Indonesia


Indonesian tasavalta () on valtio Kaakkois-Aasiassa. Se koostuu 17 508 saaresta ja on maailman suurin saarivaltio. Suurimmat saaret ovat Sumatra, Jaava ja Sulawesi. Indonesian väkiluku on yli 234 miljoonaa. Se on asukasluvultaan maailman neljänneksi suurin valtio ja suurin muslimienemmistöinen maa. Indonesia on valtiomuodoltaan tasavalta, jolla on vaali valittu parlamentti ja presidentti. Maan pääkaupunki on Jakarta. Indonesialla on maarajaa kolmen valtion, Papua-Uusi-Guinea, Itä-Timorin ja Malesian, kanssa, sillä Uusi-Guinean, Borneon ja Timorin saaret on jaettu kahden tai (Borneo) kolmenkin valtion kesken. Muita valtioita sen lähialueilla ovat Singapore, Filippiinit, Australia ja Intian Andamaanit ja Nikobaarit territorio.
Indonesian saaristo on ollut kaupalle merkittävä alue ainakin 600-luvulta lähtien, jolloin Srivijaya muodosti kauppayhteyksiä Kiinaan ja Intiaan. Indonesian historiaan ovat vaikuttaneet sen luonnonrikkauksia havitelleet suurvallat. Intian vaikutuksesta hindulaisuus ja buddhalaisuus kuningaskunnat kukoistivat alueella ajanlaskun alusta lähtien. Muslimikauppiaat toivat Indonesiaan islamin, ja eurooppalaiset suurvallat taistelivat löytöretket keskenään saadakseen monopolin Maustesaarten eli Molukit kauppaan. toinen maailmansota jälkeen vuonna 1945, 350 vuotta kestäneen Alankomaiden Itä-Intia päätyttyä, Indonesia sai itsenäisyyden. Sen jälkeen maan historia on ollut myrskyisä, sillä vaikeuksia ovat tuoneet luonnonkatastrofit, korruptio, separatismi, demokratia kompastelu ja nopeat talousmuutokset. Tasavalta perustettiin 1950; ensimmäinen presidentti oli Sukarno.
Indonesian noin 17 000 saarella elää useita toisistaan eroavia etnisiä, kielellisiä ja uskonnollisia ryhmiä. Niistä jaavalaiset ovat suurin ja poliittisesti hallitseva ryhmä. Jaava on keskussaari, jonka länsiosassa on maan pääkaupunki Jakarta. Yhtenäinen identiteetti on Indonesiassa syntynyt Indonesian kieli, muslimienemmistöisen väestön ja siirtomaavallan sekä sitä vastaan käydyn kamppailun kautta. Indonesian kansallinen tunnuslause ''Bhinneka Tunggal Ika'' ("erilaisuudessaan yhtenäinen", kirjaimellisesti "monta, silti yksi"), ilmentää maan monimuotoisuutta. Separatismi ja muut jännitteet ovat kuitenkin aiheuttaneet väkivaltaisuuksia, jotka ovat haitanneet maan poliittista ja taloudellista vakautta. Suuresta väkiluvusta ja tiheästi asutuista seuduista huolimatta Indonesiassa on laajoja luonnontilaisia alueita, joilla vallitsee maailman toiseksi suurin biodiversiteetti. Vaikka Indonesialla on huomattavat luonnonvarat, köyhyys on yksi nyky-Indonesiaa määrittävistä piirteistä. Indonesia on trooppista aluetta ja kuuluu tulivuorivyöhykkeeseen.

Nimi


Nimi ''Indonesia'' on peräisin Latinan kieli sanasta ''Indus'', joka tarkoittaa Intiaa, ja Kreikan kieli sanasta ''nesos'', joka tarkoittaa saarta. Englantilainen kansatieteilijä George Windsor Earl ehdotti vuonna 1850 ”Intian saariston tai Malaijin saariston” asukkaille nimiä ''Indunesians'' ja ''Malayunesians''. Samassa julkaisussa Earlin oppilas James Richardson Logan käytti nimeä ''Indonesia'' synonyymina ”Intian saaristolle”. Alankomaiden Itä-Intia julkaisuissa kirjoittaneet hollantilaiset tieteilijät eivät kuitenkaan juuri halunneet käyttää ''Indonesia''-nimeä. Sen sijaan he kutsuivat aluetta nimillä ''Malaijien saaristo'' (''Maleische Archipel''); ''Alankomaiden Itä-Intia'' (''Nederlandsch Oost Indië''), yleisesti ''Indië'', ''Itä'' (''de Oost'') ja jopa ''Insulinde''.
Nimi Indonesia yleistyi vuodesta 1900 lähtien yliopistopiireissä Alankomaiden ulkopuolella, ja indonesialaiset nationalistiryhmät ottivat sen myös käyttöön. Adolf Bastian Humboldt-yliopisto teki nimen suosituksi kirjansa ''Indonesien oder die Inseln des Malayichen Archipels, 1884–1894'' kautta. Ensimmäinen nimeä käyttänyt indonesialainen oppinut oli Ki Hajar Dewantara (Ki Hajar Dewantara), joka perusti Alankomaihin vuonna 1913 ''Indonesisch Pers-bureau'' -nimisen uutistoimiston.

Maantiede


Tiedosto:Indonesia map.png
Indonesia koostuu 17 508 saaresta, joista noin 6 000 on asuttuja. Saaret sijaitsevat päiväntasaajan molemmilla puolilla. Viisi suurinta saarta ovat Jaava, Sumatra, Borneo (Indonesian puoleinen osa Kalimantan), Uusi-Guinea (Indonesian puoleinen osa Länsi-Uusi-Guinea) ja Sulawesi. Indonesialla on maarajaa Malesian kanssa Borneon ja Sebatikin saarilla, Papua-Uuden-Guinean kanssa Uuden-Guinean saarella ja Itä-Timorin kanssa Timorin saarella. Indonesialla on myös aluevesirajaa pohjoisessa Singaporen, Malesian ja Filippiinit kanssa sekä etelässä Australian kanssa kapeissa salmissa. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki, Jakarta, sijaitsee Jaavan saarella. Muita arviolta yli kahden miljoonan asukkaan kaupunkeja ovat Surabaya, Bekasi, Bandung ja Medan.
Yhteensä 1 904 569 neliökilometrin suuruisena Indonesia on pinta-alaltaan maailman 15. suurin valtio. Maan keskimääräinen väestötiheys vuonna 2006 oli 134 henkeä neliökilometriä kohden, 79. suurin maailmassa. Kuitenkin Jaavalla, maailman väkirikkaimmalla saarella, väestötiheys on 940 henkeä neliökilometriä kohden. Indonesian korkein vuori on 5 030 metriä korkea Puncak Jaya Papualla ja suurin järvi 1 145 neliökilometrin suuruinen Toba Sumatralla. Maan pisimmät joet ovat Kalimantanilla, ja niihin kuuluvat Mahakam, Kapuas ja Barito.
Tiedosto:Mahameru-volcano.jpeg- ja Bromo-vuoret Itä-Jaavalla. Indonesia kuuluu seismiseltä ja vulkaaniselta toiminnaltaan maailman aktiivisimpiin alueisiin.]]
Indonesian sijainti Tyynenmeren, Euraasian ja Australian mannerlaattojen reunoilla on synnyttänyt maan alueelle lukuisia tulivuoria ja aiheuttaa usein maanjäristys. Indonesiassa on ainakin 150 aktiivista tulivuorta, joihin kuuluvat Krakatau ja Tambora. Molemmat ovat kuuluisia tuhoisista purkauksistaan 1800-luvulla. Tobajärven Supertulivuori purkaus noin 70 000 vuotta sitten oli yksi kaikkien aikojen suurimmista purkauksista ja maailmanlaajuinen luonnonkatastrofi. Viimeaikaisiin seismisen aktiivisuuden aiheuttamiin katastrofeihin kuuluvat Intian valtameren maanjäristys 2004, joka surmasi arviolta 167 736 henkeä Pohjois-Sumatralla, ja Jaavan maanjäristys 2006. Vulkaaninen tuhka on kuitenkin merkittävä tekijä maan hedelmällisyydessä, ja se on mahdollistanut Jaavan ja Balin tiheän asutuksen.

Ilmasto


Koska Indonesia sijaitsee päiväntasaajalla, maassa vallitsee trooppinen vyöhyke. Vuodessa on toisistaan selvästi erottuvat kuivakausi ja monsuunin aiheuttama sadekausi. Vuosittainen keskimääräinen sademäärä on Jakartassa 1 650 ja Ambon (kaupunki) 3 640 millimetriä. Maan länsi- ja pohjoisosat saavat eniten sadetta. Yleisesti ottaen ilman suhteellinen kosteus on suuri, tyypillisesti 70–90 %. Lämpötilat vaihtelevat vuoden aikana vain vähän: rannikkotasangoillla on keskimäärin 28° C, sisämaassa ja vuoristoissa 26° C, ja korkeimmilla vuorilla 23° C.
El Niño aiheuttaa suuria vaihteluita vuosittaisiin sademääriin. Vuonna 1997 koettiin paha kuivuus, kun taas vuosina 2001 ja 2009 rankkasateet ja tulvat koettelivat aluetta.

Luonto


Tiedosto:Orang-utan_bukit_lawang_2006.jpg, Indonesiassa kotoperäinen ihmisapina.]]
Tiedosto:Indonesia veg 2006.jpg
Indonesian koon, trooppisen ilmaston ja saaristoluonteen vuoksi maassa on maailman toiseksi korkein biodiversiteetti Brasilian jälkeen.<ref name="LESTER"></ref> Maan kasvillisuus ja eläimistö ovat sekoitus aasialaisia ja australaasialaisia lajeja. Sundan jalustan saaret (Sumatra, Borneo, Jaava ja Bali) olivat aiemmin yhteydessä manner-Aasiaan, ja niillä asuu runsaasti aasialaista eläimistöä. Suuria lajeja, kuten sumatrantiikeri, jaavansarvikuono, orangit, aasiannorsu ja leopardi eli aiemmin runsaasti aina Balilla saakka, mutta niiden määrät ja asuinalueet ovat pienentyneet rajusti.
Metsät peittävät noin 60 prosenttia Indonesiasta. Pienemmän ja tiheämmin asutun Jaavan saaren metsät on kuitenkin suureksi osaksi tuhottu ihmisasutuksen ja maatalouden tieltä. Sumatralla ja Kalimantanilla kasvillisuus on pääosin aasialaista. Sulawesilla, Pienet Sundasaaret ja Molukit, jotka ovat olleet pitkään erossa mantereesta, on sen sijaan oma ainutlaatuinen kasvillisuutensa ja eläimistönsä. Papua oli yhteydessä Australian mantereeseen, ja sen kasvillisuus ja eläimistö poikkeavat siksi muista Indonesian saarista.
Indonesian 80&nbsp;000 kilometrin pituista rannikkoa ympäröi trooppinen meri, joka on vaikuttanut maan lajiston monimuotoisuuteen. Indonesialla on lukuisia meri- ja rannikkoekosysteemeitä, joihin kuuluu esimerkiksi rantoja, dyynejä, estuaari, mangrovemetsiä, koralliriutta, vuorovesialueita ja pieniä saariekosysteemejä.
Brittiläinen luonnontieteilijä Alfred Russel Wallace kuvaili jakolinjan Indonesian aasialaisen lajiston ja australaasialaisen lajiston välillä. Se tunnetaan Wallacen linjana, ja se kulkee suurin piirtein pohjoisesta etelään Sundan jalustan reunalla Kalimantanin ja Sulawesin välissä sekä syvän Lombokinsalmi kautta Lombokin ja Balin välissä. Linjan länsipuolella lajisto on aasialaistyyppistä, Lombokilta itään taas enemmänkin australialaista. Kirjassaan ''The Malay Archipelago'' (1869) Wallace kuvailee useita linjaa ympäröivälle alueelle kotoperäisiä lajeja. Alue on nimetty Wallaceaksi.
Indonesian tiheä väestö ja nopea teollistuminen ovat aiheuttaneet vakavia ympäristöongelmia. Ne eivät useinkaan saa paljon huomiota köyhyyden ja heikon, alirahoitetun hallinnon vuoksi. Ongelmiin kuuluvat suurimittainen Metsäkato Indonesiassa (josta suuri osa tapahtuu laittomasti) ja siihen liittyvät metsäpalot, jotka aiheuttavat savuhaittoja Länsi-Indonesiassa, Malesiassa ja Singaporessa, meren luonnonvarojen liikakäyttö sekä nopeaan kaupungistumiseen ja talouskehitykseen liittyvät ongelmat. Niihin kuuluvat ilmansaasteet, liikenneruuhkat, jätteiden hallinta ja vesikysymykset. Indonesian metsistä oli vuonna 2008 jäljellä enää vajaat puolet vuoteen 1982 verrattuna. Elinympäristöjen tuhoutuminen uhkaa Indonesialle kotoperäisten ja muiden lajien selviytymistä. Niihin kuuluu 140 nisäkäslajia, jotka Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on määritellyt vaarantuneiksi ja joista 15 lajia on äärimmäisen uhanalaisia, mukaan lukien sumatranoranki.

Historia


Varhaiset vaiheet


Tiedosto:Borobudur ship.JPGiin kaiverrettu laiva noin vuodelta 800.]]
''Homo erectus'' yleisesti Jaavanihminen tunnetuista fossiilijäänteistä on päätelty, että Indonesian saaristossa on ollut asutusta ainakin 500&nbsp;000 vuotta sitten. Austronesialaiset, jotka muodostavat enemmistön maan nykyisestä väestöstä, muuttivat Kaakkois-Aasiaan Taiwanilta. He saapuivat Indonesiaan noin 2&nbsp;000 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja työnsivät alueelle alkuperäiset melanesialaiset itään. Ihanteelliset maatalousolosuhteet ja riisin märkäviljelyn hallitseminen jo 700-luvulla eaa. edistivät kylien, kaupunkien ja pienien kuningaskuntien kukoistusta 1. vuosisadalle jaa. mennessä. Indonesian strateginen sijainti merireittien varrella rikastutti saarien välistä ja kansainvälistä kauppaa. Esimerkiksi kauppayhteyksiä sekä Intian kuningaskuntiin että Kiinaan perustettiin jo useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Sen jälkeen kauppa onkin muokannut Indonesian historiaa perustavalla tavalla.
Tiedosto:Myristica_fragrans_-_Köhler–s_Medizinal-Pflanzen-097.jpg on lähtöisin Indonesian Bandasaaret. Se oli aiemmin yksi maailman arvokkaimmista tuotteista ja houkutteli eurooppalaisia siirtomaavaltoja Indonesiaan.]]
Voimakas Srivijayan merenkävijäkuningaskunta kukoisti 600-luvulta eteenpäin kaupan ja sen mukana tulleiden uskontojen, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden vaikutuksesta. Maatalousvaltaiset buddhalainen Sailendra-dynastia ja hindulainen Mataramin kuningaskunta kukoistivat ja taantuivat 700- ja 900-lukujen välillä Jaavan sisäosissa. Ne jättivät jälkeensä suuria uskonnollisia muistomerkkejä, kuten Sailendran Borobudurin ja Mataramin Prambananin. Hindulainen Majapahit perustettiin Jaavan itäosaan 1200-luvun lopulla. Gajah Madan hallinnassa sen vaikutus ulottui suureen osaan Indonesiaa. Aikakautta kutsutaan usein Indonesian historian ”kultakaudeksi”.

Islamin valtakausi ja eurooppalaisten tulo


Vaikka muslimikauppiaat matkustivat Kaakkois-Aasiassa jo varhain islamilaisella kaudella, vanhimmat todisteet islamiin kääntyneistä ovat 1200-luvulta Pohjois-Sumatralta. Muut Indonesian alueet ottivat islamin vastaan asteittain. Siitä tuli Jaavan ja Sumatran hallitseva uskonto 1500-luvun lopulla. Islam sekoittui suureksi osaksi jo olemassa oleviin kulttuurin ja uskonnon piirteisiin, ja niin syntyi Indonesiassa, erityisesti Jaavalla, nykyisin pääosin harjoitettava islamin muoto. Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Indonesiaan vuonna 1512, kun portugalilaiset kauppiaat Francisco Serrãon johtamina yrittivät monopolisoida itselleen muskottipuu, Mausteneilikka ja kubebapippurin lähteet Molukeilla. Alankomaalaiset ja brittiläiset kauppiaat tulivat perässä. Vuonna 1602 alankomaalaiset perustivat Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian (VOC), ja heistä tuli hallitseva eurooppalainen valta alueella. Vararikon jälkeen VOC hajotettiin virallisesti vuonna 1800, ja Alankomaat perustivat Alankomaiden Itä-Intian siirtomaakseen.
Suurimman osan siirtomaakautta Alankomaiden valta alueella oli heikkoa, ja vasta 1900-luvun alussa se ulottui Indonesian nykyisille rajoille saakka.Hollantilaiset joukot osallistuivat jatkuvasti kapinoiden kukistamiseen Jaavalla ja sen ulkopuolella. Paikallisten johtajien vaikutusvalta, kuten prinssi Diponegoron Jaavan keskiosassa, Imam Bonjolin Sumatralla ja Pattimuran Molukeilla, ja verinen kolme vuosikymmentä kestänyt Acehin sota heikensivät Alankomaiden hallintoa ja sitoivat siirtomaajoukot konflikteihin.

Toinen maailmansota ja itsenäisyys


Hollannin Itä-Intian taistelut ja Japanilaisten miehitys Indonesiassa toinen maailmansota aikana päättivät Alankomaiden hallinnon, ja rohkaisivat aiemmin hiljennettyä Indonesian itsenäisyysliikettä. Kaksi päivää Japanin antautumisen jälkeen elokuussa 1945 vaikutusvaltainen nationalismi Sukarno julisti maan itsenäiseksi, ja hänet nimitettiin sen presidentiksi. Alankomaat yritti saada maan takaisin hallintaansa. Indonesian vallankumous päättyi kuitenkin joulukuussa 1949 siihen, että kansainvälisen painostuksen alla hollantilaiset muodollisesti tunnustivat Indonesian itsenäiseksi. Alankomaille jäi kuitenkin vielä Länsi-Uusi-Guinea länsiosa, mutta Indonesia vaati myös sitä, ja se liitettiinkin maahan vuonna 1962.
Tiedosto:Soekarno.jpg.]]
Sukarno siirtyi demokratiasta kohti autoritaarisempaa hallintoa. Hän säilytti valtansa tasapainottelemalla toisiaan vastustavien voimien, armeijan, islamin ja Indonesian kommunistinen puolue (PKI) kanssa. Syyskuun 30. liike sai vastaansa armeijan, joka johti väkivaltaisia Indonesian puhdistukset 1965–1966. Niiden aikana PKI:tä syytettiin kaappausyrityksestä ja puolue käytännössä tuhottiin. Satoja tuhansia ihmisiä surmattiin. Armeijan päällikkö, kenraali Suharto, syrjäytti poliittisesti heikentyneen Sukarnon, ja hänet nimitettiin muodollisesti presidentiksi maaliskuussa 1968. Hänen Uusi järjestys kannatti Yhdysvallat hallitus, joka rohkaisi ulkomaiden investointeja Indonesiaan. Ne olivat merkittävä tekijä seuraavan kolmen vuosikymmenen taloudellisessa kasvussa mutta myös hallinnon suorittamissa joukkoteurastuksissa.
Indonesia vaati itselleen myös Portugalin siirtomaata Itä-Timoria ja miehittikin sen vuonna 1975, samoihin aikoihin kuin Portugalin muut siirtomaat itsenäistyivät. Alueen asukkaat eivät kuitenkaan hyväksyneet sen liittämistä Indonesiaan ja myös Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi miehityksen. Vuonna 2002 Indonesia vetäytyi sieltä ja Itä-Timor itsenäistyi.
Vuosina 1997 ja 1998 Aasian talouskriisi iski pahiten Indonesiaan. Se lisäsi tyytymättömyyttä maan hallintoa kohtaan ja johti Indonesian vuoden 1998 vallankumous. Suharto erosi 21. toukokuuta 1998. Vuonna 1999 Itä-Timor äänesti haluavansa erota Indonesiasta 25 vuotta kestäneen miehityksen jälkeen. Miehityksen aikaiset sortotoimet ja ihmisoikeusloukkaukset oli tuomittu kansainvälisesti. Suharton eroa seuranneella ''Reformasi''-kaudella demokratia on vahvistunut; maassa on aloitettu alueellisen autonomian ohjelma, ja ensimmäiset suorat presidentinvaalit pidettiin vuonna 2004. Poliittinen ja taloudellinen epävakaisuus, yhteiskunnalliset levottomuudet ja terrorismi ovat hidastaneet kehitystä. Vaikka uskonnollisten ja etnisten ryhmien väliset suhteet ovat pääosin hyvät, tyytymättömyys ja väkivalta ovat joillakin alueilla edelleen ongelmia. Acehin sotilaallisen konfliktin lopettamisesta saatiin poliittinen sopu vuonna 2005.

Hallinto ja politiikka


Indonesia on tasavalta, jossa on presidenttivaltainen järjestelmä. Indonesia on yhtenäisvaltio, eli valta on keskittynyt keskushallitukselle. Sen jälkeen kun Indonesian vuoden 1998 vallankumous vuonna 1998, maassa on tehty suuria poliittisia ja rakenteellisia uudistuksia. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa on uudistettu neljällä Indonesian perustuslaki vuosina 1999, 2000, 2001 ja 2002 tehdyllä lisäyksellä. Indonesian presidentti on maan valtionpäämies ja armeijan ylipäällikkö, ja hän johtaa sisä- ja ulkopolitiikkaa. Presidentti nimittää ministerineuvoston, jonka jäsenten ei tarvitse olla vaaleilla valittuja. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa kansa valitsi presidentin ja varapresidentin ensimmäistä kertaa suoraan. Presidentti voi olla virassa enintään kaksi peräkkäistä viisivuotiskautta.
Tiedosto:Indonesia DPR session.jpg
Indonesian korkein kansanedustajisto on Majelis Permusyawaratan Rakyat (MPR). Sen päätehtävät ovat perustuslain tukeminen ja sen muuttaminen, presidentin nostaminen valtaan ja valtion politiikan laajojen suuntaviivojen määrittely. MPR:ssä on kaksi huonetta: Dewan Perwakilan Rakyat (DPR), jossa on 550 jäsentä, ja Dewan Perwakilan Daerah (DPD), jossa on 168 jäsentä. DPR hyväksyy lainsäädännön ja valvoo toimeenpanovaltaa; sen puolueisiin ryhmittyneet jäsenet valitaan viisivuotiskausiksi suhteellisella vaalitavalla. Uudistukset vuodesta 1998 lähtien ovat huomattavasti lisänneet DPR:n merkitystä hallinnossa. Uudistuksiin kuuluu täysi valta lainsäädännössä ilman toimeenpanevien elinten puuttumista, se että kaikki DPR:n jäsenet valitaan vaaleilla ja armeijan edustajille varatut paikat on poistettu, ja vain DPR:lle avoimet perusoikeudet. DPD on vuorostaan parlamentin uusi huone, joka huolehtii alueellisista kysymyksistä. Vuoden 2001 perustuslain lisäyksen mukaan DPD koostuu neljästä vaaleilla valitusta puolueeseen kuulumattomasta edustajasta jokaisesta 33 provinssista.
Maan korkein oikeus on Mahkamah Agung eli Indonesian korkein oikeus. Se koostuu jäsenistä, jotka presidentti nimittää parlamentin laatimasta ehdokaslistasta. Korkeimman oikeuden alapuolella on neliosainen oikeusjärjestelmä, johon kuuluu yleisiä, uskonnollisia, sotilaallisia ja hallinnollisia oikeusistuimia. Erillinen perustuslakituomioistuin perustettiin vuonna 2003.
Suharton kaatumisen jälkeen Indonesiassa on tapahtunut paljon edistystä demokratiassa ja poliittisissa vapauksissa, ja vaikka maassa on edelleen paljon ihmisoikeusongelmia, luokitteli Freedom House sen vuonna 2010 ainoana Kaakkois-Aasian maana vapaaksi (free).

Ulkosuhteet ja armeija


Suharto suhtautui epäilevästi länsivaltoihin ja vihamielisesti Malesiaan. Hänen jälkeensä Indonesian ulkosuhteet ovat keskittyneet kansainväliseen yhteistyöhön ja myönnytyksiin, jotta maan poliittiselle vakaudelle ja talouskehitykselle saataisiin ulkopuolista tukea. Indonesialla on läheiset suhteet naapureihinsa Aasiassa, ja maa on ASEANin sekä East Asia Summitin perustajajäsen. Indonesia palautti suhteensa Kiinaan vuonna 1990. Suhteiden viilenemisen olivat aiheuttaneet Suharton kauden alun kommunisminvastaiset puhdistukset. Indonesia on ollut Yhdistyneet kansakunnat jäsen vuodesta 1950 lukuun ottamatta lyhyttä eroa 1960-luvun puolivälissä siksi, että Malesia otettiin turvallisuusneuvoston väliaikaisjäseneksi. Maa oli Sitoutumattomien maiden liike ja Islamilainen konferenssi perustajajäsen. Indonesia on allekirjoittanut AFTA, ja se on OPECin, Cairns-ryhmän ja Maailman kauppajärjestön jäsen. Indonesia on saanut humanitaarista ja kehitysapua vuodesta 1966 lähtien, erityisesti Yhdysvalloilta, Euroopalta, Australialta ja Japanilta.
Indonesia on työskennellyt muiden valtioiden kanssa saadakseen syytteeseen Al-Qaidaan ja muuhun sotilaalliseen islamismiin liittyneiden pommi-iskujen tekijöitä. Tuhoisassa Balin pommi-iskut 2002 Kutan turistikaupungissa vuonna 2002 kuoli 202 henkeä, joista 164 oli ulkomaisia matkailijoita. Iskut ja niitä seuranneet matkustusvaroitukset ovat vahingoittaneet pahasti Indonesian matkailualaa.
Indonesian 300&nbsp;000 miehen Indonesian asevoimat (TNI) kuuluvat Indonesian maavoimat (TNI-AD), Indonesian merivoimat (TNI-AL, mukaan lukien merijalkaväki) ja Indonesian ilmavoimat (TNI-AU). Armeijan henkilökunnasta noin 233&nbsp;000 on aktiivisessa palveluksessa. Puolustusmäärärahojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2005 yksi prosentti. Suharton kauden jälkeen vuodesta 1998 armeijan edustus parlamentissa on poistettu, mutta sillä on silti runsaasti poliittista valtaa. Separatismi Acehin ja Papuan alueilla on johtanut aseellisiin konflikteihin, ja syytteitä ihmisoikeusloukkauksista ja julmuuksista on esitetty molemmilta puolilta. Kolmekymmentä vuotta kestäneen Vapaa Aceh -liike ja Indonesian armeijan välisen sissisodan jälkeen osapuolet sopivat vuonna 2005 Helsingissä aselevosta. Papualla on otettu käyttöön merkittäviä alueellisen autonomian takaavia lakeja, joskin ne ovat jääneet epätäydellisiksi.

Hallinnollinen jako


Tiedosto:Indonesia provinces indonesian.png
Hallinnollisesti Indonesia koostuu Indonesian provinssit, joista kolmella on erikoisasema. Jokaisella provinssilla on oma poliittinen hallintonsa ja kuvernöörinsä. Provinssit on jaettu hallintoalueisiin (''Indonesian hallintoalueet'') ja kaupunkeihin (''kota''), jotka jaetaan edelleen alapiirikuntiin (''Indonesian alapiirikunnat''), ja sen jälkeen kyläryhmiin (joko ''desa'' tai ''kelurahan''). Sen jälkeen kun asetukset alueellisesta itsehallinnosta otettiin käyttöön vuonna 2001, hallintoalueista ja kaupungeista on tullut keskeisiä alueellisen jaon yksiköitä. Ne tarjoavat suurimman osan julkisista palveluista. Kylätaso on eniten läsnä indonesialaisen päivittäisessä elämässä. Kylän tai kaupunginosan asioita hallinnoi vaaleilla valittu ''lurah'' tai ''kepala desa'' (kyläpäällikkö).
Aceh, Jakarta, Yogyakarta, Papua ja Länsi-Papua ovat provinsseja, joilla on tavallista enemmän valtaa lainsäädännössä ja suurempi autonomia keskushallinnosta kuin muilla provinsseilla. Acehin hallituksella on esimerkiksi oikeus luoda itsenäinen lakijärjestelmä; vuonna 2003 se otti käyttöön ''šarian'' eli islamilaisen lain muodon. Yogyakartalle annettiin erityisalueen status tunnustuksena sen keskeisestä asemasta Indonesian tasavaltalaisten kannattamisessa vallankumouksen aikana. Papua, joka tunnettiin ennen nimellä Irian Jaya, sai autonomian vuonna 2001. Jakartalla puolestaan on erikoisasema maan pääkaupunkialueena.
;Indonesian provinssit ja niiden pääkaupungit
<small>(Indonesialainen nimi suluissa, kun se eroaa suomenkielisestä)</small>
<small><br /><nowiki>*</nowiki> viittaa provinsseihin, joilla on erikoisasema</small>
Sumatra
Aceh<sup>*</sup> (''Nanggroe Aceh Darussalam'') – Banda Aceh
Pohjois-Sumatra (''Sumatera Utara'') – Medan
Länsi-Sumatra (''Sumatera Barat'') – Padang
Riau – Pekanbaru
Riausaaret (''Kepulauan Riau'') – Tanjung Pinang
Jambi – Jambi (kaupunki)
Etelä-Sumatra (''Sumatera Selatan'') – Palembang
Bangka-Belitung (''Kepulauan Bangka-Belitung'') – Pangkal Pinang
Bengkulu – Bengkulu (kaupunki)
Lampung – Bandar Lampung
Jaava
Jakarta<sup>*</sup> – Jakarta
Banten – Serang
Länsi-Jaava (''Jawa Barat'') – Bandung
Keski-Jaava (''Jawa Tengah'') – Semarang
Yogyakarta<sup>*</sup> – Yogyakarta
Itä-Jaava (''Jawa Timur'') – Surabaya
Pienet Sundasaaret
Bali – Denpasar
Läntinen Nusa Tenggara (''Nusa Tenggara Barat'') – Mataram (kaupunki)
Itäinen Nusa Tenggara (''Nusa Tenggara Timur'') – Kupang
Kalimantan (Borneon eteläosa)
Länsi-Kalimantan (''Kalimantan Barat'') – Pontianak
Keski-Kalimantan (''Kalimantan Tengah'') – Palangkaraya
Etelä-Kalimantan (''Kalimantan Selatan'') – Banjarmasin
Itä-Kalimantan (''Kalimantan Timur'') – Samarinda
Sulawesi
Pohjois-Sulawesi (''Sulawesi Utara'') – Manado
Gorontalo – Gorontalo (kaupunki)
Keski-Sulawesi (''Sulawesi Tengah'') – Palu
Länsi-Sulawesi (''Sulawesi Barat'') – Mamuju
Etelä-Sulawesi (''Sulawesi Selatan'') – Makassar
Kaakkois-Sulawesi (''Sulawesi Tenggara'') – Kendari
Molukit
Molukit (provinssi) (''Maluku'') – Ambon
Pohjois-Molukit (''Maluku Utara'') – Ternate
Länsi-Uusi-Guinea
Länsi-Papua<sup>*</sup> (''Papua Barat'') – Manokwari
Papua<sup>*</sup> – Jayapura

Talous


Tiedosto:KerbauJawa.jpga käytetään apuna riisipeltojen auraamisessa Jaavalla. Maatalous on ollut Indonesian tärkein elinkeino vuosisatoja.]]
Indonesian ostovoimakorjattu bruttokansantuote (BKT) oli vuonna 2011 arviolta noin 1&nbsp;139 miljardia Yhdysvaltojen dollaria, henkeä kohden 4&nbsp;700 dollaria. Teollisuus muodostaa talouden suurimman osa-alueen, ja tuottaa 47,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Palvelut muodostavat 38,9 prosenttia ja maatalous 14,7 prosenttia BKT:stä. Palvelualoilla työskentelee kuitenkin enemmän ihmisiä kuin talouden muilla osa-alueilla, 48,9 prosenttia maan työikäisestä väestöstä. Teollisuudessa työskentelee 12,8 prosenttia ja maataloudessa 38,3 prosenttia työvoimasta. Merkittäviin teollisuudenaloihin kuuluvat öljyn- ja kaasuntuotanto, tekstiilit, vaatteet, elintarvikkeet, lannoitteet ja kaivostoiminta. Tärkeitä maataloustuotteita ovat mm. palmuöljy, riisi, tee, kahvi, mausteet ja kumi.
Indonesian suurimmat vientimaat ovat Japani (29,4 prosenttia viennistä vuonna 2006), Singapore (11,8 prosenttia), Yhdysvallat (11,5 prosenttia), Kiina (7,7 prosenttia) ja Etelä-Korea (6,4 prosenttia). Suurimmat tuojat ovat vuorostaan Singapore (29,6 prosenttia), Kiina (11,2 prosenttia) ja Japani (8,8 prosenttia). Vuonna 2006 Indonesian kauppatase oli positiivinen: viennistä saatiin tuloja 102,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja tuontikustannukset olivat 73 miljardia dollaria. Indonesialla on huomattavat luonnonvarat, joihin kuuluu raakaöljyä, maakaasua, tinaa, kuparia ja kultaa. Maa tuo eniten koneita ja laitteita, kemikaaleja, polttoaineita ja elintarvikkeita.
Tiedosto:Jakarta.jpg.]]
1960-luvulla maan talous heikkeni voimakkaasti poliittisen epätasapainon, nuoren ja kokemattoman hallituksen ja taloudellisen nationalismin vuoksi. Seurauksena oli äärimmäistä köyhyyttä ja elintarvikepula. Kun Sukarnon hallitus kaatui 1960-luvun puolivälissä, talous oli kaaoksessa: inflaatio oli 1&nbsp;000 prosenttia vuodessa, vientitulot supistuivat, infrastruktuuri rapistui, tehtaat toimivat minimikapasiteetilla ja investoinnit olivat vähäisiä. Uusi hallinto toi maahan Berkeleyn mafia, jonka seurauksena inflaatio laski, valuutta vakautui ja maahan saatiin houkutelluksi ulkomaista apua ja investointeja. Indonesia on OPECin ainoa jäsen Kaakkois-Aasiassa. 1970-luvun korkeat öljyhinnat toivat vientituottoja, joiden ansiosta talous kasvoi yli 7 prosenttia vuosina 1968–1981. Ylisäätelyn ja laskevien öljyhintojen vuoksi kasvu hidastui keskimäärin 4,3 prosenttiin vuosina 1981–1988. 1980-luvun lopulla aloitettiin useita talousuudistuksia, joihin kuuluivat Indonesian rupia hallittu devalvaatio vientituotteiden kilpailukyvyn lisäämiseksi ja sääntelyn vähentäminen. Kun taloutta jälleen uudistettiin 1980-luvun lopulla, ulkomaisia investointeja virtasi Indonesiaan, erityisesti teollisuustuotantoon. Vuosina 1989–1997 maan talous kasvoi keskimäärin yli 7 prosenttia vuodessa.
Aasian talouskriisi iski vuosina 1997–1998 rajuimmin juuri Indonesiaan. Maan valuutan Indonesian rupian vaihtokurssi dollaria vastaan putosi 2&nbsp;000 rupiasta 18&nbsp;000 rupiaan. Bruttokansantuote kutistui 13,1 prosenttia. Suhde on sen jälkeen tasaantunut noin 10&nbsp;000 rupiaan dollaria kohden. Talous on parantunut huomattavasti, vaikkakin hitaasti. Poliittinen epävakaisuus vuodesta 1998 lähtien, hitaat talousuudistukset ja korruptio hallinnon ja talouden kaikilla tasoilla ovat vaikeuttaneet toipumista. Transparency International on sijoittanut Indonesian korruptioindeksissään sijalle 143 yhteensä 180 tutkitusta maasta. Maan bruttokansantuote kuitenkin kasvoi yli viisi prosenttia vuosina 2004 ja 2005, ja kasvun on ennustettu nousevan. Kasvu ei kuitenkaan ole niin voimakasta, että työttömyys vähenisi merkittävästi, tai nopeuttaisi palkkojen nousua. Polttoaineen ja riisin hintojen nousu on pahentanut köyhyyttä. Vuonna 2005 valtion oli pakko vähentää suuria tukiaan polttoaineiden hintoihin kansainvälisten öljyhintojen noustessa, mikä oli merkittävä syy inflaatioon ja vaikeuksiin. Vuonna 2006 arviolta 17,8 prosenttia maan väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella, ja 49,0 prosenttia eli alle kahdella dollarilla päivässä.

Liikenne


Indonesiassa on 676 lentokenttää. Rautatietä on noin viisituhatta kilometriä ja päällystettyä maantietä noin 260&nbsp;000 km. Saarten välillä liikutaan laivoilla ja lautoilla. Suurin laivayhtiö on valtiollinen Pelni. Maantieliikenne on kaoottista varsinkin Jaavalla ja Balilla. Monet matkailijat vuokraavat moottoripyörän.
Jakartan ja Surabayan välille suunnitellaan 685 km pitkää erikoisnopeaa junayhteyttä, jolla matka taittuisi 2,5 tunnissa. Nykyisin matka kestää linja-autolla 10–14 tuntia, ruuhkissa jopa 18 tuntia. Kaupunkien välillä on lentoyhteys kerran tunnissa, mutta lentoasemien kapasiteetti lähestyy ylärajaansa.

Väestö


Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan Indonesian väkiluku oli noin 206 miljoonaa, ja vuonna 2010 maan tilastokeskus arvioi sen kasvaneen yli 237 miljoonaan. 124 miljoonaa henkeä asuu Jaavan saarella, joka on maailman väekkäin saari. 1960-luvulta asti noudatetusta, suhteellisen tehokkaasta perhesuunnitteluohjelmasta huolimatta väestön ennustetaan kasvavan yhteensä 315 miljoonaan vuoteen 2035 mennessä. Ennuste perustuu arvioituun nykyiseen 1,25 prosentin vuosittaiseen väestönkasvuun.
Tiedosto:Minangkabau wedding.jpg-hääpari.]]
Suurin osa indonesialaisista on Taiwanilta kotoisin olevien, Austronesialaiset kielet puhuneiden kansojen jälkeläisiä. Toinen merkittävä ryhmä on melanesialaiset, jotka asuvat maan itäosassa. Indonesiassa on noin 300 etnistä ryhmää, ja maassa puhutaan 742 kieltä ja murretta Suurin kieli on Jaavan kieli, jota puhuu 42 prosenttia väestöstä. Jaavankieliset ovat maan poliittisesti ja kulttuurisesti hallitseva väestöryhmä. Sundalaiset, malaijit ja maduralaiset ovat suurimmat ei-jaavalaiset väestöryhmät. Pienet, mutta merkittävät kiinalaisten, intialaisten, eurooppalaisten ja arabien ryhmät asuvat pääosin kaupunkialueilla. Tunne kuulumisesta yhteiseen Indonesian kansakuntaan on läsnä vahvojen alueellisten identiteettien rinnalla. Maan yhteiskunta on pysynyt suureksi osaksi harmonisena, vaikka sosiaaliset, uskonnolliset ja etniset jännitteet ovat paikoin aiheuttaneet pahoja väkivaltaisuuksia. Maansisäinen muuttoliike (mukaan lukien virallinen transmigrasi-ohjelma) on aiheuttaneet väkivaltaa, kuten paikallisten dayakit toteuttaman satojen maduralaisten joukkomurhan Länsi-Kalimantanilla ja konfliktit Molukit, Keski-Sulawesilla ja Länsi-Papualla. Indonesiankiinalaiset ovat vaikutusvaltainen etninen vähemmistö, joka muodostaa alle kaksi prosenttia väestöstä. Kiinalaiset hallitsevat suurta osaa maan yksityisestä kaupankäynnistä ja varallisuudesta. Seurauksena on ollut huomattavaa katkeruutta ja jopa väkivaltaa kiinalaisia vastaan.
Maan virallinen kansallinen kieli on Indonesian kieli, jota puhuu valtaosa indonesialaisista. Sitä opetetaan kouluissa kautta maan. Se on kaupankäynnin, politiikan, tiedotusvälineiden, koulutuksen ja akateemisen maailman kieli. Alun perin se toimi alueen, mukaan lukien nykyisen Malesian, lingua francana, ja se on läheistä sukua Malaijin kieli. Indonesian käyttöä alkoivat edistää ensimmäisen kerran nationalistit 1920-luvulla, ja se julistettiin maan viralliseksi kieleksi Indonesian itsenäistyessä vuonna 1945. Suurin osa indonesialaisista puhuu ainakin yhtä useista sadoista paikallisista kielistä (''bahasa daerah''), usein äidinkielenään. Niistä maan suurimman etnisen ryhmän kieli, jaavan kieli on puhutuin. Toisaalta Papualla puhutaan yli 700:a alkuperäistä Papualaiset kielet ja austronesialaista kieltä vain 2,7 miljoonan asukkaan alueella.
Tiedosto:Great mosque in Medan.JPGin suuri moskeija. Indonesian muslimiväestö on maailman suurin.]]
Vaikka Indonesian perustuslain mukaan maassa on taattava uskonnonvapaus, virallisesti tunnustettuja uskontoja on vain kuusi: islam, protestanttisuus, Katolinen kirkko, hindulaisuus, buddhalaisuus ja kungfutselaisuus. Vaikka Indonesia ei ole islamilainen valtio, se on väkiluvultaan maailman suurin muslimienemmistöinen maa. Lähes 80 prosenttia indonesialaisista on vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan muslimeita. Väestöstä on kristittyjä 11 prosenttia, josta noin kaksi kolmasosaa protestantteja. Kaksi prosenttia on hindulaisia ja yksi prosentti buddhalaisia. Suurin osa indonesialaisista hinduista on balilaiset, ja suurin osa buddhalaisista kuuluu maan kiinalaisväestöön. Vaikka hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat nykyisin vähemmistöuskontoja, niillä on ollut huomattava vaikutus maan kulttuuriin. Islam saapui Indonesiaan aluksi Pohjois-Sumatralle 1200-luvulla kauppiaiden välityksellä. Siitä tuli maan valtauskonto 1500-luvulla. Katolilaisuuden toivat maahan ensimmäiset portugalilaiset siirtomaavalloittajat ja lähetyssaarnaajat, ja protestanttisuus levisi pääosin alankomaalaisten kalvinismi ja luterilaisuus lähetyssaarnaajien vaikutuksesta siirtomaakaudella. Suuri osa indonesialaisista, kuten jaavalaiset ''abanganit'', Balin hindut ja kristityt dajakit, harjoittavat uskontoaan vähemmän puhdasoppisessa, Synkretismi muodossa, johon on sekoittunut paikallisia tapoja ja uskomuksia.

Kulttuuri


Tiedosto:WayangKulit Scene Zoom.JPG -varjonukketeatteriesitys.]]
Indonesiassa on noin 300 etnistä ryhmää, joilla on kaikilla vuosisatojen kuluessa kehittyneet omat kulttuuriperintönsä. Maan kulttuuriin ovat vaikuttaneet muun muassa intialainen, arabialainen, kiinalainen, malaijilainen ja eurooppalainen kulttuuri. Hindulaisesta kulttuurista ja mytologiasta on aineksia esimerkiksi perinteisissä jaavalaisissa ja balilaisissa tansseissa, kuten myös ''Wayang'' -nukketeatterissa. Myös Indonesian arkkitehtuuriin on perinteisesti vaikuttanut eniten intialainen arkkitehtuuri, mutta myös Kiinasta, arabeilta ja Euroopasta saadut vaikutteet ovat jättäneet siihen jälkensä.
Perinteisiä tekstiilejä, kuten batiikki ja ikat, valmistetaan sekä vientiin että kotimaiseen käyttöön. Pitkähihainen batiikkipaita hyväksytään juhlapuvuksi kaikissa etnisissä ryhmissä länsimaalaistyylisen tumman puvun rinnalla.
Perinteiseen Indonesialainen musiikki kuuluvat ''gamelan'' ja ''keroncong''. Suosittu nykyaikainen populaarimusiikin laji on ''dangdut'', joka on saanut vaikutteita arabialaisesta, intialaisesta ja malaijien kansanmusiikista. Indonesialainen elokuva oli suosionsa huipulla 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Se koki alennustilan 1900-luvun lopussa, mutta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kotimaisten elokuvien tuotanto kasvoi kuudesta yli kahdeksaankymmeneen.
Vanhimmat Indonesiasta löydetyt kirjoitukset ovat sanskritinkielisiä tekstejä, jotka on ajoitettu 400-luvulle. Maan kirjallisuuden merkittäviä hahmoja ovat olleet hollantilainen kirjailija Multatuli, joka arvosteli indonesialaisten kohtelua Alankomaiden siirtomaakaudella, itsenäisyyttä edeltävät sumatralaiset nationalistikirjailijat ja poliitikot Muhammad Yamin ja Hamka sekä maan tunnetuin romaanikirjailija Pramoedya Ananta Toer. Monilla indonesialaisilla kansoilla on omat, vahvat suulliset perinteensä, jotka ovat auttaneet heidän kulttuuriperintönsä säilyttämisessä ja määrittelyssä. Tiedotusvälineiden vapaus on lisääntynyt Indonesiassa huomattavasti presidentti Suharton valtakauden jälkeen. Suharton aikana nykyisin lakkautettu Informaatioministeriö valvoi ja kontrolloi kotimaisia tiedotusvälineitä ja hankaloitti ulkomaisten viestinten toimintaa. Maan televisioverkkoon kuuluu kymmenen kaupallista, maanlaajuista kanavaa ja alueellisia kanavia, jotka kilpailevat julkisen TVRI kanssa. Internetiä käyttää kansasta vähemmistö: vuonna 2007 käyttäjiä oli Indonesiassa 20 miljoonaa.
Tiedosto:SOTO FOOD.jpg), ''telor pindang'' (säilötyt munat), ''perkedel'' (uppopaistettua ruokaa) ja ''es teh manis'' (makea jäätee).]]

Ruokakulttuuri


Indonesian keittiö vaihtelee alueen, vuodenajan ja yhteiskuntaluokan mukaan. Siinä on vaikutteita kiinalaisesta, länsimaisesta, intialaisesta ja Lähi-Idän keittiöistä. Riisi on useimmilla alueilla pääruoka-aine, jota tarjoillaan kasvis- ja liharuokien kanssa. Perusraaka-aineita ovat mausteet (erityisesti chili), kookosmaito, kala ja kana. Molukeilla ja Sulawesissä syödään kuitenkin saagoa ja Länsi-Timorilla maissia enemmän kuin riisiä.

Urheilu


Indonesian suosituimmat urheilulajit ovat sulkapallo ja jalkapallo: maan korkein sarjataso jalkapallossa on Liga Indonesia. Indonesian jalkapallomaajoukkue on esiintynyt MM-kilpailuissa historiansa aikana kerran. Myös koripallo oli erityisesti 1940-luvulla suosittua ja 2000-luvulla laji on nostanut suosiotaan nuorison keskuudessa. Maan Indonesian koripallomaajoukkue on sijoittunut Koripallon Aasian-mestaruuskilpailut parhaimmillaan neljänneksi. Perinteisiin urheilulajeihin kuuluvat ''sepak takraw'' ja Maduralla harrastetut härkäkilpailut. Alueilla, joilla on aiemmin sodittu heimosotia, pidetään niitä muistuttavia kilpailuja, kuten ''caci'' Floresilla ja ''pasola'' Sumballa. Indonesialainen kamppailulaji on ''pencak silat''. Urheilu on Indonesiassa yleensä miesten hallitsemaa, ja yleisölajeihin liitetään usein laiton uhkapeli.

Katso myös


Luettelo Indonesian kaupungeista
Luettelo Indonesian saarista

Lähteet


Indonesia – saarien kulttuurit, Museovirasto 1993, ISBN 951-9075-59-3

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.indonesia.go.id/ Indonesian tasavalta
http://www.setneg.go.id/ Sekretariat Negara Republik Indonesia
http://www.antara.co.id/ Kansallinen uutistoimisto Antara
http://www.lonelyplanet.com/destinations/south_east_asia/indonesia/ Lonely Planetin matkaohjeet
http://www.thejakartapost.com/headlines.asp The Jakarta Post
http://indonesia.elga.net.id/news.html Indonesialaisia tiedotusvälineitä Internetissä
Luokka:Indonesia
ace:Indônèsia
kbd:Индонезиэ
af:Indonesië
ak:Indonesia
als:Indonesien
am:ኢንዶኔዥያ
ang:Indonesia
ar:إندونيسيا
an:Indonesia
roa-rup:Indonezia
frp:Endonèsie
ast:Indonesia
gn:Indonesia
ay:Indunisya
az:İndoneziya
bjn:Indunisia
id:Indonesia
ms:Indonesia
bn:ইন্দোনেশিয়া
zh-min-nan:Ìn-nî
map-bms:Indonesia
jv:Indonésia
su:Républik Indonésia
ba:Индонезия
be:Інданезія
be-x-old:Інданэзія
bcl:Indonesya
bi:Indonesia
bar:Indonesien
bo:ཨིན་རྡུ་ནི་ཤིས་ཡ།
bs:Indonezija
br:Indonezia
bug:Indonesia
bg:Индонезия
bxr:Индонез
ca:Indonèsia
ceb:Indonesia
cv:Индонези
cs:Indonésie
ch:Indonesia
co:Indunesia
cy:Indonesia
da:Indonesien
de:Indonesien
dv:އިންޑޮނޭޝިޔާ
nv:Indoníízha
na:Indonitsiya
et:Indoneesia
el:Ινδονησία
en:Indonesia
es:Indonesia
eo:Indonezio
ext:Indonésia
eu:Indonesia
fa:اندونزی
hif:Indonesia
fo:Indonesia
fr:Indonésie
fy:Yndoneezje
ga:An Indinéis
gv:Yn Indoneesh
gag:İndoneziya
gd:An Innd-Innse
gl:Indonesia
gan:印度尼西亞
ki:Indonesia
gu:ઈંડોનેશિયા
hak:Yin-thu-nì-sî-â
xal:Эндонесин Орн
ko:인도네시아
haw:‘Inidonesia
hy:Ինդոնեզիա
hi:इंडोनेशिया
hsb:Indoneska
hr:Indonezija
io:Indonezia
ilo:Indonesia
bpy:ইন্দোনেশিয়া
ia:Indonesia
ie:Indonesia
os:Индонези
is:Indónesía
it:Indonesia
he:אינדונזיה
kl:Indonesia
kn:ಇಂಡೋನೇಷ್ಯಾ
pam:Indonesia
ka:ინდონეზია
csb:Jindonezjô
kk:Индонезия
kw:Indonesi
rw:Indonesiya
ky:Индонезия
mrj:Индонези
sw:Indonesia
kv:Индонезия
ht:Endonezi
ku:Îndonezya
lez:Индонезия
la:Indonesia
lv:Indonēzija
lb:Indonesien
lt:Indonezija
lij:Indonexia
li:Indonesië
ln:Indoneziá
jbo:bidgu'e
lmo:Indunesia
hu:Indonézia
mk:Индонезија
mg:Indonezia
ml:ഇന്തോനേഷ്യ
mt:Indoneżja
mi:Initonīhia
mr:इंडोनेशिया
arz:اندونيسيا
mzn:اندونزی
mn:Индонез
my:အင်ဒိုနီးရှားနိုင်ငံ
nah:Indonesia
nl:Indonesië
nds-nl:Indonezie
ne:इण्डोनेशिया
new:इण्डोनेसिया
ja:インドネシア
nap:Indonesia
ce:Индонези
pih:Endonesya
no:Indonesia
nn:Indonesia
nov:Indonesia
oc:Indonesia
mhr:Индонезий
or:ଇଣ୍ଡୋନେସିଆ
uz:Indoneziya
pa:ਇੰਡੋਨੇਸ਼ੀਆ
pag:Indonesiya
pnb:انڈونیشیا
pap:Indonesia
ps:اندونيزيا
km:ឥណ្ឌូនេស៊ី
pms:Indonesia
nds:Indonesien
pl:Indonezja
pt:Indonésia
crh:İndoneziya
ro:Indonezia
rm:Indonesia
qu:Indunisya
ru:Индонезия
rue:Індонезія
sah:Индонезия
se:Indonesia
sa:इण्डोनेशिया
sg:Ênndonezïi
sco:Indonesie
stq:Indonesien
sq:Indonezia
scn:Indunesia
si:ඉන්දුනීසියාව
simple:Indonesia
ss:INdonesiya
sk:Indonézia
sl:Indonezija
cu:Їндонисїꙗ
szl:Indůnezyjo
so:Indunisiya
ckb:ئیندۆنیزیا
srn:Indonesikondre
sr:Индонезија
sh:Indonezija
sv:Indonesien
tl:Indonesya
ta:இந்தோனேசியா
roa-tara:Indonesie
tt:Индонезия
te:ఇండోనేషియా
tet:Indonézia
th:ประเทศอินโดนีเซีย
vi:Indonesia
tg:Индонезия
tpi:Indonisia
tr:Endonezya
tk:Indoneziýa
udm:Индонезия
uk:Індонезія
ur:انڈونیشیا
ug:ھىندونېزىيە
za:Yindunizsihya
vec:Indonexia
vep:Indonezii
vo:Lindäna-Seänuäns
wa:Indonezeye
zh-classical:印度尼西亞
war:Indonesia
wo:Endoneesi
wuu:印度尼西亚
yi:אינדאנעזיע
yo:Indonésíà
zh-yue:印尼
diq:İndonezya
zea:Indonesië
bat-smg:Induonezėjė
zh:印度尼西亚

Islam

Islam ( 'alistuminen' ; vanha virheellinen<ref></ref> nimitys muhamettilaisuus) on monoteismi abrahamilainen uskonto. Se on maailman toiseksi suurin ja nopeimmin kasvava uskonto. Islam sai alkunsa Arabian niemimaalla profeetta Muhammadin ilmestyksien pohjalta vuonna 610. Vain joka viides islamia tunnustava eli muslimi on etniseltä taustaltaan arabit. Islaminuskoisten lukumääräksi arvioidaan 1,3 miljardia ihmistä.
Islam tarkoittaa kirjaimellisesti alistumista (Allah). Islam on sekä elämäntapa että uskonto. Islamissa, kuten juutalaisuudessa, uskonnollisella lailla (šaria) on keskeinen merkitys.
Islamilainen maailma ulottuu Afrikan länsirannikolta Indonesiaan ja Keski-Aasiasta Saharan eteläpuolelle. Muslimeista vain joka viides puhuu Arabian kieli äidinkielenään. Silti arabiankielinen maailma on säilyttänyt henkisen johtoaseman islamin tulkinnassa – poikkeuksena šiialaisuus Iran. Lukumääräisesti mitaten eniten muslimeita on Indonesiassa.
Seuraavat tiedot ovat islamin suurimman suuntauksen, Sunnalaisuus, mukaisia ellei toisin mainita.

Yleisesti


Kuva:IslamSymbol.PNGllä kristinusko tai Daavidin tähti juutalaisuus.]]
Muslimit uskovat, että Jumala paljasti sanansa ihmiskunnalle Muhammadin ja aikaisempien Islamin profeetat kautta. Islam perustuu monilta osin samoille periaatteille kuin juutalaisuus sekä kristinusko. Islam näkee juutalaisuuden ja kristinuskon "kirjan uskontoina", jotka on johdettu profeettojen opetuksista.
Islam oli jo syntymästään asti valtiollinen uskonto. Vastaavasti varhainen kristinusko syntyi poliittisen vallan ulkopuolella, jopa vainottuna. Tämän vuoksi sekularismi islaminuskoisten asuttamia valtioita, joissa uskonto ja valtio on erotettu toisistaan, on vähän. Esimerkiksi Turkki, Senegal, Bosnia ja Hertsegovina, Azerbaidžan ja Syyria ovat kuitenkin sekulaarisia.
Islam on sekä yhteisöllinen että yksilön elämään vaikuttava katsomusjärjestelmä. Nykyaikana vanhoillisissa islamilaisissa maissa, esimerkiksi Iranissa ja Saudi-Arabiassa, uskonnon vaikutus näkyy voimakkaana kaikilla elämänaloilla. Toisissa maissa, kuten Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa, islamin asema on samantapainen kuin kristinuskon asema Etelä-Eurooppa.
Kuva:IslamSymbolAllahComp.PNG'' (Jumala) arabiaksi.]]Islam jakautuu kahteen pääsuuntaukseen, sunnalaisuus ja šiialaisuus, joiden sisällä puolestaan on erilaisia koulukuntia ja lahkoja. Lisäksi on ahmadiyyalaisia ja druusit. Sufilaisuus on mystiikkaa korostava islamin suuntaus, jonka seuraajia löytyy niin šiialaisten kuin sunnien joukosta.
Poliittiset radikaali-islamilaiset eli Islamismi liikkeet ja aseelliset ryhmät nojaavat pääasiassa fundamentalismi islamilaisiin suuntauksiin kuten wahhabismiin eli salafi-suuntaukseen tai intialaisen deobandi-koulukunnan opetuksiin. Tärkeänä periaatteena näissä suuntauksissa on käsite jihad (''pyrkimys johonkin''). Jihad on sekä henkistä kilvoittelua ihmisen sisäistä pahuutta vastaan että islamin puolustamista fyysisesti, mutta se voidaan myös tulkita pyhä sota islamin puolesta.
Islamiin kuuluu kuusi perususkomusta:
#Usko Allah
#Usko enkeli
#Usko Jumalan lähettämiin kirjoihin
#Usko profeettoihin ja sanansaattajiin
#Usko tuomionpäivään ja ylösnousemukseen
#Usko kohtaloon

Uskonnon lähteet


Muhammad


Kuva:Muhammad 20.jpgMuhammad syntyi vuoden 570 tienoilla Mekka, nykyisen Saudi-Arabian alueella. Mekka oli vilkas mutta pienimuotoinen kaupan keskus, jossa sijaitsi Kaaban temppeli. Täysi-ikäiseksi tultuaan Muhammadista tuli perimätiedon mukaan kauppias. Hän avioitui nuorena miehenä rikkaan lesken kanssa. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla Mekan vuorten luolassa ollut Muhammad näki enkelin ja sai ensimmäisen jumalallisen ilmestyksen. Tämän jälkeen seurasi välikausi ja hän alkoi epäillä ensimmäistäkin ilmestystä. Tauon jälkeen ilmestykset alkoivat uudelleen ja Muhammad ryhtyi julkiseen toimintaan noin vuonna 613.
Aluksi ilmestykset keskittyivät korostamaan Jumalan mahtavuutta, mutta pian ilmestyksissä kiellettiin muut jumalat ja alettiin korostaa sosiaalista sanomaa. Mekan rikkaat kauppiaat eivät halunneet köyhiä samanarvoiseksi Jumalan edessä ja lisäksi pelättiin pyhiinvaelluksen kärsivän. Muhammadin tilanne kävi tukalaksi ja hän muutti pohjoisessa sijaitsevaan Medinaan. Muutto (, suomeksi usein hidžra) tapahtui vuonna 622. Tästä tapahtumasta alkaa myös islamilainen ajanlasku. Medinassa köyhien profeetasta tuli valtiomies ja sotapäällikkö. Samalla Koraanin Suura eli lukuihin alkoi ilmestyä laki- ja rituaalisäädöksiä. Muhammad aloitti sota- ja ryöstöretket pääasiassa Mekkaan sekä sieltä pohjoiseen suuntautuvia Karavaani vastaan. Kolmen mekkalaisia vastaan käydyn sodan jälkeen Muhammad solmi aselevon vuonna 629.
Kuva:Mohammed kaaba 1315.jpg Aselevon ehtojen mukaisesti muslimit suorittivat pyhiinvaelluksen Mekkaan. Seuraavana vuonna 630 he valtasivat kaupungin kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Muhammadin määräyksestä yksikään ei-muslimi ei saanut astua jalallaan Mekkaan; nykyisin tämä koskee myös Medinaa. Profeetta Muhammad käski tuhota mekkalaisten palvomien jumalien patsaat, mutta jätti Kaaban rauhaan. Muhammad jäi Medinaan ja vahvisti uutta valtakuntaansa sekä kävi taisteluita niskuroivia heimoja vastaan. Seuraavana vuonna hän lähti toiselle pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Matkan alkuvaiheessa Muhammad sai voimakkaan päänsärkykohtauksen ja palasi takaisin Medinaan. Perimätiedon mukaan Muhammad kuoli tuolla matkalla 8. kesäkuuta 632 eli hidžran 10. vuotena.

Koraani


Kuva:Thr muze art islam 21.jpg Muhammadin eläessä hänen jumalalliset ilmestyksensä kirjattiin epäsäännöllisesti ylös tai ne säilyivät ihmisten muistissa yksittäisinä katkelmina. Ilmestyksien kokoaminen nousi esille vasta hänen kuolemansa jälkeen. Siihen asti asialla ei ollut merkitystä, sillä yhteisö saattoi kysyä asiaa suoraan Muhammadilta.
Islamilainen perinne antaa ristiriitaista tietoa Koraanin kokoamisesta. Myöhäisempi perimätieto kertoo, että arkkienkeli Gabriel kävi Muhammadin kanssa ilmestykset läpi kerran vuodessa ja kahdesti kuolinvuoteella. Varhaisemmat lähteet ovat lähes yksimielisiä siitä, ettei Muhammad koonnut Koraania. Koraani koottiin kirjaksi 600-luku puolivälissä aluksi konsonanttitekstinä. Arabian vokaalimerkit ja muut tarke vakiintuivat seuraavalla vuosisadalla. Nykyinen käytössä oleva versio on vuoden 1923 Kairon kuninkaallinen editio.
Koraani jakautuu 114 suuraan eli lukuun. Suurat jakautuvat vastaavasti jakeisiin. Koraanin suurat on järjestetty kutakuinkin pituuden mukaan. Lyhyttä ensimmäistä suuraa, Avauksen suuraa, seuraa Koraanin pisin suura, Lehmän suura, jossa on kaikkiaan 286 jaetta. Viimeinen, Ihmisten suura käsittää vain 6 jaetta. Koraanin pitemmät suurat eivät muodosta yhtäjaksoisia kertomuksia vaan ne koostuvat hyvinkin erilaisista katkelmista. Ikäjärjestys kulkee pääosin takaperoisesti siten, että Koraanin lopussa olevat lyhyemmät suurat ovat vanhimpia ja etuosassa olevat pidemmät suurat nuorimpia.
Kuva:Medieval Persian manuscript Muhammad leads Abraham Moses Jesus.jpg Abraham islaminuskossa, Mooses islaminuskossa ja Jeesus islaminuskossa persialaisessa käsikirjoituksessa.]]
Koraanin suurat käsittelevät usein keskenään samoja asioita. Toistuvana teemana kirjassa on, että oikein uskovat pääsevät kuoltuaan paratiisiin () ja vääräuskoiset joutuvat helvettiin (). Koraanissa myös annetaan paikoin yksityiskohtaisia kuvauksia helvetissä odottavista kärsimyksistä. Koraanin suurista löytyy toistuvien teemojen lisäksi historiallista materiaalia, joka on osittain yhteneväistä Raamattu kertomusten kanssa.
Kaiken alku noudattelee Raamatusta tuttua kaavaa, jossa maailma luotiin kuudessa päivässä. Jumala loi Aadamin ja hänen vaimonsa Eeva (Raamattu)n savesta ja yhdestä sielusta. Maailmankaikkeus rakentuu helvetistä ja seitsemästä taivaasta. Koraanin mukaan olevaiset olennot voidaan jakaa viiteen ryhmään: Jumala, enkelit, henget (džinnit), ihmiset sekä muu luomakunta. Jumala on selkeästi monoteistinen ja hänellä on 99 nimeä. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Saatana vastaavasti viettelee ihmisiä pahaan.

Sunna


Koraanin jälkeen seuraavaksi tärkein auktoriteetin lähde on sunna. Sunnalla tarkoitetaan profeetta Muhammadin elämäntapaa ja sen esikuvallisuutta muslimeille. Tässä myöhemmin syntyneessä opissa Muhammadin katsotaan toimineen synniltä suojattuna ja menetelleen elämässään oikein. Šiialaisessa opissa tämä käsittää myös šiialaiset imaamit.
Muhammadin elämäntavan muisteleminen oli pitkään vain suullisten tietojen varassa. Vasta 700-luku alkaen niitä alettiin kirjoittaa eri kokoelmiin. Näissä perimätiedoissa eli haditheissa tarkka sanamuoto ei ole yhtä keskeistä kuin Koraanissa, koska tekstit perustuivat Muhammadin käytökseen – ei jumalallisiin ilmestyksiin.
Hadith koostuu kahdesta osasta. Alussa luetellaan kertomuksen välittäneet henkilöt, ns. todistajaketju (isnad), jonka alusta löytyy joko Muhammad tai hänen seuralaisensa. Tämän jälkeen seuraa varsinainen kertomus (matn). Hadith-kokoelmia on useita, joista toiset ovat arvostetumpia ja luotettavampia kuin toiset. Ristiriitaisuuksien vuoksi islamissa kehittyi jo varhain niiden aitoutta tutkiva hadith-tiede. Historiallis-kriittinen tutkimus on suhtautunut haditheihin epäluuloisesti, ja niissä nähdään enemmän 700- ja 800-lukujen oppikiistoja kuin aitoa 600-luvun alusta periytyvää aineistoa.

Uskomukset ja velvollisuudet


Muslimille velvollisuudet korostuvat enemmän kuin uskonkappaleet. Islamin opille ei ole selvää määrittelijää ja eri oppineilla on eri kantoja, joten uskonnolla on runsaasti opillista väljyyttä. Silti perusopinkappaleisiin ei suhtauduta mitenkään väljästi tai välinpitämättömästi.

Uskonnon pilarit


Sunni-muslimin tulee elämässään noudattaa viittä peruspilaria.
Šahada eli uskontunnustus tarkoittaa islamin keskeisimmät uskonkappaleet sisältävää lausetta, jolla muslimi tunnustaa uskonsa. Uskontunnustus koostuu sunnalaisuudessa kahdesta osasta, joista ensimmäinen määrittelee islamin monoteiseksi uskonnoksi ja toinen osa sitoo Muhammadin Jumalan sanan välittäjäksi: , "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hänen lähettiläänsä". Šiialaiset lisäävät uskonnontunnustukseen lauseen , "...ja Ali on Jumalan ystävä".
Salat eli rukous koostuu sarjasta liikkeitä, joiden aikana lausutaan myös Koraanin Al-Fatiha. Muslimin tulee rukoilla viidesti päivässä tarkkaan määriteltyinä ajankohtina. Rukoileminen on mahdollista joko yksityisesti tai moskeijassa. Periaatteessa muslimin on pidettävä kaikki nämä rukoushetket ellei hänellä ole pakottavaa syytä olla rukoilematta. Hetken voi myös siirtää myöhemmäksi mikäli on esteellinen.
Saum eli paasto tapahtuu pääsääntöisesti Ramadanin pyhän kuukauden aikana, mutta muslimit voivat paastota eri syistä ja eri ajankohtina. Paaston aikana muslimien tulee välttää syömistä, juomista, tupakoimista ja sukupuolista kanssakäyntiä aamunkoiton ja auringonlaskun välisenä aikana. Paastoon kuuluu myös sisäinen puhdistautuminen pahoista ajatuksista.
Zakat eli almuvero maksetaan periaatteessa kerran vuodessa yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan – eri omaisuudesta lajeista maksetaan erisuuruisia määriä almuveroa. Muslimin tulee ryhtyä maksamaan almuveroa kun hän on mennyt naimisiin. Almut voidaan antaa myös islamin yhteiseksi hyväksi, kuten moskeijan rakentamiseen.
Hadž eli pyhiinvaellus tulisi suorittaa Mekkaan vähintään kerran elämänsä aikana islamilainen ajanlasku 12. kuukauden toisella viikolla. Pyhiinvaellukseen voi lisätä vapaaehtoisesti käynnin profeetta Muhammadin haudalla Medinassa. Pyhiinvaelluksen aikana noudatetaan säädettyjä tapoja, joihon kuuluu yhtenäinen pukeutuminen. Tapahtuma korostaa muslimien yhteenkuuluvuutta ja samanarvoisuutta Jumalan edessä.

Laki


Islamin laki eli šaria on periaatteessa Jumalan säätelemää, muuttumatonta tekstiä. Tosin uskonnollista lakia tulkisevat ihmiset, mikä vastaavasti tuo tiettyä väljyyttä tulkintaan (fiqh). Šarian lähteinä toimivat Koraani, hadithit, oppineiden konsensus (ijma) ja analogia (qiyas). Näistä oppineiden konsensuksella viitataan eri klassisiin lakikoulukuntiin, jotka ovat hyvin yksityiskohtaisia eivätkä jätä tilaa uudelle tulkinnalle.
Šarian piiriin kuuluu siviilioikeus ja rikosoikeus lisäksi rituaalipuhtaus ja yleiseen moraaliin liittyviä kysymyksiä. Monet säädös ovat yksityisasioita, jotka eivät liity maalliseen lainsäädäntöön ja eivätkä ole ristiriidassa sen kanssa. Suurimmat jännitteet islamin lain ja maallisen lain välillä syntyvät perintöoikeus ja perheoikeus.

Jihad


Sana jihad tulee verbistä, joka merkitsee pyrkimistä, taistelua ja kilvoittelua. Jihad on monitasoinen muslimin velvollisuus ja siinä ihminen taistelee omia alhaisia taipumuksiaan vastaan. Se on henkistä puhdistautuminen ja sisäistä valmistautumista valaistuminen. Jihad tarkoittaa myös kamppailua ja taistelua ulkomaailmaa vastaan. Kuitenkin islam edellyttää, että sodan syy on oikea ja kaikki muut toimintalinjat on ensin tutkittu loppuun.

Suuntaukset


Kuva:Whirlingdervishes.JPG mevlevi-järjestön dervissien tanssia.]]
Islam jakautuu kahteen pääryhmään: sunnalaisuus ja šiialaisuus. Valtaosa, 85–90 prosenttia, muslimeista on sunnalaisia. Sunnalaisuus perustuu Koraanin lisäksi hadith perimätietokokelmiin. Ne yhdessä muodostavat Profeetta Muhammadin elämäntavan eli sunnaan, jonka ortodoksia jäljittämiseen sunnalaisuus perustuu. Perinteisen näkemyksen mukaan jakautuminen sunnalaisiin ja šiialaisiin on perua profeetta Muhammadin seuraajaan liittyneestä kiistasta.
Perinteisessä näkemyksessä sunnalaiset valitsivat yhteisellä sopimuksella ensimmäiseksi kalifiksi Abu Bakrin vuonna 632. Hänen kuoltuaan kalifiksi valittiin Umar ibn al-Khattab vuonna 634 ja hänen jälkeensä kolmanneksi kalifiksi Uthman ibn Affan. Hänet murhattiin vuonna 656, jolloin Uhtmanin seuraajaksi valittiin Muhammadin serkku ja vävy Ali ibn abi Talib. Umaijadit Syyrian kuvernööri Mu'awiya kieltäytyi tunnustamasta Alin kalifiutta, joka johti Kamelitaisteluun vuonna 656 sekä seuraavana vuonna Siffinin taisteluun. Islamin kolmannen varhaisen suuntauksen kharidziitit kannattaja murhasi Alin vuonna 661. Šiialaisten näkemyksen mukaan Ali oli Muhammadin nimittämä seuraaja, joka syrjäytettiin kolmen ensimmäisen kalifin valinnassa. Maltillisemmat šiialaiset katsovat Alin itse väistyneen yhteisön eduksi. Jyrkemmän kannan mukaan kolmea ensimmäistä kalifia olivat vallananastajia.
Sunnalaisuudessa auktoriteetti kuuluu muuttumattomille kirjoituksille. Šiialaisuudessa vastaavasti auktoriteetti on elävä, Alin seuraaja, imaami. Šiialaisessa teologiassa kullekin ajalle on osoitettu imaami, vaikka tämä on joskus kätkeytynyt. Kummankin ryhmän korkein auktoriteetti on Koraani, mutta šiialaiset kieltävät sunnalaisten hadith-kokoelmat. Sen sijaan he ovat muodostaneet omat kommentaarit. Šiialaisuuden vahvin asema on Iranissa, missä se on ollut valtiouskonto 1500-luvulta lähtien. Muita vahvoja alueita ovat Libanon, Intia, Jemen, Bahrain ja Irak.
Näiden kahden pääsuuntauksen lisäksi islamin sisällä vaikuttaa sufilaisuus, joka korostaa uskonnon mystiikkaa. Se syntyi protestiliikkeenä jyrkkiä sääntöjä vastaan ja korosti sen sijaan rakkauden kautta syntyvää hengellistä yhteyttä Jumalaan. Sufilaisuutta esiintyy sekä sunnalaisuuden että šiialaisuuden piirissä ja se on järjestäynyt omiksi veljeskunniksi, tariqa-ryhmiksi.

Historia


Kuva:Banda Aceh's Grand Mosque, Indonesia.jpgt ovat yksi islamilaisen kulttuurin näyttävimmistä saavutuksista. Kuvassa suuri moskeija Banda Acehissa Indonesiassa.]]
Muhammadin kuoleman myötä vanha rakennelma natisi liitoksissaan. Muhammad toimi eläessään niin maallisena kuin hengellisenäkin johtajana, mutta hänen kuollessaan beduiiniheimot kapinoivat. He olivat sitoutuneet Muhammadiin – eivät hänen seuraajaansa. Muhammadin seuraajaksi eli kalifiksi äänestettiin hänen läheinen seuraajansa Abu Bakr, joka palauttikin kapinoivat heimot takaisin ruotuun Ridda-sodat. Tämän jälkeen muslimit lähtivät valloittamaan Arabian niemimaan ulkopuolisia alueita. Alkuislamilaisuudessa Muhammad ei pakottanut ei-muslimeja kääntymään heti islaminuskoon. Valloitetut saivat pitää uskonsa ja tapansa, kunhan tunnustivat islamin ylivallan ja maksoivat veroja Medinan keskushallinnolle.
Kalifit valloittivat nopeassa tahdissa suurimman osan Lähi-itää, Pohjois-Afrikan ja Espanjan. Sadan vuoden aikana Muhammadin kuolemasta Arabien maailmanvalta ulottui aina Atlantilta Keski-Aasiaan. Kyse oli tällöin ennen muuta islamilaisen alueen laajenemisesta, ei käännytyksestä uuteen uskontoon.
Yhtenäinen valtiorakenne hajosi kuitenkin pian ja alkoi kilpailevien dynastioiden ja sisällissotien kausi, jota islamilaiset historioitsijat kutsuvat ''fitnaksi''. Muhammadin aikaa seurasi Mekan ja Medinan ns. oikeaanjohdetut kalifit (n. 632–661). Umaijadien kalifaatti (n. 661–750) oli ensimmäinen dynastia kalifeja, jotka eivät olleet suoranaista sukua profeetta Muhammadille itselleen. Abbasidien kalifaatti (n. 750–1258) oli dynastianimi Bagdadin kalifeille, jotka syöksivät Omaijidit vallasta vuonna 750. Dynastia hallitsi 200 vuotta, mutta alkoi vähitellen hiipua turkkilaisen mamelukit armeijan vallan kasvaessa. Kalifaattien aikaa seurasi turkkilainen Osmanien valtakunta (n. 1300–1918).
1700-luvulta lähtien islamilaiset alueet joutuivat eurooppalaisen imperialismin piiriin. Ensimmäinen maailmansota jälkeen laajalti tunnustettua kalifaattia ei enää ollut. 1900-luvun kuluessa islamiin vaikuttivat monet muut ideologiat kuten sosialismi, mutta uskonto säilytti ominaispiirteensä. Uskonnon nopea kasvu, länsimaiden kiinnostus islamilaisiin alueisiin, kansainväliset konfliktit ja globalisaatio ovat osaltaan pitäneet islamin merkittävänä nykymaailmaa muokkaavana tekijänä.

Islam ja politiikka


Kuva:Qatari Mosque.jpgIslamilaisessa maailmassa uskonnon ja politiikan läheinen suhde selittyy monelta osin lainsäädäntöoikeuden kautta. Klassinen poliittisen islamin teoria pitää islamilaisen valtion tunnusmerkkinä jumalakeskeisyyttä, jolloin koko islamilainen yhteiskunta on valjastettu jumalan lain, ''šarian'' toteuttamiseen. Hallinnon tärkein tehtävä on luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat elää Jumalan tahdon mukaisesti. Poliittisesta suuntauksesta, jonka tavoite on tuoda islam osaksi hallintojärjestelmää käytetään nimeä islamismi. Käytännössä jyrkän islamistisissa valtioissa – kuten Talibanien vuosina 1995–2001 hallitsemassa Afganistanissa – ihmisten on täytynyt elää hallinnon tulkitseman ja politisoiman tiukan Moralismi Jumalan tahdon mukaisesti.
Ihanteellinen islamilainen valtio perustaa ideologiansa ja toimintansa islamin normi. Malli on löydettävissä legendanomaisesta profeetta Muhammadin elämästä sekä hänen luomastaan teokratia valtiosta, joka kaatui profeetan kuollessa vuonna 632. Profeetta Muhammadissa itsessään yhdistyivät poliittinen ja uskonnollinen valta, ja hän hallitsi maataan Jumalalta saamiensa ilmoitusten ja ilmestysten mukaisesti. Koska profeetta Muhammad oli viimeinen profeetta, "profeettojen sinetti", vastaava ihannevaltio ei ole enää milloinkaan mahdollinen.
Profeetan kuolema aiheutti myös valtatyhjiön kehittyvään ja nopeasti laajenevaan arabiyhteisöön. Valtion kasvaessa suurvallaksi muslimit pyrkivät kehittämään sääntöjä, jotka säätelisivät valtion toimintaa Jumalan edellyttämällä tavalla ja pitäisivät valtion lähempänä islamilaista ihannetta. Lainsäädännön ongelman muodosti vallanjako, sillä Muhammadille ei ollut yhtä selkeää seuraajaa. Erilaiset ratkaisumallit valtatyhjiön täyttämiseksi muodostuivat kehityksen tuloksina eriytyneiksi oppisuunnikseen, joista muslimien enemmistöä edustaa sunnilaisuus ja vähemmistöä šiialaisuus. Nyttemmin 1980- ja 1990-luvuilla muslimit ovat palanneet uudelleen samoihin ongelmiin lain asemasta yhteiskunnassa sekä sen sisällöstä ja alkuperästä. Jotkut muslimit tahtovat luopua maallisen valtion ja lainsäädännön ajatuksista kokonaan ja korvata ne Muhammadin kautta ilmenneillä Jumalan opetuksilla.
Muslimiveljeskunta perustaja Hasan al-Banna määrittelee islamistisen ihannevaltion nykyajan vaatimusten mukaisesti. Hänen näkemyksensä nauttii suhteellisen laajaa kannatusta niin sanottujen islamistien keskuudessa. Al-Banna kuvailee autoritaarisen ihannevaltionsa järjestäytymistä seuraavalla tavalla: valtio koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen on Koraanin pohjaava perustuslaki, toinen on neuvonantoon, ''šuuraan'', perustuva yksipuolueinen parlamentti ja kolmas on oikeudenmukainen hallitsija, joka noudattaisi islamin lakeja ja kansan enemmistön tahtoa. Tällaisessa valtiomallissa ei ole tilaa oppositiolle tai uskonnollisille vähemmistöille. Al-Banna itsekin korosti, ettei valtio voisi pysyä yhtenäisenä, jollei vältettäisi keskustelua muun muassa filosofiasta ja metafysiikka.

Islamin kritiikki


Islamin kriitikot ovat kiinnittäneet huomiota lukuisiin islaminuskoon liittyviin seikkoihin, kuten islamin julmana pidettyyn lainsäädäntöön, johon kuuluu esimerkiksi perinteisessä muodossaan islamista luopuneiden ihmisten rankaiseminen kuolemalla. Niin ikään ongelmana on nähty lakia tulkitsevan uskonnollisen eliitin perinteisesti suuri valta sekä maallisen ja hengellisen vallan erotuksen puute islamilaisen ajattelun perinteessä.
Kuva:Muslim woman in Yemen.jpgiin pukeutunut musliminainen Jemenissä]]
Profeetta Muhammadia islam-kriitikot ovat arvostelleet esimerkiksi hänen sotapäällikkönä toteuttamistaan verilöylyistä sekä hänen epäilyksiä herättäneistä seksuaalisista suhteistaan. Erikseen kriitikot ovat kiinnittäneet huomiota Muhammadin saamien ilmestysten luotettavuuteen: kriitikot ovat suhtautuneet epäluuloisesti ajatukseen, että pitäisi uskoa jonkun tietyn ihmisen saaneen ilmoitusta jumalalta, koska heidän mukaansa ilmoitus itsessään ei sisällä mitään sen totuudellisuuden puolesta puhuvaa, vaan ennemminkin Koraanin on väitetty ilmentävän Muhammadin omaa ajattelua, mistä kriitikot ovat nähneet merkkejä monissa kohden kirjaa. Osa Koraanin jakeista nähdään palvelevan Muhammadin kulloisiakin tarpeita - mukaan lukien jopa jakeita, jotka oikeuttavat profeetan yksittäisiä seksuaalisia haluja. Kriitikkojen mukaan Koraani on myös ristiriitainen, maailmankuvaltaan vanhentunut, asiavirheitä ja lainasanoja sisältävä sekä tyyliltään kömpelö kirja, vaikka muslimit pitävät sitä perinteisesti täydellisenä puhtaan arabiankielisenä teoksena.
Erityisesti islam-kriitikot ovat kiinnittäneet huomiota naisen asemaan islamissa. Nainen on monissa Koraanin ja islamilaisen lain säädöksissä selvästi miestä alempi, esimerkiksi naisen todistuksen arvo oikeudessa on vain puolet miehen todistuksen arvosta. Lisäksi naisen asema on nähty huonona monissa islamilaisissa maissa. Erikseen on arvosteltu Koraanin antamaa oikeutusta orjuudelle. Naisen asema ei usein saavuta oikeita islamin suomia oikeuksia, muun muassa muslimimaiden ongelmista ja kulttuureista johtuen. Kuitenkin Koraanin mukaan mies ja nainen ovat tasa-arvoisia ja miehellä on itseasiassa enemmän velvollisuuksia ja naisella oikeuksia.
Monet islamin kriitikot ovat joutuneet kirjoittamaan salanimellä ja ovat joutuneet tappouhkausten tai jopa murhan kohteeksi.

Väestö


Kuva:Islam by country.png World Factbook 2004''). Tummempi väritys osoittaa muslimien suurempaa osuutta. Vihreät tarkoittavat sunnalaiset enemmistöä, punaiset šiialaisuus enemmistöä ja violetti Ibadi-enemmistöä (Oman).]]
''CIA World Factbook 2004'':n mukaan islam on maailman toiseksi suurin uskonto. Koko maailmassa arvioidaan olevan jo yli 1.3 miljardia muslimia. Noin 18&nbsp;% muslimeista asuu arabimaissa, 20&nbsp;% Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja noin 30&nbsp;% Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa. Eniten yhden maan sisällä muslimeita on kuitenkin Indonesiassa, yli 200 miljoonaa, mikä vastaa yli 15:tä prosenttia maailman muslimeista. Myös Eurooppa, Venäjällä, Keski-Aasiassa ja Kiinassa on merkittävät muslimiyhteisöt.

Islam Suomessa


Suomessa muslimeja on asunut pysyvästi 1800-luku lähtien. Ensimmäiset muslimit olivat Suomen tataarit, jotka muuttivat pääasiassa vuosien 1870 ja 1920 välillä. Seuraavan kerran Suomeen saapui muita muslimeita kuin tataareja vasta 1960-luku. Vielä 1990-luku alussa Suomessa asui muutama tuhat muslimia, mutta nykyään heitä on arviolta yli 40 000 henkilöä.

Katso myös


Kuva:Portal.svg Teemasivu:Uskonnot
Arabimaailma
Islamilainen etiikka
Islamilainen filosofia
Islamilainen taide
Islamilainen käymäläkäyttäytyminen

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.islamopas.com/ Islam-opas – Suomalaisten muslimien kokoama sivusto, jolla on tietoa uskonnosta.
http://www.islamtieto.com/ Islam-tieto – Tällä sivulla keskustellaan islamin ja uskonnon asioista.
http://www.islaminaika.com/ Islamin Aika ry – Suomalainen islam-yhdistys
http://www.sunnapolku.com/ Sunnapolku – Suomalainen islam-sivusto
http://www.tulevaisuus.org/ Tulevaisuus.org sivusto – Keskustelua ja linkkejä islamiin liittyen
http://www.bbc.co.uk/religion/religions/islam/ BBC – Religions: Islam.
http://www.sine.fi/ Suomen islamilainen neuvosto - Suomen islamilaisten yhdistysten yhteistyöfoorumi
http://www.rabita.fi/ Suomen islamilainen yhdyskunta - Suomen islamilaisen yhdyskunnan sivut
Leena Itkonen: http://www.mtv3.fi/matkailu/arkisto.shtml?28353 Islam – uskonto elämäntapana. MTV3 Matkailu 19.9.2005.
Annikka Mutanen: http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/9515/jumala.html Islamia turha pitää vihollisena. Tiede 1/2007.
Luokka:Islam
ace:Éseulam
af:Islam
als:Islam
am:እስልምና
ang:Alladōm
ar:إسلام
an:Islam
arc:ܐܣܠܐܡ
roa-rup:Islam
frp:Islame
as:ইছলাম
ast:Islam
gn:Islã
av:Ислам
az:İslam
bjn:Islam
id:Islam
ms:Islam
bm:Silameya
bn:ইসলাম
zh-min-nan:I-su-lân-kàu
map-bms:Islam
jv:Islam
su:Islam
ba:Ислам
be:Іслам
be-x-old:Іслам
bcl:Islam
bi:Islam
bar:Islam
bo:དབྱི་སི་ལམ་ཆོས་ལུགས།
bs:Islam
br:Islam
bug:Islam
bg:Ислям
ca:Islam
ceb:Islam
cv:Ислам
cs:Islám
sn:Islam
co:Islamu
cy:Islam
da:Islam
pdc:Islaam
de:Islam
dv:އިސްލާމް
dsb:Islam
et:Islam
el:Ισλάμ
en:Islam
es:Islam
eo:Islamo
ext:Islam
eu:Islam
fa:اسلام
hif:Islam
fo:Islam
fr:Islam
fy:Islam
fur:Islam
ga:An tIoslam
gd:Ioslam
gl:Islam
gu:ઇસ્લામ
hak:Yî-sṳ̂-làn-kau
xal:Лал шаҗн
ko:이슬람교
ha:Musulunci
haw:Hoʻomana Mohameka
hy:Իսլամ
hi:इस्लाम
hsb:Islam
hr:Islam
io:Islamismo
ig:Áláküba
ilo:Islam
ia:Islam
ie:Islam
os:Пысылмон дин
is:Íslam
it:Islam
he:אסלאם
kl:Islam
kn:ಇಸ್ಲಾಂ ಧರ್ಮ
ka:ისლამი
kk:Ислам
kw:Islam
ky:Ислам
sw:Uislamu
kg:Kisilamu
ht:Islamis
ku:Îslam
lad:Islam
lbe:Ислам
lez:Ислам
la:Religio Islamica
lv:Islāms
lb:Islam
lt:Islamas
lij:Islamiximo
li:Islam
ln:Islamu
jbo:musyjda
lmo:Islam
hu:Iszlám
mk:Ислам
ml:ഇസ്‌ലാം
krc:Ислам
mt:Iżlam
mr:इस्लाम धर्म
xmf:ისლამი
arz:الاسلام
mzn:ایسلام
mwl:Eislan
mn:Ислам
my:အစ္စလာမ်ဘာသာ
nah:Islam
nl:Islam
nds-nl:Islam
ne:इस्लाम धर्म
new:इस्लाम
ja:イスラム教
nap:Islam
pih:Islem
no:Islam
nn:Islam
nrm:Islam
nov:Islam
oc:Islam
uz:Islom
pnb:اسلام
pa:ਇਸਲਾਮ
pap:Islam
ps:اسلام
km:សាសនាឥស្លាម
nds:Islam
pl:Islam
pt:Islão
crh:İslâm
ro:Islam
rm:Islam
qu:Islam
ru:Ислам
rue:Іслам
sah:Ислаам
se:Islám
sa:इस्लाममतम्
sc:Islam
sco:Islam
sq:Feja Islame
scn:Islam
si:ඉස්ලාම්
simple:Islam
sd:اسلام
sk:Islam
sl:Islam
szl:Islam
so:Islaam
ckb:ئیسلام
sr:Ислам
sh:Islam
sv:Islam
tl:Islam
ta:இசுலாம்
kab:Islam
tt:Íslam
te:ఇస్లాం మతం
th:ศาสนาอิสลาม
vi:Hồi giáo
tg:Ислом
tpi:Islam
tr:İslam
tk:Yslam
uk:Іслам
ur:اسلام
ug:ئىسلام دىنى
vec:Islam
vep:Islam
fiu-vro:Muhamediusk
wa:Islam
zh-classical:回教
vls:Islam
war:Islam
wo:Lislaam
wuu:回教
yi:איסלאם
yo:Ìmàle
zh-yue:伊斯蘭教
diq:İslam
zea:Islam
bat-smg:Ėslams
zh:伊斯兰教

Ihminen


Ihminen (''Homo sapiens'') on ainoa nykyisin elossa oleva ihmiset (''Homo'') sukuun kuuluva eläinkunta. Ihminen kuuluu Kädelliset (''Primates'') lahkon Isot ihmisapinat (''Hominidae'') heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkyys ja runsaslukuisin laji. Ihmisellä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta ihminen pystyy abstraktiin ajatteluun, kieli ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien Yläraaja kanssa mahdollistanut ihmiselle kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään toinen eläinlaji.
Ihmiset ovat muiden kädellisten tapaan luonnostaan yhteisöllisiä, mutta ihmiset ovat erityisen kyvykkäitä käyttämään viestintää ja kieltä idea välittämiseen. Ihmiset muodostavat monimutkaisia yhteistyötä tekeviä ja Kilpailu sosiaalisia ryhmiä, perheistä aina Kansakunta asti. Ihmisyhteisön perustan muodostavat kielen kautta välittyvät rituaalit, traditiot, arvot ja laki. Ihmiset tekevät ainoana lajina Varhaisihmisen tulenkäyttö, Ruoanlaitto, Pukeutuminen ja käyttävät lukuisia tekniikka. Ihmisellä on myös taide tapaisia kulttuuri-innovaatioita, kuten maalaustaide, kirjallisuus ja musiikki.

Evoluutio


Kuva:Map-of-human-migrations.jpgiden perusteella
(tuhatta vuotta ennen nykyhetkeä).]]
Ihmisen evoluutio keskittyy yleensä tarkastelemaan ihmiset (''Homo'') suvun kehitystä, mutta myös ihmistä edeltävien ihmisapinat (''Hominidae'') ja kädelliset (''Primates'') historiaa ja kehitystä. Taksonomia mukaan nykyisin elävät ihmiset kuuluvat ''Homo sapiens'' -lajin alalajiin ''Homo sapiens sapiens''. Laji ja alalaji on ainoa ihmisten suvun elossaoleva, muiden suvun jäsenten kuoltua sukupuuttoon. Myös monet ihmisten sukua edeltävät lajit ovat kuolleet sukupuuttoon.
Lähimmät elossa olevat sukulaiset ihmiselle ovat simpanssi ja bonobo. Ihmisen perintöaineksen kartoitus päätyi loppupäätelmään: ihmisen ja simpanssin sukulinjojen 6,5 miljoonan vuoden erossa olo on johtanut eroon perimässä, joka on vain kymmenen kertaa suurempi kuin ero toisilleen tuntemattomien ihmisyksilöiden välillä. Simpanssien kehityslinja erkani ihmisistä noin 5–6 miljoonaa vuotta sitten ja gorilla noin 7–8 miljoonaa vuotta sitten.
Nykytiedon mukaan ihminen kehittyi Saharan eteläpuolinen Afrikka ja myöhemmin syrjäytti muut kädelliset suuressa osassa muuta maapalloa. Toisen, yleisesti vanhentuneeksi katsotun, teorian mukaan ihmisiä olisi kehittynyt maapallolla samanaikaisesti monella alueella. Ihmisten DNA-perimä verrattuna muihin samaan aikaan eläneisiin lajeihin kuitenkin viittaa myöhäisellä pleistoseenikaudella ihmispopulaation olleen erittäin pieni, maksimissaan 10&nbsp;000 yksilöä, mikä johti ihmisten pieneen geenipooliin.
Erään arvion mukaan nykyihmistä alkeellisemman, muttei sen edeltäjän vaan rinnakkaismuodon neandertalinihminen Käsikirves teko vaati 111 iskua neljässä työvaiheessa ja Cro-Magnonin ihminen eli nykyihmisen käsikirves vaati 251 iskua yhdeksässä työvaiheessa.
Ihmisten evoluutiossa tärkeässä asemassa oli kasvanut aivotilavuus, joka on tyypillisesti aikuisilla nykyihmisillä noin 1400&nbsp;cm³. Kasvanut älykkyys ja kehittyneet kommunikointitaidot johtivat ihmiskunnan nopeaan sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen.

Populaatio ja levinneisyys


Teorian mukaan nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 200&nbsp;000–250&nbsp;000 vuotta sitten. Vanhimmat löydetyt nykyihmisen jäännökset ovat Etiopiasta vuonna 1967 löydetyt kallot ''Omo I'' ja ''Omo II'', jotka on ajoitettu noin 195 000 vuotta vanhoiksi. Ihmiset saapuivat Euraasiaan ja Oseaniaan noin 40&nbsp;000 vuotta sitten ja viimeisimpänä Amerikkaan 20&nbsp;000 vuotta sitten. Nykyihminen on ainoana ihmislajina säilynyt nykypäivään saakka muiden kuoltua sukupuuttoon.
Varhaisimmat ihmiset olivat keräilijä-metsästäjiä, joiden elämäntyyli oli sopeutunut savannien elämään. Myöhemmät ihmiset omaksuivat maanviljelyn ja vakituiset asuinpaikat. Ihmiset voivat asua useimmissa paikoissa maailmaa. Asutusta on nykyisin kaikilla mantereilla, joskaan Etelämantereella se ei ole vakituista. Ihminen on vieraillut avaruus (tähtitiede), ja Kansainvälinen avaruusasema on ihmisiä jatkuvasti. Suurin osa ihmisistä, 61 prosenttia, elää Aasiassa. Loput ovat jakautuneet maapallolle seuraavasti: ihmisistä 14&nbsp;% on Amerikan manner, 13&nbsp;% Afrikka, 12&nbsp;% Eurooppa ja 0,5&nbsp;% Oseaniassa.
Ihmispopulaatio on viimeisenä kahtena vuosisatana kasvanut miljardista seitsemään miljardiin henkeen. 2,5 miljardia ihmistä (39,7&nbsp;%) elää kaupunki tai niiden välittömässä läheisyydessä.

Ihmisen biologia


Ihminen on monisoluinen aitotumaiset eliö, joka koostuu noin 100 biljoonasta solusta ja noin 70-prosenttisesti vedestä. Ihmisyksilön kehitys alkaa, kun siittiö hedelmöitys munasolun. Sen jakautuessa muodostuu alkio, joka muuttuu sikiöksi kahdeksannella viikolla hedelmöityksestä. Täysikasvuisuuden ihminen saavuttaa murrosikä päättyessä. Merkittäviä orgaanisia järjestelmiä ihmisessä ovat luuranko, hermot, verenkierto, Ihmisen lihaksisto ja hengitysjärjestelmä. Sukupuolia ihmisellä on kaksi, mies ja nainen.

Anatomia ja fysiologia


Kuva:Skeleton diagram.svg
Ihmisvartalojen tyyppejä on useita, ja niiden koko ja ominaisuudet määräytyvät geeniperimän ja ympäristötekijöiden mukaan, kuten ruokavalio ja liikunta. Aikuisen ihmisen pituus vaihtelee keskimäärin 150&nbsp;cm:n ja 200&nbsp;cm:n välillä. Naiset ovat keskimäärin miehiä pienempiä. Keskipituuksissa on myös alueellista eroavaisuutta.
Ihmiset ovat omaksuneet pystyasentoisen liikkumistavan ja pystyvät näin täysin kaksiraajaiseen liikkumiseen. Siten yläraajat vapautuvat käsittelemään muita esineitä. Koska fysiologia ei ole vielä täysin kehittynyt pystyasentoiseen liikkumiseen, ihmisten liikkumismuoto tuottaa heille vaikeuksia erityisesti myöhemmässä iässä, ja vammojen sattuessa kriittisiin kohtiin voi liikkumiskyky kadota hetkellisesti täysin.
Ihmisellä ruumiin karvoitus on vähentynyt huomattavasti. Osaltaan joillain yksilöillä karvoituksen vähentyminen on enemmän näennäistä kuin todellista. Heillä karvoja on yhtä tiheässä kuin muillakin ihmisapinoilla, mutta ne ovat lyhyempiä ja huomaamattomampia, koska ne ovat vähäpigmenttisempiä. Joidenkin alueiden ihmisillä karvoitus on vähentynyt huomattavasti voimakkaammin toisten alueiden ihmisiin verrattuna. Karvoituksen puutetta on pyritty selittämään erilaisilla teorioilla. Karvattomuutta on pidetty etenkin metsästyksen aikana tarvittavana jäähdytysjärjestelmänä ja myös ulkoloisten määrää vähentävänä. Myös seksuaalivalinnalla ja muilla sosiaalisilla suhteilla lienee osuutensa karvattomuuteen.
Toisaalta muun ihon vähäisen karvapeitteen vastapainoksi useimmilla ihmisillä on päälaellaan karvat&nbsp;– hiukset&nbsp;– jotka kasvavat peräti pidemmiksi kuin minkään muun eläinlajin karvat. Tosin joillakin tietyn perimän omaavilla ihmisillä hiukset jäävät lyhyeksi ja hyvin kiharaiseksi, lisäksi monet miehet vanhimmiten kaljuuntuvat. Ihmisen päälaen karvoituksen huikea pituus on ollut arvoitus tieteilijöille. On arveltu, että pitkät hiukset olisivat olleet varhaisina aikoina tärkeitä seksuaalisen valinnan kannalta, vaikka myöhemmin monien alueiden kulttuuri on kehittynyt siihen suuntaan, ettei hiusten vapaata kasvua pidetä jommallakummalla tai molemmilla sukupuolilla toivottavana.
Ihmisten ihon ja hiusten väri johtuu kudosten väriaineesta eli pigmentti, johon ihmisillä ja muilla eläimillä vaikuttaa melaniini. Ihmisen ihonväri vaihtelee tummanruskeasta vaaleanpunaiseen. Ihonväri on kehittynyt suojaamaan Auringon haitalliselta Ultraviolettisäteily ja foolihappo hajoamiselta, mutta sallimaan D-vitamiinin muodostumisen iholla auringonvalon vaikutuksesta. Tyypillistä on että pohjoisten seutujen ihmisten iho on vaalea, ja päiväntasaajaa kohti mentäessä populaation keskimääräinen ihonväri tummuu. Tukka väri voi olla vaalea, tumma, ruskea, punainen tai niiden sekoitus. Musta ja ruskea lienevät tavallisimmat, luonnostaan punaiset harvinaisimmat, ja lähinnä eurooppalaisten keskuudessa esiintyvä ominaisuus. Ihmisten iholla on myös ominaisuus rusketus auringonpaisteessa suojautuakseen ultraviolettisäteilyltä. Ruskettuminen on sitä voimakkaampaa mitä vaaleampi iho ihmisellä on luonnostaan.
Aikuisen ihmisen uni on keskimäärin 7–8 tuntia ja 3–18-vuotiaan lapsen 9–12 tuntia vuorokaudessa, riippuen iästä. Alle kolmevuotiaiden unentarve on suurin. Vanhemmat ihmiset nukkuminen vain 6–7 tuntia päivässä. Univaje heikentää ihmisen suorituskykyä.
Normaalisti ihmisellä on 46 kromosomia (23 paria) jokaisessa solussa, joissa on valmistuneiden kartoitusten mukaan noin 3,9 miljardia ”emäspaikkaa”. Mahdollisia Geeni ihmisellä on noin 20&nbsp;000. Human Genome -projekti on viime aikoina tehnyt merkittävää työtä kartoituksessa. Ihmisen DNA-perimä on noin 96-prosenttisesti sama kuin simpanssin, joka on ihmisen lähimpiä elossa olevia sukulaisia. Erotuksena kaikista muista ”tavallisista” kromosomeista eli autosomeista, sukupuolikromosomi määrää ihmisen sukupuolen, kuten muillakin nisäkkäillä.

Syntymä, kasvu, kehitys, vanheneminen, kuolema


Ihmisen samoin kuin muidenkin organismien elämään kuuluu Synnytys, kasvu, vanheneminen ja lopulta väistämätön kuolema.

Syntymä


Kuva:HumanNewborn.JPG
Naisen sisällä oleva munasolu hedelmöittyy yleensä miehen ja naisen välisessä yhdyntä miehen spermalla, jolloin nainen tulee raskaus. Tosin nykyisin lääketiede on kehittynyt huimasti, ja ihmiset hallitsevat useita tekniikoita, kuten keinohedelmöitys ja muita perinteisistä tavoista poikkeavia tapoja saattaa nainen raskaaksi. Hedelmöittynyt munasolu eli tsygootti jakautuu naisen kohdussa muodostaen alkion, josta myöhemmin kehittyy sikiö. Lapsi tulee tavallisesti ulos naisen kohtu emätin kautta, ja tällöin terve vastasyntynyt osaa hengittää itsenäisesti. Joissakin tapauksissa lapsi syntyy keisarileikkaus. Moderneissa kulttuureissa syntynyttä lasta pidetään henkilönä, ja sitä suojaavat kaikki samat lait kuin täysikasvuisiakin ihmisiä. Joidenkin maiden lait pitävät jo sikiötä henkilönä sen vielä ollessa naisen kohdun sisässä. Kaikissa maissa abortti eli raskaudenkeskeytys ei ole laillinen.
Muihin nisäkäslajeihin verrattuna ihmisen syntymä on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma, mikä johtuu sikiön suuresta päästä. Synnytys voi kestää jopa päivän verran ja saattaa olla hyvin kivulias äidille. Joskus äiti, lapsi tai molemmat kuolevat synnytyksessä tai sen yhteydessä. Lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi varakkaissa maissa lääketieteen kehityttyä 1900-luvulla. Luonnollinen synnytys ilman puhtaita olosuhteita ja ammattitaitoista avustusta on vielä yleistä kehitysmaissa.
Ihmislapsi syntyy noin yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan jälkeen. Varakkaissa maissa täysiaikaisen vastasyntyneen paino on noin 3–4&nbsp;kg ja pituus 45–60&nbsp;cm.

Lapsuus ja kasvuikä


Kuva:Turku main library, new part, children's section.jpg
Lapsi kasvaa syntymää seuraavina kolmena elinvuonnaan noin puoli metriä, jonka jälkeen pituuskasvu tasoittuu noin 4–7&nbsp;cm vuosikasvuksi noin 7–12 seuraavan ikävuoden ajaksi, jonka jälkeen kasvu murrosiässä tilapäisesti kiihtyy sukupuolihormonien vauhdittamana, ja lopulta hidastuu ja ajan myötä päättyy. Suomalaiset tytöt kasvavat noin 15–16 ikävuoteen saakka, pojat kasvavat vielä jopa 17–20 vuoden ikäisinä.
Suomalaisilla tytöillä murrosiän fyysinen kehitys käynnistyy tavallisimmin 10–12-vuotiaana, joillakin yksilöillä myös aikaisemminkin ja osalla myöhemminkin. Kuukautiset menarke vuotta–kahta myöhemmin, eli 12–14-vuotiaana. Tytöillä pituuspyrähdys on poikia lievempi ja ajoittuu pojista poiketen murrosiän alkuun. Pojilla murrosikä alkaa tavallisesti 11–13-vuotiaana, aluksi hitaasti genitaalien kasvamisena. Selviä merkkejä kuten nopeaa pituuskasvua tai äänenmurros ilmenee vasta 13–15-vuotiailla pojilla. Pojat saavuttavat sukukypsyyden tavallisesti hiukan ennen pituuskasvun kiihtymistä ja äänenmurrosta eli noin 14 ikävuoden alussa.

Aikuisikä ja vanheneminen


Murrosiän mentyä on aika jolloin ihminen on fyysisesti huippukunnossa. Tätä kestää vajaa kymmenisen vuotta, eli noin vuodet 17–27. Tätä seuraa ihmisen hidas kymmeniä vuosia kestävä fyysinen rappeutuminen, joka johtaa lopulta kuolemaan.
Ihmisen psyykkinen kehitys ja kypsyminen sen sijaan jatkuvat pitkälle aikuisikään. Havaintokyky alkaa heiketä keski-ikä, mutta useimmat kognitiiviset eli ajatteluun liittyvät toiminnot säilyvät hyvinä noin 60–70 ikävuoteen asti. Kielelliset toiminnot alkavat heiketä yleensä vasta 80 ikävuoden jälkeen. Usein vanhuuden psyykkisten toimintojen huomattava huonontuminen liittyy johonkin dementoivaan sairauteen, kun taas terveiden vanhusten kognitiiviset toiminnot heikkenevät vain vähän.
Kaikki ihmiset vanhenevat, mutta terveellisillä elämäntavoilla, runsaalla liikunnalla ja positiivisella elämänasenteella sitä voidaan osittain hidastaa. Keskimääräinen ihmisten elinikä vaihtelee suuresti maittain. Naiset elävät keskimäärin useita vuosia miehiä kauemmin.

Kuolema


Kuolema on ihmisen elämän päätepiste ja voi aiheutua äkillisesti onnettomuudesta tai rikoksen uhriksi joutumisesta, jossa joku tai jotkin orgaanit ovat vaurioituneet ja/tai tuhoutuneet. Ihminen voi kuolla myös eri sairauksiin, kuten syöpiin, sydän- ja hengityselinsairauksiin tai aivosairauksiin. Vanhuuteen voi myös kuolla, jolloin vaikkapa sydämen vajaatoiminta tulee niin suureksi, että sydän ei enää voi pumpata.
Epäselvissä tapauksissa kuolinsyy ja -aika voidaan todeta ruumiinavauksessa, jonka suorittaa patologi. Kuolinhetki voidaan määritellä verenkierron ja hengityksen loppumisena (sydänkuolema, kliininen kuolema) tai aivojen toiminnan loppumisena (aivokuolema) ja se määritellään kuolemanmerkkien kuten lautumien ja kuolonkankeuden (rigor mortis) sekä ruumiin jäähtymisen ja hajoamisen avulla.
Kuolemaa ei koeta, kuten Ludwig Wittgenstein toteaa Tractatus Logico Philosophicus teoksessaan, sillä aivot eivät voi kokea tiedottomuutta ja kuolemanhetkellä aivojen tietoisuus on kadonnut. Kuolleet aivot eivät tiedosta, koe mitään. Kuolemanpelko on siis turha, joskin inhimillinen asia.
Yleensä ihmisen kuoltua hänen läheisensä hautaus vainajan kuolleen ruumiin ja pystyttävät muistomerkin. Useimmille ihmisyhteisöille on ominaista myös halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään tai sielun kuolemattomuus.

Rotu ja etnisyys


Eri maantieteellisillä alueilla asuu ihmispopulaatioita, joiden ulkonäkö, kieli ja kulttuuri eroavat toisistaan. Eri populaatiot ovat erilaisia pääasiassa siksi, koska ne ovat historiansa aikana kokeneet erilaisia vaiheita. Ryhmien on täytynyt selviytyä eri puolilla maapalloa hyvinkin erilaisissa olosuhteissa. Kulttuurillinen, kielellinen ja geneettinen kehitys on kulkenut eri polkuja ja kehittänyt vaihtelua ja paikallisia erikoisuuksia.
Yleensä ihmiset määrittelevät itsensä johonkin ryhmään rotu ja etnisyys perusteella, tosin tieteen kannalta rodun käsitteestä ei olla lainkaan yksimielisiä. Luokittelu yleensä perustuu esivanhempiin ja näkyviin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin ja kasvonmuotoihin. Etnisesti ihmiset luokittelevat itsensä kielen, kulttuurin, perinteiden, uskonnon tai syntymäpaikan mukaan johonkin ryhmään, mikä lisää yhteenkuuluvuutta. Etnisyyttä voidaan kutsua myös kansallisuus, mutta termit eivät kaikissa tapauksissa ole yhteneväiset. Etnisyys tai kansallisuus on monille tärkeä samaistumisen kohde, ikään kuin laajennettu perhe; sen kautta monet kokevat kuuluvansa perhettä ja sukua laajempaan ryhmään, jolla on merkittäviä yhdistäviä ja muista ryhmistä erottavia tekijöitä. Etnisyyteen tai kansallisuuteen kohdistuva aatteellinen itsetietoisuus ja tiedostava samaistuminen on 1700- ja 1800-lukujen taitteessa kehittynyt nationalismi. Nationalismin eli kansallisuusaatteen vaikutuksesta monet tahtovat etnisen ryhmänsä saavan hallita tiettyä aluetta itsehallinto tai itsenäisyys. Etnisten ryhmien ristiriitaiset aluevaatimukset ovat johtaneet moniin sotiin.
Lähes kaikki ihmiset elävät jonkin valtion tai yhteiskunnan alueella ja useimmiten ovat jonkun valtion tai yhteiskunnan virallisia jäseniä eli kansalaisuus. Kansalaisuus on eri asia kuin kansallisuus tai etnisyys, sillä saman valtion kansalaisina voi olla useita etnisyyksiä. Myös valtio tai yhteiskunta voi olla voimakkaan samaistumisen kohde. Tällaista samaistumista kutsutaan patriotismiksi.

Ravinto


Kuva:La Boqueria.JPG. Ihmiset yhä harvemmin keräävät itse ravintonsa luonnosta.]]
Ihmiset tarvitsevat elääkseen säännöllisesti ruokaa ja juomaa. Ruoan puute ihmisellä johtaa jo lyhyessä ajassa nälkäkuolemaan, mutta vedenpuute on sitäkin vakavampi: se johtaa dehydraatioon ja kuolemaan jo muutamassa päivässä. Vettä tai muita nesteitä ihminen juo keskimäärin 1,5 litraa päivässä. Ihmiset voivat syödä elääkseen sekä kasvikunnan että eläinkunta tuotteita. Ihminen on siis lajina kaikkiruokainen. Ihmiset ovat käyttäneet sekä liha- että kasvisravintoa jo metsästäjä-keräilijä-kaudella. Ihminen voi kuitenkin tulla toimeen myös pelkällä kasvisravinnolla, jota osa ihmisistä käyttää nykyään eettisistä tai terveydellisistä syistä. 10&nbsp;000 vuotta sitten ihmiset omaksuivat maanviljelyskulttuurin, joka johti populaation nopeaan kasvuun ruoan riittäessä yhä useammalle.
Nykyisin tavaraliikenne on parantunut, ja yhä useammilla ihmisillä on mahdollisuus saada erilaisia ruoka-aineita eri puolilta maailmaa, eikä valikoima rajoitu enää vain paikalliseen tarjontaan.
Nälkä ja aliravitsemus on myös yksi suurimpia ihmiskunnan ongelmia. Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla lähes miljardi, lähinnä kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Vuosittain lähes 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja aliravitsemukseen. Monet kehittyneet maat auttavat köyhiä kehitysmaita elintarvikeavun kautta torjumaan nälkää.

Aivot, mieli ja tietoisuus


Ihmisen aivot ovat keskushermoston tärkein osa. Ihmisen aivojen arvellaan olevan tehokkaammat kuin minkään muun nykyisen tai edesmenneen lajin. Ihmiset ovat tiettävästi myös ainoa laji, jota voidaan kutsua tieteellisesti todella älykkyys. Aivojen paino on vain noin 2&nbsp;% koko ruumiinpainosta, mutta ne käyttävät 25&nbsp;% ihmisen hengitysilman hapesta.
Ihmisaivojen oikeaa ja vasenta puoliskoa yhdistävä aivokurkiainen sisältää noin 100 miljoonaa hermosyytä.
Aikuisen miehen aivot painavat keskimäärin 1424&nbsp;g, mutta paino alenee iän myötä 1395 grammaan. Naisen aivot painavat noin 1265&nbsp;g.
Ihminen on yksi seitsemästä lajista, joka läpäisee peilitestin, tosin yleensä alle kaksivuotiaat ihmislapset eivät läpäise sitä. Testattavan pitää tunnistaa oma itsensä peilistä. Muut lajit, jotka läpäisevät testin, ovat simpanssi, norsu, bonobo, oranki, delfiinit ja kyyhkynen. Yleensä muiden eläinlajien edustajat reagoivat omaan peilikuvaansa samalla tavalla kuin lajikumppaniinsa.

Yhteiskunta ja kulttuuri


Ihmiset eroavat muista lajeista kehittyneen sosiaalisen kanssakäymisen ja kulttuurin ansiosta. Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Kaikki yhteiskunnat yhdessä muodostavat koko ihmiskunnan.
Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Kulttuuri on kaikkea ihmisen toimintaa. Ihmisillä on monia arvoja, normeja ja perinteitä, ja ne yhdistävät tiettyjä ryhmiä.
Evoluutiossa ihmisen keinoja selvitä muita lajeja paremmin on ollut keskeisesti älykkyys, ihmisen aivot. Muita vastaavia keinoja, osin aivoihin perustuen, ovat olleet esimerkiksi
kommunikaatiotekniikka, kieli
muu teknologia
tieto ja ymmärrys
organisaatiotaito, joukon voima ja sen mahdollistama erikoistuminen.
pitkälle kehittyneet kädet, jotka mahdollistavat työkalujen käytön
Ihmiset pitävät itseään hyvinä tilanteiden arvioinnissa, yleiskäsityksen muodostamisessa, asiayhteyksien tajuamisessa, mallien tunnistamisessa ja vaistojen käytössä. Toisaalta ihmiselle tuottavat vaikeuksia käsitellä asioita rinnakkain, muistaa yksityiskohtia, suorittaa rutiinitehtäviä, luopua vääristä päätelmistä ja hallita stressiä. Kuitenkin kaikkien näiden ominaisuuksien suhteen yksilöllinen vaihtelu on varsin suurta: joillekin ihmisille esimerkiksi suorittava rutiininomainen työ sopii hyvin ja monien ihmisten paineensietokyky on kehittynyt erittäin vahvaksi.

Kieli


Ihmiset eroavat muista lajeista kielellisillä kyvyillään, joiden ansiosta he voivat jakaa keskenään ideoita, suunnitella tulevaisuutta ja siirtää hankittua tietoa jälkipolville.
Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät kuuluvia. Kieliä tutkii kielitiede. Ihmisillä on tällä hetkellä käytössä eri kieliä noin 6&nbsp;000, ja lukemattomat kielet ovat hävinneet aikojen saatossa. Ihmiskunnan kielellinen monimuotoisuus on kuitenkin vähentymässä ja kuollut kieli yhä kasvavalla nopeudella, johtuen suurelta osin globalisaatiosta. Valtaosan kielistä pelätään kuolevan tämän vuosisadan aikana.
Kirjoitustaito ihmiset kehittivät noin 5&nbsp;000 vuotta sitten. Se oli tehokas tapa säilöä tietoa muistiin jälkipolville, ja sillä oli huomattava merkitys ihmisten kulttuurievoluutiossa.

Taiteet


Image:Lorenzo Lippi 001.jpg), Lorenzo Lippin maalaus kuvaa naista, joka kirjoittaa partituuria|thumb|190px]]
Kuvataidetta on esiintynyt ihmiskunnassa aina esihistoriallisesta ajasta lähtien. Se on erikoinen ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen muoto, eikä vastaavaa muilla lajeilla esiinny.
Musiikki on ihmisen kulttuurille ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto. Sen synnyn arvellaan liittyneen puheen kehittymiseen, ja siihen ovat saattaneet vaikuttaa luonnon äänien – kuten lintujen – matkiminen, työliikkeiden rytmi ja ihmisen leikkisä ja seurallinen perusolemus. Nykyisin musiikki on yksi levinneimmistä viihteen muodoista ihmiskunnan keskuudessa.
Kirjallisuus perinnettä edeltää ihmiskunnan suullisen kerronnan, tarinoiden, kaskujen ja tarujen pitkä perinne. Kirjallista taidetta edustaa runot, draama sekä proosa.

Motivaatio ja tunteet


Motivaatio on käytetty kuvaamaan sitä 1) mikä aktivoi organismin (''aktivaatio'') 2) mikä saa organismin valitsemaan juuri tietyn vasteen tai käyttäytymisen (''valinta/selektio ja ohjaaminen'') ja 3) miksi organismi vastaa samaan ärsykkeeseen välillä eri tavoilla (''valmius vasteeseen''). Yksinkertaisesti motivaatioteorian tulisi vastata kysymykseen ”miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme”. Motivaatioteorioiden jaoksi on ehdotettu niin sanottua push-pull-dikotomiaa: toisissa teorioissa oletetaan jokin ”työntävä”, organismin sisäinen motivaatiovoima (perinteisesti tension/sisäisen jännitteen vähentäminen, tension reduction), toisissa taas jokin ”vetävä”, organismin ulkopuolella oleva motivaatiovoima (perinteisesti palkkiot/rangaistukset). Hedonismi motivaatioteorioita yhdistää korostus organismin pyrkimisestä nautinnon tavoitteluun ja ahdistuksen/kivun välttämiseen. Tärkeitä motivaatiokäsitteitä ovat muun muassa vietti, tarve, tavoite, attribuutio ja flow.
Tunne on kokonaisuus kompleksisuus järjestelmän, kuten ihmisen, koordinoimiseksi tiettyyn perustilanteeseen. Esimerkiksi pelko tunne herkistää aisti, keskittää huomiota, pienentää pintaverenkiertoa (pienemmät vauriot taistelutilanteessa), nostaa sydämen lyöntitiheyttä, erittää vereen adrenaliinia jne. Vaikka ihmiset tietävätkin tunteista nykyään paljon, ovat ne edelleenkin tieteellinen mysteeri. Näitä asioita tutkii erityisesti psykologia.

Rakkaus ja seksuaalisuus


Kuva:Sandro Botticelli 046.jpgn maalaus ''Venuksen syntymä (Botticelli)'']]
Rakkaus on yksi ihmisen voimakkaimmista tunteista. Se voi kohdistua toiseen ihmiseen, aatteeseen, uskontoon, taiteeseen, luontoon tai johonkin muuhun asiaan. Kahden aikuisen välisessä rakkaudessa keskeistä on seksuaalisuus, kun taas vanhempien jälkeläisiään kohtaan tuntemassa rakkaudessa biologinen huoltamisvaisto.
Seksuaalisuus on useimmilla eläinlajeilla, kuten myös ihmisellä, esiintyvä ilmiö. Samaan tapaan, kuin ravinnon kulutus tuottaa eläimille mielihyvää, myös seksuaalisuuden harjoittamiseen liittyy mielihyvän saamista. Tämän mielihyvän tarkoitus on taata, että yksilöt jatkavat sukuaan. Ihmisten seksuaalisuus on monimutkaisinta kaikista eläimistä, eikä ihmisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen useimmiten liity suoraan lisääntymiseen. Ihmiset jaetaan nykyään seksuaalisten halujensa kohteen perusteella aseksuaalisuus-, hetero-, homo- ja biseksuaaleihin, joista heteroseksuaalisuutta pidetään yleisimpänä seksuaalisena suuntautumisena. Suuntautumisten välinen rajanveto on kuitenkin usein vaikeaa ellei mahdotonta, ja eräät seksologit uskovatkin ihmisten olevan monien muiden eläinlajien tavoin luonnostaan biseksuaaleja.

Uskonto


Uskonto tarkoittaa ihmisen uskoa jumala tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, hänen turvautumistaan siihen sekä siihen liittyvää pyhä kokemusta. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina. Yleensä uskonnot pitävät sisällään myös moraalisia arvoja ja/tai sääntöjä, joiden mukaan ihmisten oletetaan elävän. Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä. On ajateltu muun muassa, että ihminen on kehittänyt erilaisia uskonnonmuotoja tietämättömyyden pelossa. <br/> }}</ref>
Yhden näkemyksen mukaan uskonnon keskeinen merkitys ihmiselle on vastata olemassaoloon liittyviin, eksistentiaalisiin kysymyksiin, esimerkiksi ”mitä tapahtuu kuoleman jälkeen”, ”mitä merkitystä elämällä on” jne.

Filosofia


Filosofia on noin 600–400&nbsp;eaa. välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt ajatteluperinne ja oppiala, joka pyrkii tutkimaan todellisuuden perimmäistä olemusta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä teemoja.

Tiede ja tekniikka


Kuva:Astronaut-EVA.jpgssa]]
Tiede viittaa systemaattiseen tiedonhankintajärjestelmään, jolla ihmiset pyrkivät ymmärtämään todellisuutta yhä tarkemmin. Tiede perustuu teorioihin, joiden perusteella luodaan ennustuksia ja joita sitten testataan kokeilla. Moderni tiede syntyi Euroopassa uudella ajalla. Tieteen tekemät ennustukset usein hyödyttävät yhteiskuntaa tai yksilöitä, jotka käyttävät niitä. Tiede ja erityisesti teknologian kehitys ovat olleet yksi keskeisimmistä ihmisten kulttuuria ohjaavista tekijöistä.
Varhaisimmat tekniikan alkumerkit ovat hyvin vanhoja, jopa 3,4 miljoonaa vuotta. Tekniikan ollessa näin vanhaa on ilmeistä, että tekniikka ei ole vaikuttanut vain ihmisen kulttuuriin vaan myös ihmisen evoluutioon, minkä seurauksena ihminen ilman tekniikkaa on luonnossa varsin avuton eläin. Samanaikaisesti nyky-ihmisen ilmaantuessa 200&nbsp;000 vuotta sitten on varhaisesta kivikaudesta löytöjen perusteella siirrytty keskiseen kivikauteen, jolle on tyypillistä hienostuneemmin tehdyt kivityökalut ja nuolen kärjet. Myös vaatetuksen käyttö on noihin aikoihin ollut niin laajaa, että ihmisen loisesta, täistä, kehittyi vain ihmisen vaatteissa elävä alalaji, vaatetäi.

Valtio ja politiikka


Valtio on nykyisin keskeinen ihmisten organisoitumisen muoto. Sitä edelsi esimerkiksi klaani, heimo tai päällikkökunta.
Nykyisin ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä. Sovinnaisen käsityksen mukaan politiikka tarkoittaa ihmisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan.

Väkivalta


Kuva:Rwandan Genocide Murambi skulls.jpg
Ihmisille kuten muillekin kädellisille ja nisäkkäille on luonteenomaista ryhmien väliset aggressiot, jotka useimmiten rajoittuvat uhkailuun. Väkivaltaa esiintyy runsaasti niin ihmisyksilöiden kuin yhteisöjenkin välillä. Ihmisryhmään kohdistuvaa väkivaltaa kutsutaan esimerkiksi vainoksi. Sota on kahden ihmisyhteisön väkivaltainen yhteenotto. Vaikka yhteisö ei olisi osallisena missään sodassa tai vainossa, sen yksilöt voivat kuitenkin kohdata väkivaltaa toistensa taholta. Yhteiskunnat pyrkivät rajoittamaan väkivaltaa tai monopolisoimaan sen vain tietyille tahoille. Monissa kulttuureissa väkivaltaa sekä ihannoidaan että paheksutaan. Väkivalta voi olla myös henkistä.
Väkivalta on ihmisille useimmiten vallankäyttöä, sillä pyritään alistamaan toinen tai saavuttamaan jokin tavoite.

Sota


Arkeologisten löytöjen ja kulttuuriantropologisen vertailun perusteella on päätelty, että ihmiset ovat käyneet heimojen tai klaanien välisiä sotia noin 10&nbsp;000–12&nbsp;000 vuoden ajan. Tämä tekee sodasta varsin nuoren ilmiön ihmisen biologisessa ja kulttuurisessa evoluutiossa. Viime vuosituhansien aikana sotiminen on kuitenkin ollut yleistä monien kulttuurien keskuudessa. Ihmiskunnan historian tuhoisin sota on ollut toinen maailmansota, jonka seurauksena kuoli yli 50 miljoonaa ihmistä.
Image:Market-Chichicastenango.jpgssa]]

Kaupankäynti


Ihmisillä kaupankäynti tarkoittaa tavaran tai palvelun vaihdantaa, jossa vaihdannan tapahtumaan ei liity tiiviin henkilökohtaisen suhteen solmimista. Alun perin ihmiset vaihtoivat tavaroita toisiin tavaroihin, mutta kyse oli usein pikemminkin sosiaalisia suhteita vahvistavien lahjojen vaihdosta kuin kaupankäynnistä. Rahan keksiminen tehosti kaupankäyntiä. Kun vaihdannassa käytetään rahaa, voidaan erottaa ostaminen ja myyminen erillisinä tapahtumina. Toisten eläinten ei tiedetä käyvän kovinkaan merkittävää kauppaa.

Suhde ympäristöön


Kuva:Pollution de l'air.jpg
Monet metsästäjä-keräilijäkansat ja varhaiset maanviljelijätkin elivät melko lailla ympäristönsä kantokyvyn sisällä. Poikkeuksiakin on. Ihmistoiminnalle erityisen herkissä ekosysteemeissä esimerkiksi monet suuret riistaeläimet tapettiin sukupuuttoon. Paikallisesti melko varhaiskantaisetkin yhteiskunnat hävittivät jopa kokonaisia ekosysteemejä, kuten Pääsiäissaarilla.
Erityisesti Teollinen vallankumous myötä tilanne muuttui ratkaisevasti. Ihminen on viime vuosisatoina levittäytynyt yhä laajemmalle ja ottanut käyttöönsä yhä enemmän luonnonvara, sekä uusiutuvia että uusiutumattomia. Yhä enemmän maa-aluetta on otettu ihmisten aktiiviseen käyttöön ja viety se näin pois muulta luonnolta. Maata on sekä rakennettu että muutettu viljelykäyttöön. Monia uusiutuvia luonnonvaroja on alettu hyödyntää yli niiden uusiutumiskapasiteetin, minkä myötä niiden uusiutumisvauhti ja -kyky on heikentynyt. Jotkut uusiutuvat luonnonvarat, kuten monet eliölajit, on käytetty kokonaan loppuun siten, että ne ovat tuhoutuneet kokonaan. Teollisen vallankumouksen keskeinen osa on ollut uusiutumattomien ei-kierrättettävien luonnonvarojen käyttöönotto. Näitä ovat etupäässä fossiiliset polttoaineet ja fissiokelpoinen uraani eli toistaiseksi keskeisimmät energialähteet. Myös kierrätyskelpoisten uusiutumattomien luonnovarojen käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Neitseellisen varojen ehtyessä ja niiden hyödyntämisen vaikeutuessa on alettu kierrätys.
Mm. sairaanhoidossa ja ravitsemuksessa saavutetun edistyksen myötä ihmisen väestönkasvu kiihtyi selvästi 1900-luvulla, jolloin sitä myös alettiin pitää vakavana ongelmana. Kuolleisuus pieneni mutta syntyvyyden lasku seurasi vasta viiveellä perässä. Väestönkasvu on jo hidastunut ensimmäisenä teollistuneissa maissa ja näin oletetaan käyvän myös vasta teollistumassa olevissa maissa. 2000-luvun alussa valtaosa ihmisistä elää esiteollisessa kurjuudessa ja köyhyydessä, sekä useat myös nälässä tai kunnollisten elintarvikkeiden ja veden puutteessa. Esimerkiksi WWF:n ekologinen jalanjälki -mittarin mukaan ihmiskunnan luonnonvarojen kulutus ylitti Maan biokapasiteetin 25 prosentilla vuonna 2003.

Ihmistä tutkivia tieteitä


Biologia tutkii elämää ja siksi myös ihmistä, mutta silti se ei ota huomioon kaikkia ihmisen ominaisuuksia. Eri tieteenalat tutkivat ihmistä ja ihmisen toimintaa eri tavalla ja osin eri lähtökohdista. Niitä ovat esimerkiksi:
Antropologia on yleisnimitys ihmisten tutkimiselle. Monen ihmistä tutkivan tieteen voidaan katsoa kuuluvan antropologiaan.
Väestötiede eli demografia
Perinnöllisyystiede eli genetiikka
Kansatiede eli etnologia
Yhteiskuntatieteet
Lääketiede
Taloustiede
Psykologia
Psykometriikka (esimerkiksi mielipidemittaus)
Kielitiede
Sosiologia
Historia
Arkeologia

Katso myös


Ihmisen toiminta
Ympäristö

Lähteet

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta


Jared Diamond: ''Kolmas simpanssi: Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus''. Terra Cognita. ISBN 978-952-5202-92-2.
}}
Luokka:Ihminen
af:Mens
am:የሰው ልጅ
ar:إنسان
an:Homo sapiens
arc:ܒܪ ܐܢܫܐ
roa-rup:Homo sapiens
frp:Homan
ast:Homo sapiens
gn:Yvypóra
av:ГӀадан
ay:Jaqi
az:İnsan
id:Manusia
ms:Manusia
bn:মানুষ
zh-min-nan:Lâng
map-bms:Tokoh
jv:Menungsa
su:Manusa
be:Чалавек
be-x-old:Чалавек
bar:Mensch
bo:འགྲོ་བ་མི།
bs:Čovjek
br:Den
bg:Човек
ca:Humà
cv:Тăнлă çын
cs:Člověk moudrý
cy:Bod dynol
da:Menneske
de:Mensch
et:Inimene
el:Άνθρωπος
en:Human
es:Homo sapiens
eo:Homo
ext:Homo Sapiens
eu:Gizaki
fa:انسان
hif:Insaan
fo:Menniskja
fr:Homo sapiens
fy:Minske
ga:Duine
gl:Ser humano
gan:人
glk:آدم
gu:મનુષ્ય
hak:Ngìn-lui
ko:사람
ha:Yan-adam
hy:Մարդ բանական
hi:मनुष्य
hr:Čovjek
io:Homo
ig:Mádu
ilo:Táo
ia:Esser human
iu:ᐄᒃ
os:Адæймаг
xh:Abantu
is:Maður
it:Homo sapiens
he:אדם
kn:ಮಾನವ
ka:ადამიანი
kk:Саналы адам
kw:Tus
sw:Binadamu
kv:Морт
kg:Muntu
ht:Homo sapiens
ku:Mirov
lbe:Инсан
lez:Кас
la:Homo sapiens
ltg:Cylvāks
lv:Cilvēks
lt:Žmogus
lij:Ëse uman
li:Mins
ln:Moto
jbo:remna
hu:Ember
mk:Човек
mg:Olombelona
ml:മനുഷ്യൻ
mt:Bniedem
mr:मानव
arz:انسان
mwl:Homo sapiens
koi:Морт
mdf:Ломанць
mn:Хүн
my:လူ
nah:Tlācatl
nl:Mens
nds-nl:Mense
ne:मानिस
ja:人間
frr:Minsk
no:Menneske
nn:Menneske
nov:Homo sapiens
oc:Homo sapiens
mhr:Айдеме
or:ମଣିଷ
uz:Odam
pnb:انسان
ps:انسان
pms:Òm
nds:Homo sapiens
pl:Człowiek rozumny
pt:Homo sapiens
ksh:Minsh
ro:Om
qu:Runa
ru:Человек разумный
rue:Чоловік розумный
sah:Киhи
se:Olmmoš
sa:मनुष्यः
sco:Body
sq:Njeriu
scn:Umanu
si:මිනිසා
simple:Human
sk:Človek rozumný (moderný človek)
sl:Človek
szl:Czowjek
so:Biniaadan
sr:Човек
sh:Čovjek
sv:Människa
tl:Tao
ta:மனிதர்
tt:Кеше
te:మానవుడు
th:มนุษย์
vi:Loài người
tg:Одам
tr:İnsan
uk:Людина розумна
ur:انسان
za:Vunz
vec:Homo sapiens
fiu-vro:Inemine
wa:Djin (biyolodjeye)
zh-classical:人
vls:Mens
war:Tawo
yi:מענטש
yo:Ọmọnìyàn
zh-yue:人
diq:Merdum
bat-smg:Žmuogos
zh:人

Internet


Kuva:Internet Penetration.png
Kuva:Internet users by country world map.PNG
Internet on maailmanlaajuinen tietoverkko, joka yhdistää paikallisia tietoverkkoja toisiinsa. Internet ei siis ole yksi lukuisista tietoverkoista, vaan nimitys tarkoittaa kaikkien yhteen liitettyjen tietoverkkojen kokonaisuutta. Internet on avoinna kaikille, jotka haluavat liittyä siihen noudattamalla sen teknisiä viestintäsääntöjä (protokollia).

Nimitys


Nimitys on syntynyt ranskalaisesta CYCLADES pakettikytkentätietokoneverkko kun he asettivat kommunikaationsa muihin tietokoneverkkoihin ja näin ollen syntyi termi ''inter-net'', joka koostuu kahdesta englanninkielisestä sanasta ''inter'' ja ''net'', jotka suoraan suomennettuna olisi ''verkkojen välinen'', jota käytetään, kun tietoverkkoja yhdistetään toisiinsa.

Internetin kehitys


Kuva:Number of internet hosts.svg
Internetin perustaa luotiin 1960-luvulla Yhdysvallat, Yhdysvaltain puolustusministeriö käynnistäessä rahoituksen ARPAnet-tietoverkon (Advanced Research Projects Agency) rakentamiseen vastauksena Neuvostoliitto onnistuneelle Sputnik-ohjelma-satelliitin laukaisulle. Projektin tarkoituksena oli luoda hajautettu, ydiniskun kestävä viestintäjärjestelmä. Mikäli tietoverkko olisi ollut keskusjohtoinen, se olisi lamaantunut keskuksen tuhoutuessa. Tutkijayhteisön toimesta yhtenä Internetin kehityksen kannalta keskeisenä ratkaisuna kehitettiin solmutietokoneisiin perustuva pakettivälitteinen tietoverkko, jossa kaikki solmut olivat keskenään tasavertaisia eikä minkään tahon tarvinnut ylläpitää paljon voimavaroja vaativaa keskustietokonetta. Jokainen solmu vastaanotti ja välitti viestejä itsenäisesti. Viestit purettiin pienemmiksi paketeiksi, jotka koottiin kokonaisiksi viesteiksi vasta kun ne olisivat perillä. Paketti_(IP) kulkureitillä ei ollut merkitystä. Ne vain siirtyivät solmulta toiselle kunnes saavuttivat päämääränsä. Vaikka suuri osa solmuista menisi epäkuntoon, paketit pääsisivät kuitenkin perille jotain toista kautta.
ARPAnet-tietoverkon ensimmäisiä käyttäjiä olivat puolustusvoimien ohella yliopistot ja tutkimuslaitokset. 1970- ja 1980-luvuilla ARPAnetin lisäksi perustettiin lukuisia muita tietoverkkoja ja puolustusvoimien tietoverkko erkani ARPAnet-tietoverkosta omaksi MilNet-tietoverkoksi. ARPAnetin levitessä laajemmin Akateeminen käyttöön siitä alettiin ensimmäisen kerran käyttää nimitystä ”Internet”, jolla tarkoitettiin yhteen liitettyjen tietoverkkojen kokonaisuutta. Yritykset liittyivät mukaan myöhemmin, ja niitä kiinnostivat erityisesti sähköposti- ja tiedostonsiirtopalvelut. 1990-luvulla Internet kaupallistettiin ja siirrettiin suurten Teleoperaattori hoidettavaksi. Sen jälkeen se alkoi levitä myös valtaväestön käyttöön. Nopeat tiedonsiirtoyhteydet, helppokäyttöiset Graafinen_käyttöliittymä ja uudet palvelut alkoivat houkutella yksityisiä käyttäjiä kokeilemaan Internetin tarjoamia mahdollisuuksia.
Suomessa Internetin räjähdysmäinen leviäminen alkoi 1993, kun EUnet aloitti Internet-yhteyksien tarjoamisen yrityksille ja kotitalouksille. Puhelinverkkoa käyttävä modeemiliikenne siirtyi muutamassa vuodesta BBS-purkeista Internet-palveluihin.

Teknologiat


TCP/IP perustuu ajatukselle, että tietoliikenne koko verkon laajuudelta tapahtuu käyttäen samanlaisia tietosähkeitä, IP-paketti. Lähettäjän ja vastaanottajan välille muodostettavat yhteydet vaikuttavat vain päätelaitteisiin, samoin pakettien sisällön tulkinta tapahtuu pelkästään päätelaitteissa. Itse tietoliikenneverkko siirtää vain yhdenlaisia paketteja. Jokaisen paketin käyttämä reitti voi olla erilainen. Pakettiverkko ei tiedä eikä välitä siitä, sisältääkö paketti palan IP-puhe, sähköpostia vai HTML.
Internet-teknologioiden kehittäminen tapahtuu pääosin IETF-organisaation (Internet Engineering Task Force) eri työryhmissä, jotka toimivat avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteiden mukaisesti. Kaikki Internet-standardit ja käytännöt julkaistaan RFC-asiakirjoina (Request for Comments).

Internetin käyttötarkoitukset


Internetin käyttö keskusteluihin on ollut suosittua alusta lähtien. Vanhimpia tapoja ovat sähköposti, uutisryhmät sekä sähköpostitse käytettävät postituslistat. World Wide Web myötä yleistyivät chatit ja keskustelualueet, osittain IRC:n ja uutisryhmien korvaajiksi. Nykyään Internetiä käytetään myös pikaviestintään, VoIP ja videoneuvotteluyhteyksiin.
Tiedonhaun kannalta Internetin yleistyminen on merkinnyt vallankumousta. Ennen tieto täytyi kerätä työläästi useilta eri tahoilta, esimerkiksi arkistoista, erillisistä tietokannoista tai erikoiskirjastoista. Nyt hakukoneet tarjoavat nopean ja helpon pääsyn maailman suurimpaan tietokantaan. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että suuri osa tietoa on yhä tietoverkkojen ulottumattomissa.
Internetiä käytetään myös tiedostojen jakamiseen, ennen yleisesti anonyymi-FTP:n välityksellä. Nykyään tiedostojenjako tapahtuu yleensä WWW:n ja vertaisverkkojen välityksellä. Jaossa on esimerkiksi erilaisia kirjoituksia, musiikkia, ohjelmistoja ja elokuva. Kuka tahansa voi ladata tiedostoja itselleen tai antaa tiedostoja muiden ladattavaksi. Suuri osa vertaisverkoissa liikkuvasta materiaalista on jaossa laittomasti, mutta niitä käytetään myös yleisesti vapaasti jaossa olevan materiaalin jakoon. Tiedostojen jakamiseen liittyvä liikenne muodostaa valtaosan koko internet-liikenteestä.
Internet on vaikuttanut merkittävästi myös kaupankäynnin sähköistymiseen, erityisesti kuluttajakaupan osalta. Tällöin usein käytettyjä termejä ovat mm. nettikauppa ja verkkokauppa. Internetiin on syntynyt lukemattomia globaaleja kauppapaikkoja, joista suurimmat kuten Amazon.com ja eBay dominoivat massatuotteiden myyntiä. Toisaalta myös pienet erikoisalueet, jotka tuskin muuten edes voisivat tarjota tuotteitaan, ovat voineet löytää asiakkaita Internetin välityksellä. Tällaisesta käy esimerkiksi vaikkapa harvinaisten itämaisten taistelulajien välineiden kauppa.

Internetin olemuksesta


Internet muuttaa maailmaa


Internet ei ole vain tekninen tietorakenne. Ihmiskunnan historiassa tiedonvälityksen suuret
mullistukset ovat johtaneet syvällisiin yhteiskunnallisiin ja jopa ihmisrotua koskeviin muutoksiin. Kieli synnytti abstraktin ajattelun, tieteet, taiteet ja teknologian. Kirjoitustaito oli välttämätön edellytys valtioiden synnylle. Kirjapainotaito aloitti omalta osaltaan nykytieteen voittokulun ja lännen teknologisen ylivoiman. Tietokoneet, tietokoneverkot ja Internet ovat joidenkin mukaan edellisiin tiedonvälityksen vallankumouksiin verrattava muutos.
Kuten kirjoitustaito tai symbolien tallentaminen (vertaa inkat solmukirjoitus), oli välttämätön valtion, kompleksisen uudentasoisen erikoistumiseen perustuvan suuren organisaation synnylle ja hallinnalle, globaali automaattinen tietojen käsittely ja välittäminen on välttämätön globaalille hallinnalle. Globaali tietotekniikka ja globaalit tietokoneverkot ennakoivat siis tässä mielessä globaalia tasoa ja sen hallintaa.
Internetin vaikutus on vaikeasti ennustettava, mutta joka tapauksessa merkittävä. Se luo globaaliin yhteisöön aivan uusia sovellutuksia. Internet on jo välttämätön monella alalla: esimerkiksi vuonna 2004 Internet ohitti Suomessa sanomalehdet asunnon ostajien tiedonlähteenä. Alkuvuodesta 2005 Helsingin Sanomat kirjoitti, että opettajien käyttämästä digitaalisesta aineistosta lähes 90 prosenttia tulee Internetistä. Wikipedia on yksi esimerkki Internetin mahdollisuuksista.

Internet uuden tiedon muokkaajana


Uusi tieto syntyy, kun tarkasteltavalla alalla vanha tieto saavuttaa tietyn uuden tiedon saavuttamisen edellyttävän tason, määrän. Uusi tieto syntyy siis vanhasta tiedosta. Mitä enemmän vanha tieto kommunikoi vanhan tiedon kanssa sitä enemmän uutta tietoa syntyy. Uuden tiedon syntymisnopeus riippuu siis käytettävissä olevista tiedon levittämisvälineistä ja tiedon käsittelijöiden määrästä.
Ihminen oppii kirjoittamaan todennäköisesti riippumatta siitä minkä ikäinen on. Kirjapainotaito mahdollisti saman asia paljon laajemmin ja halvemmalla.
Internet mahdollistaa vanhan tiedon kommunikoida vanhan tiedon kanssa aivan uudella reaaliaikaisuuden, levinneisyyden ja halpuuden tasolla. Internet luo siis uutta tietoa tehokkaammin kuin edelliset tiedon levittämisen tavat.
Kirjan tekemiseen menee suuruusluokkana vuosi. Vasta sen jälkeen tieto on muiden kommentoitavissa laajemmin. Internetissä tieto on periaatteessa heti kommentoitavissa ja laajasti käytännössä hakukoneiden uuden indeksointikierroksen jälkeen. Vertaa jälleen Wikipedia.
Toiseksi tietokonetekniikka mahdollistaa tiedon käsittelijöiden laajentamisen radikaalisti. Ihmisen rinnalle on tullut tiedon alimpien tasojen käsittelijäksi kasvavassa määrin tietokonetekniikka. Yksinkertainen esimerkki on hakukoneet. Jos saman tiedon joutuisi etsimään kirjasta tai kirjastoista, etsimisen tehokkuus laskisi oleellisesti. Tämä tarkoittaa, että uuden tiedon tekemisen hinta kasvaisi merkittävästi.

Internet ja tietoyhteiskunta


Internet on epäilemättä ollut tärkein niistä modernin tietotekniikan ilmiöistä, jotka ovat olleet ja ovat edelleenkin tietoyhteiskunta tekninen perusta ja ajuri. Sen olennainen merkitys on erilaisen verkottuneen toiminnan transaktiokustannusten laskeminen lähes olemattomiin aiempaan verrattuna. Tätä kautta se on omalta osaltaan tehnyt mahdolliseksi yritysverkostojen toiminnan ja sitä kautta raivannut esteitä yritysten ei-ydintoimintojen ulkoistamiselta ja uudelleenjärjestämiseltä. Internet on siten yksi globalisaation ajureista. Toisaalta Internet tekee ainakin periaatteessa myös mahdolliseksi kehittää ja suunnata yhä laajemman kirjon eri tarpeisiin suunnattuja digitaalisia palveluja kuluttajille ja kansalaisille.

Internetin ongelmat


Internetin romahtamista on välillä ennustettu erittäin vakavien tietoturvaongelmien vuoksi (esimerkiksi roskaposti, tietokonevirus, haitta- ja vakoiluohjelmat sekä käytössä olevien ohjelmistojen tietoturvapuutteet). 1990-luvulla jotkut ajattelivat internetin kaatuvan liiallisesta roskasta ja mainostamisesta. Yksi parannushanke on yhdysvaltalainen Internet2. Toisaalta on esitetty, että Internetin korvaaminen olisi niin työlästä, että todennäköisempää on yritysten välisten ja suljettujen palvelujen käytön sekä tietosuojausmenetelmien ja kryptauksen käytön kasvaminen.
Kaatumisen ehkäisemiseksi Internetin juuripalvelimet on pyritty jakamaan eri puolille maailmaa yhteensä 22 eri paikkaan. Tietoturva-asiantuntija Mikko Hyppösen mukaan teoriassa pommi-iskut näihin paikkoihin voisivat kaataa Internetin. Hänen mielestään moiselle terrori-iskulle olisi hankala löytää motiivia, sillä harva hyötyisi Internetin kaatamisesta.
Monet vanhemmat ovat hyvin huolissaan lasten ja nuorten internetinkäytöstä. Internetin keskustelualue on erittäin yleinen käsite ja tuottaa vanhemmille päänvaivaa, koska välttämättä ei tiedä, kenen kanssa todella keskustelee netin välityksellä. Internetin käyttöön voi syntyä sosiaalinen riippuvuus, jossa reaalimaailman aktiviteetit ja todelliset ihmissuhteet korvautuvat virtuaalitodellisuus.

Internet-sanan kirjoittamisesta suomen kielessä


Maailmassa on yksi yhteinen tietoverkko, Internet tai internet. Nimi kirjoitettiin aiemmin isolla alkukirjaimella erisnimisäännön mukaisesti. Suomen kielen lautakunta päätyi kuitenkin kokouksessaan 12. maaliskuuta 2007 siihen, että molemmat vaihtoehdot ovat suomen kielessä hyväksyttäviä. Puhekielessä internetiä kutsutaan nimellä "netti".
Kahden kirjoitustavan välillä voi nähdä merkityseron: Kun Internet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, korostuu sen merkitys maailmanlaajuisen tietoverkon nimenä. Pienen alkukirjaimen kera se käsitetään pikemminkin viestintävälineeksi kuten TV, radio tai puhelinverkko. Jälkimmäiseen katsantokantaan vetoaa myös Helsingin Sanomat, joka on tehnyt päätöksen kirjoittaa sanan pienellä alkukirjaimella.
Varsinaiselta merkitykseltään ''internet'' sanana tarkoittaa verkkojen välistä tiedonsiirtoa erityyppisten aliverkkojen välillä tai erityyppisistä aliverkoista koottua verkkoa. Sanassa internet-protokolla (IP) "internet" kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, koska IP on yleinen ''verkkojen välinen'' protokolla, jota Internetin ohella voidaan käyttää (ja käytetään) muissakin verkoissa.

Katso myös


Alexa Internet
Internet-ilmiö
Ohjelmistosodankäynti
TCP/IP
Verkko
Verkkopalvelu
Extranet
Informaatioarkkitehtuuri
Intranet
WWW-sisällönhallinta
Verkkosivu
Xanadu-projekti

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2233 Kielitoimisto Internet-sanan alkukirjaimesta
http://www.nic.funet.fi/index/FUNET/history/internet/fi/etusivu.html Internetin historiaa
http://www.livinginternet.com/ Living Internet
http://www.youtube.com/watch?v=9hIQjrMHTv4 Internetin historiaa käsittelevä animaatio
http://www.darpa.mil/spotlight_November2009.html DARPA's role in creating the Internet
Luokka:Internet
ace:Internèt
af:Internet
als:Internet
am:ድረ ገጽ መረብ
ar:إنترنت
an:Internet
arc:ܐܢܛܪܢܛ
as:ইণ্টাৰনেট
ast:Rede Internet
az:İnternet
id:Internet
ms:Internet
bm:Ɛntɛrinɛti
bn:ইন্টারনেট
zh-min-nan:Internet
map-bms:Internet
jv:Internèt
su:Internét
ba:Интернет
be:Інтэрнэт
be-x-old:Інтэрнэт
bh:इंटरनेट
bar:Internetz
bs:Internet
br:Internet
bg:Интернет
ca:Internet
ceb:Internet
cv:Тетел
cs:Internet
cy:Rhyngrwyd
da:Internet
de:Internet
et:Internet
el:Διαδίκτυο
eml:La Raid däl Raid
en:Internet
es:Internet
eo:Interreto
ext:Internet
eu:Internet
fa:اینترنت
fo:Alnet
fr:Internet
fy:Ynternet
fur:Internet
ga:Idirlíon
gv:Eddyr-voggyl
gd:Eadar-lìon
gl:Internet
gan:互聯網
gu:ઇન્ટરનેટ
xal:Интернет
ko:인터넷
ha:Yanar gizo
hy:Համացանց
hi:अंतरजाल
hsb:Internet
hr:Internet
io:Interreto
ig:Intanet
ilo:Internet
ia:Internet
iu:ᖃᕆᓴᐅᔭᒃᑯᑦ ᑎᑎᕋᖅᓯᒪᔪᑦ
os:Интернет
is:Internetið
it:Internet
he:אינטרנט
kn:ಅಂತರ್ಜಾಲ
ka:ინტერნეტი
csb:Internet
kk:Интернет
ky:Интернет
sw:Intaneti
ht:Entènet
ku:Înternet
lez:Интернет
lo:ອິນເຕີເນັດ
la:Interrete
ltg:Škārsteiklys
lv:Internets
lb:Internet
lt:Internetas
lij:Internet
li:Internet
ln:Ɛntɛrnɛ́tɛ
lmo:Internet
hu:Internet
mk:Интернет
mg:Internet
ml:ഇന്റർനെറ്റ്
mr:महाजाल
arz:انترنت
mzn:اینترنت
mwl:Anternete
mn:Интернэт
my:အင်တာနက်
nah:Mātlatzālantli
nl:Internet
nds-nl:Internet
ne:इण्टरनेट
new:इन्टरनेट
ja:インターネット
ce:H̗ottinamaşa
no:Internett
nn:Internett
nrm:Enternette
oc:Internet
mhr:Интернет
or:ଇଣ୍ଟରନେଟ
uz:Internet
pag:Internet
pnb:انٹرنیٹ
pam:Aptas
pap:Internet
ps:انټرنټ
km:អ៊ីនធឺណេត
nds:Internet
pl:Internet
pt:Internet
kaa:İnternet
ksh:Engornät
ro:Internet
rm:Internet
qu:Internet
ru:Интернет
rue:Інтернет
sah:Интэриниэт
sa:अन्तरजालम्
sg:Gbândasango
stq:Internet
sq:Interneti
scn:Internet
si:අන්තර්ජාලය
simple:Internet
sk:Internet
sl:Internet
cu:Мєждоусѣтиѥ
szl:Internec
so:Internet
ckb:ئینتەرنێت
sr:Интернет
sh:Internet
sv:Internet
tl:Internet
ta:இணையம்
kab:Internet
tt:Päräwez
te:ఇంటర్నెట్
th:อินเทอร์เน็ต
vi:Internet
tg:Интернет
tpi:Intanet
tr:İnternet
uk:Інтернет
ur:جالبین
ug:خەلقارالىق تور
vec:Internet
vo:Vüresod
fiu-vro:Internet
wa:Etrernete
vls:Internet
war:Internet
wo:Internet
yi:אינטערנעץ
yo:Internet
zh-yue:互聯網
diq:İnternet
bat-smg:Internets
zh:互联网

IRC


IRC (, puhekielessä ''irkki'') on eräs Internetin pikaviestintäpalvelu (''instant messenger''), joka mahdollistaa reaaliaikaisen keskustelun Internet-käyttäjien välillä. IRC:n keskustelut käydään kirjoittamalla tekstiä ja lukemalla näytöltä muiden kirjoittamia viestejä. IRC:iin pääsee tarkoitusta varten tehdyllä asiakasohjelmalla tai joidenkin WWW-sivujen kautta.

Historiaa


Kuva:Tolsun 1.jpg
IRC:n kehitti Jarkko Oikarinen vuoden 1988 kesällä korvaamaan OuluBox BBS:n MUT ("MultiUser Talk")&nbsp;-ohjelman. IRC:n edeltäjä ja inspiraatio oli Bitnet Relay Chat&nbsp;-niminen ohjelma, joka mahdollisti reaaliaikaisen keskustelun kansainvälisten akateemisten verkkojen muodostamassa BITNET-verkossa. Ensimmäinen IRC-palvelin aloitti toimintansa Oulussa elokuussa 1988, osoitteenaan tolsun.oulu.fi.
Vuoden 1989 puolivälissä IRC-palvelimia oli maailmanlaajuisesti noin 40 kappaletta. Samana vuonna Michael Sandrof julkaisi tunnetun ircII-asiakasohjelman. Heinäkuussa 1990 IRC:tä käytti keskimäärin 12 käyttäjää 38 palvelimella .
IRC tuli kuuluisaksi, kun Neuvostoliitto vallankaappauksen yhteydessä käyttäjät kertoivat rautaesirippu takaisista tapahtumista. Kuwaitilaiset käyttivät sitä aikaisemmin samalla tavalla Saddam Husseinin hyökätessä maahan. Vuonna 1991 saavutettiin ensimmäisen kerran 300 yhtäaikaisen käyttäjän raja . Nykyään (huhtikuussa 2011) esimerkiksi IRCnet-verkolla on noin 65&nbsp;000 käyttäjää, ja kanaviakin noin 37&nbsp;000 .
Sittemmin IRC:stä on tullut merkittävä kansainvälisen keskustelun media. IRC:n ympärille on Suomessa kehittynyt muutama WWW-palvelu, kuten IRC-Galleria. Lisäksi Internetiin on ilmaantunut IRC:n kaltaisia palveluita, chattejä.
Jarkko Oikarinen sai vuonna 1997 Dvorak-palkinnon (''John C. Dvorak Telecommunications Excellence Award'') IRC:n kehittämisestä. Lisäksi IRC on palkittu Millennium-sovelluspalkinnolla vuonna 2005.

Käyttötapoja


IRC:n yleisin käyttö on todennäköisesti lähinnä yksityisten henkilöiden välistä keskustelua. IRC:ssä on lähes rajaton määrä kanavia eri aiheista monilla eri kielillä. IRC:ssä on keskustelua vuorokaudenaikaan katsomatta lähes aina. Suosittuja kanavia ovat esimerkiksi harrastus-, paikkakunta- ja opiskelukanavat. Osa IRC:n viehätyksestä perustunee kasvottomuuteen: halutessaan voi olla nimetön ja vaikkapa käyttää aina erilaista nimimerkkiä. Keskustelijan nimeä, ulkonäköä ja asuinpaikkaa ei tiedä kukaan – ellei sitä itse halua kertoa. Monille kanaville muodostuu sisäpiiri, joka tapaa toisiaan säännöllisesti myös kasvotusten. IRC:stä löytää melko varmasti samanhenkistä seuraa, kunhan muistaa normaalit käytöstavat, terveen järjen ja netiketti.

Toiminta


Kuva:Ircnetz-Schema.svg
IRC on avoin TCP/IP:n päällä toimiva protokolla. Käyttäjä käyttää IRC:tä ottamalla yhteyden IRC-palvelimeen asiakasohjelmalla. IRC:stä on useita palvelin- ja asiakasohjelmatoteutuksia. IRC-palvelimet muodostavat keskenään IRC-verkkoja. Suosituimmat IRC-verkot ovat QuakeNet, EFnet (Eris Free Network), IRCnet sekä Undernet, joista IRCnet ja EFnet vastaavat parhaiten alkuperäistä vuonna 1988 aloitettua IRC-verkkoa. Useimmat IRC-verkot ovat julkisia, eli verkkoon voi liittyä keskustelemaan kuka tahansa. IRC:n käyttäjä saa viestejä ainoastaan olleessaan kytkeytyneenä palvelimeen; jos käyttäjä ei ole verkossa, hänelle lähetetyt viestit jäävät saapumatta. Pysyvä IRC:ssä paikallaolo vaatii koko ajan päällä olevan asiakasohjelman pysyvästi verkossa olevalla koneella. Tämä voi tapahtua Unix-koneessa ajettavalla tekstipohjaisella IRC-ohjelmalla, jolloin puhutaan ''shell-tunnuksesta'' tai samankaltaisella ns. bouncer-ohjelmalla, joka toimii välityspalvelimena ja kerää viestejä käyttäjän poissaolon aikana.
IRC:n peruskäsitteisiin kuuluvat nimimerkki (''nickname'') ja kanava.

Nimimerkit ja käyttäjätunnukset


Jokaisella käyttäjällä on oma IRC-nimimerkki (''nick'') ja käyttäjätunnus (''username''). Kunkin käyttäjän täytyy valita itselleen nimimerkki, jolla muut käyttäjät tunnistavat hänet. Nimimerkki määritellään asiakasohjelman asetuksissa ennen ensimmäistä käyttökertaa. Nimimerkki näkyy muille IRC:n käyttäjille kunkin käyttäjän kirjoittamien tekstirivien alussa.
Esimerkki:
<pre>
&lt;Matti&gt; Hei Maija, mitä kuuluu?
&lt;Maija&gt; Kiitos hyvää, Matti!
</pre>
Alun perin käyttäjätunnuksen (''username'') tarkoituksena oli näyttää se käyttäjätunnus, joka käyttäjällä on hänen käyttämässään laiteympäristössä. Useimmissa nykyisissä asiakasohjelmissa käyttäjätunnukseksi voi asettaa kuitenkin minkä tahansa haluamansa tekstin.
Teknisesti käyttäjä tunnistetaan ''maskista'', joka on muotoa nimimerkki!käyttäjätunnus@osoite, jossa osoite (hostname) on käyttäjän IP-osoite tai sitä vastaava DNS-nimi. identd-palvelu antaa käyttäjätunnuksen palvelimelle pyydettäessä. Palvelin lisää käyttäjätunnuksen eteen ~-merkin ja jotkut palvelimet "+" tai "-" -merkin merkiksi rajoitetusta yhteydestä, jos ne eivät saa vastausta identd-palvelimelta, tai mahdollisesti eväävät pääsyn kokonaan.
Tästä huolimatta IRC:ssä on kuitenkin mahdollista esiintyä myös jonain toisena käyttäjänä muiden välttämättä hoksaamatta käyttäjän todellista identiteettiä.

Kanavat


Pääasiallisesti IRC:ssä keskustellaan monien kuulijoiden kanssa, joten peruskommunikointi IRC:ssä tapahtuu ''kanavalla'' (puhekielessä puhutaan myös ''kannusta''). Kanavat ovat ns. ''keskusteluhuoneita'', jotka käsittelevät jotain kanavan jäsenten valitsemaa aihetta, esimerkiksi harrastusta tai paikkakuntaa. Kun käyttäjä liittyy kanavalle, hänen kirjoittamansa tekstit välitetään muille samalle kanavalle liittyneille käyttäjille.
Kullakin kanavalla on nimi. Kanavien nimet alkavat erikoismerkillä, joka on normaaleilla kanavilla "#". Joissain verkoissa on myös muita, harvemmin käytettyjä etuliitteitä, kuten "&", "+" ja "!". Kanavan nimi voi olla esimerkiksi #wikipedia.
Kanava syntyy automaattisesti, kun ensimmäinen keskustelija liittyy kanavalle. Vastavuoroisesti kanava lakkaa olemasta, kun viimeinen käyttäjä poistuu kanavalta. Käyttäjät voivat liittyä yhtä aikaa myös useille kanaville, joilla käydyt keskustelut eivät näy muille kanaville.

Kanavaoperaattorit


Ensimmäinen IRC-kanavalle liittynyt keskustelija saa kanavaoperaattorin oikeudet sekä @-merkin nimimerkkinsä eteen. Kanavaoperaattorin oikeudet antavat kanavan perustajalle määräysvallan kanavalla käytävän keskustelun ja käytöksen suhteen. Näin keskustelut saadaan haluttaessa pysymään tietyn aiheen ympärillä. Kanavaoperaattori voi antaa edelleen muille kanavalla oleville kanavaoperaattorin oikeuden, tai poistaa oikeuden toiselta operaattorilta.
Kanavaoperaattorin oikeuksiin kuuluvat muun muassa:
Kanavan jäsenen poistaminen kanavalta (pois potkaiseminen eli ''kick'')
Tietyn käyttäjän tai käyttäjäjoukon kanavalle pääsyn evääminen (bannaus eli ''ban'')
: ''kickban'' on vakiintunut, mutta epävirallinen termi, jolla tarkoitetaan jonkin käyttäjän poistamista (potkaisemista) kanavalta, estäen samalla hänen pääsynsä takaisin kanavalle (ban)
Kanavan moodin muuttaminen (katso Kanavamoodit)
Kanavan otsikon vaihtaminen, jos se on rajoitettu t-moodilla
Kanavalle liittymiseen vaadittavan salasanan asettaminen
Puheoikeuksien jakaminen, jos kanavalla keskustelu on rajoitettu m-moodilla
Kanavaoperaattorien määrä vaihtelee kanavakohtaisesti: joillain kanavilla ei ole yhtään operaattoria, kun taas joillain kanavilla kaikki kanavan kaikille käyttäjille on annettu operaattorin oikeudet. Koska kanavaoperaattorit ovat vallan määrältään tasa-arvoisia, yksi kanavaoperaattori voi teoriassa päättää koko kanavan asioista. Usein kanavayhteisöt ovat kuitenkin jonkinasteisia demokratioita – ainakin operaattorien kesken.
Kanavaoperaattorin oikeuden menettää poistuessaan kanavalta joko tarkoituksella tai verkko-ongelmien johdosta, tai sen voi menettää toisen operaattorin poistamana. Tämän vuoksi IRC-kanavilla nähdään silloin tällöin tilanne, jossa kenelläkään kanavalla olevalla ei ole operaattorin oikeuksia. Tällainen tilanne on ei-toivottava, koska kukaan ei voi muuttaa kanavalle mahdollisesti asetettuja kanavamoodeja. Tilannetta voidaan pyrkiä estämään käyttämällä IRC-botteja tai nykyaikaisempien palvelinohjelmiston tarjoamia toimintoja.

Tilat


Sekä kanavilla että käyttäjillä voi olla eri tiloja (''mode''). Useissa IRC-palvelimissa on paljon dokumentoimattomia ja uusia moodeja. Tämä aiheuttaa päänvaivaa asiakasohjelmien tekijöille ja ennen kaikkea niihin skripti kirjoittaville.
Standardimoodit, joiden pitäisi toimia kaikkialla:
Verkkokohtaisia moodeja:

Yksityisviestit


Kaikki IRCissä tapahtuva kommunikaatio ei tapahdu kanavilla. Käyttäjät voivat lähettää toisilleen myös yksityisviestejä, jotka ainoastaan yksityisviestin vastaanottaja ja lähettäjä voi nähdä. Yksityisviestit lähetetään useimmissa asiakasohjelmissa seuraavanlaisella komennolla: /msg vastaanottajan_nick Sinun viestisi.

IRC-operaattorit


IRC-palvelimen ylläpitäjä toimii ''IRC-operaattorina'' ja voi kutsua tähän tehtävään myös tekniikkaan hyvin perehtyneitä ja yhteistyökykyisiä IRC-käyttäjiä. IRC-operaattorit vastaavat verkon toiminnasta. Heidän tehtävänsä on hallinnoida ja valvoa ylläpitämänsä IRC-palvelimen toimintaa ja varmistaa IRC-verkon toimivuus. IRC-operaattorit voivat muun muassa yhdistää uusia palvelimia IRC-verkkoon tai katkaista yhteyksiä toisiin palvelimiin. He voivat myös katkaista käyttäjän yhteyden palvelimelle, mikäli hän käyttäytyy häiritsevästi tai haittaa palvelimen tai verkon toimintaa. Äärimmäisissä tapauksissa IRC-operaattori voi estää pysyvästi käyttäjän pääsyn palvelimelle tai jopa koko verkkoon.
IRC-operaattorit eivät yleensä puutu kanavanvaltauksiin; tämä tosin vaihtelee melko paljon verkoittain. Teknisistä syistä kanavien alkuperäisiä omistajuuksia on yleensä mahdotonta selvittää. Tämä aiheuttaa myös IRC-operaattoreille suuren työmäärän, sillä vallattuja tai ilman kanavaoperaattoreita olevia kanavia on usein todella paljon. Yleensä IRC-operaattorit puuttuvat kanavanvaltauksiin vain, jos se häiritsee verkon toimintaa, esimerkiksi kanavan valtaaminen palvelunestohyökkäystä apuna käyttäen.

Netsplit


Netsplit, puhekielessä splitti, tapahtuu, kun kahden IRC-palvelimen välinen yhteys syystä tai toisesta katkeaa. Tällöin molemmat puolet näkevät vastakkaisen puolen poistuvan IRC:stä, ja syntyy ikään kuin kaksi erillistä IRC-verkkoa. Kun yhteys kahden IRC-palvelimen väliin palaa ennalleen, yhdistetään molemmat puolet taas samaan IRC-verkkoon ja käyttö jatkuu normaalisti.

IRC-palvelut


Joihinkin verkkoihin on liitetty erityisiä palveluohjelmistoja (engl. services). Palveluiden yleisimmät käyttötarkoitukset ovat IRC-nimimerkin ja kanavien rekisteröinti. Näitä käyttäen sama henkilö voi saada yksinoikeuden nimimerkkiin ja säilyttää kanavaoperaattorin oikeutensa, vaikka yhteys palvelimeen katkeaa.

IRC-botit


IRC-botti ovat IRC-verkkoon yhteydessä olevia tietokoneohjelmia, botti, jotka voivat muun muassa ylläpitää kanavaa. Ne ovat oikeastaan robotti, jotka automatisoivat kanavan ylläpidollisia toimenpiteitä. IRC-palvelimilla toimivia botteja kutsutaan palveluiksi. Yleensä IRC-botit ovat kuitenkin käyttäjien itsensä ylläpitämiä. Niitä käytetään lähinnä varmistamaan, että kanava pysyy alkuperäisten omistajien hallussa. Bottien tarkoitus on pysyä aina kanavalla ja antaa valituille henkilöille kanavaoperaattorin oikeudet heti kanavalle saapumisen jälkeen tai heidän syötettyään salasanan botille yksityisviestillä. IRC-botti voi myös potkaista (''kick'') liian kauan hiljaa olleen irkkaajan kanavalta (''idlekick''). IRC-botti voi bannata huonosti käyttäytyvän keskustelijan kanavalta määräajaksi tai toistaiseksi.
Botissa voi olla käyttäjätietokanta, joten se voi muistaa rekisteröidyt käyttäjät ja esimerkiksi kertoa kyselijälle, milloin kysytty keskustelija on ollut viimeksi kanavalla. Käyttäjätietokannassa käyttäjillä voi olla erilaisia oikeustasoja.
IRC-botteihin saa myös lisätoimintoja, muun muassa televisio-ohjelmien näytön, erilaisia suojaus- ja hallintajärjestelmiä kanaville ja jopa tekoälykeskustelujärjestelmiä. Suosittuja bottiohjelmia ovat esimerkiksi Eggdrop, oer ja Energymech.

Suosittuja ohjelmia


Kuva:Irssi.pngstä]]
Kuva:Xchat2.8.0.pngista]]
Microsoft Windows: mIRC, BersIRC, Pidgin (pikaviestin), irssi, KVIrc, Trillian, Miranda IM, UBirc, X-Chat, ChatZilla (Mozilla Firefox liitännäinen), Opera
Unix / Linux-käyttöjärjestelmä: Konversation, BitchX, Pidgin (pikaviestin), ircII, IIRC, irssi, Kopete, KSirc, KVIrc, XChat, ChatZilla (Mozilla Firefox liitännäinen)
Mac OS: Colloquy, Conversation, Fire, IRCle, Snak, KVIrc, irssi, ChatZilla (Mozilla Firefox liitännäinen), Opera
Android: AndChat, AndroIRC, Yaaic
iPhone: Colloquy
Amiga: AmIRC
S60 / Symbian: Mirggi, irssi
Java: PJIRC
Bouncer-ohjelmia: PsyBNC, muh, ezbounce, sBNC, ZNC
Java-pohjaiset matkapuhelinsovellukset: WLIrc, jmIrc, Virca, k-IRC

Verkot


Nykyään maailmassa on useita satoja IRC-verkkoja. Ne pyörivät useilla eri IRC-palvelinohjelmilla ja niitä hallinnoivat lukuisat IRC-operaattorit. Palvelimen ja IRC-käyttäjän välinen protokolla on perusteissaan pysynyt samana, joten kaikkia IRC-verkkoja voi käyttää samalla ohjelmistolla.
Neljä suurinta verkkoa:
EFnet
IRCnet
QuakeNet
Undernet
Muita merkittäviä verkkoja:
IRC-Line
DALnet
Freenode
OFTC
GameSurge
LinkNet
Rizon
Scoutlink

IRC teknisesti


IRC on tekstiprotokolla, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki siirtyy selkokielisenä tekstinä verkon yli. Nykyisin moni IRC-verkko tukee myös SSL-protokollalla salattua yhteyttä.
Kaikki käytössä olevat asiakkaan ja palvelimen väliset protokollat periytyvät protokollasta, joka oli toteutettu IRC2-palvelimen versiossa irc2.8 ja dokumentoitu RFC 1459:ssä. RFC 1459:n jälkeen ei enää ole julkaistu yhteistä standardia. IRCnetin irc2.10-toteutuksen uudet ominaisuudet on julkaistu dokumenteissa RFC 2810, RFC 2811, RFC 2812 ja RFC 2813. Uudet RFC:t eivät ole Internet-standardeja eikä niillä ole vaikutusta muiden verkkojen palvelinohjelmistojen kehitykseen.
Toisaalta palvelin–palvelin-protokollia on paljon erilaisia, ja tästä syystä yleensä vain samaa ohjelmistoa käyttävät palvelimet voivat yhdistää toisiinsa. Suurin tällaisista eroista on jako TS (TimeStamp) ja CD/ND (Channel Delay, Nick Delay) -palvelimiin. Yksi syy alkuperäisen IRC-verkon jakautumiseen EFnetiksi ja IRCnetiksi oli kiista siitä, kumpi näistä järjestelmistä otetaan käyttöön.
IRCnet käyttää kanava- ja nimimerkkiviiveitä, kun taas EFnet käyttää aikakoodeja ongelmatilanteiden välttämiseksi ja ratkaisemiseksi.

Merkistö


IRC-protokollassa ei ole määritelty merkistökoodausta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kukin asiakas päättää itse, mitä merkistöä käyttää. Perinteisesti suomalaisilla IRC-kanavilla käytetään ISO 8859-1-merkistöä, mutta muitakin käytäntöjä esiintyy, kuten WIN-1252-merkistö tai eurolaajennettu ISO 8859-15-merkistö. Osa suosii Unicode#UTF-8-merkistöä, johon siirtymisestä perustettiin loppuvuodesta 2005 kampanja, joka kehottaa kaikkia siirtymään UTF-8:n käyttöön vuoden 2006 alettua. Siirtymän tarpeellisuus on toisaalta myös kyseenalaistettu. Monet asiakasohjelmat ovat kuitenkin jo jonkin aikaa tarjonneet mahdollisuutta automaattiseen kääntämiseen UTF-8:n ja vanhojen merkistöjen välillä ja myös mIRC, eräs käytetyimmistä asiakasohjelmista, sai tuen tälle alkuvuodesta 2006. Tämä helpottaa UTF-8-merkistön käyttöä.
Vastaavasti esimerkiksi puolalaisilla IRC-kanavilla käytetään yleensä ISO 8859-2-merkistöä ja japanilaisilla IRC-kanavilla ISO 2022-JP- tai Shift-JIS-merkistöä.

Lähteet

Katso myös


IRC-Galleria
IRCQuotes

Aiheesta muualla


http://www.irc.org/ irc.org
Luokka:Internet
Luokka:Pikaviestintä
Luokka:IRC
Luokka:TCP/IP
af:IRC
ar:آي آر سي
az:Internet Relay Chat
id:Saling Bual Internet
ms:IRC
bn:ইন্টারনেট রিলে চ্যাট
be:IRC
be-x-old:IRC
bs:Internet Relay Chat
br:IRC
bg:Internet Relay Chat
ca:IRC
cs:Internet Relay Chat
cy:IRC
da:IRC
de:Internet Relay Chat
et:IRC
el:Internet Relay Chat
en:Internet Relay Chat
es:Internet Relay Chat
eo:Interreta relajsa babilo
eu:IRC
fa:آی‌آرسی
fr:Internet Relay Chat
gl:IRC
ko:인터넷 릴레이 챗
hi:आइआरसी
hr:IRC
io:Internet Relay Chat
ia:Internet Relay Chat
is:Internet Relay Chat
it:Internet Relay Chat
he:Internet Relay Chat
sw:IRC
lv:IRC
lt:IRC
lmo:Internet Relay Chat
hu:Internet Relay Chat
ml:ഐ.ആർ.സി.
nl:Internet Relay Chat
ja:Internet Relay Chat
no:IRC
nn:Internet Relay Chat
pl:Internet Relay Chat
pt:Internet Relay Chat
ro:IRC
ru:IRC
sah:Irc
sq:Internet Relay Chat
simple:Internet Relay Chat
sk:Internet Relay Chat
sl:Internet Relay Chat
sr:ИРЦ
sh:IRC
sv:IRC
th:ไออาร์ซี
vi:IRC
tg:IRC
tr:Internet Relay Chat
uk:IRC
yo:Internet Relay Chat
zh:IRC

Internetselain

#OHJAUS Verkkoselain

Internet Explorer


Windows Internet Explorer (aiemmin Microsoft Internet Explorer, lyhenteenä IE) on www-selain, joka toimitetaan Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmän mukana. IE:stä on julkaistu versioita myös muille alustoille, kuten Macintoshille, HP-UXille ja Sun Solaris. Muita kuin Windows-versiota ei enää kehitetä.
Selain on toteutettu Component Object Model, joiden toiminnallisuuden avulla useat ulkopuoliset ohjelmat näyttävät webbisivuja tai lataavat tiedostoja verkosta. Näin ne käyttävät IE:n välimuistia ja välityspalvelinasetuksia.

Historia


Internet Explorerin ensimmäinen versio 1.0 julkaistiin Microsoft Plus! -paketissa Windows 95 vuonna 1995. Microsoft osti selainteknologiansa Spyglass Inc. -yhtiöltä, jonka oma selain, Spyglass Mosaic, perustui teknisesti Mosaic.
Windows 98 sisälsi Internet Explorer 4.0 -version ja Windows 98 Second Edition Internet Explorer 5.0 -version. Windows Me tuli mukana Internet Explorer 5.5. Versio 5 oli viimeinen joka tuki 16-bittisiä Windowseja, Macintoshia ja Unixia. Siinä esiteltiin ensi kertaa XMLHttpRequest-objekti, joka loi perustan Ajax (ohjelmointi)-tekniikalle, sekä favicon-ikoni verkkosivuille.
Internet Explorer 6 esiteltiin muutama kuukausi ennen Windows XP, jonka mukaan se on paketoitu. Se on myös viimeinen versio, joka tukee Windows 2000. Tästä syystä eräiden yritysten IT-osastot eivät ole ottaneet käyttöön uudempia versioita.

Kritiikki


Internet Explorerin tietoturva ja yleisiä Web-standardit kunnioittamattomat ratkaisut ovat kohdanneet arvostelua. Macintosh-IE:n myöhemmät versiot tukivat läpinäkyviä PNG-kuvia ja CSS (tyyliohje)-tyylisivuja paremmin kuin Windows-sisarensa. Internet Explorer 8:ssa jälkimmäiseen on kiinnitetty entistä suurempaa huomiota ja selain läpäisee Acid2-testin mutta ei läpäise Acid3-testiä, vaan saa 20/100 pistettä.

Markkinaosuus


Arviot Internet Explorerin markkinaosuudesta vaihtelevat 22-30 % välillä. Vielä äskettäin markkinoita kiistattomasti hallinneen selaimen rinnalle on kuitenkin tullut muita vaihtoehtoja, kuten Apple Safari (selain), Mozilla Firefox ja Google Chrome, joiden kasvava suosio on vähentänyt tasaisesti Internet Explorerin markkinaosuutta.
OneStat.com tutkimuksen mukaan, vuonna 2002 Internet Explorer jyräsi ylivoimaisesti kaikki muut kilpailijat, globaali markkinaosuus oli ~95%. Toisella sijalla tuolloin oli Netscape Navigator ~3%:lla ja kolmanneksi päätyi avoin lähdekoodi perustuva Mozilla, jonka markkinaosuus ~1,1%.

Internet Explorer 9


Internet Explorer 9 esittelee useita uusia ominaisuuksia, kuten uuden nopeamman ja natiivin JScript-moottorin, paremmat web-standardien luontimahdollisuudet sekä täysin laitteistokiihdytetyn selainmoottorin, joka piirtää verkkosivut Direct2D- ja DirectWrite-rajapintoja hyödyntäen.<ref name="IE9Reveal"></ref> Internet Explorer 9 tukee myös uusia web-standardeja kuten HTML5:tä, CSS3-reunuksia, taustoja ja valintoja sekä SVG 1.1:tä (toinen editio).
Selaimesta julkaistiin lähinnä kehittäjille tarkoitettuja Platform Preview -esiversioita n. 8 viikon välein. Esiversioilla voi kokeilla monia jo valmiina olevia toimintoja ja nähdä ne toiminnassa. Viimeisin Platform Preview -esiversio on ladattavissa Microsoftin sivustolta josta löytyy myös erilaisia demoja, joilla voi testata oman selaimensa ominaisuuksia esimerkiksi nopeuden, HTML5-tuen ja SVG-tuen osalta. Neljäs esiversio saa mm. Acid3-testissä 95/100 pistettä, ensimmäisen esiversion saadessa 55 pistettä.
Ensimmäinen Internet Explorer 9:n Beetatestaus (ja myös Platform Preview 5) julkistettiin 15. syyskuuta 2010. Microsoft tiedotti aiheesta virallisessa Internet Explorer -blogissa. Julkistustapahtuma, nimeltään “Beauty of the Web” (verkon kauneus), järjestettiin San Franciscossa 15. syyskuuta ja se esitteli Internet Explorer 9:n beta-versiota. Tekniset esikatseluversiot ovat saaneet paljon positiivista huomiota, sillä niitä on ladattu yli 2,5 miljoonaa kertaa. Windows Vista- ja Windows 7 -käyttäjät voivat ladata esiversion itselleen osoitteesta Microsoftin sivuilta.
Virallinen versio Internet Explorer 9:stä julkistettiin 14. maaliskuuta 2011. Se on nyt siis suositeltavin Internet Explorer -selain Windows 7 sekä Windows Vista -käyttöjärjestelmälle. Windows XP:ssä taas viimeisin käyvä Internet Explorer -selain on versio 8.

Internet Explorer 10


Internet Explorer 10 julkistettiin jo MIX 2011 -tapahtumassa, vain vain nelisen viikkoa Internet Explorer 9:n valmistumisen jälkeen. Se toimitettiin Windows 8in mukana. Kyseisessä käyttöjärjestelmässä on mukana sekä perinteinen, että Metro-käyttöliittymässä toimiva yksinkertaistettu versio. Metro-käyttöliittymään perustuva versio ei tue lainkaan plugineita (mm. Adobe Flash, Java, Silverlight), vain HTML5 ominaisuuksia.

Versiohistoria


Versio 1.0 – elokuussa 1995
Versio 2.0 – marraskuussa 1995
Versio 3.0 – elokuussa 1996
Versio 4.0 – lokakuussa 1997
Versio 5.0 – maaliskuussa 1999
Versio 5.5 – heinäkuussa 2000
Versio 6.0 – lokakuussa 2001
Versio 7.0 – lokakuussa 2006
Versio 8.0 – maaliskuussa 2009
Versio 9.0 – maaliskuussa 2011

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.microsoft.com/windows/ie/default.mspx Internet Explorerin virallinen sivusto
http://windows.microsoft.com/fi-FI/internet-explorer/products/ie/home Internet Explorerin suomenkieliset sivut
http://blogs.msdn.com/b/ie/ Internet Explorerin virallinen weblogi
Luokka:Selaimet
Luokka:Microsoftin ohjelmistot
Luokka:Windows-ohjelmat
af:Windows Internet Explorer
als:Internet Explorer
ar:إنترنت إكسبلورر
az:Internet Explorer
id:Internet Explorer
ms:Internet Explorer
bn:ইন্টারনেট এক্সপ্লোরার
be:Internet Explorer
bs:Internet Explorer
bg:Internet Explorer
ca:Internet Explorer
cs:Internet Explorer
da:Internet Explorer
de:Internet Explorer
et:Internet Explorer
el:Internet Explorer
en:Internet Explorer
es:Internet Explorer
eo:Internet Explorer
eu:Internet Explorer
fa:اینترنت اکسپلورر
fr:Internet Explorer
gl:Internet Explorer
ko:인터넷 익스플로러
hy:Ինտերնետ Էքսպլորեր
hi:इण्टरनेट ऍक्सप्लोरर
hsb:Windows Internet Explorer
hr:Internet Explorer
os:Internet Explorer
is:Internet Explorer
it:Internet Explorer
he:אינטרנט אקספלורר
ka:Internet Explorer
csb:Internet Explorer
kk:Internet Explorer
ky:Internet Explorer
ku:Internet Explorer
lv:Internet Explorer
lt:Internet Explorer
hu:Internet Explorer
mk:Windows Internet Explorer
ml:ഇന്റർനെറ്റ് എക്സ്‌പ്ലോറർ
mr:इंटरनेट एक्सप्लोरर
nl:Windows Internet Explorer
ja:Internet Explorer
no:Internet Explorer
nn:Internet Explorer
oc:Internet Explorer
uz:Internet Explorer
pl:Internet Explorer
pt:Internet Explorer
ro:Internet Explorer
ru:Internet Explorer
sq:Internet Explorer
si:ඉන්ටර්නෙට් එක්ස්ප්ලෝරර්
simple:Internet Explorer
sk:Internet Explorer
sl:Windows Internet Explorer
so:Internet Explorer
ckb:ئینتەرنێت ئیکسپلوەر
sr:Интернет експлорер
sh:Internet Explorer
sv:Internet Explorer
tl:Internet Explorer
ta:இண்டர்நெட் எக்சுபுளோரர்
th:อินเทอร์เน็ตเอกซ์พลอเรอร์
vi:Internet Explorer
tr:Internet Explorer
uk:Internet Explorer
vep:Internet Explorer
yi:אינטערנעט עקספלארער
zh-yue:Internet Explorer
zh:Internet Explorer

Irakin sota


Irakin sota oli konflikti Irakissa, jossa kansainvälinen Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta johtama liittouma syrjäytti diktaattori Saddam Husseinin hallinnon vuonna 2003.
Hyökkäyksen syynä olivat joidenkin Yhdysvaltain viranomaisten epäilyt Irakin joukkotuhoase ja kytköksistä terrorismi al-Qaidaan. Halukkaiden koalitioksi kutsutun liittouman joukot valtasivat Irakin suurimmat kaupungit muutamassa viikossa keväällä 2003 vangiten lopulta Saddamin.
Suuret sotatoimet päättyivät jo vuonna 2003, mutta liittouman joukot jäivät maahan. Sota jatkui terrorismina ja sissisotana. Osin ulkomaiset, osin irakilaiset kiihkosunnit räjäyttivät muun muassa shiiojen moskeijoita, mikä aiheutti shiojen kuolemanpartioiden tekemiä verisiä kostoja sunneja vastaan. Eri sunnien, kurdien ja shiiojen vastarintaryhmät toimivat omilla tahoillaan liittoumaa ja Irakin hallitusta vastaan sekä kahakoivat tilaisuuden tullen keskenäänkin. Maassa toimi myös poiliittisia kapinaryhmiä. Liittouma ja myöhemmin mukana ollut Irakin armeija taas toimivat kaikkia vastarintaryhmiä vastaan. Irakin sotaa edeltänyt johtaja Saddam Hussein hirtettiin 2006. Irakin väkivalta rauhoittui hieman sovinnollisen kenraali David Petraeus tultua miehitysjoukkojen johtoon, mutta jatkui seuraavinakin vuosina.
Irakin sotaa vastustettiin jo etukäteen osanottajamaissa ja muaulla maailmassa. Kävi ilmi, ettei Irakilla ollut suuria määriä joukkotuhoaseita. Irakilla ei ollut myöskään yhteyttä al-Qaidaan. Irakin sodasta tuli ajan myötä laajalti Irakin sodan vastustus ja kritiikki. Sotaa vastustavat katsoivat Yhdysvaltain lisänneen harkitsemattomilla toimillaan inhimillistä kärsimystä Irakissa, vaikka Saddam olikin ollut julma diktaattori.
Yhdysvaltain taisteluoperaatiot päättyivät virallisesti elokuussa 2010. Yhdysvaltain sotilaat palasivat kotimaahansa, jolloin Yhdysvallat lopetti sotatoimet. Seuraavana vuonna myös Ison-Britannian joukot lähtivät maasta. Maahan jäi silti 50&nbsp;000 yhdysvaltalaista sotilasta jälleenrakennus- ja neuvontatehtäviin. Kaikki yhdysvaltalaissotilaat poistuivat Irakista vuoden 2011 lopussa.

Tausta


Vuosina 1990–1991 käytiin Persianlahden sota, jossa Irak miehitti Kuwaitin vallatakseen maan öljykentät. YK julisti Irakille ankarat talouspakotteet ja valtuutti Yhdysvaltain vetämän liittouman ajamaan Irakin Kuwaitista. Liittouma voitti sodan muttei miehittänyt Irakia.
Silti taloussaarto jatkettiin muun muassa Irakin ihmisoikeusrikkomusten ja joukkotuhoaseohjelmien takia. Irak hävitti kuitenkin joukkotuhoaseensa itse suurimmaksi osaksi vuonna 1991 minkä maassa toimineet asetarkastajat vahvistivat. Mutta toisaalta Irak jätti itse asetehtaat pystyynja peitteli sitä. Yhdysvallat painosti Irakia muun muassa lentokiellolla tukeakseen Irakin sortamia kurdit. Kauppasaarto oli tuhoisa Irakille ja aiheutti maassa melko pahaa elintervikepulaa, josta lapset kärsivät eniten. Lopulta Irak sai myydä taas öljyä ”ruokaa öljystä” -ohjelman puitteissa. Irak ajoi asetarkastajat lopulta ulos maasta vuonna 1998. Vuonna 2001 tapahtui Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän iskut, joka loi uusien tuhoisan terrorihyökkäysten pelon Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat alkoi myös pelätä itseensä joukkotuhoaseilla kohdistuvaa hyökkäystä ja piti Irakia yhä aktiivisena joukkotuhoaseiden kehittelijänä. Yhdysvaltain tiedustelupalvalu CIA ei ollut enää niin tehokas kuin mitä se oli ollut kylmän sodan aikana. CIA johtaja George Tenet sanoi senaatin tiedustelukomitealle 17. syyskuuta 2001 Irakin antaneen al-Qaidalle joukkotuhoasekoulutusta. Tieto oli saatu kidutus irakilaiselta, joka oli kieltänyt kaiken kidutuksen uhan lakattua. CIA väitti vain muutamaan epäluotettavaan tiedustelulähteeseen, lähinnä loikkereihin nojaten lokakuun 2002 raportissaan Irakin kasvattaneen kemiallinen ase ja biologinen ase varastojaan, ja käynnistäneen Ydinaseohjelmat eri maissa uudestaan. CIA myös myötäili Valkoinen talo Irakia koskevia mielipiteitä. CIA:lla ei kuitenkaan ollut asiamiehiä Irakissa ennen vuoden 2002 puoliväliä. CIA järjesti irakilaisyksikkö Scorpionsin sabotoimaan Irakia pahoinpitelemällä muun muassa irakilaisia kenraaleja. Irakista tuli terrorismin vastainen sota kohde.

Syyt


Yhdysvallat liittoumineen hyökkäsi Irakiin pääosin siksi, että sen hallinto ajatteli Irakin tyrannihallinnon omistavan ja kehittelevän Irakin joukkotuhoaseet ja tukevan terrorismia. Bush pelkäsi Irakin ehkä jopa luovuttavan joukkotuhoaseitaan terroristeille, jotka iskisivät Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kimppuun. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että Irak olisi uhannut Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia suoraan joukkotuhoaseilla. Näin ollen kyse oli ennaltaehkäisevästä hyökkäyksestä. Yhdysvallat halusi kytkeä Irakin omaan maailmanlaajuiseen talousjärjestelmäänsä, jota luonnehti vapaa markkinatalos ja demokratia. Tähän maailmankuvaan ei sopinut Irakia diktaattorin ottein hallitseva Saddam Hussein. Yhdysvaltoja kiinnosti Irakin öljyn saaminen vapaan markkinatalouden piiriin, ei suoraan hallintaan. On myös väitetty, että silloinen presidentti George W. Bush halusi Irakista voittoisan sodan, joka lisäisi hänen kannatustaan. Ison-Britannian pääministeri Tony Blairin mielestä Irakin sodan syy oli Saddamin kukistaminen ja maan puhdistus joukkotuhoaseista, sekä Irakin kansan auttaminen.

Sodan alku


Yhdysvallat sijoitti alkuvuonna 2002 Irakin pahan akselille, ja alkoi kutsua maata yhdeksi roistovaltioista. Vaikkei Irakin sotaa oltu vielä julistettu, heinäkuussa 2002 Irakiin tunkeutui CIA puolisotilaallisia SAD-joukkoja, jotka löiväy yhdessä kurdien PUK Petshmerga -joukkojen kanssa Ansar al-Islamin, jolla väitettiin olevan yhteyksiä al Qaidaan. Joukot myös löysivät silloisen Irakin ainoan toimivan kemiallinen ase sisältävän Sargatin tehtaan. SAD koetti myös surmata Saddamin ja onnistuneemmin hyökkäsi Saddamin kenraaleja vastaan.
12. syyskuuta 2002 Bush pyysi YK:ta jäämään sivuun Yhdysvaltain toimiessa, jos se ei kohtaisi Irakin vakavaa ja kasvava uhkaa. 2. lokakuuta yhdysvaltain kongressi valtuutti presidentti Bushin käyttämään halutessaan armeijaa Irakia vastaan. Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1441 toi asetarkastajat uudelleen Irakiin marrakuussa 2002 Hans Blixin johdolla.
5. helmikuuta 2003 Yhdysvaltain puolustusministeri piti turvallisuusneuvostossa puheen esiteleln tiedustelutietoja Irakin joukkotuhoaseohjelmasta, muttei saanut Ranskaa, Venäjää ja Kiinaa vakuuttuneeksi. 14. helmikuuta Hanx Blixin johtaman Unmovicin ratkastusryhmän mukaan uusien Irakilta saatojen asiakirjojen ja tarkastusten pohjalta ei ollut löydetty merkkejä joukkotuhoaseista. Toisaalta Blix ei kyennyt sulkemaan mahdollisia piilossa olevia Irakin joukkotuhoaseverastoja pois.
7. maaliskuuta 2003 YK:n asetarkastajien johtaja Hans Blix kertoi Irakin olevan aikaisempaa yhteistyöhaluisempi, mutta että asetarkastukset veisivät kuukausia.
Yhdysvallat ei sallinut asetarkastajien suorittaa vielä kuukausia vievää tehtäväänsä loppuun. 17. maaliskuuta asetarkastajat lähtivät Irakista pois, ja Yhdysvallat oli luopunut YK:n tuesta. Eurooppalainen televisiodokumentti osoitti sittemmin vuonna 2011, että Irakiin tehdyn hyökkäyksen perusteluna käytettiin omia talousepäselvyyksiään Irakista Saksaan paenneen yksittäisen irakilaismiehen lausuntoja, jotka osoittautuivat valheellisiksi jo ennen Yhdysvaltain liittouman hyökkäystä muun muassa Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hyökkäys perustettiin tuon miehen valheeseen joukkotuhoaseista paikassa, jonka asetarkastajat tarkastivat ja totesivat tavalliseksi kaupan varastoksi ilman merkkiä asevalmistuksesta. Hyökkäys perustui tiedettyyn valheeseen samoin kuten esim. Yhdysvaltain hyökkäys Vietnamiin perustettiin valheelliseen väittämään Vietnamin hyökkäysprovokaatiosta 4. elokuuta 1964 Tonkinin lahdella, tai kuten Neuvostoliitto hyökkäys Suomi perustettiin valheelliseen väittämään Mainilan laukauksetssa 26. marraskuuta 1939.
Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Espanjan johtavat poliitikot sopivat Azoerien huippukokouksessa 16. maaliskuuta 2003 toimista Irakia vastaan. George Bush antoi tämän jälkeen YK:lle vuorokauden aikaa hyväksyä voimankäyttö Irakia vastaan, mikä tarkoitti sitä, että liittouma alkoi toimia YK:n ohi. Tämä merkitsi YK:n vaikutusvallan kutistumista olemattomiin. Bush myös käski Saddam Husseinia lähtemään Irakista kahden vuorokauden sisään 18. huhtikuuta.
Vuoden 2003 valloituksen ja sitä seuraavan Saddam Husseinin hallinnon kaatamisen suorittivat halukkaiden koalitio (), jota johtivat Yhdysvallat ja Britannia. Liittoumaan osallistui 49 maata, joista sotilasoperaatioihin tuli mukaan kuusi maata, lähinnä Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Australia.

Sodan vaiheet


Varsinaiset sotatoimet


Tiedosto:T-54s, T-55s, Type 59s or Type 69s at Diwaniyah, Iraq.jpg
Yhdysvaltain johtaman Halukkaiden koalition joukot aloittivat 20. maaliskuuta 2003 Liittouman hyökkäys Irakiin vuonna 2003 ilmaiskulla, jonka oli määrä eliminoida Irakin johto. Tämä ei onnistunut. Samana päivänä maajoukot tunkeutuivat Irakiin. Liittouman armeija pyrki yllätykseen ja siksi hyökkäsi maalla ja ilmassa miltei samanaikaisesti. Taisteluja käytiin muun muassa Nasiriyahissa ja Najafissa. Tarkoitus oli vallata Bagdad mahdollisimman nopeasti ja sen takia sotilasyksiköt pitivät kovaa vauhtia päällä. Ajoittain vastarinta oli voimakasta ja silloin käytiin kovia taisteluja. Amerikkalaiset voittivat taistelut materiaaliylivoimalla, eri aselajien saumattomalla yhteistyöllä sekä taitavalla strategialla. Monesti irakilaisten tappiot olivat hyvin suuret ja liittouman minimaalisen pienet. Basran puolustus luhistui 6. huhtikuuta 2011. Yhdysvaltain panssarit kävivät Bagdadin keskustassa ensi kertaa 5. huhtikuuta surmaten yli 2&nbsp;000 irakilaista sotilasta, vaikkei kukaan yhdysvaltalainen kaatunut. Tästä huolimatta Saddamin tiedotusministeri Mohammed Saeed al-Sahaf julisti yhä Irakin sankarillisten joukkojen etenevän kohti voittoa, mikä herätti hilpeyttä. Liittouman joukot valtasivat Bagdadin lopullisesti 9. huhtikuuta, ja Irakin hallitus pakeni. Suurimittainen vastarinta loppui bagdadissa 11. huhtikuuta. Kurdit hyökkäsivät pohjoisessa vallaten Kirkukin 10, huhtikuuta ja Mosulin seuraavana päivänä. Hyökkäyssota päättyi, kun yhdysvaltalaiset valtasivat sadadmin kotikaupungin.Tikritin
24. huhtikuuta 2003 Bush arvioi Yhdysvaltain joukkojen viipyvän Irakissa kaksi vuotta. Bush julisti 1. toukokuuta 2003 Irakin sodan päättyneeksi, mutta muistutti että Irakissa on vielä paljon tehtävää.

Saddam Husseinin vangitseminen ja teloitus


Tiedosto:Captured Saddam.jpg
13. joulukuuta 2003 Yhdysvaltain joukot nappasivat Saddam Husseinin erään maatilan piilokuopasta lähellä Tikritiä. Saddam esitettiin tämän jälkeen televisiossa risupartaisena ukkona lääkärin tutkiessa häntä. Hänet tuomittiin vuonna 2006 kuolemaan. Koalitio vangitsi suurimman osan Saddamin Irakin avainhenkilöistä, ja hekin ovat odottaneet oikeudenkäyntiään ja tuomitsemistaan jo pitkään. Husseinin kuolemantuomio pantiin käytäntöön 30. joulukuuta 2006. Hussein teloitettiin hirttäminen.

Sissisota, terrorismi ja etninen konflikti


Tiedosto:Army.mil-2007-03-21-084518.jpg
Tiedosto:AH-64 from above.jpg
Tiedosto:Car bombing, Baghdad.jpg
Tiedosto:Baghdad street fight.jpg
Kun suuret sotatoimet olivat vuonna 2003 loppuneet, Irak ajautui viikoiksi kaaokseen eivätkä Yhdysvaltain joukot pitkään aikaan kyenneet hillitsemään laajaa ryöstelyä. Osin muista islamilaisista maista tulleet sunnilaiset terroristit pommihyökkäyksiä ulkomaalaisten hallussa oleviin kohteisiin muun muassa lähetystöihin. Toukokuussa vuonna 2003 alkoi keski-Irakin ”sunnikolmiossa” tapahtua enenevissä määrin pienten yleensä entisten Irakin armeijan sotilaiden koostamien sissiryhmien tekemiä hyökkäyksiä Yhdysvaltain armeijan partioita vastaan. Myös Saddamin vankiloista vapauttamat rikolliset muun muassa ryöstelivät ja murhasivat.
Koalitio teki operaatioita vastarintaryhmien tukialueilla. Baathistien ja nationalistien vastarinta oli perusteltua poliittisesti. Monesti Irakin vastarinta olivat kiihkouskonlahkoihin liittyviä. Esimerkiksi shiiojen Mahdin armeija antautui vuonna 2004 Najafissa taistelujen jälkeen. Samarrassa taas kukistettiin samana vuonna erään sunniryhmän vastarinta. Tällaisia tapahtumia sattui muutamia seuraavina vuosina. Ensimmäisen sotavuoden aikana vastarintaryhmät tappoivat muun muassa raketein, kranaatinheitin, väijytyshyökkäyksin, autopommi ja tienvarsipommein 900 Yhdysvaltain sotilasta. Kidnappaukset olivat arkea, samoin siepattujen kidutukset ja murhat. Shiia- ja kurdipuolueet voittivat vaalit, ja sunnienemmistöisessä harvaan asutussa al Anbarin aavikkoprovinssissa harva sunni edes äänesti vaaleissa. Sunnit kokivat liittouman syrjivän heitä. Yhdysvaltain sotilaat olivat monesti huonosti koulutettuja ja varustettuja, muun muassa panssaroiduista ajoneuvoista oli pulaa. Vuosikausia jatkuvien Yhdysvaltain armeijaan muun muassa kohdistuvien tappavien ja vammauttavien tuliasein, tienvarsipommi, kranaatinheittimin ja raketein tehtyjen hyökkäysten takia sotilaat elivät tukikohdissaankin jatkuvassa pelossa.
Vaikka liittouma oli ajatellut sodan alussa hyökkäävänsä sunnilaista al-Qaidaa vastaan, tosiasiassa sen tuki shiiojen vetämälle hallinnolle ajoi jotkut paikalliset sunniterroristijärjestöt liittymään al-Qaidaan. Eri koalitiota vastustavat aseelliset ryhmät kahakoivat keskenään. Shiiojen ja sunnien välillä vallitsi käytännössä sisällissota vuonna 2006. Bagdad jakautui sunni- ja shiia-alueisiin, ja shiiojen alueelta karkoitettiin sunneja ja päin vastoin. 2006 räjähti shiiojen al Askarin moskeijassa pommi, joka ei surmannut ketään mutta vaurioitti moskeijaa pahoin. Tästä raivostuneet shiiat tappoivat satoja, ehkä yli 1&nbsp;000 sunnimuslimia. Yleisemmin shiiojen kuolemanpartiot sieppasivat, kiduttivat ja tappoivat tavallisia sunnisiviilejä. Al Askarin pommia epäiltiin Irakin al Qaidan asentamaksi. Monetkaan eivät vuonna 2006 uskaltaneet mennä edes töihin kidnappauksen pelossa. Ääriryhmät pelottelivat ja surmasivat Yhdysvaltain kanssa yhteistyötä tekeviä ihmisä, muun muassa tulkkeja. Poliittisen sissisodan ja terrorismin lisäksi myös rikoksen omaiset murhat ja muu tavanomainen rikollisuus lisääntyivät.
Vuonna 2006 alkoi toimia Irakin oma hallitus. Vuonna 2007 Yhdysvallat nimitti sovinnollisena tunnetun kenraali David Petraeus liittouman joukkojen komentajaksi muun muassa rauhoittamaan Bagdadia. YK:n toimivaltuuksia jatkettiin Irakissa vuonna 2007 ilman maan parlamentin suostumusta. Samana vuonna liittouma, Irakin joukot ja Irakin hallituksen puolelle kääntyneet kapinalliset kukistivat menetyksellä suuren osan vastarintaa muun muassa pahamaineisessa al Anbarin provinssissa, jonka pääkaupunki Ramadi oli käytännässä joutunut kapinallisten haltuun. Vuonna 2008 väkivalta oli maassa vähentynyt selvästi, ja Irakin oma armeija toimi Yhdysvaltain joukkojen kanssa shiiojen puolisotilaallisia joukkoja vastaan muun muassa Basrassa. Shiiat voittivat vuoden 2010 vaalitkin, vaikka toinen shiiojen voittajapuolueista oli teoriassa ei-etninen ja ei-uskonnollinen.

Sodan loppu


Kun vuonna 2009 Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush vaihtui Barack Obamaan, Irakin tilannetta arvioitiin uudelleen. Obama oli luvannut lopettaa sodan Irakissa ja myöhemmin myös Afganistanin sota (2001–). Sotilaita ryhdyttiin vetämään pois Irakista, mutta siihen että kaikki sotilaat ovat lähteneet arveltiin kuluvan ehkä useampikin vuosi. 31. elokuuta 2010 Obama ilmoitti Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa. Maahan jäi kuitenkin 50&nbsp;000 yhdysvaltalaissotilasta muun muassa koulutustehtäviin. Britannia veti viimeiset joukkonsa pois Irakista 22. toukokuuta 2011.. Yhdysvallat veti viimeisetkin sotilaansa pois joulukuussa 2011.

Sodan uhrit


Itse vuoden 2003 kolme viikkoa kestäneessä hyökkäyssodassa kuoli pääsotijan yhdysvaltain sotilaita 170, joista enin osa omien joukkojen tulitukseen.</ref>
Irakin sodassa kuoli vuoteen 2011 mennessä noin 4&nbsp;500 Yhdysvaltain sotilasta ja haavoittui kymmeniä tuhansia. Sota oli vaatinut yli 80&nbsp;000 siviiliuhria. Kuolleiden irakilaissotilaiden määrää ei tiedetä. 12&nbsp;000 irakilaispoliisia oli kuollut sissota. Sodassa kuolleiden irakilaissiviilien määristä liikkuu hyvin ristiriitaisia tietoja. IBC:n tutkimuksen mukaan sodassa kuoli lokakuuhin 2010 mennessä noin 100&nbsp;000 siviiliä. Surmaajina olivat liittouman sotatoimet, rikolliset ja terroristit.

Ihmisoikeusrikkomukset


Irakin sodan ihmisoikeusrikkomukset liittyivät yleensä terrorismiin ja
tämän vastustamiseen. Irakin sodassa sattui monia tapauksia, joissa Yhdysvaltain sotilaat luulivat siviilejä terroristeiksi ja ampuivat heitä sen takia. Vuonna 2007 peruttiin yhdysvaltalaiselta Blackwater-turvallisuusyhtiötä lupa toimia Irakissa, koska yhtiön työntekijöiden väitettiin ampuneen irakilaisia siviilejä.
Keväällä 2004 julkisuuteen levisi kuvia irakilaisten sotavankien kaltoinkohtelusta Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali. Ennen sotaa kyseinen vankila oli toiminut Saddam Husseinin hallinnon alaisena kidutuskammiona ja keskitysleirinä.

Irakin jälleenrakennus


Jälleenrakennuksen tarkoitus oli parantaa ja korjata maan infrastruktuuri: muun muassa liikennettä, koululaitosta, viemäröintiä ja sairaaloita. Jälleenrakennus eteni hitaasti muutamista menestyksistä huolimatta. Vakavia ongelmia perusasioissa oli pääkaupungissa Bagdadissakin, esimerkiksi sähkökatkoja oli usein. Vuonna 2010 Bagdadissa sähköä sai kolme tuntia kerrallaan. Vielä vuonna 2010 Bagdadissa vesijohtovesi ei ollut kaikkilla alueilla kyllin puhdasta, ja joillakin alueilla oltiin vesirekkojen varassa.
Jälleenrakennusta estivät muun muassa maan väkivaltaiset levottomuudet, joista osa oli suoraa jälleenrakennukseen kohdistuvaa sabotaasia pommi-iskujen ja työntekijöiden murhien muodossa. Pahoja ongelmia tuottivat myös korruptio, rahoituksen puute ja järjestämätön yhteistyö kansainvälisten ja paikallisten tahojen välillä.

Ulkopoliittiset suhteet


Sota on hiertänyt transatlanttiset suhteet, sillä etenkin Saksa ja Ranska sekä Ranskan mukana Belgia vastustivat sotaa täysin avoimesti, jakaen näin vanhat liittolaiset kahteen erimieliseen leiriin. Suomessa pääministerin väitetyt Irak-puheet johtivat Irak-gateen.
Koalition hyökkäystä Irakiin valmisteltaessa myös Pohjois-Atlantin liitto joutui koetukselle. Turkki pyysi Nato-liittolaisilta Naton neljännen artiklan mukaisen konsultaation perusteella tukea, mikäli Turkin alueelta Irakia vastaan hyökkäystä valmisteltaessa Irak hyökkäisikin ennalta ehkäisevästi ensin.
Lähinnä Ranskan vuoksi Nato jätti turvallisuustakuun myöntämättä ja Turkki kielsi alueensa käyttämisen Irakiin hyökättäessä. Tämä sai vauhtia Yhdysvaltain pyrkimyksiin kytkeä Romania ja ”varamaaksi” Bulgarian Natoon, joista Yhdysvallat voisi saada tukikohtia Keski-Aasian toimintaansa varten. Naton lisäksi myös Euroopan unioni yhtenäisyys joutui koetukselle osan tuoreeltaan Natoon liittyneistä EU-maista ollessa Yhdysvaltojen kannan puolella EU:n ”Vanha Eurooppa” kantaa vastaan. Myöhemmin molemmat osapuolet ovat pyrkineet palauttamaan välit ennalleen.

Saddamin kuulustelujen tulokset


Vuonna 2004 Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI kuulusteli Saddamia. Kuulustelupöytäkirjat julkaistiin suurelta osin vuonna 2009. Tosin julkaistuissa ei ole joitain kohtia, joista käy ilmi amerikkalaisten tukeneen baath-puolueen nousua valtaan. Kuulusteluissa Saddam sanoi muun muassa, ettei maalla ollut al-Qaida-yhteyksiä. Saddam sanoi, että Irak teeskenteli tahallaan että sillä saattaisi olla joukkotuhoaseita, koska pelkäsi Iranin hyökkäävän maahan.
Siksi Irak ei päästänyt asetarkastajia maahansa 1990-luvulla ja esti asetarkastajien paluun maahan vuonna 2003. Näin Irak pelotteli Irania olemattomilla ydinaseilla, jotta Iran ei pitäsi maata helppona hyökkäyskohteena. Saddam pelkäsi Iranin aloittavan Irakin–Iranin sota uudelleen maassa olevia shiialaista tukien. Saddam halusi myös kotimaisten vihamiestensä, oman armeijansa ja Israelin uskovan että maalla oli joukkotuhoaseita. Sen sijaan Saddam ei uskonut yhdysvaltalaisten hyökkäävän maahan.

Kustannukset ja kritiikki


Arviot sodan kokonaiskustannuksista vaihtelevät 1–3 biljoonan dollarin välillä.
Britanniassa oli voimakas Irakin sodan vastainen oppositio ennen sotaa. Samaan aikaan kun Yhdysvallat miehitti Irakia, sissisota ja terroristien pommit surmasivat siellä ihmisiä. Erään sotilaslehden mielipidekyselyn mukaan maaliskuussa 2005 taistelujoukoille jatkuvasti hyvin vaarallista sotaa vastusti 60&nbsp;% Irakissa olevista Yhdysvaltain armeijan sotilaista. Vaikka irakilaiset olivatkin hyvillään siitä, että maata aiemmin hallinnut Saddam oli poissa, yleensä he muistivat kysyttäessä sanoa, että Saddamin aikana oli paljon turvallisempaa.
Myös Yhdysvaltain joukot ja näihin liittyvät tahot rikkoivat joissain tapauksissa ihmisoikeudet. Esimerkiksi Yhdysvaltain ulkopoliittista oppia 1980- ja 1990-luvuilla muotoillut turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski vastusti sotaa. Galluppien mukaan melkein puolet tai enemmistö kannatti sotaa vuonna 2003, mutta kolmen vuoden päästä noin 60&nbsp;% vastusti sotaa. Vuonna 2008 sotaa kannatti taas noin puolet.

Sodan tarpeellisuus


Asetarkastajien ennen sotaa saamat tiedot eivät viitanneet siihen, että Irakilla olisi ollut joukkotuhoaseita suuria määriä. Asetarkastajat tai kukaan muukaan Irakin ulkopuolinen ei kuitenkaan kyennyt talkaamaan, ettei Irakilla olisi voinut olla joukkotuhoaseita kätkössä. Sodan päätyttyä kävi ilmi ettei Irakin hallinnolla ollut joukkotuhoaseita yli 900 paikassa missä Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset olivat arvelleet niitä ehkä olevan tai lainkaan al Qaida-kytköksiä. Paljastui, että esimerkiksi CIA:n tiedot joukkotuhoaseista olivat perustuneet suureksi osaksi epäluotettaviin tietoihin. Joulukuussa 2003 Bush tosin sanoi ettei ollut merkitystä oliko Irakilla joukkotuhoaseita, vai aikoiko se hankkia niitä. Joka tapauksessa Bushin hallitus oli selvästi liioitellut Irakin uhkaa. Keskustiedustelupalvelun alainen David Kayn johtama 1400 hengen Iraq Survey Group kertoi 28. tammikuuta 2004 CIA:n olleen aiemmin arvioissaan lähes täysin väärässä. Kayn ISG-ryhmä löysi vain pieniä määriä biologista materiaalia ja muuta joukkotuhoaseisin liittyvää.
Jäädessään vuonna 2004 virastaan pois Kay ei uskonut Irakilla olleen merkittävää biologisten ja kemiallisten aseiden tuotantoa vuoden 1991 jälkeen. Toisaalta Kay sanoi myös, että vaikka Irakilla ei joukkotuhoaseita olisi ollutkaan, Irak oli vaarallisempi kuin (asiantuntevat asetarkastajat) olivat ennen sotaa ajatelleet. Kayn ryhmän mukaan Irak oli säilyttänyt mahdollisuuden aloittaa joukkotuhoaseiden valmistus tilaisuuden tullen. Irak oli myös jatkanut pitkän matkan ohjusohjelmaa. Myöskään Kayn korvannut Charles A. Duelfer ei löytänyt Irakista suuria joukkotuhoasevarastoja eikä merkkejä näiden tuotannosta. Duelfer vahvisti aiemmin esitetyt väitteet joiden mukaan irak oli tuhonnut suuren joukkotuhoasearsenaalinsa käytännössä täysin vuonna 1991. Duelferin mukaan biologisten aseiden valmistus olisi tosin ollut melko helppo aloittaa uudestaan.
Tuomari Laurence Silberman päätteli CIA:n tehneen joukkotuhoasearvioissan vakavan virheen. Heinäkuussa CIA:n apulaisjohtaja Richard Kerr sai valmiiksi tutkimuksen, jossa pyrittiin selvittämään mikä oli mennyt vikaan CIA:n joukkotuhoasearvioissa.

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


''Pataljoona 2-16'', David Finkel, WSOY 2010, ''ISBN: 978-951-0-36133-7''
''Minun sotani - amerikkalaissotilas Irakissa'', Colby Buzzell, WS Bookwell OY, Juva 2006, ''ISBN 951-0-32220-2'', alkuteos v. 2005 ''My war - killing time in Iraq''
''Jääkäri - tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa'', Thomas Rathsack, Ajatus kirjat - Gummerus kustannus OY 2010, Paino WS Bookwell Oy Juva 2010, ''ISBN 978-951-20-8240-7'', Suomentaja Kari Koski, alkukieli tanska, alkuperäinen nimi ''Jaeger - i krig med eliten'' 2009
''Ystävien tulituksessa'', Giuliana Sgrena, Like 2007, Pystykorvakirja, Suomen rauhanpuolustajat, Otavan kirjapaino OY Keuruu 2007, ISBN 952-471-809-X, italiankielinen alkuteos ''Fuoco amico 2005''
''The Iraq War'', Paul Keegan, Publ. Alfred a Knopf 2004, FirstBorzoi Book, Random House Inc., ''ISBN 1-4000-4199-6''

Aiheesta muualla


http://icasualties.org/oif/ ''Iraq coalition casualties''
http://www.iraqbodycount.org/ ''Iraq Body Count''
http://www.juancole.com Professori Juan Colen pitämä palsta Irakin kulloisistakin tapahtumista
http://www.motherjones.com/bush_war_timeline/ ''Mother Jones'' -lehden aikajana
http://www.uruknet.info/ ''UrukNet - Information From Occupied Iraq''
http://electroniciraq.net/ ''Electronic Iraq - News From Occupied Iraq''
http://www.kaapeli.fi/akys/linkit_irak.html ''Arabikansojen ystävyysseuran Irak-linkit''
http://www.battlespaceonline.org/index.shtml Irakin ja Afganistanin sotien kuvamateriaalia sisältävä sivusto (osin raakaa aineistoa)
Luokka:Irakin sota
ar:حرب العراق
id:Perang Irak
ms:Perang Iraq
cs:Válka v Iráku
da:Irakkrigen
de:Irakkrieg
el:Πόλεμος στο Ιράκ
en:Iraq War
es:Guerra de Irak
eo:Iraka milito
fa:جنگ عراق
fr:Guerre d'Irak
ko:이라크 전쟁
hr:Rat u Iraku
is:Íraksstríðið
it:Guerra d'Iraq
he:מלחמת עיראק
la:Bellum Iracense Alterum
lv:Karš Irākā
lb:Irakkrich
lt:Irako karas
hu:Iraki háború
mk:Втора Заливска војна
mzn:عراق جنگ
nl:Irakoorlog
ja:イラク戦争
no:Irak-krigen
nds:Irakkrieg
pt:Guerra do Iraque
ru:Иракская война
sk:Tretia vojna v Perzskom zálive
sl:Iraška vojna
sr:Рат у Ираку
sv:Irakkriget
ta:ஈராக் போர்
th:สงครามอิรัก
vi:Chiến tranh Iraq
tr:Irak Savaşı
uk:Війна в Іраку
wa:Guere d' Irak
zh:伊拉克战争

Italia


Italian tasavalta () eli Italia on tasavalta Etelä-Eurooppa Välimeri työntyvällä Apenniinien niemimaalla ja lähisaarilla. Italian pinta-ala on noin 300&nbsp;000 neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Slovenia. Kääpiövaltiot San Marino ja Vatikaani ovat Italian alueen ympäröimiä, kun taas Italiaan kuuluva eksklaavi, Campione d'Italia on Sveitsin alueen ympäröimä. Saapasta muistuttavan ulkomuotonsa vuoksi Italiaa kutsutaan "saapasmaaksi".
Italian pääkaupunki on Rooma. Muita historiallisesti tai nykyisin merkittäviä kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia. Useimmat italialaiset puhuvat äidinkielenään italian kieli, mutta maassa puhutaan myös monia muita kieliä.
Italian suurin uskontokunta on katolinen kirkko, johon vuonna 2006 kuului väestöstä 87,8&nbsp;% (joista kuitenkin vain 36,8&nbsp;% ilmoitti harjoittavansa uskontoa). Uskontokuntiin kuulumattomia oli 7,0&nbsp;%, muita kristittyjä 3,2&nbsp;% ja muslimeja 1,4&nbsp;%.
Italia on sekä Euroopan unioni että Pohjois-Atlantin liitto perustajajäsen.

Maantiede ja luonto


Tiedosto:It-map-fi.jpg
Italia sijaitsee Etelä-Eurooppa, Apenniinien niemimaalla, joka on kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alpit sekä Sveitsin ja Itävalta valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmeri, lännessä Ligurianmeri ja Tyrrhenanmeri, etelässä Joonianmeri sekä Maltansalmi ja Sisiliansalmi salmiin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Välimeren suurimmat saaret Sisilia ja Sardinia sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna ja Napolin edustalla on Vesuvius tulivuori. Italiaa kutsutaan joskus ulkomuotonsa vuoksi ”Saapasmaaksi”.
Italia voidaan jakaa kolmeen alueeseen, joissa on erilaiset maastonmuodot ja ilmasto: Alppien etelärinteet, Pojoen laakea laakso sekä vuoristoinen niemimaa ja Sisilian ja Sardinian saaret.
Tiedosto:Passo di Giau.jpg
Italian Alpit kohoavat 3&nbsp;500 metriin, ja niiden ilmasto muistuttaa Sveitsin vuoristoilmastoa, mutta sadetta saadaan enemmän. Eniten sataa kesällä, ja ukkosia esiintyy keväästä syksyyn. Pojoen laaksossa ja muualla pohjoisen tasangolla on tasaista viljelymaata. Kesät ovat kuumia ja aurinkoisia, talvet kylmiä ja usein sumuisia. Pitkän ja kapean niemimaan keskellä Apenniinit kohoavat 1&nbsp;800 metriin. Ylhäällä on talvisin kylmää, sateista ja usein lunta. Rannikoilla on tyypillinen välimerenilmasto: lauhkeat talvet ja kuumat, usein kuivat kesät.
Vuonna 2007 Italian pinta-alasta noin 34&nbsp;% oli metsien peitossa. Kaksi kolmasosaa metsistä on lehtimetsää, pääasiallisina lajeina pyökki, tammet, poppelit ja kastanja. Havupuista tärkeimmät ovat männyt, metsäkuusi ja euroopanlehtikuusi. 60&nbsp;% metsistä on talousmetsää, loput on joko suojeltu tai niiden hyödyntäminen on taloudellisesti kannattamatonta. Aarniometsän osuus on hyvin pieni, suurin osa on puoliksi luonnontilaista metsää, jossa mukana on tulokaslajeja kuten poppeleita. Viljellyissä metsissä kasvaa myös douglaskuusi, montereynmäntyä ja Eukalyptukset.
Italiassa on 24 kansallispuistoa. Suurimmat niistä ovat yli 180&nbsp;000 hehtaarin laajuiset Pollinon kansallispuisto Calabriassa ja Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuisto Campaniassa.

Historia

Varhainen historia


Tiedosto:Assisi San Francesco BW 4.JPG
Antiikki aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunta sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin Länsi-Rooma hajosi, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin. Osaa alueesta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantin valtakunta ja Espanja. Myös ranskalaisilla normannit oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.
Wienin kongressin Napoleonin sotien jälkeen tekemän aluejaon jälkeen nykyisen Italian alueella oli kuusi valtiota: Molempain Sisiliain kuningaskunta, Kirkkovaltio, Toscanan suurherttuakunta, Parman herttuakunta, Modenan ja Reggion herttuakunta ja Sardinian kuningaskunta, johon Sardinian lisäksi kuului Pohjois-Italiassa alueita myös mantereella. Venetsian seutu ja Pojoen laakso kuuluivat Itävaltaan.

Yhtenäisen valtion synty


Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta, ns. risorgimentossa. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävallalta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti Molempain Sisiliain kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset herttuakunnat Toscana, Parma ja Modena liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin 1861. Torinosta, Sardinian kuningaskunnan pääkaupungista, tuli Italian valtion ensimmäinen pääkaupunki, mutta 1865 pääkaupunki siirrettiin Firenzeen. Italia osallistui Preussin–Itävallan sotaan ja pystyi valtaamaan Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Saksan–Ranskan sota tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan.
Itsenäinen Italia pyrki suurvaltojen joukkoon, mutta jäi, vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään, ”pieneksi suurvallaksi”. Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestä Somaliasta, Eritrean ja Libyan. Etiopian Italian–Etiopian sota (1895–1896) päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa (kolmiliitto).

Maailmansodat


Tiedosto:Mussoliniposter.jpg
Ensimmäinen maailmansota syttyessä Italia jäi aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta-Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liitettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasismi, jotka muuttivat Italian yksipuoluediktatuuriksi.
Mussolini Italian–Etiopian sota (1935–1936) 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettiin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Adolf Hitler johtaman natsi-Saksa kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikkuhiljaa Saksan satelliittivaltioksi. Toinen maailmansota Italia liittyi julistamalla sodan Ranskalle ja Isolle-Britannialle 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtyyn hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta Britannia kuitenkin tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti Italian pian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.

Nykyinen tasavalta


Toisen maailmansodan jälkeen Italia joutui luopumaan Afrikan alueistaan sekä Fiumesta ja Istriasta. Valtiomuoto muutettiin kansanäänestyksellä 1946 kuningaskunta tasavalta, ja vuonna 1948 tuli voimaan uusi perustuslaki.
1950- ja 1960-luvulla maan pohjoisosa teollistui voimakkaasti, mistä on puhuttu jopa Italian talousihmeenä, mutta maan eteläosan kehitys oli hitaampaa. Vuonna 1951 Italia liittyi Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön ja vuonna 1955 Yhdistyneet kansakunnat. Vuonna 1957 siitä tuli yksi Euroopan yhteisön perustajajäsenistä.
1970- ja 1980-luvuilla Giulio Andreotti oli pääministerinä yhteensä seitsemän kertaa. 1970-luvulla sekä äärivasemmistolaiset Punaiset prikaatit että äärioikeistolaiset ryhmät surmasivat ihmisiä terroriteoillaan. Katolisen kirkon valtiollinen asema mureni vähitellen, abortti sallittiin 1978 ja kirkko menetti valtionkirkon aseman 1984.
1990-luvulla maata ravistelivat korruptioskandaalit ja Umbrian ja Marchen maanjäristys 1997. Italian hallitus pyrki laajalla kampanjalla nujertamaan sekä korruptiota että mafiaa. Sen jäseniä pidätettiin vuonna 1992 ilmiantajien avulla yli 200 ja varoja takavarikoitiin noin miljardin dollarin arvosta. Mafia iski oikeuslaitoksen kimppuun surmaamalla tuomareita autopommeilla. Järjestäytynyt rikollisuus on ollut merkittävä osa italialaista yhteiskuntaa vuosikymmenien ajan.
Vuonna 1996 valtaan nousi Romano Prodin keskustavasemmistolainen liittouma, Prodin hallitus kesti loppuvuoteen 1998. Kahden lyhytikäisen hallituksen jälkeen Silvio Berlusconi nousi pääministeriksi, kun keskusta-oikeistolainen koalitio voitti vuoden 2001 parlamenttivaalit. Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa mediamoguli Berlusconin oikeistoliittouma hävisi Prodin keskusta-vasemmistolaiselle liittoumalle. Presidentiksi valittiin samana vuonna Giorgio Napolitano. Prodin hallituskoalition suurin ryhmä oli sosiaalidemokraattinen Vasemmistodemokraatit (Democratici di Sinistra). Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valta palasi Berlusconin oikeistoliittoumalle. Se menestyi hyvin myös maaliskuun 2010 paikallisvaaleissa.
Syyskuussa 2011 parlamentti hyväksyi 54 miljardin euron paketin, johon sisältyi lupaus talouden tasapainottamisesta vuoteen 2013 mennessä. Marraskuussa 2011 Berlusconi erosi ja uudeksi pääministeriksi nimitettiin Mario Monti.

Politiikka


Italian valtionpäämies on Italian presidentti, jonka asema on lähinnä edustuksellinen. Presidentin valitsevat valitsijamiehet, joihin kuuluu Italian parlamentti molempien huoneiden sekä alueiden edustajia. Presidenttikausi on 7 vuotta, eikä kausien määrää ole rajoitettu. Hallituksen päänä on Italian pääministeri, josta puhutaan myös joskus hallituksen presidenttinä. Pääministeri ehdottaa hallitusta, presidentti nimittää sen. Italiassa on kaksikamarinen parlamentti. Italian senaatti on 315 paikkaa, Italian edustajainhuone (''Camera dei Deputati'') on 630 paikkaa. Ne valitaan suhteellisella vaalitavalla.
Italiassa on ollut lukuisia puolueita jotka ovat muodostaneet erilaisia vaaliliittoja ja koalitioita. 2000-vuosikymmenen loppupuolella monet koalitiot ovat yhdistyneet puolueiksi jolloin poliittinen kenttä on hiukan selkeytynyt. Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valta palasi Berlusconin oikeistoliittoumalle, jonka muodostivat pääasiassa Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI) ja kansalliskonservatiivinen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Forza Italia ja Alleanza nationale yhdistyivät vuonna 2009, ja niillä on 37,4&nbsp;% paikoista. Pohjoisen liitto sai 8,3&nbsp;% ja kuului hallituskoalitioon, samoin kuin Autonomialiike (1,1&nbsp;% äänistä). Oppositioon jäi keskusta-vasemmistolainen Demokraattinen puolue (Italia), joka sai 33,3&nbsp;% äänistä. Se oli liitossa Arvojen Italian (4,4&nbsp;%) kanssa, kun taas Keskustaliitto kävi vaalikamppailunsa yksin ja sai 5,6&nbsp;% äänistä. Kommunistit tippuivat parlamentista ensimmäistä kertää toisen maailmansodan jälkeen. Vuoden 2011 lopulla oikeistoliittouma hajosi, ja valtaan nousi Mario Montin virkamieshallitus.
Tiedosto:Roma Piazza Venezia.jpg

Aluejako


Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (''regione''), jotka jakautuvat edelleen 110 maakuntaan (''provincia'') ja nämä 8&nbsp;101 kuntaan (''comune''). Maakunnat on useimmiten nimetty hallintopaikkakuntansa mukaan. Viidellä alueella on itsehallinnollinen asema: Aostan laakso (, ), Friuli-Venezia Giulia, Sardinia () Sisilia () ja Trentino-Alto Adige (, ).

Suurimpia kaupunkeja


Italian kaksi miljoonakaupunkia ovat pääkaupunki Rooma (vuoden 2012 arvioitu väkiluku 2,4 miljoonaa) ja Milano (1,3 miljoonaa). Napolissa oli vielä vuoden 2001 väestönlaskennassa hiukan yli miljoona asukasta, mutta arvio vuodelle 2012 on enää 937&nbsp;000. Muita yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkeja ovat Torino (854&nbsp;000), Palermo (633&nbsp;000) ja Genova (575&nbsp;000).

Talous


Vuonna 2010 Italian ostovoimakorjattu bruttokansantuote oli 1&nbsp;774 miljardia Yhdysvaltain dollaria, maailman kymmenenneksi suurin. Euroopassa sitä isompia olivat Saksa, Britannia, Venäjä ja Ranska.
Talouselämässä on suuri ero modernin, teollistuneen pohjoisen ja maatalousvaltaisen, pahan työttömyyden vaivaavan etelän välillä. Suuren osan tuotannosta hoitavat pienet ja keskisuuret, usein perheiden hallussa olevat yriitykset. Maassa on myös laaja harmaa talous, jonka suuruudeksi on arvioitu jopa 15&nbsp;% bruttokansantuotteesta.
Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2010 oli 25&nbsp;%, ja se työllistää noin 30&nbsp;% työikäisestä väestöstä. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat Alfa Romeo, Fiat, Ferrari, Maserati ja Lamborghini. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike- ja kemianteollisuutta.
Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Vienti suuntautuu Saksaan, Ranskaan, Espanjaan, Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Sveitsiin.
Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely on keskittynyt Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman toiseksi suurin viinirypäleiden tuottaja Ranskan jälkeen ja maailman suurin viinin tuottajamaa. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveja. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Kala onkin yksi Italian vientituotteista.
Vuonna 2010 Italia oli maailman viidenneksi suosituin matkakohde. Vuonna 2009 siellä kävi 43 miljoonaa turistia, vuonna 2010 enää 38 miljoonaa.
Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤).

Liikenne


Italiassa on 132 lentopaikkaa. Rautatietä on 20&nbsp;254 km, maantietä 487&nbsp;700 km. Satamakaupunkeja ovat Augusta (Italia), Cagliari, Livorno, Genova, Trieste, Venetsia ja Taranto. Italiaan on matkustajalauttayhteyksiä käytännössä kaikista Välimeren seudun maista. Maan sisällä julkinen liikenne on toimivaa ja edullista, liftaaminen erittäin harvinaista ja yksityisautoilun sanotaan pelottavan ulkomaalaisia.

Väestö


Heinäkuussa 2011 Italian väkiluvuksi arvioitiin 61&nbsp;016&nbsp;804. Etnisesti lähes kaikki määritellään italialaisiksi, mutta rajaseuduilla on pieniä ryhmiä saksalais-, ranskalais-, slovenialais-, Italian kreikkalaiset ja albani-italialaisia.
Italian suurin uskontokunta on katolinen kirkko, johon vuonna 2006 kuului väestöstä 87,8&nbsp;% (joista kuitenkin vain 36,8&nbsp;% ilmoitti harjoittavansa uskontoa). Uskontokuntiin kuulumattomia oli 7,0&nbsp;%, muita kristittyjä 3,2&nbsp;% ja muslimeja 1,4&nbsp;%.

Kielet


Tiedosto:Languages spoken in Italy.svg
Italian virallinen kieli on Italian kieli, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osin Dante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain 2&nbsp;% väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Yhdistymisen eli Risorgimenton aikana on tapahtunut yhtenemistä, ja lukutaidon yleistyminen on tehnyt italian kielestä normin, jota televisio, radio ja sanomalehdet ovat vahvistaneet.
Etelä-Tirolin maakunnan toinen virallinen kieli on saksan kieli, ja Aostan laakson alueen ranskan kieli. Virallisesti tunnustettuja vähemmistökieliä Italiassa on 12. Vuonna 1999 säädetty laki vähemmistökielistä tunnustaa seuraavat kielet: albanian kieli, frankoprovensaali, friuli, katalaani, kreikan kieli, kroatian kieli, Ladino (retoromaani), oksitaani, ranska, saksa, sardi ja sloveeni.
Vakiintuneiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa on romanin kieli vähemmistö. Ethnologue-kirjan arvion mukaan Italian kolmen romanikielen puhujia on yhteensä 23&nbsp;000, mutta osa arvioista on 20–30 vuoden takaa.

Kulttuuri


Tiedosto:Porticoguardiagrele.jpgn Guardiagrelessä.]]
Yhteiskuntaluokkien erot varallisuudessa ja koulutuksessa ovat selviä, ja ne kuuluvat ihmisen puhetavassa: koulutetut puhuvat yleisitaliaa, vähemmän koulutettujen puhe on lähempänä paikallista murretta.
Pohjois-Italian Milanosta ja Torinosta on tullut muodin ja muotoilun keskuksia. Italialaisia maailmankuuluja muotitaloja ovat Armani, Benetton Group, Dolce & Gabbana, Fendi, Gucci, Versace ja Prada. Milanossa järjestetään vuosittain Milanon muotiviikko, joka on yksi alan neljästä suuresta vuosittaisesta tapahtumasta.
Italialainen keittiö on antanut vaikutteita monien muiden maiden keittiöihin. Ruoan merkitys italialaisessa kulttuurissa on tärkeä. Italiassa ruoka on keino luoda ja ylläpitää sosiaalisia siteitä. Aamiainen koostuu tyypillisesti sämpylästä ja kahvista. Perinteisesti lounas on suuri monen ruokalajin ateria, johon kuuluu lähes kaikkialla pastaa ja lisäksi keittoa ja leipää ja mahdollisesti lihaa tai kalaa. Illallisella on syöty enemmänkin tähteitä. Elämäntapojen muuttuessa ilta-ateriasta on tulossa perheen yhteinen pääateria, ja raskaista lounaista ollaan luopumassa, koska sen jälkeisen siestan viettäminen ei aina ole mahdollista.

Keittiö


Tiedosto:Eq it-na pizza-margherita sep2005 sml.jpg (TSG) -merkinnän.]]
Italialaisessa keittiössä on voimakkaita alueellisia eroja, ja lähes jokaisella kylällä ja kaupungilla on paikallinen erikoisuutensa, ja samojakin ruokalajeja tehdään eri paikoissa eri tavoin. Vuoret ja meri vaikuttavat raaka-aineiden saantiin, ja ulkomaisia vaikutteita on saatu eri seuduilla eri suunnista.
Kaksi italialaista ruokalajia on levinnyt kaikkialle maailmaan: pasta ja pizza. Jo muinaiset kreikkalaiset ja foinikialaiset paistoivat litteitä, yrteillä päällystettyjä leipiä kuumien kivien päällä. Tomaatit levisivät Italiaan 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Niiden käyttäminen pizzan päällä oli napolilainen keksintö. Pizzaa myivät siellä ensin katukauppiaat, sitten kioskit ja 1830-luvulla aloitti ensimmäinen varsinainen pizzeria "Antica Pizzeria Port'Alba". Jos etruskit paistoivat uunissa vehnäjauhosuikaleita, mutta kuivatun pastan keittäminen keksittiin ilmeisesti Sisiliassa 700-luvulla. Löytöretkeilijät ja merenkiulkijat suosivat säilyvää ja ravitsevaa pastaa. Koneiden kehittyminen mahdollisti eri muotoiset pastat, ja niitä on kehitetty yli 350 erilaista. Nykyisin italialaiset syövät vuodessa kolmisenkymmentä kiloa pastaa henkeä kohti.
Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Italian alkoholinkulutus on puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 9,14 litraa aikuista kohti, mikä on maailman keskitasoa, suurempi kuin Puolassa mutta pienempi kuin Kreikassa.
Italialaiset kuluttavat kahvia vuosittain 5,8 kiloa henkeä kohti, eli seitsemänneksi eniten Euroopassa. Kahvi nautitaan yleensä espressona, cappucinona tai macchiatona. Tärkeintä kahvissa on tuoreus, ja siksi kahvi ostetaan pienissä paketeissa. Pienetkin lapset juovat usein kahvia aamulla. 70% kahvista juodaan kotona

Kuvataide


Italian taide on käynyt historiansa aikana läpi useita vaiheita. Se vähä, mitä nykyisin tiedetään etruskit, perustuu paljon heidän seinämaalauksiinsa, piirtokirjoituksiin ja sarkofageihin. Antiikin Rooman veistokset ja arkkitehtuuri ovat toimineet myöhempien tyylikausien innoittajina vuosisatojen ajan, samoin mosaiikit ja Pompeijista löytyneet seinämaalaukset.
Taiteen luomiselle on ollut kautta aikojen kolme syytä: raha, uskonto ja kauneuden kaipuu.
Tiedosto:La naissance de Vénus.jpg
Italian maalaustaide nousi maailman kärkeen renessanssin aikana. 1400-luvun puolella painopiste oli Keski-Italiassa, ja suuria nimiä olivat muun muassa Fra Angelico, Masolino, Masaccio, Fra Filippo Lippi, Sandro Botticelli, Filippino Lippi, Domenico Ghirlandaio, Piero della Francesca, Melozzo da Forli, Luca Signorelli, Perugino ja Pinturicchio. 1500-luvun puolella siirryttiin täysrenessanssiin, ja Rooman merkitys taidekaupunkina kasvoi, kun paavit kutsuivat sinne aikansa etevimmät taiteilijat, kuten Michelangelon, Leonardo da Vincin ja Rafaelin.
Renessanssin yleisnero Michelangelo perehtyi antiikin veistoksiin ja ihmisruumiin rakenteeseen. Hänen tunnetuimpia veistoksiaan ovat suurikokoinen ''Daavid (veistos)'' (1501-1504) ja Pietarinkirkko ''Pietà (Michelangelo)'' (1499). Kuvanveistäjä, arkkitehti ja taidemaalari Gian Lorenzo Bernini oli puolestaan Italian barokki huomattavin ja kuuluisin taiteilija. Barokkikirkoissa on näyttäviä freskoja, jotka luovat erilaisia tilailluusioita: hahmot kurkottuvat ulos maalauksesta, kattoon aukea aukko taivaaseen. Taiteilijat keskittyivät rakennusten koristeluun, ja maalaus itsenäisenä taiteenlajina näivettyi.
Venetsian biennaali on joka toinen vuosi järjestettävä laaja nykytaiteen tapahtuma, joka on järjestetty jo yli 50 kertaa.
Arkkitehtuurista on säilynyt rakennuksia antiikin ajoilta kuin keskiajalta. Sen kultakautta oli renessanssi, jolloin Filippo Brunelleschi työskenteli Firenzessä ja Leon Battista Alberti välitti antiikin vaikutteita tuleville polville. Täysrenessanssin arkkitehti Donato Bramante toimi Pietarinkirkon uudistustyön pääarkkitehtina. Kuuluisaa nykyarkkitehtuuria edustavat genovalainen Renzo Piano ja minimalistiset rakennukset Milanossa ja Torinossa.

Esittävät taiteet


Tiedosto:La Scala interior.jpg
1600-luvun lopulla Venetsiassa oli neljä konservatioriota, ja se nousi musiikkimaailman keskuskeksi. Antonio Vivaldi työsenteli siellä pääosan säveltäjän urastaan.
Italia on klassisen oopperan syntypaikka. Siellä vaikuttivat Giacomo Puccini, Gioachino Rossini, Gaetano Donizetti ja Vincenzo Bellini.
Milanon Teatro alla Scala on ollut aina maailman tunnetuimpia oopperataloja, ja monet Giuseppe Verdin ooppeeroista on kantaesitetty siellä. 2000-luvulla myös Torinon Teatro Regio (Torino), missä Puccinin ''La bohème'' sai ensiesityksen 1896, on noussut arvossaan.
Vuosien varrella Italiassa on syntynyt monia suuria tenorilaulajia, kuten Enrico Caruso ja Luciano Pavarotti.
Italialainen iskelmä oli suosituimmillaan 1950-luvulla, jolloin italialaisia kappaleita käännettin ja levytettiin muillakin kielillä. Italia Eurovision laulukilpailussa Italia on voittanut kaksi kertaa, vuosina 1964 ja 1990.
Italialainen elokuva kukoisti jo mykkäelokuvan aikoina. Varhainen suuri ohjaaja oli Mario Caserini. 1940- ja 1950-luvuilla vallitsi neorealismi; merkittävimpiä suuntauksen ohjaajia olivat Luchino Visconti, Roberto Rossellini ja Vittorio de Sica. Neorealismi toi esiin sodanjälkeisen Italian ongelmat ja loi samalla uutta elokuvallista tyyliä. Se ei käyttänyt studioita, lavastuksia tai ammattinäyttelijöitä osittain olosuhteiden pakosta. Neorealismin jälkeisen ajan suuria ohjaajia olivat Michelangelo Antonioni ja Federico Fellini. 1960-luvulta 1980-luvulle Italiassa tehtiin myös yli kuusisataa spagettiwesterniksi kutsuttua western. Kolme italialaista näyttelijää on saanut Oscarin: Anna Magnani, Sophia Loren ja Roberto Benigni.

Kirjallisuus


Italian kirjallisuuden historia alkaa jo antiikin rooman latinankielisistä teksteistä. 1300-luvun italiankielisen kirjallisuuden merkkiteoksia olivat Dante Alighierin ''Jumalainen näytelmä'' ja Giovanni Boccaccion ''Decamerone''. Sotien jälkeen kirjoittaneista tunnetuimpia ovat Primo Levi, Italo Calvino, Alberto Moravia Umberto Eco ja Dario Fo. Nobelin kirjallisuuspalkinto on saanut kuusi italialaista.

Tiede


Italialaista Galileo Galileita on kutsuttu modernin luonnontieteen isäksi. Ensimmäisten joukossa hän teki havaintoja, kehitti niiden pohjalta teorian ja testasi teorioita havaintojen avulla.<ref>}}
</ref>
Guglielmo Marconi sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1909 radioon liittyvästä kehitystyöstä, Enrico Fermi 1938 ydinfysiikasta ja Carlo Rubbia 1984 alkeishiukkasten tutkimuksesta. Giulio Natta palkittiin 1963 polymeerikemiasta, kun taas Camillo Golgi 1906, Daniel Bovet 1957, Renato Dulbecco 1975 ja Rita Levi-Montalcini 1986 ovat saaneet lääketieteen Nobelin.

Maailmanperintökohteet


Unescon Maailmanperintöluettelossa on Italiasta 47 kohdetta, enemmän kuin mistään muusta maasta. Näistä kolme on luontokohteita ja 44 kulttuurikohteita, joiden joukossa on monien kaupunkien (Rooma, Napoli, Firenze, Venetsia) historialliset keskustat, antiikin aikaisia arkeologisia kohteita ja merkittäviä kirkollisia rakennuksia.

Urheilu


Tiedosto:FIFA World Cup 2006 - Italian celebrations at Colosseum.jpg
Italiassa on järjestetty olympialaiset kolme kertaa. Kesäolympialaiset järjestettiin Roomassa vuonna kesäolympialaiset 1960 sekä talviolympialaiset Cortina d'Ampezzossa vuonna talviolympialaiset 1956 ja Torinossa vuonna talviolympialaiset 2006. Italia on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1896 ja talviolympialaisiin vuodesta 1923. Sillä on nykyisin kesäolympialaisissa yli 300 ja talvivolympialaisissa yli sadan urheilijan joukkue.
Italian suosituin urheilulaji on jalkapallo. Maassa on järjestetty lajin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut vuosina jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1934 ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990 sekä jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut vuonna jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1980. Italian jalkapallomaajoukkue lukeutuu maailman menestyksekkäimpiin, ja se on voittanut neljä maailmanmestaruutta ja yhden Euroopan-mestaruuden. Kesäkuussa 2012 se oli FIFA-rankingissa sijalla 12. Italian pääsarja Serie A lukeutuu maailman kovatasoisimpiin. Maan huomattavimmat seurajoukkueet ovat torinolainen Juventus FC sekä milanolaiset AC Milan ja FC Internazionale Milano.
Myös muut pallopeli ovat suosittuja Italiassa. Erityisen suosittuja ovat koripallo ja lentopallo. Koripallossa sekä Italian koripallomaajoukkue että Koripallon Serie A kuuluvat maailman eliittiin. Sama koskee lentopallon Italian miesten lentopallomaajoukkue ja Italian A1-liiga.
Moottoriurheilu on myös suosittua Italiassa. Tärkeimmät moottoriurheilukeskukset ovat Imola ja Monza. Italia lukeutuu Formula 1 ydinalueisiin. Scuderia Ferrari on yksi tunnetuimmista F1-talleista.
Maantiepyöräily lukeutuu myös Italian suosituimpiin urheilulajeihin. Italian ympäriajo on yksi lajin tärkeimmistä kilpailuista. Italialla on lisäksi vahvat perinteet muun muassa yleisurheilussa. Talviurheilu on erityisen suosittua Pohjois-Italiassa.

Media


Italiassa televisio on hallitsevin tiedoitusväline. Päivittäisiä sanomalehtiä ilmestyy noin 90, joista neljä on suuria ja valtakunnallisia. Lehtiä luetaan kuitenkin vähän. Suurimmat lehdet ovat La Repubblica ja Corriere della Sera. Poliittisuus on vahvasti sidoksissa italialaiseen mediaan. Vuonna 2011 Italia oli lehdistönvapautta mittaavassa tilastossa vasta 61 (vrt. Suomi sijalla 1).

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://maps.google.com/maps?ll=43.484032,12.077433&spn=14.152961,32.431641&z=12&t=h&hl=en Italia Google Mapsissa
Luokka:Italia
ace:Itali
kbd:Урым
af:Italië
als:Italien
am:ጣልያን
ang:Italia
ab:Италиа
ar:إيطاليا
an:Italia
arc:ܐܝܛܠܝܐ
roa-rup:Italia
frp:Étalie
as:ইটালী
ast:Italia
gn:Itália
ay:Italiya
az:İtaliya
id:Italia
ms:Itali
bn:ইতালি
zh-min-nan:Italia
map-bms:Italia
jv:Italia
su:Italia
ba:Италия
be:Італія
be-x-old:Італія
bcl:Italya
bi:Italy
bar:Italien
bo:ཨི་ཏ་ལི།
bs:Italija
br:Italia
bug:Italia
bg:Италия
ca:Itàlia
ceb:Italya
cv:Итали
cs:Itálie
cbk-zam:Italia
co:Italia
cy:Yr Eidal
da:Italien
pdc:Idali
de:Italien
dv:އިޓަލީވިލާތް
nv:Ídelii
dsb:Italska
na:Itari
dz:ཨྀཊ་ལི་
et:Itaalia
el:Ιταλία
eml:Itâglia
en:Italy
es:Italia
eo:Italio
ext:Itália
eu:Italia
ee:Italy
fa:ایتالیا
hif:Italy
fo:Italia
fr:Italie
fy:Itaalje
ff:Italiya
fur:Italie
ga:An Iodáil
gv:Yn Iddaal
sm:Italia
gag:İtaliya
gd:An Eadailt
gl:Italia
gan:意大利
ki:Italia
gu:ઈટલી
hak:Yi-thai-li
xal:Италмудин Орн
ko:이탈리아
haw:ʻĪkālia
hy:Իտալիա
hi:इटली
hsb:Italska
hr:Italija
io:Italia
ilo:Italia
bpy:ইতালি
ia:Italia
ie:Italia
os:Итали
zu:ITaliya
is:Ítalía
it:Italia
he:איטליה
kl:Italia
kn:ಇಟಲಿ
pam:Italia
ka:იტალია
csb:Italskô
kk:Италия
kw:Itali
rw:Ubutaliyani
ky:Италия
sw:Italia
kv:Италия
kg:Italia
ht:Itali
ku:Îtalya
lad:Italia
lez:Италия
la:Italia
ltg:Italeja
lv:Itālija
to:ʻĪtali
lb:Italien
lt:Italija
lij:Italia
li:Italië
ln:Italya
jbo:italias
lg:Yitale
lmo:Itàlia
hu:Olaszország
mk:Италија
mg:Italia
ml:ഇറ്റലി
krc:Италия
mt:Italja
mi:Itāria
mr:इटली
xmf:იტალია
arz:ايطاليا
mzn:ایتالیا
cdo:É-dâi-lé
mwl:Eitália
koi:Италья
mdf:Италие
mn:Итали
my:အီတလီနိုင်ငံ
nah:Italia
nl:Italië
nds-nl:Italiën
cr:ᐃᑕᓖ
ne:इटाली
new:इटाली
ja:イタリア
nap:Italia
ce:Итали
frr:Itaalien
pih:Italii
no:Italia
nn:Italia
nrm:Italie
nov:Italia
oc:Itàlia
mhr:Италий
or:ଇଟାଲୀ
uz:Italiya
pa:ਇਟਲੀ
pfl:Idalje
pnb:اٹلی
pap:Italia
ps:اېټاليا
km:អ៊ីតាលី
pcd:Italie
pms:Italia
nds:Italien
pl:Włochy
pnt:Ιταλία
pt:Itália
kaa:İtaliya
crh:İtaliya
ty:’Itāria
ro:Italia
rmy:Italiya
rm:Italia
qu:Italya
ru:Италия
rue:Італія
sah:Италия
se:Itália
sa:इटली
sg:Italùii
sc:Itàlia
sco:Italy
stq:Italien
sq:Italia
scn:Italia
simple:Italy
ss:INtaliyane
sk:Taliansko
sl:Italija
cu:Италїꙗ
szl:Italijo
so:Talyaaniga
ckb:ئیتالیا
srn:Italiyanikondre
sr:Италија
sh:Italija
sv:Italien
tl:Italya
ta:இத்தாலி
kab:Ṭelyan
roa-tara:Itaglie
tt:Италия
te:ఇటలీ
tet:Itália
th:ประเทศอิตาลี
vi:Ý
tg:Итолиё
tpi:Itali
chr:ᎢᏔᎵᏱ
chy:Italy
tr:İtalya
tk:Italiýa
tw:Italy
udm:Италия
uk:Італія
ur:اطالیہ
ug:ئىتالىيە
vec:Itałia
vep:Italii
vo:Litaliyän
fiu-vro:Itaalia
wa:Itåleye
zh-classical:義大利
vls:Itoalië
war:Italya
wo:Itaali
wuu:意大利
yi:איטאליע
yo:Itálíà
zh-yue:意大利
diq:İtalya
zea:Itâlië
bat-smg:Italėjė
zh:意大利

Itsenäisten valtioiden yhteisö


Itsenäisten valtioiden yhteisö (, lyh. IVY) on löyhästi organisoitunut useimpien entisen Neuvostoliitto neuvostotasavalta muodostama yhteisö. Jäseniä ovat Azerbaidžan, Armenia, Valko-Venäjä, Kazakstan, Kirgisistan, Moldova, Venäjä, Tadžikistan ja Uzbekistan. Yhteisön päämaja sijaitsee Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Sen puolivuosittain pidettävät parlamenttienvälisen komission istunnot pidetään Taurian palatsissa Pietari (kaupunki)ssa, Venäjällä.

Perustaminen


Sopimus IVY:n perustamiseksi solmittiin vuoden 1991 lopulla Valko-Venäjällä. Perussopimuksessa nimettiin jäsenvaltiot itsenäisiksi, jolloin ne de facto tunnustivat toisensa ja tämä merkitsi Neuvostoliiton lakkauttamista.
Entisistä neuvostotasavalloista Viro, Latvia, Liettua ja Georgia eivät liittyneet yhteisöön, koska ne katsoivat tulleensa aikanaan liitetyiksi Neuvostoliittoon väkivalloin. Georgia kuitenkin liittyi yhteisöön 1993. Ukraina mitätöi jäsenyytensä vuonna 2008 vedoten siihen, ettei se ole koskaan allekirjoittanut IVY:n perussopimusta. Georgia erosi yhteisöstä Venäjän–Georgian sota vuoksi 2008.

Jäsenvaltiot


Tiedosto:CIS meeting 2008.jpgissä vuonna 2008]]
Kuva:Flag of Armenia.svg Armenia (1991)
Kuva:Flag of Azerbaijan.svg Azerbaidžan (1991)
Kuva:Flag of Kazakhstan.svg Kazakstan (1991)
Kuva:Flag of Kyrgyzstan.svg Kirgisistan (1991)
Kuva:Flag of Moldova.svg Moldova (1991)
Kuva:Flag of Tajikistan.svg Tadžikistan (1991)
Kuva:Flag of Uzbekistan.svg Uzbekistan (1992)
Kuva:Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä (1991)
Kuva:Flag of Russia.svg Venäjä (1991)
Image:Flag of Ukraine.svg Ukraina (de facto) (1991)
Kuva:Flag of Turkmenistan.svg Turkmenistan (epävirallinen liitännäisjäsen) (1991)

Entiset jäsenmaat


Kuva:Flag of Georgia.svg Georgia (1993–2008)

Yhteisö


Talviolympialaiset 1992 Albertvillessä ja Barcelonan kesäolympialaiset 1992 IVY-maiden sekä Georgian urheilijoiden muodostamaa Yhdistettyä joukkuetta () kutsuttiin usein IVY:n joukkueeksi, vaikkei Georgia ollutkaan vielä sen jäsen. Joukkue käytti lippunaan olympialippua ja kansallislaulun sijasta soitettiin olympiahymni. Talvikisoissa joukkueen urheilijat tulivat Venäjältä, Valko-Venäjältä, Ukrainasta, Kazakstanista, Uzbekistanista ja Armeniasta. Kesäkisoissa urheilijat tulivat kaikista 12 maasta.
IVY:stä ei ole tullut kiinteää yhteisöä sen jäsenmaiden Neuvostoliiton purkautumisen jälkeen tapahtuneen eriytyvän kehityksen ja poliittisten epäluulojen vuoksi. Yhteisö on jäänyt paljolti symboliseksi koordinoimaan Neuvostoliiton entisten tasavaltojen välistä kauppaa, rahoitusta, lainsäädäntöä ja turvallisuutta siinä määrässä ja laajuudessa kuin se on ollut poliittisesti mahdollista.

Toiminta


Tärkein IVY:ssä saavutettu tavoite on sen maiden välinen vapaakauppa-alue ja talousliitto, jonka oli tarkoitus astua voimaan 2005. Se on kuitenkin toistaiseksi jäänyt toteutumatta, mutta siitä käydään edelleen neuvotteluja. Kazakstanin ja Venäjän presidentit ilmoittivat vuonna 2006, että niiden ja Valko-Venäjän kesken solmitaan sopimus lähiaikoina yhteisen talousliiton perustamisesta. Ukraina ei ole kieltäytynyt talousliitosta, mutta toisaalta se ei ole tiiviisti neuvotellutkaan sopimuksesta.
Itsenäisten valtioiden yhteisön sihteeristö on osallistunut vaalitarkkailuun joissain entisissä neuvostotasavalloissa ja sen vaalitarkkailutulokset ovat jossain määrin eronneet Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston sekä Etyjin parlamenttivaltuuskunnan tuloksista.

Katso myös


Itsenäisten valtioiden yhteisön rauhanturvajoukot
Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestö
Yhtenäinen talousalue

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.cis.minsk.by Itsenäisten valtioiden yhteisön toimeenpanevan komitean kotisivut
http://cis.minsk.by/main.aspx?uid=74 Executive committee of the Commonwealth of Independent States
Luokka:Kansainväliset järjestöt
af:Gemenebes van Onafhanklike State
als:Gemeinschaft Unabhängiger Staaten
ar:اتحاد الدول المستقلة
an:Comunidat d'Estatos Independients
az:Müstəqil Dövlətlər Birliyi
id:Persemakmuran Negara-negara Merdeka
ms:Komanwel Negara-Negara Merdeka
zh-min-nan:To̍k-li̍p Kok-ka Cho͘-ha̍p
su:Pasamakmuran Nagara-Nagara Merdika
be:Садружнасць Незалежных Дзяржаў
be-x-old:Садружнасьць Незалежных Дзяржаваў
bar:Gmoaschoft vo Unobhängige Stootn
bs:Savez nezavisnih država
br:Kenglad ar Stadoù Dizalc'h
bg:Общност на независимите държави
ca:Comunitat d'Estats Independents
cs:Společenství nezávislých států
cy:Cymanwlad y Gwladwriaethau Annibynnol
da:SNG
de:Gemeinschaft Unabhängiger Staaten
dsb:Zjadnośeństwo njewótwisnych krajow
et:SRÜ
el:Κοινοπολιτεία Ανεξάρτητων Κρατών
en:Commonwealth of Independent States
es:Comunidad de Estados Independientes
eo:Komunumo de Sendependaj Ŝtatoj
eu:Estatu Independenteen Erkidegoa
fa:کشورهای مستقل همسود
hif:Commonwealth of Independent States
fo:SNG
fr:Communauté des États indépendants
gag:Baamsız Devletlär Topluluu
gl:Comunidade de Estados Independentes
ko:독립 국가 연합
hy:Անկախ պետությունների համագործակցություն
hsb:Zjednoćenstwo njewotwisnych krajow
hr:Zajednica Neovisnih Država
io:Komuneso di Nedependanta Stati
os:Хæдбар Паддзахæдты Æмбалад
is:Samveldi sjálfstæðra ríkja
it:Comunità degli Stati Indipendenti
he:חבר המדינות
ka:დამოუკიდებელ სახელმწიფოთა თანამეგობრობა
kk:Тәуелсіз Мемлекеттер Достастығы
ky:Күнкорсуз Мамлекеттер Шериктештиги
sw:Jumuiya ya Nchi Huru
la:Independentium Civitatum Foederatio
lv:Neatkarīgo Valstu Sadraudzība
lt:Nepriklausomų valstybių sandrauga
hu:Független Államok Közössége
mk:Заедница на независни држави
ml:കോമൺവെൽത്ത് ഒഫ് ഇൻഡിപെന്റന്റ് സ്റ്റേറ്റ്സ്
krc:Бойсунмагъан Къралланы Бирлиги
mr:स्वतंत्र राज्यांचा राष्ट्रसंघ
xmf:ზოხორინელი სახენწჷფოეფიშ წორომაჸალობა
arz:كومونويلث الدول المستقله
my:လွတ်လပ်သောနိုင်ငံများ၏ ဓနသဟာယအဖွဲ့
nl:Gemenebest van Onafhankelijke Staten
ja:独立国家共同体
no:Samveldet av uavhengige stater
nn:Samveldet av uavhengige statar
oc:Comunautat dels Estats Independents
uz:MDH
pnb:ازاد دیساں دی کامنویلتھ
pl:Wspólnota Niepodległych Państw
pt:Comunidade dos Estados Independentes
kaa:G'a'rezsiz Ma'mleketler Doslıq Awqamı
ro:Comunitatea Statelor Independente
ru:Содружество Независимых Государств
rue:Сполоченство Незалежных Штатів
sah:Тутулуга суох иллэр сомоҕолоһуулара
sq:Bashkësia e Shteteve të Pavarura
simple:Commonwealth of Independent States
sk:Spoločenstvo nezávislých štátov
sl:Skupnost neodvisnih držav
sr:Заједница независних држава
sh:Zajednica Nezavisnih Država
sv:Oberoende staters samvälde
tl:Commonwealth of Independent States
ta:விடுதலை பெற்ற நாடுகளின் பொதுநலவாயம்
tt:Бәйсез Дәүләтләр Берлеге
th:เครือรัฐเอกราช
vi:Cộng đồng các Quốc gia Độc lập
tg:Иттиҳоди давлатҳои муштаракулманофеъ
tr:Bağımsız Devletler Topluluğu
tk:Garaşsyz Döwletleriň Arkalaşygy
uk:Співдружність Незалежних Держав
ur:آزاد ریاستوں کی دولت مشترکہ
fiu-vro:Hindäperi Riike Ütisüs
wa:CDP
war:Komonwelt han mga Talwas nga mga Estado
yi:קהל פון זעלבשטענדיקע שטאטן
yo:Àjọni àwọn Orílẹ̀-èdè Alómìnira
zh-yue:獨立國家聯合體
bat-smg:Liousū Valstībiu Sandrauga
zh:獨立國家聯合體

IVY

Itsenäisten valtioiden yhteisö

Itä-Eurooppa

Kuva:Location-Europe-UNsubregions,_Kosovo_as_part_of_Serbia.png
Itä-Eurooppa on Eurooppa maanosan itäinen osa. Varsinkin Kylmä sota aikana termiä käytettiin viittaamaan maihin, joiden järjestelmä oli tuolloin sosialismi. Itä-Eurooppaan luettiin tällä perusteella Venäjän Euroopan puoleiset osat, Baltian maat, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Unkari, Tšekki, Slovakia, Romania, Moldova, Bulgaria, Albania ja entisen Jugoslavian maat. YK käyttää tästä hieman poikkeavaa määritelmää, jossa Baltian ja Balkanin maat eivät kuulu Itä-Eurooppaan. Itä-Euroopan maista kymmenen kuuluu tällä hetkellä Euroopan unioniin.

Maantiede


Pinta-alallisesti suurin osa Itä-Euroopasta sijaitsee kaukana meristä, jonka vuoksi Itä-Euroopassa vallitsee pääosin mannerilmasto. Mannerilmastolle tyypillistä on talven ja kesän suuri lämpötilaero. Suurimmillaan ero voi olla 40&ndash;60&nbsp;°C.
Itä-Euroopasta suurin osa on alankoa. Alueella vain Karpaatit ja Balkanvuoret ovat korkeampaa ylänköä.
Luokka:Euroopan maantiede
ace:Iërupa Timu
af:Oos-Europa
ar:أوروبا الشرقية
an:Europa de l'Este
frp:Eropa du Levant
az:Şərqi Avropa
id:Eropa Timur
ms:Eropah Timur
bn:পূর্ব ইউরোপ
zh-min-nan:Tang-au
jv:Éropah Wétan
su:Éropa Wétan
be:Усходняя Еўропа
be-x-old:Усходняя Эўропа
bs:Istočna Evropa
br:Europa ar Reter
bg:Източна Европа
ca:Europa de l'Est
cv:Хĕвел тухăç Европа
cs:Východní Evropa
cy:Dwyrain Ewrop
da:Østeuropa
de:Osteuropa
et:Ida-Euroopa
en:Eastern Europe
es:Europa Oriental
eo:Orienta Eŭropo
eu:Ekialdeko Europa
fa:اروپای شرقی
fr:Europe de l'Est
fy:East-Jeropa
gag:Günduusu Evrоpa
gl:Europa Oriental
ko:동유럽
hy:Արևելյան Եվրոպա
hr:Istočna Europa
ig:Owuwa Anyanwu Obodo Beke
os:Скæсæн Европæ
is:Austur-Evrópa
it:Europa orientale
he:מזרח אירופה
kn:ಪೂರ್ವ ಯುರೋಪ್
ka:აღმოსავლეთი ევროპა
sw:Ulaya ya Mashariki
lad:Evropa Orientala
la:Europa Orientalis
lv:Austrumeiropa
lt:Rytų Europa
hu:Kelet-Európa
mk:Источна Европа
mr:पूर्व युरोप
xmf:ბჟაეიოლი ევროპა
nl:Oost-Europa
nds-nl:Oost-Europa
ja:東ヨーロッパ
no:Øst-Europa
nn:Aust-Europa
nrm:Ûrope dé l'Êst
oc:Euròpa Orientala
ps:ختيځه اروپا
pl:Europa Wschodnia
pt:Leste Europeu
ro:Europa de Est
ru:Восточная Европа
rue:Выходна Европа
sq:Evropa lindore
simple:Eastern Europe
sk:Východná Európa
sl:Vzhodna Evropa
cu:Въсточьна Єѵрѡпа
ckb:ئەورووپای ڕۆژھەڵات
sr:Источна Европа
sh:Istočna Evropa
sv:Östeuropa
ta:கிழக்கு ஐரோப்பா
tt:Көнчыгыш Аурупа
th:ยุโรปตะวันออก
vi:Đông Âu
tr:Doğu Avrupa
tk:Gündogar Ýewropa
uk:Східна Європа
ur:مشرقی یورپ
war:Sinirangan nga Europa
wo:Penku Tugal
wuu:东欧
yi:מזרח אייראפע
yo:Apáìlàoòrùn Europe
zh-yue:東歐
diq:Ewropa Rocvetışi
zea:Oôst-Europa
zh:东欧

Intiaanit


Tiedosto:Edward S. Curtis Collection People 004.jpg
Intiaanit on perinteinen nimitys, jonka alle kootaan Amerikan manner alkuperäiskansat ja niistä polveutuvat ihmiset kokonaan tai osittain. Intiaani-nimitys juontaa juurensa Kristoffer Kolumbus, joka Karibian saarille saapuessaan luuli olevansa Intiassa ja siitä syystä kutsui alkuasukkaita nimellä ”''indios''”. Amerikan alkuperäiskansoista inuiitit ja aleutit on perinteisesti jätetty intiaanit-käsitteen ulkopuolelle, mutta viime vuosina tästä käytännöstä on usein luovuttu.
Kansatiede ei ole olemassa juuri mitään tekijää, joka yhdistäisi kaikki intiaaniväestöt: intiaanien alkuperäisissä kielissä, kulttuureissa, yhteiskuntajärjestelmissä, elinkeinoissa, uskonnoissa jne. oli hyvin suuria eroja. Amerikan mantereella oli ennen eurooppalaisten tuloa sekä keskitetysti hallittuja imperiumeja että vaeltavien metsästäjä-keräilijöiden pienyhteisöjä. Sellaiset teknologiset keksinnöt kuin rauta ja vetoeläimet ilmaantuivat kuitenkin kaikkialle Amerikkaan vasta eurooppalaisten myötä.
Eurooppalaisten tulo Amerikan mantereelle oli intiaaneille tuhoisa. Eurooppalaiset alistivat sotilaallisesti monia intiaaniyhteiskuntia. Suurimman katastrofin aiheuttivat eurooppalaisten tuomat taudit, kuten isorokko, joita vastaan intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä. Monia intiaanikansoja ja -heimoja on hävinnyt kokonaan, ja kaikkialla Amerikassa intiaanien elämää ovat viime aikoihin asti usein leimanneet syrjäytyminen ja köyhyys.

Intiaanien väestömäärä


On arvioitu, että ennen Kolumbusta Amerikassa oli 8,4–112,5 miljoonaa intiaania. Alkuperäistä väestömäärää on vaikea arvioida, koska ei tiedetä miten monta prosenttia kuoli eurooppalaisten mukanaan tuomiin sairauksiin, nälkään ja suoraan tappamalla. Erään kompromissiarvion mukaan 80 prosenttia intiaaneista kuoli vuoteen 1650 mennessä, ja sen mukaan intiaaneja olisi ollut 50 miljoonaa, joista 25 miljoonaa asteekit valtakunnassa ja 12 miljoonaa inkat valtakunnassa. Brasiliassa oli ennen Kolumbusta neljä miljoonaa intiaania, nyt 300&nbsp;000.

Intiaanien alkuperä


Intiaaneilla on geeneissään paljon yhteisiä ominaisuuksia Keski- ja Itä-Aasian kansojen kanssa. Yksi näistä piirteistä on hampaiden muoto, sinodonttisuus. Intiaanien esi-isät lienevät eläneet jääkausi Itä-Siperiassa, Mongoliassa tai Kiinassa ja valmistaneet kaksipuolisesti iskettyjä litteitä kivityökaluja. Nämä paleointiaanit ovat ilmeisesti kuuluneet pääasiallisesti mongolidi rotuun, mutta on mahdollista, että varhaisten Amerikkaan muuttaneiden joukossa olisi ollut myös europidiseen päärotuun kuuluneita.. Kun ilmasto noin Bölling-interstadiaali, paleointiaaneja siirtyi silloin kuivan Siperian ja Alaskan välillä olleen Beringinsalmen maakannaksen, Beringian kautta Alaskaan, josta vaelsivat sulavaan Laurentidin jääkilpi avautuneen käytävän kautta tai Kanadan länsirannikkoa pitkin nykyisten Yhdysvaltain alueelle, minne syntyi suurriistaa metsästänyt Clovis-kulttuuri noin 13&nbsp;500 vuotta sitten. Monet suuret eläinlajit, kuten Megatherium, mastodontit ja mammutit hävisivätkin Amerikasta juuri jääkauden päättyessä. Tämä viittaa ilmastonmuutokseen tai ihmisen toimintaan.
Tämä on perinteinen, tavanomainen näkemys intiaanien tulosta Amerikkaan. Myös muita näkemyksiä on esitetty. Väitetään , että intiaanien esi-isiä olisi jo Myöhäispaleoliittinen kausi kivikausi voinut saapua Tyynenmeren poikki Amerikkaan joko purjehtimalla saarelta saarelle tai seurailemalla Aasian ja Amerikan rannikoita.
Monet kiistellyt arkeologiset löydöt viittaavat vahvasti siihen, että Amerikassa on saattanut asua ihmisiä jo noin 300&nbsp;00–20&nbsp;000 vuotta sitten. Kraniometrinen aineisto näyttäisi osoittavan varhaisimpien amerikkalaisten populaatioiden yhteyksiä australian ja melanesian alkuasukkaisiin.
Geenitutkimukset viittaavat n.s. amerind-kansojen, joita suurin osa intiaaneista on, saapuneen kahtena aaltona Amerikkaan (varhaisimmat paleointiaanit ja heitä myöhemmät n.s. arkaaiset intiaanit). Näiden jälkeen tulivat na dene -kansat ja viimeisimpinä (ennen eurooppalaisia) eskimot ja aleutit. Joiltakin Alaskan löytöpaikoilta onkin tehty löytöjä, joissa kaksipuolisesti iskettyjen työkalujen jälkeen esiintyy niin sanottuja mikroteriä, jotka liittyvät paleointiaaneja myöhempään kulttuuriaaltoon, ehkä na dene -kansoihin.
Varhaisia ihmisen jäänteitä on löydetty vanhimpien työkalulöytöjen vierestä erittäin vähän. Vanhin luurankolöytö on noin 10&nbsp;000 vuotta vanha Ciudad de Méxicon lähettyviltä löytynyt niin sanottu ''Tepemax-ihminen''. On kuitenkin epäselvää, milloin Pohjois- ja Etelä-Amerikan yhdistävä kannas on ylitetty.
Uusien DNA-kartoitusten odotetaan tarkentavan ihmisen leviämishistoriaa myös Amerikan mantereella. Eräät alkuperäiskansoja edustavat järjestöt ovat kuitenkin ilmaisseet epäluulonsa näitä tutkimuksia kohtaan, koska niiden pelätään muun muassa vaarantavan kansojen omat alkuperäkertomukset.

Pohjois-Amerikka


Tiedosto:Nordamerikanische Kulturareale en.png
Tiedosto:Crow under guard 1887.gif]]
Tiedosto:Kwakwaka'wakw house and pole at Thunderbird Park.jpg
Pohjois-Amerikka oli se alue, jonne paleointiaanit toivat ensiksi varhaisen suurriistan metsätykseen pohjautuvan myöhäispaleoliittinen kulttuurin viimeistään 11000 vuotta eaa. Pohjois-Amerikan intiaanikansat jaetaan yhdeksään päähaaraan elinympäristön mukaan. Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuuri ja yhteiskunta vaihtelivat huomattavasti alueesta toiseen. Toiset intiaanikansat asuivat hajallaan metsästäen, kalastaen ja keräten, toiset viljelivät maata ja asuivat suurissa linnoitetuissa kylissä. Asutus oli tiheintä maanviljelyn tai kalastuksen ollessa pääelinkeinoina. Merkittäviä maata viljelleitä Pohjois-Amerikan kulttuureja olivat Lounais-Yhdysvaltain pueblointiaanit kulttuuri, Suurten järvien seudun irokeesiliitto sekä jo ennen eurooppalaisten tuloa hävinnyt Mississippin haarojen alueen itäisen metsämaan kummunrakentajat perinne. Pitkälle kehittyneitä päällikköjohtoisia heimoja oli myös luoteisella toteemipaalualueella sekä Kaliforniassa. Preeriaintiaanien kulttuuri syntyi lopullisessa muodossaan vasta eurooppalaisten vaikutteiden takia. Pohjois-Amerikassa tapahtui suuria kansainvaelluksia, esim navajot olivat na-dene-kansaan kuuluvia, ei varsinaisia amerind-ryhmän intiaaneja. Samoin Suuren syvänteen intiaaneja vaelsi etelään asteekit jne. Yllättäen jousi ja nuoli levisivät Pohjois-Amerikkaan Aasiasta vasta noin 2500, eaa alkaen.
Yhteistä kaikille Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuureille on jumalkäsitys korkeasta olennosta, joka ei maailman luotuaan enää puutu ihmisten kohtaloihin. Intiaaneille tyypillistä on, että uhreja, kiitollisuutta ja rukouksia osoitettiin vain esimerkiksi sateen tai hedelmällisyyden jumalille heiltä jotain odotettaessa, samoin kuin esimerkiksi ukkosen jumalaa tuli lepytellä. Myös kaikkeen epätavalliseen, muun muassa ennennäkemättömiin eläimiin, uskottiin liittyvän yliluonnollisen voiman.
Eurooppalaisten tulo Amerikkaan melkein hävitti intiaanikulttuurit. Suurin osa Pohjois-Amerikan intiaaneista kuoli tauteihin, nälkään ja intiaanisodat uhrina. Monet intiaanit joutuivat muuttamaan alkuperäisiltä asuinsijoiltaan Yhdysvaltain itäosista länteen valkoisen hallituksen määräyksestä. 1900-luvulla intiaanien määrä alkoi taas kasvaa ja kulttuuri jossain määrin elpyä.

Keski-Amerikan korkeakulttuurit


Tiedosto:Aztec calendar stone.JPG
Nykyisen Ciudad de Méxicon alueella syntyi aikoinaan Pohjois-Amerikan intiaaneja kehittyneempi ja monimuotoisempi kulttuuri, jonka loivat useat kansat toisiaan seuraten, mutta myös samanaikaisesti. Suuri merkitys korkeakulttuurin synnylle oli maissin viljelyn kehittyminen. Maissi antoi suuren sadon suhteellisen vähällä työllä, ja näin ihmiset kykenivät keskittymään myös muunlaiseen toimintaan.
Ensimmäinen kaupunkikulttuuri syntyi Teotihuacánissa, joka on muinaisen Amerikan suurin kaupunkimuodostelma. Myöhemmin kaikki alueen kansat omaksuivat Teotihuacánissa syntyneen uskomus- ja jumalmaailman. Kulttiin kuuluivat jättimäiset pyramidit, jotka toimivat palvontapaikkoina. Kulttuurin käsiteollisuustuotteet levisivät laajalle, muun muassa sapoteekit, jotka elivät eteläisessä Meksikossa, ja aina nykyisen Guatemalan alueelle saakka. Suurin piirtein ajanlaskumme ensimmäisten vuosien tienoilla Teotihuacánim kulttuuri saavutti kukoistuskautensa huipun. Muun muassa Matematiikka ja Tähtitiede saavutettiin korkea taso, sekä kehitettiin myöhemmillä kansoille periytynyt kuvakirjoitus.
Noihin aikoihin sai alkunsa sapoteekit (myös muoto ''zapoteekit'') kulttuuri nykyisen Oaxacan maakunnan alueella. Sapoteekkien teknisestä taidosta, arkkitehtuurista ja taitavasta metallien käsittelystä on todisteena heidän pyhä kaupunkinsa Monte Albán.
Myöhemmin sapoteekkien naapurikansa misteekit (''mixteekit'') osittain syrjäytti heidät tieltään ja valloittivat Monte Albánin lisäksi muun muassa idemmässä sijainneen Mitlan, joka oli myöhempi sapoteekkien keskuspaikka.
Myöhemmin Meksikoon tunkeutuivat pohjoisesta ensimmäinen raakalaiskansa, tolteekit, jotka valtasivat alueen. Tolteekeilla oli tapana muun muassa uhrata sotavankeja. Tolteekit loivat voimakkaan poliittisen järjestelmän. Heidän pääkaupunkinsa oli Tula (Meksiko). Tolteekit tulivat kuitenkin uusien valloittajien myötä syrjäytetyksi ja ajetuksi etelämpään sekä Jukatanin niemimaalle, missä he perustivat uuden Tulan kaupungin Mayat pääkaupunkiin Chichén Itzáan.
Asteekit olivat viimeinen kansa, joka otti vallan keskisessä Meksikossa ennen espanjalaisten konkistadorien tuloa. Aluksi halveksitut ja syrjityt maanviljelijäasteekit rakensivat Texcocojärven soiselle saarelle pääkaupunkinsa Tenochtitlánin, jonka raunioille rakennettiin myöhemmin Ciudad de México. Vuoden 1200 tienoilla asteekit suorittivat jättimäisen valloituksen, joka varmisti heille suurimman vallan alueella ajalla ennen espanjalaisia. Vuoden 1520 tienoilla espanjalaiset kukistivat asteekit muutamassa vuodessa muiden intiaanikansojen avulla.

Mayakulttuuri


Tiedosto:El Castillo Chitzen Itza.jpg
Mayat asuivat alun perin Guatemalan pohjoisosassa, joka nykyisin on sademetsää. Mayojen taidot matematiikassa ja tähtitieteessä olivat korkealle kehittyneitä, samoin kuin esimerkiksi ajanlasku. Mayat kehittivät korkeimman kulttuurin, mikä Amerikan intiaaneilla on koskaan ollut. Jostakin tuntemattomasta syystä 800-luvulla mayat hylkäsivät kaupunkinsa ja muuttivat Jukatanin niemimaalle, jossa heidän kulttuurinsa koki uuden kukoistuksen. 1100-luvulla mayat saivat kulttuurivaikutteita muun muassa tolteekeilta, ja 1400-luvulla kulttuurialue järkkyi sisäisten ristiriitaisuuksien vaikutuksesta. Kulttuuri oli jo hajaantumistilassa espanjalaisten saapuessa.

Perun korkeakulttuurit


Andit ylängöillä ja Etelä-Amerikka luoteisilla rannikkoalueilla kehittyneitä kulttuureja kutsutaan perulaisiksi, vaikka ne eivät rajoittuneetkaan nykyisen Perun alueeseen. Noilla alueille kehittyi Meksikon ja Keski-Amerikan kulttuureja vastaavia korkeakulttuureita. Inkat olivat valtakunnan hallitseva luokka. Inka valvoivat alistamiensa kansojen etua ottaen huomioon näiden omat kulttuuriset lähtökohtansa.
Alueen korkeakulttuurit kehittyivät alkujaan paikallisina ylänköjen jokilaaksoissa ja rannikolla, jossa viljely perustui keinokasteluun. Viljelykasveja olivat muun muassa maissi ja peruna sekä puuvilla, joka toimi korkeatasoisen kudonnan aineksena. Laamaa käytettiin vetojuhtana ja Alpakka saatiin villaa.
Alueen kulttuureista erotetaan erilaisia ja toisiaan seuraavia intiaanikulttuureja. Näistä kolmella (Chavínin kulttuuri, Tihuanaco ja Inkat) on ollut suurempiluokkainen vaikutus. Chavín-kulttuuri sai nimensä Chavín de Huántarista, Urumbalaakson keskuksesta. Tihuanacon keskuspaikka sijaitsi Titicacajärvellä. Inkat olivat aluksi pieni heimo Titicacajärven tienoilla, mutta myöhemmin se laajeni ja alisti valtaansa ympäröiviä alueita. Inkojen pääkaupunki oli Cusco.

Latinalaisen Amerikan intiaanit nykyaikana


Tiedosto:Kaiapos.jpeg
Tiedosto:Brazil.Xavante.01.jpg
Nykyaikana Etelä-Amerikan intiaanit asuvat pääasiassa mantereen sisäosien vaikeakulkuisilla alueilla. Suuria määriä alkuperäisiä intiaaneja Keski- ja Etelä-Amerikassa on sekoittunut myöhempään europidiväestöön. Näitä jälkeläisiä nimitetään Mestitsit.
Argentiinan intiaanien lukumäärä on epäselvä, ja arviot vaihtelevat 300&nbsp;000 (0,7&nbsp;% väestöstä) ja kahden miljoonan (5,6&nbsp;%) välillä. Argentiinassa eläviä intiaanikansoja ovat tobat, wichit, mocovít, pilagát, chulupít, diaguita calchaquít, kollat, guaranit, chorotet, chanét, tapietét, mapuchet, tehuelchet ja selknamit.
Boliviassa ja Perussa intiaanit muodostavat suurimman väestönosan. Paraguayssa intiaanikieli ''guarani'' on maan toinen virallinen kieli. Guatemalassa mayat muodostavat noin 45&nbsp;% väestöstä, mutta heidän puhumillaan noin 20 kielellä ei ole virallista asemaa. Belizessä noin 40 prosentilla väestöstä on intiaanialkuperä, ja 10&nbsp;% on täysverisiä mayoja.
Nykyisestä Meksikon väestöstä 60 prosenttia väestöstä on puoliverisiä mestitsoja ja 30 prosenttia täysverisiä tai perimältään hyvin suurelta osin intiaaneja. Chiapasin ja Oaxacan osavaltioiden sekä Jukatanin niemimaan keskiosan väestöstä valtaosa on intiaaneja. Meksikon intiaanit ovat sekä aiemmin mainittujen korkeakulttuurikansojen jälkeläisiä että muun muassa apaššit sekä yumat- ja pimat-kansojen sukulaisia. Suurimpia kansoja ovat nahuat, purépechat ja misteekit. Huicholet eli wixarikat elävät keskisessä Meksikossa. Chihuahua (kaupunki) elävät tarahumarat ja Sonorassa yaquit sekä serit. Vaikka yleisesti meksikolaiset ovat ylpeitä intiaanijuuristaan, kärsivät alkuperäiskansat silti nykyaikana rasismista ja syrjinnästä. Intiaanien elämäntavalla ja kulttuurilla ei ole tunnustettua asemaa.
Brasilian intiaanit koostuvat lukuisista erilaisista eristyksissä eläneistä ryhmistä. Perinteisesti intiaanit ovat pääasiassa metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä, ja jotkut kansat ovat jossakin vaiheessa oppineet maanviljelyn taidon. Monet ennen europidien saapumista eläneet kansat ovat kuolleet sukupuuttoon, ja suuria väestöjä on sulautunut myöhemmin tulleeseen väestöön. Ennen Kolumbuksen aikaa Brasilian alueella uskotaan eläneen noin 5–6 miljoonaa intiaania, mutta vuoteen 1950 tultaessa heidän määränsä on pudonnut sataan tuhanteen. Enää muutamat heimot harjoittavat perinteistä alkeellista elämäntapaansa Amazon (sademetsä) sademetsissä. Kuitenkin 50 vuoden aikana tehtyjen hallinnollisten toimenpiteiden ansiosta vuoteen 1997 mennessä intiaanien määrä kasvoi 300&nbsp;000, joka koostuu noin 200 kansasta ja heimosta. Brasilian suurimpia intiaanikansoja ovat muun muassa aimorét, apinajét, botokundit, asheninkat, awát, baniwat, caingangt, caripunat, fulni-ot, guajajarat, guaranit, huaoranit, kamayurat, karaját, katuquinat, kaxinawat, kayapot, krahót, macuxit, mundurukut, ofayét, pataxót, potiguarat, tapuiat, tamoiot, terenat, ticunat, tupininquimit, waiapit, waoranit, xacriabat, xavantet, xerentet, xucurut, yanomamit, yawanawat ja zuruahat.

Pohjois-Amerikan intiaanit nykyaikana


Yhdysvallat


Nykyaikana Yhdysvalloissa on 563 liittovaltion tunnustamaa intiaaniheimojen hallinnollista entiteettiä. Yhdysvallat tunnustaa näiden heimojen oikeudet itsehallintoon ja tukee heidän heimollista itsemääräämisoikeuttaan. Intiaaniheimojen itsehallinnolliset rajoitukset ovat samoja kuin ne ovat Yhdysvaltain osavaltioilla, kuten sodasta päättäminen, ulkopoliittiset suhteet tai oikeus painaa rahaa.
Liittovaltion tunnustamien territorioiden lisäksi joillakin heimoilla on yksittäisten osavaltioiden tunnustama asema, joiden oikeudet hieman vaihtelevat osavaltiosta riippuen.
Aikojen saatossa muun muassa sotatappiot, kulttuurillinen paine, vankeus reservaateissa, kulttuurillisen assimilaation yritykset, perinteisten kansallisten kielten ja kulttuurien aseman heikentäminen tai kieltäminen ovat vaikuttaneet intiaanien henkiseen ja ruumiilliseen terveyteen. Nykyaikana monin paikoin intiaanit kärsivät köyhyydestä, alkoholismista, sydänvaivoista, diabetes sekä monista nykyajan epäterveellisen roskaruoka aiheuttamista vaivoista, joita Amerikassa kutsutaan nimellä ''New World Syndrome''.
Vielä 1970-luvulla intiaaniasiain virasto (''Bureau of Indian Affairs'') kannatti aktiivisesti intiaanien sulauttamispolitiikkaa valtavirran amerikkalaiseen kulttuuriin.
Virginian osavaltiossa on intiaaneilla erityinen ongelma. Vuosina 1912–1946 osavaltion rekisteriviranomaisena toimi Walter Ashby Plecker. Hänen tilastoissaan osavaltiossa oli vain kaksi rotua, ”valkoiset” ja ”värilliset”, joista jälkimmäiseen hän luokitteli intiaanit yhdessä negridinen rotu kanssa. Nykyaikana saadakseen liittovaltion tunnustaman aseman ja tästä seuraavat etuoikeudet, tulee intiaaniheimon tunnustaa jatkuva olemassaolonsa vuodesta 1900 lähtien. Pleckerin toiminnan seurauksena on se Virginian intiaaneilla mahdotonta.
2000-luvulle tultaessa monet intiaaniyhteisöt ovat muodostaneet paikallisia hallituksia, jotka vastaavat ja päättävät muun muassa sellaisista palveluista ja toiminnoista kuin palo- ja pelastustoimi, luonnonvarojen käyttö ja lakien täytäntöönpano. Lisäksi monilla yhteisöillä on oma tuomioistuinjärjestelmänsä vastaamaan niitä tarpeita, joita heidän paikallinen elämäntapansa vaatii. Tyydyttääkseen intiaanien asuntotarpeet on liittovaltion kongressi hyväksynyt erityisen asetuksen, (”''Native American Housing and Self Determination Act''”) vuonna 1996.
Vuonna 2003 yli kolmannes Yhdysvaltain 2&nbsp;876&nbsp;652 intiaanista asui kolmen osavaltion, Kalifornian, Arizonan ja Oklahoman alueella. Vuonna 2000 Yhdysvaltain ihmismäärältään suurimmat intiaaniryhmät olivat cherokeet, navajot, choctawit, siouxit, chippewat, apaššit, mustajalat, irokeesit ja pueblot. Tuolloin kahdeksan intiaania kymmenestä oli alkuperältään sekoittunutta. Nykyään intiaaniheimoja on muutenkin paikoin hankala erottaa toisistaan.

Elinkeinot


Vuonna 1987 Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, että liittovaltion tunnustamilla intiaanien entiteteillä on oikeus harjoittaa vapaasti uhkapelitoimintaa. Vuonna 1988 kongressi sääti ''Indian Gaming Regulatory Actin'', jossa mainitaan intiaanien oikeudet pyörittää kasinoita ja bingosaleja.
Nykyaikana uhkapelien tarjoaminen onkin Yhdysvaltain intiaanien pääasiallinen elinkeino. Monet intiaanihallitukset pyörittävät pelikasinoita, ja nykyaikana monissa intiaaniyhteisöissä niiden avulla on pyritty myös rakentamaan monimuotoisempaa talousrakennetta. Erityisesti monet suurten kaupunkien läheisyydessä sijaitsevat territoriot, kuten Mashantucket Pequot -heimo Connecticutissa, ovat hyötyneet tästä suuresti, ja kasinoista saaduilla tuloilla on parannettu elinoloja, muun muassa rakennettu kouluja ja kehitetty infrastruktuuria.
Vaikka monilla intiaaniheimoilla on kasinoita, useat, varsinkin pienemmän heimot kuten Winnemen Wintu Kalifornian Reddingissä ovat väittäneet että kasinot ja niistä seuraavat muut asiat tuhoavat heimojen perinteistä kulttuuria, ja nämä heimot ovatkin tarkoituksella jättäytyneet käyttämättä oikeuksiaan.

Kanada


Kanadassa intiaanikansoja, joilla on tunnustettu asema, kutsutaan nimellä ''First Nations'' (”ensimmäiset kansat”), joita edustavana elimenä toimii Assembly of First Nations. 1960-luvulle saakka intiaaneja yritettiin sulauttaa kanadalaiseen valtakulttuuriin.

Katso myös


Aavetanssi
Tiipii
Luettelo Yhdysvaltain liittovaltion tunnustamista intiaaniheimojen entiteeteistä
Luettelo Yhdysvaltain intiaanireservaateista
Esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Suomeksi


Englanniksi


Roger L. Nicols: ''Indians in the United States and Canada: a comparative history'' (University of Nebraska, 1999) ISBN 0-8032-3341-8 (nid.)
Trudy Griffin-Pierce: ''Native Americans: enduring cultures and traditions'' ISBN 1-56799-389-3 (sid.)
''First nations - firsthand: a history of five hundred years of encounter, war, and peace inspired by the eyewitnesses'' (Saraband, cop. 1997) ISBN 1-887354-10-7 (sid.)

Aiheesta muualla


http://www.lib.hel.fi/Page/3156f7ee-682f-4b68-82ea-ec756f214f22.aspx?refererPageID=c76af423-8700-47b9-aca0-615234f04fc3&groupID=f6a59db9-bce1-4f22-bad3-7eca2addfe4a&announcementID=636ba96c-c07d-4f38-b31a-2439266bffa2 Pohjois-Amerikan intiaanit Helsingin kaupunginkirjaston kotisivuilla.
http://www.intiaaniyhdistys.net/index.htm Suomen intiaaniyhdistys.
http://www.nativeweb.org/ NativeWeb, linkkejä kansoittain ja maantieteellisesti järjestettynä.
http://www.indianz.com/IndianGaming/ Indian Gaming.
Luokka:Amerikan alkuperäiskansat
File:Native American with table.jpg
ar:أمريكيون أصليون
az:Hindilər
id:Suku Indian
ms:Amerindian
jv:Suku Indian
be:Індзейцы
be-x-old:Індзейцы
bar:Indiana
bs:Domorodački narodi Amerike
br:Amerindianed
bg:Индианци
ca:Pobles indígenes d'Amèrica
cs:Indiáni
da:Amerikas oprindelige folk
pdc:Insching
de:Indianer
nv:Bitsįʼ yishtłizhii
et:Indiaanlased
el:Ιθαγενείς πληθυσμοί της Αμερικής
en:Indigenous peoples of the Americas
es:Amerindio
eo:Indianoj
eu:Amerindiar
fa:سرخ‌پوست
fr:Amérindiens
fy:Yndianen
gl:Amerindio
ko:아메리카 토착민
hy:Հնդկացիներ
hi:इंडियन (अमेरिका के आदिवासी)
hr:Indijanci
ia:Indiano american
is:Frumbyggjar Ameríku
it:Nativi americani
he:אינדיאנים
kn:ಅಮೇರಿಕ ಖಂಡಗಳ ಸ್ಥಳೀಯ ಜನ
ka:ინდიელები
kk:Үндістер
sw:Waindio
ku:Amerîkiyên resen
la:Indi Americani
lv:Amerikas pamatiedzīvotāji
lt:Indėnai
hu:Indiánok
mk:Американски староседелци
mg:Teratanin'i Amerika
mr:मूळचे अमेरिकन
xmf:ინდიარეფი
arz:امريكان اصليين
mzn:سرخپوست
nah:Mācēhualtlācatl
nl:Indianen
ja:アメリカ州の先住民族
no:Indianere
nn:Amerikanske urfolk
oc:Pòbles indigènas d'America
pnb:لال ہندی
pap:Nativonan di Amérika
pl:Indianie
pt:Povos ameríndios
ro:Amerindieni
ru:Индейцы
stq:Indioanere
simple:Native American
sk:Indiáni
sl:Ameriški staroselci
szl:Indjanery
so:Maraykanka assalkoodii
sr:Američki starosedeoci
sv:Indianer
ta:அமெரிக்க முதற்குடிமக்கள்
th:ชนพื้นเมืองในทวีปอเมริกา
vi:Thổ dân châu Mỹ
tr:Amerika yerlileri
tk:Indeýler
uk:Індіанці
ur:سرخ ہندی
zh-yue:美洲土著
bat-smg:Indienā
zh:美洲原住民

Irlanti


Irlanti (, ) on valtio, joka käsittää Irlanti (saari) lukuun ottamatta Pohjois-Irlantia. Valtion kokonaispinta-ala on 70&nbsp;273&nbsp;km<sup>2</sup> ja sen väkiluku runsaat 4,6 miljoonaa. Se on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1973 alkaen. Irlannin pääkaupunki on itärannikolla sijaitseva Dublin.
Saarivaltion ilmasto on merellinen. Yli puolet sen pinta-alasta on laidunmaata ja alle kymmenen prosenttia metsää. Britannia hallitsi sitä lähes 800 vuoden ajan, kunnes maa saavutti vapaavaltion aseman 1921 ja itsenäistyi 1949. Vielä 1990-luvun alussa Irlanti oli yksi EU:n köyhimmistä maista, mutta vuosituhannen vaihteessa talouskasvu oli voimakasta. Vuoden 2010 lopulla Irlannin pankit olivat pulassa ja maa tarvitsi EU:n apua.
Jotta Irlanti valtiona erottuisi Irlanti (saari), siitä käytetään toisinaan epävirallista nimeä ''Irlannin tasavalta''. Irlannin viralliset kielet ovat iirin kieli ja englannin kieli, ja rahayksikkö on euro.

Maantiede


Irlanti sijaitsee Britannian länsipuolella, ja se käsittää Irlanti (saari) Britannialle kuuluvaa Pohjois-Irlantia lukuun ottamatta. Irlanti on Euroopan kolmanneksi ja maailman 12. suurin saari. Britannian ja Irlannin välissä on Irlanninmeri.
Irlannin valtion kokonaispinta-ala on 70&nbsp;273&nbsp;km<sup>2</sup>. Asutus keskittyy maan itä- ja etelärannikoille, länsiosa on hyvin harvaanasuttua aluetta.

Pinnanmuodot


Tiedosto:Ei-map.png
Saari on alankoa, mutta sen halki kulkee matala keskivuoristo. Kukkuloiden välissä on järviä, ja ylävät nummet päättyvät usein rantajyrkänteisiin. Etelärannikolle ovat ominaisia leveäsuiset, suppilomaiset lahdet, itärannikko on laakea ja melko ehyt, kun taas länsirannikko on rikkonainen lukuisine saarineen ja lahtineen. Pinnanmuotoja leimaavat jääkausien tekemät harjut ja drumliinit. Irlannin korkein kohta on 1&nbsp;038 metriä korkea Carrauntoohil ja kaksi muuta yli kilometrin huippua Macgillycuddy Reeks -vuorijonossa. Muita korkeita huippuja Irlannissa ovat muun muassa 952 metriä korkea Mount Brandon ja 925-metrinen Lugnaquilla.

Luonto ja luonnonsuojelu


Tiedosto:View down the valley of the Owenee River - geograph.org.uk - 305474.jpg
Vuonna 2000 Irlannin maa-alasta 55&nbsp;% oli laitumena, 7,2&nbsp;% peltona, 2&nbsp;% niittynä, 8,4&nbsp;% metsää ja 15,8&nbsp;% kosteikkoja. Kosteikoissa ja vesialueilla elää joukko harvinaisia eläin- ja kasvilajeja. Irlannissa on myös runsaasti harvinaisia sammal-, levä- ja jäkälälajeja sekä vesikovakuoriaisia ja maanilviäisiä.
Irlannissa elää 28 maanisäkäslajia, yli 400 lintulajia, 4&nbsp;000 kasvilajia ja 12&nbsp;000 hyönteislajia. Nisäkkäistä susi on kuollut alueellisesti sukupuuttoon, mustarotta on vaarantunut, ja kolme on silmälläpidettäviä: metsälepakko, saukko ja orava. Kärppä, Metsäjänis ja Närhi on kehittynyt erityiset irlantilaiset alalajit.
Irlannissa ei elä yhtään käärmelajia. Legendan mukaan Pyhä Patrick karkotti käärmeet saarelta 400-luvulla, mutta tosiasiassa syynä lienevät jääkauden aikaiset jäätiköt ja Irlannin Isossa-Britanniassa elävistä lähimmistä käärmelajeista erottavan Irlanninmeren kylmyys.
Kotkat olivat kadonneet sukupuuttoon, mutta sekä Maakotka että merikotkakantoja on elvytetty istutuksin, ja vuonna 2007 Donegalin kreivikunta kuoriutui ensimmäinen maakotkan poikanen sataan vuoteen. Kotkia uhkaavat maanviljelijöiden käyttämät myrkkysyötit, jotka on tarkoitettu kettujen ja varisten torjuntaan.
Maassa on kuusi kansallispuistoa: Ballycroyn kansallispuisto, Burrenin kansallispuisto, Connemaran kansallispuisto, Glenveaghin kansallispuisto, Killarneyn kansallispuisto ja Wicklowvuorten kansallispuisto.

Ilmasto


Irlannin ilmasto on merellinen. Idässä ja etelässä on kuivinta, ja idässä ja sisämaassa on hiukan lämpimämmät kesät ja kylmemmät talvet kuin muualla. Siellä voidaan saada joskus luntakin, mutta lumipeite ei pysy maassa pitkään edes kukkuloilla. Dublinissa maan itäosassa on lämpimimmän kuun eli heinäkuun keskimääräinen ylin lämpötila 18,9 celsiusastetta, kylmimpien tammi- ja helmikuun keskimääräinen alin 2,5 astetta. Sadetta saadaan 9-13 päivänä jokaisessa kuussa, yhteensä 50–76&nbsp;mm kuukaudessa. Galwayssä länsirannikolla lämpötilaolot ovat lähes samanlaiset, mutta sadepäiviä on kuukausittain 15–24, ja kuukausien sademäärät 52–132&nbsp;mm. Eniten sataa syksyllä ja talvella. Belmulletissa saaren luoteisnurkassa lämpimimmän kuun eli elokuun keskimääräinen ylin lämpötila 17,2 astetta, kylmimpien tammi- ja helmikuun keskimääräinen alin 3 astetta. Sadetta saadaan 12–20 päivänä jokaisessa kuussa, talvella yli 120&nbsp;mm kuukaudessa.

Historia

Varhaiset vaiheet


Tiedosto:0317-san-patricio.jpg
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Irlantiin 6&nbsp;000 vuotta eaa. Noin 4&nbsp;000 vuotta myöhemmin Etelä-Euroopasta tuli heimoja, jotka rakensivat suuria neoliittisia kivimonumentteja ja taidokkaita kultakoristeita. Pronssikautiset ihmiset, joita saapui seuraavan tuhannen vuoden aikana, tekivät taidokkaita kulta- ja pronssiesineitä ja aseita.
Kelttiläiset heimot saapuivat Irlantiin vuosien 600–150 eaa. aikana. Perimätiedon mukaan Pyhä Patrick saapui 432 jaa. ja käännytti irlantilaiset kristinuskoon. Viikingit alkoivat tunkeutua alueelle 800-luvulla jaa. Viikinkien tulon esti vasta kuningas Brian Boru, kun hän vuonna 1014 voitti tanskalaiset.

Britannian valta


Englannin kuningaskunta valloitti Irlannin 1100-luvulla. Ensimmäiset valloittajat olivat Normannit. Henrik II (Englanti) nimitti poikansa Juhanan, myöhemmin Juhana Maaton, Irlannin lordiksi. Englantilaisten valta oli häilyväistä, ja yhteenotot paikallisten mahtimiesten kanssa tavallisia. Henrik VIII, Elisabet I ja Jaakko I (Englanti) yrittivät istuttaa protestanttista uskoa ja englantilaishenkisyyttä irlantilaisiin rohkaisemalla maahanmuuttoa ja takavarikoimalla katolisten maita protestanteille. Pohjois-Irlannin vastakkainasettelu alkoi tästä. Elisabet I:n aikana 1590-luvulla puhkesi ensimmäinen kapina, kun Hugh O'Neillin johtamat irlantilaiset taistelivat yhdeksän vuotta itsenäisyytensä puolesta. 50 vuotta myöhemmin katolisten ylimysten johtama Kilkennyn liitto halitsi parhaimmillaan kahta kolmasosaa saaresta. He vaativat täyttä autonomiaa, katolisille oikeuksia ja istututsten lopettamista. Kapina päättyi Britannian sisällissotaan, jossa irlantilaiset olivat Kaarle I puolella Oliver Cromwellia vastaan. Vuonna 1649 Cromwell kukisti irlantilaiset verisesti. Kapinan jälkeen alkoi sortokausi. Vuonna 1641 katoliset olivat omistaneet 60&nbsp;% maasta, vuoteen 1776 mennessä osuus pieneni viiteen prosenttiin. 1700-luvun lopulla protestanttiset idealistit nousivat barrikadeille Amerikan itsenäisyyssodan innoittamina. Toiminta kukistettiin 1798. Britit yrittivät hillitä itsenäisyyshaaveita vuoden 1801 liittoasetuksella, jolla personaaliunionin sijalle määriteltiin uusi valtio nimeltään ''Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta'' 1927.
Vuosina 1845-1852 Irlantia koetteli ankara Irlannin suuri nälänhätä. Sen aikana väkiluku putosi kahdeksasta viiteen miljoonaan, ja maan länsiosat tyhjenivät lähes kokonaan. Irlannin menettämästä kolmesta miljoonasta asukkaasta yli miljoona menehtyi, loput muuttivat ulkomaille. Vuosisadan loppupuolella virisi nationalistinen henki. Irlannin sisäpoliittinen tilanne kärjistyi Pääsiäiskapinaan ensimmäisen maailmansodan aattona.

Itsenäisyyden aika


Tiedosto:Sinn Féin election poster - 1918.jpg
Irlannin vapaussota puhkesi 1919, ja 1921 Irlanti ja Britannia sopivat aselevosta ja maan itsenäisyydestä. Maa erosi Kansainyhteisö vuonna 1949 ja liittyi Euroopan yhteisöön vuonna 1973.
Vielä 1990-luvun alussa Irlanti oli yksi EU:n köyhimmistä maista. Liberaali talouspolitiikka, johon kuuluivat muun muassa alhaiset yritysvero ja matalat palkat, sekä EU:n tuki koulutukseen ja infrastruktuuriin saivat aikaan länsimaiden kovimman talouskasvun, ja 2000-luvulle tultaessa Irlanti oli nousemassa yhdeksi Euroopan varakkaimmista maista. Tämän vuosien 1995–2007 talouskasvun vuoksi maalle annettiin lempinimi ”Kelttiläinen tiikeri”.
Maahan syntyi suuri asuntokupla, kun asuntojen hinnat nousivat 1997–2005 192&nbsp;%. Samalla taloudellinen epätasa-arvoisuus nousi Yhdysvaltain jälkeen länsimaiden suurimmaksi.
Syksyllä 2008 brittiläisen Northern Rock -pankin kaatuessa Irlanti antoi talletuksille rajattomat vakuudet talletuspaon estämiseksi ja muualta paenneiden pääomien houkuttelemiseksi. Näin Irlanti otti itselleen noin 440 miljardin euron takausvastuut. Rajattoman takuun ajan umpeutuessa syyskuussa 2010 maan pankit alkoivat menettää lyhytaikaista rahoitusta satoja miljoonia euroja viikossa, vaikka takausohjelman umpeutumispäivää lykättiin kaksi kertaa. 18. marraskuuta 2010 Irlannin viranomaiset ilmoittivat maan tarvitsevan kymmenien miljardien eurojen tukirahoitusta pankkien ja valtion pitämiseksi pystyssä.

Hallinto ja politiikka


Irlannin parlamentti (''Oireachtas'') on kaksikamarinen. Parlamentin ylähuone on nimeltään Seanad Éireann ja alahuone Dáil Éireann. Kummassakin kamarissa enemmistöpuolue oli pitkään keskustaoikeistolainen Fianna Fáil. Vuoden 2011 vaalien jälkeen parlamentin enemmistön kuitenkin muodostivat keskustaoikeistolainen Fine Gael ja keskustavasemmistolainen Työväenpuolue (Irlanti).
Irlannin presidentti hallituskausi kestää seitsemän vuotta, ja hänet voidaan valita uudestaan vain kerran. Presidentin toimi on lähinnä seremoniallinen. Tietyissä perustuslaillissa tehtävissä hänen tukenaan on neuvoa-antava valtioneuvosto. Pääministerin pyynnöstä presidentti voi hajoittaa parlamentin. Michael D. Higgins aloitti presidenttinä 11. marraskuuta 2011.
Irlannin hallituksen päämies on pääministeri eli ''Taoiseach''. Alahuone valitsee pääministeriksi suurimman puolueen tai koalition puheenjohtajan. Pääministeri nimeää muut ministerit ja alahuone hyväksyy heidät.

Muu politiikka


Irlannin politiikassa on koko maan itsenäisyyden ajan ollut tärkeänä aiheena Pohjois-Irlanti asema. Fianna Fáil muodostui vuosien 1922-1923 sisällissodan jälkeen niistä, jotka vastustivat saaren jakamista. Vaikka jaon vastustajat hävisivätkin sisällissodan, Fianna Fáil oli pitkään maan selvästi suosituin puolue ja se on ollut hallitusvastuussa lähes jatkuvasti 1930-luvulta asti. Toinen suuri puolue Fine Gael syntyi jakamisen kannattajista. Muita merkittäviä puolueita ovat Työväenpuolue, Vihreä puolue (Irlanti) ja Sinn Féin.
Katolinen kirkko on aina ollut suuri valta Irlannissa. Viimeaikaiset uudistukset ovat kuitenkin lieventäneet tai poistaneet useita kirkon asettamia rajoituksia, ja vuonna 1972 katolisen kirkon erityisasema poistettiin perustuslaista. Esimerkiksi avioero sallittiin vasta vuonna 1996.

Asevoimat


Irlannin puolustusvoimat ( (IDF), ) koostuvat maavoimista, Irlannin laivasto ja Irlannin ilmavoimat. Irlannissa ei ole yleistä asevelvollisuus, vaan armeijan käyminen on vapaaehtoista niin miehille kuin naisillekin.

Hallinnollinen jako


Irlanti jakaantuu 26 kreivikuntaan, jotka muodostavat neljä maakuntaa: Ulster, Munster, Connacht ja Leinster. Maakuntajako on peräisin kristillisen ajan alusta, eikä sillä ole enää hallinnollista tehtävää.
Paikannimet englanniksi ja iiriksi, kreivikunnan nimen jäljessä oleva numero viittaa kartan vihreisiin alueisiin. Ulsterin kuusi muuta kreivikuntaa (oheisessa kreivikuntakartassa vaaleanpunaisella värillä) kuuluvat Pohjois-Irlanti.
Ulster (Ulaidh)
Cavanin kreivikunta/An Cabhán (9)
Donegalin kreivikunta/Dún na nGall (26)
Monaghanin kreivikunta/Muineachán (8)
Munster (An Mhumhain)
Clare/An Clár (20)
Corkin kreivikunta/Corcaigh (16)
Kerry/Ciarraí (17)
Limerickin kreivikunta/Luimneach (18)
Tipperaryn kreivikunta/Tiobraid Árann (19)
Waterfordin kreivikunta/Port Láirge (15)
Connacht (Connacht)
Galwayn kreivikunta/Gaillimh (21)
Leitrimin kreivikunta/Liatroim (25)
Mayo/Maigh Eo (22)
Roscommonin kreivikunta/Ros Comáin (23)
Sligon kreivikunta/Sligeach (24)
Leinster (Laighin)
Carlown kreivikunta/Ceatharlach (4)
Dublinin kreivikunta/Áth Cliath (1)
Kildaren kreivikunta/Cill Dara (5)
Kilkennyn kreivikunta/Cill Chainnigh (14)
Laois (13)
Longfordin kreivikunta/An Longphort (10)
Louth/Lú (7)
Meath/An Mhí (6)
Offalyn kreivikunta/Uíbh Fhailí (12)
Westmeath/An Iarmhí (11)
Wexfordin kreivikunta/Loch Garman (3)
Wicklown kreivikunta/Cill Mhantáin (2)
Tiedosto:IrelandNumbered.png

Talous


Tiedosto:OConnellStreet.JPGissa]]
Irlannin talous on nykyaikaista ja pitkälti riippuvainen ulkomaankaupasta. Irlanti liittyi euroon vuonna 1999 kahdentoista ensimmäisen EU-maan mukana. Maan bruttokansantuote kasvoi vuosina 1995–2007 keskimäärin 6&nbsp;% vuodessa ja kääntyi maailman talouskriisin takia jyrkkään laskuun. Talouskriisin aikana irlantilaisten asuntojen keskimääräinen myyntihinta puolittui vuoteen 2010. Bruttokansantuote laski vuonna 2008 yli 3&nbsp;% ja seuraavana vuonna lähes 8&nbsp;% edellisestä. Vuonna 2010 bruttokansantuote heikentyi enää vain yhden prosentin, ja maan talouden odotettiin palaavan siedettävään tilaan vuoden 2011 aikana.
Irlannin elinkeinorakenteesta noin 5&nbsp;% on maataloutta, 49&nbsp;% teollisuutta ja 46&nbsp;% palveluita. Maan tärkeimpiä maataloustuotteita ovat naudanliha, meijerituotteet, ohra, perunat ja vehnä. Tärkeimpiä teollisuustuotteita taas ovat erilaiset kemikaalit, lääketarvikkeet, tietokonelaitteistot, ruokatarvikkeet ja virvoitusjuomat. Lisäksi maa on panostamassa lääkelaitteiden valmistukseen. Irlannin tärkeimpiä luonnonvaroja ovat maakaasu, turve, kupari, lyijy, sinkki, hopea, baryytti, kipsi, kalkkikivi ja dolomiitti.
Irlannin tärkeimpiä vientitavaroita ovat konetarvikkeet, tietokoneet, kemikaalit, lääkeaineet, eläimet sekä eläintarvikkeet. Irlannin vienti kohdistuu Yhdysvallat, Britanniaan, Belgian ja Saksaan kun taas tärkeimmät tuontimaat ovat Britannia, Yhdysvallat, Saksa ja Alankomaat. Vuoden 2010 arvion mukaan Irlannin ulkomaankaupan arvo on noin 115,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Liikenne


Tiedosto:Aerfort-bac.jpg on maan suurin lentoasema.]]
Irlannissa on yhteensä noin 700 kilometriä moottoritietä (2009). Maan liikenne on Britannian tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Irlannissa on yhteensä 39 lentokenttää, joista suurin on Dublinin lentoasema. Lentokentän kautta kulkee päivittäin noin 60&nbsp;000 matkustajaa. Tieverkko on kattava ja hyväkuntoinen, mutta julkinen liikenne on melko kallista, vuorovälit ovat pitkiä eivätkä reitit ulotu kaikkialle.

Väestö


Tiedosto:Population of Ireland since 1600.png
Irlannin väestö periytyy pääosin keltit, mutta mukaan on sekoittunut aikojen kuluessa myös englantilaisia, Pohjoismaat (lähinnä viikinkien ajalta norjalaisia ja tanskalaisia) sekä iberialaiset. 2000-luvulla Irlannin väkiluku on kasvanut voimakkaasti, sillä maahan on tullut paljon Maahanmuuttaja pääosin Puolasta, Latviasta ja Liettuasta. Vuonna 2011 maassa oli 4&nbsp;670&nbsp;976 asukasta.
Vuosikymmenien ajan Irlannin väestönkehitystä hallitsi maastamuutto, joka johtui 1800-luvun riittämättömästä ravintohuollosta, mutta väestön väheneminen päättyi vuonna 1961, sillä vaikka maastamuutto jatkuikin, syntyvyys oli korkea.
Väestö puhuu pääosin englannin kieli, mutta pieni vähemmistö, joka asuu enimmäkseen Irlannin länsiosissa, Connachtin provinssissa niin kutsutuilla Gaeltacht-alueilla, puhuu alkuperäiskieltä iiriä. Iiriä puhuvien määrä on noin viiden prosentin luokkaa, ja suurin osa heistä on kaksikielisiä toisena äidinkielenään englanti. Iirin kieli on ollut Irlannin virallinen kieli englannin rinnalla vuodesta 1921.
Ylivoimainen valtauskonto on katolinen kirkko, jota harjoittaa vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan noin 88,4 prosenttia kansasta. Irlannin protestantismi kuuluvat Irlannin anglikaanikirkko (Church of Ireland, noin kolme prosenttia väestöstä) tai presbyteerikirkkoon. Vuonna 2005 73&nbsp;% irlantilaisista kertoi uskovansa Jumalaan; osuus oli Euroopan seitsemänneksi suurin.
Eri alueiden väestönjakauma on hyvin epätasainen. Väestö ja teollisuus ovat keskittyneet itään, jossa on maan politiikan ja talouselämän keskus. Noin 30 prosenttia väestöstä asuu Dublinin ja Dún Laoghairen kaupunkien alueella.
Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Irlannissa käytetään maailman neljänneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna yli 14,4 litraa aikuista kohti. Vain Luxemburgissa, Ugandassa ja Tšekissä kulutus on vielä runsaampaa.
Irlanti on Afrikasta Britanniaan ja Alankomaat kuljetettavan hasis merkittävä välipiste. Lisäksi Irlannin kautta välitetään Euroopassa valmistettuja synteettisiä huumeita sekä heroiinia ja kokaiinia. Erityisesti kokaiinin käyttö on kasvussa myös Irlannissa.

Koulutus


Irlannissa on oppivelvollisuus kaikille 8–15-vuotiaille lapsille. Irlannin koulujärjestelmä on kolmivaiheinen: kaikille pakollinen kahdeksan vuoden mittainen peruskoulu (), 5–6 vuotta kestävä toisen asteen koulutus () sekä korkeakoulutus. Irlannissa lapset saavat mennä kouluun aikaisintaan kuusivuotiaina, mutta useimmat 4- tai 5-vuotiaat käyvät peruskoulujen yhteydessä olevia erityisluokkia. Peruskoulun jälkeen valtaosa nuorista siirtyy 5-6 vuotta kestävään toisen asteen koulutukseen. Noin 60&nbsp;% toisen asteen koulutuksen suorittaneista menee myöhemmin korkeakoulutukseen, yleensä joko yliopistoon tai collegeen. Irlannissa on yhteensä seitsemän yliopistoa, joista vanhin on vuonna 1592 perustettu Trinity College (Dublin). Yliopistoista suurin taas on vuonna 1854 perustettu University College Dublin, jossa opiskelee yhteensä yli 24&nbsp;000 opiskelijaa.

Kulttuuri


Tiedosto:2005-11-21 U2 @ MSG by ZG.JPG konsertoimassa Madison Square Gardenissa marraskuussa 2005.]]
Irlantilaisen kulttuurin epämuodollisuus erottaa sen brittiläisestä kulttuurista ainakin irlantilaisten itsensä mielestä. Huumoria ja kielellistä sukkeluutta arvostetaan, ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan sarkasmilla tai pilkkaamisella.
Irlantilainen ruoka muistuttaa muiden pohjoiseurooppalaisten maiden keittiötä. Liha, peruna ja viljatuotteet ovat sen perustana, kasviksista käytetään lisukkeina etenkin kaalia, lanttua, porkkanaa ja ruusukaalia. Lammasta, kanaa, naudanlihaa, kinkkua ja kalkkunaa syödään paistettuina tai pataruokina. Myös kalaa, varsinkin lohta, ja katkarapuja käytetään. Kansainvälinen keittiö on levinnyt Irlantiinkin, mutta kotimaiset perusruoat ja varsinkin juomat kuten viski ja Guinness-olut ovat säilyttäneet suosionsa. Pubi on oleellinen kohtaamispaikka, mutta siellä tarjotaan harvoin aterioita.
Tiedosto:Guinness.jpg
Irlannin symboleita ovat apila sekä keltainen harppu, joka esiintyy myös kaikissa Irlannin eurokolikoissa. Harppu oli myös Irlannin puntakolikoissa ja on edelleen Irlannin vaakunassa.
Perinteinen irlantilainen soitinmusiikki on usein alkujaan tarkoitettu tanssien säestykseksi. kansanlauluissa on ornamentoituja surulauluja sekä kertovia balladeita, jotka voivat kertoa niin politiikasta, työstä, alkoholista kuin rakkaudestakin. Irlantilaisia teemoja musiikissaan ovat käyttäneet muun muassa Clannad, The Dubliners, Thin Lizzy, Boyzone ja The Corrs. Myös muut irlantilaiset artistit menestyvät maailmalla, eturivin tähdistä mainittakoon U2, Enya, Sinéad O'Connor, Westlife, Jedward, My Bloody Valentine sekä Boomtown Rats (ja laulaja Bob Geldof). Riverdance-tanssiryhmä on tehnyt irlantilaista steppitanssia tunnetuksi maailmalla.
Ernest Walton Dublinin Trinity Collegesta sai vuonna 1951 yhdessä John Douglas Cockcroftin kanssa Nobelin fysiikanpalkinto ”atomin jakamisesta”. William Rowan Hamilton oli huomattava matemaatikko.
Irlannissa on myös useita tunnettuja kirjailijoita, joista suurin osa kirjoittaa englanniksi. Neljä heistä on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinto: William Butler Yeats 1923, George Bernard Shaw 1925, Samuel Beckett 1969 ja Seamus Heaney 1995. Muiden tunnettujen irlantilaiskirjailijoiden joukossa ovat muun muassa James Joyce (jonka muistoksi vietetään vuosittain Bloomsdayta), Jonathan Swift, Oscar Wilde, Patrick Kavanagh, Colm Tóibín, Brendan Behan, Roddy Doyle, sekä Draculan luoja Bram Stoker.
Irlannin Julkisen palvelun yleisradiotoiminta on Raidió Teilifís Éireann (RTE), jolla on kaksi televisiokanavaa ja neljä kansallista radiokanavaa. Lisäksi maassa on useita kaupallisia televisio- ja radioyhtiöitä. Irlanti on Eurovision laulukilpailussa tähän mennessä menestynein maa, sillä se on voittanut seitsemän kertaa.
Unescon maailmanperintöluettelossa on Irlannista kaksi kohdetta, Bend of the Boynen muinaismuistot ja Skellig Michaelin luostariryhmä.

Urheilu


Tiedosto:Tyrone Blanket Defence.jpg on yksi Irlannin epävirallisista kansallislajeista.]]
Irlannin epävirallisia kansallislajeja ovat niin kutsutut gaelilaiset urheilulajit, joista tärkeimpiä ovat etäisesti jalkapalloa muistuttava gaelilainen jalkapallo ja mailapeli hurling. Olympialaisissa maa on menestynyt lähinnä kesäolympialaisissa; talvikisoissa maa ei ole voittanut yhtään mitalia. Kesäolympialaisissa Irlanti on menestynyt erityisesti nyrkkeily olympialaisissa (12 mitalia), yleisurheilu olympialaisissa (6 mitalia) ja uinti olympialaisissa (4 mitalia).
Irlannissa on yhteensä 252&nbsp;844 rekisteröityä jalkapallon pelaajaa ja 5&nbsp;828 jalkapalloseuraa. Maan kansallinen jalkapalloliiga on viralliselta nimeltään League of Ireland Premier Division. Irlannin tasavallan jalkapallomaajoukkue on osallistunut kolme kertaa jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut (1990, 1994 ja 2002) voittamatta kuitenkaan mitaleja. Maa oli FIFA-rankingissa tammikuussa 2012 sijalla 23. Parhaimmillaan maa on ollut ranking-listalla kuudes vuosina 1992-1993. Jalkapallon ohella myös rugby ja hevosurheilu on suosittua.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.globalis.fi/Maat/Irlanti Globalis.fi - Irlannin maaprofiili
http://maps.google.com/maps?ll=53.159947,-8.217773&spn=5.851427,16.215820&z=11&t=h&hl=en Irlanti Google Mapsissa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=32&t=152&a=16 YLE Elävä arkisto - Vieraana vihreällä saarella, video 1964
Luokka:Irlanti
ace:Irlandia
kbd:Ирлэнд
af:Republiek van Ierland
als:Irland
am:አየርላንድ ሪፑብሊክ
ang:Īrland Cynewīse
ar:جمهورية أيرلندا
an:Irlanda
arc:ܩܘܛܢܝܘܬܐ ܕܐܝܪܠܢܕ
roa-rup:Irlanda
frp:Irlande (payis)
ast:República d'Irlanda
gn:Ilandia
az:İrlandiya Respublikası
id:Republik Irlandia
ms:Ireland
bn:প্রজাতন্ত্রী আয়ারল্যান্ড
zh-min-nan:Éire
jv:Republik Irlandia
be:Ірландыя
be-x-old:Ірляндыя
bi:Ireland
bar:Irland
bo:ཨར་ལེན་ཌ།
bs:Republika Irska
br:Republik Iwerzhon
bug:Irlandia
bg:Република Ирландия
ca:República d'Irlanda
ceb:Irlanda
cv:Ирланди Республики
cs:Irsko
co:Irlanda
cy:Gweriniaeth Iwerddon
da:Irland
de:Irland
dv:އަޔަލޭންޑުގެ ޖުމްހޫރިއްޔާ
nv:Bitsiighaʼ Łichííʼí Bikéyah
dsb:Irska
na:Ripubrikit Airerand
et:Iirimaa
el:Δημοκρατία της Ιρλανδίας
en:Republic of Ireland
es:Irlanda
eo:Irlando
ext:Irlanda
eu:Irlandako Errepublika
ee:Ireland
fa:ایرلند
hif:Republic of Ireland
fo:Írland (land)
fr:Irlande (pays)
fy:Ierlân
ga:Poblacht na hÉireann
gv:Pobblaght Nerin
gag:İrlandiya
gd:Poblachd na h-Èireann
gl:Irlanda - Éire
gan:愛爾蘭
xal:Гәәлгүдин Орн
ko:아일랜드
haw:ʻIlelani
hy:Իռլանդիա
hi:आयरलैण्ड गणतंत्र
hsb:Irska
hr:Irska
io:Republiko di Irlando
ilo:Republika iti Irlánda
ia:Republica de Irlanda
ie:Irland
os:Ирланди
zu:I-Ayilendi
is:Írska lýðveldið
it:Irlanda
he:אירלנד
kl:Irlandi
kn:ಐರ್ಲೆಂಡ್‌ ಗಣರಾಜ್ಯ
pam:Republic of Ireland
ka:ირლანდიის რესპუბლიკა
csb:Irlandëjô
kk:Ирландия
kw:Repoblek Wordhen
rw:Irilande
ky:Ирландия
sw:Eire
kv:Ирландия
ht:Ilann
ku:Komara Îrlandê
lad:Irlanda
lez:Ирландия
la:Hibernia (res publica)
ltg:Eireja
lv:Īrija
lb:Republik Irland
lt:Airija
lij:Éire
li:Ierland
ln:Irlandí
jbo:airland
hu:Írország
mk:Ирска
ml:റിപ്പബ്ലിക്ക് ഓഫ് അയർലണ്ട്
krc:Ирландия
mt:Repubblika tal-Irlanda
mi:Airangi
mr:आयर्लंडचे प्रजासत्ताक
xmf:ირლანდია
arz:جمهورية ايرلاندا
cdo:Ái-ī-làng
mwl:Irlanda
koi:Ирму
mn:Ирланд
my:အိုင်ယာလန်သမ္မတနိုင်ငံ
nah:Irtlālpan
nl:Ierland (land)
nds-nl:Ierlaand (laand)
ne:गणतन्त्र आयरल्याण्ड
ja:アイルランド
ce:Ирланди
frr:Irlönj
pih:Repablik o' Airiland
no:Irland
nn:Republikken Irland
nrm:Républyique d'Irlande
nov:Republike de Irlande
oc:Republica d'Irlanda
or:ଆୟରଲ୍ୟାଣ୍ଡ
uz:Irlandiya
pag:Irlande
pnb:لوکراج آئرلینڈ
pap:Irlandia
ps:د آيرلېنډ جمهوريت
km:សាធារណរដ្ឋអៀរឡង់
pms:Irlanda
nds:Irland
pl:Irlandia
pnt:Ιρλανδία
pt:República da Irlanda
kaa:İrlandiya
ro:Irlanda
rmy:Republika Irland
rm:Republica da l'Irlanda
qu:Ilanda
ru:Ирландия
sah:Ирландия Республиката
se:Eire
sc:Irlanda
sco:Republic o Ireland
stq:Irlound
sq:Republika e Irlandës
scn:Irlanda
simple:Republic of Ireland
ss:IYalendi
sk:Írsko
sl:Irska
cu:Єирь
szl:Irlandyjo
so:Ireland
ckb:کۆماری ئیرلەند
sr:Република Ирска
sh:Irska
sv:Irland
tl:Irlanda (bansa)
ta:அயர்லாந்து குடியரசு
roa-tara:Irlanne
tt:Ирландия
te:రిపబ్లిక్ ఆఫ్ ఐర్లాండ్
tet:Irlanda
th:ประเทศไอร์แลนด์
vi:Cộng hòa Ireland
tg:Ҷумҳурии Ирландия
tpi:Ripablik bilong Aialan
tr:İrlanda
tk:Irlandiýa
udm:Ирландия
uk:Ірландія
ur:جمہوریہ آئرستان
za:Aiwjlanz Gunghozgoz
vec:Irlanda
vep:Irlandii
vo:Lireyän
fiu-vro:Iirimaa
wa:Irlande
vls:Republiek Ierland
war:Republika han Irlanda
ts:Ireland
yi:אירלאנד
yo:Írẹ́lándì
zh-yue:愛爾蘭共和國
diq:İrlanda
zea:Ierland (land)
bat-smg:Airėjė
zh:爱尔兰共和国

Ido


Ido on esperantosta muokattu kansainvälinen apukieli, jonka Louis de Beaufront julkaisi vuonna 1907. Vaikka idon käyttäjäkunta on pienentynyt viime vuosikymmeninä, on sillä edelleen joitakin puhujia ympäri maailmaa, kuitenkin eniten Eurooppa. Suomessa oli Tilastokeskus mukaan vuoden 2011 päättyessä kuusi henkilöä, joiden äidinkieleksi oli rekisteröity ido.http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=030_vaerak_tau_102_fi&ti=Kieli+i%E4n+ja+sukupuolen+mukaan+maakunnittain+1990+%2D+2011&path=../Database/StatFin/vrm/vaerak/&lang=3&multilang=fi

Historia


1900-luku alussa kansainvälisen apukielen valitsemiseksi muodostettu valtuusto (''Délégation pour l’adoption d’une langue auxiliaire internationale'') valitsi ido-ehdotuksen monien ehdokkaiden joukosta. Perustana oli esperanto, johon oli tehty lukuisia korjauksia. Valtuuston asettama komissio kehitti ehdotelmaa edelleen monta vuotta. Myös esperanton luoja L. L. Zamenhof ehdotti luomuksensa käyttökokemuksien perusteella muutamia parannuksia, jotka otettiin idoon mukaan. Myöhemmin esperantoliike Zamenhofin johdolla kieltäytyi ehdotetuista korjauksista.

Luokitus


Koska ido on keinotekoinen kieli, se ei ole minkään luonnollisen kielen sukulainen. Se pohjautuu kuitenkin esperantoon, ja monet pitävätkin idoa vain esperanton murteena. Ido on perinyt esperanton fonologiaan, kielioppiin ja sanastoon saamat vaikutteet indoeurooppalaiset kielet, mutta se on vielä erityisesti korostanut sanastossa ja ääntämyksessään romaaniset kielet, toisin kuin esperanto, jonka ääntämykseen ovat vaikuttaneet myös slaavilaiset kielet, ja perussanastoon indoeurooppalaisten kielten eri kieliryhmät.

Alueellinen sijoittuminen


Keinotekoisesti luotuna kansainvälisenä apukielenä ido ei kuulu millekään kansalle tai valtiolle eikä se myöskään ole minkään valtion virallinen kieli. Sen puhujia on ympäri maailmaa, eniten kuitenkin keskisessä ja eteläisessä Euroopassa. Idoa ei ole rajoitettu millekään ihmisryhmälle, joten sitä voi opiskella kuka tahansa.

Äänteet

Vokaalit

Diftongit


''Au'', ''eu'', ''ai'', ''ei'', ''oi'' ja ''ui'' lausutaan kuten suomessa. Muut vokaaliyhdistelmät lausutaan erillisinä.

Painotus


Painotus on yleensä toiseksi viimeisellä tavulla:
chagréno, brosílo, dejúno, ésas, aránjas.
"Io"-diftongiin päättyvää lopputavua ei jaeta kahtia, eli o:ta edeltävä i ei saa painoa, vaan sanotaan:
rádio, ekonómio, demokrátio jne.
Infinitiivin lopputavu (-ar,-ir,-or,-ur) siirtää painon viimeiselle tavulle: esár, facár.

Konsonantit

Kirjoitusjärjestelmä


Idon aakkosto sisältää seuraavat kirjaimet: a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z

Kielioppi


Idon kieliopin keskeisiä piirteitä ovat seuraavat:
sanoilla ei ole sukua eikä epämääräistä artikkelia
sanajärjestys on subjekti–verbi–objekti
käytetään prepositioita ja liitteitä
kaikki sanat taipuvat säännöllisesti paitsi toisinaan verbi esar, jonka preesens on perussäännön mukaan esas mutta usein es.

Eroavaisuuksia esperantoon


kirjoitusjärjestelmä – käytetään normaaleja latinalaisen aakkoston kirjaimia ''q'', ''w'', ''x'' ja ''y'', muttei tarkkeellisia merkkejä ''ĉ'', ''ĝ'', ''ĥ'', ''ĵ'', ''ŝ'' ja ''ŭ''
monikko – substantiivin monikko muodostetaan korvaamalla -o, -i:llä
infinitiivi - infinitiivin pääte ei ole -i vaan -ar
infinitiivit taipuvat aikamuotoihin – ei esperantossa
adjektiivit - eivät taivu pääsanan mukaan
sanasto – erityisesti käytetyimpiä sanoja on muutettu, lähinnä romaanisempaan tai helpommin lausuttavaan muotoon: demandas → questionas, scias → savas
akkusatiivi – akkusatiivia käytetään vain, jos objekti edeltää subjektia: Me manjis pano == Panon me manjis.
sanojen suku – sana ei ole oletuksena maskuliini, toisin kuin esperantossa, jossa sana ''sisko'' saadaan muodostettua päätteellä sanasta ''veli''

Esimerkkejä


Lauseita


Saluto! = Terve!
Bonveno a Finlando! = Tervetuloa Suomeen!
Til rivido! = Näkemiin!
Danko. = Kiitos.
Voluntez. = Ole hyvä.
Me amas tu. = Minä rakastan sinua.
Ka tu amas me? = Rakastatko minua?
Quo esas tua nomo? = Mikä on sinun nimesi?
Mea nomo esas... = Minun nimeni on...
Ube tu lojas? = Missä sinä asut?
Me lojas... = Minä asun...
Me ne parolas Ido bone. = Minä en puhu idoa hyvin.
Ka tu parolas en la Finlandana/Sueda/Angla? = Puhutko suomea/ruotsia/englantia?

Isä meidän – Patro Nia


(Media:Padrenuestro.ogg)
Patro nia, qua esas en la cielo,<br />
tua nomo santigesez;<br />
tua regno advenez;<br />
tua volo facesez quale en la cielo<br />
tale anke sur la tero.<br />
Donez a ni cadie l'omnadiala pano,<br />
e pardonez a ni nia ofensi,<br />
quale anke ni pardonas a nia ofensanti,<br />
e ne duktez ni aden la tento, <br />
ma liberigez ni del malajo.<br />

Lähteet

Aiheesta muualla


http://io.wikipedia.org/wiki/Frontispico Idonkielinen Wikipedia
http://io.wiktionary.org Idonkielinen Wikisanakirja
http://www.ido.li Uniono por la linguo internaciona Ido
http://www.europa.idolinguo.com/Finlando/ Suomenkieliset idosivut
Luokka:Kansainväliset apukielet
af:Ido
als:Ido
ar:لغة إيدو
an:Ido
frp:Ido
ast:Ido
id:Bahasa Ido
ms:Bahasa Ido
az:İdo dili
be:Іда
be-x-old:Іда (мова)
bg:Идо
ca:Ido
cs:Ido
da:Ido
de:Ido (Sprache)
et:Ido
el:Ίντο
en:Ido
es:Ido
eo:Ido (lingvo)
eu:Ido
fa:زبان ایدو
fr:Ido
fy:Ido
ga:Ido
gl:Ido
ko:이도
hy:Իդո (արհեստական լեզու)
hi:ईदो
hr:Ido
io:Ido
ilo:Ido
ia:Ido
ie:Ido
is:Ido
it:Lingua ido
he:אידו (שפה)
ka:იდო
sw:Kiido
ku:Ido
lad:Ido
la:Ido
lv:Ido
lb:Ido
lt:Ido
li:Ido
hu:Ido nyelv
mk:Идо
mt:Lingwa Ido
mzn:ایدو
nl:Ido (kunsttaal)
ja:イド語
no:Ido
nn:Ido
nov:Ido
oc:Ido
pnb:آئیڈو
pap:Ido
nds:Ido
pl:Ido
pt:Ido
ro:Ido
rm:Ido
ru:Идо
sc:Ido
sco:Ido leid
sq:Gjuha ido
simple:Ido
sk:Ido
sl:Ido
sr:Идо
sh:Ido
sv:Ido
ta:இத்தோ மொழி
th:ภาษาอิดอ
vi:Tiếng Ido
tpi:Ido
tr:İdo dili
uk:Ідо
vo:Ido
zh:伊多語

Finavia

</ref>
| liikevoitto = 41,7 milj. € 2010
| nettotulo =
| henkilökuntaa = Vuoden 2010 lopussa 1&nbsp;827, joista vakituisia 1&nbsp;521
| emoyhtiö =
| tytäryhtiö = Airpro Oyhttp://www.airpro.fi/ 100&nbsp;%, Lentoasemakiinteistöt Oyjhttp://www.lak.fi/ 100&nbsp;%, IP-Kiinteistöt Oy 100&nbsp;%, RTG Ground Handling Oy 100&nbsp;%
| omistaja = Valtionyhtiö
| kotisivu = http://www.finavia.fi www.finavia.fi
| huomautukset = Osakkuus: Taxi Point Oyhttp://www.taxipoint.fi/ 25&nbsp;%
}}
Tiedosto:FinaviaHQVantaa.jpg
Tiedosto:Finavia kunnossapitokeskus, Turun lentoasema, Turku, 11.7.2010..JPGlla]]
Finavia Oyj () on Suomen valtion omistama yhtiö, jonka tehtävänä on tuottaa lentokenttä- ja lennonvarmistuspalveluja Suomi kustannuksensa liiketoiminnallaan kattaen. Vuoteen 2010 Finavia oli valtion liikelaitos nimellä ''Ilmailulaitos Finavia'' ().
Finavian pääkonttori sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoasemalla Vantaalla. Vuoden 2012 alusta toimitusjohtajana on toiminut Stevecosta siirtynyt Kari Savolainen.
Finavian lentoasemaverkostoon kuuluu 25 lentoasemaa: 18 siviililentoasemaa, 4 yhteistoimintalentoasemaa ja 3 sotilaslentoasemaa. Lisäksi Finavialla on Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskus ja Pohjois-Suomen lennonvarmistuskeskus, joista viimeksi mainittu on kuitenkin päätetty lakkauttaa.

Finavia Oyj


Finavian yleiset toiminta- ja tulostavoitteet asettaa valtioneuvosto. Yhtiö rahoittaa toimintansa käyttäjämaksuilla ja päättää itsenäisesti toiminnastaan, taloudestaan ja investoinneistaan.
Finavia ylläpitää suurinta osaa (25) Suomen lentoasemat. Se vastaa lennonvarmistuksesta ylläpitämillään lentoasemilla sekä koko Suomen alueellisesta lennonvarmistuksesta. Euroopan tasolla vastaavia tehtäviä hoitaa Eurocontrol.
Finavian yhteydessä toimii ammatillinen erikoisoppilaitos ''Avia College'', joka tarjoaa koulutusta pääasiassa lennonjohtajan ja turvatarkastajan tehtäviin.
Liikenteen turvallisuusvirasto (TraFi) myöntää Finavialle toimiluvan lennonvarmistuspalveluiden tarjoamiseen, kuten ilmaliikennepalvelu, viestintä-, suunnistus- ja valvontapalvelu, ilmailutiedotuspalvelu sekä lentosääpalvelut. Liikenne- ja viestintäministeriö nimeää Finavian ilmaliikennepalvelujen tarjoajaksi Suomeen tai osaan Suomea, yhtenä edellytyksenä nimeämiselle on edellä mainittu toimilupa.
Koko konsernin henkilöstömäärä oli vuoden 2010 lopussa 2&nbsp;938 henkilöä ja vuonna 2006 liikevaihdon jakautuma lentoasemapalvelut 47&nbsp;%, kaupalliset palvelut 32&nbsp;%, lennonvarmistuksen palvelut 20&nbsp;% ja julkiset tehtävät 1&nbsp;%. Vuonna 2004 Finavia perusti henkilöstölleen ensimmäisen julkisen sektorin henkilöstörahaston, jonka jäseninä ovat kaikki Finavian palveluksessa olevat henkilöt johtoa lukuun ottamatta. Pääasiassa tulot kertyvät liikennöimismaksuista, noin 30 % kertyy muista liiketoiminnoista (myymälöiden tilavuokrat, pysäköintipalvelut jne.). Vuonna 2008 lentoasemien kautta kulki 17,6 miljoonaa matkustajaa. Kymmenen suurinta kohdetta lähtevinä matkustajina vuonna 2007 (tuhansina): Tukholma 565, Kööpenhamina 369, Lontoo 367, Frankfurt am Main 295, Amsterdam 219, Pariisi 208, München 174, Oslo 136, Las Palmas 119 ja Bangkok 118.

Hallitus


Finavian hallitus 29.6.2011 –:
Kauppaneuvos Soili Suonoja, puheenjohtaja ja jäsen vuodesta 2011
Neuvotteleva virkamies Rita Linna, Liikenne- ja viestintäministeriön neuvotteleva virkamies, jäsen vuodesta 2007
Varatuomari Pirkko Juntti, jäsen vuodesta 2003
Lakiasiainjohtaja Harri Pynnä Fortum, jäsen vuodesta 2011
Logistiikkajohtaja Antti Vehviläinen Stora Enso,jäsen vuodesta 2010
Palveluesimies Pauli Manninen, Finavian luottamusmies, jäsen vuodesta 2009

Historiaa


Suomen ilmailuhallinto keskitettiin perustamalla lailla liikenneministeriön alainen Ilmailuhallitus 1. maaliskuuta 1972 alkaen. Sen pääjohtajina ehtivät toimia Kaarlo J. Temmes 1972–1983 ja c 1983–1991. Virasto muutettiin Ilmailulaitos-nimiseksi valtion liikelaitokseksi vuoden 1991 alusta. Sen pääjohtajana toimi Mikko Talvitie 1991–2005, ja 2005 alkaen Samuli Haapasalo. Ilmailuhallitus sai ensimmäisen oman toimirakennuksen Helsinki-Vantaan lentoaseman alueelle 1977.
Vuoden 2005 loppuun saakka Ilmailulaitoksen yhteydessä toimi myös Lentoturvallisuushallinto Suomen kansallisena ilmailuviranomaisena. Viranomaistehtävissään Lentoturvallisuushallinto teki päätökset itsenäisesti Ilmailulaitoksen liiketoiminnasta ja Ilmailulaitoksen johdosta riippumatta. Tästä huolimatta Ilmailulaitoksen kaksoisrooli yhtäältä ilmailualan liiketoimintaa harjoittavana laitoksena ja toisaalta ilmailualaa valvovana viranomaisena herätti ajoittain keskustelua. Ilmailulainsäädännön kokonaisuudistukseen liittyen vuoden 2006 alussa perustettiinkin uusi ilmailuviranomainen, Ilmailuhallinto, johon ilmailun viranomaistehtävät siirrettiin.

Johtajat

Finavia Oyj


Kari Savolainen, toimitusjohtaja, 1.1.2012 -
Juha-Pekka Pystynen , väliaikainen toimitusjohtaja 22.8 - 31.12.2011
Samuli Haapasalo 2005 - 22. elokuuta 2011, toimitusjohtaja, eron mahdollinen syy: Suomen ilmavoimat veloitusperusteet

Ilmailulaitos


Mikko Talvitie, 1990 - 2005, pääjohtaja, Ilmailulaitos

Ilmailuhallitus


Kaarlo J. Temmes, 1972 - 1990, pääjohtaja, Ilmailuhallitus

Kohu toimitusjohtajan potkuista 2011


Finavian toimitusjohtaja Samuli Haapasalo sai potkut elokuussa 2011. Uudenkin Finavian hallituksen puheenjohtajan mukaan toimitusjohtaja Samuli Haapasalo oli tehnyt hyvää työtä. Ilta-Sanomien mukaan potkujen salattuna syynä oli se, että liikenne- ja viestintäministeriön neuvotteleva virkamies Mika Mäkilä ei tullut toimeen Haapasalon kanssa ja Haapasalo pyrki sopimaan puolustusministeriön maksut samoilla säännöillä kuin muiden. Helsingin Sanomat kummasteli ministeriön toimintaa ja salailua, joka mahdollistaa piilotetut vaikutussuhteet ja tavoitteet.

Hyvän hallintotavan rikkominen?


Talouselämä-lehden entinen päätoimittaja Pertti Monto kirjoitti, että Finavia pitäisi siirtää pikaisesti liikenneministeriöstä omistajaohjausyksikköön, koska nykyisellään valtio rikkoo räikeästi omaa ohjeistustaan omistajaohjauksesta, vaikka ohjeistus on yksiselitteisesti OECD:n suositteleman hyvän hallintotavan takana. Monton mukaan liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) on puuttunut Finavian johtamiseen, vaikka kansliapäällikkö Harri Pursiainen ja neuvotteleva virkamies Mika Mäkilä kiistavät sen. Hyvän hallintotavan mukaan heidän tulisi pysyä erossa asioista, jotka ovat toimitusjohtajan tai hallituksen vastuulla. Finavia oli mm. subventoinut puolustusvoimien toimintaa, vaikka puolustusmenot tulisi varata avoimesti budjettivaroista.
Auto, tekniikka ja kuljetus -lehtikin arvosteli liikenneministeriön toimintaa ja osaamista jatkoi, että kun liikenneministeriön keskusvirastot osoittivat mielipiteensä ministeriöstä, kansliapäällikkö Harri Pursiainen pyrki ostamaan alaistensa kunnioituksen kirjaamalla keskusvirastojen työsopimuksiin palkanlisän "kunnioittavasta suhtautumisesta" ministeriöön ja suuremman palkanlisän "''erityisen kunnioittavasti suhtautumisesta''".

Finavian julkaisemat lehdet


Finaviisi on Finavian henkilöstölehti.
Maa&Ilma lehti lentomatkustajalle 2–3 numeroa vuodessa. ISSN 1796-6957. Päätoimittaja Leena Huhtamaa. Painosmäärä 30&nbsp;000. http://www.finavia.fi/julkaisut
Via Helsinki on Helsinki-Vantaan lentoaseman kansainvälisille matkustajille suunnattu lehti. http://www.finavia.fi/finavia_tiedote?id=929857

Katso myös


Suomen lentoasemat ja -paikat#Matkustajamäärät

Lähteet


http://www.finavia.fi/files/finavia/julkaisut_pdf/Lentoliikennetilasto_2007.pdf Lentoliikennetilasto 2007

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.finavia.fi/ Finavia
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20051245 Laki Ilmailulaitoksesta 29.12.2005/1245
http://www.eurocontrol.int/ Eurocontrol
http://www.lvm.fi/ Liikenne- ja viestintäministeriön verkkopalvelu
http://www.lvm.fi/hallinnonala/ Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala
Luokka:Suomen ilmailu
Luokka:Suomalaiset valtionyhtiöt
de:Finavia
en:Finavia
ru:Finavia
sv:Finavia

Isaiah Berlin

Kuva:Isaiah Berlin was born here (158975919).jpg
Sir Isaiah Berlin (''Sers Jesaja Berlins''; 6. kesäkuuta 1909 Riika, Latvia &ndash; 5. marraskuuta 1997 Oxford, Englanti) oli 1900-luvun merkittävimpiä aatehistoria. Berlin toimi Oxfordin yliopiston professorina.
Berlin syntyi juutalainen perheeseen Riika, Venäjään tuolloin kuuluneessa Liivinmaan kuvernementissa. Hän muutti vanhempiensa mukana kuusivuotiaana Pietari (kaupunki), jossa hieman muuton jälkeen sai nähdä Venäjän vallankumouksen. Vuonna 1920 Berlinin perhe muutti Englantiin.
Berlinille oli ominaista kiinnostus yksilöiden erikoislaatua ja merkitystä kohtaan. Teoksissaan hän yhdisti elämäkerrallisia ja psykologisia näkökohtia aatehistoriallisiin.
Isaiah Berlin tunnetaan kenties parhaiten artikkelistaan ''Two Concepts of Liberty'' (suom. ''Kaksi vapauden käsitettä'' teoksessa ''Vapaus, ihmisyys ja historia''), jossa hän esitteli sittemmin yleiseen yhteiskuntafilosofiseen kielenkäyttöön vakiintuneet käsitteet positiivinen ja negatiivinen vapaus.

Teoksia


''Karl Marx: His Life and Environment'' (1939)
''The Hedgehog and the Fox: An Essay on Tolstoy's View of History'' (1953)
''Four Essays on Liberty'' (1969)
''Russian Thinkers'' (toim. yhdessä Aileen Kellyn kanssa) (1978)
''Concepts and Categories: Philosophical Essays'' (1978)
''Against the Current: Essays in the History of Ideas'' (1979)
''Personal Impressions'' (1980)
''The Crooked Timber of Humanity: Chapters in the History of Ideas'' (1990)
''The Sense of Reality: Studies in Ideas and their History'' (1996)
''The Proper Study of Mankind: An Anthology of Essays'' (1997)
''The Roots of Romanticism'' (1999)
''Three Critics of the Enlightenment: Vico, Hamann, Herder'' (2000)
''The Power of Ideas'' (2000)
''Freedom and its Betrayal: Six Enemies of Human Liberty'' (2002)
''Liberty'' (laajennettu teoksesta ''Four Essays On Liberty'') (2002)
''The Soviet Mind: Russian Culture under Communism'' (2004)
''Flourishing: Selected Letters 1928–1946'' (2004)
''Political Ideas in the Romantic Age: Their Rise and Influence on Modern Thought'' (2006)
''Unfinished Dialogue'' (yhdessä Beata Polanowska-Sygulskan kanssa) (2006)

Suomennetut teokset


Aiheesta muualla


Arvosteluja Berlinin teoksista:
http://www.helsinki.fi/historia/yhdistys/arviot2002/iberlin.htm Historiallisia Arvosteluja 3/2002: Vapaus, ihmisyys ja historia
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=816 Kiiltomato.net: Siili ja kettu
http://plato.stanford.edu/entries/berlin/ Stanford Encyclopedia of Philosophy: Isaiah Berlin
http://berlin.wolf.ox.ac.uk/ Berlin virtual library at Wolfson
http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk/24540.stm BBC obituary of Isaiah Berlin
http://www.chiefrabbi.org/speeches/berlin.htm Tribute from Chief Rabbi at Isaiah Berlin's funeral
Luokka:Aatehistorioitsijat
Luokka:Brittiläiset filosofit
Luokka:Juutalaiset filosofit
Luokka:Yhteiskuntafilosofit
Luokka:Vuonna 1909 syntyneet
Luokka:Vuonna 1997 kuolleet
ar:أشعيا برلين
id:Isaiah Berlin
be-x-old:Ісая Бэрлін
ca:Isaiah Berlin
cs:Isaiah Berlin
da:Isaiah Berlin
de:Isaiah Berlin
el:Ιζάια Μπερλίν
en:Isaiah Berlin
es:Isaiah Berlin
fa:آیزایا برلین
fr:Isaiah Berlin
fy:Isaiah Berlin
is:Isaiah Berlin
it:Isaiah Berlin
he:ישעיה ברלין
lv:Jesaja Berlins
nl:Isaiah Berlin
ja:アイザイア・バーリン
no:Isaiah Berlin
pms:Isaiah Berlin
pl:Isaiah Berlin
pt:Isaiah Berlin
ro:Isaiah Berlin
ru:Берлин, Исайя
sq:Isaiah Berlin
simple:Isaiah Berlin
sl:Isaiah Berlin
sr:Исаија Берлин
sv:Isaiah Berlin
tr:Isaiah Berlin
fiu-vro:Berlinsi Jesaja
yo:Isaiah Berlin
zh:以赛亚·伯林

Iskelmäradio Pohjanmaa

Iskelmä Pohjanmaa oli Pohjanmaalla toimiva radio, jonka toiminta-alueina olivat lähinnä Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Kanava keskittyi suomalaisen iskelmämusiikin soittamiseen. Nimestään huolimatta asemalla ei ollut mitään tekemistä puolivaltakunnallisen Iskelmä (radio) kanssa.
Kanavan toimiluvanhaltija Kevyt Kanava Oy solmi yhteistyösopimuksen SBS Finlandin kanssa ja Iskelmä Pohjanmaan taajuuksilla aloitti rock-musiikkia soittava Cityradio Pohjanmaa. Alueella alkoi myöhemmin kuulumaan myös Iskelmä Pohjanmaa.

Teknistä tietoa


Toimiluvanhaltija: Kevyt kanava Oy
Taajuudet (tiedot 4.10.2003)
Alajärvi 104,3 MHz 200W ERP
Jalasjärvi 105,9 MHz 200W ERP
Jurva 100,4 MHz 200W ERP
Kalajoki 104,6 MHz 100w ERP
Kaustinen 89,3 MHz 200W ERP
Kokkola 106,3 MHz 200W ERP
Kruunupyy 104,9 MHz 200W ERP
Lehtimäki 103,9 MHz 100W ERP
Pattijoki 89,9 MHz 100W
Pietarsaari 100,3 MHz 100W ERP
Teuva(Kristiinankaupunki) 105,1 MHz 300W ERP
Vimpeli 103,1 MHz 100W ERP
RDS: ISKELMA
Luokka:Suomalaiset radioasemat

IEEE 802.11b

IEEE 802.11

IEEE 802.11a

IEEE 802.11