Http

HTTP

Hohto


Hohto (''The Shining'') on Yhdysvallat kirjailijan Stephen Kingin vuonna 1977 julkaistu kauhuromaani. Se oli Kingin kolmas romaani ja varmisti hänelle paikan genren johtoasemassa.
Stephen King on kertonut uusimman Kuvun alla -romaaninsa jälkeen kirjoittavansa ''Hohdolle'' mahdollista jatko-osaa, joka toistaiseksi toimii työnimellä ''Doctor Sleep''.

Juoni


Jack Torrance on entinen opettaja ja alkoholisti, ja kirjailija. Hän pääsee talonmieheksi vuoristossa sijaitsevaan Overlook-hotelliin talven ajaksi. Hotelli sijaitsee korkealla vuoristossa, Kalliovuoret, Coloradossa. Sijaintinsa vuoksi se on auki ainoastaan huhtikuun alusta syyskuun loppuun. Jackin tehtävään kuuluu pitää lämmitystä päällä vuorotellen eri osissa hotellia, ja huolehdittava mahdollisten vahinkojen korjaamisesta. Hänen mukaansa hotelliin tulevat myös hänen vaimonsa Wendy ja viisivuotias poikansa Danny. Jackille kerrotaan työhaastattelussa kuitenkin, että aiemmin hotellin talvihoitajana toiminut mies, Delbert Grady tuli hotellissa hulluksi ja tappoi perheensä ja itsensä. Jack ottaa kuitenkin työn vastaan. Hotellissa on suuri aula, Colorado-sali jossa myös baari, ruokasali sekä useita sviittejä, myös hieno presidentinsviitti, josta avautuu upea näköala, sekä leikkikenttä ulkona. Stephen King kertoi saaneensa inspiraatiota kirjaansa Coloradossa sijaitsevasta todellisesta hotellista, Stanley Hotel:sta.
Danny tapaa hotellin kokin, Dick Halloranin, kun heille esitellään paikkoja hotellissa. Halloran kertoo Dannylle, että tällä on kyky ''hohtaa'' eli nähdä välähdyksiä tulevaisuudesta ja menneisyydestä ja kuulla toisten ajatuksia. Hän kykenee ottamaan myös yhteyden toiseen henkilöön joka hohtaa, vaikka tämä olisi kaukanakin. Halloranilla itselläänkin on tämä kyky. Hän kertoo Dannylle että on nähnyt hotellissa näkyjä, joista osa on pelottaviakin, ja että jos jotain tapahtuu, Danny voi kutsua hänet apuun hohdollaan.
Perhe jää hotelliin talveksi. Lähimpään kaupunkiin Sidewinderiin on noin 60 kilometriä, ja kun lumet satavat, jää perhe hotelliin eristyksiin. Heillä on ainoastaan moottorikelkka ja radio yhteyksinä ulkomaailmaan. Danny alkaa nähdä näkyjä hotellissa, ja pikkuhiljaa alkaa Jackin käytös muuttua. Hänen vanhat alkoholismiajan tapansa tulevat esiin ja hän alkaa käyttäytyä ärtyneesti. Pikkuhiljaa selviää, että hotelli haluaa Dannyn kyvyn itselleen – ja on valmis käyttämään hänen isäänsä välikappaleena.

Luomistyö


Tiedosto:Stanley Hotel in Estes Park, Colorado.jpg
”Todellinen” Overlook-hotelli, Coloradossa sijaitseva Stanley Hotel, toimi Kingin inspiraation lähteenä. Syyskuussa 1974 King oli vieraana hotellissa, joka suljettaisiin pian talveksi. Hän on kertonut nähneensä hotellissa unen kolmivuotiaasta pojastaan, joka juoksi käytävällä, kirkui ja katseli olkansa yli. King kertoi, että kun hän heräsi, kirjan ainekset olivat hänen mielessään.
Stanley Hotel avattiin vuonna 1909 ja on toiminnassa edelleen. Hotellissa on vieraillut monia maineikkaita vieraita. Monet uskovat myös, että hotellissa kummittelee. Työntekijät ovat kertoneet kuulleensa juhlien ääniä juhlasalista, mutta mennessään saliin todenneet sen olevan tyhjä. Myös monet asiakkaat ovat kertoneet nähneensä aaveen huoneessaan yöllä. Ihmiset ovat väittäneet kuulleensa aulassa pianon soittoa. Ghost Hunters-TV-sarja on myös vieraillut hotellissa.

Filmatisoinnit


Stanley Kubrick ohjasi kirjasta The Shining – Hohto vuonna 1980. Elokuvassa sisäkohtaukset kuvattiin lavasteiden avulla Yhdistynyt kuningaskunta, mutta ulkokohtaukset todellisessa hotellissa, Timberline Lodgessa Oregonissa. King itse ei ollut tyytyväinen Kubrickin näkemykseen, ja vuonna 1997 tuotettiin uusi, Mick Garrisin ohjaama Hohto (minisarja), joka perustuu tarkemmin Kingin teokseen. Sarja keskittyi kirjaa mukaillen enemmän tarinan yliluonnolliseen puoleen. Uudempi versio Hohdosta sai kuitenkin huonot arvostelut. Minisarjassa käytettiin Stanley Hotelia, Kingin inspiraation lähdettä. Sarjassa hotelli tuhoutuu, mutta rakennetaan kymmenen vuoden päästä uudelleen.
Luokka:Stephen Kingin teokset
Luokka:Vuoden 1977 kirjat
ar:البريق (رواية)
bg:Сияние (роман)
cs:Osvícení (kniha)
da:Ondskabens hotel
de:Shining (Roman)
en:The Shining (novel)
es:El resplandor (novela)
fr:Shining, l'enfant lumière
it:Shining (romanzo)
he:הניצוץ
hu:A ragyogás
nl:The Shining (boek)
ja:シャイニング
pl:Lśnienie (powieść)
pt:O Iluminado (livro)
ro:Strălucirea (roman)
ru:Сияние (роман)
sv:Varsel (bok)
tr:Medyum (roman)
uk:Сяйво (роман)
zh:闪灵 (小说)

Helvetti


Kuva:Hieronymus Bosch, Hell (Garden of Earthly Delights tryptich, right panel) - detail 1 (devil).JPG, ''Helvetti'', paneeli triptyykistä ''Maallisten ilojen puutarha'', yksityiskohta, noin 1504–1510.]]
Helvetti on paikka tai tila, johon ihminen mo­nien uskontojen mukaan saattaa kuolemansa jälkeen joutua rikkomustensa vuoksi. Suoran Aikakäsitys uskonnoissa, kuten kristinusko ja islam, helvetti on yleensä ikuinen. Vastaavasti kiertävän aikakäsityksen uskonnoissa, kuten buddhalaisuus, helvetti on väliaikainen paikka ennen Jälleensyntyminen.
Uskomus Kuolemanjälkeinen elämä kärsimyksestä on vanha, mutta se ei esiinny kaikissa uskonnoissa. Monissa uskonnoissa tuonpuoleinen eli vainajala on uni tila, johon ei välttämättä liitetä rangaistusta tai se on sivuosassa. Esimerkiksi Suomalainen mytologia kuolleet vaeltavat tuonelassa varjomaisina haamuina. Joissakin muinaiskulttuureissa kehittyi vähitellen käsitys, että Vainaja punnittaisiin heidän elämänsä aikana tekemiensä tekojen mukaan. Hyvät teot saisivat kiitokset ja vastaavasti pahat teot rangaistukset.
Nykyuskonnoista kristillisessä ja islamilaisessa perinteessä helvetti on paikka, jossa ihminen saa kuolemansa jälkeen pahuus teoistaan ikuisen rangaistuksen. Juutalaisuus ei ole selkeää helvettikäsitettä eikä Kuolemanjälkeinen elämä. Hindulaisuus ja buddhalaisuuden käsitys väliaikaisesta helvetistä liittyy ihmisen puhdistamiseen jälleensyntymistä varten. Taolaisuus, Kungfutselaisuus ja Šintolaisuus ei ole helvettiä, mutta se esiintyy perinteisessä Kiinalainen mytologia.
Helvettiä on kuvattu runsaasti taide ja kirjallisuus. Esimerkiksi Danten ''Jumalainen näytelmä'' ja John Miltonin ''Kadotettu paratiisi'' ovat kuuluisia tutkielmia ihmismielestä ja pahuudesta, jotka on puettu helvettinäyiksi. Sana "helvetti" on myös lainattu kirosanaksi suomen kieli.

Sanan alkuperä


Sana ''helvetti'' on tullut suomen kieleen muinaisruotsista, jossa sana ''Hel-vite'' viittaa Tuonela valtiattaren Helin rangaistukseen. Sana on siirtynyt useisiin eurooppalaisiin kieliin Skandinaavinen mytologia kautta (esimerkiksi englannin kieli ''hell'', saksan kieli ''Hölle'').

Lähi-itä


Sumerilaiset ja babylonialaiset uskoivat kuolleiden joutuvan maanalaiseen pimeyden ja kauhun valtakuntaan. Muinainen Egypti uskoivat, että ihmisten teot punnitaan kuoleman jälkeen ja pahuudesta rangaistaan. Persialaisen Zarathustralaisuus mukaan pahat ihmiset joutuvat kuolemansa jälkeen kärsimykseen ja pimeyteen. Antiikin Kreikka kaikkien vainajien uskottiin vaipuvan Haades, mutta siellä kärsisivät vain pahimmat rikolliset.

Kaksoisvirranmaan uskonto


Mesopotamian mytologia ''Gilgameš''-eepos kertoo, miten päähenkilö Gilgamešin kuollut ystävä Enkidu palaa manalan varjoelämästä. Gilgameš vierailee maanalaisessa maailmassa, joka sijaitsee Mašu-vuoren juurella ja jonne aurinko laskeutuu öisin. Mesopotamialaisissa tarustoissa maanalainen maailma ei ollut ensisijaisesti rangaistuksen ja kärsimyksen olotila. Toisaalta kertomuksissa oli helvettiin viittaavia piirteitä, jotka kehittyivät ajan myötä muissa kulttuureissa.

Muinaisen Egyptin uskonto


Tiedosto:Ma Tho Am.jpg
Muinaisen Egyptin mytologiassa kuolleiden maan hallitsija oli kuollut, ylösnoussut ja jumalaksi muuttunut Osiris. Elävien jumala Ra liikkuu kohti kuolemaa ja kuolleiden jumala Osiris kohti elämää. Ra samastetaan aurinkoon ja Osiris vastaavasti maan alle.
Egyptiläinen Kuolleiden kirja antaa opastuksia ja ohjeita sielun kuolemanjälkeiseen matkalle kohti maanalaista maata eli duatia. Perillä sielua odottaa viimeinen tuomio. Osiriksen tuomioistuimen edessä Anubis-jumala punnitsee vaaka kuolleen teot siten, että toisella vaakakupilla on vainajan sydän ja toisella jumalatar Maatin sulka. Kirjurijumala Thot kirjaa julki tuodut asiat elämän kirjaan. Mikäli sielu on ollut rehellinen, hän jatkaa eteenpäin. Muussa tapauksessa sydän annetaan Ammit-pedon syötäväksi.

Zarathustralaisuus


Muinaispersialainen zarathustralaisuus perustuu Dualismi todellisuuskäsitykseen, jossa hyvä ja paha taistelevat keskenään. Pahuuden henkilöitymä Ahriman eli ''Angra Mainju'' juonittelee jatkuvasti hyvyyden henkilöitymää Ahura Mazdaa eli ''Ormuzdia'' vastaan. Kumpikin voima vaikuttaa historiassa maailmanloppuun asti. Ihminen valitsee, kumman puolelle hän asettuu. Lopulta viimeisinä päivinä hyvä voittaa, mutta sitä ennen ihmiset elävät hyvän ja pahan sekoittumisen aikaa.
Zarathustralaisuudessa tuonpuoleisessa tapahtuva palkitseminen tai rangaistus liittyvät maailmanlopun tapahtumiin. Zarathustralaiset uskovat Ylösnousemus, Tuomiopäivä, kuolemanjälkeiseen kidutukseen ja taivaan iloihin. Käsitys valosta ja pimeydestä sekä pahuuden henkilöitymästä – myöhemmin Saatanasta – Jahve vastavoimana siirtyi juutalaisuus. Myöhemmin käsite siirtyi kristinuskoon ja islamiin.

Kreikkalaisten ja roomalaisten Haades

Homeros ja varjoihmiset


Kuva:Doré - Styx.jpg
Varhaisimmat viittaukset muinaiskreikkalaiseen vainajalaan eli Haades ovat Homeros. Odysseian 11. kirjassa kerrotaan päähenkilö Odysseus käynnistä Haadeksessa. Odysseus kohtaa matkallaan varjomaisia haamuja, jotka ovat samannäköisiä kuin kuolinhetkellään. Odysseus tapaa myös toverinsa Elpenorin, ennustaja Teiresias, oman äitinsä sekä manalan naisia. Homeroksen Haades on sumuinen ja surumielinen paikka, mutta siellä ei jouduta tilille elämän aikana tehdyistä pahoista teoista.
Tämän jälkeinen kreikkalainen mytologia täydensi Odysseian kuvausta Haadeksesta, joskaan ei aina johdonmukaisesti. Jumalten vallanjaossa Zeus saa taivaan, Poseidon meren ja Haades-jumala maanalaisen maailman. Eläville näkymätöntä ja maan alle kätkettyä valtakuntaa hallitsee Haades kiistattomana valtiaana. Hän poistui valtakunnasta vain kerran ja ryösti Persefonen puolisokseen maan päältä. Persefone oli alamaailman valtiatar, joka vietti puolet vuodesta Haadeksessa ja puolet maan päällä.
Haadeksen hallitsijat elivät sopusoinnussa ihmisten ja jumalten kanssa. Heitä kuvattiin synkiksi mutta oikeudenmukaisiksi. Tartaros oli paikka, jonne voitetut jumalat, henget ja titaani (mytologia) vangittiin rangaistukseksi. Tartaros muodosti osan Haadesta, mutta alamaailmaan kuuluivat myös Elysionin kentät, onnellinen paikka, jonne sankarit pääsivät palkkioksi teoistaan kuoltuaan. Jotkut lähteet sijoittavat Elysionin kentät Kreikasta länteen sijaitseville saarille. Suurin osa kuolleista kreikkalaisessa tarustossa viettää aikansa vaellellen varjoina kukkakentillä Haadeksessa.
Kreikkalainen tarusto sisälsi kuvauksia matkoista Haadekseen, mutta kuolemanjälkeinen ei ollut siinä keskeisellä sijalla. Jumalia palvottiin velvollisuudesta ja siunausten saamiseksi, mutta itse Haades-jumalaa ei palvottu. Hän hoiti kuolleita eikä tarvinnut elävien palvontaa. Toisaalta eräissä kreikkalaisissa Mysteeriuskonto kuolemanjälkeiseen kohtaloon saattoi vaikuttaa erilaisilla rituaali. Tästä esimerkkinä olivat Eleusiin mysteerit, jonka menoihin osallistuville luvattiin parempaa osaa tuonpuoleisessa. Vastaavasti Orfilaisuus puhdistettiin rituaaleilla sielu pahuudesta.

Platonin ajatukset tuonpuoleisesta


Kuva:Plato Pio-Clemetino Inv305.jpg
Filosofi Platon kirjoitti myös tuonpuoleisesta. Hän käsitteli kuolemanjälkeistä elämää teoksissaan ''Gorgias (dialogi)'', ''Faidon (dialogi)'' ja ''Valtio (Platon)''. Yhteistä kertomuksille on, että vainajan suojelushenki opastaa sielun Haadekseen. Jotkut epäpuhtaat sielut vastustavat matkaa ja jäävät joksikin aikaa kummitus hautausmaalle, mutta myöhemmin heidätkin tempaistaan väkisin mukaan.
''Gorgias''-teoksessa vainaja joutuu kuoleman jälkeen kolmen tuomarin eteen, joiksi Zeus on valinnut kolme kuollutta poikaansa. Tuomarit tuomitsevat oikeamielisesti puhdassieluiset autuaiden saarelle ja pahantekijät Tartaros kärsimään tekojaan vastaavan rangaistuksen. Vain kaikkein pahimpien rangaistus kestää ikuisesti. Murhaajien kidutukset lakkaavat vasta kun heidän uhrinsa anovat heille armoa.
''Valtio (Platon)''-teoksessa esitellään Er-niminen sotilas, joka kuolee taistelussa, mutta palaa kahdentoista päivän kuluttua kertomaan kuolemanjälkeisestä maailmasta. Pahojen ihmisten kidutuksen lisäksi Er näki jälleensyntyminen täytäntöönpanon. Ensiksi paikalle ryömi maan alta likaisia sieluja, kun vastaavasti taivas (uskonto) laskeutui puhtaita sieluja. Syntisten vaivat olivat kestäneet tuhat vuotta, ja he itkivät surkeaa kohtaloaan, kun vastaavasti puhtaat sielut kuvailivat ihanaa kokemustaan. Tämän jälkeen arvottiin järjestysnumero seuraavaa elämää varten, mutta itse järjestyksellä ei ollut väliä, sillä kukin poimi sieluaan vastaavan numeron. Mitä syvällisemmin henkilö toteuttaa hyveitä ja filosofista elämäntapaa, sitä viisaamman valinnan hän tekee. Er laittoi merkille, että suurin osa taivaan iloista tulleista teki typerän valinnan.
Platonin ajatus sielun kuolemattomuus jäi elämään. Myöhemmin kristityt omaksuivat monet Platonin ajatukset lukuun ottamatta oppia sielunvaelluksesta. Platonin näkemyksen mukaan maailmanrakentaja eli demiurgi loi sielun kuolemattomuuden. Tämä ajatus siirtyi myöhemmin filosofis-uskonnolliseen gnostilaisuus, mutta vastaavasti valtavirran kristityt tuomitsivat ajatuksen demiurgista alempana luojajumalana harhaoppisena.

Vergiliuksen kuvaus Haadeksesta


Kuva:Blake01.jpg
Rooman valtakunta runoilija Vergilius sai runsaasti vaikutteita Homerokselta ja kreikkalaisesta mytologiasta. Hän kuvaa manalaa eepoksensa ''Aeneis'' kuudennessa kirjassa. Aeneis-teoksesta tuli Rooman valtakunnan kansalliseepos.
Vergiliuksen helvetissä pahantekijää rangaistiin rikoksistaan sopivalla tavalla. Eepoksessa matka Haadekseen alkaa pääsankari Aeneas rantautumisella Italian Latiumin alueelle. Tarina muistuttaa pitkälti Odysseuksen matkaa. Aeneas matkaa alas Haadekseen yhdessä tietäjänaisen eli Sibylla (antiikin uskonnot) kanssa. Heitä ympäröivät matkalla henkilöitymät: Murhe, Huolet, Taudit, Vanhuus, Pelko, Nälkä, Puute, Vaiva, Himot, Riita, Sota sekä näiden lisäksi Kuolema ja tämän velipuoli Uni.
Aeneas ja sibylla kohtaavat Haadeksessa aluksi erilaisia hirviöitä. Tämän jälkeen he ylittävät Styks-virran sen humoristiseksi kuvatun lautturin Kharonin avulla. Rannalla kaksikko pääsee unilääkkeitä syöttämällä kolmipäisen koiran Kerberos vartioimasta luolasta sisään. Haadeksen ensimmäisessä osastossa vikisevät vauvaikä sielut ja lähistöllä majailevat itsemurhaajat. Seuraavassa osastossa ovat lemmentuskaiset, ja pääsankari Aeneas kohtaa siellä kuolleen rakastajattarensa Dido (mytologia). Itkien Aeneas siirtyy seuraavaan osastoon, jossa ovat sotasankarit. Tämän jälkeen polku haarautuu. Oikea tie johtaa Kuoleman herran linnan kautta Elysion-onnelaan, ja vasen tie taas kidutuksiin.
Aeneas erottaa silmillään Haadeksen alimman tason eli Tartaros kuilun lähellä linnan, joka sijaitsee liekehtivän Flegethon-virran keskellä. Aeneas kuulee sieltä kidutuksen ääniä ja pyytää sibyllaa kertomaan vasemmasta tiestä. Tästä alkaa eepoksen varsinainen helvetin kuvaus. Sibyllan mukaan tuomari Rhadamanthys tutkii vainajien teot. Syylliset joutuvat Teisifonen ruoskittavaksi, ja tämän jälkeen heidät pudotetaan tartaroksen kuiluun. Syvimmällä ovat jumalia vastaan nousseet titaanit. Pahojen ihmisten piinojen määrä on lukematon, koska ihmisen pahuus on pohjaton.
Myöhemmin valoisilla Elysionin kentillä Aeneas kuulee, etteivät Tartaroksen rangaistukset ole ikuisia. Ne puhdistaisivat pahat sielut, jotta ihmiset voisivat palata takaisin elämään. Aeneas löytää isänsä Ankhises, mutta ei voi halata häntä. Syy on Odysseuksen retkistä tuttu tilanne, jossa haamu väistyy kolmesti kuin kevyt tuuli. Ankhiseksen mukaan kunkin ihmisen sielu on osa maailmansielua. Paha ja aineellisuus samentavat todellisuuden tajun, ja tämän vuoksi sielut joutuvat kuoleman jälkeen puhdistettavaksi. Joillekin tuskat ovat niin ankarat, että he haihtuvat tuulien tielle pimeyteen, kun taas toiset selviävät kärsimyksistä. Kun tuhatvuotinen kärsimys on ohi, sielut ovat valmiina uuteen elämään.
Myöhemmin kristityt saivat runsaasti vaikutteita Vergiliuksen Haadeksesta. Hänen eepoksensa esittelemä malli sielujen puhdistamisesta toimi myöhemmän kristillisen kiirastuli esikuvana.

Juutalaisuus

Kuolleet eivät tiedä mitään


Juutalaisuuden pyhästä kirjasta käytetään nimitystä Tanak. Kristinuskossa kirja on Vanha testamentti. Tanakin vanhimmat osat on ajoitettu 1000-vuosituhat eaa. alkupuolelle ja nuorimmat 160-luku eaa. Tanakiin ei kuulu ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä, jossa oikeamieliset saisivat palkkion ja vastaavasti pahantekijät saisivat rangaistuksen. Kun ihminen kuolee, hän haihtuu pois. Jahve palkitsee ja rankaisee vain eläviä. Helvetti tuli mukaan vasta nuorempien juutalaisuuden tekstien syntyessä, eivätkä ne päätyneet Tanakin ohjeelliseen tekstikokoelmaan.
Tanakin mukaan todellinen elämä on mahdollista vain noudattamalla Jumalan käskyjä. Jumalan tahtoa tottelemalla saa elää, mutta tahdon torjumalla joutuu kuolemaan. Kuolemalla ei tarkoitettu pelkästään ajan päättymistä vaan myös moraalista mahtia. Hepreankielinen sana šeol tarkoittaa vainajien valtakunnan lisäksi kuoleman mahtia, joka pyrkii jatkuvasti saamaan ihmiset omaan kitaansa. Sana šeol on suomennettu kirkkoraamattu tuonelaksi. Tanakissa sielu on yhtä kuin elävä ihminen. Vainajille ei saanut tuoda uhreja eikä heitä saanut manaus esille.

Viittauksia varjoelämään


Joissakin Tanakin kohdissa on viittauksia siihen, että vainaja ei häviä tyhjiin vaan siirtyy johonkin paikkaan. Sana šeol mainitaan kirjan sivuilla 66 kertaa. Muita aihetta sivuavia mainintoja ovat kuoppa, hauta ja kadotus. Myöhemmin kristityt pitivät näitä kaikkia viittauksina helvettiin. Varhaiskristityt lukivat pääsääntöisesti kreikankielistä Septuaginta-käännöstä, jossa ''šeol'' käännettiin kreikan kielen sanaksi ''haades''. Tämä aiheutti heidän mielissään sekoittumisen tutumpaan kreikkalaisen ja roomalaisen uskonnon tuonpuoleiseen.
Kaikissa Tanakin teksteissä on viittauksia epämääräiseen varjoelämään, mutta vain nuoremmissa teksteissä on alustavaa ylösnousemus viittaavaa aineistoa. Viittaukset ovat lähinnä runollisia eivätkä selkeitä teologia opetuksia. Tekstit viittaavat siihen, että kansan keskuudessa oli historian saatossa hyvin monimuotoisia näkemyksiä kuolemanjälkeisyydestä. Viittaukset haudantakaiseen ovat kielikuvallinen tapa kertoa, etteivät elämän kärsimykset vaivaa enää kuollutta. Tanakin näkemys vainajien olotilasta ei ole yhtenäinen, mutta virallinen juutalainen teologia lähtee siitä, että vainajat häviävät olemattomiin.
Tanakin kohdat, joista löytyy runollisia tai kirjaimellisempiakin viittauksia tuonpuoleiseen, eivät ole merkkejä suuremmasta opillisesta kokonaisuudesta, joka voitaisiin koota yhteen. Sen sijaan Tanakista löytyy runsaasti perusteluita Tuomiopäivä. Ajatus Jumalan vihasta ja tuomiosta kulkee punaisena lankana Israelin kansan historiassa. Syntisten kohtalona tulee olemaan kauhea kuolema maan päällä ja häviäminen olemattomiin. Tästä poikkeuksena on Danielin kirja, joka lupaa tuonpuoleista piinaa.

Hellenistisen ajan helvettioppi


Palestiinan alue kuului Hellenismi vaikutuspiiriin. Vuosien 200 eaa.–200 välillä juutalaiseen kirjallisuuteen ilmestyi runsaasti vaikutteita idästä ja lännestä. Nämä kirjat jäivät pääsääntöisesti pois Tanakin kokoelmasta, eli ne ovat Apokryfiset kirjat. Lännestä saatiin kreikkalainen näkemys sielun kuolemattomuudesta. Vastaavasti idästä saatiin Zarathustralaisuus näkemys hyvä ja pahan välisestä taistelusta. Sielun ja ruumiin erottaminen toisistaan oli vallankumouksellista juutalaisessa uskonnossa. Tunnetuin hellenistinen juutalaisfilosofi oli Filon Aleksandrialainen, joka pyrki yhdistämään Platonin ajattelua ja Tanakin oppeja. Juutalaisen historioitsijan Josefus mukaan essealaiset – jotka todennäköisesti kirjoittivat Kuolleenmeren kääröt – uskoivat sielun olevan kuolematon ja pahojen sielujen kärsivän ikuisista rangaistuksissa tuonpuoleisessa.
Kenties varhaisin maininta suoranaisesta juutalaisesta helvetistä löytyy virallisen tekstikokoelman ulkopuolisesta Henokin kirja. Henokin nimiin laitetun 100-luku eaa. syntyneen kirjan mukaan tuonpuoleisessa on neljä varastoa, joissa sielut odottavat tuomiota. Ensimmäisessä varastossa ovat puhtaat ja toisessa syntiset. Kolmannessa ovat väkivaltaisesti kuolleet, jotka tulevat tuomiopäivänä syyttämään tappajiaan. Neljännessä varastossa ovat puolisyntiset sielut, jotka eivät pääse tuomiolle, vaan he jäävät pysyvästi varastoon.
Varsinainen helvetti on gehenna. Alun perin nimellä tarkoitettiin Ge-Hinnomin laaksoa Jerusalemin lounaispuolella. Israelin kuningaskunta aikana siellä harjoitettiin palvontamenoja, joihin kuului lasten polttaminen uhreina Moolok-jumalalle. Hellenistisellä ajalla nimi miellettiin syntisten rangaistuspaikaksi. Kreikkalaisen Tartaroksen tapaan se oli syvä kuilu. Profeetta Jesajan mainitsema sammumaton tuli muuttui kansan mielessä polttavaksi kidutustavaksi. Perinne alkoi puhua tulisesta järvestä tai jopa merestä.
Näkemykset Gehennan kestävyydestä vaihtelevat. Yksien kirjoittajien mielestä syntisten tuskat päättyvät tietyn ajan kuluttua, ja he yksinkertaisesti tuhoutuvat. Toisten mukaan syntisten piinat kestävät ikuisesti. Ikuinen rangaistus perustuu kreikkalaiseen käsitykseen sielujen katoamattomuudesta.
Myös Saatana ja hänen enkelinsä tuomitaan lopulta. Jobin kirjassa Saatana ei ole niinkään paha olento, vaan Jumala lähettää hänet koettelemaan Jobia. Myöhemmin Saatanasta tulee pahantahtoinen Jumalan ja ihmisten vihollinen. Tanakin näkemyksen mukaan Jumala on sekä hyvä että paha. Vasta kolmannella vuosisadalla kristityt omaksuivat kaksijakoisen näkemyksen, jonka mukaan Jumala ja Saatana ovat toistensa vastakohtia.
Hellenistisen ajan farisealaiset alkoivat opettaa sielun kuolemattomuutta. Yläluokkaiset saddukeukset sen sijaan hylkäsivät uudet vaikutteet eivätkä odottaneet mitään kuolemanjälkeistä elämää. Jerusalemin toinen temppeli myötä vuonna 70 saddukeukset menettivät merkityksenä. Tämän jälkeen farisealaisten opetuksista tuli juutalaisuuden kantava voima.

Kristinusko

Uuden testamentin vaihtoehdot


Kuva:Schnorr von Carolsfeld Bibel in Bildern 1860 237.png
Kristinuskon helvetti perustuu lähes kokonaan Uusi testamentti. Vanhassa Testamentissa helvettiä ei juuri mainita Danielin kirjaa lukuun ottamatta, ja kysymys kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta on tulkinnanvarainen. Uudesta testamentista löytyvät tuhoutuminen olemattomiin, sielujen rappeutuminen varjomaisiksi haamuiksi, ikuinen piinahelvetti ja oppi pelastautumisesta. Jeesus puheissa lähetetään syntiset ikuiseen tuleen itkemään ja kiristelemään hampaitaan. Paavalin mukaan taas pelastuksen ja ikuisen elämän vastakohta oli kuolema ja häviäminen olemattomiin.
Kristinuskon valtasuuntaus valitsi vaihtoehdoista piinahelvetin, vaikka se perustui vain kouralliseen Uuden testamentin tekstejä, joista tärkeimmät löytyvät Matteuksen evankeliumista ja Johanneksen ilmestys. Kilpailevana vaihtoehtona olisi voinut olla Paavalin kirjeet ja Johanneksen evankeliumin näkemys kadotettujen tuhoutumisesta. Kristikunnan alun teologiassa keskusteltiin mahdollisesta syntisten sielujen olemattomiin häviämisestä eli tyhjiinraukeamisesta sekä kaikkien mahdollisuudesta Pelastus (uskonto). Nämä näkökannat hävisivät, ja viimeistään keskiaika kynnyksellä piinahelvetistä tuli ainoa mahdollinen tulkinta.
Syntiset eivät ole kristinuskon helvetin tulessa yksin, sillä siellä ovat myös Saatana ja hänen joukkonsa. Saatana on kristityille selkeä Jumalan vastustaja ja vihollinen. Hän keksii nerokkaita juonia Pahuus edistämiseksi. Uudessa testamentissa käydään maailmojen sota, jossa on kolme suurta ratkaisutaistelua. Ensimmäisessä sodassa Saatana pudotettiin alas Taivas (kristinusko). Toisen sodan Saatana hävisi Jeesukselle hänen kuolemassaan ja ylösnousemus. Kolmas ja viimeinen sota käydään eskatologia.

Alkukristillisyyden helvettioppi


Kuva:Tertullian.jpg
Kristinuskon helvettiopiksi vakiintui kolme asiaa. Ensimmäinen oli oppi ihmiskunnan jaosta kahtia hyviin ja pahoihin, mikä tarkoitti, että kaikkien pelastuminen ei ole mahdollista. Toisen opin mukaan sielu on ikuinen, joten helvettikin on ikuinen. Kolmanneksi kehittyi oppi kiirastuli.
Kristinuskon levittäminen oli myös helvettiopin levittämistä. Ensiksi ei-kristityille kerrottiin huono sanoma, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat synnin vallassa ja matkalla kadotus. Tämän jälkeen kerrottiin hyvä sanoma, jossa Kristuksen puoleen kääntyvät vapautuvat synneistä ja helvetin otteesta. Kristittyjen mukaan mielenmuutos on tehtävä tämän elämän aikana, sillä tuonpuoleisessa se ei ole enää mahdollista. Ei-kristitylle kuulijakunnalle käsite synti ei ollut uutta, mutta ikuinen tuonpuoleinen kauhu oli.
Helvetti antoi myös kristinuskon marttyyri voimaa ja lohdutusta kestää kidutukset, sillä vainoajia tultaisiin rankaisemaan teoistaan tuonpuoleisessa. Kolmannen vuosisadan kirkkoisä Irenaeus ja Tertullianus mukaan helvetissä tullaan rankaisemaan ruumiillisesti tulella polttamalla. Kuitenkaan tuli ei kuluta kohdettaan vaan polttaa ihmistä ikuisesti, joten se on moninkertaisesti kauheampaa. Rangaistuksella on myös aste-eroja riippuen ihmisen maanpäällisistä synneistä.
Kristinuskon ylösnousemus ja viimeinen tuomio tulevat tapahtumaan historian päättyessä, joten sielujen täytyy odottaa sitä jossain. Syntyi käsite sielujen varastopaikasta, jota jotkut nimittivät Abrahamin helmaksi ja vielä useammat Haadekseksi. Välitilalla ei ollut suurtakaan merkitystä helvettikäsitykselle. Useimpien mukaan sielu on samassa helvetissä, jossa ensimmäisessä ollaan ilman ruumista ja toisessa ruumiin kanssa. Tosin ruumiin saamisen arveltiin lisäävän helvetin tuskaa.
Vanhan testamentin hepreankielinen ''šeol'' käännettiin kreikankielellä ''Haadekseksi''. Vastaavasti latinankielisessä Raamatussa, Vulgatassa, puhuttiin jo ''infernuksesta''. Näin jo kristittyjen raamatunkäännökset tekivät Vanhan testamentin epämääräisestä tuonpuoleisesta selkeän kuolemanjälkeisen välitilan tai helvetin. Virallisesti sielun katoaminen kuoleman jälkeen eli Annihilationismi torjuttiin Konstantinopolin toinen kirkolliskokous vuonna 553. Näin piinahelvetti jäi ainoaksi oikeaksi tulkinnaksi tuhanneksi vuodeksi, kunnes uskonpuhdistus yhteydessä otettiin esille toisenlaisiakin näkemyksiä.

Piinahelvetin ja kiirastulen kirkkoisä Augustinus


Kuva:Saint Augustine of Hippo.jpg
Kirkkoisä Augustinus vaikutti kirkolliseen helvettikäsitykseen enemmän kuin kukaan muu hänen jälkeensä. Häntä voidaan pitää myös kiirastuliopin isänä. Parhaiten Augustinus tunnetaan Armo, mutta hänen helvettioppinsa ovat kolikon toinen puoli. Augustinukselle maailmanhistoria on hyvän ja pahan – Jumalan ja Saatanan – välistä taistelua. Se tulee päättymään pahan lopulliseen kuoliniskuun ja syntisten joutumiseen ikuiseen helvettiin.
Augustinuksen mukaan suurin osa ihmisistä tulee joutumaan helvettiin. Taivaaseen pääsevät vain harvat ja valitut. Näkemystään hän perusteli Jumalan oikeudenmukaisuus. Samoihin aikoihin vaikuttanut Johannes Krysostomos laski, että tuhansista ihmisistä tuskin satakaan pelastuu. Tämä ajattelutapa oli hyvin yleinen suurten teologien keskuudessa keskiajalla ja pitkälle nykyaikaan asti. Alkuaikojen kirkkoisien näkemys pelastuvien pienestä määrästä selittyy osittain kristittyjen vähemmistöasemalla myöhäisantiikkin aikana. Samalla kristittyjen sisällä vaikutti erilaisia suuntauksia, joista kirkkoisät tuomitsivat monet harhaoppisina ja pelottelivat vastapuolta helvetillä.
Ennen Augustinusta myöhäisantiikin aikana esiintyi näkemys kaikkien pelastumisesta. Kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen mukaan Jumala kurittaa kasvatustarkoituksessa vain lyhyen aikaa tuonpuoleisessa. Syntisten sielut puhdistetaan, heidät käännetään oikeaan suuntaan, ja he palaavat Jumalan yhteyteen. Kirkkoisä Origenes mukaan Saatanakin tulee lopulta pelastumaan. Origenes esitti, että helvetti on syntisille ikuinen, mutta historian lopussa sielut palaavat takaisin alkutilaan Jumalan yhteyteen. Origeneksen pelastusmallia kutsutaan nimellä ''apokatastasis pantoon'' tai lyhyemmin Apokatastasis. Kirkkoisä Gregorios Nyssalainen seurasi Origeneksen perusajatusta ja ymmärsi helvetin rangaistuksen olevan parantavaa kurittamista, joka kestää kauan mutta ei loputtomasti.
Augustinus hyökkäsi apokatastasis-oppia vastaan rajusti. Hän esitti myöhemmin yleisesti hyväksytyn opin, jonka mukaan kuoleman hetkellä syntisen tahto jäätyy paikoilleen, eikä hän voi enää parantua tai muuttua. Näiden ajatusten pohjalta Konstantinopolin toinen kirkolliskokous hylkäsi Origeneksen ajatukset harhaoppisina. Yleisin perustelu vastustaa kaikkien pelastumista oli käytännöllinen: mikäli ikuinen helvetti poistuisi, niin moraalilta putoaisi pohja ja kristinuskon harjoittaminen tulisi tarpeettomaksi.
Augustinuksen käsityksiä kehiteltiin edelleen keskiajalla. Välitila hylättiin tarpeettomana, ja sielujen arveltiin menevän kuoleman jälkeen välittömästi helvettiin. Samaten rangaistukset jaettiin kahteen lajiin: tulessa kärsimiseen sekä Jumalan läheisyyden puutteeseen. Oppineet pitivät kauheampana rangaistuksena pelastuksen ja Jumalan läsnäolon menettämistä. Sen sijaan kansan parissa saarnaajat maalailivat kuulijakunnalle mieluummin ruumiillisia rangaistuksia. Kirkkoa pidettiin ainoana paikkana, missä sielut olisivat turvassa helvetiltä. Kirkosta erottaminen merkitsi vaaraa joutua helvettiin, ja se toimikin papiston aseena kristinuskon siveyttä rikkovia maallisia ruhtinaita ja harhaoppisia vastaan.

Keskiajan tuhatvuotinen maanpäällinen helvetti


Kuva:Marienmünster Dießen Vorhalle Kerkerheiland Feuer 2.jpg
Keskiajan kristillinen filosofia eli skolastiikka eritteli järjestelmällisesti helvettiä ja kiirastulta. Skolastikot rakensivat kourallisesta Raamatun tekstikohtia yksityiskohtaisen ja kokonaisvaltaisen kuvauksen helvetistä, kiirastulesta ja taivaasta. Rakennelmat pystytettiin antiikin filosofien ja arvostettujen kirkkoisien ajatuksien pohjalle.
Filosofi Tuomas Akvinolainen kuvasi hyvin yksityiskohtaisesti helvetin kauhuja. Kadotetut joutuvat liikkumattomaan maanalaiseen helvettiin ruumiillisessa muodossa. Syntiset eivät pysty vuodattamaan kyyneleitä, joten he itkevät mielensä sisällä. Kadotettuja rangaistaan äärimmäisellä kylmällä ja kuumalla. Syntiset eivät saa mukaansa edes hyviä muistoja tuottamaan heille iloa, vaan Jumalan rangaistukset ovat koko ajan mielessä. Kadotetut vihaavat Jumalan heille langettamaa oikeudenmukaista rangaistusta, mutta eivät itse Jumalaa.
Myös kastamattomat lapset joutuvat helvettiin perisyntinsä tähden. Augustinus oli hyvin jyrkkä tästä ja tuomitsi vauvatkin helvettiin. Tuomas oli astetta lievempi ja katsoi, että kastamattomat lapset siirtyvät Limbus. Siellä ei ole hyvää eikä pahaa. Tämä Katolinen kirkko oppi on edelleen voimassa, vaikkakin uudelleenarvioitavana.
Helvetin ohella kirkon oppeihin kuului myös kiirastuli, joka kuitenkin on ilmapiiriltään toiveikkaampi. Helvetin tapaan myös kiirastulessa kärsivät syntiset sielut, mutta eivät ikuisesti, vaan sinne joutuneet pääsevät tietyn ajan kuluttua taivaaseen. Lisäksi he jo kiirastulessa ollessaan saavat maan päältä eläviltä apua messujen, almujen, esirukous ja hyvien tekojen muodossa. Maanpäällinen apu saattaa lyhentää kiirastulessa vietettyä aikaa. Kiirastuli on sielun viimeinen mahdollisuus vapautua synneistä ja valmistautua kuolemanjälkeiseen elämään taivaassa.
Oppi kiirastulesta syntyi vähitellen Augustinuksen ajatuksesta, että kaikkia kristittyjä ei ehditä puhdistaa maanpäällisen elämän aikana. Augustinus ei käyttänyt sanaa kiirastuli, vaan puhui puhdistavasta tulesta ja kärsimyksestä. Skolastikot veivät kiirastulen huippuunsa erittelemällä Syyllisyys ja Rangaistus. Rangaistuksen voi välttää katumus. Käytännössä tämä johti syntien tunnustamiseen papille, mikä käytäntö virallistettiin 4. Lateraanikonsiili vuonna 1215.
Kiirastuli julistettiin useimpien kirkkokuntien viralliseksi opiksi Lyonin toinen kirkolliskokous vuonna 1274, ja se vahvistettiin vielä Trenton kirkolliskokous vuosina 1545–1563. Myöhäiskeskiaika kirkolla uskottiin olevan valta vapauttaa ihminen kokonaan synneistä. Kirkko saattoi jakaa omista taivaassa sijaitsevista hyvien tekojensa varastosta anteeksiantoja ihmisille. Tätä käsitettä nimitettiin aneeksi. Keskiajan loppuvaiheessa ihmiset maksoivat papeille, jotta nämä järjestäisivät yksityismessun tietylle vainajalle. Kiirastuli-oppi oli voimakkaimmillaan 1200-luku–1500-luku.

Danten helvetti


Tiedosto:Dante Domenico di Michelino Duomo Florence.jpg
Helvetistä kirjoitettiin keskiajalla satoja kirjallisia kertomuksia. Unien tai valveunien aikana hengellisen helvettinäyn kokeneet henkilöt kertoivat kokemuksistaan papeille tai Munkki (uskonto), jotka kirjoittivat ne ylös. Kuvitteellisia helvettinäkyjä sepitettiin kristillisessä perinteessä jo toiselta vuosisadalta lähtien. Näistä varhaisista ilmestyskirjoista eli apokalypsi kaksi on noussut erityisen merkittäviksi: Pietarin ilmestys ja Paavalin ilmestys. Molemmat ovat Raamatun ulkopuolelle jääneitä kirjoja eli Uuden testamentin apokryfinen kirjallisuus.
Italialaisen Dante Alighierin kolmiosainen runoteos ''Jumalainen näytelmä'' (''Divina commedia'') 1300-luvun alusta kertoo kirjoittajansa matkasta helvetin ja kiirastulen kautta paratiisiin. Ensimmäinen osa ''Inferno'' syventyy helvettiin ja on näistä kirjoista kuuluisin. Helvetti kuvataan siinä eräänlaisen ohuehkon kannen peittämäksi suppilomaiseksi, maan alaiseksi kuiluksi, joka ulottuu maapallon keskipisteeseen saakka. Maan keskipisteeseen on vangittuna kaikkien syntien ja petturuuden isä Lucifer. Suppilo jakautuu yhdeksään sisäkkäiseen piiriin, joista kukin on omistettu tietylle synnille. Lisäksi helvetin portin liepeillä parveilee joukko pelkureiden sieluja, jotka eivät kelpaa edes helvettiin. Helvetin eri piireissä ja osastoissa sielut kärsivät syntinsä mukaisesta rangaistuksesta. Danten luoma helvetti on monipuolinen ja tarkasti järjestetty syntien museo. Syntien rangaistukset vaihtelevat hirmumyrskystä piinaaviin sairauksiin ja tulisateesta jäiseen vankilaan. Dante uskoi helvetin, kiirastulen ja taivaan olemassaoloon, mutta ei kuvitellut niiden olevan juuri hänen kuvaamiensa paikkojen näköisiä.
Danten ''Jumalainen näytelmä'' on Tuomas Akvinolaisen ''Summa theologiaen'' jälkeen keskiajan luetuin ja tutkituin kirja. Teoksen yksityiskohtaisuus ja runous saivat lukijakunnan vakuuttumaan sen kirjoittajan jumalallisesta innoituksesta. Teoksen kuvaukset vaikuttivat suuresti myöhempiin taiteilijoihin, jotka maalasivat tai kirjoittivat helvetistä. Teos on inspiroinut lukuisten kuvitusten lisäksi myös yksittäisiä taideteoksia. Erityisesti tarina Paolon ja Francescan kielletyn rakkauden kohtalosta helvetin ikuisessa hirmumyrskyssä on innoittanut taiteilijoita. Toisaalta teoksen täydellisyys kääntyi myös itse uskoa vastaan. Danten teos tunnustettiin kuvitteelliseksi, mikä sai monet epäilemään muitakin vanhoja helvettikuvauksia.

Reformaatio kyseenalaisti kiirastulen


Kuva:William-Adolphe Bouguereau (1825-1905) - Dante And Virgil In Hell (1850).jpg
Uskonpuhdistus synty kyseenalaisti 1500-luvulta lähtien katolisen näkemyksen. Protestantit hyväksyivät helvetin, mutta eivät kiirastulta, sillä se ei perustunut Raamattuun. Katoliset myönsivät kiirastulen ohuen perustan Raamatussa, mutta vetosivat kirkon perinteeseen, kirkkoisiin ja moniin kirkolliskokouksiin. Protestanttien mukaan kirkko on saattanut erehtyä ja uskovaisten on syytä palata takaisin Raamattuun.
Ensimmäiset askeleet kiirastulen kyseenalaistamiseen otti Erasmus Rotterdamilainen satiirisilla kirjoituksillaan. Saksalainen pappi Martti Luther meni pidemmälle ja väitti suoraan, että kiirastulelle ei löydy Raamatusta perusteita. Samoin Luther ei löytänyt kiirastulta kirkkoisien kirjoituksista ja huomautti, että ortodoksinen kirkko kirkko ei ollut koskaan hyväksynyt kiirastulta. Protestantit hylkäsivät kiirastulen sekä kastamattomien lasten limbuksen. Raamatun maailmaan mahtuisi vain taivas ja helvetti. Muu kirkollinen perinne helvetistä sen sijaan kelpasi lähes sellaisenaan protestanteille, ja ikuinen piinahelvetti sai luvan jatkaa.
Lutherin mukaan syntiinlankeemus on vienyt ihmisiltä heidän oman tahtonsa. Jumala määrää ennalta, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. Myöhempi luterilaisuus irtisanoutui tästä predestinaatio- eli ennaltamääräytymisopista ja esitti, että Jumala kutsuu kaikkia pelastukseen, mutta kaikki eivät ota sitä vastaan. Jean Calvin korosti Lutheriakin jyrkemmin ennaltamääräytymistä. Myöhemmin Calvinin ajatuksien pohjalle rakennettujen Reformoidut kirkot mukaan Jumala on hyvä ja on päättänyt lopulta pelastaa kaikki.
Katolinen kirkko vastasi reformaatioon niin sanotulla Vastauskonpuhdistus. Helvetin yksityiskohtien levittäminen oli muodostunut liian viihteelliseksi. Katolinen kirkko hillitsi helvettiin liittyviä kulkueita, juhlia ja näytelmiä. Trenton kirkolliskokous katolinen kirkko toisti skolastikkojen osoittaman linjan. Kokous päätti pitää kiinni kiirastulesta ja aneista, mutta niiden väärinkäyttö haluttiin kitkeä pois. Reformaation aikana protestantit ja myöhemmin myös katoliset nostivat Saatanan maan päälle. Aseman muutos johtui Raamatun maininnasta, että Saatana tullaan heittämään tuliseen järveen historian lopussa.
Kirjallisuudessa nähtiin vielä yksi suuri helvettiteos, kun John Milton kirjoitti kertovan runoelman ''Kadotettu paratiisi'' vuonna 1667.

Valistusaika


Valistusajalla todellisuutta tutkittiin järki valossa. Myös tuonpuoleinen, kirkko ja Raamattu joutuivat arvostelun kohteiksi. Osa teologiasta irrottautui kirkollisesta hallinnasta. Syntyi nykyaikainen teologinen raamatuntutkimus eli eksegetiikka, joka näki Raamatun kirjat niiden historiallista taustaa vasten. Uusi tutkimus rapautti helvettiopin perusteita.
Monet valistusajan ajattelijat ja teologit päättelivät helvetin rangaistuksen olevan rajallinen, koska jumalainen valokin on rajallinen. Samaten pääteltiin, että koska ihminen on rajallinen, niin myös hänen tekemänsä synnitkin ovat rajallisia. Samaten arvosteltiin ikuisen sielun käsitettä, sillä ajateltiin, että luonnossakaan mikään ei ole ikuista. Jotkut päättelivät, että mitään aineetonta todellisuutta ei edes ole, mutta toisten mielestä tässä mentiin jo liian pitkälle. Useat valistusajan filosofeista vastustivat helvettiä tai, kuten David Hume, uskontoa yleensäkin. Voltairen mukaan helvetti on persialaisten, Kaldealaiset, egyptiläisten ja kreikkalaisten uskomus, johon Israelin kansa ei uskonut. Arthur Schopenhauerin mukaan ainoa helvetti ja kiirastuli ovat nykyinen maailma.
Arvostelusta huolimatta kirkkokunnat olivat 1600-luku–1800-luku yksimielisiä, että suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin. Tätä helvetin oikeudenmukaisuutta perusteltiin ihmisen vapaalla tahdolla – ihminen tuomitsee itse itsensä helvettiin. Samaten helvetin ikuisuudesta pidettiin kiinni sen perusteella, että syntisen ihmisen asenne on ja pysyy Jumalan vastaisena.

Uudet kristilliset liikkeet


Kaikki eivät olleet tyytyväisiä järkeistettyyn uskoon. 1600–1700-lukujen taitteessa syntyi omakohtaista ja kokemuksellista uskonelämää korostavia liikkeitä. Niitä kutsutaan yhteisnimellä herätyskristillisyys eli evankelikalismi. Liikkeiden mukaan uskoon ei synnytä, vaan siihen on itse herättävä. Varhaisimmat herätysliikkeet olivat Englannissa syntynyt puritanismi ja Saksassa syntynyt pietismi. Molemmille herätysliikkeille helvetin vaara oli todellinen, ja pelkästään nimellisellä kristityllä oli vaarana joutua helvetin lieskoihin, ellei hän tehnyt heti parannusta. Saarnaaja kuvailivat yksityiskohtaisesti helvetin kauhuja kuulijakunnalle ja kehottivat tottelemaan Jumalan säännöksiä eikä etsimään lievennyksiä niihin.
Myös ajatus kaikkien pelastumisesta teki paluuta. Kirkkoisä Origeneksen vanha – aikoinaan harhaoppisena hylätty – ajatus sai vuosien kuluessa pientä, mutta lisääntyvää kannatusta. Universalismi (kristinusko)a edustivat 1700-luvulla uudet englantilaiset ja amerikkalaiset ajattelijat, joista merkittävämmäksi nousi Charles Chauncy. Hänen mukaansa ikuinen piinahelvetti on mahdoton, koska tällöin Saatanan voitto ja Aadamin lankeemus olisivat merkittävämpiä tapahtumia kuin Kristuksen pelastus. Universalismia repivät myöhemmin sisäiset ristiriidat, ja kristillistä oppia karsittiin niin reilusti, että muut kristilliset suuntaukset katsoivat liikkeen ajautuneen kristinuskon ulkopuolelle. Toinen vastaavia ajatuksia sisältänyt Unitarismi syntyi 1600-luvun alussa Englannissa torjumaan kirkon kolminaisuusoppia. Useimmat universalistisesti ajattelevista eivät liittyneet näihin liikkeisiin. Jotkut katsoivat, ettei kaikkien pelastumista ollut hyvä julistaa julkisesti, vaan hengellisesti riittävän kypsän ihmisen täytyy oivaltaa tämä ajatus itse.
Näiden kahden äärisuunnan – herätyksen ja universalismin – lisäksi myös sielun katoaminen eli tyhjiinraukeaminen teki paluuta. Tätä ajatusta sivusi myös deismi, jossa Jumalaa pidettiin kaiken alullepanijana, joka ei puutu myöhemmin historian kulkuun. Tyhjiinraukeamiseen liittyvä Annihilationismi sai heikosti kannatusta ennen 1800-lukua. Merkittävin annihilationismia kannattanut liike oli 1800-luvun puolivälissä milleriläisestä adventismista erkaantunut seitsemännen päivän adventistit eli Adventtikirkko. Se syntyi Pohjois-Amerikassa toisen herätysliikeaallon myötä. Toinen milleriläisestä adventismista 1870-luvulla itsenäistynyt Jehovan todistajat -liike omaksui myös tyhjiinraukeamisopin.

Nykyisiä näkemyksiä


Nykyaikana, 1900-luku lähtien, helvetin ongelmallisuus on kristinuskossa lisääntynyt. Kirkollinen kahden tuhannen vuoden helvettiperinne on tullut uudessa teologiassa kyseenalaiseksi. Samalla annihilaatio-oppi – tai sielun tyhjiinraukeaminen – on saanut teologien tukea puolelleen, vaikkakaan se ei ole saavuttanut virallista tukea kristillisiltä suuntauksilta lukuun ottamatta yksittäisiä herätysliikkeitä. Karkeasti jakaen nykyisten kristillisten teologien johtopäätökset ovat joko sielun katoaminen tai ikuinen kärsimys. Toisinaan teologit liikkuvat näiden kahden välisellä rajamaalla, ja kirjoittajan lopullinen kanta jää epäselväksi.
Katolisuudessa oppi kiirastulesta on jopa helvettiä keskeisempi. Kiirastulessa sieluja piinataan tietyn ajan ja ne kamppailevat taivaan ja helvetin välillä. Elossa olevien ihmisten rukoukset, sielunmessut ja aneet auttavat kuolleen sielun pääsemistä kiirastulesta taivaaseen.

Islam


Tiedosto:Tongues.jpg
Islamin uskossa Helvetti ja Paratiisi liittyvät historian viimeisten päivien tapahtumiin. Koraanin toistuvina teemoina on usko tuomiopäivään ja tuonpuoleisessa tapahtuvaan rangaistukseen tai palkitsemiseen. Koraanissa korostetaan yhteisöllistä vastuuta vähäosaisista sekä uskonnollisia velvoitteita. Vastaavasti raskain synti on usko polyteismi. Ylösnousemus koskee sekä sielua että ruumista. Tuomiopäivän tapahtumat ovat saaneet vaikutteita Lähi-itä vanhasta perinteestä.
Islamissa kaikella Allah luomalla on alku ja loppu. Koraanin mukaan viimeisinä päivinä maa järkkyy, vuoret murenevat, meret nousevat, aurinko pimenee, tähdet putoavat taivaalta ja taivas katoaa. Jumala jakaa viimeisenä päivänä tuomioita, ja ainoastaan profeetta Muhammad voi vedota häneen syntisten puolesta. Jumala on armollinen, mutta ei anna anteeksi muiden jumalien asettamista rinnalleen.
Tuomiopäivänä synnintekijät punnitaan jättimäisellä vaaka. Toisessa vaakakupissa ihmisen synnit ja toisessa pieni paperilappu, jossa on islamin uskontunnustus eli šahada. Vaikeimpana tehtävänä pidetään Siratin sillan ylittämistä. Siltaa kuvataan hiustakin kapeammaksi ja miekkaa terävämmäksi. Silta näyttää syntisestä kapealta ja hurskaasta leveältä. Syntiset putoavat sillalta Helvetin tuleen, missä henget eli džinnit tunkevat ihmisten suihin kuumia ketjuja ja vetävät niitä ulos takapuolesta.

Buddhalaisuus ja hindulaisuus


Hindulaisuus keskeisiä käsitteitä ovat sielunvaellus ja karma. Kuolemassa sielu eli atman purkautuu, mutta karma jää olemaan. Kaikkeudella ja historialla ei ole alkua eikä loppua, vaan sielu on ikuisessa kierrossa. Karma johtaa jälleensyntyminen, jossa voimat pyrkivät tasapainoon. Mikäli ihminen on kerännyt viimeisimmässä elämässä paljon hyviä tekoja, hän pääsee väliaikaisesti paratiisimaiseen tilaan, mutta lopulta hän joutuu syntymään uudelleen ja palaamaan takaisin kiertoon. Tästä sielunvaelluksesta pystyy vapautumaan purkamalla karman ja saavuttamalla brahman-nirvanan.
Varhainen hindulaisuus ei uskonut taivaaseen tai helvettiin. Varhaisempien käsitysten mukaan ihminen liittyi kuoleman jälkeen osaksi luontoa toisessa elämänmuodossa. Vedalainen kulttuuri keskittyi terveelliseen ja täyteläiseen elämään ilman tuonpuoleisesta murehtimisesta. Myöhemmin Veda-kirjat kaanoniin tuli mainintoja jälleensyntymisestä sekä taivaasta. Yleisen näkemyksen mukaan taivas on jossain ylhäällä. Sitä hallitsee Indra ja helvettiä vastaavasti Yama. Mahabharata-eepoksen mukaan synneistä joutuu kärsimään helvetissä. Eepoksen
Bhagavad Gita-osiosta löytyvät ohjeet taivaaseen pääsystä tai helvettiin joutumisesta. Taivaaseen pääsee kahta tietä: nöyryydellä ja oikeudenmukaisuudella sekä rukouksilla ja rituaaleilla. Syntien tekemistä tulee välttää, sillä ne periytyvät tuleville sukupolville.
Buddhalaisuus näkemys elämänkiertokulusta on lähellä hindulaisuuden näkemystä. Merkittävin ero on siinä, että buddhalaisuus katsoo sielun eli atmanin olevan harha. Toisaalta Siddhartha Gautama ei suoraan kieltänyt atmanin olemassaoloa. Niinpä buddhalaiset painottavat käsitettä jälleensyntymä ja käsitettä sieluttomuus tai tyhjyys eli anatta. Buddhalaisuudessa aineeton mieli on olemassa ikuisesti, vaikkakin se muuttaa muotoa ja tasoa jatkuvasti.
Klassinen buddhalaisuus määrittelee viisi tai kuusi olemassaolon valtakuntaa, joihin voi päätyä jälleensyntyneenä.
# Deva-gati, taivaan maailma
# Asura-gati, titaanien maailma
# Manusya-gati, ihmisten maailma
# Tiryagyoni-gati, eläinten maailma
# Preta-gati, nälkäisten henkien maailma
# Naraka-gati, helvetin maailma
Helvetin maailman tehtävänä on toimia väliaikaisena puhdistuspaikkana pahantekijöille. Narakat ovat kuvausten mukaan joko äärimmäisen kylmiä tai äärimmäisen kuumia. Ne, joilla on kuoleman hetkellä paljon huonoa karmaa, voivat uudelleensyntyä narakaan, jossa heidän huono karmansa vähenee kärsimyksen kautta. Huonon karman vähennyttyä he voivat syntyä uudelleen esimerkiksi ihminen, eläin tai nälkäisinä kummitus.

Muut uskonnot

Lähi-itä


Lähi-itä on toiminut monien nykyisten maailmanuskontojen perustamispaikkana. Abrahamilainen uskonto lukeutuva bahailaisuus on yksi maailman nuorimpia maailmanuskontoja. Siyyid Ali Muhammadin – myöhemmin Báb – perustama herätysliike toimi islamin toiseksi suurimman suuntauksen, Šiialaisuus, sisällä. Báb ennusti imaami Mahdin tuloa, ja lopulta liike erkaantui islamista omaksi uskonnokseen vuonna 1848. Varsinaisen bahailaisuuden perusti Bábin seuraaja Mírzá Husayn-`Alí eli Bahá'u'lláh. Hän julisti itsensä Mahdiksi ja saarnasi hänessä täyttyvän Mooseksen, Jeesuksen ja Muhammadin opetukset. Bahailaisuus ei hyväksy helvettiä paikkana, vaan ennemminkin erotuksena jumaluudesta.

Itä-Aasia


Kuva:Jade Record 1.PNG
Itä-Aasia uskonnoista Taolaisuus juuret ovat syvällä Kiinalainen mytologia noin 2000-vuosituhat eaa. Varsinainen taolaisuus juontuu Laozin nimiin laitetuista kirjoituksista noin 500-luku eaa. Dao (kiinalainen filosofia) tarkoittaa koko kaikkeuden alkuvoimaa, ja se on läsnä kaikissa esineissä ja olennoissa. Taolaisuudessa vaikuttaa kaksi vastakohtaa, yin ja yang, joiden välinen jännite luo kolme aarretta: taivaan, maan ja ihmiskunnan. Alkuperäisessä taolaisuudessa ei ole jumalia, mutta niitä palvotaan uskonnon kansanomaisissa muunnelmissa. Taolaisuudesta on useita muunnelmia ja kuva tuonpuoleisesta, tai helvetistä, on epäselvä. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei taolaisuudessa ole helvettiä ollenkaan, mutta etenkin perinteisessä kiinalaisessa mytologiassa helvetti, diyu, on yleinen uskomus.
Kungfutselaisuus perustuu Kungfutse opetuksiin ja sanoihin. Hänen mukaansa taivas ja maa olisivat sopusoinnussa, jos kaikki tottelisivat ylempiään, ja nämä kohtelisivat oikeudenmukaisesti alempiaan. Kongfuzi ei kertonut mitään tuonpuoleisesta. Kungfutselaisuuden mukaan tietoisuus päättyy kuolemaan. Ihmisen on kuitenkin jatkettava esi-isiensä kunnioitusta tätä varten perustetulla alttarilla joko koti tai temppelissä.
Šintolaisuus syntyi 500-luvulla Japanissa erotuksena buddhalaisuudesta ja kungfutselaisuudesta. Uskonnossa on tärkeää kamien eli lukemattomien jumalien ja henkien kunnioittaminen. Vaikka jumalia on monia, vain jotkut niistä ovat huomattavassa asemassa. Tärkein on aurinkojumalatar Amaterasu. Hänen uskotaan lähettäneen pojanpoikansa Ninigi-no-Mikoton maan päälle, joka vastaavasti perusti Japanin keisarihuoneen.

Amerikat


Mayat käsityksen mukaan sielu matkaa kuoleman jälkeen maanalaiseen maailmaan, Xibalbaan. Ihminen kohtaa siellä koettelemuksia, voittaa kuoleman ja uudelleensyntyy. Mayojen Popol vuh -eepoksessa esiintyvää Xibalbaa hallitsevat tautien ja kuoleman jumalat.

Kristillinen helvettiusko Suomessa

Evankelis-luterilainen kirkko


Katolisen kristinuskon kaudella taivaaseen tai helvettiin päästiin kiirastulen myötä ja myöhemmin luterilaisuudessa suoraan jompaankumpaan. Suomalaiset, omaperäiset herätysliike syntyivät 1700–1800-luvuilla. Ne saarnasivat eurooppalaisten esikuviensa tavoin Jumalan johdatusta tai Saatanan eksytystä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko sisältä kasvoi 1900-luvulla uusia herätysliikkeitä – niin sanottu viides herätysliike – jotka nousivat kirkon vapaamielistä helvettikäsitystä vastaan.
Helvetin merkitys evankelis-luterilaisen kirkon sisällä väheni merkittävästi 1900-luvun jälkipuolella. Nykykirkolle helvetti on arka aihe, josta saarna yleensä vältetään puhumasta. Yleisemmällä tasolla viitataan kadotukseen ja kirkkohistoriaan, mutta pidemmälle ei juuri mennä. Vuonna 1997 pastori Antti Kylliäinen julkaisi kirjan ''Kaikki pääsevät taivaaseen''. Kylliäisen mukaan helvettioppi on ristiriidassa muun kristillisen uskon kanssa, ja siitä tulisi luopua. Kirja nosti kohua ja harhaoppisuuskanteluita. Dosentti Kari Kuulan kirjassa ''Helvetin historia'' vuodelta 2006 käydään yksityiskohtaisesti läpi kristillisen helvetin historia ja nykytila. Kuulan mukaan helvetti on nykyiselle luterilaiselle kirkolle ikään kuin perheenjäsenen alkoholismi, jonka kaikki tietävät ja joka vaikuttaa kaikkeen, mutta josta ei koskaan haluta puhua avoimesti.
Kuva:Helvetlohja.jpg
Kirkon julkisessa sanastossa helvetti on muuttunut kadotukseksi.
Sanomalehti Aamulehti vuonna 2004 teettämässä tutkimuksessa 48 prosenttia suomalaisista ei uskonut helvetin olemassaoloon. 44 prosenttia uskoi, että helvetti oli todellinen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöistä 30 prosenttia epäili helvetin olemassaoloa.

Ortodoksinen kirkko


Suomen ortodoksinen kirkko mukaan sielu pääsee ikuiseen elämään, mikäli ihminen on rakastanut maan päällä Jumalan Sanaa ja Kirkkoa. Helvettiin joutuvat ne, jotka ovat tietoisesti seuranneet himojaan. Ihminen voittaa maan päällä himot Jumalan armon avulla. Mikäli ihminen lähtee iäisyyteen himoista parantumattomana, hän jää pysyvästi siihen tilaan. Helvetissä ihminen jumittuu epätoivoiseen tilaan, jossa himoista ei voi vapautua eikä niitä voi tyydyttää. Syntinen ihminen voi vielä pelastua Jumalan armosta, mikäli hän ei ole luopunut Kristuksesta.
Ortodoksisen kirkon mukaan helvetti koskee aikuisia. Kastetut ja kuolleet lapset kirkko lukee taivaan hyvyyksistä osallisiin ihmisiin. Kastamattomista lapsista ei olla varmoja. Ortodoksinen kirkko kehottaa rukoilemaan myös kuolleiden puolesta. Rukoilu ei tapahdu hyötymistarkoituksessa, vaan Jumala tekee minkä parhaaksi näkee.

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


Kari Kuula: http://www.kantti.net/luennot/2006/helvetinhistoria/ Helvetin historia pohjalta pohjalle – luentosarja helvettiopin vaiheista. Kantti.net 2006–2007.
Kari Kuula: http://www.karikuula.com/60 Helvetin hirmuinen historia.
Eero Haapanen: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/artikkeleita/helvetin_rangaistukset.html Helvetin rangaistuksista kristinuskossa. Vapaa ajattelija.
Luokka:Kirosanat
Luokka:Kuolemanjälkeinen elämä
Luokka:Uskonnolliset kaikkeuskäsitykset
als:Hölle
ar:جحيم
az:Cəhənnəm
id:Neraka
ms:Neraka
be:Пекла
be-x-old:Пекла
bs:Pakao
br:Ifern
bg:Ад
ca:Infern
cs:Peklo
cy:Uffern
da:Helvede
de:Hölle
et:Põrgu
el:Κόλαση
en:Hell
es:Infierno
eo:Infero
eu:Infernu
fa:جهنم
fr:Enfer
fur:Infier
gl:Inferno
gu:નર્ક
ko:지옥
hr:Pakao
io:Inferno
is:Helvíti
it:Inferno
he:גיהנום
kn:ನರಕ
ka:ჯოჯოხეთი
kk:Жаһаннам
mrj:Хат
la:Infernus
lv:Elle
lb:Häll
lt:Pragaras
hu:Pokol
ml:നരകം
my:ငရဲ
nl:Hel (mythologie)
new:नर्क
ja:地獄
no:Helvete (religion)
nn:Helvete
nrm:Enfé
pl:Piekło
pt:Inferno
ro:Iad (religie)
qu:Ukhu pacha
ru:Ад
sco:Hell
sq:Ferri
simple:Hell
sk:Peklo
sl:Pekel
sr:Пакао
sh:Pakao
sv:Helvete
tl:Impiyerno
ta:நரகம்
tt:Җәһәннәм
te:నరకం
th:นรก
vi:Địa ngục
tr:Cehennem
uk:Пекло
bat-smg:Pekla
zh:地獄

Hindi


Hindi (हिन्दी) on eräs maailman puhutuimmista kielistä. Sitä puhuu äidinkielenään yli 360 miljoonaa ihmistä maailmassa. Toisena kielenä hindiä puhuvia on satoja miljoonia. Suuruusarviot vaihtelevat maailman toiseksi ja neljänneksi puhutuimman kielen välillä (muut: kiinan kieli, espanjan kieli ja englannin kieli).
Hindi on Intian toinen virallinen kieli. Suurin osa hindiä äidinkielenään puhuvista asuu Intian pohjoisosissa Biharin, Jharkhandin, Uttarakhandin, Madhya Pradeshin, Rajasthanin, Uttar Pradeshin, Chhattisgarhin, Himachal Pradeshin, Haryanan, Delhin ja Maharashtran osavaltioissa, joissa sillä on virallisen kielen asema myös osavaltiotasolla. Hindiä vähintäänkin ymmärretään laajalti myös muualla Intiassa.
Hindi kuuluu indoeurooppalainen kielikunta indoarjalainen kieliryhmä. Sitä kirjoitetaan devanagari-aakkosin.
Hindin sanasto on hyvin suurelta osin periytynyt sanskrit. Lisäksi siinä on huomattavasti vaikutteita persian kieli, arabian kieli ja siirtomaa-ajalta lähtien myös englannin kieli. Hindi ja urdu ovat hyvin läheisiä sukukieliä ja niiden puhujat ymmärtävät toisiaan. Urdua kirjoitetaan kuitenkin arabialainen kirjaimisto ja sanskritin sijaan se ottaa lainasanoja arabiasta. Kielten välillä yhä syvenevästä juovasta huolimatta voidaan hindi ja urdu nähdä saman kielen kahtena muotona ja käyttää kielistä yhteisnimitystä ''hindustani'' tai ''hindi-urdu''.

Katso myös


Fidžinhindi

Aiheesta muualla


http://hindinideshalaya.nic.in/english/index.html Central Hindi Directorate
Luokka:Indoarjalaiset kieletLuokka:Intian kielet
kbd:Хиндубзэ
af:Hindi
als:Hindi
ar:لغة هندية
an:Hindi
as:হিন্দী ভাষা
ast:Hindi
az:Hind dili
bjn:Bahasa Hindi
id:Bahasa Hindi
ms:Bahasa Hindi
bn:হিন্দি ভাষা
zh-min-nan:Hindi-gí
jv:Basa Hindi
be:Хіндзі
be-x-old:Гіндзі
bh:हिन्दी
bcl:Hindi
bi:Hindi
bo:རྒྱ་གར་སྐད།
bs:Hindu
br:Hindeg
bg:Хинди
ca:Hindi
ceb:Pinulongang Indi
cv:Хинди
cs:Hindština
cbk-zam:Hindi
cy:Hindi
da:Hindi
de:Hindi
dv:ހިންދީ
dsb:Hindišćina
et:Hindi keel
el:Χίντι
en:Hindi
es:Hindi
eo:Hindia lingvo
eu:Hindi
fa:زبان هندی
hif:Hindi
fr:Hindi
fy:Hindy
ga:An Hiondúis
gv:Hindish
gd:Hindi
gl:Lingua hindi
gan:印地語
gu:હિંદી ભાષા
ko:힌디어
hy:Հինդի
hi:हिन्दी
hsb:Hindišćina
hr:Hindski jezik
io:Hindi linguo
bpy:হিন্দী ঠার
ie:Hindi
iu:ᐦᐃᓐᑏ
is:Hindí
it:Lingua hindi
he:הינדי
kl:Hindimiutut
kn:ಹಿಂದಿ
ka:ჰინდი ენა
sw:Kihindi
kv:Хинди
kg:Kihindi
ku:Zimanê hindî
lad:Lingua indiana
la:Lingua Hindica
lv:Hindi
lt:Hindi
lij:Lengua hindi
li:Hindi
hu:Hindi nyelv
mk:Хиндиски јазик
mg:Fiteny hindi
ml:ഹിന്ദി
mi:Reo Hindi
mr:हिंदी भाषा
arz:هندى
mn:Хинди хэл
nah:Inditlahtōlli
nl:Hindi
ne:हिन्दी
new:हिन्दी भाषा
ja:ヒンディー語
nap:Hindjan
no:Hindi
nn:Hindi
oc:Indi (lenga)
or:ହିନ୍ଦୀ ଭାଷା
pa:ਹਿੰਦੀ ਭਾਸ਼ਾ
pnb:ہندی
ps:هندي ژبه
pms:Lenga hindi
nds:Hindi
pl:Język hindi
pt:Língua hindi
ksh:Hindi (Sprooch)
ro:Limba hindi
qu:Hindi simi
ru:Хинди
rue:Гінді
se:Hindigiella
sa:हिन्दीभाषा
sco:Hindi
sq:Hindi
simple:Hindi language
sk:Hindčina
sl:Hindijščina
ckb:زمانی ھیندی
sr:Хинди
sh:Hindi
sv:Hindi
tl:Wikang Hindi
ta:இந்தி
tt:Һинд теле
te:హిందీ భాష
th:ภาษาฮินดี
vi:Tiếng Hindi
tg:Забони ҳиндӣ
tr:Hintçe
uk:Гінді
ur:ہندی
ug:ھىندى تىلى
za:Vahyindi
war:Hindi
wuu:印地语
yo:Èdè Híndì
zh-yue:印地話
bat-smg:Hindi
zh:印地语

Hot AC

Adult contemporary music

Helmikuu


Tiedosto:Les Très Riches Heures du duc de Berry février.jpgn kuvitusta helmikuun kohdalla.]]
Helmikuu on vuoden toinen kuukausi. Sitä edeltää tammikuu ja sitä seuraa maaliskuu. Helmikuussa on 28 päivää, karkausvuosi 29 päivää. Vuonna 1712 Ruotsissa ja Suomessa helmikuussa oli poikkeuksellisesti 30. helmikuuta.
Suomessa helmikuu on etelässä iltapäivien pidentymisen ja kovien pakkasten ja korkeiden nietosten aikaa. Pohjoisessa se on ensimmäisten kunnolla aurinkoisten päivien, ja rajujen pakkasten aikaa. Etelä-Suomessa voi helmikuun lopulla ensimmäistä kertaa vuodessa aurinkoisena päivänä tuntea auringon lämmittävän vaikutuksen iholla.
Helmikuun keskilämpötilat eri puolella Suomea vaihtelevat. Vantaalla helmikuun keskilämpötila on noin -6 astetta, Lahdessa noin -7,5 astetta, Tampereella noin -8 astetta, Kuopiossa noin -9,5 astetta, Oulussa noin -9,5 astetta ja Sodankylässä noin -12 astetta. Etelä-Suomessa tyypillinen päivälämpötila vaihtelee nollakelistä kahteenkymmeneen pakkasasteeseen, riippuen mereistä lämpöä tuovien matalapaineiden reiteistä ja arktisista kylmänpurkauksista, keskimäärin Etelä-Suomessa on helmikuussa 3 astetta pakkasta päivällä. Pohjois-Suomessa sen sijaan lämpötila on yleensä tasaisesti päivisin noin -10 asteen molemmin puolin.
Sanonta ''helmikuu helistää'' tarkoittaa kuukaudelle tyypillisiä kovia pakkasia, Helmikuu onkin vuoden kylmintä aikaa, Etelä-Suomessakin on usein kireitä pakkasia. Helmikuussa on Etelä-Suomessakin vain harvoin lumettomia kausia. Helmikuun loppuvaiheessa lämpötilat alkavat hitaasti kohota, vaikka pakkaset jatkuvat Etelä-Suomessakin pitkälle maaliskuulle. Helmikuussa sataa todella niukasti, muttei yhtä niukasti, kuin maaliskuussa. Pitkän harmaan ajan jälkeen saadaan yhä enemmän ja enemmän auringonpaistetunteja. Helmikuu onkin kylmyydestään huolimatta melko selkeäsäinen kuukausi. Tiaiset aloittavat helmikuulla vienon liverryksensä myös Lapissa. Helmikuussa päivät pitenevät entisestään, vaikkakin ne ovatkin edelleen öitä lyhyempiä koko Suomessa. Lapissa on etelää pimeämpää, vaikkakin kaamos on jo ohi.
Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien jäähelmistä, joita syntyy tällöin Etelä-Suomessa kun tyypillisesti tammikuun lopun suojasään jälkeen pakkanen taas äkkiä kiristyy. Vanha kansa odotti innokkaasti ensimmäistä sydäntalvi suojaa, koska siitä laskettiin olevan 200 päivää ruis tuleentuminen.
Helmikuun latinankielinen nimi ''Februarius'' tulee sanasta ''februa'', joka oli Rooman valtakunta sovinto- ja puhdistusjuhla. Helmikuussa valmistauduttiin puhdistautumismenoin ja sovintouhrein uuden vuoden tuloon ja uuteen alkuun. Ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta helmikuu oli roomalaisessa kalenterissa vuoden viimeinen kuukausi.
Vuonna 1899 Nikolai II:n helmikuun manifesti aloitti Suomen suuriruhtinaskunta sortokaudet.
Helmikuussa on juhla laskiainen jota vietetään seitsemää viikkoa ennen pääsiäinen. Lisäksi helmikuun 14.päivä on ystävänpäivä.
Suomessa talvi on kovimmillaan helmikuun alussa ja se on vuoden kylmin kuukausi.

Viitteet


Luokka:Helmikuu
af:Februarie
als:Februar
am:ፌብሩዋሪ
ang:Solmōnaþ
ab:Жәабран
ar:فبراير
an:Febrero
arc:ܫܒܛ
frp:Fevriér
ast:Febreru
gn:Jasykõi
ay:Anata phaxsi
az:Fevral
bjn:Pibuari
id:Februari
ms:Februari
bn:ফেব্রুয়ারি
zh-min-nan:2 goe̍h
map-bms:Februari
jv:Februari
su:Pébruari
ba:Февраль (Шаҡай)
be:Люты
be-x-old:Люты
bh:फरवरी
bcl:Pebrero
bar:Feba
bs:Februar
br:C'hwevrer
bg:Февруари
bxr:2 һар
ca:Febrer
ceb:Pebrero
cv:Нарăс (уйăх)
cs:Únor
co:Ferraghju
cy:Chwefror
da:Februar
pdc:Hanning
de:Februar
dv:ފެބްރުއަރީ
dsb:Swěckowny
et:Veebruar
el:Φεβρουάριος
eml:Fervêr
en:February
myv:Даволков
es:Febrero
eo:Februaro
ext:Hebreru
eu:Otsail
ee:Dzodze
fa:فوریه
hif:February
fo:Februar
fr:Février
fy:Febrewaris
fur:Fevrâr
ga:An Fheabhra
gv:Toshiaght Arree
gag:Küçük ay
gd:An Gearran
gl:Febreiro
gan:二月
gu:ફેબ્રુઆરી
got:𐍆𐌰𐌽𐌹𐌼𐌴𐌽𐍉𐌸𐍃
xal:Лу сар
ko:2월
haw:Pepeluali
hy:Փետրվար
hi:फ़रवरी
hsb:Februar
hr:Veljača
io:Februaro
ig:February
ilo:Pebrero
ia:Februario
ie:Februar
iu:ᕕᐳᐊᕆ
os:Февраль
xh:Eyomdumba
is:Febrúar
it:Febbraio
he:פברואר
kl:Februaari
kn:ಫೆಬ್ರುವರಿ
pam:Pebreru
ka:თებერვალი
csb:Gromicznik
kk:Ақпан
kw:Mis Whevrer
rw:Gashyantare
ky:Февраль
mrj:Февраль
sw:Februari
kv:Урасьӧм тӧлысь
ht:Fevriye
ku:Reşemî
lad:Fevrero
lbe:Февраль
lez:Эхен
lo:ກຸມພາ
la:Februarius
ltg:Svacainis mieness
lv:Februāris
lb:Februar
lt:Vasaris
lij:Frevâ
li:Fibberwarie
ln:Sánzá ya míbalé
jbo:relma'i
lmo:Febrar
hu:Február
mk:Февруари
mg:Febroary
ml:ഫെബ്രുവരി
mt:Frar
mi:Hui-tanguru
mr:फेब्रुवारी महिना
xmf:ფურთუთა
arz:فبراير
koi:Февраль
mdf:Уфайков
my:ဖေဖော်ဝါရီ
nah:Ic ōme mētztli
nl:Februari
nds-nl:Febrewaori
ne:फेब्रुअरी
new:फेब्रुवरी
ja:2月
nap:Frevaro
ce:Мархи бутт
pih:Febyuweri
no:Februar
nn:Februar
nrm:Févri
nov:Februare
oc:Febrièr
mhr:Пургыж
or:ଫେବୃଆରୀ
uz:Fevral
pa:ਫ਼ਰਵਰੀ
pnb:فروری
ps:فبروري
km:ខែកុម្ភៈ
pms:Fërvé
nds:Februar
pl:Luty
pnt:Κούντουρος
pt:Fevereiro
crh:Fevral
ksh:Febrowaa
ro:Februarie
qu:Hatun puquy killa
ru:Февраль
rue:Фебруар
sah:Олунньу
se:Guovvamánnu
sc:Freàrgiu
sco:Februar
nso:Dibokwane
sq:Shkurti
scn:Frivaru
si:පෙබරවාරි
simple:February
ss:INdlóvana
sk:Február
sl:Februar
szl:Luty
so:Febraayo
ckb:شوبات
sr:Фебруар
sh:Februar
sv:Februari
tl:Pebrero
ta:பெப்ரவரி
kab:Furar
roa-tara:Febbrare
tt:Февраль
te:ఫిబ్రవరి
tet:Fevereiru
th:กุมภาพันธ์
vi:Tháng hai
tg:Феврал
tpi:Februeri
tr:Şubat
tk:Fewral
tum:Feburuwar
udm:Тулыспал
uk:Лютий
ur:فروری
vec:Febraro
vep:Uhoku
vo:Febul
fiu-vro:Radokuu
wa:Moes d' fevrî
vls:Februoari
war:Pebrero
wo:Fewirie
ts:Nyenyenyani
yi:פעברואר
yo:Oṣù Kejì
zh-yue:2月
diq:Şıbate
bat-smg:Vasaris
zh:2月

Havanna


Havanna () on Kuuban pääkaupunki ja 2,2 miljoonan asukkaan väkiluvullaan Karibian suurin kaupunki. Kaupunkia ympäröivällä alueella on yli 3,5 miljoonaa asukasta.
Kaupunki muodostaa myös yhden Kuuban neljästätoista provinssista.

Maantiede ja ilmasto


Tiedosto:La Habana Nasa.jpg
Havanna sijaitsee Kuuban luoteisrannikolla Floridansalmi rannalla noin 370 kilometriä Miamista lounaaseen.
Ilmasto on Havannassa, kuten lähes koko Kuubassa, ympärivuotisesti trooppinen. Lämpötiloja tasaa sijainti pasaatituulien vyöhykkeellä. Tammikuun keskilämpötila on 22 °C ja heinäkuussa 28 °C. Aika ajoin kaupunkiin osuu pyörremyrskyjä, vaikka se ei ole niille yhtä altis kuin muu Kuuba.
<br clear=left />

Historia


Tiedosto:Jacquesdesores.jpg ryöstää Havannan 1555.]]
Konkistadori Diego Velázquez de Cuéllar perusti kaupungin vuonna 1515, tosin Kuuban etelärannikolle, josta se siirrettiin pohjoisrannikolle nykyiseen paikkaansa 1519. Havannasta tuli Espanjan Kuuban-siirtokunnan pääkaupunki 1607 ja uuden maailman pääsatama.
Karibianmeren merirosvous polttivat Havannan vuonna 1538 ja se ryöstettiin 1553 ja 1555. Britit valtasivat kaupungin 1762 ja vaihtoivat sen Floridaan seuraavana vuonna. Tämän jälkeen espanjalaiset tekivät siitä Amerikkojen parhaiten linnoitetun kaupungin.
1920-luku kieltolain aikaan Havannasta tuli suosittu yhdysvaltalaisturistien kohde. Suurin osa yökerhoista ja kasinoista suljettiin Kuuban vallankumous ja kauppasaarron jälkeen 1959.

Nähtävyydet


Havannan vanha siirtomaatyylinen keskusta, La Habana Vieja, on UNESCO:n maailmanperintöluettelon kohde. Rantabulevardi el Malecón alkaa vanhasta kaupungista ja päättyy Miramariin noin viiden kilometrin päähän. Chinatown on kiinalaisten asuttama kaupunginosa, jossa on mielenkiintoisia rakennuksia.

Liikenne


Kaupungissa sijaitsee Jose Martín kansainvälinen lentoasema. Rautatiet omistaa ja niillä liikennöi UFC-yhtiö ''(Union For Railways of Cuba)''. Bussiyhteyksiä hoitaa kaksi yhtiötä Omnibus Metropolitans (OM) ja Metrobus-yhtiöt.

Hallinto


Kaupunkia johtaa kaupunkineuvosto ja pormestari, joka on johtava virkahenkilö. Kaupunki on itsenäinen kansallisesta hallinnosta budjetointi lukuun ottamatta. Kuuban kommunistinen puolue, armeija ja Vallankumouksen puolustuksen komitea (CDR) ovat johtavassa asemassa maassa.

Arkkitehtuuri


Kuva:Capitolio full.jpg
Havannan arkkitehtuuri varjoisine pylväskäytävineen ja espanjalaisine vaikutteineen on ainutlaatuista. Se muistuttaa Sevillan, Cadizin ja Granadan vanhoja rakennuksia. Kaupungin taloudellisen loiston päivät olivat 1800-luvun puolivälissä, kun sokerin ja kahvin tuotanto oli kannattavimmillaan. Rikkaat siirtomaaisännät jäljittelivät kotiseutujensa vauraiden talojen lisäksi ranskalaista tyyliä.
Havannan merkittäviä rakennuksia ovat:
Gran Teatro de La Habana, Havannan teatteri
Rautatieasema
Havannan yliopisto
Havannan katedraali 1700-luvulta
El Capitolio, senaatin ja edustajainhuoneen kokoontumispaikka. Muistuttaa huomattavasti Yhdysvaltojen Washingtonin olevaa kongressin rakennusta United States Capitol.
Vallankumouksen museo Museo de la Revolucion sijaitsee entisessä presidentin palatsissa.
Fortaleza San Carlos de la Cabaña on linnoitus Havannanlahden itälaidalla, ja se on siirtomaa-ajan merkittävimpiä rakennuksia.
Castillo San Salvador de la Punta on 1500-luvulta peräisin oleva pieni linnoitus. Se sijaitsee sataman läntisen sisääntuloväylän varrella.
El Cristo de La Habana, Kristus-patsas Havannanlahden rannalla muistuttaa huomattavasti Rio de Janeiron Kristus-patsasta.

Ystävyyskaupungit


Tiedosto:Street 3 La Habana Vieja.JPG
Barcelona, Espanja
Madrid, Espanja
Peking, Kiina
Coahuila, Meksiko
Oaxaca, Meksiko
Tijuana, Meksiko
Cuzco, Peru
Esfahān, Iran
Teheran, Iran
Glasgow, Skotlanti
Istanbul, Turkki
Mobile (Alabama), Alabama, Yhdysvallat
Rotterdam, Alankomaat
São Paulo, Brasilia
Caracas, Venezuela
Moskova, Venäjä
Constanța, Romania
Bogotá, Kolumbia
Cartagena (Kolumbia), Kolumbia

Katso myös


Havannan katedraali
La Cabaña

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Kuuban kaupungit
Luokka:Pohjois-Amerikan pääkaupungit
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Kuubassa
ace:Havana
af:Havana
am:ሀቫና
ang:Hafana
ar:هافانا
an:L'Habana
roa-rup:La Habana
ast:L'Habana
az:Havana
id:Havana
ms:Havana
zh-min-nan:La Habana
be:Горад Гавана
be-x-old:Гавана
bcl:Habana
bo:ཧ་ཝན
bs:Havana
br:La Habana
bg:Хавана
ca:L'Havana
ceb:La Habana
cv:Гавана
cs:Havana
cy:La Habana
da:Havana
de:Havanna
et:Havanna
el:Αβάνα
en:Havana
es:La Habana
eo:Havano
ext:L'Avana
eu:Habana
fa:هاوانا
hif:Havana
fo:Havanna
fr:La Havane
fy:Havana
gd:Havana
gl:A Habana - La Habana
ko:아바나
hy:Հավանա
hr:Havana
io:Havana
os:Гаванæ
is:Havana
it:L'Avana
he:הוואנה
ka:ჰავანა
kw:La Habana
rw:Havana
sw:Havana
ht:La Avàn
la:Havana
lv:Havana
lb:Havanna
lt:Havana
lij:L'Avann-a
lmo:L'Avana
hu:Havanna
mk:Хавана
mt:Ħavana
mr:हवाना
nah:La Ahuana
nl:Havana
ja:ハバナ
no:Havanna
nn:Havanna
nov:Havana
oc:L'Avana
pnb:ہوانا
pap:Havana
pms:L'Avan-a
pl:Hawana
pt:Havana
ro:Havana
rmy:La Habana
qu:La Habana
ru:Гавана
sah:Хавана
sc:S'Avana
sco:Havana
stq:Havanna
sq:Havana
scn:L'Avana
simple:Havana
sk:Havana
sl:Havana
srn:Havana
sr:Хавана
sh:Havana
sv:Havanna
tl:Havana
ta:அவானா
th:ฮาวานา
vi:La Habana
tg:Ҳавана
tr:Havana
uk:Гавана
ur:ہوانا
vec:Ł'Avana
vo:La Habana
war:La Habana
yo:Havana
zh-yue:夏灣拿
diq:Havana
zh:哈瓦那

Hallitus


Hallitus on organisaation, esimerkiksi yhtiön tai yhdistyksen hallinnosta vastaava toimielin. Hallitusta saatetaan nimittää johtokunnaksi, toimikunnaksi tai muuksi vastaavaksi. Yleensä hallituksen jäsenet valitsee sen yläpuolinen päättävä elin kuten yhtiökokous, yhdistyksen yleinen kokous, edustajisto, valtuusto tai muu vastaava elin. Säätiön hallitus voi olla itseään täydentävä tai jonkin ulkopuolisen tahon nimittämä.

Yhtiön hallitus


Osuuskunta ja osakeyhtiöllä on oltava hallitus, jonka jäsenet valitsee yhtiöjärjestyksen mukaan joko yhtiökokous tai osuuskunnan tapauksessa edustajisto. Pienemmissä yhtiöissä hallituksen muodostaa toimiva johto, mutta suuremmissa yhtiöissä hallitus ei yleensä ole osa toimivaa johtoa vaan toimitusjohtaja on hallituksen ulkopuolinen. Suuret yhtiöt pyrkivät monesti valitsemaan hallitukseensa ulkopuolisia ''hallitusammattilaisia'', kun pienet luottavat lähipiiriin.

Yhdistyksen hallitus


Yhdistyslain mukaan hallituksen tehtävänä on:
hoitaa huolellisesti yhdistyksen asioita
edustaa yhdistystä (juridisesti)
kutsua yhdistyksen kokoukset koolle
toimia purkautuneen yhdistyksen selvitysmiehenä
luovuttaa yhdistyksen omaisuus konkurssiin
allekirjoittaa tilinpäätös.
Lisäksi käytäntö sanelee, että monessa yhdistyksessa hallituksen jäsenet myös hoitavat monia muita käytännön tehtäviä.

Lähteet


Luokka:Yhteiskunta
ar:مجلس إدارة
az:Direktorlar şurası
id:Direktur
ms:Lembaga pengarah
be:Рада дырэктараў
ca:Consell d'administració
cs:Představenstvo
da:Bestyrelse
de:Board of Directors
en:Board of directors
es:Consejo de administración
eo:Estraro
fa:هیئت مدیره
fr:Conseil d'administration
ko:이사회
it:Consiglio di amministrazione
he:דירקטוריון
kk:Директорлар кеңесі
lt:Bendrovės valdyba
mk:Одбор на директори
ml:ഡയറക്ടർ ബോർഡ്
nl:Raad van bestuur
ja:取締役会
no:Styre
pap:Hunta di Maneho
pl:Zarząd (spółki kapitałowe)
pt:Conselho de administração
ru:Совет директоров
simple:Board of directors
sr:Борд директора
sv:Styrelse
ta:இயக்குநர் குழுமம்
vi:Hội đồng quản trị
uk:Рада директорів
zh:董事会

Hard house

#OHJAUS House

Teräväpiirtotelevisio

Kuva:Projection-screen-home2.jpg
Kuva:Pixel aspect ratio pixelseitenverhaeltnis ntsc480p pal576p hdtv720p hdtv1080p uhdv4320p by hdtvtotal com.svg on tulevaisuuden formaatti esimerkiksi elokuvateatteriesityksiin).]]
Teräväpiirtotelevisio-nimitystä käytetään seuraavan sukupolven televisiotekniikasta. Se on digitaalitelevision kehitysaskel kohti tarkempaa kuvaa ja parempaa ääntä. Tekniikka tunnetaan myös lyhenteellä HDTV (). Aikaisempaan tekniikkaan (SDTV) muutoksena HDTV-lähetykset lähetetään ainoastaan 16:9-kuvasuhde. PAL-järjestelmän 576i-kuva korvataan suuremmilla resoluutioilla, jotka ovat minimissään 720p (1280 × 720 pikseliä) ja maksimissaan 1080i ja 1080p (1920 × 1080 pikseliä). TV-valmistajat käyttävät markkinoinnissaan HD ready -merkintää ilmaisemaan TV:n HDTV-yhteensopivuutta. Full HD -markkinointitermillä puolestaan tarkoitetaan täysteräväpiirtotelevisiota, joka pystyy esittämään 1920 × 1080 -resoluutio (kuvatekniikka) näytöllään ilman skaalausta.

HDTV-standardi


HDTV-lähetykset ovat digitaalisia, mutta sen lisäksi ne voivat nykyisellään olla jopa yli viisi kertaa tarkempia kuin perustarkkuuden SDTV-lähetykset. Suurin videokuvan siirrolla demonstroitu tarkkuus on 7&nbsp;680 × 4&nbsp;320 pikseliä (UHDV), mutta kaupallisesti tällä hetkellä tarkimpia formaatteja ovat 1080p ja 1080i. Kuvan pakkaustekniikka on yleensä MPEG-2, mutta yhä useampi kanava käyttää jo tehokkaampaa MPEG-4-kuvanpakkausalgoritmia.

Resoluutio (kuvatekniikka)


Standardin mukaiset resoluutiot


720p – 1280 × 720 pikseliä, progressiivinen, 60, 50, 30, 25 tai 24 lomittamaton kuva sekunnissa.
1080i – 1440 × 1080 (HDV) tai 1920 × 1080 pikseliä, lomitettu kuva, 60 tai 50 puolikuvaa sekunnissa.
1080p – 1920 × 1080 pikseliä, progressiivinen, 60, 50, 30, 25 tai 24 lomittamatonta kuvaa sekunnissa.
Kuva:Videores.png
HDTV parantaa kuvanlaatua tavalliseen SDTV:hen nähden lisäämällä pystytarkkuutta 576:sta 1080:een pikseliin, mikä viisinkertaistaa kuvan tarkkuuden. Toinen lähetystapa on progressiivinen kuva 720:llä pystypikselillä, joka on yli kaksi kertaa SDTV:tä tarkempi. Standardien tarkat nimet ovat 720p, 1080i ja 1080p. 1080i on analogisen TV-tekniikan tapaan lomitettu, eli pystypikselit piirretään riveittäin joka toinen kerrallaan. 1080p-formaatti piirtää kuvan kokonaisuudessaan eli lomittelemattomana kuten tietokonenäytöt. Molemmissa tavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Lomittelematon eli progressiivinen 1080p on kuvaltaan häiriöttömämpi, koska se ei väreile lomitellun tapaan ja liikeessä ei esiinny sahalaitaisuutta. 1080p:n avulla progressiivinen materiaali, esimerkiksi elokuvat, saadaan välitettyä koteihin paremmalla tarkkuudella. HDTV-lähetykset on määritelty näille kahdelle eri näyttötarkkuudelle.
HDTV:n etuna on se, että lähetykset eivät ole sidottuja yhteen kuvaformaattiin kuten SDTV:ssä, vaan kanava voi päättää materiaalistaan riippuen missä formaatissa se tulee kuvamateriaalin lähettämään. Vaihtoehtoja on monia, kuvaruudun päivitysnopeudessa, progressiivisessa ja lomitellussa kuvapäivityksessä. Nykyisellä tekniikalla ei kuitenkaan voida lähettää yli 30 kokokuvaa sekunnissa esittäviä 1080p-lähetyksiä. Kuva lähetetään 16:9-kuvasuhteella. Silti elokuvasisältöön voidaan vielä lisätä ylä- ja alalaitaan mustat reunukset, tosin kapeammat kuin vanhan polven 4:3-televisioissa lisätään.
Teräväpiirtokuvan parempi laatu perustuu suuremman resoluution lisäksi katodisädeputkea pienempiin kuvaelementteihin, joiden sininen, vihreä ja punainen väriosa sijaitsevat lähempänä toisiaan. 16:9-kuvaformaatin SDTV-kuvassa pikselit ovat suorakulmioita, jotka ovat leveämpiä kuin ovat korkeita. 16:9-kuvasuhde onkin SDTV:ssä venytetty tavallisesta 4:3-kuvasta, kun taas HD-tasoisessa kuvassa pikselit muodostavat neliöitä kolmesta eri värikomponentista. HDTV:n (Full HD) kuvassa pikselit kuvaruudulla ovat viisi kertaa pienempiä kuin vastaavan kokoisessa SDTV:ssä.

Ääni


Ääni lähetyksissä on AC-3-standardilla (Dolby Digital) purettavaa kotiteattereihin sopivaa 5.1-monikanavaääntä. AC-3:lla saavutetaan hyvä pakkaussuhde säilyttäen hyvä äänenlaatu toistossa. HDTV:ssä ei kuitenkaan käytetä kaikkia AC-3-standardin ominaisuuksia, ainoastaan HDTV:hen soveltuvat osat ovat mukana. Lyhyesti sanottuna HDTV:ssä alkuperäinen äänilähde ensin pakataan pienempään tilaan paketeiksi ja sitten lähetetään. Lähetys vastaanotetaan kuluttajan vastaanottimessa ja puretaan lähetyspaketista. Tämän jälkeen itse informaatio voidaan purkaa kuultavaksi ääneksi. Vastaavantasoisen äänen lähettäminen olisi mahdollista myös nykyisessä digi-TV:ssä, mutta esimerkiksi Yleisradio pidättäytyy siitä, koska ääni veisi 0,5 Mb/s enemmän kaistaa. HD DVD- ja Blu-ray-levyillä käytetään häviötöntä Dolby TrueHD, DTS-HD Master Audio tai LPCM -ääntä, jotka voivat olla peräti 7.1-kanavaisia. TV-lähetyksissä häviöttömiä ääniformaatteja ei todennäköisesti nähdä lähiaikoina suuren kaistantarpeen takia.

Historia


Japanissa ja Pohjois-Amerikassa käytetyn NTSC-TV-järjestelmän värien laatu ja 480 juovan pystyresoluutio on niin huono, että järjestelmä ei yllä laadultaan Euroopassa käytetyn PALin tasolle. Paineet paremman TV-kuvan saamiseksi näin olivat Japanissa ja Pohjois-Amerikassa suuret. HDTV:n suunnittelun aloittivat Japanissa 1960-luvun lopulla NHK:n (Nippon hōsō kyōkai) ja Sony. Tutkimusta johti tohtori Takashi Fujio. Aluksi kaksinkertaistettiin analogisten lähetysten juovaluku. Analogisia teräväpiirtolähetyksiä tarjottiin vain rajatulla alueella. NHK aloitti HDTV-lähetykset digitaalisten televisiolähetysten myötä Suur-Tokion ja Osakan alueella vuonna 2004.
1980-luvun alussa elokuvatuottajille tarjottiin HDTV-ratkaisua, jonka Sony ja NHK olivat kehittäneet 1970-luvun lopulla. Tämän järjestelmän nimi oli NHK Hi-Vision. Kun huomattiin, mitä etuja HDTV toi tavalliseen elokuvaukseen, lähdettiin sitä kehittämään kaupallisempaan käyttöön. Tämän jälkeen HDTV koki vastaavanlaisen ongelman kuin mitä väritelevisio koki 1950-luvulla: tehdäkö uudesta yhteensopiva nykyisten TV-standardien kanssa, vai vain lähettää samanaikaisesti lähetyksiä ymmärtäen, että vanhempi versio kuihtuu pois ajan kuluessa.
1980-luvun Suomessa Radio- ja televisiotekniikan tutkimus Oy (RTT) alan teollisuuden, tutkimuslaitosten ja Yleisradion yhteisyhtiö aloitti analogisten teräväpiirtotelevisiolähetysten kehittämisen. Nokia ajoi hanketta voimakkaasti. Ongelma oli siinä, että sitä yritettiin toteuttaa analogiatekniikalla. 1990-luvun alussa Euroopassa testattiin analogisia HDTV-lähetyksiä (1250/50, HD-MAC-järjestelmä) Eutelsat- ja Olympus-tietoliikennesatelliitti-satelliittien kautta. EU:n ajamaan HD-MAC-hankkeeseen käytettiin miljardeja silloisia markkoja. Samaan aikaan alkoi kuitenkin olla nähtävillä television digitalisoituminen, ja suunnitelmat analogisesta HDTV:stä haudattiin lopulta 1990-luvun puolivälissä. Nykyiset HDTV-lähetykset ovat digitaalisia.

Nykypäivä


Suomessa ja Pohjoismaissa ensimmäiset viralliset HDTV-lähetykset aloitti Canal+ 31.8.2005 julkaisemalla See More HD -kanavan, joka lähettää HDTV-kuvaa satelliitin kautta. Canal Digital tarjoaa tällä hetkellä 11 maksullista HDTV-satelliittikanavaa.
HDTV-lähetyksiä on voinut seurata joulukuusta 2006 lähtien Welhon kaapeliverkossa, jossa koelähetykset alkoivat jo kesällä 2004. Tulevaisuudessa kaapelin ja satelliitin kautta tuleviin lähetyksiin saattaa olla tulossa myös muita kaupallisia toimijoita. Mm. Elisa (yritys) on aloittanut uutena toimijana kaapeliverkossaan HDTV-lähetykset vuoden 2007 syyskuussa. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa IPTV yleistyy ja HDTV-kuvan siirtotienä koteihin toimii laajakaista. Palveluntarjoajia vielä odotetaan markkinoille kotitalouksien laajakaistanopeuksien noustessa – HDTV-kelpoisen tekniikka-alustan toi syksyllä tosin jo markkinoilla Elisa tuotenimellä Saunavisio.
Valtakunnallisesta HDTV:hen siirtymisestä ei olla päätetty. Yleisradio aloitti teräväpiirtolähetykset antennissa F-kanavanipussa joka kattaa noin 60% väestöstä sekä "must carry" velvoitteen mukaisesti myös kaapelissa 2.toukokuuta. Antennissa tarvitaan DVB-T2 standardia tukeva Antenna HD Ready vastaanotin sekä salauksenpurkukortti jonka saa veloituksetta TV Viihde. Kaapelissa ei tarvita uusia laitteita vain kaapelioperaattorin kortti. Vanhat lähetykset säilyvät kuitenkin näiden lähetysten rinnalla eikä laitteita tarvitse vaihtaa. Kaapelioperaattoreilla oli aluksi ongelmia Ylen salauksen purkamisessa koska operaattoreilla ei ollut asianmukaisia laitteita. Operaattorit saivat kuitenkin kaiken kuntoon parissa päivässä. Osa operaattoreista lähetti ongelmien vuoksi singaalia salaamattomana Euroviisujen ja Jääkiekon maailmanmestaruusotteluiden alla. YLE HD lähettää arkisin YLE TV2 ohjelmaa rinnakkain ja viikonloppuna YLE TV1 ohjelmaa klo 17-n.23. Lähetyaikaa voidaan myös pidentää jonkun tapahtuman tai elokuvan takia kuten Euroviisut takia. Yle skaalaa tavallisen tarkkuuden ohjelmat HD-tasoisiksi mutta ne eivät ole aitoa teräväpiirtoa. Kaikki elokuvat ja ohjelmat jotka on kuvattu tai kuvataan teräväpiirtona lähetetään mitään muuttelematta eli aitona teräväpiirtona.
Yli 30% Yhdysvallat kotitalouksista on varustettu HDTV:llä. Yhdysvalloissa terrestriaaliset HDTV-lähetykset aloitettiin 1998 ATSC-standardin käyttöönoton myötä. HDTV on otettu käyttöön laajalti myös Japanissa. Valtaosa HDTV-lähetyksistä tulee satelliitin tai kaapelin välityksellä, mutta esim. Kanadassa lähetyksiä välitetään jo terrestriaalina. Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n tavoittelee kaiken sisällön tuottamista vain HD-muodossa 2010 mennessä. Euroopassa on arvioitu, että alueella on yli 100 HD-kanavaa vuoteen 2010 mennessä. Muutamissa Euroopan maissa kuten Saksassa HDTV ei kuitenkaan ole menestynyt toivotulla tavalla. Kaksi suurinta saksalaista kaupallista tv-kanavaa SAT1 ja Pro Sieben lopettivat HDTV-lähetykset 16.2.2008 ja aloittavat ne uudelleen aikaisintaan 2010.

Laitteisto


HD-televisiot


HD televisioita ovat varsinaiset Full HD-televisiot, joiden näyttöresoluutio vastaa HDTV-standardin tarkinta määriteltyä lähetystarkkuutta eli 1920 × 1080 pikseliä (kuvapistettä), ja HD Ready -televisiot, jotka pystyvät näyttämään HD-kuvaa. Ne pystyvät näyttämään HDTV-standardin 1080i ja 720p resoluution kuvaa skaalaamalla sitä TV:n ominaisresoluutioon sopivaksi. Valtaosa markkinoilla olevista HD-valmiista televisioista esittävät kuvaa 1366 × 768 -resoluutiolla.
Ensimmäisen sukupolven HD-televisiot eivät kaikki tue edellä mainittua 1080-resoluutiota kuin lomitettuna (1080i). Syynä tuen puutteeseen saattaa olla komponenttien turhan kallis hinta tarpeen ollessa vielä pieni. Siitä huolimatta nämä TV:t pystyvät muuntamaan lomitetun kuvan takaisin progressiiviseksi. Tällöin kuvasta voidaan poistaa lomittelukentät TV:n kuvanprosessointipiirillä.
HD-televisio ei välttämättä pysty ottamaan vastaan tulevia antenniverkon HD lähetyksiä. Nyky-TV:n sisäänrakennettu viritin on DVB-T-lähetyksille tarkoitettu ja näyttäisi siltä, että HD-lähetykset tullaan lähettämään Suomessa DVB-T2-standardin mukaisina. Lähetysten odotetaan alkavan vuoden 2010 aikana.

HD Ready -merkintä


Televisiovalmistajien, jotka haluavat käyttää HD Ready -merkintää markkinoinnissaan, on lisensoitava merkintä EICTA:lta (European Information & Communications Technology Industry Association). Ehtoihin on määritelty TV-mallin HDTV-yhteensopivuus. TV:ssä on oltava vähintään 720 pikselin pystyerottelu 16:9-kuvasuhteessa. Sen tulee näyttää 720p-kuva ilman kuvaa heikentävää skaalausta johonkin sitä pienempään resoluutioon. Sen liitännöistä pitää löytyä digitaalinen DVI- tai HDMI-liitäntä, jonka täytyy tukea HDCP-kopiointisuojausta. Lisäksi televisiossa on oltava analoginen komponenttiliitäntä (YPbPr). HD Ready -merkintää ei tule sekoittaa HD compatible-merkintään, jonka käyttöä ei mitenkään ole säännelty ja joka ei käytännössä takaa oikeaa HDTV-yhteensopivuutta.
Useat myytävät HD Ready -televisiot ovat nk. välimalleja. Ne eivät näytä kumpaakaan resoluutiota (720p tai 1080p/i) näytöllään täydellisesti yhden suhde yhteen, vaan skaalaavat sen toiseen näytölle sopivaan resoluutioon. Kuvan skaalaamisesta toiseen resoluutioon ei ole merkittävää haittaa kuvan laadulle, kun sitä skaalataan suurempaan tarkkuuteen, mutta pienempään resoluutioon skaalattaessa osa kuvan tarkkuudesta putoaa pois. Kuvan tarkkuus huononee suhteessa alkuperäisen kuvan resoluution pienenemiseen. On huomattavaa, että useat välimallit näyttävät resoluution 1366 × 768, kun HDTV-lähetyksissä tullaan ajan mittaan valitsemaan 1080p- ja 1080i-formaattien välillä, jolloin välimallin televisio joutuu alas-skaalaamaan kuvaa näyttääkseen kuvan ruudulla kokonaisuudessaan. Ilman skaalausta osa kuvasta leikkaantuisi pois kuvaruudulta. Nämä televisiot ovat yleensä 30–40-tuumaisia ja niissä skaalaamisesta aiheutunutta resoluution heikkenemistä silmä ei pysty erottamaan tavanomaiselta katseluetäisyydeltä. Full HD -televisioissa on yli kahden miljoonan pikselin näyttö, joten niissä kuvan tarkkuutta heikentävää pienentävää skaalausta ei tarvita. Pääsääntöisesti myynnissä olevat yli 40 tuuman televisiot ovatkin Full HD -televisioita.

Näyttöteknologiat


Useimmissa Suomessa markkinoilla olevissa teräväpiirtotelevisioissa on nestekidenäyttö; Plasmanäyttö on vähemmän. Teräväpiirtotelevisioita on yleisesti saatavilla noin 19–58 tuuman kokoisina. Suurempien kuva-alojen toteuttamiseen osa kuluttaja on hankkinut kotiinsa HD-tarkkuudella toimivan videoprojektorin. Keskeistä näyttövaihtoehtojen vertailussa ovat hinta, kuvan koko, kuvan resoluutio (kuvatekniikka), valoisuusarvo ja kontrastisuhde eli suhdearvo, jolla täysin valkoinen väri eroaa täysin mustasta väristä ruudulla. Markkinointinimellä LED TV tarkoitetaan normaalia nestekidenäyttöä, jossa taustavalo luodaan LED:llä paremman kuvanlaadun saavuttamiseksi.

Cell Tv


Toshiba on sovittanut Sonyn PS3 pelikonsoleissa käytetyn Cell (suoritin) uusiin teräväpiirtonäyttöihinsä. Tekniikkaa kutsutaan nimellä Cell Tv. Uusi tekniikka mahdollistaa useiden kanavien ajamisen samassa näytössä lähetyksessä käytetystä kuvaresoluutiosta riippumatta. Näyttötekniikasta tulee ohjelmoitavaa ja laitteen suorituskykyä voidaan parantaa ohjelmallisesti tekniikan kehittyessä. Näin laite voidaan ottaa käyttöön, vaikka tuleva teräväpiirtolähetysstandardi ei olisi vielä valmis, kuten tilanne useimmissa maissa vielä vuonna 2009 on. Ensimmäiset Cell Tv -tekniikkaan perustuvat multimedianäytöt tulevat markkinoille syksyllä 2009 ,.

HD-digitaalisovittimet


Ensimmäisen sukupolven digiboksilla ei voi vastaanottaa HDTV-lähetyksiä huolimatta siitä, että Euroopassa käytössä oleva digitaalitelevisiostandardi DVB tukee HDTV-tasoisia lähetyksiä. Vastaanottaakseen lähetyksiä on ostettava joko TV jossa on sisäänrakennettu HD-digiviritin tai hankittava erillinen, ulkoinen HD-digiviritin. Suomessa laajamittaisilla markkinoilla myytäviin televisioihin on integroitu DVB-T-, DVB-C- sekä joissain malleissa myös teräväpiirtodigiviritin. Toistaiseksi HD-digivirittimiä satelliittilähetyksiin on saatavilla vuokralle tai ostettavissa HDTV-lähetysten palvelutarjoajilta. Markkinoilla on myytävänä vain muutamia HD-digivirittimiä ja niiden hinta on korkeampi ensimmäisen sukupolven digibokseihin nähden.
Alkuvaiheessa HDTV:n erilaiset formaatit ovat aiheuttaneet epävarmuutta laitteiden toimivuudessa. Ensimmäisessä vaiheessa HD-digivirittimet tukevat MPEG-2-pakkaustekniikkaa. Nykyään on siirrytty videokuvaa tiiviimmin pakkaavaan MPEG-4-tekniikkaan, jota myös Blu-ray- ja HD&nbsp;DVD -soittimet tukevat.
Myöskään aiemmin kaupoissa myynnissä olevat digiboksit eivät olleet yhteen sopivia DVB-T2 standardin mukaisten lähetysten kanssa. Uusia DVB-T2 laitteita on tullut myyntiin talvella 2010-2011. Ficom ylläpitää sivustoa, josta löytyy testatut antenni-tv verkon ja kaapeli-tv verkon televisiot ja digisovittimet: http://www.testatutlaitteet.fi/

HD-soittimet


HD-tarkkuuksia käyttävissä soittimissa kilpaili pitkään kaksi keskenään yhteensopimatonta tekniikkaa: HD DVD ja Blu-ray. Maaliskuusta 2008 lähtien Blu-ray on kuitenkin ainoa saatavilla oleva formaatti, sillä HD&nbsp;DVD:n valmistus on lopetettu. Blu-rayn ja HD&nbsp;DVD:n tallennuskapasiteeteissa on eroja. Blu-ray kykenee 50Gt tallennuskapasiteettiin, kun taas HD&nbsp;DVD:n kapasiteetti oli 30 Gt. Kehitteillä on suurempiinkin kapasiteetteihin pystyvää tekniikkaa, jonka teoreettinen maksimi on 200 Gt.

HD-pelikonsolit


HD-resoluutiota tukevia pelikonsoleita ovat seitsemännen sukupolven Microsoft Xbox 360 ja Sony PlayStation 3. Xbox 360-konsoli tukee komponenttiliitäntännän kautta 480p-, 720p-, 1080i- ja 1080p-standardeja. Konsoliin on saatavilla myös analoginen VGA-liitin. Kaikissa uusissa Xbox 360:ssa on myös HDMI-liitin digitaalista kuvansiirtoa varten. Myös PlayStation 3 tukee kaikkia HDTV-resoluutioita HDMI-liittimen ja komponenttiliittimen kautta. Pelien grafiikan erottelukyvyn määrittää kuitenkin pelin tuottava taho, joten varmuutta pelin (tai muusta konsolissa toistettavasta mediasta) todellisesta resoluutiosta ei konsolin puolesta voi määritellä. Suurta osaa julkaistuista peleistä ei renderöidä täydellä 1080p-tarkkuudella.

Lähetystekniikka


HD-lähetykset lähetetään nykyisillä Sähkömagneettinen spektri. Modulaatio (elektroniikka) käytetään kaapelilähetyksissä QAM:ää (DVB-C) ja mahdollisesti jatkossa QAM:ää (DVB-C2). Maanpäällisissä lähetyksissä tullaan käytetään QAM-modulaatiota (DVB-T2). Satelliittilähetyksissä käytössä on QPSK (DVB-S) ja 8PSK (DVB-S2).

HD-kanavanippu


DVB-T2 verkoissa käytetään MPEG4 pakkaustekniikkaa, jolloin teräväpiirron kaistanleveys pysyy suhteellisen maltillisena. Yhteen DVB-T2 kanavanippuun mahtuu useita teräväpiirtokanavia.

Teräväpiirtosiirtymä Suomessa


Tähän asti Digita on hoitanut Suomen maanpäällistä tv-lähetysverkkoa yksinoikeudella. Vuonna 2010 tilanne muuttui, sillä valtioneuvosto myönsi DVB-T2 verkkojen toimiluvat Dna:lle kesällä 2009. Toimilupa jatkuu vuoteen 2016, edellyttäen, että teräväpiirtolähetykset kattavat 60 % Manner-Suomen asukkaista vuonna 2011. Teräväpiirtolähetysten katsominen vaatii teräväpiirtonäytön (FHD) lisäksi uuden vhf-antennin ja uuden digivastaanottimen.
Lisäksi Anvian F-kanavanipussa lähetetään teräväpiirtokanavia. Tässä verkossa toimivat kotitalouksilla jo aiemmin olevat antennit.http://www.digitv.fi www.digitv.fi
Aiemmassa digisiirtymässä antennit piti vaihtaa ja digiboksit hankkia. Teräväpiirtosiirtymä ei aluksi ole kaikille pakollinen, sillä tavalliset digilähetykset jatkuvat nykyisellä tekniikalla toistaiseksi.
HDTV standardi ei määrittele millä tekniikalla kuvaa tulee siirtää. Lähetyksiä voi välittää satelliitit, maanpäälliset lähetysasemat, kaapelioperaattorit, tietoverkot tai muu HDTV:tä yhteensopiva jakelulaite - vaikkapa kännykkä.

HD-sisältö


HDTV-tasoista ohjelmamateriaalia on vähemmän verrattuna SDTV-materiaaliin. SDTV:n kuva ei parane jos sen lähettää HDTV-tasoisena, sillä se on alun perin nauhoitettu perustarkkuudella, joka eurooppalaisessa PAL-järjestelmässä on 720 × 576 pikseliä. HDTV-kameratekniikka on vielä jonkin verran SDTV-kalustoa kalliimpaa. Ammattikäytössä ja TV-ohjelmatuotannossa tämä on yhä pienempi este materiaalin HDTV:lle kuvaamiselle, kameroiden hintojen laskiessa. Kuluttajakäyttöön HDTV-kuvaukseen on muodostunut mm. Sonyn kehittämä HDV-formaatti ja H.264.
Vaikka kinofilmi on edelleen vallitseva kuvausformaatti elokuvissa ja suuren budjetin sarjoissa, HDTV:n suosio kasvaa tasaisesti. Esimerkiksi ainakin suosikkisarjat 24 (televisiosarja) (viides ja kuudes kausi), Pako, Sopranos (viides ja kuudes kausi), Lost, Late Night with Conan O'Brien sekä C.S.I.-sarjojen (C.S.I. Las Vegas, C.S.I. Miami ja C.S.I. New York) uudet tuotantokaudet on kuvattu HDTV:nä.
Kaikki filmille taltioitu materiaali on muunnettavissa HDTV-muotoon skannaamalla filmi progressiivisesti 24 ruutua sekunnissa 1080p- tai 720p-formaattiin. Näillä formaateilla saavutetaan parempi tulos skannauksesta kuin lomitetun kuvan 1080i-formaatilla. TV-sarjoja on vuosikymmeniä kuvattu ja kuvataan edelleen 16 millimetrin filmi ja 35 mm:n filmeille, jolloin niistä voidaan jälkeenpäin tehdä korkealaatuinen HD-lähete.
Myös 3D-tuotanto on alkamassa, mm. jalkapallon MM-kisat 2010:n kohokohdat taltioidaan FullHD 3D formaatissa..

Teräväpiirron historiaa Suomessa


Tietokirjailija Petteri Järvinen mukaan ''teräväpiirto on aikansa väri-tv''.
Kaapeli- ja satelliittilähetyksiä vastaanottavissa talouksissa HDTV-lähetykset ovat olleet katsottavissa jo pitkään, vaikka kanavatarjonnan laajuus ei ole ollut kattavaa. HDTV:tä tukevia digisovittimia on ollut vuokrattavissa kaapeli-TV-operaattoreilta.
Suomen hallitus päätti 19.6.2008 osoittaa analogiselta televisiolta vapautuneita taajuuksia HDTV:lle ja laajakaistaisille digitaalisille matkaviestinverkoille.
Aleksi Kolehmainen:Teräväpiirto-tv:n koelähetyksiä odotetaan ensi vuodeksi</ref> Suurissa näytöissä digitelevisiokuvan heikko tarkkuus näkyy vaikka käytössä olisi teräväpiirtonäyttö.
Maanpäällisen antenniverkon verkko-operaattori Digita kokeili antenniverkon teräväpiirtolähetyksiä lähettämällä Pekingin olympialaiset salaamattomana Espoon lähetinasemalla. Teräväpiirtolähetykset vaativat lähetysten vastaanottoon ja katseluun teknisesti yhteensopivan laitteiston. Koelähetyksissä käytettiin MPEG-4-koodausta ja VHF-keskitaajuutta 199,00 MHz. Yle lähetti teräväpiirtokoelähetyksiä 8.8.2008 alkaneista Pekingin olympialaisista satelliitin kautta tarkkuudella 1920 × 1080. Maanpäällisessä verkossa kuvan tarkkuus on 1280 × 720. Teräväpiirtokokeilu kattaa pääkaupunkiseudun laajasti. Mukana ovat Espoo, Helsinki, Inkoo, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Nurmijärvi, Siuntio, Tuusula, Vantaa ja Vihti. Käytännössä kuvan laadussa eroja satelliitti- ja antennivastaanoton välillä ei juurikaan näy. Yleisradion koelähetyksissä vasemmassa yläkulmassa on YLEn logo ja teksti "-HD". Teräväpiirtolähetyksiä satelliittiteitse lähettää myös Eurosport HD. Teräväpiirto-vastaanotto koelähetyksen aikana vaatii vastaanottimen tai digisovittimen, joka tukee teknisiä vaatimuksia. Tavallisella digisovittimella teräväpiirtolähetykset ei näy.
Kaupallisista kanavilla Nelosen lähetykset HD-formaatissa Welhon kaapeliverkossa alkoivat kesäkuussa 2008. Kyseessä ei kuitenkaan ole teräväpiirtolähetys, vaan SDTV-kuvan skaalaaminen HD-formaattiin ennen lähetystä.
HDTV on seuraavan sukupolven tekniikkaa SD-digi-TV:hen verrattuna. Suomessa maanpäällisen verkon HDTV-lähetyksen Yleisradio aloitti 2.5.2011 YleHD kanavalla joka näyttää viikolla TV2 ohjelmaa ja viikonloppuisin TV1:n ohjelmaa. Ylen pääjohtaja Mikael Jungner on kuitenkin sanonut, etteivät valtakunnan pääkanavat muutu teräväpiirtoisiksi ainakaan ennen vuotta 2016.

Teräväpiirto-ohjelmat internetistä


Yleisradion digi-TV-visioissa tietokone ja TV yhdistyisivät kodin kattavaksi mediakeskukseksi. Yleistymässä olevat kodin nopeat kaapeliyhteydet voisivat tarjota uuden siirtotien TV-lähetyksille. On myös mahdollista, että HDTV-lähetykset siirtyvät tulevaisuudessa tietoverkkoihin, eli nk. IPTV:n muotoon. Elisa-yhtiöön kuuluva Saunalahti lähetti Saunavisio -palvelunsa kautta Pekingin olympialaisten lähetyksiä teräväpiirtona 8.8.2008 alkaen IPTV-verkossaan konserning laajakaista-asiakkaille.
Internetistä ennustetaan tulevaisuuden interaktiivisen HDTV:n siirtotietä. Internetin kautta välitettävä IPTV tuo sen, minkä digi-TV lupasi, mutta jätti toteuttamatta: aidon kaksisuuntaisen yhteyden ja palvelut ja mahdollisuuden teräväpiirtokuvaan. Myös kaapeli-TV:ssä on mahdollista käyttää IPTV:tä, jos siinä on saatavilla riittävän nopea kaista.
Toimiakseen IPTV vaatii vähintään kahdeksan megabitin laajakaistayhteyden, mutta silloin ei tarkimpia HD-tarkkuuksia päästä hyödyntämään . Teräväpiirto-tv vaatii yleensä 10–20 Mb/s. Kupariyhteydellä on parhaimmillaan saavutettavissa 26 Mb/s yhteys. On mahdollista, että kaupalliset verkkoyhteyksien palveluntarjoajat alkavat hyödyntää nopeaa tiedonsiirtotekniikkaa tulevaisuuden teräväpiirtotelevision ohjelmien välittämisessä digiboksille tai tietokoneelle. Näin voidaan luoda HDTV:n videoiden tilauspalvelu, joissa katsottava kuvamateriaali on sijoitettuna palvelun tarjoajan palvelimelle, katsottavaksi mihin aikaan tahansa. IPTV:n yleistymistä kuitenkin hidastaa laajakaistaverkon riittämätön kapasiteetti sekä kattavuus haja-asutusalueilla. Kaupalliset toimijat uskovat, että teräväpiirtoisten tilausvideoiden kysyntä tulee lisäämään iptv:n käyttöä jakelualustana . Teräväpiirtoista iptv:tä hyödynnetään kaupallisissa videoneuvotteluratkaisuissa.

Teräväpiirto-ohjelmien tallennus


Teräväpiirto-ohjelmien tallennukseen ja jakeluun on kehitetty tilavampia DVD-levyjä, Blu-ray. Tämänhetkisten olettamusten mukaan Blu-ray tulee vakiintuman teräväpirto-ohjelmien tallennusformaattina. Se ei kuitenkaan joidenkin arvioiden mukaan tule olemaan pitkäikäinen formaatti. Samsungin mukaan Blu-raylla on arvioitu olevan noin viisi vuotta elinaikaa, sillä verkkojen kautta ladattavat IPTV-palvelut syövät muutamassa vuodessa fyysisen levyn. Vuosia kestänyt taistelu HD DVD -formaattia vastaan haittasi myös voittajaa Blu-raytä. Näin verkon kautta tapahtuvat latauspalvelut saivat lisäaikaa tekniikkojensa kehittämiseen. Samsung panostaakin verkkoyhteyksien parantamiseen, mikä osaltaan myös nakertaa Blu-rayn myyntiä.

Katso myös


Digitaalitelevisio
HDMI
HDCP
PAL
NTSC
HDV
IPTV
Videoneuvottelu

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.dvb.org/ http://www.DVB.org
http://www.hd-1.tv/ HD1 Eurooppalainen HDTV-kanava. (Entiseltä nimeltään Euro1080)
http://fi.kingofsat.net/hdtv.php KingOfSat Satelliiteista vastaanotettavia HDTV-kanavia.
http://fin.afterdawn.com/laitteet/laiteryhma.cfm/taulutelevisiot Taulutelevisioiden vertailu Lista Suomessa myytävistä taulutelevisioista.
http://myy.helia.fi/~a0302015/hdtv2006_lehtonen.pdf Lehtonen Tutkielma HDTV:stä Suomessa 2006.
http://www.iht.com/articles/2006/04/03/business/hdtv.php TV buyers face dizzying choices: Next up, laser projection screens Artikkeli tulevaisuuden Laserprojektio-TV:stä
http://www.welho.fi/Yksityisille/Tvpalvelut/HDTVteravapiirtotelevisio/tabid/613/Default.aspx welho.fi Kaapelioperaattori Welhon HDTV-tietosivusto
http://www.telestory.fi Teräväpiirto - HDTV Teräväpiirtotelevisiota käsittelevä kirja
http://www.canaldigital.fi/HDTV/ Canal Digital Kanavaoperaattori Canal Digitalin HDTV-tietosivusto
http://www.digilelut.fi/hd-kanavat/ Suomen HD-kanavat Kattava listaus Suomen HD-kanavista.
http://www.hdtvopas.fi/ HDTV-opas FiCom ry:n teräväpiirto-opas
Luokka:Televisiotekniikka
af:HDTV
ar:بث مرئي فائق الدقة
az:Yüksək Çözünürlüklü Televiziya
id:Televisi resolusi tinggi
ms:Televisyen definisi tinggi
be:Тэлебачанне высокай якасці
be-x-old:HDTV
bg:HDTV
ca:Televisió d'alta definició
cs:High-definition television
cy:Teledu manylder uwch
da:HDTV
de:High Definition Television
et:Kõrglahutusega televisioon
en:High-definition television
es:Televisión de alta definición
eo:Altdifina televido
eu:Bereizmen Handiko Telebista
fa:تلویزیون اچ‌دی
gl:Televisión de alta definición
ko:고선명 텔레비전
hi:हाई डेफिनेशन टेलीविजन
hr:HDTV
it:HDTV
he:HDTV
ka:HDTV
lo:ໂທລະພາບຄວາມລະອຽດສູງ
la:Definitio alta
lt:Raiškioji televizija
hu:HDTV
ml:എച്ച്.ഡി. ടിവി
nl:High-definition television
ja:高精細度テレビジョン放送
nap:Aveta-Visione
no:High Definition TV
nn:High Definition TV
pl:HDTV
pt:Televisão de alta definição
ro:Televiziune cu rezoluție înaltă
ru:Телевидение высокой чёткости
si:අධි-විභේදන රූපවාහිනිය
simple:High-definition television
sk:High-definition television
sr:Телевизија високе резолуције
sv:HDTV
ta:உயர் வரையறு தொலைக்காட்சி
th:โทรทัศน์ความละเอียดสูง
vi:Truyền hình độ nét cao
tr:Yüksek çözünürlüklü televizyon
uk:Телебачення високої роздільної здатності
zh:高清晰度电视

Hevonen


Hevonen eli kesyhevonen (''Equus caballus'') on suurikokoinen kavioeläimet lahkoon ja hevoseläimet heimoon kuuluva nisäkkäät, jota ihminen on jo vuosituhansia sitten kesyttänyt kotieläin. Sen villimuoto on mongolialainen przewalskinhevonen.
Hevosta on käytetty ruokana, ratsuna, veto- ja kantojuhtana sekä vetoeläimenä maatalous- ja metsätöissä. Traktorit ja autot ovat 1900-luvulla pitkälti syrjäyttäneet hevosen aiemmista käyttötarkoituksistaan, ja hevosesta on ainakin teollistuneissa maissa tullut lähinnä harrastuseläin. Moni työskentelee silti yhä ammatikseen hevosalalla. Suomessa arvioidaan hevosalalla työskentelevän kokopäiväisesti noin 4&nbsp;500 ja osa-aikaisesti noin 9&nbsp;000 henkilöä.
Tiedosto:Ponies in a pond.jpgissa vapaana vaeltavia puolivillejä poneja.]]

Esiintyminen


Aidosti villihevonen on jäljellä enää vain mongolialainen przewalskinhevonen. Se on ainoa nykyisin elävä villihevonen, jota ihminen ei ole koskaan kesyttänyt. On kuitenkin epäselvää, onko przewalskinhevosesta jäljellä enää kantoja, jotka eivät polveutuisi ainakin jossain vaiheessa vankeudessa (pääasiassa eläintarha) eläneistä yksilöistä. Kesyhevosista villiintyneitä hevoskantoja on sen sijaan useita, joista tunnetuimmat ovat ehkä Pohjois-Amerikan mustangit ja Australian brumbyt. Britteinsaaret elää monia hyvin vanhoja ponikantoja puolivilleinä.
Kotieläimenä hevosia on kaikkialla maailmassa: esimerkiksi Yhdysvallat pelkästään maan yleisintä hevosrotua quarterhevonen on yli kaksi miljoonaa rekisteröityä yksilöä. Teollistuminen myötä hevosten määrä laski suurissa määrin useissa eri maissa, kun autot ja traktorit syrjäyttivät työ- ja vaunuhevoset.
Hevosten määrä Suomi on kaksinkertaistunut viimeisten 25 vuoden aikana. Suomessa oli hevosia vuonna 2007 runsaat 70&nbsp;000. Hevosten määrän kääntyminen nousuun 1900-luvun lopulla on johtunut muun muassa ratsastuksen suosion kasvusta varsinkin aikuisten keskuudessa. Suomessa vuonna 2007 rekisteröityneinä olleiden hevosten noin 66&nbsp;100 yksilön kannasta noin 24&nbsp;300 (37&nbsp;%) oli lämminverisiä ravihevosia, noin 19&nbsp;500 (30&nbsp;%) suomenhevosia, noin 14&nbsp;200 (21&nbsp;%) lämminverisiä ratsuhevosia ja noin 8&nbsp;100 (12&nbsp;%) poneja.

Ominaisuudet


Tiedosto:Horse-and-pony.jpg
Nykyhevosten koko vaihtelee jalostuksen ansiosta suuresti. Maailman pienimpien miniatyyrihevonen edustajat ovat pienimmillään vain vajaan puolen metrin korkuisia eli keskimittaisen koiran kokoisia, kun taas maailman suurimman hevosrodun eli shirehevonen edustajat saattavat kasvaa yli kaksimetrisiksi. Tavallisimmin hevosen säkäkorkeus kuitenkin on jotakin väliltä 120–170&nbsp;cm. Alle 148&nbsp;cm korkeita hevosia saatetaan kutsua poni, mutta sana poni voi asiayhteydestä riippuen perustua joko säkäkorkeuteen tai rotuun. Tiettyjä pieniä rotuja (esimerkiksi islanninhevonen) ei myöskään koosta huolimatta pidetä poni- vaan hevosrotuina.
Hevonen tulee täysikasvuiseksi rodusta ja yksilökohtaisista eroista riippuen 4–6-vuotiaana. Kesyhevonen saattaa elää jopa 50-vuotiaaksi mutta yleensä korkeintaan noin 30-vuotiaaksi. Elinikä vaihtelee suuresti roduittain, ja yleisesti ottaen karaistuneet kylmäverinen- ja ponirodut elävät noin kymmenen vuotta vanhemmiksi kuin lämminverinen- ja täysiverinen. Villihevonen menehtyvät huomattavasti nuorempina, ja moni kesyhevonenkin joudutaan lähinnä ruoansulatuskanavan tai hengityselimistön sairauksien tai jalkavaivojen vuoksi lopettamaan 10–20 vuoden iässä.
Tiedosto:Adlisberg IMG 4207.JPG

Ravinto


Hevonen on erikoistunut ruohonsyöjäksi, ja sen luontaisinta ravintoa ovat huonosti sulavat ja runsaskuituiset heinäkasvit. Se tulee hyvin toimeen ravintoarvoltaan kehnolla kasviravinnolla, kunhan sitä on saatavilla runsaasti. Hevosen ruoansulatuselimistö onkin sopeutunut "toimimaan" ruoho- ja heinäravinnolla. Se saattaa luonnossakin syödä lisäksi myös kuorta, lehtiä, silmuja, hedelmiä ja juuria. Työssä olevalle kesyhevoselle syötetään ''korsirehun'' eli ruohon tai heinän ohella lisäenergian antamiseksi myös ''jyvärehuja'' (esimerkiksi kauraa ja maissia). Jotta hevonen ei sairastuisi, se on totutettava kaikkeen uudenlaiseen ravintoon vähitellen. Jyvärehun määrän on myös oltava oikeassa suhteessa sekä hevosen energiantarpeeseen että sen pääravintoonkin eli korsirehuun, jota hevosen täytyy jatkuvasti saada.
Hevosen ruoansulatusjärjestelmä on sopeutunut jatkuvaan laiduntamiseen: mahalaukku on kooltaan pieni. Mahdollisuus "napostella" jatkuvasti korsirehua on tärkeää hevoselle myös henkisenä virikkeenä. Mikäli hevoselle annetaan suhteessa liian paljon runsasenergistä rehua korsirehun määrään nähden, hevonen voi laiduntamisen puutteessa jyrsiä karsinan tai aitauksen puurakenteita tai syödä pahnoja tai jopa ulosteita. Hevonen ei ole märehtijä, kuten lehmät, vuohet ja lampaat, sillä se ei ole sorkkaeläin vaan kavioeläin. Se kuitenkin tarvitsee hyvän ravinnon ja sillä on oltava vettä.

Käyttäytyminen


Hevonen on sosiaalinen laumaeläin. Luonnonoloissa se elää laumoissa, joihin hallitsevan oriin lisäksi kuuluu noin 3–8 tammaa varsa. Lauman "moraalisena" johtajana toimii vanha ja kokenut tamma, ja johtajaori toimii enemmänkin lauman vartijana ja puolustajana. Varsat jättävät lauman 2–4 vuoden iässä ja liittyvät ennen pitkää toiseen laumaan. Orivarsat saattavat elää pitkäänkin "poikamiesryhmissä" ennen kuin keräävät itselleen oman lauman.

Pako ja puolustautuminen


Tiedosto:Flying Kick.jpg
Saaliseläimenä hevonen on hyvin herkkä ja säikky kaikenlaisille ympäristönsä muutoksille ja yllättäville tilanteille. Sen ensimmäinen ja välitön reaktio kaikkeen yllättävään on pako siltä varalta, että kyseessä on petoeläin. Hevonen onkin varsin nopea ja kestävä juoksija, ja nopeimmat yksilöt voivat yltää lyhyillä matkoilla jopa 60–80 kilometrin tuntinopeuksiin. Hevonen kykenee myös hyppäämään melko korkealle ja pitkälle, vaikkakin se luonnossa yleensä mieluummin kiertää esteet.
Mikäli pakeneminen ei ole mahdollista, hevonen puolustautuu potkimalla ja tarvittaessa puremalla. Hevosen potku on voimakas ja voi tappaa ihmisen esimerkiksi osuessaan päähän. Hevoset itse eivät isokokoisina ja vankkoina eläiminä luonnonoloissa yleensä saa toistensa potkuista ruhjetta pahempia vammoja, mutta kesyhevosten kavioissa usein olevat metalliset hevosenkenkä lisäävät potkujen tehoa huomattavasti. Erityisen vakavia vammoja voi koitua liukkailla keleillä käytetyistä hokkikengistä.
Kesyhevosen luontaista pakoreaktiota hillitsee jalostustausta, koulutus ja tottuminen ihmisten elinpiirissä yleisiin ärsykkeisiin sekä turvautuminen pelottavissa tilanteissa ihmiseen johtajana. Jos esimerkiksi hevosen luotettavaksi kokema ratsastaja pysyy yllättävässä tai uhkaavassa tilanteessa rauhallisena, hevonen seuraa hänen esimerkkiään ja jää aloilleen, vaikka saattaakin säpsähtää. Vastaavasti ratsastajan säikähtäminen voi saada hevosenkin pelästymään.

Laumahierarkia


Hevosilla on keskenään aina arvojärjestys, joka helpottaa ja selkeyttää lauman elämää: kukin hevonen tietää, mitkä hevoset väistyvät sen tieltä ja mitä yksilöitä sen on itse väistettävä. Tässä arvojärjestyksessä on kyse enemmän hevosten luonteesta ja itseluottamuksesta kuin esimerkiksi niiden koosta, ja monenkirjavassa kesyhevoslaumassa voi käydä niinkin että pikkuponi komentelee paljon isompia laumatovereitaan. Laumassa on myös aina yksi yksilö, jonka esimerkkiä muut seuraavat oudoissa tilanteissa ja vaaran uhatessa. Tämä yksilö ei ole lauman nokkimisjärjestyksessä korkeimmalla oleva nuori, voimakas ja aggressiivinen eläin, vaan todennäköisimmin vanha ja kokenut tamma.
Uuden hevosen liittyessä laumaan ja erityisesti kahden oriin kohdatessa saattaa aluksi seurata kahnauksia, joissa tulokkaan asema laumassa selviää. Varsinainen tappeleminen on kuitenkin saaliseläimelle vaarallista voimavarojen tuhlaamista eikä ole hevosille luonteenomaista: yleensä jompikumpi yksilö antaa pian periksi hyväksyen alemman aseman.

Aistit ja älykkyys


Tiedosto:All excited.jpg: korvat osoittavat suoraan eteenpäin ja silmät ja sieraimet ovat täysin auki valmiina vastaanottamaan pienetkin viestit.]]
Hevonen ei ole kovin tarkkanäköinen, ja siitäkin syystä se säikähtää helposti oudonnäköisiä esineitä ja yllättäviä liikkeitä. Koska hevosen silmät sijoittuvat melkein pään sivuille, se näkee yhtä aikaa molemmilla silmillään ja näin ollen kolmiuloitteisesti ainoastaan kapealle alueelle aivan edessään. Muu näkökenttä on sinänsä hyvin laaja ja ulottuu molemmilla sivuilla melkein hevosen taakse, mutta näkö on tällä alueella kaksiuloitteista ja herkintä huomaamaan kaikenlaisen pienenkin liikkeen. Värejä hevonen näkee selvästi ihmistä huonommin. Sen hämärä- ja pimeänäkö sen sijaan on normaalisti niin hyvä, että hevosella on turvallista ratsastaa ja jopa hypätä esteitä yön pimeydessäkin.
Hevosen kuulo on hyvin tarkka, ja korviaan kääntelemällä se pystyy erittäin hyvin tunnistamaan eri äänten tulosuunnan. Hajuaisti on melko kehittynyt. Hevoset tunnistavat toisensa muun muassa hajusta; hevosten tutustuessa toisiinsa tai tervehtiessä toisiaan on tyypillistä, että ne panevat turpansa lähekkäin ja haistelevat toisen hengitystä hetken. Monet hevoset toimivat näin myös ihmisten suhteen.
Hevosta ei pidetä perinteisessä mielessä erityisen älykkyys eläimenä. Se on kuitenkin motorisesti etevä liikkuja ja erittäin herkkä aistimaan toisten hevosten ja ihmisenkin mielentilan ja pienetkin liikkeet ja eleet. Erittäin sosiaalisena eläimenä hevonen myös pyrkii miellyttämään varsinkin niitä muita hevosia ja ihmisiä, jotka se katsoo johtajakseen. Johdonmukaisesti opetettuna se oppiikin yhdistämään vaativia ja monimutkaisiakin suorituksia tiettyihin hienovaraisiin, mutta selkeisiin merkkeihin. Tämä mahdollistaa hevosten hyvin monipuolisen käytön ratsastus, valjakkoajo, työhevonen ja vaikkapa sirkusnäytöksissä. Luonnollinen hevosmiestaito hyödyntää juuri hevosen sosiaalista älykkyyttä koulutusmenetelmissään. Tunnettu esimerkki hevosen sosiaalisesta "lukutaidosta" on Viisas Hans, joka vaikutti osaavan laskea ja ilmoitti laskutehtävien tulokset koputtamalla jalallaan maata. Todellisen laskutaidon sijasta temppu perustui kuitenkin siihen, että hevonen vaistosi yleisön mielenliikkeet ja osasi lopettaa koputtamisen juuri oikean vastauksen kohdalla.
Tiedosto:Winter play.png
Tiedosto:Pferde knabbern.JPG

Sosiaaliset suhteet


Lajitovereiden seura on yksi hevosen tärkeimmistä perustarpeista. Ihanteellisessa tapauksessa kesyhevosetkin voivat elää suurimman osan vuorokaudesta suhteellisen samana pysyvän pienen lauman seurassa tarpeeksi suuressa aitauksessa, jossa ne voivat sekä helposti väistää toisiaan tarpeeksi kaukaa mutta myös kirmailla ja peuhata yhdessä. Ilman seuraa hevonen muuttuu alakuloiseksi ja saattaa menettää jopa ruokahalunsa. Toisaalta jotkin yksilöt vaikuttavat viihtyvän melko hyvin myös yksin.
Hevosten tiedetään muodostavan myös laumaolosuhteissa tiiviimpiä toverisuhteita tiettyjen yksilöiden kesken. Tällaiset toverukset yleensä sietävät toisiaan tavanomaista lähempänä itseään "oman tilansa" sisäpuolella ja esimerkiksi laiduntavat usein lähekkäin. Toisaalta tietyt yksilöt eivät totuttelusta huolimatta välttämättä koskaan siedä toistensa läheistä seuraa. Jotkin yksilöt ovat erittäin seurankipeitä mutta toisaalta arkoja vieraiden hevosten seurassa. Esimerkiksi joillakin kilpahevosilla saattaa olla "kokopäiväseuralaisena" pikkuponi, joka otetaan tämän mukaan myös kilpailumatkoille.
Nuoret hevoset tottuvat helposti uusien laumatoverien seuraan, mutta jotkin yksilöt ja erityisesti vanhat, tiettyihin järjestelyihin tottuneet hevoset saattavat uuteen laumaan jouduttuaan jäädä ulkopuolisiksi ja innottomiksi osallistumaan lauman puuhiin. Pitkään yhdessä olleille toveruksille toisen kuolema tai siirto muualle voi olla kova kokemus ja johtaa masennukseksi tunnistettaviin muutoksiin käytöksessä.
Hevoselle on tärkeää olla säännöllisesti vuorovaikutuksessa muiden hevosten kanssa, ja jopa pelkkä näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen on parempi kuin ei mitään. Mikäli toisen hevosen seuraa ei voida järjestää, seuraavaksi paras vaihtoehto hevosen kannalta on esimerkiksi aasin tai muulin seura. Muutkin laumoissa elävät sosiaaliset eläimet kuten nauta ja lammas soveltuvat hevosen seuraksi – tiedetäänpä hevosten kiintyneen jopa koira, kissa ja lemmikkikani. Myös runsas sosiaalinen vuorovaikutus ihmisen kanssa voi tyydyttää hevosen tarvetta sosiaalisuuteen. Paras vaihtoehto on kuitenkin aina toinen hevonen.

Luonne ja temperamentti


Tiedosto:Rapa das bestas sabucedo 2 jpereira.jpg
Hevosilla on usein selkeästi erottuvat persoonallisuudet. Hevosyksilön luonne ja temperamentti vaihtelevat paitsi yksilöittäin myös roduittain ja hevostyypeittäin. Esimerkiksi puolivilleistä kannoista polveutuvat ponit ovat usein nokkelia ja nopeita oppimaan, ja nopeiksi laukkahevosiksi jalostetut englannintäysiverinen kiihkeitä ja herkkiä. Valtavan voimakkaiden kylmäverinen on täytynyt olla jo turvallisuussyistä rauhallisia ja auliita tottelemaan. Ylipäätään ihmisen jalostustoiminnassa luonteen kehittäminen helpommaksi käsitellä on ollut tärkeä tavoite, ja jalostuksesta on poistettu vihamieliset ja vikuroivat yksilöt. Toisaalta erityisen menestyneiden urheiluhevosten osalta tästä säännöstä on tehty poikkeuksia: kuuluisa esimerkki hurjaluonteisesta mutta sensaatiomaisen menestyksekkäästä hevosesta on erittäin nopea ravuriori Nevele Pride, joka jätti satoja jälkeläisiä.
Tammoja pidetään usein hieman oikukkaina, mihin vaikuttaa paljolti kiimakiertoon liittyvä hormonitoiminta. Kiimakierron vaikutus tamman käytökseen, käyttökelpoisuuteen ja hyvinvointiinkin on joskus niin voimakas, että tamma katsotaan parhaaksi steriloida ”ruunatammaksi”; toimenpide on oriin kastroimiseen verrattuna iso ja harvinainen, mutta sterilointi helpottaa ääritapauksissa tamman elämää ja käsittelyä huomattavasti. Oriit puolestaan ovat yleensä rohkeita ja sitkeitä mutta vaativat kokeneen käsittelijän ja huolellisen koulutuksen. Ruunat ovat tavallisesti tasaluonteisia, varsinkin jos ne on ruunattu jo varsana tai korkeintaan muutaman vuoden iässä. Myöhemmällä iällä ruunatut ruunat saattavat kuitenkin jatkaa tottumuksesta orimaista käytöstä ja esimerkiksi tapella muiden hevosten kanssa ja pyrkiä astumaan kiimassa olevia tammoja.

Kommunikaatio


Tiedosto:Calling for Rocket.jpg
Vaikka hevosilla on lukuisia selkeämerkityksisiä äännähdyksiä, niiden kommunikaatio on suureksi osaksi äänetöntä. Hevosella on monimutkainen elejärjestelmä, jolla se viestii vaistomaisesti käyttäen muun muassa häntäänsä, vartalon sijaintia ja asentoa muiden hevosten suhteen sekä pään ja korvien asentoja. Hevosen elekielen perusteet ovat kaikilla hevosilla samat, ja varsat käyttävät eleitä heti synnyttyään, joskin laumassa korkeassa asemassa olevien tammojen varsat oppivat ilmeisesti emältään mallia katsoen käyttämään korkea-arvoisen hevosyksilön itsevarmaa ja hallitsevaa viestintää. Yksilöiden välillä on kuitenkin eroja, ja oppimisen kautta yksittäisen hevosen elekieli saattaa muuttua suurestikin. Esimerkiksi hevonen, jota on rangaistu jalkojen nostelemisesta (varoittava ele), saattaa kimmastuessaan potkaista suoraan ilman varoitusta.
Erilaiset hevosen eleet ja asennot voivat ilmaista esimerkiksi välinpitämättömyyttä, kiinnostusta, pelästymistä, aggressiota, leikkisyyttä, alistumista, kiihtyneisyyttä, tyytyväisyyttä ja vaarattomuutta (varsojen maiskutusele). Eri eleiden ja asentojen yhdistelmät mahdollistavat erittäin monimutkaistenkin mielentilojen yhdistelmien ilmaisemisen ja tulkinnan.
Hevonen kykenee tietyssä määrin kommunikoimaan myös ihmisen kanssa. Niin kutsuttua luonnollinen hevostaito hyödynnetään esimerkiksi hevosten kouluttamisessa.

Ääntely


Hevosen ääntelystä tunnetuimpia lienevät hirnuminen ja hörähtely. Hirnuminen on yleensä kutsu tai tervehdys toiselle hevoselle ja hörinä ystävällinen tervehdys. Muita yleisiä äännähdyksiä ovat muiden muassa terävä pärähdys tai korskahdus (jotakin kiinnostavaa tai yllättävää tapahtuu), pitkä raskas puuskahdus tai huokaus (tyytyväisyys ja rentous) sekä vingahtelu (ärtymys, kiihtyneisyys). Kovaääninen kiljahdus on usein aggressiivinen, uhkaava vastalause, mutta oriit ja tammat kiljahtelevat toisilleen myös astumista edeltävän kosiskelun aikana. Vingahtelu tai kiljahtelu voi kuulua myös leikkiin.
Ääntelyn ja erityisesti hirnunnan laatu ja sävy vaihtelee yksilöittäin ja tilanteittain. Hirnunta voi yhdellä hevosella kuulostaa korkealta ja kirkkaalta, ja toisella karkealta ja miltei karjunnalta. Aitoa karjuvaa kiljuntaa kuulee hevosten, yleensä oriiden, tapellessa tosissaan.
Tiedosto:Standing?.jpg

Lisääntyminen


Oriit saavuttavat sukukypsyyden aikaisintaan noin 1,5-vuotiaina ja tammat yleensä noin 2,5–3,5-vuotiaina, joskin tamma voi joskus tiinehtyä jo yksivuotiaana ja varsoa kaksivuotiaana. Vahinkotiineyksien estämiseksi orivarsat yleensä erotetaan tammavarsoista ja ylipäätään tammoista noin puolentoista vuoden iässä tai viimeistään niiden alkaessa käyttäytyä orimaisesti ja osoittaa sukupuolisen kiinnostuksen merkkejä tammoja kohtaan. Yleistä on myös orivarsojen kastraatio 1–2 vuoden iässä, jotta ne voivat ongelmitta jatkaa ulkoilemista tammojen kanssa. Niillä voi silti ruunauksen jälkeen olla orimaisia piirteitä. Yleensä niin oriita kuin tammojakin käytetään tarkoituksella siitokseen aikaisintaan 3-vuotiaina.
Hevosten luontainen paritteluaika on pohjoisella pallonpuoliskolla toukokuusta syyskuuhun, ja tamman normaali kiimakierto on tuona aikana noin 21 vuorokautta. Kiiman ulkoiset oireet kestävät 4–10 vuorokautta. Tiinehdyttyään tamma kantaa varsaa normaalisti noin 11 kuukautta. Varsominen on nopea tapahtuma, mutta tamma voi viivästyttää sen alkamista jopa useita viikkoja, mikäli olosuhteet eivät vaikuta sopivilta.
Tamma voidaan tiinehdyttää joko luonnollisesti astuttamalla tai keinosiemennys. Astuminen voi tapahtua joko hevosten ollessa vapaana laitumella tai valvotuissa ja säädellyissä olosuhteissa esimerkiksi Hevoskasvatus hevossiittola. Astutukseen liittyy aina riskejä, koska hevoset voivat vahingoittaa toisiaan esimerkiksi potkimalla. Arvokkaita siitosoreja voidaan suojella ei-suosiollisen tamman potkuilta esimerkiksi kiinnittämällä tamma erityiseen astutuskarsinaan tai -telineeseen tai käyttämällä keinosiemennystä. Hevosilla esiintyy myös sukupuoliteitse tarttuvia sairauksia, joiden leviämistä on vaikea valvoa luonnollisissa astutuksissa. Näistä syistä keinosiemennyksen käyttö on yleistynyt.
Keinosiemennyksessä on myös se etu, että oriin yhdestä sperma-annoksesta riittää yleensä useiden tammojen siemennykseen. Sperma kerätään hyppyyttämällä oritta tätä tarkoitusta varten rakennetun pukin päälle. Jotkut oriit eivät kuitenkaan suostu astumaan pukkia, joten niille on käytettävä niin kutsuttua pukkitammaa, jolta yleensä on poistettu munasarjat ja jolle aikaansaadaan kiima hormonivalmisteella.

Käyttö


Hevosilla on ollut pitkään erittäin merkittävä osa ihmisten kulttuurissa: esimerkiksi kymmeniätuhansia vuosia vanhoissa Lascaux'n luolamaalauksissa esiintyy hevosia. Ensin luultavimmin ruoaksi kasvatetut hevoset tulivat ihmiselle välttämättömiksi hyötyeläimiksi. Ihminen on jalostanut hevosia vähintään tuhansia vuosia: .
Ihminen kesytti hevosen nykytietämyksen mukaan aikavälillä 4500−2500 eaa Euraasian aroilla. Noin vuoteen 1000 eaa. mennessä kesyhevonen oli levinnyt Aasian, Euroopan ja Pohjois-Afrikan alueille. Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereilta alkuperäiseen eläimistöön kuuluneet hevoseläimet kuolivat sukupuuttoon noin 8000 eaa. mennessä, ja hevonen saapui näille mantereille uudelleen vasta kesyhevosena eurooppalaisten valloittajien mukana 1500-luvulla.
Hevosrotuja ja -tyyppejä on nykyään jalostuksen myötä satoja, ja erilaisia käyttötarkoituksia on paljon. Todennäköisesti vanhin saman­kaltaisena säilynyt hevosrotu on arabianhevonen, jota tiedetään jalostetun vähintään viidentuhannen vuoden ajan. lämminveriravuri käytetään raviurheiluun, lämminverinen ratsurotuja eli täysiverinen ja puoliverinen (hevonen) hevosia lähinnä ratsastus eri lajeissa ja valjakkoajossa, ja raskastekoisia kylmäverinen työhevosina. Yleisroduksi katsottu suomenhevonen on erittäin monipuolinen: yksi ja sama hevonen voi elämänsä aikana kilpailla niin raviurheilu kuin ratsastus eri lajeissakin ja lisäksi tehdä pelto- tai metsätöitä. Joitakin hevosrotuja kasvatetaan nykyään lähinnä ihmisen silmäniloksi näyttelyeläiminä sekä lemmikkieläin.

Ihmisen ravintona


Hevosen alkuperäisin käyttötarkoitus ihmisen hallinnassa on ollut lihantuotanto. Hevosia on myös lypsetty esihistoriallisista ajoista lähtien.
Nykyään esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa hevosenlihasta pidetään ja hevosia kasvatetaan myös suoraan teuraaksi. Ulkomailta Suomeen tuodaan hevosenlihaa miljoona kiloa vuodessa. Suomessa ravinnoksi jalostetaan lähinnä huonon kilpailumenestyksen tai loukkaantumisen vuoksi lopetettujen hevosten lihaa, eikä hevosenlihaa juurikaan syödä sellaisenaan, vaan se jatkojalostetaan esimerkiksi meetvurstiksi. Hevosia teurastetaan Suomessa vuosittain noin tuhat (vuonna 2006 teurastettiin noin 920 hevosta). Hevosia lopetetaan Suomessa vuosittain kaikkiaan noin 4&nbsp;000. Sairauden vuoksi lopetettujen hevosten liha ei lääkitysten takia yleensä kelpaa ihmisravinnoksi.
Hevosen maitoa käytetään nykyään ihmisen ravintona joissakin Keski-Aasian maissa. Siitä valmistetaan kumissia.

Ratsuna ja vetojuhtana


Hevosella on menneinä aikoina ollut erittäin suuri merkitys veto- ja kuormajuhtana sekä myös ratsuna. Ennen kun rautatiet 1800-luvulla ja myöhemmin autot yleistyivät, hevosajoneuvot olivat suuressa osassa maailmaa käytännössä ainoita maa­kulku­neuvoja, joskin paikallisesti myös esimerkiksi aasia ja kamelia on käytetty veto- ja kantojuhtana. Vankkurit ohella käytettiin pohjoisilla seuduilla talvisin myös hevos­vetoisia rekiä. Lisäksi hevosella oli suuri merkitys myös maatalous työjuhtana, mutta myös tästä asiasta traktori on sen nykyisin pitkälti syrjäyttänyt.

Hevonen sodassa


Hevosella on eri aikoina ollut myös suuri sotilaallinen merkitys. Sen kesyttämisen on arveltu tehneen indoeurooppalaiset kielet puhuville kansoille aikoinaan mahdolliseksi levittäytyä Ukrainasta lähes kaikkialle Eurooppaan.. Samoin se teki hyksot mahdolliseksi valloittaa Muinainen Egypti ensimmäinen välikausi alkaessa noin 1700 eaa, sillä egyptiläisillä ei sitä ennen ollut hevosia. Osittain samasta syystä myös espanjalaiset konkistadorit pystyivät paljon myöhemmin helposti kukistamaan Asteekit ja Inkavaltakunta valtakunnat. Ratsuväki oli keskeinen sotilaallinen merkitys 1900-luvulle saakka, ja vasta ensimmäinen maailmansota kuorma-autot ja panssarivaunut syrjäyttivät sen tärkeimpänä hyökkäys­aseena.

Hevosurheilu


Tiedosto:Showjumping white horse.jpgta.]]
Hevosurheilulajeja on lukuisia, mutta Suomessa yleisimpiä ovat raviurheilu sekä kouluratsastus, esteratsastus ja kenttäratsastus. Valjakkoajo-, lännenratsastus-, matkaratsastus-, islanninhevonen ja vikellyskilpailuita järjestetään meillä jonkin verran, ja Suomessa harrastetaan pienessä mittakaavassa myös hevospooloa. 1960-luku saakka maassamme järjestettiin laukkaurheiluitakin, mutta satunnaisia näytösluontoisia tai leikkimielisiä lähtöjä lukuun ottamatta niitä näkee nykyään lähimmillään Ruotsissa ja Venäjällä.
Suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtakunnallinen keskusjärjestö on Suomen Hippos. Ratsastusurheilun keskusjärjestö on Suomen Ratsastajainliitto (SRL).

Hevonen harrastuksena


Tiedosto:Finnish horse and finnish girl.jpg hoitajineen]]
Ratsastus ja Hevosen hoito on nykyisin erityisesti tyttöjen suosima harrastus, joka viime vuosina on yleistynyt voimakkaasti nuorten ja vanhempienkin naisten harrastuksena. Ratsastusta harrastavat pojat ja miehet ovat yleensä vähemmän kiinnostuneita hevosenhoidosta ja keskittyvät ratsastajana kehittymiseen sekä kilpailemiseen erityisesti esteratsastus. Suomessa on noin 150&nbsp;000 ratsastuksen harrastajaa. Harrastaminen tapahtuu pääsääntöisesti ratsastuskouluilla, ja ratsastuksen ohella talleilla hoidetaan hevosia ja poneja. tuntihevonen saattaa kullakin olla oma vapaaehtoinen hoitajansa tai useitakin hoitajia, jotka huolehtivat hoitohevosensa puhdistamisesta ja opetustunneille valmistelemisesta esimerkiksi tiettyinä viikonpäivinä. Oman hevosen pitokaan ei ole ratsastuksen harrastajien keskuudessa harvinaista. Hevosen hoito on kuitenkin vastuullista ja vie päivittäin runsaasti aikaa, ja hevosen ylläpito tulee varsin kalliiksi varsinkin, jos ei asu maaseudulla ja pysty pitämään hevostaan omassa tallissa.
Hevosharrastus saattaa keskittyä myös raviurheiluun. Ravimaailma on ratsastusta miehisempi, mutta nuoretkin tytöt saattavat toimia hevosenhoitajina ja valmennusapulaisina ja päätyä myös työskentelemään ravihevosten parissa hoitajina, ohjastajina tai valmentajina. Ravikilpailujen seuraaminen ja siihen liittyvä veikkaus on myös suosittua ajanvietettä.
Nuoret hevosharrastajat laativat usein hevosaiheisia World Wide Web, osallistuvat hevosaiheisten foorumien keskusteluihin ja saattavat myös harrastaa virtuaalitalli. Melko yleistä on myös hevosten valokuvaus sekä esimerkiksi jouhinippujen keräily. Ennen Internetin käytön yleistymistä keräiltiin myös esimerkiksi hevosten sukutietoja.

Hevosten nimitykset ja värit


Nimitykset


Tiedosto:Edil kabardiner.jpg

Sukupuolen mukaan


Tamma (, , ) on naarashevonen.
Ori (, , , ) on kastroimaton uroshevonen.
Ruuna (myös valakka) (, , , ) on kastraatio eli ruunattu uroshevonen.
Ruunatamma on sterilointi tamma.
Pietturi on piilokiveksisyys ori. Pietturin luonne voi olla vaikea ja sen kastraatio on tavallista suurempi toimenpide.
Varsa on sukupuolen mukaan tammavarsa tai orivarsa.
Tiedosto:New Forest Pony with Foal.jpg

Iän mukaan


Maitovarsa eli vieroittamaton varsa, eli emänsä maitoa imevä varsa.
Varsa on alle nelivuotias hevonen.
Nuori hevonen on 4–6-vuotias hevonen.
Remontti on ratsuksi koulutettavana oleva hevonen. Se on yleensä nuori (noin 3–5-vuotias) mutta saattaa olla vanhempikin hevonen, jota uudelleenkoulutetetaan esimerkiksi ravurista ratsuksi.
Lähinnä hevosurheilusäännösten vuoksi hevosen ikävuosi vaihtuu virallisesti 1. tammikuuta (eteläisellä pallonpuoliskolla 1. elokuuta).

Tyypin mukaan


Tiedosto:Miniature Horse2.jpg
Ponit ovat pienikokoisia (säkäkorkeus alle 148 cm) ja "isoja hevosia" suhteellisesti lyhytjalkaisempia ja tanakampia, mutta silti on myös olemassa ponikokoisia hevosia. Näitä ovat mm. islanninhevonen ja vuonohevonen.
kylmäverinen ovat raskaita ja vahvoja hevosrotuja, joita käytetään työhevonen.
lämminverinen ovat kevyitä, vilkkaita ja nopeita hevosrotuja, joita käytetään laukkaurheilu ja raviurheilu, ratsastus ja valjakkoajohevosina.
puoliverinen (hevonen) ovat kylmä- ja täysiveristen risteytyksistä syntyneitä lämminverisiä ratsu- ja ajohevosrotuja.
täysiverinen ovat erityisen pitkään puhtaina jalostettuja ja kevytrakenteisia lämminverirotuja.
Miniatyyrihevonen ovat poni- tai hevostyyppisiä erittäin pienikokoisia (säkäkorkeus alle 90 cm, jopa alle 50 cm) hevosia.
''Hunter'' on ajometsästykseen, lähinnä ketunmetsästyskäyttöön kehitetty hevostyyppi. Hunterit ovat kestäviä, nopeita ja hyviä hyppäämään, ja niitä saatetaan käyttää myös esteratsastus.
cob (hevonen) ovat melko pienikokoisia vankkarakenteisia hevosia, jotka on tarkoitettu lähinnä hyväluonteisiksi yleis- ja metsästysratsuiksi.
''Hack''-hevoset on tarkoitettu tyylikkäiksi ja miellyttäviksi yleisratsuiksi.
''Pooloponit'' ovat erityisesti hevospoolon tarpeisiin kehitettyjä nopeita, rohkeita ja erittäin ketteriä melko pienikokoisia hevosia.
Ratsuponi on erityisesti lasten ratsuksi kehitetty kevyenpuoleinen ponityyppi. Ratsuponin tulee olla hyväliikkeinen ja -luonteinen.

Käytön mukaan


Tiedosto:Sulky racing Vincennes DSC03735 cropped.JPG
Ratsua (ratsuhevosta) käytetään ratsastus.
Esteratsulla kilpaillaan esteratsastus.
Kenttäratsulla osallistutaan kenttäratsastus.
Kouluratsulla kilpaillaan kouluratsastus.
Lännenratsu on koulutettu lännenratsastus.
Matkaratsulla osallistutaan matkaratsastuskilpailuihin.
tuntihevonen (opetushevosta) käytetään ratsastuskoulussa annettavaan opetukseen.
Ajohevosta (vaunuhevonen) käytetään valjakkoajoon vetämään jonkintyyppistä hevosajoneuvoa.
Työhevonen (vetohevonen) käytetään vetämään raskaita kuormia esimerkiksi maatalous- ja metsätöissä.
Ravurilla (ravihevonen) ajetaan kilpaa raviurheilu.
Laukkahevosella ratsastetaan kilpaa laukkaurheilu.
Montéhevosella ratsastetaan kilpaa erityisissä montéravikilpailuissa.
Pooloponi on hevospoolossa käytettävä ratsu (hevonen tai poni).
Pullahevoseksi tai -poniksi voidaan kutsua lähinnä kevyessä harrastuskäytössä tai pelkästään "laitumenkoristeena" olevaa lemmikkihevosta.

Värit


Tiedosto:800px-Vestmannaeyjar112 Edit.jpgen uskotaan olevan hevosen alkuperäisin väritys. Kuvassa hiirakko islanninhevonen.]]
Tiedosto:CMOberonTobleroneGallop15.8.08Small.jpg hevonen. Ruunikon eri sävyt ovat yleisimpiä kesyhevosilla esiintyviä värejä.]]
Hevosen alkuperäinen väritys lienee ollut hallakkoväri: esimerkiksi Lascaux'n luolan kymmeniä tuhansia vuosia vanhoissa maalauksissa esiintyvät hevoset ovat tunnistettavissa hallakoiksi. Nykyisinkin elävä viimeinen aidosti villi hevoslaji przewalskinhevonen on aina ruunihallakko, ja 1800-luvun lopussa sukupuuttoon kuollut tarpaani taas oli hiirakko eli mustapohjainen hallakko. Eri rotuja risteyttämällä kehitetty "Heckin tarpaani" on sekin miltei aina hiirakko.
Kesyhevosilla esiintyy useita kymmeniä eri värejä. Yleisimmät niistä ovat niin kutsutut perusvärit eli rautias, ruunikko tai musta (hevosväri). Jokainen hevosyksilö on geneettisesti jokin näistä kolmesta. Perusväriä voi muuttaa yksi tai useampi lukuisista väriin vaikuttavien geenien alleeli, jolloin pohjaväri esimerkiksi haalistuu osittain tai kokonaan (diluutiovärit), jää muodostumatta yksittäisissä karvoissa (päistärikkö, päistär- ja sekakarvaiset), jää muodostumatta tietyillä yhtenäisillä alueilla (kirjava (hevonen), tiikerinkirjavat) tai muuttuu hevosen iän myötä harmaaksi ja lopulta kauttaaltaan valkoiseksi (kimot).
Valkoinen hevonen on useimmiten kimo, joka on iän myötä ehtinyt harmaantua täysin valkoiseksi. Jo syntyessään valkoinen hevonen on valkovoikko tai hyvin valkovoittoinen kirjava (hevonen) tai tiikerinkirjava. Albiinoja ei hevoseläimissä ole lainkaan; albiinoutta aiheuttavaa geeniä ei ole todettu hevoseläimissä. Albiinoa muistuttavia mutta osittain pigmentoituneita värityksiä ovat muun muassa kermanvaalea ja sinisilmäinen valkovoikko ja dominanttivalkoinen. Täysvalkoisena syntyvät myös homotsygootit frame overo -kirjavat varsat, mutta nämä yksilöt kuolevat geenivirheen vuoksi parin päivän sisällä syntymästään.
Kaikilla hevosväreillä ei ole toistaiseksi vakiintuneita suomenkielisiä nimityksiä. Tämä pätee erityisesti väreihin, jotka ovat Suomessa harvinaisia (samppanjavärit, tiikerinkirjava eri muodot), mutta myös suhteellisen tavallisen kirjava (hevonen) eri tyypeistä käytetään toistaiseksi englanninkielistä terminologiaa.
Kuva:Wedding.carriage.bristol.arp.jpg

Merkit


Merkeiksi kutsutaan hevosyksilön erityisiä tuntomerkkejä, jotka ovat lähinnä valkeita alueita hevosen päässä, tavallisimmin otsalla ja turvalla. Tällaisia merkkejä ovat esim. tähti, kuonopilkku, piirto ja läsi sekä jaloissa olevat sukat. Myös tummia ja muunlaisia merkkejä kuitenkin on. Valkoisten merkkien alueelta hevosen iho on aina vaaleanpunainen. Pienehköt valkeat merkit ovat tavallisia eikä niitä yleensä mielletä kirjava (hevonen), vaikka ne saattavatkin olla jonkin kirjavuusgeenin aiheuttamia. Jos valkeaa on rungossa, hevosta kutsutaan kirjavaksi.

Lajiristeytykset


Hevonen voi risteytyä muiden hevoseläimet kanssa. Tällaiset lajiristeymät perivät molempien lajien ominaisuuksia ja ovat lähes aina steriilejä.
Muuli on aasioriin ja hevostamman jälkeläinen. Muulit ovat hyvinä käyttöeläiminä olleet jo kauan erittäin suosittuja ja haluttuja, ja niitä kasvatetaan edelleen maailmalla runsaasti
Muuliaasi on aasitamman ja hevosoriin jälkeläinen.
Sebroidi on hevosen ja seepran risteytys (jota kutsutaan joskus myös tarkemmin nimellä ''zorse'').

Katso myös


Hevosen evoluutio
Luettelo hevosroduista
Villihevonen
Puuhevonen
Keppihevonen
Hevossiittola

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.ratsastus.fi/ Suomen Ratsastajainliitto ry
http://www.hippos.fi/ Suomen Hippos

Kirjallisuutta


Manninen, Kirsti (toim.): Hevosvoimat. Maahenki Oy, 2011.
Luokka:Hevonen
Luokka:Maidontuotantoeläimet
Luokka:Juhdat
Luokka:Lihantuotantoeläimet
kbd:Шы
am:ፈረስ
ang:Hors
ar:حصان
an:Equus caballus
arc:ܣܘܣܝܐ
ast:Equus ferus caballus
gn:Kavaju
av:Чу
ay:Kawallu
az:Ev atı
bjn:Kuda
id:Kuda
ms:Kuda
bn:ঘোড়া
zh-min-nan:Bé
map-bms:Jaran
jv:Jaran
su:Kuda
be:Конь свойскі
be-x-old:Конь
bar:Roß
bo:རྟ།
bs:Konj
br:Marc'h
bg:Кон
bxr:Морин
ca:Cavall
cv:Лаша
cs:Kůň
sn:Bhiza
co:Cavaddu
cy:Ceffyl
da:Hest
pdc:Gaul
de:Hauspferd
nv:Łį́į́ʼ
et:Hobune
el:Άλογο
eml:Cavàl
en:Horse
myv:Лишме
es:Equus ferus caballus
eo:Ĉevalo
ext:Equus ferus caballus
eu:Zaldi
fa:اسب
fo:Ross
fr:Cheval
fy:Hynder
ga:Capall
gv:Cabbyl
gd:Each
gl:Cabalo
gu:ઘોડો
hak:Mâ
xal:Мөрн
ko:말 (동물)
haw:Lio
hy:Ձի
hi:घोड़ा
hr:Domaći konj
io:Kavalo
ia:Cavallo
ik:Tuttuqpak
os:Бæх
is:Hestur
it:Equus caballus
he:סוס הבית
ka:ცხენი
ks:گُر
csb:Domôcy kóń
kk:Ат
kw:Margh
rw:Ifarashi
mrj:Имни
sw:Farasi
kv:Вӧв
ht:Chwal
ku:Hesp
lbe:Чу
la:Equus caballus
lv:Mājas zirgs
lt:Arklys
lij:Cavallo
li:Taam peerd
ln:Farása
lmo:Equus ferus caballus
hu:Ló
mk:Коњ
mg:Soavaly
ml:കുതിര
mt:Żiemel
mr:घोडा
arz:حصان
cdo:Mā
koi:Вӧв
mdf:Лишме
nah:Cahuāyoh
nl:Paard (dier)
nds-nl:Peerd
new:सल
ja:ウマ
frr:Hingst
no:Hest
nn:Hest
nrm:J'va
oc:Equus caballus
mhr:Имне
pfl:Gaul
pnb:گھوڑا
ps:آس
pcd:Kvau
nds:Peerd
pl:Koń
pt:Cavalo
ro:Cal
qu:Kawallu
ru:Домашняя лошадь
rue:Кінь
sah:Ат
se:Heabuš
sg:Mbarata
sc:Caddu
sco:Horse
stq:Hoangst (Suugediert)
sq:Kali
scn:Cavaddu
simple:Horse
sk:Kôň (podrod)
sl:Domači konj
szl:Kůń
so:Faras
srn:Asi (pardi)
sr:Домаћи коњ
sh:Domaći konj
sv:Häst
tl:Kabayo
ta:குதிரை
tt:Йорт аты
te:గుర్రము
th:ม้า
vi:Ngựa
tg:Асп
chr:ᏐᏈᎵ
chy:Mo'éhno'ha
tr:At
udm:Вал
uk:Кінь свійський
ur:گھوڑا
ug:ئات
vec:Caval
vep:Hebo
fiu-vro:Hopõn
wa:Tchivå
war:Kabayo
yi:פערד
zh-yue:馬
diq:Estor
bat-smg:Arklīs
zh:马

Homous

Homoseksuaalisuus

HTTP


HTTP ( eli ''hypertekstin siirtoprotokolla'') on Protokolla (tietoliikenne), jota selain ja WWW-palvelin käyttävät tiedonsiirtoon. Protokolla perustuu siihen, että asiakasohjelma (selain, hakurobotti tms.) avaa TCP-yhteyden palvelimelle ja lähettää pyynnön. Palvelin vastaa lähettämällä sopivan vastauksen, tavallisimmin HTML-sivun tai binääridataa kuten kuvia, tietokoneohjelma tai ääni.

Sivun hakeminen


Selain lähettää palvelimelle GET-pyynnön, johon palvelin vastaa.
Esimerkki pyynnöstä (tältä sivulta): GET ''http'':''//fi.wikipedia.org/wiki/HTTP HTTP/1.1'' Host: fi.wikipedia.org User-Agent: Mozilla/5.0 (Windows; U; Windows NT 5.1; fi-FI; rv:1.6) Gecko/20040206 Firefox/0.8 Accept: application/x-shockwave-flash,text/xml,application/xml,application/xhtml+xml,text/html;q=0.9,text/plain;q=0.8,video/x-mng,image/png,image/jpeg,image/gif;q=0.2,*/*;q=0.1 Accept-Language: fi,en;q=0.7,en-us;q=0.3 Accept-Encoding: gzip,deflate Accept-Charset: ISO-8859-1,utf-8;q=0.7,*;q=0.7 Keep-Alive: 300 Proxy-Connection: keep-alive Referer: ''http'':''//fi.wikipedia.org/w/wiki.phtml?title=HTTP&action=edit'' Cache-Control: max-age=0
Kentällä ''Referer'' selain kertoo sivulle, minkä sivun kautta kyseiselle sivulle on päädytty. Esimerkiksi palvelimelle kerrotaan, millä hakukoneen haulla sivulle on päädytty ellei sitä erikseen ole selaimen asetuksissa kielletty. Selain kertoo myös palvelimelle nimensä ja versionsa. Muut tiedot ovat lähinnä teknisiä ja kertovat minkä muotoisia tiedostoja selain osaa käsitellä ja millä kielellä käyttäjä mieluiten haluaisi sivua lukea.
Vanhempi HTTP 1.0 -protokolla vaati vain itse pyynnön, mutta HTTP 1.1 -protokollassa on määritettävä myös ''Host''-otsake, joka kertoo palvelimen, johon selain ''uskoo'' ottavansa yhteyttä. Täten oikeasti saman IP-osoite takaa voikin löytyä useita www-sivuja, jotka palvelin lähettää aina kulloisenkin annetun host-otsakkeen perusteella. Tällaisia palvelimia kutsutaan ''WWW-näennäispalvelimiksi''.

Vastaus

HTTP/1.x 200 OK Date: Tue, 06 Jul 2004 17:59:22 GMT Expires: Thu, 01 Jan 1970 00:00:00 GMT Cache-Control: private, must-revalidate Via: 1.0 cthulhu Server: Apache/1.3.29 (Unix) PHP/4.3.4 X-Powered-By: PHP/4.3.4 Set-Cookie: fiwikiSession=a8015bd32eee4e5bd46fd83aea40f159; path=/ Vary: Accept-Encoding,Cookie Content-Language: fi Content-Type: text/html; charset=utf-8 X-Cache: MISS from wikipedia.org Transfer-Encoding: chunked Connection: keep-alive
Tämän jälkeen palvelin lähettää tiedoston sisällön (''text/html'' on MIME-tyyppi, joka kertoo sisällön olevan tässä tapauksessa HTML:ää). Selain poimii HTML-sisällöstä myös kuvien tiedostonimet ja hakee ne samanlaisilla pyynnöillä. Selain näyttää HTML-sivun ruudulla heti saatuaan sen, ja alkaa täyttää kuville asetettuja raameja ladattuaan nekin.
Vastauksessa pyyntöön välitetään ensimmäisen status-koodi (tässä 200), joka kertoo pyynnön onnistumisesta tai virheestä. Muita tietoja ovat sivun ikä ja voimassaoloaika, palvelinohjelmiston nimi ja versionumero, sekä välitetyn dokumentin tyyppi (tässä HTML, UTF-8-merkistökoodauksella) ja kieli (suomi). Sivun ''Expires''-kenttänä (voimassaoloaika) on Unix-järjestelmän ajan alkuhetki vuonna 1970, mikä tarkoittaa, että sivu vanhenee välittömästi, eikä sitä pidä tallentaa välipalvelimeen uudelleen käytettäväksi. Näin siksi, että pyyntö oli sivun muokkausta varten, eikä vanhentuneen sisällön käsittely enää tulevaisuudessa ole järkevää. Kenttä ''Cache-Control'' kertoo saman.
Kenttä ''Set-Cookie'' asettaa selaimelle evästeen (''cookie''), jonka se palauttaa palvelimelle seuraavan pyynnön yhteydessä.

Metodit


GET on metodi, jolla luetaan yksittäinen sivu tai resurssi. HTTP määrittelee kuitenkin muitakin metodeja (vaikka valtaosa liikenteestä käyttää vain GET-metodia); erityisesti GET on määritelty idempotenssi, jolloin peräkkäisten, identtisten GET-pyyntöjen pitäisi tuottaa aina sama tulos. Toinen käytetty metodi on POST, jolla välitetään palvelimelle muun muassa selaimessa muokattavien tekstikenttien (lomakkeiden) sisällöt. POST ei ole idempotentti, joten useimpien järjestelmän tilaa muuttavien kutsujen tulisi käyttää sitä GETin sijaan. HEAD-metodilla voidaan pyytää pelkät otsikkokentät ilman sivun sisältöä. Tätä käytetään esimerkiksi tarkistettaessa onko dokumentti muuttunut sitten viime kerran siirtämättä sitä kokonaan. CONNECT-metodia käytetään taas salattujen (HTTPS) yhteyksien kanssa. Muita metodeita on harvoin edes toteutettu WWW-palvelimeen, ellei samalla tueta myös WebDAV-laajennuksia.
GET - käytetään resurssin hakua varten (esimerkiksi verkkosivun hakuun)
POST - esimerkiksi täytetyn lomakkeen tietojen lähettäminen palveluun
OPTIONS - kysely palvelimen tai resurssin ominaisuuksista
HEAD - pyydä vain sivun otsikkotiedot (esimerkiksi hakukone selvittää onko sivu muuttunut)
PUT - sivun tallettaminen (käytetään harvoin ilman WebDAV-laajennuksia)
DELETE - sivun poistaminen (käytetään harvoin ilman WebDAV-laajennuksia)
TRACE - palauttaa pyynnön sellaisenaan (vikojen jäljitykseen)
CONNECT - pyydetään yhteyttä, joka jää päälle

Vastauskoodit


Palvelin palauttaa onnistuneeseen sivunhakuun (edellä) vastauksena ensimmäisenä "HTTP/1.x 200 OK". Tämä kertoo protokollan versionumeron ja koodi "200" kertoo pyynnön onnistuneen (selväkielisenä "OK"). Statuskoodeista 2xx-alkuiset kertovat onnistuneesta pyynnöstä. Näistä tärkeimpiä ovat 200 eli OK ja 206 "Partial Content", joka kertoo vastauksen olevan osa pyydetty osa tiedostoa (pyydettäessä osaa suuremmasta tiedostosta).
3xx-alkuiset koodit kertovat sisällön löytyvän jostain muualta kuin selain pyysi. Koodi 301 "Moved Permanently" kertoo sivun siirtyneen pysyvästi ja 302 "Moved Temporarily" väliaikaisesti toiseen paikkaan.
4xx-alkuiset vastauskoodit kertovat asiakasohjelman (selaimen) tekemästä virheestä. Esimerkiksi 404 "Not Found" on tuloksena, jos haetaan sivua, jota palvelimella ei ole ja 403 "Forbidden", ettei hakijalla ole oikeutta dokumenttiin pääsyyn.
5xx-alkuiset koodit ovat palvelimen tekemien virheiden seurausta. Näistä yleisin on 500 "Internal Server Error", joka kertoo pyynnön epäonnistuneen sitä käsittelevän ohjelman kaaduttua tai palvelimen muun virheellisen toiminnan seurauksena.
Vastauskoodeja käytetään verrattain vähän, vaikka niiden avulla voitaisiin toteuttaa monia hyviä ominaisuuksia, esimerkiksi www-selain voisi
sopivan vastauskoodin saadessaan tietää, että URL ei ole enää olemassa, mutta että se löytyy annetusta osoitteesta ja päivittää automaattisesti kirjanmerkin uutta vastaavaksi.

Istunnot


HTTP on normaalisti ''tilaton''. Tämä tarkoittaa, ettei seuraavan pyynnön tulos riipu mitenkään edellisen tuloksesta ja kaikki asiakkaat saavat saman tuloksen samalla pyynnöllä. Tämä on kuitenkin melko rajoitettua, koska esimerkiksi verkkokaupan ostoskori tai kirjautuminen käyttäjätunnuksella foorumille olisivat mahdottomia tilattomalla protokollalla.
Käyttäjien ''istuntojen'' (''session'') toteuttamiseen HTTP:ssä on useita keinoja. Luotettavimmat näistä liittyvät evästeiden (''cookie'') käyttöön. Tällöin palvelin asettaa asiakasohjelmalle evästeen ''Set-Cookie''-kentällä pyynnön yhteydessä. Vastaavasti palvelimelle luodaan ja pidetään muistissa istuntoon liittyvä tieto. Istunnon voisi muodostaa luottamalla pelkästään evästeiden välittämään tietoon, mutta tämä on usein hankalaa ja Istuntokaappaus. Tietoturvan ylläpitämiseksi istunto sidotaan myös käyttäjän IP-osoitteeseen, johon luottaminen ainoana istunnon tunnisteena on epävarmaa (mm. siksi, että usea eri käyttäjä voi hakea sivuja saman IP-osoitteen takaa. Katso osoitteenmuunnos) Myös evästeisiin luottaminen on suhteellisen epävarmaa, koska niille varattu tila on rajattu ja monet käyttäjät estävät ainakin epämääräisten evästeiden käytön. Istuntoon liittyvä tilatieto voidaan välittää myös URL:n yhteydessä parametrina, mutta sekin on ongelmallista väärin toteutettuna. Vastaavasti palvelimen kapasiteetti on rajallinen, joten vanhoja ja käyttämättömiä istuntoja on siivottava pois tietyin väliajoin, mikä saa liian kauan käyttämättömä olevan istunnon katkeamaan.

Standardointi


RFC 2616 - HTTP 1.1
RFC 2068 - (vanhempi versio HTTP 1.1)
RFC 1945 - HTTP 1.0
HTTP-protokollalle on varattu TCP-portti (tietoliikenne) 80. Toinen varattu, mutta harvoin käytetty, portti on 8080. Toisaalta portti 8080 on monien verkkosovelluspalvelimien, kuten Apache Tomcat, JBoss ja Glassfish oletusportti. Portin 8080 käyttö on niin ikään yleistä testiympäristöissä.

Katso myös


HTTPS
WebDAV
DeltaV
Apache (palvelinohjelma)

Lähteet


Luokka:TCP/IP
Luokka:World Wide Web
Luokka:W3C-standardit
af:HTTP
ar:بروتوكول نقل النص الفائق
az:HTTP
id:Protokol Transfer Hiperteks
ms:Protokol Pemindahan Hiperteks
bn:হাইপার টেক্সট ট্রান্সফার প্রোটোকল
be:HTTP
be-x-old:HTTP
bs:Hypertext Transfer Protocol
bg:HTTP
ca:Protocol de transferència d'hipertext
cs:Hypertext Transfer Protocol
cy:HTTP
da:HTTP
de:Hypertext Transfer Protocol
et:Hüperteksti edastusprotokoll
el:Πρωτόκολλο Μεταφοράς Υπερκειμένου
en:Hypertext Transfer Protocol
es:Hypertext Transfer Protocol
eo:Hiperteksto-Transiga Protokolo
eu:HTTP
fa:پروتکل انتقال ابرمتن
fr:Hypertext Transfer Protocol
ga:Prótacal Aistrithe Hipirtéacs
gl:HTTP
ko:HTTP
hr:HTTP
is:Hypertext Transfer Protocol
it:Hypertext Transfer Protocol
he:Hypertext Transfer Protocol
kk:HTTP
lv:HTTP
lb:Hypertext Transfer Protocol
lt:HTTP
hu:HTTP
mk:Протокол за пренос на хипертекст
ml:ഹൈപ്പർ ടെക്സ്റ്റ്‌ ട്രാൻസ്ഫർ പ്രോട്ടോകോൾ
nl:Hypertext Transfer Protocol
new:एच टी टी पी
ja:Hypertext Transfer Protocol
no:HTTP
nn:Hypertext Transfer Protocol
mhr:HTTP
pl:Hypertext Transfer Protocol
pt:Hypertext Transfer Protocol
ro:HTTP
ru:HTTP
sq:Hypertext Transfer Protocol
simple:Hypertext Transfer Protocol
sk:Hypertextový prenosový protokol
sl:HTTP
sr:HTTP
sh:HTTP
sv:HTTP
tl:HTTP
ta:மீயுரை பரிமாற்ற நெறிமுறை
te:HTTP (హెచ్‌టిటిపి)
th:เอชทีทีพี
vi:Hypertext Transfer Protocol
tg:HTTP
tr:HTTP
uk:HTTP
fiu-vro:HTTP
yo:Hypertext Transfer Protocol
zh-yue:HTTP
diq:HTTP
zh:超文本传输协议

Happo

Kemiassa happo () on aine, joka luovuttaa positiivisia vetyioneja tai yleensä aine, joka vastaanottaa elektroniparin. Arkikielessä hapolla tarkoitetaan Brønsted-Lowry -happoa.

Määritelmät


Hapon määritelmiä on useita, koska happo-emäsparin määrittelyä on laajennettu sen mukaan kun kemian tietous on lisääntynyt.
Alun perin hapoilla tarkoitettiin aineita, jotka maistuvat happamalta.. Jo varhain niillä todettiin olevan muitakin yhteisiä ominaisuuksia: ne syövyttävät useita metalleja ja muuttavat eräiden väriaineiden, indikaattori värin, mutta menettävät nämä ominaisuutensa reagoidessaan vesiliuoksissa liukkailta tuntuvien aineiden, emästen kanssa. Vuonna 1663 Boyle määrittelikin hapon aineeksi, joka maistuu happamalta ja muuttaa lakmus punaiseksi.
Antoine Laurent Lavoisier väitti 1700-luvulla kaikkien happojen sisältävän yhteisenä ainesosanaan happi, joka sai sen mukaan nimensäkin (oxygenium = hapon muodostaja). Myöhemmin Humphry Davy kuitenkin osoitti, että suolahappo ei sisältänyt happea, mutta pian osoittautui, että kaikki hapot sisältävät vetyä.

Arrheniuksen happo


Svante Arrhenius vuonna 1881 esittämä happo-emästeoria perustuu elektrolyyttien dissosiaatio (kemia) eli niiden jakautumiseen liuoksissa ioni. Teorian mukaan happo on aine, joka tuottaa vesiliuokseen vetyioneja H<sup>+</sup> (käytännössä oksoniumioni H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>), ja emäs on aine, joka tuottaa vesiliuokseen OH<sup>-</sup>-ioneja. Niinpä esimerkiksi suolahappo jakautuu vedessä vety- (H<sup>+</sup>) ja kloridi-ioneiksi (Cl<sup>-</sup>), rikkihappo taas vety- ja sulfaatti-ioneiksi (SO<sub>4</sub><sup>2-</sup>).

Brønsted-Lowryn happo


Nykyisin yleisesti käytetyn Johannes Brønsted-Lowryn teorian mukaan happo on yhdiste, joka pystyy luovuttamaan protonin eli vetyionin H<sup>+</sup>, ja emäs on vastaavasti yhdiste, joka pystyy vastaanottamaan vetyionin. Brønsted-Lowry -happoon täytyy siten sisältyä vähintään yksi vetyatomi, ja Brønsted-Lowry -emäkseen täytyy sisältyä sellaisen elektronipari, johon protoni voi liittyä. Kyseinen elektronipari voi olla vapaa elektronipari tai π-sidoksen elektronipari. Yleisestä Brønsted-Lowry -haposta käytetään merkintää H-A, emäksestä B: . Vetyä sekä vapaita elektronipareja tai π-sidoksia sisältävät aineet kuten H<sub>2</sub>O ja CH<sub>3</sub>OH voivat toimia reaktiosta riippuen happona tai emäksenä.
Pienen kokonsa ja varauksensa vuoksi protoni ei voi kuitenkaan esiintyä liuoksissa vapaana, minkä vuoksi happo voi luovuttaa protonin vain, jos läsnä on aine, joka voi ottaa sen vastaan, siis emäs. Vesiliuoksessa hapon luovuttama protoni sitoutuu vesimolekyylin muodostaen oksoniumionin H<small><sub>3</sub></small>O<small><sup>+</sup></small>. Tällöin vesi toimii siis emäksenä. Oksoniumioni on voimakas happo, ja se tekee liuoksen happamuus. Brønsted-Lowryn teorian mukaisia happo-emäsreaktioita tapahtuu kuitenkin myös muissa kuin vesiliuoksissa ja silloinkin syntyy ioneja ja näistä edelleen ioniyhdisteitä eli suoloja.

Lewisin happo


Gilbert Newton Lewis teoria määrittelee happo ja emäs -käsitteen Brønsted-Lowryn teoriaa laajemmin. Lewis-happo on yhdiste, joka pystyy vastaanottamaan elektroniparin (eli sillä on vajaasti miehitetty valenssiorbitaali) ja Lewis-emäs on aine, joka voi luovuttaa elektroniparin.
Lewisin teorian mukaan em. hapot eivät sinänsä ole happoja vaan Lewis-haponkantajia, varsinainen Lewis-happo on niistä irtoava H<sup>+</sup>-ioni.
Lewis happo-emäspari muodostaa elektroniparilla uuden sidoksen.
Lewis-hapot eivät ole aina Brønsted-happoja &mdash; termiä ''Lewis-happo'' käytetään yleensä vain näistä hapoista. Esimerkiksi piidioksidilla on Lewis-happamuus, jota voidaan hyödyntää katalyysiin, vaikka piidioksidi on veteen liukenematon eikä sisällä tai vapauta vetyioneja.

Dissosiaatio


Hapot voidaan jakaa Dissosiaatio (kemia) eli hajonneen hapon osuuden mukaan Heikko happo ja Vahva happo. Vahvat hapot hajoavat (protolysoituvat) lähes kokonaan, heikot vain osittain, ja määritelmä ei riipu liuoksen väkevyydestä. Jos happovakio on suurempi kuin 1 niin kyseessä on vahva happo, muulloin heikko happo. Lisäksi rikkihappoa vahvempia happoja kutsutaan Superhappo.
Happovakio ''K''<sub>a</sub> kuvaa hapon vahvuutta vesiliuoksessa. Happovakion arvo reaktiossa HA + H<sub>2</sub>O A<sup>-</sup> + H<sub>3</sub>O<sup>+</sup> voidaan laskea seuraavalla tavalla:
:<math>K_{\text{a}} = \frac{\text{H}_3\text{O}^+\text{A}^-}{\text{HA}}.</math>
Vahvimmilla hapoilla happovakio on jopa 10<sup>15</sup>, kun taas heikoimmilla hapoilla happovakio on 10<sup>-60</sup>.
Yksiarvoiset hapot reagoivat kerran molekyyliä kohden, esimerkiksi suolahappo HCl hajoaa vain ioneiksi H<sup>+</sup> ja Cl<sup>&ndash;</sup>. Moniarvoisten happojen vesiliuoksissa tapahtuu useampia eri protolyysireaktioita. Moniarvoisia happoja ovat esimerkiksi rikkihappo H<sub>2</sub>SO<sub>4</sub> ja fosforihappo H<sub>3</sub>PO<sub>4</sub>, koska niiden molekyyleissä on useita vetyatomeja, jotka voivat irrota protoneina. Rikkihappo luovuttaa aluksi yhden protonin, jolloin syntyy vetysulfaatti-ioni (HSO<sub>4</sub><sup>-</sup>), joka edellen pystyy luovuttamaan protonin. Rikkihapon vesiliuoksessa tapahtuu siten kaksi eri protolyysireaktiota. Fosforihapossa on kolme vetyatomia, joten sen vesiliuoksessa tapahtuu kolme eri protolyysireaktiota. Moniarvoisten happojen eri konjugaattiemäksillä on eri emäksisyys; esimerkiksi rikkihapon ensimmäinen konjugaattiemäs vetysulfaatti on hyvin heikko, mutta toisen deprotonoinnin tulos sulfaatti SO<sub>4</sub><sup>2&ndash;</sup> taas on selvästi emäksinen. Tämä havaitaan esimerkiksi siten, että sulfaattisuolat ovat emäksisiä.
Vesi H<small><sub>2</sub></small>O voi Brønstedin teorian mukaan toimia sekä happona että emäksenä eli se on amfiproottinen (aik. amfoteerinen) aine eli amfolyytti. Myös moniarvoisten happojen ionit voivat toimia amfolyytteinä, esimerkiksi vetysulfaatti-ioni HSO<sub>4</sub><sup>&ndash;</sup> pystyy sekä luovuttamaan että vastaanottamaan protonin. Monet hapot ovat voimakkaita hapetin ja väkevät hapot syövyttävät orgaanista ainetta sekä metalleja. Happojen vesiliuokset Perusmaku.

Esimerkkejä hapoista


Esimerkkejä Arrhenius-hapoista ovat typpihappo, rikkihappo, vetykloridihappo eli suolahappo ja etikkahappo. Nämä yhdisteet ovat happoja sekä Arrheniuksen että Brønsted-Lowryn teorian mukaan. Paljon käytettyjä Lewis-happoja ovat sinkkikloridi ja alumiinikloridi. Orgaaniset hapot ovat yleensä heikkoja happoja.
Karboksyylihappoja
Asetyylisalisyylihappo
Sitruunahappo
Bentsoehappo
Etikkahappo
Maitohappo
Muurahaishappo
Oksaalihappo
Salisyylihappo
Voihappo
Muita orgaanisia happoja
Askorbiinihappo (''C-vitamiini'') on vinyloginen karboksyylihappo.
Deoksiribonukleiinihappo (''DNA'')
Fenolit ovat happamia.
Ribonukleiinihappo (''RNA'')
Epäorgaanisia happoja
Boorihappo
Fosforihapoke
Fosforihappo
Hiilihappo
Perkloorihappo
Piihappo, esim. orto- ja metapiihappo
Suolahappo
Rikkihapoke
Rikkihappo
Typpihapoke
Typpihappo
Vetybromidihappo
Vetyfluoridihappo

Happojen nimistä


Monet epäorgaaniset hapot kuten rikkihappo, typpihappo ja fosforihappo ovat saaneet nimensä alkuaineesta, jota niissä esiintyy vedyn ja hapen lisäksi. Sama alkuaine voi kuitenkin muodostaa vedyn ja hapen kanssa useitakin happoja. Tällöin hapon suomenkielisessä nimessä käytetään happo-sanan sijasta sana ''hapoke'' sillä hapolla, jonka molekyylissä on yksi happiatomi vähemmän kuin varsinaisella hapolla ja joka useimmiten on samalla heikompi happo. Niinpä esimerkiksi rikkihappo on H<sub>2</sub>SO<sub>4</sub> ja rikkihapoke H<sub>2</sub>SO<sub>3</sub>, samoin vastaavasti typpihappo HNO<sub>3</sub> ja typpihapoke HNO<sub>2</sub>. Esimerkiksi englannin kielessä nämä erotetaan toisistaan käyttämällä alkuaineen nimessä johdinta ''-ic'' tai ''ous''; niinpä rikkihappo on ''sulfuric acid'' ja rikkihapoke ''sulfurous acid''. Jos happoja, jotka eroavat toisistaan happiatomien lukumäärän perusteella, on enemmänkin, nimen alkuun lisätään vielä etuliite ''per-'' tai ''hypo-''; niinpä on esimerkiksi:
hypokloorihapoke () HClO
kloorihapoke () HClO<sub>2</sub>
kloorihappo () HClO<sub>3</sub>
perkloorihappo () HClO<sub>4</sub>
Niiden anionien ja niiden muodostamien suola nimissä, jotka saadaan poistamalla haposta vetyionit, vastaa pääte ''-iitti'' sitä happoa, jonka nimessä on sana hapoke, ja ''-aatti'' sitä happoa, jonka nimessä on sana happo. Niinpä esimerkiksi sulfiitti-ioni on SO<sub>3</sub><sup>2-</sup> ja sulfaatti-ioni SO<sub>4</sub><sup>2-</sup>. Etuliitteitä hypo- ja per- käytetään myös anionien ja suolojen nimissä, esimerkiksi perkloraatti-ioni on ClO<sub>4</sub><sup>-</sup>.

Katso myös


Emäs
pH
pH-indikaattori
Puskuriliuos
Titraus
Peittaus

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2222&lang=fi Fineli: Orgaanisten happojen lähteet ruoka-aineissa
Luokka:Hapot
af:Suur
ar:حمض
an:Acido
az:Turşular
id:Asam
ms:Asid
bn:অম্ল
zh-min-nan:Sng
jv:Asam
be:Кіслоты
be-x-old:Кісьля
bs:Kiseline
br:Trenkenn
bg:Киселина
ca:Àcid
cs:Kyselina
cy:Asid
da:Syre
de:Säuren
et:Hape
el:Οξύ
en:Acid
es:Ácido
eo:Acido
eu:Azido
fa:اسید
hif:Tejaab
fo:Sýra
fr:Acide
ga:Aigéad
gl:Ácido
hak:Sôn
ko:산 (화학)
hi:अम्ल
hr:Kiseline
io:Acido
ia:Acido
is:Sýra
it:Acido
he:חומצה
kn:ಆಮ್ಲ
ka:მჟავა
kk:Қышқыл
sw:Asidi
ht:Asid
ku:Tirşe
la:Acidum
lv:Skābes
lb:Saier
lt:Rūgštis
li:Zoer
lmo:Acid
hu:Sav
mk:Киселина
ml:അമ്ലം
my:အက်ဆစ်
nl:Zuur (scheikunde)
new:अम्ल
ja:酸
no:Syre
nn:Syre
nov:Aside
oc:Acid
uz:Kislota
pnb:تیزاب
nds:Süür
pl:Kwasy
pt:Ácido
ro:Acid
qu:P'uchqu
ru:Кислота
rue:Кыселина
sa:अम्लम्
sq:Acidi
scn:Àcitu
simple:Acid
sk:Kyselina
sl:Kislina
sr:Киселина
sh:Kiselina
sv:Syra
tl:Asido
ta:காடி
te:ఆమ్లం
th:กรด
vi:Axít
tr:Asit
uk:Кислота
ur:ترشہ
ug:كىسلاتا
za:Soemj
vec:Àsido
fiu-vro:Hapas
war:Asido
yo:Omikíkan
zh-yue:酸
zh:酸

Herbert Hoover


Herbert Clark Hoover () oli Yhdysvallat Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä Yhdysvaltain presidentti (1929–1933).
Hoover tunnettiin aluksi humaanina presidenttinä, joka Ensimmäinen maailmansota jälkeen tuki merkittävästi Eurooppa elintarvikehuoltoa ja avusti Neuvosto-Venäjää Venäjän sisällisota jälkeen. Vielä 1928 Hoover julisti köyhyyden lopettamisen olevan lähempänä kuin koskaan. Korkeimmat veroasteet leikattiin 73 prosentista 24:ään.
Hänen maineensa kuitenkin hiipui vuonna 1929 alkaneeseen 1930-luvun lama, jonka seurausten lievittämiseen hän ei liberaalin talouspolitiikan kannattajana lähtenyt. Hoover vetosi säilyttämään työpaikat ja kannusti vapaaehtoisten avustusjärjestöjen toimintaa. Kodittomat alkoivat kutsua slummejaan ”Hoovervilleiksi”. Työttömyys nousi 25 prosenttiin vuonna 1933, eikä maassa ollut minkäänlaista sosiaaliturvaa. Konkurssiin menneiden pankkien tallettajat menettivät kaikki säästönsä.
Työttömyyden vuoksi vuodesta 1929 lähtien puoli miljoonaa meksikolaista siirtolaista pakotettiin palaamaan kotimaahansa.
Kun talous ei näyttänyt kohenemisen merkkejä, Hoover poikkesi muun muassa valtiovarainministeri Andrew Mellonin linjasta, jonka mukaan valtio ei voinut tehdä mitään tilanteen helpottamiseksi. Vuonna 1930 hän allekirjoitti ''Smoot-Hawley Tariff Actin'', joka nosti merkittävästi tulleja oman maan teollisuuden suojelemiseksi, ja kannatti 1932 aloittaneen Reconstruction Finance Corporationin perustamista, johon sisältyi julkisia rakennushankkeita. Tullien vuoksi maailmankauppa romahti muidenkin maiden nostaessa vastaavasti Yhdysvaltojen tuotteiden tulleja. Vuonna 1931 Hoover julisti vuoden tauon Yhdysvaltain sotalainojen takaisinmaksulle ja Saksan sotakorvauksissa Ranskalle. Veroleikkauksista ja lamasta johtunut valtion tulojen vähenemisen vuoksi Revenue Act of 1932 palautti verot lähes ennalleen ja asetti uusia veroja yrityksille ja kiinteistöille.
Vuonna 1932 Hoover määräsi kenraali Douglas MacArthurin häätämään Washingtoniin kokoontuneen sotaveteraanibonuksiaan odottaneen ns. bonusarmeijan (''Bonus Army''). MacArthurin voimankäyttö ylitti huomattavasti Hooverin hyväksymät mittasuhteet, ja ennen humaanin ihmisystävän maineessa ollut presidentti menetti maineensa.
Vuoden 1932 presidentinvaaleissa Hoover syytti lamasta tapahtumia ulkomailla ja väitti Franklin Delano Rooseveltin valinnan vain vaikeuttavan tilannetta. Kansa oli kuitenkin toista mieltä, ja New Deal -politiikkaa kampanjoinut Roosevelt voitti 472:lla valitsijamiehellä Hooverin 59:ää vastaan.
Presidenttikautensa jälkeen Hoover oli republikaanien konservatiivisimman siiven puolella ja tuomitsi Rooseveltin New Deal -politiikan sekä vastusti ankarasti aktiivista politiikkaa kansallissosialismia, fasismia ja Japanin imperialismia vastaan. Hän myös lahjoitti suuria summia rahaa Suomelle talvisota aikana. Toinen maailmansota liittymistä hän vastusti hyökkäys Pearl Harboriin saakka. Vannoutuneena antikommunismina Hoover kuitenkin vastusti myös Korean sota ja Vietnamin sota lähtemistä.
Image:kennedy-hoover.jpg ja entinen presidentti Hoover.]]

Lähteet


Claus Bernet: Herbert Hoover, in: BBKL, 30, 2009, 644-653: http://www.bautz.de/bbkl/h/hoover_h_c.shtml
Luokka:Yhdysvaltain presidentit
Luokka:Yhdysvaltain kauppaministerit
Luokka:Vuonna 1874 syntyneet
Luokka:Vuonna 1964 kuolleet
am:ሄርበርት ሁቨር
ar:هربرت هوفر
an:Herbert Hoover
az:Herbert Huver
id:Herbert Hoover
ms:Herbert Hoover
bn:হার্বার্ট হুভার
zh-min-nan:Herbert Hoover
jv:Herbert Hoover
be:Герберт Кларк Гувер
be-x-old:Гэрбэрт Кларк Гувэр
bcl:Herbert Hoover
bs:Herbert Clark Hoover
br:Herbert C. Hoover
bg:Хърбърт Хувър
ca:Herbert Hoover
ceb:Herbert Hoover
cs:Herbert Hoover
co:Herbert Hoover
cy:Herbert Hoover
da:Herbert Hoover
de:Herbert Hoover
dv:ހަރބަޓް ހޫވަރ
et:Herbert Hoover
el:Χέρμπερτ Χούβερ
en:Herbert Hoover
es:Herbert Hoover
eo:Herbert C. Hoover
eu:Herbert Clark Hoover
fa:هربرت هوور
fr:Herbert Hoover
fy:Herbert Hoover
ga:Herbert C. Hoover
gv:Herbert Hoover
gd:Herbert Hoover
gl:Herbert Clark Hoover
ko:허버트 후버
hy:Հերբերտ Հուվեր
hi:हर्बर्ट हूवर
hr:Herbert Hoover
io:Herbert Hoover
ilo:Herbert Hoover
is:Herbert Hoover
it:Herbert Hoover
he:הרברט הובר
pam:Herbert Hoover
ka:ჰერბერტ ჰუვერი
rw:Herbert Hoover
sw:Herbert Hoover
ku:Herbert Hoover
la:Herbertus Hoover
lv:Herberts Hūvers
lb:Herbert Clark Hoover
lt:Herbert Hoover
hu:Herbert Hoover
mr:हर्बर्ट हूवर
mzn:هربرت هوور
my:ဟားဘတ် ဟူးဗား
nl:Herbert Hoover
ja:ハーバート・フーヴァー
no:Herbert Hoover
nn:Herbert Hoover
oc:Herbert Hoover
pnb:ہربرٹ ہوور
pl:Herbert Hoover
pt:Herbert Hoover
ro:Herbert Hoover
rm:Herbert C. Hoover
ru:Гувер, Герберт Кларк
sq:Herbert C. Hoover
scn:Herbert Hoover
simple:Herbert Hoover
sk:Herbert Hoover
sl:Herbert Hoover
sr:Херберт Хувер
sh:Herbert Hoover
sv:Herbert Hoover
tl:Herbert Hoover
th:เฮอร์เบิร์ต ฮูเวอร์
vi:Herbert Hoover
tr:Herbert C. Hoover
uk:Герберт Гувер
ur:ہربرٹ ہوور
war:Herbert Hoover
yi:הערבערט קלארק האווער
yo:Herbert Hoover
zh:赫伯特·胡佛

Harry S. Truman


Harry S. Truman (8. toukokuuta 1884 Lamar (Missouri), Missouri, Yhdysvallat – 26. joulukuuta 1972) oli Yhdysvallat Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä Yhdysvaltain presidentti (1945–1953). Ennen presidenttikauttaan hän toimi Franklin D. Rooseveltin Yhdysvaltain varapresidentti ja Yhdysvaltain senaatti. Vaikkei hän ollut suosittu virkakautensa aikana, hän sijoittuu mielipidemittauksissa Yhdysvaltain parhaiden presidenttien joukkoon.

Lapsuus ja nuoruus


Truman syntyi 8. toukokuuta 1884 maanviljelijä John Anderson Trumanin ja Martha Ellen Young Trumanin toisena lapsena. Nuorena hänen harrastuksiaan olivat musiikki ja lukeminen. Erityisesti hän oli kiinnostunut historiasta.

Osallistuminen ensimmäiseen maailmansotaan


Tiedosto:Harry S. Truman WW I.jpg
Truman liittyi Missourin kansalliskaartiin vuonna 1905. Hänen yksikkönsä Ensimmäinen maailmansota oli 35. jalkaväkidivisioonan 129. tykistörykmentin patteri D, jonka päällikkönä hän toimi. Hänet ylennettiin myöhemmin everstiksi.

Poliittisen uran alkutaipaleet


Truman hankki poliittiset kannuksensa Kansas City (Missouri)n voimakkaan, mutta korruptoituneen Pendergastin suvun suojattina. Vuonna 1925 hänet valittiin Jacksonin piirikunnan virkamieheksi. Säilyttäessään oman moraalisen puhtautensa ja selkärankansa hän oli varsinainen kummajainen kaupungin politiikassa. Tom Pendergast päätti tukea hänen valintaansa senaattiin vuoden 1934 vaaleissa, joissa hän tuli valituksi. Monet pitävät vaalivoittoa vuoden 1940 kongressivaaleissa käännekohtana hänen poliittisella urallaan.
”Truman-komitean” puheenjohtajana hän puuttui korruptioon ja varojen väärinkäyttöön asevoimissa. Rooseveltin hallinto pelkäsi komitean haittaavan taistelutahtoa, mutta Truman vakuutti kirjeessään presidentille komitean tukevan hallintoa. Komiteaa pidettiin menestyksenä ja sen arvioidaan säästäneen noin 15 miljardia dollaria. Työstään komitean johdossa hän sai kansallista julkisuutta, ja hänet valittiin Time-lehden Vuoden henkilöksi vuosina 1945 ja 1948.

Varapresidenttinä


Rooseveltin kunto alkoi nopeasti huonontua vuoden 1944 puolivälistä, mitä ei yleisesti tiedetty. Hänen avustajansa päättivät estää liian liberaalina pidetyn Henry A. Wallacen jatkon varapresidenttinä. Heille oli selvää, että varapresidentiksi valittu tulisi todennäköisesti jatkamaan presidenttinä. Roosevelt viivytti valintaa Chicagossa järjestetyn Demokraattien puoluekokouksen lopulle. Truman suostui vastahakoisesti. Roosevelt ja Truman saivat 432 valitsijamiesääntä Yhdysvaltain presidentinvaalit 1944 republikaanien
Thomas Deweyn ja John W. Brickerin 99:ää vastaan.
Truman vannoi virkavalan 20. tammikuuta 1945 ja toimi varapresidenttinä alle kolme kuukautta, minä aikana Roosevelt ei juurikaan ottanut yhteyttä häneen.

Presidenttiys


Tiedosto:HarryTruman.jpgin maalaus Trumanista.]]

Ensimmäinen kausi 1945–1949


Trumanin noustua varapresidentiksi vuonna 1944 presidentti Franklin Delano Roosevelt piti hänet (huomattavaa lyhytnäköisyyttä osoittaen) pitkälti pimennossa monien keskeisten salaisten asioiden suhteen. Kun Roosevelt huhtikuussa 1945 kuoli kesken kautensa ja Truman nousi presidentiksi, hänellä ei ollut harmainta aavistusta esimerkiksi ydinasetta valmistelleen Manhattan-projektin olemassaolosta.
Presidenttinä Truman osallistui Potsdamin konferenssiin 17. heinäkuuta – 2. elokuuta 1945. Hän kertoi Stalinille aikovansa käyttää uudenlaista asetta Japania vastaan, mistä Stalin tiesikin vakoojiensa vuoksi. Saksan sotakorvauskysymykset ja Neuvostoliiton osallistuminen sotaan Japania vastaan sekä Neuvostoliiton oikeus Japania koskeneisiin aluevaatimuksiin olivat ongelmakysymyksiä. Stalin otti neuvotteluissa esille oikeuden siirtää tehtaita Mantšuriasta Neuvostoliittoon. Saksan kysymyksessä luotiin jakolinja, joka johti Euroopan jakautumiseen Itä- ja Länsi-Eurooppaan.

Atomipommien pudotus Japaniin


Presidentti Trumanin päätöksellä pudotettiin ensimmäinen atomipommi Hiroshimaan elokuun 6. päivänä 1945, sen jälkeen kun Japani oli hylännyt Potsdamin julistus. Nagasakiin pommi pudotettiin elokuun 9. päivänä, mistä Truman kuuli risteilijä ''USS Augusta (CA-31)'' kannella ollessaan matkalla takaisin kotiin Potsdamin konferenssista. Japani antautui elokuun 14. päivänä.

Ulkopolitiikka


Truman kannatti voimakkaasti Yhdistyneet kansakunnat perustamista, ja nimitti Eleanor Rooseveltin ensimmäiseen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous osallistuneeseen Yhdysvaltain valtuuskuntaan.
Kreikan sisällissotaan johtaneen kommunistien vallankaappausyrityksen jälkeen Truman tuli siihen tulokseen, etteivät Neuvostoliiton edut olleet yhteneviä Yhdysvaltojen kanssa. Vaikka republikaanit olivat enemmistössä kongressissa, hän onnistui saamaan tuen Trumanin opilleen ja Marshall-apu, jonka tarkoitus oli avustaa Eurooppaa jälleenrakentamisessa. Hän allekirjoitti Vuoden 1947 kansallinen turvallisuuslaki, joka yhdisti Yhdysvaltain sotaministeriö ja Yhdysvaltain laivastoministeriö Yhdysvaltain puolustusministeriö. Lailla perustettiin myös CIA, Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusneuvosto sekä Yhdysvaltain ilmavoimat omaksi puolustushaarakseen.
Truman tunnusti Israelin valtion 14. toukokuuta 1948, yksitoista minuuttia sen perustamisen jälkeen.

Toinen kausi (1949–1953)


Truman voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit 1948. Toisella kaudella hänen oli sopeuduttava Amerikan ydinasemonopolin menettämiseen Neuvostoliiton tehtyä oman ydinkokeensa 29. elokuuta 1949. 7. tammikuuta 1953 Truman ilmoitti Yhdysvaltain ensimmäisestä vetypommitestistä.

Korean sodan puhkeaminen


Kim Il-sungin johtaman Pohjois-Korean kansanarmeijan joukot hyökkäsivät Etelä-Koreaan 25. kesäkuuta 1950 valloittaen nopeasti Soul (kaupunki). Truman julisti Korean laivastosaartoon.

Salamurhayritys


Griselio Torresola ja Oscar Collazo, kaksi puertoricolaista nationalistia, yrittivät murhata Trumanin Blair House ulkopuolella 1. marraskuuta 1950. Torresola ampui kuolettavasti Leslie Coffeltia, Yhdysvaltain salainen palvelu, ja kuoli itse Coffeltin ampumana. Collazo tuomittiin kuolemaan osallisuudesta murhaan. Truman muutti hänen rangaistuksensa myöhemmin elinkautiseksi.

Trumanin oppi


Trumanin 12. maaliskuuta 1947 esittämässä sanomassa, jonka taustalla olivat Kreikan sisällissota kokemukset, heijastui selvästi näkemys valon taistelussa pimeyttä vastaan: ”Uskon, että USA:n politiikan on pyrittävä tukemaan kaikkia vapaita kansoja, jotka vastustavat aseellisten vähemmistöjen pyrkimyksiä alistaa nämä kansat tai painostaa niitä ulkoapäin”. Tätä alettiin kutsua Trumanin oppi. Truman lisää muistelmissaan, että tämä puhe muodosti käännekohdan USA:n ulkopolitiikassa.

Virkanimitykset


Truman nimitti Yhdysvaltain korkein oikeus tuomareiksi yhteensä neljä henkilöä: Harold Hitz Burtonin vuonna 1945, Fred M. Vinsonin 1946, Tom C. Clarkin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja 1949 ja samana vuonna Sherman Mintonin.

Presidenttikauden jälkeinen aika


Truman sai kunniatohtorin arvon Oxfordin yliopistosta vuonna 1956. Hän kuoli Kansas Cityn sairaalassa 26. joulukuuta 1972. Hänen vaimonsa kuoli lähes kymmenen vuotta myöhemmin, 18. lokakuuta 1982.

Perintö


Kautensa lopussa vuonna 1953 Truman oli kaikkien aikojen epäsuosituimpia presidenttejä. Hieman ennen hänen kuolemaansa sekä historioitsijat että kansa suhtautuivat häneen myönteisemmin, koska hänellä oli tärkeä rooli Israelin valtion tunnustamisessa. Beit Harel nimettiin hänen mukaansa Kfar Trumaniksi.
Lentotukialus ''USS Harry S. Truman (CVN-75)'' oli alun perin ''USS United States'', mutta nimi vaihdettiin vesillelaskun yhteydessä. Missourin yliopisto perusti ''Harry S Truman School of Public Affairsin'' yhteiskuntatieteiden opetusta varten. Northeast Missouri State University nimettiin uudelleen Trumanin valtionyliopistoksi 1. heinäkuuta 1996. Yhdysvaltain ulkoministeriön päärakennus tunnetaan nimellä Harry S Truman Building.
Harry S. Trumanin presidenttikirjasto ja museo sijaitsee Independence (Missouri), Missourissa.

Trumanin nimen S


Trumanilla ei ollut toista nimeä vaan pelkkä nimikirjain. Tämä oli varsin yleinen tapa etelävaltioissa Missouri mukaan lukien. Truman kertoi, että nimikirjain oli kompromissi isoisien Anderson Shippe Trumanin ja Solomon Youngin nimistä. Periaatteessa nimen S-kirjain kuuluisi siis kirjoittaa ilman perässä olevaa pistettä, mutta tosiasiassa Truman itse kirjoitti aina nimensä papereihin pisteellä.

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.whitehouse.gov/history/presidents/ht33.html Valkoisen talon sivu Harry S. Trumanista
Luokka:Toisen maailmansodan henkilöt
Luokka:Yhdysvaltain presidentit
Luokka:Yhdysvaltain senaatin jäsenet
Luokka:Yhdysvaltain varapresidentit
Luokka:Yhdysvaltalaiset demokraattipoliitikot
Luokka:Amerikanirlantilaiset
Luokka:Vuonna 1884 syntyneet
Luokka:Vuonna 1972 kuolleet
am:ሃሪ ትሩማን
ar:هاري ترومان
an:Harry S. Truman
ast:Harry S. Truman
az:Harri Trumen
id:Harry S. Truman
ms:Harry S. Truman
bn:হ্যারি এস. ট্রুম্যান
zh-min-nan:Harry S. Truman
jv:Harry S. Truman
be:Гары Трумэн
be-x-old:Гары С. Труман
bcl:Harry S. Truman
bs:Harry S. Truman
br:Harry S. Truman
bg:Хари С. Труман
ca:Harry S. Truman
ceb:Harry S. Truman
cs:Harry S. Truman
co:Harry S. Truman
cy:Harry S. Truman
da:Harry S. Truman
de:Harry S. Truman
dv:ހެރީ އެސް ޓްރޫމަން
et:Harry Truman
el:Χάρι Τρούμαν
en:Harry S. Truman
es:Harry S. Truman
eo:Harry S. Truman
eu:Harry S. Truman
fa:هری ترومن
fr:Harry S. Truman
fy:Harry S. Truman
ga:Harry S. Truman
gv:Harry S. Truman
gd:Harry S. Truman
gl:Harry S. Truman
ko:해리 S. 트루먼
hy:Հարի Թրումեն
hi:हैरी एस ट्रूमैन
hr:Harry S. Truman
io:Harry Truman
ilo:Harry S. Truman
is:Harry S. Truman
it:Harry Truman
he:הארי טרומן
pam:Harry S. Truman
ka:ჰარი ტრუმენი
kk:Трумэн
rw:Harry S. Truman
sw:Harry S. Truman
ku:Harry S. Truman
la:Henricus S. Truman
lv:Harijs Trūmens
lb:Harry S. Truman
lt:Harry S. Truman
hu:Harry S. Truman
mk:Хари Труман
ml:ഹാരി എസ്. ട്രൂമാൻ
mr:हॅरी ट्रुमन
xmf:ჰარი თრუმენი
arz:هارى ترومان
mzn:هری اس ترومن
mn:Харри Трумэн
my:ဟယ်ရီ ထရူးမန်း
nl:Harry S. Truman
ja:ハリー・S・トルーマン
no:Harry S. Truman
nn:Harry S. Truman
oc:Harry Truman
pnb:ہیری ٹرومین
nds:Harry S. Truman
pl:Harry Truman
pt:Harry Truman
ro:Harry S. Truman
rm:Harry S. Truman
ru:Трумэн, Гарри
sa:हैरी ट्रूमन
sq:Harry S. Truman
scn:Harry Truman
simple:Harry S. Truman
sk:Harry S. Truman
sl:Harry S. Truman
sr:Хари Труман
sh:Harry S. Truman
sv:Harry S. Truman
tl:Harry S. Truman
ta:ஹாரி எஸ். ட்ரூமன்
th:แฮร์รี เอส. ทรูแมน
vi:Harry S. Truman
tr:Harry S. Truman
uk:Гаррі Трумен
ur:ہیری ٹرومین
fiu-vro:Trumani Harry
war:Harry S. Truman
yi:הערי עס טרומאן
yo:Harry S. Truman
zh-yue:杜魯門
zh:哈利·S·杜鲁门

Hiragana

Hiragana () on toinen Japanin kieli käytetyistä tavumerkistöistä. Kukin merkki koostuu konsonantista ja vokaalista, poikkeuksena pelkät vokaalit ja "n". Hiraganaa käytetään yleensä Partikkeli (sanaluokka) ja sanojen taivutusmuotojen merkitsemiseen, harvinaisten tai vaikeiden merkkien ääntämisohjeiden merkitsemiseen sekä lapsille tarkoitettujen tekstien kirjoittamiseen.
Alla olevassa taulukossa näkyvät sekä hiraganat että niistä saatavat yhdistelmät.
Merkkien ulkonäkö voi hieman vaihdella käytetyn fontin mukaan. Esimerkiksi ri-tavua vastaava merkki esiintyy joskus yhtenäisenä ja joskus kahdesta erillisestä osasta koostuvana.
K-rivistä (ka, ki, ku, ke, ko) saadaan g-rivi (ga, gi, gu, ge, go), s-rivistä z-rivi, t-rivistä d-rivi ja h-rivistä b-rivi lisäämällä lainausmerkin näköinen merkintä (&#12443;, ''dakuten'') merkin oikeaan yläkulmaan. H-rivistä saadaan lisäksi p-rivi lisäämällä yläkulmaan pieni ympyrä (&#12444;, ''handakuten'').
W-rivin punaiset merkit "wi" ja "we" on poistettu käytöstä.
Poikkeukset partikkelien lausumisessa<br />
Merkkien lausuminen on toinen maailmansota jälkeisten uudistusten jälkeen hyvin säännöllistä, mutta partikkeleina käytettäessä poikkeuksia on kolme:
&#12399;, ''ha'' lausutaan ''wa''
&#12408;, ''he'' lausutaan ''e''
&#12434;, ''wo'' lausutaan ''o''

Katso myös


Katakana
Kanji
Japanin kieli

Aiheesta lisää muualla


http://www.hanamiweb.com/inputjapanese.html Hanami Web – japaninkielinen näppäimistömerkistö
http://www.kanjikaveri.net/hiragana/taulukot.php Kanjikaverin sivut hiraganojen opiskeluun
Luokka:Kanat
ace:Hiragana
af:Hiragana
ar:هيراغانا
ast:Hiragana
az:Hiraqana əlifbası
bjn:Hiragana
id:Hiragana
ms:Hiragana
jv:Hiragana
su:Hiragana
br:Hiragana
bg:Хирагана
ca:Hiragana
cs:Hiragana
cy:Hiragana
da:Hiragana
de:Hiragana
et:Hiragana
el:Χιραγκάνα
en:Hiragana
es:Hiragana
eo:Rondaj kanaoj
eu:Hiragana
fa:هیراگانا
fr:Hiragana
gl:Hiragana
ko:히라가나
hr:Hiragana
is:Hiragana
it:Hiragana
he:היראגאנה
ka:ჰირაგანა
lv:Hiragana
lb:Hiragana
lt:Hiragana
hu:Hiragana
mk:Хирагана
mg:Hiragana
nah:Hiragana
nl:Hiragana
ja:平仮名
no:Hiragana
nn:Hiragana
oc:Hiragana
pl:Hiragana
pt:Hiragana
ro:Hiragana
ru:Хирагана
se:Hiragana
sco:Hiragana
simple:Hiragana
sk:Hiragana
sl:Hiragana
sr:Хирагана
sv:Kana (skriftsystem)#Hiragana
tl:Hiragana
ta:ஹிரகனா எழுத்துக்கள்
th:ฮิระงะนะ
vi:Hiragana
tr:Hiragana
uk:Хіраґана
zh-classical:平假名
zh:平假名

Homogeeninen

Seos

Heterogeeninen

Seos

Hiiri

Hiiri voi tarkoittaa seuraavia asioita:
Monia jyrsijät, kuten kotihiiri ja metsähiiri
hiiri (osoitinlaite), tietokoneen osoitinlaite
Osoitin (käyttöliittymätekniikka), edellisellä liikutettava symboli tietokoneen näytöllä
Maus (panssarivaunu) (), panssarivaunu.
af:Muis (dubbelsinnig)
bs:Miš (čvor)
br:Logodenn (disheñvelout)
bg:Мишка (пояснение)
cs:Myš (rozcestník)
da:Mus (flertydig)
de:Maus
el:Ποντίκι (αποσαφήνιση)
en:Mouse (disambiguation)
es:Ratón (desambiguación)
eo:Muso
eu:Sagu (argipena)
fa:موش (ابهام‌زدایی)
fr:Souris (homonymie)
ko:마우스 (동음이의)
is:Mús (aðgreining)
he:עכבר (פירושונים)
lt:Pelė (reikšmės)
mk:Глушец (појаснување)
nl:Muis
ja:マウス
pl:Mysz
pt:Rato
ru:Мышь (значения)
sk:Myš
sh:Miš (razvrstavanje)
tr:Fare (anlam ayrımı)
ur:Mouse
zh:鼠 (消歧义)