Raahe


Raahe () on Suomen luoteisrannikolla Perämeri rannalla sijaitseva Luettelo Suomen kunnista. Raahe sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunta länsiosassa, ja on Raahen seutukunta keskus. Kreivi Pietari Brahe perusti nimeänsä kantavan kaupungin vuonna 1649 kaupankäynnin edistämiseksi. Ajan mittaa Raahesta kehittyi merkittävä satama-, koulu- ja teollisuuskaupunki. Oman erikoisleimansa kaupungille antaa aivan kaupungin keskustaan liittyvä Vanha Raahe eli Puu-Raahe, joka on yksi parhaiten säilyneistä suomalaisista 1800-luvun puukaupungeista.
Kaupungin väkiluku on noin }} }} ihmistä ja Raahe onkin Pohjois-Pohjanmaan toiseksi suurin kaupunki Oulun jälkeen ja entisen Oulun läänin kolmanneksi suurin kaupunki Oulun ja Kajaanin jälkeen. Raahen seutukunnan muodostavat yhdessä Raahen kanssa Pyhäjoki, Siikajoki ja Vihanti kunnat. Alueen yhteinen asukasmäärä on noin 35 000. Alun perin kaupunki perustettiin kaksikielisyys, mutta nykyisin se on virallisesti vain suomenkielinen. Raahessa ilmestyvät paikallislehti Raahen Seutu ja ilmaisjakelulehti Raahelainen.

Historia


Kuva:Raahe church and statue.jpg ja Pekkatori, jossa Pietari Brahen patsas.]]
Kuva:Raahe Map 1850.jpg

Aika ennen kaupungin perustamista


Raahen huomattavin muinaisjäännös sijaitsee Pattijoki (taajama). Kastellin jätinkirkko on suurin Pohjois-Pohjanmaalla tavattavista luonnonkivistä ladotuista kivilatomuksista. Jätinkirkon yhtenäiset vallit ovat n 4 m vahvuiset ja lähes 2 m korkeat ja ne muodostavat 33 × 55 m suuruisen suorakaiteen. Linnan tarkoitusta ei ole pystytty selvittämään. Se on saattanut olla Hylje tukikohta.
Raahen seutu oli keskiaika satakunta ja karjalaiset eräomistusten kiista-aluetta. Keskiajalla satakuntalaisten eräomistukset vahvistuivat alueella ja jotkut tutkijat arvelevat 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan rajan kulkeneen Pattijoki (joki) pitkin.
Varhaisin tieto Raahen seudun asutuksesta on vuodelta 1413, jolloin Rannan hallintopitäjä, myöhemmin Saloinen oli 40 taloa. Asutus lisääntyi nopeasti 1500-luku.
Saloisten Satamalahti on varhaisista ajoista ollut kuuluisa kauppapaikka. Kustaa II Aadolfin määräyksestä 1616 läheisellä Markkinanimellä pidettiin vuotuiset vapaamarkkinat, jotka alkoivat Olavin päivänä ja kestivät kaksi viikkoa. Kristiinan hallituskaudella ja kreivi Pietari Brahen tukemana perustettiin kauppala eli pieni kaupunki. Tämä tuki kreivi Brahen suunnitelmaa parantaa rannikon ja sisämaan yhteyksiä. Saloisten satamaan oli lyhyt matka Kainuusta, Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta.

Kaupungin perustaminen ja 1600-luku


Raahen kaupungin perusti Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe 5. joulukuuta 1649. Kaupunki aiottiin aluksi perustaa sataman läheisyyteen, koska vanha Saloisten satama oli jo liiaksi madaltunut. Uusi kaupunki sijoitettiin Fantinlahden perukassa olevalle saarten suojaamalle niemelle. Kaupunki nimettiin ensin Salon kaupungiksi. Vuonna 1652 kreivi Brahe osti rahapulaa potevalta kruunulta koko Saloisten pitäjän kaupunkeineen. Silloin hän nimesi kaupungin itsensä mukaan Brahestadiksi. Myöhemmin nimi muuttui kansan suussa nykyiseen muotoonsa Raahe. Vuonna 1666 Brahe liitti kaupunkiin vielä 30 taloa Pattijoki. Vuonna 1690 yhdistettiin Raahen seurakunta Raahe-Salon emäseurakunnaksi, jonka pääkirkoksi tuli Raahen kirkko. Nuoren kaupungin kauppayhteydet ulottuivat syvälle sisämaahan aina Varkaus ja Liperiin saakka. Uuden kaupungin hyvä menestys herätti kateutta Oulussa ja Kokkolassa. Niiden vaatimuksesta Raahen kaupunki määrättiin 1680 lakkautettavaksi kahden vuoden kuluessa. Raahelaisten hartaat pyynnöt estivät kuitenkin päätöksen toimeenpanon.

1700-luku


1700-luku kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä käyty suuri Pohjan sota sekä isoviha hävittivät kaupungin lähes kokonaan. Vuonna 1705 kaupungissa oli ollut asukkaita 641, kun rauhan solmimisen jälkeen raahelaisia oli enää 134. Suurin osa kaupungin porvaristosta oli paennut sotaa Ruotsiin. Kaupunki elpyi vähitellen ja kaupankäynti aloitettiin uudelleen. Vuonna 1791 Raahen saamat tapulikaupunkioikeudet vilkastuttivat entisestään kaupungin liikennettä ja kauppaa. Raahelaisten laivat liikkuivat jo Pohjanmeri ja Välimeri. Raahen kautta välitettiin mm. tervaa, lautoja, talia, voita ja turkis. Tieyhteyksien parantuminen edisti vientisataman kilpailukykyä. Kaupungin tuon ajan merkittävin henkilö oli kauppias ja laivanvarustaja Johan Lang (1745-1823).

1800-luku


1800-luku kaupungin talouselämä lähti nousuun, kun merenkulku alkoi Suomessa elpyä. Nousua hidasti kuitenkin ensimmäiseksi Suomen sota rasitukset. 6. lokakuuta 1810 sattunut suuri tulipalo, joka tuhosi kolmasosan kaikista kaupungin rakennuksista. Palon jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä kaupunki sai uuden torin, Isotorin (nykyinen Pekkatori), jossa sijaitsee nykyisin myös Pietari Brahen patsaat. Seuraavaksi Raahea koetteli vuosina 1854–1856 käyty Krimin sota.
Englantilaiset nousivat maihin Raahessa toukokuun lopussa 1854 ja polttivat laivaveistämöt, tervahovin, pikipolttimon 11 laivaa, 25 000 tynnyriä tervaa ja muuta omaisuutta. Jäljelle jäi kaupungin 32 laivasta ainoastaan kuusi. Onneksi tuuli kävi mantereelta merelle, minkä vuoksi itse kaupunki säästyi tuholta. Hyökkäyksestä huolimatta 1800-luvun loppupuoli oli kaupungille kukoistuksen aikaa. Raahessa oli vuosisadan lopulla suuri kauppalaivasto, johon kuului parhaimmillaan 58 kaupungin omaa purjealusta. Vuosina 1867–1875 Raahe oli Suomen suurin laivanvarustajakaupunki ja suurin osa sen asukkaista sai elantonsa merenkulusta. Muita tärkeitä elinkeinoja tuolloin olivat tervan, puutavaran ja voin vienti. Höyrylaivakauteen siirtyminen ja Ouluun ulottuvan rautatien valmistuminen 1886 vähensivät Raahen merkitystä vientisatamana.

1900-luku


1900-luku kaupankäynti Raahessa lamaantui ja kaupunki vaipui hiljaiseloon. Viimeiset raahelaiset purjelaivat, Merilokki, Lännetär ja Tiira, rakennettiin vuosina 1919–1920. Ainoaksi keinoksi saada kauppaa Raaheen jäi rautatieyhteyden hankkiminen. Tämä toteutui 1900. jolloin valmistui Raahen rata. Lapaluodon sataman valmistuminen samoihin aikoihin käynnisti puutavaran kuljetukset ja kaupungin teollistumisen. Merkittävämmäksi teollisuuslaitokseksi kehittyi Ruona Oy, joka parhaimmillaan työllisti n. 700 henkilöä. Tehtaan konkurssi 1952 ja pyöreän puutavaran viennin hiljentyminen lamaannuttivat uudelleen laivaliikenteen. Vuosisadan puoleen väliin saakka kaupungin pääasialliset elinkeinot olivat kuitenkin pienimuotoinen saha- ja konepajateollisuus sekä satama. Ajalta on säilynyt sanonta, jonka mukaan Raahen kaduilla kulkivat tuolloin ainoastaan lehmät ja semiskat. Raahe tuli toisaalta tällöin tunnetuksi koulukaupunkina opettajaseminaarin, Raahen Porvari- ja Kauppakoulun sekä Lybeckerin käsityökoulun ansiosta.
Sodan jälkeen raahelaisia lähti muiden suomalaisten tapaan suurin joukoin Etelä-Suomeen sekä Ruotsiin. Uuteen nousuun Raahe lähti Rautaruukki_(yritys) terästehtaan perustamisen myötä 1960-luku. Saloinen kunta liitettiin Raaheen vuonna 1973, ja ja Pattijoen kunta vuonna 2003.

Maantiede


Image:Pattijoki.jpg laskee Perämeri Raahen kaupungin alueella.]]
Raahen kokonaispinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Kaupungin edustalla sijaitseva suuri saaristo on biodiversiteetiltään rikas. Erityispiirteen Raahen alueen luonnolle antaa maankohoaminen, joka kohottaa merestä uutta maata.

Ilmasto


Raahen ilmasto on pohjoiseen sijaintiinsa nähden merellinen ja leuto. Merkittävimmät päästöt Raahessa aiheuttaa Rautaruukki Steelin terästehdas sekä kuten usein muissakin kaupungeissa liikenne, energiantuotanto ja kauempaa ilman kautta tuleva kaukokulkeuma.

Saaristo ja vesistöt


Raahen edustalla sijaitsee suuri määrä saaria. Näitä ovat Akkunalauta, Iso-Kraaseli, Kalla, Kello (saari), Konikari, Koninpää, Kumpele, Louekari, Maapauha, Pikku-Kraaseli, Preiskari, Puluvärkki, Rääpäkkä, Rääpäkänriutta, Smitinriutta, Smitti, Tasku (saari), Ulkopauha (Raahe), Ämmä, Äijä. Aivan kaupungin edustalla ovat Ulko-Fantti, Maa-Fantti ja Musta. Suuri osa saaristoa kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Natura 2000 -verkostoon kuuluvat Raahessa myös Pattijoki (joki) ja Olkijoki (joki) suistojen välinen lintuvesialue sekä kaukana sisämaassa erämaatyyppinen Pitkäisnevan alue, jossa erikoisuutena on kirkasvetinen Pitkäislähde.
Luonnonsuojelulain tehtävistä valtaosa kuuluu Raahessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen toimivaltaan.
Pienen Kumpeleen eteläpuolella on maankohoamisen vuoksi niemeksi muuttunut Lapaluoto. Isoimpia lahtia ovat Kuljunlahti, lähes järvi kuroutunut Siniluodonlahti ja Tammilahti sekä avara Kultalanlahti. Maankohoaminen muuttaa jatkuvasti rannikon muotoa ja saaristoa. Useita saaria kohoaa, vanhat väylät madaltuvat ja saaret muuttuvat niemiksi. Raahe perustettiin aikanaan Kaupunginlahteen pistävälle niemelle. Noihin aikoihin meri oli rantaan saakka niin syvä, että suuretkin laivat saattoi esteettä purjehtia Kauppatorin rantaan. Merenpohjan kohoaminen ja pohjan liettyminen ovat muuttaneet kulkureittejä. Vielä 1800-luvun puolivälissä voitiin soutaa Pitkäkarin ja mannermaan välitse Härkäsalmea myöten Pattijoen suulle. Samoin raskailla proomuilla kuljettiin nykyään umpeen kasvaneen Mustan ja Maa-Fantti välisestä salmesta. Kaupunginlahtikin on matala, liettynyt ja maatumaisillaan.
Seutu on vähävesistöistä. Pohjanlahti virtaa pieniä vähäpätöisiä jokia ja ojia, joista mainittakoon Pattijoki (joki), Vihanti Piehinkijärvi laskeva Piehinkijoki ja Haapajoki. Huomattavin järvi on Viitajärvi sekä järveen verrattava Haapajärven tekoallas, jonka pinta-ala on 1,5km² ja käyttötilavuus 11,5 milj.m³.

Kallio- ja maaperä


Alueen kallioperä on vaihteleva. Pitkässäkarissa ja läheisillä saarilla kallioperä on plagioklaasiä. Kaupungin ydinalueen tuntumassa kallioerä on graniittia. Lapaluodossa ja Antinkankaalla kiilleliuskeita ja fylliitti. Eteläosissa on amfiboliittia. Saaristossa on tyrskyjen paljastamia silokallioita. Pattijoen rajalla on runsaasti suuria siirtolohkareita ja paljaita kallioita mm. Nahkakallio ja Jylhänkalliot. Pattijoen kohdilla kallioperä rannikolla on kiillegneissiä. Sisämaahan päin kivilaji vaihettuu graniittigneissiksi ja graniitiksi. Kaakkoiskulmassa on pieniä gabroalueita.
Hiekka on Raahen seudun yleisin irtain maalaji. Sitä on laajoilla alueilla mm. Piehinkijoen eteläpuolella. Rannikolla on myös lentohiekkakenttiä. Laajat moreenikumpareita käsittävät ja paikoin soiden rikkomat Kuiva kangas jatkuvat rannikolta syvälle sisämaahan, Pattijoen kohdilla esiintyy myös turvetta sekä savikoita alueella esiintyy vähän. Huomattavin harju on Vihanninharju. Rannikko on alavaa tasankoa, mutta maasto nousee verkalleen sisämaahan päin. Korkeussuhteiltaan alue on vaihtelevaa, mutta korkeimmatkin kohdat ovat yleensä 110 metriä merenpinnan yläpuolella. Piehinkijoen etelä puolella maisema muuttuu tyypilliseksi Pohjanmaan lakeudeksi.

Metsät ja suot


Alueen metsät ovat osin soistuneita metsäkuusi- ja mäntymetsiä. Rannikoilla kasvaa sankkoja lepät sekä tyrniä. Merenrennoilla on laajahkoja rantaniittyjä, joilla on muun muassa Pohjoinen jäämeri rannikon kasviharvinaisuuksia, kuten ruijanesikko ja vihnesara. Seudun suot, Juttisuo, Peuraneva ja Ispinäneva, ovat vaatimattomia verrattuna Pohjanmaan suuriin neva (suotyyppi).

Kaupunkikuva ja arkkitehtuuri


Tiedosto:Raahe Raatihuone 20080710.JPG.]]
Kaupungin asemakaavan on piirtänyt maanmittari Claes Claesson 1600-luku. Asemakaava noudatti alun perin suurvalta-ajan ihanteita ja oli säännönmukainen Renessanssi, joka oli jaettu kuuteen kortteliin. Alkuperäinen ruutukaava on nähtävillä hyvin säilyneessä Vanhan Raahen kaupunginosassa, jonka alue on suojeltua puukaupunkimiljöötä. Keskustan vanhat rakennukset ovat suurelta osin puisia, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia kuten Raahen Yhdyspankin entistä toimitaloa ja Raahen keskuskoulua.
Raahen kirkko on Raahen symboli ja olennainen osa kaupungin ilmettä. Kirkko rakennettiin vuosina 1909–1912, kun entisen puusta rakennettu kirkko oli palanut vuonna 1908. Kirkko edustaa kansallisromantiikkaa. Torni kohoaa 52 metriin ja kirkon sisään mahtuu tuhat henkeä. Kirkko korjattiin perusteellisesti vuonna 1972 ja katto uusittiin vuonna 1996.
Toinen kaupungissa hyvin näkyvä rakennus on Raahen tornitalo. 44 metriä korkea tornitalo on rakennettu vuonna 1958 vesitorniksi, missä käytössä se on edelleen. Lisäksi tornissa on 11 asuinkerrosta. Asuntojen yläpuolella on vesisäiliö, jonka päällä on ravintola ja näköalaterassi sekä kahvila. Rakennuksessa on näköalahissi ja ylimmistä kerroksista avautuu näkymä pitkälle Raahen saaristoon. Rakennus peruskorjattiin vuonna 1994.

Kylät ja kaupunginosat


Kuva:Pattijoki Bridge 2008 07 10.JPG.]]
Osaa Raahen kaupunginosista pidetään Raahessa Kylä. Palonkylän ja Saloisten kaupunginosia ei pidetä Raahessa kylinä kaavoituksellisissa asioissa, mutta kummassakin kaupunginosassa toimii kyläyhdistys. Pattijoki (taajama) ei ole kaavoituksellisesti kylä eikä siellä ole toimivaa kyläyhdistystä. Raahen kaupunginosia ovat:

Talous


Tiedosto:Rautaruukki steel factory in Raahe Jul2009 001.jpg Raahen terästehtaan päätuotteita ovat kuumavalssatut nauhat ja levyt.]]
Kuva:Lasikangas1.jpg
Raahe sai Tapulikaupunki vuonna 1791. Vuonna 2007 kaupungin veroprosentti oli 19,75 %. Nykyisin Raahen seutukunta tunnetaan erityisesti teräksen teon, raskaan metallin, merenkulun, konepajojen, tietotekniikka-alojen ja koulutuksen sekä maaseutuelinkeinojen alueena. Raahessa sijaitsee Rautaruukki (yritys) terästehdas, joka vielä 1980-luku tunnettiin Pohjoismaat suurimpana yhtenäisenä tehdaskokonaisuutena. Terästehtaan tuotteita ovat erilaiset teräslevyt, kelat ja rainat sekä konepajateollisuuden puolivalmisteet. Noin 35 000 asukkaan seutukunnan muodostavat Raahen kaupungin lisäksi Pyhäjoki, Siikajoki ja Vihanti.
Raahe on vanhastaan merikaupunki. Purjelaivakaudella, 1800-luku puolivälin jälkeen, raahelaisilla laivanvarustajilla oli Suomen suurin purjelaivasto, joka käsitti parhaimmillaan lähes 60 alusta. Nykyisin Raahen satama on Suomen kuudenneksi vilkkain satama ja siellä käy vuosittain noin 700 laivaa. Sataman kautta kuljetetaan erilaisia raaka-aineita ja irtolasteja, terästä, sahatavaraa, kontteja sekä projektiluontoisia laivauksia.
Raahe on kasvanut metallitalouden myötä siirtolaisuuden nuivettamasta kaupungista Oulun läänin kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi Oulun ja Kajaanin jälkeen. Oulun tapaan kaupunki pyrkii nykyisin kehittämään tietotekniikkaosaamista yhteistyössä metallialojen (Steelpolis) ja ICT-alojen (Softpolis) -verkostoon sekä ProMetal -osaamiskeskusohjelmaan kuuluvien yritysten voimin.
Vuonna 2007 Raahen työpaikkaomavaraisuus oli 114,4 prosenttia. Maa- ja metsätalouden osuus työpaikoista on noin yksi prosentti, teollisuuden 43 prosenttia, rakennustoiminnan kuusi prosenttia ja kaupan ja muiden palvelujen sekä yhteiskunnallisten palvelujen osuus 50 prosenttia.

Väestö


Tiedosto:Pattijoki Church 2008 07 10.JPG sijaitsee entisen Pattijoki|Pattijoen kirkko.]]
Raahen väkiluku on vuonna 2010 22&nbsp;558 ihmistä. Asukasluvultaan Raahe on Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan. Asukastiheys on kaupungissa 42,75 asukasta per neliökilometri. Asukasluku ei kasvanut lainkaan vuoden 2007 aikana. Raahen seutukunnassa on asukkaita 35 032. Ruotsinkielisiä asukkaita Raahessa oli vuonna 2007 ainoastaan 27 ja kaupunki onkin virallisesti yksikielinen. Väkiluvun on ennustettu laskevan pikkuhiljaa. Ennusteiden mukaan väkiluku on vuonna 2030 20 318 henkeä.
Kaupungin asukkaista alle kuusivuotiaita on 8,7 %, 7-14-vuotiaita 10,3 %, 15-64-vuotiaita 68,6 %, 65-74-vuotiaita 7,2 %, 75-84-vuotiaita 4,0 % ja yli 85-vuotiaita 1,1 %.

Hallinto ja politiikka


Raahen kaupunginjohtajana toimii Kari Karjalainen ja apulaiskaupunginjohtajana Ilmo Arvela. Raahen kaupunginvaltuusto koostuu 43 jäsenestä ja kaupunginhallitus 11 jäsenestä. Valtuuston suurin puolue kaudella 2005−2008 on Suomen Keskusta 16 edustajallaan. Lisäksi valtuustossa ovat Vasemmistoliitto (11), Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (7), Kansallinen Kokoomus (6) ja Suomen Kristillisdemokraatit (3). Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on Unto Valpas (vas.).
Raahen kaupungissa toimii myös nuorisovaltuusto, joka perustettiin vuonna 1998.

Koulutus


Tiedosto:Raahe Teacher Seminar 20090418.JPG
Raahe on tunnettu koulukaupunkina opettajaseminaarin, Raahen Porvari- ja Kauppakoulun sekä Lybeckerin käsityökoulun ansiosta jo yli sadan vuoden ajan. Vuonna 2005 Raahessa toimi 15 peruskoulua, joissa opiskeli yhteensä 2&nbsp;611 lasta ja nuorta, sekä kaksi erityiskoulua joissa opiskeli 65 oppilasta.
Raahen Antinkankaan koululla jaettiin keväällä 2008 Suomi heikoimmat peruskoulun päättötodistukset. Todistusten keskiarvo oli vain 6,48.
Muut Raahen oppilaitokset oppilasmäärineen ovat alla olevassa taulukossa:
Raahe-opisto on Raahen kaupungin omistama yleissivistävää opetusta järjestävä oppilaitos jonka toiminta-alueena on Raahen kaupunki, Pyhäjoen kunta ja Vihannin kunta. Kolmen päätoimisen opettajan ja rehtorin lisäksi opistolla toimii noin 114 tuntiopettajaa ja luennoitsijaa. Oulun ammattikorkeakoulun Raahen yksikkö kouluttaa insinöörejä ja tradenomeja. Lisäksi korkeakoulu järjestää erikoistumisopintoja ja täydennyskoulutusta. Insinööriopiskelijoita on runsaat 600 ja tradenomiopiskelijoita vajaat 300. Yhdessä Oulun tekniikan yksikön kanssa Raahen yksikkö on Suomen suurin insinöörejä kouluttava ammattikorkeakoulu.

Liikenne


Tiedosto:Raahen rautatieasema.jpg.]]
Raahe on ollut perustamisestaan saakka merkittävä satamakaupunki. Nykyisin Raahen satama on Suomen kuudenneksi vilkkain satama ja siellä käy vuosittain noin 700 laivaa. Sataman kautta kuljetetaan erilaisia raaka-aineita ja irtolasteja, terästä, sahatavaraa, kontteja sekä projektiluontoisia laivauksia.
Raahen seudun kunnat Pyhäjoki, Raahe, Ruukki, Siikajoki ja Vihanti hoitavat yhteisesti koko seudun joukkoliikenteen. Joukkoliikenne suunnittelussa on otettu huomioon seudun asuinalueiden nuorten ja vanhusten määrä, sekä alueen oppilaitosten ja julkisen puolen rakennusten sijaintipaikat. Paikallisliikennettä ajetaan Raahessa ja seutuliikennettä muissa ympäröivissä kunnissa. Talvisin Raahen seudulla ajetaan noin 110 bussivuoroa ja kesäisin 85. Talvisin lääninhallituksen ostoliikenteen osuus runkoliikenteestä on noin 36 prosenttia ja kesällä noin 53 prosenttia. Joukkoliikenteen käyttämistä varten on mahdollisuus ostaa ladattava kortti. Paikallisliikennettä liikennöi Oulaisten Liikenne.
Raahen rautatieasema poistettiin henkilöliikenteen käytöstä 1980-luku ja lipunmyynti lopetettiin 2000-luku alussa. Nykyisin aseman kautta kulkee ainoastaan tavaraliikennettä. Raahen ratapihalla on kolme junaliikenteen käytössä olevaa raidetta ja viisi kuormaus- ja purkausraidetta. Nykyään Raahea lähin henkilöliikenteen rautatieasema on Vihannin rautatieasema.

Kulttuuri


Tiedosto:Raahe Museum photo 1.jpg on valtakunnallisestikin merkittävä.]]
Raahen kaupungin kulttuuritoimi pyrkii järjestämään monipuolista kulttuuritarjontaa ja tukee rahallisesti kaupungissa toimivia yhdistyksiä, jotka järjestävät omaa kulttuuritoimintaa. Kulttuuritoimi ylläpitää Galleria sekä vastaa yhdessä Raahe-opiston kanssa lasten taiteen perusopetuksen järjestämisestä kuvataiteen ja käsityön osalta. Lisäksi se antaa tietoa Raahen kulttuuritilaisuuksista sekä jakaa esitteitä tapahtumista, vuokraa kokoustiloja sekä lainaa penkkejä ja tanssilavaa.
Raahen museo on vuonna 1862 Carl Robert Ehrströmin perustama meriaiheinen museo, joka sijaitsee Raahen keskustan tuntumassa Pikkulahden rannalla. Se on myös suomen vanhin yliopistojen ulkopuolinen museo. Museo siirtyi 1900-luku alussa toimimaan nykyiselle paikalleen Raahen tulli- ja pakkahuoneen rakennukseen, joka on valmistunut 1848. Museon esineistön pohjan muodostavat lahjoitukset 1800-luku. Esineet liittyvät suurelta osin Raahen kukoistuskauteen purjelaivojen aikakaudella ja ne ovat enimmäkseen kaukomailta alusten miehistöjen tuomia matkamuistoja ja tarve-esineitä. Tunnetuin ja arvokkain museon esineistä on ”Wanha herra”, maailman vanhin sukelluspuku 1700-luvulta, joka on valmistettu vasikannahasta.
Tapahtumia Raahessa ovat muun muassa Raahen musiikkiviikot, Pekanpäivät, Taiteiden yö, Lasten kulttuuriviikko ja Annanpäivät sekä Sulatto nuortentapahtuma ja Raahen Rantajatsit kesäisin. Raahessa toimii myös elokuvateatteri Bio Huvimylly.

Urheilu


Kuva:Raahe Tornitalo 20120221.JPG
Parhaiten Raahe tunnetaan nykyään pesäpallokaupunkina. Pattijoen liityttyä Raaheen myös sen urheiluseurat liittyivät kaupunkiin. Niinpä Raahessa toimii pesäpalloseura Pattijoen Urheilijat, jonka edustusjoukkue pelaa miesten Superpesistä. Kaudella 2008 joukkue voitti Suomen mestaruuden. Raahen jääkiekkoseura Raahen Jääkiekkoklubi pelaa Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla eli Suomi-sarja (jääkiekko). Raahen urheilupaikat keskittyvät Koivuluodon urheilupuistoon, jossa jäähalliin mahtuu 1500 katsojaa ja urheilukentälle 2500 katsojaa.

Ystävyyskaupungit


Raahen ystävyyskaupunkeja ovat:
Kuva:Flag of Norway.svg Mo i Rana, Norja
Kuva:Flag of Sweden.svg Skellefteå, Ruotsi
Kuva:Flag of Denmark.svg Løgstør, Tanska
Kuva:Flag of Russia.svg Tšerepovets, Venäjä
Kuva:Flag of Slovakia.svg Košice, Slovakia
Kuva:Flag of Sweden.svg Vårgårda, Ruotsi
Kuva:Flag of Estonia.svg Kullamaa, Viro

Tunnettuja raahelaisia


Juha-Pekka Leppäluoto - muusikko
Joonas Donskoi - jääkiekkoilija
Sanna Hirvaskari - tanssija, tanssinopettaja, juontaja
Jyri Junnila - jääkiekkoilija
Petri Keskitalo - kymmenottelija
Heikki Kinnunen – näyttelijä
Laura Kivistö – jalkapalloilija
Hannu Lassila - jääkiekkoilija
Tero Liete - toimittaja
Markus Poukkula - jääkiekkoilija
Miikka Salomäki - jääkiekkoilija
Lauri Salovaara - toimittaja, juontaja
Pertti Salovaara - toimittaja, kansanedustaja
Samuli Putro - muusikko
Janne Niinimaa - jääkiekkoilija

Katso myös


Raahen seutukunta
Kastellin jätinkirkko
Saloinen

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.rajatsi.fi/ Raahen Rantajatsit
http://www.pekanpaivat.fi/ Pekanpäivät
http://www.raahefestival.com/ Raahe Festivalin kotisivu (järjestetään Pekanpäivien yhteydessä kesä-heinäkuun vaihteessa) FLASH-sivusto, joten ei toimi perusselaimella
http://www.kirjastovirma.net/vanharaahe/ Vanhan Raahen kaupunginosasta kertova sivusto
http://www.kylat.net Raahen kylät ry:n sivut
http://www.raahenseutu.fi/ Raahen Seutu ja Raahelainen -lehtien kotisivut
Luokka:Raahe
ar:رآهي
cs:Raahe
de:Raahe
et:Raahe linn
el:Ράαχε
en:Raahe
es:Raahe
eo:Raahe
fr:Raahe
it:Raahe
mrj:Раахе
lt:Rahė
nl:Raahe
no:Brahestad
pl:Raahe
pt:Raahe
ro:Raahe
ru:Раахе
se:Raahe
sk:Raahe
sr:Рахе
sv:Brahestad
tr:Raahe
uk:Рааге
zh:拉赫

Raisio


Kuva:Tulo Raisioon idästä Turun ohikulkutieltä.jpg
Raisio () on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunta. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Raision naapurikunnat ovat Masku, Naantali, Rusko ja Turku.
Ensimmäinen maininta Raisiosta on vuodelta 1292. Raisiosta tuli kauppala vuonna 1966 ja kaupunki vuonna 1974. Kaupungin väkiluku on noussut 1900-luvulla vajaasta 2&nbsp;000 hengestä noin 24&nbsp;000:een, pääosin palvelualan ja teollisuuden ansiosta.
Raisio sijaitsee Turun ja Naantalin välissä. Turusta Porin ja Vaasan kautta Ouluun johtava valtatie 8 leikkaa Turun ohikulkutien eli kantatie 40:n Raisiossa, josta johtaa myös tie Naantaliin. Raision kautta kulkee myös Uudenkaupungin rata välinen rata, ja Raision rautatieasema johtaa haararata Naantaliin. Matkustajaliikenne radalla lakkasi vuonna 1992, mutta rataa käytetään yhä säännöllisesti rahtikuljetuksiin.

Historia


Vanhimmat tunnetut kirjalliset tiedot Raisiosta ovat vuodelta 1292 olevasta testamentista jossa Raisio mainitaan Elaus-nimisen papin kotipaikaksi. Tämä tarkoittaa että Raisiossa on jo tuolloin ollut järjestäytynyt seurakunta.
Arkeologisia löytöjä Raisiossa on jo kivikaudelta. Rautakautisia löytöjä on runsaasti ja niitä esitellään Raision kulttuurikeskus Harkon arkeologisessa näyttelyssä. Kansanrunon mukaan jättiläiset Killi ja Nalli rakensivat Raision kirkko. Laajalti tunnettu ja epiteetinomainen ilmaisu ”rahaisesta Raisiosta” löytyy Topeliuksen kansallisromanttisesta, kansakuntaa luovasta Maamme-kirjasta, ja liittyy Raision kirkon rakentamiseen.
1970-luvulle asti alue oli erittäin maanviljelyspainotteinen. Turku pakkolunasti pieneltä kunnalta alueita, ja sen koko olemassaolo oli vaakalaudalla, kunnes Raision Tehtaat (nyk. Raisio (yritys)) alkoi menestyä. Kunnasta tuli teollisuuskeskus, mikä sysäsi väkiluvun valtavaan kasvuun – koko 1900-luvun aikana se 11-kertaistui. Kasvuun on vaikuttanut myös Turku välitön läheisyys. Vuonna 1966 Raisiosta tuli kauppala ja 1974 kaupunki.
Sotien jälkeen raisiolaisuuteen kuului olennaisena osana se, että sinne oli muuttanut työn perässä ihmisiä eri puolilta Suomea. 1970-luvulla Raisio sai uuden kaksitasoisen keskustan, jossa betoni oli hallitsevassa asemassa. Myöhemmin tätä alettiin pitää arkkitehtonisena virheenä, ja keskusta uudistettiinkin 2000-vuosikymmenen alussa.
Raision nimi johtuu kunnan läpi virtaavasta Raisionjoki, jonka nimen vanhin muoto on tiettävästi ollut Raisajoki. "Raisa" lienee alkujaan Viron kielilainen sana – esimerkiksi Virossa on Raesa-niminen kylä. "Raisnik" puolestaan tarkoittaa viron kielessä suoniittyä. Näin ollen Raisiojoki tarkoitti luultavasti alun perin 'suojokea', mikä muinaisen jokisuun laajojen vesijättöalueiden perusteella on osuva nimitys.

Talouselämä


Kuva:Myllyntori.jpg on yksi Suomen suurimmista.]]
Raisio muodostaa naapurikaupunkiensa Turun ja Naantalin kanssa Varsinais-Suomen merkittävimmän kauppakeskittymän.
Kaupungin sijainti hyvien liikenneyhteyksien päässä on vaikuttanut suuresti sen kasvuun. Sen pääelinkeinoja ovat palvelut sekä elintarvike- ja kemianteollisuus. Suurin työnantaja on Raision kaupunki, toisena kauppakeskus Mylly ja kolmantena Raisio Oyj, joka tuottaa elintarvikkeita sekä terveystuotteita.
Kauppakeskus Mylly on Suomen toiseksi suurin Uusimaa ulkopuolella toimiva kauppakeskus ja samalla kaupungin toiseksi suurin työnantaja. Myös kesällä 2008 avattu Suomen toiseksi suurin IKEA vetää kävijöitä Raisioon. Kolmanneksi suurin työnantaja taas on Ciba Specialty Chemicals.
Taloustutkimuksen vuoden 2007, sekä 2009 imagotutkimuksen mukaan Raisiolla on kokoluokkansa (20&nbsp;000 – 50&nbsp;000 as.) kunnista paras imago.

Kulttuurikohteita


Raisiolla on monia kulttuurikohteita, ja paikkakunta ja tarjoaa monia harrastusmahdollisuuksia. Kaupungissa on myös uusi ja nykyaikainen kirjasto.
Yhdessä Seinäjoki kanssa Raisio on yksi Suomen "tangokaupungeista" – se järjesti vuoteen 2008 asti vuosittain Tangomarkkinat-tapahtuman semifinaalin.
Museo- ja kulttuurikeskus Harkko toimii Raision keskustassa talossa, joka on valmistunut Raision kunnantaloksi, mutta on palvellut myös kauppalan- ja kaupungintalona sekä kirjastona. Harkossa toimii Raision kaupungin taidemuseo ja arkeologinen osasto sekä museokauppa. Toisessa kerroksessa esiintyy talvikautena Raision teatteri ja Raision lapsi- ja nuorisoteatteri. Kesäisin toisen kerroksen tila on museon käytössä.
Vanhassa maalaistalopihapiirissä aivan Raision keskustan tuntumassa sijaitsee Friisilän verstaat, jossa toimii keramiikkatyöhuone, käsityökeskus, luontokoulu Lumikko sekä luontoretkinäyttely Pajupilli.
Krookilan kotiseutukeskus on vanhaa maaseutu-Raisiota esittelevä tila aivan Raision keskustan tuntumassa. Krookilassa toimii kaksi juhlatilaisuuksia järjestävää ravintolaa. Krookilan pihapiirissä on myös savusauna sekä kesäteatteri, jossa esiintyy Raision teatteri.

Nähtävyyksiä


Kuva:Raisio church 1 AB.jpg
Kimalistonmäen patteri
Optisen lennättimen muistomerkki
Vaskipolku
Huhkon kartano
Raision kirkko
Raision julkiset taideteokset
Killin ja Nallin patsaat

Urheilu


Raisio tunnetaan lentopallosta ja jalkapallosta. Miesten lentopallon SM-liigassa pelaa lentopallojoukkue Raision Loimu. Joukkue on voittanut useita suomenmestaruuksia, joista viimeisin on 2001 vuodelta. Joukkueen pelaajiin kuuluvat Venezuelan maajoukkueeseen kuuluvat ja MM-kisoissa esiintyneet Ismel Ramos ja Enderwin Herrera. Naisten Liiga on pelannut SC Raisio, Raision Nuorisokiekko on vuoden 2011 Ringette Suomen mestari.
Raisiossa toimii useita voimisteluseuroja, joista mainittavimpia ovat Raision Jumpparit, Raision Pyryt ja Flex.

Kaupunginosat


Image:Map of Raisio.svg
Raision kaupunki on jaettu neljääntoista kaupunginosaan ja tilastoalueeseen, sekä kahdeksaan suuralueeseen.
Lisäksi Raision kaupunki omistaa neljä virkistysaluetta rajojensa ulkopuolelta. Niistä kolme sijaitsee Naantalissa: Luonnonmaan kesäranta 5,5 ha; Luonnonmaan Villan tila 54 ha ja Rymättylän Karhuluodon saari 17,5 ha. Lisäksi Raisio omistaa Kustavin Iso-Pirisholmin saaren pohjoispäästä 1,6 ha.

Väestö ja asuminen


Raisio on Varsinais-Suomen maakunnan neljänneksi suurin kaupunki Turun, Salon ja Kaarinan jälkeen. Raisiossa on nykyisin yli 24&nbsp;000 asukasta. Raision väestön määrä on noussut Suomen kunnista suhteellisesti eniten toisen maailmansodan jälkeen; parintuhannen asukkaan kunnasta on noussut keskisuuri kaupunki.
Asukkaiden valittavia asumismuotoja on runsaasti: vapailla markkinoilla myytävien ja vuokrattavien asuntojen, talojen ja tonttien lisäksi kaupunki tarjoaa vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja ja omakotitalotontteja.
Raisio on pinta-alaltaan Suomen 329:nneksi suurin (49,5 km²) ja väkiluvultaan 40:nneksi suurin (24&nbsp;041) kunta. Raisio on Suomen 10:nneksi tiheimmin asuttu kunta (479,24 henkeä/km²), ja sijoittuu tässä luettelossa ennen esimerkiksi Tamperetta, Oulua, Vaasaa ja Poria.

Uskonnolliset yhteisöt


Raisiossa toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Raision seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
Muita kirkkokuntia paikkakunnalla edustaa Suomen Vapaakirkko Raision Vapaaseurakunta sekä helluntaiherätys kuuluvan Turun Helluntaiseurakunta Raision rukouspiiri.

Koulutus


Image:Killin markkinat.jpg
Peruskoulutusta annetaan kuudella peruskoulun ala-asteella: Friisilän koulussa, Ihalan koulussa, Kaanaan koulussa, Kerttulan koulussa, Kuloisten koulussa sekä Tahvion koulussa. Konsan ja Krookilan koulut antavat opetusta vuosiluokilla 1–2, ja ne kuuluvat hallinnollisesti Ihalan kouluun. Tikanmaan koulu antaa opetusta luokilla 1–2 ja se kuuluu hallinnollisesti Tahvion kouluun.
Kaupungin ainoa peruskoulun yläaste on Vaisaaren koulu, joka on yksi Suomen suurista ainoastaan yläasteen sisältävista kouluista. Luokkien 7–9 harjaantumisoppilaiden erityisopetusta annetaan Friisilän koulussa ja Vaisaaren koulussa.
Raisiossa annetaan toisen asteen opetusta Raision lukiossa sekä kauppaopisto, ammattiopisto ja raision työväenopisto. Lisäksi kaupungissa toimii Raision aikuiskoulutuskeskus Timali.

Katso myös


Raisio-kanava

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.raisio.fi/ Raision kaupungin kotisivu
http://www.raisiogroup.com/ Raisio Oyj
http://www.kauppakeskusmylly.fi/ Kauppakeskus Mylly
http://www.mlab.uiah.fi/mulli/ Raision arkeologiahanke
http://www.raisionteatteri.net Raision teatteri
http://www.raisio.fi/harkko Museo- ja kulttuurikeskus Harkko
http://www.raseko.fi Raision seudun koulutuskuntayhtymä
http://www.timali.fi Raision aikuiskoulutuskeskus Timali
Luokka:Raisio
ar:رايسيو
ca:Raisio
da:Raisio
de:Raisio
et:Raisio
en:Raisio
es:Raisio
fr:Raisio
it:Raisio
mrj:Райсио
koi:Райсио (коммуна)
nl:Raisio
ja:ライシオ
no:Reso
pl:Raisio
ro:Raisio
ru:Райсио
se:Raisio
sr:Рајсио
sv:Reso
tr:Raisio
zh:拉伊西奧

Ranua


Ranua on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Lapin maakunta eteläosassa Simojoki ylä- ja keskijuoksulla Rovaniemi kaakkoispuolella. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Ranuan naapurikunnat ovat Ii lounaassa, Simo ja Tervola lännessä, Rovaniemi pohjoisessa, Posio idässä ja Pudasjärvi etelässä. Ranua rajautuu etelässä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan.

Historia


Ensimmäiset ihmiset saapuivat Ranuan seudulle jo kivikausi. Alueen ensimmäiset asukit olivat saamelaiset, jotka 1600-luku tultaessa joutuivat vetäytymään etelästä saapuneiden suomalaisten erämiesten tieltä. Ranuan eteläisiä, Siuruanjoki vesistöalueen erämaita pitivät hallussaan iiläiset, ja kemiläiset ja simolaiset hallitsivat Simojoki ympäristöä. Alueiden rajat olivat pitkään erämiesten keskisten kiistojen kohteina.
Eränkäynti antoi sysäyksen pysyvän asutuksen syntymiselle. Asutuksen eteneminen oli kuitenkin hidasta – 1600-luvulla Ranuan ainoa asutettu alue oli luultavimmin Kuhan kylän seutu Ranuanjärvi itäpuolella. Vasta 1800-luku asukasluku alkoi kasvaa toden teolla. Vuonna 1910 Ranualla asui noin 1&nbsp;700 asukasta. Alueen asukkaiden toimeentulo perustui 1900-luku alkuun asti maanviljelyyn ja karjatalous sekä metsästys ja kalastus.
Kuva:Church of Ranua.jpg syksyllä 2006.]]
Ranuan alue jakautui seurakunnallisesti kolmeen kuntaan: Pudasjärvi, Simoon ja Rovaniemi. Pitkät kirkkomatkat saivat asukkaat kannattamaan täysin oman seurakunta perustamista. Hanke eteni kuitenkin nihkeästi, sillä epäselvyyksiä oli mm. kirkon paikan ja seurakunnan alueellisen laajuuden määrittämisessä. Ranuan seurakunta perustettiin vihdoin vuonna 1899, Ranuan kirkko rakennettiin vuosina 1911–1914.
Ranuan kunta perustettiin vuonna 1917. Ranuaan liitettiin alueita suurimmaksi osaksi Pudasjärvestä, mutta myös Simosta ja Rovaniemestä. Kunnan itsenäistymisen jälkeisinä vuosina metsä hakkuut ja uitot tarjosivat runsaasti töitä, ja kunnan väkiluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1920 asukasluku oli jo miltei 2&nbsp;900.
Tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi koulu kehittyminen oli hidasta. Simon kunta perusti Ranuan ensimmäisen kansakoulun Saukkojärven kylään vuonna 1894. Kaksi vuotta myöhemmin Pudasjärven kunta perusti oman koulunsa Ranuan kirkonkylään. Ensimmäinen Ranuan kunnan perustama kansakoulu aloitti Ylimaan kylässä vuonna 1930.
Vuosina 1944–1945 Lapin sota aiheutti Ranualla mittavat vahingot, kun alueella käytiin kiivaita taisteluja suomalaisten ja Saksa kesken. Väestöä jouduttiin lähettämään evakuointion. Sodan tuhojen jäljiltä Ranualla jouduttiin aloittamaan laaja jälleenrakennus.
Sodan jälkeen Ranuan väkiluku kasvoi tasaisesti. Vuonna 1947 väkiluku lähenteli jo 4&nbsp;800 asukasta; 20 vuotta myöhemmin vuonna 1967 ylitettiin jo 7&nbsp;000 asukkaan raja. Tämän jälkeen asukasluku kääntyi laskuun, kun kaupungistuminen alkoi.

Luonto


Kuva:Simojärvi1.JPG
Kuva:Simojärvi4.JPG

Pinnanmuodot


Ranuan maisema on yleispiirteiltään melko tasaista tai loivasti kumpuilevaa. Noin 80 % kunnan pinta-alasta on alankoa (alle 200 m merenpinnan yläpuolella). Maasto nousee loivasti lounaasta koilliseen. Etelä- ja länsiosat ovat alavia ja tasaisia, ja maasto levittäytyy siellä monin paikoin mahtaviksi suo. Itä- ja pohjoisosia luonnehtivat suuremmat korkeuserot ja vaihtelevammat pinnanmuodot – Simojärvi itäpuolella kohoaa vaarajonojen alue merkkinä muinaisista vuoristoista, jotka ovat kuluneet satojen miljoonien vuosien aikana puolitasangoksi, peneplaaniksi. Korkein kohta Palovaara (277 m merenpinnasta) sijaitsee tällä vaara-alueella kunnan itäisimmässä osassa lähellä Posion rajaa.
Ranuan maisemassa näkyy monia jääkausi merkkejä. Moreenista syntyneitä, pitkittäisiä pohjois–etelä-suuntaisia kohoumia, drumliini, on etenkin etelässä Ranuanjoki ympäristössä. Luoteessa maisemaa rikkovat soiden keskellä kohoavat kumpumoreenit. Alueen huomattavin harju halkoo kuntaa kaakosta Kelankylästä Kuukasjärven kautta kirkonkylään. Pieniä harjuja on myös idässä Penämönjärven eteläpuolella sekä lännessä Ruonajoen varrella ja Näätäaavan suolakeudella.

Kallioperä


Ranuan kallioperä on muun Suomen tavoin ikivanhaa prekambri (yli 570 miljoonaa vuotta vanhaa) kallioperää eli peruskalliota. Se muodostuu pääosin metamorfinen kivilaji, graniittigneisseistä, jotka ovat jäänteitä muinaisista orogenia. Idässä Simojärvi ympäristössä esiintyy graniitti ja gneissin seoskivilajeja, järven koillispuolella taas pelkästään graniittia. Paikoin tavataan emäksisiä kivilajeja. Kunnan lounaisosassa Käärmevaaran tienoilla sekä kirkonkylän koillispuolella Simojoki ja Luiminkajoen varsilla vallitsevia kivilajeja ovat amfiboliitti ja metabasaltti. Kunnan luoteisessa osassa Palovaaran itäpuolella on pieni esiintymä tummaa syväkivi, gabroa.

Maaperä


Ranuan yleisin maalaji on turve. Se on eloperäinen maalaji, jota syntyy kosteissa ja hapettomissa oloissa esimerkiksi suo ja kosteikko. Ranualla yleinen maalaji on myös jäätikkö synnyttämä moreeni, jossa on sekaisin raekooltaan erilaisia maalajeja, kuten savi, hiekkaa ja soraa. Lajittuneita maalajeja on niukasti, lähinnä harjualueilla. Simojoki tulvavedet ovat kasanneet rannoille hienojakoista hiekkaa sekä viljavaa silttiä. Siellä onkin parhaat edellytykset maanviljelyn harjoittamiselle.

Vesistöt


Vesistö peittävät Ranuan kokonaispinta-alasta 241 km² eli noin 6,5 %. Merialueita kunnalla ei ole. Pääosa Ranuasta kuuluu Simojoki. 193 kilometriä pitkä Simojoki saa alkunsa kunnan itäosassa sijaitsevasta Simojärvi, ja se laskee Perämeri naapurikunnan Simon edustalla. Simojoki on Tornionjoki ja Kiiminkijoki ohella Suomen ainoita jokivesistöjä, johon Itämeri lohi nousee vielä luontaisesti kutemaan. Simojoessa on varsin paljon koskia, vaikka suuria vesiputous ei olekaan. Simojoen vedenlaatu on käyttökelpoisuusluokitukseltaan hyvää.
Ranuan suurin järvi on lähes 90 km² laaja ja 30 kilometriä pitkä Simojärvi. Se on syntynyt maanjäristys murtamaan ruhjevyöhykkeeseen, joka on sittemmin täyttynyt vedellä. Simojärven suurimmat selät ovat Isoselkä, Pajuselkä ja Näskänselkä. Suurin syvyys on 27 metriä. Sen vedenlaatu on käyttökelpoisuusluokitukseltaan hyvää.
Simojärven lisäksi kunnan alueella on paljon pieniä järviä, joista mainittavia ovat Näskäjärvi, Penämönjärvi, Impiönjärvi ja Ranuanjärvi. Näistä kolme ensimmäistä laskee vetensä Simojärveen. Simojoen keskijuoksulla Ranuan kirkonkylältä pohjoiseen sijaitsee joukko pieniä järviä, kuten Toljanjärvi ja Portimojärvi. Ranuan kirkonkylältä kaakkoon sijaitsee jono pitkänomaisia pikkujärviä. Niitä ovat esimerkiksi Kuhajärvet ja Luiminkajärvi. Nämä järvet ja kunnan eteläosien vesistöt laskevat vetensä Siuruanjoki, Luiminka- ja Ranuanjokien kautta etelään Iijoki, ja kuuluvat siten Iijoen vesistöalueeseen. Niiden vedenlaatu on yleisesti tyydyttävä tai välttävä. Kunnan lounaisosien vedet laskevat Kuivajoki pitkin Perämereen.
Suurimmat pohjavesialueet sijaitsevat Simojärven itäpuolella ja kunnan kaakkoisosan harjualueilla. Ranuan pohjavesivarat ovat kuitenkin melko vaatimattomat verrattuna esimerkiksi naapurikuntien, Posion ja Pudasjärvi, pohjavesivarantoihin.

Ilmasto


Ranua kuuluu lauhkea vyöhyke vyöhykkeeseen, kuten suurin osa muutakin Suomea. Talvi ovat kylmiä ja kesät lauhkean lämpimiä. Etelälappilaisen Ranuan ilmastoon vaikuttaa suuresti sijainti pohjoisessa ja ns. väli-ilmastossa meri-ilmasto ja mannerilmaston välissä. Atlantti lämpimällä merivirta, Golfvirta on huomattava lämmittävä vaikutus Ranualla, Suomessa ja koko Pohjois-Eurooppa, sillä samoilla leveysasteilla esim. Grönlanti on jäätikkö.
Vuotuinen sadanta on Ranualla noin 600 mm; sateisin kuukausi on yleensä elokuu, vähäsateisin huhtikuu. Vuoden keskilämpötila on Ranualla tavallisesti 0–1 °C, joskin vuotuista vaihtelua tietenkin on. Kylmintä on tavallisesti tammikuussa (keskilämpötila –12 °C), lämpimintä heinäkuussa (keskilämpötila +15 °C). Termiset vuodenajat, jossa vuorokauden keskilämpötila on pakkasen puolella, kestää lokakuun lopusta huhtikuun alkuun (170–180 vuorokautta). Ranuan pakkasennätys –44 °C mitattiin 5. helmikuuta 1953. Termiset vuodenajat, jossa vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 °C yläpuolella, alkaa toukokuu–kesäkuun vaihteessa ja kestää syyskuun alkuun (80–90 vuorokautta). Ranuan lämpöennätys 32 °C mitattiin 29. heinäkuuta 2010. Yhden kesän aikana Ranualla on tavallisesti 6–8 helle. Lapin kesälle tyypillinen keskiyön aurinko, jolloin aurinko paistaa keskiyölläkin, kestää Ranualla kolmisen viikkoa, alkaen hieman ennen kesäkuun puoliväliä ja kestäen kesäkuun loppuun saakka. Yöttömän yön vastakohtaa, talvista kaamosta, ei Etelä-Lapissa eikä siis myöskään Ranualla koeta.
Ranua on talvisin muun pohjoisen Suomen tavoin hyvin lumi aluetta. Keskimääräinen lumensyvyys maaliskuussa saattaa monin paikoin etenkin kunnan itäosissa olla yli 70 cm. Paksut lumikerrokset ja tykky saattavat aiheuttaa pahoja tuhoja metsissä. Pysyvä lumipeite sataa Ranualle ja Etelä-Lappiin marraskuun alkupuolella, ja viimeiset lumet sulavat tavallisesti toukokuun alussa.
Kasvukausi alku ajoittuu normaalisti toukokuun alkuun, ja kasvukausi päättyy syyskuun lopulla. Näin kasvukauden pituus on Ranualla 135–140 vuorokautta.

Kasvillisuus ja eläimistö


Kuva:Tolja forest in winter.jpg
Ranua kuuluu boreaalinen vyöhyke eli taigaan. Kunnan metsät ovat boreaalinen vyöhyke, suurimmalta osin vähäravinteisia kuivahko kangas. Mänty on valtapuu. Vallitsevat metsätyyppioppi ovat puolukkatyyppi ja variksenmarja-puolukkatyyppi männiköt ja mustikkatyyppi kuusikot. Lehtometsä osuus on vähäinen, yleisimmät puulajit niissä ovat koivu ja tervaleppä. Metsien kasvu on hidasta ilmaston ja maaperän vuoksi. Laajimmat metsäalueet sijaitsevat kunnan itä- ja pohjoisosissa, joissa hyvin vanhoista metsistä on tehty luonnonsuojelualueita. Peltojen osuus on vähäinen, eniten niitä on raivattu Simojoen varteen hedelmällisille kasvupaikoille.
Suo osuus maapinta-alasta on suuri, yli 60 % – tähän on vaikuttanut mm. haihduntaa suurempi sademäärä, ilmaston viileys ja alueen tasaisuus. Suot kuuluvat yleisesti suoyhdistymätyyppi Pohjanmaan aapasuo; ne ovat pääasiassa kituliasta mäntyä kasvavia rämeitä tai vetisiä neva. Suurimmat suoalueet sijaitsevat lounaassa. Soiden vuoksi vesistöt ovat usein runsashumuksisia. Suurin osa soista on ojitus metsien kasvun parantamiseksi, pientä osaa soista hyödynnetään turvetuotanto. Luonnonarvoiltaan merkittäviä suoalueita on lisäksi rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi, kuten kunnan lounaisosassa sijaitseva Litokaira, joka ulottuu etelämpänä myös Iin ja Pudasjärvi puolelle. Ranuan laajat suot tuottavat vuosittain runsaasti heleän oranssia marjaa, lakka (kasvi) eli hillaa. Hilla onkin valittu kunnan nimikkokasviksi.
Alueen metsistä ja soilta tavattavia eläinlajeja ovat mm. karhu, ilves ja ahma. Nämä aiheuttavat usein taloudellisia vahinkoja poronhoito. Hirvi on runsas. Suot ja järvet ovat arvokkaita elinympäristöjä monipuoliselle lintulajistolle. Simojoki on Suomen harvoja luontaisia lohijokia.

Väestö


Väestön määrä, väentiheys ja ikärakenne


Ranuan asukasluku on }} }}. Asukastiheys on }}/}} round 2}} }} as./km², joten kunta on hyvin harvaan asuttu. Kunta on pinta-alaltaan laaja, joten asutustiheys vaihtelee suuresti eri alueilla. Tiheimmin asutut alueet ovat kunnan keskustaajama ja vesistöjen läheiset alueet. Kunnan reuna-alueilla asutus on kaikkein harvinta, ja laajat alueet ovat täysin asumattomia erämaita (esim. lounaisosan suoalueet ja pohjoisosien laajat metsät). Ranualla mökki määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, ja vuoden 2011 lopulla kunnan alueella oli 1&nbsp;472 kesämökkiä. Kesäaikaan kunnan asukasluku saattaa jopa kaksinkertaistua.
Noin puolet kunnan väestöstä on keskittynyt Ranuanjärvi rannalle Kirkonkylä (Ranua), joka on kunnan keskus ja ainoa taajama. Taajama-aste, eli taajamissa asuvan väestön osuus, oli 47,2 % vuonna 2010. Kirkonkylän lisäksi mainittavia väestökeskittymiä ovat Rovastinahon ja Raiskion kylät lännessä Simojoen varressa; Portimojärven, Pohjaslahden ja Piittisjärven kylät pohjoisessa; Impiön ja Sääskenperän kylät idässä Simojärven tuntumassa; Kuhan ja Kelankylän kylät kaakossa sekä Asmuntin kylä aivan kunnan eteläosassa lähellä Pudasjärven rajaa.
Kunnan ikärakenne on melko edullinen verrattuna muihin Lapin maakunnan kuntiin ja koko Suomeen siinä suhteessa, että lasten ja nuorten (0–14-vuotiaiden) osuus väestöstä on 20,4 % eli noin viidennes. 15–64-vuotiaita on väestöstä 59,5 % ja yli 65-vuotiaita 20,2 %. Lapsia ja nuoria, mutta myös vanhuksia on siis suhteellisesti enemmän kuin muualla Suomessa keskimäärin. Tulevaisuuden ennusteet näyttävät kuitenkin synkemmiltä: lasten ja nuorten osuus väestöstä pienenee, ja vanhusten kasvaa. Väestön ikääntyminen on ongelma koko Suomessa.

Muuttoliike ja luonnollinen väestönkasvu


Kunta on ollut pitkään muuttotappioinen. Tulo- ja paluumuuttoa on ollut, mutta se ei ole korvannut lähtömuuttoa. Väkiluku on parissakymmenessä vuodessa vähentynyt melkein 25 prosentilla. Viime vuosina poismuutto on kääntynyt hivenen laskuun. Vuosina 2010–11 väkiluvun muutos oli –1,7 %. Muuttoliike Ranualta kohdistuu ylivoimaisesti eniten Rovaniemi ja Ouluun; myös tulomuutto Ranualle on suurimmaksi osaksi lähtöisin näistä kaupungeista.
Kunnan korkea syntyvyys on jo pitkään tasannut muuttoliikkeen aiheuttamaa väkiluvun laskua. Viime vuosina syntyvyys on kuitenkin kääntynyt laskuun ja kuolleisuus on vuosina 2010 ja 2011 noussut syntyvyyttä suuremmaksi. Mikäli muuttoliike ja luonnollinen väestönkasvu ovat tulevina vuosina edelleen negatiivisia, kunnan väkiluku jatkaa laskuaan. Vuonna 2040 Ranuan väkiluvun ennustetaan olevan 3&nbsp;400 asukkaan paikkeilla.

Elinkeinot ja luonnonvarat


Työllisyys ja elintaso


Ranuan työttömyys on korkea, vuoden 2010 lopussa se oli 16 %. Noin 80 % työssäkäyvistä käy töissä oman kunnan alueella. Ulkopaikkakunnille kohdistuva työssäkäynti kohdistuu pääasiassa Lapin maakuntakeskukseen Rovaniemelle, jonka vaikutusalueeseen Ranua vahvasti kuuluu.
Suomi on rikas teollisuusmaa ja joka puolella maata nautitaan hyvästä elämisen tasosta – näin myös ranualaisten elintaso on korkea. Vuonna 2009 ranualaisen tulonsaajan veronalaiset tulot olivat keskimäärin 18&nbsp;174 euroa, mikä on jonkin verran matalampi kuin muualla Suomessa.

Alkutuotanto


Ranualla alkutuotanto eli primaarituotannon osuus elinkeino on 21,2 % eli hyvin suuri verrattuna muuhun maahan. Alkutuotantoon luetaan kuuluviksi maatalous, metsätalous ja kalastus sekä kaivannaistoiminta ja louhinta.
Ranuan ilmaston ja maaperän vuoksi maanviljelyn edellytykset ovat huonot, ja parhaat mahdollisuudet siihen ovat Simojoen silttialueilla. Yleinen viljalaji on ohra. Koska maanviljelyn mahdollisuudet ovat Ranualla rajalliset, on karjatalous harjoittaminen alueella kannattavampaa. Kunnan alueella sijaitsee lukuisia suuria lypsy- ja lihakarjatiloja. Ranualla etenkin maito tuotanto on suurta. Karjatalouden lisäksi Ranualla harjoitetaan poronhoitoa. Kunnan alueelle ulottuu useita paliskunta, kuten Kuukkaan paliskunta.
Metsätalous on merkittävässä asemassa. Vaikka metsät kasvavat hitaammin kuin eteläisessä Suomessa, on kunta pinta-alaltaan laaja ja metsävarat ovat suuret. Ranualla ja Suomessa yleensä metsien vuosittainen kasvu on tehokkaan metsänhoito ansiosta suurempaa kuin niiden hakkuupoistuma. Metsävarojen lisäksi myös Ranuan turvevarat ovat huomattavat. Alueen soista on tehty monin paikoin turvetuotanto, joista suurin lienee Näätäaavan turvetuotantoalue lännessä. Turpeennostossa suon ekosysteemi tuhoutuu, ja noston loputtua se istutetaan tavallisesti kasvamaan metsää.
Kalastus on vähäistä, koska kunta ei sijaitse meren rannalla. Simojärvellä on kalastettu ammattimaisesti jo vuosikymmeniä, tosin pienimuotoisesti.
Kaivostoimintaa Ranualla ei vielä toistaiseksi ole, vaikka geologia luonnonvaroja on löydetty. Suhangon alueelta Ranuan luoteisosasta on löydetty mittava palladium, ja kaivosyhtiö Gold Fields Arctic Platinumilla on vireillä hanke kaivoksen rakentamiseksi. Koeporausten perusteella malmi ovat osoittautuneet runsaiksi, ja yhtiön näkemyksen mukaan kaivoksen rakentaminen voitaisiin aloittaa vuonna 2015. Suhangosta on löydetty palladiumin lisäksi mm. platinaa, nikkeliä ja kultaa.. Kaavoitus ja ympäristöluvat hanketta varten ovat kunnossa.

Jalostus


Jalostus (taloustiede) eli sekundäärituotannon työpaikkojen osuus Ranualla on 12 %. Siihen luetaan kuuluviksi teollisuus ja rakennusteollisuus. Suuria teollisuus- ja rakennusyrityksiä kunnassa ei ole, ja jalostuksen työpaikat sijoittuvat pienyrityksiin. Kunnassa jalostetaan pääasiassa paikallisesta alkutuotannosta saatuja raaka-aineita, kuten puuta.

Palvelut


Kuva:Ranua Zoo main building 20120208 01.jpg
Ranuan elinkeinorakennetta tutkittaessa palvelusektorin eli tertiäärituotannon työpaikkojen osuus on 64,5 %. Se on siis ylivoimaisesti suurin tuotantosektori Ranualla, tosin sen osuus on pienempi kuin koko Suomeen verrattaessa.
Ranuan kuntakeskuksessa toimii mm. päivittäistavarakauppa, myynnin pienyrityksiä, pankki, hotelli, ravintola, terveyskeskus, apteekki, posti, poliisi ja palokunta, linja-autoasema, kirjasto, peruskoulu ja lukio sekä kansanopisto. Lisäksi Lapin ammattiopiston muutamia koulutuslinjoja toimii Ranualla. Ranuan eläinpuisto on kunnalle tärkeä matkailun vetonaula, joka tuo alueelle turismi ulkomailta asti. Ranuan leirintäalue sijaitsee lähellä kuntakeskusta Ranuanjärvi rannalla. Niin ikään kuntakeskuksen tuntumassa sijaitsevat urheilukenttä ja jäähalli sekä Oravivaaran ulkoilualue, jossa on talvella kunnan ylläpitämät hiihtoladut. Ranuan kunnantalo ja vuonna 1914 valmistunut Ranuan kirkko sijaitsevat kirkonkylässä Ranuansalmen itäpuolella.
Ranualaisten asiointi erityispalvelujen, kuten hypermarkettien, keskussairaalan ja yliopistokoulutuksen, perässä kohdistuu Rovaniemi.

Tieverkko ja yhteydet


Kuva:Ranua.kuntakilpi.jpg
Pinta-alaltaan laajan Ranuan tieverkko on melko harva. Kunnan halki kulkee etelästä luoteeseen kantatie 78, joka toimii Kajaanin ja Rovaniemen välisenä liikenneväylänä. Se on kunnan tärkein ja vilkkaimmin liikennöity tieosuus. Muita suurempia tieväyliä ovat seututiet seututie 858, seututie 924, seututie 941 ja seututie 942. Seututie 941 kulkee Ranuan kuntakeskuksesta itään Posiolle. Seututie 858 halkoo Ranuan kaakkoisosia tullen Pudasjärvi Iso-Syöte Ranuan Kuhan kylään, jossa se yhtyy Posiontiehen eli seututie 941:een. Seututie 924 tulee lännestä Simosta ja yhtyy kantatie 78:aan Nuuppaan kylän kohdalla Ranuan pohjoispuolella. Seututie 942 lähtee Ranuan kuntakeskuksesta koilliseen ja kulkee Simojärven länsirantaa viistäen Rovaniemen kaupungin puolelle Juotasniemen kylään.
Ranuan linja-autoasemalta on päivittäiset bussiyhteydet Rovaniemelle, Ouluun ja Kajaaniin. Linja-autovuoroja on lisäksi mm. Posiolle ja Kemiin. Rautatie kunnan alueella ei ole. Lähin rautatieasema ja lentokenttä sijaitsevat Rovaniemellä, ja lähimmät satamat Kemissä ja Oulussa. Kantatie 78:n varressa kahdeksan kilometriä Ranuan keskustasta Rovaniemen suuntaan on pienlentokenttä.
Etäisyyksiä Ranualta eri paikkakunnille:

Alueellinen kehittäminen ja suunnittelu


Kuva:Ursus_maritimus_Ranua.jpg
Ranuan alueen kehitys perustuu nykyisin pääasiassa matkailuun ja palveluelinkeinoihin. Ylivoimainen vetonaula on Ranuan eläinpuisto, joka on yksi Suomen kolmesta eläintarhasta (muut eläintarhat ovat Korkeasaari sekä Ähtärin eläinpuisto). Näin siitä on kehittynyt valtakunnallisestikin merkittävä matkakohde. Myös Simojärvi ja Simojoki ovat muodostuneet tärkeiksi luontomatkailukohteiksi mm. kalastajien, retkeilijöiden ja moottorikelkkailijoiden keskuudessa.
Tulevaisuudessa matkailun lisäksi myös kaivostoiminnalla tullee todennäköisesti olemaan tärkeä rooli alueen kehityksessä. Kunnan toistaiseksi hyödyntämättömät luonnonvarat, kuten palladiummalmiesiintymä Suhangon alueella, tulevat mitä luultavimmin lisäämään työpaikkojen määrää ja alueen merkittävyyttä teollisuudessa.
Ranuan maankäyttöä ohjataan kunnan alueelle laadituilla kaavoilla, johon kuuluvat mm. Ranuan kirkonkylän asemakaava ja vesistöjen läheisyyteen laaditut ranta-asemakaava. Simojoen ja Simojärven lisäksi rantakaavat on laadittu mm. kaakkoisille järville Kuhaan ja Kuukasjärvelle. Kunnan luoteisosaan on laadittu yleiskaava Suhangon kaivoshanketta varten. Ranuan kaavoitusta ohjaa Lapin maakuntakaava.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.ranua.fi/ Ranuan kunnan kotisivut
http://www.ranuazoo.com/ Ranuan eläinpuisto
Luokka:Ranua
cs:Ranua
de:Ranua
en:Ranua
es:Ranua
eo:Ranua
eu:Ranua
fr:Ranua
it:Ranua
lb:Ranua
nl:Ranua
no:Ranua
pl:Ranua
pt:Ranua
ro:Ranua
ru:Рануа
se:Ranua
sv:Ranua
vi:Ranua

Rautjärvi


Rautjärvi on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunta. Kunnan väkiluku on 3831. , pinta-ala }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}}}} asukasta/km². Rautjärven naapurikuntia ovat Parikkala ja Ruokolahti, itäpuolella Venäjä.
Yli puolet Rautjärven asukkaista asuu kuntakeskuksessa Simpeleellä. Rautjärven asemanseudulla asukkaita on noin 300. Taajamat sijaitsevat noin 25 kilometrin etäisyydellä toisistaan.
Rautjärvi on yksi Suomen teollistuneimpia kuntia (47 % työpaikoista) ja sen suurin työllistäjä on Simpele (yritys)in Simpeleen paperitehdas.
Rautjärven kunnanjohtaja on Harri Anttila (vuodesta 2006).

Historiaa


Talvisota päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 pääosa siihenastisen Rautjärven alueesta pysyi Suomessa, mutta lähes puolet (198,9 km²) sisältyi Neuvostoliitto luovutetut alueet.
Simpeleen kuntaliitos Rautjärveen 1973.

Kylät vuonna 1939


Haakanala, Hallilanmäki, Hiivaniemi, Hinkkala, Hynnilä, Ilmee, Jurvala, Kalpiala, Kekäleniemi, Kokkola, Kopsala, Korjola, Korpijärvi, Lankila, Latvajärvi, Miettilä, Niskapietilä, Partila, Pirhola, Purnujärvi, Rautjärvi, Siisiälä, Torsansalo, Uimola, Untamo, Viimola, Vähikkälä

Palveluja


huoltoasemat: Neste, Teboil
huoneistohotelli Simmes
ruokakaupat: S-Market, K-Market, Siwa

Tunnettuja Rautjärvellä syntyneitä henkilöitä


Simo Häyhä, talvisodan tarkka-ampuja, jota mm. esitellään Kollaa-museossa Miettilässä
Jorma Kosunen, rajavartiojoukkojen eversti ja urheiluvaikuttaja
Matti Mononen, seiväshyppääjä
Olli Pajari, kansanedustaja
Lea Piltti, opperalaulajatar

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.rautjarvi.fi/ Rautjärven kunnan kotisivut
http://www.gosaimaa.com/ goSaimaa.com-matkailusivusto
Luokka:Rautjärvi
de:Rautjärvi
en:Rautjärvi
fr:Rautjärvi
it:Rautjärvi
nl:Rautjärvi
no:Rautjärvi
pl:Rautjärvi
pt:Rautjärvi
ro:Rautjärvi
ru:Раутъярви
se:Rautjärvi
sv:Rautjärvi

Renko


Renko () on Luettelo Suomen entisistä kunnista ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnan kaupunkia. Ennen lakkauttamistaan Renko sijaitsi Kanta-Hämeen maakunta ja Etelä-Suomen läänissä. Sen naapurikunnat olivat Hattula, Hämeenlinna, Janakkala, Loppi ja Tammela.
Kunnassa asui ennen lakkauttamista }} }} asukasta, ja sen pinta-ala oli }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Hämeenlinnan keskustaan on Rengosta matkaa noin 15 km.

Vaakuna


Rengon vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1953.

Nimestä


Keskiaikaisissa ruotsinkielisissä lähteissä pitäjän nimi esiintyy eri muodoissa: vuonna 1440 ''Rengo'', 1470 ''Ringha'', 1475 ''Rengia'' sekä vuosina 1505 ja 1512 ''Rengo''.
Rengon kappalainen Israel Kempe lähetti 1700-luvun puolivälissä vastauksen Turun tuomiokapitulille, kun se oli tiedustellut pitäjään liittyviä asioita. Kappalainen toteaa pitäjän nimen johtuvan sen alueella mutkittelevasta joesta, joka laskee Hattulan Renkajärvestä Renkajokena eli Rengonjokena kohden Vanajavesi virtauksia. Tähän teoriaan on yhtynyt myös professori Pekka Suvanto.
Nykyisin pitäjän nimestä on vallalla toisenlainen käsitys. Nimistötutkija tohtori Petri Hiltusen mukaan Rengon nimi on germaanista alkuperää. Vastaavasti äännettyjä nimimuotoja (''Renco, Rencho, Renk'') tavataan ennen keskiaikaa saksalaisella kielialueella. Sanan merkitys on ollut Hiltusen mukaan sama kuin ''Hathun'' eli 'taistelu' tai 'ottelu'. ''Renc'' merkitys on muinaissaksissa myös 'ylimielinen', 'ylpeä' tai 'kopea'.
Kylännimiä käsitellessään Hiltunen tulee siihen johtopäätökseen, että vanhimmat nimet sijoittuvat Kanta-Hämeen vanhimmille asuinpaikoille. Esimerkiksi Rengon kylät Waimare ja Muurila ovat pitäjän vanhimmat kylät. Näin Rengon kylien nimet voidaan johtaa seuraavasti; ''Muurila = Mure, Waimare = Weimar, Wiiala = Wia, Kutila = Gudi'' ja ''Nevilä = Nevi''. Pitäjän oma nimi ja kylien nimistö olisi siis paljolti saksalaisperäistä ja puhtaasti ei-kristillistä.
Kuva:Rengonkirkko.JPG on muodoltaan kahdeksankulmainen.]]

Historia


Rengon pitäjä on ollut perinteinen kappeliseurakunta, mutta se kuului kahden seurakunnan alaisuuteen. Rengon pohjoisosa kuului Vanajan ja eteläosa puolestaan Janakkalan seurakunnan alaisuuteen.

Kuntaliitos


Renko liittyi vuoden 2009 alussa osaksi Hämeenlinnaa yhdessä neljän muun kunnan kanssa. Päätös liittymisestä tehtiin kunnanvaltuustossa yksimielisesti 28. marraskuuta 2007.

Nähtävyydet


Rengon muodoltaan kahdeksankulmainen Rengon kirkko on peräisin keskiajalta. Historiallinen Hämeen Härkätie (yhdystiet Yhdystie 2831 ja Yhdystie 2855) kulkee Rengon kautta ja alueella on myös Härkätiemuseo.

Rengon kylät

Muurila


Muurilan kylän nimi esiintyy oikeudenpöytäkirjassa jo vuonna 1440, jolloin kunnan kivikirkkoakaan ei vielä oltu rakennettu. Isonjaon ajalta peräisin olevassa kartassa nykyisen kirkon läheisyydessä esiintyy paljon muureihin viittaavia tiluksia, kuten Yli-Paavolan Muurinaluspelto ja Laurilan Muurinaluspelto. Alueelta löytyy perimätiedon mukaan myös muinainen Muurilan uhrilehto.

Uusikylä


Uudenkylän peltolohkot sijaitsevat kirkon puolella. Uusikylä on aikanaan syntynyt Hämeenlinnaan menevän tien varteen.

Viitteet

Katso myös


Hämeenlinnan seudun kuntaliitos 2009
Rengon kirkko

Aiheesta muualla


Luokka:Renko
de:Renko
et:Renko vald
en:Renko
eu:Renko
fr:Renko
it:Renko
nl:Renko
no:Renko
ro:Renko
se:Renko
sv:Rengo

Ristijärvi


Ristijärvi on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Kainuun maakunta keskiosassa valtatie 5 ja Ämmänsaaren rata varrella. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Kunta rajoittuu lännessä Puolankaan, pohjoisessa Hyrynsalmi, idässä Kuhmoon ja Sotkamoon sekä etelässä Paltamoon. Maakuntakeskukseen Kajaaniin on keskustaajamasta matkaa 43 kilometriä.
Ristijärven historian kolmanneksi kunnanjohtajaksi Heikki Kemppaisen ja Reijo Fredrikssonin seuraajaksi syyskuusta 2007 alkaen valittiin 54-vuotias Lappajärven, Evijärven ja Kortesjärven elinkeinojohtaja Juhani Kauppi ja hänen jälkeensä aloitti Raija Potila.

Historia


Ristijärven vanhimmasta asutuksesta kertovat Ristijärven ympäristöstä löytyneet kivikausi asuinpaikat. Asutus pysyi kauan eräluontoisena, Saamelaiset jälkeen seudulle saapui metsästäjiä Perämeri rannikolta ja Karjala. Vakinaisesti seutu asutettiin 1550-luku jolloin Oulujärvi ympäristöön asettui savolaiset uudisasukkaita. vuoden 1569 verokirjan mukaan seudulla oli jo 20 taloa, joista useimmat kuuluivat savolaisille. 1570-luku venäläiset hävittivät lähes koko asutuksen. Uusi muutto alueelle alkoi vasta Täyssinän rauhan jälkeen 1595.
Ristijärven seutu kuului vuodesta 1599 alkaen Oulujärven eli Paltamon seurakuntaan. Vuonna 1786 Ristijärveen liitettiin Hyrynsalmen seurakuntaan, jonka kappeliseurakunnaksi se tuli 1804. Itsenäiseksi seurakunnaksi Ristijärvi erotettiin 1896, mikä toteutui käytännössä vasta 1923. Gustaf af Sillénin suunnittelema Ristijärven kirkko valmistui 1807.
Ristijärven asukasluku alkoi kasvaa varsinaisesti vasta 1800-luku. Vuonna 1869 asukkaita oli 1770 ja 1900 2191. Väestö sai toimeen tulonsa pääasiassa maatalous ja metsätalous. Peltoalaa lisättiin järvenlaskuilla, joista ovat muistoina Hiisijärvi. Valkoiset hiekkadyynit paljastuivat 1761, jolloin hiisijärveläiset epäonnistuivat järvenlaskussa ja Hiisijärven vedenpinta laski huomattavasti. Tervanpoltto oli tärkeä elinkeino 1900-luku saakka, jolloin se ehtyi. Tilalle tulivat metsätalous.
Ristijärven asukasluku kasvoi tasaisesti 1960-luku saakka. Tällöin väestö alkoi kuitenkin nopeasti vähentyä maaltapako vuoksi. Vuonna 1960 asukkaita oli lähes 4000, 1970 3272 ja 1985 2373. Vuoteen 2011 mennessä kunnan asukasluku oli laskenut 1510.
Ristijärvellä on ystävyyskuntatoimintaa Karjalan tasavalta Aunus alueelle. Nykyään Ristijärvi kuuluu osana Kainuun maakuntahallintokokeiluun, ja kunnan edustajaksi maakuntavaltuustoon valittiin keskustalainen entinen kunnanjohtaja Heikki Kemppainen yli 200 äänellä ja toistamiseen vuonna 2008.

Luonto


Ristijärvi on luonnonkaunis kunta Kainuun sydämessä. Vaara mäkien ja niiden välisten suopainanteiden luonnehtimaa maastoa elävöittävät lukuisat järvi ja mutkittelevat vuolaat joki.
Kallioperä on kunnan itäosissa pääasiassa graniittigneissiä, mutta länsiosat kuuluvat jo Kainuun liuskealueeseen. Liuskealueelle on myös kulutusta hyvin kestäviä Kvartsiitti ja sekä Fyliitti, kiilleliusketta ja graniittia. Yleisin maalaji on moreeni. Laaksoissa on myös hiekkaa ja hiesua. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pinnanmuodoiltaan Ristijärveä voidaan verrata altaaseen. Maasto nousee nimittäin kunnan keskiosista kohti reuna-alueita, mutta kunnan etelä- ja pohjoisrajan tuntumassa on yli 300 m. korkeuteen kohoavia vaaroja. Korkein kohouma on Saukkovaara etelässä Paltamon rajalla. Ristijärven yleisimmät metsätyypit ovat puolukka-mustikka- ja variksenmarja-puolukka tyyppi. Liuskealueella on reheviä puronvarsikorpia ja alueella kasvaa useita harvinaisia kasvilajeja. Kohoumien välissä notkelmissa on Suo.
Tärkein vesistö on Hyrynsalmen puolelta tuleva Emäjoki, joka laskee Ristijärven kautta Iijärvi. Emäjokeen, jossa on kunnan pohjoisosassa Seitienoikean voimala, laskevat idästä Tervajoki ja Hiisijoki. Hiisijoessa on Iso-Pyhäntä pohjoispäässä voimalan patoama Pyhännänkoski. Kunnan luoteisosan suurin järvi on Uva, joka laskee Iijärven pohjoisimpaan lahti (maantiede).

Politiikka


Ristijärveläiset ovat monesti olleet Kainuun aktiivisimpia äänestäjiä.

Kunnanvaltuuston koostumus ja äänestysaktiivisuus

Kulttuuri


Ristijärvellä järjestetään vuosittain Nuori Teatteri -teatterileiri yli 12-vuotiaille nuorille, jossa opettajina toimii teatterialan ammattilaisia. Nykyisin myös senioreilla on mahdollisuus osallistua kesäkuussa järjestettävään koulutustapahtumaan.. Samaten monena kesänä on jo ollut kansainvälinen ''Veisuuvestivaali'', jossa vain osana on kirkollinen virsilaulu. Monia vuosia on toiminut harrastajapohjainen mutta ammattilaistasoinen ''Ristijärven puhallinorkesteri''.

Uskonnolliset yhteisöt


Ristijärvellä toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Ristijärven seurakunta<ref></ref>. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä Ristijärvellä toimii herännäisyys<ref></ref><ref></ref>.

Talous


Kunnan taloutta on jo pitkään hoidettu siten, että tärkeimmät peruspalvelut saadaan Kainuun maakuntahallinto. Kunnalla on lukuisia velkaisia yrityksiä, jotka eivät näy kunnan taseessa.

Kyliä


Hiisijärvi, Jokikylä, Karhulankylä, Koskenkylä, Mustavaara, Möttölänniemi, Peuravaara, Pihlajavaara, Pyhäntä, Ristijärvi, Tolosenjoki, Tuliharju, Uva.
Maarekisterin mukaan Ristijärvi on yksi kylä.

Liikenne


Valtatie 5 johtaa Paltamosta Ristijärvelle ja jatkuu Hyrynsalmelle. Seututie 888 haarautuu kantatie 76 Sotkamon keskustasta ja kulkee Revonkannan kautta Ristijärvelle ja jatkuu Uvan kautta Väyrylän kylään, jossa se liittyy kantatie. Yhdystie 8890 alkaa Ristijärveltä seututieltä 888 ja kulkee Emäjoen länsipuolta Karpinvaaran ja Oravivaaran kautta Hyrynsalmelle. Katajasuontie eli yhdystie 8891 on valtatie 5 ja yhdystien 8890 yhdistävä tie Ristijärvellä Jokikylän pohjoispuolella.
Ristijärven rautatieasemalla ei ole nykyään matkustajaliikennettä. Emäjoki ylittävää siltaa Jokikylä (Ristijärvi) pommitettiin jatkosota aikana. Yksi liittoutuneiden kone sai konevian ja lentäjä pyrki nähtävästi osumaan koneellaan siltaan, mutta kone putosi maahan aivan sillan viereen. Hänet on haudattu Kalliokosken laavulle aivan putoamispaikalle.

Tunnettuja ristijärveläisiä


Heikki Kemppainen, poliitikko, ensimmäinen kunnanjohtaja
Hannu Takkula – Euroopan parlamentti
Kari Härkönen – entinen hiihtäjä
Kaisa Mäkäräinen – ampumahiihto

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.ristijarvi.fi/ Ristijärven kunnan kotisivut
Luokka:Ristijärvi
de:Ristijärvi
et:Ristijärvi vald
en:Ristijärvi
es:Ristijärvi
eo:Ristijärvi
fr:Ristijärvi
it:Ristijärvi
nl:Ristijärvi
ja:リスティヤルヴィ
no:Ristijärvi
pl:Ristijärvi
ro:Ristijärvi
ru:Ристиярви
se:Ristijärvi
sv:Ristijärvi
vi:Ristijärvi

Ruokolahti


Ruokolahti (epävirallisesti ) on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km².
Ruokolahden naapurikunnat ovat Imatra, Lappeenranta, Parikkala, Punkaharju, Puumala, Rautjärvi, Sulkava ja Taipalsaari.
Talvisota päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 valtaosa siihenastisen Ruokolahden alueesta pysyi Suomessa, mutta pieni alue Jääski ja Rautjärvi rajalla sisältyi Neuvostoliitolle luovutetut alueet. Toisaalta Ruokolahteen liitettiin alue Suomessa pysyneestä Jääsken osasta, joten Ruokolahti on Tohmajärvi ja Ylämaan ohella ainoa alueitaan menettäneistä luettelo Suomen kunnista, jotka itse asiassa ''laajenivat'' sodan aiheuttamien aluemenetysten johdosta.
Ruokolahti nousi kesä–heinäkuussa 1992 lehtien otsikoihin paikkakunnalla tehtyjen Ruokolahden leijona vuoksi. Ennestään paikkakunta tunnettiin Edelfeltin Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä -maalauksesta.

Kyliä 1939


Aisaniemi, Anteroisenmäki, Eräjärvi, Haikola, Haloniemi, Hauklappi, Heinärikkilä, Huhtanen, Hyrkäs, Hännilä, Härskiänsaari, Hölmölä, Hörkkölä, Ilmajärvi, Immala, Inkilänmäki, Junnikkala, Jurvala, Jälkölä, Kaiturinpää, Kalholampi, Kaljula, Kalpiala, Karhula, Kattelus, Kekäleenmäki, Kemppilä, Kesselilä, Kietävälä, Kiurula, Kopsala, Korjola, Kotaniemi, Kouvola, Kuokkalampi, Kuopiola, Kurjala, Kurrola, Käkölä, Kärinkäniemi, Laamala, Lassila, Lempiälä, Matikkala, Mattarila, Mustakulkkula, Mäkelä, Mälkiälä, Mättölä, Narsakkala, Niuvanmaa, Pohja-Lankila, Poitsilanmaa, Puntala, Puttola, Pönniälä, Rahikkala, Rahkola, Rasila, Rautiala, Rautionmaa, Rehula, Reinikkala, Revonniemi, Ronkolanmäki, Sarajärvi, Savilahti, Siisiälä, Siitola, Soinila, Suikkala, Sutela, Suurpää, Syyspohja, Tarkkola, Terävälä, Tetriniemi, Toiviala, Torsansalo, Torsantaka, Tuomala, Utula, Vaittila, Valtola, Vehviälä, Vertalansalmi, Virmutjoki, Vuoksenniska, Vuosalmi

Nähtävyyksiä


Tiedosto:Kellotapuli_ruokolahti_talvi.jpg
Ruokolahden nähtävyyksiin kuuluu esimerkiksi maankuulu Ernst Lohrmannin suunnittelema Ruokolahden kirkko (1854), ja sen välittömässä läheisyydessä oleva puinen paanukattoinen kellotapuli jonka rakensi ruokolahtelainen kirvesmies Tuomas Ragvaldinpoika Suikkanen vuonna 1752. Molemmat sijaitsevat Ruokolahden kirkonmäellä. Muita kohteita kirkonmäellä ovat Kirkkopiha, kotiseutumuseo, Ruokolahti-talo ja ilmailumuistomerkki aivan kirkon lähellä.
Ruokolahden muita nähtävyyksiä ovat Rantalinna, Kolmiköytisen- ja Lapinvuoren kalliomaalaukset, Karoniemi, Salpalinja Syyspohjassa, Kukonharjun-, Kutveleen- ja Käyhkään kanavat, Kummakivi ja sammalsilta.

Uskonnolliset yhteisöt


Ruokolahdella toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Ruokolahden seurakunta<ref></ref>.

Etäisyydet


Helsingistä 276 km
Kouvolasta 136 km
Lappeenrannasta 50 km
Imatralta 17 km
Savonlinnasta 110 km
Joensuusta 187 km
Mikkelistä 119 km
Viipurista 117 km
Pietarista 267 km

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.ruokolahti.fi/ Ruokolahden kunnan kotisivut
http://www.gosaimaa.com/ goSaimaa.com-matkailusivusto
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=226&a=2032 YLEn elävä arkisto – Ruokolahden leijona uutisissa
Luokka:Ruokolahti
de:Ruokolahti
en:Ruokolahti
fr:Ruokolahti
it:Ruokolahti
nl:Ruokolahti
no:Ruokolahti
pl:Ruokolahti
pt:Ruokolahti
ro:Ruokolahti
ru:Руоколахти
se:Ruokolahti
sv:Ruokolax

Ruukki


Ruukki oli Pohjois-Pohjanmaan maakunta sijainnut Suomen kunta. Kunta syntyi Paavola (kunta) ja Revonlahti kuntien yhdistyessä vuonna 1973. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnassa sijainneen Ruukki (taajama) kylän nimestä. Kunnassa Väkiluku 4&nbsp;600 ihmistä, ja sen pinta-ala oli 772,58&nbsp;km², josta 5,79&nbsp;km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 5,88 asukasta/km².
1. tammikuuta 2007 Ruukki ja Siikajoki lakkautettiin ja samalla perustettiin uusi Siikajoen kunta.
Ruukki (varhainen teollisuusalue)-sana tarkoittaa varhaista Rauta- ja Kupari keskittynyttä laitosta ja sen ympärille muodostunutta aluetta.

Kylät


Hartaanselkä, Luohua, Paavola (taajama), Relletti, Revonlahti (kylä), Ruukki (taajama), Tuomioja (kylä), Saarikoski

Yhteydet


Kunnan päätiet olivat valtatie 8 (Kasitie) ja kantatie 86. Vanhastaan Siikajoki (joki) on toiminut tärkeänä sahateollisuuden tukinuittojen kuljetusväylänä. Vuonna 1886 Ouluun saakka jatkettu Pohjanmaan rata kulkee Ruukin rautatieasema. Eräänä tuon ajan perintönä on Ruukissa kunnanviraston molemminpuolin kaksi rautaista niitattua siltaa. Vanhempi siirrettiin nykyiselle paikalleen rautatiesillaksi, ja "Huokausten silta" on nykyisin kevyemmän liikenteen käytössä.

Teollisuus


Ruukissa toimii saha- ja puutavarateollisuuden (Ruukki Wood, MSJ-Wood), metalli- ja konepajateollisuuden (FinnBlast, MariComp, Reko-Kone, JMC Engine), eristevalmistuksen (Ruukin EPS) ja muiden alojen yrityksiä. Huomattava osa teollisuudesta on keskittynyt Ruukin yrityspuistoon.
Ruukissa tuotetaan vesivoimaa Pöyryn ja Ruukinkosken voimalaitoksissa, jotka siirtyivät Revon Sähkön myynnin yhteydessä Vattenfallin omistukseen.

Palvelut


Ruukissa on kaksi toisen asteen oppilaitosta, Siikajoen lukio ja Ruukin maaseutuopisto. Oppilaitokset tekevät yhteistyötä hevostalouden alalla.
Ruukissa sijaitsee myös MTT (MTT) alainen Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema.

Vastaanottokeskus


Suomen sisäasiainministeriö päätti maaliskuussa 2009 perustaa Suomen Punainen Risti ylläpitämän vastaanottokeskus entiseen Ruukkiin, jossa oli siis aiemminkin toiminut vastaanottokeskus.

Tunnettuja ruukkilaisia


Keijo Minerva, laulaja, muusikko ja yrittäjä (syntynyt Ruukissa)
Marika Fingerroos, malli ja laulaja

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Siikajoki
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Ruukki
en:Ruukki
fr:Ruukki
nl:Ruukki
no:Ruukki
ro:Ruukki
se:Ruukki
sv:Ruukki

Rymättylä


Tiedosto:Aaslaluoto ja Kramppi, MS Östern Hangan rannassa, kuvattu Viking Line MS Amorellalta,Rymättylä, Naantali, 23.7.20011..JPG.]]
Rymättylä () on Luettelo Suomen entisistä kunnista Varsinais-Suomen maakunta, Länsi-Suomen läänissä. Siihen kuului suurin osa Otava (saari) saaresta sekä joukko pienempiä saaria Turun saaristossa. Merimasku, Rymättylä ja Velkua liittyivät osaksi Naantalia vuoden 2009 alussa. Kaupungin nimi säilyi ennallaan, ja asukasluvuksi tuli vajaat 20&nbsp;000.
Rymättylän naapurikunnat olivat Korppoo, Merimasku, Naantali, Nauvo, Parainen, Turku ja Velkua.
Merkittäviä elinkeinoja Rymättylässä on varhaisperunan viljelyn lisäksi myös sillituotteiden valmistus, jota tehdään Boyfoodin tehtaalla Röölän kylässä ja pienveneiden valmistus Rymättylän kirkonkylällä Terhi-vene tehtaalla.
Rymättylä oli tunnettu Nuotta vedostaan aiemmin, mutta nykyään ammattikalastuksen merkitys on pienentynyt huomattavasti. Kunnassa on kuitenkin useita kalanviljelylaitoksia.

Historia


Rymättylän-Merimaskun maamies- ja kalastajaseura perustettiin vuonna 1897. Toiminta oli alkuvuosista lähtien vilkasta, vaikka pitkät etäisyydet haittasivat toimintaa. Osittain tämän takia merimaskulaiset erosivat seurasta ja perustivat oman maamiesseuran vuonna 1918. Alkuaikoina tärkein toiminta oli hevosjalostus, toinen tärkeä asia maanviljelyksen koneellistuminen ja siihen liittyvät koulutukset ja tiedottaminen.
Suomen käymään Toinen maailmansota liittynyt Moskovan rauhansopimus (1940) pakotti asukkaat Siirtoväki Suomenlahden ulkosaaret niiden tultua Luovutetut alueet Neuvostoliitto maaliskuussa 1940. Seiskarin saaresta joutui lähtemään noin 700 ihmistä, ja heistä suurin osa sijoitettiin lounaissaaristoon, Rymättylään, Merimaskuun ja Kustaviin. Rymättylään muutti kymmensiä perheitä. Seiskarilaisten lisäksi Rymättylään muutti muun muassa Koivistolaisia, joista kymmenen perhettä osti kokonaisen Pakinainen saaren. Sota-aikana Rymättylässä oli kuusi kansakoulua. Evakkoon saapuneet ihmiset hankkivat elantonsa kalastamalla ja siihen aikaan Rymättylässä oli yhdeksän suurta nuottakuntaa. Sodan päätyttyä suurin osa evakoista muutti lähemmäs kotiseutujaan ja vain pieni osa heistä jäi asumaan sijoitus paikalleen.

Elinkeinot


kalateollisuus – Boyfood
veneteollisuus – Terhi (yritys)
huonekaluteollisuus – Bistro-Tuote
uusiomuovihuonekaluteollisuus Tonester
sähkötekninen teollisuus Kine Robot Solutions

Matkailu


Rymättylän kautta kulkee Saariston rengastie.
Rymättylän saaristoon kuuluu noin 400 saarta. Rymättylän pääsaarella Otavalla sijaitsee Rymättylän kirkko, joka on todennäköisesti 1510-luvulla rakennettu kivikirkko. Rymättylän Röölä on maankuulun Saukko-sillilaivaston kotisatama. Merenkulkulaitos yhteysalus M/S Kaita, jonka kotisatama on Haapalassa, pääsee tutustumaan Rymättylän ulkosaaristoon, kuten Turku kaupungin omistamaan ulkoilualueeseen Maisaari, Ruotsalainen (saari), Pakinainen, Pähkinäinen, Korvenmaahan ja Samsaari, sekä Parainen sijaitseviin Ahvensaari, Maskinnamoon ja Houtsalaan.
Rymättylän kirkko – yksilaivainen pitkäkirkko.
Maskulaisten kotiseutumuseo – esittelee saaristolaisasutusta, kalastus- ja eränkäyntivälineitä; ympäristössä muita vanhoja rakennuksia.
Nuotanvetäjäpatsas – taiteilija Raimo Äijälän tekemä patsas vuodelta 1977 sijaitsee kunnantalon mäellä.
Veteraanipatsas – seppämestari Renny Terän 1992 veistämä patsas kunnantalon mäellä.
Karhuvuoren ilmavalvontatorni
Herrankukkaro - ryhmille tarkoitettu matkailukohde, joka on rakentunut vanhan kalastajatilan ympärille.

Kyliä


Rymättylän kyliä ovat Aatila, Ahteentaka, Ajola, Alakylä, Antola, Anttila, Autuinen, Brunnila, Hanka, Hankaanperä, Heinäinen, Hintsala, Hämmärö, Hämölä, Isopoikko, Järvenperä, Kaarniitta, Kaastla, Kauppila, Kepuinen, Kinttala, Kirjala, Knaapila, Koisaari, Koivusaari, Kuivanen, Kurala, Kurinen, Kurjanrauma, Leikkinen, Leiklahti, Lookila, Maanpää, Maisaari, Maskulainen, Meinikkala, Metsäpoikko, Montola, Ojainen, Okala, Paavainen, Pakinainen, Peräinen, Poikko, Pornainen, Pulkkala, Raula, Riiainen, Riittiö, Ruokorauma, Ruotsalainen, Röölä, Saarla, Salo, Santala, Seppälä, Suikkila, Suutarla, Taipale, Tanila, Valtainen, Vanhakylä, Veluinen, Viljainen, Ylikylä, Ylttinen ja Äijälä.
Poikon kylässä sijaitsee Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kurssi- ja leirikeskus Kunstenniemi.

Tunnettuja rymättyläläisiä


Zefanias Suutarla (1834–1908), talonpoika ja valtiopäivämies

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Naantali
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Rymättylä
en:Rymättylä
fr:Rymättylä
it:Rymättylä
nl:Rymättylä
no:Rimito
ro:Rymättylä
se:Rymättylä
sv:Rimito
vi:Rymättylä

Saari (kunta)


Saari oli Etelä-Karjalan maakuntassa sijainnut luettelo Suomen entisistä kunnista. Vuonna 2004 kunnassa väkiluku 1 472 ihmistä ja sen pinta-ala oli 183,08 Neliökilometri, josta 15,7 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 8,5673 asukasta neliökilometriä kohden. Entisen kunnan keskustaajama on Akonpohjassa, lähellä Valtatie 6. Saari yhdistyi 1. tammikuuta 2005 Parikkalan ja Uukuniemi kanssa muodostaen uuden kunnan, jonka nimeksi tuli Parikkala.
Saaren naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Kesälahti, Parikkala, Punkaharju ja Uukuniemi. Ennen 1940-luvun alueluovutuksia naapurikuntiin kuului myös Jaakkima.

Alue ja maisemat


Talvisota päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 suurin osa siihenastisen Saaren alueesta pysyi Suomessa, mutta vähemmistö (29,9 km<sup>2</sup>) sisältyi Neuvostoliitolle luovutetut alueet. Ne Suomi valtasi lähes kokonaan jatkosota alussa 1941, mutta sodan 1944 päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan Suomen puolustusvoimat oli vetäydyttävä 1940 hyväksytylle rajalle.
Saaren maatalouskunta oli Salpausselkä välimaastoa ja sitä luonnehtivat harjut, mäet ja järvet. Viljelysmaata hankittiin kunnan alueella jo 1800-luvulta alkaen järvenlaskulla. Työ vaati paljon kaivuutyötä, joka tehtiin pääosin käsin – tästä muistona kunnan vaakunassa esiintyi kolmen hopeisen apilanlehden alla hopeinen puulapio.

Henkikirjakylät


Honkakylä, Joensuu, Kesusmaa, Kirjavala, Maironiemi, Mikkolanniemi, Rasvaniemi, Saarenkylä, Tarnala.

Nähtävää


image:Vaaranmäki_view.JPG
Saarella oli oma rautatieasema ja sinne on rakennettu Saaren kirkko vuonna 1934 (Ilmari Launis). Kirkossa on yksi Suomen suurimmista alttaritauluista. Saarella on myös Honkakylän kauppamuseo ja Myykkiin kivet -siirtolohkareet, Vaaranmäellä sijaitsee korkea näkötorni. Mikkolanniemen koululla järjestetään joulun aikoihin maailman pienimmät joulumessut. Mikkolanniemen kodalta on upeat näköalat Pienelle Rautjärvelle.

Lähteet

Aiheesta muualla


320 s.
Luokka:Parikkala
Luokka:Suomen entiset kunnat
en:Saari
nl:Saari (gemeente)
no:Saari
ro:Saari
sv:Saari

Saarijärvi


Tiedosto:Church of Saarijärvi, 2009-08-25.jpg
Saarijärvi on Suomi kaupunki, joka sijaitsee Saarijärven-Viitasaaren seutukunnassa, Keski-Suomen maakunta. Kaupungissa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup> ja se sijaitsee noin 60 km Jyväskylästä pohjoiseen.
Kaupunginjohtajana toimii entinen Taivalkoski kunnanjohtaja Janne Kinnunen (yleisurheilija).
Saarijärven naapurikunnat ovat Kannonkoski, Karstula, Multia, Soini, Uurainen, Ähtäri ja Äänekoski.
Pylkönmäki kunta (915 asukasta) liitettiin Saarijärveen vuoden 2009 alussa.
Saarijärvellä sijaitsevat muun muassa Mahlun Maapallopatsas, Puuhapuisto Veijari, Ahvenlammen leirintäalue, Pyhä-Häkin kansallispuisto ja Kivikauden kylä.

Kyliä


Linna (kylä),
Hännilä,
Kolkanlahti,
Kalmari (kylä),
Konttimäki,
Kuoppala,
Tarvaala (Saarijärvi),
Rahkola (Saarijärvi),
Lannevesi,
Mahlu,
Leuhu,
Pajupuro,
Kekkilä,
Häkkilä,
Lehtola,
Koskenkylä (Saarijärvi),
Muittari,
Kohmu,
Heinäpohja,
Peltokylä

Kuuluisia saarijärveläisiä


Päiviö Hetemäki, varatuomari, poliitikko <ref></ref>
Toivo Hyytiäinen, olympiamitalisti, keihäänheittäjä
Tapani Kiminkinen, maalaislääkäri, mediapersoona
Ilpo Kokkila, SRV-yhtiöiden pääomistaja, vuorineuvos
Heikki Liimatainen, olympiavoittaja, juoksija
Kirmo Lintinen, säveltäjä, muusikko
Tarmo Manni, näyttelijä
Kirsti Paakkanen, Marimekon omistaja
Eija Ristanen, olympiamitalisti, hiihtäjä
Marko Tapio, kirjailija
Harri Tapper, kirjailija
Kain Tapper, kuvanveistäjä
Yrjö Tapper, lavastaja
Risto Ulmala, juoksija
Samuli Heimonen, taidemaalari
Jarkko Nikara, ralliautoilija
Sini Häkkinen, lentopalloilija
Teemu Vesterinen, stand up -koomikko
Frans Toikkanen, graafikko
Levil, rap-artisti

Katso myös


Saarijärven Pullistus
Saarijärven Paavo
Keski-Suomen Voimailijat
NiceBandy

Liikenne


Paikkakunnan kautta kulkee Kokkolan ja Lappeenranta välinen valtatie 13 sekä Jyväskylä–Haapajärvi-rata, jonka kunnostamisesta on tehty periaatepäätös. Rata avattiin läpikulkevalle liikenteelle vuonna 1960. Valtionrautatiet lopetti matkustajajunat pohjoiseen (Haapajärvelle ja Ylivieskaan) 1968 ja etelään (Äänekoskelle ja Jyväskylään) 1978.
Syksyllä 2011 rataosa Äänekoskelta Saarijärvelle peruskorjattiin ensimmäisen kerran sitten avaamisensa (1954): kevyet kiskot vaihdettiin raskaisiin kierrätyskiskoihin, sora sepeliin ja osa tasoristeyksistä poistettiin. Peruskorjaus mahdollistaa tavaraliikenteen nopeuden kaksikertaistamisen Äänekosken suuntaan.
Linja-autojen suorilla pikavuoroilla Saarijärveltä pääsee Jyväskylän lisäksi Kokkolaan ja Lapuan kautta Vaasaan. Saarijärven lähin matkustajaliikenteen rautatieasema on Ähtärin Myllymäen rautatieasema seisake noin 58 kilometrin päässä, ja Jyväskylän Jyväskylän rautatieasema on etäisyyttä noin 64 kilometriä. Jyväskylän lentoasemalle on Saarijärveltä matkaa noin 47 kilometriä.

Historia


Saarijärven kaupunki on perustettu vuonna 1986. Alueella on kuitenkin ollut asututusta jo yli 8000 vuotta sitten kivikautena, josta muistona Saarijärven kivikauden kylä. Alueen tunnettu pysyvä asutus alkoi 1550-luvulla Kustaa Vaasan asutustoiminnan tuloksena. Vuonna 1628 alueelle perustettiin Rautalampi kappeli, joka muuttui itsenäiseksi seurakunnaksi 1639. Tuolloin Saarijärvi tunnettiin vielä nimellä Palvasalmi. Saarijärveen kuuluivat myöhemmät Karstulan, Pylkönmäen ja Kyyjärven kunnat kokonaan sekä osia Uuraisista, Konginkankaasta ja Äänekoskesta. Vuonna 1749 Vanhan Saarijärven asukasmäärä oli 1380 henkeä. Suurin asukasmäärä oli vuonna 1870 jolloin Saarijärvellä asui yli 14000 ihmistä.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.saarijarvi.fi/ Saarijärven kaupungin kotisivu
http://www.viisaankivi.fi/ Viisaankivi-seutuportaali
http://www.luonnonvoimaa.net/ Saarijärven seudun matkailu
http://www.saarijarvi-opas.net/ Saarijärven asukkaiden verkkopalvelu
http://www.kalapaikka.net/kalastus_saarijarvi.asp Saarijärven kalastussivut: kosket, järvet yms.
Luokka:Saarijärvi
ca:Saarijärvi
de:Saarijärvi
et:Saarijärvi linn
en:Saarijärvi
es:Saarijärvi
eo:Saarijärvi
fr:Saarijärvi
it:Saarijärvi
nl:Saarijärvi
no:Saarijärvi
pl:Saarijärvi
ro:Saarijärvi
ru:Саариярви
se:Saarijärvi
sv:Saarijärvi
tr:Saarijärvi
zh:薩里耶爾維

Sammatti


Sammatti on Uudenmaan maakunta sijaitseva Suomi Luettelo Suomen entisistä kunnista, joka nykyään on Lohjan 101. kaupunginosa. Sammatti yhdistyi vuoden 2009 alussa Lohjan kaupunkiin. Sammatin kunnanvaltuusto päätti liittymisestä yksimielisesti 27. elokuuta 2007. Sammatin naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Karjalohja, Lohja, Nummi-Pusula ja Suomusjärvi.
Sammatissa on useita järviä, niistä suurimmat ovat Enäjärvi (Sammatti) ja Kirmusjärvi. Sammatin vaakunassa esiintyi vaahteran lehti ja sen kaksi siemenpähkylää, jotka kertovat kunnan eteläisestä sijainnista Suomessa ja Lohjan seudun rehevästä luonnosta. Vaakunan suunnitteli Olof Eriksson, ja se vahvistettiin vuonna 1964.

Historia


Kuva:Sammatti kunnantalo 2010.jpg
Sammatista tunnetaan kahdeksan esihistoriallisesta kohdetta. Kohteet ovat lähinnä kivikautisia asuinpaikkoja. Pysyvä talonpoikaisasutus tuli Sammatin alueelle 1100–1300-lukujen aikana. Ensimmäinen kirjallinen maininta Sammatista on vuodelta 1406. Kappeliseurakunta Sammatista tuli 1600-luvun alussa. 1600-luvulta 1700-luvun puoliväliin Sammatissa oli 28 tilaa. 1600-luvun puolivälissä Sammatissa oli parhaimmilaan 9 rusthollia eli ratsutilaa.
Ensimmäinen kunnon tie Sammattiin saatiin 1700-luvun lopulla kun Sammatin ja Karjalohjan välinen polku raivattiin kärrytieksi.
Isojaossa Sammattiin ei syntynyt uusia tiloja, sillä seurakunnan alueella ei ollut raivattavaksi sopivaa aluetta. Vasta vuonna 1840 Lammin torpasta tuli maakirjatila. Sammatin väestön kasvaessa lisääntyi torppien määrä. 1850-luvulle tultaessa oli Sammatissa jo 75 torppaa, kun niitä 1789 oli ollut kymmenen. 1850-luvulla tilallisia oli noin joka neljäs sammattilaisista.

Sammatin kirkko


Sammatin ensimmäinen kirkko rakennettiin vuosina 1665–1666 nykyisen kirkon itäpuolelle. Uusi kirkko rakennettiin 1754–1755. Kellotapuli kirkolle rakennettiin 1763. Sammatin seurakunta itsenäistyi Karjalohjan seurakunnasta 1. tammikuuta 1951.
Sammatin kirkon vieressä on viljamakasiini, joka toimi eräänlaisena viljapankkina ennen varsinaisten rahalaitosten perustamista. Ensimmäiset merkinnät viljamakasiinista löytyvät vuodelta 1804, vielä 1930-luvulla makasiini oli jossain määrin alkuperäisessä käytössään.

Sampojuhlat


Ensimmäiset Sampojuhlat pidettiin 22.7.1956. Sampojuhlat pidetään joka kesäkuun viimeinen sunnuntai Paikkarin torpan viereisellä mäellä. Sampojuhlilla ovat pitäneet juhlaesitelmiä monet suomalaiset kulttuurielämän vaikuttajat ja vuonna 1964 Sampojuhlilla olivat kunniavieraina tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja hänen puolisonsa.
Kuva:Sammatti Myllykylä Joenpelto 2010.jpg
Kuva:Lohilammen museo 2010.jpg

Kyliä


Kuva:Torppa Sammatin Valkijärvellä.jpg
Haarijärvi (Haarjärvi), Kaukola, Kiikala, Leikkilä, Lohilampi, Luskala, Myllykylä, Niemenkylä, Sammatti, Karstu

Nähtävyyksiä


Sammatin kirkko, 1755.
Paikkarin torppa, Lönnrotin koti
Lammintalo, Lönnrotin vanhuudenkoti
Sampojuhlat, Kalevalainen perinnejuhla
Miinan mökki, Lönnrotin suvun vanha mökki.
Lohilammen museo.

Tunnettuja sammattilaisia


Elias Lönnrot
Eeva Joenpelto

Lönnrot Opisto


Sammatissa toimii myös Lönnrot Opisto. Opisto perustettiin 1897 Elias Lönnrotin testamenttaamalla omaisuudella. Opiston omistaa nykyään Työtehoseura ja opisto kouluttaa matkailu- ja ravintola-alalle.

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Sammatti
bg:Самати
de:Sammatti
en:Sammatti
fr:Sammatti
io:Sammatti
it:Sammatti
nl:Sammatti
no:Sammatti
ro:Sammatti
se:Sammatti
sv:Sammatti
vi:Sammatti
tr:Sammatti

Sipoo


Image:Kayakers-in-Sipoo-archipelago FI-EU 2007-Aug-10 by-RAM.jpg
Sipoo () on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Uudenmaan maakunta. Sipoon naapurikuntia ovat lännessä Helsinki, Vantaa, Kerava, Tuusula
ja Järvenpää, idässä Porvoo ja Pornainen sekä pohjoisessa Mäntsälä. Kunnassa on }} }} asukasta ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on maata ja loput }} }}&nbsp;km² sisävesialueita.
Kunta on kaksikielisyys. Asukkaista round 0 }} prosenttia ilmoittaa äidinkieli suomen kieli ja round 0}} prosenttia ruotsin kieli.
Sipoon rannikolla on suosittuja kesäasutussaaria, joista suurimpia ovat Löparö, Norrkullalandet, Simsalö ja Kaunissaari (Sipoo) (ruots. Fagerö). Asutus keskittyy kunnan pientaajamiin (Box, Martinkylä, Söderkulla, Talma ja Västerskog) sekä Nikkilään. Sipoon asukasmäärä on kasvanut 1980–90-luvuilla pääkaupunkiseudun muuttoliikkeen vuoksi. Asukkaiden työssäkäynti suuntautuu kuitenkin pääasiassa Helsinkiin.
Vuoden 2009 alussa Sipoosta Helsingin alueellinen laajeneminen#Lounais-Sipoon liittäminen Helsinkiin noin 30 neliökilometrin laajuinen alue Helsinkiin. Siirrettyyn alueeseen kuuluvat muun muassa Östersundom eli Itäsalmi, Karhusaari (Helsinki) ja Landbo.
Sipoo liittyi Helsingin seudun liikenne 1. tammikuuta 2012 alkaen jolloin nyt Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Kauniaisissa, Keravalla ja Kirkkonummella käytössä oleva matkakortti alkaa kelvata Sipoon linja-autoliikenteessä. Siirtymäkauden liikennöintisopimukset kuitenkin jatkuvat vielä monta vuotta; viimenen sopimus päättyy vasta vuoden 2019 lopussa.

Historia


Sipoossa on tehty joitakin kivikautisia esinelöytöjä. Pronssikaudelta on jäänyt hiidenkiuas. Nykyinen asutus on kuitenkin vuosilta 1000–1200. Sipoonjoen suulla oli tuolloin linnoitus ja kauppapaikka. Sipoo mainitaan ensi kerran 1352.
1600-luvulla pitäjään perustettiin lukuisia aateliskartanoita (mm. Itäsalmi, Hitå, Eriksnäs). Sipoo oli aluksi Porvoon kappeliseurakuntana, josta se itsenäistyi 1425. 1600-luvulla pitäjässä oli salpietarikeittämö, 1700-luvulla alkoi kalkin louhinta ja tiilenvalmistus. 1700–1800-luvun elinkeinoja olivat lisäksi laivanrakennus ja talonpoikaispurjehdus. Ruotsinkielisestä Sipoosta tuli kaksikielinen vuonna 1953, enemmistökielenä ruotsi. Vuodesta 2003 suomi on virallisesti ollut kunnan enemmistökieli.

Vuoden 2009 alueliitos


Helsingin kaupunki esitti kesällä 2006 valtioneuvostolle, että läntisestä Sipoosta liitettäisiin noin 50 neliökilometriä maata Helsinkiin. Sipoon kunta vastusti esitystä ja piti perusteluita liitokselle lainvastaisina. Valtioneuvosto päätti 28. kesäkuuta 2007 äänin 8–4 Sipoon lounaisosan, selvitysmies Pekka Myllyniemen ehdotuksen mukaisen noin 30 neliökilometrin suuruisen Helsingin alueellinen laajeneminen#Lounais-Sipoon_liitt.C3.A4minen_Helsinkiin vuoden 2009 alusta . Päätöksestä jätettiin useita valituksia korkein hallinto-oikeus, joka kuitenkin hylkäsi kaikki valitukset 15. tammikuuta 2008.

Kylät ja taajamat


Sipoon kunnan alueella olevia kyliä :
Söderkulla, Broböle, Eriksnäs, Gesterby, Gumbostrand, Hangelby, Hindsby, Herrala_(Sipoo) (Hertsby), Immersby, Kalkkiranta (Kalkstrand), Kallbäck, Kirkonkylä (Kyrkoby), Kärr, Linnanpelto (Borgby), Löparö, Majvik, Martinkylä (Sipoo) (Mårtensby), Massby, Myyras (Myras), Nevas, Nikkilä (Nickby), Pigby, Savijärvi, Simsalo (Simsalö), Skräddarby, Spjutsund, Svartböle, Talma (Tallmo), Träskby, Box, Västerskog, Etelä-Paippinen (Södra Paipis), Pohjois-Paippinen (Norra Paipis)

Sipoonjoki


Sipoonjoki on noin 37 kilometriä pitkä, monihaarainen joki, josta noin 30 km sijaitsee Sipoossa. 1800-luku lopulla joki oli vielä niin leveä ja syvä, että siinä pystyi liikkumaan laivoillakin. Nykyisellään se muistuttaa joiltakin osiltaan enemmänkin ojaa. Joen mukaan on nimetty Sipoon toinen yläaste, Sipoonjoen koulu.

Nähtävyyksiä


Kuva:Sipoo old church.jpg]]
Kuva:Sibbo nya kyrka1.JPG]]
Sipoon tiilikirkko (T. Decker, 1885) ja Sipoon vanha kirkko (1400-luvun alkupuolelta), Paippisten kyläkirkko, Savijärven ja Söderkullan kartanot.
Sipoonkorven kansallispuisto

Sipoon vaakuna


Sipoon vaakuna on suunnittellut Heraldiikka Olof Eriksson. Vaakunassa on mustaa taustaa vasten hopeinen susi pää aaltoilevaksi muotoillun parrun päällä. Kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanvaakunan 16.6.1954 ja Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan 25.2.1955.

Tapahtumia


Topeliusviikko, tammikuun puolivälissä
Susirock, toukokuun lopulla
Sipoon kesä soi, kesällä
Naarassuden juoksu, elokuun lopulla
Kalkkirantajazz, elokuun alussa
Susihiihto, maaliskuun alussa

Tunnettuja sipoolaisia


Zachris Topelius, kirjailija ja historiantutkija
Carl Enckell, ministeri
A. I. Virtanen, akateemikko
Jan Stenfors, muusikko
Hjallis Harkimo, liikemies
André Wickström, koomikko
Mikael Ylöstalo, yleisurheilija
Joona Toivio, jalkapalloilija

Sipoon ystävyyskunnat


Aurskog-Høland: Norja ystävyyskunta sijaitsee noin 50 Kilometri Oslosta itään aivan Norjan ja Ruotsin rajalla. Kunnassa on noin 13&nbsp;000 asukasta.
Frederikssund: Sipoon tanskalainen ystävyyskunta sijaitsee noin 40 km Kööpenhaminasta luode. Kunnassa on noin 18&nbsp;000 asukasta.
Kumla: Kumla sijaitsee noin 200 km Tukholmasta lounaaseen, lähellä Örebrota. Asukkaita on noin 19&nbsp;100.
Kuusalu: Sipoon virolainen ystävyyskunta Kuusalu sijaitsee noin 40 km Tallinnasta itään. Kuusalun asukasluku on noin 6&nbsp;800.

Katso myös


Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain#Uusimaa

Lähteet


Tilastot


Väestörekisterikeskus: http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/suomi/tilastot Kuntien asukasluvut kuukausittain

Historiatietoja


Suomen Sukututkimusseura: http://www.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=493&TYPE=HTML&LANG=FI Tietoja seurakunnista

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.sipoo.fi/ Sipoon kunnan kotisivut
http://suvi.sipoossa.info/ Suvi Sipoo 2006, kalenteri Sipoon tapahtumista
http://www.ita-uusimaa.fi/tapahtumat_haku.jsp?lang=fin Itä-Uudenmaan tapahtumakalenteri
Sipoon lukio http://www.sipoonlukio.fi Sipoon lukion verkkosivu
http://svenska.yle.fi/arkivet/artikkelit/tassarna_bort_fran_ostersundom_och_sibbo_82726.html#media=82729 Yle Elävä arkisto/Arkivet: När Östersundom blev Helsingfors
Luokka:Sipoo
de:Sipoo
et:Sipoo vald
en:Sipoo
es:Sipoo
eu:Sipoo
fr:Sipoo
it:Sipoo
nl:Sipoo
ja:シポー
no:Sibbo
pl:Sipoo
ro:Sipoo
ru:Сипоо
se:Sipoo
sco:Sipoo
simple:Sipoo
sv:Sibbo
vi:Sipoo

Siuntio


Siuntio () on Suomi Suomen kunnat, joka sijaitsee Uudenmaan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} + }} }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km². Suurimmat taajamat ovat asemanseutu ja kirkonkylä.
Siuntion naapurikunnat ovat Inkoo, Kirkkonummi, Lohja ja Vihti.
Kunta on kaksikielinen ja enemmistönä }} prosenttia asukkaista puhuu suomen kieli ja }} prosenttia puhuu ruotsin kieli. Siuntion suomenkielinen seurakunta kuuluu Espoon hiippakunta ja ruotsinkielinen seurakunta Porvoon hiippakuntaan.

Kuntaliitos


Siuntio aloitti tammikuussa 2011 kuntaliitosneuvottelut Lohjan kanssa. Neuvotteluissa oli mukana myös Nummi-Pusula, sen sijaan alustavasti mukana ollut Inkoo luopui hankkeesta. Liitos toteutuu yhtä aikaa Karjalohjan jo päätetyn liittymisen kanssa vuoden 2013 alusta. Kunnissa tehtiin marraskuussa päätös liittymisestä, Siuntiossa vastoin kansanäänestyksen tulosta ja valtuustossa niukasti yhden äänen enemmistöllä.
Neljännes valtuutetuista vaati liitosasian uutta käsittelyä, joten päätös palautettiin uudestaan valtuustokäsittelyyn, jossa se kuitenkin meni läpi, jälleen yhden äänen enemmistöllä. Aimmista vastustajista siirtyi Kirsi Pesonen kannatuksen puolelle, ja lomalla edellisen äänestyksen aikaan ollut Yrjö Kokkonen oli äänestämässä vastaan.
Siuntiolainen valtuutettu teki Lohjan ja Siuntion kuntaliitospäätöksistä valituksen hallinto-oikeuteen ja vaatii kuntaliitospäätösten kumoamista. Valituksessa haetaan päätöksen täytäntöönpanokieltoa muotovirheen perusteella. Päätöksestä on tehty toinenkin valitus. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valitukset, toimenpanokielto kumottiin, ja kuntaliitosta päästään jatkamaan. Valitukset kaatuivat äänin 2-1, mutta valittajat vievät asian vielä Korkein hallinto-oikeus. Valtioneuvosto tekee kuntaliitospäätöksen kesäkuun loppuun mennessä. Liitos toteutuisi näillä näkymin vuoden 2013 alussa. Lohja on kuitenkin hylännyt liitoksen Siuntion kanssa, koska Siuntiosta ei tullut määräpäivään mennessä vahvistusta kuntaliitostoiveelle
Lohja ei ryhdy myöskään sosiaali- ja terveysalan yhteistyöhön Siuntion kanssa, ja siksi Siuntio ja Inkoo ryhtyvät järjestämään sitä yhdessä.

Nähtävyyksia

Keskiaikainen rakennusperintö


Kuva:Sjundby_castle.jpg
Sjundbyn kartanon historia tunnetaan vuodesta 1417. 1560-luvulla Kustaa Vaasan tallimestari Jakob Henrikinpoika rakennutti paikalle harmaakivisen linnan. Sjundby on ehtinyt historiansa aikana kuulua monelle aatelissuvulle. Tunnetuin omistaja oli Sigrid Vaasa, Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtytär tytär, joka emännöi linnaa vuosikymmenien ajan. Lohjalta peräisin oleva Adlercreutzin suku on hallinnut tilaa viimeiset 300 vuotta lukuun ottamatta Porkkalan vuokra-alue vuokra-aikaa.
Suitian kartano sijaitsee lähellä Siuntion kirkonkylää. Sen historia ulottuu 1400-luvulle asti.
Siuntion kirkko on viimeisimpien tutkimuksien mukaan valmistunut vuosien 1460 ja 1489 välillä. Kirkon holveihin ja seiniin on maalattu Raamatun tapahtumia ja katolisen kirkon legendoja. 1700-luvulla maalaukset peitettiin kalkkilaastilla, mutta ne paljastettiin uudestaan 1930-luvun lopussa. Kirkko on omistettu Pietari (apostoli), jonka avain koristaa myös kunnan vaakunaa.

Muuta


''Fanjunkarsin puisto'' sijaitsee noin kilometrin päässä rautatieasemasta, paikalla, jolla Aleksis Kivi kirjoitti romaaninsa Seitsemän veljestä. Fanjunkarsin torppa, jossa Kivi asui, hävisi Porkkalan vuokra-alue aikana, mutta se jälleenrakennettiin ja vihittiin käyttöön 10. lokakuuta 2006.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.siuntio.fi/ Siuntion kunnan kotisivut
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=67&t=&a=8033 YLE Elävä arkisto/Arkivet: Ruotsinkielistä materiaalia Siuntiosta
Luokka:Siuntio
bg:Сиунтио
de:Siuntio
et:Siuntio vald
en:Siuntio
fr:Siuntio
it:Siuntio
nl:Siuntio
no:Sjundeå
nn:Sjundeå
pl:Gmina Siuntio
ro:Siuntio
ru:Сиунтио
se:Siuntio
sv:Sjundeå
tr:Siuntio
vi:Siuntio
zh:錫溫蒂奧

Savitaipale


Savitaipale on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km². Vapaa-ajan asuntoja on 2&nbsp;666. Savitaipaleen naapurikunnat ovat Kouvola, Lemi, Luumäki, Mäntyharju, Puumala, Suomenniemi ja Taipalsaari.

Kyliä


Havola, Heituinlahti, Hyrkkälä, Jokeinmaa, Kaihtula, Karhula, Kaskeinkylä, Kaulio (Kauliala), Kokkola, Korhola, Korpela, Koskeinkylä, Kuivanen, Kunttula, Kurhila (Järviä), Kylliälä, Kärpänen, Laari, Laksiainen, Lamminpää, Lavikanlahti, Luotola, Luotolahti, Lyytikkälä, Marttila, Monola, Niinimäki, Partakoski, Paukkula (Paukkunen), Peltoinlahti, Pettilä, Purtoismäki, Pöntylä, Rahikkala, Rantala, Ratasalo, Savitaipale, Solkeinkylä, Susivuori, Säänjärvi, Tukiala, Uiminniemi, Valkolanmäki, Virmajärvi, Välijoki

Koulutus


Savitaipaleella on kaksi perusopetusta antavaa koulua: Savitaipaleen koulukeskus (luokat 1-9 ja lukio) sekä Heituinlahden koulu (luokat 1-6). Kirkonkylälle rakennettiin vuosina 2010-2012 uusi koulukeskus, johon sisältyy luokat 1-9 ja lukio.

Tunnettuja savitaipalelaisia


D. E. D. Europaeus (1820–1884), kielitieteilijä ja kansanrunouden kerääjä
Väinö Rautio (1894–1974), taidemaalari
Jonni Myyrä (1892–1955), kaksinkertainen keihäänheiton olympiavoittaja
Matti Kyllönen (1949-), urheilutoimittaja ja formulaselostaja
Toimi Alatalo (1929- ), olympiakultamitallisti 1960
Reijo Tossavainen (1948- ), kansanedustaja (Perussuomalaiset)

Katso myös


Kärnäkosken linnoitus
Savitaipaleen kirkko

Kirjallisuutta


Jurvanen P., Paakkinen M., Savolainen H.: ''Isien taival: Savitaipale 1639–1989''. Savitaipaleen kunta, Savitaipaleen srk. 1989. ISBN 952-90-0757-4.
Murto, T. G: ''Savitaipaleen pitäjän historia''. Lappeenranta 1939

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.savitaipale.fi/ Savitaipaleen kunnan kotisivut
http://www.gosaimaa.com/ goSaimaa.com-matkailusivusto
Luokka:Savitaipale
de:Savitaipale
en:Savitaipale
fr:Savitaipale
it:Savitaipale
nl:Savitaipale
no:Savitaipale
pl:Savitaipale
pt:Savitaipale
ro:Savitaipale
se:Savitaipale
simple:Savitaipale
sv:Savitaipale

Suomenniemi


)_scale:30000}}
}}
Suomenniemi on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunta. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Suomenniemi on asukasluvultaan manner-Suomen pienin kunta. Vaikka Suomenniemi kuuluukin Etelä-Karjalan maakuntaan, sillä on kiinteät yhteydet myös Etelä-Savon maakunta. Vapaa-ajan asuntojen määrä on pinta-alaan nähden suuri, 1&nbsp;383.
Suomenniemen naapurikunnat ovat Mäntyharju, Puumala, Ristiina ja Savitaipale. Mikkeli, Ristiina ja Suomenniemi yhdistyvät uudeksi Mikkelin kaupungiksi vuoden 2013 alussa.

Kyliä


Kakkola, http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=2367&NakymaID=194 Kauriansalmen kylät, Kiesilä, http://kanava.etela-karjala.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=5701&NakymaID=347 Laamalansaari, http://kanava.etela-karjala.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=5701&NakymaID=347 Luotolahti, Lyytikkälä, Pajulahti , Pukkila, http://kanava.etela-karjala.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=5700&NakymaID=347 Suomenniemi
http://kanava.etela-karjala.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=5698&NakymaID=347 Karkaus–Sydänmaa valittiin vuoden eteläkarjalainen kylä vuonna 2006.
Suomenniemeä ympäröi Suomen puhtain järvi, Kuolimo, ja jossain paikoin myös Saimaa.

Nähtävyyksiä


Suomenniemen_kirkko

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.suomenniemi.fi/ Suomenniemen kunnan kotisivut
http://www.gosaimaa.com/ goSaimaa.com-matkailusivusto
Luokka:Suomenniemi
de:Suomenniemi
en:Suomenniemi
fr:Suomenniemi
it:Suomenniemi
nl:Suomenniemi
no:Suomenniemi
pl:Suomenniemi
pt:Suomenniemi
ro:Suomenniemi
se:Suomenniemi
sv:Suomenniemi

Sysmä


Sysmä on Suomi Suomen kunnat, joka sijaitsee Päijät-Hämeen maakunta. Kunnassa Väkiluku vakituisesti }} }} ihmistä ( }}). Sysmän pinta-ala on }} }}&nbsp;Neliökilometri, josta }} }}&nbsp;km² muodostuu vesistöistä. Vuoteen 1997 saakka se kuului Mikkelin lääniin ja vuoteen 2009 Etelä-Suomen lääni.
Sysmän naapurikuntia ovat Asikkala etelässä, Hartola idässä, Heinola kaakossa, Kuhmoinen luoteessa, Luhanka pohjoisessa ja Padasjoki lännessä.
Sysmä sijaitsee Päijänne itärannalla suunnilleen Jyväskylän ja Lahti puolivälissä. Huomattava piirre Sysmässä on sen vapaa-ajan asuntojen ja asukkaiden valtava määrä. Sysmä sijoittui vuonna 2002 kahdeksannelletoista sijalle Suomi kunnista vapaa-ajan asukkaiden määrässä ja väkilukuun suhteutettuna oli ensimmäinen. Sysmän asukasmäärä yli kolminkertaistuu kesäisin ja tämä on luonut runsaasti kesätapahtumia kuten Sysmän Suvisoitto, Sysmän kirjakyläpäivät.

Historia ja kulttuuri


Sysmä oli ensimmäisiä kiinteän ja maata viljelevän asutuksen pesäkkeitä Päijänteen itäpuolella. Sysmästä tunnetaan rautakauteen ajoittuvia arkeologisia löytöjä, ja keskiajalla se oli yksi Päijät-Hämeen keskuksista.
Sysmän alue oli varhaiskeskiajalla hämäläisten ja karjalaisten välistä rajaseutua, satojen vuosien aikana tehtiin alueella useita rajankäyntejä. Sysmän vanhin asutus on hämäläistä, hämäläiset ovat tulleet Vanajaveden ympäristöstä, lähinnä Sääksmäen alueelta. Myöhemmin alueelle saapuivat savo-karjalaiset. Keskiajan lopulla Sysmä kuului Hämeenlinnan linnalääniin, vuodesta 1634 alkaen Hämeenlääniin, Yliseen kihlakuntaan. Läänijakoa uudistettaessa vuodesta 1747 alkaen Sysmä kuului Kymenkartanon lääniin, Savon Yliseen kihlakuntaan. Mikkelin läänin perustamisen jälkeen 1831, Sysmä liitettiin siihen.
Sysmässä oli vähäistä teollisuutta jo 1800-luvun alkupuolella, jolloin toimintansa aloitti Liikolan Viiruniemen sulatto, joka valmisti mustia, melko suurikokoisia lasipulloja. Sysmän kirkon läheisyydessä aloitti toimintansa Padasjokilaisen kapteeni Laguksen perustama värjäämö 1830-luvulla. 1873 pitäjässä toimi itse kasvattamistaan haapapuista höylätyistä lastuista kartiineja, eli akkunan varjostimia valmistava tehdas, joka valmisti myös pieniä apteekeissa käytettäviä astioita. Apteekkari Knut Viktor Sahlberg perusti kahvitehtaan n. 1873, tehdas valmisti kahvia oman maan tuotteista ja kasviksista, kahvia kiitettiin erinomaisen hyväksi ja hintakin oli halpa. Kahvia vietiin muihinkin pitäjiin. Apteekkarilla oli useita apulaisia kahvia valmistamassa. Vuonna 1873 Sysmään perustettiin kauppiaiden M. Tevalinin ja V. Burgmanin toimesta lankarulla tehdas Huitilan puustellin alueelle. Tehtaassa oli 12 rullasorvia, silityskone ja kolme sirkkeliä. Tehdas vei rullia suuret määrät ulkomaille. Tehdas valmisti myös huonekaluja. Tehdas lopetti toimintansa 1878 mennen konkurssiin.
Suurten katovuosien aikana, vuonna 1866 ainakin joka neljäs sysmäläinen sairastui liikkeellä olevaan hermokuumeeseen, johon kuoli pitäjässä 177 ihmistä. Seuraavana vuonna, 1867 tuli isorokko, hinkuyskä ja tulirokko. Vuonna 1868 lavantauti surmasi 456 ihmistä.
Sysmään sijoittuvasta fiktiosta voidaan mainita Jalmari Finnen 1600-luvusta kertova näytelmä ''Sysmäläinen'' (1910), joka filmatisoitiin vuonna 1938 Sysmäläinen (elokuva). Historiallinen komedia sijoittuu suureksi osaksi Sysmään, joskin kuvaukset tehtiin todellisuudessa Heinolassa.

Nähtävyydet


Kuva:Päijänne_and_päijätsalo.jpg
Päijätsalo on noin 300 hehtaarin kokoinen saari, josta osa kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Päijätsalon korkeimpaan kohtaan on rakennettu jo vuonna 1899 näkötorni, josta avautuu hieno näköala Päijänne suurimmalle selälle, Tehinselkä. Tunnettu on myös siirtolohkare, ''Onkiniemen liikkuva kivi''. Myös Kammiovuori Vintturissa on matkaajien ja paikallisten suosiossa, tosin näköalat ovat nykyisin heikentyneet metsän kasvun seurauksena ja kolmiomittaustornin hävittyä.
Vuodesta 1986 Sysmässä on järjestetty monitaiteinen maaseutufestivaali Sysmän Suvisoitto.
Sysmässä on myös vanha, kaunis Sysmän kirkko ja Hovilan kartano (Sysmä), Nordenlundin kartano, Suurkylän kartano kartanot sekä Virtaan Vanha-Kartano.

Kylät


Joutsjärvi, Karilanmaa, Kinnarila (Skinnarila), Koivisto, Käenmäki, Liikola, Nikkaroinen, Nuoramoinen, Onkiniemi, Otamo, Palvala, Rapala (kylä), Ravioskorpi, Saarenkylä, Soiniemi, Suurkylä, Särkilahti, Taipale, Toivola, Valittula, Vintturi, Virtaa, Voipala (Suopelto).

Kuuluisia sysmäläisiä


Emil Elenius, kirjailija
Usko Kantola, näyttelijä
Yrjö Kokko, kirjailija, luontokuvaaja, Sysmän kunnaneläinlääkäri
Teemu Nikki, elokuvaohjaaja, -kuvaaja ja -tuottaja
Antero Olin, taidegraafikko, syntynyt Sysmässä
Mauno Pekkala, kansanedustaja ja Suomen pääministeri
Edvard Pesonen, kansanedustaja
Lauri Rapala, Rapala VMC Oyj:n perustaja
Ransu, videonoutaja
Juho Saarinen, Inkerin luterilaisen seurakunnan pappi, Eliel Saarinen isä
Kaarlo Sarkia, runoilija, asui elämänsä viimeiset vuodet Sysmässä
Pekka Streng, muusikko
Arvid Tandefelt, aateloitu upseeri, josta polveutuu Tandefelt-suku
Marjatta Tapiola, kuvataiteilija
Pertti Tiainen, kestävyysjuoksija
Olavi Virta, iskelmälaulaja

Liikenne


Kunnan kirkonkylästä lähtee seututie 314 Asikkalaan valtatie 24:lle, seututie 413 Hartolaan valtatie 4:lle ja seututie 612 Luhankaan. Sysmän Otamosta erkanee seututie 410 Hartolan eteläosaan valtatie 4:lle.
Sysmän linja-autoasema sijaitsee kunnan keskustaajamassa ja Valittulan pikavuoropysäkki seututie 413:n varrella. Asikkalan Kalkkinen tienhaaran pikavuoropysäkiltä on noin kilometri matkaa Sysmän etelärajalle.
Kesäisin sisävesilaiva liikennöi Sysmän, Kelvenne ja Padasjoen kirkonkylän välillä. Lisäksi osa Lahden ja Jyväskylän välisistä laivavuoroista pysähtyy Sysmän Suopellon kylässä.

Satamat


Sysmässä on kaksi pienvenesatamaa. Aivan Sysmän keskustassa, Majutveden rannalla sijaitsee Sysmän satama. Vaikka satama on yhteydessä Päijänne on sen kaukainen sijanti ja kapeat salmet vaikeasti lähestyttäviä.
Toinen, Suopellon satama sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä länteen Sysmän keskustasta, Tehinselän itärannalla. Sataman huonot palvelut eivät kuitenkaan kiinnostaneet veneilijöitä, joten vuonna 2010 tehdyllä päätöksellä rakennetaan Suopeltoon täysin uusi satama-alue. Satamaa rakentaa ja markkinoi Marinetek Marinas Oy ja se on suunnitelmien mukaan valmis vuoden 2012 lopulla. Satamaan on tarkoitus myös rakentaa polttoaineasema sekä muita palveluita. Suopellon sataman viereen rakennetaan myös vapaa-ajan asuntoja.

Lähteet


Väestörekisterikeskus: http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/suomi/tilastot Kuntien asukasluvut kuukausittain
Tilastokeskus: http://www.stat.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/781.html
Suomen Sukututkimusseura: http://www.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=526&TYPE=HTML&LANG=FI Tietoja seurakunnista
Korhonen, Sakari: ''Lapsuuteni Sysmä'', Sysmän kirjakylä, Otava, Keuruu, 2005, ISBN 952-99243-3-X
Kulha, Keijo K.: ''Sysmän pitäjän historia. 3'', Sysmän pitäjän historiatoimikunta, Jyväskylä, 1966

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.sysma.fi/ Sysmän kunnan kotisivut
http://www.sysmanseurakunta.fi/ Sysmän seurakunnan kotisivut
Luokka:Sysmä
de:Sysmä
en:Sysmä
es:Sysmä
fr:Sysmä
it:Sysmä
nl:Sysmä
no:Sysmä
pl:Sysmä
pt:Sysmä
ro:Sysmä
ru:Сюсмя
se:Sysmä
sv:Sysmä
tr:Sysmä

Taipalsaari


Taipalsaari on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km². Kunta perustettiin vuonna 1571.
Taipalsaaren naapurikunnat ovat Lappeenranta, Lemi, Puumala, Ruokolahti ja Savitaipale.

Kyliä


Ahokkala, Ampujala, Haikkaanlahti, Haikola, Halila, Heikkola, Herttuala, Illukansaari, Jauhiala, Kannus, Karhula, Karhunpää, Kattelussaari, Ketvele, Kilkinsaari, Kilpiänsaari, Kirkonkylä, Kirvesniemi, Konstu, Kuhala, Kuikkala, Kurenlahti, Kurenniemi, Kurhila, Kutila, Kyläniemi, Laukniemi, Lehtola, Levänen, Liukkola, Merenlahti, Muukkola, Märkälä, Nieminen, Olkkola, Paakkola, Paarmala, Pakkala, Peltoi, Pönniälä, Rehula, Reinikkala, Saikkola, Saimaanharju, Solkeinkylä, Telkkälä, Vainikkala, Viskarila, Vitsai

Historia


Taipalsaari on vanhaa asuinseutua, sillä Kampakeraaminen kulttuuri löytöjen ja kalliomaalausten perusteella on voitu todeta seudulla olleen asutusta jo yli 4000 vuotta sitten. Valkeisaaren kalliomaalaus lienee tehty rautakausi. Maalaus esittää luultavasti ihmishahmoja. Rautakaudelta ovat peräisin myös Kannuksen, Kuivaketveleen linnavuori ja Turasalon muinaislinnat. Vaaterannassa Jauhialassa on sijainnut kivikausi asuinpaikka.
Vuonna 1415 mainitaan kirjallisissa lähteissä ensi kerran Lappeen kihlakunta ja pitäjä, joista viimeksi mainittuun myös Taipalsaari kuului. Taipalsaari muodosti Suomen keskiaika lähtien oman Taipale-nimisen hallintopitäjän. Taipaleen hallintopitäjä sai nimensä Kustaa Vaasan määräämästä Taipaleen kuninkaankartanosta, joka oli ollut sen hallinnollisena keskuksena jo keskiajasta alkaen. Tämän nimi siirtyi myös myöhemmin muodostuneen aluksi sama-alaisen seurakunnan nimeksi. 1600-luvun alusta alkaen seurakunnan nimenä käytetään muotoa Taipalsaari, joka on lyhennys Taipaleen saaresta.
Taipalsaari on tunnettu luonnonkauneudestaan ja vesistöjen runsaudestaan. Puolet kunnan pinta-alasta on Saimaata ja toinen puoli muodostuu noin 700 saaresta. Rantaviivaa, joka on pääosin upeaa hiekka- ja kalliorantaa, on pituudeltaan noin tuhat kilometriä. Pinta-alaltaan suurin saari on Kirkkosaari, jonka ympärille suurin osa kunnan 50 kylästä sijoittuu. Runsas vesistö on Taipalsaarella koettu sekä myönteisenä että osittain kielteisenäkin piirteenä. Ongelmia on ymmärrettävästi ollut paljon silloin kun liikenteen painopiste on siirtynyt vesiliikenteestä tieliikenteen puolelle. Myös matkustavaisten majoittajana toimineen
Röytty pito lopetettiin vuonna 1937. Samalla vuosikymmenellä suuri osa Suomen kievareista siirtyi historiaan, sillä henkilö- ja linja-autoliikenteen kehittyminen oli tehnyt valtion tukeman kyyditys- ja kievarijärjestelmän tarpeettomaksi.
Vesistön aiheuttama rikkonaisuus tuntuu nykyisinkin jossain määrin haitallisena paikallisten hallintotehtävien hoidossa ja palvelujen järjestämisessä. Vesistö on tarjonnut aikanaan lukuisille perheille toimeentulon.
Taipalsaari (aiemmin Taipaleen pitäjä) on siis kuulunut Lappeen kihlakuntaan. Tämä kirkkopitäjä oli alkujaan huomattavan laaja. Siihen kuuluivat 1500-luvun alussa sittemmät Lappeen, Taipalsaaren, Savitaipaleen, Suomenniemi, Lemin, Luumäen sekä Nuijamaan pitäjät, lähes koko Joutseno, kyliä Säkkijärvi sekä Karjalan historiallinen maakunta kuulunut Kymijoki itäpuoliset Valkeala ja Mäntyharju. Länsirajan muodosti Kymijoki Valkealan Selänpään korkeudelta, etelässä rajanaapureina olivat Vehkalahti, Virolahti ja Viipurin maalaiskunta pitäjät. Idässä aluetta rajasi Saimaan vesistöalue sekä pohjoisessa vuoden 1415 päätöksen mukaisesti hahmotettu Savon eteläinen raja.
Asutuksen lisääntyessä näin laaja kirkollisen hallinnon alue osoittautui hankalaksi hallita. 1500-luvun ensimmäisen puoliskolta lähtien Lappeen suurseurakunta jaettiinkin pienempiin osiin, Iitin (1515), Valkealan (1640), Mäntyharjun (1595), Taipalsaaren (1571), Savitaipaleen (1639), Luumäen (1639) ja Joutsenon (1639) sekä sittemmin vielä Lemin, Suomenniemen ja Nuijamaan kappeliseurakunta.
Taipalsaaren asema on ollut olla rajapitäjänä. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Taipalsaari jäi Ruotsin valtapiiriin ja Etelä-Karjalan pohjoinen osa siirtyi Venäjän haltuun. Täyssinän rauhassa 1595 Ruotsin raja siirtyi pohjoisemmaksi. Suuri Pohjan sota ja sen päättänyt Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 jakoivat jälleen Karjalan. Niin sanotussa pikkuvihassa Ruotsi yritti saada takaisin menettämiään alueita. Sodan ratkaisevassa Lappeenrannan taistelussa elokuussa 1741 Venäjä valtasi Lappeenrannan linnoitus. Taipalsaarella käytiin myös useita verisiä taisteluita. Taloja poltettiin ja siviilit joutivat pakenemaan sotatoimia. Ruotsin tappioon päättyneen pikkuvihan Turun rauha solmittiin Turussa vuonna 1743. Tällöin nykyinen Etelä-Karjala sekä Kymenlaakso Kymijokeen saakka ja Savonlinnan seutu liitettiin Venäjään.

Taipalsaaren palolaitos


Taipalsaaren pelastustoiminnasta huolehtii Taipalsaaren VPK, joka on perustettu 11. tammikuuta 1961.
Taipalsaaren VPK huolehtii pääsääntöisesti itsenäisesti kunnan palo- ja pelastustoimesta, mutta lisäyksikköjä tulee tarpeen mukaan Lappeenrannan kaupungista tai muista ympäristökunnista.
Palokunnan lähtövalmius on viisi minuuttia, eli autojen on oltava liikkeellä viimeistään viiden minuutin kuluttua hälytyksestä.
Taipalsaaren VPK:lla on käytössään kalustoa joka mahdollistaa pelastustehtävät niin maalla kuin vesistöalueillakin.
Vuosittain Taipalsaaren VPK:lla on noin sata hälytystehtävää, ja niiden määrä on jatkuvassa kasvussa. Taipalsaaren VPK:ssa toimii hälytysosaston lisäksi aktiivinen nuoriso-osasto tiistai- ja torstai-iltaisin.

Taipalsaaren kunnankirjasto


Taipalsaaren kunnankirjasto kuuluu Lappeenranta maakuntakirjastoalueeseen. Kirjastolla on yksi toimipiste: pääkirjasto Saimaanharjulla. Kirjastotoimenjohtaja on Heikki Tikkala.

Uskonnolliset yhteisöt


Taipalsaarella toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Taipalsaaren seurakunta, jonka jäsenmäärä oli 31. joulukuuta 2010 4235 henkeä. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.

Lähteet


Jurvanen Pertti: Taipalsaari, pitäjä Saimaan sylissä. 1987. ISBN 951-99909-5-X
http://www.kirjastot.fi Suomen Kirjastot
Syrjö Veli-Matti: Lappeen kihlakunnan historia 2. 1985. ISBN 951-99649-7-5
http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=3039&NakymaID=209 Taipalsaaren Kirjasto
Ylönen Aulikki: Lappeen kihlakunnan historia 1. 1976. ISBN 951-99041-5-8

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.taipalsaari.fi/ Taipalsaaren kunnan kotisivut
http://www.taipalsaarenseurakunta.fi/ Taipalsaaren seurakunnan kotisivut
http://www.taipalsaarenvpk.fi/ Taipalsaaren palokunnan kotisivut
http://www.gosaimaa.com/ goSaimaa.com-matkailusivusto
Luokka:Taipalsaari
de:Taipalsaari
et:Taipalsaari vald
en:Taipalsaari
fr:Taipalsaari
it:Taipalsaari
nl:Taipalsaari
pl:Taipalsaari
pt:Taipalsaari
ro:Taipalsaari
ru:Тайпалсаари
se:Taipalsaari
sv:Taipalsaari

Tammisaari


Tammisaari () on Raaseporin kaupunkiin kuuluva taajama, Luettelo Suomen entisistä kunnista, joka sijaitsee Uudenmaan maakunta, Etelä-Suomen läänissä. Ennen lakkauttamistaan kaupungissa asui }} }} ihmistä, ja väestötiheys oli }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Kaupunki oli kaksikielinen ja enemmistönä 81 prosenttia asukkaista puhui ruotsin kieli ja 17 prosenttia suomen kieli. Sen naapurikunnat olivat Hanko, Karjaa, Pohja ja Perniö.
Tammisaaren kaupunki lakkautettiin vuoden 2009 alussa ja sen tilalle perustettiin yhdessä Karjaan kaupungin ja Pohjan kunnan kanssa Raaseporin kaupunki.

Historia


Kuva:Tammisaari-400-years-1946.jpg
Raaseporin linna Snappertunassa rakennettiin todennäköisesti 1300-luku. Raaseporilla oli paitsi puolustuksellista ja hallinnollista myös kauppapoliittista merkitystä, sillä se puolusti Ruotsin etuja Tallinna (Tallinna) hansakaupunkia vastaan.
Kun Tammisaaresta tuli vuonna 1528 Raaseporin läänin hallinnollinen keskus, Raasepori menetti merkityksensä. Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546. Kaupungin sijaintipaikka oli tunnettu jo pitkään satamana ja kalastuspaikkana, ja ajatus kaupungin perustamisesta oli itänyt pitkään. Alueen halki kulki myös vanha vesireitti syvälle Etelä-Hämeeseen saakka.
Viranomaisten päätökset olivat aluksi kuitenkin tempoilevia eivätkä suosineet kaupungin kasvua. Vuoden kuluttua kaupungin perustamisesta asukkaat yritettiin saada muuttamaan sodasta kärsineeseen Viipuriin, ja Helsingin perustamisen jälkeen Tammisaaren, Porvoon ja Rauman asukkaat määrättiin muuttamaan Helsinkiin.
Kuva:Tammisaaren kirkko.JPG
File:Ekenäs centrum.jpg
Tammisaaren kirkko rakennettiin 1600-luku. Sen rakennustyöt pani alulle vuonna 1651 kreivi Gustaf Adolf Lejonhufvud. Kirkko sai nykyisen ulkoasunsa kaupunkia vuonna 1821 tuhonneen tulipalon jälkeen. Kirkon olemassaolo saattoi pelastaa Tammisaaren kaupunkioikeudet, sillä kuningas Kaarle XI oli vielä 1690-luvulla aikeissa peruuttaa ne. 1600-luvulla kaupungin kaupankäynti kärsi myös merkantilismista eli valtion sääntelystä ja holhouksesta. Muun muassa vuonna 1614 ulkomaisten alusten tulo kaupungin satamaan kiellettiin. Vuonna 1636 ulkomaankauppa kiellettiin kokonaan.
1700-luvulla kaupankäynti helpottui. 1700-luvun lopulla Tammisaaresta tuli erityisesti erilaisten käsityöammattien harjoittajien kaupunki. Vuonna 1772 käsityöläisille annettiin määräys ripustaa työpajojensa oville kilvet, jotka ilmoittivat, mitä he valmistivat. Tämä toi lisää väriä kaupunkiin.
Kuva:Ekenäs town hall.jpg
1800-luvulla kaupungissa kävi koulua muun muassa Elias Lönnrot. Hän kulki matkan kotiinsa Sammattiin patikoiden joka viikonloppu. Uno Cygnaeus kouluasetus kirjoitettiin kaupungissa. Cygnaeus myös vihki vuonna 1872 Tammisaaressa käyttöön Suomen ensimmäisen naisseminaarin.
Vuonna 1850 kaupungissa asui n. 1500 henkeä. Vuonna 1873 kaupunki sai rautatien, kun Hangon rata valmistui. Tämä sai aikaan teollisuuden nousun ja kaupungin laajenemisen radan suuntaan. Vuonna 1910 kaupungissa asui n.&nbsp;3&nbsp;000 henkeä ja vuonna 1957 n.&nbsp;5&nbsp;200 henkeä.
Vuosina 1918–1940 Tammisaaressa toimi Tammisaaren pakkotyölaitos.
1. tammikuuta 1977 Tammisaareen yhdistettiin Tammisaaren maalaiskunta ja Snappertunan kunta. 1. tammikuuta 1993 kaupunkiin yhdistettiin Tenholan kunta. Vuoden 2009 alussa Tammisaari yhdistettiin Karjaan ja Pohjan kanssa Raaseporin kaupungiksi.

Nähtävyyksiä


''Barckens Udde'' on Tammisaaren vanhin kaupunginosa. Sen rakennuskanta koostuu pelkästään 1700- ja 1800-luvun rakennuksista, ja se on suojeltu ja rauhoitettu uusilta rakennuksilta.
Kuntaliitoksen seurauksena Tammisaaressa on useita kirkkoja, Tammisaaren kirkko lisäksi Snappertunan kirkko (1688), Bromarvin kirkko (1980–1981) ja Tenholan kirkko (1400-luku) kirkot.
Tammisaaren läheisyydessä on laaja saaristo, josta osa kuuluu Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Saariston luontoa esittelee Tammisaaren luontokeskus. Tammisaaren saaristoon on mahdollista tutustua saaristoristeilyllä, joita tekee M/S Sunnan II. Laiva on entinen sisävesihöyrylaiva Saimaalta.

Kuvia


<gallery>
Kuva:Ekenäs old town 1.jpg|Vanhaa Tammisaarta
Kuva:Ekenäs old town 2.jpg|Vanhaa Tammisaarta
Kuva:Vanhaa Tammisaarta1.JPG|Vanhaa Tammisaarta
Kuva:Tammisaari_etelasta.jpg|Tammisaaren http://venesatama.com/wiki/mediawiki-1.7.1/index.php?title=Tammisaari venesatama etelästä
Kuva:Tammisaaren rautatieasema.JPG|Tammisaaren rautatieasema.
</gallery>

Lähteitä


Poutvaara, Matti: ''Suomen kaupungit sanoin ja kuvin''. WSOY, Porvoo 1958.

Ystävyyskunnat


Kuva:Kuressaare coatofarms.png Kuressaare, Viro

Aiheesta muualla


Luokka:Tammisaari
Luokka:Suomen puutaloalueet
de:Ekenäs
et:Ekenäs
en:Ekenäs, Finland
fr:Ekenäs
it:Ekenäs
la:Quercuum Paeninsula
nl:Ekenäs
no:Ekenäs
pt:Ekenäs
ro:Ekenäs
ru:Экеняс
se:Tammisaari
sv:Ekenäs
vi:Ekenäs

Tuulos


Tuulos () on Luettelo Suomen entisistä kunnista ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnaa. Ennen lakkauttamistaan se kuului hallinnollisesti Kanta-Hämeen maakunta ja Etelä-Suomen lääniin. Tuuloksen naapurikunnat olivat Hauho, Hämeenlinna, Janakkala ja Lammi.
Tuuloksessa risteävät Valtatiet Suomessa valtatie 10 ja valtatie 12. Valtateiden risteyksestä erkanee kantatie 53 Padasjoki. Hämeenlinnan keskustaan Tuuloksesta on matkaa vajaat 30 kilometriä. Tuuloksen keskustaajama on Syrjäntaka.

Vaakuna


Tuuloksen vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1956.

Historiaa


Tuuloksen juttila kylässä sijaitsee rautakausi linnavuori nimeltään Laurinkallio.
Tuuloksen Syrjäntaan kylässä käytiin Suomen sisällissota huhtikuun lopulla 1918 kaksipäiväinen Syrjäntaan taistelu, jossa punaiset pakolaiskolonna murtautui saksalaisten linjojen läpi. Saksalaisten lyömisessä kunnostautuivat varsinkin punakaarti.
Tuuloksessa valmistettiin aina 1930-luvulle saakka huomattavia määriä rekiä ja hevoskärryjä. 1920-luvulla pitäjässä oli 24 ajokalupajaa ja ajokalujen valmistuksen piirissä työskenteli noin 400 henkilöä. Vuosittain valmistui myyntiin jopa 1&nbsp;500 kärryä ja 4&nbsp;000 rekeä. Autojen yleistyminen 1930-luvulla lopetti vähitellen tämän kotiteollisuuden alan.
Juttilan kylässä Hauhon Pyhäjärvi rannalla sijaitsi Mikko Kaloisen perustama Kettulan Saha. Myöhemmin UPM osti sahan ja lakkautti sen 1990-luvulla. Nykyisin sahan paikalla toimii Tuulospuu, joka jalostaa sahatavaraa lajittelemalla, kuivaamalla ja paketoimalla.
Sairialan kylässä on Tuuloksen keskiaikainen (1400-luvulta) harmaakivikirkko, joka on omistettu Pyhä Birgitta. Tuuloksen kirkkoherrana on toiminut Petri Laine vuodesta 2009.

Kyliä

Kuuluisia tuuloslaisia


Leo Häppölä (1911−1998), kansanedustaja ja ministeri
Hjalmar Munsterhjelm (1840–1905), taidemaalari. Tuuloksen kivikirkossa on hänen maalaamansa alttaritaulu ja Munsterhjelmin muistomerkki sijaitsee Tuuloksen hautausmaalla Sairialassa.

Kuuluisia Tuuloksessa vaikuttaneita henkilöitä


Rudolf Koivu, vietti kesiään Juttilan kylässä Pyhäjärven rannalla
Suomen Kansallisteatterin näyttelijä Petri Liski on ohjannut Tuuloksen WPK:n Ruuttanäyttämöllä vuodesta 2009 lähtien.

Kohteita Tuuloksessa


Demolite, kyllästetyn puun kierrätysterminaaali
Herkkumaa, säilyketehdas
Tuulonen, kauppakeskus
Tuulospuu
http://www.ruuttanayttamo.net Tuuloksen WPK:n Ruuttanäyttämö

Katso myös


Hämeenlinnan seudun kuntaliitos 2009

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Tuulos
de:Tuulos
et:Tuulose vald
en:Tuulos
eu:Tuulos
fr:Tuulos
it:Tuulos
nl:Tuulos
no:Tuulos
pt:Tuulos
ro:Tuulos
se:Tuulos
sv:Tulois