Kansanmurha


Kuva:Rwandan Genocide Murambi skulls.jpgn uhreja.]]
Kuva:NordhausenApril1945.jpg
Kansanmurha (oikeustieteessä joukkotuhonta) on jonkin tietyn etnisen, kielellisen, uskonnollisen tai muun ryhmän (yleensä vähemmistön) järjestelmällistä tuhoamista. Termin keksi Raphael Lemkin, ja aluksi sillä viitattiin armenialaisten kansanmurhaan Ensimmäinen maailmansota aikana sekä juutalaiset kansanmurhaan eli holokaustiin Toinen maailmansota aikana. Kansanmurhia tiedetään tapahtuneen useita ihmiskunnan historiassa antiikki lähtien.

Termin alkuperä


Kansanmurha-termiä kehitti 1943 Yalen yliopiston oikeustieteenprofessori Rafael Lemkin (1900–1959). Hän keksi englannin kieli sanan ''genocide'' sanoista γένος, genos (kreikan kieli: ''kansa'' tai heimo) – ''cide'' (latinasta – ''occidere'' – murhata tai tuhota). Lemkinin määritelmä kansanmurhalle perustui holokaustiin ja armenialaisten kansanmurhaan.
Lemkin esitti ''genocide''-sanan käyttöön ottamista juridiseksi termiksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous 9. joulukuuta vuonna 1948. Yleiskokous äänesti siitä 12. tammikuuta vuonna 1951, ja se hyväksyttiin viralliseksi nimitykseksi kansanmurhalle (yleiskokouksen päätöslauselma 260 III).
Ensimmäisissä termin määrittelyissä kansanmurhaan liitettiin rikokset poliittista, uskonnollista, rotu- tai muuta ryhmää vastaan. Neuvostoliitto vastusti tätä ankarasti ja poliittinen ryhmä tiputettiin määritelmästä. Neuvostoliitto liittolaisineen pyrki myös saamaan mukaan aikomukset tuhota kansallisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän kieli, uskonto tai kulttuuri, mutta Yhdysvallat liittolaisineen vastusti tätä, koska pelkäsi joutuvansa syytetyksi rasismista ja alkuperäisväestön assimilaatiosta.

Syyt


Daniel Chirot ja Clark McCauley ovat ''Miksei tapeta niitä kaikkia?'' -kirjassaan eristäneet poliittisten joukkomurhien taustalta neljä yhdistävää tekijää. Ne ovat kosto, vihollisen pelko, tarve poistaa saastuttavat ”toiset” sekä tavoitteet, jotka vaativat vihollisen tuhoamista.

Poliittisena lyömäaseena


Ranskan parlamentissa on hyväksytty laki, jonka mukaan armenialaisten kansanmurha on holokaustin tavoin fakta, jonka kieltämisestä voidaan tuomita rangaistukseen. Turkki kiistää kansanmurhan tapahtumisen. Ranskan aloitteet ovat nostaneet protesteja Turkissa.
Turkkilaiset poliitikot ovat puolestaan nostaneet esiin ”Algerian kansanmurhan”, johon Ranska on heidän mukaansa syyllistynyt Algerian sota aikana.
Azerbaidžan on viime vuosina kampanjoinut muun muassa lehti-ilmoituksilla ja elokuvaesityksillä saadakseen 25.–26. helmikuuta 1992 tapahtuneen Xocalın kylän valtauksen tunnustettua kansanmurhaksi. Tunnustuksen ovat antaneet ainakin Pakistanin ja Meksikon parlamentit.

Suomen rikoslain säännökset kansanmurhasta


Suomen rikoslaki kansanmurha tunnetaan käsitteellä joukkotuhonta ja rikoslain 11 luvun 6 §:ssä (21.4.1995/578) säädetään:

Joukkotuhonta


”Joka jonkin kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain
# surmaa ryhmän jäseniä,
# aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja,
# ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän piirissä,
# pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen tai
# muulla vastaavalla tavalla olennaisesti huonontaa ryhmän elinehtoja,
on tuomittava joukkotuhonnasta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.”
Myös joukkotuhonnan valmistelu ja salahanke joukkotuhontaan säädetään rangaistavaksi:

Joukkotuhonnan valmistelu


”Joka 1 §:ssä mainitussa tarkoituksessa
# sopii toisen kanssa joukkotuhonnan tekemisestä tai
# laatii joukkotuhontasuunnitelman,
on tuomittava joukkotuhonnan valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”

Sopimus kansanmurhan estämiseksi


Em. Suomen rikoslain säännökset perustuvat Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vuonna 1948 hyväksymään yleissopimukseen kansanmurhana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi (''Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide''). Sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1959 annetulla lailla (557/59). Ensimmäiset rangaistussäännökset joukkotuhonnasta hyväksyttiin Suomen rikoslakiin 1974.
Hallituksen esityksestä laiksi ilmenee, että säännöksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että ''pitää olla olemassa todellinen ja varteen otettava sopimus tai suunnitelma'' kansanmurhan tekemiseksi, ''ennen kuin teko voisi tulla kansanmurhan valmisteluna rangaistavaksi''. Näin ollen esimerkiksi kahden henkilön ravintolakeskustelussa tehty ''sopimus'' jonkin kansanryhmän hävittämisestä jäisi rangaistavuuden ulkopuolelle. Aivan epärealistiset sopimukset ja suunnitelmat jäisivät niin ikään säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännöksen tarkoituksena on säätää rangaistavaksi sellaisten henkilöiden toiminta, jotka sopivan tilaisuuden tullen todellisuudessa voisivat ryhtyä panemaan suunnitelmaa täytäntöön sekä sellaisen vakavasti otettavan suunnitelman laatiminen, joka olisi toteutettavissa, todetaan esityksessä.

Sopimuksen voimaantulon vaiheet


YK:n yleiskokouksen hyväksymässä sopimuksessa asetettiin edellytykseksi sen voimaantulolle, että vähintään 25 jäsenmaata ratifioi sen, mikä oli tapahtunut tammikuussa 1951, jolloin sopimus siten tuli voimaan. Suomi on ratifioinut osaltaan sopimuksen 18. joulukuuta 1959. Yhdysvallat liittyi sopimukseen 1982 varaumin, ettei se ryhdy toimenpiteisiin kansallisen lainsäädäntönsä muuttamiseksi sopimuksen johdosta. Suomi ei ole hyväksynyt Yhdysvaltain esittämää varaumaa. Liioin sitä eivät ole hyväksyneet muut Pohjoismaat eivätkä monet muut maat, kuten Viro.
Toimivaltainen tuomitsemaan kansanmurhasta on, paitsi suomalainen tuomioistuin, myös Kansainvälinen rikostuomioistuin.

Kirjallisuutta


Sven Lindqvist: Tavoitteena kansanmurha (Like, 2009)

Aiheesta muualla


http://www.icc-cpi.int/home.html
http://www.hs.fi/juttusarja/maailmankirjat/artikkeli/Kansanmurhaajat+inhoavat+aina+kaupunkilaisia/1135234481989 Kansanmurhaajat inhoavat aina kaupunkilaisia, Helsingin Sanomat 2.3.2008, arvio kansanmurhien historiaa käsittelevästä teoksesta ''Blood and Soil''.
http://www.hrweb.org/legal/genocide.html Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Rikoslaki 19.12.1889/39

Viitteet


Luokka:Sotarikokset
af:Volksmoord
als:Völkermord
ang:Folcmorðor
ar:إبادة جماعية
az:Soyqırım
id:Genosida
ms:Pembasmian kaum
jv:Genosida
be:Генацыд
be-x-old:Генацыд
bs:Genocid
br:Gouennlazh
bg:Геноцид
ca:Genocidi
cv:Геноцид
cs:Genocida
cy:Hil-laddiad
da:Folkedrab
de:Völkermord
et:Genotsiid
el:Γενοκτονία
en:Genocide
es:Genocidio
eo:Genocido
eu:Genozidio
fa:نسل‌کشی
fr:Génocide
ga:Cinedhíothú
gl:Xenocidio
ko:집단 학살
hy:Ցեղասպանություն
hr:Genocid
it:Genocidio
he:רצח עם
ka:გენოციდი
kk:Геноцид
ky:Геноцид
sw:Mauaji ya kimbari
ku:Jenosîd
la:Generis occidio
lv:Genocīds
lt:Genocidas
hu:Népirtás
nl:Genocide
ja:ジェノサイド
no:Folkemord
nn:Folkemord
oc:Genocidi
pl:Ludobójstwo
pt:Genocídio
ro:Genocid
ru:Геноцид
rue:Ґеноцід
sq:Gjenocidi
si:වර්ග සංහාරය
simple:Genocide
sk:Genocída (právo)
sl:Genocid
ckb:جینۆساید
sr:Геноцид
sh:Genocid
sv:Folkmord
tl:Pagpatay ng lahi
ta:இனப்படுகொலை
th:พันธุฆาต
vi:Diệt chủng
tr:Soykırım
uk:Геноцид
wa:Djenocide
yi:פעלקער מארד
zh:种族灭绝

Wikipedia:Keskustelu suomenkielisen Wikipedian identiteetistä

Lue myös: Keskustelu Suomenkielisestä Postituslistasta

Historiaa?


Tietääkö kukaan suomenkielisen Wikipedian historiasta? Milloin se ilmestyi maailman kartalle?
Tilastojen varjolla näyttäisi siltä että tämän vuoden alussa syntyi: http://www.wikipedia.org/wiki/Wikipedia%3AMultilingual_statistics Wikipedia:Multilingual statistics . Siihen nähden tämähän on hyvin alkanut! Esim. ruotsinkielinen ollut yli vuoden pidempään olemassa.. -- Käyttäjä:TJ
: Toiminnot:Ancientpages-sivulta vanhimpana artikkelina löytyi MKOL, jossa vanhimpana tallentuneen muokkausaikana on "11:53 marras 8, 2002". Siis ilmeisesti suomenkielinen Wikipedia oli olemassa jo marraskuussa... -- Käyttäjä:Tsk 20:29 joulu 6, 2003 (UTC)
::Voin toki olla väärässä (ja jos olen, pyydän anteeksi Suomenkielisen wikipedian perustajalta); mutta pelkään pahoin että Suomenkielinen wikipedia teknisesti luotiin samanaikaisesti ison ryppään muita maailmankieliä kanssa, kun wikipedia oli tehnyt periaatepäätöksen että jokaiselle kielellä joka sitä haluaa, luodaan wikipediansa.
::Jos näin on, ehken mielenkiintoisinta olisi tietää juuri se että milloinka kukin "löysi" Suomenkielisen wikipedian. Itse löysin ensimmäiseksi englannninkielisen wikipedian, jossa rupesin pogoamaan joskus vähän ennen huhtikuun puoltaväliä 2003. Hävettää myöntää mutta Suomenkielisessä en juurikaan viihtynyt ennen kuin erehdyin lupautumaan kääntämään surullisenkuuluista lehdistötiedotetta. Itselläni on jotenkin heikko suhde tähän omaan äidinkieleeni. Mutta nykyisin olen alkanut viihtyä täällä paremmin jopa kuin englanninkielisessä wikipediassa. Ehkä varsin luonnollisista syistä. Tämä mesta alkaa porista!!! Ja wikipediahan itsessään Rulaa!!! Ei sille parempia syitä kaivata.
:::Kuulostaa aika jännältä, ''"Voin toki olla väärässä (ja jos olen, pyydän anteeksi Suomenkielisen wikipedian perustajalta); mutta pelkään pahoin että Suomenkielinen wikipedia teknisesti luotiin samanaikaisesti ison ryppään muita maailmankieliä kanssa, kun wikipedia oli tehnyt periaatepäätöksen että jokaiselle kielellä joka sitä haluaa, luodaan wikipediansa."''
:::Itse mietin että, miten on valittu ensimmäinen/ensimmäiset ylläpitäjät suomenkieliseen wikipediaan, käytännössä tyhjästä. Vai onko halukkaat vaan ruvenneet ylläpitäjiksi. Kun taas miettii minkälainen tämä olisi ilman ylläpitäjiä, on tulos varmasti aika selvä, ilman että tarvitsee edes mainita sanaa Vandalismi. Kiitokset WIkipedia:Ylläpito! --Käyttäjä:Mc vilzu 1. lokakuuta 2007 kello 16.24 (UTC)

Ruotsinkielinen kontribuutio


Ensimmäinen ruotsinkielinen kontribuutio on sitten saatu: Gerby ilmestyi jostakin. Miten näihin pitäisi reagoida? Mielestäni "svedupetterit" pitää ohjata http://sv.wikipedia.org ruotsinkielisen Wikipedian puolelle, mutta jotakuinkin kohteliaasti. Yritin tehdä sen, mutta kun en oikein osaa tuota kieltä niin joku viisaampi voisi ehkä ottaa kantaa. Tarvitaanko etusivulle kielipoliittinen manifesti tai jotain? Sellainen olisi myöskin hyvä peikkomagneetti, mistä tulee ylläpito-ongelmia. -- Käyttäjä:JIS
: Jos tämä jää yksittäistapaukseksi, ei varmaankaan kannata ruveta massiivisiin toimenpiteisiin. Tuon Gerbyn mielipiteille voisi kylläkin tehdä jotain... -- Käyttäjä:Tsk

Erilainen kuin muut


Yksi ajatus. Tästä mestasta pitää saada ajan mukaan niin erilainen kuin suinkin verrattuna enkku-wiikipediaan. Käyttäjä ei saa koskaan unohtaa että tämä on suomalaisten tekemä wikipedia, eikä mikään käännetty ja sovellettu versio tuosta enkkujen wikipediasta.
: "Niin erilainen kuin suinkin" nyt on kenties hieman liikaa vaadittu, mutta mielestäni suomenkielisen Wikipedian pitäisi nykyistä enemmän keskittyä luontaiseen aiheeseensa -- Suomeen. Ei sinällään että minulla nyt olisi mitään Jin-dynastiaa vastaan, mutta eikö ole aika kummaa että tätä kirjoittaessa mm. Mannerheim ja Sibelius ammottavat tyhjinä? Japanilainen Wikipedia, jossa myös hengailen, on kooltaan vain 30k sivua (vrt. englannin 200k), mutta se on jo nyt kenties maailman paras tiedonlähde ''japanilaisista'' asioista. Soisin fi-wikipediankin ottavan oppia. --Käyttäjä:Jpatokal 08:56 helmi 18, 2004 (UTC)
::Jin-dynastian ja kumppaneiden kirjoittajana tuntuu siltä että tuo vaatii vastausta. Vapaaehtoisvoimin tehtynä projektina Wikipedia on, varsinkin näin pienenä kuin suomalainen wp tällä hetkellä, väkisinkin kallellaan tekijöidensä mielenkiinnonkohteiden mukaan. Vaikka tuolta vielä muutama dynastia puuttuukin, rohkenen väittää että tämä on jo nyt paras netistä löytyvä ''suomenkielinen'' lähde Kiinan historiasta, muutaman artikkelin osalta saa kaivella jonkin aikaa löytääkseen vastaavat tiedot englanniksikaan. Mielestäni se on hyvä asia, kaikki hyödyllinen tieto mitä täältä löytyy tuo tänne lisää potentiaalisia kirjoittajia, ja ne Kiinan historiasta jotakin etsivät jotka tänne päätyvät saattavat sitten kirjoittaa vaikkapa Mannerheimista tai Sibeliuksesta kun huomaavat puutteen. Itselläni on paljon muutakin tekemistä kuin kirjoitella tänne, joten joko kirjoittelen siitä mikä kiinnostaa siksi että se on kivaa tai en kirjoita ollenkaan. Oletan että muut tekevät samoin. Todennäköisesti joskus tänne eksyy joku jota Mannerheim, Sibelius tai muut "suomalaiset" asiat kiinnostavat, ja hän sitten kirjoittanee niistä. Identiteetistä tuskin kannattaa ottaa painetta, rohjetaan vain olla sellaisia kuin olemme eikä yritetä väkisin olla vaikkapa ''suomalaisia''. -- Käyttäjä:Jpta 13:20 helmi 18, 2004 (UTC)
::Jokainen kirjoittaa siitä, mikä kiinnostaa. Vahva identiteetti on sitä, että on oma itsensä. Jos Mannerheim ja Suomen historia kiinnostaa, voi toki kirjoittaa siitä. Wikipediasta ei lopu paperi kesken, joten jokainen aihe on tärkeä. Jos lähdetään luettelemaan aiheita, joista ei pitäisi kirjoittaa, ollaan mielestäni ajauduttu kauas Wikipedian ajatuksesta. Käyttäjä:Tero 14:26 helmi 18, 2004 (UTC)
::Jos näin noviisina sallinnette kommentoida, mielestäni on turha lähteä erityisesti erikoistamaan suomenkielistä wikipediaa nimenomaan Suomen asioihin. Asiassahan on tietynlainen ajatusristiriita sinänsä, että suomenkielisen wikipedian potentiaalinen käyttäjäkuntahan on nimenomaan suurimmaksi osaksi suomalaista, joilla olettaisi olevan Suomesta jo ihan suht'hyvä kansalaistuntemus. Ei tietenkään sillä että Suomesta olisi minusta mitenkään huonompi kirjoittaa kun ulkomaista (vaikka tietty saattaa olla suositeltavaa kirjoittaa hyviä artikkeleita nimenomaan Suomesta - jonkun "Sibelius oli suomalainen säveltäjä"-tyngän anti jäänee suomalaiselle aika köykäiseksi"). Kaikki tietty kirjoittaa mistä tykkää, näin minä sen näen. - Käyttäjä:J.Pitkä 14:36 helmi 18, 2004 (UTC)
::Wikipedia on kuitenkin siitä jännä juttu, että tämä on hyvin pitkälti altruistinen projekti -- tästä ei ole iloa ellei siitä ole muillekin iloa. Harvaa ulkomaalaista oikeasti kiinnostaa esim. Helsingin metron historia, ja tuskinpa aihe kovinkaan montaa suomalaistakaan koskee... mutta arvelisin, että tälle aiheelle fi-wikipedian potentiaalisia lukijoita on silti enemmän kuin en-wikipediassa. Kiinan dynastioiden potentiaalinen lukijakunta taas on melko varmasti isompi en:issä ja varmaan vieläkin isompi zh:n puolella.
::Summa summarum, oma tavoitteeni on saada fi-wikipedia yli sen kriittisen massan, että tästä alkaa olla enemmistölle hyötyä. Google rankkaakin saittimme jo melkoisen korkealle, nyt kun vaan saisi sitä sisältöä hieman lisää... Käyttäjä:Jpatokal 07:17 maalis 3, 2004 (UTC)
:::Hyvä pointti ja hieno tavoite. Kumoampa samaan yhteyteen vastaväitteeni siitä että suomalaisiahan tässä itsekin ollaan ja silti Kiinan dynastiat kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin Helsingin metro toteamalla ettei asiasta koskaan tule etsittyä tietoa suomeksi kun sitä ei yksinkertaisesti ole, tai ei ollut ennen suom. wikipediaa. Monikielinen tiedonhaku tietysti voisi auttaa asiaa. Edellisestä argumentista voisi kuitenkin johtaa sellaisenkin johtopäätöksen että asioista kuten Kiinan historiasta pitäisi kertoa suomalaisille kun Suomen koulutusjärjestelmä valitettavasti jättää monituhatvuotisen historian yleensä sivulauseeseen. Kunhan täällä ylipäänsä historia on kunnolla katettuna voi olla hyvinkin hyödyllistä päästä katselemaan että mitäs samaan aikaan tapahtui 8000 km päässä. Ja toisaalta kun ne dynastiat kerran on kirjoitettu, on niihin hauska vetää linkkejä nykyaikaisista osista, jotka voivat kiinnostaa esim. matkailijoita, taustatiedoksi.
:::Siis on hyvä että kerrotaan erilaisista asioista. On kovin vaikea sanoa mikä suomalaisia kiinnostaa, joten sisältöä kaikesta tarvittaisiin paljon lisää. Ehkä vähemmän kiireellisesti Xia-dynastia (koska se on jollakin tasolla katettu) kuin jostakin muusta aiheesta. Katsotaanpa mitä seuraavaksi syntyy. -- Käyttäjä:Jpta 07:58 maalis 3, 2004 (UTC)
:Erilaisuuden tavoittelusta erilaisuuden vuoksi ei ole hyötyä. Luulisin Wikipedian saavan osallistujia juuri englanninkielisen wikipedian maineella ja linkityksellä. Toimivan mallin kopioinnissa ei ole mitään häpeämistä. Käyttäjä:Tero 14:26 helmi 18, 2004 (UTC)
Jos jotain niiden toimintatapaa hetken aikaa myötäillään täällä, kun parempaakaan ei ensalkuun keksitä, heti kun keksitään, suosittelisin että otamme käyttöön omat juttumme. En missään nimessä tarkoita, että itse WikiWiki filosofiasta luovuttaisiin. Saati sitten Neutraali Näkökulma ihanteesta. Mutta itse käytännön työtavat ja sisäiset kontrollit täytyy sovittaa suomalaiseen luonteeseen, muuten hommasta ei tule mitään. Me olemme esimerkisi paljon tottuneempia talkootyön mekanismeihin, ja loppujen lopuksi paljon homogeenisempaa poppoota kuin Enkku-Wikipedian väki...
Ei tänne välttämättä tarvita mitään maitolaituria kun siellä on kyläpumppu, tai sitten tarvitaan, mistä minä tiedän. Saattaa myös olla, että oma keskustelusivu joka asialle joka sen ansaitsee, voisi toimia yhtä lailla hyvin (ja sitten vaikka Luettelo Suomenkielisen Wikipedian Keskusteluista jonka lopussa olisi tilaa keskustelun avauksille ja/tai kysymyksille/kommenteille jotka eivät vielä sovi mihinkään olemassa olevaan keskusteluun)

Linkit muista Wikipedioista


Outi kirjoitti: Suomenkielisestä Wikipediasta on lenkki moneen muuhun, mm. ruotsalaiseen Wikipediaan. Ruotsalaisessa on lenkki moneen, mutta ei suomalaiseen. Miksi? Osaako joku tehdä asian hyväksi jotain - minä en. Pienempiähän tässä vielä ollaan, mutta ei kai huonompia?
Outi
: Tarkoittanet että ruotsinkielisistä artikkeleista on viittauksia muunkielisiin, muttei suomenkielisiin artikkeleihin? Jos haluaa esimerkiksi ruotsinkielisestä Wikipediasta jostain artikkelista viittauksen suomenkieliseen, voi tehdä näin: muokkaa kyseistä ruotsinkielistä sivua (Redigera denna sida), ja kirjoita artikkelin perään, omalle rivilleen <nowiki>fi:artikkeli</nowiki>. Esimerkiksi ruotsinkielisessä :sv:biologi-artikkelissa on jo viittaus suomenkieliseen artikkeliin biologia, ja se on tehty siten että artikkelin lopussa on omalla rivillään teksti <nowiki>fi:Biologia</nowiki>. Linkkejä lisäilevät sekä itse ruotsinkielisen Wikipedian kirjoittajat että myös muunkieliset jotka haluavat lisää tätä kielienvälistä "yhteistyötä". Se, että suomenkielisiin artikkeleihin ei ole vielä niin kovasti viittauksia, johtuu varmaan vain siitä että tämä suomenkielinen projekti on nuorempi eikä muistakaan kielistä ole yhtä paljon viittauksia suomenkieliseen Wikipediaan. Viittaustahan ei voi kuitenkaan lisätä ennen kuin tietää, joko muunkielisestä Wikipediasta olevan viittauksen tai itse kielen (suomi) osaamisen ansiosta, mikä artikkelin suomenkielinen nimi on. -- TJ
:: En tiedä MediaWikin toiminnasta mitään, mutta olisiko mahdollista tehdä tästäkin automaattisesti päivittyvä osa sivuja? Eli kun tehdään uusi kieliversio (vaikkapa suomenkielinen ekologia), tämä lisättäisiin automaattisesti kaikille ekologia-sivuille. Tai sitten jossakin paikassa voisi kootusti ilmoittaa, että nyt on suomenkielinen ekologia-artikkeli, linkitettäköön se. -- Klehti
::: Taikka niin, että Wikipediassa olisi jokin toiminto, jolla saisi edes haettua valmiita ehdotuksia muunkielisten sivujen linkityksistä. Eli jos järjestelmälle kertoo jonkin artikkelin vastineen englanninkielisessä Wikipediasta, Wikipedia osaisi hakea englanninkieliseltä sivun linkityksistä alkaen rekursio ehdotuksia muunkielisistä vastaavista artikkeleista.
::::Tähän tarkoitukseen on olemassa scriptejä joita voi ajaa omalla koneellaan. :en:Wikipedia:Bots. Nämä eivät kyllä ole ihan helppoja käyttää. -- Käyttäjä:Jniemenmaa 11:07 syys 14, 2004 (UTC)
:::::Olen tehnyt tätä varten helppokäyttöisen webbikäyttöliittymän http://turtiainen.dna.fi/wikicrawl.html, mitä olen jo parissa paikassa mainostanutkin. Esim. täytä en ja bottle, niin saat kaikki sivulinkit mitä millään sivulla on saavutettavissa englanninkielisen sivun kautta sanaan pullo. Jos lisäät vielä kolmanteen kenttään fi, niin se poistaa fi-linkin, jolloin lista on suoraan laitettavissa uudelle suomenkieliselle sivulle "pullo". Uusimmassa versiossa lista on jopa hassussa "Wikipedia-aakkosjärjestyksessä." -- Prhi

Kansantalous


Kansantalous tarkoittaa yhteiskunta talous muodostamaa kokonaisuutta. Kansantalouden toimintaa voidaan tarkastella jakamalla toimijat talousyksiköihin. Kansantalouden tilinpito tarkastelee talousyksiköiden välisiä virta- ja varantotietoja. Tilinpidon pohjalta lasketaan tärkeimmät talouden tunnusluvut kuten bruttokansantuote. Kansantalouden toimintaa tutkii taloustiede.
Yksinkertaistaen talous voidaan jakaa kotitalouksiin ja yrityksiin. Kotitaloudet omistavat tuotannontekijät ja kuluttavat hyödyke. Yritykset ostavat tuotannontekijöitä ja tuottavat hyödykkeitä. Vuosittainen hyödykevirta muodostaa kansantuotteen ja tuotannontekijöistä maksettava tulovirta muodostaa kansantulon. Kansantuotteen ja kansantulon erona on, että kansantulosta on vähennetty ulkomailta saadut tuotannontekijätulot.

Talousyksiköt


Kansantalouden tilinpidossa talousyksiköt jaetaan tarkemmin kuuteen ryhmään, joita kutsutaan institutionaaliseksi sektoriksi. Kun halutaan tarkastella tuotantoprosesseja, käytetään toimialaluokitusta, joka pohjautuu toimipaikkatietoon. Toimipaikka on tavaroita tai palveluita tuottava institutionaalinen yksikkö.
Seuraavassa on muun muassa Tilastokeskus käyttämä institutionaalinen sektorijako:
# Yritykset
# Rahoituslaitokset
# Julkisyhteisöt, mukaan lukien sosiaaliturvarahastot
# Kotitaloudet
# Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt
# Ulkomaat

Markkinat


Talous jakautuu useisiin eri markkinat (taloustiede). Periaatteessa markkinoita on yhtä monta kuin hyödykkeitä. Tämän määritelmän ongelmana on, että hyödykkeet voidaan erotella lähes mielivaltaisen tarkasti. Esimerkiksi samalla hyödykkeellä eri kaupungeissa voi olla eri markkinat ja toisaalta jokaisella jogurttimaulla on omat markkinansa. Karkeammalla tasolla markkinat jaetaan kulutushyödyke- ja tuotannontekijämarkkinoihin. Vapailla markkinoilla hyödykkeiden hinnat määräytyvät kysyntä ja tarjonta mukaan.
Tuotannontekijämarkkinat jaetaan työ-, raha- ja raaka-aine eli luonnonvaramarkkinoihin. Työmarkkinat ovat poliittisesti tärkein, koska niillä määräytyy palkkataso ja työttömyys. Työmarkkinat ovat myös siitä poikkeuksellinen markkina, että ne ovat säädeltyjä eikä tavanomainen kysyntä ja tarjonta -malli kuvaa sitä kovin hyvin.

Katso myös


Makrotaloustiede

Lähteet

Kirjallisuutta


Luokka:Taloustiede
sh:Ekonomija

Kriminologia


Kriminologia tutkii Rikollisuus Yhteiskunta ilmiönä pääasiassa Empiirinen menetelmin. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on Monitieteisyys ja sen voidaan sijoittuvan omana tieteenalanaan oikeussosiologian tai Rikosoikeus yhteyteen. Sillä on yhteyksiä myös Taloustiede, Sosiaalipolitiikka ja Tilastotiede.

Kriminologisia lähestymistapoja

Positivismi


1900-luvun alun positivistinen kriminologia näki rikollisuuden useimmiten yksilön ominaisuuksiin sidottuna. Tätä suuntausta edustivat muun muassa Cesare Lombroso ja Hans Eysenck. Koska rikollisuuden syyt nähtiin yksilötasolla, myös ratkaisuja haettiin yksilötasolta. Lombroso painotti rikollisen Biologia ja Perinnöllisyystiede ominaisuuksia, ja myöhemmät kriminologit ovat suhtautuneet arvostelevasti hänen tutkimusmetodeihinsa. Positivistinen kriminologia otti myös rikollisuuden käsitteen määritelmän itsestään selvyytenä, ja keskittyi tutkimaan rikollisuutta ja rikostilastoja käyttäen yleisesti käytössä olleita rikosten määritelmiä.

Chicagon koulukunta


1920-luvulla merkittävä Chicagon sosiologinen koulukunta muutti kriminologian suuntautumista keskittymällä kaupunkirakenteisiin. Chicagon koulukunnan sosiologit kehittivätkin kuuluisan kehämallin, jossa köyhyys, rikollisuus ja muut ongelmat keskittyvät kaupungin keskustoihin, ja muu väestö asuu eri vyöhykkeillä näiden alueiden ympärillä. Chicagon koulukunta oli uudistusmielinen myös tutkimusmenetelmien suhteen, ja sosiologit kuten Robert E. Park painottivat Etnografia tutkimusta ja ympäristössä havainnoimista pelkkien kirjojen ja tilastojen tutkimisen sijaan.

Radikaali ja kriittinen kriminologia


1960-luvulla alettiin puolestaan kehittää (usein Marxismi) radikaalia kriminologiaa, jossa rikollisuus kytkettiin yhteiskuntarakenteeseen ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Samoihin aikoihin luotiin myös alakulttuuriteorioita kuten Richard Clowardin ja Lloyd Ohlinin ajatus nuorista, jotka pyrkivät mahdollisimman hyviin asemiin huonoista lähtökohdistaan. Rikos on Clowardin ja Ohlinin mukaan näiden nuorien kohdalla kannattavampaa kuin työskentely vähimmäispalkalla. Toiset kriminologit keskittyivät ennen kaikkea nuorisojengien suosion selittämiseen, mutta teoriat olivat usein samankaltaisia ja pohjasivat yhteiskunnan rakenteelliseen epätasa-arvoisuuteen. Toinen suuntaus oli kriittinen kriminologia, joka suhtautui refleksiivisesti rikoksen käsitteeseen. Kriittiset kriminologit olivat sitä mieltä, että yhteiskunnan valtaa pitävillä on valta määrittää myös rikoksen käsite ja rikoskategoriat. Rikosta ei nähty enää vain yhteiskunnassa olemassa olevana tosiasiana vaan myös sosiaalisena konstruktiona.

Kontrolliteoriat


Samana aikakautena kriminologiset ajattelijat kuten Travis Hirschi kehittivät Kontrolliteoria, joiden mukaan huomio tulee kiinnittää siihen, miksi suurin osa ihmisistä ei riko lakia. Hirchin mukaan pääsyitä lain noudattamiseen ovat muun muassa ihmisen kytkös muihin ihmisiiin ja yhteiskunnallisiin instituutiohin ja usko sääntöjen moraaliseen pätevyyteen. Vahvasti yhteiskuntaan kiinnittyneen yksilön ei kannata rikkoa lakia koska hänellä on silloin enemmän menetettävää. Parikymmentä vuotta myöhemmin Hirschi kehitti myös matalan itsekontrollin teorian yhdessä Michael Gottfredsonin kanssa, joka erottelee yksilöt matalan tai korkean itsekontrollin perusteella. Matalan itsekontrollin omaavat ihmiset rikkovat teorian mukaan todennäköisemmin lakia. Kriminologinen teoria yhdistettiin kontrolliteorioissa jälleen yksilön ominaisuuksiin.

Oppimisteoriat


Edwin H. Sutherlandin kehittelemää rikollisuuden sosiologista selitystä kutsutaan differentiaalisen assosiaation teoriaksi . Sen mukaan rikoskäyttäytyminen opitaan, ja oppimisprosessiin kuuluu rikosten tekemiseen vaadittavien tekniikoiden oppiminen ja erilaisten asenteiden ja perustelumallien omaksuminen. Jos kaupan kassalla ei ole ketään, rikollisen ajattelumallin omaksunut henkilö näkee sen sopivana tilaisuutena kulkea kassan ohitse maksamatta. Tämä rikoskäyttäytyminen omaksutaan pienissä viiteryhmissä , ja oppimiseen vaikuttaa, kuinka usein ja pitkään kuulee rikoskäyttäytymiseen suotuisasti vaikuttavia puhetapoja, kuka niitä esittää (kuinka suuri auktoriteetti puhujalla on kuulijaan nähden) ja missä järjestyksessä asioita opitaan. Lapsuudessa opitut määritelmät ovat vaikutusvaltaisempia kuin myöhemmin opitut ajatusmallit.
Yleinen oppimisteoria liittää Sutherlandin teoriaan behavioristisen näkemyksen, jossa palkinnot ja rangaistukset vaikuttavat rikollisen käyttäytymisen oppimiseen. Jos esimerkiksi vertaisryhmässä rikollista tekoa ihaillaan tai siihen suhtaudutaan muulla lailla positiivisesti, tämä toimii palkintona rikoksen tekijälle ja ajaa jatkamaan rikollisella uralla. Yleisen oppimisteorian neljä keskeistä käsitettä ovat: <br />
1. ''differentiaalinen assosiaatio.'' Altistuminen läheispiirille, kuten perheelle tai ystäville, joilta opitaan normatiiviset käyttäytymis- ja ajattelumallit matkimisen, määritelmien ja palkintojen ja rangaistusten kautta. <br />
2. ''määritelmät.'' Oman käyttäytymisen tulkinta ja sen erilaiset selitykset. Tämän osa-alue on neutralisaatioteoria, jossa rikollinen vähättelee ja puolustelee tekoaan esimerkiksi kieltämällä oman vastuunsa tai vähättelemällä aiheuttamaansa vahinkoa. <br />
3. ''palkinnot ja rangaistukset.'' Teosta aiheutuneet seuraukset, jotka voivat fyysisiä kuten rahallisesti arvokkaan omaisuuden saaminen tai poliisien kanssa tekemisiin joutuminen, aineettomia kuten ihailua tai paheksuntaa. Tässä yhteydessä käytetään termejä positiivinen ja negatiivinen vahvistaminen. Positiivista vahvistamista on, että teon tavoitteena on saada itselleen hyötyä, kun taas negatiivinen vahvistaminen tarkoittaa tilannetta, jossa (rikollinen) teko tekemällä vältetään epämieluisan asian toteutuminen. <br />
4. ''matkiminen'' eli toisten käyttäytymisen imitointi. Matkimisen yhteydessä tutkijat nostavat huolekseen median , kuten rikollisista tehdyt elokuvat ja rikosuutisoinnin saaman suuren huomion.

Uudet suuntaukset


Nykykriminologiassa keskeisenä kehityksenä on ollut lisääntynyt uhrien huomioon ottaminen sekä oikeusjärjestelmässä että teoreettisesti. Uhrien näkökulmaan keskittyvää kriminologiaa kutsutaan joskus viktimologiaksi.

Lähteet


Downes, David; Rock, P. ''Understanding Deviance''. 4th edition. Oxford University Press, 2003.

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.om.fi/optula/ Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
http://faculty.ncwc.edu/toconnor/criminology.htm Criminology Mega-Site.
http://www.crime-prevention.de/4556.html.
http://www.criminologia-rsm.eu Società Sammarinese di Criminologia.
http://www.phantasmatagroup.com/ica.htm International Criminologists Association (I.C.A.)International association of professionals specialized in criminology.
http://www.phantasmatagroup.com/mastercriminologia.htm Master in Criminologia I.C.A. Course
Luokka:Kriminologia
ar:علم الجريمة
id:Kriminologi
be:Крыміналогія
bs:Kriminologija
bg:Криминология
ca:Criminologia
cs:Kriminologie
cy:Troseddeg
da:Kriminologi
de:Kriminologie
et:Kriminoloogia
el:Εγκληματολογία
en:Criminology
es:Criminología
eo:Kriminologio
eu:Kriminologia
fa:جرم‌شناسی
fr:Criminologie
ko:범죄학
hi:अपराध शास्त्र
hr:Kriminologija
it:Criminologia
he:קרימינולוגיה
kn:ಅಪರಾಧ-ಶಾಸ್ತ್ರ
kk:Криминология
lv:Kriminoloģija
lb:Kriminologie
lt:Kriminologija
hu:Kriminológia
mk:Криминологија
ml:ക്രിമിനോളജി
nl:Criminologie
ja:犯罪学
no:Kriminologi
pl:Kryminologia
pt:Criminologia
kaa:Kriminologiya
ro:Criminologie
ru:Криминология
sq:Kriminologjia
sk:Kriminológia
ckb:تاوانناسی
sr:Криминологија
sh:Kriminologija
sv:Kriminologi
th:อาชญาวิทยา
vi:Tội phạm học
tr:Kriminoloji
uk:Кримінологія
zh:犯罪學

Kognitiivinen psykologia

Kognitiivinen psykologia on psykologian osa-alue, joka tutkii ihmisen tietoa käsitteleviä prosesseja, esimerkiksi muistin, oppiminen, ajattelun, havaitseminen, tarkkaavaisuus, luovuus ja ongelmanratkaisun toimintaa. Se perustuu kognitivismille ja syntyi 1900-luvun jälkipuolella syrjäyttäen behaviorismi vallitsevana psykologian koulukuntana.
Kognitiivinen psykologia rakentuu kokeelliselle ja tieteelliselle tutkimukselle eikä se kognitivismin nimissä ota esimerkiksi introspektiota ainoana tai luotettavimpana tiedonlähteenä. Tarkkaa ajankohtaa kognitiivisen psykologian synnylle on vaikea määrittää, mutta se sai merkittäviä sysäyksiä tekoälyn ja kognitiotiede synnyn myötä 1956. Termi yleistyi käyttöön Ulrich Neisserin vuonna 1967 kirjoittaman kirjan ''Cognitive psychology'' ansiosta.
Kognitiotiede on kognitiivista psykologiaa lähellä oleva tieteenala, joka tutkii kognitivismia sinänsä ja sen taustaoletuksia enemmän kuin psykologian käytännön tutkimusta.
Kognitiivinen neuropsykologia puolestaan pyritään reduktionistisesti yhdistämään kognitiivisen psykologian löytämiä moduuli ja mekanismeja neurotiede kanssa. Kognitiivinen psykologia on jaettavissa karkeasti neljään osa-alueeseen:
Kokeellinen kognitiivinen psykologia tutkii terveitä yksilöitä useimmiten laboratorio-olosuhteissa,
Kognitiivinen neuropsykologia tutkii kognitiivisia poikkeamia aivovamman saaneissa potilaissa,
Laskennallinen kognitiotiede kehittää kognition toimintaa jäljitteleviä tietokonemalleja,
Kognitiivinen neurotiede hyödyntää aivokuvaustekniikka aivojen toiminnan ja fysiologisen rakenteen tutkimiseksi.

Kognitiivisen psykologian käsitteitä


Skeemat
Havaitseminen
Tarkkaavaisuus ja siihen liittyvät teoriat
Havaitseminen
Havaintopsykologia
Oppiminen
Oppimisteoriat (koulukuntien näkemykset oppimisesta)
Taitava oppiminen
Oppimaan oppiminen
Oppimistrategiat ja -tyylit
Miellekartta
Tavoiteorientaatiot
Oppimisorientaatiot
Oppimismotivaatio
Metakognitiivinen taito
Elinikäinen oppiminen
Muisti
Muistitutkimus
Muistijärjestelmä (Atkinson ja Shiffrin)
Sensorinen muisti
Työmuisti
Säilömuisti
Deklaratiivinen muisti
Proseduraalinen muisti
Tallentaminen
Unohtaminen, unohtamisteoriat
Kieli
Käsite ja niiden muodostuminen
Kielen perustasot
Kielen ja ympäristön jäsentämisen (/ajattelun) suhde
Ajattelu
Mielikuvat
Ihmisen ja eläinten ajattelun erot
Ongelmanratkaisu
Päätöksenteko, heuristiikka
Taitava ajattelu
Asiantuntijuus
Luovuus
Älykkyys

Viitteet

Kirjallisuutta


Luokka:Kognitiivinen psykologia
id:Psikologi kognitif
bg:Когнитивна психология
ca:Psicologia cognitiva
cs:Kognitivní psychologie
da:Kognitionspsykologi
de:Kognitionspsychologie
el:Γνωστική ψυχολογία
en:Cognitive psychology
es:Psicología cognitiva
fa:روان‌شناسی شناختی
fr:Psychologie cognitive
ko:인지심리학
hr:Kognitivna psihologija
is:Hugræn sálfræði
it:Psicologia cognitiva
he:פסיכולוגיה קוגניטיבית
ku:Psîkolojiya kognîtîv
lv:Kognitīvā psiholoģija
lt:Pažinimo psichologija
nl:Cognitieve psychologie
ja:認知心理学
no:Kognitiv psykologi
pl:Psychologia poznawcza
pt:Psicologia cognitiva
ro:Psihologie cognitivă
ru:Когнитивная психология
si:ප්‍රජානන මනෝ විද්‍යාව
simple:Cognitive psychology
sk:Kognitívna psychológia
sl:Kognitivna psihologija
sr:Когнитивна психологија
sh:Kognitivna psihologija
sv:Kognitiv psykologi
tl:Sikolohiyang kognitibo
tr:Bilişsel psikoloji
uk:Когнітивна психологія
zh:認知心理學

Kognitiotiede

Image:CCN.png
Kognitiotiede tutkii tietoilmiöitä kuten havaitsemista, oppimista, muistia, ajattelua, kieltä ja käsitteitä, sekä näiden taustalla olevia tiedonkäsittelyn mekanismeja. Yhteistä kognitiotieteen tutkimuskohteille on, että niitä voidaan tarkastella tiedon esittämisen eli representaation ja informaation prosessoinnin näkökulmista. Kognitiotieteellinen tutkimus on luonteeltaan monitieteisyys: perinteisesti sen katsotaan sijoittuvan psykologia, tietojenkäsittelytiede, filosofia, kielitiede ja neurotiede leikkaukseen.

Historia


Kognitiotieteen esihistorian voidaan katsoa lankeavan yhteen filosofian historian kanssa; erityisesti Platon, René Descartes, Gottfried Leibniz, David Hume ja Immanuel Kant ovat kognitiotieteen kehittymisen kannalta merkittäviä ajattelijoita. Esimerkiksi assosiationistista konnektionismi voidaan tietyin varauksin pitää Humen mielen teorian perillisenä; Platonin, Descartesin ja Kantin vaikutus puolestaan näkyy kenties selvimmin erilaisissa nativismi (tiettyjen mielen piirteiden synnynnäisyyttä korostavissa) teorioissa.
Varsinaisesti kognitiotieteestä voidaan kuitenkin puhua vasta 1900-luvulla, jolloin tieteenalalle tyypillinen lähestymistapa sai vähitellen alkunsa psykologiaa vuosisadan alussa hallinneen metodologisen behaviorismi väistyessä.
Erityisesti Noam Chomsky behavioristista kielitiedettä vastaan kohdistama kritiikki, tekoäly (John McCarthy, Marvin Minsky, Allen Newell, Herbert Simon) ja tähän liittyvän kognitiivinen psykologia synty toimivat motivaationa uuden, ''kognitivistisen'' lähestymistavan omaksumiselle. Tärkeänä käännekohtana tälle siirtymälle pidetään vuonna 1956 Massachusetts Institute of Technology järjestettyä informaatioteoriaa käsitellyttä monitieteistä symposiumia.
Ensimmäisten tietokone kehityksellä 1940-luvulla oli erityisen suuri merkitys kognitiotieteen synnylle. Komputationalismi itse asiassa käsittää ihmismielen juuri tietokoneena, symboleita manipuloivana systeeminä (komputationalismi). Tästä syystä matemaattinen logiikka kehityksellä (mm. Gottlob Frege ja Ludwig Wittgenstein) ja erityisesti laskettavuus synnyllä 1930-luvulla (Alan Turing) on ollut kognitiotieteen näkökulmasta varsin keskeinen merkitys.

Tutkimuskohteet ja metodologia


Kognitiotieteessä tutkitaan muun muassa havaitseminen, oppiminen, muisti, kieli, käsite, älykkyys ja ajattelua ylipäätään. Ensisijainen tavoite on selvittää, millaiset mielen/aivojen mekanismit toteuttavat tai tekevät mahdolliseksi edellä mainitut toiminnot. Kognitiotiedettä voidaankin luonnehtia tieteenä, joka pyrkii selittämään, millaiset tiedon esittämisen eli representaatio ja tiedonkäsittelyn prosessit mahdollistavat älykkään ja adaptiivisen käyttäytymisen.
Vaikka kognitiotieteessä pääpaino on usein aikuisen ihmisen kognition tutkimuksessa, myös kognitiivisen kehityksen, muiden eläinten kognitiivisten toimintojen ja keinotekoisten järjestelmien tiedonkäsittelyn tutkiminen kuuluu kognitiotieteen piiriin. Tutkimuksessa hyödynnetään usein erilaisia formaaleja malleja ihmisen, eläinten tai koneiden tiedonkäsittelystä ja pyritään muotoilemaan mallien pohjalta informaation prosessointia koskevia yleisiä lakeja. Kognitiotiedettä luonnehtii näin pyrkimys luonnontieteelliseen tarkkuuteen.
Kognitiotieteellinen tutkimus on luonteeltaan monitieteistä: kognitiivisia ilmiöitä pyritään lähestymään useiden, toisiaan täydentävien tieteenalojen tarjoamien käsitteiden, teorioiden ja tutkimusmenetelmien avulla. (Osittain tämä tietysti heijastaa tieteenalan nuorta ikää).
Esimerkiksi muistin toimintaa tai ongelmanratkaisua koskevien mallien realistisuutta voidaan testata psykologisesta tutkimuksesta saadun aineiston perusteella, muistin toimintaa voidaan yrittää suhteuttaa aivokuvantaminen kerättyyn dataan (esimerkiksi EEG tai magneettikuvaus käytetään runsaasti) keskushermoston toiminnasta. Hieman määritelmistä riippuen myös varsin matalan tason neurotieteellisiä metodeja, esimerkiksi yksittäissolumittauksia, voidaan myös käyttää kognitiivisten ilmiöiden tutkimuksessa. Malli taas voidaan koodata tietokoneohjelman muotoon, jolloin sen toimintaa voidaan simuloida erilaisilla parametreillä. (Tällöin puhutaan kognitiivisesta mallintamisesta).
Kognitiotiede on siten menetelmällisesti avoin: kaikki tieteellinen metodi menetelmät ovat hyväksyttäviä ja hyväksi käytettävissä, eikä tutkimus kognitiotieteessä rajoitu yhdelle selittämisen tasolle. David Marr 1980-luvulla esittämän, klassiseksi vakiintuneen metodologisen tai tieteenfilosofisen luokittelun mukaan monimutkaisen tiedonkäsittelyllisen ilmiön selityksen tulee tapahtua vähintään David Marr: komputationaalisella tasolla määritellään se funktio tai tehtävä jota järjestelmä suorittaa, algoritmien tasolla määritellään ne informaationprosessointimenetelmät joilla tehtävä suoritetaan, ja implementaation tasolla määritellään se "hardware" joka tekee tehtävän suorittamisen mahdolliseksi. Lisäksi tutkimus millä tahansa tasolla voi vaikuttaa tutkimukseen toisella tasolla. Näin esimerkiksi neurotieteellinen tutkimus vaikuttaa kognitiiviseen psykologiaan ja päinvastoin, eikä kumpikaan ole toista ensisijaisempi tai toisesta riippumaton.
Kognitiotieteestä puhutaan toisinaan "mielen tieteenä", mutta tosiasiassa kognitiotiede ei ole tieteenalana näin laaja. Perinteisesti kognitiotiede on keskittynyt mielen "älykkyyden taustalla olevien" piirteiden tutkimukseen, jolloin esimerkiksi emootio ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi sellaisia psykologian kannalta keskeisiä ilmiöitä kuten tunteita tai persoonallisuutta kognitiotieteessä tutkitaan hyvin vähän. Toisaalta psykologia "mielen tieteenä" on usein kiinnostunut ensisijaisesti ihmisen mielestä. Kognitiotieteessä muiden olentojen kognition ja ihmisen kognition välillä ei tehdä periaatteellista eroa. On myös hyvin kiistanalaista, missä määrin kognitiotieteen informaationprosessointinäkökulma voi kertoa meille mitään tietoisuus fenomenaalisista aspekteista eli qualia. On kuitenkin muistettava, että todellisuus ei tunne oppiainerajoja, joten mitään tarkkaa rajaa sille mikä "kuuluu kognitioon" ja mikä on "jotain muuta" lienee turha ainakaan nojatuolissa pyrkiä vetämään.

Kognitiotieteen eri koulukuntia


Alussa kognitiotiede ymmärrettiin kognitiivinen psykologia, tekoäly ja generatiivinen kielitiede yhdistäväksi "sateenvarjotieteeksi". Näin ajatellen kognitiotiede olisi näiden kolmen alan joukko-opillinen yhdiste. Sittemmin nämä alat ovat kasvaneet, kehittyneet omiin suuntiinsa (kognitiivinen psykologia osaksi psykologiaa, tekoäly osaksi tietojenkäsittelytiedettä ja insinööritieteitä), ja toisaalta näiden "klassisten" alojen ohella kognitiotieteessä on 1980-luvulta lähtien koettu vahva kognitiivisen neurotieteen, neuroverkkomallintamisen ja laskennallisen neurotieteen nousu, joka jatkuu yhä. Nykyään kognitiotieteen voikin ajatella sijoittuvan pikemmin kolmen klassisen alan, ja toisaalta neurotieteiden leikkauskohtaan.
Historiallisesti kognitiotieteen keskeiset paradigma ovat olleetkognitivismi (klassinen kognitiotiede, symbolinen paradigma) ja konnektionismi. Molempia voidaan pitää komputationaalisina teorioina mielen/aivojen toiminnasta. Komputationaalinen hypoteesi mielen/aivojen toiminnasta perustuu karkeasti ottaen ajatukseen mielestä tietokoneena, jolloin kognitiivisen ilmiön selittäminen tarkoittaa mielen toimintojen kuvaamista laskennallisina tehtävinä, ja kognitivismissa tehtävän suorittamiseen sopivan tietokoneohjelman l. algoritmin määrittelemistä. Usein komputationalismi termillä kuitenkin tarkoitetaan nimenomaan ns. klassista paradigmaa eli symbolista paradigmaa.
Klassisessa paradigmassa laskenta ymmärretään symbolien manipuloimiseksi algoritmin kuvaamien sääntöjen mukaisesti. Konnektionistisessa lähestymistavassa puolestaan kognitiivisia ilmiöitä eli laskennallisten funktioiden suorittamista mallinnetaan idealisoiduilla neuroverkot, jolloin tutkimus on ainakin näennäisesti lähempänä aivoja tutkivia neurotieteitä.
Viime aikoina näiden kahden rinnalle kolmanneksi paradigmaksi on noussut dynaamisten systeemien teoria ja kompleksisuusteoria perustuva dynaamisten systeemien näkökulma.

Katso myös


Kognitiivinen psykologia
Kognitiivinen neurotiede
Tekoäly
Laskennallinen neurotiede
Generatiivinen kielitiede
Kognitivismi
Komputationalismi
Konnektionismi
Mielenfilosofia

Lähteet

Kirjallisuutta

Suomeksi


Englanniksi


Cummins, Robert, & Dellarosa-Cummins, Denise (toim.). (2000). ''Minds, Brains and Computers: The Foundations of Cognitive Science, An Anthology''. Malden, MA: Blackwell. ISBN 1-55786-877-8
Dawson, Michael R. W. (1998). ''Understanding Cognitive Science''. Malden. MA: Blackwell. ISBN 0-631-20895-X
Wilson, Robert A. & Keil, Frank C. (1999). ''The MIT Encyclopedia of the Cognitive Sciences''. Cambridge, MA: MIT Press. ISBN 0-262-73124-X

Aiheesta muualla


http://www.helsinki.fi/people/otto.lappi/materials/cog_sanasto.htm Kognitiotieteen sanastoa
http://www.helsinki.fi/kognitiotiede/ Kognitiotieteen opetusohjelma Helsingin yliopistossa
http://www.lce.hut.fi/teaching/kogntekn.html Kognitiivisen teknologian pää/sivuaine Teknillinen korkeakoulu,
http://plato.stanford.edu/entries/cognitive-science/ Stanford Encyclopedia of Philosophy: Cognitive Science
http://www.cogsci.umn.edu/OLD/calendar/past_events/millennium/final.html Kognitiotieteellisen kirjallisuuden TOP100 vuoteen 2000 mennessä
http://cognitrn.psych.indiana.edu/rgoldsto/cogsci/classics.html Cognitive Science -lehden klassikkoartikkeleja
http://www.humantechnology.jyu.fi/ Free Journal in Cognitive Science: "Human Technology: Investigating the human role in existing and emerging technologies" (Publisher: University of Jyväskylä, Agora Center, Editor-in-Chief: Pertti Saariluoma, Professor (in Cognitive Science)
Luokka:Monitieteisyys
Luokka:Kognitiotiede
ar:علوم استعرافية
ms:Sains kognitif
bn:বোধ বিজ্ঞান
be:Кагнітыўныя навукі
bs:Kognitivna nauka
bg:Когнитивна наука
ca:Ciència cognitiva
cs:Kognitivní věda
de:Kognitionswissenschaft
et:Tunnetusteadus
el:Γνωσιακή επιστήμη
en:Cognitive science
es:Ciencia cognitiva
eo:Kognoscienco
fa:علوم شناختی
fr:Sciences cognitives
gd:Saidheans “Cognitive”
ko:인지과학
hr:Kognitivna znanost
is:Vitsmunavísindi
it:Scienze cognitive
he:מדעים קוגניטיביים
la:Scientia cognitiva
lt:Kognityviniai mokslai
li:Cognitieweitesjap
hu:Kognitív tudomány
nl:Cognitiewetenschap
ja:認知科学
no:Kognitiv vitenskap
nn:Kognitive vitskapar
pl:Kognitywistyka
pt:Ciência cognitiva
ru:Когнитивистика
simple:Cognitive science
sk:Kognitívna veda
sr:Когнитивна наука
sh:Kognitivna nauka
sv:Kognitionsvetenskap
tl:Kognitibong agham
th:ประชานศาสตร์
vi:Khoa học nhận thức
tr:Bilişsel bilim
uk:Когнітивна наука
ur:علم ادراک
zh:认知科学

KGB


Kuva:Emblema KGB.svg
KGB ( ), ''SNTL:n valtion turvallisuuskomitea'' oli Neuvostoliitto valtiollinen turvallisuuspoliisi vuodesta 1954 vuoteen 1991. Se vastasi ulkoisesta turvallisuudesta ja tiedustelusta lukuun ottamatta sotilastiedustelua, joka kuului GRU.
Valko-Venäjällä turvallisuuspoliisi toimii edelleen venäjäksi KGB:n nimellä, KGB (Valko-Venäjä).

Historia


Vetšeka/Tšeka, GPU, OGPU


KGB:n ensimmäinen edeltäjä oli Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta bolševikitjohtaja Vladimir Leninin aloitteesta joulukuussa 1917 perustettu salainen poliisi, ''Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan'' (lyh. ''Vetšeka'' tai ''Tšeka''). Leninin mukaan bolsevikkipuolue tarvitsi ”rautaisen käsivarren”, jolla voi suojella ”nuorta vallankumousta” ja taistella ”vastavallankumouksellisia” voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition. Erityiskomission johtoon valittiin puolalaissyntyinen ammattivallankumouksellinen Feliks Dzeržinski. Dzeržinski esitti pian puolueelle ohjelman, jonka pohjalta uusi komissio toimisi. Ohjelman yhteenvetona oli, että Tšeka nousisi lain ja valvonnan yläpuolelle ja sillä olisi rajattomat pidätys-, kuulustelu- ja rankaisuoikeudet. Puolueen sisällä se herätti suurta hämminkiä ja eripuraa sekä vastustusta, mutta Lenin tukahdutti vastarinnan ja antoi vallankumoussankarina pitämälleen Dzeržinskille tämän vaatimat oikeudet.
Venäjän sisällissota aikana Tšeka kunnostautui erityisen julmana ja häikäilettömänä organisaationa, jota ilman bolševikkien vallankumous olisi saattanut jäädä väliaikaiseksi. Dzeržinski haali komissioonsa kovia miehiä, jotka eivät epäröineet ryhtyä ankariin rankaisutoimiin, joihin edes puna-armeija ei halunnut osallistua. Sisällissodan jälkeen Tšekan surmaamien ihmisten määrän saattoi laskea kymmenissä tuhansissa. Tšeka käytti teloittajina pääasiassa unkarilaisia ja bulgarialaisia sotavankeja; näiden kansojen edustajia pidettiin tuolloin Venäjällä sivistymättöminä barbaareina, jotka sopivat tuollaisiin vastenmielisiin tehtäviin – ja henkensä puolesta syystäkin pelkäävät sotavangit pyrkivät äärimmäisellä julmuudella osoittamaan kelpoisuutensa teloittajina – ja säästämään henkiriepunsa; viimeksi mainittu ei tosin aina onnistunut, koska vankipyövelit saatettiin tappaa myrkyttämällä tai ampumalla, jos katsottiin että he tiesivät liikaa; näin kävi muun muassa tsaariperheen tappajille.
Tšeka loi ne kovat mallit, joiden mukaan Neuvostoliiton salainen poliisi hyvin pitkälle toimi samassa perustarkoituksessa: tukahduttaa ja estää poliittinen oppositio. Salainen poliisi hyvin pitkälle itse määritteli, kuka edusti oppositiota.
Helmikuussa 1922 Tšeka liitettiin osaksi Venäjän ''sisäasiainkansankomissariaattia'' (sisäministeriö, lyh. ''NKVD'') nimellä ''Valtion poliittinen hallinto'' (lyh. ''GPU''). Seuraavana vuonna GPU:sta tuli koko Neuvostoliiton kattava ''Valtion yhdistynyt poliittinen hallinto'' (lyh. ''OGPU''). Džerzinski johti salaista poliisia kuolemaansa 1926 asti.

GUGB, NKGB/MGB, MVD


Venäjän NKVD lakkautettiin 1934, jolloin perustettiin Neuvostoliiton NKVD. Tällöin myös OGPU siirtyi osaksi NKVD:tä saaden uudeksi nimekseen ''Valtion turvallisuuspäähallinto'' (lyh. ''GUGB''). 1930-luvulla Josif Stalinin johtaman suuren terrorin aikana NKVD GUGB:n toiminnan myötä nousi valtioksi valtion sisällä, jonka lonkerot ulottuivat syvälle yhteiskuntaan koskien kaikkia ja kaikkea elämänalueita. Stalin käytti NKVD:tä terrorin työvälineenä ja se passitti vankileireille ja teloitti miljoonia ihmisiä. Suuresta vankimäärästä johtuen NKVD saattoi ryhtyä suuriin julkisiin rakennushankkeisiin urakoitsijana, kuten Vienanmeren–Itämeren kanavan rakentamiseen. Rakentamisen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa pakkotyöllä halpaa perusrakennetta kansantalouteen, vaan myös tappaa vankeja. Salainen poliisi toimi myös aktiivisesti ulkomailla. GUGB:n agentit kidnappasivat venäläisemigranttien valkoisen armeijan komentajan, kenraali Jevgeni K. Millerin Pariisissa vuonna 1937. Miller teloitettiin myöhemmin Moskovassa. GUGB:n agentti murhasi marxilaisen toisinajattelijan Lev Trotskin Meksikossa vuonna 1940.
Toinen maailmansota aikana 1941 NKVD:sta erotettiin sotilaallista turvallisuutta varjeleva osa, joka alistettiin maa-armeijalle ja laivastolle. Valtiollinen turvallisuus erotettiin omaksi ''Valtion turvallisuuskansankomissariaatiksi'' (lyh. ''NKGB''). Operaatio Barbarossa, NKGB:stä sekä maa-armeijan ja laivaston turvallisuusosista tuli uudelleen GUGB ja osa NKVD:tä. Vuonna 1943 nämä elimet erotettiin jälleen NKVD:sta ja nimettiin taas NKGB:ksi sekä SMERŠiksi. Sodan aikana Stalin käytti salaisen poliisin yksiköitä rintamakarkureiden sekä vihollisen kaukopartiomiesten pysäyttämiseen (ja teloittamiseen) sekä laajojen väestön pakkosiirtojen toteuttamiseen.
Vuonna 1946 Neuvostoliiton kansankomissariaatit nimettiin ministeriöiksi ja NKGB:stä tuli ''valtion turvallisuusministeriö'' (lyh. ''MGB'') ja NKVD:sta ''sisäasiainministeriö'', ''MVD''. Ne liitettiin jälleen yhteen 1953 Stalinin kuoltua, mutta erotettiin lopullisesti 1954, jolloin perustettiin ''Valtion turvallisuuskomitea'' (lyh. ''KGB'') ministeriön sijaan. Sisäministeriölle jäivät rikospoliisi, rangaistuslaitokset ja palokunnat.

KGB, KGB SSSR


KGB:n toimialue vastasi karkeasti ottaen Yhdysvallat CIA ja FBI vastavakoiluosastoa, mutta KGB:n alaisuuteen kuului myös esim. Neuvostoliiton rajavartiolaitos. Vuonna 1978 KGB:n nimeksi tuli ''SNTL:n valtion turvallisuuskomitea'', (lyh. ''KGB SSSR'') ja sen puheenjohtajasta ministeriin rinnastettava henkilö.
Neuvostoliiton loppuvuonna 1991 KGB:n seuraajaksi perustettiin Venäjän neuvostotasavallassa VSFNT:n KGB/AFB.

Luettelo KGB:stä edeltäjineen


} ve: tše ka:,<br>TšK, tše ka:,<br>josta Vetšeka tai Tšeka
|Yleisvenäläinen ''erityiskomissio'' taistelussa vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (1917–18) ja<br>Yleisvenäläinen erityiskomissio taistelussa vastavallankumousta, kiskontaa ja lahjontaa vastaan (1918–22)
|-
|GPU
|Valtion poliittinen hallinto<br>osana NKVD:tä eli sisäasiainkansankomissariaattia (1922–23)
|-
|OGPU
|Valtion yhdistynyt poliittinen hallinto (1923–34)
|-
|GUGB
|Valtion turvallisuuspäähallinto <br>osana NKVD:tä (1934–41, 1941–43)
|-
|NKGB ja<br>MGB
|valtion turvallisuuskansankomissariaatti (1941, 1943–46) ja<br>valtion turvallisuusministeriö (1946–53)
|-
|MVD
|sisäasiainministeriö (1953–54)
|-
|KGB ja<br>KGB SSSR
|Valtion turvallisuuskomitea (1954-78) ja<br>SNTL:n valtion turvallisuuskomitea (1978–91)
|}

Toiminta ulkomailla


File:KGB Vilna muistolaatta.jpg
Time-lehden tiedustelulähteiden mukaan vuonna 1978 keskimäärin neljäsosa Neuvostoliiton diplomaateista oli KGB:n agentteja, näistä esimerkiksi 98 toimi Suomi, 87 Länsi-Saksassa ja 53 Italiassa. Arviolta 35 prosenttia Neuvostoliiton Washingtonin lähetystön 136 diplomaatista toimi KGB:n hyväksi, lisää henkilöitä toimi Tassissa, Aeroflotissa, kaupallisissa edustustoissa ja muissa vastaavissa tehtävissä. YK-tehtävissä toimi noin 105–135 KGB-agenttia pelkästään Euroopassa.

Tunnettuja tapauksia


Operaatio Trusti
Cambridgen viitoset: Kim Philby, Donald Duart Maclean, Guy Burgess, Anthony Blunt, John Cairncross?
Richard Sorge
Rudolf Abel, KGB:n eversti. Vakoiluorganisaation johtaja Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Vangittiin vuonna 1957.
Reino Häyhänen, KGB:n majuri. Rudolf Abelin vakoiluorganisaation 1957 paljastanut KGB:n agentti.
Georgi Markov (toimittaja)in sateenvarjomurha 1978
Operaatio Farewell
Aldrich Ames, KGB:n agentti CIA:ssa
Robert Hanssen, KGB:n agentti FBI:ssä

Tapaus Zell


Yksi KGB:n historian merkittävimmistä ja eriskummallisimmista onnistumisista tapahtui 1967, kun kolme KGB:n hyväksi toiminutta miestä varasti Sidewinder-ohjuksen Zellin Pohjois-Atlantin liitto-tukikohdasta, jonka piti olla läpitunkemattomasti vartioitu. Varkaat eivät saaneet saalistaan kunnolla mahtumaan autoonsa ja joutuivat ajamaan noin 480 kilometrin matkan länsisaksalaista autobahnia 3-metrinen ohjus avoimesta ikkunasta ulos törröttäen.
Kun koplan johtaja Manfred Ramminger tiedusteli Düsseldorfin lentokentällä parasta tapaa lähettää rahtia Moskovaan, KLM virkailija ehdotti lentorahtia ja Lufthansalta vakuutettiin, ettei tullissa oltaisi erityisen kiinnostuneita paketin sisällöstä. Ramminger noudatti neuvoja ja nousi myös itse Moskovan koneeseen kuljettaen ohjuksen sytytintä käsimatkatavaroissaan.
Saapuessaan perille Ramminger kuitenkin sai kuulla jonkin menneen pieleen. Ohjuksen sisältävä paketti oli poistettu koneen ruumasta vahingossa Kööpenhaminassa ja lähetetty takaisin Düsseldorfiin. Kymmenen päivää myöhemmin paketti toimitettiin lähetystietojen mukaisesti Moskovaan. ”Brüderchen (pikkuveli), olet varsinainen supermies!” oli Rammingerin kontaktihenkilö KGB:ssa nauranut äänekkäästi.

Viitteet

Kirjallisuutta


Christopher Andrew, Oleg Gordievski: ''KGB'' (Otava, 1991) ISBN 951-1-11502-2
Anne Kuorsalo, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen: ''Salaisen poliisin valtakunta: KGB, FSB ja suhteet Suomeen'' (Edita, 2003) ISBN 951-37-3863-9 (nid.)
Luokka:KGB
ar:استخبارات سوفييتية
az:SSRİ Dövlət Təhlükəsizlik Komitəsi
id:Komitet Gosudarstvennoy Bezopasnosti
bn:কেজিবি
be:Камітэт дзяржаўнай бяспекі
be-x-old:Камітэт дзяржаўнай бясьпекі
br:KGB
bg:Комитет за държавна сигурност (СССР)
ca:KGB
ceb:KGB
cs:KGB
da:KGB
de:KGB
et:KGB
el:KGB
en:KGB
es:KGB
eo:KGB
eu:KGB
fa:کاگ‌ب
fr:KGB
fy:KGB
ga:KGB
gl:KGB
ko:국가보안위원회
hi:केजीबी
hr:KGB
is:KGB
it:Komitet gosudarstvennoj bezopasnosti
he:ק.ג.ב.
ka:სსრკ-ის სახელმწიფო უშიშროების კომიტეტი
ku:KGB
lv:Valsts drošības komiteja
lt:KGB
hu:KGB
mk:КГБ
ml:കെ.ജി.ബി.
arz:كيه جى بى
nl:KGB
ja:ソ連国家保安委員会
no:KGB
nn:KGB
oc:KGB
pl:KGB
pt:KGB
ro:KGB
ru:Комитет государственной безопасности СССР
scn:KGB
simple:KGB
sk:KGB
sl:KGB
sr:КГБ
sv:KGB
ta:கேஜிபி
th:คณะกรรมาธิการเพื่อความมั่นคงแห่งรัฐ (สหภาพโซเวียต)
vi:KGB
tr:KGB
uk:Комітет державної безпеки СРСР
ur:کے جی بی
yi:קא גע בע
zh:克格勃

Kiinan Kansantasavalta

Kiina

Koaksiaalikaapeli

Tiedosto:Koaksiaalikaapeli.png
Tiedosto:RG-59.jpg‎
Koaksiaalikaapeli on siirtolinja, joka siirtää taajuus sähkömagneettinen säteily kenttää paikasta toiseen. Tutuin käyttökohde koaksiaalikaapelille on television antennijohto. Muita käyttökohteita ovat muun muassa elektroniikka- ja tietoliikennesovellukset.

Rakenne


Koaksiaalikaapelin lieriömäisen rakenteen keskustassa on johdin, jonka ympärillä on eristeainekerros. Tämän ympärillä on putkimainen ulkojohdin ja sen ympärillä muovinen ulkokuori.

Toiminta ja käyttö


Suurtajuinen sähkömagneettinen kenttä etenee koaksiaalikaapelissa poikittaisena värähtelynä, ns. TEM-aaltomuoto-moodissa, ja rajoittuu keskijohtimen ja ulkojohtimen väliseen eristeaineeseen. Tämän eristeen ominaisuudet ovat sen vuoksi ratkaisevat kaapelin laatua arvioitaessa.
Koaksiaalikaapelin kapasitanssi ja induktanssi muodostavat yhdessä ''impedanssi'', joka on tietylle kaapelille ominainen ja määräytyy pääasiassa kaapelin dimensioiden ja eristemateriaalin dielektrisyyden perusteella. Koaksiaalikaapelin siirtoimpedanssi eli ominaisimpedanssi ''Z'' on
:<math>Z = 60\ \Omega \times \frac{\ln(D/d)}{\sqrt{\epsilon}}</math>,
missä ''D'' on ulkovaipan sisähalkaisija, ''d'' on sisäjohtimen halkaisija, ln on luonnollinen logaritmi ja <math>\ \epsilon</math> on suhteellinen dielektrinen vakio.<ref></ref>
Oikein päätetyn koaksiaalikaapelin kumpaankin päähän kytkettävän laitteen impedanssin on oltava sama kuin koaksiaalikaapelin ominaisimpedanssi: muussa tapauksessa syntyy yleensä haitallisia vaimentavia seisova aalto. Tästä syystä vanhanaikaisessa koaksiaalikaapelia käyttävässä ethernet -verkossa kaapeli päätettiin vastus.
Koaksiaalikaapelissa signaalin nopeus <math>v = c / \sqrt{\epsilon}</math>, missä c on valon nopeus.<ref></ref>
Koaksiaalista rakennetta käytetään paljon myös heikon pientaajuuksisen signaalin siirtämiseen (esimerkiksi mikrofonikaapeli). Tällöin putkimaisen ulkojohtimen maadoitus antaa signaalia siirtävälle keskijohtimelle hyvän Sähkömagneettinen yhteensopivuus. Tällaisissa sovelluksissa ei kaapelin impedanssilla ole juuri merkitystä, vaan kaapeli kannattaa valita mekaanista kestävyyttä ja käyttömukavuutta silmällä pitäen.

Käytännön koaksiaalikaapelit


Kaupallisten koaksiaalikaapelien tavallisimmat impedanssit ovat 50 ja 75 ohmia. Edellisten lisäksi kaupallisesti on saatavilla muun muassa 93 ohmin kaapeleita. Kaapeleiden vaimennus kasvaa taajuuden funktiona.
Eristekoodit
PE, polyeteeni
PF, polyeteenivaahto

Viitteet


<References/>
Luokka:Siirtotiet
ar:كبل محوري
id:Kabel sepaksi
ms:Kabel sepaksi
bg:Коаксиален кабел
ca:Cable coaxial
cs:Koaxiální kabel
da:Koaksialkabel
de:Koaxialkabel
el:Ομοαξονικό καλώδιο
en:Coaxial cable
es:Cable coaxial
eo:Samaksa kablo
eu:Kable ardazkide
fa:کابل هم‌محور
fr:Câble coaxial
gl:Cable coaxial
gu:કો-ઍક્સિયલ કેબલ
ko:동축 케이블
hi:समाक्षीय केबल
hr:Koaksijalni kabel
it:Cavo coassiale
he:כבל קואקסיאלי
lt:Bendraašis kabelis
hu:Koaxiális kábel
mk:Коаксијален кабел
nl:Coaxkabel
ja:同軸ケーブル
no:Koaksialkabel
pl:Kabel koncentryczny
pt:Cabo coaxial
ro:Cablu coaxial
ru:Коаксиальный кабель
simple:Coaxial cable
sk:Koaxiálny kábel
sl:Koaksialni kabel
sr:Коаксијални кабл
sv:Koaxialkabel
ta:ஓரச்சு வடம்
vi:Cáp đồng trục
tr:Koaksiyel kablo
uk:Коаксіальний кабель
zh:同轴电缆

Kiinan kansantasavallan presidentti


Kiinan kansantasavallan presidentti (yksinkertaistetut merkit 中华人民共和国主席, tarkka käännös ''Kiinan kansantasavallan puhemies'') on Kiinan kansantasavalta päämies. Tehtävä luotiin Kiinan kansantasavallan perustuslaki vuonna 1982. Muodollisesti presidentti valitaan Kiinan kansankongressissa. Käytännössä valmistelutoimikunta suosittelee ehdokkaaksi yhtä henkilöä.
Tällä hetkellä Kiinan presidenttinä toimii Hu Jintao ja varapresidenttinä Xi Jinping. Aiemmin presidenttinä ovat toimineet Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Täten ennen Mao Zedong ja Liu Shaoqi toimivat vastaavassa tehtävässä, mutta nimikkeellä puhemies.
Nykyisen perustuslain mukaan Kiinan presidentti saattaa voimaan Kiinan kansankongressi hyväksymät säädökset, nimittää ja poistaa Kiinan valtioneuvosto jäseniä, myöntää valtion mitaleja ja kunniatitteleitä Kansankongressin ja sen pysyväiskomitean päätösten mukaisesti, myöntää armahduksia, voi määrätä poikkeuslain, voi julistaa sotatilan ja antaa mobilisaatiokäskyn, vastaanottaa ulkomaalaisten diplomaattiedustajien valtuutuskirjeet Kiinan kansantasavallan nimissä, nimittää ja poistaa Kiinan ulkomaille lähettämiä diplomaatteja, sekä hyväksyy ja kumoaa kansainvälisiä sopimuksia.
Maon aikojen jälkeen Kiinassa on noudatettu kollektiivisen johdon periaatetta diktatuurin välttämiseksi. Presidentti on Kansankongressin alainen ja saa ohjeensa suoraan tältä valtionhallinnon korkeimmalta elimeltä.

Katso myös


Kiinan tasavallan presidentti
Kiinan kansantasavallan historia
Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
Kiinan kansankongressi
Kiinan valtioneuvosto
Kiinan keskussotilaskomissio
Kiinan korkein oikeus
Kiinan kansan korkein protektoraatti
Luokka:Kiinan politiikka
ar:رئيس جمهورية الصين الشعبية
id:Daftar Presiden Republik Rakyat Cina
bg:Председател на Китайската народна република
ca:President de la República Popular de la Xina
da:Folkerepublikken Kinas præsidenter
de:Liste der Staatspräsidenten der Volksrepublik China
en:President of the People's Republic of China
es:Anexo:Presidente de la República Popular China
fr:Présidents de la Chine
ko:중화인민공화국의 주석
hi:जनवादी गणराज्य चीन के राष्ट्रपति
it:Presidente della Repubblica popolare cinese
mk:Претседател на Народна Република Кина
ja:中華人民共和国主席
no:Statsledere i Folkerepublikken Kina
nn:Statsleiarar i Folkerepublikken Kina
pl:Przewodniczący Chińskiej Republiki Ludowej
pt:Anexo:Lista de presidentes da República Popular da China
ru:Председатель Китайской Народной Республики
sv:Kinas statsöverhuvuden
vi:Chủ tịch Cộng hòa Nhân dân Trung Hoa
tr:Çin Halk Cumhuriyeti Başkanı
zh-yue:中華人民共和國主席
zh:中华人民共和国主席

Kalifornia


Kalifornia on Yhdysvaltain osavaltiot Pohjois-Amerikka länsirannikolla Tyyni valtameri rannalla. Osavaltion väkiluku oli 37&nbsp;253&nbsp;956 Yhdysvaltain vuoden 2010 väestönlaskenta. Kalifornia on Yhdysvaltain Luettelo Yhdysvaltain osavaltioista väkiluvun mukaan ja Luettelo Yhdysvaltain osavaltioista pinta-alan mukaan Alaskan ja Texasin jälkeen.
Osavaltiossa sijaitsevat Yhdysvaltain toiseksi ja kuudenneksi suurimmat metropolialueet, Los Angelesin metropolialue sekä San Franciscon lahden ympäristö. Kahdeksan Yhdysvaltain viidestäkymmenestä suurimmasta kaupungista sijaitsee Kaliforniassa: Los Angeles, San Diego, San Jose, San Francisco, Fresno, Sacramento, Long Beach ja Oakland. Osavaltion pääkaupunki on Sacramento.
Eteläinen Kalifornia on tiheästi asuttu ja suurin osa väestöstä elää korkeintaan 80 kilometrin etäisyydellä Tyynestämerestä.
Osavaltion nimi tulee 1400-luvulla eläneen kirjailija Garci Rodríguez de Montalvon teoksesta ''Las sergas de Esplandián'' (ensimmäinen tunnettu painos vuodelta 1510), jossa esiintyy California-niminen saariparatiisi.

Maantiede


Kaliforniaa rajoittavat Tyyni valtameri, Oregon, Nevada, Arizona ja Meksikon Baja California.
Maantieteellisesti se koostuu hedelmällisestä Kalifornian Keskuslaakso, vuoristo ja aavikko. Pääosa asutuksesta on viileimmillä rannikon alueilla Tyynenmeren rannalla, erityisesti San Franciscossa, San José (Kalifornia), Los Angelesissa ja San Diegossa. Osavaltion pääkaupunki Sacramento sijaitsee kuitenkin keskuslaaksossa.
Idässä keskuslaaksoa rajaa Sierra Nevada (Yhdysvallat), pohjoisessa Kaskadit ja etelässä Tehachapivuoret. Korkein kohta on Mount Whitney Sierra Nevadalla 4 418 metriä. Sierra Nevadan vuoristossa sijaitsee myös Yosemiten kansallispuisto. Etelässä vuorien takana on Mojaven aavikko, jonka koillispuolella sijaitsee Kuolemanlaakso, Pohjois-Amerikan matalin ja kuumin paikka. Tyynenmeren rannalla kasvaa suojeltuja punapuu ''Sequoia sempervirens''. Ne ovat maailman korkeimpia puita. Mammuttipetäjät ''Sequoiadendron giganteum'' kasvavat Sierra Nevadalla. Ne ovat tilavuudeltaan maailman suurimpia puita.
Kalifornia tunnetaan maanjäristys, joita esiintyy San Andreasin siirros alueella. Alueella on myös aktiivisia tulivuoria, kuten Mammoth Mountain. Lassen Peak -tulivuori purkautui viimeksi vuonna 1917.
Kaliforniassa on usein vaarallisia maastopaloja. Lokakuussa 2003 Etelä-Kalifornian maastopalot polttivat 800 000 eekkeriä (noin 3&nbsp;200 neliökilometriä), tuhosivat 3&nbsp;400 kotia ja tappoivat 22 henkeä. Lokakuussa 2006 maastopalojen sammutustöissä kuoli useita palomiehiä. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger julisti 27. lokakuuta 2006 100 000 dollarin palkkion tuhopolttajien löytymiseen johtavista tiedoista.

Matkailu

Ilmasto


Kalifornian ilmasto vaihtelee suuresti paikasta toiseen, sillä osavaltio on pitkä pohjois-eteläsuunnassa, sen länsiosat ovat rannikolla ja itäosat sisämaassa vuorten suojassa, ja korkeuserotkin ovat suuret Kuolemanlaaksosta merenpinnan alapuolelta Mount Whitneylle yli neljän kilometrin korkeuteen.
Suuressa osassa osavaltiota vallitsee välimerenilmasto: kesät ovat kuumia ja kuivia, talvet viileitä ja sateisempia. Kylmä Kalifornian merivirta rannikon lähellä viilentää rannikkoalueiden kesiä, sisämaassa kesät ovat kuumempia. Vuoristossa on vuoristoilmasto. Vuorijonojen takana on aavikkoalueita.

Suurimpien kaupunkien asukasluvut


(Tilastot tammikuulta 2010)

Historia


Ennen eurooppalaisten tuloa Kalifornian alueella asui yli 70 eri intiaaniheimoa, kuten chumashit, pomot ja salinanit.
Ensimmäinen Tyyni valtameri rannikkoa tutkinut eurooppalainen oli Juan Rodriguez Cabrillo vuonna 1542, häntä seurasi 37 vuotta myöhemmin Francis Drake 1579. 1700-luvun lopulla espanjalaiset Kristillinen lähetystyö perustivat pieniä asumuksia Kalifornian niemimaan pohjoispuolelle. Espanja sai Kalifornian haltuunsa juuri ennen venäläisten tuloa sinne, venäläiset perustivatkin vain muutamia asutuspaikkoja. Meksikon itsenäistyttyä lähetysasemat joutuivat Meksikon hallitukselle, ja ne purettiin ja hylättiin.
Vuoden 1847 Meksikon–Yhdysvaltain sota jälkeen Kalifornia jaettiin valtioiden kesken. Meksikon puoleisesta Baja Californiasta tuli Baja Californian ja Baja California Surin osavaltiot ja Yhdysvaltain puoleisesta Alta Californiasta Yhdysvaltain Kalifornian osavaltio 1850.
Tiedosto:SanFranciscoharbor1851c sharp.jpgn satama 1850-luvun alussa.]]
Vuonna 1848 Kaliforniassa oli noin 4&nbsp;000 espanjan kieli puhuvaa asukasta. Kalifornian kultaryntäys jälkeen alueella alkoi väkiryntäys, ja eurooppalaiset siirtolaiset julistautuivat itsenäiseksi Kalifornian Tasavalta 10. kesäkuuta 1846 kapinoiden Meksikoa vastaan. Presidenttinä oli William B. Ide. Tasavalta kuitenkin päättyi lyhyeen 9. heinäkuuta kommodori John D. Sloatin taistelulaivan purjehdittua San Franciscon lahteen ja vaadittua Kaliforniaa Yhdysvalloille. Vuonna 1850 maa liitettiin osavaltiona liittovaltioon.
Yhdysvaltain sisällissota aikana väki jakaantui pohjoisen ja etelän kannattajiin, ja vaikka Kalifornia liittyi pohjoisen puolelle, molemmille puolille mentiin vapaaehtoisina.
Ensimmäinen rautatie yhdisti rannikot 1869. Kalifornian havaittiin soveltuvan trooppisten hedelmä kasvatukseen ja maanviljelyyn yleensä.
Vuosina 1900–1965 asukasluku kasvoi alle miljoonasta Yhdysvaltain suurimmaksi. Väestö koostuu lukuisista etninen ryhmä ja on Monikulttuurisuus. Osavaltio on nykyisin Yhdysvaltain teknologian ja elokuvateollisuuden keskus ja merkittävä maataloustuottaja.
Tiedosto:Map california central valley.jpg

Talous


Tiedosto:Hollywood.jpg on Kalifornian mittavan viihdeteollisuuden parhaiten tunnettu symboli.]]
Tiedosto:SJPan.jpg on Kalifornian tietokonealan keskus, joka sijaitsee San Franciscosta etelään.]]
Kalifornia tuottaa 13 prosenttia Yhdysvaltain bruttokansantuote. Osavaltion bruttotuote ( on noin 1,55 biljoonaa (1&nbsp;550&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000 Yhdysvaltain dollaria vuonna 2004) ollen suurempi kuin minkään muun Yhdysvaltain osavaltio. Valtiona Kalifornia sijoittuisi seitsemänneksi maailmassa Yhdysvaltain, Kiinan, Japanin, Saksan, Ranskan ja Yhdistynyt kuningaskunta jälkeen (ostovoiman mukaan).
Kalifornia on myös koti useille merkittäville talouden aloille kuten Hollywood (viihdeteollisuus), Kalifornian Keskuslaakso (maatalous), Piilaakso (tietokoneet ja huipputeknologia) ja viinintuotantoalueet kuten Santa Barbara (Kalifornia) ja Pohjois-Kalifornian Wine Country.
Tärkeimpiä maataloustuotteita ovat hedelmät, vihannes, maitotuotteet ja viinit. Piilaakson korkean teknologian alat ajautuivat taantumaan Internet-buumin jälkeen, mutta lääketiede tekniikka, videopelit ja animaatio ovat tuoneet kasvua.
Tammikuussa 2007 jäämyrsky ja kylmä sää tuhosi Los Angeles Timesin mukaan Kaliforniassa appelsiini-, sitruuna ja sitrussatoa jopa 1,1&nbsp;miljardin dollarin arvosta.

Liikenne


Los Angelesin kansainvälinen lentoasema ja San Franciscon kansainvälinen lentoasema ovat ensisijaisia solmukohtia Tyynenmeren ylittävälle ja Pohjois-Amerikan itä–länsi-suuntaiselle liikenteelle. Osavaltiossa on noin tusina muuta tärkeää siviililentoasemaa ja lukuisia muita laskeutumispaikkoja pienemmille lentokoneille.
Tiedosto:Sandiego.arp.750pix.jpg

Väestö


Asukkaita Kaliforniassa oli 33 871 648 vuonna 2000. Kaliforniassa on 478 kaupunkia, joista suurin osa on metropolialueilla. Osavaltion asukkaista 68 % asuu kahdella suurella metropolialueella, Suur-Los Angelesin ja San Franciscon lahden alueella. Väestönlaskennan mukaan Kaliforniassa ei ole selkeää enemmistöryhmää. espanjan kieli puhuvia on noin kolmannes, muita merkittäviä ryhmiä ovat aasialaiset, mustat ja intiaanit. Espanjan puhujien ennustetaan olevan enemmistönä vuoteen 2040 mennessä.
Tiedosto:Sacramento from Riverwalk.jpg

Asukasmäärän kehitys

Kielet


Vuonna 2005 kalifornialaisista yli 5-vuotiaista puhui äidinkielenään englannin kieli 57,59 % ja espanjan kieli 28,21 %. Filipino oli kolmanneksi puhutuin kieli 2,04 % osuudella, seuraavana kiinan kieli 1,59 %, vietnamin kieli 1,4 % ja korean kieli 1,05 %.

Uskonnolliset ryhmät


Tiedosto:Lightmatter sanfrancisco.jpg
Kristittyjä – 75 %
Protestantteja – 38 %
Baptisteja – 8 %
Presbyteriaaneja – 3 %
Metodisteja – 2 %
Luterilaisia – 2 %
Muita protestantteja – 23 %
Katolinen kirkko – 34 %
Muita kristittyjä – 3 %
Juutalaisia – 2 %
Muita uskontoja – 3 %
Uskonnottomia – 20 %

Kulttuuri


Kaliforniassa on monia tunnettuja yliopistoja. Kalifornian yliopisto toimii kymmenellä kampuksella.
Kaliforniassa on monia tunnettuja huvipuistoja kuten Disneyland.

Urheilu


Kaliforniassa kisattiin Talviolympialaiset 1960 (Squaw Valley) ja Kesäolympialaiset 1932 (Los Angeles) ja Kesäolympialaiset 1984 (Los Angeles), sekä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1994.
Kaliforniassa on kisattu pitkään moottoriurheilussa. Long Beachissa kisataan joka vuosi IndyCar Series-sarjan kisa.

Katso myös


Kalifornian tasavalta

Aiheesta muualla


http://www.state.ca.us Kalifornian virallinen sivusto

Lähteet


Luokka:Kalifornia
af:Kalifornië
als:Kalifornien
am:ካሊፎርኒያ
ang:California
ar:كاليفورنيا
an:California
roa-rup:California
frp:California
ast:California
gn:California
az:Kaliforniya
id:California
ms:California
bn:ক্যালিফোর্নিয়া
zh-min-nan:California
jv:California
su:Kalifornia
be:Штат Каліфорнія
be-x-old:Каліфорнія
bcl:California
bi:Kalifornia
bar:Kalifornien
bo:ཁྰ་ལེ་ཧྥོར་ནི་ཡ།
bs:California
br:Kalifornia
bg:Калифорния
ca:Califòrnia
cv:Калифорни
cs:Kalifornie
co:California
cy:Califfornia
da:Californien
de:Kalifornien
nv:Akééháshį́į́h Hahoodzo
et:California
el:Καλιφόρνια
en:California
es:California
eo:Kalifornio
eu:Kalifornia
fa:کالیفرنیا
hif:California
fo:Kalifornia
fr:Californie
fy:Kalifornje
ga:California
gv:California
gag:Kaliforniya
gd:Calafòrnia
gl:California
hak:Kâ-li-fuk-nì-â
xal:Калифорни
ko:캘리포니아 주
haw:Kaleponi
hy:Կալիֆորնիա
hi:कैलिफ़ोर्निया
hsb:Kaliforniska
hr:Kalifornija
io:Kalifornia
ig:California
ilo:California
bpy:ক্যালিফোর্নিয়া
ia:California
ie:California
iu:ᑳᓖᐴᕐᓃᐊ
ik:California
os:Калифорни
is:Kalifornía
it:California
he:קליפורניה
kn:ಕ್ಯಾಲಿಫೊರ್ನಿಯ
pam:California
ka:კალიფორნია
kk:Калифорния
kw:Kaliforni
mrj:Калифорни
sw:California
ht:Kalifòni
ku:California
lad:California
la:California
lv:Kalifornija
lb:Kalifornien
lt:Kalifornija
lij:California
li:Californië
jbo:kalifornias
lmo:California
hu:Kalifornia
mk:Калифорнија
mg:Kalifornia
ml:കാലിഫോർണിയ
krc:Калифорния
mi:Karapōnia
mr:कॅलिफोर्निया
arz:كاليفورنيا
mzn:کالیفرنیای جزیره مونا
mn:Калифорни
my:ကယ်လီဖိုးနီးယားပြည်နယ်
nah:California
nl:Californië
nds-nl:Kalifornië (stoat)
ne:क्यालिफोर्निया
new:क्यालिफोर्निया
ja:カリフォルニア州
frr:California
no:California
nn:California
oc:Califòrnia
mhr:Калифорний
uz:Kaliforniya
pag:California
pnb:کیلیفورنیا
pap:California
ps:کالېفورنیا
pms:Califòrnia
nds:Kalifornien
pl:Kalifornia
pt:Califórnia
ro:California
rm:California
qu:California suyu
ru:Калифорния
sah:Калифорния
se:Kalifornia
sa:कालिफ़ोर्निया
sco:Californie
sq:Kalifornia
scn:California
simple:California
sk:Kalifornia
sl:Kalifornija
szl:Kaliforńijo
so:Kalifornia
ckb:کالیفۆرنیا
sr:Калифорнија
sh:Kalifornija
sv:Kalifornien
tl:California
ta:கலிபோர்னியா
tt:Калифорния (штат)
te:కాలిఫోర్నియా
tet:California
th:รัฐแคลิฟอร์เนีย
vi:California
chy:California
tr:Kaliforniya
uk:Каліфорнія
ur:کیلی فورنیا
ug:Kaliforniye Shitati
vec:Całifornia
vo:Kalifonän
wa:Californeye
war:California
wuu:加利福尼亚
yi:קאליפארניע
yo:Kalifọ́rníà
zh-yue:加利福尼亞州
diq:Kaliforniya
bat-smg:Kalėfuornėjė
zh:加利福尼亚州

Karhukopla


Kuva:Karhukopla.jpg 26/2001 kannessa).]]
Kuva:Kivisyömmi Karhula.jpg
Karhukopla () on Carl Barksin luoma Aku Ankka -sarjakuvissa esiintyvä konnajoukko, joka toistuvasti pyrkii ryöstämään Roope Ankka rahat, mutta he epäonnistuvat yrityksissään ja heidät viedään vankilaan. Karhukopla esiintyi ensimmäisen kerran tarinassa ''Ankkalinnan pamaus (Terror of the Beagle Boys)'' vuonna 1951. Muun muassa Don Rosan ja Carl Barksin mukaan Karhukopla koostuu ainoastaan pienestä joukosta veljeksiä ja serkuksia, mutta jotkut piirtäjät ovat luoneet heistä maailmanlaajuisen verkoston. Eräässä tarinassa mainitaan mm. Pihkovan haaraosasto.
Nykyisten karhukonnien edeltäjiä Roopen nuoruudenseikkailuista kertovissa sarjoissa ovat Kivisyömmi Karhula poikineen. Kivisyömmi Karhula esiintyy ajoittain myös tämän päivän koplasta kertovissa tarinoissa vanhempana veteraanisukulaisena, Karhuvaarina. Akun tapaan koplalla on myös kolme veljenpoikaa: Karhukakarat tai Karhunpennut. Tarinoissa esiintyy toisinaan myös Karhuveikkojen äiti Konnamuori. Karhuveikot pukeutuvat yleensä mustaan silmänaamioon, sinisiin housuihin ja punaisiin paitoihin, joissa on luvuista 1, 7 ja 6 koostuvat sarjanumerot.

Karhukopla Carl Barksin ja Don Rosan tarinoissa


Karhukopla koostui varhaisemmissa tarinoissa kuudesta veljeksestä. Karhukoplan jäsenillä on myös nimet, mutta niitä ei koskaan mainita, eivätkä he käytä niitä itsekään. Vuonna 1987 valmistuneessa Ankronikka-piirrossarjassa heitä kutsuttiin nimillä Kovanaama, Keksi-Keijo, Koljatti, Maitoparta ja Kepuli. Niminä käytetään ensimmäiseltä vankilareissulta saatuja vankinumeroita.
Kaikkien kuuden karhuveikon numero koostuu alkunumerosta 176 ja tämän jälkeen tulevasta numerosta, jossa on numerot 1, 7 ja 6 eri järjestyksissä. Eräässä Aku Ankka lehdessä julkaistussa tarinassa kerrotaan 176-alkuliitteen koskevan vain Ankkalinnan Karhukoplaa. Kokonainen alkuperäinen Karhukopla on siis 176–167, 176–176, 176–617, 176–671, 176–716 ja 176–761. Monissa tarinoissa koplana esiintyy vain kolmikko numeroiltaan 176–167, 176–671 ja 176–761. Tällä kolmikolla on myös selkeimmät erot keskenään. 176–167 esiintyy koplan selvänä pomona ja muutkin veljet kutsuvat häntä koplan aivoiksi. 176–761 esitetään usein syöpöttelyyn taipuvaisena. 176–671 on joissain tarinoissa kuvattu hyvin uneliaaksi, mutta tämä ominaisuus on jäänyt vain muutamaan tarinaan. 176–176 on useimmiten koplan tietotekniikkavelho.
Don Rosa toi Karhukoplaan yhden mielenkiintoisen lisäyksen: hänen tarinoissaan Karhuveikkoja on seitsemän. Myös seitsemännen Karhuveikon numero alkaa 176, mutta loppuosa on aina peitossa eikä sitä koskaan sanota. Tämä johtuu siitä, että kolmesta luvusta on mahdollista tehdä ainoastaan kuusi erilaista yhdistelmää.
Luokka:Aku Ankka
Luokka:Kuvitteelliset järjestäytyneen rikollisuuden jäsenet
id:Gerombolan Siberat
da:Bjørne-banden
de:Liste der Bewohner Entenhausens#Panzerknacker
el:Μουργόλυκοι
en:Beagle Boys
es:Beagle Boys
fr:Les Rapetou
it:Banda Bassotti
nl:Zware Jongens (Disney)
no:B-gjengen
pl:Bracia Be
pt:Irmãos Metralha
sv:Björnligan
tr:Beagle Boys

Kyūdō

Kuva:Kyudo or the way of archery.jpg
Kyūdō (, "jousen tie") on perinteinen japanilainen jousiammuntalaji.

Historia


Kuva:Danjo Heki01.jpg opettaa ''Shigekata Yoshida''lle kyujutsua.]]

Jousiammunnan esihistoria Japanissa


Jousiammunnan alku Japanissa, kuten muuallakin, on esihistoriallinen. Ensimmäiset metallivaloksissa säilyneet kuvat, joista voidaan tunnistaa tyypillinen japanilainen pitkä, epäsymmetrinen jousi, ovat ''Yayoi-kausi'' (n. 250 eaa. – 330 jaa.). Ensimmäinen kirjallinen dokumentti on kiinalainen kronikka ''Pohjoinen Wei-dynastia#Historia ja politiikka'' (ennen vuotta 297), jossa kerrotaan, kuinka Japanin saarilla "käytetään puista jousta joka on alhaalta lyhyt ja ylhäältä pitkä." Jousta alettiin Japanissa näihin aikoihin käyttää metsästyksen lisäksi sodankäyntiin. ''Nara-kausi'' (710-794) Kiinan vaikutus Japaniin oli suuri. Kiinasta levisi Japaniin myös jousen seremoniallinen käyttö. Se jäi kuitenkin keisarin hovin omaksi lajiksi. Se oli liian monimutkainen ja vaikeatajuinen tavalliselle kansalaiselle. Seremoniallinen jousiammunta säilyi Japanissa sen jo hävittyä Kiinasta. Kiinasta välittyi myös jousenvalmistuksen tekniikkaa, ja jousia alettiin valmistaa komposiittimenetelmällä liimaamalla bambu- ja puusäleitä yhteen.

Kamakura-kaudella kasvava väkivalta ja kahakointi


''Gempei-sota'' (1180–1185) jälkeen ''Minamoto Yoritomo'' julisti itsensä ensimmäiseksi ''Shoguniksi''. Tämän myötä yhteiskunta muuttui. Sotilasluokka – bushi – nousi valtaan. Vaikkakin virallisesti perustettiin kyūjutsu-koulu jo 700-luvulla katsotaan varsinaisen järjestelmällisen kyūdō-opetuksen alkaneen ''Ogasawara-ryūn'' -koulukunnan myötä 1200-luvulla. Tähän kehitykseen on voinut vaikuttaa ''Kublai Khanin'' kaksi yritystä valloittaa Japania. Hän kohtasi molemmilla kerroilla ensin hirmumyrskyjä, jotka upottivat puolet hänen hirveän suuresta armaadastaan. Näitä myrskyjä kutsuttiin sitten ''Kamikazeiksi'' (jumalten tuulet). Jousiampujat kunnostautuivat maihin päässeiden mongolilaisten eliminoimisessa. Tämän myötä jousiammunnasta tuli hyvin arvostettu. Eikä aikaakaan, niin kehitettiin eräänlainen ihmisen ohjenuora, jota kutsuttiin Hevosen ja jousimiehen tieksi. Myöhemmin tästä tuli Bushidō. 1400-luvulta 1600-luvulle asti Japanissa riehuivat sisällissodat. 1400-luvulla olivat sotilasjohtajat ''Shogunit'' heikkoja ja kansan joukossa vallitsi erittäin suuri tyytymättömyys. Aseen käyttö oli suotu vain samuraille. Aika-ajoin maanviljelijöiden joukosta värvätyt jalkasotilaat saivat käyttää vain samuraiden lyhyttä miekkaa. Monet taistelulajien mestarit ryhtyivät opettamaan tavallisille kansalaisille taitojaan. Yksi tällainen mestari oli vuosisadan jälkipuoliskolla elänyt Heki Danjō Masatsugu. Hän uudisti ammuntaa vallankumouksellisesti, ja hänen jalkaväen ammuntaan perustuvat oppinsa levisivät nopeasti. Heki-ryū syntyikin useita, ja niistä jotkut, kuten ''Heki-ryū Chikurin-ha, Heki-ryū Sekka-ha'' ja ''Heki-ryū Insai-ha'', toimivat tänäkin päivänä. Historiallisista syistä Suomessa harjoitetaan kyūdōta lähinnä viimeksi mainitun tyylisuunnan mukaisesti, ja edelleen Heki Danjōn opein.
Jousen käyttö sota-aseena alkoi hiipua ensimmäisten eurooppalaisten saavuttua Japaniin 1542. He näet opettivat paikalliselle ''Daimyolle'' miten valmistaa lunttulukkokiväärejä. Jousi kuitenkin sinnitteli pitkään lunttulukkoisen musketin rinnalla, sillä se oli ulottuvampi, tarkempi ja ennen kaikkea 30–40 kertaa nopeampi kuin suustaladattava kivääri. Suurin osa samuraista inhosi tuliasetta, koska sen käyttö ei vaatinut samanlaista harjoittelua kuin jousen. Kun Oda Nobunagan pääasiassa maanviljelijöistä koostunut, mutta musketein aseistettu armeija hävitti samuraiden perinteisen jousiratsuväen yhdessä suuressa taistelussa vuonna 1575 oli jousen aika sota-aseena kutakuinkin ohi.

Tokugawa shogunaatin aika


''Tokugawa-kausi'' (1603–1868) Japani oli sisäänpäin kääntynyt, tiukan hierarkkisesti johdettu kastiyhteiskunta, jossa samurait olivat ylimmällä tasolla. Maassa vallitsi pitkään rauha. Samurait jäivät työttömiksi ja monet vaihtoivat yhteiskuntaluokkaa. Toiset rupesivat kauppiaksi, toiset maanviljelijöiksi jne. Jotkut samurait ajattelivat, että kunhan he kehittävät taitonsa huippuunsa, he saisivat töitä omalta alaltaan. Ehkä tunnetuin viimemainituista oli Miyamoto Musashi. Perinteisiä sotilaallisia taitoja arvostettiin kuitenkin edelleen. Tässä vaiheessa jousiammunta muuttui pakollisesta ”vapaaehtoiseksi” taidoksi, osittain hovipiireissä harjoitetuksi seremonialliseksi ammunnaksi, osin erilaisiksi kilpailuiksi. Se levisi myös sotilasluokan ulkopuolelle. Samuraihin vaikutti yksinkertaisen suorasukaisella filosofiallaan ja pyrkimyksellään mielenhallintaan alkuaan kiinalaisten munkkien välityksellä saatu ''zen-buddhalaisuus''. Aiemmin jousiammuntaa oli kutsuttu ''kyūjutsuksi'', jousitaidoksi, mutta munkkien toimiminen jopa sotilastaitojen opettajina vaikutti uuden käsitteen, kyūdōn, syntyyn.

Uuden ajan murros - feodaaliajan loppu


''Meiji-kausi'' (1868–1912) alun uudistuksissa, joihin vaikuttivat olennaisesti Japanin avautuminen ulkomaailmalle, samurait menettivät asemansa. Koska kansa (ei samurait) inhosi kaikkea, mikä liittyi feodali-aikaan, myös taistelulajien opetus ja arvostus romahti. Niin kävi tietenkin myös kyūdōlle. Honda Toshizane, (1836-1917), Tokion keisarillisen yliopiston kyūdōn opettaja, yhdisti sotilas- ja seremonialliset ampumatyylit luoden hybridin, jota kutsutaan ''Honda-ryūksi''. Tämä edesauttoi jousiammunan hengissä pysymistä. Vuonna 1896 joukko vanhoja kyūdō-mestareita kokoontui yhteen pelastaakseen perinteisen jousiammunnan. Muista ''budō-lajeista'' opittiin, että olisi hyvä organisoitua ja perustaa kansallinen liitto. Kesti kuitenkin vuoteen 1933 ennen kuin saatiin perustettua ensimmäinen kyūdō-liitto. Se hajosi jo seuraavana vuonna. Nykyinen katto-organisaatio ''Zen Nihon Kyūdō Renmei'' perustettiin v. 1949. Vuonna 1953 julkaistu säännöstö ''kyūdō kyōhon'' määrää, miten esimerkiksi kilpailuissa tai vyökokeissa eri koulukuntien ampujat voivat ampua yhdessä yhteismitallisesti.

Tarkoitus


Kyūdōssa, kuten kaikessa jousiammunnassa, tarkoituksena on osua maalitauluun. Kyūdōta harjoitetaan kuitenkin useissa koulukunnissa, joista toiset periytyvät sotilaskoulutuksesta, toiset seremoniallisesta ammunnasta. Näin ollen myös painotukset ovat erilaisia. Toiset painottavat esteettisyyttä, toiset tehokkuutta. Onkin niin, että osumaan on pyrittävä oikealla, hyvällä tekniikalla. Ja kääntäen: jos ampuu oikealla tekniikalla, osuma on väistämätön.
Teknisesti kyūdō voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: seremonialliseen jousiammuntaan (''reisha'') ja sotilasammuntaan (''busha''). Seremoniallinen ammunta keskittyy rituaaleihin ja kyudon maagisiin puoliin, ja voidaan sanoa, että tämä on nimenomaisesti ''Ogasawara-ryūn'' aluetta. Sotilasammunta voidaan jakaa seisaalta ammuntaan (''hosha''), ratsailta ammuntaan (''kisha'') ja niin sanottuun temppeliammuntaan (''dōsha''). Näistä ratsailta ammuntaa ja seisaalta ammuntaa harjoitetaan edelleen, edellistä ''yabusamen'' muodossa. Yabusamessa ratsastajat yrittävät osua täyttä laukkaa kiitävän hevosen selästä 255 metrin pituisen radan vasemmalla puolella olevaan kolmeen maalitauluun. Aikaa koko suoritukseen on noin 20 sekuntia. Temppeliammunta, jossa pyrittiin ampumaan mahdollisimman monta nuolta tietyssä ajassa pitkän käytävän läpi, loppui ''meiji''-restauraatioon. Kilpailuja ei enää järjestetty.
Temppeliammunnan loppuminen vaikutti osaltaan kyūdōn uudistuksiin. Aiemmin mainittu Honda Toshizane ''Heki-ryū Chikurin-ha'' – koulukunnasta oli yksi Kenzō Awa opettajista. Awa puolestaan suostuteltiin opettamaan saksalaista esoteerista mystikkoa, filosofian professori Eugen Herrigeliä, joka oli lähtenyt Japaniin ”etsimään zeniä”. Hänen kokemuksistaan kirjoittama kirja ”''Zen ja jousella ampumisen taito''” on vaikuttanut suuresti kyūdōn yhdistämiseen zen-buddhalaisuuteen. Herrigel oli ensimmäisiä kyūdōhon tutustuneita eurooppalaisia. Sattumalta Awa, luonnonlahjakkuus ampujana, sai jonkinlaisen uskonnollisen ilmestyksen perustaen oman, uskonnollissävytteisen jousiammuntaorganisaationsa, jolla ei kuitenkaan ollut yhteyttä zen-buddhalaisuuteen. Herrigelin kirja perustuu Yamada Shōji mukaan suurelta osin väärinkäsityksiin, jotka syntyivät Awan ja Herrigelin yhteisen kielen puutteesta, Awan erikoisesta ja sekavasta persoonallisuudesta sekä Herrigelin nimenomaisesta pyrkimyksestä hakea ja löytää zen jo lähtiessään Japaniin. Mielenkiintoista on, että Herrigelin kirja on käännetty myös japaniksi, ja se on vaikuttanut sielläkin käsityksiin kyūdōsta. Kyūdōta, kuten mitä tahansa muutakin, voi harjoittaa meditatiivisesti, ja se sopiikin tähän erinomaisesti vaatiessaan herpaantumatonta keskittymistä.
Kyūdōta harjoitetaan kuitenkin pääasiassa urheiluna muiden budolajien tapaan. Se on teknisessä vaikeudessaan erinomaista kehon ja mielen hallinnan opetusta.

Tekniikka


Kuva:Zanshin.png
Tiedosto:Makiwara kyudo.jpg
Kyūdō-ampuja pitää jousta aina vasemmassa kädessään. Tämä, kuten useat muutkin säännöt, ovat peräisin keskiaikaisilta taistelukentiltä. Onhan luonnollista, että rivissä kaikki ampujat ovat samoin päin.
Ampuminen tapahtuu aina samalla tavalla, ja se on jaettu kahdeksaan vaiheeseen(''hassetsu''). Nämä ovat

Ampumisen kahdeksan vaihetta


''Ashibumi'', jalkojen asetus, ampuja asettuu ampumalinjalle (''shai'') asettaen jalkansa puolen vartalonmitan päähän toisistaan, jalkaterät noin 60° kulmaan. Varpaankärjet ovat linjalla maalitauluun nähden, ampuja tähtää ikään kuin varpaillaan.
''Dōzukuri'', vartalon asennon hakeminen. Kyūdōssa tasapaino on tärkeää, vartalon tulee olla symmetrinen ja suora.
''Yugamae'', valmistautuminen ammuntaan. Oikea käsi tarttuu jänteeseen (''torikake''), vasen käsi muodostaa ampumisotteen jousen kahvalla (''tenouchi'') ja ampuja suuntaa katseensa maalitauluun (''monomi'').
''Uchiokoshi''. Jousi nostetaan pään yläpuolelle. Koulukunnasta riippuen joko vartalon edessä tai sen vasemmalla sivulla. Jousta avataan.
''San bun no ni''. Ulosvedon aikana pysähdytään hetkeksi kulmakarvojen kohdalle (''Heki Ryūssa''). Jousen avaaminen jatketaan.
''Tsumeai'', täysi veto, nuoli osoittaa keskelle taulua, jänne koskettaa rintaa ja nuoli poskea.
''Nobiai'', venyttäminen. Lisätään voimaa ja vääntöä. Vetoa tulee lisää ehkä 10–15 mm.
''Yagoro'', hetki ennen laukaisua, jossa voima jännitetään äärimmilleen
Kaikki nämä ovat eri tapoja kuvata voiman kasvattamista ja suuntaamista kehossa.
''Hanare'', laukaus. Hanaressa jousi kiertyy kädessä ampujan työntäessä vasemman peukalonhankansa ns. tsunomipisteellä jousen oikeaa reunaa kohti maalitaulua (''Tsunomi no hataraki''), samalla vääntäen ja kiertäen jousta sekä pituusakselinsa että käden pituusakselin suuntaisesti.
''Zanshin'', tajunnan palaaminen, pysähtynyt muoto. Jälkitila, jossa ampuja on ensin yhä jännittynyt, hänen asentonsa on laukauksessa vapautuneiden voimien seurausta.
Vaativan ammuntatekniikan opettelu on aikaavievää. Harjoittelu aloitetaan ''gomuyumilla'', jousen kahvaosalla, johon on kiinnitetty kuminauha. Tämän laitteen avulla opetellaan tekniikan alkeet turvallisesti, ennen kuin voidaan aloittaa jousen käsittely. Ammuntatekniikan alkeiden opettelu näin on tärkeää, koska muuten jänne saattaisi vahingoittaa ampujaa. Tämä vaihe kestää yleensä muutaman kuukauden, jonka jälkeen seuraa ''karabiki'', harjoittelu tyhjällä jousella ilman nuolta ja käsinettä. Tämän lyhyen vaiheen tarkoituksena on totuttaa ampuja jouseen, antaa lihaksille oikeanlainen tuntuma. Vähitellen otetaan mukaan nuoli ja käsine, yritetään laukaisua verkkoon, kokeillaan, miten nuoli irtoaa laukaisussa. Ennen kuin ampuja on valmis ampumaan täyttä matkaa, on hänen vielä hiottava taitojaan ''makiwaran'' edessä. ''Makiwara'' on telineellä seisova tiukkaan kääritty olkirulla, johon ammutaan noin kahden metrin etäisyydeltä. Vasta, kun ampuminen ''makiwaraan'' sujuu vaikeuksitta, ampuja on valmis siirtymään täyden matkan ammuntaan. On huomattava, että yhden senttimetrin poikkeama nuolen paikassa ''makiwarassa'' vastaa noin puolta metriä maalitaulussa. Täyttä matkaa aloittelija on valmis ampumaan vajaan vuoden kuluttua aloittamisestaan.
Maalitaulu (''mato'') on halkaisijaltaan 36 cm, ja etäisyys siihen on 28 metriä. Maalitaulu on paperia, joka on pingotettu puiseen kehään. Oikealla dojolla maalitaulut nojaavat hiekkavalliin, urheiluhalleissa ammuttaessa käytetään synteettistä taustamateriaalia ja taustaverkkoja. Voidaan myös ampua 60 m:n matkalta halkaisijaltaan metriseen tauluun (''enteki'').
Kilpailuissa ei ole sarjoja, vaan miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa. Kilpailussa on tavallisesti kaksi osaa, tyylikilpailu ja finaali. Tyylikilpailusta 10 parasta osallistuvat finaaliin, jossa vain osumat lasketaan. Kilpailuja on niin yksilökilpailuja kuin joukkuekilpailuja. Lajissa käydään SM-, EM- ja MM-mittelöitä.

Välineet

Jousi


Japanilainen jousi, ''yumi'', on ns. pitkäjousi, ja sen normaalipituus on 227 cm. Pituus kuitenkin vaihtelee hieman riippuen ampujan vetopituudesta (''yatsuka''), matkasta kurkunpäästä sivulle ojennetun käden sormenpäihin, joka yleensä on puolet ampujan pituudesta. Luonteenomaisinta ja poikkeuksellista japanilaisessa jousessa on pituuden lisäksi epäsymmetrisyys. Jousen kahvan yläpuolelle jäävä osa on noin 2/3, alapuolinen osa 1/3 koko kaaresta. Asiaan on useita vaihtoehtoisia selityksiä, joista yleisimmät liittyvät joko jousen alkuperään (alkuaan yhdestä puusta valmistetun jousen alapää oli paksumpi) tai käsittelyyn (ampuminen polvelta tai hevosen selästä). Todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin fysikaalinen, ampujan ranne pysyy täydessä vedossa suorana ja vahvana kun jouseen tartutaan japanilaiseen tapaan, sen sijaan että sitä pidettäisiin kiinni keskeltä, kämmenpohjassa eurooppalaiseen tapaan, ranteen ollessa kääntyneenä ylöspäin.
Jousi on valmistettu perinteisesti bambu- ja puusäleistä laminointitekniikalla. Nykyään käytettävistä jousista suurin osa on puuta, bambua ja lasikuitua, usein myös hiilikuitua. Jousi on ns. vastakaarijousi, eli se on virittämättömänä taipunut vastakkaiseen suuntaan kuin viritettynä. Jänteen materiaali on nykyään venymätöntä kevlaria perinteisen hampun asemesta. Kahva on nahkaa.
Jousen voima valitaan ampujan voimien mukaan. Miehet aloittavat yleensä 11–12 kilon vahvuisilla jousilla, naiset 8–10 kilon. Tekniikan ja voimien karttuessa voidaan siirtyä vähitellen käyttämään yhä vahvempaa jousta.

Nuolet


Nuolet (''ya''), joiden materiaali myös on perinteisesti ollut bambu, valmistetaan nykyään useimmiten alumiiniputkesta. Nuolet ovat huomattavan pitkät johtuen ammuntatekniikasta, jossa nuoli vedetään pitkin poskea korvan taakse saakka. Ampujan nuolten pituus on jousen tapaan riippuvainen hänen vetopituudestaan. Nuolten pituus saadaan lisäämällä tähän matkaan noin kämmenenleveys. Nuolissa käytetään linnunsulkia ja ne ammutaan yleensä pareittain, jolloin eri suuntiin kaartuvat sulat muodostavat nuoliparin (''haya'' ja ''otoya''). Nuolet asetetaan jousen oikealle puolelle. Nuolten kärjet vaihtelevat tarkoituksen, kuten käytetyn maalitaulun mukaan. Seremonioissa voidaan käyttää erityisiä viheltäviä nuolia.

Käsine


Kyūdō-ampuja käyttää oikeassa kädessään peurannahkaista käsinettä (''kake, yugake''), jossa on puulla kovitettu peukalo. Peukalon juuressa on poikittainen lovi, johon jänne asetetaan. Ote jänteestä on ns. mongoliote, jänne peukalonhangassa ja etu- ja keskisormi peukalon päällä. Kun peukaloa kierretään, jänne irtoaa lovesta. Käsineessä on koulukunnasta riippuen kolmesta viiteen sormea, peukalo mukaan lukien. Käsineen alla käytetään aluskäsinettä (''shitagake''), joka estää hien imeytymisen nahkaan.

Vaatteet


Perinteinen japanilainen urheiluasu, jonka alaosana yleensä musta housuhame (''hakama''), yläosana lyhyt- ja kapeahihainen takki (''gi''), joka on yleensä valkoinen. ''Hakaman'' alla käytetään nelimetristä vyötä (''obi''). ''Kyūdō kyōhon'' edellyttää varvassandaalien käytön mahdollistavien valkoisten sukkien (''tabi'') käyttöä, mutta osa perinteisistä koulukunnista ampuu paljain jaloin. Korkea-arvoiset ampujat käyttävät ampuessaan hillittyä, yksiväristä kimonoa, yleensä raidallisen ''hakaman'' kanssa. Tällöin miespuoliset ampujat riisuvat kimonon vasemman hihan, naiset sitovat kimonon hihat nauhalla. Naiset käyttävät ampuessaan myös rintasuojaa (''muneate'').

Dojo


Paikka, jossa kyūdōta harjoitetaan, on ''kyū-dojo''. Puulattiaisessa rakennuksessa on avoin seinä, joka suuntautuu sisäpihalle, jonka vastakkaisessa päässä ovat maalitaulut katoksessaan. ''Dojon'' vasemmassa laidassa, ampujien selkien takana, on käytävä, jota pitkin nuolet haetaan takaisin. Oikeassa laidassa on ''kamiza'', eräänlainen alttari, jonka edessä istuvat kilpailuissa tuomarit. Rakennuksessa on myös jousien huoltotila, teehuone, pukuhuoneet jne.

Muuta


Kyūdōssa on käytössä samanlainen vyöarvojärjestelmä kuin muissakin perinteisissä budolajeissa, mutta arvot eivät näy mitenkään ulospäin. Kyū-arvot viidennestä ensimmäiseen vastaavat ”värillisiä vöitä”, dan-arvot ensimmäisestä kymmenenteen mustia vöitä.

Kyūdō Suomessa


: ''Pääartikkeli: Kyūdō Suomessa''
Kyūdōn harrastajia on Suomessa joitakin kymmeniä, Euroopassa ja Amerikassa muutama tuhat ja Japanissa puolisen miljoonaa. Suomessa toimii Suomen kyudoliitto, vanhimmat seurat ovat Porvoossa (''Yosaiki'') ja Helsingissä (''Hikari''). Suomalaisen kyūdōn kummisetänä on toiminut Feliks Hoff, joka on saanut oppinsa ''Heki-ryū Insai-ha'' -koulukunnan mestarilta Genshirō Inagaki, joka levitti 1960-luvulta alkaen kyūdōta Euroopassa, opettaen kursseilla pääasiassa Saksassa, Italiassa ja Suomessa.

Lähteet


Viitteet


Luokka:Japanilainen kulttuuri
Luokka:Jousiammunta
Luokka:Kyūdō
ar:كيودو
ast:Kyudo
ms:Kyudo
bg:Кюдо
ca:Kyūdō
da:Kyudo
de:Kyūdō
et:Kyūdō
en:Kyūdō
es:Kyūdō
eo:Kjudo
eu:Kyūdō
fa:کیودو
fr:Kyūdō
it:Kyudo
he:קיודו
hu:Kjúdó
ml:ക്യുഡോ
nl:Kyudo
ja:弓道
pl:Kyūdō
pt:Kyūdō
ro:Kyudo
ru:Кюдо
sv:Kyudo
tr:Kyūdō
uk:Кюдо (бойове мистецтво)
zh:日本弓道

Kosmologia


Kuva:Erdfunkstelle Fuchsstadt.jpg
Kosmologia ( - κόσμος, kosmos, 'kaikkeus' ja -λογία, -logia, 'oppi') on Maailmankaikkeus rakennetta ja historiaa tutkiva tiede. Kosmologia tutkii kaikkeutta kokonaisuutena ja liittyy näin vahvasti niin Tähtitiede kuin Fysiikka. Erityisesti nykyajan kosmologia keskittyy kaikkeuden alkuperään liittyviin kysymyksiin.
Kosmologian kehitykseen vaikutti suuresti Albert Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria. Myös kvanttimekaniikka on keskeisessä asemassa. Yksi fysikaalisen kosmologian keskeisistä nykyisistä Teoria on alkuräjähdysteoria.
Seuraavilla Satelliitti on kartoitettu kaikkeuden alkuaikoja:
NASAn COBE
NASAn WMAP
Euroopan avaruusjärjestön Planck

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.aip.org/history/cosmology/index.htm Cosmic Journey: A History of Scientific Cosmology. American Institute of Physics.
Luokka:Kosmologia
ar:علم الكون
az:Kosmologiya
id:Kosmologi
bn:বিশ্বতত্ত্ব
jv:Kosmologi
be:Касмалогія
bs:Kosmologija
bg:Космология
ca:Cosmologia
cs:Kosmologie
cy:Cosmoleg
da:Kosmologi (astronomi)
de:Kosmologie
et:Kosmoloogia
el:Κοσμολογία
en:Cosmology
es:Cosmología
eo:Kosmologio
eu:Kosmologia
fa:کیهان‌شناسی
fr:Cosmologie
fy:Kosmology
gl:Cosmoloxía
ko:우주론
hy:Տիեզերագիտություն
hi:ब्रह्माण्डविद्या
hr:Kozmologija
io:Kosmologio
ia:Cosmologia
is:Heimsfræði
it:Cosmologia (astronomia)
he:קוסמולוגיה
ka:კოსმოლოგია
ky:Космология
la:Cosmologia
lv:Kosmoloģija
lb:Kosmologie
lt:Kosmologija
jbo:mu'eske
hu:Kozmológia
mn:Космологи
nl:Kosmologie
ja:宇宙論
no:Kosmologi
nn:Kosmologi
nov:Kosmologia
oc:Cosmologia
pl:Kosmologia
pt:Cosmologia
ro:Cosmologie
ru:Космология
sa:खगोल शास्त्रम्
sq:Kozmologjia
scn:Cosmoluggìa
simple:Cosmology
sd:ڪائنات جو علم
sk:Kozmológia
sl:Kozmologija
sr:Космологија
sh:Kosmologija
sv:Kosmologi
tl:Kosmolohiya
ta:அண்டவியல்
th:จักรวาลวิทยา
vi:Vũ trụ học
tg:Космология
tr:Kozmoloji
uk:Космологія
ur:علم الکائنات
yi:קאסמאלאגיע
zh:宇宙学

Koira


Koira eli kesykoira (''Canis lupus familiaris'', aiemmin ''Canis familiaris'') on susi kesy jalostettu muoto. Se kuuluu nisäkkäät luokkaan ja koiraeläimet heimoon.
Koira on ihminen kesyttämistä eläimistä vanhin. Kesyyntymisen alkuaikoina koirasta on ollut hyötyä varoittavana vahtina sekä jätteensyöjänä. Pohjoisessa koira oli tehokas vetoapu ja karjankasvatuksen alkaessa sitä käytettiin paimentajana. Myös metsästyksessä koira on korvaamaton apu. Vielä nykyäänkin koiria käytetään samoihin tehtäviin. Koiran tehtävät ovat kuitenkin laajentuneet ja mukaan on tullut muun muassa Huumekoira, opaskoira, vartio- sekä pelastuskoiria; monissa tehtävissä hyödynnetään koiran tarkkaa hajuaistia. Erityisesti ihmisen kanssa kasvatetut koirat on helppo opettaa tekemään asioita ihmisen käskystä ja ne ovat helposti motivoitavissa makupaloilla, leluilla tai sosiaalisella kontaktilla.
Monet ihmiset pitävät koiria lemmikkeinä; koira on Eurooppa toiseksi yleisin kotieläin kissa jälkeen. Suomessa suhteet ovat päinvastoin, koiria on enemmän, 600&nbsp;000, joista puhdasrotuisia on 450&nbsp;000. Yhteensä koiria koko maailmassa on noin 400 miljoonaa. Koiria on siis vähintään kymmenen kertaa enemmän kuin muita samaan sukuun (Canis) kuuluvia koiraeläimiä, kuten sakaaleita, kojootteja ja susia, on yhteensä.
Koira on sosiaalisesti äly eläin ja pennusta saakka ihmisen kanssa kasvanut koira oppii melko nopeasti tulkitsemaan ihmisen eleitä. Ihmiset voivat oppia tulkitsemaan koiran viestintää. Koirat viestivät keskenään pääasiassa eleillä, ilmeillä sekä äänillä. Koirille on ominaista reviirikäyttäytyminen. Koira myös merkitsee reviiriään virtsalla ja ulosteilla.

Alkuperä


Tiedosto:Labrador Retriever puppies yellow.jpg
Koiraa on pitkään pidetty suden alalajina, sillä ne kykenevät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Susien luita on löytynyt ihmisten esivanhempien luiden läheisyydestä jo 300 000-400 000 vuoden takaa, eli ihmiset ja sudet ovat jo tuolloin metsästäneet samoilla riistamailla. Kuitenkin kesykoira eroaa enemmän muista koiraeläimistä kuin mikään muu koiraeläinlaji, joten on täysin perusteltua pitää koiraa täysin omana lajinaan. Geneettiset erot koiraeläinten suvun lajien välillä ovat pienempiä kuin erot eri ihmisyksilöiden välillä. Koira ja sen luonnonvaraiset sukulaiset pystyvät yhä lisääntymään keskenään. Ympäristö ei ole koskaan ajanut koiraeläimiä oikeaan lajiutumiseen. Niiden kannat eivät ole täysin eristyksissä toisistaan, ja hidasta geeninvaihtoa kantojen välillä tapahtuu koko ajan.
Koirien kesyyntyminen on ilmeisesti tapahtunut samoihin aikoihin, kun ihmiset alkoivat viljellä maata ja asutuksista tuli pysyviä. Ihmisten jätteet ja jätökset houkuttelivat paikalle erilaisia eläimiä: torakoita, rottia ja susia. Rohkeimmat ja vähiten ihmisiä arastelevat sudet saivat parhaat ruokapalat tunkioilta, jolloin populaatio muuttui pikkuhiljaa kesymmäksi. Samalla suden rakenne muuttui: se ei tarvinnut enää suurta kokoa ja isoja aivoja suurriistan metsästämiseen tai suuria hampaita saaliin paloitteluun. Noin 14 000 eaa. ihmisten lähellä eläneiden koiraeläinten rakenteessa alkoi näkyä merkkejä muutoksista. Selviä merkkejä kesyyntymisestä on jo yli 10 000 vuoden takaa, ja läheistä vuorovaikutusta koiran ja ihmisen välillä on ollut jo 40 000 vuotta sitten. Mitokondrio-DNA-vertailussa on käynyt ilmi, että koirat ja sudet erkanivat ensimmäisen kerran toisistaan jo yli 100 000 vuotta sitten. Tutkimuksissa selvisi myös, että erillisiä koiralinjoja on erkaantunut luonnon koiraeläimistä neljään eri otteeseen, mikä saattaa selittää nykykoirarotujen suuresti vaihtelevan ulkomuodon ja käyttäytymisen. Jos kesykoirat olisivat erkaantuneet muista koiraeläimistä yhdellä kertaa, koiran lajinsisäiset geneettiset vaihtelut olisivat paljon nykyistä pienempiä.
Aikoinaan monet arvovaltaiset tutkijat ovat katsoneet koiran polveutuvan suden ohella muista Canis-suvun lajeista, esimerkiksi itävaltalainen etologi Konrad Lorenz on päätellyt sekä ulkonäköpiirteiden että luonteen perusteella suuren osan koiraroduista olevan kultasakaalin (C. aureus) tyyppisiä ja siitä polveutuvia.
Koira on kotieläimistä muunnelluin ja eri rotuja on huomattavan monta. Monien rotujen historia tunnetaan tarkasti ja tiedetään miten ne on jalostettu tiettyyn erikoistarkoitukseen. Eurooppalaisissa roduissa katsotaan olevan runsaasti intialaisen suden vaikutusta. Vinttikoira- ja pystykorvatyypit ovat vanhoja intialaisperäisiä koirarotuja. Mastiffi koirien katsotaan polveutuvan isoista ja lyhytkuonoisista tiibetiläisistä susista. Monet pikkukoirat, kuten spanieli-, terrieri- ja pointterityyppit, ovat osin eurooppalaisperäisiä. Ne voivat olla peräisin Lähi-idässä kesyyntyneistä susikannoista. Pieniä ja vanhoja koirarotuja on myös Amerikassa ja Kiinassa. Kaikki koirat eroavat susista selvimmin heikon hammas- ja leukarakenteen vuoksi.
Koirien kesyyntymistä on tutkittu myös empiirisesti. Biologi Dmitri Beljajevi on onnistunut jalostamaan turkistarhanketuista ihmisystävällisiä jo kuudennessa sukupolvessa. Samalla sivuvaikutuksena kettujen ulkomuoto muuttui koiramaisemmaksi (mm. laikukas turkki, kippurahäntä ja luppakorvat) sekä aikuistuivat hitaammin.,

Biologia

Lisääntyminen


Useimmilla kesykoirilla on susi poiketen kiima kaksi kertaa vuodessa (joillain alkukantaisilla roduilla vain kerran vuodessa). Koira tulee sukukypsyys noin 6–12 kuukauden iässä. Yleensä nartut saavuttavat sukukypsyyden aiemmin kuin urokset ja pienet rodut isoja rotuja aiemmin. Astutuksessa nartun täytyy olla vähintään 18&nbsp;kk, ja uroksen 6&nbsp;kk, jotta pennut hyväksytään rekisteröitäviksi. Koiran kantoaika kestää noin 58–71 vuorokautta. Pennut syntyvät sokea ja kuuroina. Heti synnytettyään koiraemo syö istukkansa; tämän jälkeen emon maidontuotanto voi alkaa ja täten se voi ruokkia pentuja.
Pentujen silmät aukeavat noin kahden viikon iässä. Koiranpentuja voidaan alkaa vieroittaa emästä noin viiden viikon ikäisinä, minkä jälkeen ne vähitellen siirtyvät kiinteälle ravinnolle. Koiraemo itse vieroittaa pentunsa usein vasta huomattavasti myöhemmin, pentujen ollessa 7-9 viikon iässä. Koiraemon rooli koiranpentujen elämässä on tärkeä muutenkin kuin maidontuottajana. Emon ja pentujen sekä pentujen keskinäiset suhteet ovat monimuotoisia ja leikkimisellä on suuri opettavainen rooli koiranpennun elämässä. Koiranpennun luovutusikä on 7–12 viikkoa; silloin se on tarpeeksi kypsä siirtymään uuteen kotiin ja tulemaan toimeen ilman emoaan. 7-8 viikon ikäisillä pennuilla on kuitenkin pelkokausi, jona aikana yksikin huono kokemus voi vaikuttaa negatiivisesti pennun kehitykseen, niinpä nykyään luovutusiäksi suositellaan huomattavasti myöhempää ajankohtaa, noin 9-12 viikon ikää.

Ruokinta


Koiran ruoansulatuselimistö on erilainen kuin ihmisellä. Lihansyöjille tyypillisesti suolisto on kasvinsyöjiin verrattuna lyhyt. Esimerkiksi eri ravinteiden, vitamiinien ja kivennäisten tarve on huomattavasti erilainen. Koiraeläimet kuuluvat lihansyöjiin. Kesykoirat ovat sopeutuneet käyttämään tehokkaasti ravintoa hyväkseen, sillä sukuaan jatkamaan ovat vuosien saatossa selvinneet ne yksilöt, jotka ovat parhaiten pystyneet hyödyntämään ihmisasumisten liepeillä tarjolla olevaa ravintoa eli käytännössä jätteitä. Tunkiot ja muut ihmisperäiset jätteet ovat olleet koirien pääasiallista ravintoa. Koiran hampaisto ja ruoansulatuselimistö on muokkaantunut tämänlaisen ruoan hyväksikäyttöön. Myös kotikoirien makumieltymykset ja ruoanhankintaan liittyvä käytös muistuttavat karummissa oloissa elävien lajitoverien käytöstä.

Koiralle myrkylliset aineet


Koiralla on ihmisestä poikkeava aineenvaihduntajärjestelmä, jonka takia monet ihmiselle harmittomat ruoat voivat olla koiralle kuolettavan myrkyllisiä. Yksi tällainen ainesosa on teobromiini, jota esiintyy suklaassa, teessä, kahvissa, kaakaossa ja Kolajuoma. Myös ksylitoli on myrkyllistä koiralle. Sipulia, avokadoa, rusinoita tai viinirypäleitäkään ei suositella koirille.

Ympäristövaikutukset


Ruotsin Radion ajankohtaisohjelma Verkligheten tutki, että lemmikkikoira aiheuttaa jopa enemmän hiilidioksidipäästöt kuin henkilöauto. Syy on koiranruoassa, joka suureksi osaksi koostuu lihasta. Kuivamuonan lihapitoisuus voi olla esimerkiksi 40 prosenttia. Radio-ohjelman selvityksen mukaan jokaista lihakiloa kohti vapautuu vähintään kymmenen kiloa hiilidioksidia.

Näkö


Koirilla on vain kahta eri tyyppistä tappisolua, minkä takia ne ovat luonnostaan punavihersokeus. Niillä on huomattavasti enemmän sauvasoluja kuin ihmisillä, joten niiden hämäränäkö on parempi kuin ihmisellä.

Sairauksia


Koirarodut ovat syntyneet usein tiukan suku- ja linjasiitoksen tuloksena ja tästä syystä monet puhdasrotuiset koirat kärsivät perinnöllisistä sairauksista. Tämän lisäksi koirilla on myös monia ei-perinnöllisiä sairauksia. Koirat voidaan rokottaa tiettyjä tarttuvia tauteja vastaan ja Suomessa rokotettujen koirien määrä on suhteessa suuri. Suomessa koirat rokotetaan tavallisesti tarttuvaa maksatulehdusta, parvoripulia, kennelyskää, rabiesta ja penikkatautia vastaan.

Tarttuvat taudit


Rabies eli vesikauhu
Penikkatauti
Kennelyskä
Parvo
Tarttuva maksatulehdus

Loiset


Loisinta voidaan jakaa ulko- ja sisäloisiin. Sisäloisia vastaan koirat tulisi madottaa vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kesäaikaan ulkoloisia vastaan voi suojautua erilaisilla punkkikarkotteilla ja -pannoilla.
Ulkoloiset
Täi
Väive
Kirppu
Punkit: puutiainen, korvapunkki, nenäpunkki, hilsepunkki, sikaripunkki, syyhypunkki (kapi)
Sisäloiset
Suolinkainen
Hakamato
Heisimato
Piiskamato
Sydänmato (rokottaminen mahdollista)

Luuston sairaudet


Lonkkaniveldysplasia eli lonkkavika
Kyynärdysplasia
Polvilumpioluksaatio
Sakralisaatio

Silmäsairaudet


cKCS eli koiran kuivasilmäisyys
RD eli verkkokalvon vajaakehitys
PRA verkkokalvon surkastuminen
HC eli harmaakaihi
CEA eli Collie Eye Anomaly
MPP eli membrana persistens pupillaris
PHTVL/PHPV eli jäänteitä linssin ja silmänpohjan välisestä sikiökautisesta verisuonesta
Distichiasis

Muita sairauksia


Hammaspuutokset
Purentavika
Kivesvika
Sydänvika
Krooninen aktiivinen hepatiitti eli CAH
Perinnöllinen kuparitoksikoosi
Iris Coloboma
Vatsalaukunkiertymä

Koirarodut


Tiedosto:NSRW Dogs 1.jpg 2. Collie 3. Pystykorva 4. Dobermanninterrieri (Dobermanni) 5. Airedalenterrieri 6. Irlanninterrieri 7. Villakoira 8. Sileäkarvainen pinseri (Kääpiöpinseri) 9. Karkeakarvainen pinseri (Snautseri) 10. Kääpiöpystykorva (Pomeranian) 11. Maltankoira]]
Koiraa on käytetty erilaisiin tehtäviin. Vähitellen jalostuksella on saatu eriytettyä erilaisiin tehtäviin psyykkisesti ja fyysisesti soveltuvia koirarotuja. Maailmassa on useita satoja koirarotuja, joilla on jonkin maan keskusjärjestön hyväksymä rotumääritelmä. Vuosittain rekisteröidään miljoonia puhdasrotuisia koiria, ja vielä enemmän syntyy sekarotuisia ja rekisteröimättömiä pentuja. Nykyinen käytössä oleva Fédération Cynologique Internationale (Fédération Cynologique Internationale) FCI-roturyhmä jakaa koirarodut käyttötarkoituksen mukaan karkeasti kymmeneen ryhmään:
Lammas- ja karjakoirat (FCI 1)
Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat (FCI 2)
Terrierit (FCI 3)
Mäyräkoirat (FCI 4)
Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (FCI 5)
Ajavat koirat (FCI 6)
Kanakoirat (FCI 7)
Vesikoirat ja noutajat (FCI 8)
Seurakoirat ja kääpiökoirat (FCI 9)
Vinttikoirat (FCI 10)
Tiedosto:Perro_aguas_marte.jpg]]
Alun perin koirarodun muodosti ryhmä koiria, joilla oli tietty käyttötarkoitus. Jalostusta ohjasivat ihmisen tarpeet ja valinta suosi parhaiten tarkoituksensa täyttäviä koiria, jotka olivat sekä fyysisesti että psyykkisesti terveitä. Jalostuksen kautta tietyille alueille alkoi kehittyä omanlaisiaan, eristyneitä ja yhtenäisempiä koirapopulaatioita, joita voidaan jo kutsua roduiksi.
Tiettyjä piirteitä jalostamalla on saatu aikaan hyvinkin erinäköisiä ja -kokoisia koiria. Koirilla on erilaisia korvia, häntiä ja kuonoja. Koira voi olla luppakorvainen kuten ajokoirat, pystykorvainen kuten saksanpaimenkoira, taittuvakorvainen kuten pumi tai ruusukorvainen kuten monet vinttikoirat. Korvia myös typistetään joissakin maissa esimerkiksi dobermanneilta, mutta Suomessa korvien ja hännän typistäminen on kielletty. Myös erilaisia Koirien värit ja turkkimuunnoksia on lukemattomia.
Sekarotuinen koira ovat kahden tai useamman rodun risteytyksiä. Monet sekarotuiset syntyvät suunnittelematta niin sanottuina vahinkopentuina. Sekarotuisen pennun ulkonäköä, luonnetta tai käyttäytymistä ei voi ennustaa yhtä varmasti kuin puhdasrotuisen koiranpennun. Sekarotuiset koirat hyötyvät usein sisäsiitoksen purkautumisesta ja elinvoiman lisääntymisestä verrattuna usein sisäsiitettyihin rotukoiriin, mutta myös sekarotuisilla koirilla esiintyy rotukoirilla tavattavia sairauksia, kuten lonkkanivelen kasvuhäiriötä eli lonkkaniveldysplasiaa.
Nykyisin koiranäyttelyt ovat lukumääräisesti eniten koiraharrastajia keräävä tapahtuma ja koiran tärkein tehtävä on ihmisen seuralaisena toimiminen. Koiria sanotaan ihmisen parhaaksi ystäväksi. Koiralla on havaittu olevan suuri merkitys esimerkiksi stressin ja verenpaineen vähentäjänä. Suomen suosituimpia koirarotuja ovat suomenajokoira, saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, kultainennoutaja, harmaanorjanhirvikoira ja suomenlapinkoira.

Koiraharrastuksia


Tiedosto:St Bernard Dog agility.jpg.]]
Tiedosto:Maltese Show Dog Image 001.jpg.]]
Nykyään koira toimii useimmiten perheen lemmikkinä eikä pääse käyttämään energiaansa siihen työtehtävään, johon sen rotu on vuosisatojen aikana jalostunut. Jos koira ei saa riittävästi ruumiillista ja henkistä aktivointia, se turhautuu, mikä voi aiheuttaa sijaistoimintoja tai muuta ongelmakäyttäytymistä. Tämän takia omistajan pitäisi jaksaa harrastaa liikuntaa koiran kanssa ja mielellään jo ennen koiran hankkimista selvittää koiran aktiviteettien tarve.
Koirarotujen välillä on eroja aktiivisuustasossa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä leimallisemmin rotu on jalostettu toimimaan yhdessä ihmisen kanssa (esimerkiksi paimenkoirat ja noutajat) sitä enemmän se myös tarvitsee tekemistä ja huomiota omistajaltaan. Koiraa voi aktivoida kotioloissakin, mutta virikettä sekä koiralle että isännälle tarjoavat erilaiset koiran kanssa harrastettavat lajit. Näistä tunnetuimpia ovat:
Tottelevaisuuskoulutus eli Toko
Agility
Palveluskoiratoiminta
Vinttikoirakilpailut
Vesipelastus
Koiranäyttely
Kaverikoiratoiminta
Koiratanssi
Pelastuskoiratoiminta
Metsästys
Luolametsästys

Symbolit ja tarut


Koira edustaa valppautta ja uskollisuutta. Sen tehtäväksi jää tarinoissa ja saduissa varoittaa ihmisiä uhkaavista vaaroista. Erään vanhan tarun mukaan koira pelasti nukkuvan lapsen kyykäärmeen tappavalta puraisulta. Kreikkalainen mytologia valtava kolmipäinen koira Kerberos kuvataan manalan porttien vartijaksi ja sen kaksipäinen ja käärmehäntäinen veli Orthos vahtii Geryonin karjaa. Skandinaavinen mytologia tunnetaan koirademoni Garmin, joka vapautuisi kahleista Ragnarökin koittaessa.
Paikoin on koiria uhrattu kuolleiden puolesta, jotta ne toimisivat vainajan oppaina tuonpuoleisessa.

Koira ruokana


Kuva:Dog meat hotpot.JPGissa, Kiinassa]]
Länsimaissa koirien syöminen on tabu. Siihen on turvauduttu vain nälän koittaessa esimerkiksi sota-aikana. Sen sijaan Vietnamissa se on suosittua ruokaa, jota syödään myös koska sen uskotaan tuovan hyvää onnea. Etelä-Koreassa koirien syöminen kiellettiin vuoden 1988 olympialaisten ajaksi. Koreassa koiran lihan uskotaan parantavan voimia ja viriliteettiä. Taiwanissa koirien syöminen kiellettiin lailla vuonna 2001.
Koiranliha on voimakkaan makuista ja hajuista. Se maustetaan voimakkaasti ja tarjotaan usein alkoholin kanssa. Koreassa suosittua on etenkin koiranlihakeitto. Koiran suosio on kasvanut etenkin rikastuneessa Pohjois-Vietnamissa, jossa on kehitetty myös uusia eksoottisia reseptejä. Parasta koira on korkeintaan vuoden ikäisenä. Syötäväksi tarkoitetut koirat kasvatetaan tarhoissa tai kerätään maaseudulta.Kiinassa pohditaan lakiesitystä koirien syömisen kieltämiseksi, koska kasvava keskiluokka on alkanut pitää koiria lemmikkeinä.

Katso myös


Luettelo kuuluisista koirista
Koirankarvan kehräys
Koiran koulutus
Koirankasvattaja
Koirapuisto

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.koirat.com Koirat.com — suomalainen koirasivusto
http://www.kennelliitto.fi Suomen kennelliitto
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=5dea5560-628a-432b-aa55-10b6dc6795f1 Makupalojen Koirat-linkkiluettelo
http://www.koirasuomi.fi/ Koirasuomi.fi - Koiraystävällisiä matkakohteita Suomesta
http://www.palveluskoiraliitto.fi/lajiesittely.htm Suomen palveluskoiraliiton lajiesittely
http://www.hau.fi Hau.fi — suomenkielinen koirasivusto
http://www.koirakuvia.net/koiran-nimet.php Kattava lista koirien nimiä
http://www.kissanpaivia.com Kissanpäiviä ja koiranunta — kissa- ja koira-aiheinen lemmikkilehti netissä
http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/2498669.stm Origin of dogs traced, 2002
http://koiruus.net/pentuinfo Pentuinfo - mitä tulisi tietää pentua hankittaessa
http://www.doogle.info Doogle.Info — Koiratietokanta
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=84&t=1057 Ylen Elävä arkisto: Ihmisen paras ystävä ja muita lemmikkejä
Luokka:Koira
Luokka:Kotieläimet
Luokka:Lihantuotantoeläimet
Luokka:Hyötyeläimet
Luokka:Juhdat
ace:Asèë
af:Hond
als:Hund
am:ውሻ
ab:Ала
ar:كلب
an:Canis lupus familiaris
arc:ܟܠܒܐ
frp:Chin
ast:Perru
gn:Jagua
av:Гьой
ay:Anu
az:Köpək
bjn:Hadupan
id:Anjing
ms:Anjing
bm:Wùlù
bn:কুকুর
zh-min-nan:Káu
jv:Asu
su:Anjing
ba:Эт
be:Сабака свойскі
be-x-old:Сабака
bcl:Ayam
bar:Hund
bo:ཁྱི།
bs:Domaći pas
br:Ki
bg:Домашно куче
ca:Gos
cv:Йытă
cs:Pes domácí
sn:Imbwa
co:Ghjacaru
cy:Ci
da:Hund
pdc:Hund
de:Haushund
nv:Łééchąąʼí
dsb:Domacny pjas
na:Robar
et:Koer
el:Σκύλος
eml:Can
en:Dog
myv:Киска
es:Canis lupus familiaris
eo:Hundo
ext:Canis Lupus Familiaris
eu:Txakur
ee:Avu
fa:سگ
fo:Hundur
fr:Chien
fy:Hûn
fur:Cjan
ga:Madra
gv:Moddey
sm:Maile
gd:Cù
gl:Can
gan:狗
got:𐌷𐌿𐌽𐌳𐍃
hak:Kiéu-è
xal:Ноха
ko:개
ha:Kare
hy:Շուն
hi:श्वान
hsb:Domjacy pos
hr:Domaći pas
io:Hundo
ilo:Áso
ia:Can
iu:ᕿᖕᒥᖅ
ik:Qimmiq
xh:Inja
zu:Inja
is:Hundur
it:Canis lupus familiaris
he:כלב הבית
kn:ನಾಯಿ
pa:ਕੁੱਤਾ
pam:Asu
ka:ძაღლი
ks:ہوٗن
csb:Pies
kk:Ит
rw:Imbwa
mrj:Пи
sw:Mbwa
kv:Пон
ht:Chen
ku:Kûçik
lbe:Ккаччи
lez:КицӀ
la:Canis
lv:Suns
lb:Haushond
lt:Šuo
lij:Can
li:Hóndj
ln:Mbwá
jbo:gerku
lg:Mbwa
lmo:Canis lupus familiaris
hu:Kutya
mk:Куче
mg:Alika
ml:നായ
mt:Kelb
mr:कुत्रा
arz:كلب
cdo:Kēng
mwl:Perro
koi:Пон
mdf:Пине
mn:Нохой
my:ခွေး
nah:Itzcuintli
fj:Koli
nl:Hond
nds-nl:Hond
cr:Atimw
ne:कुकुर
new:खिचा
ja:イヌ
frr:Hüshünj
no:Tamhund
nn:Hund
nrm:Tchian
oc:Canis lupus familiaris
mhr:Пий
or:କୁକୁର
pnb:کتا
pap:Kacho
ps:سپی
pcd:Kien
pl:Pies domowy
pt:Cão
ro:Câine
qu:Allqu
ru:Собака
rue:Пес
sah:Ыт
sc:Cane
sco:Dug
stq:Huund
nso:Mpša
sq:Qeni
scn:Cani
si:බල්ලා
simple:Dog
sk:Pes domáci
sl:Domači pes
szl:Pjes
so:Ey
ckb:سەگ
srn:Dagu
sr:Пас
sh:Pas
sv:Hund
tl:Aso
ta:நாய்
te:కుక్క
th:สุนัข
vi:Chó
tg:Саг
chr:ᎩᏟ
chy:Oeškese
tr:Köpek
udm:Пуны
uk:Пес свійський
ur:کتا
ug:ئىت
vec:Can
vep:Koir
fiu-vro:Pini
wa:Tchén
vls:Hound
war:Ayam
wo:Xaj
yi:הונט
yo:Ajá
zh-yue:狗
diq:Kutık
bat-smg:Šova
zh:犬

Kaatumatauti

Epilepsia

Kannettava tietokone

File:Unibody MacBook Pro.jpg]]
Tiedosto:MacBookEeePCNintendoDS.JPG-peli ja viihdealusta (Kämmentietokone), keskellä ASUS Eee PC (Minikannettava) ja alinna MacBook (Kannettava tietokone).]]
Kannettava tietokone (puhekielessä myös läppäri, läpytin, läpykkä, läpsytin tai pelkkä kannettava) on mikrotietokone, joka on suunniteltu helposti kantamalla paikasta toiseen kuljetettavaksi. Kannettavat luokitellaan yleensä kokonsa mukaan: varhaiset kannettavat olivat "raahattavia" matkalaukkumaisia laitteita, joita oli tarkoitus käyttää pöydällä. Näitä kutsuttiin usein salkkumikroiksi. Useimmat nykyisin kannettavina myytävät laitteet ovat ''laptopeja'' eli ''sylimikroja'', joita voi vaivattomasti pitää myös sylissä. Kannettavia tietokoneita ovat myös kämmentietokone.
Kannettavat on tarkoitettu paljon liikkuville, joiden tarvitsee päästä tietokoneeseen käsiksi lähes missä tahansa. Kuitenkin nykyisin uuden tietokoneen ostaja valitsee yhä useammin kannettavan perinteisen pöytäkoneen sijaan, kannettavien tilaa säästävän koon, alhaisen virrankulutuksen ja kannettavuuden vuoksi. Kannettavissa on monia samoja komponentteja kuin pöytäkoneissa, mutta pienikokoisina versioina.

Historia


Kannettavat syntyivät 1980-luku kenttätyössä toimivien tutkijoiden ja liikemiesten tarpeisiin. Aluksi ne olivat Tietokonenäyttö varustettuja, painavia ja vaativat aina verkkovirtaa toimiakseen. Sen jälkeen niihin tulivat isot akut, kevyemmät näyttöratkaisut (kuten punertavat plasmanäyttö ja mustavalkoiset passiivimatriisinäyttö) sekä hiirenkorvikkeet. Kehitys jatkui, aina kuitenkin niin, että kannettavat tulivat jonkin verran vastaavia pöytäkoneita jäljessä.
Maailman ensimmäinen kannettava tietokone oli vuonna 1981 julkaistu 10 kg:n painoinen CP/M-käyttöjärjestelmää ajava Osborne I. Ensimmäinen värinäytöllä varustettu kannettava tietokone oli puolestaan vuonna 1983 julkaistu Commodore SX64. Ensimmäinen IBM PC-yhteensopiva kannettava oli vuonna 1982 julkaistu Compaq Portable, joka oli samalla myös ensimmäinen IBM PC -klooni.
Vuoden 2007 lopulla alkoivat yleistyä ns. miniläppärit, normaalia kannettavaa pienemmät ja halvemmat koneet.

Tekniikka


Image:Laptop innen.jpg:n keskusyksikkö]]
Nykyaikaisissa kannettavissa on yleensä aktiivimatriisinen TFT-näyttö (tai uusissa koneissa LED-näyttö), jonka koko on yleisemmin 10–17". Pienissä UMPC:issä näytön koko on normaalisti 7–10" ja uusissa mediakannettavissa jopa yli 17".
Näytönohjain ja äänikortti on lähes poikkeuksetta integroitu. Keskusmuistina käytetään SODIMM-moduleja. Suoritin käytetään kannettaville tietokoneille suunniteltuja prosessoreja, joissa pieni virrankulutus on tärkeää. Kannettavien tietokoneiden markkinat kasvavat voimakkaasti pöytäkoneiden kustannuksella .
Kiintolevyjen fyysinen koko on 1,8" tai 2,5". SSD-kiintolevyt ovat tulossa kannettaviin pienen virrankulutuksensa ja mekaanisen kestävyytensä vuoksi.
Kannettavan näppäimistö eroaa pöytäkoneen näppäimistöstä siten, että näppäimet ovat tiiviimmin kiinni toisissaan ja numeronäppäimistö on lähes kaikissa 15,4" ja sitä pienemmissä malleissa jätetty pois.
Hiirenkorvikkeita on useita erilaisia: kosketuslevy ja -näyttö, tappihiiri ja trackball:
Kosketuslevy on noin 10 cm leveä suorakulmion muotoinen alue, jolla kuljetetaan sormea ja osoitin liikkuu mukana.
Kosketusnäytöllä hiirtä ohjataan liikuttamalla kynää tai sormea näytön pinnalla.
Tappihiiri on kuminen pieni tappi näppäimien välissä, jota kallistelemalla osoitin liikkuu näytöllä.
Trackball oli näppäimistöön tai näyttöön upotettu pyöriteltävä pallo, joita tosin ei enää juurikaan käytetä.
Tarvittaessa kannettaviin voidaan liittää myös tavallinen pöytäkoneen näppäimistö ja hiiri, usein Langaton hiiri liitettynä.
Kannettavissa on normaalisti ExpressCard-liitäntä lisäkortteja varten vanhemman PCMCIA:n väistyessä niiden tieltä. IrDA-yhteys, joka käyttää infrapunasäteilyä tiedonsiirtoon, on yleisesti korvattu Bluetooth-yhteydellä. Sisäinen WLAN-tuki löytyy lähes jokaisesta nykyään valmistettavasta kannettavasta ja sisäinen 3G-sovitin yleistyy.
Telakointiasemia käytetään liitäntöjen laajentamiseen ja johtojen kytkemisen vaivan vähentämiseen.
Sylimikron paino on keveimmillään alle 1 kg, kuitenkin ollessa yleisimmin väliltä 2–4 kg. Näitäkin raskaampia ovat pöytäkoneen korvaavat suuret viihdekeskukset, joiden paino voi olla jopa 10 kg. Akun kesto on usein väliltä 1,5–8 tuntia, riippuen käytöstä, akusta ja laitteiston tehonkulutuksesta.

Teknisiä ongelmia


Koon pienentäminen nostaa usein kannettavan hintaa ja ominaisuuksista saatetaan joutua tinkimään. Kannettavat eivät yleensä sovellu raskaaseen pelikäyttöön, koska niiden suunnittelussa on panostettu pääasiassa työkäyttöön. Yleensä kannettavien pahin pullonkaula pelikäytössä on näytönohjain. Tehokannettavien ongelmana on nopeiden suorittimien, näytönohjaimien sekä näyttöjen suuri tehonkulutus, pieni tila aiheuttaa myös laitteiston lämpenemistä.
Ergonomia on usein huonompi kuin pöytäkoneissa ja paljon kannettavaa tietokonetta käyttävälle voi tulla ongelmia huonon Kannettavan tietokoneen käytettävyys ja ergonomia kanssa.
Kannettavien laajennettavuus on myös pöytäkonetta heikompi, koska niihin ei ole tarkoituksenmukaista jättää tilaa sisäisille laitteistolaajennuksille, sen sijaan kannettavista tietokoneista lähes aina löytyvä ExpressCard-väylä sekä USB-väylä on tarkoitettu ulkoisia laajennuksia varten. Kannettavien tekniset ratkaisut ovat usein valmistajakohtaisia, eikä monia sisäisiä laitteita ole saatavilla kuin laitteen valmistajalta, eivätkä kahden eri laitevalmistajan varaosat useinkaan ole keskenään yhteensopivia. Kannettavaa hankittaessa kannattaakin panostaa siihen, että kone vastaa käyttötarkoitustaan jo valmiiksi mahdollisimman hyvin, jolloin turhilta laajennuksilta vältytään. Kannettavien puutteista huolimatta pieni koko ja liikuteltavuus korvaavat usein pöytäkonetta huonomman käyttömukavuuden.
Vaurioituneiden komponenttien vaihtaminen pöytäkoneeseen on suhteellisen helppoa ja edullista; sen sijaan kannettavan voi joutua vaihtamaan kokonaan uuteen esimerkiksi näppäimistölle läikkyneen juoman takia. Kannettavat hajoavatkin keskimäärin nopeammin kuin pöytäkoneet.
Kannettavat tietokoneet kasvattavat suosiotaan kuten myös kämmentietokoneet. Kannettavan tavoite on tarjota sama tehokkuus ja toiminnot kuin pöytäkoneillakin, mutta pienikokoisessa muodossa.

Tunnettuja kannettavien tietokoneiden valmistajia


File:HP ProBook 6560b.png ProBook 6560b -työasema]]
Lenovo
Apple
Fujitsu (aikaisemmin Fujitsu-Siemens)
Hewlett-Packard
Toshiba
Asus
Acer (yhtiö)
POMI

Erityisen pieniä kannettavia

Uusia


ASUS Eee PC -sarja
Acer Aspire One
MSI Wind PC
Flybook
Lenovo Thinkpad X-sarja
LG LW20 Express
Panasonic Toughbook-18
Sony Vaio
Apple MacBook Air
Dell Adamo
Nokia Booklet 3G

Vanhempia


Compaq Armada M300
Compaq Evo n400/n410c
Fujitsu Lifebook B- ja Biblo-sarja
HP Omnibook 500-sarja
IBM Thinkpad 240-sarja
Toshiba Libretto
Toshiba Portege

Katso myös


Kannettavan tietokoneen käytettävyys ja ergonomia
Kannettavien tietokoneiden osoituslaitteet
Kannettava tietokone jokaiselle lapselle
Ultrakevyt tietokone
Oheislaiteliitännät

Viitteet


Luokka:Tietokonetyypit
Luokka:Kannettavat tietokoneet
am:ላፕቶፕ
ar:حاسوب محمول
id:Laptop
ms:Komputer riba
bn:ল্যাপটপ কম্পিউটার
jv:Laptop
su:Léptop
be:Ноўтбук
bs:Laptop
bg:Преносим компютър
ca:Ordinador portàtil
cv:Ноутбук
cs:Notebook
cy:Gliniadur
da:Bærbar computer
de:Notebook
et:Sülearvuti
el:Φορητός υπολογιστής
en:Laptop
es:Computadora portátil
eo:Tekokomputilo
eu:Ordenagailu eramangarri
fa:لپ‌تاپ
fr:Ordinateur portable
gl:Portátil
ko:노트북 컴퓨터
hy:Նոթբուք
hi:सुवाह्य संगणक
hr:Prijenosno računalo
zu:Ilaptop
is:Fartölva
it:Computer portatile
he:מחשב נייד
kn:ಮಡಿಲಗಣಕ ಅಥವಾ ಲ್ಯಾಪ್‌ಟಾಪ್
ka:ლეპტოპი
kk:Лаптоп
lv:Klēpjdators
hu:Notebook
mk:Преносен сметач
ml:ലാപ്‌ടോപ്പ്
mr:लॅपटॉप
arz:لاب توب
mzn:لپ تاپ
my:လက်ပ်တော့ပ် ကွန်ပျူတာ
nl:Laptop
ne:ल्याप्टप
ja:ノートパソコン
no:Bærbar datamaskin
uz:Laptop
pa:ਲੈਪਟਾਪ
pnb:چولی کمپیوٹر
ps:ورونپاسی
pl:Laptop
pt:Laptop
ro:Calculator portabil
ru:Ноутбук
sq:Laptopi
simple:Laptop
sk:Laptop
sl:Prenosnik
so:Kombuyuuterka Dhabta
sr:Лаптоп
sh:Laptop
sv:Bärbar dator
ta:மடிக்கணினி
te:ల్యాప్‌టాప్
th:แล็ปท็อป
vi:Máy tính xách tay
tr:Dizüstü bilgisayar
uk:Ноутбук
ur:آغوشیہ
war:Laptop
yi:שויס קאמפיוטער
zh:筆記型電腦

Keskeytys

Keskeytys voi tarkoittaa:
Keskeytyssignaalia tietokoneessa
Aborttia, raskaudenkeskeytystä

Keskusmuisti

Tiedosto:RAM n.jpg
Keskusmuisti tai käyttömuisti on tietokoneohjelmien työmuisti, johon latautuvat käyttöjärjestelmän ohjelmat, suoritettavat sovellukset sekä näiden tarvitsemat tiedot. Keskusmuisti on tyypiltään luku- ja kirjoitusmuistia (RAM, ''Random Access Memory''). Tavallisesti keskusmuistin sisältö tyhjenee aina virrankatkaisun yhteydessä. Kuitenkin kerran muistiin ladattu ohjelma toimii nopeammin ja on nopeammin saatavilla, kuin jos ohjelma täytyisi ladata huomattavasti hitaammilta massamuisteilta (kiintolevy, USB-muisti yms.). Keskusmuistin jatkeena käytetään nykyään useimmiten tarvittaessa Näennäismuisti.

Muistin toiminta


Puhuttaessa tietokoneen muistin määrästä tarkoitetaan sillä juuri keskusmuistin kokoa. Uudet ohjelmat — varsinkin multimediasovellukset — vaativat aina vain enemmän keskusmuistia. Koneen nopeuteen vaikuttaa olennaisesti keskusmuistin määrä ja nopeus. Niinpä uusia, entistä suurempia ja ennen kaikkea nopeampia muistiyksiköitä kehitetään jatkuvasti.
Tietoa keskusmuistin ja Suoritin välillä siirretään erilaisten väylien avulla. Väylän siirtämän tiedon määrä riippuu väylän leveydestä ja nopeudesta. Leveys ilmoitetaan yleensä bitteinä tai tavuina. Väylän leveydellä tarkoitetaan sitä tiedon määrää, joka voidaan väylää myöten kerralla siirtää. Muistin toimintaa ohjataan niin sanotuilla kellopulsseilla. Pulssi määrää milloin muisti voi lähettää tietoa ja milloin sen täytyy ottaa sitä vastaan. Kellopulssien välistä aikaa mitataan megahertseinä (MHz) (kellotaajuus), eli kuinka monta miljoonaa kellopulssia tapahtuu sekunnissa. Mitä suurempi (väylän) kellotaajuus on, sitä nopeampaa muisti on ja sitä enemmän operaatioita muisti suorittaa.
Muistin nopeutta saatetaan kuvata myös sen viiveen avulla. Viive ilmoitetaan nanosekunti (ns), joka mittaa ajan ensimmäisen operaation suorittamiseen. Viiveiden ilmoittaminen on kuitenkin muistityypeistä riippuva, eikä sitä aina mitata samalla tavoin. Myös se, montako kellopulssia tiedon hakeminen kestää, riippuu muistin tyypistä.
Muistipiirien nopeutumiseen käytetään arkkitehtonisia keksintöjä, muistisolu itsessään säilyy "samana". Asiaa vaikeuttaa se, että tehdyt muutokset tulee ottaa huomioon myös piirien lukutekniikassa eli emolevyn piirisarjan täytyy tukea näitä muutoksia.
Muistin kokoa ilmoitettiin tietokoneiden alkuaikoina kilotavuissa (Kt, KB; 2<sup>10</sup> = 1&nbsp;024 tavua), nykyään yleensä megatavuissa (Mt, MB, MiB; 2<sup>20</sup> ≈ 1,05 miljoonaa tavua) tai gigatavuissa (Gt, GB, GiB; 2<sup>30</sup> ≈ 1,07 miljardia tavua). Tavu (tietotekniikka) eroavat tietoliikenteessä ja massamuistikapasiteetin yhteydessä yleensä käytetyistä, joissa on Kansainvälinen yksikköjärjestelmä-etuliitteet, kymmenpotensseilla: 10<sup>3</sup>, 10<sup>6</sup> ja 10<sup>9</sup> (sekä tietoliikenteen osalta bittejä tavujen sijaan), minkä vuoksi keskusmuistin tapauksessa suositellaan käyttämään nimityksiä kibitavu (KiB), mebitavu (MiB) ja gibitavu (GiB).

Muistityypit


Yleensä keskusmuisti on DRAM-tyyppinen ''dynaaminen'' muisti. Tämä tarkoittaa sitä, että muistia on koko ajan virkistettävä, etteivät tiedot katoa. Joissain erikoistapauksissa keskusmuisti voi olla DRAM-muistin sijasta staattinen SRAM-muisti, jossa tiedot pysyvät virkistämättä. Useimpia muistipiirejä löytyy myös virheenkorjaavana virheenkorjauskoodi-versioina.
Sulautetuissa järjestelmissä saatetaan myös käyttää häviämätöntä EPROM-muistia suoraan työmuistina tai osa työmuistista saattaa saada virtaa tavallisen virransyötön katkaisusta huolimatta. Näin käytettävä muisti on yleensä joko kalliimpaa tai hitaampaa kuin normaali muisti. Joissakin tapauksissa massamuistin ja keskusmuistin ero on epäselvä.
Emolevy määrittelee käytettävän muistipiirin tyypin.

Osoiteavaruus


Muistin käyttöön liittyy myös osoiteavaruuden käsite. Prosessori ja emolevyn rakenne ratkaisevat kuinka suurta fyysistä muistia prosessori pystyy osoittamaan: 32-bittisellä osoiteväylällä voi osoittaa 4 Gt (2<sup>32</sup>), 40-bittisellä (AMD64) 256 Tt muistia. Yhden prosessi (tietotekniikka) näkemä muistiavaruus on kuitenkin riippuvainen vain käyttöjärjestelmästä ja prosessorista, ei fyysisen muistin ja emolevyn osoitelinjojen määrästä: käyttöjärjestelmä ylläpitää taulukkoa, jolla muistiosoitteet muunnetaan osoittamaan kulloinkin käytössä olevaa fyysistä osoitetta.

Katso myös


Muistivirhe
Cache
Luokka:Tietokonetekniikka
Luokka:Muistit
af:Ewetoeganklike geheue
als:Random-Access Memory
ar:ذاكرة الوصول العشوائي
an:RAM
az:Operativ yaddaş qurğusu
id:Memori akses acak
ms:Ingatan capaian rawak
bn:র‌্যান্ডম অ্যাক্সেস মেমোরি
jv:RAM
be:Памяць з адвольным доступам
be-x-old:Памяць з адвольным доступам
bs:RAM
br:Memor bresk
bg:Памет с произволен достъп
ca:RAM
cs:RAM
da:RAM
de:Random-Access Memory
et:Muutmälu
el:Μνήμη τυχαίας προσπέλασης
en:Random-access memory
es:Memoria de acceso aleatorio
eo:Ĉefmemoro
ext:RAM
eu:Random Access Memory
fa:حافظه دسترسی تصادفی
fr:Mémoire vive
fy:Wurkûnthâld
fur:RAM
ga:Cuimhne randamrochtana
gl:Memoria de acceso aleatorio
ko:랜덤 액세스 메모리
hi:रैम (RAM)
hr:RAM
is:RAM
it:RAM
he:זיכרון גישה אקראית
ka:ოპერატიული მეხსიერება
kk:Жедел Жадтау Құрылғысы
ky:Жады (эстутум) (RAM)
sw:RAM
la:RAM
lv:Brīvpiekļuves atmiņa
lt:Atmintis (kompiuteris)
lmo:RAM
hu:RAM
mk:RAM меморија
ml:റാൻഡം ആക്സസ് മെമ്മറി
mr:रॅम
xmf:ოპერატიული შვენა
arz:رام
mn:Шуурхай санах ой
nl:Random-access memory
ne:र्‍याम
new:राम् (सन् २००५या संकिपा)
ja:Random Access Memory
no:RAM
nn:Random Access Memory
oc:RAM
pnb:ریم
ps:RAM
pl:RAM
pt:RAM
ro:Memorie cu acces aleator
ru:Запоминающее устройство с произвольным доступом
rue:Операчна память
sah:RAM
sq:RAM
simple:Random access memory
sk:Pamäť s priamym prístupom
sl:Bralno-pisalni pomnilnik
sr:RAM (меморија)
sh:RAM
sv:Random Access Memory
ta:நேரடி அணுகல் நினைவகம்
th:แรม
vi:RAM
tg:Хотираи дастраси аҳёнӣ
tr:RAM
uk:Оперативна пам'ять
ur:تصادفی رسائی حافظہ
vec:RAM
war:RAM
yi:RAM זיכרון
zh-yue:RAM
zh:随机存取存储器

Kunta (matematiikka)

Kunta () matematiikassa on epäformaalisti sanottuna joukko, johon on määritelty neljä peruslaskutoimitusta siten, että laskutoimitukset noudattavat tavallisia laskulakeja, ja laskutoimitusten tulos kuuluu samaan joukkoon. Esimerkiksi rationaaliluku muodostavat kunnan, mutta kokonaisluvut eivät, koska jakolaskun tulos ei ole välttämättä kokonaisluku. Kuntia tutkiva matematiikan ala on algebra.

Formaali määritelmä


Joukko <math>K(+,\cdot)</math> on kunta, jos se täyttää seuraavat ehdot:
# Kaikilla <math>x, y</math> on <math>x+(y+z)=(x+y)+z</math> (summan liitäntälaki)
# <math>K</math>:ssa on nolla-alkio <math>0</math> niin, että kaikilla <math>x</math> on <math>x+0=x</math> (summan neutraalialkio)
# Kaikilla <math>x</math> on <math>K</math>:ssa ''vasta-alkio'' <math>-x</math> siten, että <math>x+(-x)=0</math>
# Kaikilla <math>x, y</math> on <math>x + y = y + x</math> (summan vaihdantalaki)
# Kaikilla <math>x, y</math> on <math>x \cdot (y + z) = x \cdot y + x \cdot z</math> (osittelulaki 1)
# Kaikilla <math>x, y, z</math> on <math>x \cdot (y \cdot z) = (x \cdot y) \cdot z</math> (tulon liitäntälaki)
# <math>K</math>:ssa on ykkösalkio <math>1</math> siten, että kaikilla <math>x</math> on <math>1 \cdot x = x</math> (tulon neutraalialkio)
# Kaikilla <math>x</math> paitsi <math>0</math>:lla on <math>K</math>:ssa ''käänteisalkio'' <math>x^{-1}</math> siten, että <math>x \cdot x^{-1} = 1</math> (tulon käänteisalkio)
# Kaikilla <math>x, y</math> on <math>x \cdot y = y \cdot x</math> (tulon vaihdantalaki)
Määritelmässä siis käytetään kahta laskutoimitusta. Vähennyslasku voidaan määritellä summan ja vasta-alkion avulla, <math>x-y=x+(-y)</math>, ja jakolasku vastaavasti tulon ja käänteisalkion avulla.
Toisella tavalla sanoen kunta on kommutatiivinen rengas joka sisältää kaikkien alkioidensa <math>a\ne0</math> käänteisalkiot.
Tunnetuimmat kunnat ovat rationaaliluvut <math>\mathbb Q</math>, reaaliluku <math>\mathbb R</math> ja kompleksiluku <math>\mathbb C</math>. Reaaliluvut ovat rationaalilukujen kuntalaajennus ja kompleksiluvut reaalilukujen kuntalaajennus, mutta kaikki kunnat eivät muodosta samanlaista laajennusten jonoa. Esimerkiksi gaussin rationaalit, eli kompleksiluvut joiden reaali- ja imaginääriosat ovat rationaalilukuja, muodostavat kunnan. Gaussin rationaalit ja reaaliluvut eivät ole kumpikaan toisensa kuntalaajennuksia.
Muita äärettömiä kuntia ovat esimerkiksi algebrallinen luku lukukunnat <math>\mathbf Q(\mu)</math>, kaikkien algebrallisten lukujen kunta <math>\mathbb A</math>, ja polynomien osamäärät eli rationaalifunktiot.
Äärellinen kunta syntyy yksinkertaisimmin siten, että joukoksi valitaan kokonaisluvut <math>0, 1, 2, \ldots, p-1</math>, jossa p on alkuluku, ja yhteenlasku ja kertolasku määritellään s.e. tuloksesta otetaan jakojäännös luvulla <math>p</math>.
Vaikka nimitykset (yhteenlasku, kertolasku, summa, tulo) antavat mielikuvan, että kunnassa pelataan luvuilla, niin näin ei välttämättä ole &minus; alkiot voivat olla muitakin käsitteitä kuin lukuja. Nollalla merkityn alkion <math>0</math> ei senkään tarvitse olla "oikea nolla", vaan se on vain yhteenlaskussa vaikuttamaton alkio (yhteenlaskun neutraalialkio); samaten on ykkösellä merkitty <math>1</math> vain kertolaskussa vaikuttamaton alkio(kertolaskun neutraalialkio).

Joitakin kuntia koskevia perustuloksia


Kunnan ''F'' nollasta eroavat alkiot (merkitään yleensä ''F''<sup>&times;</sup>) on Abelin ryhmä kertolaskun suhteen. Jokainen ''F''<sup>&times;</sup>:n äärellinen aliryhmä on syklinen ryhmä.
Jokainen kunta on kokonaisalue.
äärellinen kunta alkioiden lukumäärä on aina alkuluvun potenssi.
Kunta on rengas jolla ei ole muita ideaali (rengasteoria) kuin {0} ja kunta itse.
Jokaiselle kunnalle ''F'' on olemassa isomorfiaa vaille yksikäsitteinen kunta ''G'' jonka alikunta ''F'' on, kaikki ''F'':n alkiot ovat algebrallisia ''G'':ssä ja ''G'' on algebrallisesti suljettu. Tällöin ''G'':tä kutsutaan ''F'':n algebrallinen laajennus.
Luokka:Kuntateoria
Luokka: Algebralliset rakenteet
ar:حقل رياضي
id:Medan (matematika)
ms:Medan (matematik)
zh-min-nan:Thé
bg:Поле (алгебра)
ca:Cos (matemàtiques)
da:Legeme (algebra)
de:Körper (Algebra)
et:Korpus (matemaatika)
el:Σώμα (άλγεβρα)
en:Field (mathematics)
es:Cuerpo (matemáticas)
fa:میدان (ریاضی)
fr:Corps commutatif
ko:체 (수학)
hr:Polje (matematika)
io:Feldo (algebro)
it:Campo (matematica)
he:שדה (מבנה אלגברי)
la:Corpus (mathematica)
hu:Test (algebra)
nl:Lichaam (Ned) / Veld (Be)
ja:体 (数学)
no:Kropp (matematikk)
pms:Camp (matemàtica)
pl:Ciało (matematyka)
pt:Corpo (matemática)
ro:Corp (matematică)
ru:Поле (алгебра)
scn:Campu (matimatica)
sk:Pole (algebra)
sr:Поље (математика)
sv:Kropp (algebra)
vi:Trường (đại số)
tr:Cisim (cebir)
uk:Поле (алгебра)
ur:میدان
zh-classical:域 (代數)
zh:域 (數學)