Elektroni


Elektroni on alkeishiukkanen. Sillä on 1,6021773&nbsp;× 10<sup>−19</sup> coulombin eli yhden alkeisvaraus suuruinen negatiivinen sähkövaraus. Sen massa on 9,1093897&nbsp;× 10<sup>−31</sup>&nbsp;kg (0,51&nbsp;MeV/c<sup>2</sup>). Elektronin spin on 1/2 eli se on fermioni. Sen spinistä aiheutuva magneettinen momentti on −9.284764&nbsp;× 10<sup>−24</sup>&nbsp;J/T. Elektroni on kevein varautunut leptoni. Muut sähkövaraukselliset leptonit ovat myoni ja tau (alkeishiukkanen).
Elektroneja on jokaisessa atomissa, jossa ne ovat sijoittuneet elektronikuorille atomiydin ympärille. Kvanttimekaniikka atomimallissa elektroneja kuvataan aaltofunktioilla, jotka selittävät havaitut elektronien ominaisuudet. Yksittäisen elektronin energiatilaa kuvataan tässä teoriassa kvanttilukujen avulla.

Yleistä


Elektronia merkitään tavallisesti e<sup>−</sup>. Elektronin antihiukkanen on positroni e<sup>+</sup>, joka on positiivista sähkövarausta lukuun ottamatta identtinen elektronin kanssa. Elektroni tuntee kaikki muut perusvuorovaikutukset paitsi vahvan vuorovaikutuksen eli värivoiman.
Elektronisäteily, jota sanotaan myös katodisäde, on aineen atomeista ionisoituminen irronneita elektroneja. Elektroniputki ja elektronimikroskooppi toimivat tyhjiössä lentävien elektronien avulla. Elektronisäteilyä syntyy myös neutronin ja monien radioaktiivisuus ydinten hajotessa, missä tapauksessa siitä käytetään nimitystä beetasäteily.
Metalliatomeista uloimmat elektronit irtoavat helposti. Metallijohtimissa sähkövirta onkin juuri elektronien liikettä. Myös eristeaineista voi elektroneja irrota ja siirtyä kappaleesta toiseen etenkin niitä hangattaessa, jolloin kappaleet saavat staattinen sähkö. Kappale, johon täten syntyy elektronien vajaus, saa positiivisen varauksen, ja se, johon niitä on kertynyt ylimääräisiä, negatiivisen.
Elektroniikka käytettyjen komponenttien toimintaa kuvaava teoria on nimeltään elektronifysiikka.
Elektronin löytäjänä pidetään brittiläistä fyysikkoa J.J. Thomsonia, joka vuonna 1896 todisti, että katodisäteily ei ole aaltoja vaan koostuu pienistä sähköllä varatuista hiukkasista. Jo sitä ennen oli kuitenkin elektrolyysiä koskevien tutkimustulosten perusteella arveltu, että on olemassa tietty pienin mahdollinen sähkövaraus, alkeisvaraus.

Elektronit ja kemia


Tiedosto:HAtomOrbitals.png
Elektronit ovat atomien osasia. Atomin ydin koostuu protoni ja neutroni, elektronit taas liikkuvat ydintä ympäröivässä tilassa ja ovat asettuneet eri elektronikuorille. Neutraalissa atomissa elektroneja on yhtä paljon kuin protoneja. Ioni elektroneja on joko enemmän tai vähemmän kuin protoneja. Kovalenttinen sidos sitoutuneissa molekyyli osa uloimmista elektroneista on siirtynyt atomien yhteisiksi sitoen ne toisiinsa.
Atomin elektronikuorien rakenne on keskeistä alkuaineen kemiallisten ominaisuuksien kannalta. Atomeja kuvataan kuorimallin avulla. Jos uloimmalla elektronikuorella on vain muutama elektroni, ne on helppo ottaa pois ja aine on metalli. Jos taas täydestä elektronikuoresta puuttuu vain muutama elektroni, on aine epämetalli.

Elektronit ja sähkövirta


Elektronit ovat tavallisin sähkövirta kuljettaja. Kun tasavirtaa tuotetaan paristolla, siihen varastoitu sähkökemia potentiaalienergia muuttuu elektronien liike-energiaksi. Elektronit lähtevät virtalähteen negatiivisesta navasta eli katodista ja kulkevat virtapiirin eri komponenttien kautta sen posiviitiselle navalle eli anodille. Johtimessa esiintyy energiapulsseja, jotka viime kädessä johtuvat energian kvantittuminen.
Sähkövirran suunnaksi on aikoinaan määritelty positiivisen varauksen oletettu liikkumissuunta. Tästä määrittelystä pidetään yhä kiinni, vaikka todellisuudessa negatiivisesti varautuneet elektronit liikkuvat päinvastaiseen suuntaan.
Vaihtovirta elektronit eivät siirry pitkiä matkoja vaan kulkevat edestakaisin johtimessa. Vaihtovirtageneraattorin synnyttämä jännite saa kuitenkin aikaan, että näin tapahtuu samanaikaisesti kaikkialla johtimessa, joten tällä tavoin energia saadaan siirretyksi pitkänkin matkan päähän.

Katso myös


Metallisidos
Sähkövirta
Ioni
Puolijohde
fotoni
kvantti
Kvanttiluvut
fysiikka
Kvarkki

Lähteet


Lähdekirjallisuus


Viitteet


Luokka:Leptonit
Luokka:Sähkö
af:Elektron
ar:إلكترون
an:Electrón
ast:Electrón
az:Elektron
id:Elektron
ms:Elektron
bn:ইলেকট্রন
zh-min-nan:Tiān-chú
jv:Èlèktron
su:Éléktron
be:Электрон
be-x-old:Электрон
bar:Elektron
bs:Elektron
br:Elektron
bug:Elektron
bg:Електрон
ca:Electró
cv:Электрон
cs:Elektron
cy:Electron
da:Elektron
de:Elektron
et:Elektron
el:Ηλεκτρόνιο
en:Electron
es:Electrón
eo:Elektrono
eu:Elektroi
fa:الکترون
hif:Electron
fo:Elektron
fr:Électron
fy:Elektron
ga:Leictreon
gl:Electrón
xal:Электрон
ko:전자
hy:Էլեկտրոն
hi:विद्युदणु
hr:Elektron
io:Elektrono
ilo:Elektron
ia:Electron
is:Rafeind
it:Elettrone
he:אלקטרון
kn:ಎಲೆಕ್ಟ್ರಾನ್
ka:ელექტრონი
kk:Электрон
sw:Elektroni
ht:Elektwon
ku:Kareva
la:Electron
lv:Elektrons
lb:Elektron
lt:Elektronas
ln:Eléktron
jbo:dutydikca kantu
lmo:Elettron
hu:Elektron
mk:Електрон
ml:ഇലക്ട്രോണ്‍
mr:विजाणू
mn:Электрон
my:အီလက်ထရွန်
nl:Elektron
ne:इलेक्ट्रोन
new:इलेक्ट्रोन
ja:電子
no:Elektron
nn:Elektron
nov:Elektrone
oc:Electron
uz:Elektron
pnb:الیکٹران
nds:Elektron
pl:Elektron
pt:Elétron
ksh:Elektron
ro:Electron
qu:Iliktrun
ru:Электрон
rue:Електрон
sa:विद्युदणु
stq:Elektron
sq:Elektroni
scn:Elettruni
si:ඉලෙක්ට්‍රෝනය
simple:Electron
sd:برقيو
sk:Elektrón
sl:Elektron
sr:Електрон
sh:Elektron
sv:Elektron
tl:Elektron
ta:எதிர்மின்னி
tt:Электрон
te:ఎలక్ట్రాన్
th:อิเล็กตรอน
vi:Electron
tr:Elektron
uk:Електрон
ur:برقیہ
ug:ئېلېكترون
vec:Ełetron
fiu-vro:Elektron
war:Electron
wo:Mbëjfepp
yi:עלעקטראן
yo:Ẹ̀lẹ́ktròn
zh-yue:電子
bat-smg:Alektruons
zh:电子

Funktio


Kuva:Function_illustration.svg‎
Funktio eli kuvaus kertoo olio (filosofia) välisistä riippuvuussuhteista.
Formaalisti funktio <math>f\,</math> joukolta <math>A\,</math> joukkoon <math>B\,</math> on sääntö, joka liittää jokaiseen joukon <math>A\,</math> alkioon täsmälleen yhden joukon <math>B\,</math> alkion. Funktiota merkitään yleensä symbolilla <math>f: A \rightarrow B</math>.
Funktioon <math>f:A\to B\,</math> liittyviä joukkoja kutsutaan <math>f\,</math>:n ''lähtö''- eli ''määrittelyjoukoksi'' (<math>A\,</math>) ja ''maali''- eli ''arvojoukoksi'' (<math>B\,</math>). Määrittelyjoukon alkioita kutsutaan usein funktion ''argumenteiksi'' ja maalijoukon alkioita sen ''arvoiksi''. Sitä, että <math>f\,</math>:n argumenttiin <math>x\in A</math> liittämä arvo on <math>y\in B\,</math>, merkitään yleensä <math>y=f(x)\,</math>. Esimerkiksi asetetaan kuvitellussa tilanteessa määrittelyjoukoksi nelihenkinen perhe. Tämä on siis ihminen-tyyppisistä alkioista koostuva joukko, jossa on neljä alkiota. Asetetaan sitten arvojoukoksi kaikkien mahdollisten suomalaisten etunimien joukko. Koska jokaiseen ihmiseen voimme liittää jonkin yksikäsitteisen etunimen, niin voimme muodostaa funktion nelihenkisen perheen ja kaikkien etunimien joukon välille. Tämän funktion argumentit ovat perheen jäseniä ja arvot perheenjäsenten etunimet.
Matematiikassa ja sen sovelluksissa tavallisin funktiotyyppi on sellainen, jossa lähtö- ja maalijoukot ovat lukujoukkoja ja funktion määrittelevä vastaavuus voidaan ilmaista laskutoimituksin. Tällöin on tavallista, joskin muodollisesti epäkorrektia nimetä funktio määrittelyjoukon yleiseen alkioon kohdistuvan laskutoimituksen osoittavalla kaavalla, esimerkiksi "funktio <math>x^2+1</math>".

Esimerkkejä yleisestä määritelmästä


<math>f: \mathbb{R} \to \mathbb{R}, f(x) = x</math> on funktio reaalilukujoukolta reaalilukujoukolle. Tässä funktio ''f'' liittää jokaiseen reaalilukuun luvun itsensä.
<math>f: \mathbb{R} \to \mathbb{R}, f(x) = x^2</math> on funktio. Nyt funktio ''f'' liittää jokaiseen reaalilukuun tämän luvun neliön.
<math>f: \mathbb{R} \times \mathbb{R} \to \mathbb{R}, f(x, y) = x^2 + y^2</math> on funktio. Funktio ''f'' liittää jokaiseen reaalilukupariin koordinaattien neliöiden summan.

Eksakti määritelmä


Yleensä edellä annettu määritelmä riittää pitkällekin menevissä matematiikan tutkimuksissa ja sovelluksissa. Kuitenkin on tarpeellista joskus määritellä funktio täsmällisemmin kuin lausein ja sanoin. Olkoot jälleen <math>A\,</math> ja <math>B\,</math> joukkoja. Tällöin näiden karteesinen tulo osajoukko <math>f \subset A \times B\,</math> on ''funktio'' jos sille pätevät ehdot
<center><math>\forall x\in A \exists y\in B : (x,\,y)\in f</math></center>
ja
<center><math>(x,y) \in f \Leftrightarrow \forall z \neq y : (x,z) \notin f.</math></center>
Toisin sanoen pari <math>(x,\,y)</math> on funktion <math>f\,</math> alkio jos ja vain jos jokaisella alkiosta <math>y\,</math> poikkeavilla alkioilla <math>z\,</math> pari <math>(x,\,z)</math> ei ole funktion <math>f\,</math> alkio. Siispä funktiossa kukin <math>A\,</math>:n alkio esiintyy tarkalleen kerran <math>f</math>:n parin ensimmäisenä alkiona. Funktio on siis erikoistapaus yleisemmistä kaksipaikkaisista relaatio.

Esimerkkejä eksaktista määritelmästä


Olkoon joukko <math>A = \{1, 2\}</math> ja joukko <math>B = \{1, 2, 3\}</math>.
Nyt näiden karteesinen tulo on joukko <math>A \times B = \{(1, 1), (1, 2), (1, 3), (2, 1), (2, 2), (2, 3)\}</math>.
Funktiot joukossa <math>A \times B</math> ovat osajoukot:
<math>F_1 = \{(1, 1), (2, 1)\}</math> eli <math>F_1 : A \rightarrow B, F_1(x) = 1</math>
<math>F_2 = \{(1, 1), (2, 2)\}</math> eli <math>F_2 : A \to B, F_2(x) = x</math>
<math>F_3 = \{(1, 1), (2, 3)\}</math> eli <math>F_3 : A \to B, F_3(x) = 2x - 1</math>
<math>F_4 = \{(1, 2), (2, 1)\}</math> eli <math>F_4 : A \to B, F_4(x) = 3 - x</math>
<math>F_5 = \{(1, 2), (2, 2)\}</math> eli <math>F_5 : A \to B, F_5(x) = 2</math>
<math>F_6 = \{(1, 2), (2, 3)\}</math> eli <math>F_6 : A \to B, F_6(x) = x + 1</math>
<math>F_9 = \{(1, 3), (2, 3)\}</math> eli <math>F_7 : A \to B, F_7(x) = 3</math>

Funktion kuvaaja


Kuva:Function-x.svg
Funktiota on yleensä tapana mahdollisuuksien puitteissa kuvata myös visuaalisesti. Tämän mahdollistaa funktion ''kuvaajan'' käsite. Täsmällisesti jos <math>f : A \rightarrow B</math> on funktio, niin sen kuvaaja on karteesisen tulon <math>A \times B</math> osajoukko
<center><math>\{ (x,f(x)) : x \in A \}.</math></center>
Funktion kuvaaja koostuu siis määrittelyjoukon alkion ja vastaavan arvojoukon alkion muodostamista pareista. Funktion kuvaajan määritelmä on identtinen yllä esitetyn funktion eksaktin määritelmän kanssa.
Esimerkiksi funktion <math>f: \mathbb{R} \to \mathbb{R}, f(x) = x</math>, kuvaaja on määritelmän mukaan karteesisen tulon <math>\R \times \R</math> osajoukko
<center><math>\{ (x,x) : x \in \R \}.</math></center>
Tässä tapauksessa koska joukko <math>\R \times \R</math> on tavallinen 2-ulotteinen euklidinen avaruus <math>\R^2</math>, niin voidaan funktion ''f'' kuvaajaa hahmottaa visuaalisesti sijoittamalla tasoon kuvaaja-joukon pisteet kuten oheisessa kuvassa näkyy.

Yhdistetty funktio


Jos <math>f:A\to B</math>, <math>B\subset C</math> ja <math>g:C\to D</math>, niin on määriteltävissä funktio <math>h:A\to D</math> siten, että <math>h(x)=g(f(x))\,</math>. Funktio <math>h\,</math> on funktioista <math>f\,</math> ja <math>g\,</math> yhdistetty funktio, ja sitä merkitään
<center><math>h=g\circ f</math>.</center>
Jos esimerkiksi <math>A=B=C=D=\Bbb R\,</math>, <math>f(x)=x+2\,</math> ja <math>g(x)=x^2\,</math>, niin <math>(f\circ g)(x)=x^2+2\,</math> ja <math>(g\circ f)(x)=(x+2)^2=x^2+4x+4\,</math>.

Vektorimuuttujan funktiot ja vektoriarvoiset funktiot


Kun funktion lähtöjoukko on hahmotettavissa useamman joukon karteesinen tulo, on usein tapana puhua usean muuttujan funktiosta tai vektorimuuttujan funktiosta. Jos <math>x=(x_1,x_2,\dots,x_n)\in A_1\times A_2\times\dots \times A_n=A</math>, niin funktion <math>f:A\to B</math> alkioon <math>x\,</math> liittämää alkiota <math>f(x)\,</math> merkitään yleensä <math>f(x_1,x_2,\dots,x_n)\,</math>. Esimerkiksi ilmanpaine <math>p\,</math> tietyssä paikassa <math>(x,y,z)\,</math> ja tietyllä hetkellä on neljän muuttujan (kolme paikkakoordinaattia ja aika) reaaliarvoinen funktio <math>p(x,y,z,t)\,</math>. Tutumpi esimerkki on yhteenlaskufunktio: lukuparin <math>(x,\, y)</math> yksikäsitteinen kuva on niiden summa <math>x+y\,</math>.
Vastaavasti funktion arvo voi olla usean joukon karteesisen tulon alkio. Tällöin on tapana puhua vektoriarvoisesta funktiosta. Esimerkiksi joen virtaussuunta tasokartalla ja nopeus (kaksi arvoa) voidaan ilmoittaa joen suulta mitatun etäisyyden funktiona. Erityisesti fysiikassa vektoriarvoisen funktion sijasta puhutaan yleensä ''vektorikentästä''. Esimerkiksi sähkökenttää voi kuvata funktio, joka liittää tiettyyn paikka- ja aika-avaruuden pisteeseen kentän suunnan, eli kyseessä on kuvaus
:<math> f: \mathbb{R} ^4 \rightarrow \mathbb{R} ^3 </math>.

Joukkojen kuvat ja alkukuvat


Olkoon <math>f : X \rightarrow Y</math> funktio eli kuvaus.
Joukon <math>A \subset X</math> kuvajoukko eli kuva kuvauksessa <math>f\,</math> on joukko
<center><math>f(A) = \{ f(x)\in Y : x \in A \}.</math></center>
Toisinaan kuvajoukkoa merkitään ilman sulkeita: <math>f(A)=fA\,</math>. Funktion kuvajoukko on siis arvojoukon <math>Y\,</math> osajoukko ja se koostuu niistä <math>Y\,</math>:n alkioista, joille määrittelyjoukon osajoukon <math>A\,</math> alkiot kuvautuvat kuvauksessa <math>f\,</math>. Jos asetamme osajoukoksi <math>A\,</math> koko määrittelyjoukon <math>X\,</math>, ei välttämättä vastaava kuvajoukko <math>f(X)</math> ole koko arvojoukko. Esimerkiksi funktion <math>f : \R \rightarrow \R</math>, <math>f(x) = x^2\,</math>, määrittelyjoukon kuva <math>f(\R) = [0,+\infty[</math>, joka on arvojoukon <math>\R</math> aito osajoukko.
Joukon <math>B \subset Y</math> alkukuva kuvauksessa <math>f\,</math> on joukko
<center><math>f^{-1}(B) = \{ x \in X : f(x) \in B \}.</math></center>
Funktion alkukuva on siis määrittelyjoukon <math>X\,</math> osajoukko ja se koostuu niistä <math>X\,</math>:n alkioista, jotka kuvautuvat joukon <math>B\,</math> alkioille kuvauksessa <math>f\,</math>. Yksittäisen alkion <math>y\in Y</math> alkukuva on <math>f^{-1}(\{y\})</math>. Jos asetetaan osajoukoksi <math>B\,</math> koko arvojoukko <math>Y\,</math>, niin vastaava alkukuva on koko määrittelyjoukko. Koko määrittelyjoukko voi kuitenkin olla jonkin arvojoukon aidon osajoukon alkukuva. Esimerkiksi funktion <math>f : \R \rightarrow \R</math>, <math>f(x) = x^2\,</math>, arvojoukon osajoukon <math>[0,+\infty[</math> alkukuva on <math>\R</math> eli koko määrittelyjoukko.

Alkeisfunktiot


Matematiikassa ja sen sovelluksissa tavallisimpia reaalimuuttujan <math>x\,</math> funktioita kutsutaan alkeisfunktio. Alkeisfunktioita ovat ensinnäkin polynomi eli funktiot, jotka määritellään muuttujasta ja vakioista yhteen- ja kestolaskun avulla muodostetuilla laskulausekkeilla. Polynomifunktion <math>p\,</math> yleinen muoto on
<center><math>p(x)=a_nx^n+a_{n-1}x^{n-1}+\cdots+a_1x+a_0.</math></center>
Polynomifunktioiden erikoistapauksia ovat vakiofunktiot <math>f(x)=c\,</math>, missä <math>c\,</math> on jokin vakio, ja identtinen (reaalimuuttujan) funktio <math>f(x)=x\,</math>. Rationaalifunktiot <math>r\,</math> määritellään lausekkein, joissa voi esiintyä yhteen- ja kertolaskun lisäksi myös jakolaskuja. Rationaalifunktion laskulauseke voidaan aina saattaa muotoon
<center><math>r(x)=\frac{a_nx^n+a_{n-1}x^{n-1}+\cdots+a_1x+a_0}{b_mx^m+b_{m-1}x^{m-1}+\cdots+b_1x+b_0}</math></center>
eli kahden polynomifunktion osamaaräksi. Koska nimittäjä voi olla nolla, rationaalifunktion määrittelyjoukko ei yleensä voi olla koko reaalilukujen joukko. Kun funktion lausekkeen muodostamisessa saa käyttää myös juurenottoja, funktio on algebrallinen funktio.
Algebrallisten funktioiden lisäksi alkeisfunktioihin luetaan Eksponenttifunktio, Logaritmifunktio, Trigonometrinen funktio käänteisfunktioineen ja kaikki näistä yhdistämällä muodostetut funktiot.

Funktion ydin ja kantaja


Algebrassa voidaan funktioille lisäksi määritellä ''ytimen'' käsite, joka on osoittautunut esimerkiksi isomorfisuuden tutkimisessa hyödylliseksi välineeksi.
Olkoon seuraavassa ''G'' ja ''G´'' ryhmä ja <math>f : G \rightarrow G'</math> jokin funktio.
Funktion <math>f\,</math> ydin on joukko
<center><math>\mbox{Ker} (f) = \{ x \in G : f(x) = 0_{G'} \},</math></center>
missä merkintä <math>0_{G'}\,</math> tarkoittaa arvojoukon <math>G'\,</math> neutraalialkiota. Toisin sanoen funktion ydin koostuu niistä määrittelyjoukon alkioista, jotka kuvautuvat nolla-alkiolle. Funktion ydin on siis erityisesti nolla-alkion muodostaman yksiön alkukuva. Esimerkiksi funktion <math>f : \R \rightarrow \R</math>, <math>f(x) = x^2\,</math>, ydin koostuu pelkästä luvusta 0 sillä <math>f(x) = 0\,</math> jos ja vain jos <math>x = 0\,</math>.
Erityisesti funktionaalianalyysi hyödyllinen käsite on funktion kantaja. Jos funktion määrittelyjoukko on topologinen avaruus ja arvojoukko on reaali- tai kompleksilukujen joukko, funktion kantaja on joukon <math>f^{-1}(\Bbb R\setminus \{0\})</math> (<math>f^{-1}(\Bbb C \setminus \{0\})</math>) sulkeuma eli pienin kyseisen joukon sisältävä suljettu joukko.

Funktiokäsitteen historiaa


Sanan ''funktio'' etymologia perustuu latinan verbiin ''fungi'', 'tehdä, toimia, toimittaa'. Sanaa sen matemaattisessa merkityksessä käytti ensimmäisenä saksalainen Gottfried Leibniz vuonna 1694. Sveitsiläinen Johann Bernoulli käytti vuonna 1718 merkintää <math>\phi x\,</math>. Merkintää <math>f(x)\,</math> käyttivät ensi kerran ranskalainen ''Alexis Claude Clairaut'' (1713 - 1765) ja sveitsiläinen Euler vuonna 1734. Funktiolla ymmärrettiin pitkään laskulausekkeen tulosta, mutta jo Eulerilla esiintyy ajatus funktiosta minä hyvänsä lukujen välisenä yhteytenä. Saksalainen ''Peter Lejeune Dirichlet'' (1805 - 1859) esitti vuonna 1837 olennaisesti nykyisen funktion määritelmän, joka ei sido funktiota lukujen laskutoimituksiin.
Erityisesti Augustin Louis Cauchy, Bernhard Riemann ja Karl Weierstrass havainnnot kompleksilukumuuttujan kompleksilukuarvoisista funktioista synnyttivät 1800-luvulla funktioteoria kutsutun matematiikan osa-alueen. Sen tutkimus on ollut elinvoimaista Suomessa 1900-luvulla.

Funktion ominaisuuksia


Funktiolle on määritelty paljon erilaisia ominaisuuksia:
Affiinikuvaus
Bijektio
Derivoituvuus
Injektio
Integroituvuus
Jatkuva funktio
Konveksi funktio
Lineaarikuvaus
Surjektio
Symmetrinen funktio

Katso myös


Derivaatta
Integraalilaskenta
Käänteisfunktio
Matemaattinen optimointi
Osittaisfunktio
Polynomi
Trigonometrinen funktio

Viitteet


Luokka:Joukko-oppi
af:Funksie
am:አስረካቢ
ar:دالة رياضية
an:Función matematica
az:Funksiya (riyaziyyat)
id:Fungsi (matematika)
ms:Fungsi
bn:ফাংশন (গণিত)
su:Fungsi (matematika)
be:Функцыя
be-x-old:Функцыя (матэматыка)
bar:Funktion
bs:Funkcija (matematika)
bg:Функция
ca:Funció matemàtica
cs:Funkce (matematika)
da:Funktion (matematik)
de:Funktion (Mathematik)
et:Funktsioon (matemaatika)
el:Συνάρτηση
en:Function (mathematics)
es:Función matemática
eo:Funkcio (matematiko)
eu:Funtzio (matematika)
fa:تابع
fr:Fonction (mathématiques)
ga:Feidhm (matamaitic)
gl:Función
gan:函數
xal:Даалһвр
ko:함수
hi:फलन
hr:Funkcija (matematika)
io:Funciono
is:Fall (stærðfræði)
it:Funzione (matematica)
he:פונקציה
ka:ფუნქცია (მათემატიკა)
kk:Функция аргументі
lo:ຕຳລາ (ຄະນິດສາດ)
la:Functio
lv:Funkcija
lt:Funkcija (matematika)
jbo:fancu
lmo:Funziú (matemàtega)
hu:Függvény (matematika)
mk:Функција (математика)
ml:ഫലനം
mt:Funzjonijiet (matematika)
mr:फल (गणित)
mn:Функц (математик)
my:ဖန်ရှင်
nl:Functie (wiskunde)
ja:関数 (数学)
nap:Funzione (matematica)
no:Funksjon (matematikk)
nn:Matematisk funksjon
oc:Aplicacion (matematicas)
pms:Fonsion
pl:Funkcja
pt:Função
ro:Funcție
qu:Kinraysuyu
ru:Функция (математика)
scn:Funzioni
simple:Function (mathematics)
sk:Zobrazenie (matematika)
sl:Funkcija
sr:Функција (математика)
sh:Funkcija
sv:Funktion
tl:Punsiyon (matematika)
ta:சார்பு
th:ฟังก์ชัน (คณิตศาสตร์)
vi:Hàm số
tr:Fonksiyon
uk:Функція (математика)
ur:دالہ (ریاضیات)
ug:فۇنكسىيە
zh-classical:映射
war:Funcion matematica
yi:פונקציע
zh:函数

Federico García Lorca


Federico del Sagrado Corazón de Jesús García Lorca (s. 5. kesäkuuta 1898 Fuente Vaquerosin kylä, Granada (maakunta)– 19. elokuuta 1936) oli espanjalainen runoilija ja näyttämötaiteilija, joskin hänet tunnetaan myös taidemaalarina, pianistina ja säveltäjänä. Hän nautti kansainvälistä huomiota Ryhmä '27:n symbolina. García Lorcan uskotaan olleen yksi tuhansista Espanjan sisällissota aikana ammutuista epäkommunististen kuolemanpartioiden uhreista. Vuonna 2008 Espanjan tuomioistuin avasi tutkinnan runoilijan kuolemasta, ja García Lorcan suku perui kieltonsa tehdä kaivaustöitä mahdollisella kuolinalueella lähellä Alfacaria. Ihmisjäänteitä ei kuitenkaan löydetty.

Elämä ja ura

Varhainen elämä


García Lorcan isä Federico Garcia Rodriguez omisti Granadan laitamilla olevan maatilan ja kaupungin keskustassa olevan huvilan sekä työskenteli menestyksekkäästi sokerialalla. García Lorcan äiti Vincenta Lorca Romero oli opettaja ja lahjakas pianisti. Federicon ollessa 11-vuotias, perhe muutti 1909 Granadan kaupunkiin. Hän arvosti maalla viettämäänsä lapsuutta ja piti tärkeänä luonnonläheistä elämää.
Vuonna 1915 lukion suorittanut García Lorca aloitti yliopisto-opiskelun Granadan yliopistossa. Tuolloin hänen opintonsa sisälsivät lakia, kirjallisuutta ja sävellystä. Nuoruudessaan hän oli mieltyneempi teatteriin ja musiikkiin kuin kirjoittamiseen; hän harjoitteli nimenomaan klassisena pianistina, ja hänen ensimmäisiä innoittajiaan olivat Debussy, Chopin ja Beethoven. Myöhemmin García Lorcan innoittajaksi tuli espanjalainen kansanmusiikki, mihin vaikutti hänen ystävyytensä säveltäjä Manuel de Fallan kanssa. Kirjoittamista hän ei aloittanut ennen pianonsoittajanopettajansa kuolemaa vuonna 1916. Ensimmäisissä proosateoksissaan ''Nocturne'', ''Ballad'' ja ''Sonata'' hän käytti musiikillisista muotoa. García Lorca kuului nuorten taiteilijoiden ryhmään, joka kokoontui kahvila Alamedassa Granadassa. Vuosina 1916 ja 1917 hän matkusti Castilessa, Léonissa ja Galiciassa yliopistonsa professorin kanssa, joka rohkaisi häntä kirjoittamaan ensimmäisen kirjan ''Impresiones y Paisajes'' (suom. Vaikutelmia ja maisemia), joka julkaistiin vuonna 1918. Don Fernando de los Rios sai pojan perheen antamaan tälle luvan asettua edistykselliseen Residencia de Estudiantes'iin (suom. Opiskelijaresidenssi) Madridiin vuonna 1919.

Nuorena kirjailijana


Resi'ssä García Lorca tutustui Luis Buñueliin, Pepín Belloon, Manuel de Fallaan ja Salvador Dalíin, nuoriin ja lahjakkaisiin taideopiskelijoihin, joiden vaikutus tuntuisi ympäri Espanjan. Suojelijaksi hänelle muodostui runoilija Juan Ramon Jimenez, jolloin hänestä tuli myös läheinen näytelmäkirjailija Eduardo Marquinan ja Madridin Teatro Eslavan ohjaajan, Gregorie Martínesz Sierran kanssa. Vuosina 1919–1920 García Lorca kirjoitti ja lavasti ensimmäisen näytelmänsä ''El maleficio de la mariposa'n'' (suom. Perhosen paha loitsu), joka oli runomuotoinen näytelmä perhosen ja torakan mahdottomasta rakkaudesta ja sisälsi joukon myös muita hyönteisiä. Näytelmä naurettiin lavalta jo neljännen esityksen jälkeen, ja tapaus vaikutti pysyvästi García Lorcan suhtautumiseen teatterijulkisuutta kohtaan. Myöhemmin hän väitti, että vuonna 1927 kirjoitettu ''Mariana Pineda'' oli itse asiassa hänen ensimmäinen näytelmänsä. Opiskeluaikanaan Resi'ssä hän luki myös lakia ja filosofiaa vaikka oli huomattavasti kiinnostuneempi kirjoittamisesta kuin opiskelusta.
García Lorcan ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1921 ja sisälsi vuonna 1918 kirjoitettuja runoja, jotka oli valittu teokseen Federicon veljen Fransiscon avulla. Tekstien aihepiireihin kuului muun muassa usko, eristäytyminen ja luonto, jotka olivat hallinneet myös García Lorcan proosapohdiskeluja. Alkuvuodesta 1922 Granadassa García Lorca toimi säveltäjä Manuel de Fallan kanssa tarkoituksenaan edistää Concurso de Cante Jondo -festivaalitapahtumaa, joka oli omistettu flamencoesityksille.
Vuonna 1921 García Lorca julkaisi runokirjan ''Libro de Poemas''. Hänen teoksensa ''Poeta en Nueva York'' julkaistiin vuonna 1940 ja se on surrealismi teos, jonka García Lorca kirjoitti Yhdysvallat matkansa jälkeen. Hänen muita teoksiaan ovat:
''El Romancero Gitano'' (1928)
''Doña Rosita la soltera'' (1935)
''La zapatera prodigiosa'' (1935)
''Bodas de sangre'' (1933)

Kuolema


García Lorca jäi Espanjan sisällissota jalkoihin Granadassa, jossa oikeistolaiset kapinalliset murhasivat hänet elokuussa 1936.
Saksalaisessa Tageszeitung-lehdessä Ulrike Fokken kertoo 12. elokuuta 2006 Lorcan viimeisistä päivistä ja hänen homoseksuaalisuus. Fokken kertoo, että kun sisällissota Espanjassa syttyi, Lorcan ystävä Luis Buñuel pyysi häntä jäämään Madridiin, koska siellä hän olisi ollut paremmin turvassa. Myös muut ystävät painostivat häntä jäämään pääkaupunkiin tai pakenemaan Ranskaan, mutta ei missään tapauksessa menemään kotiseuduilleen Granadaan.
Granadassa hänet tunnettiin homona, ja häntä haukuttiin ”rusettihomoksi”. Hänen homoutensa oli kaikkien oikeistolaisten Fasismi tiedossa. Hän oli kaikkialla oikeiston valtaamilla alueilla vaarassa. Lehdet olivat jo pitkään pilkanneet häntä ja erityisesti kevään 1936 aikaan, kun hän lehtihaastattelussa oli arvostellut kaupungin porvaristoa. Lehdet kertoivat tarkasti hänen seurassaan liikkuvista nuorista miehistä.
Oikeisto piti vasemmistolaista Lorcaa vastustajanaan. Hänessä ruumiillistui liberaali, demokraattinen ja salliva Espanja, jonka fasistit nyt halusivat lopettaa väkivalloin. Lorcasta oli jo tullut menestyksekkäin espanjalainen kirjailija Eurooppa ja Etelä-Amerikka. Hänen näytelmissään annettiin puheenvuoro alistetuille. Ja heitä olivat Katolinen kirkko ja machokulttuurin leimaamassa Espanjassa naiset. Lorcan naiset ovat vahvoja ja haluavat itse päättää seksuaalisuudestaan. Demokraattinen Espanja juhli Lorcaa uudistajana, mutta vastapuolelle hänen romaaninsa olivat epämoraalisia, epäkatolisia ja epäespanjalaisia.
Lorca lähti aamulla 14. heinäkuuta 1936 kotiseuduilleen Granadaan. Siellä oli jo taisteluita, vaikka sisällissota ei varsinaisesti ollut vielä puhjennut. Molempien osapuolten terroriteot vavisuttivat kaupunkia. Republikaaninen sotilaskuvernööri ei pystynyt hillitsemään väkivaltaa. Myöskään siviilikuvernööri, Lorcan lanko, ei voinut väkivallalle mitään. Heinäkuun 18. päivänä 1936 Francisco Franco julisti Kanariansaaret sotatilan. Mantereella sota puhkesi ensin Sevillassa ja kaksi päivää myöhemmin Granadassa.
Lorca oli sodan alkaessa Huerta de San Vicentessä, hedelmä- ja kukkaplantaasilla, missä hän oli ollut vuodesta 1925 lähtien joka vuosi ja missä hän oli kirjoittanut monta näytelmäänsä. Vaikka Huertan kylä oli aika eristynyt, Lorcan perhe sai heti kokea fasistien vallan julmuuden. Kaupungin pormestari, Lorcan sukulainen, vangittiin 20. päivänä, ja elokuun 6. päivänä tehtiin kotitaloon tarkastus, kun etsittiin radiolähetintä, jolla Lorcan väitettiin olevan yhteydessä venäläisiin. Elokuun 9. päivänä tuli paikalle ryhmä siviilipukuisia fasisteja ja otti koko talon väen ulos pihalle. Tilanhoitaja hakattiin, samoin Lorcan äiti, ja kaikki uhattiin tappaa. Lastenhoitaja kertoi, että Federicoa haukuttiin homoksi ja häntä hakattiin.
Tämän tapauksen jälkeen Lorca etsi suojaa runoilijaystävä Luis Rosalesin luota. Tämän isä ja veli olivat tunnettuja Falange Española. Lorcaa autettiin. Lorcan myöhemmin murhannut kävi kerran talossa, mutta hänet heitettiin ulos. Hän tuli uudelleen elokuun 16. päivänä ja piti Lorcaa vangittuna kaksi päivää. Lorcan perhe teki kaikkensa runoilijan pelastamiseksi. Falangistien johtaja sai sotilasjohdolta määräyksen vapauttaa Lorca, mutta häntä ei laskettu. Elokuun 19. päivän vastaisena yönä hänet vietiin kolmen muun kanssa pienelle kukkulalle Granadan ulkopuolelle. Yksi murhaajista kehui seuraavana päivänä, että "hän ampui Lorcaa perseeseen, koska se oli homo." Vasta sitten tuli kuolinlaukaus. Puolustuspuheessaan yksi murhaajista väitti, että Lorca oli toiminut yhteistyössä venäläisten kanssa, että hän oli vasemmistolaisen kulttuuriministerin sihteerinä ja että hän oli homoseksuaali. Viimeksi mainittu oli ainoa, mikä piti paikkansa.
Lorcan kuolinkukkulalla on pieni tomuinen puisto. Historioitsijat olivat jo pitkään yrittäneet saada lupaa syrjässä olevan haudan avaamiseen ja asianmukaiseen sekä arvokkaampaan hautaamiseen. Suku ei hyväksynyt haudan avaamista. Haudan löysi vuonna 1971 irlantilainen Lorca-tutkija Ian Gibson.
Torstaina, 18. syyskuuta 2008, 72 vuotta Lorcan kuoleman jälkeen tuli käänne. Perhe suostui uuteen hautapaikkaan, mutta se ei saa muodostua nähtävyydeksi, vaan se on tehtävä huomaamattomasti. Lupa tuli, kun tutkintatuomari Baltasar Garzón käynnisti sisällissodan (1936–1939) ja Francon ajan (1939–1975) teloitusten laajan tutkinnan. Kymmenet tuhannet ovat edelleen joukkohaudoissa. Lorcan kanssa samalla kertaa ammuttujen omaiset ovat suostuneet vainajien pois siirtämiseen. Kerran jo keskeytettyjä kaivauksia jatkettiin kesällä 2009, jolloin Lorcan ruumis mahdollisesti löydettiin.
Chileläinen runoilija Pablo Neruda oli Lorcan ystävä. Lorcan murhaaminen vaikutti suuresti Nerudaan ja lähensi tätä ensin tasavaltalaisiin ja sitten kommunismi liikkeisiin.
Kreikkalainen säveltäjä Mikis Theodorakis on säveltänyt musiikin Lorcan teoksiin, esim. Antonio Torred Heredia-runoon.

Suomennetut teokset


''Runoja'', suom. Matti Rossi; esittely: Francisco Carregui. Otava, 1963.

Lähteet


http://www.taz.de/pt/2006/08/12/a0233.1/text Tageszeitung-lehdessä julkaistu artikkeli
http://www.all-in.de/nachrichten/kunst_kultur/buch/Buch-Literatur-Geschichte-Spanien;art359,392066 Uutinen 19.9.2008

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.museogarcialorca.org/ García Lorca -museo
Luokka:Espanjalaiset runoilijat
Luokka:Surrealistit
Luokka:Vuonna 1898 syntyneet
Luokka:Vuonna 1936 kuolleet
als:Federico García Lorca
ar:فيديريكو غارثيا لوركا
id:Federico García Lorca
zh-min-nan:Federico García Lorca
be:Федэрыка Гарсія-Лорка
be-x-old:Фэдэрыка Гарсія-Лёрка
bs:Federico García Lorca
br:Federico García Lorca
bg:Федерико Гарсия Лорка
ca:Federico García Lorca
cs:Federico García Lorca
cy:Federico García Lorca
da:Federico García Lorca
de:Federico García Lorca
et:Federico García Lorca
el:Φεδερίκο Γκαρθία Λόρκα
en:Federico García Lorca
es:Federico García Lorca
eo:Federico García Lorca
ext:Federico García Lorca
eu:Federico García Lorca
fa:فدریکو گارسیا لورکا
fr:Federico García Lorca
ga:Federico García Lorca
gl:Federico García Lorca
ko:페데리코 가르시아 로르카
hy:Գարսիա Լորկա
hr:Federico García Lorca
io:Federico García Lorca
ilo:Federico Garcia Lorca
is:Federico García Lorca
it:Federico García Lorca
he:פדריקו גארסיה לורקה
ka:ფედერიკო გარსია ლორკა
mrj:Гарсиа Лорка, Федерико
ku:Federico García Lorca
la:Fridericus García Lorca
lv:Federiko Garsija Lorka
lt:Federico García Lorca
lmo:Federico García Lorca
hu:Federico García Lorca
mk:Федерико Гарсија Лорка
nah:Federico García Lorca
nl:Federico García Lorca
ja:フェデリコ・ガルシーア・ロルカ
no:Federico García Lorca
nn:Federico García Lorca
oc:Federico García Lorca
pa:ਫੇਦੇਰੀਕੋ ਗਾਰਸੀਆ ਲੋਰਕਾ
pms:Federico García Lorca
pl:Federico García Lorca
pt:Federico García Lorca
ro:Federico García Lorca
qu:Federico García Lorca
ru:Гарсиа Лорка, Федерико
sq:Fredrico Garcia Lorca
simple:Federico García Lorca
sk:Federico García Lorca
sl:Federico García Lorca
sr:Федерико Гарсија Лорка
sh:Federico García Lorca
sv:Federico García Lorca
ta:ஃவெடரிக்கோ கார்சியா லோர்க்கா
kab:Federiko Garcia Lorka
vi:Federico García Lorca
tr:Federico García Lorca
uk:Федеріко Гарсія Лорка
vls:Federico García Lorca
diq:Federico García Lorca
zh:费德里戈·加西亚·洛尔卡

Fysiikka


Fysiikka (, ''fysis'' eli luonto) on ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlaki tutkiva tiede. Fysiikka pyrkii löytämään luonto lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matematiikka ja koetella kokeellisesti. Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii maailmankaikkeus käsitellen aineen, energian, Avaruus (tähtitiede) ja aika käyttäytymistä, perusvuorovaikutus ja näiden muodostamia kokonaisuuksia. Tämän vuoksi fysiikkaa voidaan pitää perustavanlaatuisena tieteenä, johon muun muassa kemian, geotieteet, biologian ja ihmistieteet ”ydintietämys” pohjautuu. Fysiikan tutkijoita nimitetään fyysikko.
Kaikki luonnonlait kuuluvat fysiikan aihealueeseen. Fysiikan tutkimuskohteisiin kuuluvat painovoima, sähkömagnetismi, heikko vuorovaikutus ja vahva vuorovaikutus. Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede. Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti koeteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivinen ennusteita. Fysiikkaa sovelletaan muiden muassa kone ja teollisuus.

Fysiikan historia

Antiikin Kreikka


Ajan hetkeä tai paikkaa, milloin ja missä fysiikka olisi syntynyt on mahdotonta selvittää tai määrittää. Varhaisimmat löydökset fysiikan tutkimuksesta ajoittuu vuosisataan 2400 eaa. ja Induskulttuuri. Tältä sivilisaatiolta on jäänyt merkkejä 10-järjestelmään pohjautuvasta mitta-asteikosta. Toisaalta on löydetty myös todisteita siitä, että neanderthalin ihminen ja cro-magnonin ihminen olisivat tehneet tähtitieteellisiä havaintoja jo 30&nbsp;000 vuotta sitten.
Länsimainen fysiikan ja tieteen synty ajoittuu antiikin Kreikkaan, jolloin niin sanotut esisokraatikot olivat ensimmäisiä yrittäessään selittää maailmaa tukeutumatta uskontoon tai muuhun yliluonnolliseen olioon. Leukippos ja Demokritos synnyttivät ajatuksen aineen rakenteesta. Demokritoksen mukaan aine koostui pienistä hiukkasista, joita ei voi enää jakaa osiin. Hiukkasen nimi on ''atomos'' eli atomi. Demokritos kannatti ajatusta, jonka mukaan maailmankaikkeus on muuttumaton ja ollut aina olemassa. Hänen jälkeen syntyi filosofinen koulukunta nimeltä epikurolaisuus. Epikurolaisuus otti vaikutteita Demokritoksen ajatuksesta aineen rakenteesta ja painotti jumalten neutraalia suhtautumista ihmisten asuttamaan maailmaan. Epikurolaisuuden mukaan jumalat eivät voi vaikuttaa millään tavalla maailmankaikkeuden toimintaan.
Aristoteles työtä fysiikan ja tieteen parissa voidaan pitää tieteenhistoriallisesti vaikuttavana, sillä hänen oppejaan käytettiin vielä 1600-luku asti. Aristoteleen mielestä kaikella pitää olla luonnollinen syy. Hänen ajattelemansa fysiikka sisälsi myös Luonnonfilosofia. Aristoteles pohti paljon maailmankaikkeus toimintaan, muotoon ja rakenteeseen liittyviä asioita. Hän kuvasi Empedokles keksimille neljälle alkuaineelle niiden peruslaadut. Tuolloin kuvitellut alkuaineet olivat tuli, vesi, maa ja ilma. Aristoteleen mukaan maailmankaikkeus on aina ollut olemassa, eikä sillä ole varsinaista syntyhetkeä. Hänen mukaansa, jos maailmankaikkeus olisi joskus syntynyt, pitäisi sen joskus myös tuhoutua. Tästä hän päätteli maailmankaikkeuden olevan ikuinen. Aristoteles kirjoitti myös teoksen ''Fysiikka (Aristoteles)'', jossa hän selvittää kaikkeuden syvintä olemusta ja rakennetta sekä pohtii aikaan liittyviä asioita. Aristoteles myös hylkäsi atomiopin, koska piti tyhjiötä mahdottomana. Hänen mukaansa jos aine koostuisi atomeista, niin niiden väliin jäisi väistämättä tyhjiö.
Kreikkalainen filosofi Arkhimedes on tunnetuimpia antiikin tiedemiehiä. Hänet tunnetaan erityisesti matematiikka, mutta Arkhimedes oli myös taitava fyysikko ja insinööri. Kerrotaan, että hän keksi nimeään kantavan nesteen nosteeseen liittyvän Arkhimedeen laki ollessaan kylvyssä. Arkhimedes suunnitteli myös useita sotakoneita, kuten roomalaisten laivojen purjeita polttaneen linssin ja Arkhimedeen ruuvin.

Tieteen vallankumous


Kuva:Galileo.arp.300pix.jpg]]
Kreikkalainen kirjallisuus ja kulttuuri koki kovan kolauksen, kun arabit polttivat Aleksandrian kirjaston ja Rooman valtakunta miehitti Kreikan. Tieteen ja fysiikan kehitys keskeytyi oleellisella tavalla varhaiskeskiaikana, mutta alkoi hiljalleen elpyä sydänkeskiajalta lähtien. Arabien ansiosta paljon tietoa on säilynyt antiikin Kreikasta. Arabeille suunnistaminen ja laskeminen olivat tärkeitä, joten tieteet olivat olennainen osa arabiyhteiskuntaa. Uskonto suhtautui myös tieteeseen suopeasti, ainakin aluksi. 800-luvulla arabien tiedekeskukseksi kehittyi Bagdad, jonne perustettiin ''Viisauden taloksi'' kutsuttu korkeakoulu. Korkeakoulussa käännettiin kreikkalaisten tekstejä arabiaksi ja harjoitettiin omaa tutkimusta. Arabien nykyiseen Espanjaan perustamat laajat kirjastot olivat olennainen osa kun eurooppalaiset alkoivat kääntää antiikin lähteitä arabiasta latinaksi.
1600-luvulle asti tieteessä vallinneet käsitykset olivat etupäässä peräisin Raamattu sekä Aristoteleen ja muiden antiikin filosofien opeista. Lopulta kirkon vallan rapistuminen sekä maailmankuvan muuttuminen ja uudet innovaatiot aloittivat tieteellinen vallankumous, jonka katsotaan alkaneeksi vuonna 1543, jolloin Nikolaus Kopernikus julkaisi ''De revolutionibus orbium coelestium'' -teoksen. Kopernikus kuoli pian julkaisemisen jälkeen. Katolisen kirkon vallan murenemiseen vaikuttivat kirjapainon kehittäminen ja kirkon sisäiset ongelmat.
Kuva:GodfreyKneller-IsaacNewton-1689.jpg]]
Yhtenä suurimpana fyysikkona pidetty Galileo Galilei vastusti näyttävästi kirkon oppeja. Galilei loi pohjan klassinen fysiikka ja häntä kutsutaan usein klassisen fysiikan isäksi. Galilei teki paljon liikkeeseen liittyviä tutkimuksia. Yksi kuuluisimmista tarinoista on, että Galilei pudotteli eri painoisia kappaleita Pisan kalteva torni. Galilei huomasi mittaustensa ja Aristoteles oppien välillä ristiriidan: kappaleiden putoamisliike ei riipu kappaleiden massasta. Galilei kehitti myös nykyisen tieteellisen menetelmän, jonka mukaan teorian ja kokeiden pitää olla sopusoinnussa. Muita Galilein aikalaisia olivat Christiaan Huygens, Johannes Kepler ja Blaise Pascal. Samalla vuosisadalla termodynamiikka alkoi kehittyä nopeasti. Jo Galilei esitti lämpömittarin toimintaperiaatteen, mutta varsinaisesti termodynamiikan isänä voidaan pitää Otto von Guerickea, joka kehitti 1650-luvulla ensimmäisen tyhjiöpumpun. Termodynamiikkaa kehittivät von Guericken jälkeen muun muassa Thomas Young ja Robert Boyle.
Tieteen vallankumous kulminoitui vuoteen 1687, jolloin Isaac Newton julkaisi teoksensa ''Philosophiae Naturalis Principia Mathematica''. Teoksessaan Newton esittelee Newtonin liikelait, johon klassinen mekaniikka perustuu. ''Principiassaan'' Newton esittelee painovoimalakinsa sekä muutaman teorian koskien virtausdynamiikkaa. Myöhemmin klassista mekaniikkaa muokkasivat ja laajensivat erityisesti Leonhard Euler, Joseph-Louis Lagrange, William Rowan Hamilton ja monet muut, jotka tekivät uusia löytöjä teoreettisen fysiikan alalla.
Vuonna 1738 Daniel Bernoulli julkaisi teoksensa ''Hydrodynamica'', joka käsitteli statiikan teoriaa ja nesteiden liikkeitä. Samalla teos loi pohjan kineettinen kaasuteoria. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Benjamin Thompson havainnollisti, kuinka mekaaniseen työ (fysiikka)hön käytetty energia muuttuu lopulta lämpö, ja vuonna 1847 James Joule sai mitatuksi, mikä määrä mekaanista energiaa vastaa mitäkin lämpömäärää. Tämän perusteella Hermann von Helmholtz esitti yleisen energian säilymislaki.
Vuonna 1808 John Dalton esitti epäsuorasti mallin, joka viittasi atomien olemassaoloon.
Fysiikan suurimpiin tutkimusalueisiin kuului 1800-luvulla sähkö. Robert Boylen, Stephen Grayn ja Benjamin Franklinin 1600- ja 1700-luvulla tehdyt tutkimukset koskien sähköä antoivat edellytykset sähkön tutkimiselle. Nämä tutkimukset johtivat sähkövirta ja jännite havaitsemiseen. Englantilainen fyysikko Michael Faraday esitteli näkemystä magnetismin ja sähkön yhdistämiselle. Tätä hän havainnollisti liikuttelemalla magneettia johtimen ympärillä siten, että johtimeen indusoitui jännite.
Skotlantilainen James Clerk Maxwell esitteli 1800-luvulla maxwellin yhtälöt, joissa hän kuvaa sähkökenttä ja magneettikenttä sekä niiden vuorovaikutusta. Ne johtivat myös päätelmään, että valokin on sähkömagneettinen aalto. 1800-luvun lopulla saksalainen Wilhelm Röntgen löysi röntgensäteilyn ja sai havainnostaan ensimmäisen Nobelin fysiikanpalkinto.
Ihmisen usko fysiikkaan ja muihin tieteisiin kohosi nopeasti huippuunsa. 1800-luvulla tehdyt valtavat löydöt saivat ihmiset uskomaan tieteeseen ja siihen, että tiede ratkoo kaikki ihmisten ongelmat tulevaisuudessa.

Moderni fysiikka


Kuva:Einstein1921 by F Schmutzer 2.jpg]]
1900-luvun alussa huomattiin, ettei silloin tunnettu fysiikka kuvaa tarpeeksi tarkasti tunnettua luontoa. Vuonna 1900 Max Planck kehitti Gustav Kirchhoffin ajatusten ja mustan kappaleen säteilyä koskevien tutkimustulosten pohjalta idean, jonka mukaan säteilyenergia koostuu pienistä yksiköistä, kvantti. Yksittäisen kvantin energia saadaan kertomalla säteilyn taajuus eräällä yleisellä luonnonvakiolla, Planckin vakiolla.
Viisi vuotta myöhemmin Albert Einstein julkaisi tutkimuksen, jossa hän Planckin ideaa apuna käyttäen selitti valosähköinen ilmiö. Einstein julkaisi samana vuonna myös suppea suhteellisuusteoria ja selitti Brownin liike, jota oli pyritty selittämään useaan otteeseen ennen Einsteinia. Albert Einstein oli merkittävä hahmo modernissa fysiikassa; päätöidensä lisäksi hän oli mukana kehittämässä kvanttimekaniikkaa.
Vaikka fysiikalla on usean tuhannen vuoden historia, fyysikot eivät olleet 1900-luvun alussa vieläkään yhteisymmärryksessä aineen rakenteesta. Tuolloin vallitsevana mielipiteenä oli samankaltainen kuin Demokritos aiemmin esitetty idea. Fyysikot totesivat, että aine koostuu atomi. Ennen 1900-lukua J. J. Thomson suunnitteli kokeen, joka vaikutti käsitykseen atomien rakenteesta. Kokeessa havaittiin, että katodisäde koostuivat negatiivisesti varautuneista hiukkasista, elektroni. Yksi atomin rakenneosista oli löytynyt. Thomson sai havainnostaan Nobelin fysiikanpalkinnon ja myöhemmin hänen George Paget Thomson sai Nobelin fysiikanpalkinnon elektronien aaltohiukkasdualismi löytämisestä.
Kuva:Marie_Curie_1903.jpg]]
Modernin fysiikan ja klassisen fysiikan taitteessa Pierre Curie ja Marie Curie havaitsivat, että jotkin aineet olivat radioaktiivisuus. Henri Becquerel löysi samaisen ilmiön tosin aiemmin, muttei ollut varma mitä oli löytänyt. Marie Curie oli fysiikan ja kemian harvoja merkittäviä naishahmoja. Curien löytöjen pohjalta syntyi uusi fysiikan haara, ydinfysiikka. Aivan alkuaikoina röntgensäteilyn ja radioaktiivissa prosesseissa syntyneen säteilyn vaarallisuutta ei tiedostettu, ja monet tutkijat altistuivat vaaralliselle säteilylle liiaksi. Myös Marie Curie työskenteli radioaktiivisten aineiden kanssa ilman kunnollisia suojavarusteita. Hän kuoli leukemiaan 1934.
Uusiseelantilainen fyysikko Ernest Rutherford löysi vuonna 1911 atomiydin pommittaessaan alfa-hiukkanen ohutta kultalevyä kohti. Rutherford totesi useimpien hiukkasten menevän kultalevystä läpi, mutta yllätyksekseen hän havaitsi, että osa hiukkasista sironta takaisin päin. Tästä hän päätteli, että suurin osa atomin massasta sijoittuu hyvin pieneen ytimeen, jossa on positiivisesti varautuneita hiukkasia, protoni. Vuonna 1932 James Chadwick löysi neutronit, jotka osoittautuivat myös ytimen osasiksi.
Tanskalainen Niels Bohr oli yksi suurimmista kvanttiteorian kehittäjistä ja puolestapuhujista. Bohr esitteli vuonna 1913 Bohrin malli. Bohrin mallin mukaan elektronit sijoittuvat ytimen ympärille radoille, joiden energia kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmaksi ytimestä mennään. Malli ei kuitenkaan vastannut todellisuutta kovinkaan hyvin, ja myöhemmin malli korvautui kvanttimekaanisella atomimallilla, jonka mukaan elektronit eivät sijaitse tietyssä avaruuden pisteessä vaan ne sijaitsevat tietyllä todennäköisyydellä tietyssä pisteessä.
Kun kvanttiteorian mukaan valolla on sekä aalto- että hiukkasluonne, sai Louis de Broglie vuonna 1924 aiheen olettaa, että samoin on elektronien ja muidenkin alkeishiukkasten laita. Oletus osoittautui oikeaksi ja on kvanttimekaniikka perustana. Kvanttimekaniikan suurimpia kehittäjiä olivat muun muassa Erwin Schrödinger, Paul Dirac ja Werner Heisenberg.
1900-luvun puolivälissä kvanttimekaniikan käsitteitä kehitettiin edelleen ja syntyi niin sanottu kvanttikenttäteoria. Kvanttikenttäteorian alullepanijoita olivat Richard Feynman, Julian Schwinger, Sin-Itiro Tomonaga ja Freeman Dyson. Edellä mainitut henkilöt laittoivat alulle kvanttisähködynamiikka, joka kuvaa sähköisesti varattujen hiukkasten vuorovaikutustapahtumia ja selitti Lambin siirtymän. Kvanttikenttäteoria tarjosi viitekehyksen hiukkasfysiikka kehittymiselle.
Ydinfysiikan ja muun fysiikan kehityksellä oli oma merkityksensä toinen maailmansota. Monet Euroopasta Yhdysvaltoihin muuttaneet fyysikot sekä Yhdysvalloissa asuvat fyysikot liittyivät Manhattan-projektiin ja olivat mukana kehittämässä atomipommia. Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia Japaniin vuonna 1945. Tämä sai Japanin antautumaan ja toinen maailmansota loppui. Nähtyään aiheutuneen tuhon monet Manhattan-projektiin osallistuneet fyysikot katuivat osallisuuttaan kärsimysnäytelmään ja sodan jälkeen vuonna 1955 useat kuuluisat fyysikot, Einstein mukaan luettuna, allekirjoittivat Russellin–Einsteinin manifestin, joka varoitti maailman johtajia ydinpommien vaaroista.
Kuva:Erwin Schrödinger.jpg]]
Chen Ning Yang ja Tsung-Dao Lee huomasivat tutkimuksissaan 1950-luvulla epäsymmetriaa hiukkasten hajoamisessa. Tutkimukset johtivat seuraavien vuosikymmenien aikana ydinvoimien tutkimiseen ja niiden parempaan ymmärtämiseen. Tämä johti standardimallin luomiseen 1970-luku.
Yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan ristiriitaisuus johti säieteorian ja supersäieteorian syntymiseen. Supersäieteoria on yksi lupaavimmista teorioista yhdistää gravitaatio ja muut perusvuorovaikutukset.
Yhdistyneet kansakunnat julisti vuoden 2005 Kansainvälinen fysiikan vuosi. Tämä oli kunnianosoitus Albert Einsteinin sataa vuotta aikaisemmalle uskomattomalle vuodelle 1905 (), jolloin hän julkaisi samana vuonna useita modernin fysiikan kannalta merkittäviä tutkimuksia.

Tulevaisuus


Kuva:LHC.svg:iin rakennetulla LHC (LHC) toivotaan saatavan selvyyttä Higgsin bosonin olemassaoloon.]]
Fysiikan tutkimus on kiivasta monilla eri aloilla.
Kiinteän olomuodon (tai tiiviin aineen fysiikka) fysiikassa tutkimuksen etulinjassa ovat kvanttitietokone, nanomateriaali ja spintroniikka. Uudet energiaratkaisut kuten fuusioreaktori ja tehokkaat tuulivoimala generaattorit myös motivoivat uutta tutkimusta.
Hiukkasfysiikassa standardimalli laajennuksia on ilmestynyt ja uusia mielenkiintoisia tuloksia on odotettavissa
LHC:n käynnistyttyä.
Fysiikan perusteisiin menevä teoreettinen tutkimus taistelee kvanttimekaniikka ja yleinen suhteellisuusteoria yhdistämiseksi yhdeksi kvanttigravitaatio teoriaksi.
Havaintolaitteiden kehitys tuottaa myös selittämättömiä havaintoja astrofysiikka sekä astronomi.

Fysiikan osa-alueet


Fysiikkaa jaotellaan tavallisimmin sen historiallisen kehityksen pohjalta erinäisiin osin toisiinsa limittyviin tutkimusaloihin. Tärkeimpiä niistä ovat vanhastaan olleet mekaniikka, sähköoppi, lämpöoppi, optiikka ja akustiikka, joiden ohella 1900-luvulla tärkeiksi tutkimuskohteiksi tulivat atomifysiikka, ydinfysiikka, hiukkasfysiikka ja tiiviin aineen fysiikka. Tätä jaottelua käytetään muun muassa fysiikan opetuksessa. Osa-alueita muodostuu myös tietyn mittakaavan tai menetelmän perusteella, kuten laskennallinen fysiikka tai astrofysiikka. Itse fysikaaliseen tietämykseen ja siten luontoon pohjautuvaa jaottelua ei ole.

Historiallinen jaottelu


Fysiikan perusteoriat voidaan karkeasti jakaa Klassinen fysiikka ja Moderni fysiikka fysiikkaan. Näiden termien määritelmät vaihtelevat. Rajatuimman näkemyksen mukaan modernia on vain kvanttifysiikka ja sille läheiset aiheet. Yleisesti kuitenkin myös suhteellisuusteoria lasketaan moderniksi fysiikaksi. Laajemman niin sanotun historiallisen näkemyksen mukaan modernia fysiikkaa on kaikki 1900- ja 2000- luvulla tehty fysiikka.
Yleensä klassisessa fysiikassa keskitytään ihmisen mittaskaalan ilmiöihin, modernissa joko paljon pienempiin, paljon suurempiin tai vastaavasti paljon kylmempiin tai paljon kuumempiin eli energeettisempiin ilmiöihin. Monet tärkeät klassiset ilmiöt, esimerkiksi gravitaatio eli painovoima, tai yhteyttäminen fysikaaliset perusteet pystytään selittämään täsmällisesti vain modernin fysiikan avulla. Itse asiassa minkä tahansa ilmiön täsmälliseen selittämiseen tarvitaan modernia fysiikkaa, sillä klassinen fysiikka on moderniin fysiikkaan nähden niin sanottu efektiivisyys, "keskiarvoistettu" malli. Yleisen suhteellisuusteorian osalta klassisten teorioiden toimivuus on helppo ymmärtää: se seuraa Lorentz-muunnos merkityksettömyydestä pienillä nopeuksilla, kun nimittäjä on miltei yksi. Kvanttifysiikan osalta tilanne on monimutkaisempi. Klassisten lakien nouseminen kvanttifysiikasta on dekoherenssin ansiota.

Klassinen fysiikka

Klassinen mekaniikka


Klassinen mekaniikka on pitkälti Isaac Newtonin muotoilema ja joskus myös Newtonin mekaniikaksi kutsuttu ala, joka kuvaa makroskooppisia kappaleita ja niiden liikkeitä. Klassisessa mekaniikassa kuvataan kappaleiden välisiä vuorovaikutuksia, jotka perustuvat kappaleiden massaan, sekä näiden vuorovaikutusten aikaansaamia liikkeitä. Nykytietämyksen mukaan klassinen mekaniikka ei pidä paikkaansa suurilla nopeuksilla, jotka lähentelevät valonnopeus tai pienen kokoluokan, atomitason, ilmiöille. Se kuitenkin kuvaa hyvin tarkasti tavanomaisia ilmiöitä.
Klassisen mekaniikan liikettä kuvaavat koordinaatistojärjestelmät voidaan jakaa karkeasti kahtia inertiaalikoordinaatistoon ja epäinertiaalikoordinaatistoon. Inertiaalikoordinaatisto on koordinaatisto, jossa Mekaniikan peruslait ovat voimassa. Newtonin ensimmäisen lain mukaan kappale on levossa tai tasaisessa liikkeessä ellei siihen vaikuta ulkoisia voimia. Inertiaalikoordinaatisto on ideaalinen koordinaatisto, jota ei voi käytännössä olla olemassa. Kahdessa toistensa suhteen liikkuvassa inertiaalikoordinaatistossa on mahdotonta sanoa kumpi koordinaatisto on liikkeessä ja kumpi levossa eli kaikki inertiaalikoordinaatistot ovat keskenään samanarvoisia. Kahden inertiaalikoordinaatiston välinen siirtymä tehdään Galilei-muunnosta apuna käyttäen. Epäinertiaalisessakoordinaatistossa vaikuttavat Newtonin lakien mukaisten voimien lisäksi niin sanotut näennäisvoimat.
Klassinen mekaniikka voidaan jakaa kolmeen alaan, jotka tutkivat hieman eri asioita. Nämä alat ovat kinematiikka, dynamiikka ja statiikka. Kinematiikka tutkii kappaleen liikettä huomioimatta kappaleen massaa tai liikkeen aiheuttavia syitä. Liikettä kuvataan puhtaasti geometrisesta näkökulmasta. Dynamiikka tutkii liikettä liikkeen aiheuttavien voimien näkökulmasta. Peruslakeina ovat Newtonin kehittämät mekaniikan peruslait. Statiikka eli tasapaino-oppi tutkii levossa olevia kappaleita ja voimia, joilla ne vaikuttavat toisiinsa.
Kaasuja ja nesteitä tutkivia mekaniikan haaroja kutsutaan omilla nimillään. Nesteitä tutkivaa mekaniikan haaraa kutsutaan hydromekaniikka. Tämä sisältää hydrostatiikka ja hydrodynamiikka. Kaasujen mekaniikkaa tutkiva mekaniikan ala on nimeltään aeromekaniikka. Ala sisältää aerodynamiikka ja aerostatiikka.
Klassinen mekaniikka jaetaan myös sen matemaattisen lähestymistavan mukaan omiksi haaroiksi. Näitä haaroja kutsutaan nimillä: Newtonin mekaniikka, Lagrangen mekaniikka ja Hamiltonin mekaniikka. Newtonin kehittäessään mekaniikkaansa, oli Galileo Galilein kehittämällä Galilein mekaniikka suuri merkitys.

Sähkömagnetismi


Kuva:Carbonfilament.jpg
Sähkömagnetismi kuvaa varautuneiden hiukkasten vuorovaikutuksia. Se pohjaa James Clerk Maxwellin Maxwellin yhtälöt, jotka kuvaavat varautuneiden hiukkasten ja niiden aikaansaamien kenttä välisiä vuorovaikutuksia. Sähkömagnetismi liittää magneettiset ja sähköiset ilmiöt yhteen. Sähkömagnetismi on varhaisimpia esimerkkejä fysikaalisesta yhtenäisteoriasta. Sähkömagnetismilla on historiallinen merkitys suhteellisuusteorian synnyn kannalta. Sähkö ja magnetismi sekä niiden useat sovellutukset ovat osa yhteiskunta perustarpeista.
Sähkön ja magnetismin kytkeytymistä hyödynnetään muun muassa sähkön tuotannossa. Sähkön käyttö energialähteenä perustuu muutamiin perussovellutuksiin, jotka mahdollistavat sähkön tuottamisen mekaanisesta liikkeestä generaattorilla ja muuttamisen mekaaniseksi liikkeeksi sähkömoottorilla. Yksinkertaisin magnetismin sovellutus on kuitenkin kompassi, jonka toiminta perustuu magneetti suuntautumiseen Maan magneettikenttä. Magneetti hyödynnetään sähkön tuotannon lisäksi myös useissa tiedontallennusvälineissä kuten kiintolevyissä. Toisaalta hyvin kookkaita ja voimakkaita magneetteja tarvitaan esimerkiksi hiukkasfysiikassa hiukkaskiihdytin ja lääketieteessä magneettikuvaus. Voimakkaita magneetteja tarvitaan myös fuusioreaktori plasman ohjailuun. Yksi fuusioreaktoreiden suurimmista haasteista onkin onnistua luomaan oikeanlainen magneettikenttä reaktorin sisälle.

Termodynamiikka


Termodynamiikka eli lämpöoppi tarkastelee lämpöenergiaan ja lämpötilaan liittyviä luonnonilmiöitä sekä mekaanisen energian suhdetta näihin. Aineen ominaisuuksia, erityisesti nesteiden ja kaasujen, kuvataan makroskooppisilla tilanmuuttujilla. Näitä niin sanottuja tilasuureita ovat lämpötila, paine, tilavuus ja sisäenergia. Tilasuureet määritellään riippumattomiksi aineen rakenteesta, joten termodynamiikka on hyvin yleispätevä fysiikan haara. Termodynamiikka tutkii erityisesti lämpöä, energiaa, lämpötilaa ja työtä. Lämpöopin hallitseminen on tärkeässä roolissa yhteiskunnassa. Eri energiantuotantotavat pohjautuvat läheisesti termodynamiikkaan. Lämmön siirtyminen on tärkeä osa termodynamiikkaa. Monet laitteet perustuvat lämmönsiirtymiseen. Lämmönsiirtymistä käytetään hyväksi muun muassa ydinvoimaloiden lauhdutin ja kaukolämpövoimaloissa. Yhdessä ydinfysiikka ja sähkömagnetismin kanssa alat luovat maapallon energiatalouden selkärangan.
Termodynamiikka on hyödyllinen apuväline myös muissa tieteissä. Termodynamiikan avulla voidaan selventää maantiede Maan litosfäärilaatta liikkeet ja vastaavasti taas meteorologiassa tuulen synty. Sairaaloissa hyödynnetään eri instrumenttien desinfioinnissa paineen ja lämpötilan suhdetta. Suurentamalla painetta saadaan veden kiehumispistettä nostettua ja näin saadaan mahdolliset taudin aiheuttajat tuhottua. Eri tieteen alojen lisäksi lämpöoppi on hyödyllinen apuväline arkipäiväisten ilmiöiden selittämisessä.
Lämpöopin tärkeimpiin teorioihin kuuluu niin sanottu kineettinen kaasuteoria. Teoria perustuu matemaattiseen malliin kaasusta, ideaalikaasuun. Ideaalikaasun avulla voidaan havainnollistaa kaasujen käyttäytymistä tilavuuden, lämpötilan ja paineen muutoksissa. Toinen termodynamiikan ilmiöitä selittävä fysiikan ala on statistinen fysiikka.
Yhdeksi merkittäväksi tutkimuskohteeksi on noussut myös hyvin alhaisten lämpötilojen tutkiminen. Niillä on oma merkityksensä esimerkiksi suprajohde tutkimuksessa. Espoossa sijaitsevan Teknillinen korkeakoulu Kylmälaboratoriossa tehtiin vuonna 2000 kylmyysennätys, kun lämpötila saatiin pudotettua vain 0,000 000 000 1 kelvinasteen (100 pikokelvin) päähän absoluuttinen nollapiste.

Optiikka


Kuva:Harpe de lumiere.jpg värit syntyvät valon dispersiosta.]]
Optiikka eli valo-oppi tutkii valoa ja valon käyttäytymistä väliaineissa sekä rajapinnoissa. Optiikka ja sähkömagnetismi ovat läheisessä suhteessa toisiinsa nähden koska näkyvä valo on osa sähkömagneettinen säteily. Valo-opin perusperiaatteisiin kuuluu valon äärellinen nopeus, joka on tyhjiössä vakio valonnopeus. Optiikkaan kuuluu myös muiden aalto-oppi ilmiöiden tutkiminen. Optiikka tutkii muun muassa valon taittuminen, diffraktio, heijastuminen ja polarisaatiota. Erikoisosa-alueet tutkivat myös muita sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia. Yksi suosittu tutkimuskohde on röntgensäteily.
Perinteisesti valon taittumista hyödynnetään linssi (optiikka), joihin perustuu muun muassa mikroskooppien, silmälasit, kaukoputkien toiminta. Uudemmista sovellutuksista Optinen kuitu ovat esimerkki valon kokonaisheijastuminen hyötykäytöstä. Optiset kuidut ovat uusimpia tärkeimmistä optiikan sovellutuksista; valokaapeleita käytetään hyvin paljon tiedonsiirrossa. Optiikan tutkimus on mahdollistanut entistä tarkemman solubiologian tutkimuksen ja lääketieteen harjoittamisen.

Akustiikka


Akustiikka eli äänioppi on ääni etenemiseen, tuottamiseen ja havaitsemiseen keskittynyt fysiikan ala.
Ääni ja valo voidaan molemmat kuvata aaltoliikkeenä. Kuten valo, ääni voi heijastua ja taittua rajapinnoista. Toisin kuin valo, ääni tarvitsee kuitenkin edetäkseen väliaineen, sillä se on atomien ja molekyylien mekaanista liikettä.
Akustiikan oppeja käytetään tilojen äänimaailman suunnittelussa. Suurten teatteri- ja oopperanäyttämöiden suunnittelussa akustiikalla on suuri merkitys jotta näytöksen kaikki katselijat kuulisivat äänen hyvin riippumatta istumapaikasta. Suurten tilojen ongelmana on yleensä myös kaiku eli äänen heijastuminen. Kaikua voidaan vähentää erilaisten materiaalien avulla.
Akustiikalla on merkitys myös kuulovaurioiden ehkäisemisessä sekä melutason mittaamisessa. Akustiikan mukaan melu on ääntä, joka on haitallista, häiritsevää tai vahingollista. Akustiikka sovelletaan myös lääketieteessä sekä rakennusvirheiden tutkimiseen. Etenkin lääketieteessä ääntä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon, ja ionisoiva säteily käyttöä on pystytty vähentämään ultraääni avulla. Ultraääntä hyödynnetään esimerkiksi sikiötutkimuksissa, nivelvaurioiden hoidossa, hammaskivi poistossa ja instrumenttien puhdistuksessa.

Moderni fysiikka

Suhteellisuusteoria


Kuva:1919 eclipse negative.jpg
Suppea ja yleinen suhteellisuusteoria kuvaavat toistensa suhteen suurella nopeudella liikkuvien koordinaatistojen (havainnoitsijoiden) välisten havaintojen suhdetta, esimerkiksi samanaikaisuuden käsitettä. Yleinen suhteellisuusteoria myös selittää painovoiman avaruuden geometria ominaisuudeksi. Suhteellisuusteoria poikkeaa klassisesta mekaniikasta hyvin paljon. Suhteellisuusteorioiden mukaan aika sekä avaruus ovat suhteellisia ja riippuvat nopeuksista. Toisin kuin klassisessa mekaniikassa, suhteellisuusteorioiden mukaan mikään koordinaatisto ei ole erityisasemassa toisiin nähden.
Suhteellisuusteoria syntyi sähkömagnetismin pohjalta. James Maxwellin töiden pohjalta huomattiin ristiriita klassinen suhteellisuusperiaate ja Maxwellin yhtälöiden välillä. Newtonin liikeyhtälöt noudattavat Galilei-invarianssia. Galilei-invarianssissa tasaisessa liikkeessä olevan kappaleen ja levossa olevan kappaleen aika käy samaa aikaa. Hendrik Lorentz korjasi Galilei-invarianssia siten, että aika käy eri tavalla liikkeessä olevan ja levossa olevan kappaleen välillä. Tämä tunnetaan Lorentz-muunnos.. Suhteellisuusteoria nojautuu juuri Lorentz-muunnokseen.
Erikoinen suhteellisuusteorian mukaan liikkeessä olevan kappaleen aika käy hitaammin kuin levossa olevan. Tämä tunnetaan aikadilaationa. Levossa olevan ja liikkeessä olevan kappaleen välinen aikaero on laskettavissa Lorentz-muunnosta apuna käyttäen. Vastaavanlainen ilmiö on havaittavissa pituuden suhteen. Pituus pienenee suurissa nopeuksissa. Pituus pienenee vain siinä suunnassa johon liikekin suuntautuu. Pituuden pieneneminen tunnetaan pituuskontraktiona. Nämä erot ovat lähes olemattomia normaaleissa nopeuksissa, joten normaalissa elämässä ilmiöitä ei voi havaita.
Siinä missä erikoinen suhteellisuusteoria on ristiriidassa Newtonin liikelakien kanssa on yleinen suhteellisuusteoria ristiriidassa kvanttimekaniikan kanssa.

Kvanttimekaniikka


Kvanttimekaniikka laajentaa klassisen fysiikan kuvausta hiukkanen ja kenttä välisestä vuorovaikutuksesta eli alueelle, jossa klassinen mekaniikka ei enää päde. Tärkeitä ominaisuuksia kvanttimekaniikassa ovat hiukkasten aalto interferenssi-ilmiöt, vastaavasti kenttä hiukkastyyppiset ominaisuudet kuten kvantittuminen, ja samantyyppisten hiukkasten tai aaltojen lomittuminen. Näitä ominaisuuksia tavataan yleensä erityisesti alkeishiukkanen, mutta myös hiukkasten ryhmittymät voivat käyttäytyä kvanttimekaanisesti yhtenä kollektiivisena joukkona.
Kvanttimekaniikka syntyi Max Bornin ja hänen työryhmän tutkimustuloksena, kun he yrittivät löytää syytä elektronin epäjohdonmukaiselle käyttäytymiselle. Kvanttimekaniikalle on tyypillistä indeterminismi eli tarkkojen ennustusten mahdottomuus; fysikaalisten suureiden tarkkojen arvojen sijasta täytyy puhua niiden todennäköisyysjakaumasta. Koko kvanttimekaniikkaa kuvaa erityisen hyvin Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jonka mukaan kahta komplementaarista ominaisuutta (kuten paikka ja liikemäärä) ei voida yhtä aikaa mitata äärettömän tarkasti - toisen tarkka tuntemus väistämättä johtaa toisen epämääräisyyteen.
Atomin todellisen rakenteen kuvauksen pohjana käytetään kvanttimekaniikkaa. Kvanttimekaaninen atomimalli, jossa elektroneja käsitellään aaltoina eikä hiukkasina, avulla kuvataan muun muassa elektronien järjestäytyminen atomin orbitaali. Kvanttimekaniikka ennustaa myös niin sanotun antimaterian olemassaolon. Tämä on suora seuraus Diracin yhtälöstä. Tämä on kokeellisesti todistettu oikeaksi päätelmäksi. Kvanttimekaniikka on onnistunut selittämään kaikki muut luonnon perusvuorovaikutus paitsi gravitaation.
Kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria voivat kuulostaa järjen vastaisilta. Kvanttimekaniikka ennustaa monia asioita, joita voidaan pitää täysin järjettöminä. Esimerkiksi kvanttisuperpositio on tällainen. Kuuluisin ajatuskoe kvanttisuperpositiosta on Schrödingerin kissa, jonka mukaan kissa voi olla samaan aikaan kuollut ja elossa tai atomin ydin voi olla hajonnut tai ei-hajonnut. Tämä erottaa kvanttimekaniikan ja klassisen mekaniikan toisistaan erittäin selvästi.
Kun on kysymys kappaleista, joiden energiat ovat niin suuria, että niiden rinnalla Planckin vakio voidaan pyöristää nollaksi, kvanttimekaniikka johtaa kuitenkin samoihin tuloksiin kuin klassinen fysiikka. Samaan tapaan suhteellisuusteoria johtaa klassisen fysiikan kanssa yhtäpitäviin tuloksiin silloin, kun kaikki nopeudet ovat paljon valonnopeus pienempiä.

Tutkimuskohteen mukainen lajittelu


Hiukkasfysiikka


Kuva:Sciences exactes.svgatomin rakenteesta.]]
Hiukkasfysiikka tutkii aineen perimmäistä rakennetta eli alkeishiukkanen. Hiukkasfysiikan tutkimuksissa käytetään suuria hiukkaskiihdytin, joiden avulla törmäytetään suurella nopeudella kulkevia hiukkasia toisiinsa. Törmäyksissä syntyy uusia hiukkasia, joiden perusteella pyritään todentamaan vallalla olevia teorioita aineen rakenteesta. Hiukkasfysiikkaa kutsutaan usein myös nimellä suurenergiafysiikka johtuen tutkittavien hiukkasten suuresta energiasta.
Hiukkasfysiikka ja kosmologia pyrkivät etsimään vastauksia perustavaa laatua oleviin kysymyksiin: mitä maailmankaikkeus syntyhetkellä tapahtui, miten aine on syntynyt, ja miten aine käyttäytyy suurissa lämpötiloissa ja tiheyksissä (esimerkkinä alkuräjähdys ja musta aukko)?
Teoreettisesti hiukkasfysiikka nojautuu kvanttimekaniikkaan ja suppeaan suhteellisuusteoriaan. Hiukkasfysiikan pohjana on 1970-luvulla kehitetty niin sanottu Hiukkasfysiikan standardimalli, jonka tarkoituksena on kuvata aineen vuorovaikutuksia rakennetta. Standardimallilla on tiettyjä heikkouksia, joista johtuen teoreetikot yrittävät edelleen löytää parempaa teoriaa. Standardimalli sisältää kuitenkin kaikki muut vuorovaikutukset paitsi gravitaation. CERNin uuden Large Hadron Colliderin toivotaan tuovan vastauksen muun muassa siihen, onko oletettua hiukkasten massan selittävää Higgsin bosonia olemassa.
Säieteoria toivotaan modernin fysiikan uutta aineen rakenteen teoriaa. Sen mukaan hiukkaset koostuvat pienen pienistä värähtelevistä energiakuiduista, säikeistä. Säieteoriat ovat ehdokkaita niin sanotuksi kaiken teoria, joka yhdistäisi kaikki vuorovaikutukset. Teoriat ovat kuitenkin hyvin kiistanalaisia, sillä sitä on vaikea osoittaa oikeaksi tai vääräksi nykyisillä mittausmenetelmillä.

Ydinfysiikka


Ydinfysiikka tutkii atomin ydintä ja ytimien hajoamista. Ydinfysiikassa, kuten hiukkasfysiikassa, ydintä tutkitaan hiukkaskiihdyttimien avulla. Ydinfysiikassa käytetyt kiihdyttimet ovat useimmiten paljon pienempiä. Keskeisiä tutkimuskohteita ydinfysiikassa on radioaktiivisuus.
Ydinfysiikka on yksi käytännön elämän tärkeimmistä fysiikan haaroista. Ydinfysiikan tutkimukset mullistivat koko energiatalouden ja energiantuotannon; energiaa pystyttiin tuottamaan fission avulla aiempaa enemmän. Ennen ydinfysiikan valjastamista yhteiskunnalliseen, rauhanomaiseen, käyttöön sitä hyödynnettiin sotatoimissa. Ensimmäinen sotilaskäytössä ollut atomipommi pudotettiin 6. elokuuta 1945 Hiroshimaan ja kolmea päivää myöhemmin Nagasakiin. Ydinfysiikalla on kuitenkin paljon rauhanomaisia sovellutuksia lääketieteessä ja muilla aloilla.
Ydinfysiikan odotetaan mullistavan uudelleen energiateollisuuden, kun ensimmäiset hallitut fuusioreaktorit saadaan kaupalliseen käyttöön. Nykyisessä fissioreaktiossa tuotetaan energiaan ketjureaktio (fysiikka)n avulla, jossa raskaita atomin ytimiä halkaistaan pienemmiksi. Fuusion voidaan ajatella olevan täysin päinvastainen reaktio, sillä reaktiossa yhdistetään kaksi kevyttä atomin ydintä yhteen. Fuusio tullaan toteuttamaan vedyn ja vedyn isotooppien avulla. Toistaiseksi ongelmana on saada fuusioreaktio tuottamaan energiaa enemmän kuin se kuluttaa. Kaupallisten fuusioreaktoreita ei odoteta ennen vuotta 2050, mutta fossiilisten polttoaineiden väheneminen saattaa nopeuttaa fuusioreaktoreiden kehitystyötä.

Atomifysiikka


Atomifysiikka ja molekyylifysiikka tutkivat atomin kokoluokan ilmiöitä. Tähän kokoluokkaan sijoittuu myös kemia. Hiukkasfysiikassa tutkitaan atomin rakenteen pienimpiä osasia, kun taas atomifysiikassa tyydytään tutkimaan atomia eristäytyneenä yksikkönä. Atomifysiikka yhdistetään usein myös ydinfysiikkaan. Atomifysiikassa on kuitenkin kyse atomin, elektronit ja ydin yhdessä, tutkimisesta, kun taas ydinfysiikassa ollaan kiinnostuneita atomin ytimen rakenteesta.
Molekyylifysiikka tutkii molekyylien ja atomien välisten sidosten fysikaalisia ominaisuuksia. Molekyylifysiikka on luonut käsitteen molekyyliorbitaali, joka kuvaa atomien orbitaalien yhdistymistä ja kerto kovalenttisten sidosten syntytavan.

Tiiviin aineen fysiikka


Kuva:Meissner effect p1390048.jpgtä havainnollistaen magneetti levitoi korkeanlämpötilan suprajohde yläpuolella. Suprajohteen alla on höyrystyvää nestemäistä typpeä.]]
Tiiviin aineen fysiikka tai kondensoituneen aineen fysiikka tutkii aineen makroskooppisia ilmiöitä aineen rakenneosasten tiivistyttyä yhteen olomuotoon. Aiemmin fysiikan haara tunnettiin nimellä kiinteän olomuodon fysiikka, mutta nimitys tiiviin aineen fysiikasta vakiintui, kun huomattiin vastaavanlaisten ilmiöiden tapahtuvan myös nesteillä. Tiiviin aineen fysiikka on fysiikan alan suurin tutkimusalue. Kvanttimekaniikka on tiiviin aineen fysiikan teoreettinen työkalu.
Olennaisena osana tiiviin aineen fysiikkaa on hyvin matalissa lämpötiloissa havaitut ilmiöt, kuten suprajohtavuus, supranesteytyminen ja Bosen–Einsteinin kondensaatti. Suurin osa alan teorioista liittyy johtavuus ja magnetismiin. Tiiviin aineen fysiikan tutkimuksen tuloksia sovelletaan materiaalifysiikkassa ja nanoteknologiaan, tekniikkaan ja kemiaan tutkimuksessa.
Ehkä tärkeimpiä keksintöjä tiiviin aineen fysiikan alalla on vuonna 1948 keksitty transistori. Transistori on vaikuttanut merkittävästi koko kaikkiin elektronisiin laitteisiin. Esimerkiksi tietokoneen nykyisen kaltainen toiminta olisi mahdotonta ilman transistoria. Suuri magnetoresistanssi löytäminen 40 vuotta myöhemmin, vuonna 1988, mahdollisti puolestaan nykyisen kovalevytekniikan. Merkittävä löytö oli myös intialaisen Satyendra Nath Bosen ja Albert Einsteinin ennustama Bosen-Einsteinin kondensaatti.
Kvanttimekaniikan kehittyminen 1920-luku lopussa on auttanut merkittävästi koko tiiviin aineen fysiikan kehittymisessä. Monien ilmiöiden selittäminen ilman kvanttimekaniikka ei olisi mahdollista.

Astrofysiikka


Kuva:Orion Nebula - Hubble 2006 mosaic.jpg]]
Astrofysiikka eli avaruusfysiikka on tähtitiede haara, joka tutkii avaruuden ilmiöitä, joita on mahdollista kuvata ainakin matemaattisesti. Tutkimustyö kohdistuu eniten tähtiin sekä galaksi ja niiden fysikaalisiin ilmiöihin. Tämän takia tutkimuksissa hyödyllinen fysiikan ala on plasmafysiikka. Astrofysiikka on olennainen osa maailmankaikkeuden tutkimista ja sen tutkimustulokset ovat hyvin tärkeitä monille muille fysiikan ja tähtitieteen haaroille. Olennainen osa avaruusfysiikan tutkimuksesta kohdistuu Aurinkoon ja sen aiheuttamiin ilmiöihin Maassa ja lähiavaruudessa. Suomessa avaruusfysiikkaa tutkiva laitos on Ilmatieteen laitos.
Astrofysiikan tutkimuksen tärkeimpiin teorioihin kuuluu yleinen suhteellisuusteoria, jonka avulla on ennustettu useita ilmiöitä ja selittää uusia aiemmin mahdottomiksi luultuja ilmiöitä. Ilmiöistä saadaan tietoa ensisijaisesti satelliittien, avaruusteleskooppien sekä suurten maanpäällisten kaukoputkien avulla. Vuonna 2008 laukaistavan Planck-satelliitin odotetaan antavan paljon hyödyllistä tietoa maailmankaikkeuden alkuajoista mittaamalla taustasäteily. Suomessa satelliitin tekniikkaan panostetaan 10 miljoonaa euroa.

Fysiikan käsitys todellisuudesta


Fysikaalisella todellisuuskäsitys tarkoittaa tässä fysiikan tämänhetkisiin tuloksiin perustuvaa kokonaiskäsitystä todellisuus ja sen rakenteesta. Havaittu kaikkeus muodostuu sisäkkäisistä rakenteista, jotka vuorovaikuttavat keskenään neljällä perusvuorovaikutus. Tyypillistä on jakaa hahmotettavat asiat ja ilmiöt makroskooppisiin eli silmin havaittaviin ja mikroskooppisiin eli hyvin pieniin, joita ei voida havaita silmin. Näiden väliin jäävää aluetta kutsutaan mesoskooppiseksi. Makroskooppiset ilmiöt voidaan useimmiten perustella mikroskooppisten ilmiöiden pohjalta. Esimerkiksi lämpötilan nousu johtuu rakenneosasten lämpöliikkeen nopeutumisesta.
Kaikkeuden ihmiselle hahmottuvat tasot:
galaksijoukko
galaksit
aurinkokunta
yksittäiset taivaankappaleet, kuten tähti ja planeetta
ihmisen suuruusluokkaa olevat kappaleet
molekyylit
atomit
atomiydin
alkeishiukkanen.
Perusvuorovaikutukset:
gravitaatiovuorovaikutus
vahva vuorovaikutus
heikko vuorovaikutus
sähkömagneettinen vuorovaikutus.

Fysiikan tutkimusmenetelmät

Yleistä


Fysiikka on 'kokeellinen teorioita todellisuudesta luova tiede'. teoria tulee olla kokeellisesti testattavissa eli niiden tulee antaa kokeellisesti testattavia ennusteita. Fysiikka voidaan jakaa kahteen osaan, teoreettinen fysiikka ja kokeellinen fysiikka. Teoreettisessa fysiikassa muodostetaan ja tutkitaan matematiikan ja intuition avulla teorioita. Kokeellisessa fysiikassa suoritetaan koe, joilla testataan teorioiden antamien ennusteiden paikkansapitävyyttä. Kokeilla teoria saatetaan fallibilismi eli todeta vääräksi tai puutteelliseksi mutta ei koskaan todistaa oikeaksi, vaan ainoastaan kokeen kohteena olleessa tapauksessa selityskykyiseksi. Fysikaalinen tieto on jatkuvasti keskeneräistä. Aiempaa tarkemman havaintovälineen käyttöönotto voi tuoda uusia havaintoja, joita vanha teoria ei selitä tai uusi teoreettinen keksintö tuo uuden näkökulman asiaan.
Fysiikka tieteenä pyrkii mahdollisimman suureen rakenteellisuuteen. Rakenteellisuus merkitsee pyrkimystä irrallisista laeista kiinteän yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamiseen, pyrkimystä hierarkkiseen tietorakenteeseen, jossa yksittäiset relaatiot ovat jäsentyneet hallittavaksi, ymmärrettäväksi ja ristiriidattomaksi kokonaisuudeksi, teoriaksi. Perimmäisenä pyrkimyksenä fysiikassa on luoda niin sanottu kaiken teoria, joka selittäisi kaikki luonnon vuorovaikutukset.

Matematiikka ja tekniikka


Fysiikka on 'matemaattinen tiede'. Teoreettinen fysiikka ja yleensäkin teorioiden muodostaminen on kulkenut rinta rinnan matemaattisen kehityksen kanssa.
Kokeellisen fysiikan kehitys on tiukasti sidoksissa tekniseen kehitykseen. Toisaalta fysiikka on keskeinen osa nykyistä teknistä kehitystä. Varhaisimpia esimerkkejä teknisen laitteen käyttöönotosta ja kokeellisen fysiikan kehitysaskeleesta on Galileo Galilein kaukoputkihavainnot ja ylipäätään tähtitieteen kehitys. :Luokka:Mittalaitteet mahdollistavat luonnon havainnoinnin ihmiselle muuten tavoittamattomissa olevilla tasoilla, ne laajentavat ja tarkentavat 'näkökenttää'.
Uudempi niin kutsuttu tietotekniikka mahdollistaa laskennon ja mallintamisen laajentumisen ihmisen omia kykyjä suuremmaksi, ne laajentavat ihmisen 'ajatuskykyä'. Näin teknisestä kehityksestä tulee osa myös fysiikan teoreettista puolta.

Fysiikan tutkimus

Fysiikka ammattina

Fysiikan opiskelu


Kuva:Physics Book.jpg

Suomessa


Suomi fysiikan opiskelu alkaa pakollisena aineena peruskoulussa. Peruskoulun fysiikassa pyritään ennemmin kokeellisuuteen kuin teoreettiseen ajatteluun.
Lukiossa fysiikasta on yksi pakollinen kurssi sekä seitsemän valtakunnallista syventävää kurssia. Valtakunnallisten kurssien lisäksi lukiot tarjoavat omia syventäviä kursseja. Yliopistojen opiskelijavalinnassa painotetaan fysiikan lisäksi matematiikan osaamista. Riittävä menestys ja opintojen laajuus lukio-opinnoissa ja ylioppilaskirjoituksissa mahdollistaa usein yliopistoon pääsemisen ilman pääsykoetta, ns. paperivalinnan, jolla valitaan noin 80 % opiskelijoista. Loput valitaan valintakokeen tai/ja opintomenestyksen perusteella. Tiedekunnat päättävät itse opiskelijavalinnan yksityiskohdat. Pintapuolisesti fysiikkaa, nk. insinöörifysiikkaa, opetetaan myös kaikissa teknisen alan oppilaitoksissa.
Fysiikkaa opetetaan omana oppiaineenaan yliopistoissa yleensä matemaattis-luonnontieteellisissä tiedekunnissa. Opintojen tutkintonimike on tasosta ja tiedekunnasta riippuen luonnontieteiden kandidaatti, filosofian maisteri, filosofian lisensiaatti, filosofian tohtori, tekniikan kandidaatti, diplomi-insinööri, tekniikan lisensiaatti tai tekniikan tohtori. Riittävän tutkimustyön jälkeen henkilöä voidaan kutsua fyysikko. Puhdasta fysiikkaa opetetaan myös teknillisissä korkeakouluissa. Fysiikan opetus tapahtuu tavallisesti suomeksi, mutta esimerkiksi oppikirjat ovat usein englanninkielisiä heti peruskursseista lähtien. Perustutkintoon kuuluvat LuK-tutkimus ja Pro gradu -työ tehdään yleensä suomeksi. Myös lisensiaatin työ saatetaan tehdä suomeksi mutta väitöskirja tehdään lähes aina englanniksi.
Olennaisena osana fysiikan opiskeluun kuuluu matematiikan opiskelu, sillä "matematiikkaa hallitsemattomasta ihmisestä ei tule fyysikkoa". Tavallisesti fysiikkaa yliopistossa pääaineena opiskelevat lukevat matematiikkaa sivuaineena ja yleensä se kuuluukin pakollisena opintoihin. Muita tyypillisiä sivuaineita ovat kemia, biologia sekä tietotekniikka. Fysiikkaa voidaan opiskella myös poikkitieteellisesti. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa nanotiede koulutusohjelmassa opiskellaan fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa.

Ulkomailla


Suomen liittyminen Euroopan unioniin on helpottanut opiskelijoiden siirtymistä opiskelemaan ulkomaille tai antanut mahdollisuuden ulkomaalaisten opiskelijoiden tulla Suomeen opiskelemaan.
Esimerkiksi Erasmus-ohjelma antaa kaikkien alojen tutkinto-opiskelijoille mahdollisuuden 3–12 kuukauden tuettuihin korkea-asteen opintoihin EU:n jäsenmaissa, ETA-maissa (Islanti, Norja ja Liechtenstein), ja Turkissa.
Suomi on yhteistyössä monien järjestöjen kanssa, esimerkiksi CERN:in ja Euroopan avaruusjärjestö:n kanssa.

Merkittävät fysiikan alan palkinnot ja tapahtumat


<div style="-moz-column-count:2; column-count:2;">
Kansainväliset palkinnot
Nobelin fysiikanpalkinto
Diracin palkinto
Lorentzin mitali
Albert Einstein -mitali
Max Planck -mitali
</div>
Suomessa jaettavat palkinnot
Väisälän palkinto (Suomalainen Tiedeakatemia)
Magnus Ehrnroothin palkinto (Suomen Tiedeseura)
Th. Homénin palkinto (Suomen Tiedeseura)
<div style="-moz-column-count:2; column-count:2;">
Tapahtumat
Solvay-konferenssi
Kansainväliset fysiikkaolympialaiset
Poincaré Seminar
Shelter Island Conference
Kansainvälinen fysiikan vuosi
</div>

Lähteet


Viitteet

Katso myös


Fysiikan filosofia
Luettelo ratkaisemattomista fysiikan ongelmista
Suomen fyysikkoseura

Kirjallisuutta


Korkeakoulujen perusoppikirjoja

Aiheesta muualla


http://www.fyysikkoseura.fi Suomen fyysikkoseura
http://www.helsinki.fi/~fyl_iaps/ Suomen Fysiikanopiskelijat ry
http://www.eps.org/ European Physical Society
http://www.aip.org/index.html American Institute of Physics
http://www.iop.org Institute of Physics
http://www.iupap.org/ International Union of Pure and Applied Physics
http://www.iaps.info/ International Association of Physics Students
http://www.aps.org American Physical Society
http://www.spsnational.org Society of Physics Students
http://einstein.phys.uwm.edu/ Einstein@home-projektin kotisivut
Suomenkielisen fysiikan opetuksen tarjoajat:
http://www.physics.helsinki.fi/ Helsingin yliopiston Fysiikan laitos
http://physics.joensuu.fi/ Joensuun yliopiston fysiikan laitos
http://www.jyu.fi/fysiikka/ Jyväskylän yliopiston fysiikan laitos
http://fysiikka.uku.fi/index_fi.shtml Kuopion yliopiston sovelletun fysiikan laitos
http://www.ee.lut.fi/fi/lab/fysiikka/index.html Lappeenrannan teknillisen yliopiston fysiikan laitos
http://www.oulu.fi/fysiikka/ Oulun yliopiston fysiikan laitos
http://www.tut.fi/fys Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan laitos
http://www.hut.fi/Yksikot/TeknillinenFysiikka Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto
http://www.physics.utu.fi/ Turun yliopiston fysiikan laitos
http://www.uwasa.fi/itt/teti/fysiikka/index.html Vaasan yliopiston fysiikan ja materiaalitekniikan laitos
http://www.abo.fi/fak/mnf/fysik/ Åbo akademin fysiikan laitos
http://boojum.hut.fi/ Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratorio
Luokka:Fysiikka
ace:Fisika
af:Fisika
als:Physik
am:የተፈጥሮ ሕግጋት ጥናት
ar:فيزياء
an:Fisica
arc:ܦܝܣܝܟ
roa-rup:Fisikilj
as:পদাৰ্থ বিজ্ঞান
ast:Física
gn:Mba'erekokuaa
az:Fizika
id:Fisika
ms:Fizik
bn:পদার্থবিজ্ঞান
zh-min-nan:Bu̍t-lí-ha̍k
map-bms:Fisika
jv:Fisika
su:Fisika
ba:Физика
be:Фізіка
be-x-old:Фізыка
bar:Physik
bo:དངོས་ཁམས་རིག་པ།
bs:Fizika
br:Fizik
bug:Fisika
bg:Физика
ca:Física
ceb:Pisika
cv:Физика
cs:Fyzika
sn:Fundoyetsimba
co:Fisica
cy:Ffiseg
da:Fysik
de:Physik
dv:ފީޒިޔާއީ އިލްމު
et:Füüsika
el:Φυσική
en:Physics
es:Física
eo:Fiziko
ext:Física
eu:Fisika
fa:فیزیک
hif:Bhautik vigyan
fo:Alisfrøði
fr:Physique
fy:Natuerkunde
fur:Fisiche
ga:Fisic
gv:Fishag
sm:Fisiki
gd:Fiosaig
gl:Física
gan:物理學
ki:Physics
gu:ભૌતિકશાસ્ત્ર
hak:Vu̍t-lí-ho̍k
xal:Бодьзүлһн
ko:물리학
haw:Kālaikūlohea
hy:Ֆիզիկա
hi:भौतिक शास्त्र
hsb:Fyzika
hr:Fizika
io:Fiziko
ig:Physics
ilo:Pisika
ia:Physica
ie:Fisica
iu:ᐆᒫᑦᓱᓕᕆᓂᖅ/umatsuliriniq
os:Физикæ
xh:IFiziki
is:Eðlisfræði
it:Fisica
he:פיזיקה
kl:Uumaatsulerineq
kn:ಭೌತಶಾಸ್ತ್ರ
pam:Physics
ka:ფიზიკა
ks:فیزیک
csb:Fizyka
kk:Физика
ky:Физика
sw:Fizikia
kg:Fizika
ht:Fizik
ku:Fizîk
lad:Fisika
lo:ວັດຖຸວິທະຍາ
la:Physica
lv:Fizika
lb:Physik
lt:Fizika
lez:Физика
li:Natuurkunde
ln:Fízíkí
jbo:termu'eske
lmo:Fisica
hu:Fizika
mk:Физика
mg:Fizika
ml:ഭൗതികശാസ്ത്രം
mr:भौतिकशास्त्र
xmf:ფიზიკა
arz:فيزيا
mzn:فیزیک
mwl:Física
mdf:Физиксь
mn:Физик
my:ရူပဗေဒ
nah:Iuhcāyōtl
nl:Natuurkunde
nds-nl:Netuurkunde
ne:भौतिक शास्त्र
ja:物理学
nap:Físeca
frr:Füsiik
pih:Fisiks
no:Fysikk
nn:Fysikk
nrm:Phŷsique
nov:Fisike
oc:Fisica
or:ପଦାର୍ଥ ବିଜ୍ଞାନ
uz:Fizika
pa:ਭੌਤਿਕ ਵਿਗਿਆਨ
pnb:فزکس
ps:پنځپوهنه
km:រូបវិទ្យា
pcd:Fisike
pms:Fìsica
nds:Physik
pl:Fizyka
pt:Física
ro:Fizică
qu:Pachaykamay
ru:Физика
rue:Фізіка
sah:Физика
sa:भौतिकशास्त्रम्
sc:Fìsica
sco:Naitural philosophy
stq:Physik
st:Fisiksi
nso:Fisika
sq:Fizika
scn:Fìsica
si:භෞතික විද්‍යාව
simple:Physics
sk:Fyzika
sl:Fizika
szl:Fizyka
so:Fiisigis
ckb:فیزیک
srn:Sabi fu natru
sr:Физика
sh:Fizika
sv:Fysik
tl:Pisika
ta:இயற்பியல்
tt:Fizika
te:భౌతిక శాస్త్రము
th:ฟิสิกส์
vi:Vật lý học
tg:Физика
tr:Fizik
tk:Fizika
uk:Фізика
ur:طبیعیات
ug:ڧىزىكا
vec:Fìxica
vo:Füsüd
fiu-vro:Füüsiga
zh-classical:物理
war:Fisika
wo:Jëmm
wuu:物理学
yi:פיזיק
yo:Físíksì
zh-yue:物理
diq:Fizik
zea:Natuurkunde
bat-smg:Fizėka
zh:物理学

Fortran


FORTRAN () oli ensimmäinen todellinen korkean tason ohjelmointikieli. Iästään huolimatta sitä käytetään edelleen runsaasti erityisesti raskasta tieteellistä laskentaa vaativissa tehtävissä. Rakenteeltaan se on tyypillinen proseduraalinen ohjelmointikieli.
Ensimmäinen FORTRAN-kääntäjä ja sen myötä ensimmäinen FORTRAN-versio ilmestyi 1957 ja ensimmäisenä kaikista ohjelmointikielistä sille luotiin standardi vuonna 1966. Nykyään FORTRANista on käytössä useita versioita, joista tärkeimmät ovat Fortran 77, Fortran 90, Fortran 95, Fortran 2000, Fortran 2003 ja Fortran 2008. (Niin sanottu FORTRAN IV eli Fortran 66 on jo jäänyt pois yleisestä käytöstä.) Lisäksi on olemassa erityisesti rinnakkaislaskentaan tarkoitettu High Performance Fortran (HPF). Fortranin aiemmat standardit eivät tue olio-ohjelmointi ohjelmointia, mutta Fortran 2003 -standardissa tuki olioiden kaltaisiin rakenteisiin on olemassa. On jokseenkin vakiintunut tapa kirjoittaa Fortran 77:ää ja sitä edeltäviä versioita tarkoitettaessa kielen nimeksi ''FORTRAN'' ja uudempia versioita tarkoitettaessa ''Fortran''.
Fortranit sopivat erityisesti raskaaseen numeeriseen laskentaan ja kieleen liittyy useita juuri numeeriseen laskentaan liittyviä ominaisuuksia kuten taulukoiden ja matriisien käsittelyä. Suuri joukko erilaisia funktioita on Fortran-ohjelmissa käytettävissä ilman erillisten kirjastojen lataamista. Fortran on standardinsa ansiosta koodin siirrettävyyden kannalta eräs parhaita ohjelmointikieliä ja suoraviivaisen ja loogisen rakenteensa vuoksi kieli on helppo oppia nopeasti.
FORTRANin ja ohjelmointikielten kääntäjien kehitys ovat olleet kiinteässä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Jo ensimmäisessä FORTRAN-kääntäjässä kiinnitettiin erityistä huomiota tuotetun konekielen nopeuteen, koska sen suunnittelijat arvelivat, ettei kukaan käyttäisi ohjelmointikieltä, joka ei olisi tehokkuudeltaan verrattavissa Assembly (ohjelmointikieli). Nykyiset F90/95-kääntäjät ovat yleensä yhtä nopeita tai nopeampia kuin F77-kääntäjät. Fortran-kääntäjät ovat alaspäin yhteensopivia, joten F90-kääntäjällä on mahdollista kääntää myös F77-ohjelmia. F90/95-koodiin on myös mahdollista sisällyttää F77-kielisiä osia sellaisenaan, joskin F90-standardi määritti muutamat F77:n piirteet vanhentuneiksi, eivätkä ne toimi enää F95-ohjelmissa.

FORTRAN 77


Huomattava osa edelleen käytössä olevista tieteellisen laskennan ohjelmista on toteutettu F77:lla.

Esimerkkiohjelma FORTRAN-77 -kielellä


<source lang="fortran"> C LUVUNARVAUSPELI LUKU=42 LKM=0 10 PRINT*, 'ANNA LUKU 1...100' READ*, IARVAUS LKM=LKM+1 IF(IARVAUS.LT.LUKU) THEN PRINT*, 'LIIAN PIENI ARVAUS' GOTO 10 ELSE IF(IARVAUS.GT.LUKU) THEN PRINT
, 'LIIAN SUURI ARVAUS' GOTO 10 END IF PRINT*, 'OIKEIN' PRINT*, 'TARVITSIT ',LKM,' ARVAUSTA' STOP END
</source>
Eo. esimerkissä FORTRAN-77 -koodille tyypillisesti:
Käytetään isoja kirjaimia.
Erillistä tyyppimäärittelyä kokonais- ja reaalilukujen välillä ei tarvita, vaan muuttujan alkukirjain määrää tyypin.
Varsinaiset lauseet alkavat 7. sarakkeesta.
Rivien pituus rajoitettu n. 80 merkkiin (periytyy reikäkorttiajalta).
Käytetään ensimmäisiin sarakkeisiin asetettuja rivinumeroita hyppykohtien osoittamiseen.
Kommentti- eli huomautusrivit ilmaistaan ensimmäiseen sarakkeeseen sijoitetulla C-kirjaimella.

Fortran 90/95


Fortran 90- ja 95-standardit poikkeavat toisistaan vain vähän ja suurimmat erot liittyvät F95:n parempaan tukeen rinnakkaislaskennalle. F90/95 eroaa ulkonaisesti jonkin verran F77:sta ja siinä pyritään välttämään eräitä F77:n ohjelman toimivuuden kannalta vaarallisia piirteitä. Samalla F90/95 sisältää monia ominaisuuksia, jotka puuttuvat kokonaan F77:sta. F95:n pohjalta on kehitetty myös datarinnakkaisuus versio High Performance Fortran (HPF).

Esimerkkiohjelma Fortran 90 -kielellä


<source lang="fortran"> !Luvunarvauspeli PROGRAM luvunarvauspeli IMPLICIT NONE INTEGER :: luku, lkm, iarvaus LOGICAL :: virh luku = 42; lkm = 0; virh = .true. DO WHILE(virh) CALL arvaus CALL vertailu END DO WRITE(*,*) 'Oikein' WRITE(*,*) 'Tarvitsit ', lkm, ' arvausta' CONTAINS SUBROUTINE arvaus WRITE(*,*) 'Anna luku 1...100' READ(*,*) iarvaus lkm = lkm + 1 END SUBROUTINE arvaus SUBROUTINE vertailu IF(iarvaus < luku)THEN WRITE(*,*) 'Liian pieni arvaus' ELSE IF(iarvaus > luku)THEN WRITE(*,*) 'Liian suuri arvaus' ELSE virh = .false. END IF END IF END SUBROUTINE vertailu END PROGRAM luvunarvauspeli
</source>
Tässä esimerkissä Fortran 90 -koodille tyypillisesti:
Ohjelma alkaa ja päättyy PROGRAM- ja END PROGRAM -lauseisiin. Kommenttimerkkinä toimii huutomerkki (!).
Komento IMPLICIT NONE poistaa käytöstä F77:n käyttämän muuttujan alkukirjaimeen perustuvan automaattisen tyyppimäärittelyn, joten muuttujat on määriteltävä ennen käyttöä.
Ohjelmointikielen käskyt on tässä kirjoitettu isolla. Kieli ei kuitenkaan tee eroa isoille ja pienille kirjaimille, joten tämä on makuasia. F77:n sarakesidonnaisuutta ei enää ole. Varattuja sanoja ei ole, joten periaatteessa on mahdollista määritellä vaikkapa muuttuja nimeltä 'real'. Tällöin funktio REAL() ei kuitenkaan ole enää käytettävissä.
Eri tehtävät on jaettu omille aliohjelmilleen (SUBROUTINE), mikä tekee koodista helposti uusiin tarkoituksiin muutettavaa. Aliohjelmat ja funktiot tulevat pääohjelmaa seuraavan CONTAINS-lauseen jälkeen. Myös ulkoisten aliohjelmien ja moduuleihin sijoitettujen aliohjelmien käyttö on mahdollista.
F77-esimerkin vaikeasti optimoitava GOTO-rakenne on muutettu tehokkaammaksi DO WHILE -silmukaksi. GOTO-rakenne olisi kuitenkin periaatteessa sallittu myös tässä.

Aiheesta muualla


http://www.csc.fi/csc/julkaisut/oppaat/ Fortran 95/2003 -oppikirja (PDF, suomeksi)
Luokka:Ohjelmointikielet
Luokka:Tietotekniikan historia
Luokka:IBM
ar:فورتران
az:Fortran
id:Fortran
ms:FORTRAN
bn:ফোরট্রান
be:Fortran
bs:FORTRAN
bg:FORTRAN
ca:Fortran
cv:Фортран
cs:Fortran
da:Fortran
de:Fortran
et:Fortran
el:Fortran
en:Fortran
es:Fortran
eo:Fortran (programlingvo)
fa:فورترن
fr:Fortran
ga:FORTRAN
ko:포트란
hi:फ़ोरट्रान
hr:Fortran
ia:FORTRAN
it:Fortran
he:FORTRAN
ku:Fortran
lv:Fortran
lt:Fortran
hu:Fortran
ml:ഫോർട്രാൻ
mr:फोर्ट्रान
my:Fortran
nl:Fortran
ja:FORTRAN
no:Fortran
nn:Fortran
pl:Fortran
pt:Fortran
ro:Fortran
ru:Фортран
sah:Fortran
sq:Fortran
simple:Fortran
sk:Fortran
sl:Fortran
ckb:فۆڕتران
sr:Фортран
sh:Fortran
sv:Fortran
ta:போர்ட்ரான்
kab:Fortran
te:ఫోర్ట్రాన్
th:ภาษาฟอร์แทรน
vi:Fortran
tg:Фортран
tr:FORTRAN
uk:Fortran
zh:Fortran

Florida


Florida on Yhdysvaltain osavaltiot, joka sijaitsee Pohjois-Amerikka itärannikolla pääosin niemimaalla, jonka läntisellä puolella on Meksikonlahti ja itäisellä puolella Atlantin valtameri. Kulttuurisesti ja historiallisesti sen katsotaan kuuluvan Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin. Floridan naapuriosavaltiot ovat Georgia (osavaltio) ja Alabama. Floridasta tuli Yhdysvaltain liittovaltion 27. osavaltio 3. maaliskuuta 1845.
Osavaltion väkiluku oli 18&nbsp;801&nbsp;310 Yhdysvaltain vuoden 2010 väestönlaskenta. Florida on Luettelo Yhdysvaltain osavaltioista väkiluvun mukaan osavaltio ja Luettelo Yhdysvaltain osavaltioista pinta-alan mukaan pinta-alaltaan. Osavaltion suurimpia kaupunkeja ovat Jacksonville (Florida), Miami ja Tampa. Osavaltion pääkaupunki on Tallahassee.

Historia


Floridan ensimmäiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä jotka asettuivat sinne ainakin 12000 vuotta sitten. Siihen aikaan meri oli alempana ja niemimaa laajempi kuin nykyisin. Ensimmäinen alueella käynnistä kirjoittanut eurooppalainen oli espanjalainen Juan Ponce de León vuonna 1513.Hän kutsui niemeä nimellä "Pascua florida" sen monien kukkien takia. Hernando de Soto tutki aluetta 1539-1543 etsien turhaan kultaa ja hopeaa. Espanjalaiset perustivat ensimmäisen siirtokunnan 1565. Britit saivat alueen haltuunsa seitsenvuotisen sodan jälkeen 1763. Yhdysvaltain vapaussota jälkeen se siirtyi uudelleen espanjalaisille 1784.
Florida espanjalaisten hallinnassa oli merkittävä paenneille orjille, koska he olivat siellä laillisesti vapaita. Uudisasukkaiden ei ollut myöskään vaikeaa saada maata käyttöönsä. Yhdysvaltain asevoimat vaikuttivat myös tuolloin harvaan asutulla alueella, taistellen esim. seminole-intiaaneja vastaan. 1821 Espanja luovutti Floridan Yhdysvalloille virallisesti.
Tällöin Floridasta tuli paikallishallinto, ja liittohallinto alkoi poistaa alkuperäisväestöä järjestelmällisesti pakkokeinoin. Nykyään jäljellä on neljä reservaattia. Vuonna 1840 Floridan asukasluku oli kasvanut 54 477:n, josta lähes puolet koostui orjista. Talouden perustana oli keskiseen Floridaan keskittynyt maatalous, ja Yhdysvaltain sisällissota saakka viljelysmaiden omistajilla oli huomattavaa poliittista valtaa territoriossa.
Vuonna 1845 Floridasta tuli Yhdysvaltojen osavaltio. 1855 alkoi kolmas Seminole sota(1855-1858). Yhdysvaltalaisten tarkoitus oli ajaa Seminolet länteen mutta karkoitus epäonnistui.

Maantiede


Ilmasto


Tiedosto:STS-95_Florida_From_Space.jpg
Tiedosto:Map of Florida NA.png
Ilmasto on eteläkärjessä Trooppinen vyöhyke ja muualla Floridaa Subtrooppinen vyöhyke. Kesät ovat kuumia/kosteita ja talvet Suomen kesää vastaavia. Floridassa on ns. hurrikaanikausi, jolloin Floridaan rantautuvat kaukana merellä syntyneet hurrikaanit. Usein hurrikaani on heikentynyt sen kuljettua läpi Karibian maiden tai Bahaman, joten se ei yleensä ole murskaava, mutta tällaisiakin on Floridassa nähty. Pahiten Floridaa koetellut hurrikaani on ollut hurrikaani Andrew. Andrew'n jälkeen Floridassa ollaan kunnolla herätty varustautumaan vastaisuuden varalle. Teiden varsilla voi nähdä "evacuation route" -kylttejä, jotka opastavat oikean suunnan, jos hurrikaanin alta on pakko paeta.<br clear=left/>

Luonto


Floridassa on paljon järviä ja soita. Suurin järvi on nimeltään Okeechobeejärvi (). Eteläisessä Floridassa sijaitsee kuuluisa Evergladesin suoalue. Se on rauhoitettu, vaikkakin siellä järjestetään turisteille paljon muun muassa ilmatyynyalus safareja/ajeluja. Suoalueella on paljon muun muassa alligaattoreita, joita elää Floridassa ihmisasutuksien lähelläkin.
Vuonna 1996 Evergladesin suoalueelle putosi Miamista lähtenyt lentokone, jonka mukana kuoli 109 matkustajaa. Monien kauhuksi alligaattorit piirittivät uponnutta konetta, eivätkä sukeltajat päässeet koneen hylylle ja tarkistamaan mahdollisia eloonjääneitä.
Floridan rannikkovesissä elää myös haita ja aina silloin tällöin joku epäonnekas uimari joutuu hain puremaksi. Floridassa ei suositella haiden takia öisiä uinteja, koska pimeän tultua hait uivat lähemmäksi rantaa kuin yleensä ja saattavat oleilla matalallakin. Vesissä on myös paljon muuta eläimistöä, jotka voivat estää uimisen, kuten meduusat ja varsinkin
portugalinsotalaivat (Man O` war) tai muunlaiset vaarat, kuten voimakas ristiaallokko. Näitä vaaroja valvotaan yleisillä uimarannoilla, joissa varoitustaulut ja hengenpelastajat ovat tuttu näky.

Kulttuuri


Nähtävyydet ja vapaa-aika


Tiedosto:Space Shuttle Columbia launching.jpg laukaisu John F. Kennedy Space Centeristä.]]
Maailman suurin teema- ja huvipuisto Walt Disney World sijaitsee Orlandossa. Orlandossa on myös paljon muita erilaisia Walt Disney Worldista erillään olevia huvittelupuistoja kuten Wet`n wild (vesihuvipuisto), eläin- ja elämyspuisto Sea World Orlando, Universal Studios Florida (Universalin omat huvittelupuistot).
Orlandosta noin 65 kilometriä itään sijaitsee Kennedy Space Center -avaruuskeskus. Turisteille on rakennettu oma alueensa jossa voi tutustua Nasa:n ja Avaruustoiminta eri osa-alueisiin. Lisämaksusta on mahdollisuus päästä erilaisille kiertoajeluille lähemmäs mm. laukaisualustoja.
Aivan Floridan eteläkärjestä lähtee pitkä silloilla yhdistetty saarijono nimeltä Florida Keys. Saarijonon lopussa sijaitsee "Southern point" eli Yhdysvaltojen eteläisin kohta josta on matkaa Kuubaan noin 145 kilometriä.
Golf on suosittu urheilulaji suotuisan ilmaston vuoksi.
Varsinkin Miamissa on paljon nähtävissä latinolaisvaikutteista kulttuuria. Floridassa asuu paljon mm. kuubalaisia ja puerto ricolaisia.
Floridassa sijaitsee myös mikrovaltio Conchin tasavalta, joka painoi eräässä vaiheessa oman valuuttansa ja asetti rajatarkastusaseman, tosin vain lyhyeksi ajaksi, protestoidakseen hyljeksittyä asemaansa.
Floridassa on paljon suuria ostoskeskuksia. Fort Lauderdalessa on valtava ostospaikka nimeltä Swap Shop, jossa järjestetään erilaisia esityksiä sirkustyyliin ja siellä kiertää myös erilaisia näyttelyitä.

Urheilu


Tiedosto:Brumos-Porsche-250-StartCaution.jpg]]
Tiedosto:Sebastien Grosjean Miami.jpg pelaamassa Miami Masters -turnauksessa]]
Tiedosto:Dolphinstadiumvikes.jpg]]
Suurin osa baseballin pääsarjan Major League Baseballin joukkueista järjestää kevätharjoitukset Floridassa. Osavaltio sai ensimmäisen ammattilaisurheilujoukkueensa vuonna 1966, kun Miami Dolphins perustettiin Miamiin. Nykyisin ammattilaisurheilun lisäksi myös junioriurheilulla on vahva rooli osavaltiossa. Myös Floridan yliopistot ovat vahvasti edustettuina NCAA.
Golf, tennis ja moottoriurheilu ovat suosittuja urheilumuotoja Floridassa. Osavaltiossa on viisi moottoriurheilurataa: Daytona International Speedway, Homestead-Miami Speedway, Sebring International Raceway, Streets of St. Petersburg ja Walt Disney World Speedway. Perinteisesti Floridassa on järjestetty yksi Association of Tennis Professionals-kiertueen tennisotteluista. World Golf Hall of Fame sijaitsee osavaltiossa St. Augustinessa.

Väestö


Floridan alkuperäiskansa: Seminole-intiaanit


Tiedosto:American indians 1916.jpg
Amerikan intiaaneja
Floridassa on Seminole intiaaniheimon reservaatteja jotka asuvat eristyksissä Floridan keskiosissa. Koska Intiaanit ovat Floridassa alkuperäiskansaa, heidän ei tarvitse maksaa veroja. Heille on annettu myös muita etuoikeuksia kuten uhkapelien järjestäminen (laitonta Floridassa), kuitenkin vain omilla hallinnoimillaan alueilla. Suurin osa seminoleista asuu kuitenkin Floridan ulkopuolella Seminolisodat seurauksena.
Varsinkin talvisin osavaltiossa asuu eläkepäiviään viettäviä ihmisiä, myös suomalaisia. Lake Worth on yksi suomalaisten suosima paikka.

Väestön kehitys

Floridan nykyväestö


Floridan väkiluku on nykyään Yhdysvaltojen osavaltioista neljänneksi suurin. Noin 75 % Floridan väestöstä on valkoihoisia ja 16 % on mustia. Yli viidennes osavaltion väestöstä kuuluu hispaanoihin. Osavaltion pääuskontokunnat ovat protestanttituus ja katolilaisuus, mutta osavaltiossa on myös huomattava juutalainen vähemmistö.

Talous


Floridan bruttokansantuote vuonna 2003 oli 550 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Henkilökohtaiset tulot henkeä kohti olivat 30 098 dollaria, 26. eniten liittovaltiossa.
Suurin tulonlähde on matkailu. Florida tuottaa myös paljon hedelmiä, vihanneksia sekä raakafosfaattia.
Florida on tunnettu muun muassa eläkeläisten, appelsiinien ja rusinoiden paratiisina.

Katso myös


Bermudan kolmio
Intiaanien pakkomuutot (koskien Floridan seminoleja)
Intiaanisodat (koskien Floridan seminoleja)

Lähteet

Aiheesta muualla


Suomen WWF sivusto jossa lisää tietoa Evergladesin suoalueestahttp://www.wwf.fi/tiedotus/featureartikkelit/suomenkieliset_artikkelit/luonnon_aarreaitat/luonnon_aarreaitat_artikkelit/everglades.html
Seminoleista englanniksihttp://www.seminoletribe.com/
Luokka:Florida
af:Florida
am:ፍሎሪዳ
ang:Florida
ar:فلوريدا
an:Florida
frp:Florida
ast:Florida
gn:Florida
az:Florida
id:Florida
ms:Florida
bn:ফ্লোরিডা
zh-min-nan:Florida
jv:Florida
be:Штат Фларыда
be-x-old:Флорыда
bcl:Florida
bi:Florida
bar:Florida
bo:ཧྥོ་ལོ་རི་ཌ།
bs:Florida
br:Florida
bg:Флорида
ca:Florida
cv:Флорида
cs:Florida
cbk-zam:Florida
cy:Florida
da:Florida
de:Florida
nv:Łóodah Hahoodzo
et:Florida
el:Φλόριντα
en:Florida
es:Florida
eo:Florido
eu:Florida
fa:فلوریدا
hif:Florida
fo:Florida
fr:Floride
fy:Florida
ga:Florida
gv:Florida
gag:Florida
gd:Florida
gl:Florida
hak:Fu-lò-lî-tha̍t
xal:Плоорид
ko:플로리다 주
haw:Pololika
hy:Ֆլորիդա
hi:फ़्लोरिडा
hsb:Florida
hr:Florida
io:Florida
ig:Flórídạ
ilo:Florida
bpy:ফ্লোরিডা
ia:Florida
ie:Florida
iu:ᑉᓘᕇᑖ
ik:Florida
os:Флоридæ
zu:Florida
is:Flórída
it:Florida
he:פלורידה
kn:ಫ್ಲಾರಿಡ
pam:Florida
ka:ფლორიდის შტატი
kw:Florida
mrj:Флорида
sw:Florida
ht:Florid
ku:Florida
lad:Florida
lez:Флорида
la:Florida
lv:Florida
lb:Florida
lt:Florida
lij:Florida
li:Florida
lmo:Florida
hu:Florida
mk:Флорида
mg:Florida
ml:ഫ്ലോറിഡ
krc:Флорида
mi:Florida
mr:फ्लोरिडा
arz:فلوريدا
mzn:فلوریدا
mn:Флорида
my:ဖလော်ရီဒါပြည်နယ်
nah:Florida
nl:Florida (staat)
nds-nl:Florida (stoat)
new:फ्लोरिडा
ja:フロリダ州
frr:Florida
no:Florida
nn:Florida
oc:Florida
uz:Florida
pnb:فلوریڈا
pap:Florida
pms:Florida
nds:Florida
pl:Floryda
pt:Flórida
ro:Florida
rm:Florida
qu:Florida suyu
ru:Флорида
sah:Флорида
se:Florida
sa:फ्‍लोरिडा
sco:Florida
sq:Florida
scn:Florida
simple:Florida
sk:Florida
sl:Florida
szl:Florida
so:Florida
ckb:فلۆریدا
sr:Флорида
sh:Florida
sv:Florida
tl:Plorida
ta:புளோரிடா
tt:Флорида (штат)
te:ఫ్లోరిడా
th:รัฐฟลอริดา
vi:Florida
tr:Florida
uk:Флорида
ur:فلوریڈا
ug:Florida Shitati
vec:Florida
vo:Florida
war:Florida
wuu:佛罗里达州
yi:פלארידע
yo:Florida
zh-yue:佛羅里達州
diq:Florida
bat-smg:Florida
zh:佛罗里达州

Funktionaalinen ohjelmointi

Funktionaalinen ohjelmointi eli funktio-ohjelmointi on ohjelmointiparadigma, joka perustuu matemaattisten funktioiden käyttöön ja tarkemmin lambdakalkyyliin. Puhtaasti funktionaalisissa ohjelmissa ei ole lainkaan tilaa eikä siten myöskään sijoituslausetta tai silmukoita: muuttujaan ei voida sijoittaa uutta arvoa, ja suuret tietomäärät käsitellään rekursion avulla. Toisin kuin imperatiivinen ohjelmointi, funktiolla ei ole sivuvaikutuksia eli sen arvo on aina sama samoilla parametreilla.
Monet funktionaaliset ohjelmointikielet eivät ole puhtaasti funktionaalisia, vaan tukevat myös tilamuuttujia ja sivuvaikutuksia. Puhtaudella on joitain ongelmallisia kohtia, kuten monimutkainen syötön ja tulostuksen toteutus, joka vastaavasti on helppo toteuttaa jos sivuvaikutukset sallitaan. Silti ohjelmointikieltä pidetään funktionaalisena, mikäli sillä pääsääntöisesti ohjelmoidaan kuten puhtaasti funktionaalisilla kielillä.
Yliopistoissa suosituimpia funktionaalisia ohjelmointikieliä ovat Scheme ja Haskell sekä symboliseen matematiikkaan Mathematica. Yritysmaailmassa käytetään enemmän Common Lispiä, Erlang (ohjelmointikieli), Scala ja XML-tiedostojen muuntamiseen tarkoitettua XSLT:tä. Lisäksi monissa imperatiivisissa kielissä on jonkinlaista tukea funktionaaliselle ohjelmoinnille: usein ainakin funktion voi antaa parametrina, ja joskus kielessä on rakenne nimettömien funktioiden luomiseen lambda-lausekkeella. Merkittävänä poikkeuksena Java ei tue suoraan oikeastaan mitään funktionaalisen ohjelmoinnin apuvälinettä, mutta JVM-ympäristön päälle on toteutettu funktionaalisia kieliä (kuten Clojure ja Scala), ja Javaan itseensä on suunnitelmissa lisätä tiettyjä funktionaalisia ominaisuuksia (kuten sulkeuma (tietojenkäsittelytiede)t).

Historia


Vuonna 1936, siis ennen tietokoneita, toisistaan erillään julkaistiin kaksi tietojenkäsittelytieteen matemaattisen pohjan muodostavaa laskennan mallia: Turingin kone ja lambda-kalkyyli. Turingin kone on tietokoneen matemaattinen malli: ohjelman suoritus etenee koneen tilaa muuttamalla. Lambda-laskenta mallintaa funktion laskentaa: sieventämällä lauseketta säännöllisesti yksinkertaisemmaksi saadaan selville funktion arvo.
Pian Turingin koneen ja lambda-laskennan huomattiin olevan sama asia eri tavalla määriteltynä: toisin sanoen Turingin koneen ja lambda-laskennan ohjelmat voidaan kääntää toisikseen. Kummatkin mallit ovat olleet hyödyllisiä: Turingin koneen pohjalta kehittyi aikanaan tietokone, mutta ohjelmointikielet perustuvat enemmän lambda-kalkyyliin. Funktionaaliset ohjelmointikielet ovat jopa hyvin lähellä alkuperäistä lambda-kalkyyliä.
Vuonna 1958 John McCarthy kehitti lambda-kalkyylin pohjalta Lisp-kielen (''List Processing'') tekoälyohjelmien määrittelyä varten, esimerkkinä siitä kuinka yksinkertainen Turing-täydellinen kieli voi olla. Se perustui vahvasti lambda-kalkyyliin mutta salli myös perinteisen imperatiivisen ohjelmoinnin.
Lispin ei ollut tarkoitus olla oikea ohjelmointikieli. Siitä huolimatta McCarthyn kollega Steve Russell ohjelmoi Lisp-tulkin tietokoneelle. Erilaiset Lispin muunnelmat yleistyivät nopeasti ohjelmointikäytössä. Vaikka Lisp-kieliperhe pohjautuu toiseksi vanhimpaan yleisesti käytettyyn ohjelmointikieleen, se on säilynyt yhtenä tunnetuimmista ja käytetyimmistä funktionaalisista ohjelmointikielistä. Iästään huolimatta se ei ole muuttunut merkittävästi toisenlaiseksi kuten Fortran.
70-luvun lopulla Robin Milner yhdisti tyyppiteorian ja teoreemantodistajien tutkimusta konkreettiseen funktionaaliseen ohjelmointiin. Tuloksena oli ML-ohjelmointikieli, joka esitteli automaattisen tyypinpäättelyn ja käytti matematiikalta näyttävää kielioppia. Siitä kehittyi myöhemmin Standard ML, OCaml ja Haskell, jotka ovat tunnettuja muun muassa vahvasta tyyppijärjestelmästä ja kääntäjien optimointikyvystä. Nykyisin ML-pohjaisten funktionaalisten kielten ja niiden tyyppijärjestelmien sekä optimoinnin tutkimus on hyvin vilkasta.

Funktionaalisen ohjelmoinnin etuja


Selkeä yhteys matematiikkaan, jolloin ohjelma voidaan helposti kirjoittaa vastaamaan määritelmää ja todistaa oikeaksi matemaattinen induktio.
Parempi tuki funktioiden käsittelylle (funktio parametrina, lambda-lauseke, funktioiden kompositio, ''currying'' eli curry-muunnos tai ”kuritus”), jolloin ohjelma usein voidaan jakaa pienempiin ja yleiskäyttöisempiin osiin.
Koska sivuvaikutuksia ei ole, funktioiden suoritusjärjestys on vapaa ja kääntäjä voi optimoida samanlaiset funktiokutsut yhdeksi.
Rinnakkaisuus ei aiheuta lainkaan vaikeuksia, koska jaettavaa tilaa ei ole. Periaatteessa jokainen funktiokutsu voitaisiin suorittaa eri säikeessä.
Ohjelmoija oppii määrittelemään ohjelmia täsmällisesti, soveltamaan rekursiota ja käyttämään geneerisyyttä.
Ohjelmointikieli on monesti yksinkertaisempi suunnitella ja toteuttaa.

Esimerkkejä


Esimerkeissä käytetään matematiikan tapaista pseudokoodia. Funktion parametreja ei kuitenkaan eroteta sulkeilla tai pilkuilla juuri missään funktionaalisessa kielessä, joten func(''x'') = 2''x'' ilmaistaan seuraavasti: func x = 2*x

Fibonaccin luvut


Funktionaalisissa ohjelmointikielissä Hei maailma -ohjelman vastine on funktio, joka laskee Fibonaccin lukuja: fib n = 0, kun n = 0 1, kun n = 1 fib (n&minus;1) + fib (n&minus;2), kun n > 1
Yllä olevasta käy heti ilmi, että ''fib'' ei ole määritelty, jos ''n'' < 0.

Funktion määritteleminen toisten funktioiden avulla


Leikitään, että voidaan käyttää vain kahta funktiota: plusyksi x = x + 1 miinusyksi x = x - 1
Niinpä funktio, joka lisää parametriinsa kaksi, voidaan määritellä edellisen avulla: pluskaksi x = plusyksi (plusyksi x)
Funktio, joka lisää yhteen parametrit ''x'' ja ''y'', onnistuu rekursion avulla: plus x y = x, kun y = 0 plus (plusyksi x) (miinusyksi y), kun y > 0

Funktionaalinen ohjelmointi opetuksessa


Tietojenkäsittelytieteen perusteita opetettiin funktionaalisella Scheme-kielellä noin sadassa oppilaitoksessa vuonna 2007.http://www.schemers.com/schools.html Tällöin lähes poikkeuksetta oppikirja on kehuttu ''Structure and Interpretation of Computer Programs''. http://mitpress.mit.edu/sicp/full-text/book/book.html Kirjan verkkoversio ja http://swiss.csail.mit.edu/classes/6.001/abelson-sussman-lectures/ videoluennot ovat saatavilla verkosta.
Yleensä funktionaalisia kieliä ei käytetä perusopetuksessa. Kuitenkin yliopistoissa funktionaalista ohjelmointia opetetaan usein syventävällä kurssilla esimerkiksi Haskell- tai Scheme-ohjelmointikielellä.

Lähteet


Matti Nykänen: http://www.cs.helsinki.fi/u/mnykanen/jfo/ Johdatus funktionaaliseen ohjelmointiin -luentokalvot
http://mitpress.mit.edu/sicp/full-text/book/book.html Structure and Interpretation of Computer Programs – 2nd ed.
http://swiss.csail.mit.edu/classes/6.001/abelson-sussman-lectures/ Hal Abelsonin ja Gerald Jay Sussmanin videoluennot
John Hughes: http://www.cse.chalmers.se/~rjmh/Papers/whyfp.pdf Why Functional Programming Matters
Luokka:Funktionaalinen ohjelmointi
Luokka:Tietojenkäsittelytiede
ar:برمجة وظيفية
id:Pemrograman Fungsional
ms:Pengaturcaraan kefungsian
bn:ফাংশনভিত্তিক প্রোগ্রামিং
bs:Funkcionalno programiranje
bg:Функционално програмиране
ca:Programació funcional
cs:Funkcionální programování
da:Funktionsprogrammering
de:Funktionale Programmierung
et:Funktsionaalne programmeerimine
el:Συναρτησιακός προγραμματισμός
en:Functional programming
es:Programación funcional
fa:برنامه‌نویسی تابعی
fr:Programmation fonctionnelle
gl:Programación funcional
ko:함수형 프로그래밍
hr:Funkcijsko programiranje
it:Programmazione funzionale
he:תכנות פונקציונלי
nl:Functioneel programmeren
ja:関数型言語
pl:Programowanie funkcyjne
pt:Programação funcional
ro:Programare funcțională
ru:Функциональное программирование
rue:Функціоналне проґрамованя
sk:Funkcionálne programovanie
sr:Функционално програмирање
sh:Funkcijsko programiranje
sv:Funktionell programmering
ta:பணிமுறை நிரல் மொழி
vi:Lập trình hàm
tr:Fonksiyonel programlama
uk:Функційне програмування
zh:函數程式語言

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto


Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry on vuonna 1985 perustettu yhdistys, johon kuuluu filosofian ja elämänkatsomustieto Opettaja. Yhdistys pyrkii kehittämään näiden aineiden opetusta ja tukemaan opettajia suomalaisissa lukioissa ja peruskouluissa. Jäseniä yhdistykseen kuuluu noin 250. Yhdistys perustettiin, kun elämänkatsomustieto tuli kouluihin uutena oppiaineena vuonna 1985. Uuteen opettajajärjestöön yhdistyivät kahden pienen, toisiaan tukeviksi nähtyjen aineen eli filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat.
Feto järjestää koulutusta jäsenilleen yhteistyössä Opetushallitus ja Yliopisto kanssa. Feto on ollut myös mukana järjestämässä filosofian kesälukiota Virossa sekä Nuorten filosofiatapahtuma Nufit. Järjestö on tehnyt yhteistyötä myös Prometheus-leirin tuki ry:n kanssa. Feto järjesti ensimmäisen Prometheus-leiri vuonna 1989.
Yhdistys toivoo kaikkien filosofiaa ja elämänkatsomustietoa opettavien opettajien tai sellaisiksi aikovien liittyvän yhdistyksen jäseniksi.

Lähteet

Kirjallisuutta


Feto ry:n vuosikirjat


Aiheesta muualla


http://www.feto.fi Yhdistyksen kotisivut.
Luokka:Suomalaiset opettajajärjestöt
Luokka:Elämänkatsomustieto
Luokka:Suomalainen filosofia

FETO

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto

Forssavisio

Forssavisio Oy oli Forssan Seudun Puhelin Oy:n (FSP) tytäryhtiö, ja se tuotti ohjelmaa Forssan kaapelitelevisioverkkoon.

Alkuajat


Forssavision alkuperäistä toimintaa oli paikallisohjelmatoiminta, joka alkoi heti kaapelitv-yhtiön varsinaisen toiminnan alkaessa. Ensimmäisen tallennuksen vuonna 1986 tuotti hämeenlinnalainen tuotantoyhtiö. Paikalliskanavalla esitettiin pyörivässä kehässä myös teksti- ja kuvaruutuja, joissa oli paikallisia tiedotuksia ja mainoksia.
Ruutukehän tuotantokalustona oli Amiga-tietokoneet ja yksinkertainen valvontakamera. Grafiikan tuottaminen oli huomattavasti työläämpää kuin nykyisillä laitteilla. Videotuotannossa ei alkuvaiheessa ollut omaa kalustoa. Lähinnä käytettiin forssalaisen Olavi Heikkilän OH-Tuotannon kalustoa ja palveluja.
Paikalliskanavan videotuotantojen varsinainen käynnistäjä oli forssalainen, "legenda jo eläessään" Ville Koivisto, joka kuvasi forssalaisen koripallon tähtihetkiä ja tuotti paikalliskanavalle "Monitori" -nimisiä ajankohtaisohjelmia, joissa käsiteltiin forssalaista elämänmenoa joskus varsin vauhdikkaastikin.
Samanaikaisesti paikallisohjelmien tuotannon kanssa Koivisto tuotti videotekniikalla omia dokumentteja ja draamaa, joista osaa suunnitellaan esitettäväksi paikalliskanavalla.
Forssavisio hankki omaa tuotantokalustoa ja alkoi osittain harrastusmielessä tuottaa tallenteita forssalaisista tapahtumista ja esittää niitä viikoittain omalla kanavallaan. Forssavision kanavalla esitettiin syksystä kevääseen paikallisurheilua eli Forssan Palloseura Mestisotteluita ja paikallisten koripallojoukkueiden otteluita ja raveja Pilvenmäki raviradalta. Lisäksi televisioitiin Kaupunginvaltuuston kokoukset suorana lähetykenä. Muutakin ohjelmatoimintaa oli tarvittaessa, esimerkiksi kunnallisvaalien ja eduskuntavaalien alla paikallisia vaalipaneeleita. Lähetyskauden aikana esitettiin lähialueilla kesän aikana kuvattuja ohjelmia.

Nykytila


Vuonna 2008 Forssavisio Oy alkoi tuottamaan Internet-pohjaisia palveluja ja ICT-konsultointia.
Forssavisio Oy:n Internetpalvelut käsittävät portaaliratkaisujen lisäksi perinteisiä Internetpalveluja kuten sähköposti, kotisivu- ja hostingpalvelut.
Luokka:Tietotekniikkayhtiöt
Luokka:Forssa

Forssa


Forssa ( tai ''Forsa'') on lounaissuomalainen teollisuuskaupunki, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunta länsiosassa. Kaupunki on sekä Forssan seutukunta että niin sanotun Lounais-Hämeen alueen keskuspaikka.
Kanta-Hämeen kolmesta kaupungista Forssa on pienin noin }} round -2}} }} asukkaallaan. Suomen kuntien joukossa Forssa on väkiluvun perusteella mitattuna }} }}. suurin. Väestö on keskittynyt kaupungin hallinnollisen alueen eteläosassa sijaitsevaan Forssan keskustaajamaan, ja pohjoisosissa entisen Koijärvi kunnan alueella on harvempaa maaseutuasutusta.
Forssan pinta-ala on }} }}&nbsp;neliökilometriä ja keskimääräinen on väestötiheys noin }} round 0 }} }} asukasta neliökilometriä kohti. Vesistöjen osuus pinta-alasta on pieni, mutta tärkeän elementin kaupunkikuvassa muodostaa Loimijoki, jonka alkupäässä kaupunki sijaitsee. Muita merkittäviä vesistöjä ovat osittain Forssassa sijaitseva Kaukjärvi ja vihreän liikkeen syntypaikkana tunnettu Koijärvi (järvi).
Forssan naapurikunnat ovat lännessä Jokioinen, idässä ja etelässä Tammela, pohjoisessa Humppila ja Urjala. Forssan seutukuntaan kuuluvat Forssan kaupungin lisäksi Jokioinen, Tammela, Humppila ja Ypäjä. Edellä mainittujen kuntien ohella Lounais-Hämeen alueeseen luetaan mukaan myös Somero ja Urjala. Forssan sijaintia Helsinki–Turku–Tampere-kolmion keskellä pidetään joskus ihanteellisena, sillä asiointimatkat maan suurimpiin kaupunkeihin sujuvat nopeasti. Etäisyys Helsinkiin on 110, Tampereelle 87 ja Turkuun 88 kilometriä.
Forssa kasvoi ja kehittyi 1800-luku tekstiiliteollisuuden kasvun myötä. 1900-luku puolella kaupunki kasvoi tuskin lainkaan maailmansota välisenä aikana. Uusi kasvujakso alkoi 1960-luku rakennusteollisuuden vaudittamana. Sittemmin kaupungin kasvu pysähtyi teollisuuden alkaessa supistaa toimintojaan. Nykyisin elintarviketeollisuus on merkittävä työllistäjä.
Suurimmillaan Forssan asukasluku oli 1980-luku puolivälissä, jolloin se oli kahden vuoden ajan vähän yli 20&nbsp;000 asukasta. Vuoteen 1994 mennessä asukasluku laski muutamilla sadoilla, mutta sen jälkeen väestön väheneminen kiihtyi. Vuoden 2005 loppuun mennessä Forssa oli menettänyt huippuvuosiin nähden yli 2&nbsp;000 asukasta. Vuonna 2008 kaupungin väkiluku kasvoi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993. Viime vuosina Forssan asukasluku on ollut 17&nbsp;800 ja 17&nbsp;900 hengen välillä.

Historia


Kuva:Loimijoki 2006.jpg
Nykyisen Forssan alue on suurimman osan historiastaan ollut vain joukko Tammelan pitäjään kuuluneita kyliä. Kyseiset kylät olivat Haudankorva, Järvenpää, Kuhala, Kuusto, Linikkala, Lunttila, Talsoila ja Vieremä. 1500-luku näissä kylissä oli 56 taloa, jonka perusteella asukasluvuksi on arvioitu 250–300 henkeä. 1700-luku alkuun mennessä talojen määrä oli kasvanut 95 taloon, joista Haudankorvalla sijaitsi 1, Järvenpäässä 9, Kuhalassa 17, Kuustossa 11, Linikkalassa 3, Lunttilassa 14, Talsoilassa 21 ja Vieremässä 19.
Forssan kehitys teollisuustaajamaksi alkoi, kun ruotsinjuutalainen tehtailija Axel Wilhelm Wahren perusti vuonna 1847 Loimijoki varrelle, Kuhalankoski partaalle kehräämön ja myöhemmin kutomon, jotka myöhemmin yhdistettiin samaan yhtiöön. Wahrenin perustaman yhtiön nimi oli aluksi Forssa-osakeyhtiö, ja tästä ruotsin kielen koskea tarkoittavasta sanasta ''fors'' muodostui tehdasyhdyskunnan nimeksi Forssa. Forssa on ainoa mannersuomalainen kunta, jonka suomenkielisessä nimessä on f-kirjain. Nimen muuttamista joksikin suomenkieliseksi on vuosikymmeniä sitten harkittu, mutta hankkeelle ei ollut kannatusta.
Kutomon jälkeen rakennettiin värjäämö ja viimeistämö. Forssan teollisuus laajeni konepajan, höyrysahan ja tiilitehtaan rakentamisen myötä. Forssa oli monissa asioissa edistyksellinen paikkakunta, ja sinne saatiin puhelin toisena paikkakuntana Suomessa. Tavoitteenaan Wahrenilla oli luoda esimerkillinen tehdasyhdyskunta, joten hän rakennutti asuntoja työväelle, perusti tehtaan lapsille koulun ja myös kirjasto perustettiin. Vähitellen lääkäripalvelutkin kohenivat.
Vuonna 1900 Forssaan perustettiin Suomen ensimmäinen maaseudulla toiminut oppikoulu, joka jatkaa edelleen toimintaansa Forssan yhteislyseona. Vuonnna 1906 Forssaan perustettiin myös Suomen ensimmäinen maaseutuelokuvateatteri. Nykyisin samassa rakennuksessa toimiva Elävienkuvien teatteri markkinoi itseään Euroopan vanhimpana edelleen toimivana elokuvateatterina. Kuitenkin rakennus on ollut 1930-luvulta 2000-luvun alkuun muussa käytössä, ja sitä ennen 1990-luvun tyhjillään.
Wahren oli aktiivisesti ajamassa VR-Yhtymä Turusta itään lähtevän rautatien suuntaamista Forssan läpi. Koska lopullinen linjaus kulki pohjoisempaa, Wahren rahoitti yhdessä Jokioisten kartanon kanssa kapearaiteisen Jokioisten rautatien rakentamista. Tähän ''kappeeraiteiseen'' liittyi Forssan tehdasalueella kulkenut Forssan sähkörata. Jokioisten rautatie oli käytössä 1970-luku alkuun asti. Muistona rautatiestä Forssassa on kadunnimenä Rautatienkatu sekä radan vanhaa linjausta noudattava kevyenliikenteenväylä Jokioisten keskustaajamaan. Vanhaa ratalinjaa on nähtävissä myös Kuhalan puutaloalueen keskellä, jossa erottuu muusta maanpinnasta korkeammalla oleva linja. Forssan rautatieasema sijaitsi 1970-luvulla rakennetun poliisilaitoksen kohdalla, ja viihdeuimala Vesihelmen paikalla oli rautatien varastorakennuksia. Poliisilaitos siirrettiin toiseen paikkaan vuonna 2008 homeongelmien johdosta.
Forssan tehdasyhdyskunta kuului aikoinaan väkiluvultaan Suomen suurimpien asutuskeskusten joukkoon ja oli kooltaan monia silloisia kaupunkeja suurempi. Ulkonaisesti Forssa ei kuitenkaan täyttänyt kaupungeille ominaisia tunnusmerkkejä, joten siitä ei muodostettu omaa kaupunkiaan. Itsenäisenä kuntana Forssa syntyi vasta vuonna 1923, kun se irrotettiin Tammelan kunnasta omaksi kauppalakseen. Kaupunginoikeudet Forssa sai vuonna 1964. Kaupungin aluetta on laajennettu vuosina 1969, jolloin pääosa Koijärvi kunnasta liitettiin Forssaan ja 1971, jolloin Lempään alue liitettiin Forssaan Tammelasta.
Toinen maailmansota päätyttyä Forssa otti vastaan 963 siirtoväki kuulunutta karjalaista luovutetun Muolaan kunnan alueelta, ja kaupungin väkiluku alkoi jälleen kasvaa. 1960-luku valmistuivat Forssan läpi kulkevat uudet tielinjaukset Helsinki–Pori (valtatie 2) ja Turku–Hämeenlinna (valtatie 10), jotka vauhdittivat Forssan kasvua. Tekstiiliteollisuuden supistaessa toimintojaan rakennusteollisuus piti Forssan kasvu-uralla. Kaupungin kasvu jatkui aina 1980-luku saakka, jolloin se pysähtyi ja väkiluku alkoi laskea. 1990-luku alun lama koetteli Forssaa pahoin, mistä seurauksena oli talousongelmia ja edelleenkin korkeana pysyttelevä työttömyys. Erään vertailun perusteella Forssa on jopa luokiteltu Suomen toiseksi onnettomimmaksi kunnaksi. Kehitystä hidastavaksi tekijäksi ovat tulleet myös huonot liikenneyhteydet Helsinkiin päin.
Forssassa vasemmistopuolueilla on perinteisesti ollut vahva kannatus. Vuonna 1903 Forssassa järjestettiin Suomen Työväenpuolueen puoluekokous, niin kutsuttu Forssan kokous 1903, jossa otettiin käyttöön uusi nimi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja hyväksyttiin uusi puolueohjelma. Suomen vasemmistopuolueet (SDP, Vasemmistoliitto ja Suomen Kommunistinen Puolue) juhlivat kaupungissa tuon kokouksen muistoa sata vuotta myöhemmin vuonna 2003.

Väestö


Väestönkehitys


Forssan väestönkehitystä vuosina 1847–1990 on tarkasteltu Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys vuosikirjassa vuodelta 1995 ja Risto O. Peltovuoren kirjoittamassa vuonna 1993 julkaistussa teoksessa ''Forssan historia''. Vuonna 1923 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen Forssan väkiluku kehittyi seuraavasti:
1925: 7&nbsp;681
1930: 8&nbsp;003 <small>(+322)</small>
1935: 7&nbsp;696 <small>(−307)</small>
1940: 7&nbsp;815 <small>(+119)</small>
1945: 8&nbsp;045 <small>(+230)</small>
1950: 8&nbsp;881 <small>(+836)</small>
1955: 9&nbsp;560 <small>(+679)</small>
1960: 10&nbsp;736 <small>(+1&nbsp;176)</small>
1965: 11&nbsp;184 <small>(+448)</small>
Vuodesta 1925 lähtien vuoteen 1945 asti Forssan väkiluku pysytteli suunnilleen ennallaan noin 8&nbsp;000 asukkaassa. Tämän jälkeen väkiluvun kasvu nopeutui: 9&nbsp;000 asukasta ylittyi vuonna 1952, 10&nbsp;000 asukasta vuonna 1957, 11&nbsp;000 asukasta vuonna 1962, 12&nbsp;000 asukasta vuonna 1966 ja vuoden 1968 13&nbsp;157 asukasta ylittivät 13&nbsp;000 rajan. Koijärven liittäminen Forssaan seuraavana vuonna 1969 nosti asukasluvun yli 15&nbsp;000:n. Vuonna 1971 liitettiin vielä Tammelasta liitettiin Forssaan 9&nbsp; neliökilometrin kokoinen Lempään alue, jonka myötä kaupunki sai noin sata uutta asukasta.
Koijärven kanssa tehdyn kuntaliitoksen jälkeen väkiluku on kehittynyt seuraavasti:
1970: 15&nbsp;725
1975: 18&nbsp;558 <small>(+2&nbsp;833)</small>
1980: 19&nbsp;332 <small>(+774)</small>
1985: 20&nbsp;074 <small>(+742)</small>
1990: 19&nbsp;660 <small>(−414)</small>
1995: 19&nbsp;542 <small>(−118)</small>
2000: 18&nbsp;506 <small>(−1&nbsp;036)</small>
2005: 17&nbsp;918 <small>(−588)</small>
2010: 17&nbsp;904 <small>(–14)</small>
Forssa kasvoi nopeasti 1970-luku, mutta 1980-luku puolivälissä kaupungin kasvu pysähtyi. Suurimmillaan kaupungin väkiluku oli 20 074 henkeä vuoden 1985 lopussa. 1990-luku puolivälin jälkeen kaupungin ja koko seutukunnan väkiluku alkoi laskea nopeasti. Viime vuosina väestön väheneminen on kuitenkin tasaantunut, ja väkiluku on vakiintunut noin 17&nbsp;900 asukkaaseen.

Väestö alueittain


Kuva:Forssan kirkko1.jpg.]]
90 prosenttia Forssan väestöstä asuu kaupunkimaisesti Forssan keskustaajamassa, jossa asutus on tiheintä. Maaseutumaisilla alueilla Forssan keski- ja pohjoisosissa sekä väkiluku että väentiheys jäävät alhaisiksi. Forssan keskustaajama ulottuu myös Jokioinen ja Tammelan kuntien alueelle. Aikaisemmin Matku oli myös taajama, mutta nykyisin sen väkiluku ei enää ylitä vaadittua 200 asukasta. Forssan osuus koko seutukunnan väestöstä on hieman yli puolet.
Forssan tehdasyhdyskunnan väestökeskittymät olivat Kalliomäen puutaloalue Loimijoen pohjoispuolella sekä Vanhan Kuhalan, Uudenkylän ja Yliskylän puutaloalueet joen eteläpuolella. Tämän Forssan historiallisen keskuksen ympärille on vuosikymmenten mittaan rakennettu uusia kaupunginosia. Viksbergin kerrostalolähiö rakennettiin pääosin 1970-luku ja Tölön 1970-luku ja 1980-luku, mutta niiden väestö on ollut laskusuunnassa. Viime aikoina väestö on kasvanut lähinnä uusien omakotitalojen rakentamisen myötä kaupungin laidoilla ja keskustassa elpyneen kerrostalorakentamisen myötä.
Seuraavasta taulukosta nähdään Forssan väestön jakautuminen kaupunginosittain (tilastoalueittain) vuoden 2011 lopussa:
Kaupunginosat (tilastoalueet) 1–16 ovat Forssan keskustaajamaan kuuluvia tai sen välittömässä läheisyydessä olevia maaseutualueita. Kaupunginosat (tilastoalueet) 18–20 puolestaan kuuluvat entiseen Koijärvi kuntaan. Näiden välissä sijaitsee lisäksi Parkkiaron maaseutumainen alue. Keskustaajaman suuralueella oli vuoden 2011 lopussa yhteensä 16&nbsp;213 asukasta, Parkkiarossa 238 asukasta ja entisen Koijärven alueella 1&nbsp;217 asukasta.

Ikärakenne


Forssan asukkaat jakautuivat vuoden 2011 lopussa eri ikäryhmä seuraavasti:
0–14-vuotiaita: 13,5 %
15–64-vuotiaita: 63,2 %
yli 64-vuotiaita: 23,3 %
Pitkällä tähtäimellä lasten määrä ja osuus ovat vähentyneet huomattavasti. Vanhukset ovat sekä määrältään että osuudeltaan ainoa kasvava ikäryhmä. Lasten osuus alitti vanhusten osuuden vuonna 1997. Forssasta on muutettu paljon asumaan naapurikuntiin, lähinnä Tammelaan ja Jokioisille, mikä on myös vähentänyt Forssan lapsilukua. Kuolleisuus on vuodesta 1997 lähtien ollut joka vuosi syntyvyys suurempaa. Kuntien välisessä muuttoliike Forssa on vuosina 1980–2011 menettänyt yli 2 500 asukasta. Näiden viimeisten 32 vuoden aikana Forssa on vain viitenä vuotena ollut muuttovoittoinen kunta.
Alueellisesti tarkasteltuna eniten lapsia asuu keskustaajama-alueen reunalla uusilla pientaloalueilla. Vanhusten osuus on suurimmillaan Korkeavahassa ja Keskustassa, joissa 64 vuotta täyttäneitä on yli 40 % asukkaista.

Äidinkieli


Vuosina 1980–2010 Forssan kielijakauma on pysynyt melko vakaana. Suomen kieli absoluuttinen määrä on laskenut noin 1&nbsp;800 hengellä, mutta suhteellinen osuus on laskenut vain vähän 99,6 prosentista 97,1 prosenttiin. Ruotsin kieli määrässä on laskenut noin kolmanneksella. Huomattavin kasvu on muita kuin suomea ja ruotsia puhuvien ryhmässä, jonka koko on monikertaistunut. Tarkastellun jakson aikana muunkielisistä yksi on kunakin vuonna ollut Saamen kieli.

Uskonto


Valtaosa forssalaisista kuuluu Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Vuoden 2011 lopussa kirkkoon kuului 14&nbsp;678 forssalaista, mikä vastaa 82,3 prosentin osuutta kaupungin asukkaista. Muut 3&nbsp;155 kaupunkilaista kuuluvat joko ortodokseihin, muihin uskontokuntiin tai ovat kirjoilla väestörekisterissä.
Forssassa on kaksi luterilaista kirkkoa, joista toinen sijaitsee kaupungin keskustassa ja toinen entisen Koijärven kunnan alueella. Koijärven seurakunta oli itsenäinen vuodesta 1924 lähtien, mutta vuonna 2007 se yhdistettiin Forssan seurakunta kanssa. Samalla näistä kahdesta seurakunnasta muodostunut seurakuntayhtymä purettiin. Kaupungin hautausmaa sijaitsee Valtatie 10:n pohjoispuolella Urjalaan vievän tien länsipuolella. Hautausmaa-alueella on vanha puinen siunauskappeli ja uudempi punatiilinen siunauskappeli. Forssan kirkko ja Koijärven kirkko sekä kappeleiden lisäksi evankelis-luterilaisella seurakunnalla on käytössään kaksi seurakuntataloa, yksi seurakuntakoti, Forssan pappila ja Klemelän leirikeskus Kaukjärvi rannalla.
Kaupungissa on Hämeenlinnan Suomen ortodoksinen kirkko seurakuntaan kuuluva toimintakeskus, Jehovan todistajat valtakunnansali, helluntaiseurakunnan Saalem-kirkko ja Suomen vapaakirkko toimintaa. Vapaakirkko toimii Forssa-yhtiön rakennuttamassa ''Kerholana'' tunnetussa rakennuksessa. Forssassa on myös Vapaa-ajattelijat hautausmaa.

Maantiedettä


Kuva:Kalliomäen_puutaloalue3.JPG

Asutuksen kehitys


Vuodet 1847–1946


Forssan ensimmäiset suunnitellusti rakennetut alueet olivat Wahreninkatu ja Viksbergin pytingit. Kalliomäki linjoineen syntyi 1870-luku lähtien Wahrenin määrättyä alueelle asemakaavan. Kalliomäen ohella Forssan vanhimpiin asuinalueisiin kuuluvat Vanha Kuhala Loimijoen eteläpuolella, Uusikylä Rautatienkadun ja Räynynojan välissä sekä Yliskylä eli ''Ameriikka'' hieman Uudestakylästä länteen.
Vuoteen 1946 tultaessa tiheän puutaloasutuksen alue oli melko suppea verrattuna nykypäivän taajamoituneen alueen kokoon. Suurin osa nykyisistä asuinalueista oli peltoa. Edellä mainittujen alueiden lisäksi asutusta oli Kekkalassa, jonkin verran Pispanmäessä ja lisäksi joitakin rakennuksia Viksbergin kartanon mailla. Rantalanmäen rakentaminen oli tässä vaiheessa jo aloitettu.

1950-luvulta 1980-luvulle


Kerrostaloja alettiin rakentaa Kartanonkadun ja torin ympäristöön sekä Viksbergiin 1960-luvulla. Monet vanhat puutalot saivat vähitellen väistyä uudisrakentamisen tieltä. Jälkeenpäin monien rakennusten purkamista on arvosteltu. Ehkä tunnetuin purettu rakennus on Säästöpankinkadun ja Hämeentien kulmassa sijainnut Piparkakkutalo (Forssa). Kerrostalojen rakentaminen jatkui myös 1970-luvulla, jolloin aloitettiin Tölön rakentaminen, rakennettiin punatiilisiä kerrostaloja Pekolanraitille sekä jatkettiin Viksbergin rakentamista.
Kaupungin laajeneva teollisuus sai käyttöönsä entisiä Viksbergin kartanon maita. Parma rakensi elementti- ja Ahlström villatehtaansa valtatie 2:n länsipuolelle Pispanmäkeen.
Pientaloalueet levittäytyivät vähitellen kaupungin reunoilla. Talsoilan jälkeen rakennettiin omakotitaloja pohjoisessa Lamminrantaan, Ojalanmäkeen, Kaikulaan ja Vieremään. Paavolan rakentaminen aloitettiin 1980-luvulla ja alue on nykyään lähes täyteen rakennettu. Paavolassa järjestettiin myös asuntomessut vuonna 1982.

1990-luvulta nykypäivään


Forssan laajentuminen on ollut melko hidasta, koska väkiluvun laskiessa uusien asuntojen kysyntä ei ole kovin suurta. Uusia omakotitaloja on kuitenkin rakennettu. Eniten uusia taloja on kaupungin itäosissa Kuustossa, jonkin verran myös Pikkumuolaassa ja Paavolassa sekä Vieremän luoteisosassa. Keskustaan on parin viime vuoden aikana rakennettu uusia kerrostaloja etenkin ''Makasiinirantaan''.

Vesistöt


Vesistöjä on Forssan pinta-alasta vain 4,61 km² eli 1,8 % kokonaispinta-alasta. Keskustaajaman alueella ainoat vesistöt ovat idässä osa Kaukjärvi, kaupungin halki virtaava Loimijoki, siihen laskeva, lähes umpeenkasvanut Loimalammi sekä Linikkalanlammi Linikkalassa ja Mäkilammi Vieremässä. Lähialueen suurin järvin on Tammelan puolella sijaitseva Pyhäjärvi (Tammela).
Forssan haja-asutusalueen keskiosien halki virtaa Loimijoen sivujoki Jänhijoki (joki), jonka latvavesiin kuuluvat myös pohjoisemana lähellä Tammelan rajaa sijaitsevat, Tammelan Mustialan takamaiden pienten metsäjärvien ketjuun liittyvät Kiimalammi ja Luolalammi.
Haja-asutusalueen pohjoisosassa on Koijärvi (järvi) lintujärvi. Siitä alkaa Matkun ohi pitkin Jokioisten ja Humppilan rajaa länteen virtaava Loimijoen suurin sivujoki Koijoki (tunnetaan myös nimillä Kojonjoki tai Koenjoki). Tämän joen toinen latvajärvi on Valijärvi Tammelan rajalla. Tammelan Pyhäjärvi (Tammela) latvavesiin kuuluu Lunkinjärvi Tammelan rajalla. Urjalan rajoilla osittain Forssan alueelle ulottuvat Urjalan halki virtaavan Tarpianjoki latvavesiin kuuluvat Kokonjärvi, Särkijärvi (Urjala) ja Matkunjärvi.

Puistot


Kuva:Forssan ankkalammi.jpg
Forssassa on 110 puistoa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 303 hehtaaria. Seuraavassa on lueteltu merkittävimpiä puistoja:
Ankkalammin puisto: sijaitsee torin eteläpuolella, Ankkalammissa kesäisin joutsenia, puisto uudistettu toriremontin yhteydessä
Wahreninpuisto: vanhan kehräämöalueen vieressä sijaitseva puisto, jota kutsutaan joskus myös nimellä ''Wahreninpuisto''
Keskuspuisto: Loimijoen vartta Yhtiönpuiston jälkeen seuraava luonnontilainen puisto, jossa myös jalkapallonurmi
Talsoilan puisto: osin rakennettu, osin luonnontilainen puisto Talsoilassa, toteutettiin kaikille avoimena kansanpuistona aiemmin suljetusta Yhtiönpuistosta poiketen
Rantapuisto: Keskuspuistoa vastapäätä Rantalanmäessä joen varrella sijaitseva puisto
Harjupuisto: mäntyvaltainen puistometsä Kaikulan ja Vieremän rajalla
Mäkilamminpuisto: mäntyvaltainen Mäkilammiin rajoittuva puistometsä Vieremässä
Lamminrannan puisto: nimensä mukaisesti puisto Lamminrannan ympärillä
Paavolan puisto: Paavolan kaupunginosassa sijaitseva puisto on osin rakennettu, osin puistometsää
Siurilan puisto: Viksbergin asuinalueen keskellä sijaitseva puisto, jossa on kaksi vesilammikkoa, keinotekoinen puro ja suihkulähde
Salmistonmäki ja Loimalammi: luonnontilainen alue sijaitsee Haudankorvan itäosassa aivan kiinni Tammelan rajassa
Monet puistot ovat pääosin luonnontilassa olevia viheralueita, eivätkä aktiivisesti hoidettavia "paraatipuistoja".

Kansallinen kaupunkipuisto


Forssan kaupunki on rakentunut alueelle, jossa metsä- ja peltomaisemat vuorottelevat. Kaupunki on asettanut tavoitteekseen kansallinen kaupunkipuisto aseman saamisen Loimijoen varrella sijaitseville kolmelle alueelle. Forssan kansalliseen kaupunkipuistoon tulisivat kuulumaan
''agraarimaiseman'' alueena Haudankorvan ja Kuuston peltoalueet
''teollisuusperinnön'' alueena vanhat tehdasrakennukset ja jotkin vanhat kaupunginosat (muun muassa Kalliomäki, Kuhala ja Rantalanmäki)
''harjualueena'' Vieremästä Hunnari, Kaikulasta hautausmaan lähiympäristö ja Lamminrannasta lammen ympäristö.
Ympäristöministeriöstä on arvioitu, että Forssalla on hyvät mahdollisuudet kaupunkipuiston saamiseen.

Liikenne

Liikenneyhteydet


Forssan keskustaajaman kautta kulkevat: Valtatie 2 Helsingistä Forssan kautta Poriin <br> Valtatie 10 Turusta Forssan kautta Hämeenlinnaan <br> Seututie 282 Somerolta Forssaan <br> Seututie 284 Urjalasta Koijärven kirkon kautta Forssaan <br> Yhdystie 2804 Jokioisten keskustasta Forssaan (kadunnimenä Forssassa ''Jokioistentie'') <br> Yhdystie 2821 Tammelan keskustasta Forssaan (kadunnimenä ''Tammelantie''; tunnetaan myös nimellä ''Tammelansuora'')
Valtatie 2:n heikkoa kuntoa on pidetty Forssan kehitystä hidastavana tekijänä. Helsingistä alkunsa saavat Valtatiet Suomessa on muutettu moottoritie, mutta liikennemääriltään pienempi valtatie 2 on edelleen tavanomainen kaksikaistainen valtatie. Kakkostietä parannettiin Forssan lähistöllä vuosina 2006–2009 rakentamalla Paavolaan uusi silta ja Jokioisille ohituskaista, joka toimii myös Ilmavoimien varalaskupaikkana.<ref name="kakkostie"></ref>
Matkun kautta kulkee Turku–Toijala-rata, mutta junat eivät pysähdy enää Matkussa, ja Matkun rautatieasema on purettu. Forssan keskustaajaman rautatierakenteet on purettu 1970-luvulla, eikä kaupungilla näin ollen ole omia rautatieyhteyksiä. Lähin henkilöliikenteen asema on Humppilassa. Toisinaan on esitetty rautatien rakentamista kaupunkiin. Esillä on ollut esimerkiksi rautatie Helsingistä Forssan ja Humppilan kautta Poriin. Hanketta voidaan kuitenkin alkaa toteuttamaan aikaisintaan 2020-luvun toisen puoliskon aikana. Toisena linjauksena on esitetty rautatien rakentamista Riihimäeltä Forssan kautta Loimaalle.
Haudankorva (Forssa) kaupunginosassa sijaitsee Forssan lentokenttä, jota käytetään harrastustoimintaan. Lähimmät lentomatkustamiseen tarkoitetut lentoasemat ovat Helsinki-Vantaan lentoasema, Tampere-Pirkkalan lentoasema ja Turun lentoasema.

Kaupungin sisäinen liikenne


Forssassa on pidetty ongelmallisena keskustan liikennettä. Esimerkiksi Kauppakatu (Forssa) asetettiin raskaan kaluston ajokielto alkuvuodesta 2008. Suunnitteilla on pitkään ollut niin sanottu Itäinen kehäväylä (Forssa), joka ohjaisi liikenteen kulkemaan Forssan ydinkeskustan ohitse valtatieltä 2 valtatielle 10 ja mahdollisesti tästä edelleen Tampereentielle. Osana tätä suunnitelmaa kaupungin uudeksi sisääntulotieksi etelästä päin valmistui Loimalammintie ja aiemmin sisääntulotienä toimineen Helsingintien liittymä valtatielle 2 poistettiin.
Yhtiönkadun jatkeen rakentaminen nykyisen Yhtiönkadun päästä Tampereentien päähän kirkon ohitse I linjaa pitkin on ollut suunnitteilla vuosikymmeniä. Katulinjaus on merkitty asemakaavaan vuonna 1969, ja uuteen maakuntakaavaan on myös merkitty katuyhteys Yhtiönkadun ja Tampereentien välille. Asemakaavaa pidetään vanhentuneena, ja sen uudistamista on pohdittu usein. Kannatusta on ollut sekä erilaisille ratkaisuille tieyhteyden toteuttamiseksi että kadun rakentamatta jättämiselle. Hanke on ollut erittäin kiistanalainen, ja toisinaan siitä on käyty runsaasti keskustelua Forssan Lehti mielipidesivuilla. Hämeenlinnan hallinto-oikeus hylkäsi alueelle laaditun kadun sisältävän kaavan ja Forssa valitti hallinto-oikeuden päätöksestä, mutta korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Myös Kartanonkadun remonttia on suunniteltu pitkään. Kadun uudistustyöt käynnistyivät heinäkuussa 2012 ja niiden on tarkoitus valmistua saman vuoden loppuun mennessä.

Kaupunginosat


Tilastoissa Forssan kaupunki jaetaan kolmeen suuralueeseen, 20 tilastoalueeseen ja 30 pienalueeseen. Kaupungin kolme suuraluetta ovat ''Keskustaajama'' (Forssan keskustaajama ja ympäröivät maaseutualueet), ''Parkkiaro'' (maaseutualue Forssan keskiosissa) ja ''Entinen Koijärvi'' (entisen Koijärven kunnan alueen lukuun ottamatta Urjalaan osin liitettyjä Kokko (Urjala) ja Matkun kyliä).
Seuraavassa jaottelussa keskustaajaman kaupunginosiksi on luettu samannimiseeen suuralueeseen kuuluvat tilastoalueet, ja maaseutualueen "kaupunginosiksi" Parkkiaron ja Entisen Koijärven suuralueisiin kuuluvat tilastoalueet. Kaupunginosien väkilukuina on ilmoitettu samannimisten tilastoalueiden väkiluvut. Paikoitellen tilastoalueiden nimet poikkeavat kaupunginosien nimistä:
Kuhalan kaupunginosa on Tölön tilastoalue
Linikkalan kaupunginosa on Kalliomäen tilastoalue
Pikku-Muolaa kirjoitetaan joskus myös muotoon ''Pikkumuolaa''
Pispanmäen kaupunginosa on Piispanmäen tilastoalue

Keskustaajaman kaupunginosat


Keskustaajaman kaupunginosat (tilastoalueet) on seuraavassa esitetty aakkosjärjestyksessä.

Haudankorva


Haudankorvan kaupunginosa (2&nbsp;612 as.) koostuu omakoti- ja kerrostaloalueesta lännessä ja teollisuusalueesta idässä. Haudankorvan pohjoisrajana on Loimijoki, itärajana Tammelan raja, etelässä aluetta rajoittaa valtatie 2 ja pohjoisessa Yhtiönkatu. Nimeä Haudankorva ei juuri käytetä, vaan aluetta kutsutaan yleensä ''Viksbergiksi''. Alueen itäosa on metsäistä, ja siellä sijaitsee Loimalammi.
Asuin- ja teollisuusalueen rajana on Helsingintie, joka oli aiemmin Forssan eteläinen sisääntuloväylä. Vuonna 2006 Forssalle valmistui uusi sisääntulotie valtatie 2:n, ja seututie 280:n risteyksestä. Nimillä Loimalammintie ja Finlaysonintie kulkeva katu on linjattu kulkemaan teollisuusalueen itäpuolella. Tie on osa niin sanottua ''Itäistä kehäväylää''. Suunnitelmissa on rakentaa ydinkeskustan ohittava kehätie Kuuston kautta valtatie 10:lle asti.
Siurilankadun ja Helsingintien välisellä alueella Haudankorvan keskiosissa on kerrostaloja ja länsilaidalla omakotitaloja. Vanhimmat omakotitalot ovat Haudankorvankadun ja Eteläisen puistokadun varrella. Uusimmat omakotitalot ovat Isoniityntiellä alueen eteläosassa. Kerrostaloista vanhimmat ovat Puolimatkankadun tienoilla, uusimmat puolestaan alueen eteläosissa Kossilantiellä.
Haudankorvan keskiosissa Viksbergin teollisuusalueella sijaitsi aikaisemmin Viksbergin kartano (Forssa), joka on sittemmin tuhoutunut tulipalossa. Kartanon puistoalueella kasvaa edelleenkin joitakin sinne jo kartanon aikaan istutettuja kasveja. Joitakin kaupunginosan katuja on nimetty Viksbergin alueella sijainneiden kartanon torppien mukaan. Viksbergin teollisuusalueen itäpuolelle sijoittuu Forssan lentokenttä ja 1990-luku suljettu entinen kaatopaikka.
Viksbergin ostoskeskuksessa toimivat aikaisemmin pankki, posti, parturi, grilli, hammashoitola ja kauppa, mutta Suomen 1990-luvun alun lama jälkeen ne ovat vähitellen lopettaneet toimintansa. Ostoskeskuksen vanhoista toimijoista ovat edelleen toiminnassa ravintola Wiksbergin krouvi ja R-kioski. Uutena vuokralaisena muissa tiloissa toimii nyt thaihierontaliike ja siivoustarviketukku. Myös paikallinen syöpäjärjestö pitää toimistoaan rakennuksessa. Opintiellä toimi aikaisemmin Viksi-niminen kauppa, joka sekin lopetti toimintansa. Nykyään tiloissa toimii ase- ja eräliike. Vanhoista pikkukaupoista on jäljellä enää Kurkelanmäen Siwa.
Lopetettujen palveluiden jättämää aukkoa on korvannut Finlaysonin 1950-luku rakennettuun vanhaan kutomoon vuonna 2001 avattu Citymarket-vetoinen kauppakeskus. Lisäksi Tarjoustalo avasi alueelle uuden myymälän vuonna 2008.<ref name="tarjoustalo"></ref> Tarjoustalon paikalle suunniteltiin myös Prisma-vetoista kauppakeskusta, mutta kauppakeskus päätettiin toteuttaa toisaalle.

Järvenpää


Järvenpää (137 as.) on Kaukjärvi pohjoisrannalle rakentunut melko maaseutumaisena säilynyt kaupunginosa. Tähänkin kaupunginosaan on viime vuosikymmeninä rakennettu uusia omakotitaloja.

Kaikula


Kaikula (362 as.) on valtatie 10:n pohjoispuolella sijaitseva kaupunginosa. Alueen rakennuskanta koostuu vaihtelevanikäisistä omakotitaloista. Lisäksi alueella on ABB:n toimintoja. Forssan hautausmaa ja vapaa-ajattelijoiden hautausmaa sijaitsevat Kaikulan alueella, vaikka puheessa hautausmaan sanotaankin sijaitsevan Ojalanmäen puolella. Vieremän mylly ja Vieremänkoski ovat myös Kaikulan alueella, vaikka nimistä voisikin päätellä muuta.

Keskusta


Kuva:Forssan kehräämöalue.jpg.]]
Forssan ydinkeskustassa (1&nbsp;928 as.) sijaitsevat Osuuspankin, Sammon, Säästöpankin ja Nordean konttorit, K-Supermarket-vetoinen kauppakeskus, tori, linja-autoasema, Teatteritalo, elokuvateatteri ja suuri määrä erilaisia kaupallisia palveluja. Kaupungin liike-elämä oli aikaisemmin keskittynyt Kartanonkadun ja Hämeentien varsille sekä torin ympäristöön, mutta sittemmin paljon liikkeitä on siirynyt Linikkalan ja Haudankorvan kaupunginosissa sijaitseviin kauppakeskus, joissa ovat myös Forssan suurimmat elintarvikeliikkeet Prisma ja Citymarket. Forssan tori ja Ankkalammin ympäristö uudistettiin keskustan viihtyisyyden lisäämiseksi. Tämä hanke herätti myös kritiikkiä, sillä torille rakennettu kahvilarakennus on ollut pitkiä aikoja vailla yrittäjää. Kaupunginosan itäraja kulkee Yhtiönkatua ja I linjaa pitkin, joten myös Forssan kirkko sijaitsee Keskustan kaupunginosassa.
Vanhoissa tekstiiliteollisuusrakennuksissa Kehräämöalueella Loimijoen varrella toimivat muun muassa keilahalli, kirjasto, museoita, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Wahren-keskus. Kehräämöstä koilliseen päin sijaitsee Wahreninpuisto. Puutarhakadun varrella on vanhoja suuria puutaloja, ja joen rannalle on rakennettu Forssan klubi. ''Kaupunginpuutarhaan'' Loimijoen rannalle rakennetaan uutta omakotitaloaluetta.
Keskustan asuntokanta koostuu lähes yksinomaan kerrostaloista, jotka on rakennettu enimmäkseen 1960- ja 1970-luvuilla. Puistolinna on kaupungin ensimmäinen kerrostalo, ja se sijaitsee Kartanonkadun ja Hämeentien kulmauksessa. Pitkän tauon jälkeen Keskustaan Tapulikadun ja Loimikadun varrelle on alettu rakentaa uusia kerrostaloja. ''Makasiinirannan'' alueelta aivan Loimijoen pohjoispuolelta on purettu toinen vanhoista varastomakasiineista, ja rantaan on jo rakennettu uusia asuintaloja. Keskustassa on myös joitakin vanhoja puutaloja, joita ei aikanaan ole purettu uudempien rakennusten tieltä.
Tampereentien länsipuolella on teollisuutta, paljon tilaa vaativia kaupallisia palveluja ja kaupungin jätevedenpuhdistamo. Loimijoen pohjoispuolelle valmistui Atrian logistiikkakeskus, mutta se on sittemmin jäänyt tyhjilleen. Keskustan kaupunginosan Kartanonkadun ja Tampereentien länsipuolista aluetta kutsutaan nimellä ''Sortohaka''.

Kivimäki


Kivimäki (71 as.) on maaseutumainen alue ydinkeskustasta koilliseen päin.

Korkeavaha


Korkeavahan kaupunginosassa (1&nbsp;152 as.) on enimmäkseen omakotitaloja. Kerrostaloja on rakennettu ydinkeskustaa lähinnä olevalle alueelle, Linikkalankadun varteen ja ''Heikan'' alueelle. Alueella sijaitsevat Forssan aluesairaala, urheilukenttä, Forssan ammatti-instituutti rakennukset ja Heikanrinteen vanhainkoti. Aikaisemmin alueen pohjoisosassa toimi Nummen kaatopaikka, joka on kunnostettu. Korkeavahan keskiosassa sijaitsee forssalaisittain hyvin korkea mäki, josta kaupunginosan nimi ilmeisesti tulee.

Kuhala


Kuhalan kaupunginosa (2&nbsp;582 as.) muodostuu ''Vanhan Kuhalan'', ''Uudenkylän'' ja ''Yliskylän'' puutaloalueista, ''Kekkalan'' osittain uudemmasta asuinalueesta sekä ''Tölön'' kerrostaloalueesta. Vanha Kuhala oli aiemmin Forssan ydinaluetta, mutta nyt monet alueen taloista ovat huonokuntoisia. Vanhoja puutaloja on purettu ja palanut, minkä seurauksena useat tontit ovat nykyään tyhjillään. Tyhjiä tontteja on paljon varsinkin Kauppakadun varrella. Yliskylään on viime aikoina rakennettu uusia omakotitaloja ja Uuteenkylään on rivitaloja. Tölön kerrostaloalue on rakennettu lähinnä 1970-luvulla, mutta Tölönkaaressa on myös 1980-luvulta olevia taloja. Tölön alueella toimii myös yksityinen vanhainkoti.
Kuhalassa sijaitsevat viihdeuimala Vesihelmi, vanhainkoti Tyykihovi ja Haudankorvan vanha koulu. Forssan rautatieasema sijaitsi kaupunginosassa ennen purkamistaan. Paikalle rakennettiin poliisin ja käräjäoikeuden toimitilat, joissa toimivat aiemmin myös Alko ja posti. Nykyisin Alkot sijaitsevat Citymarketin ja Prisman yhteydessä, ja posti sijaitsee Prisman yhteydessä. Homeongelmien vuoksi poliisi on kuitenkin joutunut muuttamaan pois talosta. Rautatienkadun varrelle on rakennettu kerrostaloja, joissa katutasossa toimii kaupallisia palveluita. Lidl toimii Yhtiönkadun ja Eteläisen puistokadun risteyksessä. Vesihelmeä vastapäätä rakennetaan uutta S-marketia.

Kuusto


Kaukjärven etelärannalle rakentuva Kuusto (769 as.) on suhteellisen uutta omakotitaloaluetta. Viimeisimpänä on valmistunut Anttilanniityn alue ja tällä hetkellä rakenteilla on Lanan alue. Kuustossa sijaitsee seurakunnan leirikeskus Klemelä. Kuuston länsiosassa sijaitsee ''Raikonmäki'', itäosassa puolestaan ''Lunttila''. Kuuston maisemaan kuuluu vedenjakajana toimiva Syrjänharju, joka jakaa vedet Pyhäjärvi (Tammela) ja Kaukjärveen.

Lamminranta


Lamminranta (385 as.) on omakotitaloalue Linikkalanlammin ympärillä. Alueella sijaitsee omakotitalojen ohella Hotelli Rantasipi, Forssan jäähalli ja terveyskeskus. Linikkalanlammin koillispuolella olevaa aluetta kutsutaan nimellä ''Töppärä''. Hotellin paikalla on aikaisemmin ollut keuhkotautiparantola.

Linikkala


Kuva:Kalliomäen puutaloalue1.JPG
Linikkalan alue (1&nbsp;045 as.) koostuu Kalliomäki (Forssa) historiallisesta puutaloalueesta sekä uudemmasta omakotitaloasutuksesta sen itäpuolella. Myös Hämeentien eteläpuolisen alueen automyymälät ja Forssan yhteislyseo sijaitsevat Linikkalan kaupunginosassa. Syksyllä 2010 aluelle avattiin Prisma-vetoinen kauppakeskus toimintansa lopettaneen Forssan Sahan paikalle. Prisman itäpuolelle on suunniteltu ''Aurinkorannaksi'' kutsuttua uutta omakotitaloaluetta.

Ojalanmäki


Ojalanmäen omakotitaloalue (274 as.) sijaitsee valtatie 10:n pohjoispuolisella ja Tampereentien itäpuolisella alueella.

Paavola


Paavola (1&nbsp;182 as.) on vuoden 1982 asuntomessut jälkeen rakentunut omakotitaloalue. Paavolan kaupunginosaan kuuluvat myös maaseutumaiset ''Haision'' alue varsinaisen Paavolan pohjoispuolella, ja ''Murronaukeen'' alue kaupunginosan länsiosassa. Paavola on rakentunut vähitellen, ja vieläkin sinne rakennetaan uusia omakotitaloja Pyöliringin varteen. Haisioon on syntynyt viime vuosina uutta liiketoimintaa, kun Autokeidas on saanut kilpailijakseen ABC (liikennemyymälä)-huoltamon. 1950-luku avattu Autokeidas mainostaa olevansa Suomen ensimmäinen varsinainen liikenneasema.

Pikku-Muolaa


Pikku-Muolaa (167 as.) on maaseutumainen omakotitaloalue valtatie 2:n länsipuolella Viksbergiä vastapäätä. Alueen nimi esiintyy joskus myös muodossa ''Pikkumuolaa''. Pikku-Muolaan nimi tulee siitä, että toinen maailmansota jälkeen Forssaan sijoitettiin Luovutetut alueet siirtoväki Muolaan asukkaita.

Pispanmäki


Pispanmäki (339 as.) on omakotitalo- ja teollisuusalue valtatie 2:n länsipuolella. Alueella sijaitsevat Saint-Gobain Isoverin ja Parmarinen tehtaat sekä Pilvenmäen ravirata. Myös Kiimassuon kaatopaikan alue kuuluu Pispanmäkeen. Jokioistentien varressa sijaitsee Agrimarket ja Hurrikaani-liikeskus.

Talsoila


Talsoila (2&nbsp;225 as.) on Loimijoen länsipuolella sijaitseva omakotitalovaltainen alue, mutta kerrostalojakin on rakennettu HK:n teurastamon lähelle ''Makkaramäkeen''. Talsoilan halki kulkee Turuntie, joka on leveä puistokatu. Turuntien länsipuolella sijaitsevat pelikenttä ja Talsoilanpuisto.
Talsoilan pohjoisrajana on valtatie 10, itärajana on Loimijoki, etelärajana Räynynoja ja länsirajana valtatie 2. Turuntien ja Loimijoen välistä aluetta Talsoilasta kutsutaan nimellä ''Rantalanmäki''. Rantalanmäessä Turuntien itäpuolella on kerrostaloja; muutoin alue koostuu omakotitaloista.
Forssan elintarviketeollisuus on keskittynyt Talsoilan alueelle. Valtateiden risteyksen tuntumassa toimii HK ja siitä hieman kauempana Atria Loimijoen etelärannalla. Atrian tuotantolaitoksia laajennettiin myös joen pohjoispuolelle, mutta sittemmin lisätilat jäivät pois käytöstä. Talsoilan alueella sijaitsevat myös Forssan kaupungintalo, paloasema ja Kuhalankosken mylly.

Vieremä


Vieremä (983 as.) on omakoti- ja rivitaloalue keskustaajaman luoteisosassa. Omakotialueen luoteisosaan on rakenteilla uusia taloja. Kaupunginosassa sijaitsee 1990-luku puolivälissä lakkautettu Iso-Hunnarin laskettelurinne. Rinteen sulkemisen jälkeen rinteiden valaistus ja hissit myytiin ja jopa lumetusjärjestelmän vesiputket ja valaistuksen kaapelointi kaivettiin maasta pois.
Vieremän tekee erityislaatuiseksi se, että siellä saa kaupungin edelleen voimassa olevan päätöksen nojalla lämmittää pelkästään kaukolämpö. Omia öljykattiloita ei siis sallita, mutta lisälämpönä voi käyttää takkaa. 1980-luku alue lämpeni lähes yksinomaan maalämpöaseman avulla. Freonipohjaisen maalämpöaseman kylmäaineen karattua laitos kuitenkin suljettiin.

Maaseutualueet


Seuraavista maaseutualueen tilastoalueista Kojo, Matku ja Suonpää kuuluvat Entinen Koijärvi -nimiseen suuralueeseen.

Parkkiaro


Parkkiaro (238 as.) sijaitsee Forssan keskustaajaman pohjoispuolella, ja entisen Koijärven kunnan alueen eteläpuolella.

Kojo


Kojo (477 as.) käsittää entisen Koijärven keskeiset alueet. Kojoon kuuluu Koijärvi kunnan entinen kirkonseutu, joka ei kuitenkaan ole oma taajamansa. Kojolla sijaitsevat Koijärven kirkko ja Kojon koulu.

Matku


Matku (523 as.) sijaitsee entisen Koijärven länsiosassa. Turku ja Toijalan välinen rautatie kulkee Forssan alueella Matkussa, joka oli aiemmin oma taajamansa. Nykyisin Matkua ei lasketa enää taajamaksi väkiluvun pudottua alle 200 henkeen. Matkun rautatieasema on purettu, eikä paikalla ole enää aikoihin ollut asemaliikennettä. Matkussa sijaitsee Matkun koulu.

Suonpää


Suonpää (217 as.) käsittää entisen Koijärven alueen pohjoisosat.

Kylät ja kulmakunnat


Forssan kauppalan alueella sijainneita ''kylä'' olivat
Haudankorva
Järvenpää
Kuhala
Kuusto
Linikkala
Lunttila
Talsoila
Vieremä
Forssaan liitetyn Koijärven ''kyliä'' puolestaan olivat
Kojo
Kokko
Kölli
Matku
Menonen
Raitoo
Haja-asutusalueen ''kulmakuntia'', joista osa on myös kyliä, ovat seuraavat:

Politiikka


Kuva:Forssan kaupungintalo.jpg

Kaupungin johto


Forssan kaupunginjohtajina ovat toimineet mm. seuraavat henkilöt:
Jorma Laurila
Reijo Timperi
Hannu Joensivu
Tapani Venho (nykyinen) (sairauslomalla)
Anita Joenpalo, vt. maaliskuu 2012 - 30. syyskuuta 2012
Minna Lintonen, vs. 1. lokakuuta alkaen.
Kaupunginvaltuustossa on 43 jäsentä, joista 25 miehiä ja 18 naisia. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Mika Penttilä (kesk.). Varapuheenjohtajat ovat Ilkka Joenpalo (sd.), Tapio Virtanen (vas.) ja Mauri Korpela (kok.). SDP:llä on valtuustossa 14 paikkaa, Keskustalla 11, Vasemmistoliitto 7, Kokoomus 7, Vihreä liitto 2, Perussuomalaiset 1 ja Kristillisdemokraatit 1 paikka.
Kaupunginhallitus on 11 jäsentä, joista 5 miehiä ja 6 naisia. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimi Minna Lintonen (sd.), mutta siirryttyyä kaupunginjohtajan viransijaiseksi tilalle valittiin Eino Järvinen (sd.). Varapuheenjohtajat ovat Pentti Mansikkamäki (kesk.), Petri Koivula (kok.) ja Risto Aaltonen (Forssa) (vas.). Kaupunginhallituksessa SDP:llä on neljä paikkaa, Keskustalla kolme sekä Vasemmistoliitolla ja Kokoomuksella molemmmilla kaksi.
Lautakunta kaupungissa toimii viisi: kasvatuslautakunta, perusturvalautakunta, tarkastuslautakunta, tekninen lautakunta, vapaa-aikalautakunta ja ympäristölautakunta.

Äänestysalueet


Vaaleissa kaupunki on jaettu seitsemään äänestysalueeseen, jotka on nimetty äänestyspaikan mukaan. Äänestysalueita ovat Teatteritalo (keskusta-alue), Heikka (Korkeavaha, Linikkala ja Kuusto), Haudankorva (Viksberg ja osa Kuhalaa), Tölö (osa Kuhalaa ja Pispanmäki), Kaupungintalo (osa Kuhalaa ja Rantalanmäki) ja Talsoila (Talsoila, Paavola ja Vieremä). Kojon äänestysalue sijaitsee entisen Koijärvi kunnan alueella.

Kunnallisvaalit


Forssan kaupunginvaltuustossa on ainakin vuodesta 1976 lähtien ollut yhtäjaksoisesti 43 paikkaa. Seuraavassa taulukossa on esitetty puolueiden saamat valtuustopaikat vuosien 1976–2008 kunnallisvaalit:
Vasemmistoliiton tulosten kohdalla on ilmoitettu myös Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ja Demokraattinen Vaihtoehto saamat paikat, Perussuomalaisten kohdalla Suomen Maaseudun Puolueen paikat ja Kristillisdemokraattien kohdalla Suomen Kristillinen Liitto saamat paikat. Muiden puolueiden saama paikka Kunnallisvaalit 1976 kuului Liberaalinen Kansanpuolue.
Puolueiden kannatusprosentit kunnallisvaaleissa ovat olleet seuraavat:
Kunnallisvaalitilastojen perusteella SDP ja Vasemmistoliitto saivat yhdessä yli puolet äänistä Kunnallisvaalit 1992 asti. Myöhemmissä vaaleissa vasemmistopuolueiden ääniosuus on ollut alle puolet, mutta kuitenkin yli 40 % äänetuista äänistä. Paikkamäärien perusteella tarkasteltuna vasemmistopuolueilla oli enemmistö valtuustossa vuoden 1992 vaaleihin asti. Sen jälkeen vasemmistopuolueiden yhteispaikkamäärä on ollut 19–21 paikkaa, kun enemmistöön vaaditaan 22 paikkaa.
SDP on kunnallisvaaleissa ollut yhtäjaksoisesti Forssan suurin puolue koko tarkasteluajankohtana. Sen osuus äänistä on vaihdellut 30 %:n molemmin puolin. Keskusta oli 1970-luku lopussa kolmanneksi suurin puolue noin 14 %:n ääniosuudella, mutta Kunnallisvaalit 1996 lähtien se on ollut toiseksi suurin puolue saaden noin neljänneksen äänistä. Kokoomus oli vuosina 1980–1996 toiseksi suurin puolue, ja sen jälkeen kolmanneksi suurin puolue, kunnes vuosien Kunnallisvaalit 2004 ja Kunnallisvaalit 2008 vaaleissa se jäi neljännelle sijalle. Kokoomuksen osuus äänistä oli aikaisemmin jonkin verran yli 20 %, mutta viime vaaleissa kannatus on jäänyt selvästi alle 20 %:n. Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL oli 1970-luvun lopulla Forssan toiseksi suurin puolue lähes 27 %:n ääniosuudella. 1980-luvulla puolueen kannatus laski huomattavasti, minkä jälkeen se on pysynyt 15–20 %:n välillä.
Pienemmistä puolueista Vihreät on saanut merkittävästi kannatusta vuosien Kunnallisvaalit 1992, Kunnallisvaalit 1996 ja Kunnallisvaalit 2000 vaaleissa. Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa Vihreät saivat Forssasta neljänneksi eniten ääniä koko Suomessa. Vuoden 2000 vaaleissa Forssa oli Suomen 11. "vihrein" kunta. Suomen Maaseudun Puolueen kannatus oli takavuosina melko pientä; puolueella oli yksi edustaja valtuustossa Kunnallisvaalit 1984 jälkeen. Puolueen seuraaja Perussuomalaiset sai yhden valtuutetun Kunnallisvaalit 2008. Muista puolueista Kristillisdemokraateilla on usein ollut yksi kaupunginvaltuutettu. Eduskuntapuolueista Ruotsalainen Kansanpuolue ei ole asettanut Forssaan edes ehdokkaita.
Vuosina 1980–2008 forssalaiset ovat äänestäneet kunnallisvaaleissa vilkkaammin kuin suomalaiset keskimäärin.

Kunnallisvaalit 2004


Kunnallisvaalit_2004 Kristillisdemokraattien paikkamäärä säilyi ennallaan yhdessä, Vihreät menettivät neljä valtuustopaikkaa viidestä ja muut neljä valtuustopuoluetta saivat kukin yhden paikan lisää. Vaalien jälkeen Urpo Leppänen erosi Keskustan valtuustoryhmästä ja perusti oman Perussuomalaisten valtuustoryhmän.

Kunnallisvaalit 2008


Kunnallisvaalit_2008 SDP, Vihreät ja Perussuomalaiset saivat kukin yhden paikan lisää edellisiin vaaleihin verrattuna. Vastaavasti Keskusta, Vasemmistoliitto ja Kokoomus menettivät yhden paikan. Kristillisdemokraattien paikkamäärä säilyi ennallaan. Puolueiden välinen suuruusjärjestys pysyi vaaleissa ennallaan lukuun ottamatta vaaleissa uutena ryhmänä esiintyneitä Perussuomalaisia, jotka saivat Kristillisdemokraatteja enemmän ääniä. Käytännössä Keskustan paikkamäärä ei laskenut, sillä jo ennen vaaleja yksi Keskustan valtuutettu oli eronnut ryhmästä ja muodostanut Perussuomalaisten ryhmän.
Valtakunnallisesta tilanteesta poiketen SDP:n ääniosuus lisääntyi, ja Keskustan kannatusosuuden lasku oli vähäisempää kuin koko maassa. Kokoomuksen kannatus laski Forssassa, kun se koko Suomen tasolla tarkasteltuna nousi. Vaalien ääniharava oli Mika Penttilä (kesk.), joka keräsi 774 ääntä.
Äänestysalueittain tarkasteltuna SDP oli suurin puolue kaikilla keskustaajaman äänestysalueilla ja Keskusta suurin maaseutualueesta koostuvalla Kojon äänestysalueella. SDP:n kannatus oli korkeinta Kuhalan ja Tölön äänestysalueilla, joissa puolue sai yli kolmanneksen äänistä. Alimmillaan SDP:n kannatus oli Kojon äänestysalueella (noin 11 %). Muilla äänestysalueilla SDP:n kannatus oli 30 %:n tuntumassa. Keskustan kannatus oli suurinta Kojolla, jossa puolue sai yli puolet äänistä. Keskustaajaman äänestysalueista Keskustan kannatus oli suurinta Talsoilassa ja matalinta Kuhalassa. Vasemmistoliitto sai Kuhalassa ja Tölöllä noin neljänneksen äänistä; muualla kannatus oli matalampaa, Kojolla kaikkein matalinta. Heikan äänestysalueella Kokoomuksen kannatus oli yli 20 %, mutta Kuhalan ja Tölön äänestysalueilla kannatus jäi noin 10 %:iin. Vihreiden kannatus Kojon äänestysalueella on keskustaajamaa matalampaa, mutta Perussuomalaisten ja Kristillisten kannatuksessa ei ollut merkittäviä eroja alueittain.
Äänestysprosentti oli Kuhalan äänestysalueella kaupungin matalin (57,7 %), jonka lisäksi Kaupungintalon äänestysalueella jäätiin hieman alle 60 %:iin. Kaikilla muilla äänestysalueilla suunnilleen kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan.

Eduskuntavaalit


Historiallisesti Forssa on ollut vasemmistoenemmistöinen kunta. Eduskuntavaalit 1924 Forssa muodosti ensimmäisen kerran oman kuntansa. Tuolloin SDP sai yksin 50,4 % äänistä ja Sosialistinen työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestö sai 17,6 % äänistä. Yhteensä vasemmiston kokonaiskannatus oli tuolloin siis 67,9 %.
Vuosina 1983–2011 pidetyissä eduskuntavaalit SDP oli yhtäjaksoisesti suurin puolue Eduskuntavaalit 2007 asti, jolloin se putosi toiselle sijalle. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja Eduskuntavaalit 2011 suurin puolue oli Keskusta. Perussuomalaiset nousi viime eduskuntavaaleissa kolmanneksi suurimmaksi.

Eduskuntavaalit 2003


Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Forssasta valittiin eduskuntaan SDP:n Minna Lintonen ja Keskustan Sirkka-Liisa Anttila.

Eduskuntavaalit 2007


Eduskuntavaalit 2007 Keskusta sai ensimmäistä kertaa eniten ääniä. Forssalaisista poliitikoista ehdokkaina olivat SDP:n Minna Lintonen, Keskustan Sirkka-Liisa Anttila ja Mika Penttilä, Vasemmistoliiton Risto Aaltonen (Forssa) ja Kokoomuksen Jarmo Pynnönen. Anttila sai pitää edustajanpaikkansa, mutta Lintosta ei valittu enää toiselle kaudelle.

Eduskuntavaalit 2011


Eduskuntavaalit 2011 Keskusta sai jälleen eniten ääniä. Forssasta olivat ehdolla SDP:n Minna Lintonen, Keskustan Sirkka-Liisa Anttila ja Mika Penttilä, Vasemmistoliiton Suvi Mäkinen ja Janne Nieminen, Kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen, Vihreiden Alpo Suhonen sekä Perussuomalaisten Tuula Forsblom ja Sami Mattila. Sirkka-Liisa Anttila uusi edustajanpaikkansa, ja hänen lisäkseen Sanni Grahn-Laasonen valittiin eduskuntaan.

Forssalaiset kansanedustajat


Nykyisin eduskunta on kaksi kansanedustajaa Forssasta:
Sirkka-Liisa Anttila (kesk.), kansanedustajana 1983–1996 ja uudelleen vuodesta 1999 lähtien, maa- ja metsätalousministeri 2007–2011
Sanni Grahn-Laasonen (kok.), kansanedustajana vuodesta 2011
Lisäksi Forssasta on aiemmin valittu eduskuntaan viisi muuta kansanedustajaa:
Eino Raunio (sd.), kansanedustajana 1939–1970, valtiovarainministeri 1968–1970
Eino Grönholm (sd.), kansanedustajana 1975–1983
Ritva Vastamäki (kok.), kansanedustajana 1987–1991
Ilkka Joenpalo (sd.), kansanedustajana 1987–1991 ja 1995–1997
Minna Lintonen (sd.), kansanedustajana 2003–2007
Urpo Leppänen (SMP, Vapaat demokraatit ja LKP) toimi kansanedustajana vuosina 1979–1991 sekä työvoimaministerinä vuosina 1983–1987. Kansanedustajaksi Leppänen valittiin Kymen läänin vaalipiiristä, mutta 2000-luvulla Leppänen vaikutti myös Forssan politiikassa.

Presidentinvaalit


Forssalaiset ovat yleensä antaneet SDP ehdokkaalle eniten ääniä Suomen presidentinvaali. Seuraavassa on esitetty Forssassa enemmistön äänistä saaneet ehdokkaat presidentinvaalien toisella kierroksella vuosien 1994–2012 vaaleissa:
Suomen presidentinvaali 1994: Martti Ahtisaari (sd.) 63,0 %
Suomen presidentinvaali 2000: Tarja Halonen (sd.)
Suomen presidentinvaali 2006: Tarja Halonen (sd.) 57,7 %
Suomen presidentinvaali 2012: Sauli Niinistö (kok.) 63,2 %

Europarlamenttivaalit


Europarlamenttivaalit 1996 Keskusta sai eniten ääniä, ja forssalainen Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) valittiin Euroopan parlamentti jäseneksi. Vuosien Europarlamenttivaalit 1999, Europarlamenttivaalit 2004 ja Europarlamenttivaalit 2009 europarlamenttivaaleissa SDP oli suurin puolue. Vuoden 1996 vaaleissa SDP oli toiseksi suurin puolue, ja myöhemmissä vaaleissa Kokoomus on ollut toiseksi suurin. Vuoden 1996 vaaleja lukuunottamatta Keskusta on europarlamenttivaaleissa ollut kolmannella sijalla Forssassa.

Verotus


Forssan tuloveroprosentti vuonna 2012 on valtuuston päätöksen mukaisesti 19,50.

Vaakuna


Kaupungin nykyisen vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson vuonna 1962. Sen heraldinen selitys kuuluu: ''Sinisessä kentässä hopeinen vesiratas.'' Tunnus kuvaa vesivoimaa ja kaupungin halki virtaavaa Loimijoki. Vaakuna vahvistettiin 29. elokuuta 1962.
Aiemmin käytössä oli A. W. Ranckenin suunnittelema vaakuna vuodelta 1947. Vaakunan kilpi oli aaltokoroisesti katkoinen, alemmassa sinisessä kentässä oli hopeinen vesipyörä, ylemmässä hopeakentässä aaltokoron päällä kolme sinistä aaltoviivaa ja niiden päällä punainen F-kirjain. Vaakuna poistettiin käytöstä epäheraldisena.

Elinkeinoelämä


Kuva:Forssan finsku.jpg

Työpaikkarakenne


Vuonna 2009 Forssassa oli 8&nbsp;724 työpaikkaa, jotka jakautuivat elinkeinosektoreittain seuraavasti:
maa- ja metsätalous: 184 (2,1 %)
jalostus: 2&nbsp;953 (33,8 %)
palvelut: 5&nbsp;530 (63,4 %)
tuntematon: 57 (0,7 %)
Jalostus on edelleen merkittävä elinkeino, mutta sen osuus työpaikoista on laskenut huomattavasti. Enimmillään jalostuksen osuus työpaikoista on ollut 55,7 % vuonna 1975. Myös työpaikkojen kokonaismäärä Forssassa on laskenut; enimmillään työpaikkoja kaupungissa oli yli 11 000 vuonna 1990. Suomen 1990-luvun alun lama myötä kaupungista katosi vuoteen 1995 mennessä noin 2 000 työpaikkaa. Maataloutta Forssassa harjoitetaan pääasiassa entisen Koijärvi kunnan alueella.
Wahrenin 1800-luku alkuunsaattama tekstiiliteollisuus oli kaupungin merkittävin työnantaja aina 1970-luvulle asti. Tämän jälkeen rakennusteollisuus nousi merkittävimmäksi teollisuudenalaksi Armas Puolimatkan perustaman Rakennusvalmiste Oy:n kasvaneen toiminnan ansiosta. A. Ahlströmin (nykyisin Saint-Gobain Isover Oy) kolmas mineraalivillatehdas käynnistyi Pilvenmäki virallisesti 13. lokakuuta 1971. Tehtaan koekäyttö alkoi kuukauden verran aiemmin.
Nykypäivän Forssan suurin teollisuudenala on elintarviketuotanto. HK Ruokatalo on keskittänyt merkittävän määrän toimintaasa paikkakunnalle. Lisäksi kaupungissa toimii Atria Yhtymä ostettuaan Liha ja Säilyke. Muuallakin Suomessa tunnettu Forssan-tuotemerkki säilyy edelleen markkinoilla. Paikallista elintarviketeollisuutta edustaa lihajalosteyritys Hakala Oy.

Suurimpia yrityksiä


Kaupungin merkittävimmät työnantajat helmikuussa 2011 olivat:
Forssan kaupunki
HK Ruokatalo/LSO Osuuskunta
Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä
Atria
Forssa Print
Parma (yritys)
Parmarine
Fenestra
Saint-Gobain Isover
Vansco Electronics
Tambest Glass Solutions
Forssassa sijaitsee myös Sanoma Oyj:n painotalo.

Työllisyystilanne


Forssan on perinteisesti ollut työpaikkaomavaraisuus. Vuoden 2009 tilaston mukaan työpaikkaomavaraisuus oli 125,5&nbsp;%. Forssassa käy töissä 3&nbsp;444 ulkopaikkakuntalaista, joista seutukunnan sisältä tulevia on 2&nbsp;299 ja muualta tulevia 1&nbsp;145 henkeä. Työpaikoista 39,5&nbsp;% on sellaisia, joissa työntekijä ei asu Forssassa. Forssalaisista oli vuoden 2009 tilaston mukaan työssäkäyviä 6 950 henkilöä. Heistä pääosa työskenteli Forssassa ja 1 670 henkilöä muilla paikkakunnilla. Muilla paikkakunnilla työskentelevistä 737 työskenteli muissa seutukunnan kunnissa ja 933 muualla Suomessa. Forssan työllisistä 24,0&nbsp;% ei siis työskentele asuinkunnassaan.
Vuonna 1990 Forssan työttömyysaste oli vain 5,2 %. Seuraavina vuosina työttömyys nousi jyrkästi ollen korkeimmillaan vuonna 1993. Tuolloin joka neljännes oli vailla työtä. Sen jälkeen työttömyys lähti laskuun, mutta kääntyi jälleen nousuun vuonna 2008. Alimmillaankin Forssan työttömyys oli noin kaksinkertainen Suomen 1990-luvun alun lama edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Kesäkuussa 2012 Forssan työttömyysaste oli 13,1 %, joka on Kanta-Hämeen korkein. Naapurikunnissa työttömyys on jonkin verran alhaisempi kuin keskuskaupungissa Forssassa, mutta kokonaisuutena Forssan seutukunnan työttömyystilanne on vaikeampi kuin Hämeenlinnan seutukunta ja Riihimäen seutukunta seutukunnissa.
Työ- ja elinkeinoministeriö nimesi Forssan seutukunnan äkillisen rakennemuutoksen alue vuosiksi 2008–2009 yli 500 työntekijää koskeneiden irtisanomisten johdosta. Rakennemuutosalueeksi päätymiseen johtivat seuraavien yritysten irtisanomiset:
Finlayson ilmoitti henkilöstövähennyksistä ja sulki kannattamattoman muovitehtaansa 2007.<ref name="muovitehdas"></ref> Vuonna 2008 yhtiö ilmoitti konkurssista.<ref name="konkurssi"></ref>
Helkama lakkautti Forssan tuotantolaitoksen vuonna 2008 ja tuotanto siirrettiin Unkariin ja Venäjälle.
Lokakuussa 2008 Novart ilmoitti sulkevansa Forssan keittiökalustetehtaansa ja keskittävänsä tuotannon Nastolaan.
Muita takavuosien irtisanomisia ovat olleet seuraavat:
Vapo Forssan saha lopetettiin vuonna 2006.
Elintarviketeollisuudessa toimivat HK Ruokatalo ja Atria ovat irtisanoneet työntekijöitään. Atrian 2000-luvulla rakennuttama logistiikkakeskus ja kaupungin kustantama kuljetinsilta jäivät vaille käyttöä.
Finlayson ilmoitti maaliskuussa 2009 Forssan tuotantoyksikön sulkemisesta.
Vuoden 2012 elokuussa Fenestra ilmoitti sulkevansa Forssan ikkunatehtaansa.

Koulutus


Kuva:Forssan_yhteislyseo.JPG
Forssassa toimii tällä hetkellä kahdeksan peruskoulua. Haudankorvan ala-aste lakkautettiin keväällä 1998, ja oppilaat siirrettiin Kuhalan kouluun. Keskuskoulu tunnettiin ennen myös ''Linikkalan kouluna''.

Alakoulut (luokat 1–6)


Alakouluja Forssassa on kuusi, joista Kojon koulu ja Matkun koulu sijaitsevat entisen Koijärvi alueella. Tarkoituksena on rakentaa Kojolle uusi koulu, joka korvaa nykyiset Kojon ja Matkun koulut.
Heikan ala-aste
Kojon koulu (toistaiseksi Matkun koulun yhteydessä)
Matkun koulu
Talsoilan koulu
Tölön koulu
Vieremän koulu

Yhtenäiskoulut (luokat 1–9)


Yhtenäiskouluja Forssassa on seuraavat kaksi:
Keskuskoulu
Kuhalan koulu

Ylemmän asteen oppilaitokset


Peruskoulujen lisäksi Forssassa toimii vuonna 1997 Linikkalan ja Kuhalan lukioiden yhdistyttyä muodostettu vanhan nimensä uudelleen käyttöön ottanut Forssan yhteislyseo, joka jatkaa Suomen vanhimman maaseutuoppikoulun perinteitä. Toisen asteen ammattikoulutusta tarjoaa Forssan ammatti-instituutti, johon on yhdistetty perinteinen ammattikoulu, kauppaoppilaitos ja terveydenhuolto-oppilaitos sekä Tammelan metsäoppilaitos ja käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Ammatillista korkeakoulutusta tarjoaa HAMK Forssan yksikkö. Aikuisopiskelijoita ja työvoimakoulutusta palvelee Faktia, entiseltä nimeltään Forssan Aikuiskoulutuskeskus (FAK). FAK:n erikoisalana on Suomen ainoa torni- ja ajoneuvonosturinkuljettajan koulutus. Laitoksen nosturiharjoittelukenttä valtatien 2:n varressa on yksi kaupungin maamerkeistä.

Kulttuuri


Kuva:Forssa Wahren centre.jpg
Kuva:Holjat festival 2007.jpg
Kuva:Picknick 2007.jpg

Tiedotusvälineet


Forssassa on vuodesta 1917 ilmestynyt Forssan Lehti, joka ilmestyy nykyään seitsemänä päivänä viikossa. Lehti on puoluekannaltaan sitoutumaton, ja se haluaa toimia Lounais-Hämeen maakunnallisena äänenkannattajana.
Sanomalehtitoiminnan alkuunpanija oli Esko Aaltonen, joka perusti Forssaan Suomen ensimmäisen maaseudulla toimivan kirjapainon. Nykyinen Forssa Print (entinen ''Forssan Kirjapaino Oy'') on merkittävä erikoisaikauslehtien painopaikka. Uusi kirjapainotalo valmistui Viksbergiin vuonna 1997.
Forssassa jaetaan ilmaisjakelulehtenä Seutu-Sanomat ja Vapaalippu. Kerran viikossa jaettavia Seutu-Sanomia on julkaistu vuodesta 1990, ja lehti on nykyään Forssan Lehden omistuksessa. Muita jo toimintansa lopettaneita ilmaisjakelulehtiä ovat olleet Forssan Seutu 1990-luvulla sekä Viikkouutiset ja Vapaalippu 2000-luvulla.
Aikaisemmin Forssassa oli pienimuotoista TV-lähetystoimintaa Forssavisio-nimisellä paikallistelevisiokanavalla. Ohjelmistoon kuuluivat muun muassa valtuuston kokousten, vanhaintanssien ja joidenkin urheiluotteluiden esittäminen. Vuonna 2006 kanava lopetti toimintansa.

Kehräämöalue


Historiallinen ''Kehräämöalue'' kaupungin liikekeskustasta länteen toimii nykyään Forssan kulttuurikeskuksena. Esimerkiksi Hämeen ammattikorkeakoulun tilat ovat siellä. Lisäksi alueelta löytyy Forssan kaupunginkirjasto, museoita, ravintoloita, keilahalli, Nuorten Työpaja ja Kehräämön nuorisotila. Kirjaston yhteydessä toimii näyttelytila Vinkkeli.

Vapaa sivistystyö


Forssan työväenopisto aloitti toimintansa vuonna 1920. Sen jälkeen oppilaitoksena nimenä on ollut Forssan kansalaisopisto, Forssan aikuisopisto ja vuodesta 2008 lähtien Wahren-opisto. Opistolla ryhmiä kaikenikäisille. Opisto antaa taiteen perusopetusta teatterin ja käsityön alalla.
Wahren-opisto on osa ''Wahren-keskusta'', joka yhdistää Forssan kulttuuri- ja koulutuspalvelut saman nimikkeen alle. Wahren-opiston lisäksi keskukseen kuuluvat kirjasto, kuvataidekoulu, musiikkiopisto ja Forssan museo. Vuonna 1984 perustettu Forssan lasten ja nuorten kuvataidekoulu on sijainnut aiemmin Tölöllä, Wahreninkadulla ja Ojakadulla (Haudankorvan vanhassa koulussa) ennen siirtymistään Kehräämöalueelle. Lounais-Hämeen musiikkiopisto puolestaan on ollut toiminnassa vuodesta 1964 lähtien.
Forssan teatteri on toiminut vuodesta 1980 lähtien. Teatteri niin sanottu B-teatteri eli ammattijohtoinen harrastajateatteri. Vuodesta 2003 ohjaajana on toiminut Pekka Lara. Teatterissa on keskimäärin kolme ensi-iltaa esityskaudessa. Esityksistä kaksi on suunnattu aikuisille ja yksi lapsille. Teatteritalona on entinen suojeluskuntatalo, jonka sijaitsee aivan keskustassa torin länsilaidalla.

Museot


Forssassa on neljä museota, joista kolme sijaitsee kehräämöalueella. Forssan tekstiilimuseo Tyyki sijaitsee entisessä valimossa Kuhalankosken länsirannalla, Forssan luonnonhistoriallinen museo samassa rakennuksessa kirjaston kanssa ja Forssan museo entisessä pumpulimakasiinissa. Näistä Forssan museo tunnettiin vielä hiljattain nimellä Lounais-Hämeen museo, ja siellä voi tutustua koko seutukunnan historiaan. Kalliomäen II linjalla sijaitsee Ronttismäen tehtaalaismuseo, joka kertoo tehtaiden työväen asuinoloista.

Tapahtumia


Forssassa järjestetään vuosittain Holjat Markkinat -musiikkitapahtuma Forssan torilla sekä Pick-Nick-harrasteajoneuvotapahtuma Pilvenmäen raviradalla. Elävien kuvien teatterissa järjestetään vuosittain syyskuussa kansainväliset mykkäelokuvafestivaalit.
Perinteeksi on muodostunut myös vuosittainen Suvi-illan maraton, joka on noussut Suomen toiseksi suurimmaksi maratonjuoksutapahtumaksi Helsinki City Marathonin jälkeen. Suvi-ilta järjestetään aina juhannusta edeltävänä viikonloppuna.
Forssassa sijaitsee Pilvenmäen ravirata, jolla pidettiin kuninkuusravit vuonna 2006.

Tunnettuja forssalaisia


Kalevi Aho, säveltäjä
Ari Kettunen, Lapinlahden Linnut vaikuttanut muusikko
Mika Mali, muusikko
Turkka Mali, muusikko, sanoittaja
Miia Nuutila, näyttelijä, juontaja
Ida Maria Saarinen, kirjailija
Jonna Tervomaa, muusikko ja toimittaja
Timo Tervomaa (taiteilijanimi ''Timo Tervo''), muusikko ja säveltäjä
Olavi Tuomola, kirjailija
Lauri Uusi-Hakimo, kirjailija
Forssan nykyiset ja entiset kansanedustajat on lueteltu aiempana artikkelissa kohdassa Forssa#Forssalaiset_kansanedustajat.

Ystävyyskaupungit


Forssalla on seitsemän ystävyyskaupunkia. Seuraavassa luettelossa ne on järjestetty ystävyystoiminnan alkamisvuoden mukaan:
: Södertälje vuodesta 1946
: Sarpsborg vuodesta 1951
: Struer vuodesta 1951
: Serpuhov vuodesta 1964
: Tierp vuodesta 1969
: Gödöllő vuodesta 1990
: Sault Ste. Marie (Kanada) vuodesta 1990

Välimatkoja


Seuraavassa on lueteltu välimatkat Forssasta muihin Lounais-Hämeen kuntiin sekä lähimpiin suuriin kaupunkeihin.

Lähikunnat


Kuva:Humppilan vaakuna.svg Humppilaan 20&nbsp;km
Kuva:Jokioinen.vaakuna.svg Jokioinen 10&nbsp;km
Kuva:Somero.vaakuna.svg Somerolle 26&nbsp;km
Kuva:Tammela.vaakuna.svg Tammelaan 10&nbsp;km
Kuva:Urjala.vaakuna.svg Urjalaan 38&nbsp;km
Kuva:Ypäjä.vaakuna.svg Ypäjälle 22&nbsp;km

Lähimmät suuret kaupungit


Kuva:Helsinki.vaakuna.svg Helsinkiin 110&nbsp;km
Kuva:Hämeenlinna.vaakuna.svg Hämeenlinnaan 56&nbsp;km
Kuva:Porin vaakuna.svg Poriin 128&nbsp;km
Kuva:Tampere.vaakuna.svg Tampereelle 87&nbsp;km
Kuva:Turku.vaakuna.svg Turkuun 88&nbsp;km

Katso myös


Luettelo Suomen kunnista

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.forssa.fi/ Forssan kaupungin Internet-sivut
http://www.fskk.fi/ Forssan seudun kehittämiskeskus
http://www.fstky.fi/ Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä
http://kartta.forssa.fi/web/default.aspx Forssan karttapalvelu
http://kaupunkipuisto.synergiafoxy.fi/index.html/ Forssan kansallinen kaupunkipuisto (harjoitustyönä tehty esiselvitys)
http://www.hamewiki.fi/wiki/Forssa/ Forssan nimestä Häme-Wikissä
http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/Forssan_teollisuusalue/ Rakennusperinto.fi: Forssan teollisuusalue

Kirjallisuutta


Luokka:Forssa
id:Forssa
ca:Forssa
de:Forssa
et:Forssa
en:Forssa
es:Forssa
eu:Forssa
fr:Forssa
it:Forssa
mrj:Форсса
la:Forssa
nl:Forssa
no:Forssa
pl:Forssa
pt:Forssa
ro:Forssa
ru:Форсса
se:Forssa
sk:Forssa
sv:Forssa
tr:Forssa
zh:福爾薩

Filosofia


Filosofia () on noin 600 eaa.-400 eaa. välisenä aikana antiikin Kreikka syntynyt Ajattelu ja Tiede, joka pyrkii tutkimaan muun muassa todellisuus luonnetta, tieto yleisiä ehtoja, kauneus ja arvo olemassaoloa, hyvän yhteiskunta ehtoja, filosofinen antropologia olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä aiheita. Sana 'filosofia' on lähtöisin kreikan kieli sanoista ''filia'' ja ''sofia'', joista ensimmäinen merkitsee rakkaus tai ystävyys ja jälkimmäinen viisaus – filosofia tarkoittaa näin "viisauden rakastamista".
Vaikka mikään filosofian määritelmä ei ole kiistaton ja filosofian ala on muuttunut historian saatossa sen mukaan, millaisia kysymyksiä on käsitelty kunakin aikana, yleensä katsotaan, että filosofia on enemmän tutkimus kuin joukko väittämiä tai oppeja. Filosofinen tutkimus perustuu järki ja argumentti, ja pyrkii todistuksen taakka. Tutkimuksen tavoitteena on järjestelmällisyys, yleisyys ja asioiden Ymmärrys.
Filosofialla voidaan tarkoittaa myös jonkun henkilön tai koulukunnan yhtenäistä maailmankuvaa, maailmankatsomusta, oppijärjestelmää tai elämänkatsomusta, sekä tällaisen muodostamiseen pyrkivää toimintaa. Arkikielessä filosofisella elämänasenteella voidaan viitata tyyneen ja maltilliseen suhtautumiseen elämässä kohdattuihin asioihin.
Vaikka sana ”filosofia” on peräisin Länsimaisen filosofian historia perinteestä, myös monet ajattelijat muissa kulttuureissa, esimerkiksi Itämainen filosofia piirissä, ovat käsitelleet samanlaisia aiheita omilla tavoillaan.
Filosofian tutkijaa tai ajattelijaa kutsutaan filosofiksi.

Filosofian määritelmä ja luonne


Tiedosto:Auguste Rodin - Grubleren 2005-02.jpg'', 1880–82.]]
Filosofia-sanan alkuperä on kreikan kielessä ja kirjaimellisesti se tarkoittaa viisauden rakastamista tai ystävyyttä. ''Sofia''-sanaan liittyy kuitenkin myös puoli, joka viittaa taitoon tai tavoitteluun. Näin filosofia voidaan nähdä toimintana: oman tiedonhalun ja älyllisen uteliaisuuden harjoittamisena. Filosofiassa keskeistä ei ole tieto, vaan kysyminen ja jo hankitun tiedon perusteiden kyseenalaistaminen.
Filosofia tutkii todellisuutta, tietoa ja inhimillistä elämää koskevia yleisiä käsityksiä ja niiden perusteita. Tällaisena filosofia on todellisuuden kaikkein yleisimpien ja abstraktimpien puolien sekä ajattelumme kategoria (filosofia) tutkimusta; näitä ovat esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin 'järki', 'totuus', 'todistus', 'mieli' ja 'aine'. Filosofiassa niistä käsitteistä, joiden avulla käsittelemme todellisuutta, tulee itsestään tutkimuksen kohteita. Filosofit ovat kuitenkin olleet eri aikoina eri mieltä siitä, missä määrin "puhdas" tai "ensimmäinen" a priori ja a posteriori asenteen omaava filosofia on mahdollista.
Filosofisen toiminnan tavoitteena on usein saavuttaa totuus eli toisin sanoen saada selville ja selittää miten asiat ovat. Tästä eroavia näkemyksiä ovat esittäneet muun muassa Karl Marx ja Ludwig Wittgenstein, joiden mukaan filosofisella toiminnalla oli muita päämääriä: Marxille filosofia oli yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttamista, Wittgensteinille puolestaan käsitteellisten ongelmien purkamista ja merkitysten selventämistä.
Filosofian menetelmät voivat olla luonteeltaan hyvin vaihtelevia. Filosofit pyrkivät usein käsitteiden täsmälliseen käyttöön, käsitteiden filosofinen analyysi sekä tarkkaan argumentointiin, mutta toisaalta on olemassa myös ”julistavaa filosofiaa”, jonka luonne on varsin erilainen. Yleisesti voidaan kuitenkin hahmotella, että filosofisia menetelmiä ovat ainakin arvostelevuus aiemmin opittua kohtaan, itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja järjestelmällinen tutkiskelu.
Filosofian tekemisen ja filosofisen kirjoittamisen tapoja on useita. Esimerkiksi Platonin tapana oli kirjoittaa vuoropuheluja (sokraattinen dialogi), jotka kuvasivat filosofi Sokrates oppilaidensa kanssa käymiä filosofisia keskusteluja. Usein käytetty tapa on Aristoteles kehittämä systemaattisen tutkielman tyyli, johon kuuluu ilmiöiden ja niihin liittyvien käsitteiden järjestelmällinen kuvaaminen ja jaottelu alakäsitteisiin. Jotkut filosofit, esimerkiksi Wittgenstein varhaisfilosofiassaan, ovat käyttäneet matematiikka lainattua menetelmää, jossa järjestelmällisesti esitetään väitelauseita ja niistä johdettuja lauseita. Fenomenologia filosofiassa pyritään kuvaamaan ilmiöitä niin kuin ne meille ilmenevät, jolloin kaunokirjallisuus tai runous ilmaus voi olla tarpeen. Useille kirjoittamisen tavoille on kuitenkin yhteistä, ettei niissä esitetä yhtä lopputulosta luonnontieteellisen tutkimuksen tapaan, vaan tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ilmiöistä, käsitteistä ja niiden suhteista.

Filosofia ja tieteet

Filosofian asema tieteenä ja suhde erityistieteisiin


Alun perin filosofian itsensä tavoitteena on ollut hankkia yleispätevää, yleistä tietoa todellisuudesta. Tällöin 'filosofia' on käsitetty tavallaan 'tiede' synonyymiksi. Vielä 1600-luvulle saakka kaikkea luontoon, ihmiseen tai yhteiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta kutsuttiin filosofiaksi, ja vasta myöhemmin tietyt tutkimusalueet ovat erkaantuneet omiksi erityistieteikseen, esimerkiksi luonnontiede, psykologiaksi ja sosiologiaksi.
Tiedosto:Septem-artes-liberales Herrad-von-Landsberg Hortus-deliciarum 1180.jpg”. Kuva Herrad Landsbergilainen teoksen ''Hortus deliciarum'' käsikirjoituksesta vuodelta 1180.]]
Erityistieteet, kuten fysiikka, alkoivat erkaantua filosofiasta uusi aika alussa tieteellinen vallankumous myötä, ja niille on kehittynyt kullekin oma tutkimuskohteensa ja tutkimusmenetelmänsä. Esimerkiksi psykologia erkaantui filosofiasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Filosofiaa on historiallisesti pidetty muiden tieteiden perustana siksi, että se tutkii yleisiä tiedon hankkimisen ja tieteen ehtoja. Tästä syystä filosofisin argumentein on arvosteltu eri tieteenalojen, myös luonnontieteiden, lähtökohtia ja väittämiä. Filosofian tehtäväksi on myös nähty kokonaiskuvan muodostaminen erillistieteiden tutkimustuloksista: filosofiaa on näin pidetty eräänlaisena yleistieteenä, jonka tehtävänä on pyrkiä yhdistämään erityistieteiden tutkimustulokset johdonmukaisiksi tieteellisiksi järjestelmiksi.
Filosofinen tutkimus eroaa erityistieteistä siinä, että se suuntautuu usein todellisuuden yleiseen perustaan, kysymyksiin kuten ”Mitä tarkoitetaan arvoilla?”, ”Mihin yhteiskunnallinen vallanjako perustuu?” ja ”Miten voidaan saavuttaa varmaa tietoa?” Erityistieteet puolestaan tutkivat rajattuja tutkimuskohteita, esimerkiksi fysikaalisia ilmiöitä (fysiikka), historiallisia tapahtumia ja niiden vaikutuksia (historia), ihmiskehon toimintaa (lääketiede), ihmisyhteisöjen toimintaa (sosiologia) tai kirjoitetun tekstin kerrontatapoja (kirjallisuustiede).
Vastaavasti erityisalojen filosofiat, kuten fysiikan filosofia, historianfilosofia ja oikeusfilosofia, eivät pyri niinkään ratkaisemaan fysiikka, historia tai oikeustiede ongelmia, kuin tutkimaan niitä käsitteitä, joiden varaan näiden oppialojen tutkimus rakentuu, sekä nostamaan esiin niitä perusteita ja ennakko-oletuksia, joihin oppialat perustuvat. Näin filosofia voidaan nähdä lopputuloksena siitä, että oppiala on tullut tietoiseksi itsestään. Rajanveto ensimmäisen kertaluokan ja toisen kertaluokan (ajattelua koskevan) ajattelun välillä ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista. Filosofiset ongelmat muuttuvat usein oppialojen kehittyessä, ja vastaavasti filosofinen toiminta voi vaikuttaa tieteenalojen ottamaan suuntaan.
Filosofian perusolettamuksien joukko on pienempi kuin erillistieteissä, joten se on alttiimpi muutokselle ja eri aikakausina ja eri filosofioissa esiintyy toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mitä filosofia on ja mikä on sen suhde yhteiskuntaan, erityistieteisiin, uskontoon tai arvoihin. Filosofian identiteetin määrittelemisen tekee vaikeaksi juuri perusolettamuksien vähyys, sillä filosofit kiistelevät myös näistä perusolettamuksista, kuten siitä, mikä on filosofian tutkimusala ja tutkimusmenetelmät.
Filosofian asema tieteiden joukossa on myös asetettu kyseenalaiseksi siksi, ettei mikään filosofinen järjestelmä ole jäänyt pysyväksi eikä saavuttanut sellaista yleistä hyväksyntää kuin tutkimustulokset erityistieteissä. Näin filosofian ei voida katsoa edistyneen samalla tavalla kuin muiden tieteiden. Toisaalta erityistieteiden erkaantuminen on merkinnyt filosofian omimman alueen täsmentymistä. Erityistieteet kuvaavat todellisuutta kukin omalla tavallaan; filosofian tehtävänä on puolestaan selvittää yleisesti tiedon ja tieteen perusteita, todellisuuden perimmäistä luonnetta, olevaisen tarkoitusta sekä ihmisen asemaa maailmassa.

Filosofia akateemisena oppiaineena ja tieteenä


Filosofia voidaan nähdä itse tieteenalana myös siinä mielessä, että se on järjestäytynyt yliopistoihin samoin kuin muutkin oppialat, filosofista tutkimusta tehdään samanlaisella rahoituksella kuin muutakin tutkimusta ja sitä opetetaan yliopistoissa pääaineena.
Akateemisista oppiaineista filosofia on ensimmäinen sekä Suomessa että muissa maissa. Turun Akatemiaa perustettaessa vuonna 1640 sen opettajakuntaan nimitettiin oikeustiede, lääketiede ja kolmen teologian professorin lisäksi kuusi filosofisen tiedekunnan professoria. Näiden edustamat alat olivat moraali ja historia (käytännöllinen filosofia), logiikka ja runous (teoreettinen filosofia), muinaiskreikka ja heprea, kaunopuheisuus, matematiikka sekä fysiikka.
Ilkka Niiniluoto on sanonut, että filosofialla on Suomessa ja muuallakin kaikki tieteen ulkoiset tunnusmerkit: vakiintunut asema akateemisena oppiaineena, omat julkaisusarjat, tieteelliset seurat, kongressit ja kansainvälisen yhteistyön organisaatiot. Tässä suhteessa filosofit ovat tiedeyhteisö siinä kuin muutkin tutkijat. Filosofian omalaatuisuus paljastuu katsottaessa sen tutkimuskohteita ja -menetelmiä.
Filosofia on myös suomalaisen lukion pakollinen oppiaine vuodesta 1994.

Filosofian jaottelua


Tiedosto:Filosofi Capitolini.jpgen kuvapatsaita Capitolium-museossa Roomassa.]]

Filosofian osa-alueet


Teoreettinen filosofia:
Tietoteoria tutkii, mitä tieto on, mitä voimme tietää ja miten saamme uutta tietoa.
Tieteenfilosofia on tietoteorian osa-alue, joka tutkii tiede tieto luonnetta, yleisiä perusteita ja tieteellistä toimintaa.
Metafysiikka tutkii olevainen perimmäistä luonnetta. Se pyrkii näin fysiikan ja empiiristen havaintojen ulkopuolelle. Metafysiikka tutkii todellisuutta yleisellä tasolla kokonaisuutena ja ihmistä sen osana.
Ontologia eli oppi olevasta tutkii todellisuutta (”sitä mikä on”) käsitteellisesti. Ontologia on metafysiikan osa ja voidaan jakaa substanssiontologiaan, formaaliontologiaan ja fundamentaalionotologiaan.
Logiikka tutkii loogisesti pätevän ajattelun lakeja. Se on itsenäinen tieteenala ja filosofian osa-alue, joka pyrkii muodostamaan yhtenäisen ja ristiriidattoman aksiomaattisen järjestelmän Matematiikka ja muun ajattelun pohjaksi.
Kielifilosofia pyrkii filosofisella (käsitteellisellä) ajattelulla selvittämään kielen olemusta ja ilmiöitä.
Käytännöllinen filosofia:
Etiikka eli moraalifilosofia tutkii, mitä voidaan sanoa moraalisesti hyvyys tai pahuus ja miten tulisi elää.
Yhteiskuntafilosofia tutkii ihmisten järjestäytymisen myötä syntyneitä rakenteita ja suhteita, kuten yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta, moraalisesta näkökulmasta.
Poliittinen filosofia tutkii valtion, julkinen moraali ja pakkovalta käytön oikeutuksia sekä myötäelävien ihmisten oikeuksien ja vapauksien törmäyksiä.
Estetiikka tutkii kauneus ja sitä, mitä voidaan sanoa kauniiksi. Taiteenfilosofia tutkii sitä, mitä taide on.
Mitä tahansa inhimillisen toiminnan aluetta voidaan tarkastella filosofisesti. On olemassa esimerkiksi erityistieteiden filosofioita (fysiikan filosofia, biologian filosofia, matematiikan filosofia), kielifilosofia, mielenfilosofia, teonfilosofia, uskonnonfilosofia, historianfilosofia ja oikeusfilosofia.

Teoreettinen ja käytännöllinen filosofia


Filosofia jaetaan usein teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan. Jako on peräisin jo Aristoteles. Nykykäsityksen mukaan teoreettisen filosofian tehtävänä on tutkia olemassaoloa ja inhimillistä tietoa koskevia kysymyksiä, ja käytännöllisen filosofian tehtävänä on tutkia inhimillistä toimintaa.
Joissain yliopistoissa (kuten Helsingin yliopisto) filosofian opiskelu jaetaan edelleen teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan. Teoreettisen filosofian alaan luetaan ennen kaikkea logiikka, metafysiikka, tietoteoria ja tieteenfilosofia, käytännölliseen filosofiaan ennen kaikkea etiikka ja yhteiskuntafilosofia. Jako on sinänsä mielivaltainen, sillä käytännöllinen filosofia ei ole yhtään sen käytännöllisempää kuin teoreettinenkaan. Menetelmät ovat pitkälti samat, joten ainoaksi rajaavaksi tekijäksi jää aihepiirit. Tämäkään raja ei ole tiukka, ja monia asioita voidaan tutkia yhtä lailla teoreettisen kuin käytännöllisen filosofian piirissä. Useimmissa yliopistoissa tällaista filosofian kahtiajakoa ei tehdä.

Filosofian historiaa


Tiedosto:Raphael School of Athens.jpg'', 1509–1510. Keskellä Platon ja Aristoteles, ympärillä eri aikojen tunnettuja filosofeja.]]

Länsimainen filosofia

Antiikin filosofia


Länsimainen filosofia syntyi antiikin Kreikka. Tiettävästi ensimmäisenä sanoja ”filosofia” ja ”filosofi” käytti Pythagoras. Sokrates ja hänen oppilaansa vakiinnuttivat termien käytön niiden nykyisessä merkityksessä. Sokrateen lisäksi merkittävimmät antiikin ajan filosofit ovat hänen oppilaansa Platon sekä tämän oppilas Aristoteles. Kuitenkin jo moni ennen Sokratesta elänyt henkilö vastasi tavalla tai toisella filosofin kuvausta. Näitä ajattelijoita kutsutaan Esisokraatikot.
Filosofian historian sadan ensimmäisen vuoden aikana Ateena muodostui filosofian keskukseksi, ja sen moniin filosofikouluihin tuli oppilaita aina Roomasta saakka. Filosofian syntyyn vaikutti kreikkalaisten vaurastuminen kaupankäynnin ja valloitusten myötä, jolloin jäi aikaa miettiä asioita, joista ei välttämättä ollut välitöntä käytännön hyötyä. Tietoa hankittiin sen itseisarvon vuoksi. Etua oli myös Antiikin demokratia ja uskonnollisesta vapaamielisyydestä. Tällöin oli mahdollista miettiä vapaasti elämän peruskysymyksiä, ja tahtonsa läpi saamiseen tarvittiin perusteluja – enää ei riittänyt syntyperään, yhteiskunnalliseen asemaan tai fyysiseen voimaan vetoaminen.
Antiikin kreikan kultakauden ja helleenisen ajan filosofisia suuntauksia olivat muun muassa Platonin Platonin Akatemia, peripateettinen koulukunta, kyynikot, stoalaisuus, epikurolaisuus ja skeptikot (kuten pyrrhonismi). Siirryttäessä Rooman valtakunta kaudelle tärkeimmiksi muodostuivat stoalaisuus ja epikurolaisuus. Myöhäisantiikin aikana kehittyi uusplatonismi. Esimerkiksi Rooman keisari Marcus Aurelius oli myös stoalainen filosofi.
Tiedosto:Wither - Emblem Wisdom.jpgin teoksesta ''A Collection of Emblemes Anciente and Moderne'', 1635.]]

Keskiajan ja renessanssin filosofia


Keskiaika filosofian aika läntisessä Euroopassa ja Lähi-idässä ulottuu suunnilleen Rooman valtakunta kukistumisesta renessanssiaikaan. Keskiajan filosofiaa kuvaa antiikin filosofian uudelleenlöytäminen sekä tarve käsitellä teologia ongelmia ja yhdistellä uskonnollisia opetuksia ja maallista viisautta.
Keskiajan filosofia olikin pääasiassa uskonnollispainotteista. Keskiajan yliopisto merkittävin tieteenala oli teologia, ja filosofia käsitettiin teologian aputieteenä, "palvelijana". Yksi vallitsevista keskiaikaisista filosofisista suuntauksista tai menetelmistä oli skolastiikka, jossa kristillinen teologia ja antiikista peritty filosofia pyrittiin sovittamaan yhteen. Myös kristillinen mystiikka yhdisteli teologista ja antiikin aikaista ajattelua.
Keskiajan tärkeimpiä filosofeja olivat muun muassa Augustinus, Anselm Canterburylainen, Tuomas Akvinolainen, Duns Scotus ja Wilhelm Ockhamilainen. Aluksi keskiaikaiset filosofit yrittivät liittää kristillisen teologian platonismiin (kuten Augustinus ja monet mystikot), mutta myöhemmin monet (kuten Tuomas Akvinolainen) päätyivät aristotelismiin.
Vastaavasti islamilaisessa maailmassa oppineet pyrkivät yhdistämään Koraanin opetuksia aristotelismiin. Tällaista islamilainen filosofia edustivat muun muassa Averroës ja Avicenna. Juutalainen filosofia samanlaista ajattelua edusti muun muassa Maimonides. Näillä töillä oli merkittävä vaikutus myös länsieurooppalaiseen ajatteluun.
Renessanssifilosofian ajaksi luetaan noin vuodet 1350–1600. Renessanssi merkitsi suurta muutosta ihmisten ajattelutavoissa. Se kuvataan usein keskiaikaisen Euroopan paluuna klassisen kulttuurin lähteille. Filosofiassa sitä kuvaa humanismin taistelu skolastiikkaa ja aristotelismia vastaan sekä platonismin uusi nousu.
Tiedosto:Encyclopedie frontispice section 256px.jpgaikainen kuva Encyclopédiesta. Filosofia ja järki repivät huntua totuus yltä.]]

Varhainen uuden ajan filosofia (noin 1600–1800)


Uusi aika filosofian katsotaan saaneen alkunsa skeptisismin uuden nousun ja nykyaikaisen Luonnontiede kehityksen myötä. Kronologisesti aika kattaa 1600- ja 1700-luvun, ja sen katsotaan usein päättyneen Immanuel Kantin pyrkimyksiin yhdistää newtonilainen mekaniikka perinteiseen metafysiikkaan.
Uudella ajalla filosofit käänsivät filosofian huomion ennen kaikkea tietoteoreettisiin kysymyksiin. Keskeinen ongelma oli, mihin luonnontieteellinen tutkimus ja tieto perustuivat. Francis Bacon ja René Descartes panivat alulle ajan merkittävimmät filosofiset suuntaukset, empirismin ja Rationalismi (tietoteoria). Empirismiä kehittivät etenkin brittiläiset John Locke, George Berkeley ja David Hume. 1700-luvulla empirismi siirtyi myös Ranskaan ja kehittyi siellä sensualismiksi ja materialismiksi. Euroopan mannermaalla rationalistiset ajattelijat puolestaan rakensivat 1600-luvun vaikutusvaltaisimmat metafyysiset järjestelmät. Descartesin mukaan nimetyn Kartesiolaisuus lisäksi ajan rationalistista ajattelua edustivat muun muassa Baruch Spinoza ja Gottfried Leibniz. Thomas Hobbes oli merkittävä poliittinen filosofia kehittäjä.
1700-luvulla syntyi Euroopassa Valistus nimellä tunnettu älyllinen liike, joka korosti sivistystä, järki ja Yksilönvapaus. Tunnetuimpiin valistusajattelijoihin kuuluvat muun muassa Jean Jacques Rousseau ja Voltaire.

Myöhempi uuden ajan filosofia (noin 1800–1900)


Uuden käänteen filosofiassa sai aikaan Immanuel Kant, jonka mielestä oleva itsessään (''An sich'') jää tietokyvyn ulkopuolelle, ja kaikki inhimillinen tieto voi koskea vain ilmiöitä eli olioita sellaisina, kuin ne meille näyttäytyvät. Kantin jälkeen niin sanottu saksalainen idealismi pyrki palaamaan rohkeisiin filosofisiin spekulaatioihin, joissa filosofi yrittää osoittaa ”hengen olemukseen” syventymällä, miten maailma on johtunut alkuhengestä. Tällaista filosofiaa edustivat erityisesti Johann Gottlieb Fichte, Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling ja Georg Wilhelm Friedrich Hegel.
1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla monet filosofit keskittyivät ennen kaikkea tietoteoreettisiin ja tieteenfilosofisiin kysymyksiin. Yleiseksi mielipiteeksi muodostui se, että meidän on luovuttava metafyysisistä yrityksistä tutkia olevaisen ”olemusta” tai sen ”alkuperusteita”, ja sen sijaan rajoituttava vain tutkimaan ilmiöitä. Tällaista näkemystä edustivat muun muassa Auguste Comten kehittämä positivismi sekä uuskantilaisuus.
Monet filosofit hylkäsivät idealismin, ja panivat alulle ajattelusuuntauksia, jotka ovat vaikuttaneet pitkälle nykyfilosofiaan saakka. Charles Peirce ja William James aloittivat pragmatismin, Edmund Husserl puolestaan fenomenologian. Gottlob Fregen ja Bertrand Russellin työt tarjosivat työkaluja varhaiselle Analyyttinen filosofia. Søren Kierkegaard loi pohjaa eksistentialismille, samoin kuin moraalin ja ihmisyyden tulevaisuuden kysymyksiä pohtinut Friedrich Nietzsche.
Englantilaista jyrkkää empirismiä edusti John Stuart Mill. Myös Naturalismi (ontologia) suunnat, kuten materialismi (Ludwig Büchner ym.) ja naturalistinen kehitysfilosofia (Herbert Spencer ja Ernst Haeckel), saivat kannatusta, mikä johti myös pessimismiin (Arthur Schopenhauer ja Eduard von Hartmann). Yhteiskuntafilosofisesti Mill edusti utilitarismia. Karl Marx ja Friedrich Engels kehittivät puolestaan marxilainen filosofia yhteiskuntafilosofian.

Nykyfilosofia


1900-luku merkitsi suurta mullistusta koko länsimaisessa filosofiassa, mikä on toisaalta johtanut konflikteihin ja koko filosofisen kentän voimakkaaseen jakautumiseen. Monet perinteiset itsestäänselvyydet on hylätty, ja tilalle on tullut uusia tieteellisiä, loogisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia. Viimeisen sadan vuoden aikana filosofiasta on myös tullut yhä enenevässä määrin yliopistoissa harjoitettua tutkimusta, ja samalla se on kehittynyt yhä erikoistuneemmaksi ja erillisemmäksi luonnontieteistä.
1900-luvun ja sen jälkeisen filosofian koulukunnat voidaan jaotella seuraavasti:
Analyyttinen filosofia - Looginen empirismi - Positivismi - Pragmatismi
Mannermainen filosofia - Hermeneutiikka - Fenomenologia - Eksistentialismi - Jälkistrukturalismi - Postmoderni filosofia
Marxilainen filosofia - Frankfurtin koulukunta - Radikaalifeminismi
Tomismi - Uustomismi
Metafilosofiset näkemykset ovat kautta aikain jakaantuneet Positivismi ja Tulkinta koulukuntiin. Tämä jako toteutuu jossain määrin nykyfilosofiassakin, jossa ensin mainittua on edustanut loogisuutta korostava analyyttinen filosofia ja jälkimmäistä elämänfilosofisempi mannermainen filosofia, joka perustuu nykyään lähinnä hermeneutiikkaan ja fenomenologiaan. Aiempi tiukempi analyyttinen ja mannermainen filosofia välillä, joka on vaikuttanut ennen kaikkea akateemisessa filosofiassa, on kuitenkin nykyisin jonkin verran hälventynyt.
1900-luvun merkittävimpiä filosofeja ovat olleet analyyttisen perinteen Ludwig Wittgenstein ja mannermaisen perinteen Martin Heidegger. Suomalainen filosofia merkittävimpiin kuuluvat muun muassa Eino Kaila, Georg Henrik von Wright ja Jaakko Hintikka. Suurelle yleisölle tunnetumpia ovat ehkä kirjailija, eksistentialistifilosofi Jean-Paul Sartre, ja suomalaisista Esa Saarinen ja Pekka Himanen.

Itämainen filosofia


Itämaisella filosofialla viitataan erityisesti erilaisiin Intiassa, Persiassa, Kiinassa, Japanissa ja jossain määrin myös Lähi-itä syntyneisiin filosofisiin perinteisiin. Abrahamilainen uskonto leviämisen vuoksi ”itämainen filosofia” on osittain päällekkäistä länsimaisen filosofian kanssa.
Länsimaista filosofiaa muistuttavaa filosofista ajattelua on esiintynyt Intiassa ja Kiinassa jo vuosituhansia sitten lähes ilman mitään yhteyksiä eurooppalaisen filosofian historian kanssa. Varsinaisesti itämaiseksi filosofiaksi on tapana kutsua itsenäistä järjenkäyttöä korostavia ja mystisen ilmoituksen hylkääviä ajattelusuuntauksia. Länsimaiset itämaisen ajattelun kommentoijat eivät kuitenkaan ole aina tehneet selvää eroa itämaisten uskontojen ja varsinaisen itämaisen filosofian välille. Osasyynä tähän on se, että länsimaiden tapaan myös Aasiassa useat tärkeimmistä filosofisista ajattelijoista ovat yhdistäneet opetuksiinsa uskonnollista ainesta eivätkä ole nähneet filosofian ja uskonnon erottelemista olennaisena. Länsimaissa itämainen filosofia on vaikuttanut lähinnä elämänfilosofiaan.
Tunnetuimpiin itämaisiin filosofeihin kuuluvat Kapila, Yajnavalkya, Siddhartha Gautama, Aksapada Gautama, Nāgārjuna, Kungfutse, Laozi, Zhuangzi, Mengzi, Xunzi, Zhu Xi, Wang Yangming, Dharmakirti, Adi Shankara, Ramanuja, Narayana Guru, Vivekananda, Sri Aurobindo ja Sarvepalli Radhakrishnan.

Intialainen filosofia


Arjalaiset-vedalainen kulttuuri kulttuurin pohjalta syntynyt hindulainen filosofia muodostaa keskeisen osan eteläisen Aasian kulttuuria. Se on dharmalaisista filosofioista varhaisin, ja se on vaikuttanut filosofiseen ajatteluun ja uskontoihin kautta koko Itä-Aasian. Kuuteen ''Āstika ja nāstika''- eli oikeaoppiseen intialaisen tai hindulaisen filosofian koulukuntaan kuuluvat Rajajooga, nyaya, Mimamsa, samkhya, vaisheshika ja vedanta. Hindulaisen ajattelun moninaisuus on seurausta siihen oleellisena osana kuuluvasta liberaalista universalismista. Hindulaisen filosofian lisäksi myös buddhalainen filosofia ja jainalaisuus sekä carvaka ovat peräisin Intiasta.
Vaikka intialainen ajattelutapa eroaa eurooppalaisten ajatustottumuksista, niin intialaisessa filosofiassa on muodostunut pääasiassa samat suuret maailmanselityksen perushypoteesit kuin länsimaissakin. Intialaista filosofiaa voidaan myös itämaisista filosofioista parhaiten verrata länsimaiseen filosofiaan. Esimerkiksi muinainen hindulainen nyaya-koulukunta tutki logiikkaa nykyaikaista analyyttistä filosofiaa muistuttavalla tavalla. Vastaavasti carvaka-koulukunta oli avoimesti Ateismi ja Empirismi. Intialainen filosofia painotti kuitenkin kokonaisten koulukuntien ja muinaisten kirjoitusten opetuksia yksittäisten filosofien sijaan.

Persialainen filosofia


Persialaisen filosofian juuret ulottuvat muinaisiin indoiranilaiset kulttuurit filosofisiin perinteisiin saakka. Niihin vaikuttivat erityisesti Zarathustran opetukset.
Makedonialaisten, arabien ja mongolien valloitusten seurauksena Persia sai laajoja kulttuurisia ja poliittisia vaikutteita, joiden ansiosta alueella kehittyi suuri joukko erilaisia suuntauksia zarathustralaisuus, Manikealaisuus ja mazdalaisuus erilaisiin islamilainen filosofia koulukuntiin saakka.

Kiinalainen filosofia


Filosofialla on ollut suuri merkitys kiinalaiselle yhteiskunnalle ja koko Itä-Aasialle. Länsimaisen filosofian tavoin kiinalainen filosofia käsitti monenlaisia osa-alueita ja siihen kuuluu useita eri suuntauksia. Monia merkittäviä filosofisia koulukuntia syntyi erityisesti Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämän vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa. Tuona aikana alkunsa saaneista koulukunnista merkittävimmät ovat kungfutselaisuus, taolaisuus, mohismi ja legalismi (kiinalainen filosofia). Myöhemmin Tang-dynastian aikana Intiasta levinneestä Buddhalaisuus tuli myös merkittävä filosofinen ja uskonnollinen oppi Kiinassa.

Muita filosofisia perinteitä


Muihin filosofisiin perinteisiin kuuluvat esimerkiksi afrikkalainen filosofia ja asteekkien filosofia.

Filosofia ja muut käytännöt

Filosofia ja uskonto


Filosofia pyrkii usein vastaamaan elämää ja kuolemaa, elämän tarkoitusta ja arvoa, sekä tekoja ja niiden seurauksia koskeviin kysymyksiin. Näin se tulee usein lähelle uskontojen aluetta. Tällöin filosofia eroaa uskonnoista siinä, että se vaatii jokaiselta väitteeltä rationaalisia perusteluja, ja on valmis asettamaan jokaisen väitteen tutkimuksen ja arvostelun kohteeksi.

Filosofia ja taide


Monet ajattelijat, esimerkiksi Friedrich Nietzsche ja Arthur Schopenhauer, ovat nähneet filosofian ja taide välillä läheisen sukulaisuuden. Monet filosofit ovat jo esitystavassaan tavoitelleet taiteellista kauneutta. Filosofiaa on kirjoitettu kaikilla runouden muodoilla: oppirunona, dialogina, monologina, romaanina, satuna, aforismina, esseenä jne.

Katso myös


Luettelo filosofeista
Luettelo filosofisista koulukunnista ja opeista
Suomalaisen filosofian historia
Wikipedia:Filosofian tietosanakirja

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta

Korkeakoulutason johdantoteoksia


}}
}}
}}
}}

Filosofian sanakirjoja


}}
}}
}}
}}
}}
}}
}}

Aiheesta muualla


http://filosofia.fi/ Filosofia.fi Suomalainen filosofinen verkkoportaali.
http://filosofia.fi/ensyklopedia Logos-ensyklopedia.
http://filosofia.fi/klassikkokirjasto/aakkos Filosofian klassikkokirjasto.
http://filosofia.fi/linkkikokoelma Filosofian linkkikokoelma.
Tietosanakirjoja:
http://www.newadvent.org/cathen/index.html Catholic Encyclopedia.
http://www.ditext.com/runes/index.html Dictionary of Philosophy. (Dagobert D. Runes, 1942)
http://www.philosophypages.com/dy/ Dictionary of Philosophical Terms and Names.
http://www.iep.utm.edu/ The Internet Encyclopedia of Philosophy.
http://plato.stanford.edu Stanford Encyclopedia of Philosophy.
Aikakausjulkaisuja:
http://www.helsinki.fi/filosofia/ajatus.htm ''Ajatus''. Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja.
http://www.netn.fi ''Niin & näin''. Filosofinen aikakauslehti.
http://www.uta.fi/jarjestot/aatos/paatos/ ''Paatos''. Filosofinen kulttuurilehti.
http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1&Itemid=37 ''Tiede & edistys''. Monitieteellinen kausijulkaisu.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/ ''Tieteessä tapahtuu''. Monitieteellinen kausijulkaisu.
Muuta:
http://www.feto.fi./ Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=336 Ylen Elävä arkisto: Filosofian klassikoita.
http://www.doaj.org/ljbs?cpid=15 DOAJ: Philosophy. Filosofian Open Access -aikakausjulkaisut.
http://etkirja.pp.fi/FF1.html Johdatus filosofiseen ajatteluun. Lukion pakollisen kurssin oppimäärä.
Luokka:Filosofia
af:Filosofie
als:Philosophie
am:ፍልስፍና
ang:Ūðƿitegung
ar:فلسفة
an:Filosofía
roa-rup:Filosofia
ast:Filosofía
gn:Arandupykuaaty
ay:Lup'intawi
az:Fəlsəfə
id:Filsafat
ms:Falsafah
bn:দর্শন
zh-min-nan:Tiat-ha̍k
jv:Filsafat
su:Filsafat
ba:Фәлсәфә
be:Філасофія
be-x-old:Філязофія
bar:Philosophie
bo:མཚན་ཉིད་རིག་པ།
bs:Filozofija
br:Prederouriezh
bg:Философия
ca:Filosofia
ceb:Pilosopiya
cv:Философи
cs:Filosofie
co:Filosofia
cy:Athroniaeth
da:Filosofi
de:Philosophie
et:Filosoofia
el:Φιλοσοφία
en:Philosophy
es:Filosofía
eo:Filozofio
ext:Filosofia
eu:Filosofia
fa:فلسفه
hif:Philosophy
fo:Heimspeki
fr:Philosophie
fy:Filosofy
fur:Filosofie
ga:Fealsúnacht
gv:Fallsoonys
gd:Feallsanachd
gl:Filosofía
gan:哲學
hak:Chet-ho̍k
ko:철학
hy:Փիլիսոփայություն
hi:दर्शनशास्त्र
hr:Filozofija
io:Filozofio
ig:Ákọ na Uche
ilo:Pilosopia
ia:Philosophia
ie:Filosofie
iu:ᐃᓱᒪᓕᐅᕐᓂᖅ
is:Heimspeki
it:Filosofia
he:פילוסופיה
kl:Inuunerup isumalerineq
kn:ತತ್ತ್ವಶಾಸ್ತ್ರ
ka:ფილოსოფია
csb:Filozofijô
kk:Пәлсапа
rw:Filozofi
ky:Философия
sw:Falsafa
ht:Filozofi
ku:Felsefe
lad:Filosofía
lez:Философия
lo:ປັດຊະຍາ
la:Philosophia
lv:Filozofija
lb:Philosophie
lt:Filosofija
lij:Filòsofia
li:Filosofie
jbo:pijyske
lmo:Filusufia
hu:Filozófia
mk:Философија
mg:Filôzôfia
ml:തത്ത്വശാസ്ത്രം
mt:Il-Filosofija
mr:तत्त्वज्ञान
arz:فلسفه
mzn:فلسفه
mwl:Filosofie
mn:Философи
my:သဘာဝတ္ထဗေဒ
nah:Tlazohmatiliztli
nl:Filosofie
nds-nl:Filesefie
ja:哲学
frr:Fiilosofii
no:Filosofi
nn:Filosofi
nrm:Philosophie
nov:Filosofia
oc:Filosofia
mhr:Философий
uz:Falsafa
pfl:Philosophie
pnb:فلاسفی
pap:Filosofia
ps:فلسفه
km:ទស្សនវិជ្ជា
pcd:Filosofie
nds:Philosophie
pl:Filozofia
pnt:Φιλοσοφία
pt:Filosofia
kaa:Filosofiya
ro:Filozofie
rm:Filosofia
qu:Yachay wayllukuy
ru:Философия
rue:Філозофія
sah:Философия
sa:तत्त्वज्ञानम्
sg:Sêndândarä
sc:Filosofia
sco:Filosofie
stq:Philosophie
st:Filosofi
sq:Filozofia
scn:Filusufìa
simple:Philosophy
sk:Filozofia
sl:Filozofija
so:Filasoof
ckb:فەلسەفە
srn:Sabi fu denki
sr:Филозофија
sh:Filozofija
sv:Filosofi
tl:Pilosopiya
ta:மெய்யியல்
kab:Tafelsuft
tt:Fälsäfä
te:తత్వము
th:ปรัชญา
vi:Triết học
tg:Фалсафа
tpi:Pilosopi
chr:ᎤᏬᎳᏨᎯ
tr:Felsefe
tk:Pelsepe
uk:Філософія
ur:فلسفہ
ug:پەلسەپە
za:Cwzyoz
vec:Fiłoxofìa
vo:Filosop
fiu-vro:Filosoofia
wa:Filozofeye
war:Pilosopiya
wo:Xeltu
yi:פילאסאפיע
yo:Ìmòye
zh-yue:哲學
diq:Felsefe
zea:Filosofie
bat-smg:Fėluosuopėjė
zh:哲学

Feminismi

Tiedosto:Igualtat de sexes.svg
Feminismi eli naisliike tai naisasialiike on aate, jonka mukaan sukupuolet ovat poliittisesti, ekonomisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoisia. Sen mukaan naisille tulee olla samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehillä. Naisliikkeeksi nimitetään naisten oikeuksia ajavaa järjestäytynyttä liikettä, joka tavoittelee naisten syrjinnän lakkauttamista ja naisille täyttä tasa-arvoa kaikissa asioissa. Feministisillä liikkeillä on perinteisesti ollut yhteisiä tavoitteita muiden kansalaisoikeusliike kanssa.
Ensimmäinen suomalainen naisjärjestö perustettiin 1884. Naiset saivat Suomi Äänioikeus ja Eduskuntavaalit#Vaalikelpoisuus vuonna 1906. Naisasialiikkeet elpyivät monissa maissa 1960-luvulla.

Feministisen liikkeen historia


Tiedosto:Forcefeeding.jpg

Ensimmäisen aallon feminismi


Varhaisimpia feministejä (tuota nimitystä käyttämättä) olivat monet 1700-luvun valistusajattelijat, muun muassa naisten tasa-arvoa, äänioikeutta ja ehdokkuusoikeutta vaatineet Jeremy Bentham (1781), markiisi de Condorcet (1789) ja Mary Wollstonecraft (1792).

Jeremy Bentham


Keskeinen utilitaristi ja klassinen liberaali filosofi Jeremy Bentham kirjoitti, että naisten heikompi juridinen asema oli se tekijä, joka inspiroi hänet 11-vuotiaana päättämään ryhtyä reformistin uralle. Bentham kannatti lähes kaikissa asioissa sukupuolten tasa-arvoa ja vaati naisille täyttä äänioikeutta ja oikeutta tulla äänestetyksi sekä vastusti sitä, että naisilta vaadittiin paljon tiukempaa sukupuolimoraalia kuin miehiltä. Bentham joissain kohdin pehmensi vaatimuksiaan sanomalla, että miehet eivät ole vielä valmiita täyteen uudistukseen.
Teoksessaan ''Introduction to the Principles of Morals and Legistlation'' (1781) Bentham tuomitsi jyrkästi sen, että monissa maissa evättiin naisilta oikeuksia verukkeena heidän muka kyvyttömämmät mielensä. Bentham antoi monia esimerkkejä kyvykkäistä naishallitsijoista.
Myös Benthamin oppilas ja kummipoika John Stuart Mill oli tunnustettu feministi, ja hänen kirjansa ''Naisen asema'' (''The Subjection of Women'') oli alan merkkiteos.

Markiisi de Condorcet


Matemaatikko, klassinen liberaali, filosofi, johtava Ranskan suuri vallankumous ja voltairelainen antiklerikaali markiisi de Condorcet oli radikaali ihmisoikeudet puolustaja, myös naisten tasa-arvon ja orjuuden lakkauttamisen aktivisti, jo 1780-luvulla. Hän vaati naisille äänioikeutta heti vallankumouksen alussa artikkelissaan lehdelle ''Journal de la Société de 1789'' ja julkaisemalla teoksen ''De l'admission des femmes au droit de cité'' http://www.pinn.net/~sunshine/book-sum/condorcet4.html ("For the Admission to the Rights of Citizenship For Women") vuonna 1790.

Mary Wollstonecraft


Mainituin alkuajan feministifilosofi oli Mary Wollstonecraft teoksellaan ''A Vindication of the Rights of Woman'' (1792), jonka perusteella hän on kiistatta feministi. Wollstonecraftin mukaan koulutus ja kasvatus saivat naiset omaksumaan rajoitetut odotukset ja "mieskatseen" saneleman itsekuvan. Teosta pidetään eräänä feminismin kulmakivenä.

Feministinen liike


1800-luku kehittyi Euroopassa ja Yhdysvallat laaja järjestäytynyt feministinen liike, feminismin ensimmäinen aalto, jonka tarkoituksena oli ajaa naisten täysiä kansalais- ja poliittisia oikeuksia. Feminismin ensimmäinen aalto edusti Liberaalifeminismi ajattelua, ja siihen lasketaan Benthamin, Condorcet'n ja Wollstonecraftin lisäksi mm. Benthamin kummipoika ja oppilas John Stuart Mill sekä Virginia Woolf. Poliittisten oikeuksia lisäksi feministit ajoivat sitä, että myös nainen voisi opiskella yliopistoissa ilman, että naisten olisi anottava ”vapautusta sukupuolesta”, ja näin päästä valtiollisiin virkoihin, jotka olivat olleet aiemmin vain miehille tarkoitettuja. Liike oli aluksi porvarisnaisten liike, mutta Työväenliike syntymisen jälkeen myös työläisnaiset alkoivat järjestäytyä.
Feminismi poliittisena liikkeenä syntyi 1800-luku. Yhdysvallat vuonna 1848 järjestettiin ensimmäinen konferenssi, jossa vaadittiin naisille äänioikeutta. Suomalaisen naisasialiikkeen aloittajia oli nuorsuomalainen kirjailija Minna Canth, joka kirjoissaan arvosteli yhteiskunnan epäkohtia.
Vuonna 1903 Emmeline Pankhurst oli aloittamassa Yhdistynyt kuningaskunta suffragettien liikettä. Eräs brittiläinen sanomalehti käytti vuonna 1905 sanaa suffragetti (englannin sanasta ''suffrage'') pilkatakseen naisia, jotka vaativat äänioikeutta. Pian suffragetit alkoivat itsekin käyttää tätä nimeä. Vähitellen suffragettien keinot äänioikeustaisteluissa muuttuivat rajuiksi. He saattoivat muun muassa kahlehtia itsensä julkisiin rakennuksiin ja lakiakin rikottiin. Monet joutuivat vankilaan. Suffragetit ryhtyivät nälkälakkoon 1909 ja heitä pakkoruokinta nieluun työnnetyn letkun avulla. Toimenpide aiheutti naisille pysyviä vammoja ja pakkoruokinta kiellettiin vuonna 1913. Tunnetuin suffragetin tempaus on brittiläisen Emily Davisonin heittäytyminen vuonna 1913 hevoskilpailuissa kuninkaan hevosen alle. Davison kuoli, mutta teko toi paljon huomiota naisten äänioikeustaistelulle. Kun miehet Ensimmäinen maailmansota olivat rintamalla, naiset tekivät töitä. Britannian naiset saivat rajatun äänioikeuden 1918 ja täyden äänioikeuden 1928. Yhdysvalloissa vuonna 1920 annettiin äänioikeus 30 vuotta täyttäneille naisille.
Naisasialiikkeen taistelu huipentui vaatimukseen äänioikeus. Uusi-Seelanti myönsi ensimmäisenä maana naisille äänioikeuden vuonna 1893, joskin naisilla oli ollut äänioikeus aikaisemmin Wyomingin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Uudessa Seelannissa naisilla ei kuitenkaan ollut oikeutta asettua ehdolle. Suomessa naiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1906, ja ensimmäiseen vuoden 1907 eduskuntaan valittiin 19 naisedustajaa.
Tiedosto:Women aluminum shells wwii.jpg
Ensimmäinen maailmansota viimeisinä vuosina ja sen jälkeen naiset saivat äänioikeuden monissa Euroopan maissa. Tämä liittyi toisaalta siihen, että naisille haluttiin antaa tunnustus heidän panoksestaan kansakuntansa hyväksi sodan jälkeen, sekä toisaalta sodassa usein käytettyyn retoriikkaan, jolla pyrittiin oikeuttamaan sotatoimet. Esimerkiksi Woodrow Wilson korosti puheissaan yksilöiden itsemääräämisen tärkeyttä yhteiskunnalle, jolloin äänioikeuden kielto naisilta olisi ollut hankala perustella. Viimeisenä Euroopassa naiset saivat äänioikeuden Sveitsissä 1970-luku.

Toisen aallon feminismi


Uudelleen feministinen liike palasi voimaansa 1960-luku Yhdysvalloissa, josta se levisi Eurooppaan. Naiset osoittivat mieltään muun muassa palkkaeroja ja pornografiaa vastaan. Vuonna 1963 Yhdysvalloissa tuli voimaan laki, jonka mukaan samasta työstä tuli maksaa sama palkka niin miehille kuin naisille.

Kolmannen aallon feminismi


1980-luku eteenpäin vaikuttaneesta feministisestä ajattelusta on usein puhuttu kolmannen aallon feminisminä. Kyse ei kuitenkaan ole yhtenäisestä liikkeestä vaan joukosta erilaisia ajattelutapoja ja liikkeitä. Feministinen liike myös laitostui ja akateemistui viimeistään 1990-luku tultaessa. Naistutkimus tunnettu yliopistollinen oppiaine ja tutkimusala sai alkunsa ensin Yhdysvalloissa ja sitten Euroopassa.
Jos ensimmäisen aallon feminismi korosti miesten ja naisten samankaltaisuutta ja yhtäläisiä oikeuksia, toisen aallon feminismi korosti eroja miesten ja naisten välillä, niin kolmannen aallon feminismin myötä nousivat esiin erot naisten välillä ja naisissa. Myös miestä sukupuolena ja miehisyyttä feminismi on tutkinut. Feministisestä miestutkimuksesta käytetään nimeä kriittinen miestutkimus. Samoin kolmannen aallon feminismillä on ollut läheiset suhteet homo-, lesbo- ja queer-tutkimukseen sekä kolonialismi tutkimukseen. Kolmannen aallon feminismin yksi keskeisimmistä – mutta myös kiistellyimmistä – teoreettisista käsitteistä on sex/sosiaalinen sukupuoli (biologinen ja sosiaalinen sukupuoli) -jaottelu.
Feminismi käsittää suuren joukon erilaisia ajattelutapoja niin, että usein onkin tapana puhua feminismin sijaan feminismeistä. Feminismien historiasta voidaan erottaa tiettyjä pääsuuntauksia.
Liberaalifeminismi (tai tasa-arvofeminismi) syntyi 1800-luvulla. Sen pyrkimyksenä oli vapauttaa naiset miesten holhouksesta ja saada naisille täydet kansalaisoikeudet. Liberaalifeminismi pohjaa valistusajatteluun ja sen mukaan naiselle kuuluvat samat oikeudet kuin miehelle, koska myös nainen on ihminen. Erästä liberaalifeminismin nykyisiä muotoja edustaa individuaalifeminismi.
Radikaalifeminismi sai alkunsa 1960-luvun Yhdysvalloissa ja jatkui voimakkaana liikkeenä pitkälle 1970-luvulle. Radikaalifeminismi näki naiserityisyydessä voimavaran. Se korosti naisten kokemusten tärkeyttä ja vaati tasa-arvoa myös yksityisen piiriin. Radikaalifeministit puuttuivat muun muassa raiskauksiin ja seksuaaliseen häirintään, naisten seksuaalisiin oikeuksiin sekä aborttiin.
Postmoderni feminismi sai alkunsa 1980-luvulla. Sen kohdalla kyse ei ole yksittäisestä yhtenäisestä koulukunnasta vaan hajaantuneesta ilmiöstä, jonka alle kuuluu paljon erilaisia feminismin muotoja. Postmoderneilla feministeillä on yhteistä käsitys kielellisesti jäsentyneestä todellisuus, jossa sukupuolta ja seksuaalisuutta tuotetaan ja uusinnetaan kielen ja toiminnan kautta. Postmoderni feminismi korostaa naisten välistä erilaisuutta yhden naiseuden sijaan ja kiinnittää huomiota sellaisiin eroa luoviin tekijöihin kuin seksuaalisuus ja etnisyys.
Muita feminismin suuntauksia ovat muun muassa globalisaation vaikutuksia korostava postkolonialistinen feminismi, heteronormatiivisuus kyseenalaistava queer-feminismi, naisten kaksinkertaista (Yhteiskuntaluokka ja sukupuolesta johtuvaa) sortoa ja uusintavaa työtä korostava marxilainen feminismi, naisten luontosuhdetta korostava ekofeminismi, tekniikkaa korostava ja erilaisia dualismeja ylittävä kyberfeminismi (eli kyborgi-feminismi) sekä anarkofeminismi.

Feminismi Suomessa


Suomi naisasialiike syntyi 1800-luvun lopulla, kun 1884 perustettiin Suomen Naisyhdistys ja vuonna 1892 edelleen toimiva Unioni Naisasialiitto Suomessa. Tunnetuimpia naisasiaa ajaneita toimijoita oli kirjailija Minna Canth, joka toi niin lehtikirjoituksissaan kuin kirjoissaan esille vallitsevia epäkohtia 1800-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Canth kirjoitti köyhyyden lisäksi esimerkiksi paljon tyttöjen ja naisten koulutuksen puolesta kantaaottavia kirjoituksia ja toimi muutenkin tätä asiaa edistääkseen. Tämän lisäksi Canth kritisoi vallitsevaa siveyskäsitystä, joka suhtautui hyväksyvästi miehen vapaanpaan seksuaalikäyttäytymiseen syyllistäen puolestaan naista "siveettömyydestä".
Suomessa naiset saivat ensimmäisenä Euroopassa sekä äänioikeuden että vaalikelpoisuuden 1906. Poliittinen innostus sukupuolten tasa-arvon puolesta jäi laimeaksi äänioikeudesta huolimatta. Poliittisiin puolueisiin perustetut naisosastot ja -järjestöt toimivat kuitenkin sosiaali- ja kulttuurivalistustyön kautta.
Naisasialiike pyrki parantamaan naisten asemaa ja vaati naisille samoja oikeuksia kuin miehille. Vasta uuden Avioliittolaki myötä 1920-luku naisten tasa-arvoisuus lain edessä toteutui kaikilta osin. Naisasialiikkeen merkitys näkyi muun muassa naisten tulemisessa mukaan julkiseen elämään. Naiset hankkivat koulutusta ja työtä ja heidän asemansa koheni yhteiskunnassa. Näin suomalaiseen yhteiskuntaan syntyi naissivistyneistö.
Itsekin 60-luvulla suomalaisessa tasa-arvoliikehdinnässä aktiivisesti toimineen Margaretha Mickwitzin mukaan varsinaisen sukupuoliroolikeskustelun voidaan Suomessa katsoa alkaneen vuonna 1965, jolloin useita aiheeseen liittyviä artikkeleita julkaistiin suomalaisissa sanomalehdissä. Keskusteluun sytykettä antoivat mm. ruotsinkielellä julkaistut naisen asemaa käsittelevät kirjat, sekä Anna-Liisa Sysiharjun vuonna 1960 julkaistu väitöskirja ''Home,Equality and Work''. Vuonna 1968 julkaistiin ensimmäinen kattava esitys sukupuolten asemista ja rooleista Suomessa, Elina Haavio-Mannilan teos ''Suomalainen nainen ja mies'', joka mahdollisti kunnollisen tietopohjan sukupuolten epätasa-arvon tarkasteluun.
Suomessa perustettiin vuonna 1966 Yhdistys 9, joka keskittyi sekä miesten että naisten sukupuolirooli eikä siis ollut varsinaisesti radikaalifeminismin innoittama. Yhdistys oli enimmäkseen yliopisto liike ja sen jäsenistössä oli sekä miehiä että naisia. Margaretha Mickwitz, joka toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana, kuvaa, että Yhdistys 9 perusti toimintansa radikaaliin sukupuolirooli-ideologiaan, jonka mukaan sekä naisella että miehellä on kaksi roolia; ansiorooli ja perherooli. Ainoa ratkaisevan ero sukupuolten välillä oli se, että nainen synnyttää. Yhdistys oli ensimmäinen tämänkaltainen toimija Suomessa, ja se edistikin laajasti tasa-arvoa koskevien epäkohtien tulemista yleiseen tietoisuuteen ja julkiseen keskusteluun, minkä lisäksi se vaikutti myös viralliseen sukupuolten epätasa-arvoa koskevaan linjaan. Esimerkiksi vuonna 1967 Suomen hallituksen vastaus YK:n pääsihteerin kyselyyn, jossa selvitettiin naisten osallistumisesta valtioiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen perustui suurelta osin yhdistykseltä pyydettyyn lausuntoon.
Varsinainen toisen aallon feminismi rantautui Suomeen vasta verrattain myöhään, 1970-luvulla. Vuonna 1973 perustettu Puna-akat/Rödkärringarna sulautui 1974 järjestöön nimeltä Marxist-Feministerna. Kattojärjestö Feministit-Feministerna perustettiin 1976.

Profeminismi


Profeministi kannattaa ainakin osaa feminismistä. Termiä käytetään useimmiten miehistä, jotka tekevät yhteistyötä feministien kanssa ja tavoittelevat sukupuolten tasa-arvoa. Jotkut eivät käytä nimitystä ”feministi” lainkaan miehistä.
Miestutkija Pasi Malmi kehottaa kaikkia miehiä ryhtymään profeministeiksi. Hän huomauttaa feminismin monialaisuudesta, mikä mahdollistaa hänen mukaansa sen että voi valita ne feministiset näkemykset, jotka itselleen soveltuvat. Malmi korostaa liberaalifeminismin ja hyvinvointivaltiofeminismin kannattavan naisten ja miesten tasa-arvoa mukaan lukien miehiin kohdistuvan syrjinnän poistaminen ja muistuttaa, että feminismin piirissä on esitetty laajamittaista kritiikkiä patriarkaattiteoriaa ja heterofobiaa kohtaan.

Antifeminismi


Tiedosto:Antisuffragists.jpg
Antifeminismi on feminismin jonkin tai kaikkien muotojen vastustamista. Sosiologi Michael Kimmel käsittelee katsausartikkelissaan yhdysvaltalaisia antifeministisia tekstejä sekä 1800-luvulta että 1980-luvulta. Aineistona hän käyttää enimmäkseen journalistien ja muiden populaarikirjoittajien teoksia. Samantyyppiset argumentit ilmentyvät molemmilla aikakausilla. Esimerkkitapauksien sisältö on että naisten rooli on olla lastentuottajia. Tällaista mielipidettä esitti esimerkiksi yhdysvaltalainen gynekologi George Gilder teoksessa Men and Marriage vuonna 1986. Kimmel mainitsee myös kolme (nyky-)tekstiä (1980-luvulta), jotka argumentoivat patriarkaatin välttämättömyyden puolesta. Lisäksi Kimmel tarkastelee muutamaa miesten huoltajuusoikeuksia puolustavien ruohonjuuritason poliittisten järjestöjen tekstejä. Osa näistä teksteistä vertailee miestä ja naista esimerkikis elektroniin ja positroniin.
Yhdysvallat antifeminismin käsitettä on joissain tapauksissa käytetty aseena feminismin sisäisissä kiistoissa. Feministit Camille Paglia, Christina Hoff Sommers, Jean Bethke Elshtain ja Elizabeth Fox-Genovese on leimattu toisten feministien taholta antifeministeiksi. Naistutkija Daphne Patai ja Noretta Koertge sanovat, että tällä tavalla termiä "antifeministi" käytetään tukahduttamaan akateeminen keskustelu feminismistä.. Paul Nathanson ja Katherine K. Young analysoivat kirjoissaan ''Spreading Misandry'' ja ''Legalizing Misandry'' feminismin inspiroimaa miesvihaa. Christina Hoff-Sommersin mukaan feministinen miesviha johtaa suoraan naisvihaan: osa johtavassa asemassa olevista feministeistä vihaa naisten enemmistöä, joka rakastaa miehiä, Hoff Summers toteaa kirjassaan ''Who Stole Feminism: How Women Have Betrayed Women''.

Katso myös


Ateistinen feminismi
Fragen
Feministinen filosofia
Kriittinen miestutkimus
Feministinen taide
Luettelo feministeistä
Maskulismi
Naisten aseman historia
Naistutkimus
Naistutkimuksen kritiikki
Perheväkivalta
Ranskalainen feminismi
Separatistinen feminismi
Suffragetti
Sukupuolentutkimus
Sukupuolten tasa-arvo

Kuvia


<gallery>
Tiedosto:Meister der 'Cité des Dames' 002.jpg|”Naisten kaupunki”, 1400-luvun alku.
Tiedosto:Age-of-Iron Man-as-he-Expects-to-Be 1869.jpg|Feminisminvastainen pilapiirros Yhdysvalloista vuodelta 1869.
Tiedosto:Womanpower logo.svg|Eräs saksalaisen feminismin tunnuksista 1970-luvulla.
Tiedosto:Vindication1b.jpg|Mary Wollstonecraft , ''A Vindication of the Rights of Woman'', 1792.
</gallery>

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.aletta.nu/aletta/fragen/ Fragen-tietokanta, tekstejä toisen aallon feminismin ajan kirjoittajilta
http://www.minna.fi/ Minna Naistutkimus- ja tasa-arvoportaali.
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/klassikkogalleria/ Klassikkogalleria 1600–1900-luvun feministisiä ajattelijoita.
http://feministienvuoro.wordpress.com/ Feministien vuoro Suomalaisten feministien ylläpitämä blogisivusto
Internet Encyclopedia of Philosophy:
http://www.iep.utm.edu/fem-epis/ Feminist Epistemology.
http://www.iep.utm.edu/jurisfem/ Feminist Jurisprudence.
Stanford Encyclopedia of Philosophy:
http://plato.stanford.edu/entries/feminism-approaches/ Approaches to Feminism.
http://plato.stanford.edu/entries/feminism-topics/ Topics in Feminism.
http://plato.stanford.edu/entries/feminism-liberal/ Liberal Feminism.
Luokka:Feminismi
af:Feminisme
ar:أنثوية
an:Feminismo
ast:Feminismu
az:Feminizm
id:Feminisme
ms:Feminisme
bn:নারীবাদ
zh-min-nan:Lú-sèng-chú-gī
ba:Феминизм
be:Фемінізм
be-x-old:Фэмінізм
bs:Feminizam
br:Gwregelouriezh
bg:Феминизъм
ca:Feminisme
cs:Feminismus
cy:Ffeministiaeth
da:Feminisme
de:Feminismus
et:Feminism
el:Φεμινισμός
en:Feminism
es:Feminismo
eo:Feminismo
eu:Feminismo
fa:فمینیسم
hif:Feminism
fr:Féminisme
fy:Feminisme
gd:Boireann-dhligheachas
gl:Feminismo
ko:여성주의
hy:Ֆեմինիզմ
hi:नारीवाद
hr:Feminizam
ia:Feminismo
ie:Feminisme
is:Femínismi
it:Femminismo
he:פמיניזם
ka:ფემინიზმი
kk:Феминизм
ku:Femînîzm
la:Feminismus
lv:Feminisms
lt:Feminizmas
hu:Feminizmus
mk:Феминизам
ml:സ്ത്രീവാദം
mr:स्त्रीवाद
mwl:Femenismo
my:သာတူညီမျှ အမျိုးသမီးဝါဒ
nl:Feminisme
new:मिसावाद
ja:フェミニズム
no:Feminisme
nn:Feminisme
nov:Feminisme
oc:Feminisme
pnb:فیمینزم
pl:Feminizm
pt:Feminismo
ro:Feminism
ru:Феминизм
rue:Фемінізм
sah:Феминизм
scn:Fimminismu
si:ස්ත්‍රි වාදය
simple:Feminism
sk:Feminizmus (hnutie)
sl:Feminizem
ckb:فێمینیزم
sr:Феминизам
sh:Feminizam
sv:Feminism
tl:Peminismo
ta:பெண்ணியம்
te:స్త్రీవాదం
th:สตรีนิยม
vi:Nữ quyền
tr:Feminizm
uk:Фемінізм
ur:نسائیت
ug:فېمىنىزم
fiu-vro:Feminism
wa:Feminisse
war:Peminismo
wuu:女权主义
yi:פעמיניזם
bat-smg:Femėnėzmos
zh:女權主義

Fobia


Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko (kammo tai kauhu), jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan. Vastenmielisyys esimerkiksi jotain eläinlajia kohtaan ei ole vielä fobia. Fobiat luokitellaan ahdistuneisuushäiriöt. Sanaa ''fobia'' käytetään lääketieteessä joskus myös oireiden kuvailuun. Esimerkiksi sairauksissa, joissa syöminen aiheuttaa potilaalle pahoinvointia tai kipua voidaan puhua ''sitofobiasta'' eli syömisen pelosta.

Jaottelu ja syyt


Jaottelussa on kaksi keskeistä osaa. Ensimmäisessä todelliset fobiat kehittyvät muun muassa jonkin lapsuuden aikaisen tapahtuman vuoksi. Usein ongelmat syntyvät yksilön tavasta ajatella, tuntea tai käyttäytyä. Myös tietämättömyys voi olla osasyynä fobiaan. Toisessa fobia alkaa kehittyä ns. ehdollistumalla. Joillakin ihmisillä on tavallista alhaisempi ahdistuskynnys ja stressitilanteissa hän saattaa saada yksittäisiä paniikkikohtauksia. Ihminen liittää paniikkikohtauksen tilanteeseen tai tapahtumaan.
Fobiat jaetaan kolmeen ryhmään: yksittäiset fobiat kuten eläinfobiat, sosiaalinen fobia ja agorafobia eli avoimien paikkojen tai tilojen kammo. Edellä mainittujen lisäksi muun muassa käärme-, pistos- tai kummituskammo ovat verrattain yleisiä, mutta useimmilla kyseiset pelot eivät ilmene niin voimakkaina, että niistä olisi haittaa tavanomaisessa elämässä.
Mielenterveyshuollon ammattilaiset käyttävät Suomessa ICD-10-oireluokitusta, jossa eri pelkotiloja ei luokitella, vaan ne kuuluvat kategoriaan F40 Pelko-oireiset (foobiset) ahdistuneisuushäiriöt.
F40.0 Julkisten paikkojen pelko
F40.00 Julkisten paikkojen pelko; ilman samanaikaista paniikkihäiriötä
F40.01 Julkisten paikkojen pelko; samanaikainen paniikkihäiriö
F40.1 Sosiaalisten tilanteiden pelko
F40.2 Määritetyt (yksittäiset) pelot
F40.8 Muu pelko-oireinen (foobinen) ahdistuneisuushäiriö
F40.9 Määrittämätön pelko-oireinen (foobinen) ahdistuneisuushäiriö
Lisäksi Suomessa erityisesti tutkijoiden käytössä on DSM-IV-oireluokitus, jossa pelkotilat luokitellaan seuraavasti:
Panic Disorder With Agoraphobia
Agoraphobia Without History of Panic Disorder
Social Phobia & Specific Phobia.
Erityyppisiä fobioita on listattu paljon erityisesti internetissä. Ne muodostuvat usein kohteen latinan- tai kreikankielisestä nimestä liitettynä fobia-sanaan.

Oireet


Oireet jaotellaan yleensä ''fyysisiin'' ja ''psyykkisiin'' oireisiin. Fyysisiä oireita voivat olla muun muassa vapina, hikoilu, huimaus, sydämen tykytys, punastuminen sekä ripuli. Psyykkisiä oireita taas ovat muun muassa voimakas halu paeta tilanteesta, kyvyttömyys hallita fyysisiä oireita, jännittäminen sekä unettomuus.
Fobia pakottaa välttelemään tilanteita, asioita ja paikkoja jossa pelkoa aiheuttava ärsyke jouduttaisiin kohtaamaan. Se voi esimerkiksi pakottaa ihmisen pysymään kotonaan ja jättämään tästä syystä työpaikkansa tai keskeyttämään opintonsa.
Fobia voi pahimmissa tapauksissa kontrolloida elämää.

Hoito


Nykyisin fobioita voidaan hoitaa erilaisilla kursseilla, joilla pyritään voittamaan esimerkiksi pelko lentämistä tai sosiaalisia tilanteita kohtaan. Harvat kuitenkin hakeutuvat hoitoon, sillä fobiat ovat yksittäisiä, eivätkä vaikuta arkielämään negatiivisesti. Hoitoon hakeudutaan, kun fobia konkreettisesti vaikuttaa elämään.

Yksittäinen fobia


Yksittäisten fobioiden hoidossa yleisin terapiahoito lienee asteittainen altistaminen epämiellyttävälle asialle, ja samalla muokataan asiakkaan ajatusmallia ko. asiasta. Altistushoidon tiedetään tehoavan parhaiten.

Sosiaalinen fobia


Sosiaalista fobiaa hoitavassa terapiassa käydään läpi henkilön fyysiset ja psyykkiset reaktiotavat pelkotilanteessa, hänen välttelemänsä tilanteet ja niihin liittyvät ajatukset sekä selvitetään, mitä hoidettava tulevaisuudessa haluaa tehdä. Monet sosiaalisesta fobiasta kärsivät jäävät kiinni liialliseen yleistämiseen ja asioiden valikoivaan suodattamiseen. Henkilö voi esimerkiksi luulla, että häntä tuijotetaan, vaikkei niin todellisuudessa tehdä. Tilanteista nähdään vain negatiiviset puolet ja positiiviset unohdetaan. Tietyt psyykelääkkeet hillitsevät oireita ja psykoterapialla pyritään ymmärtämään oireen mahdollisia taustatekijöitä. Usein sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä kykenee kamppailemaan ahdistusta vastaan ja osallistumaan pelkäämiinsä tilanteisiin.

Agorafobia


Agorafobiaan liittyy usein katastrofiajatuksia ja sen onkin todettu kehittyvän pitkittyneen paniikkihäiriön seurauksena, kun ihminen alkaa vältellä paikkoja joissa ahdistus on yllättänyt hänet. Usein tähän on hoitomenetelmänä pelkkä ajatusten keskittäminen toisaalle. Jos asiakas pelkää pyörtyvänsä, häntä ohjataan ajattelemaan selviämisajatuksia. Lisäksi terapiassa voidaan käsitellä henkilön pelkäämiä asioita ja opetellaan hallitsemaan niistä johtuvia paniikkireaktioita.

Virtuaalitodellisuusterapia


Uusimpana hoitomuotona on terapia, jossa hyödynnetään virtuaalitodellisuus (''Virtual Reality Exposure Therapy''). Sitä on sovellettu muun muassa julkisten paikkojen pelkoon, lentopelkoon, hämähäkkipelkoon, julkisella paikalla puhumisen pelkoon sekä korkean paikan ja ahtaan paikan kammoon. Tutkimusten mukaan virtuaalitodellisuudessa koettu pelkoärsyke aiheuttaa samanlaisia reaktioita kuin todellisuudessa koettu.
Virtuaalitodellisuuden etuja ovat parempi kontrollointi. Esimerkiksi oikean hämähäkin kontrolloiminen on hankalaa, mutta virtuaalihämähäkki tottelee täysin tietokonetta. Virtuaalihämähäkkiä voidaan myös koskettaa ilman todellista vaaraa. Hoitomuoto on myös edullisempaa, sillä terapia voidaan toteuttaa terapeutin vastaanotolla eikä altistumista tarvitse järjestää todellisissa olosuhteissa.
Altistuminen virtuaalitodellisuudessa voi aiheuttaa väliaikaista pahoinvointia, joten tällaisten istuntojen on oltava lyhyitä, korkeintaan 45 minuuttia pitkiä.

Koulupelko


Koulupelko on kouluun liittyvää ahdistuksen tunnetta etenkin kouluun lähdössä. Ahdistuneisuus liittyy yleensä tunne-elämään. Koulupelko ja kouluahdistus tarkoittavat sitä, että lapsi tai nuori kokee kaiken kouluun liittyvän uhkaavaksi ja vaaralliseksi. Ahdistunut lapsi tai nuori saattaa kokea uhkaavaksi esimerkiksi kiusaavat luokkatoverit, koulumatkan, opettajan tai koko kouluyhteisön. Koulupelko voi kehittyä myös vuosien kuluessa, esimerkiksi pitkään jatkunut kiusaaminen saattaa myöhemmin aiheuttaa sen, että vaikka nuori ei kärsisikään enää kiusaamisesta, on kaverisuhteiden luominen koulussa vaikeaa, vaikka vapaa-ajalla sama henkilö tulisikin hyvin ihmisten kanssa toimeen. Suuret sosiaaliset estot koulussa voivat taas johtaa paniikinomaisiin pelkotiloihin ja koulun karttamiseen. Aivan pienellä koululaisella koulupelko voi syntyä myös siitä, että lapsi kokee olonsa turvattomaksi, kun ei tiedä mitä hänen äidilleen tapahtuu sinä aikana kun hän itse on koulussa. Kouluahdistuksesta kärsivä kykenee ehkä olemaan koulussa, mutta varsinaisesta koulupelosta kärsivä lapsi välttää kouluunmenoa mahdollisimman pitkään.

Katso myös


Mielenterveys
Luettelo fobioista
Traumaperäinen stressihäiriö

Lähteet


http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2003/040303_c.htm Yle.fi
http://www.gernet.fi/public/fobiat.zml Fobiat, Gernet.fi
http://www.members.tripod.com/jejoni/fobiat.htm Fobiat, Tripod.com
http://www.mielenterveysseura.fi Mielenterveysseura
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00394

Aiheesta muualla


http://mielenterveystalo.hus.fi Kelnet-mielenterveystalo, HUS
Luokka:Fobiat
af:Fobie
ar:رهاب
az:Fobiya
id:Fobia
ms:Fobia
bs:Fobija
bg:Фобия
ca:Fòbia
cs:Fobie
da:Fobi
et:Foobia
el:Φοβία
en:Phobia
es:Fobia
eo:Fobio
fa:هراس
fr:Phobie
gl:Fobia
ko:공포 장애
hy:Ֆոբիա
hi:फोबिया
hr:Fobija
is:Fælni
it:Fobia
he:פוביה
ka:ფობია
kk:Фобия
ku:Fobî
lt:Fobija
hu:Fóbia
ml:അകാരണഭീതി
arz:فوبيا
nl:Fobie
ja:恐怖症
no:Fobi
nn:Fobi
pl:Fobia
pt:Fobia
ro:Fobie
ru:Фобия
sq:Fobia
simple:Phobia
sk:Fóbia
sl:Fobija
sr:Фобија
sh:Fobija
sv:Fobi
tl:Pobya
te:ఫోబియా
th:โรคกลัว
tr:Fobi
uk:Фобії
vep:Fobii
wa:Fobeye
yi:פאביע
zh:恐懼症

Finnair


Kuva:Helsinki-Vantaa_crew_center.jpg
Kuva:Finnair MD-11 EFHK.jpglla.]]
Kuva:Finnair.a321-200.oh-lzb.arp.jpg
Finnair on suomalainen lentoyhtiö, joka harjoittaa reitti- ja lomalentoliikennettä niin koti- kuin ulkomailla. Yhtiö perustettiin 1. marraskuuta 1923 nimellä Aero O/Y. Finnair on maailman viidenneksi vanhin edelleen toimivista lentoyhtiöistä.
Finnair on julkinen osakeyhtiö, jonka osakekannasta Suomi valtio omistaa enemmistön. Yhtiö on näin ollen valtionyhtiö. Finnairin kotipaikka on Helsinki ja sen pääkonttori sijaitsee Vantaalla. Yhtiö on listattu Helsingin pörssiin 1989.
Finnair-konsernin toimialat ovat reitti- ja lomalentotoiminta, tekniset ja maapalvelut, catering-toiminta, matkatoimistoala sekä matkailualan tieto- ja varauspalvelut. Finnair-konsernin palveluksessa työskentelee noin 9&nbsp;000 henkilöä, joista suurin osa Suomessa.
Finnairin tytäryhtiöitä ovat muun muassa Aurinkomatkat, Suomen Matkatoimisto ja maapalveluyhtiö Northport. Finnair hankki syksyllä 2003 omistukseensa Ruotsi Nordic Airlink -lentoyhtiön, josta se muokkasi FlyNordic-halpalentoyhtiön. Kesäkuussa 2007 Finnair myi FlyNordicin norjalaiselle Norwegian Air Shuttle -halpalentoyhtiölle. Kaupan seurauksena Finnairista tuli Norwegianin toiseksi suurin omistaja. Syyskuussa 2010 yhtiö osti vähemmistöosuuden Finncomm Airlinesista ja samalla hankki omistukseensa Finncommin kaikki 12 ATR-lentokonetta.
Finnairilla on ollut historiansa aikana kolme matkustajien kuolemiin johtanutta onnettomuutta ja kaikki yhtiön toimiessa vielä Aero-nimellä. Ensimmäinen tapahtui välirauhan aikana kesäkuussa 1940 Suomenlahdella, kun Neuvostoliiton ilmavoimat ampui alas matkustajalentokone Kalevan pudotus. Myöhemmät tapaukset olivat Koivulahden lentoturma vuonna 1961 ja Maarianhaminan lentoturma vuonna 1963. Vuonna 2011 Finnair oli Euroopan turvallisin ja maailman toiseksi turvallisin lentoyhtiö japanilaisen All Nippon Airwaysin jälkeen.

Omistus


Suomen valtio omistaa Finnair Oyj:n osakkeista 55,8&nbsp;%. Muut osakkeet jakautuvat vakuutusyhtiöiden, muiden yritysten sekä yksityisten kesken. Hallintarekisterissä osakkeista on 6,9&nbsp;%. Osake on listattu Helsingin pörssissä.

Valtion omistuksen hyödyt ja haitat


Ministeri Heidi Hautala (vihr) on perustellut valtion omistusta sillä, että Finnair turvaa lentoyhteydet Eurooppaan. Liikenne- ja kuljetustekniikan professori Jorma Mäntynen kuitenkin huomauttaa, että muutkin lentoyhtiöt ovat avanneet monista Suomen kaupungeista suoria yhteyksiä Eurooppaan.
Helsingin Sanomien taloustoimittaja Juhana Rossin mukaan Finnair on henkitoreissaan, sen ongelmana on kroonisesti heikko kannattavuus ja yhtiön johdon bonukset ovat siihen verrattuna triviaaleja. Finnair ja monet muut perinteiset lentoyhtiöt ovat olleet vaikeuksissa kilpailujen vapauttamisen jälkeen, koska niiden palkat ja työehdot on mitoitettu kilpailuttomalle entisajalle. Tämän vuoksi vuodesta toiseen kivulloisen riitelyn jälkeen sopimuksiin tehdään Rossin mukaan liian pieniä korjauksia.
Rossin mukaan Finnairin vararikko voisi ratkaista ongelman: yhtiön rauniolle syntyisi uusi lentoyhtiö, johon otettaisiin mukaan vain yhtiön terveet osat ja joka sopisi kannattavantasoiset työehdot. Vaihtoehtona olisi yksityistää Finnair, minkä jälkeen markkinat saisivat yhtiön uudistamaan liiketoimintansa tai päätymään vararikkoon, jolloin sen tilalle syntyisi jotain uutta.
Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala sanoi 15.3.2012, että jos Finnair ei onnistu uusimaan strategiaansa, vuonna 2013 "valtio joutuu edelleen pääomittamaan Finnairia".

Historia


Aero O/Y:n perustamiskirja allekirjoitettiin Helsingissä 12. syyskuuta 1923. Yhtiökokouksessa saman vuoden marraskuun 1. päivänä päätettiin lentotoiminnan aloittamisesta. Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 11. joulukuuta 1923, joskin joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui jo 9. lokakuuta. Yhtiön osakkeista 50&nbsp;% oli saksalaisen lentokonevalmistajan, Junkersin, hallussa.
Yhtiön ensimmäinen lento starttasi kello 15.40 20. maaliskuuta 1924 Helsingistä. Lento Tallinnaan tehtiin Junkers F 13 -lentokoneella. A. T. Virkkusen mukaan ensimmäinen lento olisi lennetty 11. helmikuuta 1924 Aeron käyttämät lentokoneet olivat kaikki vesilentokoneita, jotka lähtivät Katajanokka. Talvella koneet lensivät merijäältä suksivarustuksessa. Lentoliikenne suuntautui vain Tallinnaan ja Tukholmaan yhteistoiminnassa ruotsalaisen Aerotransport-yhtiön (ABA) kanssa.

1930-luku


Vuonna 1936 valmistuivat Helsingin Malmin lentoasema ja Turun lentoasema Artukaisten kansainväliset Lentokenttä, jotka olivat Suomen siviililentoliikenteen ensimmäiset maakentät. Aero osti kaksi De Havilland D.H.89 Dragon Rapide -konetta, jotka saivat nimet "Salama" ja "Lappi". Niillä aloitettiin kotimaanliikenne vuonna 1937 reiteillä Helsinki–Viipuri ja Helsinki–Tampere. Viipurin reitti piteni vuonna 1938 Imatralle. Pohjoiseen suuntautunut reitti piteni vuonna 1938 Vaasaan, 1939 Kemiin ja 1940 Petsamoon. Kotimaan liikenne toimi vain kesäisin. Yhtiö siirtyi suurempien Junkers-koneiden käyttöön 1930-luvulla, jolloin sillä oli käytössä Ju-52-koneet "Sampo", "Kaleva" ja "Karjala". 1938 Aero avasi reitin Berliiniin. Puolalainen LOT-yhtiö mahdollisti liikenteen Helsingistä Varsovaan. Vuoden 1939 alussa Aero tilasi kaksi nelimoottorista Focke-Wulf Fw 200 Condor -matkustajakonetta, joita ei kuitenkaan koskaan saatu käyttöön.

1940-luku


Talvisota aikana lentotoiminta Helsingistä oli liian vaarallista siviilikoneille. Aeron tilapäiset ulkomaanreitit, lähinnä diplomaattiliikenteen käyttämät lennot, suuntautuivat Vaasasta Sundsvallin kautta Tukholmaan.
Talvisodan päätyttyä lennot Helsingistä alkoivat uudestaan. Välirauhan aikana 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista Tupolev SB-2 -pommikonetta Kalevan pudotus Aeron Junkers Ju 52 -lentokoneen (OH-ALL ''Kaleva'') Suomenlahti yllä Tallinnan edustalla. Vuonna 1941 yhtiö osti kaksi Douglas DC-2 -konetta, jotka saivat nimet "Sisu" ja "Voima".
Jatkosota aikana Aero lensi muun muassa Tallinnaan, Tukholmaan ja Berliiniin. Osa yhtiön koneista oli otettu Suomen ilmavoimien käyttöön.
Moskovan välirauhansopimus keskeytti lentoliikenteen Suomessa 21. syyskuuta 1944. Liikennöinnin osittainen jatkaminen alkoi keväällä 1945. Helsinki–Malmin lentoasema oli kuitenkin liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Aeron toiminnot siirrettiin Hyvinkään lentokenttä.
Sodan jälkeen Aero hankki Yhdysvaltain ilmavoimat sen Eurooppaan jättämistä ylijäämäkoneita käyttöönsä Douglas DC-3 -lentokoneita. Niiden avulla avattiin lentoliikenne Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.
Vuonna 1946 Aeron osake-enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Loput 30 prosenttia osakkeista jakoivat yksityiset osakkeenomistajat, jotka olivat lähinnä yrityksiä.

1950-luku


Image:Finnair OH-LVE Retro at EHFK.jpg
Helsinki-Vantaan lentoaseman, silloisen Helsingin lentoaseman, valmistuttua vuonna 1952 siitä tuli Aeron kotikenttä.
Vuonna 1953 otettiin käyttöön Finnair yhtiön markkinointinimenä, ja Yhdysvaltain armeijalta perityt Dakotat korvattiin Convair 340- ja Convair Metropolitan -koneilla. Aero sai käyttöönsä uuden lentokonehallin Seutulassa marraskuussa 1955. Halliin, jonka pituus oli 150 metriä, leveys 50 metriä ja ovien korkeus 10,5 metriä, mahtui 12 Convair Metropolitan -konetta. Vanhan puisen kolmen koneen hallin sai käyttöönsä Veljekset Karhumäki -yhtiö. Vuonna 1956 Aero avasi reitin Moskovaan, ja jo seuraavana vuonna lisäsi valikoimaan Frankfurtin, Kölnin, Baselin ja Geneven.

1960-luku


Kuva:Finnair Caravelle Basle Airport - April 1976.jpg huhtikuussa 1976.]]
Vuonna 1960 Aero siirtyi suihkukonekauteen, kun se otti käyttöön ensimmäisen Caravelle -koneensa. 3. tammikuuta 1961 tapahtui ensimmäinen Aero Oy:n kuolonuhreja vaatinut Koivulahden lentoturma, kun Douglas DC-3 (OH-LCC) syöksyi maahan Koivulahti. Tapausta tutkineen lautakunnan raportin mukaan onnettomuuden todennäköisin syy oli ohjausvirhe, johon myötävaikutti ohjaajan ja perämiehen onnettomuutta edeltävänä iltana ja yönä nauttimat alkoholijuomat sekä valvominen. Toinen kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus tapahtui 8. marraskuuta 1963: Aeron DC-3 (OH-LCA) Maarianhaminan lentoturma Maarianhaminassa. Onnettomuuden syntyyn vaikuttivat muun muassa huono näkyvyys ja viallinen korkeusmittari. Vuonna 1963 perustettiin konserniin kuuluva matkanjärjestäjäyhtiö Aurinkomatkat, ja samoihin aikoihin Aero otti haltuunsa myös vaikeuksiin joutuneen Veljekset Karhumäen lentotoiminnan. Vuonna 1964 perustettiin Finnairin ilmailuopisto, ja vuonna 1968 virallistettiin aiemmin ainoastaan markkinointitarkoituksissa käytetty Finnair-nimi. Vuonna 1969 Finnair otti käyttöönsä ensimmäisen pitkän matkan suihkukoneensa, Douglas DC-8:n. Uutta konetyyppiä käytettiin pääasiassa lennoilla Yhdysvaltoihin, mutta niiden ohessa myös lähinnä Välimerelle ja Kanariansaarille lennetyillä charter-lennoilla.

1970-luku


Vuonna 1975 Finnair otti käyttöön ensimmäisen laajarunkoisen lentokoneensa McDonnell Douglas DC-10:n. Tokion lisäksi konetyyppiä käytettiin erityisesti New Yorkiin ja Yhdysvaltain länsirannikolle suuntautuneilla reiteillä. Finnairin ensimmäinen, Caravellet korvaamaan tarkoitettu, Douglas DC-9-kone OH-LYN saapui Suomeen 27. tammikuuta 1976.

Oulun lentokonekaappaus


Vuonna 1978 liikemies Aarno Lamminparras kaappasi 30. syyskuuta Finnairin matkustajakoneen matkalla Helsingistä Ouluun. Oulussa kaappaaja pakotti koneen palamaan takaisin Helsinkiin, jossa hän vapautti suurimman osan panttivangeista. Seuraavaksi kone lensi jälleen Ouluun, jossa vaaditut lunnasrahat toimitettiin kaappaajalle. Sitten kone lensi takaisin Helsinkiin, jossa loput matkustajat vapautettiin. Lamminparras pakotti koneen lentämään Amsterdamiin, jossa tankattiin. Sieltä kone palasi Helsinkiin ja edelleen Ouluun. Siellä kaappaaja poistui lentokoneesta ja lupasi antautua 2. lokakuuta viranomaisille. Epäillessään miehen antautumislupausta poliisi päätti suorittaa äkkirynnäkön miehen asuntoon 1. lokakuuta, ja hän antautui välittömästi. Kaappausdraamassa ei loukkaantunut kukaan.

1980-luku


1980-luku alussa Finnair otti käyttöönsä ensimmäiset MD-80-sarjan koneensa. Vuonna 1983 yhtiö aloitti välilaskuttomat Helsinki–Tokio-lennot McDonnell Douglas DC-10-koneella. Samalla siitä tuli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka lensi ilman välilaskua Länsi-Euroopasta Japaniin. Helsinki–Tokio oli pitkään maailman pisin DC-10:llä lennetty reitti. Vuonna 1988 Finnair aloitti lennot Helsinki–Peking-reitillä, jolloin Finnairista tuli ensimmäinen länsieurooppalainen suoraan Eurooppa Kiinaan lentänyt lentoyhtiö.

1990-luku


Finnairin 1990-luku alkoi uuden konetyypin siivittämänä laajarunkoisen McDonnell Douglas MD-11 -mallin astuttua yhtiön laivastoon joulukuussa 1990. Suomen 1990-luvun alun lama ja juuri alkanut Persianlahden sota vähensi lentomatkustusta huomattavasti, mikä aiheutti Finnairille taloudellisia vaikeuksia. Tytäryhtiöt Veljekset Karhumäki ja Finnaviation fuusioitiin Finnair-emoyhtiöön syksyllä 1996. Yhtiön viralliseksi nimeksi tuli 25. syyskuuta 1997 Finnair Oyj. Samassa yhteydessä Finnair otti käyttöön uuden ulkoasun koneilleen uuden Boeing 757 -tyypin myötä. Vuonna 1999 Finnair liittyi Oneworld-allianssiin ja aloitti merkittävän kalustouudistuksen korvaten DC-9-varianttejaan Airbus A320 -sarjan malleilla.

2000-luku


Tiedosto:Finnairin logo.svg
Vuonna 2001 Finnair kierrätti alkuperäisen nimensä perustamalla Viroon Aero Airlines -nimisen lentoyhtiön. Syyskuun 11. päivän iskut jälkeen kaikkiin Finnairin koneisiin asennettiin murtovarma ohjaamo. Vuonna 2004 Finnair osti Ruotsissa toimivan Nordic Airlink -nimisen pienen lentoyhtiön, joka muutettiin FlyNordic-nimiseksi halpalentokonseptilla toimivaksi reittilentoyhtiöksi pääpaikkanaan Arlandan lentoasema Tukholmassa. Vuoden 2006 maaliskuussa Finnair ilmoitti lopettavansa niin sanottujen äkkilähtö-lentojen myynnin. Äkkilähdöt olivat lentoja, jotka yhtiö myi edullisesti muutamaa vuorokautta ennen lähtöpäivää täyttääkseen lentojen kaikki paikat. Viikoittain vaihtuneet ja tiistaisin myyntiin tulleet lähdöt olivat aikanaan Finnairin suosituin verkkopalvelu, joka oli käytössä kuusi vuotta. Vuoden 2007 heinäkuussa Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle halpalentoyhtiölle Norwegian Air Shuttlelle (Norwegian.no). Vastineeksi Finnair sai noin 5&nbsp;% Norwegianin osakkeista. Vuonna 2008 Finnairin tytäryhtiö Aero Airlines lopetti toimintansa.
Eurooppalaisten lentoyhtiöiden yhteistyöjärjestö:n tekemän tutkimukseen mukaan Finnair oli vuonna 2007 Euroopan viidenneksi täsmällisin lentoyhtiö Turkish Airlinesin kanssa 83,6&nbsp;%:lla. Aikataulujaan paremmin pitivät (paremmuusjärjestyksessä) ČSA – Czech Airlines, Brussels Airlines, Malév – Hungarian Airlines ja Austrian Airlines. Vuonna 2011 Finnairin kaikista lennoista 85,1&nbsp;% saapui aikataulussa.
16. marraskuuta 2009 alkoi Finnairin lentäjien lakko vastauksena yhtiön toimille kannattavuuden parantamiseksi. Kiistanaiheisiin sisältyi lentäjien työtehtävien ulkoistaminen. Lakosta aiheutui kannattavuuttaan menettäneelle lentoyhtiölle miljoonien eurojen vahingot. Lakko päättyi kahdessa päivässä, kun osapuolet pääsivät sopimukseen palkanalennuksista ja tuottavuutta lisäävistä työehdoista.
Matkustamohenkilökunnan ja tekniikan väen palkkoja alennettiin sopimuksella yhteensä 26 miljoonalla eurolla. Myös yhtiön johto laski palkkaansa viisi prosenttia.
Toimitusjohtaja Jukka Hienosen ilmoitettua erostaan vuoden 2009 elokuussa 18 yrityksen johtoryhmän jäsenelle ja avainhenkilöksi määritellylle luvattiin yhteensä 2,8 miljoonaa euroa, mikäli he jatkavat yhtiössä myös toimitusjohtajan vaihdosta seuraavan kauden. Avainhenkilöistä neljä erosi myöhemmin sitouttamisajan umpeuduttua.

2010-luku


30. marraskuuta 2010 alkaneen Finnairin matkustamohenkilökunnan lakon yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja Mika Vehviläinen – vedoten lentoliikenteen kilpailutilanteeseen ja kulutasoon – katsoi, että työntekijöiden tulisi tinkiä työehdoistaan tai muuten työtä jouduttaisiin siirtämään halvan työvoiman maihin.
Keväällä 2011 yhtiössä tapahtui runsaasti johtajavaihdoksia. Nokian globaalista viestinnästä vastannut Arja Suominen siirtyi Finnairin palvelukseen, kun viestintäjohtajana toiminut Christer Haglund siirtyi Suomen Messujen toimitusjohtajaksi. Haglund kuului siihen 18 hengen joukkoon, jolle Finnairin hallitus maksoi ylimääräisen bonuksen sitouttaakseen avainhenkilöitä pysymään Finnairin palveluksessa toimitusjohtajavaihdoksen ylimenokauden.
Sitouttamisbonuksia koskevan uutisoinnin yhteydessä Iltalehti listasi myös vuoden 2008 osalta joidenkin Finnairin johtoon kuuluneiden ansiot, jotka sisälsivät edellisvuoden tulokseen perustuvia kannustinpalkkioita. Vuoden 2008 ansiot eivät tosin liittyneet sitouttamisbonuksiin. Haglundin kokonaisansiot vuonna 2008 olivat 366&nbsp;575 euroa.
Sijoittajasuhteiden johtaja Taneli Hassinen siirtyi SRV:n viestintä- ja markkinointijohtajaksi maaliskuussa 2011. Varatoimitusjohtaja Lasse Heinonen erosi Finnairin palveluksesta toukokuun puolivälissä 2011 ja siirtyi Tieto (yritys) talous- ja rahoitusjohtajaksi. Heinosen kokonaisansiot vuonna 2008 olivat 422&nbsp;000 euroa.
15. maaliskuuta 2012 Kataisen hallituksessa omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala ilmoitti vaativansa Finnairin hallituksen stay-bonuksista päättäneiden jäsenten eroa.
Samana päivänä Helsingin Sanomat oli uutisoinut toimitusjohtaja Mika Vehviläisen saaneen toimitusjohtajana aloittaessaan 180&nbsp;000 euron allekirjoitusbonuksen kompensaationa edelliseen työsuhteeseen liittyneiden kannustinpalkkioiden menettämiselle.
11. huhtikuuta 2012 Finnair ilmoitti aikeistaan ulkoistaa moottori- ja laitehuollot. Finnair ja sveitsiläinen SR Technics ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen, jonka mukaan Finnair hankkii koneiden moottori- ja laitehuoltopalveluja sveitsiläisyhtiöltä. Yhteistyö SR Technicsin kanssa tarkoittaa käytännössä Finnairin oman moottorihuoltotoiminnan lopettamista ja laitehuoltotoiminnan sopeuttamista. Laite- ja moottorihuollon ulkoistaminen on osa säästösuunnitelmaa, joka tähtää 140 miljoonan euron säästöihin. 17. huhtikuuta 2012 Finnair aloitti henkilöstön kanssa yt-neuvottelut näistä suunnitelmista ja heinäkuun alussa päättyneiden neuvottelujen lopputuloksena Finnair ilmoitti irtisanovansa 280 työntekijää laite- ja moottorihuollosta. Kaikkiaan huollossa työskentelee 350 ihmistä.

Pääjohtajat ja toimitusjohtajat


1923–1929 Bruno Lucander
1929–1945 Gunnar Ståhle
1946–1947 vt. pääjohtajat C. J. Ehrnrooth ja Uolevi Raade
1947–1960 Leonard Grandell
1960–1987 Gunnar Korhonen
1987–1998 Antti Potila
1999–2005 Keijo Suila, pääjohtaja
2006–2010 Jukka Hienonen, toimitusjohtaja
2010– Mika Vehviläinen

Laivasto


Kuva:Finnair Boeing 757-200.jpglle.]]
Kuva:Airbus A319-100 Finnair OH-LVD.jpg
Koko laivaston keski-ikä on 7 vuotta.
Finnairilla on sitova tilaus 11 Airbus A350 koneen hankinnasta sekä viidestä A321ER koneesta. Uudet A350-koneet liittyvät Finnairin kaukoliikkenne laivastoon vuodesta 2013 alkaen, jolloin ne korvaavat ainakin osan A330/340-koneista. Airbus A321-koneet tulevat pääasiassa käyttöön Finnairin lomalennoille, jolloin ne korvaavat ikääntyneet Boeing 757-koneet. A321ER-koneita voidaan käyttää tarvittaessa myös reittikohteisiin Euroopassa. Ensimmäinen A321ER-kone toimitetaan vuonna 2013.
Tällä hetkellä Finnairilla on hankinnassa myös kaksi A340-konetta, joilla paikataan A350-koneiden viivästymisestä johtuvaa kalustovajetta. Koneet vuokrataan leasing-sopimuksella.
Neljä Finnairin Embraer 170 koneista on vuokrattuna. Kaksi koneista on käytössä Finncomm Airlinesilla sekä toiset kaksi Kenya Airwaysillä. Finnair on ilmoittanut myyvänsä ainakin osan vuokrattavina olevista koneista vuokrasuhteiden päätyttyä. Myös kaksi MD-11 -konetta on myyty yhdysvaltalaiselle leasing-yhtiölle. Koneet toimitetaan uudelle omistajalle alkuvuodesta 2011. Finnair on myynyt yhden Embraer 170 koneensa, ja se toimitetaan uudelle omistajalle maaliskuussa 2011.

Kohteet


Finnair lentää säännöllisesti reittilentoja Aasiaan, Eurooppaan sekä Pohjois-Amerikaan. Kaikki Finnairin reittilennot operoidaan Helsinki-Vantaan lentoasema kautta. Osaa Finnairin myymistä lennoista lentää suomalainen Flybe Nordic. Finnair lentää myös lomalentoja, joiden määrä vaihtelee vuodenajasta riippuen.

Lähteet


}}
| Tunniste=ISBN 951-99450-3-2}}

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.finnair.fi/ Viralliset sivut
http://www.finnairgroup.com/ Finnair Oyj
http://www.northport.fi Northport Oy
http://www.jacdec.de/statistics/airlines/airlines_3.htm Finnairin turvallisuuden arviointi
http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/article259264.ece?popup=true Aika lentää – kuvaraportissa Aeron ja Finnairin 85-vuotista historiaa (Tekniikka&Talous)
Luokka:Finnair
Luokka:Kansalliset lentoyhtiöt
ar:فين إير
id:Finnair
bs:Finnair
ca:Finnair
cs:Finnair
da:Finnair
de:Finnair
et:Finnair
en:Finnair
es:Finnair
eo:Finnair
eu:Finnair
fr:Finnair
gl:Finnair
ko:핀에어
hr:Finnair
it:Finnair
he:פינאייר
li:Finnair
hu:Finnair
mr:फिनएर
nl:Finnair
ja:フィンランド航空
no:Finnair
pl:Finnair
pt:Finnair
ro:Finnair
ru:Finnair
se:Finnair
sr:Финер
sv:Finnair
th:ฟินน์แอร์
vi:Finnair
diq:Finnair
zh:芬兰航空

Fennomaani

Fennomania

Fennomania

Fennomania oli suomalaisten Kansallinen herääminen, joka syntyi 1800-luvun alkupuolella ja vaikutti erityisesti saman vuosisadan jälkipuolella. Fennomaniaan sisältyi pyrkimys saattaa suomalaisuus ja suomen kieli hallitsevaan asemaan Suomessa. Myöhemmin fennomania on usein suomennettu suomalaisuusliikkeeksi, mutta käsite ei ole vakiintunut. Vastareaktio, ruotsalaismielinen svekomania, syntyi kun osa Suomenruotsalaiset alkoi kokea vahvistuneen suomalaisuusliikkeen uhaksi identiteetilleen.
Sanaa fennomania on tiettävästi ensi kerran käyttänyt kirjeessään saksalainen historioitsija Christian Friedrich Rühs saksankielisessä kirjeessään C. C. Gjörwell (vanhempi)ille.

Historia


1700-luvun fennofilia


Kuva:Henrik Gabriel Porthan.jpg'' (Johan Erik Hedberg)]]
1600-luvun lopulla tai 1700-luvun alussa alkoi orastaa fennofiliaksi kutsuttu suomalaisuusliike, jonka varhainen edustaja oli Daniel Juslenius. 1700-luvun jälkipuolella Turun akatemian piirissä sitä edusti erityisesti Henrik Gabriel Porthan. Fennofiliassa yhdistyivät suomen kieleen ja suomalaiseen kansanperinteeseen kohdistuva tieteellinen kiinnostus sekä halu kehittää suomen kieltä kansanvalistustyön tarpeisiin. Porthan kuitenkin katsoi, että kulttuurin levitessä suomen kieli lopulta häviää kokonaan, kuten hänen mukaansa Länsi-Suomen kehityksestä saattoi päätellä. Porthan ei pitänyt ongelmallisena, että maassa puhuttiin kolmea eri kieltä (suomea, ruotsia ja latinaa), ja että maassa sosiaalisen aseman kohoamiseen liittyi tuolloin automaattisesti kielen vaihto ruotsiin. Hän kuitenkin määritteli suomalaisuuden nimenomaisesti kielen perusteella. Tutkijoiden näkemykset siitä, hahmottiko Porthan maan kieliryhmät omina kansakuntinaan, eroavat. Matti Klingen mukaan Porthan katsoi, että Suomessa oli kaksi kansakuntaa: "barbaarimetsäläiset ja sivistyneemmän rannikkoseudun väestö", kun taas Juha Manninen katsoo, että Porthanin käyttämä ilmaus ''quasi nationes'' ("ikään kuin kansakuntia") ei tue tätä tulkintaa.

1800-luvun fennomania


Fennomania syntyy Venäjän vallan aikana


Kun Suomi 1808-1809 liitettiin Venäjään ja sai laajan valtiollisen itsenäisyyden, oli suomen kieli edelleen
syrjäytetyssä asemassa. Se oli kirjallisesti vähän viljeltyä ja kokonaan poissa virastoista, yliopistosta ja kouluista; kirkko oli ainoa julkinen paikka, missä suomea käytettiin. Muutamat isänmaanystävät kuitenkin katsoivat, että perinpohjainen muutos olisi saatava aikaan. Tästä käsityksestä sai alkunsa uusi, valtiollinen suomenmielisyys, joka ei enää tyytynyt pelkkään suomen kielen tieteelliseen tutkimukseen, vaan asetti päämääräkseen maassa enemmistökielenä puhutun suomen kohottamisen sivistys- ja valtakielen asemaan. Tämä toiminta sai pian fennomanian nimen. Sanan keksi tiettävästi ruotsalainen kansallisromantikko Lorenzo Hammarskjöld. Hammarskjöld tarkoitti termin myönteiseksi, vaikka myöhemmin fennomania herätti ruotsalaisissa ja ruotsinkielisissä torjuvia asenteita.
Valtiollinen suomenmielisyys lähti, kuten fennofiilisyyskin, yliopistopiireistä. Sen ensimmäisiä edustajia olivat Johan Gabriel Linsén ja professori Fredrik Bergbom, jotka ''Mnemosyne (lehti)''-lehdessään ajoivat tätä uutta suomalaisuutta, Adolf Ivar Arwidsson, joka lehdessään Åbo Morgonblad (1821) teroitti sivistyneistölle, että sen tuli rakastaa kaikkea kotimaista ja ennen kaikkea suojella ja hoitaa kotimaista kieltään, ja Erik Gustaf Ehrström, joka samassa lehdessä esitti, että suomi oli otettava käyttöön kouluissa, yliopistossa ja virastoissa. Tämän ensimmäisen kansallisen herätyksen vaikutuksia lienee ollut, että ylioppilaat vuonna 1820 tekivät anomuksen suomen kielen opettajan asettamisesta. Vuonna 1826 perustettiinkin Luettelo Helsingin yliopiston suomen kielen lehtoreista ja professoreista, mutta yleensä Arwidssonin, Ehrströmin ym. esittämät kansalliset vaatimukset eivät saavuttaneet vastakaikua, ja julkinen keskustelu suomen kielen kohottamisesta taukosi parin vuosikymmenen ajaksi.

Suomenkielinen kulttuuri kehittyy


Kuva:JV Snellman.jpg]]
Sillä aikaa jatkui hiljaisuudessa työ suomen kielen kehittämiseksi kirjallisuuden alalla. Tämän työn keskukseksi tuli vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Samaan aikaan J. L. Runebergin runoelmat ja hänen kuvauksensa Keski-Suomi maisemista ja rahvaasta alkoivat herättää sivistyneessä nuorisossa lämpimämpiä tunteita omaa maata ja kansaa kohtaan. Samoin vaikuttivat Matthias Alexander Castrénin luennot ''Kalevalasta''.
Näin altistuivat mielet sille uudelle herätykselle, jonka J. V. Snellman vuonna 1844 aloitti ''Saima (lehti)''-lehdessä. Arkailematta hän osoitti, miten Suomen kansa oli henkisesti ja aineellisesti jäänyt muista jälkeen ja miten syynä oli
kansallishengen puute. Kansallishenkeä taas ei voinut olla, niin kauan kuin kansan oma kieli ei ollut sen sivistyskielenä. Siksi oli saatava syntymään suomenkielinen kansalliskirjallisuus. Etupäässä sen avulla oli kasvatettava uusi sukupolvi, jolla paitsi rakkautta suomalaisen nimeen ja suomen kieleen myös oli taito käyttää tätä kieltä. Virastoissa ja kouluissa suomi oli korotettava sille tulevaan asemaan.
Runeberg ja kirjailija Zacharias Topelius kirjoittivat ruotsiksi, Elias Lönnrot suomeksi. Snellman itse kirjoitti yleensä ruotsiksi. Hänen suomenkielen taitonsa eivät olleet olemattomat, mutta hän katsoi taitonsa kuitenkin riittävän puutteelliseksi kirjoittaakseen suomenkielellä. Kirjoituskielen eroista huolimatta kaikki he vahvistivat nimenomaan suomalaista identiteettiä.

Fennomania kohtaa poliittisia ongelmia


Snellmanin sanat vaikuttivat sytyttävästi monella taholla, mutta kohtasivat toisaalla jyrkkää vastarintaakin. Ruotsinkielisessä sanomalehdistössä koetettiin osoittaa, että suomen kohottaminen sivistyskieleksi oli mahdotonta. Myös hallituspiireissä suhtauduttiin suomalaisuusliikkeeseen vihamielisesti. Seurauksena oli vuoden 1850 sensuurikielto, jonka mukaan suomeksi ei ilman erityistä lupaa saanut painattaa muita uusia kirjallisia tuotteita kuin sellaisia, jotka tavoittelivat uskonnollista mielenylennystä tai taloudellista hyötyä. Omituista kyllä samaan aikaan perustettiin yliopistoon suomen kielen professorinvirka, jonka ensimmäiseksi haltijaksi tuli Castrén, ja vuonna 1851 annettiin asetus, jonka mukaan niiltä, jotka pyrkivät tuomarinvirkoihin suomenkielisille paikkakunnille, oli vastedes vaadittava suullinen suomen kielen tutkinto yliopistossa. Krimin sota aikana sensuuriasetus joutui unohduksiin, ja vuonna 1860 se muodollisestikin kumottiin.

Vapaampi Aleksanteri II:n aika


Aleksanteri II (Venäjä):n noustua vuonna 1855 valtaistuimelle ilmapiiri vapautui, ja suomenmielisyyskin nosti päätään. Jo vuonna 1855 Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen ''Suometar'' vaati, että oli perustettava korkeampia suomenkielisiä oppilaitoksia. Vuonna 1858 aloittikin etupäässä Wolmar Schildtin toimesta aikaansaatu ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu toimintansa Jyväskylässä.
Julkisuuden alalla suomenmielisten tärkeimpinä pyrintöinä oli tästä lähin suomen kielen kohottaminen oikeus- ja virkakieleksi ja suomenkielisten oppikoulujen aikaansaaminen. Snellmanin aloitteesta julkaistiin vuonna 1863 "kielireskripti", jonka mukaan ruotsi tosin edelleen oli pysyvä Suomen virallisena kielenä, mutta suomea pidettävä ruotsin veroisena kaikessa, mikä koski välittömästi maan varsinaista suomenkielistä väestöä.

Suomalainen kansallistunne voimistuu


Nykyistä merkitystään suomalaisuus alkoi saada 1800-luvun keskivaiheilla nationalismin myötä. Alettiin puhua suomalaisesta kansasta ja sen erityispiirteistä, suomalaisten yhteenkuuluvuudesta, suomenkielisen kulttuurin kehittämisestä, suomalaisten kansallisesta historiasta, veljeydestä sukulaiskansojen kanssa ja lopulta jopa suomalaisten oman kansallisvaltion perustamisesta.
Kalevalan synnyttämä Karjala-innostus eli karelianismi oli tärkeä osa suomalaisen kansallistunteen kehitystä.

Suomenkielinen koululaitos kasvaa


Kysymys suomenkielisistä oppilaitoksista synnytti varsinkin 1870-luvulla kiivaita taisteluita Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät, joilla Yrjö-Koskisen ja Agathon Meurmanin johtamat suomenmieliset olivat enemmistönä pappis- ja talonpoikaissäädyissä, kun taas aateli- ja porvarissääty olivat ruotsinmielisten vallassa. Suomenkielisiä lyseoita oli valtion toimesta perustettu Jyväskylään, Kuopioon, Joensuuhun ja Hämeenlinnaan. Mutta suomenmieliset vaativat useampia suomenkielisiä oppikouluja ja ennen kaikkea suomenkielisillä paikkakunnilla olevien ruotsinkielisten lyseoiden muuttamista suomenkielisiksi. Kun hallitus aluksi oli näille vaatimuksille kylmäkiskoinen, ryhdyttiin perustamaan yksityisiä suomenkielisiä kouluja, jotka valtio sittemmin Yrjö-Koskisen vuonna 1882 tultua Senaattiin otti haltuunsa.

Suomen kielen asema vakiintuu


Muillakin aloilla suomalaisuus edistyi 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä lähtien. Suomenkielinen sanomalehdistö lisääntyi, kirjallisuus alkoi versoa ja kieli kehittyi yhä täydellisemmäksi sivistyskieleksi, teatteri syntyi ja musiikki ja kuvataiteet alalla suomalaiset aiheet saivat yhä tärkeämmän sijan. Myös liike-elämä alkoi suomalaistua, kun Kansallispankki, Suomi-yhtiö ynnä muut suomalaiset liikelaitokset oli perustettu. Yhä lisääntyneiden suomenkielisten oppikoulujen vaikutuksesta syntyi suomenkielinen sivistyneistö.
Vuonna 1900 astui voimaan uusi kieliasetus, jossa suomi kohotettiin tasavertoiseksi virkakieleksi ruotsin ja venäjän rinnalle. Toisin kuin vuonna 1863 tämä asetus toimi, ja suomenkielen käyttö hallinnossa lisääntyi huomattavasti.

”Aitosuomalaisuus” jatkaa fennomanian perintöä


Suomen itsenäistyttyä syntyi ns. aitosuomalaisuusliike, joka halusi saada aikaan nopean ratkaisun Suomen kieli- ja kansallisuustaisteluissa sekä pyrki "suomalais-kansallisen suomenkielisen sivistyksen kehittämiseen itsenäiseksi,
korkeaksi sivistysmuodoksi muiden kansallisten sivistysten rinnalle" ja "voimakkaan suomalaisen kansallisvaltion luomiseen".

Lähteet

Katso myös


Lauantaiseura
Turun romantiikka
Suuri nimenmuutos

Kirjallisuutta


Luokka:Suomen suuriruhtinaskunta
Luokka:Nationalismi Suomessa
ar:فنومانية
ca:Fennomania
da:Fennomani
en:Fennoman movement
es:Movimiento Fennómano
fr:Mouvement fennomane
hr:Finski narodni preporod
it:Fennomania
no:Fennomani
pt:Movimento Fennoman
ru:Фенномания
sv:Fennomani

François Truffaut


Tiedosto:Montmartre-Truffaut.JPG
François Roland Truffaut (6. helmikuuta 1932 Pariisi – 21. lokakuuta 1984) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja elokuvakriitikko. Hän oli ranskalaisen elokuvan uusi aalton keskeisiä tekijöitä.
Truffaut esiintyi myös näyttelijänä muutamassa ohjaamassaan elokuvassa. Hän esitti tohtori Jean Itardia 1700-luvun Susilapset kertovassa elokuvassa ''Kesytön (elokuva)'', elokuvaohjaaja Ferrandia elokuvassa ''Amerikkalainen yö'' sekä Julien Davennea elokuvassa ''Vihreä huone''. Truffaut’n kuuluisin rooli on kuitenkin Claude Lacombe Steven Spielberg ohjaamassa elokuvassa ''Kolmannen asteen yhteys''.
Truffaut'lla todettiin aivokasvain vuonna 1983 ja hän kuoli seuraavana vuonna. Hänet on haudattu Cimetière de Montmartreen.

Tuotanto


Filmografia (ohjaajana)

Suomennetut kirjat


Aiheesta muualla


http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=22&t=792&a=6897 YLE Elävä arkisto: Francois Truffaut kohtaa Hannu Karpon
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=22&t=792&a=1665 YLE Elävä arkisto: Francois Truffaut Suomessa 1964
Luokka:Ranskalaiset elokuvaohjaajat
Luokka:Vuonna 1932 syntyneet
Luokka:Vuonna 1984 kuolleet
Luokka:BAFTA-palkinnon voittaneet henkilöt
an:François Truffaut
id:François Truffaut
bn:ফ্রঁসোয়া ত্রুফো
zh-min-nan:François Truffaut
be:Франсуа Труфо
be-x-old:Франсуа Труфо
bs:François Truffaut
br:François Truffaut
bg:Франсоа Трюфо
ca:François Truffaut
cs:François Truffaut
da:François Truffaut
de:François Truffaut
et:François Truffaut
el:Φρανσουά Τρυφό
en:François Truffaut
es:François Truffaut
eo:François Truffaut
eu:François Truffaut
fa:فرانسوا تروفو
fr:François Truffaut
gl:François Truffaut
ko:프랑수아 트뤼포
hi:फ़्राँस्वा त्रुफ़ो
hr:François Truffaut
io:François Truffaut
it:François Truffaut
he:פרנסואה טריפו
ka:ფრანსუა ტრიუფო
la:Franciscus Truffaut
lv:Fransuā Trifo
lb:François Truffaut
lt:François Truffaut
hu:François Truffaut
mk:Франсоа Трифо
ml:ഫ്രാൻസ്വാ ത്രൂഫോ
mzn:فرانسوا تروفو
nl:François Truffaut
ja:フランソワ・トリュフォー
no:François Truffaut
nn:François Truffaut
oc:François Truffaut
pl:François Truffaut
pt:François Truffaut
ro:François Truffaut
ru:Трюффо, Франсуа
scn:François Truffaut
simple:François Truffaut
sk:François Truffaut
sl:François Truffaut
sr:Франсоа Трифо
sh:François Truffaut
sv:François Truffaut
th:ฟร็องซัว ทรูว์โฟ
vi:François Truffaut
tr:François Truffaut
uk:Франсуа Трюффо
zh-yue:杜魯福
zh:法蘭索瓦·杜魯福

Frida Kahlo


Frida Kahlo (6. heinäkuuta 1907 Coyoacán, Meksiko – 13. heinäkuuta 1954 Coyoacán, Meksiko) oli meksikolainen taidemaalari, joka tunnettiin tuskaa, kuoleman läsnäoloa ja elon pimeää puolta ilmaisevista maalauksistaan. Kahlo maalasi laajan sarjan inhorealismi omakuva. Hän käytti voimakkaita värejä tyylillä, joka oli saanut vaikutteita Meksikon alkuperäiskansojen kulttuurista, mutta hänen tyylissään oli myös eurooppalaisia vaikutteita Realismi (taide), symbolismista ja surrealismista.

Lapsuus ja nuoruus


Kahlo eli Magdalena Carmen Frieda Kahlo y Calderón syntyi vanhempiensa talossa Coyoacánissa, joka oli tuohon aikaan pieni kaupunki Méxicon laitamilla. Hänen isänsä oli juutalainen-unkarilaiset-saksalaiset sukua oleva taidemaalari ja valokuvaaja, lähtöisin Pforzheimista Saksasta.
Kahlo vammautui vuonna 1925 liikenneonnettomuudessa, jossa koulubussi ja raitiovaunu törmäsivät ja matkalla olleen Kahlon selkäranka murtui, lantio rusentui ja teräspalkki lävisti selän tullen emättimestä ulos. Hän kohdisti sen jälkeen tarmonsa maalaamiseen lääketieteellisen uran sijaan.

Ura kuvataiteilijana


Omaan kokemukseen perustuvat työt ovat usein hätkähdyttävän voimakkaita kivun ja naisten ankaran elämän kuvauksia. Kahlon 143 maalauksesta 55 on omakuvia, jotka sisältävät henkilökohtaista symboliikkaa ja havainnollista ruumiin kuvausta. Kahloon vaikutti myös Meksikon alkuperäiskulttuuri, mikä näkyy kirkkaina väreinä sekä realismin ja symbolismin sekoituksena.
Hänen maalauksensa herättivät taidemaalari Diego Riveran kiinnostuksen. Hän meni myöhemmin naimisiin Riveran kanssa, erosi ja avioitui uudestaan. Kahlo tuki aktiivisesti kommunismia, ja hänellä väitetään olleen suhde Lev Trotskin kanssa, jonka Josef Stalin agentit surmasivat Méxicossa 1940. Kahlo oli avoimesti Biseksuaalisuus.
Vaikka Kahloa pidetään toisinaan surrealismi ja hänellä oli useita yhteisnäyttelyitä eurooppalaisten surrealistien kanssa, hän kuitenkin itse kiisti tämän luonnehdinnan. Hänen keskittymisensä naisteemoihin ja niiden rohkea käsittelytapa tekivät hänestä lähes feminismin kulttihenkilön 1900-luvun viimeisillä vuosikymmenillä.

Kuoleman jälkeen


Tiedosto:The Blue House 7.jpgKahlo kuoli 13. heinäkuuta 1954 luultavasti tehtyään itsemurhan. Hänen tuhkansa sijoitettiin esikolumbialaiseen uurnaan, joka on näytteillä hänen aikaisemmassa Coyoacánissa sijaitsevassa kodissaan ''La Casa Azulissa'', josta on myöhemmin tehty museo, jossa on esillä hänen töitään.
Saksassa valmistui vuonna 1982 televisiolle tehty arkistomateriaalia sisältävä elämäkertadokumenttifilmi nimeltä ''Frida Kahlo''. Vuonna 1986 valmistui elokuvaohjaaja Paul Leducin elokuva ''Frida, naturaleza viva'', jossa Ofelia Medina esittää Frida Kahloa. Vuonna 2002 valmistui Julie Taymorin elokuva ''Frida (elokuva)'', jossa Salma Hayek esitti Frida Kahloa.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.fkahlo.com/ Frida Kahlon viralliset sivut
http://www.mexconnect.com/mex_/travel/grandall/grfridamuseo.html The Frida Kahlo Museum
http://www.fridakahlofans.com/ Frida Kahlon fanisivusto
http://cgfa.sunsite.dk/kahlo/index.html Frida Kahlon maalauksia
http://www.bad-bad.de/fridakahlo Frida Kahlon elämäkerta
Luokka:Meksikolaiset taidemaalarit
Luokka:Vuonna 1907 syntyneet
Luokka:Vuonna 1954 kuolleet
kbd:Фрида Кало
af:Frida Kahlo
ar:فريدا كاهلو
an:Frida Kahlo
arc:ܦܪܝܕܐ ܩܐܠܘ
az:Frida Kahlo
id:Frida Kahlo
ms:Frida Kahlo
zh-min-nan:Frida Kahlo
be:Фрыда Кало
be-x-old:Фрыда Калё
bo:ཧྥ་རིས་ད་ཀ་ལོ།
bs:Frida Kahlo
br:Frida Kahlo
bg:Фрида Кало
ca:Frida Kahlo
cs:Frida Kahlo
cy:Frida Kahlo
da:Frida Kahlo
de:Frida Kahlo
et:Frida Kahlo
el:Φρίντα Κάλο
en:Frida Kahlo
es:Frida Kahlo
eo:Frida Kahlo
eu:Frida Kahlo
fa:فریدا کالو
hif:Frida Kahlo
fr:Frida Kahlo
ga:Frida Kahlo
gv:Frida Kahlo
gd:Frida Kahlo
gl:Frida Kahlo
ko:프리다 칼로
haw:Frida Kahlo
hy:Ֆրիդա Կալո
hr:Frida Kahlo
io:Frida Kahlo
ilo:Frida Kahlo
ia:Frida Kahlo
is:Frida Kahlo
it:Frida Kahlo
he:פרידה קאלו
pam:Frida Kahlo
ka:ფრიდა კალო
kk:Фрида Кало
kw:Frida Kahlo
sw:Frida Kahlo
la:Frida Kahlo
lv:Frīda Kalo
lb:Frida Kahlo
lt:Frida Kahlo
li:Frida Kahlo
lmo:Frida Kahlo
hu:Frida Kahlo
mk:Фрида Кало
ml:ഫ്രിഡ കാഹ്‌ലോ
mt:Frida Kahlo
mi:Frida Kahlo
mr:फ्रिदा कालो
arz:فريدا كالو
mzn:فریدا کالو
mn:Фрида Кало
nah:Frida Kahlo
nl:Frida Kahlo
ja:フリーダ・カーロ
no:Frida Kahlo
nn:Frida Kahlo
oc:Frida Kahlo
mhr:Фрида Кало
pnb:فریدا کاہلو
pms:Frida Kahlo
nds:Frida Kahlo
pl:Frida Kahlo
pt:Frida Kahlo
kaa:Frida Kahlo
ksh:Frida Kahlo
ro:Frida Kahlo
qu:Frida Kahlo
ru:Кало, Фрида
rue:Фріда Кало
sah:Фрида Кало
se:Frida Kahlo
scn:Frida Kahlo
simple:Frida Kahlo
sk:Frida Kahlo
sl:Frida Kahlo
ckb:فریدا کالۆ
sr:Фрида Кало
sh:Frida Kahlo
sv:Frida Kahlo
tl:Frida Kahlo
ta:ஃபிரிடா காலோ
roa-tara:Frida Kahlo
th:ฟรีดา คาห์โล
vi:Frida Kahlo
tr:Frida Kahlo
uk:Фріда Кало
ur:فریدا کاہلو
vo:Frida Kahlo
fiu-vro:Frida Kahlo
war:Frida Kahlo
zh-yue:芙烈達卡蘿
bat-smg:Frida Kahlo
zh:芙烈達·卡蘿

FSB


Image:FSB.svg
Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelu, FSB (RF) (, ФСБ (РФ)) on Venäjä liittovaltion turvallisuuspalvelu.
FSB on VSFNT:n KGB/AFB:n, MSB ja TsSR:n, MBVD:n, MB:n ja FSK:n seuraaja. Toinen seuraaja, Venäjän ulkomaantiedustelu on nimeltään SVR.
Elokuun 1991 kaappauksen jälkeen Neuvostoliitto KGB purettiin ja se lakkasi olemasta marraskuussa 1991. Venäjän federaation FSK eli liittovaltion vastavakoilu järjestettiin uudelleen 3. huhtikuuta 1995 säädetyllä lailla liittovaltion turvallisuuspalveluksi.
FSB:n johtaja sai ministerin aseman ja armeijan kenraalin arvon ja FSB sai oikeuden suojella Venäjän kansalaisia ja yrityksiä ulkomailla. FSB:llä on oikeus kotitarkastukseen missä tahansa kiinteistössä ja oikeus henkilöiden vangitsemiseen, jos on olemassa riittävät todisteet rikoksen tapahtumisesta. Rajavartiojoukot ovat FSB:n alaisuudessa, joten sillä on noin 100&nbsp;000 miehen joukot, tykistöä ja laivoja käytössään. FSB toimii järjestäytynyttä rikollisuutta, huumekauppaa, terrorismia ja korruptiota vastaan koko liittovaltion alueella. Toisin kuin KGB, FSB ei toimi varsinaisesti ulkomailla. Venäjän ulkomaista tiedustelua hoitavat Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR ja GRU.

FSB:n historia


KGB hajotettiin virallisesti marraskuussa 1991 ja sen korvasi VSFNT:n KGB/AFB (1991), jonka seuraajina olivat MSB ja TsSR (1991), MBVD (1991-92), MB (1992-93) ja FSK (1993-95). Vuonna 1995 FSK:sta tuli FSB. Maaliskuussa 1997 FSB uudistettiin poliittisen valtataistelun takia. Venäjän presidentti Vladimir Putin muokkasi FSB:tä uudelleen vuoden 2004 keskivaiheilla.
Putinin aikana FSB toimi paljon itsenäisemmin kuin vakoilutehtävissä toimivat organisaatiot tavallisesti.

FSB:n kritiikki


Venäläisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin mukaan FSB:n oikeuksia laajentanut lakiesitys jossa FSB:lle annetaan oikeus antaa varoituksia
henkilöille jotka toimivat niin että syntyy edellytyksiä rikoksille on suunnattu ensi sijassa oppositiota vastaan, aivan kuten KGB aikoinaan antoi varoituksia toisinajattelijoille.
Entisen FSB:n agentin Mihail Trepashkinin mukaan FSB:llä on salainen osasto laittomia tappamisia varten. Lontoossa radioaktiivisella poloniumillla murhattu venäläisagetti Litvinenko väitti myös Moskovan kerrostaloräjäytykset olevan tiedustelupalvelun ja viime kädessä Kremlin vastuulla.
Boris Berezovskin väitetty epäonnistunut murhayritys vuonna 2007 osoittaa BBC:n lähteen mukaan FSB:n jatkuvaa valmiutta toimia läntisiä tahoja vastaan.
Yleensä joillain yksittäisillä FSB:n virkailijoilla katsotaan monesti olevan Venäjän mafia. Nämä saivat alkunsa kun Neuvostoliitto hajosi. Turvallisuuspalvelu ja venäläinen mafia ajoivat tšetšeenimafian yhteistyössä pois Moskovasta 1990-luvun puolivälissä. Jotkut FSB-virkailijat ovat sekaantuneet huumeiden salakuljetukseen Keski-Idässä.

Venäjän turvallisuuspalvelujen johtajat vuodesta 1992


# Viktor Barannikov 1992–1993 (MB)
# Nikolai Goluško 1993–1994 (MB, FSK)
# Sergei Stepašin 1994–1995 (FSK, FSB)
# Mihail Barsukov 1995–1996
# Nikolai Kovaljov 1996–1998
# Vladimir Putin 25. heinäkuuta 1998 – 9. elokuuta 1999
# Nikolai Patrušev 1999–2008
# Aleksandr Bortnikov v:sta 2008

Kirjallisuus


Soldatov, Andrei & Borogan, Irina: Uusi yläluokka. Putin ja Venäjän todelliset vallanpitäjät (The New Nobility. The Restoration of Russia´s Security State and the Enduring Legacy of the KGB). Kääntänyt Kirsi Luoma. Like Kustannus Oy, 2012.

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.fsb.ru FSB:n kotisivut
http://www.fas.org/irp/world/russia/fsb Federation of American Scientists: Federal Security Service (FSB)
http://www.cdi.org/russia/248-16.cfm Center for Defence Information: Russia: President Boosts Powers Of Security Service
Luokka:Venäjän tiedusteluorganisaatiot
af:FSB
az:Rusiya Federal Təhlükəsizlik Xidməti
be:Федэральная служба бяспекі Расійскай Федэрацыі
be-x-old:Фэдэральная служба бясьпекі Расейскай Фэдэрацыі
bg:Федерална служба за сигурност
ca:FSB
cv:Федераллă хăрушсăрлăх хĕсмечĕ
cs:Federální služba bezpečnosti
cy:Gwasanaeth Diogelwch Ffederal (Ffederasiwn Rwsia)
da:Federalnaja suzjba bezopasnosti
de:FSB (Geheimdienst)
et:FSB
en:Federal Security Service (Russia)
es:Servicio Federal de Seguridad
fr:Service fédéral de sécurité de la Fédération de Russie
gl:FSB
ko:러시아 연방보안국
is:Alríkislögregla Rússneska Sambandsríkisins
it:Federal'naja služba bezopasnosti
he:שירות הביטחון הפדרלי (רוסיה)
ku:FSB
lt:Rusijos Federacijos federalinė saugumo tarnyba
nl:Federalnaja sloezjba bezopasnosti
ja:ロシア連邦保安庁
no:FSB
pl:Federalna Służba Bezpieczeństwa
pt:FSB
ro:FSB
ru:Федеральная служба безопасности Российской Федерации
scn:FSB
simple:FSB (Russia)
sv:Ryska federationens federala säkerhetstjänst
tr:Rusya Federasyonu Federal Güvenlik Servisi
uk:Федеральна служба безпеки Росії
zh:俄羅斯聯邦安全局