Konekieli

Konekieli on tietokoneen suoritin ymmärtämä Kieli (täsmennyssivu). Konekieli koostuu sarjasta konekielisiä käskyjä.
Kaikki, mitä tietokone lopulta tekee, muodostuu konekielisistä käskyistä. Konekieli, kuten kaikki mitä tietokone perimmiltään tekee, koostuu bitti eli ykkösistä ja nollista. Konekieli on esitystapa tietokoneohjelmalle, joka on lähinnä bittitasoa.
Suorittimen käyttämä konekieli riippuu sen arkkitehtuurista, esimerkiksi x86 suorittimella varustettu kone ajaa x86-konekieltä ja PowerPC PowerPC-konekieltä.

Symbolinen konekieli


Ensimmäiset tietokoneet 1940-luvulla ohjelmointi konekielellä. Myöhemmin kehitettiin ihmiselle havainnollisempia tapoja esittää konekieliset käskyt. Esimerkiksi symbolinen komento ADD voidaan tulkita konekieliseksi komennoksi 10110111. Syntyi symbolinen konekieli eli assembly (ohjelmointikieli). Havainnollisemmat ohjelmat oli sitten käännettävä erityisellä ohjelmalla, ohjelmointikielen kääntäjä, konekieliseksi koodiksi, joka voitiin syöttää tietokoneseen sen ymmärtämässä muodossa, eli bitteinä.
Kullakin konekielellä on oma symbolinen vastineensa, esimerkiksi x86 vastaa x86-assembly.
Symbolisenkin konekielen käyttö on vaivalloista, joten yleensä ohjelmoinnissa käytetään korkean tason ohjelmointikieliä, esimerkiksi C (ohjelmointikieli), joka ohjelmointikielen kääntäjä konekieleksi tai ohjelmointikielen tulkki konekielisellä ohjelmalla. Korkean tason ohjelmointikielet mahdollistavat myös saman ohjelman käytön eri konekieltä käyttävissä tietokoneissa.

Konekieliset käskyt


Konekielinen käsky on bittikuvio, jolla on suoritin erityismerkitys. Suoritin hakee konekieliset käskyt yksi kerrallaan keskusmuistista ja toimii niiden ohjeiden perusteella. Konekielisen käskyn tulkinta riippuu suorittimen laitteistosta (elektroniikka) ja suorittimen sisäisestä ohjelmasta (mikrokoodi).
Konekielinen käsky koostuu kahdesta osasta:
operaatiokoodi kertoo mitä tulee tehdä (esimerkiksi yhteenlasku)
osoitusmuoto, joka ilmoittaa, mille muistiosoitteille tai suorittimen sisäisille rekisteri (tietokonetekniikka) operaatio tulee tehdä
Esimerkiksi konekielinen käsky 10110100 10110111 voi merkitä käskynä suorittimelle, että se laskee kahden sisäisen rekisterin sisällöt yhteen ja siirtää tuloksen kolmannen rekisterin osoittamaan muistipaikkaan. Symbolisella konekielellä käsky olisi esimerkiksi ADD A,B,@C

Muistiarkkitehtuurit


Konekielinen ohjelma on suoritettaessa tietokoneen keskusmuistissa. Harvard-arkkitehtuurissa ohjelma ja data ovat eri keskusmuisteissa. Tavallista arkkitehtuuria, missä ohjelma ja data ovat samassa keskusmuistissa kutsutaan von Neumann -arkkitehtuuriksi.

Katso myös


ohjelmointikieli
mikrokoodi
RISC
CISC
VLIW
Luokka:Ohjelmointi
Luokka:Tietokonetekniikka
ar:لغة الآلة
id:Bahasa mesin
bn:যান্ত্রিক ভাষা
be:Машынны код
bs:Mašinski jezik
br:Areg ijinenn
bg:Машинен език
ca:Llenguatge de màquina
cs:Strojový kód
da:Maskinkode
de:Maschinensprache
et:Masinkood
el:Γλώσσα μηχανής
en:Machine code
es:Lenguaje de máquina
eo:Maŝinkodo
fa:زبان ماشین
fr:Langage machine
gl:Código máquina
ko:기계어
hi:मशीनी भाषा
hsb:Mašinowa rěč
hr:Strojni jezik
is:Vélamál
it:Linguaggio macchina
he:שפת מכונה
ka:მანქანური ენა
kk:Машиналық тіл
lt:Mašininis kodas (programavimas)
jbo:sambau
hu:Gépi kód
ml:യന്ത്രഭാഷ
mn:Машин код
nl:Machinetaal
ja:機械語
no:Maskinkode
mhr:Машин код
pl:Język maszynowy
pt:Código de máquina
ru:Машинный код
simple:Machine code
sk:Strojový kód
sl:Strojna koda
sr:Машински језик
sv:Maskinkod
th:ภาษาเครื่อง
vi:Ngôn ngữ máy
tr:Makine dili
uk:Машинний код
ur:آلاتی زبان
zh:机器语言

Kolme kuningaskuntaa

Kuva:China 5.jpg
Kolme kuningaskuntaa () oli kausi Kiina 220 – 280. Kolme kuningaskuntaa olivat:
# Wei-kuningaskunta 220 – 265
# Shu Han -kuningaskunta 221 – 263
# Wu-kuningaskunta 222 – 280
Mm. Keltaisten turbaanien kapinan vuoksi Han-dynastia keisari joutui antamaan sotilaskomentajille enemmän valtaa kuin olisi ollut toivottavaa. Itäinen Han-dynastia aikana valtaa olivat itselleen kahmineet kuninkaallisten puolisoiden klaani (waiqi 外戚) ja eunukit. Keisari Huandi (漢桓帝) lopetti puolisoklaanit, joten tämän jälkeen vain eunukit tukivat keisaria. Vuonna 189 eunukit kukistettiin ja syntyi valtatyhjiö, jonka sotilasjohtajat sitten täyttivät. Kolme merkittävää kenraalia nimesi myöhemmin itsensä kukin oman valtionsa keisariksi.
Kolmen kuningaskunnan ajan tapahtumista kertoo Kiinan ensimmäiseksi varsinaiseksi romaaniksi nimitetty Sanguo Yanyi. Kirja kuvailee näiden kolmen valtion ja niiden johtajien toimia tänä vaikeana aikana. Kukin johtaja osoittaa eri tavalla oikeaoppisuutta, ja alun perin kirja oli varsin puolueeton näiden suhteen. Myöhemmin on korostettu Shu-Hanin keisarin, Liu Bein hyveellisyyttä.

Katso myös


200-luku
Luokka:Kiinan historia
ar:الممالك الثلاث
id:Zaman Tiga Negara
ms:Tiga Kerajaan
ca:Tres Regnes
da:Tre Kongedømmer
de:Zeit der Drei Reiche
et:Kolme riigi ajastu
en:Three Kingdoms
es:Tres Reinos
fa:دوره سه امپراتوری
fr:Trois Royaumes de Chine
hak:Sâm-koet
ko:삼국 시대 (중국)
hi:तीन राजशाहियाँ
hr:Tri kraljevstva
it:Tre Regni
he:שלוש הממלכות
lt:Trys valstybės (Kinija)
nl:Drie Koninkrijken (China)
ja:三国時代 (中国)
no:De tre rikers tid
pl:Epoka Trzech Królestw
pt:Três Reinos
ro:Perioada celor Trei Regate
ru:Эпоха Троецарствия
sr:Три краљевства
sh:Tri kraljevstva
sv:De tre kungadömena
tl:Tatlong Kaharian
ta:மூன்று இராச்சியங்கள் (சீனா)
th:ยุคสามก๊ก
vi:Tam Quốc
tr:Üç İmparatorluk
uk:Період Саньго
zh-classical:三國
zh-yue:三國
zh:三国

Käyttöjärjestelmä


Käyttöjärjestelmä on keskeinen ohjelmisto tietokoneessa. Se mahdollistaa muiden ohjelmien toiminnan. Se hallinnoi tietokoneen resursseja, luo laitteiston yksityiskohdista riippumattoman operointialustan ja järjestelmäkutsut. Järjestelmäkutsuihin kuuluu korkeamman tason käsitteitä, kuten tiedostojärjestelmä, virtuaalimuisti, muistinhallinta sekä verkkoprotokollat, ja niihin liittyviä operaatioita, sekä erinäisiä käytäntöjä. Käyttöjärjestelmän useita satoja järjestelmäkutsuja määrittelevät myös erilaiset standardit kuten POSIX tai sitä laajentava LSB.

Historia


Ensimmäisissä tietokoneissa ei vielä ollut käyttöjärjestelmää. Ohjelmat kirjoitettiin reikäkorteille, paperi- tai magneettinauhoille, ja niille annettiin tietty suoritusaika tietokoneella. Jokainen suoritettava ohjelma piti ohjelmoida yksilöllisesti tietylle tietokoneelle, ja ohjelman tuli hallita kaikkia tietokoneen komponentteja ja oheislaitteita. Useiden ohjelmien samanaikainen käyttäminen oli hankalaa ja aikaa vievää, koska moniajoa ei ollut. Jos halusi suorittaa ohjelman uudelleen toisella syötteellä (input, lähtöarvo), piti ensin toinen ohjelma ladata koneeseen ja suorittaa se, ja sen jälkeen vaihtaa jälleen takaisin alkuperäiseen ohjelmaan, kelata se oikeaan kohtaan nauhaa tai levyä ja antaa itse toisen ohjelman syöte (input, lähtöarvo) kyseisen ohjelman lähteenä (output, lopputuloksena). Ohjelman suorittaminen toisenlaisella tietokoneella vaati ohjelman ohjauskäskyjen kirjoittamista uudelleen toisen tietokoneen laitekäskyjen mukaiseksi. Tämä hidasti ohjelmien käyttämistä muissa kuin samantyyppisessä tietokoneessa.
Tällaisia perustavanlaatuisia käyttöongelmia ratkaisemaan kehitettiin käyttöjärjestelmä, joka sijoittuu laitteiston ja suoritettavan sovelluksen väliin. Käyttöjärjestelmään ohjelmoitiin käytettävien laitteistojen monimutkaiset ohjauskäskyt, ja nämä tarjottiin selkeinä järjestelmäkutsuina ohjelmistojen kehittäjille.
Ensimmäiset käyttöjärjestelmät suunniteltiin 1950 ja 1960 -luvuilla. Ne laadittiin prosessien suoritusnopeutta ajatellen monoliittisiksi, yhtenä binääritiedostona toimiviksi ydintilassa. . Ensimmäisten käyttöjärjestelmien muistirajoitus oli vain 32 tuhatta sanaa, mikä esti monimutkaisten käyttöjärjestelmien ohjelmoimisen. Niinpä käyttöjärjestelmät pysyivät helposti ohjelmoitavina. Teknisen kehityksen myötä käyttöjärjestelmien kokorajoitukset poistuivat. Tämä johti käyttöjärjestelmiin, jotka sisälsivät useita miljoonia rivejä koodia. Ohjelmakoodin monimutkaistumisen vuoksi harva ohjelmoija tunsi enää käyttöjärjestelmän toiminnan kokonaisuudessaan.

Käyttöjärjestelmärakenteet


<div class="floatright">Kuva:OS-structure2.svg
<br />Kaksi Käyttöjärjestelmä-rakenteiden pääluokkaa</div>
Käyttöjärjestelmään voi kuulua mikroytimen lisäksi useita käyttöjärjestelmä-moduuleita sijoitettuna joko ydin- tai käyttäjätilaan, kaikkien toimiessa supervisor-tilassa mutta kahdessa osoiteavaruudessa (ydin- sekä käyttäjä-tilassa). Toisaalta käyttöjärjestelmä voi muodostua pelkästään monoliittisesta ytimestä, mikä on alkuperäinen käyttöjärjestelmän toteutustapa. Tuolloin käyttöjärjestelmä toimii yksinään ydin- ja supervisor-tilassa.
Komentorivisovellukset, järjestelmäsovellukset, sovellusohjelmat sekä niillä toteutettavat erilaiset käyttöliittymät, eivät kuulu käyttöjärjestelmään.
Toiminnallisuuksia listaamalla ei voida yksiselitteisesti määritellä, mitä käyttöjärjestelmään kuuluu, vaan se voidaan määritellä vain rakennekaaviosta ja toteutustavasta tapauskohtaisesti. Ohjelmiston on täytettävä tietyt määreet, jotta sitä voidaan kutsua käyttöjärjestelmäksi, mutta enemmänkin ominaisuuksia se saa sisältää.
Käyttöjärjestelmän kahdella päärakenteella on erilaisia hyötyjä ja haittoja, joihin liittyen on aikoinaan käyty kiihkeitä väittelyitä uutisryhmissä .
Käyttöjärjestelmien erilaisia rakenteita on kehitetty aikojen saatossa, yleensä sovitellen kahta päärakennetta (monoliittinen - mikroydin), mutta myös toteuttaen erityisiä teknisiä rakenteita soveltavia, kuten eksoydin- tai nanoydinpohjaisia järjestelmiä. Lisäksi on toteutettu myös sekavia ratkaisuja toteuttavia käyttöjärjestelmiä, kuten niin kutsuttu hybridiydin. Hybridiytimen ovat monet asiantuntijat leimanneet pelkästään markkinoinniksi, sillä sen mikroydin on rakenteellinen.
:Linus Torvalds, Linux-käyttöjärjestelmän luoja, on sanonut:
::Mitä koko hybrid kernel -juttuun tulee, siinä on kyse vain markkinoinnista. Se on mennyt jotenkin näin, että "mikrokerneleillä oli niin hyvä PR-arvo... Miten saadaan PR:ää meidän kernelillemme? Taisin keksiä, annetaan sille jokin hauska nimi ja yritetään saada sille kaikki se PR-etu, mitä tuolla toisella järjestelmällä oli..."
Erilaiset käyttöjärjestelmärakenteet ovat pääpiirteittäin selkeitä, mutta ne voivat sisällyttää tiettyjä ideoita toisista rakenteista. Esimerkiksi monoliittinen käyttöjärjestelmä voi olla modulaarinen siten, ettei käyttöjärjestelmä ole yksi binääritiedosto, vaan osa järjestelmän toiminnoista, kuten laiteajurit, ovat erillisiä tiedostoja. Näiden tiedostojen liitos on tiukka itse ytimeen: kun moduuli ladataan kiintolevyltä muistiin, se toimii kuin käyttöjärjestelmä olisi yksi binääritiedosto eli käyttöjärjestelmä toimii ilman lapsiprosseja. Modulaarisuus voi olla myös suoritustavassa, missä muut käyttöjärjestelmän moduulit toimivat omina suojattuina prosesseina, joita mikroydin hallitsee.

Mikrorakenne


Uudempi ja nykyään suosituin käyttöjärjestelmärakenne on mikroydin, jossa käyttöjärjestelmä on pilkottu pelkistetyksi ytimeksi sekä käyttöjärjestelmämoduuleihin, jotka toteuttavat esimerkiksi muistinhallinnan, tiedostojärjestelmät ja verkkoprotokollat. Koska pelkistetty ydin toimii yksinään ydintilassa ja muut käyttöjärjestelmän osat käyttäjätilassa, joudutaan järjestelmäkutsun tullessa tietoa siirtämään tarvittaessa eri moduulien välillä että ydintilan kautta kierrätettynä vaihtaen tieto ydintilan ja käyttäjätilan osoiteavaruuden rajalla, joka johtaa viiveisiin käskyjen suorituksessa. Pahimmillaan käyttöjärjestelmä toimii 50 % hitaammin kuin monoliittinen, mutta parhaimmillaan taas vain 10 % hitaammin, nykyisillä tietokoneilla suorituskyvyn eron jääden melkein mitättömäksi.
Mikroytimisen käyttöjärjestelmän suosioon on useampia teoreettisia syitä. Tietoturva sekä helppo ohjelmoitavuus. Erilaiset tutkimukset ovat näyttäneet toteen että tavallisessa ohjelmassa on 1–20 virhettä jokaista 1000 riviä koodia kohden. Käyttöjärjestelmät ovat paljon monimutkaisempia kuin tavalliset ohjelmat tai Laiteajuri, joissa tyypillisesti on enemmän virheitä tuhannella rivillä koodia kuin muussa osassa käyttöjärjestelmää .
Mikroytimisen rakenteen omaava käyttöjärjestelmä on modulaarinen, ja jokainen moduuli on suojattu vielä toisista moduuleista. Tällöin yhden moduulin kaatuessa vain kyseinen käyttöjärjestelmäpalvelu kaatuu muiden jäädessä toimintaan. Jokainen laiteajuri on myös suojattu, ja tällöin yhden laiteajurin kaatuessa vain kyseinen laite katoaa pois käytöstä siksi aikaa kun moduuli ladataan uudelleen käyttöön.

Monoliittinen rakenne


Monoliittisen käyttöjärjestelmän kohdalla virhe ajurissa tai käyttöjärjestelmän toiminnoissa johtaa käyttöjärjestelmän kaatumiseen. Tästä on useimmiten merkkinä "Kernel panic!" -ilmoitus. Monoliittinen käyttöjärjestelmä voi olla myös modulaarinen. Tällöin käyttöjärjestelmä ei ole vain yksi binääritiedosto. Osa toiminnoista ja ajureista on omina tiedostoina, jotka ladataan tarvittaessa RAM-muistiin. Modulaarisuudella saadaan käyttöjärjestelmän kokoa piennettyä sekä vakautta lisättyä, kun vain tarvittaessa tietyt toiminnot ovat käynnissä. Tämä myös vähentää tarvetta asentaa levylle useita versioita käyttöjärjestelmästä aina erilaisilla asetuksilla eri tilanteisiin, kun modulaarisuuden ansiosta voidaan käyttöjärjestelmän ominaisuuksia vaihdella lataamalla tai poistamalla lennossa moduuleja.
Perinteinen monoliittinen käyttöjärjestelmä on nopea. Se ei kuluta turhaan prosessorin kellojaksoja suorittaakseen sanomavälitystä (overhead) käyttöjärjestelmäpalveluiden välillä vaan suorittaa kaikki käyttöjärjestelmän toiminnot yhdessä osoiteavaruudessa. Tällöin yhden järjestelmäkutsun antaminen toimii nopeammin kuin sanomavälitys (IPC).
Ottaen huomioon monoliittisen käyttöjärjestelmän miljoonat rivit koodia yhdessä osoiteavaruudessa, joiden toimintoa kukaan ei kunnolla ymmärrä kokonaisuudessaan, johtaa se useisiin käyttöjärjestelmätason virheisiin ja tietoturvaongelmiin .
Monoliittisen ja mikroytimen käyttöjärjestelmämoduuleita ei pidä sekoittaa toisiinsa. Monoliittisessa käyttöjärjestelmässä moduuli on aina käännetty tiettyä ytimen versiota vasten. Tämä tuo ongelman. Jos ydin muuttuu, täytyy kaikki moduulit kääntää uudelleen. Moduulien liitos ytimeen on hyvin tiukka eikä niiden toimintaa pystytä tarkkaan havannoimaan kuin vain käyttöjärjestelmän lähdekoodista.
Mikroytimen käyttöjärjestelmämoduulit taas ovat itsenäisiä. Tämä helpottaa käyttöjärjestelmän ohjelmoitavuutta, kun jokainen moduuli voidaan kääntää yksinään tai pelkkä ydin yksinään, ilman tarvetta kääntää kaikkia moduuleja samalla. Moduulit ovat myös löyhästi linkitetty ytimeen, jolloin moduuleja voidaan helposti siirtää järjestelmästä toiseen, ongelmitta jopa käyttöjärjestelmän pienten eroavaisuuksien osalta. Tämä helpottaa käyttöjärjestelmän ohjelmoitavuutta.

Käyttöjärjestelmän tehtävät

Laitteiston hallinta


Tietokoneen komponenttien ja oheislaitteiden puolesta tarjotaan muille ohjelmistoille yhteneväinen rajapinta, esimerkiksi kiintolevyä käytetään yleensä tiedostojärjestelmän kautta ja verkkokorttia välittämättä tietoliikenneprotokollien yksityiskohdista. Tärkeimmät tehtävät laitteiston osalta suorittavat käyttöjärjestelmän laiteajurit, jotka toimivat ytimen ja laitteen välissä "tulkkeina".

Tiedostojärjestelmä (FS)


Käyttöjärjestelmissä on tuki useille tiedostojärjestelmille, jolloin tallennuslaitteilla olevat tiedostot näytetään hakemistoina ja tiedostoina niiden merkityksen kannalta. Tiedostojärjestelmästä riippuen tiedostot merkitään eri tavoin osion kirjanpitoon erilaisten tarpeiden mukaisesti. Käyttöjärjestelmä hoitaa tallennuslaitteiden, kuten kiintolevyjen kirjoituksen ja lukemisen sekä se huolehtii myös tukemistaan erilaisista tiedostojen käyttöoikeuksista. Käyttöjärjestelmä hallitsee lähes aina useampia erilaisia tiedostojärjestelmiä, muutamasta useisiin kymmeniin. Tiedostojärjestelmän tuki voi olla myös käyttöjärjestelmään kuulumattoman ohjelmiston kuten FUSE:n (Filesystem in Userspace) avulla toteutettu, mutta sekin tarvitsee käyttöjärjestelmältä tuen toimiakseen. Tiedostojärjestelmä voidaan myös luoda yksittäiseen tiedostoon, joita käytetään erilaisissa Salaaminen.

Muistinhallinta


Ettei huonosti käyttäytyvä prosessi sekoittaisi muiden prosessien toimintaa, hallitsee sitä käyttöjärjestelmä ja käyttöjärjestelmän toimesta prosesseilla on yleensä pääsy vain tarvitsemaansa muistialueeseen. Käyttöjärjestelmä huolehtii muistinsuojauksesta sekä siitä, että prosessit saavat tarvitsemansa määrän muistia, keskusmuistista tai mahdollisesta näennäismuistista. Ohjelmaa kirjoittaessa/kääntäessä sen sijaintia muistissa ei vielä tiedetä, sillä muistialue varataan vasta kun ohjelman suorittava prosessi luodaan. Prosesseja voidaan myös suorituksen aikana siirtää muistialueelta toiselle, mahdollisesti jopa keskus- ja näennäismuistin välillä. Ohjelman käyttämä "looginen" osoiteavaruus voi olla suurempi kuin koneessa oleva fyysinen keskusmuistin määrä. Prosessin päättyessä käyttöjärjestelmä vapauttaa prosessin käyttämän osoiteavaruuden ja tarvittaessa muiden prosessien vaatiessa lisää muistia.

Virtuaalimuisti (VFS)


Ohjelman osoiteavaruus ja fyysinen muistiavaruus erotetaan toisistaan. Loogiset osoitteet ja fyysiset muistipaikat yhdistetään toisiinsa prosessikohtaisilla sivutauluilla () . Tiedot voivat sijaita näennäismuistissa josta ne ladataan keskusmuistiin ja keskusmuistin tilan loppuessa sillä hetkellä tarpeettomat muistit kirjoitetaan näennäismuistiin.

Prosessienhallinta


Ohjelman käynnistyessä käyttöjärjestelmä luo sille tarvittavan prosessi (tietotekniikka)n, muistiavaruus ja tarvittavat tietorakenteet. Vastaavasti nämä resurssit vapautetaan ohjelman lopetuksen yhteydessä. Käyttöjärjestelmä tarjoaa myös työkalut prosessien tarkkailuun, prosessien lopettamiseen ja prosessien väliseen kommunikointiin.
Moniajon ansiosta tietokoneessa voi samanaikaisesti olla ajossa useampia ohjelmia. Suoritin annetaan vuorotellen vähäksi aikaa eri prosessien (tai niiden säie) käyttöön. Aika pidetään niin lyhyenä, että interaktiiviset ohjelmat näyttävät olevan ajossa koko ajan. Käyttöjärjestelmän ''vuorottaja'' pyrkii jakamaan suoritinaikaa tarkoituksenmukaisesti, huomioiden eri prosessien priorisointi ja luonteen.

Verkkoprotokollat


Käyttöjärjestelmä toteuttaa OSI-mallin 3. tason (verkkokerros) sekä 4. tason (kuljetuskerroksen) toteutukset toimiessa muiden tietokoneiden/laitteiden kanssa verkossa ja tarjoaa nämä tasot sovellusohjelmien käyttöön. Ylemmät tasot toteutetaan muilla ohjelmistoilla kuten HTTP- tai FTP-palvelinohjelmistolla, P2P- tai Windows Live Messengerin asiakasohjelmilla. Käyttöjärjestelmän tehtävä on ainoastaan tarjota verkko- ja kuljetuskerros muille ohjelmille.

Käyttäjät


Monen käyttäjän käyttöjärjestelmissä käyttäjien oikeuksien rajoitukset kuuluvat käyttöjärjestelmän tehtäviin. Käyttäjän käynnistämien prosessien oikeudet riippuvat käyttäjän oikeuksista ja mahdollisesti muista seikoista. Jotkin käyttöjärjestelmät kuten MS-DOS olivat suunniteltu yhdelle käyttäjälle, jolloin useampia käyttäjiä ei järjestelmään voinut olla kerralla kirjautuneena. Kyseinen käyttöjärjestelmä ei myöskään erotellut käyttäjäoikeuksia, vaan kaikki ohjelmat suoritettiin samoilla oikeuksilla.

Käyttöjärjestelmien luokittelu


Käyttöjärjestelmiä voidaan luokitella monin perustein:

Luokittelu moniajon mukaan


On sellaisia, jotka sallivat ainoastaan yhden käyttäjän kerrallaan, kun taas monipuoliset voivat samanaikaisesti palvella useita käyttäjiä, ja luoda illuusion siitä, että kukin heistä olisi yksin konetta käyttämässä. Nykyisin useimmat käyttöjärjestelmät mahdollistavat jonkinasteisen moniajon: käyttäjällä voi olla samanaikaisesti useampia kuin yksi prosessi (ohjelma) suoritettavana &mdash; vaikkapa tekstinkäsittelyohjelma ja mp3-tiedostosta musiikkia soittava ohjelma.
Moniajoa tukevat käyttöjärjestelmät voivat siis suorittaa useita prosessi (tietotekniikka) samanaikaisesti. Nykyiset käyttöjärjestelmät tukevat moniajoa lähes poikkeuksetta.

Luokittelu moniprosessoinnin mukaan


Jos käytettävissä on useita Suoritin tai yhdessä suorittimessa useita ytimiä, voidaan saavuttaa myös todellinen moniajo, jos käyttöjärjestelmä osaa hyödyntää niitä. Yhdellä suorittimella (suorittimella missä on yksi ydin) on mahdollista saavuttaa näennäinen moniajo suorittamalla prosesseja vuorotellen lyhyissä pätkissä. Moniajo on välttämätön monen käyttäjän interaktiivisissa järjestelmissä.
Käyttöjärjestelmän kyky moniajoon mahdollistaa ohjelman skaalautua useaksi prosessiksi jotka käyttöjärjestelmä suorittaa mahdollisesti suorittimilla tai suorittimen ytimillä joilla on prosessointiaikaa tarjolla. Käyttöjärjestelmän täytyy osata kunnollinen moniprosessointi jos sitä halutaan käyttää supertietokoneissa.

Luokittelu käyttöliittymän mukaan


Käyttöjärjestelmiä voidaan jaotella myös niille saatavilla olevien käyttöliittymän perusteella. Komento- tai komentopohjaisissa käyttöliittymissä käskyt kirjoitetaan näppäimistöllä komentotulkki tulkittaviksi, kun taas graafinen käyttöliittymä käytetään usein hiirellä ja näppäimistöllä ikkunoita, valikkoja, kuvakkeita ja muita graafisia elementtejä jolloin käyttöliittymän toteuttavat ohjelmat välittävät tämän perusteella käskyjä käyttöjärjestelmälle joka puolestaan suoritettavilla ohjelmille.
Luokittelua monimutkaistaa se että yhdelle käyttöjärjestelmälle voi olla useampia – sekä merkkipohjaisia että graafisia – käyttöliittymiä tarjolla, että vielä yhtä aikaa käytössä. Esimerkiksi vanhalle merkkipohjaiselle MS-DOS-käyttöjärjestelmälle tehtiin aikoinaan graafinen ikkunointiympäristö nimeltä Windows, johon myöhemmin Windows 95-version myötä siirrettiin osa käyttöjärjestelmän toiminnoista. Vastaavasti alkujaan komentorivillä käytettävä UNIX-käyttöjärjestelmä sai ikkunointijärjestelmä X Window System, jonka avulla suoritetaan erilaisia graafisia käyttöliittymiä kuten ikkunamanagereja sekä työpöytäympäristöjä. Kuten muun muassa työpöytäympäristöt Common Desktop Environment, KDE, GNOME, XFCE ja LXDE. Useimpia nykyisiä järjestelmiä voi ohjata myös pelkästään komentoriviltä kuten Microsoftin Windowsia ja Applen Mac OS X. Unixeissa (mukaan luettuna Linux) komentorivin käyttö on yleistä tietynlaisissa tehtävissä, vaikka työpöytäsovellukset ovatkin graafisia.
Jonkinlainen käyttöliittymä on kuitenkin tarpeen käyttäjälle. Tämä on useimmiten komentotulkki tai graafinen käyttöliittymä, joita ei pidetä käyttöjärjestelmän osina jos niitä ei ole varta vasten ohjelmoitu käyttöjärjestelmään, vaan ne ovat useimmiten toimivia ohjelmistoja ja vaativat käyttöjärjestelmän toimiakseen. Käyttöliittymä voi myös koostua sovellusohjelmasta muun muassa sulautetuissa järjestelmissä tai järjestelmissä, joissa suoritetaan vain yhtä sovellusohjelmaa eikä tällöin ole tarve ohjelmistoille jotka tarjoaisivat monimutkaisempia käyttöliittymiä.

Luokittelu käyttötarkoituksen mukaan


Käyttöjärjestelmiä voidaan luokitella niiden käyttötarkoituksen mukaan.
Keskustietokone- ja palvelinkäyttöjärjestelmiä käytetään koneissa, joissa on monia samanaikaisia käyttäjiä tai joita käytetään palvelinten alustana. Usein nämä käyttöjärjestelmät voivat käyttää valtavaa määrää mm. muistia, massamuistivälineitä, prosessoreita ja muita resursseja. Tavoitteena tällaisissa järjestelmissä on yleensä luotettavuuden ohella hyödyntää resursseja mahdollisimman täydellisesti, ja suorittaa mahdollisimman suuri määrä tehtäviä aikayksikköä kohden.
Työpöytäkäyttöjärjestelmiä käytetään yksittäisissä henkilökohtaisissa tietokoneissa, joita käyttää yleensä kerralla yksi käyttäjä. Tärkeimpiä ominaisuuksia ovat helppokäyttöisen ja hyvän vasteen tarjoavan käyttöliittymän tarjoaminen käyttäjälle, yhteensopivuus heterogeenisen laitteiston kanssa, sekä laajennettavuus.
Reaaliaikaiset käyttöjärjestelmät tähtäävät mahdollisimman pieniin ja deterministisesti ennustettaviin viiveisiin käyttöjärjestelmän toiminnassa sekä äärimmäiseen toimintavarmuuteen. Useat sulautetut järjestelmät kuuluvat yleensä samaan kategoriaan. Sulautettuja ja reaaliaikaisia käyttöjärjestelmiä käytetään yleensä laitteissa, jotka on suunniteltu suorittamaan jokin tietty tehtävä mahdollisimman tehokkaasti. Tästä syystä myös energiankulutus ja laitteistoresurssien mahdollisimman säästeliäs ja tehokas käyttö ovat tärkeitä ominaisuuksia. Sulautettuja järjestelmiä hyödynnetään aina teollisuusroboteissa, DVD-soittimissa, mikroaaltouuneissa ja monissa muissa pienissä laitteissa. Kaikki sulautetut järjestelmät eivät kuitenkaan sisällä käyttöjärjestelmää vaan ohjauksesta voi huolehtia vain yksinkertainen firmware. Realiaikaisia käyttöjärjestelmiä ovat muun muassa: ChronOS, VxWorks, QNX, pSOS ja OS-9.

Luokittelu sukupolven mukaan


Käyttöjärjestelmät voidaan myös mielivaltaisesti luokitella eri sukupolvien (0-4) mukaan. MS-DOS kaltaisen "nollannen sukupolven" käyttöjärjestelmästä aina nykyaikaisiin kolmannen sukupolven käyttöjärjestelmiin sekä tuleviin neljännen sukupolven käyttöjärjestelmiin jotka toimivat osittain tai kokonaan verkossa.

Luokittelu orientoitumisen mukaan


"Käyttöjärjestelmät voidaan luokitella prosesuudiorientoituneisiin tai prosessiorientoituneisiin. Prosessiorientoituneella käyttöjärjestelmällä on monia etuja proseduuriorientoituneihin käyttöjärjestelmiin verrattuna. Prosessirakenne antaa käyttöjärjestelmälle selkeän modulaarisen rakenteen, jossa yksittäinen palvelun toteutusta voidaan suhteellisen helposti muuttaa. Palveluprosessin oikeudet voidaan rajoittaa siten, että siinä olevan virheen vaikutukset minimoituvat. Myös käyttöjärjestelmäpalveluiden priorisointi yksinkertaistuu - proseduuriorientoituneessa käyttöjärjestelmässä prosessin prioriteettia joudutaan usein muuttamaan käyttöjärjestelmäpalvelun ajaksi. Myös laiteajureiden toteutus yksinkertaistuu. Pisimmälle viety prosessiorientoituneita käyttöjärjestelmiä sanotaan rakenteensa takia myös mikroytimisiksi."

Yleisiä käyttöjärjestelmiä


Yleisimmät tietokoneiden työpöytäkäyttöjärjestelmät nykypäivänä ovat Microsoftin Windows, jota käytetään Windows Windows_XP, Vista ja Windows_7 -järjestelmissä, Applen kehittämä Darwin (käyttöjärjestelmä), jota käytetään sekä Mac_OS_X:ssä, Mac_OS_X_v10.4issa, Mac_OS_X_v10.5issa ja Mac_OS_X_v10.6issa että avoimen lähdekoodin järjestelmissä, ja Avoin_lähdekoodi periaatteella yhteistyössä useiden vapaaehtoisten ja yrityksien kesken kehitetty Linux_(ydin).
Normaalissa käytössä ovat myös esimerkiksi avoimen lähdekoodin BSD, SunOS sekä monet suljetut Unixit ja erityiset palvelinkäyttöjärjestelmät kuten z/OS.
Matkapuhelinten käyttöjärjestelmiä ovat muiden muassa Android, Symbian OS, Windows Mobile, RIM BlackBerry ja iPhone OS. Useimmista näistä on eri versioita, joille halutut sovellukset on Tietokoneohjelma#Ohjelmien siirrettävyys.

Katso myös


Luettelo käyttöjärjestelmistä

Lähteet


Viitteet


Luokka:Käyttöjärjestelmä
Luokka:Ohjelmistotyypit
Luokka:Systeemit
ace:OS
af:Bedryfstelsel (inligtingstegnologie)
als:Betriebssystem
am:የሲስተም አሰሪ
ar:نظام تشغيل
an:Sistema operativo
as:অপাৰেটিং চিষ্টেম
ast:Sistema operativu
az:Əməliyyat sistemləri
id:Sistem operasi
ms:Sistem pengendalian
bn:অপারেটিং সিস্টেম
zh-min-nan:Chok-gia̍p hē-thóng
jv:Sistem operasi komputer
su:Sistim Operasi
ba:Операцион система
be:Аперацыйная сістэма
be-x-old:Апэрацыйная сыстэма
bs:Operativni sistem
br:Reizhiad korvoiñ
bg:Операционна система
ca:Sistema operatiu
cv:Операци системи
cs:Operační systém
cy:System weithredu
da:Styresystem
de:Betriebssystem
et:Operatsioonisüsteem
el:Λειτουργικό σύστημα
en:Operating system
es:Sistema operativo
eo:Operaciumo
eu:Sistema eragile
fa:سیستم‌عامل
fr:Système d'exploitation
fur:Sisteme operatîf
ga:Córas oibriúcháin
gl:Sistema operativo
ko:운영 체제
hy:Օպերացիոն համակարգ
hi:प्रचालन तन्त्र
hsb:Dźěłowy system
hr:Operacijski sustav
io:Funcionanta sistemo
ilo:Sistema ti panangpaandar
ia:Systema de operation
is:Stýrikerfi
it:Sistema operativo
he:מערכת הפעלה
kn:ಕಾರ್ಯನಿರ್ವಹಣ ಸಾಧನ
ka:ოპერაციული სისტემა
csb:Òperacjowô systema
kk:Операциялық жүйелер
sw:Mfumo wa uendeshaji
ku:Pergala xebitandinê
lo:ລະບົບປະຕິບັດການ
la:Systema administrativum computatrale
lv:Operētājsistēma
lb:Betribssystem (Computer)
lt:Operacinė sistema
ln:Litámbwisi-mokonzi
lmo:Sistema uperatif
hu:Operációs rendszer
mk:Оперативен систем
mg:Mpandrindra milina
ml:ഓപ്പറേറ്റിങ്ങ്‌ സിസ്റ്റം
mr:संचालन प्रणाली
arz:نظام تشغيل
mn:Үйлдлийн систем
my:ကွန်ပျူတာ စက်လည်ပတ်ရေး စနစ်
nl:Besturingssysteem
new:अपरेटिङ सिस्टम
ja:オペレーティングシステム
no:Operativsystem
nn:Operativsystem
oc:Sistèma operatiu
mhr:Операционло системе
or:ଅପରେଟିଙ୍ଗ ସିଷ୍ଟମ
uz:Ishlatuv tizimi
pnb:اوپریٹنگ سسٹم
ps:چليز غونډال
nds:Bedriefssystem
pl:System operacyjny
pt:Sistema operativo
kaa:Operatsion sistema
ksh:Bedriefsystem
ro:Sistem de operare
qu:Llamk'aykuna llika
ru:Операционная система
rue:Операчна сістема
sah:Операциялыыр система
se:Operatiivavuogádat
sq:Sistemi operativ
si:පරිගණක මෙහෙයුම් පද්ධති
simple:Operating system
sk:Operačný systém
sl:Operacijski sistem
szl:Uoperacyjno systyma
so:Operating system
ckb:سیستەمی بەکارخەری
sr:Оперативни систем
sh:Operativni sistem
sv:Operativsystem
tl:Sistemang operatibo
ta:இயக்கு தளம்
kab:A nagraw n w'ammud
tt:Операцион система
te:ఆపరేటింగ్ సిస్టమ్
th:ระบบปฏิบัติการ
vi:Hệ điều hành
tg:Системаи амалӣ
tr:İşletim sistemi
uk:Операційна система
ur:اشتغالی نظام
vec:Sistema operativo
fiu-vro:Opõrats'oonisüstem
wa:Sistinme d' operance
war:Sistema operatibo
wo:Nosteg doxiin
yi:אפערירן סיסטעם
yo:Sístẹ̀mù ìṣiṣẹ́ kọ̀mpútà
zh-yue:作業系統
diq:Sistemo operatif
bat-smg:Uoperacėnė sėstema
zh:操作系统

Kirjallisuus

Tiedosto:Old book bindings.jpg.]]
Kirjallisuus tarkoittaa ihmishengen kirjoitettujen ilmausten kokonaisuutta, johon luetaan myös kuuluvaksi eräät sukupolvelta toiselle suullisesti perimätietona siirtyneet tuotteet (muun muassa kansanrunous). Kirjallisuus voidaan jakaa moniin alalajeihin, kuten tieteelliseen, kauno-, uskonnolliseen, muistelma-, viihde-, poliittiseen ja ammattikirjallisuuteen. Sanan ''kirjallisuus'' suomen kieleen on kehittänyt Elias Lönnrot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle (SKS).<ref></ref>

Määritelmä


Kirjallisuus on laaja käsite ja sen täysin tyhjentävä määrittely on hankalaa. Etymologisesti termi viittaa kirja ja kirjoitettuun tekstiin, mutta toisaalta kirjallisuudeksi lasketaan joissain yhteyksissä myös sähköisesti julkaistut teokset, sarjakuvat ja suullinen tarinaperinne, eli siis kaikki kirjoitetut tekstit ja puhutut tarinat.
Kirjallisuus jaetaan yleensä kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus, jotka erottaa viestinnän tarkoitus. Yksinkertaistaen kaunokirjallisuus funktio on esteettisen kokemuksen tuottaminen, kun taas tietokirjallisuus pyrkii tiedonvälitykseen. Yleisessä kielenkäytössä ja esimerkiksi yliopiston oppiaineena sana kirjallisuus viittaa juuri kaunokirjallisuus.
Kirjallisuus-sanan käyttäminen eri yhteyksissä on myös arvovalinta. Ilmauksella on vahvoja korkeakulttuurisia konnotaatioita, ja jonkun teoksen tai tekstityypin nimittäminen kirjallisuudeksi ja toisen ei-kirjallisuudeksi on jälkimmäisen vahvaa vähättelyä.

Historiaa


Alkulähteet


Kirjallista perinnettä edeltää luonnollisesti ihmiskunnan suullisen kerronnan, tarinoiden, kaskujen ja tarujen pitkä perinne. Länsimaisen kirjallisuusperinteen voidaan katsoa perustuvan sumerilaiseen kulttuuriin, jonka parissa kehitettiin nykyään nuolenpääkirjoituksena tunnettu kirjoitustapa noin 3200-luku eaa.–3000-luku eaa. Monet jo sumerilaisessa kirjallisuudessa esiintyvät teemat ovat keskeisiä länsimaisen kirjallisuuden rakennusaineksia.

Länsimainen kirjallisuus


Länsimaat kirjallisuuden kehdoksi määritellään tavallisesti antiikin Kreikka. Antiikin Kreikan kulttuurin on historian kuluessa aika ajoin — myös omana aikanaan — katsottu edustavan inhimillisen sivistyksen huipentumaa. Koska näin ollen ei ole ikään kuin ollut mitään syytä edetä aika antiikin Kreikkaa kauemmaksi, on tieto varhemman kirjallisen kulttuurin merkityksestä ainakin omassa kulttuurissamme ollut vain muutaman asiaan vihkiytyneen henkilön hallussa.
Toisaalta ajatus länsimaisen kirjallisuuden kehdon sijoittamisesta antiikin Kreikkaan on perusteltavissa sikäli, että tuolloin kehittyi selkeä kirjallisuuden lajijako toisaalta Dionysos-jumalan palvontamenoihin kuuluneen näytelmäkilpailuperinteen myötä tragedia ja komedia, toisaalta Aristoteles ''Runousoppi'' esittelemän kolmijaon mukaan draamaan, lyriikkaan ja epiikkaan. Näin ollen erityisesti kirjallisuusteorian ja kirjallisuuden tutkimuksen juurien voi katsoa olevan antiikin Kreikassa. Mainitut lajijaot ovat merkityksellisiä länsimaisessa kirjallisuusperinteessä myös sikäli, että erilaiset kirjallisuuden kaanonit, käsitykset ’hyvästä kirjallisuudesta”, ovat eri aikakausina olleet sidoksissa niihin. Esimerkiksi tragediaa on alun perin pidetty komediaa ylevämpänä taidemuotona.
Antiikin Kreikan merkityksellisyydestä kertoo jotain myös se, että eräät maailmankirjallisuuden vaikutuksellisimmat tekstit, joita on eri tavoin uusinnettu myöhempien kirjailijoiden toimesta, ovat peräisin juuri tältä ajalta. Kuuluisimpia esimerkkejä edellä mainituista ovat Platonin dialogit, Homeros ''Ilias ja Odysseia'', tai vaikkapa Sofokles kuuluisa tragedia kuningas Oidipus, jonka monet katsovat vaikuttaneen esimerkiksi William Shakespearen kuuluisaan näytelmään ''Hamlet''.

Kirjallisuuden lajeja


Kirjallisuus jaetaan kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus. Kaunokirjallisuus jaetaan edelleen proosaan, runous ja draamaan.
Kaunokirjallisuuden lajityyppejä
Fantasiakirjallisuus
Humoristinen kirjallisuus
Veijariromaani
Jännityskirjallisuus
Rikoskirjallisuus
Vakoilukirjallisuus
Kauhukirjallisuus
Lastenkirjallisuus
Nuortenkirjallisuus
Tieteiskirjallisuus
Kaunokirjallisuuden aiheita
Eroottinen kirjallisuus
Historiallinen kirjallisuus
Romantiikka

Kirjallisuus maittain ja kielittäin


Antiikin Kreikan kirjallisuus
Espanjan kirjallisuus
Iirinkielinen nykykirjallisuus
Japanin kirjallisuus
Katalaaninkielinen kirjallisuus
Latinankielinen kirjallisuus
Muinaisen Egyptin kirjallisuus
Puolan kirjallisuus
Saksankielinen kirjallisuus
Suomen kirjallisuus
Venäläinen kirjallisuus

Katso myös


Kirjallisuuskritiikki

Lähteet

Kirjallisuutta

Yleistä


Kirjallisuudentutkimus


Kirjallisuuslehtiä


}}
}}
| www=http://www.kaapeli.fi/nvl/kritiikki.html | www-teksti=Lehden sivut}}
| www=http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/ | www-teksti=Verkkosivut}}
}}
| www=http://sarolehti.net/ | www-teksti=Verkkosivut}}

Aiheesta muualla


http://www.kiiltomato.net/ Kiiltomato. Kirja-arvosteluja.
http://www.kaapeli.fi/~fla/kirjastolehti/vinkit/80suosik.html Suomalaisen kaunokirjallisuuden suosituimmat teokset
http://www.satakirjaa.fi/100kirjaa.php Sadan kirjan lista
http://fi.wikisource.org/wiki/Main_Page Suomenkielinen Wikisource (http://wikisource.org/wiki/Main_Page kaikki kielet)
http://www.kirjasto.sci.fi/indeksi.htm Authors' Calendar - Kirjailijakalenteri
Luokka:Kirjallisuus
af:Letterkunde
am:ሥነ ጽሑፍ
ar:أدب
an:Literatura
roa-rup:Literatura
frp:Litèratura
as:সাহিত্য
ast:Lliteratura
gn:Ñe'ẽporãhaipyre
ay:Qillqatata
az:Ədəbiyyat
id:Sastra
ms:Kesusasteraan
bn:সাহিত্য
zh-min-nan:Bûn-ha̍k
map-bms:Sastra
jv:Sastra
su:Sastra
ba:Әҙәбиәт
be:Літаратура
be-x-old:Літаратура
bar:Literadua
bo:རྩོམ་རིག་ཡི་གེའི་རིག་པ།
bs:Književnost
br:Lennegezh
bg:Литература
ca:Literatura
ceb:Katitikan
cv:Литература
cs:Literatura
co:Littiratura
cy:Llenyddiaeth
da:Litteratur
de:Literatur
dv:އަދަބިއްޔާތު
et:Kirjandus
el:Λογοτεχνία
en:Literature
es:Literatura
eo:Literaturo
ext:Literatura
eu:Literatura
fa:ادبیات
hif:Literature
fo:Bókmentir
fr:Littérature
fy:Literatuer
fur:Leterature
ga:Litríocht
gv:Lettyraght
gd:Litreachas
gl:Literatura
gan:文學
hak:Vùn-ho̍k
ko:문학
haw:Moʻokalaleo
hy:Գրականություն
hi:साहित्य
hr:Književnost
io:Literaturo
ia:Litteratura
ie:Literatura
os:Литературæ
is:Bókmenntir
it:Letteratura
he:ספרות
pam:Literatura
ka:ლიტერატურა
ks:اَدَب
csb:Lëteratura
kk:Әдебиет
rw:Ubuvanganzo
ky:Адабият
sw:Fasihi
kv:Гижӧмбур
ht:Literati
ku:Wêje
lad:Literatura
lbe:Адабият
lez:Зарият
lo:ວັນນະຄະດີ
la:Litterae
lv:Literatūra
lb:Literatur
lt:Literatūra
li:Literatuur
hu:Irodalom
mk:Литература
ml:സാഹിത്യം
krc:Адабият
mr:साहित्य
xmf:ლიტერატურა
mwl:Literatura
koi:Лыддьӧтан
mn:Утга зохиол
my:စာပေ
nah:Tlahcuilōcāyōtl
nl:Literatuur
nds-nl:Literatuur
ne:साहित्य
new:साहित्य
ja:文学
nap:Litteratura
frr:Literatuur
no:Litteratur
nn:Litteratur
nrm:Littéthatuthe
nov:Literature
oc:Literatura
pnb:ساہت
pap:Literatura
ps:ادبيات
nds:Literatur
pl:Literatura
pt:Literatura
kaa:A'debiyat
ro:Literatură
qu:Simi kapchiy
ru:Литература
rue:Література
sa:प्राचीन साहित्यम्
sco:Leiteratur
stq:Flugge Literatuur
sq:Letërsia
scn:Littiratura
simple:Literature
sk:Literatúra
sl:Književnost
so:Suugaan
sr:Књижевност
sh:Književnost
sv:Litteratur
tl:Panitikan
ta:இலக்கியம்
kab:Tasekla
te:సాహిత్యం
th:วรรณกรรม
vi:Văn chương
tg:Адабиёт
tr:Edebiyat
uk:Література
ur:ادب
za:Vwnzyoz
vec:Łiteratura
fiu-vro:Kirändüs
wa:Belès letes
war:Panuratan
wo:Njàngat
wuu:文学
yi:ליטעראטור
yo:Lítíréṣọ̀
zh-yue:文學
diq:Edebiyat
zea:Literatuur
bat-smg:Literatūra
zh:文學

Kiinan tasavallan historia


Kuva:Flag of the Republic of China 1912-1928.svg
Kuva:Flag of the Republic of China.svg
Kiinan tasavalta perustettiin 1912, vallankumouksen kaadettua Mantšut Qing-dynastia 1911. Sen ensimmäinen presidentti oli tohtori Sun Zhongshan, joka tunnetaan vielä ehkä yleisemmin nimellä Sun Yatsen (perustuu kantoninkiina lausumiseen). Kiinan tasavalta on edelleen olemassa, sillä kommunismi vallankumouksen jälkeen (1949) tasavallassa valtaapitäneet pakenivat Taiwan saarelle ja ovat siitä lähtien hallinneet Taiwania ja muutamaa ympäristön saarta ainoina varsinaisina Kiinan tasavallan osina, joskin hallitus väittää Kiinan kansantasavalta kuuluvan tasavallalle.

Tasavaltalainen vallankumous


''Pääartikkelit: Wuchangin kansannousu, Xinhai-vallankumous''
Vallankumousliike oli ollut olemassa jo 1800-luku lopulta lähtien. Se oli organisoitunut erityisesti Japani ja länsimaiden hallussaan pitämissä sopimussatama pääosin Sun Zhongshanin ja tämän perustaman Tongmenghui-puolueen taakse. Osa Japanissa opiskelevista isänmaallisista opiskelijoista sen sijaan kannatti Liang Qichao tai Kang Youwei uudistuslinjaa ja perustuslailliseen monarkiaan siirtymistä rauhanomaisin keinoin. Monet pelkäsivät että ulkomaat käyttäisivät vallankumousta hyväkseen ja ottaisivat haltuunsa lisää kiinalaisia maita.
Syksyllä 1911 tasavaltalaiset opintopiirit valmistelivat kapinaa Wuhan. He kirjoittivat myös Tongmenghui-puolueelle aikeestaan, mutta heitä ei otettu tosissaan. Samaan aikaan Sichuan lakkoiltiin ja paikallinen kuvernööri päätti pidättää mielenosoittajia. Tästä seurasi aseellinen yhteenotto ja keskushallinto lähetti mantšuarmeijan yksiköitä paikalle Wuhanista. Wuhanissa opintopiiriläiset räjäyttivät vahingossa pommin, ja asiaa tutkimaan lähteneet poliisit saivat käsiinsä opintopiirin jäsenlistan. Niinpä heidän pelinsä oli pelattu ellei vallankumous alkaisi heti, joten he päättivät yrittää. He ottivat haltuunsa ammusvaraston ja maakunnan rahavarat. Jostakin syystä jopa armeijan komentaja pakeni Wuhanista.
Johtajakseen opintopiiriläiset valitsivat Li Yuanhongin, sillä hän oli hieman vanhempi ja arvovaltaisempi henkilö. Tämä onnistuikin suostuttelemaan maakuntaneuvoston perustuslailliset taaksensa. Muuallakin lähistöllä maakuntaneuvostot saatiin julistamaan alueensa itsenäisiksi. Johtoon valittiin aina joku paikallisesti merkittävä eliitin edustaja.
Keskushallinnossa katsottiin Yuan Shikain olevan oikea mies taltuttamaan kapina. Yuan ei kuitenkaan suostunut, mutta kun toiseksi soveliain henkilö murhattiin, yritettiin häntä suostutella keinolla millä hyvänsä. Yuan Shikai vaati ehtonaan että parlamentti oli perustettava ja hänen itsensä oli saatava valtaa. Perustuslaki julistettiinkin voimaan ja Yuan Shikai johdatti armeijansa kohti Wuhania. He etenivät nopeasti Hanyang asti, mutta viimeisenä erottimena olevaa jokea ei ylitetty vaan Yuan Shikai alkoi hakea kompromissia.
Tongmenghui halusi nyt mukaan vallankumoukseen ja lähetti ihmisiä organisoimaan joukkoliikettä eri kaupungeissa, mutta nämä tukahdutettiin helposti. Tongmenghuin edustajia oli kuitenkin Shanghai vallankumousta ajamassa ja puolue tunnustettiin valtakunnalliseksi vaikuttajaksi. Etelä-Kiinassa alkoi olla huomattava määrä itsenäiseksi julistautuneita maakuntia, ja Tongmenghui perusti Nanjingin senaatto näitä edustamaan. Koska soveliasta keisaria ei ollut tarjolla, eliitin kannalta ainoa järkevä ratkaisu näytti olevan tasavallan perustaminen. Kaaosta ei haluttu ulkomaiden takia, Venäjä kuitenkin ehti painostaa Kiinan hyväksymään Ulko-Mongolia itsenäisyys ja Yhdistynyt kuningaskunta jättämään Tiibet rauhaan ja myöntämään ulkomaisille tuomiovalta myös kiinalaisten osalta sopimussatamissa.
Senaatin piti nyt valita presidentti, suosituimpia ehdokkaita olivat Yuan Shikai ja Li Yuanhong. Kompromissiksi eteläisen tasavallan päämieheksi valittiin Sun Zhongshan vuonna 1912, ja tästä alkoi uusi ajanlasku tasavallassa. Tongmenghui muodosti uuden hallituksen, jolla oli kuitenkin valtaa vain Shanghain seudulla, sillä läheskään kaikki etelän itsenäistyneet maakunnat eivät tunnustaneet Nanjingin senaattia ja pohjoisessa valta kuului yhä Qing-keisarille. Sun Zhongshan havaitsi, että Yuan Shikai oli ainoa, jolla oli ulkomaistakin kannatusta. Hän ilmoitti, että Yuan Shikai nimitettäisiin presidentiksi, jos Pohjois-Kiina liittyisi tasavaltaan.
Yuan Shikai alkoi neuvotella asiasta hovin kanssa, sillä osa hänen omista sotilaistaankin kannatti tasavaltaa. Yuan lupasi turvata mantšukeisarihuoneen turvallisuuden Kielletty kaupunki, eikä hovi voinut muuta kuin suostua ehtoihin. Niinpä Yuan Shikaista tuli presidentti ja hänen painostuksestaan parlamentti muutti Peking, joka pysyi pääkaupunkina.

Yuan Shikain hallituskausi


Tongmenghui-puoluetta yhdistävä tekijä oli ollut vallankumousaate, joten vallankumouksen toteuduttua puolue alkoi hajota. Sun Zhongshan ja Song Jiaoren perustivat erilaisten vallankumousryhmien ja maakuntaeliittien löyhäksi yhteenliittymäksi nationalistipuolue Guomindang. Kaksipuoluejärjestelmän toisena puolueena toimi Edistyspuolue. Guomindang oli voitokas vuoden 1913 vaaleissa, pääministeriksi nimitetty Song Jiaoren kuitenkin murhattiin välittömästi. Sun Zhongshan päätyi rautatieministeriksi.
Parlamentaarikot eivät tunteneet parlamentin toimintaperiaatteita. Oppositiotoiminnan sijaan asioissa haettiin yksimielisyyttä ja poliittiset suhteet olivat hierarkkisia. Yuan Shikai nimitti hallitukseen mieleisiään henkilöitä kun erimielisyyttä parlamentin kanssa esiintyi, eikä häntä voitu vastustaa sillä armeija totteli häntä. Parlamentin todellinen valta oli lähes olematon.
7 maakuntaa julistautui itsenäisiksi Yuan Shikain nimitellessä kenraalejaan kuvernööreiksi. Tällöin Guomindang julisti toisen vallankumouksen alkaneeksi, mutta sillä ei ollut riittävää tukea minkään aikaansaamiseksi. Yuan Shikain Beiyang-armeija kukisti alkavan kapinan ongelmitta ja maakunnat liitettiin entistäkin tiiviimmin Yuan Shikain alaisuuteen. Guomindang kiellettiin 1913 ja toimi sen jälkeen maanpaossa Japani.
Perustuslainmuutoksessa nimitykset ja lakien säätäminen siirrettiin presidentin tehtäviksi. Parlamentti lopetti kokoontumisensa, presidentin valtakautta pidennettiin eikä valtakauden päättymisen jälkeen tarvittu vaaleja. Sotilasdiktatuuri piti maan kasassa, mutta maakunnat painoivat omia rahojaan ja hoitivat rahapolitiikan muutenkin pääosin itsenäisesti. Niinpä Yuan Shikai joutui turvautumaan ulkomaihin rahaa saadakseen, ulkomaille myönnettiin rautatieoikeuksia ja suolaveron kanto, pian myös budjetin ja tullien valvonta.
Kun lännessä käytiin ensimmäinen maailmansota, Japanin hallitus lähetti Katō Takaaki]n laatimat 21 vaatimusta Kiinalle uhaten tehdä Kiinasta protektoraatin. Yuan Shikai suostui neuvotteluissa Japanin vaatimuksiin, mikä romahdutti hänen kannatuksensa täysin, jopa armeijan sisällä. Arvovaltaa saadakseen Yuan Shikai päätti julistautua keisariksi 1914. Keisarivallan palauttamisesta tehtiin virallinen päätös 1915, minkä seurauksena Yunnan julistautui itsenäiseksi ja Sichuan alkoi kerätä omaa armeijaa. Ulkomaillakin vastustettiin keisarihanketta ja lopulta Yuan Shikai suostui luopumaan ajatuksesta. Hän kuoli 1916.

Sotapäälliköiden kausi


''Pääartikkeli: Sotapäälliköiden kausi Kiinan tasavallassa''
Kuva:Beiyang Army.jpg
Yuan Shikain kuoleman jälkeen valta alkoi hajota Kiinassa armeijoiden komentajien kesken. Koska voimakas Beiyang-armeija hajosi myös eri kenraalien alaisuuteen, ei valtakunnallista armeijaa enää ollut. Sen sijaan lukuisat maakunnalliset ja yksityiset armeijat taistelivat keskenään alueista, joilta ne kantoivat erittäinkin korkeita veroja jopa kymmeniä vuosia etukäteen. Pitkäikäisin sotaherra hallitsema valta-alue oli Xibei San Ma, jota muslimisotaherrat hallitsivat vuodesta 1910 Kiinan sisällissodan loppuun asti, vuoteen 1949.
Valtion ulkopolitiikasta ja sen solmimista sopimuksista vastasi se sotapäällikkö, joka sillä hetkellä hallitsi Pekingiä. Koska valtio sai edelleen tullituloja sekä joitakin ulkomaalaisten keräämiä veroja, Pekingin herruus oli tavoiteltu ja kaupunki vaihtoikin omistajaa keskimäärin neljän kuukauden välein. Parlamentti aloitti toimintansa uudelleen 1916 presidentti Li Yuanhongin käskystä, mutta sillä ei ollut oikeaa valtaa ja sitä käytettiin vain legitimiteetin tuojana kulloisenkin sotapäällikön päätöksille, sillä parlamentti teki rahasta mitä hyvänsä.
Kiinan kannalta erittäin huonon Versailles’n rauhansopimuksen vastustamisesta liikkeelle lähtenyt Toukokuun neljännen päivän liike 1919 ja sitä seurannut Uuden kulttuurin liike toivat muutoksia yhteiskuntaan. Erityisen oleellinen oli Kiinan kirjakielen uudistus, jonka ansiosta kirjallisuutta alettiin kirjoittaa kansantajuisesti puhekielellä sen sijaan että olisi kirjoitettu klassinen kiina, jota ymmärsivät vain oppineimmat.
Työväenliike alkoi nostaa päätään rannikon suurkaupungeissa ja marxilaisuus kirjallisuutta alettiin kääntää Toukokuun neljännen päivän liikkeen jälkeen. Kiinan kommunistinen puolue perustettiin Shanghaissa 1921. Aluksi se kohdistui työläisiin marxilaisen perinteen mukaisesti, siitäkin huolimatta että Kiinassa teollisuustyöläisiä oli suhteellisen vähän. Työväenliikkeen edustajat, mukaan lukien Kommunistinen puolue, järjestivät lakkoja 1920-luvulta lähtien varsin tiheään tahtiin ja vähitellen toiminta alkoi käydä entistä sotilaallisemmaksi.

Guomindangin paluu


''Pääartikkeli: Guomindangin paluu''
Guomindang-puolue lähti tekemään paluuta Toukokuun neljännen päivän liikkeen ajatusten ideoimana ja onnistui valtaamaan Guangzhoun (Kanton) perustaen sinne separatistihallituksen 1920, presidenttinä Sun Zhongshan. Sun halusi yhdistää Kiinan sotaretkellä, ja lähtikin kenraali, henkivartijansa, Tšiang Kai-šekin kanssa tällaista huonolla menestyksellä vetämään vuonna 1922. Retken seurauksena Sun Zhongshan kumppaneineen joutui pakenemaan Shanghaihin.
Komintern ei uskonut Kiinan kommunistinen puolue voimaan, vaan katsoi sen tarvitsevan liittolaisen. Sopivana liittolaisena nähtiin Guomindang, joka suostuikin liittoon sillä se halusi Kominternin apua hallinnon organisointiin ja sotilaskoulutukseen. Kominternin tukemana Kommunistisen puolueen jäsenistä otettiin Guomindangin (GMD) johtoon mukaan, GMD organisoitui ja perusti uudelleen separatistihallituksen Guangzhouhun 1925. Samana vuonna Sun Zhongshan kuoli sairauteen.
Ehdokkaita Sun Zhongshanin seuraajaksi oli paljon eikä kukaan heistä oikein erottunut edukseen. Jiang Jieshi toimi välittäjänä ääriliikkeiden välillä ja sai siten arvostusta osakseen. Hän johdatti GMD:n sotaretkelle 1926–1928. GMD hyökkäsi kahtena osastona, läntisessä osastossa olivat vasemmistolaiset ja se eteni Wuhaniin, itäistä osastoa veti Tšiang Kai-šekin ja se eteni Shanghaihin. Shanghaissa paikallinen työväenliike oli ottanut vallan jo ennen GMD:n saapumista, mutta yllättäen Tšiang Kai-šek kielsikin työväenliikkeen ja järjesti teurastuksen Shanghaissa. Pian muissakin kaupungeissa kumottiin ammattiyhdistysliikkeet.
GMD:n Wuhanin siipi perusti uuden hallituksen, jossa kommunistitkin olivat mukana. Se julisti Tšiang Kai-šekin pois viralta, muttei sillä ollut keinoja toteuttaa tätä. Jiang Jieshi ilmoitti perineensä Sun Zhongshanin vallan ja julistautui uuden hallituksen päämieheksi Nanjingissa. Syksyn sadonkorjuukapinan jälkeen Wuhanin hallitus kuitenkin sanoutui irti kommunismista ja palautui Tšiang Kai-šekin linjalle. Tämä toi mukanaan myös tärkeitä liittolaisia pohjoisessa, ja pian GMD lähtikin jatkamaan sotaretkeään pohjoiseen kahtena rintamana. Sotapäälliköiden keskinäisen kahinoinnin vuoksi GMD onnistui päihittämään ennalta ylivoimaiset vastustajansa ja valtasi Pekingin 1928.
GMD:n ideologia oli kuitenkin kuollut pitkälti Sun Zhongshanin myötä eikä merkittäviä uudistuksia tehty. Oikeastaan Nanjingin hallituksen valta koski vain n. 8 % vaurainta Kiinaa. Puolue piti yllä yksinvaltaa ja toimi kovaotteisesti kansalaisia kohtaan. 1938 perustettiin Uuden elämän liike ajamaan fasismia ja Tšiang Kai-šekin johtajakulttia. GMD joutui toimimaan yhteistyössä paikallisten sotapäälliköiden kanssa, sillä sillä ei ollut voimavaroja heidän vallastariisumiselleen. GMD:n vastustusta nosti se, etteivät he toimineet aktiivisesti Japanin uhan purkamiseksi.

Kommunistinen puolue


''Katso myös: Kiinan kommunistisen puolueen alkutaival''
GMD:n nationalistit alkoivat vainota kommunisteja 1927 ja kommunistien yhdistykset joutuivat pakenemaan maaseudulle. Siellä vahvistui Mao Zedongin (Mao Tse-Tung) ajatus maalta lähtöisin olevasta vallankumouksesta eikä Neuvostoliitto ja Kominternin ohjeita enää noudatettu kirjaimellisesti. Nanshangissa järjestettiin työläiskapina, mikä kukistettiin, mutta tapaus lasketaan Kansan vapautusarmeijan synnyksi. Kommunistit hyökkäsivät Hunanin pääkaupunkiin Changshahan 1930, mutta tämäkin epäonnistui ja valtava määrä ihmisiä teloitettiin. Strategia alkoi näyttää toimimattomalta.
Mao perusti Jiangxin neuvoston, jossa kommunistit harjoittelivat hallintoa, sissisotaa ja kokeilivat maareformia. Mao omaksui strategiaksi oman armeijan ja oman alueen ylläpidon syrjäseuduilla tunnustaen vallankumouksen olevan hidas prosessi. Vastaavia neuvostoja perustettiin muuallakin maassa, mutta puolueen johto oli edelleen Kominternin linjoilla eikä perustanut maaväestöstä. Mao jopa erotettiin politbyroosta 1927. GMD yritti kukistaa Jiangxin neuvostoa useaan otteeseen 1930–1931, mutta sissitaktiikka toimi hyvin.
Lopulta politbyrookin joutui pakenemaan Jiangxihin. Mao asetettiin kotiarestiin 1934 ja taktiikka vaihdettiin alueelliseksi sodankäynniksi. Jiang Jieshi oli hankkinut saksalaisia sotilasneuvonantajia ja heidän avustuksellaan hyökkäsi viidennen kerran Jiangxihin, tällä kertaa onnistuneesti. Kommunistit lähtivät pakenemaan aikeena liittyä johonkin muuhun neuvostoon, minkä GMD luonnollisesti osasi ennakoida ja estää.
1935 Maon linja voitti puoluekokouksessa ja alkoi Pitkä marssi kohti Shaanxin neuvostoa. Kommunistit saivat merkittävän propagandavoiton saapuessaan perille Yananiin (Jenan) 1936, vaikka väki olikin 10&nbsp;000 kilometrin matkalla vähentynyt kymmenykseen, eli n. kymmeneen tuhanteen. Kommunistien joukkojen kurinalaisuus toi mainetta ja kunniaa, kun taas GMD:n vastustus lisääntyi kun se ei keskittynyt Japanin vastustamiseen.
Yananissa kommunistit uudelleenorganisoituivat ja pääsivät harjoittelemaan hallintoa. Talonpojat otettiin mukaan puolustukseen ja tuotantoon, kiinnittäen samalla huomiota heidän hyvinvointiinsa. Kylissä järjestettiin myös vaaleja ja Kiinan kansankongressi sai alkunsa.

Japanin-vastainen sota 1937–1945


''Pääartikkeli: Kiinan-Japanin sota (1937–1945)''
Japanin aikeet Kiinaa kohtaan oli helposti havaittavissa jo 1932 kun Japani miehitti Mantšurian ja perusti sinne nukkevaltiokseen Mantšukuon. Mantšurian menetys oli kova isku myös Kiinan taloudelle, sillä siellä oli paljon teollisuustuotantoa ja kaivoksia. Sen sijaan että toimenpidettä olisi pidetty sodan aloituksena, Jiang Jieshi valitti asiasta Kansainliitto, joka oli kuitenkin voimaton Japanin suhteen. Japanilaiset levittäytyivät hiljalleen myös Mantšurian ulkopuolelle.
Kommunistit halusivat yhdistää voimansa GMD:n kanssa Japanin pysäyttämiseksi, sillä hyökkäys oli selvästi odotettavissa. Kommunistit muuttivatkin politiikkaansa sovinnollisemmaksi GMD:tä kohtaan esittäen välirauhaa. Kuitenkin yhteistyö GMD:n kanssa saatiin aikaan vasta kun Jiang Jieshi kidnapattiin ja pakotettiin allekirjoittamaan yhteisrintamasopimus. Mahdollisesti tämän aikaistamana Japani kiristi tahtiaan edetessään Kiinaan, aiheuttaen siten ns. Marco Polon sillan välikohtaus 7. heinäkuuta 1937, mikä käynnisti täysimittaisen sodan maiden välillä. GMD ei vieläkään ollut halukas sotimaan japanilaisia vastaan vaan piti päätavoitteenaan kommunistien kaatamista ja järjesti hyökkäyksiä myös kommunisteja vastaan, vaikka nimellisesti olikin mukana yhteisrintamassa.
Japani eteni nopeasti pitkin Kiinan rannikkoa ja oli vallannut sen koko pituudelta 1938. GMD kärsi jatkuvasti tappioita japanilaisia vastaan, kun taas kommunistit iskivät maaseudulta japanilaisten selustaan ja saavuttivat voittoja. Japanilaiset pitivät kaupunkeja hallussaan, mutta maaseutu pohjoisessa päätyi pitkälti kommunistien käsiin. Menestys, kurinalaisuus ja talonpoikien hyvä kohtelu nostivat kommunistien suosiota ja heidän voimavaransa armeija mukaan lukien voimistui erittäin nopeasti Japanin vastaisen sodan aikana.
Linjat sodassa pysyivät kutakuinkin vuoden 1938 asemissa aina siihen saakka kunnes Japani antautui Yhdysvallat toinen maailmansota päätteeksi 1945. Japanilaisten perääntyessä sekä GMD että kommunistit kiiruhtivat ottamaan haltuunsa vapautuvaa maata ja takavarikoimaan japanilaisten aseita.

Sisällissota 1945–1950


''Pääartikkeli: Kiinan sisällissota (1945–1950)''
Japanin peräännyttyä alkoivat taistelut GMD:n ja kommunistien välillä toden teolla. Kommunistit aloittivat ne maauudistukset valtaamillaan alueilla joita ei aiemmin käynnistetty ettei riitaa GMD:n kanssa suotta syntyisi. Sodan aikana jatkuvasti kasvaneella kommunistien Kiinan kansanarmeijalla oli sodan päättyessä riveissään jopa 13 miljoonaa sotilasta, joten sen ei enää tarvinnut käydä vain pientä sissisotaa GMD:n joukkoja vastaan. GMD puolestaan sai aseellista ja rahallista tukea Yhdysvalloista. Tästä huolimatta kommunistit levittivät valta-aluettaan ripeään tahtiin.
Vallankumouksen loppuvaiheessa 1949 lähes kaksi miljoonaa johtavaan luokkaan kuuluvaa henkilöä pakeni manner-Kiinasta, erityisesti Nanjing kaupungista, Taiwanin saarelle. Koska kommunisteilla ei ollut laivastoa, he eivät voineet seurata perässä. Niinpä Kiinan tasavalta jäi voimaan Taiwanilla, virallisen tulkinnan mukaan sieltä hallitaan myös Manner-Kiinaa, Manner-Kiinan puolella Taiwan lasketaan osaksi Kansantasavaltaa.

Katso myös


Työväenliikkeen nousu Kiinassa''
Kiinan tasavalta
Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Qing-dynastia
seuraava kausi: Kiinan kansantasavallan historia
1900-luku
Luokka:Kiinan historia
ar:تاريخ جمهورية الصين
ca:Història de la República de la Xina
en:History of the Republic of China
es:República de China (1912-1949)
fr:Histoire de la République de Chine
ko:중화민국의 역사
lt:Kinijos Respublikos istorija
ja:中華民国の歴史
pt:História da República da China (1912 - 1949)
ru:История Китайской Республики
sv:Republiken Kinas historia
vi:Lịch sử Trung Hoa Dân Quốc
zh:中華民國歷史

Kiinan kansantasavallan historia

Tiedosto:Nixon Mao 1972-02-29.png ja Richard Nixon kättelevät Nixonin vieraillessa Kiinassa 1972. Maiden suhteet normalisoitiin.]]
Kiina perustettiin 1. lokakuuta 1949 Mao Zedongin (Mao Tse-tung) julistaessa sen syntyneeksi Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. Mao jatkoi Kiinan kommunistinen puolue puheenjohtajana ja siten maan johtajana. Neuvostoliitto tunnusti kansantasavallan lähes välittömästi, Itä-Eurooppa maat ja suurin osa Länsi-Eurooppa maista tunnusti sen 1950, Yhdysvallat vasta 1971.
Historia ennen kansantasavallan perustamista, mukaan lukien perustamiseen suoraan johtavat tapahtumat, ovat artikkeleissa Kiinan tasavallan historia ja Kiinan sisällissota. Valtiosta yleensä kertova artikkeli on Kiina.

Kansantasavallan alkuvuodet


Tiedosto:China,_Mao_(2).jpg
1. lokakuuta 1949 Kiina pohjoisosat olivat kommunismi hallussa. Guomindang-puolueen (myöhemmin GMD) johto palvelijoineen (lähes kaksi miljoonaa ihmistä) pakeni tasavallan aikaisesta pääkaupungista Nanjing Taiwan saarelle. Koska kommunisteilla ei ollut laivastoa, heitä ei seurattu. Aseistariisunta aloitettiin jo vuonna 1949, mutta vielä vuonna 1950 murhattiin tuhansia kaaderi. Tasavalta pommitti Kanton (Guangzhou) ja rannikkoalueita suhteellisen säännöllisesti aina 1960-luku saakka.

Neuvostoliitto tukijana


14. helmikuuta 1950 Kiina solmi YYA-sopimus Neuvostoliitto kanssa Japania vastaan. Sopimuksessa määrättiin yhteishallinto Xinjiang ja Sisä-Mongolian kaivoksille. Lisäksi Kiina myönsi Neuvostoliitolle kaikki Guomindang-puolueen sille lupaamat oikeudet ja tunnusti Mongolia, Mongolian kansantasavallan, itsenäisyyden, mikä ajautui Kiinan ja Neuvostoliiton 1958–1959 alkaneen välirikon jatkuessa Neuvostoliiton suojelukseen. Neuvostoliitto oli jo 1939 käynyt rajasodan Japania vastaan Mongolian kansantasavaltaan liittyen, jolloin se suojeli Mongoliaa Japanilta. Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon vuoksi Neuvostoliitto takasi Mongolian kansantasavallan turvallisuuden myös Kiinan kansantasavallan suhteen. Kiina ja Neuvostoliitto Ussurin rajavälikohtaus keskenään 1960-luvun lopulla Ussuri-joella, mikä vuoteen 1971 mennessä aiheutti Neuvostoliiton ennalta ehkäisevän ydinsodan uhan Kiinaa vastaan. Tämä yhdessä Vietnamin sodan kanssa johti siihen, että Yhdysvallat ryhtyi toimiin Kiinan kansantasavallan kansainvälisen aseman tunnustamiseksi Yhdistyneissä kansakunnissa sekä Taiwanin syrjäytymiseen kansainvälisessä politiikassa.

Korean sota


Korean sota syttyi 1950 Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Koreaan. Kiina joutui osalliseksi Pohjois-Korean tukijaksi Yhdysvallat joukkojen vastahyökkäyksen edettyä Kiinan rajaa kohti Jalu-joelle. Kiinasta lähti sotaan 1,2 miljoonaa muodollisesti vapaaehtoista sotilasta hyvin puutteellisella aseistuksella, sillä maa oli yhä toipumassa pitkistä sisällissodista ja Japanin vastaisesta sodasta. Sotatoimiin meni lopulta 38 % Kiinan budjetista. Sotatoimet päättyivät vasta kolmen vuoden kuluttua aseleposopimukseen 1953. (Tarkemmat tiedot sodasta artikkelissa: Korean sota) Sodan aikana Yhdysvallat julisti Kiinan taloussaartoon, mitä Neuvostoliitto tosin lievitti.

Tiibet


Vuonna 1951 aiemmin sotapäälliköiden hallitsema Tiibet liitettiin kiinteämmin Kiinaan. Tiibet oli ollut osa Kiinaa Qing-dynastia aikana ja liitoksen katsottiin olevan tarpeen kansallisen yhtenäisyyden vuoksi. Tiibetiläiset ovat olleet tästä laajalti eri mieltä.
Kommunistien valta vakiinnutti rauhan tilan Kiinassa, joka oli ollut lähes jatkuvassa sotatilassa vuodesta 1916 lähtien, milloin Sun Jat-senin 1912 perustama tasavalta käytännössä hajosi keskenään taistelevien sotapäälliköiden maakunniksi ulkovaltojen, erityisesti laajenemishaluisen Japanin, tukiessa hajanaisuutta lisäetujen toivossa.

Vallan vakauttaminen


Kiinan inflaatiosta kärsinyt talous vakautui uuden valuutan, renminbin ''(RMB)'' myötä, tuotannossa ylitettiinkin sotaa edeltävä taso jo 1952. Miljoonille työttömille järjestettiin työtä ja koulut avattiin uudelleen; peruskoulutusta tarjottiin nyt kaikille, myös köyhille. Uusi avioliittolaki 1950 salli avioeron ja kielsi lapsiavioliiton ja moniavioisuuden. Kiinaa oopiumsodista asti vaivanneen narkomanian kimppuun käytiin kieltämällä huumeet ankarasti.
Maauudistus valmistui 1952 poistamalla vuokrat ja tutkimalla keitä oli aiemmin käytetty hyväksi. Alle puolet maasta jaettiin. Teollisuudessa aloitettiin Neuvostoliiton mallin mukainen suunnitelmatalous. Yksityisomistus sallittiin tietyin ehdoin, suuryritykset ja ulkomaiset yritykset otettiin valtion haltuun.
Kiinan ja Neuvostoliiton välit lämpenivät 1952 Zhou Enlai vierailtua Moskova ja Neuvostoliiton palautettua Lüshun ''(Port Arthur)'' sekä Dalian rautatiet Kiinalle. Itse kaupungit palautettiin Josif Stalin kuoleman jälkeen 1953. Vuoden 1953 väestönlaskussa kiinalaisia oli 582 miljoonaa eli sata miljoonaa enemmän kuin oli uskottu.
Vuonna 1954 säädettiin uusi perustuslaki, jolla muutettiin Kiinan hallintojärjestelmää. Lain piti olla väliaikainen (siirtymäkaudeksi todelliseen sosialismiin), mutta se oli voimassa vuoteen 1975 saakka. Perustuslaissa määriteltiin uusi edustuselin, kansankongressi, johon edustajat valittiin välillisillä vaaleilla. Kylien edustajat valittiin suorilla vaaleilla ja nämä valitsivat kuntien edustajat, jotka valitsivat maakunnalliset edustajat, jotka puolestaan valitsivat kansankongressin jäsenet. Puolueen tehtävä oli osoittaa tavoitteet ja ohjata päätöksentekoa (verrattavissa hallitusohjelmaan), mutta varsinainen valta esimerkiksi lainsäädännössä kuului periaatteessa hallinnolle eikä puolueelle. Erilaisten projektien (esim. myöhemmin esiteltävä Suuri harppaus) aikana puolueen asema oli kuitenkin korkeampi.

Neuvostoliiton ja Kiinan välirikko


Nikita Hruštšovin kaudella Kiinan ja Neuvostoliiton suhteissa tapahtui välirikko, kun Neuvostoliitossa aloitettiin destalinisaatio 1956 ja Stalinin henkilökulttia ja väärinkäytöksiä arvosteltiin. Kiinasta malli oli liian oikeistolainen eikä vastannut Marxismi-leninismi oppeja. Kiista kärjistyi selvästi 1958–1959 Hruštšovin aikana vuodesta 1956 alkaneen suojasään alettua vaikuttaa.
Kiinalaisten mielestä Stalin oli ollut 70-prosenttisesti oikeassa ja hänen arvostelunsa meni liian pitkälle. Kiina tuki Neuvostoliiton puuttumista Unkarin vuoden 1956 tapahtumiin, mutta kannatti puolalaisten vaatimaa suurempaa riippumattomuutta Moskovasta ja tarjoutui välittäjäksi kiistoissa. Hruštšovin ajan Neuvostoliitto sai Kiinassa nimikkeen "revisionistinen luopioklikki". Revisio tarkoittaa tarkistusta, tässä mielessä kommunismin suunnan tarkistusta. Hruštšov myös lähestyi Yhdysvallat jättäen Kiinan vähemmälle huomiolle.
Vuonna 1959 Neuvostoliitto veti asiantuntijansa pois Kiinasta. Neuvostoliitto oli luvannut Kiinalle ydinase, mutta allekirjoittikin ydinsulkusopimus Yhdysvaltain kanssa 1962. Neuvostoliitto vaati myös käyttöoikeutta Kiinan satamiin. Kiina näki tärkeäksi seistä omilla jaloillaan ja vaati rajalinjojen tarkistamista Neuvostoliiton kanssa ja kehitti ydinaseen itsenäisesti 1964. Neuvostoliitto näki Kiinan ydinaseen uhkana ja valmisteli ennalta ehkäisevää ydiniskua Kiinaa vastaan tuhotakseen sen. Neuvostoliiton tiedustelua Yhdysvaltojen kantaa asiaa 1971 vastusti Nixonin hallinto suunnitelmaa, minkä vuoksi hanke ei edennyt pidemmälle. Beijingiin kaivettiin pommisuojia miljoonille ihmisille, jotka ovat maanalainen matkailunähtävyys.
''Satojen kukkien kampanja'' 1956–1957 ja ''Oikeiston vastainen kampanja'' 1957–1958 koskivat kulttuuri- ja tiede-elämää. Mao halusi kaikkien mielipiteiden tulevan esille, jotta niitä voitaisiin kritisoida, ja toivoi riippumatonta lehdistöä. Aluksi kritiikki oli pidättyväistä, mutta levisi sitten liiankin laajaksi ja kovin aktiivisesti kritisoineet leimattiin oikeistolaisiksi ja määrättiin viroistaan maatöihin. Heidän maineensa palautettiin vasta 1978.

Suuri harppaus (1958–1960)


Tammikuussa 1958 käynnistettiin ''Suuri harppaus''. Neuvostoliiton talousmalli hylättiin, sillä sen toimivuus oli kyseenalaista, koska Kiinassa ei ollut edellytyksiä raskaalle teollisuudelle. Valta oli keskittynyt, mutta johto ei ollut yksimielinen siitä, mihin sitä tuli hajauttaa. Suurelta harppaukselta toivottiin nopeaa työllistymistä ja vaurautta &mdash; ideologian puolelta toisaalta johtajien ja massojen, toisaalta maalaisten ja kaupunkilaisten erojen vähentämistä.
Paikalliskaadereita opetettiin osallistumaan päätöksentekoon. Päätöksenteossa piti olla myös joustavuutta ja liikuntavaraa, eli hitaamman etenemisen piti olla mahdollista &mdash; käytännössä tätä ei kuitenkaan toteutettu. Aloitettiin kastelukampanja, paikallisteollisuuden kehittämiskampanja ja omavaraisuuden lisäämiskampanja.
Kollektiivitiloja suuremmiksi yksiköiksi perustettiin ''kansankommuuneita''. Näistä tuli valtionhallinnon alin hierarkia. Niiden johtajat olivat valtion palkollisia, ja valtio sai täten ensimmäistä kertaa Kiinan historiassa suoran kontrollikanavan kyliin. Kuhunkin kommuuniin kuului 25 000&ndash;100 000 henkeä; aiemmat 670 000 kollektiivitilaa korvasi 26 000 kansankommuunia. Kommuuneista pyrittiin tekemään toimivia kokonaisuuksia ottamalla mukaan erilaisia väestönosia. Uudistus koski myös vähemmistökansoja. Myös kaupunkielämä jaettiin kommuuneihin, ja esimerkiksi tehtaat pitivät huolen omistaan.
Teollisuuskehityksessä saavutettiin aluksi menestystä. Johtamaan tottumattomat ja realiteetteja tuntemattomat paikallisjohtajat raportoivat liioiteltujakin lukuja, minkä vuoksi tavoitteita nostettiin ja alempia tasoja vaadittiin saavuttamaan nämä tavoitteet. Tuotanto nousi, mutta laatu laski. Kansainvälisten tuotantolukujen vertailussa teräs oli avainasemassa, ja tästä syystä paikallista teräksentuotantoa rohkaistiin. 50 miljoonaa ihmistä siirtyi teräksentuotantoon miljoonissa yksiköissä, ja ihmiset sulattivat jopa keittiövälineitään päästäkseen tuotantotavoitteisiin. Näin tehdystä tuloksesta neljäsosa oli alalaatuista, jopa kokonaan käyttökelvotonta. Kiinasta piti löytää myös öljyä, ja lopulta Daqing löytyikin.
Vuonna 1958 tuli ennätyssato, mikä saatiin vain osin talteen ihmisten ollessa teollisuustehtävissä. Liioiteltujen tuotantolukujen vuoksi viljaverotuskin koveni entisestään. Paikoitellen luovutettiinkin liian suuri osa sadosta veroina, mikä yhdessä vuoden 1959 kuivuuden vaikuttaessa kolmasosassa Kiinaa ja tulvien kuudesosassa, aiheutui jopa kymmeniä miljoonia uhreja vaatinut nälänhätä. Vuoden 1960 tuotanto laski 75 % vuoden 1958 luvuista, teräksentuotanto puolittui ja bruttokansantuote laski 20 %. Vuosia 1959–1961 nimitettiin nimellä ''kolme vuotta luonnononnettomuuksia''. Tosin suurempanakin syynä oli huono taloudellinen suunnittelu kuin luonnonolot.
Vuonna 1957 Kiinan puolustusministeri Peng Dehuai vieraili Moskovassa, missä häntä yritettiin suostutella syrjäyttämään Mao. Peng kieltäytyi, mutta hänet erotettiin puolustusministerin tehtävistä Lin Biao hyväksi epäiltyjen Hruštšov-suhteiden vuoksi. Marraskuussa 1958 Mao erosi presidentinvirasta Liu Shaoqi hyväksi. Hän jatkoi kuitenkin puolueen puheenjohtajana.
Vuonna 1959 Tiibet tapahtui kansannousu, mikä kukistettiin. Tiibetin uskonnollisena valtionpäämiehenä toiminut Dalai Lama pakeni jalkaisin Lhasasta Intia Kiinan kansantasavallan hyökkäystä. Lokakuussa Kiina valtasi Intialta buddhalaiseen Ladakhin alueeseen kuuluvan Aksai Chinin turvatakseen sotilastiensä Tiibetiin. Intia odotuksistaan huolimatta ei lyhyessä rajasodassa kyennyt puolustamaan aluettaan, vaan kiinalaiset voittivat.
Alue on edelleen kiistanalainen Intian ja Kiinan kesken sekä osa laajempaa Kashmirin kysymystä, missä myös Pakistan on osallisena.
Suuri harppaus lopetettiin 1960, ja vallitsevaksi nousi Liu Shaoqin ja Deng Xiaoping linja. Markkinat palautettiin 1950-luvun alkupuolen mallisiksi, ja tekemistä, osaamista, tieteellistä ja taiteellista tuotantoa rohkaistiin. Mustavalkoisuutta yritettiin välttää. Kommuuneista tehtiin hallintoyksikköjä, ja niiden valtaa vähennettiin. Tehtaille annettiin vastuuta ja tuloskannustimia. Aloitettiin myös asumislupapolitiikka, ja moni kaupunkilainen lähetettiin – kenties esi-isiensä kylään – maaseudulle, jotta kaupunkien kasvua hillittäisiin. Alkoi vähemmän ideologinen kausi, ja talous saatiin vakautettua vuoteen 1964 mennessä; tuotanto kasvoi. Monet Suuren harppauksen järjestelmät, kuten kasteluprojekti, suurten itsenäisten yksikköjen malli ja hajautettu vallankäyttö säilyivät.

Kulttuurivallankumous (1966–1976)


Tiedosto:Maobadge8.JPG
Kulttuuri kukoisti 1960-luvun alkupuolella. Mao halusi kulttuurista ajankohtaisempaa ja toivoi sen heijastelevan työläisten elämää. Johtajia, myös Maoa, kritisoitiin epäsuorin viittauksin taiteessa. Mao alkoi myös nähdä ongelmia Liu Shaoqin ja Deng Xiaopingin mallissa, sillä se ei tuntunut johtavan tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan eikä ollut ideaali pitkän tähtäimen kommunismissa, vaikka ratkaisikin käytännön ongelmia. Johto alkoi täten jakautua kahteen piiriin.
Lin Biao toimi Kansan vapautusarmeija johtajana ja oli Maon uskollinen tukija. Aloitettiin ''Oppikaa Kansan vapautusarmeijalta'' -liike, jossa esikuvaksi muille nostettiin Lei Feng.
Tiedosto:Lin Biao.jpg ]]
Vuonna 1965 Mao julkaisi ''23 kohtaa'', joissa kansaa kehotettiin arvostelemaan johtoa. Hän vaati myös julkaisuvapautta. Nk. ''Shanghain piiri'', jonka johdossa toimi Kang Sheng, veti arvostelua. Lin Biao alkoi julistaa Mao-kulttia ja nosti kannattajiaan armeijan johtoon. 25. toukokuuta päivän liike kirjoitti seinälehden Pekingin yliopisto, Mao julkaisi lehtisen. Chen Boda johdolla tiedotusvälineet otettiin hallintaan ja kansaa kehotettiin "kummituksia ja hirviöitä" vastaan. Yliopistojen johtojen kritisointi sallittiin, ja opiskelijat &mdash; erityisesti nuoret &mdash; kritisoivatkin innokkaasti. Liu Shaoqi lähetti väkeä kampuksille kampanjaa johtamaan, mutta osa punakaarteista ei halunnut noudattaa Liun ohjeita. Punakaartien ja Liu Shaoqin työryhmien välillä esiintyi väkivaltaa. Mao arvosteli työryhmiä ylhäältä johdetuiksi, joten niistä hankkiuduttiin eroon. Myös kommunistinen nuorisoliitto hävitettiin passiivisena ja vanhoillisena.
1. elokuuta 1966 Mao julkaisi oman seinälehtensä, jossa julistettiin kapinoinnin olevan oikeutettua ja punakaartilaisia kehotettiin käymään vaikka keskuskomiteankin kimppuun. Mao halusi kuitenkin esittää, että vihollinen on pieni; enemmistö kaadereista oli hänestä vain pienen oikaisun tarpeessa. Liu Shaoqi ja Deng Xiaoping pysyivät politbyroossa &mdash; tosin heidän asemansa laski. Mao otti punakaartilaisia vastaan Tiananmen-aukiolla. Hän tapasi yhteensä noin 13 miljoonaa punakaartilaista näissä tilaisuuksissa. Yhteiskunnallinen mobilisaatio saavutettiin, ja massat toimivat ilman ohjeita. Heidän uskottiin löytävän oikeat kohteet. Puoluejohto yritti rajoittaa kritiikin kulttuuriin ja koulutukseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Maoa lukuun ottamatta kaikkia johtajia kritisoitiin.
Johtoa vastaan käytiin myös "oikeudenkäyntejä". Näissä käsittelyissä osa syytetyistä kuoli. Mao korosti, että kritiikin tarkoituksena oli saada johto parantamaan tapansa. Lin Biao veti kritiikkiä kuitenkin pidemmälle, hän halusi poistaa länsimaisen ja perinteisen kiinalaisen kulttuurin. Punakaarteilla oli myös omia sanomalehtiä. Radikaalit kävivät myös ammattiyhdistysliikkeen kimppuun, ja se lopetettiin. Heinäkuussa 1966 perustettiin Shanghain kommuuni, jota radikaalit johtivat. Mao tuomitsi tämän, sillä se ei jättänyt sijaa puolueelle. 18 kuukautta myöhemmin tämä korvattiin Maon mallin mukaisesti vallankumouskomiteoilla. Kylvökaudella kuohunta maaseudulla laantui, mutta kaupungit olivat kaaoksessa. Liu Shaoqi ja Deng Xiaoping tekivät joulukuussa 1966 itsekritiikit, jotka Mao hyväksyi mutta punakaartilaiset eivät.
Eräät politbyroon jäsenet perustivat ''Helmikuun vastavirran'', jonka tavoitteena oli kaaoksen lopettaminen. Armeijan rooli vakauttajana kasvoi, ja armeija osallistui myös hallintoon &mdash; se yritti jopa kaapata vallan Xinjiao. Vain osa armeijasta oli Lin Biaon johdossa.
Koulut avattiin, osin onnistuneesti, 1967 &mdash; opettamista kuitenkin pelättiin. Liu Shaoqin arvostelu yltyi Maon ollessa poissa Pekingistä keväällä 1967. Liun kotiin tehtiin kotietsintä, ja hänet pahoinpideltiin. Kulttuurivallankumous huipentui kesällä 1967 Wuhan aseelliseksi taisteluksi punakapinallisten ja paikallisen johdon välillä. Konservatiivit vangitsivat radikaalit, ja keskushallinto joutui valtaamaan Wuhanin. Oikeuslaitos ja ulkoministeriö joutuivat radikaalien haltuun, brittien oleskelu Hongkongissa tuomittiin, Yhdistynyt kuningaskunta suurlähetystö poltettiin, ja diplomaatteja pahoinpideltiin.
Äärivasemmistolainen kontrolli lehdissä lopetettiin, ja Mao kierteli ympäri maata rauhoittelemassa tilannetta. Huhtikuussa 1969 pidettiin puoluekongressi, jossa 70% jäsenistä oli uusia. Keskuskomiteasta 40 % oli sotilaita, punakaartilaisia ei ollut mukana. Monet puhdistetuista ministereistä palasivat töihinsä. Liu Shaoqi kuitenkin erotettiin viroistaan ja puolueesta, ja presidentin virka lakkautettiin toistaiseksi. Lin Biao määrättiin Maon seuraajaksi. Deng Xiaoping pysyi puolueen jäsenenä.
Kommunistista puoluetta jälleenrakennettiin 1968&ndash;1970. Kontrollin palauttamista vastustettiin paikoin jopa aseellisesti. Punakaartilaisia lähetettiin maaseututöihin, ja oppilaitokset avattiin uudelleen. Puolue pääsi takaisin entiseen vahvuuteensa vasta 1973.

1970-luku


Tiedosto:Visit_of_Chinese_Vice_Premier_Deng_Xiaoping_to_Johnson_Space_Center_-_GPN-2002-000077.jpg
Lin Biao esiintyi propagandakuvissa vahvistaakseen Maon henkilökulttia ja luodakseen omaansa. Muut, edes Mao, eivät pitäneet tästä. Lin Biaon kannattaja Chen Boda syrjäytettiin 1970, Mao ja Zhou Enlai järjestelivät Pekingin asevoimat uusiksi, etteivät ne olisi Lin Biaon käsissä. 1971 tapahtui pienehkö aseellinen kansannousu ja huhuttiin Lin Biaon suunnitelleen Maon murhaa ja vallankaappausta. Lin Biao pakeni lentokoneella kohti Neuvostoliittoa, mutta bensiini loppui Mongoliassa, kone putosi ja Lin kuoli. Erimielisyydet olivat poliittisia, Lin halusi Neuvostoliiton tekniikkaa ja tukea, Mao ja Zhou suhteita Yhdysvaltoihin. Taloudessa Lin edusti äärivasemmistoa. Lin Biaon jälkeen tehtiin poliittinen suunnanmuutos kohti Deng Xiaoping linjaa. Sotilaiden osuus hallinnossa väheni ja Hua Guofeng (siviili) tehtiin puolustusministeri.
Kiinan diplomaattinen sulkeutuminen loppui 1970-luvun alussa. Kiinan kansantasavalta hyväksyttiin Taiwan tilalle Yhdistyneet kansakunnat jäseneksi 1971. Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon vieraili Kiinassa 1972, suhteet normalisoitiin ja Yhdysvallat sitoutui yhden Kiinan politiikkaan. Vakuuteltiin rauhantahtoa Aasia ja maat perustivat toimistot toistensa pääkaupunkeihin.
Yhdysvaltain syyt suhteiden avaamiseen:
Sosialistisen leirin jakaantuminen nähtiin hyvänä asiana, koska Neuvostoliiton vaikutusvaltaa haluttiin rajoittaa
Haluttiin rajoittaa Japani vaikutusta kasvavana talousihmeenä
Haluttiin neutraloida Kiina suhteessa Vietnamin sota, jotta olisi saatu rauha häviämättä sotaa
Yhdysvaltain sisäpolitiikka oli muuttunut Vietnamin sodan vuoksi, minkä vuoksi Nixonin hallinto oli pakotettu etsimään rauhaa
Kiina oli ydinasevalta, jonka kanssa oli syytä olla kohtuullisissa väleissä
Kiinan syyt:
1969 taisteltiin Ussur-joella ja Xinjiang Neuvostoliittoa vastaan, rajauhka. Neuvostoliitto suunnitteli ennalta ehkäisevää ydiniskua Kiinaan
Taiwan oli myös sotilaallinen uhka, Yhdysvaltain suhteilla voitiin neutraloida toinen vihollinen, Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo Taiwanilla saatiin vähenemään
Hruštšov oli jopa Yhdysvaltoja vastenmielisempi Maolle
Muidenkin maiden arveltiin seuraavan Yhdysvaltain esimerkkiä
Japanissa puhuttiin jälleenaseistautumisesta, Yhdysvallat piti saada tätä vastustamaan
Kulttuurivallankumous oli ollut taloudelle katastrofaalinen, Yhdysvalloilta haluttiin teknologiaa koska Neuvostoliitosta sitä ei saatu ja omat älyköt oli pantu viroilta
Ensimmäiset kymmenen vuotta kauppasuhteet olivat Yhdysvaltain eduksi 2/1. Kiinaan tarvittiin perusteknologiaa ja viljaa. Viralliset diplomaattisuhteet avattiin vasta 1. tammikuuta 1979, silloin pääministerinä toimineen Deng Xiaopingin Yhdysvaltain vierailun aikana. Kiinasta oli tulossa kiinnostava sijoituskohde.
Nixonin vierailu oli melkoinen yllätys Japanille. Japani halusi elvyttää suhteita sekä kulttuurin että kaupan vuoksi, niinpä pääministeri Tanaka menikin Kiinanvierailulle hyvin pian Nixonin jälkeen. Sota lopetettiin virallisesti, Tanaka pahoitteli Japanin hyökkäystä, mutta sotakorvauksia ei maksettu. Japani tunnusti Kansantasavallan Taiwanin kustannuksella, Kiina myönsi Japanille oikeuden käydä kauppaa myös Taiwanin kanssa. Hyöty suhteista oli molemminpuolista, niiden avulla vähennettiin sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton valtaa alueella. Monet länsimaat, mm. Länsi-Saksa ja Uusi-Seelanti seurasivat Japania ja avasivat suhteet Kiinaan. 1980 Taiwanin tunnusti enää 23 maata.
Sisäpolitiikassa valta oli 1970-luvun alussa Zhou Enlain käsissä. Äärivasemmistolla oli edelleen valtaa kulttuurin piirissä ja kulttuurinen vaino jatkui, mm. lähes kaikki oopperat oli kielletty. Vakavasta hermostosairaudesta, amyotrofisesta lateraaliskleroosista (ALS) eli Lou Gehrigin taudista, kärsivä Mao vaihteli linjalta toiselle. Talouselämässä Zhou Enlai oli käytännöllinen ja kaadereita rehabilitoitiin.
Lin Biaon kannattajille nimitettiin seuraajat 10. puoluekongressissa 1973. Puolueen varapuheenjohtajaksi ja siten Maon seuraajaksi nimitettiin Wang Hongwen. Wangin mielestä kulttuurivallankumous oli toistuva prosessi. Deng Xiaoping nousi Maon tuella varapääministeriksi 1976.

Neljä modernisaatiota


Vuonna 1975 määriteltiin ''neljä modernisaatiota'', joiden avulla Kiinan piti nousta vuosisadan loppuun mennessä maailman johtavien valtioiden joukkoon. Nämä olivat maatalouden, teollisuuden, kansallisen puolustuksen ja tieteen ja teknologian modernisaatiot. Maon mielestä maatalous oli ensisijainen. Säädettiin uusi perustuslaki, joka oli vasemmistolainen. Se mainitsi jälleen proletariaatin diktatuuri, säilytti kansankommuunit sekä yksityispalstat ja kansalaisille määriteltiin oikeus kirjoittaa seinälehtisiä, kokoontua ja lakkoilla. Nämä oikeudet poistettiin myöhemmin.
Deng johti talouspolitiikkaa ja talous kasvoi. Kulutustavaroista oli kuitenkin puutetta, peruselintarvikkeita säännösteltiin ja riisiä tuotiin maahan. Deng pyrki korjaamaan tätä epäkohtaa. Hän tuki myös tuloeroja. Vasemmisto arvosteli Dengiä ja Mao asettui vasemmiston puolelle.

Neljän kopla


Zhou Enlai kuoli 8. tammikuuta 1976. Mao joudutti hänen kuolemistaan syöpään kieltämällä tältä tehokkaan hoidon. Mao ei halunnut kuolla ennen Zhou Enlaita, koska ajatteli, että tästä olisi voinut tulla hänen seuraajansa.
Zhou Enlain hautajaisiinsa kerääntyi noin miljoona ihmistä, ja vasemmisto kielsi julkiset muistotilaisuudet. Mao teki kompromissipäätöksen asettaessaan pääministeriksi tuntemattoman Hua Guofeng Dengin tai vasemmistolaisen Zhang Chunqiaon sijaan. Kuolleiden muistopäivänä, 5. huhtikuuta, Tiananmen-aukiolla järjestettiin valtava muistojuhla Zhou Enlaille. Tähän osallistui noin kaksi miljoonaa ihmistä. Vastaavia tilaisuuksia järjestettiin muuallakin maassa. Jiang Qing määräsi seppeleet yöllä poistettavaksi, mistä kansa suuttui. Vasemmisto, josta erottui ''neljän kopla'': Jiang Qing, Zhang Chunqiao, Wang Hongwen ja Yao Wenyuan, aloitti Dengin vastaisen kampanjan. Deng erotettiin virastaan, mutta pysyi yhä puolueen jäsenenä. Dengin ohjelma julkistettiin arvosteltavaksi, mutta kansa pitikin siitä. Deng lähti Kanton etelän sotilasjohtajien suojiin kampanjan ajaksi. Kampanja hiipui Tangshan maanjäristykseen, jossa yli 200 000 ihmistä kuoli. Kesällä seurasi suurtulvia, mistä kiinalaisten perinteiden mukaan osattiin ennustaa että valta on vaihtumassa.
9. syyskuuta 1976 Mao kuoli. Molempien tasapainottajien, Maon ja Zhoun, kuoltua seurasi valtataistelua. Neljän kopla yritti mustamaalata vastustajansa lainaamalla Maon puheita, Hua Guofeng torjui tämän toisella lainauksella Maon puheista ja pidätytti neljän koplan. Heitä syytettiin Maon sanojen vääristelystä, vallankaappaussuunnitelmasta, lakkoihin kiihottamisesta, jne. Hua Guofeng nousi puolueen puheenjohtajaksi ja massat virtasivat iloisina kaduille juhlimaan kun tieto pidätyksestä julkistettiin kolme viikkoa myöhässä 21. lokakuuta. Seurasi neljän koplan arvostelukampanja, missä oikeastaan kaikkea mahdollista voitiin rauhassa kritisoida syyttäen siitä neljän koplaa. Oikeudenkäynnissä neljän koplaa vastaan Jiang Chunqiao tuomittiin kuolemaan, muut kymmeniksi vuosiksi vankilaan.
Myös Dengiä arvosteltiin 1976, eikä Hua Guofeng osannut päättää mitä tekisi tälle kilpailijalleen. Hänen neuvonantajansa Ye Jianying ja Li Xiannian olivat myötämielisiä Dengille, ja tämä palasi entisiin virkoihinsa kesällä 1977, osin siksi, että kansa halusi hänet takaisin. Elokuussa 1977 pidettiin 11. puoluekokous, jossa kulttuurivallankumous lopetettiin virallisesti ja päätettiin modernisoinnista.
Ye Qianying väitti että Deng ei ollut "ideologisesti puhdas". Johto jakautui kahteen leiriin, joista molemmat tukeutuivat Maoon, käyttäen ideologiaa tilanteeseen soveltaen. Hua Guofeng alkoi luoda omaa henkilökulttiaan, mutta lopetti touhun jo 1979. Dengin kannattaja Hu Qiaomu loi uuden talouden pohjan kannattamalla talouden käytännöllisyyttä, taloutta piti johtaa talouden lakien mukaan eikä poliittisesti, huomioiden myös tuottajien oma etu.

Talousuudistukset vuodesta 1978


Keskuskomitean täysistunnossa 1978 Dengin ohjelma valittiin viralliseksi linjaksi. Talouden kehittämisestä tehtiin keskeisin kysymys, luokkataistelun sijaan. Maon todettiin tehneen virheitä. Lähes kolmen miljoonan ihmisen maineet palautettiin. Dengin tukijoukko kasvoi ja tilanomistajien ja kapitalistien leimat poistettiin, hyvin käyttäytyneet laskettiin henkisesti työläisiksi muuttuneiksi ja heille annettiin äänioikeus. Yhteisrintamaelin ja demokraattiset puolueet elvytettiin. Mao-kulttia alettiin purkaa.
Vuonna 1978 maahan alettiin houkutella ulkomaisia investointeja. Ensimmäiset projektit eivät sujuneet kovin hyvin, mutta tulokset paranivat aikaa myöten. Pankkilainoja suosittiin rahoituskeinona. Teknologiaa uudistettiin ja pyrittiin oppimaan lännestä. Kevyen teollisuuden ja maatalouden kehitys vauhdittui ja palkkataso nousi huimaa vauhtia, minkä vuoksi myös kulutus kasvoi, esimerkiksi televisioiden kulutus kymmenkertaistui välillä 1978–1981. Ajatuksena oli että marxismin tuli yhdistää teoria ja käytäntö, toimimattomista teorioista piti luopua. Niinpä perustettiin kokeilualueita uudistuksille. Maa oli sosialismin oppien mukaan yhteistä, mutta sitä voitiin vuokrata.
Kiinassa on noudatettu vuodesta 1979 yhden lapsen politiikkaa väestönkasvun hillitsemiseksi. Väestönkasvu saatiinkin hidastumaan varsin matalaksi.
Vuonna 1981 puolue teki virallisen arvion historiastaan, jossa se tunnusti sosialismin ja Maon ansiot, mutta myös Maon virheet ja virheet sosialismin toteuttamisessa. Maon nähtiin olleen liian yksinvaltainen, ja kampanjat, kuten kulttuurivallankumous, nähtiin virheinä. Kollektiivinen johto nähtiin keinona estää henkilökultit tulevaisuudessa.
Hua Guofengin erottua puolueen puhemiehen tehtävästä 1981 johdossa vallitsi yksimielisyys poliittisesta suunnasta ja Huan vasemmistolainen suunta jäi sivuun. Kulttuuri vapautui ja sekä länsimainen että perinteinen kiinalainen taide saivat tunnustusta. Yliopistotoiminta normalisoitui, ensimmäiset pääsykokeet pidettiin 1977, väliin oli jäänyt nk. kadotettu sukupolvi. Koulutuskriteereitä yhdenmukaistettiin ja vieraiden kielten osaaminen nostettiin kunniaan. Tieteet epäpolitisoituivat.
Vuonna 1982 säädettiin uusi perustuslaki, jossa puolueesta tehtiin Kiinan lain alainen. Kansantasavallan ensimmäinen rikoslaki säädettiin 1979. Samana vuonna säädettiin myös uusi vaalilaki, jonka mukaan ehdokkaita oli oltava enemmän kuin virkoja, tavallisesti vähintään kaksi ehdokasta virkaa kohden, ja yli 50% äänestäjistä tuli äänestää, jotta vaalit olisivat pätevät. Kansalaiset saivat myös nimittää ehdokkaita.
Vuonna 1984 tehtiin sopimus Hongkongin palauttamisesta 1997, sille taattiin oma hallintojärjestelmä 50 vuodeksi. Macao sovittiin palautettavaksi 1999, Portugali oli tarjonnut sitä jo 1975, mutta silloin sitä ei huolittu. Sopimus Macaon palauttamisesta vuonna 1999 solmittiin 13. huhtikuuta 1987. Palautukset nähtiin imperialismin loppuna.
Vuonna 1988 perustuslakia uudistettiin, yksityisomaisuus sai lain turvan. Kaikki maa kuuluu kuitenkin edelleen valtiolle. Kiinan diplomaattinen asema virkistyi ja johto vieraili joka puolella, samoin maailman johtajat vierailivat Kiinassa. Suhteet Taiwaniinkin lämpenivät ja taiwanilaiset saivat luvan vierailla mantereella 1987.
Talousuudistusten toisessa vaiheessa, 1984–1989, painopiste siirtyi maaseudulta kaupunkeihin. Valtion kontrollia yrityksissä vähennettiin, tuloerot kasvoivat ja hintoja vapautettiin. Uusia keskuksia, kuten Shenzhen ja Shanghai Pudong (erityistalousalueita) perustettiin. Ulkomainen kilpailu alkoi vaikuttaa markkinoihin.

Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus 1989


Vuonna 1989 Hu Yaobang kuoli, ja opiskelijoita kerääntyi muistotilaisuuteen Taivaallisen rauhan aukiolle. Osa heistä jäi sinne osoittamaan mieltä, lehdistö tuki mielenosoitusta vaatimalla lehdistön vapautta, joka myönnettiin. Mielenosoittajilla ei ollut selkeitä yhdenmukaisia tavoitteita. He halusivat neuvotella johdon kanssa, mutta alkuvaiheessa johto ei halunnut neuvotella muiden kuin virallisten järjestöjen kanssa. Kuukauden kuluttua johto oli valmis neuvottelemaan kenen tahansa kanssa, mutta liike ei enää ollut kenenkään hallinnassa. Mielenosoitukset levisivät muuallekin maahan ja alkoivat häiritä ulkopolitiikkaa Mihail Gorbatšovin vieraillessa Kiinassa. Osaan Pekingiä julistettiin sotatila ja armeija määrättiin hajottamaan mielenosoitus. Paikalliset sotilaat kuitenkin epäröivät noudattaa käskyjä käyttää voimaa mielenosoitusten hajottamiseksi. Uudet opiskelijajohtajat alkoivat vaatia verenvuodatusta, 4. kesäkuuta 1989 kauempaa Shikangista tuotiin armeija paikalle. Suurten kaupunkien ulkopuolelta tulleet uudet joukot tottelivat käskyjä pekingiläisjoukkoja paremmin ja mielenosoitus hajotettiin. Lukuisia ihmisiä jäi panssarivaunujen alle niiden matkalla aukiolle. Arviot uhrien määrästä aukiolla ja matkalla sinne vaihtelevat lähteestä riippuen parista sadasta useisiin tuhansiin.
Tilanne Pekingissä rauhoittui varsin pian, mutta levottomuudet muualla maassa, erityisesti Shanghai yltyivät. Tilanne päättyi rauhanomaisesti Shanghain silloisen kaupunginjohtajan Zhu Rongji puheeseen, jossa tämä selitti, ettei kaaos hyödytä ketään. Turismi länsimaista romahti, diplomaatti- ja kauppasuhteet kärsivät.

Yhden Kiinan politiikka


Tiedosto:Shaghai pudong.JPG]]
Tiedosto:Victoria peak.jpg palautettiin Kiinalle vuonna 1997]]
Puolueen puheenjohtajaksi nousi uusi kasvo, selvästi uudistusmielinen Jiang Zemin, joka oli aiemmin toiminut Shenzhen kaupunginjohtajana. Pääministerinä jatkoi Li Peng, varapääministeriksi nousi Zhu Rongji.
Talouden pysähtymisestä jäi lyhytaikainen. Deng Xiaoping lähti kiertämään etelä-Kiinaa esittäen, että koko Kiinan tuli ottaa mallia erityistalousalueista. Seurauksena Kiinasta tuli entistä parempi sijoitusympäristö. Deng Xiaoping kuoli 1997, Jiang Zemin vakiinnutti asemansa Kiinan johdossa ilman valtataistelua toisin kuin lännessä kuviteltiin. Jiang loi käsitteen Deng Xiaopingin teoriasta ja tunnusti taloudelliset uudistukset ja pragmaattisen talouspolitiikan. 1998 pääministeriksi nousi Li Pengin tilalle Zhu Rongji.
Yhdistynyt kuningaskunta palautti sopimuksen mukaisesti Hongkongin Kiinalle 1. heinäkuuta 1997. Portugali puolestaan palautti Macao 20. joulukuuta 1999. Nämä saivat erityishallintoalue aseman idealla "yksi maa, kaksi järjestelmää". Tällä idealla on yritetty houkutella myös Taiwan liittymään Kiinaan.
Vuonna 2001 aloitettiin jälleen osana Tiibetin uudenaikaistamista Xiningista Lhasaan Qinghai–Tiibetin ylätasangon halki kulkevan rautatien rakennus, joka alkoi jo 1958, mutta keskeytyi 1984. Rautatien valmistumisesta ilmoitettiin 15. lokakuuta 2005. Muita suuria rakennushankkeita on mm. Kolmen solan pato.
Kiistanalainen qigong-harjoitusmenetelmä Falun Gong kiellettiin Kiinassa vuonna 1999. YK:n ja Amnestyn raporttien mukaan menetelmän harjoittajia on kidutettu, pahoinpidelty ja tapettu tuhansittain Kiinan työleireillä, pidätyskeskuksissa, vankiloissa ja mielisairaaloissa.
Osana maailmanlaajuista terrorismin vastaista sotaa Kiinakin alkoi uiguuritseparistismin tukahduttamisen. Joulukuussa 2001 Kiina hyväksyttiin WTO:n jäseneksi puolentoista vuosikymmenen neuvottelujen jälkeen.
Vuonna 2003 puolueen puheenjohtajaksi ja presidentiksi Jiang Zeminin tilalle nousi Hu Jintao.
Ensimmäinen kiinalainen avaruuslentäjä, Yang Liwei kiersi maan 14 kertaa Shenzhou 5 -aluksella Shenzhou-ohjelmassa 15. lokakuuta 2003. Seuraava viiden vuorokauden lento kahden hengen miehistöllä tapahtui lokakuussa 2005.
Kiina reagoi Taiwanilla voimistuviin itsenäisyysajatuksiin säätämällä kansankongressissa 14. maaliskuuta 2005 voimaan tulleen itsenäistymisen kieltävän lain, mikä mahdollistaa itsenäisyyshankkeiden torjumisen myös sotilaallisin voimatoimin. Taiwanilla laki laukaisi mielenosoitusten aallon, koska periaatteessa Kiina on yksi valtio, missä on Kiinan 1912 Sun Jat-senin perustaman Kiinan tasavallan hallitus Taipeissa Taiwanilla ja sitä vastaan vallankumouksen tehneen Mao Zedongin Taivaallisen rauhan aukiolla 1949 julistaman Kiinan kansantasavallan hallitus Pekingissä. Lain tulkittiin ääritapauksessa oikeuttavan Kiinan hyökkäyksen Taiwanille, mikäli se ei suostu yhdistymään tarjotuin ehdoin Kiinan kansantasavaltaan. Yhdysvalloilla on puolestaan jo pitkään ollut lainsäädäntö, mikä velvoittaa sen puolustamaan Taiwania.
Kiinan kansantasavallan politiikkana on hakea tukea yhden Kiinan politiikalla diplomaattisissa yhteyksissä, mikä tarkoittaa pidättäytymistä tilaisuuksista, missä Taiwan on edustettuna. Käytönnössä kaikki länsimaat ovat solmineet diplomaattiset suhteet kansantasavaltaan, ja katkaisseet tasavaltaan. Vatikaani on ainoa Euroopan valtio, jolla ei ole diplomaattisuhteita Kiinaan, Kiinan karkotettua 1951 sen suurlähettilään. Käytännössä sekin olisi valmis suhteiden solmimiseen, jos Kiina takaa uskonnonvapauden.
Myös suhteet Japaniin ajautuivat huhtikuussa 2005 huonoimmiksi sitten niiden solmimisen japaninvastaisten mielenosoitusten vuoksi. Syynä mielenosoituksiin oli Japanissa julkaistu koulujen historiankirja, joka kiinalaiskäsityksen mukaan kaunistelee Japanin toisen maailmansodan aikaisia väärinkäytöksiä. Maat ovat kiistelleet aikaisemmin mm. Japanille tarjottavasta pysyvästä YK:n turvallisuusneuvoston paikasta, jota Kiina vastustaa ja Itä-Kiinan meren kaasuvaroista.
Peking järjesti vuoden 2008 olympiakisat.

Katso myös


Kiina
Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Kiinan tasavallan historia
1900-luku
2000-luku

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.radio86.com/ Radio86
http://en.chinabroadcast.cn/ China Radio International
http://eng.soundofhope.org/ Sound of Hope Radio Network
http://www.ntdtv.com/xtr/en/aMain.html New Tang Dynasty Television
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=107 YLE Elävä arkisto: Kiina Maon aikana
Luokka:Kiinan historia
id:Sejarah Republik Rakyat Cina
cs:Dějiny Čínské lidové republiky
da:Folkerepublikken Kinas historie
en:History of the People's Republic of China
es:Historia de la República Popular China
eo:Historio de la Ĉina Popola Respubliko
fr:Histoire de la République populaire de Chine
ko:중화인민공화국의 역사
he:היסטוריה של הרפובליקה העממית של סין
lt:Kinijos Liaudies Respublikos istorija
nl:Geschiedenis van Volksrepubliek China
ja:中華人民共和国の歴史
no:Folkerepublikken Kinas historie
pt:História da República Popular da China
ru:История Китайской Народной Республики
sv:Folkrepubliken Kinas historia
th:ประวัติศาสตร์สาธารณรัฐประชาชนจีน
vi:Lịch sử Cộng hòa Nhân dân Trung Hoa
zh:中华人民共和国历史

Wikipedia:Keskustelua ajan merkitsemisestä Wikipediassa

#ohjaus Ohje:Merkitsemiskäytännöt

Km

Km tarkoittaa seuraavia:
Kasvatustieteelliset yliopistotutkinnot, KM tai kasvatustiet. maist., ylempi korkeakoulututkinto
konemestari, km, merenkulkualan ammatti
kenttämakasiini, km, sotilasyksikön varastorakennus
kunniamiekka, km, ansioituneimmille kadeteille jaettava tunnustus
komiteamietintö, KM, komitean laatima selvitys
Keila-Miehet, KM, suomalainen urheiluseura
.

Katso myös


Aihepiiriin liittyvät myös seuraavat:
.
bs:Km (čvor)
br:Km
cs:KM
de:KM
el:KM
en:KM
eo:Km
fa:KM
fr:KM
ko:KM
it:KM
he:Km
sw:KM
lv:KM
lt:KM
mk:КМ
nl:KM
ja:KM
pl:KM
pt:KM (desambiguação)
ro:KM
ru:КМ
sl:KM
sv:Km
th:KM
uk:КМ

Kilometri

Kilometri (; lyhennettynä km) on pituusyksikkö metrijärjestelmässä. Se vastaa tuhatta metriä. Kilometri on muun metrijärjestelmän ohella yksi maailman käytetyimmistä mittayksiköistä.

Suhde muihin mittayksiköihin


≈ 0,621 mailia
≈ 1 094 jaardia
≈ 3 281 jalka (mittayksikkö)
≈ 0,540 meripeninkulmaa
Luokka:Pituusyksiköt
af:Kilometer
ar:كيلومتر
an:Kilometro
ast:Quilómetru
az:Kilometr
id:Kilometer
ms:Kilometer
bn:কিলোমিটার
zh-min-nan:Kong-lí
jv:Kilomèter
be:Кіламетр
be-x-old:Кілямэтар
bo:སྤྱི་ལེ།
bs:Kilometar
bg:Километър
ca:Quilòmetre
cv:Çухрăм
cs:Kilometr
cy:Cilometr
dv:ކިލޯމީޓަރު
et:Kilomeeter
el:Χιλιόμετρο
en:Kilometre
myv:Вайгельпе
es:Kilómetro
eo:Kilometro
ext:Quilómetru
eu:Kilometro
fa:کیلومتر
hif:Kilometre
fr:Kilomètre
fy:Kilometer
gl:Quilómetro
hak:Kûng-lî
ko:킬로미터
hy:Կիլոմետր
hi:सहस्रमान
ia:Kilometro
os:Километр
is:Kílómetri
it:Chilometro
he:קילומטר
ka:კილომეტრი
mrj:Уштыш
sw:Kilomita
lo:ກິໂລແມັດ
la:Chiliometrum
lv:Kilometrs
li:Kilometer
lmo:Chilòmeter
hu:Méter#A méter többszörösei és törtrészei
mk:Километар
mg:Kilometatra
ml:കിലോമീറ്റർ
mr:किलोमीटर
war:Kilometro
xmf:კილომეტრი
arz:كيلومتر
mn:Километр
nl:Kilometer
ja:キロメートル
no:Kilometer
nn:Kilometer
oc:Quilomètre
uz:Kilometr
pnb:کلومیٹر
km:KM
pl:Kilometr
pt:Quilômetro
ksh:Killomeeter
ro:Kilometru
ru:Километр
sco:Kilometre
sq:Kilometri
simple:Kilometre
sk:Kilometer
sl:Kilometer
szl:Kilomyjter
so:Kilometer
ckb:کیلۆمەتر
sr:Километар
sh:Kilometar
sv:Kilometer
tl:Kilometro
ta:கிலோமீட்டர்
te:కిలోమీటరు
th:กิโลเมตร
vi:Kilômét
tr:Kilometre
uk:Кілометр
ur:الف پیما
vec:Chiłòmetro
yi:קילאמעטער
zh-yue:千米
zh:千米

Kemia


Kemia on aineen koostumusta, ominaisuuksia ja muuttumista tutkiva tiede. Kemia luokitellaan luonnontiede ja se tutkii pääasiassa alkuaineiden ja niiden muodostamien yhdisteiden, kuten molekyylien, rakennetta ja käyttäytymistä sekä etsii keinoja niiden tunnistamiseksi ja valmistamiseksi. Alkuaineiden varsinainen koostumus, atomit ja alkeishiukkanen kuuluvat sen sijaan fysiikka aihepiiriin. Kemiassa keskitytään atomi ja niiden muodostamiin yhdisteisiin menemättä varsinaisesti syvemmälle atomien perustavanlaatuiseen rakenteeseen. Kemiassa keskitytään kemiallinen reaktio ja kemiallinen sidos, koska alkuaineita ei voida jakaa tai muuttaa toiseksi aineeksi kemiallisissa prosesseissa. Kemia ja fysiikka kuitenkin hyödyntävät osin samoja konsepti, kuten esimerkiksi kemiassa huomioidaan energia ja massa kemiallisia reaktioita tarkasteltaessa.
Kemiantutkimuksen tuloksia ovat esimerkiksi muovit, maalit, lääke, lannoite, polttoaineet, pesuaineet, räjähde ja lejeerinki. Kemiantuotteilla on ollut suuri merkitys modernin yhteiskunnan materiaalisen perustan mahdollistamisessa esimerkiksi lannoitteiden ja polttoaineiden myötä ja erilaisia kemiantuotteita varten on syntynyt niitä jalostava kemianteollisuus. Kemia mahdollistaa erilaisten ihmisille hyödyllisten aineiden tuottamisen ja nykyään tämä tuotanto on organisoitunut kustannustehokkaaksi teollisuustuotannoksi. Tavallisesti tällöin on kyse prosessiteollisuus, jossa hyödynnetään kemiallisten käsittelyvaiheiden lisäksi myös fysikaalisia käsittelyvaiheita. Ilman kemiaa esimerkiksi öljyn jalostaminen bensiiniksi ei olisi mahdollista. Kemia jaetaan seuraavasti viiteen alaan: orgaaninen kemia, epäorgaaninen kemia, fysikaalinen kemia, analyyttinen kemia ja biokemiaan.

Etymologia


Sanat ''kemia'' ja ''alkemia'' tulevat arabian kieli sanasta ''al-kimiya'', joka tarkoittaa viisasten kiveä. Arabian sana perustuu mahdollisesti varhaisen kiinan kieli kultaa merkitsevään sanaan ''kim'' tai Egyptin muinaiseen nimeen ''Khem''. Sanaa ''khemeia'' käytetään keisari Diocletianus vuonna 296 antamassa mahtikäskyssä, jossa määrätään egyptiläiset kemiaa käsittelevät kirjoitukset poltettaviksi.

Historia

Varhainen kemia


Ensimmäinen kemiallinen reaktio, jota ihminen oppi hyödyntämään, oli palaminen. Varhaisia keksintöjä olivat myös lasin, keramiikka, väriaineiden ja metallien valmistus. Metalleista puhtaana esiintyy kulta ja joskus myös hopea ja kupari. Joissakin meteoriitti on puhdasta rautaa. Kuparia ja lyijyä valmistettiin malmi Egyptissä ja Kaksoisvirranmaassa vuonna 4000 eaa., pronssia vuonna 3000 eaa. Rautaa alettiin tuottaa suuria määriä vuoden 1000 eaa. paikkeilla, kun kehitettiin suuret lämpötilat mahdollistanut ahjo.
Antiikki Kreikan filosofit kehittivät teorioita aineiden rakenteista. Empedokles (noin 490-luku eaa.–430 eaa.) väitti, että maailma koostuu neljästä perusaineesta: tulesta, vedestä, maasta ja ilmasta. Leukippos oppilas Demokritos (noin 460-luku eaa.–370 eaa.) esitti aineen koostuvan atomeista, joita ei voi jakaa pienempiin osiin. Hänen mukaansa uudet aineet syntyvät, kun atomit järjestyvät uudelleen. Aristoteles (384 eaa.–322 eaa.) rakensi oman teoriansa neljän alkuaineen pohjalle, mutta hän ei hyväksynyt atomioppia. Aristoteleen näkemyksiä pidettiin valtaosin oikeina 1500-luvulle saakka.

Alkemia


Kreikkalaisia käytännönläheisemmin kemiaan suhtautuivat Aleksandrian alkemia. Heidän tavoitteenaan oli muuttaa halvat metallit kullaksi. Myös Kiinassa harjoitettiin alkemiaa ainakin vuosina 175 eaa.–1000 jaa. Aleksandrian alkemia muuttui islamilaiseksi noin 600-luvulla ja islamilainen taas eurooppalaiseksi 1100-luvulla. Kullan tavoittelu osoittautui myöhemmin turhaksi, mutta alkemian aikana myös kehitettiin laboratoriovälineitä ja eristettiin monia tärkeitä kemiallisia yhdisteitä kuten etanoli ja typpihappo.
Alkemia alkoi muuttua kemiaksi 1600-luvulla. Jan Baptist van Helmont (1577&ndash;1644) oli vielä alkemisti, mutta hän myös tutki kemiallisia reaktioita vaa’an avulla ja tunnisti kaasut omaksi aineluokaksi. Ensimmäiset selvästi kvantitatiiviset kemialliset kokeet teki Robert Boyle (1627&ndash;1691). Boyle hylkäsi neljän alkuaineen teorian ja ravisteli muutenkin vanhoja ajattelutapoja.

Palamisen selittäminen


Georg Ernst Stahl esitti vuonna 1703 Johann Joachim Becherin teorian pohjalta, että aineen palaminen siitä vapautuu flogistonia. Suljetussa astiassa palaminen loppui siinä vaiheessa, kun astia kyllästyi flogistonilla.
Flogistonin avulla pystyttiin selittämään monia reaktioita. Koska metallit muuttuivat hapettuminen "kalkiksi" (nykyisen terminologian mukaan metallioksidiksi), niiden täytyi koostua "kalkista" ja flogistonista. Toisaalta kuumentamalla ”kalkkia” yhdessä hiilen kanssa saatiin jälleen metallia, minkä oletettiin johtuvan siitä, että hiili sisälsi runsaasti flogistonia, joka yhtyi "kalkin" kanssa metalliksi. Flogistonteoria menestyi 1700-luvun jälkipuoliskolle asti, mutta osoittautui lopulta täysin virheelliseksi.
Nykyaikaisen kemian perustajana pidetään Antoine Lavoisier'ta (1743&ndash;1794). Lavoisier osoitti kokeillaan, että palaminen merkitsee aineen yhtymistä happi. Hän myös muotoili aineen häviämättömyyden laki, julkaisi alkuainetaulukon ja uudisti kemian käsitteitä. Samalla myös metalli"kalkin" ja hiilen välinen reaktio oli selitettävä uudestaan: "Kalkki" eli metallioksidi on metallin ja hapen yhdiste. Kuumennettaessa hiili sitoo metallioksidista hapen palaen hiilidioksidiksi, jolloin metallioksidi samalla pelkistyy metalliksi. Tähän reaktioon perustuu esimerkiksi rautamalmin pelkistäminen rauta hiilen avulla.

1800-luku kemiassa


Kemia alkoi erottua fysiikasta omaksi tieteenalakseen 1800-luvulla. John Dalton julkaisi vuonna 1808 atomiteoriansa. Teoria hyväksyttiin yleisesti vasta vuosisadan loppupuolella. Vuonna 1813 Jöns Jakob Berzelius otti käyttöön nykyisen kaltaiset kemiallinen merkki.Dmitri Mendelejev ja Lothar Meyer kehittivät Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä lähes samanaikaisesti 1860-luvun lopussa.
Tärkeä käänekohta modernissa kemiassa onli 1860 pidetty Karlsruhen Kongressissa. Siellä italialainen kemisti Stanislao Cannizzaro esitti selityksen jo selitti epäorgaanisten aineiden poikkeuksellisen käyttäytymisen ja todisti siten Avogadron laki paikaansapitävyyden.

1900-luku kemiassa


1900-luvulta alkaen kemia on kehittynyt nopeasti. Kemian teoreettista pohjaa on vahvistanut kvanttimekaniikkaan perustuva kvanttikemia. Tietotekniikan kehityksen ansiosta laskennallinen kemia saavuttaa yhä parempia tuloksia. Monet analyysimenetelmät, erityisesti spektri tukeutuvat, ovat nykyään tarkkoja ja automaattisia.

Suomi


Suomessa on valmistettu tervaa suuressa mitassa 1500-luvulta lähtien. Suomalaisen kemianteollisuuden panivat alulle apteekkarit. Johan Jacob Julin (1787&ndash;1853) perusti typpihappotehtaan Turkuun ja metalliyrityksen Fiskariin. Ensimmäinen paperitehdas perustettiin 1667. Se käytti raaka-aineena lumppuja. Nokia (kaupunki)lle perustettiin sulfiittiselluloosatehdas vuonna 1885.
Nykyään kemianteollisuus on Suomen kolmanneksi suurin teollisuuden ala. Se valmistaa muun muassa muoveja, lannoitteita, väriaineita, lääkkeitä, metalleja, puun- ja öljynjalostustuotteita sekä peruskemikaaleja kuten rikkihappoa.
Suomen ensimmäinen kemian professori Pehr Adrian Gadd (1727&ndash;1797) paransi salpietarin valmistusmenetelmää. Varsinaisen kemiantutkimuksen Suomessa aloitti Gaddin seuraaja, alkuaine yttriumin löytänyt Johan Gadolin (1760&ndash;1852). Hänen jälkeensä professorina toimi Pehr Adolf von Bonsdorff, joka muun muassa valmisti 80 erilaista kaksoissuolaa. Tunnetuimpia suosalaisia kemistejä oli muun muassa kamferin kokonaissynteesin kehittänyt Gustaf Komppa. Suomalaisista Nobelin kemianpalkinto on saanut biokemisti A. I. Virtanen (1895&ndash;1973). Palkinto myönnettiin erityisesti AIV-rehu kehittämisestä.

Perusteita

Atomit ja molekyylit


Kemiassa perushiukkasia ovat atomit, jotka koostuvat protoni, neutroni ja elektroni. Kemiallinen aine moninaisuus pohjautuu atomien kykyyn yhdistyä elektronien välityksellä molekyyli. Yhdistävää voimaa sanotaan kemiallinen sidos. Voima on sähkömagneettinen vuorovaikutus. Sidos voi olla ionisidos, kovalenttinen sidos tai metallisidos. Raja ionisidoksen ja kovalenttisen sidoksen välillä on liukuva. Ionisidoksessa atomit luovuttavat ja vastaanottavat elektroneja, jolloin syntyy positiivisesti ja negatiivisesti varautuneita hiukkasia eli ioni, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Kovalenttisessa sidoksessa atomit jakavat yhden tai useamman elektroniparin. Metallisidoksessa elektronit liikkuvat vapaasti paikallaan olevien metalliytimien välissä. Molekyylien sisäisten ja niiden välisten sidosten luonne vaikuttaa aineiden ominaisuuksiin.
Molekyylin sisältämät aineet ilmoitetaan alkuaineet listaavassa kemiallinen kaava. Esimerkiksi vesi, jonka kaava on H<sub>2</sub>O, koostuu kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista. Alkuainekaava ei yksilöi molekyyliä: C<sub>2</sub>H<sub>6</sub>O voi olla joko etanoli tai dimetyylieetteri. Atomien järjestyksen kertoo rakennekaava. Etanoli merkitään C<sub>2</sub>H<sub>5</sub>OH tai lyhyemmin EtOH ja dimetyylieetteri (CH<sub>3</sub>)<sub>2</sub>O tai lyhyemmin Me<sub>2</sub>O. Atomit, joissa on yhtä monta protonia, ovat samaa alkuainetta. Alkuaineet on järjestetty rakenteen perusteella alkuaineiden jaksollinen järjestelmä, jossa toisiaan kemiallisesti muistuttavat alkuaineet ovat samassa ryhmässä.
Koska pienissäkin määrissä kemiallisia yhdisteitä on valtavasti molekyylejä, on otettu käyttöön ainemäärän yksikkö mooli. Yhden moolin ainemäärä vastaa noin 6,022 × 10<sup>23</sup> kappaletta kyseistä ainetta. Jokaiselle alkuaineelle on laskettu oma moolimassansa, joka on yhtä moolia vastaava massa. Esimerkiksi 50 grammassa metanolia on noin 940&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000&nbsp;000 molekyyliä eli 1,6 moolia. Aineiden määriä ja suhteita sekä näiden muuttumista tutkivaa kemian osa-aluetta kutsutaan stoikiometriaksi.

Seokset


Aineet jaetaan täysin puhtaisiin aineisiin ja seos. Seosten tärkeä erityistapaus on liuos. Seosten osia voidaan erottaa esimerkiksi suodatus, tislaus, dekantointi, sentrifugointi, sublimointi, kromatografia, kiteytys, haihdutus tai uutto.

Reaktiot


Aineiden muuttumista toisiksi aineiksi sanotaan kemiassa kemiallinen reaktio. Olomuoto vaihtumista ei pidetä kemiallisena reaktiona vaan fysiikka prosessina, koska siinä ei synny uusia sidoksia. Reaktiota voidaan nopeuttaa lisäämällä reagoivia aineita, nostamalla lämpötilaa, sekoittamalla, hienontamalla lähtöaineita (kasvattamalla reaktiopinta-alaa) tai käyttämällä sopivaa katalyyttiä. Reaktiossa joko endoterminen reaktio tai eksoterminen reaktio energiaa. Reaktion tapahtuminen voidaan havaita kaasun vapautumisena, lämpötilan muutoksena, liuoksen värin muuttumisena tai sakan muodostumisena.

Nimeäminen


Kemian alkuaikoina yhdisteitä ei nimetty minkään järjestelmän mukaan. Siksi vieläkin puhutaan triviaalinimin ilokaasusta tai muurahaishappo, kun tarkoitetaan dityppimonoksidia tai metaanihappoa. Systemaattisen nimeämisen tavoitteena on, että jokainen yhdiste voidaan nimetä yksikäsitteisesti ja että jokaisesta nimestä selviää, miten yhdisteen atomit ovat järjestyneet. Systemaattisen nimistön pohjana ovat kemian järjestö IUPAC:n suositukset.
Mutkikkaiden yhdisteiden systemaattiset nimet ovat pitkiä, jota paitsi monet niistä sulkumerkkeineen ja numeroineen soveltuvatkin vain painettuun tekstiin mutta tuskin puhekieleen. Sen vuoksi uusillekin yhdisteille keksitään myös triviaalinimiä. Esimerkiksi ibuprofeeni, englanniksi ''ibuprofen'', on saanut nimensä osiensa mukaan isobutyylistä (ibu), propaanihaposta (pro) ja fenyylistä (fen). Sen systemaattinen nimi on 2-(p-isobutyylifenyyli)propaanihappo.

Kemia tieteenalana


Kemian lähimmät tieteenalat ovat fysiikka ja biologia. Kemian rajoja ja muita kemiaan liittyviä filosofia kysymyksiä tutkii kemian filosofia. Kemiaan liittyy läheisesti insinööritieteen ala kemiantekniikka. Kemia jaetaan yleensä viiteen alaan, joiden väliset rajat ovat väljät:
Orgaaninen kemia tutkii orgaaninen yhdiste eli lähes kaikkia hiili yhdisteitä. Tällä hetkellä tunnetaan yli 40 miljoonaa yhdistettä, joista suurin osa on orgaanisia.
Epäorgaaninen kemia tutkii epäorgaaninen yhdiste, kuten suola, metalli, kompleksi (kemia) sekä monia happoja ja emäs. Orgaaninen ja epäorgaaninen kemia yhdistyvät organometalliyhdisteiden tutkimuksessa.
Fysikaalinen kemia toimii kemian ja fysiikan rajalla. Se tutkii muun muassa kemian teoreettista perustaa, spektroskopia menetelmiä sekä reaktioiden nopeuksia ja syntyehtoja.
Analyyttinen kemia tutkii aineiden koostumuksia ja menetelmiä niiden määrittämiseksi.
Biokemia tutkii eliöissä havaittavia kemiallisia yhdisteitä ja reaktioita.
Muita, pienempiä aloja ovat lääkekemia, fytokemia, ympäristökemia, materiaalikemia, polymeeri tutkiva polymeerikemia, öljyjä tutkiva petrokemia sekä radioaktiivisuus aineita tutkiva radiokemia.

Opiskelu Suomessa


Suomessa kemiaa voi opiskella pääaineenaan Helsingin yliopisto, Joensuun yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Kuopion yliopisto, Oulun yliopisto ja Turun yliopisto yliopistoissa, Tampereen teknillinen yliopisto sekä Åbo Akademissa.
Kemiaa opetetaan myös Kemiantekniikka opetusta antavissa teknillisissä yliopistoissa: Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, Oulun yliopisto, Åbo Akademi ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Kemiantekniikkaa voi opiskella myös joissakin ammattikorkeakouluissa ja ammattikouluissa.
Varsinaisen kemian ja kemiantekniikan lisäksi kemia on keskeinen osa muitakin aloja, kuten puunjalostustekniikkaa, painatustekniikkaa, materiaalitekniikkaa ja metallurgiaa, sekä kiinteän aineen fysiikkaa.
Peruskoulun ala-asteen ensimmäisillä luokilla (1–4) kemia on osana ympäristöoppia ja luonnontietoa. Luokilla 5–6 kemiaa opetetaan ''Fysiikka ja kemia'' -oppiaineen alla, jossa tulee yhdistetty numero kummastakin oppiaineesta. Luokilla 7–9 opetetaan kumpaakin oppiainetta erikseen. Lukiossa on yksi kaikille pakollinen sekä neljä valtakunnallista syventävää kurssia.

Katso myös


Kemian sanasto
Luettelo kemian artikkeleista
Luettelo kemisteistä
Luettelo alkuaineista
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä
Nobelin kemianpalkinto

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


Luokka:Kemia
af:Chemie
als:Chemie
am:የጥንተ ንጥር ጥናት
ar:كيمياء
an:Quimica
arc:ܟܝܡܝܐ
frp:Ch·imie
as:ৰসায়ন বিজ্ঞান
ast:Química
gn:Kimikuaa
az:Kimya
bjn:Kimia
id:Kimia
ms:Kimia
bn:রসায়ন
zh-min-nan:Hoà-ha̍k
map-bms:Kimia
jv:Kimia
su:Kimia
ba:Химия
be:Хімія
be-x-old:Хімія
bar:Chemie
bo:རྫས་འགྱུར་རིག་པ།
bs:Hemija
br:Kimiezh
bg:Химия
ca:Química
ceb:Kimika
cv:Хими
cs:Chemie
sn:Chemishonga
co:Chimica
cy:Cemeg
da:Kemi
de:Chemie
dv:ކީމިއާއީ އިލްމު
et:Keemia
el:Χημεία
en:Chemistry
es:Química
eo:Kemio
ext:Química
eu:Kimika
fa:شیمی
hif:Rasayan vigyan
fo:Evnafrøði
fr:Chimie
fy:Skiekunde
fur:Chimiche
ga:Ceimic
gv:Kemmig
sm:Kemisi
gd:Ceimigeachd
gl:Química
gan:化學
ki:Kemu
gu:રસાયણ શાસ્ત્ર
hak:Fa-ho̍k
ko:화학
ha:Kimiya
haw:Kemika
hy:Քիմիա
hi:रसायन शास्त्र
hr:Kemija
io:Kemio
ilo:Kímika
ia:Chimia
ie:Chimie
os:Хими
xh:IKhemistri
is:Efnafræði
it:Chimica
he:כימיה
kn:ರಸಾಯನಶಾಸ್ತ್ರ
ka:ქიმია
csb:Chemijô
kk:Химия
kw:Kymystry
ky:Химия
sw:Kemia
ht:Chimi
ku:Kîmya
lad:Kemika
lez:Химия
lo:ເຄມີສາດ
la:Chemia
lv:Ķīmija
lb:Chimie
lt:Chemija
li:Chemie
ln:Kémi
jbo:xumske
lmo:Chímica
hu:Kémia
mk:Хемија
mg:Simia
ml:രസതന്ത്രം
mt:Kimika
mi:Mātauranga matū
mr:रसायनशास्त्र
arz:كيميا
cdo:Huá-hŏk
mwl:Química
mdf:Кимиесь
mn:Хими
my:ဓာတုဗေဒ
nl:Scheikunde
nds-nl:Scheikunde
ne:रसायनशास्त्र
new:रसायनशास्त्र
ja:化学
ce:Хьимийа
frr:Kemii
pih:Kemistrii
no:Kjemi
nn:Kjemi
nrm:Chimie
nov:Kemie
oc:Quimia
or:ରସାୟନ ବିଜ୍ଞାନ
pa:ਰਸਾਇਣ ਵਿਗਿਆਨ
pnb:کیمسٹری
ps:کيميا
km:គីមីវិទ្យា
pcd:Kémie
nds:Chemie
pl:Chemia
pt:Química
ro:Chimie
qu:Chaqllisinchi
ru:Химия
rue:Хемія
sah:Химия
sa:रसतन्त्रम्
sc:Chìmica
sco:Chemistrie
stq:Chemie
nso:Khemise
sq:Kimia
scn:Chìmica
si:රසායන විද්‍යාව
simple:Chemistry
sd:ڪيمياءي علم
ss:Ikhemisi
sk:Chémia
sl:Kemija
szl:Chymijo
so:Kimisteri
ckb:کیمیا
sr:Хемија
sh:Kemija
sv:Kemi
tl:Kimika
ta:வேதியியல்
tt:Ximiä
te:రసాయన శాస్త్రము
th:เคมี
vi:Hóa học
tg:Кимё
tr:Kimya
tk:Himiýa
uk:Хімія
ur:کیمیاء
vec:Chìmega
vo:Kiemav
fiu-vro:Keemiä
zh-classical:化學
war:Kímika
yi:כעמיע
zh-yue:化學
diq:Kimya
zea:Scheikunde
bat-smg:Kemėjė
zh:化學

Ohje:Kuinka sivuja muokataan


Tämä sivu esittelee tärkeimmät sivujen muokkaamisessa tarvittavat koodit. Laajempi opas Wikipedian koodeihin löytyy Ohje:Koodiopas ja Wikipedia:Lunttilappu on lyhyesti peruskoodit.
Valitsemalla sivun ylälaidassa kielekerivistössä olevan "muokkaa"-linkin, esillä oleva sivu tulee muokattavaksi. Sivun muokkaamisen jälkeen painetaan "Tallenna sivu"-painiketta. Sivua voi myös esikatsella ennen tallentamista "Esikatsele"-painikkeella. "Yhteenveto"-kenttään laitetaan Wikipedia:Yhteenveto. Se tulee näkymään Toiminnot:Recentchanges.
Kuva:
Usein voi olla näppärää kopioida teksti ensin johonkin tekstieditoriin, muokata sitä siellä ja lopuksi kopioida teksti takaisin nähdäksesi, millaiselta sivu näyttää. Tällä tavoin voi myös pitää paikallista kopiota sivusta ja tehdä muutoksia ilman yhteyttä Wikipediaan.
Alla olevien taulukoiden oikeassa sarakkeessa näkyy artikkeliin kirjoitettava koodi, vasemmassa se, miltä se näyttää artikkelia luettaessa. Voi olla hyödyllistä pitää tätä sivua auki erillisessä selaimen ikkunassa tai välilehdessä. Muokkaamista voi kokeilla vapaasti Wikipedia:Hiekkalaatikko.

Luvut, kappaleet, listat ja viivat

Linkit, URL:t, kuvat

Merkkien muotoilu

Taulukot


Wikipedia:Taulukoiden lisääminen on yksityiskohtaisemmat ohjeet.
Luokka:Artikkelien muokkaus
als:Hilfe:Seite bearbeiten
am:እርዳታ:የማዘጋጀት እርዳታ
ang:Wikipedia:How to edit a page
ar:مساعدة:كيف تعدل صفحة
as:সহায়:সম্পাদনা
az:Vikipediya:Məqalələrin redaktə qaydaları
id:Wikipedia:Menyunting sebuah halaman
ms:Wikipedia:Menyunting
bn:উইকিপিডিয়া:কীভাবে একটি পৃষ্ঠা সম্পাদনা করবেন
zh-min-nan:Help:Pian-chi̍p
su:Wikipedia:Cara ngédit kaca
be-x-old:Вікіпэдыя:Як рэдагаваць існуючы артыкул
bs:Wikipedia:Kako izmijeniti stranicu
br:Skoazell:Penaos degas kemmoù en ur bajenn
bg:Уикипедия:Редактиране на страници
ca:Ajuda:Com es modifica una pàgina
cv:Broken/Статьясене тӳрлетесси çинчен
cs:Nápověda:Jak editovat stránku
ny:Wikipedia:Chithandizo cha Kulemba pa Wikipedia
cy:Wicipedia:Sut i olygu tudalen
de:Hilfe:Seite bearbeiten
dv:ވިކިޕީޑިޔާ: ޞަފްހާ އަކަށް ނުވަތަ ލިޔެވިފައިވާ މަޒްމޫނަކަށް ބަދަލު ގެނައުމަށް އެހީ އެއް
el:Βοήθεια:Πώς να επεξεργαστείτε μια σελίδα
en:Help:Editing
es:Ayuda:Cómo se edita una página
eo:Helpo:Redakti
eu:Laguntza:Artikuluak nola aldatzen diren
fa:ویکی‌پدیا:راهنمای ویرایش صفحه‌ها
fr:Aide:Comment modifier une page
ga:Vicipéid:Conas alt a chur in eagar
gv:Wikipedia:Kanys duillag dy reaghey
gl:Wikipedia:Como editar unha páxina
hi:विकिपीडिया:लेख को कैसे बदलें?
hr:Wikipedija:Kako uređivati stranicu
ia:Wikipedia:Como formatar texto
it:Aiuto:Modifica
he:עזרה:עריכת דף
la:Vicipaedia:De recensendo
lv:Vikipēdija:Kā rediģēt lapu
lb:Hëllef/Textgestaltung
lt:Pagalba:Kaip redaguoti puslapį
hu:Wikipédia:Szerkesztés
mk:Помош:Како да уредам страница
ml:സഹായം:എഡിറ്റിങ് വഴികാട്ടി
mt:Għajnuna:Markup
mn:Тусламж:Ахисан түвшинд эх засварлах талаар
nl:Help:Uitleg
ja:Help:ページの編集
no:Hjelp:Redigering
nn:Hjelp:Endra ei side
mhr:Википедий:Викификаций
pl:Pomoc:Formatowanie tekstu
pt:Ajuda:Guia de edição/Formatação
ro:Ajutor:Cum modific o pagină
ru:Википедия:Как править статьи
si:උදවු:සංස්කරණය
simple:Help:How to change pages
sk:Pomoc:Prehľad editácie stránok
sl:Wikipedija:Urejanje strani
sr:Помоћ:Уређивање
sv:Wikipedia:Redigering
th:วิธีใช้:การแก้ไขหน้า
vi:Wikipedia:Sửa đổi
tg:Википедиа:Вироиши мақолаҳо
tr:Yardım:Sayfa nasıl yazılır?
uk:Вікіпедія:Як редагувати статтю
ur:صفحہ کس طرح ترمیم کریں
yi:װיקיפּעדיע:וויאזוי צו רעדאקטירן א בלאט
yo:Ìrànwọ́:Báwo lẹṣe le ṣe àtúnṣe ojúewé
zh-yue:Wikipedia:點改嘢
zh:Help:编辑页面

Luettelo vuosipäivistä

tammikuu: 1. tammikuuta 2. tammikuuta 3. tammikuuta 4. tammikuuta 5. tammikuuta 6. tammikuuta 7. tammikuuta 8. tammikuuta 9. tammikuuta 10. tammikuuta 11. tammikuuta 12. tammikuuta 13. tammikuuta 14. tammikuuta 15. tammikuuta 16. tammikuuta 17. tammikuuta 18. tammikuuta 19. tammikuuta 20. tammikuuta 21. tammikuuta 22. tammikuuta 23. tammikuuta 24. tammikuuta 25. tammikuuta 26. tammikuuta 27. tammikuuta 28. tammikuuta 29. tammikuuta 30. tammikuuta 31. tammikuuta
helmikuu: 1. helmikuuta 2. helmikuuta 3. helmikuuta 4. helmikuuta 5. helmikuuta 6. helmikuuta 7. helmikuuta 8. helmikuuta 9. helmikuuta 10. helmikuuta 11. helmikuuta 12. helmikuuta 13. helmikuuta 14. helmikuuta 15. helmikuuta 16. helmikuuta 17. helmikuuta 18. helmikuuta 19. helmikuuta 20. helmikuuta 21. helmikuuta 22. helmikuuta 23. helmikuuta 24. helmikuuta 25. helmikuuta 26. helmikuuta 27. helmikuuta 28. helmikuuta 29. helmikuuta
maaliskuu: 1. maaliskuuta 2. maaliskuuta 3. maaliskuuta 4. maaliskuuta 5. maaliskuuta 6. maaliskuuta 7. maaliskuuta 8. maaliskuuta 9. maaliskuuta 10. maaliskuuta 11. maaliskuuta 12. maaliskuuta 13. maaliskuuta 14. maaliskuuta 15. maaliskuuta 16. maaliskuuta 17. maaliskuuta 18. maaliskuuta 19. maaliskuuta 20. maaliskuuta 21. maaliskuuta 22. maaliskuuta 23. maaliskuuta 24. maaliskuuta 25. maaliskuuta 26. maaliskuuta 27. maaliskuuta 28. maaliskuuta 29. maaliskuuta 30. maaliskuuta 31. maaliskuuta
huhtikuu: 1. huhtikuuta 2. huhtikuuta 3. huhtikuuta 4. huhtikuuta 5. huhtikuuta 6. huhtikuuta 7. huhtikuuta 8. huhtikuuta 9. huhtikuuta 10. huhtikuuta 11. huhtikuuta 12. huhtikuuta 13. huhtikuuta 14. huhtikuuta 15. huhtikuuta 16. huhtikuuta 17. huhtikuuta 18. huhtikuuta 19. huhtikuuta 20. huhtikuuta 21. huhtikuuta 22. huhtikuuta 23. huhtikuuta 24. huhtikuuta 25. huhtikuuta 26. huhtikuuta 27. huhtikuuta 28. huhtikuuta 29. huhtikuuta 30. huhtikuuta
toukokuu: 1. toukokuuta 2. toukokuuta 3. toukokuuta 4. toukokuuta 5. toukokuuta 6. toukokuuta 7. toukokuuta 8. toukokuuta 9. toukokuuta 10. toukokuuta 11. toukokuuta 12. toukokuuta 13. toukokuuta 14. toukokuuta 15. toukokuuta 16. toukokuuta 17. toukokuuta 18. toukokuuta 19. toukokuuta 20. toukokuuta 21. toukokuuta 22. toukokuuta 23. toukokuuta 24. toukokuuta 25. toukokuuta 26. toukokuuta 27. toukokuuta 28. toukokuuta 29. toukokuuta 30. toukokuuta 31. toukokuuta
kesäkuu: 1. kesäkuuta 2. kesäkuuta 3. kesäkuuta 4. kesäkuuta 5. kesäkuuta 6. kesäkuuta 7. kesäkuuta 8. kesäkuuta 9. kesäkuuta 10. kesäkuuta 11. kesäkuuta 12. kesäkuuta 13. kesäkuuta 14. kesäkuuta 15. kesäkuuta 16. kesäkuuta 17. kesäkuuta 18. kesäkuuta 19. kesäkuuta 20. kesäkuuta 21. kesäkuuta 22. kesäkuuta 23. kesäkuuta 24. kesäkuuta 25. kesäkuuta 26. kesäkuuta 27. kesäkuuta 28. kesäkuuta 29. kesäkuuta 30. kesäkuuta
heinäkuu: 1. heinäkuuta 2. heinäkuuta 3. heinäkuuta 4. heinäkuuta 5. heinäkuuta 6. heinäkuuta 7. heinäkuuta 8. heinäkuuta 9. heinäkuuta 10. heinäkuuta 11. heinäkuuta 12. heinäkuuta 13. heinäkuuta 14. heinäkuuta 15. heinäkuuta 16. heinäkuuta 17. heinäkuuta 18. heinäkuuta 19. heinäkuuta 20. heinäkuuta 21. heinäkuuta 22. heinäkuuta 23. heinäkuuta 24. heinäkuuta 25. heinäkuuta 26. heinäkuuta 27. heinäkuuta 28. heinäkuuta 29. heinäkuuta 30. heinäkuuta 31. heinäkuuta
elokuu: 1. elokuuta 2. elokuuta 3. elokuuta 4. elokuuta 5. elokuuta 6. elokuuta 7. elokuuta 8. elokuuta 9. elokuuta 10. elokuuta 11. elokuuta 12. elokuuta 13. elokuuta 14. elokuuta 15. elokuuta 16. elokuuta 17. elokuuta 18. elokuuta 19. elokuuta 20. elokuuta 21. elokuuta 22. elokuuta 23. elokuuta 24. elokuuta 25. elokuuta 26. elokuuta 27. elokuuta 28. elokuuta 29. elokuuta 30. elokuuta 31. elokuuta
syyskuu: 1. syyskuuta 2. syyskuuta 3. syyskuuta 4. syyskuuta 5. syyskuuta 6. syyskuuta 7. syyskuuta 8. syyskuuta 9. syyskuuta 10. syyskuuta 11. syyskuuta 12. syyskuuta 13. syyskuuta 14. syyskuuta 15. syyskuuta 16. syyskuuta 17. syyskuuta 18. syyskuuta 19. syyskuuta 20. syyskuuta 21. syyskuuta 22. syyskuuta 23. syyskuuta 24. syyskuuta 25. syyskuuta 26. syyskuuta 27. syyskuuta 28. syyskuuta 29. syyskuuta 30. syyskuuta
lokakuu: 1. lokakuuta 2. lokakuuta 3. lokakuuta 4. lokakuuta 5. lokakuuta 6. lokakuuta 7. lokakuuta 8. lokakuuta 9. lokakuuta 10. lokakuuta 11. lokakuuta 12. lokakuuta 13. lokakuuta 14. lokakuuta 15. lokakuuta 16. lokakuuta 17. lokakuuta 18. lokakuuta 19. lokakuuta 20. lokakuuta 21. lokakuuta 22. lokakuuta 23. lokakuuta 24. lokakuuta 25. lokakuuta 26. lokakuuta 27. lokakuuta 28. lokakuuta 29. lokakuuta 30. lokakuuta 31. lokakuuta
marraskuu: 1. marraskuuta 2. marraskuuta 3. marraskuuta 4. marraskuuta 5. marraskuuta 6. marraskuuta 7. marraskuuta 8. marraskuuta 9. marraskuuta 10. marraskuuta 11. marraskuuta 12. marraskuuta 13. marraskuuta 14. marraskuuta 15. marraskuuta 16. marraskuuta 17. marraskuuta 18. marraskuuta 19. marraskuuta 20. marraskuuta 21. marraskuuta 22. marraskuuta 23. marraskuuta 24. marraskuuta 25. marraskuuta 26. marraskuuta 27. marraskuuta 28. marraskuuta 29. marraskuuta 30. marraskuuta
joulukuu: 1. joulukuuta 2. joulukuuta 3. joulukuuta 4. joulukuuta 5. joulukuuta 6. joulukuuta 7. joulukuuta 8. joulukuuta 9. joulukuuta 10. joulukuuta 11. joulukuuta 12. joulukuuta 13. joulukuuta 14. joulukuuta 15. joulukuuta 16. joulukuuta 17. joulukuuta 18. joulukuuta 19. joulukuuta 20. joulukuuta 21. joulukuuta 22. joulukuuta 23. joulukuuta 24. joulukuuta 25. joulukuuta 26. joulukuuta 27. joulukuuta 28. joulukuuta 29. joulukuuta 30. joulukuuta 31. joulukuuta

Historiallinen poikkeus


30. helmikuuta

Katso myös


Ortodoksinen kalenteri
. ta – tänään historiassa
Luokka:Almanakat
af:Hierdie dag in die geskiedenis
ar:احداث ومناسبات
bg:Исторически годишнини
ca:Calendari d'esdeveniments
cy:Rhestr holl dyddiau
da:Historiske begivenheder
de:Historische Jahrestage
et:Aasta päevad
en:List of historical anniversaries
es:Calendario de aniversarios
eo:Tagoj
eu:Urteko egutegi
fo:Søguligar hendingar
fy:Deiskema
ko:366일
ia:Anniversarios historic
is:Allir dagar ársins
he:לוח אירועים שנתי
hu:Történelmi évfordulók listája
nl:365 dagenschema
ja:365日
no:Historiske datoer
oc:Calendièr d'eveniments
pl:Kalendarium dzień po dniu
pt:Lista de dias do ano
ru:Месяцеслов
sl:Seznam zgodovinskih obletnic
sr:Дневни календар
sv:Lista över datum
ur:آج کا دن
uk:Список всіх днів
wa:366 djoûs
zh-tw:歷史上的今天
zh-cn:历史上的今天

Kielilista

Luettelo kielistä

Konjunktiivi

subjunktiivi

Karkausvuosi länsimaisessa ajanlaskussa


Kuva:Gregoriancalendarleap.png
Karkausvuosi on 366-päiväinen vuosi, jonka helmikuuhun on lisätty 29. helmikuuta eli karkauspäivä, kun taas normaalisti helmikuussa on 28 ja vuodessa 365 päivää. Karkauspäivä lisätään vuoteen, jotta kalenterivuoden vuodenaika vastaisivat tähtitiede vuodenaikoja. Karkauspäivää vietetään neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta niitä sadalla jaollisia, jotka eivät ole jaollisia neljälläsadalla. Karkauspäivä lisätään, koska Maan kierto Auringon ympäri kestää noin 365 päivää, viisi tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia, jolloin 365-päiväiset kalenterivuodet eivät aivan vastaa maan kiertoaikaa.
Juliaaninen kalenteri karkausvuosi oli poikkeuksetta joka neljäs vuosi, vuosiluvun ollessa jaollinen neljällä. Gregoriaaninen kalenteri tästä on se poikkeus, että täydet vuosisadat (eli sadalla jaolliset vuodet) eivät ole karkausvuosia muulloin kuin joka 400. vuosi (eli vuosi on jaollinen 400:lla). Esimerkiksi vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät olleet karkausvuosia, mutta 1600 ja 2000 olivat.
Väitetään, että karkauspäivä on nurinkurisuuksien päivä, jolloin kaikki on päälaellaan. Koska naiset eivät "voi" kosia miehiä, tällainen ”tavattomuus” sallitaan karkauspäivänä - ovathan maailmankirjat jo muutenkin sekaisin.

Karkauspäivän ajankohta


Ennen vuoden 46 eaa. Roomassa käytettiin kalenteria, jossa käytettiin karkauspäivän sijasta kokonaista karkauskuukautta, joka sijoitettiin vuoden loppuun. Vuoden ensimmäinen kuukausi oli maaliskuu ja viimeinen helmikuu paitsi karkausvuosina. Karkausvuosina helmikuu katkaistiin 23-päiväiseksi ja karkauskuukausi lisättiin sen jälkeen. Kun Julius Caesar määräsi voimaan tulevaksi juliaanisen kalenterin, joka oli karkauspäivien määrää lukuun ottamatta sama kuin gregoriaaninen, hän määräsi, että karkauspäivää vietettäisiin joka neljäs vuosi ja se sijoitettaisiin samaan kohtaan, kuin aikaisemmin karkauskuukausi, helmikuun 24. päiväksi. Roomalainen kalenteri siitä käytettiin nimitystä ''bis sextus ante calendas martias'' eli "uudestaan kuudes päivä ennen maaliskuun calendae-päivää (maaliskuun 1. päivää)". Tästä ovat peräisin karkausvuoden ja -päivän nimitykset eräissä nykyisissäkin kielissä, esimerkiksi ranskaksi karkausvuosi on ''année bissextile''.
Kun Euroopassa siirryttiin roomalaisesta päivänumeroinnista kuukauden alusta loppuun katkotta etenevään numerointiin, karkauspäivänä alettiin yleisesti pitää 29. helmikuuta päivää, vaikka Julius Caesarin määräyksen mukaan karkauspäivä onkin karkausvuosien helmikuun 24., ei 29. päivä. Kun 28-päiväiseen kuukauteen, jonka päivät numeroidaan katkotta alusta loppuun, lisätään yksi päivä, on luonnollinen ajatus, että päivä on 29. helmikuuta, jonka numeroista päivää ei helmikuussa karkauspäivättöminä vuosina olekaan. Ruotsissa ja Suomi kuitenkin noudatettiin 1990-luku asti Julius Caesarin määräyksen mukaista käytäntöä, jossa almanakkoihin karkauspäivä merkittiin 24. helmikuuta päiväksi. Tämän jälkeen helmikuun lopussa olevat nimipäivät siirtyivät karkausvuosina seuraavaan päivään, esimerkiksi Matti (nimi) päivä oli muutoin 24. helmikuuta mutta karkausvuosina 25. helmikuuta. Sen sijaan muuta merkitystä kuin nimipäivien siirtyminen tällä ei ollut. Kalevalan päivää vietettiin Suomessa joka vuosi 28. helmikuuta kuten nykyäänkin, vaikka samaksi päiväksi sattunut nimipäivä oli karkausvuosina toinen kuin muulloin. Myöskään juridista merkitystä sillä seikalla, että karkauspäiväksi aikaisemmin katsottiin 24. (eikä 29.) päivä helmikuuta, esimerkiksi säädettyjä määräaikoja laskettaessa, ei ollut. Täysinä kuukausina tai vuosina säädettyjen määräaikojen katsottiin aina (myös karkausvuoden helmikuun lopulla), päättyvän yhtä monentena kuukauden päivänä kuin alkoivatkin (tai jos kuukaudessa ei ollut vastaavaa päivää, sen viimeisenä päivänä). Suomessa karkauspäivä päätettiin siirtää helmikuun 29. päiväksi vuonna 1998. Karkauspäivä oli perinteisellä paikallaan 24. helmikuuta ensimmäisestä Ruotsin kalenterista vuodesta 1608 alkaen. Ruotsi päätti 1990-luvun puolivälissä siirtää karkauspäivän helmikuun 29:ksi päiväksi, ja Suomi teki samoin vuonna 1998. Molemmissa maissa oli karkauspäivä ensi kertaa 29.2. vuonna 2000.

Sanan alkuperä


Kustaa Vilkunan mukaan karkauspäivä-sana perustuu mahdollisesti karata-sanan vanhaan merkitykseen "hypätä". Kun merkkitikkua puukalenterissa muulloin siirrettiin seuraavaan päivään, karkauspäivänä sitä vain hyppäytettiin sormilla paikallaan.

Katso myös


Gregoriaaninen kalenteri
Karkaussekunti

Lähteet


Luokka:Ajanlasku
af:Skrikkeljaar
als:Schaltjahr
ang:Bises
ar:سنة كبيسة
arc:ܫܢܬܐ ܟܒܝܫܬܐ
as:অধিবৰ্ষ
ast:Añu bisiestu
az:Uzun il
id:Tahun Kabisat
ms:Tahun lompat
bn:অধিবর্ষ
zh-min-nan:Lūn-nî
jv:Taun Kabisat
be:Высакосны год
be-x-old:Высакосны год
bar:Schoitjoa
bs:Prestupna godina
br:Bloavezh bizeost
bg:Високосна година
ca:Any de traspàs
cs:Přestupný rok
cy:Blwyddyn naid
da:Skudår
de:Schaltjahr
dsb:Pśestupne lěto
et:Liigaasta
el:Δίσεκτο έτος
en:Leap year
es:Año bisiesto
eo:Superjaro
eu:Bisurte
fa:سال کبیسه
fo:Skotár
fr:Année bissextile
fy:Skrikkeljier
fur:An bisest
ga:Bliain bhisigh
gl:Ano bisesto
gan:閏年
xal:Немсн җил
ko:윤년
hy:Նահանջ տարի
hi:अधिवर्ष
hsb:Přestupne lěto
hr:Prijestupna godina
ia:Anno bissextil
ilo:Bisiesto a tawen
is:Hlaupár
it:Anno bisestile
he:שנה מעוברת
kl:Ukioq ilassutilik
kn:ಅಧಿಕ ವರ್ಷ
ka:ნაკიანი წელიწადი
kk:Кібісе жылы
kw:Bledhen lamm
ht:Bisektil
ku:Sala bermayî
la:Annus intercalarius
lv:Garais gads
lb:Schaltjoer
lt:Keliamieji metai
li:Sjrikkeljaor
hu:Szökőév
mk:Престапна година
ml:അധിവർഷം
mi:Tau pekerangi
mr:लीप वर्ष
arz:سنه كبيسه
mn:Өндөр жил
nah:Huēytlaōntic xihuitl
nl:Schrikkeljaar
new:लीप दँ
ja:閏年
frr:Skregeljuar
no:Skuddår
nn:Skotår
uz:Kabisa yili
pa:ਲੀਪ ਸਾਲ
nds:Schaltjohr
pl:Rok przestępny
pt:Ano bissexto
ksh:Schalldtjoohr
ro:An bisect
qu:Wakllanwata
ru:Високосный год
se:Gárgádusjahki
sa:अधिवर्षम्
nso:Ngwagamolele
sq:Viti i brishtë
si:අධික අවුරුද්ද
simple:Leap year
sk:Priestupný rok
sl:Prestopno leto
ckb:ساڵی پڕ
sr:Преступна година
sh:Prijestupna godina
sv:Skottår
tl:Taong bisyesto
ta:நெட்டாண்டு
te:లీపు సంవత్సరము
th:ปีอธิกสุรทิน
vi:Năm nhuận
tr:Artık yıl
uk:Високосний рік
ur:لیپ کا سال
vec:Ano bixesto
fiu-vro:Liigaastak
wa:Anêye bizete
wuu:闰年
yi:עיבור יאר
yo:Ọdún Tódọ́gba
zh-yue:閏年
bat-smg:Kelamė̅jė metā
zh:闰年

Kaksoset (tähdistö)

:''Kaksoset on myös Kaksoset (horoskooppimerkki).''
Kaksoset (, genetiivi ''Geminorum'') sijaitsee Orion (tähdistö), Härkä (tähdistö), Ajomies (tähdistö) ja Krapu tähdistöjen vieressä. Sen kirkkaimmat tähdet ovat Castor (tähti) (&alpha; Geminorum) ja Pollux (&beta; Geminorum). Tähdistö ja sen kaksi kirkkainta tähteä on nimetty kreikkalaisen taruston kaksosten, dioskuurit, Kastorin () ja Polydeukeen () mukaan.
Messierin luettelo Kaksosissa on avoin tähtijoukko Messier 35. Muuttuvia tähtiä ovat kefeidityyppinen ''zeta (&zeta;) Geminorum'' sekä epäsäännölliset muuttujat ''myy (&mu;)'' ja ''eta (&eta;) Geminorum''.
Kaksosten tähtikuvio näkyy helposti Suomessakin.
Amerikkalainen tähtitieteilijä Clyde Tombaugh käytti Kaksosten delta-tähteä ohjaustähtenä etsiessään vielä tuntematonta aurinkokunnan ulommaista planeettaa, joka sittemmin sai nimen Pluto (kääpiöplaneetta). Hän löysikin etsimänsä kahdesta pitkin välein otetusta valokuvaparista pikkutarkan vertailun avulla erityistä ''blink-mikroskooppia'' käyttäen

Lähteet


af:Tweeling (sterrebeeld)
ar:التوأمان (كوكبة)
an:Cheminucos
ast:Xéminis
id:Gemini
bn:মিথুন (তারকামণ্ডল)
jv:Gemini
be:Сузор'е Блізняты
bg:Близнаци (съзвездие)
ca:Bessons
cs:Souhvězdí Blíženců
co:Gemini
da:Tvillingerne
de:Zwillinge (Sternbild)
et:Kaksikud (tähtkuju)
el:Δίδυμοι (αστερισμός)
en:Gemini (constellation)
es:Géminis (constelación)
eo:Ĝemeloj (konstelacio)
fa:دوپیکر
fr:Gémeaux
ga:An Cúpla
gl:Gemini
ko:쌍둥이자리
hy:Երկվորյակներ (համաստեղություն)
hi:मिथुन तारामंडल
hr:Blizanci (zviježđe)
ia:Geminos (constellation)
it:Gemelli (costellazione)
he:תאומים (קבוצת כוכבים)
ka:მარჩბივი (თანავარსკვლავედი)
la:Gemini (constellatio)
lv:Dvīņi (zvaigznājs)
lb:Gemini (Stärebild)
lt:Dvyniai (žvaigždynas)
hu:Ikrek csillagkép
mk:Близнаци (соѕвездие)
ml:മിഥുനം (നക്ഷത്രരാശി)
mzn:دپیکر
nl:Tweelingen (sterrenbeeld)
ja:ふたご座
no:Tvillingene (stjernebilde)
nn:Tvillingane
oc:Geminis (constellacion)
mhr:Йыгыр (тӱшка шӱдыр)
pl:Gwiazdozbiór Bliźniąt
pt:Gemini (constelação)
ro:Gemenii (constelație)
qu:Mirku
ru:Близнецы (созвездие)
sah:Игирэлэр (сулустар бөлөхтөрө)
sk:Blíženci (súhvezdie)
sl:Dvojčka (ozvezdje)
sr:Близанци (сазвежђе)
sh:Blizanci (zviježđe)
sv:Tvillingarna (stjärnbild)
tt:Җәүза йолдызлыгы
th:กลุ่มดาวคนคู่
vi:Song Tử (chòm sao)
tr:Gemini (takımyıldız)
uk:Близнята (сузір'я)
ur:جوزا (مجمع النجوم)
war:Gemini (constelasyon)
zh-yue:雙子座
zh:双子座

Kansainvälinen rikostuomioistuin


Tiedosto:Netherlands, The Hague, International Criminal Court.JPGissa.]]
Kansainvälinen rikostuomioistuin () tuomitsee henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet vakaviin kansainvälisiin rikoksiin. Rikostuomioistuimella on toimivalta sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonta. Tuomioistuimen toiminta alkoi vuonna 2002.
ICC ei ole YK:n alainen mutta toimii läheisessä yhteistyössä YK:n kanssa. Se toimii Haagissa. Perustamissääntö sallii toiminnan muuallakin.

Historia


Tiedosto:ICC_member_states_world_map.png
Kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin vuonna 1998 allekirjoitetulla perustamissopimuksella, Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännöllä. Perussäännön allekirjoitti 120 valtiota 17. heinäkuuta 1998 Roomassa. Sopimuksen voimaantulon edellytyksenä oli, että vähintään 60 valtiota ratifiointi sen. Tämä tapahtui 11. huhtikuuta 2002 kymmenen valtion tallettaessa samanaikaisesti ratifiointiasiakirjat Yhdistyneet kansakunnat:n päämajassa. ICC:n toiminta alkoi 1. heinäkuuta 2002. ICC on toimivaltainen tuomitsemaan rikoksista, jotka on tehty tämän päivän jälkeen, muttei aiemmin tehdyistä rikoksista; säännöllä ei ole taannehtivaa vaikutusta.
Rooman perussäännössä määriteltiin ne rikokset, joiden tuomitsemiseen sopimusvaltiot luovuttavat tuomioistuimelle toimivallan (sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan, joukkotuhonta), ja toimivallan jakautuminen ICC:n ja kansallisten tuomioistuinten välillä. Samalla määriteltiin ne yleiset periaatteet, joita ICC noudattaa, ja päätettiin ICC:n organisaatiosta. Sopimusvaltiot sopivat myös ICC:n toiminnan rahoituksesta.

Rooman perussäännön sopimusvaltiot

Allekirjoittaneet ja ratifioineet valtiot

Allekirjoittaneet valtiot


Yhdysvallat hyväksyi ja allekirjoitti Rooman perussäännön presidentti Bill Clintonin toimikaudella, mutta ei ryhtynyt toimiin sen ratifioimiseksi. Myöhemmin Yhdysvallat ilmoitti, ettei se aio ratifioida sopimusta. Presidentti George W. Bushin toimikaudella Yhdysvallat ilmoitti, että se vetäytyy kokonaan sopimuksesta.

Sopimuksen ulkopuolella olevat valtiot

Tuomarit


Tiedosto:Erkki Kourula.jpg
Tuomarien määrä on yleensä 18. Bolivialainen René Blattman toimii Thomas Lubangan oikeudenkäynnin ajan 19. tuomarina.
Tuomarit nimitetään 3-, 6- ja 9-vuotiskausiksi. Tuomareista yksi on suomalainen, Erkki Kourula.
Maaliskuussa 2012 kautensa päättävien tuomareiden tilalle on valittu kuusi uutta tuomaria: Anthony Carmona (Trinidad ja Tobago), Miriam Defensor-Santiago (Filippiinit), Chile Eboe-Osuji (Nigeria), Robert Fremr (Tšekki), Olga Venecia Herrera Carbuccia (Dominikaaninen tasavalta), Howard Morrison (Yhdistynyt kuningaskunta).

Syyttäjänvirasto


Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjänvirasto vastaa tutkimuksista ja syytetoimista Rooman perussäännön alaisuudessa. Virastoa johtaa pääsyyttäjä. Syyttäjä voi aloittaa tutkinnan rikoksesta saatuaan tutkintapyynnön, joka voi tulla kolmella tavalla:
Rooman perussäännön sopimusvaltio tekee tutkintapyynnön syyttäjälle
YK:n turvallisuusneuvosto pyytää syyttäjää tutkimaan rikosta
Syyttäjä aloittaa itse saamiensa tietojen perusteella tutkinnan
Pääsyyttäjänä on toiminut vuodesta 2003 lähtien argentiinalainen Luis Moreno-Ocampo. Vuoden 2012 kesällä Moreno-Ocampon yhdeksänvuotinen kausi päättyy ja pääsyyttäjäksi tulee gambialainen Fatou Bensouda.

Tutkimukset

Katso myös


YK:n Kansainvälinen tuomioistuin

Lähteet


http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/24.heinakuu/KVSR2898.HTM "Kansainvälinen sotarikosoikeus perustetaan", ''Verkkouutiset'' 24.7.1998

Aiheesta muualla


http://www.icc-cpi.int/home.html ICC:n virallinen sivusto
http://www.un.org/law/icc/index.html Rooman sääntö
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2002/20020056/20020056_2 Rooman perussääntö Finlexissä (SopS 56/2002)
Luokka:Tuomioistuimet
Luokka:Haag
Luokka:Kansainvälinen rikosoikeus
ar:المحكمة الجنائية الدولية
id:Mahkamah Pidana Internasional
ms:Mahkamah Jenayah Antarabangsa
bn:আন্তর্জাতিক অপরাধী আদালত
zh-min-nan:Kok-chè Hêng-sū Hoat-īⁿ
bg:Международен наказателен съд
ca:Cort Penal Internacional
cs:Mezinárodní trestní soud
da:Den Internationale Straffedomstol
de:Internationaler Strafgerichtshof
et:Rahvusvaheline Kriminaalkohus
el:Διεθνές Ποινικό Δικαστήριο
en:International Criminal Court
es:Corte Penal Internacional
eo:Internacia puna kortumo
eu:Nazioarteko Zigor Auzitegia
fa:دیوان بین‌المللی کیفری
fr:Cour pénale internationale
gl:Corte Penal Internacional
ko:국제 형사 재판소
ha:Kotun Shari'ar Miyagun Laifuka
hi:अंतरराष्ट्रीय अपराध न्यायालय
hr:Međunarodni kazneni sud
io:Internaciona kriminala korto
is:Alþjóðlegi sakamáladómstóllinn
it:Corte Penale Internazionale
he:בית הדין הפלילי הבינלאומי
ka:საერთაშორისო კრიმინალური სასამართლო
sw:Mahakama ya Kimataifa ya Jinai
la:Iudicium Internationale Criminale
lv:Starptautiskā krimināltiesa
lt:Tarptautinis Baudžiamasis Teismas
hu:Nemzetközi Büntetőbíróság
mk:Меѓународен кривичен суд
ml:അന്തർദേശീയ ക്രിമിനൽ കോടതി
mr:आंतरराष्ट्रीय गुन्हेगारी न्यायालय
mn:Олон Улсын Эрүүгийн Шүүх
nl:Internationaal Strafhof
new:अन्तरराष्ट्रीय अपराध अदालत
ja:国際刑事裁判所
no:Den internasjonale straffedomstolen
ps:نړيواله جنايي محکمه
pms:Cort penal antërnassional
pl:Międzynarodowy Trybunał Karny
pt:Corte Penal Internacional
ro:Curtea Penală Internațională
ru:Международный уголовный суд
si:ජාත්‍යන්තර අපරාධ අධිකරණය
simple:International Criminal Court
sk:Medzinárodný trestný súd
ckb:دادگای نێونەتەوەییی تاوانباری
sr:Међународни кривични суд
sh:Međunarodni krivični sud
sv:Internationella brottmålsdomstolen
ta:அனைத்துலக குற்றவியல் நீதிமன்றம்
te:అంతర్జాతీయ క్రిమినల్ కోర్టు
th:ศาลอาญาระหว่างประเทศ
vi:Tòa án Hình sự Quốc tế
tr:Uluslararası Ceza Mahkemesi
uk:Міжнародний кримінальний суд
ur:بین الاقوامی عدالت جرائم
fiu-vro:Riikevaihõlinõ Kriminaalkohus
yo:Ilé-Ẹjọ́ Ìwàọ̀daràn Káríayé
zh:国际刑事法院

Kokonaisluku


Kokonaisluvut ovat arkipäiväiset luku, joilla yleensä ilmoitetaan kohteiden lukumäärää. Määritelmä on sama kuin luonnollinen luku sillä erolla, että kokonaislukuihin luetaan positiivinen luku lisäksi myös luku 0 (luku) ja negatiivinen luku. Kokonaislukujen negatiivisuudella on käyttöä lähinnä matematiikassa, vaikka negatiivisia reaalilukuja käytetään arjessa melko sujuvasti. Puhekielessä käytetään kokonaislukuja samassa merkityksessä kuin luonnollisia lukuja.
Kokonaislukuihin luetaan luvut <math>\{..., -3, -2, -1, 0, 1, 2, 3,...\}.</math> Matematiikassa kokonaislukuja merkitään kapiteelikirjaimella <math>\mathbb{Z}</math>. Luonnolliset luvut ovat kokonaislukujen osajoukko, jota voidaan merkitä joko tunnuksella <math>\mathbb{N}</math> tai <math>\mathbb{Z}_+</math>. Näitä kutsutaan positiivisiksi kokonaisluvuiksi <math>\{1, 2, 3, \dots\}.</math> Näiden vastaluku ovat negatiiviset kokonaisluvut <math>\mathbb{Z}_- = \{-1, -2, -3, \dots\}.</math> Kun mukaan otetaan myös nolla, voidaan kokonaislukujen joukko esittää Yhdiste (matematiikka)enä <math>\mathbb{Z}=\mathbb{Z}_+ \cup \{0\} \cup \mathbb{Z}_-.</math>
Koska lukuteorian historiassa on käistelty kokonaislukujen osajoukkoja, on paikallaan esitellä niiden nimityksiä. Ne pääsääntöisesti kiertävät sen tosiasian, että nolla ei ole positiivinen- tai negatiivinen luku.
Positiiviset luvut: <math>\{1, 2, 3, 4, ...\}</math>
Ei-negatiiviset luvut: <math>\{0, 1, 2, 3, 4, ...\}</math>
Negatiiviset luvut: <math>\{...-4, , -3, -2, -1\}</math>
Ei-positiiviset luvut: <math>\{...-4, , -3, -2, -1, 0\}</math>

Johdanto


Koska kokonaisluvut ovat joukko-opillinen laajennus luonnollisista luvuista, perivät kokonaisluvut suuren osan luonnollisten lukujen ominaisuuksista. Kokonaislukujen ominaisuudet onkin helppo ymmärtää, kun ensin tuntee luonnollisten lukujen ominaisuudet ja rajoitteet.
Menneisyydessä vähennyslaskussa syntyi helposti tilanne, jossa vastausta ei saatu normaalilla tavalla. Vaikka erotuksella selvitetään lukujen suuruuseroa, halutaan joskus laskea erotus "nurinpäin". Jos verrataan lausekkeiden <math>3-7</math> ja <math>7-3</math> tuloksia, tulee vain jälkimmäisestä tulokseksi neljä. Edellinen lauseke yrittää vähentää kolmosesta liikaa ja vähennyslasku "epäonnistuu". Näitä lausekkeita kutsuivat muinaiset laskijat "absurdeiksi".
Ne laskijat, jotka näkivät ensimmäisenkin lausekkeen hyödyllisyyden, sopivat vain, että erotuksen arvo on neljä tappiota tai velkaa. Myöhemmin tämä merkittiin neljän negaationa eli "miinus neljä" ( -4). Näin laajennettiin kokonaislukuja liittämällä siihen jokaisen luvun negaation. Negatiivisuus koski luonnollisesti myös muita laskuissa käytettäviä lukuja.

Lukujoukko


Lukujoukon laajennuksena


Koska kokonaisluvut ovat laajennus luonnollisista luvuista, ovat jälkimmäiset kokonaislukujen osajoukko. Silloin voidaan merkitä <math>\N \subset \Z</math> tai <math>\N_0 \subset \Z</math>, jos nolla sisällytetään luonnollisiin lukuihin.

Järjestetty joukko


Koska kokonaisluvut edustavat lukumäärää, on se samalla tavalla järjestetty joukko kuin luonnolliset luvut, jossa järjestysrelaatiolla voidaan ilmaista luonnollisten lukujen kaksi tärkeintä ominaisuutta. Kun kahta lukua verrataan keskenään, saadaan aina joko <math>a < b \,</math> tai <math>a = b \,</math> tai <math>a > b \,</math>. Tätä ominaisuutta kutsutaan trikotomiaksi. Jos tarkastellaan kolmea luonnollista lukua, joille pätee ensin <math>a < b \,</math> ja <math>b < c \,</math>, niin silloin voidaan päätellä myös, että <math>a < c \,</math>. Tätä ominaisuutta kutsutaan Transitiivisuus (matematiikka). Järjestysrelaation toiminnasta johtuu se, että kokonaisluvut, ja kaikki sen osajoukot, ovat hyvinjärjestys lukujoukko.

Yhteen- ja vähennyslaskun merkkisäännöt


Ikiaikainen luonnollisten lukujen vähennyslasku voidaan esittää positiivisen ja negatiivisen luvun summana. Vähentäjä muutetaan vastaluvuksi ja vähennyslaskun miinus-merkki vaihdetaan yhteenlaskun plus-merkiksi:
:<math>a-b=a+(-b)</math>
Muunos voidaan suorittaa myös toiseen suuntaan, jolloin hankalasti hahmottuvat negatiivisten laskujen merkkisäännöt voidaan luontevasti laskea päässä yhteen- ja vähennyslaskujen avulla. Myös negatiivisen luvun vähennyslaskun muunnos yhteenlaskuksi
:<math>a-(-b)=a+b</math>
voidaan selittää samalla tavoin eli, että vähennyslaskun <math>-b</math>:n muutetaan vastaluvun <math>b</math> yhteenlaskuksi. Edellisistä kahdesta tapauksesta saadaan koulussa opetetut muistisäännöt:
:<math>+(-b) \rightarrow -b</math>
:<math>-(-b) \rightarrow +b</math>

Kokonaislukujen algebra


Seuraavat laskutoimitus ovat voimassa kokonaisluvuilla. Olkoot <math>a, b, c \in \mathbb Z</math>. Tällöin voidaan laskea yhteen- ja kertolaskuja vaihtoehtoisesti seuraavilla tavoilla, aivan kuten luonnollisillakin luvuilla:
<math>a + (b + c) = (a + b) + c \,</math> (yhteenlaskun liitäntälaki)
<math>a(bc) = (ab)c \,</math> (kertolaskun liitäntälaki)
<math>a + b = b + a \,</math> (yhteenlaskun vaihdantalaki)
<math>ab = ba\,</math> (kertolaskun vaihdantalaki)
<math>a(b + c) = ab + ac \,</math> (Osittelulaki)
<math>a + 0 = a \,</math> (luku 0 on yhteenlaskun neutraalialkio)
<math>1a = a \,</math> (luku 1 on kertolaskun neutraalialkio)
Luonnollisista luvuista poiketen, kokonaisluvuille on olemassa käänteisalkiot, eli yhteenlaskussa vastaluku, jokaiselle luvulle paitsi nollalle, joka on neutraalialkio.
Kokonaislukujen joukko on laskutoimituksen suhteen suljettu, jos kahden luvun laskun tulos kuuluu kokonaislukuihin. Yhteenlaskun suhteen näin onkin, sillä kahden luvun <math>a</math> ja <math>b</math> summa <math>a+b</math> on aina joko positiivinen- tai negatiivinen kokonaisluku tai nolla ja summa kuuluu siten kokonaislukuihin. Sama ominaisuus on myös kertolaskulla. Tämän vuoksi lukujoukko on suljettu yhteenlaskun ja kertolaskun suhteen.
Edelleen, koska molemmat laskutoimitukset ovat liitännäinen eli toteuttavat liitännäislain, sanotaan, että <math>(\Z,+)</math> on yhteenlaskun suhteen ja <math>(\Z,\cdot)</math> kertolaskun suhteen monoidi. Koska jokaisen luvun vastaluku eli yhteenlaskun käänteisalkio kuuluu kokonaislukuihin, kutsutaan <math>(\Z,+)</math> myös Ryhmä (algebra). Erityisesti se on Abelin ryhmä, koska yhteenlasku on kommutatiivinen eli vaihdannainen. Kertolaskun suhteen kokonaisluvuilla ei ole käänteisalkioita eli käänteislukuja, joten <math>(\Z,\cdot)</math> ei muodosta ryhmää.

Mahtavuus


Kokonaislukuja on ääretön määrä. Matematiikassa voidaan verrata kahta lukujoukkoa ja päätellä, kummassa on enemmän alkioita, vai onko niitä yhtä paljon. Georg Cantor osoitti vertailemalla kokonaislukuja luonnollisiin lukuihin niiden olevan yhtä mahtavuus joukkoja. Hän aloitti vertailun järjestämällä ensin kokonaisluvut itseisarvoltaan kasvavaksi jonoksi: <math>\{ \dots, -3, -2, -1, 0, 1, 2, 3, \dots \}=\{0, 1, -1, 2, -2, 3, -3, \dots\}</math>. Tämän jälkeen hän "numeroi" jokaisen kokonaisluvun luonnollisella luvulla eli kirjasi vastaavuudet: <math>0 \leftrightarrow 0, 1 \leftrightarrow 1, 2 \leftrightarrow -1, 3 \leftrightarrow 2, 4 \leftrightarrow -2, \dots.</math> Lopulta hän totesi, että jokaiselle kokonaisluvulle (etumerkistä huolimatta) voidaan osoittaa luonnollinen luku pariksi, joten molemmat lukujoukot ovat yhtä mahtavat. Tämä voidaan merkitä <math>card(\N)=\aleph_0 = \infty=card(\Z)</math> ja sanoa, että kokonaisluvut ovat numeroituva joukko ääretön joukko.

Historiaa


Luonnollisia lukuja kutsuttiin ennen kokonaisluvuiksi, mutta negatiivisten lukujen lisääminen kokonaislukuihin motivoi nimeämään positiiviset kokonaisluvut luonnollisiksi luvuiksi. Negatiivisia lukuja alettiin käyttämään matematiikassa varsin myöhään. Nollan lisääminen luonnollisiin lukuihin aiheutti matemaatikoissa alkuksi kiistoja, mutta kokonaisluvuissa nolla on ollut alusta lähtien.

Katso myös


OEIS - kokonaislukujen jonoja: On-Line Encyclopedia of Integer Sequences

Lähteet


Luokka:Kokonaisluvut
af:Heelgetal
ar:عدد صحيح
an:Numero entero
as:পূৰ্ণ সংখ্যা
az:Tam ədədlər
id:Bilangan bulat
ms:Integer
bn:পূর্ণ সংখ্যা
zh-min-nan:Chéng-sò͘
ba:Тулы һан
be:Цэлы лік
be-x-old:Цэлы лік
bs:Cijeli broj
br:Kevan daveel
bg:Цяло число
bxr:Бухэли тoo
ca:Nombre enter
cv:Тулли хисеп
cs:Celé číslo
sn:Nhamba mhumburu
cy:Cyfanrif
da:Heltal
de:Ganze Zahl
et:Täisarv
el:Ακέραιος αριθμός
en:Integer
es:Número entero
eo:Entjero
eu:Zenbaki oso
fa:اعداد صحیح
fo:Heiltal
fr:Entier relatif
ga:Slánuimhir
gl:Número enteiro
gan:整數
xal:Бүкл тойг
ko:정수
haw:Helu piha
hi:पूर्णांक
hsb:Cyła ličba
hr:Cijeli broj
io:Integro
ia:Numero integre
is:Heiltölur
it:Numero intero
he:מספר שלם
ka:მთელი რიცხვი
ku:Tamjimar
lo:ຈຳນວນຖ້ວນ
la:Numerus integer
lv:Vesels skaitlis
lt:Sveikasis skaičius
jbo:mulna'u
lmo:Nümar intreegh
hu:Egész számok
mk:Цел број
mg:Isa tsimivaky
ml:പൂർണ്ണസംഖ്യ
mr:पूर्ण संख्या
mn:Бүхэл тоо
nl:Geheel getal
ja:整数
no:Heltall
nn:Heiltal
oc:Nombre entièr
uz:Butun sonlar
pnb:انٹیجر
pms:Nùmer antregh
nds:Hele Tall
pl:Liczby całkowite
pt:Número inteiro
ro:Număr întreg
ru:Целое число
nso:Integer
sq:Numrat e plotë
scn:Nùmmuru rilativu
si:නිඛිල
simple:Integer
sk:Celé číslo
sl:Celo število
ckb:ژمارەی تەواو
sr:Цео број
sh:Cijeli broj
sv:Heltal
tl:Buumbilang
ta:முழு எண்
th:จำนวนเต็ม
vi:Số nguyên
tr:Tamsayı
uk:Цілі числа
ur:صحیح عدد
fiu-vro:Terveharv
zh-classical:整數
vls:Gehêel getal
war:Buok
yi:גאנצע צאל
yo:Nọ́mbà odidi
zh-yue:整數
bat-smg:Svēkasės skaitlios
zh:整数

Kunta


Kunta on paikallistasolla toimiva julkishallinnon yksikkö, jolla on oma rajattu alueensa ja väestönsä. Useimmiten kunta koostuu yhdestä tai useammasta taajamasta sekä ympäröivästä maaseutu. Useimmilla kunnilla on jokin selvästi muista erottuva keskustaajama, sekä pienempiä sivukyliä. Maaseutuvoittoisen pienehkön kunnan keskustaajamasta, jossa on kunnan pääkirkko on Suomessa usein käytetty nimitystä kirkonkylä (lyhenne usein kk.). Useimmissa rautatien varrella olevissa kunnissa on syntynyt rautatieaseman ympärille toinen keskus, jota kutsutaan usein asemanseuduksi (lyhenne usein as.).

Hallinto


Useimmiten kunnan hallinto vastaa vaaleilla valittava kunnanvaltuusto (tai kaupunginvaltuusto). Suomi ja Ruotsissa kunnallista toimeenpanovaltaa käyttää kunnanvaltuuston nimittämä kunnanhallitus jota johtaa kunnanjohtaja (tai kaupunginjohtaja). Joissakin maissa kaupunginjohtajasta käytetään nimitystä pormestari. Useimmissa maissa kunta on pienin julkishallinnon yksikkö, jolla on vaaleilla valittava edustajisto.

Tehtävät


Kunnan tehtävien, velvollisuuksien ja itsehallinnon määrä ja laatu vaihtelevat maittain. Useimmiten kuntien tehtävänä on järjestää ja ylläpitää tiettyjä peruspalveluita. Varsinkin Pohjoismaissa kuntien tehtäväkenttä on laaja: kuntien pitää järjestää muun muassa koulutus-, sairaanhoito-, sosiaalipalvelut- ja kulttuuripalveluja. Tehtävien lisäksi kuntien asema valtionhallinto osana vaihtelee maittain. Joissakin maissa on useita erilaisia kuntamuotoja: esimerkiksi Kanadan Québecin provinssissa on sekä alueellisella (aluekunnat) että paikallisella tasolla (paikalliskunnat) toimivia Québecin kuntamuodot. Esimerkiksi paikallisella tasolla toimivia kuntia on kaikkiaan kuutta eri tyyppiä.
Kuntaa vastaavan paikallishallinto yksikön nimitys vaihtelee maittain. Pohjoismaat (myös Suomessa ruotsin kieli) ja muualla Euroopassa käytetään usein sanaa ''kommun'' tai vastaavaa (< 'yhteinen'). Britanniassa kunta on Local Council tai yleisterminä ''municipality''.
Kuntien väkiluku ja pinta-ala vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Helsinki on väkimäärältään Suomen suurin kunta (569&nbsp;611 asukasta, vuonna 2006). Pinta-alaltaan Suomen suurin kunta on Inari, jonka pinta-ala on 17&nbsp;333,89 km². Pinta-alaltaan maailman suurimmat kunnat sijaitsevat Grönlanti ja Kanada harvaanasutuilla alueilla. Esimerkiksi Kanadan Québecissä sijaitsevan Baie-James (Québec) kunnan pinta-ala on 297&nbsp;330 km², joten se on pinta-alaltaan suurempi kuin esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta. Myös kuntien kaupunkimaisuusaste vaihtelee, jotkut kunnat ovat rakenteeltaan maaseutumaisia ja hyvin harvaan asuttuja, kun taas osa kunnista on kaupunkimaisia ja tiheään asuttuja.

Etymologia


Sanaa ''kunta'' arvellaan suomalais-ugrilaiset kielet omaperäiseksi sanaksi. Sanalle on esitetty myös indoeurooppalaisia lainaetymologioita, mutta niitä pidetään epätodennäköisinä.
Sana kuuluu moniin yhdyssanoihin, jotka yleensä viittaavat suurehkoon joukkoon, kuten kirkkokunta, maakunta, kansakunta, eläinkunta, kymmenkunta (noin kymmenen) ja eduskunta. Etäsukukielet sanan vastineet merkitsevät myös esimerkiksi sotajoukkoa, valtio ja ihmistä.

Lähteet


Etymologia:

Katso myös


Suomen kunnat
Luettelo Suomen kunnista
Kuntamuutokset
Kunnallisvaalit
Pitäjä
Valtion ja kunnan tehtävät

Kunnat muissa maissa


Luettelo Norjan kunnista
Luettelo Ruotsin kunnista
Luettelo Viron kunnista
Luettelo Saksan kaupungeista (yli 100&nbsp;000 asukasta)

Aiheesta muualla


Kirjallisuus


Aimo Ryynänen: Kuntauudistus ja itsehallinto (Tampere University Press, 2008)
Markku Sotarauta: Kohti epäselvyyden hallintaa (Acta Futura Fennica 6)
Lasse Oulasvirta: Kuinka kunta toimii Helsinki : Kuntakoulutus, 1996 4. uud. p. ISBN 952-9843-05-4
Toim. Mäkelä Mika, Retti Pirkko: Suomen taskuatlas. Suomen kunnat 1917-2009. AtlasArt: Tammer-Paino 2008.
Luokka:Kunnallishallinto
af:Munisipaliteit
als:Politische Gemeinde
ar:بلدية
an:Municipio
ast:Municipiu
id:Munisipalitas
ms:Kawasan perbandaran
su:Munisipalitas
bar:Gmoa
bs:Općina
bg:Муниципалитет
ca:Municipi
cs:Obec
co:Cumuna
da:Kommune
de:Gemeinde
dsb:Gmejna
et:Vald
el:Δήμος
en:Municipality
es:Municipio
eo:Municipo
eu:Udalerri
fa:شهرداری
fo:Kommuna
fr:Commune
fy:Gemeente (bestjoer)
gl:Concello
ko:지방 자치체
haw:Aupuni kiwikā
hy:Համայնք (վարչական միավոր)
hi:नगरपालिका
hsb:Gmejna
hr:Općina
io:Komono
is:Sveitarfélag
it:Comune
he:רשות מקומית
kk:Муниципалитет
la:Commune
lv:Pašvaldība
lt:Savivaldybė
li:Gemeint
lmo:Comü
hu:Község
mk:Општина
mg:Kaominina
mr:नगरपालिका
nah:Āltepēcalpōllōtl
nl:Gemeente (bestuur)
ja:基礎自治体
no:Kommune
nn:Kommune
nds:Gemeen
pl:Obec
pt:Município
ru:Муниципалитет
stq:Meente
sq:Komuna
scn:Cumuni
sl:Občina
sr:Општина
sh:Opština
sv:Kommun
ta:நகராட்சி
te:పురపాలక సంఘము
tet:Konsellu
th:เทศบาลนครในประเทศไทย
vi:Khu tự quản
tr:Belediye
uk:Муніципалітет
fiu-vro:Vald
vls:Gemêente
yi:מוניציפאליטעט
zea:Gemeênte
zh:基层政权

Kuu (yleisnimi)

Yleisnimenä kuu on planeetta, kääpiöplaneetta tai pienkappaleen luonnollinen kiertolainen. Ulomman Aurinkokunta raskailla planeetoilla on useita kuita, ja uusia löydetään koko ajan lisää. Näiden planeettojen renkaat (tähtitiede) ovat myös joukko hyvin pieniä kiertolaisia, mutta renkaankappaleita ei yleensä pidetä varsinaisina kuina.

Kuulla kuu


Teoreettisesti kuilla voi olla kuu. Kuun ja sen kuun välinen matka täytyy olla pienempi kuin <math>R\cdot (m/M/3)^{1/3} </math>, <BR>
missä R on kuun ja planeetan välinen matka, m kuun massa ja M planeetan massa. Mikäli välimatka olisi suurempi, kuun kuu sinkoutuisi avaruuteen tai kiertämäänsä planeettaa päin.
Kuulla voi olla myös yhteisiä kuita sen kiertämän planeetan kanssa. Muun muassa kaksoisplaneettakääpiöplaneetta Pluto (kääpiöplaneetta)lla ja sen kuulla Kharonilla on kaksi yhteistä kuuta Hydra (kuu) ja Nix.

Aurinkokunnan kuita


Merkurius ja Venus
Ei ole
Maa
Kuu
Mars
Deimos
Phobos
Ceres (kääpiöplaneetta)
Ei ole, mutta monilla muilla asteroidi on.
Jupiter
Neljä suurta niin sanottua Galilein kuut näkyvät jo pienellä kaukoputkella tai kiikarilla.
Io (kuu)
Europa (kuu)
Ganymedes
Kallisto (kuu)
Jupiterin kuut
Saturnus
Mimas
Titan (kuu)
Tethys (kuu)
Enceladus
Japetus
Dione (kuu)
Rhea (kuu)
Hyperion (kuu)
Phoebe (kuu)
Janus (kuu)
Saturnuksen kuut
Uranus
Oberon
Titania
Umbriel
Ariel (kuu)
Miranda (kuu)
Uranuksen kuut
Neptunus
Triton (kuu)
Nereid
Proteus (kuu)
Naiad
Thalassa (kuu)
Despina
Galatea
Larissa (kuu)
Neptunuksen kuut
Pluto (kääpiöplaneetta)Kharon Kaksoisplaneetta
Hydra (kuu)
Nix
Haumea
Namaka
Hi'iaka
Eris (plutoidi)
Dysnomia (kuu)
Myös monilla muilla transneptuninen kohde on kuita.

Katso myös


Pikkuplaneetan kuu
Kaksoisplaneetta
Vuorovesilukkiutuminen

Lähteet


http://www.johnstonsarchive.net/astro/asteroidmoons.html Asteroids with Satellites
http://ssd.jpl.nasa.gov/?sat_phys_par Planetary Satellite Physical Parameters
http://www.cbat.eps.harvard.edu/minorsats.html Satellites and Companions of Minor Planets
http://planetarynames.wr.usgs.gov/append7.html Planet and Satellite Names and Discoverers
http://www.astro.utu.fi/zubi/solarsys/ring.htm Rengasjärjestelmä
Luokka:Kuut
af:Natuurlike satelliet
als:Satellit (Astronomie)
ar:قمر طبيعي
ast:Satélite (lluna)
gn:Mbyja'e
az:Peyk
id:Satelit alami
ms:Satelit semula jadi
bn:প্রাকৃতিক উপগ্রহ
be:Спадарожнікі планет
be-x-old:Спадарожнікі плянэт
bar:Natialicha Satellit
bs:Prirodni satelit
br:Adplanedenn
bg:Естествен спътник
ca:Satèl·lit natural
cs:Měsíc (satelit)
da:Måne
de:Satellit (Astronomie)
et:Planeedi kaaslane
el:Φυσικός δορυφόρος
en:Natural satellite
es:Satélite natural
eo:Natura satelito
eu:Satelite natural
fa:قمر
fr:Satellite naturel
gl:Satélite natural
gan:天然衛星
ko:위성
hy:Բնական արբանյակ
hi:प्राकृतिक उपग्रह
hr:Prirodni satelit
is:Fylgihnöttur
it:Satellite naturale
he:ירח
kn:ನೈಸರ್ಗಿಕ ಉಪಗ್ರಹ
ka:ბუნებრივი თანამგზავრები
ky:Планеталардын жандоочулары
ht:Satelit
ku:Peyk
la:Satelles
lv:Dabiskais pavadonis
lb:Mound
lt:Palydovas
li:Maon (satelliet)
hu:Hold (égitesttípus)
mk:Сателит
ml:ഉപഗ്രഹം
mr:नैसर्गिक उपग्रह
nl:Natuurlijke maan
ja:衛星
no:Naturlig satellitt
nn:Naturleg satellitt
oc:Satellit natural
nds:Maand (Astronomie)
pl:Naturalny satelita
pt:Satélite natural
ksh:Moond (Astronomie)
ro:Satelit natural
qu:Killa Satiliti
ru:Спутники в Солнечной системе
stq:Satellit
sq:Sateliti natyror
scn:Satèlliti
simple:Satellite (natural)
sk:Mesiac (družica)
sl:Naravni satelit
so:Dayax
sr:Природни сателит
sh:Prirodni sateliti
sv:Måne
tl:Likas na satelayt
ta:இயற்கைத் துணைக்கோள்
th:ดาวบริวาร
vi:Vệ tinh tự nhiên
tr:Uydu
uk:Супутник
ur:قدرتی سیارچہ
zh-classical:衛星
zh-yue:衞星
diq:Vangin
zh:衛星