Lars von Trier


Lars von Trier (oikealta nimeltään Lars Trier, s. 30. huhtikuuta 1956 Kööpenhamina, Tanska) on tanskalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja sekä yksi Dogma 95 -julistuksen johtohahmoista.

Elämäkerta


Lars von Trier valmistui vuonna 1983 kööpenhaminalaisesta Den Danske Filmskole -elokuvakoulusta. Von Trierin opiskeluaikaisiin töihin lukeutuvat elokuvat ''Nocture'' (lyhytelokuva, 1980) ja ''Befrielsesbilleder'' (1982). Molemmat elokuvat voittivat parhaan elokuvan palkinnon Filmfest München -elokuvajuhlilla vuonna 1984. Lars von Trier voitti jälleen Münchenissä vuonna 1991 elokuvallaan ''Europa (elokuva)'', joka voitti myös Prix du Jury -palkinnon Cannesin elokuvajuhlat sekä lukuisia palkintoja muilla suurilla elokuvajuhlilla. Von Trierin vuoden 1987 elokuva ''Epidemia'' (''Epidemic'') valittiin Cannesiin viralliseen kilpailusarjaan.
Televisioon von Trier on ohjannut elokuvan ''Medea'' (1988), joka voitti ranskalaisen Jean d'Arcy -palkinnon, sekä Suomessakin esitetyn minisarjan ''Valtakunta (televisiosarja)'' (''Riget'', 1994, ja ''Riget II'', 1997), joka kuvattiin Kööpenhaminan yliopistollisessa keskussairaalassa Rigshospitaletissa (sarjan tanskankielinen nimi ''Riget'' tulee sairaalan nimestä). ''Valtakuntaan'' suunniteltiin kolmattakin osaa, mutta jatkosuunnitelmat peruuntuivat yhden pääosan esittäjän, Ernst-Hugo Järegårdin, kuoltua. ''Valtakunta''-sarjan pohjalta tehtiin vuonna 2004 yhdysvaltalainen televisiosarja ''Kingdom Hospital''.
''Breaking the Waves'' (1996) sai Grand Prix -palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvan naispääosaa esitti Emily Watson, joka oli roolistaan ehdolla muun muassa parhaan naispääosan Oscarin saajaksi.
Vaikka von Trier inhoaa matkustamista, hän esitteli dogma-elokuvansa ''Idiootit'' (''Idioterne'', 1998) henkilökohtaisesti Cannesin elokuvajuhlilla. Von Trier oli yksi Dogma 95 -julistuksen perustajista, jonka avulla tanskalaisista elokuvista tuli kansainvälisesti kiinnostavia. Von Trier onkin inspiroinut elokuvantekijöitä ympäri maailmaa. Julistuksen tavoitteena oli korostaa tarinan merkitystä elokuvakerronnassa ja pyrkiä tekniseen minimalismiin muun muassa kieltämällä erikoistehosteiden käyttö.
Vuonna 2000 tuli ensi-iltaan von Trierin musikaali ''Dancer in the Dark'', jonka pääosaa esitti islantilainen muusikko Björk. Elokuva sai samana vuonna Cannesissa Kultainen palmu.
Von Trier sai USA-trilogiansa elokuvan toisen ''Manderlayn'' valmiiksi vuonna 2005. Trilogian ensimmäisessä osassa, ''Dogville'' (2003), pääosaa esitti Nicole Kidman. Norjan iskut 2011 jälkeen Trier vastasi kysyttäessä, katuuko hän ''Dogvillen'' tekemistä: "Kyllä, jos se todella on innoittanut häntä, olen pahoillani, että olen tehnyt sen."
Lars von Trierin seuraava hanke oli tanskalainen dogma-tyylinen komedia ''Direktøren for det hele'' (2007). USA-trilogian kolmannen osan, nimeltään ''Wasington'', tuotanto aloitettiin tämän elokuvan jälkeen.
Von Trierin elokuva ''Melancholia'' oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi Cannesin elokuvajuhlat 2011. Melancholia-elokuvan tiedotustilaisuudessa Cannesissa von Trier kertoi ymmärtävänsä ja sympatisoivansa Adolf Hitleriä: ”Minusta hän teki joitakin vääriä asioita, ehdottomasti, mutta voin kuvitella hänet lopussa istumassa bunkkerissaan”. Hän myös vitsaili olevansa natsi, koska hänen perheensä oli saksalainen. Lausuntonsa johdosta von Trier suljettiin ulos tapahtumasta ja hänet nimettiin ''persona non grataksi''. Myöhemmin von Trier pyysi anteeksi provokaatiotaan ja kertoi pitävänsä juutalaisten kansanmurhaa pahimpana rikoksena ihmisyyttä kohtaan. ''Melancholia''-elokuva ei saanut Kultaista palmua, mutta siinä esiintynyt Kirsten Dunst sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon. Sen sijaan Euroopan elokuva-akatemia valitsi ''Melancholian'' vuoden 2011 parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi.
Lars von Trier lisäsi etuliitten ”von” nimeensä, koska opiskelijatoverit kutsuivat häntä lempinimellä ”von Trier”. Lars von Trier on myöhemmin todennut, että ”von” on myös kunnianosoitus Erich von Stroheimille.
Von Trieriin ovat voimakkaasti vaikuttaneet Carl Th. Dreyer ja Liliana Cavanin elokuva ''Yöportieri''. Monien elokuvaohjaajien tavoin von Trierkin käyttää useissa elokuvissaan samoja näyttelijöitä. Hänen viimeisimpiä usein käyttämiään näyttelijöitä ovat muun muassa Jean-Marc Barr, Udo Kier ja Stellan Skarsgård.
Haastattelussa vuonna 2003 Lars von Trier sanoi lopettaneensa elokuvien katselun, koska hänen kovalevynsä on täynnä. Mieluummin hän pelaa videopelejä. Von Trier intoili haastattelussa myös Prozacista ja pornografiasta.

Pelot


Lars von Trierillä on lukuisia fobia, ja yksi niistä on lentopelko. Hän on itsekin todennut, että ”periaatteessa pelkään kaikkea paitsi elokuvien tekemistä”. Von Trierin fobiat ovatkin panneet lujille hänen kykynsä tehdä elokuvia. Vaikka hänen elokuviensa tapahtumat sijoittuvatkin pääasiassa ulkomaille, ne on enimmäkseen kuvattu joko Tanskassa tai Ruotsissa. Vaikka von Trier on tehnyt Yhdysvallat kertovia elokuvia, hän ei ole koskaan käynyt siellä. Kun von Trierin elokuva kilpailee Cannesissa, hän matkustaa Tanskasta Ranskaan ja takaisin autolla.

Filmografia (ohjaajana)


''Befrielsesbilleder'' (1982)
''The Element of Crime'' (''Forbrydelsens element'', 1984)
''Epidemia (elokuva)'' (''Epidemic'', 1987)
''Europa (elokuva)'' (1991)
''Breaking the Waves'' (1996)
''Idiootit'' (''Idioterne'', 1998)
''Dancer in the Dark'' (2000)
''Dogville'' (2003)
''Manderlay'' (2005)
''Koko homman pomo'' (''Direktøren for det hele'', 2006)
''Antichrist (elokuva)'' (2009)
''Melancholia'' (2011)

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Tanskalaiset elokuvaohjaajat
Luokka:Vuonna 1956 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt
ar:لارس فون ترايير
az:Lars Fon Trier
id:Lars von Trier
be:Ларс фон Трыер
be-x-old:Лярс фон Трыер
bs:Lars von Trier
bg:Ларс фон Триер
ca:Lars von Trier
cs:Lars von Trier
da:Lars von Trier
de:Lars von Trier
et:Lars von Trier
en:Lars von Trier
es:Lars von Trier
eo:Lars von Trier
eu:Lars von Trier
fa:لارس فون تریر
fo:Lars von Trier
fr:Lars von Trier
gl:Lars von Trier
ko:라르스 폰 트리에르
hy:Լարս ֆոն Թրիեր
hr:Lars von Trier
io:Lars von Trier
is:Lars von Trier
it:Lars von Trier
he:לארס פון טרייר
ka:ლარს ფონ ტრიერი
lv:Larss fon Trīrs
lb:Lars von Trier
lt:Lars von Trier
hu:Lars von Trier
mk:Ларс фон Триер
nl:Lars von Trier
ja:ラース・フォン・トリアー
no:Lars von Trier
nn:Lars von Trier
oc:Lars von Trier
pl:Lars von Trier
pt:Lars von Trier
ro:Lars von Trier
ru:Фон Триер, Ларс
simple:Lars von Trier
sk:Lars von Trier
sr:Lars fon Trijer
sh:Lars von Trier
sv:Lars von Trier
vi:Lars von Trier
tg:Ларс вон Триер
tr:Lars von Trier
uk:Ларс фон Трієр
zh:拉斯·馮·提爾

Linda Lovelace


Linda Susan Boreman (10. tammikuuta 1949 Bronx, New York – 22. huhtikuuta 2002 Denver, Colorado) oli Yhdysvallat pornonäyttelijä, joka tuli kuuluisaksi taiteilijanimellä Linda Lovelace elokuvassa ''Syvä kurkku (elokuva)'' (1972). Lovelace kertoi myöhemmin esiintyneensä elokuvassa aviomiehensä pakottamana. Hänen mukaansa filmillä nähdään käytännössä raiskaus. Myöhemmin hänestä tuli tunnettu pornografian vastustaja.
Hän loukkaantui pahoin auto-onnettomuus 3. huhtikuuta 2002. Hänet irrotettiin hengityskoneesta 22. huhtikuuta ja hän kuoli 53-vuotiaana Denverissä, Coloradon osavaltiossa.

Aiheesta muualla


http://www.youtube.com/watch?v=a3rmHH8MoFA Linda Lovelace - Video
Luokka:Yhdysvaltalaiset pornonäyttelijät
Luokka:Pornografian vastaiset aktivistit
Luokka:Vuonna 1949 syntyneet
Luokka:Vuonna 2002 kuolleet
ar:ليندا لوفليس
az:Linda Lavleys
be:Лінда Лаўлэйс
be-x-old:Лінда Лаўлэйс
cs:Linda Lovelace
da:Linda Lovelace
de:Linda Lovelace
en:Linda Lovelace
es:Linda Lovelace
eo:Linda Lovelace
fr:Linda Lovelace
io:Linda Lovelace
it:Linda Lovelace
he:לינדה לאבלייס
hu:Linda Lovelace
mr:लिंडा लव्हलेस
nl:Linda Lovelace
ne:लिन्डा लभलेस
ja:リンダ・ラヴレース
no:Linda Lovelace
pl:Linda Lovelace
pt:Linda Lovelace
ru:Лавлейс, Линда
sl:Linda Lovelace
sr:Линда Лавлејс
sh:Linda Lovelace
sv:Linda Lovelace
tl:Linda Lovelace
ta:லிண்டா லவ்லேஸ்
uk:Лінда Лавлейс
zh:琳達·拉芙蕾絲

Luettelo tietokoneohjelmoijista


Tämä on luettelo merkittävistä tietokoneohjelmoijista.

A - C


Alfred Aho - AWK
John Backus - FORTRAN, Backus-Naur-muoto
Steven Bellovin - Usenet, Internet Architecture Board
Tim Berners-Lee - World Wide Webin keksijä
Steve Bourne - Bourne shell
John Carmack - Doom, Quake
Alan Cox - Linux, FSF:n Award for the Advancement of Free Software 2003

D - F


Edsger Dijkstra - ALGOL, Dijkstran algoritmi, "Go To Statement Considered Harmful"
Matthias Ettrich - KDE, LyX

G - J


Bill Gates - Toinen Microsoft-yrityksen perustajista
James Gosling - Java, NeWS, Gosling Emacs
Grace Hopper - FLOW-MATIC
Miguel de Icaza - GNOME, Mono (kehitysympäristö)-projektin aloittaja
Stephen Johnson - Yacc
Bill Joy - BSD, vi. Sun Microsystemsin perustaja

K - L


Phillip Katz - Zip-tiedostomuodon luoja
Brian Kernighan - AWK
Donald E. Knuth - TeX, The Art of Computer Programming
David Korn - Korn shell
Rasmus Lerdorf - PHP
Ada Lovelace - Ensimmäinen ohjelmoija (Babbagen koneet)

M - Q


John McCarthy - Lisp
Jarkko Oikarinen - IRC
Brian Paul - Mesa (3d)

R


Theo de Raadt - OpenBSD, OpenSSH, NetBSD -projektien perustajia
Eric S. Raymond - Fetchmail-sähköpostipalvelimen luoja
Dennis Ritchie - C (ohjelmointikieli) ja Unix
Guido van Rossum - Python

S - V


Richard M. Stallman - Emacs, GNU-projektin luoja
Bjarne Stroustrup - C++
Andrew Tanenbaum - Minix, Amoeba
Ken Thompson - UNIX, B (ohjelmointikieli) (C (ohjelmointikieli):n edeltäjä)
Andrew Tridgell - Samba (ohjelmisto), rsync
Linus Torvalds - Linux-käyttöjärjestelmä ytimen luoja ja ylläpitäjä.

W - Z


Larry Wall - Perl
Niklaus Wirth - Pascal (ohjelmointikieli), Modula-2, Oberon (ohjelmointikieli)
Jamie Zawinski - Netscape, XEmacs, Mozilla, XScreenSaver
Luokka:Ohjelmointi
Luokka:Luettelot henkilöistä
bn:বিখ্যাত প্রোগ্রামারদের তালিকা
cs:Seznam programátorů
en:List of programmers
eo:Listo de programistoj
ja:プログラマーの一覧
ro:Listă de programatori
sl:Seznam programerjev

Laavalamppu

Tiedosto:1990s Mathmos Astro.jpg
Laavalamppu on somistusvalaistukseen tarkoitettu lamppu, joka koostuu kahdesta osasta: lampusta ja säiliöstä, joka on tavallisesti tehty lasista ja sisältää nestettä (usein öljyä) sekä vahaa. Lampun tuottama lämpö kuumentaa säiliön pohjalla olevaa vahaa, kunnes sen tiheys alittaa nesteen tiheyden, jolloin se nousee ylös. Säiliön yläosassa vaha jäähtyy ja sen tiheys kasvaa, kunnes se vajoaa takaisin pohjalle. Laavalamput olivat suosittuja 1960-luku, tosin viime vuosina ne ovat taas yleistyneet.
Vuonna 1996 yhdysvaltalainen Landon Noll kehitti kahden kollegansa kanssa patentoidun Lavarand-menetelmän, jolla laavalamppujen muodostamista kuvioista otettuja kuvia käytettiin apuna satunnaislukujen luomisessa.

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Valaisimet
ca:Làmpada de lava
cs:Lávová lampa
de:Lavalampe
en:Lava lamp
es:Lámpara de lava
fr:Lampe à lave
it:Lava lamp
he:מנורת לבה
hu:Lávalámpa
nl:Lavalamp
ja:ラバライト
pl:Lampa lava
pt:Lâmpada de lava
ru:Лавовая лампа
sv:Lavalampa
uk:Лавова лампа
zh:熔岩灯

Luettelo suomalaisista yleisradioasemista

Luettelo suomalaisista radio. Näiden lisäksi on Tilapäinen yleisradioasema toimivia radioasemia.

Valtakunnalliset

Julkisrahoitteiset Yleisradio Oy:n radiokanavat


Yle Radio 1
YleX
Yle Radio Suomi
Yle Radio Vega
Yle Puhe
Yle X3M
Radio Finland (Yleisradion ulkomaanpalvelu)

Yksityiset


Radio Nova

Osavaltakunnalliset


The Voice (radioasema)
Radio Aalto
Bassoradio
NRJ
Groove FM
Iskelmä (radio)
SuomiPOP
Radio Dei
Radio Nostalgia
Radio Rock
Radio Sputnik

Paikalliset


Omalla toimiluvallaan lähettävät toisen radion kanssa ketjussa olevat asemat on mainittu erikseen. Paikallisradiot voivat olla lähetystehoiltaan sen suuruisia, että kattavat myös maakunnallisen alueradion lähetysaluetta tai lähetysalueen. Paikallisradioista jotkut ovat paikallisia lähiradioita tai yhteisöradioita.

Ahvenanmaan julkisrahoitteiset radiokanavat


Ålands Radio (Maarianhamina, Ahvenanmaa)

Yksityiset


Auran Aallot (Varsinais-Suomi)
Auran Aallot (Salo)
Bassoradio (Helsinki)
Radio City (Helsinki)
Radio City (Jyväskylä)
Radio City (Pirkanmaa)
Radio City (Turku)
Radio City (Oulu)
Eazy 101 (Pori)
Radio Helsinki (Helsinki)
Iskelmä Ankkuri (Meri-Lappi)
Iskelmä Oulu (Oulu)
Iskelmä Janne (Hämeenlinna)
Iskelmä Oikea Asema (Kuopio, Iisalmi, Varkaus (kaupunki))
Iskelmä Rex (Joensuu)
Iskelmä Rovaniemi (Rovaniemi)
Iskelmä Sastamala (Sastamala)
Järviradio (Väli-Suomi, Jyväskylä, Helsinki, Pirkanmaa)
City Pohjanmaa (Etelä-Pohjanmaa)
Radio Kajaus (Kajaani)
Lähiradio (Helsinki, yhteisöradio)
Oi fm (Joensuu)
Metro FM (Helsinki)
Radio Harmonica (Jomala, Ahvenanmaa)
Radio Inari (Ivalo, yhteisöradio)
Radio Melodia (Turku)
Radio Melodia (Salo)
Radio Moreeni (Tampere, yhteisöradio)
Radio Pooki (Raahe)
Radio Pori (Pori)
Radio Pro (Tornio, yhteisöradio)
Radio Ramona (Rauma)
Mix Megapol (Jomala, Ahvenanmaa)
Radio Robin Hood (Turku)
Radio Vaasa (Vaasa)
Soft FM (Maarianhamina, Ahvenanmaa)
Spin FM (Helsinki ja Tampere)
Radio SUN (Sata-Häme ja Pirkanmaa)
Steel FM (Maarianhamina, Ahvenanmaa)
Radio SUN (Helsinki)
Radio Voima (Lahti)
Radio Inari (Inari)
Iskelmätoive Oulu (Oulu)
Zoom FM (Turku)

Muut


Scandinavian Weekend Radio (lähettää keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla)

Lähteet


Luokka:Radio
Luokka:Luettelot Suomen mediasta
Luokka:Luettelot yhteiskunnasta

Luettelo kansainvälisistä järjestöistä

Kansainvälinen järjestö voi olla valtioiden tai erimaalaisten jäsenten perustama organisaatio. Useissa järjestöissä edustettuina ovat jäsenvaltioiden hallitus, jolloin puhutaan valtioidenvälisistä järjestöistä (''intergovermental organisation'', IGO). Kun jasenet ovat yksityishenkilöitä, puhutaan kansalaisjärjestöistä (''non-governmental organisation'', NGO).

Luettelo kansainvälisistä järjestöistä


Valtioidenväliset järjestöt


Afrikan unioni
Amerikan valtioiden järjestö
Arabiliitto
ASEAN
Benelux
CERN
Euroopan avaruusjärjestö
Euroopan neuvosto
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ)
Euroopan unioni
Euroopan vapaakauppajärjestö (EFTA)
Itsenäisten valtioiden yhteisö (IVY)
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
Maailmanpankki
Maailman kauppajärjestö (WTO)
OPEC
Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue (NAFTA)
Pohjois-Atlantin puolustusliitto (NATO)
Punainen Risti
Trilateraalinen komissio
Yhdistyneet kansakunnat
Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
Maailman terveysjärjestö (WHO)
Maailman työjärjestö (ILO)
Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
Maailman postiliitto (UPU)

Kansalaisjärjestöt


AEGEE
AIESEC
Amnesty International
ATTAC
Human Rights Watch
IBBY
Lääkärit ilman rajoja
Maailman luonnonsuojeluliitto
Oxfam
Punainen Risti
WWF
Zonta International
Luokka:Luettelot yhteiskunnasta
Luokka:Kansainväliset järjestöt
et:Rahvusvaheliste organisatsioonide loend
eo:Listo de internaciaj organizaĵoj
hy:Միջազգային կազմակերպությունների ցանկ
zh:国际组织列表

Litium


Litium on alkalimetalli kuuluva alkuaine. Muiden alkalimetallien tavoin litium kuuluu jaksollinen järjestelmä ensimmäiseen pääryhmään. Litiumin kemiallinen merkki on Li, järjestysluku (kemia) on 3 ja atomimassa IUPACin standardin mukaisesti 6,938;6,997 amu. Alkuaineen CAS-numero on 7439-93-2. Litium on kevyin kaikista metalleista, ja se jopa kelluu vesi. Keveytensä vuoksi litiumia käytetään kovissa ja kevyissä metalliseoksissa, erityisesti lentokoneissa.

Fysikaaliset ominaisuudet


Litiumin tiheys on huoneenlämpötilassa pienin kaikista metallimaisista alkuaineista, 0,534&nbsp;g/cm<sup>3</sup> eli noin puolet veden tiheydestä. Metalli on pehmeää ja sitä voidaan leikata veitsellä. Litiumin lämpökapasiteetti on kiinteistä alkuaineista korkein ja sen vuoksi litiumilla on käyttöä lämmönsiirtimissä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin litiumin voimakas taipumus aiheuttaa korroosiota.
Litiumilla on kaksi eri kidemuotoa. Kuutiollinen litium on stabiili −180&nbsp;°C:n lämpötilasta aina sulamispisteeseensä 180,5&nbsp;°C saakka. Kuutiollinen alkeiskoppi muuntuu heksagonaaliseksi noin −190&nbsp;°C:n lämpötilassa.

Isotoopit


Litiumilla on kaksi luonnossa esiintyvää pysyvää isotooppia, jotka ovat <sup>6</sup>Li, jonka osuus on 7,594&nbsp;%, ja <sup>7</sup>Li, jonka osuus on 92,414&nbsp;%. Näiden lisäksi on valmistettu isotooppeja, joiden massaluvut ovat 3–5 ja 8–12. Nämä kaikki ovat radioaktiivisia. Kaupallisen litiummetallin atomimassa vaihtelee välillä 6,94–6,99&nbsp;u, koska erotusprosessit vaikuttavat isotooppikoostumukseen ja litium-6-isotooppia erotetaan usein litiummetallista ydinteknologian tarpeisiin.

Kemialliset ominaisuudet


Kuva:Lithium element.jpg
Litium on kemiallisesti erittäin reaktiivinen metalli, eli se reagoi voimakkaasti muiden aineiden kanssa. Muihin raskaampiin alkalimetalleihin verattuna se on kuitenkin vähemmän reaktiivinen. Litium reagoi herkästi jo alhaisessa lämpötilassa Happi kanssa oksidiksi ja muiksi happea sisältäviksi yhdisteiksi ja typpi kanssa nitridiksi. Nitridin muodostuminen on poikkeuksellista, sillä vain harvat alkuaineet reagoivat typpimolekyylien kanssa ja alkalimetalleista ainoastaan litium muodostaa nitridin. Kuumennettaessa ilmassa noin 200 °C:ssa (itsesyttymislämpötila 179 °C) se syttyy palamaan. Kuumennettaessa litium reagoi myös voimakkaiden hapetin, happojen sekä hiilivetyjen, halogeenien, betonin, hiekka ja asbestin kanssa, mikä saattaa aiheuttaa tulipalon tai räjähdys. Se reagoi voimakkaasti myös veden kanssa muodostaen litiumhydroksidia ja vetyä. Toisin kuin muiden alkalimetallien ja veden välisessä reaktiossa, vapautuva vety ei yleensä syty palamaan. Kylmä ammoniakki liuottaa litiumia ja litiumin ammoniakkiliuoksia voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä. Kuumennettaessa ammoniakin kanssa muodostuu litiumamidia.
Muiden alkalimetallien tavoin litum esiintyy yhdisteissään hapetusluku +I. Alkalimetalleja se muistuttaa muun muassa muodostamalla vahvasti emäksisen hydroksidin. Sillä on kuitenkin myös monia samankaltaisia ominaisuuksia magnesiumin kanssa, tätä kutsutaan diagonaaliseksi sukulaisuudeksi. Tästä esimerkkinä ovat veteen niukkaliukoiset litiumfosfaatti, litiumfluoridi ja litiumkarbonaatti, myös magnesiumin vastaavat yhdisteet ovat veteen niukkaliukoisia. Muiden alkalimetallien vastaavat suolat liukenevat veteen hyvin. Magnesiumin ja muiden maa-alkalimetallien kaltainen on myös reaktio hapen kanssa. Litium muodostaa hapen kanssa oksidin, kun natrium reagoi muodostaen natriumperoksidia ja kalium ja raskaammat alkalimetallit superoksideita. Litiumilla on alkalimetalleista korkein varaustiheys ja monilla sen yhdisteillä on ioniluonteen lisäksi myös melko vahva kovalenttinen luonne. Litiumatomi on muita alkalimetalleja pienikokoisempi. Tämän vuoksi sen varaustiheys on suurempi ja lähellä magnesiumin varaustiheyttä. Tämä selittää myös osaltaan samankaltaisuudet magnesiumin kanssa. Monet litiumsuoloista, esimerkiksi litiumkloridi, liukenevat poolisten liuottimien, kuten veden, lisäksi myös poolittomiin orgaanisiin liuottimiin, muun muassa asetoniin.
Litium muodostaa monia organolitiumyhdisteitä, jotka ovat organometalliyhdisteitä. Alkyylilitiumyhdisteitä valmistetaan alkyylikloridien ja litiummetallin välisellä reaktiolla. Ne ovat erittäin voimakkaasti emäksisiä ja reagoivat helposti ilman ja veden kanssa. Tämän vuoksi niitä säilytetään typpi- tai jalokaasuilmakehässä. Käytetyimpiä organolitiumyhdisteitä ovat n-butyylilitium, sek- ja tert-butyylilitiumit.

Litiumin yhdisteitä


Litiumhydridi (LiH), CAS-numero 7580-67-8
Litiumhydroksidi (LiOH), CAS-numero 1310-65-2
Litiumhydroksidimonohydraatti (LiOH•H<sub>2</sub>O), CAS-numero 1310-66-3
Litiumkarbonaatti (Li<sub>2</sub>CO<sub>3</sub>), CAS-numero 554-13-2
Litiumkloridi (LiCl), CAS-numero 7447-41-8
Litiumniobaatti (LiNbO<sub>3</sub>), CAS-numero 12031-63-9
Litiumoksidi (Li<sub>2</sub>O), CAS-numero 12057-24-8
Litiumperoksidi (Li<sub>2</sub>O<sub>2</sub>), CAS-numero 12031-80-0
Organolitium-yhdisteet, kuten butyylilitium, yleensä Superemäs

Historia


Litiumin mineraaleista petaliitti ja spodumeenin löysi brasilialainen José Bonifácio de Andrada Utö (Ruotsi) saarelta Ruotsista tuoduista näytteistä 1700-luvun loppupuolella. Litiumin löysi ruotsalainen kemisti Johan August Arfwedson vuonna 1817 tutkiessaan petaliittimineraalia. Nimen litium alkuaineella antoi Jöns Jacob Berzelius vuonna 1818 ja se on johdos kreikan kielen kiveä tarkoittavasta sanasta ''lithos''. Metallina litiumia sai ensimmäisenä aikaiseksi Humphry Davy vuonna 1818 elektrolysoimalla litumoksidia. Suunnilleen samaan aikaan suomalainen kemisti Johan Gadolin havaitsi litiumyhdisteiden värjäävän liekin karmiininpunaiseksi. Useampia grammoja metallista alkuainetta valmistivat ensimmäisinä Robert Bunsen ja Augustus Matthiesen vuonna 1854.
Ennen toista maailmansotaa litiumilla ja sen yhdisteillä oli vain vähäistä käyttöä erikoissovellutuksissa. Toisen maailmansodan jälkeen litiumia alettiin käyttää metalliseoksissa alumiinin ja magnesiumin kanssa sekä voiteluaineissa litiumstearaatin muodossa. Litiumin kysyntää on myös kasvattanut litiumioniakkujen kehittäminen.

Esiintyminen


Litium on maailmankaikkeudessa melko harvinainen alkuaine. Se on vedyn ja heliumin lisäksi yksi kolmesta ensimmäisestä alkuräjähdys jälkeen muodostuneista alkuaineista. Litiumin esiintyminen ruskea kääpiö erottaa ne punainen kääpiö. Skorpioni (tähdistö) tähdistön Messier 4 -tähtijoukosta on löytynyt tähti, jonka suuri litiumpitoisuus on tieteelle arvoitus. Litiumin esiintyminen tähdissä voidaan todeta spektroskooppisin menetelmin. Litium on maankuoren alkuaineista 27. yleisin ja sen pitoisuus on noin 0,006&nbsp;%. Litiumia ei reaktiivisena alkuaineena löydy vapaana luonnossa, vaan se on aina yhdisteinä mineraaleissa, joita tunnetaan noin 150. Tärkeimmät sen mineraaleista ovat lepidoliitti K(Li, Al)<sub>3</sub>(Al, Si)<sub>4</sub>O<sub>10</sub>(F, OH)<sub>2</sub>, spodumeeni LiAlSi<sub>2</sub>O<sub>6</sub>, petaliitti LiAlSi<sub>4</sub>O<sub>10</sub> ja amblygoniitti (Li, Na)Al(F, OH)PO<sub>4</sub>. Litiummineraalit ovat tyypillisiä suola-aavikoille. Litiumia on myös melko runsaita määriä suolavesijärvissä, joita on muun muassa Chilessä, Yhdysvalloissa ja Argentiinassa.
Vuonna 2009 litiummineraaleja louhittiin yhdeksässä suurimmassa tuottajamaassa yhteensä noin 18&nbsp;000 tonnia ja suurin malmintuottaja oli Chile, jonka osuus tästä oli noin 10&nbsp;600 tonnia. Muita suuria litiummalmeja tuottavia maita ovat Yhdysvallat, Australia, Kiina ja Argentiina. Maailman jäljellä olevaksi litiumvarannon suuruudeksi on arvioitu noin 23 miljoonaa tonnia, josta Chilen osuus on noin 7,7 miljoonaa tonnia. Myös Boliviassa on suuret litiumvarannot, joiden arvioidaan olevan jopa puolet koko maailman varannoista, mutta ne ovat sopivan infrastruktuurin puutteen vuoksi suurelta osin hyödyntämättä. Suuria määriä litiummineraaleja, pääasiassa spodumeenia, on myös muun muassa Kongon demokraattinen tasavalta. Pienempiä määriä litiummineraaleja on myös Euroopassa, muun muassa Portugalissa. Suomessa spodumeenia on löydetty Tammelasta ja lepidoliittia maan keskiosista. Suomessa litiumkaivospiirejä on Kokkolan Ullavassa ja Kaustinen Keliber-hankkeeseen liittyen. Tavoitteena on nousta Euroopan suurimmaksi litiumin tuottajaksi. Keliber-hankkeen suurin omistaja on norjalainen kaivosyhtiö Nordic Mining.

Valmistus


Litiummineraalit sisältävät tyypillisesti noin 1&ndash;3 painoprosenttia litiumia ja erityisesti spodumeenimalmi rikastetaan vaahdottamalla. Tämän jälkeen mineraali liuotetaan rikkihappoon tai kuumennetaan kalsiumkarbonaatin kanssa ja muodostuva litiumsuola uutetaan vedellä tai käytetään ioninvaihtoprosessia. Ioninvaihtoprosessissa malmia kuumennetaan natrium- tai kaliumyhdisteen kanssa, jolloin muodostuu veteen liukenevia litiumyhdisteitä. Esimerkiksi kaliumsulfaattia käytettäessä muodostuu litiumsulfaattia. Ennen näitä prosesseja α-spodumeeni ja α-lepidoliitti muunnetaan kuumentamalla 1100&nbsp;°C:n lämpötilassa hauraammiksi β-muodoikseen.
Veteen liukeneva litium käsitellään natriumkarbonaatilla, jolloin saadaan niukkaliukoista litiumkarbonaattia, joka reagoi suolahapon kanssa muodostaen litiumkloridia. Litiumkloridi sulatetaan ja sen joukkoon on lisätty kaliumkloridia sulamispisteen alentamiseksi. Tyypillisesti litiumkloridia on 45–55 painoprosenttia, jolloin seoksen sulamispiste on 400–460&nbsp;°C. Sulaa metallikloridiseosta elektrolysoidaan sähkövirralla, jolloin litium pelkistyy metalliksi.

Litiumin ja sen yhdisteiden käyttö


Litiumin käyttökohteita


Metallista litiumia käytetään lähinnä metalliseoksissa ja ensimmäisiä kaupallisesti merkittäviä käyttökohteita oli lyijyseosten kovuuden lisääminen litiumia käyttämällä. Ensimmäinen tällainen metalli oli Saksassa 1920-luvulla kehitetty Bahnmetall, joka sisälsi lyijyn lisäksi pieniä määriä litiumia, kalsiumia ja natriumia. Litiumin ja alumiinin seokset ovat hyvin kevyitä ja kovia ja niitä käytetään erityisesti lentokoneiden valmistuksessa. Litium lisää sekä alumiinin kovuutta että sen kimmomoduulia. Nämä seokset sisältävät tyypillisesti noin 2,5&nbsp;% litiumia ja 95,3&nbsp;% alumiinia ja näiden lisäksi myös kuparia, magnesiumia ja zirkoniumia.
Litiummetallia käytetään myös tritiumin tuottamiseen mitä saadaan pommittamalla neutroneilla litiumin isotooppia litium-6:tta. Litiumia käytetään myös anodimateriaalina litiumakuissa, joista kehitetään lyijyakkujen korvaajia esimerkiksi liikennevälineisiin. Sitä käytetään myös alumiinin valmistuksessa poistamaan kryoliitista muodostuvaa fluoria. Sillä on myös käyttöä metallurgiasssa kuparin, nikkelin ja teräksen Pelkistys ja Ymppäys (metallioppi). Litiumin ammoniakkiliuosta käytetään pelkistimenä orgaanisessa synteesissä, jolloin reaktiosta käytetään nimitystä Birch-pelkistys.

Litiumyhdisteiden käyttökohteita


Kuva:FlammenfärbungLi.png
Yksi tärkeimmistä litiumin yhdisteistä on litiumkarbonaatti, jota käytetään muun muassa emalien valmistuksessa, metallurgiassa fluksina eli esimerkiksi alentamaan alumiinin sulamispistettä ja muiden litiumyhdisteiden valmistuksessa. Litiumoksidia hyödynnetään lasikeramiikka. Teollisuudessa käytetään paljon litiumstearaattipohjaisia voiteluaineita, jotka kestävät korkeitakin lämpötiloja eivätkä kovetu kylmissä lämpötiloissa. Litiumia käytetään myös kannettavien tietokoneiden ja matkapuhelin Litiumioniakku, missä käytössä katodi on valmistettu litiumkobolttioksidista. Litiumkloridi on yksi hygroskooppisimmista yhdisteistä, minkä vuoksi sitä voidaan käyttää kuivausaineena erityisesti kaasujen kuivaukseen. litiumhydroksidia käytetään litiumivoiteluaineiden valmistuksessa sekä absorboimaan hiilidioksidia muun muassa avaruusaluksissa ja sukellusveneissä. Litiumhydridiä käytetään vedyn varastoimiseen. Vety vapautuu, kun litiumhydridi reagoi veden kanssa.
Litiumin vaikutuksen eläinten käyttäytymiseen huomasi australialainen psykiatri John Cade vuonna 1938. Hän tutki orgaanisten anioneiden vaikutusta eläimiin ja tarvitsi hyvin vesiliukoisen yhdisteen, minkä vuoksi hän käytti litiumsuoloja. Litiumyhdiste aiheutti käyttäytymismuutoksia ja Cade arveli litiumin vaikuttavan jollain tavoin aivoihin. Vuonna 1949 hän kokeili litiumkarbonaattihoitoa vaikeasta kaksisuuntainen mielialahäiriö kärsivään potilaaseen. Potilas sai apua litiumlääkityksestä sairauteensa. Litiumin vaikutus sairauden hoidossa ei ole täysin tiedossa. Yhdeksi taudin syyksi on esitetty liian aktiivisesti toimivaa inositolimonofosfataasientsyymiä, mikä johtaa aivojen välittäjäaineiden epätasapainoon. Litium korvaa entsyymin rakenteessa magnesiumionit ja siten inhiboi sen toimintaa. Litiumkarbonaattihoidon huonona puolena ovat sen haittavaikutukset: muistiongelmat, käsien vapina ja voimakas janon tunne. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävä terapeuttinen annos on melko lähellä myrkyllistä annosta.

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Alkuaineet
af:Litium
am:ሊቲየም
ar:ليثيوم
an:Litio
ast:Litiu
gn:Litio
az:Litium
id:Litium
ms:Litium
bn:লিথিয়াম
zh-min-nan:Lî-sò͘
jv:Litium
su:Litium
be:Літый
be-x-old:Літ
bs:Litij
br:Litiom
bg:Литий
ca:Liti
cv:Лити
cs:Lithium
co:Litiu
cy:Lithiwm
da:Lithium
de:Lithium
et:Liitium
el:Λίθιο
en:Lithium
es:Litio
eo:Litio
eu:Litio
fa:لیتیم
hif:Lithium
fo:Lithium
fr:Lithium
fy:Litium
fur:Liti
ga:Litiam
gv:Litçhey
gl:Litio
hak:Lî
xal:Литион
ko:리튬
haw:Likiuma
hy:Լիթիում
hi:लिथियम
hsb:Litium
hr:Litij
io:Litio
ia:Lithium
is:Litín
it:Litio
he:ליתיום
kn:ಲಿಥಿಯಮ್
ka:ლითიუმი
mrj:Литий
sw:Lithi
kv:Литий
ht:Lityòm
ku:Lîtyûm
la:Lithium
lv:Litijs
lb:Lithium
lt:Litis
lij:Littio
ln:Litu
jbo:roksodna
hu:Lítium
mk:Литиум
ml:ലിഥിയം
mr:लिथियम
my:လီသီယမ်
nl:Lithium (element)
ne:लीथियम
new:लिथियम
ja:リチウム
frr:Lithium
no:Litium
nn:Litium
oc:Liti
uz:Litiy
pa:ਲਿਥੀਅਮ
pnb:لیتھیم
pap:Lithium
pms:Litio
nds:Lithium
pl:Lit (pierwiastek)
pnt:Λίθιον
pt:Lítio
ksh:Lithium
ro:Litiu
qu:Lityu
ru:Литий
sah:Литиум
sa:लीथियम्
stq:Lithium
sq:Litiumi
si:ලිතියම්
simple:Lithium
sk:Lítium
sl:Litij
ckb:لیسیۆم
sr:Литијум
sh:Litij
sv:Litium
tl:Lityo
ta:லித்தியம்
tt:Литий
te:లిథియం
th:ลิเทียม
vi:Liti
chr:ᎵᏘᎥᎻ
tr:Lityum
uk:Літій
ur:سنگصر
ug:لىتىي
vep:Litii
wa:Litiom
zh-classical:鋰
war:Lityo
yi:ליטיום
yo:Lithium
zh-yue:鋰
zh:锂

Ludwig Wittgenstein


Ludwig Josef Johann Wittgenstein (26. huhtikuuta 1889 Wien, Itävalta – 29. huhtikuuta 1951 Cambridge, Englanti) oli itävaltalais-englantilainen filosofi, joka vaikutti 1900-luvun alkupuolella looginen empirismi ja analyyttinen filosofia syntyyn.
Wittgensteinin tuotanto jaetaan usein varhaiseen ja myöhäiseen kauteen. Vaikka hänen ajattelunsa muuttui ajan mittaan radikaalistikin, muutamat tutkijat ovat myös painottaneet hänen teostensa olennaisia jatkuvuuksia.

Elämä ja filosofia

Lapsuus ja nuoruus


Wittgenstein syntyi sivistyneeseen ja musikaaliseen perheeseen. Pianisti Paul Wittgenstein oli hänen isoveljensä. Hän oli kotiopetuksessa vuoteen 1903, jonka jälkeen hän aloitti Linzissä kolmivuotisen, teknisiin aineisiin erikoistuneen reaalikoulun.
Image:Gustav Klimt 055.jpg: Wittgensteinin sisaren ''Margarethe Stonborough-Wittgensteinin muotokuva'', 1905]]
Tiedosto:Wittgenstein notes 1914.jpg
Wittgenstein siirtyi 1906 opiskelemaan tekniikkaa Berliinin teknillinen korkeakoulu, jossa hän kiinnostui ilmailusta. Hän muutti 1908 Manchesteriin tekemään tekniikan tohtorintutkintoaan. Opiskellessaan Manchesterissa hän kiinnostui matematiikan perusteista, koska hän tarvitsi matematiikkaa propellien suunnittelussa. Näin hän tapasi modernin logiikka perustajan Gottlob Fregen ja näytti tälle erästä logiikka-aiheista kirjoitelmaansa. Tekstin luettuaan Frege ehdotti, että Wittgenstein voisi lähteä Cambridgen yliopistoon opiskelemaan Bertrand Russellin johdolla logiikkaa. Wittgenstein siirtyi Cambridgeen, teki pian suuren vaikutuksen Russelliin ja G. E. Mooreen ja alkoi työskennellä logiikan ja matemaattisen logiikan perusteiden parissa. Russell huomasi heti Wittgensteinin kyvykkyyden ja jätti logiikan perusteita koskevien ongelmien pohtimisen tälle.

Varhaiskausi


Wittgenstein ilmoittautui heti ensimmäinen maailmansota puhjettua vapaaehtoiseksi Itävalta-Unkarin armeijaan, toisin kuin pasifisti Russell. Sodan aikana hän kirjoitti maineikkaimman teoksensa ''Tractatus logico-philosophicus'' eli ''Loogis-filosofisen tutkielman''. Teos pohjaa käsitykseen kielestä, jonka mukaan mielekkäät lauseet ovat maailman asiantilojen kuvia. Lauseet sanovat aina maailman olioiden olevan tavalla tai toisella, ja maailma voi joko vastata lausetta tai olla vastaamatta. ''Tractatuksessa'' Wittgenstein pohtii logiikan näkökulmasta kielen ja maailman välisen yhteyden edellytyksiä.
Tämä käsitys lauseiden luonteesta sulkee kielenkäytön ulkopuolelle esimerkiksi etiikkaa tai estetiikkaa koskevat pohdinnat, kenties filosofian yleisemminkin, sillä niissä ei selvästikään ole kyse maailmassa olevien olioiden tilasta. Wittgenstein kuitenkin sanoo, että näitä asioita voi "näyttää" (''zeigen'') kielen pohjalta, vaikka niitä ei varsinaisesti voikaan "sanoa" (''sagen''). Esimerkiksi olioiden olemassaolosta ei voi muodostaa väitelauseita, mutta olioista puhuminen kuitenkin viittaa niiden olemassaoloon.
Saatuaan ''Tractatuksen'' valmiiksi Wittgenstein uskoi ratkaisseensa kaikki oleelliset filosofiset kysymykset. Hän päätti jättää filosofian ja ryhtyi opettajaksi Itävallan maaseudulle pieneen Trattenbachin kylään. Samaan aikaan ''Tractatus'' alkoi herättää kiinnostusta, ja niin sanotun Wienin piirin jäsenet olivat siitä erityisen innostuneita. Wienin piiri koostui filosofeista, joiden mielestä filosofian tulisi olla luonteeltaan luonnontieteitä muistuttavaa ja sen tärkeimpänä apuvälineenä olisi käytettävä modernia logiikkaa. Wieninpiiriläiset kokivat käyttökelpoiseksi etenkin ''Tractatuksen'' tieteeseen soveltuvan puolen, joka koskee väitelauseiden mielekkyyden rajoja ja suhdetta. Vaikka ''Tractatus'' ja looginen empirismi yhdessä muodostivat analyyttinen filosofia perustan, Wittgenstein suhtautui Wienin piirin toimintaan epäillen. Hänestä loogiset empiristit olivat enemmänkin jonkinlaisia tieteisuskovaisia kuin vakavasti otettavia filosofeja.

Myöhäiskausi


Lyhyehkön opettajanuransa jälkeen Wittgenstein päätyi tutkimaan ''Tractatusta'' uudelleen. Hän huomasi tehneensä useita vakavia virheitä ja palasi jälleen filosofian pariin. Wittgensteinin myöhemmältä kaudelta on jälkipolville jäänyt paljon muistiinpanoja ja luentomateriaalia sekä muutamia vasta paljon myöhemmin julkaistuja kirjoja. Tärkein myöhäiskauden teos on ''Filosofisia tutkimuksia'', jossa hän esittelee pääajatuksensa hyvin selvästi. Vasta Wittgensteinin kuoleman jälkeen kirjaksi kootussa ''Filosofisissa tutkimuksissa'' hän esittää muun muassa paljon puhutun yksityisen kielen argumentti ja käsittelee siinä säännön seuraaminen.
Wittgenstein huomasi, että hänen luomansa kielen kuvateoria ei riitä kielen luonteen tutkimiseen, koska kielen tehtävä maailman kuvaajana on vain yksi sen käyttötarkoituksista ja on olemassa muitakin kielen käyttötapoja. Hän kutsui kielen käyttötapoja kielipeli. Esimerkiksi rukoilulla, anteeksipyytämisellä, kiroilulla, tieteellisillä väittämillä ja muilla kielen käyttötavoilla on omat kielipelinsä. Vastaavasti esimerkiksi lääkäreillä, ralliautoilijoilla, katolilaisilla, luterilaisilla ja muilla kielen käyttäjillä on omat kielipelinsä. Kielipelit voivat olla toisilleen läheistä tai kaukaista sukua. Lääkärin ja ralliautoilijan puheet poikkeavat toisistaan enemmän kuin katolisen ja luterilaisen kristityn. Analogia on sama kuin pesäpallolla ja baseballilla verrattuna pesäpalloon ja nyrkkeilyyn. Wittgenstein korosti, poiketen perinteisestä kielianalyyttisesta tavasta etsiä jotain yhtä tiettyä yhdistävää tekijää joka niputtaa alleen jonkin tietyn sanan merkityksen, ettei tällaista yhdistävää piirrettä tarvitse olla olemassa, vaan saman sanan käytöt eri kielipeleissä muodostavat perheen jota yhdistää perheyhtäläisyys - samoin kuin tietyn perheen joillakin jäsenillä on samanlainen nenä, joillakin samanlainen kävelytyyli jne. ilman yhtä kaikkia yhdistävää piirrettä.
Tiedosto:Wittgenstein Gravestone.jpg
Wittgenstein säilytti edelleen näkemyksensä siitä, että filosofiset ongelmat johtuivat kielen väärinkäytöstä, mutta nyt hänen mukaansa kielen väärinkäyttöä on kahden tai useamman kielipelin sekoittaminen, muunlaista kielen väärinkäyttöä ei ole. Esimerkiksi kysymys ”Onko enemmän identtinen kuin epätosi vai maksalaatikko?” saattaisi olla aivan pätevä jossain kielipelissä, vaikkei sellaista tällä hetkellä tunnetakaan. On kuitenkin vaikeaa, ellei inhimillisesti mahdotonta, kuvitella sellaista aktuaalista tilannetta, yleisemmin ''elämänmuotoa'', jossa tämänkaltaisilla ilmaisuilla olisi varsinainen merkitys. Voidaan toki kehittää sketsi tai ajatella tosielämän tilanne, jonka komiikka perustuisi vastaavanlaisille epäkieliopillisille puheakteille. Wittgensteinin mukaan olisikin mahdollista, jopa toivottavaa, kirjoittaa filosofinen teos vitsien muotoon. Hämäräksi kuitenkin jää, ''millainen'' huumori edustaisi erityisesti ''filosofisesti'' arvokasta tyyppiä. Joka tapauksessa Wittgenstein kiteyttää näkemyksensä kielen hermeneuttisesta, ennalta loogisesti rajaamattomasta luonteesta viittaamalla radikaaliin "toiseuteen": hänen mukaansa emme ymmärtäisi leijonia vaikka ne osaisivat puhua.
Wittgensteinin kielipeliajatus on vaikuttanut uskonnonfilosofiseen keskusteluun ja fideismin syntyyn, vaikka Wittgenstein itse ei yhdessäkään pääteoksistaan ole kovin eksplisiittisesti tarkastellut uskonnollista kieltä. Vaikka hän totesi, että metafyysisiä ideoita ei voida alistaa loogiseen analyysiin, niihin on silti mahdollista uskoa.

Suomennetut teokset


Kirjoja


Artikkeleita


Keskusteluja Freudista. 1942–46. Toim. Rush Rhees, suom. Heikki Nyman. – ''Parnasso'' 2/1974, s. 85–93.
Luentoja estetiikasta. Suom. Heikki Nyman. – ''Parnasso'' 7 & 8/1981, s. 425–438 & 475–490.
Filosofia. Toim. ja suom. Heikki Nyman. – ''Synteesi'' 1–2/1991 (10. vsk.), s. 1–18. Philosophie, 1933.

Lähteet

Kirjallisuutta


}}

Aiheesta muualla


Pihlström, Sami: http://www.netn.fi/398/398_netn_witt8.html Jaakko Hintikka, Ludwig Wittgenstein ja vuosisatamme filosofian kahtiajako. Niin & näin 3/1998.
Tukiainen, Arto: http://www.netn.fi/398/398_netn_witt6.html Ylevä ja banaali etiikka: tapaus Wittgenstein. Niin & näin 3/1998.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=&a=2227 YLE Elävä arkisto - Lars Hertzbergin esitelmä Ludwig Wittgensteinista (audio)
Luokka:Ludwig Wittgenstein
Luokka:Vuonna 1889 syntyneet
Luokka:Vuonna 1951 kuolleet
af:Ludwig Wittgenstein
am:ሉድቪግ ቪትገንስታይን
ar:لودفيش فيتغنشتاين
an:Ludwig Wittgenstein
az:Lüdviq Vitgenşteyn
id:Ludwig Wittgenstein
ms:Ludwig Wittgenstein
bn:লুডভিগ ভিটগেনস্টাইন
zh-min-nan:Ludwig Wittgenstein
be:Людвіг Вітгенштэйн
be-x-old:Людвіг Вітгенштайн
bo:ལུད་ཝིག་ཝིཏ་གེན་སི་ཏེ་ཡིན།
bs:Ludwig Wittgenstein
br:Ludwig Wittgenstein
bg:Лудвиг Витгенщайн
ca:Ludwig Wittgenstein
cs:Ludwig Wittgenstein
cy:Ludwig Wittgenstein
da:Ludwig Wittgenstein
de:Ludwig Wittgenstein
et:Ludwig Wittgenstein
el:Λούντβιχ Βίτγκενσταϊν
en:Ludwig Wittgenstein
es:Ludwig Wittgenstein
eo:Ludwig Wittgenstein
eu:Ludwig Wittgenstein
fa:لودویگ ویتگنشتاین
hif:Ludwig Wittgenstein
fr:Ludwig Wittgenstein
ga:Ludwig Wittgenstein
gv:Ludwig Wittgenstein
gl:Ludwig Wittgenstein
ko:루트비히 비트겐슈타인
hy:Լյուդվիգ Վիտգենշթայն
hi:लुडविग विट्गेंश्टाइन
hr:Ludwig Wittgenstein
io:Ludwig Wittgenstein
is:Ludwig Wittgenstein
it:Ludwig Wittgenstein
he:לודוויג ויטגנשטיין
ka:ლუდვიგ ვიტგენშტაინი
kk:Людвиг Витгенштейн
ky:Витгенштейн, Людвиг
sw:Ludwig Wittgenstein
la:Ludovicus Wittgenstein
lv:Ludvigs Vitgenšteins
lb:Ludwig Wittgenstein
lt:Ludwig Wittgenstein
hu:Ludwig Wittgenstein
ml:ലുഡ്‌വിഗ് വിറ്റ്ജൻസ്റ്റൈൻ
nl:Ludwig Wittgenstein
ja:ルートヴィヒ・ウィトゲンシュタイン
no:Ludwig Wittgenstein
nn:Ludwig Wittgenstein
oc:Ludwig Wittgenstein
pnb:لڈوگ وٹگنشٹائن
pms:Ludwig Wittgenstein
pl:Ludwig Wittgenstein
pt:Ludwig Wittgenstein
ro:Ludwig Wittgenstein
ru:Витгенштейн, Людвиг
rue:Людвіґ Вітґенштейн
scn:Ludwig Wittgenstein
simple:Ludwig Wittgenstein
sk:Ludwig Wittgenstein
sl:Ludwig Wittgenstein
sr:Лудвиг Витгенштајн
sh:Ludwig Wittgenstein
sv:Ludwig Wittgenstein
ta:லுட்விக் விட்கென்ஸ்டைன்
vi:Ludwig Wittgenstein
tr:Ludwig Wittgenstein
uk:Людвіг Вітґенштайн
ur:لڈوگ وٹگنسٹائن
vo:Ludwig Wittgenstein
war:Ludwig Wittgenstein
yi:לודוויג וויטגנשטיין
yo:Ludwig Wittgenstein
bat-smg:Liodvėks Vitgenštėins
zh:路德维希·维特根斯坦

Levykeasema

Tiedosto:Commodore 1541 white.jpg -tietokoneessa käytetty ulkoinen Commodore 1541]]
Kuva:Diskettenlaufwerk.jpg
Levykeasema on magneettisuus hyväkseen käyttävä massamuistilaite, joka oli 1970–1990-luvuilla yleisesti käytössä tietokoneissa.
Levykeasema lukee ja kirjoittaa levyke ja siten mahdollistaa tiedon siirtämisen pysyvässä muodossa paikasta toiseen ja eri koneiden välillä sekä tiedon säilyttämisen senkin jälkeen kun kone sammutetaan. Tieto tallennetaan levyn pyöriessä levykkeen urille (engl. ''track'') siirtämällä luku-/kirjoituspäätä eri etäisyydelle levykkeen keskustasta. Urien sisältö koostuu sektoreista (engl. ''sector''). Levykkeiden yleisimmät koot ovat 8", 5,25" ja 3,5" (aikajärjestyksessä). Koska 5,25" levykkeitä on kutsuttu lerpuiksi ja 3,5" levykkeitä korpuiksi niin käytössä ovat olleet myös nimitykset lerppuasema ja korppuasema.
Kotimikroissa käytettiin usein omaan koteloonsa asennettuja ulkoisia levykeasemia, jotka mm. Commodore 64:ssa kytkettiin koneeseen sarjakaapelilla. Uudemmissa 16/32-bittisissä koneissa kuten Amiga ja muissa saman sukupolven koneissa 3½" levykeasema oli vakiovaruste ja usein sijoitettu laitteen sivuun. Samaa järjestelyä käytettiin useissa Kannettava tietokone. Tornimallisissa PC-koneissa levykeasema asennetaan vapaaseen 3,5 tai 5,25 tuuman laajennuspaikkaan Tietokoneen kotelo etuosaan.
Optinen_asema, jotka lukevat ja mahdollisesti myös kirjoittavat CD-, DVD- tai Blu-ray-levyjä, sekä USB-muistit ovat käytännössä syrjäyttäneet levykeasemat. Myös optiset levyasemat asennetaan levykeasemista periytyviin 5,25 tuuman laajennuspaikkoihin.
Luokka:Tallennusvälineet

Levyke

Kuva:Floppy disk internal diagram.svg
Levyke (arkikielessä myös "''disketti''") on tietokoneissa käytetty siirrettävä magneettinen tiedontallennusväline. Levykkeen kotelon sisällä on ohut rautaoksidilla pinnoitettu muovinen kiekko, joka on pakattu yleensä neliön muotoiseen suojakoteloon. 8 ja 5 ¼ tuuman levykkeiden ("lerppu") kotelo on taipuisa ja 3 ½ tuuman levykkeiden ("korppu") kotelo on jäykkä. Nykyään myytävät levykkeet on tavallisesti alustettu MS-DOS -formaattiin.
Toisin kuin äänilevyllä ja CD-levyllä, tietolevykkeiden tietoa ei talleteta spiraalimuotoisesti vaan samankeskeisille renkaille, joita kutsutaan uriksi. Levykeaseman lukupää siirtyy sivusuunnassa askeleittain uralta toiselle levyn pyöriessä alla. Yksi ura on jaettu sektoreihin ja levyllä olevaan tietolohkoon viitataan sen ura- ja sektoriosoitteella. Tyypillisesti levyn alkuun (sopimuksenvarainen käsite) talletetaan käyttöjärjestelmän käyttämän tiedostojärjestelmän määrittelemällä tavalla kirjoitettu hakemisto, johon kirjataan tiedostojen nimet ja mistä sektoreista ko. tiedosto koostuu.
Nykyisin CD-levy ja DVD-levyt sekä USB-muistit ovat suurelta osin korvanneet levykkeet.

Historia


Ensimmäiset levykkeet kehitti IBM:n tutkimuskeskus San Josessa 1960-luvun lopussa. Ne oli tarkoitettu IBM Series/370 -keskustietokoneiden käyttöjärjestelmäpäivitysten siirtoon ja syrjäyttämään suuret ja hitaat nauha-asemat. IBM myös osti japanilaiselta Yoshiro NakaMatsilta patentin levyketeknologiaan, jonka hän väitti kehittäneensä jo 1950-luvulla. Kahdeksantuumainen levy tuli markkinoille 1971.
Vaikka kahdeksan tuuman levykkeet ovat vanhentunutta tekniikkaa, jotkin tahot käyttävät niitä vielä, esimerkiksi NASA:n avaruussukkulan varaosien tarkistamisessa käytetyt laitteistot, jotka toimivat Intel 8086-Suoritin. Suomi kahdeksan tuuman levykkeitä käytti ainakin IBM S/34 vielä 1980-luku.
Vuonna 1976 markkinoille tuli 5¼ tuuman levyke, jonka asemat olivat kahdeksantuumaista halvempia ja syrjäyttivät pian kahdeksantuumaiset.
Mikrotietokoneiden aikakaudella levykeasemat yleistyivät huomattavasti, etenkin CP/M-käyttöjärjestelmän yleistyessä. Vaikka levyjen fyysinen formaatti oli 5¼ tuumaa, eri valmistajien loogiset formaatit eivät olleet pääsääntöisesti yhteensopivia keskenään, mikä vaikeutti tiedon siirtoa tietokoneiden välillä.
Harrastelija- ja kotikäyttöön levykeasema oli pitkään suhteellisen kallis lisälaite - usein kalliimpi kuin itse tietokone. Kotitietokoneet käyttivät 1980-luku usein vielä C-kasettia tallennusmedianaan.
Vuonna 1984 Apple Computer valitsi Sonyn 90 × 94 millimetrin levykeformaatin Macintosh-tietokoneissaan käytettäväksi ja siten pakotti sen tulemaan standardiformaatiksi Yhdysvallat. Formaattia oli käytetty jo Machintosia aiemmin Hewlett-Packardin HP-150:ssa (1983). Tuotetta markkinoitiin sittemmin tuumamitalla 3½, minkä oli tarkoitus painottaa levykkeen pienempää kokoa 5¼"-standardiin verrattuna. Myös IBM siirtyi 3½ tuuman levykkeisiin PS/2-tuotesarjassaan, IBM:n aiemmat PC ja AT-mikrotietokoneet käyttivät 5¼ tuuman levykkeitä. Vuonna 1989 3½ tuuman levykkeitä myytiin enemmän kuin 5¼-tuumaisia.
Microsoftin MS-DOS-käyttöjärjestelmään tuki 3½ tuuman levykkeille tuli versiossa 3.2. Tämä oli myös MSX-kotitietokonestandardin virallinen levykoko (huomattavasti suositumpi Commodore 64 käytti lähinnä 5¼ tuuman levyjä). 3½ tuuman levykkeistä tuli keskeinen tallennusväline 1980-luvun jälkipuoliskolla PC tietokoneissa sekä Amigassa ja Atari ST:ssä.
Myöhemmin 3½ tuuman levykkeiden tallennuskapasiteetti alkoi jäädä riittämättömäksi. Esimerkiksi vuoden 1994 Microsoft Office 4.3 käsitti 31 levykettä. Myös jotkut tietokonepelit levittäytyivät yli kymmenelle levykkeelle. Tämä oli epäkäytännöllistä. Kaikilla 16-bittisten koneiden käyttäjillä ei ollut kovalevyjä, joihin pelin olisi voinut tallentaa, minkä vuoksi monet pelit vaativat toistuvaa levykkeiden vaihtelemista. Tästä syystä esimerkiksi Amigalla lisälevyasema olikin suosittu oheislaite.

Luokittelu


Levykkeiden usein käytetyssä luokituksessa (esimerkiksi DSDD) kaksi ensimmäistä kirjainta kertoo, onko levy tarkoitettu yksi- (SS, single side) vai kaksipuoliseen (DS,double side) tallennukseen. Kaksi viimeistä kirjainta kertoo tallennustiheyden: yksinkertainen (SD, single density), korkea (HD, high density), nelinkertainen (QD, quad density) tai ekstra (ED, extra density). Koska alkuaikojen jälkeen kaikki levykkeet olivat kaksipuolisia, levykkeissä usein luki esimerkiksi MFHD (''micro floppy high density''). Alla mainitut kapasiteetit ovat vapaa tila CP/M- tai MS-DOS-formatoinnin jälkeen, nimelliskapasiteetit ovat suuremmat.

Levykkeen fyysinen rakenne


Levyke koostuu magneettisesti herkästä levypinnasta ja suojakotelosta. Levykkeen pyöreä tallennuspinta pyörii suorakaiteen muotoisessa suojakuoressa keskiakselinsa ympäri. Suojakuori suojaa vain kosketukselta, voimakkaita magneettikenttiä vastaan se ei suojaa. 8 ja 5¼ tuuman levykkeissä kuori on taipuisa, 3½ tuuman levyissä suojakuori on kova ja taipumaton. Suojakuoressa voi olla joko mekaanisesti liikkuva kirjoituspinnan suoja (3½") tai siinä voi olla pelkkä aukko, joka paljastaa levynpinnan (8" ja 5¼") lukupäätä varten.
8" ja 5¼" levykkeissä on kuoressa pieni reikä levyn indeksointia varten, ja levykkeessä vastaavasti reikä (tai useampia). Levyasema voi käyttää tätä reikää kohdistamaan lukemisen tiettyyn kohtaan levyä. Kaikki järjestelmät eivät käyttäneet tätä ominaisuutta, vaan lukivat dataa levyltä kunnes synkronoituivat bittivirtaan (pehmeä sektorointi).
Pehmeissä levykkeissä on myös suojakuoren reunassa kolo, joka toimii kirjoittamisen sallivana merkkinä. Levykkeen pystyy kirjoitussuojaamaan peittämällä tämän kolon teipinpalalla. Tyypillisesti levykepakkauksessa on otsikointitarrojen lisäksi kirjoitussuojateippejä.
Johtuen valmistusprosessista myös yksipuoleisina myydyissä levykkeissä on yleensä magneettinen media molemmilla puolilla. Leikkaamalla levyyn kirjoituskolo myös toiselle puolelle voidaan levykkeen kääntöpuoli hyödyntää yksipuoleisessa pehmeää sektorointia käyttävässä levykeasemassa. Tämä oli yleistä 1980-luvulla, usein käännettäväksi muokattu levyke testattiin ennen käyttöä.

Eri levyketyyppejä

8 tuuman levyke (1971)


Kuva:Floppy disk8inch.jpg
Kirjoitussuojalovi levykkeen alareunassa
Erillinen paperinen suojatasku
Käytössä monissa CP/M-käyttöjärjestelmällä varustetuissa tietokoneissa
Kapasiteetti:
SSSD: 256 kB
SSDD: 500 kB
DSDD: 1,2 MB

5 ¼ tuuman levyke (1976)


Kuva:Floppy disk 5.25 inch.JPG
Markkinoitiin yleensä nimellä ''Mini Floppy Disc''
Teknisesti ja ulkonäöltään 8 tuuman levykkeen kaltainen, kirjoitussuojalovi levykkeen oikeassa reunassa
Erillinen paperinen suojatasku
Kapasiteetti:
SSSD: 160 kB
SSDD: 180 kB
DSDD: 360 kB (40 uraa, 9 sektoria/ura)
DSQD (DSHD): 1200 kB (80 uraa, 15 sektoria/ura)
Commodore 64/128-tietokoneissa 170 kB (35 uraa) ja 340 kB (70 uraa)

3 ½ tuuman levyke (1984)


Kuva:Floppy disk 90mm.JPG
Markkinoitiin yleensä nimellä ''Micro Floppy Disc''
Kovamuovinen kotelo, jossa erillinen metallinen tai muovinen jousella varustettu suoja lukupään aukolle
Kotelossa kaksi aukkoa, joista toinen ilmaisi kirjoitussuojan päälläolon ja toinen sen, onko kyseessä HD-levy
Levy koostuu sylintereistä. Yhdellä sylinterillä on yksi ura kumpaakin levyn puolta kohden. Tavallisesti levyt ovat kaksipuolisia, mutta yksipuolisiakin voitaisiin käyttää. Uralla on tietty määrä sektoreita, joka riippuu levyn tallennustiheydestä. Sektori on 512 tavua. Tämän perusteella kaksipuolisen levyn tallennuskapasiteetiksi saadaan 2 × ''C'' × ''S'' × 512 tavua, missä ''C'' on sylintereiden määrä ja ''S'' on sektoreiden määrä uraa kohden.
Kapasiteetti:
SSDD: 360 kB
DSDD: 720 kB (160 uraa, 9 sektoria/ura)
Amiga-tietokoneissa 880 KiB (160 uraa, 11 sektoria/ura)
DSHD: 1440 kB (160 uraa, 18 sektoria/ura)
DSED: 2880 kB
Edellä mainituista kolmesta merkittävimmästä koosta on myös olemassa paranneltuja versioita. Lisäksi on ollut käytössä erikoisempia levykekokoja, kuten Oricissa ja Amstrad CPC:ssä käytetyt 3 tuuman levykkeet.

Suurikapasiteettiset levykejärjestelmät


Iomegan suuremman tallennuskapasiteetin levykkeet Iomega Zip olivat jossain määrin menestyksekkäitä 1990-luku lopulla. Samoihin aikoihin esitelty kilpaileva tuote, Imationin LS-120 -levykejärjestelmä ("Superdisk") ei koskaan yleistynyt siitäkään huolimatta, että sen lukuasema oli alaspäin yhteensopiva 3,5" 1,44 MB:n levykkeiden kanssa. Sony kehitti MiniDisc-levyistä tietokonekäyttöön soveltuvan MD Data -levyn (kapasiteetti 140 MB), joita on käytetty tietokoneissa siirrettävinä tallennusvälineinä.

Katso myös


Reikänauha
Reikäkorttikone
Massamuisti

Lähteet


Luokka:Tallennusvälineet
af:Slapskyf
ar:قرص مرن
id:Cakram flopi
ms:Cakera liut
be:Дыскета
bs:Flopi disk
bg:Гъвкав магнитен диск
ca:Disc flexible
cs:Disketa
da:Diskette
de:Diskette
et:Diskett
el:Δισκέτα υπολογιστή
en:Floppy disk
es:Disquete
eo:Disketo
eu:Diskete
fa:فلاپی‌دیسک
fr:Disquette
gl:Disquete
ko:디스켓
hr:Disketa
is:Disklingur
it:Floppy disk
he:תקליטון
kk:Алмалы дискі
lv:Diskete
lb:Diskett
lt:Diskelis
ln:Dísiki-ebómbelo ekɛ́
hu:Hajlékonylemez
ml:ഫ്ലോപ്പി ഡിസ്ക്
nl:Diskette
ja:フロッピーディスク
no:Diskett
nn:Diskett
mhr:Лывырге магнитдиск
pl:Dyskietka
pt:Disquete
ro:Dischetă
ru:Дискета
sq:Disketa
simple:Floppy disk
sk:Disketa
sl:Disketa
ckb:فلۆپی دیسک
sr:Дискета
sh:Flopi disk
sv:Diskett
tl:Floppy disk
ta:நெகிழ் வட்டு
th:ฟลอปปีดิสก์
vi:Ổ đĩa mềm
tr:Disket
uk:Гнучкий диск
ur:قرصیچہ
yi:דיסקעט
zh:软盘

Leevi and the Leavings


Leevi and the Leavings oli suomalainen, vuonna 1978 perustettu pop rock -yhtye. Yhtyeen merkittävin jäsen oli Gösta Sundqvist, joka teki yksin kappaleiden sävellykset, sanoitukset ja sovitukset. Sundqvist oli myös yhtyeen laulaja. Muut jäsenet olivat Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund, ja he päättivät lopettaa yhtyeen Gösta Sundqvistin kuoltua vuonna 2003. Paananen, Karastie ja Nylund palasivat musiikkielämään keväällä 2011 Leavings-Orkesterina.
Leevi and the Leavings tuli tunnetuksi myös siitä, ettei se tehnyt Euroviisujen alkukarsinnan 1981 lisäksi yhtään julkista esiintymistä. Siitä huolimatta yhtye keräsi laajan kuulijakunnan ja se oli suosittu koko uransa ajan. Yhtyeen menestyksen takana olivat pitkälti Gösta Sundqvistin kirjoittamat kappaleet. Sundqvist käsitteli niissä alkoholismia, syrjäytyneisyyttä, ihmissuhteita, luonnonsuojelua ja yhteiskunnallisia asioita, usein humoristisesti ja ironisesti. Yhtye sai vuonna 1995 vuoden kotimaisen yhtyeen Emma-gaala.
Leevi and the Leavings julkaisi yhteensä kuusitoista studioalbumia. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Mitä kuuluu, Marja-Leena?”, ”Poika nimeltä Päivi”, ”Pohjois-Karjala (kappale)”, ”Teuvo, maanteiden kuningas”, ”Vasara ja nauloja” ja ”Itkisitkö onnesta?”.

Historia


Alkuvaiheet ja yhtyeen perustaminen: 1971–1978


Leevi and the Leavingsin perustamisajankohtaa ei tiedetä tarkasti. Gösta Sundqvist oli soitellut ystävänsä ”Jogin” kanssa Etelä-Espoon yhteiskoulun aikana jo 1970-luvun alussa. Syksyllä 1971 Jogi esitteli Sundqvistille Juha Partanen, ja kesäkuussa 1972 he soittivat ensimmäisen kerran yhdessä Reijo Innan kanssa tämän mökillä Iittala (Hämeenlinna). Sittemmin Jogi jättäytyi pois yhtyeestä, jonka nimi oli silloin Funeral Procession. Mökin pihapiirissä navetassa oli urut, sähkökitara ja rummut, ja kappaleita nauhoitettiin kasettinauhurilla. Sundqvist oli jo tässä vaiheessa tuotteliain jäsen, ja hän kehitteli koko ajan uusia kappaleita ja sanoituksia. Sundqvist lauloi kappaleet englanniksi ja soitti usein niiden väliin huiluriffejä. Inna, Partanen ja Sundqvist soittivat viimeisen kerran yhdessä heinäkuussa 1974. Elokuussa Inna lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin ja yhtye hajosi.
Reijo Inna ja Risto Paananen tutustuivat suorittaessaan Varusmiespalvelus Suomessa Hämeenlinnan jääkäripatteristossa. Pari kuukautta myöhemmin Inna pyysi Paanasta soittamaan Iittalaan mökille, koska porukasta puuttui basisti, ja niin Paananen tapasi Gösta Sundqvistin ensimmäistä kertaa. Sundqvist ja hänen ystävänsä olivat jo pitkän aikaa tehneet ''Stereogramofoni''-kasetteja, joissa he pilailivat eri radio-ohjelmien ja yhtyeiden kustannuksella. Kaseteilla esiintyviä kuvitteellisia yhtyeitä olivat muun muassa The Babyboys, Kyösti Salmenoksan kvintetti ja Leevi and the Leavings. Kasetteja tehtiin kymmenisen kappaletta ja niitä jaettiin ystäväpiirille. Sketseistä suurin osa oli Gösta Sundqvistin käsialaa. Sundqvist halusi pitää nämä omakustanteet noin 20 ihmisestä koostuneen pienen piirin sisällä, sillä hän koki ettei hänen tarvinnut ”näyttää kenellekään mitään”. Juha Partaselle antamassaan haastattelussa 1978 Sundqvist sanoi, että Leevi and the Leavings syntyi varsinaisesti vuoden 1977 syksyllä.
Yhtyeen nimi ”Leavings” valittiin, koska se sopi hyvin Leevin yhteyteen eikä se tuntunut vaikealta lausuttavalta. Leavings myös ”kuulosti kivalta” ja oli helppo muistaa. Sundqvistin mukaan nimi oli myös kunnianosoitus yhtyeille, jotka tekivät ”60-luvun inhimillistä soundia”.

Ensijulkaisusta suosioon: 1978–1986


Reijo Innan haaveena oli kuitenkin tehdä oikea levy. Kaseteilta valittiin kaksi kappaletta, ”Mitä kuuluu, Marja-Leena?” sekä ”Rakas Annika...”, jotka lähetettiin Atte Blomille Love Recordsiin kuunneltavaksi. Inna teki sen salassa Sundqvistilta, joka ei olisi halunnut tarjota kappaleita julkaistaviksi. Levy-yhtiö tarjoutui kustantamaan levyn, ja ensimmäinen single julkaistiin vuonna 1978. Esikoissingleä mainostettiin epätavallisesti muun muassa ''Helsingin Sanomat'' Henkilökohtaista-palstan ilmoituksilla, joissa etsittiin Marja-Leena-nimistä henkilöä. Kun single ilmestyi, sitä arveltiin Juice Leskinen tai Hectorin salanimellä levyttämäksi puolivitsiksi.
Aluksi Gösta Sundqvist vastusti kokonaisen albumin tekoa ja halusi julkaista sen sijaan tuplasinglejä. Niitä ilmestyikin kaksi vuonna 1979. Samana vuonna yhtyeeseen liittyi kitaristi Juha Karastie, joka oli soittanut Sundqvistin kanssa yhdessä jo aikaisemmin. Samoihin aikoihin Inna päätti lähteä yhtyeestä, sillä hän halusi pitää yhtyeen anonyymina, singlejä julkaisevana ryhmänä. Innan mielestä yhtyeellä ei ollut tarpeeksi materiaalia kokonaista Vinyylilevy varten. Innan tilalle rumpaliksi tuli Risto Paanasen vanha koulukaveri Jarmo Leivo.
Yhtyeen ensimmäinen albumi ''Suuteleminen kielletty'' ilmestyi vuonna 1980. Love Records oli mennyt konkurssiin kesällä 1979, joten albumin julkaisua varten perustettiin levymerkki Black Label Series Atte Blomin uuden kustantamon, Johanna Kustannus, yhteyteen. Aluksi Sundqvist kaavaili Tauno Paloa levyn avaussanojen lausujaksi, mutta sen osoittautuessa mahdottomaksi Atte Blom kutsui tehtävään hyvin tuntemansa Jörn Donnerin. Levyn muista kappaleista merkittävästi poikennut instrumentaali (musiikki) ”Tuhannen markan seteli (kappale)” soi aikanaan Urheiluruutu tunnuskappaleena noin kymmenen vuoden ajan.
Myöhemmin, vuonna 1981 Leevi and the Leavings osallistui Eurovision laulukilpailu Suomen alkukarsintaan kappaleella ”Sinisilmä, mansikkasuu”, mutta kappale karsiutui yleisöäänestyksen perusteella. Euroviisukarsinnoissa yhtye esiintyi julkisesti, mikä jäi ainoaksi kerraksi sen uralla. Yhtye ei koskaan levyttänyt kappaletta, mutta siitä on olemassa taltiointi Aarne Tenkanen esittämänä. Leavings alkoi myös valmistella seuraavaa albumiaan, joka ilmestyi vuonna 1981 nimellä ''Mies, joka toi rock'n' rollin Suomeen''. Seuraavana vuonna Jarmo Leivo lähti yhtyeestä ja hänet korvattiin Markku Mattila (muusikko). Mattila oli mukana albumilla ''Kadonnut laakso'', joka on yhtyeen tuotannon elokuvamaisin levy, aina villi länsi -henkisistä kansikuvasta ja kappalevalinnoista Ennio Morricone -viittauksiin asti.
Vuonna 1983 yhtyeeltä ilmestyi neljän kappaleen EP-levy ''Jos taivaalta sataisi rahaa''. Vuonna 1984 julkaistiin ''Leevi and the Leavings – Suomen parhaat'' -kokoelmalevy ja seuraavana vuonna uusi studioalbumi ''Raha ja rakkaus'', jonka kansikuvassa parodioitiin Keltainen lehdistö Lööppi. Levyn menestyneimmäksi kappaleeksi osoittautui ”Poika nimeltä Päivi”. Studioalbumien välillä oli kulunut kolme vuotta, minä aikana esimerkiksi Sundqvist suoritti asepalveluksensa. Vuonna 1986 Leevi and the Leavings vaihtoi taas rumpalia, kun Markku Mattila jättäytyi pois. Mattilalle ei ehditty löytää korvaajaa, joten Sundqvist, Karastie ja Paananen ryhtyivät äänittämään seuraavaa albumia, ''Perjantai 14. päivä'', kolmistaan. Levyn tekeminen ilman rumpalia kesti lähes vuoden, ja albumista tuli edeltäjiään akustisempi ja Folkmusiikki. Kappale ”Pohjois-Karjala (kappale)” nousi hitiksi, ja sitä pidetään edelleen yhtenä Leevi and the Leavingsin parhaimmista kappaleista.

Suosion huipulla: 1987–1995


Leevi and the Leavings otti vuonna 1987 uudeksi rumpalikseen Niklas Nylundin, joka oli Risto Paanasen työkaveri. Hänen mukaantulonsa oli yksi tekijä tiellä kohti tulevaa menestystä, sillä Paanasen mukaan ”hän soitti kuin oikea rumpali, ei niin kuin kaveri joka harrastaa rumpujen soittamista”. Heti vuonna 1988 yhtye julkaisi uudistuneella kokoonpanolla ''Häntä koipien välissä'' -albumin, josta tuli sittemmin yhtyeen myydyin, kokoelmalevyjä lukuun ottamatta. ''Suosikki'' lukijoiden vuosiäänestyksessä albumi pääsi kotimaisten albumien listalla sijalle kahdeksan, ja yhtyesarjassa Leevi and the Leavings oli sijalla 12. Albumia pidetään Leevi and the Leavingsin varsinaisena läpimurtona, jonka myötä yhtye näytti löytäneen oman tyylinsä. Levyllä on myös yksi yhtyeen tunnetuimmista ja suosituimmista kappaleista, ”Teuvo, maanteiden kuningas”. Seuraava levy, ''Musiikkiluokka (albumi)'', on tyyliltään edeltäjänsä kaltainen, mutta siltä ei noussut samankaltaisia kestohittejä.
Yhtye kokeili rajoja myös Joulumusiikki ja äänitti vuonna 1990 albumin ''Varasteleva joulupukki'', johon saatiin idea alun perin vain muutamasta jouluaiheisesta, surkeita kohtaloita esittelevästä laulusta. Myöhemmin vuonna 1995 ''Rakkauden planeetta'' -albumin erikoispainoksessa julkaistiin vielä kappale ”Jouluaattona kännissä”. Vuonna 1991 ilmestyi albumi ''Raparperitaivas'', jonka yksi teema on luonnonsuojelu; voimakkaimmin kantaa luonnon puolesta otetaan kappaleessa ”Tikapuut taivaaseen”. Molemmilla albumeilla on Paanasen mukaan myös teemana se, kuinka ”helposti herkkiä asioita voidaan särkeä typerällä käyttäytymisellä”.
''Raparperitaivaan'' jälkeen yhtye piti parin vuoden tauon levyttämisestä, vaikka se julkaisikin vuonna 1992 kokoelmalevyn ''Menestyksen salaisuus'', jolla oli yksi uusi kappale, ”Paskaa lapsille”. Varsinaista studioalbumia saatiin odottaa kuitenkin seuraavaan vuoteen, kun ''Turkmenialainen tyttöystävä'' ilmestyi. Vuonna 1995 yhtye julkaisi yhden menestyneimmistä albumeistaan, ''Rakkauden planeetan''. Kestosuosikeiksi nousivat etenkin kappaleet ”Itkisitkö onnesta?” ja ”Vasara ja nauloja”, jonka Rautia otti tunnuskappaleeksi televisiomainoksiin. Levyn kappaleista ”Rakkauden planeetta” ja ”Luonnollinen valinta” ottavat kantaa luonnon suojelemisen puolesta.
1990-luvun puolivälissä yhtye sai useita tunnustuksia. Hannu Puttonen ohjaama musiikkivideo ”Rakkauden työkalu” sai Hopeisen Muuvin vuonna 1994. Seuraavana vuonna Leevi and the Leavings sai vuoden kotimaisen yhtyeen Emma-palkinto, ja vuonna 1996 Gösta Sundqvistille myönnettiin arvostettu Juha Vainio -palkinto. 1988 Sundqvist alkoi tuottaa myös radiosarjoja, joista tunnetuimmaksi nousi vuodesta 1993 vuoteen 2002 tehty ''Koe-eläinpuisto''.

Viimeiset vuodet julkisuudelta piilossa: 1996–2003


Tiedosto:Gösta Sundqvist.jpg
Gösta Sundqvist ei ollut koskaan pitänyt esillä olemisesta, ja päätti vetäytyä julkisuudesta kokonaan vuonna 1996. Yhtye julkaisi yhä tasaiseen tahtiin uusia levyjä, mutta radio- tai lehtihaastatteluja Sundqvist ei enää antanut. Sundqvist ei muun muassa saapunut noutamaan voittamaansa sanoittajapalkintoa, vaan totesi viestissään ”ettei elämä julkisuudessa ole ihmisen arvoista elämää, vaikka se laulunaihetta antaisikin”. Hän oli koko yhtyeuran ajan vältellyt muutenkin julkisia huomionosoituksia, muutamaa kultalevytilaisuutta lukuun ottamatta.
Seuraavan albumin ''Käärmenäyttely'' yhtye julkaisi 1996. Vuonna 1997 julkaistua kokoelmalevyä ''Keskiviikko... 40 ensimmäistä hittiä'' on myyty 149&nbsp;497 kappaletta, ja se on 16. myydyin kotimainen albumi. 1998 julkaistiin ''Kerran elämässä'', jonka paikallisradioiden musiikkitoimittajat valitsivat kuukauden levyksi. Yhtyeen 2000-luvun ensimmäinen albumi ''Bulebule'' poikkesi tyyliltään edeltäjistään, sillä kappaleet olivat sanoituksiltaan vieläkin rohkeampia kuin aiemmilla levyillä. Albumi ylsi lähelle kultalevymyyntiä lähinnä siksi, että Fazerin musiikkikerho oli valinnut ''Bulebulen'' kuukauden poplevyksi. Vuonna 2002 yhtye palasi sille ominaiseen tyyliinsä ''Onnen avaimet'' -albumilla. Seuraavana vuonna 2003 ilmestyi Leevi and the Leavingsin viimeiseksi jäänyt albumi ''Hopeahääpäivä'', joka nimensä mukaisesti oli yhtyeen 25-vuotisjuhlalevy. Vuonna 2001 julkaistiin kokoelmalevyt ''Torstai... 40 seuraavaa hittiä'' ja ''Stereogramofoni – Sinkkuelämää vuosien varrelta'', joilla on paljon harvinaisia kappaleita.

Sundqvistin kuolema


Viimeisten seitsemän elinvuotensa aikana Sundqvist ei antanut haastattelua edes ''Soundiin'', joka oli julkaissut hänestä aikaisemmin laajojakin juttuja, mutta hän oli luvannut päätoimittaja Timo Kanervalle suostuvansa haastatteluun täytettyään 50 vuotta. ''Ilta-Sanomat'' julkaisi tosin viikko Sundqvistin kuoleman jälkeen haastattelun, joka perustui vain vähän aikaisemmin käytyyn keskusteluun. Sitä ei kuitenkaan ollut ollut tarkoitus julkaista haastatteluna, sillä Sundqvist oli halunnut välttää siitä seuraavia haastattelupyyntöjä. Juha Partasen mukaan Sundqvist piti näinä vuosina etäisyyttä myös muihin ihmisiin.
Gösta Sundqvist kuoli 46-vuotiaana Sydänkohtaus Helsingissä 16. elokuuta 2003. Paananen oli puhunut Sundqvistin kanssa puhelimessa muutama päivä aikaisemmin; heidän suunnitelmissaan oli tehdä seuraavasta levystä ”iloista poppia”. Viimeisenä iltana he menivät studioon ja tekivät yhdestä edellisen albumin kappaleesta uuden version, joka jäi ”julkaisemattomaksi kappaleeksi”. Sundqvistin kuoleman jälkeen Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund päättivät yhdessä lopettaa yhtyeen toiminnan, sillä he eivät halunneet jatkaa ilman Sundqvistia. Kuitenkin vielä seuraavan vuoden syksyllä julkaistiin yhtyeen viimeiseksi jäänyt kokoelmalevy ''Keskeneräinen sinfonia (albumi)''. Albumilla julkaistiin myös yli kaksikymmentä vuotta pimennossa ollut ”Haloo”-kappale.
Syksyllä 2004 järjestettiin Sundqvistin muistoksi neljä Malja Göstalle -muistokonserttia. Konserteissa useat suomalaiset artistit, kuten Ismo Alanko ja Ilkka Alanko, Tuomari Nurmio, Maarit Hurmerinta, Timo Rautiainen (muusikko), Samuli Putro, Marjo Leinonen ja Pauli Hanhiniemi, tulkitsivat Leevi and the Leavingsin kappaleita. Ohjelma lähetettiin myös televisiossa nimellä ''Isälle Göstalta'' marraskuussa 2004. Konserteista kaksi järjestettiin Helsingin juhlaviikot Huvilateltassa 30. ja 31. elokuuta 2004 ja kolmas Tampere-talon isossa salissa 11. syyskuuta 2004. Neljäs konsertti järjestettiin Lahdessa Sibeliustalossa.

Ominaispiirteet


Musiikki


Leevi and the Leavingsin musiikki on suomirockia, joka rikkoo rockin ja iskelmän rajoja. Alkuvaiheessa yhtyeen iskelmällisyys oli ainakin osittain tarkoituksellista, sillä Sundqvist halusi pilkata ”turhantärkeitä kukkopoikia, mitkä kuvittelee et ne on jotain helvetin rokkenrolltähtiä”. Yhtye kokeili myös monia muita tyylilajeja heti alusta alkaen: toisella albumilla Disko (musiikinlaji) ja kolmannella rockabillya ja syntetisaattoripoppia. Tero Lietteen mukaan Sundqvistin tuotantoa määrittelee melodisuus ja brittiläisestä folkmusiikista omaksuttu akustisuus; myös Sundqvistin mukaan melodisuus oli hänelle tärkeää.
Gösta Sundqvist oli nuorempana avannut c-kasetteja ja kääntänyt nauhat juoksemaan toiseen suuntaan kuullakseen musiikin takaperin. Sundqvistin mukaan ”se oli ihan toinen musiikkimaailma”, ja hän sai siitä paljon oivalluksia studiossa käytettäväksi. Sundqvistin suurimpia innoittajia olivat Jethro Tull, yhtyeen johtohahmo Ian Anderson ja Amazing Blondel. Progressiivisen rockin lisäksi Sundqvist piti myös klassisesta musiikista, erityisesti Sergei Rahmaninovista. Italoiskelmä nerokkaine sovituksineen oli myös tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen.
Yhtyeen rumpalin Niklas Nylundin mukaan musiikissa ei ollut taukoja ja hänellä oli jatkuvasti vaikeuksia hahmottaa kappaleiden rakenteita: ”Tahdit eivät mene esimerkiksi 8/16, vaan siitä puuttuu tahti, tai sitten tulee yksi ylimääräinen.” Nylundin kollega Harri Ala-Kojola oli kerran joutunut hankkimaan projektiaan varten ”Teuvo, maanteiden kuningas” -kappaleen rumpukompit mutta todennut ne liian epäloogisiksi. Nylundin mukaan kappaleet eivät ole soittoteknisesti hankalia, vain epäloogisia.
Yhtyeen yksittäisten kappaleiden soittajatietoja ei ole tallella. Risto Paanasen mukaan yhtyeen jäsenet soittivat mitä osasivat. Juha Karastie soitti pääasiassa soolokitaraa, ja myös rumpali Niklas Nylund saattoi soittaa kitaraa. Paananen itse soitti komppikitaraa ja bassoa. Sundqvist puolestaan soitti usein kitarateemojen lisäksi kosketinsoittimia.

Sanoitukset


Leevi and the Leavingisia on pidetty yhtyeenä, joka kuvaa ensisijaisesti suomalaisuutta. Yhtyeen rumpali Nylund on sanonut, että hänen mielestään Sundqvist halusi osin leikitellä näillä mielikuvilla ja dramatisoida niitä: ”Tämä luuserimiehen tarina löytyy kuitenkin myös vaikka Ahmed Ahneesta ja Aku Ankasta, se on niin yleispätevä.” Sundqvist ei itse pitänyt hänelle annetusta ”suomalaisuuden sanansaattajan” asemasta vaan piti itseään ajatusmaailmaltaan enemmän belgialaisena kuin suomalaisena. ''Jee jee jee: suomalaisen rockin historia'' -kirjassa yhtyeen sanoitusten tyyliä kutsutaan ”surkuhupaisaksi”, sillä se on sekoitus ironiaa ja empatiaa, tragediaa ja komiikkaa. Vaikka Sundqvist tarkasteli hahmojaan komiikan avulla, hän käsitteli silti elämän perusasioita usein syvemmältä kuin monet, jotka yrittivät tehdä sitä vakavissaan. Kolmas nainen -yhtyeen Sakari Pesola kommentoi Leavingsin tyyliä ”kansallisromanttis-parodiseksi”. Tero Valkosen mukaan sanoituksille on ominaista absurdit tarinat ja se, ettei laulaja ota kantaa henkilöiden toimintaan.
''Soundin'' toimittaja Jarkko Fräntilä totesi ''Onnen Avaimet'' -albumin arvostelussaan, että ”joistakin Gösta Sundqvistin hengentuotteista on tullut osa suomalaista identiteettiä”, ja kutsui joitakin tunnetuimpia kappaleita ”laulun muotoon puetuiksi mininovelleiksi”. Toinen ''Soundin'' toimittaja, Pertti Ojala, kiitti ''Torstai... 40 seuraavaa hittiä'' -kokoelman arvostelussaan Sundqvistin tarkkanäköisyyttä ”suomalaisen arjen, machouden ja äärimmäisen junttiuden kuvaajana”. Hän antoi myös tunnustusta kappaleiden kaksimielisistä sanoituksista. Juha Vainio -palkinnon myöntäneen raadin perusteluissa mainittiin, että sanoituksista piirtyy esiin ”viisaan talonmiehen” näkemä ”suomalainen sielunmaisema”. Samoin laulujen sanottiin auttavan ”meitä suomalaisia ymmärtämään toisiamme ja ehkä myös hiukan itseämme”. ''Länsi-Savon'' toimittaja Anssi Mehtälä kutsui Sundqvistia ”suureksi suomalaiseksi kertojaksi” ja ”suomalaisen kansanluonteen kiteyttäjäksi”.
Gösta Sundqvist vastusti tulkintoja, joiden mukaan laulujen sanoitukset viittaisivat hänen omaan elämäänsä. Hän ei myöskään tahtonut tulkita sanoituksiaan edes yhtyeen jäsenille. Ekologiset teemat olivat hänelle tärkeitä, ja hän otti ne esille myös haastatteluissa. Sundqvistilla ei esimerkiksi ollut ajokorttia, koska hänen mielestään autoa saisi ajaa vain, jos kyydissä olisi vähintään kolme ihmistä. Kannanotot ympäristön puolesta tulevat hyvin ilmi ''Raparperitaivas''-albumilla, jonka nimikkokappaleessa lauletaan: ”Kun on ihminen pelkästään tuskaa tuoden tuhonnut maapalloaan.” ''Raparperitaivasta'' seurannut ''Turkmenialainen tyttöystävä'' on tunnelmaltaan iloisempi, mutta ''Rakkauden planeetta'' taas yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Sundqvist olisi halunnut julkaista ''Rakkauden planeetan'' pahvikansissa, mutta ne eivät olisi sopineet suurten markettien varkaudenestojärjestelmiin.
Sundqvist oli saanut sanoitustekniikkaansa vaikutteita Reino Helismaalta ja Sauvo Puhtilalta, ja hän tunnusti vuonna 1996 tärkeimmäksi esikuvakseen Juha Vainion. Lempikirjailijakseen hän mainitsi Anton Tšehovin, jonka tragikomiikasta hän sai inspiraatiota tekstintekijänä. Sundqvist tuli harvoin äänitysstudioon valmiiden tekstien kanssa, vaan hän viimeisteli ne useimmiten vasta sitten, kun kappale oli muuten jo valmis. Toisinaan hän saattoi käskeä muut kahville voidakseen kirjoittaa sanoitukset loppuun rauhassa. Tämä ei tarkoita, etteikö Sundqvist olisi jo etukäteen miettinyt laulujen teemoja tai tarinoita; hän ei vain halunnut kertoa niistä etukäteen muille. Paanasen mukaan Sundqvist piti tarinat pimennossa myös siksi, ettei loppuratkaisu olisi paljastunut soitossa.

Esiintymättömyys


Leevi and the Leavings oli tunnettu siitä, että se ei esiintynyt koskaan julkisesti. Yhtye ei kertonut sille mitään keskeistä syytä, mutta aluksi kyse oli ilmeisesti vain Leevi-mytologialla leikittelystä. Alkuvaiheessa yhtyeen oli tarkoitus julkaista vain singlejä ja sen julkikuvaan kuului faktan ja fiktion sekoittaminen, mihin levy-yhtiö antoi vapaat kädet. Atte Blom ja Gösta Sundqvist vetäytyivät muutaman viikon ajan päivittäin luomaan kansissa esiintyviä hahmoja ja tapahtumia, joiden myötä alkoi syntyä Leavings-maailma ja -mytologia. Esikoissinglen kannessa esittäjäksi mainitaankin pelkkä ”The Leavings”.
Gösta Sundqvist vertasi ensimmäisessä Leavings-haastattelussa vuonna 1978 yhtyettä Pink Floydiin: Jos Leevi and the Leavings olisi esiintynyt, Sundqvist olisi halunnut samanlaisen lavashow'n kuin Pink Floydilla. Keikoista olisi pitänyt tulla unohtumattomia ja kerta kerralta parempia. Sundqvistin nuoruudenystävän Juha Partasen mukaan yhtyeelle oli helpompaa rakentaa mainetta muiden keinojen, kuten videoiden avulla.
Yhtyeen kappaleita olisi ollut vaikea soittaa keikalla täysipainoisesti, sillä levyillä kappaleissa on useita päällekkäisäänityksiä ja trikkejä. Kappaleet olisi pitänyt sovittaa uudelleen, eikä Sundqvistin ääni myöskään kuulostanut luonnossa samanlaiselta kuin levyllä. Sovitustyyli johti ennen pitkää tilanteeseen, jossa keikoille olisi pitänyt palkata lukuisia lisämuusikoita. Yhtye ei halunnut myöskään käyttää taustanauhoja, sillä se olisi tuntunut ”huijaukselta”.
Lisäksi Sundqvist ei pitänyt suurista väkijoukoista tai matkustamisesta. Koska hän oli myös tinkimätön ja halusi tehdä asiat oman päänsä mukaan, konserttijärjestelyistä olisi todennäköisesti tullut hankalia. Sundqvist viihtyi parhaiten perheensä parissa, mitä esiintyminen olisi rajoittanut. Päätös keikkailemattomuudesta ei ollut yksinomaan Sundqvistin, vaikka toisinaan yhtyeen muut jäsenet kaipasivatkin keikoilta saatavaa suoraa yleisöpalautetta. Tarjouksia kuitenkin tuli jatkuvasti, ja Sundqvist kertoi niistä yleensä jälkikäteen – esimerkiksi eräs suomalainen merkittävä rockfestivaali tarjosi 600&nbsp;000 markan esiintymispalkkiota 1980–90-lukujen vaihteessa.
Sundqvist totesi myös useaan otteeseen yhtyeen olevan sen jäsenille vain harrastus, ja hän kertoi suhtautuvansa esimerkiksi jalkapalloon paljon vakavammin kuin musiikin tekemiseen. Vuoden 1984 haastattelussa Yleisradiolle hän totesi, että yhtye esiintyisi, jos se ei olisi niin epäkaupallinen ja harrastelijamainen. Sundqvist myös epäili vuoden 1990 haastattelussaan ''Soundissa'', että keikkailu olisi todennäköisesti ”polttanut hänet loppuun”.
Leevi and the Leavings teki kuitenkin kaksi ”keikkaa” Äimärock-festivaaleilla Iittalassa kesällä 1978 nimillä ''Rife Paananen & Kyytipojat'' ja ''Tarmon Dynamo''. Väliaikamusiikkina soitettiin jo studiossa äänitetyt ”Mitä kuuluu, Marja-Leena?” ja ”Rakas Annika...”, jotka julkaistiin singlenä myöhemmin kesällä. Leevi and the Leavingsin ainoa julkinen esiintyminen tapahtui Suomen vuoden 1981 Euroviisu-alkukarsinnassa, jossa yhtye putosi jatkosta yleisöäänestyksen perusteella. Ylen ''Mediakomppania''-ohjelmassa vuonna 1990 yhtye esitti livenä kappaleensa ”Matkamuistoja”.

Perintö


Marraskuussa 2007 ilmestyi tribuuttialbumi ''Melkein vieraissa – Tribuutti Leevi and the Leavingsille'', jonka julkaisi suomalainen musiikkiyhtiö Elements Music. Levyllä kuullaan Leevi and the Leavingsin suurimpia menestyskappaleita muun muassa Happoradion, Maija Vilkkumaan, Viikate (yhtye) ja Egotrippi esittäminä. Jokainen esiintyjä teki itse sovitukset. 22. lokakuuta 2008 julkaistiin viiden CD:n ja yhden DVD:n kattava kokoelmaboksi ''Matkamuistoja – kaikki singlet 1978–2003''. Kokoelmassa on 98 kappaletta, ja sen mukana julkaistiin 36-sivuinen kirjanen, joka sisältää haastattelumateriaalia.

Vaikutus suomalaiseen kulttuuriin


Cover-yhtye LeeWings on soittanut Leevi and the Leavingsin kappaleita keikoillaan vuodesta 1998. Ohjaaja Jussi Parviainen teki televisioon keväällä 1999 minisarjan ''Elina, mitä mä teen?'', joka perustui yhtyeen lauluihin. Sarjassa näyttelivät muun muassa Ismo Apell, Kari Sorvali ja Outi Alanen. Leevi and the Leavingsin lauluihin perustuva musikaali ''Teuvo'' sai kantaesityksensä Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa helmikuussa 2006. Esitys oli teatterin vuoden suosituimpia ja sai lähes 20&nbsp;000 katsojaa. Musikaalia on esitetty sen jälkeen myös muualla, esimerkiksi Vaasan ylioppilasteatteri Rampissa kesällä 2010. Yhtyeen musiikin kautta kerrottu sanaton näytelmä ''Finnhits'' sai ensi-iltansa Espoon kaupunginteatterissa syyskuussa 2010. Näytelmä on sukukronikka, joka kertoo yhden perheen tarinan kolmen sukupolven ajalta.
PMMP vuoden 2006 albumilla ''Leskiäidin tyttäret'' julkaistu kappale ”Henkilökohtaisesti” on kunnianosoitus Leevi and the Leavingsille. YUP-yhtyeen Jarkko Martikainen on kertonut, että on yrittänyt ”omaksua häneltä (Sundqvistilta) sitä asennetta, että laulussa ei välttämättä pidä esittää vahvoja väitteitä”. Apulanta Sipe Santapukki on sanonut, ettei löydä ”tarpeeksi hienoja sanoja” kertoakseen yhtyeestä, joka muutti hänen elämänsä ja joka edustaa hänelle täydellisyyttä.

Äänestykset


Radiomafian top 500 -äänestyksessä vuonna 1995 haettiin kaikkien aikojen parasta kappaletta. Ainoa Leevi and the Leavingsilta listalle päässyt kappale oli ”Teuvo, maanteiden kuningas”, mutta se jäi kauas kärjestä. ''Rumban'' ”Suomirockin parhaat biisit” -kriitikkoäänestyksessä 1998 sama kappale pääsi sijalle 22. Listalla oli kahdeksan Leevi and the Leavingsin kappaletta, joista toiseksi korkeimmalle, 37:nneksi, sijoittui ”Pohjois-Karjala”.
Vuonna 2001 Helsingin Sanomien Nyt-liite järjesti äänestyksen parhaista suomalaisista albumikansista. Leevi and the Leavingsin albumi ''Suuteleminen kielletty'' pääsi 18:nneksi ja ''Perjantai 14. päivä'' 32:nneksi. ''Soundi'' listasi 50 parasta suomalaista rock-albumia vuonna 2005, jolloin ''Häntä koipien välissä'' valittiin sijalle 19. ''Helsingin Sanomat'' järjesti Sata rakkainta suomirockia -äänestyksen lukijoilleen vuonna 2007. Leevi and the Leavingsiltä äänestettiin yhteensä 17:ää kappaletta, joista lopulliselle listalle valittiin kolme: ”Mitä kuuluu Marja-Leena?”, ”Pohjois-Karjala” ja ”Teuvo, maanteiden kuningas”. Yhtye ei kuitenkaan päässyt lopullisessa äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon. Yhtyeen kappale ”Jos Helsinki on kaunis” sijoittui kolmannelle sijalle Nyt-liitteen Kaunein Helsinki-aiheinen kappale -verkkoäänestyksessä 2010.

Leavings-Orkesteri


Yhtyeen vanhat jäsenet Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund ilmoittivat huhtikuussa 2011 palaavansa Leavings-Orkesteri-nimisenä yhtyeenä. Leavings-Orkesteri julkaisi ''Arpapeliä''-nimisen albumin 25. toukokuuta. Levyn sisältö on kokonaan orkesterin omaa käsialaa. Leavings-Orkesteri kiertää uuden levyn myötä myös esiintymässä.

Kokoonpanot


1978–1979
Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
Risto Paananen (kitara, basso, laulu)
Reijo Inna (rummut)
Jari Malinen (koskettimet)
1979–1982
Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
Juha Karastie (kitara)
Risto Paananen (basso, laulu)
Jarmo Leivo (rummut)
1982–1986
Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
Juha Karastie (kitara)
Risto Paananen (basso, laulu)
Markku Mattila (muusikko) (rummut)
1986–1987
Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
Juha Karastie (kitara)
Risto Paananen (basso, kitara, rummut)
1987–2003
Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
Juha Karastie (kitara)
Risto Paananen (basso, laulu)
Niklas Nylund (rummut)

Diskografia

Studioalbumit


''Suuteleminen kielletty'' (1980)
''Mies joka toi rock'n' rollin Suomeen'' (1981)
''Kadonnut laakso'' (1982)
''Raha ja rakkaus'' (1985)
''Perjantai 14. päivä'' (1986)
''Häntä koipien välissä'' (1988)
''Musiikkiluokka (albumi)'' (1989)
''Varasteleva joulupukki'' (1990)
''Raparperitaivas'' (1991)
''Turkmenialainen tyttöystävä'' (1993)
''Rakkauden planeetta'' (1995)
''Käärmenäyttely'' (1996)
''Kerran elämässä'' (1998)
''Bulebule'' (2000)
''Onnen avaimet'' (2002)
''Hopeahääpäivä'' (2003)

Palkintoja


Muuvi Hannu Puttonen hänen ohjaamastaan kappaleen ”Rakkauden työkalu” musiikkivideosta (1994)
Vuoden yhtye 1995, Emma-palkinto
Juha Vainio -palkinto Gösta Sundqvistille työstään suomalaisena lauluntekijänä (1996)

Lähteet


Mediakomppania, Dokumentti Gösta Sundqvistista (http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=99&t=634&a=2757 otteita dokumentista Elävässä arkistossa), Yleisradio, 1990

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.leavings.net/ Yhtyeen viralliset kotisivut
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=99&t=634 Elävä arkisto: Gösta Sundqvist
<br>
Luokka:Leevi and the Leavings
de:Leevi and the Leavings
en:Leevi and the Leavings
fr:Leevi and the Leavings
sv:Leevi and the Leavings

Laika


Kuva:Laika Stamp.jpg
Laika (, ”Haukkuja”) oli ensimmäinen elävä olento Maan kiertoradalla.
Laika oli Moskovan kadulta löytynyt sekarotuinen koira, joka painoi noin kuusi kiloa. Aluksi Laikan nimi oli ''Kurdrjavka'' (”Pikku kippura”) ja sitä kutsuttiin lempinimillä ''Žutška'' (”Pikku kirppu”) ja ''Limontšik'' (”Sitruuna”). Yhdysvallat lehdistö kutsui Laikaa nimellä ''Muttnik'' (''mutt'' + ''Sputnik'', jossa ''mutt'' tarkoittaa sekarotuista koiraa).

Sputnik-2


Neuvostoliitto lähetti Laikan 3. marraskuuta 1957 kello 22:28 avaruuteen osana Sputnik-ohjelmaa. Ohjelman ensimmäinen satelliitti, Sputnik 1, oli ensimmäinen keinotekoinen Maata kiertävä satelliitti. Seuraava avaruusalus oli yli kymmenen kertaa raskaampi ja varustelultaan selvästi miehitettyjä lentoja valmisteleva lento. Laikaa kuljettava Sputnik 2 ei kuitenkaan voinut palata takaisin Maahan. Laikan moduulissa oli televisiokamera ja muita tunnistimia, jotka mittasivat sen verenpainetta ja sydämen lyöntitiheyttä.

Koe-eläimiä avaruudessa


Eläimiä oli ennen Laikaakin laukaistu avaruus, tosin ballistisille radalle, jolloin kappale palaa saman tien Maan pinnalle Maan vetovoiman vaikutuksesta. Laika laukaistiin kuitenkin ensimmäisenä Maan kiertorata. Osa näistä eläimillä tehdyistä kokeista onnistui eli raketin laukaisu tapahtui oikein ja kapselin palaaminen Maahan laskuvarjon avulla tapahtui turvallisesti. Tällöin kapselissa matkustanut eläin palasi elävänä maahan, mutta myös epäonnistumisia sattui.

Laikan kuolinsyy


Laikan todellista kuolinsyytä ei julkistettu moniin vuosiin lennon jälkeen, vaan Neuvostoliiton viranomaiset kertoivat Laikan joko myrkytetyn ruoalla tai kuolleen hapenpuutteeseen. Vasta lokakuussa 2002 projektissa mukana ollut tiedemies Dimitri Malašenkov paljasti, että Laika kuoli jo 5–7 tuntia laukaisun jälkeen lämpö ja stressiin. Laikan yllä oli päätä lukuun ottamatta avaruuspuku, joka helpotti syke-, verenpaine- ja hengitysmittauksia, mutta se on voinut myös lisätä eläimen kokemaa kuumuutta.

Aiheesta muualla


http://www.space-travel.com/reports/Canine_pioneer_Soviet_mutt_was_first_earthling_in_space_999.html Laika yhdysvaltalaisella nettisivulla
Luokka:Avaruudessa käyneet eläimet
Luokka:Kuuluisat koirat
Luokka:Sputnik-ohjelma
ar:لايكا
az:Layka
id:Laika
bn:লাইকা
jv:Laika
bg:Лайка (куче)
ca:Laika
cs:Lajka
da:Laika
de:Laika
et:Laika
el:Λάικα
en:Laika
es:Laika
eo:Lajka
eu:Laika
fa:لایکا
fr:Laïka
fy:Laika
gl:Laika
ko:라이카 (개)
hr:Lajka
is:Laíka
it:Laika
he:לייקה
ka:ლაიკა
la:Laika
lv:Laika
hu:Lajka (kutya)
mk:Лајка
ml:ലയ്ക
nl:Laika (hond)
ja:ライカ (犬)
no:Laika
oc:Laika
pl:Łajka (pies)
pt:Laika
ro:Laika
ru:Лайка (собака-космонавт)
si:ලයිකා
simple:Laika
sk:Lajka
sl:Lajka
sr:Lajka
sv:Lajka
ta:லைக்கா
th:ไลก้า (สุนัข)
vi:Laika
tr:Layka
uk:Лайка (собака-космонавт)
wa:Layka
zh:萊卡 (犬)

Lynx (selain)


Kuva:Lynx (web browser).png
Lynx on klassinen komentoliittymä WWW-selain. Se on tarkoitettu käytettäväksi yksinkertaisilla tekstipohjaisilla pääte tai niitä matkivilla pääteohjelma, mutta sitä voi käyttää myös komentorivikäskyillä. Lynx kuuluu useimpien Unix-käyttöjärjestelmien perusohjelmistoon.
Lynxin yksi käyttömuoto on sellainen, että järjestelmään liitetty puhesyntetisaattori lukee ääneen Lynxin esittämän tekstin; tämä on melko alkeellinen mutta hinnaltaan edullinen tapa saada Web-sivut myös näkövammaisten ulottuville. Näkövammaiset voivat käyttää Lynxiä myös pistenäyttö avulla.
Lynxissa on nykyisin myös SSL-tuki.
Lynxin lisäksi on olemassa useita muita tekstipäätepohjaisia WWW-selaimia, kuten w3m ja Links ja siitä edelleen kehitetyt versiot kuten eLinks. Myös Emacs-editorille on oma lispillä kirjoitettu selain Emacs/W3.

Aiheesta muualla


http://lynx.isc.org/ Lynx kotisivu
Luokka:Selaimet
Luokka:Vapaa ohjelmisto
ar:لنكس
bs:Lynx internet pregledač
cs:Lynx
de:Lynx (Browser)
et:Lynx (brauser)
en:Lynx (web browser)
es:Lynx (navegador)
eo:Linko (retumilo)
fa:لینکس
fr:Lynx (navigateur)
gl:Lynx (navegador)
ko:링크스 (웹 브라우저)
hi:लाइन्क्स (वेब ब्राउज़र)
ia:Lynx
it:Lynx (software)
csb:Lynx
hu:Lynx (webböngésző)
nl:Lynx (webbrowser)
ja:Lynx (ウェブブラウザ)
no:Lynx (nettleser)
nn:Nettlesaren Lynx
pl:Lynx (przeglądarka)
pt:Lynx (navegador)
ro:Lynx
ru:Lynx
sk:Lynx (prehliadač)
sv:Lynx (webbläsare)
tr:Lynx (Web tarayıcısı)
uk:Lynx (браузер)
zh:Lynx

Luettelo lentokoneista valmistusvuosien ja käyttötarkoituksen mukaan

Tämä on luettelo lentokoneista valmistusvuosien ja käyttötarkoituksen mukaan.
Luokka:Luettelot lentokoneista
ms:Senarai kategori kapal terbang
et:Reisilennukite loend mootoritüübi järgi
en:List of aircraft by date and usage category
ja:タイプ別の航空機一覧
vi:Danh sách máy bay theo thể loại ngày tháng và cách sử dụng

Luettelo lentokoneista

Luettelo lentokoneista tyypin, valmistajan ja prototyypin ensilennon vuoden, tai jossain tapauksissa käyttöönottovuoden mukaan järjestettynä.

Siviililentokoneet


Suihkukoneet


ACAC
ACAC ARJ21
Airbus
Airbus A300, 1972, ensimmäinen kaksimoottorinen laajarunkokone
Airbus A310, 1982
Airbus A318, 2002
Airbus A319, 1995
Airbus A320, 1987
Airbus A321, 1993
Airbus A330, 1992
Airbus A340, 1991
Airbus A350
Airbus A380, 2005
Antonov
Antonov An-124
Antonov An-225
BAC 1-11 (One-Eleven)
BAC/Aerospatiale Concorde
Boeing
Boeing 707, 1957
Boeing 717, 1998
Boeing 727, 1963
Boeing 737, 1967, eniten valmistettu matkustajakone.
Boeing 747, 1969
Boeing 757, 1982
Boeing 767, 1981
Boeing 777, 1994
Boeing 787, 2009
British Aerospace
BAe 146, 1981
BAe 146, 1982
BAe 146, 1987
Avro RJ70
Avro RJ85
Avro RJ100
de Havilland
de Havilland D.H.106 Comet, 1949, ensimmäinen suihkumatkustajakone
Douglas Aircraft Company
Douglas DC-8
Douglas DC-9
McDonnell-Douglas DC-10
McDonnell-Douglas MD-11
McDonnell-Douglas MD-81
McDonnell-Douglas MD-82
McDonnell-Douglas MD-83
McDonnell-Douglas MD-87
McDonnell-Douglas MD-88
McDonnell-Douglas MD-90
Embraer
Embraer 110
Embraer 120
Embraer 135
Embraer 140
Embraer 145
Embraer 170
Embraer 175
Embraer 190
Embraer 195
Hawker Siddeley Trident
Kawasaki Ki-56
Learjet / C-21, 1963.
Lockheed L-1011 Tristar
Sud-Aviation
Caravelle, 1955
Tupolev
Tupolev Tu-104, 1955
Tupolev Tu-134
Tupolev Tu-144
Tupolev Tu-154
Tupolev Tu-204
Tupolev Tu-214
Tupolev Tu-334
Vickers VC-10
X-45

Potkuriturbiinikoneet


Aérospatiale/Aeritalia
ATR-42
ATR-72
de Havilland
de Havilland Canada Dash 8
Saab
Saab 340
Saab 2000

Potkurilentokoneet


Airspeed
AS.57 Ambassador
Beechcraft
Beechcraft 18, 1937.
Beechcraft Bonanza, 1945.
Boeing
Boeing 247, 1933, ensimmäinen kokometallinen matkustajakone.
Bristol
Bristol Brabazon
de Havilland
de Havilland Dove
de Havilland Heron
Douglas Aircraft Company
Douglas DC-3 / C-47 Dakota, 1935.
Douglas DC-4, 1946.
Douglas DC-6
Douglas DC-7
Handley-Page
Handley-Page W.8
Handley Page H.P.42
HPR-7 Herald
Junkers
Junkers F13, 1919.
Junkers Ju 52/3m, 1931.
Lake Aircraft
Lake LA-4-200 Buccaneer
Lockheed
Lockheed L-1049 Super Constellation, 1950.
Piper Aircraft
Piper PA-31
Saab
Saab 90 Scandia
Saunders-Roe
Saunders-Roe Princess
Short
Short SC.7 Skyvan

Yleisilmailulentokone


Curtiss J4N Jenny
Beechcraft Bonanza
De Havilland D.H.60 Moth
Taylor Cub
Cessna
Cessna 150
Cessna 152
Cessna 172
Cessna 180
Cessna 182
Hawker HS-125
Piper Aircraft
Piper Cherokee / Arrow
Piper PA-32 Cherokee Six
Republic RC-3 Seabee

Purjelentokoneet


Airspeed Horsa
Antonov A-11
Antonov A-13
Antonow A-15
Antonow A-7
Antonow A-9
Applebay Chiricahua
Applebay Mescalero
Applebay Zuni
Avo 68
Blohm & Voss BV 40
DFS 230
DFS Habicht
DFS Kranich
DFS Rhönsperber
DG-100
DG-1000
DG-200
DG-300
DG-400
DG-800
ETA (lentokone)
Elfe 17a
General Aircraft Hamilcar
Glasflügel Kestrel
Gribowski G-29
Grob G 102
Grob G 103
Grob G 109
Grob G109A (moottoripurjelentokone)
H101 Salto
Iljusin Il-32
Jakovlev Jak-14
KK-1e Utu, Suomi
Lange Antares 20E
Letov LF 107 Luňák
Lippisch-Ente
Lo100
Messerschmitt Me 321
Polyteknikkojen ilmailukerho
PIK-3c "Kajava"
Harakka II
PIK-16 "Vasama"
PIK-20 "Tiu"
PZL Bielsko SZD-30
PZL Bielsko SZD-36
PZL Bielsko SZD-50
PZL Bielsko SZD-9
PZL PW-5
Rolladen Schneider LS-1
Rolladen Schneider LS-2
Rolladen Schneider LS-3
Rolladen Schneider LS-4
Rolladen Schneider LS-5
Rolladen Schneider LS-6
Rolladen Schneider LS-7
Rolladen Schneider LS-8
Rolladen Schneider LS-9
Rolladen Schneider LSD Ornith
SB5
SG 38
Scheibe L-Spatz
Scheibe SF 25
Schempp-Hirth Cirrus
Schempp-Hirth Discus
Schempp-Hirth Duo Discus
Schempp-Hirth Janus
Schempp-Hirth Nimbus
Schempp-Hirth SHK
Schempp-Hirth Ventus
Schleicher ASH 25
Schleicher ASK 13
Schleicher ASK 16
Schleicher ASK 21
Schleicher ASW 12
Schleicher ASW 15
Schleicher ASW 19
Schleicher ASW 22
Schleicher ASW 24
Schleicher ASW 27
Schleicher ASW 28
Schleicher K 10
Schleicher K 7
Schleicher K 8
Schleicher Ka 2
Schleicher Ka 4
Schleicher Ka 6
Speed-Astir
Standard Austria S
Stemme S 10
Waco CG-4A

Lentoveneet


Suomi
Eklund TE-1
Venäjä/Neuvostoliitto
Berijev
MBR-2 (1932)
Be-2 eli KOR-1 (1936)
MDR-5 (1937)
MBR-7 (1939)
Be-2 eli KOR-2 (1940)
Be-8 (1947)
Be-6 (1948)
R-1 (1952)
Be-10 (1956)
Be-12 (1960)
Be-1 (1965)
Be-30 (1968)
VVA-14 (1972)
A-50 (1978)
A-40 (1986)
Be-32K (1995)
Be-103 (1997)
Be-200 (1998)
Be-200E kehitteillä
Be-112 kehitteillä
Be-2500 kehitteillä
Yhdistynyt kuningaskunta
Short Sunderland
Yhdysvallat
Boeing
Boeing 314 Clipper, 1939
PBY Catalina

Pommittajat


Tämä osio sisältää toinen maailmansota aikaiset kevyet, keskiraskaat ja raskaat pommikoneet, syöksypommittajat, torpedopommittajat, rynnäkkökoneet ja uudenaikaisemmat pommittajat.
Maat on luetteloitu aakkosjärjestyksessä. Kansainvälisenä yhteistyönä toteutut on luetteloitu viimeisinä. Maakohtaisesti koneet on luetteloitu aakkosjärjestyksen ja ajan mukaan.
Italia
Neuvostoliitto/Venäjä
Petljakov Pe-2
Petljakov Pe-4
Petljakov Pe-8
Iljušin Il-2 Šturmovik (Штурмовик)
Iljušin DB-3
Tupolev SB-2bis
Tupolev TB-1
Tupolev TB-3
Tupolev Tu-2
Tupolev Tu-4
Lisunov Li-2
Iljušin Il-10
Iljušin Il-28 "Beagle"
Mikojan-Gurevitš MiG-27, MiG-23 rynnäkköversio.
Myasishšev M-4 "Bison", strateginen pommittaja.
Tupolev Tu-16 "Badger", strateginen pommittaja.
Tupolev Tu-22 "Blinder"
Tupolev Tu-26 "Backfire", strateginen pommittaja.
Tupolev Tu-95 "Bear", strateginen pommittaja.
Tupolev Tu-142
Tupolev Tu-160 "Blackjack", strateginen pommittaja.
Suhoi Su-2
Suhoi Su-7 "Fitter A"
Suhoi Su-17 / Su-20 / Su-22 "Fitter"
Suhoi Su-24 "Fencer"
Suhoi Su-25 "Frogfoot"
Suhoi Su-39
Jermolajev Jer-2
Jakovlev Jak-2
Jakovlev Jak-28 "Brewer"
Jakovlev Jak-38 "Forger"
Japani
Toinen maailmansota
Aichi D1A "Susie", syöksypommittaja, 1934.
Aichi D3A "Val", tukialussyöksypommittaja, 1937.
Yokosuka D4Y Suisei "Judy", syöksypommittaja.
Nakajima B5N "Kate"
Mitsubishi G3M "Nell", 1936.
Mitsubishi G4M "Betty", 1941.
Mitsubishi Ki-21 "Sally", 1936.
Kawanishi H6K "Mavis", lentovene.
Kawanishi H8K "Emily", lentovene.
Puola
PZL P.23 Karas
PZL 37 Los
Ranska
Bleriot XI, 1908, ensimmäinen kone joka ylitti Englannin kanaalin.
Breguet 14
Amiot 143M
Amiot 354
Saksa
Toinen maailmansota
Arado Ar 234, ensimmäinen suihkupommittaja, 1943.
Dornier Do 17
Dornier Do 217
Heinkel He 111
Heinkel He 177
Junkers Ju 86
Junkers Ju 87 ''Stuka'', 1935.
Junkers Ju 88, 1938.
Junkers Ju 188
Junkers Ju 390
Yhdistynyt kuningaskunta
Handley-Page 0/100
Handley-Page 0/400
Handley-Page V/1500
Toinen maailmansota
Vickers Wellesley, kevyt pommittaja, 1935.
Vickers Wellington, keskiraskas pommittaja, 1936.
Fairey Battle, kevyt pommittaja, 1936.
Bristol Blenheim, kevyt pommittaja, 1936.
Armstrong Whitworth Whitley, keskiraskas pommittaja, 1936.
Handley Page Hampden, keskiraskas pommittaja, 1936.
Short Stirling, raskas pommittaja, 1939.
Handley Page Halifax, raskas pommittaja, 1939. 6176 rakennettu.
Avro Lancaster, raskas pommittaja, 1942. 7377 rakennettu.
Bristol Beaufort, torpedopommittaja, 1938.
De Havilland D.H.98 Mosquito, hävittäjä-pommittaja, yöhävittäjä ja tiedustelukone, 1940. 7781 rakennettu.
Kylmä sota
Avro Lincoln, raskas pommittaja, ensilento 1946.
English Electric Canberra / Martin B-57, ensimmäisen sukupolven suihkupommittaja 1949.
Handley-Page Victor, strateginen pommittaja.
Vickers Valiant, strateginen pommittaja.
Avro Vulcan, strateginen pommittaja.
Blackburn Buccaneer, rynnäkkökone, käytettiin 1958–1993.
Yhdysvallat
Martin B-10 ensilento 1932.
Toinen maailmansota
Douglas A-20 Havoc / DB-7 / Boston, ensilento 1938.
Boeing B-17 Flying Fortress
Douglas B-18 Bolo
Consolidated B-24 Liberator, eniten valmistettu USA:n pommikone 2. maailmansodassa.
Douglas A-26 Invader
Martin B-26 Marauder
North American B-25 Mitchell
Tyynimeri
Douglas SBD Dauntless, syöksypommittaja.
Curtiss SB2C Helldiver, syöksypommittaja.
Douglas TBD Devastator, torpedopommittaja, 1935.
Grumman TBF Avenger, torpedopommittaja.
Douglas A-1 Skyraider, viimeinen mäntämoottorinen taistelukone, 1945.
Douglas A-4 Skyhawk, 1954.
Lockheed A-29 Hudson
Boeing B-29 Superfortress
Consolidated/Convair B-32 Dominator
Boeing B-47 Stratojet, 1947.
Boeing B-52 Stratofortress, 1952, edelleen käytössä.
Corsair B-58 Hustler, 1956.
DouglasB-66 Destroyer / A-3 Skywarrior, 1954.
Douglas A-4 Skyhawk
Grumman A-6 Intruder, 1960.
North American A-5 Vigilante, 1964.
Vought A-7 Corsair II, 1965.
Fairchild-Republic A-10 Thunderbolt II "Warthog", rynnäköinti.
Rockwell B-1 Lancer, strateginen pommittaja 1974.
Northrop Grumman B-2 Spirit, strateginen häivepommittaja, 1989.
Lockheed F-117A Nighthawk, häivepommittaja, 1981.
Lockheed AC-130 Spectre
Kansainväliset
SEPECAT Jaguar, rynnäkkökone, ensilento 1973.

Tiedustelu- ja tutkakoneet, tankkerit ja rahtikoneet


Focke-Wulf Fw 200 Condor, Saksa, meritiedustelu, 1937.
Fieseler Fi 156 Storch, Saksa, yhteyskone.
Avro Anson, UK, meritiedustelu, 1935.
Short Sunderland UK, lentovene.
Vickers Warwick, UK, meritiedustelu.
PBY Catalina, USA, meritiedustelu.
North American-Rockwell RA-5 Vigilante, USA, tiedustelu.
North American-Rockwell OV-10 Bronco, USA, rahti ja rynnäköinti.
BAe Nimrod, UK, meritiedustelu.
Boeing C-135
Boeing OC-135 Open Skies, USA, valvonta.
Boeing KC-135 Stratotanker, tankkeri.
Boeing RC-135 Rivet Joint, tiedustelu.
E-3 Sentry, USA, AWACS
E-8 Joint STARS
ES-3 Shadow, USA, elektroninen tiedustelu.
S-3 Viking
Lockheed P-2 Neptune, USA, meritiedustelu.
Lockheed P-3 Orion, USA, meritiedustelu.
Lockheed EP-3E Aries II, USA, elektroninen tiedustelu.
Cessna O-1G "Bird-Dog"
Lockheed C-130 Hercules, 1954.
Lockheed C-5 Galaxy, 1968.
Lockheed U-2
Lockheed SR-71 Blackbird

Hävittäjälentokoneet


Tämä luettelo sisältää torjuntahävittäjät, raskaat hävittäjät, yöhävittäjät ja suihkuhävittäjät. Monista näistäkin on tehty malleja, joita on käytetty rynnäköintiin.
Alankomaat
Ensimmäinen maailmansota, jolloin Fokker toimi Saksassa
Fokker E.I Eindecker, ensimmäinen hävittäjäkone, 1914.
Fokker Dr.I, kolmitaso.
Fokker D.VII, 1918.
Sotien välinen aika
Fokker C.V
Toinen maailmansota
Fokker D.XXI
Intia
Hindustan Aeronautics Hindustan Aeronautics HF-24 Marut eli HAL HF-24 Marut 1961.
Hindustan Aeronautics HAL LCA, 2001.
Italia
Fiat G.50
Macchi C.200
Macchi C.202
Macchi C.205
Aeritalia G.91Y
Israel
Israel Air Industries Kfir, 1971.
Israel Air Industries Lavi, 1982.
Japani
Mitsubishi A6M Reisen "Zero"
Kawasaki Ki-45 "Toryu"
Kawasaki Ki-48 "Sokei
Kawasaki Ki-61 "Hien"
Nakajima Ki-43 Hayabusa "Oscar"
Nakajima J1N Gekko "Irving"
Mitsubishi J2M Raiden "Jack"
Kawanishi N1K Shiden "George"
Mitsubishi F-1, 1975.
Mitsubishi F-2, 1995.
Kanada
Avro Arrow, 1957.
Kiina
Nanchang Fantan A / Q-5
Korea
Korean Aerospace Industries KAI A-50 / T-50
Ranska
Ensimmäinen maailmansota
Nieuport 17, ensilento 1916.
SPAD VII / XIII, ympärysvaltojen paras hävittäjä, 1917.
Toinen maailmansota
Morane-Saulnier M.S. 406
Toisen maailmansodan jälkeinen aikan
Dassault Etendard IV
Dassault Mirage III / V
Dassault Mirage F1
Dassault Mirage 2000
Dassault Rafale
Ruotsi
Toisen maailmansodan jälkeinen aika
Saab 29 Tunnan
Saab 32 Lansen
Saab 35 Draken
Saab AJ-37 Viggen
Saab JAS 39 Gripen
Saksa
Arado Ar 80
Focke-Wulf Fw 190
Focke-Wulf Ta 154
Heinkel He 51
Heinkel He 112
Heinkel He 162
Messerschmitt Bf 109, valmistusmäärä 35 000, 1935.
Messerschmitt Bf 110
Messerschmitt Me 210
Messerschmitt Me 163, ainoa sarjavalmisteinen rakettihävittäjä, 1941.
Messerschmitt Me 262, ensimmäinen operatiivinen suihkuhävittäjä, 1941.
Bachem Ba 349
Suomi
IVL D.26 Haukka
Toinen maailmansota
VL Myrsky
VL Pyörremyrsky
Taiwan
AIDC IDF Chingkuo, 1989.
Tšekkoslovakia/Tšekki
Aero L-39 Albatros, 1986.
Neuvostoliitto/Venäjä
Polikarpov I-16, 1933.
Polikarpov U-2 / Po-2, maailman eniten valmistettu sotilaskone: 40000 kpl, 1928.
I-153
Tupolev I-4
Tupolev I-12
Tupolev Tu-28P
Lavotškin (englanniksi: Lavochkin) (Лавочкин)
LaGG-1 / I-22
LaGG-3
Lavotškin La-5
La-7
La-9
La-11
La-15
Jakovlev (englanniksi: Yakovlev)
Jakovlev Jak-1
Jakovlev Jak-7
Mikojan-Gurevitš (englanniksi: Mikoyan-Gurevich) (Микоян-Гуревич)
MiG-1/MiG-3
MiG-9
I-250 (N) / MiG-13, laivasto, 1945.
MiG-15, suihkuhävittäjä, palveluskäyttöön 1949.
MiG-17 "Fresco", 1953.
MiG-19 "Farmer", 1952, sarjavalmistus 1955, ensimmäinen Neuvostoliiton ohjuksin aseistettu yliäänihävittäjä.
MiG-21 "Fishbed", eniten rakennettu suihkuhävittäjä, 1956.
MiG-23 "Flogger B"
MiG-25 "Foxbat"
MiG-29 "Fulcrum"
MiG-31 "Foxhound"
Suhoi
Su-9/Su-11
Su-15 "Flagon"
Su-17/Su-20/Su-22
Su-24
Su-27 "Flanker"
Yhdysvallat
Toinen maailmansota
Brewster F2A "Buffalo"
Lockheed P-38 Lightning
Curtiss Curtiss P-40
Republic P-47 Thunderbolt
North American P-51 Mustang
Grumman F4F Wildcat
Grumman F6F Hellcat, tyynenmeren paras hävittäjä, 1942.
Vought F4U Corsair, 1940.
Kylmä sota (1945–1991)
Lockheed P-80 Shooting Star, ensimmäinen USA:n laajasti käytetty suihkuhävittäjä, 1945.
McDonnell FH-1 Phantom, ensimmäinen tukialusjetti, 1946, 62 rakennettu.
Grumman F9F Panther, laivasto, 1947.
Republic F-84 Thunderjet, laivasto, 1946.
Republic F-84F Thunderstreak, myös NATO-maiden käytössä, 1950.
North American F-86 Sabre, 1947.
F-100 Super Sabre, 1953, ensimmäinen USA:n hävittäjä joka pystyi yliääninopeuteen vaakalennossa.
McDonnell F-101 Voodoo, 1954.
Lockheed F-104 Starfighter, 1954, laajasti käytössä NATO-maissa.
Republic F-105 Thunderchief, hävittäjä-pommittaja, ydinpommittaja.
Convair F-106 Delta Dart, 1956.
McDonnell-Douglas F-4 Phantom II, pääkalustoa Vietnamin sodassa, 1958.
Northrop F-5 Freedom Fighter "Tiger", 1954.
Vought F-8 Crusader, viimeinen tykkiaseistukselle suunniteltu hävittäjä, palveluksessa 1957–1986.
General Dynamics F-111 Aardvark, 1964.
Grumman F-14 Tomcat, 1970.
McDonnell Douglas/Boeing F-15 Eagle, 1972.
General Dynamics/Lockheed Martin F-16 Fighting Falcon, yleisin kone NATO-maissa, 1976, käytössä 1979-
McDonnell Douglas F/A-18 Hornet, 1978, käytössä 1983-
1991-
Lockheed Martin F/A-22 Raptor, ensilento 1997, ei vielä käytössä.
Lockheed Martin F-35 Joint Strike Fighter, ensilento 2000.
Yhdistynyt kuningaskunta
Sopwith F1 Camel, 1916.
Sopwith Pup
Sopwith Triplane
Gloster Gauntlet
Gloster Gladiator
Gloster Javelin
Gloster Meteor
Hawker Fury
Hawker Hart
Hawker Hind
Hawker Hunter
Hawker Hurricane, 1935.
Hawker Typhoon
Hawker Sea Fury
Hawker Tempest
Hawker Siddeley Harrier
de Havilland Hornet
De Havilland D.H.98 Mosquito
de Havilland Sea Vixen
de Havilland Vampire
de Havilland Venom
English Electric Lightning
Bristol Beaufighter
Bristol Boxkite
Fairey Swordfish
Supermarine Spitfire, valmistettu 22 800, 1936.
Westland Welkin
Westland Whirlwind
AV-8 Harrier
Kansainväliset
Panavia Tornado
Eurofighter Typhoon

Helikopterit


AH-1 Cobra
AH-64 Apache
OH-55 Kiowa
UH-60 Black Hawk
SH-2 Seasprite
S-3 Viking
H-3 Sea King
HH-65 Dolphin
Jakovlev Jak-24 Horse
Kamov
Kamov Ka-10 Hat
Kamov Ka-15 Hen
Kamov Ka-18 Hog
Kamov Ka-22 Vintokryl -sarja, Hoop
Kamov Ka-25 Harp? vai Hormone
Kamov Ka-26 Hoodlum
Kamov Ka-50
Mil
Mil Mi-1 Hare
Mil Mi-4 Hound
Mil Mi-6 Hook
Mil Mi-8 Hip
Mil Mi-10 Harke
Mil V-12 Homer
Mil Mi-24 Hind
Mil Mi -26 Halo
UH-1 Iroquois
Boeing V-22 Osprey
NH90

Tutkimuslentokoneet, prototyypit ja erikoismallit


Ennätyskoneita
Wright Flyer, maailman ensimmäinen onnistunut moottorilentokone, ensilento 17.12.1903.
Vickers Vimy, ensimmäinen välilaskuton Atlantin ylilento (kaksi lentäjää) (Newfoundland - Connemara,Irlanti), 14-15.6.1917.
Ryan NYP "Spirit of St. Louis", ensimmäinen yksinlento yli Atlantin (New York - Pariisi) ilman välilaskua, ensilento 21.5.1927.
Douglas World Cruiser, ensimmäinen maailmanympärilento (välilaskuja), 1924.
Rutan Voyager, ensimmäinen välilaskuton maailmanympärilento ilman tankkausta.
X-lentokoneet, mm.
X-1, lentokone, joka mursi ensimmäisenä äänivallin vaakalennossa vuonna 1946.
Douglas X-3 Stiletto, hitaaksi todettu nopeuskoekone.
North American X-15, maailman nopein yksipaikkainen miehitetty lentokone, jonka ensilento tehtiin vuonna 1959 - suurin nopeus Mach 6,7 vuonna 1967. (Sukkuloiden lentonopeus ylittää X-15-koneiden nopeuden.)
Miehittämättömiä lentokoneita
NASA X-43, miehittämätön scramjet-propulsion koekone, Nopeus vuonna 2004 suoritetussa kokeessa oli yli 9 Mach - suurin lentonopeus, joka on saavutettu ilmakehän happea hapettimena käyttävällä voimalaitteella.
Northrop X-47 - miehittämötön lentokone (ensilento 2003)
Sarjatuotantoon pyrkineiden koneiden prototyyppejä
BAC TSR-2, pommikoneen prototyyppi, ensilento 1964.
Bristol 188
Fairey Delta 2
Hawker P-1127
Lockheed YF-12
Martin-Baker MB 1
Miles M-52
North American XB-70 Valkyrie
Saunders-Roe SR 53
Northrop XB-35, B-2 pommikoneiden esikuva
Northrop YB-35, ensimmäinen stealth-kone

Viitteet

Katso myös


Luettelo lentokonevalmistajista
Luettelo lentokoneista valmistusvuosien ja käyttötarkoituksen mukaan
Luettelo hävittäjälentokoneista
Neuvostoliiton sotilaskoneiden NATO-koodit
Natsi-Saksan lentokonetyyppien tunnukset
Luokka:Luettelot lentokoneista
ar:ملحق:قائمة الطائرات
cv:Самолётсен йышĕ
de:Liste von Flugzeugtypen
et:Lennukite loend
en:List of aircraft
fa:فهرست هواپیماها
fr:Liste d'aéronefs
ko:항공기 목록
ja:航空機の一覧
pt:Anexo:Lista de aviões
ro:Listă de avioane
ru:Список самолётов
sv:Lista över stridsflygplan
vi:Danh sách máy bay
zh:飛行器列表

Lauseke

Lauseke voi tarkoittaa ainakin seuraavia asioita:
Lauseke (matematiikka) matematiikassa
lauseke (ohjelmointi) Ohjelmointi, joka on arvojen, funktioiden ja proseduurien yhdistelmä, joka evaluoituu tietyksi arvoksi.
säännöllinen lauseke tietojenkäsittelyteoriassa, joka määrittelee yhden kielioppityypin eli säännöllisen kielen.
Lauseke (kielitiede) kielitieteessä
en:Expression
fr:Expression
ko:식
it:Espressione
ja:式
pl:Ekspresja
ru:Экспрессивность
sr:Ознаке за интерпретацију
sh:Oznake za interpretaciju
sv:Uttryck

Lukumuisti


Lukumuisti eli ROM-muisti () on suoritinta käyttävän laitteen, esimerkiksi tietokoneen pysyväismuisti, johon ei voi tehdä muutoksia normaalikäytön aikana, ja jonka tiedot säilyvät silloinkin, kun koneesta kytketään virta pois. Varsinaisen, tehtaalla ohjelmoitavan, ROM-muistin tilalla käytetään usein ohjelmoitavia PROM-, EPROM-, EEPROM- tai Flash-muisti, nykyään yleensä viimeksi mainittua.
Lukumuistia käytetään automaatiossa, tietokoneissa ja Sulautettu järjestelmä (esimerkiksi pesukoneet ja auton lukkiintumattomat jarrut).
ROM-muisti sisältää yleensä ohjelman, jolla laitteisto alustetaan ja mahdollinen käyttöjärjestelmä ladataan. Joissakin tietokoneissa ROM-muisti sisältää myös käyttöjärjestelmän, jolloin sitä ei tarvitse erikseen ladata massamuistilaitteelta.
IBM PC-yhteensopivien tietokoneiden ROM-muistissa on BIOS-ohjelma (), joka sisältää määritykset siitä, kuinka esimerkiksi levyasemia, näyttöä ja virhetilanteita käsitellään. Tavallisesti ROM-BIOS sisältää myös Setup-ohjelman, jolla voidaan määritellä tietokoneen alku- ja laitteistoasetukset. Näitä asetuksia voi muuttaa Setup-ohjelmassa, joka täytyy käynnistää tietokoneen alustusvaiheessa. Monilla PC:n lisäkorteilla on omat BIOS-piirinsä, joiden sisältämä ohjelmakoodi toimii varsinaisen BIOS-ohjelman jatkeena.
Aidon ROM-muistin sisältöä ei pysty muuttamaan, mutta nykyisin käytetään tämän sijaan usein Flash-piirejä, joiden sisältöä pystyy vaihtamaan ohjelmallisesti. Tietokoneen laitteistoasetukset tallennetaan nykyisissä tietokoneissa yleensä paristovarmennettuun SRAM-muistiin.
Luokka:Tallennusvälineet
Luokka:Tietokonetekniikka
Luokka:Digitaalitekniikka
Luokka:Muistit
ar:ذاكرة القراءة فقط
id:ROM
ms:Ingatan baca sahaja
bn:রম
bs:ROM
ca:Memòria ROM
cs:ROM
da:Rom (hukommelse)
de:Festwertspeicher
et:Püsimälu
el:ROM (μνήμη)
en:Read-only memory
es:Memoria de solo lectura
eu:Read Only Memory
fa:حافظه فقط خواندنی
fr:Mémoire morte
fur:Memorie di sole leture
gl:ROM
ko:고정 기억 장치
hr:ROM
is:Lesminni
it:Read Only Memory
he:זיכרון לקריאה בלבד
kk:ТЖҚ
la:ROM
lv:Lasāmatmiņa
hu:ROM
mk:ROM меморија
ml:റീഡ് ഒൺലി മെമ്മറി
mn:Тогтмол санах ой
nl:Read-only memory
ja:Read Only Memory
no:Read-Only Memory
nn:Read-only memory
mhr:ЭШЯ
pl:Pamięć tylko do odczytu
pt:Memória somente de leitura
ro:Memorie ROM
ru:Постоянное запоминающее устройство
simple:Read-only memory
sk:Permanentná pamäť (ROM)
sl:Bralni pomnilnik
sr:ROM
sh:ROM
sv:Read-only memory
ta:மாற்றவியலா நினைவகம்
th:รอม
vi:Bộ nhớ chỉ đọc
tr:ROM
uk:Постійний запам'ятовувач
zh:唯讀記憶體

Lautapeli

Kuva:Codex_Manesse_262v_Herr_Goeli.jpg
Lautapeli on yhden tai useamman pelaajan peli, jota pelataan tyypillisesti pelilaudan ja pelinappuloiden tai muiden pelimerkkien avulla. Osassa uusia lautapelejä on satunnaisesti arvottu pelilauta, ja joissakin pelilauta itsessään voi muuttua pelin aikana. Perinteisellä 52 kortin pakalla pelattavia Korttipeli ei kuitenkaan pidetä lautapeleinä silloinkaan, kun niissä käytetään pelikortti lisäksi muita pelimerkkejä; jako on siis oikeastaan totunnainen pikemmin kuin luonnollinen. Useimmiten lautapelejä kuvaa se, että pelimerkkien sijainti pelilaudalla (absoluuttisesti tai suhteessa toisiinsa) on pelin kannalta tärkeässä asemassa.
Lautapelit voidaan jakaa luokkiin pelien pelaajamäärän, pelien iän, satunnaistekijöiden mukanaolon ja pelisyvyyden perusteella.

Kahden pelaajan strategialautapelit


Vanhimmat säilyneet lautapelit ovat abstrakteja strategiaan keskittyviä pelejä, joissa satunnaistekijät eivät vaikuta pelin kulkuun. Länsimaissa tunnetuin lautapeli on shakki. Shakin sukulaispelejä ovat kiinalainen xiangqi ja japanilainen shogi. Muita vanhoja ja tunnettuja lautapelejä ovat go ja backgammon.
Monet näistä lautapeleistä ovat tuhansia vuosia vanhoja. Shakin ja gon ohella afrikkalaista gabattaa on sanottu maailman vanhimmaksi peliksi. Iranista on löydetty 5&nbsp;000 vuotta vanha backgammon-pelilauta.
Muita perinteisiä kahden pelaajan strategiapelejä ovat esimerkiksi:
gomoku (periaatteessa ristinolla)
tammi (peli)
mylly (peli)
mancala
backgammon
Nykyaikaisia kahden pelaajan puhtaita strategialautapelejä on esimerkiksi Othello (lautapeli), Pentago ja Kris Burmin kehittämät Gipf-sarjan pelit.

Yhden pelaajan pelit


On olemassa myös paljon lautapelejä, joita voi pelata yksin. Kyseessä voi olla puhtaasti yksinpeliksi suunniteltu peli tai moninpeli, jossa pelaajat pelaavat yhdessä pelimekaniikkaa vastaan. Tällöin peliä voi pelata usein yksinkin. Hyvä esimerkki tuoreesta moninpelistä, jota voi pelata yksinkin, on Reiner Knizian Taru sormusten herrasta (lautapeli), jossa pelaajat ohjaavat hobittejaan yhteistyössä Sauronia eli pelimekaniikkaa vastaan.
Myös monia sotapelejä on mahdollista pelata yksin, ja vain yhden pelaajan pelattavaksi tarkoitettuja sotapelejä on runsaasti.

Designer-lautapelit


Modernien lautapelien kohdalla puhutaan usein saksalaispeleistä. Nimityksen taustalla on 1970-luku perustettu saksalainen Spiel des Jahres -pelipalkinto, joka on nostanut saksalaisten lautapelien laatua merkittävästi. Eräs rajapyykki on vuonna 1995 ilmestynyt ''Catanin uudisasukkaat'', josta alkoi eräänlainen lautapelien uudelleennousu. Catanin Uudisasukkaita on myyty maailmanlaajuisesti jo yli 15 miljoonaa kappaletta . Toinen suuren suosion saavuttanut uudenaallon lautapeli on vuonna 2000 julkaistu Carcassonne (peli). Peliä on myyty yli 6 miljoonaa kappaletta .
Niin kutsuttuja saksalaistyyppisiä lautapelejä on monenlaisia, mutta suuri osa peleistä on pyritty tekemään helposti omaksuttaviksi, taktisesti mielenkiintoisiksi ja pituudeltaan noin 45–90 minuutin mittaisiksi. Näitä pelejä kutsutaan myös designer-peleiksi, sillä pelisuunnittelijan merkitys pelin markkinoinnissa on aikaisempaa merkittävämpi. Tunnettu suunnittelija kuten Reiner Knizia, Wolfgang Kramer tai Klaus Teuber on pelille olennainen myyntivaltti.
Näille peleille on tavanomaista nopeatempoisuus ja luotettava pelin kesto: jos laatikon kyljessä pelin luvataan kestävän tunnin, arvio pitää yleensä paikkansa. Pelit ovat näyttäviä ja niillä on usein värikkäät aiheet, mutta simulaatioista ei ole kyse: pelin teema on yleensä vain koristetta, eikä välttämättä liity vahvasti pelimekaniikkoihin.
Perinteisten lautapelien elementtejä kuten liikkumista nopanheiton mukaan ei näissä uusissa peleissä juuri nähdä, mutta erilaisia satunnaistekijöitä on kuitenkin mukana. Voittajaa ei ratkaise vain taito, vaan myös tuuri, mutta taidolla on enemmän osaa kuin perinteisissä peleissä ja taidokkain pelaaja voittaa useammin kuin aloittelija.
Suomessa lautapelejä tehdään edelleen pääasiassa lapsille tai aikuisten kepeiksi seurapeleiksi, mutta myös uuden sukupolven designer-pelejä on suomennettu runsaasti. Näitä ovat muun muassa Menolippu-sarja, Carcassonne (peli)-sarja, ''Uudet Löytöretket'', Tikal (lautapeli) ja lukuisia muita. Carcassonnea on myyty Suomessakin kymmeniä tuhansia kappaleita . Nelostuote pelimerkki Tactic julkaisee lastenpelien lisäksi tasokkaita koko perheen pelejä ja esimerkiksi Marektoy tuo maahan erityisesti saksalaisen Kosmos (yritys) pelejä suomenkielisinä laitoksina Competo.fi-tuotemerkillä. Competo on lisäksi julkaissut kotimaista alkuperää olevan ''Epäillyt (peli)''-lautapelin kesällä 2009. Merkittävä uusi julkaisija on myös Lautapelit.fi, joka on voittanut julkaisuillaan muutaman vuoden sisään useammankin Vuoden peli -palkinnon.
Ennen saksalaisten pelien valtakautta "vakavat" lautapelit olivat hyvin pitkälti monimutkaisia, pitkäkestoisia ja mekaniikaltaan hieman karuja. Amerikkalainen pelisuunnittelu on sittemmin ottanut mallia saksalaisilta, ja on syntynyt näiden kahden koulukunnan yhdistelmäpelejä. Amerikkalaisiin laatupeliyrityksiin kuuluu esimerkiksi Days of Wonder, joka on peleissään panostanut niin mekaniikkaan kuin ulkonäköönkin.

Lähteet

Katso myös


Luettelo lautapeleistä
Strategiapeli

Kirjallisuutta


. Kirjan sisältö on julkaistu lähes kokonaan http://www.lautapeliopas.fi Lautapeliopas-nettisivuilla.

Aiheesta muualla


http://www.lautapeliseura.fi/ Suomen lautapeliseura ry
http://www.lautapeliopas.fi Lautapeliopas – Peliarvosteluja ja suomenkielisiä sääntöjä
http://www.kystas.net/lautapelit/ Kumpulan pelikerho – Peliarvosteluja
http://www.student.oulu.fi/~lma/lautas.html Lassen Lautapelit – Peliarvosteluja
http://www.boardgamegeek.com/ BoardGameGeek. – Kattava lautapelitietokanta, jossa on kymmeniä tuhansia pelejä
Luokka:Lautapelit
ar:لعبة ألواح
id:Permainan papan
ms:Permainan berpapan
be:Настольныя гульні
bs:Igra na ploči
bg:Игра на дъска
ca:Joc de tauler
cs:Desková hra
da:Brætspil
de:Brettspiel
et:Lauamäng
el:Επιτραπέζιο παιχνίδι
en:Board game
es:Juego de tablero
eo:Tabulludo
eu:Taula-joko
fa:بازی‌های تخته‌ای
fo:Borðspøl
fr:Jeu de société
fy:Boerdspul
gl:Taboleiro de xogo
gan:棋
ko:보드 게임
hi:बोर्ड गेम
hr:Igre na ploči
io:Surtabla ludo
is:Borðspil
it:Gioco da tavolo
he:משחק לוח
la:Ludus tabularis
lb:Brietspill
lt:Stalo žaidimai
li:Bordsjpèl
nl:Bordspel
ja:ボードゲーム
no:Brettspill
nn:Brettspel
pl:Gra planszowa
pt:Jogo de tabuleiro
ru:Настольная игра
simple:Board game
sk:Dosková hra
sl:Igra na deski
sr:Игре на табли
sh:Igre na ploči
sv:Brädspel
tl:Larong tabla
ta:பலகை விளையாட்டு
th:เกมกระดาน
tr:Masa oyunu
uk:Настільна гра
vec:Xugo da toła
fiu-vro:Lavvamäng
zh:圖版遊戲

Lyndon B. Johnson


Lyndon Baines Johnson (tunnettiin myös lyhenteellä LBJ) (27. elokuuta 1908 Stonewall (Texas), Texas, Yhdysvallat – 22. tammikuuta 1973) oli Yhdysvallat Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä Yhdysvaltain presidentti (1963–1969). Hän astui virkaan John F. Kennedyn salamurhan jälkeen. Johnson jatkoi Kennedyn aloittamia sosiaalipoliitikan ja kansalaisoikeuslainsäädännön uudistuksia. Vietnamin sotaan Yhdysvallat kuitenkin sekaantui yhä syvemmin hänen kaudellaan. Johnson ei enää asettunut ehdolle vuoden Yhdysvaltain presidentinvaalit 1968 presidentinvaaleissa, jotka voitti Yhdysvaltain republikaaninen puolue ehdokas Richard Nixon.

Lapsuus ja nuoruus


Johnson oli syntynyt köyhään teksasilaiseen maanviljelijäperheeseen. Alue oli Yhdysvaltain etelän köyhälistön asuinaluetta. Perheessä oli neljä lasta. Lyndon kävi kansakoulun ja valmistui Johnson City High Schoolista vuonna 1924. Lyndon teki töitä mm. kengänkiillottajana, maatalous- ja betonityöläisenä, hissinkuljettajana, autonpesijänä ja talonmiehenä. Johnson jatkoi opiskelua Lounais-Teksasin opettajainopistossa ja valmistui opettajaksi vuonna 1927. Opiskeluaikoina Johnson toimi aktiivisesti opiskelijapolitiikassa ja toimitti koulun sanomalehteä.

Siirtyminen politiikkaan


Johnson toimi opettajana Houston High Schoolissa. Pian Lyndon kuitenkin alkoi toimia politiikassa. Johnson valittiin kongressiedustajainsihteeriksi vuonna 1931. Johnson toimi
presidentti Franklin D. Rooseveltin lähimpänä miehenä.

Kongressissa


Johnson valittiin kongressiin (Yhdysvaltain edustajainhuone) Teksasin edustajana, Austinista vuonna 1937. Johnson kuului demokraattisen puolueen uudistussiipeen. Johnson oli toteuttamassa presidentti Rooseveltin uudistusohjelmaa New Deal. Johnson ei tullut valituksi senaattiin vuonna 1941. Johnson palveli komentajana Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan aikana. Hänet palkittiin sotilaallisista ansioista Hopeatähdellä, Aasia-Tyynenmeren taistelujen mitalilla ja toisen maailmansodan II Viktorian mitalilla.

Senaatissa


Johnson valittiin senaattiin vuonna 1949, myös hänen köyhä isoisänsä oli ollut senaatissa. Johnson valittiin demokraattisten senaatinedustajain johtajaksi vuonna 1953. Yhdysvaltain demokraattinen puolue sai enemmistön senaatissa vuonna 1955. Johnson toimi senaatin lainsäädäntötyön johtajana. Johnsonilla oli kyky käsitellä senaattoreita. Tästä kyvystä oli hyötyä myöhemmin presidenttinä.

Varapresidenttinä


John F. Kennedy hyväksyi Johnsonin nimittämisen varapresidentiksi vuonna 1960. Johnson joutui syrjään senaatin enemmistöjohtajan paikalta. Suhteet John F. Kennedyyn olivat hyvät, mutta Johnsonin ja Robert Kennedyn välit olivat huonommat. Johnson vieraili varapresidenttinä ollessaan Suomessa syyskuussa 1963.

Presidenttinä


Lyndon Johnsonista tuli Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn murhan jälkeen. Lyndon Johnson vannoi virkavalan välittömästi murhan jälkeen Air Force One-lentokoneessa Dallasin lentokentällä 23. marraskuuta 1963.
Johnsonin puhe "suuresta yhteiskunnasta" toukokuussa 1964 ennakoi kansalaisoikeuksien laajentamista Yhdysvaltain mustalle väestönosalle. Lyndon Johnson jatkoi John F. Kennedyn
aloittamia uudistuksia ja sai kongressin suostumaan näihin. Kennedy ei ollut saanut kongressia puolelleen. Lyndon sai suuren vaalivoiton Yhdysvaltain presidentinvaalit 1964.
Johnson allekirjoitti kansalaisoikeuslain 2. heinäkuuta 1964. Laki kielsi rotuerottelun hotelleissa, ravintoloissa ja muissa julkisissa tiloissa. Laki antoi liittohallituksen oikeusministeriölle mahdollisuuden puuttua syrjintään. Laki kielsi työnantajia ja ammattiliittoja harjoittamasta rotuerottelua. Perustettiin komissio valvomaan lain toteutumista käytännössä. Medicare-laki, sairausvakuutuslaki säädettiin vuonna 1965. Yliopistokoulutukselle myönnettiin suurempi määräraha. Johnson allekirjoitti äänioikeuslain 6. elokuuta 1965.

Vietnamin sota


Johnson nimitti Saigonin suurlähettilääksi kenraali Maxwell Taylorin kesäkuussa 1964. Johnson sai valtuudet kongressilta toimia Vietnamin sota suhteen 7. elokuuta 1964. Yhdysvallat alkoi suorittaa pommituksia ja lähettää lisää joukkoja Vietnamiin vuonna 1965.

Kuuden päivän sota


Israel hyökkäsi erehdyksessä http://en.wikipedia.org/wiki/Six-Day_War#The_USS_Liberty_incident USS Libertyn kimppuun 8. kesäkuuta 1967 . Libertyn radiomiehet pystyttivät hätävara-antennin ja saivat Israelin radiohäirinnästä huolimatta yhteyden Yhdysvaltain kuudennen laivaston lentotukialuksiin USS Americaan ja USS Saratogaan, jotka olivat lännempänä Välimerellä. Lentotukialukset lähettivät suihkuhävittäjiä Libertyn avuksi, jotka istuva presidentti Lyndon B. Johnson jostain syystä komensi takaisin ennen kuin ne koskaan ehtivät Libertyn avuksi.

Suhteet Neuvostoliittoon


Presidentti Lyndon Johnson ja pääministeri Aleksei Kosygin neuvottelivat huippukokouksessa New Jerseyssä kesäkuussa 1967. Lähi-idän tapahtumat olivat neuvottelujen kohteena ja molemmat osapuolet olivat yksimielisiä suhteiden ylläpitämisestä.

Presidentinviran jälkeen


Johnson ilmoitti luopuvansa ehdokkuudesta Yhdysvaltain presidentinvaalit 1968.
Presidentinviran jälkeen Johnson lähti kotiin ranchilleen Johnson Cityyn, Teksasiin vuonna 1969 ja julkaisi muistelmansa ''Etuasemassa'' (''Vantage Point'') vuonna 1971. Lyndon Baines Johnsonin kirjasto ja museo avattiin samana vuonna. Kirjastosta tuli suosituin presidentinkirjasto Yhdysvaltain historiassa.
Johnson kuoli sydänkohtaukseen 64-vuotiaana kotitilallaan Johnson Cityssä 22. tammikuuta 1973.

Lähteet


Luokka:Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenet
Luokka:Yhdysvaltain presidentit
Luokka:Yhdysvaltain senaatin jäsenet
Luokka:Yhdysvaltain varapresidentit
Luokka:Yhdysvaltalaiset demokraattipoliitikot
Luokka:Vuonna 1908 syntyneet
Luokka:Vuonna 1973 kuolleet
af:Lyndon B. Johnson
am:ሊንደን ጆንሰን
ar:ليندون جونسون
an:Lyndon Baines Johnson
frp:Lyndon Johnson
az:Lindon Conson
id:Lyndon Baines Johnson
ms:Lyndon B. Johnson
bn:লিন্ডন বি. জনসন
zh-min-nan:Lyndon B. Johnson
jv:Lyndon B. Johnson
be:Ліндан Бэйнс Джонсан
be-x-old:Ліндан Бэйнз Джонсан
bcl:Lyndon B. Johnson
bs:Lyndon B. Johnson
br:Lyndon B. Johnson
bg:Линдън Джонсън
ca:Lyndon Baines Johnson
ceb:Lyndon B. Johnson
cs:Lyndon B. Johnson
co:Lyndon B. Johnson
cy:Lyndon B. Johnson
da:Lyndon B. Johnson
de:Lyndon B. Johnson
dv:ލިންޑަން ބެއިންސް ޖޯންސަން
et:Lyndon Johnson
el:Λίντον Τζόνσον
en:Lyndon B. Johnson
es:Lyndon B. Johnson
eo:Lyndon B. Johnson
eu:Lyndon Baines Johnson
fa:لیندون بینز جانسون
fr:Lyndon B. Johnson
fy:Lyndon Johnson
ga:Lyndon B. Johnson
gv:Lyndon B. Johnson
gd:Lyndon B. Johnson
gl:Lyndon B. Johnson
ko:린든 B. 존슨
hy:Լինդոն Բեյնս Ջոնսոն
hi:लिंडन जाह्नसन
hr:Lyndon B. Johnson
io:Lyndon Johnson
ilo:Lyndon B. Johnson
zu:Lyndon B. Johnson
is:Lyndon B. Johnson
it:Lyndon B. Johnson
he:לינדון ג'ונסון
pam:Lyndon B. Johnson
ka:ლინდონ ჯონსონი
kk:Линдон Бэйнс Джонсон
rw:Lyndon B. Johnson
sw:Lyndon B. Johnson
ku:Lyndon B. Johnson
la:Lyndon B. Johnson
lv:Lindons Džonsons
lb:Lyndon B. Johnson
lt:Lyndon Johnson
hu:Lyndon B. Johnson
mr:लिंडन बी. जॉन्सन
mzn:لیندون بنیز جانسون
my:လန်ဒန် ဘန်းနက်စ် ဂျွန်ဆင်
nl:Lyndon B. Johnson
ja:リンドン・ジョンソン
no:Lyndon B. Johnson
nn:Lyndon B. Johnson
oc:Lyndon Johnson
pnb:لنڈن بی جانسن
pl:Lyndon B. Johnson
pt:Lyndon Johnson
ro:Lyndon B. Johnson
rm:Lyndon B. Johnson
ru:Джонсон, Линдон
sq:Lyndon B. Johnson
scn:Lyndon Johnson
simple:Lyndon B. Johnson
sk:Lyndon B. Johnson
sl:Lyndon B. Johnson
sr:Линдон Џонсон
sh:Lyndon B. Johnson
sv:Lyndon B. Johnson
tl:Lyndon B. Johnson
th:ลินดอน บี. จอห์นสัน
vi:Lyndon B. Johnson
tr:Lyndon B. Johnson
uk:Ліндон Джонсон
ur:لنڈن جانسن
war:Lyndon B. Johnson
yi:לינדאן זשאנסאן
yo:Lyndon B. Johnson
zh-yue:林登約翰遜
zh:林登·约翰逊

Lesbous

Tiedosto:Sappho and Erinna in a Garden at Mytilene.jpg ja Erinna Mytilenen puutarhassa'', 1864.]]
Lesbous tarkoittaa nainen homoseksuaalisuus, eli nainen, joka kokee seksuaalisuus ja tunnepohjaista vetovoimaa pääasiassa tai ainoastaan naisiin, on lesbo. Sana lesbo on lyhentymä ilmaisusta ''lesbolainen rakkaus'', joka juontuu Kreikka Lesvos-saaresta, jolla tytöillä ja naisilla oli merkittäviä oikeuksia, esimerkiksi erityisiä kouluja. Antiikin Kreikka aikana tällaisessä koulussa nuoria tyttöjä opetti naisrunoilija Sapfo. Sapfon säilyneissä runoissa on erotiikka viittauksia naisiin ja monet hänen rakkausrunoistaan on omistettu naisille. Päteviä todisteita hänen ja oppilaiden välisestä eroottisesta kanssakäymisestä ei kuitenkaan ole.
Nykyaikana jotkut julkisuuden naiset ovat tulleet ”kaapista ulos” eli ilmaisseet olevansa lesboja. Tunnettuja lesboja ovat muun muassa laulajat Eva Dahlgren ja Samantha Fox sekä näyttelijät Portia de Rossi ja Ellen DeGeneres. Kanadalainen Lesbians on Ecstasy -yhtye, jonka jäsenet ovat ilmoittaneet olevansa lesboja, tekee lesboaiheista musiikkia lähinnä lesboista koostuvalle kohdeyleisölle.

Kirjallisuutta


Kaskisaari, Marja: ''Lesbokirja. Vieras, minä ja moderni''. Vastapaino 1995. ISBN 951-9066-90-x
Parkkinen, Marja-Leena: ''Ulos Kaapista''. Like kustannus Ilm: 03/2006 http://www.like.fi/kirja.php?detail_id=3776&haku=ulos%20kaapista&haku2=&ryhma2=hak ISBN: 952-471-759-X

Katso myös


Seksuaalinen suuntautuminen
Biseksuaalisuus
Luettelo tunnetuista homo- ja biseksuaaleista

Aiheesta muualla


http://lepakkolaakso.net/ Lepakkolaakso.net
http://www.sappho.net/finlez/ Sapfinen verkonmutka
Luokka:Homoseksuaalisuus
ar:سحاق
ast:Lesbianismu
id:Lesbian
ms:Lesbian
bs:Lezbijka
br:Lesbianiezh
bg:Лесбийка
ca:Lesbiana
cs:Lesba
de:Lesbisch
et:Lesbi
el:Λεσβία
en:Lesbian
es:Lesbianismo
eo:Samseksemulino
fa:همجنس‌گرایی زنانه
fr:Lesbianisme
fy:Lesbiënne
gl:Lesbiana
ko:레즈비언
hy:Լեսբուհի
hr:Lezbijka
it:Lesbismo
he:לסביות
ka:ლესბოსელი
ku:Lezbiyenî
lv:Lesbiete
lt:Lesbietė
hu:Leszbikusság
mr:लेस्बिअन
arz:ليزبيان
nah:Nepatlachhuiliztli
nl:Lesbienne
ja:レズビアン
nn:Lesbe
pl:Lesbijka
pt:Lésbica
ro:Lesbianism
qu:Qharinchu
ru:Лесбиянство
simple:Lesbian
sk:Lesbička
sr:Лезбијка
sh:Lezbejka
ta:நங்கை
th:หญิงรักร่วมเพศ
tr:Lezbiyen
uk:Лесбійство
yi:לעזביאנקע
zh:女同性戀