Graniitti

Kuva:Granite wall of chapel La Hougue Bie, Jersey.jpgläinen graniittiseinä]]
Graniitti kuuluu jähmettyneisiin kivilajeihin eli magmakivi ja niiden alaryhmään syväkivi. Se on syntynyt intruusio hitaasti jäähtyvissä magmapesäke syvällä Maan kuori.
Graniitti on yksi Suomi yleisimpiä kivilajeja. Se koostuu kvartsista, kiille, maasälpä ja joskus myös sarvivälke, jotka voidaan erottaa rakeina kiven pinnassa. Graniitin väri vaihtelee melko paljon maasälvän värin (joka vaihtelee punaisesta miltei valkoiseen) ja määrän mukaan tumman punaruskeasta vaaleanharmaaseen. Myös raekoko vaihtelee muutamasta sentistä alle milliin. Erikoisia graniittimuunnoksia ovat mm. pallograniitti sekä erityyppiset rapakivi, joita louhitaan koriste- ja rakennuskiveksi. Graniitin keskimääräinen tiheys on 2,75 g/cm<sup>3</sup>. Graniitti on felsinen kivi. Graniitti on kovaa ja kestävää. Graniittia on käytetty rakennusten kivijalkojen rakentamiseen ja sitä käytetään yleisesti teiden reunakiveyksiin.
Orogenia yhteydessä korkeassa lämmössä ja kovassa paineessa graniitti muuttuu gneissiksi, joka kuuluu metamorfiset kivilajit.
Kuva:Granite RJ.jpgsta ]]
Kuva:Granite colibri.jpg
Kuva:Rapakivigranite ss.jpg

Lähteet


Luokka:Felsiset kivilajit
Luokka:Syväkivilajit
Luokka:Magmakivilajit
Luokka:Rakennusmateriaalit
Luokka:Suomen kansallissymbolit
ar:جرانيت
an:Granito
az:Qranit
id:Granit
bn:গ্রানাইট
be:Граніт
be-x-old:Граніт
bs:Granit
bg:Гранит
ca:Granit
cs:Žula
co:Granitu
cy:Gwenithfaen
da:Granit
de:Granit
et:Graniit
el:Γρανίτης
en:Granite
es:Granito
eo:Granito
ext:Granitu
eu:Granito
fa:سنگ خارا
fr:Granite
ga:Eibhear
gv:Clagh hryal
gd:Clach-ghràin
gl:Granito
ko:화강암
hi:ग्रेनाइट
hr:Granit
io:Granito
bpy:গ্রানিটো
is:Granít
it:Granito
he:גרניט
ka:გრანიტი
kk:Гранит
sw:Itale
lv:Granīts
lb:Granit
lt:Granitas
hu:Gránit
mk:Гранит
ml:കരിങ്കല്ല്
mwl:Cantarie
mn:Боржин
my:နှမ်းဖတ်ကျောက်
nl:Graniet
ja:花崗岩
no:Granitt
nn:Granitt
pnb:گرینائیٹ
pl:Granit
pt:Granito
ro:Granit
ru:Гранит
sq:Graniti
simple:Granite
sk:Granit
sl:Granit
sr:Гранит
sh:Granit
sv:Granit
ta:கருங்கல் (பாறை)
th:หินแกรนิต
vi:Đá hoa cương
tr:Granit
uk:Граніт
fiu-vro:Graniit
zh:花崗岩

Grafiittihidasteinen kanavatyyppinen reaktori


Image:RBMK reactor from Ignalina.gif
Grafiittihidasteinen kanavatyyppinen reaktori eli RBMK () on vesijäähdytteinen ja grafiittihidasteinen ydinreaktori. Polttoaineena on rikastettu uraanioksidi, mahdollisesti myös rikastamaton luonnonuraani. Polttoaine ja jäähdytinputket sijaitsevat pystysuorina massiivisessa grafiittilohkossa, joka on typpi ja heliumilla täytetyssä paineastiassa grafiitin hapettumisen estämiseksi. Jäähdytinaine on 75 baarin paineessa, ja se poistuu reaktorista 350&nbsp;°C:n lämpötilassa höyrynä, jollaisena se johdetaan suoraan turbiiniin. Reaktorin polttoainetta voidaan vaihtaa käytön aikana, mikä mahdollistaa ydinasekelpoisen plutoniumin tuottamisen.

Ominaisuudet


RBMK-reaktori on kehitetty Neuvostoliitto Anatoli Aleksandrovin johdolla, ja se tunnetaan laajimmin Tšernobylin ydinvoimalaitos reaktorina. Toisin kuin puhtaasti siviilikäyttöön tehdyissä kevytvesireaktoreisssa, hidastinaine on palonarkaa hiiltä. RBMK on alusta asti tunnettu epävakaana reaktorityyppinä. Siinä on sekä suunnitteluvikoja että tarkoituksellisia ominaisuuksia, jotka olennaisesti heikentävät ydinturvallisuus. Reaktorilla on tietyillä tehoalueilla taipumusta yllättäviin tehonnousuihin ja epävakauteen. Lisäksi reaktorin säätösauvojen kärjistä puuttuu absorbaattoriaine, jolla reaktiota säädetään. Näin ollen säätösauvojen syötöllä ei aluksi ole reaktiota hillitsevää vaikutusta – pahimmillaan päinvastoin. Reaktorin hidastinaine grafiitti eli alkuaine hiili voi vakavassa onnettomuudessa syttyä palamaan, mikä mahdollisti yhdessä muiden suunnitteluvikojen kanssa Tšernobylin onnettomuuden massiivisen päästön. RBMK-reaktoreiden suunnitteluvikoja on nyttemmin korjattu.

Käyttö


RBMK-tyyppisiä eli grafiittihidasteisia kiehutusvesireaktoreita on yhä käytössä entisen Neuvostoliitto alueella kaikkiaan 12 kpl(2005). Ne tuottavat vielä miltei puolet nykyisen Venäjän ydinsähköstä. Kaikkiaan alueen sähköstä tuotetaan ydinvoimalla runsaat kymmenen prosenttia. Tauoton reaktorin käyttö on mahdollista, sillä polttoaine voidaan vaihtaa käytön aikana uuteen erikseen kussakin polttoainekanavassa. Operaatio tehdään reaktorihallin 200 tonnia painavalla latauskoneella.
Polttoaineen vaihto "lennossa" merkitsee myös sitä, että RBMK-tyyppiä voidaan käyttää plutoniumin tuotantoon ydinaseita varten. Soveltuvuus sotilaskäyttöön selittää sitä, ettei Tšernobyl-tyypin voimaloita viety ulkomaille. Ns. painevesireaktori verrattuna RBMK oli lisäksi halpa ja sen osia voitiin valmistaa tavallisissa konepajoissa. RBMK oli Neuvostoliiton ydinvoimateollisuuden selkäranka huhtikuussa Ukrainassa 1986 sattuneeseen Tšernobylin turmaan asti. Sittemmin RBMK-mallin reaktorihankkeita alettiin perua ja käytössä oleviin reaktoreihin tehtiin teknisiä muutoksia, joiden toivotaan estävän Tšernobylin onnettomuuden toistuminen.
Suomea lähimmät RBMK-voimalat ovat Leningradin ydinvoimala Sosnovyi Bor, Pietarin läheisyydessä, sekä Smolenskissa Ukrainan rajan tuntumassa (kolme valmista 950 megawatin yksikköä, lisäksi yhtä ei ole otettu käyttöön). Ignalinan ydinvoimala Liettuassa (kaksi 1450 megawatin yksikköä) ajettin alas joulukuussa 2009. Jos vanhat päätökset toteutuvat, toimivia RBMK-reaktoreita on määrä alkaa poistaa käytöstä lähivuosina. Urakka pitäisi saada päätökseen kymmenessä vuodessa. Energiahuolto on IVY:ssä kuitenkin niin tiukoilla, että suunnitelma vaikuttaa epärealistiselta.
Tšernobylin onnettomuuden jälkeen saman tyypin valmiita voimaloita alettiin parantaa lisäämällä niihin turvallisuusjärjestelmiä. Sosnovyi Borin ykkösyksikköön tehtiin puolitoista vuotta kestänyt korjaus, ja sama työ on käynnissä kakkosessa. Suurimmat ongelmat Sosnovyi Borissa liittyvätkin kahteen vanhimpaan reaktoriin. Niihin rakennettiin 1995 samanlaiset onnettomuuksien paikantamisjärjestelmät kuin kahteen uusimpaan reaktoriin. Järjestelmä on olennainen reaktorin sulkemisen kannalta ajoissa ennen tilanteen riistäytymistä hallinnasta.

Suomen ja Venäjän turvallisuusyhteistyö


Suomi ja Venäjä ovat tehneet yhteistyötä Sosnovyi Borin ja muiden Suomen lähellä sijaitsevien ydinvoimaloiden turvallisuuden parantamiseksi. Projekti on ollut mallina kaikille muille RBMK-laitosten muutoksille. Yhteistyön tuloksia ovat dieselmoottori-varavoimaloiden, valvontakameroiden ja kulunvalvonnan rakentaminen voimaloihin. Aikaisemmin Venäjän ydinvoimaloita ei ollut edes aidattu kunnollisesti. Valvontakameroilla voimalan johto voi huolehtia muun muassa siitä, että valvomossa on tarpeellinen henkilökunta läsnä. Mahdolliset tulipalot sekä höyry- tai vesivuodot havaitaan kameroiden välityksellä nopeasti.
STUK:n tarkastajat totesivat ultraäänitutkimuksissa monien venäläisvoimaloiden vesiputkien heikon laadun ja niiden uudistaminen on ollut eräs kiireellisimmistä töistä. Muita turvallisuuden kannalta tärkeitä uudistuksia ovat voimaloiden sisäpuhelinjärjestelmien parantaminen ja sähköjärjestelmien huolto. Alun perin sisäpuhelimien soittoääni peittyi usein voimalan meluun. Nyt puhelimissa on soittoäänen kanssa samanaikaisesti toimiva valosignaali.
Diesel-varavoiman lisääminen on erittäin tärkeä parannus turvallisuuteen, sillä aikaisemmin RBMK-voimalat ovat olleet Venäjän valtakunnan sähköverkon varassa. Sähkön katkeaminen voimalassa reaktorin käydessä pysäyttäisi kaikki jäähdytysvettä kierrättävät pumput ja voisi aiheuttaa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus toisinnon, koska RBMK-reaktorilla on taipumus kiihtyä itsekseen. Voimalan henkilökunta testaa diesel-varavoiman toiminnan vuosittain.
Venäjän ydinvoimaloiden henkilökunnan koulutus ja palkkaus on ollut eräs tärkeimmistä turvallisuusongelmista, joiden ratkaisu on Venäjän talousvaikeuksien aikana 1990-luvulla ollut eräs suurimpia tehtäviä. STUK on osallistunut RBMK-voimaloiden valvomosimulaattorin rakentamiseen. Henkilökunnan koulutus ja ydinvoimalan sisäinen komentoketju ovat tärkeitä tekijöitä poikkeustilanteissa, kuten kaikki tähänastiset ydinturmat osoittavat.
Suomen lähellä sijaitsevien venäläisten ydinvoimaloiden alueille STUK on saanut Venäjän hallitukselta luvan rakentaa radioaktiivisen säteilyn mittausasemat. Ne ovat samanlaisia kuin STUK:in Suomessa käyttämät valtakunnalliset säteilyn varoitus- ja mittausasemat. Suomen avustuksella RBMK-laitoksiin on myös asennettu hälyttimet, jotka varoittavat ääni- ja valosignaalein reaktorin lähestyessä epävakaaksi tiedettyä tehoaluetta.

Viitteet


Luokka:Ydinreaktorityypit
be:РБМК
be-x-old:РБМК
bg:РБМК
ca:RBMK
cs:RBMK
de:RBMK
en:RBMK
es:RBMK
eu:RBMK
fr:Réacteur de grande puissance à tubes de force
ko:흑연감속 비등경수 압력관형 원자로
hr:RBMK reaktor
it:Reattore nucleare RBMK
lv:RBMK
lt:RBMK
hu:RBMK
nl:RBMK
ja:黒鉛減速沸騰軽水圧力管型原子炉
pl:RBMK
pt:RBMK
ru:РБМК
sk:Kanálový varný reaktor s uránovo-grafitovým moderátorom
sl:Reaktor RBMK
sr:РБМК
sv:RBMK
vi:RBMK
uk:РБМК
zh:压力管式石墨慢化沸水反应炉

George Orwell


George Orwell, oikealta nimeltään Eric Arthur Blair (25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Intia – 21. tammikuuta 1950 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli brittiläinen vasemmistolainen kirjailija ja lehtimies. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Espanjan sisällissotaa kuvaava reportaasi ''Katalonia, Katalonia'', neuvostokommunismia vertauskuvallisesti kritisoiva ''Eläinten vallankumous'' ja antitotalitaristinen dystopiakuvaus ''Vuonna 1984''.

Nuoruus ja varhainen kirjallinen ura


George Orwell syntyi Intiassa siirtomaavirkamiehen poikana, mutta sai kuitenkin koulutuksensa englantilaisissa sisäoppilaitoksissa. Valmistuttuaan Etonin eliittikoulusta 1921 Orwell lähti isänsä uralle ja työskenteli brittiläisen imperiumin siirtomaavirkamiehenä Intiassa ja Myanmar. Nämä kokemukset saivat hänet vakuuttumaan siitä, että brittivalta ei ainakaan silloisessa muodossaan ollut hyväksi alusmaille. Hän ei kuitenkaan kannattanut täyttä itsenäisyyttä siirtomaille, vaan ajoi mm. T. E. Lawrencen (”uusi imperialismi”) ajatuksia muistuttavassa hengessä rakentavaa, tasa-arvoista kumppanuutta Britannian ja sen entisten siirtomaiden välille. Esimerkiksi Mahatma Gandhin toimintaan Orwell suhtautui hyvinkin kriittisesti. Siirtomaakokemuksistaan hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa ''Burmese Days'' (1934).
Erottuaan siirtomaavirkamiehen tehtävistä 1927 Orwell eli joitakin vuosia Pariisin ja Lontoon köyhälistön keskuudessa, yrittäen päästä alkuun kirjailijanurallaan ja elättäen itsensä tilapäistöillä, kuten opettajana ja kirjakauppiaana. Kokemuksistaan hän julkaisi reportaasikirjan ''Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa'' (1933). Myöhemmin hän jatkoi samaa teemaa kirjalla ''Tie Wiganin aallonmurtajalle'' (1937), joka perustui hänen Pohjois-Englannin köyhien hiilikaivostyöläisten keskuudessa viettämäänsä aikaan. Orwellin reportaaseja pidetään yhteiskunnallisen kirjallisuuden klassikoina, ja 1930-luvulla hän myös aloitti laajan ja laadukkaan esseetuotantonsa. Orwell julkaisi 1930-luvulla myös neljä kaunokirjallista romaania, mutta sekä kriitikot että kirjailija itse pitivät niitä keskinkertaisina. 1930-luvun loppuun mennessä Orwell kuitenkin tuli jo toimeen kirjallisista töistään saamillaan tuloilla ja saattoi antautua kokopäiväiseksi kirjailijaksi.
Orwell osallistui 1936–1937 vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella. Hän soti neljä kuukautta Aragonian rintamalla anarkistien kanssa yhteistyössä toimineen, lähinnä Trotskilaisuus marxilaisen POUM-puolueen miliisijoukoissa. Stalinistinen Espanjan kommunistipuolue kuitenkin aloitti puhdistuksen POUMia ja muita poliittisesti ”harhaoppisina” pitämiään liittolaisia vastaan. Kaulaan haavoittunut Orwell pelastui täpärästi kommunistien kynsistä ja palasi Englantiin. Kotiin palattuaan hän kirjoitti kirjan ''Katalonia, Katalonia'' (1938), jossa hän kuvasi kokemuksiaan sodassa ja tasavaltalaisten poliittisia ristiriitoja. Teos on yksi kaikkien aikojen klassisimpia sotareportaaseja.
Toinen maailmansota aikana Orwell työskenteli Britannian yleisradioyhtiössä BBC:ssä propagandatehtävissä.
Vuonna 1945 hän vietti kolme kuukautta Ranskassa, Saksassa ja Itävallassa sotakirjeenvaihtajana.
Varsinaisen läpimurtonsa kirjailijana hän teki vasta sodan jälkeen romaaneillaan ''Eläinten vallankumous'' ja ''Vuonna 1984''.

Poliittiset mielipiteet


Orwell ei koskaan ollut varsinainen kommunisti, vaan hänen näkemyksensä olivat lähinnä vasemmistososialidemokraattisia. Orwell itse kirjoitti kannattavansa ”demokraattista sosialismia”, mutta ei koskaan määritellyt termiä tarkemmin. Hän ruoti kirjallisia motiivejaan seuraavasti:
Viimeistään Espanjan sisällissodan kokemukset saivat Orwellin vakuuttuneeksi kommunismin tuhoisuudesta myös vasemmistolaisuudelle (”''kommunistinen puolue on nykyään vastavallankumouksellinen voima''”) ja tekivät hänestä neuvostokommunismin tiukan vastustajan. 1949 Orwell listasi Britannian ulkoministeriön kommunisminvastaista propagandaa tekevälle osastolle kommunisteiksi ja Neuvostoliiton myötäilijöiksi epäilemiään kulttuurihenkilöitä, joiden kanssa tehtävää yhteistyötä ministeriön tulisi välttää. Orwell tunsi kuitenkin aina solidaarisuutta Katalonian vallankumouksen anarkistista alkuvaihetta kohtaan, eikä vallankumouksellinen väkivaltaromantiikka ollut hänelle täysin vierasta. Esimerkiksi toisen maailmansodan alussa, natsien hyökkäysvaiheen aikana kirjoitetussa pitkässä esseessään''The Lion and the Unicorn'' (”Leijona ja yksisarvinen”) hän näki kommunisteista riippumattoman mutta vasemmistososialistisen, ehkä verisenkin vallankumouksen Englannissa väistämättömänä, jopa toivottavana.
Orwell arvosteli isänmaallisuutta siitä, että se hänen mielestään teki ihmiset epäkriittisiksi oman maansa ulkopolitiikkaa kohtaan. Orwell esimerkiksi kirjoitti, että ”nationalisti ei vain jätä tuomitsematta oman puolensa tekemiä hirmutekoja, vaan hänellä on myös huomattava kyky olla edes kuulematta niistä”. Toisen maailmansodan aikana hän toimi kodinturvajoukoissa (Home Guard) ja yritti päästä myös rintamalle, mutta pahenevan keuhkotuberkuloosinsa vuoksi häntä ei hyväksytty armeijaan. Sodan aikana hän puolusti näkyvästi kirjailija P. G. Wodehousea jota syytettiin maanpetoksellisesta yhteistyöstä natsien kanssa.
Orwell arvosteli jyrkästi kuuluisassa esseessään ''Politics and the English Language'' kielen käyttämistä poliittisena välineenä ja todellisuuden naamioimista kiertoilmaisuin.
George Orwell oli Britannian tiedustelupalvelun seurannassa 1920-luvulta lähtien, koska epäiltiin hänen olleen kommunisti. Nyt näitä raportteja on asetettu luettaviksi Britannian kansallisarkiston sivuille.

''Eläinten vallankumous'' ja ''Vuonna 1984''


Toisen maailmansodan jälkeen kirjoitetussa tieteiskirjallisuus ''Vuonna 1984'' Orwell maalaa klassiseksi muodostuneen dystopian tulevaisuuden totalitarismi tarkkailuyhteiskunnasta, jota johtaa myyttinen ”Isoveli”. Kirjasta ovat myös peräisin termit ”uuskieli” ja ”ajatusrikos”.
''Eläinten vallankumous'' on faabeli, joka kritisoi Venäjän vallankumousta seurannutta kehitystä Neuvostoliitto.
Orwell ei saanut nauttia kauan kirjojensa suosiosta, sillä hän kuoli jo tammikuussa 1950 vain 46-vuotiaana tuberkuloosin aiheuttamaan keuhkoverenvuotoon.

Tuotanto


''Down and Out in Paris and London'' (reportaasi, suom. ''Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa'', 1933)
''Burmese Days'' (romaani, 1934)
''A Clergyman's Daughter'' (romaani, 1935)
''Keep the Aspidistra Flying'' (romaani, suom. ''Eläköön tuonenkielo'', 1936)
''The Road to Wigan Pier'' (reportaasi, suom. ''Tie Wiganin aallonmurtajalle'', 1937)
''Homage to Catalonia'' (sotareportaasi, 1938, suom. )
''Coming Up For Air'' (romaani, 1939)
''Animal Farm'' (romaani, suom. ''Eläinten vallankumous'', 1945)
''Nineteen-Eighty-Four'' (romaani, suom. ''Vuonna 1984'', 1949)
Orwellin laajaa esseetuotantoa arvostetaan englanninkielisessä maailmassa erittäin paljon, ja sitä on julkaistu eri kokoelmina. Suomeksi on ilmestynyt valikoima ''Kun ammuin norsun ja muita esseitä''.
Sisältö: Miksi kirjoitan, Hirttäminen, Kiplingin kuoltua, The Road to Wigan, Pierin päiväkirja, Kun ammuin norsun, Muistoja kirjakaupasta, Kirje Rayner Heppenstallille, Marrakes, Valaan vatsassa; Wells, Hitler ja maailmanvaltio; Mark Twain – laillistettu velmuilija, Runous ja mikrofoni, Sota-ajan päiväkirjasta, Kuppi kuumaa teetä, Nationalismista.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://wikilivres.info/wiki/index.php/George_Orwell George Orwellin teoksia
http://students.ou.edu/C/Kara.C.Chiodo-1/orwell.html George Orwell Resources
http://www.nationalarchives.gov.uk/catalogue/displaycataloguedetails.asp?CATLN=6&CATID=8717748&SearchInit=4&CATREF=KV+2%2F2699&j=1 The National Archivesin Orwell-seuranta-aineisto
http://www.alphagalileo.org/ViewItem.aspx?ItemId=70733&CultureCode=en New discoveries: George Orwell’s time in Stuttgart
Luokka:George Orwell
Luokka:Sotakirjeenvaihtajat
Luokka:Vuonna 1903 syntyneet
Luokka:Vuonna 1950 kuolleet
ar:جورج أورويل
an:George Orwell
ast:George Orwell
az:Corc Oruell
id:George Orwell
ms:George Orwell
bn:জর্জ অরওয়েল
zh-min-nan:George Orwell
jv:George Orwell
be:Джордж Оруэл
be-x-old:Джордж Орўэл
bs:George Orwell
br:George Orwell
bg:Джордж Оруел
ca:George Orwell
cs:George Orwell
co:George Orwell
cy:George Orwell
da:George Orwell
de:George Orwell
et:George Orwell
el:Τζορτζ Όργουελ
en:George Orwell
es:George Orwell
eo:George Orwell
eu:George Orwell
fa:جورج اورول
fr:George Orwell
fy:George Orwell
ga:George Orwell
gv:George Orwell
gd:George Orwell
gl:George Orwell
ko:조지 오웰
hy:Ջորջ Օրվել
hi:जॉर्ज ऑरवेल
hr:George Orwell
io:George Orwell
ilo:George Orwell
os:Оруэлл, Джордж
is:George Orwell
it:George Orwell
he:ג'ורג' אורוול
kn:ಜಾರ್ಜ್‌ ಆರ್ವೆಲ್‌
ka:ჯორჯ ორუელი
mrj:Джордж Оруэлл
ku:George Orwell
la:Georgius Orwell
lv:Džordžs Orvels
lb:George Orwell
lt:George Orwell
hu:George Orwell
mk:Џорџ Орвел
ml:ജോര്‍ജ്ജ് ഓര്‍വെല്‍
mr:जॉर्ज ऑर्वेल
arz:جورج اورويل
mzn:جورج ارول
mn:Жорж Орвелл
nah:George Orwell
nl:George Orwell
ja:ジョージ・オーウェル
no:George Orwell
nn:George Orwell
oc:George Orwell
uz:George Orwell
pms:George Orwell
nds:George Orwell
pl:George Orwell
pt:George Orwell
ro:George Orwell
qu:George Orwell
ru:Джордж Оруэлл
sq:George Orwell
scn:George Orwell
simple:George Orwell
sk:George Orwell
sl:George Orwell
szl:George Orwell
sr:Џорџ Орвел
sh:Džordž Orvel
sv:George Orwell
tl:George Orwell
ta:ஜார்ஜ் ஆர்வெல்
te:జార్జ్ ఆర్వెల్
th:จอร์จ ออร์เวลล์
vi:George Orwell
tg:Ҷорҷ Оруэлл
tr:George Orwell
uk:Джордж Орвелл
ur:جارج اورول
vec:George Orwell
xmf:ჯორჯ ორუელი
yo:George Orwell
zh-yue:佐治奧威爾
diq:George Orwell
zh:乔治·奥威尔

Golan

Golanin kukkulat

Geologia


Kuva:The Earth seen from Apollo 17.jpg
Geologia (kreikan sanoista &gamma;&eta;- (''ge-'', "maa") ja &lambda;&omicron;&gamma;&omicron;&sigmaf; (''logos'', "tiede")) on tieteenala, joka tutkii Maata ja sen historiaa, rakennetta, koostumusta sekä sen muotoutumiseen vaikuttavia tapahtumia. Tutkimuksen kohteena ovat maankuori kivet ja kiviä synnyttävät prosessi. Geologian sovelluksilla on taloudellista merkitystä etenkin malmien, mineraalien ja fossiilisten polttoaineiden etsinnässä.
Geologia jakaantuu useaan tutkimushaaraan. Näissä perehdytään muun muassa maakamaran kemialliseen koostumukseen, luonnonvara etsintään ja arviointiin. Geologiassa käytetään apuna niin fysiikkaa, biologiaa kuin kemiaa.
Suomessa geologia on jaettu perinteisesti kallioperägeologiaan ja maaperägeologiaan.
Suomessa geologiaa voi opiskella pääaineena Helsingin yliopistossa, Oulun yliopistossa, Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa.

Historia


Vanhimmat geologian tutkimukset ovat Antiikin Kreikka. Theofrastos tutki kiviä 300-luku eaa. ja roomalainen Plinius vanhempi käsitteli mineraaleja ajan laskun alun aikoihin.
Varsinaisen geologian uskotaan kehittyneen keskiajalla islamilaisessa maailmassa. Samaan aikaan Kiinassa Shen Kuo teki geologisia tutkimuksia. Uudella ajalla tieteen painopiste siirtyi Eurooppaan. Englantilaista James Huttonia pidetään nykyaikaisen geologiantutkimuksen isänä. Hutton kumosi käsityksen, etät maa oli 6000 vuotta vanha, ja korvasi sen teorialla ikivanhasta, alati muuttuvasta maankuoresta jonka liikkeiden vomanlähteenä on sisäinen lämpö. Modernin geologian merkittävimpänä löytönä pidetään laattatektoniikkaa.
Richard de Bury käytti ensimmäisen kerran termiä ''geologia'' vuonna 1473. Nykyisessä merkityksessä sanaa käytti ensimmäisen kerran Jean-Andr&eacute; de Luc vuonna 1778. Termin virallisti Horace B&eacute;n&eacute;dict de Saussure vuonna 1779.

Geologinen ajanlasku


Geologinen ajanlasku jakaa maapallon historian viimeisimmät noin 4,5 miljardia vuotta kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin, joiden pituus vaihtelee miljoonista vuosista tuhansiin miljooniin vuosiin. Ajanjaksot esitetään yleensä alaspäin vanhenevassa järjestyksessä, joka symboloi karkeasti sedimenttikivikerrostumia. Täydellistä kaikki ajanjaksot kattavaa sedimenttikivikerrostumaa ei ole olemassa joten tutkimustietoa on hankittu ympäri maapalloa sijaitsevista osakerrostumista. Kansainvälinen ''International Commission on Stratigraphy'' -järjestö (ICS) pyrkii standardisoimaan ajanjaksojen nimityksiä ja ajoituksia.

Geologian tutkimat materiaalit


Kivi on materiaali, joka muodostuu mineraali ja luokitellaan mineraalisisältönsä mukaan. Kivet luokitellaan yleensä ne muodostaneiden prosessien mukaan magmakiviin, sedimenttikiviin ja Metamorfinen kivilaji kiviin. Maaperägeologia (kvartäärigeologia) tutkii kiinteää kallioperää peittäviä irtaimia maalajeja. Näihin kuuluvat hiekka, sora ja turve.

Maapallon rakenne


Kuva:Globe4.jpg 2&nbsp;Keskiselänne 3&nbsp;Laattatektoniikka#lähenevät_laatat 5&nbsp;Tulivuori 7&nbsp;Pluumi 8&nbsp;Maan ydin 9&nbsp;Maan ydin 10&nbsp;Konvektio 11&nbsp;Litosfääri 12&nbsp;Astenosfääri 13&nbsp;Gutenberg-pinta 14&nbsp;Moho-pinta]]
Maapallon kerrokselliseen rakenteeseen kuuluvat maan kuori, Maan vaippa ja maan ydin.
Laattatektoniikka on teoria, joka selittää litosfäärilaatta liikkeen mekanismia ja liikkeen vaikutuksia.

Geologian alat ja lähialat


Astrogeologia
Geoarkeologia
Geodesia
Geofysiikka
Maantiede
Geokemia
Biogeokemia
Isotooppogeokemia
Geokronologia
Geologinen mallinnus
Geomikrobiologia
Geomorfologia
Geomytologia
Geotieteet
Glasiologia
Historiallinen geologia
Hydrologia tai Geohydrologia
Insinöörigeologia
Laattatektoniikka
Maaperägeologia
Mineralogia
Oseanografia
Merigeologia
Paleoklimatologia
Paleontologia
Mikropaleontologia
Palynologia
Petrofysiikka
Petrologia
Rakennegeologia
Sedimentologia
Seismologia
Speleologia
Stratigrafia
Biostratigrafia
Kronostratigrafia
Litostratigrafia
Tektonostratigrafia
Taloudellinen geologia
Kaivosgeologia
Malmigeologia
Öljygeologia
Vulkanologia
Ympäristögeologia

Katso myös


Geologinen ajanlasku

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.gtk.fi Geologian tutkimuskeskus
http://www.geologia.fi/ Geologia.fi
http://www.hut.fi/Yksikot/Geodesia/ TKK:n Geodesian laboratorio
http://geo.tkk.fi/ TKK:n Geoympäristötekniikan laboratorio
http://www.opigeologiaa.fi/ TKK:n Geoympäristötekniikan Geologian opetussivusto
http://www.helsinki.fi/geologia/ Helsingin yliopiston Geologian laitoksen sivut
http://www.sci.utu.fi/geologia/ Turun yliopiston Geologian laitoksen sivut
http://cc.oulu.fi/~geolwww/ Oulun yliopiston Geotieteiden laitoksen sivut
http://www.geologinenseura.fi/ Suomen Geologinen Seura
Luokka:Geologia
af:Geologie
am:መሬት ጥናት (ጂዮሎጂ)
ar:جيولوجيا
an:Cheolochía
frp:G·eologia
ast:Xeoloxía
az:Geologiya
id:Geologi
ms:Geologi
zh-min-nan:Tē-chit-ha̍k
map-bms:Geologi
jv:Géologi
su:Géologi
ba:Геология
be:Геалогія
be-x-old:Геалёгія
bs:Geologija
br:Douarouriezh
bg:Геология
ca:Geologia
cv:Геологи
cs:Geologie
sn:Ketanyika
co:Geologia
cy:Daeareg
da:Geologi
de:Geologie
et:Geoloogia
el:Γεωλογία
en:Geology
es:Geología
eo:Geologio
ext:Geologia
eu:Geologia
fa:زمین‌شناسی
hif:Geology
fo:Jarðfrøði
fr:Géologie
fy:Geology
fur:Gjeologjie
ga:Geolaíocht
gd:Geòlas
gl:Xeoloxía
gu:ભૂસ્તર શાસ્ત્ર
ko:지질학
haw:Huli honua
hy:Երկրաբանություն
hi:भूविज्ञान
hr:Geologija
io:Geologio
ia:Geologia
ie:Geologie
iu:ᓄᓇᓕᕆᓂᖅ
os:Геологи
xh:IJioloji
is:Jarðfræði
it:Geologia
he:גאולוגיה
kl:Nunarsualerineq
kn:ಭೂರಚನಶಾಸ್ತ್ರ
ka:გეოლოგია
kk:Геология
kw:Dororyeth
ky:Геология
sw:Jiolojia
ht:Jewoloji
ku:Jeolojî
lad:Jeolojiya
lo:ທໍລະນີສາດ
la:Geologia
lv:Ģeoloģija
lb:Geologie
lt:Geologija
li:Geologie
jbo:ligytedyske
lmo:Geulugia
hu:Geológia
mk:Геологија
ml:ഭൂഗർഭശാസ്ത്രം
mi:Tātai aro whenua
mzn:زمین درست کر چیزها
mwl:Geologie
mn:Геологи
my:ဘူမိဗေဒ
nah:Tlālmatiliztli
nl:Geologie
new:भूगर्भशास्त्र
ja:地質学
nap:Giuloggia
frr:Geologii
no:Geologi
nn:Geologi
nrm:Géologie
nov:Geologia
oc:Geologia
om:Geology
pnb:زمین دی سائنس
pap:Geologia
ps:ځمکپېژندنه
pl:Geologia
pt:Geologia
kaa:Geologiya
ro:Geologie
ru:Геология
rue:Ґеолоґія
sa:प्राचीनभूगर्भशास्त्रम्
sco:Geologie
stq:Geologie
st:Geologi
sq:Gjeologjia
scn:Gioluggìa
si:භූවේදය
simple:Geology
sk:Geológia
sl:Geologija
ckb:زەویناسی
sr:Геологија
sh:Geologija
sv:Geologi
tl:Heolohiya
ta:நிலவியல்
tt:Геология
th:ธรณีวิทยา
vi:Địa chất học
tg:Геология
tr:Jeoloji
tk:Geologiýa
uk:Геологія
ur:ارضیات
ug:گېئولوگىيە
vec:Giołogia
vo:Talav
fiu-vro:Geoloogia
wa:Djeyolodjeye
war:Heolohiya
yi:געאלאגיע
zh-yue:地質學
bat-smg:Geuoluogėjė
zh:地质学

Grover Cleveland


Stephen Grover Cleveland (18. maaliskuuta 1837 – 24. heinäkuuta 1908) oli Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä (1885–1889) ja 24. (1893–1897) Yhdysvaltain presidentti, ja toistaiseksi ainoa virassa jatkanut presidentti, joka ei ole palvellut yhtäjaksoisesti.
Ennen presidentiksi nousuaan Cleveland toimi Buffalo (New York) pormestarina ja New York (osavaltio) kuvernöörinä. Kuvernöörinä Cleveland tuli tunnetuksi silloisen poliittisen järjestelmän vastustajana ja ahkerana veto-oikeus käyttäjänä. Cleveland ei palvellut lainkaan Yhdysvaltain sisällissota, vaan palkkasi itselleen puolalaisen sijaisen.
Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Cleveland pyrki vähentämään hallituksen menoja ja pienentämään suojatulli. Clevelandia ei valittu suoraan toiselle kaudelle, vaan hänen ensimmäisen kautensa jälkeen presidenttinä toimi Benjamin Harrison. Neljä vuotta myöhemmin Cleveland kuitenkin voitti Harrisonin vaaleissa ja sai näin toisenkin presidenttikauden. Clevelandin toista kautta varjostivat kuitenkin paha talouskriisi sekä Clevelandin ristiriitaiset näkemykset yhteiskunnallisissa asioissa.

Elämä


Nuoruus


Stephen Grover Cleveland syntyi 18. maaliskuuta 1837 Caldwell (New Jersey), New Jerseyssa. Hän oli vanhempiensa, Presbyteriaaninen kirkko Richard Falleyn ja Anne Neal Clevelandin kahdeksasta lapsesta viides. Vuonna 1841 Grover muutti perheensä kanssa New York (osavaltio), jossa hänen isänsä työskenteli eri seurakuntien palveluksessa.
Grover lopetti koulun ja alkoi työskenellä tienatakseen rahaa perheelleen, kun hänen isänsä oli kuollut 1853. Hän ei päässyt opiskelemaan collegeen ja työskenteli opettajana sokeille tarkoitetussa koulussa New Yorkissa ja asianajotoimiston apulaisena Buffalo (New York). Toimittuaan asianajotoimistossa useita vuosia Cleveland sai luvan lakimiehen ammatinharjoittamiseen New Yorkin osavaltiossa vuonna 1859. Kolme vuotta myöhemmin hän perusti oman toimistonsa.
Cleveland ei palvellut Yhdysvaltain sisällissota, vaan palkkasi itselleen Enrollment Actin nojalla puolalaisen sijaisen suorittamaan asevelvollisuuttaan.

Ura poliitikkona


Grover Cleveland pääsi ensimmäisen kerran mukaan politiikkaan, kun hänet valittiin kahden vuoden kaudelle Erien piirikunta seriffiiksi vuonna 1871. Seriffinä hän pani täytäntöön kolme kuolemantuomiota, kun hän määräsi kolme murhaajaa hirtettäväksi. Seriffikautensa päätyttyä Cleveland jatkoi opintojaan lain parissa. Vuonna 1881 Cleveland pyrki Buffalon pormestariksi. Kaupungin hallinto oli tuolloin hyvin korruptoitunut, ja uudistusmielisenä pidetty Cleveland voitti vaalit. Virkaanastumisensa jälkeen Cleveland niitti mainetta vallitsevan poliittisen järjestelmän vastustajana, ja hänen suosionsa nousi räjähdysmäisesti.
Vuonna 1883 Clevelandista tuli New Yorkin pormestari. Cleveland käytti veto-oikeus ahkerasti: ensimmäisen kahden pormestarikuukautensa aikana hän esti kahdeksan New Yorkin kongressin hyväksymää lakiehdotusta. Vaikka Clevelandin suosio kansan keskuudessa nousi jatkuvasti, hän sai paljon vastustajia myös oman puolueensa vanhoillisilta poliitikoilta. Erityisesti Tammany Hall -niminen organisaatio, johon valtaosa New Yorkin merkittävimmistä demokraattipoliitikoista kuului, vastusti Clevelandia ankarasti. Uudistusmielisten republikaanien, kuten esimerkiksi tulevan presidentin Theodore Rooseveltin, silmissä Clevelandia kuitenkin arvostettiin.

Ensimmäinen kausi presidenttinä


Tiedosto:Ma ma wheres my pa.jpg
Vuonna 1884 Cleveland voitti demokraattien esivaalit ja pääsi näin puolueen presidenttiehdokkaaksi republikaanien James G. Blainea vastaan. Vaalikampanjointi ehdokkaiden välillä oli poikkeuksellisen likaista, ja kumpikin ehdokas ryvettyi erilaisissa skandaaleissa. Blainea syytettiin useista finanssisotkuista, kun taas Cleveland joutui myöntämään maksavansa elatusapua naiselle, joka väitti Clevelandin olevan lapsensa isä. Cleveland voitti vaalit lopulta Mugwumps-nimisen republikaaniryhmän ansiosta. Mugwumpsit pitivät Blainea korruptoituneena ja kampanjoivat siksi vahvasti Clevelandin puolesta.
Presidenttinä Cleveland jatkoi edeltäjänsä Chester A. Arthurin linjaa siitä, että liittovaltion työntekijät tulee nimittää virkoihinsa taitojen, ei poliittisen taustan mukaan. Cleveland pyrki alentamaan hallituksen menoja ja käytti veto-oikeuttaan vielä ahkerammin kuin pormestarina. Ensimmäisellä kaudellaan hän käytti veto-oikeutta ennätykselliset 414 kertaa, eli tuplasti enemmän kuin aiemmat 21 presidenttiä yhteensä. Ulkopolitiikassa Cleveland ajoi vahvasti kotimaista tuotantoa tukeneiden suojatullien pienentämistä.
Clevelandin suojatullipolitiikka koitui hänen kohtalokseen seuraavissa presidentinvaaleissa. Yhdysvaltain teollistuneen koillisosan työläiset pelkäsivät suojatullien alentamisen vievän heidän työpaikkansa ja äänestivät tämän takia republikaanien ehdokasta Benjamin Harrisonia. Harrison voitti vaalit ja nousi näin Yhdysvaltain 23. presidentiksi, vaikka saikin vähemmän ääniä mutta enemmän valitsijamiehiä kuin Cleveland. Vaalitappionsa jälkeen Cleveland vetäytyi kotikaupunkiinsa New Yorkiin ja toimi Harrisonin vaalikauden ajan asianajotoimistossa.

Toinen kausi presidenttinä


Vuonna 1892 Cleveland päätti hakea uudelleen presidentiksi, vastassaan jälleen republikaanien Benjamin Harrison. Vaalikampanjointi oli vuoden 1884 vaaleihin verrattuna melko hillittyä. Harrisonin vaimo Caroline Harrison oli kuolemaisillaan tuberkuloosiin, minkä takia Benjamin ei juurikaan kampanjoinut itse. Kansa oli pääosin siirtynyt tukemaan suojatullien pienentämistä, minkä lisäksi myös Tammany Hall ryhtyi tukemaan Clevelandia. Cleveland voitti vaalit ja oli Yhdysvaltain ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa virassa jatkanut presidentti, joka ei ole palvellut yhtäjaksoisesti.
Clevelandin toinen presidenttikausi alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla, kun Yhdysvalloissa alkoi maan siihen astisen historian Panic of 1893. Talouskriisin takia useat rautatieyhtiöt ajautuivat konkurssiin, pankit ajautuivat luottokriiseihin ja kaatuivat sekä arvopaperimarkkinat romahtivat. Talouskriisin seurauksena Yhdysvaltain työttömyysprosentti kohosi 19 prosenttiyksikköön ja hiili- ja liikenneala kärsivät pahoin suurista lakoista. Yhdysvaltain talous elpyi vasta Klondiken kultaryntäys alettua vuosien 1896-1897 vaihteessa.
Clevelandin yhteiskunnalliset näkemykset olivat pitkälti ristiriitaisia. Vaikka Cleveland vastusti kiinalaiset maahanmuuttajien syrjintää lännessä, hän kannatti intiaanit sulauttamista valkoisten kulttuuriin, vastusti mustien ja valkoisten yhdenvertaisuutta sekä naisten äänioikeutta. Clevelandin suosio laski myös ammattiyhdistysliikkeiden keskuudessa, kun hän määräsi liittovaltion joukot keskeyttämään Pullman Strike.

Viimeiset vuodet ja kuolema


Tiedosto:President Grover Cleveland Restored.jpg
Syksyyn 1896 mennessä Cleveland oli jälleen tullut epäsuosituksi joidenkin oman puolueensa ryhmittymien kanssa. Osa demokraateista olisi silti halunnut Clevelandin hakevan kolmannelle presidenttikaudella (presidenttikausien määrää ei oltu vielä tuolloin rajoitettu nykyiseen kahteen kauteen). Cleveland kuitenkin kieltäytyi, ja demokraattien ehdokkaaksi asetettiin edustajainhuoneessa palvellut William Jennings Bryan, joka hävisi vaalit republikaanien William McKinleylle.
Cleveland siirtyi 1897 viettämään eläkepäiviään Princetoniin, New Jerseyhin, missä hän toimi vuodesta 1901 aina kuolemaansa saakka Princetonin yliopiston hallituksessa. Cleveland ei pyynnöistä huolimatta pyrkinyt myöskään vuoden 1904 presidentinvaaleihin. Clevelandin terveys heikkeni loppuvuodesta 1907 nopeasti ja hän kuoli lopulta sydänkohtaukseen 24. kesäkuuta 1908. Hänen viimeisten sanojensa sanotaan olleen ”olen niin kovasti yrittänyt tehdä oikein” ().

Yksityiselämä


Cleveland meni vuonna 1886 naimisiin Wellsin collegessa opiskelleen, 27 vuotta itseään nuoremman Frances Folsomin kanssa. Vaikka Cleveland ei ollut ensimmäinen kesken presidenttikauden naimisiin mennyt, hän oli ensimmäinen presidentti jonka vihkitilaisuus pidettiin Valkoinen talo. 21-vuotiaasta Francesista tuli näin Yhdysvaltain nuorin First Lady. Pari sai yhteensä viisi lasta.
Uskonnolliselta vakaumukseltaan Cleveland oli isänsä tavoin presbyteeri.

Lähteet


}}
}}

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.whitehouse.gov/about/presidents/grovercleveland22 Grover Cleveland (1. kausi) Valkoinen talo.
http://www.whitehouse.gov/about/presidents/grovercleveland24 Grover Cleveland (2. kausi) Valkoinen talo.
Luokka:Yhdysvaltain presidentit
Luokka:New Yorkin kuvernöörit
Luokka:Yhdysvaltalaiset demokraattipoliitikot
Luokka:Amerikanenglantilaiset
Luokka:Amerikanirlantilaiset
Luokka:Vuonna 1837 syntyneet
Luokka:Vuonna 1908 kuolleet
am:ግሮቨር ክሊቭላንድ
ang:Grover Cleveland
ar:جروفر كليفلاند
an:Grover Cleveland
az:Qrover Klivlend
id:Grover Cleveland
ms:Grover Cleveland
bn:গ্রোভার ক্লিভল্যান্ড
zh-min-nan:Grover Cleveland
be:Стывен Гровер Кліўленд
be-x-old:Стывэн Гровэр Кліўлэнд
bcl:Grover Cleveland
bs:Grover Cleveland
bg:Гроувър Кливланд
ca:Grover Cleveland
ceb:Grover Cleveland
cs:Grover Cleveland
co:Grover Cleveland
cy:Grover Cleveland
da:Grover Cleveland
de:Grover Cleveland
et:Grover Cleveland
el:Γκρόβερ Κλίβελαντ
en:Grover Cleveland
es:Grover Cleveland
eo:Grover Cleveland
eu:Grover Cleveland
fa:استیفن گراور کلیولند
fr:Grover Cleveland
fy:Grover Cleveland
ga:Grover Cleveland
gv:Grover Cleveland
gd:Grover Cleveland
gl:Stephen Grover Cleveland
ko:그로버 클리블랜드
hy:Սթիվեն Գրովեր Կլիվլենդ
hr:Grover Cleveland
io:Grover Cleveland
ilo:Grover Cleveland
is:Grover Cleveland
it:Grover Cleveland
he:גרובר קליבלנד
pam:Grover Cleveland
jv:Grover Cleveland
ka:გროვერ კლივლენდი
kk:Стивен Гровер Кливленд
rw:Grover Cleveland
sw:Grover Cleveland
ku:Grover Cleveland
la:Grover Cleveland
lv:Grovers Klīvlends
lt:Grover Cleveland
hu:Grover Cleveland
mr:ग्रोव्हर क्लीव्हलँड
mzn:استیفن گراور کلیولند
my:စတီဖင် ဂရိုဗာ ကလိဗ်လန်း
nl:Grover Cleveland
ja:グロバー・クリーブランド
no:Grover Cleveland
nn:Grover Cleveland
oc:Grover Cleveland
pnb:گروور کلیولینڈ
pl:Grover Cleveland
pt:Grover Cleveland
ro:Grover Cleveland
rm:Grover Cleveland
ru:Кливленд, Стивен Гровер
sq:Grover Cleveland
scn:Grover Cleveland
simple:Grover Cleveland
sk:Stephen Grover Cleveland
sl:Grover Cleveland
sr:Гровер Кливленд
sh:Grover Cleveland
sv:Grover Cleveland
tl:Grover Cleveland
ta:குரோவர் கிளீவ்லாண்ட்
th:โกรเวอร์ คลีฟแลนด์
vi:Grover Cleveland
tr:Grover Cleveland
uk:Гровер Клівленд
ur:گروور کلیولینڈ
war:Grover Cleveland
yi:סטיווען גראווער קליוולאנד
yo:Grover Cleveland
zh:格罗弗·克利夫兰

Garri Kasparov


Garri Kimovitš Kasparov (, s. 13. huhtikuuta 1963 Baku, Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto), alk. Garri Weinstein (), on Venäjä shakki Suurmestari (shakki), oppositiopoliitikko ja kirjailija. Hän oli shakin kolmastoista Shakin maailmanmestaruus (1985–2000).
Kasparovista tuli 1985 kautta aikain nuorin Shakin maailmanmestaruus hänen voitettuaan maanmiehensä Anatoli Karpovin. Tämän jälkeen Kasparov puolusti FIDE:n titteliään kolme kertaa Karpovia vastaan menestyksekkäästi, kunnes hän perusti vuonna 1993 kilpailevan shakkiliiton, Ammattilaisten shakkijärjestö PCA:n. Hän voitti MM-otteluissa Nigel Shortin ja Viswanathan Anandin säilyttäen "klassisen" maailmanmestaruustittelinsä vuoteen 2000 asti, jolloin hän hävisi sen Vladimir Kramnikille. Hänet tunnetaan myös ensimmäisenä tietokoneelle ottelun hävinneenä maailmanmestarina, sillä hän hävisi Deep Bluelle vuonna 1997.
Vuodesta 1986 lähtien Kasparov oli lähes poikkeuksetta Maailman shakkiliitto vahvuuslistan ykkönen aina shakkiuransa loppuun asti. Hän saavutti parhaimmillaan Elo-luku 2&nbsp;851, joka on edelleen ennätys. Kasparov pitää myös hallussaan ennätyksiä peräkkäisistä turnausvoitoista ja shakin Oscareista.
Maaliskuussa 2005 hän ilmoitti lopettavansa aktiivisen shakinpeluun ja keskittyvänsä politiikkaan ja kirjoittamiseen. Hän perusti Yhdistynyt kansalaisrintama -järjestön ja liittyi Toinen Venäjä -oppositioliikkeeseen. Lännessä monet näkevät hänet Vladimir Putinin vastaisen opposition symbolina, mutta opposition vaikutusmahdollisuudet Venäjällä ovat vähäiset.

Shakkiura


Lapsuus ja varhainen ura


Kuva:Kasparov-2.jpgssa vuonna 1974.]]
Kasparov syntyi Bakussa, Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta nimellä Garri Weinstein. Hänen Juutalaiset isänsä ja armenialaiset äitinsä olivat insinöörejä, mutta isä polveutui muusikkosuvusta ja oli myös lahjakas viulisti. Garri Kasparov oli perheen ainoa lapsi. Shakki hän oppi kuusivuotiaana, kun hänen vanhempansa yrittivät ratkaista shakkitehtävää siinä onnistumatta. Seuraavana aamuna poika, joka ei ollut koskaan pelannut shakkia, näytti vanhemmilleen oikean siirron. Isä opetti pojalleen pelin alkeet, ja puolen vuoden päästä Garri oli jo isäänsä taitavampi. Kun Kasparov oli seitsenvuotias, hänen isänsä kuoli leukemiaan. Samana vuonna Kasparov alkoi saada shakin erikoisopetusta Bakun Nuorten pioneerien palatsissa, ja kymmenvuotiaana hän siirtyi Mihail Botvinnikin shakkikouluun valmentaja Vladimir Makogonovin alaisuuteen. Makogonov auttoi asemallisten taitojen kehittämisessä ja sai nuoren Kasparovin pelaamaan vakaita avauksia, kuten Caron–Kannin puolustusta. Botvinnikin koulutus oli kuitenkin monipuolista ja Kasparov kiinnostui jo varhain myös Aleksandr Alehin dynaamisesta tyylistä asemallisine uhrauksineen.
Kasparov otti 12-vuotiaana käyttöönsä venäläistetyn version äitinsä sukunimestä Kasparjan. Samanikäisenä hänestä tuli nuorin Neuvostoliitto alle 18-vuotiaiden mestaruusturnauksen voittanut pelaaja. Ensimmäisen kosketuksensa länteen Kasparov sai kolmetoistavuotiaana Ranskassa edustaessaan nuorten maajoukkueessa Neuvostoliittoa. Hän kertoi havainneensa heti, miten erilaista elämä lännessä oli verrattuna Neuvostoliittoon, joka joissakin suhteissa oli ilmeisen takapajuinen. Hän oli kuitenkin liian nuori ymmärtääkseen kaiken näkemänsä poliittista merkitystä ja piti asiaa maansa kovan historian seurauksena. Vuonna 1977 Kasparov puolusti Neuvostoliiton nuorten mestaruuttaan ja saavutti ensimmäisen murskavoittonsa. Vuonna 1978 Kasparov voitti Aleksei Sokolski muistoturnauksen Minskissä neljäntoista kansainvälisesti luokitellun pelaajan edellä. Pari kuukautta myöhemmin hän oli Latvian Väinänlinnassa paras 64 pelaajasta, jotka pyrkivät arvostettuun Neuvostoliiton mestaruusturnaukseen. Hän kertoi kaikkien tulevaisuutta koskevien epäilysten haihtuneen ja shakin täyttävän hänen elämänsä. Hän oli löytänyt oman shakkityylinsä, joka oli aggressiivinen ja dynaaminen.
Vuonna 1979 Kasparov osallistui Banja Lukassa, Jugoslaviassa, ensimmäiseen tärkeään ulkomaalaiseen turnaukseensa entistä maailmanmestaria Tigran Petrosjania ja 13 muuta suurmestaria vastaan, vaikka hänellä ei ollut vielä FIDE:n luokitusta. Jugoslavialainen suurmestari (shakki) Vukić valitti järjestäjille: ”Venäläiset lähettävät tänne pikkupoikia. Se on solvaus meitä kohtaan.” Kasparov voitti Vukićin ja koko turnauksen kaksi pistettä muiden edellä häviämättä yhtään peliä. Vuonna 1980 hän voitti nuorten maailmanmestaruuden. Kasparovista oli tullut Neuvostoliitossa teinitähti, joka tottui haastatteluihin ja julkiseen puhumiseen hyvin nuorena. 17-vuotiaana hän saavutti suurmestarin arvon.

Kohti huippua


Kasparov oli saanut kutsuja useisiin kansainvälisiin turnauksiin, jotka olivat tärkeitä hänen kehityksensä kannalta. Hän kohtasi kuitenkin odottamattomia vastoinkäymisiä. Neuvostoliiton urheilukomitean shakkiosaston johtaja Nikolai Krogius tarjosi hänelle vain alemman tason turnausta. Kun Kasparov kysyi syytä tähän, Krogius vastasi: ”Meillä on tällä hetkellä maailmanmestari, emmekä tarvitse uutta.” Kasparovin ystävä, Azerbaidžanin tasavallan johtaja Haidar Alijev oli kuitenkin Kremlissä vaikutusvaltainen henkilö. Hänen ansiostaan Kasparoville myönnettiin lupa osallistua Bugojnossa, Bosniassa, pidettävään superturnaukseen. Turnauksen osanottajajoukko oli erittäin vahva, mutta Kasparov voitti turnauksen silti puolitoista pistettä muiden edellä. Kasparov palasi Bakun Vieraiden kielten instituuttiin viimeistelemään useita tutkintoja, joista hänen pääaineensa oli englanti.
Kasparov voitti Moskovan alueturnauksen, josta kaksi parasta pääsi MM-ehdokasotteluihin. Hän kohtasi ensimmäisessä ehdokasottelussaan Beljavskin, josta ei ollut suurta vastusta. Ottelu päättyi pistein 6–3 Kasparovin eduksi. Semifinaalia Viktor Kortšnoin kanssa suunniteltiin elokuulle 1983. FIDE presidentti Florencio Campomanes päätti, että ottelu pelattaisiin Kalifornian Pasadena (Kalifornia), vaikka molemmat pelaajat olivat ilmoittaneet pelaavansa mieluummin Rotterdamissa. Kylmä sota vuoksi Neuvostoliiton shakkiviranomaiset kielsivät Kasparovia pelaamasta Pasadenassa, ja Kortšnoi tuomittiin ottelun voittajaksi. Useat läntiset suurmestarit, kuten Jan Timman, Yasser Seirawan ja Tony Miles allekirjoittivat Kasparovin kirjeen, jossa hän pyysi päästä takaisin ehdokasotteluihin. Myös Haidar Alijevilla oli jälleen ratkaiseva merkitys, sillä hänen vaikutuksestaan Neuvostoliitto maksoi Kortšnoille ja FIDE:lle huomattavat korvaukset, ja ottelu sovittiin pelattavaksi Lontoossa.
Kortšnoi oli tunnetusti sitkeä pelaaja, joten Kasparov käytti valmisteluissaan huomattavasti aikaa loppupelien opiskelemiseen. Kortšnoi voitti ottelun ensimmäisen pelin. Jatkossa Kasparov pelasi pidättyväisesti, kunnes kuudennessa pelissä hän pääsi hyödyntämään eräästä oppikirjasta löytämäänsä loppupeliä. Kortšnoi menetti itseluottamuksensa ja hävisi pistein 7–4. Hän kertoi: ”Ennen ottelua saamani vaikutelma Kasparovista pelaajana, jolla on vain yksi isku, oli väärä. Kasparov on hyvin käytännöllinen ikäisekseen. Hän ottaa riskejä vain ollessaan sataprosenttisen varma siitä, että ne ovat oikeutettuja.”
Viimeisen ehdokasottelunsa Kasparov voitti Vasili Smyslovia vastaan. Tämä oli ollut maailmanmestari kuusi vuotta ennen Kasparovin syntymää. Kortšnoista ja Smyslovista saamat voitot toivat hänelle shakin Oscarin, ja hänen ELO-lukunsa nousi tasolle 2&nbsp;715, joka oli korkeampi kuin Karpovilla.

Keskeytetty MM-ottelu Moskovassa 1984–1985


Selviydyttyään ehdokasotteluista 21-vuotias Kasparov haastoi Anatoli Karpovin maailmanmestaruusotteluun, joka ei ollut vailla poliittista merkitystä. Neuvostoshakki oli ollut poliittisten tekijöiden vaikutuksen alainen aina shakkia pelanneen Vladimir Lenin ajoista lähtien. Karpov oli saanut maailmanmestaruustittelinsä yhdysvaltalaiselta Bobby Fischer ilman taistelua, mutta voittoisat MM-ottelut Neuvostoliitosta loikannutta Kortšnoita vastaan olivat kohottaneet Karpovin kansallissankariksi. Asiaan vaikutti myös se, että Keski-Venäjällä syntynyt Karpov ei ollut juutalainen niin kuin Mihail Botvinnik tai Mihail Tal eikä armenialainen, kuten Tigran Petrosjan. Kasparov puolestaan on puoliksi kumpaakin.
Ottelun voittaisi pelaaja, joka ensimmäisenä saavuttaisi kuusi voittoa. Tasapelejä ei huomioitu. Karpov voitti pelit 3, 6, 7 ja 9 ja siirtyi siten nopeasti 4–0-johtoon. Kasparov muutti strategiansa riskejä kaihtavaan puolustuspelaamiseen. Seurasi uskomaton sarja tasapelejä, mutta 27.&nbsp;pelissä Karpov saavutti viidennen pisteensä. Karpovin voitto vaikutti selvältä, mutta Kasparov jatkoi sitkeää puolustusta, mikä johti Karpovin väsymiseen ja turhautumiseen, kun ottelu jatkui kolmatta kuukautta. Kasparov onnistui saavuttamaan ensimmäisen voittonsa 32.&nbsp;pelissä. Seurasi jälleen useita tasapelejä, kunnes Kasparov voitti 47.&nbsp;ja&nbsp;48.&nbsp;pelin ja kavensi tilanteeseen 5–3. Tällöin FIDE presidentti Campomanes teki kiistellyn päätöksen – hän keskeytti ottelun, vaikka molemmat pelaajat ilmoittivat haluavansa jatkaa. Campomanes vetosi pelaajien terveyteen. Kasparovia 12 vuotta vanhempi Karpov oli menettänyt 10 kiloa painostaan. Ottelu kesti 10. syyskuuta 1984 – 8. helmikuuta 1985 ja keskeytettiin 48. pelin jälkeen. Uusi MM-ottelu suunniteltiin pelattavaksi samana vuonna, ja sen jälkeen Karpovilla olisi oikeus uusintaotteluun. Campomanes sai Kasparovista vihamiehen vuosiksi eteenpäin.

Maailmanmestari


MM-ottelu Moskovassa 1985


Kuva:Kasparov-1.jpg
Keskeytetyn ottelun jälkeen Kasparov katsoi, ettei Karpov enää olisi hallitseva mestari, vaan tilanne olisi samanlainen kuin vuosina 1946–48 Alehinin kuoltua. FIDE:n neuvosto kuitenkin päätti, että mikäli 24 peliä kestävä ottelu päättyisi tasan, Karpov säilyttäisi tittelinsä. Jos Karpov häviäisi, hänellä olisi oikeus uusintaotteluun, mutta tämä sääntö poistuisi tulevaisuudessa. Se tarkoitti, että Kasparovin täytyisi voittaa Karpov ottelussa ja sen jälkeen saavuttaa vähintään tasapeli uusintaottelussa. Jos hän onnistuisi, hänellä ei olisi oikeutta uusintaotteluun puolustaessaan mestaruuttaan.
Kasparov oli epäluuloinen Neuvostoliiton shakkiliittoa kohtaan ja vastusti muun muassa jugoslavialaisen Svetozar Gligorićin valintaa päätuomariksi. Kasparov epäili Gligorićin olleen osallisena siihen, että ensimmäinen ottelu oli keskeytetty. Pysytelläkseen julkisuudessa ja välttääkseen Neuvostoliiton harjoittaman sensuurin Kasparov pelasi ottelut Robert Hübneriä vastaan Saksassa ja Ulf Anderssonia vastaan Jugoslaviassa. Kasparov voitti Hübnerin 3–0 ja Anderssonin 4–2 (kaksi voittoa ja neljä tasapeliä). ''Der Spiegel'' -lehden haastattelussa Kasparov ilmaisi huolensa, että Campomanes, Karpov ja Neuvostoliiton shakkiliitto suunnittelivat toisen ottelun keskeyttämistä, ennen kuin se olisi edes alkanut. Neuvostoliiton shakkiliitto kielsi Kasparovilta haastattelujen antamisen kansainväliselle lehdistölle, mutta Kasparovin pelkäämä ottelun peruuntuminen ei toteutunut.
Karpovin kokemus ja pelityyli antoivat hänelle edun teknisissä asetelmissa, joissa dynaamiset epätasapainotilat eivät olleet niin tärkeitä. Yksi Kasparovin päämääristä olikin etsiä monimutkaisia asemia, jotka sopisivat hänen kykyihinsä taktiikassa ja aloitteen arvioinnissa. Kasparov muokkasi joukkueensa avustuksella avausvalikoimansa sellaiseksi, että asemista tulisi monimutkaisia. He saattoivat jopa hylätä asetelman, joka olisi objektiivisesti tasavertainen, mikäli se sopisi Karpovin tyyliin. He katsoivat, että Kasparov saavuttaisi nuorempana edun terävissä, monimutkaisissa peleissä, jotka vaatisivat pitkäkestoista, intensiivistä keskittymistä.
Molemmat ottelijat voittivat pelejä, ja värikkäiden vaiheiden jälkeen viimeinen peli alkoi Kasparovin johtaessa pisteellä. Karpov tarvitsi voiton säilyttääkseen tittelinsä. Karpovilla oli valkeat, ja hän aloitti aggressiivisesti rakentamalla vaikuttavan hyökkäyksen Kasparovin kuningasta kohti. Kasparovin mukaan pelissä tultiin kriittiseen pisteeseen, jossa Karpovin olisi pitänyt omistautua täydellisesti pelkkään hyökkäykseen. Karpov kuitenkin valitsi tyylilleen uskollisena varovaisemman lähestymistavan, ja mahdollisuus oli mennyt. Kasparov sai vastapeliä ja voitti lopulta pelin ja ottelun. Siten 9. syyskuuta 1985 Kasparovista tuli 22-vuotiaana Shakin maailmanmestaruus pistein 13–11.
Voitettuaan maailmanmestaruuden Kasparov sai niukasti aikaa hengähtää. Perinteisesti maailmanmestaruutta oli puolustettu kolmen vuoden välein. Sinä aikana haastaja oli valittu tiukassa karsinnassa alueellisissa turnauksissa, suurissa ”interzonal”-turnauksissa ja lopulta sarjassa MM-ehdokasotteluita. Kasparovin mukaan FIDE muutti käytännön 1970-luvulla Neuvostoliiton painostuksesta Karpovin suosimiseksi. Mikäli mestari häviäisi, hänellä olisi oikeus uusintaotteluun vuotta myöhemmin ilman karsintaa. Sääntö oli poistettu, kun Botvinnik sai sen ansiosta mestaruuden takaisin hävittyään Vasili Smyslov vuonna 1957 ja Mihail Tal vuonna 1960. Botvinnik menestyi MM-otteluissa huonosti, mutta oli uusintaotteluissa erittäin tehokas.

Uusintaottelu Lontoossa ja Leningradissa 1986


Kuva:Kasparov-12.jpg
Campomanes vaati uusintaottelua pelattavaksi jo helmikuussa 1986 Karpovin tahdon mukaisesti. Kasparov ei kuitenkaan suostunut tähän. Ratkaistakseen kiistan Neuvostoliiton shakkiliitto päätti, että ottelu pelattaisiin heinä- tai elokuussa. Molemmat pelaajat allekirjoittivat sopimuksen neuvottelematta FIDE:n kanssa. Ottelun 12 ensimmäistä peliä pelattaisiin Lontoossa ja loput 12 peliä Leningradissa. Pelaajat lahjoittivat Lontoon osuuden palkkiosummasta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus uhreille, mutta Campomanes päätti, että FIDE pitäisi osuutensa palkkiosta.
Kasparovin pelatessa mustilla pelit alkoivat lähes yksinomaan Grünfeldin puolustus, kun taas hänen pelatessaan valkeilla valikoima oli laajempi: kuningatargambiittia, nimzo-intialainen puolustus ja kuningatarintialainen puolustus puolustusta, venäläinen peli ja espanjalainen peli peliä käytettiin. Lontoon pelien jälkeen Kasparov johti pistein 6½–5½.
Voitettuaan näyttävästi kuudennentoista pelin Kasparov siirtyi kolmen pisteen johtoon. Ottelun katsottiin ratkenneen. Seuraavissa kolmessa pelissä Karpov kuitenkin tasoitti tilanteen – osittain avausuutuuksiensa ja Kasparovin virheiden vuoksi. Kasparov syytti avustajaansa Vladimirovia valmistelujensa myymisestä Karpoville. Hän erotti Vladimirovin välittömästi, vaikka Karpov kiisti vakoilun. Kasparov, joka lopetti Grünfeldin puolustuksen käytön ja siirtyi kuningatarintialaiseen puolustukseen, toipui tappioputkestaan seuraavissa peleissä, jotka päättyivät tasan. Kasparov voitti 22.&nbsp;pelin. Loput pelit päättyivät tasan, joten Kasparov voitti ottelun pistein 12½–11½. Vuonna 2005, uransa loputtua Kasparov arvioi ottelun parhaaksi Karpovin kanssa pelaamistaan MM-otteluista:

MM-ottelu Sevillassa 1987


Edellisen MM-ottelun hävinnyt Karpov oli sijoitettu suoraan uuden haastajasyklin finaaliin, jossa hän voitti Andrei Sokolovin. Tämän vuoksi Kasparov ja Karpov aloittivat lokakuussa 1987 neljännen maailmanmestaruusottelunsa kolmen vuoden sisällä. Ottelu pelattiin Sevillassa ja se kesti 24 peliä.
Ottelun alussa Karpov ja Kasparov voittivat kaksi peliä kumpikin, ja neljä peliä päättyi tasan. Kasparov oli pettynyt epätasaiseen peliinsä ja kyvyttömyyteensä siirtyä johtoon. Karpovin karkean virheen jälkeen Kasparov voitti yhdennentoista pelin kyseenalaisesta asemasta ja siirtyi johtoon ensimmäistä kertaa. Karpov tasoitti tilanteen voitollaan kuudennessatoista pelissä. Kasparovin mukaan hän alkoi ajatella siinä vaiheessa pelkästään titteliään. Tulos 12–12 oikeuttaisi hänet säilyttämään mestaruutensa. Kasparov lopetti Karpovin painostamisen ja keskittyi puolustukseen. Seurasi kuusi harmitonta tasapeliä. Jäljellä oli kaksi peliä, joissa Kasparov ei halunnut painostaa, eikä Karpovilla näyttänyt olevan siihen energiaa. Kaksi tasapeliä näytti todennäköisimmältä lopputulokselta. Vaikean, pitkittyneen puolustuksen jälkeen Kasparov teki kuitenkin yhden uransa pahimmista virheistä 23.&nbsp;pelissä. Karpov siirtyi johtoon, ja hänen tarvitsisi vain pelata viimeinen peli tasan voittaakseen mestaruuden. Kasparov muisteli vuotta 1985, jolloin tilanne oli ollut päinvastainen, ja kertoi valmistautumisestaan ratkaisevaan peliin:
Kasparov joukkueineen ei voinut löytää mitään uutta yhdessä yössä, ja he valmistelivat pelkästään perusstrategian. Kasparov aloitti Englantilainen avaus, kuten oli tehnyt ottelussa kahdeksan kertaa aikaisemmin. Ero tuli muutamissa seuraavissa siirroissa, joissa Kasparov piti keskussotilaansa takana ja kehitti sen sijaan sivustoilla. Suoraviivaisen hyökkäyksen sijasta Kasparov pyrki ainoastaan ylläpitämään valkeiden nappuloiden etuaan ja kasvattamaan painetta hitaasti. Lähestymistapa oli psykologisesti vaikea Karpoville, joka joutui aikapulaan. Huolimatta kokemuksestaan hitaissa manöövereissä Karpov harkitsi pitkään siirtoja, jotka hän normaalisti olisi tehnyt nopeasti. Peli keskeytettiin asemassa, joka oli edullinen Kasparoville, ja sitä jatkettiin seuraavana päivänä. Kasparovilla oli sotilas enemmän, mutta Karpovilla oli mahdollisuuksia tasapeliin. Vaikeassa tilanteessa Karpov teki siirron, jonka Kasparov oli joukkueineen etukäteen arvioinut epäedulliseksi. Kasparov voitti pelin ja varmisti itselleen maailmanmestaruustittelin seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.

MM-ottelu New Yorkissa ja Lyonissa 1990


Viides MM-ottelu Kasparovin ja Karpovin välillä pelattiin New Yorkissa ja Lyonissa vuonna 1990. Molemmissa kaupungeissa pelattiin 12 peliä. Palkintosumma oli kolme miljoonaa dollaria. Tammikuussa Kasparov oli joutunut lähtemään synnyinkaupungistaan Bakusta, jossa hän oli valmistautunut edellisiin MM-otteluihin. Hän tunnusti myöhemmin, että hänen valmistautumisensa oli heikompi kuin aikaisemmin, ja toisaalta Karpov oli paremmin valmistautunut kuin koskaan. Kasparov laittoi pöydälleen Neuvostoliiton lipun sijasta Venäjän uuden trikolorin ilmaistakseen tukensa Boris Jeltsinille. Karpov protestoi tätä vedoten FIDE:n sääntöihin. Tuomaristo päätti, että he pelaisivat ilman lippuja.
Karpov avasi kaikki pelinsä siirrolla 1.d4, mihin Kasparov vastasi ottelun alussa kuningasintialainen puolustus. Kasparov puolestaan avasi 1.e4 ja Karpov valitsi espanjalaisen pelin puolustuksekseen. Kasparov voitti toisen pelin, mutta Karpov tasoitti tilanteen seitsemännessä pelissä. Molemmat pelaajat alkoivat vaikuttaa äärimmäisen väsyneiltä. Muut pelit New Yorkissa päättyivät tasan, ja ottelu siirtyi Lyoniin. Kasparov valitsi 14. pelissä skotlantilainen peli, jota ei oltu pelattu maailmanmestaruusottelussa sitten vuoden 1892 ottelun Wilhelm Steinitz ja Mihail Tšigorin välillä. Peli päättyi tasan, mutta Kasparov toisti avauksen voittoisasti seuraavassa pelissään valkeilla. Karpov tasoitti tilanteen heti seuraavassa pelissä.
Kasparov palasi espanjalaiseen peliin 18.&nbsp;pelissä. Hän onnistui avausvalmistelussaan ja voitti pelin. Myös 20.&nbsp;pelissä Kasparov voitti espanjalaisessa pelissä näyttävällä hyökkäyksellä. Kasparov johti 11–9 ja tarvitsi vain pisteen viimeisistä neljästä pelistä säilyttääkseen tittelinsä. Hän saavuttikin tämän kahdella tasapelillä seuraavissa peleissä. Karpov voitti vielä yhden pelin, mutta Kasparov voitti koko ottelun pistein 12½–11½.
Heidän viidessä ottelussaan ja 144&nbsp;pelissään Kasparov saavutti yhteensä 21 voittoa, hävisi 19 kertaa ja 104 peliä päättyi tasan.

Ero FIDE:stä


Kasparov ryhtyi taistelemaan FIDE:ä ja sitä itsevaltaisesti hallitsevaa Campomanesia vastaan. Jo vuonna 1987 hän oli perustamassa Suurmestareiden yhdistystä, joka pyrki siirtämään valtaa virkailijoilta johtaville pelaajille. Kasparov oli yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistyksen suurin saavutus oli kuuden MM-karsintaturnauksen järjestäminen osana maailmancupia. Suhde FIDE:en oli vaikea. Neuvotteluissa auttoi hollantilainen liikemies Bessel Kok. Tätä jatkui vuoteen 1993, jolloin Kasparov ja Nigel Short perustivat oman shakkiliittonsa, Ammattilaisten shakkijärjestö PCA:n (). Myöhemmin Kasparov sanoi eroaan FIDE:stä uransa suurimmaksi virhearvioksi, joka edisti hetkellisesti shakin kaupallista sponsorointia, mutta vahingoitti peliä pidemmällä aikavälillä.

MM-ottelu Shortia vastaan Lontoossa 1993


Kasparov ja Short pelasivat Lontoossa 1993 ottelun, jonka Kasparov voitti pistein 12½–7½. Ottelu sai Britanniassa ennennäkemättömän määrän huomiota ''Channel 4'' -kanavalla. Short oli hyökkäävä pelaaja, joka oli hyvin valmistautunut moniin teräviin avausmuunnelmiin. Vaikka Kasparovin vahvuudet olivat samat, hän valitsi hiljaisen strategian. Osoittautuikin, että Short tunsi olonsa hyvin epämukavaksi epäaktiivisissa asemissa, ja Kasparov kukisti hänet hitaissa, asemallisissa manöövereissä.
Ottelun oli tarkoitus kestää 24 peliä, mutta 20.&nbsp;pelin jälkeen Kasparovin oltua tavoittamattomassa johdossa pelaajat täyttivät loppuaikataulun näytöspeleillä, joissa käytettiin muun muassa nopeita siirtoaikoja ja ennalta määrättyjä avauksia. Kasparov oli onnistunut PCA-järjestönsä luomisessa FIDE:n kilpailijaksi, mutta oli kaukana visiostaan, jonka mukaan shakki kilpailisi näkyvyydessä tennis ja golfin kanssa. Ottelusta puuttui dramaattinen jännite, johon oli totuttu viidessä ottelussa Karpovin ja Kasparovin välillä.
Samana vuonna FIDE:n maailmanmestaruudesta pelasivat Jan Timman ja Karpov, jotka Short oli kukistanut ehdokasotteluissa. Karpov voitti FIDE:n mestaruuden, ja seuraavan kolmentoista vuoden aikana nähtiin kahdet maailmanmestarit.

MM-ottelu Anandia vastaan New Yorkissa 1995


Kuva:Kasparov-10.jpg
Vuonna 1995 Kasparov voitti MM-ottelussa Viswanathan Anandin New Yorkissa pistein 10½–7½. Ottelu pelattiin World Trade Centerin 107. kerroksessa. Ottelu alkoi kahdeksalla peräkkäisellä tasapelillä, joista osa oli erittäin lyhyitä. Kasparov oli pelannut valkeilla erilaisia avauksia etsiäkseen heikkouksia Anandin pelistä ja antaakseen joukkueelleen materiaalia analysoitavaksi. Anand kuitenkin voitti yhdeksännen pelin painostettuaan Kasparovia asemallisesti ja uhrattuaan laadun. Kasparov puolestaan voitti kymmenennen pelin, jota varten hän oli valmistellut uutuuden Anandin suosimaa espanjalaisen pelin Espanjalainen peli#Avoin muunnelma vastaan. Hän käytti kuusi minuuttia ensimmäiseen 21&nbsp;siirtoon ja sanoi myöhemmin, että kaikki oli suunniteltu etukäteen. Pistetilanne oli ottelun puolessa välissä tasan.
Yhdennessätoista pelissä Kasparov lakkasi pelaamasta sisilialaisen puolustuksen Sisilialainen puolustus, Najdorf-muunnelma, joka oli muuntunut Sisilialainen puolustus, Scheveningen-muunnelma jokaisessa pelissä. Kasparov siirtyi sisilialaisen Sisilialainen puolustus, lohikäärmemuunnelma, joka ei ollut kuulunut aikaisemmin hänen avausvalikoimaansa. Avausvalinta oli yllätys Anandille ja soveltui Kasparovin aggressiiviseen pelityyliin. Anand luovutti jätettyään huomiomatta Kasparovin sommitelma (shakki). Kasparovilla oli luultavasti voittoasema 12.&nbsp;pelissä, mutta Anand pelastautui tasapeliin. Kasparov toisti lohikäärmemuunnelman 13.&nbsp;pelissä. Anand pelasi heikosti, ja Kasparov voitti 25&nbsp;siirrossa. Anand käytti 14.&nbsp;pelissä skandinaavinen puolustus, jota ei ollut nähty koskaan aikaisemmin MM-ottelussa. Hän saavutti huomattavan edun avauksessa ja keskipelissä. Monimutkaisessa asemassa Kasparov uhrasi yllättäen ratsun, jota Anand ei ottanut vastaan, mikä oli oikea päätös. Ottelun jälkeen Anand sanoi syntynyttä asemaa koko ottelun kriittisimmäksi hetkeksi. Ensimmäistä kertaa molemmat pelaajat joutuivat aikapulaan, ja molemmilla pelaajilla oli vain kymmenen minuuttia käytettävissä viimeiseen kymmeneen siirtoon ennen ajantarkistusta. Aikapulan päätyttyä Kasparovilla oli voittoasema. Hän johti pistein 8½–5½, kun kuusi peliä oli jäljellä. Saavutettuaan vain puoli pistettä viidessä peräkkäisessä pelissä Anand menetti toivonsa, ja ottelu päättyi neljään tasapeliin. Kasparov esitti ottelun jälkeen mielipiteen, että Anand oli valmistautunut otteluun hyvin shakillisesti, muttei riittävän hyvin psykologisesti.

Mestaruuden menetys


MM-ottelu Kramnikia vastaan Lontoossa 2000


Kuva:Kasparov-11.jpgia vastaan Botvinnikin muisto-ottelussa vuonna 2001.]]
PCA:n ja sen seuraajan WCC:n (World Chess Council) maailmanmestarina Kasparov oli vuoteen 2000, jolloin hän hävisi mestaruusottelun Lontoossa Vladimir Kramnikille. Kramnik oli saanut opetusta Mihail Botvinnik ja Kasparovilta näiden shakkikoulussa ja toiminut Kasparovin avustajana vuoden 1995 MM-ottelussa Viswanathan Anandia vastaan. Kasparov kertoi verkkosivustollaan:
Menestyksekkäät vuodet olivat saaneet Kasparovin ajattelemaan, ettei hän voisi hävitä. Ennen ottelua hän oli voittanut seitsemän huipputurnausta peräkkäin ja tunsi olevansa loistavassa kunnossa. Hän ei ollut tietoinen heikkouksistaan.
Kramnik oli valmistellut ottelua varten espanjalainen peli berliiniläisen muunnelman, jota Kasparov ei pystynyt murtamaan pelatessaan valkeilla. Kasparov joutui työskentelemään ottelun aikana kymmenen tuntia päivässä muokatakseen avausrepertuaarinsa kokonaan uusiksi. Tämä johti väsymykseen ja virheisiin, joiden takia Kasparov hävisi mustilla toisen ja kymmenennen pelin. Kasparov oli valmistellut Grünfeldin puolustus pääasialliseksi vastauksekseen mustilla siirtoon 1.d4, mutta Kramnik lanseerasi toisessa pelissä vahvan uutuuden sitä vastaan. Kasparov ei psykologisista syistä käyttänyt enää avausta ja sai havaita kauhukseen, että suurin osa hänen valmisteluistaan ennen ottelua oli mennyt hukkaan. Kramnik ohjasi pelin asetelmiin, joissa Kasparov tunsi olonsa epämukavaksi. Kasparov suosi dynaamista ja hyökkäävää peliä, mutta vaikutti siltä, että aina Kasparovin pelatessa valkeilla Kramnik onnistui vaihtamaan kuningattaret ja saavuttamaan loppupelin, joka oli puolustettavissa. Ottelu muistutti Mihail Botvinnik ja Mihail Tal MM-uusintaottelua, jossa Botvinnik ei sallinut vastustajansa saavuttaa rakastamiansa monimutkaisia, dynaamisia asemia. Kramnik ei muutamasta täpärästä tilanteesta huolimatta hävinnyt yhtään peliä, joten Kasparov hävisi ottelun pistein 8½–6½. Näin hän jakoi Emanuel Laskerin (Shakin maailmanmestaruusottelu 1921) kohtalon pelaajana, joka on hävinnyt MM-ottelun ilman yhtään voittoa.

Lontoon ottelun jälkeen


Kuva:Kasparov-30.jpg
Vuonna 2001 Kasparov voitti turnaukset Wijk aan Zeessä, Linaresissa ja Astanassa, jossa hän viimeisessä kierroksella mursi Kramnikin berliiniläisen puolustuksen. Kasparov katsoi, että nämä turnaustulokset oikeuttivat hänet perinteiseen maailmanmestaruuden suoraan revanssiotteluun, mutta siihen Kramnik ei koskaan suostunut. Kramnikin ja Kasparovin sopimuksessa ei ollut pykälää uusintaottelusta. Kasparov kieltäytyi osallistumatta kandidaattiturnaukseen Dortmundissa, jossa valittaisiin Kramnikille haastaja.
Koska Kasparov menestyi turnauksissa ja oli vahvuuslukulistan selvä ykkönen, hänet otettiin mukaan Yasser Seirawanin ideoimaan Prahan sopimukseen. Kramnik, Kasparov ja FIDE allekirjoittivat vuonna 2002 sopimuksen, jonka mukaan Dortmundin kandidaattiturnauksen voittaja haastaisi Kramnikin otteluun klassisesta maailmanmestaruudesta. Kasparov puolestaan ottelisi FIDE:n maailmanmestari Ruslan Ponomarovia vastaan, ja lopuksi näiden kahden syklin voittajat pelaisivat ottelun kiistattomasta maailmanmestaruudesta. Kasparovin ja Ponomarovin ottelu piti pelata syyskuussa 2003, mutta Ponomarov kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta ilman ehtoja. Myöhemmin oli suunnitelmia ottelun järjestämiseksi Kasparovin ja FIDE:n tittelin vuonna 2004 voittaneen Rustam Kasymdžanov välille, mutta ne kaatuivat rahoituksen puutteeseen. Tammikuussa 2005 Kasparov ilmoitti, että oli turhautunut FIDE:n toistuvasti peruuntuneisiin MM-otteluihin eikä enää pyrkisi maailmanmestariksi.

Vetäytyminen shakista


Voitettuaan turnauksen Linaresissa yhdeksännen kerran Kasparov ilmoitti 10. maaliskuuta 2005, että hän vetäytyisi kilpashakista. Hän ilmoitti syyksi henkilökohtaisten tavoitteiden puutteen shakissa (Vuonna 2004 voitettu Venäjän mestaruus oli viimeinen merkittävä titteli, joka häneltä oli puuttunut) ja turhautumisen siihen, ettei shakin maailmanmestaruustitteleitä pystytty yhdistämään.<ref name="retirement"></ref>
Kasparov ilmoitti pelaavansa joissakin nopean shakin tapahtumissa huvin vuoksi, mutta aikoi keskittyä enemmän kirjoihinsa ja Venäjän politiikkaan, joka on hänen mielestään "ajautunut väärälle polulle."

Aktiiviuran jälkeinen shakki


22. elokuuta 2006 Kasparov pelasi Lichthof Chess Champions -turnauksessa. Blitz-tapahtumassa pelattiin viiden minuutin siirtoajoin kolmen sekunnin lisäajalla siirtoa kohti. Kasparov jakoi ensimmäisen sijan Anatoli Karpovin kanssa.<ref></ref>
Syyskuussa 2009 Magnus Carlsen ilmoitti Kasparovin toimivan hänen henkilökohtaisena valmentajanaan. He olivat työskennelleet yhdessä jo kuuden kuukauden ajan ja yhteistyön oli tarkoitus jatkua ainakin koko vuoden 2010. Maaliskuussa 2010 Carlsen ja Kasparov kuitenkin ilmoittivat, että tiivis yhteistyö päättyi. Tammikuusta 2011 lähtien Kasparov teki yhteistyötä epämuodollisemmin Hikaru Nakamuran kanssa. Yhteistyön aikana Nakamura saavutti voiton Wijk aan Zeessa, mutta sen jälkeen hänen tuloksensa olivat pettymys Nakamuralle, joka vajaan vuoden päästä päätti jatkaa shakkiuraansa ilman Kasparovin apua.

Pelityyli ja vahvuus


Kuva:Kasparov-37.jpg
Monet, muiden muassa hallitseva maailmanmestari Viswanathan Anand, pitävät Kasparovia kaikkien aikojen parhaana shakinpelaajana. Kasparovin pelityyliä hallitsi dynaamisuus ja pyrkimys aloitteeseen. Monet hänen kilpakumppaneistaan kokivat Kasparovin vahvan läsnäolon epämiellyttäväksi pelitilanteessa, jossa Kasparov näytti tunteikkaalla kehonkielellään kaikki mielenliikutuksensa. Vladimir Kramnikin mukaan monet pelaajat pelkäsivät Kasparovia, vaikka heidän ei olisi pitänyt, ja tämä antoi Kasparoville lisää voimia.
Kasparovin avausvalmistelut olivat omalla tasollaan samaan tapaan kuin Bobby Fischerillä aikoinaan. Tämä on osaltaan vaikuttanut avausteorian aseman vahvistumiseen suurmestaritason shakissa. Avausvalmisteluissa Kasparov hyötyi erinomaisesta muististaan, joka ei ole kuitenkaan valokuvamuisti. Kasparovin käyttämä avausvalikoima mustilla oli hyvin kapea, ja hän pelasi 1.e4:ää vastaan lähes yksinomaan sisilialainen puolustus. Erityisesti hänet tunnettiin sisilialaisen Sisilialainen puolustus, Najdorf-muunnelma erikoisosaajana. Muita avauksia kuin 1.e4 vastaan Kasparov käytti mustilla runsaasti kuningasintialainen puolustus, mutta hän lakkasi pelaamasta avausta hävittyään vuonna 1997 kriittisessä Bayonet-muunnelmassa Vladimir Kramnikille. Hän käytti runsaasti myös Grünfeldin puolustusta. Valkeilla Kasparov käytti useita avauksia.
Kasparov itse luonnehti tyyliänsä eräänlaiseksi symbioosiksi Aleksandr Alehinin, Mihail Talin ja Fischerin tyyleistä.<ref name="pred"></ref>
Omasta mielestään Kasparov saavutti huipputasonsa shakissa vuonna 1999, joka kulminoitui nopean shakin turnauksen voittoon Frankfurtissa. Toinen huippukausi oli Las Palmasin turnaus vuonna 1996 ja Linaresin turnaus vuonna 1997 juuri ennen ottelua Deep Blueta vastaan. Myös Linaresin turnauksia vuosina 1992 ja 1993 hän pitää huippuhetkinään. Yksittäisenä parhaana suorituksenaan Kasparov pitää kuitenkin simultaaniaan Israelin maajoukkuetta vastaan vuonna 1998, jolloin hän pelasi menestyksekkäästi kahtena päivänä peräkkäin neljä peliä samanaikaisesti huippupelaajia vastaan. MM-otteluista Kasparov arvostaa eniten voittoaan Karpovista vuonna 1986.
Kasparov oli maailmanlistan ykkönen vuodesta 1986 vuoteen 2005. Vladimir Kramnikilla oli kuitenkin sama vahvuusluku hänen kanssaan tammikuussa 1996. Kasparov poistettiin vähäksi aikaa FIDE:n listalta vuonna 1993, mutta tuolloin hän oli ykkönen perustamansa kilpailevan PCA-shakkiliiton listalla. Heinäkuussa 1999 Kasparov saavutti ELO-luvun 2&nbsp;851, joka on edelleen ennätys. Lopetettaessaan aktiiviuransa hän oli yhä sijoitettu ykköseksi vahvuusluvulla 2&nbsp;812. Häntä ei ole sijoitettu FIDE:n listalle tammikuusta 2006 lähtien pelaamattomuuden vuoksi.

Shakkia tietokoneita vastaan


Kasparov on pelannut useita otteluita tietokoneita vastaan. Hänen nimeään on myös käytetty brändinä shakkitietokoneiden markkinoinnissa. Kasparov on myös ideoinut Advanced Chess -shakkivariantin, jossa pelaajilla on käytössään haluamansa shakkitietokone. Ensimmäinen ottelu pelattiin Kasparovin ja Veselin Topalov välillä vuonna 1998.

Deep Thought, 1989


Deep Thought oli IBM kehittämän Deep Bluen edeltäjä, joka oli voittanut shakin tietokoneiden maailmanmestaruuden vuonna 1988. Se oli voittanut myös turnauksen ihmisiä vastaan kukistaen muun muassa Bent Larsenin. Järjestettiin kahden pelin ottelu Kasparovia vastaan. Ensimmäinen peli oli siihen aikaan tyypillinen vahvan ihmispelaajan voitto tietokoneesta: Kasparov onnistui järjestämään pitkäaikaisen asemallisen edun, jonka hän käänsi asteittain voitoksi. Toisessa pelissä Kasparov puolestaan suoritti lyhyen, terävän hyökkäyksen, jonka hän vei tarkasti loppuun tietokoneen osoittautuessa liian ahneeksi.

Intelin sponsoroimat pelit 1994–1995


Shakkitietokoneet alkoivat vähitellen menestyä paremmin nopeampien suorittimien myötä. Kasparov sai tästä esimakua Münchenin pikashakki vuonna 1994, jossa hän jakoi ensimmäisen sijan saksalaisen Fritz (shakkiohjelma)-shakkiohjelman kanssa, joka käytti Intelin uutta Pentium-suoritinta. Fritz voitti useita huippupelaajia. Viiden minuutin siirtoajat antoivat kuitenkin suuren edun tietokoneelle, sillä ihminen tekee helposti taktisia virheitä näin nopeassa pelissä. Kasparov voitti silti play-off -pelit 4–1.
Samana vuonna Kasparov hävisi Chess Genius 2 -ohjelmalle nopeassa pelissä knock out -turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Tapaus sai huomiota lehdistössä, ja osapuolet olivat halukkaita uusintaotteluun, joka pelattiin Kölnissä vuonna 1995. Kasparov voitti Pentium Genius -ohjelman. Intel järjesti vielä yhden ottelun Lontoossa, jossa Kasparov voitti Fritzin pistein 1½–½. Intel lakkasi sponsoroimasta tietokoneshakkia, sillä näytti selvältä, että PC:llä toimivat shakkiohjelmistot eivät kehittyneet riittävän nopeasti haastaakseen maailmanmestarin.

Deep Blue, 1996


Kasparovin aikaisemmin kukistama Deep Thought oli kehittynyt valtavasti vuodesta 1989. Se oli voittanut epävirallisen shakin tietokoneiden maailmanmestaruuden vuosina 1990, 1991 ja 1994. Vuonna 1995 se kuitenkin hävisi virallisen MM-ottelun Fritzille, jonka Kasparov myöhemmin voitti edellä mainitussa Lontoon ottelussa. Tämän vuoksi Kasparov oli ehkä liiankin luottavainen mahdollisuuksiinsa ottelussa, joka pelattiin normaalein siirtoajoin. Ehdotettiin, että puolen miljoonan dollarin palkkio jaettaisiin suhteessa 60–40 voittajan hyväksi, mutta Kasparov vaati, että voittaja saisi kaiken. Lopulta osapuolet sopivat suhteesta 80–20, mutta Kasparovin ajatukset kävivät selväksi hänen kommentistaan: "Vakavassa, klassisessa shakissa tietokoneilla ei ole mahdollisuuksia tällä vuosituhannella. Otan henkilökohtaisesti minkä tahansa haasteen vastaan." Kasparov voitti supertietokone Deep Bluen pistein 4–2. Deep Blue voitti ensimmäisen pelin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun shakkitietokone oli voittanut pitkillä turnauspeliajoilla pelatun virallisen pelin hallitsevaa maailmanmestaria vastaan, mutta Kasparov toipui takaiskusta hyvin. Hän voitti kolme peliä ja siten koko ottelun.

Deep Blue, 1997


Toukokuussa 1997 Kasparov hävisi uusintaottelun Deep Bluen uudelle versiolle pistein 3½–2½. Ottelu oli tasan viiden pelin jälkeen, mutta kuudennessa pelissä Kasparov teki pahan virheen ja hävisi. Tämä oli tunnetuin Kasparovin pelaama ottelu tietokonetta vastaan ja ensimmäinen kerta, kun tietokone oli voittanut hallitsevan maailmanmestarin ottelussa. Kasparov kertoi useiden seikkojen toimineen häntä vastaan ottelussa. Erityisesti hän ei saanut tarkastella Deep Bluen pelejä ennen ottelua, kun taas tietokoneen joukkue saattoi tutkia satoja Kasparovin pelejä.
Tappion jälkeen Kasparov sanoi, että joskus näki syvää älykkyyttä ja luovuutta tietokoneen siirroissa. Hän väitti, että toisessa pelissä ihminen sekaantui peliin sääntöjen vastaisesti. IBM kiisti väitteet ja ilmoitti, että ihminen vaikutti koneen toimintaan ainoastaan pelien välillä. Sääntöjen mukaan ohjelmoijat saivat muokata ohjelmaa pelien välillä, ja he kertoivat käyttäneensä mahdollisuutta korjatakseen tietokoneen pelien aikana ilmenneet heikkoudet. Kasparov vaati tietokoneen lokitiedostoja julkaistavaksi, mistä IBM kieltäytyi aluksi, mutta yhtiö julkaisi ne kolme vuotta myöhemmin Internetissä. Kasparov vaati uusintaottelua, mutta IBM kieltäytyi ja lopetti Deep Bluen kehittämisen. Kasparovin mukaan hänelle kerrottiin, että ottelun piti olla tieteellinen projekti, mutta pian ilmeni, että IBM halusi ainoastaan kukistaa hänet. Kasparov väittää edelleen, että IBM huijasi ottelussa siten, että ihminen auttoi tietokonetta kesken ottelun, vaikka pitääkin asiaa nykyisin merkityksettömänä.

Deep Junior, 2003


Kuva:Kasparov-18.jpg
Kasparov pelasi kuuden pelin ottelun tasan Deep Juniorin kanssa. Ottelua kutsuttiin FIDE:n ”Man vs Machine” -maailmanmestaruusotteluksi, ja palkkio osapuolille oli yhteensä miljoona dollaria. Kone pystyi arvioimaan kolme miljoonaa asemaa sekunnissa. Molempien osapuolien voitettua kerran ja kolmen pelin päätyttyä tasan viimeinen peli ratkaisi ottelun. Ottelu televisioitiin ja sitä seurasi 200–300 miljoonaa katsojaa. Terävässä asemassa Kasparov tarjosi tasapeliä, jonka Deep Juniorin joukkue hyväksyi. Kun Kasparovilta kysyttiin, miksi hän tarjosi tasapeliä, hän sanoi pelänneensä virhettä. Ottelu suunniteltiin alun perin vuosittaiseksi tapahtumaksi, mutta niin ei käynyt.

X3D Fritz, 2003


Marraskuussa 2003 Kasparov pelasi neljän pelin ottelun X3D Fritziä vastaan. Hän käytti virtuaalista shakkilautaa, 3d-laseja ja puheentunnistussysteemiä. Kaksi peleistä päättyi tasan, ja molemmat osapuolet voittivat yhden pelin. Kasparov sai 175 000 dollaria palkkioksi. Hän kritisoi toisessa pelissä virhettään, joka vei häneltä otteluvoiton. Hän tunsi pelanneensa yleisesti ottaen konetta paremmin ja sanoi: ”Tein vain yhden virheen, mutta valitettavasti sen takia hävisin pelin.”

Poliittinen ura


Polittinen toiminta shakkiuran aikana


Kasparov lähti politiikkaan 1980-luvulla. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1984, ja vuonna 1987 hänet valittiin puolueen nuorisojärjestön eli Komsomolin keskuskomiteaan. Poliittisesti hän oli Mihail Gorbatšovin puolella aina tammikuuhun 1990 asti. Silloin puna-armeija marssi Azerbaidžanin Bakuun tukahduttamaan Azerit ja armenialaisten välille kärjistynyttä konfliktia. Kasparov hylkäsi Gorbatšovin, koska Baku oli hänen kotikaupunkinsa. Kasparov siirtyi Boris Jeltsin tukijaksi. Hän erosi puolueesta 1990 ja perusti toukokuussa Venäjän demokraattisen puolueen, jonka johtaja hän oli vähän aikaa. Kesäkuussa 1993 Kasparov oli luomassa Venäjän valinta -koalitiota. Kasparov lakkasi tukemasta Jeltsiniä vuonna 1996, jolloin hän tuki tämän haastajaa Aleksandr Lebediä vaalikampanjassa.

Aktiivipoliitikko


Tiedosto:MarchNesoglas09juneSpB1.jpg 2007 Pietari (kaupunki). Kasparov kolmas oikealta.]]
Kilpashakkiuran lopetettuaan Kasparov on kertonut keskittyvänsä poliittiseen toimintaan. Hän johtaa perustamaansa Yhdistynyt kansalaisrintama -oppositiojärjestöä (), jonka tavoitteeksi hän ilmoitti vaalidemokratian säilyttämisen Venäjällä. Hän on vastustanut aktiivisesti julkisuudessa demokraattisten oikeuksien rajoittamista Vladimir Putinin hallintokaudella Venäjällä. Hän oli perustamassa Toinen Venäjä -oppositioliikettä, joka on kirjava joukko Kommunismi, liberalismi, Kansallisbolševismi, Ihmisoikeudet ja mitä erilaisimpia ihmisiä. Kasparov kuvailee itseään talousasioissa Konservatismi ja sosiaaliasioissa liberaaliksi. Koska hän on halunnut Toiseen Venäjään kaikki Kremlin kriitikot, ja häneen on toisinaan liitetty perusteettomasti vääriä leimoja. Joulukuussa 2006 terrorismin vastainen poliisiyksikkö ratsasi Yhdistyneen kansalaisrintaman toimiston takavarikoiden kirjoja ja protestimarssia mainostavaa materiaalia. Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtajan Susanna Niinivaaran mukaan politiikkaa työkseen seuraavatkaan eivät oikein tiedä, mitä sanoa Kasparovista.
Kasparov pidätettiin 14. huhtikuuta 2007 mielenosoituksessa. Mielenosoituksen ja marssin estämistä Venäjän viranomaiset perustelivat sillä, että ne olisivat vaarantaneet liikennettä. Kasparov pidätettiin 24. marraskuuta 2007 ja tuomittiin viideksi päiväksi vankeuteen laittomasta mielenosoituksesta. Anatoli Karpov, joka on poliittisesti eri linjalla kuin Kasparov, yritti käydä Kasparovin luona vankilassa tukeakseen vanhaa kilpakumppaniaan, mutta käynti estettiin. 6. toukokuuta 2008 Toinen Venäjä perui Moskovassa mielenosoituksen, jossa oppositioliikkeen oli tarkoitus protestoida farssiksi kutsumiensa vaalien avulla Venäjän johtoon nousseen Dmitri Medvedevin valtaa. Toisen Venäjän saamien tietojen mukaan Kasparov aiottiin pidättää mielenosoituksessa 15 vuorokaudeksi.
Kasparov valittiin Toinen Venäjä -liikkeen ehdokkaaksi Venäjän maaliskuun 2008 presidentinvaaleihin. Hän luopui ehdokkuudestaan joulukuussa 2007, koska hänen kannattajansa eivät onnistuneet vuokraamaan Moskovasta salia järjestääkseen 500 henkilön tapaamisen, joka ehdokkailta vaaditaan. Kasparovin edustaja syytti hallitusta vuokraisäntien painostamisesta kieltäytymään tilojen vuokraamisesta.

Poliittinen kritiikki


Kasparovin poliittiset vastustajat ovat syyttäneet häntä veljeilystä amerikkalaisten kanssa. Kasparov sai vuonna 1991 yhdysvaltalaisen uuskonservatiivisen Center for Security Policy -ajatushautomon myöntämän Keeper of the Flame -palkinnon demokratian ja vapauden puolustamisesta. Hänet oli myös listattu järjestön alla toimivan National Security Advisory Councilin neuvonantajaksi ja johtokunnan jäseneksi. Kasparov myönsi tämän ja lisäsi, että hänet poistettiin listalta pian sen jälkeen, kun hän sai kuulla asiasta. Kasparov ei ollut kertomansa mukaan kuullut jäsenyydestään ja arveli joutuneensa listalle vahingossa.
Ihmetystä ovat herättäneet Kasparovin liittolaiset ja erityisesti hänen vahvin tukijansa Toisessa Venäjässä, kielletyn kansallisbolševikkipuolueen entinen johtaja, kirjailija Eduard Limonov. Kasparovin mukaan liitto on väliaikainen eikä sitä ole yritetty salata. ”Taistelussa diktatuuria vastaan juuri tällainen liitto on välttämätön”, hän perusteli.
Kasparovia on myös kritisoitu siitä, että hän on ilmoittanut kannattavansa Anatoli Fomenkon pseudotiede pidettyä ''Uusi kronologia''. James Hadley Billington yhdistää Fomenkon tuotannon eurasianistit liikkeeseen, joka halusi voimakkaasti yhdistää Venäjän historian sen aasialaisiin naapureihin. Billingtonin mukaan Fomenkon teoria "olisi saattanut puhaltua hiljaa pois Venäjän tiedeakatemian tuulitunneleissa" ellei Kasparov olisi julkaissut teoriaa tukevaa kirjoitusta runsaslevikkisessä ''Ogonjok''-lehdessä. Kasparov tapasi Fomenkon 1990-luvulla ja havaitsi, että Fomenkolla ja hänellä oli samanlaisia johtopäätöksiä joistakin historiallisista kysymyksistä.
Kasparov pidätettiin Pussy Riot -punkyhtyeen oikeudenkäynnin yhteydessä järjestetyssä mielenosoituksessa. Aluksi syytteenä oli laiton kokoontuminen, mutta pidättänyt poliisi väittää Kasparovin purreen häntä käteen, mikä voi johtaa monivuotiseen vankeustuomioon.

Yksityiselämä


Kuva:Kasparov-42.jpg
Kasparovin yksityiselämä on ollut värikästä. Hän kävi ensimmäisen vaimonsa kanssa kiihkeän taistelun tyttärensä huoltajuudesta. Tytär päätyi asumaan äitinsä kanssa New Yorkiin, eikä Kasparov saa tavata häntä. Toisessa avioliitossa syntynyt poika Vadim asuu äitinsä kanssa Moskovassa. Nyt Kasparov elää kolmannessa avioliitossaan vaimonsa Darjan kanssa. Heille syntyi vuonna 2006 Aida-tytär.
Kasparovilla on ollut aina läheinen suhde äitiinsä Klara Šagenovna Kasparjaniin, joka on ollut hänen elämänsä tärkein ihminen. Klara Kasparjan hoiti Kasparovin hyvinvointiin liittyvät asiat ja jopa nukkui samassa huoneessa maailmanmestaruusottelun aikana. Vielä vuonna 2007 Kasparov kertoi, että hänen 70-vuotias äitinsä on hänen huippumanagerinsa.

Julkaisutoiminta


Kasparov on kirjoittanut lukuisia shakkiaiheisia kirjoja. Hän julkaisi vain parikymppisenä jossain määrin kiistanalaisen omaelämäkerran ''Maailmanmestari'' (, päivitetty versio ). Kirjaa päivitettiin useita kertoja sen jälkeen, kun hän tuli maailmanmestariksi. Sen sisältö on pääasiassa kirjallinen, mutta uudemmissa painoksissa on muutamia avainpelejä ilman kommentteja. Kasparov julkaisi kommentoitujen pelien kokoelman 1980-luvulla: ''Fighting Chess: My Games and Career"'', jota on myös päivitetty useita kertoja. Hän on kommentoinut shakkijulkaisuihin laajasti pelejä, joista yli 600 serbialaiseen ''Chess Informant''-kausijulkaisuun. Vuonna 1982 hän kirjoitti yhdessä brittiläisen suurmestarin Raymond Keenen kanssa yksiosaisen avausteoksen ''Batsford Chess Openings'', joka oli suuri myyntimenestys. Kirjasta julkaistiin päivitetty toinen painos vuonna 1989. Hän kirjoitti myös 1980-luvulla kirjat yhdessä valmentajansa Aleksandr Nikitinin kanssa brittiläiselle ''Batsford''-kustannusyhtiölle Caron–Kannin puolustus klassisesta muunnelmasta ja Sisilialainen puolustus, Scheveningen-muunnelmasta. Kasparov on myös kirjoittanut laajasti Encyclopaedia of Chess Openings -julkaisuun.{subst:Lähde-aika|Koska K:n analyysejä päätynyt Ecoon?}}
Vuonna 2007 hän kirjoitti kirjan ''How Life Imitates Chess'' (suom. Kuinka elämä jäljittelee shakkia), joka on tutkielma päätöksenteon rinnakkaisuudesta shakissa ja liike-elämässä.
Kasparov on toiminut pääneuvonantajana ''Everyman Chess'' -kustannusyhtiölle.
Kasparovin suururakkana on ollut kirjasarja ''Garry Kasparov on My Great Predecessors'', josta on julkaistu viisi osaa. Vuonna 2003 julkaistiin ensimmäinen kirja, joka käsittelee maailmanmestareita Wilhelm Steinitz, Emanuel Lasker, José Raúl Capablanca ja Aleksandr Alehin sekä muutamia muita heidän aikalaisiaan. Kirja voitti Britannian shakkiliiton ''Book of the Year'' -palkinnon 2003. Toinen, samana vuonna ilmestynyt osa käsittelee Max Euwea, Mihail Botvinnikia, Vasili Smyslovia ja Mihail Talia. Tigran Petrosjania ja Boris Spasskia käsittelevä kolmas osa ilmestyi vuoden 2004 alussa ja joulukuussa 2004 julkaistu neljäs osa läntisiä pelaajia: Samuel Reshevskiä, Miguel Najdorfia ja Bent Larsenia, sekä ennen kaikkea 1972−75 maailmanmestaria Bobby Fischeriä.
Vuonna 2006 ilmestyi viides osa, joka kertoo Anatoli Karpovista ja tämän haastajasta Viktor Kortšnoista. Viidenteen osaan Kasparov ei sisällyttänyt yhtään omista peleistään Karpovia vastaan, vaan ne hän käsitteli seraavissa kirjoissaan. Samainen poisjättö koskee suurelta osin myös näiden kahden välisiin yhteenotoihin liittyviä tapahtumia yleensä.
Kasparovin kirja ''Revolution in the 70s'', joka julkaistiin maaliskuussa 2007, käsittelee 1970- ja 1980-luvuilla avausteoriassa tapahtunutta mullistusta. Se oli ensimmäinen kirja uudessa ''Modern Chess Series'' -kirjasarjassa, jonka myöhemmät osat liityvät ''My Great Predecessors'' -sarjan teemaan, käsitellen Kasparovin ja tämän välittöman edeltäjän maailmanmestarina, Karpovin välisiä pelejä.

Kirjat


''Batsford Chess Openings'' (BCO) (Kasparov & Keene et. al. B.T. Batsford 1982)
''Fighting Chess : My Games and Career'' (American Chess Promotions 1983) ISBN 978-0713419849
''Sicilian -e6 and -d6 Systems'' (Kasparov & Nikitin. B.T. Batsford 1983) ISBN 0713440228
''Caro-Kann: Classical 4...Bf5'' (Kasparov & Shakarov. B.T. Batsford 1984) ISBN 0713442379
''Kasparov Teaches Chess'' (McMillan 1985)
''World Chess Championship Match: Moscow, 1985'' (1986, Everyman Chess)
''The Test of Time'' (Cadogan 1986) ISBN 0080340431
''Child of Change: An Autobiography'' (1987, Hutchinson), suom. ''Maailmanmestari'' (Kirjayhtymä, 1988) ISBN 951-26-3208-X
''London–Leningrad Championship Games'' (1987, Everyman Chess)
''Lessons in Chess'' (Everyman Chess 1997) ISBN 978-1857441642
''Batsford Chess Openings 2'' (BCO 2) (Kasparov & Keene & Schiller. B.T. Batsford 1989)
''Unlimited Challenge'' (1990, Grove Pr)
''The Sicilian Scheveningen'' (1991, B.T. Batsford Ltd)
''The Queen's Indian Defence: Kasparov System'' (1991, B.T. Batsford Ltd)
''Kasparov Versus Karpov, 1990'' (1991, Everyman Chess)
''Kasparov on the King's Indian'' (1993, B.T. Batsford Ltd)
''Garry Kasparov's Chess Challenge'' (1996, Everyman Chess)
''Lessons in Chess'' (1997, Everyman Chess)
''My Great Predecessors Part I'' (2003, Everyman Chess) ISBN 978-1857443301
''My Great Predecessors Part II'' (2003, Everyman Chess) ISBN 978-1857443424
''Checkmate!: My First Chess Book'' (2004, Everyman Mindsports)
''My Great Predecessors Part III'' (2004, Everyman Chess) ISBN 978-1857443714
''My Great Predecessors Part IV'' (2004, Everyman Chess) ISBN 978-1857443950
''My Great Predecessors Part V'' (2006, Everyman Chess) ISBN 978-1857444049
''How Life Imitates Chess'', (2007, William Heinemann Ltd), suom. ''Kuinka elämä jäljittelee shakkia'' (suomentanut Eero Raaste) Tammi. ISBN 9789513133085
''Garry Kasparov on Modern Chess, Part 1: Revolution in the 70s'' (Everyman Chess 2007) ISBN 978-1857444223
''Garry Kasparov on Modern Chess, Part 2: Kasparov vs. Karpov 1975-1985'' (Everyman Chess 2008) ISBN 1857444337
''Garry Kasparov on Modern Chess, Part 3: Kasparov vs. Karpov 1986-1987'' (Everyman Chess 2009) ISBN 1857446259
''Garry Kasparov on Modern Chess, Part 4: Kasparov vs. Karpov 1988-2009'' (Everyman Chess 2010) ISBN 1857446526
''Garry Kasparov on Garry Kasparov, Part 1: 1973-1985'' (Everyman Chess 2011) ISBN 978-1-85744-672-2

Merkittävimmät kilpailutulokset ja palkinnot


Turnausmenestys


Kasparov pitää hallussaan ennätystä peräkkäisistä turnausvoitoista. Viidentoista voiton sarja alkoi Neuvostoliiton mestaruusturnauksessa vuonna 1981 ja päättyi voittoon vuoden 1990 Linares-turnauksessa. Sarjan katkaisi vuonna 1991 Vasyl Ivantšuk voitollaan Linaresissa.
<span style="font-size:90%;"><nowiki>*</nowiki> Voittojen ja tappioiden erotus.<br>
<nowiki>
</nowiki>Yhtäläisyysmerkki tarkoittaa jaettua sijoitusta.<br></span>

MM-ottelut ja -karsinnat

Muut ottelut

Shakkiolympialaiset ja muut joukkuekilpailut


Kasparov pelasi kahdeksan kertaa shakkiolympialaiset. Hän edusti Neuvostoliittoa neljä kertaa ja Venäjää neljä kertaa Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Vuoden 1980 shakkiolympialaisdebyytissään hänestä tuli 17-vuotiaana nuorin pelaaja joka on edustanut Neuvostoliittoa tällä tasolla. Vladimir Kramnik rikkoi ennätyksen vuonna 1992, kun Kasparovin vaatimuksesta Kramnik otettiin mukaan joukkueeseen. 82 pelissä hän saavutti tuloksen 78,7% (+50 =29 -3). Hän voitti 19 mitalia mukaan lukien joukkuekultamitalit kaikissa kilpailuissa, joihin hän osallistui. Vuoden 1994 Moskovan shakkiolympialaisissa hänellä oli merkittävä rooli, kun hän auttoi tapahtuman järjestämisessä sen jälkeen, kun Thessaloniki oli perunut tarjouksensa muutamaa viikkoa ennen päivämäärää. Kasparovin shakkiolympialaistulokset menivät seuraavasti:
Pisteet on merkitty seuraavasti: + voitetut pelit, = tasapelit, − hävityt pelit
Kasparov teki kansainvälisen joukkuedebyyttinsä Neuvostoliiton joukkueessa 16-vuotiaana vuoden 1980 Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa, ja pelasi Venäjän joukkueessa vuoden 1992 vastaavassa tapahtumassa. Hän voitti viisi mitalia:
Kasparov edusti myös Neuvostoliittoa kerran nuorten shakkiolympialaisissa:

Shakin Oscarit


Kasparov on voittanut shakin Oscarin 11 kertaa, mikä on ennätys.

Merkittäviä pelejä

Katso myös


Luettelo ihmisistä, jotka ovat voittaneet Garri Kasparovin shakissa
Luettelo Kasparovin ja Kramnikin shakkipeleistä

Lähteet


Kirjallisuuslähteet


}}
}}
}}

Tärkeimmät verkkolähteet


http://www.mark-weeks.com/chess/wcc-indx.htm Mark Weeks: The World Chess Championship

Lähdeviitteet

Aiheesta muualla


http://www.kasparov.ru./ Garri Kasparovin kotisivut
http://www.kasparovagent.com/ Kasparovin kaupallinen sivusto
http://www.theotherrussia.org/ Toinen Venäjä -liikkeen sivusto
http://www.image.fi/node/1633 Kasparovin haastattelu Image-lehdessä 7/2007
Luokka:Shakin maailmanmestarit
Luokka:Shakin suurmestarit
Luokka:Shakin Venäjän-mestarit
Luokka:Shakkikirjailijat
Luokka:Venäläiset poliitikot
Luokka:Venäläiset shakinpelaajat
Luokka:Neuvostoliittolaiset shakinpelaajat
Luokka:Shakin nuorten maailmanmestarit
Luokka:Vuonna 1963 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt
af:Garri Kasparof
ar:غاري كاسباروف
az:Harri Kasparov
id:Garry Kasparov
bn:গ্যারি কাসপারভ
jv:Garry Kasparov
be:Гары Кімавіч Каспараў
be-x-old:Гары Каспараў
bs:Gari Kasparov
br:Garry Kasparov
bg:Гари Каспаров
ca:Garri Kaspàrov
cs:Garri Kasparov
da:Garri Kasparov
de:Garri Kimowitsch Kasparow
et:Garri Kasparov
el:Γκάρι Κασπάροβ
en:Garry Kasparov
es:Gari Kaspárov
eo:Garri Kasparov
eu:Gari Kasparov
fa:گری کاسپارف
fr:Garry Kasparov
ga:Garry Kasparov
gl:Garri Kasparov
ko:가리 카스파로프
hy:Գարրի Կասպարով
hi:गैरी कास्परोव
hr:Gari Kasparov
io:Garry Kasparov
is:Garrí Kasparov
it:Garri Kimovič Kasparov
he:גארי קספרוב
ka:გარი კასპაროვი
kk:Гарри Каспаров
la:Garri Kasparov
lv:Garijs Kasparovs
lb:Garri Kimowitsch Kasparow
lt:Garis Kasparovas
hu:Garri Kimovics Kaszparov
mk:Гари Каспаров
ml:ഗാരി കാസ്പറോവ്
mr:गॅरी कास्पारोव्ह
mzn:گری کاسپارف
mn:Гарри Каспаров
nl:Garri Kasparov
ja:ガルリ・カスパロフ
no:Garri Kasparov
nn:Garri Kasparov
pl:Garri Kasparow
pt:Garry Kasparov
ro:Gari Kasparov
ru:Каспаров, Гарри Кимович
scn:Garry Kasparov
simple:Garry Kasparov
sk:Garri Kimovič Kasparov
sl:Gari Kasparov
sr:Гари Каспаров
sh:Gari Kasparov
sv:Garri Kasparov
tl:Garry Kasparov
ta:காரி காஸ்பரொவ்
th:แกรี คาสปารอฟ
vi:Garry Kimovich Kasparov
tr:Garri Kasparov
uk:Каспаров Гаррі Кімович
diq:Gary Kasparov
zh:加里·基莫维奇·卡斯帕罗夫

Gerald Ford


Gerald Rudolph Ford Jr. (14. heinäkuuta 1913 – 26. joulukuuta 2006) oli Yhdysvallat Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä Yhdysvaltain presidentti (1974&ndash;1977).
Ford oli alkuperäiseltä nimeltään Leslie Lynch King Jr. isänsä Leslie Lynch Kingin mukaan. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan alle vuoden ikäinen. Äidin mentyä uusiin naimisiin King Junior nimettiin uudelleen isäpuolensa Gerald Rudolff Fordin mukaan vuonna 1915. Ford vaihtoi myöhemmin vielä Rudolff-nimensä kirjoitusasun Rudolphiksi.
Ford oli edustajainhuoneen jäsen Michiganista 1949&ndash;1973. Hän on Yhdysvaltain historian ainoa presidentti, jota ei ole valittu vaaleilla presidentiksi tai varapresidentiksi. Kun Richard Nixon valittiin presidentiksi, hänen aisaparinaan oli varapresidentti Spiro Agnew. Vuonna 1973 Nixon nimitti Fordin Agnew'n tilalle, joka erosi korruptiosyytteiden takia. Kun Nixon itse erosi Watergate-skandaalin seurauksena seuraavana vuonna, Ford astui virkaan ja ilmoitti: "Kansakuntamme pitkä painajainen on ohi".
Fordin hallitus veti Yhdysvaltain joukot Vietnamista. Viimeiset helikopterit evakuoivat Yhdysvaltain lähetystön Saigonissa 30. huhtikuuta 1975, ja samana päivänä sota päättyi Pohjois-Vietnamin voittoon.
Elokuussa 1975 Ford neuvotteli Helsinki Leonid Brežnevin kanssa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi-kokouksessa, jossa Yhdysvallat tunnusti Neuvostoliiton valta-aseman Keski-Euroopassa vastineeksi Neuvostoliiton lupaukselle edistää ihmisoikeuksia. Saman vuoden joulukuussa Ford vieraili Kiinassa.
Charles Mansonin seuraaja Lynette "Squeaky" Fromme yritti murhata Fordin Sacramentossa 5. syyskuuta 1975. Vain seitsemäntoista päivää myöhemmin Sara Jane Moore ampui Fordia San Franciscossa.
Ford pyrki uudelle kaudelle Yhdysvaltain presidentinvaalit 1976. Hän voitti ensin Ronald Reaganin republikaanien esivaaleissa erittäin niukasti, mutta hävisi sitten Jimmy Carterille varsinaisissa vaaleissa melkein yhtä niukasti (Carter sai 50,1&nbsp;% äänistä, Ford 48,0&nbsp;% ja valitsijamiesäänet jakautuivat 297–240). Tärkeimpänä syynä Carterin voittoon on pidetty sitä, että Ford antoi yhä rikostutkinnan kohteena olleelle Nixonille ehdottoman armahduksen.
Ford oli myös aikanaan ns. Warrenin komission jäsen, joka tutki presidentti Kennedyn salamurhaa. Kennedyn seuraaja Lyndon B. Johnson nimitti komission 29. marraskuuta 1963. Komitean johtoon asettui korkeimman oikeuden puheenjohtaja Earl Warren. Komitean loppuraportin oikeellisuudesta on kiistelty näihin päiviin saakka, ja Ford oli viimeinen elossa ollut komission jäsen.
Ford on kaikkein vanhimmaksi elänyt Yhdysvaltain presidentti. Hän ohitti 12. marraskuuta 2006 ennätyksen edellisen haltijan Ronald Reaganin, joka kuoli 93 vuoden ja 121 päivän ikäisenä 5.6.2004.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=33&a=198 YLE Elävä arkisto – Ford ja Brežnev tapasivat Helsingissä (1975)
Luokka:Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenet
Luokka:Yhdysvaltain presidentit
Luokka:Yhdysvaltain varapresidentit
Luokka:Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot
Luokka:Presidential Medal of Freedom
Luokka:Vuonna 1913 syntyneet
Luokka:Vuonna 2006 kuolleet
af:Gerald Ford
am:ጄራልድ ፎርድ
ar:جيرالد فورد
an:Gerald Ford
frp:Gerald Ford
az:Cerald Ford
id:Gerald Ford
ms:Gerald Ford
bn:জেরাল্ড ফোর্ড
zh-min-nan:Gerald Ford
jv:Gerald Ford
be:Джэральд Рудальф Форд
be-x-old:Джэралд Рудалф Форд
bcl:Gerald Ford
bs:Gerald Ford
br:Gerald Ford
bg:Джералд Форд
ca:Gerald Ford
ceb:Gerald R. Ford
cs:Gerald Ford
co:Gerald Ford
cy:Gerald Ford
da:Gerald Ford
de:Gerald Ford
et:Gerald Ford
el:Τζέραλντ Φορντ
en:Gerald Ford
es:Gerald Ford
eo:Gerald Ford
eu:Gerald Ford
fa:جرالد فورد
fr:Gerald Ford
fy:Gerald Ford
ga:Gerald R. Ford
gv:Gerald Ford
gd:Gerald Ford
gl:Gerald Rudolph Ford, Jr.
ko:제럴드 포드
hy:Ջերալդ Ֆորդ
hi:जेरल्ड फोर्ड
hr:Gerald Ford
io:Gerald Ford
ilo:Gerald Ford
zu:Gerald Ford
is:Gerald Ford
it:Gerald Ford
he:ג'רלד פורד
pam:Gerald Ford
ka:ჯერალდ ფორდი
rw:Gerald R. Ford
sw:Gerald Ford
la:Geraldus Ford
lv:Džeralds Fords
lb:Gerald Ford
lt:Gerald Ford
hu:Gerald Ford
mr:जेराल्ड फोर्ड
xmf:ჯერალდ ფორდი
arz:جيرالد فورد
mzn:جرالد فورد
my:ဂဲရက် ဖို့ဒ်
nl:Gerald Ford
ja:ジェラルド・R・フォード
no:Gerald Ford
nn:Gerald Ford
oc:Gerald Ford
pnb:جیرالڈ فورڈ
pms:Gerald Ford
pl:Gerald Ford
pt:Gerald Ford
ksh:Gerald Ford
ro:Gerald Ford
rm:Gerald Ford
ru:Форд, Джеральд Рудольф
sq:Gerald Ford
scn:Gerald Ford
simple:Gerald Ford
sk:Gerald Ford
sl:Gerald Ford
so:Gerald Ford
sr:Џералд Форд
sh:Gerald Ford
sv:Gerald Ford
tl:Gerald Ford
th:เจอรัลด์ ฟอร์ด
vi:Gerald Ford
tg:Ҷералд Форд
tr:Gerald Ford
uk:Джеральд Форд
ur:جیرالڈ فورڈ
war:Gerald Ford
yi:דזשעראלד פארד
yo:Gerald Ford
zh-yue:Gerald Ford
bat-smg:Gerald Ford
zh:杰拉尔德·福特

Wikipedia:Etusivu

<div><p style="font-size:115%; line-height:1.3em; font-weight:bold;margin-bottom:0; text-align:center;">Tervetuloa Wikipediaan, Wikipedia:Tervetuloa Wikipediaan.</p>
<p style="margin-top:0; margin-bottom:0.8em; text-align:center;">Suomenkielisessä Wikipediassa on tällä hetkellä <b>Toiminnot:Tilastot, joka ylläpitää muitakin monikielisiä vapaan sisällön hankkeita:</p>
<h2 style="text-align: center;">Wikipedia muilla kielillä</h2>
<div style="font-size: 90%;">
<div style="font-weight: bold; text-align: center;">Kymmenen suurinta Wikipediaa artikkeleiden määrällä mitaten:</div>
<div style="font-size: 100%; padding: 0 2em; text-align: center;">:en: · :de: · :fr: · :nl: · :it: · :pl: · :es: · :ru: · :ja: · :pt:</div>
<div style="text-align: center; font-size: 90%;">
Wikipedia:Luettelo Wikipedian kielistä ·
m:Viikon yhteistyökäännösartikkeli
</div>
</div>
__NOTOC__ __NOEDITSECTION__
ar:
roa-rup:
az:
id:
ms:
bg:
ca:
cs:
da:
de:
et:
el:
en:
es:
eo:
eu:
fa:
fr:
gl:
ko:
hi:
hr:
it:
he:
kk:
la:
lt:
hu:
nl:
new:
ja:
no:
nn:
oc:
pl:
pt:
ro:
ru:
simple:
sk:
sl:
sr:
sv:
th:
vi:
tr:
uk:
vo:
war:
zh:

Helsinki

)_region:FI|display=inline,title}} | lääni = Etelä-Suomen lääni | maakunta = Uudenmaan maakunta | seutukunta = Helsingin seutukunta | kihlakunta = | vuosi = 1550 | naapurikunnat = Vantaa, Espoo ja Sipoo | kuntaliitokset = Helsingin kuntaliitokset<br />Haaga (kauppala) <small>(1946)</small><br />Huopalahti <small>(1946)</small><br />Kulosaari <small>(1946)</small><br />Oulunkylä <small>(1946)</small> | väestönkasvu = | väestönkasvu-päiväys = | väestönkasvuviite = | väestöennuste = | väestöennuste-päiväys = | väestöennusteviite = | väestö-0-15 = | väestö-16-64 = | väestö-65 = | suomenkielisiä = | ruotsinkielisiä = | ulkomaalaisia = | työttömyys = | työttömyys-päiväys = | työttomyysviite = | genetiivi = Helsingin kaupungin | johtaja = Jussi Pajunen | valtuusto-koko = 85 | valtuusto-puolueet = &nbsp; 2008–2012<br /> &nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br /> &nbsp;• Vihreä liitto<br /> &nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue<br /> &nbsp;• Vasemmistoliitto<br />&nbsp;• Ruotsalainen kansanpuolue<br />&nbsp;• Perussuomalaiset<br />&nbsp;• Suomen Keskusta<br /> &nbsp;• Suomen Kristillisdemokraatit<br /> &nbsp;• Suomen Kommunistinen Puolue (1994) | valtuusto-paikat = <br />26<br />21<br />16<br />7<br />5<br />4<br />3<br />2<br />1
}}
Helsinki () on Suomi pääkaupunki ja Uudenmaan maakunta maakuntakeskus sekä Suomen hallinto, politiikka ja Liiketoiminta keskus. Kaupunki sijaitsee Uudenmaan maakunta Suomenlahti rannalla. Helsingin asukasluku on }} }} (}}) ja se on väkiluku selvästi Suomen suurin kunta. Helsinki on monen suuren yritys kotikaupunki ja maan suurin työnantaja. Suomen tilastollinen kuntaluokitus Helsingin kaupunki on keskiostovoiman kerrostalovaltainen kaupunkimainen kunta.
Helsinki on Uudenmaan maakunnan ja Pääkaupunkiseutu keskus. Pääkaupunkiseudun muodostavat Helsingin kanssa Espoo, Vantaa ja Kauniainen. Sen alueella asuu hieman yli miljoona ihmistä. Koko Helsingin seutu alueella asuu noin 1,3 miljoonaa ihmistä.

Historia


Tiedosto:Helsinki map 1645 Vanhakaupunki.jpg
Tiedosto:Helsinki 1820.jpg
Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoki suulle Forsbyn eli Koskela (Helsinki) keskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550. Kaupungin oli tarkoitus kilpailla Tallinnan kanssa kauppakaupunkina, ja kuningas määräsi Porvoon, Tammisaari, Rauman ja Ulvilan porvarit muuttamaan Helsinkiin. Joen suuhaarojen väliseen saareen perustettiin kuninkaankartano vuonna 1551. Kirkko rakennettiin kaupunkiin 1553. Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron ja Tallinnan vuonna 1561, mikä vähensi kuninkaan kiinnostusta Helsinkiin. Helsinki sai Tapulikaupunki vuonna 1617, mutta kaupunki pysyi edelleen pienenä ja vaatimattomana.
Vuonna 1640 Pietari Brahe siirrätti kaupungin meren äärelle Vironniemelle, jolla nykyisin sijaitsee muun muassa Helsingin ydinkeskustaan lukeutuva Senaatintori. Helsinki oli pitkään melko vähäpätöinen kaupunki, mutta sen merkitys alkoi kasvaa, kun kaupungin edustalle ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Suomenlinnaa. Linnoitustyöt kasvattivat asukaslukua, ja linnoituksen varuskunta vilkastutti kaupungin seuraelämää, kaupankäyntiä ja laivaliikennettä. Suomen sota aikana 1808 venäläiset joukot valtasivat Helsingin, ja samana vuonna suuri tulipalo hävitti kaupunkia. Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812 ja itsenäisen Suomen pääkaupunki vuonna 1917.
Suomen sisällissota sytyttyä vuonna 1918 punakaarti valtasi Helsingin, ja senaatti joutui pakenemaan Vaasaan. Saksalaiset joukot valtasivat Helsingin huhtikuussa 1918, jolloin kaupunki siirtyi valkoisten haltuun. Jatkosota aikana Helsingin suurpommitukset aiheuttivat kaupungille huomattavia tuhoja, mutta kaupunkia ei vallattu. Vuonna 1946 toteutettiin Helsingin suuri alueliitos, ja Helsingin alue kasvoi lähes kahdeksankertaiseksi. Vuonna 1952 pidettiin Helsingin olympialaiset ja vuonna 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) huippukokous. Vuonna 2000 Helsinki oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupunki ja vuonna 2012 design

Maantiede


Tiedosto:Helsinki subdivisions-fi.svg
Tiedosto:Helsinki neighborhoods-fi.svg
Lounais-Sipoon liitoksen jälkeen Helsingin pinta-ala oli }} maanmittauslaitos mittausten mukaan }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on maata, }} }}&nbsp;km² sisävesialueita ja loput }} }}&nbsp;km² merivesialueita.
Kaupungin maa-alueista on metsää 37,2 km², puistoja 9,9 km² ja maisemapeltoja tai niittyjä noin 8 km². Puistoalueita on yhteensä 6&nbsp;020 hehtaaria. Puistot vaihtelevat klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10&nbsp;km² laajuiseen Helsingin keskuspuistoon. Helsingin kaupunki omistaa lisäksi viheralueita muiden kuntien alueella 6&nbsp;889&nbsp;ha, muun muassa Sipoossa. Helsingissä on 42 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan noin 7,7 km². Helsingin nimikkokasvi on vaahtera ja nimikkoeläin orava.
Helsingin maa-alueen maantieteellinen keskipiste on Viikki. Vuoden 2009 Helsingin_alueellinen_laajeneminen#Lounais-Sipoon_liitt.C3.A4minen_Helsinkiin jälkeen maanmittauslaitos on laskenut maa-alueen keskipisteen sijaitsevan aivan Viikin opetus- ja tutkimustilan läheisyydessä. Koko kaupungin alueen keskipiste on merellä jossain Isosaaren lähistöllä.
Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäki, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja. Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Se nousee merenpinnasta 90&nbsp;m:n korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikko ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62&nbsp;m merenpinnasta.

Rannikot ja vesialueet


Helsingin kantakaupunki sijaitsee niemellä. Niemi sijaitsee kahden mereltä sisämaahan työntyvän lahden välissä: länsipuolella on Seurasaarenselkä, itäpuolella Kruunuvuorenselkä ja sen jatkeena Vanhankaupunginlahti.
Seurasaarenselän yhdistää mereen noin puoli kilometriä leveä Lauttasaarensalmi kantakaupungin ja Lauttasaari välissä. Sen läheisyydessä on Länsisatama ja sen alueella pienemmät lahdet Hietalahti ja Ruoholahti. Kantakaupungin luoteispuolella on Munkkiniemi, josta johtaa saariketju Lauttasaareen. Saarten väliset kapeat salmet yhdistävät Seurasaarenselän lännempänä sijaitsevaan Laajalahti (merenlahti), jonka poikki kulkee Helsingin ja Espoon raja. Keskellä Seurasaarenselkää sijaitsee Seurasaari.
Kantakaupungin itäpuolella sijaitsevan Kruunuvuorenselän yhdistää avomereen joukko salmia, joiden välisillä saarilla on Suomenlinna. Kruunuvuorenselän lahtia ovat Eteläsatama ja Pohjoissatama, joiden välissä on Katajanokka. Pohjoissatamasta työntyy länteen salmi, joka johtaa Töölönlahti. Salmen yli johtavat Hakaniemen silta ja Pitkäsilta sekä varsinaisen Töölönlahden suulla sijaitseva rautatiepenger.
Kruunuvuorenselän jatkeena pohjoisessa on Vanhankaupunginlahti, johon Vantaanjoki laskee. Välissä on joukko saaria, joista suurimmat ovat Kulosaari, Mustikkamaa ja Korkeasaari. Näiden itäpuolella on Herttoniemi ja sen edustalla suuret saaret Laajasalo ja Santahamina, jotka rajoittavat Kruunuvuorenselkää itäpuolelta. Laajasalon itäpuolellakin on suuria saaria kuten Vartiosaari, Villinki ja Karhusaari (Helsinki).
Kaupungin itäisimmässä osassa on laaja Vuosaari niemimaa, jota rajoittavat Vartiokylänlahti ja Porvarinlahti.
Kaikkiaan Helsingissä on 317 saarta, joista kaksi tuli Sipoon liitoksen myötä ja rantaviivaa 122,5 kilometriä, josta liitosalueen osuus on 24,5 kilometriä. Runsaiden täyttöalueiden vuoksi rantaviiva on varsinkin kantakaupungissa muuttunut voimakkaasti viimeisen parinsadan vuoden aikana. Helsingissä ei ole enää nykyään yhtään järveksi luokiteltavaa vesialuetta.
Vantaanjokeen laskee Helsingin ja Vantaan rajalla Keravanjoki, jota pitkin kaupunkien raja kulkee useita kilometrejä.

Ilmasto


Helsingissä vallitsee merellisen ja mantereisen ilmaston välimuoto: talvet ovat suomalaisittain melko lauhoja ja kesät lämpimiä, joskin hellepäiviä on vähemmän kuin Etelä-Suomen sisämaassa. Merituuli viilentää kaupungin ilmaa keväisin, syksyllä vaikutus on päinvastainen. Helsingin pakkasennätys mitattiin Kaisaniemessä tammikuussa 1987, jolloin lämpötila laski −34.3°C asteeseen. Sadepäiviä (sademäärä väh. 0,1&nbsp;mm) on keskimäärin 182 kappaletta vuodessa. Aurinkotuntien määrä on suurin Helsingin rannikolla ja laskee sisämaahan mentäessä. Kaudella 1981–2010 lähin mittauspaikka oli Helsinki-Vantaan lentoasema, jossa havaittiin 1&nbsp;780 aurinkotuntia. Luku on korkeampi kuin sisä-Suomen mittausasemilla, mutta alempi kuin Suomenlahden saaristossa. Auringon kulma kesäpäivänseisauksessa on korkeimmillaan 53,3° ja talvipäivänseisauksessa 6,5°.
<center>
</center>

Kaupunkinäkymä

Arkkitehtuuri


Tiedosto:SiltasaariHelsinki.jpg.]]
Helsingin arkkitehtuurissa huomattavimmat tyylisuunnat ovat Uusklassinen arkkitehtuuri, jugend ja funktionalismi. Suurin osa Helsingin rakennuksista on rakennettu vuoden 1808 tulipalon jälkeen. Senaatintorin ja Katariinankadun risteyksessä sijaitsee Sederholmin talo (1757), joka on Helsingin kantakaupungin vanhin säilynyt rakennus. Myös Suomenlinnassa on 1700-luvulla valmistuneita rakennuksia, muun muassa Kustaanmiekan Kuninkaanportti (1753–54).

Uusklassismi


Tiedosto:The Senate building in Helsinki.JPG (Carl Ludvig Engel, rak. 1818–1822) Senaatintorilla.]]
Kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki, tarvittiin tulipalon jälkeinen uudelleenrakennus. Asemakaavan rakennuksia piirtämään valittiin Carl Ludvig Engel, jonka klassistinen arkkitehtuuri vastasi uudelleenrakennuskomitean johtajan ihanteita. Engelin piirtämiä rakennuksia on eritoten Senaatintorilla ja sen ympärillä. Senaatintorin itä- ja länsipäädyissä sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus (1828–1832) sekä Valtioneuvoston linna (1818–1822). Senaatintoria hallitsee pohjoispäässä sijaitseva empiretyylinen, puhtaanvalkea Helsingin tuomiokirkko (1830–1840). Muita ympäristössä sijaitsevia rakennuksia ovat muun muassa Helsingin kaupungintalo (1818), Kansalliskirjasto (Suomi) (1836–1845), entinen sisätautien klinikka, nykyinen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kampusrakennus (1826), Pyhän Kolminaisuuden kirkko (Helsinki) (1828) sekä raatihuone (1819). Empiretyylisen Presidentinlinnan (1814) suunnitteli Pehr Granstedt. Helsingin vanhin kirkko on nimensä mukaisesti Vanha kirkko (Helsinki) (1826), jonka suunnitteli Engel.

1850–1925


Tiedosto:Uspensiki by SamSegar.jpg (A. M. Gornostajev, 1868).]]
Vallitsevana tyylisuuntana 1800-luvun lopulla oli uusrenessanssi. Rautatientorin eteläreunalla sijaitsee Theodor Höijerin piirustusten mukaan rakennettu Ateneum (museo) (1887). Sen arkkitehtuuriin kuuluvat monet korkokuvat ja patsaat. Höijerin suunnittelemia ovat myös monet Pohjoisesplanadin varrella sijaitsevat rakennukset sekä Rikhardinkadun kirjasto. Suomen Pankkia vastapäätä sijaitsee uusrenessanssityylinen Säätytalo (1891), jonka on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström.
Helsingin siluettiin piirtää jälkensä myös Katajanokka sijaitseva Uspenskin katedraali (1868).
Tiedosto:Johanneksen kirkko Johannes church crop.jpg (A. E. Melander, 1878) sijaitsee Ullanlinna.]]

Uusgotiikka


Uusgotiikka jäi Helsingissä taka-alalle. Ainoita näkyviä julkisia rakennuksia on Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko (Helsinki) (1878), jonka suunnitteli arkkitehti Adolf Melander. Kaksoistornit kohoavat 74 metriin ja Suomen suurimmassa kivikirkossa istumapaikkoja on 2&nbsp;600. Johanneksenkirkon julkisivussa on yli tuhat pientä patsasta ja se on yksityiskohtaisuudessaan Suomen uusgoottisen arkkitehtuurin huippua. Myös Ritarihuone Kruununhaassa sekä Ernst Lohrmannin suunnittelema katolinen pyhän Henrikin katedraali ovat uusgotiikan edustava esimerkkejä.
Tiedosto:Kallio church, Helsinki 2004-06.jpg (Lars Sonck, 1908–1912).]]

Jugend


Jugendtyyli on Helsingin näkyvimpiä arkkitehtuurin tyylisuuntauksia. 1900-luvun alkuvuosina rakennetut jugendtyyliset kerrostalot hallitsevat monen Helsingin kaupunginosan katukuvaa.
Tärkeä jugendarkkitehti Helsingissä oli Lars Sonck, joka on suunnitellut lukuisia jugendkerrostaloja sekä pitkälle näkyvän Kallion kirkko (1908–1912), jossa on yhdistelty jugendiin myös kansallisromanttisen arkkitehtuurin piirteitä. Merkittävä maamerkki on myös Helsingin päärautatieasema (1919–1922), jonka suunnittelija Eliel Saarinen oli myös merkittävä jugendkauden arkkitehti.

Kansallisromantiikka


Kansallisromantiikka näkyy Helsingissä erityisesti Suomen Kansallismuseossa (1905–1910), jonka suunnitteli arkkitehtikolmikko Herman Gesellius – Armas Lindgren – Eliel Saarinen. Ulkoasu on kansallisromanttisesti Suomen keskiaikaisia linnoja mukaileva. Sisältä museo edustaa lähinnä jugendtyyliä. Rautatietorilla sijaitseva Suomen Kansallisteatteri (1902) on myös tunnettu kansallisromanttinen rakennus Helsingissä. Sen suunnitteli arkkitehti Onni Tarjanne.

1925–


Tiedosto:Parliament House of Finland.jpg (J. S. Sirén, 1926–1931).]]
Vuoden 1925 jälkeen Helsinkiin on noussut monia näkyviä rakennuksia. Funkkisrakennuksia Helsingissä on suhteellisen paljon ja modernismikin on edustettuna. Näkyvimpiä ajan töitä on J. S. Sirénin suunnittelema Eduskuntatalo (1926–1931), joka on tyyliltään heräävän funktionalismin piirteitä omaava, mutta lähinnä 1920-luvun klassismi. Eduskuntatalo on Suomen tunnetuimpia rakennuksia. Kaudella rakennettiin myös Suomen ensimmäiseksi pilvenpiirtäjäksi kutsuttu Hotelli Torni (1931). Mikko Armanto suunnittelema 146 metriä korkea Pasilan linkkitorni (1983) on Helsingin korkein rakennelma.
Suomen arkkitehtuurin erikoisimpiin töihin kuuluu Töölössä sijaitseva Temppeliaukion kirkko (1969). Timo Suomalainen ja Tuomo Suomalainen suunnittelema kirkko on louhittu Temppeliaukion kallion sisään. Ulospäin siitä näkyy vain sisäänkäynti ja kattokupu. Temppeliaukion kirkko on Helsingin suosituimpia turistikohteita ja siellä järjestetään usein konsertteja kirkon erinomaisen akustiikan vuoksi.

Funktionalismi


Tiedosto:Posti Helsinki.jpg (Jorma Järvi ja Erik Lindroos, 1938).]]
Helsingin funktionalistinen rakennuskanta on vahva. Helsingissä vaikuttaneita funkkisarkkitehteja ovat muun muassa Alvar Aalto, Väinö Vähäkallio sekä Martti Välikangas. Funkkistyylissä rakennus piirretään palvelemaan käyttötarkoitustaan mahdollisimman hyvin ja jätetään pois merkityksettömät koristelut. Helsingin tunnetuimpia ja näkyvimpiä funkkisrakennuksia on yksi kaupungin symboleista, Helsingin Olympiastadion (1934–1938), suunnittelijoinaan arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti. Olympiastadionin vieressä on Helsingin uimastadion (1938), jonka suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi.
Merkittäviä rakennuksia Helsingissä ovat myös Alvar Aallon suunnittelemat Finlandia-talo (1968–1971) sekä Enson pääkonttori (1962) Katajanokalla.
Helsingin postitalo (1938) on keskustassa sijaitseva Jorma Järven ja Erik Lindroosin suunnittelema, puhtaan maltillinen funkkisrakennus. Se on suojeltu. 1930-luvulta oleva Lasipalatsi (1936) on Viljo Revellin suunnittelema. Salmisaari sijaitsee Väinö Vähäkallion suunnittelema nykyään Helsingin oikeustalona käytettävä rakennus (1936), joka alun perin suunniteltiin Alkon tuotantolaitokseksi, pääkonttoriksi ja päävarastoksi. Helsingin funktionalistisia kirkkoja ovat Käpylän kirkko (Helsinki) (1929–1930) sekä Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko (1933–1935). Funkkisliikenneasemista erityisen merkittävä on Helsinki-Malmin lentoasema, joka on Suomen lentokentistä ainoana luetteloitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.

Modernismi


Tiedosto:Helsinki Kiasma.jpg (Steven Holl, 1996–1998).]]
Tiedosto:Hakaniemenpyoreatalo.jpg (Heikki Sirén ja Kaija Sirén, 1968).]]
Modernia arkkitehtuuria Helsingissä edustaa Kiasma, paljon erilaisia mielipiteitä herättänyt rakennus, joka koostuu kahdesta suorasta ja kaarevaseinäisestä osasta. Kiasman vieressä on lasiseinäinen Sanomatalo (1999). Helsingin kaupunginteatterin rakennuksessa (Timo Penttilä 1967) on onnistuttu sovittamaan moderni rakennus hyvin ympäristöönsä. Hakaniemen kaupunginosassa sijaitseva pankki- ja toimistorakennukseksi rakennettu, Heikki Sirén ja Kaija Sirén suunnittelema Ympyrätalo (1968) on myös näyttävä ja näkyvä osa Kallion aluetta. Rakennuksen arkkitehtuuri hakee mallia 1920- ja 1930-lukujen keskieurooppalaisesta modernista arkkitehtuurista.

Kaupunginosat ja piirit


Asemakaavan mukaan Helsinki jakaantuu 59 kaupunginosaan, joista osa jaetaan vielä edelleen osa-alueisiin. Sen lisäksi lähinnä Helsingin kaupungin hallinnon tarpeita varten on luotu piirijako. Piirijaon yksikköinä ovat suurpiirit, peruspiirit ja osa-alueet. Osa-aluetasolla molemmat jaotukset ovat yhtäpitävät, mutta peruspiireistä vain osa on samoja kuin kaupunginosat. Näiden jakojen erona on myös, että piirijaolla muodostetaan kaupunginosia suurempia toiminnallisia alueita eli suurpiirejä, joita on kahdeksan.
Helsingin kantakaupunki oli alkuaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suuri alueliitos eli kaupunginosa 1–18, 20–25 ja 27. Nykyisin se tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana.
Usein kuultavat nimitykset liikekeskusta ja ydinkeskusta (Helsinki) alkoivat yleistyä 1960-luvulla. Niillä tarkoitetaan yleensä Kluuvia sekä Kamppi itä- ja pohjoisosia.

Kaupunginosat osa-alueineen suurpiireittäin


Tiedosto:Helsinki-Helsingfors.suurpiirit-stordistrikt.svg
</div>

Väestö


Tiedosto:Helsingin vaesto.PNG
Asukasluku ( }}) on }} }}, josta suomenkielisiä on 83,7 %, ruotsinkielisiä 6,0&nbsp;% ja muunkielisiä 10,2 %. Helsingin asukkaista on suurempi osa naisia (53,4&nbsp;%) kuin muualla Suomessa (51,1&nbsp;%). Helsingin väestötiheys on 3&nbsp;049,66 henkilöä/km² (maa-alueet). Miesten elinajanodote on Helsingissä 75,1 vuotta (koko Suomi 75,7 vuotta), naisten elinajanodote on Helsingissä 81,7 vuotta (koko Suomi 82,5 vuotta).

Väkiluvun kehitys


Helsingin voimakas kasvu alkoi pääkaupungiksi tulemisen myötä 1810-luvulla. Se jatkui voimakkaana – lukuun ottamatta Suomen sisällissodan aikaa – aina 1960-luvulle, jolloin Kaupungistuminen aalto, maaltamuutto kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana.
Kuva:Helsinki syntymapaikka 2010.png
1960-luvulla Helsingin väestönkasvu pysähtyi, kun pääkaupungin väestöä muutti Espoon ja Vantaan uusiin lähiöihin, jossa väestönkasvu jatkui entistä tahtia. Alettiin puhua pääkaupunkiseutu. Myöhemmin Helsingin lisäksi myös Espoossa ja Vantaalla alkoi kaavoitus olla riittämätöntä ja tämän seurauksena Helsingin kaupunkiin alun perin suuntautunut muuttovirta alkoi ulottua yhä kauemmas Helsingin seutu entisiin maaseutukuntiin ja vieläkin kauemmaksi, jopa Lohjalle, Hämeenlinnaan, Lahti ja Porvooseen saakka.
Jos tarkastellaan pelkkää Helsingin kaupunkia, kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu oli jälleen positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla väkiluku alkoi jälleen kasvaa ja helsinkiläisten lukumäärä ylitti 600&nbsp;000:n rajan kesällä 2012.
Väestönkasvun suhteen tärkeimmät uudet asuinalueet Sipoon liitosalueen ohella ovat Jätkäsaari, Kalasatama, Keski-Pasila ja Kruunuvuorenranta. Kaupunkiseudun tulevaa kehitystä on selvitetty muun muassa kansainvälisen suunnittelukilpailun keinoin (Greater Helsinki Vision 2050).

Ulkomaalaiset


Ulkomaiden kansalaisia Helsingin asukkaista on 7,2&nbsp;% (41&nbsp;735). Ulkomailla syntyneitä on 7,9&nbsp;% (44&nbsp;400), mikä on enemmän kuin Suomenruotsalaisuus määrä. 33&nbsp;% ulkomaalaisista on toisten Euroopan unioni-maiden kansalaisia. Muita kieliä kuin suomea, ruotsia ja saamea puhui vuonna 2008 55&nbsp;245 henkilöä. Eniten ulkomaalaisia on Virosta (5 900), Venäjältä (5&nbsp;633), Somaliasta (2&nbsp;400), Kiinasta (1&nbsp;150) ja Thaimaasta (680). Kolmannes Suomen kaikista maahanmuuttajista asuu Helsingissä. Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on paljon Afrikka maiden kansalaisia, sillä 44&nbsp;% Suomessa asuvista afrikkalaisista asuu Helsingissä. Vieraskielisiä helsinkiläisistä on 7,0&nbsp;%, joista neljännes venäjänkielisiä. Vuonna 2001 EU:n pääkaupungeista ainoastaan Lissabonissa oli vähemmän ulkomaan kansalaisia kuin Helsingissä.

Asuminen


Helsingissä asutaan muuta Suomea kalliimmin ja hieman ahtaammin, mutta kuitenkin varsin väljästi. Asumisväljyys oli vuonna 2003 33,4 neliömetriä henkilöä kohden, kun koko Suomen luku oli 36,7. Vuonna 2004 kaksion keskivuokra Helsingissä oli 615 €/kk (koko Suomi 490 €/kk). Osakehuoneistojen keskineliöhinta Helsingissä oli 2580 €/m² (koko Suomi 1550 €/m). Helsingissä vuokra-asuminen (47,7 %) on yleisempää kuin omistusasuminen (41,7 %), mikä poikkeaa selvästi muun Suomen tilanteesta (32,0 % ja 57,6 %). Lisäksi yksinasuminen on yleistä – lähes joka toisessa (48,9 %) helsinkiläisessä asunnossa asuu vain yksi henkilö.

Talous


Tiedosto:Aleksanterinkatu Helsinki summer.jpg Helsingin keskustassa.]]
Helsingin kaupunki ei saa valtiolta suurkaupunkiasemansa takia suurempaa valtionosuutta, vaikka palvelujen tuottaminen on Helsingissä kalliimpaa, palvelut ovat monipuolisempia kuin muualla ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat suurkaupunkeihin. Kaupungin talous on kuitenkin pysynyt pinnalla ja useimpina vuosina ylijäämää on jäänyt, mutta vain kaupungin omistaman Helsingin energian ansiosta, joka tuottaa vuosittain lähes 300 miljoonaa euroa voittoa.
Helsingin talous- ja elinkeinoelämä on erottamaton osa koko Helsingin seutua, joka luokitellaan yhdeksi nopeimmin kasvavaksi suurkaupunkialueeksi Euroopan unionissa.
Helsinki on Helsingin pörssi ja Aleksanterinkatu (Helsinki) Suomen talouselämän keskus. Useat Luettelo suomalaisista pörssiyhtiöistä ja lähes kaikki Suomen keskeiset pankit ja vakuutusyhtiöt pitävät Helsinkiä kotipaikkanaan. Pääkaupunkiseudun suurten yritysten pääkonttoreista noin 58&nbsp;% (104) sijaitsee Helsingissä. Merkittäviä helsinkiläistaustaisia yrityksiä ovat Elisa (yritys) (entinen Helsingin Puhelinyhdistys, HPY), viestintäkonsernit Otava (kirjankustantamo) sekä Sanoma sekä kaupan alalla Kesko, Stockmann ja HOK-Elanto.
Monet teollisuustuotantolaitokset ovat vuosien kuluessa siirtyneet pois Helsingin kaupungin alueelta, eikä Helsinkiä voi enää pitää Suomen tärkeimpänä teollisuuskaupunkina, joka asema sillä oli 1950-luvun alussa. Vuodesta 1960 vuoteen 1980 teollisuuden työpaikkojen määrä kantakaupungissa puolittui. Jäljellä on kuitenkin vielä muun muassa STX Europen Hietalahden telakka, nykyisin Iittala (yritys)n omistama Arabia (tehdas), ABB:n tuotantolaitokset Pitäjänmäellä ja Vuosaaressa sekä Paulig:in paahtimo Vuosaaressa, joka on yksi Euroopaan suurimmista. Helsingistä muualle siirtyneitä tuotantolaitoksia ovat muun muassa Nokia (yritys) kaapelitehdas Ruoholahti ja Punavuoressa, Töölön sokeritehdas, jonka paikalla on nykyään Oopperatalo, Keravalle siirtynyt Sinebrychoffin panimo ja tupakkatehdas Lauttasaaressa.

Työpaikat


Tiedosto:Stockmann department store in Helsinki at dawn in December 2004.jpg joulukuussa 2004. Se oli vuonna 2002 Pohjoismaiden suurin ja Euroopan kuudenneksi suurin tavaratalo.]]
Vuoden 2005 lopussa Helsingissä oli 373&nbsp;000 työpaikkaa, joista noin 118&nbsp;500 oli julkisen sektorin työpaikkoja. Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Kaupunkilaisten erilaisista palveluista vastaavat lähes 39&nbsp;000 työntekijää. Helsinkiläisten työhön osallistuvuus on korkea: 63&nbsp;% 15–74-vuotiaista käy työssä (koko Suomi 57,2&nbsp;%). Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on vähän teollisuustyöpaikkoja, mutta runsaasti liike-elämän palvelujen ja tukku- ja vähittäiskaupan työpaikkoja. Pääkaupungissa on yli 68&nbsp;000 informaatiosektorin eli tietotekniikkaan liittyvien toimialojen työpaikkaa. Se on noin kolmasosa koko Suomen informaatiosektorin työpaikoista.
Suurimmat työpaikkakeskittymät sijaitsevat kantakaupungin alueella, ydinkeskustan ohella Pasilassa ja Meilahdessa. Kantakaupungissa merkittäviä julkisen sektorin työllistäjiä ovat eri ministeriöt ja keskusvirastot. Kantakaupungin ulkopuolella merkittäviä työpaikkakeskittymiä ovat Lauttasaari, Pitäjänmäki, Herttoniemi, Itäkeskus ja Vuosaari.
Helsingin työpaikkaomavaraisuus on 134&nbsp;% (2004), joten useat muiden kuntien asukkaat käyvät Helsingissä töissä. Tähän Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin, joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskus mukaan (2004) pääkaupunkiseutu kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinto laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.

Kunnallishallinto


Tiedosto:Helsinki 2009 PD 0343.JPG kesällä 2009.]]
Helsingin kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä, joista naisia 49 ja miehiä 36 nykyisellä kaudella (2009–2012). Muun Suomen poliittiseen kenttään verrattuna suurin ero on Suomen Keskustan pieni kannatus. Vihreä liitto palasi vuoden 2008 vaaleissa toiseksi suurimmaksi valtuustoryhmäksi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue:n jäädessä kolmanneksi. Suurimman ryhmän Kansallinen Kokoomus valtuutettu Risto Rautava on 15-jäsenisen Kunnanhallitus puheenjohtaja.
Helsingin kaupunginjohtaja on Jussi Pajunen ja apulaiskaupunginjohtajia ovat http://www.hel.fi/wps/portal/Helsinki/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/fi/Helsinki/P%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksenteko+ja+hallinto/Kaupunginjohtajat/Apulaiskaupunginjohtaja+Hannu+Penttil%C3%A4/Curriculum+vit%C3%A6 Hannu Penttilä (kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi), Tuula Haatainen (sivistys- ja henkilöstötoimi), Pekka Sauri (rakennus- ja ympäristötoimi) ja Paula Kokkonen (sosiaali- ja terveystoimi).
Vuonna 2011 Helsingin kaupungin organisaatio koostui 29 virastosta ja kuudesta kunnallisesta kunnallinen_liikelaitos. Virastojen ja laitosten lisäksi kaupunkikonserniin kuuluu tytäryhteisöinä 112 kaupungin omistamaa osakeyhtiötä ja 12 säätiötä. Kaupungin palveluksessa oli vuonna 2011 noin 39&nbsp;000 henkilöä, ja kaupunkikonserniin kuuluvien tytäryhteisöjen palveluksessa noin 4400. Erilaisia ammattinimikkeitä kaupungilla on käytössä noin 2000.

Lauta- ja johtokunnat

Virastot ja laitokset

Kaupunginjohtajat


Tiedosto:Jussi Pajunen.jpg on toiminut virassaan vuodesta 2005 lähtien.]]
Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Helsingin kaupunginjohtajille ylipormestarin arvonimen 1930-luku lähtien. Ensimmäinen ylipormestarin arvon saanut kaupunginjohtaja oli Antti Tulenheimo (vuonna 1934). Alla olevassa taulukossa on lueteltu Helsingin kaupunginjohtajat vuodesta 1921 lähtien.

Palvelut


Koulutus


Tiedosto:Helsingin yliopiston päärakennus.jpg sijaitsee Senaatintorin laidalla.]]
Helsingissä sijaitsee kuusi tiede- tai taideyliopistoa: Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Svenska handelshögskolan sekä Teatterikorkeakoulu. Opiskelijoita näissä on lähes 50&nbsp;000 – yli 28&nbsp;% koko Suomen yliopisto-opiskelijoista. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu.
Lisäksi toiminnassa on kuusi ammattikorkeakoulua Diak, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Laurea, Metropolia, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 19&nbsp;000 opiskelijaa; tarjolla on yli 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalaisopisto ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 215 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 71&nbsp;000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.

Terveydenhuolto


Tiedosto:Meilahdensairaala2.jpg.]]
Helsingin kunnallisesta terveydenhuolto vastaavia terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin sairaala ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla Lastenklinikka. Erikoissairaanhoito on Uudellamaalla organisoitu 31 kunnan alueella neljäksi sairaanhoitoalueeksi, joiden lisäksi HYKS toimialue muodostaa oman kokonaisuutensa. Terveyskeskussairaaloita on kahdeksan eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, Rintasyöpä seulonta, Sukupuolitaudit poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
HUS-kuntayhtymällä eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä on 22 sairaalaa, joista Helsingissä sijaitsevat:
Meilahden alueen sairaalat
Iho- ja allergiasairaala
Töölön sairaala
Psykiatriakeskus (entinen Hesperian sairaala)
Lapinlahden sairaala
Marian sairaala
Kirurginen sairaala
Auroran sairaala
Kätilöopiston sairaala

Sosiaalipalvelut


Helsingin kaupungin sosiaaliturva vastaa sosiaalivirasto. Sosiaaliviraston vastuualueet ovat lasten päivähoito, lapsiperheiden palvelut ja aikuisten palvelut. Lapsiperheiden palvelut sisältävät perhekeskuksen, perheneuvolan ja sijaishuollon. Aikuisten palveluita puolestaan ovat muun muassa maahanmuutto, työhön kuntoutus, sosiaalinen kuntoutus ja asunnottomuus palvelut. Sosiaalivirastolla on myös keskitetty neuvontapalvelu, joka pyrkii jakamaan tietoa kaupungin tarjoamista sosiaalipalveluista.
Sosiaaliviraston alaisuudessa on 11 sosiaaliasemaa, jotka tarjoavat sosiaalityön palveluita, kuten toimeentulotuki. Sosiaalivirasto tarjoaa myös työllistymistä tukevia palveluita, kuten vajaatyökuntoisten ja työllistymisvaikeuksissa olevien työtoimintaa. Sosiaaliviraston henkilöstön määrä on noin 12 000. Sosiaalivirasto toimii sosiaalilautakunnan alaisuudessa. Sosiaaliviraston toimipaikka on Kallion virastotalossa osoitteessa Toinen linja 4A.

Liikenne


Tiedosto:ModernFinnishTram.jpg-, Helsingin metro- ja pääkaupunkiseudun lähiliikenne. Kuvan saksalaiset matalalattiaiset raitiotievaunut tulivat kaupunkikuvaan vuonna 1999, ja niiden vikaisuuden vuoksi suunniteltiin jopa vaunujen palauttamista valmistajalleen. Palauttamisesta luovuttiin sittemmin.]]
Tiedosto:Rautatientorin metroasema5.jpg
Helsingissä toimii Helsingin seudun liikennen (HSL) organisoima kattava julkinen liikenne, joka koostuu bussi säteittäis- ja poikittaisyhteyksistä, 12 linjan Helsingin raitioliikenne, kaksihaaraisesta Helsingin metro sekä Pääkaupunkiseudun lähiliikenne. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä vajaa puolet taitetaan busseilla, vajaa kolmannes raitiovaunuilla ja reilu neljännes metrolla.
Autoliikennettä kaupungissa rajoitetaan kattavan joukkoliikenteen palvelutason keinoin sekä säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää. Autoilu kaupungissa on kuitenkin tehty mahdolliseksi ja melko sujuvaksi, vaikka se ei olekaan kaupungin pääliikennemuoto. Etenkin tavarakuljetusten poistamiseksi keskustan katukuvasta rakennetaan katutason alle keskustan kattavaa huoltotunnelia.
Helsingin niemen ohittamisen itä-länsisuunnassa on suunniteltu tapahtuvan keskustan ali rakennettavaa Helsingin keskustatunneli pitkin, mutta suunnittelutyö keskeytettiin toukokuussa 2008. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Itäväylälle, Tuusulanväylälle sekä Lahdenväylälle liikennettä syöttävä Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 373 autoa, joka on alhainen luku (koko Suomi 551 autoa). Tämä johtuu laajalti siitä, että kaupungissa on hyvin toimiva joukkoliikenne. Lisäksi kaupungissa asuu paljon opiskelijoita ja nuoria. Autoja myös käytetään Helsingissä keskimääräistä vähemmän, sillä monet auton omistavista kulkevat käyttävät kaupungin laajaa julkista liikennettä. Merkittävimmät säteittäiset väylät ovat Itäväylä, Porvoonväylä, Lahdenväylä, Tuusulanväylä, Hämeenlinnanväylä, Turunväylä ja Länsiväylä. Lisäksi Helsinkiä kiertävät Kehä I (Suomen vilkasliikenteisin tie) ja Kehä III.
Lentoliikennettä palvelee Vantaalla sijaitseva Helsinki-Vantaan lentoasema. Harrasteilmailua varten käytössä on pienempi Malmin lentokenttä.
Tiedosto:Helsinki Railway Station 20050604.jpg]]
Tiedosto:Hakaniemen metroaseman edusta Helsinki 3 maalis 2012.JPG
Helsingin päärautatieasema on Suomen matkustajaliikenteen keskeinen pääteasema ja sieltä on myös ulkomaanyhteydet Pietari (kaupunki)in ja Moskovaan. Pasilan asemalla rautatie haarautuu kohti länttä ja pohjoista. Rautateiden Pääkaupunkiseudun lähiliikenne kolme kaupunkirataa tarjoavat yhteyksiä eri puolille pääkaupunkiseutua.
Helsingin Satama on merkittävä yleisen liikenteen tuonti- ja vientisatama ja vilkkain matkustajasatama sekä risteily- että linjaliikenteessä. Vuonna 2011 Helsingin satamassa oli 8&nbsp;779 aluskäyntiä eli keskimäärin yli 24 laivaa joka päivä. Määrästä valtaosa eli 8&nbsp;619 oli ulkomaan liikennettä. Helsingin satamien kautta kulki vuonna 2011 noin 10,3 miljoonaa matkustajaa. Kesäsesongin aikana satamissa vieraili vuonna 2011 yli 258 risteilyalusta, jotka toivat Helsinkiin 385&nbsp;000 päiväkävijää. Matkustajaliikenteessä Viking Line, Silja Line, Tallink ja ynnä muut tarjoavat säännöllisiä laivayhteyksiä lähinnä Tallinnaan, Tukholmaan ja Pohjois-Saksaan. Matkustajaliikenne keskittyy Eteläsatama ja Länsisatamaan ja tavaraliikenne Vuosaaren satamaan. Tavaraliikenteessä Helsingin kautta Suomeen tuodaan elintarvikkeita, kulutustavaroita, autoja sekä teollisuuden raaka-aineita ja puolivalmisteita. Viennin suurimmat laivaajat ovat metsäteollisuus ja metallituoteteollisuus. Tavaraliikenne siirtyi Vuosaaren uuteen satamaan marraskuussa 2008, minkä jälkeen Länsisataman ja Sörnäisten satama vanhojen rahtilaivasatamien alueille aletaan rakentaa uusia asuntoalueita.
Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 11&nbsp;400 laituripaikkaa. Suomenlinnaan kulkee Suomenlinnan lautta ja Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä.
Alvar Aalto ''Helsingin keskustasuunnitelma'' vuodelta 1965 ja ''Smith-Polvisen liikennesuunnitelma'' vuodelta 1968 edustivat sen ajan modernia liikennesuunnittelua, mutta kumpaakaan niistä ei toteutettu.

Nähtävyydet


Tiedosto:Suomenlinna.jpgan matkustajalautalta kesäkuussa 2005.]]
Tiedosto:Esplanade-helsinki-hiver.JPG]]
Merellinen Helsinki on maisemanähtävyys itsessään, yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta. Merkittävimpiä nähtävyyksiä on Suomenlinnan linnake, joka on merkitty UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Toinen saarikohde on Seurasaari virkistysalue ja ulkoilmamuseo. Perheellisille ja lastenmielisille sopivia nähtävyyksiä ovat Linnanmäki huvipuisto ja Korkeasaari. Helsingin kirkoista suosituimpia ovat osittain maanalainen Temppeliaukion kirkko Töölössä, ortodoksinen Uspenskin katedraali sekä Helsingin tuomiokirkko, joka hallitsee empiretyylistä Senaatintoria. Sen reunalla sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus ja Valtioneuvoston linna. Senaatintorilta on lyhyt matka Kauppatori (Helsinki)lle, jonka reunalla sijaitsevat Presidentinlinna ja Helsingin kaupungintalo. Esplanadin puisto on ydinkeskustan merkittävin puisto. Mannerheimintie (Helsinki)n varrella sijaitsevat muun muassa Kansallismuseo, joka esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle, eduskuntatalo, vuonna 1999 avattu nykytaiteen museo Kiasma edustallaan marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin patsas sekä Stockmannin tavaratalo. Aleksanterinkatu (Helsinki) on merkittävin ostos- ja liikekatu keskustassa. Pohjoismaiden suurin ostoskeskus on Kauppakeskus Itäkeskus, jonne pääsee Helsingin metro. Toinen merkittävä ostoskeskus Helsingin metroreitin varrella on ydinkeskustassa sijaitseva viisikerroksinen Kampin keskus, joka avattiin kokonaisuudessaan keväällä 2006 ja se sisältää useiden kauppojen lisäksi myös ruokapaikkoja ja keilahallin. Pikakatsauksen Helsingin keskusta-alueeseen voi tehdä ajamalla ympäri linjan 3T raitiovaunulla, joka ajaa kahdeksikkoreittiä. Töölössä sijaitsevassa Ratikkamuseossa voi tutustua Helsingin joukkoliikenteen historiaan. Olympiastadionin 72 metriä korkeasta tornista voi luoda yleiskatsauksen Helsinkiin.

Kulttuuri


Helsinki on valittu Maailman designpääkaupunki 2012. Viime metreillä vastakkain olivat Helsinki ja Alankomaiden Eindhoven.

Tapahtumia


Tiedosto:Kaivopuiston kesäkonsertti 2005.jpg
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245&nbsp;000 kävijää.
Vuosittain kesäkuun 12. päivänä vietetään Helsinki-päivää, jonka lukuisat viihdetapahtumat huipentuvat kymmeniä tuhansia ihmisiä kokoavaan Kaivopuiston kesäkonserttiin.
Heinäkuinen Tuska-festivaali on metallimusiikin suurin tapahtuma Pohjoismaissa. Vuonna 2006 tapahtumassa vieraili noin 33&nbsp;000 kävijää.
Vuosittain toukokuussa järjestetään Kaisaniemen puistossa eri kulttuureja esittelevä tapahtuma Maailma kylässä.
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on Rakkautta ja Anarkiaa, joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tai tule päätymään laajempaan levitykseen esimerkiksi poikkitaiteellisuutensa takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44&nbsp;000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.
Nelonen isännöimä Ilotulitus#Ilotulituksen SM-kilpailut käydään syksyllä Helsingissä.
Eurovision laulukilpailu 2007 järjestettiin Helsingissä Hartwall-areenalla.

Kulttuurin järjestäjät


Tiedosto:Finnish National Theatre.jpgn laidalla.]]
Helsingissä sijaitsee monia Suomen keskeisiä kulttuurilaitoksia kuten valtion taidemuseo Ateneum (museo), nykytaiteen museo Kiasma, Suomen Kansallisooppera sekä useita teattereita kuten Kansallisteatteri, Helsingin kaupunginteatteri sekä Ruotsalainen teatteri.
Helsingissä toimii kaksi ammattimaista sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri. Molemmat pitävät taidemusiikki konsertteja vuonna 2011 valmistuneessa Helsingin Musiikkitalo. Suuria populaarimusiikki keikkoja pidetään Olympiastadionilla, Hartwall-areenassa ja Helsingin jäähallissa. Rock-klubeista tunnetuin on Tavastia Klubi-klubi. Kallio (Helsinki)n kaupunginosassa sijaitsee baareja ja pubeja enemmän kuin missään muualla Suomessa.
Helsingissä on 46 elokuvasalia. Kansallinen audiovisuaalinen arkiston teatteri ''Orion'' ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa. Suurimpia elokuvasaleja ovat noin 700-paikkaiset Bio Rex ja Tennispalatsin 1-sali.
Kaupungissa on myös kunnallisia kulttuuripalveluita, esimerkiksi kirjastoja. Helsingin kaupunginkirjaston Helsingin pääkirjasto sijaitsee Pasilassa. Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus hallinnoi Helsingin kulttuurikeskuksia kuten Kanneltaloa ja Malmitaloa. Niissä järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.

Urheilu ja liikunta


Tiedosto:Tower of the Helsinki Olympic Stadium.jpg on Helsingin keskeisiä maamerkkejä.]]
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on vuodesta 1976 alkaen järjestetty lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi, joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille.
Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1983 ja uudestaan Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2005. Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 1971 ja Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 1994 olivat vuorossa yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 2003 ja 2012. Eläintarhanajot järjestettiin Helsingissä vuosina 1932–1963.

Helsinkiläisiä urheiluseuroja


Helsingin suurimpia urheiluseuroja on yli 2&nbsp;800 jäsenen HIFK, jonka lajivalikoimaan kuuluvat jääkiekko, jääpallo, jalkapallo, keilailu, käsipallo, salibandy ja yleisurheilu ja on samalla Suomen suurin seurajoukkue. Suomen suurin seura löytyy niin ikään Helsingistä. se on lähes 7000 jäsenen jättiläinen Tapanilan Erä, joka on niittänyt mainetta erityisesti salibandyssä sekä voimannostossa. Jääkiekossa on toinenkin SM-liigassa pelaava helsinkiläisjoukkue, Jokerit, jonka kotihalli Hartwall-areena on Suomen suurin monitoimihalli. HJK eli Helsingin Jalkapalloklubi on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin jalkapalloseura. Kolmonen (jalkapallo) tätä nykyä jalkapalloa pelaava Helsingin Ponnistus on perustettu vuonna 1887 ja on yksi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita urheiluseuroja. Muita helsinkiläisiä Suomen urheilun ja liikunnan käynnistysvaiheen pioneereja ovat muun muassa voimailuseura Helsingin Atleettiklubi ja purjehdusseura Nyländska Jaktklubben (NJK).
Koripalloa on Helsingissä pelattu mestaruustasolla useammankin joukkueen voimin: Pantterit, HKT ja Helsingin NMKY. Kaudella 2008–2009 miesten korisliigassa on tosin vain yksi helsinkiläinen joukkue, ToPo ja naisten SM-liigassa kaksi: ToPo ja Pantterit. Suomen kansallisurheilussa pesäpallossa helsinkiläisten joukkueiden osuus on jäänyt vaatimattomaksi, vaikkakin Puna-Mustat on voittanut miesten Suomen mestaruuden 1973 ja pelaa nykyään Suomensarjassa.

Liikuntapaikkoja


Tiedosto:Hietaniemi beach.jpg
Suurin osa Helsingin liikuntapaikoista on Helsingin kaupungin liikuntaviraston vastuulla, kuten 70 liikuntahallia tai -salia ja noin 350 urheilukenttää. Jäähalleja on yhdeksän, joista 3 liikuntaviraston hallinnassa. Uimaan Helsingissä pääsee 14 uimahallissa, joista suurin on Mäkelänrinteen uintikeskus, 2 maauimalassa ja yli 20 uimarannalla, joista Hietaniemen uimaranta lienee tunnetuin. Golfkenttiä Helsingissä on viisi, joista Tali (Helsinki)n golfkenttää isännöi vuonna 1932 perustettu Suomen vanhin golfseura nimeltään Helsingin Golfklubi. Oulunkylän urheilupuistossa sijaitsee talvisin täysimittainen Oulunkylän tekojäärata. Vuosaaressa Itä-Helsingissä toimii kesällä http://melontakeskus.fi/ Vuosaaren Melontakeskus.

Ystävyyskaupungit ja kansainväliset yhteydet


Helsingillä ei ole varsinaisia ystävyyskaupunkeja, mutta Helsinki harjoittaa kahden- ja monenvälistä yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Helsingillä on yhteydet muiden EU-maiden ja pohjoismaiden pääkaupunkeihin sekä Itämeren alueen yhteistyökaupunkeihin. Näiden lisäksi Helsingillä on erityistä yhteistyötä Moskovan ja Pekingin kanssa. (http://hela.hel.fi/helasela/Doc.asp?Action=sd&id={6C3FE8BF-7064-4B6D-BE39-1AF2319A1FC4} Helsingin kansainvälisen toiminnan strategia 2008)
Kuva:Russian embassy Helsinki.JPG

Helsinki populaarikulttuurissa


Lauluja Helsingistä


Helsinki esiintyy monessa laulussa. Katso Luettelo Helsingistä kertovista lauluista.

Helsinki elokuvissa ja televisiossa


Helsinki on ollut keskeisessä osassa useimmissa suomalaisissa elokuvissa, sillä elokuva-alan keskeiset oppilaitokset ovat Helsingissä. Erityisesti Helsinki on ollut esillä Matti Kassilan Komisario Palmu -elokuvissa sekä lähes kaikissa Aki Kaurismäki elokuvissa.
Helsingillä on ollut joitakin niin sanottuja ”elokuvarooleja”. 1980-luvulla yhdysvaltalaiset filmiryhmät kelpuuttivat sen useaan otteeseen esittämään neuvostoliittolaisia kaupunkeja (esimerkiksi ''Punaiset (elokuva)'' ja ''Gorkin puisto'' -elokuvat). Kaupunkia naamioitiin asettamalla punainen tähti Kansallismuseon tornin huippuun.

Kaupungin nimi eri kielillä


Suomen kieli: Helsinki <br>
Englannin kieli: Helsinki <br>
Ruotsin kieli: Helsingfors <br>
Pohjoissaame: Helsset <br>
Viron kieli: Helsingi <br>
Liettuan kieli: Helsinkis <br>
Portugalin kieli: Helsínquia <br>
Latina: Helsingia, Helsinkium

Katso myös


commons:Helsinki
Helsingin korttelit
Helsingin villikanit
Helsinki Help
Helsinki-mitali
Hitas
Luettelo Helsingin saarista
Stadin slangi
Helsinki.fi
Luettelo tunnetuista helsinkiläisistä

Lähteet


http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/05_09_23_ranto_vj34.pdf Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2005 – Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/34
http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/05_09_16_peuranen_vj32.pdf Helsingin väestöennuste 2006–2030 – Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/32
http://www.kaupunkitutkimusta.fi/toimialakatsaukset/helsinki/Helsinki_2005_4/fi_FI/Etusivu/ Helsingin seudun toimialakatsaus 4-2005 – Helsingin kauppakamari
http://www.ytv.fi/FIN/seutu_ymparistotietoja/asuminen_tyo/tietoaineistoja/tietoaineistoja/yritykset_toimipaikat.htm Pääkaupunkiseudun toimipaikat 2003 -raportti – YTV 2005
http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/05_09_15_taskutilasto.pdf Tilastotietoja Helsingistä 2005 – Helsingin kaupungin tietokeskus

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut
http://www.visithelsinki.fi/Suomeksi Helsingin kaupungin viralliset matkailusivut
http://www.helsinki.fi/ Helsinki.fi-kaupunkiportaali – Uutisia, hakupalveluja ja tietoa Helsingistä pääkaupunkiseudun asukkaille ja matkailijoille
http://www.helsinkiopas.com/ Helsingin kaupunkiopas: Helsinkiopas – Helsingin yritykset, nähtävyydet ja tilastotietoa
http://www.oodin.com/alueelliset/helsinki/ Oodin.com uutisportaalin Helsinki uutisointi – Helsinkiä koskevaa uutisointia kootusti eri medioista
http://www.festinki.net/index.html Festinki Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen festivaali tapahtumakalenteri
http://www.aatos.fi/Hki450v/info-sisallys.html Helsinki 450 vuotta Juhlajulkaisu
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=1&t=&a=17 YLE Elävä arkisto – Miltä näytti Helsinki sata vuotta sitten
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=5&t=&a=2749 YLE Elävä arkisto – Minun Helsinkini
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=32&t=151&a=74 YLE Elävä arkisto – Turistina Helsingissä (video, 1965)
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=294 YLE Elävä arkisto – Suurkaupungin hurmio ja turmio
http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia – Museoviraston aikaansaannoksia
http://www.historia.edu.hel.fi/index.php Helsingin Hehku – Helsingin historiaa vuosilta 1808–1945
http://www.virtualhelsinki.net/tour/index.html Virtuaalinen kaupunkikierros Helsingissä
http://halinen.net/retkiopas/?cat=4 Helsinki lapsiperheiden retkioppaassa
http://www.korttelit.fi Korttelit.fi – Kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa
http://www.museokatu.net/ Museokadun liikenne – Näe elävää kuvaa liikenteestä
http://albumit.lasipalatsi.fi/suomi/hakulomake.html? Albumit auki – Etsi hakukoneella valokuvia Helsingistä kuvausvuoden, kaupunginosan tai aiheen mukaan. Valokuvia 1800-luvun lopulta tähän päivään.
http://ptp.hel.fi ptp.hel.fi, Helsingin paikkatietopalvelut
http://kartta.hel.fi kartta.hel.fi, Pääkaupunkiseudun opaskartta
http://www.helsinginkartta.fi Interaktiivinen Helsingin Kartta (helsinginkartta.fi)
http://kartat.eniro.fi eniro.fi, Helsinki Eniron kartoissa, myös viistoilmakuvina
http://www.reittiopas.com Reittiopas joukkoliikenteeseen

Kirjallisuus


Jokinen, Pauli, Väänänen, Marja: Kulttuurikävelyllä Helsingissä. Taidetta, arkkitehtuuria, historiaa. Minerva, 2011.
Klinge, Matti: Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808-1863. Otava, 2012.
Leino, Eino: Kirjailijoiden Helsinki. Gummerus, 2012.

Äänikirjat


Ääniä stadista. Otavan äänikirja. Toimittanut Peikko Pitkänen (2 cd-levyä + 16-sivuinen esite)
Tiedosto:Mannerheimintie Helsinki-Panorama.JPG Lasipalatsin edestä; vasemmassa reunassa näkyy Kiasma, keskellä Postitalo ja oikealla Helsingin Sokos.]]
Luokka:Helsinki
ace:Hèlsinki
af:Helsinki
am:ሄልሲንኪ
ang:Helsinki
ar:هلسنكي
an:Helsinki
arc:ܗܠܣܢܩܝ
roa-rup:Helsinki
ast:Ḥélsinki
az:Helsinki
id:Helsinki
ms:Helsinki
bn:হেলসিঙ্কি
zh-min-nan:Helsinki
jv:Helsinki
be:Горад Хельсінкі
be-x-old:Хэльсынкі
bar:Helsinki
bo:ཧེལ་སིན་ཀི།
bs:Helsinki
br:Helsinki
bg:Хелзинки
ca:Hèlsinki
cv:Хельсинки
cs:Helsinky
co:Helsinki
cy:Helsinki
da:Helsinki
de:Helsinki
dsb:Helsinki
na:Helsinki
et:Helsingi
el:Ελσίνκι
en:Helsinki
myv:Хельсинки ош
es:Helsinki
eo:Helsinko
eu:Helsinki
ee:Helsinki
fa:هلسینکی
hif:Helsinki
fo:Helsinki
fr:Helsinki
fy:Helsinky
ga:Heilsincí
gv:Helsinki
gag:Helsinki
gd:Helsinki
gl:Helsinqui - Helsinki
ko:헬싱키
hy:Հելսինկի
hi:हेलसिंकी
hsb:Helsinki
hr:Helsinki
io:Helsinki
ia:Helsinki
ie:Helsinki
os:Хельсинки
is:Helsinki
it:Helsinki
he:הלסינקי
kl:Helsinki
kn:ಹೆಲ್ಸಿಂಕಿ
ka:ჰელსინკი
csb:Helsinki
kk:Хельсинки
kw:Helsinki
mrj:Хельсинки
sw:Helsinki
kv:Хельсинки
ht:Èlzinki
ku:Helsînkî
lad:Helsinki
la:Helsingia (Finnia)
lv:Helsinki
lb:Helsinki
lt:Helsinkis
lij:Helsinki
ln:Helsinki
lg:Helsinki
lmo:Helsinki
hu:Helsinki
mk:Хелсинки
mg:Helsinki
ml:ഹെൽസിങ്കി
mt:Ħelsinki
mi:Helsinki
mr:हेलसिंकी
arz:هيلسينكى
koi:Хельсинки
mdf:Хельсинки
my:ဟယ်လ်ဆင်ကီမြို့
nah:Helsinqui
nl:Helsinki
ne:हेल्सिन्कि
ja:ヘルシンキ
frr:Helsinki
no:Helsingfors
nn:Helsingfors
nov:Helsinki
oc:Helsinki
mhr:Хельсинки
uz:Helsinki
pnb:ہیلسنکی
pms:Helsinki
nds:Helsinki
pl:Helsinki
pt:Helsínquia
crh:Helsinki
ro:Helsinki
qu:Helsinki
ru:Хельсинки
sah:Хельсинки
se:Helsset
sco:Helsinki
stq:Helsinki
st:Helsinki
sq:Helsinki
scn:Helsinki
simple:Helsinki
sk:Helsinki
sl:Helsinki
so:Helsinki
ckb:ھێلسینکی
sr:Хелсинки
sh:Helsinki
sv:Helsingfors
tl:Lungsod ng Helsinki
ta:ஹெல்சின்கி
tt:Хельсинки
th:เฮลซิงกิ
vi:Helsinki
tg:Ҳелсинкӣ
tr:Helsinki
udm:Хельсинки
uk:Гельсінкі
ur:ہلسنکی
ug:Xélsinki
vec:Helsinki
vep:Hel'sinki
vo:Helsinki
fiu-vro:Helsingi
war:Helsinki
yi:העלסינקי
yo:Helsinki
zh-yue:赫爾辛基
diq:Helsinki
bat-smg:Helsėnkis
zh:赫尔辛基

Helevetti

Helvetti

Hollanti

Hollanti tarkoittaa seuraavia asioita:
Alankomaat rinnakkaisnimitys
Yhdistyneet provinssit, myös Alankomaiden tasavalta tai Yhdistyneet Alankomaat, oli vuosina 1581–1795 eurooppalainen tasavalta.
Hollanti (maakunta), historiallinen provinssi, joka nykyään on jaettuna kahteen Alankomaille kuuluvaan provinssiin:
Pohjois-Hollanti
Etelä-Hollanti
Hollannin kuningaskunta, nykyisten Belgian ja Alankomaiden alueet käsittänyt valtio vuosina 1806–1810
hollannin kieli, Alankomaissa, sen entisissä siirtomaissa ja Belgian pohjoisosissa puhuttava kieli.
id:Holandia (disambiguasi)
be:Галандыя
bar:Holland (Begriffsklärung)
br:Holland (disheñvelout)
ca:Holanda
cs:Holland
de:Holland (Begriffsklärung)
en:Holland (disambiguation)
es:Holanda (desambiguación)
fr:Hollande (homonymie)
gl:Holanda
ko:홀란트 (동음이의)
hr:Holandija
it:Holland
he:הולנד (פירושונים)
lv:Holande
lb:Holland (Homonymie)
hu:Holland (egyértelműsítő lap)
arz:هولاندا (توضيح)
nl:Holland (doorverwijspagina)
nds-nl:Hollaand
ja:ホラント
no:Holland
oc:Olanda (omonimia)
pl:Holandia (ujednoznacznienie)
pt:Holanda (desambiguação)
ru:Голландия (значения)
sv:Holland
th:ฮอลแลนด์ (แก้ความกำกวม)
tpi:Holan
tr:Hollanda (anlam ayrımı)
uk:Голландія (значення)
vo:Holland

Historia


Tiedosto:AGMA Hérodote.jpg, jota usein pidetään historian isänä.]]
Historia () tarkoittaa paitsi yhteisön menneisyyden vaiheita, myös menneiden tapahtumien kuvausta tai tutkimusta, historiatiedettä ja sen tuloksia.

Historia tieteenalana


Historiatiede eli historia tieteenalana on ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuvaa ihmisten menneisyyden tutkimusta. Siten historiallinen aika alkaa kirjoitustaidon keksimisestä. Aikaa ennen kirjoitustaitoa kutsutaan vastaavasti esihistorialliseksi ajaksi. Esihistoriallista aikaa tutkivista tieteistä keskeisin on arkeologia eli muinaistutkimus.
Historiantutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto on laajaa. Tutkimus pyritään perustamaan tutkittavien tapahtumien yhteydessä syntyneisiin teksteihin (ns. jäänteet) tai mahdollisimman varhaisiin, luotettavina pidettyihin aihepiiriä koskeviin kertomuksiin. Tutkimusta voidaan tehdä käyttäen kirjoitettuja tai painettuja tekstejä, haastatteluja, arkeologia löytöjä, valokuvaus, muita erilaisia taideteoksia sekä myös kansanperinnettä apuna käyttäen. Näitä käyttäen historiantutkija pyrkii lähdekritiikkiä käyttäen laatimaan itseään kiinnostavasta aiheesta kertomuksen, joka pyrkii rekonstruoimaan sen, mitä menneisyydessä todella tapahtui tai ajateltiin. Tämä "wie es eigentlich gewesen" -ajattelu on nykyhistoriantutkimuksessa tosin kyseenalaistettu. Historia ei pysty kertomaan, mitä todella tapahtui. Sen sijaan se voi esittää tulkintoja. Emeritusprofessori Jorma Kalela on todennut teoksessaan Historiantutkimus ja historia, että historiantutkimus on kahtalainen ala: toisaalta tutkitaan meille nykyihmisille kiinnostavia asioita, toisaalta pyritään tekemään oikeutta menneisyyden ihmisille. Historiantutkimus on aina tulkintaa ja Kalelan mukaan myös "vieraan kulttuurin tutkimista".
Historiatieteen vaikein ongelma on se, että kirjoitetut tekstit säilyvät vain hyvin rajallisen ajan, johtuen siitä, että esimerkiksi papyrus tai paperi haurastuvat, ja tekstit joko katoavat tai muuttuvat hyvin epäselviksi historiallisesti varsin lyhyen ajan kuluessa.
Akateemiselle tieteelle tyypillisesti historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset suuntaukset, koulukunnat, akateemisen kirjoittamisen käytännöt, kiinnostuksen kohteet sekä yhteiskuntaa koskevat käsitykset. Siten ''aikasidonnaisuus'' on tyypillistä historiantutkimukselle (ja -kirjoitukselle); jokaisen sukupolven sanotaankin kirjoittavan historian uudelleen. Historiantutkimuksen aikasidonnaisuus johtuu osaksi myös siitä, että jälkikäteen tiedämme mitä tuli tapahtumaan.
Toisaalta myös poliittista keskustelua hallitsevat näkökulmat vaikuttavat helposti siihen kuvaan, minkä tutkija muodostaa menneisyydestä. Suomen historian osalta tämä näkyy erityisen selvästi vuotta 1918 ja toista maailmansotaa koskevissa tutkimuksissa. Ajallinen etäisyys sinällään ei tee aiheesta "epäpoliittista" - jos historiantutkimus sitä koskaan voi ollakaan: onkin esitetty, ettei ns. neutraalia, objektiivista ja epäpoliittista näkökulmaa ole olemassakaan. Tämän näkemyksen mukaan kaikki menneisyyttä koskevat kertomukset laaditaan jostain näkökulmasta käsin.
Historiantutkimus voidaan jakaa eri aloihin paitsi tutkittavan ajan ja paikan mukaan, myös näkökulman mukaisesti. Tällaisia historiantutkimuksen aloja ovat esimerkiksi sosiaalihistoria, kulttuurihistoria, aatehistoria, oppihistoria, taloushistoria, sivilisaatiohistoria, oikeushistoria, kirkkohistoria, poliittinen historia ja sotahistoria. Väljästi sosiaali- ja kulttuurihistorian alle sijoittuvat myös sellaiset melko uudet historiantutkimuksen alueet kuin mikrohistoria, naishistoria, perhehistoria ja sukupuolihistoria. Sen sijaan kirjallisuushistoria ja taidehistoria sekä useat yhteiskuntatieteelliset alat ovat historiantutkimuksen kannalta lähitieteitä.
Ihmisen historia on vain pieni siivu maapallon historiaa ja elämän kehitystä. Ihmisen varhainen historia voidaan jakaa esimerkiksi kivikausi, pronssikausi ja rautakausi käyttöön otettujen metallien perusteella. Eri alueilla näiden periodien kronologia poikkeaa toisistaan.

Merkitys


Juha Sihvola on maininnut kolme syytä perehtyä historiaan. Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Kolmanneksi se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille.

Opiskelu Suomessa


Peruskoulu ja lukio


Opiskelu peruskoulussa aloitetaan yleensä 5. luokalla. Historiaa opiskellaan yleensä luokilla 5–8 kahden vuosiviikkotunnin verran kullakin. Peruskoulun vuosiluokilla 5 ja 6 voidaan opetusta järjestää myös vain kolmen vuosiviikkotunnin verran. Lukiossa historiasta on neljä pakollista ja kaksi valtakunnallista syventävää kurssia.

Yliopisto


Suomessa historiaa voi opiskella seitsemässä yliopistossa: Helsingin yliopisto, Turun yliopisto, Tampereen yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Oulun yliopisto yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Humanistisella koulutusalalla historia kuuluu perustieteisiin, jota on mahdollista opiskella kaikissa humanistista koulutusalaa tarjoavissa yliopistoissa Vaasaa lukuun ottamatta.
Suomessa opetettavia yliopistollisia historia-aineita ovat
:humanistisella koulutusalalla
''Suomen historia'' (Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Joensuun yliopistot sekä Åbo Akademi)
''Suomen ja Pohjoismaiden/Skandinavian historia'' (Helsingin ja Oulun yliopistot)
''yleinen historia''
''aate- ja oppihistoria'' (Oulun yliopisto, sivuaineena Tampereen yliopistossa)
''kulttuurihistoria'' (pääaineena Turun yliopistossa, sivuaineena Lapin yliopistossa)
''Pohjoismaiden historia'' (Åbo Akademi)
''taloushistoria'' (Jyväskylän yliopisto)
:yhteiskunta-/valtiotieteellisellä koulutusalalla
''poliittinen historia'' (Helsingin ja Turun yliopistot)
''talous- ja sosiaalihistoria'' (Helsingin yliopisto, sivuaineena Tampereen yliopistossa)
Muita yliopistoaineita, jotka käsittelevät historiaa, mutta joita ei yleensä lasketa "perinteisiin" historiatieteisiin, ovat mm. ''kirkkohistoria'' (teologinen koulutusala) ja ''taidehistoria'' (humanistinen koulutusala). Useiden oppiaineiden osana on lisäksi aiheen historiaa tutkivia osuuksia, esimerkiksi ''kirjallisuushistoria'', mutta sitä ei voi yleisesti opiskella omana aineenaan.
Usein historia-aineissa perusopinnot ovat esimerkiksi Suomen historian ja yleisen historian opiskelijoille samat, ja eriytyminen omaan alaan aloitetaan vasta aineopinnoissa. Jyväskylässä eriytyminen tapahtuu vasta syventävissä opinnoissa. Tampereella jakoa ei tehdä ollenkaan.

Lähteet

Katso myös


Arkeologia
Historianfilosofia

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla

Verkkojulkaisuja


http://www.ennenjanyt.net/ Ennen ja nyt -- Historian tietosanomat
http://agricola.utu.fi/ Agricola - Suomen historiaverkko
http://agricola.utu.fi/keskustelu/ Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit
http://www.yle.fi/historiannakijat/ Historian näkijät - historia-aiheisia ohjelmia TV:ssä
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?lang=fi&action=gen&si=http%3A%2F%2Fwww.muusa.net%2FP129F.is_about_0D8DB2EE-9E3D-4D43-8FB6-FDFA7D77F1BC Historia Valtion taidemuseon kokoelmissa
http://www.doaj.org/ljbs?cpid=13 Directory of Open Access Journals: History

Historialinkkejä


http://agricola.utu.fi/ Agricola–Suomen historiaverkko
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=3c79e860-15c2-4fec-9904-8e824cf1d036 Makupalojen Historia-linkit
http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,530,1289 Edu.fi - Historia
http://everything2.com/index.pl?node=most%20of%20history%20is%20seen%20from%20a%20victor%2Fvictim%20standpoint Onko suuri osa historiatieteestä kuitenkin fiktiota?
Luokka:Historia
af:Geskiedenis
am:ታሪክ
ang:Stǣr
ar:تاريخ
an:Historia
roa-rup:Istoria
frp:Histouère
as:বুৰঞ্জী
ast:Hestoria
gn:Tembiasakue
ay:Nayra sarnaqawi
az:Tarix
id:Sejarah
ms:Sejarah
bm:Tariku
bn:ইতিহাস
zh-min-nan:Le̍k-sú
map-bms:Sejarah
jv:Sajarah
su:Sajarah
ba:Тарих
be:Гісторыя
be-x-old:Гісторыя
bar:Gschicht
bo:ལོ་རྒྱུས།
bs:Historija
br:Istor
bg:История
ca:Història
ceb:Kasaysayan
cv:Истори
cs:Historie
sn:Nhoroondo
co:Storia
cy:Hanes
da:Historie
pdc:Gschicht
de:Geschichte
et:Ajalugu
el:Ιστορία
eml:Stòria
en:History
es:Historia
eo:Historio
ext:Estória
eu:Historia
fa:تاریخ
hif:Dunia ke itihass
fo:Søga
fr:Histoire
fy:Skiednis
fur:Storie
ga:Stair
gv:Shennaghys
gd:Eachdraidh
gl:Historia
gan:歷史
gu:ઈતિહાસ
hak:Li̍t-sṳ́
ko:역사
hy:Պատմություն
hi:इतिहास
hr:Povijest
io:Historio
ig:Ákíkó mbu
ia:Historia
ie:Historie
iu:ᖃᐅᔨᓴᕐᓂᖅ ᑎᑎᖅᑲᑎᒍᑦ ᖃᓄᐃᓕᐅᖅᑕᐅᖃᑦᑕᕐᓂᑯᓂᒃ
os:Истори
is:Saga
it:Storia
he:היסטוריה
kl:Oqaluttuarisaaneq
kn:ಇತಿಹಾಸ
ka:ისტორია
kk:Тарих
ky:Тарых
sw:Historia
kv:Важвылӧм
ht:Istwa
ku:Dîrok
lad:Istoria
la:Historia
ltg:Viesture
lv:Vēsture
lb:Geschicht
lt:Istorija
lij:Stöia
li:Historie
jbo:citri
lmo:Stòria
hu:Történelem
mk:Историја
mg:Tantara
ml:ചരിത്രം
krc:Тарих
mt:Storja
mr:इतिहास
arz:تاريخ
mzn:بگذشتی
cdo:Lĭk-sṳ̄
mwl:Stória
mn:Түүх
my:သမိုင်း
nah:Huēhuehcāyōmatiliztli
nl:Geschiedenis
nds-nl:Geschiedenis
ne:इतिहास
new:इतिहास
ja:歴史
frr:Histoori
no:Historie
nn:Historie
nrm:Histouère
nov:Historie
oc:Istòria
mhr:Эртык
uz:Tarix
pa:ਇਤਿਹਾਸ
pfl:Gschichd
pnb:تریخ
pap:Historia
ps:پېښليک
km:ប្រវត្តិសាស្ត្រ
pcd:Histoère
nds:Historie
pl:Historia
pnt:Ιστορία
pt:História
ro:Istorie
qu:Wiñay kawsay
ru:История
rue:Історія
sah:История
sa:इतिहासः
sc:Istòria
sco:History
stq:Geskichte
nso:Ditiragalo
sq:Historia
scn:Storia
simple:History
sk:Dejiny
sl:Zgodovina
cu:Їсторїꙗ
szl:Gyszichta
so:Taariikh
ckb:مێژوو
sr:Историја
sh:Historija
sv:Historia
tl:Kasaysayan
ta:வரலாறு
kab:Amezruy
tt:Taríx
te:చరిత్ర
th:ประวัติศาสตร์
vi:Lịch sử
tg:Таърих
tpi:Histori
tr:Tarih
tk:Taryh
uk:Історія
ur:تاریخ
ug:تارىخ
vec:Istoria
vo:Jenav
fiu-vro:Aolugu
zh-classical:史
war:Kasaysayan
wo:Taariix
xh:Imbali
yi:היסטאריע
yo:Ìtàn
zh-yue:史
zea:Geschiedenisse
bat-smg:Istuorėjė
zh:历史

Han-dynastia

:''Tällä sivulla kiinan sanat ovat ensin perinteiset merkit kirjoitettuna, sen jälkeen sulkeissa yksinkertaistetut merkit mikäli nämä poikkeavat perinteisistä ja lopuksi pinyinillä latinisoituina.''
Kuva:Han map.jpg
Han-dynastia (漢 (汉) hàn) hallitsi Kiinaa 206 eaa. – 220. Han-dynastian aikoina Kiinassa vallitsi sisäinen rauha ja kukoistus, ja sotilaallisesti voimakas maa laajeni sotien avulla laajalle alueelle, lopulta Korean niemimaalle ja Vietnamin pohjoisosiin asti. Paperi ja posliini tulivat käyttöön. Kungfutselainen filosofia levisi valtion ideologiaksi.

Han-dynastia


Kuva:Han provinces.jpg
Han-dynastia merkitsi sodantäytteisen aikakauden päättymistä ja menestyksen ja kukoistuksen aikaa Kiinassa. Pääkaupunkina palveli Chang'an (長安). Monet Qin-dynastia aikaiset hallintojärjestelmät säilyivät, mutta tehtiin myös merkittäviä muutoksia. Hallinnossa siirryttiin kungfutselaisuus järjestelmään ja korkeisiin virkoihin nimitettiin kungfutselaisia oppineita. Näitä virkoja varten perustettiin virkatutkintojärjestelmä. Tieteet ja taiteet kukoistivat Han-dynastian aikana, ja kaudelta on peräisin kaksi Kiinan merkittävistä keksinnöistä, paperi ja posliini. Han-dynastia on myös antanut nimensä Kiinan suurimmalle kansanryhmälle, eli han-kiinalaisille.
Han-dynastia oli myös sotilaallisesti erittäin voimakas. Se laajensi alueitaan länteen päin Tarimin altaalle (nykyisessä Xinjiangin maakunnassa) saakka ja mahdollisti täten melko turvallisen karavaanireitin Keski-Aasian läpi muun muassa Bagdadiin ja Aleksandriaan, eli nk. silkkitie syntyi. Tätä reittiä pitkin silkki kulkeutui Kiinasta Rooman valtakuntaan. Myös osia nykyisestä Pohjois-Vietnamista sekä Pohjois-Koreasta valloitettiin. Tällaiset ei-kiinalaiset alueet jäivät autonomia, kunhan tunnustivat Han-keisarit valtion johtajiksi. Tällaisten alueiden ja varsinaisen Kiinan välillä vaihdettiin tribuuttilahjoja, eli alueet lähettivät aika ajoin merkittäviä lahjoja keisarille, joka antoi vastalahjaksi tavallisesti jotakin arvokkaampaa keisarin mahtia osoittaakseen.
Han-dynastian aikana kiinan merkit muuttuivat käytännössä nykyäänkin käytössä (perinteiset merkit) olevaan muotoon, kun syntyi nk. virkamieskirjoitus. Merkit neliöitiin, eli jokainen merkki sovitettiin samankokoiseen neliöön. Tämän vuoksi osien väliset suhteet joissakin merkeissä muuttuivat.
Han-kaudella tehtiin Kiinan ensimmäinen sanakirja, 《說文解字》 (说文解字) shuowen jiezi. Siihen merkit järjestettiin niiden monimutkaisuuden ja tyypin mukaan. Kirjassa oli luokiteltuna kuusi merkkityyppiä (六書 (六书) liu shu):
# 象形 xiang xing : muodoltaan merkitystään muistuttavat merkit, eli piktogrammit, esimerkiksi 日 (aurinko), 月 (kuu)
# 指事 zhi shi : asiaaosoittavat merkit, esimerkiksi numeromerkit (一 (yksi), 二 (kaksi), 三 (kolme)), 上 (yläpuolella), 下 (alapuolella)
# 會意 (会意) hui yi : merkityksen yhdistäjät, joissa on kaksi kuvaa yhdessä, esimerkiksi 明 (aurinko + kuu = kirkas), 信 (ihminen + puhe = kirje).
# 形聲 (形声) xing sheng : äänen muodon ottavat merkit, eli merkit, joissa on merkitysosan lisäksi ääntämisosa. Ei ole varmuutta siitä, kuinka täsmällisesti ääntämisosat aikanaan vastasivat ääntämystä, monet arvelevat että ne kuvasivat pelkkää riimitystä, eli alkukonsonantilla ei olisi ollut merkitystä. Erittäin suuressa osassa näistä merkeistä on kuitenkin edelleen samantapainen alkukonsonanttikin. Noin 99% kiinan merkeistä kuuluu tähän luokkaan, ja tämä on ainoa luokka johon edelleen tulee lisää merkkejä, esimerkiksi löytyville alkuaineille annetaan yhä oma merkki.
# 假借 jia jie : lainatut merkit, eli rebus-prinsiippi mukaan muodostetut merkit.
# 轉注 (转注) zhuan zhu : käännetyt merkit, jotka todennäköisesti alkujaan olivat saman merkin variantteja mutta sittemmin mukautuivat merkitsemään hieman eri asioita, esimerkiksi erilaisia virkamiesluokkia. Esimerkiksi 司 ja 后. Tämä on harvinainen ja epäselvä kategoria.
Han-keisarien hallinta keskeytyi hetkeksi (vuodesta 9 vuoteen 24) kun vallassa oli uudistaja nimeltä Wang Mang (王莽). Tätä edeltävää aikaa (tämä ajanjakso mukaan lukien) nimitetään Läntinen Han-dynastia ja sitä seuraavaa Itäinen Han-dynastia. Väestönkasvu ja vaurastuminen tuottivat kuitenkin kilpailua ja monimutkaisia poliittisia kysymyksiä, joita Han-dynastia ei osannut ratkaista. Kauden lopulla korruptio oli erittäin yleistä, ja tämä nähtiin dynastioiden kiertokulun merkkinä dynastian kaatuessa vuonna 220.

Han-dynastian aikajako


Han-dynastia jaetaan kahteen osaan:
# Läntinen Han-dynastia 206 eaa. – 24
# Itäinen Han-dynastia 25 – 220

Katso myös


200-luku eaa.
100-luku eaa.
ensimmäinen vuosisata eaa.
ensimmäinen vuosisata
100-luku
200-luku
ar:مملكة هان
an:Dinastía Han
ast:Dinastía Han
az:Xan sülaləsi
id:Dinasti Han
ms:Dinasti Han
bn:হান সাম্রাজ্য
zh-min-nan:Hàn
jv:Wangsa Han
be:Дынастыя Хань
be-x-old:Дынастыя Хань
bo:ཧན་རྒྱལ་རབས།
bs:Han (dinastija)
br:Tierniezh Han
bg:Хан (династия)
ca:Dinastia Han
cv:Хань (ăру)
cs:Dynastie Chan
cy:Brenhinllin Han
da:Han-dynastiet
de:Han-Dynastie
et:Hani dünastia
el:Δυναστεία Χαν
en:Han Dynasty
es:Dinastía Han
eo:Dinastio Han
eu:Han dinastia
fa:دودمان هان
hif:Han Samrajya
fr:Dynastie Han
gl:Dinastía Han
hak:Hon-chhèu
ko:한나라
hy:Հան դինաստիա
hi:हान राजवंश
hr:Dinastija Han
ig:Ọchíchí nke umunna Han
is:Hanveldið
it:Dinastia Han
he:שושלת האן
kk:Хань мемлекеті
sw:Nasaba ya Han
la:Domus Han
lv:Haņu dinastija
lt:Hanų dinastija
hu:Han-dinasztia
ml:ഹാൻ സാമ്രാജ്യം
mr:हान राजवंश
arz:عيلة خان
mn:Хань улс
my:ဟန်မင်းဆက်
nl:Han-dynastie
ne:हान राजवंश
new:हान साम्राज्य
ja:漢
no:Han-dynastiet
nn:Han-dynastiet
oc:Dinastia Han
pnb:ہان سلطنت
pl:Dynastia Han
pt:Dinastia Han
ro:Dinastia Han
ru:Хань (династия)
rue:Дінастія Ган
sq:Dinastia Han
si:හැන්ඩ් රාජවංශය
simple:Han Dynasty
ckb:بنەماڵەی هان
sr:Династија Хан
sh:Dinastija Han
sv:Handynastin
tl:Dinastiyang Han
ta:ஆன் அரசமரபு
th:ราชวงศ์ฮั่น
vi:Nhà Hán
tr:Han Hanedanı
tk:Han dinastiýasy
uk:Династія Хань
ur:ہان خاندان
ug:خەن سۇلالىسى
za:Hanciuz
zh-classical:漢
war:Dinastiya Han
yi:האן דינאסטיע
zh-yue:漢朝
zh:汉朝

Härkä (tähdistö)


Härkä (latinaksi ''Taurus'', genetiivi ''Tauri'', lyhenne ''Tau'') on yksi eläinrata tähdistöistä. Sen tunnus onKuva:Taurus_symbol.png.
Se sijaitsee Orion (tähdistö), Kaksoset (tähdistö) ja Ajomies (tähdistö) tähdistöjen lähellä. Härän tähtikuvio on merkittävä tähdistö pohjoisen pallonpuoliskon talvisella taivaalla. Tähtikuvio on härän päätä muistuttava muodostelma, jossa kirkkain tähti Aldebaran (&alpha; Tauri) on härän silmä.
Härän tähdistössä sijaitsevat Messier 45 ja Hyadit (tähtijoukko) avoin tähtijoukko. Hyadit ovat Aldebaranin lähellä, mutta Aldebaran ei itse kuulu Hyadeihin.
Härän tähdistössä havaittiin vuonna 1054 tähtiräjähdys, supernova, jonka jäänne tunnetaan nykyisin Messierin luettelo M1 nimellä Rapusumu eli Äyriäissumu.

Tietoja Härän tähdistöstä


näkyy leveysasteilla +90° -- −65°
deklinaatio (tähtitiede) 15°
rektaskensio 4h
pinta-ala 797 neliöastetta, 17:nneksi suurin
ar:الثور (كوكبة)
af:Bul (sterrebeeld)
an:Tauro
ast:Tauru
az:Buğa (astronomiya)
id:Taurus
bn:বৃষ (তারকামণ্ডল)
jv:Taurus
be:Сузор'е Цялец
bg:Бик (съзвездие)
ca:Taure
cs:Souhvězdí Býka
co:Taurus
da:Tyren (stjernebillede)
de:Stier (Sternbild)
et:Sõnn (tähtkuju)
el:Ταύρος (αστερισμός)
en:Taurus (constellation)
es:Tauro (constelación)
eo:Taŭro (konstelacio)
fa:گاو (صورت فلکی)
fr:Taureau (constellation)
ga:An Tarbh
gl:Taurus
ko:황소자리
hi:वृष तारामंडल
hr:Bik (zviježđe)
io:Tauro
ia:Tauro (constellation)
is:Nautið (stjörnumerki)
it:Toro (costellazione)
he:שור (קבוצת כוכבים)
ka:კურო (თანავარსკვლავედი)
ku:Ga (komstêr)
la:Taurus (constellatio)
lv:Vērsis (zvaigznājs)
lb:Taurus (Stärebild)
lt:Tauras (žvaigždynas)
hu:Bika csillagkép
ml:ഇടവം (നക്ഷത്രരാശി)
mzn:گو (فلکی صورت)
nah:Cītlalmamalhuāztli
nl:Stier (sterrenbeeld)
ja:おうし座
no:Tyren
nn:Tyren
oc:Taure (constellacion)
mhr:Презе (тӱшка шӱдыр)
nds:Bull (Steernbild)
pl:Gwiazdozbiór Byka
pt:Taurus
ro:Taurul (constelație)
ru:Телец (созвездие)
sah:Оҕус (сулустар бөлөхтөрө)
sk:Býk (súhvezdie)
sl:Bik (ozvezdje)
sr:Бик (сазвежђе)
sh:Bik (zviježđe)
sv:Oxen (stjärnbild)
tt:Сәвер йолдызлыгы
th:กลุ่มดาววัว
vi:Kim Ngưu (chòm sao)
tr:Taurus (takımyıldız)
uk:Телець (сузір'я)
ur:ثور (مجمع النجوم)
war:Taurus (constelasyon)
zh-yue:金牛座
zh:金牛座

Wikipedia:Huomiota kaipaavat sivut


:''Katso myös: :Luokka:Wikipedian ylläpito.''
Tällä sivulla on luettelo huomiota kaipaavista sivuista, joissa on jotain korjattavaa.
Mikäli huomaat jossain artikkelissa ongelman etkä jostain syystä pysty itse sitä heti korjaamaan, lisää artikkeliin jokin allaolevissa taulukoissa mainituista Wikipedia:Mallineista, yksinkertaisimmillaan <nowiki></nowiki>. Lisää suoraan mallinekutsuun tai artikkelin keskustelusivulle tarkempi kuvaus ongelmasta. Kun artikkeli on korjattu pyydetyn asian suhteen, poista malline.
Kaikki ongelma-mallineet löytyvät sivulta Wikipedia:Malline/Ongelmamallineet.

Yleisiä ongelmia

Ongelmia aiheen rajauksessa

Ongelmia lähteistyksessä

Ongelmia näkökulmassa

Yksittäinen ongelma

Aihekohtaiset ongelmat

Minityngät, tyngät ja vajaat luokat


Mikäli artikkelin tai sen osio on aiheeseensa nähden hyvin suppea on kyseessä minitynkä tai tynkä.

Parannustoiveet

Muita


- :Luokka:Kiistanalaiset artikkelit, luokat ja mallineet
- :Luokka:Kiistellyt artikkelit
- :Luokka:Yhdistettävät mallineet
- :Luokka:Nimeämiskäytännön mukaiset
pois??? - :Luokka:Uudelleenkirjoitusta vaativat sivut
- :Luokka:Uudeksi tutkimukseksi epäillyt artikkelit
- :Luokka:Asiantuntijalle
Kuvat:

Orvot sivut


Orvot sivut ovat sivuja, joihin ei ole linkkejä muista artikkeleista. Wikipedian hypertekstiluonteesta johtuen tällaisten artikkelien löytäminen on vaikeaa, mikä vähentää niiden hyödyllisyyttä. Nämä artikkelit olisi hyvä saada linkitettyä johonkin asiayhteyteen, koska muuten ne ovat löydettävissä ainoastaan hakukoneilla.
Toiminnot:Lonelypages (ei välttämättä ajan tasalla)
Luokka:Wikipedian ylläpito
ar:ويكيبيديا:صفحات تحتاج لعناية
bar:Wikipedia:Wartung
da:Wikipedia:Vedligeholdelse
de:Wikipedia:Wartung
en:Wikipedia:Pages needing attention
es:Wikipedia:Páginas para mejorar
fa:ویکی‌پدیا:صفحاتی که به توجه نیاز دارند
fr:Wikipédia:Pages à suivre
kl:Wikipedia:Atajuartitsineq
kk:Уикипедия:Назар аударылуы тиіс беттер
ku:Wîkîpediya:Mişkle
mk:Википедија:Страници на кои им треба внимание
nl:Wikipedia:Dit kan beter
ja:Wikipedia:修正依頼
sv:Wikipedia:Kvalitetskontroll
te:వికీపీడియా:దృష్టి పెట్టవలసిన పేజీలు
th:วิกิพีเดีย:ตรวจสอบ
vi:Wikipedia:Những bài cần sửa
zh:Wikipedia:需要关注的页面

Wikipedia:Hiekkalaatikko


Hiekkalaatikko on lasten tai aikuisten leikkipaikka, jossa voidaan leikkiä hiekkaleikkejä, esimerkiksi hiekkalapion, sangon ja hiekkamyllyn kanssa. Voit kokeilla muutoksien tekemistä tähän.
Näin saat aikaan luettelon:
Kohta 1
Kohta 2
Kohta 3

Luettelo historiallisista valtioista

Historian kuluessa monet valtiot ja valtakunnat on nimetty uudelleen, liitetty johonkin toiseen, lakkautettu tai jaettu osiin.

Varhaishistoria (noin ennen vuotta 800 eaa.)

Etu-Aasia


Kuva:Map of Assyria.png vuosina 824 eaa. ja 671 eaa. Kartassa näkyvät myös Fryygia, Lyydia ja Urartu.]]
Kuva:Elam Map.jpg
Sumerialaiset kaupunkivaltiot (noin 3500 eaa. — noin 2000 eaa.)
Kiš
Nippur
Ur (Urin kolmas dynastia (ehkä 2055 eaa. - 1940 eaa.)
Lagaš
I dynastia (noin 2550 eaa. – 2371), Akkadin valloittama
II dynastia (noin 2260 eaa. – 2110), Urin III dynastian valloittama
Akkad (noin 2350 eaa. — noin 2150 eaa.), gutilaiset valloittama
Assyria (noin 2000 eaa. — 606 eaa.), Babylonian ja Meedian valloittama)
Babylonia (1792 eaa. — 1595 eaa.), Heettiläisten valloittama)
ns. Uusbabylonian valtakunta (626 eaa. — 539 eaa.), Persian valloittama
Makan (noin 2300 eaa. - noin 1300 eaa.)
Mitanni (noin 1500 eaa. – noin 1360 eaa.), Assyrian valloittama
Heettiläiset (noin 1750 eaa. — noin 700 eaa.)
Diauehi (noin 1100-luku eaa. – 760 eaa.), Urartun kanssa käytyjen sotien ja kolkhislaisten tuhoama
Kolkhis kuningaskunta (noin 1200-luku eaa. – noin 550 eaa.), Persian valloittama
Media (valtio) (n. 650 eaa. — 550 eaa.), Persian valloittama
Persia
Urartu (noin 900 eaa. - 585 eaa.)
Foinikialaiset kaupunkivaltiot: (1200 – 539 eaa.), Persian valloittama
Siidon
Tyros (noin 1500 - 332 eaa.), Aleksanteri Suuren valloittama
Arvad
Byblos
Ugarit, merikansat tuhoama
Batrun
Beirut
Baalbek
Bhrundia, muinainen valtio Lähi-idässä
Ebla (noin 3500 eaa. - noin 1600 eaa.), Heettiläiset tuhoama
Elam (noin 3200 eaa. - 645 eaa.), Assyrian valloittama
Saba
Fryygia (1100 – 600 eaa.), Lyydian valloittama
Lyydia (1200 – 546 eaa.) Persian valloittama
Israelin kuningaskunta (noin 1020 eaa. — 721 eaa.), Assyrian valloittama
Juudea, syntyi Israelin jakautuessa 928 eaa, Assyrian valloittama 701 eaa.
Moab, Israelin valloittama noin 1000 eaa, itsenäistyi Israelista uudelleen 843 eaa.
Edom, Israelin valloittama noin 1000 eaa, itsenäistyi Juudasta uudelleen 843 eaa, Assyrian valloittama 800 eaa.
Ammonin kuningaskunta
Aram-Damaskos kuningaskunta
Filistea

Pohjois-Afrikka


Muinainen Egypti (syntyi noin 3000 eaa.)
Ylä-Egypti
Ala-Egypti, Ylä-Egyptin valloittama, jonka jälkeen syntyi yhtenäinen Egyptin valtakunta
Vanha valtakunta (2649 – 2134 eaa.)
Ensimmäinen välikausi (2134 — 2040 eaa.), jakaantui osiin
Keskivaltakunta (2040 – 1640 eaa.)
Toinen välikausi (1640 – 1532 eaa.) Hyksot valloittavat Ala-Egyptin
Uusi valtakunta (1532 – 1070 eaa.), jakaantui osiin
Kerman valtakunta (noin 1700 eaa. – 1520 eaa.), Egyptin valloittama

Kreeta


Minolaisen Kreetan valtiot (3000–1450 eaa):
Knossos
Faistos
Khania
Mallia

Kiina


Tiedosto:China 1.jpg
Xia-dynastia kuningaskunta (2100 – 1600 eaa.), Shang-dynastian kukistama
Shang-dynastia kuningaskunta (noin 1766 eaa - 1122 eaa.), Zhou valtakunnan kukistama
Zhou-dynastia kuningaskunta (1122 eaa. - 481 eaa.), hajosi löyhästi liittoutuneiksi pikkuvaltioksi 770 eaa. (ns. taistelevien valtioiden aika). ja 481 eaa. Zhou-dynastia lakkaa olemasta kokonaa.

Väli-Amerikka


Olmeekit (n. 1500 – 400 eaa.)
Ensimmäisiä esiklassisen mayakulttuurin kaupunkivaltioita:
Nakbe (n. 1400 eaa. - n. 100-200 jaa.), hylättiin

Antiikin aika (noin 800 eaa. - 500 jaa.)

Afrikka


Kushin kuningaskunta (1070 eaa. – 350 jaa.), Aksumin valloittama, jonka jälkeen jakaantui Nobatiaan, Makkuraan ja Alwaan
Numidian kuningaskunta (202 – 46 eaa.), liitettiin Roomaan
Aksum (1 – 975), valloittajakansojen tuhoama
Tripoli, foinikialaisten kaupunkivaltio
Karthago (814 eaa. – 146 eaa.), foinikialaisten perustama, Rooman valloittama

Eurooppa


Etruskit (Rooma kukisti etruskit 300-luvulla eaa.)
Veji
Tarquinia
Caere
Populonia
Vetulonia
Daakian kuningaskunta (noin 200 eaa. – 106 jaa.) Rooman valloittama
Illyria, Rooman valloittama 165 eaa.
Traakia, Rooman valloittama 168 eaa.
Rooman valtakunta, osittain Aasiassa ja Afrikassa (753 eaa. – 395 jaa.), jakaantui Länsi- ja Itä-Rooman valtakunniksi
Gallian keisarikunta (260–274), irtaantui Roomasta, mutta Rooman takaisinvaltaama
Länsi-Rooman valtakunta (395 – 480), Ostrogoottien valloittama

Antiikin Kreikka


Epeiros, Rooman valloittama 168 eaa.
Makedonia (valtakunta) (Perustettiin noin 700 eaa. Roomalaiset valtasivat sen vuonna 168 eaa.)
kaupunkivaltiot
Kuva:Kreikka Filippos IIn aikana.png
Osa Antiikin Kreikan kaupungeista perustettiin jo mykeneläinen kulttuurin aikana. Tärkeitä kreikkalaisia kaupunkivaltioita olivat muun muassa:
Argos (kaupunki)
Ateena
Byzantion (megaralaiset perustivat kaupungin noin 667 eaa.)
Khalkedon (megaralaiset perustivat kaupungin noin 667 eaa.)
Delfoi
Efesos
Ferai
Korintti
Megalopolis (Epameinondas perusti kaupungin 370 eaa.)
Megara
Messene (Epameinondas perusti kaupungin 370 eaa.)
Miletos
Sparta
Syrakusa
Theba (Kreikka)

Aleksanteri Suuren valtakunta


Kuva:Diadokit.png
Aleksanteri Suuri valloittama valtakunta ulottui Euroopan, Aasian ja Afrikan aluelle. Se hajosi pian hänen kuolemansa jälkeen pienempiin osiin.
Kreikkalainen ja roomalainen Egypti (324 eaa. - 30 eaa.)
Antigonos I (324 eaa. - 310 eaa.)
Lysimakhos (324 eaa. - 281 eaa.)
Seleukidit (312 eaa.- 164 eaa.)
Pontos kuningaskunta (291 eaa. - 62 eaa.), Rooman valloittama
Kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta (250 eaa. - 130 eaa.)
Intialaiskreikkalainen kuningaskunta (180 eaa. - noin 10)
Paflagonia (joutui Pergamonin vallan alle 200-luvulla eaa.)
Pergamon (282 eaa. - 133 eaa.) liitettiin Roomaan
Bithynia (328 eaa. - 75 eaa.) liitettiin Roomaan

Aasia


Tiedosto:Asia 400ad.jpg
Funanin kuningaskunta (1. vuosisata jaa. - 600-luku jaa.), Chenlan valloittama
Kantolin kunigaskunta (400-luvulla)
Koguryo (37 eaa. – 668 jaa.), Sillan ja Kiinan Tang-dynastian tuhoama
Silla (kuningaskunta) (57 eaa. – 935 jaa.), Goryeon valloittama

Etelä-Aasia


Tiedosto:Ancient india.png
Kosalan kuningaskunta (700-luku – 500-luku eaa.), Magadhan valloittama
Kashin kuningaskunta (700-luku – 500-luku eaa.), Kosalan valloittama
Angan kuningaskunta (700-luku – 500-luvun loppu eaa.), Magadhan valloittama.
Vrijji (700-luku eaa.)
Malla (Intian alue)
Chetiya
Vatsa (Intian alue), Avantin valloittama
Kurun kuningaskunta
Panchala, Magadhan valloittama 500-luvulla eaa.
Matsya (valtio)
Shurasena
Assaka (noin 700 – 300 eaa.), Magadhan valloittama
Avanti (Intian alue), Magadhan valloittama
Gandhara (500-luku eaa. – 1021 jaa.), muslimien valloittama
Kamboja
Magadha valtakunta (684 – 320 eaa.),
Maurya-valtakunta (321 eaa. - 185 eaa.), jakaantui pienemmiksi valtioksi
Kušana-valtakunta (noin 100 eaa. – 200 jaa.), Gupta-valtakunnan ja Sassanidien valtakunnan valloittama
Sātavāhana (230 eaa. – 199), hajosi pienemmiksi valtioksi
Gupta-valtakunta (noin 300 – 600), hajosi pienemmiksi valtioiksi hunnien hyökättyä maahan
Chola (250 eaa. – 1279)

Etu-Aasia


Tiedosto:Map of Aksum and South Arabia ca. 230 AD.jpg
Kaaria, Persian ylivallan alle 545 eaa. ja Aleksanteri Suuren valloittama 334 eaa.
Parthia (237 eaa – 220), Sassanidit syrjäyttämä
Tyros (126 - 64 eaa.), Rooman valloittama
Juudan juutalainen kuningaskunta, (142 eaa. — 63 eaa.), Rooman valloittama
Kappadokia, liitettiin Roomaan vuonna 17
Palmyran valtakunta (260-273), irtaantui Roomasta, mutta Rooman takaisinvaltaama
Minaean
Saba , Himyarin valloittama
Himyar (115 eaa. – 525 jaa.)
Qataban
Hadramawt
Sophenen armenialainen kuningaskunta (200-luku eaa. – 94 jaa.), liitettiin Armenian kuningaskuntaan
Kommagenen (163 eaa. – 72 jaa.), liitettiin Roomaan

Kaukasia


Tiedosto:Caucasus03.png
Egrisin kuningaskunta, myös Kolkhis/Kolkheti (noin 300-luku eaa. – 66 eaa.), Rooman valloittama
Lazican kuningaskunta, myös Egrisi (noin 200-luku – 562), Bysantin valloittama
Iberia (Kaukasia) kuningaskunta (302 eaa. – 580 jaa.), Sassanidien valtakunnan valloittama
Albania (Kaukasia) kuningaskunta (400-luku eaa. – 800-luku jaa.), Rashidunin kalifaatin valloittama
Armenian kuningaskunta (331 eaa. – 428 jaa.), Rooman ja Sassanidien valtakuntien jakama vuonna 328, kuningaskunta säilyi Sassanidien alaisuudessa vuoteen 428 asti.

Kiina


Taistelevien valtioiden aika 481 - 221 eaa:
Tiedosto:Streitende-Reiche2.jpg
Shu (valtio)
Han (valtio), Qinin valtaama 230 eaa.
Wei, Qinin valtaama 225 eaa.
Chu, Qinin valtaama 223 eaa.
Zhou
Song
Lu (valtio)
Qi (valtio), Qinin valtaama 221 eaa.
Zhao, Qinin valtaama 222 eaa.
Zhong-Shan
Yan, Qinin valtaama 222 eaa.
Qin valloittaa muut taistelevat valtiot vuoteen 221 eaa. mennessä ja hallitsija ottaa käyttöön nimen keisari, mutta ajautuu sisällissotaan ja lakkaa olemasta 206 eaa. Sisällissodan aikana vallasta taistelevat Chun, Zhaon, Wun, Qin, Yanin, Länsi-Chun ja Hanin kuninkaat.
Han-dynastia (206 eaa. – 220 jaa.) voittaa sisällissodan valloittaessaan Länsi-Chun, mutta hajoaa kolmeen valtioon sotilasjohtajien otettua vallan.
Nam Việt (258 – 111 eaa.), Han-dynastian valloittama
Wei-kuningaskunta (220 – 265), vallankaappaus ja Jin-dynastian perustaminen
Shu Han -kuningaskunta (221 – 263), Wei-kuningaskunnan valloittama
Wu-kuningaskunta (222 – 280), Jin-dynastian valloittama
Jin-dynastia (265 – 420), yhdisti kolmen kuningaskunnan alueet, mutta hajosi osiin.

Amerikka


Väli-Amerikka


Sapoteekit (n. 1400 eaa. – 700 jaa.)
Monte Alban (n. 500 eaa. – 750 jaa.), väestö siirtyi itään
Esiklassisen mayakulttuurin kaupunkivaltioita:
El Mirador (n. 600 eaa. - n. 150 jaa.), hylättiin
Cival (n. 600 eaa. - n. 100-200 jaa.), hylättiin
Cerros (n. 50 eaa. - 400 jaa.), hylättiin

Etelä-Amerikka


Moche-kuningaskunta (100 eaa. - 600 jaa.), Huarien valloittama

Keskiaika (noin 500-luku - 1400-luku)

Eurooppa

Länsi-Eurooppa


Kuva:Kaarle Suuren valtakunta.png
Frankkien valtakunta
Friisia (noin 600 – 734), Frankkien valtakunnan valloittama
Brycheiniog (400-luvun loppu – 1070), n. 650 – 740 unionissa Dyfedin kanssa, Normannien valloittama
Dogfeiling (445 – n. 700), syntyi Gwyneddin itärajalle, liitettiin takaisin Gwyneddiin
Ergyng (400-luvun loppu – n. 650), muodostui osista Glywysingia ja Gwenttiä, yhdistyi Gwentin kanssa
Meirionnydd (n. 400-luku – n. 800-luku), liitettiin Gwyneddiin
Rhufoniog (445 – 540), liitettiin takaisin Gwyneddiin
Rhos (n. 400-luku – n. 800-luku), liitettiin Gwyneddiin
Dunoding (n. 460 – 925), liitettiin Gwyneddiin
Glywysing (– 942), yhdistyi Gwentin kanssa Morgannwgiksi
Gwent (n. 500 – 942), yhdistyi Glywysingin kanssa Morgannwgiksi
Seisyllwg (680 – 920), yhdistyi Dyfedin kanssa muodostaen Deheubarthin
Ceredigion (400-luku – 900-luvun alku), liitettiin Deheubarthiin
Dyfed (n. 410 – 920), yhdistyi Seisyllwgin kanssa Deheubarthiksi
Deheubarth (920 – 1197), muodostui Seisyllwgin ja Dyfedin yhdistyessä, jakaantui osiin
Morgannwg (942 – 1091), muodostui Glywysingin ja Gwentin yhdistyessä, Normannien valloittama
Gwynllwg (400-luku – 1090), Normannien valloittama
Gwynedd (400-luku – 1282), Englannin valloittama
Powys (400-luku – 1160), jakaantui kahtia Ala- ja Ylä-Powysiin
Powys Fadog, Ala-Powys, (1160 – 1277), muodostui Powysin jakautuessa kahtia, Englannin valloittama
Powys Wenwynwyn, Ylä-Powys (1160 – 1283), muodostui Powysin jakautuessa kahtia, antautui Englannille
Northumbria (653 – 954)
Mercia (527 – 918), liitettiin Englantiin
East Anglia (noin 500-luku – 917), liitettiin Englantiin
Essex (527 – 825), liitettiin Wessexiin
Kent (kreivikunta) (noin 450 – 871), liitettiin Wessexiin
Sussex (477 – 825), liitettiin Wessexiin
Wessex (519 – 927), muodostui Englannin kuningaskunnaksi
Mannin kuningaskunta (1079 – 1266), Viikinkien perustama, liitettiin Skotlantiin
Burgundi (884–1477)
Bretagne
Savoiji

Etelä-Eurooppa


Ostrogoottien valtakunta (493 – 553), Bysantin tuhoama
Kirkkovaltio
Lotharingia
Sardinian kuningaskunta
Pisan tasavalta (1200-luku – 1406), liitettiin Florencen tasavaltaan
Tiedosto:Map_of_the_Western_Balkans_around_814_AD.png
Travunia (noin 800-luku – 1018), liitettiin Dukljaan
Pagania (noin 800-luku - 900-luku), liitettiin Raškaan
Duklja (1000-luku – 1148), liitettiin Raškaan
Zahumlje tai Hum (850-luku – 1150), liitettiin Raškaan
Raškan tai Serbian ruhtinaskunta (768 – 1217), muodostettiin Serbian kuningaskunnaksi
Serbian kuningaskunta (keskiaika) (1217 – 1346),
Serbian keisarikunta (1346 – 1371), jakaantui osiin
Moravian Serbia (1371 – 1403), Ottomaanien valtakunnan vasalliksi, jonka jälkeen alueelle perustettiin Serbian despotaatti
Brankovića (1371 – 1412), liitettiin Serbian despotaattiin
Zetan ruhtinaskunta
Prilepin kuningaskunta (1371–1395), Ottomaanien valtakunnan valloittama
Velbazhdin ruhtinaskunta (1371–1395), Ottomaanien valtakunnan valloittama
Serbian despotaatti (1402 – 1540), liitettiin Ottomaanien valtakuntaan
Bosnian kuningaskunta (n. 1300-luku – n. 1400-luku), Osmanien valtakunnan valloittama.
Hertegovina (1448–1483), Osmanien valtakunnan valloittama.
Pannonian Kroatian ruhtinaskunta (noin 600-luku – 925), yhdistyi Dalmatian Kroatian kanssa Kroatian kuningaskunnaksi
Dalmatian Kroatian ruhtinaskunta (noin 700-luku – 925), yhdistyi Pannonian Kroatian kanssa Kroatian kuningaskunnaksi
Kroatian kuningaskunta (925 – 1102), 1102–1527 personaaliunionissa Unkarin kanssa, jonka jälkeen Itävallan alaisuuteen
Aragonia (n. 1000-luku–1479), yhdistettiin Kastiliaan.
Asturia
Navarra
Leónin kuningaskunta
Kastilia
Córdoban kalifaatti
Taifa

Keski-Eurooppa


Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)

Pohjois-Eurooppa


Islanti (noin 900 - 1264), sisällissodan heikentämänä liitettiin Norjaan
Tanska-Norja (1380 - 1536), Norja menetti statuksensa kuningaskuntana 1536 ja rinnastettiin Tanskan maakuntiin
Kalmarin unioni (1397–1523), valtioliitto hajosi Ruotsiksi ja Tanska-Norjaksi

Itä-Eurooppa


Kasaarit (500-luku – 967), Kiovan valloittama
Masovia (1138 – 1526), liitettiin Puolaan
Brjanskin alue#Historia (1200-luku – 1356), Liettuan valloittama
Kiovan rus (Kiovan ruhtinaskunta) (880-luku – 1100-luku)
Novgorodin tasavalta (1136 – 1478), Moskovan ruhtinaskunnan valloittama
Moskovan ruhtinaskunta (1283 – 1547), laajentui Moskovan Venäjäksi
Smolensk#Historia (1100-luvulta vuoteen 1404), Liettuan valloittama
Rjazanin alue#Historia (1097 – 1521), Moskovan ruhtinaskunnan valloittama
Tverin alue#Historia (1246 – 1485), Moskovan ruhtinaskunnan valloittama
Severia
Vladimir–Suzdal (1157–1364), Moskovan ruhtinaskunnan valloittama
Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta (1199 – 1392), jaettiin Puolan ja Liettuan välillä
Transilvanian ruhtinaskunta (1571 – 1711), liitettiin Itävaltaan
Astrahanin kaanikunta (1466 – 1557), Moskovan Venäjän valloittama
Volgan Bulgaria (600-luku – 1240-luku), Kultaisen ordan valloittama
Kultainen orda (1240-luku – 1400-luvun loppu), hajosi Siperian, Qasimin, Kazanin, Astrahanin, Kazakkien, Uzbekkien, Krimin ja Suur-ordan kaanikuntiin
Kazanin kaanikunta (1438 – 1552), Moskovan Venäjän valloittama
Qasimin kaanikunta (1452 - 1681), liitettiin Moskovan Venäjään
Suur-ordan kaanikunta
Nogaiden kaanikunta

Bysantin valtakunta


Image:Bysantti 1214.png
Rooman valtakunta hajosi 400-luvulla itäiseen ja läntiseen osaan. Länsi-Rooman viimeinen keisari syrjäytettiin vuonna 476 ja tämän jälkeen Rooman perintöä jatkoi Itä-Rooma josta käytetään myös nimitystä Bysantti.
Bysantin valtakunta (395–1453)
Vuonna 1204 tapahtuneen neljäs ristiretki jälkeen Bysantin valtakunta hajosi pienempiin osiin:
Latinalainen keisarikunta - Ristiretken osaanottajien perustama keisarikunta, jonka pääkaupunki oli Konstantinopoli.
Thessalonikan kuningaskunta (1204–1224) - Keisarikunnan alainen kuningaskunta.
Ateenan herttuakunta (1204–1456)
Akhaian ruhtinaskunta (1205–1432)
Naksoksen herttuakunta (1204–1579) - Venetsian omistuksessa.
Nikaean keisarikunta (1204–1261) - Valtasi Konstantinopolin takaisin vuonna 1261.
Epeiroksen despotaatti (1204–1261)
Trebizondin keisarikunta (1204–1461)

Aasia


Lähi-itä


Arabien kalifaatti:
Umaijadien kalifaatti, Damaskos 661-750
Abbasidien kalifaatti, Bagdad 750-1258, myöhemmin Kairossa mamelukit alaisuudessa 1260-1517
Cilician armenialainen kuningaskunta (1198 – 1375), mamelukkien kalifaatin valloittama
Kuva:Crusaderstates.jpeg
Jerusalemin kuningaskunta (1099–1291)
Edessan kreivikunta (1098–1149)
Antiokian ruhtinaskunta
Tripolin kreivikunta
Kyproksen kuningaskunta
Rûmin sultanaatti
Osmanien valtakunta (1281–1923)

Kaukasia


Abhasian kuningaskunta (780-luku – 975), liittyi Georgian kuningaskuntaan
Kakheti (noin 700-luku – 1104), Georgian kuningaskunnan valloittama
Tao-Klardžetin ruhtinaskunta (813 – 978), yhdisti georgialaiset valtiot Georgian kuningaskunnaksi
Tbilisin emiraatti (736 – 1080), Seldukkien valtakunnan valloittama
Georgian kuningaskunta (978 – 1466), jakaantui sisällissodan seurauksena kolmeen kuningaskuntaan (Kakheti, Kartli ja Imereti) ja viiteen ruhtinaskuntaan (Abhasia, Mingrelia/Samegrelo, Guria, Svanetia ja Samtskhe)
Armenian emiraatti (637 – 884)
Artsakhin kuningaskunta (1000 – 1261)
Armenian kuningaskunta (keskiaika) (885 – 1045)

Keski- ja Pohjois-Aasia


Kovaresmia
Mongolivaltakunta
Uiguurien valtakunta (744–840)

Itä-Aasia


Balhaen kuningaskunta (698 – 926), Liao-dynastian valloitti länsiosan ja perusti alueelle Dongdan kuningaskunnan, itäosat Goryeolle
Taebongin kuningaskunta (901–918), Goryeon valloittama
Dongdan kuningaskunta (926 – 936), liitettiin Liaon kuningaskuntaan
Hubaekjen kuningaskunta (892–936), Goryeon valloittama
Goryeon kuningaskunta (918 – 1392),

Etelä-Aasia


Pallava, (275 – 800-luku loppu)
Palan valtakunta (750 – 1120), hajosi Sena-dynastian hyökkäyksiin
Rashtrakutan kuningaskunta (753 – 982)
Kakatiya (1083 – 1323)
Hoysala (1040 – 1346)
Ghaznavidien valtakunta (962 – 1187), Ghuridien valloittama
Ghuridit (1149 – 1212)

Kaakkois-Aasia


Champan kuningaskunta (192 – 1832), Vietnamin valloittama pääasiassa 1471, lopullisesti 1832
Chenlan kuningaskunta (500-luku - 681), jakaantui Maa- ja Vesi-Chenlaan
Vesi-Chenla (681 - 790), Sailendran valloittama
Maa-Chenla (681 - 715), jakaantui useiksi pieniksi kuningaskunniksi
Shambpupura
Mataramin kuningaskunta (732 – 1006), Srivijayan tuhoama
Kahuripanin kuningaskunta (1019 - 1045), jakaantui Kedirin ja Janggalan kunigaskunniksi
Janggalan kunigaskunta (1045 - 1117), yhdistettiin Kedirin kuningaskuntaan
Kedirin kuningaskunta (1045 – 1221)
Sukhothain kuningaskunta (1238 – 1583), liitettiin Ayutthayan kuningaskuntaan
Singhasariin kuningaskunta (1222 – 1293), jakaantui Majapahitin ja Pajajaranin kuningaskunniksi
Srivijayan kuningaskunta (600-luku – 1300-luku), Majapahitin kuningaskunnan valloittama
Majapahitin kuningaskunta (1293 – 1527), Demakin sulttaanikunnan valloittama
Khmerien valtakunta (802 – 1431), Ayutthayan kuningaskunnan tuhoama

Afrikka

Itä-Afrikka


Alwa (350 – 1505)
Makkura (600 - )
Nobatia (350 - )
Lalibela
Adal
Funj

Länsi- Afrikka


Ghanan kuningaskunta (noin 700 – 1205)
Takrur (noin 800 – 1100)
Beninin kuningaskunta (noin 1250 - )
Malin kuningaskunta (noin 1200 – 1500)
Songhain kuningaskunta (noin 1450 – 1590), Marokon kukistama
Air
Ojo (noin 1300 - )
Ife (noin 1300 - )

Keski- ja Etelä-Afrikka


Kongon kuningaskunta
Ndongon kuningaskunta
Mwene Mutapa (Zimbabwen valtakunta) (1220-1450)
Monomotapan valtakunta
Torwa
Kanem (valtakunta) (700 – 1380), Bornun valloittama ja pakottama yhdistymään

Amerikka


Väli-Amerikka


Teotihuacán (noin 100 - 750), tuntemattomat valloittajat
Mayat valtioita
Uxmal (n. 600 – 1000)
Calakmul (– 909)
Quiriguá (n. 600–900)
Tikal (n. 200–900), hylättiin
Palenque (– 700), hylättiin
Popo
Copán (n. 400-luku – 800-luku), hylättiin
Chichén Itzá (n. 600–987), tolteekkien valloittama
Tulum (1200–1521)
Mayapán (–1350)
Tiedosto:Aztec Empire c 1519.png
Tolteekit (noin 900 - 1168), Chichimeekit valloittama
Chichén Itzán tolteekkidynastia (987 – 1221), Mayapanin valloittama
Tepaneekit (n. 1200–1428), Azteekkivaltakunnan valloittama
Acolhua (n. 1200–1400-luku), liittoutui Azteekkien kanssa ja liitettiin myöhemmin Azteekkivaltakuntaan
Azteekit (1325 - 1521), Espanjan valloittama
Taraskit (n. 1300–1530), Espanjan valloittama
Teotitlan
Tlaxcallan
Yopitzinco
Metztitlan
Miksteekit

Etelä-Amerikka


Wari (myös Huari, 500 - 1000), jakaantui pikkuvaltioksi
Tiwanaku-valtakunta (375 - 1000), jakaantui pikkuvaltioiksi
Chimú-valtakunta (noin 1200 - 1470), Inkavaltion valloittama
Inkat (noin 1200 - 1535), Espanjan valloittama

Varhainen uusiaika (1500-luku - 1800-luku)


Eurooppa


Itävallan Habsburgien monarkia (1526–1804), julistautui Itävallan keisarikunnaksi
Itävallan keisarikunta (1804 – 1867), muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi
Kroatian kuningaskunta (Habsburg) (1527 – 1868), yhdistettiin Slavonian kuningaskunnan kanssa Kroatia-Slavonian kuningaskunnaksi
Slavonian kuningaskunta (1744 – 1868), yhdistettiin Kroatian kuningaskunnan kanssa Kroatia-Slavonian kuningaskunnaksi
Norjan kuningaskunta (17. toukokuuta – 4. marraskuuta 1814), liittyi Ruotsin kanssa Ruotsi-Norjan personaaliunioniksi

Länsi-Eurooppa


Yhdistyneet provinssit (Republiek der Zeven Verenigde Nederlanden/Provinciën) Itsenäistyi Espanjan vallasta 1581, Napoleonin valloittama 1795.
Friesland (1581 – 1795)
Orange (Ranska) (1418-1714)
Batavian tasavalta Ranskan vasallivaltio 1795 - 1806.
Hollannin kuningaskunta (hollanniksi: Koninkrijk Holland, ranskaksi: Royaume d'Hollande) Ludvig Bonaparte kuninkaaksi 1806, liitettiin Ranskaan 1810.
Hollannin yhdistyneet kuningaskunnat (hollanniksi: Verenigd Koninkrijk der Nederlanden, ranskaksi Royaume-Uni des Pays-Bas) Luotiin Wienin kongressissa 1815, hajosi Belgiaksi ja Alankomaat 1830 (1839), ja Luxemburgiksi.
Skotlanti (n. 1100-luku–1707)

Etelä-Eurooppa


Venetsian tasavalta (727–1797), Ranskan valloittama, jonka jälkeen jaettiin Ranskan ja Itävallan kesken.
Ragusan tasavalta (1358 – 1808), Napoleonin Ranskan valloittama ja liittäminen Ranskan Illyrian provinsseihin
Sardinia, Molempain Sisiliain kuningaskunta, Toscana, Parma ja Modena yhdistyivät Italiaksi 1860, vuonna 1870 siihen yhdistettiin myös Kirkkovaltio.

Itä-Eurooppa


Liettuan suuriruhtinaskunta (1200-luvun puoliväli – 1569), yhdistyi Puolan kuningaskunnan kanssa Puola-Liettuaksi
Puola-Liettua (1569 – 1795), jaettiin Puolan kolmannessa jaossa Venäjän, Itävallan ja Preussin kesken
Varsovan suurherttuakunta (1807 – 1815), jaettiin Preussin, Itävallan ja Venäjän kesken
Kongressi-Puola eli Puolan kuningaskunta (1815 – 1867), Venäjän keisarin hallitsema, alennettiin Venäjän maakunnaksi
Valakian ruhtinaskunta (1317 – 1859), yhdistyi Moldovan kanssa Romaniaksi
Moldova (historiallinen alue) (1349 – 1862), yhdistyi Valakian kanssa Romaniaksi
Krimin kaanikunta (1441 – 1783), Venäjän keisarikunnan valloittama
Kabardia, Venäjän keisarikunnan valloittama 1774
Balkaria, Venäjän keisarikunnan valloittama 1827
Tšerkessia, Venäjän keisarikunnan valloittama 1858.
Avaarien kaanikunta, Venäjän keisarikunnan valloitama 1864.

Aasia

Etelä-Kaukasia


Abhasian ruhtinaskunta (1466 – 1864), liitettiin Venäjän keisarikuntaan
Samegrelon/Mingrelian ruhtinaskunta, (1466 – 1857), liitettiin Venäjän keisarikuntaan
Kakhetin kuningaskunta (1465 – 1762), yhdistyi Kartlin kanssa Kartli-Kakhetin kuningaskunnaksi
Kartlin kuningaskunta (1466 – 1762), yhdistyi Kakhetin kanssa Kartli-Kakhetin kuningaskunnaksi
Kartli-Kakhetin kuningaskunta (1762 – 1800), liitettiin Venäjän keisarikuntaan
Imeretin kuningaskunta, liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1810.
Svanetian ruhtinaskunta (1466 – 1858), liitettiin Venäjän keisarikuntaan
Gurian ruhtinaskunta (1463 – 1829), liitettiin Venäjän keisarikuntaan
Samtskhen ruhtinaskunta
Talyšin kaanikunta, Venäjän keisarikunnan valloittama 1813.
Nahitševanin kaanikunta (1747 – 1828), liitettiin Venäjän keisarikuntaan

Intian alue


Vijayanagara (1336 – 1646), Bijapurin ja Golkondan sulttaanikuntien valloittama, jonka jälkeen hajosi pienemmeksi valtioiksi
Delhin sulttaanikunta (1206 – 1526), Suurmogulien valtakunnan perustajan hävittämä
Suurmogulien valtakunta (1526 – 1857)
Bijapurin sulttaanikunta

Kaakkois-Aasia


Ayutthayan kuningaskunta (1350-1750)
Mataramin sulttaanikunta (noin 1550 - 1755), jakaantui Surakartaksi ja Yogyakartaksi

Pohjois- ja Keski-Aasia


Siperian kaanikunta (1490 – 1598), Moskovan Venäjän valloittama
Kazakkien kaanikunta (1456–1847), Venäjän keisarikunnan valloittama

Afrikka


Etelä-Afrikka


Merinan kuningaskunta (noin 1700 - )
Monomotapan kuningaskunta (1500- ), Rozwin valloittama
Rozwi
Zulumaa (1816—1897)
Mswati (1800-luvun alku – 1890), Etelä-Afrikan valloittama

Länsi-Afrikka


Ashanti (noin 1700 – 1896) yhdistettiin Kultarannikon brittiläiseen siirtokuntaan
Segu (1590
Kaarta (1590
Dahomeyn kuningaskunta (1600-luku – 1894), Ranskan valloittama
Khasson kuningaskunta (1600-luku – 1880), liitettiin Ranskan Sudaniin

Keski- ja Itä-Afrikka


Tiedosto:CentralEastAfrica1750.png
Sennarin sulttaanikunta (1504 – 1821), Ottomaanien valtakunnan valloittama
Darfurin sulttaanikunta (1603 – 1874), Egyptin (Ottomaanien valtakunnan autonomien osa) valloittama
Ouaddaï (valtio) eli Wadai (1500-luku – 1909), Ranskan valloittama
Bornu (1398 – 1893), valloitettiin
Luba (noin 1500 – 1800)
Lunda (valtakunta) (noin 1500 – 1894)
Sansibarin sulttaanikunta (1861 - 1896), itsenäistyi Omanin sulttaanikunnasta, joutui Ison-Britannian siirtomaaksi

Pohjois-Afrikka


Alger, osittain itsenäinen noin 1610
Tunisia, osittain itsenäinen noin 1705
Tripoli, osittain itsenäinen 1714
Kyrenaika, osittain itsenäinen 1714
Egypti, osittain itsenäinen 1805
Mahdi-valtio Sudanissa (1885-1898)

Amerikka


Pohjois-Amerikka


Kalifornian tasavalta, erosi Meksikosta kesäkuussa 1846, Yhdysvallat otti sen hallintaansa heinäkuussa.
Texasin tasavalta, itsenäistyi Meksikosta 1836, liitettiin Yhdysvaltoihin 1845.
Floridan tasavalta, liitettiin nykyisiin Mississipin ja Alabaman osavaltioihin.
Vermont (1777-1791), liittyi osavaltiona Yhdysvallat.
Etelä-Carolinan tasavalta (20. joulukuuta 1860 – 8. helmikuuta 1861), julistautui itsenäiseksi Yhdysvalloista, muodosti muiden itsenäiseksi julistautuneiden Etelävaltioiden kanssa Amerikan valtioliiton.
Mississippin tasavalta, (9. tammikuuta – 8. helmikuuta 1861), julistautui itsenäiseksi Yhdysvalloista, muodosti muiden itsenäiseksi julistautuneiden Etelävaltioiden kanssa Amerikan valtioliiton.
Floridan tasavalta, (10. tammikuuta – 8. helmikuuta 1861), julistautui itsenäiseksi Yhdysvalloista, muodosti muiden itsenäiseksi julistautuneiden Etelävaltioiden kanssa Amerikan valtioliiton.
Alabaman tasavalta, (11. tammikuuta – 8. helmikuuta 1861), julistautui itsenäiseksi Yhdysvalloista, muodosti muiden itsenäiseksi julistautuneiden Etelävaltioiden kanssa Amerikan valtioliiton.
Georgian tasavalta, (19. tammikuuta – 8. helmikuuta 1861), julistautui itsenäiseksi Yhdysvalloista, muodosti muiden itsenäiseksi julistautuneiden Etelävaltioiden kanssa Amerikan valtioliiton.
Louisianan tasavalta, (26. tammikuuta – 8. helmikuuta 1861), julistautui itsenäiseksi Yhdysvalloista, muodosti muiden itsenäiseksi julistautuneiden Etelävaltioiden kanssa Amerikan valtioliiton.
Teksasin tasavalta, (1. helmikuuta – 8. helmikuuta 1861), julistautui itsenäiseksi Yhdysvalloista, muodosti muiden itsenäiseksi julistautuneiden Etelävaltioiden kanssa Amerikan valtioliiton (Teksasin kansanäänestys 23. helmikuuta 1861)
Amerikan valtioliitto, usein vain Konfederaatio, (8. helmikuuta 1861 – 5. toukokuuta 1865), Yhdysvalloista itsenäisiksi julistautuneiden etelävaltioiden Etelä-Carolinan, Mississippin, Floridan, Alabaman, Georgian, Louisianan ja Teksasin muodostama valtioliitto, johon myöhemmin liittyivät vielä Virginia, Arkansas, Pohjois-Carolina ja Tennessee. Yhdysvaltojen hallitusta tukeneiden pohjoisvaltioiden valloitama ja miehittämä. Konfederaatioon liittyneet osavaltiot hyväksyttiin takaisin osaksi Yhdysvaltoja 1866 - 1870.

Etelä-Amerikka


Acren tasavalta 1899–1904, liitettiin Brasiliaan.
Suur-Kolumbia (1819 – 1831), itsenäistyi Espanjan alaisuudesta, hajosi Ecuadoriksi, Venezuelaksi ja Uudeksi-Granadaksi (nykyinen Kolumbia)

Oseania


Havaijin kuningaskunta 1810–1893, Yhdysvallat protektoraatiksi 1893 Yhdysvallat otti lopullisesti hallintaansa 7. heinäkuuta 1898.

Nykyaika (1900-luvulta nykypäivään)

Eurooppa


Pohjois-Eurooppa


Islanti kuningaskunta (1918 – 1944), personaaliunionissa Tanskan kanssa, 1940 Saksa miehitti Tanskan ja Yhdistynyt kuningaskunta Islannin, Islanti julistautui itsenäiseksi tasavallaksi vuonna 1944 kansanäänestyksen jälkeen
Ruotsi-Norjan personaaliunioni (1814 – 1905), hajosi Norjan itsenäistyessä
Suomen sosialistinen työväentasavalta (tammikuu – toukokuu 1918), Suomen sisällissodan aikana punaisten hallitsema osa Suomea, Suomen tasavallan joukkojen valtaama
Suomen kansantasavalta (1939 – 1940), Neuvostoliiton perustama nukkevaltio Suomen rinnalle

Keski-Eurooppa


Kuva:Österreich-Ungarns Ende.png
Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia (1867 – 1918), hajosi
Unkarin kuningaskunta, julistautui itsenäiseksi nimellä Unkarin demokraattinen tasavalta
Kroatia-Slavonian kuningaskunta (1868 – 1918), liittyi Sloveenien, kroaattien ja serbien valtioon
Dalmatian kuningaskunta (1815 – 1918), liittyi Sloveenien, kroaattien ja serbien valtioon
Unkarin demokraattinen tasavalta (1918 – 1919), vallankumouksen jälkeen muodostettiin Unkarin neuvostotasavalta
Unkarin neuvostotasavalta (1919), Romanian miehittämä, jonka jälkeen palautettiin Unkarin kuningaskunta
Unkarin kuningaskunta (1920–1946), Neuvostoliiton miehittämä, jonka jälken perustettiin Unkarin kansantasavalta
Saksan valtakunta (Deutsches Reich) 1871 - 1945 (ensin keisarikunta, myöhemmin Weimarin tasavalta, vuodesta 1933 natsi-Saksa), antautui 8. toukokuuta 1945 ja miehitettiin. Länsiliittoutuneiden miehittämälle alueelle perustettiin vähäisten rajamuutosten jälkeen vuonna 1949 Saksan liittotasavalta, ja Neuvostoliiton miehittämän alueen länsiosiin Saksan demokraattinen tasavalta.
Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) yhdistyi Saksan liittotasavaltaan vuonna 1990. DDR:n ensimmäisten demokraattisten vaalien jälkeen vuonna 1990 uudelleen palautetut viisi vuonna 1952 lakkautettua osavaltiota ilmoittivat liittyvänsä Saksa liittotasavallan perustuslain (Grundgesetz) voimassaoloalueeseen.
Danzigin vapaakaupunki (1919 – 1939), liitettiin Saksan valtakuntaan
Tšekkoslovakia (1918 – 1939, nimenä Tšekko-Slovakia 1938 – 1939), Saksa miehitti Tšekin puoleisen osan, josta muodostettiin Böömin-Määrin protektoraatti ja Slovakia itsenäistyi
Böömin ja Määrin protektoraatti (1939 – 1945), Saksan alaisuudessa, Neuvostoliiton valloittama, jonka jälkeen palautettiin osaksi uudelleen muodostettua Tšekkoslovakiaa
Slovakian tasavalta (1939–1945) (1939 – 1945), Saksan valloittama 1944, Neuvostoliiton valloittama 1945, jonka jälkeen palautettiin osaksi uudelleen muodostettua Tšekkoslovakiaa
Tšekkoslovakia (1945 – 1990, nimenä Tšekin ja Slovakian liittotasavalta 1990 – 1992), jakaantui Tšekki ja Slovakian tasavalloiksi

Itä-Eurooppa


Neuvosto-Venäjä eli Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta (1917 – 1922), yhdistyi Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialististen neuvostosavaltojen sekä Transkaukasian federatiivisen sosialistisen neuvostotasavallan kanssa Sosialististen neuvostotasavaltojen liitoksi eli Neuvostoliitoksi
Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta (1918–1919) (1918–1919), yhdistyi Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan kanssa Liettualais-valkovenäläiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi
Valko-Venäjän kansallinen tasavalta (1918), Neuvosto-Venäjän valloittama
Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta (1919), yhdistyi Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan kanssa Liettualais-valkovenäläiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi
Liettualais-valkovenäläinen sosialistinen neuvostotasavalta (17. helmikuuta 1919 – 25. elokuuta 1919), hajosi Puolan valloitettua pääosan
Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta (1919 – 1922), yhdistyi Ukrainan sosialistisen neuvostosavallan sekä Venäjän ja Transkaukasian federatiivisten sosialististen neuvostotasavaltojen kanssa Sosialististen neuvostotasavaltojen liitoksi eli Neuvostoliitoksi
Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta (1917 – 1922), yhdistyi Valko-Venäjän sosialistisen neuvostosavallan sekä Venäjän ja Transkaukasian federatiivisten sosialististen neuvostotasavaltojen kanssa Sosialististen neuvostotasavaltojen liitoksi eli Neuvostoliitoksi
Länsi-Ukrainan kansantasavalta (1918 – 1919), Puolan valloittama
Hutsulin tasavalta (1919), Romanian valloittama
Ukrainan kansantasavalta (1917 – 1921), Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan ja Neuvosto-Venäjän valloittama
Ukrainan valtakunta (1918), Saksan Ukrainan kansantasavallasta muodostama satelliittivaltio, palautui Ukrainan kansantasavallaksi
Odessan neuvostotasavalta (1918), Saksan ja Itävalta-Unkarin valloittama
Moldovan demokraattinen tasavalta, (1917 – 1918), liitettiin Romaniaan
Kubanin kansantasavalta (1918 – 1920), Neuvosto-Venäjän valloittama
Idel-Uralin tasavalta (1917 – 1918), Neuvosto-Venäjän valloittama
Dagestan (1919 – 1920) Neuvosto-Venäjän valloittama
Pohjois-Kaukasuksen vuoristotasavalta (1918 – 1920), Neuvosto-Venäjän valloittama
Neuvostoliitto eli Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto, hajosi 1991

Etelä-Eurooppa


Kreetan valtio (1898 – 1913), liittyi Kreikkaan.
Pindoksen ruhtinaskunta (1941 – 1944), Italian perustama
Sloveenien, kroaattien ja serbien valtio (1918), yhdistyi Serbian ja Montenegron kuningaskuntien kanssa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnaksi
Jugoslavian kuningaskunta (1918 – 1941/1943), vuodesta 1918 vuoteen 1929 nimenä ''Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta''. Saksan, Bulgarian, Italian ja Unkarin valloittama 1941 ja jakama. Kuningaskunta oli kuitenkin olemassa muodollisesti vuoteen 1943 asti jolloin julistettiin Demokraattinen federatiivinen Jugoslavia
Itsenäinen Kroatian valtio (1941 – 1945), Saksan ja Italian perustama satelliittivaltio, kommunistipartisaanien valloittama ja liittäminen Demokraattiseen federatiiviseen Jugoslaviaan
Serbia 1941 – 1944 (1941 – 1944), Saksan perustama satelliittivaltio, kommunistipartisaanien valloittama ja liittäminen Demokraattiseen federatiiviseen Jugoslaviaan
Montenegron kuningaskunta 1941 – 1944 (1941 – 1944), Italian satelliittivaltio vuoteen 1943, jonka jälkeen Saksan satelliittivaltio vuoteen 1944. Kommunistipartisaanien valloittama ja liittäminen Demokraattiseen federatiiviseen Jugoslaviaan.
Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta (1943 – 1992), vuosina 1943-1945 nimenä ''Demokraattinen federatiivinen Jugoslavia''. Hajosi Slovenian, Kroatian ja Makedonian itsenäistyessä 1991 ja Bosnia-Hertsegovinan 1992, jonka jälkeen jäljelle jääneestä osasta muodostettiin Jugoslavian liittotasavalta 1992.
Krajinan serbitasavalta (1991 – 1995), Kroatian serbien perustama ja Kroatian valloittama
Serbia ja Montenegro (1992 – 2003), muodostettiin Serbian ja Montenegron valtioliitoksi
Serbia ja Montenegro (2003 – 2006), hajosi Montenegron itsenäistyessä

Aasia

Kaukasia


Transkaukasian federaatio (24. helmikuuta 1918 – 28. toukokuuta 1918), hajosi Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin demokraattisiin tasavaltoihin
Georgian demokraattinen tasavalta (1918 – 1921), muutettiin Neuvosto-Venäjän valloituksen jälkeen Georgian sosialistiseksi neuvostotasavallaksi
Armenian demokraattinen tasavalta (1918 – 1920), Turkki valloitti länsiosan ja Neuvosto-Venäjä itäsoan, jonne perusti Armenian sosialistisen neuvostotasavallan
Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta (1918 – 1920), muutettiin Neuvosto-Venäjän valloituksen jälkeen Azerbaidžanin sosialistiseksi neuvostotasavallaksi
Georgian sosialistinen neuvostotasavalta (1921 – 1922), yhdistettiin Armenian ja Azerbaidžanin neuvostotasavaltojen kanssa Transkaukasian sosialistiseksi federatiiviseksi neuvostotasavallaksi
Armenian sosialistinen neuvostotasavalta (1920 – 1922), yhdistettiin Georgian ja Azerbaidžanin neuvostotasavaltojen kanssa Transkaukasian sosialistiseksi federatiiviseksi neuvostotasavallaksi
Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta (1920 – 1922), yhdistettiin Armenian ja Georgian neuvostotasavaltojen kanssa Transkaukasian sosialistiseksi federatiiviseksi neuvostotasavallaksi
Abhasian sosialistinen neuvostotasavalta (31. maaliskuuta 1921 – 1931), 16. joulukuuta 1921 liitettiin erityisenä sopimustasavalta Georgian sosialistiseen neuvostotasavaltaan ja liittyi sen mukana Transkaukasian sosialistiseen federatiiviseen neuvostotasavaltaan. Alennettiin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi 1931.
Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta (1922 – ''1936''), liitettiin Neuvostoliittoon loppuvuodesta 1922 ja jaettiin 1936 Gruusian, Armenian ja Azerbaidžanin neuvostotasavaltojen kesken

Lähi-itä


Hijazin kuningaskunta, liitettiin osaksi Saudi-Arabiaa 1926
Jemenin kuningaskunta (1918 – 1962, vallankaappaus, jonka jälkeen perustettiin Jememin arabitasavalta
Etelä-Arabian federaatio (1962 – 1967), Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti, itsenäistyi Jemenin kansantasavallaksi
Jemenin arabitasavalta (1962 – 1990), yhdistyi Jemenin kansantasavallan kanssa Jemenin tasavallaksi
Jemenin demokraattinen kansantasavalta (1967 – 1990), yhdistyi Jemenin arabitasavallan kanssa Jemenin tasavallaksi

Keski-Aasia


Buharan kaanikunta (1785 – 1920), alueesta muodostettiin Buharan sosialistinen kansantasavalta
Hivan kaanikunta (1511 – 1920), alueesta muodostettiin Horezmin sosialistinen kansantasavalta
Buharan sosialistinen kansantasavalta (1920 – 1924), jaettiin Uzbekistanin ja Turkmenistanin sosialististen neuvostotasavaltojen kesken
Horezmin sosialistinen kansantasavalta (1920 – 1924), jaettiin Uzbekistanin ja Turkmenistanin sosialististen neuvostotasavaltojen sekä Neuvostoliittoon kuuluneen Kirgiisien autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kesken
Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta (1924 – 1925), liittyi Neuvostoliittoon
Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta (1924 – 1925), liittyi Neuvostoliittoon
Urjanhain tasavalta (1912 – 1914), liitettiin Venäjän keisarikuntaan
Tannu-Tuvan kansantasavalta (1921 – 1944), vuodesta 1926 nimenä Tuvaanien kansantasavalta, liitettiin Neuvostoliittoon autonomisena alueena

Itä-Aasia


Kaukoidän tasavalta (1920 – 1922), liittyi Neuvosto-Venäjään
Mantšukuon keisarikunta perustettiin Japanin vasalliksi 1931 Japanin Kiinalta valloittamille alueille. Kiinalaiset kommunistit valloittivat sen takaisin 1945 ja se liitettiin Kiinan kansantasavaltaan 1949.
Korea

Etelä-Aasia


Aceh (1496 – 1903), Alankomaat valloittama
Sikkimin kuningaskunta liitettiin osavaltiona Intiaan 1975
Taiwanin tasavalta (1895) julistautui itsenäiseksi 24. toukokuuta 1895, mutta joutui Japanin valloittamaksi lokakuussa samana vuonna.
Tiibet on ollut useaan otteeseen itsenäinen. "Viimeinen" itsenäisyys vuosina 1912-1950 on kiistanalainen, jota yksikään YK:n jäsenvaltio ei ole tunnustanut. Kiina miehitti Tiibetin 1950, jonka jälkeen siitä tuli Kiinan autonominen alue.
Etelä-Vietnam ja Pohjois-Vietnam yhdistyivät Vietnam Pohjois-Vietnamin valloitettua etelän Vietnamin sota päätteeksi 1976.

Afrikka


Yhdistynyt arabitasavalta - Egyptin ja Syyrian liittovaltio (osittain Aasiassa)
Oranjen vapaavaltio (1854-1902)
Transvaalin tasavalta (1857-1881 ja 1877-1900)
Etelä-Afrikan unioni (1910–1962)
Katanga erosi Kongon tasavalta 1960, liitettiin takaisin 1963.
Rhodesian ja Njassamaan liittovaltio (1953 – 1963), hajosi Pohjois-Rhodesian (nykyinen Sambia) ja Njassamaan (nykyinen Malawi) ja Etelä-Rhodesian itsenäistyessä
Rhodesia, (1965 – 1980), ei kansainvälisesti tunnustettu, saavutti itsenäisyyden 1980 enemmistövaltaan siirtymisen jälkeen nimellä Zimbabve
Malin liittovaltio oli Senegalin ja Ranskan Sudanin eli Malin käsittämä vuonna 1959 muodostettu liittovaltio, joka itsenäistyi Ranskasta 20. kesäkuuta 1960 ja hajosi jo 20. elokuuta 1960, jolloin Malista ja Senegalista tuli omat valtionsa.
Biafran tasavalta - irtautui Nigeriasta 1967 ja liitettiin takaisin 1970 sodan lopputuloksena.
Senegambia oli Senegalin ja Gambian vuosina 1982–1989 muodostama liittovaltio.
Sansibarin sulttaanikunta (1963 - 1964), itsenäistyi Ison-Britannian siirtomaavallasta, yhdistyi Tanganjikan kanssa Tansaniaksi
Tanganjika (1961 – 1964, yhdisstyi Sansibarin kanssa Tansaniaksi

Amerikka


Acren tasavalta (1899 – 1904), liitettiin Brasiliaan.
Länsi-Intian liittovaltio (1958–1962), hajosi ja alueesta muodostettiin Antigua ja Barbuda, Barbados, Dominica, Grenada, Jamaika, Caymansaaret, Turks- ja Caicossaaret, Montserrat, Saint Kitts ja Nevis, Anguilla, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit ja Trinidad ja Tobago

Lähteet


Viitteet


Luokka:Historialliset valtiot
Luokka:Luettelot valtioista
frp:Lista des payis disparus
cs:Seznam zaniklých států v Evropě
et:Endiste riikide loend
en:List of former sovereign states
es:Anexo:Países extintos
eo:Listo de eksaj ŝtatoj en Eŭropo
fr:Liste des pays disparus
fy:List fan eartydske lannen
os:Историон бæстæтæ
csb:Lësta historëcznëch krôjów ë òbéńdów
lez:Амачир гьукуматар
nah:Huehcāuh Tlācatiyān
nl:Lijst van historische landen
ja:消滅した政権一覧
no:Liste over historiske stater
pt:Criptarquia
ru:Список исчезнувших государств и зависимых территорий
sq:Shtete të zhdukura
sl:Seznam propadlih držav
sr:Списак бивших држава
sv:Lista över historiska länder och riken
vi:Danh sách quốc gia không còn tồn tại
zh:已不存在国家列表

Heprea


Heprea (עברית, ''ivrit'') on Israelin virallinen kieli. Sitä puhuu noin viisi miljoonaa ihmistä. Hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle heprealainen kirjaimisto, joka koostuu pelkistä konsonanttimerkeistä. Vokaalit voidaan merkitä näkyviin erillisillä Heprea#Nikkud (vokalisaatio), mutta yleensä ne jätetään pois.

Historia


Heprean alkuperä


Heprea kuuluu afroaasialaiset kielet, sen seemiläiset kielet haaraan, ja se oli alkujaan erittäin läheistä sukua foinikialaiset ja roomalaisten hävittämässä Karthagossa puhutulle puunilaiset kielelle. Arabian kieli on kaukaisempaa sukua, mutta sukulaisuus näkyy kyllä esimerkiksi sellaisissa sanoissa kun ar. ''salam'', he. ''šalom'' "rauha" tai ar. ''maghreb'', he. ''ma<sup>c</sup>arav'' "länsi", ar. ''Misr'', he. ''Mitzrajim'' "Egypti".

Kehitysvaiheet


Vanha testamentti heprea perustuu noin vuosina 1200–200 eaa. puhuttuun eteläheprealaiseen puhekieleen. Heprean pohjoisemman murteen oletetaan olleen lähempänä foinikian kieli. Vanhaa testamenttia vanhempia hepreankielisiä tekstejä tunnetaan, mutta ne eivät kuulu kirjalliseen kaanoniin; Lähi-idästä on myös tavattu tekstejä hepreaa lähellä olevilla seemiläiskielillä, joten on mahdollista puhua kokonaisesta kanaanilaiset kielten ryhmästä, johon heprea kuuluu. Näistä tärkein on heprean jälkeen Foinikian kieli, mutta sen lisäksi tunnetaan muun muassa Moab kieleksi kutsuttu kielimuoto.
Heprea ei välttämättä ollut alun perin juutalaiset oma kieli, vaan jotkut olettavat heidän omaksuneen sen vasta kanaanilaisilta heimoilta asettuessaan ensimmäisen kerran asumaan Israeliin. Aiemmin he ovat saattaneet puhua hyvinkin erilaista kieltä. Tavallisimmin oletetaan sen olleen seemiläinen kieli, mutta lähempänä aramean kieli tai akkadin kieli.
Mišnan heprea. Mišnaksi kutsutaan juutalaisen filosofisen viisauskirjallisuuden, Talmudin, ydinosaa. Mišnan heprea vastaa noin vuosien 200 eaa. - 200 jaa. aikana Palestiinassa puhuttua hepreaa. Tuohon aikaan heprea oli puhekielenä jo väistymässä aramean tieltä, joten Mišnan hepreassa on havaittavissa aramean vaikutusta.
Keskiajan heprea. Juutalaisten hajaannuksen aikana heprea oli yksinomaan kirjakieli. Tärkeä juutalainen sivistyskeskus oli arabien hallitsema Espanja (al-Andalus), jossa laadittu hepreankielinen kirjallisuus levisi muidenkin maiden juutalaisten tietoon ja käyttöön.
Uusheprea. Heprean elvytys puhekieleksi alkoi 1700-luku, kun Haskala-sivistysliikkeen kummi Moses Mendelssohn koetti käyttää hepreaa maallisen valistuskirjallisuuden kielenä. Seuraavalla vuosisadalla Mendele Moicher Sforim (Mendel Abramovitš) kirjoitti proosakirjallisuutta, jossa hän pyrki kuvaamaan oman aikansa juutalaisgeton elämää hyödyntämällä kaikkia aikaisempia heprean tyylejä. Se heprea, joka sittemmin kehittyi Palestiinassa puhekieleksi, oli samalla tavoin Eklektinen kuin Mendele Moicher Sforimin heprea. Sittemmin on kyllä pyritty tekemään korjausliikkeitä virallisen kielenkäytön lähentämiseksi Raamatun hepreaan, ja monet myöhemmistä tyyleistä saadut sanat ja vaikutteet ovat jääneet käytöstä.

Heprean kuihtuminen ja elvytys puhekieleksi


Heprean kieltä puhuttiin yli 2000 vuotta sitten juutalaisten keskuudessa, mutta aramean kieli korvasi sen muissa kuin uskonnollisissa yhteyksissä. Heprean kieli on elvytetty 1900-luvulla.
Sen jälkeen kun heprea jäi käytöstä puhekielenä, sitä käytettiin yhä juutalaisten sivistyskielenä ennen muuta talmudistisessa kirjallisuudessa. Tällöin hepreaan vaikutti voimakkaasti muun muassa arabian kieli, eikä vähiten siksi, että arabien valtaama Pyreneiden niemimaa oli tärkeä juutalainen kulttuurikeskus. Valistuksen aikakaudella juutalaisten keskuudessa syntyi Haskala, sivistysliike, joka nosti yhdeksi tavoitteekseen heprean maallistamisen ja nykyaikaistamisen. Haskala ei johtanut pysyviin seurauksiin, mutta nationalismin aikakaudella venäjänjuutalainen Eliezer Jitzhak Perlman, sittemmin Eliezer Ben-Jehuda, muutti Israeliin, silloiselle brittien hallitsemalle Palestiinan mandaattialueelle luodakseen heprean uudelleen Israelin kansan puhekieleksi Israelissa. Hän ryhtyi kehittämään sanastoa nykyaikaisen elämän tarpeisiin ja toimi heikosta terveydestään huolimatta aktiivisesti muun muassa lehtimiehenä ja opettajana edistääkseen heprean kielen asiaa.
Projektin onnistumisen katsotaan johtuneen kahdesta tekijästä: ensinnäkin Palestiinaan monista eri maista muuttavat juutalaiset tarvitsivat yhteisen, neutraalin puhekielen, ja toiseksi heprean pahin kilpailija, Jiddiš, oli leimautunut takapajuiseksi gettoslangiksi eli edusti juuri sitä puolta juutalaisuudessa, jota Sionismi olivat paenneet Israeliin. Toisen maailmansodan jälkeen jiddišin mainetta huononsi myös sen sukulaisuus saksan kieli, jonka kanssa suuri osa juutalaisista ei saksalaisten natsijohtajien järjestämän holokaustin jälkeen halunnut olla yhteyksissä. Nykyheprea oli osa uutta vahvan ja voimakkaan, keskitysleirit ja pogromit voittaneen tulevaisuuden juutalaisen identiteettiä.

Heprean kirjoittaminen


Hepreaa kirjoitetaan seemiläisten kielten tapaan oikealta vasemmalle pelkillä konsonanttimerkeillä. Uskonnollisissa teksteissä ja esimerkiksi sanakirjoissa vokaalit on merkitty konsonanttien yhteyteen pienillä piste- ja viivamerkeillä. Tätä pisteytystä kutsutaan ''nikkudiksi''. Heprean aakkosissa ei ole isoja ja pieniä kirjaimia erikseen, mutta kylläkin erilaisia tyylejä (kursiivi, kirjoituskirjaimet jne.), jotka voivat erota toisistaan paljonkin. Erikseen on olemassa ns. Raši-kirjoitus, tyyli, jota käytetään pääasiassa Talmudissa, ja sielläkin vain tämännimisen rabbin kirjoittamien kommentaarien painamiseen.

Nikkud (vokalisaatio)


Nikkudin kehittäjinä pidetään 700-luvun juutalaisia oppineita, masoreetti. Masoreettien aikana heprea ei ollut enää elävä kieli, mutta juuri siksi masoreetit kehittivät erittäin tarkan jaottelun, jossa merkittiin niin pitkät, lyhyet kuin erittäin lyhyetkin vokaalit omilla merkeillään. Masoreettien vokaalioppia on jonkin verran yritetty kyseenalaistaa, mutta nykytutkimus pitää sitä varsin luotettavana olosuhteet huomioiden: vaikka heprea ei masoreettien aikana enää ollutkaan puhekieli, heidän nikkudinsa perustuu ainakin autenttiseen traditioon.
Heprean vokalisointimerkit ovat (esimerkeissä bet-kirjaimen kanssa esitettyinä):
בַ ''pataḥ'', vaakaviiva kirjaimen alla (hyvin lyhyt a)
בָ ''qamats'' (''qamets''), pieni alaspäin osoittava "tikari" kirjaimen alla (asemasta riippuen joko pitkä a tai lyhyt o)
בֶ ''segol'', kolme pistettä kärjellään seisovaksi kolmioksi asetettuna kirjaimen alla (avoin, ä-mäinen e)
בֵ ''tsere'', kaksi pistettä vaakasuunnassa kirjaimen alla (e)
בִ ''ḥiriq'' (''ḥireq''), piste kirjaimen alla (i)
בֹ ''ḥolam'' (''ḥolem''), piste kirjaimen päällä (o)
בֻ ''qubuts'' (''qibbuts''), kolme alamäkeen laskeutuvaa pistettä kirjaimen alla (lyhyt u)
בוּ ''šuruq'' (''šureq''), käytetään VAIN yhdessä matres lectionis -kirjaimen vav (yleensä konsonantti v) kanssa; yksinäinen piste, joka sijoitetaan vav-kirjaimen keskikohdalle sen vasemmalle puolelle.
בְ ''šva'', kaksi päällekkäistä pistettä, jotka merkitsevät hyvin lyhyttä (tai ääntymättä jäävää) e:tä. Šva-vokaalin pisteet voidaan liittää muidenkin vokaalimerkkien oikealle puolelle ilmaisemaan, että asianomainen vokaali ääntyy hyvin lyhyenä.

Begadkefat ja dageš


Ryhmä heprean konsonanttikirjaimia - bet, gimel, dalet, kaf, pe ja tav - voivat ääntyä joko sulkeumaäänteenä tai sitä vastaavana hankausäänteenä, esimerkiksi kaf-kirjain voi olla joko k tai saksan ach-äänne, pe-kirjain voi olla joko p tai f. Muistisääntönä käytetään mitään merkitsemätöntä sanaa ''begadkefat'', johon nämä kaikki kirjaimet sisältyvät. Yleensä begadkefat-kirjain on sanan alussa aina sulkeumaäänne (esimerkiksi b, k, p), sanan sisällä ja lopussa vastaava hankausäänne (v, ach-äänne, f). Jos kirjaimen sisään kirjoitetaan piste, ns. ''dageš'', kirjain äännetään sanan keskellä tai lopussakin sulkeumaäänteenä.
Raamatun hepreassa yllä oleva sääntö koski myös g:tä, d:tä ja t:tä, jotka tulisi oikeastaan ääntää myös hankausäänteinä silloin kun niissä ei ole dagešia: g:stä tulisi tällöin se äänne, joka kirjoitetaan IPA:n foneettisessa transkriptiossa kreikkalaisella gamma-kirjaimella γ(ach-äänteen soinnillinen vastine), d:stä tulisi ð (kuten englannin sanassa ''this'') ja t:stä tulisi θ-äänne, kuten englannin sanassa ''thick''. Käytännössä näiden kohdalla ei kuitenkaan noudateta enää kuvattua tapaa, ilmeisesti siksi, että jiddiš ja muut juutalaisten aiemmin äidinkielenään puhumat kielet eivät antaneet tukea näille vaikeille äänteille.
Erikoistapaus on tav (aakkosten lopussa oleva t-kirjain). Jiddišiä puhuvien askenaasit tapana oli ääntää sananloppuinen tav, jonka siis periaatteessa olisi pitänyt olla sama äänne kuin th englannin sanassa thick, ässänä. Niinpä esimerkiksi sanasta ''bat'' "tyttö, tytär" tulikin ''bas''. Tätä ääntämystä esiintyy esimerkiksi Yhdysvaltain juutalaisten keskuudessa jonkin verran - esimerkiksi poikien ''bar mitzva'' ("hyveen poika") -seurakuntaanottojuhlien vastineeksi tytöille pidettävä juhla onkin Yhdysvalloissa nimeltään ''bas mitzva'', ei ''bat mitzva'', kuten odottaisi. Käytäntö ei kuitenkaan ole Yhdysvalloissakaan johdonmukainen: esimerkiksi Rotary ja lionseihin verrattavan "Liiton pojat" -järjestön nimeä ei translitterointi ''B'nai Bris'', kuten voisi odottaa, vaan ''B'nai Brith'', joka tuleekin lähemmäksi raamatunheprealaista ääntämistä.
Dageš-merkkiä käytetään myös muilla kirjaimilla kuin begadkefatilla, jolloin se tarkoittaakin kaksinkertaista konsonanttia - esimerkiksi ''Mossad'' kirjoitetaan dagešilla. Nykyisraelilaisessa hepreassa kaksoiskonsonantteja ei kuitenkaan käytännössä äännetä erilaisina.
Sananloppuista h:ta (heprean he-kirjainta) käytetään ilmoittamaan, että sana päättyy vokaaliin (tyypillisesti a:han). Mutta jos siellä oikeasti kuuluu h-äänne, tämä ilmaistaan kirjoittamalla he-kirjaimen sisään dageš.

Matres lectionis


Nykyheprean vokaalien pituudet ovat sikäli yksinkertaistuneet, että nikkudin sijasta pärjätään erinomaisesti ns. ''matres lectionis'' -kirjoitustavalla, jossa vokaalit kirjoitetaan sopivasti valituilla konsonanttikirjaimilla. O ja u merkitään vav-kirjaimella (konsonanttina se äännetään v), i ja e merkitään jod-kirjaimella (joka on konsonanttina sama kuin suomen j), ja sanan lopussa h-kirjain (he) merkitsee mitä tahansa loppuvokaalia.
Niiltä osin kuin nikkud-merkki ei ilmoita äännettävän vokaalin pituutta, raamatullisessa hepreassa matres lectionis -kirjain yhdistettynä vastaavaan nikkudiin täydensi nikkudin antaman tiedon vokaalin laadusta pituustiedolla. Matres lectionis -merkki saatettiin kuitenkin jättää kirjoittamatta silloinkin kun vokaali oli pitkä. Tätä kutsutaan defektiiviseksi kirjoitustavaksi (''defective scriptum''), kun taas nikkudin ja matres lectionis -merkin yhteiskäyttöä sanotaan täydeksi kirjoitustavaksi (''plene scriptum''). Raamatun hepreassa on monia sanoja, joilla molempia kirjoitustapoja esiintyy rinnakkain.

Nykyinen kirjoitustapa


Alun perin matres lectionis -kirjoitustapaa oli äännehistoriallisista syistä luvallista käyttää vain tietyissä sanoissa, kun taas toisten sanojen vokalisointi oli merkittävä pelkästään nikkudilla. Nyttemmin matres lectionis -kirjaimia käytetään yleisesti niin lyhyiden kuin pitkienkin vokaalien merkitsemiseen sellaisissa teksteissä, joista nikkudin pisteet ja viivat puuttuvat; Heprean kielen akatemian suosituksia noudattaa tuskin kukaan.
Sananloppuinen vokaali merkitään hepreassa kirjoittamalla sanan viimeisen konsonantin jälkeen H-kirjain. Niinpä englannin tapa kirjoittaa raamatullisten nimien loppuun -h - ''Jedediah'', ''Noah'', jne., on heprean vaikutusta.

Raamatullinen heprea, ketiv ja qere


Hepreankielinen Vanha testamentti eli ''Tanakh'' (T-N-K = ''Toora, Nevi'im ve-Ktuvim'' = "Laki, profeetat ja kirjoitukset" - eli Mooseksen kirjat, profeettakirjat ja historiakirjat) käyttää nikkudin lisäksi painomerkkejä sekä muodollisen ääneenluvun, resitoinnin, rytmitysmerkkejä. Lisäksi siihen kuuluu ''qere''n (lukutavan) ja ''ketiv''in (kirjoitustavan) eroa selventäviä merkintöjä. Nykyään tieteellisesti merkittävin Tanakh-editio lienee ''Biblia Hebraica Stuttgartensia'', joka on Kittelin edition nykyaikaistettu versio.
Ketiv tarkoittaa sitä, miten teksti on kirjoitettu; tekstiä ääneen luettaessa on kuitenkin perinteisesti poikettava ketiv-sanamuodosta eräin kohdin ja luettava (qere) tietyt sanat toisin. Kuuluisa esimerkki tästä on Jumalan nimi, joka kirjoitetaan neljällä konsonanttikirjaimella JHVH - tästä kirjainyhdistelmästä käytetään mielellään kreikankielistä nimeä "tetragrammaton". Sana JHVH on varsinkin kristillisessä käytännössä luettu "Jehova" (tetragrammatonin konsonantit ja sanan "Adonai" (Herra) vokaalit); todennäköisempi ääntämistapa on "Jahve". Juutalaiset lukevat mielellään joko "Adonai" tai "ha-Shem" (Se Nimi) välttyäkseen tällöin lausumasta vahingossakaan Jumalan nimeä.

Vieraiden kielten vaikutus hepreaan


Nykyheprea on sanastoltaan yllättävän lähellä Raamatun hepreaa, mutta on täydentänyt vanhatestamentillista ainesta lainaamalla runsaasti aineksia länsimaisesta sivistyssanastosta (''fizi'' = fyysinen, fysikaalinen, ''ximi'' = kemiallinen, ''matematiqa'' ym.), arabiasta, arameasta ja jiddišistä. Englantilaislainat kuuluvat hepreaan kuten muihinkin nykykieliin, mutta ennen muuta puhuttuun slangiin - teknillisen terminologian puolella heprea on varsin omavarainen.
Fraseologia ja lauseoppi ovat saaneet vaikutteita eurooppalaisista kielistä, eivätkä vähiten venäjän kieli ja puolan kieli. Myös kansainväliset lainasanat heprealaistetaan mielellään venäläisillä päätteillä: ''proteqtzija''.
Jatkuvasti uudet maahanmuuttajien aallot tuovat omia mausteitaan kadun slangiin, ja israelilaiset näytelmäkirjailijat valittavatkin, että on mahdotonta kirjoittaa ajan hermolla pysyvää puhekielistä draamaa. Tämä ei kuitenkaan haittaa kabareetaiteilijoiden ja estradikoomikoiden tahtia, joiden sanaleikit löytävät aina nopeasti tiensä heprean slangiin. Myös arabialaisperäiset slangisanat ovat tavallisia. Koska heprea pyhänä kielenä ei tunne kirosanoja eikä rivouksia, joita kuitenkin Israelin ankarissa oloissa tarvitaan paljon, ne on täytynyt lainata jiddišistä tai arabiasta.
Nykyheprea eroaa raamatun hepreasta ehkä eniten ääntämiseltään ja lauseopiltaan. Eurooppalaiselle vaikeita kurkkuäänteitä (qof, 'ain, xet) ei yleensä vaivauduta lausumaan oikein: itse asiassa ainoastaan arabimaista muuttaneet ns. orientaalijuutalaiset osaavat ääntää nämä äänteet, koska ne ovat saaneet tukea arabiasta, mutta koska eurooppalaisperäiset askenaasijuutalaiset ovat tavallisesti paremmin koulutettuja ja vierastavat taikauskoisina pitämiään orientaalijuutalaisia, myös näiden ääntämistapa, vaikkakin lähempänä heprean raamatullista ääntämystä, on Israelissa jäämässä alaluokkaisuuden merkiksi.
'Ain-kirjaimella merkittiin alun perin laryngaaliäännettä, jollainen esiintyy esimerkiksi 'Abd-alkuisten arabialaisten nimien ensimmäisenä äänteenä (tarkassa siirrekirjoituksessa tätä merkitään pienellä c-kirjaimella: <sup>c</sup>Abdullah). Nykyään 'ain on samanlainen katkoksen merkki kuin edellä mainittu alif-kirjain.
Qof-kirjain on alkujaan tarkoittanut hyvin takaista ja velarisoitunutta k-äännettä, joka myös arabian siirrekirjoituksessa merkitään q:lla; nykyään q on yksinkertaisesti tavallinen k, ja sitä käytetään k-äänteen kirjoittamiseen vierasperäisissä sanoissa, koska heprean varsinainen k-kirjain, kaf, on usein sanan sisällä ja lopussa ach-äänteen merkki.
Vielä merkittävämpää on, että nykyheprean verbien käyttö on muovautunut jiddišin ja muiden eurooppalaisten kielten aikamuotojärjestelmän mukaiseksi, kun taas aidoissa seemiläisissä kielissä, kuten raamatun hepreassa ja arabiassa, aspektin ilmentäminen on tärkeämpää kuin aikamuodot.
Monet raamatulliselle heprealle ominaiset mielenkiintoiset lauserakenteet ovatkin nykyhepreassa saaneet väistyä standardieurooppalaisten ilmaisutapojen tieltä. Esimerkiksi adjektiivi ei ollut muinaishepreassa vertailumuotoja, jolloin esimerkiksi ajatus "hän on vahvempi kuin muut miehet" jouduttiin ilmaisemaan sanomalla "hän on miehistä vahva". Nykyhepreassa tätä ei käytetä, vaan sen sijaan on ryhdytty soveltamaan sanoja "enemmän" ja "vähemmän" adjektiivien komparatiivi: "hän on enemmän vahva kuin muut miehet" tms.

Heprean kieliopin yleispiirteitä


Heprea on seemiläinen kieli. Niinpä heprean sanojen taivutuksessa sanan vartalokonsonantit - yleensä niitä on kolme, mutta myös kaksikonsonanttisia vartaloita esiintyy - pysyvät tavallisesti muuttumattomina, mutta vokaalit muuttuvat. Tästä syystä muuten seemiläiset kielet käyttävät mielellään konsonanttikirjoitusta: konsonantit ovat varsinaisia merkityksen kantajia, kun taas vokaalit mielletään "liikevoimiksi", jotka mahdollistavat sanan lausumisen.
Heprean maskuliinit substantiivit saavat yleensä monikonpäätteen ''-im'', feminiinit ''-ot''. Tästä on kuitenkin jonkin verran poikkeuksia molempiin suuntiin, esimerkiksi ''mila'' "sana" saa monikon ''milim'', vaikka onkin feminiini, kun taas ''šulchan'' "pöytä", joka on maskuliini, on monikossa ''šulchanot''. Sanavartalo säilyy usein tunnistettavana monikossa, mutta sellaistakin esiintyy, että vokaalimuutokset sotkevat sen hyvin merkillisen näköiseksi - tunnettu esimerkki on ''<sup>c</sup>iparon'' "lyijykynä", monikossa ''<sup>c</sup>efronot''.
Hepreassa ei ole genetiiviä. Se, mitä me kutsumme genetiiviattribuutiksi, jää hepreassa muuttumattomaksi, kun taas genetiiviattribuutin ''pääsana'' omaksuu taivutusmuodon, jota kutsutaan konstruktiksi. Konstrukti ei välttämättä eroa substantiivin sanakirjamuodosta muuten kuin nikkudinsa osalta; a-kirjaimeen päättyvät feminiinit saavat yleensä ylimääräisen t:n loppuun: ''mapa'' "kartta", mutta ''mapat Finland'' "Suomen kartta". Lisäksi maskuliinien monikonpääte ''-im'' muuttuu muotoon ''-ej''. Eräillä substantiiviryhmillä konstrukti voi kyllä olla hyvinkin toisennäköinen kuin absoluuttinen muoto; hyviä esimerkkejä tästä ovat ns. segolaattisubstantiivit (ryhmä toiseksi viimeiseltä tavulta painotettuja maskuliineja), joilla ei yksikössä ole erityistä konstruktimuotoa, mutta monikossa sitäkin merkillisempiä: ''sefer'' "kirja", ''sfarim'' "kirjat" (normaali monikkomuoto), ''sifrei'' "...n kirjat" (monikon konstrukti). Yleensä konstruktien muodostamista säätelevät selvät säännöt, mutta joidenkin sanojen konstruktimuodot tulee opetella erikseen.
Hepreassa ei ole epämääräistä artikkeli (kielioppi). Määräinen artikkeli on ''ha-'', joka kirjoitetaan yhteen pääsanansa kanssa; translitteraatiossa se kirjoitetaan usein väliviivalla ja/tai pienellä kirjaimella pääsanan alkaessa isolla: ''haGolan'' "Golan", ''haGalil'' "Galilea", ''haŠo'ah'' "holokausti", ''Artzot haBrit'' "Yhdysvallat" ("liiton maat"). Myös prepositiot sekä sana ''ve-'' "ja" kirjoitetaan yhteen seuraavan sanan kanssa.

Heprean nykykirjallisuus


Heprean nykykirjallisuuden perustajana voitaneen pitää Ašer Ginzbergiä (1856–1927), joka omaksui kirjailijanimen Axad ha'Am (tai Ahad ha-Am), "Yksi kansasta". Axad ha'Am pilkkasi sionistien uudisraivaustouhuja ja asutushankkeita ja halusi mieluummin tehdä Palestiinasta juutalaisten henkisen kodin, josta kirjailijat ja taiteilijat voisivat hakea innoitusta. Hän oli hurskasta ukrainalaista Hasidijuutalaiset, mutta vapauduttuaan kodin kahleista hän käänsi selkänsä uskonnolle ja omistautui maalliselle valistukselle omaksuen muun muassa tärkeimmät länsimaiset kulttuurikielet ja niillä laaditun filosofian ja kirjallisuuden. Hän julkaisi esseensä vaikutusvaltaisessa HaŠilo'ah-lehdessä, jonka päätoimittaja hän oli. Hän vietti viimeiset vuotensa Palestiinassa.
Odessan juutalainen Chaim Nahman Bialik (1873–1934) perusti nykyhepreankielisen runouden teoksillaan, jotka kuluivat Palestiinan juutalaisten pioneerien käsissä. Kuuluisin Bialikin teoksista on Kišinjovin tuolloisia juutalaisvainoja käsittelevä ''B'Ir ha-Harega'' ("Hävityksen kaupungissa").
Hepreankielisen nykykirjallisuuden toi maailman tietoisuuteen Samuel Josef Agnon (1888–1970), jolle myönnettiin vuoden 1966 kirjallisuuspalkinto yhdessä Nelly Sachsin kanssa. Agnon kuvasi romaaneissaan ja novelleissaan Itä-Euroopan juutalaisten elämän tuhoa ja Palestiinaan pelastautuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hän oli ankaran oikeaoppinen, uskonnollinen juutalainen, mikä tietysti vaikutti myös hänen kirjallisuutensa maailmankuvaan. Agnonin teoksista on suomennettu ''Kun väärä oikaistaan'' ja ''Uskollisuuden vala''.
Israelin tunnetuin nykyisin elävä kirjailija on Amos Oz (s. 1939). Sotilaanakin kunnostautunut, kibbutsissa kasvanut Oz tunnetaan nykyisin ennen muuta rauhanaktivistina ja Israelin yhteiskunnan ankarana arvostelijana. Ozin teoksista on suomennettu muun muassa ''Israelin maassa'', ''Mieheni Mikael'', ''Meri on sama'', ''Täydellinen rauha'', ''Ehkä jossain muualla'' ja ''Pahanneuvon vuori''.

Israelilaisia paikannimiä


''Petach Tiqva'' = Toivon portti
''Rechovot'' = Kadut
''Ri'šon le-Tzijon'' = Ensimmäisenä Siioniin
''Qirjat Arba''' = Neljäs kaupunki
''Qirjat Š'mona'' = Kahdeksas kaupunki
''Tel Aviv'' (תל אביב) = Kevätkukkula
''Beer Sheva'' = Seitsemän Kaivoa

Heprean perussanastoa


(Huom. x ja kh tarkoittavat cha-äännettä. Paino on hepreassa yleensä viimeisellä tavulla.)
שלום ''Šalom!'' Rauhaa! (tervehtimis- ja hyvästelysana)
להתראות ''Le-hitra'ot!'' Näkemiin!
איפה ''efo'' missä?
למה ''lama'' miksi?
מה ''ma'' mitä?
מי ''mi'' kuka?
אני ''ani'' minä
אתה ''ata'' sinä (mies)
את ''at'' sinä (nainen)
מה שלומך ''ma šlomekh?'' kuinka voit? (naiselle)
מה שלומך ''ma šlomkha?'' kuinka voit? (miehelle)
טוב, תודה, ברוך השם ''tov, toda, barukh ha-šem'' voin oikein hyvin, Luojan kiitos (barukh ha-šem käytetään myös hämmästellessään jotakin, jolloin paino on viimeisellä tavulla.)
אני מצטער ''ani mitzta'er'' olen pahoillani (miehen sanomana)
אני מצטערת ''ani mitzta'eret'' olen pahoillani (naisen sanomana)
תודה ''toda'' kiitos
תודה רבה ''toda raba'' kiitos paljon
שמע ישראל! אדני אלהינו, אדני אחד ''Šema Israel! Adonai eloheinu, Adonai echad.'' Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ ''Berešit bara Elohim et ha-šamajim ve-et ha'aretz.'' Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
והארץ היתה תהו ובהו ''Ve-ha'aretz hajeta tohu ve-bohu.'' Ja maa oli autio ja tyhjä.
וחשך על־פני תהום ''Ve-chošekh <sup>c</sup>al-p'nei t'hom'' Ja pimeys syvyyden päällä,
ורוח אלהים מרחפת על־פני המים ''ve-ruach Elohim m'rachefet <sup>c</sup>al-p'nei ha-majim'' ja Jumalan henki leijuvana vetten päällä.
ויאמר אלהים יהי אור ''Va-jomer Elohim: j'hi or'' Ja Jumala sanoi: On valo!
ויהי אור ''va-j'hi or.'' ja valo on.
תנ״ך ''tanakh'' Vanha testamentti
הברית החדשה ''Brit Hachadashah'' Uusi testamentti
ברית מילה ''Brit Milah'' Ympärileikkaus
אני מדבר עברית ''ani medaber 'ivrit'' minä (mies) puhun hepreaa
אני מדברת עברית ''ani medaberet 'ivrit'' minä (nainen) puhun hepreaa
אנחנו מדברים עברית ''anachnu medabrim 'ivrit'' me puhumme hepreaa
אני מפינלנד ''ani mi-Finland'' minä olen Suomesta - ''ani gar be Finland'' asun Suomessa
קולנוע ''qolno'a'' elokuvateatteri
רחוב ''rechov'' katu
עיר ''ir'' kaupunki
מדינה ''medina'' valtio
הסתדרות ''Histadrut'' ammattiyhdistysliike
צה״ל ''Tsahal'' = ''Tsva ha-Hagana le-Isra'el'' Israelin puolustusvoimat
ארגון צבאי לאומי ''Irgun Tsva'i Le'umi'' = Irgun, Kansallis-sotilaallinen järjestö, Israelin itsenäisyystaistelua käynyt terroristi-/vapaustaistelijajärjestö
מגן דוד ''Magen David'' = Daavidin kilpi (ts. Daavidin tähti)
ליכוד ''likud'' yhteenliittymä, yhteensulautuminen, ykseys; oikeistopuolueiden yhteenliittymä, "Kokoomus"

Kirjallisuutta


Aejmelaeus, Anneli: ''Täyttä hepreaa - johdatus Vanhan testamentin hepreaan''. Kirjapaja 2003. ISBN 951-625-987-1
Engnell, Ivan: ''Grammatik i gammaltestamentlig hebreiska''. Scandinavian University Books 1960.
Feldhendler, Marie-Paule: ''Grammaire pratique de l'hébreu israélien''. Ellipses 2003.
Glinert, Lewis: ''Modern Hebrew - an Essential Grammar''. Routledge 1994. (Julkaistu alun perin nimellä ''Chik-Chak! A Gateway to Modern Hebrew Grammar'', School of Oriental and African Studies 1991.) ISBN 0-415-10190-5
Harviainen, Tapani - Raija Sollamo (toim.): ''Raamatun heprean lukemisto''. Gaudeamus 2009. ISBN 978-952-495-101-2
Lyttleton, Zippi ja Tamar Wang: ''Colloquial Hebrew''. Routledge 2004. ISBN 0415240484
Solomonick;, Avraham: ''Maskilon II''. Practical Hebrew Grammar for English-speakers including exercises. Gefen 2001. ISBN 965-229-273-7
Solomonick, Avraham: ''Maskilon III, Hebrew-English Dictionary with lists of Hebrew abbreviations and Hebrew idioms''. Gefen 2001. ISBN 965-229-274-5
TVRH NBJ'JM VKTVBJM (Torah, Nevi'im ve-Ktuvim) - ''Biblia Hebraica Stuttgartensia'' quae antea cooperantibus A.Alt, O.Eißfelt, P.Kahle ediderat R.Kittel. Editio funditus renovata. Deutsche Bibelgesellschaft. ISBN 3-438-05222-9 (Tämä on heprean opiskelijoille tarkoitettu Vanhan testamentin ns. Kittelin editio, jota esimerkiksi suomalaisten yliopistojen teologian tiedekunnissa käytetään.)

Katso myös


ladino
heprealaiset numerot

Aiheesta muualla


http://www.tau.ac.il/humanities/semitic/emergence.pdf The Emergence of Spoken Israeli Hebrew (PDF) Shlomo Izre'elin artikkeli heprean nykypuhekielen kehityksestä
http://www.adath-shalom.ca/hebrew_slang_sappan.htm Hebrew Slang
http://www.learn-hebrew-language-software.com/articles/index.htm Hebrew Online Texts for Learners
http://koti.phnet.fi/petripaavola/hebreankielenaakkoset Heprean kielen aakkoset
Luokka:Heprea
kbd:Иврит
af:Hebreeus
als:Hebräische Sprache
am:ዕብራይስጥ
ang:Hebrēisc sprǣc
ab:Иврит
ar:لغة عبرية
an:Idioma hebreu
arc:ܠܫܢܐ ܥܒܪܝܐ
frp:Hèbrèo
ast:Hebréu
az:İvrit dili
bjn:Bahasa Ibrani
id:Bahasa Ibrani
ms:Bahasa Ibrani
bn:হিব্রু ভাষা
zh-min-nan:Hi-pek-lâi-gí
jv:Basa Ibrani
ba:Йәһүд теле
be:Іўрыт
be-x-old:Іўрыт
bar:Hebräisch
bs:Hebrejski jezik
br:Hebraeg
bg:Иврит
ca:Hebreu
ceb:Inebreo
cv:Иврит
cs:Hebrejština
co:Lingua ebraica
cy:Hebraeg
da:Hebraisk (sprog)
de:Hebräische Sprache
dsb:Hebrejšćina
et:Heebrea keel
el:Εβραϊκή γλώσσα
en:Hebrew language
es:Idioma hebreo
eo:Hebrea lingvo
ext:Luenga ebrea
eu:Hebreera
fa:زبان عبری
hif:Hebrew bhasa
fo:Hebraiskt mál
fr:Hébreu
fy:Hebrieusk
fur:Lenghe ebraiche
ga:An Eabhrais
gd:Eabhra
gl:Lingua hebrea
gan:希伯來語
hak:Hî-pak-lói-ngî
xal:Ивритин келн
ko:히브리어
hy:Եբրայերեն
hi:इब्रानी भाषा
hsb:Hebrejšćina
hr:Hebrejski jezik
io:Hebrea linguo
ilo:Pagsasao a Hebréo
ia:Lingua hebree
zu:IsiHebheru
is:Hebreska
it:Lingua ebraica
he:עברית
kl:Hebraimiutut
kn:ಇವ್ರಿತ್
pam:Hebrew amanu
ka:ებრაული ენა
csb:Hebrejsczi jãzëk
kk:Иврит тілі
kw:Ebrow
ky:Жөөт тили
sw:Kiebrania
kv:Иврит
ku:Zimanê îbranî
lad:Lingua ebrea
lez:Чувуд чӀал
la:Lingua Hebraica
lv:Ivrits
lt:Hebrajų kalba
lij:Lengua ebraica
li:Hebreeuws
ln:Liébeleo
hu:Héber nyelv
mk:Хебрејски јазик
ml:ഹീബ്രു
mr:हिब्रू भाषा
xmf:ურიული ნინა
cdo:Hĭ-báik-lài-ngṳ̄
koi:Еврей кыв
mdf:Евреень кяль
mn:Еврей хэл
my:ဟီဘရူးဘာသာ
nl:Hebreeuws
new:हिब्रू भाषा
ja:ヘブライ語
ce:Źúgtiyn mott
pih:Hiibruu
no:Hebraisk
nn:Hebraisk
oc:Ebrieu
uz:Ivrit
pnb:عبرانی
pms:Lenga ebréa antica
nds:Hebrääsche Spraak
pl:Język hebrajski
pt:Língua hebraica
crh:İbrani tili
ksh:Hebräisch (Sprooch)
ro:Limba ebraică
qu:Iwriyu simi
ru:Иврит
rue:Гебрейскый язык
sah:Дьэбэриэй тыла
sco:Ebreu
sq:Gjuha hebraike
scn:Lingua ebbràica
simple:Hebrew language
sk:Hebrejčina
sl:Hebrejščina
cu:Єврєискъ ѩꙁꙑкъ
so:Af-Hebrow
ckb:زمانی عیبری
sr:Хебрејски језик
sv:Hebreiska
tl:Wikang Ebreo
ta:எபிரேய மொழி
kab:Taɛebrit
th:ภาษาฮีบรู
vi:Tiếng Hebrew
tg:Забони ибрӣ
tr:İbranice
uk:Іврит
ur:عبرانی زبان
ug:ئىبرانى تىلى
vep:Evrejan kel'
war:Hinebreyo
yi:העברעיש
yo:Èdè Hébérù
zh-yue:希伯來話
diq:İbranki
bat-smg:Hebraju kalba
zh:希伯来语

Helsingin kaupungin liikennelaitos


File:11-07-29-helsinki-by-RalfR-162.jpg
Helsingin kaupungin liikennelaitos -liikelaitos (HKL, ) on Helsinki omistuksessa oleva liikelaitos, joka operoi Helsingin raitioliikenne ja Helsingin metro. HKL:n eri toiminnot on jaettu eri osastoihin, kuten Helsingin metro ja Helsingin raitioliikenne. HKL-Bussiliikenne yhdistettiin vuoden 2005 alusta liikelaitos, osakeyhtiömuotoiseen Suomen Turistiautoon. Heti yhdistämisen jälkeen, erillisen ja itsenäisen osakeyhtiö nimeksi syntyi Helsingin Bussiliikenne. Suomen Turistiauton nimi myös jatkoi vielä tilausajoliikenteessä ja linja-autojen vuokrauksessa.
HKL:n suunnitteluyksikkö hoiti Helsingin kaupungin sisäisen joukkoliikenteen suunnittelun ja bussilinjojen kilpailuttaminen vuoden 2009 loppuun asti.
Vuoden 2010 alusta aloitti toimintansa uusi kuntayhtymä, Helsingin seudun liikenne (HSL). Pääkaupunkiseudulla aikaisemmin toimineista organisaatioista uuteen kuntayhtymään siirtyivät YTV Liikenne sekä HKL:n suunnittelu- ja tilaajatoiminnot sekä matkalippujen tarkastus. HKL:ään jäivät edelleen mm. raitio- ja metroliikennettä tuottavat toimintayksiköt sekä rakennusyksikkö.

Liikennetarjonta


Joukkoliikenteen osuus suhteessa muihin liikennemuotoihin on Helsingissä korkeampi kuin muissa Suomen kaupungeissa. Tähän mahdollisesti vaikuttavat Helsingin asukastiheys, joka on Suomen oloissa korkea, sekä joukkoliikennettä tukeva yhdyskuntasuunnittelu ja perinteenä säilynyt joukkoliikenteen käyttökulttuuri.
Helsingin kantakaupunki joukkoliikenne tukeutuu pääosin Helsingin raitioliikenne, joita ajetaan 10-12 linjalla laskentatavasta riippuen. Helsingin sisäiset bussilinjat sekä muualle pääkaupunkiseudulle Helsingin keskustasta säteittäisesti suuntautuvat seutulinjat on reititetty kantakaupungista ulos pääväyliä pitkin ja ne palvelevat kantakaupunkia pääosin ainoastaan pääväylien varrella, pysäkkivälien ollessa tyypillisesti harvempia kuin raitiovaunuilla. Lisäksi metrolla on kantakaupungin alueella seitsemän asemaa. Kantakaupungin liikenteeseen voidaan lukea myös Suomenlinnan lauttaliikenne, jonka liikennöintisopimukset HSL tekee Suomenlinnan Liikenne Oy:n kanssa.
Helsingin esikaupunkien liikenne perustuu pääosin tihein vuorovälein kulkevaan raskaaseen raideliikenteeseen sekä seutubusseihin. Itä-Helsinki joukkoliikenneyhteydet perustuvat 4–5 minuutin vuorovälein kulkevaan Helsingin metro. Metron suurimmille aluekeskuksiin sijoitetuille asemille on niitä ympäröiviltä asuinalueilta järjestetty linja-autoilla toimiva liityntäliikenne. Liityntäliikenne tarjoaa alueen asukkaille yhteyden myös omiin aluekeskuksiinsa.
Koillis-Helsinki sekä Länsi-Helsinki Helsingin joukkoliikenneyhteydet perustuvat bussilinjojen lisäksi Pääkaupunkiseudun lähiliikenne, jota liikennöidään tihein vuorovälein Keravan kaupunkirata, Vantaankosken rata sekä Leppävaaran rata. Suurempien asemien ympäristössä ajetaan liityntäbussilinjoja. Helsingin keskustasta säteittäisesti esikaupunkeihin suuntautuvat bussilinjat avustavat myös vähäisenä liityntäliikenteenä esikaupunkien rautatieasemille.
Säteittäisen liikenteen lisäksi Helsingissä on poikittaisia bussilinjoja, jotka palvelevat kaupungin itä-länsisuuntaista liikennettä. Joukkoliikenteen käyttöaste poikittaismatkoilla on heikkoa 14 % luokkaa, ja HKL:n tavoitteena on nostaa käyttöastetta poikittaisliikenteessä tuntuvasti. Tärkein parannus poikittaisliikenteessä lähivuosina on ollut Jokeri-linja-runkolinjan perustaminen Itäkeskus ja Westendinaseman välille. Linja on ollut hyvin suosittu, keräten kyytiinsä yli 20 000 matkustajaa päivittäin, ja sen muuttaminen pikaraitiotieksi on suunnitelmissa.

Tilastotietoa liikenteestä


File:2009-09-19-helsinki-by-RalfR-023.jpg laiturilla Kauppatori (Helsinki)]]
Vuonna 2007 Helsingin sisäisessä liikenteessä tehtiin 219,9 miljoonaa matkaa, jotka jakautuivat eri liikennevälineille seuraavasti:
Matkojen määrä on laskenut vuodesta 2001 lähtien vuoteen 2006 saakka. Vuonna 2007 matkamäärät olivat vain hieman suuremmat kuin vuonna 2006.
Vuonna 2007 linjakilometrejä kertyi seuraavasti:
Vuoden 2007 lopussa HKL:n henkilöstö jakautui seuraavasti:

Logon historia


Liikennelaitoksen lautakunta hyväksyi kokouksessaan 5. marraskuuta 1974 nuolikuvion liikennelaitoksen liikemerkiksi. Logo on viimeksi uusittu 1990-luvun loppupuolella, silloin uudistajana ja merkin piirtäjänä oli Viherjuuren Ilme Oy, joka on myöhemmin tunnettu myös nimellä Evia.
Logona on siis aiempina vuosina ollut pelkkä nuolikuvio, josta nykyinen versio on kehitetty, jolloin haluttiin korostaa, että koko kaupunkiliikenne järjestyy Helsingin kaupungin liikennelaitoksessa eli HKL:ssä (metron oranssi, ratikan vihreä, bussin sininen). Nykyinen logo muodostuu siis tunnuksesta ja kirjaimista HKL HST yhdistelmänä.
Logo on aiemmin ollut esimerkiksi pelkkä valkoinen nuoli sinisellä pohjalla, aikana jolloin sininen oli täysin hallitseva Helsingin kaupungin liikennelaitoksen väri. Nuolikuvio toimi myös vuosikymmeniä Helsingin sisäisen liikenteen tunnuksena mustan värisenä keltaisella pohjalla (ns. yhteistariffitunnuksena).
Joskus satunnaisesti esimerkiksi metroasemilla törmää edelleen vanhaan logoon, jossa on valkoinen nuolikuvio oranssilla pohjalla eikä mitään mainintaa HKL:stä.

Virstanpylväitä


Hevosomnibusliikenne alkoi 14. maaliskuuta 1888.
Hevosraitioliikenne alkoi 21. kesäkuuta 1891.
Helsingin raitioliikenne alkoi 4. syyskuuta 1900.
Kaupunki osti pääosan Helsingin Raitiotie ja Omnibus Oy:n osakkeista 1913.
Bussi alkoi 1936.
Helsingin Raitiotie ja Omnibus Oy muutettiin Helsingin kaupungin liikennelaitokseksi 1. tammikuuta 1945.
Johdinautoliikenne alkoi 1949 ja lopetettiin 1985.
Tarkastusmaksun periminen liputtomilta matkustajilta aloitettiin 1. kesäkuuta 1980 ja matkalippujen tarkastajat aloittivat työnsä. Samalla sallittiin lipun etukäteen ostaneiden matkustajien nousta kuljettajarahastusraitiovaunuihin takaovesta.
Helsingin metroliikenne alkoi 2. elokuuta 1982.
Uudet matalalattiaiset Variotram-raitiovaunut tulivat käyttöön 1999.
Uudet metrojunat, sarjaa M200, otettiin käyttöön 2001.
Vuoden 2005 alusta HKL-Bussiliikenne sulautettiin Suomen Turistiauto Oy:öön, ja yhtiön nimeksi muutettiin Helsingin Bussiliikenne Oy.
Vuoden 2010 alusta liikenne- ja aikataulusuunnittelu sekä matkalippujen tarkastus siirtyi HSL:ään. HKL:n rooliksi jäi metrojen sekä raitiovaunujen liikennöinti.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.hkl.fi/ HKL:n virallinen sivusto
http://www.reittiopas.fi/ HSL:n reittiopas
Luokka:Liikennelaitokset
Luokka:Joukkoliikenne
Luokka:Helsingin liikenne
Luokka:Helsingin kaupungin liikelaitokset
de:Verkehrsbetrieb der Stadt Helsinki
en:Helsinki City Transport
es:HKL
it:Helsingin kaupungin liikennelaitos
nl:Helsingin Bussiliikenne
ja:ヘルシンキ市交通局
nn:Helsingfors stads trafikverk
pl:Miejskie Przedsiębiorstwo Komunikacyjne w Helsinkach
ru:Городское транспортное предприятие Хельсинки
sv:Helsingfors stads trafikverk