenään verisesti sotineiden maiden kohtalot toisiinsa niin kiintein taloudellisin sitein, että Euroopan resurssien hallinnasta sotimiselle ei olisi enää mitään sijaa eikä tarvetta. Tämä yleistynyt perustelu on koskenut alun perin Saksan ja Ranskan talouksien yhdistämistä Euroopan yhteisöin, minkä huipentuma rahaunioni on.
Yhteisvaluutta liittyi kiinteästi näihin Euroopan unionin, sitä edeltäneen EEC:n ja vielä varhaisemman Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustavoitteisiin, kuten pääoma ja resurssien (työvoima, raaka-aineet yms.) vapaaseen liikkuvuuteen ja maiden talouksien yhdentämiseen.
Realistiset mahdollisuudet yhteisvaluutan synnyttämiseen olivat kuitenkin pitkään heikot. Maiden taloustilanteet vaihtelivat eri tahtiin. Tarvittiin laajan poliittisen tahdon lisäksi suotuisia taloudellisia oloja sekä yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia kunkin maan kansantalouden ja rahapolitiikan lähentämiseksi toisten maiden kanssa. Tätä tapahtuikin vähitellen, ja yksi euron esivaihe syntyi 1979, kun luotiin Euroopan valuuttayksikkö ''ecu''. Tämä ei vielä kuitenkaan ollut varsinainen yhteinen raha, vaan laskennallinen yksikkö budjetointikäyttöön.

Euro syntyy


Vasta 1990-luvun alussa oli tultu tilanteeseen, jossa todellinen yhteisvaluutta alkoi näyttää yhdentymiskehityksen saavutusten puolesta mahdolliselta. Vuoden 1990 puolivälistä lasketaan käynnistyneen Euroopan talous- ja rahaliitto, EMU:n, ensimmäisen vaiheen, sillä tuolloin silloisen EU:n alueella oli saatu poistettua lähes kaikki entiset pääoman vapaan liikkuvuuden esteet. 1980- ja 1990-lukujen vaihteen tietämiltä 1990-luvun alkuvuosiin jatkunut finanssimaailmassa levoton aika kuitenkin sisälsi muun muassa lamakausia eri maissa ja voimakkaita kansallisten valuuttojen kurssien vaihteluja, joista osa johtui valuuttakeinottelijoiden toimista. Tämä myllerrys toisaalta lykkäsi yhteisvaluutan luomista, mutta toisaalta vahvisti tahtoa saada yhteisvaluutta aikaan: monen maan yhteinen raha nähtiin mahdollisuutena suojautua sellaisilta globalisoituvan maailmantalouden voimilta, joita vastaan Euroopan minkään maan kansallinen raha ei enää yksinään ollut riittävän suuri ja vahva.
Levottomasta taloustilanteesta huolimatta – ja samalla sen ansiosta – kehitystä jatkettiin. Vuonna 1992 allekirjoitetussa Maastrichtin sopimus sovittiin EMU:n toimintatapa ja niin sanotut lähentymiskriteerit. EMU:n toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alusta, jolloin aloitti toimintansa Euroopan rahapoliittinen instituutti, EMI, joka oli Euroopan keskuspankin edeltäjä. EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteisvaluuttaan (silloin vielä nimettömään) siirtymiseksi tarvittavat käytännön valmistelut alkoivat toden teolla. Tulevan yhteisvaluutan nimeksi päätettiin myöhemmin euro.
Vuoden 1998 toukokuussa päätettiin, mitkä valtiot olivat kelpoisia osallistumaan euroalueeseen. Päätöstä oli edeltänyt vähintään kahden vuoden pituinen ERM II ‑vaihe, jonka aikana kelpoisuus eli taloudellisten ehtojen täyttyminen kunkin maan osalta mitattiin. Kelpuutettuja valtioita oli yksitoista: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi. Samalla kaikkien euroalueeseen osallistuvien maiden valuuttakurssit sidottiin euroon kiinteällä, peruuttamattomalla kurssilla, jota ei enää kutsuttu valuuttakurssiksi vaan ''muuntokertoimeksi''. Nämä muuntokertoimet päätettiin määritellä virallisesti kuudella merkitsevällä numerolla. Taulukko niistä on jäljempänä.
Kreikka sai luvan liittyä euroalueeseen vasta myöhemmin, vuonna 2001.
Eurosta tehtiin varsin suuriarvoinen rahayksikkö: yhden euron arvo oli korkeampi kuin minkään euroon osallistuvan maan rahayksikön, Irlannin puntaa lukuun ottamatta. Kun kyse oli kokonaan uuden rahayksikön luomisesta, niin periaatteessa euron arvo olisi voitu määrätä millaiseksi tahansa. Käytännössä arvoksi kuitenkin päätettiin ottaa jo edellä mainitun, maiden valuutoista muodostetun korivaluutan ecun silloinen arvo siten, että 1 eurosta tuli 1 ecun suuruinen.
Vuoden 1998 kesäkuun alusta Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa ja korvasi sitä edeltäneen EMI:n.

Euron käyttöönotto


EMU:n kolmas vaihe eli yhteisvaluutan aika alkoi, kun euro otettiin tilivaluuttana käyttöön 1. tammikuuta 1999 edellä mainituissa yhdessätoista maassa. Kukin maa kuitenkin jatkoi oman valuuttansa käyttämistä käteisrahana, joita tästä eteenpäin pidettiin euron kansallisina ilmentyminä siihen asti, kunnes käteiseurot tulisivat käyttöön. Tämän jälkeen kansallisten valuuttojen ja euron välinen muuntosuhde, jota ei enää sanottu valuuttakurssiksi, oli kiinteä.
Käteiseurojen käyttöönottopäiväksi päätettiin 1.1.2002. Näin euroalueen maille jäi kolmen vuoden siirtymäaika euroon valmistautumiseksi. Siirtymäaika oli tarpeen ainakin seuraavista syistä:
Euroseteleitä ja -kolikoita tarvittiin valtava määrä korvaamaan liikkeellä olleet kansalliset valuutat, ja eurojen valmistaminen setelipainoissa ja rahapajoissa vaati useamman vuoden.
Niin julkisen kuin yksityisen sektorin taloushallinnoissa tarvittiin aikaa toimintatapojen ja tietokonejärjestelmien muuttamiseksi mahdollistamaan euron käytön. Tämä koski niin suuria taloushallintokokonaisuuksia (valtiontaloudet, pankit, suuryritykset) kuin aivan pienimpiä kioskejakin, sillä muun muassa kassakoneiden, lippuautomaattien ja pysäköintimittareiden muuttaminen eurokuntoon oli suunniteltava. Kolmen vuoden siirtymäaikana taloushallinnoissa sai siirtyä käyttämään euroa kirjanpitovaluuttana (”Ei estettä, ei pakkoa” ‑periaate).
Kansalaisille haluttiin antaa aikaa totutella tulevaan uuteen rahaan. Eurosta laadittiin tiedotemateriaalia, ja useimmat kaupat alkoivat näyttää hintalappunsa sekä kansallisessa valuutassa että euroina.
Muutamaa viikkoa ennen varsinaista käteiseurojen käyttöönottoa yleisö sai ostaa niin sanottuja aloituspaketteja, joissa oli muutamia eurokolikoita tutustumista varten. Samoin vähittäiskaupoille jaettiin tietyt määrät käteiseuroja sisältäviä paketteja, jotta ne pystyivät aloittamaan jo 1.1.2002 vaihtorahojen antamisen asiakkaille euroina.
Eurokolikot ja -setelit otettiin suunnitelman mukaisesti käyttöön 1. tammikuuta 2002. Tätä seurasi eri maissa vaihtelevan pituinen vaihtojakso, jonka aikana euroa ja kansallista valuuttaa sai käyttää yhtä aikaa. Suomessa tämä vaihe kesti 1. maaliskuuta 2002. Tarkoituksena oli, että kun maksoi vielä kansallisella valuutalla, niin vaihtorahat sai euroina, ja siten vanha raha vaihtuisi uuteen luonnollisella tavalla päivittäisessä maksuliikenteessä. Tämä onnistuikin erittäin hyvin, sillä jo viikon parin kuluttua vuodenvaihteesta huomattava osa kansallisista rahoista oli vaihtunut euroiksi.
Kun rahojen vaihtojakso virallisesti päättyi, eurosta tuli yksinomainen maksuväline. Tästä kuitenkin useamman kuukauden ajan liikepankeilla oli velvollisuus ottaa vastaan ja vaihtaa asiakkailta saadut vanhat rahat euroiksi. Kun tämäkin jakso päättyi, kunkin maan keskuspankit jatkoivat edelleen maansa vanhan rahan vaihtamista euroiksi. Useimmissa maissa on vuosien tai vuosikymmenten pituiset ajat, joina varsinkin vanhoja seteleitä saa käydä vaihtamassa euroiksi. Lisäksi eräillä vähittäiskaupoilla on ollut tempauksia, joiden aikana asiakkaat ovat saaneet maksaa vanhalla rahalla.
Nykyisin vanhoja kansallisia käteisrahoja on edelleen vaihtamatta euroiksi miljardien eurojen arvosta, yksin Suomessakin yli 200 miljoonaa euroa vastaava määrä. Syitä tähän on useita: rahoja on muisto- ja keräilykappaleina, lojumaan jääneinä (esim. pikkukolikoina, joita ei ole viitsitty lähteä vaihtamaan), unohtuneissa kätköissä, tuhoutuneina, ja myös rikollisten käsiin jääneenä pimeänä rahana, jota ei rahanpesukontrollin tiukennuttua ole saatu vaihdettua euroiksi. On jopa ihmisiä, jotka eivät hyväksyneet euroon siirtymistä ja ovat säästäneet vanhaa rahaa siinä toivossa, että se palautettaisiin vielä uudelleen käyttöön.
Euroon liittyneet EU-maat ja niiden entiset valuutat
(Huomaa: ensimmäisten euromaiden kohdalla taulukon euro valuutaksi -sarakkeessa on päivämäärä 1.1.1999, jolloin eurosta tuli todellinen rahayksikkö ja tilivaluutta. Siten esimerkiksi Suomessa käyttöönottopäivä oli tuo 1.1.1999, vaikka käteisrahana euro tuli käyttöön vasta 1.1.2002. Tätä myöhemmin euroon liittyneissä maissa euron käyttöönotto sekä tili- että käteisrahana on tapahtunut yhtäaikaisesti.)

Euron kansainvälinen asema


Euro on kelluva valuutta, eli sen kurssi suhteessa maailman muihin valtavaluuttoihin määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Euron arvon tärkein mittari on sen valuuttakurssi Yhdysvaltain dollari nähden. Euron dollarikurssi on euron olemassaolon aikana vaihdellut voimakkaasti: vuoden 1999 alussa 1&nbsp;euro oli hiukan alle 1,20&nbsp;dollaria, mutta vuoden 2000 lokakuun lopulla 1&nbsp;euro heikkeni tähänastisen historiansa alimpaan arvoon, noin 0,83&nbsp;dollariin. Sen jälkeen euro vahvistui vähitellen (väliaikaisista laskukausista huolimatta) niin, että 15. heinäkuuta 2008 yhden euron arvo oli tähänastisen historiansa korkein, lähes 1,60&nbsp;dollaria. Vuoden 2012 alkuun tultaessa euron arvo oli jälleen heikentynyt noin 1,30&nbsp;dollariin.
On kuitenkin huomattava, että myös dollari on kelluva. Sen vuoksi on tarkasteltava valuuttamarkkinoiden muitakin suhdannetekijöitä kuin euron ja dollarin keskinäistä kurssia, jotta voi arvioida kurssinmuutosten syitä: euron vahvistuminen tai heikkeneminen ei välttämättä ole vain euron tai euroalueen talouden omaa ansiota tai syytä, vaan se voi johtua enemmän dollariin kohdistuvien tekijöiden aiheuttamasta dollarin heikkenemisestä tai vahvistumisesta.
Euroopan keskuspankki harjoittaa jäsenmaista riippumatonta rahapolitiikkaa ja määrää peruskoron, joka on sama kaikissa euromaissa. Korkotaso vaikuttaa rahan hintaan eli lainojen kustannuksiin markkinoilla, ja sitä kautta sillä on vaikutusta myös euron arvoon suhteessa muihin valuuttoihin.
Euron kansainvälinen asema valuuttana on vahvistunut vähitellen. Siitä on tullut maailman toiseksi merkittävin kansainvälinen valuutta Yhdysvaltain dollarin jälkeen. Monet valtiot pitävät osan valuuttavarannostaan euroina. Eräät Yhdysvallat politiikkaa vastustavat valtiot, muun muassa Iran, ovat poliittisistakin syistä vaihtaneet dollarivarantojaan eurovarannoiksi. Eurosta on siten tullut dollarin kilpailija, vaikkei Euroopan keskuspankin virallisena tavoitteena olekaan muodostaa eurosta maailmanvaluuttaa tai muiden valuuttojen kilpailijaa.
Kansainvälisen asemansa vuoksi euro käy dollarin tapaan usein vähittäiskaupoissa käteisenä maksuvälineenä monissa euroalueen ulkopuolisissakin maissa, varsinkin turistien suosimilla alueilla. Tosin tällöin ostoksen hinta voi usein muodostua jonkin verran tai paljonkin kalliimmaksi kuin maan omalla valuutalla maksettaessa – kauppiaiden valuutanvaihtokulujen ja ehkä myös voitontavoittelun vuoksi.

Euron asema varantovaluuttana


<noinclude>

Kansalaisten suhtautuminen euroon


Kansalaisten ajatukset eurosta vaihtelevat. Useat katsovat euron helpottaneen matkustamista, kun euroalueen sisällä maasta toiseen matkustettaessa ei tarvitse enää vaihtaa valuuttaa ja sen myötä myös valuutanvaihtokulut ovat jääneet pois. Lisäksi kaupankäynnin euromaasta toiseen katsotaan helpottuneen. Eurojärjestelmän katsotaan myös saaneen aikaan suhteellisten vakaiden korkojen ajan, mikä on tuonut kotitalouksillekin parantuneen kyvyn ottaa pitempiaikaisia laina, esimerkiksi asuntolainoja.
Toisaalta useat euroalueen kansalaiset ovat kokeneet euron tulon tehneen tavaroista ja palveluista kalliimpia kuin aiemmin. Viralliset tutkimukset tosin kertovat, ettei euroon vaihtaminen aiheuttanut merkittäviä hintamuutoksia, ja samaa todistaa viime vuosina vallinnut hyvin maltillinen inflaatio euroalueella. Tällaiset tilastot lasketaan kuitenkin monenlaisten tuotteiden ja palvelujen kustannuksista, mutta kansalaiset ovat huomanneet erityisesti eräiden päivittäisten pientuotteiden, kuten kahvilapalvelujen ja kioskituotteiden, hintojen nousseen. Suomessa useat mieltävät ”yhden euron korvanneen yhden markan” esimerkiksi kahvikupillisen hinnasta puhuttaessa. Myös useissa muissa euromaissa on esiintynyt vastaavia mielipiteitä. Saksassa euro sai heti vuonna 2002 haukkumanimen ''Teuro'', joka on yhdistelmä sanoista ''teuer'' (kallis) ja ''Euro''. Tällaisen hintakehityksen ei tosin aina katsota olevan euron syytä sinänsä, vaan johtuvan kauppiaiden halusta käyttää hyväkseen ihmisten tottumattomuutta euron arvoon. <ref></ref>
Eräät viimeaikaisetkin tutkimukset osoittavat, että kansalaisilla on edelleen vaikeuksia euron arvon mieltämisessä, ja että monet sen vuoksi yhä muuntavat mielessään hintoja euroista vanhaksi valuutaksi, varsinkin suurempia ostoksia tehdessään. Vastaavaa on ilmennyt joissakin maissa aiemminkin valuuttauudistusten yhteydessä – esimerkiksi Suomessa vuonna 1963 toteutetun rahauudistus jäljiltä monet muunsivat hintoja vuosikymmenien ajan ''vanhoiksi markoiksi''.
Useissa maissa on kansalaisliikkeitä ja poliittisia puolueitakin, jotka vaativat maan irrottamista euroalueesta ja vanhan valuutan palauttamisesta. Tämä vaatimus liittyy useissa tapauksissa liikkeen muuhunkin EU-vastaisuuteen. Huomionarvoista on, että tällaiset liikkeet eivät ole olleet leimallisesti vain esimerkiksi yksittäisten kuluttajien tai kansallismielisten aikaansaamia, vaan samanlaisia ajatuksia ovat esittäneet myös jotkin teollisuustahot, jotka haluaisivat irti euroalueen raha- ja talouspolitiikasta. Ilman näitä liikkeitäkin monien euromaiden kansalaisista suurempi osa haluaisi palauttaa vanhan kansallisen valuutan kuin säilyttää euron.
Eräiden maiden kansalaiset ovat halunneet, että 1 ja 2 euron kolikot korvattaisiin vastaavilla seteleillä, tai ainakin tällaiset setelit otettaisiin käyttöön kolikoiden rinnalle. Ajatuksena on, että jos rahat olisivat seteleitä, niin kansalaiset mieltäisivät niiden arvon paremmin eivätkä tuhlaisi niitä yhtä helposti kuin kolikkoina. Tällainen ehdotus on esiintynyt erityisesti sellaisissa maissa, joissa vanhan valuutan aikana oli käytössä reaaliarvoltaan hyvin pieniäkin seteleitä ja kolikot miellettiin melkein arvottomaksi pikkurahaksi, kuten Italiassa ja Kreikassa. Euroopan keskuspankki on tutkinut ehdotuksen toteuttamista, mutta päätynyt siihen, ettei muutokseen ole riittävästi perusteita.
Erityisesti Suomessa monet ovat suhtautuneet markasta luopumiseen hyvin tunnepitoisesti. Markkaa on pidetty yhtenä merkittävänä Suomen itsenäisyyden symbolina, olihan sen käyttöönotto 1860-luvulla merkittävä vaihe Suomen vähitellen pyrkiessä irti Venäjän vallasta kohti täyttä itsenäistymistä. Eräissä muissa euroon siirtyneissä maissa kansalaisilla ei ollut vastaavaa vahvaa tunnesidettä rahaan. Euron hyväksyminen näyttää olleen heikompi ja kiintymys omaan kansalliseen valuuttaan vahvempi sellaisissa maissa, joissa kansallisessa identiteetissä ovat korostuneet maan taloudellinen menestyminen ja politiikka (esimerkiksi Suomessa ja Saksassa). Vähemmän omaan valuuttaan kiintymistä ja enemmän euron hyväksyntää oli maissa, joissa kansallinen identiteetti pohjautuu enemmän kulttuuriarvoihin (esimerkiksi Kreikka ja Italiassa).

Euron vaikutukset


Euron yksi suurimmista nettohyötyjistä on ollut Espanja, jonka rakennustoiminta ja kotimarkkina on vilkastunut pienikorkoisen euron myötä. Espanjan väkiluku on kasvanut 10 prosenttia työvoimapulan ja siirtolaisuuden vuoksi. Vuonna 2008 alkanut Taantuma (2008–2009) on kuitenkin muuttanut tilannetta Espanjassa huomattavasti.
Euro on aiheuttanut suuria ongelmia ja sopeutumisvaikeuksia Italialle, joka ei ole voinut jatkaa liiraan liittynyttä inflatorista politiikkaansa – erityisesti pienyrityssektorille sekä koneenrakennukseen, joka on kohdannut kilpailua keskisestä Itä-Euroopasta.

2010-luvun kriisi


Euro on vuodesta 2010 alkaen ajautunut Euroalueen velkakriisi eräiden euromaiden ylivelkaannuttua.

Eurojen käyttöalue

Euroja käyttävät maat


Tiedosto:European union emu map en.png
Euroja käytetään muissa ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneissä jäsenmaissa paitsi Isossa-Britanniassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Lisäksi vuonna 2004 liittyneistä jäsenmaista muutamat ovat jo liittyneet euroalueeseen. Euroopan unioniin kuuluvat euromaat ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kyproksen tasavalta, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Viro. Joissakin Ruotsin kunnissa euro tosin on käytössä ruotsin kruunu rinnalla, vaikkei Ruotsi muutoin euromaa olekaan.
Vuonna 2004 EU:hun liittyneistä maista ensimmäisenä euron otti käyttöön Slovenia 1. tammikuuta 2007 Slovenian tolarin tilalle, ja maasta tuli EU:n kolmastoista euromaa. Seuraavaksi 1. tammikuuta 2008 alkaen Malta ja Kypros siirtyivät käyttämään euroa Maltan liiran (MTL) ja Kyproksen punta (CYP) sijaan, mihin ne saivat luvan EU:n ministerineuvostolta 10. heinäkuuta 2007. Tämä oli odotettavissa Euroopan unionin komission suositeltua toukokuussa 2007 siirtymistä, kun maat täyttivät tuolloin julkaistun lähentymisraportin mukaan lähentymiskriteerit. Toukokuussa 2008 varmistui Slovakian liittyminen euroalueeseen 1. tammikuuta 2009. Slovakiasta tuli kuudestoista euroa käyttävä EU-valtio. Viro liittyi euroalueeseen 1. tammikuuta 2011 seitsemäntenätoista EU-valtiona.
Euroja käytetään myös neljässä EU:n ulkopuolisessa kääpiövaltiossa eli Monacossa, San Marinossa, Vatikaanissa ja Andorrassa. Kolmella ensinmainitulla on jo ollut euron käyttöä koskevat rahaliittosopimukset euroalueen kanssa. Andorra on ilman sopimusta käyttänyt yksipuolisella päätöksellään euroa, mutta solmi 30. kesäkuuta 2011 käytöstä sopimuksen EU:n kanssa. Nämä käytännöt ovat jatkoa euroa edeltäneen ajan järjestelyille, joiden mukaan kääpiövaltioissa käytettiin ympäröivien maiden valuuttoja:
Monacossa käytettiin Ranskan frangia
San Marinossa käytettiin Italian liiraa
Vatikaanissa käytettiin Italian liiraa
Andorrassa käytettiin Ranskan frangia ja Espanjan pesetaa.
Tämä johtui siitä, että kääpiövaltioiden olisi ollut tarpeettoman kallista ylläpitää omaa valuuttaa ja siihen liittyvää rahapolitiikkaa sekä setelipainoja ja rahapajoja. Kun ympäröivät maat vaihtoivat euroon, myös kääpiövaltioiden valuutaksi oli luonnollista ottaa euro. Andorraa lukuun ottamatta mailla on myös oikeus lyöttää jonkin verran niiden omilla kansallisilla kuva-aiheilla varustettuja eurokolikoita, jotka ovat käypää rahaa siinä missä EU:hun kuuluvienkin euromaiden kolikot , mutta päätyvät vähäisen lyöntimääränsä vuoksi nimellisarvojaan kalliimmalla hinnalla lähes yksinomaan keräilijöiden kokoelmiin. Andorrallekin kolikoidenlyöntioikeus on sovittu alkavaksi 1. heinäkuuta 2013.
Lisäksi euroa käytetään eräissä muissa EU:n ulkopuolisissa maissa, kuten Montenegrossa ja Yhdistyneet kansakunnat:n hallitsemassa Kosovossa (katso tarkemmin Euroalue). Tämä käyttö, jota on kutsuttu euroistumiseksi, on vastaavan tyyppistä kuin eräissä muissa maissa tapahtunut niin sanottu dollarisoituminen eli maan oma-aloitteinen päätös lopettaa oman valuuttansa käyttö ja alkaa käyttää sen sijaan Yhdysvaltain dollaria. Edellä mainitun kaltaisia kääpiövaltioiden tapauksia lukuun ottamatta euroistuminen ja dollarisoituminen ovat yleensä merkki maan talousongelmista: maan oma valuutta on hylätty sen arvon jatkuvan nopean heikkenemisen vuoksi ja alettu käyttää arvoltaan luotettavaa maailmanvaluuttaa. Euroistuminen ei millään muotoa tee maasta virallisesti eurokelpoista eikä euroalueeseen kuuluvaa, eikä euroistuminen avaa tietä myöhempään viralliseen euroalueeseen liittymiseen – yleensä päinvastoin, koska vieraan valuutan käyttö kertoo maan talouden olevan tilassa, jossa omaan valuuttaan ei voisi luottaa. Toisaalta mikään kansainvälinen tai euroalueen säännöstö ei estä itsenäistä mutta EU:hun kuulumatonta valtiota ottamasta viralliseksi rahakseen euroa. Euroistunut valtio ei ole mukana Euroopan keskuspankki eikä Euroopan keskuspankkijärjestelmän toiminnassa.

Euroopan unionin maat, jotka eivät käytä euroja


Useat EU-jäsenvaltioista eivät käytä euroa vaan kansallisia valuuttojaan. Maat voidaan jakaa neljään luokkaan sen mukaan, mistä syystä ne eivät käytä euroa:
1. Maat, jotka ovat ottamassa euron käyttöön
Tällä hetkellä mikään kansallista valuuttaansa vielä käyttävistä EU-maista ei ole saanut lupaa euron käyttöönottoon.
2. Maat, joilla on oikeus olla ottamatta euroa käyttöön: Iso-Britannia ja Tanska
Iso-Britannia oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta ja neuvotteli sopimukseen itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluuttaa käyttöön. Ison-Britannian euroskeptikkojen mukaan yhteisvaluutta on askel kohti liittovaltiomuotoista EU:ta, joka alkaisi pian muistuttaa Yhdysvallat. Euroskeptikkojen mukaan euron myötä Ison-Britannian talouselämä kärsisi, jos sen pitäisi kehittyä euroalueen raha- ja talouspolitiikan tahtiin, mutta Englannin punta aikana Iso-Britannia voi määrätä itse kehittymisnopeutensa.
Ison-Britannian tapaan Tanska oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta ja neuvotteli itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluuttaa käyttöön. Vuoden 2000 kansanäänestyksessä 53,2 % vastusti liittymistä yhteisvaluuttaan. Toisin kuin Ruotsi ja Iso-Britannia, Tanska on kuitenkin kiinnittänyt kruununsa arvon euroon ja on ERM II -vaiheessa. Voidaan siis sanoa, että Tanska on muodollisesti askelta lähempänä euron käyttöönottoa kuin Ruotsi ja Iso-Britannia.
3. Maa, jonka pitäisi EU-sitoumustensa mukaan vaihtaa euron käyttöön, mutta joka ei ainakaan toistaiseksi ole halunnut tehdä vaihtoa: Ruotsi
Ruotsissa Ruotsin kansanäänestys eurosta vuonna 2003 Ruotsin kruunu vaihtamisesta euroihin. 55,9 % vastusti euron käyttöönottoa ja 42,0 % kannatti. Toisin kuin Iso-Britannia ja Tanska, Ruotsi liittyi mukaan EU:hun Maastrichtin sopimus ollessa voimassa, mikä periaatteessa velvoittaisi sen vaihtamaan yhteisvaluuttaan. Ruotsi on pyytänyt EU:lta, että se saisi säilyttää oman valuuttansa. Muodollisena, joskin keinotekoisena pidettynä syynä on, että Ruotsi ei täytä Maastrichtin sopimuksen määrittämiä euron käyttöönottokriteereitä. Ruotsissa keskustelu euroista oli kansanäänestyksen aikaan ajoittain hyvin kiivasta.
Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen taantuma johti monen muun pienen valuutan lailla myös Ruotsin kruunun merkittävään heikkenemiseen eli Devalvaatio . Tämä toisaalta auttoi ruotsalaisten tuotteiden vientiä, toisaalta korotti ulkomaanvaluutassa otettujen velkojen arvoa ja teki tuontituotteista kalliimpia. Sen vuoksi euron puuttumisesta nähdään olevan sekä hyötyä että haittaa, eikä tilanne ole ilmeisesti olennaisesti muuttanut euron kannatusta Ruotsissa. Kruunun arvo on toisaalta jälleen vahvistunut, joten edellä mainitut vaikutukset olivat väliaikaisia.
Ruotsin kruunun arvon suuret vaihtelut ovat mahdollisia, koska kruunun arvo on vapaasti kelluva . Toisin sanoen Ruotsi ei ole sitonut kruunun arvoa euroon eikä edes mihinkään prosentuaaliseen vaihteluväliin euroon nähden, toisin kuin esimerkiksi Tanska.
4. Maat, jotka eivät vielä ole täyttäneet euron käyttöönottokriteereitä: Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Tšekki ja Unkari
Euron käyttöönotto EU-maassa edellyttää tiettyjen taloudellisten kriteerien täyttymistä (lähentymiskriteerit ja Maastrichtin sopimus). Lähentymiskriteerien tarkoituksena on ohjata uudet euroa tavoittelevat maat laittamaan taloutensa riittävän hyvään kuntoon sekä maiden itsensä hyvinvoinnin kannalta että euroalueen suojaamiseksi.
EU:hun liittyi 1.5.2004 kymmenen uutta jäsenmaata, joista Slovenia siirtyi käyttämään euroa vuoden 2007, Kypros ja Malta vuoden 2008, Slovakia vuoden 2009 alussa ja Viro vuoden 2011 alussa.
Vanhoja kansallisia valuuttojaan käyttävät toistaiseksi loput viisi, eli Latvia, Liettua, Puola, Tšekki ja Unkari. Millään näistä maista ei ole EU-liittymissopimuksessaan neuvoteltuna oikeutta pidättäytyä euron käyttöönotosta, joten mailla on velvoite pyrkiä taloutensa saattamiseen eurokuntoon ja ottaa euro käyttöön niin pian kuin mahdollista. Näistä jokaisessa rahan vaihtaminen euroksi on vielä määrittelemättömässä tulevaisuudessa, koska maiden talous ei täytä euron käyttöönottokriteerejä.
Oman lisävärinsä tilanteeseen tuovat poliittisen tahdon erot eri maissa. Osa maista haluaisi euron käyttöön heti kun mahdollista. Liettua suunnitteli alun perin ottavansa euron käyttöön jo niinkin aikaisin kuin vuoden 2006 lopulla tai vuoden 2007 alusta, mutta joutui tuolloin lykkäämään rahan vaihtoa muun muassa liian korkean inflaationsa vuoksi. Myös Latvia toivoo saavansa euron mahdollisimman pian käyttöön, mutta maan synkkä taloustilanne ei siirtymistä lähivuosina salline. Eräissä muissa uusissa jäsenmaissa, kuten Puolassa, hallitusvallassa olevien poliitikkojen kanta on ollut vähemmän euromyönteinen tai jopa eurovastainen. Tällaisessa tilanteessa maassa ei ole aktiivisesti pyritty kohti euron käyttöönottoa.
1.1.2007 EU:hun liittyi kaksi maata lisää, Bulgaria ja Romania. Nämäkään eivät alkaneet käyttää euroa heti liityttyään. Niillä oli mahdollisuus vaihtoon teoriassakin aikaisintaan kahden vuoden kuluttua (ERM II -aika), mutta taloustilanteensa vuoksi käytännössä vasta huomattavasti myöhemmin.

Valtiot, jotka ovat sitoneet valuuttansa euroon

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.ecb.int/ Euroopan keskuspankki
http://www.valuuttahaku.com/ Euro valuutoissa
http://www.kolikot.com/eurokolikot/ Kolikot.com: Eurokolikot
http://www.mint.fi/fi Rahapaja Oy
http://www.rahapajamoneta.fi/ Rahapaja Moneta
http://www.setec.com/ Setec
http://www.eurobilltracker.eu/ EuroBillTracker (ks. EuroBillTracker)
http://www.tilastokeskus.fi/til/eki/2006/eki_2006_2007-01-17_tau_001.html Suomen rahanarvonkerroin 1860 - 2006
http://ec.europa.eu/economy_finance/euro/notes_and_coins/commemorative_coins_en.htm Euroopan komission verkkolehti: Kansalliset kahden euron kolikot
Luokka:Euro
Luokka:Euroopan rahaunioni
Luokka:2002
kbd:Еуро
af:Euro
als:Euro
am:ዩሮ
ar:يورو
an:Euro
arc:ܐܘܪܘ
frp:Erô
ast:Euru
gn:Euro
az:Avro
id:Euro
ms:Euro
bn:ইউরো
zh-min-nan:Euro
jv:Euro
be:Еўра
be-x-old:Эўра
bar:Euro
bs:Euro
br:Euro
bg:Евро
ca:Euro
cv:Евро
cs:Euro
co:Euru
cy:Ewro
da:Euro
pdc:Euro
de:Euro
et:Euro
el:Ευρώ
en:Euro
es:Euro
eo:Eŭro
ext:Euru
eu:Euro
fa:یورو
hif:Euro
fo:Evra
fr:Euro
fy:Euro
fur:Euro
ga:Euro
gv:Euro
gag:Euro
gd:Euro
gl:Euro
gan:歐元
got:𐌰𐌹𐍅𐍂𐍉
ko:유로
hy:Եւրօ
hi:यूरो
hsb:Euro
hr:Euro
io:Euro
ilo:Euro
bpy:ইউরো
ia:Euro
ie:Euro
os:Евро
zu:Euro
is:Evra
it:Euro
he:אירו
kn:ಯುರೋ
ka:ევრო
kk:Еуро
kw:Euro
ky:Эвро
sw:Euro
kv:Евро
ku:Euro
lad:Euro
lez:Евро
la:Euro
ltg:Eura
lv:Eiro
lb:Euro
lt:Euras
lij:Euro
li:Euro
ln:Euro
jbo:ronru'u
lmo:Euro
hu:Euró
mk:Евро
mg:Euro
ml:യൂറോ
krc:Евро
mt:Ewro
mi:Euro
mr:युरो
arz:يورو
mwl:Ouro (moneda)
mn:Евро
my:ယူရို
nah:Euro
nl:Euro
nds-nl:Uro
ne:युरो
new:युरो
ja:ユーロ
nap:Euro
frr:Euro
no:Euro
nn:Euro
nrm:Étchu
nov:Euro
oc:Èuro
uz:Yevro
pnb:یورو
pap:Euro
pms:Euro
nds:Euro
pl:Euro
pt:Euro
crh:Avro
ksh:Euro
ro:Euro
rm:Euro
qu:Iwru
ru:Евро
rue:Евро
sah:Эуро
se:Euro
sco:Euro
stq:Euro (Jäild)
st:Euro
nso:Euro
sq:Euro
scn:Euru
simple:Euro
sk:Euro
sl:Evro
cu:Єѵрѡ
szl:Ojro
so:Euro
ckb:یۆرۆ
sr:Евро
sh:Euro
sv:Euro
tl:Euro
ta:ஐரோ
roa-tara:Euro
tt:Евро
te:యూరో
th:ยูโร
vi:Euro
tg:Евро
tpi:Euro
chr:ᏳᎳᏈ ᎠᏕᎳ
tr:Euro
uk:Євро
ur:یورو
ug:ياۋرۇ
vec:Euro
vep:Evro
fiu-vro:Õuro
wa:Motî:euro
war:Euro
wuu:欧元
yi:איירא
yo:Euro
zh-yue:歐羅
diq:Euro
bat-smg:Eurs
zh:欧元

Estonian uppoaminen


Kuva:Estonia ferry.jpg
Matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoaminen tapahtui 28. syyskuuta 1994 kello 01.50 sen ollessa matkalla reitillään Tallinnasta Tukholmaan. M/S Estonian arvioitu saapumisaika Tukholmaan oli 09.30, mutta virallisen onnettomuustutkintaraportin mukaan noin kello 01.15 Turun saariston eteläpuolella keulavisiiri repeytyi irti laivasta aaltojen voimasta ja vettä alkoi tulvia autokannelle. Tämän vuoksi laiva kallistuikin aluksi noin 15 astetta, ja pian sen jälkeen 30–40 astetta oikealle. Kallistuma sai aikaan myös sen, että vettä alkoi tulvia sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista kansilla 3, 4 ja 5, tämän jälkeen alusta ei olisi voitu pelastaa. Aluksen uppoaminen oli nopeaa ja väistämätöntä.
Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi. 94 matkustajaa ja 43 miehistönjäsentä nostettiin merestä onnettomuuspaikalla. Suurin osa uhreista oli Ruotsalaiset ja Virolaiset. Ruotsin kansalaisia menehtyi 501, virolaisia 280 ja Suomi 10. Ruotsin kansalaisten joukossa oli ruotsinsuomalaiset 15. Menehtyneiden joukossa oli myös monen muun maan kansalaisia. Matkustajia laivalla oli muun muassa Latviasta, Liettuasta, Venäjältä, Saksasta, Alankomaista ja Norjasta. Tunnetuimpia Estonian onnettomuudessa menehtyneitä oli virolainen muusikko Urmas Alender. Nuorimmat Estonialta pelastuneet olivat 14-vuotias norjalainen ja 16-vuotias venäläinen poika. Miehistö oli virolais-ruotsalaista, mutta joukossa oli myös venäläisiä, latvialaisia ja ukrainalaisia. Hylyn sijaintipaikka on 59°&nbsp;22,9'&nbsp;P, 21°&nbsp;41,0'&nbsp;I, noin 22 meripeninkulmaa (40 kilometriä) Utön saarelta eteläkaakkoon. Hylky lepää noin 80 metrin syvyydessä.
Keulaporttien sulkemiseen ryhdyttiin kiinnittämään erityistä huomiota 1987, kun brittiläisen Townsend Thoresen -varustamon autolautta M/S Herald of Free Enterprise kaatui haukattuaan vettä keulansa kautta autokannelle Belgian rannikolla. Estonian onnettomuudessa vaikuttavana tekijänä ei kuitenkaan ilmeisesti ollut auki jäänyt keulaportti. Estonian onnettomuus vaikutti Yhdistyneet kansakunnat:n kansainvälisen merenkulkujärjestön Kansainvälinen merenkulkujärjestö:n määrittämään SOLAS (''Safety of Life At Sea''), konventioon. Uudessa konventiossa asetettiin lastilauttojen vuotovakavuudelle ja keulaporttien ja avattavien ramppien lukituksille sekä lukitusten valvonnalle tiukemmat vaatimukset.
Ruotsissa turmalle antoivat kasvot Estonialta pelastuneet Sara Hedrenius (turmahetkellä 20) ja Kent Härstedt (29). Kent Härstedt on nyt valtakunnallinen poliitikko ja Ruotsin valtiopäivät jäsen; Hedrenius, nykyisin Sara Hedrenius Andreasson, työskentelee Migrationsverketissä eli maahanmuuttovirastossa. Hän on naimisissa ja kahden lapsen äiti.
Estonian onnettomuudessa menehtyi prosentuaalisesti enemmän ihmisiä kuin Titanicin uppoamisessa vuonna 1912. Estonian hukkumisprosentti oli 86,1 ja Titanicin hukkumisprosentti oli "vain" 68,2.
Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-yhtiön Tallinna-Tukholma -reitillä M/S Regina Baltica.

Onnettomuuden tapahtumien kulku


Kuva:Estonia ferry2.jpg
Kuva:MSEstonia4.jpg
Kuva:MSEstonia5.jpg
Kuva:Estonia lifering.jpg Merikeskus Vellamossa.]]

Lähtö Tallinnasta


M/S Estonia lähti Tallinnasta 27. syyskuuta 1994 kello 19.15 aikataulun mukaiselle vuorolleen kohti Tukholmaa, virallisen onnettomuustutkintaraportin mukaan 15 minuuttia myöhässä. Tuulivaroituksia oli otettu Estonialla vastaan iltapäivällä useiltakin eri tahoilta. Alus oli täyteen lastattu ja sillä oli epätasainen painojakauma, joten sen vasemmanpuoleisiin painolastitankkeihin oli otettu vettä aluksen oikaisemiseksi. Tutkintakomissio on myös päätellyt Estonian olleen ainakin osittain väärällä tavalla lastattu, mutta tällä ei kuitenkaan ollut onnettomuuteen ainakaan välitöntä vaikutusta.
Joidenkin todistajakertomusten mukaan kaikkea lastia ei olisi oltu kiinnitetty kunnolla. Vain osa perävaunuista olisi surrattu ja rekat ja muut autot olisivat pysäköity omilla jarruillaan ja pyöräkiiloin. Tämän kuitenkin onnettomuudesta selvinneet miehistön jäsenet kiistävät. Yleinen käytäntö lautoissa hankalissa sääolosuhteissa on, että kaikki ajoneuvot surrataan kanteen kiinni niiden mahdollisen liikkumisen aiheuttaman aluksen kallistumisen ja kaatumisriskin estämiseksi.

Matka alkaa


Alus oli heti satamasta päästyään siirtynyt täyteen nopeuteen kaikkien neljän koneen työntäessä alusta eteenpäin. Tämä konekäsky pysyi samana onnettomuuteen asti. Alkuillasta tuulen nopeus oli noin 8–10 metriä sekunnissa. Osmussaaren majakan ohittaessaan alus oli kirinyt matkaansa ja olikin aikataulusta muutaman minuutin edellä. Nopeus oli noin 19 solmua (35&nbsp;km/h). Tämän jälkeen olosuhteet huononivat nopeasti olematta kuitenkaan mitenkään poikkeukselliset Itämerellä.

Sää huononee


Kun Estonia jätti rannikon suojan, tuuli kääntyi lounaaseen ja nopeus nousi 15–20 metriin sekunnissa. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3–4 metriä. Laivan keinuminen lisääntyi, ja osa matkustajista tuli merisairaaksi. Noin kello 00.25 alus saapui matkansa kääntöpisteeseen ja jatkoi matkaansa luoteeseen. Nopeus oli tällöin 14 solmua (26&nbsp;km/h). Aallot hakkasivat laivan keularakenteita vasemmalta, minkä vuoksi päällystö käänsi evävakain ulos keinumisen vähentämiseksi.

Tuhon esimaku


Säännöllisellä tarkastuskierroksellaan ollut kansiosaston vahtimies, matruusi Silver Linde kuuli vähän ennen kello yhtä metallisen pamahduksen keulan alueelta samaan aikaan, kun laiva kohtasi suuren aallon. Jotkut alempien kansien matkustajista lähtivät jo tässä vaiheessa hyteistään kohti ylempiä kansia ja pelastusasemia. Linde ilmoitti kolahduksesta toiselle perämiehelle, joka käski selvittää, mikä äänen oli aiheuttanut. Linde jäi rampin luokse kuuntelemaan, ja tarkisti myös rampin lukituslaitteiden merkkivalot. Hän ilmoitti, että kaikki vaikutti normaalilta. Kuitenkin noin kello 01.05 alkaen seuraavien kymmenen minuutin aikana vapaavahdissa hyteissään olleet miehistön jäsenet ja useat matkustajat kuulivat useita ylimääräisiä epätavallisia metallisia kolahduksia laivan rungosta. Linden palatessa kierrokseltaan vahdinvaihdon jälkeen hän näki päällikkö Arvo Andressonin saapuvan komentosillalle ennen häntä. Pian tämän jälkeen hänet käskettiin takaisin alas ottamaan selvää, mikä oli aiheuttanut ilmoitetut äänet. Hän ei kuitenkaan onnistunut jatkamaan matkaansa autokannelle asti, alempien kansien väentungoksen ja ihmisten orastavan paniikin vuoksi. Osa matkustajista kertoi Lindelle nähneensä käytävillä vettä.

Keulavisiiri murtuu


Noin kello 01.15 keulavisiirin lukkojen metalli antoi periksi. Visiiri kaatui eteenpäin ja upposi aaltoihin vetäen myös ajorampin auki mukanaan. Tämän seurauksena aluksen autokannelle pääsi syöksymään vettä keulan käydessä vedenpinnan alapuolella. Autokannelle päässeen veden vapaa nestepinta sai aluksen vakavuuden romahtamaan, jolloin alus menetti kykynsä vastustaa kallistavia poikittaisvoimia. Liian suuri kallistuma roro-aluksessa (aluksesta riippuen noin 30°) saa aikaan veden vuotamisen kallistuneen puolen rungon ylemmistä aukoista sisään voimallisten aaltojen rikkoessa ikkunoita.

Nopea tuho


Alus kallistui nopeasti reilusti oikealle, joten aluksen suuntaa muutettiin vasemmalle ja nopeutta vähennettiin. Matkustajat alkoivat rynnätä portaita ylös ja monin paikoin syntyi pakokauhua. Useat matkustajat jäivät loukkuun hytteihinsä, eikä heillä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä ajoissa ulos. Yleisissä tiloissa peli- ja juoma-automaatit ym. irtain tavara siirtyi aluksen oikealle reunalle murskaten ihmisiä. Portaissa kaiteet repeytyivät irti niissä roikkuvien ihmisten painosta. Kuudennen kannen tanssiravintolassa ihmiset muodostivat ketjun auttaakseen toisiaan kahdeksannelle kannelle, jossa ulkokansi ja pelastusveneet sijaitsivat. Ulkokannelle selvisivät vain vahvimmat, pääasiassa nuoret ja keski-ikäiset miehet. Pelastusliivejä levitettiin ympäri ulkokantta, jotta jokainen kannelle tuleva saisi liivit ylleen. Aluksen kallistuessa lisää, ihmiset kiipesivät kaiteiden yli laivan kyljelle. Pelastusveneitä ei saatu laskettua aluksen suuren kallistuman vuoksi. Lisäksi meriveden lämpötila oli noin 10-11 astetta joka kangisti veden varaan joutuessa nopeasti.

Evakuointi epäonnistuu


Koska tilanne oli muuttunut vakavaksi hyvin nopeasti, aluksen evakuointia ei ehditty järjestää. Aikaa evakuointiin olisi ollut kuitenkin vain noin 10–20 minuuttia ennen kuin alus kallistui niin pahoin, että ulospääsy oli liki mahdotonta. Pelastuneiden mukaan aluksen miehistö ei ollut millään järjestäytyneellä tavalla yrittänyt auttaa ihmisiä ylemmäs laivan kannelle, eikä minkäänlaisia toimintaohjeita annettu laivan kuulutusjärjestelmän kautta. Vain noin kello 01.20 heikko naisääni kuulutti ''"Häire, häire laeval on häire"'' () ja joitain epäselviä ohjeita. Kuulutus tuli laivan info-pisteestä viidenneltä kannelta. Hetkeä myöhemmin annettiin miehistölle hälytys ja pelastusvenehälytys. Laivan peräportaikkoon laskettiin köysitikkaat ja köysiä.

Hätäkutsu lähetetään


Laivan virolaiset perämiehet Tormi Ainsalu ja Andres Tammes lähettivät ensimmäisen ''mayday''-viestin kello 01.22 meri-VHF-kanavalla 16. Hätäkutsu lähetettiin aluksen hätävirralla, koska apu- ja pääkoneet olivat pysähtyneet noin klo 01.20 juuri ennen hätäkutsua. Laivassa oli tällöin "Black-out" eli sähkökatko, ja kannella sijaitsevan hätägeneraattorin virtaa saivat vain tärkeimmät kohteet, kuten laitteisto komentosillalla sekä hätävalaistus. Hätäkutsuun vastasi ensimmäisenä lähistöllä Tukholmaan matkannut Viking Linen Mariella. Toisen hätäkutsun vastaanottivat yli 14 alusta. Hätäkutsussa kerrottiin, että aluksella on paha kallistuma oikealle puolelle, yli 20-30 astetta. On hyvin mahdollista, että kallistuma oli paljon pahempi, kuin oli ilmoitettu. Heti sen jälkeen kaikki Itämerellä liikkuvat alukset asettivat kurssin kohti haveristia. Silja Europan päälliköstä Esa Mäkelä (merikapteeni) tuli aluksi tapahtuman OSC (''On Scene Commander'').
Matkalla kohti Estoniaa Mariella ja Silja Europa tavoittelivat Helsingin - ja Turunradiota. Kello 01.29 vastaanotettiin viimeinen MAYDAY-viesti Estonialta. Viimeisessä yhteydessä Silja Europan kanssa Estonia ilmoitti sijaintinsa. Dramaattinen viesti loppui sanoihin: "Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä". Lopulta Estonia upposi ja katosi lähimpänä olevan Mariella tutkakuvasta. Tuuli puhalsi alueella keskimäärin 20 metriä sekunnissa.

Tilanne laivassa pahenee


Kallistuman yhä lisääntyessä alkoi vesi tulvia hyttikansille. Veden tulon asuintiloihin nopeutuessa laivan oikea kylki painui kokonaan veden alle noin kello 01.30. Vielä ennen painumistaan pinnan alle aluksen kallistuma oli yli 90 astetta ja enää keula oli näkyvissä. Muutamat pelastuneet ovat kertoneet kävelleensä aluksen keulan alueella pohjan päällä. Yksi heistä oli Mikael Öun, joka otti tuossa tilanteessa kamerallaan viimeiset valokuvat Estonialta. Öunin tarkoitus ei ollut ottaa kuvia, vaan kiinnittää salamavalolla paikalle rientävien alusten huomio. Kuitenkin Öunin sattumalta ottamissa kuvissa näkyy virolainen Janno Aser istumassa pelastusliivit yllään laivan pohjan päällä. Keulan ollessa yhä näkyvissä useat ihmiset havaitsivat ajorampin olevan suurin piirtein suljetussa asennossa, mutta keulavisiiri puuttui.

Alus uppoaa


Alus upposi yhä nopeammin perä edellä, ja aallot huuhtoivat pohjan päältä ihmiset mereen. Estonia katosi paikalle rientävien alusten tutkasta kello 01.42 palaten vielä näkyviin. Mariellan ja Silja Europan tutkasta Estonia katosi lopullisesti kello 01.55.

Pelastajat saapuvat


Estonian onnettomuuden aikana Suomenlahdella liikkui 14 alusta, jotka vastaanottivat Estonian hätäviestit. Kaikki alukset kääntyivät Estoniaa kohti saatuaan hätäviestit ja tiedon onnettomuudesta. Ensimmäinen alus, joka saapui Estonian onnettomuuspaikalle oli Mariella klo 02.12. Seuraavaksi saapui Silja Europa 02.30. Seuraavan 20 minuutin kuluessa paikalle saapuivat myös Isabella ja Silja Symphony. Ensimmäinen pelastushelikopteri saapui klo 03.05. 03.20 paikalle saapui Finnjet, ja sen jälkeen vielä muita ro-ro aluksia. Kovan merenkäynnin ja korkean laidan takia aluksilta ei voitu laskea pelastusveneitä tai MOB-veneitä. Aluksilta laskettiin pelastuslauttoja, jotta veden varassa olleet ihmiset pääsisivät niihin. Isabella ja Silja Symphony laukaisivat myös pelastusliukumäet, jotta ihmisiä saatiin vedettyä kannelle. Helikopterit toimivat aluella noin 15 tuntia. Mariellan ja Isabellan bunkkeriovet avattiin, mutta ne jouduttiin sulkemaan kovan merenkäynnin ja aallokon vuoksi. Pintapelastajat saivat pelastettua 104 ihmistä helikoptereihin. Mariella pelasti vedestä 15 ihmistä, Isabella 17 ja Silja Europa yhden. Osa aluksille tuoduista oli menehtyneitä.
Paikalle saapuneita pelastajia:
Mariella kääntyi kohti Estoniaa klo 01.32 ja saapui klo 02.12
Silja Europa kääntyi kohti Estoniaa klo 01.40 ja saapui klo 02.30
Silja Symphony kääntyy kohti Estoniaa klo 01.50 ja saapui klo 02.40
Isabella kääntyi kohti Estoniaa klo 01.55 ja saapui klo 02.52
Finnjet kääntyi kohti Estoniaa klo 01.33 ja saapui 03.20

Onnettomuuden tutkinta


Hylky löytyy


Hylyn etsinnät aloitettiin heti onnettomuutta seuranneena päivänä, ja se löydettiin viistokaikuluotaimella 30. syyskuuta 1994 parin kilometrin päästä Estonian Mayday-kutsussa antamasta sijainnista. Se makaa Itämeren pohjassa noin 120 astetta kallistuneena. Keula on noin 85 metrin syvyydessä ja perä noin 74 metrin syvyydessä.
Visiiri löytyi puolentoista kilometrin päässä länteen päin itse hylystä. Hylystä peräisin olevaa tavaraa on löytynyt muutama sata metriä hylystä lähteen olevalta alueelta.

Hylyn yleiskunto


Itse alus oli löydettäessä melko hyvässä kunnossa päältä päin, eikä juuri ulkoisia merkkejä onnettomuudesta ollut, pois lukien keulan vauriot. Sukelluksissa on edetty myös jonkin verran aluksen sisäosiin tutkimaan aluksen kuntoa ja haettu laivan navigaatiolaitteita ja muuta tutkimusaineistoa. Lisäksi hylyssä on sukelluksilla todennettu yli 100 ruumista, mm. päällikkö Andressonin ja perämiesten ruumiit komentosillalta. Kuitenkin yli 500 ihmistä on yhä kadoksissa muualla laivan uumenissa. Sukelluksia vaikeuttivat erityisesti irtain tavara ja murskaantuneet hyttiosastot. Tästä syystä lukuisiin paikkoihin laivassa ei ollut pääsyä, kuten autokannelle. Sukeltaminen sinne olisi ollut liian riskialtis tehtävä sukeltajille.

Hautapaikaksi


Estonia on myös julistettu hautapaikaksi siellä hukkuneille ihmisille, vaikka omaiset vaativatkin ruumiiden nostamista. Ainakin Suomi, Ruotsi, Viro, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta sopivat vuonna 1995 sopimuksen, etteivät näiden maiden kansalaiset saa toimia aluksen ympäristössä. Sopimus kieltää sopimusmaita sukeltamasta hylkyyn, kajoamaan hylkyyn tai sen lastiin, ottamasta sieltä tai hylyn lähiympäristöstä mitään, ja käytännössä uppoamispaikan asiaton lähestyminenkään ei ole suotavaa. Maiden rannikkovartiostot ovat myös esimerkiksi pyrkineet estämään Jutta Raben johtaman saksalais-amerikkalaisen sukellusryhmän tutkimuksia hylyllä, vaikkei tämä suoranaisesti olekaan kiellettyä näiden maiden kansalaisilta. Tässä tilanteessa sopimusmaiden tehtäväksi on käytännössä jäänyt tutkimusryhmien toiminnan tarkkailu, sopimusmaiden aluksia ja helikoptereita on ollut tällöin paikalla. Hautapaikkaa vartioivat Suomen merivartiosto ja Ruotsin viranomaiset.

Keulavisiirin nosto


Keulavisiiri nostettiin myöhemmin ylös tutkimuksia varten. Sitä on säilytetty Tukholman lähellä Ruotsin armeijan varastoalueella. Siitä pohditaan muistomerkkiä Estonian uhreille.

Onnettomuuden syyt


Onnettomuustutkintakeskus aloitti onnettomuuden tutkinnan heti onnettomuuden jälkeen ja varsinaiseksi syyksi onnettomuuteen paljastui se, että keulavisiiri ei kestänyt aaltojen iskuista aiheutunutta kuormitusta, jolloin keulavisiirin lukituslaitteet pettivät. Keulavisiiri oli suunniteltu rannikkoliikenteeseen eikä lainkaan niin rajuihin sääolosuhteisiin, kuin alus Tallinnan ja Tukholman välisessä liikenteessä saattoi kohdata avomerellä. Komentosillalla olleet miehistön jäsenet eivät myöskään vähentäneet aluksen nopeutta saatuaan ilmoituksen metallisista äänistä. Pikainen nopeuden vähentäminen tässä vaiheessa olisi todennäköisesti lisännyt selviytymismahdollisuuksia huomattavasti.
Myös Estonian rakentanutta telakkaa Papenburgissa syytettiin siitä, ettei Estoniassa ollut ajorampin (joka Estoniassa toimi taimmaisena vedenpitävänä porttina) takana noin viiden metrin päähän rakennettua erillistä vesitiivistä laipiota. Tämä rakenne lisättiin aluksiin ensi kerran autokansille Falklandin sota aikana (1982). Näitä laipioita rakennettiin myös matkustajalauttoihin jo ennen Estonian rakentamista, mutta jostain syystä Estoniaan sitä ei rakennettu. Tämä rakenne olisi voinut pelastaa aluksen. Kun visiiri repi irrotessaan ajorampin osittain auki, vesi ei olisi päässyt tunkeutumaan laivan kannelle vt-laipion läpi. Ainakin se olisi antanut aikaa havaita visiirin puuttuvan.
Onnettomuuden suureen uhrimäärään vaikutti osaltaan myös se, että yleinen pelastusvenehälytys annettiin vasta siinä vaiheessa, kun alus oli jo kallistunut huomattavasti ja pääsy hyteistä pelastusvenekansille oli erittäin vaikeaa. Lisäksi miehistö ei harjoittanut lähes minkäänlaista järjestäytynyttä evakuointitoimintaa matkustajien pelastamiseksi. On arvosteltu että myös muille aluksille ja viranomaisille suunnattu hätäkutsu tehtiin liian myöhään.

Uppoamisen syiden vaihtoehtoiset teoriat


Kuva:MS Estonia Memorial Galarkyrkogarden Stockholm.jpg
Kuva:MS_Estonia_memorial,_Tallinn.jpg
Lähes alusta pitäen on esitetty myös eriäviä mielipiteitä ja selityksiä onnettomuuden syitä koskien. Yhä tänäkin päivänä näiden teorioiden kannattajat toivovat, että onnettomuustutkinta aloitettaisiin alusta uudestaan. Muun muassa Heiwacon, The Independent Fact Groupin sekä Meyer-Werft-telakan asettaman tutkimusryhmän julkaisemien analyysien pääpaino on ollut osoittaa virallinen loppuraportti virheelliseksi.

Liian suuri tilannenopeus myrskyssä -teoria


Erään teorian mukaan myrsky nousi ja laivan päällikkö Arvo Andersson halusi saada laivan ajoissa Tukholmaan nostaen nopeuden lähes 20 Solmu (nopeusyksikkö)un (37&nbsp;km/h). Keulaportti ei ilmeisesti olisi tämän vuoksi kestänyt vesimassan voimaa vaan murtui. Teorian mukaan päällikön toimet siis olisivat aiheuttaneet keulaportin murtumisen ja sitä kautta aluksen uppoamisen.

Salaperäinen lasti -teoria


Ennen lähtöään viimeiselle matkalle laivaan oli viety kaksi kuorma-autollista tullin ohi rahtia, jolla oli Yhdysvallat sotilassaattue. Lastiperämies lisäsi toisen kuorma-autoista Estonian manifestiin l. lastiluetteloon käsin. Vuonna 1999 saksalaisen tutkimusryhmän johtava laiva-asiantuntija, onnettomuustutkija ja kapteeni Werner Hummel sai Viron laivaviranomaisilta kopion Estonian lastiluettelosta ja valvontakameran tallenteesta. Lastiluettelosta löytyi vielä toinen käsin lisätty kuorma-auto, jota ei löytynyt ollenkaan Estlinen lastiluettelosta. Käytännössä tämä on kuitenkin lauttaliikenteessä yleistä sillä lastia buukataan laivaan vielä hieman ennen lähtöä jolloin kaikkia dokumentteja ei välttämättä saada aina valmiiksi etukäteen.

Salaperäinen pelastusalus -teoria


Kun Estonia oli uppoamassa, joissakin laivoissa havaittiin valaisematon tuntematon alus, joka meni suoraan poispäin Estoniasta. Pelastuneiden silminnäkijähavaintojen mukaan alukseen olisi nostettu merestä tai pelastuslautalta kaksi ihmistä. Myös Suomen Rannikkovartiosto havaitsi uppoamisen aikoihin Jussarön edustalla venäläisen rahtialuksen, Volgoneft I:n, joka oli ajamaisillaan karille, mutta väisti karikkoa viime tingassa. Volgoneft I ei vastannut Rannikkovartioston yhteydenottoyrityksiin.

Venäjän mafia upottajana -teoria


Joissain teorioissa Venäjän mafiaa on esitetty Estonian upottajaksi. Nordic Consulting -yhtiön johtaja Eugen Jushtshuk kertoi saksalaiselle tutkimusryhmälle, että varustamoa kiristettiin pommiuhkauksilla jatkuvasti vuoteen 1994 asti ja varustamo maksoi suojelurahat vastustelematta, kunnes Ruotsin ja Viron viranomaiset suosittelivat varustamoa lopettamaan suojelurahan maksamisen. Kun suojelurahaa ei enää tullut antoi mafia uhkauksen, että Estonialle tapahtuisi varsin pian jotain ikävää. Viron poliisijohtajan Ain Seppikkin mukaan ei ole kuitenkaan todisteita, että mitään suojelurahaa edes maksettiin, sillä Viron poliisi on tutkinut asiaa säännöllisesti eikä asiasta ole minkäänlaista näyttöä.

Törmäys sukellusveneeseen -teoria


Varsinkin myöhemmässä vaiheessa 2000-luvulla yhdeksi usein mainituksi teoriaksi Estonian uppoamiselle on esitetty törmäystä sukellusveneeseen. Teorian yksi merkittävimmistä esittäjistä on yhdysvaltalainen tutkiva journalisti ja kirjailija Drew Wilson, joka kirjassaan ''The Hole: Another Look at the Sinking of the Estonia Ferry on September 28th 1994'' esittää teoriansa perustaen sen moneen eri seikkaan. Toisena vaihtoehtona Wilson esittää pohjaan tai vesirajan alapuolelle asennetut räjähteet. Joka tapauksessa Wilson on tullut tutkimuksissaan vain yhteen johtopäätökseen, Estoniassa on pakko olla pohjassa iso reikä. Muun muassa lukuisat Estonialta selvinneet ja alakansilla oleskelleet ovat kertoneet virallisissa kuulusteluissa ja poliisikuulusteluissa kuulleensa ääniä kuin jokin olisi raapinut laivan pohjaa ja kuin laiva olisi esimerkiksi törmännyt johonkin tai ajanut karille. Lisäksi useat silminnäkijät näkivät alapuolelta tullutta vettä alemmilla kansilla kuin autokansi, mikä Wilsonin mielestä todistaa, että laivan pohja oli saanut osuman. Wilson kritisoi kansainvälistä tutkijalautakuntaa, joka ei ottanut juuri ollenkaan huomioon näitä lukuisia silminnäkijähavaintoja. Wilson perustelee teoriaa myös sillä, että mikään tunnettu alus lukuun ottamatta Estoniaa ei hänen mukaansa ole uponnut niin nopeasti ellei ole saanut osumaa tai reikää vesirajan alapuolelle. Wilson sai mielestään lisää uskottavuutta esittämilleen teorioille, kun Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto NSA epäsi häneltä vuonna 2004 kaikki tiedot kolmesta NSA:n hallussa olevasta, Estonian turmaa koskevasta asiakirjasta perustellen epäämistä sillä, että asiakirjojen antaminen toimittajalle saattaisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa ja vaarantaa kansallisen turvallisuuden..

Salainen palvelu upottajana -teoria


Estonian on väitetty vuosien saatossa kuljettaneen usein valonarkaa lastia, kuten entisen Neuvostoliitto ydinasemateriaalia ja muuta asetekniikkaa Itämeren yli Ruotsiin ja edelleen länteen. Tästä syystä entiset KGB:n tai jonkin muun järjestön agentit olisivat asettaneet Estonian keulaan, visiirin lukkoihin ja vedenpinnan alle räjähteitä, ja nämä olisivat upottaneet aluksen. Viron parlamentti ja Ruotsin armeijan virkamieslähteet ovatkin myöhemmin myöntäneet, että Estonialla oli ainakin kahdesti kuljetettu aseita ennen onnettomuutta, mutta näiden lähteiden mukaan onnettomuusyönä ei olisi ollut vastaavia kuljetuksia.
Muun muassa Suomen Keskusrikospoliisin tutkimuksissa on pystytty todistamaan, että räjähdysaineista ei ollut jäämiä keulan metalliosissa. Myös kaikissa muissa virallisissa tutkimustuloksissa räjähdysmahdollisuus on joko poissuljettu tai sitä ei ole näytetty toteen.
Epäilijöiden mukaan räjähdeteoriaa tukevat muun muassa seuraavat tekijät:
Sukeltajien kuvaamassa materiaalissa on merkkejä (joskin ristiriitaisia) muun kuin merenkäynnin aiheuttamista vaurioista aluksen rungossa.
Laivan konemestari havaitsi vettä valvontamonitoriensa kautta jo kello 01.05, siis ennen metallisia kumahduksia, joista Silver Linde raportoi.
Estonia ei jäänyt kellumaan käännyttyään ylösalaisin, mikä viittaa reikiin aluksen pohjassa, joiden kautta ilma pääsi ulos upottaen aluksen.
Ehkä kuuluisin tätä teoriaa kannattava ihminen on saksalainen Jutta Rabe, joka on kahdesti ollut mukana Estonialle tehdyissä sukelluksissa tutkimusryhmineen, hylyn haudaksi julistamisesta huolimatta. Hän kirjoitti myös teoriaa tukevan kirjan jonka pohjalta kuvattiin elokuva ''Itämeren arvoitus''.
Yhdysvaltalaisen seikkailijamiljonäärin ja tutkijan Gregg Bemis Jr.:n ja Jutta Raben tutkimusryhmän sukellukset Estonialle osoittivat kuitenkin virallisen tutkimuskomission tulosten vastaisesti, että Estonian kyljessä vesirajan alapuolella on ainakin yksi reikä. Bemisin sukeltajat ottivat kolme näytepalaa reiän ympärilta ja kolmessa eri tutkimusyhtiön testissä, jotka suoritettiin Yhdysvalloissa ja Saksassa on kaikista saatu tulos, jossa koepaloista on löydetty jäämiä räjähdysaineesta. Neljäs saksalainen tutkimusyhtiö ei saanut koepalasta samaa tulosta, mutta Bemisin mukaan kyseessä ei ollut sama koepala, mistä muut tutkimusyhtiöt saivat tuloksensa. Bemisin mukaan hänellä on myös todisteet siitä, että keulavisiiri oli vielä Estonian uppoamishetkellä kiinni laivassa. Virallinen kansainvälinen tutkijalautakunta on kuitenkin aina pysynyt kannassaan, että Estoniassa ei ole keulaa lukuun ottamatta reikiä, vaan se on ehjä ja ainoa reikä on keulan lähellä rungossa, jonka aiheutti keulavisiirin teräskoukku.
Myöhemmin vuonna 2007 kansainvälisen tutkijalautakunnan virallisia sukelluksia johtanut Ruotsin merenkulun tarkastuslaitoksen johtaja Johan Fransson lopulta myönsi, että sukellustutkimukset olivat suppeita sekä puutteellisia ja sukellusten tehtävänä oli vain varmistaa kansainvälisen tutkijalautakunnan teoria uppoamisen syystä ja tutkia oliko ruumiit ja laiva nostettavissa. Fransson on myös myöntänyt Estonian oikeassa kyljessä olevan reiän olemassaolon, kun Estonialta pelastunut Rolf Sörman kysyi asiaa Estonian uhrien omaisten ja eloonjääneiden tapaamisessa.
Epäluuloja on herättänyt myös kansainvälisen tutkijalautakunnan alkuperäisen puheenjohtajan Andi Meisterin eroaminen. Meister väitti, että ruotsalaiset viranomaiset olivat painostaneet häntä jättämään erinäisiä asioita tutkimatta. Entinen Viron liikenne- ja viestintäministeri Andi Meister erosi lopulta itse ja kertoi syyksi eriävät intressit hänen ja tutkimuksen tilanneiden valtioiden välillä. Andi Meister on samalla myös yksi vakuuttavimmista henkilöistä, joilla on tietoa kahdeksasta Estonian miehistön jäsenestä, jotka on alun perin kerrottu pelastetun ja jotka kuitenkin katosivat vain päivien päästä lopullisesti.
Tunnetuin kadonnut on laivalla ollut toinen päällikkö Avo Piht, joka oli Estonian viimeisellä matkalla mukana vain matkustajana. Meisterin lisäksi eritoten Jutta Rabe on tutkinut tapausta ja Rabe tuokin kirjassaan ja dokumenteissaan vahvasti esille arvoitukseksi jääneen Avo Pihtin kohtalon. Piht on tuotu useiden eri lähteiden mukaan helikopterilla 28. syyskuuta 1994 ensimmäisten pelastuneiden joukossa Utöseen ja sieltä Turkuun sairaalaan. Tiedon vahvisti muun muassa ruotsalainen helikopteripelastaja, Viron liikenneministeriö, viralliset listaukset eloonjääneistä, Estlinen osaomistajana vaikuttanut ruotsalaisyhtiö, Ruotsin merenkulkuviraston turvallisuuspäällikkö Bengt-Erik Stenmark, Reuters ja Viron silloisen pääministerin Mart Laarin edustaja. Baltic News Service uutisoi Mart Laarin jopa keskustelleen sairaalassa Turussa Pihtin kanssa mahdollisesta terrori-iskusta, jonka epäilyksen Piht oli tuonut pääministerin tietoon. Saksassa ja Virossa on nähty myös saksalaisen ZDF -televisiokanavan uutiskuvaa, jossa Pihtin tuttujen ja sukulaisten mukaan on varmuudella näkynyt Pihtin sairaalaan tuonti. Uutiskuvamateriaalia kysyttäessä se on ilmoitettu kadonneeksi. Avo Piht kuitenkin katosi seuraavien päivien aikana jäljettömiin, eikä häntä ole löydetty. Myöhemmin Interpol etsintäkuulutti hänet. Villeimpien tarinoiden mukaan joku olisi tullut surmaamaan Pihtin Turun sairaalaan. Vuonna 2006 Viron parlamentin asettama Estonia-komitea suositteli Viroa edelleen jatkamaan Pihtin ja muiden kadonneiden etsintää, vaikka komitea ei tällä tiedolla varmistanutkaan sitä, että kadonneita välttämättä olisi olemassa tai elossa.
Toinen merkittävä tapaus on Estonian ruorimiehen Kalev Vahtrasin katoaminen ja kuolema. Kansainvälisen tutkijalautakunnan tähtitodistaja Estonian matruusi Silver Linde on ollut Turun sairaalassa samassa huoneessa alilämmöstä kärsineen Vahtrasin kanssa. Kun Linde meni tapaamaan muita pelastuneita olikin Vahtras kadonnut huoneesta sänkyineen päivineen. Sairaalan henkilökunnan mukaan Vahtras oli siirretty toiseen sairaalaan Turussa. Kun Vahtrasin vaimo, jolle viranomaiset olivat ilmoittaneet miehen olevan sairaalassa meni lopulta Turun sairaalaan, ilmoitettiin hänelle, että Vahtras olikin siirretty sairaalaan Ruotsiin. Myöhemmin Viroon palattuaan Vahtrasin vaimo kutsuttiin poliisiasemalle, jossa hänelle ilmoitettiin, että Kalev Vahtras oli löydetty Suomen rannikolta hukkuneena. Vahtrasin vaimo ja omaiset vaativat tapahtuneesta selvitystä, mutta Viron turvallisuuspoliisi varoitti omaisten mukaan heitä sotkeentumasta asiaan, koska se olisi liian vaarallista. Viranomaisten yleisimmän kannan mukaan Kalev Vahtras on hukkunut Estonian uppoamisyönä.
Ruotsin valtio on teettänyt uusia tutkimuksia epäselvyyksien selvittämiseksi. Tutkimuksissa on muun muassa havaittu Estonian uponneen 10 minuuttia luultua aiemmin
Onnettomuustutkintakeskus on 13. lokakuuta 2006 julkaissut muistion vastauksista joihinkin yllä mainittuihin väitteisiin. Käsitellyt väitteet on onnettomuustutkimuskeskuksen mukaan todistettu erheellisiksi. Osaa väitteistä onnettomuustutkimuskeskus tai kansainvälinen tutkimuskomissio ei ole käsitellyt ollenkaan. Myös muun muassa eri viralliset tutkimuskomissiot Ruotsista ovat tulleet johtopäätökseen, että ei ole aiheellista käynnistää onnettomuustutkintaa uudestaan.

Katso myös


Suuronnettomuuksia Itämerellä:
Orion (apuristeilijä) 1945
Wilhelm Gustloff (laiva)in uppoaminen 29. tammikuuta vuonna 1945
Neuvostoliittolainen Josef Stalin (laiva) upposi 3. joulukuuta 1941
Panssarilaiva Ilmarinen upposi 1941

Lähteet


http://www.onnettomuustutkinta.fi/37381.htm Vastauksia M/V ESTONIAsta esitettyihin kysymyksiin
http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=237132&search=estonia Ylen uutisten juttu asekuljetusten myöntämisestä

Viitteet

Kirjallisuutta


}}
Jack A. Nelson, ''Flashes in the Night: The Sinking of the Estonia''. (3. sija International Books Awardsin sarjassa kerronnallinen tietokirjallisuus; teos käsittelee onnettomuutta ruotsalaisen pariskunnan näkökulmasta)

Aiheesta muualla


http://www.faktaomfartyg.nu/viking_sally_1980.htm Faktatietoa ja kuvia laivasta
http://www.multi.fi/estonia/ Vanhin sivu haverista – sijainti suomi, kieli englanti (uusi osoite)
http://heiwaco.tripod.com/ekatastrofkurs.htm Vaihtoehtoinen teoria onnettomuudesta
http://www.estonia.exprimo.net/estonia/index.html Laivan rakentaneen telakan analyysi
http://www.factgroup.nu/ The Independent Fact Groupin tutkimuksia onnettomuudesta
http://www.members.tripod.com/heiwaco/e7.htm Anders Björkmanin laivateknisesti erittäin mielenkiintoinen teoria
http://www.onnettomuustutkinta.fi/5973.htm Onnettomuustutkintakeskuksen video keulavisiirin ja rampin vaurioitumisesta
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=1 YLE/Elävä arkisto: Estonia-turma vaati yli 800 kuolonuhria
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=61&t=199 YLE/Elävä arkisto/Arkivet: Estonia-katastrofen
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=61&t=&a=06118 YLE/Elävä arkisto/Arkivet: Olyckor på Viking Sally
http://www.elaestonia.org/eng/index.php Lisätietoja, mm. uhrien ja selvinneiden luettelo
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/estonia.htm Juttu Estonian uppoamisesta
http://www.estoniasamlingen.se/mayday/audio/0_3min.mp3 Estonian hätäkutsu
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950903 Laki matkustaja-alus Estonian hylyn rauhoittamisesta (903/1995)
http://www.tekniikkatalous.fi/kuvaraportit/article332154.ece?popup=true Näin Estonia upposi – simuloitu kuvasarja
http://elaestonia.org/sea/index.php?kat=137 Estonian onnettomuudessa kuolleet 852 ihmistä, vironkielinen sivusto; Estonia Litigation Association
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074201005/Tutkimukset+jatkuvat+Ruotsissa Turun Sanomat: Tutkimukset jatkuvat Ruotsissa
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ruotsin+radio+R%C3%A4j%C3%A4hdys+saattoi+upottaa+Estonian/1135227144514 Helsingin Sanomat: Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian
http://www.aftenposten.no/uriks/--Militarutstyr-smuglet-med-Estonia-6327372.html#.T7cvA_lKFw0 Aftenposten: Militærutstyr smuglet med "Estonia"
http://www.dn.se/Stories/stories-misc/estonia Dagens Nyheterin Estonia-aiheinen uutisarkisto
http://www.dagbladet.no/nyheter/2004/11/30/416180.html Dagbladet: Mystisk last på katastrofeferja «Estonia»
Luokka:Vuoden 1994 onnettomuudet
Luokka:Salaliittoteoriat
Luokka:Laivaonnettomuudet Suomessa
no:Estoniaforliset
sv:Estoniakatastrofen