PHP


PHP () on Perlin kaltainen ohjelmointikieli, jota käytetään erityisesti Web-palvelinympäristöissä dynaamisten web-sivujen luonnissa. Ohjelmointikielen lisäksi PHP-ympäristössä on laaja PHP:n luokkakirjastot. PHP on komentosarjakieli, jossa ohjelmakoodi tulkitaan vasta ohjelman suoritusvaiheessa. PHP:tä voidaan käyttää useilla eri alustoilla ja käyttöjärjestelmillä.
PHP:n ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1995, ja nykyisin PHP on vertailuissa johtava dynaamisten web-palveluiden tuottamiseen tarkoitettu kieli.

Historia


Vuonna 1994 tanskalais-grönlantilainen Rasmus Lerdorf kirjoitti pienen kokoelman C-kielisiä CGI-skriptejä nimellä ''Personal Home Page Tools''. Lerdorf julkisti työkalut GPL-lisenssillä 8. kesäkuuta 1995 nimellä PHP/FI (''Personal Home Page / Forms Interpreter'').
PHP/FI 2.0 julkaistiin marraskuussa 1997 ja sillä oli useita tuhansia käyttäjiä ympäri maailmaa. Ohjelma oli asennettu noin 50 000:een DNS (1 % kaikista Internetin domaineista) ja useat ihmiset osallistuivat sen kehittämiseen. Projekti oli yhä Rasmus Lerdorfin päävastuulla.
Andi Gutmans ja Zeev Suraski totesivat PHP/FI 2.0:n riittämättömäksi Internet-kauppasovelluksen tarpeisiin. He kirjoittivat lähes koko lähdekoodin alusta asti uudelleen ja julkaisivat sen kesäkuussa 1998 nimellä PHP 3. Lyhenteen uudeksi merkitykseksi valittiin rekursiivinen nimeäminen ''PHP: Hypertext Preprocessor''.
Talvella 1998 Gutmans ja Suraski aloittivat PHP:n ytimen uudelleen kirjoittamisen. Heidän tavoitteenaan oli ydin, joka tukisi kolmansien osapuolten ohjelmointirajapinta. Uusi ydin julkaistiin vuonna 1999 nimellä Zend Engine (yhdistelmä nimistä ''Zeev'' ja ''Andi'') ja maaliskuussa 2000 julkaistu PHP 4 käyttää sitä ytimenään.
PHP 5 julkaistiin heinäkuussa 2004. Sen ytimenä on Zend Engine II, joka muun muassa tukee olio-ohjelmointia ja sisältää sisäänrakennetun tietokantamoottorin (SQLite). Uusin versio (PHP 5.3.3) julkaistiin 22. heinäkuuta 2010. PHP 4:n virallinen tuki päättyi 8. elokuuta 2008.

Syntaksi


PHP:tä käytetään yleisimmin upotettuna HTML-sivujen sisälle. PHP-koodin aloitus- ja lopetustagit ovat <?php ja ?>.:
<source lang="php"> <html> <head> <title>PHP-testi</title> </head> <body> <?php echo '<p>Hei maailma!</p>'; ?> </body> </html>
</source>
Kun sivujen käyttäjän selain lähettää pyynnön yllä olevasta sivusta, palvelin käyttää koodin PHP-tulkille. Tulkki ei käsittele mitään tekstiä, joka on aloitus- ja lopetustagien ulkopuolella. Se palauttaa valmiin sivun palvelimelle, joka lähettää sen edelleen selaimelle:
<source lang="php"> <html> <head> <title>PHP-testi</title> </head> <body> <p>Hei maailma!</p> </body> </html>
</source>

Koodiesimerkkejä


PHP-koodin tulostuksen kuolettaminen:
<source lang="php">
<?php die(); ?>
</source>
Tekstin tulostaminen PHP-kielellä:
<source lang="php">
<?php echo ('Huomenta Wikipedistit!'); ?>
</source>

Muuttujat


PHP:n muuttujat ovat heikosti tyypitettyjä, eli ne voivat saada minkä tahansa tyyppisen arvon riippuen kontekstista. Muuttujatyyppejä ovat totuusarvo (boolean), kokonaisluku (integer), liukuluku (float), merkkijono (string), joukko (array), olio (object), ulkoinen resurssi (resource) ja tyhjä (NULL).
Muuttujat merkitään dollarimerkillä $ nimen alussa. Muuttujat voivat sisältää kirjaimia a-z, numeroita tai alaviivoja. Muuttujan nimi ei saa alkaa numerolla.

Oliot


PHP 4:ssa oli perustoiminnot luokkien ja olio-ohjelmointi käsittelyyn, mutta toiminto kirjoitettiin täysin uusiksi PHP 5:een. PHP 5:n olio-ominaisuuksissa on muun muassa julkisia (public) ja yksityisiä (private) muuttujia ja funktioita, abstrakteja luokkia ja funktioita, luokkien periytyminen ja poikkeusten käsittely.

Luokkakirjastot


PHP:ssä on laaja PHP:n luokkakirjastot. Luokkakirjastoja on useille eri toiminta-alueille kuten merkkijonojen ja päivämäärien käsittelyyn, HTTP-protokollalle, useiden eri tiedostotyyppien muokkaukseen ja ulkoisille tietokannoille. PHP on tukenut versiosta 3 lähtien kolmansien osapuolien ohjelmointirajapinta.

Tietokantakohtaiset luokkakirjastot


PHP:ssa on tietokantatuki muun muassa MySQL, PostgreSQL, SQLite ja Oracle (tietokanta)-tietokannoille.
ODBC-luokkakirjastossa on yhtenäinen rajapinnan muun muassa Adabas D, IBM DB2, iODBC, Solid, ja Sybase SQL Anywhere -tietokantoihin.

Kritiikkiä


PHP:ta on kritisoitu muun muassa seuraavista asioista:
Vanhemmissa versioissa oli oletusarvoisesti päällä toiminto, jolla loppukäyttäjät pystyivät syöttämään muuttujia suoraan PHP-skriptiin (register_globals). Toiminto on oletusarvoisesti poissa päältä versiosta 4.2.0 lähtien, mutta moni vanhempi ohjelmisto on kehitetty oletuksella, että register_globals -valinta on käytössä. PHP 6:sta toiminto poistetaan kokonaan.
PHP ei tue useamman tavun mittaisia merkkejä, mikä aiheuttaa ongelmia Unicode-merkistön käytössä. Täysi Unicode-tuki on tulossa PHP 6:een.
PHP:n sisäinen yhtenäisyys on hataraa. Jotkin kirjastofunktiot hyväksyvät argumentit eri järjestyksessä kuin toiset. Lisäksi PHP:ssa on useita toiminnaltaan identtisiä funktioita.
Tietokantarajapinta on epäselvä verrattuna moniin muihin ohjelmointikieliin.
PHP-ohjelmissa ei ole sisäänrakennettua tapaa käsitellä säikeitä, mikä tekee suurten tietomäärien käsittelystä yhden PHP-skriptin sisällä vaikeaa: sivu ei lataudu ennen kuin koko tietomäärä on käsitelty ja mikäli käyttäjä keskeyttää sivun lataamisen ja Apachen keskeytyspyyntö sallitaan, keskeytyy myös tiedon käsitteleminen.

PHP:n sisarprojektit


PHP:lla on kolme sisarprojektia:
PEAR (''PHP Extension and Application Repository'')
PECL (''PHP Extension Community Library'')
PHP-GTK

Tunnettuja projekteja jotka hyödyntävät PHP:tä


MediaWiki, suosittu wiki-järjestelmä, johon muun muassa Wikipedia pohjautuu
phpBB, suosittu keskustelusovellus
osCommerce, avoimen lähdekoodin verkkokauppasovellus
Facebook, suosittu yhteisösivusto
IRC-Galleria, suomalainen yhteisösivusto
Travian, Suomessakin tunnettu moninpelattava selainpeli
Moodle, Avoimen lähdekoodin oppimisalusta

Kirjallisuutta


, myös suomeksi
}}

Katso myös


PHP:n luokkakirjastot
Smarty
Komentosarjakieli
Luettelo ohjelmointikielistä
Perl
C (ohjelmointikieli)
Ajax_(ohjelmointi)
Tietokanta
Olio-ohjelmointi
Avoin lähdekoodi
LAMP, WAMP, WIMP (tietotekniikka)

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.php.net Viralliset kotisivut
http://wiki.mureakuha.com/wiki/PHP-opas Mureakuhan Wiki: PHP-opas
http://www.ohjelmointiputka.net/opas.php?tunnus=phpj Ohjelmointiputka: Käytännön PHP-opas
http://www.hudzilla.org/phpbook/index.php Practical PHP Programming - Kattava PHP-opas
http://tutorialism.com/?category=PHP Top PHP Tutorials
http://www.2kmediat.com/php/ 2kmediat.com: PHP artikkelisarja
Luokka:PHP
af:PHP
als:PHP
ar:بي إتش بي
an:PHP
az:PHP
id:PHP
ms:PHP
bn:পিএইচপি
zh-min-nan:PHP
be:PHP
be-x-old:PHP
bar:PHP
bs:PHP
br:Lavar PHP
bg:PHP
ca:PHP
ceb:PHP
cs:PHP
cy:PHP
da:PHP
de:PHP
et:PHP
el:PHP
en:PHP
es:PHP
eo:PHP
eu:PHP
fa:پی‌اچ‌پی
fr:PHP
gl:PHP
ko:PHP
hy:PHP
hi:पीएचपी
hr:PHP
is:PHP
it:PHP
he:PHP
jv:PHP
ka:PHP
kk:PHP
ku:PHP
la:PHP
lv:PHP
lb:PHP
lt:PHP
hu:PHP
mk:PHP
mg:PHP
ml:പി.എച്ച്.പി.
mr:पीएचपी
mn:PHP
my:PHP
nl:PHP
ne:पि एच पि
ja:PHP: Hypertext Preprocessor
no:PHP
nn:PHP
uz:PHP
km:PHP
nds:PHP
pl:PHP
pt:PHP
ro:PHP
ru:PHP
sah:PHP
sq:PHP
si:PHP
simple:PHP
sk:PHP (programovací jazyk)
sl:PHP
ckb:پی ئێچ پی
sr:PHP
sh:PHP
sv:PHP
tl:PHP
ta:பி.எச்.பி
kab:PHP
te:పిహెచ్‌పి(PHP)
th:ภาษาพีเอชพี
vi:PHP
tg:PHP
tr:PHP
tk:PHP
uk:PHP
ur:پی ایچ پی
vls:PHP
war:PHP
wuu:PHP
yi:PHP
zh-yue:PHP
bat-smg:PHP
zh:PHP

PNG


PNG () on Häviötön pakkaus bittikarttagrafiikka tallennusformaatti, joka kehitettiin korvaajaksi Internet käytettävälle, ominaisuuksiltaan vanhentuneelle ja patenttien rajoittamalle GIF-formaatille. PNG-standardi julkaistiin 1996, jolloin siitä tuli myös W3C:n suositus.
PNG on patentiton eli kaikkien vapaasti käytettävissä ilman lisenssimaksuja ja W3C:n standardi, ja siten suositus WWW käytettäväksi. PNG:stä on vapaa ohjelmisto referenssitoteutus, jota voi ilmaiseksi käyttää ohjelmansa osana. PNG:n uusin versio on myös standardi ISO/IEC 15948:2003.
PNG-kuvissa voidaan käyttää enimmillään 48-bittistä värisyvyyttä (2<SUP>48</SUP> eri väriä) sekä 16-bittistä Alfakanava. Pakkausmenetelmänä PNG käyttää häviötöntä deflate-pakkausta. GIF-tiedostomuodon rajoitukset ovat 256 eri väriä ja yksitasoinen (bittinen) läpinäkyvyys. GIF-muodon etuna on kuitenkin ollut sen mahdollisuus yksinkertaisten animaatioiden luomiseen, jota PNG ei tue. Animaatioiden puutteen korvaamiseen kehitettiin MNG-formaatti (Multiple-image Network Graphics), jonka tuki on vähäistä. Selaimista sitä tuki ainoastaan Firefox, josta siitäkin tuki poistettiin 2003 käytön puutteen vuoksi.
Toinen vaihtoehto PNG:n animaatiotueksi on vain Mozilla Firefox tai uudemman tukema APNG-laajennus.
Aikaisemmin Microsoftin lähes monopoli ollut Internet Explorer ei tukenut PNG-formaatin kaikkia ominaisuuksia täysin ja tämä vaikeutti PNG-formaatin täysipainoista hyödyntämistä web-sivuilla. Nykyiset Internet Explorerit versioista 7 ylöspäin tukevat PNG:tä.

Lähteet

Aiheesta muualla


PNG-spesifikaatio W3C:n sivuilla: http://www.w3.org/TR/PNG/ www.w3.org
PNG-läpinäkyvyystesti Web-selaimille: http://entropymine.com/jason/testbed/pngtrans/ entropymine.com
Luokka:ISO
Luokka:Bittikarttatiedostomuodot
Luokka:W3C-standardit
af:PNG
als:PNG
ar:بي إن جي (صيغة ملفات)
az:PNG
id:Portable Network Graphics
bg:PNG
ca:PNG
cs:Portable Network Graphics
da:Portable Network Graphics
de:Portable Network Graphics
na:PNG
en:Portable Network Graphics
es:Portable Network Graphics
eo:PNG
eu:PNG
fa:گرافیک قابل حمل در شبکه‌ها
fr:Portable Network Graphics
gl:Portable Network Graphics
ko:PNG
hr:PNG
is:PNG
it:Portable Network Graphics
he:PNG
pam:Portable Network Graphics
ka:PNG
lt:PNG (formatas)
hu:PNG
nl:Portable Network Graphics
ja:Portable Network Graphics
no:Portable Network Graphics
pl:Portable Network Graphics
pt:PNG
ro:Portable Network Graphics
ru:PNG
simple:Portable Network Graphics
sk:Portable Network Graphics
sl:PNG
sr:PNG
sv:PNG
th:PNG
vi:PNG
tr:Portable Network Graphics
uk:PNG
yo:Portable Network Graphics
zh:PNG

Porvoo


Porvoo () on Suomi Luettelo Suomen kunnista, joka sijaitsee maan etelärannikolla Uudenmaan maakunta. Kaupungin asukasluku on }} }}. Kaupunki on kaksikielisyys; }}&nbsp;prosenttia asukkaista on suomen kieli, }}&nbsp;prosenttia ruotsin kieli ja }}&nbsp;prosenttia muunkielisiä. Vielä 1960-luvulla enemmistö kaupungin asukkaista oli ruotsinkielisiä; vuoden 1960 väestönlaskenta mukaan 54,7 prosenttia porvoolaisista puhui äidinkielenään ruotsia. Porvoon naapurikunnat ovat Askola, Loviisa, Myrskylä, Pornainen ja Sipoo. Porvoo oli Itä-Uudenmaan maakunta maakuntakeskus.
Porvoossa on vuodesta 1923 lähtien ollut Suomen evankelis-luterilainen kirkko ruotsinkielisen Porvoon hiippakunnan (''Borgå stift'') piispanistuin. Piispana on toiminut vuoden 2010 alusta Björn Vikström (s. 1963). Porvoossa ilmestyvä ruotsinkielinen sanomalehti Borgåbladet perustettiin vuonna 1860 ja on Suomen kolmanneksi vanhin sanomalehti. Porvoossa ilmestyvät myös Uusimaa (perustettu 1894) sekä ilmaisjakelulehdet Vartti (ent. Itäväylä) (1984) ja Väre (ent. Ilta-Uusimaa) (2004). Etäisyys Porvoon keskustaan Helsinki itärajalta on noin 40 kilometriä, nyt noin 35 kilometriä Helsingin uudelle itärajalle osakuntaliitoksen takia. Porvoon alueen suurimpia saaria ovat Vessöö , Emäsalo, Suur-Pellinki, Kråkö, Hakasalo, Onas ja Pirttisaari.

Historia


Kuva:Porvoon Tuomiokirkko.jpg
Porvoo on saanut nimensä Porvoonjoki lähellä sijainneen maalinnoituksen ruotsin kieli nimen ''Borgå'' perusteella (borg = linna, å = joki). Porvoon pitäjä mainittiin jo 1300-luvun alussa asiakirjoissa. Vanhalle Porvoon kaupungille myönnettiin kaupunkioikeudet noin vuonna 1380, mutta kaupunki juhlii virallisesti perustamisvuotenaan vuotta 1346, joka on vanhemmassa lähteessä mainittu todennäköisesti virheellinen vuosi. Kaupunkia sanotaan Suomen toiseksi vanhimmaksi. Samaa nimitystä tosin käytetään myös Ulvilasta, joka sai kaupunkioikeudet ensimmäisen kerran vuonna 1347 (mutta menetti ne Porille vuonna 1558). Ensimmäinen tieto Porvoonjoen ylittävästä sillasta on vuodelta 1421.
Porvoo on historiansa aikana ehditty polttaa useampaan kertaan, milloin asialla ovat olleet venäläiset, milloin muut. Suurin palo vuonna 1760 sai alkunsa erään porvoolaisemännän kalakeitosta. Vuonna 1809 Porvoossa pidettiin Venäjän keisari Aleksanteri I:n toimesta Porvoon valtiopäivät.
Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg asui Porvoossa vuodesta 1837. Hänen kotinsa toimii nykyään museona. Taidemaalari Albert Edelfelt syntyi kaupungin lähellä.
Nykyisin Porvoon tuomiokirkkona tunnettu kirkko Porvoon vanhassakaupungissa oli keskiaikaisen Kuninkaantien varrella. Se on laajahkon puutalokaupungin, Vanhan Porvoon, ympäröimä. Porvoon uusi keskusta rakennettiin vanhankaupungin eteläpuolelle 1800-luvulla empiretyyliin, mutta purettiin osin 1960-luvun tienoilla modernien liikerakennusten tieltä.
Nykyinen Porvoon kaupunki perustettiin 1. tammikuuta 1997 lakkauttamalla silloiset Porvoon maalaiskunta ja Porvoon kaupunki ja perustamalla uusi kunta.

Politiikka

Taajama-alueen kaupunginosat ja lähiöt


Kuva:Porvoo-hiver.jpg
Kuva:PorvooKeskusta.jpg
Kuva:Porvoo tuomiokirkko.jpg Porvoonjoen vastarannalta kuvattuna]]

Kaupunginosat


Porvoon kaupungin viralliset kaupunginosat:
Hornhattula
Joonaanmäki (Jonasbacken)
Järnböle
Kaupunginhaka (Stadshagen)
Keskusta (Centrum)
Etelä-Kevätkumpu (Södra Vårberga)
Pohjois-Kevätkumpu (Norra Vårberga)
Myllymäki (Kvarnbacken)
Näsi (Näse)
Pappilanmäki (Prästgårdsbacken)
Skaftkärr
Suistola
Tarmola (Östermalm)
Vanha Porvoo (Gamla Borgå)

Muut alueet


Alueet, jotka mielletään myös yleisesti omiksi kaupunginosiksi tai lähiöiksi:
Hamari (Hammars)
Aunela (Ånäs)
Eestinmäki (Estbacka)
Gammelbacka
Huhtinen (Huktis)
Katajamäki (Ensbacka)
Kevätkumpu (Vårberga)
Kokonniemi (Uddas)
Kuninkaanportti (Kungsporten)
Peippola (Pepot)
Tarkkinen (Tarkis)
Velkala

Kylät ja taajamat


Kylät


Porvoon kaupungin viralliset maarekisterikylät:
Ali-Vekkoski (Söderveckoski)
Anttila (Andersböle)
Baggböle
Bengtsby (''Pentinkylä'')
Bjurböle
Boe (''Häihä'')
Bosgård
Brattnäs
Eerola (Eriksdal)
Eestinmäki (Estbacka)
Emäsalo (Emsalö)
Epoo (Ebbo)
Fagersta
Gammelbacka
Grännäs
Gäddrag
Haikkoo (Haiko)
Henttala
Hinthaara (Hindhår)
Hommanäs
Huhtinen
Hummelsund
Ilola (Porvoo) (Illby)
Jakari (Jackarby)
Järnböle
Kaarenkylä (Karsby)
Kalax (''Kaalahti'')
Kallola
Kardrag
Karleby (''Kaarlenkylä'')
Kerkkoo (Kerko)
Kiiala (Kiala)
Kilpilahti (Sköldvik)
Klemetti (Klemetsby)
Kortisbacka
Kreppelby
Kroksnäs
Kråkö (''Kraakku'')
Kulloo (Kullo)
Kurböle
Kuris
Londböle
Mickelsböle
Munkkala (Munkby)
Mustijoki (Svartså)
Myllykylä (Molnby)
Norike (''Noorikki'')
Nygård
Onas
Orrby (''Orrenkylä'')
Pappilanmäki (Prästgårdsbacken)
Peippola (Pepot)
Pellinki (Pellinge)
Piirlahti (Pirlax)
Ramsholmen
Renum
Saksala (Saxby)
Sannainen (Sannäs)
Seitlahti (Seitlax)
Sikilä (Siggböle)
Skavarböle
Sondby
Stensböle
Sundö (''Suni'')
Suomenkylä (Finnby)
Svartbäck
Tamminiemi (Eknäs)
Tarkkinen (Tarkis)
Teissala (Teisala)
Tirmo (''Tirmoo'')
Treksilä (Drägsby)
Tuorila (Torasbacka)
Tyysteri (Tjusterby)
Vaarlahti (Varlax)
Vanhamoisio (Gammelgård)
Veckjärvi (''Vekjärvi'')
Virtaala (Strömsberg)
Virvik (''Virviikki'')
Voolahti (Vålax)
Västermunkby
Ylike (''Ylikki''))
Yli-Vekkoski (Norrveckoski)
Åby
Åminsby
''Kursiivilla'' merkityt nimet ovat kylien epävirallisia suomen kieli nimiä, mutta joiden ruotsin kieli nimet ovat tavallisimpia.
Osa kylännimistä esiintyy myös kaupunginosaluettelossa.

Muut alueet


Alueita, jotka mielletään myös yleisesti omiksi haja-asutuskyliksi tai taajamiksi:
Hakasalo (Haxalö)
Hamari (Porvoo) (Hammars)
Haksi (Hax)
Kalastajakylä (Fiskarbyn)
Kankaanmäki
Lehtimäki (Lövkulla)
Lehtihamari (Lövhammars)
Linnanpekki (Linnanbäck)
Metsäkylä
Mörtnäs
Nyby
Pirttisaari (Pörtö)
Pitkäniitty
Rita
Söderby
Tolkkinen (Tolkis)

Liikenne


Porvoota palvelevat seuraavat pää- ja maantiet:
valtatie 7 (Helsinkiin ja Kotka (kaupunki)n kautta Vaalimaalle)
kantatie 55 (Mäntsälään ja Hyvinkäälle)
seututie 170 (Helsinkiin ja Loviisaan, entinen valtatie 7)
yhdystie 1531 (Sipooseen)
yhdystie 1543 (Tolkkinen)
yhdystie 1552 (Epooseen)
yhdystie 1571 (Pernajan Isnäsiin)
yhdystie 1601 (Kerkkoolle)
yhdystie 1605 (Myrskylään)
Entisen valtatien, Mannerheiminkadun lisäksi Porvoota halkoo toinenkin pääväylä, Aleksanterinkatu.
Porvoon rata kaupallinen henkilöliikenne on lopetettu. Radan alkuosa Ollin vaihde on tavaraliikenteen käytössä ja loppuosasta on tehty Porvoon museorautatie.
Porvoonjoessa, joen itäisellä rannalla aivan kaupungin keskustassa vierasvenesatama. Myös Hamari (Porvoo) on vieraileville veneille varattu mahdollisuus ankkuroida aallonmurtajaan.
Porvoon Backas kaavaillaan Helsinki seudun toista lentoasemaa, joka palvelisi rahti- ja pienlentoyhtiöiden liikennettä.

Satamat


Porvoossa sijaitsee tonnimäärältään Suomen suurin satama, Neste Oilin Porvoon öljynjalostamon satama.

Luonto


Porvoossa on Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimialueella sijaitsevista 105 Natura 2000-alueesta kuusi: Boxin suot, Emäsalon suot, Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue, Porvoonjoen suisto - Stensböle, Söderskärin ja Långörenin saaristo ja Tungträsketin vanha metsä.
Alueista Boxin suot sijaitsee myös Sipoossa ja Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Loviisassa (varsinaisessa Loviisassa ja Loviisaan liittyneellä Ruotsinpyhtäällä) ja Pernajassa.
Porvooseen on perustettu luonnonsuojelualueita jo vuodesta 1930. Ensimmäinen perustettava alue oli Söderskär (1930) ja toinen Tunnholmen (1932). Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana perustettiin Ruskis (1945), Mjåviken (1948), Telegrafberget (1961), Långgören (1970), Gåsholmen-Sandö (1972), Klobbudden (1973), Stora Fårholmen (1982), Kurmalmen (1984), Hasselholmen (1986, 1994), Sikosaari (1990), Sannaisten Ekbacka (1991), Stensböle I (1992), Stormossen I (1993) ja Stensböle II (1994).
Sen jälkeen Suomen liittyttyä Euroopan unioniin 1995 jälkeen on alueiden perustamistahti kiihtynyt. Jäsenyyden aikana on perustettu lisäksi Stensböle III (1996), Stensböle IV (1996), Stensböle V (1998), Stormossen II (1998), Stensböle VI (1999), Stormossen III (1999), Stensböle VII (1999), Stormossen IV (1999), Bjurmossaträsket (2004), Piparviksmossen I (2004), Piparviksmossen II (2004),
Sommarträsket (2005), Stor-Pellinge yttre hällar (2005), Stensbölen kalliot (2007), Venjärven metsä (2008), Lövsta (2008), Pieni Pernajanlahti (2008), Dalgård (2008), Fågelmossen (2008), Tungträsketin metsä (2008), Kalax Stormossen (2009), Fågelmossen (2009), Kaupunginselkä-Stensbölefjärden (2009), Nietoonmetsä (2010).

Tapahtumat


Juhannuksen jälkeen kesä- ja heinäkuun vaihteessa järjestetään Porvoossa Taidetehtaalla vuosittainen Avanti! (orkesteri) Suvisoitto musiikkijuhla. Porvoossa järjestetään myös RuneBar musiikkifestivaali, sekä esiintymistaiteen festivaali EPMEF (Ensimmäinen Porvoon Musiikillisen Esiintymistaiteen Festivaali).

Ystävyyskaupungit


Dalvík, Islanti
Dinkelsbühl, Saksa
Hamar, Norja
Hancock (Michigan), Michigan, Yhdysvallat
Kamień Pomorski, Puola
Lund, Ruotsi
Tyresö, Ruotsi
Ventspils, Latvia
Viborg, Tanska
Viimsi, Viro
Viljandi, Viro

Kuuluisia porvoolaisia


Kuva:Runebergin piha.jpg
Remu Aaltonen, muusikko
Armi Aavikko, Miss Suomi 1977
Carl Johan Adlercreutz, Ruotsin armeijan kenraali ja kreivi
Gustav Björkstrand, piispa, ent. yliopiston rehtori, ministeri, kansanedustaja
Max von Bonsdorff, piispa
Kjell Carlström, pyöräilijä
Albert Edelfelt, kuvataiteilija
Hanna Ek, Miss Suomi 2005
Tommy Ekblom, kestävyysjuoksun valmentaja
Kim Floor, iskelmälaulaja ja näyttelijä
Karl-Erik Forssell, piispa
Janina Fry (o.s. Frostell), valokuvamalli
Tapio Heinonen, muusikko
Robert Helenius, nyrkkeilijä
Sami Hyypiä, jalkapallopelaaja
Klaus Härö, elokuvaohjaaja
Johan Anders Jägerhorn, Suomen itsenäisyyden esitaistelija
Markku Ketola, muusikko
Christer Kihlman, kirjailija
Vanessa Kurri (o.s. Forsman), Miss Suomi 1999
Jussi Kylätasku, kirjailija
Merja Larivaara, näyttelijä
Kaisa Leka, sarjakuvapiirtäjä, graafikko ja poliitikko
Johannes Linnankoski, kirjailija
Tapani Löfving, sissipäällikkö
Johan Meriluoto, kolmiloikkaaja
Virpi Miettinen, Miss Suomi 1965
Carmen Mäkinen, Miss Suomen perintöprinsessa 1995 (menetti kruunun alastonkuvien takia)
Mikaela Nylander, kansanedustaja (RKP)
P-H Nyman, toimittaja ja poliitikko
Mika Partanen, jääkiekkoilija
Leena Peisa, muusikko (Lordi (yhtye)-yhtyeen Awa)
Mika Pietilä (valmentaja), valmentaja
Pasi Rautiainen, jalkapallovalmentaja, tv-kommentaattori
Ilkka Remes, kirjailija
Fredrika Runeberg, kirjailija
Johan Ludvig Runeberg, kansallisrunoilija
Walter Runeberg, kuvanveistäjä
Pirkko Ruohonen-Lerner, kansanedustaja (PS)
Tuire Salenius, näyttelijä
Jussi Saramo, Vasemmistonuorten entinen puheenjohtaja, ministerin erityisavustaja
Eugen Schauman, aktivisti, salamurhaaja
Solveig von Schoultz, kirjailija
Timo Snellman (Timo Pieni Huijaus), muusikko
Louis Sparre, muotoilija, Porvoon vanhan kaupungin suojelija
Georg Magnus Sprengtporten, Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri
Pär Stenbäck, kansanedustaja ja ministeri (RKP)
Torsten Stålhandske, kenraali
Werner Söderström, kustantaja
Kari-Pekka Toivonen, näyttelijä
Taru Tujunen, puoluesihteeri
Ville Vallgren, kuvanveistäjä
Björn Vikström, piispa
Erik Vikström, piispa
John Vikström, piispa
Ville Virtanen, näyttelijä
Markku Wettenranta (Tasis), rap-artisti
Birthe Wingren, näyttelijä
A.W. Yrjänä, muusikko, runoilija

Katso myös


Marjapussi "mennään Porvooseen".
Mauri Kunnas lastenkirjan ''Koiramäen Martta ja Ruuneperi'' tapahtumat sijoittuvat 1800-luku Porvooseen.
Porvoon mitta, mittaväline.
Porvoon sopimus, jossa sovittiin 12 Euroopan maan protestanttisten kirkkojen välisestä yhteistyöstä.
Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain#Uusimaa

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.porvoo.fi Porvoon kaupungin kotisivut
http://www.genealogia.fi/historia/mini.php?srk=412 Porvoon seurakunnan historia
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=32&t=151&a=2833 YLE Elävä arkisto – Vierailu Porvoossa 1961 -nettivideo
http://www.pompassi.com/ Porvoon alueen kartta-apuri
http://www.fennevision.fi/porvoo-syksy.html Kuvia Porvoosta
Luokka:Porvoo
Luokka:Suomen keskiaikaiset kaupungit
ar:بورفو
id:Porvoo
bg:Порвоо
ca:Porvoo
cs:Porvoo
da:Porvoo
de:Porvoo
et:Porvoo
en:Porvoo
es:Porvoo
eo:Porvoo
eu:Porvoo
fr:Porvoo
ko:포르보
io:Porvoo
it:Porvoo
kl:Porvoo
kw:Porvoo
mrj:Порвоо
lt:Porvas
hu:Porvoo
koi:Порво (кар)
nl:Porvoo
ja:ポルヴォー
no:Borgå
pl:Porvoo
pt:Porvoo
ro:Porvoo
ru:Порвоо
se:Porvoo
sk:Porvoo
sr:Порво
sv:Borgå
vi:Porvoo
tr:Porvoo
uk:Порвоо
zh:波爾沃

Pakistan


Pakistanin islamilainen tasavalta eli Pakistan on valtio Etelä-Aasiassa. Sen naapurivaltioita ovat idässä Intia, lounaassa Iran, lännessä Afganistan ja koillisessa Kiina. Pakistanin pohjoisosa sijaitsee Himalaja vuoristossa ja rajoittuu etelässä Arabianmeri.
Pakistan on väkiluvultaan maailman Luettelo valtioista väkiluvun mukaan ja yksi ydinasemaista. Pakistanissa on maailman toiseksi suurin muslimiväestö. Pakistan syntyi muslimien halutessa islamilaisen valtion Intiaan ja on sen jälkeen ollut useissa konflikteissa hinduenemmistöisen Intian kanssa.

Maantiede


Tiedosto:K2 8611.jpg]]
Tiedosto:Deosai_Plateau_2.jpg
Tiedosto:ShangrilaSkardu1090.JPG
Pakistan jakaantuu kolmeen maantieteelliseen alueeseen: pohjoisen ylänköön, Belutšistaniin tasankoon ja Indusjoen laaksoon, joka muodostuu suunnilleen Punjab (Pakistan) ja Sindhin alueista. Kiinasta alkava Indusjoki kulkee Pakistanin halki ja laskee Arabianmeri. Punjabin nimi tarkoittaa viiden virran maata, nämä viisi virtaa ovat Induksen lisäksi Jhelum, Chenab, Ravi (joki) ja Sutlej, joka kulkee enimmäkseen Intian puolella.
Pakistanin pohjoiset ja läntiset alueet ovat vuoristoisia. Pohjoisessa sijaitsevat Pakistanin osa Hindukušista ja Himalajasta. Pakistanin hallussa olevat alueet Kashmirissa sisältävät osan maailman korkeimmista vuorista, mukaan lukien K2. Kaakossa Pakistanin raja Intian kanssa kulkee Tharin autiomaan halki. Läntinen Belutšistan Iranin ja Afganistanin rajalla on aavikkoylänköä, jota ympäröivät matalat vuorijonot. Punjabin maakunta ja osa Sindhiä on hedelmällistä ja tärkeää maatalousmaata.
Pakistanin ilmastoa dominoi Aasian monsuuni-ilmiö. Maassa on kolme vuodenaikaa: kylmä kausi lokakuusta helmikuuhun, kuuma kausi helmikuusta kesäkuuhun ja sadekausi kesäkuusta lokakuuhun.
Pakistanissa on 14 kansallispuistoa Kasvillisuus ja eläimistö ovat erityisen monimuotoisia maan vuoristoisissa osissa, jossa villieläimet liikkuvat alppiniityillä, pensastoissa ja Lauhkea ilmaston metsissä. Näillä vaikeakulkuisilla alueilla tavataan esimerkiksi lumileopardi. Himalajan reunuskukkuloinden metsät jäävät moni paikoin lähinnä pensaikoiksi, ja niillä elää keskikokoisia kasvinsyöjiä, kuten goraali. Induksen laaksosta on luonnonvarainen kasvillisuus hävitetty viljelysten alta, mutta sellaiset eläimet kuin kanit ja sakaalit ovat sopeutuneet ympäristöön. Kaikkiaan Pakistanissa arvioidaan elävän 188 nisäkäslajia, 174 matelijalajia, 16 sammakkoeläinlajia, 525 kalalajia ja 666 lintulajia, joista osa on muuttolintuja.

Luonnonmullistuksia


Quettan alueella on olut tuhoisia maanjäristyksiä 1931, 1935 ja 1991.
Lokakuussa 2005 Pakistania koetteli tuhoisa Etelä-Aasian maanjäristys 2005. Vuonna 2010 monsuunisateiden aiheuttamat Pakistanin tulvat 2010 vaikuttivat miljoonien ihmisten elämään.

Historia


Varhaiset sivilisaatiot


Yksi maailman vanhimmista sivilisaatioista, Indus-kulttuuri vallitsi nykyisessä Pakistanissa ainakin 5&nbsp;000 vuotta sitten.
Pakistaniin kuuluvalta Balukistanin alueelta on löytynyt jäänteitä maanviljelystä, kotieläimistä ja dreijalla tehdyistä ruukuista. Kahden oman aikansa suurkaupungin, Harappan ja Mohenjo-Daron jäänteissä on merkkejä kehittyneestä teknologista, kaupunkisuunnittelusta ja vesihuollosta. Ne liittyvät harappalaiseen kulttuuriin (2500-1600 eaa.)
Sen jälkeen alueelle on tullut maahanmuuttajina ja valloittajina Arjalaiset, Persialaiset, kreikkalaisia, Skyytit, Arabit, Afgaanit ja Turkkilaiset. Taksilan kaupunki Punjabissa, Silkkitien varrella Indus- ja Hydaspes-jokien välissä kehittyi kulttuurin ja talouden keskukseksi. Se perustettiin 500-luvulla eaa ja kukoisti 100-luvulta 400-luvulle jaa. Arabit hyökkäsivät Intiaan 700-luvulla, ja tämän jälkeen maahan tunkeutui vuosisatojen kuluessa monia muita islaminuskoisia kansoja. Nuoren Muhammad bin Qasimin johdolla Umaijadit valtasivat Sindhin 711 ja perustivat sinne muslimivaltion. 1200-luvulla turkinsukuiset valloittajat perustivat Delhin sulttaanikunta. 1400-luvulla suurelta osin islamilaisten hallitsema Intia oli hajanainen. Valta vaihtui Delhissä väkivaltaisesti: yli puolet sulttaaneista päätti valtakautensa salamurhan uhreina.

Suurmogulien valtakunta ja siirtomaavallan aika


Suurmogulien valtakunta kukoisti 1500- ja 1600-luvuilla. Britit alkoivat dominoida aluetta 1700-luvulla. Nykyisestä Pakistanista ja osasta Intiaa tuli 1526–1707 suurmogulien valtakunnan osa. Vahvin suurmogulien hallitsijoista oli eri uskontoja suvainnut Akbar.
Vasco da Gama löysi 1400-luvun lopuilla meritien Intiaan. Eurooppalaiset alkoivat 1500-luvulla perustaa maan rannikolle siirtokuntia. He alkoivat lopulta taistella keskenään Intian omistuksesta. Vuosien 1753–1763 suuri siirtomaasota Englanti voitti Ranskan ja valloitti vuoteen 1853 mennessä koko Intian lukuun ottamatta muutamia pieniä rannikkoalueita, jotka yhä olivat Ranskan tai Portugalin hallinnassa. Brittiläistä Intiaa hallitsi Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania.
1800-luvun puoliväliin mennessä nykyisen Pakistanin alueet olivat Englannin Itä-Intian kauppakomppania hallussa. 1800-luvun alussa Sindhiä hallitsivat islaminuskoiset Talpur-päälliköt, jotka alistettiin Britannialle 1843. Mogulien kukistuttua vallan Punjabissa olivat ottaneet sikhit. Britit kävivät heitä vastaan kaksi sota, ja jälkimmäisen päättyessä 1847 he saivat Punjabin ja Kashmirin valtaansa. Etelämpänä Intiassa tapahtui 1857–1858 suuri Sepoy-kapina, jonka englantilaiset kukistivat raa’asti. Punjabista värvätyt sotilaat taistelivat brittien puolella kapinan kukistamiseksi.
Vaikka Intia ei ollut itsenäinen valtio, se julistettiin vuonna 1876 keisarikunta, ja kuningatar Viktoria (Iso-Britannia) tuli sen keisarinna. Hänen jälkeensä Ison-Britannian kuninkaat olivat samalla Intian keisareita vuoteen 1947 saakka. Intialle myönnettiin itsehallinnollisiakin oikeuksia, muttei siirtomaaisännistä siltikään Intiassa pidetty. Maahan virisi itsenäisyysliike 1800-luvun puolivälistä alkaen.

Itsenäinen Pakistan


Pakistan itsenäistyi 14. elokuuta 1947 brittien alaisuudesta. Brittiläinen Intia jaettiin hindujen Intiaan ja muslimien Pakistaniin, minkä yhteydessä Pakistaniin siirtyi kahdeksan miljoonaa muslimia Intiasta, ns. ''Muhajirit'', pakolaiset. Itä-Pakistanina tunnettu Bangladesh kuului vuoteen 1971 Pakistaniin. Se itsenäistyi Bangladeshin itsenäisyyssota jälkeen Intian tuella.
Intia ja Pakistan (sekä osin Kiina) ovat vuosia kiistelleet Kashmirista. Intia ja Pakistan kävivät Intian-Pakistanin sota vuosina 1947, 1965 ja 1971. Maan politiikassa ovat vaihdelleet sotilasdiktatuurin ja siviilihallinnon kaudet.
Vuonna 1977 kenraali Muhammad Zia ul-Haq kaappasi vallan presidentti Zulfikar Bhuttolta. Zia kielsi puolueet,otti käyttöön islamilaisen lain ja hirtätti Zulfikar Ali Bhutton syytettynä erään tämän poliittisen vastustajan murhasta. Vuoden 1984 kansanäänestyksen jälkeen sotatilalaki peruutettiin ja Zia hallitsi kuolemaansa saakka, vuoteen 1988. Zian jälkeen maata hallitsivat lyhytaikaiset hallitukset. Vuoden 1988 vaaleissa voitti Pakistanin kansanpuolueen Benazir Bhutto. Hänet erotettiin kyvyttömänä ja korruptoituneena 1990. Seuranneissa vaaleissa voitti Nawaz Sharifin muslimiliiga. Sharif erotettiin 1993, jonka jälkeen Bhutto palasi pääministeriksi. Vuoden 1997 vaaleissa Sharif palasi valtaan. Vuonna 1998 Pakistan vastasi Operaatio Shakti Chagai-I ja joutui kauppasaartoon ja asevientikieltoon. Sharif yritti erottaa armeijan komentaja Pervez Musharrafin, joka kaappasi vallan verettömästi 12. lokakuuta 1999. Musharrafista tuli muodollisesti presidentti 20. kesäkuuta 2001.
Musharraf liittyi Yhdysvaltain rinnalla Terrorisminvastainen sota ja sai kansainvälistä hyväksyntää. Kun Pakistanin ydinpommiohjelman johtajan Abdul Qadeer Khanin paljastettiin alkuvuodesta 2004 välittäneen ydinteknologiaan Iraniin, Pohjois-Koreaan ja Libyaan, siitä ei seurannut suurempaa kansainvälistä reaktiota. Pakistan otettiin jälleen kansainyhteisön jäseneksi toukokuussa 2004.
Musharraf selvisi lukuisista kaappausyrityksistä ja muodosti sotilas- ja siviilihallinnon välimuodon. Hän jatkoi presidentin viran ohella armeijan komentajana ja järjesti 2002 kansanäänestyksen, jolla hänet nimitettiin presidentiksi vielä viideksi vuodeksi. Vaalien jälkeen hän nimitti Zafarullah Jamalin johtaman hallituksen erinäisistä itseään tukevista ryhmistä. Syksyllä 2007 maanpaossa Dubaissa ollut oppositiojohtaja Bhutto palasi Pakistaniin. Hänet murhattiin joulukuussa 2007.
Marraskuussa 2007 Musharraf julisti maahan jälleen poikkeustilan, nimellisesti väkivaltaisuuksien vuoksi. Korkein oikeus aikoi juuri tutkia hänen valintansa laillisuutta. Kauan jatkuneen poikkeustilan vuoksi kansainyhteisö sulki Pakistanin jälleen toimintansa ulkopuolelle. Kesäkuun 2008 vaaleissa oppositiopuolueet Muslimiliiga-Nawaz (PML-N) Pakistan Peoples Party (PPP) voittivat ja aloittivat yhdessä Musharrafin viraltapanon. Hän ilmoitti 18. elokuuta 2008 eroavansa. Musharrafin seuraajaksi valittiin Bhutton leski Asif Ali Zardari.
Menetettyään tärkeän liittolaisen Musharrafin terrorismin vastaisessa sodassa Yhdysvallat laajensi Afganistanissa käymäänsä sotaa Pakistanin puolelle ja teki maahan ilmaiskuja miehittämättömillä koneilla sekä erikoisjoukkojen iskun Angoor Adaan Waziristanissa syyskuussa 2008. Vastineeksi runsaille siviiliuhreille Pakistan esti Yhdysvaltain Afganistanin joukkojen huollon. Toukokuussa 2011 Yhdysvaltain erikoisjoukot surmasivat Osama bin Ladenin Abbottabadissa.

Politiikka ja hallinto


Pakistanin valtionpäämies on Pakistanin presidentti, jonka 1999 käyttöön otetun perustuslain mukaan valitsee valitsijamieskollegio, joka koostuu Pakistanin senaatti, Pakistanin kansalliskokous ja neljän maakunnan parlamenteista. Presidentti on sekä valtionpäämies että asevoimien ylipäällikkö. Presidentin kausi on viisi vuotta. Asif Ali Zardari valittiin presidentiksi 2008.
Parlamenttiin (Majlis-e-Shoora) kuuluvat presidentti, satapaikkainen senaatti, jonka paikat jaetaan maakuntien, pääkaupungin ja liittovaltion heimoalueiden kesken, ja 342-paikkainen kansalliskokous. Molemmissa kamareissa vajaa viidennes paikoista on varattu naisille ja uskonnollisille vähemmistöille. Senaattoreiden kausi on kuusi vuotta, ja osa vaihtuu aina kolmen vuoden välein. Kansalliskokouksen kausi on viisi vuotta. Pääministeri on yleensä kansalliskokouksen suurimman puolueen johtaja. Presidentti nimittää hallituksen pääministerin ehdotuksesta. Pakistanin ulkoministeri heinäkuusta 2011 on Hina Rabbani Khar, joka on tehtävässä ensimmäinen nainen.
Merkittävimmät poliittiset ryhmittymät ovat:
Pakistanin kansanpuolue (PPPP). Vuonna 2010 valitussa parlamentissa sillä on 127 paikkaa alahuoneessa ja 27 senaatissa.
Pakistanin muslimiliiga PML, jolla on 51 paikkaa alahuoneessa ja 21 paiklaa senaatissa
Pakistanin muslimiliiga (N), PML-N, Nawaz Sharifin johtamalla puolueella on alahuoneessa 90 paikkaa, senaatissa seitsemän.
Yhdistynyt toimintarintama (Muttahida Majlis-e-Amal, MMA). Sillä on 7 paikkaa senaatissa mutta ei yhtään alahuoneessa.
Asevoimilla, joihin kuuluu 1,5 miljoonaa miestä, on merkittävä vaikutusvalta Pakistanin politiikassa. Armeijan kuluihin käytetään 30–40&nbsp;% budjetista ja asevoimien liiketoiminnan arvo on arvioiden mukaan noin kuusi miljardia dollaria.
Pakistanin ydinaseohjelman aloitti vuonna 1972 silloinen energiaministeri, tuleva presidentti Zulfiqar Ali Bhutto. Ohjelma sai vauhtia Intian ydinkokeiden jälkeen. Vuonna 1985 Pakistan kykeni tuottamaan asekelpoista uraania, ja vuonna 1986 sen arveltiin tuottaneen tarpeeksi materiaalia ydinaseeseen. Vuonna 1998 Pakistan ilmoitti tehneensä kuusi onnistunutta ydinkoetta. Pakistanin on arvioitu tuottaneen tarpeeksi materiaalia 24-55 ydinkärkeen.

Ihmisoikeudet


Pakistanin lait mahdollistavat kuolemanrangaistus. Kuolemantuomio voidaan langettaa vähemmistöuskontojen edustajille jumalanpilkasta.

Presidentit


Iskander Mirza 23. maaliskuuta 1956 – 27. lokakuuta 1958
Muhammad Ayub Khan (sotilasjuntta) 27. lokakuuta 1958 – 25. maaliskuuta 1969
Yahya Khan (sotilasjuntta) 25. maaliskuuta 1969 – 20. joulukuuta 1971
Zulfikar Ali Bhutto 20. joulukuuta 1971 – 13. elokuuta1973
Fazal Ilahi Chaudhry 13. elokuuta 1973 – 16. syyskuuta 1978
Muhammad Zia-ul-Haq (sotilasjuntta) 16. syyskuuta 1978 – 17. elokuuta 1988
Ghulam Ishaq Khan 17. elokuuta 1988 – 18. heinäkuuta1993
Wasim Sajjad (v.t.) 18. heinäkuuta 1993 – 14. marraskuuta 1993
Faruq Leghari 14. marraskuuta 1993 – 2. joulukuuta 1997
Wasim Sajjad (v.t.) 2. joulukuuta 1997 – 1. tammikuuta 1998
Muhammad Rafiq Tarar 1. tammikuuta 1998 – 20. kesäkuuta 2001
Pervez Musharraf (sotilasjuntta) 20 . kesäkuuta 2001 – 18. elokuuta 2008
Muhammad Mian Soomro (v.t.) 18. elokuuta 2008 – 9. syyskuuta 2008
Asif Ali Zardari 9. syyskuuta 2008 alkaen

Hallinnollinen jako


Pakistan on jaettu provinsseihin, alueisiin ja Pakistanin hallinnoimiin alueisiin kiistellyssä Kashmirissa.
Tiedosto:Sub Pakistan.png
Provinssit:
# Balochistan
# Luoteisprovinssi
# Punjab (Pakistan)
# Sindh
Territoriot:
<ol start="5">
<li> Pakistanin pääkaupunkialue
<li> Pakistanin heimoalueet
</ol>
Pakistanin hallinnoimat osat Kashmiria:
<ol start="7">
<li> Azad Kashmir
<li> Gilgit-Baltistan
</ol>

Talous


Pakistan on köyhä ja kehittymätön maa, joka on kärsinyt vuosikymmenten ajan sisäpoliittisista kiistoista ja ulkomaisten sijoitusten vähäisyydestä. Vuosina 2001-2007 köyhyys maassa kuitenkin väheni. Taloudellisesti Pakistan on ollut Intiaa jonkin verran menestyksekkäämpi, vain 13&nbsp;% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, kun Intiassa lähes kolmannes. Vuonna 2006 Maailmanpankki arvioi, että Pakistan oli yksi nopeimpia talousuudistajia. Pakistanin inflaatio on maailman rajuimpia, vuonna 2010 yli 13&nbsp;%.
Puolet väestöstä elää edelleen maatalouden varassa, mutta maatalouden osuus on enää viidennes taloudesta. Suurimman osan maasta omistavat kuitenkin suurtilalliset. Noin 26 % pinta-alasta on viljelyssä, ja sitä kastellaan yhdellä maailman laajimmista kastelujärjestelmistä. Silti maa joutuu turvautumaan elintarvikkeiden tuontiin. Se vie riisiä, kalaa, hedelmiä ja vihanneksia ja tuo vehnää, puuvillaa ja kasvivöljyä.
Maalla on jonkin verran öljyä, mutta se riittää täyttämään vain puolet tarpeesta. Tuontienergian käyttö lisää valtion talouskurjuutta. Pakistanin merkittävimmät luonnonvarat ovat viljelymaa, vesi, vesivoima ja maakaasu.
Tiedosto:Pakistan-CIA WFB Map.png

Liikenne


Pakistanissa on 148 lentopaikkaa, joista viidellätoista on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautatietä on lähes 7&nbsp;800 km. Tärkeimmät satamat ovat Karachin kaksi satamaa Karachin satama ja Muhammad Bin Qasimin satama.
Edullisin, vaikka ei aina kovin mukava tapa liikkua kaupungista toiseen ovat linja-autot. Yhtiöitä on monia ja useissa kaupungeissa on monta linja-autoasemaa.

Väestö


Tiedosto:Badshahi Mosque July 1 2005 pic32 by Ali Imran.jpg
Heinäkuussa 2011 Pakistanin väkiluvuksi arvioitiin noin 187 miljoonaa, mikä on kuudenneksi suurin maailmassa. Väestö kasvaa 1,573&nbsp;% vuodessa. 36&nbsp;% pakistanilaisista elää urbaanissa ympäristössä.
Pakistanin puhutuimmat kielet ovat punjabi, jota puhuu 48&nbsp;% väestöstä, sindhi 12&nbsp;%, siraiki 10&nbsp;%, Paštun kieli 8&nbsp;% ja urdu 8&nbsp;%. Yleisimmät uskonnot ovat sunnalaisuus 75&nbsp;% ja šiialaisuus 20&nbsp;%.
Etnisistä ryhmistä suurin on punjabit, joihin kuuluu 44,7&nbsp;% väestöstä. Pataanit on 15,4&nbsp;%, sindhejä 14&nbsp;%, sariakeja 8,4&nbsp;% ja muhajirejä 7,6&nbsp;%.
Urdu ja englanti ovat virallisia kieliä, englanti on pakistanin sivistyneistön lingua franca. Urdu on lähestulkoon samaa kuin hindi. Myös punjabilla on hyvin paljon samoja piirteitä ja sanastoa hindin kanssa. Pakistanin pohjoisosissa puhutaan myös Baltin kieli (tiibetiksi: སྦལ་ཏིའི་སྐད, yksi Ladakhin kieli murteista་), Šinan kieli, Burušaskin kieli, Vahanin kieli ja Khowarin kieli.
Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,1&nbsp;% aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 96&nbsp;000 henkeä. Vuosittaisten AIDS-kuolemien määrä oli kasvussa. Antiretroviraalit-lääkitystä olisi tarvinnut noin 20&nbsp;000 henkeä, mutta sitä sai vain murto-osa heistä, noin 600 henkeä.

Kulttuuri


Koska pääosa pakistanilaisista on muslimeita, sianlihaa ei syödä ja paastokuukausi ramadan näkyy ruokakulttuurissa. Perinneruoissa on paljon mausteita ja maustesekoituksia. Yleisiä lisukkeita ovat riisi ja Kylvövirvilä. Vihreä tee tarjotaan lähes kaikilla aterioilla.
Runous on tärkein kirjallisuuden muoto, ja suurta runoilijaa Faiz Ahmad Faizia (1911–1984) muistetaan kansallisella juhlapäivällä.

Koulutus


Pakistanin peruskoulutus on kriisissä, ja vuosi 2011 on julistettu koulutuksen teemavuodeksi. Vaikka perustuslaki takaa kaikille perusopetusta, suuri osa lapsista ei käy koulua, eivätkä niistäkään jotka kouluun pääsevät, kaikki opi edes perusasioita. Koulujen tehottomuutta kuvaa se, että puolet koulua käyvistä 6–16 vuotiaista ei osaa lukea edes kokonaista lausetta ja vain kolmannes kykenee lukemaan kokonaisen tarinan. Niistä lapsista, jotka eivät käy koulua, neljännes selviää tarinan lukemisesta. Madrassat täyttävät pienen osan koulutusvajeesta.
Karachin yliopisto on perustettu vuonna 1951. Aluksi se järjesti tutkintotilaisuuksia, mutta vuonna 1953 se aloitti oman opetuksen 50 opiskelijalle. Siitä kasvoi maan suurin yliopisto, ja siellä suoritetaan huomattavasti enemmän jatko-opintoja (maisterin ja tohtorin tutkintoja) kuin maan muissa yliopistoissa. Vuonna 2011 yliopistossa oli yli 24&nbsp;000 opiskelijaa ja 700 opettajaa, jotka jakaantuvat kahdeksan tiedekunnan 53 laitokseen.

Urheilu


Pakistan on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1948. Sen joukkueeseen on kuulunut 15-55 urheilijaa. Maa on saanut kymmenen mitalia, niistä kahdeksan maahockeystä ja yhden nyrkkeilystä ja painista.
Pakistanin jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut eikä Jalkapallon Aasian-mestaruuskilpailut lopputurnaukseen. Syyskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 170. Maassa on 720 jalkapalloseuraa, joissa pelaa 64&nbsp;400 rekisteröityä pelaajaa.
Pakistanin suosituin urheilulaji on kuitenkin kriketti, jossa maa voitti maailmanmestaruuden vuonna 1992.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=99&a=4857 YLE Elävä arkisto: Benazir Bhutto - kohtalon tytär
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=99&a=884 YLE Elävä arkisto: Intian ja Pakistanin sota
Luokka:Pakistan
ace:Pakistan
kbd:Пакистэн
af:Pakistan
als:Pakistan
am:ፓኪስታን
ang:Pacistan
ar:باكستان
an:Pakistán
arc:ܦܐܩܣܛܐܢ
roa-rup:Pakistan
frp:Paquistan
as:পাকিস্তান
ast:Paquistán
gn:Pakistán
az:Pakistan
bjn:Pakistan
id:Pakistan
ms:Pakistan
bn:পাকিস্তান
zh-min-nan:Pakistan
jv:Pakistan
su:Pakistan
ba:Пакистан
be:Пакістан
be-x-old:Пакістан
bh:पाकिस्तान
bcl:Pakistan
bar:Pakistan
bo:པ་ཀི་སི་ཐན
bs:Pakistan
br:Pakistan
bug:Pakistan
bg:Пакистан
bxr:Пакистан
ca:Pakistan
ceb:Pakistan
cv:Пакистан
cs:Pákistán
cbk-zam:Pakistan
cy:Pakistan
da:Pakistan
de:Pakistan
dv:ޕާކިސްތާން
nv:Eʼeʼaahjí Naakaii Dootłʼizhí Bikéyah
dsb:Pakistan
na:Pakistan
et:Pakistan
el:Πακιστάν
en:Pakistan
es:Pakistán
eo:Pakistano
ext:Paquistán
eu:Pakistan
fa:پاکستان
hif:Pakistan
fo:Pakistan
fr:Pakistan
fy:Pakistan
ga:An Phacastáin
gv:Yn Phakistaan
gag:Pakistan
gd:Pagastàn
gl:Paquistán - پاکستان
gan:巴基斯坦
gu:પાકિસ્તાન
hak:Pâ-kî-sṳ̂-thán
xal:Сарта Паксин Орн
ko:파키스탄
ha:Pakistan
haw:Pakitana
hy:Պակիստան
hi:पाकिस्तान
hsb:Pakistan
hr:Pakistan
io:Pakistan
ilo:Pakistan
bpy:পাকিস্তান
ia:Pakistan
ie:Pakistan
iu:ᐸᑭᔅᑕᓐ
os:Пакистан
zu:IPakistani
is:Pakistan
it:Pakistan
he:פקיסטן
kl:Pakistan
kn:ಪಾಕಿಸ್ತಾನ
pam:Pakistan
ka:პაკისტანი
ks:پاکِستان
csb:Pakistan
kk:Пәкістан
kw:Pakistan
rw:Pakisitani
ky:Пакистан
sw:Pakistan
kv:Пакистан
ht:Pakistan
ku:Pakistan
lez:Пакистан
la:Pakistania
lv:Pakistāna
lb:Pakistan
lt:Pakistanas
lij:Pakistan
li:Pakistan
ln:Pakistáni
jbo:kisygu'e
lmo:Pakistan
hu:Pakisztán
mk:Пакистан
ml:പാകിസ്താൻ
mt:Pakistan
mi:Pakitāne
mr:पाकिस्तान
xmf:პაკისტანი
arz:باكستان
mdf:Пакистан
mn:Пакистан
my:ပါကစ္စတန်နိုင်ငံ
nah:Paquistan
nl:Pakistan
nds-nl:Pakistan
ne:पाकिस्तान
ja:パキスタン
nap:Pakistan
ce:Пакистан
pih:Pakistaan
no:Pakistan
nn:Pakistan
nov:Pakistan
oc:Paquistan
mhr:Пакистан
or:ପାକିସ୍ଥାନ
uz:Pokiston
pa:ਪਾਕਿਸਤਾਨ
pnb:پاکستان
pap:Pakistan
ps:پاکستان
km:ប៉ាគីស្ថាន
pms:Pakistan
nds:Pakistan
pl:Pakistan
pt:Paquistão
crh:Pakistan
ro:Pakistan
rmy:Pakistan
qu:Pakistan
ru:Пакистан
rue:Пакістан
sah:Пакистан
se:Pakistan
sa:पाकिस्तानम्
sco:Pakistan
stq:Pakistan
sq:Pakistani
scn:Pakistan
si:පාකිස්ථානය
simple:Pakistan
sd:پاڪستان
ss:IPhakhistani
sk:Pakistan
sl:Pakistan
szl:Pakistan
so:Bakistaan
ckb:پاکستان
sr:Пакистан
sh:Pakistan
sv:Pakistan
tl:Pakistan
ta:பாக்கித்தான்
kab:Pakistan
roa-tara:Pakistan
tt:Пакьстан
te:పాకిస్తాన్
th:ประเทศปากีสถาน
vi:Pakistan
tg:Покистон
tr:Pakistan
tk:Päkistan
udm:Пакистан
uk:Пакистан
ur:پاکستان
ug:پاكىستان
vec:Pakistan
vo:Pakistän
fiu-vro:Pakistan
wa:Pakistan
zh-classical:巴基斯坦
war:Pakistan
wo:Pakistaan
wuu:巴基斯坦
yi:פאקיסטאן
yo:Pakístàn
zh-yue:巴基斯坦
diq:Pakıstan
bat-smg:Pakėstans
zh:巴基斯坦

Persoonallisuus

Persoonallisuus on psyyke ominaisuus melko pysyvä kokonaisuus.
Persoonallisuuden erittäin laaja käsite sisältää ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsitys, itsetunto, arvot, luonne ja temperamentti. Se muodostuu koko elämän ajan yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutus ja se ohjaa kaikkea yksilön toimintaa.
Ihmisen koko persoonallisuus on tallentunut hänen muistiinsa. Persoonallisuus määrittää sen, miten kukin käyttäytyy, mistä pitää ja mistä ei, miten ilmaisee itseään, miten suhtautuu asioihin, jne.

Viisi persoonallisuuden piirrettä Big Five -näkemyksen mukaan


Persoonallisuuden voi tiivistää viideksi piirteeksi, jotka eivät ole kulttuuri- eivätkä sukupuolisidonnaisia.

Ekstroversio


Ekstroversio kuvaa ihmisen suuntautumista ulos- tai sisäänpäin.

Neuroottisuus


Neuroottisuus kuvaa ihmisen suhtautumista uhkiin ja vaaroihin.

Tunnollisuus


Tunnollisuus kuvaa ihmisen suunnitelmallisuutta ja päättäväisyyttä.

Miellyttävyys


Miellyttävyys on kyky mukautua toisten ihmisten tunteisiin.

Avoimuus


Avoimuus (persoonallisuuden piirre) kuvaa henkilön arvostusta seikkailuja, uteliaisuutta, epätavallisia ideoita ja mielikuvitusta kohtaan.

Katso myös


Temperamentti
Persoonallisuushäiriöt
Myers–Briggs-tyyppi-indikaattori

Lähteet

Kirjallisuutta


}}

Aiheesta muualla


University of York: http://www.sciencedaily.com/releases/2011/04/110427092053.htm Animals Have Personalities Too. Science Daily 27.4.2011.
Luokka:Persoonallisuuspsykologia
ar:الشخصية
bg:Индивидуалност
cs:Osobnost
da:Personlighed
de:Persönlichkeit
en:Personality
et:Isiksus
el:Προσωπικότητα
es:Personalidad
eu:Pertsonalitate
fr:Personnalité
hi:व्यक्तित्व
id:Kepribadian
it:Personalità
jv:Kapribadèn
la:Personalitas
nl:Persoonlijkheid
ja:個性
no:Personlighet
pl:Osobowość
pt:Personalidade
ro:Personalitate
ru:Индивидуальность
simple:Personality
sk:Osobnosť
sv:Personlighet
uk:Індивідуальність
zh:人格

Python


Python on monipuolinen, tulkattava ohjelmointikieli. Pythonia pidetään helppona oppia sen yksinkertaisen syntaksin ja korkean tason tietorakenne takia. Monet suosittelevat sitä ensimmäiseksi ohjelmointikieleksi. Pythonia on usein verrattu sellaisiin kieliin kuin Perl, Java, Ruby, Tcl, Scheme ja PHP.

Historia


Ensimmäinen versio Python-kielestä syntyi 1980-luvun loppupuolella. Alun perin kieli tehtiin jatkoksi ABC-ohjelmointikielelle korjaamalla siinä havaittuja puutteita ja tuomalla sen piirteisiin mm. poikkeusten käsittelyn . Kielen kehittäjä ja isä, Guido van Rossum, on pysynyt kielen kehityksessä koko sen historian ajan keskeisessä roolissa.
Python on alun perin nimetty brittiläisen komediaryhmä Monty Pythonin tunnetun ''Monty Pythonin lentävä sirkus'' -televisiosarjan mukaan. Python-nimi koettiin lisäksi tarpeeksi lyhyeksi, yksilöiväksi sekä sopivan mysteeriseksi. Kielen dokumentaation koodiesimerkeissäkin pyritään välttämään liiallista vakavuutta satunnaisilla viittauksilla ryhmän tuotantoon..
Alkuperäisen Python-kielestä jalostettu Python 2.0, julkaistiin 16. lokakuuta 2000. Kielen toinen täysversio sisälsi useita uusia ominaisuuksia, mukaan lukien täydellisen Automaattinen roskienkeräys ja Unicode-tuen. Suurin muutos tapahtui kuitenkin itse kielen kehitysprosessissa, jossa Python-yhteisölle annettiin vapaammat kädet osallistua mukaan kielen kehitykseen .
Kielestä ilmestyi joulukuussa 2008 uusi versio 3.0, joka toi mukanaan paljon uudistuksia. Näistä johtuen se on epäyhteensopiva versioiden 2.x ja vanhempien kanssa. Vanhoille versioille kirjoitetut ohjelmat eivät toimi suoraan versiossa 3.0. Siirtymän helpottamiseksi on toteutettu käännösohjelma (<code>2to3</code>), joka kääntää automaattisesti osan koodista kielen uudempaan versioon. Lisäksi useita kolmosversion keskeisiä ominaisuuksia on toteutettu rinnakkain kehitettyyn 2.6 versioon, mikä mahdollistaa niiden hyödyntämisen ilman uudempaan syntaksiin siirtymistä..

Kielen keskeiset piirteet


Python-kieli tukee useita ohjelmointiparadigmoja; erityisesti sitä voi käyttää olio-ohjelmointi, proseduraalinen ohjelmointikieli tai funktionaalinen ohjelmointikieli ohjelmointikielenä. Yleisesti ottaen luonteenomaista Pythonille on pyrkimys selkeään ja luettavaan ohjelmakoodiin. Kauneuden ja yksinkertaisuuden tavoitteminen ovat keskeinen osa kielen suunnittelufilosofiaa .
Tyyppijärjestelmältään Python on tyyppijärjestelmä ohjelmointikieli. Toisin kuin esimerkiksi C (ohjelmointikieli) tutussa staattisessa tyypityksessä, muuttujan tyyppiä ei tarvitse erikseen esitellä, vaan se määräytyy siihen tallennettavan objektin tyypin perusteella. Tästä seuraa se, että Python-Ohjelmointikielen kääntäjä eivät tee tyyppitarkistuksia käännösaikaisesti, vaan virheet aiheuttavat pääsääntöisesti ajonaikaisia Poikkeus.
Dynaamista tyypitystä käytetään Python-ohjelmoinnissa usein hyväksi tekemällä ns. "ankkatyypitystä". Ankkatyypityksessä (engl. duck typing) objektin, esimerkiksi muuttujan, tyyppi määritetään ajonaikaisen tarkastelun perusteella sen kutsuvaiheessa. Tyyppivirheen sattuessa syntyy poikkeus, joka voidaan ottaa vastaan ja käsitellä. Näin ankkatyypityksellä voidaan toteuttaa olio-ohjelmoinnissa usein periyttämällä toteutettava polymorfinen korvaus ilman eksplisiittistä riippuvuutta valittuun tyyppiobjektiin..

Esimerkkejä


Pythonia voi kokeilla helposti interaktiivisen tulkin avulla:
<source lang="python">
>>> print("Hello, world!")
Hello, world!
>>> 2*42
84
</source>
Määritellään funktio ja kutsutaan sitä:
<source lang="python">
>>> def tuntipalkka(palkka, aika):
>>> return palkka / aika
>>>
>>> tuntipalkka(210, 8)
26.25
</source>

Grafiikka


Pythonissa itsessään ei ole mahdollisuutta ladata kuvia tai muuta mediaa, mutta tämä onnistuu esimerkiksi Pygame-moduulin avulla.

Toteutukset


Python-kielestä on tehty useita toteutuksia. Tunnetuimmat ovat C (ohjelmointikieli) tehty alkuperäinen (kielen määrittelevä) toteutus ja Java-ohjelmointikielellä tehty Jython. Muita toteutuksia ovat esimerkiksi IronPython .NET- ja Mono (kehitysympäristö)-alustoille sekä Python-kielellä itsellään uudelleentoteutettu PyPy. Mobiilialustoista Python on portattu myös Symbian S60 -alustalle - lisäksi kielestä on kehitetty Maemo-alustaan optimoitu versio .
Python-tulkki ja -kirjastot on kehitetty avoin lähdekoodi projektina, ja niitä levitetään Pythonin oman lisenssin (Python Software Foundation License) alaisena, joka on yhteensopiva myös GPL-lisenssin kanssa. Pythonin lisenssi sallii lisäksi kaikenlaisen kaupallisen käytön ja jopa kaupallisen uudelleenlevittämisen.
Python-koodin tulkitseminen ja ajoa edeltävä optimointi saattavat joskus olla hitaita prosesseja, ja Pythonia ajetaankin useimmiten tavukoodina hieman Javan tapaan. Tämä vie ohjelman suorituksesta pois yhden hitaammista vaiheista, tulkkaamisen tavukoodiksi; tulkkaamattoman Python-skriptin ajaminen saattaa olla moninkertaisesti tavallisen C-kielisen ohjelman ajamista hitaampaa. Toisaalta suurimmat eroavuudet suorituskyvyssä liittyvät käytettyihin tietorakenne ja algoritmi, joten Python-kielinen toteutus ei ole automaattisesti hitaampi. Lisäksi Pythoniin voi tehdä helpohkosti C (ohjelmointikieli)-kielisiä laajennoksia, jos erityinen nopeus on tarpeen.

Version 3.0 uudistukset


Joulukuussa 2008 ilmestynyt Pythonin versio 3.0 toi kieleen jonkin verran uudistuksia. Periaatteena sen kehityksessä oli vähentää ominaisuuksien rinnakkaisia toteutustapoja poistamalla vanhoja tapoja tehdä asiat. Tästä seuraa, ettei kielen uusin versio ole taaksepäin yhteensopiva, eivätkä 2-versioiden mukaiset ohjelmat siis välttämättä toimi sellaisenaan.
Muutoksia ovat muun muassa::
<code>print</code>-avainsanan korvaaminen <code>print()</code>-funktiolla
<code>with</code>-lause
Jako-operaattorin <code>/</code> toiminnan muuttaminen niin, että <code>int/int</code> palauttaa <code>float</code>-tyyppisen luvun. Vanhaa jakolaskuoperaattoria voidaan vielä käyttää kirjoittamalla <code>//</code>
Version 3 ja sen tuomien muutosten käyttöönottoa on pyritty tukemaan monella tavalla. Versiolla 2.5 voi ottaa jo käyttöön joitain uudistuksia komennolla <code>from __future__ import
</code>. Samoin versiolla 2.6 voidaan ottaa käyttöön kaikki version 3.0 tuomat uudistukset. Lisäksi Python 2.6:lla voidaan aktivoida varoitukset vanhanmallisen koodin käytöstä. Tämä helpottaa vanhanmallisen lähdekoodin muuttamista versiolle 3.0 sopivaksi. Lisäksi saatavilla on <code>2to3</code> käännöstyökalu, joka kääntää valtaosan 2-sarjan koodista 3-versioon.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.python.org/ Python-kielen kotisivu
http://www.it.lut.fi/kurssit/06-07/Ti5210210/materiaali/Python-ohjelmointiopas_LTY2006.pdf Suomenkielinen Python-opas (122ss.)
http://www.it.lut.fi/kurssit/08-09/CT20A0200/materiaali/Python_opas_2008.pdf Oppaan uudempi painos (122ss.)
http://www.it.lut.fi/kurssit/06-07/Ti5212700/Python-grafiikkaohjelmointiopas_LTY2007.pdf Suomenkielinen Python-grafiikkaohjelmointiopas (92ss.)
http://www.it.lut.fi/kurssit/06-07/Ti5212700/Python-Tkinteropas_LTY2007.pdf Suomenkielinen Python-opas graafisten käyttöliittymien toteuttamisesta (50ss.)
http://www.ohjelmointiputka.net/opas.php?tunnus=python Ohjelmointiputka: Python-opas
http://wiki.mureakuha.com/wiki/Python Mureakuha: Python-opas
https://oa.doria.fi/handle/10024/63381 Python 3 ohjelmointiopas
Luokka:Python
af:Python
als:Python (Programmiersprache)
ar:بايثون
an:Python
az:Python (proqramlaşdırma dili)
id:Python (bahasa pemrograman)
ms:Python
bn:পাইথন (প্রোগ্রামিং ভাষা)
bs:Python programski jezik
bug:Python
bg:Python
ca:Python
cs:Python
da:Python (programmeringssprog)
de:Python (Programmiersprache)
et:Python (programmeerimiskeel)
el:Python
en:Python (programming language)
es:Python
eo:Python (programlingvo)
eu:Python
fa:پایتون (زبان برنامه‌نویسی)
fr:Python (langage)
gl:Python
ko:파이썬
hi:पाइथन (प्रोग्रामन भाषा)
hr:Python
hy:Python
ia:Python (linguage de programmation)
is:Python (forritunarmál)
it:Python
he:פייתון
ka:პითონი (პროგრამირების ენა)
kk:Python
la:Python
lv:Python
lt:Python
jbo:paiton
hu:Python (programozási nyelv)
mk:Питон (програмски јазик)
ml:പൈത്തൺ (പ്രോഗ്രാമിങ്ങ് ഭാഷ)
mr:पायथॉन
my:Python (programming language)
nl:Python (programmeertaal)
ne:पाइथन प्रोग्रामिङ्ग भाषा
ja:Python
no:Python
pl:Python
pt:Python
ro:Python
ru:Python
sq:Python
si:පයිතන්
simple:Python (programming language)
sk:Python (programovací jazyk)
sl:Python (programski jezik)
sr:Пајтон (програмски језик)
sh:Python programski jezik
sv:Python (programspråk)
tl:Python (programming language)
ta:பைத்தான்
te:పైథాన్ (కంప్యూటర్ భాష)
th:ภาษาไพทอน
vi:Python (ngôn ngữ lập trình)
tg:Python
tr:Python (programlama dili)
uk:Python
zh:Python

Piippu


Kuva:Pipa savinelli.jpg
Piippu on Virginiantupakka ja eräiden muiden aineiden polttamiseen käytettävä väline, jossa on pyöreähkö pesä ja ontto varsi. Vanhin tunnettu piippu on löydetty Ohiosta Yhdysvallat. Savesta tehdyn piipun on katsottu olevan esihistorialliselta aikakaudelta.

Yleistä


Yhteisiä piirteitä piipuissa ovat pesä eli tila, jossa tupakka tai muu vastaava aines saadaan hehkuttamaan itsestään savua, sekä varsi, jonka tarkoituksena on viilentää itse savua. Useissa piipuissa on myös eräänlaisia Suodatin ja imukkeita, joiden tarkoituksena on estää tupakasta lähtevän kosteuden pääseminen suuhun. Pesä ja varsi ovat yleensä toisistaan irrotettavia, mikä mahdollistaa piipun helpomman puhdistuksen ja myös suodattimien asettamisen ja vaihdon.
Piippujen ulkonäkö vaihtelee pesän, varren, ja suuosan koon ja muotoilun mukaan. Nämä muodot noudattavat tiettyjä normeja.

Poltosta


Piipun valmistaminen polttoon ja polttaminen vaatii aikaa, keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Liian nopeasti polteltaessa tupakan hehku kuumentaa piippua liikaa ja sen materiaali voi vahingoittua. Liian hitaasti polttaminen taas usein aiheuttaa hehkun sammumisen. Tähän kaikkeen vaikuttavat myös tupakan laatu, tuoreus ja aromisuus sekä piipun koko ja muotokin - joten esimerkiksi savukkeisiin tottuneille piipun poltto saattaa tuntua hitaalta ja turhauttavalta.
Piipuissa käytettävä tupakka on usein maustettua ja vahvaa, eikä savua ole tarkoitus hengittää keuhkoihin asti vaikka jotkut niin tekevätkin. Piipputupakka ei sisällä savuketupakkaan usein lisättyjä Kemikaali jotka mahdollistavat nikotiinin nopeamman siirtymisen Aivot Keuhkot kautta. Piipputupakan savusta olisi tarkoitus nauttia maistelemalla sen aromia nikotiinin imeytyessä vähitellen limakalvojen kautta.

Terveysvaikutukset


Piipunpolton terveysvaikutukset eivät poikkea merkittävästi muiden tupakointitapojen vaikutuksista. Vaikka piipunsavua ei yleensä vedetäkään henkeen, on keuhkosyöpään sairastumisen riski kuitenkin suuri. Piipunpoltto on myös huulisyöpä yksi aiheuttaja.
Nikotiinia on piipputupakassa keskimäärin enemmän kuin savukkeissa. Piipunsavussa on savukkeiden savua suurempia määriä haitallisia kemikaaliyhdisteitä, esimerkiksi fenolia. Piipusta tuleva savu on haitallista myös muille ihmisille polttajan itsensä lisäksi.

Materiaaleja


Piippujen pesien valmistamisessa käytettävä materiaali vaihtelee, mutta yleisesti käytetyin on puukanerva (''Erica arborea''), josta käytetään toisinaan myös nimiä briar, briarpuu tai valkokanerva. Hitaasti kasvavana puukanervan puuaines on erittäin kovaa ja kuumuutta kestävää materiaalia. Puukanerva on itsessään pensasmainen kasvi, ja se kasvaa lähinnä Välimeri maissa. Puukanervasta hyödynnetään piipun valmistukseen kasvin suuret juurimukulat.
Toinen yleisesti käytetty materiaali piippujen pesien valmistamiseen on merenvaha. Huokoisena aineena merenvaha mahdollistaa viileät savut. Vitivalkoinen merenvaha myös värjääntyy tupakka vaikutuksesta kauniisti ajan myötä. Korkealaatuisinta merenvahaa on sanottu löytyvän Turkki (Eskeshir), mutta hyvää merenvahaa saadaan myös Afrikka Tansaniasta ja paikoin Yhdysvallat. Turkin valtion asettaman merenvahan vientikiellon johdosta valtaosa merenvahapiipuista valmistetaan nykyisin Turkissa. Osa merenvahapiipuista koristellaan taidokkain kaiverruksin.
Ennen puukanervan käyttöä piiput tehtiin yleisesti savesta. Savi- eli liitupiiput olivat suosittuja enimmäkseen Eurooppa ja erityisesti Yhdistynyt kuningaskunta. Piippuihin käytettävän saven täytyy olla koostumukseltaan juuri oikeanlaista, ja käytännössä parasta savea on sanottu löytyvän vain Devonista Englanti. Valmiina kova-aineksisesta savipiipusta lähteviä savuja kuvataan kuumiksi ja kitkeriksi.
Yleisempiä, huonommin kuumaa kestäviä puulajeja (kuten koivua, mäntyä, leppää, vaahteraa, jne.) ei nykyään juurikaan käytetä piipunpesien valmistamisessa, koska hehkuva tupakka polttaa itsensä lopulta pesän reunan läpi. Myös metallit soveltuvat huonosti tupakkapiippujen valmistamiseen liiallisen kuumenemisen vuoksi, mutta muihin tarkoituksiin valmistetuissa piipuissa niitä näkee käytettävän. Muista piipunpesien valmistukseen käytetyistä materiaaleista voidaan mainita vielä kivi ja posliini. Kivipiippu on myös Hiili – Antrasiitti – arvostettu ja kauniina pidetty. Antrasiitti on tiivistä ja kovaa kivihiiltä, joka on lähes puhdasta hiili (92%–98%). Sen väri on yleensä tumman harmaan ja mustan kirjava. Piippuja tehdään myös lasista. Yleensä ne ovat käsintehtyjä, mikä vaatii lasin puhaltajalta paljon taitoa.

Valmistajia


Piippuja valmistetaan niin suurissa yhtiöissä kuin pienissä yrityksissäkin. Maailmanlaajuisesti tunnettuja yrityksiä on muutamia.
Peterson. Vuonna 1865 veljekset Friedrich ja Heinrich Kapp avasivat tupakkakaupan Dubliniin Irlantiin. Tupakan ohella he myivät myös itse tekemiään piippuja. Eräänä päivänä kauppaan astui Charles Peterson, joka näytti keksimäänsä uudenlaista piipun vartta, jonka oli nimennyt itsensä mukaan. Peterson ehdotti kauppaa, ja piippuja valmistava yhtiö nimeltä ''Kapp & Peterson'' muodostettiin. Nykyään Petersonin nimeä kantava yhtiö tekee monien mielestä parhaat piiput.
Chacom perustettiin vuonna 1825 ja on nykyään yksi maailman suurimmista piipunvalmistajista. Ranskassa sijaitseva yritys tunnetaan uudenlaisista piipuistaan.
Vuonna 1946 perustettu tanskalainen Stanwell on yksi suurimmista piippuyrityksistä Euroopassa. Stanwellin piiput ovat hyvin korkealaatuisia. Stanwell on sanonut käyttävänsä ainoastaan laadukkainta puukanervaa piippujensa valmistukseen.
Tilaustöihin erikoistunut Balleby Pipes sai alkunsa, kun Kurt ”Balleby” Hansen aloitti piippujen valmistuksen käsin vuonna 1983. Vuonna 1989 Hansen sijoitti koneisiin ja materiaaliin, ja löikin itsensä pian läpi kansainvälisillä markkinoilla. Kurt Hansen on yrityksensä ainoa työntekijä, minkä vuoksi piippujen tuotanto on rajoittunut noin kahteensataan piippuun vuodessa. Piippujen hinnat pyörivät noin 350-1300 euron välillä, mutta työstä riippuen voivat maksaa jopa enemmän. Hansen on sanonut yrittävänsä tehdä jokaisesta tekemästään piipusta edellistä paremman, ja asiakkaiden mukaan Balleby Pipes on ehkä maailman ammattitaitoisin piipunvalmistaja tällä hetkellä. Korkeista hinnoista huolimatta kysyntä ylittää tarjonnan.

Muita piippuja


Chillum eli silumi on perinteisesti savesta tai toisinaan myös puusta tehty piippu, jolla on pitkät perinteet Intian alueella. Yleensä chillumilla poltetaan charas-nimistä hasista, jonka sekaan yleensä laitetaan tupakkaa.
Hooka, toiselta nimeltään ''nargile'', syntyi Intiassa noin 1400-luku. ''Hooka'' on lasinen säiliö, jonka kierteillä kiinnitetystä kannesta lähtee yksi tai useampi letkullinen varsi, ja savua imetään niiden kautta. ''Hookaa'' on myös kutsuttu suomalaisittain Vesipiippu, koska ''hookan'' säiliössä on kylmää vettä savua viilentämään.
Rauhanpiippu eli calumet oli käytössä Yhdysvaltojen alkuperäiskansoilla. Calumet koostui putkesta, ja sen päässä sijaitsevasta pesästä, jossa yrttejä ja tupakan lehtiä poltettiin. Piiput olivat usein veistetty eläimen muotoon.

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://sites.google.com/site/piipunpolttoopas/ Piipunpoltto-opas.
http://www.pekkajerkku.fi/Tuotteet/Piiputjatarv/ohjeet.htm Pekka Jerkku oy: Ohjeita piippumiehelle.
http://www.tupakkaverkko.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=37&Itemid=53 Sikarin- ja piipunpolton terveysriskit.
Luokka:Tupakointi
Luokka:Päihteiden polttaminen
ang:Pīp
ar:غليون التدخين
id:Pipa (rokok)
be:Люлька
bs:Lula
br:Korn-butun
bg:Лула
ca:Pipa
cs:Dýmka
da:Pibe (rygning)
de:Tabakspfeife
en:Smoking pipe (tobacco)
es:Pipa
eo:Pipo
fa:پیپ
fr:Pipe
fy:Piip (smookreau)
ko:파이프 담배
hr:Lula
io:Pipo
it:Pipa
he:מקטרת
csb:Pipa
la:Fumisugium
lt:Pypkė
hu:Pipa
mk:Луле
my:ဆေးတံ
nl:Pijp (rookgerei)
nds-nl:Pupe (reukgrei)
ne:सुल्पा
ja:パイプ (タバコ)
no:Tobakkspipe
nds:Piepe (Tabak)
pl:Fajka
pt:Cachimbo
ro:Pipă
ru:Курительная трубка
simple:Pipe (smoke)
sl:Pipa
sh:Lula
sv:Rökpipa
tr:Pipo
uk:Люлька для паління
wa:Pupe
yi:ליולקע
zh:烟斗

Pii (vakio)

Tiedosto:Pi-unrolled-720.gifn halkaisija on 1 (luku), ympyrän kehä (geometria) on pii.]]
Luku pii (merkitään pienellä kreikkalaisella ''π''-kirjaimella) on matemaattinen vakio, joka esiintyy monilla Matematiikka ja Fysiikka alueilla. Se tunnetaan myös nimillä Arkhimedes vakio ja (erityisesti saksankielisellä alueella) Ludolfin luku.
Piin likiarvo katkaistuna 100 desimaalin jälkeen on
3,14159 26535 89793 23846 26433 83279 50288 41971 69399 37510 58209 74944 59230 78164 06286 20899 86280 34825 34211 70679.
Määritelmän mukaan pii on yhtä kuin ympyrän kehän suhde halkaisijaan (Geometria). Vaihtoehtoisesti pii voidaan määritellä ''r''-säteisen ympyrän pinta-alan suhteena ''r''-sivuisen neliön pinta-alaan: <math>\frac{\pi r^2}{r^2} = \pi</math>. Joissain analyysin kirjoissa pii määritellään pienimmäksi positiiviseksi luvuksi <math>x</math>, jolle <math>\sin(x) = 0</math>.
Eukleides Alkeet-teoksen luvussa XII todistetaan, että kahden ympyrän alan suhde on sama kuin niiden halkaisijoiden Neliö (algebra) suhde. Tästä seuraa, että ympyrän pinta-ala on vakio (= π / 4) kertaa sen halkaisijan neliö. Pii on irrationaaliluku eli luku, jonka Desimaaliluku on päättymätön ja Jaksollinen desimaaliluku. Ferdinand Lindemann todisti vuonna 1882 piin olevan transsendenttiluku, eli luku, joka ei ole minkään rationaalilukukertoimisen polynomin nollakohta.

Piin historia


Tiedosto:Pi-symbol.svg
Koska pii on transsendenttiluku, sitä ei voi esittää päättyvänä lausekkeena Peruslaskutoimitukset, potenssiinkorotusta ja Neliöjuuri käyttäen. Sitä on kuitenkin kauan arvioitu likimääräisesti. Vanha testamentti Kuningasten kirjassa <math>\pi</math> on 3: "Hiram valoi myös pyöreän altaan, jota kutsuttiin mereksi. Se oli reunasta reunaan kymmenen kyynärän levyinen, korkeutta sillä oli viisi kyynärää, ja vasta kolmenkymmenen kyynärän pituinen mittanuora ulottui sen ympäri".
Ensimmäisiä säällisiä säilyneitä <math>\pi</math>:n likiarvoja on egyptiläisen matemaatikko Ahmose (matemaatikko) käyttämä. Se on säilynyt laskutehtävissä, jotka sisältyvät niin sanottuun Rhindin papyrus. Sen mukaan ympyrän pinta-ala on yhtä suuri kuin sellaisen neliön, jonka sivu on 8/9 ympyrän halkaisijasta. Tämä vastaa <math>\pi</math>:n likiarvoa 256/81 eli noin 3,16. Noin 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua babylonialaiset otaksuivat, että <math>\pi</math> on joko 3 tai <math>\frac{25}{8}</math>. Myös likiarvo <math>\frac{22}{7}</math> on tiedetty pitkään.
Antiikin Kreikka filosofi ja matemaatikko Arkhimedes todisti ympyrän sisään ja ympärille piirrettyjen monikulmioiden avulla, että ympyrän kehän ja halkaisijan suhde on lukujen <math>3 \frac{1}{7}</math> ja <math>3 \frac{10}{71}</math> välillä. Klaudios Ptolemaios käytti <math>\pi</math>:n arvoa <math>\frac{377}{120}</math>. Kiinalaiset Tsi Ch'ung-Chi löysi 400-luku <math>\pi</math>:lle arvon <math>\frac{355}{113}</math>, jota parempi murtolukuarvio on vasta <math>\frac{103993}{33102}</math>.
Luku <math>\pi</math> todistettiin Irrationaaliluku 1700-luku.

Sarjakehitelmät


Piin voi esittää päättymättömänä Sarja (matematiikka). Eräs varhainen ja yksinkertainen tapa määritellä pii sarjana on Gottfried Leibnizin kehittämä Gregory–Leibniz-sarja:
:<math> \pi = \frac{4}{1}-\frac{4}{3}+\frac{4}{5}-\frac{4}{7}+\frac{4}{9}-\frac{4}{11}\cdots\,</math>
Tämä sarja suppeneminen kuitenkin liian hitaasti, jotta sitä kannattaisi käyttää piin likiarvojen laskemiseen. Siitä olisi laskettava vähintään 294 ensimmäistä termiä, jotta saataisiin edes kaksidesimaalinen likiarvo 3,14. Vuonna 1706 John Machin todisti kuitenkin seuraavan yhtälön:
:<math>\frac{\pi}{4} = 4 \, \arctan \frac{1}{5} - \arctan \frac{1}{239}\!</math>
Koska arkustangentti Taylorin sarjakehitelmä on
:<math>\arctan \, x = x - \frac{x^3}{3} + \frac{x^5}{5} - \frac{x^7}{7} + \cdots\!</math>
saatiin tästä piille nopeasti suppeneva ja käyttökelpoinen sarjakehitelmä:
:<math>\frac{\pi}{4} = \frac{4}{5} - \frac{4}{3 \cdot 5^3} + \frac{4}{5 \cdot 5^5} - \frac{4}{7 \cdot 5^7} + .... - \frac{1}{239} + \frac{1}{3 \cdot 239^3} - \frac{1}{5 \cdot 239^5} + \frac{1}{7 \cdot 239^7} - ...</math>
Machin itse laski tällä kaavalla piin 100 desimaalin tarkkuudella, ja myöhemminkin tätä sarjaa on paljon käytetty yhä tarkempien likiarvojen laskemiseen.

Piin desimaalien laskeminen


Englantilainen matemaatikko William Shanks laski 20 vuoden ajan piin desimaaleja käsin ja ratkaisi luvun 707 desimaalin tarkkuudella. Vuonna 1945 kuitenkin huomattiin, että laskun 528. desimaali oli laskettu virheellisesti.
Nykyään piin desimaaleja lasketaan tietokoneilla.
1900-luvulla pii tunnettiin jo yli miljardin desimaalin tarkkuudella, ja nykyään siitä tiedetään ensimmäiset noin 2,5 biljoonaa desimaalia.<ref></ref> 1990-luku kehitettiin tapoja laskea piin heksadesimaaliesityksen numeroita mielivaltaisesta kohdasta ilman, että aiempia numeroita tarvitsee tietää.

Muita esimerkkejä


Kuva:Ympyrä neliöruudukolla.jpg
Kun kolikko heitetään satunnaisesti neliöruudukolle, jossa kunkin neliön sivun pituus on sama kuin kolikon halkaisija (eli kaksi kertaa säde r), niin todennäköisyys, että kolikko peittää neliöiden risteyskohdan kuvassa esitetyllä tavalla, on π/4. Toistamalla koe lukuisia kertoja saadaan piille kokeellinen likiarvo.

Avoimia kysymyksiä


Vaikka piistä tiedetään paljon, on vielä useita avoimia kysymyksiä sen desimaaleihin liittyen:
Onko desimaaleissa toistuvia kuvioita, vai onko ketju hahmoton?
Toistuvatko jotkut numerot tai luvut piissä useammin kuin toiset?

Katso myös


Luettelo piin laskukaavoista
Feynmanin piste

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.archive.org/details/pi00050gut Gutenberg-projektin teksti, jossa on ensimmäiset 10 miljoonaa desimaalia
http://numbers.computation.free.fr/Constants/PiProgram/pifast.html PiFastilla voi itse laskea piin ja muiden vakioiden arvoja erittäin tarkasti
http://pidifferent.pi.funpic.de/index-en.html Pi-memory
http://www.apfloat.org/apfloat_java/applet/pi.html Pii-laskin, joka toimii selaimessa
Luokka:Transkendenttiset luvut
Luokka:Vakiot
af:Pi
als:Pi (Mathematik)
am:ፓይ
ar:ط (رياضيات)
an:Numero π
as:পাই
ast:Pi
az:Pi (ədəd)
bjn:Pi
id:Pi
ms:Pi
bn:পাই
zh-min-nan:Îⁿ-chiu-lu̍t
jv:Pi
ba:Пи (һан)
be:Пі
be-x-old:Пі
bs:Pi
bg:Пи
ca:Nombre π
ceb:Pi
cv:Пи
cs:Pí (číslo)
cy:Pi
da:Pi (tal)
de:Kreiszahl
dsb:Konstanta π
et:Pii
el:Αριθμός π
en:Pi
es:Número π
eo:Pi (nombro)
ext:Númeru π
eu:Pi (zenbakia)
fa:عدد پی
fr:Pi
fur:Pi grêc
ga:Pi
gl:Número pi
gan:圓周率
xal:Пи
ko:원주율
haw:Pai (makemakika)
hy:Պի թիվ
hi:पाई
hsb:Konstanta π
hr:Pi (broj)
io:Pi
ia:Pi
os:Пи
is:Pí
it:Pi greco
he:פאי
kn:ಪೈ
ka:პი (რიცხვი)
kk:Пи (сан)
ht:Pi (matematik)
ku:Pi
la:Numerus pi
lv:Pī
lb:Pi (Zuel)
lt:Pi
li:Pi (wiskónde)
lmo:Nümar Pi
hu:Pi (szám)
mk:Пи
mg:Pi
ml:പൈ (ഗണിതം)
mr:पाय (अव्यय राशी)
arz:پاى (رياضيات)
mn:Пи
my:ပိုင်
nl:Pi (wiskunde)
new:पाइ
ja:円周率
no:Pi
nn:Pi
oc:Pi
uz:Pi
pnb:پائی
pcd:Pi
pms:Nùmer ëd Ludolph
nds:Krinktall
pl:Pi
pt:Pi
ksh:Pi (Kräjßzal)
ro:Pi
qu:Chiqaluwa
ru:Пи (число)
rue:Чісло пі
sah:Пи
sco:Pi
sq:Numri pi
scn:Pi grecu
si:පයි
simple:Pi (math)
sk:Ludolfovo číslo
sl:Pi
szl:Pi
so:Pi Sumad xisaabeed
sr:Пи
sh:Pi
sv:Pi
tl:Pi
ta:பை (கணித மாறிலி)
roa-tara:Pi greche
tt:Пи саны
te:పై
th:พาย (ค่าคงตัว)
vi:Pi
tr:Pi sayısı
uk:Число пі
ur:پائی
vec:Pi greco
zh-classical:圓周率
war:Pi
wuu:圆周率
yi:פי
yo:Pi
zh-yue:圓周率
bat-smg:Pi
zh:圓周率

Petteri Järvinen

Tiedosto:Petteri Järvinen.jpg
Jukka Petteri Järvinen (s. 8. helmikuuta 1962 Tampere) on Suomi Tietokirjallisuus, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti. Hänen kolumninsa ilmestyy kuukausittain Tietokone (lehti)-lehdessä (Talouselämässä v. 2003-2009). Järvinen on pitänyt yli 1&nbsp;100 koulutus- ja puhetilaisuutta ja kirjoittanut vuodesta 1986 lähtien yli 1&nbsp;200 artikkelia ja muuta kirjoitusta sekä yli kolmekymmentä kirjaa. Hän on valmistunut diplomi-insinööriksi Tampereen teknillinen yliopisto.
Petteri Järvinen on työskennellyt Topdatassa, Davassa, Nokia Oyj Datalla, R. Linturi Oy:llä ja Saunalahti/Jippii Groupissa. Oma koulutus- ja konsultointiyritys Petteri Järvinen Oy hänellä on ollut vuodesta 1992 sekä yhteisyritys Rissa & Järvinen Oy Mika Rissan kanssa 1995–1998.
Järvinen on kritisoinut myös Wikipediaa. Hänen mielestään sitä tehdään kirjoittajien ehdoilla, eikä lukijoiden ehdoilla, kuten perinteistä tietosanakirjaa. Hän on esittänyt myös kritiikkiä Suomen digi-tv -projektia kohtaan.
Jippii Groupin hallituksessa istunut Petteri Järvinen oli muiden johtoon kuuluneiden henkilöiden ohella keväällä 2007 syytettynä Jippiin talousrikoksista, joista syyttäjä oli vaatinut ehdotonta vankeustuomiota. Käräjäoikeus vapautti vuonna 2007 internetyhtiön ex-johtajat kaikista syytteistä. 28. toukokuuta 2009 Helsingin hovioikeus tuomitsi Petteri Järvisen 120 päiväsakkoon (noin 10&nbsp;000 €) tiedottamisrikoksesta. Lisäksi hän kertoi joutuneensa maksamaan noin 150&nbsp;000 € oikeudenkäyntikuluja.
Järvinen oli Kansallinen Kokoomus ehdokkaana Eduskuntavaalit 2011 Uudeltamaalta. Hän sai 2&nbsp;430 ääntä, muttei tullut valituksi.

Tunnustuksia


Valtion tiedonjulkistamispalkinto (1988)
Vuoden ATK-vaikuttaja (Tietotekniikan liitto) (1989)
Lauri Jäntin palkinto (1989)
Tietotekniikan popularisoija (SEFEK) (1996)
Tietokirjailijat ry:n tunnustuspalkinto (1999)
Vuoden edistäjä (Tietotekniikan kehittämiskeskus ry) (2000)

Kirjat


<div style="-moz-column-count:2; column-count:2;">
</div>

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.pjoy.fi/ Petteri Järvinen Oy
http://www.beastwithin.org/users/wwwwolf/things/filez/nettilegend.txt Petteri Järvinen -sitaatteja
http://pjarvinen.blogspot.com/ Petteri Järvisen blogi ''Havaintoja digimaailmasta''
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=867&a=8042 YLE Elävä arkisto: Tietotekniikkaguru Petteri Järvinen
Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat
Luokka:Vuonna 1962 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt

Platon


Platon (, 427 eaa.–347 eaa.) oli antiikin Kreikka filosofi ja Platonin Akatemia perustaja, jota pidetään yhtenä antiikin ja koko historian vaikutusvaltaisimmista filosofeista. Hän oli Sokrates kuuluisin oppilas ja Aristoteles opettaja.
Filosofina Platon oli rationalismi (tietoteoria), platoninen realismi, idealismi (ontologia) ja dualismi (filosofia), ja hän on ollut monien näihin liittyvien ajatusten innoittaja myöhemmässä filosofiassa. Hän kirjoitti lukuisista filosofisista aiheista ja käsitteli erityisesti etiikkaa, politiikkaa, metafysiikkaa ja tietoteoriaa. Platon tunnetaan erityisesti ideaoppi, kirjoittamistaan dialogi (muun muassa ''Pidot (Platon)'', ''Faidros (dialogi)'' ja ''Valtio (Platon)'') sekä ''Sokrateen puolustuspuhe (Platon)''. Platonin dialogit ovat antiikin ainoina säilyneet todennäköisesti kokonaisuudessaan nykypäivään, mutta osaa hänen nimissään kulkevista teoksista pidetään epäperäisinä, myöhempien platonikkojen kirjoittamina.
Platon oli tyyliltään kaunokirjallisuus, joten hänen kirjoituksensa sisälsivät tarinoita, vertauskuva ja myytti yhdistettynä filosofinen analyysi. Platon kirjoitti myös Sokrateen opetuksia muistiin, ja myös Platonin dialogeissa Sokrates on miltei poikkeuksetta pääosassa. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Sokrateen hahmon mielipiteet dialogeissa ovat todellisen historiallisen Sokrateen ajatuksia, ja missä määrin Platonin omia ajatuksia, jotka on pantu Sokrateen nimiin (niin kutsuttu sokraattinen ongelma). Sokrates vaikutti joka tapauksessa merkittävästi Platonin ajatteluun ja todennäköisesti ainakin osa Platonin varhaisempien teosten käsittelemistä ajatuksista on lainattu tai sovellettu Sokrateelta.

Elämä


Tiedot Platonin elämästä ovat peräisin pääosin kuudesta antiikin ajalta nykyaikaan säilyneestä lähteestä. Näihin kuuluvat Filodemos ''Academicorum philosophorum index Herculanensis'' -teoksen säilyneet katkelmat ensimmäiseltä vuosisadalta eaa.; Apuleius ''De Platone et eius dogmate'' -teoksen ensimmäiset luvut 100-luvulta; Diogenes Laertios ''Merkittävien filosofien elämät ja opit'' -teoksen kolmas luku, ”Platonin elämä”, 200-luvulta; Olympiodoros nuorempi ''In Platonis Alcibiadem commentaria'' 500-luvulta; sekä Hesykhios Miletoslainen ''Onomatologokseen'' (500-luku) perustuva maininta ''Sudassa'' (900-luku).

Nuoruus


Platon oli kotoisin Antiikin Ateena, ja syntyi joko siellä tai Aiginalla. Hänen isänsä oli Ariston, Aristokleen poika, ja hänen äitinsä Periktione. Platon syntyi suhteellisen yläluokkaiseen perheeseen, sillä hän oli äitinsä puolelta sukua tunnetuille valtiomiehille Solonille ja Glaukonille. Myös hänen isänsä oli ylimyksellistä sukua. Platonilla oli kaksi veljeä, Adeimantos ja Glaukon, sekä sisar Potone, joka oli Platonin myöhemmän oppilaan ja seuraajan Speusippos äiti. Platon itse ei mennyt koskaan naimisiin, eikä vaikuta olleen paljonkaan tekemisissä naisten kanssa lapsuutensa jälkeen.
Diogenes Laertioksen mukaan Platonin oikea nimi oli isoisänsä mukaan Aristokles. Lempinimen Platon hänen kerrotaan saaneen painikumppaneiltaan. Se tarkoittaa Kreikan kieli leveää (''platys''). Ei tiedetä tarkoitettiinko sillä mahdollisesti hänen ulkoista olemustaan, kuten otsaa tai painin kehittämää rintakehää, tai hänen ”tyylinsä laveutta”. Joidenkin mukaan Platon olisi kuitenkin ollut hänen oikea nimensä. Tätä tukee se, että se oli tavallinen nimi tuohon aikaan. Dikaiarkhos kertoo Platonin osallistuneen painijana Isthmian kisat. Urheilun lisäksi nuorta Platonia kiinnostivat maalaus ja runous; hänen sanotaan kirjoittaneen sekä dityrambi, lyriikkaa että kreikkalainen tragedia. Diogeneen mukaan Platon toimi Ateenassa khoros.

Sokrateen oppilaana


Platon tutustui Sokrateehen vuonna 407 eaa., jolloin hän oli 20-vuotias. Hänestä tuli välittömästi tämän oppilas. Platon oli saanut yhteiskuntaluokkansa mukaisesti hyvän koulutuksen ja perehtynyt siten myös filosofiaan jo aiemmin, mutta Sokrateen tapaamisen jälkeen filosofiasta tuli hänen elämäntehtävänsä. Sukutaustansa vuoksi Platonille olisi ollut luonnollista antautua politiikka uralle, mutta Ateenan levottomat ajat peloponnesolaissotaa seuranneina vuosina saivat aikaan sen, että hän hylkäsi politiikan. Tarinan mukaan Platon hautasi myös haaveensa runoilijan urasta kuultuaan ensimmäistä kertaa Sokrateen puhuvan. Hänen väitetään polttaneen kirjoittamansa tragediat päästyään perille uudesta kutsumuksestaan. Näiden perinteisten vaikuttamiskeinojen, politiikan ja kirjallisuuden, sijasta hän valitsi oman tapansa uudistaa yhteiskuntaa ja hahmotella omanlaistaan yhteiskuntautopiaa.
Tiedosto:Socrates and Plato.jpg
Platon oli Sokrateen oppilaana kahdeksan vuotta, Sokrateen vuonna 399 eaa. tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Antiikin aikana Platon laskettiin pitkään vain yhdeksi sokraatikot muiden joukossa, eikä häntä pidetty aina edes sokraatikoista merkittävimpänä tai edes Sokrateen perinnön varsinaisena jatkajana samassa määrin kuin muita sokraatikkoja; Platon vaikuttaa itsekin katsoneen, ettei kuulunut Sokrateen kaikkein lähimpiin ystäviin. Platon oli myös huonoissa väleissä monien muiden sokraatikkojen, erityisesti Ksenofonin, Antisthenes, Aristippos ja Aiskhines (sokraatikko) kanssa. Ksenofonin kanssa hänen katsottiin kilpailleen, koska kummatkin kirjoittivat samanlaisista aiheista, kuten Sokrateen puolustuspuhe sekä teoksen nimeltä ''Pidot''. Toisaalta erityisesti Platonin ja Ksenofonin välistä kitkaa on myöhemmissä legendoissa myös liioiteltu.
Platon osallistui – ainakin oman kertomuksensa mukaan – Sokrateen oikeudenkäyntiin, mutta ei ollut paikalla tämän kuollessa: ''Faidon (dialogi)'' mukaan hän oli tuolloin sairaana. Sokrateen saama kohtelu liikutti Platonia suuresti, ja suurin osa hänen varhaisista töistään sisältää muistelmia hänen mestaristaan. Platon ihaili Sokratesta niin paljon, että teki tästä myöhemmin dialogiensa päähenkilön ja laittoi omat ajatuksensa kokonaan tämän nimiin. Todellisuudessa ajatukset lienevät Platonin omia, mutta innoitus niihin on mitä ilmeisimmin tullut Sokrateelta, sillä vain niin voidaan selittää hänen Sokrateehen kohdistamansa ihailu.
Sokrateen kuoleman jälkeen, 28-vuotiaana, Platon muutti joksikin aikaa Megaraan Eukleides Megaralainen luokse yhdessä eräiden muiden Sokrateen oppilaiden kanssa. He pakenivat mahdollisia vainoja, jotka olisivat saattaneet kohdistua kuolemaan tuomitun Sokrateen oppilaisiin. Tarinoiden mukaan Platon matkusteli lisäksi ainakin Kreikkalainen ja roomalainen Egypti ja Kyrenessä ennen palaamistaan Ateenaan. Kerrotaan, että hän olisi tavannut Egyptissä ennustajia ja pappeja, sekä Kyrenessä matemaatikko Theodoros Kyreneläinen. Platon olisi halunnut matkustaa myös Aasiaan tapaamaan maagi, mutta sodat estivät sen. Hänen matkakumppaneikseen mainitaan Eudoksos ja Simmias, ja jopa Euripides.
Sokrateen lisäksi Platon sai paljon vaikutteita muiden muassa Herakleitos ja Parmenides. Diogenes Laertios kertoo, että Platon olisi liittynyt Sokrateen kuoleman jälkeen Kratylos ja Hermogenes (filosofi) seuraan; ensin mainittu oli ollut Herakleitoksen oppilas, ja viimeksi mainittu puolestaan oli omaksunut Parmenideen ajatukset. Lisäksi Platon sai myöhemmin vaikutteita pythagoralaisuus, joihin hän tutustui Italiassa käydessään.

Varhaiset dialogit


''Sokrateen puolustuspuhe (Platon)'' ajatellaan yleensä olevan Platonin varhaisin teos. Se esittää puheen, jonka Sokrates piti puolustuksekseen omassa oikeudenkäynnissään. Vaikka se ottaa antiikille tyypillisesti joitakin vapauksia taiteellisen vaikutelman nimissä, sen ajatellaan kuvaavan alkuperäisen puheen ytimen hyvin. Pian Sokrateen kuoleman jälkeen Platon kirjoitti myös ensimmäiset, niin sanotut varhaisvaiheen dialoginsa. Näihin lukeutuvat Hippias (laajempi dialogi) ja Hippias (lyhyempi dialogi), ''Ion (dialogi)'', ''Kriton (dialogi)'', ''Kharmides (dialogi)'', ''Lakhes (dialogi)'', ''Lysis (dialogi)'', ''Euthydemos (dialogi)'', ''Euthyfron'', ''Gorgias (dialogi)'' ja ''Protagoras (dialogi)'', sekä ''Valtio (Platon)'' ensimmäinen kirja. Teokset valmistuivat mahdollisesti hyvin pian Sokrateen kuoleman jälkeen. Osa on periaatteessa saattanut valmistua jo Sokrateen eläessä. Tällaisiksi on epäilty erityisesti ''Ionia'' ja lyhyempää ''Hippiasta''. Diogenes Laertios kertoo tarinan, jonka mukaan Sokrates olisi kuunnellut Platonin lukevan dialogiaan ''Lysis'' hänelle ja suuttunut, koska Platon oli kirjoittanut siihen sellaista, mitä Sokrates ei ollut koskaan sanonut. ''Sokrateen puolustuspuhe'' ja ''Kriton'' ovat sisältönsäkin puolesta syntyneet luonnollisesti vasta Sokrateen kuoleman jälkeen.
Noin vuonna 389 eaa. Platon matkusti ensimmäisen kerran Suur-Kreikkaan, nykyisen Italian Sisiliaan. Hän kävi sekä Tarentumissa että Syrakusassa. Yhtenä syynä tälle matkalle saattoi olla halu tutustua pythagoralaiseen filosofiaan. Tarentumissa hänen tiedetään olleen yhteyksissä ainakin pythagoralaiseen Arkhytas. Diogeneen mukaan hän tapasi Italiassa myös samaan koulukuntaan kuuluneet Filolaos ja Eurytos.
Syrakusassa Platon tutustui kaupungin tyranniin Dionysios I sekä tämän sukulaiseen Dion Syrakusalainen ja opetti näille filosofiaa. Dionysios itse ei suostunut hylkäämään väkivaltaisia hallintoperiaatteitaan, mutta Dionista tuli Platonin oppilas ja ystävä. Vuonna 388 eaa. Platon palasi Ateenaan, koska Dionysios ajoi hänet pois loukkaantuneena hänen opetuksistaan, joiden mukaan tyranni ei saa hallita pelkästään voimaa käyttäen vaan hänen olisi oltava myös erityisen hyveellinen. Erään kertomuksen mukaan Dionysios olisi myynyt Platonin orjaksi Spartan lähettiläälle Pollikselle ja hänet olisi vapauttanut kyreneläinen Annikeris.
Platonin varhaisten dialogien kausi sijoittuu näin Sokrateen kuoleman ja Platonin ensimmäisen Sisilian matkan väliin, noin vuosille 399-387 eaa.

Platonin Akatemia, keskivaiheen dialogit


Tiedosto:Sanzio 01 Plato Aristotle.jpg'', 1509–1510, yksityiskohta. Platon osoittaa kädellään taivaaseen, ideoiden valtakuntaan, toisessa kädessään hänellä on teoksensa ''Timaios (dialogi)''. Vieressä kulkeva Aristoteles puolestaan osoittaa maahan, aistittaviin olioihin, pitäen toisessa kädessään teostaan ''Nikomakhoksen etiikka''.]]
Italiasta palattuaan Platon perusti tunnetun filosofikoulunsa, Platonin Akatemia. Tämä tapahtui noin vuonna 385 eaa., jolloin Platon oli noin 40-vuotias. Akatemia sijaitsi Ateenassa Akademeia-nimisessä lehdossa. Siellä sijaitsi puistomainen urheilupaikka, jossa Platon alkoi opettaa filosofiaa hänen ympärilleen kerääntyneille filosofian harrastajille. Kuuluisimpiin oppilaisiin lukeutuu Aristoteles, joka opiskeli siellä monien muiden tunnettujen oppineiden tavoin useiden vuosien ajan. Muita Platonin oppilaita olivat muiden muassa Speusippos, Ksenokrates, Filippos Opuslainen, Dion Syrakusalainen, Herakleides, Lykurgos Ateenalainen ja Demosthenes. Platonin oppilaina oli myös naisia. Akatemia oli yksi varhaisimmista järjestäytyneistä oppilaitoksista länsimaissa, ja opetuksen lisäksi sen toimintaan kuului tutkimusta kaikilta tieteen aloilta. Akademeian lisäksi Platon opetti myös Kolonos Hippios omassa puutarhassaan.
Platonille itselleen Akatemian perustaminen on todennäköisesti ollut hänen merkittävin saavutuksensa. Hän toimi Akatemian johdossa keskeytyksettä noin kaksikymmentä vuotta ja yhteensä noin neljäkymmentä vuotta, luovuttaen koulunsa ainoastaan matkojensa ajaksi Herakleideen johtoon. Tänä kautena hänen filosofiansa kehittyi täyteen kypsyyteensä. Tuona aikana Platon kirjoitti myös keskivaiheen dialoginsa, joihin lukeutuvat hänen kuuluisimmat teoksensa ''Valtio (Platon)'' ja ''Pidot (Platon)''. Muita keskivaiheen dialogeja ovat ''Faidon (dialogi)'', ''Kratylos (dialogi)'', ''Meneksenos (dialogi)'' ja ''Menon (dialogi)'', joista kolme viimeistä luetaan joskus siirtymäkauteen varhaisten ja keskivaiheen dialogien välille. Siirtymävaiheeseen kohti myöhäisvaihetta kuuluvat lisäksi ''Parmenides (dialogi)'', ''Theaitetos (dialogi)'' ja ''Faidros (dialogi)''. Siirtymävaiheet mukaan lukien keskivaiheen dialogien kausi sijoittuu vuosille 387-355 eaa.

Myöhäisvaiheen dialogit


Vuonna 366 eaa. Platon matkusti toisen kerran Sisiliaan Dionysios II ja tämän neuvonantajaksi nousseen Dionin kutsumana. Platonin tarkoituksena oli todennäköisesti opettaa nuorelle tyrannille hänen ''Valtiossaan'' määrittelemät filosofikuningas ihanteet. Diogenes Laertioksen mukaan hänen tarkoituksensa oli pyytää Dionysiokselta maata ja asukkaita, jotka ryhtyisivät elämään hänen suunnittelemansa valtiomuodon mukaan. On kuitenkin epävarmaa, haaveiliko hän todellisuudessa varsinaisen ihannevaltion perustamisesta Sisiliaan. Lopulta Dionysios ja Dion kuitenkin riitaantuivat, ja myös Platon joutui ennen pitkää poistumaan maasta. Hän palasi Ateenaan koulunsa johtoon vuonna 365 eaa. Vuonna 361 eaa. Platon palasi Sisiliaan kolmannen ja viimeisen kerran, sillä hänet kutsuttiin takaisin. Hänen tarkoituksenaan oli saada sovinto Dionysioksen ja Dionin välille. Tämä kuitenkin epäonnistui ja Platon joutui panttivangiksi. Hän pääsi palaamaan Ateenaan vuonna 360 eaa.
Sisilian-matkoja lukuun ottamatta Platon toimi Akatemian johdossa elämänsä loppuun asti osoittamatta merkittävää vanhuudenheikkoutta. Palattuaan lopullisesti Ateenaan Platon kirjoitti myöhäisvaiheen dialoginsa. Näihin kuuluvat (mahdollisesti aikajärjestyksessä) ''Sofisti (dialogi)'', ''Valtiomies (dialogi)'', ''Filebos (dialogi)'', ''Timaios (dialogi)'', ''Kritias (dialogi)'' ja ''Lait (Platon)''.
Platon kuoli noin 80-vuotiaana vuonna 347 eaa. Diogenes Laertioksenkin välittämän luotettavamman tiedon mukaan hän kuoli kesken hääaterian, Ciceron mukaan puolestaan kesken kirjoittamisen. Platonin kuolema oli Ateenassa merkkitapaus. Hänet haudattiin Akatemian alueelle koko koulun osallistuessa hautajaissaattoon, ja myös Filippos II:n kerrotaan osallistuneen hautajaisiin. Platonin muistolle omistettiin kulttimenot, joihin kuului vuotuinen juhla. ''Lait'', joka oli Platonin kuollessa kesken ja kirjoitettuna pelkästään vahatauluille, julkaistiin vasta kuoleman jälkeen.
Myöhäisvaiheen dialogien kausi sijoittuu näin vuosille 355-347 eaa.

Filosofia


Tiedosto:Anselm_Feuerbach_-_Das_Gastmahl._Nach_Platon_(zweite_Fassung)_-_Google_Art_Project.jpg, ''Platonin pidot'', 1873.]]
Platon, kuten Sokrateskin, ajatteli että viisaudessa oli jotain jumalallista – että filosofia, joka sai alkunsa tiedonhalusta, oli älylliselle ihmiselle välttämätöntä toimintaa ja suurimpia siunauksia joista hän on osallinen. Kun ihminen tavoittelee viisautta rakastajan intohimolla, siitä tulee sielun puhdistaja, joka ohjaa ihmistä yönkaltaisesta pimeydestä valoon. Tällainen viisauden tavoittelu vaati kuitenkin sitä, että ihminen on ollut jo alun perinkin yhteydessä jumaluuteen, ja tämä yhteys merkitsi puolestaan sitä, että sielu on luonteeltaan jumalallinen ja kuolematon, ja että sillä on synnynnäinen tarve tulla ikuisen kaltaiseksi. Filosofian kautta saa alkunsa paitsi tieto myös oikea toiminta.
Sokrateen ajatus siitä, että hyve on käytännöllistä tietoa, tulee esille dialogissa ''Protagoras'' ja siihen liittyvissä pienemmissä dialogeissa. Ne luovat Platonin etiikan perustan kumoamalla yleisiä näkemyksiä, joita moraaliin ja hyveisiin liitettiin. Vaikka sanat etiikka ja fysiikka eivät edes esiinny Platonin teoksissa eikä dialektiikkaakaan esitetä erillisenä alana, Platonia voidaan silti pitää filosofian klassisen kolmijaon – dialektiikka (ja logiikka), fysiikka ja etiikka – alullepanijana. Hänellä oli todennäköisesti tavoitteenaan kehittää sokraattinen menetelmä tieteelliseksi dialektiseksi (loogiseksi metafyysiseksi) järjestelmäksi, joka tarjoaisi perustan sekä inhimilliselle tiedolle (fysiikka) että toiminnalle (etiikka). Tämän vuoksi hän erotti yleisen tietoon tähtäävän tutkimuksen ja ymmärryksen ainakin jossain määrin fysiikkaan ja etiikkaan liittyvistä asioista. Dialogeista ''Theaitetos'', ''Sofisti'', ''Parmenides'' ja ''Kratylos'' ovat etupäässä dialektisia; ''Protagoras'', ''Gorgias'', ''Valtiomies'' ja ''Filebos'' etupäässä eettisiä; ja ''Timaios'' etupäässä fysiikkaa käsittelevä. Platonin voidaan kuitenkin nähdä olleen menestyksekkäämpi dialektiikassa ja etiikassa kuin fysiikassaan.
Platonin ajattelua on tulkittu lähinnä kahdella tavalla. Antiikin aikana hänen teostensa katsottiin muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden. Nykyaikana Platonin ajattelun katsotaan sen sijaan useimmiten kehittyneen ja muuttuneen ajan kuluessa. Vastaavasti siinä missä aiemmat tutkijat pyrkivät järjestämään Platonin dialogit aiheiden mukaan niin, että ne muodostaisivat mahdollisimman järkevän kokonaisuuden, nykyajan tutkijat ovat pyrkineet ennen kaikkea selvittämään sitä, missä järjestyksessä dialogit on kirjoitettu.
Dialogien saamasta arvostuksesta huolimatta Platon itse piti suullista opetusta huomattavasti arvokkaampana. Antiikin filosofien salaiset opetukset#Platon, kuten luennosta nimeltä ”Antiikin filosofien salaiset opetukset#Puhe ”Hyvästä””, on säilynyt jonkin verran tietoa.
Platonin omaan ajatteluun pohjautuvaa myöhempää filosofiaa kutsutaan platonismiksi.

Todellisuuden kaksi tasoa


Platonin varhaisemmat dialogit käsittelivät lähinnä niitä menetelmiä, joilla voidaan saavuttaa tietoa, ja myöhäisemmät dialogit oikeudenmukaisuus ja käytännöllistä etiikkaa. Perustavana ajatuksena Platonilla oli kaikessa filosofiassaan aina se, että aistien avulla saavutettu tieto on epävarmaa ja epäpuhdasta, ja että ainoastaan mietiskelevä sielu voi saavuttaa todellista tietoa. Ainoastaan tällaisella tiedolla on tieteellistä ja eettistä merkitystä. Todellisuuden jakaminen tällä tavalla kahteen tasoon, ymmärrettävissä ja ajateltavissa olevaan korkeampaan todellisuuteen ja aistittavissa olevaan alempaan todellisuuteen eli maailmaan ympärillämme, oli Platonin filosofian keskeisin piirre ja lähes jokaisen Platonin teoksen voidaan nähdä olevan riippuvainen tästä mallista. Platonin dialogit esittävät tähän jakoon perustuvia näkemyksiä niin metafysiikka, järki, tiedosta ja tiedon hankkimisesta, sielusta, etiikasta, ihmiselämästä kuin ihanteellisen valtion toiminnastakin.
Platonin filosofian voidaan katsoa perustuvan paitsi Sokrateen myös Herakleitos, Parmenides ja Pythagoras ajatuksiin. Erään näkemyksen mukaan hänen eettinen ja poliittinen oppinsa vastasi Sokrateen opetuksia, oppi aistittavista asioista Herakleitosta ja oppi ajateltavista asioista Parmenidesta ja Pythagorasta. Herakleitos oli nähnyt maailman jatkuvassa muutoksen tilassa, Parmenides taas tavoitteli maailmassa olevaa muuttumatonta tosiolevaista. Platonin voidaan katsoa yhdistäneen Herakleitoksen ja Parmenideen ajattelun jakamalla todellisuuden kahteen tasoon, joista toinen edusti muuttuvuutta ja toinen muuttumattomuutta. Hän nimittäin katsoi, että toiset asiat ovat aistittavissa ruumiin avulla ja toiset puolestaan ajateltavissa ruumista käyttämättä. Muuttuvan maailman asiat olivat niitä, jotka aistittiin ruumiilla, kun taas muuttumattomia asioita voitiin ajatella pelkällä järjellä. Pythagoralaisuus vaikutti Platonin ajatuksiin muuttumattomien asioiden taustalla olevasta matemaattisesta perustasta.

Metafysiikka


Platonin ajattelun tunnetuimpia osatekijöitä on hänen ''ideaopiksi'' kutsuttu dualismi metafysiikkansa. Siinä maailma jaetaan kahteen puoleen edellä kuvatun kahden todellisuuden tason periaatteen mukaisesti: järjen käsitettävissä olevaan "muotojen" maailmaan tai ideamaailmaan, ja aistein havaittavissa olevaan maailmaan ympärillämme. Platon näki aistittavissa olevan maailman ja kaikki siinä olevat asiat epätäydellisinä kopioina ymmärrettävissä olevan maailman muodoista eli ''idea'' (kreik. ''eidos''). Nämä ideat ovat muuttumattomia ja täydellisiä, ja ne ovat käsitettävissä ainoastaan älyllä ja ymmärryksellä, eli sillä mielen kyvyllä, joka ei sisällä aistien käyttöä tai mielikuvitusta.
Platonille ideat olivat siis ikään kuin aistittavissa maailmassa olevien asioiden puhtaita ja muuttumattomia arkkityyppejä, ja tämä koski sekä aineellisia että aineettomia asioita: yhtä lailla kuin kaikkia yksittäisiä hevosia yhdisti Hevosen idea, josta ne olivat epätäydellisiä kopioita, samoin kaikkia yksittäisiä kauniita asioita yhdisti Kauneuden idea, josta ne olivat osallisia. Platonin myöhemmän ajattelun keskeinen piirre oli yleinen matematisointi, ja hän ajatteli luvuilla ja geometrisillä muodoilla (Platonin kappaleet) olevan vastineensa ideamaailmassa.
Platon esitti ideaoppinsa muun muassa dialogeissa ''Faidon (dialogi)'' ja ''Valtio (Platon)''. Viimeksi mainitussa Platon havainnollisti ajatuksiaan useilla tunnetuilla vertauksillaan, joihin kuuluvat luolavertaus, aurinkovertaus ja jaettu jana. Näiden lisäksi ''Parmenides (dialogi)'' sisältää ideaopin itsekriittisen käsittelyn, ja ''Sofisti (dialogi)'' ja ''Valtiomies (dialogi)'' Platon lähestyy ajatusta kokonaan uudelta kannalta. Tämän vuoksi tutkijat ovat myös kysyneet, muuttiko Platon jossain vaiheessa mieltään ideoiden luonteen suhteen. Myöhemmässä filosofiassa niin kutsuttu platoninen realismi liittyy läheisesti Platonin näkemyksiin.

Tietoteoria


Platonin ideaopin päätavoitteena on ilmeisesti ollut tieto takaaminen muuttuvassa maailmassa. Tämä oli antiikin aikana merkittävä filosofinen ongelma, koska tiedon katsottiin olevan jotakin pysyvää, kun taas maailmassa kaikki vaikuttaa olevan epävakaata ja muutoksen tilassa. Platonin ratkaisu oli siirtää tiedon perusta kokemuksen jokapäiväisestä maailmasta erilliseen ideoiden maailmaan; tietoa voitiin saada vain ideoista. Tieto tuli näin mahdolliseksi, mutta sillä hinnalla, että siitä tuli ylimaallista ja elitististä: vain pieni osa ihmisistä oli kykeneviä pääsemään siihen käsiksi.
Ideaoppiin kytkeytyvät tietoteoreettiset näkemyksensä Platonin esitti ennen kaikkea dialogeissa ''Theaitetos (dialogi)'' ja ''Menon (dialogi)''. ''Theaitetoksessa'' esitetään kysymys siitä, mitä tieto on. Vastauksena edetään kohti Tietoteoria#Perinteinen tiedon määritelmä: tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. ''Menon'' puolestaan esittää Platonin näkemykset tiedon luonteesta ja oppimisesta. Se alkaa kysymyksellä siitä, voidaanko hyvettä opettaa, ja etenee ajatukseen asioiden muistiinpalauttamisesta (''anamneesi''), jonka mukaan oppimisessa on kyse ennalta olleen tiedon uudelleenlöytämisestä, sekä ajatukseen ''oikeasta mielipiteestä'', käsityksestä joka on oikea mutta jolla ei kuitenkaan ole selkeitä perusteita.
Tiedon uudelleenpalauttaminen mieleen, eli muistaminen, oli Platonille ikuisen idean tavoittamista. Siinä missä aistit käsittelivät vaihtuvia, liikkuvia asioita, muisti tavoitti levossa olevia ja pysyviä asioita, eikä Platonille mikään muu ollut pysyvää kuin ideat. Muistiinpalauttamisen kautta tietoteoria kytkeytyi ajatukseen sielun kuolemattomuudesta ja ennaltaolosta.

Fysiikka


Fysiikka oli Platonille tietoa aistittavista ilmiöistä eli ideoiden aineellisista toteutumista ilmiömaailmassa. Koska Platon katsoi, että todellista tietoa voitiin saada vain ideoista, ilmiömaailma ei ollut hänelle erityinen tieteellisen mielenkiinnon kohde, samoin kuin se ei ollut ollut Sokrateellekaan. Luonto eli aistimaailma näyttäytyi hänelle ainoastaan ideamaailman alempiarvoisena kopiona, joka tarjosi vain epävarmoja aistien välittämiä kuvia. Näin aistimaailmaan liittynyt tieto ei ollut todellista tietoa eikä edes tiedon lähde, vaan ainoastaan todellisen tiedon yksittäistapauksia. Tästä seurasi, ettei Platonille voinut olla olemassa empiirinen tutkimus tietoa, koska se olisi ollut suorassa ristiriidassa hänen rationalistisen ajattelunsa kanssa. Siksi Platon hylkäsi myös tieteelliset kokeet. Platon katsoi, että ilmiöiden tehtävänä oli lähinnä stimuloida mieltä niin, että asioiden muistiinpalautuminen käynnistyy.
Vanhemmalla iällä Platon kuitenkin käänsi huomionsa ilmiömaailmaan dialogissaan ''Timaios'', joka on hänen ainoa luonnontieteellinen teoksensa. Platon omaksui pythagoralaisuus ajatuksen matematiikka ja tähtitiede käyttämisestä ikuisen ideamaailman ja muutoksessa olevan aineellisen maailman kytkemisessä toisiinsa. Matematiikka opetti ikuisia asioita, jotka kuitenkin kytkeytyivät aineelliseen; tähtitiede puolestaan tutki kaikkeutta ja taivaankappaleita, joita pidettiin ikuisina, itsessään liikkuvina ja jumalallisina, ja joiden liikkeet olivat matemaattisesti käsiteltävissä.
Platonin käsitystä luonnosta hallitsi teleologia näkemys kaikkeuden tarkoituksesta, jota ohjasi jonkinlainen maailmansielu, joka teki kaiken parhaalla mahdollisella tavalla sekä moraalisessa, älyllisessä että esteettisessä mielessä. Kaikkeuden järjestäytymisen kaaos aineesta järjestäytyneeksi kosmos Platon esitti ''Timaioksessa'' myytin muodossa: hyväntahtoinen käsityöläinen, demiurgi, muovasi kaikkeuden olemassa olleesta aineesta, käyttäen mallinaan ikuista ideamaailmaa. Ainetta Platon vertasi siis käsityöläisen käyttämään materiaaliin. Näin luominen ei tapahtunut ''ex nihilo'' eli tyhjästä, mikä ei olisi sopinut kreikkalaiseen ajatteluun.

Sielu ja ruumis


Tiedosto:Plato i sin akademi, av Carl Johan Wahlbom (ur Svenska Familj-Journalen).png
Platon jakoi ''Valtiossa'' sielun kolmeen osaan, joiden hän katsoi kamppailevan keskenään:
Järkisielu (''logistikon'') sijaitsee päässä. Sen tehtävänä on harrastaa filosofiaa, koska tietäminen tekee sen onnelliseksi. Sen tulisi hallita muita sielun osia.
Intosielu (''thymoeidēs'') sijaitsee sydämessä. Se on omin päin toimiessaan destruktiivinen ja paha, mutta se voi tottua kuuntelemaan järjen ääntä ja tulla sille hyväksi, kuuliaiseksi palvelijaksi.
Himosielu (tai tahtosielu; ''epithymētikon'') sijaitsee vatsassa. Se on tyhmä ja yksinkertainen, ja haluaa aina samoja yksinkertaisia nautintoja. Siksi se on tarkoitettu lähinnä kuritettavaksi.
Muut Platonin sielua koskevat ajatukset ovat enimmäkseen peräisin dialogeista ''Faidon'', jonka pääasiallisena tarkoituksena oli sielun kuolemattomuuden todistaminen, sekä ''Timaios'', joka käsitteli muun muassa sielun alkuperää. Platon katsoi, että sielu oli ollut olemassa jo ennen yhdistymistään aineelliseen ruumiiseen, ja se oli nähnyt ideataivaassa ideat sellaisina kuin ne olivat, mikä oli myös esiehtona opille muistiinpalauttamisesta. Tämä jako korkeampiarvoiseen sieluun ja alempiarvoiseen ruumiiseen ilmentää jälleen kerran Platonin kahden tason mallia. Platonin mukaan kuolemattomuus kuului ainoastaan järkisielulle.

Politiikka


Platonin ajatuksilla oli usein myös yhteiskunnallinen rajapinta, erityisesti silloin kun hän käsitteli ihannevaltiota tai ihanteellista hallintoa. Platonin poliittinen ajattelu perustui Sokrateen ajatteluun, jossa keskeisin kysymys oli kysymys hyvä elämä. Politiikkaan sovellettuna seurasi kysymys, millainen valtio mahdollistaa hyvän elämän.
Platon käsitteli poliittisia aiheita useissa dialogeissaan, ja hänet voidaan nähdä koko poliittinen filosofia perustajana. Platonin merkittävimmät ajatukset sisältyvät hänen kenties tunnetuimpaan teokseensa ''Valtio'', joka luetaan hänen keskivaiheen tuotantoonsa. ''Valtion'' lisäksi Platonin dialogeista poliittisia ovat erityisesti ''Lait'', ''Valtiomies'', ''Minos'', ''Epinomis'' ja ''Kritias''. Eettisen ulottuvuuden kautta poliittisen ajattelun voidaan kuitenkin nähdä olevan osana kaikkia Platonin teoksia.
''Valtiossa'' Platon oli sitä mieltä, että yhteiskunta koostuu kolmesta yhteiskuntaluokasta, jotka vastaavat yksittäisen ihmissielun jakoa kolmeen osaan:
Työläiset – työntekijät, käsityöläiset, kauppiaat, maanviljelijät jne. Tämä luokka vastaa sielun kolmijaossa himosielua.
Vartijat – rohkeat, vahvat, vaaroja rakastavat. Tämä luokka vastaa intosielua.
Hallitsijat, ylemmät vartijat – älykkäät, järkevät, itsensä hillitsevät, viisautta rakastavat, päätöksentekoon kykenevät. Tämä luokka vastaa järkisielua.
Platon katsoi, että valtiota piti johtaa retoriikan ja suostuttelun sijasta järjellä ja viisaudella. Hän kuitenkin katsoi, että ihmisten sielunkyvyt ovat erilaiset, ja vain pieni vähemmistö, filosofit, voi saavuttaa kokonaisnäkemyksen siitä, mikä on valtion yhteinen hyvä. Siksi filosofien tuli toimia hallitsijoina: Platonin mukaan valtiossa "on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa, niin että poliittinen valta ja filosofia sulautuvat yhteen".
Nämä Platonin näkemykset perustelevat sen, miksi demokratia ja erityisesti antiikin demokratia sellaisena kuin se oli Platonin aikana tuli hylätä. Platonin esittämää hallintomuotoa voidaan kuvata eräänlaiseksi filosofiseksi aristokratiaksi tai monarkiaksi.
Myös Platonin viimeinen teos ''Lait'' esittää hahmotelman ihannevaltiosta; se kuitenkin poikkeaa ''Valtion'' esittämästä merkittävästi. Usein on ajateltu, että ''Valtio'' esittäisi, millainen ihanteellinen valtio parhaimmillaan olisi, ja ''Lait'' puolestaan sen, millainen valtio olisi paras, jos ihmisluonnosta ei tehdä yhtä optimistisia oletuksia. Tällöin voidaan joko katsoa, että Platon piti ''Valtion'' ihannevaltiota alun perinkin hankalana toteuttaa, tai että hän muutti näkemyksiään ihmisluonnosta dialogien välillä.
Platon ei itse toiminut politiikassa filosofiksi ryhdyttyään, eikä hän suunnitellut filosofien vallankaappausta. Platonin omana aikana hänen teoriansa ymmärrettiin utopiaksi, vaikka niitä sekä arvosteltiin että pilkattiin usein. Sekaantuminen Sisilian matkoilla Syrakusan hallitsijaperheen valtataisteluun sai Platonin kuitenkin leikittelemään ajatuksella filosofikuningas ja sellaisten kasvattamisesta, ja myöhemmin Akatemian yhtenä päämääränä olikin yhteiskunnallisen eliitin kasvattaminen.

Teokset


Tiedosto:Plato Republic 1713.jpg
Platonin teokset ovat harvoina antiikin kirjoittajien teoksista säilyneet nykyaikaan kokonaisuudessaan. Teosten kaanon kiinnitettiin todennäköisesti suunnilleen ajanlaskun alun aikoihin. Teokset yhdistävät kaksi Antiikin Kreikan kulttuuri luonteenomaista piirrettä, runous ja antiikin filosofia, ja niitä on kautta aikojen ihailtu sekä niiden taiteellisten että filosofisten ansioiden ansiosta. ''Sokrateen puolustuspuhetta'' lukuun ottamatta kaikki teokset ovat dialogimuodossa, josta Platon on erityisen kuuluisa. Platon ei kuitenkaan ollut ensimmäinen joka kirjoitti dialogimuodossa – ennen häntä dialogeja olivat kirjoittaneet muiden muassa Zenon Elealainen ja Aleksamenos Teoslainen sekä lukuisat sokraatikot, kuten Ksenofon, Aiskhines (sokraatikko), Antisthenes ja Eukleides Megaralainen.
Platonin teoksissa pohditaan mm. aristokratia ja demokratia hallitusmuotoa, perinnöllisyyden ja ympäristötekijöiden vaikutusta ihmisten älykkyyteen ja persoonallisuuteen (josta myöhemmin ovat puhuneet mm. Thomas Hobbes ja John Locke), sekä ihmismielessä olevan tiedon subjektiivisuutta ja objektiivisuutta (jota myöhemmin ovat käsitelleet mm. David Hume ja Immanuel Kant). Jopa myyttinen tarina kadonneesta Atlantis on saanut alkunsa Platonin esimerkinomaisesta kertomuksesta teoksissa ''Timaios'' ja ''Kritias''.

Suhde historialliseen Sokrateehen


Platonin varhaisimpia dialogeja kutsutaan sokraattinen dialogi. Niissä Sokrates on merkittävässä roolissa ja hänet esitetään käyttämässä omaa sokraattinen menetelmä, toisin sanoen esittämässä kysymyksiä oppilailtaan, ilman, että hän esittää itse positiivisia kannanottoja asioihin. Sokrateen kiinnostus on ennen kaikkea käytännöllisessä etiikassa, eivätkä keskustelut noudata mitään valmista muotoa. Platonin dialogit kuitenkin muuttuivat suuresti Platonin elämän aikana. Tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että Platonin varhaisemmat dialogit perustuvat läheisemmin Sokrateen ajatteluun, kun taas myöhemmissä dialogeissa hän erkaantuu mestarinsa näkemyksistä, ja esittelee Sokrates-nimisen henkilöhahmon kautta oman filosofiansa. Niissä Sokrates käsittelee kaikkia filosofisia aiheita ja esittää niihin positiivisia kannanottoja. Siinä missä varhaisemmat dialogit päättyvät usein ratkaisemattomaan tilanteeseen (''aporia''), myöhemmät dialogit ovat sävyltään dogmaattisempia. Samoin dialogimuoto, jota aiemmissa teoksissa käytettiin draamallisen vaikutelman luomisessa, on edelleen mukana myöhemmissä teoksissa, mutta vailla erityistä käyttöä: muut henkilöhahmot eivät osallistu keskusteluun juuri muutoin kuin sanomalla Sokrateelle "kyllä", "varmasti" ja "olet aivan oikeassa". Myöhäisvaiheen dialogeissa Sokrates on joko poissa tai hiljaa.
Platon ei mainitse teoksissaan itseään, lukuun ottamatta ''Sokrateen puolustuspuhetta'' ja ''Faidonia''. Koska Platon itse ei toiminut henkilöhahmona dialogeissaan, hän ei ollut muodollisesti sitoutunut mihinkään niissä sanottuun. Muiden muassa George Grote on katsonut, että Platon kehitteli dialogeissaan vapaasti niitä aiheita, jotka sattuivat häntä sillä hetkellä kiinnostamaan, ilman että olisi sitoutunut mihinkään niissä sanottuun. Monet toiset taas ovat katsoneet, että Platon laittoi omia mielipiteitään Sokrateen suuhun ja esitti näin muun muassa ideaopin Sokrateen suulla tämän kuoleman jälkeen, vaikka se oli todellisuudessa hänen omaa keksintöään. Diogenes Laertioksen mukaan Platon olisi käyttänyt Sokrateen lisäksi muun muassa Timaios Lokrilainen ja muutamia tuntemattomiksi jääviä hahmoja omien ajatustensa esittäjänä.
Kysymystä siitä, missä määrin Platonin dialogien Sokrates vastaa historiallista Sokratesta, kutsutaan sokraattinen ongelma. Joka tapauksessa Platonin dialogeja ei ole tarkoitettu sanatarkoiksi esityksiksi tämän opetuksista. Platon halusi välittää Sokrateesta jälkipolville tietynlaisen kuvan, johon hän halusi myös itse samaistua.

Dialogien muoto ja tyyli


Tiedosto:Plato Timaeus.jpgpainoksena vuodelta 1491.]]
Platon tuo Sokrateen suulla näkemyksensä esille kolmella eri tavalla: kyselemällä, argumentoimalla ja esittämällä myyttejä. Kaikki tulevat esille toisiinsa kietoutuneina filosofin, yleensä Sokrateen, johtamassa dialektiikka keskustelussa. Platon halusi korostaa dialektiikan eroa sofismi ja retoriikka opettajien eli reetorien luennointiin. Kyselevässä esitysmuodossa Sokrates esittää yleensä olevansa tietämätön niistä asioista, joista esittää kysymyksiä, ja haluaa selvittää muiden käsityksiä muun muassa moraalin avainkäsitteistä. Keskustelut toimivat näin käsiteanalyysinä, jossa käsitteitä pilkotaan alkutekijöihinsä ja etsitään niiden varsinaista ydintä. Keskustelun edetessä päädytään paitsi määrittelemään käsitteitä uudestaan, usein myös umpikujaan eli ''aporiaan''. Tällaisessa tilanteessa oltiin vapauduttu ennakkoasenteista ja todellinen ratkaisun etsiminen saattoi vasta alkaa. Argumentoivassa esitysmuodossa keskustelun johtaja esittää ajatuksensa enemmän luennoivalla tyylillä, pyytäen kuitenkin kuulijalta myöntymystä uusille määritelmille ja logiikkansa etenemiselle. Myyttejä Platon käytti esittäessään sellaisia asioita, joita oli vaikea esittää rationaalisella argumentaatiolla, välittämättä historiallisesta totuudesta. Myöhempinä aikoina jotkut Platonin esittämistä myyteistä, kuten kertomus Atlantiksesta, on virheellisesti ymmärretty historiallisiksi.
Dialogien näennäisesti lavastettu asetelma antaa sekä Platonille että lukijalle mahdollisuuden etääntyä filosofisista kysymyksistä, jotka ovat kulloinkin keskustelun alla. Kukin voi valita kahdesta lähestymistavasta: on mahdollista joko osallistua dialogeihin ja niissä keskusteltuihin ideoihin, tai vain ajatella dialogeja esityksenä niihin osallistuvien henkilöiden persoonallisuuksista. Dialogimuoto mahdollisti myös sen, että Platon saattoi laittaa epäsuosittuja tai kumottaviksi tarkoitettuja mielipiteitä vihamiestensä suuhun, esimerkkinä Thrasymakhos ''Valtiossa'', sekä Kallikles, Gorgias, Protagoras, Polos, Hippias (sofisti) ja Euthydemos.
Platonin dialogit ovat kirjalliselta tyyliltään antiikin parhaimmistoa, ja niissä näkyvät hyvin Platonin kirjailijanlahjat, joita hän oli tottunut käyttämään jo ennen filosofin uraansa. Dialogit on kirjoitettu runolliseen sävyyn, harmonisesti etenevällä rytmillä ja ne ovat täynnä rikasta kuvastoa ja sanastoa. Tästä syystä sekä antiikin että nykyajan kriitikot ovat usein ylistäneet teosten tyyliä suuresti. Erityisesti Platonia ylisti Cicero, joka sanoi, että "Zeus puhuisi samalla tavalla, jos vain hän suvaitsisi alentua inhimillistä kieltä käyttämään". Aristoteles luonnehti Platonin tyyliä proosan ja runouden välimuodoksi. Jopa abstrakteja asioita käsitellessään Platonin kieli on usein selkeää, yksinkertaista ja harmonista.
Joskus Platon kirjoittaa kuitenkin monisanaisesti ja sortuu hämäryyksiin, jotka johtuvat joko ylpeydestä tai italialainen luonnonfilosofia vaikutuksesta. Varsinkaan Platonin filosofiassaan käyttämät käsitteet eivät ole aina täysin yksiselitteisiä. Hän käytti usein samasta asiasta eri nimityksiä, joskus jopa päinvastaisia sellaisia, ja joskus eri asioista samoja nimityksiä. Esimerkiksi ikuisista ja pysyvistä ideoista hän käytti myös nimityksiä muoto, malli, suku, perusta ja syy. Aistittavia asioita hän kutsui sekä olevaksi, koska ne syntyvät, ja ei-olevaksi, koska ne muuttuvat jatkuvasti. Platon on saattanut olla osittain tarkoituksella vaikeaselkoinen estääkseen oppimattomia saamasta selvää hänen filosofiastaan.

Dialogien jaottelu ja aitous


Platonin dialogit liittyvät läheisesti toisiinsa, ja ne on historian saatossa järjestetty useilla eri tavoilla. Niiden alkuperäistä kirjoittamisjärjestystä ei kuitenkaan tiedetä, ei myöskään sitä, missä määrin niitä on muokattu myöhemmin. Dialogit voidaan jakaa muun muassa aikakausittain varhaisiin, keskivaiheen ja myöhäisvaiheen dialogeihin, kuten on esitetty yllä Platonin elämäkerran yhteydessä, perustuen nykyaikaiseen kielitieteelliseen analyysiin; perinteisesti tetralogioittain, kuten on esitetty alla olevassa luettelossa; sekä erään toisen antiikin aikaisen jaottelun mukaan, jossa dialogit on ryhmitelty teoreettisiin (luonnonopilliset ja loogiset), käytännöllisiin (eettiset ja poliittiset), harjoittaviin (kätilöivät ja koettelevat) sekä kilpailullisiin (todistavat ja kumoavat) dialogeihin.
Friedrich Schleiermacher jaotteli dialogit kolmeen luokkaan, jotka perustuivat hänen analyysiinsä Platonin filosofisesta kehityksestä. Hänen jaottelunsa mukaan 1) ensimmäisen eli alkuvaiheen dialogeista keskeisimpiä ovat ''Faidros'', ''Lysis'', ''Protagoras'', ''Lakhes'', ''Kharmides'', ''Euthyfron'' ja ''Parmenides''; 2) toisen eli siirtymävaiheen dialogeja ovat mm. ''Gorgias'', ''Theaitetos'', ''Menon'', ''Euthydemos'', ''Kratylos'', ''Sofisti'', ''Valtiomies'', ''Pidot'', ''Faidon'' ja ''Filebos''; ja 3) kolmannen eli huippuvaiheen dialogeja ovat ''Valtio'', ''Kritias'', ''Timaios'' ja ''Lait''. Schleiermacher katsoi dialogien seuraavan didaktista suunnitelmaa, jonka sisällön ''Faidros'' esittää.
Tämän jälkeen on kuitenkin katsottu, että Platonin ajattelu kehittyi ajan myötä, ja dialogien kirjoitusjärjestystä on tutkittu muun muassa kirjallisuuskritiikki menetelmin sekä käyttäen apuna kielellisen tyylin analyysiä ja filosofista tutkimusta. Lewis Campbell oli ensimmäinen, joka todisti tyylianalyysiin perustuen, että ''Kritias'', ''Timaios'', ''Lait'', ''Filebos'', ''Sofisti'' ja ''Valtiomies'' muodostavat yhden dialogiryhmän, kun taas ''Parmenides'', ''Faidros'', ''Valtio'' ja ''Theaitetos'' muodostavat toisen ryhmän. Jälkimmäisen täytyy olla edellistä varhaisempi, jos Aristoteleen lausuma siitä, että ''Lait'' kirjoitettiin ''Valtion'' jälkeen, pitää paikkansa. Dialogien täsmällinen kirjoitusjärjestys on kuitenkin edelleen avoin.
Useiden dialogien aitous on kyseenalaistettu. ''Epinomis'' on laitettu jonkun tuntemattoman Platonin oppilaan nimiin, ''Minos'' ja ''Hipparkhos'' jonkun sokraatikon nimiin. Antiikin kriitikot laittoivat ''Toisen Alkibiadeen'' Ksenofonin nimiin. Monet muut dialogit ovat selvästi paljon myöhäisempää alkuperää. Joidenkin dialogien aitoudesta on edelleen erilaisia mielipiteitä. Platonin kirjeet on kirjoitettu eri aikoina. Niistä todennäköisesti vain seitsemäs on aito ja muut Platonin oppilaiden kirjoittamia tai vielä paljon myöhemmin kirjoitettuja. Nämä kirjeet, joista jotkut ovat huomattavan pitkiä, viittaavat Platonin Sisiliaan tekemiin matkoihin ja saaren poliittisiin vehkeilyihin nuoremman Dionysioksen ja Dionin toimien seurauksena. Kirjeenvaihto esittää olevansa jonkun Platonin seuraajan julkaisema, tarkoituksenaan vapauttaa Platon syytteistä, joiden mukaan hän olisi aiheuttanut Syrakusan poliittiset ongelmat.
Alla on luettelo Platonin teoksista. Luetteloon on merkitty tähdellä (*) ne teokset, joista jotkut oppineet epäilevät, ettei Platon ole teoksen oikea kirjoittaja, ja kahdella tähdellä (
) ne teokset, joista oppineet ovat yleisesti sitä mieltä, ettei Platon ole teoksen oikea kirjoittaja. Teoksiin viitatessa käytetään niin kutsuttua Stephanuksen numerointia.

Tetralogiat


Tiedosto:Plato-Alcibiades.jpg
Teokset jaetaan yleisesti yhdeksään tetralogiaan eli neljän teoksen ryhmään Thrasyllos jaottelun mukaan. Jaottelussa jokaiselle dialogille on annettu kaksi nimeä, joista ensimmäinen liittyy henkilöön ja toinen aiheeseen. Diogenes Laertios on esittänyt jaottelun seuraavasti:
I tetralogia
''Euthyfron'' (''Pyhästä'')
''Sokrateen puolustuspuhe (Platon)'' (suomennettu myös nimellä ''Apologia'')
''Kriton (dialogi)'' (''Siitä, mitä on tehtävä'')
''Faidon (dialogi)'' (''Sielusta'')
II tetralogia
''Kratylos (dialogi)'' (''Nimien oikeellisuudesta'')
''Theaitetos (dialogi)'' (''Tiedosta'')
''Sofisti (dialogi)'' (''Olevasta'')
''Valtiomies (dialogi)'' (''Kuninkuudesta'')
III tetralogia
''Parmenides (dialogi)'' (''Ideoista'')
''Filebos (dialogi)'' (''Nautinnosta'')
''Pidot (Platon)'' (''Hyvästä'')
''Faidros (dialogi)'' (''Rakkaudesta'')
IV tetralogia
''Alkibiades (dialogit)'' (''Ihmisen luonnosta'')
''Alkibiades (dialogit)'' (''Rukouksesta'')
''Hipparkhos (dialogi)'' (''Voitontavoittelija'')
''Kilpailijat'' (''Filosofiasta'')
V tetralogia
''Theages (dialogi)'' (''Filosofiasta'')
''Kharmides (dialogi)'' (''Kohtuullisuudesta'')
''Lakhes (dialogi)'' (''Urhoollisuudesta'')
''Lysis (dialogi)'' (''Ystävyydestä'')
VI tetralogia
''Euthydemos (dialogi)'' (''Eristikko'')
''Protagoras (dialogi)'' (''Sofistit'')
''Gorgias (dialogi)'' (''Puhetaidosta'')
''Menon (dialogi)'' (''Hyveestä'')
VII tetralogia
''Hippias (laajempi dialogi)'' (''Kauniista'')
''Hippias (lyhyempi dialogi)'' (''Epätodesta'')
''Ion (dialogi)'' (''Iliaasta'')
''Meneksenos (dialogi)'' (''Hautajaispuhe'')
VIII tetralogia
''Kleitofon (dialogi)'' (''Kehotus'')
''Valtio (Platon)'' (''Oikeudenmukaisesta'')
''Timaios (dialogi)'' (''Luonnosta'')
''Kritias (dialogi)'' (''Atlantiksen tarina'')
IX tetralogia
''Minos (dialogi)'' (''Laista'')
''Lait (Platon)'' (''Lainsäädännöstä'')
''Epinomis'' (''Yöllinen kokous'')
''Platonin kirjeet''
(osa epäperäisiä)

Epäperäiset


Seuraavia teoksia on levitetty Platonin nimellä, mutta niiden aitoutta on epäilty jo antiikin aikana:
''Epäperäiset Platonin teokset#Aksiokhos''
''Epäperäiset Platonin teokset#Demodokos''
''Platonin epigrammit''
''Epäperäiset Platonin teokset#Eryksias'' (''Erasistratos'')
''Epäperäiset Platonin teokset#Hyveestä''
''Jäälintu (dialogi)'' (''Alkyon'' tai ''Halkyon'')
''Epäperäiset Platonin teokset#Määritelmiä''
''Epäperäiset Platonin teokset#Oikeamielisyydestä''
''Epäperäiset Platonin teokset#Sisyfos'' (''Päättömät'')

Vaikutus


Platonia on usein pidetty kaikkein merkittävimpänä filosofina. Alfred North Whitehead kuuluisan huomautuksen mukaan koko länsimaisen filosofian historia olisi vain alaviitteitä Platonin tuotantoon. Whitehead halusi korostaa huomautuksellaan ennen kaikkea Platonin filosofista laaja-alaisuutta, jonka ansiosta tämä on ollut lakkaamaton filosofisten ajatusten lähde. Platon on teoksissaan esittänyt lukuisia sellaisia keskeisiä filosofisia kysymyksiä, joita myöhemmät filosofit ovat pohtineet, vaikka heidän vastauksensa ovatkin usein olleet Platonista poikkeavia. Platonin dialogit toimivat nykyäänkin haasteena ja ajatusten herättäjänä filosofiassa.
Tiedosto:Plato Seneca Aristotle medieval.jpg ja Aristoteles keskiaikaisessa käsikirjoituksessa noin vuodelta 1330.]]
Erityisesti Platonin ideaopilla on ollut valtava vaikutus länsimaiseen ajatteluun, ei ainoastaan ontologian vaan myös tieteenfilosofian ja käsiteanalyysin aloilla. Filosofi Esa Saarinen on ilmaissut tämän sanomalla, että tieto ja tiede eivät olisi mahdollisia ilman asioiden taustalla olevien muuttumattomien ja pysyvien asioiden etsimistä, käsitteiden selvää määrittelyä ja käsitteiden kytkemistä näihin muuttumattomiin asioihin, ideoihin. Saarisen mukaan todellinen tieto edellyttää havaintomaailmasta irtautumista, ja ilman muuttumatonta ideaperustaa kaikki järjellinen ajattelu olisi mahdotonta. Vaikka nykyinen tiede luottaakin havaintoon enemmän kuin Platon, ero on Saarisen mukaan vain painotuksissa: "Millekään tieteelle ei pelkkä havainto yksinään riitä – ja jokainen askel niistä pois on saman verran siihen suuntaan, jolle Platon antoi yleisnimen idea."
Platon ei ollut ensimmäinen filosofi, mutta filosofiaa systemaattisena tutkimuksena, jolla on omat menetelmänsä, voidaan pitää hänen keksintönään. Platon oli ensimmäinen, joka sovelsi filosofista menetelmää kaikkiin tutkimuksiinsa, ja työskenteli yhdistääkseen aiempien filosofien oikeiksi katsomansa opit yhdeksi kokonaisesitykseksi. Filosofisen työn laajuudessa Platonin kanssa samaan sarjaan voidaan lukea vain muutamia muita suuria nimiä filosofian historiassa.
Platonin perustama Akatemia toimi hänen kuolemansa jälkeen jossain muodossa yli 900 vuotta. Sen toiminta päättyi lopullisesti vasta vuonna 529. Akatemiasta kehittyi monipuolinen tutkimuslaitos, jossa Platonin ajatuksia kehiteltiin edelleen, usein kuitenkin hyvin konservatiivisessa hengessä. Pian Platonin jälkeen Akatemia kallistuikin dogmaattisuuteen, jota seurasi skeptikot vastareaktio. Niin kutsuttuna keskiplatonismi kautena Akatemiassa palattiin dogmaattisempaan ajatteluun, joka jäi platonismin vallitsevaksi piirteeksi.
Akatemian oppilaiden joukosta Platonilla oli suuri vaikutus erityisesti Aristoteleehen. Vaikka tämä on ollut Platonin tunnetuin oppilas, Akatemian johdossa Platonia seurasi kuitenkin tämän kuoleman jälkeen Speusippos. Aristoteles puolestaan seurasi Platonin esimerkkiä perustamalla oman filosofikoulun, peripateettinen koulukunta. Hän muun muassa kehitti Platonin dialektiikkaa edelleen formaaliksi aristoteelinen logiikka. Filosofisesti heidän tiensä erkanivat ajan kuluessa, ja Aristoteles alkoi vastustaa Platonin ideaoppia voimakkaasti. Hän kritisoi myös monia muita puolia Platonin ajatuksista, kuten ''Valtiossa'' esitettyä naisten ja lasten yhteisomistusta. Suuri osa Aristoteleen filosofiasta voidaankin nähdä joko suorana tai epäsuorana vastauksena Platonin ajatuksille.
Tiedosto:Plato in Nuremberg Chronicle LXXIIIv.jpgssa ''Liber Chronicarum'' (1493).]]

Myöhäisantiikki ja keskiaika


Platonin metafysiikka, ja erityisesti dualismi ideamaailman ja aistimaailman välillä, innoitti myöhemmin uusplatonismi, kuten Plotinosta, sekä gnostilaisuus ja muita metafyysisen realismin kannattajia. Uusplatonilaiset filosofit kirjoittivat lukuisia Platon-kommentaarit. Keski- ja uusplatonismi vaikuttivat edelleen varhaisten kirkkoisä, kuten Justinos Marttyyrin ja Augustinus, ajatteluun ja sitä kautta kristinuskon teologiaan ja skolastiikka filosofiaan koko varhaiskeskiajaksi. Erityisesti Augustinuksen kautta Platonin ajattelu vaikutti läntisen kirkon käsityksiin ajasta ja ikuisuudesta, ja hänet voidaan nähdä platonilaisen perinteen vakiinnuttajana lännen filosofiassa ja teologiassa. 500-luvulla eläneen Pseudo-Dionysios Areopagitan teoksia voidaan pitää ensimmäisenä varsinaisena yrityksenä muodostaa synteesi platonismista ja kristinuskosta.
Keskiajan skolastisessa filosofiassa ja teologiassa 1100-lukua on pidetty platonismin ja 1200-lukua aristotelismin valtakautena. Varhaisskolastisena aikana keskeiset filosofiset ongelmat liittyivät platonismin ja uusplatonismin tulkintoihin kristilliseen ajatteluun sopivasti, ja platonismi muuntui vähitellen kristilliseen muotoon. Korkeaskolastiikan aikana aristotelismi alkoi syrjäyttää platonismin skolastiikan taustateoriana, ja myös se kristillistettiin. Platonin ajattelua onkin usein verrattu hänen kuuluisimman oppilaansa Aristoteleen ajatteluun. Aristoteleen maine peitti lopulta Platonin ja kaikki muut filosofit alleen niin pitkälle, että skolastikot viittasivat Aristoteleehen termillä ''Filosofi'', eli hän oli ikään kuin koko filosofian henkilöitymä. Bysantti Platonin opiskelu kuitenkin jatkui.
Eräs keskiajalle tyypillinen piirre oli se, että filosofian opiskelijat olivat riippuvaisia erilaisista auktoriteeteista ja skolastikkojen kirjoittamista merkittävien filosofien teosten kommentaareista sen sijaan, että heillä olisi ollut käytettävissään näiden filosofien alkuperäisiä teoksia. Platoninkin teokset olivat joitakin poikkeuksia kuten ''Timaioksen'' osia lukuun ottamatta käytännössä katsoen "kateissa" länsimaiselta kulttuuripiiriltä; näiden osien lisäksi platonismi tunnettiin keskiajalla pääosin myöhäisantiikin aikaisten, muun muassa Kalkidios ja Proklos kirjoittamien kommentaarien sekä Aristoteleen teosten kautta. Tämän vuoksi tietämys Platonin todellisesta ajattelusta oli keskiajalla hyvin rajoittunutta, ja se tunnettiin lähinnä joko keski- ja uusplatonilaisesti värittyneenä tai aristotelismin suodattamana.

Renessanssi ja uusi aika


Tiedosto:Plato Aristotle della Robbia OPA Florence.jpg, Italia. Luca della Robbia, n. 1437–1439.]]
Vasta renessanssifilosofia, kun yleinen kiinnostus klassiseen sivistykseen ja alkuperäisteksteihin syttyi uudestaan, Platonin filosofia tuli länsimaissa jälleen tunnetummaksi alkuperäisemmässä muodossaan. Petrarca oli toivonut platonismin elpymistä jo 1300-luvulla. 1400-luvulla bysanttilainen Georgios Gemistos Plethon teki merkittävän työn Platonin ajatusten tunnetuksi tekemisessä välittämällä Bysantissa säilynyttä perintöä länteen ennen Konstantinopolin piiritys. Platonin teosten kääntäminen latinaksi alkoi tämän jälkeen, ja huipentui Marsilio Ficinon kääntämään teosten täydelliseen laitokseen vuonna 1484. Uusplatonismi tuli uudelleen muotiin erityisesti tuon ajan Italiassa. Monet tutkijat ja taiteilijat, jotka halusivat jättää skolastiikan taakseen ja synnyttivät renessanssin, näkivät Platonin filosofian taiteiden ja tieteiden edistyksen perustana. Platonilainen ajattelu nähtiin ennen kaikkea aristotelismin vastapainona. Platon innoitti muiden muassa Lorenzo de Mediciä ja hänen hoviinsa kerääntyneitä vaikuttajia, ja myös sellaiset humanistit kuten Erasmus Rotterdamilainen löysivät platonismille käyttöä. 1600-luvulla platonismia hyödynsivät muun muassa niin kutsutut Cambridgen platonistit.
Merkittävät länsimaiset filosofit ovat jatkaneet Platonin työn tutkimista siitä lähtien. Vaikka kukaan uuden ajan suurista filosofeista ei ole ollut varsinaisesti platonisti, Platon voidaan nähdä yhtä lailla Gottfried Leibnizin, Georg Wilhelm Friedrich Hegel ja muiden saksalainen idealismi, Bertrand Russellin sekä Alfred North Whitehead monien ajatusten taustalla. Platonin vaikutus on ollut erityisen suurta matematiikassa ja luonnontieteissä, platonismin vaikuttaessa erityisesti matematiikan filosofia perusteisiin. Platon innoitti myös logiikan suurimpia edistysaskeleita Aristoteleen jälkeen Gottlob Fregen ja hänen seuraajiensa Kurt Gödelin, Alonzo Churchin ja Alfred Tarskin ansiosta. Tarski tiivisti lähestymistapansa kääntämällä Aristoteleen tunnetun Akatemiaa vastaan suunnatun kapinajulistuksen toisin päin: ''Inimicus Plato, sed magis inimica falsitas''; "Platon on vihollinen, mutta valhe on vielä suurempi vihollinen". Myös Albert Einstein on nähty matemaattisena platonistina.
Monet filosofit ovat myös vastustaneet Platonin ajatuksia, erityisesti hänen poliittisia käsityksiään, erilaisilla perusteilla. Muun muassa Friedrich Nietzsche hyökkäsi Platonin moraalisia ja poliittisia oppeja vastaan. Martin Heidegger katsoi Platonin &mdash; samoin kuin Aristoteleen ja heistä alkavan filosofisen perinteen &mdash; sekoittaneen oleminen ja olevan ja näin hämärtäneen olemisen todellisen luonteen. Heidegger kritisoi myös Platonin filosofista metodia, dialektiikkaa. Karl Popper esitti teoksessaan ''Avoin yhteiskunta ja sen viholliset'' (1945), että Platonin ''Valtiossa'' esittämä hallintomalli on prototyyppisesti totalitarismi, rinnastaen Platonin ja Karl Marxin.
Platon on vaikuttanut koko länsimaiseen ajatteluun. Vaikka hän jäi myöhemmin Aristoteleen varjoon ja Aristoteleesta puhuttiin usein häntä enemmän sekä hyvässä että pahassa, hänen vaikutuksensa ei ole lainkaan sen vähäisempi. Jokaisena aikana on ollut filosofeja, jotka voidaan nähdä platonilaisina joidenkin keskeisten asioiden suhteen. Samuel Taylor Coleridge sanoi 1800-luvulla, että kaikki syntyvät joko Platonin tai Aristoteleen oppilaiksi. Hänen aikalaisensa Charles Anthonin mukaan tämä tarkoittaa, että kaikki joilla on samanlainen filosofinen mielenlaatu kuin Platonilla, omaksuvat innolla ne näkemykset, jotka hän esitti – tai sitten he osallistuvat Aristoteleen tavoin niiden muokkaamiseen tai kumoamiseen, heidän tuntiessaan samaan tapaan vastenmielisyyttä platonismin henkeä kohtaan.

Katso myös


Platon-kommentaarit
Platonin Akatemia
Platoninen rakkaus
Platonin kappaleet
Platonismi
Uusplatonismi

Lähteet


}}
Linkomies, Edwin: Platonin elämä ja teokset. Teoksessa
Schofield, Malcolm: ”Plato”. Teoksessa
Smith, William: http://www.ancientlibrary.com/smith-bio/2725.html ''Dictionary of Greek and Roman Antiquities'', ss. 392–405. 1870.
Thesleff, Holger: Platon ja platonismi. Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1999, s. 31–56.

Viitteet

Kirjallisuutta

Suomennetut teokset


Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia


Kreikankielinen alkuteksti.
Englanninkielinen käännös.
Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Yleisteoksia


}}
}}

Muuta kirjallisuutta


Myös teoksessa

Aiheesta muualla


Diogenes Laertios: ''Merkittävien filosofien elämät ja opit'':
http://classicpersuasion.org/pw/diogenes/dlplato.htm Platonin elämäkerta
http://www.mikrosapoplous.gr/dl/dl03.html#platon Platonin elämäkerta
Teoksia:
http://classics.mit.edu/Browse/browse-Plato.html Works by Plato Platonin tärkeimmät teokset. ''The Internet Classics Archive''
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/searchresults?q=Plato Works by Plato Platonin teokset. ''Perseus Digital Library''
Ensyklopedia-artikkeleita:
Luokka:Platon
af:Plato
als:Platon
am:ፕላቶ
ang:Plato
ar:أفلاطون
an:Platón
ast:Platón
az:Platon
id:Plato
ms:Plato
bn:প্লেটো
zh-min-nan:Platon
map-bms:Plato
jv:Plato
ba:Платон
be:Платон
be-x-old:Плятон
bo:ཕི་ལ་ཐོན།
bs:Platon
br:Platon
bg:Платон
ca:Plató
ceb:Platón
cv:Платон
cs:Platón
co:Platone
cy:Platon
da:Platon
de:Platon
dsb:Platon
et:Platon
el:Πλάτων
eml:Platån
en:Plato
es:Platón
eo:Platono
ext:Platón
eu:Platon
fa:افلاطون
hif:Plato
fo:Platon
fr:Platon
fy:Plato
ga:Platón
gd:Platon
gl:Platón
gan:柏拉圖
gu:પ્લેટો
ko:플라톤
hy:Պլատոն
hi:प्लेटो
hr:Platon
io:Platon
ilo:Plato
bpy:প্লেটো
ia:Platon
ie:Plato
is:Platon
it:Platone
he:אפלטון
kn:ಪ್ಲೇಟೊ
ka:პლატონი
kk:Платон
ky:Платон
sw:Plato
ku:Platon
la:Plato
lv:Platons
lt:Platonas
lij:Platon
hu:Platón
mk:Платон
ml:പ്ലേറ്റോ
mr:प्लेटो
xmf:პლატონი
arz:افلاطون
cdo:Báik-lăk-dù
mwl:Platon
mn:Платон
my:ပလေးတိုး
nl:Plato
ne:प्लेटो
ja:プラトン
no:Platon
nn:Platon
oc:Platon
uz:Aflotun
pa:ਅਫਲਾਤੂਨ
pnb:افلاطون
ps:اپلاتون
km:ផ្លាតូ
pms:Platon
nds:Platon
pl:Platon
pt:Platão
kaa:Platon
ro:Platon
qu:Platon
ru:Платон
rue:Платон
sah:Былатыан
se:Platon
sa:प्लातोन्
sc:Platone
sco:Plato
sq:Platoni
scn:Platuni
simple:Plato
sd:افلاطون
sk:Platón
sl:Platon
cu:Платѡнъ
ckb:ئەفلاتوون
sr:Платон
sh:Platon
sv:Platon
tl:Plato (pilosopo)
ta:பிளேட்டோ
kab:Platon
tt:Әфләтүн
te:ప్లేటో
th:เพลโต
vi:Platon
tg:Афлотун
tpi:Platon
tr:Platon
uk:Платон
ur:افلاطون
ug:بىراتۇ
vep:Platon
fiu-vro:Platon
wa:Platon
zh-classical:柏拉圖
war:Platón
yi:פלאטאן
yo:Plato
zh-yue:柏拉圖
diq:Eflatun
bat-smg:Platuons
zh:柏拉图

Retoriikka

Retoriikka () eli puhetaito on oppi menestyksekkäästä ja vakuuttavasta puhumisesta. Sitä on luonnehdittu suostuttelemisen taidoksi. Retoriikkaa kehitettiin alun perin antiikin Kreikka, ja myöhemmin antiikin Rooma. Puhetaito ei ole pelkkää ''kaunopuheisuutta'', vaan sisältää myös yleisemmin kyvyn ilmaista itsensä ja viestiä toisille tarkoituksensa. Alun perin sillä tarkoitettiin nimenomaan oppia menestyksekkäästä Politiikka puhumisesta.
''Retorisella'' voidaan tarkoittaa puhetaidollista, korusanaista tai korkealentoista ilmaisua. Esimerkiksi retorinen kysymys ei ole tarkoitettu varsinaiseksi kysymykseksi, vaan sillä pyritään viestimään jokin asia kysymyksen muodossa.

Kreikkalainen retoriikka


Kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa eli ''poliksessa'' poliittisen uran luominen edellytti henkilöltä sitä, että hän kykeni saavuttamaan kansanjoukot omien ajatustensa taakse, joko päättävissä poliittisissa elimissä tai oikeusistuimissa. Tärkeintä oli siis vakuuttavuus, ei ensisijaisesti totuus, koska totuudellisemmatkin ajatukset ja mielipiteet saattoivat jäädä häviölle, jos ne esitettiin huonosti.

Sofistit


Puhujien koulutusta varten syntyi sofistit koulukunta. Tunnettuja kreikkalaisia puhujia ja retoriikan kehittäjiä olivat muun muassa:
Gorgias
Protagoras
Isokrates
Koraks
Teisias

Platon


Myöhemmin Sokrates ja erityisesti hänen oppilaansa Platon vastustivat sofisteja. Heidän mielestään nämä keskittyivät ainoastaan väittelyiden voittamiseen, eivätkä välittäneet lainkaan siitä, ovatko väittelyn kohteena olevat asiat tosia. Platonin mielestä filosofian ytimessä tuli olla dialektiikka, jossa totuus voidaan löytää kysymysten ja vastausten avulla.
Platonin dialogeista kaksi keskittyy erityisesti retoriikkaan. ''Gorgias (dialogi)'' keskittyy Platonin väitteeseen, jonka mukaan sofistit keskittyvät tyyliin sisällön sijasta. Hänestä filosofia ja retoriikka suhtautuvat toisiinsa kuin lääke ja kosmetiikka. Lääke (kuten filosofia) keskittyy potilaan parhaaseen, kun taas kosmetiikka (kuten retoriikka) keskittyy ainoastaan siihen miltä potilas näyttää.
''Faidros (dialogi)'' jatkaa Platonin esittämää arvostelua, mutta jättää sen mahdollisuuden, että saattaisi olla mahdollista harrastaa myös totuudenmukaista ja ylevää retoriikkaa. Platonin mielestä retoriikka tuli alistaa täysin filosofihallitsijoiden apuvälineeksi.

Aristoteles


Aristoteles suhtautui retoriikkaan paljon Platonia myötämielisemmin, ja itse asiassa hänen retoriikkansa voidaan nähdä juuri tällaisena Platonin kaipaamana ylevänä retoriikkana. Hänen teoksensa ''Retoriikka'' toteaa heti alkusanoissaan retoriikan ja dialektiikan olevan rinnakkaisia taitoja, joita ei voi erottaa toisistaan. Hänen mielestään dialektiset menetelmät ovat tarpeen totuuden löytämiseksi, ja retoriset menetelmät totuuden kertomiseksi ja opettamiseksi.
Aristoteleen määritelmän mukaan ”retoriikka on kyky havaita kunkin asian yhteydessä vakuuttava”. Tällä määritelmällä hän asettaa retorisen yrityksen keskipisteeksi vakuuttavien todistelujen keksimisen. Näin hän asettaa retoriikkansa erilliseksi sofisteista, joille tärkeää oli vain lopputulos.
Aristoteleen tutkielmat retoriikasta pyrkivät järjestelmällisesti esittämään retoriikan tällaisena inhimillisenä taitona. Hän erotti kolme syytä, jotka saavat aikaan puheen vakuuttavuuden: itse puhe (''logos''), puhujan luonne (''eetos''), ja puhujan mielentila tai tunteiden ilmaisu (''paatos''). ''Logos'' sisältää kielenkäytön ja sananvalinnat argumenttia muodostettaessa. ''Ethos'' keskittyy siihen, missä määrin puhujan henkilö kykenee saamaan yleisön vakuuttuneeksi siitä, että hän on uskottava. ''Pathos'' sisältää sen, missä määrin puhuja laittaa omia tunteitaan peliin ja yrittää vedota kuulijoiden tunteisiin saadakseen heidät puolelleen.
Aristoteles myös jakaa retoriikan kolmeen osaan: poliittiseen, oikeudelliseen ja esittävään (epideiktiseen). Poliittiset puheet käsittelevät sitä, mitkä toimenpiteet tulisi tehdä tai jättää tekemättä ''tulevaisuudessa''. Oikeudelliset puheet pyrkivät selvittämään totuuden toimenpiteistä, jotka on tehty ''menneisyydessä''. Esittävät puheet keskittyvät jonkun henkilön tai asian ylistämiseen tai syyttämiseen ''nykyisyydessä''.
Vaikka länsimainen filosofia onkin aina painottanut lähinnä ''logosta'', Aristoteleen kolmen vakuuttavuuden syyn ymmärtäminen on tarpeen, jotta voidaan täydellisesti selittää myös ihmisten käyttäytymisen ei-järkiperäisiä puolia.

Roomalainen retoriikka


Antiikin Roomassa alkoi niin sanotun ''toisen sofismin'' aika. Se keskittyi pelkästään reettorien koulutukseen ja politiikkaan, eikä niinkään filosofiaan tai totuuden löytämiseen.
Tässä roomalaiset löysivät Aristoteleen opetuksille paljon käyttöä. Kuuluisimpia roomalaisia reettoreita olivat Cicero ja Quintilianus. Heidän työnsä perustuvat selvästi Aristoteleeseen.
Erityisesti Quintilianus kehitti retoriikan viisi kaanonia, joita käytettiin akateemisissa piireissä vuosisatojen ajan. Hänen mukaansa retorisen tapahtumasarjan vaiheet ovat:
# ''Inventio'' eli argumentin sisällön keksiminen.
# ''Dispositio'' eli argumentin sisällön järjestäminen puheeksi suurimman vaikutuksen aikaansaamiseksi.
# ''Elocutio'' eli käytettävän kielen ja puhetavan valinta, tyyli
# ''Memoria'' eli kootun ja suunnitellun muistaminen
# ''Pronuntiatio'' tai ''actio'' eli puheen esittäminen

Antiikin retoriikan termistöä


''anafora'', lauseen alun toisto
''antiteesi'', vastakkainasettelu
''antonomasia'', yleisnimen käyttö erisnimen sijasta
''asyndeton'', normaalisti käytettävien sidesanojen pois jättäminen
''hyperbola'', liioittelu
''kiasmi'', tehostus sanajärjestystä kääntämällä
''litoteesi'', vastakohdan kielto
''metonymia'', sanan korvaaminen konkreettisemmalla samaa tarkoittavalla sanalla
''perifraasi'', kiertoilmaus, ilmaisu toisin sanoin
''pleonasmi'', tehostus käyttämällä useita samaa tarkoittavia sanoja
''syllepsi'', sanan lisäys, joka muuttaa muiden sanojen merkityksen
''synekdokee'', käytetään osaa edustamaan kokonaisuutta
''zeugma'' eli ''iestys'', sanaa käyttäminen samanaikaisesti kahdessa eri merkityksessään, esimerkiksi: ''Hän laski mäkeä ja rahojaan.''

Muita klassisen retoriikan merkkihenkilöitä


Aiskhines
Alkibiades
Cato vanhempi
Demosthenes
Perikles

Uuden ajan retoriikka


Rooman valtakunnan hiivuttua myös retoriikan opiskelu taantui jossain määrin, koska kristillisellä keskiajalla suhtauduttiin antiikin pakanalliseen kirjallisuuteen epäilevästi. Toisaalta kirkollisten yliopistojen syntyessä retoriikka palasi yleiseen opetussuunnitelmaan, jonka trivium-osaan kuuluivat kielioppi, retoriikka ja logiikka. Renessanssin aikana 1400-luvulla antiikin kirjallisuus sai tärkeämmän aseman.
1900-luku tultaessa retoriikka nousi uuteen kukoistukseensa. Tämä johtuu siitä, että uudet viestintävälineet (ennen kaikkea radio, televisio, elokuvat) ja mainos lisäsivät tarvetta hyvälle retoriikalle ja kielenkäytölle, niiden opiskelulle ja erittelylle. Retoriikkaa kohtaan tunnettiin myös uuden tyyppistä akateemista kiinnostusta. Niin kutsutussa uudessa retoriikassa () hylättiin klassiselle retoriikalle ominainen puhumisen käytännön taitojen opettaminen ja keskityttiin retoriikan tutkimukseen. Tunnettuja uuden retoriikan kehittäjiä ovat esimerkiksi Chaïm Perelman, Kenneth Burke ja I. A. Richards.

Katso myös


Argumentaatiovirhe
Retorinen kysymys
Väittelytaito

Lähteet

Kirjallisuutta


}}
}}
Luokka:Retoriikka
af:Retoriek
ar:بلاغة
an:Retorica
az:Ritorika
id:Retorika
ms:Retorik
be:Рыторыка
be-x-old:Рыторыка
br:Retorik
bg:Реторика
ca:Retòrica
cs:Rétorika
da:Retorik
de:Rhetorik
et:Retoorika
el:Ρητορική
en:Rhetoric
es:Retórica
eo:Retoriko
eu:Erretorika
fa:بلاغت
fr:Rhétorique
gl:Retórica
gu:વાકછટા
ko:수사학
hr:Grčka retorika
io:Retoriko
is:Mælskufræði
it:Retorica
he:רטוריקה
ka:რიტორიკა
kk:Риторика
ht:Retorik
la:Ars rhetorica
lt:Retorika
li:Retorica
hu:Szónoklattan
lv:Retorika
mk:Реторика
mr:संभाषण कला
nl:Retorica
ja:修辞学
no:Retorikk
nn:Retorikk
km:សិល្បៈប្រើវោហារបង្ហូរគំនិត
pl:Retoryka
pt:Retórica
ru:Риторика
sq:Gojëtaria
scn:Ritòrica
simple:Rhetoric
sk:Rétorika (rečnícke umenie)
sl:Retorika
sr:Беседништво
sh:Реторика
sv:Retorik
tl:Sayusay
ta:சொல்லாட்சிக் கலை
tr:Retorik
uk:Риторика
zh:修辞学

Piano


Tiedosto:Steinway Vienna 011.JPG
Piano on soitin, jossa ääni syntyy huopapäällysteisten vasaroiden lyödessä soittimen sisälle jännitettyjä metallikieliä. Kielten värähtely siirtyy puiseen kaikupohjaan, joka vahvistaa ja värittää ääntä sekä muuttaa värähtelyn ilman liikkeeksi, joka aistitaan äänenä. Vasaroiden liikettä hallitaan koskettimistolta.
Näkökulman mukaan pianoa voidaan pitää kielisoitin, kosketinsoitin tai jopa lyömäsoitin. Soitinluokitus mukaan piano on kordofoni eli kielisoitin, tarkemmin sanottuna laatikkositra (Kastenzither 314.122), jossa on koskettimisto.
Pianolla on tärkeä asema länsimainen kulttuuri, erityisesti klassinen musiikki soolo- ja säestyssoittimena, kamarimusiikki sekä suosittuna työkaluna säveltämisessä, musiikkiesitysten harjoittamisessa ja musiikin opiskelussa. Piano on yleinen kotisoitin.

Historia


Pianon kehitys sai alkunsa dulcimer-tyyppisistä soittimista, joihin keskiajalta lähtien yritettiin lukuisia kertoja liittää koskettimisto ja koneisto. Tämän kehityksen tuloksena eriytyivät ensin klavikordi ja cembalo. Modernin pianon kehittäjänä ja jopa keksijänä pidetään italialaista Bartolomeo Cristoforia (1655–1731). Kolme hänen 1720-luvulla rakentamaansa soitinta on säilynyt, ja niiden koneiston toimintaperiaate on sama kuin modernissa konserttiflyygelissä. Cristofori kutsui rakentamiaan soittimia nimellä ''clavicembalo tai gravicembalo col piano e forte'' eli sananmukaisesti ''cembalo, jolla voi soittaa hiljaa () ja voimakkaasti ()'' (cembalolla, toisin kuin pianolla, äänenvoimakkuus ei vaihtele sen mukaan, kuinka suurella voimalla koskettimia painetaan). Tämäntyyppisiä soittimia ryhdyttiin pian kutsumaan nimillä fortepiano, josta on tullut suomenkielinen nimitys piano. Pianon rakenne on Christoforin jälkeen merkittävästi kehittynyt. Tärkeitä merkkipaaluja ovat mm. valuraudasta valmistettu tukikehikko, jolloin soittimen kokoa ja kielten jännitystä voitiin huomattavasti lisätä, huovan käyttöönotto nahan sijaan vasaroiden päällysteenä sekä koneiston monet kehitysvaiheet. Kehityksen tuloksena pianon ääni on voimistunut ja tullut kantavammaksi.
Modernin mekaanisen, akustisen pianon tekninen rakenne on peräisin 1900-luvun alusta. Sen jälkeen kehitys on ollut vähäistä. Kosteusvaihteluihin reagoivan puun korvaaminen muovilla erityisesti edullisimman hintaluokan pianojen koneistossa, mikä on samalla alentanut valmistuskustannuksia, on viime aikojen muutoksista ehkä merkittävin.
Kokonaan uusille urille pianon kehitys lähti elektroniikkaan perustuvien syntetisaattorin ja digitaalipianon kehityksen myötä. Niiden ääni tuotetaan sähköisesti.

Nykyaikainen piano


Tiedosto:Pierre-Auguste Renoir 158.jpg, ''Kaksi tyttöä pianon ääressä'', 1892–1893.]]
Nykyisin valmistetaan ja käytetään kahden tyyppisiä pianoja: pystypianoja ja flyygeleitä.

Pystypiano


Pystypiano, jota kutsutaan vain nimellä piano, jos sekaannuksen vaaraa ei ole, on yleinen koti- ja koulusoitin. Rakenne on kompakti ja tilantarve vähäinen. Pystypiano on yleensä hinnaltaan halvempi kuin flyygeli.
Kielet ovat pystysuorassa ja koneisto on soittajasta katsoen kielten edessä. Kaikupohja on vastaavasti kielten takana. Vasarat liikkuvat likimain vaakasuorassa ja palautuvat lepoasentoonsa koneiston jousien voimasta.
Pianon koon mitta on sen korkeus; tällä hetkellä valmistettavien mallien korkeus on yleensä 109–132 cm. Yleensä katsotaan pianon korkeuden kasvaessa saavutettavan etuja äänen laadussa ja kantavuudessa. Suomessa ei ole tapana kutsua pystypianoja niiden korkeuden mukaan eri nimillä, toisin kuin anglo-amerikkalaisessa maailmassa.

Flyygeli


Flyygelin nimitys tulee soittimen muodosta, joka muistuttaa siipeä ( 'siipi').
Flyygelin kielet ovat vaakatasossa, kaikupohja on niiden alla ja vasarat lyövät kieliin altapäin. Vasarat palautuvat lepoasentoon painovoiman vaikutuksesta, eli säädettäviä ja kuoleutuvia jousia ei ole. Flyygelin koneistossa on ominaisuus, joka mahdollistaa saman sävelen nopean toistamisen eli repetition. Flyygelin kielet ovat yleensä pidemmät kuin pystypianon kielet ja kaikupohja on suurempi.
Konserttisoittimena käytetään yksinomaan flyygeliä. Flyygeli on myös ammattilaisen ja vaativan harrastajan soitin. Flyygeli on kuitenkin tilaa vievä ja usein hyvin kallis. Pienimmät flyygelit ovat noin 150 cm pitkiä. Konserttiflyygelinä yleisen Steinway & Sonsin D-mallin pituus on 274 cm ja paino 480 kg. Tämän kokoista flyygeliä kutsutaan täysmittaiseksi.

Tekniikka


Tiedosto:Upright piano inside.jpg
Tiedosto:Fortepian_-_schemat.svg

Ääniala


Nykyään valmistettavien ja käytettävien pianojen ääniala on liki poikkeuksetta 7 ¼ oktaavia eli 7 oktaavia ja pieni terssi. Koskettimia on vastaavasti 88, joista 52 valkoista ja 36 mustaa. Matalin sävel, joka pianolla voidaan soittaa, on oktaaviala A (A<sub>2</sup>) ja korkein viisiviivainen c (c<sup>5</sup>).
Pianon historian aikana ääniala on jatkuvasti laajentunut. Cristoforin soittimien, siis ensimmäisten pianojen, ääniala oli 4 tai 4½ oktaavia. Gottfried Silbermann – joka esitteli soittimiaan aluksi huonolla menestyksellä Johann Sebastian Bachille – rakensi meille tunnettuihin soittimiinsa yleensä vajaat viisi oktaavia. Mozartin käyttämät soittimet vaihtelivat, mutta kaikki hänen säveltämänsä pianokonsertto ja pianosonaatti voidaan soittaa äänialaltaan 5½ oktaavin soittimella, joka 1700-luvun lopulla olikin tavallisin. Ludwig van Beethoven aikaisissa wieniläisissä soittimissa oli 6½ oktaavia. Lontoon maailmannäyttely vuonna 1851 merkitsi 7 oktaavin läpimurtoa: ääniala alkoi kaikilla soittimiaan näytteille asettaneilla valmistajilla subkontraoktaavin A:sta. Kaikki merkittävät valmistajat laajensivat 1870-luvun kuluessa diskantin viisiviivaiseen c:hen ja näin oli päädytty nykykäytäntöön.
Kokeiluja äänialan laajentamiseksi on tehty, mutta se ei ole yleistynyt. Itävaltalainen Bösendorfer-tehdas valmistaa flyygeliä, malli 290 Imperial (mallimerkintä viittaa soittimen kokonaispituuteen), jossa on yhdeksän ylimääräistä bassokosketinta. Alin soitettava sävel on siis oktaaviala C (C<sub>2</sup>), jonka perustaajuus on noin 16,5 Hz. Ääni on niin matala, että yksittäiset värähdykset kuuluvat. Sekaannusten välttämiseksi ylimääräiset "valkoiset" koskettimet ovat väriltään mustia tai laajennus voidaan haluttaessa peittää kannella.

Kielet


Pianon keskialueella ja diskantissa jokaista säveltä on kohden kolme jäykästä teräslangasta, ns. pianolanka, valmistettua kieltä, jotka viritetään samalle taajuudelle. Kolmen kielen ryhmää kutsutaan kielikuoroksi tai lyhyemmin vain kuoroksi. Bassoaluetta kohti siirryttäessä kuoron kielien määrä vähenee ensin kahteen, ja alimpia säveliä vastaa vain yksi kieli.
Jännitetyn kielen perustaajuus f saadaan Marin Mersenne kaavasta:
: <math> f = {1\over2L}\sqrt{T\over m} </math>
kun L on kielen värähtelevän osan pituus; T voima (fysiikka), jolla kieltä jännitetään, ja m kielen massa pituusyksikköä kohden.
Jännitys ja massa ovat neliöjuuressa, mikä osoittaa, että kielen pituuden muutoksella on värähtelytaajuuden kannalta olennaisesti suurempi merkitys kuin jännityksen tai massan muutoksilla. Pianon ääniala on kuitenkin niin laaja, että jos koko ääniala katettaisiin suhteessa samanmassaisilla ja samassa jännityksessä olevilla kielillä, matalimman ja korkeimman kielen pituuksien suhde olisi noin 150:1, mikä olisi käytännössä mahdotonta. Siksi kielilangan paksuus kasvaa siirryttäessä diskantista bassoon. Basson kielet tulisivat homogeenisesta teräslangasta valmistettuina liian paksuiksi, minkä vuoksi bassoalueella kielet tehdään kiertämällä teräslangan ympärille tiukka kuparilankaspiraali. Alimmissa kielissä kuparilankaa saatetaan lisätä vielä toinenkin kerros.
Viisiviivaisen c:n kielien pituus on kaikissa pianoissa noin 54&nbsp;mm. Matalimpien sävelten kielten pituus määräytyy soittimen koon asettamien rajoitusten mukaan. Konserttiflyygelin A<sub>2</sup>:n pituus on 2010&nbsp;mm (Steinway & Sons D-malli). Pystypianon pisimmät kielet ovat tästä enimmillään noin puolet, matalissa soittimissa vielä vähemmän.

Koneisto


Koskettimia painettaessa pianon koneisto välittää soittajan sormien energian vasaraan. Koneisto on monimutkainen vipu- ja jousijärjestelmä, jonka toiminta on niin nopea, ettei sitä pysty ihmissilmällä seuraamaan. Seuraava selostus kuvaa vain keskeiset vipujen liikkeet.

Flyygelin koneiston toiminta


Flyygelin koneisto
Image:Fortepian - mechanizm angielski.svg
(1) Kosketin
<br>(2) Pilotti
<br>(3) Pääjäsen
<br>(4) Löysäysnuppi
<br>(5) Työntäjä
<br>(6) Vasaran kapseli ja ruuvi
<br>(7) Pysähdyttäjän (ruuvi)
<br>(8) Vasaran varsi
<br>(9) Repetitio- eli toistojäsen
<br>(10) Vasara
<br>(11) Koppari
<br>(12) Sammuttimen vipu
<br>(13) Sammuttimen nostolista
<br>(14) Lusikka
<br>(15) Sammuttaja
<br>(16) Kieli
<br>(17) (Valurauta)kehys
<br>(18) Agraffi eli kieliruuvi
<br>(19) Viritystappi
<br>(20) Viritystukki
Soittajan painaessa flyygelin kosketinta (1) pilotti (2) nostaa pääjäsentä (3) ja siihen akseloitua työntäjää (5). Työntäjä on suoraan kontaktissa vasaran varressa (8) olevan rullan kanssa, koska repetitiojäsenessä (9) on reikä, jonka läpi työntäjän yläpää pääsee liikkumaan. Työntäjä työntää vasaran liikkeeseen ylöspäin kohti kieliä.
Koskettimen ollessa noin liikkeensä puolivälissä koskettimen takapää kohtaa lusikan (14), joka nostaa sammuttimen vivun (12) ja siihen teräspuikolla kiinnitetyn sammuttajan (15) ylös ja irti kielistä, jotka voivat nyt värähdellä vapaasti siihen saakka, kunnes kosketin vapautetaan.
Kosketin, koneisto ja vasara jatkavat liikettään, kunnes vasara on muutaman millimetrin päässä kielistä. Sillä hetkellä työntäjän alapäässä oleva mutka kohtaa löysäysnupin (4), joka pääjäsenen ja työntäjän jatkaessa edelleen nousuaan pakottaa työntäjän yläpään pois vasaran rullan alta. Kuvassa työntäjän yläpää siirtyy oikealle. Yhteys koskettimen ja vasaran välillä katkeaa; tätä tapahtumaa kutsutaan löysäykseksi tai irrotukseksi.
Vasara jatkaa liikettään oman liike-energiansa voimasta, iskeytyy kieliin ja kimpoaa takasin. Koska työntäjä on irti-asennossa, vasaran rulla kohtaa työntäjän sijasta repetitiojäsen. Repetitiojäsen on noussut ylös vasaran rullaa seuraten repetitiojousen voimasta (ohut ruskea kaareva viivamainen rakenne pääjäsenen ja repetitiojäsen välissä; ei numeroitu kuvassa). Vasara palautuessaan painaa repetitiojäsen alas jännittäen samalla jousen ja lopuksi jää kiinni koppariin (11).
Kosketin on alhaalla, se pitää sammuttajan irti kielestä ja samalla pitää kopparilla kiinni vasaraa keskiasennossa. Repetitiojousi on jännittyneenä, repetitiojäsen kiinni rullassa. Kun nyt soittaja antaa koskettimen nousta hivenen ylös, repetitiomekanismi toimii: repetitiojousi nostaa repetitiojäsenen välityksellä vasaraa niin, että työntäjä pääsee luistamaan takaisin rullan alle. Koneisto on valmiina uuteen toimintosykliin, vaikka kosketin on lähes alhaalla.
Repetitiomekanismin merkitys on siinä, että koneisto on täysin valmiina, vaikka kosketin on vielä liki ala-asennossa: soittajan ei tarvitse odottaa koskettimen palautumista takaisin lepoasentoon, vaan hän voi iskeä kosketinta sen ollessa vain osittain palautuneena. Koska kosketin on massaltaan ja inertialtaan koneiston suurin ja hitain osa, tämä seikka on kriittinen repetition kannalta. Äärimmäisen herkäksi säädetty koneisto voi toistaa iskun jopa 1/15 sekunnin välein, rajoittava tekijä on vain pianistin sorminäppäryys.
Jos uutta iskua ei heti tule, vaan kosketin vapautetaan täysin, painovoima palauttaa vasaran ala-asentoonsa ja koneisto palautuu lepoon. Sammuttaja laskeutuu kieliin, vaimentaa niiden värähtelyn ja ääni lakkaa kuulumasta.

Pystypianon koneiston toiminta


Pystypianon koneisto
Image:Pianino_-_mechanizm_angielski.svg
(1) Viritystukki
<br>(2) Viritystappi
<br>(3) Agraffi eli kieliruuvi (pystypianossa harvoin)
<br>(4) Koneiston kiinnitysruuvi
<br>(5) Kieli
<br>(6) Sammuttaja
<br>(7) Sammuttajan varsi
<br>(8) Vasaran istukka
<br>(9) Koneistopalkki
<br>(10) Sammuttimien nostovipu
<br>(11) Lusikka
<br>(12) Kosketin
<br>(13) Pilotti
<br>(14) Pääjäsen
<br>(15) Työntäjän mutka
<br>(16) Löysäysnuppi
<br>(17) Työntäjä
<br>(18) Koppari
<br>(19) Kannus
<br>(20) Vasaralista
<br>(21) Vasara
Soittajan painaessa pystypianon kosketinta (12) sen takapäässä oleva pilotti (13) kohottaa pääjäsentä (14) ja siihen akseloitua työntäjää (17) ylöspäin. Työntäjän yläpää kääntää vasaran istukkaa (8) jolloin istukkaan varrella kiinnitetty vasara (21) lähtee liikkeelle kohti kieliä (5).
Koskettimen ja koneiston ollessa noin liikkeensä puolivälissä kohtaa pääjäsenen lusikka (11) sammuttimen varren (7) ja sammuttaja (6) nousee irti kielistä, jotka siis voivat nyt värähdellä vapaasti siihen saakka kunnes kosketin vapautetaan.
Kosketin, koneisto ja vasara jatkavat liikettään, kunnes vasara on muutaman millimetrin päässä kielistä. Sillä hetkellä työntäjän alapäässä oleva mutka kohtaa löysäysnupin (16), joka pääjäsenen jatkaessa edelleen nousuaan pakottaa työntäjän yläpään luistamaan pois vasaran istukan alta. Kuvassa työntäjän yläpää siirtyy oikealle. Yhteys koskettimen ja vasaran välillä katkeaa; tätä tapahtumaa kutsutaan löysäykseksi tai irrotukseksi.
Vasara jatkaa liikettään oman liike-energiansa voimasta, iskeytyy kieliin ja kimpoaa kielen jousivoiman voimasta takaisin. Kosketin on tässä vaiheessa edelleen alas painettuna ja pääjäsen siis yläasennossaan, näin vasara ei pääse palautumaan kokonaan lepoasentoonsa, vaan vaan jää kannuksen (19) varassa kiinni koppariin (18). Kun kosketin vapautetaan, pääjäsenen ja työntäjän mutkan väliin viritetty kierrejousi siirtää työntäjää niin, että työntäjän yläpää kääntyy takaisin vasaran istukan alle (kuvassa vasemmalle) ja koneisto on valmis uuteen iskuun.
Jos uusi isku tapahtuu välittömästi, ei vasara ehdi palautua lepoasentoonsa vasaralistan (20) varaan vaan liike kohden kieliä alkaa heti kopparin vapautettua vasaran istukan. Tämä helpottaa saman sävelen nopeaa toistoa (repetitiota), joskaan pystypianon repetitio ei ole likikään niin varma, täsmällinen ja nopea kuin flyygelissä. Jos samaa kosketinta ei isketä heti uudelleen, vasara palautuu lepoasentoonsa oman jousensa (kaareva lattajousi kuvassa vasaran istukan ja sammuttajan varren välissä; ei numeroitu) voimasta ja istukkaan kiinnitetyn nykäisijän nauhan (kuvassa kopparin alapuolella) vetämänä. Samalla sammutin palautuu jousensa voimasta takaisin kieliin kiinni ja tukahduttaa kielten värähtelyn: ääni sammuu.

Toimintaperiaatteen seurauksia


Pystypianon ja flyygelin koneisto on rakennettu siten, että vasaran iskeytyessä kieliin (äänen syntyhetki, kontaktihetki) yhteyttä koskettimen ja vasaran välillä ei ole. Yhteyttä ei siis ole liioin soittajan ja kielen välillä. Tämä on välttämätöntä, jotta vasara pääsee kimpoamaan irti kielistä ja kielet voivat jatkaa värähtelyään vapaasti. Jos vasara iskun jälkeen jäisi kontaktiin kielten kanssa, ääni sammuisi heti alukkeen jälkeen.
Tärkein seuraus tästä rakenneperiaatteesta on, että vasaran nopeus kontaktihetkellä (vasaran loppunopeus vasaran koskettaessa kieltä) on ainoa ääneen (äänen laatuun tai voimakkuuteen) vaikuttava parametri, johon soittaja voi soittaessaan vaikuttaa. Tässä yhteydessä tietoisesti jätetään huomiotta pedaalit, muut mahdollisesti vapaana olevat kielet ja niiden resonanssi ja muut vastaavat seikat. Pianossa ei esimerkiksi ole vibratoa (toisin kuin klavikordissa) tai viulun jousitekniikkaan verrattavia sävytysmahdollisuuksia.
Tästä huolimatta käsite kosketus on pianonsoiton keskeisiä käsitteitä. Puhtaan fysikaalisesti ajatellen sillä seikalla, miten soittaja ja koneisto yhdessä soitettaessa toimivat, ei kuitenkaan ole muuta merkitystä kuin se, kuinka suuren liike-energian vasara on löysäyshetkellä koskettimen ja koneiston välityksellä soittajan sormesta saanut eli, koska tietyn soittimen tietyn vasaran massa ja koneiston muut ominaisuudet ovat vakiot, mikä on vasaran loppunopeus.

Koskettimet


Tiedosto:Steinway Schriftzug.jpg-merkkisen flyygelin koskettimistoa.]]
Pianon koneistoa ja vasaroiden liikettä hallitaan koskettimilla. Koskettimet muodostavat kokonaisuuden, jota kutsutaan koskettimistoksi tai klaviatuuriksi. Koskettimiston muoto ja suhteet vakiintuivat jo ennen pianon keksimistä. Pianoon otettiin käyttöön urut, klavikordissa, cembalossa ja muissa aikaisemmissa kosketinsoitin käytössä ollut valmiiksi kehitetty koskettimisto. Sama klaviatuurijärjestely on siirtynyt moniin uusiin soittimiin, kuten celestaan ja sähköisiin kosketinsoittimiin.
Pianon koskettimet toimivat keinulaudan tavoin: soittajan painaessa koskettimen näkyvää osaa kosketin kääntyy tukipisteen varassa ja koskettimen takapää nousee ja aktivoi koneiston. Koskettimessa ei ole akselia ja se pysyy linjassa koskettimen alla olevien pystysuorien nastojen varassa. Nastat on sovitettu mahtumaan koskettimessa olevien huovalla pehmustettujen kolojen sisään.
Valkoiset koskettimet päällystettiin perinteisesti norsunluulla. Myös valaanluuta on käytetty. Nämä eläimet ovat nykyään rauhoitettuja ja kansainvälisin sopimuksin norsun- ja valaanluun
kauppa, tuonti ja vienti on kielletty. Luun käyttö pianon koskettimiin on tätä kautta tietysyti loppunut. Tuonnin ja viennin kieltäminen on aiheuttanut myös sen, että vanhoja norsunluisilla koskettimilla varustettuja soittimia ei voi — ainakaan laillisesti — kuljettaa valtioiden rajojen yli edes muuttokuormassa. Valkoiset koskettimet päällystetään nykyään erilaisilla muovi, jotka eivät kaikesta tuotekehityksestä huolimatta ole tuntumaltaan (sileys, huokoisuus, reagointi ihon kosteuteen ja rasvaan) norsunluun veroisia.
Mustien koskettimien näkyvään osaan perinteisesti käytetty materiaali on eebenpuu. Myös muita mustia tai tummia puulajeja käytetään, tarvittaessa värjättyinä. Edullisimmissa soittimissa käytetään muovia.
Itse kosketin tehdään tiheäsyisestä kuusi, mänty tai muusta havupuusta. Tukipisteen kohdalla on kovemmasta puusta tehty vahvike.
Koskettimen etupäähän lisätään lyijypainoja sitä varten porattuihin koloihin. Painot tarvitaan tasapainottamaan koneiston jousi- ja vipuvoimia. Painojen avulla saadaan myös aikaan haluttu kosketuksen raskaus tai keveys: tavoitteena on, että valkoisen koskettimen etupäähän kohdistettu voima, joka vastaa noin 45–55&nbsp;gramman punnuksen painoa, juuri ja juuri jaksaa painaa koskettimen alas löysäyspisteeseen saakka (oikea pedaali alas painettuna). Kosketus tulee saada erittäin tasaiseksi; jo gramman murto-osan ero tuntuu soitettaessa. Edullisissa soittimissa ei ole painoja tai niitä ei ole yksilöllisesti mitattu. Painojen mittausta ja säätöä kutsutaan punnitukseksi.
Valkoisen koskettimen etupään kulkema matka eli painuma on 9,0–10,2&nbsp;millimetriä. Tämäkin tekijä pyritään säätämään mahdollisimman tasaiseksi.
Tiedosto:Upright piano inside mechanism.jpg

Vasarat


Pianon vasarat ovat villahuovalla päällystettyä nuijia, jotka kieliin iskeytyessään saattavat kielen värähtelemään.
Vasaran päässä on puinen ydinosa, johon tehtaalla puristetaan suurella paineella kerroksittain huopaa niin, että ulommat huopakerrokset ovat tiukassa jännityksessä ja sisemmät vastaavasti puristuksessa. Jännityksen ja puristuksen tasapaino tekee vasarasta sopivasti kovan ja samalla joustavan. Puiseen ydinosaan porattuun reikään kiinnitetään ohut puinen vasaran varsi.
Vasarahuovan kovuus ja pehmeys, jännityksen ja puristuksen suhde ja huovan laatu vaikuttavat suuresti pianon ääneen. Kielet painavat vasarahuopaan ajan mittaan syvät urat ja tiivistävät huopaa muutoinkin. Urat täytyy hioa aika ajoin pois ja huovan pehmeys palauttaa pistelemällä huopaa neulamaisella työkalulla. Tätä kutsutaan intonoinniksi eli sävytykseksi.
Vasaran ja kielen kosketuskohta kielen pituussuunnassa on äänenlaadun kannalta kriittinen. Erityisesti diskantissa vähäinenkin säädön liukuminen pois paikaltaan on kuuluvissa. Flyygelissä iskupisteen paikka on säädettävissä koneiston lukitusta muuttamalla, pystypianossa tämä ei ole mahdollista.
Vasaroiden massa on pianon kehityksen aikana kasvanut. Basson alimman vasaran pää painaa nykyään noin 8,5&nbsp;grammaa ja vasarat kevenevät diskanttia kohden niin, että ylimmän vasaran paino on noin 4&nbsp;grammaa. Vasaran kulkema matka lepoasennosta kieleen on noin 45–47&nbsp;millimetriä.

Sammuttajat


Koneiston ollessa lepotilassa kielen päälle on painuneena sammuttaja. Kosketinta painettaessa sammuttaja nousee irti kielestä, joka voi silloin värähdellä vapaasti. Vapautettaessa kosketin sammuttaja palaa takaisin kiinni kieleen ja tukahduttaa värähtelyn.
Sammuttaja on tukikappaleeseen kiinnitetty villahuovan kappale, joka on muotoiltu kielikuoron mukaan: yksikielisessä kuorossa huovassa on ura, johon kieli painautuu, kaksikielisessä kuorossa on kiilamaiset sammuttajat, jotka painuvat kielten väliin, kolmikielisessä kuorossa on keskialueella kaksoiskiila ja ylempänä litteä levy. Korkeimmassa diskantissa noin 1½–2 oktaavin alueella ei sammuttajia ole lainkaan, sillä ääni vaimenee tällä alueella muutenkin nopeasti ja jatkuvasti vapaana värähtelevät kielet antavat loistoa ja kimallusta alempiin ääniin resonoidessaan niiden mukana.
Oikeanpuoleista pedaalia painettaessa kaikki sammuttajat nousevat, jolloin kaikki kielet värähtelevät vapaasti.

Kaikupohja ja tallat


Pianon äänen laadun kannalta kaikupohja on keskeisimpiä tekijöitä. Kaikupohja muuttaa kielten värähtelyn ilman värähtelyksi, siis kuultavaksi ääneksi. Kaikupohjan tehtävänä on myös värittää ääntä.
Pianon kaikupohja valmistetaan perinteisesti kuusi. Laudat sahataan tukista säteen suuntaisesti ja liimataan reunoistaan yhteen yhtenäiseksi levyksi. Puun havupuut ovat siis kohtisuorassa pintaan nähden. Puun syyrakenteen tulisi olla mahdollisimman tasainen, suora ja tiheä, tyypillisesti 3–8&nbsp;vuosilustoa senttimetrillä. Oksia tai minkäänlaisia kasvuvikoja ei tulisi olla. Väriltään vaalean, avaraonteloisen, pehmeän ja keveän kevätpuun osuus vuosilustosta tulisi olla mahdollisimman suuri tummaan kesäpuuhun verrattuna; tästä katsotaan olevan äänellistä etua. Tasainen vaaleansävyinen yleisvaikutelma on siis laadun merkki. Valmis kaikupohja on noin 7–12&nbsp;millimetriä paksu ja hieman kieliin päin kupera, joustava levy. Pintakäsittelynä on lakkaus.
Massiivipuisen kaikupohjan raaka-ainetta kuivatetaan ulkona ja sisätiloissa useita vuosia. Valmistus on hidasta käsityötä ja korkealaatuinen puu on kallista. Massiivipuinen kaikupohja reagoi voimakkaasti ilmankosteuden vaihteluihin turvoten kosteassa ja supistuen kuivassa. Liian kuivissa olosuhteissa se halkeilee ja menettää kuperuutensa. Näistä syistä erityisesti edullisissa soittimissa ryhdyttiin 1960-luvulta lähtien käyttämään laminoitua kaikupohjaa, joka valmistetaan liimaamalla kerroksittain yhteen höylättyjä tai sorvattuja puuviiluja. Rakenne on sama kuin vanerissa. Laminoitu kaikupohja ei halkeile ja kosteusliikkeet ovat massivipuista pienemmät. Ongelmana on perinteisesti pidetty laminoidulla kaikupohjalla varustetun soittimen äänenlaatua: ääni vaimenee nopeasti, basso ja keskialue ovat sameita ja voimattomia, kun taas diskantti on liiankin kirkas. Laminoitu kaikupohja on kuitenkin merkittävästi halvempi valmistaa kuin massiivipuinen ja tuotehitys on parantanut äänenlaatua. Edullisissa ja keskihintaluokan pianoissa sitä käytetään nykyään yleisesti. Kalleimmissa soittimissa käytetään edelleen yksinomaan massiivipuista, traditionaalista kaikupohjarakennetta.
Kaikupohjan alapuolelle (flyygelissä) tai taakse (pystypianossa) liimataan useita äänipinnoja kohtisuoraan syysuuntaa vastaan. Ne tukevat kuperuutta, vaikuttavat värähtelyn jakautumiseen ja leviämiseen ja osaltaan myös sitovat laudoista liimattua kaikipohjaa yhteen.
Kaikupohja ja kielet ovat yhteydessä toisiinsa tallan eli kielisillan välityksessä. Talla välittää kielten moodi kaikupohjaan. Pianossa talloja on kaksi: diskantille ja bassolle omansa. Talla on puinen palkki, joka on liimattu kiinni kaikupohjaan ja jonka yli kielet kulkevat. Kielet ja talla painautuvat toisiinsa tiukasti, koska kupera kaikupohja asennetaan pianotehtaalla sellaiselle korkeudelle kielten tasoon nähden, että kuperan, joustavan talla-kaikupohja-äänipinna -yhdistelmän jousivoima nostaa kireälle jännitettyjä kieliä hieman. Vastaavasti kielten jousivoima painaa kaikupohjan kuperuutta litteämmäksi. Näitä samansuuruisia, vastakkaissuuntaisia voimia kutsutaan kaikupohjapaineeksi. Jos paine on liian suuri, ääni on voimakas, mutta vaimenee nopeasti. Jos paine on liian pieni, ääni on voimaton, mutta kestää pitkään.
Kielten jatkuvassa paineessa puuaines vähitellen viruminen, jolloin kaikupohjan joustavuus vähenee ja kuperuus pienenee vuosikymmenten mittaan. Tästä syystä pianon ikääntyessä sen ääni vaimenee ja väsyy, vaikka soitin muutoin olisi kunnossa.
Tallassa oleviin reikiin asetetaan teräksiset nastat, jotka poikkeuttavat kieliä sivuvuunnassa. Kieli on siis kontaktissa tallaan sekä kohtisuoraan kaikupohjan pintaan nähden että pinnan suuntaisesti. Kontaktipisteiden (jotka siis määräävät kielen värähtelevän osan pituuden) tulee olla erittäin tarkoin samalla kohdalla kielen pituussuunnassa. Valmistusvirheet tässä suhteessa saattavat aiheuttaa sen, että kieli värähtelee useammalla, keskenään riitasoituisella taajuudella. Ääni on epämiellyttävä ja virittäminen ongelmallista.

Viritystukki ja -tapit


Viritystukki on vaahterasta tai muusta kovasta puulajista valmistettu lankku, johon porattuihin reikiin lyödään teräksiset viritystapit. Kielen vapaat päät kiinnitetään tappeihin. Tappeja kiertämällä kielet saadaan viritettyä halutulle äänenkorkeudelle.
Tukki valmistetaan liimaamalla vaahteralautoja kerroksittain yhteen niin, että peräkkäisten lautojen syysuunat poikkeavat toisistaan. Tällä tavoitellaan mahdollisimman lujaa rakennetta ja kosteusliikkeuden minimointia. Paljon käytetty on rakenne, jossa on 5 tai useampia kerroksia, kukin 4,5–6,5 mm paksu. Toinen yleinen ratkaisu on käyttää noin 1 mm paksuja kerroksia eli puuviilua, jolloin kerroksia tarvitaan useita kymmeniä. Mikään ratkaisu ei ole osoittautunut ehdottomasti muita paremmaksi. Tärkeämpää on raaka-aineen huolellinen valinta, pitkä kuivaus, asianmukainen työstö, oikeanlainen liimaus ja muut valmistustekniset seikat.
Viritystapit ovat sylinterimäisiä tai hieman kartiomaisia terästappeja, pituudeltaan 50–60 mm ja läpimitaltaan noin 6–7 mm. Viritystukin sisään menevässä osassa on tiheä kierteitys. Tapit sinistetään ja näkyviin jäävä osa usein kromataan.
Tapin tulee sopia reikäänsä tiukasti, jotta viritys pysyisi mutta olla samalla kuitenkin niin väljä, että pianoa viritettäessä tarpeelliset äärimmäisen pienet muutokset ovat mahdollisia. Viritystukin puuaineksen väsyessä ja kuluessa tapit vähitellen löystyvät, jolloin niitä joudutaan vaihtamaan paksumpiin. Jos tappien ja ympäröivän puun otteen irtoaminen johtuu viritystukin halkeilusta, on soitin yleensä elinkaarensa päässä: viritystukin vaihto on kalliimpaa kuin keskihintaisen soittimen uushankintahinta.

Tukirakenteet


Pianon kielet jännitetään hyvin tiukalle. Tavallisen keskikokoisen pystypianon yhden kielen keskimääräinen jännitys on noin 700 newtonia. Kun kieliä on noin 230, kielien yhteinen soittimen runkoon kohdistuva voima on suuruusluokaltaan 160 kN. Konserttiflyygelin kielten jännitys on yli 260 kN.
Nämä voimat ottaa vastaa valurautainen kehys, tukikehikko, jonka ympärille koko piano rakentuu.
Kehys on yhtenäinen hiekkaan valettu valukappale. Valmistusmenetelmällä ei saada sarjatuotannossa täysin samalaisia tuotteita, jonka vuoksi kehyksiä joudutaan viimeistelemään käsin. Uutta tyhjiövalutekniikkaa on otettu käyttöön. Perinteisesti valurauta maalataan kullanväriseksi.
Suurikokoisissa (yli 120 cm) pystypianoissa pianon taakse asennetaan usein puinen apukehikko. Tämä voidaan korvata mitoittamalla rautakehys erityisen tukevaksi, mutta tällöin soittimen paino nousee huomattavasti. Flyygelissä on säännönmukaisesti tukevat säteittäiset puiset tukipalkit kaikupohjan alapuolella.
Flyygelin puinen kaareva ulkokehä on osa tukirakennetta. Se liitetään pyrstöliitoksin, pulteilla ja liimaamalla metallikehykseen ja puisiin tukipalkkeihin. Pystypianon näkyvät puiset osat ovat irrallisia, ja niillä on merkitystä vain akustisten ominaisuuksien ja ulkonäön kannalta.

Pedaalit


Pianossa on kaksi tai kolme jaloilla painettavaa pedaalia.
''Kaikupedaali'' (sustain-pedaali) on oikeanpuoleinen pedaali. Se on eniten käytetty pedaali, ja sitä kutsutaan usein myös vain pedaaliksi. Pedaalia painettaessa vipukoneisto nostaa kaikki sammuttimet irti kielistä. Kielet siis värähtelevät vapaasti. Pedaalin avulla nuotteja voidaan jättää soimaan ja sitoa toisiinsa silloinkin, kun se ei olisi sormiteknisesti mahdollista. Kaiku saa äänen myös kuulostamaan täyteläisemmältä, sillä pianon kaikki kielet resonoivat soitettavien sävelten ohessa. Kaikupedaalin tarkkaa käyttämistä ei yleensä merkitä nuotteihin. Sen käytön hienosäätö on tärkeä osa taitavan pianistin tekniikkaa.
''Hiljennyspedaali'' (una corda -pedaali) on vasemmanpuoleinen pedaali. Se siirtää pystypianossa vasaroita lähemmäksi kieliä, jolloin vasaran lyönti ei saa niin paljon iskuvoimaa ja ääni on hiljaisempi. Flyygelissä hiljennyspedaali siirtää koskettimistoa ja koneistoa hiukan oikealle, minkä takia vasarat osuvat vain kahdelle kielelle kolmen (tai yhdelle kahden) sijasta. Tämä hiljentää ääntä ja muuttaa äänen laatua. Tästä juontuu myös pedaalin nimi "una corda" eli yksi kieli.
''Sostenuto-pedaali'' on keskimmäinen pedaali. Sitä ei ole yleensä edullisissa pystypianoissa eikä kaikissa flyygeleissäkään. Se kehitettiin viimeisimpänä. Sostenuto-pedaalia painettaessa jäävät sillä hetkellä alas painettuina olevia koskettimia vastaavat sammuttajat ylös ja pysyvät ylhäällä siihen saakka, kunnes pedaali vapautetaan, riippumatta siitä, vapautetaanko kosketin. Näin voidaan jättää yksittäisiä säveliä, tyypillisesti urkupisteitä tai sointuja soimaan ja soittaa samalla muita säveliä lyhyinä.
Monissa pystypianoissa sostenuto-pedaalin tilalla on ala-asentoon lukittuva ''harjoituspedaali'', joka alas painettuna laskee huopakaistaleen vasaroiden ja kielien väliin. Huopakaistale tukahduttaa äänen melkein kokonaan.
Niin sanotuissa silent-pianoissa keskimmäinen pedaali laskee vasaroiden ja kielten väliin tavallisesti alumiinisen palkin, joka estää kokonaan vasaroiden osumisen kieliin. Uusimmissa silent-pianoissa on koskettimien alla jokaiselle koskettimelle oma infrapunalla toimiva liikkeen tunnistin. Tämä mittaa kunkin koskettimen lyönnin voimakkuuden ja keston. Lisäksi hiljennys- ja sustain-pedaaleissa on omat tunnistimensa, jotka mittaavat pedaaleiden painallukset. Tieto koskettimen ja pedaalin liikkeistä välitetään midi-tekniikalla äänilähteeseen eli saundimoduliin. Se on yleensä sijoitettu näkyviin koskettimiston alapuolelle, josta sitä on helppo käyttää. Äänilähde kytketään esimerkiksi kuulokkeisiin, jolloin pianolla voi harjoitella äänettömästi. Etuna on lisäksi "oikean" pianon tuntuma verrattuna esimerkiksi sähköpianoihin.

Ylläpito


Piano täytyy Pianonviritys säännöllisesti. Konserttiflyygeli viritetään ennen jokaista esitystä, ja äänitysstudiossa viritystä voidaan joutua korjaamaan päivittäin useitakin kertoja. Kotikäytössä suositellaan yleisesti viritystä kerran tai kahdesti vuodessa, mutta viritystarve riippuu mm. vaatimustasosta, käytön määrästä ja ympäristön olosuhteista. Kosteudenvaihtelut ovat yksi epävireyden aiheuttajista. Ilmankosteus noustessa, Suomen olosuhteissa tyypillisesti kesällä, kaikupohjan puu imee itseensä lisää kosteutta ja turpoaa. Tämä lisää kielten jännitystä eli viritystaso nousee. Vastaavasti huoneilman kuivuessa, kuten yleensä talvisaikaan käy, kaikupohja kuivuu, supistuu ja viritys laskee. Muita epävireisyyttä aiheuttavia tekijöitä ovat mm. kielten venyminen (erityisesti uusissa pianoissa), pianon soittaminen ja lämpötilan muutokset. Virittämättä jättämisen ei kuitenkaan tiedetä vahingoittavan pianoa.
Pianon monimutkainen koneisto vaatii aika ajoin säätöä. Säätökohteita on kymmeniä ja jokaisen 88 koskettimen koneisto on säädettävä erikseen. Tehtävä on siis työläs ja hidas, eikä sitä tehdä kotisoittimien kohdalla jokaisella virityskerralla. Konserttisoitin säädetään pianistin tarpeiden ja mieltymysten mukaiseksi aina tarvittaessa.
Intonointi tarkoittaa pianon äänen säätämistä vasarahuopaa eri tavoin käsittelemällä. Vasaran huopa painuu kasaan ja kovettuu käytön myötä. Tällöin soittimen ääni muuttuu kirkkaammaksi ja kovemmaksi. Muutos on suurin yleensä keskialueella ja niiden sävelten kohdalla, jota soitetaan eniten. Vasaroita voidaan pistellä neulamaisella työkalulla, jolloin huopa ja vastaavasti ääni saadaan pehmeämmäksi. Vasarahuopaa voidaan myös tiivistää käsittelemällä sitä lämmöllä ja kosteudella. Pianon ääntä voidaan intonoida muutenkin soittajan vaatimusten mukaisesti kirkkaammaksi, verhotummaksi, hiljaisemmaksi jne.
Pianon virityksen hoitaa usein alan ammattilainen, ja tarkkaan vireeseen saaminen onkin vaikeaa ilman koulutusta ja suurta kokemusta. Tosin nykyaikaiset virityslaitteistot ovat helpottaneet kotivirittämistäkin. Koneiston säätäminen ja intonointi ovat ammattilaisen työtä.
Liiallinen yhtäjaksoinen kosteus on vaarallista pianolle ja voi johtaa vaimentuneeseen äänenlaatuun sekä kielten ruostumiseen. Myös liiallinen kuivuus ja kuumuus on haitallista, joten pianoa ei saa sijoittaa liian lähelle lämpöpatteria tai alttiiksi suoralle auringonvalolle. Suositeltavana ilmankosteutena pidetään 30–50&nbsp;% suhteellista kosteutta. Tärkeää olisi, etteivät kosteusolosuhteet vaihtelisi liikaa. Pöly ei ole vain huonoksi ulkonäölle, vaan kasautuessaan koneistoon se myös huonontaa äänenlaatua.
Pianon siirtämisen hankaluutena on toisaalta soittimen paino ja fyysiset mitat ja toisaalta sen herkkyys kolahduksille ja iskuille ja ilmasto-olosuhteiden muutoksille. Pystypianon siirtäminen onnistuu vahvoilta kantajilta suurta varovaisuutta noudattaen. Soittimen paino on valtaosin sen selkäpuolella, jonne useissa pianomalleissa onkin rakennettu kantokahva. Selkäpuolen muut vaakarakenteet eivät kestä nostoa. Piano tulee kuljettaa pystyasennossa. Kuljetusauton tavaratilan tulee olla umpinainen, sopivasti pehmustettu ja tarvittaessa lämmitettävä, koska soitin ei kestä sadetta, kosteaa ulkoilmaa tai kylmyyttä.
Flyygelin kuljettamiseksi täytyy sen jalat irrottaa ja koko pedaalirakennelma purkaa. Soitin kaadetaan pitkälle sivulleen ja nostetaan erikoisvalmisteisen kuljetusalustan päälle. Soittimessa olevat pyörät ovat yleensä vain koriste; niiden varassa ei flyygeliä voi työntää sileälläkään lattialla. Flyygelin kuljettaminen on siihen erikoistuneiden yritysten työtä.

Lähteet


Katso myös


Taffelipiano
Sähköpiano
Digitaalipiano
Disklavier-piano
Flyygeli
Preparoitu piano
Syntetisaattori

Aiheesta muualla


http://www.hammerfluegel.net Piano-Photoarchive
http://www.no.grand-pianos.org Flygel
http://www.uprightpiano.xpcmusic.pl Piano
http://www.grand-pianos.org Grand-Pianos.org
Luokka:Piano
af:Klavier
als:Klavier
am:ፒያኖ
ar:بيانو
an:Piano
az:Piano
id:Piano
ms:Piano
bn:পিয়ানো
zh-min-nan:Kǹg-khîm
jv:Piano
su:Piano
be:Фартэпіяна
be-x-old:Фартэпіяна
bo:རྣོ་སྦྲེང་།
bs:Klavir
br:Piano
bg:Пиано
ca:Piano
ceb:Pyano
cs:Klavír
cy:Piano
da:Klaver
de:Klavier
et:Klaver
el:Πιάνο
en:Piano
es:Piano
eo:Piano
eu:Piano
fa:پیانو
hif:Piano
fr:Piano
fy:Piano
ga:Pianó
gl:Piano
ko:피아노
hy:Դաշնամուր
hi:पियानो
hr:Glasovir
io:Piano
ia:Piano
zu:Ipiyano
is:Píanó
it:Pianoforte
he:פסנתר
kn:ಪಿಯಾನೋ
ka:ფორტეპიანო
kk:Фортепиано
sw:Piano
la:Clavile
lv:Klavieres
lb:Piano
lt:Pianinas
jbo:pipno
hu:Zongora
mk:Клавир
ml:പിയാനോ
mr:पियानो
my:စန္ဒရား
nah:Pianotli
nl:Piano (instrument)
nds-nl:Piano
ja:ピアノ
no:Piano
nn:Piano
oc:Piano
pnb:پیانو
pl:Fortepian
pt:Piano
ro:Pian
qu:Yatana qallwa
ru:Фортепиано
rue:Клавір
stq:Klavier
sq:Pianoja
scn:Chianuforti
simple:Piano
sk:Klavír
sl:Klavir
ckb:پیانۆ
sr:Клавир
sh:Klavir
sv:Piano
tl:Piyano
ta:கின்னரப்பெட்டி
th:เปียโน
vi:Dương cầm
tpi:Piano
chr:ᎤᏔᏅ ᏗᎧᏃᎩᏍᏗ
tr:Piyano
uk:Фортепіано
ur:پیانو
ug:پىئانىنو
war:Pyano
yi:פיאנע
zh-yue:鋼琴
bat-smg:Pianėns
zh:钢琴

Pirunviulu

Pirunviulu on leikki ja pilailutarkoituksiin käytetty soitin.

Toimintaperiaate


Pitkä rautalanka voidaan kiinnittää ikkunan lähistölle, esimerkiksi hirsitalon kulmaan naulalla. Lanka kiristetään ja sitä hangataan esimerkiksi hartsinpalalla tai viulun jousella. Tällöin ikkunalasi ja puu vahvistavat toiminnasta syntyvän voimakkaan kitisevän äänen eli se resonoi. Tätä käytettiin naapureiden kiusana ennen vanhaan. Toinen tapa oli iskeä hakaneula kiinni puiseen ikkunankarmiin siten, että neulan lukituspää oli kiinni ikkunassa. Neulaan oli kiinnitetty pitkä karhulanka, joka oli käsitelty tinktuuran ja kumihartsin seoksella (ns. pіrunpаska, lähde: http://www.vartsi.net/2011/10/09/kamferitippoja/), ja jota lankaa lisäksi hangattiin hartsinpalalla. Tällöin laitteesta lähti valittava ääni samalla, kun lukituspää naputti ikkunalasia vasten (lähde: http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Verhot)

Waldteufel


Pirunviuluksi () on joskus kutsuttu myös pahvista kitkarumpua.

Lähteet


<References />
Luokka:Pilailuvälineet
Luokka:Soittimet

Pajupilli

Kuva:Willow whistle.jpg
Pajupilli on pajusta valmistettu yksinkertainen soitin. Pajupillejä on kaksi perusmallia: huilu läheisesti muistuttava, jossa ilmapatsaan ja samalla sävelen korkeutta säädetään sormilla peitettävillä rei'illä, ja toinen jossa ilmapatsasta säädellään pillin sisällä vapaasti liikkuvalla "männällä".
Pajun soveltuvuus pillin tekoon johtuu siitä, että tuoreen pajunoksan puunkuori voi irrottaa hieman (esimerkiksi puukalikalla) naputtelemalla, jolloin kuoresta voidaan tehdä ontto putkilo. Pihlaja soveltuu myös pillin tekemiseen ja on joissakin paikoissa pajua helpompi löytää.
Yksinkertainen pajupilli valmistetaan muotoilemalla oksanpätkän pää suuhun sopivaksi ja leikkaamalla kuoreen pieni lovi muutaman senttimetrin päähän tästä päästä. Sen jälkeen kuoresta irrotetaan halutun mittainen pätkä tekemällä oksan ympäri viilto ja naputtelemalla kuorta esimerkiksi puukon kahvalla. Kuoren pitäisi tämän jälkeen irrota kevyesti kääntämällä, ja sen voi vetää erilleen. Sitten lovea suurennetaan puukolla ja veistetään oksaa hiukan ohuemmaksi loven ja soittopään välistä. Kun kuori nyt pujotetaan takaisin paikalleen, kuoren ja oksan väliin jää ohut ilmakanava. Ääni syntyy, kun puhalluksen aiheuttama ilmapatsas värähtelee lovessa. Näin valmistetun pajupillin äänen korkeutta ei voi vaihdella.

Aiheesta muualla


}}
}}
Luokka:Puhallinsoittimet
de:Obertonflöte
en:Willow flute
no:Seljefløyte
nn:Seljefløyte
sv:Sälgflöjt

Parikaapeli


Tiedosto:Ethernet RJ45 connector p1160054.jpg
Parikaapeli on yleinen kaapelityyppi, jossa käytetään toistensa ympäri kierrettyjä johdinpareja häiriöiden vähentämiseksi. Parien kierto on tyypillisesti kolme kierrosta tuumalla. Jokaisella parilla on erisuuruinen parikierto häiriöiden parista toiseen siirtymisen estämiseksi. Parikaapeleita voidaan käyttää muun muassa Token Ring-, puhelin-, Ethernet-, FDDI-, ISDN- ja Asynchronous Transfer Mode-yhteyksiin. Yleisin liitintyyppi parikaapeleille lähiverkossa on RJ-45.

Parikaapelin ominaisuudet


Suurilla taajuuksilla parikaapelin kapasitanssi ja induktanssi muodostavat yhdessä impedanssi, joka on tietylle kaapelille ominainen ja määräytyy pääasiassa kaapelin dimensioiden ja eristemateriaalin dielektrisyyden perusteella.
Ideaalisen vähähäviöisen suojaamattoman parikaapelin siirtoimpedanssi eli ominaisimpedanssi ''Z'' on
:<math>Z = \frac{120 \ \Omega}{\sqrt{\epsilon}} \times \operatorname{arcosh}(1+\frac{2 t}{d}) </math>,
missä <math>\ \epsilon</math> on suhteellinen dielektrinen vakio, ''d'' on johtimen halkaisija ja ''t'' on eristeen paksuus.

Kaapelityypit


Kuva:Pkuczynski RJ-45 patchcord.jpg
Kaapeli ja parit voidaan ympäröidä metallivaipalla, jolloin saavutetaan paras suoja häiriöitä vastaan. Tällaista parisuojattua STP-kaapelia (''Shielded Twisted Pair'') käytetään silloin, kun suojaukseen on erityistä tarvetta tai kaapelin luokka vaatii sen (esimerkiksi Cat7). Suojaustarve voi syntyä monesta syystä, kuten muuntajista, voimavirtakaapeleista, oikosulkumoottoreista tai muista voimakkaita magneettikenttiä aiheuttavista seikoista, staattisen sähkön purkauksista, kipinöinnistä, valokaarista jne. Tavallisin kaapelityyppi on kuitenkin suojaamaton UTP, (''Unshielded Twisted Pair'') jota käytetään puhelinverkoissa ja tietoliikennetekniikassa. Lisäksi on olemassa suojattu FTP-kaapeli, (''Foiled Twisted Pair'') joka on periaatteessa STP ilman parikohtaista suojausta. FTP-kaapelista käytetään myös nimitystä ScTP (''Screened Twisted Pair''). Kierretyt parikaapelit on jaettu eri kategorioihin niiden kaistanleveyksien mukaan .
Parikaapelityyppien nykyiset lyhenteet ISO/IEC 11801:n mukaisesti:
Nykyisessä lyhenteessä vinoviivan vasen puoli tarkoittaa yhteistä suojausta ja oikea puoli parin suojausta.
:TP = yhteen kierretty pari
:U = suojaamaton
:F = foliosuojattu
:S = palmikkosuojattu

Kaapeliluokat

Kaapelointistandardit


Euroopassa kaapeliluokat ja kaapelointitavat on määritelty eurooppalaisessa yleiskaapelointistandardissa EN50173. Pohjois-Amerikassa vastaava standardi on EIA/TIA-568. Standardit määrittelevät kaistanleveydet sekä suuren määrän testausarvoja, jotka kaapelin on läpäistävä. Kaapelin valmistaja takaa luokituksella, että kaapeli täyttää vähintään standardin asettamat vaatimukset. EN50173 standardin parikaapeliluokat ovat:
Luokka A (100kHz kaistanleveys)
Luokka B (1MHz kaistanleveys)
Luokka C (16MHz kaistanleveys)
Luokka D (Vastaa TIA/EIA-568 Cat5e)
Luokka E (Vastaa TIA/EIA-568 Cat6)
Luokka F (Vastaa TIA/EIA-568 Cat7)
Luokka Fa (Vastaa TIA/EIA-568 Cat7a)
Liittimet: (Registered Jack)
RJ11 (Puhelinkaapeleissa käytetty)
RJ45 (Ethernetissä käytetty)
CAT 7 -liitinstandardi ei ole valmis ja monet valmistajat ovat valmistaneet omia Cat7 -liittimiä. Liitintekniikan ongelma on se, että liittimen pitää yleiskaapelointistandardin mukaan olla taaksepäin yhteensopiva.
Ethernet käyttää tyypillisesti kaapelista vain kahta paria (langat 1&2 ja 3&6) eli neljää liittimen 8:sta pinnistä. Loput ovat yleensä käyttämättä, tai niillä voidaan viedä virtaa verkkolaitteelle (''Power over Ethernet'').
Gigabit Ethernet käyttää kaikkia 4 paria, jopa molempiin suuntiin samanaikaisesti.

Kytkentätavat


Parikaapeli voi olla suora (MD-I), jolloin se on tarkoitettu tietokoneen ja verkkolaitteen välille tai ristiinkytketty (MD-X), joka on tarkoitettu kahden koneen kytkemiseen toisiinsa.
Miten toistimet ja kytkimet voi liittää toisiinsa: kytkin kytkin 1 2 |---| |---| | 1x----------------x1 | | 2o o2 | ristiinkytketty | 3o o3 | |---| |---| |---| |---| | 1x x1 | | 2o o2 | ristiinkytketty | 3o----------------o3 | |---| |---| |---| |---| | 1x----------------o3 | | 2o o2 | suora | 3o x1 | |---| |---| 1 2 kytkin kytkin
x = uplink
o = normaali

Katso myös


Koaksiaalikaapeli
Valokuitu

Lähteet


Luokka:Dataliikenne
Luokka:Siirtotiet
af:Gedraaide draadpaar
id:Pasangan berpilin
ms:Pasangan berlingkar
be:Вітая пара
be-x-old:Вітая пара
ca:Cable parell trenat
cs:Kroucená dvojlinka
da:Parsnoet kabel
de:Twisted-Pair-Kabel
et:Keerdpaarjuhe
en:Twisted pair
es:Cable de par trenzado
eu:Pare txirikordatu
fa:زوج به‌هم‌تابیده
fr:Paire torsadée
ko:연선
hi:वेष्टित युग्म
it:Unshielded Twisted Pair
he:זוג שזור
hu:UTP
mk:Испреплетен пар
nl:Getwist paar
ja:ツイストペアケーブル
no:TP-kabel (Tvunnet-par-kabel)
nn:Tvinna parkabel
pl:Skrętka
pt:Cabo de par trançado
ro:Cablu torsadat
ru:Витая пара
sk:Krútená dvojlinka
sl:Parica
sv:Partvinnad kabel
vi:Cáp xoắn
tr:UTP kablo
uk:Звита пара
zh:双绞线

Puhelin


Kuva:Telefon VHM ubt.jpeg
Kuva:Modern telephone.jpg
Puhelin on tietoliikenne käytettävä laite, joka on suunniteltu siirtämään puhetta pitkiä matkoja. Puhelimet toimivat sähköisten signaalien avulla.
Puhelimia on kahta päätyyppiä, lankapuhelimia ja radiopuhelin. Lankapuhelimet ovat yhteydessä puhelinkeskukseen johtimen välityksellä, radiopuhelimet taas radioaallot välityksellä. Lankapuhelimet olivat pitkään lähes yksinomaisessa käytössä. Kannettavia radiopuhelimia on käytetty erikoistarkoituksiin jo 1900-luvun alkupuolella, mutta yleisiksi matkapuhelin tulivat varsinaisesti vasta 1990-luvulla.
Puhelinnumeron avulla voidaan valita yhteys mihin tahansa maailmassa olevaan puhelimeen. Paikkakuntakohtaisesti puhelinnumerot on lueteltu painetuissa puhelinluetteloissa. Kun soitetaan suuntanumeroalueelta (aikaisemmin ''verkkoryhmästä'', nykyään ''teleliikennealueelta'') toiselle, on ennen varsinaista puhelinnumeroa valittava myös suuntanumero ja ulkomaille soitettaessa sitä ennen myös kansainvälinen maannumero. Suomen maanumero on 358. Kansallisia suuntanumeroita ei käytetä kaikkien maiden lankaverkoissa (esim. Tanskan tai Ranskan).
Paikallisia puhelinverkko on esimerkiksi laivoissa ja teollisuuslaitoksissa sisäiseen yhteydenpitoon. Myös eri maiden asevoimat käyttävät yhä vielä kenttäpuhelimia sekä ajoneuvojen kuten panssarivaunujen sisäisiä puhelinjärjestelmiä.

Kenttäpuhelin


Kenttäpuhelin kiistattomina etuina on sen tunnottomuus elektroniselle sodankäynnille ja radiotiedustelun tehottomuus sitä vastaan. Useimmat kenttäpuhelimet on rakennettu niin karkeiksi, ettei niitä voi tuhota Sähkömagneettinen pulssi-sähköimpulsilla. Talvisota opittiin kenttäpuhelinten linjat rakentamaan tikapuu-mallin mukaisesti, jolloin vihollisen tykistötuli ei katkaissut yhteyksiä niin helposti. Kuuntelun varalta kenttäpuhelin-sanomissa on käytettävä peitesanastoa. Kenttäpuhelinten välityksellä voidaan myös sähkötys.

Puhelimen historiaa


Useat miehet työskentelivät nykyistä puhelinta edeltävän tekniikan parissa 1800-luvun lopulla. Merkittävä varhainen äänen sähköisen välittämisen kehittäjä oli saksalainen Johann Philipp Reis. Hän kuitenkin kuoli 1874 viimeistelemättä työtään.
Varsinaisen puhelimen keksimisen voidaan sanoa tapahtuneen noin vuonna 1876. Asialla oli italialainen keksijä Antonio Meucci, joka kutsui sitä nimellä ''teletrofono''. Aikaisemmin kunnia ensimmäisestä puhelimesta on yleensä annettu Yhdysvallat Alexander Graham Bellin 1876 esittelemälle ''telephonelle'', mutta jopa Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin. Meuccin keksintö esiteltiin Yhdysvalloissa 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italian kieli sanomalehdessä.
Puhelinkeskukset olivat alkujaan käsivälitteisiä. Kun soittaja avasi puhelimen, keskus vastasi ja yhdisti puhelun pyydetylle vastaanottajalle. Nykyään puhelinkeskukset ovat kaikkialla automatisoituja, niin että yhteys haluttuun puhelimeen saadaan näppäilemällä puhelinnumero. Aikaisemmin se valittiin vääntämällä puhelimessa olevaa numerolevyä. Paikallispuhelujen osalta keskuksia alettiin automatisoida jo 1920-luvulla, mutta vasta 1980-luvulta lähtien automaattiyhteyksin on voitu soittaa maapallon toiselta puolelta toiselle.

Suomen puhelinverkko


Johan Nissinen rakensi 1877 Suomen ensimmäisen puhelinlinjan Helsingissä tontilleen Annankadun ja Eerikinkadun kulmaan. Suomen ensimmäinen puhelinlaitoksen perusti Turkuun vuonna 1881 merikapteeni Frans Nordfors. Hänen laitoksensa oli vaatimaton pieni puhelinkeskus ja isompi valmistuikin jo seuraavana vuonna.
Ensimmäinen automaattikeskus tuli Helsinkiin vuonna 1922. Seuraavina vuosikymmeninä paikallispuhelut automatisoitiin vähitellen kaikilla paikkakunnilla. Viimeiset käsivälitteiset keskukset Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniolla lopettivat toimintansa 26. maaliskuuta 1980. Sitä ennen, 1960- ja 1970-luvuilla oli suurelta osin Suomen eri verkkoryhmien väliset kaukopuhelutkin saatu automatisoiduiksi. 1970-luvun lopulla automatisoitiin myös puhelinyhteydet Suomesta useimpiin muihin Euroopan maihin, seuraavalla vuosikymmenellä käytännössä kaikkialle maailmaan.
Vuonna 1996 kaukopuhelujen suuntanumerot uudistettiin. Verkkoryhmät yhdistettiin laajemmiksi alueiksi, teleliikennealueiksi, joiden sisällä soitettaessa ei tarvitse ottaa suuntanumeroa. Uudet teleliikennealueet vastasivat silloista läänijakoa ja ovat edelleen pääosin vanhan läänijaon mukaiset, vaikka Suomen läänit lakkautettiin vuoden 2009 lopussa.
Loka-marraskuun vaihteessa 1966 otettiin käyttöön Suomen ensimmäinen autopuhelinkioski Helsingissä. Autoilijoilla oli nyt mahdollisuus käyttää puhelinta tarvitsematta nousta autosta, sillä Malminkatu 14 kohdalla oleva yleisöpuhelin oli sijoitettu matalan putken päähän kadun reunaan.
Vuonna 1971 avasi nykyisen TeliaSoneran edeltäjä Posti- ja lennätinlaitos autoradiopuhelinverkon (ARP), joka oli Suomen ensimmäinen matkapuhelinverkko.
Vuosina 1981–1982 aloitti toimintansa ensimmäinen pohjoismainen matkapuhelinverkko NMT. Se toimi uudemman GSM-verkon rinnalla, kunnes se lakkautettiin tarpeettomana vuonna 2002.

Katso myös


Luuri
Puhelinvaihde
Hätänumero
Kansainvälinen suuntanumero
Matkapuhelin
Satelliittipuhelimet
Impulssivalinta ja äänitaajuusvalinta
Viihde-elektroniikka

Lähteet


Helsingin Sanomat 31.10.1966 s. 3

Viitteet

Kirjallisuutta


Luokka:Puhelintekniikka
Luokka:1800-luvun keksinnöt
af:Telefoon
als:Telefon
am:ስልክ
ang:Feorrspreca
ar:هاتف
an:Telefón
arc:ܙܥܘܩܐ
ast:Teléfonu
az:Telefon
id:Telepon
ms:Telefon
bn:টেলিফোন
zh-min-nan:Tiān-oē
jv:Tilpun
su:Telepon
be:Тэлефон
be-x-old:Тэлефон
bh:टेलीफोन
bs:Telefon
br:Pellgomz
bg:Телефон
ca:Telèfon
cv:Телефон
cs:Telefon
sn:Runhare
cy:Ffôn
da:Telefon
pdc:Foohn
de:Telefon
et:Telefon
el:Τηλέφωνο
en:Telephone
es:Teléfono
eo:Telefono
eu:Telefono
fa:تلفن
fr:Téléphone
ga:Guthán
sm:Telefoni
gd:Fòn
gl:Teléfono
gan:電話
ko:전화
hy:Հեռախոս
hi:दूरभाष
hr:Telefon
ia:Telephono
is:Sími
it:Telefono
he:טלפון
kl:Oqarasuaat
kn:ದೂರವಾಣಿ
ka:ტელეფონი
ks:ٹیلِفون
kk:Телефон
sw:Simu
ku:Telefon
la:Telephonum
lv:Telefons
lt:Telefonas
jbo:fonxa
hu:Telefon (eszköz)
mk:Телефон
ml:ടെലിഫോൺ
krc:Телефон
mr:दूरध्वनी
arz:تليفون
mn:Харилцуур утас
my:တယ်လီဖုန်း
nah:Huehcacaquiztli
nl:Telefoontoestel
nds-nl:Tillefoon
ne:टेलिफोन
ja:電話機
no:Telefon
nn:Telefon
oc:Telefòn
uz:Telefon
pfl:Telefon
pnb:ٹیلی فون
ps:غږلېږدی
km:ទូរស័ព្ទ
pms:Teléfon
pl:Telefon
pt:Telefone
ksh:Tellefoon
ro:Telefon
qu:Karu rimay
ru:Телефон
rue:Телефон
sah:Төлөппүөн
sa:दूरवाणी
sco:Telephone
sq:Telefoni
scn:Telèfunu
si:දුරකථනය
simple:Telephone
sk:Telefón
sl:Telefon
so:Taleefoon
sr:Телефон
sh:Telefon
sv:Telefon
tl:Telepono
ta:தொலைபேசி
te:టెలీఫోను
th:โทรศัพท์
vi:Điện thoại
chy:Aseéestsestôtse
tr:Telefon
uk:Телефон
ur:ہاتف
vep:Telefon
fiu-vro:Telehvon
wa:Telefone
war:Telepono
wuu:电话
yi:טעלעפאן
zh-yue:電話
bat-smg:Tilipuons
zh:电话

Poliisi


Tiedosto:Police motorcycle in Finland.JPG
Poliisi on valtiovallan organisaatio, joka turvaa oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, ennaltaehkäisee rikos sekä selvittää näitä ja saattaa nämä syyttäjä#syyteharkinta. Sana ''poliisi'' juontuu ranskan kieli kautta kreikan kieli sanasta ''politeia'', joka viittaa hallitukseen tai hallintoon. Sana ''police'' otettiin käyttöön ranskan kieleen 1700-luvulla. suomen kieli nimitystä ''poliisi'' käytetään sekä poliisiorganisaatiosta että tämän palveluksessa työskentelevästä yksittäisestä poliisihenkilöstä.

Poliisin tehtäviä


Poliisin toimintakyky pohjautuu viime kädessä voimakeinojen käyttöön tai voimakeinojen käytöllä uhkaamiseen.. Useimmissa Länsimaat oikeusjärjestelmissä poliisin päärooli on ylläpitää yleistä järjestystä sekä tutkia rikoksia, etsiä epäillyt, tarvittaessa ottaa heidät kiinni ja viedä asia syyttäjälle, joka päättää jutun viemisestä oikeuslaitos käsiteltäväksi.
Poliisi voi osallistua järjestyksenvalvontaan suurissa kokoontumisissa. Sitä tarvitaan myös hätätilanteissa, onnettomuus sekä etsintä- ja pelastusoperaatioissa. Tarjotakseen nopeaa palvelua poliisi tekee usein yhteistyötä palokunta ja terveydenhuolto kanssa. Monissa maissa on käytössä hätänumero, johon soittamalla voidaan hälyttää poliisi, palokunta, sairaankuljetus tai sosiaalipäivystys.
Pohjoismaat poliisi reagoi osaan rikkomuksista (erityisesti liikennerikkomuksiin) määräämällä rikesakkoja tai viemällä ''rangaistusvaatimusmenettelyssä'' päiväsakkorangaistuksia syyttäjän vahvistettaviksi. Merkittävät rikokseksi luettavat teot johtavat yleensä poliisin suorittamaan esitutkintaan. Esitutkinnan päätteeksi poliisi toimittaa tapauksen asiakirjat syyttäjälle, joka päättää syytteen nostamisesta.
Poliisin tehtävään hoitaa yleistä turvallisuutta kuuluu myös useissa maissa valtion laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen sitä uhkaavia aineksia vastaan. Tyypillisesti tällaisia tehtäviä hoitavaa poliisia kutsutaan turvallisuuspoliisi- tai valtiolliseksi poliisiksi.
Joissakin maissa on myös puolisotilaallinen poliisi, joka tunnetaan santarmilaitoksen nimellä (, , ). Tämäntyyppiset yksiköt ovat sisäiseltä järjestykseltään sotilaallisia, mutta toimivat useimmissa tilanteissa tavanomaisen poliisin tavoin.
Monissa maissa, erityisesti liittovaltiojärjestelmissä, voi olla useita poliisi- tai sitä muistuttavia organisaatioita, joista jokainen palvelee hallinnon eri tasoa ja vastaa eri lakien valvonnasta. Esimerkiksi Yhdysvallat jokaisella hallinnon tasolla on omat poliisivoimansa (kuten kaupunkipoliisi, piirikunnanšeriffi ja osavaltionpoliisi), joita johtavat paikalliset ja osavaltion viranomaiset. Lisäksi liittovaltiolla on monia eri tehtäviin erikoistuneita lainvalvontavirastoja, joista näkyvin on FBI.
Maailman valtiot ovat perustaneet kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin etsimään ja torjumaan ylikansallista rikollisuutta sekä tarjoamaan kansainvälistä yhteistyötä ja koordinaatiota muissa poliisiasioissa. Tällaisia ovat esimerkiksi sukulaisten informoiminen ulkomaan kansalaisen kuollessa. Euroopan unionin alueella aavistuksen tiiviimpää poliisiyhteistyötä koordinoi Europol.

Poliisin varustus


Kuva:J20 riotcops dc.jpg
Monissa maissa poliisit kantavat Tuliaseita tehdessään normaalisti työtä. Yhdistynyt kuningaskunta ja joissakin muissa maissa poliisit eivät kanna normaalisti ampuma-aseita ellei tilanne sitä välttämättä vaadi. Poliisilla on usein erikoisyksikköjä muun muassa aseistautuneiden rikollisten varalle.
Poliisit voivat varustautua myös ei-tappavat aseet esimerkiksi mellakoiden hallintaan. Ei-tappavia aseita ovat pamppu, kyynelkaasu, OC-sumutin, etälamautin, kaasusumutin, luoti (ase) ja tyrmäysaseet. Aseiden tai tappavan voiman käyttö on tyypillisesti viimeinen keino. Asetta käytettäessä voimankäyttösäännöksistä onkin usein siirrytty vähintäänkin osittain hätävarjelutilanteeseen, jossa poliisin itsensä tai sivullisten henki tai terveys on vaarassa. Joidenkin maiden lainsäädäntö sallii asetta käytettävän myös pakenevia henkilöitä vastaan ilman erityistä vaaran uhkaa. Poliiseilla on mukanaan käsiraudat, joilla vastarintaa tai sen uhkaa voidaan rajoittaa ja välttyä näin muiden voimakeinojen käytöltä.
Poliisin vaatetus on yleensä työasu, johon kuuluvat kauluksellinen paita, suorat housut sekä useissa maissa solmio. Suomessa siirryttiin 1990-luvulla haalareiden käyttöön, johtuen lähinnä suomalaisen poliisin joutumisesta tekemisiin päihtyneiden, usein huonovointisten henkilöiden kanssa päivittäin.

Poliisivoimien rakenne


Useimmiten poliisiorganisaatiot jakautuvat erilaisiin yksiköihin, joista kunkin tehtävä on keskittynyt tietyn tyyppisten rikosten tutkimiseen.
Useimmissa länsimaisissa poliisivoimissa ehkä olennaisin jako on tehty "univormupoliisien" ja rikostutkijoiden välille. Univormuihin pukeutuvat poliisit keskittyvät usein järjestyksenpitoon, liikenne valvontaan ja aktiivisen rikollisuuden estämiseen. Tutkijat taas tutkivat pidemmällä aikavälillä ja perusteellisemmin jo tehtyjä rikoksia. Joissakin tapauksissa poliisit suorittavat peitetoimintaa tutkiakseen rikoksia. Tällöin he toimivat tavanomaisessa ammatissa paljastamatta itseään poliisiksi, usein pitkäänkään aikaan. Pääasiassa tämä koskee järjestäytynyt rikollisuus, jota on muutoin vaikeampaa tutkia. Poliisin menettelystä peitetoiminnassa on tarkat säädökset.
Poliisin pienemmät osastot keskittyvät esimerkiksi liikenteenvalvontaan sekä kansainväliseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lisäksi valtion turvallisuutta on yleensä valvomassa turvallisuuspoliisi, jonka nimike vaihtelee maittain.
Useimmilla poliisiorganisaatioilla on myös erikoisjoukko, jotka harjoittelevat tiettyjä erikoistaitoja (kuten vaativat kiinniotot, panttivankien vapautukset, tarkka-ampuja ja pommi) ja jotka on varustettu tehokkaammilla aseilla erityisen väkivaltaisia tilanteita varten. Tunnettuja erikoisyksiköitä ovat Yhdysvallat SWAT-yksiköt, Saksan liittopoliisin SEK (Spezialeinsatzkommando) ja ranskalainen GIGN.
Toisin kuin puolustusvoimissa, Suomessa poliisin sisäinen hierarkia on sama (esim. ylikonstaapeli ja komisario) riippumatta siitä kuuluuko poliisin virassa toimiva henkilö esim. liikkuva poliisi tai Helsingin_poliisilaitos#Venepoliisi.

Katso myös


Tiedosto:Helsinki police car.jpg
Mellakkapoliisi
Karhu-ryhmä
Keskusrikospoliisi
Miliisi
Nimismies
Pidättäminen
Poliisiväkivalta
Poliisikuulustelu
Salainen poliisi
Täydennyspoliisi
Sotilaspoliisi
Suojelupoliisi
Ratsupoliisi

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=103&t=699 Ylen Elävä arkisto: Poliisi-tv
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=508&a=09732 Ylen Elävä arkisto: 20 vuotta korttelipoliisina
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=508&a=9561 Ylen Elävä arkisto: Huoltopoliisi tarkkaili kansaa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=&a=2523 Ylen Elävä arkisto: Rikosmuseo
Luokka:Turvallisuusalan ammatit
Luokka:Poliisitoimi
als:Polizei
am:ፖሊስ
ar:شرطة
an:Policía
ast:Policía
gn:Tahachi
az:Polis
bjn:Pulisi
id:Polisi
ms:Polis
bn:পুলিশ
bar:Kibara
bs:Policija
br:Polis
bg:Полиция
ca:Policia
cs:Policie
cy:Heddlu
da:Politi
de:Polizei
et:Politsei
el:Αστυνομία
en:Police
es:Policía
eo:Polico
eu:Polizia
fa:پلیس
fo:Løgregla
fr:Police (institution)
gl:Policía
gan:警察
ko:경찰
hi:पुलिस
hr:Policija
ilo:Pulís
is:Lögregla
it:Polizia
he:משטרה
ka:პოლიცია
kk:Полиция
la:Vigil
lv:Policija
lt:Policija
hu:Rendőrség
mk:Полиција
ml:പോലീസ്
mi:Pirihimana
mr:पोलीस
arz:بوليس
nl:Politie
ja:警察
no:Politi
nn:Politi
oc:Polícia
ps:څارندوی
pl:Policja
pt:Polícia
ro:Poliție
qu:Chapaq
ru:Полиция
sco:Polis
sq:Policia
scn:Polizzia
simple:Police
sk:Polícia
sl:Policija
so:Booliis
sr:Полиција
sh:Policija
sv:Polis
tl:Pulis
ta:காவல்துறை
te:రక్షకులు
th:ตำรวจ
vi:Police
ti:ፖሊስ
tr:Polis
uk:Поліція
ur:پاسبان
war:Pulis
xmf:პოლიცია
yi:פאליציי
zh-yue:差人
zh:警察

Pohjois-Amerikka


Pohjois-Amerikka on Pohjoinen pallonpuolisko sijaitseva manner Etelä-Amerikka pohjoispuolella, Tyyni valtameri ja Atlantin valtameri välissä. Sen pinta-ala on noin 24&nbsp;480&nbsp;000 neliökilometriä ja asukasluku arviolta 514 miljoonaa (2004). Se on Aasian ja Afrikan jälkeen kolmanneksi suurin manner pinta-alaltaan ja Aasian, Afrikan ja Euroopan jälkeen neljänneksi suurin väkiluvultaan. Pohjois-Amerikassa on yhteensä 38 maata.
Mantereella on kolme suurta valtiota: Kanada, Meksiko ja Yhdysvallat, jotka käsittävät suurimman osan Pohjois-Amerikkaa. Näiden lisäksi myös Keski-Amerikka ja Karibianmeri valtioiden ja saarten katsotaan yleensä olevan osa Pohjois-Amerikkaa. Myös Tanskalle kuuluva Grönlanti kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan.

Maat ja alueet

Epäitsenäiset valtiot


Kuva:North America satellite globe.jpg

Katso myös


Etelä-Amerikka
Pohjois-Amerikan maantiede

Lähteet


Luokka:Pohjois-Amerikka
Luokka:Pohjois-Amerikka-tyngät
ace:Amirika Utara
kbd:Ишъхъэрэ Америкэ
af:Noord-Amerika
als:Nordamerika
am:ስሜን አሜሪካ
ang:Norðamerica
ar:أمريكا الشمالية
an:America d'o Norte
arc:ܐܡܪܝܩܐ ܓܪܒܝܝܬܐ
roa-rup:America di Aratsile
frp:Amèrica du Nord
as:উত্তৰ আমেৰিকা
ast:Norteamérica
gn:Yvateamérika
az:Şimali Amerika
bjn:Amirika Utara
id:Amerika Utara
ms:Amerika Utara
bm:Saheli Amerika
bn:উত্তর আমেরিকা
zh-min-nan:Pak Bí-chiu
map-bms:Amerika Utara
jv:Amérika Lèr
su:Amérika Kalér
ba:Төньяҡ Америка
be:Паўночная Амерыка
be-x-old:Паўночная Амэрыка
bcl:Amerika nin Norte
bar:Noadamerika
bs:Sjeverna Amerika
br:Norzhamerika
bg:Северна Америка
ca:Amèrica del Nord
ceb:Amihanang Amerika
cv:Çурçĕр Америка
cs:Severní Amerika
sn:North America
co:America settentriunale
cy:Gogledd America
da:Nordamerika
pdc:Natt Amerikaa
de:Nordamerika
dsb:Pódpołnocna Amerika
et:Põhja-Ameerika manner
el:Βόρεια Αμερική
en:North America
es:América del Norte
eo:Nordameriko
ext:América el Norti
eu:Ipar Amerika
fa:آمریکای شمالی
hif:North America
fo:Norðuramerika
fr:Amérique du Nord
fy:Noard-Amearika
fur:Americhe dal Nord
ga:Meiriceá Thuaidh
gv:America Hwoaie
gag:Poyraz Amerika
gd:Aimearaga a Tuath
gl:América do Norte
gan:北美洲
glk:کلسیا آمریکا
gu:ઉત્તર અમેરિકા
got:𐌽𐌰𐌿𐍂𐌸𐌰 𐍅𐌴𐌹𐌽𐌰𐌻𐌰𐌽𐌳
hak:Pet-mî-chû
ko:북아메리카
haw:‘Amelika ‘Ākau
hy:Հյուսիսային Ամերիկա
hi:उत्तर अमेरिका
hsb:Sewjerna Amerika
hr:Sjeverna Amerika
ig:Olile anyanwu Amerika
ilo:Amianan nga Amerika
ia:America del Nord
ie:America del Nord
iu:ᐊᒥᐊᕆᑲ ᑐᓄᕕᐊᖅ
os:Цæгат Америкæ
zu:IMelika Enyakatho
is:Norður-Ameríka
it:America del Nord
he:אמריקה הצפונית
kl:Amerika Avannarleq
kn:ಉತ್ತರ ಅಮೇರಿಕ
ka:ჩრდილოეთი ამერიკა
csb:Nordowô Amerika
kk:Солтүстік Америка
kw:Amerika Gledh
rw:Amerika ya Ruguru
sw:Amerika ya Kaskazini
kv:Войвыв Америка
ht:Amerik dinò
ku:Amerîkaya Bakur
lad:Amerika del Nord
lez:Кеферпатан Америка
lo:ອະເມລິກາເໜືອ
la:America Septentrionalis
lv:Ziemeļamerika
lb:Nord- a Mëttelamerika
lt:Šiaurės Amerika
lij:America do Nòrd
li:Noord-Amerika
jbo:bemtu'a
lmo:America del Nord
hu:Észak-Amerika
mk:Северна Америка
mg:Amerika Avaratra
ml:വടക്കേ അമേരിക്ക
krc:Шимал Америка
mi:Nōta Amerika
mr:उत्तर अमेरिका
arz:امريكا الشماليه
mzn:شمالی امریکا
mwl:América de l Norte
koi:Ойвыв Америка
mdf:Кельмеширень Америк
mn:Хойд Америк
my:မြောက်အမေရိက
nah:Ixachitlān Mictlāmpa
nl:Noord-Amerika
nds-nl:Noord-Amerika
ne:उत्तर अमेरिका
new:उत्तर अमेरिका
ja:北アメリカ
frr:Nuurd-Ameerikoo
pih:North Merika
no:Nord-Amerika
nn:Nord-Amerika
nrm:Améthique du Nord
nov:Nordi Amerika
oc:America del Nòrd
mhr:Йӱдвел Америка
om:North America
pnb:اتلا امریکہ
pap:Nort Amerika
ps:شمالي امريکا
nds:Noordamerika
pl:Ameryka Północna
pt:América do Norte
kaa:Arqa Amerika
crh:Şimaliy Amerika
ro:America de Nord
rm:America dal Nord
qu:Chinchay Awya Yala
ru:Северная Америка
rue:Северна Америка
sah:Хоту Америка
se:Davvi-Amerihkká
sa:उत्तर-अमेरिकाखण्डः
sco:North Americae
stq:Noud-Amerikoa
nso:Amerika Leboa
sq:Amerika Veriore
scn:Amèrica dû Nord
si:උතුරු ඇමෙරිකාව
simple:North America
sk:Severná Amerika
sl:Severna Amerika
cu:Сѣвєрьна Амєрїка
szl:Půłnocno Amerika
so:Woqooyiga Ameerika
ckb:ئەمریکای باکوور
srn:Opo Amrika
sr:Северна Америка
sh:Severna Amerika
sv:Nordamerika
tl:Hilagang Amerika
ta:வட அமெரிக்கா
roa-tara:Americhe settendrionale
tt:Төньяк Америка
te:ఉత్తర అమెరికా
th:ทวีปอเมริกาเหนือ
vi:Bắc Mỹ
tg:Америкаи Шимолӣ
tpi:Not Amerika
chr:ᏧᏴᏢ ᎠᎹᏰᏟ
tr:Kuzey Amerika
tk:Demirgazyk Amerika
uk:Північна Америка
ur:شمالی امریکہ
vec:Merica setentrional
vep:Pohjoižamerik
fiu-vro:Põh'a-Ameeriga
war:Amihanan nga Amerika
wo:Bëj-gànnaaru Aamerig
yi:צפון אמעריקע
yo:Àríwá Amẹ́ríkà
zh-yue:北美洲
diq:Amerika Zımey
zea:Noord-Amerika
bat-smg:Šiaurės Amerėka
zh:北美洲

Puolan kieli


Puolan kieli (język polski jɛ̃zɨk pɔlski) on slaavilaiset kielet kuuluva Puolan virallinen kieli. Sillä on puhujia noin 40 miljoonaa, joista suurin osa Puolassa (37 miljoonaa) ja noin kolme miljoonaa asuu muissa maissa kuten Saksassa, Ukrainassa, Slovakiassa, Valko-Venäjällä, Venäjällä, Liettuassa, Ruotsissa, Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti, Ranskassa, Kanadassa, Yhdysvallat, Brasiliassa, Australiassa, tai Israelissa. Pienempiä puolalaisvähemmistöjä on käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa, sillä puolalaiset ovat jo vuosisatoja olleet yksi maailman maastamuuttavaisimmista kansoista – tähän on ollut syynä niin poliittinen vaino kuin taloudellinenkin ahdinko.

Puolan kielen aakkoset ja ääntäminen


Puolan kielen ääntämisessä suurin vaikeus ulkomaalaiselle lienevät erittäin voimakkaasti liudennus konsonantit, jotka kirjoitetaan konsonantin edessä ja sanan lopussa akuutilla aksentilla varustettuina (ć, ń, ś, ź), mutta vokaalien edessä tämä liudennus ilmaistaan kirjoittamalla aksentittoman konsonanttimerkin ja vokaalikirjaimen väliin i-kirjain, joka on pelkkä liudennusmerkki. Jos seuraava vokaali onkin oikeasti i, tällöin erillistä liudennus-i:tä ei tietenkään tarvita.
Vaikka puhuttaisiin liudennuksesta, se ei missään tapauksessa kuulosta samalta kuin suomalaisille tutummassa venäjän kielessä.

Kirjain kirjaimelta


:A a
:Ą ą on periaatteessa nasaalinen , mutta käytännössä se äännetään aitona nasaalivokaalina vain sanan lopussa sekä sibilanttien edessä. Muuten sillä on taipumus hajota vokaaliksi ja seuraavan konsonantin artikulaatiokohtaan parhaiten sopivaksi nasaalikonsonantiksi, esim, ''mąka'' , ''dąb'' . Kannattaa panna merkille, että tämä ei siis ole nasaalinen - vaan nasaalinen -vokaali.
:B b . Jos tätä seuraa vokaalia edeltävä i (''biały'', ''bielić'' ym.), se liudentuu, jolloin i-kirjain on pelkkä liudennusmerkki. Luonnollisesti se liudentuu myös silloin, kun seuraava vokaali on i: ''bitwa'' .
:C c . Yhdistelmä Cz cz äännetään , joka on käytännössä lähes sama kuin suomalaisille tutumpi kirjainyhdistelmä (affrikaatta) . Ci, ci äännetään vokaalin edessä , konsonantin edessä .
:Ć ć on samoin , mutta tätä kirjainta käytetään vain sanan lopussa ja konsonantin edessä. Jos ć-kirjaimeen loppuviin sanoihin lisätään vokaalipitoisia päätteitä, tämä kirjain muuttuu c:ksi, mutta äännetään yhä samana äänteenä, esimerkiksi ''solidarność'' ("solidaarisuus", nominatiivimuoto), mutta ''solidarności'' (saman sanan genetiivi- ja prepositionaalimuoto), ''solidarnością'' (saman sanan instrumentaalimuoto).
:Ch ch on saksan ach-äänne eli , myös silloin kun sitä edeltää etuvokaali.
:D d . Huomaa, että ć-kirjaimella kirjoitetun affrikaatan soinnillinen vastine kirjoitetaan puolan oikeinkirjoituksen yleisten periaatteiden mukaan dzi (muun vokaalin kuin i:n edessä), dz (i:n edessä) tai dź (sanan lopussa ja konsonantin edessä). Affrikaatta kirjoitetaan digrafilla dż ja äännetään lähes kuten suomalaisille tutumpi .
:E e Puolan e-äänne on aika avoin, lähinnä . Suomalaisen korvissa se kuulostaa selvästi ä-mäiseltä.
:Ę ę on edellisen nasalisoitu muoto, mutta sekin äännetään aitona nasaalivokaalina vain jos seuraava konsonantti on sibilantti. (Toisin kuin ą, ę on taipuvainen menettämään nasaalisuutensa sanan lopussa. Sen ääntäminen selkeästi nasaalisena esimerkiksi sanassa ''proszę'' "olkaa hyvä" ei todellakaan kuulu luontevaan arkipuheeseen.)
:F f
:G g
:H h äännetään luontevimmin kuten ch, siis . Muunlaisia ääntämyksiä esiintyy yksinomaan kielirajan läheisyydessä valkovenäjän, tšekin ja slovakin vaikutuksesta.
:I i . Tämä liudentaa tai pehmentää edellä olevan konsonantin – kuten edellä on selvitetty, se on pelkkä liudennusmerkki, jos sitä edeltää konsonantti- ja seuraa vokaalikirjain.
:J j
:K k . Puolassa k:n ja g:n oppositio on selvästi soinnittomuus- ja soinnillisuusoppositio, eikä k:ta aspiroida kuten saksassa.
:L l . Alkujaan tämä oli ns. pehmeä l (liudentunut, palatalisoitunut), mutta nykypuolassa sen liudentumista ei tarvitse erityisesti korostaa, vrt. seur.
:Ł ł . Alkujaan tämä oli ns. kova (velarisoitunut) l-äänne, mutta nykypuolassa se äännetään aivan kuten lyhyt tavua muodostamaton u, ts. -äänteenä. Tämän vuoksi kirjoittamiseen harjaantumattomat puolalaiset saattavat kirjoittaa esimerkiksi sellaisen lainasanan kuin ''pauza'' (tauko, paussi) muodossa ''pałza''. Alkuperäinen kovan ja pehmeän l:n oppositio on olemassa enää vain ukrainasta, valkovenäjästä tai liettuasta vaikutteita saaneissa rajaseutu- ja diasporamurteissa.
:M m
:N n . Seuraavan i:n edellä tämäkin on tietysti palataalinen , ja sitä koskevat tavanomaiset säännöt, eli silloin kun -äänne esiintyy sanan lopussa tai konsonantin edessä, se kirjoitetaan erillisellä kirjaimella:
:Ń ń .
:O o Puolan o-vokaali on aika avoin, lähinnä .
:Ó ó . Puolassa on alun perin esiintynyt samanlaisia vokaalien pituuseroja kuin tšekissä, ja niitä on myös merkitty kirjoituksessa akuuteilla aksenteilla. Puolan kirjakielestä pituuserot ovat hävinneet, ja ainoa jälki niistä on se, että alkuperäinen pitkä , joka nyt on muuttunut :ksi, kirjoitetaan tällä kirjaimella. Tavallisesti ó-kirjaimella kirjoitettu on kieliopillisessa yhteydessä johonkin o:n sisältävään vartaloon – esimerkiksi ''woda'' "vesi", josta diminutiivimuoto ''wódka'' "viina, votka" – mutta mitenkään välttämätöntä tämä ei ole, sillä esimerkiksi sanassa ''góra'' "vuori", jonka ó-kirjain ei missään kieliopillisessa muodossa muutu tavalliseksi o:ksi, kirjoitustapa on yksinomaan kielihistoriallinen (vrt. esimerkiksi venäjän ''гора'').
:P p
:R r
:Rz rz äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin ż (eli pisteellinen z). Tšekin ř-kirjaimella kirjoitettava äänne puolassa on toki historiallisesti esiintynyt, mutta nyttemmin se lienee hävinnyt murteistakin, joten kirjoitustapa rz on kokonaan kielihistoriallinen. Tavallisesti se esiintyy toki kieliopillisessa tai sananjohdollisessa yhteydessä -äänteen sisältäviin sanavartaloihin, esimerkiksi ''góra'' "vuori" , josta prepositionaalimuoto ''na górze'' "vuorella". Joskus harvoin rz äännetään kuten r ja z, mutta tämä rajoittuu todellakin vain muutamaan sanaan (sanavartalosta ''marz-'' "palella" johdetut sanat).
:S s . Silloin kun tätä kirjainta seuraa i-kirjain, ääntäminen on edellä esitettyjen sääntöjen mukaan palatalisoitunut (pehmentynyt): . Konsonanttien edellä ja sanan lopussa tämä palataalinen äänne kirjoitetaan tietenkin...
:Ś ś.
:Sz sz äännetään soinnittomana retrofleksisena sibilanttina , joka ääntyy melkein samalla tavalla kuin meille tutumpi suomalainen "suhu-s" , jolle olemme tšekin kielestä lainanneet kirjaimen š.
:T t
:U u . On edelleenkin muistettava, että ó ja u äännetään puolan normitetussa kirjakielessä aivan samalla tavalla.
:W w . Puolassa ei esiinny, eikä tarvita, v-kirjainta kieleen mukautumattomien lainasanojen ulkopuolella. Jos esimerkiksi sanaan ''diva'' "diiva" aletaan liittää puolalaisia taivutuspäätteitä, myös v-kirjain on vaihdettava w:ksi: ''mówiliśmy o tej wielkiej diwie'' "puhuimme tästä suuresta diivasta".
:X x ei ole käytössä nykypuolassa, vrt. esimerkiksi ''Aleksander Wielki'' "Aleksanteri Suuri". Joskus kuitenkin näkee sanaa ''książę'' "ruhtinas, prinssi" kirjoitettavan muodossa ''xiążę''.
:Y y esiintyy ainoastaan liudentumattomien (mutta kylläkin ns. historiallisesti pehmeiden) konsonanttien jäljessä. (Historiallisesti pehmeitä konsonantteja ovat retrofleksiset sibilantit, ns. suhuässät, joita merkitään kirjainyhdistelmillä cz, sz, rz sekä kirjaimella ż. Näiden jäljessä kirjoitetaan aina y, mutta esimerkiksi sellainen historiallinen sukunimi kuin ''Staszic'' osoittaa, että kielen aiemmissa historiallisissa kehitysvaiheissa ei aina ollut näin.) Tällä kirjaimella kirjoitettava äänne ei missään tapauksessa eroa tavallisesta i:stä ääntämiseltään niin selkeästi kuin esimerkiksi venäjän ''ы''-vokaali, ja on kyseenalaista, onko se oikeastaan eri foneemi vai ainoastaan kovien konsonanttien jäljessä esiintyvä allofoni.
:Z z . Tätä voidaan myös käyttää palataalisen äänteen merkitsemiseen puolan oikeinkirjoituksen yleisten sääntöjen mukaan, ts. jos sitä seuraa i-kirjain.
:Ż ż on sz:n soinnillinen vastine, joka esimerkiksi tšekissä ja joskus suomessakin kirjoitetaan ž-kirjaimella. Kuten edellä jo tuli todettua, rz äännetään aivan samalla tavalla.
:Ź ź on hyvin palataalinen z-äänne, joka kirjoitettaneen IPA-aakkosilla oikeimmin merkillä . Tätäkin kirjainta käytetään yksinomaan sanan lopussa ja konsonanttien edellä, muualla sen korvaavat zi ja z puolan oikeinkirjoituksen yleissääntöjen mukaan.

Paino


''Paino'' on puolassa yleensä toiseksi viimeisellä tavulla (penultimalla), olipa tämä tavu sitten osa sanavartaloa tai osa päätettä. Tästä tärkein poikkeus ovat verbien preteriti- ja konditionaalimuodot, joiden persoonapäätteet ovat historiallisesti katsoen olla-verbin enkliittisiä muotoja ja voivat edelleenkin irrota verbistä ja siirtyä esimerkiksi sivulauseen aloittavan konjunktion perään. Siksi persoonapäätteitä ei lasketa mukaan määritettäessä sitä tavua, joka painon sijoittamisen kannalta on toiseksi viimeinen.
Eräät klassisista kielistä lainatut substantiivit (''uniwersytet, matematyka, fizyka...'') saavat painon kolmanneksi viimeiselle tavulle yksikön nominatiivimuodossa. Jos niihin kuitenkin aletaan lisätä sanaa pidentäviä taivutuspäätteitä, paino siirtyy välittömästi toiseksi viimeiselle tavulle. Myös nominatiivissa näillä sanoilla on voimakas pyrkimys mukautua yleissääntöön, eikä niiden painotusta toiseksi viimeiseltä tavulta voida pitää virheenä, vaikka se kuuluukin lähinnä arkikieleen.
Sanan ensimmäisellä tavulla on puolassa aika voimakas sivupaino. Itse asiassa puolassa on nykyään olemassa selvä tendenssi jättää penultimapaino sivupainoksi ja painottaa enemmän ensimmäistä tavua, tosin tämä yleensä muodolliseen ja valmisteltuun puheeseen, kaiutinkuulutuksiin ym. liittyvä tapa kuulostanee useimmista puolalaisista vieläkin teennäiseltä "lentokenttäpuheelta".

Puolan lähimmät sukukielet


Puola kuuluu slaavilaisten kielten länsislaavilaiseen haaraan samoin kuin tšekin kieli, slovakki, yläsorbi ja alasorbi. Länsislaavilaisten kielten joukossa puola kuuluu omaan, ns. lehiittiseen alaryhmäänsä yhdessä Gdańskin kaupungin länsipuolisella maaseudulla ja pikkukaupungeissa puhutun kašubin kieli kanssa. Kašubi eroaa puolasta riittävän paljon, jotta sitä voidaan pitää eri kielenä, mutta erityinen kašubinkielinen kirjallisuus on lähinnä murrekirjallisuutta, eivätkä kašubit pidä itseään erillisenä kansana. Lehiittinen, mutta puolasta eronnut, hyvin pieni kieli oli myös slovintsi eli Leba-kašubi, jota puhuttiin parissa kylässä Pommerissa ennen toista maailmansotaa. Koska slovintsin kielen puhujat pitivät itseään etnisinä saksalaisina, he muuttivat kaikki Saksaan alueen jouduttua Puolalle, jolloin kieli unohtui. Tällaisia saksalaisina itseään pitäviä, mutta slaavilaista murretta puhuvia ihmisryhmiä tunnetaan muualtakin saksan ja slaavilaisten kielten rajoilta, esimerkiksi Sleesiasta.
Kaukaisempaa sukua puolalle ovat itäslaavilaiset kielet, kuten venäjän kieli. Ukrainan kieli ja valkovenäjän kieli sanasto on kuitenkin kehittynyt jossain määrin puolalaisten mallien mukaan, vrt. esimerkiksi puolan ''przebudowa'' = "jälleenrakennus", ukr. ''перебудова/perebudova'', mutta ven. ''перестройка/perestrojka''

Puolan murteet


Puolan tärkeimmät murteet ovat isopuolalaiset (Poznańin ympäristössä puhutut), vähäpuolalaiset (keskuspaikka Krakova) ja masovialaiset (Varsovan ympäristö) murteet. Näillä kolmella murteella on kullakin vuorollaan ollut tilaisuutensa vaikuttaa kirjakielen kehitykseen, koska pääkaupunkina on ollut ensin Poznańin lähellä sijaitseva Gniezno, sittemmin Varsova ja Krakova. Marginaalisempia ovat Sleesian ja Masurian alueiden murteet, joissa saksalaisvaikutus on ollut muita murteita voimakkaampaa, koska alueet ovat pitkään kuuluneet saksankielisiin maihin ja olleet erillään puolankielisestä kirjallisesta sivistyksestä. Ns, ''kresowe dialekty'' eli itäisten rajaseutujen murteet, jotka ovat kehittyneet voimakkaassa vuorovaikutuksessa liettuan, valkovenäjän ja ukrainan kielten kanssa, ovat nykyään häviämässä sukupuuttoon niiden puhujien jouduttua toisen maailmansodan myötä tapahtuneiden rajansiirtojen jälkeen muuttamaan Puolan Saksalta saamille uusille alueille. Näillä alueilla puhutuista kielimuodoista puolalainen dialektografia käyttää mielellään nimitystä ''nowe dialekty mieszane'', uudet sekamurteet. Käytännössä uudet sekamurteet ovat kohtalaisen lähellä yleiskieltä.
Puolan tärkein murreraja kuuluu ns. masuroivien ja masuroimattomien murteiden välillä - ensin mainittuihin kuuluvat ennen kaikkea Masurian ja Masovian murteet. Masurointi tarkoittaa, että oikeinkirjoituksen /sz/, /cz/ ja /ż/, jotka normatiivisessa puolan kielessä tulisi ääntää š, ja ž, äännetäänkin s, ts ja z, kuten oikeinkirjoituksen /s/, /c/ ja /z/. Kirjakielessä masurointia ei hyväksytä mahdollisesti yksittäisiä murteista lainattuja sanoja ja paikannimiä lukuun ottamatta.
Puolaan, kuten venäjään, kuuluu myös omintakeinen rikollisten slangi, puolalaiselta nimeltään ''grypsera''. Grypseralle on ominaista runsas venäläisten, saksalaisten, ukrainalaisten ja jiddišinkielisten lainasanojen määrä. Grypsera on ennen muuta alamaailman salakieltä, mutta sillä on ollut voimakas vaikutus puolan slangiin, erityisesti nuorison kieleen. Grypseran nimi tulee saksan puhekielen sanasta ''Grips'' = "älli, hiffaaminen".

Puolan kielen historia


Puolan kirjakielen muinaispuolalainen kausi alkaa ensimmäisistä, sisällöltään uskonnollisista puolankielisistä teksteistä 1300-luvulta. Ilmeisesti puolalaisella uskonnollisella kirjallisuudella ei ollut yhteyttä Kyrillos ja Methodios alulle panemaan kirkkoslaavilaiseen traditioon: kirkollisena sivistyskielenä Puolassa käytettiin latinaa, ei kirkkoslaavia. Oikeinkirjoitus noissa vanhoissa teksteissä oli todella sotkuinen, ja tolkkua tilanteeseen tuli vasta 1500-luvulla, jolloin puolan kirjoitusjärjestelmä standardoitiin pitkälti vanhan tšekin mallien mukaan.
1600-luvulla puola omaksui valtavasti latinalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja tšekkiläisiä vaikutteita, koska yläluokka ihannoi näitä kieliä ja piti niiden taitoa arvostettavana.Toisaalta Puola-Liettuan kaksoisvaltakunnan itäosissa, missä itäslaavilaiset (ukrainalaiset ja valkovenäläiset) murteet olivat yleisin puhekieli, puola oli nimenomaan yläluokan kieli. Idän aatelisto käytti puolaa sivistyskielenään, mutta toi siihen paljon uusia aineksia itäslaavilaisista murteista.
1700-luvulla puola alkoi syrjäyttää latinaa ylimmän sivistyskielen ja kirkkokielen asemasta. Puolankielinen kirjallisuus kehittyi, eikä edes Puolan joutuminen vieraiden valloittajien käsiin voinut kääntää suuntaa. Vaikka erityisesti venäläiset vallanpitäjät koettivat tukahduttaa kieltä ankarin sensuurilaein, puolan kieli itse asiassa sai yhä enemmän merkitystä puolalaisten identiteetin ilmaisijana &ndash; tätä kuvaa sanonta ''ojczyzna-polszczyzna'' ("isänmaa - puolan kieli").
Latina jätti toki jälkensä virkakieleen, mutta kaunokirjallisuuden kieli kansanomaistui 1800-1900-luvun mittaan. Sanavarastosta koetettiin karsia törkeimpiä saksalaisuuksia, mutta usein ne jäivät osaksi elävää kansankieltä &ndash; hauska esimerkki on substantiivi ''wihajster'', joka tarkoittaa lähinnä "vekotin, kapistus, vehje, vimpain" sekä unohtuneen nimen paikalla "(herra tai rouva) se ja se" &ndash; se tulee tietenkin saksan kielen sanoista ''wie heißt er?'' "mikä hänen nimensä on?" Venäjän vaikutus jäi lopultakin melko vähäiseksi rajoittuen lähinnä kirosanastoon.

Muiden kielten vaikutus puolaan


Vaikka puola ei suhtaudukaan vierasperäisiin lainasanoihin aivan niin myönteisesti kuin venäjä - esimerkiksi luonnontieteiden terminologia on puolassa käännetty omalle kielelle (''pochodna'' = derivaatta, ''dwutlenek węgla'' = hiilidioksidi, ''rozdzielczość'' = näyttöresoluutio), puolaan on itse asiassa omaksuttu lainasanoja hyvin monelta taholta. Latinan vaikutus oli tietenkin katolisen maan oloissa väistämätön, ja monia latinalaisia lainoja ei enää vierasperäisiksi tunnistakaan (esimerkiksi ''przywilej'' = erioikeus, privilegio). Saksalla oli erittäin suuri merkitys kaupan ja käsityöläisyyden kielenä, ja myös kaupunkiorganisaation sanasto oli saksalaista: ''malarz'' = maalari, ''murarz'' = muurari, ''hochsztapler'' = huijari, väärinpeluri, ''ratusz'' = raatihuone, ''burmistrz'' = pormestari, ''handel'' = kauppa, ''makler'' = meklari. Puolan kirjakielen kehittyessä myös tšekillä, joka silloin oli jo sivistyskieli, oli oma vaikutuksensa. Tšekkiläisperäinen muoto on esimerkiksi sellaisilla sanoilla kuin ''brama'' = portti ja ''hańba'' = häpeä (sanojen alkuperäinen puolalainen muoto lienee ollut
''broma'' ja
''gańba'').
Ranska ja Italia ovat olleet puolalaisille merkittäviä kulttuurisia esikuvia. Myös näiden maiden kielistä on omaksuttu lainavaikutteita ja käännöslainoja: ra. ''cordone sanitaire'' = puol. ''kordon sanitarny'' "suojavyöhyke", ra. ''raison d'état'', pu. ''racja stanu'' "maan etu". Ranskalaisen ''Pathéphone''-tuotemerkin muistoksi vanhanaikaista levysoitinta, grammaria, kutsutaan puolalaisessa kansanomaisessa puhekielessä edelleenkin nimellä ''patefon''.
Englannin vaikutus on nykyään suhteellisen merkittävää, joskaan ei niin voimakasta kuin esimerkiksi venäjässä.

Puolan kirjallisuus


Puolan kirjallisuus on alkanut jo keskiajalla, ennen muuta uskonnollisesta kirjallisuudesta. Varsinaisen maailmallisen kaunokirjallisuuden aikaa oli renessanssi. Todella merkittäväksi puolalainen kirjallisuus nousi kuitenkin romantiikan aikana, kun puolalaiset kamppailivat menetetyn itsenäisyytensä puolesta - tällöin syntyi muun muassa kansalliseepos, Adam Mickiewiczin ''Pan Tadeusz''. Reaktio romantiikalle oli ns. positivismi, jota kai pikemminkin pitäisi kutsua utilitarismiksi: sen tavoitteena oli maan ja kansan kehittäminen, sivistäminen ja nykyaikaistaminen rauhanomaisin keinoin.
Kirjallisuuden kehitys on Puolan itsenäistyttyä jatkunut eloisana. Natsimiehityksen uhriksi joutui suuri joukko merkittäviä, erityisesti juutalaissyntyisiä kirjailijoita. Kommunistiaikana taas puolalaisessa kirjallisuudessa korostuivat sellaiset lajityypit, joihin ei sisältynyt kovin poliittisia implikaatioita. Tunnettuja kirjailijoita olivat aforistikko Stanislaw Jerzy Lec ja tieteiskirjailija Stanisław Lem.
Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut neljä puolalaista kirjailijaa: Władysław Reymont, Henryk Sienkiewicz, Czesław Miłosz ja Wisława Szymborska.

Puolaksi/Sanasto


Persoonapronominit - yksikkö: <br/>
ja - minä <br/>
ty - sinä <br/>
on - hän, se (''m.'') <br/>
ona - hän, se (''f.'') <br/>
ono - se (''n.'')
Persoonapronominit - monikko: <br/>
my - me <br/>
wy - te (''ks. kommentti alempana'')<br/>
oni - he (''m.'') <br/>
one - he
Huomaa, että ero persoonapronominien ''oni'' ja ''one'' välillä on se, että pronominia ''oni'' käytetään monikon ''elollisten'' maskuliinisten asioiden, esineiden tai henkilöiden nimistä, kun taas pronominia ''one'' käytetään, kun puhutaan monikon feminiinisistä tai neutrisista asioista, esineistä tai eläimistä.
Kun halutaan teititellä muita henkilöitä, siihen ei käytetä persoonapronominia ''wy'', vaan siihen viitataan substantiiveilla pan (''herra''), pani (''rouva''), panowie (''herrat''), panie (''rouvat'') ja państwo (''sekalainen ryhmä ihmisiä''). Näihin substantiiveihin viitataan yksikössä ja monikossa kolmannella persoonalla. Sen lisäksi kohteliaisuussanan jälkeen liitetään yleisimmin sukunimi. Myös titteliä tai ammattia voidaan käyttää tätä ennen. On myös olemassa niin sanottu rajapinta sinuttelun ja teitittelyn välillä. Tällöin käytetään kohteliaisuussanaa, jonka jälkeen liitetään etunimi.
Numerot - liczby<br>
jeden - yksi<br>
dwa - kaksi<br>
trzy - kolme<br>
cztery - neljä<br>
pięć - viisi<br>
sześć - kuusi<br>
siedem - seitsemän<br>
osiem - kahdeksän<br>
dziewięć - yhdeksän<br>
dziesięć - kymmenen<br>
jedenaście - yksitoista<br>
dwanaście - kaksitoista<br>
trzynaście - kolmetoista<br>
czternaście - neljätoista<br>
piętnaście - viisitoista<br>
szesnaście - kuusitoista<br>
siedemnaście - seitsemäntoista<br>
osiemnaście - kahdeksäntoista<br>
dziewiętnaście - yhdeksäntoista<br>
dwadzieścia - kaksikymmentä<br>
trzydzieści - kolmenkymmentä<br>
czterdzieści - neljäkymmentä<br>
pięćdziesiąt - viisikymmentä<br>
sześćdziesiąt - kuusikymmentä<br>
siedemdziesiąt - seitsemänkymmentä<br>
osiemdziesiąt - kahdeksänkymmentä<br>
dziewięćdziesiąt - yhdeksänkymmentä<br>
sto - sata<br>
pięćset - viisisataa<br>
tysiąc - tuhat<br>
milion - miljoona<br>
miliard - miljardi
Kuukaudet - miesiące<br>
styczeń - tammikuu<br>
luty - helmikuu<br>
marzec - maaliskuu<br>
kwiecień - huhtikuu<br>
maj - toukokuu<br>
czerwiec - kesäkuu<br>
lipiec - heinäkuu<br>
sierpień - elokuu<br>
wrzesień - syyskuu<br>
październik - lokakuu<br>
listopad - marraskuu<br>
grudzień - joulukuu
Dni<br>
poniedziałek - maanantai<br>
wtorek - tiistai<br>
środa - keskiviikko<br>
czwartek - torstai<br>
piątek - perjantai<br>
sobota - lauantai<br>
niedziela - sunnuntai<br>
dzień - päivä<br>
tydzień - viikko<br>
miesiąc - kuukausi<br>
rok - vuosi<br>
lata - vuotta<br>
Muita - inne<br>
słoń - norsu, elefantti<br>
kot - kissa<br>
pies - koira<br>
krowa - lehmä<br>
wilk - susi<br>
świnia - sika<br>
mucha - kärpänen<br>
osa - Ampiainen<br>
pszczoła - Mehiläinen<br>
niedźwiedź - Karhu<br>
rekin - Hai<br>
drzewo - puu<br>
kwiat - kukka<br>
rzeka - joki<br>
jezioro - järvi<br>
morze - meri<br>
ocean - valtameri<br>
lód - jää<br>
dom - talo<br>
podłoga - lattia<br>
ściana - muuri<br>
okno - ikkuna<br>
drzwi - ovi
Maita - państwa<br>
Finlandia - Suomi<br>
Anglia - Englanti<br>
Szkocja - Skotlanti<br>
Irlandia - Iranti<br>
Wielka Brytania - Iso-Britannia<br>
Europa - Euroopa<br>
Norwegia - Norja<br>
Dania - Tanska<br>
Szwecja - Ruotsi<br>
Słowacja - Slovakia<br>
Niemcy - Saksa<br>
Belgia - Belgia<br>
Japonia - Japani<br>
Stany Zjednoczone Ameryki - Yhdysvallat<br>
Francja - Ranska<br>
Hiszpania - Espanja<br>
Portugalia - Portugali<br>
Włochy - Italia<br>
Słowenia - Slovenia<br>
Polska - Puola<br>
Estonia - Viro<br>
Puolalainen - mies Polak, nainen Polka<br>
Suomalainen - mies Fin, nainen Finka<br>
Espanjalainen - mies Hiszpan, nainen Hiszpanka<br>
Tanskalainen - mies Duńczyk, nainen Dunka<br>
Ruotsalainen - mies Szwed, nainen Szwedka<br>
Englantilainen - mies Anglik, nainen Angielka<br>
Skotlantilainen - mies Szkot, nainen Szkotka<br>
Irlantilainen - mies Irlandczyk, nainen Irlandka<br>
Norjalainen - mies Norweg, nainen Norweżka<br>
Slovakialainen - mies Słowak, nainen Słowaczka<br>
Saksalainen - mies Niemiec, nainen Niemka<br>
Belgialainen - mies Belg, nainen Belgijka<br>
Japanilainen - mies Japończyk, nainen Japonka<br>
Amerikkalainen - mies Amerykanin, nainen Amerykanka<br>
Ranskalainen - mies Francuz, nainen Francuzka<br>
Portugali - mies Portugalczyk, nainen Portugalka<br>
Italialainen - mies Włoch, nainen Włoszka<br>
Slovenialainen - mies Słoweniec, nainen Słowenka<br>
Virolainen - mies Estończyk, nainen Estonka<br>
Tervehdyksiä - powitania<br>
Cześć - Hei, Moi<br>
Dzień dobry - Hyvää päivää<br>
Do widzenia - Hei hei, Moi moi, Näkemiin<br>
Do zobaczenia - Näkemiin (näkemisiin)<br>
Dobry wieczór - Hyvää iltaa<br>
Dobranoc - Hyvää yötä<br>
Na razie - Näkemiin<br>
Pa-pa - Heihei<br>
Jak się masz? - Mita kuuluu?<br>
Dziękuję, dobrze/W porządku - Kiitos, hyvää<br>
Koekappale - przykłady<br>
1.Konstantynopolitańczykiewiczówna wśród Szczebrzeszynów szła suchą szosą do Konstantynopolu<br>
2.Leży Jerzy koło wieży i nie wierzy, że na wieży leży gniazdo nietoperzy<br>
3.Na wyścigach wyścigowych wyścigówek wyścigowa wyścigówka wyścignęła wyścigową wyścigówkę stając się pierwszą wyścigową wyścigówką na wyścigach wyścigowych wyścigówek<br>
4.Noraminofenazonummetanosólfonikumnatrium (latin - Pyralgina, lääketiede)<br>

Lähteet

Aiheesta muualla


http://monika.univ.gda.pl/~literat/books.htm Wirtualna Biblioteka Literatury Polskiej Puolan koko klassinen kirjallisuus netissä. Kirjailijoiden elämäkertatiedot myös englanniksi.
http://www.101languages.net/polish/ Polish 101 Learn Polish online
Luokka:Puolan kielet
Luokka:Latvian kielet
Luokka:Länsislaavilaiset kielet
af:Pools
als:Polnische Sprache
ang:Polisc sprǣc
ar:لغة بولندية
an:Idioma polaco
arc:ܠܫܢܐ ܦܘܠܢܕܝܐ
frp:Polonès
ast:Polacu
az:Polyak dili
id:Bahasa Polski
ms:Bahasa Poland
bn:পোলীয় ভাষা
jv:Basa Polski
ba:Поляк теле
be:Польская мова
be-x-old:Польская мова
bo:ཕོ་ལན་སྐད།
bs:Poljski jezik
br:Poloneg
bg:Полски език
ca:Polonès
cv:Поляк чĕлхи
cs:Polština
co:Lingua pulacca
cy:Pwyleg
da:Polsk (sprog)
de:Polnische Sprache
dv:ލަހިސްތާނީ
dsb:Pólšćina
na:Dorerin Poran
et:Poola keel
el:Πολωνική γλώσσα
eml:Pulàc
en:Polish language
es:Idioma polaco
eo:Pola lingvo
eu:Poloniera
ee:Pɔlisigbe
fa:زبان لهستانی
hif:Polish bhasa
fr:Polonais
fy:Poalsk
ga:An Pholainnis
gv:Polynnish
gd:Pòlais
gl:Lingua polaca
hak:Pô-làn-ngî
ko:폴란드어
hy:Լեհերեն
hi:पोलिश भाषा
hsb:Pólšćina
hr:Poljski jezik
io:Poloniana linguo
ilo:Pagsasao a Polako
ia:Lingua polonese
os:Польшæйаг æвзаг
zu:IsiPholisi
is:Pólska
it:Lingua polacca
he:פולנית
kl:Polenimiutut
ka:პოლონური ენა
csb:Pòlsczi jãzëk
kk:Поляк тілі
kw:Polonek
sw:Kipoland
kv:Польша кыв
ku:Zimanê polonî
la:Lingua Polonica
lv:Poļu valoda
lb:Polnesch
lt:Lenkų kalba
lij:Lengua polacca
li:Pools
lmo:Lengua polacca
hu:Lengyel nyelv
mk:Полски јазик
mg:Fiteny poloney
ml:പോളിഷ് ഭാഷ
krc:Поляк тил
mt:Lingwa Pollakka
mi:Reo Pōrana
mr:पोलिश भाषा
arz:لغه بولاندى
mdf:Полень кяль
mn:Польш хэл
nah:Poloniatlahtōlli
nl:Pools
nds-nl:Pools
new:पोलिश भाषा
ja:ポーランド語
nap:Lengua pulacca
cdo:Pŏ̤-làng-ngṳ̄
ce:Polákhoyn mott
frr:Poolsk
pih:Poelish
no:Polsk
nn:Polsk
oc:Polonés
mhr:Поляк йылме
pa:ਪੋਲਥਾਨੀ ਭਾਸ਼ਾ
pnb:پولی
pap:Polaco
km:ភាសាប៉ូឡូញ
pcd:Polonè
pms:Lenga polonèisa
nds:Poolsch
pl:Język polski
pt:Língua polaca
crh:Leh tili
ro:Limba poloneză
qu:Pulaku simi
ru:Польский язык
rue:Польскый язык
se:Polskkagiella
sco:Pols
stq:Poolsk
sq:Gjuha polake
scn:Lingua pulacca
simple:Polish language
sk:Poľština
sl:Poljščina
cu:Пол҄ьскъ ѩꙁꙑкъ
szl:Polsko godka
ckb:زمانی پۆڵەندی
sr:Пољски језик
sh:Poljski jezik
sv:Polska
tl:Wikang Polako
ta:போலிய மொழி
tt:Поляк теле
tet:Lia-polaku
th:ภาษาโปแลนด์
vi:Tiếng Ba Lan
tg:Забони полякӣ
tpi:Tok Polan
tr:Lehçe
udm:Поляк кыл
uk:Польська мова
ug:پولەك تىلى
vec:Łéngua połaca
vep:Pol'šan kel'
vo:Polänapük
fiu-vro:Poola kiil
vls:Pools
war:Pinolako
yi:פויליש
yo:Èdè Pólándì
zea:Poôls
bat-smg:Lėnku kalba
zh:波兰语

Verkkotiedustelu

__NOTOC__
Verkkotiedustelu eli porttiskannaus () on toimenpide, jonka avulla pyritään selvittämään tietojärjestelmän eri tietoliikenneporteissa toimivia Tietokoneohjelma ja käyttöjärjestelmä sekä niiden haavoittuvuutta. Tavanomaisesti verkkotiedustelu suoritetaan käyttäen hyväksi tätä varten tehtyä ohjelmaa, joka voi - käytetystä ohjelmasta riippuen - esimerkiksi palauttaa raportin tiedustelun kohteena olevasta koneesta, sen tietoliikenneporteista, ohjelmistoista ja niiden tiedetyistä tietoturva. Verkkotiedusteluun voidaan käyttää esimerkiksi tietojärjestelmän turvallisuusjärjestelyjen selvittämiseen.
Verkkotiedusteluohjelmalla on näin ollen mahdollista järjestelmällisesti selvittää tietojärjestelmän mahdollisia aukkoja ja sen heikkoja kohtia. Toimenpiteen avulla kyetään saamaan tietoja, jotka mahdollistavat myös luvattoman pääsyn kohteena olevaan järjestelmään. Ohjelmaa käyttämällä hankitun tiedon avulla voidaan siten murtaa tietojärjestelmän turvajärjestely.

Tiedustelutekniikoita


SYN-skannaus


Niin sanottu puoliavoin tiedustelutekniikka, jossa TCP-yhteyden vaatimaa kolmivaiheista kättelyä ei edes pyritä viemään loppuun, vaan tiedustelun suorittava työasema odottaa vain vastetta tai sen puutetta lähettämäänsä ärsykeeseen. Tarkoitus on siis saada selville kuunteleeko haluttu määränpääasema haluttua porttia. Tiedusteleva työasema lähettää TCP-paketin SYN-valitsin (engl. flags) asetettuna määränpääaseman tutkittavaan porttiin. Jos määränpääasema kuuntelee porttia ja sallii yhteydet siihen sen tulee lähettää takaisin RFC 793:n mukaan paketti, jossa on SYN- ja ACK-valitsimet asetettuina. Jos porttia ei sen sijaan kuunnella tulee siihen vastata RFC 793:n mukaan paketilla, jossa on RESET- ja ACK-valitsimet asetettuina. Jos skannauksen suorittava työasema ei saa mitään vastetta lähettämäänsä ärsykkeeseen tiedetään melko varmasti palomuurin torjuneen paketin tai sitten se on kadonnut matkalla (palomuurit voivat myös hämätä lähettämällä jo aiemmin mainitun RESET/ACK-paketin, jolloin työasema ei voi tietää tässä tapauksessa palomuurin torjuneen skannausta vaan on oletettava tämän tiedon perusteella portin olevan suljettu). Määränpääaseman ollessa tavoittamattomissa yleensä oletusreititin verkossa, jossa määränpääasema sijaitsee tai sijaitsi, vastaa skannaavalle työasemalle ICMP host unreachable -paketilla. Myös suodattava reititin voi estää määränpääaseman portin käytön; tällöin vastauksena saadaan tavallisesti ICMP host unreachable - admin prohibited filter -paketti (riippuen reitittimen suodattimen asetuksista se saattaa auktorisoimattomien tiedustelujen vuoksi hämätä lähettämälläkin ICMP host unreachable -paketin). Riippuen palomuureista ja suodattavista reitittimistä vasteet SYN-skannauksen ärsykkeisiin saattavat siis vaihdella. Nykyään useimmat tunkeutumisenhavaitsemisjärjestelmät (engl. intrusion detection system eli IDS) huomaavat auktorisoimattomat SYN-skannaukset.

Connect-skannaus


Ominaisuuksiltaan muuten sama kuin SYN-skannaus mutta tässä tapauksessa TCP-yhteyden vaatima kolmivaiheinen kättely viedäänkin loppuun asti, mikäli sallitaan. Connection-skannaus lisää havaituksi tulemisen riskiä; mieluummin käytetään SYN-skannausta. Connection-skannausta käytetään yleensä olosuhteiden pakosta; esimerkiksi silloin, kun skannauksen suorittavan työaseman järjestelmä ei salli SYN-skannausta.

FIN-skannaus


Kun aiemmat tunkeutumisenhavaitsemisjärjestelmät kehitettiin havaitsemaan auktorisoimattomat SYN-skannaukset, kehittiin tilalle FIN-skannaus, jossa kohdeaseman porttiin lähetetään TCP-paketti, jossa FIN-valitsin asetettuna (normaalisti FIN ilmaisee jommankumman toisiinsa yhteydessä olevan aseman halusta lopettaa TCP-yhteys, täten palomuurit tai suodattavat reittimet saattavat pitää tätä normaalina liikenteenä eivätkä siten reagoi siihen). Mikäli välissä ei ole suodattavaa reititintä tai palomuuria, kohdeaseman kuuntelevan portin ei tule RFC 793:n mukaan vastata mitään ja mikäli porttia ei kuunnella tulee sen vastata RESET/ACK-paketilla. Suodattavat reitittimet ja palomuurit voivat muuntaa vastauksia FIN-skannauksen ärsykkeeseen.

ICMP-skannaus


ICMP ei käytä kommunikointiinsa protokollaportteja; ICMP-skannauksen tarkoitus onkin selvittää onko kohdeasema saavutettavissä lähettämällä yleensä kohdeasemaan ICMP echo request -paketti. Kohdeaseman vastaa olemassaolostaan tavallisesti ICMP echo reply -paketilla. Riippuen työasemien välissä olevista palomuureista tai suodattavista reitittimistä vastaukset saattavat kuitenkin vaihdella tai niitä ei saada ollenkaan. Koska ICMP:llä on tietoliikenteessä tärkeä tehtävä muun muassa virhetilanteiden raportoimisessa niin palomuurit tai suodattavat reitittimet usein kuitenkin sallivat ICMP-liikenteen vapaasti lävitseen. Monet haittaohjelmat hyödyntävätkin tätä palomuurien ja suodattavien reititinten ominaisuutta ja saattavat kätkeä käyttämänsä informaation normaalilta näyttävien ICMP-pakettien otsikoihin.

ACK-skannaus


ACK-skannauksessa kohdeaseman porttiin lähetetään TCP-paketti, jossa on ACK-valitsin asetettuna. ACK-skannauksen tarkoitus on ICMP-skannauksen tavoin selvittää kohdeaseman saavutettavuus; sekä avointen, että suljettujen porttien tulee palauttaa ärsykkeeseen RESET-valitsimen sisältävä paketti mutta kohteen ollessa saavuttamaton saadaan viimeiseltä oletusreitittimeltä verkossa, jossa kohdeasema sijaitsee tai sijaitsi ICMP virheviesti. Jos ei saada mitään vastausta, voidaan olettaa palomuurin tai suodattavan reitittimen filtteröineen ärsykkeen. Palomuurit ja suodattavat reitittimet, jotka sallivat muodostetut yhteydet sisälle verkkoon tai työasemaan eivät useimmiten suodata ACK-skannausta.

Null-skannaus


Null-skannauksessa kohdeaseman porttiin lähetetään TCP-paketti, jossa ei ole yhtään valitsinta asetettuna, ts. valitsintavu on paketissa arvossa 0 eli null. Ärsykkeeseen, jossa ei ole RESET-valitsin asetettuna tulisi suljetun portin vastata RFC 793:n mukaan vastata paketilla, jossa RESET-valitsin on asetettuna. Avoimen portin ei tule vastata mitään. FIN-skannaus perustuu samaan RFC 793:n kohtaan (RESET-valitsin ei asetettuna). Kaikki käyttöjärjestelmät eivät kuitenkaan noudata RFC 793:sta, vaikka se onkin TCP:n virallinen standardi. Täten Null-skannausta käytetään myös osana kohdeaseman käyttöjärjestelmän tunnistusta. Tällainen epätavanomainen ja normaalista liikenteestä poikkeava toiminta (yleensä TCP-paketissa on ainakin yksi valitsin asettuna, yleisimmin ACK) saatetaan kuitenkin havaita palomuureissa ja suodattavissa reittimissä.

Xmas-skannaus


Sama periaate kuin Null- ja FIN-skannauksissa mutta ärsykeessä on FIN- PUSH- ja URG-valitsemet asettettuina. URG-valitsin ilmaisee tiedon olevan kiireellisestä eli käytännössä pyyntöä asettaa tieto etusijalle. PUSH-valitsimen tarkoitus on työntää tiedot heti kohdeaseman sovellukselle odottamatta puskurin täyttymistä. PUSH- ja URG-valitsimien olisi siis tarkoitus vähentään skannaukseen kuluvaa aikaa.

UDP-skannaus


UDP-skannauksessa kohdeaseman porttiin lähetetään UDP-paketti, johon suljetun portin tulisi vastata ICMP port unreachable tyyppisellä paketilla. Muun tyyppinen ICMP virheviesti kertoo yleensä portin olevan palomuurin tai suodattavan reitittimen filtteröimä. Jos ärsykkeeseen vastataan UDP-paketilla, niin tällöin portti on luonnollisesti avoin. Jos mitään vastausta ei saada saattaa portti olla avoin mutta palomuurin tai suodattavan reitittimen filtteröimä.

Maimon-skannaus


Saanut nimensä kehittäjänsä Uriel Maimonin mukaan. Kohdeaseman porttiin lähetetään FIN- ja ACK-valitsimilla varustettu paketti. Mikäli palomuurit tai suodattavat reitittimet päästävät ärsykkeen läpi tulee siihen vastata RFC 793:n mukaan RESET-valitsimella varustetulla paketilla olipa portti avoin tai suljettu (ks. ACK-skannaus). Maimon huomasi useiden BSD-pohjaisten järjestelmien toimivan TCP-standardin vastaisesti kyseisen ärsykkeen tapauksessa; ne eivät vastaa laisinkaan, jos portti on avoin.

Window-skannaus


Sama kuin ACK-skannaus mutta lisäksi tutkitaan TCP-paketin ikkunan kokoa, josta voidaan selvittää kohdeaseman käyttöjärjestelmä. Jotkin järjestelmät palauttavat toisistaan poikkeavat ikkunan koot suljetuista ja avoimista porteista.

Skannauksen peittäminen


IP-väärennös


IP-paketin lähdeosoitteen IP-osoitteen väärentäminen (engl. IP-spoofing) on teknisesti suhteellisen helppo toimenpide. Täten skannaava työasema voi peittää identiteetinsä näin toimiessaan. Porttiskannauksen yhteydessä pelkkää väärentämistä ei juurikaan käytetä (ellei haluta esimerkiksi mustamaalata jotain toista järjestelmää); kohdeasema lähettää mahdolliset vastauksensa väärennettyyn osoitteeseen eikä skannaava työnasema näin ollen saa skannauksesta mitään informaatiota, ellei väärennetyn lähdeosoitteen omistava asema ole kohdeaseman hallussa esimerkiksi Troijalaisen hevosen avulla. Jos lisäksi väärennetyn osoitteen asema ei ole toiminnassa, alkaa jokin reititin skannattavan kohdeaseman ja väärennetyn osoitteen väliltä lähettää ICMP host unreachable -virheviestejä, jolloin kohdeaseman tunkeutumisenhavaitsemisjärjestelmän pitäisi normaalisti heti hälyttää poikkeavasta liikenteestä. Yleensä väärennettyä IP-osoitetta kannattaa tutkia; miten se vastaa esimerkiksi eri ärsykkeisiin ja toimia sen pohjalta, ettei väärennös ilmenisi liian helposti. IP-väärennöstä käytetään myös TCP-kaappaus, esimerkiksi kuuluisa krakkeri Kevin Mitnick käytti tätä tekniikkaa tehokkaasti hyväkseen hyökätessään vuonna 1995 tietoturvaasiantuntija Tsutomu Shimomuran koneeseen.

Syötit


Toimenpiteessä väärennetään useita eri osoitteita IP-paketteihin mutta johonkin pakettiin laitetaan skannaavan työaseman oma osoite, jolloin skannauksesta haluttu informaatio saadaan takaisin. Kohdeasema ei voi mitenkään oman koneensa liikennettä tutkimalla tietää mistä osoitteesta skannaus todella suoritetaan.

Paloittelu


Toimenpiteessä paloitellaan IP-paketit tahallisesti halutusta TCP-otsikon kohdasta ja mahdollisesti vielä päällekkäistämällä pakettien tietoja. Ne palomuurit ja suodattavat reitittimet, jotka eivät kykene pakettien kokoamiseen päästävät todennäköisesti liikenteen lävitseen, koska eivät kykene hahmottamaan TCP-otsikon tietoja paloitelluista paketeista.

Lainsäädäntö


Verkkotiedustelun lainmukaisuus voi vaihdella maittain. Suomessa siitä voidaan tuomita tietomurto yrityksenä.

Lähteet

Porttiskannereita


http://www.insecure.org/nmap/ Nmap (Network mapper)
http://www.foundstone.com/us/resources/proddesc/superscan4.htm SuperScan

Online Portscanner


http://scan.sygate.com/ Sygate Online Scan extended security check (Stealth Scan, Trojan Scan)
http://www.planet-security.net/index.php?xid=%F7%04T%BDP%92nD Planet Security Firewall-Check Fast, extended check, checks currently high-endangered ports
http://www.crucialtests.com/ Crucialtests concise, incl. advisor
http://www.grc.com/default.htm ShieldsUP (Gibson Research Corporation) Quick Scanner, clearly laid out
http://www.derkeiler.com/Service/PortScan/ DerKeiler's Port Scanner You can only scan your IP, useful when you are in an internet cafe with many restrictions.
http://www.auditmypc.com/freescan/scanoptions.asp AuditMyPC Free Port Scanning Can scan all 65535 ports.

Aiheesta muualla


http://www.iana.org/assignments/port-numbers Port Numbers
Luokka:Tietoturva
ca:Escàner de ports
cs:Skenování portů
de:Portscanner
el:Port Scanning
en:Port scanner
es:Escáner de puertos
fa:پویش پورت‌ها
fr:Balayage de port
ko:포트 스캔
it:Port scanning
he:סורק פורטים
hu:Port scan
nl:Portscan
ja:ポートスキャン
pl:Skanowanie portów
pt:Port scanner
ru:Сканер портов
sv:Portskanning