Kustaa III


Kustaa III (13. tammikuuta (juliaaninen kalenteri), 24. tammikuuta (gregoriaaninen kalenteri) 1746 – 29. maaliskuuta 1792) oli Ruotsin kuningas vuosina 1771–1792. Hän palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria ja kävi sodan Venäjää vastaan (ns. Kustaan sota, 1788–1790). Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti lopulta vakavan konfliktin aateliston kanssa, ja häntä vastaan syntyi salaliitto, joka johti hänen murhaansa.
Jälkipolvien silmissä Kustaa III on ollut Ruotsin historian kiehtovimpia persoonallisuuksia, ja häntä pidetään myös yhtenä Ruotsin lahjakkaimmista hallitsijoista. Hänen vahvuuksiaan olivat terävä äly ja taiteellinen lahjakkuus. Heikkouksia puolestaan olivat impulsiivisuus sekä taipumus teeskentelyyn ja teatraaliseen käytökseen.
Kustaa herätti jo omana aikanaan ihmisissä hyvin ristiriitaisia tunteita. Myös nykyhistorioitsijoilla on vaikeuksia saada otetta Kustaan monitahoisesta persoonallisuudesta.

Kustaa III kaappaa vallan


Kustaa III tuli kuninkaaksi 25-vuotiaana, isänsä Aadolf Fredrikin kuoleman jälkeen. Ruotsin hallitusvalta kuului tuolloin säädyille, joten kuninkaan tehtäväksi jäi muodollisena valtionpäämiehenä toimiminen. Kustaalle ei kuitenkaan tällainen sivustakatsojan rooli riittänyt, sillä hänet oli kasvatettu valistunut itsevaltius kannattajaksi. Hänen mielestään kuninkaan piti toimia aktiivisesti valtakunnan politiikassa, sovitellen puolueriitoja ja lieventäen säätyjen välisiä jännitteitä. Hän oli myös aidosti huolestunut Ruotsin turvallisuudesta: Venäjä ja muut ulkovallat jakelivat anteliaasti lahjuksia ruotsalaisille poliitikoille ja sekaantuivat yhä enemmän Ruotsin sisäisiin asioihin. Oli jopa pelättävissä, että pitemmän päälle Ruotsille Puolan jaot, joka menetti kokonaan itsenäisyytensä vuonna 1795.
Yritettyään ensin turhaan vaikuttaa asioihin laillisilla keinoilla, päätti Kustaa lopulta turvautua armeijan avulla tehtävään vallankaappaukseen. Upseeristo oli ollut jo pitkään tyytymätön siihen, miten armeijan tarpeet huomioitiin valtiopäivillä. Kustaa arvioi, että armeija todennäköisesti asettuisi säätyjen ja kuninkaan välisessä konfliktissa kuninkaan puolelle. Vallankaappauksen suunnittelu alkoi keväällä 1772. Kustaan tärkeimpinä avustajina suunnittelussa olivat suomalaissyntyinen vapaaherra Jakob Magnus Sprengtporten ja ruotsalainen ylijahtimestari Johan Christopher Toll. Sprengtportenin tehtävänä oli nostaa kapinaan Suomenlinnaan sijoitetut armeijan yksiköt, kun taas Tollin vastuulla oli Skooneen sijoitettujen joukkojen suostuttelu Kustaan puolelle. Tätä suunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan elokuussa 1772. Säädyt saivat kuitenkin vallankaappaushankkeesta vihiä, joten Kustaalla ei ollut aikaa odottaa kapinahankkeiden onnistumista. Hän päätti luottaa omaan puhetaitoonsa: lyhyessä ajassa hän puhui Tukholmaan sijoitetut joukko-osastot puolelleen ja sai siten pääkaupungin haltuunsa.
Kustaan uhkapeli kannatti. Säätyjen 50 vuotta kestänyt valta romahti yllättävän nopeasti. Kustaa saneli 21. elokuuta 1772 uuden hallitusmuodon, joka säätyjen edustajien oli pakko hyväksyä sotilaiden läsnäollessa. Kansalla ei juurikaan ollut halua puolustaa säätyjä, sillä säätyvallan viimeiset vuodet olivat olleet poliittisesti hyvin riitaisia ja sekavia. Valtiontalous oli käynyt konkurssin partaalla. Kustaa osasi varmistella kansansuosiotaan taitavalla propagandalla, joka liioitteli säätyvallan epäkohtia ja lupasi kuningasvallan tuovan vakautta ja parempaa elintasoa. Hän myös virkisti kansan muistoja Ruotsin aiemmasta suurvalta-asemasta ja esitteli itsensä Kustaa Vaasan ja Kustaa II Aadolfin urotekojen jatkajana.
Ruotsin naapurimaille vallankaappaus oli huono uutinen, sillä se vähensi niiden mahdollisuuksia vaikuttaa Ruotsin sisäisiin asioihin. Venäjä, Preussi ja Tanska olivat jopa aiemmin julistaneet, että muutokset Ruotsin hallitusmuotoon ovat casus belli, eli oikeutus sotatoimille. Venäjä oli kuitenkin vallankaappauksen aikaan sodassa Turkkia vastaan, ja lisäksi sitä työllisti Puolan ensimmäinen jako, johon myös Preussi osallistui. Tanska puolestaan kyllä keskitti joukkoja Ruotsin rajalle ja uhkasi sodalla, mutta ei lähtenyt kuitenkaan yksin sotaan Ruotsia vastaan.

Vuoden 1772 hallitusmuoto


Vuoden 1772 hallitusmuoto siirsi toimeenpanovalta ja nimitysvallan kuninkaalle. Aiemmin toimeenpanovaltaa käyttänyt Ruotsin valtaneuvosto muuttui neuvoa-antavaksi hallintoelimeksi. Myös budjettivalta siirtyi kuninkaalle, tosin hän joutui määrävälein selvittämään valtakunnan rahojenkäyttöä säädyille. Uusille veroille oli saatava säätyjen suostumus.
Lainsäädäntövalta jaettiin kuninkaan ja säätyjen kesken, eli molemmilla oli toisaalta aloiteoikeus uusiin säädöksiin, toisaalta mahdollisuus estää uusien säädösten voimaantulo (ns. veto-oikeus). Valtiopäivien koollekutsumiseen oli oikeus vain kuninkaalla. Tuomiovalta annettiin valtaneuvostolle, jonka äänestyksissä kuninkaalla oli kaksi ääntä.
Kustaa otti hallitusmuotoonsa runsaasti vaikutteita Kustaa II Aadolfin vuoden 1611 hallitsijanvakuutuksesta. Sanamuodoltaan hallitusmuoto oli monin paikoin hyvin tulkinnanvarainen. Tämä saattoi johtua kiireellisestä laatimisaikataulusta, mutta tulkinnanvaraisuus saattoi myös olla tahallista. Kun syntyi epäselvyyttä jonkin säännöksen tarkoituksesta, saattoi kuningas tulkita sen omalta kannaltaan parhain päin.
Vuoden 1772 hallitusmuoto muutti Ruotsin perustuslailliseksi monarkiaksi, jossa kuninkaalla oli hyvin vahva asema. Vaikka Kustaa lisäsikin huomattavasti kuninkaan valtaa, oli hänellä eurooppalaisiin virkaveljiinsä verrattuna varsin vaatimaton asema. Esimerkiksi Ranskassa ja Preussissa kuningas oli ehdoton itsevaltias, jonka ei tarvinnut jakaa valtaansa kenenkään kanssa.

Kustaa III – valistunut hallitsija


Tiedosto:PiusVI-GustavIII.JPG ja Kustaa III (1786)]]
Kustaa III oli monessa suhteessa hyvin edistyksellinen hallitsija. Hän uudisti oikeuslaitosta lopettamalla kidutuksen käytön kuulusteluissa. Hän myös vähensi kuolemanrangaistuksen käyttöä. Uskonnollisissa asioissa hän oli suvaitsevainen: papiston enemmistön vastustuksesta huolimatta juutalaisuus saivat vuonna 1782 oikeuden harjoittaa uskontoaan tietyissä Ruotsin kaupungeissa.
Kulttuurielämän kannalta Kustaa oli hyvin merkittävä hallitsija. Hän perusti vuonna 1773 Ruotsin kuninkaallinen ooppera, vuonna 1786 Ruotsin Akatemian ja vuonna 1788 Kungliga Dramatiska Teatern. Hän suosi erityisesti näyttämötaidetta, ja esiintyi itsekin näyttelijänä. Kustaan kiinnostus arkkitehtuuriin ja sisustamiseen näkyy etenkin siinä, että hänen mukaansa on nimetty kokonainen tyylisuunta, "kustavilaisuus".
Enonsa Fredrik II Suuri tavoin Kustaa oli erityisen kiinnostunut ranskalaisesta kulttuurista ja puhui sujuvasti ranskaa. Mielenkiintoa riitti myös Suomen asioihin. On jopa väitetty, ettei yksikään Ruotsin hallitsija ole osoittanut niin paljon kiinnostusta Suomen kehittämiseen kuin Kustaa.
Kustaa vieraili ensimmäisen kerran nykyisen Suomen alueella vuonna 1775. Vaasaan perustettiin tuolloin hovioikeus. Kustaan hallintokaudella perustettiin myös Tampereen (1779) ja Kuopion (1775) kaupungit.
Kustaa ei ollut kuitenkaan kiinnostunut valtiontalouteen liittyvistä asioista, joten hän delegoi vastuun niistä muille. Aluksi valtiontaloudesta vastasi Johan Liljencrantz. Hän onnistui vakauttamaan valuutan arvon lunastamalla setelirahat pois liikenteestä. Ruotsi siirtyi hopearahakantaan. Valtion tuloja yritettiin lisätä säätämällä vuonna 1775 viinanpolttomonopoli valtiolle. Kansa kuitenkin jatkoi ahkerasti viinan kotipolttoa. Kun viranomaiset alkoivat sakottaa kotipolttajia ja takavarikoida viinapannuja, aiheutui tästä suurta katkeruutta, ja kuninkaan kansansuosio heikkeni. Kustaa rauhoitti tilanteen palauttamalla kotipoltto-oikeuden vuonna 1777.
Kustaalla oli myös huonot puolensa. Hänen tunteellinen ja oikutteleva luonteensa teki politiikasta epäjohdonmukaista. Kuninkaan tuhlaavaisuus heikensi vaarallisella tavalla valtiontaloutta. 1780-luvulla hän alkoi hallita yhä itsevaltaisemmin ja asetti virkanimityksissä usein henkilökohtaiset mieltymyksensä pätevyyden edelle. Kuninkaan ympärille kasvoi liehittelijöiden ja juonittelijoiden verkosto, mikä heikensi valtionhallinnon toimivuutta. Hän myös perui joitakin aiemmin tehtyjä edistyksellisiä säädöksiä. Esimerkiksi vuoden 1774 painovapauslaki kavensi huomattavasti sananvapauden rajoja.

Perhe-elämä


Kustaa avioitui vuonna 1766 tanskalaisen prinsessan Sofia Magdalenan kanssa. Kihloihin he olivat menneet jo viisivuotiaina. Avioliitosta tuli onneton, sillä Sofia Magdalena ei uskonnollisena ja ujona koskaan sopeutunut Kustaan eloisaan hoviin. Lisäksi Kustaan äiti, leskikuningatar Loviisa Ulriika, joka oli vastustanut poikansa avioliittoa, teki parhaansa pilatakseen sen kokonaan.
Kustaan ja Sofia Magdalenan välinen kirjeenvaihto on arkistoitu Uppsalan yliopiston kirjastoon. Kustaa kohteli pitkään puolisoaan varoen, mutta suomalaisen hovitallimestari Adolf Fredrik Munckin avustamana puolisot lähenivät toisiaan. Liikkui tosin huhuja näiden kolmen jakamasta vuoteesta ja mahdollisuudesta, että Munck olisi kruununperillisen Kustaa IV Aadolf isä.
Kustaan toinen poika Kaarle Kustaa kuoli jo vauvaiässä. Pojan kuolema oli Kustaalle niin suuri järkytys, että hän ei kyennyt osallistumaan hautajaisiin.

Hyökkäys Venäjälle


Tiedosto:Gustav III, King of Sweden, in armour.jpgssa 1773]]
Vaikka Kustaa III viihtyi parhaiten teatterissa, eivät sotilasasiatkaan olleet hänelle vastenmielisiä. Ulkopolitiikassa suurin painoarvo oli idänpolitiikalla, eli Ruotsin suhtautumisessa Venäjän uhkaan. Kustaa osoitti suurta mielenkiintoa Suomen itärajan puolustusta kohtaan ja valtuutti Göran Magnus Sprengtportenin (Yrjö Maunu Sprengtporten) perustamaan rajalle pieniä helposti liikuteltavia yksiköitä, jotka soveltaisivat vihollisen torjumiseen sissitaktiikkaa. Viaporin ja Svartholman linnoituksia vahvistettiin sekä laivastoa kehitettiin. Rantasalmelle perustettiin Sprengtportenin aloitteesta Haapaniemi (Rantasalmi). Sprengtporten oli erittäin lahjakas upseeri, mutta hän ajautui vuonna 1780 välirikkoon kuninkaan kanssa ja erosi virastaan. Hänen eronsa on arvioitu olleen korvaamaton vahinko Suomen puolustukselle.
Sprengtporten ei ollut ainoa mies, jolla oli vaikeuksia tulla toimeen kuninkaan kanssa. 1780-luvulla aateliston tyytymättömyys kuninkaan itsevaltaiseen hallintotapaan kasvoi. Tässä tilanteessa Kustaa alkoi etsiä sotilaallisia keinoja oman kunniansa kirkastamiseksi. Ruotsin suurvalta-aseman palauttaminen valloitussodan avulla oli alun alkaenkin ollut keskeinen osa hänen ulkopolitiikkaansa. Taustalla vaikutti myös hänen halunsa esiintyä suurena Kustaa II Aadolfin kaltaisena soturikuninkaana.
Ensin Kustaa suunnitteli hyökkäystä Norjaan, mutta muutti sitten mielensä ja otti tavoitteekseen Venäjälle vuosina 1721 ja 1743 menetettyjen alueiden palauttamisen. Hyökkäyssotaan olisi kuitenkin tarvittu valtiopäivien lupa, joten Kustaa tarvitsi tekosyyn sodanjulistukseen. Sellainen saatiin kesäkuussa 1788, kun venäläinen rajapartio eksyi Suomen puolelle.
Sota sujui kokonaisuutena huonosti. Vaikka Venäjä oli samaan aikaan sodassa Turkkia vastaan, se pystyi puolustautumaan menestyksellisesti. Maavoimien hyökkäys Haminaa kohti pysähtyi heti alkuunsa, eikä Suursaaren taistelu (1788) pystytty lyömään Venäjän laivastoa. Alkuperäinen suunnitelma Pietari (kaupunki) valtaamisesta osoittautui täysin epärealistiseksi. Upseerien keskuuteen levisi kapinamieliala: jotkut ottivat maanpetoksellisella tavalla yhteyttä Venäjän keisarinna Katariina II (ns. Anjalan liitto), ja 112 upseeria oli mukana ns. Anjalan liitto, jossa kuningasta arvosteltiin laittoman hyökkäyssodan aloittamisesta. Tavallisten sotilaiden keskuuteen kapina ei kuitenkaan levinnyt, vaikka olosuhteet rintamalla olivatkin enimmäkseen kurjat.
Vaikeassa tilanteessa Kustaa pohti jopa kruunusta luopumista. Tanskan sodanjulistus antoi hänelle kuitenkin sopivan syyn poistua ongelmalliselta itärintamalta. Tanskalaisten hyökkäys torjuttiin, ja Kustaa levitti propagandaa, jossa hänet esiteltiin isänmaan pelastajana. Anjalan liiton upseereista puolestaan tuli kansan silmissä maanpettureita, vaikka tosiasiassa upseerit olivat vain vaatineet Ruotsin lakien noudattamista ja rauhan palauttamista. Anjalan liiton johtajat vangittiin, ja heistä yhdeksän tuomittiin kuolemaan, mutta vain yksi lopulta teloitettiin.
Venäjän vastaisen sodan ratkaisutaistelut käytiin Suomenlahdella. Ruotsinsalmen I meritaistelu elokuussa 1789 Ruotsi kärsi tappion, mutta Ruotsinsalmen II meritaistelu heinäkuussa 1790 päättyi Ruotsin suureen voittoon. Ruotsi ja Venäjä olivat nyt molemmat saaneet tarpeekseen sotimisesta. Maiden välillä solmittiin 14. elokuuta 1790 Värälän rauha, jossa rajat pysyivät entisellään.

Yhdistys- ja vakuuskirja


Kuva:Autograf, Gustaf III, Nordisk familjebok.png
Lujittaakseen asemaansa Kustaa III:n oli ennen kaikkea pyrittävä aateliston vallan vähentämiseen. Niinpä hallitusmuotoon lisättiin vuonna 1789 ns. yhdistys- ja vakuuskirja, joka muun muassa lakkautti valtaneuvoston ja kavensi aateliston yksinoikeutta moniin valtion virkoihin. Talonpoikien asemaa sen sijaan parannettiin, sillä heidän omistusoikeutensa perintötiloihin turvattiin.
Aatelisto luonnollisestikin vastusti jyrkästi yhdistys- ja vakuuskirjaa. Kustaa ratkaisi ongelman käskemällä aateliston edustajat poistumaan asiaa käsittelevästä kokouksesta. Hänen itsevaltainen käytöksensä saavutti näin uuden huippunsa. Tällainen menettely voidaan jopa tulkita uudeksi vallankaappaukseksi, sillä hän muutti hallitusmuodon vastaisesti aateliston etuoikeuksia ilman sen hyväksyntää.

Kuningas murhataan


Tiedosto:Gustav III. von Schweden, Totenmaske.JPG. Nordiska museet.]]
Kustaa III joutui hallintokautensa lopussa yhä enemmän etsimään tukea alemmilta säädyiltä. Varsinkin talonpojat olivat hyvin kuningasmielisiä. Tilanne oli Kustaan kannalta erikoinen. Hän oli erittäin hienostunut ihminen, joka viihtyi oopperassa, tanssiaisissa ja naamiaisissa. Hänen tukijansa puolestaan olivat maaseudun köyhissä oloissa asuvia talonpoikia, joille kevytmielinen hovielämä oli täysin vierasta.
Kustaan taipumus luottaa vain omiin suosikkeihinsa kasvoi hänen hallintokautensa loppua kohti, mikä herätti paljon katkeruutta vallasta syrjään joutuneissa aatelismiehissä. Vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja johti lopulta kuninkaan ja aatelistoon täydelliseen välirikkoon. Tyytymättömyys kuninkaaseen kasvoi niin suureksi, että syntyi hänen murhaamiseensa tähtäävä salaliitto. Siihen kuului noin sata miestä, enimmäkseen aatelisia. Osa salaliittolaisista toivoi, että kuninkaan murhan jälkeen voitaisiin palata aiempaan hallintojärjestelmään, jossa säädyt ja varsinkin aatelisto käytti ylintä valtaa. Osa puolestaan oli mukana puhtaasti henkilökohtaisen kaunan vuoksi.
Murhatyön tekijäksi valikoitui kapteeni Jacob Johan Anckarström. Hän ampui 16. maaliskuuta 1792 Kustaata kylkeen Ruotsin kuninkaallinen oopperan naamiaisissa. Kuninkaan haavoja ei pidetty ensin hengenvaarallisina, mutta ammuksena käytetty ruostunut rauta aiheutti kuolion, ja kuningas kuoli kaksi viikkoa myöhemmin. Uudeksi kuninkaaksi tuli hänen alaikäinen poikansa Kustaa IV Aadolf.
Salaliittolaiset eivät saavuttaneet poliittisia tavoitteitaan, sillä kuninkaan murhaa pidettiin kansan keskuudessa raukkamaisena tekona. Kustaan luoma kuningasvaltainen hallintojärjestelmä jäi voimaan. Koska Kustaa IV Aadolf oli alaikäinen, valta siirtyi Kustaa III:n veljelle, Södermanlannin herttua Kaarle XIII, joka syrjäytti Kustaa III:n suosikit laillisuuden rajoja hiponein keinoin oman suosikkinsa vapaaherra Gustaf Adolf Reuterholmin avulla.
Kustaa III:n murha sai paljon huomiota myös ulkomailla. Kustaa oli ollut jyrkästi Ranskan vallankumousta vastaan, ja oli jopa laatinut mielikuvituksellisia suunnitelmia siitä, miten hänen avustuksellaan vanha hallinto palautettaisiin Ranskaan.
Paljon myöhemmin, 1850-luvulla, italialainen Giuseppe Verdi sävelsi oopperan nimeltä "Naamiohuvit", joka perustuu väljästi Kustaa III:n murhaan.

Lähteet


Rainer Fagerlund, Nils Erik Villstrand, Kurt Jern: ''Kuninkaita ja alamaisia''. Suom. Mirja Itkonen. Schildt 2000. ISBN 951-50-1241-4.
Gunvor Grenholm (toim.): ''Den svenska historien 9''. Bonniers 1978. ISBN 91-0-042678-4.
Petri Karonen: ''Pohjoinen suurvalta''. Werner Söderström Osakeyhtiö 1999. ISBN 951-0-23739-6.
Pentti Virrankoski: ''Suomen historia 1'', s. 321–342. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2001. ISBN 951-746-341-3.

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Kustaa III:n sota
Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Ruotsalaiset henkirikosten uhrit
Luokka:Vuonna 1746 syntyneet
Luokka:Vuonna 1792 kuolleet
ar:غوستاف الثالث
be:Густаў III
be-x-old:Густаў III
br:Gustav III
ca:Gustau III de Suècia
cs:Gustav III. Švédský
da:Gustav 3. af Sverige
de:Gustav III. (Schweden)
et:Gustav III
en:Gustav III of Sweden
es:Gustavo III de Suecia
eo:Gustavo la 3-a (Svedio)
fr:Gustave III de Suède
ko:구스타프 3세
io:Gustaf 3ma di Suedia
it:Gustavo III di Svezia
he:גוסטב השלישי, מלך שבדיה
ka:გუსტავ III
la:Gustavus III (rex Sueciae)
lt:Gustavas III
hu:III. Gusztáv svéd király
nl:Gustaaf III van Zweden
ja:グスタフ3世 (スウェーデン王)
no:Gustav III av Sverige
nn:Gustav III av Sverige
pl:Gustaw III
pt:Gustavo III da Suécia
ro:Gustav al III-lea al Suediei
ru:Густав III
sr:Густав III од Шведске
sv:Gustav III
uk:Густав III
zh:古斯塔夫三世

Kustaa IV Aadolf


Kustaa IV Aadolf (1. marraskuuta 1778 – 7. helmikuuta 1837) oli Ruotsin kuningas 1792–1809. Hän oli viimeinen Suomi hallinnut Ruotsin kuningas.

Nuori ja vakavamielinen kuningas


Kustaa IV Aadolf oli Kustaa III:n ja Sofia Magdalenan vanhin poika. Kun Kustaa III murhattiin maaliskuussa 1792, oli Kustaa IV Aadolf vasta 13-vuotias. Holhoojahallituksen johtoon tuli hänen setänsä Kaarle XIII, mutta käytännössä valta oli kreivi Gustaf Adolf Reuterholmilla, joka oli Kaarle-herttualle läheinen vapaamuurariveli. Holhoojahallituksen kausi kesti vuoteen 1796 saakka, jolloin Kustaa IV Aadolf tuli täysi-ikäiseksi ja ryhtyi hallitsemaan itsenäisesti. Hän erotti lähes välittömästi Reuterholmin ja nimitti korkeisiin virkoihin samoja miehiä, joihin hänen isänsä oli luottanut. Muun muassa Johan Christopher Toll ja Gustaf Mauritz Armfelt nousivat merkittävään asemaan hänen hovissaan. Kustaa III:n ajan vilkas ja kulttuuripainotteinen hovielämä ei kuitenkaan palannut takaisin, sillä Kustaa IV Aadolf oli vakavamielinen ja syvästi uskonnollinen mies. Hänen mielenkiintonsa suuntautui maatalouden tuottavuuden parantamiseen ja muihin vastaaviin käytännöllisiin hankkeisiin.
Isänsä Kustaa III:n tavoin Kustaa IV Aadolf pyrki hallitsemaan itsevaltaisesti. Hän yritti välttää valtiopäivien koolle kutsumista, sillä hän pelkäsi ranskalaisten Ranskan suuri vallankumous tarttuneen myös ruotsalaisiin alamaisiinsa. 1700-luvun lopun katovuodet ja rautamalmin vientivaikeudet ajoivat kuitenkin Ruotsin valtiontalouden niin syvään kriisiin, että kuninkaan oli pakko kutsua valtiopäivät koolle Norrköpingiin vuonna 1800, jotta hän saisi säätyjen suostumuksen lisäveroille.
Valtiopäivillä oli varsinkin aateliston taholta odotettavissa vastarintaa, sillä se suhtautui penseästi kuninkaan vahvaan valta-asemaan. Aatelisto ei kuitenkaan halunnut ajautua välirikkoon kuninkaan kanssa, sillä tämä oli varsin suosittu kansan keskuudessa. Oli myös yleisesti tiedossa, että talouskriisi ei ollut Kustaa IV Aadolfin tuhlaavaisuuden syytä, sillä hän oli hyvin säästäväinen mies.
Kuningas sai lopulta suostumuksen lisäveroille. (Jotkut lisäverojen vastustajat oli tosin pitänyt hiljentää kiristyksen avulla: kuningas uhkasi aloittaa uudelleen Kustaa III:n murhan tutkimukset, mikä olisi saattanut paljastaa kiusallisia asioita monien vastustajien menneisyydestä.) Lisäveroja alettiin periä muun muassa sokerista, pelikorteista, taskukelloista ja koirista. Valtiopäivien yhteydessä päätettiin myös rahauudistuksesta, jolla yritettiin saada setelirahan inflaatio kuriin. Ruotsi joutui lopulta myymään Wismarin kaupungin Mecklenburgille saadakseen riittävästi hopeaa setelirahojen lunastamista varten.

Ulkopoliittiset ongelmat kasaantuvat


Napoleonin sodat levisivät 1800-luvun alussa lähes koko Eurooppaan. Kustaa IV Aadolf yritti aluksi pitää Ruotsin sotien ulkopuolella ja solmi vuonna 1800 puolueettomuusliiton Venäjän, Preussin ja Tanskan kanssa. Yhdistynyt kuningaskunta ei kuitenkaan hyväksynyt puolueettomuutta, vaan vaati kaikkia valtioita lopettamaan kaupan vihollisensa Ranskan kanssa. Brittien laivasto iski Tanskaan ja uhkasi myös Ruotsia, jolla ei ollut edellytyksiä torjua brittien hyökkäystä. Ruotsi joutui luopumaan puolueettomuudestaan ja käymään jatkossa ulkomaankauppaansa brittien sanelemin ehdoin.
Kustaa IV Aadolf alkoi vuoden 1803 paikkeilla siirtyä selkeästi Ison-Britannian puolelle Ranskaa vastaan. Liittoutuminen Ison-Britannian kanssa olisi ollut perusteltavissa järkevästi, sillä Iso-Britannia oli Ruotsin tärkein kauppakumppani. Kuninkaan ulkopoliittinen suunnanmuutos perustui kuitenkin lähinnä tunteisiin. Kustaa IV Aadolfin oikeustajua nimittäin loukkasi se, että Napoleon oli röyhkeästi kaapannut vallan Ranskassa ja oli alkanut vaatia itselleen kuninkaille kuuluvaa kunnioitusta. Vähitellen hänen Napoleon-vihansa kasvoi niin suureksi, että hän alkoi pitää tätä Raamatun ennustamana Antikristus.
Ruotsi liittyi Napoleonin vastaiseen sotaan vuonna 1805 ja siirsi joukkoja Pommeriin. Kustaa IV Aadolf johti henkilökohtaisesti sotatoimia, mutta hän ei ollut Napoleonin kaltainen strateginen nero vaan antoi sodanjohtajana itsestään melko naurettavan vaikutelman. Myös Ruotsin armeija oli heikosti varautunut sodankäyntiin. Napoleonin joukot ajoivat ruotsalaiset nopeasti täydellisen tappion partaalle ja Ruotsin oli pakko vetäytyä vähin äänin sodasta. Kustaa IV Aadolf ei kuitenkaan ottanut tästä opikseen, vaan uskoi yhä jääräpäisesti siihen, että Ruotsin kannattaa jatkaa jyrkkää Napoleonin vastaista politiikkaansa.

Suomen sota ja kuninkaan syrjäyttäminen vallasta


Vuonna 1807 Venäjän keisarikunta Aleksanteri I (Venäjä) ja lähes koko Euroopan valloittanut Ranskan keisari Napoleon Bonaparte sopivat Tilsitissä heinäkuussa 1807, että Venäjä yrittäisi taivuttaa Ruotsin mukaan Yhdistyneeseen kuningaskuntan kauppasaartoon eli Mannermaasulkemus ensin diplomaattisin keinoin ja mikäli se ei auta, niin tarvittaessa vaikka voimatoimin hyökätä Ruotsiin sen epäviisaasta liittoutumisesta Yhdistynyt kuningaskunta kanssa. Kustaa IV Aadolf ei taipunut Venäjän keisarin vaatimuksiin. Kuningasta varoitettiin useasti Venäjän hyökkäysaikeista idässä, mutta hän ei jostain syystä suostunut uskomaan varoituksiin. Suomen puolustus laiminlyötiin, kuningas odotti kevättä ja Englannista meritse saapuvia apujoukkoja. Kun Venäjä talvella 1808 hyökkäsi ilman sodanjulistusta, oli Ruotsin armeijan pääjoukko toisella puolella valtakuntaa Skånessa, varautuneena Tanskan suunnalta tulevaan hyökkäykseen, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.
Suomen sota 1808–1809 oli Ruotsille sotilaallinen katastrofi, sillä lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa ja lopulta Ruotsi joutui luovuttamaan kolmasosan alueestaan Venäjälle. Kustaa IV Aadolfin sodanjohtokyvyt osoittautuivat jälleen vähäisiksi, ja kun hänen johtamansa vastahyökkäys epäonnistui, sai hän raivokohtauksen ja syytti upseereitaan petoksesta. Vastoinkäymiset johtivat vähitellen siihen, että kuninkaan mielenterveys alkoi horjua. Yleinen mieliala alkoi kääntyä kuningasta vastaan, ja varsinkin armeijassa oltiin katkeria kärsityistä tappioista. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, ja 13. maaliskuuta vuonna 1809 seitsemän sotilasta Carl Johan Adlercreutzin johdolla ryntäsivät Tukholman kuninkaallinen linna ja Ruotsin vallankaappaus 1809 kuninkaan ja tämän perheen. Hänet vietiin Gripsholmin linnaan jossa kuningas oli kotiarestissa.
Valta siirrettiin väliaikaiselle hallitukselle jonka johtoon oli Kaarle-herttua, josta tuli kuningas Kaarle XIII. Hän kutsui valtiopäivät koolle jotta vallankumous vältettäisiin.
Kuva:Gustav IV Adolf Sweden.jpg
29. maaliskuuta 1809, säästääkseen kruununsa pojalleen, kuningas vapaaehtoisesti luopui vallasta, mutta 19. toukokuuta 1809 valtiopäivät päättivät, että ei pelkästään Kustaa IV Aadolf, vaan myös hänen jälkeläisensä ovat menettäneet oikeuden Ruotsin kuninkuuteen. Lisäksi hänet päätettiin karkottaa perheineen Ruotsista. Kustaa IV Aadolf oli aluksi hyvin masentunut kohtalostaan, ja hänen avioliittonsakin päätyi eroon vuonna 1812. Hänet vietiin Saksaan jossa hän asui väliaikaisesti ennen muuttoa St. Galleniin, Sveitsiin jossa Kustaa IV Aadolf kuoli.
Ainoa tapa, jolla hän saattoi vaikuttaa politiikkaan, oli kirjoittaminen sanomalehtien mielipidepalstoille. Vähäisestä vaikutusvallastaan huolimatta hän toisinaan epäili, että ruotsalaiset agentit yrittävät tappaa hänet. Niinpä hän käytti maanpakolaisvuosinaan muun muassa salanimiä "eversti Gustafsson" ja "Gottorpin kreivi". Kuningas Oscar II aikana Kustaan ruumis tuotiin Ruotsiin ja haudattiin Riddarholmskyrkaniin, Tukholmaan.

Avioliitto ja perhe


Kuva:Gustav IV Adolf of Sweden and Frederica of Baden.png
Kuva:Gustav IV Adolf painted by Albert Edelfelt.jpgin piirtämänä]]
Kustaa IV Aadolfin puoliso oli vuosina 1797–1812 Fredrika Dorotea (1781–1826). Avioliitosta syntyi kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Kustaa IV Aadolfin vanhin poika Gustav Gustavsson af Vasa (1799–1877) loi menestyksekkään sotilasuran Itävalta armeijassa. Hän piti isänsä kuoleman jälkeen itseään Ruotsin laillisena hallitsijana, mutta ei koskaan ryhtynyt konkreettisiin toimiin syrjäyttääkseen Ruotsia Kaarle XIII:n jälkeen hallinneen Bernadotte-suku hallitsijasuvun.

Jälkimaine


Historioitsijat ovat yleensä pitäneet Kustaa IV Aadolfia huonona hallitsijana. Häntä on luonnehdittu ahdasmieliseksi ja jääräpäiseksi mieheksi, joka syyllistyi karkeisiin ulkopoliittisiin virheisiin ja vei siten Ruotsin yhteen historiansa pahimmista kriiseistä. Kaunokirjallisuudessa hänestä on jopa tehty mahtipontinen typerys: J. L. Runebergin runossa "Kuningas" (Vänrikki Stoolin tarinat, osa 1) Kustaa IV Aadolf pukee ylleen suuren edeltäjänsä Kaarle XII:n univormun, esiintyy juhlallisesti tuossa asussa avustajilleen ja kuvittelee tällä teollaan vahvistavansa suomalaisten taistelutahtoa venäläisiä vastaan.
:''Kuningas juhlallisna, kuin mikä jumala, kahdennentoista Kaarlen nyt nähtiin puvussa.''</br>
:''Täll' erää liian ylväs hän oli puhumaan, salissa pitkill' astui hän askelilla vaan.''
Runeberg kohteli kuningasta kuitenkin tarpeettoman tylysti. Kustaa IV Aadolf ei ollut typerys, vaan ymmärsi hyvin muun muassa valtiontalouteen liittyviä asioita. Hänellä oli myös aitoa kiinnostusta kansansa elinolojen parantamiseen.

Lähteet


Alf Henrikson (1966): ''Svensk historia'', sivut 741–759, 3. painos, Bonniers, ISBN 91-0-047053-8

Aiheesta muualla


Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Vuonna 1778 syntyneet
Luokka:Vuonna 1837 kuolleet
ar:غوستاف الرابع أدولف
id:Gustav IV Adolf dari Swedia
br:Gustav IV Adolf
bg:Густав IV Адолф
ca:Gustau IV Adolf de Suècia
cs:Gustav IV. Adolf
da:Gustav 4. Adolf af Sverige
de:Gustav IV. Adolf (Schweden)
et:Gustav IV Adolf
en:Gustav IV Adolf of Sweden
es:Gustavo IV Adolfo de Suecia
eo:Gustavo la 4-a Adolfo (Svedio)
fr:Gustave IV Adolphe de Suède
gl:Gustavo IV Adolfo de Suecia
it:Gustavo IV Adolfo di Svezia
la:Gustavus IV Adolphus (rex Sueciae)
lv:Gustavs IV Ādolfs
lt:Gustavas IV Adolfas
nl:Gustaaf IV Adolf van Zweden
ja:グスタフ4世アドルフ (スウェーデン王)
no:Gustav IV Adolf av Sverige
nn:Gustav IV Adolf av Sverige
pl:Gustaw IV Adolf
pt:Gustavo IV Adolfo da Suécia
ro:Gustav al IV-lea al Suediei
ru:Густав IV Адольф
sr:Густав IV Адолф
sv:Gustav IV Adolf
tr:IV. Gustav Adolf
uk:Густав IV Адольф
zh:古斯塔夫四世·阿道夫

Kreikkalaiskatolisuus

Kreikkalaiskatolisuus voi tarkoittaa:
kaikkia tai eräitä idän katoliset kirkot
vanhahtavassa, 1900-luvun alkuvuosikymmenien kielenkäytössä Ortodoksinen kirkko; sanan tämä merkitys on kuitenkin oleellisesti muuttunut muuksi

Behaviorismi

Behaviorismi on psykologian lähestymistapa, joka perustuu oletukseen, että ihmisiä ja eläimiä voidaan selittää pelkästään kolmannen osapuolen näkökulmasta käyttäytyminen tutkivan tiede keinoin turvautumatta sisäisiin selittämisen keinoihin tai viittaamatta mieli, ajattelu, tunne tai vastaaviin. Keskeistä lähestymistavalle on ihmisen tutkiminen luonnontiede objektiivisuus näkökannalta.
Behavioristisessa lähestymistavassa on erilaisia korostuksia. ”Löyhemmät” behavioristit väittävät yksinkertaisesti, että käyttäytymisen havainnointi on paras tai otollisin keino tutkia psykologisia ja psyykkisiä tapahtumia. Toiset katsovat, että se on itse asiassa ainoa keino selvittää tällaisia tapahtumia, kun taas toiset väittävät, että käyttäytyminen itsessään on ainoa otollinen psykologian tutkimuskohde, ja että yleisillä psykologisilla termeillä (kuten uskomus, päämäärät jne.) ei ole muita viittauksia tai ne viittaavat vain käyttäytymiseen.
''Radikaalien behavioristien'' mielestä psykologian tulisi olla luonnontiede samalla tavalla kuin fysiikka tai kemia, ilman mitään viittauksia eliöiden olettamuksellisiin sisäisiin tiloihin niiden käyttäytymisen syynä. ''Teoreettinen behaviorismi'' sallii sisäiset tilat, mutta ei vaadi sitä että ne olisivat henkisiä tai että niillä olisi mitään suhdetta yksilölliseen kokemukseen.
Behavioristinen psykologia syntyi pitkälti positivismi vastalauseena humanistinen psykologia. Behaviorismi hallitsi psykologiaa suuren osan 1900-lukua. Kognitivismi syrjäytti behaviorismin vuosisadan loppupuolella ja on nykyisin psykologian valtavirta.

Behavioristisen psykologian historia


Psykologiassa behaviorismi kehittyi vasteena introspektionismin puutteisiin. Jonkun henkilön omaan sisäiseen havainnointiin perustuvat selostukset omasta sisäisestä henkisestä elämästään eivät mahdollista tarkkaa tutkimusta eikä niitä voi käyttää ennustavien yleistyksien tekemiseen. Behavioristit katsoivat, että psykologia ei voi olla tieteellistä ilman yleistettävyyttä ja mahdollisuutta jonkun kolmannen persoonan suorittamaan tutkimukseen. Näin psykologiasta tuli poistaa kokonaan ajatus sisäisestä henkisestä elämästä (ja samalla ontologisesti itsenäisestä mielestä) ja siinä tuli keskittyä sen sijaan havaittavan käyttäytymisen kuvaamiseen.
Ensimmäiset psykologiaa behavioristisesti lähestyneet tutkijat olivat Venäjä. Kuuluisin heistä oli Ivan Pavlov, jonka luoma klassisen ehdollistumisen esimerkki tunnetaan nimellä ''Pavlovin koira'': koiran kielelle ripoteltiin lihajauhoa samalla kelloa soittaen. Lihajauho sai koiran kuolan valumaan, ja kun tätä oli toistettu tarpeeksi, koira alkoi kuolata myös pelkän kellon äänestä.
Yhdysvaltalaisista 1900-luvun alkupuolen behavioristeista tunnetuimmat ovat Edward Lee Thorndike, John Broadus Watson (1878–1958) ja B. F. Skinner. Watsonin kuuluisuuteen liittyy myös varjopuoli &mdash; hänen kokeensa Pikku Albertina tunnetun lapsen kanssa ovat muodostuneet varoittavaksi esimerkiksi kontrolloitujen psykologisten kokeiden saralla.
Watson katsoi ihmisen olevan syntyessään ”tyhjä taulu” (''tabula rasa'', lat.), ja koko persoonallisuus on ehdollistumisen tulosta. Yhdeksänkuukautisen Albertin lisäksi koetilanteessa oli valkoinen kesy hiiri. Aina, kun lapsi kurotti hiirtä leikkiäkseen sen kanssa, hänet säikäytettiin metallisella kolahduksella. Hän ehdollistui pelkäämään hiiriä, ja pian pelon havaittiin laajentuneen koskemaan myös muita karvaisia eläimiä. Albertille kaavailtua pelon poisoppimiskoetta ei ehditty tehdä, koska hän muutti äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle. Psykologi Hall P. Beck työryhmineen sai vuonna 2009 selvitettyä Pikku-Albertin myöhemmät vaiheet. Albert, oikealta nimeltään Douglas Merritte, sairastui ja kuoli Vesipää kuuden vuoden ikäisenä 10. toukokuuta 1925.
Psykologit olettavat, että ilman toistoa vahvatkin ehdollistumat lientyvät jokseenkin helposti.
Nykybehavioristit myöntävät, että myös kognitivismi on sijaa psykologiassa, ja alkuaikojen ''tabula rasa'' -käsityksestä on luovuttu.

Behaviorismi mielenfilosofiassa


Mielenfilosofiassa behaviorismi on reduktionismi käsitys, jonka mukaan mieli ja tietoisuus käsitteet voidaan palauttaa käyttäytymiseen. Filosofinen behaviorismi kehittyi samaan aikaan kun behavioristinen kehitys oli käynnissä psykologiassa. Sitä on joskus kutsuttu myös loogiseksi behaviorismiksi.
Filosofista behaviorismia luonnehti voimakas verifikationismi, joka piti todentamisen ulkopuolella olevia väittämiä sisäisestä henkisestä elämästä mielettöminä. Behavioristille henkiset tilat eivät olleet sisäisiä tiloja, joista voitiin antaa sisäiseen havainnointiin perustuvia selostuksia. Ne olivat vain kolmannen osapuolen tekemiä kuvauksia joidenkin henkilöiden käyttäytymisestä tai taipumuksista käyttäytyä tietyllä tavalla, tarkoituksena muiden käyttäytymisen selittäminen ja ennustaminen.
Behaviorismi hallitsi mielenfilosofiaa suuren osan 1900-lukua, erityisesti sen ensimmäisellä puoliskolla. Se menetti suosionsa 1900-luvun loppupuolella kognitivismin nousun myötä. Kognitivistit hylkäsivät behaviorismin useiden ilmeisten ongelmien vuoksi. Behaviorismi on esimerkiksi arkikäsitysten vastaista nimittäessään myös jonkun tuntemaa päänsärkyä käyttäytymiseksi.
Analyyttinen filosofia on kuulunut näkemyksiä, joiden kannattajat ovat kutsuneet niitä tai joita on kutsuttu behavioristisiksi. Loogisessa behaviorismissa, jota ovat kannattaneet esimerkiksi Rudolf Carnap ja Carl Hempel, psykologisten väittämien merkitys seurasi suoraan niiden todentamisehdoista: psykologinen tila oli olemassa vain jos se ilmeni käyttäytymisenä. Willard Van Orman Quine hyödynsi kielifilosofiassaan tietyn tyyppistä behaviorismia, joka sai vaikutteita joistakin Skinnerin ajatuksista. Gilbert Ryle puolusti tietyn tyyppistä behaviorismia teoksessaan ''The Concept of Mind''. Myös Daniel Dennett on pitänyt itseään tietyn tyyppisenä behavioristina.
On usein katsottu, että Ludwig Wittgenstein olisi puolustanut behavioristista näkökantaa. Vaikka hänen näkemystensä ja behaviorismin välillä on paljon yhtäläisyyksiä, väite siitä että hän olisi ollut behavioristi on kuitenkin kiistelty. Myös matemaatikko Alan Turingia on joskus pidetty behavioristina, mutta hän ei itse katsonut olevansa sellainen.

Katso myös


Behavioralismi
Kognitivismi

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Mielenfilosofia
Luokka:Psykologian koulukunnat
id:Behaviorisme
bg:Бихевиоризъм
ca:Conductisme
cs:Behaviorismus
da:Behaviorisme
de:Behaviorismus
et:Biheiviorism
el:Συμπεριφορισμός
en:Behaviorism
es:Psicología conductista
eo:Kondutismo
eu:Konduktismo
fa:رفتارگرایی
fr:Béhaviorisme
ko:행동주의
hr:Biheviorizam
is:Atferlishyggja
it:Comportamentismo
he:ביהביוריזם
ka:ბიჰევიორიზმი
kk:Бихевиоризм
ky:Бихевиоризм
lv:Biheiviorisms
lt:Biheviorizmas
hu:Behaviorizmus
mk:Бихевиоризам
ml:ബിഹേവിയറിസം
nl:Behaviorisme
ja:行動主義心理学
no:Behaviorisme
nn:Behaviorisme
pms:Comportamentism
pl:Behawioryzm
pt:Behaviorismo
ro:Behaviorism
ru:Бихевиоризм
simple:Behaviorism
sk:Behaviorizmus
sl:Behaviorizem
sr:Бихевиоризам
sv:Behaviorism
tl:Sikolohiyang pang-ugali
vi:Chủ nghĩa hành vi
tpi:Behaviourisim
tr:Davranışçılık
uk:Біхевіоризм
yi:ביהייוויאריזם
zh:行为主义

Karhukainen

#redirect Karhukaiset

Kesäkuu


Kuva:Les Très Riches Heures du duc de Berry juin.jpgn kuvitusta kesäkuun kohdalla.]]
Kesäkuu on vuoden kuudes kuukausi ja ensimmäinen kesäkuukausista. Kesäkuussa on 30 päivää. Suomessa kesäkuu on etelässä lämpenevien kesäsäiden ja alkukesän ja keskikesän valoisten öiden aikaa, pohjoisessa se on yöttömän yön ja kesän alkamisen aikaa.
Kesäkuun nimi ei tule lämmintä vuodenaikaa tarkoittavasta ''kesä''-sanasta, vaan suomen lounaismurteiden kesantoa tarkoittavasta sanasta ''kesä''. Kesantopelto kynnettiin ensimmäisen kerran kesäkuussa. Lämmintä vuodenaikaa lounaismurteissa tarkoittaa sana ''suvi''. Kesäkuun latinankielinen nimi ''Iunius'' tulee Rooman valtakunta jumalattaren Junon nimestä. Juppiterin puoliso Juno oli avioliiton, äitiyden ja naisten suojelija.
Kesäkuun keskilämpötilat eri puolilla Suomea vaihtelevat. Vantaalla kesäkuun keskilämpötila on noin +15 astetta, Lahdessa noin +14,8 astetta, Tampereella noin +14,5 astetta, Kuopiossa noin +14 astetta, Oulussa noin +13,5 astetta ja Sodankylässä noin +11 astetta. Etelä-Suomessa tyypillinen päivälämpötila kesäkuun alussa hieman alle 20 astetta ja kesäkuun loppupuolella hieman yli 20 astetta. Pohjois-Suomessa päivälämpötilat nousevat kuun alun 15 asteesta kuun lopun 20 asteeseen. Myös hellejaksot ja pohjoisen kylmänpurkaukset ovat kummatkin tähän aikaan vuodesta mahdollisia, mutta kuitenkaan mitään takatalvia ei enää kesäkuussa onnistu syntymään Suomessa. Etelä-Suomessa on kesäkuussa keskimäärin 5-6 hellepäivää ja Lapissa 2-3 hellepäivää.
Kesäkuussa pohjolan ilmasto alkaa jo hiljalleen kostua kevään jäljiltä, mikä näkyy etenkin iltapäivän rankkasateiden lisääntymisenä. Lämmin ilmamassahan on yleensä kosteaa, mutta sateet kuuroluonteisempia kuin viileän ilmamassan. tästä aiheutuu myös ukonilmoja. Sateisuuden lisääntymisestä huolimatta huolimatta kesäkuu lienee koko Suomessa vuoden aurinkoisin kuukausi.
Kesäkuinen luonto Suomessa on hyvin rehevä ja monet kukkakasvit kukkivat juuri kesäkuussa. Kesäkuun alussa luonnossa kukkivat muun muassa pihlaja, metsämarjat ja orvokit. Kesäkuun lopulla huomion arvoisin kukkiva kasvi on lupiini, joka on nykyään varsinkin Etelä-Suomessa hyvin tunsaslukuinen, etenkin teiden varsilla. Puutarhoissa kukkivat kesäkuussa esimerkiksi omenapuut, juhannusruusu, alppiruusu ja pihasyreeni. Pohjois-Lapin tunturikoivikot tulevat lehteen yleensä vasta kesäkuun alussa. Lapin tunnuskukka, kullero kukkii juhannuksen tienoilla. Keväällä laulantansa aloittaneet laululinnut jatkavat yleensä laulantaansa läpi kesäkuun. Kesäkuussa monilla linnuilla on jo pesäpoikasia. Suurten nisäkkäiden keväällä syntyneet jälkeläiset kasvavat ja voimistuvat kesäkuulla.
Vanha kansa kutsui juhannusta edeltävää kesää lyhyeksi eli pikkukesäksi. Sen jälkeen alkoi pitkä eli isokesä. Koululaisten lomakausi alkaa kesäkuun alkupäivinä. Kesäkuussa Lapissa on selvä yötön yö, ja Etelä-Suomenkin yöt ovat hyvin valoisia.

Lähteet


Luokka:Kesäkuu
af:Junie
als:Juni
am:ጁን
ang:Sēremōnaþ
ab:Рашәара
ar:يونيو
an:Chunio
arc:ܚܙܝܪܢ
frp:Jouen
ast:Xunu
gn:Jasypoteĩ
ay:Juyphi phaxsi
az:İyun
bjn:Juni
id:Juni
ms:Jun
bn:জুন
zh-min-nan:6 goe̍h
jv:Juni
su:Juni
ba:Июнь (Һатай)
be:Чэрвень
be-x-old:Чэрвень
bh:जुन
bcl:Hunyo
bar:Juni
bs:Juni
br:Mezheven
bg:Юни
bxr:6 һар
ca:Juny
ceb:Hunyo
cv:Çĕртме уйăхĕ
cs:Červen
co:Ghjugnu
cy:Mehefin
da:Juni
de:Juni
dv:ޖޫން
dsb:Smažki
et:Juuni
el:Ιούνιος
eml:Zógn
en:June
myv:Аштемков
es:Junio
eo:Junio
ext:Juñu
eu:Ekain
ee:Masa
fa:ژوئن
hif:June
fo:Juni
fr:Juin
fy:Juny
fur:Zugn
ga:An Meitheamh
gv:Mean Souree
gag:Kirez ay
gd:An t-Ògmhios
gl:Xuño
gan:六月
gu:જૂન
got:𐍅𐌰𐍂𐌼𐌼𐌴𐌽𐍉𐌸𐍃
xal:Мөчн сар
ko:6월
haw:Iune
hy:Հունիս
hi:जून
hsb:Junij
hr:Lipanj
io:Junio
ig:Önwa ishií
ilo:Hunio
ia:Junio
ie:Junio
iu:ᔪᓂ
os:Июнь
xh:Eyesilimela
is:Júní
it:Giugno
he:יוני
kl:Juuni
kn:ಜೂನ್
ka:ივნისი
csb:Czerwińc
kk:Маусым
kw:Mis Metheven
rw:Kamena
ky:Июнь
mrj:Июнь
sw:Juni
kv:Лӧддза-номъя тӧлысь
ht:Jen
ku:Pûşper
lad:Djunio
lbe:Июнь
lez:Кьамуг
lo:ມີຖຸນາ
la:Iunius
ltg:Vosorys mieness
lv:Jūnijs
lb:Juni
lt:Birželis
lij:Zûgno
li:Juni
ln:Sánzá ya motóbá
lmo:Giügn
hu:Június
mk:Јуни
mg:Jiona
ml:ജൂൺ
mt:Ġunju
mi:Pipiri
mr:जून महिना
xmf:მანგი
arz:يونيه
mwl:Júnio
koi:Юнь
mdf:Лямбеков
my:ဇွန်
nah:Ic chicuacen mētztli
nl:Juni
nds-nl:Juni
ne:जुन
new:जुन
ja:6月
nap:Giùgno
ce:Мангал бутт
pih:Juun
no:Juni
nn:Juni
nrm:Juîn
nov:June
oc:Junh
mhr:Пеледыш
or:ଜୁନ
uz:Iyun
pa:ਜੂਨ
pnb:جون
km:ខែមិថុនា
nds:Juni
pl:Czerwiec
pnt:Κερασινός
pt:Junho
crh:İyün
ksh:Juuni (Moohndt)
ro:Iunie
qu:Inti raymi killa
ru:Июнь
rue:Юн
sah:Бэс ыйа
se:Geassemánnu
sc:Làmpadas
sco:Juin
nso:Phupu
sq:Qershori
scn:Giugnu
si:ජුනි
simple:June
ss:ÍNhlaba
sk:Jún
sl:Junij
szl:Czyrwjec
so:Juun
ckb:حوزەیران
sr:Јун
sh:Jun
sv:Juni
tl:Hunyo
ta:ஜூன்
kab:Yunyu
roa-tara:Sciugne
tt:Июнь
te:జూన్
tet:Juñu
th:มิถุนายน
vi:Tháng sáu
tg:Июн
tpi:Jun
tr:Haziran
tk:Iýun
tum:Juni
udm:Инвожо
uk:Червень
ur:جون
vec:Giugno
vep:Kezaku
vo:Yunul
fiu-vro:Piimäkuu
wa:Moes d' djun
vls:Juni
war:Hunyo
wo:Suwe
ts:Khotavuxika
yi:יוני
yo:Oṣù Kẹfà
zh-yue:6月
diq:Heziran
bat-smg:Biržielis
zh:6月

Keskusta

Keskusta tarkoittaa seuraavia:
Keskusta (taajaman osa), kaupungin tai muun taajaman ydin
poliittinen keskusta, poliittisesti vasemmiston ja oikeiston väliin sijoittuva puolueiden joukko
Suomen Keskusta, lyhyemmin ''keskusta'', suomalainen puolue
Shakkipelissä pelilaudan keskiosa: Luettelo shakkitermeistä#keskusta.
br:Centre
da:Centrum
de:Zentrum
el:Κέντρο
en:Center
eo:Centro
es:Center
fr:Centre
io:Centro
it:Center
he:מרכז
lb:Centre
nl:Centrum
no:Senter
uz:Markaz
pt:Center
ru:Центр
sk:Centrum
sl:Center
sr:Центар
sv:Center
th:เซ็นเตอร์
zh:中心

Kielipolitiikka

Kielipolitiikka on kieli tai kielten ja yhteiskunta välisten suhteiden järjestämistä tietoisilla toimilla. Kielipolitiikan piiriin kuuluu muun muassa Uhanalainen kieli elvyttäminen sekä koulutus kielen valitseminen. Kielipoliittiset toimet voivat kohdistua myös kieleen itseensä. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi jonkin kielimuodon vakiinnuttaminen yleiskieli ja kielenhuolto.

Kielipolitiikka Suomessa


Suomi kielipolitiikan keskeisiä piirteitä on ollut maan kahden Kansalliskieli väliset suhteet vaikka viime vuosikymmeninä huomioita on kiinnitetty enemmän myös muihin kielivähemmistöihin.

Lähteet


Luokka:Kielipolitiikka
be:Моўная палітыка
be-x-old:Моўнае ўрадаваньне
br:Politikerezh yezh
ca:Política lingüística
cv:Чĕлхе политики
cy:Polisi iaith
de:Sprachpolitik
el:Γλωσσική πολιτική
en:Language policy
es:Política lingüística
eo:Lingvopolitiko
eu:Hizkuntza politika
fr:Politique linguistique
gl:Normalización lingüística
lv:Valodu politika
lb:Sproochpolitik
lt:Kalbos politika
nl:Taalpolitiek
ja:言語政策
no:Språkpolitikk
pl:Polityka językowa
pt:Política linguística
sv:Språkpolitik
ta:மொழிக் கொள்கை
uk:Мовна політика
wa:Politike linwistike

Kaarle XI


Kaarle XI (24. marraskuuta 1655 – 5. huhtikuuta 1697) oli Ruotsin Ruotsin kuningas 1660–1697. Kaarle syntyi kuningas Kaarle X Kustaan ja kuningatar Hedvig Eleonooran perheeseen. Hän oli isänsä kuollessa vasta 4-vuotias.
Kaarlen holhoojahallitus oli heikko, kun Kaarle itse ryhtyi hallitsemaan ja sai täysivaltaisuuden vuonna 1672. Kaarle pani toimeen iso peruutus, jossa valtion tulot yksin Suomessa Käkisalmen lääniä lukuun ottamatta lisääntyivät peruutettujen lahjoitusmaiden takia noin 200&nbsp;000 hopeataalarilla.
Sotalaitos järjestettiin jo aikaisemmin alkuunpannun ruotujakolaitos pohjalla. Kaarle XI ylläpiti järjestystä ja valvoi virkamiesten toimia ankarasti. Viljelystä edistettiin autiotiloja asuttamalla ja uudisasutuksella. Piispat, etenkin Juhana Gezelius vanhempi toimittivat uskonnollista kirjallisuutta ja vaativat papistoa pitämään huolta lukutaidon opettamisesta. Kirkko, jossa jäykkä oikeaoppisuus oli vallalla, ylläpiti ankaraa kuria. Tälle rauhalliselle kehitykselle tuottivat suurta tuhoa Suomea 1695–1697 kohdanneet suuret kuolonvuodet ja niiden jäljessä kulkeva puute ja taudit. Kaarle XI kuoli 5. huhtikuuta 1697 vatsasyöpään.
Hänen puolisonsa oli tanskalaissyntyinen Ulriika Eleonoora (vanhempi).

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Vuonna 1655 syntyneet
Luokka:Vuonna 1697 kuolleet
ar:كارل الحادي عشر
id:Charles XI dari Swedia
bs:Karlo XI, kralj Švedske
br:Karl XI
bg:Карл XI
ca:Carles XI de Suècia
cs:Karel XI.
da:Karl 11. af Sverige
de:Karl XI. (Schweden)
et:Karl XI
en:Charles XI of Sweden
es:Carlos XI de Suecia
eo:Karolo la 11-a (Svedio)
fr:Charles XI de Suède
gl:Carlos XI de Suecia
ko:칼 11세
is:Karl 11.
it:Carlo XI di Svezia
he:קרל האחד עשר, מלך שבדיה
la:Carolus XI (rex Sueciae)
lv:Kārlis XI
lt:Karolis XI
hu:XI. Károly svéd király
nl:Karel XI van Zweden
ja:カール11世 (スウェーデン王)
no:Karl XI av Sverige
nn:Karl XI av Sverige
pl:Karol XI
pt:Carlos XI da Suécia
ro:Carol al XI-lea al Suediei
ru:Карл XI
sv:Karl XI
vi:Karl XI của Thụy Điển
uk:Карл XI
zh:卡尔十一世

Kaarle X Kustaa


Kaarle X Kustaa (8. marraskuuta 1622 – 13. helmikuuta 1660) oli Ruotsin kuningas 1654–1660. Hänen isänsä oli Pfalzin kreivi ja hänen äitinsä Kustaa II Aadolfin sisko Katariina.
Kaarlen vanhemmat olivat paenneet Ruotsiin Kolmikymmenvuotinen sota pakoon, ja Kaarle syntyi Nyköpingin linnassa. Nuorukaisena Kaarle otti osaa sotaan ja sai opetusta Lennart Torstensonilta. Hän kunnostautui Breitenfeldin toinen taistelu vuonna 1642 ja Jankowin taistelussa vuonna 1645. Vuonna 1645 Kaarle palasi Ruotsiin aikeenaan kosia serkkuaan, kuningatar Kristiinaa. Tästä ei tosin tullut mitään, mutta Kaarle sai komennuksen takaisin Saksaan, jossa hän otti osaa Westfalenin rauhan toimeenpanoon. Vuonna 1649 aatelin vastustuksesta huolimatta Kristiina nimitti Kaarlen kruununperillisekseen. Kaarle vetäytyi Öölantiin siksi että Kristiina luopuisi kruunusta.
6. kesäkuuta 1654 Kristina luopui kruunustaan ja samana päivänä Kaarle Kustaasta tuli Ruotsin kuningas. Hän meni samana vuonna naimisiin Holstein-Gottorpin Hedvig Eleonoran kanssa. He saivat yhden lapsen, josta sittemmin tuli Kaarle XI.

Sota Puolaa vastaan


Vain vuosi kruunauksensa jälkeen Kaarle aloitti sodan Puolaa vastaan. Puolassa oleva Vaasa-suvun haara oli uhannut Ruotsia jo pitkään. Puola kärsi nyt kasakat kapinasta ja myös Venäjä oli hyökännyt Puolaan vuonna 1654.
Ensi alkuun sota kävi hyvin ja Varsova vallattiin elokuussa 1655. Armeija jatkoi Krakovaan, joka vallattiin kaksi kuukautta myöhemmin. Kaarle löi Puolan kruununarmeijan Voinczin taistelussa 23. syyskuuta ja 27. lokakuuta se julisti Kaarlen Puolan kuninkaaksi. Oikea kuningas Juhana II (Puola) pakeni Sleesiaan.
Kaarlen ajatus oli jakaa Puola sen vihollisten kesken, jolloin Ruotsi olisi ottanut itselleen Itämeri rannikon eli Itä-Preussin. Preussi tosin kuului Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm (Brandenburg), joka ei katsonut suopeasti Ruotsin aikeita, mutta Kaarle sai Brandenburgin pakotettua liittolaisekseen.
Puolan kansa nousi Kaarlea vastaan ja sotaonni kääntyi. Koko vuoden 1656 kevät kului Ruotsin armeijan liikkuessa ympäri Puolaa lyömässä kapinoita. Muitakin vihollisia Ruotsilla riitti. Kesäkuussa 1656 Venäjä hyökkäsi Ruotsin Liivinmaahan ja valtasi Laatokka länsirannat tunkeutuen seuraavana vuonna sissijoukoilla Saimaalle asti niin sanotussa Ruptuurisota. Ruotsin entinen vihollinen Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta keisari Ferdinand III (keisari) alkoi myös varustaa maanpaossa olevaa Puolan kuningasta. Alankomaat eivät pitäneet Ruotsin aikeista vallata koko Itämeren rannikko ja selustassa odotti perivihollinen Tanska.
Vuoden 1657 alussa Ruotsin asema Puolassa oli erittäin tukala. Brandenburg vetäytyi pois Ruotsin kanssa tekemästään liitosta. Keisari solmi liiton Puolan kanssa toukokuussa 1657 ja kaiken lisäksi Tanska julisti sodan kesäkuussa.

Sota Tanskaa vastaan


Kaarle X Kustaa teki nyt täyskäännöksen ja suuntasi armeijansa Tanskaa kohti. Puolaan hän jätti vain vähäisiä varuskuntia Preussiin. Vuoden 1657 syksyn aikana Kaarle valloitti Jyllanti ja tammi-helmikuussa Ruotsin armeija ylitti jään peittämät Vähä-Beltin ja Iso-Beltin. Armeijan ollessa vain parinkymmenen kilometrin päässä Kööpenhaminasta solmittiin rauha, jossa Skoone, Halland, Blekinge, Bornholm, Bohuslän ja Trondheimin lääni siirtyisivät Ruotsille.
Tämän jälkeen Kaarle olisi halunnut jatkaa sotaa Saksassa, tällä kertaa Itävaltaa ja Brandenburgia vastaan. Saksan sotaretkestä ei tosin tullut mitään. Armeijalle, joka melkein kokonaan koostui palkkasotureista, oli pakko löytää tekemistä.

Toinen sota Tanskaa vastaan


Elokuussa 1658 Kaarle lähetti armeijansa jo toiseen kertaan Tanskaa vastaan.
Tällä kertaa tavoitteena oli pyyhkiä Tanska kokonaan pois maailmankartalta. Sota ei käynytkään niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Lokakuussa 1658 Alankomainen laivasto saapui Tanskan avuksi. Kööpenhamina saatiin piiritettyä ja Ruotsin armeija teki epäonnistuneen rynnäkön kaupunkia kohtaan helmikuussa 1659. Samalla Itävalta, Puola ja Brandenburg tulivat Tanskan avuksi ja valloittivat Jyllannin. Ruotsin joukot lyötiin marraskuussa 1659, ja Kaarle ehdotti rauhaa Tanskalle ja Puolalle, vaikka vielä toivoikin, että sotaonni kääntyisi hänelle edulliseksi.
Kaarle kutsui koolle säädyt Göteborgiin tammikuussa 1660. Siellä hän sairastui äkillisesti ja kuoli 12. helmikuuta ja 13. helmikuuta välisenä yönä.

Kirjallisuutta


Lappalainen, Jussi T., ''Kaarle X Kustaan Venäjän-sota v. 1656–1658 Suomen suunnalla : 'räikkä, häikkä ja ruptuuri'''. ISBN 951-20-0098-9
Englund, Peter, ''Voittamaton''. ISBN 951-0-25964-0
Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Vuonna 1622 syntyneet
Luokka:Vuonna 1660 kuolleet
ar:كارل العاشر غوستاف
ms:Charles X Gustav dari Sweden
br:Karl X Gustav
bg:Карл X
ca:Carles X Gustau de Suècia
cs:Karel X. Gustav
da:Karl 10. Gustav af Sverige
de:Karl X. Gustav
et:Karl X Gustav
en:Charles X Gustav of Sweden
es:Carlos X Gustavo de Suecia
eo:Karolo la 10-a Gustavo (Svedio)
fr:Charles X Gustave de Suède
ko:칼 10세 구스타브
io:Karl 10ma Gustaf
is:Karl 10. Gústaf
it:Carlo X Gustavo di Svezia
la:Carolus X Gustavus (rex Sueciae)
lv:Kārlis X Gustavs Pfalcs-Cveibrikens
lt:Karolis X Gustavas
hu:X. Károly Gusztáv svéd király
mr:चार्ल्स दहावा, स्वीडन
nl:Karel X Gustaaf van Zweden
ja:カール10世 (スウェーデン王)
no:Karl X Gustav av Sverige
nn:Karl X av Sverige
pl:Karol X Gustaw
pt:Carlos X da Suécia
ro:Carol al X-lea al Suediei
ru:Карл X Густав
sv:Karl X Gustav
uk:Карл X Густав
zh:卡爾十世·古斯塔夫

Kustaa Vaasa


Kuva:Gustav Vasa.jpg
Kustaa Vaasa (, myös ''Gustav I'', todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560. Hän oli valtaneuvos Erik Vaasan poika.

Nousu kuninkuuteen


Kalmarin unionin loppuvaiheessa Ruotsissa esiintyi halua irtaantua unionista. Unionikuningas Kristian II yritti tukahduttaa kaiken vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä vuonna 1520. Se kuitenkin synnytti Ruotsissa Ruotsin vapaussota, jonka johtoon nousi vankeudesta Tanskasta paennut Kustaa Vaasa.
Kapinaliike menestyi ja sai sisämaan nopeasti haltuunsa. Rannikkolinnoituksia talonpoikaisarmeija ei kuitenkaan saanut itsekseen vallattua, joten Kustaa Vaasa pyysi apua Kristian II:n viholliselta Lyypekki. Hinta oli kallis, sillä Kustaa Vaasan oli luvattava Lyypekille tulliton kauppaoikeus maahan. Parissa vuodessa Kustaa Vaasan asemasta Ruotsin johtajana tuli kiistaton, ja vuonna 1523 hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, mikä merkitsi Ruotsin lopullista eroa Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin samana vuonna myös Itämaa eli Suomi.
Lyypekin oikeus tullittomaan kauppaan merkitsi, että kaupunkivaltio käytännössä hallitsi koko Ruotsin kauppaa. Kustaa Vaasalle tarjoutui mahdollisuus päästä Lyypekin holhouksesta, kun kaupunki ajautui kreivisotaan 1533–1536. Lyypekki vaati Ruotsilta tukea, mutta Vaasa kieltäytyi ja perui Lyypekin erioikeudet. Ruotsin onneksi Lyypekki hävisi sodan, eikä voinut enää vaatia tullitonta kauppaoikeutta.
Kustaa Vaasalla oli hyvä muisti, työkyky ja käytännön lahjakkuus, mutta heikko opillinen sivistys. Hänellä, kuten monilla muillakin maailmanhistorian suurilla johtajilla, oli erinomaiset puhelahjat ja kivenkova temperamentti. Hän oli toisaalta keinoja kaihtamaton, häikäilemätön ja epäluuloinen. Perinteisessä historiankirjoituksessa Kustaa Vaasa on usein nähty hyvänsuopana ja tarmokkaana "maan isänä", mutta eräiden uudempien tulkintojen mukaan hän oli myös melkoinen tyranni.

Kustaa Vaasan aikaansaamat muutokset


Luultavasti tärkein muutos, jonka Kustaa Vaasa toteutti, oli uskonpuhdistus vuonna 1527. Valtio sai kirkon omaisuuden, mikä olennaisesti helpotti valtion toimintaa. Kustaa keskitti valtaa itselleen muun muassa perinnöllistämällä kuninkuuden ja korvaamalla usein omaan pussiinsa pelanneet linnanisännät kruunulle lojaaleilla voudeilla, jotka muun muassa valvoivat verotusta.
Valtiontaloudessa Kustaa sovelsi merkantilismi, eli ulkomaankauppa määrättiin käytäväksi ainoastaan kaupungeissa. Kustaa perusti Helsinki kaupungin 12. kesäkuuta vuonna 1550 kilpailemaan Itämeri kaupankäynnistä Räävelin, nykyisen Tallinnan kanssa. Kustaa Vaasa määräsi, että Rauman, Ulvilan, Tammisaari ja Porvoon kauppiaiden piti muuttaa Helsinkiin. Osa porvareista muuttikin Helsinkiin, mutta varsinkin kauempana asuvat Rauman ja Ulvilan porvarit olivat hyvin uppiniskaisia. Ennen pitkää heidänkin oli taivuttava kuninkaan tahtoon.
Kuva:Gustav Vasa triumphs 4.jpg kapinaa (Dacke-uppror).]]
Aluksi tämä "Baabelin vankeus" näytti toimivan, mutta jo 1550-luvun lopulla osa kauppiasta sai paluuluvan takaisin kotikaupunkiinsa. Suurimpana syynä tähän oli se, ettei Helsingistä muodostunut sellaista vastapainoa Tallinnalle, jota siitä alun perin suunniteltiin, koska kauppalaivat eivät päässeet satamaan sen mataluuden takia. Samaan aikaan käytiin myös Suuri Venäjän sota.
Kustaa Vaasa asutti erämaa-alueita lupaamalla talonpojille verovapauden muutamaksi vuodeksi. Suomen asutus levisi muun muassa Pohjois-Savoon ja Kainuuseen. Savolaisasutus oli tosin levinnyt jo 1400-luvulla ennen Kustaa Vaasan valtaannousua yli Pähkinäsaaren rauhan rajan, mikä johti rajaselkkauksiin Novgorodin ja Venäjän kanssa.
Kustaa Vaasa perusti perinnöllisen kuninkuuden, ja kruunu periytyi hänen kuolemansa jälkeen hänen vanhimmalle pojalleen Eerik XIV:lle. Kolmelle nuoremmalle pojalleen hän perusti kolme melko autonomista herttuakuntaa. Tavoitteena oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio. Käytännössä järjestelyt johtivat pitkällisiin suvun sisäisiin valtakamppailuihin Kustaa Vaasan kuoltua 1560.

Kustaa Vaasa Suomessa


Tiedosto:Gustaf-I-MuseumStatue.jpg
Kustaa Vaasa oleskeli Suuri Venäjän sota (1555–1557) aikana lähes vuoden Suomessa. Tämä on pisin aika mitä Ruotsin hallitsija on koskaan viettänyt yhtäjaksoisesti Suomessa.
Sotatoimien ohella Kustaa Vaasa tutustui Jaakko Teitti keräämään valituskirjaan, jossa suomalaiset talonpojat esittivät valituksensa aateliston heitä kohtaan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Kuningas myös rankaisi osaa mainituista aatelisista.
Kuningas vietti suurimman osan ajastaan Turussa ja vieraili myös Helsingissä ja Viipurissa. Huomattuaan helsinkiläisten valitukset kaupunkinsa epäedullisesta sijainnista ja kehittymättömyydestä aiheellisiksi Kustaa Vaasa antoi porvareille oikeuden muuttaa halutessaan takaisin kotiseuduilleen, josta heidät oli aiemmin pakotettu muuttamaan Helsinkiin. Viipurissa kuningas pani käyntiin kaupungin puolustuksen vahvistamisen, joka oli päässyt pahoin rappeutumaan.
Suomen vierailunsa päätteeksi Kustaa Vaasa perusti pojalleen Juhana III Suomen herttuakunnan. Herttua sai alueellaan kuninkaan valtuudet omaa ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta.

Kuolema


Tiedosto:Gustav Vasa tomb.jpg
Keväällä 1560 kuningas oli 64-vuotias ja tunsi loppunsa lähestyvän. Hän kutsui säädyt Tukholman linnaan, jossa hän piti tunteellisen jäähyväispuheen muistellen aikaa, jolloin oli paennut kuningas Kristian II:n sotilaita. Hän pyysi myös anteeksi niiltä, joita oli toimillaan loukannut. 29. syyskuuta kuningas kuoli. Hänet haudattiin Uppsalan tuomiokirkkoon entisten aviopuolisoidensa Katariina Saksi-Lauenburgilainen ja Margareeta Leijonhufvudin viereen. Hänen kolmas puolisonsa Katariina Stenbock jäi leskikuningattareksi.

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Vuonna 1496 syntyneet
Luokka:Vuonna 1560 kuolleet
ar:غوستاف الأول
be:Густаў I Васа
br:Gustav Iañ Vasa
bg:Густав I (Швеция)
ca:Gustau I de Suècia
cs:Gustav I. Vasa
da:Gustav Vasa
de:Gustav I. Wasa
et:Gustav I Vasa
el:Γουσταύος Α΄ της Σουηδίας
en:Gustav I of Sweden
es:Gustavo I de Suecia
eo:Gustavo Vasa
eu:Gustavo I.a Vasa
fr:Gustave Ier Vasa
gl:Gustavo I de Suecia
ko:구스타브 1세 바사
hr:Gustav I. Vasa
io:Gustaf 1ma Vasa
ia:Gustav Vasa
is:Gústaf Vasa
it:Gustavo I di Svezia
he:גוסטב ואסה, מלך שבדיה
ka:გუსტავ ერიქსონ ვაზა
sw:Gustav Vasa
la:Gustavus I (rex Sueciae)
lt:Gustavas I Vaza
hu:I. Gusztáv svéd király
mr:गुस्ताव पहिला, स्वीडन
nl:Gustaaf I van Zweden
ja:グスタフ1世 (スウェーデン王)
no:Gustav Vasa
nn:Gustav I av Sverige
pl:Gustaw I Waza
pt:Gustavo I da Suécia
ro:Gustav I al Suediei
ru:Густав I Васа
sl:Gustav Vasa
sv:Gustav Vasa
tl:Gustav I ng Suwesya
th:พระเจ้ากุสตาฟที่ 1 แห่งสวีเดน
vi:Gustav I của Thụy Điển
uk:Густав I Ваза
zh:古斯塔夫一世

Kaarle IX


Kaarle IX (, 4. lokakuuta 1550 – 30. lokakuuta 1611) oli Ruotsin kuningas 1604–1611. Hän oli yksi kuningas Kustaa Vaasan pojista. Kaarlesta on käytetty myös nimitystä Kaarle-herttua viitattaessa tapahtumiin ennen hänen kuninkuuttaan.
Kustaa Vaasa luovutti hänelle testamentissaan oman herttuakunnan Sveanmaan alueelta. Kaarle käytännössä johti kapinaa veljeään Eerik XIV vastaan, jonka seurauksena Juhana III tuli Erikin tilalle valtaistuimelle. Kaarlen ja Juhanan välit olivat kuitenkin kireät. Juhana olisi halunnut rajoittaa Kaarlen valtaa, mutta Juhanan luovuttua tästä tavoitteesta kiistanaiheeksi nousi uskonto. Kryptokalvinistit tukeva Kaarle ei hyväksynyt sitä, että Juhana muutti Ruotsin kirkko toimintaa korkeakirkollisempaan suuntaan. Kaarle ei samoin hyväksynyt unionia katolisen Puola-Liettuan kanssa.
Ristiriidat pahenivat, kun katolinen Sigismund tuli isänsä Juhanan kuoltua Puolan ja Ruotsin kuninkaaksi. Kaarle painosti Sigismundin allekirjoittamaan Uppsalan sopimuksen, jossa hän tunnusti Ruotsin olevan protestanttinen valtio. Tämä ei riittänyt Ruotsin ylimystölle, jonka enemmistö piti Sigismundia ulkomaalaisena ja harhaoppisena. Vuonna 1595 Söderköpingin valtiopäivät valitsi Kaarlen valtionhoitajaksi. Kaarle vaati Suomen käskynhaltijaa Klaus Flemingiä itsensä eikä Sigismundin alaiseksi, minkä seurauksena maassa syttyi sisällissota.

Sisällissota


Suomen aatelisto ja johtava porvaristo oli yleisesti Klaus Flemingin ja Sigismundin puolella: unionin Puola-Liettuan kanssa esimerkiksi uskottiin tuovan turvaa Venäjää vastaan ja auttavan kauppaa. Kovin kaukana ei ehkä ollut sekään mahdollisuus, että Suomi olisi eronnut Ruotsista ja liittynyt yksin tähän puolalais-balttilaiseen valtiomuodostelmaan. Sigismundille tämä ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän halusi Ruotsin kruunun. Monet talonpojat sen sijaan vastustivat Klaus Flemingiä. Eräänä syynä olivat tämän Kaarle-herttuan varalta ylläpitämät linnaleirit, jotka ottivat varsin siekailematta ylläpitonsa talonpojilta. Kaarle-herttua käytti talonpoikia hyväkseen ja antoi vastauksessaan pohjalaistalonpoikien valituskirjelmään sytykkeen vuosien 1596–1597 talonpoikaiskapinalle, nuijasota. Klaus Fleming kukisti tämän kapinan verisesti, mutta kuoli samana vuonna.
Kaarle suoritti maihinnousun Suomeen syyskuussa 1597 kukistaakseen Sigismundia yhä kannattavan aateliston. Turun linna antautui muutamien viikkojen taisteluiden jälkeen, ja sen johto korvattiin Kaarlen kannattajilla. Kaarle joutui kuitenkin palaamaan pian Ruotsiin, jota uhkasi Puolan maihinnousu. Harvalukuiset Kaarlen puolustajat joutuivat Suomessa pian tappiolle, ja Turun linna oli jälleen Sigismundin kannattajien käsissä. Seuraavana vuonna Sigismund yritti vaikuttaa Upsalan valtiopäiviin lähettiläänsä välityksellä, ja saikin jonkin verran vastakaikua ajatuksilleen. Kaarle kuitenkin sai läpi mieleisensä päätökset. Kuultuaan että Puola suunnitteli sotaretkeä Ruotsiin, vannoi Suomen poliittinen johto yhä uskollisuuttaan Sigismundille ja torjui Upsalan valtiopäivien päätökset 1598.
Suomessa alettiin koota joukkoja luvattua Puolan hyökkäyksen tukemista varten, joka kuitenkin oli sotien koettelemassa maasta vaikeaa. Heinäkuussa 1598 nousi Arvid Henrikinpoika Horn ja Yrjänä Hornin, Akseli Kurki ja Antti Boijen komentama vajaan 3&nbsp;000 miehen joukko maahan Uplannissa. Kun suomalaiset kuulivat Puolan armeijan myöhästyneen, he kuitenkin vetäytyivät ilman taisteluita. Puolalaisten 5&nbsp;000 miehen armeija nousi maihin Etelä-Ruotsiin, jossa ratkaiseva taistelu käytiin syyskuussa 1598 Itä-Götänmaalla. Kaarlen armeija voitti lopulta taistelun. Akseli Kurjen armeija oli samaan aikaan noussut maihin Tukholmassa, mutta saatuaan kuulla Sigismundin hävinneen, se vetäytyi.
Sigismund palasi Puolaan, ja sotaretkeen pettyneenä erotti joukon Suomen johtomiehiä, joita ei pitänyt riittävän luotettavina. Syksyllä 1599 ennen kuin Sigismund ja Suomen aateliset ehtivät toteuttaa uusia suunnitelmiaan, tapahtui pelätty Kaarlen maihinnousu Suomeen. Suomen kaikki linnat vallattiin ja taistelujen päätyttyä Kaarle toimeenpani oikeudenkäynnit, joiden päätteeksi useita Suomen johtohenkilöitä mestattiin muun muassa Turun verilöylyssä. Kaikkiaan mestattuja aatelisia oli viitisenkymmentä, ja useat muut tuomittiin vankeuteen. Kaarle myös korvasi suomalaista ylimystöä ruotsalaisilla. Suomen kuningasmielinen puolue oli saanut katkeran lopun, ja samalla päättyi myös Kustaa Vaasan vuonna 1556 perustamasta herttuakunnasta jatkunut Suomen erillisasema Ruotsin valtakunnassa.
Tiedosto:Hertig Karl skymfande svartvit.jpgin maalaus ''Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista'' vuodelta 1878]]

Kuninkaana


24. helmikuuta vuonna 1600 Linköpingin valtiopäivät ilmoittivat, että Sigismund ei ollut enää Ruotsin kuningas, ja Juhana III:n kymmenvuotias poika tunnusti Kaarlen Ruotsin hallitsijaksi. Vasta vuonna 1604, kun poika virallisesti luopui perintöoikeudestaan Ruotsin kruunuun, Kaarle alkoi käyttää titteliä kuningas. Kaarle IX:n lyhyt hallintokausi oli jatkuvaa sodankäyntiä. Vihollisuus Puolan kanssa ja Moskovan Venäjän sekasorto johtivat sotimiseen Liivinmaasta ja Inkeristä. Tanskan kanssa Ruotsi soti Lappi omistuksesta. Ruotsin kannalta sodat eivät juuri sujuneet. Sisäpolitiikassa ei tapahtunut Kaarlen kaudella merkittäviä muutoksia tai uudistuksia.
Kaarle IX kruunattiin vuonna 1607 näyttävin menoin.
Hän otti hallitsijanimikkeeseensa ainoana Ruotsin kuninkaista myös "suomalaisten kuninkaan" arvon. Suomeksi tuo koko titulatuura eli arvonimiluettelo kuuluu Kaarle IX:nnen 20. joulukuuta 1608 lähettämässä Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa säilytettävässä suomenkielisessä kirjeessä seuraavasti:
}}

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Vuonna 1550 syntyneet
Luokka:Vuonna 1611 kuolleet
ar:كارل التاسع
an:Carlos IX de Suecia
br:Karl IX
cs:Karel IX. Švédský
da:Karl 9. af Sverige
de:Karl IX. (Schweden)
et:Karl IX
en:Charles IX of Sweden
es:Carlos IX de Suecia
eo:Karolo la 9-a (Svedio)
eu:Karlos IX.a Suediakoa
fr:Charles IX de Suède
fy:Karel IX fan Sweden
ko:칼 9세
io:Karl 9ma
is:Karl 9.
it:Carlo IX di Svezia
he:קרל התשיעי, מלך שבדיה
la:Carolus IX (rex Sueciae)
lv:Zviedrijas Kārlis IX
lt:Karolis IX
hu:IX. Károly svéd király
mr:चार्ल्स नववा, स्वीडन
nl:Karel IX van Zweden
ja:カール9世 (スウェーデン王)
no:Karl IX av Sverige
nn:Karl IX av Sverige
pl:Karol IX Waza
pt:Carlos IX da Suécia
ro:Carol al IX-lea al Suediei
ru:Карл IX (король Швеции)
sv:Karl IX
uk:Карл IX Ваза
zh:卡尔九世

Kaksikielinen

Kaksikielisyys

Kristiinankaupunki


Kristiinankaupunki () on kaupunki Pohjanmaan maakunta. Kristiinankaupunki on Suomen pisin kunnan nimi.
Kristiinankaupungissa asuu }} }} henkilöä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on sisävesiä ja }} }}&nbsp;km² merialueita. Väestötiheys on }}&nbsp;asukasta/km². Kaupunki on Suomen kielilaki, ja }}&nbsp;% sen asukkaista puhuu äidinkielenään Suomen kieli ja }}&nbsp;% Ruotsin kielia.
Kristiinankaupungin naapurikunnat ovat Isojoki, Karijoki, Merikarvia, Närpiö ja Teuva.

Historia


Kuva:Kristinestad_town_hall.jpg]]
Kristiinankaupunki perustettiin vuonna 1649 Lappfjärdin pitäjään Koppöön saarelle, ja myös kaupungin nimeksi tuli Koppöstad. 1. maaliskuuta 1651 nimi muutettiin Kristiinankaupungiksi (''Christinae Stadh''). Kenraalikuvernööri Pietari Brahe antoi kaupungille nimen senhetkisen kuningattaren Kristiinan mukaan, mutta on hyvin mahdollista, että hän ajatteli myös omaa vaimoaan, kreivitär Kristina Katarina Stenbockia, joka kuoli vuonna 1650. Maanmittaaja Claes Claesson tuli kaupunkiin Pietari Brahen pyynnöstä vuonna 1651 piirtämään asemakaavan renessanssiajan ruutukaavamallin mukaan. Asemakaava on edelleen suurimmalta osin käytössä.
1800-luku oli Kristiinankaupungin kulta-aikaa. Silloin kaupungin kauppalaivasto kuljetti tavaraa kaupungin satamasta ja satamaan. Nykyään tavaraliikenne on vähäisempää, vaikka kaupungilla on tarjota kaksi satamaa vapaa-ajan satamapalveluiden lisäksi.
Kristiinankaupunki sai nykyisen laajuutensa 1. tammikuuta 1973, kun siihen yhdistettiin Lapväärtti (Lappfjärd), Siipyyn (Sideby) ja Tiukka (Tjöck) kunnat.

Matkailu


Kristiinankaupungin idyllinen keskusta mataline puutaloineen ja kapeine kujineen on harvinainen koko Pohjolan mittakaavassa. Kristiinankaupunkia kutsutaan usein Pohjanlahden helmeksi. Kaupungissa ei ole koko sen 350-vuotisen olemassaolon aikana sattunut yhtään laajaa tulipaloa. Kantakaupungissa sijaitsee myös kapeudestaan tunnettu Kissanpiiskaajankuja.
Nykyään hyvin säilynyt vanhakaupunki toimii seudun kaupan ja huvielämän keskuksena, ja siellä sijaitsee hyvä valikoima erilaisia palveluita. Turismi ja vapaa-ajan asuminen ovat 2000-luvulla käyneet kaupungille yhä merkittävämmäksi.
Kristiinankaupungin ja Karijoki rajalla sijaitsee Susiluolaksi kutsuttava, kalliononkalossa sijaitseva mahdollisesti 120&nbsp;000 vuotta vanha ihmisen leiriytymispaikka. Kaupunki ja Museovirasto pyrkivät yhdessä kehittämään luolan kulttuurikäyttöä.
Kristiinankaupungissa maatalous on tärkeä, työllistävä elinkeino. Tärkein viljeltävä kasvi on peruna; Kristiinankaupunki on Suomen suurin ruokaperunantuottajakunta viljelyalan ollen vuonna 2009 noin 2&nbsp;700 hehtaaria.

Urheilu


Kristiinankaupungista kotoisin olevia urheiluseuroja ovat muun muassa IF Länken (voimannosto, sulkapallo, yleisurheilu, hiihto, pyöräily), Sporting Kristina (jalkapallo) ja SC Saragoza (salibandy).

Kuvia Kristiinankaupungista


<gallery>
Kuva:Kristinestad church 2.jpg|Ulrika Eleonoran kirkko (Kristiinankaupunki), 1700
Kuva:Kristinestad church.jpg|Ulrika Eleonoran kirkko, 1700, ja tapuli, 1703
Kuva:Kristinestad street 1.jpg|Katunäkymä
Kuva:Kristinestad street 2.jpg|Katunäkymä
Kuva:Kristinestad, railway station..jpg|Kristiinankaupungin rautatieasema
Kuva:A sunset at the town of Kristiinankaupunki Finland.jpg|Kaupungin siluetti iltaruskossa
</gallery>

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.kristiinankaupunki.fi Kristiinankaupungin kotisivut
http://edu.krs.fi/matkailu_turism/suomi/index.html Kristiinankaupunki matkailukohteena
http://edu.krs.fi/museo/suomi/kk.html Kristiinankaupungin museot
Luokka:Kristiinankaupunki
de:Kristinestad
et:Kristinestad
en:Kristinestad
eo:Kristinestad
eu:Kristinestad
fr:Kristinestad
it:Kristinestad
mrj:Кристиинанкаупунки
nl:Kristinestad
ja:クリスチーネスタッド
no:Kristinestad
pl:Kristiinankaupunki
ro:Kristinestad
ru:Кристийнанкаупунки
se:Kristiinankaupunki
sv:Kristinestad
tr:Kristinestad
zh:克里斯蒂娜城

Konservatiivisuus

Konservatiivisuus tai konservatismi on suuntaus, joka välttää muutosta ja tukee perinteisiä normeja. Termiä käytetään useimmiten politiikassa - joko kuvaamaan liikkeitä jotka yrittävät säilyttää vallitsevia yhteiskunnallisia näkemyksiä, tai tarkemmin, kuvaamaan tietynsuuntaista tällaista aatejärjestelmää.
Konservatiivinen arvio tarkoittaa varovaista arviota, siis sellaista, joka on laadittu siten, että se tutkii päätöksen pidemmän aikavälin seurausta lyhytaikaisen hyödyn sijaan. Konservatiivin mielestä kaikki muutos ei ole edistystä, vaan että olemassa olevat tavat on perinteisesti todettu hyviksi ja toimiviksi rakenteiksi.

Katso myös


Konservatismi

Lähteet


Luokka:Konservatismi

Kehitysoppi

Evoluutio

Kreationismi


Kreationismi eli luomisusko on oppi, jonka mukaan Maailmankaikkeus ja sen Elämä olennot ovat syntyneet Raamatun luomiskertomus. Kreationismilla voidaan suppeimmillaan tarkoittaa nk. ''nuoren maan kreationismia'', laajimmillaan sillä voidaan tarkoittaa uskoa jonkinlaiseen luomistapahtumaan.

Kreationismin lajit


Kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Taulukossa alla on lueteltu erilaisten kreationistien näkemyksiä.

Arvostelu


Kreationismin arvostelijoiden mukaan kreationismi on näennäistiedettä. Heidän mielestään kreationistien väitteet on tehty tukemaan perusteetonta oletusta kaikkeuden luojasta. Kreationismia arvostelevien Tieteellinen skeptismi mielestä kreationistit käyttävät kirjoituksissaan tunnettujen tieteenharjoittajien lausuntoja valikoivasti ja vääristellen. He käyttävät myös niiden tutkijoiden lausuntoja, jotka eivät ole asiantuntijoita asiassa, jonka kreationisti esittää.
Tunnettuja kreationismin julkisia arvostelijoita ovat muun muassa Eugenie Scott, Richard Dawkins ja Massimo Pigliucci Yhdysvallat National Center for Science Education on vastustanut kreationistien pyrkimyksiä kieltää koulujen evoluution opetus tai rajoittaa sitä.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla


http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=&a=6954 Kreationismi leviää Suomeen. Ylen Elävä arkisto.

Kreationismia kannattavia sivustoja


}}
}}
}}
}}
http://www.arn.org Access Research Network.
http://www.reasons.org/ Reasons.
http://www.creationresearch.org/ Creation Research Society.
http://www.kolbecenter.org/ Kolbecenter.
http://creation.com/ Creation Ministries International

Kreationismin arvostelua


Risto Selin: http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/kreationismi.html Kreationismi. Teoksessa
Sampo Marski: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/Marski.htm Kreationismi – aukkojen tiede. Havina 1/2010.
http://www.evoluutio-kreationismi.argumentti.fi/ Evoluutio ja kreationismi. Timo Tiainen, Argumentti.fi.
http://www.talkorigins.org Talk.Origins.
Luokka:Kreationismi
af:Kreasionisme
ar:خلقية
az:Kreatsionizm
id:Kreasionisme
be:Крэацыянізм
bg:Креационизъм
ca:Creacionisme
cs:Kreacionismus
da:Kreationisme
de:Kreationismus
el:Δημιουργισμός
en:Creationism
es:Creacionismo
eo:Kreismo
eu:Kreazionismo
fa:آفرینش‌گرایی
fo:Skapanarlæran
fr:Créationnisme
ga:Cruthaíochtachas
gl:Creacionismo (pseudociencia)
ko:창조론
hy:Կրեացիոնիզմ
hr:Kreacionizam
it:Creazionismo
he:בריאתנות
la:Demiurgismus
lv:Kreacionisms
lb:Kreationismus
lt:Kreacionizmas
li:Creationisme
hu:Kreacionizmus
mk:Креационизам
nl:Creationisme
ja:創造論
no:Kreasjonisme
nn:Kreasjonisme
oc:Creacionisme
pl:Kreacjonizm
pt:Criacionismo
ro:Creaționism
ru:Креационизм
simple:Creationism
sk:Kreacionizmus
sl:Kreacionizem
sr:Kreacionizam
sh:Kreacionizam
sv:Kreationism
tl:Kreasyonismo
ta:படைப்புவாதம்
te:సృష్ఠివాదం
tr:Yaratılışçılık
uk:Креаціонізм
war:Kreasyonismo
yi:קרעאציאניזם
zh:創造論

Kannabis


Tiedosto:Marijuana.jpg
Kannabis (''marihuana'' eli ''marijuana'') on hamppu saatava huume- ja lääkeaine. Yleisessä kielenkäytössä sanalla ''kannabis'' tarkoitetaan hampusta saatavia kannabistuotteita, joita käytetään pääasiassa Päihde ja Lääke. Suomen lainsäädännössä kannabis luokitellaan huume. Kannabista voidaan käyttää myös sairauksien hoidossa. Kannabiksen lääketieteellinen käyttö on tiedeyhteisössä ja politiikassa kiistanalainen kysymys.
Kannabiksen Päihde#Kaavio_psykoaktiivisista_eli_psyykeen_vaikuttavista_aineista vaikutus perustuu kasvin erittämässä hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin niin sanottuihin Kannabinoidit, joita on erityisesti emikasvin kukinnoissa sekä miedompina pitoisuuksina kasvin lehdissä. Kasvista saatavasta hartsista valmistetaan hasista ja kasvin kukintoja ja versoja kuivatetaan marihuanaksi. Kuivattuja kukintoja kutsutaan katuslangissa "budiksi", joka on tullut englanninkielisestä kukintoa tarkoittavasta sanasta ''bud''.<REF name="AutoLM-1"/><REF name="AutoLM-2"/> Lääketieteellisessä käytössä hyödynnetään useita kannabinoidi, ja tetrahydrokannabinolin ohella merkittävä on kannabidioli (CBD).
Kannabis on useimmissa maissa ylivoimaisesti käytetyin huume. Yhdistyneet kansakunnat:n vuonna 2004 tekemän arvion mukaan noin 162 miljoonaa ihmistä oli käyttänyt kannabista kuluneen vuoden aikana. Käyttäjien määrä on viime vuosina ollut kasvussa. Eurooppalaisista 15–24-vuotiaista kannabista on kokeillut keskimäärin maittain 9–45&nbsp;%, valtaosan maista jääden välille 20–35&nbsp;%. Suomalaisista 15–64-vuotiaista 17&nbsp;% on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään, kun 15–34-vuotiaista 28,5&nbsp;% <REF name="stats05"/><REF name="AutoLM-4"/><REF name="AutoLM-3"/><REF name="thl2011"/>

Historia


Kuva:Joint.jpg, puhekielessä jointti]]
:''Hampun historiaa on yleisemmin artikkelissa Hamppu#Hampun_historiaa.''
Hamppua on käytetty sen Psykoaktiivisuus vaikutusten vuoksi hyvin pitkään. Joidenkin arvioiden mukaan sitä on käytetty ainakin 3500 vuotta päihdyttävänä aineena tai lääkkeenä Aasiassa ja Lähi-itä. Kiinasta on löytynyt n. 2700 vuotta vanha n. 800 gramman kannabiserä vaaleatukkaisen ja sinisilmäisen miehen haudasta<REF name="loyto"/>. Myös Siperiasta on löytynyt n. 2500 vuoden takaisen eurooppalaista sukuperää olevan naisen haudasta pieni erä kannabista<REF name="loyto2"/>. Erityisesti Intiassa jotkin Hindulaisuus lahkot yhdistivät kannabiksen Shiva-jumalaan. Skyytit ja daakialaiset tunsivat kannabiksen, ja daakialaiset šamaanit käyttivät sitä päästäkseen transsiin. Sanan ”kannabis” (latinaksi ''cannabis'') arvellaan olevan skyyttiläistä tai mahdollisesti vielä vanhempaa heprealaista alkuperää.
1800-luku Eurooppa ja Yhdysvallat kannabista oli myynnissä lääkkeenä, yleensä Alkoholijuomain sekoitettuna tinktuurana. Tunnetuimpia käyttäjiä oli Englannin kuningatar Viktoria (Iso-Britannia), jonka Kuukautiset hoidettiin kannabiksella. 1800-luvun lopulla kannabiksen merkitys kipulääkkeenä alkoi vähetä muun muassa aspiriinin keksimisen vuoksi. Kannabiksen (''”hashiksen”'') psykoaktiivisia vaikutuksia ovat värikkäästi kuvanneet muun muassa Alexandre Dumas vanhempi kirjassaan ''Monte-Criston kreivi'' (1844), sekä amerikkalainen Fitz Hugh Ludlow omaelämäkerrallisessa teoksessaan ''Hashiksenkäyttäjä''.
Yhdysvalloissa kannabiksen poltto huumetarkoituksessa tuli tunnetuksi 1920-luku- ja 1930-luku-luvuilla erityisesti jazzmuusikkopiirien kautta. Louis Armstrong oli sen näkyvimpiä puolestapuhujia. Myöhemmin kannabis on ollut tärkeä osa eri vaihtoehtokulttuureita, kuten beat-sukupolvi-liikettä 1950-luku ja hippiliikettä 1960-luku-luvulla. Ikänsä ainetta käyttänyt astrofyysikko Carl Sagan antoi kuolemansa jälkeen julkaista tiedemaailmassa kannabista puolustavan esseen.<REF name="AutoLM-7"/>
Erityisesti 1960-luvun yhdysvaltalaisten nuorisokulttuurien vaikutuksesta kannabiksen päihdekäyttö yleistyi Yhdistynyt kuningaskuntassa ja muualla Eurooppa. Myös Suomi nähtiin vuosiin 1966–1972 painottunut kannabiksen käytön ”ensimmäinen aalto”, joka oli keskittynyt lähinnä Helsinki alueelle.<REF name="mihinpilvikatosi"/>

Käyttötavat


Kuva:ST-3-bud.jpg
Kuva:Cannabis flowering.jpg
Kannabista käytetään yleisimmin poltettuna joko Piippu, Vesipiippu, Äly (kannabis) tai Savuke, joko tupakkaan tai knasteriin (eli ei-päihdyttävään yrttiin tai vastaavaan) sekoitettuna tai sellaisenaan. Sitä voidaan käyttää myös Juoma (Green Dragon, kannabistee), kannabisleivonnainen tai muutoin syötynä, jolloin vaikutus alkaa hitaammin, on voimakkaampi sekä kestää pidempään. Syöminen ei aiheuta rasitusta keuhkoille polttamisen tapaan. Hitaamman imeytymisen takia suun kautta nautitun määrän on oltava poltettavaa suurempi, jotta päästään toivottuihin vaikutuksiin. Tetrahydrokannabinoli vuoksi oraalisesti nautittuna vaikutus on myös psykedeelisempi.
Mahdollista on myös ”Vaporisaattori”,<REF name="AutoLM-8"/> eli vaikuttavien aineiden höyrystäminen kukinnosta lämmittämällä se 180–200 asteen lämpötilaan, jossa vaikuttavat aineet höyrystyvät, mutta kasviaines ei vielä syty palamaan. NORML-MAPSin tutkimuksessa ''Volcano Vaporizer'' -vaporisaattorimallin höyry sisälsi 95&nbsp;% tetrahydrokannabinolia (THC), hieman kannabinolia (CBN) ja loput noin 5&nbsp;% muita yhdisteitä. Itsetehtyjä vaporisaattoreita käytettäessä kannabis usein kuumenee hiiltymislämpötilaan asti jolloin tervaakin muodostuu.

Fyysiset vaikutukset


Kannabiksen käytön tyypillisiä vaikutuksia ovat mielihyvän tunne, innovatiivisuuden ja ajattelukyvyn lisääntyminen, ruokahalun lisääntyminen <REF name="AutoLM-9"/>, lisääntynyt passiivisuus, naurukohtaukset, rentoutuneisuus, suun kuivuminen, silmien sidekalvon verestys (punaiset silmät) sekä harvemmin sydämen sykkeen kiihtyminen. Poltettaessa kannabis alkaa vaikuttaa muutamassa minuutissa. Vaikutuksen kesto on joitakin tunteja. Jälkivaikutus voi harvoilla olla kuitenkin jopa noin vuorokauden mittainen lievä irtautumisen tunne ja ajatusten hidastuminen, joka vaihtelee merkittävästi yksilöstä, annoksen määrästä ja käytön pituudesta riippuen.
Kannabiksen käyttö heikentää koordinaatiota ja tasapainoa.
Kannabiksen vaikuttavien ainesosien kannabinoidien tappavaa annosta ei tiedetä. Tutkimukset eivät tunne ainuttakaan kuolemaan johtanutta yliannostustapausta. Kannabikselle oraalisesti altistuneiden koirien tapauksia seurattiin 1998&ndash;2002. Suurin annos oli 90&nbsp;g ja suhteellisesti suurin annos 26,8&nbsp;g/kg. Kaikki eläimet toipuivat altistuksistaan täydellisesti.<REF name="AutoLM-10"/>

Psyykkiset vaikutukset


Kannabispäihtynyt on usein erityisesti aluksi ulospäin suuntautunut, puhelias, aktiivinen ja hyväntuulinen. Hän voi vaikuttaa myös sisäänpäin kääntyneeltä, mutta ajatusten lento ja assosiaatio on vilkasta. Kannabiksen vaikutuksen alaisena erilaisiin yksityiskohtiin kiinnitetään paljon huomiota ja aistikokemukset korostuvat. Päihtymys voi aiheuttaa erilaisia aistiharhoja ja illuusioita, jotka käyttäjä kuitenkin tunnistaa päihtymyksen aiheuttamiksi ja ohimeneviksi. Päihtymys kestää poltettaessa 3–4 tuntia ja syötäessä jonkin verran pidempään.<REF name="plinkki"/>
Kannabis heikentää esimerkiksi lähimuistia, keskittymiskykyä ja arvostelukykyä.
Kokemattomilla käyttäjillä tai suurina annoksina kannabis voi aiheuttaa ahdistus- ja paniikkikohtauksia, masentuneisuutta tai sekavuustiloja. Nämä menevät yleensä ohi päihtymyksen päättyessä. Suurina annoksina, erityisesti syötynä, voi seurauksena olla sekavuustila, joka lievenee muutamassa tunnissa päihtymyksen mentyä ohi. Päihtymykseen voi liittyä erityiseti vieraassa tai uhkaavassa ympäristössä myös ohimeneviä paniikkikohtauksia, masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta.
Kannabiksen käytön ja Psykoosi välinen yhteys on epäselvä ja kiistelty.<REF name="eipsykoosiakannabiksesta"/> Käytön akuutteina vaikutuksina on kuitenkin tavattu psykoosioireita niillä, jotka ovat kuluttaneet runsaasti kannabista; erityisesti tämä pätee huumetta syömällä tai juomalla käyttäneisiin.

Käytön haitat


Lääketieteellisessä ''Lancet''-lehdessä julkaistun asiantuntijapaneelin laatiman 20 päihteen vaarallisuuslistan mukaan kannabis on 11. vaarallisin päihde. Muun muassa tupakka ja alkoholi luokiteltiin vaarallisemmiksi kuin kannabis. Mutta asiantuntijapaneelin mukaan kannabista pidettiin vaarallisempana, kuin LSD, gammahydroksivoihappo ja ekstaasi. Asiantuntijat pitivät heroiinia, kokaiinia ja barbituraatti vaarallisimpina päihteinä. Britannian oikeuslaitoksessa käytössä olevan ”ABC”-luokituksen perusteella kannabis on luokiteltu C-luokkaan yhdessä ketamiinin kanssa.<REF name="AutoLM-11"/> EU-raportti vuodelta 2008 katsoo, että kannabis oli tutkituista päihteistä kaikilla käytetyillä mittareilla vaarallisuudessa viimeisenä tai lähellä viimeistä sijaa. Raportin mukaan kansanterveydelliseltä ja haittapotentiaalin kannalta tupakka ja alkoholi ovat kansainvälisesti liian vähän säännösteltyjä ja kannabiksen rajoittaminen on liian ankaraa. Raportin mukaan tulee kuitenkin huomioida, että kannabiskin on kansanterveydellinen ongelma.<REF name="emcdda%252525252525252Eeuropa%252525252525252Eeu4"/>
Maailman terveysjärjestön WHO:n raportissa ''"Cannabis: a health perspective and research agenda"'' arvioidaan, että eri päihteiden haittojen Kvantitatiivinen tutkimus vertaamisen luotettavuus ja kansanterveys merkitys on kyseenalaista. WHO:n asiantuntijoiden mukaan kannabiksen käyttöön liittyvät kvantitatiiviset riskit ovat luotettavien epidemiologisten tutkimusten puutteen vuoksi enimmäkseen tuntemattomia ja eri päihteiden vaarallisuuden vertaaminen on enemmän spekulatiivista kuin tieteellistä.<REF name="AutoLM-12"/> WHO:n on väitetty poliittisen painostuksen vuoksi jättäneen raportissa huomioimatta tutkimuksen, jossa kannabis todettiin laillisia päihteitä haitattomammaksi.<REF name="AutoLM-13"/><REF name="AutoLM-14"/> WHO kuitenkin kiistää tämän ja sanoo, että tutkimus jätettiin julkaisematta sen sisältämien ristiriitaisuuksien ja epätieteellisyyden vuoksi.<REF name="AutoLM-15"/>
Säännöllisessä käytössä kannabiksen sietokyky eli toleranssi kasvaa. Kannabiksen säännöllinen ja päivittäinen käyttö voi aiheuttaa ensisijaisesti psyykkistä riippuvuutta. Kannabiksen käytön yleisyyden vuoksi kannabisriippuvuus on kuitenkin yleisimpiä diagnostisoituja riippuvuussairauksia länsimaissa. Kannabiksen käytön äkillisestä lopettamisesta seuraa joskus lieviä vieroitusoireita (ks. kannabisvieroitusoireyhtymä), esimerkiksi ärtymystä, ahdistusta, vapinaa, hikoilua, huonovointisuutta ja unettomuutta. Kannabista kokeilleista arviolta 10&nbsp;% tulee siitä riippuvaiseksi. Riippuvuus lienee yhtä yleistä kuin alkoholin, mutta harvinaisempaa kuin tupakan tai opiaattien käyttäjillä. Toisen tutkimuksen mukaan kannabiksesta riippuvaiseksi tulee 10&nbsp;%, alkoholin 15&nbsp;%, opiaattien 23&nbsp;% ja nikotiinin 32&nbsp;%.<REF name="AutoLM-16"/>
Sekakäyttö esimerkiksi alkoholin kanssa voi olla haitallista, sillä kannabis vahvistaa sen vaikutuksia.<REF name="AutoLM-17"/> Pahoinvointia ja oksennus voi ilmetä, jos runsaan kannabiksen lomassa on nautittu alkoholia.<REF name="AutoLM-18"/>

Fyysiset sairaudet


Poltettaessa kannabiksen tärkeimpien terveyshaittojen on oletettu olevan samankaltaisia kuin Tupakointi. Kannabiksen säännöllinen käyttö saattaa vaurioittaa keuhkoja. Pitkäaikaista kannabiksenkäyttöä on yhdistetty yskään, hengityksen vinkumiseen, rinnan ahtauteen ja keuhkojen ilmavirtauksen heikentymiseen. Suurimmalla osalla käyttäjistä kannabis laajentaa keuhkojen ilmatiehyeitä. Yhden kannabissavukkeen polttamisen on väitetty heikentävän väliaikaisesti keuhkojen ilmavirtausta jopa 2,5 – 5:n tavallisen savukkeen verran.<REF name="AutoLM-19"/> Tätä väitettä ei kuitenkaan tue kuin yksi kiistanalainen tutkimus, jota ei ole vertaisarvioinnissa kyetty vahvistamaan. Kannabiksen ja Keuhkosyöpä yhteys on tiedeyhteisössä kiistanalainen kysymys. Tuoreen tutkimuksen mukaan yhden kannabissavukkeen polttaminen lisää keuhkosyöpäriskiä yhtä paljon kuin viiden tavallisen savukkeen polttaminen.<REF name="AutoLM-20"/> Kahdessa aikaisemmassa laajemmassa tutkimuksessa kannabiksen ja keuhkosyövän välillä ei ole havaittu tilastollista yhteyttä.<REF name="AutoLM-21"/><REF name="AutoLM-22"/>
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kannabis nostaa erään kivessyöpä muodon, ei-seminooman, riskiä. Sairauden riski on kaksinkertainen niillä, jotka polttavat kannabista viikoittain tai ovat käyttäneet sitä säännöllisesti murrosiästä.<REF name="AutoLM-23"/> Tutkimus viittaa siihen, että alle 18-vuotiaana poltettu kannabis voi vaikuttaa kivesten epäkypsiin soluihin niin, että niistä tulee myöhemmin pahanlaatuisia. Fred Hutchinson Cancer Research Centre ryhtyi tutkimaan kannabiksen käytön ja kivessyövän välistä yhteyttä, kun oli selvinnyt, että kiveksissä on huumeen vaikuttavaan aineeseen (THC) reagoivia reseptoreita. Tutkijat mainitsivat sekä kivessyövän että kannabiksen käytön yleistyneen 1950-luvulta lähtien.
Harvardin yliopiston tutkija Murray Mittlemanin mukaan kannabiksen polttamista seuraavan tunnin aikana sydäninfarkti riski saattaa olla ihmisellä jopa lähes viisinkertainen. Hänen mukaansa sydänkohtauksen absoluuttinen riski ensimmäisen tunnin kuluessa on kuitenkin vain yksi 100&nbsp;000:sta sellaisella 50-vuotiaalla henkilöllä, jolla ei ole muita sydänkohtaukselle altistavia riskitekijöitä.
Kannabiksen pitkäaikaisen käytön aiheuttamiin haittoihin lukeutuvat keuhkoputkentulehdus ja krooninen yskä.
Kannabiksen höyrystäminen vaporisaattorilla polttamisen sijaan on tehokas tapa vähentää terveyshaittoja ja höyrystettäessä vältetään lähes kaikki väitetyt terveyshaitat, jotka liittyvät sen polttamiseen.<REF name="AutoLM-24"/> Kannabiksen käytössä ruoassa tai juomassa ei savun hengittämisestä syntyviä haittavaikutuksia ole. Äkillisiä yliherkkyysvasteita voi toisinaan esiintyä.
Kannabiksen vaikutuksista sikiöön Raskaus aikana ei ole tarkkaa tietoa, mutta oletettavasti poltettu kannabis aiheuttaa sikiölle samanlaisia vaurioita kuin tupakka. Kannabiksen käytöstä ei seuraa akuuttia myrkytys- tai kuolemanvaaraa. Pekka Saarnion tekemässä katsausartikkelissa on vertailtu alkoholin ja kannabiksen käytön haittoja. Alkoholi todettiin selvästi haitallisemmaksi päihteeksi.<REF name="saarnio"/>

Kognitiiviset häiriöt


Kannabiksen kokeilemisen tai satunnaiskäytön ei ole havaittu aiheuttavan päihtymyksen jälkeisiä kognitiivisia häiriöitä. Kannabiksen pidempiaikainen ja runsas käyttö saattaa heikentää ajattelu- ja havaintotoimintoja ja muistia. Vaikutuksia voivat olla lähimuistin heikkeneminen, uuden oppiminen ja tarkkaavaisuus ylläpidon vaikeutuminen. Englantilaisessa King's College London tehdyn tutkimuksen mukaan ne, jotka 42-vuotiaana olivat käyttäneet kannabista, tai muita laittomia päihteitä, selviävät 50-vuotiaana jopa hieman paremmin muistitesteissä kuin ne, jotka eivät huumeita ole käyttäneet. Tutkijat arvelevat, että tämä saattaa johtua siitä, että huumeita käyttäneet ovat korkeammin koulutettuja.
Uusiseelantilaisen pitkäaikaistutkimuksen mukaan teininä kannabiksen käytön aloittavien ja sitä säännöllisesti käyttävien älykkyysosamäärä laskee merkittävästi. Tutkimuskohteet olivat ensimmäisessä tutkimuksessa 13-vuotiaita, toisessa samat tutkittavat olivat 38-vuotiaita. Kannabiksen käyttäjien älykkyysosamäärä oli pudonnut kahdeksan pistettä, niiden älykkyysosamäärä, jotka eivät käyttäneet kannabista, oli noussut joitain pisteen kymmenyksiä.

Psyykkiset sairaudet


Kannabis aikaistaa psykoosien puhkeamista, todetaan Australiassa tehdyssä 83 tutkimuksen meta-analyysissä. Alkoholilla ei tätä vaikutusta ilmennyt. Yleisesti kannabiksen käyttäjät sairastuvat psykoosiin normaaliväestöä useammin. Erityisessä vaarassa ovat nuorten ihmisten aivot, sillä kannabiksen epäillään häiritsevän nuorten aivojen kehitystä.<REF name="AutoLM-25"/>
British Medical Journalissa julkaistun raportin mukaan teini-ikäisinä kannabista käyttäneiden todennäköisyys saada psykoosi 26 vuoden ikään mennessä on 10 % siinä, missä koko väestössä riski on 3 %. Päätelmät perustuivat Lontoon Psykiatrian instituutin tutkimukseen 759:stä Dunedin (Uusi-Seelanti) vuosina 1972–1973 syntyneestä henkilöstä. Tutkijat havaitsivat, että vähintään kolmesti kannabista alle 15-vuotiaina polttaneilla oli huomattavasti kohonnut riski kehittää skitsofrenia oireita. Tutkimuksessa avustanut epidemiologi Mary Cannon nimesi kannabiksen käytön osatekijäksi skitsofrenian synnyssä. Tutkijaryhmä Maastrichtin yliopistolta tutki lähes 2&nbsp;500:ta 14–24-vuotiasta saksalaista ja tuli siihen tulokseen, että kannabiksen poltto nuoruusiässä kasvatti psykoottisten piirteiden kehittymisen vaaraa kohtalaisesti. Paljon suurempi riski oli niillä kannabista polttaneilla, joilla oli psykoosialttius ennestään. Näillä henkilöillä riski kasvoi sitä suuremmaksi, mitä enemmän ja mitä varhaisemmin he olivat kannabista polttaneet. Ryhmän vetäjä päätteli kannabiksen käytön aiheuttavan mahdollisesti jopa 13 % Alankomaat skitsofreniatapauksista.
''The Lancet'' -lehdessä julkaistussa 35 tutkimuksen meta-analyysissä tutkijat totesivat kannabiksen käytön lisäävän riskiä sairastua psyykkisiin sairauksiin kuten skitsofreniaan 41&nbsp;%, mutta käyttöannoksista riippuen se saattoi lisääntyä jopa 50–200&nbsp;%. Katsauksessa arvioitiin, että 14&nbsp;% psyykkisistä sairauksista Britanniassa olisi kannabiksen aiheuttamia. Mikäli kannabiksen käytöstä luovuttaisiin, ehkäistäisiin maassa vuosittain noin 800 skitsofreniatapausta.<REF name="AutoLM-27"/> ''Lancet'' ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, etteikö taustalla olisi muita seikkoja, jotka lisäisivät psyykkisten sairauksien riskiä tai mahdollisuutta siihen, että mielenterveysongelmista kärsivät ovat todennäköisemmin kokeilemassa kannabista.<REF name="AutoLM-28"/> Suomen Lääkärilehti mukaan tutkimuksen merkittävin uusi tieto on se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riski psykooseihin. Suomalaisten asiantuntijoiden mukaan kannabiksen ja psykoosien suhde on kaksisuuntainen: kannabis voi laukaista psykoosin, mutta toisaalta sitä käyttää myös hoidon huonosti tavoittamia skitsofreenikoita ja muita mielenterveysongelmaisia. Psykiatrian erikoislääkäri Kristiina Kajansalon mukaan ''Lancetin'' tulokset sopivat hyvin skitsofrenian haavoittuvuus-kuormitusmalliin: skitsofreniaan altistuneilla ihmisillä sen käyttö voi laukaista psykoosin.<REF name="AutoLM-29"/>
Kannabista käyttäneellä voi olla uni liittyviä ongelmia vielä päihtymyksen jälkeen. Kannabiksen pitkäaikaisen käytön yhteys ahdistuneisuushäiriö, masennus ja amotivationaalinen oireyhtymä on mahdollinen. Depersonalisaatio-oireita on kuvattu tyypillisimmin akuutin päihtymyksen aikana tai hieman sen jälkeen. Harvemmin on kuvattu huumeen vaikutuksen alaisena tai sen käytön lopettamisen jälkeen alkaneita depersonalisaatio-oireita, jotka ovat kestäneet pidemmän aikaa.
Vuodelta 2008 oleva tutkimus tarkastelee kannabispsykoosin ja skitsofrenian välisiä yhtymäkohtia. ''Archives of General Psychiatry'' -nimisessä lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kannabispsykoosi ja alkava skitsofrenia saattavat olla sama asia.<REF name="AutoLM-30"/> On tavallista, että akuutin päihtymystilan alaisena olevat kokevat joitakin psykoosin kaltaisia oireita kuten herkkyyttä äänille ja vainoharhaisuutta, mutta nämä katoavat päihtymystilan myötä.<REF name="AutoLM-31"/> Tuore Britanniassa suoritettu tutkimus ei havainnut aikaisempien tulosten ennustamaa kasvua psyykkisiin sairauksiin sairastuneiden potilaiden määrässä kannabiksen käytön yleistymisestä huolimatta, vaan diagnoosien määrä on vuosina 1996–2005 pysynyt samana tai jopa hieman laskenut.<REF name="AutoLM-32"/>

Lainsäädäntö


Suurimmassa osassa maita kannabis on luokiteltu huumausaineeksi ja sen käyttö ja hallussapito on kielletty. Kannabis kiellettiin ensimmäisenä Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutuksesta kielto levisi Yhdistyneet kansakunnat:n kautta lähes kaikkiin maailman maihin.<REF name="AutoLM-33"/> Liittyen YK:n huumausaineita koskevaan yleissopimukseen kannabiksen valmistus eli kasvatus huumausaineena käytettäväksi on kielletty kaikkialla Euroopassa. Kannabiksen ''käytön'' suhteen Euroopassa lainsäädäntö vaihtelee merkittävästi maiden välillä Ruotsin käytön kriminalisoivasta tiukasta lainsäädännöstä Alankomaat pienten kannabismäärien valvotuissa oloissa tapahtuvan myynnin sallivaan käytäntöön.
Keskusrikospoliisin vuonna 2007 tekemän arvion mukaan Suomessa on hamppuviljelmiä 10&nbsp;000 kodissa. Suomen kannabisyhdistyksen pari vuotta tuoreempi arvio on 20 000 taloutta. Valtaosa viljelmistä on pieniä 5–15 kasvia käsittäviä. Poliisin mukaan hamppuviljelmät ovat selvä turvallisuusriski, sillä omatekoiset valaistusjärjestelmät sisältävät tulipalon vaaran. Tuoreimman (2009) KRP arvion mukaan kannabista viljellään 1 000 suomalaiskodissa. Vuonna 2011 julkaistu tutkimus Kukkaa pukkaa - kannabiksen kotikasvatus Suomessa arvioi, että 40 000-60 000 suomalaista on joskus elämässään kasvattanut kannabista. <REF name="kukkaa pukkaa"/>

Kannabis lääkkeenä


Lääkekannabis on Lääkintä tarkoituksissa käytettyä kannabista, jota käytetään esimerkiksi syöpä aiheuttamiin kipuihin. Suomessa sen käyttö on ollut lääkärin määräämänä sallittua pienelle potilasryhmälle vuodesta 2008 alkaen.<REF name="yle"/> Kannabiksen käyttö lääkkeenä on kuitenkin jo vanha ilmiö: sitä on käytetty lääkkeenä Kiinassa yli 2700 vuotta ennen ajanlaskun alkua.<REF name="medhistoria"/> Nykyään varsinkin Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat ja Australia tekevät lääkekannabistutkimusta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lääkekannabis on myös sallittu 13 eri osavaltiossa. Kannabista käytetään monien eri sairauksien hoidossa. Kannabiksen vaikutus perustuu siinä oleviin Kannabinoidi, joita on löydetty kasvista ainakin 85 kappaletta.<REF name="AutoLM-34"/> Lääkekäytön kannalta kasvin kannabinoideista merkittävimpiä on kannabidioli, jonka on osoitettu eläinkokeissa lievittävän levottomuutta.<REF name="AutoLM-35"/> Eläinkokeiden perusteella kannabidoli vaikuttaa myös tulehduksia hillitsevästi, sillä se heikentää immuunivastetta.<REF name="AutoLM-36"/> Kannabidolista johdettujen yhdisteiden on myös havaittu laboratoriokokeissa hillitsevän ihmisen syöpäsolujen jakautumista.<REF name="AutoLM-37"/>

Kannabiskulttuuri


Tiedosto:SantaCruzUCSC.jpg|thumb]]
Kannabiksen käyttäjien ympärille on muodostunut oma alakulttuurinsa. Suomen kannabisyhdistyksen tiedottajan mukaan vasta Internet on luonut varsinaisen kannabiskulttuurin Suomeen, vaikka kannabista on kasvatettu pienimuotoisesti jo 1960- ja 1970-luvuilla.<REF name="AutoLM-38"/>

Lähteet


#W. Wilson et al, 2000, Brain Morphological Changes and Early Marihuana Use
#B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis
#British Medical Journal, 23 Nov 2002
#Helsingin Sanomat 28.9.2006 s. A5

Viitteet


: ”Katsaus arvioi, että 14% psykkisistä sairauksista Britanniassa voisi johtua kannabiksen käytöstä. Tämä merkitsisi, että vuosittain ehkäistäisiin 800 skitsofreniatapausta 15 – 34 -vuotiaiden ikäryhmässä, jos kannabiksen käytöstä luovuttaisiin.”</ref> In an accompanying editorial, Danish researchers said the figures presented in the research translated to about 800 potentially avoidable cases of schizophrenia a year in the UK among 15- to 34-year-olds.”</ref>
}}

Katso myös


Lääkekannabis
Marijuana Anonymous
Porttiteoria
420 (kannabiskulttuuri)

Aiheesta muualla

Päihdetietoutta


http://www.paihdelinkki.fi/Pikatieto/?c=Kannabis Päihdelinkki: Kannabis.
http://www.jellinek.nl/brain/ Päihteet ja aivot – kannabis.

Järjestöjä


http://www.yad.fi/index.php?l=1&path=6,304,309 Youth Against Drugs ry. YAD Youth Against Drugs ry on nuorten vapaaehtoistoimintaan perustuva ehkäisevän huumetyön yhdistys.
http://www.suomenkannabisyhdistys.org/ Suomen kannabisyhdistys. Rekisteröimätön yhdistys jonka tarkoituksena on vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön siten, että kannabiksen käyttö, saatavuus ja kotikasvatus omaan käyttöön tulee lailliseksi täysi-ikäisille ihmisille sekä tutkia kannabiksen käyttöä eri aikoina ja eri kulttuureissa.
http://www.tusky.fi/ Turun seudun kannabisyhdistys
http://www.vihreetpantterit.org/ Vihreet Pantterit ry. Yhdistys joka toimii kannabiksen laillistamisen puolesta sekä hampun ekologisen hyötykäytön edistämiseksi.
Luokka:Kannabis
af:Dagga
als:Marihuana
id:Ganja
ms:Ganja
jv:Ganja
bg:Марихуана
cs:Marihuana
cy:Cannabis (cyffur)
da:Cannabis (rusmiddel)
de:Cannabis als Rauschmittel
et:Marihuaana
el:Κάνναβη (φάρμακο)
en:Cannabis (drug)
es:Cannabis (psicotropo)
eo:Mariĥuano
fa:ماری‌جوانا
fr:Chanvre
ko:대마초
hr:Marihuana
ig:Ịgbó
it:Marijuana
he:קנאביס
lv:Marihuāna
lt:Marihuana
jbo:marna snexu'i
mk:Марихуана
ml:കഞ്ചാവ്
my:ဆေးခြောက်ပင်
nl:Cannabis (drug)
ja:大麻
no:Cannabis (rusmiddel)
nn:Rusmiddelet cannabis
pl:Marihuana
pt:Cânabis
ro:Marijuana
ru:Марихуана
sq:Marihuana
sk:Marihuana
sl:Marihuana
sr:Kanabis (lek)
sh:Marihuana
sv:Cannabis
tl:Marihuwana
tt:Kinder
tr:Kenevir
uk:Марихуана
vls:Marihuana

Kuukausi


<sup>*</sup> karkausvuosina 29 päivää
|}
Kuukausi on ajanlaskun yksikkö, joka perustuu Kuun kiertoaikaan Maan ympäri. Yleensä sillä tarkoitetaan nykyisen kalenterin kalenterikuukautta (28–31 vrk). Muissa kalenteri on myös muun mittaisia kuukausia. Lisäksi tähtitieteessä on määritelty muutamia erilaisia kuukausia.

Kuukausi ajanlaskussa


Yleisessä kielenkäytössä kuukausi on gregoriaanisen kalenterin 28&ndash;31 kalenterivuorokausi mittainen nimetty ajanjakso eli ''kalenterikuukausi''. Sekä gregoriaaninen kalenteri että juliaaninen kalenteri mukaan vuodessa on 12 kuukautta, joiden latinalaiset nimet ovat kummassakin kalenterissa ''Ianuarius'', ''Februarius'', ''Martius'', ''Aprilis'', ''Maius'', ''Iunius'', ''Iulius'', ''Augustus'', ''September'', ''October'', ''November'' ja ''December''. Nämä latinalaiset nimet ovat yhä käytössä yleensä vain vähän muuntuneina useimmissa eurooppalaisissa kielissä.
Suomen kielessä kuukausilla on kuitenkin täysin omakieliset nimet tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuu, lokakuu, marraskuu ja joulukuu.
Kuukausi on alun perin tarkoittanut kahden kuun vaiheet välistä ajanjaksoa (käytännössä ensimmäisen kuunsirpin näkymistä). Tämä ''synodinen kuukausi'' on keskimääräiseltä pituudeltaan 29,53 vuorokautta. Monissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa on tai on ollut käytössä kuukalenteri tai yhdistetty aurinko- ja kuu­kalenteri eli lunisolaarinen kalenteri, jossa kalenteri­kuukauteen kuuluu tosin aina kokonainen määrä vuorokausia mutta sen keski­määräinen pituus on mahdollisimman lähellä synodista kuukautta ja kuukausi vaihtuu näin ollen aina uuden­kuun aikoihin. Sitä vastoin aurinkokalenteri kuten gregoriaanisessa kalenterissa kuu­kausi on hieman pitempi eikä sillä ole suoraa yhteyttä kuun vaiheisiin.

Tähtitieteelliset kuukauden määritelmät


Tähtitiede käytetään useita erilaisia kuukauden määritelmiä:
''Synodinen kuukausi'' on aika uudestakuusta seuraavaan uuteenkuuhun, keskimäärin 29,53 vuorokautta.
''Sideerinen kuukausi'' on Kuun kiertoaika Maan ympäri kiintotähtien suhteen, ja sen pituus on 27,32 vuorokautta. Ero synodisen ja sideerisen kuukauden välillä johtuu siitä, että kuukauden kuluessa Maa ehtii jo kulkea noin kahdestoista­osan kierrosta radallaan Auringon ympäri.
''Trooppinen kuukausi'' on aika, joka Kuulta kuluu radallaan kierrokseen kevättasauspisteen suhteen. Maan akselin prekession vuoksi tämä on noin kymmenen sekuntia lyhempi kuin sideerinen kuukausi.
''Anomalistinen kuukausi'' on Kuun kiertoaika perigeumista perigeumiin. Perigeum on se kohta Kuun radalla, jossa se on lähimpänä Maata. Koska Kuun radan elliptisyyden suunta vaihtelee, anomalistinen kuukausi on hieman pidempi kuin sideerinen, noin 27,55 vuorokautta.

Aiheesta muualla


Jussi Katajala: http://www.katajala.net/viikinkiaika/ajanlasku/suomalainen_kalenteri.html Suomalaiset kuukaudet. Katajala.net 4.10.2007.
Luokka:Ajan yksiköt
Luokka:Kuukaudet
af:Maand
als:Monat
ang:Mōnaþ
ar:شهر
an:Mes
arc:ܝܪܚܐ
as:মাহ
ast:Mes
gn:Jasy (ára)
ay:Phaxsi
az:Ay (zaman)
id:Bulan (penanggalan)
ms:Bulan (takwim)
bn:মাস
zh-min-nan:Goe̍h
jv:Sasi
su:Bulan (waktu)
ba:Ай
be:Месяц, каляндарны
be-x-old:Месяц (каляндар)
bh:महिना
bar:Monat
bo:ཟླ།
bs:Mjesec (period)
br:Miz
bg:Месец
ca:Mes
ceb:Bulan (panahon)
cv:Уйăх (вăхăт виçи)
cs:Kalendářní měsíc
cbk-zam:Mes
ny:Mwezi
sn:Mwedzi (Mwaka)
tum:Mwezi
cy:Mis
da:Måned
pdc:Munet
de:Monat
dv:މަސް
dsb:Mjasec
et:Kuu (kalender)
el:Μήνας
eml:Més
en:Month
myv:Ков
es:Mes
eo:Monato
ext:Mes
eu:Hilabete
fa:ماه (زمان)
hif:Mahina
fr:Mois
fy:Moanne (tiid)
fur:Mês
ga:Mí
gv:Mee
gag:Aylar
gl:Mes sinódico
gu:મહિનો
hak:Ngie̍t
ko:달 (시간)
hy:Ամիս
hi:मास
hsb:Měsac
hr:Mjesec (razdoblje)
io:Monato
ilo:Bulan (kalendario)
ia:Mense
ik:Tatqiat
os:Мæй
is:Mánuður
it:Mese
he:חודש
kl:Ukiup qaammatai
kn:ತಿಂಗಳು
ka:თვე
kk:Ай (уақыт аралығы)
kw:Mis
rw:Ukwezi
rn:Ukwezi
mrj:Тӹлзӹ (календарь)
sw:Mwezi (wakati)
kg:Ngonda (manaka)
ht:Mwa
ku:Meh
lad:Mez
lbe:Барз
lez:Варз (вахт)
lo:ເດືອນ
la:Mensis
lv:Mēnesis
lb:Mount
lt:Mėnuo
ln:Sánzá (ntángo)
jbo:masti
lmo:Més
hu:Hónap
mk:Месец
ml:മാസം
krc:Ай (заман)
mi:Marama (maramataka)
mr:महिना
xmf:თუთა
arz:شهر
my:လများ (အချိန်အတိုင်းအတာ)
nah:Mētztli (cāhuitl)
nl:Maand
ne:महिना
ja:月 (暦)
ce:Бутт
no:Måned
nn:Månad
nrm:Mais
oc:Mes
uz:Oy (vaqt birligi)
pa:ਮਹੀਨਾ
pnb:معینہ
ps:مياشت (موده)
pms:Mese
nds:Maand (Tiet)
pl:Miesiąc
pt:Mês
crh:Ay (zaman)
ksh:Moohnd (Kalländo)
ro:Lună (timp)
rmy:Chhon (bersheski)
qu:Killa pacha
ru:Месяц
rue:Місяць (календарьный)
sah:Ый (кэм)
se:Mánotbadji
sg:Nze tî ngu
nso:Kgwedi
sq:Muaji
simple:Month
ss:Ínyangá
sk:Mesiac (časová jednotka)
sl:Mesec
szl:Mjeśůnc
so:Bilaha
ckb:مانگەکان
srn:Mun (ten)
sr:Месеци
sh:Mjesec (jedinica)
sv:Månad
tl:Buwan (panahon)
ta:மாதம்
roa-tara:Mise
tt:Ay
th:เดือน
vi:Tháng
tpi:Mun (taim)
chr:ᏏᏅᏙ
tr:Ay (zaman)
uk:Місяць
ur:مہینہ
fiu-vro:Kuu (aomõõt)
war:Bulan (oras)
wo:Weer
yi:מאנאט
yo:Oṣù
zh-yue:月份
bat-smg:Mienou
zh:月

The Voice (radioasema)


The Voice on Suomi nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu radioasema, jonka omistaa saksalaisen ProSiebenSat.1 Media:n kotimainen tytäryhtiö SBS Finland. Kanavan pääkohderyhmä on 18-34 vuotiaat aktiiviset kaupunkilaiset ja sen kuuluvuusalueella asuu yli 80% suomalaisista. Voicen kuulijaprofiilissa suurin ikäryhmä on 9-24 vuotiaat, joiden osuus kuulijoista on 44,5%. Toimilupayhtiön nimi on Pro Radio Oy. Lähinnä listahittimusiikkia soittava kanava aloitti internetlähetykset 26. kesäkuuta 2007.
Aseman juuret ovat 9. maaliskuuta 1995 aloittaneessa Kiss FM:ssä, joka tunnettiin myös nimillä Uusi KISS ja KISS. Emoyhtiö SBS päätti monien vaiheiden jälkeen vuonna 2007 yhdistää KISS-radiokanavan The Voice monimediabrändiin ja 5. maaliskuuta 2007 kanavan nimeksi tuli The Voice. Nykyisin monimediabrändiin kuuluu lisäksi The Voice TV sekä Voice.fi -sivusto. The Voice on valittu vuoden musiikkimediaksi kahdesti vuosina 2007 ja 2008.
The Voicen toimitus sijaitsee Helsingissä, Kaapelitehdas.
Suomen lisäksi The Voice -radiokanavia on myös Ruotsissa ja Norjassa, joissa soitettava musiikki on pelkästään R&B:tä ja hiphopia, sekä Tanskassa ja Bulgariassa.
20.6.2012 The Voicen lähetykset aloitetaan Digita Kiimingin radio- ja tv-asemalta ja samalla aseman lähettimen voimakkuutta nostetaan yhdestä kilowatista kolmeen kilowattiin. Näin ollen kanavan kuuluvuusalue laajenee Oulun alueella merkittävästi ja vanhat lähetykset Digitan Oulun Nokelan radioasemalla päättyvät.

Ohjelmat ja juontajat

Voicen aamu


Voicen aamu on aamuohjelma klo 6-10 juontajanaan Lauri Kottonen. Uutisia kuullaan tasatunnein, ja niitä toimittaa Eeva Rajala.

Voicen Viihdepäivä


Viihdepäivä lähetetään arkisin klo 10-14 juontajanaan Marianne Tuominiemi.

Päivän Oku-Show


Päivän Oku-Show lähetetäään arki-iltapäivisin klo 14-18 juontajanaan Oku Luukkainen. Uutiset ja sää lähetetään tasatunnein, Ensireaktio klo 14.30 (jonka tulos myöhemmin Illan Villeimmissä klo 18.20), lisäksi musiikki- ja viihdeuutiset klo 15.30 ja 17.30, sekä erilaisia muita vaihtelevia ohjelmaosioita.

Illan Villeimmät with Ville Kinaret


Illan Villeimmät on iltaohjelma Voicella arki-iltaisin klo 18-21 juontajanaan Ville Kinaret. Musiikki- ja viihdeuutiset klo 18.30, 19.30 ja 20.30, sekä Ensireaktion tulos klo 18.20. Lisäksi klo 19.20 ja 20.20 kuullaan kuuntelijoiden Soittolistatalkoissa tekemiä soittolistoja.

Viikonloppu Voicella


Viikonloppu Voicella on viikonloppuohjelma lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-14, juontajanaan Petra Soikkeli.

Suomen virallinen latauslista


Lauantaisin klo 14-16 soitetaan viikon ''Suomen virallinen latauslista''. Ohjelmaa juontaa Henri Berg. Ohjelma listaa Suomen 30 digitaalisesti ladatuinta kappaletta ja sen televisioversio esitetään The Voice TV:ssä perjantaisin klo 10-11 ja 17-18 sekä lauantaisin ja maanantaisin klo 12-13. Ohjelman televisioversiossa ei ole juontajaa.

American Top 40


Sunnuntaisin lähetetään klo 18-21.30 ''American Top 40'' -listaohjelma, jota juontaa Ryan Seacrest. American Top 40 listaa USA:n soitetuimmat hitit keräten 1&nbsp;800:n radion soittolistat Yhdysvallat:sta ja Kanadasta ja käsittäen 25 eri radioformaattia. Lisäksi ohjelmassa haastatellaan viihdemaailman tähtiä.

Uutiset


The Voicen uutisia sekä musiikki- ja viihdeuutisia radiossa toimittavat mm. Eeva Rajala, Karoliina Kotala ja Rea Haverinen. Edellä mainitut sekä laaja kaarti muita toimittajia Voicen uutistoimituksesta toimittavat uutisia Voicen verkkosivustoille. Voicen uutispäällikkönä toimii Mikko Räsänen. 2. tammikuuta 2012 lähtien Helsingin Sanomat ovat tuottaneet The Voicen uutiset. 1. helmikuuta 2011 asti koko loppuvuoden ajan The Voicella kuultiin verkkolehti Uusi Suomi tuottamia asiauutisia.
Foreca tuottaa Voicelle sääennusteita.

Musiikki


Voicen soittama musiikki on uutta ja uudehkoa hittimusiikkia koostuen pääasiassa tyylilajeista pop sekä poprock. Kanavan soittamia artisteja ovat esimerkiksi Coldplay, The Killers, Muse, Linkin Park, Robbie Williams, Kylie, Lady Gaga, Katy Perry, Irina, Jenni Vartiainen, Apulanta ja Happoradio. Voicella soitettavaan musiikkiin voi vaikuttaa liittymällä kanavan hittiraatiin.
Huhtikuusta 2010 alkaen kanavan soittamat kappaleet on julkaistu kanavan kotisivuilla. Soittolista-palvelu kattaa seitsemän viimeisimmän päivän aikana soitetut kappaleet. Kesästä 2010 alkaen kuulijat ovat voineet tehdä Voicen esivalitseman listan perusteella omia 1-15 kappaleen soittolistoja, joista osa päätyy radiosoittoon. Elokuun 2010 alusta alkaen kanavan soitetuimmat kappaleet löytyvät reaaliaikaisesti kanavan kotisivuilta.
Kanavan musiikkipäällikkönä toimii Sami Virtanen.

Muuta


Voice on julkaissut Me rakastamme musiikkia -kokoelmalevyjä kerran vuodessa. Lisäksi se on julkaissut Livenä Vieraissa levyn, jossa tunnetut artistit esittävät omia versioitaan toisten artistien tunnetuista kappaleista. Livenä Vieraissa -kappaleet esitettiin myös Voicen radio- ja televisiokanavilla. Kesällä 2010 julkaistiin Voicen Kesähitit 2000-2010 -kokoelma.
Syksyllä 2008 Voice lanseerasi Garage Countdown -palvelun, jonka avulla Suomen harrastebändit voivat laittaa musiikkivideonsa nettipalveluun ja saada julkisuutta. Palveluun ladattuja videoita esitetään myös Voice TV:ssä.
The Voice on järjestänyt vuodesta 2007 alkaen Suomen Virallinen Kesähitti -äänestyksen. Voittajakappaleet ovat:
2007: Tea Hiilloste - Tytöt tykkää (kappale)
2008: Cheek - Liekeissä
2009: Aste (artisti) - Poikkeus sääntöön
2010: Kymppilinja feat. Mariska - Minä
2011: JVG feat. Siim Liivik - Häissä
2012: Cheek - Sokka irti (kappale)

Palkinnot


The Voice palkittiin vuoden 2010 Radio Gaalassa kategorioissa:
''vuoden radiokanava''
''vuoden myyntitiimi'' (Voicen valtakunnallinen myyntiryhmä)
''vuoden radiotapahtuma'' (Voicen Muotiviikko)
''vuoden ohjelmapäällikkö'' (Jussi Suvanto)

Lopetettuja erikoisohjelmia


''Kivelän ja Vesterisen ohjelma radiossa''
''Voice In The Mix''
''The Beat''
''Voice Live''
''New4You''
''Top10''
''Vapun parhaat''

Kanavalla aiemmin juontaneita


Anni Hautala
Antti Pehkonen
Elina Viitanen
Jani Nivala
Juha Valvio
Juha Västi
Jussi Mäntysaari
Jyrki Hakanen
Niko Kivelä
Sami Hedberg
Sanni Pärssinen
Satu Kotonen (os. Järvinen)
Sini Virtanen
Susanna Laine
Suvi Hartlin
Teemu Vesterinen
Unne Sormunen
Vappu Pimiä

Antennitaajuudet

Kaapelitaajuudet


Helsinki – 101,5
Joensuu – 98,6
Jyväskylä – 102,1
Riihimäki – 90,7
Tampere – 103,4
Turku – 105,7
Parainen – 91,0
Vaasa – 107,6

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.voice.fi/ The Voicen virallinen sivusto
http://www.sbsradio.com/fi/ SBS Finlandin sivusto
http://en.prosiebensat1.com/ ProSiebenSat.1 Median sivusto (englanniksi)
Luokka:Suomalaiset radioasemat
Luokka:ProSiebenSat.1 Media
en:Kiss FM (Finland)
no:Uusi Kiss