Sumiainen


Sumiainen (epäv. ) oli Keski-Suomen maakunta sijainnut Suomen kunta. Sumiaisten alueen väkiluku 2009 on 1266 ihmistä, josta kirkonkylällä 442 (31.12.2009, lähde Äänekosken kaupunki). Sumiaisten alueen pinta-ala on 308,35 km², josta 78,77 km² vesistöjä.. Sumiainen on Keitelejärven lahtien pirstomaa mäkimaata.
Sumiaisten taajaman keskus, kirkonkylä, sijaitsee Sumiainen- ja Ala-Keitele-järvien välisellä kapealla kannaksella. Taajamasta on venereitti Keiteleen kanava kautta Päijänne sekä Keitele (järvi) ja Neiturin kanava kautta Konnevesi (järvi). Sumiainen on suosittua kesänviettoseutua.
Äänekoski ja Suolahti kaupungit sekä Sumiaisten kunta yhdistettiin Äänekosken kaupungiksi 1.1.2007.

Kulttuuria


Valtakunnallista huomiota saavutti 1980-luvulla perustettu Sumiaisten poikamiespankki.
Sumiaisissa on järjestetty vuodesta 2003 alkaen Suolirock-festivaalit. Sumiaisissa järjestetään vuosittain myös kyläpäivä, joka on seuraavan kerran 16.7. 2011.

Kyliä


Haapakylä, Hämälänkylä, Kirkonkylä, Lohilahti, Matilanniemi, Mäkelänkylä, Pakanaranta, Raikkaus, Rannankylä, Rautianmäenkylä, Rautionmäki, Saarikas, Saarikkaankylä, Sorvapohja, Sumiainen, Sumiaiskylä, Syvälahdenkylä, Syvälahti, Taipale, Taipaleenkylä, Vihijärvenkylä, Vihijärvi

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Äänekoski
Luokka:Suomen entiset kunnat
et:Sumiaineni vald
en:Sumiainen
eo:Sumiainen
fr:Sumiainen
nl:Sumiainen
no:Sumiainen
ro:Sumiainen
se:Sumiainen
sv:Sumiais
vi:Sumiainen

Sund


Sund on Suomi Luettelo Suomen kunnista, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunta Ahvenanmantereen itäosassa. Sundissa oli }} }} }} asukasta. Sundin pinta-ala on maanmittauslaitos }} tehtyjen mittausten mukaan }} }} km², josta }} }} km² on maata, }} }} km² sisävesialueita ja loput }} }} km² merivesialueita. Sundin naapurikunnat ovat Finström, Jomala, Lemland, Lumparland, Saltvik ja Vårdö. Kunta on yksikielisesti ruotsin kieli ja }} prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. suomen kieli on vain }} prosenttia. Sund on Suomen kolmanneksi ruotsinkielisin kunta.
Sundin vaakunan on suunnitellut Matts Dreijer ja se on vahvistettu vuonna 1951.
Sundin asutus sijaitsee hajallaan kunnan alueella eikä selkeää kuntakeskusta ole. Suurimpia kyliä ovat Björby, jossa sijaitsee kunnantoimisto, sekä Finby, Högbolstad, Kulla ja Tosarby. Naapurikunnista Sundilla on maarajaa vain Saltvikin kanssa. Lumparnin selältä pistää pitkä kapea lahti Kastelholman linnan ja Sundin kirkon ohi syvälle kunnan sisään. Lahden pohjukan ja Vargatanselän välillä on vain noin kilometrin levyinen kannas.
Sundin halki kulkee päätie 2 Maarianhaminasta Prästöhön, josta on lossiyhteys Vårdön puolelle. Tien linjaus noudattelee vielä nykyisinkin suurelta osin historiallisen, Ahvenanmaan poikki kulkeneen Suuri Postitie reittiä. Postitie jatkui Bomarsundin laiturista Vargatanselän yli Vårdön puolelle Vargatan laituriin.

Historiaa


Ensimmäiset merkit ihmiselämästä Sundissa ovat peräisin pronssikausi, mutta pysyvä asutus syntyi Ruotsista käsin vasta 500-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Kylännimi Finby viittaa kuitenkin ainakin osittaiseen suomalaisasutukseen. Sundin seurakunta mainitaan itsenäisenä jo vuonna 1352. Siitä erosivat Kumlinge 1400-luvulla ja Vårdö vuonna 1866. Nyttemmin Sundin ja Vårdön seurakunnat ovat jälleen yhdistyneet.
Sundin kunnan alueella sijaitsevat Kastelholman linna sekä Bomarsund linnanrauniot. Sundin kirkko on 1200-luvulta. Sundin maisema valittiin vuonna 1993 yhdeksi Suomen kansallismaisema.

Kyliä


Berg, Björby, Brändbolstad, Domarböle, Finby, Gunnarsby, Gästerby, Hulta, Högbolstad, Jussböle, Kulla, Lappböle, Lövvik, Mångstekta, Persby, Prästö, Rosenberg, Sibby, Smedsböle, Strömbolstad, Sundby, Svensböle, Tosarby, Tranvik, Träsk, Vivasteby

Nähtävyyksiä


Sundin kivikirkko
Kastelholman linna
Bomarsundin rauniot
Ulkomuseo Jan Karlsgården ja vankilamuseo Vita Björn
Ahvenanmaan valokuvausmuseo
Sundin kulttuurimaisema

Tunnettuja sundilaisia


Georg August Wallin, tutkimusmatkailija ja kieltentutkija

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.sund.ax/ Sundin kunnan kotisivut
Luokka:Sund
de:Sund (Åland)
et:Sundi vald (Soome)
en:Sund, Åland
eo:Sund (Åland)
eu:Sund (Åland)
fr:Sund (commune de Finlande)
it:Sund (Finlandia)
nl:Sund (Åland)
no:Sund (Åland)
pl:Sund (miasto)
ro:Sund, Åland
ru:Сунд
sv:Sund, Åland
vi:Sund, Åland
tr:Sund

Suodenniemi


Kuva:Suodenniemi_Main_Street.JPG
Suodenniemi oli Pirkanmaan maakunta sijainnut kaunis Suomen kunta. Kunta liitettiin vuoden 2007 alussa Vammalaan. Vuoden 2009 alussa Vammala, Mouhijärvi ja Äetsä yhdistyivät Sastamalan kaupungiksi.
Suodenniemellä Väkiluku sen viime vaiheessa 1346 ihmistä ja sen pinta-ala oli 220,83 Neliökilometri josta 13,2 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 6,1 asukasta/km². Sen naapurikunnat olivat Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kankaanpää, Kiikoinen, Lavia, Mouhijärvi ja Vammala.
Suodenniemen kirkonkylän kautta kulkee Mouhijärven ja Lavian välinen seututie 259, joka oli alunperin osa Porin ja Tampereen välistä valtatie 11:tä. Uusi valtatie kulkee muutaman kilometrin matkan Suodenniemen eteläpäässä. Suodenniemen kirkolta kertyy matkaa Tampereelle 50 kilometriä, Poriin 65 kilometriä sekä Vammalaan, Kankaanpäähän ja Ikaalisiin kuhunkin noin 35 kilometriä.
Suodenniemen vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1955.
Suodenniemen tiheimmin asutut kylät sijaitsevat Kirkkojärven ympärillä. Alueen laajat savikot on muutettu pelloiksi. Peltoalan laajentamiseksi on toteutettu useita alueen järvien pinnan laskemisia. Näin on menetelty Alhojärven, Jättijärven, Märkäjärven ja Maajärven suhteen. Myös Suodenniemen keskustaajaman läheiset Kirkko-, Koura- ja Koivuniemenjärvi ovat säännösteltyjä. Pinnanmuodoltaan Suodenniemen maasto on epätasaista ja korkeuserot ovat varsinkin Lavian rajan tuntumassa suuria, minkä osoittavat useat jyrkät mäet Laviaan kulkevalla maantiellä.
Maatalouden työvoimavaltaisuuden ja yleisen työvoimapoliittisen merkityksen vähennyttyä kunnan väkiluku lähti laskuun. Nykyisin palvelut ovat alueen suurin työllistäjä, mutta vielä 1980-luku kunta tunnettiin elinkeinojakaumaltaan Suomen maatalousvaltaisimpana kuntana. Teollisuustyöpaikkoja on vähän. Niiden suurin tarjoaja on http://www.niementehtaat.fi Niemen tehtaat.
Suodenniemen kunta ja Vammalan kaupunki yhdistyivät vuoden 2007 alusta lukien. Siitä päätettiin keväällä 2006. Suodenniemen kunnanvaltuusto hyväksyi yhdistymisen äänin 13-4 eikä asiasta päätetty suorittaa neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Vammalan kaupunki hyväksyi yhdistymisen yksimielisesti. Suodenniemeä siihen ajoi paitsi väestön väheneminen pitkällä aikavälillä myös huoli kunnan palveluiden tulevaisuudesta. Yhdistymisestä saatiin lisäksi niin kutsuttu "porkkanaraha", joka Suodenniemellä käytetään mm. keskustasta etäällä sijaitsevien kylien liittämiseen kunnalliseen vesijohtoverkkoon.
Suodenniemeläisten edunvalvontaa, Suodenniemen kehittämistä, kunnan perinteiden vaalimista sekä entisiä ja nykyisiä suodenniemeläisiä varten perustettiin keväällä 2009 http://www.suodenniemi-seura.fi/ Suodenniemi-Seura, joka on avoin kaikille Suodenniemestä ja sen kehittämisestä kiinnostuneille. Seura rekisteröitiin syksyllä 2009.

Historia


Kuva:WWII_Memorial_in_Suodenniemi.JPG
Suodenniemen pitäjä, joka aiemmin oli kuulunut Ylä-Sastamalaan eli Mouhijärvi, perustettiin vuonna 1868. Itsenäisenä seurakuntana se aloitti vuonna 1916. Sen väkiluku oli suurimmillaan 1930-luku, jonka alkaessa asukkaita oli yli 3000 henkeä.
Talvisota aikana pääosa Suodenniemen miehistä taisteli komentajansa mukaan nimetyssä Osasto Bergissä (Os.B), joka tunnetaan myös Osasto Vuoren (Os.V) nimellä. Se oli 5. divisioona (talvisota) (5.D) vahvennukseksi muodostettu joukko, jonka tehtävänä oli divisioonan puolustuslohkon vahvistaminen odotettavissa olleen venäläisten suurhyökkäyksen varalta. Kyseinen lohko sijaitsi Karjalan kannaksen länsiosassa ja vetäytymistaisteluiden aikana suodenniemeläiset osallistuivat sotatoimiin muun muassa Kuolemajärven Summassa Lähteen lohkolla.
Jatkosota aikana useimmat suodenniemeläiset taistelivat 15. divisioona (jatkosota) (15.D) riveissä. Valtaosa heistä kuului Kevyt Osasto 16 (jatkosota) (Kev.Os. 16), mutta suodenniemeläisiä taisteli myös Jalkaväkirykmentti 15 (jatkosota) (JR 15) ja Jalkaväkirykmentti 57 (jatkosota) (JR 57). Nämä osaston etenivät Laatokan luoteisrannan kautta Karjalan kannaksen halki Pohjois-Inkeriin Lempaalanjärven ympäristöön. Jalkaväkirykmentti 15:n miehet viettivät asemasotansa järven pohjoispuolella Kapujärven lohkolla.
Kesän 1944 torjuntataisteluissa suodenniemeläisiä oli 4. divisioona (jatkosota) (4.D) alaisessa Jalkaväkirykmentti 5 (jatkosota) (JR 5) ja edellä mainitussa Jalkaväkirykmentti 15:ssä. Suodenniemeläisiä oli siirretty myös Suomen VI armeijakunta (jatkosota) alaiseen Rajajääkäripataljoona 4:n 2. komppaniaan (2./Rj.P 4), Erillinen Pataljoona 25 (jatkosota) (Er.P 25) ja Ratsuväkiprikaatin alaiseen Jääkäripataljoona 1:een (JP 1). Näistä JR 5 ja JR 15 taistelivat Kannaksella Vuoksenrannan suunnalla, JR 57 Sakkolan Vuosalmella, Er.P 25 erityisesti Sakkolan Äyräpäässä, JP 1 muun muassa Kivennavan Joutselässä ja 2./Rj.P 4 Nirkassa Aunuksen Karjalassa.
Sotien seurauksena Suodenniemi menetti 63 miestään. Se vastasi suuruudeltaan noin 3 prosenttia kunnan väkiluvusta. Sodan päätyttyä Suodenniemelle asutettiin Pyhäjärvi Vpl siirtoväkeä.

Nähtävyydet


Kuva:Suodenniemi 004.jpg
Kuva:Suodenniemi 005.jpg
Suodenniemen nähtävyyksiin kuuluvat Charles Bassin ja Anton Wilhelm Arppe suunnittelema Suodenniemen kirkko vuodelta 1831 ja kotiseutumuseo myllyineen ja kesäaikaan avoinna olevine museoineen. Kunnan erikoisuuksia ovat Helsingin ydinkeskustaakin muovanneen Carl Ludvig Engel suunnittelema kirkontorni, sen lähistöllä sijaitseva Emil Cedercreutzin suunnittelema vapaussodan muistomerkki sekä nykyajasta muistuttava Suomen ensimmäinen yksityishenkilön pystyttämä kaupallinen tuulivoimala Jalkavalan kylässä. Erikoisuuksiin voidaan listata vielä tiettävästi maailman toinen mondo-päällysteinen pituushyppyrata, joka valmistui kunnan urheilusuuruuden Johanna Halkoahon ja hänen sisarensa Jenniinan harjoittelutarkoituksiin Kesäolympialaiset 2000 ajatellen sekä Putajantien varrella sijaitseva vanha pappila, jossa silloinen prokuraattori Pehr Evind Svinhufvud yöpyi tultuaan välittäjäksi kevään 1917 maatalouslakkojen kärjistyttyä.
Suodenniemi tunnetaan myös kunnan keskustan lähistön kauniista järvimaisemista, jotka soveltuvat hyvin myös pienimuotoiseen kalastukseen. Alue kuuluu suosittuun Suomu-projektiin, joka sekä ylläpitää kalakantoja istutuksin että hoitaa kalavesiä ajoittain toistuvin niitoin. Kirkkojärven ympäristö kuuluu Museoviraston ylläpitämään valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalle. Suodenniemeltä on listalla kaksi muutakin kohdetta: Leppälammi-Taipaleen kulttuuriympäristö sekä Kourajärven rannalla Jalkavalan kylässä sijaitseva Koppelon tila.
Suodenniemen ensimmäinen, vuonna 1685 rakennettu kirkko sijaitsi noin kaksi kilometriä nykyisestä kirkosta Lavian suuntaan. Vanhan kirkon paikalla on vuonna 1986 pystytetty muistokivi ja vanha hautausmaa, jolla on kansalaissodassa punakaarti puolella taistelleiden ja sodassa kaatuneiden suodenniemeläisten vuonna 1977 paljastettu muistomerkki.

Kylät


Alueen keskustaajaman Pohjakylän lisäksi:
Jalkavala, Kittilä, Koivuniemi, Kouraniemi, Lahdenperä, Leppälammi, Makkonen, Pajuniemi, Peräkunta, Putaja, Pyykoski, Suodenniemi, Sävi ja Taipale. Merkittävimpiä näistä ovat Lahdenperä ja Sävi, sekä Putaja Pori-Tampere -tien varrella.

Lähteet

Aiheesta muualla


Kuva:Putajan kivisilta.jpg
http://www.sastamalankaupunki.fi/ Sastamalan kaupungin kotisivu
http://www.suomu.net/ Suomun kalavesien kotisivu
http://www.suodenniemi-seura.fi/ Suodenniemi-Seura ry:n kotisivu
Luokka:Sastamala
Luokka:Suomen entiset kunnat
en:Suodenniemi
fr:Suodenniemi
nl:Suodenniemi
no:Suodenniemi
ro:Suodenniemi
se:Suodenniemi
sv:Suodenniemi
vi:Suodenniemi

Mobile IPv6


Mobile IPv6 on IPv6-protokollan laajennus, joka mahdollistaa jatkuvan yhteyden liikkuvaan asemaan samalla IP-osoitteella oletusreitittimen vaihtumisesta huolimatta. Mobile IPv6 perustuu täysin IPv6-protokollaan. Itse asiassa mobiilius on vain yksi otsikkokenttä IPv6-otsikossa (Mobility Header).
Tässä protokollan ominaisuuksien perässä on niiden englanninkieliset nimet selvennykseksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi. Suomennokset eivät ole virallisia vaan ne ovat tekijän suomennoksia.

Kuvaus protokollasta


Mobile IPv6-verkon komponentit ovat:
Asiakassolmu ''(mobile node)'', kotireititin ''(home agent)'', vastaanottava solmu ''(correspondent node)''. Tukiasemat ja muut langattoman verkon komponentit eivät kuulu protokollaan, koska ne toimivat OSI-malli tasolla.
Asiakassolmulla on aina olemassa kotiosoite. Kotiosoite on osoite, jonka prefix on asiakassolmun kotiverkon prefix. Kun asiakassolmu on kotiverkossaan, reititetään IP-paketit suoraan asiakassolmulle normaalin menettelyn mukaisesti. Silloin kun asiakassolmu ei ole kotiverkossaan, on sillä yksi tai useampi tilapäisosoite (care-of address). Näillä tilapäisosoitteilla voidaan löytää se verkko, jossa asiakas tietyllä hetkellä on. Reititys asiakkaalle tässä tapauksessa kulkee joko asiakkaan kotireitittimen kautta tunnelointia hyväksi käyttäen tai sitten suoraan asiakkaalle, jos vastaanottavalla solmulla on tiedossa sidos (binding) asiakassolmun kotiosoitteen ja tilapäisosoitteen välillä. Tässä tapauksessa reititys asiakassolmun ja vastaanottavan solmun välillä hoidetaan uudella Mobile IPv6-protokollaa varten kehitetyllä tavalla: vastaanottava solmu käyttää uutta reititysotsikkoa ja asiakassolmu kotiosoite-optiota. Vielä Mobile IPv4-protokollassa joutuivat kaikki paketit kulkemaan asiakassolmun kotiagentin kautta, mikä lisää viivettä ja verkon kuormaa. IPv6-protokollan hienous piilee myös siinä, että se on täysin läpinäkyvää ylemmille kerroksille; esimerkiksi kuljetuskerroksella ei ole mitään tietoa käytetystä reititys-otsikosta.
Verkkopalvelut, lähinnä DHCP (DHCPv6) ja DNS, riippuvat verkko-operaattorin toteutuksesta. Kuitenkin Mobile IPv6 mahdollistaa joko tilattoman tai tilallisen osoitteistuksen. Se, miten asiakas hankkii itselleen Internet-reititykseen kelpaavan osoitteen (Global Aggretable Unicast Address), ei liity tähän selvitykseen. Asiakassolmu voi muodostaa osoitteensa joko verkon prefixin avulla osana Neighbour Discovery-protokollaa (ND) tai käyttää DHCPv6-palvelinta. Verkossa tulee myös olla tuki IPv6-protokollan nimipalvelulle, AAAA-tietueille.

Internet-liikenteen mahdollistaminen


Kuten alussa todettiin, langattomien verkkojen päätarkoitus on palvella mobiilia asiakasta. Mobile IPv6-protokolla toteuttaa tämän hienosti.

Reititystesti (Return routability)


Reititystestillä selvitetään onko asiakassolmun osoitteet (kotiosoite ja väliaikainen osoite) todella Internet-reitityksen saavutettavissa. Asian toteamiseksi käytetään neljää sanomaa seuraavassa järjestyksessä:
''Home Test Init:'' Asiakassolmu lähettää sanoman kotireitittimensä kautta. Sanoma sisältää evästeen ''(cookie)'', jonka vastaanottava solmu palauttaa. Näin asiakassolmu tietää keskustelevansa oikean solmun kanssa.
''Care-Of Test Init:'' Asiakassolmu lähettää sanoman suoraan vastaanottavalle solmulle. Tämäkin sanoma sisältää evästeen.
→ Näin vastaanottava solmu on saanut tietää asiakassolmun käyttämät osoitteet.
Home Test: Vastaanottava solmu lähettää sanoman asiakassolmun kotireitittimen kautta asiakkaalle. Sanoma sisältää sekä asiakkaan evästeen että avainarvon. Sanoman kohdalla täytyy huomata, että asiakassolmun ja kotireitittimen välillä tulee olla sidos, jotta kotireititin osaa kaapata sanoman ja tunneloida sen asiakkaalle.
Care-Of Test: Vastaanottaja lähettää sanoman suoraan asiakassolmulle. Sanoma sisältää asiakkaan evästeen ja avainarvon.
Vastaanottaja toteaa testin läpimenon CoT-sanoman jälkeen, kun asiakassolmu lähettää sidospäivitys-sanoman (Binding Update) vastaanottajalle. Tämä sanoma sisältää HoT- ja CoT-sanomien sisältämät avainarvot. Vasta saatuaan vahvistuksen päivitys-sanomalla vastaanottaja luo sidoksen asiakassolmun kotiosoitteen ja väliaikaisen osoitteen välille.

Uusi Reititysotsikko (Type 2 Routing Header)


Uudella reititysotsikolla mahdollistetaan reitityksen optimointi ja läpinäkyvyys sovelluskerroksille. Tällöin asiakassolmun väliaikainen osoite on IPv6-paketin kohdeosoitteena ja kotiosoite reititysotsikossa. Paketin saapuessa asiakkaalle, purkaa se reititysotsikon ja käyttää sitä lopullisena kohdeosoitteena paketille.
Tyypin kaksi reititysotsikko eroaa IPv6-spesifikaation mukaisesta reititysotsikosta siinä, että siihen voidaan liittää vain yksi IPv6-osoite (asiakassolmun kotiosoite).

Kotiosoiteoptio (Home Address Option)


Kotiosoiteoptio lisätään kohdeoption (Destination Option) laajennuskenttään (Extension Header). Se mahdollistaa vastaanottavan solmun sovelluskerrokselle läpinäkyvän reitityksen samalla tavalla kuin reititysotsikko asiakassolmulle. Asiakassolmu käyttää optiota informoidakseen vastaanottajaa kotiosoitteestaan. Vastaanottava solmu käsittelee jokaisen option erikseen. Se ei luo uutta sidosta option perusteella eikä se saa muuttaa sidostauluaan.

Sidoksista


Sidosten avulla mahdollistetaan asiakassolmun liikkuminen eri verkkojen välillä. Sidosten avulla myös mahdollistetaan Internet-reititys asiakassolmun ja vastaanottavan solmun välillä. Solmut säilyttävät sidokset muistissaan niin kauan kuin ne ovat voimassa. Sidoksilla on elinaika, joka voidaan uudistaa. Sidokset muodostetaan aina asiakassolmun kotiosoitteen ja väliaikaisen osoitteen välille. Asiakassolmu tiedottaa väliaikaisesta osoitteestaan muita solmuja sidospäivitys–sanomalla (Binding Update). Kotireitittimen on vastattava sanomaan sidoshyväksyntä–sanomalla (Binding Acknowledgment), muita solmuja ei velvoiteta vastaamaan asiakassolmulle.
Protokolla sisältää myös sidospyyntö–sanoman (Binding request). Tällä sanomalla vastaanottava solmu voi uudistaa sidoksensa asiakassolmun kanssa, vaikka sidos olisikin jo poistunut sen muistista; kun sidosta ei ole, kaikki data reititetään asiakassolmun kotireitittimen kautta. Mikäli asiakassolmu haluaa säilyttää sidoksen vastaanottavan solmun kanssa, käynnistää se reititystesti-prosessin. Jos asiakassolmu ei tarvitse sidosta enää, hylkää se vastaanottavan solmun sidospyyntö–sanoman.
Asiakassolmun käynnistyessä valitsee se kotireitittimen ND-protokollan mukaisesti. Verkkokerroksen hand-overin tapahtuessa valitsee se samalla menetelmällä oletusreitittimensä. Tässä täytyy huomata, että tällöin kotireititin säilyy koko ajan samana. Tällöin on asiakassolmun informoitava myös kotireititintään uudesta väliaikaisesta osoitteesta.
Solmun saadessa sidospäivitys –sanoman tulee sen tarkastaa onko jo sen muistissa olemassa rivi asiakassolmun kotiosoitteelle. Jos on, on riviä päivitettävä. Jos vastaavaa riviä ei löydy, on solmun lisättävä asiakkaan sidos muistiinsa.

Liikkuminen verkosta toiseen


OSI-malli handoverin havaitseminen perustuu ND-protokollaan. Sen huomaaminen mahdollisimman nopeasti on elintärkeää mobiileissa verkoissa, mutta toisaalta päivitysprosessi ei myöskään saisi turhaan aktivoitua, koska verkon topologia voi aiheuttaa hetkellisen oletusreitittimen katoamisen tai vaikka datansiirron keskeytymisen.
Tämä tapa pätee vain verkkokerroksen hand-overin huomaamiseen ja se yleensä huomataan silloin, kun asiakassolmulla on tiedonsiirto menossa. Protokollan täytyy kuitenkin varautua myös siirtoyhteyskerroksen hand-overeihin. Jos tällainen tapahtuu, ei ND-protokolla enää toimi, koska ND toimii verkkokerroksessa. Sen takia solmun tuleekin käyttää kaikki olemassa oleva tieto verkkoyhteytensä tilasta eli huomioida myös siirtoyhteyskerroksen hand-overit.
Asiakassolmun huomatessa hand-overin asiakassolmu suorittaa duplikaattien etsinnän (Duplicate Address Detection) omalle Link-Local –osoitteelleen ja valitsee oletusreitittimen ND-protokollan avulla. Tämän jälkeen asiakas muodostaa uuden väliaikaisen osoitteen ja mainostaa sen kotireitittimelle. Tämän jälkeen päivittää asiakassolmu myös muille vastaanottaville solmuille uuden väliaikaisen osoitteensa.

Ongelmia


MobileIP käyttää kolmioreititystä, eli asiakkaat lähettävät verkoista, joihin ovat siirtyneet, dataa palvelimille vanhoilla IP-osoitteilla. Mikäli uusien verkkojen Internet-operaattorit noudattavat hyvää netikettiä, ne suojaavat Internetin muita asukkaita omien asiakkaidensa hyökkäyksiltä - näihin suojauksiin kuuluu asiakkaiden liikenteen suodattaminen niin, että asiakkaat saavat liikennöidä vain omalla osoitteellaan. Suunnitteluperiaatteiltaan MobileIP:ssä asiakas vain "väärentää" IP-osoitteensa, koska se ei pane nykyistä IP-osoitettaan paketteihin vaan vanhansa. Tätä paikkaamaan MobileIP:hen on kehitetty reverse tunneling (RFC 3024).

Muita vaihtoehtoja


HIP - Host Identity Payload
Dynaaminen DNS
2. kerroksen liikkuvuusratkaisut: GPRS, WLAN IAPP

Yhteenveto


Mobile IPv6-protokolla mahdollistaa joustavan liikkumisen verkkojen välillä. Se myös mahdollistaa, verkon vaihtumisen tapahtuessa, lähes taukoamattoman liikenteen. Tähän käytetään IPv6-protokollan mahdollisuuksia, ennen kaikkea helppoa osoitteistusta ja osoitteistuksen skaalautuvuutta. Mobile IPv6 mahdollistaa myös suoran keskustelun välillä asiakas – vastaanottava solmu. Tämä poistaa viivettä (latency) mobiileista verkoista ja ennen kaikkea vähentää turhaa kuormaa, joka aiheutuu, jos asiakasliikenne reititetään aina kotireitittimen kautta. Tätä ominaisuutta varten protokollaan on tuotu uusi reititysotsikko, optio asiakassolmun käyttöön ja luotu prosessi, jolla testataan ja todetaan Internet-reitityksen toteutettavuus solmujen välillä.
Tietoturvaa ei tässä käsitelty. Sen tärkeyttä mobiileissa verkoissa ei voi korostaa liikaa. Mobile IPv6-protokollassa on otettu tietoturva myös huomioon ja sen toteutukseen kannattaa tutustua ennen kuin ottaa itse käyttöön päätelaitteissaan Mobile IPv6-protokollan.

Aiheesta muualla


http://www.ietf.org/rfc/rfc3775.txt RFC 3775: Mobility Support in IPv6. Mobile IPv6 -standardi.
}}
Luokka:TCP/IP
fr:Mobilité IPv6
tr:Gezici IPv6

Kansallissosialismi

Kuva:Nazi Swastika.svg)]]
Kansallissosialismi () eli natsismi () eli hitlerismi oli Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (NSDAP) radikaali äärioikeistolainen ideologia, jossa Rotuoppi ja antisemitismillä oli keskeinen rooli. Kansallissosialismin on myös monissa suhteissa katsottu muistuttaneen fasismia ja se luetaan toisinaan yhdeksi fasismin muodoksi.
NSDAP hallitsi Totalitarismi natsi-Saksa vuosina 1933–1945, jolloin Hitler oli maan diktaattorina. Kansallissosialistisia puolueita perustettiin myös useisiin muihin maihin. Useimmat niistä kiellettiin Toinen maailmansota jälkeen; myöhemmistä kansallissosialistisista ryhmistä on yleensä käytetty nimitystä uusnatsismi.

Nimityksiä


Puolueen kannattajia ja jäseniä nimitetään ''natseiksi''. Erityisesti Etelä-Saksassa kansallissosialistien vastustajat suosivat sanaa, koska lempinimeen Nazi (nimestä ''Ignatz'') liittyivät mielleyhtymät ''hölmö'', ''kömpelö'' tai ''jälkeen jäänyt''. NSDAP pyrki ottamaan sanan käyttöönsä, mutta myöhemmin puolueen on sanottu välttäneen sen käyttöä. Natsi-sanaa levittivät Saksasta Pakolainen ulkomaille 1930-luvulla lähteneet. Englannin kieli sanaa ''Nazi'' ei käytetty 1923–1930, vaan sanaparia ''National Socialists''. Neuvostoliitto sanan ''Nazi'' tai ''kansallissosialismi'' käytön on sanottu kielletyn 1932 oletetusti siksi, että se ei pääsisi mitenkään pilaamaan sanaa sosialismi. Neuvostokirjallisuus käytti sanaa fasismi.

Kansallissosialismin piirteitä


Kansallissosialismi on tyypillisesti luokiteltu äärioikeistolaiseksi Politiikka. Kansallissosialismi käsittää kuitenkin sekä vasemmistolaisiksi että oikeistolaisiksi miellettyjä elementtejä.
Vasemmistolaisia elementtejä ovat sääntelevä valtiovalta, työnarvon antikapitalistinen korostus ja pyrkimys rajoittaa plutokratiaa sekä koron ja ulkomaanvelan vaikututusta kansallisessa talouselämässä. Suunnitelmatalouden suuntaan Saksan kansallissosialismissa viittasivat nelivuotissuunnitelma samoin kuin se, että vuodesta 1934 alkaen Saksa yritti saada vaihtotaseensa tasapainoon kiintiöimällä maahantuonnin ja suosimalla niitä maita, jotka vastavuoroisesti ostivat myös Saksasta. Filosofisesti työnarvoa korosti kansallissosialismissa keynesiläinen elvyttäminen julkiseen rakentamiseen, kuten maanrakennustöihin.
Saksalainen kansallissosialismi ilmensi myös antikirkollisuutta erityisesti Katolinen kirkko ja lopulta myös kristinuskon vastustamisessa, koska erityisesti roomalais-katolisen kirkon etiikka asetti rajoituksia valtiovallan käyttömahdollisuudelle epäsuosittuja väestöryhmiä vastaan. Protestantismi kontrolloimaan luotiin Saksalais-kristillinen kirkko.
Kansallissosialismin oikeistolaisiin piirteisiin kuuluu kieltäytyminen Marxilaisuus.
Kansallissosialismi kieltäytyi myös vapaakauppaliberalismille tyypillisestä internationalismista. Kansallissosialismi Saksassa korosti saksalaista kansallisuutta Saksan valtakunnankansleri Bismarckin tapaan: saksalainen oli jokainen saksalaisen kulttuurin piirissä oleva riippumatta siitä, missä saksalaisista valtiosta hän asuu ja siitä, asuuko hän ensinkään saksalaisessa valtiossa. Saksalaisia vähemmistöjä oli monissa valtioissa, kuten Puolassa, Romaniassa ja Neuvostoliitto, niin sanotut Volgan saksalaiset, jotka olivat muuttaneet Venäjän keisarikuntaan Katariina II Suuren ajoista alkaen.
Saksalainen kansallissosialismi korosti sosialistisia piirteitään ja sosiaalisen vallankumouksen luonnettaan pitkien puukkojen yöhön saakka, jolloin Wehrmachtin salliessa ja SS tuella murhattiin muun muassa Sturmabteilung johto, jossa oli ajatuksia siitä, että SA:sta tulisi Saksan valtakunnan armeija. SA:n johdossa oli myös vasemmistokansallissosialisteja, joilla oli sosialistisia ajatuksia. Käytännössä Saksa kääntyi tielle, jossa suurteollisuuteen tukeutuen maata varusteltiin valmiiksi Ranskan ja Neuvostoliiton vastaiseen sotaan ja jossa kansallinen yksityinen suuromistus tuki kansallissosialistista valtiota ja sen puoluetta samoin kuin armeija.

Aatehistoria


Puolueen kansallissosialistinen puolueohjelma julkaistiin vuonna 1920. Natsismiin on liitetty kollektivismi, totalitarismi, pangermanismi, rasismi, eugeniikka, antisemitismi, antikommunismi, sekä vapaan markkinatalous ja liberalismin vastustaminen. Hitlerin julistama Kansallissosialistinen puolueohjelma painottaa erityisesti äärimmäistä nationalismia, vahvaa valtiota, rotupolitiikkaa, saksalaisen työväestön asiaa, keskiluokan oikeutta omaisuuteensa ja kapitalismin vastustamista.
Kansallissosialismin aatesisältö, jota muotoiltiin osittain Hitlerin teoksessa ''Taisteluni'', on jäänyt epämääräiseksi, vaikka sitä on tutkittu paljon. Sen sisältöä ei ideologiana määritelty tarkoin. Sen keskeisintä sisältöä olivat kuitenkin eri ihmisryhmien välinen epätasa-arvo, johtajan (, johtajaperiaate) seuraaminen ja ekspansionistinen nationalismi. Se käytti ideologiassaan hyväksi Arthur de Gobineaun rotuoppeja, Heinrich von Treitschken nationalismia sekä Friedrich Nietzschen sankarikulttia. Natsit glorifioivat kuria ja voimaa ja hylkäsivät demokratian rappeutuneena järjestelmänä, joka suojeli heikkoja ja keskinkertaisia. Se jakoi monia piirteitä italialaisen fasismin kanssa, kuten korporativismin, kollektivismin ja statismi. Kansallissosialismi korosti johtajan merkitystä arjalaiset kansan johtajana ja sen vihollisten tuhoamisessa. Natsit syyttivät juutalaisia ”herrarodun” vastaisesta toiminnasta ja pitivät marxismia, kansainvälisiä finanssilaitoksia ja vapaamuurarit juutalaisina maailman hallinnan välineinä. Natsi-ideologi Alfred Rosenbergin mukaan myös kristinusko oli juutalainen luomus. Juutalaisia syytettiin erityisesti Saksan pettämisestä ensimmäinen maailmansota ja nöyryyttämisestä sodan päättäneessä Versailles’n rauhaansopimuksessa.

Kansallissosialismin edeltäjät


Käsitteen kansallissosialismi nostivat jo 1800-luvun lopulla esiin papit Friedrich Naumann ja G. Göhre, jotka perustivat ”Kansallis-Sosiaalisen Yhdistyksen”. Hieman myöhemmin nimi muutettiin ”Kansallis-Sosiaaliseksi Puolueeksi”. Göhre ehdotti jo tuolloin järjestölle nimeksi ”Kansallisen Sosialismin Yhdistystä” ja Naumannin tavoitteena oli todistaa, että ”nationalismi ja sosialismi voidaan sulauttaa yhdeksi poliittiseksi liikkeeksi”.
Vuonna 1891 perustettu ”Suursaksalainen liitto” (Alldeutscher Verband, ADV) ja sen johtajan Heinrich Classin kirjoitukset pohjustivat myös osaltaan hitleriläistä kansallissosialismia.
Itävalta-Unkarin alueella perustettiin ADV:n tukemana 1903 ”Itävaltalainen työväenpuolue”, jonka ideologi Rudolf Jung nosti esiin käsitteen ”kansallissosialismi”. Jung ja Itävallan kansallissosialistit toimivat sittemmin Hitlerin NSDAP:n innoittajina. Ilmeisesti tähän viitaten kansallissosialismin pääideologi Alfred Rosenberg kirjoitti myöhemmin: ”''kansallissosialismin nimi – – on peräisin Sudeettialueet alueelta.''”
Varhaiset kansallissosialistiset järjestöt olivat Konservatismi tai nationalistisia, mutta ne omaksuivat sosialistisia tunnuksia ja tavoitteita. Luokkataistelun ja marxilaisuus sijaan ne kuitenkin julistivat Otto Glagaun muotoilemaa teoriaa ”riistävän” (= juutalainen, kansainvälinen) ja ”tuottavan” (= saksalainen; kansallinen) pääoman ristiriidasta.

Aate


Kuva:FrMeinKampf20050214.jpg
Kansallissosialismin ideologia pohjautui esimerkiksi Georges Sorelin, Joseph de Gobineaun, Houston Stewart Chamberlainin, Herbert Spencerin, Friedrich Nietzschen, Heinrich von Treitschken, Henri Bergsonin ja Alfred Rosenbergin ajatuksiin. Kuitenkin esimerkiksi Nietzschen ja kansallissosialismin välinen yhteys on monimutkainen. Toiset katsovat kansallissosialistisen aatemaailman saaneen vaikutteita Nietzschen ajatuksista, toiset katsovat kansallissosialistien vain käyttäneen Nietzchen kirjoituksia ja käsitteitä antaen niille haluamansa merkityksen propagandatarkoituksessa (johtuen erityisesti Nietzschen ajatusten yleisestä vaikeaselkoisuudesta).
Kansallissosialismin aatteesta kertoo lähinnä Adolf Hitlerin kirja ''Taisteluni''. Hitlerin mukaan hän kehitti poliittiset oppinsa tarkkaillessaan Itävalta-Unkarin keisarikunnan käytäntöjä. Syntyperäisenä itävaltalaisena Hitler oli tarkkaillut hallinnon politiikkaa ja havainnut kuinka kielellinen ja kansallinen hajanaisuus hajotti keisarikuntaa. Lisäksi hän näki demokratian haitallisena, koska se antoi valtaa hallinnolle vihamielisten vähemmistöjen käsiin.
Puolueen alkuperäiseen ohjelmaan, jota Hitler oli yhtenä kolmesta mukana laatimassa, kirjattiin lähes kaikki mahdolliset ja ristiriitaisetkin vaatimukset, kuten lisää elintilaa, uhrauksia valtiolle, kansalaisuutta vain saksalaisille ja maahanmuuton lopettamista ja toisaalta korkojen ja pääomatulojen lakkauttamista ”kuolemanrangaistuksen uhalla”, maan, suurmyymälöiden ja trustien sosialisoimista, sosiaalietujen suurta kasvattamista ja vahvaa valtiota. Ohjelmaa ei ikinä pyrittykään toteuttamaan Hitlerin päästyä puolueensa diktaattoriksi, vaikka se julistettiin myöhemmin ”muuttumattomaksi”.
Yleinen selitys kansallissosialismin suosiolle on se, että se yhdisti eri aatteista Populismi piirteitä, vieläpä otollisena ajankohtana Saksan kärsiessä Versaillesin rauhanehtojen tuomasta köyhyydestä ja nöyryytyksestä, ja keskiluokan menetettyä varallisuutensa Weimarin tasavalta aikaisen hyperinflaation aikana.
Maailmalle tutuksi tulleen ”hitleriläisen” kansallisosialismin lisäksi alussa suosiota nautti Gregor Strasser ja Otto Strasserin johtama vasemmistosiipi, jonka aatesuuntausta on kutsuttu strasserismiksi. Sen johtajat kuitenkin syrjäytettiin puolueesta sen valtaannousun yhteydessä.

Rotuoppi


Kuva:Male race defiler.svg
Kansallissosialismin aatteelle on myös keskeistä rotu, jonka suurin saavutus on nationalismi ajatusmallin mukaan yhtenäinen valtio. Saksan tapauksessa ylivertainen "arjalainen herrarotu" on luotu muodostamaan Saksan valtiossa kulttuurisesti, sotilaallisesti ja taloudellisesti väkevin kansakunta ja valtio, jonka kohtalona on hallita alempia rotuja. Vahvojen rotujen vastakohtina olivat heikot valtiot ja kulttuurit, joita riitely, etninen ja kielellinen hajaannus ja Ali-ihminen heikensivät. Kolmannen pykälän muodostivat kotimaattomat ihmiset eli loisrodut (esimerkiksi juutalaisuus, romanit ja puolalaiset), jotka poistamalla herrarotu vahvistuisi.
Herrarotu-aate perusteli myös vaatimuksen elintilasta, joka toinen maailmansota toteutui konkreettisena sotaretkenä. Alempien rotujen kohtalona tuli olla sotilaallisesti heikompia ja siten herrarodun laajenemisetujen edessä väistyviä. Näkökulmassa on selvä viite 1900-luvun alkuvuosikymmenten muodikkaaseen sosiaalidarvinismi teoriaan.
Uskonnot, jotka hyväksyivät nämä ”elämän julmat tosiasiat” olivat hyviä uskontoja. Tämä viittaa kansallissosialismin pyrkimykseen luoda uusi uskonto muinaisten skandinaavisten uskomusten mytologiselle pohjalle.

Kansallissosialismi ja sosialismi


On kiistelty paljon siitä, miten sosialistisia kansallissosialismi ja natsi-Saksa olivat, eikä asiasta ole yksimielisyyttä.
Puolueen 25-kohtainen kansallissosialistinen puolueohjelma esitti 10 sosialismille läheistä vaatimusta kuten ”tulot muusta kuin työstä on lakkautettava”, ”kaikki yritykset on kansallistettava”, ”sotavoitot konfiskoidaan”, ”suurten yritysten voitot jaetaan”, ”laajennetaan eläkkeitä”, ”maareformi”). Hitler julisti: ”me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia”, mutta hän korosti, ettei hänen sosialisminsa ole marxilaista sosialismia, jota hän vastusti. Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina.
Kansallissosialismin kapitalismin vastaista aspektia voimakkaammin korostaneet strasserismi – joilla oli kannatusta erityisesti Sturmabteilung-järjestössä – olivat tyytymättömiä NSDAP:n valtaannousua seuraanneeseen politiikkaan ja vaativat "toista vallankumousta". Heidät kuitenkin hävitettiin puolueesta pitkien puukkojen yö vuonna 1934.
Valtiojohtoisen politiikan seurauksena työllisyys parani mutta reaalipalkat laskivat 25 % vuosina 1933–1938.

Talouspolitiikka


Tulleessaan valtaan kansallissosialistit olivat osin luopuneet puolueohjelman tavoitteistaan sosialisoida tuotantovälineitä, ja sosialisointi rajoittui lähinnä vainottujen ryhmien sekä valloitettujen alueiden omaisuuteen. Osittainen suunnitelmatalous ”nelivuotissuunnitelma” toteutettiinkin ilman ''de jure'' sosialisointia: nähtiin tehokkaammaksi antaa osaavien suuromistajien hoitaa yrityksiään jatkossakin, mutta valtion komentojen mukaan, valtion takavarikoidessa yritysten tuotot itselleen. Tässä mielessä kansallissosialismi eroaa valtion suoraan omistukseen pyrkivistä kommunisteista, jotka pyrkivät sosialismin kautta kommunismiin ja valtion kuoleentumiseen, mutta muistuttaa sosialidemokratiaa, jossa verotuksella ja sääntelyllä ohjataan muodollisesti yksityisen tuotannollisen omaisuuden tuottoa ja käyttötarkoituksia.
Kansallisella tasolla kansallissosialistien tärkeimmät tavoitteet taloudessa olivat työttömyyden ja hyperinflaation poistaminen ja keski- ja alaluokkien käytössä olevien kulutushyödykkeiden tuotannon laajentaminen.
Nämä olivat keskeisiä poliittisen suosion lisäämiseen pyrkiviä tavoitteita ja vastasivat omalta osaltaan Weimarin tasavalta puutteisiin. Kansallissosialistinen puolue oli toimissaan tuloksekas ja talous kasvoikin huippuvauhtia vuosina 1933–1936 (keskimäärin 9,5 prosenttia vuodessa ja teollisuuden kasvoi 17,2 prosenttia).
Joidenkin taloustieteilijöiden mukaan tämä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti kansallissosialistien ansiota, vaan heidän mukaansa talouskasvun itse asiassa aiheuttivat Weimarin tasavallan loppuaikojen talouspoliittiset ratkaisut. Vaikka hyperinflaation päättyminen usein luetaan kansallissosialistien menestyksien joukkoon, sen päättyminen sijoittuu kuitenkin valtaannousua edeltäneisiin vuosiin.
Talouden laajeneminen nosti Saksan syvästä lamasta ja täystyöllisyyteen alle neljässä vuodessa. Julkinen ja yksityinen kulutus kasvoivat nopeasti. Tämän kasvun ollessa kulutuksellista, eikä tuotannollista (sotakoneiston laajentaminen, työhankkeet ja niin edelleen) inflaatio nosti jälleen päätään, mutta ei kuitenkaan samoihin lukuihin kuin Weimarin tasavallan aikaan.
Saksan talouden elvyttäminen julkisia menoja lisäämällä oli keynesiläistä talouspolitiikkaa, minkä John Maynard Keynes itse myönsi, pääteoksensa ''General Theoryn'' saksankielisen laitoksen esipuheessa 1930-luvulla, suosittelemalla kansallissosialisteille talouden kokonaiskysynnän elvytystä. Monet taloustieteilijät ovat kuitenkin sanoneet, että tämä keynesiläinen, kysynnänelvytykseen perustuva kansallissosialistien talousmalli ei olisi kyennyt pysymään pystyssä ilman sotaa. Julkisen kysynnän vahvistaminen perustui myös varustelulle, josta ei saa tuottoja ilman taloudellisesti kannattavaa valloitussotaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Saksan talouden tämä suuntaus herätti epäilyksiä. Suuntauksen yksi suurimmista vastustajista oli Winston Churchill, joka uskoi Saksan valmistautuvan sotaan ja vaati vastaavia toimia myös Britannialta.
Kansainvälisen talouden kannalta voidaan nähdä, ettei kansallissosialistisen puolueen tavoitteena niinkään ollut yhdentää Kolmatta valtakuntaa kansainväliseen talousjärjestelmään kaupan välityksellä, vaan pyrkiä omavaraisuuteen ja valloittaa voimavarat valtion haltuun asein. Omavaraisuuteen pyrkimisen syynä oli myös valmistautuminen tulevaan sotaan. Yleensäkin epäluuloa kansainvälistä kauppaa kohtaan lisäsi varmuus juutalaisen pankkiirisalaliiton hallussa olevista maailmanmarkkinoista, joka ajatuksena sopi hyvin juutalaisvastaiseen propagandaan. Taustalla oli ajatus siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat kykenevät hallitsemaan maita myöntämillään lainoilla ja niistä maksettavilla koroilla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen niin kuin toisenkin maailmansodan jälkeen Yhdysvalloista tuli suuri luotottaja Euroopalle, Neuvostoliittoa sekä sen liittolaisia lukuun ottamatta.
Taloudellisesti fasismin ja kansallissosialismin välillä on selkeät siteet, koska kumpaankin kuuluu valtion hallinnassa oleva sijoitusmaailma, rahamarkkinat, teollisuus ja maanviljely. Kummassakin talousmallissa on kuitenkin myös yksityisiä yrityksiä ja osittain markkinatalouteen perustuva hinnanmääräytyminen. Italian fasismi oli kuitenkin selvemmin Korporativismi, jossa työnantajat ja työntekijät sopivat asiat valtion tiukassa kontrollissa, mutta silti erillisinä toimijoina. Konfliktit, kuten lakot olivat kuitenkin estettyjä.

Kansallissosialismi ja naiset


Tiedosto:Bundesarchiv Bild 119-5592-04A, Porträt BDM-Mädchen.jpgin jäsen.]]
Kansallissosialismin ihanteelliseen perhemalliin kuului selkeästi rooleihin jaettu perhe. Kulttuurielämä ja taide korostivat voimakkaasti miehen miehekkyyttä, kun taas naisen osa kansallissosialistisessa Saksassa oli pitää huolta kodista ja huolehtia lapsista. Saksassa kotiäitiyden korostaminen liittyi myös korkeaan työttömyyteen toista maailmansotaa edeltävänä aikana – palauttamalla työssä käyvät naiset takaisin kotilieden äärelle vapautettiin työpaikkoja miehille ja vähennettiin siten työttömyyttä.
Avioliitossa korostettiin erityisesti rotupuhtauden ja perinnöllisen terveyden vaalimista.
Naisen yhteiskunnallinen asema oli syrjäänvetäytyvä ja poissa julkisuudesta. Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen merkkihenkilöihin kuuluikin vain vähän naisia. Yhteiskunnassa saatettiin suhtautua naisiin ja heidän saavutuksiinsa väheksyvästi, kuten Olavi Paavolainenkin silminnäkijänä havainnoi.

Kansallissosialismi ja eläimet


Kolmannen valtakunnan eläinsuojelulait lukeutuivat aikansa edistyksellisimpiin. Sota-ajan olot haittasivat lakien toimeenpanoa, mutta eläinsuojelutyö oli Saksassa laajaa ja järjestäytynyttä. Eläinlääkärien ammattikunnan keskuudessa kansallissosialismin kannatus oli varsin korkeaa. Juutalaisvastaisessa propagandassa hyödynnettiin usein teemaa juutalaisista eläinrääkkääjinä. Eläin- ja luonnonrakkaus olivat natsi-ihanteiden mukaan perisaksalaisia hyveitä, mutta käytäntö saattoi olla toisenlainen: esimerkiksi Hitler-Jugend-kasvatukseen kuuluivat usein ”karaisevat” teurastus- ja eläinrääkkäysharjoitukset.
Hitler antoi ymmärtää olevansa kasvissyönti, mitä esimerkkiä jotkut hänen kannattajansa seurasivat. Suomessa näin teki Teo Snellman.

Kansallissosialismi ja kansanterveys


Natsi-Saksassa (1933–1945) yksi vallitsevan ideologian kulmakivistä oli Kansanterveys edistäminen. Toimintamuotoja olivat tupakoinnin vastustamiskampanjat, asbestirajoitukset, työturvallisuus- ja turvallisuussäännökset jne.

Kansallissosialismi Suomessa


Erilaisia kansallissosialismin sukuisia aatteita nousi Suomessakin 1920- ja 1930-luvulla, mutta niiden vaikutus jäi verraten vähäiseksi.
Suomessa toimi 1930- ja 1940-luvulla useita pieniä kansallissosialistisia järjestöjä, jotka ottivat mallia saksalaisista natseista ja pitivät yhteyksiä näihin. Tunnetuimpia järjestöistä olivat Arvi Kalstan johtamat Suomen Kansan Järjestö (1933–1936) ja Kansallissosialistien Järjestö (1940–1944), Teo Snellmanin Suomen Kansallissosialistinen Työjärjestö (1940–1944) ja Yrjö Raikas Suomen Kansallissosialistit (1941–1944). Muita olivat esimerkiksi Aseveljien Työjärjestö (1942), Isänmaallinen Kansanpuolue (1932–1933), Suomalaissosialistinen Työväen Puolue (1934–?) ja Suomen Työrintama (1936–1939). Yrjö Ruutu johtama Suomalaissosialistinen puolue (1932–1937) ei nimestään huolimatta kannattanut saksalaistyyppistä kansallissosialismia ja se vaihtoi 1933 nimensä Suomalaissosialistiseksi puolueeksi. Vuoden 1933 eduskuntavaaleissa kansallissosialistit saivat koko maassa yhteensä noin 4 000 ääntä.
Toisen maailmansodan jälkeisistä suomalaisista kansallissosialisteiksi julistautuneista henkilöistä tunnetuin lienee Turku ja Naantalissa vaikuttanut Pekka Siitoin, joka johti ensin ''Isänmaallinen Kansanrintama'', joka sittemmin lakkautettiin ja jonka tilalle perustettiin rekisteröimätön ''Kansallis-demokraattinen Puolue''. Siitoimen kansallissosialismi nojasi vahvasti 1930-luvun Saksan ihannointiin ja nostalgiaan, eikä se saavuttanut mainittavaa kannatusta edes muiden kansallissosialistien keskuudessa. Myös Väinö Kuisman aiemmin johtama ''Suomi - Isänmaa'' -puolue (nyk. ''Suomen Isänmaallinen Kansanliike'', aiemmin tunnettu nimillä ''Arjalainen Germaaniveljeskunta'', ''Isänmaallinen Oikeisto'' ja ''Suomi Nousee - Kansa Yhdistyy'') sai vaikutteita kansallissosialismista, vaikka se määrittelikin ideologiansa nimikkeellä Kalevalainen nationalismi. Myöhemmin Suomessa on toiminut joitakin pieniä rekisteröimättömiä ryhmittymiä, joista osa on ollut ideologisesti kansallissosialismia lähellä, kuten ''Rautainen Kansallissosialismi'', ja osa suoraan kansallissosialistista maailmankatsomusta julistavia, kuten ''Suomen Vastarintaliike''.
Suomessa vaikuttaneet merkittävät oikeistoradikaalit liikkeet eivät olleet yleisesti ottaen niinkään kansallissosialistisia, vaan pikemminkin lähempänä fasismia. Tunnetuimmat suomalaiset oikeistoradikaalit liikkeet olivat Suomen Suojeluliitto, Lapuan liike ja Isänmaallinen Kansanliike IKL. Näistä Lapuan liike ja sen parlamentaarinen seuraaja IKL halusivat tiukkaa valtiovaltaa ja vahvaa johtajuutta.

Merkittävimpiä kansallissosialisteja


Alla on listattu lähinnä kansallissosialistisen puolueen alkuaikojen jäseniä ja puolueen ”sisäpiiriin” kuuluneita, ei esimerkiksi Wehrmachtin kenraaleita. Tämä siitä syystä, että vaikka käytännössä puolueen jäsenyys oli Kolmannessa valtakunnassa ennemminkin sääntö kuin poikkeus, ei muiden yhteys puolueeseen ole kuitenkaan yhtä merkityksellinen.
Martin Bormann – Hitlerin yksityissihteeri, Puoluekanslian johtaja, Johtajan Sijainen Hessin jälkeen.
Hans Frank – ministeri, Saksan lakiakatemian päällikkö
Wilhelm Frick – sisäministeri
Walter Funk – teollisuusministeri
Joseph Goebbels – Propaganda- ja kansanvalistusministeri
Hermann Göring – Saksan ilmavoimien, Luftwaffe (Wehrmacht)n komentaja, Valtakunnanmarsalkka, Nelivuotissuunnitelman viraston johtaja.
Rudolf Hess – kansallissosialistisen puolueen varajohtaja, ”Johtajan Sijainen” Skotlantiin lentoonsa saakka
Reinhard Heydrich – Sicherheitsdienstin (SD) johtaja, ”Prahan teurastaja”
Heinrich Himmler – Reichsführer SS (SS-joukkojen Valtakunnanjohtaja)
Adolf Hitler – Führer (Johtaja), Valtakunnankansleri, Kolmannen valtakunnan johtaja ja ylipäällikkö.
Rudolf Höss – Auschwitzin keskitysleirin komendantti. Ei pidä sekoittaa Rudolf Hessiin
Ernst Kaltenbrunner – Reichssicherheitshauptamtin (RSHA) johtaja, Reinhard Heydrichin seuraaja
Robert Ley – Saksan työväenrintaman päällikkö
Heinrich Müller – Gestapo-johtaja
Joachim von Ribbentrop – Saksan ”Valtakunnanulkoministeri” 1938–1945
Ernst Röhm – Sturmabteilungin (SA) organisoija ja johtaja vuoteen 1934.
Alfred Rosenberg – natsismin pääideologi
Walther Schellenberg – Gestapo-johtaja
Julius Schaub – Hitlerin ylin adjutantti ja avustaja vuosina 1940-1945.
Julius Schreck – Hitlerin autonkuljettaja ja SS:n ensimmäinen komentaja.
Julius Streicher – Antisemitistisen Der Stürmer-lehden päätoimittaja
Baldur von Schirach – Hitler-Jugendin (HJ) johtaja
Albert Speer – Hitlerin hoviarkkitehti, varusteluministeri
Otto Strasser – Puolueen sisäisen vasemmistolaisen opposition johtaja ja pääideologi
Fritz Todt – Kolmannen valtakunnan työpalveluorganisaation perustaja.

Katso myös


Holokausti
Natsi-Saksa
Natsisymboliikka

Lähteet


Kirjallisuus


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


Majaniemi, Janne: http://www.ennenjanyt.net/2006_1/majaniemi.pdf Demokratiakritiikki ja antidemokraattinen ajattelu Weimarin tasavallassa (1919–1933)
http://vanha.soc.utu.fi/polhist/vaihtuvat/jokisipila_Natsismi%20ideologiana%20kalvot.pdf Jokisipilä: Natsismi ideologiana
http://www.yle.fi/opintoradio/tasavalta/valtio/html/kansallissos.html YLE Opintoradio: Natsismi 1920- ja 30-lukujen Suomessa
http://www.historyplace.com/worldwar2/riseofhitler/25points.htm Natsipuolueen 25 kohdan ohjelma
http://www.mv.helsinki.fi/home/akajas/tekstit/elisabet/natsit.htm HY: Nietzsche ja natsit
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1997/10.tammikuu/NATSIT.HTM Verkkouutiset: Suomalainen kansallissosialismi kiihotti juutalaisvastaisuuteen
http://www.secularhumanism.org/index.php?section=library&page=paul_23_4 The Great Scandal: Christianity's Role in the Rise of the Nazis
Saarikivi, Janne: http://www.kaltio.fi/vanhat/index38b3.html?101 Natsismi ja myytti pahasta ihmisestä. Kaltio 3/2003.
Luokka:Kansallissosialismi Luokka:Nationalismi
als:Nationalsozialismus
ar:نازية
an:Nazismo
ast:Nacionalsocialismu
id:Nazisme
be:Нацыянал-сацыялізм
be-x-old:Нацыянал-сацыялізм
bar:Nationalsozialismus
bs:Nacizam
br:Naziegezh
bg:Националсоциализъм
ca:Nazisme
cs:Nacismus
cy:Natsïaeth
da:Nazisme
de:Nationalsozialismus
et:Natsionaalsotsialism
el:Εθνικοσοσιαλισμός
en:Nazism
es:Nazismo
eo:Naziismo
eu:Nazionalsozialismo
fa:نازیسم
fr:Nazisme
fy:Nasjonaalsosjalisme
ga:Naitsíochas
gl:Nazismo
gu:નાઝીવાદ
ko:나치즘
hi:नात्सीवाद
hsb:Nacionalsocializm
hr:Nacionalsocijalizam
ia:Nazismo
is:Nasismi
it:Nazionalsocialismo
he:נאציזם
kn:ನಾಜಿಸಮ್
ka:ნაციონალ-სოციალიზმი
kk:Нацизм
ku:Nazî
la:Nazismus
lv:Nacionālsociālisms
lt:Nacizmas
hu:Nemzetiszocializmus
mk:Нацизам
mr:नाझीवाद
arz:نازيه
nl:Nationaalsocialisme
ne:नाजीवाद
ja:ナチズム
nap:Nazzismo
no:Nasjonalsosialisme
nn:Nazisme
oc:Nazisme
pl:Narodowy socjalizm
pt:Nazismo
ro:Nazism
ru:Национал-социализм
rue:Націзм
sco:Nazism
scn:Nazzismu
simple:Nazism
sk:Nacizmus
sl:Nacionalsocializem
sr:Нацизам
sh:Nacionalsocijalizam
sv:Nazism
ta:நாசிசம்
te:నాజీయిజం
th:นาซี
vi:Chủ nghĩa Quốc xã
tg:Нозисм
tr:Nasyonal sosyalizm
uk:Націонал-соціалізм
vo:Netasogädim
war:Nazismo
yi:נאציזם
bat-smg:Nacėzmos
zh:纳粹主义

DVB

Digital Video Broadcasting

OSI-malli

OSI-malli eli Open Systems Interconnection Reference Model kuvaa tiedonsiirtoprotokollien yhdistelmän seitsemässä kerroksessa. Kukin kerroksista käyttää yhtä alemman kerroksen palveluja ja tarjoaa palveluja yhtä kerrosta ylemmäs. OSI-malli on kehitetty 1980-luvun alussa. OSI-viitemalli on käsitteellisesti ehjä ja ISO:n kansainvälinen standardi. Sen sijaan käytännön protokollapinoja sen mukaisesti ei juurikaan olla kehitetty: päinvastainen tilanne vallitsee TCP/IP-viitemallin suhteen, mallia ei juurikaan käytetä mutta protokollapinot ovat hyvin aktiivisessa käytössä.

OSI-kerrokset


OSI-mallin kerrokset ovat:
#Fyysinen kerros (''Physical layer''), joka määrittelee tiedonsiirron fyysisen median, kuten sähkökaapelin, valokuidun tai radioaaltojen yli, "siirtää yhden bitin".
#Siirtoyhteyskerros tai siirtokerros (''Data Link layer''), joka kehystää ylempien kerrosten tietoliikennepaketin fyysisen kerroksen siirtoa varten.
#Verkkokerros (''Network layer''), joka välittää ylempien kerrosten tietoliikennepaketteja tietokoneiden välillä, tarjoten päästä päähän yhteyden erilaisten verkkoratkaisujen ylitse.
#Kuljetuskerros (''Transport layer''), joka huolehtii siitä, että paketit tulevat perille ja että ne järjestetään oikeaan järjestykseen. Myös vuonhallinta on kuljetuskerroksen tehtävä.
#Istuntokerros (yhteysjakso, ''Session layer''), joka huolehtii useiden yhdessä yhteydessä kulkevien istuntojen multipleksoinnista.
#Esitystapakerros (''Presentation layer''), joka vastaa muun muassa eri merkistökoodauksien yhteensovittamisesta.
#Sovelluskerros (''Application layer''), jota (käyttäjälle näkyvät) sovellukset käyttävät viestintään.
Kuva:OSI-malli.jpg

OSI-mallin merkitys


OSI-malli on liki kaikissa tietoliikenteen oppikirjoissa esitetty pakettivälitteisen tietoliikenteen käsitemalli, jonka olennaisia konsepteja ovat ylempien kerroksien datan enkapsulointi alemman kerroksen viesteihin, kerroksien keskittyminen tiettyihin palveluihin ja kerrosten väliset rajapinnat, jotka mahdollistavat protokollien yleiskäyttöisyyden. Eri kerrosten ei tarvitse välittää muiden kerrosten toiminnasta paljoakaan, käytännössä lähinnä osoitekäytännöillä on merkitystä.

OSI-mallin paikkansapitävyys


Vaikka OSI-protokollapino ei yleistynyt, protokollista muutama on edelleenkin käytössä. OSI-mallin merkitys on kuitenkin kerroksittaisten protokollien viitekehyksenä ja esim. TCP/IP-protokollapino voidaan esittää OSI-mallin kautta. Käytännössä voidaan tulkita että sovellusprotokollat pitävät sisällään kolme ylintä tasoa, esimerkiksi HTTP-protokolla ylläpitää yhteyttä, neuvottelee esitystavoista palvelimen ja selaimen välillä ja siirtää varsinaisen sisällön. Näin tarkasteltuna nykyinen TCP/IP lähiverkossa istuu hyvin OSI-malliin. Käytännössä malli menee uudestaan rikki kun tarkastellaan esim. mobiiliverkkoja, joissa on useita kerroksia IP-protokollan alapuolella tai VPN-arkkitehtuureja, joissa IP-paketteja kuljetetaan toisten IP-pakettien sisällä. Myös esim. ARP-protokolla sijoittuu OSI-malliin hivenen kömpelösti, antaen toisinaan aihetta puhua kerroksesta 2,5. Nykyisen teknologian puitteissa OSI-mallista voidaan pitää tärkeimpänä ajatuksina kerrosten erikoistumista tiettyihin tehtäviin ja tarvetta kerroksia erottaville rajapinnoille.
Luokka:Dataliikenne
af:OSI-model
ar:مرجع أو إس آي
az:OSI Modeli
id:Model OSI
ms:Model OSI
be:Эталонная мадэль OSI
be-x-old:Мадэль OSI
br:OSI
bg:OSI модел
ca:OSI
cs:Referenční model ISO/OSI
da:OSI-model
de:OSI-Modell
et:Avatud süsteemide sidumise arhitektuur
el:Μοντέλο αναφοράς OSI
en:OSI model
es:Modelo OSI
eu:OSI eredua
fa:مدل مرجع اتصال داخلی سیستم‌های باز
fr:Modèle OSI
gl:Modelo OSI
ko:OSI 모형
hi:ओएसआई प्रतिमान
hr:OSI model
it:Open Systems Interconnection
he:מודל ה-OSI
ka:OSI მოდელი
lv:Atvērto sistēmu sadarbības bāzes etalonmodelis
lt:OSI modelis
hu:OSI modell
mk:OSI модел
ml:ഒ.എസ്.ഐ. മാതൃക
mn:OSI загвар
my:OSI မော်ဒယ်လ်
nl:OSI-model
ja:OSI参照モデル
no:OSI-modellen
nn:OSI-modellen
pl:Model OSI
pt:Modelo OSI
ro:Modelul OSI
ru:Сетевая модель OSI
sq:OSI
si:OSI ආකෘතිය
simple:OSI model
sk:Model OSI
sl:ISO/OSI referenčni model
sr:ОСИ модел
sh:OSI model
sv:OSI-modellen
ta:திறந்த முறைமை வலைப்பின்னல் மாதிரி
te:ఓ.ఎస్.ఐ నమూనా
th:แบบจำลองโอเอสไอ
vi:Mô hình OSI
tr:OSI modeli
uk:Модель OSI
yo:OSI model
zh:OSI模型

Bukarest


Bukarest ( ]) on Romanian pääkaupunki ja 1,6 miljoonalla asukkaallaan myös maan suurin kaupunki. Kaupunki sai nimensä 70 vuotta eaa. daakialaiset Bucur-nimisen paimenen mukaan, jonka alueelle Dâmbovița-joen varteen alkoi muodostua ”Bucurin kylä”. Ensimmäiset merkinnät historiankirjoihin kaupunki sai vasta 1400-luvulla, kun ruhtinas Vlad III rakennutti alueelle voivodilinnan.
Vuonna 1862 Bukarestista tuli Romanian pääkaupunki, joka kokosi taiteilija, älymystöä ja eliittiä. Bukarestille annettiin lempinimeksi ”Pikku Pariisi” (”Micul Paris”). Kaupunki sai kokea molemmat maailmansota, vuoden 1940 maanjäristys sekä Nicolae Ceaușescun valtakauden. Vuoden 2011 väestölaskennassa Bukarestissa oli 1 677 985 asukasta. Metropolialue mukaan laskettuna Bukarest on Euroopan unionin kymmenenneksi suurin kaupunki.

Maantiede


Kuva:Dambovita IMG 7207.JPG
]
Bukarest sijaitsee Dâmbovițan varrella. Dâmbovița virtaa Argeș (joki), mikä on Tonavan sivujoki.
Kaupungin alueella sijaitsee useita järviä, joista tärkeimpiä ovat Herăstrău, Floreasca, Tei ja Colentina. Keskustassa sijaitsee myös pieni tekojärvi Cișmigiu, jonka ympärille on rakennettu puisto. Cișmigiun puisto avattiin vuonna 1847 Saksalaiset arkkitehti Carl F.W. Meyerin suunnitelmia mukaillen. Muita tärkeitä kaupungin puistoja ovat Herăstrăun puisto sekä Bukarestin kasvitieteellinen puutarha. Kasvitieteellinen puutarha on Romanian suurin yli 10 000 eri lajin kokoelmallaan. Puisto oli Romanian Mikael I (Romania) suojeluksessa.
Bukarest sijaitsee alanko mitä aikoinaan peitti laajat metsäalueet. Kuten monissa muissakin Rooman kukkulat kaupungeissa, Bukarestin sanotaan rakennetun seitsemän mäen keskelle. Kaupungin pinta-ala on yhteensä 226&nbsp;km<sup>2</sup>.

Ilmasto


Köppenin ilmastoluokitus mukaan Bukarest kuuluu kuumakesäiseen mannerilmastoon (luokka ''Dfa''). Sijaintinsa vuoksi kaupungin talvet voivat olla tuulisia ja lämpötila laskee nollan alapuolelle. Kesän keskilämpötila on 23 astetta, vaikka helleaikoina lämpötilat voivat nousta jopa 35-40 asteeseen.

Historia


Kuva:Bucuresti punte 1837.jpg missä nykyisin sijaitsee Parlamenttitalo.]]
Ensimmäinen kirjallinen maininta Bukarestista löytyy 20. syyskuuta vuonna 1459, milloin Valakian prinssi Vlad III määräsi Bucurin kylään rakennettavan linnoituksen. Käsityöläiset alkoivat rakentaa Dâmboviţan rannoille talojaan ja aikakauden asiakirjoista löytyy merkintä 5. kesäkuuta vuonna 1589 käsityöläiskadusta: "Uliţa Mare" (''isokatu''), joka nykyisin tunnetaan nimellä Lipscani. 13. marraskuuta vuonna 1594 Mihail Viteazul urhea ryhtyi nousemaan otomaanien hallintoa vastaan ja Bukarestissa ryhdyttiin surmaamaan heidän velkoja. Sinan Pashan johtamat joukot kukistivat kapinan ja tuhosivat lähes kokonaan kaupungin.
Kaupunkia ryhdyttiin kuitenkin rakentamaan uudelleen Valakian prinssi Matei Basarabin johdolla.
Paha onni kuitenkin vainosi kaupunkia ja vain 15 vuotta myöhemmin vuonna 1655 Hospodarin palkkasotilas kapinoivat prinssi Constantin Şerbania vastaan, pidättäen ja surmaten useita korkea-arvoisia pajarit. Palkkasotilaiden kapina kukistettiin saman vuoden kesäkuussa Transilvanialaisten joukkojen toimesta.
Constantin Şerban aloitti mittavat jälleenrakennus toimet, jotka keskeytyivät sillä hänen määräyksestään kaupunki poltettiin, jotteivat Mihnea III ja hänen osmaniliittolaiset valloittaisivat kaupunkia. Kaupungin jälleenrakentamista oli todistamassa osmanien valtakunta Evliya Çelebi jonka mukaan pieni kaupunki nousi takaisin yhtä nopeasti kuin se oli tuhoutunutkin.
Valakian oikeus siirrettiin Bukarestiin ruhtinas Constantin Brâncoveanun aloitteesta vuonna 1698. Brâncoveanu oli suuri kulttuurin ystävä ja hänen aikakaudella Bukarestiin perustettiin muunmuassa kirjapaino ja ensimmäiset oppilaitokset.
Kuva:Bucharest, early 18th century, woodcut.jpg
Seuraavan 200 -vuoden aikana kaupunki koki useita luonnonkatastrofeja, sotia ja muun muassa vuonna 1813 rutto.
Kaupungin hallinnasta käytiin taisteluja Osmanien valtakunta, Habsburg sekä Venäjän keisarikunta välillä.
Vuoden 1807 väestölaskenta kaupungissa oli 3523 kauppaa ja 13 vuotta myöhemmin siellä vaikutti yli 200 keisarikunnan rakennusta, kauppapaikkaa ja puistoa. Kreikan vapaussota myötävaikuttama Valakian vallankumous vuonna 1821 oli Bukarestin uuden ajan alku. Vuonna 1830 kaupunkiin perustettiin ensimmäinen valtuusto ja kaupunki jaettiin viiteen eri sektoriin.
Romanian kuningaskunta julistauduttua itsenäiseksi Osmanien valtakunta vuonna 1877 Bukarestista tuli kuningaskunnan pääkaupunki ja sen vaikutuksena taloudellinen ja taiteellinen kehitys käynnistyi.
Vuonna 1869 ensimmäinen rautatie rakennettiin Bukarestin ja Giurgiun välille ja vuotta myöhemmin rautatie Bukarest - Ploiesti - Galati väille valmistui.
Samaan aikaan rakennettiin "Mumbain" rautatieasema, jota nykyisin kutsutaan Bucuresti Gara de Nordiksi.
Kaupunki sai sähköiset katuvalot vuonna 1882 ja kaupungin läheisyyteen Grozăveştiin rakennettiin voimalaitos vuonna 1894, joka edesauttoi raitiovaunujen tulon kaupungin katukuvaan.
Kuva:Bratianu si Magheru2.jpg.]]
Ensimmäinen maailmansota kynnyksellä 6. joulukuuta vuonna 1917 Bukarest miehitettiin Keskusvallat toimesta. Tällöin Romanian kuningaskunta pääkaupunki siirrettiin väliaikaisesti Iaşiin.
Bukarestin miehitys päättyi marraskuussa vuonna 1918 ja kaupungista tuli jälleen, tällä kertää Suur-Romanian pääkaupunki. Kaupunki sai vuosittain lähes 30 000 uutta asukasta ja kaupunki laajeni huomattavasti.
Kuningas Kaarle II (Romania):n aikana kaupunkiin rakennettiin useita palatseja, riemukaari sekä Gara de Nord:iin rakennettiin uusi siipi.
Toinen maailmansota aikana vuonna 1944 Ion Antonescun johtamaa Romaniaa ja Bukarestia pommitettiin usein liittoutuneet toimesta. Romanian vaihtaessa puolta 23. elokuuta 1944 oli Luftwaffe (Wehrmacht) vuoro pommittaa kaupunkia.
Bukarest kärsi merkittävästi toisen maailmansodan liittoutuneiden pommituksissa, 10. marraskuuta 1940 maanjäristyksestä sekä 4. maaliskuuta 1977 Itä-Karpaateilla tapahtuneesta maanjäristyksestä, jossa kuoli lähes 1&nbsp;500 kaupunkilaista ja tuhoutuin 40 asuinkorttelia ja satoja rakennuksia.
Kuva:Arcul De Triumf .jpg
Kaupunkia alettiin rakentaa 1970-luvulla uudelleen Nicolae Ceaușescun ''systematisaation'' mukaan. Vuonna 1978 tehtiin päätös uudesta kansankeskustasta (Centrul Civic), jonka tieltä purettiin rakennukset kahdeksan neliökilometrin alueelta. Purettuihin tai siirrettyihin rakennuksiin kuului muun muassa 3 luostaria, 20 kirkkoa, 3 synagogaa, 3 sairaalaa, 2 teatteria ja merkittävä art deco -stadioni. Purkutöihin kuului myös 40&nbsp;000 asukkaan siirto uusiin asuntoihin, eräiden päivän varoitusajalla. Tilalle tuli Pariisin Champs-Élysées kaltainen, mutta sitä muutaman metrin pidempi itä–länsisuuntainen bulevardi, joka päättyy länsipäässään Kansan taloon (Casa Poporului, nykyisin Palatul Parlamentului). Keskustaan rakennettiin lukuisia hallituksen virastoja ja purettuja asuinrakennuksia korvaamaan sama määrä uusia, jotka oli kuitenkin tarkoitettu korkeimmalle puolueväelle. Suunnitelmissa oli lisäksi muun muassa Tonavan–Bukarestin kanava, joka ei ikinä valmistunut. Keskustan avoimet tilat saivat myöhemmin humoristisen lisänimen ''Ceaușima'' (''Ceaușescu'' + ''Hiroshima'').
Uuden keskustan asuinrakennukset eivät ole kelvanneet Romanian post-kommunistiselle rahaeliitille, ehkä lukuun ottamalla Unirea-toria, jossa Centrul Civic risteää Dâmbovițajoen kanssa. Rakennushanke jäi kesken itäpäästä Mircea Vodă- ja Nerva Traian -katujen väliltä, jonne jäi noin 30 hehtaarin puolivalmiiden rakennusten alue. Vuonna 2006 sen uudelleenkehittämiseksi tehtiin paljon keskustelun kohteeksi joutunut Esplanada-suunnitelma.
Centrul Civicia ympäröi edelleen historiallisten rakennusten ja kaupunginosien alue. Etenkin Lipscani-katu on entisöity. Sf. Nicolai-Mihai Vodăn kirkko siirrettiin purkamisen sijaan ja Antimin luostari on entisellään. Unirii-torin laidalla on Dealul Metropoliei, jossa on patriarkan katedraali, Romanian ortodoksisen kirkon keskus.
Kuva:Bundesarchiv N 1603 Bild-001, Rumänien, Kolonne von Soldaten in einer Stadt.jpg.]]

Bukarestissa solmitut rauhat


28. toukokuuta 1812, Venäjä - Turkin sota (1806-1812) rauha
3. maaliskuuta 1886, Serbian–Bulgarian sota rauha
10. elokuuta 1913, Toinen Balkanin sota rauha
4. elokuuta 1916, Romanian ja Entente cordialen sekä Venäjän välinen rauha
6. toukokuuta 1918, Romanian ja Keskusvallat rauha.

Hallinto


Bukarestin hallinnollinen järjestelmä on muusta Romaniasta poikkeava, sillä se on ainoa kaupunki, joka ei kuulu mihinkään Romanian piirikunnat. Kaupungin 55 -paikkaista kaupunginvaltuustoa on johtanut pormestari Sorin Mircea Oprescu vuodesta 2008.. Kaupungin hallinto on jaettu kuuteen itsenäiseen sektoriin, jolla jokaisella on oma pormestari, kaupungintalo sekä 27 -paikkainen valtuusto. Kaupungin valtuusto tekee päätöksiä koko kaupunkia käsittelevistä asioista (sähkö- ja vesijohdot, päätiet sekä julkinen liikenne) kun taas sektorit yksittäistä ihmistä koskevista asioista (koulutus, sivutiet, puistot).

Sektori 1.


Kuva:Bucureşti sectorul 1.svg
Sektori 1 on Bukarestin pohjoinen ja pinta-ala (67.5 km<sup>2</sup>) suurin sektori. Vuoden 2007 väestölaskenta mukaan sektorissa asui 229&nbsp;238 asukasta.
Pormestarina on toiminut vuodesta 2004 lähtien Andrei Ioan Chiliman. Sektorin tulot vuodessa on 1&nbsp;144&nbsp;197&nbsp;000 romanian leu (251 miljoonaa €). , mikä tekee siitä varakkaimman sektorin Bukarestissa. Sektorin alueella pitää pääkonttoria mm Blue Air.
Sektorissa on seuraavat lähiöt:
''B&#259;neasa''
''Pipera''
''Floreasca''
''Gara de Nord''

Sektori 2.


Kuva:Bucureşti sectorul 2.svg
Sektori on asukasluvultaan toiseksi suurin 357&nbsp;338 asukkaallaan. Sektorin pinta-ala on yhteensä 32 km<sup>2</sup>.
Pormestarina on toiminut vuodesta 2000 lähtien Neculai Onţanu. Sektori on talousongelmissa, sillä vuoden 2012 budjetin mukaan sen talous on 244&nbsp;725&nbsp;000 Romanian leu (54 milj €) alijäämä.
Sektorissa on seuraavat lähiöt:
''Pantelimon''
''Colentina''
''Obor''

Sektori 3.


Kuva:Bucureşti sectorul 3.svg
Sektori on itä sektori Bukarestissa. Vuoden 2007 väestölaskennan mukaan sektorissa asui 393&nbsp;226 asukasta, mikä tekee siitä suurimman sektorin asukasluvun sekä väestötiheys mukaan.
Liviu Negoiţă on toiminut sektorin pormestarina vuodesta 2004 lähtien. Vuonna 2011 sektorin budjetti oli 57&nbsp;430&nbsp;800 (14 milj €) Romanian leu alijäämäinen.
Sektorissa on seuraavat lähiöt:
''Vitan''
''Titan''
''Centru Civic''

Sektori 4.


Kuva:Bucureşti sectorul 4.svg
Sektori on etelä sektoreista ja siellä asui vuonna 2007 299&nbsp;414 asukasta. Sektorin pinta-ala on 34 km<sup>2</sup> ja se on yksi vanhimmistä asutuista alueista Bukarestissa.
Sektoria on johtanut vuodesta 2008 lähtien pormestari Cristian Popescu Piedone. Vuoden 2012 budjetti on 718 600 000 Romanian leu (158 milj €) ylijäämäinen.
Sektorissa on seuraavat lähiöt:
''Berceni''
''Olteniței''
''Tineretului''

Sektori 5.


Kuva:Bucureşti sectorul 5.svg
Sektori on pinta-alaltaan (30 km<sup>2</sup>) pienin ja asukasluvultaan (282&nbsp;935 asukasta 2007) toiseksi pienin sektori Bukarestissa. Sektorin pormestarina on toiminut vuodesta 2000 lähtien Marian Vanghelie.
Sektorissa on seuraavat lähiöt:
''Rahova''
''Ferentari''
''Cotroceni''
''13 Septembrie''

Sektori 6.


Kuva:Bucureşti sectorul 6.svg
Sektori 6 on länsi Bukarestin sektoreista. Sen pinta-ala on yhteensä 38 km<sup>2</sup> ja vuoden 2007 väestölaskennan mukaan alueella asui 359&nbsp;396 asukasta. Bukarestin kolme suurinta jalkapalloseuraa on kotoisin tältä sektorilta. Sektorin alueella toimii 9786 erilaista yritystä sekä 10 isoa kauppakeskusta.
Sektorin pormestarina on toiminut vuodesta 2001 Cristian Constantin Poteraş. Sektorin vuoden 2012 budjetti oli 3&nbsp;800&nbsp;000 Romanian leu (900&nbsp;000 €) ylijäämäinen.
Sektorissa on seuraavat lähiöt:
''Giulești''
''Drumul Taberei''
''Militari''
''Crângași''

Oikeusjärjestelmä


Kuva:Tribunalul Mare.jpg
Kaupungin oikeusjärjestelmä on samankaltainen muiden Romanian piirikunnat kanssa. Jokaisella sektorilla on oma ensimmäisen asteen oikeus ''judecătorie'', joista seuraava oikeusaste on kaupunginoikeus. Bukarestissa on myös Kassaatio (prosessioikeus) oikeus sekä Valtiosääntöoikeus.
Bukarestilla on oma poliisi, ''Poliția București'' (tai ''Poliția Capitalei'') jonka toimialueena on koko kaupunki. Sen esikunta sijaitsee Ştefan cel Mare Bulevardilla, kaupungin keskustassa ja sillä on poliisiasemia jokaisessa sektorissa. Vuodesta 2004 lähtien, jokaisen sektorin hallinnon alaisena on myös paikallispoliisi ''Poliția Comunitară'', joka vastaa poliisitoiminnasta paikallisesti. Paikallispoliisin toimivaltuudet ovat kuitenkin rajatummat kuin muiden poliisien. Bukarestissa sijaitsee myös Santarmien sekä kansallisen poliisin esikunnat.

Rikollisuus


Bukarestin rikollisuusaste on vähäinen verrattuna muihin Eurooppa pääkaupunkeihin.<ref name="rikostilastot"></ref>
Väkivaltarikollisuuden aste on alhainen, sillä esimerkiksi vuonna 2007 kaupungissa tapahtui 11 murhaa ja 983 muuta väkivallan tekoa. Vaikka järjestäytynyt rikollisuus on kaupungissa vahva jalansija, sen vaikutus ei näy päivittäisessä elämässä. Näpistykset ja muut turisteihin kohdistuvat huijaukset ovat kuitenkin erittäin yleisiä.
Vielä 1990 -luvulla katulapset olivat yksi kaupungin suurimmista ongelmista. Nykyisin määrä on vähentynyt ja koko Romaniassa arvioidaan olevan noin 2000 lasta, jotka asuvat joko täysin tai osittain kadulla.

Väestö


Bukarest on kasvanut voimakkaasti viimeisen kahden vuosisadan aikana lähinnä Romanian kaupungistumisen myötä. Ennen 1800-lukua romanialaiset olivat lähinnä maanviljelijöitä, jotka asuivat maaseudulla. Nykyään 9&nbsp;% Romanian väestöstä asuu Bukarestissa.
Odotettavissa oleva elinikä Bukarestissa vuosina 2002–2003 oli 73,1 vuotta. Se on noin kaksi vuotta enemmän kuin keskimäärin Romaniassa.

Koulutus


Kuva:The University.JPG
Bukarestin ensimmäinen moderni koulutuslaitos oli ''Ruhtinaskunnan akatemia'', joka perustettiin vuonna 1694. Vuonna 1864 se jaettiin ''Bukarestin yliopistoksi'' sekä ''Saint Savan Lukioksi''. Bukarestin yliopistossa opiskeli vuonna 2010 30 000 opiskelijaa, mistä 1 000 oli ulkomaalaisia.
Nykyään kaupungissa sijaitsee 16 kunnallista ja 19 yksityistä yliopistoa. Yksityisiä yliopistoja on arvosteltu niiden opetuksentason sekä korruption vuoksi. Epäilysten vuoksi yliopistot eivät ole nauttineet suurta kansainvälistä arvostusta. Toimet korruption kitkemiseksi ovat tehonneet ja nykyään kaupunkikuvassa näkyy yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita, pääasiassa Aasiasta.
Kaupungissa on noin 450 yleistä peruskoulua. Jokainen Bukarestin sektori hallinnoi kouluja itsenäisesti. Vuonna 2010 Bukarestin peruskouluissa oli yhteensä 262&nbsp;073 oppilasta, 14&nbsp;520 pätevöitynyttä opettajaa sekä 2&nbsp;484 epäpätevää opettajaa.

Liikenne


Pääkaupunkina Bukarest toimii useiden eri liikennemuotojen risteysasemana. Vuonna 1998 kaupunki aloitti yhteistyön Japanilaisen viraston Japan International Cooperation Agencyn (JICA) kanssa. JICA esitti vuonna 2000 suunnitelman kaupungin sisäisen liikenteen parantamiseksi ja tehostamiseksi. Suunnitelman mukaan huomiota pitäisi kiinnittää yhdeksään eri pääluokkaan ja sen kustannusvaikutus olisi yli 2 miljardia dollaria.

Paikallisliikenne


Kaupungin sisäistä liikennettä operoi Regia Autonomă de Transport Bucureşti (RATB) yhtiö. Yhtiön käytössä linja-autoja, johdinautoja, raitiovaunuja sekä pikaraitiotie. Bukarestin metroa operoi Metrorex-yhtiö. RATB ja Metrorex ovat erillisiä yhtiöitä, eikä samalla lipulla voi matkustaa molemmissa.

Linja-autoliikenne


Kuva:Bucharest RocarAutodromo bus 1.jpg
Kaupungin alueella on yhteensä 1&nbsp;374 kilometriä linja-autoreittejä ja 121 säännöllisesti liikennöityä linjaa. RATB:llä on käytössään 1014 linja-autoa, joista 99 prosenttia on pyörätuoliystävällisiä.

Johdinautoliikenne


RATB:llä on 19 johdinauto linjaa joka käsittää yhteensä 164,1 kilometriä.. Kalusto päivitettiin 1990-luku Ikarus-merkkisillä autoilla. Samalla päivitettiin pysäkkien aikataulut elektronisiksi.

Raitiovaunuliikenne


Bukarestin alueella on yhteensä 332,2 kilometriä raitiovaunukiskoja. RATB operoi näillä 21 eri linjalla. Vain yksi näistä linjoista on pyörätuoliystävällinen.

Metro


Kuva:Bucharestmetro2009.svg
Bukarestin metro koostuu neljästä linjasta, joiden yhteenlaskettu pituus on 69,25 kilometriä. Metroa käyttää päivittäin 485&nbsp;500 asiakasta. Kahden uuden metrolinjan rakennustyöt on aloitettu vuonna 2011, joista toinen yhdistää päärautatieaseman ja lentokentän.

Maantieliikenne


Bukarest on Romanian tärkein tieverkoston risteysasema. Metropolialueelle oli rekisteröity vuonna 2008 1,24 miljoonaa ajoneuvoa, joista 985&nbsp;000 oli yksityisomistuksessa. Tieverkosto on osittain erittäin huonossa kunnossa. Kaupunki aloitti vuonna 2008 projektin 60 eri kadun korjaamiseksi.

Rautatieliikenne


Romanian rautatieverkoston risteysasema on București Gara de Nord -asema. Rautatieverkostoa operoi valtiollinen Căile Ferate Române (CFR) -yhtiö. Bukarestiin on rautatieyhteys monista Euroopan kaupungeista:
Budapest, Unkari
Belgrad, Serbia
Sofia ja Varna, Bulgaria
Chișinău, Moldova
Kiev, Tšernivtsi ja Lviv, Ukraina
Thessaloniki, Kreikka
Wien, Itävalta
Istanbul, Turkki
Moskova, Venäjä

Lentoliikenne


Bukarestia palvelee kaksi lentokenttää, Henri Coandăn lentoasema ja Băneasan lentoasema.

Henri Coandăn lentoasema


Kuva:OTParrivals.jpg
Otopenin lentoasema sijaitsee 16,5 kilometriä Bukarestista luode Otopenin kaupungissa Ilfov (piirikunta) piirikunnassa. Lentokentältä operoi Romanian kansallinen lentoyhtiö Tarom. Vuonna 2011 lentokenttää käytti 5&nbsp;049&nbsp;443 matkustajaa, mikä oli 5,1 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010.

Băneasan lentoasema


Kuva:Bukarest Baneasa.jpg
Băneasan lentoasema oli vuoteen 1965 Bukarestin ainoa lentokenttä, kunnes Otopenin lentokenttä otettiin siviilikäyttöön. Vuosien 2007 - 2012 aikana lentokenttää käytti pääsääntöisesti halpalentoyhtiöt. Maaliskuussa 2012 laajojen muutostöiden jälkeen lentokenttä on VIP- sekä liikelentokone -käytössä ja tavanomainen reittiliikenne toimii Otopenin kentältä.

Urheilu


Kuva:Stadionul National - National Arena.jpg joka isännöi UEFA:n Eurooppa-liigan finaalia 2012]]
Jalkapallo on eniten seurattu laji Bukarestissa. Kaupungin neljä eri joukkuetta pelaa Romanian Liga I:
FC Steaua Bukarest
FC Dinamo Bukarest
Rapid Bukarest
FC Sportul Studențesc Bukarest.
Stadionul Național otettiin käyttöön 6. syyskuuta 2011 ja se isännöi UEFA:n Eurooppa-liigan finaalin 9. toukokuuta 2012. Jalkapallostadion mahtuu lähes 55&nbsp;000 katsojaa, mikä tekee siitä kaakkois-Euroopan suurimman stadionin.
Vuodesta 2007 Bukarest on järjestänyt vuosittaiset katukisat Bukarestin katurata. Rata on rakennettu Romanian parlamenttitalotalon ympärille. Radalla on ajettu FIA GT Championship sekä Formula 3 kilpailuja. Vuoden 2009 sekä 2010 kilpailuja ei käyty radalla oikeusjuttu vuoksi, mutta vuodesta 2011 kisoja on käyty normaalisti.
Syksyisin Bukarest isännöi Romania open -tennisturnauksen, joka kuuluu Association of Tennis Professionals-kiertueeseen.

Ystävyyskaupungit

Diplomatia


Romanian ulkoministeriö perustettiin Bukarestiin kesäkuussa vuonna 1862. Ensimmäinen ulkoministeri oli Apostol Arsache.
Bukarestissa sijaitsee muun muassa seuraavien maiden suurlähetystöt:

Kuvia


<gallery>
Ateneul Roman b.jpg|Ateneul Român -konserttitalo Bukarestissa
Bgiusca Banca Nationala a Romaniei.jpg|Romanian kansallinen pankki Bukarestissa
Opera Nationala Bucuresti.jpg|Kansallinen oopperatalo
The University.JPG|Bukarestin yliopisto
Bucharest CEC 2.jpg|CEC-pankki
</gallery>

Lähteet


}}
}}

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Bukarest
ace:Bucharèst
af:Boekarest
am:ቡካረስት
ar:بوخارست
an:Bucarest
roa-rup:Bucureshci
frp:Bucarèst
ast:Bucarest
az:Buxarest
id:Bukares
ms:Bucharest
bn:বুখারেস্ট
zh-min-nan:Bucharest
jv:Bukarès
be:Горад Бухарэст
be-x-old:Бухарэст
bo:པུ་ཁ་རེ་སིད།
bs:Bukurešt
br:Bukarest
bg:Букурещ
ca:Bucarest
cv:Бухарест
cs:Bukurešť
co:Bucarest
cy:Bucureşti
da:Bukarest
de:Bukarest
dsb:Bukarest
na:Bucuresti
et:Bukarest
el:Βουκουρέστι
en:Bucharest
es:Bucarest
eo:Bukareŝto
ext:Bucarest
eu:Bukarest
ee:Bucharest
fa:بخارست
hif:Bucharest
fo:Bukarest
fr:Bucarest
fy:Bûkarest
ga:Búcairist
gv:Bucharest
gd:Bucharest
gl:Bucarest - Bucureşti
ko:부쿠레슈티
hy:Բուխարեստ
hi:बुखारेस्ट
hsb:Bukarest
hr:Bukurešt
io:Bucarest
ia:Bucarest
ie:Bucarest
os:Бухарест
is:Búkarest
it:Bucarest
he:בוקרשט
kl:Bukarest
kn:ಬ್ಯೂಖರೆಸ್ಟ್
ka:ბუქარესტი
csb:Bùkareszt
kk:Бухарест
sw:Bukarest
kv:Бухарест
ht:Boukarès
ku:Bûkareşt
lad:Bukureshti
la:Bucaresta
lv:Bukareste
lb:Bukarest
lt:Bukareštas
lij:Bucarest
li:Boekares
ln:Bukaresti
lmo:Bucarest
hu:Bukarest
mk:Букурешт
ml:ബുക്കാറെസ്റ്റ്
mi:Bucharest
mr:बुखारेस्ट
arz:بوخارست
my:ဗူးခရက်မြို့
nl:Boekarest
ne:बुखारेस्ट
ja:ブカレスト
nap:Bucarest
frr:Bukarest
no:București
nn:Bucureşti
nov:Bukareshti
oc:Bucarèst
pnb:بخارسٹ
ps:بخارست
pms:Bùcarest
pl:Bukareszt
pt:Bucareste
crh:Bükreş
ro:București
rmy:Bukureshti
rm:Bucarest
qu:Bukuresti
ru:Бухарест
sah:Бухарест
sco:Bucharest
stq:Bukarest
sq:Bukureshti
scn:Bucarest
simple:Bucharest
sk:Bukurešť
sl:Bukarešta
szl:Bukareszt
ckb:بوخارێست
sr:Букурешт
sh:Bukurešt
sv:Bukarest
tl:Bucharest
ta:புக்கரெஸ்ட்
roa-tara:Bucarest
tet:Bukareste
th:บูคาเรสต์
vi:Bucharest
tg:Бухарест
tpi:Busares
tr:Bükreş
udm:Бухарест
uk:Бухарест
ur:بخارسٹ
ug:بۇخارېست
vec:Bùcarest
vep:Buharest
vo:Bucureşti
fiu-vro:Bukarest
war:Bucharest
yi:בוקארעשט
yo:Bucharest
diq:Bukreş
bat-smg:Bukarėštos
zh:布加勒斯特

Suolahti


Suolahti oli Keski-Suomen maakunta sijainnut Suomen kaupunki. Suolahden kaupungissa asui 5&nbsp;380 asukasta (31.12.2006) ja sen pinta-ala oli 67,48&nbsp;km², josta 9,75&nbsp;km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 95,19 asukasta/km².
Äänekoski ja Suolahden kaupungit sekä Sumiainen kunta yhdistyivät vuoden 2007 alussa. Kuntaliitos syntyneen kaupungin nimeksi tuli Äänekoski. Uuden Äänekosken kaupungin vaakunaksi tuli Suolahden kaupungin vaakuna.

Muusikkoja Suolahdesta


Jack Smack, Private Line ja The Salvation -yhtyeiden kitaristi, taustalaulu ja säveltäjä.
Machine Men

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Äänekoski
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Suolahti
et:Suolahti
en:Suolahti
eo:Suolahti
fr:Suolahti
nl:Suolahti
no:Suolahti
ro:Suolahti
se:Suolahti
sv:Suolahti

Suomusjärvi


Suomusjärvi on Suomi Luettelo Suomen entisistä kunnista ja Salon nykyinen taajama, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunta, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asui }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> oli vesistöjä. Väestötiheys oli }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Suomusjärven kunta lakkautettiin ja Salon seudun kuntaliitos 2009 muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikko kunta, Kuusjoki kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.
Suomusjärven naapurikunnat olivat Karjalohja, Kiikala, Kisko, Nummi-Pusula ja Sammatti.

Maamerkkejä


Kuva:Suomusjärvi Church.jpg.]]
Kuva:Suomusjarven museo.jpg
Seututie 110 kulkee Suomusjärveltä länsi-itäsuuntaisesti ja halkoo kunnan kahtia. Uusi Turun-Helsingin moottoritie valmistui Suomusjärven osalta alkuvuonna 2009. Se paransi kunnan liikenneyhteyksiä entisestään. Kunnan keskusta on vanhan valtatien varressa sijaitseva Kitula (Suomusjärvi). Siellä sijaitsevat useimmat kunnan palvelut kaupoista kouluun. Vuonna 1849 valmistunut, arkkitehti E. B. Lohrmannin suunnittelema Suomusjärven kirkko sijaitsee melko keskellä kuntaa. Kirkonkylä on pieni ja siellä sijaitsee vain muutamia taloja. Kirkonkylän risteyksestä seututie 110 on lähes yhtä pitkä matka Turkuun kuin Helsinkiin; Turkuun on 82 kilometriä, Helsinkiin 84. Muista merkittävistä kylistä mainittakoon Kettula (Suomusjärvi), jossa ovat metsästäneet niin useat ulkomaalaiset vieraat kuin Urho Kekkonen. Suomusjärven alueella kesämökin omistaa myös Sauli Niinistö.

Kulttuuria


Suomusjärvi on tunnettu Suomusjärven kulttuurista (8000-5000 eaa.), joka on saanut nimensä Suomusjärveltä tehtyjen arkeologisten löytyjen perusteella. Alkuvuonna 2009 Suomusjärvellä ehti lyhyen aikaa toimia tätä esittelevä arkeologinen opastuskeskus Kivikausikeskus Rira, joka kuitenkin lopetettiin toukokuussa 2009.
Suomusjärvellä on kaksi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemää Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa. Toinen näistä on Yltäkylän, Laperlan ja Häntälä (Suomusjärvi) kylistä koostuva Anerionjärven kyläasutus Toinen on on Suomusjärven kirkonkylä.

Kyliä


Ahtiala (Suomusjärvi), Arpalahti, Häntälä (Suomusjärvi), Hinttala, Kettula (Suomusjärvi), Kitula (Suomusjärvi), Koorla, Lahnajärvi, Laidike, Laperla, Lemula, Rautsuo, Salittu, Salmi (Suomusjärvi), Suomusjärven kylä, Taipale (Suomusjärvi).

Ravintoloita


Lahnajärvi, 110-tien varrella sijaitseva kahvila
Ykköspesä, Hauklammen levähdysalueella moottoritien varressa.>

Lähteet


Luokka:Suomusjärvi
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Suomusjärvi
en:Suomusjärvi
fr:Suomusjärvi
it:Suomusjärvi
nl:Suomusjärvi
no:Suomusjärvi
ro:Suomusjärvi
se:Suomusjärvi
sv:Suomusjärvi
vi:Suomusjärvi

Suomussalmi


Suomussalmi on Suomi kunta, joka sijaitsee Kainuun maakunta pohjoisosassa. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Suomussalmen kunta rajoittuu Taivalkoski, Puolanka ja Hyrynsalmi kuntiin, Kuusamo, Pudasjärvi ja Kuhmo kaupunkeihin sekä idässä Venäjä. Suomussalmen kunta on perustettu vuonna 1867.

Historia

Esihistoriaa


Suomussalmen alueella on ollut säännöllistä asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Eri puolilta nykyistä Suomussalmen kuntaa on tehty useita merkittäviä arkeologia löytöjä, muun muassa Hossan Somerjärven rantakalliossa oleva kalliomaalaus, Värikallio. Sen maalaukset ovat ajalta noin 2500-luku eaa.

Eräaika ja asuttaminen


Suomussalmi oli idän ja lännen välisten vesiteiden solmukohta. Tärkeä vesitie suuntautui Pohjanlahdelta Oulujokea pitkin Oulujärveen, Oulujärvestä Emäjokea pitkin Kiantajärven latvavesille ja edelleen joki Vuokin ja Sarvitaipaleen tai Sotkamo-Kuhmon reittiä itään. Kainuusta myös Kuusamon kautta Jäämereen laskeville vesille. Suomussalmelta on tavattu varsin paljon viikinki- ja ristiretkiajan löytöjä. Suomussalmelta on tehty myäs Pohjois-Suomen ainoat varmat hautalöydöt. Juntusrannan asuin- ja hautapaikalta on löydetty mm. riipuksia ja sulaneita lasimassahelmiä. Perangan Kivisaaren polttohaudassa oli mm. kaksi kirvestä ja kolme hevosenkenkäsolkea.
1323 solmitussa Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsin ja Venäjän rajariidat päättyivät joksikin aikaa. Oulujärvi ympäristöineen jäi Venäjän puolelle. Kainuun vesireitit toimivat varsinkin Karjalaiset kulkureitteinä aina Ouluun ja Tornioon saakka. 1500-luvulla Ruotsi-Suomi silloinen kuningas Kustaa Vaasa tuki savolaisten siirtymistä valtakunnan rajan yli Oulujärven ympäristöön.
Suomussalmella ei 1500-luvulla ollut vakituista asutusta. Ruotsin ja Venäjän välinen 25 vuotta kestänyt sota Pitkä viha (1570-1595) tuhosi Kainuun sen aikaisen asutuksen lähes kokonaan. Paikasta toiseen siirtyviä talonpoikia eli kaskiviljelyllä Oulujärven ympäristössä, mutta nykyisen Suomussalmen suunnalla asuttaminen sai vauhtia vasta kun Ruotsin kuningas Kaarle IX lupasi vuonna 1598 kaikille Oulujärven ympäristöön siirtyville uudisasukkaille kuusi vuotta verovapautta. Myös rajalinja oli muuttunut Täyssinän rauhassa 1595 siten että Suomussalmi jäi Ruotsi-Suomen puolelle. V.1604 oli Suomussalmella neljä verotaloa, joiden savut symboloivat Suomussalmen vaakunassa pitäjän asutuksen alkua. Asutus alkoi voimistua nopeasti. Vuonna 1676 oli Vuokissa jo 20 taloa ja Kiannalle taloja oli kirjattu 29. (Kiannalla käsitettiin laajalti järven ympäristö).
1600-luvulla koko Kainuu oli yhtä pitäjää. Myös maallinen valta oli tuohon aikaa kirkon hallussa ja ajan myötä näin laajan alueen valvominen kävi mahdottomaksi yhdelle kirkkoherralle. Vuonna 1647
Oulujärvi erämaapitäjä päätettiin jakaa kahteen osaan, Sotkamoon ja Paltamoon. Lisäksi Pietari Brahe perusti Kajaanin kaupungin 1651 huolehtimaan maakunnan sivistyksellisistä, taloudellisista ja hallinnollisista tarpeista. Nykyisen Suomussalmen alueet kuuluivat Paltamon seurakuntaan aina vuoteen 1786, jolloin Suomussalmesta tuli Hyrynsalmi kappeliseurakunta.

Vainolainen, halla ja taudit


Ilmastollisesti Suomussalmi kuuluu suurelta osin boreaalinen vyöhyke#Pohjoisboreaalinen vyöhyke korkean maastonsa takia, kun samalla leveysasteella oleva Oulu on selvästi boreaalinen vyöhyke#Keskiboreaalinen vyöhyke. Tämä edesauttoi sitä, että hallavuodet iskivät Suomussalmella kenties vieläkin ankarammin kuin muualla.
1600-luvun asutusvaihe päättyi Suomussalmellakin nälkä- ja ruttovuosiin. Muun muassa 1695-1697 tapahtuneet suuret kuolonvuodet ja niitä seuranneet kulkutaudit saivat aikaan tuhoisaa jälkeä. Tuolloin Kiannalla Matti Rönnyn talossa mainitaan maaliskuussa 1697 kuolleen isännän lisäksi 7 muuta asukasta nälkään. Isännän kuolema merkitsi talonväelle yleensä kerjuureissulle lähtöä.
1790 kesä oli epäedullinen, Sade estivät Kaskeaminen ja elokuinen halla turmeli muut kylvöt. Seuraavan talvena kuolleita olikin tuhatta asukasta kohta yli 91. 1800-luvun vaihteessa sattui useita pahoja katovuosia peräkkäin ja esimerkiksi 1809 kuoli 9,1 % väestöstä. Vuonna 1833 ruttoon kuoli peräti 401 henkeä. Tämän suuren kuolonvuoden jälkeen väestö alkoi jälleen kasvaa nopeasti. Vielä vuosina 1866-1868 koettiin ankarat nälkävuodet, jolloin 5000 asukkaasta kuoli 638.
Myös vuonna 1712 Kainuuseen ehtinyt Suuri Pohjan sota lisäsi köyhyyttä ja puutetta. Vuonna 1723 Suomussalmen väkiluku oli suunnilleen 450 asukasta. Valtio auttoi kuitenkin uudisasutusta verohelpotuksin ja mm. vapautuksella sotaväenotosta. Väestö alkoikin nopeasti lisääntyä 1700-luvulla. 1786 väestöön kirjattiin jo 1885 henkeä.

Ämmän ruukki ja nykyajan tehtaat


Kuva:AmmanRuukkiForsten.jpg
Ämmän ruukki oli vuosina 1841-1878 seudun ensimmäinen suuri tehdas. 3. kesäkuuta 1841 antoi Oulun läänin kuvernööri kirkkoherra Johan Wegelius luvan perustaa Suomussalmelle Ruukin. Ruukki sijaitsi Kiantajärvi laskevassa Ämmäkoskessa nykyisen Ämmän voimalaitoksen lähellä. Taloudelliset suhdanteet ja johtajien holtittomuus aiheutti englantilaisen yhtiön ja sen mukana Ämmän ruukin vararikon 1877-1878.
Oulujoki teki Kainuusta tervamaakunnan ja jo 1800-luku kuljetettiin tervaa Ouluun Suomussalmeltakin. Suurimmillaan tervanpoltto oli Suomussalmella 1850-1900, jolloin se muodostui kunnan pääelinkeinoksi. Vielä 1930-luku valmistettiin monessa suomussalmelaisessa talossa tervaa, mutta 1940-luku sen ammattimainen valmistaminen oli käytännössä loppunut. Tervan valmistuksen tilalle tuli Puutalous, jota edistivät 1907 ja 1909 Kajaaniin syntyneet teollisuuslaitokset. Ylä-Kainuun taloudellista kehitystä edistivät uudet liikenneyhteydet, kuten 1904 Kajaaniin saakka valmistunut rautatie, joka jatkui 1923 Kontiomäki ja 1939 Hyrynsalmelle. Vuonna 1955 ulottui rautatie Ämmänsaareen ja Suomussalmi yhdistiyvät valtakunnalliseen rautatieverkkoon.
Viime vuosikymmenien suurimpia työllistäjiä ovat olleet Suomussalmen saha (myöhemmin Kajaani (yritys) saha), Ikihonka Oy, Kiantama Oy, Evox-Rifa ja Ämmän Betoni. Tuoretta yrittäjyyttä seudulla edustaa Tulikivi, joka jalostaa vuolukivi.

Suomussalmi ja Raatteentie – talvisodan suurtaistelut


Suomen talvisota ensimmäiset laukaukset ammuttiin Suomussalmen Karttimossa 30.11.1939. Raatteessa rajavartijat kuulivat radiosta diplomaattisuhteiden katkenneen ja suunnilleen samoilla hetkillä alkoi ampuminen sielläkin. Neuvostoliiton 163. divisioona tuli kahta reittiä Suomussalmelle ja kohtasi aluksi vain vähäisiä rajavartiojoukkoja. Vihollisen hidastelu mahdollisti lisäjoukkojen (9. divisioona (talvisota)) siirron Suomussalmelle. Suomalaisia joukkoja komensi jääkärieversti Hjalmar Siilasvuo. Ensimmäisistä voitokkaista taisteluista Kuusamon suunnalla vastasi Paavo Susitaival johtoon siirtynyt Erillinen pataljoona 16 Kuusamosta. Ryhmä Sudelle alistettiin myös Porissa perustettu Polkupyöräpataljoona 6, jonka muistomerkki on Kylänmäellä.
Suomussalmen taistelu käytiin kirkonkylän ja sen pohjoispuolella olevan Hulkonniemen alueilla vuoden 1939 joulukuussa. Suomalaisten saarrostavan vastahyökkäyksen painostamana
163. divisioona vetäytyi alueelta 27. joulukuuta menetettyään vahvuudestaan noin kolmanneksen.
Jo joulukuun puolivälissä taisteluiden ollessa käynnissä kirkonkylällä oli Raatteen tielle Kuivasjärven-Kuomasjärven kannakselle - vain runsaan kymmenen kilometrin päähän kirkonkylästä - saapunut Neuvostoliiton 44. divisioonan kärkiosasto, jonka tarkoitus oli hyökätä myös kirkonkylään. Kapeaa kannasta puolusti vain 300 miestä. Vasta tilanteen lauettua Suomussalmella 27. joulukuuta saattoi eversti Siilasvuo johtaa joukkonsa Raatteen tielle ryhmittyneen vihollisdivisioonan kimppuun.
Raatteen tien taistelu 4.- 8. tammikuuta 1940 johti 44. divisioonan lähes täydelliseen tuhoon. Taistelun jälkeen talvisota jatkui alueella rajakahakkoina.
Jatkosota suomalaiset (Jalkaväkirykmentti 11 (jatkosota) ja rajajoukot) hyökkäsivät Raatteen tien ja Juntusrannan kautta Uhtualle.

Sodan muistomerkit ja Talvisotamuseo


Talvisotamuseo Raatteen Portti on Kuhmon tien ja Raatteen tien risteyksessä. Sen yhteydessä on 3 hehtaarin alalle levittyvä Talvisodan monumentti. Talvisodan päämuistomerkki, Alvar Aalto suunnittelema Liekki (1959), sijaitsee kirkonkylällä Kuhmoon kääntyvän tien risteyksessä. Kunnan kotisivuilla on tarkemmat tiedot myös muista sotamuistomerkeistä.
Välirauhan aikana rakennettu Salpalinja kulkee Kiantajärvi länsirantaa seuraillen. Haukiperässä jykevistä kivistä tehdyt panssariesteet ja Oraviselän rantaan rakennettu konekiväärikorsu juoksuhautoineen ovat Salpalinjan linnoitteita.

Kianta, Suomussalmi ja Ämmänsaari


Suomussalmen ensimäisessä kuntakokouksessa 12. lokakuuta 1867 päätettiin, että Suomussalmella siirrytään kunnallishallintoon 1. tammikuuta 1868. Näin kirkko ja kunnallishallinto erotettiin toisistaan ja samala kunnan nimi muuttettiin Kiannasta Kirkonkylän ja Hulkonniemen välisestä salmen mukaan Suomussalmeksi. Nykyisin Kiannasta puhuttaessa tarkoitetaan Kiannanniemeä tai Kiantajärveä, mutta esimerkiksi 1930-luvulle sijoittuvissa Kalle Päätalon romaaneissa suomussalmelaisista puhutaan "kijantalaisina".
Suomussalmen kirkonkylä oli talvisotaan asti kunnan keskus. Kirkonkylän tuhouduttua joulukuussa 1939 täysin valtioneuvosto päätti siirtää kunnan hallinnon Ämmänsaari järven länsirannalle. Sodan jälkeen 5-tien linjaus johti liikennevirrat järven länsipuolelle.
Kirkonkylä jälleenrakennettiin, mutta Ämmänsaari kasvoi 1950-1960 luvuilla kirkonkylää suuremmaksi. Ämmänsaaren nimi muutettiin 1990-luvun lopulla Suomussalmi (taajama), mutta myös nimeä Ämmänsaari käytetään edelleen.

Luonto


Luonnonmaisemallisesti Suomussalmi voidaan jakaa Itä-Kainuun järvialueeseen ja Kainuun_vaaramaa. Maisema-alueet erottaa toisistaan kuntaa pohjois-eteläsuunnassa halkova valtatie 5.
Viitostie idänpuoleinen osa kuuluu Itä-Kainuun järvialueeseen, jonka maaperä muodostuu moreenista, harjuaineksista ja Turve. Maisemaa hallitsevat metsäiset mäkimaat, suot ja järvireitit. Alue luetaan kuuluvaksi Pohjois-Karjalasta Kuusamoon ulottuvaan Erämaa-alue. Viitostien länsipuolella oleva alue kuuluu Kainuun vaara-alueeseen, jonka maaperä on pääasiassa moreenia ja harjuainesta. Alue on vuorimaata, jossa koskisten pienten jokien ohella on runsaasti järviä.
Pääosa Suomussalmen kallioperästä on gneissigraniittia ja liuskeita. Kiannaniemi alueelta on löytynyt vähäisiä nikkeli-hopeaesiintymiä. Liuskealueilla on mm. serpentiini- ja Vuolukivi. Yleisin maalaji on moreeni, joka paikoin muodostaa luode-kaakkoissuuntaisia Drumliini. Alueella on useita harjujaksoja, mm. Iso Heitajärvi-Luttulanvaara, Myllylahti-Pahkangas ja Hossan harjujakso. Huuhkajankangas, Jumalissärkkä-Hoikansärkkä ja Ryötinsärkkä kuuluvat harjujensuojeluohjelmaan. Suomussalmi on pinnanmuodoiltaan tasaisempaa ja alavampaa kuin naapurikunnat Kuusamo ja Puolanka. Pääosa kunnan alueesta on yli 200 m. korkeudelle merenpinnasta. Korkeimpia vaaroja ovat mm. Nurmivaara, Mustavaara, Otsavaara, Käärmetvaara, Pihlajavaara ja Joutsenvaara.
Kasvullista metsämaata on maa-alasta yli puolet, länsiosassa kaksi kolmasosaa. Suota on noin 40 % maa-alasta, lännessä kuitenkin vain runsaat 30 %. Mänty osuus puustosta on 68 %, Metsäkuusi noin 19 % ja Lehtipuut 17 %. Metsämaat ovat yleensä tuoreita Kangasmetsä ja yleisin metsätyyppi on puolukka-mustikkatyyppi. Yleisin suotyyppi on aapasuo. Kunnassa on runsaasti kuivia, varpuisia rämeitä, joilla saattaa kasvaa mäntyä. Korpia on eniten länsiosissa ja Neva (suotyyppi) kaakkoisosissa. Suomusalmella on vielä erämaa-alueita, joissa elää susia, karhuja, Ahma, Ilves, kalasääskiä ja Maakotka. Erämaa-alueista tunnetuin on Martinselkonen.
Suomussalmen vesistöistä pääosa kuuluu Oulujoki vesistön Hyrynsalmen reittiin. Osa läntisen osan vesistä kuuluu Iijoki. Suomussalmella on vesistöjä yhteensä 582 neliökilometriä eli lähes kymmenen prosenttia kokonaispinta-alasta. Järviä ja lampia on yhteensä 3&nbsp;511, joista suurin on Hyrynsalmen reitin vesiallas Kiantajärvi. Toinen huomattava järvi on Vuokkijärvi Suomussalmen eteläosassa. Molemmat suurjärvet valjastettiin voimatalouden käyttöön 1960-luvun alkupuolella. Kiantajärven säännöstelykorkeus on neljä metriä ja Vuokkijärven kuusi metriä. Suomussalmen järville on ominaista rantojen karuus ja vähäinen rantakasvillisuus. Rantaviivaa Suomussalmella on kaikkiaan 2&nbsp;930 kilometriä.
Kunta kuuluu Mannerilmasto ja Meri-ilmasto. Vuoden keskilämpötila on +2°C - +0.1°C. Lämpimimmän kuukauden (heinäkuu) keskilämpötila on n. +15°C ja kylmimmän kuukauden (tammikuu) -12°C. Terminen kasvukausi pituus on n. 143 vrk. Keskimäärin pysyvä lumipeite muodostuu marraskuussa ja sulaa toukokuun ensimmäisten viikkojen aikana. Toisinaan pysyvä lumipeite saadaan jo lokakuussa, eikä ensilumen sataminen ole syyskuussakaan aivan tavaton ilmiö.
<center>
</center>

Kyliä


Alajärvi, Ala-Vuokki, Hossa, Jumaliskylä, Juntusranta, Kaljuskylä, Kerälä, Kiannanniemi, Korpela, Korvua, Kuivajärvi (Suomussalmi), Myllylahti, Näljänkä, Näätälä (Suomussalmi), Peranka, Pesiökylä, Pesiönlahti, Piispajärvi, Pisto (kylä), Pitämä, Pyhäkylä, Raate (kylä), Ruhtinansalmi,Selkoskylä, Siikaranta, Suomussalmi (taajama), Suomussalmen kirkonkylä, Vaaranniva, Vasara (kylä), Vuokki, Yli-Vuokki.
Kuntakeskuksen virallinen nimi muutettiin 1990-luvun lopulla Suomussalmi (taajama), mutta myös entinen nimi, Ämmänsaari, on edelleen käytössä.

Liikenne


Valtatie 5 tulee Hyrynsalmelta Suomussalmen kautta Kuusamoon. Seututie 912 Kuhmosta tulee Suomussalmelle. Yhdystie 9125 eli Raatteentie on Suomussalmen kunnassa Raatteenportista Raatteeseen kulkeva yhdystie. 1940 käydystä Raatteen tien taistelusta nimensä saanut Raatteen tie käsitti osia myös nykyisestä seututiestä 912. Seututie 843 Palovaarasta Suomussalmelle jatkuu aina Poussuun, Kuusamoon saakka. Seututie 892 kulkee Suomussalmelta Korpikylän ja Kytömäen kautta Hyrynsalmelle. Seututie 897 vie Alajärveltä Suomussalmelta Hattuvaaran kautta Yli-Näljänkään.

Uskonnolliset yhteisöt


Suomussalmella toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Suomussalmen seurakunta<ref></ref>. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii herännäisyys sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Suomussalmen rauhanyhdistys<ref></ref>. Muita kirkkokuntia edustaa Helluntaiherätys kuuluva Suomussalmen helluntaiseurakunta sekä Ortodoksinen seurakunta, jolla on säännölliset jumalanpalvelut niin Ämmänsaaren kuin Kuivajärven tsasounoissaan.

Tunnettuja paikkakuntalaisia


Kaarlo Juho Ståhlberg, Suomen ensimmäinen Suomen tasavallan presidentti 1919-1925
Ilmari Kianto, korpi-kirjailija, riemumaisteri, kunniatohtori
Isa Asp, runoilija
Domna Huovinen, runonlaulaja
Onttoni Miihkali, kirjailija, opettaja
Uolevi Kianto, opettaja, kirjailija
Alvar Saukko, kunnanjohtaja 1960-70-luvuilla, kansanedustaja
Martti Manner, opettaja, kotiseutuneuvos, harrastaja-arkeologi
Teodor Rinne, pankinjohtaja, pitäjäneuvos
Aku-Kimmo Ripatti, kirjailija, opettaja, läänintaiteilija
Ossi-Ensio Korvuo, ekoviljelijä, sotamies Määtän roolihahmo Rauni Mollberg ''Tuntematon sotilas (vuoden 1985 elokuva)''
Jussi Huovinen, Kuivajärven ja Hietajärven vienalaiskylien kyläpäällikkö, runonlaulaja
Alpo Räisänen, professori, kielentutkija
Aarne J. Kyllönen, rovasti, Suomussalmen ja Kajaanin kirkkoherra
Lippo Vester, kirjailija, opettaja, harrastaja-arkeologi
Jalo Heikkinen, kirjailija, Kianto-tutkija, kulttuurisihteeri
Risto Kormilainen, runoilija, nykyinen kirkkoherra
Raija-Liisa Kianto, kirjailija
Eero Schroderus, näyttelijä, näytelmäkirjailija
Reijo Kela, tanssija-koreografi
Osmo Tapio Räihälä, säveltäjä
Jussi Raatevaara, taiteilija
Ville Kormilainen, Suosikki-lehden päätoimittaja
Matti Makkonen (insinööri), tekstiviestin keksijä
Ulla Tapaninen, näyttelijä
Anne Moilanen, toimittaja
Heikki Kovalainen, Formula 1 -kuljettaja
Marko Kemppainen, savikiekkoampuja, olympiamitalisti
Eetu Heikkinen, jääkiekkoilija
Jarkko Heikkinen, jääkiekkoilija
Janne Pesonen, jääkiekkoilija
Terttu Huttu-Juntunen, ministeri, sosiaalijohtaja
Eero Seppänen, kirjailija, keksijä, "rantaneuvos"
Merja Kyllönen, liikenneministeri, Vasemmistoliiton kansanedustaja
Kauko Heikkinen, kansanedustaja (nyk. kajaanilainen)

Muuta tietoa


Suomussalmella on rakennettu pienoismalli jo vuodesta 1999, mm. Kontiomäen rautatieaseman ja Oulujärvi alueen pienoismallit, jotka sijaitsevat Kontiomäen Shellin pienoismallinäyttelyssä, sekä Syvänniemi rullatehdas Kuopioon. Myös Raatteen portti sijaitseva Raatteentien taistelun pienoismalli on valmistettu Suomussalmella. Pienoismallit on valmistettu erinäisten työllistämishanke aikana, uusin hanke on Vaihtoehtona työ- projekti (2006-2009), joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä.
(Vaihtoehtona työ- projekti lopetettu ja sitä seurannut, Talas -kehittämishanke päättyy 31.12.2011.)

Valmistettuja pienoismalleja ja sijoituspaikat


Raatteentien taistelu, Raatteen portti
Kontiomäen asema, Kontiomäen Shell
Röllimaa, Paljakka-talo
Oulujärven alue, Kontiomäen Shell
Eino Leino, Kontiomäen Shell
Suomussalmen kirkonkylä, Alajärven koulu
Ämmänruukki, Alajärven koulu
Metelinniemen golf-kenttä, Kontiomäen Shell
Taivaan Pankko, Kontiomäen Shell
Hepoköngäs, Paljakka-talo
Ukkohalla, Paljakka-talo
Syvänniemen rullatehdas, Syvänniemi
Ämmänruukki, Ruukinkankaan koulu

Ystävyyskunnat


Kuva:Flag of Russia.svg Uhtua (Venäjä)
Kuva:Flag of Sweden.svg Nordmaling (Ruotsi)

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.suomussalmi.fi/ Suomussalmen kunnan kotisivut
http://www.reijoheikkinen.fi/suomus/suomus.htm Reijo Heikkisen kirjoitus Suomussalmesta
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_1530.asp Kuomanjoki- Suomussalmen Thermobylai
http://www.suomussalmi.fi/Resource.phx/sivut/sivut-suomussalmi/matkailu/nahtavyydet/muistomerkit/alassasalmenmuistomerkki.htx?template=print Suomussalmen sotamuistomerkit
http://www.joet.info/suomussalmi.htm Suomussalmi ja Raatteen tie
Luokka:Suomussalmi
ca:Suomussalmi
cs:Suomussalmi
da:Suomussalmi
de:Suomussalmi
et:Suomussalmi vald
en:Suomussalmi
es:Suomussalmi
eo:Suomussalmi
fr:Suomussalmi
ko:수오무살미
it:Suomussalmi
la:Suomussalmi
lb:Suomussalmi
nl:Suomussalmi
ja:スオムッサルミ
no:Suomussalmi
nn:Suomussalmi
pl:Suomussalmi
pt:Suomussalmi
ro:Suomussalmi
ru:Суомуссалми
se:Suomussalmi
sk:Suomussalmi
sv:Suomussalmi
vi:Suomussalmi
tr:Suomussalmi
zh:苏奥穆斯萨尔米

Säkylä


Säkylä on Suomi kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Säkylä on Pyhäjärvi (Säkylä) ansiosta Suomen toiseksi vesistörikkain sisämaan kunta. Kunnan maisemakuvaa leimaa myös luode-kaakko-suuntainen laaja Säkylänharju, joka jatkuu Virttaankangas Loimaan puolelle. Kunnan pinta-alasta yli 40 % on Natura-alueita.
Säkylän naapurikunnat ovat Eura, Huittinen, Köyliö, Loimaa, Oripää ja Pöytyä.
Säkylän kunta on perustettu vuonna 1869. Kunnan suurin työllistäjä on Porin Prikaati, joka on Läntisen maanpuolustusalueen suurin yksittäinen joukko-osasto. Merkittävin teollisuuden ala on elintarviketeollisuus, jonka suurimmat työnantajat Säkylässä ovat Lännen Tehtaat Oyj ja HK Ruokatalo Oyj.
Säkylän tärkein liikenneväylä on Eurasta Turkuun vievä seututie 204. Kunnan itäisin kärki ulottuu Huittisten ja Aura (kunta) välisen kantatie 41:n yli.
Säkylä oli alkujaan Euran kappeliseurakunta ja se itsenäistyi vuonna 1639. Säkylän nykyinen, Antti Piimänen johdolla rakennettu puukirkko valmistui vuonna 1777. Ensimmäinen kirkko oli tuhoutunut kolme vuotta aiemmin ukkonen sytyttämässä tulipalossa.

Kyliä


Maarekisterikyliä ovat Iso-Säkylä, Korpi (Säkylä), Löytäne, Pyhäjoki (Säkylä), Vähä-Säkylä. Muita alueita ovat Huovinrinne, Iso-Vimma, Karhusuo (Säkylä), Moisio (Säkylä), Sydänmaa (Säkylä), Uusikylä (Säkylä), Köörnummi.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.sakyla.fi/ Säkylän kunnan kotisivut
Kuva:Säkylä.JPG.]]
Luokka:Säkylä
de:Säkylä
en:Säkylä
fr:Säkylä
it:Säkylä
nl:Säkylä
no:Säkylä
pl:Säkylä
ro:Säkylä
ru:Сякюля
se:Säkylä
sv:Säkylä

Särkisalo


Särkisalo () on Luettelo Suomen entisistä kunnista, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunta, Länsi-Suomen läänissä. Särkisalossa oli lakkautushetkellä vuonna 2008 }} }} asukasta, ja sen pinta-ala oli }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² maata, }} }}&nbsp;km² sisävesialueita ja loput }} }}&nbsp;km² merivesialueita.
Särkisalon kunta lakkautettiin ja Salon seudun kuntaliitos 2009 muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikko kunta, Kuusjoki kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärvi kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.
Särkisalon naapurikunnat olivat Kemiö, Perniö, Tammisaari ja Västanfjärd.
Kunta oli kaksikielinen, 88 prosenttia asukkaista puhuu suomen kieli äidinkieli ja 11 prosenttia ruotsin kieli.
Särkisalo sijaitsee Saaristomeri rannikolla ja siihen kuuluu myös lukuisia sisäsaariston saaria, joista suurin on Isoluoto (noin 22 km²).
Isoluodolla sijaitsee puinen 1700-luvulla rakennettu Särkisalon kirkko. Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa Särkisalossa kuuluu Tessvärin kartano.

Kylät


Särkisalo jakaantui yhteensä 36 kylään: Aisböle, Bastböle, Björnglo, Falkki (Falkberg), Finnari (Finnarv), Förby, Kraila (Gråböle), Hakkala, Heikberg, Hummelvik, Hästö, Kanervala, Kaukassalo/Kaukosalo (Kolsjö), Kiviniemi (Stennäs), Kota, Kulla, Lövkulla, Montola (Mondola), Musko, Muuri (Murom), Niksaari (Niksor), Norrby, Pensalo, Pettu, Seppälänmäki (Smedsby), Siksalo (Siksala), Suutarkylä, Särkisalon kirkonkylä ent. Suomenkylä (Finby kyrkoby), Söderby, Taamarla (Domarby), Tessvärr, Ulkoluoto (Utö), Uusikylä (Nyby), Verkkoranta (Varkna/Verkstrand), Vähämaa (Lilllandet), Ylönkylä (Överby)

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Särkisalo
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Särkisalo
en:Särkisalo
fr:Särkisalo
it:Särkisalo
nl:Särkisalo
no:Finby
ro:Särkisalo
sv:Finby, Salo
vi:Särkisalo

Taivalkoski


Taivalkoski on Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunta koillisosassa ja kuuluu Koillismaan seutukuntaan. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Taivalkosken rajanaapureita ovat Kuusamo, Posio, Pudasjärvi ja Suomussalmi.
Kuva:Jalavan kauppa Taivalkoski 2007 07 27.JPG]]
Kuuluisin taivalkoskelainen lienee kirjailija Kalle Päätalo. Hänen lapsuuden kotitalonsa Kallioniemi Taivalkosken Jokijärvi (Taivalkoski) on nykyisin nähtävyys. Taivalkosken keskustassa on Kalle Päätalon tori ja siellä taiteilija Arja Lehtimäen suunnittelema Päätalon muistomerkki (2005).
Taivalkosken lukio ja Oulun seudun ammattiopisto tarjoavat koulutusta sekä nuorille että aikuisopiskelijoille. OSAO:n Taivalkosken yksiköstä voi valmistua levyseppähitsaajaksi, metsäkoneenkuljettajaksi, maarankennuskoneenkuljettajaksi, tarjoilijaksi ja lähihoitajaksi
Kunnassa toimii myös kirjoittajakoulutusta antava Päätalo-instituutti (1990), joka järjestää vuosittain Napero-Finlandia-kilpailun.
Aluetta kutsutaan kansankielellä Koillismaaksi. Koillismaan kuntiin kuuluvat Taivalkoski, Kuusamo ja Posio sekä osin Pudasjärvi ja Suomussalmi. Koillismaan raja-määritelmä on avoin ja vailla lakimääritelmää. Pohjois-Pohjanmaan katsotaan alkavan kansanperinteessä Pudasjärven alapuolelta.
Kunnan pohjoispuolella sijaitsee entinen Mustavaaran kaivos, joka oli merkittävä vanadiinipentoksidin tuottaja.

Historia


Ensimmäiset ihmiset saapuivat Taivalkosken seudulle jo varhain, sillä Iijoki oli Oulujoki ohella tärkeimpiä länsi jaitä välisiä kulkureittejä Pohjois-Suomi. Seutua hallitsivat pitkään saamelaiset erämiehet, mutta keskiaika Iijokivarren erämaihin alkoi tulla erämiehiä Perämeri Iin pitäjästä. Vakinaisesti seutu asutettiin kuitenkin vasta Täyssinän rauhan jälkeen 1595, jolloin alue siirtyi Ruotsin hallintaan. Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat sekä Savosta että Iijokea pitkin rannikolta. Uudisasukkaita houkuttelivat hyvät kalavedet ja laajat riistamaat. Vanhimpia asutusseutuja olivat Jokijärvi (Taivalkoski), Tyräjärvi, Kostonjärvi ja Jurmun kylän seudut. 1500-luku Taivalkoskella asui kolme uudisasukasta, Simo Kurtti, Juho Soroinen sekä Heikki Manninen. Asukasluku pysyi pitkään pienenä, sillä vielä vuonna 1700 asukkaita oli vain n. 150. Uudisasukkaat harjoittivat kalastus ja metsästys ohella kaskiviljelyä vaara rinteillä. Maanviljely kehittyi hitaasti sillä maat ovat yleensä karuja, hallanarkoja moreenimaita. Karjatalous antoi varmemman leivän.
Taivalkosken alue kuului vuoteen 1842 saakka Pudasjärvi. Tuolloin muodostettiin Pudasjärven kuuluva Jokijärven rukoushuonekunta, josta 1885 tuli Pudasjärven kappeli. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1849 Jokijärven kylään. Koska Taivalkosken kylästä oli kehittynyt sahan perustamisen jälkeen kasvava asutuskeskus, alettiin suunnitella kirkon siirtämistä entisestä kirkonkylästä, Jokijärveltä, Taivalkosken kylään. Pitkien riitojen jälkeen kirkko määrättiin siirrettäväksi Taivalkoskelle, jonne se pystytettiin 1879. Tuolloin muodostettiin myös itsenäinen Taivalkosken pitäjä. kirkko oli käytössä vuoteen 1925 saakka, jolloin se paloi salamiskusta. Uusi kirkko valmistui 1933. Hengellisessä elämässä on lestadiolaisuus ollut voimakas vaikutus Taivakoskella.
Metsä on ollut tärkeä merkitys Taivalkosken talouselämässä, kuten kuntavaakunan justeerisaha osoittaa, Jo tervanpoltto toi lisäansioita Talonpoika, mutta etenkin metsätalous kehittyminen 1800-luku vaikutti huomattavasti alueen kehittymiseen. Nykyisen kirkonkylän paikalle Taivalkosken partaalle perustivat oululaiset puutavaramiehet kaksiraamisen vesisahan, jonka omisti sittemmin Uleå (yritys). Sahatuotteet kuljetettiin Iijokea pitkin Iijokisuulle.
Taivalkosken asukasluku kasvoi nopeasti 1900-luku. Vuonna 1920 asukkaita oli 3268, 1935 4417. Uudisraivaus pääsi todella vauhtiin vasta Toinen maailmansota jälkeen ja vuonna 1960 asukkaita oli jo 6160. 1960-luku kunnan väestömäärä alkoi kuitenkin vähetä, mutta seuraavalla vuosikymmenellä väkiluku vakiintui 5800 asukkaan tuntumaan. Vuonna 1985 asukkaita oli 5797. Tämän jälkeen asukasluku lähti jälleen laskuun ja vuonna 2011 asukkaita oli 4422.

Luonto


Taivalkoski on Koillismaan kunta, jonka maisemia hallitsevat metsäiset suo- ja vaaramaat sekä lukuisat järvi ja joki.
Alueen kallioperästä suurin osa kuuluu Itä-Suomi gneissigraniittialueeseen. Luode (ilmansuunta) kunnan alueelle työntyy myös gabro-, Dioriitti- ja kvartsiittialueita. Pyhitysvaara on kokonaan vaaleaa kvartsiittia. Mustavaaralla onvanadiiniesiintymä, jota Rautaruukki hyödynsi vuoteen 1985 saakka. Yleisin maalaji on moreeni, jota on vaarojen ja laaksojen pohjilla. Paikoin moreeni on kasautunut mannerjään kulkusuunnan mukaisiksi drumliini. Kunnan alueella on useita lähes itä-länsisuuntaisesti harjujaksoja, joita monin paikoin reunustavat laajat hiekka- ja hietakangasmetsä. Huomattavin harjujakso tulee Pudasjärvi puolelta ja ulottuu Taivalkoskelta Kuusamon puolelle. Soipeharju, Pahkakuru-Porraslamminkangas, Pitkänlamminkangas ja Harjukangas-Martinharju kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Suurin savikkoalue on Metsäkylän Saarijärvellä kunnan eteläosassa. Pinnanmuodot ovat vaihtelevat. Maasto on ylävintä kunnan Pohjoinen ja länsiosissa, missä korkeimpia kohoumia ovat Pyhitysvaara, Kumpujenselkä, Maaselkä, Latvavaara ja Suvantovaara. Etenkin Pyhitysvaaran laelta avautuu hieno näköala yli metsien ja järvien. Kunnan itäosissa maasto on loivapiirteisempää.
Taivalkoski on runsasvetistä vedenjakajaseutua. Alueen vedet kuuluvat Iijoen vesistöön. Iijoki virtaa itä-länsisuuntaisesti kunnan keskustaan, missä se kääntyy lounaaseen. Joen tärkeimpiä sivujokia Taivalkosken alueella ovat Kostonjoki, Kutinjoki, Oudonjoki, Loukusajoki ja Kisosjoki. Kunnan itäosassa on lukuisia järviä, joista suurimmat ovat Tyräjärvi, Koviojärvi, Ala-Irni, Polojärvi ja Särkiluoma. Kunnan pohjoisosassa on lähes saareton Kostonjärvi ja lännessä Kortejärvi (Taivalkoski.
Kasvillisuus on vaaroilla ja hiekka-aluilla Mänty, moreenimailla on rehevämpiä metsäkuusi. Taivalkoskella on useita luonnontilaisia Aarniometsä, joista tunnetuimpia ovat Pyhitysvaaran lakialue, Pahkakurun alue sekä Rääpys ja Kylmäluoman aarnialueet. Soita on runsas kolmannes kunnan pinta-alasta. Länsiosan suot ovat tyypiltään aapasuo, idässä tulevat vallitseviksi juottimaiset rinnesuot. Maijanlammensuon alue on muodostettu soidensuojelualueeksi.

Matkailu


Talvi


Taivalkoski kuuluu Suomen lumivarmimpiin alueisiin läpi koko talven. Talviharrasteista suosituimpia ovat laskettelu, murtomaahiihto, moottorikelkkailu ja mäkihyppy. Näiden kaikkien harrastamiseen mahdollisuuden tarjoaa Taivalkosken keskustan tuntumassa sijaitseva Taivalvaaran hiihtokeskus. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Taivalkosken keskustasta Pudasjärvellä sijaitsevat myös Syöte.

Kesä


Taivalkosken puhtaassa ja monipuolisessa luonnossa voi harrastaa useita eri seikkailu- ja elämysliikuntalajeja, kuten melontaa, maastopyöräilyä, kalastusta, vaellusta, frisbeegolfia ja seinäkiipeilyä. Taivalkosken kesämatkailun kohokohta on vuodesta 1980 alkaen järjestetty Päätaloviikko, joka kerää vuosittain tuhansia Päätalo-faneja nauttimaan Koillismaan keskikesästä kirjallisuuden ja kulttuurin parissa.

Päätaloviikko


Vuodesta 1974 lähtien on Taivalkoskella vietetty kotiseutupäiviä. Aluksi kotiseutupäivien nimenä oli Joki-Jussin päivät. 1980-luvun alussa kotiseutupäivien nimi muuttui Päätalopäiviksi ja tapahtuman laajetessa viikon mittaiseksi kulttuuri- ja kirjallisuustapahtumaksi, nimeksi tuli Päätaloviikko. Päätaloviikko nimensä mukaisesti kunnioittaa taivalkoskelaisen kirjailija Kalle Päätalon tuotantoa ja elämäntyötä kirjallisuuden parissa. Viikon tapahtumat vaihtelevat Päätalon kirjoihin perustuvasta tietokilpailusta juoksu- ja toritapahtumiin. Perinteeksi on muodostunut myös pienimuotoinen rockfestivaali Taivalkosken vieressä sijaitsevalla melontakeskuksen esiintymislavalla Päätaloviikon lauantaina.

Retkeilyalueet


Kylmäluoman retkeilyalue


Kylmäluoman retkeilyalue sijaitsee Taivalkosken kunnan koillisosassa, 45 kilometriä Kuusamosta etelään Kajaanin suuntaan. Retkeilyalueen maasto on pääosin karua männikkökangasta, jolle ovat tunnusomaisia vesistöjen varsia seurailevat korkeat harjujonot. Kylmäluoman retkeilyalue tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet erilaisiin luontoharrastuksiin. Alueella retkeilijöiden suosiossa ovat niin patikointi, kalastus ja melonta kuin marjastus ja pyöräilykin sekä talvella hiihto ja pilkkiminen. Kylmäluoma on erityisesti perheiden lomakeskus.

Iso-Syöte


Iso-Syöte retkeilyalue rajoittuu Iso-Syötteen laskettelu- ja matkailukeskukseen, pohjoisessa Syötteen kansallispuistoon ja etelässä Syötteen virkistysmetsään. Nämä kolme aluetta muodostavat yhdessä Syötteen virkistys- ja luonnonsuojelualueiden kokonaisuuden. Iso-Syötteen retkeilyalue ja koko Iso-Syöte ympäristöineen tarjoaakin erinomaiset retkeilymahdollisuudet ympäri vuoden. Monipuoliset patikka- ja hiihtoreitit kiertelevät retkeilyalueella ja sen laitamilla, mm. UKK-reitti kulkee Iso-Syötteen maastoissa.

Kyliä


Asutusalue, Inkee, Jokijärvi (Taivalkoski), Jokikylä (Taivalkoski), Jurmu, Koitila, Kosto (kylä), Kurtti, Loukusa, Metsäkylä (Taivalkoski), Pisto (kylä), Polo (kylä), Taivalkoski, Tyrävaara ja Vaarakylä (Taivalkoski).

Taivalkosken rata


Kuva:Taivalkoski Rautatieasema.jpg]]
Taivalkosken rautatieasema oli pohjoinen pääteasema Ämmänsaaren rata. Rataosuus Suomussalmi Pesiökylästä Taivalkoskelle suljettiin liikenteeltä 1. heinäkuuta 2004. Rataosuus alkoi Paltamon Kontiomäki ja haarautui Suomussalmi Pesiökylässä Taivalkoskelle ja Suomussalmi (taajama). Rata Kontiomäeltä Ämmänsaareen on edelleen käytössä.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.taivalkoski.fi/ Taivalkosken kunnan kotisivut
http://www.visittaivalkoski.com/ Taivalkosken matkailuyhdistyksen kotisivut
http://www.luontoon.fi/retkikohteet/retkeilyalueet/isosyote/Sivut/Default.aspx/ Luontoon.fi
Luokka:Taivalkoski
de:Taivalkoski
et:Taivalkoski vald
el:Ταϊβαλκόσκι
en:Taivalkoski
eo:Taivalkoski
fr:Taivalkoski
it:Taivalkoski
lb:Taivalkoski
nl:Taivalkoski
no:Taivalkoski
pl:Taivalkoski
ro:Taivalkoski
ru:Тайвалкоски
se:Taivalkoski
sv:Taivalkoski
vi:Taivalkoski

Taivassalo


)_region:FI|display=inline,title}} | vuosi = | kuntaliitokset = | maakunta = Varsinais-Suomen maakunta | seutukunta = Vakka-Suomen seutukunta | väestönkasvu = | väestönkasvu-päiväys = | väestöennuste = | väestöennuste-päiväys = | työttömyys = | työttömyys-päiväys = | johtaja = Vesa Rantala | valtuusto-koko = 17 | valtuusto-puolueet = &nbsp; 2009–2012<br /> &nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br />&nbsp;• Suomen Keskusta<br /> &nbsp;• Vasemmistoliitto<br /> &nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | valtuusto-paikat = <br />8<br />6<br />2<br />1 | www-osoite = http://www.taivassalo.fi/ | www-nimi = www.taivassalo.fi
}}
Taivassalo () on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka kuuluu Vakka-Suomi seutukuntaan ja Varsinais-Suomen maakunta maakuntaan. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km² on merialueita ja }} }}&nbsp;km² sisävesiä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Taivassalon naapurikunnat ovat Kustavi, Masku, Mynämäki, Naantali, Uusikaupunki ja Vehmaa.
Taivassalon merkittävimmät elinkeinot ovat palveluelinkeinot, jalostus sekä maa- ja metsätalous. Kalastajia Taivassalossa on eniten koko Saaristomeren alueella.

Kyliä


Kuva:taivassalon kirkko.jpg]]
Ahainen, Hakkenpää, Halesmäki, Helsinki, Hilloinen, Huitila, Hurunkorpi, Huukainen, Hylkilä, Hyövelä, Ihattula, Inkeranta, Isokorpi, Isosärkilä, Järppilä, Järvenperä, Kahiluoto, Kaitainen, Karhula, Kaustio, Keräsaari, Ketarsalmi, Kirkonkylä, Koivisto, Kouvoinen, Kummila, Kurjala, Kyrö, Lahdenperä, Leikluoto, Lemmetyinen, Lempoinen, Liittinen, Marjunen, Mierla, Mussalo, Onnikmaa, Palo, Pappila, Paltvuori, Punttinen, Rouhu, Sannainen, Santala, Sarsala, Taipale, Tammisto, Toroinen, Touppa, Tuomarainen, Tuomoinen, Uskoinen, Uurna, Vainionperä, Vehanen, Vehas, Viianen, Vuorenpää, Vuorte, Vähäsärkilä.

Uskonnolliset yhteisöt


Taivassalossa toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Taivassalon seurakunta<ref></ref>.

Nähtävyydet


Taivassalon kirkko
Viiaisten kartanomuseo
Järppilän kartano
Muntin silta
Kaitaisten silta
Suuri Postitie
Kyynelten kallio

Kuuluisia taivassalolaisia


Maunu Särkilahti, Turun piispa vuosina 1489–1500
Ari Salonen, pikajuoksija
Reima Salonen, kilpakävelijä
Anneli Sari, laulaja (syntynyt Taivassalossa)
Mika Ääritalo, jalkapalloilija
Antti Kankaanranta Viulisti

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.taivassalo.fi/ Taivassalon kunnan kotisivut
Luokka:Taivassalo
de:Taivassalo
en:Taivassalo
fr:Taivassalo
it:Taivassalo
koi:Тайвассало (коммуна)
nl:Taivassalo
no:Tövsala
pl:Taivassalo
ro:Taivassalo
ru:Тайвассало
se:Taivassalo
sv:Tövsala
vi:Taivassalo

Tarvasjoki


Tarvasjoki on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Tarvasjoen naapurikunnat ovat Aura, Lieto, Marttila, Paimio ja Pöytyä, johon vuonna 2005 liitettiin Tarvasjokeen pohjoisessa rajoittunut Karinainen.

Luonto


Kuva:Tarvasjoki.JPG]]
Paimionjoki virtaa Tarvasjoen halki, ja Tarvasjoen keskustan luona siihen yhtyy Paimionjoen suurin sivujoki, Pöytyän Karinainen alkunsa saava Tarvasjoki (joki). Pääosa Tarvasjoen alueesta on Paimionjoen vesistöaluetta, mutta Liedonperä naapurikylineen sijaitsee Aurajoki sivujoen Savijoki (Lieto) latvoilla. Maisemaa Tarvasjoella hallitsevat laajat savitasangot, joita paikoin rikkovat kalliosydämiset moreenimäet. Koko kunnan alueella ei ole yhtään järveä.

Historia


Tarvasjoki muutti nimensä nykyiseksi vuonna 1909. Pitäjän entinen nimi on ollut Alastaron saarnahuonekunta ja sen jälkeen Eura tai Euran kappeli.

Liikenne


Tarvasjoen kautta kulkevat Turku Hämeenlinnaan johtava valtatie 10 ja Aurasta Saloon johtava seututie 224. Valtatieltä 10 Liedonperän kautta Tarvasjoen kirkko johtaa yhdystie 2251. Turusta Hämeenlinnaan johtaneen vanhan maantien, Hämeen Härkätien reittiin kuuluvat valtatieltä 10 pohjoiseen Tarvasjoen kirkolle erkanevat yhdystie 2230 ja alkuosaltaan yhdystie 2250, joka risteää seututien 224 kanssa Tarvasjoen Horinen ja jatkuu edelleen Karinaisten kautta Pöytyän kirkolle. Etelään valtatiestä 10 erkanee niin ikään Hämeen härkätiehen kuuluva, Marttilan suuntaan johtava yhdystie 12307.

Nähtävyyksiä


Kuva:Tarvasjoki_Church.jpg.]]
Hämeen härkätie kulkee Tarvasjoen halki. Sen läheisyydessä sijaitsevat vuonna 1779 Mikael Piimänen johdolla rakennettu puinen Tarvasjoen kirkko ja Tarvasjoen kotiseutumuseo, jossa on esillä Härkätien historiaa esittelevä "Tuu tuu tupakkirulla" -näyttely. Juvan kartanossa on Kustaa Mauri Armfeltin syntymäkoti -museo.
Uitonkulman Siivapyörämiesten kokoelma on Tarvasjoen SEO:n läheisyydessä Valtatie 10:n varrella kesäisin esillä oleva traktorinäyttely, jossa on runsaat 20 museotraktoria näytteillä. Näyttelyä ylläpitää vuonna 1995 perustettu Tarvasjokelainen yhdistys Uitonkulman Siivapyörämiehet ry.

Kylät


Eura, Horrinen, Hungerla, Jauhola, Juva, Kallela, Karhula, Killala, Kirkonkylä, Kättylä, Liedonperä, Liiparla, Mäentaka, Satopää, Seppälä, Suitsula, Suurila, Takamaa, Tiensuu, Tuomarla, Tuorila, Tyllilä, Yrjöntylä.

Uskonnolliset yhteisöt


Tarvasjoella toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Tarvasjoen seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.

Kuuluisia tarvasjokelaisia


Kustaa Mauri Armfelt, "Pohjolan Alkibiades" (syntynyt Tarvasjoella)
Toivo Kivimäki, Suomen pääministeri 1932-1936 (syntynyt Tarvasjoella)

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.tarvasjoki.fi/ Tarvasjoen kunnan kotisivut
Luokka:Tarvasjoki
de:Tarvasjoki
en:Tarvasjoki
fr:Tarvasjoki
it:Tarvasjoki
koi:Тарвасъёки (коммуна)
nl:Tarvasjoki
no:Tarvasjoki
pl:Tarvasjoki
ro:Tarvasjoki
ru:Тарвасйоки
se:Tarvasjoki
sv:Tarvasjoki
vi:Tarvasjoki

Tervola


Kuva:Tervola.JPG
Tervola on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Lapin maakunta lounaisosassa. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Tervolan naapurikunnat ovat Keminmaa, Ranua, Rovaniemi, Simo, Tornio ja Ylitornio.
Tervola sijaitsee Kemin ja Rovaniemi välillä, Tervolan keskustaan on Rovaniemeltä noin 75 kilometriä ja Kemistä noin 45 kilometriä.
Tervolassa valtaa pitävät puolueet kunnallisvaltuustossa ovat Suomen keskusta ja Vasemmistoliitto. Kunta on jakautunut pitkällä aikavälillä poliittiseen keskustaan ja kommunisteihin.
Tervolan keskustaajamassa on kolme Tervolan evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoa, joista vanhin puukirkko (kutsutaan Tervolan vanha kirkko) on rakennettu vuonna 1687. Tervolan iso kirkko, (1864) rakennettiin vanhan kirkon viereen Kemijoen rannalle. Tervolan seurakuntakeskus sijaitsee seurakuntakeskuksessa, joka on otettu käyttöön vuonna 1974. Kaikki kirkot ovat edelleen käytössä, joskin isoa ristikirkkoa käytetään melko harvoin muun muassa sen kovien lämmityskustannusten vuoksi. Samasta syystä myös Vanhaa kirkkoa käytetään harvoin kylminä vuodenaikoina. Isoa kirkkoa käytetään pääsääntöisesti vain jouluaaton hartauksissa, sekä juhannuksena konfirmaatiojumalanpalveluksessa. Kirkot kuuluvat tiekirkkoihin.

Liikenne


Valtatie 4 kulkee kunnan halki Kemijoki länsipuolitse ja Seututie 926 joen itäpuolitse ja siitä käytetäänkin nimitystä "itäpuolentie". Rovaniemi Tervolan keskustasta pääsee kahta kautta, joko nelostietä tai itäpuolentietä. Molempia pitkin kertyy matkaa noin 75 km.
Keminmaa pääsee kolmea tietä. Joko nelostietä, Seututie 926 tai Paakkola (Tervola) kautta kulkevaa tietä numero 9291 josta käytetään myös nimitystä "länsipuolentie". Nelostien tai länsipuolentien kautta Keminmaahan on matkaa 37km. Itäpuolen tien kautta noin 45 km. Tervolasta lähtee myös seututie 929 Mellakoski kautta Ylitorniolle, jonne matkaa tulee 87 km. Ylitorniolle pääsee myös Arpelan kautta, seututie 927. Tätä kautta matkaa kertyy samat 87 km, mikäli oikaisee Aapajoki kylän halki. Nopein reitti Tornio on Valtatie 4 + Valtatie 29. Valtateitä pitkin Tornioon tulee matkaa 51 km ja Arpelan kautta 52 km. Ajallisesti moottoritie on vain muutaman minuutin nopeampi.
Tervolan keskustasta lähtee itään seututie 923 sompujärvi kautta Simon Alaniemi kylään. Tie on osittain sorapintainen.
Tervola sijaitsee Laurila-Kelloselkä-rata-radan varrella, ja lähes kaikki rataosalla liikennöivät VR:n henkilöjunat pysähtyvät Tervolan rautatieasema. Junavuoroja on useita päivässä. Linja-autovuoroja Kemistä ja Rovaniemi on myös useita päivässä. Pääasiallinen liikennöitsijä on Veljekset Salmela Oy.

Opiskelu


Tervolassa on neljä toimivaa ala-astetta. Ne sijaitsevat Lapinniemellä, Kaisajoki, Louella ja Mattinen. Kunnan ainoa Yläaste on Lapinniemellä. Tervolassa on myös Tervolan lukio, sekä Louella sijaitseva ammattiopisto Lappian oppilaitos, jossa maaseutu- ja käsityöpuoli sekä koirahoitola.

Talous ja elinkeinot


Tervolan talous on ollut monena vuotena peräkkäin plussan puolella. Tervolan työpaikoista noin 15 % sijoittuu alkutuotantoon eli maa- ja metsätalouteen. Elinkeinorakenteesta jalostuksella on noin 20 %:n ja palveluilla noin
63 %:n osuudet.
Kunnan elinkeinotehtäviä hoitaa keskitetysti Tervolan kunnan kokonaan omistama elinkeinoyhtiö Riverbank Oy.
Suurimpia työllistäjiä Tervolassa ovat kunnan lisäksi Millog Oy, Veljekset
Vaara Oy, Paakkola Conveyors Oy, Tervolan Saha ja Höyläämö Oy ja Tervolan Konepaja Oy.

Tapahtumia


Suosittuja ajanvietteitä Tervolassa ovat perinteeksi muodostuneet ''Maaseudulta käsin'' -messut, Tervolan suurin talvitapahtuma ''Paakkolan Pilkit'' ja ''Ämpäripäivät'', joissa kisataan muun muassa maailmanmestaruustason kilpailut ämpärinheitosta. ''Ämpäripää''-kisat juontavat juurensa tervolalaisille annettuun Ämpäripää-nimeen, jonka synnystä on useita tarinoita.

Muuta


Tervolan Törmävaarassa sijaitsee Digita Oy:n radio- ja televisioasema, jonka masto on 302 metriä korkea.
Anttilankankaan alueella toimii myös Puolustusvoimat palveleva Millog Oy:n Tervolan toimipiste, joka on entinen Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen alainen Tervolan Varikko (TerV). Alueella sijaitsee myös Pohjois-Suomen Huoltorykmentti alainen Tervolan varasto.
Kemijoen vesivoimaloista Ossauskosken voimalaitos sijaitsee kunnan alueella.

Luonto ja nähtävyydet


Tervolassa maisema alkaa saavuttaa lappilaisia piirteitä vaaroineen ja hillasoineen. Maisemaa hallitsee Suomen pisin joki, Kemijoki, jonka varrella mm. kuntakeskus sijaitsee.
Tervolan luontonähtävyyksiin kuuluu mm. Pyhäportin koski Suolijoki sekä jokivarsimaisema läpi kunnan. Muita nähtävyyksiä ovat mm. Varejoki kylässä sijaitseva Kivikylä, Tervolan vanha puukirkko, ja Ylipaakkola jokirantaa mukaileva kylä Meri-Lappi maisemassa.
Tervolassa, seututie 928 sijaitsee myös Suomen seitsemänneksi pisin maantiesilta, joka toimii liikenteen välittäjänä Kemijoen yli valtatie 4 kuntakeskukseen ja Seututie 926. Sillalla on pituutta 494 metriä ja se on valmistunut vuonna 1975.

Kylät


Hastinrinne, Isonpalonperä, Kaisajoki, Kiviaho, Koivu (Tervola), Korpela, Kuusikko, Kätkävaara, Lapinniemi (keskusta), Lehmikumpu, Liimatta, Loue (Tervola), Mattinen, Ossauskosken voimalaitos, Paakkola (Tervola), Palonperä, Peura, Reutuaapa, Sihtuuna, Suolijoki, Suukoski, Varejoki, Ylipaakkola

Tunnettuja tervolalaisia


Päivi Alafrantti, keihäänheittäjä
Aki Alamikkotervo, laulaja
Maria Kaisa Aula, lapsiasiainvaltuutettu
Matias Aleksanteri Castrén, professori
Kaarlo Leinonen (sotilas), puolustusvoimain entinen komentaja
Arto Paasilinna, kirjailija
Erno Paasilinna, kirjailija ja toimittaja
Mauri Paasilinna, kirjailija
Reino Paasilinna, poliitikko ja kirjailija
Heli Slunga, runoilija

Lähteet


http://www.aumala.com/kko/Tervola.html Kirkot
http://www.digita.fi/digita_dokumentti.asp?path=1840;3793;1973;8131 Tervolan masto huollossa 2006 - Digita
http://www.tervola.fi/PERUSK/perusop.htm

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.tervola.fi/ Tervolan kunnan kotisivut
http://www.tervolanseurakunta.fi/ Tervolan seurakunnan kotisivut
http://www.tervola.fi/perusk/ Lapinniemen koulu 1–9 lk., Tervolan perusopetuksen kotisivut
Luokka:Tervola
cs:Tervola
de:Tervola
et:Tervola vald
en:Tervola
eo:Tervola
eu:Tervola
fr:Tervola
it:Tervola
nl:Tervola
no:Tervola
pl:Tervola
ro:Tervola
ru:Тервола
se:Tervola
sv:Tervola
vi:Tervola

Teuva

</ref>
<br />&nbsp;• Suomen Keskusta<br />&nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br />&nbsp;• Vasemmistoliitto<br />&nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue<br />&nbsp;• Perussuomalaiset<br />&nbsp;• Kristillisdemokraatit | valtuusto-paikat = <br />13<br />6<br />3<br />2<br />2<br />1
}}
''Teuva'' () on Suomi kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunta. Kunnassa Väkiluku 5 787 ihmistä ja sen pinta-ala on 556,04 Neliökilometri, josta 1,51 km² on vesistöjä. Peltoa on 10&nbsp;574 ja metsää 33&nbsp;610 hehtaaria. Väestötiheys on 10,9 asukasta/km².
Teuvan naapurikunnat ovat Karijoki, Kauhajoki, Kristiinankaupunki, Kurikka ja Närpiö.
Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Teuva on vuonna 1868 perustettu kunta, joka kuuluu Suupohjan seutukuntaan. Suupohjaan kuuluvat Teuvan, Karijoki, ja Isojoki kunnat sekä Kauhajoki kaupunki.

Asutus


Kuva:Teuvan rauniok.jpg
Teuvan asutuksen uskotaan alkaneen jo esikeraamisaikaan, eli noin 7&nbsp;000&ndash;4&nbsp;200 eaa.
Kivikausi peräisin olevia asuinpaikkoja on löydetty kampakeramiikka ajalta, arviolta 4 200 – 2 000 eaa. Kivikauden asuinpaikkoja on tutkittu kaivausten avulla Petterinmäellä, Komsinkankaalla ja Pappilankankaalla. Pohjois-Eurooppa vanhin tunnettu asuinpaikka Susiluola sijaitsee naapurikunnassa Karijoki.
Teuvan nykyinen asutus on saanut alkunsa arviolta 1560-luku, kun Teuvalle saapui uusia asukkaita eri paikoista. Teuva kuului Närpiön suurpitäjään.

Seurakunnat


Vuonna 1694 Teuvasta tuli Närpiöön kuuluva kappeliseurakunta ja vuonna 1795 itsenäinen seurakunta. Oman papin Teuvan seurakunta sai vuonna 1694. Närpiön kunnallishallinto ja seurakunta erotettiin Teuvasta vuonna 1868, jolloin syntyi Teuvan kunta. Samaisena vuonna syntyi myös tunnetuin teuvalainen, pääministeri Lauri Ingman.

Kylät


Horonkylä
Kauppila
Kirkonkylä
Korvenkylä
Komsi
Luovankylä (Parra)
Norinkylä
Perälä
Riippi
Salonpää
Äystö

Koulutuspalvelut


Teuvalla on monipuolinen puu- ja huonekalualan koulutus- ja teknologiakeskus Teuvan Ammatillinen Aikuiskoulutuskeskus TEAK Oy, joka on perustettu vuonna 1959. Koulutus- ja kehitystoiminnan ohella TEAK tarjoaa puu- ja huonekalualan alihankinta- ja yrityspalveluja sekä osallistuu kansainvälisiin alan kehittämisprojekteihin.
Peruskoulun 1-6-luokan kouluja on yhteensä kahdeksan (Horon koulu, Kauppilan koulu, Komsin koulu, Norin koulu, Perälän koulu, Riipin koulu, Äystön koulu ja Syreenin koulu). Kunnassa on yksi erityiskoulu, Sepän ahjo, sekä noin 200 oppilaan Teuvan Yhteiskoulu 7-9-luokkalaisille, 150 oppilaan lukio sekä yli 1&nbsp;000 oppilaan kansalaisopisto.

Vapaa-ajanpalvelut


Teuvalla sijaitsee vapaa-ajan- ja laskettelukeskus Parra Oy, joka sijaitsee Luovankylässä vajaat kymmenen kilometriä Teuvan keskustasta.
Kunnankirjastolla on noin 80&nbsp;000 kappaleen kirjavalikoima, ja se kuuluu Krannit-kirjastoverkostoon. Kirjasto tarjoaa myös maksutta tietokoneita internetkäyttöön, laajan lehtivalikoiman sekä musiikki- ja videoalan kustanteita.
Paikkakunnalla on myös uimahalli, Teuvan Kulttuuritalo Orrela, pyörämuseo, maailman suurin keihäs sekä lukuisia vapaa-ajanpalveluita aina elokuvateatterista kesäteatteri.

Majoitus ja matkailu


Vuonna 1953 valmistuneen Teuvan kirkon on suunnitellut arkkitehti Elsi Borg, jonka käsialaa on myös kirkon saarnatuoli. Teuvan kirkon alttaritaulun Jeesuksen vertauksesta "Kymmenen neitsyttä" on maalannut taiteilija Tove Jansson. Teuvan ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1701. Teuvan rauniokirkko tuhoutui tulipalossa tammikuussa 1950. Tuhoutuneen kirkon kuoriosa ja sakaristo on kunnostettu kaikkien entisten kirkkojen muistomerkiksi.
Teuvan kotiseutumuseossa esitellään kesäsunnuntaisin paikallista kulttuuria.
Teuvan keitintehtaan museo on avoinna sopimuksesta.
Majoitusta Teuvalla tarjoaa monissa paikoissa.

Nuoriso- ja liikuntaseurat


Nuorisoseuroja Teuvalla on lähes jokaisella kylällä omansa. Liikuntaseuroja Teuvalla on useita. Urheiluseura Teuvan Rivakka , jolla on kaksi olympiamitalia, perustettiin vuonna 1902. Nykyään seurassa on hiihto-, suunnistus-, yleisurheilu-, sulkapallo-, kuntourheilu-, pyöräily-, lentopallo-, salibandy- ja painijaostot. Seura ylläpitää Kaarihovi-nimistä tanssipaikkaa. Teuvan Pallo perustettiin vuonna 1978 aktiivisen kyläsarjatoiminnan innoittamana. Teuvan Jousiampujien luotsaama jousiammuntaharrastus alkoi Teuvalla vuonna 1997. Tanssiurheiluseura Tempon tanssijat ovat saaneet monenlaista menestystä kansainvälisiä tanssilattioita myöten.

Toimintaa


Teuvalla toimii partiolippukunta Parran Haltiat. Tyttöjen ja poikien lippukunnat ovat yhdistyneet sekalippukunnaksi vuonna 1977. Teuvalla toimii toinenkin urheiluseura, Teuvan Tuisku, jonka veteraaniurheilijat ovat menestyneet hyvin maailmalla.

Tapahtumia Teuvalla


Teuvalla järjestetään vuosittain suosittu yleisötapahtuma Elolystit sekä saunojia ja saunomisen ystäviä kiehtova Siirrettävien saunojen kokoontumisajot. Ars Nova Botnica esittelee uutta pohjalaista kuvataidetta Teuvan kunnan kulttuuritalo Orrelassa joka vuosi heinäkuun ajan.

Kuuluisia teuvalaisia


Pääministeri/professori/arkkipiispa Lauri Ingman
Pariisin maailmannäyttelyn voittaja Otto Syreeni
Akateemikko Oiva Ketonen
Professori Severi Savonen
Åbo Akademin rehtori, professori Jorma Mattinen
Rovasti ja virsirunoilija Simo Korpela
Olympiavoittaja Pauli Nevala
Olympiamitalisti Jukka Rauhala
Pikajuoksija Antti Rajamäki
Alternative metal bändi Nicole (yhtye)
Yhtye Lauri Tähkä ja Elonkerjuu
Entinen kansanedustaja Aulis Ranta-Muotio
Entinen kansanedustaja Helge Saarikoski

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.teuva.fi/ Teuvan kunnan kotisivu
Luokka:Teuva
de:Teuva
en:Teuva
fr:Teuva
it:Teuva
nl:Teuva
no:Östermark
pl:Teuva
ro:Teuva
ru:Теува
se:Teuva
sv:Östermark
vi:Teuva

Toholampi


Toholampi on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Toholammin naapurikunnat ovat Kannus (kaupunki), Kokkola, Lestijärvi ja Sievi.
Toholammilla toimii SM-kisoissa hyvin menestynyt Toholammin Puhallinorkesteri, joka on myös tehnyt useita merkittäviä soittomatkoja mm. Saksaan, Venäjälle sekä Latviaan ja muualle Baltiaan.

Historia


Ihminen saapui Toholammin seudulle Kampakeraaminen kulttuuri aikoihin. Kivikausi asuinpaikkoja on seudulta löydetty seitsemän mm. Lahnalammilta ja Sykäräisistä. Esinelöytöjä on tehty myös runsaasti seudulla. Kampakeraamisen kulttuurin lopulla Lestijoen laakso näyttää menettäneen asutuksen, sillä ainakin löytöjä on sangen niukasti. Pronssikausi ja Rautakausi löytöjä on tehty myös hyvin vähän seudulta.
1100-luku suomalaiset saapuivat Saamelaiset erämaille ja nämä väistyivät suomalaisten alta tai sulautuivat tulokkaisiin. Kainulaiset ja myöhemmin Pirkkalaiset nimetyt pohjankävijät olivat kotoisin Satakunta ja Suur-Pirkkalan pitäjistä. Osa satakuntalaisista erämiehistä asettui 1200-luku asumaan Keski-Pohjanmaan jokien suihin. Nimistötutkimus tukee satakuntalaisten eränkäyntiä, sillä esim. Toholammin Oravalla on vastineensa Karkku pitäjän Oravalassa nyk. Oravula. Myös hämäläiset ulottivat eräretkensä Pohjanmaalle. Toholammin monet Jämsä-nimet viittaavat Päijänne.
Toholammin vanhimpana asukkaana voitaneen pitää vuoden 1551 Nokkaverossa ensin kerran mainittua Matti Oravaista. Toholammin asutus erotettiin verokirjassa ensi kertaa Ylikannuksesta 1568 Kalliokosken kylänä, jonne verokirjaan ensimmäisenä merkitty Antti Antinpoika oli perustanut uudistilansa. Yhteensä Toholammin verokirjoihin oli merkitty 9 asukasta. Kalliokosken asukas häviää kuitenkin pian verokirjoista ja kylä saa tutun Toholampi-nimensä Lestijoessa olevan vähäisen laajentuman mukaan. Pitäjän peltoala oli v. 1570 viisi hehtaaria. Seuraavina vuosikymmeninä kylän asukasluku ei kasvanut ollenkaan. 1590-luku Toholammin asukasmäärä kaksinkertaistui Nuijasota huolimatta, kun savolaiset muuttivat seudulle. Hallinnollisesti Toholampi kuului Lohtaja.
1600-luku Toholammin asutuskehitys katkesi ruotsin sotiessa suurvalta-aseman ylläpitämiseksi. 1624 verotarkastuksessa todettiin Suur-Lohtajan parhaimpien tervametsien löytyvän Kannuksen Mutkalampi ja Toholammilta. Tervanpoltto tuli ensimmäinen apuelinkeino, joka auttoi Talonpoika irrottautumaan puhtaasta Omavaraistalous ja siirtymään luottotalouteen. Yhden talon tervantuotanto saattoi jo 1600-luvulla nousta useisiin kymmeniin tynnyreihin ja tämän vuoksi käräjilläkin riideltiin tervasta useasti. Myös pienimuotoista Rauta harrastettiin seudulla. Talonpojat valmistivat Ankkuri ja muita suurempia taontatöitä vesivoimalla käyvien väkivasaroiden avulla, jotka olivat yksityisiä tai useampien talojen yhteisiä. 1700-luku rautateollisuus kuitenkin alkoi laantua.<br>
Toholammin ensimmäinen kirkko rakennettiin 1665 Toholammin rannalle lestijoen varrelle. Vuoden 1700 rovastintarkastuksessa todettiin, että sade ja lumi löivät kirkonnurkista sisään ja uusi kirkko valmistui 1765 samalle paikalle. Rakennusmestarina toimi Kalajoki Matti Jylkkä. Vaikka toholampilaiset olivat saaneet oman kirkon jo 1665, saivat he ensimmäisen asuntopapin vasta 90 vuotta myöhemmin. Omaksi kappeliseurakunnaksi Toholampi erotettiin Lohtajan seurakunnasta 18. elokuuta 1775.
1700-luvun alussa Toholammin talomäärä pysyi samana kuin se oli ollut 1600-luvulla. Tästä pitivät huolen 1600-luvulla lopulla Pohjanmaata vavisuttanut suuret kuolonvuodet ja 1714 alkanut Isoviha. Isovihan aikana venäläiset tulivat ensimmäistä kertaa seudulle. Toholammilla surmattiin isovihan aikana kymmenittäin viattomia ihmisiä sekä poltettiin taloja ja tapettiin karjaa. Isovihan jälkeen alkoi voimakas jälleenrakennuskausi. Toholammin asutuskäyrä oli vuosien 1723–1808 Suur-Lohtajan kylistä kaikkein jyrkin, sillä taloluku määrä nousi tuolloin 26 talosta 122 taloon.
Kuva:Toholampikirkko.jpg]]Vaasan läänin kuvernööri tuomitsi 1851 Toholammin ylikyläläisten kannan mukaisesti vanhan kirkon korjauskelvottomaksi ja velvoitti seurakunnan hankkimaan rakennusluvan ja piirustukset uudelle kirkolle. Piirustukset laati arkkitehti Carl Axel Setterberg 1857. Rakennusmestariksi valittiin Jaakko Kuorikoski Kaustinen. Vanha kirkko hajotettiin uuden kirkon tarpeiksi. Toholammin kirkko nousi Kettukankaalle syyskuussa 1861. Toholammista tuli Senaatti päätöksellä itsenäinen kirkkoherraseurakunta 1859. Päätös astui voimaan Suur-Lohtajan viimeisen kirkkoherran, rovasti Keckmanin kuoltua 12. marraskuuta 1882. Toholammin ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin 1883 Sääksmäki kappalainen Johannes Schönberg.
Suomessa annettiin 6. helmikuuta 1865 asetus ”Kunnallishallinnosta maalla”. Toholammin kirkonkokous asetti 17. syyskuuta 1865 kunnallishallituksen. Kunnallislautakunnan valitseminen ei onnistunutkaan ensi kerralla, sillä vastustajat olivat koonneet rivinsä. ”''Ja niin nousi, kauhia möyky väen seassa, joka yhdellä suulla huusi, ettei semmoisia uusia laitoksia ollenkaan tarvita, että ne ainoastaan myötänsä tuovat uusi ulosmenoja ja muuta senkaltaista''”, toteaa kappalainen V.F. Lilius pöytäkirjassaan.
1900 Toholammin asukasluku oli 3674 ja 1910 4426. Vaikka Toholammin asukasluku kasvoi 1900-luku, siirtolaisuus vähensi kunnan asukasmäärää. 1872-1917 välisenä aikana Toholammilta lähti 2042 ihmistä hakemaan parempaa elämää Amerikka. Suurimmat siirtolaisvuodet olivat 1893-1902 välisenä aikana. Tällöin Toholampi kuului maan johtaviin siirtolaispitäjiin, joissa oli 20 tai enemmän siirtolaista tuhatta kohti vuodessa. Muita tähän ryhmään kuuluvia kuntia olivat Pohjanmaan maakunta Isokyrö, Etelä-Pohjanmaan Kortesjärvi ja Alajärvi. Kun Yhdysvallat alkoi 1920-luku rajoittaa siirtolaisten tuloa maahansa, suuntasivat toholampilaiset toiveensa Kanadaan. Vähitellen alkoi siirtolaisten määrä vähentyä, tähän syynä oli elintason paraneminen Suomessa.<br>
Kunnan asukasluvun huippu saavutettiin vuonna 1950, jolloin asukkaita kunnassa oli jo lähes 5000. Tämän jälkeen väestö alkoi vähentyä nopeasti, sillä kunta ei pystynyt työllistämään kuin osan Maatalous vapautuneesta väestöstä. Vuonna 1975 asukkaita oli enää 3828. 1970-luku kunnan väkiluku kääntyi kasvuun ja 4000 asukkaan raja ylitettiin jälleen, 1985 kunnan asukasluku oli 4070. 1990-luku koettu lama käänsi Toholammin asukasluvun laskuun ja vuonna 2011 asukkaita oli 3 462.

Luonto


Toholammin maiseman kolme pääpiirrettä ovat maaston tasaisuus, laajat suot ja kunnan läpi kaakosta luoteeseen virtaavan Lestijoki. Peltoalueet keskittyvät Lestijoen ja sen puro varsille.
Kallioperä on pääasiassa graniittia, granodioriittia ja gneissiä. Kunnan pohjoisosassa on lisäksi laajahko gabroalue. Kallioperä on lähes kauttaaltaan maalajien peitossa. Jokilaaksossa on peitteenä savi, laakson sivuilla moreeni, hiekka ja turve, joiden luode-kaakkosuuntainen juovaisuus kuvastaa mannerjään liikkeen suuntaa. Pinnanmuodoiltaan kunta on Pohjanlahti viettävää tasankoa. Jokilaakson sivuillakin kumpareet ovat matalia ja pehmeäpiirteisiä. Vaihtelevinta maasto on kunnan kaakkoisosassa. Korkein kohouma Raikonharju on Kokkolan rajan tuntumassa.<br>
Toholammilla on suota yli puolet maa-alasta. Suot ovat tyypiltään joko aapa- tai Keidassuo. Suuri osa kunnan soita on ojitettu. Turvetuotannon kohteena on alle 1% suopinta-alasta. Toholammin kaakkoisnurkkaan ulottu laaja Kivinevan-Tuomikonnevan-Ison Lampinevan soidensuojelualue.
Toholammin tärkein vesistö koski ja mutkitellen virtaavaa Lestijoki. Sykäräisten eteläpuolella siihen laskee Härkäoja ja kirkonkylän eteläpuolella Sarkoja ja Kivioja. Suurimmat järvet ovat Särkijärvi idässä ja Iso-Hongistonjärvi lounaassa.

Kyliä


http://www.kase.fi/kylat/toholampi/Alakyla/index.html Alakylä
Asiala
http://www.kase.fi/kylat/toholampi/Toholampkirk/index.html Kirkonkylä
http://www.kase.fi/kylat/toholampi/Hirvikoski/index.html Hirvikoski
http://www.kase.fi/kylat/toholampi/Lamu/index.html Lamu
http://www.kase.fi/kylat/toholampi/Maattala/index.html Määttälä
http://www.kase.fi/kylat/toholampi/ParhSaha/index.html Parhiala
http://www.kase.fi/kylat/toholampi/Purontaka/index.html Purontaka
http://www.kase.fi/kylat/toholampi/Sykarainen/index.html Sykäräinen

Uskonnolliset yhteisöt


Toholammilla toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Toholammin seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Toholammin evankelisen osaston puitteissa, herännäisyys sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla toimii paikkakunnalla Toholammin ja Lestijärven Rauhanyhdistys.
Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätys kuuluva Toholammin helluntaiseurakunta.

Tunnettuja toholampilaisia


Marko Kotila, kestävyysjuoksija
Matti Lepistö, entinen SDP:n kansanedustaja ja ministeri
Mauri Leppänen, lentopalloilija
Mika Lintilä, Keskustan kansanedustaja
Samsa Tuikka, pikajuoksija
Teemu Wirkkala, keihäänheittäjä
Katariina Hänninen, laulaja
Virve_Nuotio, solisti
Pekka Jylhä, kuvanveistäjä
Juho Määttälä, pesäpalloilija
Osmo Jämsä, muusikko-kapellimestari

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.toholampi.fi/ Toholammin kunnan kotisivu
Luokka:Toholampi
de:Toholampi
et:Toholampi vald
en:Toholampi
fr:Toholampi
it:Toholampi
nl:Toholampi
no:Toholampi
pl:Toholampi
ro:Toholampi
ru:Тохолампи
se:Toholampi
sv:Toholampi

Toijala


Toijala oli Etelä-Pirkanmaan seutukunta sijaitseva Suomi Luettelo Suomen entisistä kaupungeista, joka nykyään on Akaan kaupungin keskustaajama. Vuonna 1946 silloisen Akaa (entinen kunta) kunnan taajamasta perustettiin Toijalan kauppala, joka sai kaupunkioikeudet vuoden 1977 alusta. Se yhdistettiin vuonna 2007 Viialan kunnan kanssa uudeksi Akaa-nimiseksi kaupungiksi. Ennen Kuntaliitos Suomessa Toijalan kaupungin väkiluku oli 8&nbsp;356 (31.12.2005) ja pinta-ala 58,6 Neliökilometri, josta 7,72 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 164,2 asukasta/km². Toijalan naapurikunnat olivat Kalvola, Kylmäkoski, Valkeakoski ja Viiala.
Toijalassa yhtyvät Helsinki ja Tampereen sekä Turku ja Tampereen väliset rautatiet. Lisäksi Toijalassa on maailman suurin Mämmi ja kaupungissa järjestettiin vuoden 2005 mämminsyönnin maailmanmestaruuskilpailut. Valtatie 3:ta uudistettaessa uuden moottoritien linjaukseksi valittiin Toijala. Alueelle onkin moottoritien rakennuksen jälkeen syntynyt muun muassa ostoskeskus- (ns. Veturi) ja huoltoasemakompleksi, ja Toijalan kaupunkia markkinoitiin Pirkanmaan maakuntalla halpana, mutta hyvien liikenneyhteyksien päässä olevana asumiskuntana.
Toijalan kunnallisveroprosentti oli 19,25 (2004) ja kunnanjohtajana toimi sosiaalidemokraattien Pauli Ihamäki. Akaan kaupunginjohtajaksi valittiin Aki Viitasaari.

Tutustumiskohteita


Toijalan puukirkko (v. 1817)
kivisakasti (1400-luvulta)
Toijalan tapettimuseo
Näkymä taidetapahtuma (kesäisin)
Ravintola Leskirouva
Kruuna ja Klaava
Old Bronx
veturimuseo
Nahkialanlampi(mutka)

Muuta


Sataman uimaranta
Toijalan vauhtipuisto
Hopealinjan laivaliikenne
Toijalan rautatieasema:
Riihimäki
Tampereelle
Turkuun
Valkeakoski (vain tavaraliikennettä)

Tunnettuja toijalalaisia


Jarkko Ahola
Harri Holkeri
Sasu Hovi
Pentti Iisalo
Henri Johansson
Ville Lehtinen
Tuomas Oksanen
Timo Peltomaa
Aki Sirkesalo
Seppo Suvanto
Harri Säteri
Arvo Ylppö

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Toijala
de:Toijala
en:Toijala
fr:Toijala
nl:Toijala
no:Toijala
pt:Toijala
ro:Toijala
sv:Toijala
vi:Toijala