Jaksollinen järjestelmä


Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä on taulukko tunnetuista alkuaine ryhmiteltynä niiden elektronirakenteen mukaan. Jaksollinen järjestelmä on kemian perustyökaluja. Sen avulla voidaan arvioida, mitkä alkuaineet muistuttavat toisiaan ja miten taulukossa lähekkäin olevat alkuaineet eroavat toisistaan. Lisäksi alkuaineiden ominaisuuksia, esimerkiksi atomimassa, voidaan taulukoida jaksolliseen järjestelmään, mikä helpottaa tietojen löytämistä ja vertailemista.

Ryhmät, jaksot ja lohkot


Jaksollisen järjestelmän pystyrivejä kutsutaan ryhmä (jaksollinen järjestelmä). Saman ryhmän alkuaineilla on samantapainen uloimman elektronikuori rakenne, joten niiden ominaisuudet muistuttavat toisiaan. Esimerkiksi jalokaasut eivät juurikaan muodosta yhdisteitä, kun taas alkalimetallit reagoivat helposti ja muodostavat samantapaisia yhdisteitä. Toisaalta tiedetään, että jalokaasujen reaktiivisuus kasvaa ryhmässä alaspäin mentäessä.
Jaksollisessa järjestelmässä on 18 ryhmää. Kemian järjestö IUPAC suosittaa, että ne numeroidaan luvuin 1–18. Vanhempi käytäntö on ollut, että niin sanotut Pääryhmä (kemia)t (1, 2, 13–18) merkittiin roomalaiset numerot. Esimerkiksi ryhmä 14 eli hiiliryhmä on tällöin IV. Kolmas tapa on käyttää sekaisin kirjaimia A ja B sekä roomalaisia numeroja, jolloin ryhmät 1-8 ovat I A - VIII A ja ryhmät 11-18 I B - VIII B, esimerkiksi ryhmä 14 on IVB. Kirjainten A ja B käyttö sekä ryhmien numerointi vaihtelivat kuitenkin hyvin paljon eri kirjojen ja julkaisujen välillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa käytettiin erilaisia merkintätapoja. IUPAC suositteli tästä käytännöstä luopumista vuonna 1988. Nykyiset ryhmät 8–10 luettiin aikaisemmin yleensä yhdeksi ryhmäksi, johon poikkeuksellisesti kuului kustakin jaksosta kolme alkuainetta.
Jaksollisen järjestelmän vaakarivejä sanotaan jakso (jaksollinen järjestelmä). Jakson numero ilmoittaa, kuinka monta miehitettyä elektronikuorta alkuaineella on. Jaksossa vasemmalta oikealle liikuttaessa alkuaineen Järjestysluku (kemia) eli protonien lukumäärä kasvaa. Alkuaineiden ominaisuudet vaihtelevat tavallisesti huomattavasti saman jakson sisällä. Metalliset alkuaineet sijaitsevat jakson alkupäässä vasemmassa reunassa ja epämetallit oikeassa reunassa.
Yksi tapa jakaa jaksollinen järjestelmä on myös atomiorbitaalien täyttymisjärjestykseen perustuen neljään lohko (jaksollinen järjestelmä), jotka ovat s-, p-, d- ja f-lohkot. Ryhmät 1 ja 2 sekä helium kuuluvat s-lohkoon , p-lohkoon ryhmät 13–18 (paitsi helium), d-lohkoon ryhmät 3–12 (siirtymämetallit) ja f-lohkoon lantanoidit ja aktinoidit.
----
Olomuoto NTP (0 °C ja 101 325 Pa)
Punaisella numeroidut ovat kaasuja.
Violetilla numeroidut ovat nesteitä.
Mustalla numeroidut ovat kiinteä olomuoto.
Esiintyvyys
Ympäröivä katkoviiva merkitsee keinotekoista alkuainetta.
Viivattomia alkuaineita ei ole vielä löydetty.

Säännönmukaisuudet


Kuva:Ionization energies.svg
Jaksollinen järjestelmä on saanut nimensä siitä, että monet ominaisuudet muuttuvat siinä säännöllisesti (”jaksollisesti”). Seuraavat säännönmukaisuudet pätevät useimmissa tapauksissa:
Atomimassat kasvavat jaksossa vasemmalta oikealle ja ryhmässä ylhäältä alaspäin kuljettaessa.
Atomisäde pienenevät vasemmalta oikealle ja suurenevat alaspäin siirryttäessä. Atomisäteen pieneneminen jaksossa vasemmalta oikealle selittyy tehollisella ydinvarauksella. Siirryttäessä oikealle kasvaa protonien lukumäärä, mikä lisää elektronien kokemaa efektiivistä ydinvarausta. Elektronien lukumäärän kasvaessa alemmilla kuorilla olevien elektronien aiheuttaman niin kutsutun suojauksen merkitys heikkenee, mikä lisää tehollista ydinvarausta. Tämän vuoksi ytimen protonit vetävät elektroneja voimakkaammin puoleensa ja atomisäde pienenee. Atomisäde kasvaa alaspäin mentäessä, koska orbitaalien koko kasvaa ja uloimmat elektronit kokevat pienemmän ydinvarauksen alempien kuorien orbitaaleilla olevien elektronien suojauksen vuoksi.
Elektronegatiivisuus pienenevät kuljettaessa ryhmässä alaspäin ja kasvavat jaksoissa vasemmalta oikealle.
Ionisoitumisenergiat kasvavat vasemmalta oikealle ja pienenevät ryhmässä alaspäin siirryttäessä. Ionisaatioenergian kasvaminen siirryttäessä jaksossa vasemmalta oikealle on myös selitettävissä pienemmällä suojauksella. Pienemmän suojauksen vuoksi elektronit kokevat suuremman tehollisen ydinvarauksen ja energia, joka vaaditaan elektronin irrottamiseen on suurempi. Kuljettaessa ryhmää alaspäin suojaus kasvaa ja tehollinen ydinvaraus pienenee. Elektronit ovat tällöin myös kauempana ytimestä, jolloin ne ovat helpommin irrotettavissa ja ionisoitumisenergia pienenee.

Historia


Image:Medeleeff by repin.jpg
Alkuaineita yritettiin 1800-luvulla järjestää atomipainon mukaan monella eri tavalla. Johann Wolfgang Döbereiner mainitsi vuonna 1826 julkaisemassaan atomi­painojen taulukossa, että useissa tapauksissa toisiaan eniten muistuttavat alku­aineet muodostivat kolmen alku­aineen ryhmiä, triadeja, joissa yhden alku­aineen atomi­paino oli lähellä kahden muun atomi­painojen keski­arvoa. Tällaisia triadeja muodostivat kalsium, strontium ja barium, kloori, bromi ja jodi, litium, natrium ja kalium sekä rikki, seleeni ja telluuri.
Vuonna 1865 englantilainen kemisti John Newlands esitti teorian, että kun alkuaineet järjestetään kasvavan atomipainon mukaiseen järjestykseen, havaitaan samankaltaisia toistuvia jaksoja ominaisuuksissa kahdeksan alkuaineen välein. Hän nimitti teoriaansa oktaavilaiksi. Newlandsin teoriaa ei yleisesti hyväksytty ja häntä kehotettiin etsimään samankaltaisuuksia järjestämällä alkuaineet aakkosjärjestykseen.
Nykyisen kaltaisen jaksollisen järjestelmän julkaisi ensimmäisenä venäläinen Dmitri Mendelejev vuonna 1869. Saksalainen Lothar Meyer oli kehittänyt samoihin aikoihin oman alkuainetaulukon.
Mendelejev ennusti jaksollisen järjestelmänsä avulla, että olisi olemassa kolme aiemmin tuntematonta alkuainetta. Hän myös arvioi tarkasti niiden ominaisuuksia. Kun nämä alkuaineet – gallium, skandium ja germanium – löydettiin ja niiden, etenkin galliumin ominaisuudet näyttivät olevan lähellä Mendelejevin ennustetta, jaksollinen järjestelmä hyväksyttiin laajasti ja sen käyttö yleistyi 1880-luvulla. Myöhemmin siihen jouduttiin kuitenkin lisäämään kokonaan uusi ryhmä eli sarake, kun löydettiin jalokaasut. Harvinainen maametalli sijoittamista järjestelmään pidettiin myös pitkään ongelmallisena, sillä ne jouduttiin sijoittamaan samaan ruutuun, ja vasta röntgensäteilyn spektrit tekivät mahdolliseksi selvittää, kuinka monta niitä kaikkiaan oli.
Mendelejevin mukaan järjestelmä osoitti, että alkuaineen ominaisuudet riippuivat sen atomi­painosta. Ominaisuuksiensa vuoksi esimerkiksi telluuri ja jodi jouduttiin kuitenkin sijoittamaan päin­vastaiseen järjestykseen kuin niiden atomi­painot edellyttivät. Menedelejev epäili tämän johtuvan siitä, että telluurin atomi­paino oli mitattu väärin. Vuonna 1913 Henry Moseley osoitti alku­aineiden röntgen­spektrien avulla, että jokaisen alkuaineen atomin atomiydin on tietyn suuruinen sähkövaraus, joka kasvaa aina saman verran siirryttäessä jaksollisessa järjestelmässä alku­aineesta seuraavaan. Koska ytimen varaus osoitti suoraan alku­aineen paikan järjestelmässä, sitä alettiin kutsua alku­aineen järjestysluku (kemia).

Lähteet


}}
}}

Viitteet

Katso myös


elektronegatiivisuus
Jaksollinen järjestelmä (hapetusluvut)
Jaksollinen järjestelmä (ionisoitumisenergiat)
Luettelo alkuaineista
Nukleosynteesi
Stoikiometria
Jatkettu jaksollinen järjestelmä

Aiheesta muualla


http://www.iupac.org/reports/periodic_table/ IUPAC:n jaksollinen järjestelmä (englanniksi)
http://www.ptable.com/?lang=fi Dynaaminen jaksollinen järjestelmä
Luokka:Jaksollinen järjestelmä
af:Periodieke tabel
als:Periodensystem
am:የንጥረ ነገሮች ሠንጠረዥ
ar:جدول دوري
an:Tabla periodica d'os elementos
as:পৰ্যাবৃত্ত তালিকা
ast:Tabla periódica
gn:Techaukaha Rysýi Apỹigua
az:Kimyəvi elementlərin dövri cədvəli
id:Tabel periodik
ms:Jadual berkala
bn:পর্যায় সারণী
zh-min-nan:Chiu-kî-piáu
jv:Dhaptar unsur miturut lambang
su:Tabél periodik
ba:Химик элементтарҙың периодик системаһы
be:Перыядычная сістэма элементаў
be-x-old:Пэрыядычная сыстэма хімічных элемэнтаў
bar:Periodnsystem
bs:Periodni sistem elemenata
br:Taolenn beriodek an elfennoù
bg:Периодична система
ca:Taula periòdica
ceb:Talaang peryodiko
cv:Элементсен периодикăллă системи
cs:Periodická tabulka
cy:Tabl cyfnodol
da:Periodiske system
de:Periodensystem
et:Keemiliste elementide perioodilisussüsteem
el:Περιοδικός πίνακας των χημικών στοιχείων
en:Periodic table
es:Tabla periódica de los elementos
eo:Perioda tabelo
eu:Taula periodikoa
fa:جدول تناوبی (استاندارد)
hif:Periodic table
fo:Skeiðbundna skipanin
fr:Tableau périodique des éléments
fy:Periodyk systeem fan de eleminten
fur:Tabele periodiche
ga:Tábla peiriadach
gv:Taabyl reiltagh ny bunstooghyn
gl:Táboa periódica dos elementos
gan:元素週期表
ki:Metha Njokereri
gu:આવર્ત કોષ્ટક
hak:Ngièn-su Chû-khì-péu
ko:주기율표
hy:Պարբերական աղյուսակ
hi:आवर्त सारणी
hr:Periodni sustav elemenata
io:Periodala tabelo dil elementaro
ilo:Periodiko a lamisaan dagiti elemento
bpy:পর্যায় সারণী
ia:Tabella periodic del elementos
os:Элементты периодон системæ
is:Lotukerfið
it:Tavola periodica degli elementi
he:הטבלה המחזורית
kn:ಆವರ್ತ ಕೋಷ್ಟಕ
ka:ქიმიურ ელემენტთა პერიოდული სისტემა
kk:Химиялық элементтердің периодтық жүйесі
sw:Mfumo radidia
kv:Химия элементъяслӧн период система
ht:Tablo klasifikasyon peryodik eleman
ku:Sîstema vedorî ya elementan
lez:Химиядин элементрин девирдин система
la:Systema Periodicum
lv:Ķīmisko elementu periodiskā tabula
lb:Periodesystem vun den Elementer
lt:Periodinė elementų lentelė
li:Periodiek systeem vaan elemente
ln:Etánda ya bileko
jbo:dikni selratni cartu
lmo:Taula periodica
hu:Periódusos rendszer
mk:Периоден систем на елементите
ml:ആവർത്തനപ്പട്ടിക
mt:Tavla perjodika
mi:Ripanga pūmotu
mr:आवर्त सारणी
arz:جدول دورى
koi:Периоддэз сьӧрті химия ӧтувторрезлӧн тэчас
mn:Үелэх систем
my:ဒြပ်စင်အလှည့်ကျဇယား
nah:Tlapēuhcāyōtl nemachiyōtīlpāntli
nl:Periodiek systeem
ne:आवर्त सारणी
ja:周期表
frr:Perioodisch tabäle
no:Periodesystemet
nn:Periodesystemet
oc:Taula periodica
mhr:Химий тӱҥлык-влакын периодик радамлыкше
uz:Unsurlarning davriy jadvali
pa:ਪੀਰੀਆਡਿਕ ਟੇਬਲ
pnb:پیریاڈک ٹیبل
pap:Mesa periodiko
km:តារាងខួបនៃធាតុគីមី
pms:Tàula periòdica
nds:Periodensystem
pl:Układ okresowy pierwiastków
pnt:Περιοδικόν Πινάκιν
pt:Tabela periódica
ro:Tabelul periodic al elementelor
qu:Qallawap ñiqi rakirinkuna
ru:Периодическая система химических элементов
rue:Періодічна сістема елементів
sah:Периодтаах таабыл
sco:Periodic Cairt
stq:Periodiske Tabelle
st:Tafole ya periodiki
sq:Sistemi periodik i elementeve
si:ආවර්තිතා වගුව
simple:Periodic table
sk:Periodická tabuľka
sl:Periodni sistem elementov
so:Jadwalka Curiyayaasha
ckb:خشتەی خولی
srn:Periodiki sistemi
sr:Периодни систем елемената
sh:Periodni sistem elemenata
sv:Periodiska systemet
tl:Talaang peryodiko
ta:தனிம அட்டவணை
roa-tara:Tavele Periodiche
tt:Менделеевның периодик таблицасы
th:ตารางธาตุ
vi:Bảng tuần hoàn
tg:Ҷадвали даврии элементҳои кимёӣ
tpi:Tebol bilong ol elemen
tr:Periyodik tablo
uk:Періодична система елементів
ur:دوری جدول
ug:ئېلېمېنتلارنىڭ دەۋرىي جەەدۋىلى
vec:Tabeła periòdica
vep:Himižiden elementoiden periodine tablut
fiu-vro:Mendelejevi tapõl
wa:Tåvlea periodike des elemints
zh-classical:元素週期表
vls:Periodiek système
war:Taramdan Peryodiko
wuu:元素周期表
yi:פעריאדישע טאבעלע
yo:Tábìlì ìgbà
zh-yue:元素週期表
diq:Tabloyo periyodik
bat-smg:Periuodėnė elementu lentalė
zh:元素周期表

Japani


Japani ( tai ''Nippon'', virallisesti 日本国, ''Nihon koku'' tai ''Nippon koku'') on saarivaltio Tyynimeri Itä-Aasiassa. Se sijaitsee Kiinan, Korean niemimaan ja Venäjän itäpuolella, ulottuen pohjoisesta Ohotanmeri etelään Itä-Kiinan meri. Maan nimen muodostavat Kanji tarkoittavat ”auringon juurta” tai ”auringon lähdettä”, minkä vuoksi Japania kutsutaan joskus ”nousevan auringon maaksi”. Japanin pääkaupunki ja suurin kaupunki on Tokio.
Japani koostuu yli 3 000 saaresta, joista suurimmat ovat Honshū, Hokkaidō, Kyūshū ja Shikoku. Valtaosa saarista on vuoristoisia ja monet myös tuliperäisiä; esimerkiksi Japanin korkein vuorenhuippu Fuji (vuori) on tulivuori. Maan asukasluku on maailman kymmenenneksi suurin, yli 127 miljoonaa henkeä. Suur-Tokion alue, johon kuuluu Tokion kaupunki ja useita ympäröiviä prefektuureja, on maailman suurin metropolialue yli 30 miljoonalla asukkaallaan.
Arkeologisen tutkimuksen mukaan Japanin saarilla on ollut asutusta jo Myöhäispaleoliittinen kausi. Ensimmäiset kirjatut maininnat Japanista esiintyvät kiinalaisissa teksteissä ensimmäiseltä vuosisadalta. Otettuaan käyttöön nykyisen Japanin perustuslaki vuonna 1947 Japani on ollut perustuslaillinen monarkia, jolla on Japanin keisari ja vaaleilla valittu Japanin parlamentti. Nykyään Japani on suurvalta, jolla on ostovoimapariteetilla korjatulla bruttokansantuotteella mitattuna maailman kolmanneksi suurin talous. Maa kuuluu Yhdistyneet kansakunnat, G8 ja APECiin.

Historia


Japanin historia on perinteisesti jaettu kausiin, joita on 13 tai enemmän, ja niiden alajaksoihin. Viimeiset neljä kautta 1800-luvun puolivälistä saakka ovat vastanneet keisarien hallituskausia. Nykyinen meneillään oleva kausi on Heisei-kausi.
Tiedosto:NintokuTomb.jpg, yksi maailman suurimmista, Osakassa.]]

Esihistoria


Japanin saariston ensimmäiset asukkaat Paleoliittinen kausi olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka saapuivat todennäköisimmin Koreasta ja Koillis-Aasiasta. Japanin paleoliittisen asutuksen ajoitetaan yleisimmin alkaneen yli 10&nbsp;000–30&nbsp;000 vuotta sitten. Myös muuttoaaltoa Polynesiasta maan eteläosiin on pidetty mahdollisena. Ensimmäiset sivilisaation merkit ilmaantuivat alueelle noin 10&nbsp;000 eaa. Jōmon-kausi alkaessa. Kulttuurille luonteenomaisia piirteitä olivat mesoliittinen kausi-Neoliittinen kausi, osittain paikallaan pysyvä metsästäjä-keräilijöiden elämäntapa ja alkeellinen maatalous. Tältä kaudelta peräisin olevat, usein punotuilla tai suorilla naruilla painetuilla kuvioilla koristellut saviastiat kuuluvat maailman vanhimman säilyneen keramiikka joukkoon.<ref>Keramiikka Japanissa:
”''The earliest known pottery comes from Japan, and is dated to about 10,500&nbsp;BC. China and Indo-China follow shortly afterwards''.” ((1995): ”Past Worlds”. ''The Times Atlas of Archeology'', s. 100.)
”''That end of the Ice Age was accompanied by the first of the two most decisive changes in Japanese history: the invention of pottery. In the usual experience of archaeologists, inventions flow from mainlands to islands, and small peripheral societies aren't supposed to contribute revolutionary advances to the rest of the world. It therefore astonished archaeologists to discover that the world's oldest known pottery was made in Japan 12,700 years ago''.” (Diamond, Jared (kesäkuu 1998): ”Japanese Roots”. ''Discover'', nro 19.)
”''Japan, however, was the seat of the earliest known development of ceramics''.” (Cavalli-Sforza: ''The History and Geography of Human Genes'', s. 249. ISBN 0-691-08750-4.)
Vaihtoehtoisesti Metropolitan Museum of Artin http://www.metmuseum.org/toah/splash.htm taidehistorian aikajana toteaa: ”''Carbon-14 testing of the earliest known shards has yielded a production date of about 10,500&nbsp;BC, but because this date falls outside the known chronology of pottery development elsewhere in the world, such an early date is not generally accepted.''” (http://www.metmuseum.org/toah/ht/02/eaj/ht02eaj.htm "Japan, 8000–2000 BC." Timeline of Art History. Metropolitan Museum of Art, 2000.)</ref>
Jōmon-kautta seuraava Yayoi-kausi alkoi noin 200-luvulla eaa. Kyūshūlla leviten vähitellen pohjoiseen. Kausi tunnetaan Jōmon-kauden tavoin keramiikastaan, joka oli teknisesti kehittyneempää ja vähemmän koristeltua kuin aiemmin. Riisinviljely saapui Japaniin manner-Aasiasta kauden alussa tai myöhäisellä Jōmon-kaudella; lisäksi saarille saapuivat pronssin ja rauta valmistus, kankaan kudonta ja uusi hautaustapa. Yayoi-kulttuuri oli ensimmäinen täysin maatalouteen pohjautuva kulttuuri Japanissa. Japanilaiset esiintyivät ensimmäisen kerran kirjoitetussa historiassa kiinalaisessa ''Myöhemmän Han-dynastian kirjassa'' ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin maasta käytettiin nimeä ”Wa (Japani)”. ''Kolmen kuningaskunnan kronikka'' kerrotaan saarilla 200-luvulla jaa. sijainneesta Yamataikokun valtiosta, jonka on arveltu sijainneen joko Pohjois-Kyūshūlla tai Honshūn keskiosassa.
200-luvulla alkaneella Kofun-kausi Yamato-klaani nousi Japanin keskeiseksi poliittiseksi toimijaksi ja aiemmin hajanaisen maan yhdistyminen alkoi. 300-luvun loppuun mennessä Yamato oli noussut vakiintuneeksi kuningaskunnaksi, jolla oli yhteyksiä Koreaan ja Kiinaan. Kofun-kausi on saanut nimensä jättimäisistä hautakummuista, jotka päällystettiin haniwa. Yamato-valtion taantuessa 500-luvulla buddhalaisuus alkoi saapua Japaniin korealaisen Baekjen kuningaskunnan kautta.
Tiedosto:NaraTodaijiDaibutsu0212.jpg

Klassinen kausi


Buddhalaisuuden omaksuminen aiheutti suuria, perustavanlaatuisia muutoksia Japanin yhteiskunnassa. Asuka-kausi 538–710 Kiinasta omaksuttuun kulttuuriin kuului kirjallisuuden, taiteen, filosofian ja tieteen lisäksi uusi kirjoitusjärjestelmä. Prinssi Shōtoku (prinssi) uudisti 600-luvun alussa merkittävästi Japanin hallintoa voimistaen keskushallitusta ja buddhalaisuuden asemaa: noin vuonna 607 perustettu Hōryū-ji on Japanin vanhin säilynyt buddhalainen temppeli. Shōtokun uudistuksia seurasivat 600-luvun puolivälissä Taika-uudistukset, jossa keisarin valtaa kasvatettiin edelleen aatelin kustannuksella. Uudistukset aloittivat ritsuryō synnyn.
Vuonna 710 aiemmin keisarin vaihtuessa siirtynyt Japanin pääkaupunki siirrettiin Naraan, jossa se pysyi 75 vuoden ajan. Alkanut Nara-kausi merkitsi erityisesti buddhalaisen kulttuurin kukoistusta. Keisari Shōmulla ja keisarinna Kōmyō (keisarinna) oli tässä keskeinen rooli; Shōmun merkittävin rakennusprojekti oli Naran valtava Tōdai-jin temppeli. Nara-kaudella syntyneeseen kirjallisuuteen kuuluvat suuret 700-luvun alun kronikat ''Kojiki'' ja ''Nihonshoki'' sekä yli 4&nbsp;000 runon kokoelma ''Man'yōshū''. Kronikat loivat yhteyden keisariperheen ja auringonjumalatar Amaterasun välille legitimoiden keisarin vallan ja pidensivät Japanin historiaa nostaen sen merkitystä kiinalaisten ja korealaisten silmissä.
Vuonna 784 keisari Kanmu siirsi pääkaupungin ensin kymmenen vuoden ajaksi Nagaoka-kyōhon ja sitten Heian-kyōhon, nykyiseen Kiotoon, rajoittaakseen Naran vahvistuneen buddhalaisen papiston valtaa. Pääkaupunki pysyi Kiotossa yli tuhannen vuoden ajan. Heian-kausi Japanin hovin kulttuuri ja vauraus saavuttivat huippunsa samalla kun sen poliittinen ja sotilaallinen valta taantuivat. Kun Japani oli katkaissut 800-luvun lopussa muodolliset suhteensa Kiinaan, maahan alkoi kehittyä uusi ja omaperäinen taiteestaan, runoudestaan ja kirjallisuudestaan tunnettu kulttuuri. Ajan kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin lukeutuu Murasaki Shikibun noin vuonna 1&nbsp;000 kirjoittama ''Genjin tarina''. Maahan syntyi myös kolme omaperäistä buddhalaista lahkoa, kiinassa opiskelleiden munkkien perustamat Tendai ja Shingon sekä myöhemmin Jōdo-shū, puhtaan Maan buddhalaisuus japanilainen haara. Japanin politiikassa Fujiwara-klaani saavutti vahvan aseman 800-luvun puolivälistä lähtien. Kauden loppupuolella voimistuva samurai alkoi saada valtaa provinsseissa siirtyen vähitellen pääkaupunkiin. 1100-luvun lopussa Fujiwara-hallinnon heiketessä Taira-klaani ja Minamoto-klaanien välinen valtataistelu huipentui Genpei-sotaan, jonka Minamoto-klaani voitti.
Tiedosto:NanbanGroup.JPGlaisista ulkomaalaisista 1600-luvulta.]]

Feodaalikausi


Vuonna 1185 Minamoto no Yoritomo perusti hallituksensa Kamakuraan, mikä merkitsi samurai-luokan ja shōgunaatin 1800-luvulle saakka kestävän valtakauden alkua. Täyttä sotilasvaltaa Kamakura-kausi ei kuitenkaan saavutettu, vaan shōgun ja keisari hallitsivat Japania yhdessä. Yoritomon kuoleman jälkeen shōgunaatti siirtyi Hōjō-klaanin hallittavaksi. Munkki Eisai toi zenbuddhalaisuuden Japaniin palattuaan Kiinasta 1100-luvun lopulla. Vuosina 1274 ja 1281 Japani onnistui karkottamaan kaksi suurta Mongolivaltakunta hyökkäystä; shōgunaatti sai molemmilla kerroilla apua taifuuneilta, jotka nimettiin ”jumalten tuuleksi” (kamikaze). Tapahtumat kuitenkin horjuttivat Kamakura-hallitusta pahoin, ja lopulta vuonna 1333 keisari Go-Daigo kaatoi shōgunaatin Kemmu-restauraatiossa. Hänen liittolaisensa Ashikaga Takauji kuitenkin kääntyi keisaria vastaan ja perusti Ashikaga-shōgunaatti vuonna 1336.
Keisari Go-Daigo perusti kilpailevan hovin Kioton eteläpuolelle, ja 60 vuoden ajan poliittinen valta jakautui Japanissa kahden entiteetin välille. Ashikaga-shōgunaatti, jonka hallitusaikaa kutsutaan Muromachi-kausi, oli edeltäjäänsä heikompi eikä kyennyt hallitsemaan kilpailevia daimioita. Vuonna 1467 levottomuudet puhkesivat Ōnin-sota, joka kesti yhdentoista vuoden ajan. Seurannutta sadan vuoden sotaista aikakautta kutsutaan Sengoku-kausi, jonka keskellä 1500-luvun puolivälissä ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Japaniin. Nanban-kaupan kausi Eurooppalaiset tuotteet tulivat suosituiksi ja maahan saapui jesuiitat. Eurooppalaisten tuoma uusi asetekniikka mullisti nopeasti Japanin sodankäynnin.
Eurooppalaisen teknologian avulla Oda Nobunaga onnistui kukistamaan useita muita daimioita ja saamaan haltuunsa heidän läänityksensä joko suoraan tai välillisesti. Nobunagan sotaretki toi Japanin lähelle yhdistymistä, mutta hänet murhattiin vuonna 1582. Nobunagaa seurannut Toyotomi Hideyoshi onnistui tehtävässä vuoteen 1590 mennessä. 1590-luvulla Hideyoshi Japanin hyökkäykset Koreaan (1592–1598), joutuen kuitenkin ensimmäisellä kerralla vetäytymään. Toisen hyökkäyksen katkaisi Hideyoshin kuolema vuonna 1598. Häntä seurasi Tokugawa Ieyasu, joka voitti kilpailijansa Sekigaharan taistelussa. Ieyasu perusti vuonna 1603 Edoon Tokugawa-shōgunaatti, mikä merkitsi pitkän ja rauhallisen Edo-kausi alkua.
Edo-kaudella daimioita hallittiin sankin kōtai -järjestelmän avulla. 1630-luvulla shōgunaatti otti käyttöön eristäytyneen sakoku, jonka nojalla kaikki eurooppalaiset Alankomaat lukuun ottamatta karkotettiin maasta ja kristinuskon harjoittaminen kiellettiin. Eristäytynyt Edo-kausi muodosti jyrkän vastakohdan ekspansionistiselle Sengoku-kaudelle ja sillä oli syvällinen vaikutus Japaniin. Konservatiivisesta feodalismista huolimatta talous, kulttuuri ja kaupungit kehittyivät voimakkaasti. Sakoku-politiikka ei estänyt länsimaisen tieteen välittymistä Japaniin rangaku muodossa Dejiman kauppasaaren kautta; myös kokugaku, Japanin tutkimus, tuli suosituksi. 1800-luvun alussa shōgunaatti alkoi heikentyä vuosikymmenien taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien vaikutuksesta.
Tiedosto:Wuhan 1938 IJA.jpgssa Kiinassa Kiinan–Japanin sota (1937–1945) aikana vuonna 1938.]]

Moderni kausi


31. maaliskuuta 1854 Yhdysvallat laivaston kommodori Matthew Perry (upseeri) onnistui ”Mustat laivat” lopettamaan Japanin eristäytymispolitiikan Kanagawan sopimus. Sitä seurasivat muiden länsivaltojen kanssa neuvotellut samankaltaiset sopimukset. Vuosina 1868–1869 käyty Boshin-sota johti shōgunaatin lakkauttamiseen ja vallan palauttamiseen keisarille: Meiji-restauraatio merkitsi täydellistä poliittista ja sosiaalista vallankumousta. Feodalismin ja luokkayhteiskunnan lakkauttaminen, länsimaisten instituutioiden ja lakijärjestelmän omaksuminen sekä teollistuminen tekivät Japanista modernin suurvallan 1900-luvun alkuun mennessä. Radikaalimpien uudistusten kausi päättyi Meiji-perustuslaki käyttöönottoon vuonna 1889 &ndash; vaikka preussilaistyylinen perustuslaki antoi huomattavan määrän valtaa keisarille, hänen vastapainonaan toimi ensimmäistä kertaa parlamentti. Maan ensimmäiseksi pääministeriksi nousi Itō Hirobumi muutamaa vuotta aikaisemmin.
Modernisoitunut Japani alkoi 1800-luvun lopussa kilpailla sotilaallisesti länsivaltojen pyrkimyksiä vastaan Aasiassa. Samaan aikaan kuin useat muut maat Itä-Aasiassakin joutuivat Euroopan maiden siirtomaa, Japani nousi suurvallaksi ja alkoi itsekin Japanin laajentuminen valtapiiriään. Ryūkyūsaaret liitettiin Japaniin vuonna 1879. Vuosina 1894–1895 käydyssä Kiinan–Japanin sota (1894–1895) Japani sai Kiinalta Taiwanin, ja Venäjän–Japanin sota 1904–1905 Japani voitti ensimmäisenä aasialaisena maana eurooppalaisen suurvallan. Sodan seurauksena Japani sai Venäjältä Sahalinin eteläosan ja käytännössä vapaat kädet vallata Korea viisi vuotta myöhemmin. Ensimmäinen maailmansota Japani liittyi voitokkaiden liittoutuneiden puolelle ja kykeni siten laajentamaan vaikutuspiiriään. Lyhyt 1910- ja 1920-lukujen liberalistinen Taishō-kausi kausi ei muodostanut merkittävää vastapainoa kasvavalle militarismille. Vuonna 1923 suuri Kantōn maanjäristys tuhosi merkittävän osion Tokiosta, ja 1920-luvun lopulla Japani ajautui taloudelliseen lamaan. Talousvaikeudet lisäsivät ekspansionistisen militarismin suosiota ja johtivat 1930-luvulla vallan siirtymiseen armeijalle.
Vuonna 1931 Japani miehitti Mantšurian ja erosi kaksi vuotta myöhemmin Kansainliitto sen vaadittua Japanin vetäytymistä. Vuonna 1936 Japani solmi Antikomintern-sopimus natsi-Saksa ja myöhemmin Italian kanssa, ja liittyi akselivallat vuonna 1941. Kesällä 1937 Kiinan–Japanin sota (1937–1945) puhjettua Japanin joukot alkoivat edetä yhä syvemmälle Kiinaan. Indokiinan miehitys vuonna 1940 avasi tien etenemiselle kauemmas Kaakkois-Aasiaan. Yhdysvallat vastasi Japanin toimiin öljysaarrolla. 7. joulukuuta 1941 Japani hyökkäys Pearl Harboriin Havaijilla vetäen Yhdysvallat mukaan toinen maailmansota. Lopulta vuonna 1945 Yhdysvallat Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset ydinaseilla, ja Neuvostoliitto julisti sodan Japanille, joka antautui liittoutuneille ilman ehtoja 2. syyskuuta 1945. Sota maksoi Japanille miljoonia ihmishenkiä ja jätti maan infrastruktuurin sekä lähes kaikki suuret kaupungit tuhoutuneiksi. Liittoutuneet perustivat Tokion kansainvälinen sotarikostuomioistuin asettaakseen Japanin sodanaikaiset johtajat syytteeseen sotarikoksista, esimerkiksi Nanjingin verilöylystä.
Sodan jälkeen liittoutuneet &ndash; käytännössä Yhdysvallat Douglas MacArthurin johdossa &ndash; Miehitetty Japani vuoteen 1952 saakka. Miehityskausi merkitsi Japanille nopeita ja radikaaleja poliittisia ja sosiaalisia muutoksia. Merkittävin uudistus oli uusi, vuonna 1947 ratifioitu Japanin perustuslaki, joka kielsi Japanilta armeijan perustamisen, riisti keisarilta poliittisen vallan, antoi naisille äänioikeuden ja perusti kaksikamarisen parlamentin. Talousuudistukset, kuten suuri maareformi, auttoivat Japanin demokratisoitumista. Maa hyväksyttiin Yhdistyneet kansakunnat jäseneksi vuonna 1956. 1950–1970-lukujen Korean sota alkanut ennennäkemätön, Japanin talousihmeeksi kutsuttu talouskasvu johti nopeaan kaupungistumiseen, teollistumiseen ja modernin kulutusyhteiskunnan syntymiseen. 1980-lukuun mennessä Japanista oli tullut yksi maailman suurimmista talouksista. 1990-luvun alussa maan niin kutsuttu ”Japanin kuplatalous” puhkesi, ja Japani ajautui useita vuosia kestäneeseen lamaan; taloustilanne alkoi parantua vasta 2000-luvulla. Elintason nopeaa kasvua ja urbanisaatiota ovat seuranneet väestönkasvun nopea hidastuminen ja väestön vanheneminen, kansainvälistyminen sekä länsimaistuminen. Politiikassa Japania hallitsi 1950-luvulta lähtien lähes yhtäjaksoisesti konservatiivinen Japanin liberaalidemokraattinen puolue.

Politiikka ja hallinto


Tiedosto:Japan election 2005 dpj bus.jpgn kampanjabussi ennen vuoden 2005 edustajainhuoneen vaaleja.]]

Sisäpolitiikka


Japani on perustuslaillinen monarkia. Japanin perustuslaki määrittelee seremoniallisena keulakuvana toimivan Japanin keisarin ”valtion ja kansan yhtenäisyyden symboliksi”, eikä hänellä ole toisen maailmansodan jälkeen ollut juuri lainkaan poliittista valtaa. Käytännössä keisari toimii Japanin valtionpäämiehen tavoin diplomaattisissa tilaisuuksissa. Nykyinen ja 125. keisari on Akihito, joka nousi valtaistuimelle isänsä Hirohiton kuoltua vuonna 1989. Todellinen poliittinen valta on Japanin pääministerillä ja kansan valitsemalla Japanin parlamentti.
Japanin perustuslain mukaan korkein valta kuuluu Japanin kansalle, joka valitsee vaaleilla edustajakseen parlamentin. Kaksikamarinen parlamentti () on Japanin ainoa lakiasäätävä elin. Se koostuu 480-paikkaisesta Japanin alahuone () ja 242-paikkaisesta Japanin ylähuone (). Alahuoneen vaalit pidetään neljän vuoden välein tai silloin, kun pääministeri on hajottanut alahuoneen. Edustajista 300 valitaan yhden edustajan vaalipiireistä ja 180 Suhteellinen vaalitapa 11 vaalipiiristä. Ylähuoneen jäsenet valitaan kuuden vuoden kausille, puolet joka kolmas vuosi. Heistä 96 valitaan suhteellisella vaalitavalla koko maan käsittävästä vaalipiiristä ja loput Japanin 47 prefektuuria vastaavista vaalipiireistä. Sekä alahuoneen että ylähuoneen vaaleissa annetaan siis kaksi ääntä, toinen puolueelle (suhteellinen vaalitapa) ja toinen yksittäiselle ehdokkaalle. Äänioikeus on kaikilla 20 vuotta täyttäneillä. Toisin kuin alahuonetta, ylähuonetta ei voi hajottaa.
Toimeenpanovaltaa harjoittaa Japanin hallitus, johon voi kuulua korkeintaan 17 ministeriä ja jota johtaa pääministeri. Hänet valitaan parlamentin jäsenten joukosta, minkä jälkeen Japanin keisari nimittää hänet virkaansa. Pääministerin täytyy nauttia edustajainhuoneen luottamusta. Tämänhetkinen pääministeri on Yoshihiko Noda. Konservatismi Japanin liberaalidemokraattinen puolue (LDP) oli vallassa lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1955 vuoteen 2009 – poikkeuksen muodosti lyhyt oppositiopuolueiden koalitiohallitus vuonna 1993. Merkittävimpänä oppositiopuolueena oli pitkään Sosiaaliliberalismi Japanin demokraattinen puolue (DPJ), joka otti murskavoiton Japanin parlamenttivaalit 2009 päättäen LDP:n pitkän valtakauden. Muita merkittäviä puolueita ovat Kōmeitō, Japanin kommunistinen puolue ja Sosiaalidemokraattinen puolue (Japani).
Tiedosto:Diet of Japan Kokkai 2009.jpg on rakennettu 1920-luvulla. Se sijaitsee Tokiossa Chiyodan erillisalueella Nagatachōn kaupunginosassa.]]

Oikeuslaitos


Historiallisesti Japanin lakijärjestelmä perustui kiinalaiseen oikeuteen. Edo-kaudella se kehittyi itsenäisesti ''Kujikata osadamegakin'' kaltaisten tekstikokoelmien kautta. 1800-luvun lopulta lähtien maan oikeusjärjestelmä on suurelta osin perustunut eurooppalaiseen, erityisesti ranskalaiseen ja saksalaiseen säädösoikeus. Esimerkiksi vuonna 1896 käyttöön otettu siviilioikeus ''Minpō'' perustuu Saksan lakiin, joka puolestaan perustui roomalaiseen lakiin. Se on edelleen käytössä toisen maailmansodan jälkeen tehdyin muutoksin. Japanin lain rungon muodostaa kuuden säädöksen kokoelma ''Roppō'', johon kuuluu maan perustuslaki. Oikeusjärjestelmässä on neljä astetta, joista korkein on korkein oikeus.
Yhdistyneiden kansakuntien komitea on arvostellut Japania oikeuslaitoksen vähäisestä itsenäisyydestä, vapauttavien tuomioiden harvinaisuudesta ja pidätettyjen ihmisoikeusloukkauksista. Esimerkiksi daiyō kangoku -järjestelmää, jossa epäiltyä voidaan pitää poliisiasemalla ilman syytteitä yli 20 päivän ajan, on kritisoitu. Sovittelu on Japanissa huomattavasti käräjöintiä suositumpaa, mikä johtunee paitsi käytännön ongelmista oikeusjärjestelmän toiminnassa myös kulttuurisista rakenteista ja käytännöistä, kuten giri. Japanissa on yhtenä harvoista teollisuusmaista käytössä kuolemanrangaistus, joka annetaan käytännössä vain murhasta. Japanissa on teloitettu viime vuosina muutamia ihmisiä vuodessa. Kuolemaan tuomittujen kohteluun liittyy useita ihmisoikeusongelmia. Teloitusta voi joutua odottamaan vuosia, eikä odotusselleissä saa liikkua vessakäyntejä lukuun ottamatta vapaasti, vaan vangit joutuvat viettämään suurimman osan ajastaan istuma-asennossa. Tapaamisaikojen pituus sukulaisten ja lakimiesten kanssa on rajoitettu viiteen minuuttiin. Tuomio saatetaan panna täytäntöön milloin tahansa muutaman tunnin varoitusajalla.

Ulkosuhteet


Japanilla on tiiviit taloudelliset ja sotilaalliset suhteet sen tärkeimpään liittolaiseen Yhdysvallat. Maiden välinen turvallisuusyhteistyö muodostaa Japanin ulkopolitiikan kulmakiven. Yhdistyneet kansakunnat jäsen Japani on ollut vuodesta 1956 lähtien. Maa on ollut väliaikaisena Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto jäsenenä yhteensä 18 kertaa, viimeksi vuosina 2005–2006. Japani kuuluu myös turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenyyttä tavoittelevaan G4-maat. G8, APECin ja ASEAN+3 jäsenenä sekä East Asia Summitin osallistujamaana Japani on aktiivinen kansainvälisten suhteittensa hoidossa. Japani on myös maailman toiseksi merkittävin kehitysavun antaja: vuonna 2004 maa lahjoitti kehitysapuun 0,19 prosenttia bruttokansantuotteestaan.
Japanilla on naapuriensa kanssa useita rajakiistoja: Venäjän kanssa eteläisistä Kuriilit, Korean tasavalta kanssa Liancourtsaaret, Kiinan ja Kiinan tasavalta kanssa Senkakusaaret ja Kiinan kanssa Okinotorishiman asemasta. Toisen maailmansodan lopussa Neuvostoliitto miehitti Mantšurian, pohjoisen Korean, Sahalinin ja Kuriilit, joista viimeisen asema on yhä kiistelty. Nykyinen kiista Liancourtsaarista ( ja ) on ollut käynnissä 1950-luvulta lähtien, kun Etelä-Korea miehitti saaret. Senkaku-saaret vuorostaan sijaitsevat mahdollisesti öljystä ja kaasusta rikkaalla alueella tärkeiden laivareittien varrella. Japanilla on myös kiista Korean demokraattinen kansantasavaltan kanssa Pohjois-Koreaan siepatut japanilaiset ja Pohjois-Korean joukkotuhoaseet. Toisen maailmansodan aikaiset Japanin sotarikokset hiertävät yhä Japanin välejä erityisesti Etelä-Koreaan ja Kiinaan.
Tiedosto:Japanese sailors jmsdf.jpg

Asevoimat


Japanin asevoimat rajoittaa maan perustuslain artikla 9, joka kieltää maalta oikeuden sodanjulistukseen ja asevoimien käyttöön kansainvälisten kiistojen ratkaisemisessa. Japanilla on kuitenkin käytännössä ollut 1950-luvulta lähtien armeija, jota kutsutaan Japanin itsepuolustusvoimat () ja joka on teknisesti osa maan poliisivoimia. Asevoimia hallinnoi Japanin puolustusministeriö, ja ne koostuvat itsepuolustusmaavoimista (JGSDF), itsepuolustusilmavoimista (JASDF) ja itsepuolustusmerivoimista (JMSDF). Japanin asevoimien budjetti on alle yksi prosentti maan bruttokansantuotteesta, mutta tästä huolimatta maan koon vuoksi verrattain suuri, 44,3 miljardia dollaria vuonna 2005. Asevoimiin liittyminen on täysin vapaaehtoista ja asevoimien henkilökuntaan kuuluvat ovat lain mukaan siviilihenkilöitä. Vuonna 2006 asevoimien aktiivihenkilökuntaan kuului 239&nbsp;900 henkeä.
Japanin hallitus on asettanut tavoitteekseen perustuslain artikla 9:n muuttamisen niin, että Japanin asevoimat saisivat kansainvälisesti aktiivisemman roolin ja voisivat esimerkiksi osallistua helpommin rauhanturvatehtäviin ulkomailla. Muutokseen vaaditaan kansanäänestys, jota ei kuitenkaan Japanin parlamentin hyväksymän lain mukaan voida järjestää ennen vuotta 2010. Itsepuolustusvoimat ovat osallistuneet Yhdysvaltojen johtamaan Irakin sota, joka oli Japanin ensimmäinen merkittävä sotilaallinen operaatio toisen maailmansodan jälkeen. Joukkojen lähettäminen Irakiin vaati Japanin perustuslain vuoksi erikoislainsäädäntöä, joka oli kriitikkojen mielestä perustuslain vastaista, ja joukkojen toiminta rajoittui humanitaarisiin tehtäviin. Japanissa on myös Yhdysvaltain tukikohtia, joista se maksaa Yhdysvalloille tukea () noin 4,5 miljardia dollaria vuodessa.

Maantiede


Tiedosto:Red Fuji southern wind clear morning.jpg on Japanin korkein vuori ja yleinen aihe maan taiteessa. Hokusain ''ukiyo-e'' vuodelta 1827.]]
Yli kolmesta tuhannesta saaresta koostuva Japani sijaitsee Itä-Aasiassa Tyynimeri rannikolla. Maan tärkeimmät saaret pohjoisesta etelään ovat Hokkaidō, Honshū (pääsaari), Shikoku ja Kyūshū. Ryūkyūsaaret, joihin kuuluu myös Okinawa, sijaitsevat Kyūshūn eteläpuolella ulottuen yli tuhannen kilometrin päähän lähes Taiwanille saakka. Maan kokonaispinta-ala on 377&nbsp;835 neliökilometriä, josta noin 75–80 prosenttia on vuoristoa ja lähes yhtä suuri osa on metsien peitossa. Koska suuri osa maan alueesta on soveltumatonta asutuksen, maatalouden tai teollisuuden käyttöön jyrkkien korkeuserojen, ilmaston ja maanjäristysten aiheuttaman maanvyöryriskin vuoksi, Japanin alavilla rannikkoalueilla väestötiheys on erittäin suuri. Maa on yksi maailman tiheimmin asutuista.
Japanilla on rannikkoa yhteensä 29&nbsp;751 kilometriä. Sitä ympäröivät meret ovat Filippiinienmeri etelässä, Tyynimeri idässä, Ohotanmeri pohjoisessa, Japaninmeri lännessä ja Itä-Kiinan meri lounaassa.
Maa sijaitsee tuliperäisellä ja maanjäristysherkällä alueella ”Tyynenmeren tulirengas” varrella kolmen mannerlaatan yhtymäkohdassa. Alueella on yhteensä noin 160 tulivuorta, joista kolmasosa on aktiivisia. Japanissa on jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja suurempia, tuhoisia maanjäristyksiä useita kertoja vuosisadassa. Maanjäristykset johtavat usein Tsunami. Lähihistorian vakavat maanjäristykset ovat Kōben maanjäristys 1995 vuonna 1995, Chūetsun maanjäristys 2004 vuonna 2004 ja Sendain maanjäristys 2011 vuonna 2011.

Ilmasto


Japani sijaitsee pääosin lauhkealla vyöhykkeellä, ja maassa on neljä vuodenaikaa ja viisi, jos sadekausi lasketaan mukaan. Japanin saariston pituuden ja vaihtelevan pinnanmuodostuksen vuoksi maan ilmasto on kuitenkin hyvin monimuotoinen. Pohjoisessa talvet ovat pitkiä ja lunta voi sataa runsaastikin, kun taas eteläisimmillä saarilla ilmasto on jo subtrooppinen vyöhyke. Talvisin kylmä, kuiva tuuli puhaltaa Siperiasta Japaninmerelle ja kohdatessaan Tyynenmeren lämpimän ilmamassan tuo rankkoja lumisateita maan länsirannikolle. Kesällä vuorostaan kostea, Tyyneltämereltä puhaltava tuuli tuo Japaniin lämmintä ilmaa. Myöhäiskesällä ja syksyn alussa päiväntasaajan alueen trooppiset matalapaineet synnyttävät trooppinen hirmumyrsky, jotka tuovat usein rankkasateita. Maa voidaan jakaa kuuteen toisistaan eroavaan ilmastovyöhykkeeseen:
Tiedosto:Castle Himeji sakura02.jpg on Japanin kulttuurille erityisen merkittävä puu. Muita saarille tyypillisiä puita ovat esimerkiksi sugi ja Männyt.]]
Tiedosto:Jigokudani hotspring in Nagano Japan 001.jpg.]]
Hokkaidō: Japanin pohjoisimmalla saarella on kylmätalvinen, mutta muuten lauha lämminkesäinen ilmasto. Talvet vastaavat lämpötilaltaan Suomen etelärannikon talvia ja ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Keväät ja syksyt ovat kuitenkin lyhyemmät kuin Etelä-Suomessa, ja Hokkaidōlla kesä kestääkin jopa 5–5,5 kuukautta. Lämpimin kuukausi on elokuu, jolloin on runsaasti helteitä, ja vuorokauden keskilämpötila noin 20 astetta. Vuoden keskilämpötila on 7–9 astetta. Sademäärä on suhteellisen korkea, ja vuodenaikaistuulten takia suurin osa sateesta saadaan loppuvuodesta ja aivan vuoden alussa. Talvella Hokkaidōlla onkin aina erittäin paljon lunta. Keväät ja alkukesät ovat kuitenkin kuivia. Vuotuinen sademäärä 1&nbsp;000–1&nbsp;200 millimetriä.
Japaninmeri: Ilmasto on lauhkea. Talvet ovat lauhoja, pakkasia on vain silloin tällöin helmikuulla. Talvella sama vuodenaikaistuuli kuin Hokkaidōlla tuo runsaasti lumisateita alueelle. Lyhyet talvet vastaavat keskilämpötiloiltaan Tanskaa tai Alankomaita, ja lumi sulaa yleensä muutamassa päivässä sadettuaan. Kesät ovat kuitenkin Eurooppaan verrattuna kuumia. Kesät ovat 6–7 kuukautta pitkiä, ja helteet ovat päivittäisiä heinä-syyskuussa. Vuoden keskilämpö on noin 10–12 astetta. Tällä alueella sateita saadaan todella runsaasti ympäri vuoden, jopa 2&nbsp;500 millimetriä vuodessa.
Chūō-kōchi: alueella vallitsee tyypillinen sisämaan ilmasto, jossa yön ja aamun sekä talven ja kesän väliset lämpötilaerot ovat suuria. Sademäärät ovat pieniä laaksoissa.
Seton sisämeri: Chūgokun ja Shikokun alueiden vuoret suojaavat Shikokun ja Kyūshūn saaria talvisilta kylmiltä ja kosteilta vuodenaikaistuulilta. Tämän ansiosta talvet ovat suhteellisen lämpimiä, vastaten talvilämpötiloiltaan lähes Välimeren talvilämpötiloja. Kesät ovat noin 8–9 kuukautta pitkiä, ja ilmasto on subtrooppinen, vaikka talvisin voi olla ajoittain koleaa. Kylmin kuukausi on tammikuu. Vuoden keskilämpötila on noin 16–17 astetta. Vuotuinen sademäärä on noin 2&nbsp;000 millimetriä, ja suurin osa siitä saadaan kesäaikaan monsuunituulten mukana, talvet ovat hieman kuivempia. Helteet ovat päivittäisiä kesä-syyskuussa.
Tyynimeri: Japanin itärannikolla talvet ovat kuivia ja viileitä, kesät kuumia ja kosteita monsuunin vuoksi. Ilmasto on jotakin lauhkean ja subtrooppisen väliltä alueesta riippuen. Talvella lämpötilat liikkuvat päivisin 5 asteen tienoilla, öisin nollassa. Talvet ovat kuivia, sillä vuodenaikaistuulina toimivat länsituulet eivät juuri tuo kosteutta vuoriston yli lännestä. Kesät ovat noin 7–8 kuukautta pitkiä. Kesällä on kuumaa ja kosteaa, sillä monsuuni yltää alueelle. Helteet ovat päivittäisiä kesä-syyskuussa. Vuoden keskilämpötila on noin 15 astetta ja vuosittainen sademäärä noin 1&nbsp;200 millimetriä.
Ryūkyūsaaret: saarilla on subtrooppinen ilmasto. Talvet ovat lämpimiä ja kuivia ja kesät kuumia ja kosteita. Etenkin kesän monsuunin aikana sademäärät ovat erittäin suuria, ja trooppiset syklonit eli taifuunit ovat yleisiä. Vuoden keskilämpötila on noin 20 astetta.
Japanin sadekausi alkaa Okinawalla aikaisin toukokuussa ja siirtyy asteittain pohjoiseen, kunnes se hajoaa Pohjois-Japanissa ennen saapumistaan Hokkaidōlle heinäkuun loppupuolella. Tokion alueella Honshūn saaren keskiosassa sadekausi kestää noin kuusi viikkoa: keskimääräinen alkamispäivä on 8. kesäkuuta ja loppumispäivä 20. heinäkuuta.

Kasvillisuus ja eläimistö


Japanin saariston pituus on saanut, ilmaston tavoin, aikaan monipuolisen kasvillisuuden ja eläimistön. Japanissa elää noin 4&nbsp;500 syntyperäistä kasvilajia. Lajien suureen määrään ovat vaikuttaneet erityisesti lämpötilojen suuri vaihtelu ja suuret sademäärät. Japanin kasvillisuus voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen: subtrooppinen alue eteläisimmillä saarilla, lämmin ikivihreiden lehtipuumetsien alue pääsaarten eteläosissa, viileä lehtipuumetsien alue Honshūn pohjois- ja Hokkaidōn eteläosassa, subalpiininen vyöhyke Keski- ja Pohjois-Hokkaidōlla sekä vuoristokasvillisuus vyöhyke Honshūn ja Hokkaidōn vuoristoalueilla. Subtrooppisen alueen kasvillisuudella on yhteyksiä Malakan niemimaan lajistoon, kun taas maan keskiosien kasvillisuudella pikemminkin Koreaan ja Kiinaan. Japanin kasvilajisto on runsaan sadan vuoden aikana muuttunut suuresti paitsi kaupungistumisen, myös ihmisen Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tuomien tulokaslajien vuoksi: Meiji-kausi lähtien maahan on tuotu arviolta 200–500 kasvilajia.
Japanin eläimistö koostuu suurelta osin Kiinasta ja Koreasta saapuneista lauhkean vyöhykkeen lajeista, mutta myös Kaakkois-Aasian subtrooppisista ja Siperian subarktisista lajeista. Koska esihistoriansa aikana Japanin saaristo on ollut vuoroin erossa manner-Aasiasta ja vuoroin yhteydessä siihen, eläinlajien muuttohistoria alueelle on monimutkainen. Japanissa elää joitakin endeemisia lajeja, kuten japaninmakaki ja japaninjättisalamanteri; Ryūkyū-saarten lajistoon kuuluu vuorostaan joitakin ”elävä fossiili”, kuten iriomotenkissa. Tiheästä asutuksesta huolimatta suuria maanisäkkäitä elää Japanin vuoristoalueilla suhteellisen paljon. Niihin kuuluvat muun muassa karhut, villisika, supikoirat, kettu ja peurat. Lintulajeja Japanin alueella elää noin 600; maa sijaitsee merkittävällä lintujen muuttoreitillä. Maan rikas merilajisto, johon kuuluu lukuisten kala- ja äyriäislajien lisäksi pyöriäiset, valaat ja delfiinit, on suureksi osaksi kylmän ja lämpimän merivirran kohtaamisen ansiota Japanin lähialueilla.

Japani kartalla


<gallery>
Kuva:William_Adams_1707_map_of_Japan.jpg|Länsimainen Japanin kartta vuodelta 1707.
Kuva:Corea and Japan Map in 1815.jpg|Korea ja Japani brittiläisellä kartalla vuodelta 1815.
Kuva:Japan topo en.jpg|Japanin moderni topografinen yleiskartta.
Kuva:Satellite image of Japan in May 2003.jpg|Japani satelliittikuvassa toukokuussa 2003.
</gallery>

Alueellinen jako


Tiedosto:Tokyo Skyline 2.jpg
Japani jaetaan yleisesti Japanin alueet, joilla ei kuitenkaan ole hallinnollista merkitystä. Suurin ja väkirikkain saari Honshū jaetaan yleensä viiteen tai useampaan alueeseen, jotka ovat pohjoisesta etelään Tōhoku, Kantō (sisältää Tokion), Chūbu (Japaninmeren puoleinen osa muodostaa Hokurikun alueen ja Tyynenmeren puoleinen rannikko Tōkain alueen), Kansai (sisältää Osakan ja Kioton) ja Chūgoku. Muut saaret, Hokkaidō, Shikoku, Kyūshū ja Okinawa, muodostavat omat alueensa.
Hallinnollisesti Japani on jaettu 47 Japanin prefektuurit, joille valitaan vaaleilla oma kuvernööri ja yksikamarinen parlamentti neljäksi vuodeksi kerrallaan. Prefektuureja on neljää eri tyyppiä, jotka eivät kuitenkaan eroa hallinnollisesti toisistaan: yksi ”metropolis” ( – Tokion prefektuuri), yksi ”reitti” ( – Hokkaidō), kaksi urbaania prefektuuria ( – Osakan prefektuuri ja Kioton prefektuuri) ja 43 tavallista prefektuuria (). Näihin viitataan usein termillä ''todōfuken'' (). Prefektuurit jaetaan edelleen kaupunkeihin () ja piirikuntiin (). Jokainen piirikunta jakautuu vuorostaan kauppaloihin ( tai ''machi'') ja kyliin ( tai ''mura''). Hokkaidō on poikkeustapaus, sillä se jaetaan prefektuuri- ja kaupunkitason välissä 14 alaprefektuuriin (). Myös muutamilla muilla prefektuureilla on alaprefektuureja.
Japanin kunnilla (suurkaupungit, kaupungit, kylät) on prefektuurien tavoin vaaleilla valittu paikallishallinto (pormestari ja valtuusto). Tokio on erikoistapaus, sillä kaupungilla on erillinen kuvernöörin johtama metropolihallitus ja se on jaettu 23:een oman valtuuston ja pormestarin hallinnoimaan Tokion erillisalueet. Myös Tokion ulkopuolella suuret kaupungit jaetaan erillis- tai suuralueisiin (), joilla ei kuitenkaan ole omaa paikallishallintoa. Lisäksi Japanissa on 17 suurta ”Japanin viralliset suurkaupungit” (), joilla on keskimääräistä enemmän valtaa.
Japanissa on meneillään hallinnollinen uudelleenjärjestely, jossa suurkaupunkeja, kaupunkeja ja kyliä liitetään toisiinsa. Prosessi vähentää prefektuureja pienempiä hallinnollisia yksiköitä ja sen toivotaan leikkaavan paikallishallinnon kustannuksia. Vaikka Japani on yhtenäisvaltio, paikallishallinnolla on silti monilla aloilla verrattain paljon autonomiaa.

Talous


Tiedosto:1000 yen Natsume Soseki.jpg. Tuhannen jenin seteliin on kuvattu kirjailija Sōseki Natsume.]]
Japanilla on nimellisellä Bruttokansantuote mitattuna Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen maailman kolmanneksi suurin, 4,4 biljoonan dollarin suuruinen talous. Ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella mitattuna maan talous on 3,8 biljoonaa dollaria. Talouden kasvua ovat edistäneet valtion ja teollisuuden tiivis yhteistyö, hyvä työmoraali, korkeateknologian hallinta ja suhteellisen pieni puolustusbudjetti. Merkittäviä talouden aloja ovat pankki- ja vakuutustoiminta, kiinteistöt, vähittäiskauppa, liikenne sekä telekommunikaatio. Japanilla on suuri teollisuuskapasiteetti: maassa toimii useita maailman suurimpia ja kehittyneimpiä moottoriajoneuvojen, sähkölaitteiden, koneiden, metallien, laivojen, kemikaalien, tekstiilien ja elintarvikkeiden valmistajia. Useat johtavat, kansainväliset teknologiayhtiöt ja -brändit ovat lähtöisin Japanista. Myös rakennusteollisuus, jota ovat auttaneet miljardisopimukset Japanin valtion kanssa, on pitkään ollut yksi maan suurimmista teollisuudenaloista.
1960-luvulta 1980-luvulle kestänyttä Japanin nopeaa taloudellista kasvua on kutsuttu ”Japanin talousihme”: 1960-luvulla talous kasvoi noin 10 prosenttia vuodessa, 1970-luvulla 5 prosenttia ja 1980-luvulla 4 prosenttia. Kasvu hidastui huomattavasti 1990-luvulla, kun maan yli-investointien synnyttämä Japanin kuplatalous puhkesi ja Japani ajautui syvään, pitkäkestoiseen lamaan. Talouden tila ei valtion toimista huolimatta parantunut seuraavalla vuosikymmenellä ja vuosina 2000–2001 sitä huononsi maailmanlaajuinen taantuma. Vuoden 2005 jälkeen talous alkoi kuitenkin esittää toipumisen merkkejä.
Japanin talouden erikoispiirteitä ovat perinteisesti olleet valmistajien, tavarantoimittajien, jakelijoiden ja pankkien tiivis yhteistyö keiretsu ryhmittymissä sekä takuu elinikäisestä työpaikasta () suuryrityksissä. Viime aikoina osasta vanhoja talouden rakenteita on kuitenkin alettu luopua suuremman kilpailukyvyn hyväksi. Japanissa toimii maailman suurin pankki, Mitsubishi UFJ Financial Group, jolla on 1,7 biljoonan dollarin omaisuus. Maassa toimii myös maailman suurin postisäästöpankki, Japan Post, jolla on säästöjä noin 3,2 biljoonan dollarin edestä. Japanissa on lisäksi yksi maailman suurimmista pörsseistä, Tokion pörssi, ja useita maailman suurimpiin kuuluvia finanssiyhtiöitä ja pankkeja. Esimerkiksi monet suuret keiretsut ja kansainväliset yhtiöt, kuten Sony, Sumitomo, Mitsubishi ja Toyota, omistavat miljardien tai biljoonien dollarien arvoisia pankkeja ja investointiyhtiöitä.
Vaikka vain noin 15 prosenttia Japanin pinta-alasta sopii maanviljelyyn, maatalouden sadot pinta-alayksikköä kohden kuuluvat maailman suurimpiin. Toisaalta valtio tukee ja suojelee voimakkaasti maan pientä maataloussektoria. Riisin osalta Japani on pääosin omavarainen, mutta maa joutuu tuomaan yli puolet tarvitsemastaan ruoasta ulkomailta. Japanilla on yksi maailman suurimmista kalastuslaivastoista, jonka saamat saaliit muodostavat yhteensä 15 prosenttia maailman kokonaissaaliista. Japanin liikenneinfrastruktuuri on pitkälle kehittynyt: vuonna 2010 maassa oli 961&nbsp;366 kilometriä päällystettyjä teitä, 176 lentokenttää ja 26&nbsp;435 kilometriä rautateitä. Lentoliikennettä hoitavat pääasiassa All Nippon Airways ja Japan Airlines, rautateitä taas pääliikennöijä Japan Railwaysin lisäksi useat yksityiset yhtiöt. Turisteja Japanissa kävi vuonna 2004 yli kuusi miljoonaa, joista 3,6 miljoonaa tuli muualta Aasiasta. Turistien määrä on ollut jatkuvassa kasvussa.
Tiedosto:Shinkansen2800.jpg on Japanin suurnopeusjunaverkko. Rautatieliikenne on säilyttänyt Japanissa suhteellisen merkittävän aseman muihin teollisuusmaihin verrattuna.]]
Japanin tärkeimmät vientikumppanit ovat Kiina (19,4 %), Yhdysvallat (15,7 %), Etelä-Korea (8,1 %), Hongkong (5,5 %) ja Thaimaa (4,4 % vuonna 2010). Merkittävimpiä vientituotteita ovat muun muassa moottoriajoneuvot, elektroniikka, puolijohteet ja kemikaalit. Koska Japanilla on vain erittäin rajalliset luonnonvarat, maa tuo ulkomailta suurimman osan tarvitsemistaan raaka-aineista. Japanin tärkeimmät tuontikumppanit ovat Kiina (22,1 %), Yhdysvallat (9,9 %), Australia (6,5 %), Saudi-Arabia (5,2 %), Yhdistyneet arabiemiirikunnat (4,2 %), Etelä-Korea (4,1 %) ja Indonesia (4,1 % vuonna 2010). Japani tuo pääasiassa koneita ja laitteita, polttoaineita, elintarvikkeita, kemikaaleja, tekstiilejä sekä erilaisia raaka-aineita. Japani kuuluu maailman suurimpiin öljyntuojamaihin ja on öljyn osalta lähes kokonaisuudessaan riippuvainen Lähi-itä.

Tiede ja teknologia


Japani on yksi maailman johtavista valtioista tieteellisen tutkimuksen, teknologian, konetekniikan ja lääketieteellisen tutkimuksen aloilla. Noin 700&nbsp;000 tutkijaa jakavat 130 miljardin dollarin suuruisen tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarkoitetun budjetin, joka on kolmanneksi suurin maailmassa. Japanilla on ollut merkittävä osuus esimerkiksi elektroniikan, teollisuusrobottien, optiikan, kemikaalien, puolijohde ja metallien kehityksessä. Lähes puolet maailman teollisuusroboteista on käytössä Japanissa ja maan teollisuus onkin maailman automatisoiduin. Huomattava osa maailman tärkeimmistä autojen ja puolijohteiden valmistajista on lähtöisin Japanista.
Japanilla on merkittäviä tavoitteita avaruustutkimus, kuten tukikohdan rakentaminen Kuuhun vuoteen 2030 mennessä. Japanin avaruusjärjestö tekee ilmailu- ja avaruustutkimusta sekä kehittää raketteja ja satelliitteja. Se on rakentanut Kibō, joka liitettiin Kansainvälinen avaruusasema vuosien 2008 ja 2009 aikana.

Väestö


Japanissa asuu yhteensä noin 127 miljoonaa ihmistä. Maan väestötiheys on suuri ja väestö on keskittynyt suurimmaksi osaksi kaupunkeihin erityisesti Tyynenmeren rannikolle. Väestön merkittävä piirre on sen etninen ja kielellinen homogeenisuus: noin 98,5 prosenttia väestöstä on japanilaiset. Japanissa elää kuitenkin joitakin merkittäviä vähemmistöjä, joista maalle alkuperäisiä ovat pohjoisessa elävät ainut ja eteläisten saarten ryūkyūlaiset sekä sosiaalinen vähemmistö burakulaiset, jotka tekivät feodaalikaudella muiden ”likaisina” pitämiä töitä Intian kastittomien tavoin. Maahan muuttaneita vähemmistöjä ovat Japanin korealaiset (0,5 prosenttia väestöstä), Japanin kiinalaiset (0,4 prosenttia) ja Japaniin palanneet brasilianjapanilaiset. Maassa asuu myös lähes 200&nbsp;000 Filippiinit ja kymmeniä tuhansia Perusta muuttaneita henkilöitä.
Japanilaisilla on yksi maailman korkeimmista elinajanodotteista, keskimäärin yli 82 vuotta vuonna 2007. Japanin väestö onkin vanhenemassa huomattavan nopeasti. Muiden teollisuusmaiden tavoin toisen maailmansodan jälkeisen vauvabuumin jälkeen syntyvyys on 1900-luvun toisella puoliskolla laskenut. Vuonna 2007 jo yli 20 prosenttia väestöstä oli yli 65-vuotiaita. Muutokset väestön rakenteessa ovat luoneet useita sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, joihin kuuluvat erityisesti työikäisen väestön osuuden lasku ja sosiaaliturvan, kuten julkisen eläkerahaston, ylläpidon kallistuminen. Siirtymää vauhdittaa asenteiden ja elintapojen muutos: yhä suurempi osa nuorista japanilaisista aikuisista ei enää perusta perhettä ja saa lapsia vanhempiensa tavoin. Japanin väkiluvun ennustetaan putoavan sataan miljoonaan vuoteen 2050 mennessä ja 67 miljoonaan vuoteen 2100 mennessä. Asiantuntijat ovat ehdottaneet väestöongelman ratkaisuksi esimerkiksi maahanmuuttoa, mutta vaihtoehto ei ole saanut kannatusta, ja Japaniin muuttavien ulkomaalaisten sopeutumisessa on nytkin suuria ongelmia.
Tiedosto:Todoroki Ninetynine Waterfalls Hontaki.JPG Tokushiman prefektuurissa.]]

Uskonnot


Japanissa institutionalisoituneella uskonnolla ei yleensä ole erityisen suurta vaikutusta jokapäiväiseen elämään, ja sitä voi olla vaikea erottaa perinteisistä rituaaleista tai taikauskosta. Noin 84 prosenttia japanilaisista on sekä Šintolaisuus että Buddhalaisuus. Šintolaisuus on Japanille alkuperäinen polyteismi luonnonuskonto, joka toimi maan valtionuskontona 1800-luvulta toisen maailmansodan loppuun. Buddhalaisuus saapui Japaniin 500-luvulla, jonka jälkeen se on ollut Synkretismi suhteessa šintolaisuuteen. Pariskunnat saattavat mennä naimisiin šintolaisittain, mutta hautajaiset ovat buddhalaisia. Japanin kulttuuriin ovat vaikuttaneet lisäksi huomattavasti taolaisuus ja erityisesti kungfutselaisuus. Kristinusko sallittiin Japanissa 1800-luvulla, ja nykyään noin 0,7 prosenttia maan väestöstä on kristittyjä. 1800-luvulta lähtien maahan on syntynyt myös useita uusia uskontoja (shinshūkyō), joista merkittävimpiin kuuluu buddhalainen lahko Sōka Gakkai.
Islam ovat vielä kristittyjä selkeästi pienempi uskonnollinen vähemmistö. Heitä on noin 115&nbsp;000–125&nbsp;000, joista vain noin kymmenen prosenttia on Japanin kansalaisia. Moskeija maassa asuvilla muslimeilla on lukuisia. Niistä varhaisin on vuonna 1935 avattu Kōben moskeija.
Tiedosto:ElementarySchoolJapan.jpg

Koulutus


Nykyisen kaltainen koulutusjärjestelmä alkeis- ja keskiasteen kouluineen ja yliopistoineen aloitti Japanissa toimintansa 1870-luvulla Meiji-restauraation seurauksena. Vuodesta 1947 lähtien oppivelvollisuus on käsittänyt ala- ja yläasteen, jotka kestävät yhteensä yhdeksän vuotta (6–15-vuotiaat). Lähes kaikki oppilaat jatkavat kolmivuotiseen lukioon, ja opetusministeriön mukaan 75,9 prosenttia lukiosta valmistuneista jatkaa yliopistoon, kauppakorkeakouluun tai muuhun kolmannen asteen oppilaitokseen. Japanin koulutusjärjestelmässä vallitsee kova kilpailu, erityisesti kolmannen asteen koulutukseen haettaessa. Monet käyvät varsinaisen koulun ulkopuolisissa ylimääräisissä yksityisissä kouluissa (juku). ''Times Higher Education'' -lehden mukaan Japanin kaksi parhaiten menestyvää yliopistoa ovat Tokion yliopisto ja Kioton yliopisto. Vuoden 2003 PISA Japani sijoittui matematiikassa kuudenneksi, lukemisessa neljänneksitoista, luonnontieteissä toiseksi ja ongelmanratkaisussa neljänneksi.

Kulttuuri


Tiedosto:Geisha-kyoto-2004-11-21.jpgt ovat japanilaisia viihdyttäjiä, jotka yhdistetään erityisesti Kiotoon. Kuvassa maikoja eli harjoittelijageishoja.]]
Tiedosto:HoteiMusashi.jpg katsomassa kukkotappelua, Miyamoto Musashin tussipiirros 1600-luvulta. Musashi oli paitsi kuuluisa samurai myös kalligrafian ja tussimaalauksen taitaja.]]
Omaperäisen japanilaisen kulttuurin muodostumiseen on vaikuttanut Japania ympäröivä meri, joka on hidastanut ulkopuolisia kulttuuriaaltoja. Keskiajalle saakka Japaniin vaikuttivat ratkaisevasti kiinalainen kulttuuri ja Korean kulttuurit. Tätä seuranneella useita vuosisatoja kestäneellä Edo-kaudella maan kulttuuri kypsyi suhteellisen itsenäisesti. 1800-luvulta lähtien Japaniin on kehittynyt eklektinen, länsimaisia ja syntyperäisiä piirteitä yhdistelevä moderni kulttuuri.
Zenbuddhalaisuus on vaikuttanut suuresti moniin japanilaisen taiteen tyypillisiin piirteisiin, kuten minimalismiin ja spontaaniuteen, sekä esimerkiksi Japanilainen puutarha, japanilainen teetaide, kalligrafiaan ja ikebanaan. Perinteisessä Japanilainen taide ei käytetä perspektiiviä, ja sen tyypillisimpiä aiheita ovat luonto, mytologia ja ihmiskuvaus. Vastapainon hillitylle, usein kaunokirjallisuuteen tai kalligrafiaan liittyneelle taiteelle muodostaa japanilaisen maalaustaiteen tunnetuin muoto, erityisesti Edo-kauteen yhdistettävä puupiirrostekniikka ukiyo-e, jonka mestareita olivat muun muassa Hokusai, Hiroshige ja Utamaro. Puupiirrosten ja länsimaisen sarjakuvan synteesistä kehittyi manga, japanilainen sarjakuva, joka saavutti nykyisen muotonsa toisen maailmansodan jälkeen. Japanilainen elokuva sai Japanissa alkunsa 1800-luvun lopussa, ja ensimmäinen äänielokuva valmistui vuonna 1931. Kansainväliseen suosioon japanilainen elokuva nousi sen jälkeen, kun Akira Kurosawan ''Rashomon – paholaisen portti'' voitti Venetsian filmifestivaalien pääpalkinnon 1950-luvun alussa. Japanilainen piirroselokuva, anime, on suosittua ja usein kytköksissä mangaan.
Japanilainen arkkitehtuuri keskeisin materiaali on ollut käsittelemätön puu. Rakennukset on tullut yhdistää ympäröivään luontoon. Julkinen arkkitehtuuri, kuten temppeliarkkitehtuuri, on ollut pelkistettyä asuinarkkitehtuuria koristellumpaa ja kiinalaisvaikutteisempaa. Modernissa arkkitehtuurissa, jonka merkittävimpiä edustajia ovat esimerkiksi Kenzō Tange ja Tadao Andō, yhdistyvät perinteinen pyrkimys yksinkertaisuuteen ja länsimainen rakennustekniikka.
Japanilainen keramiikka on arvostettu Japanissa suuresti. Japanilainen keramiikka on usein liittynyt läheisesti teekulttuuriin, jonka yhteydestä tunnetaan erityisesti raku-keramiikka. Toinen käyttöesineisiin keskittynyt taidemuoto on lakkaesineiden valmistus (urushi). Perinteisen Japanilainen kuvanveisto keskeisin osa on buddhalainen veistotaide. Veistotaide saavutti kultakautensa keskiajalla.
Japanilainen pukeutuminen säilyi yhtenäisenä 1800-luvulle saakka. Tunnetuin pukutyyppi on kimono, jota käytetään nykyään länsimaisten vaatteiden rinnalla. Perinteisen japanilaisen vaatetuksen merkittävä piirre on nappien puuttuminen: vaatteet sidotaan kiinni nauhoilla ja vöillä.
Tiedosto:Byodoin calligrapher close.jpgin temppelissä. Japanin kirjoitusjärjestelmää pidetään usein maailman vaikeimpana.]]
Varhaisimmat kirjalliset vaikutteet saapuivat Japaniin Kiinasta ja maahan omaksuttiin kiinan kirjoitusjärjestelmä. Japanin kirjallisuus aikaisimmat merkittävät teokset ovat historiankronikat ''Kojiki'' ja ''Nihonshoki'' sekä 700-luvun waka-runouden kokoelma ''Man'yōshū''. Heian-kaudella kehitettiin oma japanilainen kana (kirjoitusjärjestelmä). Varhaisin kertomakirjallisuuden teos lienee 900-luvun alun ''Taketori monogatari''; muita varhaiskirjallisuuden merkkiteoksia ovat Heian-kauden hovielämää kuvaava Sei Shōnagonin ''Tyynykirja'' ja maailman ensimmäisenä romaanina pidetty Murasaki Shikibun ''Genjin tarina''. Runouden valtavirran muodosti ketjurunous renga. Sen seuraajaksi kehittyivät kevyempi haikai, jonka mestarina tunnetaan Matsuo Bashō 1600-luvulta, ja urbaani kyōka. Edo-kaudella kirjallisuus siirtyi samurai-yläluokan harrastuksesta porvariston ja alempien yhteiskuntaluokkien saataville, ja lukutaito ja kirjanpainaminen yleistyivät. Edo-kauden viihdekulttuuri on nähtävissä esimerkiksi kaskukirjallisuudessa, joka kehittyi myöhemmin rakugo. Meiji-kaudella Japanin kirjallisuus modernisoitui ja alkoi sisällyttää itseensä länsimaisia elementtejä. Ensimmäiset ”nykyaikaiset” romaanikirjailijat olivat Sōseki Natsume ja Mori Ōgai, joita seurasivat Ryūnosuke Akutagawa, Jun'ichirō Tanizaki, Yasunari Kawabata, Yukio Mishima, Osamu Dazai ja viime aikoina Haruki Murakami. Kaksi japanilaista kirjailijaa on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinto: Yasunari Kawabata vuonna 1968 ja Kenzaburō Ōe vuonna 1994.
Japanilainen musiikki on usein ollut kiinteässä yhteydessä teatteriin. Varhaisimmat musiikilliset vaikutteet saapuivat Japaniin Koreasta 400-lukuun mennessä. Hoviin syntyi klassinen gagaku, joka lainasi useista eri manner-Aasian perinteistä. Kansanomaisesta viihteestä syntyi vuorostaan musiikkiteatteri Nō-teatteri, joka kehittyi huippuunsa ja vakiintui Muromachi-kausi. Nō-näytelmien välissä esitettiin humoristisia kyōgen. Bunraku kehittyi jōruri, joita säestettiin aikaisemmin biwalla ja myöhemmin shamisenilla. Näistä perinteistä sai Edo-kaudella alkunsa Kabuki-teatteri, jonka tyypillisin säestyssoitin on myös shamisen &ndash; shamisenin lisäksi kaksi yleistä perinteistä soitinta ovat shakuhachi ja koto (soitin). 1800-luvulta alkaen Japaniin saapunut länsimainen musiikki muodostaa nykyään olennaisen osan maan kulttuuria. Toisen maailmansodan jälkeen moderni eurooppalainen ja amerikkalainen populaarimusiikki on vaikuttanut suuresti Japaniin: J-rock ja J-pop sekä muut urbaanin musiikin tyylit kuten Japanilainen hip hop ovat tulleet yhä suositummiksi.
Tiedosto:Bento_at_Hanabishi,_Koyasan.jpg ja misokeittoa.]]

Keittiö


Japanilainen keittiö perusraaka-aine on riisi, vaikka historiallisesti se on ollut pikemminkin ylellisyystarvike. Raaka-aineita kypsennetään yleensä mahdollisimman vähän ja ruoka on kevyttä. Ruoan esteettisyyteen ja laatuun kiinnitetään paljon huomiota. Japanissa ei buddhalaisuuden vaikutuksesta juuri syöty lihaa ennen Meiji-kautta, ja edelleenkin kalalla ja kasviksilla on Japanin keittiössä merkittävä rooli, vaikka lihan kulutus onkin saavuttanut kalan kulutuksen. Sesonkiruoat () ovat tärkeä osa keittiötä. Tunnettuja japanilaisia kalaruokia ovat sushi ja sashimi sekä portugalilaista alkuperää oleva tempura. Liharuokiin kuuluvat esimerkiksi sukiyaki, shabu-shabu, tonkatsu ja kanasta valmistettu yakitori. Perusmausteena käytetään suolan korvaavaa soijakastiketta; muita soijapavuista valmistettuja elintarvikkeita ovat tofu ja miso. Japanilainen keittiö käyttää myös paljon merilevää ja säilöttyjä kasviksia (tsukemono). Dashi muodostaa pohjan monille ruokalajeille.
Valtaosa japanilaisista ravintoloista keskittyy jonkin erityiskeittiön tarjoamiseen, poikkeuksen muodostaa esimerkiksi pubityyppinen ravintola izakaya. Yleinen pikaruoka on kiinalaisperäinen rāmen, jonka japanilaisia vastineita ovat soba ja udon. Japanilaisissa makeisissa (wagashi) ja jälkiruoissa käytetään usein teetä ja azukipaputahnaa (anko). Ruokajuomia ovat olut, joka tuli Japaniin 1800-luvun lopussa, ja tee, joka on useimmiten vihreää. Tunnetuin alkoholijuoma on sake, sitä vahvempi juoma taas shōchū.
Tiedosto:Kunisada Sumo Triptychon c1860s center.jpgn sumopaini-puupiirrostriptyykistä 1860-luvulta.]]

Urheilu ja pelit


Japanin kansallisurheilulaji on perinteisesti ollut sumopaini, joka on yhä yksi maan suosituimmista urheilulajeista. Myös monia kamppailulajeja, kuten judo, karate ja kendō, harjoitetaan ja käydään katsomassa laajalti. Meiji-restauraation jälkeen Japaniin alkoi levitä useita länsimaisia urheilulajeja. Nykyään maan suosituin urheilulaji sekä katsoja- että osallistujamäärillä mitattuna on baseball, jota on pelattu ammattijoukkueissa 1930-luvulta lähtien. Yksi tunnetuimmista japanilaisista baseball-pelaajista on Ichirō Suzuki, joka voitti Japanin arvokkaimman pelaajan palkinnon useita kertoja ja pelaa nykyään Pohjois-Amerikassa. Japanin kansallinen jalkapallon ammattilaisliiga J. League perustettiin vuonna 1992, minkä jälkeen myös jalkapallo on lisännyt suosiotaan. Japani toimi Intercontinental Cup (jalkapallo) isäntänä vuosina 1981–2004 ja isännöi Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2002 yhdessä Etelä-Korean kanssa. Tokiossa järjestettiin vuoden Kesäolympialaiset 1964.
Kaksi tunnettua Japanissa pelattavaa lautapeliä ovat shakkia muistuttava shōgi ja alun perin kiinalainen go. Länsimaisista korttipeleistä kehittyneitä pelejä ovat hanafuda ja karuta, suosittu pelihalleissa pelattava uhkapeli taas pachinko. Japanilla on ollut huomattava vaikutus Videopeli, joiden tunnetuimmista valmistajista suuri osa on japanilaisia (Nintendo, Sega, Sony, Konami, Capcom, Namco ja Taito (yhtiö)). Nämä yritykset ovat kehittäneet lukuisia suosittuja pelisarjoja.

Juhlat


Japanissa on yhteensä 15 kansallista, lailla määriteltyä juhla- ja lomapäivää. Näiden ulkopuolelle jää lisäksi useita maanlaajuisia juhlapäiviä, kuten setsubun, ystävänpäivä, tanabata, obon, shichi-go-san, joulu ja Ōmisoka. Perinteinen japanilainen festivaali on matsuri, joka on alun perin ollut yksinomaan šintolainen juhla ja jonka alkuperä voidaan jäljittää Yayoi-kaudelle tai sitä aikaisemmaksi. Paikallisia matsureita järjestetään vuosittain tuhansittain. Merkittävimpiä näistä ovat esimerkiksi Gion matsuri Kiotossa, Tenjin matsuri Osakassa ja Kanda matsuri Tokiossa. Vuodenaikojen vaihtumista juhlitaan Japanissa keväällä kirsikankukkien katselun muodossa (hanami) ja syksyllä ruskan tarkkailulla (momijigari).
<br clear="all" />

Kirjallisuutta


Lähteet

Katso myös


Luettelo Japanin kaupungeista
Luettelo Japanin keisareista
Japanin ja Suomen suhteet
Jasuko

Aiheesta muualla


Viralliset


http://www.kantei.go.jp/ Japanin pääministeri
http://www.kunaicho.go.jp/ Keisariperheen sivusto
http://www.mofa.go.jp/ Japanin ulkoministeriö
http://www.sangiin.go.jp/ Japanin parlamentin ylähuone
http://www.shugiin.go.jp/ Japanin parlamentin alahuone
http://www.stat.go.jp/ Japanin tilastokeskus
http://www.jnto.go.jp/ Japan National Tourist Organization
http://www.finland.or.jp/en/ Suomen Japanin suurlähetystö
http://www.fi.emb-japan.go.jp/ Japanin Suomen suurlähetystö

Yleistä


http://www.britannica.com/nations/Japan Encyclopaedia Britannican Japani-portaali
http://www.nhk.or.jp/ Japanin yleisradioyhtiö NHK
http://www.japantoday.com/ Japan Today
http://www.kyodo.co.jp/ Uutistoimisto Kyodo
http://www.suomi-japani.net/ Suomalais-Japanilainen yhdistys ry
http://www.japaninkulttuuri.net/ Japanilaisen kulttuurin ystävät
http://www.japania.org/ Japania Ry ystävyysyhdistys
http://www.japaniin.fi/ Japaniin.fi
http://kinoko.fi/japani/ Japanin kulttuuri ( kinoko.fi/japani )
Luokka:Japani
ace:Jeupun
kbd:Япон
af:Japan
als:Japan
am:ጃፓን
ang:Iapan
ab:Иапониа
ar:اليابان
an:Chapón
arc:ܝܦܢ
roa-rup:Japonia
frp:J·apon
ast:Xapón
gn:Hapõ
ay:Nihun
az:Yaponiya
bjn:Japang
id:Jepang
ms:Jepun
bn:জাপান
zh-min-nan:Ji̍t-pún
jv:Jepang
su:Jepang
ba:Япония
be:Японія
be-x-old:Японія
bcl:Hapon
bar:Japan
bo:རི་པིན།
bs:Japan
br:Japan
bug:ᨍᨛᨄ
bg:Япония
bxr:Жибэн
ca:Japó
ceb:Hapon
cv:Япони
cs:Japonsko
ch:Chapan
cbk-zam:Japón
cy:Japan
da:Japan
pdc:Japan
de:Japan
dv:ޖަޕާނު
nv:Binaʼadaałtzózí Dinéʼiʼ Bikéyah
dsb:Japańska
na:Djapan
dz:ཇ་པཱན
et:Jaapan
el:Ιαπωνία
en:Japan
es:Japón
eo:Japanio
ext:Japón
eu:Japonia
ee:Japan
fa:ژاپن
hif:Japan
fo:Japan
fr:Japon
fy:Japan
ga:An tSeapáin
gv:Yn Çhapaan
sm:Iapani
gag:Yaponiya
gd:An t-Seapan
gl:Xapón - 日本
gan:日本
ki:Japan
gu:જાપાન
hak:Ngi̍t-pún
xal:Ниxуудин Нутг
ko:일본
ha:Japan
haw:Iāpana
hy:Ճապոնիա
hi:जापान
hsb:Japanska
hr:Japan
io:Japonia
ilo:Hapón
bpy:জাপান
ia:Japon
ie:Japan
iu:ᓃᑉᐊᓐ
os:Япон
zu:IJapani
is:Japan
it:Giappone
he:יפן
kl:Japani
kn:ಜಪಾನ್
pam:Hapon
ka:იაპონია
csb:Japòńskô
kk:Жапония
kw:Nihon
rw:Ubuyapani
ky:Жапония
mrj:Япони
sw:Japani
kv:Япония
ht:Japon
ku:Japon
lez:Япония
lo:ປະເທດຍີ່ປຸ່ນ
la:Iaponia
ltg:Japoneja
lv:Japāna
lb:Japan
lt:Japonija
lij:Giappon
li:Japan
ln:Zapɔ́
jbo:pongu'e
lmo:Giapun
hu:Japán
mk:Јапонија
mg:Japana
ml:ജപ്പാൻ
krc:Япония
mt:Ġappun
mi:Nipono
mr:जपान
xmf:იაპონია
arz:اليابان
mzn:جاپون
cdo:Nĭk-buōng
mwl:Japon
koi:Ниппон
mdf:Япунмастор
mn:Япон
my:ဂျပန်နိုင်ငံ
nah:Xapon
nl:Japan
nds-nl:Japan
ne:जापान
new:जापान
ja:日本
nap:Giappone
ce:Япони
pih:Japan
no:Japan
nn:Japan
nrm:Japon
nov:Japan
oc:Japon
mhr:Японий
or:ଜାପାନ
uz:Yaponiya
pa:ਜਪਾਨ
pnb:جاپان
pap:Hapon
ps:جاپان
km:ជប៉ុន
pms:Giapon
nds:Japan
pl:Japonia
pt:Japão
crh:Yaponiya
ty:Tāpōnē
ro:Japonia
rm:Giapun
qu:Nihun
ru:Япония
rue:Японія
sah:Дьоппуон
se:Japána
sa:जापान
sc:Giappone
sco:Japan
stq:Japan
nso:Japane
sq:Japonia
scn:Giappuni
si:ජපානය
simple:Japan
sd:جاپان
ss:IJaphani
sk:Japonsko
sl:Japonska
cu:Ꙗпѡнїꙗ
szl:Japůńijo
so:Jabaan
ckb:ژاپۆن
srn:Japan
sr:Јапан
sh:Japan
sv:Japan
tl:Hapon (bansa)
ta:ஜப்பான்
kab:Japun
roa-tara:Giappone
tt:Япония
te:జపాన్
th:ประเทศญี่ปุ่น
vi:Nhật Bản
ti:ጃፓን
tg:Жопун
tpi:Siapan
chr:ᏣᏆᏂᏱ
tr:Japonya
tk:Ýaponiýa
tw:Yapan
udm:Япония
uk:Японія
ur:جاپان
ug:ياپونىيە
za:Nditbonj
vec:Giapòn
vo:Yapän
zh-classical:日本
war:Hapon
wo:Sapoŋ
wuu:日本
yi:יאפאן
yo:Japan
zh-yue:日本
diq:Japonya
zea:Japan
bat-smg:Japuonėjė
zh:日本

Julkishallinto

Julkishallinto eli julkinen hallinto muodostaa yhden ja vain yhden joskin tärkeän osan ilmiökentästä, joka tunnetaan nimellä hallinto. Hallintonsa on nimittäin myös yritys ja järjestöillä.
Julkishallinto lukeutuu useiden tieteenalojen tutkimuskohteisiin kuten politiikan tutkimus, Suomen kaikkiaan kymmenen hallintotieteelliset oppiaineet kuten niiden joukkoon lukeutuvan hallintotiede-nimisen oppiaineen, kansantaloustieteen sekä oikeustieteiden. ''Julkishallinto'' oli Suomessa myös vuosina 1965-1994 nimeke tutkimusalalle ja yliopistolliselle oppiaineelle, joka sittemmin nimettiin hallintotiede. Suomessa käytetään vastaavaa tieteenalanimekettä ''offentling förvaltning'' siitä lähtien enää Åbo Akademissa.

Julkishallinnon rakenteet


Julkishallinto voidaan käsittää erityisesti valtion lainsäädännöllään luomaksi hallinta- ja hallintokoneistoksi, jonka tarkoituksena on edistää, auttaa, säännellä ja valvoa kansalaisten, kansalaisryhmien sekä kansalaisten muodostamien erilaisten yhteisöjen toimintaa. Suomessa julkishallinto koostuu pääasiassa valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnosta sekä kunta harjoittamasta paikallisesta kansanvaltaisesta itsehallinnosta. Suomen aluehallinto on kuntayhtymähallintoa maakuntien liittoja myöten eli välillistä kunnallishallintoa yhtä alla mainittua poikkeusta lukuun ottamatta.
Monissa maissa esiintyy ensinnäkin liittovaltioissa valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnon ja välittömän ja välillisen paikallisen itsehallinnon lisäksi osavaltioiden keskus-, piiri- ja paikallishallintoa. On myös lukuisia sinänsä yhtenäisvaltioita Suomen tapaan, joissa kuitenkin toimii Suomen olosuhteista poiketen erityinen vaaleilla valittujen edustajien hallinnoima ja kenties myös oman verotusoikeutensa omaava alueellinen itsehallinto. Näin on asian laita esimerkiksi kaikissa muissa kolmessa suuressa Pohjoismaat. Suomessa tuollainen ratkaisu on voimassa perustuslainsäädännön tasoisin erityisjärjestelyin vain autonomisessa Ahvenanmaan maakunnassa. Maailmassa on myös maita, joissa Suomen oloista poiketen kunnallinen itsehallinto on heikkoa valtiosta tyystin riippuvaisena tai sitä tuskin edes on.

Julkishallinnon hierarkia


Valtion hallinnon ylimmät elimet koostuvat ministeriöistä ja niiden alapuolella toimivista valtakunnallisista tai alueellista virastoista, joista monilla on myös paikallisia organisaatioitaan. Suomessa aluetasolla toimii niin valtion aluehallintoviranomaisia kuin välillistä kunnallista itsehallintoa kuntayhtyminen muodossa. Läänit on Suomesta nyttemmin lakkautettu aikaisempina valtion yleisinä alueellisina hallintoviranomaisina. Myös maan evankelisluterilainen kirkko ja maan ortodoksinen kirkko hallinto on eräiltä osin järjestetty julkishallinnon tapaan, kuten että valtio on luovuttanut noille kummallekin valtio- eli kansankirkolle verotusoikeuden ja kantaa korvausta vastaan niille tulevat verotulot veronmaksajilta. Julkishallintoa muistuttavat myös esimerkiksi vuoden 2010 alusta itsenäisinä julkisoikeudellisina yhteisöinä toimivat yliopistot, Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos, Raha-automaattiyhdistys ja lukuiset muut erityiset yhteisöt.
Julkishallinnon hierarkiaan on vaikeaa sijoittaa muun muassa valtion ja kuntien osakeyhtiömuodossa harjoittamaa toimintaa, vaikka Suomen kunnat nyttemmin muodostavatkin lakisääteisesti kaikki hallinnassaan olevat organisaatiot kattavia konserni ja vaikka konsernimalli on tunnettu myös maan valtion keskushallinnossa ja sen harjoittaman ''omistajaohjauksen'' piirissä.

Julkishallinnon tehtävistä


Julkishallinto kapeassa mielessä käyttää julkinen valta lainsäädännön rajoissa. Tosiasiallisina tehtävinään Suomen julkishallinto hankkii julkisyhteisöille ja monilla muille tahoille rahoitusta, välittää rahavirtoja Euroopan unionista ja unionille sekä rahoittaa lukuisia tahoja maan kansantaloudessa. Samoin jukishallinto suunnittelee ja valmistelee kansan demokraattisesti valitsemien edustajien eli kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen päätöksiä ja panee niitä toimeen. Edelleen, julkishallinto kilpailuttaa ja tilaa hyödykkeitä - niin tavaroita kuin palveluja - eri tahoilta sekä tuottaa hyödykkeitä myös itse hyvinkin laajassa mitassa. Julkishallinto myös sääntelee muun muassa moninaisia elinkeinoja, teknisten normien noudattamista sekä kansalaisten monia käyttäytymisen muotoja sekä arvioi, kontrolloi ja valvoo, mitä lopulta tapahtuu. Huomattava osa julkishallinnon toimenpiteistä korjaa olosuhteita siihen suuntaan, joihin niiden on haluttu kenties jo alun perin kehkeytyvän.

Julkishallinto ja julkinen johtaminen


Vähitellen, suorastaan vuosikymmenten kuluessa, Suomessa on suodattunut vaikutteita yksityiseltä sektorilta ja erityisesti kansainvälisestä yritysmaailmasta ja sen kehitystä heijastelevasta liiketaloustiede julkishallinnon kehittämiseen. Eräs tuon suodattumisen nimekkeistä on julkinen johtaminen, joka on suora käännöslaina englannin kielestä alkuperänään ilmaus ''public management''. Erityisesti 1970-luvulta alkaen globaalisesti yleistyneenä niin sanottuna ''uutena julkisjohtamisena'', ''New Public Managementina'' eli lyhennenimekettä käyttäen NPM:nä julkisjohtamisella on ollut sekä ylistäjänsä että arvostelijansa.

Katso myös


Valtion ja kunnan tehtävät

Aiheesta muualla


http://suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/ Suomi.fi: Julkishallinnon toiminta ja organisaatiot
Luokka:Julkishallinto
ar:إدارة عامة
ast:Alministración pública
id:Administrasi publik
bg:Публична администрация
ca:Administració pública
cs:Veřejná správa
da:Offentlig forvaltning
de:Öffentliche Verwaltung
et:Avalik haldus
el:Δημόσια διοίκηση
en:Public administration
es:Administración Pública
eu:Administrazio publiko
fa:اداره امور عمومی
fr:Administration publique
fur:Publiche ministrazion
gl:Administración pública
ko:행정학
hi:लोक प्रशासन
is:Opinber stjórnsýsla
it:Amministrazione pubblica
he:מינהל ציבורי
lt:Viešasis administravimas
hu:Közigazgatás
nl:Bestuurskunde
ja:行政学
no:Offentlig administrasjon
pl:Administracja publiczna
pt:Administração pública
ru:Государственное управление
simple:Public administration
sv:Offentlig förvaltning
tl:Pampublikong pangangasiwa
ta:பொது நிர்வாகம்
th:การบริหารรัฐกิจ
vi:Hành chính công
tr:Kamu Yönetimi
uk:Державне управління
bat-smg:Vėišāsis valdims
zh:公共行政

Juliaaninen kalenteri

Juliaaninen kalenteri, vanhojen suomalaisten kielessä vanha luku, on ollut käytössä Eurooppa antiikki ajoista saakka. Sitä tarkentamaan kehitettiin 1500-luku gregoriaaninen kalenteri eli ''uusi luku''. Juliaaninen kalenteri on tällä hetkellä 13 vuorokautta gregoriaanista kalenteria jäljessä. Vuonna 2100 ero kasvaa neljäksitoista päiväksi.
Juliaaninen kalenteri on nimetty Julius Caesarin mukaan. Caesar määräsi sen otettavaksi käyttöön Rooman valtakunta ajan ajanlaskukaaoksen vuoksi. Kalenterin kehitti aleksandrialainen tähtitieteilijä Sosigenes Aleksandrialainen vuoden 46 eaa. aikoihin, ja se muistuttaa erästä Egyptissä käytettyä kalenteria. Juliaanisessa kalenterissa vuodessa on 365 päivää, ja joka neljäs vuosi on karkausvuosi, johon lisätään karkauspäivä. Kuukausien nimet ja pituudet ovat juliaanisessa kalenterissa samat kuin gregoriaanisessakin, mutta siinä kukin kuukausi alkaa nykyisin 13 päivää myöhemmin kuin gregoriaanisen kalenterin mukaan.
Vuoden vaihteena pidettiin päivää 1. tammikuuta, koska tuolloin Rooman konsulit astuivat virkaansa. Myöhemmin hankala konsulien virkakausiin perustuva vuosien lasku korvattiin 15-vuotisilla sykleillä, jotka perustuivat verotusarvojen uudelleenarviointiin (indiktio, ), ja jossa uusi verovuosi alkoi 1. syyskuuta.
Bysantissa ja ortodoksisessa kirkossa vuoden alkuna on pidetty myös Augustuksen syntymäkuukautta elokuuta. Vladimir Suuri otettua juliaanisen kalenterin käyttöön vuonna 988 hän määräsi vuoden aluksi 1. maaliskuuta. Samaa päivämäärä on käytetty myös Englannissa.
Vuosilukuja ei aluksi yleisesti käytetty. Eräissä roomalaisissa dokumenteissa vuodet on luetteloitu kaupungin perustamisesta lähtien (''ab urbe condita''). Näin ainakin Augustuksen julkaisemassa konsulien luettelossa ''Fasti Capitolini'', jossa ko. vuosi on 752 eaa. Terentius Varro on käyttänyt ajanlaskun alkukohtana vuotta 753 eaa, jonka renessanssin ja modernit historioitsijat ovat omaksuneet. Censorinus on 300-luvulla kirjoittanut että näin laskettu vuosi vaihtui Parilia-juhlan yhteydessä 21. huhtikuuta, jolloin kaupungin perustamista juhlittiin, eikä konsulien virkaanastumisen yhteydessä.
Vladimir Suuren käyttöönottama kalenteri laski vuodet lähtien Bysantin kreikkalaisessa perinteessä käytetystä maailman luomisesta (''Anno Mundi''), joka tapahtui laskelmien mukaan 1. syyskuuta 5509 eaa. Tämä vuosien lasku oli käytössä Bysantissa vuoteen 1453 ja Venäjällä vuoteen 1700.
Juliaanisen kalenterin omaksuivat myös kristinusko, jotka tosin muuttivat vuosiluvut alkamaan Kristuksen syntymästä. Tämän keksi 500-luvulla munkki Dionysius Exiguus. Ajanlaskun alkukohdan osuminen Jeesuksen syntymään on tosin kyseenalaista.
Juliaaninen kalenteri perustui laskelmaan, jonka mukaan trooppisessa vuodessa on 365,25 vuorokautta. Koska todellisuudessa trooppinen vuosi on noin yksitoista minuuttia lyhyempi, juliaanisessa kalenterissa kertyy yksi päivä liikaa 128 vuodessa. Keskiajalla huomattiin, että juliaaninen kalenteri jäi jälkeen luonnollisista vuodenajoista. Sen vuoksi esimerkiksi kevätpäiväntasaus oli 1500-luvulle mennessä siirtynyt 25. maaliskuuta 11. maaliskuuta. Tämän virheen korjaamiseksi katolisissa maissa siirryttiin jo vuonna 1582 gregoriaaniseen kalenteriin. Siinä kuukausien nimet ja pituudet ovat samat kuin juliaanisessakin, mutta ne alkoivat tuolloin 10, nykyisin 13 päivää aikaisemmin. Tuolloin siis hypättiin ajanlaskussa 10 päivän yli, 4. lokakuuta suoraan 15. lokakuuta. Kuitenkin karkausvuosisäännössä on ero: gregoriaanisessa kalenterissa täysistä sataluvuista vain 400:lla jaolliset ovat karkausvuosia. . Tämän vuoksi 10 päivän ero on tähän mennessä kasvanut 13 päivään.
Ruotsissa (myös Suomi) käytettiin juliaanista kalenteria 28. helmikuuta 1700 asti ja uudelleen 1. maaliskuuta 1712 – 17. helmikuuta 1753. Väliaikana maaliskuusta 1700 30. helmikuuta 1712 asti käytössä oli täysin oma ruotsalainen kalenteri. Venäjä luopui juliaanisesta kalenterista vasta 1918. Venäjän vallan aikana Suomessa ja Venäjällä oli käytössä eri kalenterit, ja asiakirjoihin merkittiin kaksoispäiväykset.
Pääosa Ortodoksinen kirkko käyttää edelleen juliaanista kalenteria. Venäjän vanhauskoisuus saattavat käyttää sitä edeltävää kalenteria, jossa vuodet lasketaan maailman luomisesta.

Lähteet

Viitteet


Luokka:Kalenterit
af:Juliaanse kalender
als:Julianischer Kalender
ar:تقويم يولياني
arc:ܣܘܪܓܕܐ ܝܘܠܝܝܐ
az:Yuli təqvimi
id:Kalender Julius
ms:Takwim Julius
jv:Pananggalan Julian
ba:Юлиан календары
be:Юліянскі каляндар
be-x-old:Юліянскі каляндар
bs:Julijanski kalendar
br:Deiziadur juluan
bg:Юлиански календар
ca:Calendari julià
cv:Юлиан календарĕ
cs:Juliánský kalendář
da:Julianske kalender
de:Julianischer Kalender
et:Juliuse kalender
el:Ιουλιανό ημερολόγιο
en:Julian calendar
es:Calendario juliano
eo:Julia kalendaro
eu:Juliotar egutegi
fa:گاه‌شماری ژولینی
fo:Julianski kalendarin
fr:Calendrier julien
fy:Juliaanske kalinder
gl:Calendario xuliano
ko:율리우스력
hi:जूलियन कैलेंडर
hr:Julijanski kalendar
io:Juliana kalendario
is:Júlíska tímatalið
it:Calendario giuliano
he:הלוח היוליאני
ka:იულიუსის კალენდარი
kk:Юлиан күнтізбесі
kw:Dydhyador yuliek
sw:Kalenda ya Juliasi
ht:Almanak jilyen
ku:Salnameya julianî
la:Calendarium Iulianum
lv:Jūlija kalendārs
lb:Julianesche Kalenner
lt:Julijaus kalendorius
lij:Lunäio Giulian
li:Juliaanse kalender
hu:Julián naptár
mk:Јулијански календар
mr:जुलियन दिनदर्शिका
arz:تقويم يوليانى
nl:Juliaanse kalender
ja:ユリウス暦
frr:Juliaans kalender
no:Juliansk kalender
nn:Den julianske kalenderen
oc:Calendièr julian
pl:Kalendarz juliański
pt:Calendário juliano
ro:Calendarul iulian
qu:Hulyanu kalindaryu
ru:Юлианский календарь
sq:Kalendari Julian
simple:Julian calendar
sk:Juliánsky kalendár
sl:Julijanski koledar
sr:Јулијански календар
sh:Julijanski kalendar
sv:Julianska kalendern
tl:Kalendaryong Huliyano
ta:யூலியன் நாட்காட்டி
th:ปฏิทินจูเลียน
vi:Lịch Julius
tr:Jülyen takvimi
uk:Юліанський календар
yi:יוליאנישער קאלענדאר
zh-yue:儒略曆
zh:儒略曆

Julkistalous


Julkistalous on taloustiede ala, joka tutkii julkinen sektori ja talouspolitiikkaa taloudellisen tehokkuuden ja tasa-arvon näkökulmasta. Verotuksen tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden tutkimus on keskeinen osa julkistaloutta.
Julkistalous tarjoaa analyysikehikon, jolla voidaan tarkastella, missä määrin ja millä tavalla julkisen sektorin tulisi olla osallisena markkinat (taloustiede) toimintaan. Kysymyksiin pyritään vastaamaan analysoimalla mikrotaloustiede avulla tuottavatko markkinat tehokkaan ratkaisun ilman julkisen sektorin puuttumista niihin. Julkistalous kattaa muun muassa markkinahäiriöiden, ulkoisvaikutusten sekä talouspolitiikan suunnittelun ja soveltamisen tutkimuksen. Näin ollen se kattaa myös julkisen rahoituksen ja etenkin verotuksen tutkimuksen. Julkistaloustiede rakentuu hyvinvointitaloustiede teorian varaan ja sen tavoitteena on viimekädessä parantaa sosiaalista hyvinvointia.

Kirjallisuutta


Katso myös


Hyvinvointitaloustiede
Julkisen valinnan teoria
Luokka:Julkistalous
en:Public economics
fr:Capital public
ja:公共経済学
vi:Kinh tế học công cộng

Johdinauto

Kuva:Trådbuss Landskrona.JPG-johdinauto Landskronassa, Ruotsissa]]
Kuva:Trådbuss Tbilisi.jpgssä, Georgiassa.]]
Johdinauto eli trolleybussi (trollibussi) on sähkökäyttöinen linja-auto, joka ottaa käyttövoimansa tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista raitiovaunun tapaan. Raitioliikenteestä poiketen johdinauto kulkee kiskojen sijaan kumisilla renkailla. Koska kiskoja ei ole käytettävissä, ilmajohtoja on kaksi, joista toinen toimii paluujohtona.

Johdinautojen yleisyys


Johdinauto on yleinen Keski-Eurooppa ja Itä-Eurooppa, mutta Länsi-Eurooppa ne ovat selvästi harvalukuisempia. Johdinautoja käytetään muun muassa Tallinnassa, San Franciscossa, Moskovassa, Riika, Budapestissä, Pietari (kaupunki), Vilnassa, Salzburgissa, Brnossa, Bratislavassa, Genevessä ja Petroskoissa. Maailman pisin johdinautolinja on yli 80&nbsp;kilometrin pituinen Simferopolin ja Jaltan välinen linja Ukrainassa. Sveitsissä johdinautoja on vuonna 2010 kaikkiaan 13 paikkakunnalla, joista merkittävin linjojen lukumäärän puolesta on Lausanne. Muita merkittäviä sveitsiläisiä kaupunkeja, joissa johdinautoja käytetään, ovat Zürich, Genève, Luzern, St. Gallen ja Neuchâtel. Suomea lähimmät johdinautokaupungit ovat Viron Tallinna ja Venäjän Pietari.
Pohjoismaissa johdinautoja on ollut Tanskan Odensessa ja Kööpenhaminassa, Norjan Bergenissä, Drammenissa, Oslossa ja Stavangerissa sekä Ruotsin Göteborgissa ja Tukholmassa. Linjat lakkautettiin Bergeniä lukuun ottamatta 1960-luku- ja 1970-luku. Bergenissä ajetaan johdinautoilla linjaa numero&nbsp;2 Engenistä Birkelundstoppeniin (7,5&nbsp;km). Vuonna&nbsp;2003 Ruotsin Landskronassa avattiin 3&nbsp;kilometrin pituinen johdinautolinja yhdistämään ydinkeskusta ja uusi, keskustan liepeillä sijaitseva rautatieasema.

Johdinauto Suomessa


Helsinki liikennöitiin johdinautoilla 5. helmikuuta 1949 &ndash; 14. helmikuuta 1974 ja 26. kesäkuuta 1979 &ndash; 22. helmikuuta 1985 sekä Tampereella 8. joulukuuta 1948 &ndash; 15. toukokuuta 1976. Helsingissä johdinautoilla liikennöitiin vain yhtä linjaa, numeroa&nbsp;14 (Helsingin bussilinja) Eirasta Meilahti, Tampereella sen sijaan useita linjoja.
Helsingissä päätös johdinautoliikenteen lakkauttamisesta tehtiin 31. lokakuuta 1985. Dieselbusseja pidettiin taloudellisesti kannattavampana hankintana kuin uusia johdinautoja, vaikka nämä olisivatkin olleet äänettömiä ja lähipäästöttömiä.
Huhtikuun 2009 loppupuolella keskusteltiin johdinautokaluston uudelleenhankinnasta, jolloin johdinautolinjoja suunniteltiin Kantakaupungin alueelle, mutta myös mahdollisesti korvaamaan suunniteltuja uusia raitiolinjoja Jätkäsaari, Kalasatama ja Kruunuvuorenrantaan. Laskelmien mukaan johdinautovaihtoehdossa säästettäisiin noin 25 milj. euron investoinnit.
Huhtikuussa 2011 pääkaupunkiseutu joukkoliikenteestä nykyään vastaava Helsingin seudun liikenne käsittelee suunnitelmaa noin 60 kilometrin johdinautoverkon rakentamisesta. Verkon valmistuttua yhteensä 75 niveljohdinbussia liikennöisi yhdeksällä nykyisin diesel- ja maakaasubusseilla liikennöitävällä linjalla Helsingin kantakaupungissa sekä keskustasta Pihlajamäki, Viikki, Oulunkylän, Pohjois-Haagan, Malminkartanon sekä Pajamäki suuntiin. Suunnitelman toteuttamisen kokonaishinta olisi noin 30 miljoonaa euroa eli noin kymmenesosa raitiovaunuverkon laajentamisen kustannuksista kyseisille alueille. Suunnitelman toteutuessa ensimmäiset johdinautot palaisivat Helsingin katukuvaan vuonna 2016.
Tampereella oli enimmillään käytössä 30&nbsp;johdinautoa, joista viimeiset oli hankittu vuonna&nbsp;1959. Suurin osa autoista oli vuosimalleja 1949 ja 1950. Ne olivat kaikki Valmetin valmistamia, ja pitkäikäisimmille yksilöille kertyi jopa 27 vuotta liikenteessä. Ensimmäinen johdinautolinja kulki keskustasta Härmälään, sittemmin linjat ulottuivat myös mm. Kaleva (Tampere)an ja Epilään. Johdinautoja säilytettiin ja huollettiin Pyynikinharjun rinteeseen vuonna 1949 rakennetussa hallissa. Liikenteen lopettamisen jälkeen pääosa autoista myytiin huutokaupalla eri ostajille vuoden 1976 aikana. Autoista vanhin ja pari uudempaa on sittemmin kunnostettu täysin ajokuntoisiksi museoautoiksi.

Nimityksiä johdinautolle


lankavaunu
trollikka, rollikka
sarvijaakko (Tampere; muistona kaupungin johdinautoliikenteen historiasta on katu nimeltä Sarvijaakonkatu)
narutaksi (helsinkiläisten kuljettajien antama lempinimi)
trollibussi

Katso myös


Gyrobussi
Sähköauto

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.raitio.org/trolley/index.htm Tietoa ja kuvia Suomen johdinautoliikenteestä Suomen Raitiotieseuran sivustolla
http://lotta.yle.fi/rswebtre.nsf/sivut/kadonnut_tampere?opendocument&pageid=ContentF3914 Kadonnut Tampere -ohjelmasarjan rollikoita käsittelevä jakso.
Lehtonen, Timo &nbsp; Pyrhönen, Kimmo: ''Tampereen siniset bussit''. Tampereen kaupungin liikennelaitos&nbsp;1998, Tampere. ISBN&nbsp;951-609-079-6.
Luokka:Linja-autot
Luokka:Joukkoliikenne
af:Trolliebus
ab:Атроллеибус
id:Bus listrik
be:Тралейбус
be-x-old:Тралейбус
bs:Trolejbus
bg:Тролейбус
ca:Troleibús
cs:Trolejbus
da:Trolleybus
de:Oberleitungsbus
et:Trollibuss
el:Τρόλεϊ
en:Trolleybus
es:Trolebús
eo:Trolebuso
fa:اتوبوس برقی
fr:Trolleybus
ko:트롤리버스
hr:Trolejbus
os:Троллейбус
it:Filobus
he:טרוליבוס
kk:Троллейбус
ku:Troleybus
lv:Trolejbuss
lt:Troleibusas
hu:Trolibusz
krc:Троллейбус
mn:Троллейбус
nl:Trolleybus
ja:トロリーバス
no:Trolleybuss
nn:Trolleybuss
mhr:Тӱканорва
uz:Trolleybus
pl:Trolejbus
pt:Trólebus
ro:Troleibuz
ru:Троллейбус
simple:Trolleybus
sk:Trolejbus
sl:Trolejbus
sr:Тролејбус
sv:Trådbuss
tt:Trolleybus
tr:Troleybüs
uk:Тролейбус
zh-yue:無軌電車
zh:無軌電車

Joki


Tiedosto:Turku Autumn Ruska.jpg Turun tuomiokirkon yläpuolella.]]
Tiedosto:valumaalue.png. Esimerkkisivujoki on oikeanpuoleinen sivujoki koska kätisyys määritetään pääjoen laskusuuntaan katsottuna. ]]
Joki on suuri luonnon muovaama maanuoma, jossa virtaa vesi. Useimpien jokien kuljettama vesi on peräisin yläville maille osuneista sade. Joki voi saada lisää vettä myös lähde. Aluetta, jolle satanut vesi valuu joen uomaan, kutsutaan ''valuma-alueeksi''. Tämän alueen rajat ovat vedenjakaja. Pääuoma on joki, johon kertyy useiden jokien vettä. Pääuoma päättyy joen suuhun: joko suurempaan jokeen, suureen järvi tai meri. On myös sisäinen valuma-alue, joista vesi voi poistua vain haihtumalla. Joen alkupäätä kutsutaan yläjuoksuksi, loppupäätä alajuoksuksi. ''Sivujoki'' on joki joka päättyy suurempaan jokeen. Jokien virtaamat vaihtelevat, ja usein on vaikea sanoa kumpi yhdistyvistä uomista on suurempi. Tällöin toinen näistä on sovittu pääuomaksi. Jokea pienempiä vesireittejä ovat puro ja oja.

Määritelmät Suomen lainsäädännössä


Suomen vesilaki (1961) mukaan virtaavan veden vesistöä pidetään jokena, jos siinä vuoden vähävetistä aikaa lukuun ottamatta voidaan kulkea soutamalla, mikäli koski tai kari ei ole esteenä. Vesistö, jossa keskivirtaama on vähintään kaksi kuutiometriä sekunnissa, katsotaan kuitenkin aina joeksi. Jokea vähäisempi virtaavan veden vesistö on puro.
Uusi, vuonna 2012 voimaan tullut vesilaki määrittelee joen eri tavalla kuin ennen. Uudessa laissa joella tarkoitetaan virtaavan veden vesistöä, jonka valuma-alue on vähintään sata neliökilometriä. Purolla tarkoitetaan jokea pienempää virtaavan veden vesistöä.

Jokien alkuperä


Joet ovat syntyneet mannerliikunnat, veden kiertokulku, ja eroosion yhteisvaikutuksesta. Osa maa-alueista sijaitsee etäämmällä gravitaation keskuksesta, jolloin kiinteän maa-aineksen päällä oleva neste liikkuu sen pintaa pitkin pyrkien alas. Maassa runsain nestemäinen aine manner päällä ja ilmakehässä on vesi. Kosteasta maasta, järvistä ja merestä höyrystyminen vesihöyry lankeaa sade usein viileämmälle ylämaille, josta se alkaa virta alaspäin. Neste pyrkii alas mahdollisimman suoraa reittiä, ja eroosio alkaa kuluttaa veden alla olevaa maapohjaa. Paikkaan, jossa vesi virtaa pitkän aikaa, syntyy ajan kuluessa uoma. Maapohjan koostumus eli maannos sekä kallioperä vaikuttavat uoman kulkuun siten että eroosiolle alttiimpi pohja kuluu enemmän. Veden uurtama uoma voi laajentua yhä suurempien vesimäärien virratessa uomaan, ja geologiset kaudet kuluessa pienen uoman paikalle syntyy joki. Nopeammin joki voi syntyä mikäli jäätikkö alkaa sulaminen.

Hydrologia


Joet perustuvat veden kiertojärjestelmään. Sade- ja sulamisvesi päätyvät pienten purojen tai pohjaveden kautta Joen uoma, josta päätyvät yleensä meriin. Joissa on noin 1&nbsp;200 neliökilometriä vettä, joka kulkeutuu parissa kolmessa viikossa koko jokiverkoston läpi. Joet kuljettavat vuodessa 32&nbsp;000–37&nbsp;000 kuutiokilometriä vettä meriin.
Sademäärät vaihtelevat ympäri maailmaa, ja kuivien alueiden joet saattavat ehtyä ennen merta. Jokien virtaamaan vaikuttaa myös vuodenaikojen vaihtelu, joka aiheuttaa merkittäviä eroja säässä. Esimerkiksi Pohjois-Euroopassa ja Alpit reuna-alueilla jokien virtaama on suurimmillaan lumien sulamisen aikaan ja Etelä-Euroopassa joet ovat lähes kuivia kesällä mutta runsaita talvisateiden aikana. Tulva syntyy, kun joen vesi nousee sen törmän ylitse.

Joet ja elämä


Elämän synty


Tiedosto:Crocadiles.jpgssa.]]
Evoluutioteorian mukaan elämä kehittyi alkujaan merissä. Jokien syntyminen tuotti uuden, vähäsuolaisen ympäristön, jonne kalat ja muut vesieläimet saattoivat siirtyä. Osa näistä siirtyi yhä haasteelisempiin ympäristöihin, väliaikaisesti kuivuviin jokiin ja niiden lampiin ja lopulta kehittyi eliöitä, jotka pystyivät siirtymään lyhyitä matkoja kosteaa maaperää pitkin seuraaviin lammikoihin. Nykyisen evoluutio tietämyksen perusteella voidaan olettaa että näiden joukossa olivat sammakkoeläinten, matelija ja nisäkäs alkumuodot.

Jokiekosysteemit


Maalla elävät maaeläin ovat riippuvaisia vedensaannista, ja joet ovat tärkeä veden lähde niille. Kasvillisuus on usein runsaampaa ja vaihtelevampaa jokien läheisyydessä. Monet maaeläiminä pidetyt eläimet käyttävät jokia ravinnonhaussa. Mm. saukko, koskikara ja virtahepo tarvitsevat jokia tähän tarkoitukseen. Myös karhu kalastaa toisinaan. Krokotiilit ovat monien trooppisten jokien saalistajia, ja lähes kaikkien maaeläinten on virtapaikkojen lisäksi varottava niitä tullessaan joelle juomaan tai kulkiessaan joen poikki.

Historia


Tiedosto:Huck-and-jim-on-raft.jpg
Joet ovat kautta historian toimineet kulkureitteinä ihmisille. Ne ovat olleet selkeitä maamerkkejä liikuttaessa pidempiä matkoja vierailla seuduilla. Haapiot, ruuhi ja muut alkeelliset veneet ovat olleet käytössä tavarankuljetus. Aina 1700–1800-luvuille asti joet ovat olleet useiden valtioiden tärkeimpiä tavarankuljetusreittejä, milloin suuria ainemääriä on pitänyt siirtää paikasta toiseen. Vasta rautatien ja myöhemmin auton kehittäminen ovat siirtäneet valtaosan kuljetuksista maalla tapahtuvaksi. Uitto ja kivihiili kuljetus lotja Englannissa jatkuivat vielä pitkään tämän jälkeenkin. Suomessa viimeiset jokiuitot suoritettiin Iijoki vuonna 1988 ja Kemijoki vuonna 1989. Jokien vesimäärä kuitenkin vaihtelee, ja joen pohjaan voi muodostua särkkiä, joten aina ei ollut varmuutta siitä minkälaisen syväys omaavat jokilaivat pääsevät niitä pitkin kulkemaan. Tämä johti ennen pitkää jokien ruoppaaminen ja vesiliikenteeseen sopivien kanava rakentamiseen. Kiinan Keisarinkanavaa on käytetty kuljetuksiin jo 600-luvulta alkaen. Koski ovat olleet toinen este jokia pitkin tapahtuvalle kuljetukselle, ja sulkuportteja on rakennettu monien jokien koskipaikkoihin. Pienemmissä joissa on liikuttu myös kanootti ja lautta. Suuret joet ovat voineet toimia heimo (kansatiede)jen alueiden rajoina. Nykyäänkin monet joet toimivat valtioiden rajajokina, esimerkiksi Tornionjoki ja Muonionjoki muodostavat suuren osan Suomi ja Ruotsin välisestä rajasta.
Hyvin varhain ihmisen historiassa jokien vettä on käytetty myös viljelysten kasteluun, kuivuus niille aiheuttamia vahinkoja on pyritty vähentämään kastelukanava avulla. Varhain on myös osattu käyttää virtaavan veden potentiaalia energianlähteenä, vesioinas (engl. hydraulic ram) ja muut erilaiset siipiratas perustuvat vesivoimaa valjastavat keksinnöt, kuten vesimylly, ovat helpottaneet ihmisen toimia läpi historian.

Nykykäyttö


Hyötykäyttö


Tiedosto:Maas.jpg-joella Maastrichtissä.]]
Koska joet muodostavat merkittävän esteen maata pitkin tapahtuvalle liikkumiselle, keinoja niiden ylittämiseen vähällä vaivalla on aikaojen saatossa syntynyt useita. Lautta ja lossit ovat kuljettaneet ihmisiä ja maakulkuneuvoja jokien poikki. Silta ja tunnelit jokien ylitse ja alitse ovat myöhäisempiä keksintöjä. Eroosio ja tulvat tekevät jokirantojen rakentamisesta haasteellista, ja jokirantojen rakenteita on jouduttu uudistamaan usein. Vasta 1900-luvulla on kyetty kehittämään materiaaleja ja rakennustekniikoita, joita käyttämällä luotettavia ja pitkään kestäviä siltoja ja tunneleita jokien poikki on saatu rakennettua. Silti, monessa maassa lautta-, lossi- ja laivakuljetukset leveiden jokien poikki ovat edelleen yleisessä käytössä. Proomut ovat korvanneet lotjat jokikuljetuksissa. Jokien virtauksen energiaa valjastetaan nykyään vesivoimalalla. Jokien virtausta hallitaan pato, joiden taakse syntyy usein tekojärvi.
Monien kaupunkien vesilaitokset ottavat vettä joista kaupungin asukkaiden käyttöön. Vedenpuhdistuslaitos ja jätevedenpuhdistuslaitos ovat päätoimijat prosessissa. Vaikka vesi pyritään puhdistamaan ennen jokeen päästämistä, aina tässä ei ole onnistuttu, ja paikallisia kalakuolemia ja muita ympäristövahinkoja on sattunut. Suuret onnettomuudet ovat tapahtuneet yleensä tehdas jätevedenpuhdistuksen pettäessä, ja elämä joessa onnettomuuspaikalta alajuoksuun on kärsinyt suuria vahinkoja. Jokia, joissa suuria vahinkoja on sattunut, ovat Rein, Tonava ja Amur.

Virkistystoiminta


Tiedosto:Scouting -Big.jpg
Nykyaikana joet toimivat vedenlähteen lisäksi virkistyskohteina. Kalastus, etenkin perhokalastus on ollut suosittua. Jokireittejä käytetään myös veneilyyn, melontaan, ja soutuun. Koskissa harjoitetaan perhokalastuksen lisäksi koskimelontaa. Monin paikoin jokirannat ovat vedenpinnan vaihteluiden vuoksi pidetty luonnontilaisina, ja ne toimivat eläinten kulkureitteinä alueelta toiselle. Monissa kaupunki joen rannat ovat kaavoituksellisesti viheralueita, ja ne ovat tärkeitä paikkoja asukkaiden tapaamisille ja luontoharrastajille.

Jokitermejä


Akanvirta, ''koste'' on takaisin vastavirtaan joskus pitkällekin johtava virtaus, etenkin rantojen tuntumassa ja esteiden (kivien) takana.
Estuaari on suppilomainen, merta kohti levenevä joen suu, jollainen esiintyy voimakkailla vuorovesialueilla (esim. Thames)
Koski on joen osa, jossa laskeutuvan maaston vuoksi voimakas virtaus aiheuttaa aaltoilua ja kuohumista.
Juolua on joen mutkasta lietteen kerääntymisen vuoksi eriytynyt lampi
Köngäs (hydrologia) on jyrkkä vaahtoava vesiputous.
Lehmänselkä on koskessa veden sileäksi kuluttama isohko vedenalainen kivi, joka ei juuri aiheuta yläjuoksulta näkyviä kuohuja ja on siksi aloittelijalle vaarallinen. Kannattaa opetella huomaamaan.
Luusua on järvestä alkavan joen lähtöpaikka.
Lähde tarkoittaa joen alkukohtaa.
Meanderointi tarkoittaa sitä ilmiötä, että vesi kuluttaa etenkin ulkokaarretta ja muodostaa siten jokeen yhä suuremman mutkan, kunnes seuraava vastarannan mutka viimein syöpyy yhteen edeltävän mutkan kanssa ja synnyttää tällä tavalla putaan. Nimitys juontuu mutkittelevan Menderes-joen vanhasta nimestä ''Maeander''. Kuva:Meander-fi.svg
Niva (hydrologia) on joen voimakas virtapaikka joka ei täytä kosken tunnusmerkkejä. Nimitystä käytetään yleensä pohjois-Suomen jokien virtapaikoista.
Pato on jokeen tehty rakennelma, jolla kanava avulla parannetaan vesiliikennettä tai tuotetaan energiaa
Pudas (joki) on takaisin pääjokeen yhtyvä joen haara, joka usein on syntynyt meanderoinnin seurauksena.
Päävirta on yleensä mutkittelevan joen ulkokaarteessa, ellei esimerkiksi vinosta kalliopohjasta muuta johdu.
Suvanto on hitaan ja rauhallisen virtauksen alue.
Sahi on koskipaikan alapuolelle kertynyt pienten kivien matalikko.
Suisto eli delta on joen loppupiste, jonne joen kuljettama maa-aines usein kertyy viuhkamaiseksi muodostumaksi, ja jossa joen vesi alkaa sekoittua meren tai järven veteen.
Sulku on jokeen tai kanavaan rakennettu laite, jonka avulla veneet voivat kulkea huoleti alas jyrkistäkin pudotuksista, sekä pystyvät myös kulkemaan ylävirtaan vaivatta.
Särkkä on irtonaisesta aineksesta koostuva veden pinnan alainen aineskasautuma.
Vesiputous on kohta joessa, jossa vesi putoaa suoraan, tai melkein suoraan alaspäin.
Vuolle on joen voimakas virtapaikka, joka ei täytä kosken tunnusmerkkejä. Vuolle-nimitystä käytetään yleensä etelä-Suomen jokien virtapaikoista.

Katso myös


Luettelo joista pituuden mukaan
Luettelo joista virtaaman mukaan
Luettelo joista valuma-alueen mukaan
Luettelo Suomen yli sata kilometriä pitkistä joista
Luettelo Euroopan joista
Luettelo Aasian joista
Luettelo Etelä-Amerikan joista

Lähteet


Luokka:Joet
af:Rivier
am:ወንዝ
ar:نهر
an:Río
arc:ܢܗܪܐ
as:নদী
ast:Ríu
gn:Ysyry
ay:Jawira
az:Çay (coğrafiya)
bjn:Sungay
id:Sungai
ms:Sungai
bn:নদী
zh-min-nan:Hô
jv:Kali
su:Walungan
ba:Йылға
be:Рака
be-x-old:Рака
bar:Fluss
bo:ཆུ་རྒྱུན།
bs:Rijeka (vodotok)
br:Stêr
bg:Река
ca:Riu
cv:Юхан шыв
cs:Řeka
sn:Rwizi
cy:Afon
da:Flod
pdc:Rewwer
de:Fluss
na:Ekaw
et:Jõgi
el:Ποταμός
eml:Fiòmm
en:River
myv:Лей
es:Río
eo:Rivero
ext:Ríu
eu:Ibai
fa:رود
hif:Naddi
fr:Rivière
fy:Rivier
fur:Flum
ga:Abhainn
gv:Awin
gd:Abhainn
gl:Río
gan:江
ko:강
hy:Գետ
hi:नदी
hr:Rijeka (vodotok)
io:Rivero
ia:Fluvio
iu:ᑰᒃ
ik:Kuuk
os:Цæугæдон
zu:Umfula
is:Á (landslagsþáttur)
it:Fiume
he:נהר
kn:ನದಿ
ka:მდინარე
kk:Өзен
rw:Uruzi
sw:Mto
kv:Ю
kg:Mubu
ht:Rivyè
ku:Çem
lez:ВацӀ
la:Flumen
lv:Upe
lb:Floss
ln:Motíma
lt:Upė
li:Reveer
jbo:rirxe
lmo:Fiüm
hu:Folyó
mk:Река
mg:Renirano
ml:നദി
krc:Суу (черек, къобан)
mr:नदी
xmf:წყარმალუ
arz:نهر
mwl:Riu
mn:Гол
my:မြစ်
nah:Ātōyātl
nl:Rivier
nds-nl:Revier
cr:ᓰᐲ
ne:नदी
new:आऱु (सन् २००५या संकिपा)
ja:川
nap:Sciummo
frr:Struum
no:Elv
nn:Elv
nrm:Riviéthe
oc:Riu
mhr:Эҥер
uz:Daryo
pa:ਦਰਿਆ
pnb:دریا
pap:Riu
nds:Stroom (Water)
pl:Rzeka
pt:Rio
ro:Râu
rm:Flum
qu:Mayu
ru:Река
rue:Ріка
sah:Өрүс
stq:Äi
sq:Lumi
scn:Ciumi
si:ගඟ හෙවත් ඔය
simple:River
sk:Rieka
sl:Reka
szl:Rzyka
so:Webiyada
ckb:ڕووبار
sr:Река
sh:Rijeka (vodotok)
sv:Flod
tl:Ilog
ta:ஆறு
roa-tara:Jume
tt:Елга
te:నది
th:แม่น้ำ
vi:Sông
tg:Дарё
chr:ᎤᏪᏴ
chy:Ó'he'e
tr:Nehir
tk:Derýa
uk:Річка
ur:دریا
vec:Fiume
fiu-vro:Jõgi
war:Salog
wo:Dex
yi:טייך
yo:Odò
zh-yue:河
bat-smg:Opė
zh:河流

John F. Kennedy


John Fitzgerald ”Jack” Kennedy (tunnettiin myös lyhenteellä JFK) (29. toukokuuta 1917 Brookline, Massachusetts, Yhdysvallat – 22. marraskuuta 1963 Dallas, Texas, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä Yhdysvaltain presidentti (1961–1963). Hänet John F. Kennedyn salamurha Dallasissa Texasissa 22. marraskuuta 1963.

Tausta ja varhainen poliittinen ura


Muun muassa Yhdysvaltain Yhdistynyt kuningaskunta Suurlähettiläs ja useissa muissakin luottamustehtävissä toimineen Joseph P. Kennedyn ja Rose Kennedyn poika John Fitzgerald ”Jack” Kennedy syntyi Brooklinessa Massachusettsissa yhteen 1900-luvun alun suurimmista yhdysvaltalaisista mahtiperheistä. Hänen molemmat vanhempansa olivat iiriläiset alkuperää. Vuonna 1927 hän muutti perheineen Bronxiin New Yorkiin. Kahdeksannen luokan hän aloitti vuonna 1930 Canterbury Schoolissa New Milfordissa, Connecticutissa.
Kennedyllä todettiin teini-iässä Osteoporoosi selkävika, joka ei koskaan parantunut. Hänellä oli myös Addisonin tauti, jonka hän salasi suurelta yleisöltä ennen presidentinvaalikampanjaansa. Kennedy valmistui Harvardin yliopistosta ja palveli Toinen maailmansota Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa laivastossa syyskuusta 1941 kevääseen 1945. Kennedy oli pyrkinyt jo aiemmin vapaaehtoiseksi, mutta anomus oli hylätty selkävamman vuoksi.
2. elokuuta 1943 Salomonsaaret Kennedyn komennossa olleen partiotorpedoveneen päälle ajoi yöolosuhteissa japanilainen Hävittäjä (laiva). Myöhemmin selvisi, että laiva oli vanha mutta sitä legendaarisempi ''Shigure'' (komentaja Tameichi Hara). Törmäyksen voimasta veneen miehistö joutui veden varaan ja Kennedy kantoi uimalla pahemmin haavoittuneen alaisensa viiden kilometrin matkan lähimpään saareen. Toimistaan hänet palkittiin laivaston ja merijalkaväen mitalilla.

Senaattori Kennedy ja hänen perheensä


Kennedy valittiin Yhdysvaltain kongressiin edustajainhuoneeseen Massachusettsista sodan jälkeen ja hän oli sen jäsen 1947–1953. Tämän jälkeen hän pääsi kongressin ylähuoneeseen eli senaattiin, jossa palveli 1953–1960.
John Kennedy meni naimisiin toisen yhdysvaltalaisen pitkälle historiaan ulottuvan suursuvun tyttären, Jacqueline Kennedy, kanssa. He saivat neljä lasta, Kohtukuolema syntyneen esikoistyttärensä Arabellan, seuraavan tyttärensä Caroline Kennedy, John F. Kennedy, Jr. sekä keskosena syntyneen Patrickin, joka kuoli kaksi päivää syntymänsä jälkeen. John nuorempi kuoli vuonna 1999.
Presidenttiparin elämäntyyli, heidän asenteensa, koulutuksensa ja harrastuksensa edustivat kulttuuria ja intellektuellisuutta. He arvostivat suuresti tiedemiehiä ja taiteilijoita ja ystävystyivät joidenkin kanssa niin läheisesti, että kutsuivat heitä joskus vieraikseen. Kennedyn omalaatuiseen mutta ihailtuun imagoon kuului älykkyys, joka ilmeni muun muassa hänen suuressa vahvuudessaan: pikalukunopeudessa.
Presidentin yksityiselämään väitetään sisältyneen kuitenkin myös pimeitä puolia, joita hän onnistui salaamaan varsin onnistuneesti julkisuudelta. Myöhemmin on julkistettu tietoja Kennedyn avioliiton aikaisista naissuhteista, joita väitetään olleen varsin paljon ja joista ehkä puhutuin oli hänen kohusuhteensa Marilyn Monroen kanssa, mutta tietoja ei ole virallisesti vahvistettu. Hän oli uransa loppuvaiheessa vahvan lääkityksen alainen jatkuvien selkäkipujen ja Addisonin taudin takia.

Presidentinvaalit


Tiedosto:Jfk inauguration.jpg
Kennedy ilmoitti virallisesti asettuvansa ehdokkaaksi Yhdysvaltain presidentiksi 2. tammikuuta 1960. Muut demokraattien esivaaliehdokkaat olivat Lyndon B. Johnson, Hubert Humphrey ja Wayne Morse. Puoluekokous nimitti Kennedyn virallisesti ehdokkaaksi 13. heinäkuuta, jolloin hän piti ”New Frontier” -puheensa. Hän valitsi varapresidenttiehdokkaakseen esivaalien kovimman haastajansa Lyndon B. Johnsonin monien liberaalien delegaattien ja veljensä Robertin vastustuksesta huolimatta, koska uskoi tämän tuovan ääniä kotiosavaltiostaan Texasista ja muualta etelästä.
Hän voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit 1960 Yhdysvaltain republikaaninen puolue vastaehdokkaan Yhdysvaltain varapresidentti Richard Nixonin erittäin niukasti, vain noin 100&nbsp;000 äänellä. Valitsijamiesäänistä Kennedy sai 303 ja Nixon 219. Kennedy oli nuorin virkaan vaaleilla valittu presidentti sekä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Katolinen kirkko presidentti.

Presidenttikausi


Kennedyn presidenttikauden suuria kysymyksiä olivat muiden muassa:
ydinaseiden ilmakehässä tapahtuvan testauksen lopettaminen
yritys kaataa Fidel Castro ja sitä seurannut Sikojenlahden maihinnousu fiasko sekä myöhemmin Kuuban ohjuskriisi
Vietnamin sota alkaminen
kiista yritysmaailman kanssa Valuutta maastaviennistä
Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeustaistelun nouseminen esiin kaikkialla maailmassa
Apollo (avaruusohjelma) aloittaminen.

Kuuban kriisi

Vietnam


Kennedy lähetti sotilasneuvonantajia ja erikoisjoukkoja tukemaan Etelä-Vietnamin hallitusta. Hän myös hyväksyi Agent Orange -kasvimyrkyn ja napalmin käytön alueella.

Puhe Berliinin muurilla


Tiedosto:Jfk berlin address high.ogg
Vieraillessaan Länsi-Berliinissä presidentti Kennedy piti kommunismia kritisoineen puheen, jossa hän käytti Berliinin muuria esimerkkinä kommunismin epäonnistumisesta.

Salamurha


Kennedy salamurhattiin 22. marraskuuta 1963. Murhasta vastasi Warrenin komission (1963–1964) selvityksen mukaan Lee Harvey Oswald, joka toimi yksin ja ampui kuolettavat kiväärinlaukaukset työpaikaltaan Texasin koulukirjavarastosta. Jack Ruby ampui kuitenkin Oswaldin ennen oikeudenkäyntiä. Kennedyn murha on inspiroinut lukuisia Salaliittoteoria, joita on kehitetty eri näkökulmista. Vuonna 1979 Yhdysvaltain senaatin tutkimuskomitea ''United States House Select Committee on Assassinations'' päätyi tutkimusraportissaan muun muassa akustisten todisteiden perusteella siihen, että kaksi henkilöä ampui presidentti Kennedyä kohti ja että hänet siten ”todennäköisesti murhattiin salaliiton seurauksena”.<ref></ref>
Kennedy lähti vaimonsa sekä Yhdysvaltain varapresidentti Lyndon B. Johnsonin kanssa Texasiin vierailulle marraskuussa 1963. Presidentin saattue ajoi avoautolla Dallasin keskustassa, jolloin presidentti Kennedyä kohti ammuttiin useita kiväärinlaukauksia. Kennedy ja hänen mukanaan autossa ollut kuvernööri John Connally vietiin sairaalaan, jossa presidentti Kennedy todettiin kuolleeksi.
John F. Kennedy oli kuoltuaankin Yhdysvaltain suosituimpia presidenttejä. Suosio ei hänen elinaikanaan ollut aivan yhtä suurta kuin jälkikäteen on mitattu, koska hänen monet päätöksensä 1960-luvun alussa olivat vaikeita ja niitä kritisoitiin runsaasti.

Hautajaiset


Kennedy on William Howard Taftin lisäksi ainoa presidentti, joka on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle. Hänen veljensä senaattorit Robert F. Kennedy ja Edward Kennedy on haudattu hänen viereensä.

Kennedyjen klaani


Poliittisen Kennedyn klaani muita menestyjiä ovat hänen veljensä Robert F. Kennedy sekä Edward M. Kennedy.

Katso myös


John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.whitehouse.gov/history/presidents/jk35.html Valkoisen talon sivu John F. Kennedystä
http://www.youtube.com/watch?v=ouRbkBAOGEw Video: Kennedy visioi kuulentoa Rice-yliopistolla 1962
Luokka:Kennedy-suku
Luokka:Yhdysvaltain presidentit
Luokka:Yhdysvaltalaiset demokraattipoliitikot
Luokka:Yhdysvaltalaiset henkirikosten uhrit
Luokka:Presidential Medal of Freedom
Luokka:Amerikanirlantilaiset
Luokka:Vuonna 1917 syntyneet
Luokka:Vuonna 1963 kuolleet
Luokka:Pulitzer-palkitut
af:John F. Kennedy
als:John F. Kennedy
am:ጆን ኤፍ ኬኔዲ
ang:John F. Kennedy
ar:جون كينيدي
an:John Fitzgerald Kennedy
frp:John Fitzgerald Kennedy
ay:John F. Kennedy
az:Con Kennedi
id:John F. Kennedy
ms:John F. Kennedy
bn:জন এফ. কেনেডি
zh-min-nan:John F. Kennedy
jv:John F. Kennedy
be:Джон Фіцджэральд Кенэдзі
be-x-old:Джон Фіцджэралд Кенэдзі
bcl:John F. Kennedy
bs:John Fitzgerald Kennedy
br:John F. Kennedy
bg:Джон Кенеди
ca:John Fitzgerald Kennedy
ceb:John F. Kennedy
cv:Кеннеди Джон Фицджеральд
cs:John Fitzgerald Kennedy
co:John F. Kennedy
cy:John F. Kennedy
da:John F. Kennedy
de:John F. Kennedy
dv:ޖޯން ފިޓްޒެގެރަލްޑް ކެނެޑީ
et:John Kennedy
el:Τζον Φιτζέραλντ Κένεντι
en:John F. Kennedy
es:John F. Kennedy
eo:John F. Kennedy
eu:John Fitzgerald Kennedy
fa:جان اف. کندی
fo:John F. Kennedy
fr:John Fitzgerald Kennedy
fy:John F. Kennedy
ga:John F. Kennedy
gv:John F. Kennedy
gd:John F. Kennedy
gl:John F. Kennedy
ko:존 F. 케네디
hy:Ջոն Ֆիցջերալդ Քենեդի
hi:जॉन एफ़. केनेडी
hr:John F. Kennedy
io:John Fitzgerald Kennedy
ilo:John F. Kennedy
ia:John F. Kennedy
zu:John F. Kennedy
is:John F. Kennedy
it:John Fitzgerald Kennedy
he:ג'ון פיצג'רלד קנדי
kn:ಜಾನ್ ಎಫ್.ಕೆನೆಡಿ
pam:John F. Kennedy
ka:ჯონ ფიცჯერალდ კენედი
kk:Джон Фицджеральд Кеннеди
rw:John F. Kennedy
sw:John F. Kennedy
ht:John Fitzgerald Kennedy
ku:John F. Kennedy
la:Ioannes F. Kennedy
lv:Džons Kenedijs
lb:John F. Kennedy
lt:John F. Kennedy
ln:John F. Kennedy
hu:John Fitzgerald Kennedy
mk:Џон Ф. Кенеди
ml:ജോൺ എഫ്. കെന്നഡി
mr:जॉन एफ. केनेडी
arz:جون كينيدى
mzn:جان اف. کندی
mn:Жон Фицжеральд Кеннеди
my:ဂျွန် ဖဇ်ဂရက်ဒ်ကနေဒီ
nl:John F. Kennedy
ja:ジョン・F・ケネディ
no:John F. Kennedy
nn:John F. Kennedy
oc:John Fitzgerald Kennedy
pnb:جان ایف کینیڈی
km:John F. Kennedy
nds:John Fitzgerald Kennedy
pl:John Fitzgerald Kennedy
pt:John F. Kennedy
ksh:John F. Kennedy
ro:John Fitzgerald Kennedy
rm:John Fitzgerald Kennedy
qu:John Kennedy
ru:Кеннеди, Джон Фицджеральд
stq:John F. Kennedy
sq:John F. Kennedy
scn:John Fitzgerald Kennedy
si:ජෝන් එෆ්. කෙනඩි
simple:John F. Kennedy
sk:John Fitzgerald Kennedy
sl:John F. Kennedy
sr:Џон Кенеди
sh:John F. Kennedy
sv:John F. Kennedy
tl:John F. Kennedy
ta:ஜான் எஃப். கென்னடி
tt:Джон Кеннеди
te:జాన్ ఎఫ్ కెనడి
th:จอห์น เอฟ. เคนเนดี
vi:John F. Kennedy
tr:John F. Kennedy
uk:Джон Фітцджеральд Кеннеді
ur:جان ایف کینیڈی
ug:كېننېدى
war:John F. Kennedy
yi:זשאן עף. קענעדי
yo:John Fitzgerald Kennedy
zh-yue:約翰甘迺迪
zh:约翰·肯尼迪

Jupiter


Jupiter (Tähtitieteelliset symbolit: Kuva:Jupiter symbol.svg) on aurinkokuntamme suurin planeetta. Se on viides planeetta Aurinko lukien. Jupiter on enimmäkseen nestemäisestä vety ja heliumista koostuva jättiläisplaneetta, jonka kaasukehässä on valtavia virtauksia ja pyörremyrskyjä. Jupiterin massa on 2,5 kertaa suurempi kuin kaikkien muiden planeettojen yhteensä. Jupiterista nähdään ainoastaan sen pilvien yläosa. Siinä havaitaan vaaleita ja tummia raitoja sekä Suuri punainen pilkku. Jupiter näkyy hyvin paljain silmin ja sen suuret kuut erottuvat jopa tavallisella kiikarilla. Avaruusluotain Voyager 1 löysi Jupiterin ympäriltä ohuet Jupiterin renkaat, jotka eivät näy Maahan asti. Jupiter on tunnettu jo muinaisista ajoista lähtien. Rooman valtakunta nimesivät sen Juppiter-jumalan mukaan.
Jupiterin läpimitta on noin 11 kertaa Maan läpimitta ja sen massa on 318 Maan massaa ja se on tilavuudeltaan 1&nbsp;300 kertaa Maata suurempi. Painovoima Jupiterin pinnalla on 2,3 kertaa niin suuri kuin Maan pinnalla.
Jupiterilla on 64 tunnettua kuuta, joista kaksi viimeisintä löydettiin vuonna 2010 sekä joista neljää suurinta nimitetään Galilein kuut.
Aurinkokunnan massiivisimpana taivaankappaleena Jupiter vaikuttaa vetovoimahäiriöillään monien komeettojen ja asteroidien ratoihin, ja on kyennyt sieppaamaan itselleen suuren kuuperheen.
Voidaan sanoa että Jupiter kuineen on kuin pienoismalli aurinkokunnasta.

Kiertorata ja pyöriminen


Jupiter on nopeasti pyörivä ulkoplaneetta, jonka pyörähdysaika akselinsa ympäri on lyhin kaikista aurinkokuntamme planeetoista. Pyörähdysaika on alle 10 tuntia. Nopean pyörimisensä takia Jupiter on litistynyt noin 0,06487 eli noin 6,5 %. Jupiterin kiertoaika Auringon ympäri on lähes 12 vuotta ja etäisyys Auringosta noin 780 miljoonaa kilometriä eli noin 5,2 kertaa Maan etäisyys. Auringon ja Jupiterin yhteinen massakeskipiste on hieman Auringon pinnan ulkopuolella (1,068 &times; Auringon säde keskustasta mitattuna).

Jupiterin eri osien erilaiset pyörähdysajat


Jupiterissa on kolme eri nopeudella pyörivää kokonaisuutta, "systeemiä", joita merkitään roomalaisilla numeroilla I, II ja III.
Systeemi III mitataan radiosäteilyn vaihtelusta. Se on Jupiterin magneettikentän pyörähdysaika, 9 tuntia, 55 minuuttia, 29,710 sekuntia.
Systeemi I on päiväntasaajan seudun ja alle 9 leveysasteen päässä päiväntasaajasta olevien pilvien pyörimisaika ja systeemi II 9 leveysastetta kauempana päiväntasaajasta sijaitsevien pilvien pyörimisaika.
Systeemi I, jossa on mukana suuret päiväntasaajan vaaleat pilvivyöt, pyörii 9 h 50 min 30,003 sekunnissa yhden kierroksen. Systeemi II pyörii yhden kierroksen ajassa 9 h 55 min 40,632 s.

Sisäinen rakenne


Kuva:Jupiter interior.png
Jupiter on suuresta koostaan huolimatta melko harvaa ainetta, sen tiheys on noin 1,33 g/cm<sup>3</sup>, josta päätellään, että Jupiterin massasta suurin osa on nestemäistä vetyä ja heliumia. Vety nesteytyy suurissa paineissa. Tämä on jättiläisplaneetoille tyypillistä. Jupiterilla lienee kiinteä rautasilikaattiydin. Lisäksi Jupiterissa on huomattavia määriä metaania, vesi ja ammoniakkia.
Tutkijat ovat laskeneet erilaisia malleja Jupiterin rakenteelle.
Jupiterin kaasukehä on vain noin 1000 kilometriä paksu. Siitä alkaa asteittain kuuma, tihenevä vetymeri.
Vetymeri on nestemäistä molekyylimuodossa olevaa vetyä ja heliumia sisältävä kerros 12&nbsp;000 kilometrin syvyyteen asti.. Molekulaarinen vety muuttuu nestemäiseksi metalliseksi vedyksi noin 1–4 miljoonassa barissa ja 5000–10000 K:n lämpötilassa.. Metallisen vedyn kerros on 45&nbsp;000 kilometriä paksu, kattaen suuren osan Jupiterin säteestä, ja siinä on ehkä konvektiivinen vyöhyke.
Vety-heliumkerroksessa helium sataa hiljalleen alas kohti ydintä..
Jupiterin nestemäisen vedyn ja heliumin kerros on yhteensä yli 40&nbsp;000&nbsp;km:n paksuinen. Sen alapuolella vety muuttuu kiinteäksi. Sisimpänä on kiinteä ydin, jonka säde on muutamia tuhansia kilometrejä. Kiinteän ytimen vähimmäiskooksi arvioidaan 10–15 Maan massaa. Osa kiinteästä ytimestä saattaa liueta ympäröivään vetyvaippaan. Lämpötila Jupiterin ytimessä on 20&nbsp;000–30&nbsp;000 K.. Joidenkin arvioiden mukaan rautasilikaattiydin olisi 24&nbsp;000 km:n läpimittainen.
Paine Jupiterin ytimessä lienee 40–80 megabaria.
Jupiter säteilee 1,16 kertaa niin paljon kuin se saa Auringosta, eli sen luminositeetti on 8,67<sup>-10</sup> Auringon luminositeettia, eli 8,24 (-/+0,13)<sup>17</sup> wattia.
Tämä ylimääräinen lämpö on pääosin peräisin Jupiterin jäähtymisestä. Jupiterin kehitystä on koetettu laskea simuloimalla tietokoneella. Kun Jupiter syntyi alkuaurinkosumusta, se kuumeni Jupiteriin sen vetovoiman vaikutuksesta putoavan kaasuvirtauksen kitkasta. Alkujaan Jupiterin luminositeetti oli 0,01 Auringon luminositeettia, eli sama kuin himmeällä normaalilla tähdellä. . Jupiterin keskipisteessä saattoi vallita 50000 K:n lämpötila, ja sen läpimitta oli kymmenen kertaa nykyinen. Jupiter kutistui suunnilleen nykyiselleen 10 miljoonassa vuodessa. Miljoonan vuoden kuluttua syntymästään Jupiter säteili miljoonasosan Auringon säteilyvoimasta.
Osa ylimääräisestä Jupiterin säteilystä voi olla peräisin heliumin kohti keskustaa tapahtuvasta hitaasta vajoamisesta. Jupiterin kaasukehän atomeista noin 18&nbsp;% on heliumia ja 81&nbsp;% vetyä, mikä vastaa massasta 75&nbsp;% vetyä ja 24&nbsp;% heliumia. Tämä kaasukoostumus on suunnilleen sama kuin Auringossa. Jupiter pyörii navoilla 5 minuuttia hitaammin kuin päiväntasaajalla, koska se on kaasumainen kappale. Voidaan erottaa päiväntasaajan alueen pyöriminen, pyöriminen muualla ja sisustan pyöriminen, joka mitataan radiosäteilyn perusteella. Jupiterin sisustan magneettikenttä aiheuttaa muutoksia planeetasta tulevaan radiosäteilyyn.
Jupiterin kaasukehässä on runsaammin raskaita alkuaineita kuin niitä on Auringossa. Jupiterin kiinteä rautaydin on pieni. Nämä kaksi piirrettä selittynevät parhaiten niin, että Jupiteriin törmäsi sen syntyvaiheessa 10 Maan massainen supermaapallo, jonka aiheuttama törmäysmullistus höyrysti osan ytimestä ja nosti raskaita aineita planeetan vetyvaippaan.

Kaasukehä


Jupiterin kaasukehä on noin 1&nbsp;000 kilometriä paksu, ja pilvet ovat noin 75 kilometriä paksuja vesipilvistä ammoniakkijääpilviin. Jupiterin pilvien vaaleat raidat eli vyöhykkeet ovat nousevan virtauksen alueita ja tummemmat vyöt laskevan virtauksen alueita. Vyöhykkeet ovat vöitä hieman viileämpiä koska sijaitsevat korkeammalla kaasukehässä ja ovat vaaleampia. Lämpötila 70 km pilvien huipun alla on noin 30 C, ja pilvien huipulla -130°C.
Vaaleiden ja tummien raitojen leveys ja väri muuttuvat ajan mukana. Jupiterissa on nopeita tuulia jotka puhaltavat useinkin 600&nbsp;km/h. Pilvien erilaiset värit johtuvat eri lämpöisissä kaasukehän kerroksissa esiintyvistä erilaisista aineista. Jupiterin vyöhykkeiden ja vöiden pinnan suuntaiset valtavan nopeat tuulet saavat energiansa planeetan sisustasta. Sen kaasukehässä on jälkiä metaanista, vesihöyrystä, ammoniakista ja silikaateista. Kaasukehässä on myös hyvin pieniä määriä hiiltä, etaania, vetysulfidia, neonia, happea, fosfiinia ja rikkiä. Kaasukehän uloimmassa kerroksessa on jäätynyttä ammoniakkia kiteinä.
Jupiterissa on valtavia revontulia ja ukkosia, sillä sen magneettikenttä ja kaasukehän virtaukset ovat voimakkaampia kuin Maassa.

Magneettikenttä


Jupiterin magneettikentän voimakkuus on 4,28 gaussia, 14 kertaa Maan magneettikentän voimakkuus, ja dipolimomentti 20000 kertaa maan magneettikentän dipolimomentti. Se vaatii ainakin miljardien ampeerien virtoja Jupiterin metallisen vedyn kerroksessa, jossa toimii Jupiterin pyörimisen ylläpitämä dynamo.
Kenttä on 10 astetta kallellaan pyörimisakseliin nähden ja maalle vastakkainen. Jupiteria ympäröivä voimakas magneettikenttä vangitsee nopeita ja vaarallisia alkeishiukkanen, jotka saattavat helposti vahingoittaa avaruusluotaimia ja -aluksia.
Niinpä Jupiterillakin on noin 20 planeetan säteen päässä Van Allenin vyöhykkeet, joissa on säteily 10000 kertaa Maan Van Allenin vyöhykkeiden säteilyä voimakkaampaa.
Nämä hiukkaset tekivät NASA ''Pioneer 10'' laitteet melkein toimintakyvyttömiksi luotaimen lentäessä Jupiterin ohi vuonna 1973. Voimakkaan säteilyn vuoksi Jupiteriin ei voida tehdä miehitettyä lentoa, vaikka lentoon tarvittava teknologia olisikin olemassa. Mahdolliset miehitetyt lennot suuntautuisivatkin todennäköisesti Jupiterin sijasta sen kuille kuten Ganymedeselle tai Europa (kuu)lle.
Jupiterin magneettikenttä etäisyys Auringon suunnalla on 3–7 miljoonaa kilometriä eli 50–100 Jupiterin sädettä. Etäisyys vaihtelee huomattavasti aurinkotuuli mukaan. Aurinkotuuli venyttää Jupiterin yöpuolella planeetan magneettikentän pitkäksi pyrstöksi.
Jupiterin magneettikenttä aiheuttaa voimakasta radiosäteilyä, tasaista desimetriaalloilla ja epätasaista dekametriaalloilla. Osan radiosäteilystä synnyttävät Jupiterin magneettikentässä lähes valon nopeudella kiitävät elektronit. Tämä on synkrotronisäteilyä, jonka tuottavat hiukkaset kiitävät jopa 300–400 miljoonan kelvinin lämpötilaa vastaavilla nopeuksilla.
Io (kuu) tulivuorenpurkauksista vapautuu Ion radalla ionisoitunutta kaasua, plasmaa, joka aiheuttaa aika-ajoin purkauksia Jupiterista tulevaan radiosäteilyyn, silloin kun Io on tietyssä paikassa radallaan. Jupiterin magneettikentässä on sen päiväntasaajan tasossa plasmalevy, joka aika ajoin vaihtaa hiukkasia Iosta vapautuneesta kaasusta koostuvan munkkirinkilän kanssa.
Iosta tulevan renkaan hiukkastiheys vaihtelee huomattavasti Ion aktiivisuuden mukaan.
Jupiterin radiosäteily on pinnalla n. 20 kertaa niin voimakasta kuin Maassa. Lisäksi siinä kieppuvat hiukkaset aiheuttavat toisen vakaamman radioaaltovuon.

Pilvet


Jupiterissa on vaaleita vyöhykkeitä () ja tummia vöitä (). Vaaleat vyöhykkeet ovat matalapaineen alueita ja tummat vyöt korkeapaineen alueita. Vaaleat vyöhykkeet ovat korkeammalla olevia viileämpiä pilviä, joiden kohdalla tapahtuu kaasun virtausta ylöspäin. Jupiterin pilvet koostuvat tutkijoiden mukaan monesta eri aineista koostuvista kerroksista, mutta Galileo (luotain) havaitsi laskeutumispaikallaan vain ammoniakkipilvikerroksen.
Joskus havaitaan napa-alueilla SSSTB, SSSTZ ja NNNTB sekä NNNTZ. SEB ja NET ovat leveitä tummia vyöhykkeitä päiväntasaajan suunnassa. Jupiterin Jupiterin suuri punainen pilkku lyhenne on GRS (). Suuri punainen pilkku on STrZ:ssä oleva SEB:in sisään ulottuva pullistuma. Se on korkeapaineen vyöhyke. Sen reunalla on tumma pullistuma, Great Red Spot Hollow.
STB:ssä oli kolme pitkäikäistä lauhkean alueen ovaalia FA, BC ja DE enne kuin ne yhdistyivät
Jupiterin pieni punainen pilkku, eli ovaaliksi BA, joka kasvaa jatkuvasti.
Vöiden ja suuren punaisen pilkun tummuus vaihtelee vuosittain.
Koska Jupiterin pyörii nopeimmin planeetoista, saa se pilvet kiertymään nauhamaisiksi vöiksi. Jupiterissa puhaltavat tuulet ovat monta kertaa Maan rajuimpia tuulia voimakkaampia.
Jupiter voidaan jakaa viiteen kerrokseen, joista ensimmäinen on pilvien yläkerros ja viides on planeetan ydin. Ensimmäinen kerros koostuu tuulien pilvinauhoiksi puhaltamista pilvistä, toinen kerros on pilvikerroksessa olevat aukot, joista voi nähdä syvemmälle planeetan sisuksiin, kolmas kerros on noin 17&nbsp;000 kilometrin paksuinen, neljäs kerros taas on hyvin tiiviisti kasaan puristunutta vetyä ja tässä kerroksessa on noin 77&nbsp;% Jupiterin massasta. Viimeinen eli viides kerros on mahdollisesti kiinteä kiviydin.

Suuri punainen pilkku


:Pääartikkeli: ''Jupiterin suuri punainen pilkku
Kuva:Great Red Spot From Voyager 1.jpg:n kuvaamana]]
Jupiterissa esiintyy myös suhteellisen lyhytikäisiä korkeintaan pari vuotta kestäviä valkeita ja ruskeita tai punertavia täpliä, jotka ovat pyörremyrskyjä. Jupiterin ''Suuri punainen pilkku'' on aurinkokuntamme suurin pyörremyrsky, jonka tummuus muuttuu aika ajoin. Pilkku on soikea ja pitkulainen leveysasteiden suunnassa. Sen sijainti on 22° eteläistä leveyttä.
Aika ajoin pilkku haalenee niin, ettei sitä näe lainkaan. Pilkun mitat ovat suunnilleen 12&nbsp;000 x 25&nbsp;000&nbsp;km. Pilkun paikka, soikeus ja koko vaihtelevat vuosikymmenten saatossa. Pilkku vaeltelee ja vaihtaa värähdellen paikkaansa eri pituusasteille. Koko vaihtelee välillä n. 24–40&nbsp;000&nbsp;km × 12–14&nbsp;000&nbsp;km. Sata vuotta sitten pilkku oli kaksi kertaa nykyistä suurempi, eli sen pituus oli 50&nbsp;000&nbsp;km ja leveys 11&nbsp;000&nbsp;km, tämän jälkeen pilkku on pyöristynyt kutistuen pituussuunnassa. Pilkku pyörii vastapäivään ja yksi kierros kestää kuusi päivää. Pilkut ovat 8&nbsp;km ympäröivien pilvien huippujen yläpuolella.
Tietokonesimulaatioiden mukaan pilkku imee muita ilmakehän häiriöitä. Neptunus on samankaltainen tumma pilkku.
Jupiteriin on syntynyt jatkuvasti kasvava Jupiterin pieni punainen pilkku, toiselta nimeltään ovaali BA. Toukokuussa 2008 Jupiterin pinnalle ilmestyi kolmas pilkku, kooltaan kahta muuta pienempi. Kuitenkin vain kaksi kuukautta tämän jälkeen pilkku joutui Jupiterin suuren punaisen pilkun "imaisemaksi" ja katosi näin kokonaan.

Kuut


Kuva:Jupiter family.jpg Io (kuu), Europa (kuu), Ganymedes ja Kallisto (kuu).]]
Jupiterin suurimmat kuut ovat Galilein löytämät Io (kuu), Europa (kuu), Ganymedes ja Kallisto (kuu), jotka ovat kooltaan pienen planeetan kokoisia.
Näiden sisällä kiertää joukko pienempiä kuita, mm. punainen, perunan muotoinen Amalthea (kuu). Sisemmät kuut kiertävät renkaita ulompana ja niiden sisässä.
Jupiterilla on ympärillään eräänlainen kuista koostuva "pienoisaurinkokunta".
Sisemmät kuut lienevät syntyneet Jupiterin syntyessä, mutta kaukana olevat ulompien kuiden ryhmät ovat ehkä siepattuja asteroidi. Toisten tutkijoiden mukaan nämäkin kuut ovat syntyneet Jupiterin ympärille, koska pikkuplaneettasieppaukset ovat heidän mukaansa harvinaisia.
Yhteensä kuita on löydetty jo 64. Jupiterilla onkin enemmän kuita kiertolaisinaan kuin millään muulla aurinkokuntamme planeetalla.
Tämä ei ole ihme, planeetta pystyy suurella vetovoimallaan vaikuttamaan kauas aurinkokunnassa.
Galileo Galilei näki Jupiterin neljä suurinta kuuta ensimmäisenä kaukoputkellaan vuonna 1610 ja oletti aivan oikein niiden olevan Jupiterin kiertolaisia. Seuraava kuu Amalthea (kuu) löytyi vasta vuonna 1892. Sittemmin paremmilla havaintolaitteilla on havaittu Jupiteria kiertämässä yhä pienempiä kuita ja varsinkin 2000-luvun alussa niitä on löydetty kymmenittäin.

Suuret kuut


Kuva:Jupitermoon.jpg, Europa (kuu), Ganymedes ja Kallisto (kuu).]]
Jupiterin neljä suurta kuuta Io (kuu), Europa (kuu), Ganymedes ja Kallisto (kuu) kiertävät niin lähellä Jupiteria, että Jupiterin vetovoima on lukinnut ne kiertämään aina saman puolen kohti Jupiteria.
Vuorovesivoimat ovat tehneet luotainkuvissa pizzaa muistuttavasta Io (kuu) Aurinkokunnan tuliperäisimmän kappaleen. Kuu kiertää Jupiterin magneettikentän sisällä tappavan voimakkaassa säteilyvyöhykkeessä, ja sen asema radallaan vaikuttaa Jupiterin radiosäteilyyn.
Iossa on vettä hyvin vähän, jos lainkaan.
Europa (kuu)-kuulla on tasainen jäinen pinta, jossa on railoja. Kuu lienee ollut sula melko äskettäin.
Noin 15 km paksun jään alla lienee noin 100 km sulaa vettä. On arveltu, että tässä vedessä voisi olla alkeellista elämää.
Ganymedes on Aurinkokunnan suurin kuu, ja sen pinnalla on Kuun meret muistuttavia tummia alueita. Kuulla on happea sisältävä ohut kaasukehä, ja magneettikenttä toisin kuin millään muulla tunnetulla kuulla. Happi lienee peräisin Auringon säteilyn hapeksi ja vedyksi hajottamasta vedestä, raskaampi happi leijuu Ganymedeksen yllä veden toisen aineosan vedyn karatessa kevyempänä avaruuteen.
Kallisto (kuu) on Jupiterin toiseksi suurin kuu ja suunnilleen planeetta Merkurius kokoinen. Ruskea Kallisto on aurinkokunnan kraatteri kuu.
Jupiterin suuret kuut Io, Europa ja Ganymedes ovat 1:2:4 rataresonanssi eli niiden kiertoaikojen suhde on 1:2:4. Tässä resonanssisysteemissä ovat mukana myös Amalthea ja Kallisto.

Rengas


Jupiterin heikko rengasjärjestelmä koostuu pääosin Adrasteia- ja Metis-kuista irtoavasta pölystä. Rengas näkyy vain avaruusluotainten ottamissa kuvissa. Pöly on savunkaltaista ja irtoaa kuusta meteoriittien iskuista. Kaksi lisärengasta on irronnut Thebe ja Amalthea -kuista. Jupiterilla on myös kaukainen rengas. Rengashiukkasten läpimitta on vain muutama mikroni. Halo on harva rengas, jonka hiukkaset liikkuvat kohti planeettaa. Renkaat ovat hyvin tummia, niiden albedo on vain 0,05.
Päärenkaan massa on 10<sup>13</sup> kilogrammaa.

Synty


Jupiter lienee syntynyt aikaisemmin kuin Maa,jopa ehkä 3–10 miljoonaa vuotta aikasemmin.
Yleensä ollaan sitä mieltä, että Jupiter syntyi jäästä ja kivestä koostuneen planeetan kasvettua niin suureksi, että se pystyi keräämään kaasua alkuaurinkoa ympäröivästä esiplanetaarisesta kaasu- ja pölykiekosta. Jupiterin kiinteistä aineista koostuvan ytimen massa olisi silloin vähintään 10 Maan massaa. Jotkut tutkijat ovat väittäneet Jupiterin kutistuneen muutamassa sadassa vuodessa tiheän Aurinkoa ympäröivän kaasukiekon häiriöstä. Muodostuttuaan Jupiter säteili lämpöä niin runsaasti, että se hehkui punaisena. Nykyisten siirtymisteorioitten (migraatioteorioitten) kannattajat uskovat Jupiterin siirtyneen radallaan 0,45 AU 100&nbsp;000 vuodessa. Siirtyminen on johtunut Jupiterin ja ympäröivän kaasu- ja pikkuplaneettakiekon välisestä vuorovaikutuksesta. Alkuaurinkosumun kaasukiekossa liikkunut Jupiter on saattanut singota pikkuplaneettoja radoille, joissa ne törmäävät Maahan ja kiihdyttänyt siten Maan syntyä.

Vaikutus aurinkokuntaan


Jupiterilla on mahtava vetovoima ja se on Auringon jälkeen aurinkokunnan toiseksi merkittävin kappale. Jupiterin radalla kiertää monia niin sanottuja troijalainen asteroidi, jotka sijaitsevat sen kiertoradalla noin 60° planeetan edessä ja takana. Se on siepannut osan komeetoista kymmeniä komeettoja käsittävään Jupiterin komeettaperheeseen. Jupiter on aiheuttanut vetovoimallaan asteroidivyöhyke alueita, joissa asteroideja ei ole lainkaan. Arvellaan että kaukaisessa aurinkokunnan menneisyydessä Jupiter on estänyt suuren planeetta synnyn asteroidivyöhykkeelle.
Jupiterin arvellaan singonneen valtavat määrät komeettoja Oortin pilvi. On myös esitetty spekulaatioita, joiden mukaan Maan vesi olisi saanut alkunsa Jupiterin vetovoimallaan sinkoamista komeetoista. Jos pieni kappale – kuten komeetta – ohittaa läheltä suuren kappaleen, pieni kappale voi sinkoutua suurella nopeudella kauas avaruuteen.
Todennäköisesti Jupiterin sijainnin ja suuren massan vuoksi planeetta imee komeettoja ja asteroideja itseensä muita planeettoja enemmän. On arveltu, että ilman Jupiteria Maahan törmäisi kilometrin läpimittainen asteroidi joka 50. vuosi. Toisaalta se, että Jupiterin massainen planeetta on estänyt suuren planeetan synnyn asteroidivyöhykkeelle, on saattanut edistää evoluutiota Maassa, nimittäin muutaman kymmenen miljoonan vuoden välein tapahtuva joukkotuho pyyhkii pois lajeja ja antaa tilaa uusille lajeille, vauhdittaen näin evoluutiota. Esimerkiksi dinosaurus eivät suuren kokonsa vuoksi tarvinneet älykkyyttä ja sopeutuivat hyvin vain kuumiin oloihin.

Shoemaker-Levy 9:n törmäys


Kuva:Shoemaker-Levy 9 on 1994-05-17.png kuva Shoemaker-Levy 9:stä vuodelta 1994.]]
Yli kaksikymmentä komeetta Shoemaker-Levy 9:n kappaletta iskeytyi Jupiterin eteläiselle puoliskolle 16. heinäkuuta–22. heinäkuuta 1994. Tapahtuma oli ensimmäinen kahden aurinkokunnan kappaleen välinen törmäys, josta voitiin tehdä suoria havaintoja.
Shoemaker-Levy 9 oli aluksi kokonainen komeetta, mutta Jupiterin valtava vetovoima repi sen kappaleiksi ja kaappasi mukaansa. Palaset kiersivät hetken aikaa Jupiteria ja iskeytyivät sitten planeettaan suurella voimalla. Tämä törmäys vapautti Jupiterin kaasukehään enemmän energiaa kuin kaikkien maailman ydinaseiden teho yhteensä.
Heinäkuussa 2009, tarkalleen viidentoista vuoden kuluttua Shoemaker-Levy 9:n törmäyksestä Jupiter ilmeisesti joutui uuden törmäyksen kohteeksi. Kaukoputkihavainnot viittasivat törmäykseen, jonka aiheutti mahdollisesti jokin komeetta.

Jupiterin tutkimuksen historiaa


Ennen avaruusaikaa


Jupiter on helppo havaita paljain silmin ja tunnettiin jo esihistoriallisena aikana. Klaudios Ptolemaios maakeskinen maailmankuva se oli viides Maata kiertäneistä planeetoista sisältä päin lukien. Muiden planeettojen tapaan se siirrettiin kiertämään Aurinkoa Nikolaus Kopernikus Aurinkokeskinen maailmankuva. Tarkemmin itse Jupiteria tutki vasta Galileo Galilei, joka ensimmäisenä suuntasi sitä kohti hiljattain kehitetyn kaukoputki. Galilei tutki usein Jupiteria ja hän löysikin sitä kiertävät Galilein kuut. Giovanni Domenico Cassini määritti planeetan pyörähdysajan, Friedrich Bessel sen massan. 1664 Robert Hooke havaitsi Suuren punaisen pilkun.

Jupiteria tutkineita avaruusluotaimia


Jupiter on Guinnessin ennätysten kirjan mukaan tutkituin planeetta heti maapallon jälkeen.

Pioneer 10 ja 11


Runsaasti tietoja on saatu amerikkalaisilla avaruusluotain, jotka ovat tutkineen Jupiteria. Pioneer 10 ja Pioneer 11 lensivät Jupiterin ohi 1970-luvulla.
Näiden luotainten antama kuvanlaatu oli kuitenkin 1970-luvun luotainten tapaan varsin huono.
Pioneer 10 oli ensimmäinen Jupiterista lähihavaintoja tehnyt ihmisen tekemä laite. Se laukaistiin matkaan 2. maaliskuuta 1972. Pioneer 11 taas oli lähes identtinen verrattuna Pioneer 10:een ja se olikin rakennettu varakappaleeksi, mikäli Pioneer 10 sattuisi hajoamaan matkallaan ulos aurinkokunnasta.

Voyagerit


Hyviä kuvia antoivat vasta Voyager 1 ja Voyager 2 1980-luvun alussa.
Voyager 1 painoi 815 kilogrammaa ja se lähetettiin pitkälle matkalleen 5. syyskuuta 1977. Voyager&nbsp;1 aloitti Jupiterin kuvaamisen tammikuussa 1979 ja lähimpänä planeettaa se oli 5. maaliskuuta 1979, jolloin se oli noin 349&nbsp;000 kilometrin päässä planeetan keskuksesta. Lähietäisyys mahdollisti suuremman havaintotarkkuuden. Suurin osa kuita, rengasjärjestelmiä, magneettikenttiä ja säteilyä koskevista havainnoista tehtiinkin ohilentoa edeltävänä ja seuraavana vuorokautena. Planeetan valokuvaus päättyi huhtikuussa. Kumpikin Voyager-luotain teki tärkeitä uusia havaintoja Jupiterista ja sen kiertolaisista. Yllättävin niistä oli Io (kuu)-kuun tuliperäinen toiminta, jota ei ollut aikaisemmin havaittu Maasta tai Pioneer&nbsp;10 ja Pioneer&nbsp;11 -luotaimien ohilennoilla.
Voyager 2 taas ei tutkinut Jupiteria yhtä paljon kuin lähes identtinen kaksoiskappaleensa Voyager&nbsp;1. Voyager&nbsp;2 (alkujaan tarkoitettu olemaan Mariner&nbsp;12) otti suurimman osan vauhdistaan kiertämällä Saturnusta, minkä vuoksi se sinkoutui nopeasti Uranus ja Neptunus luo jättäen Jupiterin vähemmälle huomiolle.

Galileo


18. lokakuuta 1989 laukaistu ydinkäyttöinen Galileo (luotain) oli aikansa suurin ja kallein luotain. NASAn insinöörit olivat kaavailleet sen tehtäviksi mm. lähettää liikkuvaa kuvaa Jupiterin pilvistä. Galileon suunniteltiin pystyvän lähettämään maapallolla sijaitsevalle havaintoasemalle n. 130 000 bittiä dataa sekunnissa, mutta pääantennin vaurioiduttua oli lopulta tyydyttävä apuantennin vaivaiseen 160 bittiin sekunnissa. Tämän vuoksi osasta Galileon toiminnoista oli luovuttava ja mm. edellä mainittu liikkuvan kuvan lähettäminen katsottiin mahdottomaksi.
Galileon oli tarkoitus tutkia Jupiteria ja sen kuita perusteellisesti, mutta teknisten virheiden vuoksi projekti epäonnistui osittain. Galileo välitti kuitenkin tärkeää tietoa havaintoasemalleen, eikä kallis projekti mennyt täysin hukkaan. Galileo mm. lähetti Jupiterin kaasukehään iskeytymisluotaimen, joka lähetti mittaustietoja ennen murskautumistaan suuressa paineessa. Galileo havainnoi myös Shoemaker-Levy 9 komeetan jäännöksien törmäystä Jupiteriin.Kuva:PIA04866 modest.jpg-luotaimen Jupiterista ottama kuva.]]
Jupiterin kuista Galileo tutki enimmäkseen Io (kuu), Ganymedestä, Europa (kuu) ja Kallisto (kuu). Ion tapauksessa Galileo keräsi lisätietoa Voyager-luotaimien Iossa havaitsemasta tuliperäisestä toiminnasta. Galileon havainnot Europasta taas viittasivat siihen, että jääpeitteen alla oli meri.

Cassini-Huygens -luotaimen ohilento


Saturnus tutkimiseen tarkoitettu Cassini-Huygens -luotain oli lähimmillään Jupiteria 30. joulukuuta 2000 ja suoritti lukuisia tieteellisiä mittauksia. Kuukausia kestäneen ohilennon aikana luotain otti noin 26&nbsp;000 valokuvaa, joiden joukossa oli tähän saakka yksityiskohtaisin koskaan Jupiterista otettu värivalokuva. Kuvan pienimmät yksityiskohdat ovat noin 60 km:n kokoisia.

New Horizons


Pluto (kääpiöplaneetta)on matkalla oleva New Horizons -luotain ohitti Jupiterin 28. helmikuuta 2007. Luotain käytti planeettaa painovoimalinkona, ja ohilentoa käytettiin hyväksi planeetan ja sen kuiden tutkimukseen ja luotaimen laitteiden testaukseen.

Juno


Juno (luotain) on 5. elokuuta 2011 laukaistu Jupiteria tutkiva Nasan luotain.

Massa


Jupiterin massaa (lyhennetään esim. ''M''<sub>J</sub> tai MJ ) käytetään mittayksikkönä ilmoitettaessa esim. ruskea kääpiö ja eksoplaneetta massoja.
Jupiterin massa on 1,899<math>\cdot</math>10<sup>27</sup> kg eli MJ = 317,8 Maan massaa, tai MJ = 0,0009545 Auringon massaa. Auringon massa on 1047,7 Jupiterin massaa.
Eksoplaneettoja massoja ilmoitettaessa käytetään myös Saturnuksen massaa, joka on 5,6846<math>\cdot</math>10<sup>26</sup>&nbsp;kg eli 95,162 Maan massaa, eli melko tarkkaan 0,3 Jupiterin massaa. Kolmannen vertailuplaneetan, Neptunuksen massa on 1,0243<math>\cdot</math>10<sup>26</sup>&nbsp;kg eli 17,147 Maan massaa tai 0,054 Jupiterin massaa. Jupiter on 18,53 kertaa Neptunusta massiivisempi.

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


#
#
#
#

Aiheesta muualla


http://www.astronetti.com/tahtitieto/jupiter.htm Astronetti.com, tähtiharrastustietoa
http://www.nineplanets.org/jupiter.html tietoa Jupiterista englanniksi
http://www.ursa.fi/kosmos/j/jupiter.html Jupiter Ursan Kosmos-tietokannassa
http://www.gfdl.noaa.gov/~gw/ Karttoja ja kaavioita
http://www.me.berkeley.edu/cfd/videos.htm Videoita Jupiterin ilmiöistä
Luokka:Jupiter
af:Jupiter (planeet)
als:Jupiter (Planet)
am:ጁፒተር
ang:Þunor (dweligend)
ar:المشتري
an:Chupiter (planeta)
frp:Jupitèr (planèta)
as:বৃহস্পতি গ্ৰহ
ast:Xúpiter (planeta)
gn:Húpiter
az:Yupiter (planet)
id:Yupiter
ms:Musytari
bn:বৃহস্পতি গ্রহ
zh-min-nan:Bo̍k-chheⁿ
jv:Yupiter
su:Jupiter
ba:Юпитер (планета)
be:Планета Юпітэр
be-x-old:Юпітэр (плянэта)
bar:Jupiter (Planet)
bo:ཕུར་བུ།
bs:Jupiter
br:Yaou (planedenn)
bg:Юпитер (планета)
ca:Júpiter (planeta)
cv:Юпитер (планета)
cs:Jupiter (planeta)
cy:Iau (planed)
da:Jupiter (planet)
de:Jupiter (Planet)
nv:Jíbitoo
et:Jupiter
el:Δίας (πλανήτης)
eml:Zòbia
en:Jupiter
es:Júpiter (planeta)
eo:Jupitero (planedo)
ext:Júpiti (praneta)
eu:Jupiter (planeta)
fa:مشتری (سیاره)
hif:Brahaspati
fo:Jupiter
fr:Jupiter (planète)
fy:Jupiter
ga:Iúpatar (pláinéad)
gv:Jupiter
gd:Am Bliogh
gl:Xúpiter
gan:木星
gu:ગુરુ (ગ્રહ)
xal:Пүрвə һариг
ko:목성
haw:Ka‘āwela
hy:Յուպիտեր (մոլորակ)
hi:बृहस्पति (ग्रह)
hr:Jupiter (planet)
io:Jupitero
ilo:Hupiter
ia:Jupiter (planeta)
os:Юпитер (планетæ)
is:Júpíter (reikistjarna)
it:Giove (astronomia)
he:צדק (כוכב לכת)
kn:ಗುರು (ಗ್ರಹ)
pam:Jupiter
ka:იუპიტერი (პლანეტა)
csb:Jupiter
kk:Юпитер
kw:Yow (planet)
ky:Юпитер
sw:Mshtarii
kv:Юпитер
ht:Jipitè (planèt)
ku:Berçîs
lez:Юпитер
la:Iuppiter (planeta)
lv:Jupiters (planēta)
lb:Jupiter (Planéit)
lt:Jupiteris (planeta)
lij:Giòve (astronomia)
li:Jupiter (planeet)
jbo:iupiter
hu:Jupiter
mk:Јупитер
ml:വ്യാഴം
mt:Ġove (pjaneta)
mr:गुरू ग्रह
arz:المشترى
mwl:Júpiter (planeta)
mdf:Юпитерь (шары тяште)
mn:Бархасбадь
my:ကြာသပတေးဂြိုဟ်
mzn:مشتری
nah:Huēyitzitzimicītlalli
nl:Jupiter (planeet)
nds-nl:Jupiter (planeet)
ne:बृहस्पतिग्रह
ja:木星
frr:Jupiter
no:Jupiter
nn:Planeten Jupiter
nov:Jupitere (planete)
oc:Jupitèr (planeta)
or:ବୃହସ୍ପତି
uz:Yupiter
pa:ਬ੍ਰਹਿਸਪਤ
pnb:مشتری
ps:مشتري
km:ភពព្រហស្បតិ៍
pms:Gieuv (pianeta)
nds:Jupiter (Planet)
pl:Jowisz
pt:Júpiter (planeta)
kaa:Yupiter (planeta)
ksh:Juppitter (Planneet)
ro:Jupiter
rm:Jupiter (planet)
qu:Pirwa
ru:Юпитер
rue:Юпітер (планета)
sah:Юпитер
se:Jupiter
sa:गुरुग्रहः
stq:Jupiter
sq:Jupiteri
scn:Giovi (pianeta)
si:බ්‍රහස්පති ග්‍රහයා
simple:Jupiter
sk:Jupiter
sl:Jupiter
szl:Jowisz
so:Cirjeex
ckb:هەسارەی موشتەری
sr:Јупитер
sh:Jupiter (planeta)
sv:Jupiter
tl:Hupiter (planeta)
ta:வியாழன் (கோள்)
tt:Юпитер (планета)
te:గురుడు
th:ดาวพฤหัสบดี
vi:Sao Mộc
tg:Муштарӣ
chr:ᏧᏈᏓ
tr:Jüpiter
uk:Юпітер (планета)
ur:مشتری
ug:يۇپىتېر
za:Ndaundeiqfaex
fiu-vro:Jupitõr (hod'otäht)
zh-classical:木星
war:Hupiter
wo:Yupiter
yi:יופיטער
yo:Júpítérì
zh-yue:木星
diq:Jupiter
bat-smg:Jopėteris (planeta)
zh:木星

Jeesus


Jeesus Nasaretilainen, Kristinusko Jeesus Kristus, oli Uusi testamentti mukaan juutalaisuus uskonnollinen uudistaja ja kristinuskon jumalan Jahven poika, joka tuomittiin Jerusalemissa kuolemaan ristiinnaulitseminen.
Jeesuksesta kertovia kirjallisia lähteitä ei ole Jeesuksen oletetulta elinajalta (ajanlaskun alussa n. 7–2 eaa. – n. 26–36 jaa.), eikä häneltä tunneta omia kirjoituksia. Kertomuksia Jeesuksen elämästä koottiin yhteen ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla. Pääasiallisia lähteitä Jeesuksen elämästä ovat Uusi testamentti evankeliumit.
Kristinuskon mukaan Jeesus on maailman vapahtaja, Vanha testamentti ennustuksien Messias ja Jahve ainoa poika, joka sovitus (teologia) ihmiskunnan synti kuolemallaan ja voitti kuoleman Ylösnousemus. Islam pitävät Jeesusta profeettana.
Jeesuksesta käytetään myös nimeä ''Kristus'', joka on peräisin kreikan kieli sanasta , ''Khristos'', ja käännös heprean sanasta Messias, voideltu eli siunattu. Sanaa voideltu käytetään Vanha testamentti alkujaan Israelin kuningaskunta. Myöhemmin sana vakiintui tarkoittamaan nimenomaan profeetta ennustamaa tulevaa vapauttajakuningasta. Kristus-nimestä johdettiin myöhemmin Kristuksen seuraajia tarkoittava nimitys kristitty. Monet taiteilijat ovat käyttäneet Jeesusta ja hänen elämäänsä teostensa aiheina.

Jeesus evankeliumeissa


Tiedosto:Christ pantocrator daphne1090-1100.jpglainen mosaiikki noin vuodelta 1090–1100. Ikonitaiteen perinteen mukaisesti ikoniin on kuvattu nimien "Jeesus Kristus" ensimmäiset ja viimeiset kirjaimet (, IC XC) ja hänen sädekehässään on risti.]]
Kristillinen käsitys Jeesuksesta perustuu Uusi testamentti neljään kanoniseen evankeliumiin.

Syntymä


Evankeliumien mukaan Jeesuksen äiti oli nimeltään Neitsyt Maria. Vanhimmassa Markuksen evankeliumi ei mainita Jeesuksen isää. Matteuksen evankeliumi, Luukkaan evankeliumi ja Johanneksen evankeliumien mukaan Jeesuksen isän nimi oli Joosef (Marian puoliso). Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Joosef ei ollut kuitenkaan Jeesuksen biologinen isä, vaan Maria tuli raskaaksi Pyhä Henki vaikutuksesta ollessaan vielä neitsyt. Matteuksen ja Luukkaan mukaan Maria oli vain Kihlaus Joosefin kanssa tullessaan raskaaksi. Luukkaan evankeliumin mukaan enkeli ilmoitti Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Hänen oli annettava lapselle nimeksi Jeesus.
Tiedosto:Stefan Lochner 005.jpg, ''Jeesuksen syntymä'', noin 1445.]]
Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit esittävät kumpikin luettelon Jeesuksen sukujuurista. Matteuksen evankeliumin luettelossa sukujuuret esitetään 29 sukupolven taakse juutalaisten isään Abrahamiin. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja tähtää sanomansa kristinuskoon kääntyneisiin juutalaisiin. Luukkaan evankeliumin luettelo ulottuu 41 sukupolven taakse ihmiskunnan isään Aadamin saakka. Näin Luukaksen evankeliumin kirjoittaja korosti pelastuksen yleistä luonnetta. Molemmissa luetteloissa mainitaan kuningas Daavid.

Jeesuksen lapsuus


Evankeliumien mukaan Jeesuksen vanhemmat olivat kotoisin Nasaretista ja Jeesus itse syntyi Betlehemissä. Hän oli useasta sisaruksesta vanhin.
Ollessaan pieni lapsi Jeesus joutui pakenemaan Herodes Egypti. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen synnyttyä Betlehemissä kuningas Herodeksen päivinä itäisiltä seuduilta tuli Jerusalemiin tähdistäennustajia, jotka sanoivat nähneensä hänen tähtensä ollessaan idässä. Kun Herodeksen kuuli tästä, hänessä heräsi pelkoa ja epäluuloa. Kun hän sai tietää ylipapeilta ja kirjanoppineilta, että Kristuksen oli määrä syntyä Betlehemissä, hän kutsui tähdistäennustajat luokseen ja otti heiltä selville tähden ilmaantumisajan. Herodes pyysi tähdistäennustajilta, että he tulisivat ilmoittamaan hänelle lapsen olinpaikan. Tähdistäennustajat eivät palanneetkaan Herodeksen luo, koska he saivat jumalisen varoituksen olla tekemättä niin. Tämä sai Herodeksen raivoihinsa ja hän määräsi surmattavaksi kaikkialta Betlehemistä ja sen seuduilta kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat. Jeesuksen vanhemmat olivat sillä välin vieneet hänet Egyptiin, koska Jumala oli varoittanut heitä.
Jeesuksen myöhemmästä lapsuudesta ja nuoruudesta kerrotaan vain yksi tapaus. Luukkaan evankeliumin mukaan hän kävi vanhempineen 12-vuotiaana Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla, mutta paluumatkalla vanhemmat huomasivat hänen kadonneen. Hänet kuitenkin löydettiin Jerusalemin toinen temppeli, jonne hän oli jäänyt keskustelemaan opettajien kanssa, jotka ihmettelivät hänen ymmärrystään.

Kaste ja kiusaukset


Tiedosto:Andrea del Verrocchio 002.jpg, ''Jeesuksen kaste'', noin 1475.]]
Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus oli isänsä Joosefin tavoin rakennusmies. Evankeliumien mukaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana.
Markuksen evankeliumin alku kuvaa Jeesuksen Johannes Kastajalta saamaa kastetta. Markuksen ja Matteuksen evankeliumien mukaan Jeesus tuli Jordan (joki)-joelle, jossa Johannes oli saarnannut ja kastanut joukoittain ihmisiä. Matteuksen evankeliumin mukaan Johannes kieltäytyi aluksi Jeesuksen kastamisesta, koska katsoi olevansa siihen liian arvoton. Kasteen jälkeen taivaat avautuivat ja kyyhkynen laskeutui Jeesuksen päälle.
Johannes Kastaja esitetään Jeesuksen tuloa valmistelevana. Johannes Kastaja kutsui ihmisiä parannuksen tielle ja uskoi lopun ajan olevan hyvin lähellä. Kaste merkitsi katumusta.
Matteuksen evankeliumin mukaan kasteen jälkeen Jeesus meni erämaahan ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Tänä aikana Paholainen#Saatana_kristinuskossa ilmestyi Jeesukselle ja houkutteli häntä kolme kertaa paljastamaan yliluonnollinen kykynsä osoittaakseen olevansa Jumalan Poika. Jeesus torjui jokaisen kiusauksen vastaamalla lainauksella Viides Mooseksen kirja. Saatana lähti torjuttuna ja enkelit tekivät Jeesukselle palvelusta.

Opettajana


Aloitettuaan toimintansa Jeesus valitsi kaksitoista ensisijaista apostolit, niin sanotut apostolit. Häntä seurasi myös paljon muita ihmisiä, jotka on myös luettu opetuslapsiksi. Heidän joukkoonsa kuului evankeliumien mukaan myös naisia, muun muassa Magdalan Maria.
Tiedosto:Bloch-SermonOnTheMount.jpg, ''Vuorisaarna'', 1890.]]
Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus keräsi parhaimmillaan tuhatmäärin ihmisiä ympärilleen. Evankeliumien kuvauksen mukaan hän toimi pääasiassa Galilean ja Perean alueilla, eli nykyisen Israelin ja Jordanian alueella Jordan-joen kummallakin puolella. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikaan sijoittui kolme pääsiäinen. Tämän johdosta perinteisen näkemyksen mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikana on pidetty kolmea vuotta. Muiden evankeliumien antaman kuvan mukaan Jeesuksen julkinen toiminta olisi kestänyt noin puolitoista-kaksi vuotta.
Evankeliumien Jeesus saarnasi ihmisille taivasten valtakunta tuloa, parannuksen teon tarvetta, ehdotonta rakkautta Jumalaa, lähimmäisiä ja myös vihollisia kohtaan, puhuen palvelemisesta, nöyryydestä, pahojen tekojen eli syntien anteeksiantamisesta ja Tooran hengen noudattamisesta sen kirjaimen lisäksi.
Tunnetuin Jeesuksen opetuksista on niin sanottu vuorisaarna, joka on Matteuksen evankeliumissa. Se sisältää Jeesuksen tunnetuimmat opetukset sekä muun muassa Isä meidän -rukouksen. Jeesuksen opetukset olivat usein Allegoria: suuri osa niistä kuvailee, mitä taivasten valtakunta on ja mitä se ei ole.
Evankeliumeissa Jeesus tapasi usein yhteiskunnan hylkimiä ihmisiä, muun muassa samarialaiset, rikollisia ja prostituoituja, joita juutalaiset halveksivat. Farisealaiset, joiden kanssa Jeesus asetetaan usein vastakkain, valittaessa näistä Jeesus vastaa Matteuksen evankeliumissa: ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä”. Hän korosti rakkautta ja syntien anteeksiantoa. Kuuluisia tarinoita ovat muun muassa aviorikoksen tehnyt nainen, laupias samarialainen ja veronmaksukysymys. Jeesuksen opetuksia on myös rakkauden kaksoiskäsky.
Evankeliumien Jeesus opetti myös, että Eskatologia maailmanlaajuisine mullistuksineen tapahtuvat ennen kuin sukupolvi, jolle hän saarnasi, katoaa.
Evankeliumeissa Jeesus tekee useita ihmeitä, kuten parantamisia, riivaajien karkottamisia, Kaanaan häät, veden päällä käveleminen sekä henkilöiden, kuten Lasarus, herättämisiä kuolleista..

Pidätys, oikeudenkäynti ja tuomio


Tiedosto:El Greco 016.jpg, ''Jeesus ajaa kauppiaat pois temppelistä'', noin 1600.]]
Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus tuli opetuslapsineen Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ja hänen saapuessaan kaupunkiin suuri joukko ihmisiä huusi: ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!”.
Evankeliumin mukaan Jeesus aiheutti häiriötä Jerusalemissa kaatamalla rahanvaihtajien pöydät Jerusalemin toinen temppeli, sanoen heidän tehneen temppelistä ”rosvojen luolan”. Myöhemmin samalla viikolla Jeesus vietti pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Sen aikana hän ennusti, että yksi opetuslapsista tulisi pettämään hänet ja että hän tulee kuolemaan pian. Tämän aterian aikana Jeesus otti leivän ja viinin ja asetti ehtoollinen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne” ja ”tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne”. Aterian jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen rukoilemaan Getsemanen puutarhaan.
Evankeliumien mukaan Jeesus vihastutti toiminnallaan aikansa juutalaisia ylipappeja ja lainopettajia, minkä vuoksi hänet haluttiin vaientaa. Johanneksen evankeliumi mainitsee Sanhedrin kokouksen, jossa käsiteltiin uhkaa, jonka Jeesus muodosti hallitusjärjestelmän vakaudelle. Muissa evankeliumeissa tätä ei mainita lainkaan, vaan kaikki syy laitetaan pappispuolueelle.
Tiedosto:Giotto - Scrovegni - -31- - Kiss of Judas.jpg, ''Juudaksen suudelma'', noin 1304–1306.]]
Markuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen pidätti ”miekoin ja seipäin aseistautunut miesjoukko”. Joukon olivat lähettäneet ”ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat”. Evankeliumin mukaan pidätys tapahtui yöllä, koska Jeesus oli suosittu ja viranomaiset halusivat välttää levottomuudet. Niin sanottujen synoptiset evankeliumit mukaan Jeesuksen petti Juudas Iskariot, yksi opetuslapsista, osoittaen Jeesuksen sotilaille suutelemalla tätä. Jotkut opetuslapset yrittivät tehdä vastarintaa sotilaille, mutta Jeesus kielsi heitä. Jeesuksen pidätyksen jälkeen opetuslapset pakenivat ja hajaantuivat.
Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus vietiin tuomittavaksi Sanhedrinin eteen ja hän vahvistaa olevansa Messias. Jeesus tuomittiin jumalanpilkka. Evankeliumien mukaan juutalaisilla ei ollut oikeutta kuolemantuomion täytäntöönpanoon, joten Jeesus luovutettiin Rooman prokuraattori Pontius Pilatus. Matteuksen evankeliumin mukaan Pilatus kääntyi kansan puoleen, joka sai valita joko Jeesuksen tai Barabbas vapautettavaksi. Väkijoukko huusi Barabbaan vapaaksi ja Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Pilatus pesi kätensä osoittaakseen, ettei ollut vastuullinen päätöksestä.

Ristiinnaulitseminen ja kuolema


Tiedosto:Bernardo Daddi 002.jpg, ''Jeesus ristiinnaulittuna'', noin 1340–1345.]]
Jeesus vietiin Golgatalle Ristiinnaulitseminen. Teloitustapa oli roomalainen, sillä juutalaisten teloitustapa oli kivittäminen. Evankeliumien mukaan Jeesus kuoli iltapäivällä. Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen kuoleman aikoihin tapahtui maanjäristys ja taivas pimentyi keskipäivästä noin kello kolmeen. Markuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan varakas juutalainen Joosef Arimatialainen sai Pilatukselta luvan ottaa Jeesuksen ruumis ja haudata se omaan hautaansa Jeesuksen kuoleman muistopäivänä vietetään kristinuskossa pitkäperjantaita, joka on kaksi päivää ennen pääsiäissunnuntaita.

Ylösnousemus ja taivaaseenastuminen


Uuden testamentin mukaan Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisestaan.
Evankeliumien mukaan tyhjän haudan löysivät ensimmäisenä naispuoliset opetuslapset, jotka olivat tulleet voitelemaan Jeesuksen ruumiin. Markuksen evankeliumin mukaan valkoisiin pukeutunut nuori mies oli haudalla ja kertoi ylösnousemuksesta. Matteuksen evankeliumin mukaan enkeli ilmestyi haudalla. Luukkaan evankeliumin mukaan enkeleitä oli kaksi.
Tiedosto:CzechowiczSzymon.1758.Zmartwychwstanie.jpg, ''Ylösnousemus'', 1758.]]
Kaikkien evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi useille ihmisille kuolemansa jälkeen eri paikoissa. Markuksen ja Johanneksen evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle haudalla. Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmestyy kahdelle matkalaiselle Emmaus tiellä. Yhteen kokoontuneille opetuslapsilleen hän ilmestyi samana iltana.
Matteuksen evankeliumissa ylösnoussut Jeesus antaa lähetyskäskyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen – – ”. Jeesus lupasi tulla takaisin täyttääkseen ennustukset. Markuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Jeesus nousi opetuslastensa silmien edessä Taivas (kristinusko), mikä Apostolien teot mukaan tapahtui neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen.
Uuden testamentin mukaan näiden kokemusten seurauksena Jeesuksen opetuslapset alkoivat saarnata evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksen ylösnousemus.

Uskonnolliset käsitykset


Kuva:StJohnsAshfield StainedGlass GoodShepherd Face.jpg

Kristillinen oppi Jeesuksesta


Kristillinen oppi Jeesuksesta pohjautuu lähinnä Raamattuun sekä kolmeen vanhakirkolliseen uskontunnustukseen apostolinen uskontunnustus, Nikaian uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus, jotka suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy yhteiseksi opilliseksi perustakseen. Näiden mukaan:
Jeesus on Jumalan Poika, yksi Jumalan kolminaisuusoppi, joka on ollut olemassa jo ennen luomista.
Jumala (kristinusko) lähetti Jeesuksen, koska Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä halua kenenkään joutuvan kadotukseen syntiensä tähden.
Jeesusta ei siittänyt mies, vaan hän sikisi Pyhä Henki, ja syntyi Neitsyt Mariasta.
Lihaksi tullut Jeesus oli kuuliainen Isä Jumalalle; hänessä ei ollut mitään moitetta, eikä hän tehnyt syntiä.
Noin 30 vuoden ikäisenä Jeesus alkoi opettaa, parantaa sairaita, ruokkia nälkäisiä ja herättää kuolleita.
Jeesus ristiinnaulitseminen Golgatalle.
Jeesus sovitus (teologia) ristillä maailman synnit ja Jeesuksen ylösnousemus kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen, minkä jälkeen Jeesus ilmestyi Magdalan Marialle ja myöhemmin opetuslapsille. Jeesus antoi vielä uudelleen opetuslapsille lähetyskäskyn ylösnousemuksensa jälkeenkin.
Jeesus astuu taivaaseen Isän oikealle puolelle ja jättää uskoville Pyhä Henki.
Usko Jeesukseen pelastaa tuomiolta, joka tulee synnin tähden. Jeesuksen sovitustyön kautta uskovista tulee Jumalan lapsia, ja he saavat uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden.
Jeesus tulee aikojen lopussa tuomitsemaan jokaisen Taivas (kristinusko) tai kadotus.

Islamilainen oppi Jeesuksesta


Tiedosto:Turkish-islam isa.jpg
Islamin uskonnon mukaan Jeesus on profeetta ja Messias. Hän syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta hänet nostettiin taivaaseen. Islamin Jeesus-kuva noudattelee pääosin kristillistä mallia, mutta kaksi keskeistä teologista kohtaa islam kiistää: Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja Jeesuksen jumalallisuuden. Profeetta Jeesus oli lempeä opettaja, mutta toisaalta ankara askeetti. Jeesuksen seuraaminen ei ole vieras käsite islamissakaan.
Islamilaisissa kertomuksissa Jeesuksen rooli korostuu Eskatologia tapahtumissa, vaikka itse Koraanissa tälle käsitykselle ei ole mitään perusteita. Kertomuksissa Jeesuksesta on tullut Mahdin avustaja ja hänen erityistehtäväkseen tulee Antikristus surmaaminen. Jeesus tulee särkemään ristiinnaulittujen kuvat – vertauskuvallinen ele kristinuskon vääräoppineisuutta vastaan.

Jeesus muissa uskonnoissa


Jeesukseen liitetään uskomuksia eräissä muissakin uskonnoissa, kuten bahá'issa, jossa Jeesuksella on profeetan asema. Hare Krishna -liikkeen perustanut A. C. Bhaktivedanta Swami puolestaan arvosti Jeesusta guruna ja Jumalan edustajana.
Jeesuksella on keskeinen osa Urantia-kirjassa.
kristillisperäinen liikkeissä uskotaan Jeesukseen, tosin eri tavalla kuin varsinaisissa kristillisissä kirkoissa. Esimerkiksi Jehovan todistajat pitävät Jeesusta Jumalaa alempana, luotuna ja eri persoonana kiistäen siten kolminaisuuden.

Jeesuksen historiallisuus


Jeesuksen historiallisuudesta on kiistelty 1700-luvulta lähtien, jolloin kirkoista riippumaton raamatuntutkimus alkoi kehittyä, mutta yleisesti häntä pidetään historiallisena henkilönä. Kaikkien tutkijoiden näkemyksissä esiintyy suuria erimielisyyksiä Jeesuksen merkityksestä, ominaisuuksista ja häneen liitettyjen kertomusten ja ihmeiden historiallisuudesta.
Evankeliumien luotettavuus lähteenä on kyseenalaistettu kautta vuosisatojen. Varhaiskirkon aikana ei-kristityt Kelsos ja Porfyrios arvostelivat terävästi evankeliumeja. Kristinuskon tullessa ainoaksi sallituksi uskonnoksi 380 Porfyrioksen teos kiellettiin useaan kertaan.

Evankeliumit


Kuva:Christ Carrying the Cross 1580.jpg, ''Jeesus kantaa ristiä'', 1580.]]
Pääasialliset Jeesusta koskevat kirjoitukset ovat evankeliumit. Jeesukselta ei tunneta omia kirjoituksia, eikä ole varmuutta siitä, missä määrin evankeliumien kuvaukset olisivat peräisin Jeesuksen tunteneilta ihmisiltä. Evankeliumit eivät ole varsinaista historiankirjoitusta, vaan, ”ilosanomia”, joiden tarkoitus on synnyttää ja vahvistaa uskoa Jeesukseen vapahtajana.
Yhdenkään evankeliumin kirjoittajasta ei ole historiallista tietoa, eivätkä he ilmoita nimiään teoksissaan. Kirjoittajien nykyään tunnetut nimet perustuvat perimätietoon, jonka mukaan Matteuksen ja Johanneksen evankeliumit ovat Jeesuksen samannimisten oppilaiden kirjoittamia. Matteuksen ja Luukaksen on oletettu käyttäneen lähteenään niin sanottua Q-lähdettä. Evankeliumit ajoitetaan yleensä seuraavasti:
Markuksen evankeliumi 65–110 jaa.
Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit 80–120 jaa.
Johanneksen evankeliumi 90–135 jaa.
Johanneksen evankeliumi on evankeliumeista nuorin ja sitä on pidetty historiallisilta tiedoiltaan muita epäluotettavampana. Myös synoptisten evankeliumien sisällöstä on kiistelty. Muun muassa Jeesus-seminaari yritti jäljittää historiallisen Jeesuksen puheita evankeliumeista.

Ei-kristilliset lähteet


Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kohtia, joiden on arveltu mahdollisesti viittaavan Jeesukseen. Nämä ovat Plinius nuorempi, Josephus, Suetonius ja Tacitus. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin, eikä Jeesuksen toiminnasta varsinaisesti kerrota. Etenkin Josephuksen kohdalla on myös epäilyjä, että myöhemmät kristityt kopioijat olisivat muokanneet tekstiä.

Tutkijoiden näkemyksiä

Syntymäkertomukset


Monet tutkijat eivät pidä Jeesuksen syntymäkertomuksia historiallisesti luotettavana vaan taruna. Samoin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien esittämissä Jeesuksen sukuluetteloissa on suuria eroja, ja nykytutkijat pitävät niitä yleisesti keinotekoisina.
Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen syntyminen neitseestä oli ennustettu Jesajan kirjassa. Tämä käsitys perustuu kuitenkin käännösvirheeseen. Kun Jesajan kirjaa käännettiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua heprean kielestä kreikan kielelle kääntäjä valitsi heprean kielen sanan ''alma'' (”nuori nainen”) vastineeksi kreikan kielen sanan ''parthenos'', joka saattaa merkitä yleisesti ”nuorta naista”, mutta jonka perusmerkitys on nimenomaan ”neitsyt”.
Joidenkin tutkijoiden mukaan kristityt sijoittivat kertomuksissaan syntypaikan Betlehemiin, koska Miikan kirjan ennustuksen mukaan Israelin hallitsija tulee Betlehemistä. Luukkaan evankeliumin mainitsemaa verollepanoa ei ole pystytty yhdistämään muissa historiallisissa lähteissä mainittuihin verotustietoihin. Tosin käskynhaltija Quirinius määräsi paikallisen verollepanon, mutta vasta vuonna 6 eli Herodes kuoleman jälkeen. Lisäksi verotusta varten toimenpantu henkikirjoitus olisi tapahtunut roomalaisen tavan mukaan omalla paikkakunnalla. Tästä oli poikkeuksena maanomistus toisella paikkakunnalla, mikä evankeliumien Joosefin ja Marian tapauksessa tuntuisi epätodennäköiseltä. Ja vaikka Joosef olisikin joutunut matkaamaan toiselle paikkakunnalle, niin viimeisillään raskaana olevan Marian lähtö mukaan olisi ollut kyseenalaista. Roomalaisten hallintokäytäntö noudatti kohtuutta.

Ajoitus

Syntymä


Yleisimmin Jeesuksen on arvioitu syntyneen 7 eaa. – 4 eaa. välillä. Jeesuksen syntymän tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta hänen on arvioitu syntyneen syys- lokakuussa, eikä suinkaan joulukuussa. Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen syntyneen Herodes aikana, jonkin aikaa ennen hänen kuolemaansa. Historioitsija Josephus mukaan Herodes kuoli hieman ennen pääsiäistä vuonna 4 eaa.. Luukkaan evankeliumi puolestaan sanoo Quirinius olleen Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian käskynhaltijana. Tämä viittaisi vuoteen 6-7. Nykyään suuri osa Jeesusta historiallisena pitävistä tutkijoista pitää vuotta 4 eaa. todennäköisimpänä vaihtoehtona.
Jeesuksen syntymäpäivää on juhlittu ainakin 200-luku lähtien. Aluksi juhlapäivänä oli 6. tammikuuta. Jeesuksen syntymän ajoittamiselle jouluun on liitetty liittyy keisari Aurelianus vuonna 274 määräämään voittamattomalle auringolle omistettu Sol Invictus -juhlaan, joka oli 25. joulukuuta. Päivän juhlinta oli hyvin suosittua, ja se osui jo ennestään vanhan roomalaisen Saturnalia-juhlakauden loppuun. Vuonna 350 paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan Kristuksen syntymää samaan aikaan.

Kuolema


Yleisimmin Jeesuksen on arvioitu kuolleen vuosien 29 ja 33 välillä. Myös Jeesuksen kuolinpäivä on yritetty määrittää Raamatun tietojen perusteella. Kaikkien evankeliumien mukaan se tapahtui juutalaisten pääsiäinen aikoihin, mutta maininnat, joiden perusteella ajankohta olisi pääteltävissä tarkemmin, eivät ole yhtäpitäviä.
Evankeliumien kirjoittamisen aikoihin kristinuskon ja juutalaisuuden välillä oli suuria jännitteitä. Evankeliumien kertomuksilla haluttiin ensinnäkin tehdä selvä pesäero juutalaisiin, kun toisaalta kirjoittajat esittivät roomalaisten viranomaisten toimet mahdollisimman hyvässä valossa. Suuren neuvoston edessä suoritettu oikeudenkäynti olisi ollut poikkeuksellinen. Evankeliumien kuvaama oikeudenkäynti näyttää tapahtuneen yöllä, juhlapäivän aattona ja vieläpä johtaneen kuolemantuomioon samana päivänä. Nämä seikat olivat vastoin juutalaista lakia. Juutalaisten oikeus kuolemantuomion täytäntöönpanoon on kiistanalainen.
Myös Jeesuksen ristiinnaulitseminen on kyseenalaistettu. Roomalaiset käyttyvät "ristiinnaulitsemisena" yleisesti paaluun sitomista. Alkukielinen Raamattu ei mainitse risti-sanaa.

Jeesus ja ajanlasku


Jeesuksen syntymän ajoitus on yhteydessä länsimaiseen ajanlaskuun. kristillinen ajanlasku vuosiluku alkavat Jeesuksen oletetusta syntymävuodesta. Tämän ajanlaskun otti käyttöön käyttöön 520-luku munkki Dionysius Exiguus laatiessaan taulukoita pääsiäinen ajankohdan määrittämiseksi. Matteuksen evankeliumin mukaan Herodes Suuri kuitenkin oli Juudean kuninkaana vielä Jeesuksen syntyessä. Mikäli tämä pitää paikkansa, on Jeesus syntynyt muutamaa vuotta ennen Dionysioksen olettamaa ajankohtaa, johon ajanlaskun alku sijoitettiin.
Vuosilukujen yhteydessä on käytetty merkintää eKr. (ennen Kristuksen syntymää) ja jKr. (jälkeen Kristuksen syntymän). Nykyään on kuitenkin enenevässä määrin alettu käyttää merkintöjä eaa. (ennen ajanlaskun alkua) ja jaa. (jälkeen ajanlaskun alun), jotka vastaavat paremmin todellisuutta.

Jeesus taiteessa


Kuvataiteen Jeesus


Bysantin ajan ja keskiajan maalaustaiteessa Jeesus kuvattiin usein punavihreässä asussa. Kuitenkin bysantin aikana alettiin yhä enenevässä määrin maalata Jeesus pukeutuneena valkoisiin vaatteisiin ja myöhemmin yleistyi maalaustapa, jossa hänet kuvattiin sininen viitta harteillaan.

Jeesus elokuvissa


''Pääartikkeli: Jeesus elokuvissa''

Katso myös

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


Lehtipuu, Outi: http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/03_jeesus.html Jeesus Nasaretilainen. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan opintoaineistoa.
http://www.historianjeesus.fi/ www.historianjeesus.fi. Åbo Akademin historian Jeesuksen tutkimusryhmän ylläpitämä sivusto.
Luokka:Jeesus
Luokka:Teloitetut
af:Jesus van Nasaret
als:Jesus Christus
am:ኢየሱስ
ang:Iesus
ab:Иесуа Қьырста
ar:يسوع
an:Chesús de Nazaret
arc:ܝܫܘܥ
roa-rup:Isa Hristo
ast:Xesús
gn:Hesu Nasaregua
az:İsa
id:Yesus
ms:Jesus Christ
bm:Yesu Krista
bn:যিশু
zh-min-nan:Iâ-so͘
jv:Yesus Kristus
ba:Ғайса (пәйғәмбәр)
be:Ісус Хрыстос
be-x-old:Ісус Хрыстос
bcl:Hesukristo
bi:Jisas Kraes
bar:Jesus vo Nazaret
bo:ཡེ་ཤུ།
bs:Isus
br:Jezuz Nazaret
bg:Исус Христос
bxr:Иисус Христос
ca:Jesús de Natzaret
ceb:Jesus
cv:Иисус Христос
cs:Ježíš Kristus
cbk-zam:Jesus
ny:Yesu Kristu
tum:Yesu Khristu
co:Gesù Cristu
cy:Iesu
da:Jesus
pdc:Yeesus Grischdus
de:Jesus Christus
dv:އީސާގެފާނު
nv:Doodaatsaahii (Jíísas)
dsb:Jezus Kristus
na:Jesu Kristo
et:Jeesus
el:Ιησούς Χριστός
eml:Gesü
en:Jesus
es:Jesús de Nazaret
eo:Jesuo Kristo
ext:Jesucristu
eu:Jesus Nazaretekoa
ee:Yesu
fa:عیسی
hif:Jesus
fo:Jesus
fr:Jésus-Christ
fy:Jezus Kristus
fur:Jesus
ga:Íosa Críost
sm:Iesu Keriso
gd:Iosa Crìosd
gl:Xesús de Nazareth
gan:耶穌
gu:ઇસુ
got:𐌹𐌴𐍃𐌿𐍃 𐍇𐍂𐌹𐍃𐍄𐌿𐍃/Iesus Xristus
hak:Yâ-sû
ko:예수
ha:Isa Almasihu
hy:Հիսուս
hi:ईसा मसीह
hsb:Jězus
hr:Isus
ig:Jisọs Kraịst
ilo:Hesús
ia:Jesus Christo
iu:ᐱᐅᓕᑦᓯᔨ
os:Йесо Чырысти
xh:UYesu Kristu
is:Jesús
it:Gesù
he:ישו
kl:Jiisusi-Kristus
kn:ಯೇಸು ಕ್ರಿಸ್ತ
pam:Jesus
ka:იესო ქრისტე
kk:Иса Мәсих
kw:Yesu Krist
rw:Yezu Kirisitu
rn:Yezu Kirisitu
sw:Yesu
kv:Исус Кристос
kg:Yesu
ht:Jezi
ku:Îsa
lad:Yeshu
lbe:Эса идавс
lez:Иса (пайгъамбар)
lo:ພະເຍຊູ
la:Iesus
ltg:Jezus Krystus
lv:Jēzus Kristus
to:Sīsū Kalaisi
lb:Jesus vun Nazaret
lt:Jėzus Kristus
lij:Gesû Cristo
li:Zjezus Christus
ln:Yésu
jbo:iesus
lg:Jesu Kristo
lmo:Gesü de Nazaret
hu:Jézus
mk:Исус Христос
mg:Jesoa
ml:യേശു
mt:Ġesù
mi:Ihu Karaiti
mr:येशू ख्रिस्त
xmf:იოსე ქირსე
arz:يسوع
mzn:عیسی
cdo:Ià-sŭ
mwl:Jasus
koi:Иисус Христос
mn:Есүс Христ
my:ခရစ်တော်၊ ယေရှု
nah:Yeshua Christós
fj:Jisu Karisito
nl:Jezus (traditioneel-christelijk)
nds-nl:Jezus Christus
ne:जिसस क्राइस्ट
ja:イエス・キリスト
nap:Gèsù
pih:Jesus
no:Jesus Kristus
nn:Jesus
nrm:Jésus-Chrît
nov:Jesu Kristo
oc:Jèsus
mhr:Исус Христос
or:ଯୀଶୁ
om:Yesuus
uz:Iso Masih
pa:ਇਸਾ ਮਸੀਹ
pnb:یسوع
pap:Hesus
ps:عيسی
pms:Gesù ëd Nàsaret
nds:Jesus Christus
pl:Jezus Chrystus
pt:Jesus
crh:İsa
ty:Iesu Mesia
ksh:Jesus Christus
ro:Isus din Nazaret
rm:Jesus da Nazaret
qu:Jesus
ru:Иисус Христос
rue:Ісус Хрістос
sah:Исус
se:Jesus
sc:Gesùs
sco:Jesus Christ
nso:Jesu
sq:Jezusi
scn:Gesù Cristu
si:ජේසුස් තුමා
simple:Jesus
ss:Bukhristu
sk:Ježiš Kristus
sl:Jezus Kristus
cu:Їисъ Хрїстъ
szl:Jezus Kristus
so:Ciise
ckb:یەسووع
srn:Jesus Christus
sr:Исус
sh:Isus
sv:Jesus
tl:Hesus
ta:இயேசு கிறித்து
kab:Ɛisa
tt:Ğaysa
te:యేసు
th:พระเยซู
vi:Giê-su
tg:Исо
tpi:Jisas
tr:İsa
tk:Isa Pygamber
tw:Yesu Kristo
uk:Ісус Христос
ur:عیسیٰ علیہ السلام
ug:ئەيسا مەسىھ
za:Yesu
vec:Jesu
vep:Iisus Hristos
fiu-vro:Jeesus
wa:Djezus-Cri
vls:Jezus van Nazareth
war:Hesus
wo:Yéesu-kristaa
wuu:耶稣
yi:יעזוס
yo:Jésù
zh-yue:耶穌
diq:İsa
bat-smg:Jiezos Krėstos
zh:耶稣

Juutalaisuus


Juutalaisuus on Juutalaiset uskonto ja kulttuuri. Se on yksi maailman ensimmäisistä Monoteismi uskonnoista, ja yksi vanhimmista nykyaikana harjoitetuista uskonnoista. Kristinusko ja islam ovat syntyneet juutalaisuuden pohjalta.
Rabbiinisen lain mukaan juutalaisuus on Israelin kansan uskonnollinen yhteisö. Perimätiedon mukaan ensimmäinen juutalainen oli Kaldean (nykyinen Irak) Ur'issa syntynyt Abraham, joka sai Jumalalta käskyn muuttaa kotimaastaan Kanaanin maahan (nykyisen Israelin alue). Juutalaisuuden alkuperäiset ja tähän päivään asti periytyvät erityispiirteet ovat usko yhteen Jumalaan sekä miespuolisten jäsenten ympärileikkaus 8. päivänä syntymästä. Talmudin mukaan juutalainen on jokainen juutalaisesta äidistä syntynyt tai juutalaisuuteen kääntynyt ja seurakuntaan liittynyt henkilö. Talmudin mukaan koko ihmiskuntaa sitoo Nooan liitto ja se on Israelin liiton edelläkävijä.
Raamatun ajan juutalaisuus on uskonnollisesti ja historiallisesti ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien muodostuneen kristinuskon edeltäjä. Jerusalemin toinen temppeli kaudella oli kolme teologista suuntausta, saddukeukset, farisealaiset ja essealaiset. Nykyään tunnettu juutalaisuuden muoto eli niin kutsuttu rabbiinijuutalaisuus on kehittynyt farisealaisesta tulkinnasta. Se perustuu Tooran lakiin ja sen noudattamiseen sekä selitykseen rabbiinisen kirjallisuuden, niin kutsutun ''suullisen Tooran'' pohjalta (Talmud ja Mišna). Karaiitit eivät hyväksy rabbiinijuutalaisuuden Talmud-kirjallisuutta laillisena auktoriteettina, vaan pitäytyvät pelkkään Tanakhiin, juutalaiseen Raamattuun (kristillisen Raamatun Vanha Testamentti) ja tämä suuntaus onkin lähempänä saddukealaista tulkintaa.
Juutalaisen uskon pääkohtiin kuuluu oppi Messias, joka tulee aikojen lopulla päättämään Israelin kansan diasporan ja tuomaan ikuisen maailmanrauhan sekä oikeuden. Länsimaisen ajanlaskun alun aikoihin messiasodotus oli hyvin voimakasta ja messiasehdokkaita oli useita. Näihin aikoihin juutalaisuudesta erosi lahko, joka uskoi Jeesus olevan messias. Myöhemmin tästä lahkosta muodostui kristinusko. Kristillisen messiastulkinnan tunnustavat myös niin kutsutut Messiaaninen juutalaisuus, jotka perinteisen juutalaisuuden mukaan muodostavat oman Israelin kansaan kuulumattoman ryhmänsä.
Juutalaisia asuu eniten Yhdysvallat (5,9 miljoonaa), Israelissa (5,0 miljoonaa) ja Eurooppa (1,5 miljoonaa). Ennen toista maailmansotaa vuonna 1939 juutalaisia oli noin 17 miljoonaa, mutta holokaustin seurauksena vuonna 1945 määrä oli pudonnut 11 miljoonaan. Nykyään juutalaisia on yhteensä noin 13 miljoonaa.
Kristinusko ja islam ovat kehittyneet juutalaisuudesta, ja ne luokitellaan Abrahamilainen uskonto.

Juutalainen usko


Jumala
Juutalainen jumalakäsitys on ehdottoman Monoteismi: Jumala on yksi (5. Moos 6:4), jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua, ja hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa. Juutalaisten Jumalan nimi on JHWH, ja lausutaan Jahve. Tosin Juutalainen ei saa sanoa Jumalansa oikeaa nimeä ääneen, sillä he kokevat ihmisen olemaan liian ala-arvoinen lausumaan Jumalan nimeä. Jumalan katsotaan ilmoittaneen tahtonsa Israelin kansalle suorana ilmoituksena Mooses Siinain vuori sekä Tanakhin profeettojen kautta.
Ihminen
I Mooseksen kirjan Raamatun luomiskertomus mukaan ihminen on Jumalan luomistyön kruunu, jolle on uskottu vastuullinen asema maanpäällisen luomakunnan hallitsijana. Juutalaisen käsityksen mukaan ihminen ei ole luonnostaan vain hyvä tai paha, vaan hänellä on Jumalan luoma taipumus hyvään (''jetser ha'tov'') ja pahaan (''jetser ha'ra''). Ihmisen sielun katsotaan olevan kuolematon ja ruumiin elämän päättyessä sielu palaa takaisin Jumalan luo.
Hyvä ja paha
Vastoin Zarathustralaisuus ja Kristinusko dualismi käsitystä juutalaisuus ei usko hyvään ja pahaan maailmassa vallitsevina vastakkaisina voimina, vaan molemmat kuuluvat osina luomistyöhön (ks. 5. Moos. 30:19). Näin ollen Saatanan ymmärretään olevan Jumalan luoma olento, jonka tehtävänä on koetella ihmistä (vrt. Job 1:6-12).
Pelastuskäsitys
Toorassa on kaiken kaikkiaan 613 käskyä (''mitsva''), joita noudattaen juutalaisen tulee elää. Lakien noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä ei määritellä mitään konkreettista palkkiota tai rangaistusta kuten paratiisia tai helvetti. Sen sijaan Toorassa muistutetaan niiden ajallisista seurauksista. Kuoleman jälkeinen pelastus tai kadotus nähdään ihmiselle liian abstrakteina käsitteinä, joten ne kuuluvat ns. tulevaan maailmaan ja ovat Jumalan käsissä.
Juutalaisuus uskoo Mooses liiton kuuluvan Israelin kansalle, eikä muilla kansoilla ole moraalista velvoitusta sen pitämiseen. Mooseksen liittoa edeltää Nooan liitto, jonka Jumala asetti Vedenpaisumus jälkeen ja joka koskee koko ihmiskuntaa. Tämän vuoksi juutalainen teologia ei tunne ajatusta pelastuksesta, joka koskisi vain Mooseksen liittoon kuuluvia.
Kun juutalainen teologia puhuu lunastuksesta (''ge'ula'') tarkoitetaan sillä Israelin kansan aineellista lunastusta ikuisen rauhan saapuessa Messias tulon myötä.

Juutalainen jumalanpalvelus


Kuva:Synagoge Zwolle.jpgssa, Alankomaat]]
Juutalaisen jumalanpalvelus keskeisin osa on Jumalan antaman lain noudattaminen, laupeuden harjoittaminen ja lähimmäisenrakkaus. Juutalainen laki on kirjattu Tooraan (viisi Mooseksen kirjaa), Talmudiin sekä laajaan kirjastoon näitä selittäviä kommentaareja.
Juutalaisen jumalanpalveluksen teologisesti tärkein osuus oli Jerusalemin temppelissä leeviläs-aaronilaisen papiston (kohaniitit, sanasta ''kohen'') harjoittama päivittäinen rituaalinen uhripalvelus toorassa tarkkaan säädettyjen ohjeiden mukaisesti. Keisari Titus johtama Rooman valtakunta armeija Jerusalemin piiritys (70)#Suuren temppelin valtaus temppelin vuonna 3830 juutalaisen ajanlaskun tai 70 länsimaisen ajanlaskun mukaan, ja sen jälkeen ei temppelipalvelusta ole voitu harjoittaa.
Käytännössä juutalaisen jumalanpalveluksen keskus on nykyään synagogajumalanpalvelus, joka seuraa eri perinteitä ja vakiintunutta liturgista rakennetta. Jumalanpalvelusmallit jakaantuvat pääasiallisesti Aškenasijuutalaiset- ja Sefardijuutalaiset-riitteihin. Näiden lisäksi on olemassa italialainen, jemeniläinen ja hassidilainen riitti.
Raamatun esikuvan mukaisesti maailman kaikki synagogat on suunnattu kohti Jerusalemia ja juutalainen siis suuntaa myös yksityisen rukouksensa samaan suuntaan. Tooran määrittelemien päivittäisten uhrien sijaan juutalainen rukoilee kolme kertaa päivässä:
Tefilla; aamurukous
Tefilla; iltapäivärukous
Tefilla; iltarukous
Juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan tärkeimmät elementit ovat :
Šema Israel Tämä rukous koostuu kolmesta Tooran kappaleesta (5.Moos.6:4–9; 11:13–21 ja 4.Moos.15:37–41) ja se luetaan aamuin sekä illoin.
Amida (verbistä ''la'amod'' = seisoa) Tämän rukouksen toinen nimi on ''šmone esre'' (kahdeksantoista). Se koostuu arkipäivinä kahdeksastatoista ja sapattisin/juhlapyhisin seitsemästä siunauksesta. Rukous luetaan seisaaltaan ja kasvot Jerusalemia kohti suunnattuina.
Aamupalvelukseen osallistuva juutalainen laittaa päälleen tallit-rukousšaalin sekä sitoo arkiaamuina käsivarteensa ja otsalleen tefillinit.
Nykyisen juutalaisuuden piirissä on eriäviä näkemyksiä Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamisesta ja temppelipalvelus käyttöönotosta. Niin sanotun uskonnollis-kansallisen ''Dati Leumi'' -liikkeen perusajatuksena on juutalaisen valtion perustaminen koko raamatullisen Israelin alueelle sekä Kolmannen temppelin rakentaminen Jerusalemin Temppelivuori. Perinteinen ortodoksijuutalaisuus sen sijaan hylkää tämän ajatuksen ja korostaa tulevan Messiaan perustavan ikuisen rauhan valtakunnan ja sekä rakentavan temppelin.
Juutalaisen henkilökohtaisen jumalanpalveluksen tasot voidaan jakaa käytännölliseen ja hengelliseen. Käytännöllisen tason henkilökohtainen jumalanpalvelus on Jumalan antaman lain noudattamista sekä laupeuden ja lähimmäisenrakkauden harjoittamista. Hengellinen taso ulottuu henkilökohtaisesta rukouselämästä mystiikkaan ja kabbalan tutkimiseen.

Juutalainen elämänkaari


Miespuolisen juutalaisen ensimmäinen velvollisuus toteutuu 8. päivänä syntymästä, jolloin Tooran käskyn mukaan suoritetaan brit mila, ympärileikkaus eli sananmukaisesti ''sanan liitto'' merkiksi Israelin kansaan kuulumisesta. Tämä toimitus on yksi tärkeimmistä, ja sen puuttuminen katsotaan vakavaksi rikkeeksi; ympärileikkaamattomana kuollut juutalainen voidaan haudata juutalaisella hautausmaalla vain sen erityiseen osaan. Ympärileikkauksen yhteydessä poika saa nimen. Tyttölapselle annetaan nimi sapattijumalanpalveluksen yhteydessä: isä kutsutaan lukemaan Tooraa, lapselle luetaan erityinen siunaus ja hänelle annetaan nimi.
Uskonnollinen täysi-ikäisyys koittaa pojille 13-vuotiaana ja tytöille 12-vuotiaana. Juutalainen kasvatus tähtää opettamaan lapselle mitsvojen noudattamista niin, että täysi-ikäisyyteen saavuttaessa he voivat olla itse vastuussa omista teoistaan. Pojasta tulee niin sanottu bar mitsva (”lain poika”) ja tytöstä Bar mitsva (”lain tytär”). Jumalanpalveluksessa poika kutsutaan ensimmäisen kerran lukemaan Tooraa ja tapausta juhlitaan perusteellisesti. Konservatiivi- ja reformijuutalaisissa seurakunnissa myös tyttö pääsee lukemaan Tooraa.
Avioliitto on juutalaisen elämän, tulevien sukupolvien ja koko juutalaisen kansan perusta. Juutalaisuus suhtautuu hyvin kielteisesti seka-avioliittoihin. Tärkeää on äidin juutalaisuus, koska juutalainen identiteetti ja juutalaiskansaan kuuluminen periytyvät nimenomaan äidiltä. Juutalainen pari vihitään huppan eli vihkikatoksen alla yhteisasumisen vertauskuvana. Puolisot allekirjoittavat avioliittosopimuksen, ketubban, juovat yhdessä pikarillisen viiniä, jonka jälkeen sulhanen rikkoo lasin Jerusalemin temppelin muistoksi. Mikäli avioliitto purkautuu, tarvitaan siihen rabbiinituomioistuimen eli bet dinin vahvistama avioero, get.
Kuolemantapauksessa Hautajaiset järjestetään mahdollisimman pian, useimmiten kahden päivän sisällä. Juutalainen voidaan haudata vain juutalaiselle hautausmaalle ja toimituksesta vastaa juutalainen hautausyhdistys Hevra kaddiša. Juutalainen noudattaa sururituaalia, johon kuuluu erityinen viikon kestävä šiva-suruaika sekä päivittäin luettava kaddish-rukous.
Eri juutalaisryhmät noudattavat tapoja varsin yksilöllisesti. Ortodoksijuutalaiset noudattavat mitzvoja hyvinkin tarkasti, perinteiset juutalaiset taas lähinnä keskeisimpiä säädöksiä. Maallistuneet juutalaiset sopeutuvat helposti elämään valtakulttuurin mukana ja juutalaisuus näkyy vain väljästi arkipäiväisessä elämässä.

Ajanlasku


Juutalaisessa kalenterissa on määritelty Juutalaisten juhlat sekä ajankohtaan sopivat psalmit luettavaksi. Kalenterista on kaksi pääasiallista muotoa: havaintoihin painottuva muoto, joka oli käytössä pääasiallisesti ennen toisen temppelin tuhoa 70 jaa. Kalenteri perustuu Kuun vaiheet havainnoille, ja sen määrittelyn on kuvannut ensimmäisen kerran Maimonides vuonna 1178, jolloin kalenteri hyväksyttiin siirtymäkauden vuosien 70–1178 jälkeen.
Toinen muoto on säännöllinen lunisolaarinen kalenteri, joka muistuttaa Kiinalainen kalenteri, jossa mitataan kuukauden pituutta kuunkierron mukaan samalla kun vuoden pituutta mitataan auringonkierron.

Sapatti


Yksi keskeisimpiä käskyjä koskee lepopäivää (Sapatti), joka on viikko seitsemäs päivä. Viikon lasketaan alkavan sunnuntaista, joten seitsemäs päivä on lauantai, samoin kuin oli Suomessakin virallisesti ennen vuonna 1973 käyttöön otettua viikkonumerointijärjestelmää. 200-luvulle tultaessa kristillinen kirkko halusi tehdä selvän eron juutalaisuuteen sekä teologisista että poliittisista syistä, ja kristittyjen lepopäiväksi tuli viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, Jeesuksen ylösnousemus päivä. Raamatun luomiskertomuksen mukaisesti sapatti alkaa perjantai-iltana auringon laskiessa. Sapatin vietto alkaa puoli tuntia ennen auringon laskua perjantai-iltana ja se päättyy lauantai-iltana kolmen tähden ilmestyttyä taivaalle eli noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Napapiirin yläpuolella, missä keskikesällä ja -talvella on mahdotonta havainnoida auringonnousua ja -laskua, noudattaa alueella matkustava uskova juutalainen joko lähimmän juutalaisen seurakunnan tai Jerusalemin aikoja omasta perinteestään riippuen.

Juhlapyhät


Juutalaisuuteen kuuluu useita juutalaiset juhlapäivät:
Uusi vuosi eli roš hašana sekä jom kippur eli suuri sovituspäivä sijoittuvat länsimaisen kalenterin mukaan syys-lokakuulle.
Lehtimajajuhlaa eli sukkotia vietetään syksyllä seitsemän päivän ajan ja silloin muistellaan juutalaisten matkaa pois Egyptin orjuus halki Siinain autiomaan. Sukkotin viimeiset päivät ovat Shemini Atseret ja Simchat Tora.
Hanukka osuu joulukuulle. Juhlaa vietetään makkabealaiskapinan päättymisen ja Jerusalemin Temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi.
Helmi-maaliskuulla vietetään purim-juhlaa Esterin kirjan tapahtumien muistoksi. Juhlasta on kehittynyt karnevaalijuhla naamiaisineen.
Kristittyjen pääsiäinen aikoihin vietetään pesahia, jossa muistellaan Egyptistä lähtöä, kun Mooses johdatti Israelin kansaa. Viikon kestävä juhla aloitetaan seder-aterialla, johon kuuluu Raamatun Exodus-kertomuksen lukeminen. Pesach-juhlan erityispiirre on se, että ns. hapatettujen ruokien nauttiminen on kielletty. Leivän sijaan käytetään happamattomia matza-leipiä.
Seitsemän viikon päästä pesahista on šavuot-juhla (kristittyjen helluntai), jota vietetään Tooran saamisen muistoksi.
Heinäkuulle osuva tiša be'av (Av-kuukauden 9. päivä) on juutalaisen vuoden surullisin päivä Jerusalemin temppelien tuhoutumisen muistoksi.

Kosher-ruoka


Toinen keskeinen juutalaiseen arkipäivään vaikuttava säännöstö koskee ruokavaliota. Toora määrittelee tarkkaan syötäviksi kelpaavat eläimet ja perusteet niiden valmistukselle. Tooran sääntöjen mukainen ruokavalio on kosher eli ''kelvollinen''. Mikäli ruoka ei ole sallittua se on ''trefa'' eli kiellettyä.
Ruoka-aineet jaetaan Tooran lakien mukaan kolmeen pääryhmään:
basari lihatuotteet (myös siipikarja)
chalavi maitotuotteet
parve neutraalit tuotteet; kasvikset, hedelmät, kala, kananmuna, hunaja
Toora selvittää yksityiskohtaisesti ruokavalioon kelpaavat eläimet. Karjaeläinten tulee olla märehtijät ja niillä pitää olla halkinainen sorkka; esimerkiksi lehmä, puhveli, lammas, vuohi ja kirahvi. Määritelmän ulkopuolelle jäävät siis esimerkiksi sika, hevonen, aasi, jänis ja kameli. Siipikarjasta kelpaavat esimerkiksi kana, ankka, kalkkuna ja kyyhky. Petolinnut eivät ole kosher. Kaloista kelvollisia ovat vain ne, joilla on suomut ja evät. Petokalat ja äyriäiset eivät siis kuulu kosher-ruokavalioon.
Veri käyttö ruoka-aineena on ehdottomasti kielletty. Tämän vuoksi eläimet on teurastettava viiltämällä niiden kaulavaltimo auki ja laskemalla veri ulos. Tämän teurastusmuodon nimi on šehita, ja sillä pyritään aiheuttamaan mahdollisimman nopea ja kivuton kuolema. Ennen ruoaksi valmistamista lihaa liotetaan vedessä ja se peitetään vähäksi aikaa suolaan, että veri lähtisi siitä mahdollisimman tarkasti.
Tooran käskyn mukaan vasikkaa ei saa keittää äitinsä maidossa, minkä vuoksi liha- ja maitotuotteita ei sekoiteta koskaan keskenään eikä niitä tarjoilla samalla aterialla. Näin ollen kosher-lakeja noudattava pidättäytyy myös juustoista, joissa on eläinperäinen juoksete. Kosher-kodin keittiövarusteisiin kuuluvat erilliset keittoastiat ja ruokailuvälineet liha- ja maitoruoille. Neutraaleja ''parve''-tuotteita voi sen sijaan sekoittaa kumpienkin kanssa.
Juutalainen ruokaperinne on kehittynyt vuosisatojen saatossa hyvin rikkaaksi kokoelmaksi erilaisia reseptejä, joissa on kosher-sääntöjen mukaan sovellettuna vaikutteita miltei mistä tahansa maailman kulttuurista, jonka piirissä juutalaiset ovat asuneet.

Ekskommunikointi


Juutalaisuudessa nykyisin harvinainen Ekskommunikaatio (hepreaksi ''niddui'', ''herem'' tai ''nezifah'') tarkoittaa ihmisen täydellistä erottamista uskonnollisesta yhdyskunnasta, mikä juutalaisten piirissä tarkoitti aikaisemmin käytännössä koko yhteiskunnasta erottamista. Vaikka ekskommunikoinnilla on juuret toorassa, Keskiaika ekskommunikointi-instituutio oli tosiasiassa rabbiininen perinne, jonka tarkoituksena oli ylläpitää kansa yhtenäisyyttä ja vahvistaa synagogan auktoriteettia. Ekskommunikaation julisti tuomioistuin ja sitä pidettiin juridisena toimenpiteenä, vaikka oikeuskäytäntö ei ollut yhtä tiukka kuin muissa oikeustapauksissa. Yleisin rangaistus oli ''niddui'', jossa seitsemän päivän ajan vain lähimmät perheenjäsenet saivat olla rangaistuksen saaneen kanssa yhteydessä. Jos tuomittu ei osoittanut katumusta, ''nidduita'' saatettiin pidentää useita kertoja ja lopulta saatettiin julistaa toistaiseksi voimassa oleva ''ḥerem''-rangaistus, jonka aikana kukaan ei saanut opettaa tai tarjota työtä rangaistulle eikä auttaa häntä millään tavoin muutoin kuin elämän kannalta välttämättömien asioiden kanssa.

Katso myös


Juutalainen filosofia
Juutalaisuuden kritiikki
Karaiitit
Luettelo tunnetuista suomenjuutalaisista
Messiaaninen juutalaisuus
Nooan Liitto
synagoga

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.jta.org/ Jewish Telegraphic Agency. – Juutalaisen maailman uutisia.
http://www.ou.org/ Ortodoksiliitto. Amerikkalainen ortodoksisynagoogien kattojärjestö.
http://www.lubavitch.fi/ Chabad Lubavitch. Juutalaista lähetys- ja koulutustyötä tekevä kansainvälinen järjestö, pieni toimisto myös Suomessa.
http://www.masorti.org/ Conservative movement in Israel. Israelin konservatiivinen liike
http://www.jchelsinki.fi/ Helsingin juutalainen seurakunta.
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=8 Artikkeli juutalaisuudesta
Luokka:Juutalaisuus
ace:Yahudi
af:Judaïsme
als:Judentum
am:አይሁድና
ar:يهودية
an:Chudaísmo
arc:ܝܗܘܕܝܘܬܐ
frp:Judâismo
ast:Xudaísmu
az:İudaizm
bjn:Agama Yahudi
id:Agama Yahudi
ms:Agama Yahudi
bn:ইহুদি ধর্ম
zh-min-nan:Iû-thài-kàu
jv:Agama Yahudi
ba:Йәһүҙилек
be:Іудаізм
be-x-old:Юдаізм
bar:Judntum
bo:ཡིའུ་ཐའེ་ཆོས་ལུགས།
bs:Judaizam
br:Yuzevegezh
bg:Юдаизъм
ca:Judaisme
ceb:Hudaismo
cv:Иудейсем
cs:Judaismus
co:Ghjudaisimu
cy:Iddewiaeth
da:Jødedom
pdc:Yuddedum
de:Judentum
dv:ޔަހޫދީދީން
et:Judaism
el:Ιουδαϊσμός
en:Judaism
es:Judaísmo
eo:Judismo
ext:Judaísmu
eu:Judaismo
fa:یهودیت
hif:Judaism
fo:Jødadómur
fr:Judaïsme
fy:Joadendom
fur:Ebraisim
ga:An Giúdachas
gd:Iùdhachd
gl:Xudaísmo
hak:Yù-thai-kau
ko:유대교
hy:Հուդայականություն
hi:यहूदी धर्म
hr:Judaizam
io:Judaismo
ig:Judaism
ia:Judaismo
ie:Judeisme
os:Иудаизм
is:Gyðingdómur
it:Ebraismo
he:יהדות
kl:Juutit
kn:ಯಹೂದಿ ಧರ್ಮ
ka:იუდაიზმი
kk:Иудаизм
kw:Yedhoweth
ky:Иудаизм
sw:Uyahudi
ht:Jidayis
ku:Cihûtî
lad:Djudaismo
lbe:ЖугьутӀнал дин
lez:Иудаизм
la:Religio Iudaica
lv:Jūdaisms
lb:Juddentum
lt:Judaizmas
lij:Ebraiximo
li:Joededom
ln:Boyúda
hu:Zsidó vallás
mk:Јудаизам
mg:Jodaisma
ml:യഹൂദമതം
krc:Иудейлик
mt:Ġudaiżmu
mr:ज्यू धर्म
arz:يهوديه
mzn:یهودیت
mwl:Judaísmo
my:ဂျူးဘာသာ
nah:Judaísmo
nl:Jodendom
nds-nl:Jeudendom
new:यहुद धर्म
ja:ユダヤ教
nap:Ebraismò
pih:Judaism
no:Jødedom
nn:Jødedommen
nrm:Judaïsme
oc:Judaïsme
uz:Yahudiylik
pnb:یہودیت
pap:Judaismo
ps:يهوديت
nds:Jodendom
pl:Judaizm
pt:Judaísmo
crh:Yeudilik
ksh:Jüddedom
ro:Iudaism
rm:Giudaissem
qu:Hudyu iñiy
ru:Иудаизм
rue:Юдаїзм
sah:Иудаизм
sco:Judaism
stq:Juudendum
nso:Sejuda
sq:Judaizëm
scn:Judaismu
simple:Judaism
sk:Judaizmus (náboženstvo)
sl:Judovstvo
szl:Judajizm
so:Yuhuuda
ckb:ئایینی یەھوودییەت
sr:Јудаизам
sh:Judaizam
sv:Judendom
tl:Hudaismo
ta:யூதம்
kab:Tudayt
tt:Yəhüd dine
te:జుడాయిజం
th:ศาสนายูดาห์
vi:Do Thái giáo
tg:Дини яҳудӣ
tpi:Judaisim
tr:Yahudilik
uk:Юдаїзм
ur:یہودیت
ug:يەھۇدى دىنى
fiu-vro:Judaism
wa:Djudayisse
zh-classical:猶太教
war:Judaismo
yi:יידישקייט
zh-yue:猶太教
diq:Cıhudiye
bat-smg:Jodaėzmos
zh:犹太教

Joulukuu

Kuva:Les Très Riches Heures du duc de Berry décembre.jpgn kuvitusta joulukuun kohdalla.]]
Joulukuu on kahdestoista eli vuosi viimeinen kuukausi.
Kuukaudessa on 31 päivää. Joulukuuta edeltää marraskuu. Suomessa joulukuu on etelässä syyssateiden ja syysmyrskyjen laantumisen, pimeiden ja harmaiden päivien sekä lumipeitteen saapumisen aikaa. Pohjoisessa se on jo täyttä kaamoksista keskitalvea pakkaskeleineen ja hankineen.
Suomessa joulukuun alkuperäinen nimi on ollut talvikuu, mutta 1600-luvulla nimi vaihdettiin kristilliseksi joulukuuksi.
Joulukuun keskilämpötilat Suomessa vaihtelevat. Vantaalla joulukuun keskilämpötila on noin −5 astetta, Lahdessa noin −6,5 astetta, Tampereella noin −7 astetta, Kuopiossa noin −9 astetta, Oulussa noin −9,5 astetta ja Sodankylässä noin −12,5 astetta. Etelä-Suomessa päivälämpötilat vaihtelevat joulukuussa nollan molemmin puolin. Pohjois-Suomessa ne taas laskevat kuun aikana huimasti siten, että kuun alussa on päivälämpötilat ovat noin −5 asteen tietämillä ja kuun lopulla noin −10 asteen tietämillä.
Vuoden lyhin päivä talvipäivänseisaus on 21. joulukuuta tai 22. joulukuuta. Tällöin napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle, eli siellä on kaamos. Lapissa joulukuu on kylmä ja talvinen, pysyvä lumipeite on saatu jo aiemmin syksyllä. Sitä vastoin Etelä-Suomessa pysyvä lumi saadaan vasta tämän kuukauden aikana, etelärannikolla keskimäärin vasta joulun aikoihin. Pohjois-Suomessa on joulukuussa enimmäkseen kylmää ja jopa kireää pakkasta, mutta Etelä-Suomessa joulukuut eivät useinkaan ole veljeksiä, toisinaan on talvista ja kylmää, toisinaan lämpöasteita ja vesisadetta. Joulukuussa sademäärät jatkavat vähenemistään, mutta auringonpaistetunteja saadaankin joulukuussa todella vähän koko Suomessa. Joulukuu onkin marraskuun tapaan harmaa ja pimeä kuukausi, tosin edeltäjäänsä kylmempi.
Kuukauden latinankielinen nimi ''december'' tulee kymmentä merkitsevästä sanasta ''decem'', sillä vanhassa Rooman valtakunta kalenterissa vuosi alkoi maaliskuun alusta ja joulukuu oli siten kymmenes kuukausi. Myös englannin kieli ja ruotsin kieli joulukuu on december, joka englannissa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Saksan kieli joulukuu on ''Dezember''.

Lähteet


Luokka:Joulukuu
af:Desember
als:Dezember
am:ዲሴምበር
ang:Ȝēolmōnaþ
ab:Ҧхынҷкәын
ar:ديسمبر
an:Aviento
arc:ܟܢܘܢ ܐ
frp:Dècembro
ast:Avientu
gn:Jasypakõi
ay:Jallu qallta phaxsi
az:Dekabr
bjn:Disimbir
id:Desember
ms:Disember
bn:ডিসেম্বর
zh-min-nan:12 goe̍h
jv:Desember
su:Désémber
ba:Декабрь (Аҡъюлай)
be:Снежань
be-x-old:Сьнежань
bh:दिसम्बर
bcl:Desyembre
bar:Dezemba
bs:Decembar
br:Kerzu
bg:Декември
bxr:12 һар
ca:Desembre
ceb:Disyembre
cv:Раштав уйăхĕ
cs:Prosinec
co:Dicembre
cy:Rhagfyr
da:December
de:Dezember
dv:ޑިސެމްބަރު
dsb:Zymski
et:Detsember
el:Δεκέμβριος
eml:Dicèmber
en:December
myv:Ацамков
es:Diciembre
eo:Decembro
ext:Diziembri
eu:Abendu
ee:Dzome
fa:دسامبر
hif:December
fo:Desember
fr:Décembre
fy:Desimber
fur:Dicembar
ga:Mí na Nollag
gv:Mee ny Nollick
gag:Kırım ay
gd:An Dùbhlachd
gl:Decembro
gan:十二月
gu:ડિસેમ્બર
got:𐌾𐌹𐌿𐌻𐌴𐌹𐍃
xal:Бар сар
ko:12월
haw:Kēkēmapa
hy:Դեկտեմբեր
hi:दिसम्बर
hsb:December
hr:Prosinac
io:Decembro
ig:December
ilo:Disiembre
ia:Decembre
ie:Decembre
iu:ᑎᓯᒻᐳᕆ
os:Декабрь
xh:Eyomnga
is:Desember
it:Dicembre
he:דצמבר
kl:Decemberi
kn:ಡಿಸೆಂಬರ್
pam:Disiembri
ka:დეკემბერი
ks:ڈیٚسَمبَر
csb:Gòdnik
kk:Желтоқсан
kw:Mis Kevardhu
rw:Ukuboza
ky:Декабрь
mrj:Декабрь
sw:Desemba
kv:Ӧшым тӧлысь
ht:Desanm
ku:Berfanbar
lad:Disiembre
lbe:Декабрь
lez:ФундукӀ
lo:ທັນວາ
la:December
ltg:Zīmys mieness
lv:Decembris
lb:Dezember
lt:Gruodis
lij:Dexembre
li:December
ln:Sánzá ya zómi na míbalé
lmo:Dicember
hu:December
mk:Декември
mg:Desambra
ml:ഡിസംബർ
mt:Diċembru
mi:Hakihea
mr:डिसेंबर महिना
xmf:ქირსეთუთა
arz:ديسمبر
koi:Декаб
mdf:Декабрьков
my:ဒီဇင်ဘာ
nah:Ic mahtlāctetl omōme mētztli
nl:December
nds-nl:December
ne:डिसेम्बर
new:डिसेम्बर
ja:12月
nap:Dicembre
ce:Огой бутт
pih:Disemba
no:Desember
nn:Desember
nrm:Dézembre
nov:Desembre
oc:Decembre
mhr:Теле
or:ଡିସେମ୍ବର
uz:Dekabr
pa:ਦਸੰਬਰ
pnb:دسمبر
km:ខែ​ធ្នូ
nds:Dezember
pl:Grudzień
pnt:Χριστουγεννάρτς
pt:Dezembro
ksh:Dezemmber
ro:Decembrie
qu:Qhapaq raymi killa
ru:Декабрь
rue:Децембер
sah:Ахсынньы
se:Juovlamánnu
sc:Nadale
sco:December
nso:Manthole
sq:Dhjetori
scn:Dicèmmiru
si:දෙසැම්බර්
simple:December
ss:ÍNgongóni
sk:December
sl:December
szl:Grudźyń
so:Diseembar
ckb:کانوونی یەکەم
sr:Децембар
sh:Decembar
sv:December
tl:Disyembre
ta:டிசம்பர்
kab:Dujember
roa-tara:Decèmmre
te:డిసెంబర్
tet:Dezembru
th:ธันวาคม
vi:Tháng mười hai
tg:Декабр
tpi:Disemba
tr:Aralık
tk:Dekabr
tum:Disembala
udm:Толсур
uk:Грудень
ur:دسمبر
vec:Disenbre
vep:Tal'vku
vo:Dekul
fiu-vro:Joulukuu
wa:Moes d' decimbe
vls:December
war:Disyembre
wo:Disambar
ts:N'wendzamhala
yi:דעצעמבער
yo:Oṣù Kejìlá
zh-yue:12月
diq:Kanun
bat-smg:Groudis
zh:12月

Jaava


Jaava on suuri Indonesiassa sijaitseva saari. Kooltaan se on 126&nbsp;700 neliökilometriä, asukkaita on arviolta 124 miljoonaa väestötiheyden ollen siten 979 ihmistä/km². Jaava on maailman väkirikkain saari.

Maantiede


Kuva:Java map.png
Jaava on puoleksi vuoristoa ja puoleksi riisipeltoja. Indonesian pääkaupunki, Jakarta sijaitsee Jaavalla, Jakartassa asuu 10 miljoonaa ihmistä. Entinen pääkaupunki oli Jogjakarta. Jaavan saari jakautuu neljään provinssiin, jotka ovat: Banten, Länsi-Jaava, Keski-Jaava ja Itä-Jaava. Lisäksi saarella on yksi erityisalue (Jogjakarta) sekä Jakartan pääkaupunkialue. Jaavalla on 42 tulivuorta, joista Merapi on Indonesian aktiivisin.

Kulttuuri


Jaavassa sijaitsee maailman suurin temppeli, Borobudurin buddhalaistemppeli. Eniten Jaavalla puhuttu kieli on jaavan kieli.

Katso myös


Jaavalaiset

Aiheesta muualla


Luokka:Jaava
ace:Jawa
af:Java (eiland)
ar:جاوة
bjn:Pulaw Jawa
id:Jawa
ms:Jawa
bn:জাভা দ্বীপ
zh-min-nan:Jawa
map-bms:Jawa
jv:Jawa
su:Pulo Jawa
be:Востраў Ява
be-x-old:Ява
bo:ཇ་ཝ།
bs:Java (ostrvo)
br:Jawa
bg:Ява
ca:Java
cs:Jáva
cy:Jawa
da:Java (ø)
de:Java (Insel)
et:Jaava
el:Ιάβα
en:Java
es:Java (isla)
eo:Javo
eu:Java (uhartea)
fa:جاوه
fr:Java (île)
fy:Java
ga:Iáva
gl:Xava
gu:જાવા (ટાપુ)
hak:Cháu-ôa-tó
ko:자와 섬
hi:जावा (द्वीप)
hr:Java (otok)
io:Java (insulo)
is:Java
it:Giava
he:ג'אווה
kn:ಜಾವಾ (ದ್ವೀಪ)
or:ଜାଭା
pam:Java (island)
ka:იავა
kk:Ява
ku:Cava (erdnîgarî)
lad:Djava (isola)
la:Iava
lv:Java (sala)
lt:Java (sala)
li:Java
lmo:Giava
hu:Jáva
mk:Јава
mr:जावा
mzn:جاوه
mn:Жава
my:ဂျားဗားကျွန်း
nl:Java (eiland)
ja:ジャワ島
no:Java (øy)
nn:Java
oc:Java
pnb:جاوا
pap:Java
km:កោះជ្វា
pms:Giava
pl:Jawa
pt:Java
ro:Insula Java
qu:Hawa wat'a
ru:Ява
sa:यवद्वीप
stq:Java (Ailound)
scn:Giava
si:ජාවා (ඉන්දුනීසියා දූපත්)
simple:Java
sk:Jáva
sl:Java
szl:Jawa
srn:Java
sr:Јава
sh:Java (otok)
sv:Java
tl:Haba (pulo)
ta:சாவகம் (தீவு)
tt:Ява
te:జావా (ద్వీపం)
th:เกาะชวา
vi:Java
tg:Ҷава
tr:Cava Adası
uk:Ява (острів)
war:Java
wuu:爪哇岛
zh-yue:爪哇
zh:爪哇岛

Joensuu


Kuva:Joensuu.jpg
Kuva:Joensuun_lippu.jpg
Joensuu on Suomi kaupunki ja Pohjois-Karjalan maakuntakeskus, joka sijaitsee Saimaan Pyhäselkä (järvi) pohjoisrannalla Pielisjoki suulla Pohjois-Karjalan maakunta. Joensuu on asukasluvultaan Itä-Suomen aluehallintovirastoen toiseksi suurin kaupunki. Joensuun kaupungin alueella asuu noin }} round -3}} }} ihmistä. Joensuun naapurikunnat ovat Ilomantsi, Kontiolahti, Lieksa, Liperi (kunta), Rääkkylä ja Tohmajärvi.
Joensuu kuuluu Joensuun seutukuntaan, johon kuuluvat nykyisin myös Ilomantsin, Juuka, Kontiolahti, Liperi (kunta)n ja Polvijärvi kunnat sekä Outokumpu kaupunki. Näistä Ilomantsi ei ole mukana Joensuun seudun seutuyhteistyössä. Euroopan metsäinstituutti sijaitsee kaupungissa.
Syksyllä 2008 Joensuun kaupunki sai oman lippunsa, jonka on suunnitellut Leea Wasenius. Se perustuu kaupungin Joensuun vaakuna.

Maantiede ja kaupunkikuva


Joensuu sijaitsee Saimaan järvialueeseen kuuluvan Pyhäselkä (järvi) rannalla, johon kaupungin kahteen osaan jakava Pielisjoki laskee.
Kaupungin kokonaispinta-ala oli vuonna 2004 120,3 km², josta maa-alueita oli 81,9 km². Väestötiheys maa-alueet huomioiden oli vuoden 2004 alussa 643 as./km². Vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä Joensuun kokonaispinta-alaksi tuli 1 311,94 km², josta maa-alueita on 1 171,06 km².

Kaupunkikuva


Joensuun kaupunkikuvan periaatteet luotiin ensimmäisessä arkkitehti Claës Wilhelm Gyldénin vuonna 1848 laatimassa asemakaavassa. Siinä on esitetty kaupungin jako säännöllisen kokoisiin suorakulmaisiin kortteleihin, jotka aluksi jaettiin kuuteen tonttiin. Gyldénin asemakaava edustaa empiren kaavoitusihanteita, joissa korostuu paloturvallisuuden edistäminen jakamalla kaupunki leveillä puistokaduilla, jotka hidastavat palon leviämistä. Tämä ihanne huipentui vuonna 1856 annetussa Kaupunkien yleinen rakennusjärjestys (KYRJ).
Gyldénin asemakaavan säilyneitä periaatteita ovat:
Rantakadun Pielisjoki rantaviivaa mahdollisimman tarkasti noudattava linjaus,
Rantakadun ja rantaviivan väliin jäävä vaihtelevan levyinen puistovyöhyke,
kahden kirkkotontin osoittaminen kumpareilta niin Joensuun kirkko kuin Joensuun Pyhän Nikolauksen kirkko kirkolle,
kirkkoja yhdistävä Kirkkokadun puistoakseli
Siltakatu (Joensuu) asema poikittaisena puistokatuna
Joensuun torin sijainti; alun perin torille oli varattu kaksi korttelia
Asemakaavaa oli tarpeen tarkistaa jo 1860-luvulla. Pääsyynä oli tonttien osoittautuminen liian pieniksi. Ferdinand Öhmanin vuonna 1867 laatimassa kaavassa edellä mainittuja piirteitä oli korostettu. Siltakadun ja sen eteläpuolella samansuuntaisena kulkevan Koskikadun väliin oli lisäksi luotu puistojen, aukioiden ja julkisten rakennusten akseli, joka vielä tänä päivänäkin korostuu Joensuun kaupunkikuvassa. Pielisjoen rannasta lukien akselilla sijaitsevat Eliel Saarinen arkkitehtikilpailun voittaneeseen ehdotuksen perusteella toteutettu Joensuun kaupungintalo, Vapaudenpuisto, Joensuun tori, liikerakennuksiakin sisältävä Keskuskujan ja Keskuspuiston kortteli, entisen Joensuun lyseo kortteli (nykyisin Joensuun taidemuseo), Joensuun lyseon lukio, Lyseon peruskoulu, Joensuun urheilutalo ja Ystävyydenpuisto. Myöhemmin on saman akselin jatkeelle, juuri vanhan ruutukaava-alueen ulkopuolelle sijoitettu lisäksi Joensuun yliopiston päärakennus. Asemakaavassa korttelien tonttijako muutettiin 4-jakoiseksi, mutta tätä toteutettiin vain uusissa rakentamattomissa kortteleissa. Vanhoissa kortteleissa noudatettiin vanhaa kuuden tontin korttelia tai näiden kahden yhdistelmää. Tonttijaon vaihtelevuus on edelleen tyypillistä Joensuun keskustassa.
Joensuu toteutui omaleimaisena empiren puukaupunkina, jolle olivat tyypillistä matalat rakennukset ja leveä katutila verrattuna vanhempiin kaupunkeihin. Ensimmäiset yksityiset kivitalot ilmestyivät 1900-luvun alussa ja suurempia liiketaloja alettiin toteuttaa Siltakadun varrelle 1940-luvun lopussa. Puukaupunki-ilme säilyi kuitenkin pitkään 1960-luvulle. 1970-luvulla vanhaa rakennuskantaa korvattiin nopeasti yleensä maanpäällisen kellarikerroksen ja kolme asuinkerrosta käsittävillä lamellikerrostaloilla, jotka nykyään muodostavat yhtenäisiä katutiloja pohjois-etelä-suuntaisten kortteleiden varsille. Päistään korttelirakenne oli avoin, joten tältä osin kaupunkirakenne toteuttaa funktionalismin ihannetta.
2000-luvun alussa Joensuun keskustassa on tehty suuria kaupunkikuvaan vaikuttavia investointeja, muun muassa kävelykeskustaprojekti. Tätä ovat seuranneet yksityiset investoijat uusine torin ympäristön liikerakennushankkeineen.
Joensuu oli vuoteen 1954 pieni Pielisensuun kunnan saartama ja sen kanssa kilpaileva agraari kauppakaupunki. Kaupungille ja sitä ympäröiville esikaupungeille antoivat leimansa monet sahat ja niitä ympäröivät tehdasyhdyskunnat, kuten Utra, Sirkkala ja Penttilä. Kaupunkia oli laajennettu Pielisjoen itäpuolella Bertel Jungin laatimalla Niinivaaran kaupunginosan asemakaavalla. Siirtoväkeä ja rintamamiehiä oli sotien jälkeen asutettu myös Otsolan ja Kanervalan uusiin kaupunginosiin, joiden rakentaminen perustui Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n Standardoimistoimiston luomiin tyyppitaloihin.
Vuoden 1955 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen muodostuneen laajemman kaupunkikokonaisuuden avulla alueen tulevaisuutta oli helpompi suunnitella. Otto-Iivari Meurmanin laatimassa Joensuun yleiskaavassa (1953) luotiin perusteen tulevalle kasvulle soveltamalla lähiöperiaatetta uusien rakentamisalueiden osoittamiseen sekä päätiestön uusimisella muun muassa keskusta-alueen kiertävällä kehätiellä. 1990-luvun lopulta lähtien Joensuu on lisännyt omakotitonttien tarjontaa samalla, kun työssäkäynnin ja asioimisen alueet ovat seutuistuminen myötä laajentuneet.
Meurmanin yleiskaava loi myös pohjan kaupunkiseudun viheralueverkostolle, joka keskeisiä piirteitä ovat Pielisjoki ja Pyhäselän rantoja noudattavat reitit sekä Mehtimäki ja Linnunlahti vapaa-ajan palvelujen keskittymä. 1970-luvulta lähtien keskustan länsipuolelle Mehtimäki on luotu Joensuun yliopiston yliopistokampus.
Kaupunkisuunnittelussa on otettu huomioon viheralueiden jatkuvuus, ns. viherkäytävät, ja hyvät kevyen liikenteen yhteydet niin keskustassa kuin kaupungin reuna-alueillakin. Joensuu on rakenteeltaan selkeä kaupunki, eikä etenkään sen keskusta-alueelle ole kovin helppo eksyä.
Kaupunkikuvan ja kaupungin arkkitehtuurin virheenä pidetään sitä, että näköyhteydet aivan vieressä olevalle Pyhäselkä (järvi) ovat monin paikoin heikot. Sen sijaan Pielisjoki on olennainen ja näkyvä osa kaupunkikuvaa. Näkymien parantaminen Pyhäselälle on otettu huomioon kaupungin kehittämisen yleisissä linjauksissa.
Uusista alueista merkittävimpiä ovat pääosin 1970-luvulla toteutettu punatiilen hallitsema Rantakylä ja 1980- ja 1990-luvuilla toteutettu vaalea Noljakka. Näistä sekä Niinivaarasta on pyritty kehittämään voimakkaita aluekeskuksia kerrostaloytimineen. Suurimmissa kaupunginosissa ovat erilliset kirjasto-, koulu-, terveysasema-, apteekki- ja postipalvelut ja kauppakeskukset yhtenäisinä palvelukeskuksina. Valtaosa väestöstä asuu melko suppealla alueella tärkeimmissä kaupunginosissa, ja siksi matkat palveluiden luokse ovat lyhyet.
Joensuun jokinäkymiä hallitsevan Niinivaaran laella on Pohjois-Karjalan keskussairaala. Aivan keskustan ruutukaava-alueen reunalla sijaitsevat Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampus ja osa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta.

Väestö


Katso myös artikkeli Joensuun historia
Kuva:Joensuun väkiluvun kehitys 1985-2005.jpg Joensuun väkiluku on kasvanut kaupungin perustamisen jälkeen tasaisesti. Kasvu oli ennen toinen maailmansota hidasta, mutta nopeutui sodan jälkeen tuntuvasti. Nopeimmillaan kasvu oli 1950- ja 1970-luvuilla, jolloin väkiluku moninkertaistui. Väkiluvun kasvuun ei vaikuttanut vain samaan aikaan osunut yhteiskunnan rakennemuutos maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan, joka yleisestikin kasvatti Suomen kaupunkeja, vaan myös alueliitos. Vuonna 1954 silloinen Pielisensuun kunta liitettiin kaupunkiin ja niin Joensuu sai muun muassa nykyiset esikaupunkialueensa Hukanhauta, Joensuun kaupunginosat, Mutalan ja Noljakka. 1970-luvulla asukasmäärää lisäsi erityisesti vuonna 1969 perustettu Joensuun korkeakoulu (nykyinen Itä-Suomen yliopisto). Uusin hyppäys väestönkasvussa selittyy 1.1.2005 tapahtuneella Kuntaliitos. Muutenkin Joensuun väestön kasvu on tapahtunut "vanhan kaupungin" ulkopuolisilla alueilla, sillä esimerkiksi vuonna 1995 ruutukaava-alueella asui noin 9200 joensuulaista, joka on likimain saman verran kuin 40 vuotta aiemminkin.

Taajamat


Joensuun kaupungissa on 9 Taajama. Louhioja, Kovero, Suhmura ja Ukkola eivät ole enää taajamia vuoden 2010 tilaston mukaan. Sen sijaan Iiksenvaara saa taajaman statuksen 2010. Joensuun keskustaajama ulottuu Kontiolahden ja Liperin kuntien alueelle vuoden 2010 taajamajaon mukaan.
Lisäksi Kulho (kylä) taajaman asukkaista 86 asuu Joensuun puolella. Kulhon taajamassa on yhteensä 571 asukasta. Kulho sijaitsee pääosin Kontiolahti kunnan alueella.

Arkkitehtuuri


Kuva: Taloja, Joensuu.jpg
Joensuussa järjestettiin vuoden 1995 asuntomessut Marjalan kaupunginosassa. Messujen erityisteema oli esteetön ympäristö.
Joensuussa on Eliel Saarinen suunnittelema kaupungintalo vuodelta 1913. Vuonna 1993 valmistui uusi Joensuun seutukirjasto.
Merkittävimmät 2000-luvulla valmistuneet rakennukset ovat Joensuu-areena, joka valmistuessaan 2003 oli Suomen suurin puurakennus ja Metsäntutkimuslaitoksen Metla-talo, joka valmistuessaan 2004 oli Suomen suurin puinen toimistorakennus.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä alkaen kaupungin keskustassa on rakennettu vilkkaasti. Torin ympäristöön tuli runsaasti uusia liikerakennuksia, yliopistokampuksen uusi hallintorakennus Aurora II valmistui, Tiedepuisto on saanut lisärakennuksia, puretun Lyseon peruskoulun tilalle valmistui 2007 uusi Joensuun lyseon peruskoulun koulurakennus. Kauppakeskus Iso Myy valmistui kokonaisuudessaan syksyllä 2007, kattaen sisäänsä 70 liikettä. Myös vanhoja kauppakeskuksia esimerkiksi Kauppakeskus Metropolia ja Centrumia, on uusittu. Ison Myyn ja Metropolin välillä olevan kadun yllä kulkee silta, joka yhdistää kauppakeskukset. Joensuussa on 4 hypermarkettia: 2 K-citymarkettia, Suomen 2. suurin Prisma ja Suomen suurin Tokmanni sekä useita suurmyymälöitä, kuten Masku Jätti ja Motonet. Joensuuhun rakennetaan lähivuosina kolmas K-citymarket.

Kaupunginosat


Ennen vuoden 2005 kuntaliitosta kaupunki muodostui 25:stä kaupunginosasta:
Kuva:joensuu highrise.jpg
Kuva:Joensuu Latolankatu.JPG
I Kaupunginosa
II Kaupunginosa
III Kaupunginosa
IV Kaupunginosa
Niinivaara (5)
Otsola (6)
Kanervala (7)
Käpykangas (8)
Siihtala (9)
Mutala (10)
Rantakylä (11)
Utra (12)
Sirkkala (13)
Karsikko (Joensuu) (14)
Hukanhauta (15)
Penttilä (16)
Linnunlahti (17)
Noljakka (18)
Pilkko (20)
Raatekangas (21)
Marjala (22)
Iiksenvaara (23)
Karhunmäki (24)
Ketunpesät (25)
Iiksenniitty (26)
Kuntaliitoksen jälkeen muodostettiin liitosalueiden asemakaavoitetuista taajama uusia kaupunginosia:
Heinävaara (27)
Kiihtelysvaara (28)
Tuupovaara (29)
Eno
Pyhäselkä

Kylät


Hoilola
Kovero (kylä)
Luutalahti
Mannervaara
Meriinaho
Ruhovaara
Saarivaara (Korpiselkä)
Saaroinen (Korpiselkä)
Öllölä
Kuva: Kavely joensuu.JPG

Ilmasto


Itärajan lähellä sijaitseva Joensuu kuuluu mannermaisemman ilmaston piiriin kuin suurin osa Suomen kaupungeista ja alueista. Joensuun lentoasemalla Liperissä onkin heinäkuussa 2010 mitattu Suomen kaikkien aikojen korkein lämpötila, +37,2 .
<center>
</center>

Liikenneyhteydet


Kuva:Joensuu rautatie.jpgstä on Joensuun rautatieasemalle hieman yli kilometri.]]
Joensuu on tärkeä rautateiden risteysasema. VR-Yhtymä kaukoliikenne kuljettaa Joensuusta etelään (Joensuu-Lappeenranta-Lahti-Helsinki), länteen (Joensuu-Pieksämäki-Jyväskylä-Tampere-Turku) ja pohjoiseen (Joensuu-Nurmes). Itään johtava raideyhteys Ilomantsiin ei ole ollut enää vuosiin matkustajakäytössä, mutta sitä pitkin kuljetetaan puutavaraa. Yöjunat Joensuuhun lakkautettiin syyskuussa 2006. Linja-auton yöpikavuoro Helsingin ja Joensuun välillä Kotkan ja Lappeenrannan kautta on säilynyt ja liikennöi päivittäin.
Joensuun lentoasema sijaitsee Liperi (kunta) kunnassa 11 km Joensuun keskustasta luoteeseen. Joensuusta on suora lentoyhteys Helsinkiin ja Tallinnaan.
Sisävesiliikennettä palvelee Ukonniemen syväsatama Penttilän kaupunginosassa ja matkustajasatama kaupungin keskustassa.
Joensuu on maantieliikenteen tärkein solmukohta Pohjois-Karjalassa. Kaupunkiin pääsee seuraavia valtateitä ja kantateitä pitkin:
VT 6 Lappeenrannan ja Kajaanin suunnista
VT 9 Kuopion ja Sortavalan suunnista
VT 23 Varkauden suunnasta
KT 74 Ilomantsin suunnasta

Välimatkat maanteitse


Helsinkiin 437 km
Hyvinkäälle 403 km
Hämeenlinnaan 401 km
Iisalmi 195 km
Imatralle 198 km
Jyväskylään 245 km
Järvenpäähän 402 km
Kankaanpäähän 463 km
Kajaaniin 222 km
Kemiin 501 km
Keravalle 408 km
Kokkolaan 426 km
Kotka (kaupunki) 343 km
Kouvolaan 320 km
Kuusamoon 461 km
Kuopioon 136 km
Lahti 335 km
Lappeenrantaan 235 km
Lohjalle 463 km
Mikkeliin 209 km
Ouluun 393 km
Pieksämäki 160 km
Poriin 507 km
Porvooseen 404 km
Raaheen 398 km
Raumalle 538 km
Riihimäki 396 km
Rovaniemi 550 km
Saloon 516 km
Savonlinnaan 133 km
Seinäjoki 433 km
Tampereelle 393 km
Turkuun 542 km
Vaasaan 492 km
Varkaus (kaupunki) 119 km
Ylivieskaan 359 km

Historia


Kuva:Joensuun kuhasalon kalliokaiverrus läheltä.jpg
Nykyisen Joensuun alueella on ollut asutusta jo kivikausi. 1000-luvun alussa Laatokka luoteis- ja pohjoisrantoja asutti omaleimainen muinaiskarjalainen kulttuuri, jonka vaikutukset kulkeutuivat vähitellen myös nykyisen Pohjois-Karjalan suuntaan. Vesistöt toimivat erämaan kulkureitteinä tuoden mukanaan turkismetsästäjiä ja kaupankäyntiä. Joensuun seutu oli lähinnä kaukana asuvien heimojen (varsinkin muinaiskarjalaisten) hyödyntämää erämaata ja Pielisjoki läpikulkuväylä merkittävämpien alueiden välillä, mutta alueella oli myös asuinpaikkoja. Ortodoksisuus uskon saavuttua perustettiin 1500-luvulla Joensuussa sijaitsevaan Kuhasaloon Valamon luostarin sivuluostari, jonka luterilaiset kuitenkin hävittivät 25-vuotisen sodan eli pitkä viha aikana.
Joensuu-niminen kylä löytyy jo Ruotsin vallan aika Suomessaisista kartoista. Venäjän Venäjän keisari Nikolai I perusti Joensuun kylän paikalle Joensuun kaupungin vuonna 1848. Kaupunki alkoi kasvaa nopeasti. Joensuun koskissa on harjoitettu paljon tukinuittoa. Joensuun kosken ohi kaivettiin kanava ja rakennettiin sulut, jotta isommat alukset voisivat käyttää Pielisjokea kulkuväylänä. Joensuu on vanha puuteollisuuskaupunki, mutta nykyisin muut teollisuudenalat ovat korvanneet puuteollisuuden lähes täysin.
Joensuu pitää yllä Sortavalan kulttuuriperintöä.

Hallinto


Kuva:Joensuun kaupungintalo.jpg suunnittelema Joensuun kaupungintalo muistuttaa hänen suunnittelemiaan Lahti kaupungintaloa ja Helsingin päärautatieasemaa.]]
Joensuun kaupunkia on syksystä 2010 lähtien johtanut Raision entinen kaupunginjohtaja Kari Karjalainen . Hänen tehtävikseen kaupungin hallintosääntö määrittelee kaupungin johtamisen, toiminnan tuloksellisuuden seurannan ja raportoinnin sekä kaupungin organisaatiokulttuurin kehittämisen.
Kaupungin hallintosäännön mukaan kaupunginhallitus tehtävä on johtaa kaupungin hallintoa ja taloutta kaupunginvaltuuston hyväksymien tavoitteiden mukaisesti. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kaudella 2009–2011 toimii Matti Väistö (Suomen Keskusta), 1. varapuheenjohtajana Seppo Eskelinen (Suomen Sosialidemokraattinen puolue) ja 2. varapuheenjohtajana Liisa Välitalo (Kansallinen Kokoomus). Heidän lisäkseen kaupunginhallituksessa on kahdeksan muuta jäsentä. Kaupunginhallitus voi asettaa toimikautensa ajaksi erilaisia tilapäisiä toimikuntia. Näistä esimerkkeinä mainittakoon kansainvälisten asiain toimikunta ja katunimitoimikunta.
Kuva:Pielinen sillalta.jpg
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kaudella 2009-2011 toimii entinen europarlamentaarikko Riitta Myller (Suomen Sosialidemokraattinen Puolue), 1. varapuheenjohtajana Pertti Ahtiainen (Suomen Keskusta) ja 2. varapuheenjohtajana kansanedustaja Pekka Ravi (Kansallinen Kokoomus).
Kuva:Pohjois-karjalan keskussairaala penttilästä.jpg
Kaupungin palvelutoiminta tapahtuu kaupungin lautakunniksi kutsuttujen luottamushenkilöelimien alaisuudessa. Lautakuntien jäsenistön valitsee kaupunginvaltuusto. Joensuun kaupungin lautakunnat ovat:
Koulutuslautakunta
Kulttuuri- ja liikuntalautakunta
Pelastuslautakunta
Peruspalvelulautakunta
Tekninen lautakunta
Ympäristölautakunta
Joensuun kaupungin tuloveroprosentti vuonna 2005 on 19,00 %.
Joensuun nuorisovaltuusto (Nuva), joka koostuu 20 varsinaisesta jäsenestä ja 16 varajäsenestä. Nuva edistää nuorten asemaa Joensuussa. Puheenjohtajana toimii Susanna Meriläinen, I varapuheenjohtajana Jarkko Kontiainen ja II varapuheenjohtajana Saara-Lotta Hynynen. Nuorisovaltuustolla on omat puheoikeudelliset edustajansa ja heidän varaedustajansa kaupungin lautakunnissa. Nuva järjestää myös aktiivisesti erilaisia, pääasiassa nuorille suunnattuja tapahtumia.

Kuntaliitokset ja liitossuunnitelmat


Pielisensuu yhdistyi Joensuuhun 1954. Kiihtelysvaara ja Tuupovaara yhdistyivät Joensuuhun vuonna 2005 ja Eno ja Pyhäselkä 1. tammikuuta 2009.
Joensuun kaupunginhallitus on esittänyt 13.11.2006 Enon, Liperi (kunta)n, Outokumpu, Polvijärvi, Kontiolahti ja Pyhäselkä kunnille kuntaliitosselvityksen aloittamista. Selvitys jatkui vain Enon, Polvijärven, Kontiolahden ja Pyhäselän kanssa. Kontiolahti jättäytyi pois hankkeesta syksyllä 2007 ja samalla myös Polvijärven osallisuus päättyi, koska kunnilla ei ole yhteistä maarajaa. Joensuu, Eno ja Pyhäselkä jatkoivat kuntaliitoksen selvittämistä. 17. joulukuuta 2007 Joensuu, Eno ja Pyhäselkä päättivät yhdistyä 1. tammikuuta 2009 alkaen uudeksi Joensuun kaupungiksi.

Elinkeinoelämä


Joensuu on kasvava maakuntakeskus, jonka elinkeinoelämä on palvelupainotteinen. Tieto- ja viestintätekniikan yritysten keskittymistä on tapahtunut Joensuun Tiedepuiston tarjoamiin toimitiloihin. Suuria teollisuuden yrityksiä ovat lukkovalmistaja Abloy, metsäkoneita valmistava John Deere. Tutkimusta ja tuotekehitystä Joensuussa on yliopistossa, tiedepuistossa, METLA:ssa ja muutamissa yrityksissä muun muassa väritutkimuksen ja diffraktiivisen optiikan alalla.
Työpaikat toimialoittain (2002):
Yhteiskunnalliset palvelut 40,6 %
Teollisuus 15,8 %
Kauppa, majoitus- ja ravintolatoiminta 15,7 %
Rahoitus-, vakuutus- ym. toiminta 12,1 %
Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 7,5 %
Rakentaminen 5,2 %
Tuntematon 1,3 %
Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 1,1 %
Maa-, riista-, metsä- ja kalatalous 0,6 %
Kaivostoiminta ja louhinta 0,1 %
Joensuun työttömyysaste oli 31.1.2007 14,5 %
Suurimmat työnantajat 2006: Joensuun kaupunki (4 409 työntekijää), Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (2 220), Joensuun yliopisto (1244), Abloy (800), Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä (537), Pohjois-Karjalan Osuuskauppa (512), VR-yhtiöt (430), Pohjois-Karjalan Kirjapaino (317) ja Schauman Wood Oy (292.

Koulutus


Kuva:Joensuun vapaaopisto.jpg]]
Joensuussa toimivat korkeakoulut ovat Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella opiskelee n. 7 700 opiskelijaa ja ammattikorkeakoulussa n. 4 000 - näistä osa tosin koulujen muissa kaupungeissa olevissa sivupisteissä.
Eri alojen ammatillista koulutusta tarjoavat Pohjois-Karjalan Ammattiopisto, Joensuu Tekniikka ja kulttuuri ja Pohjois-Karjalan Ammattiopisto, Joensuu Palvelut, sekä Pohjois-Karjalan aikuisopisto. Lisäksi Joensuun konservatorio tarjoaa musiikillista koulutusta.
Joensuun kaupungin ylläpitämiä oppilaitoksia on perusasteella kaikkiaan 18. Näistä alakouluja on 12 (muun muassa Nepenmäen koulu), yläkouluja 3 ja yhtenäiskouluja 3.
Lukioita on viisi: Joensuun lyseon lukio, Niinivaaran lukio lukio, Joensuun normaalikoulun lukio, Joensuun yhteiskoulun lukio
sekä Itä-Suomen koulun lukio.
Joensuun kaupunki ylläpitää myös Joensuun seudun kansalaisopistoa.
Joensuun Urheiluakatemia on oppilaitosten yhteistyöverkosto, joka tarjoaa urheilijoille koulutusta ja valmentautumista.

Kulttuuri


Kuva:Joensuunportti2.jpg
Kuva:jns torinpohjoinen.jpg
Joensuu on vilkas kulttuurikaupunki.
Musiikki on tärkeä osa joensuulaista kulttuurielämää. Tunnetuista suomalaisista rock-yhtyeistä muun muassa Hassisen Kone ja Neljä Ruusua ovat Joensuusta lähtöisin. Näiden yhtyeiden johtohahmot Ismo Alanko (Hassisen Kone) ja Ilkka Alanko (Neljä Ruusua) ovat nykyään tunnetuimpia Joensuusta lähtöisin olevia henkilöitä.
Kulttuurikaupungiksi Joensuuta ovat luoneet osaltaan yliopisto ja muut oppilaitokset. Joensuun yliopistossa on useita humanistisia, taiteisiin liittyviä ja perinnetutkimuksen koulutuslinjoja ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa on muun muassa kuvataiteen, käsityön, muotoilun, grafiikan ja monia media-alan koulutusohjelmia. Kaupungissa toimii myös konservatorio ja Pekkalan kuvataideoppilaitos.
Joensuussa ilmestyy seitsemänpäiväinen sanomalehti Karjalainen_(sanomalehti) sekä kerran viikossa ilmestyvä Viikko-Pohjois-Karjala. Lisäksi kaupungissa ilmestyy kahdesti viikossa ilmaisjakelulehti Karjalan Heili.
Joensuun seutukirjasto palvelee myös Pohjois-Karjalan maakuntakirjastona.

Tapahtumia ja paikkoja


Joensuun lukuisista kulttuuritapahtumista tunnetuimpia ovat Ilosaarirock, Ilovaarirock, Popkatu, Hippa-festivaali, Joensuun musiikkitalvi, Joensuun kirjallisuustapahtuma, dokumenttielokuvafestivaali Viscult, rockelokuvafestivaali Rokumentti, Häivähdys Venäjää, Yksin sateessa -tanssitapahtuma, Joensuun Gospel-festivaalit ja Joen yö. Kaupungissa järjestettiin vuosina 1981–1997 Joensuun laulujuhlat -niminen tapahtuma, joka kaatui sen tuottamaan taloudelliseen tappioon. Heinäkuun 2.-3 pv. 2010 Joensuun laulurinteelle rakennetaan itäisen Suomen suurin kesäteatteriesitys Onnen kerjäläiset -Jaakko Teppo musikaalin tiimoilta.
Joensuussa toimii Joensuun kaupunginorkesteri, Joensuun kaupunginteatteri ja ajanmukainen, vuonna 2005 avattu Kino Tapio. Tärkeimmät kulttuuritilaisuuksien tapahtumapaikat ovat Joensuun Laulurinne, Joensuun kaupunginteatteri, Joensuu-areena, Carelia-sali, Joensuun konservatorio, Kulttuurikeskus Karjalantalo, Ilosaari, Joensuun tori, Kino Tapio, Pakkahuone (Joensuu), Taidekeskus Ahjo sekä Joensuun kirkko.

Kulttuurihenkilöitä


Joensuussa asuvia kulttuurihenkilöitä ovat muun muassa:
Arto Halonen, elokuvaohjaaja
Simo Hämäläinen, kirjailija
Kyösti Kakkonen, taiteenkerääjä, liikemies
Jari Karttunen, tanssija
Matti Kettunen, kirjailija
Sanna Kurki-Suonio, muusikko
Tuomas Lius, kirjailija
Timo Lavikainen, näyttelijä ja muusikko
Leena Leskinen, kirjailija
Risto Lång, tanssija
Matti Mäkelä, kirjailija
Tuomas Pyrhönen, urkuri
Liisa Tavi, laulaja
Jaakko Teppo, lauluntekijä
Eeva Tikka, kirjailija
Heikki Turunen, kirjailija
Tuula-Liina Varis, kirjailija

Pyhäkköjä


Kuva:Joensuun pääkirkko.jpg
Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen pääkirkko ovat Joensuun keskustan läpi kulkevan Kirkkokadun vastakkaisissa päissä, ja samalla keskustan eli ruutukaava-alueen vastakkaisilla puolilla. Idän ja lännen kirkot katsovat ikään kuin toisiaan kaupungin yli.
Kirkkokadun eteläpäässä pienellä mäellä sijaitsee luterilainen pääkirkko, Joensuun kirkko. Pääkirkko edustaa uusgotiikkaa. Taajama-alueella on lisäksi neljä muuta luterilaista kirkkoa: Pielisensuun kirkko Niinivaaralla, Noljakan kirkko, Rantakylän kirkko ja Utran kirkko.
Kirkkokadun pohjoispäässä on niin ikään pienellä mäellä Joensuun ortodoksinen seurakunta pääkirkko, Pyhän Nikolaoksen kirkko (Joensuu). Pyhän Nikolaoksen kirkko on perinteinen pohjois-venäläinen ortodoksikirkko, jossa on käytetty paljon puuta, ja joka on valmistunut vuonna 1887. Joensuussa on lisäksi toinen ortodoksikirkko; Pyhän Johannes Teologin kirkko, jonka arkkitehtuuri on bysanttilainen.
Näiden lisäksi Joensuun kaupungissa on uudet alueet mukaan luettuna kymmenisen merkittävää luterilaista ja ortodoksista pyhäkköä, sekä moskeija.
Kirjallisuutta:
Jumalan maja ihmisten keskellä: Joensuun evankelis-luterilaisten seurakuntien kirkot ja kappelit. 2003.
Kuva:Joensilta.jpg Joensuun suurimmalle sillalle Suvantosilta, joka yhdistää Niinivaaran ja keskustan kaupunginosat.]]

Urheilu ja liikunta


Tiedosto:Mehtimaki sky.jpg
Suurimmat Joensuun liikuntapaikat ovat keskustan läheisyydessä Mehtimäki alueella. Monitoimihalli Joensuu-areena on Joensuun Katajan miesten Kataja Basket Club ja Josban SM-tason salibandyjoukkueiden kotihalli (7000 istumapaikkaa). Halli on nopeasti muunneltavissa eri lajien samanaikaisille harjoitteluvuoroille. Lisäksi kaupungissa on ravirata, kolme jäähallia ja yhteensä kahdeksan liikuntahallia maaseutualueen liikuntahallit mukaan lukien. Linnunlahden raviradalla järjestettiin kuninkuusravit ensimmäisen kerran vuonna 1984.
Areenan vieressä oleva Joensuun jäähalli on Jokipojat kotihallina (5040 katsomopaikkaa). Lisäksi Joensuun seudulla on karting-rata Ylämyllyllä, joka on lähellä lentokenttää.
Joensuun uimahallit ovat Mehtimäellä sijaitseva Vesikko ja Rantakylän uimahalli.
Palloilulajien toimintaa on tarjolla kaupallisesti toimivassa Kuntokeitaassa (tennis, squash, sulkapallo ja keilailu). Frisbeegolfratoja on Joensuussa kolme.
Vuoden 1990 Maailman vahvin mies -kilpailu järjestettiin Joensuussa.

Urheiluseuratoiminta


Joensuun suurimpia urheiluseuroja on vuonna 1900 perustettu Joensuun Kataja, jonka lajeihin kuuluvat koripallo, taitoluistelu, voimistelu, hiihto ja yleisurheilu. Katajan miesten Kataja Basket Club on menestynyt viime vuosina SM-tasolla saavuttaen 2000-luvulla kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Koripallojoukkue on pelannut mestaruussarjatasolla 1970-, 1980- ja 2000-luvuilla. Koripalloiluharrastus Joensuussa virisi 1950-luvulla.
Suunnistusseura Kalevan Rasti on yksi suurista suomalaisista suunnistusseuroista. Se on perustettu vuonna 1950 ja se on niittänyt menestystä voittamalla muun muassa Tiomilan 1983 ja Jukolan viestin 2004 ja 2005 sekä 25-mannan vuosina 2005 ja 2006.
Salibandyseura Josba on Suomen vanhimpia ja menestyksekkäimpiä lajinsa seuroja niin miesten kuin naistenkin sarjoissa.
Jääkiekko Jokipojat pelaa miesten Mestis. Nimellä JoKP eli Joensuun Kiekko-Pojat joukkue oli SM-liigassa kausina 1989–1990 ja 1991–1992 sekä liigaa edeltäneessä SM-sarjassa 1971–1972.
Lentopallossa miesten seura Mutalan Riento ja naisten seura Joensuun Prihat pelaavat 1-sarjassa. Riennon huippupelaajia ovat olleet muun muassa Jimmy Hernandez ja serbialainen hakkuri Bojan Gluvajić.
Pesäpallossa Joensuun Maila pelaa miesten Superpesis. Joensuun Maila nousi Superpesikseen kaudelle 2004 ja on siitä lähtien pelannut yhtäjaksoisesti tällä sarjatasolla.
Miesten jalkapalloseuroista Jippo pelaa miesten ykkösessä.
Joensuun Urheilusukeltajat on yksi Suomen suurimmista sukellusseuroista. Laitesukelluksen peruskurssi järjestetään vuosittain. Kouluttajina on maan kokeneimpia sukeltajia.

Menestyneitä urheilijoita 1990- ja 2000-luvulla


Henri Häkkinen, Joensuun Ampujat, ilmakiväärin olympiapronssimitalisti 2008
Jukka Keskisalo, Joensuun Kataja, 3000 metrin esteiden Euroopan mestari 2006
Aki Parviainen, Joensuun Kataja, keihäänheiton maailmanmestari 1999
Maija Lasaroff (Kovalainen), Joensuun Kataja, 7-ottelija, EM-kisojen 18. 2006
Kaisa Mäkäräinen, Kontiolahden Urheilijat, ampumahiihdon MM 2011

Ystävyyskaupunkitoiminta


Joensuun ystävyyskaupungit ovat:
Linköping, Ruotsi
Tønsberg, Norja
Ísafjörður, Islanti
Hof, Saksa
Vilna, Liettua
Petroskoi, Venäjä (yhteistyösopimus)

Tutustumiskohteita


Kuva:Penttilän pelto.jpg sijaitsee vaaran laella, ja näkyy siksi kauas. Kuva Penttilästä.]]
Botania, Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha
trooppinen perhospuutarha Botaniassa - Suomen ainoa
Joensuu-areena
Joensuun kirkko (Josef Stenbäck, 1903)
Enon_kirkko
Metla-talo
ortodoksinen Joensuun Pyhän Nikolauksen kirkko (v. 1887)
Pohjois-Karjalan museo Carelicumissa
Sortavalan pienoismalli (sijaitsee Carelicumssa)
Sinkkolan kotieläinpiha Noljakka (lapsille)
Kuva:Jns taidemuseo.jpg keskuskujalta päin.]]
Kukkolan tila
Joensuun taidemuseo
Taitokortteli, Rantakadun vanhoissa puutaloissa, avattu 2006
Joensuun tori ja kauppahalli
Muuta vierailijoita kiinnostavaa:
Karelia-soutu heinäkuussa
Joensuun kaupunginteatteri
Hasanniemi kesäteatteri
Joensuun kaupunginorkesteri
Sisävesilaivaliikenne

Katso myös


Joensuun rannat (uimarannat)
Joensuun saaret
Mehtimäki
Joensuun tori
Joensuun puistot
Pielisjoen sillat
Luettelo tunnetuista joensuulaisista

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.jns.fi Joensuun kaupunki
http://www.joensuuopas.com/ Joensuun kaupunkiopas – Joensuuopas
http://www.joensuunseutu.fi Joensuun seudun kuntayhteistyö
http://pk-kartat.jns.fi/map.php?x=4520265&y=6930700&px=200.0&kieli=1&txt= Joensuun seudun opaskartta
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Etusivu/ Sanomalehti Karjalaisen verkkolehti
http://www.kaupunkiyhdistys.jns.fi Joensuun kaupunkikeskustayhdistys Ry:n sivut
http://www.jns.fi/nuva Joensuun nuorisovaltuusto
Luokka:Joensuu
ar:يوينسو
id:Joensuu
ms:Joensuu
bg:Йоенсуу
ca:Joensuu
cs:Joensuu
da:Joensuu
de:Joensuu
et:Joensuu linn
en:Joensuu
es:Joensuu
eo:Joensuu
eu:Joensuu
fr:Joensuu
ko:요엔수
io:Joensuu
ia:Joensuu
it:Joensuu
kl:Joensuu
kw:Joensuu
mrj:Йоэнсуу
lt:Joensū
lmo:Joensuu
hu:Joensuu
mi:Joensuu
koi:Ёэнсу (кар)
nl:Joensuu
ja:ヨエンスー
no:Joensuu
pnb:جوئنسو
pl:Joensuu
pt:Joensuu
ro:Joensuu
ru:Йоэнсуу
se:Joensuu
simple:Joensuu
sk:Joensuu
sr:Јоенсу
sv:Joensuu
uk:Йоенсуу
zh:约恩苏

Juna


Tiedosto:Sm4 lähijuna P-tunnuksella.jpg-yksikkö Helsingin asemalla.]]
Juna on rautatiellä kulkeva kulkuväline, jossa on vaihteleva määrä junanvaunu. Junilla kuljetetaan sekä matkustajia että tavaraa.

Tekniikkaa


Junia liikuttaa joko erillinen veturi tai vaihtoehtoisesti moottorivaunu, jossa vetokoneisto on sulautettu vaunuun. Nykyisin veturit tuottavat voimansa pääasiallisesti sähköllä tai dieselmoottorilla, mutta aikaisemmin höyrykoneella toimivat höyryveturit olivat yleisin tyyppi. Nykyäänkin höyryvetureita on yhä käytössä joissakin maissa, muun muassa Intiassa. Bensiinimoottori- ja kaasuturbiinikäyttö ovat jääneet kokeiluluontoisiksi.

Junien käyttötarkoitukset


Matkustajajuna


Matkustajajunat kulkevat yleensä kerran tai kahdesti vuodessa julkaistavien aikataulujen mukaan.
Matkustajajunassa saattaa olla jopa 16–20 matkustajavaunua, jotka ovat yleensä neliakselisia ja joihin mahtuu keskimäärin satakunta matkustajaa kuhunkin. Yöllä kulkevissa junissa osa vaunuista on yleensä makuuvaunuja. Matkustajajunien kulkunopeudet vaihtelevat, mutta Suomessa Intercity-junien suurin sallittu nopeus on 160 km/h (koeluontoisesti 200 km/h) ja Pendolino-junien jopa 220 km/h ajettavan rataosan mukaan. Nämä nopeudet ovat hyvää eurooppalaista tasoa. Vielä nopeampia ovat eurooppalaiset ja japanilaiset suurnopeusjunat, joiden huippunopeudet vaihtelevat varta vasten rakennetuilla erikoisradoilla 240–330 km/h. Ensimmäiset liikenteessä olevat ja suunnitellut maglev- eli leijujunat käyttävät nopeutta 400–500 km/h.
Nopeutensa, kulkemansa matkan pituuden ja pysähdyspaikkojen lukumäärän perusteella matkustajajunat jaetaan eri tyyppeihin:
Suurnopeusjuna
InterCity
Pikajuna
Taajamajuna
Paikallisjuna
InterCity2
Yleisestä käytöstä poistettuja henkilöjuna käytetään joko suljetuilla rautatieliikennerataosilla tai rajoitetusti yleisillä rautatieliikennerataosilla museojunaliikenteeseen, jossa on veturin lisäksi muutamia matkustajavaunuja.

Tavarajuna


Tavarajunat kootaan tavaraliikenneasiakkaiden tuotteilla ja tavaroilla kuormatuista tavaravaunuista, ja Suomessa tavarajunat kulkevat aikataulun mukaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sen sijaan on tapana päättää junan kulkuunpanosta vasta silloin, kun kuljetettavaa on riittävästi. Tavarajunien koko vaihtelee noin 1&nbsp;000 tonnista noin 5&nbsp;000 tonniin ja Yhdysvalloissa ja joissain muissa maissa jopa 12&nbsp;000–18&nbsp;000 tonniin. Suomessa tavarajunien käyttämä nopeus (suurin sallittu nopeus) on yleensä 70–100&nbsp;km/h, suurimman viranomaistaholta hyväksytyn nopeuden ollessa 120&nbsp;km/h.

Matkustaja- ja tavarajunan yhdistelmä


Autopikajuna on Suomessa yksi esimerkki matkustaja- ja tavarajunien yhdistelmistä. Autot lastataan sitä varten erikseen suunniteltuihin autonkuljetusvaunuihin. Auton kuljettaja – ja matkustajat – matkustavat saman junan kyydissä. Suomessa autopikajunat ovat yöjunia, joten niissä on myös makuuvaunuja päivävaunujen lisäksi.
Sotilaskuljetukset on Suomessa toinen esimerkki matkustaja- ja tavarajunien yhdistelmistä, olkoonkin, että tällöin matkustajat yleensä kuljetetaan tavaravaunutyyppisissä, niin sanotuissa härkävaunuissa, joissa on vaunun molemmissa päissä makuulaverit, ja keskellä kamiina. Näin kyseessä on itse asiassa tavarajuna, joka kuljettaa myös matkustajia.

Nopeusennätyksiä


Sähkömoottorijuna: 574,8 km/h, Ranska, 2007
Maglev- eli levitoiva juna: 581 km/h, Japani, Tsuru-Otsuki koerata, 2003
Kaasuturbiinijuna: 318 km/h, Ranska, 1972
Veturi 357 km/h, Siemensin valmistama ÖBB:n sarjan 1216 sähköveturi, Saksa, 2006
Dieselmoottori juna: 256 km/h, Espanja, 2002
Dieselveturi 271 km/h, TEP-80, Venäjä, 1992 (valmistajan ilmoittama)
Höyryveturi: 202 km/h, Yhdistynyt kuningaskunta, 1938
Kiskoajoneuvo (miehittämätön rakettikelkka): 10&nbsp;300 km/h, Yhdysvallat, 2003
Tiedosto:SKM 14WE Pruszkow PKP.jpg

Junien valmistajia


Alstom, Ranska
AnsaldoBreda, Italia
Bombardier, Kanada
Electro-Motive Diesel, Yhdysvallat
Newag, Puola
PESA, Puola
Siemens AG, Saksa
Stadler Rail, Sveitsi
Talgo, Espanja

Aihepiiriin kuuluvaa


Duoraitiovaunu
Kaupunkiraideliikenne
Metro
Moottorivaunu
Panssarijuna
Pikaraitiotie
Raideleveys
Raitiovaunu
Rautateiden historia
Opastin (rautatietekniikka)
Veturi
Junanvaunu

Lähteet

Katso myös


Liikenne
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=121&t=974 YLE Elävä arkisto
Luokka:Junat
af:Trein
am:ባቡር
ab:Адәыҕба
ar:قطار
an:Tren
gn:Mba'yjua
az:Qatar
id:Kereta api
ms:Kereta api
bn:রেলগাড়ি
jv:Sepur
be:Цягнік
be-x-old:Цягнік
bo:མེ་འཁོར།
bs:Voz
br:Tren
bg:Влак
ca:Tren
cs:Vlak
sn:Chitima
cy:Trên
da:Tog
pdc:Train
de:Zug (Eisenbahn)
nv:Kǫʼ naʼałbąąsii diné bee nágéhéʼ
et:Rong
el:Τρένο
eml:Trein
en:Train
es:Tren
eo:Trajno
eu:Tren
fa:قطار
fr:Train
fy:Trein
fur:Tren
ga:Traein
gl:Tren
gan:火車
ko:열차
hi:रेलगाड़ी
hr:Vlak
is:Járnbrautarlest
it:Treno
he:רכבת
kk:Пойыз
sw:Treni
kg:Lukalu
ku:Trên
lad:Tréno
lo:ລົດໄຟ
la:Hamaxostichus
lv:Vilciens
lt:Traukinys
lij:Treno
ln:Engbunduka
hu:Vonat
mk:Воз
ml:തീവണ്ടി
mr:रेल्वे
arz:اطر
mdf:Улав
mn:Галт тэрэг
my:မီးရထား
nah:Tepozcōātl
nl:Trein
nds-nl:Traain
ja:列車
no:Jernbanetog
nn:Jarnbanetog
nrm:Train
oc:Tren
pnb:ٹرین
ps:اورګاډی
pl:Pociąg
pt:Trem
ro:Tren
qu:Antakuru
ru:Поезд
sco:Train
scn:Trenu
simple:Train
sk:Vlak
sl:Vlak
szl:Cug
so:Tareen
sr:Воз
sh:Vlak
sv:Tåg
tl:Tren
ta:தொடர்வண்டி
te:రైలు
th:รถไฟ
vi:Tàu hỏa
chy:Ma'aataemeo'o
tr:Tren
uk:Поїзд
ur:قطار
za:Hojceh
fiu-vro:Rong
wa:Trén (rôlant indjén)
vls:Tring
war:Tren
wuu:火车
yi:באן
zh-yue:火車
zh:鐵路列車

Johannes Virolainen


Johannes Virolainen (31. tammikuuta 1914 Viipurin maalaiskunta – 11. joulukuuta 2000 Lohja) oli maalaisliittolainen (sittemmin Suomen Keskusta) poliitikko ja valtioneuvos. Hän kuului sotien jälkeisen ajan merkittävimpiin suomalaisiin poliitikkoihin. Hän on toiminut pisimpään kansanedustajana, yhteensä 42 vuotta vuosina 1945–1983 ja 1987–1991. Hän edusti aluksi Kymen läänin vaalipiiriä ja vuodesta 1958 Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Valtiopäivät mitattuna hän on 43 valtiopäivillään neljäntenä. Hän on myös Luettelo Suomen ministereistä yhteensä 6&nbsp;169 ministeripäivällään.
Hänen ensimmäinen vaimonsa oli filosofian maisteri Kaarina Virolainen o.s. Päivölä (1916–2005) ja toinen vaimonsa agronomi Kyllikki Virolainen, ent. Stenros, o.s. Salojärvi (1924–2009).

Nuoruus ja sotavuodet


Johannes Virolainen syntyi Viipurin maalaiskunta Yläsommeen kylässä, noin 14 kilometrin päässä Viipurista. Vanhemmat Paavo Virolainen ja Anna-Lydia o.s. Skyttä olivat maanviljelijöitä. Virolainen pääsi kansakoulun jälkeen Viipurin oppikouluun, josta hän kirjoitti sukunsa ja kotikylänsä ensimmäiseksi Ylioppilas 1932.
Valkolakin saatuaan Virolainen suoritti varusmiespalveluksen 1932–1933 ja lähti sen jälkeen Helsinkiin opiskelemaan maatalous- ja metsätieteitä ja valmistui 1938 maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi ja agronomiksi. Myöhemmin hän väitteli poliittisen uransa ohessa maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi väitöskirjalla ''Maatalousmaan arvioimisesta ja arvosta Suomessa vuosina 1934–38'' (1951). Opiskeluaikanaan Virolainen myös lähti mukaan Maalaisliitto poliittiseen toimintaan ja oli mukana perustamassa Maalaisliiton ylioppilasyhdistystä.
Sotien aikana Virolaisen ura kietoutui karjalaisten kohtaloihin. Talvisota päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Viipuri, Yläsommeen kylä ja Virolaisen kotitila jäivät uuden rajan taakse. Jatkosota aikana Virolainen työskenteli Palautetun alueen neuvottelukunnan toimistopäällikkönä 1942–1944. Neuvottelukunnan tehtävänä oli organisoida jatkosodan alussa takaisin vallatun Karjalan jälleenrakennus ja -asutustyöt. Kun jatkosota päättyi 1944 ja talvisodan jälkeinen raja vahvistettiin Moskovan välirauhassa, neuvottelukunta lakkautettiin. Virolainen nousi sisäasiainministeriön siirtoväenasiain osaston päälliköksi tehtävänään Karjalan Evakko asuttaminen. Sota-aikana hän yleni luutnantti ja myöhemmin vielä reservissä Kapteeni (sotilasarvo)ksi.
Virolainen hankki 1952 maatilan Lohjalta, jonne osa Viipurin maalaiskunnan evakoista oli asutettu, ja nimesi sen lapsuudenkotinsa uimapaikan mukaan Vironperäksi. Poliittisen uran rinnalla hän työskenteli koko elämänsä maanviljelijänä. Samalla Virolaisesta tuli yksi Karjalan evakoiden näkyvimmistä keulakuvista. Hän kannatti maltillisesti Luovutettu Karjalan palauttamista Suomi ja sanoikin, että ainoa tilanne, jolloin hän voisi ottaa ryypyn, on Karjala-kysymys juhlistaminen. Tämän hänen kerrotaan tokaisseen sekä Anastas Mikojanille että Nikita Hruštšoville. Virolainen oli absolutismi (päihteet).

Varhainen poliittinen ura


Johannes Virolainen nousi eduskuntaan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa 1945. Hänet valittiin pian Maaseudun nuorten liiton puheenjohtajaksi ja Maalaisliiton varapuheenjohtajaksi, ja hän nousi yhdeksi puolueensa voimahahmon Urho Kekkonen luottomiehistä. 1950-luvulla Virolainen oli Kekkosen yhteistyökumppanina kaikissa tämän hallituksissa: toisena sisäministerinä 1950–1951, kansliaministerinä 1951, pääministerin sihteerinä 1952–1953, opetusministerinä 1953–1954 ja ulkoasiainministerinä 1954–1956. Ulkoministerikautenaan Virolainen sai "tietämättömän ulkoministerin" liikanimen, koska Kekkonen ja presidentti J. K. Paasikivi eivät kertoneet hänelle matkastaan Moskovaan loppuvuodesta 1955. Matkan tuloksena Neuvostoliitto palautti Suomelle Porkkalan vuokra-alueen. Kekkosen noustua presidentiksi 1956 Virolainen jatkoi puolueensa vakioministerinä.
Elokuussa 1958 Virolainen otti vastaan ulkoministerin paikan K. A. Fagerholmin hallituksessa. Hallitus herätti ärtymystä Neuvostoliitossa, koska eduskunnan suurimmaksi puolueeksi noussut SKDL samoin kuin SDP:n vasemmistosiipi oli jätetty oppositioon. Syntyi yöpakkaset: Neuvostoliitto jäädytti taloudelliset neuvottelut Suomen kanssa, kutsui suurlähettiläänsä kotiin Helsingistä ja antoi ymmärtää Fagerholmin hallituksen olevan sille epämieluisa. Ulko- ja sisäpoliittisen painostuksen seurauksena Virolainen ja muut Maalaisliiton ministerit erosivat joulukuussa 1958, mikä hajotti hallituksen.
Yöpakkashallituksen ulkoministerinä toimiminen löi Virolaiseen vuosikymmeniksi leiman, ja poliittiset vastustajat hyödynsivät sitä osoittaakseen hänet "ulkopoliittisesti epäluotettavaksi". Tapaus myös löi ensimmäiset säröt Virolaisen ja Kekkosen väleihin. Vaikka Kekkonen oli nimittänyt yöpakkashallituksen, hän oli aavistanut ikävyyksiä ja varoittanut Virolaista pysymään sen ulkopuolella; Virolainen puolestaan piti Kekkosen toimintaa kaksinaamaisena. Virolainen säilyi Kekkosen suosiossa vielä pitkään, mutta presidentin maalaisliittolaiseen lähipiiriin eli K-linjaan hän ei koskaan kuulunut.

Maalaisliitto-Keskustapuolueen puheenjohtaja


Johannes Virolainen valittiin 1964 Maalaisliiton puheenjohtajaksi Urho Kekkosen ja K-linjan taustatuella. Virolaisen johdolla puolue muutti 1965 ylimääräisessä puoluekokouksessa nimekseen Suomen Keskusta tavoitteena laajentaa kannattajapohjaa maaseudulta myös kaupunkeihin. 1964 Virolaisesta tuli myös pääministeri Maalaisliiton, Kokoomuksen sekä suomalaisen ja ruotsalaisen kansanpuolueen muodostamaan enemmistöhallitukseen. Hallituksen ulkoministerinä ja pääministerin sijaisena oli Ahti Karjalainen, K-linjan kärkimies ja Virolaisen tuleva kilpailija. Vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeen Virolainen nousi eduskunnan puhemieheksi, mutta hän palasi 1968 opetusministeriksi Mauno Koiviston I hallitukseen.
Virolaisen opetusministerikauden tärkeimmät saavutukset olivat peruskoulu-uudistus sekä uusien yliopistojen ja korkeakoulujen perustaminen eri puolille Suomea. Virolaisen opetusministerivuosiin osuivat myös Vanhan valtaus 1968 ja opiskelijaliikkeen radikalisoituminen. Virolainen asettui kannattamaan radikaalin opiskelijasiiven ajamaa yliopistojen hallintouudistusta, niin sanottua mies ja ääni -periaatetta, ja piti sitä näkyvästi esillä vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.
Virolaisen yritykset tuoda Keskustapuolue kaupunkeihin ja näkyvä toiminta opetusministerinä vaikuttivat osaltaan vuoden 1970 heikkoon vaalitulokseen. Perinteisemmin maaseudun asiaa korostanut Suomen Maaseudun Puolue sai suuren vaalivoiton sekä 18 kansanedustajaa, Keskustapuolueen kärsiessä murskaavan vaalitappion. SMP:n puheenjohtaja Veikko Vennamo kuvaili vaalipuheissaan, miten Keskustapuolue ja sen johtaja touhuavat kaupungeissa samaan aikaan kun maanviljelijät kamppailevat vaikeuksissa ja maaseutu autioituu. Virolaista arvosteltiin voimakkaasti puolueen sisällä, mutta hän säilytti paikkansa lupaamalla ''palata aitovierille'' puolueen peruskannattajien luokse. 1970-luvulla Keskustapuolue alkoi jälleen korostaa maaseutua ja maatalouspolitiikkaa.
1970-luvulla Virolainen toimi valtiovarainministerinä Kalevi Sorsan I hallituksessa 1972–1975 ja maatalousministerinä Sorsan II hallituksessa 1977–1979. Virolainen ja Sorsa olivat Keskustan ja SDP:n välisen punamultayhteistyön takuumiehet, ja etenkin Sorsan I hallituksen aikana ajettiin läpi laajoja yhteiskunnallisia uudistushankkeita. Samalla Virolainen piti huolen siitä, että punamultahallitukset toteuttivat vahvaa aluepolitiikkaa ja että maaseutuväestön asiat pidettiin esillä niiden ohjelmissa. Virolainen luopui ministerin tehtävistä viimeisen kerran 1979 ja siirtyi eduskunnan puhemieheksi.

Viimeinen vuosikymmen politiikassa


Virolaisen ja presidentti Urho Kekkosen välit alkoivat huonontua 1970-luvulla, ja Kekkosta kannattanut Keskustapuolueen K-linja arvosteli häntä puolueen sisällä. Lopullinen välirikko heidän välillään tapahtui Eduskuntavaalit 1979 jälkeen. Vaaleissa Kokoomus oli saanut suuren vaalivoiton ja noussut Keskustanpuolueen ohi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Tästä huolimatta hallitus koottiin totuttuun tapaan Keskustapuolueen ja vasemmiston varaan ja Kokoomus jätettiin oppositioon. Keskustapuolueen puheenjohtaja Virolainen, joka itse oli jättäytynyt pois ministerivastuusta, harmitteli ''Suomen Kuvalehti'' haastattelussa sitä, että jatkuvasti kannatustaan kasvattanutta Kokoomusta ei otettu hallitukseen. Virolaisen mukaan taustalla olivat ulkopoliittiset "yleiset syyt", toisin sanoen Neuvostoliiton vastustus ja uusien Yöpakkaset pelko. Virolaisen lausunto suututti presidentti Kekkosen, joka moitti Virolaista julkisesti ja sanoi tämän aiheuttaneen Suomen ulkopoliittiselle kuvalle "arvaamatonta vahinkoa". Lehdistö risti kesäkuun lopulla tapahtuneen kiistan "juhannuspommiksi".
Seuraavana vuonna Virolainen hävisi Keskustapuolueen puheenjohtajuuden nuorelle Paavo Väyrynen, joka oli nopeasti noussut Kekkosen suosikiksi ja yhdeksi K-linjan keulahahmoista. Tämän jälkeen Johannes Virolainen tokaisi: ''"Kansa on puhunut, pulinat pois."'', josta syntyi lentävä lause. Puolueen K-linja, keulahahmoinaan Väyrynen ja Ahti Karjalainen, kampanjoi Kekkosen epäsuosioon joutuneen ja "ulkopoliittisesti epäluotettavan" Virolaisen kaatamiseksi. Virolaisen suosiota laski myös avioero Kaarina Virolainen ja suhde kansanedustaja Kyllikki Virolainen, jonka kanssa hän avioitui 1981. Virolaisen yksityiselämän vanhoillisessa keskustakentässä herättämän pahennuksen on nähty vaikuttaneen myös siihen, että Virolainen putosi eduskunnasta vuoden Eduskuntavaalit 1983 vaaleissa 38 edustajavuoden jälkeen.
Virolaisella oli kuitenkin vielä vankka suosio Keskustapuolueen kentällä. Kun Kekkonen oli eronnut virastaan 1981 ja Keskustapuolue äänesti presidenttiehdokastaan Kuopion puoluekokouksessa, Virolainen voitti uuden puoluejohdon tukeman Ahti Karjalaisen selvin luvuin. Tämä oli K-linjalle raskas arvovaltatappio. Itse presidentinvaaleissa 1982 Virolainen tuli kolmanneksi SDP:n Mauno Koiviston ja Kokoomuksen Harri Holkerin jälkeen 16,9 prosentilla äänistä ja 53 valitsijamiehellä.
Avioerojupakan lisäksi niin sanottu rötösherrajahti, jonka yhteydessä Virolainen joutui 1980-luvun alkuvuosina kovaan julkiseen pyöritykseen, oli osasyynä hänen putoamiseensa eduskunnasta. Virolaisen väitettiin vaatineen tamperelaiselta Noppa-juttu Keskustapuolueelle, mutta tämä syytös osoittautui täysin aiheettomaksi, tosin vasta vuosia kestäneen prosessin jälkeen. Rötösherrajahtia Virolainen kuvasi myöhemmin uransa ikävimmäksi ja epämiellyttävimmäksi kokemukseksi.
Virolainen joutui itse lahjontayrityksen kohteeksi tammikuussa 1983. Korean demokraattinen kansantasavaltan silloinen Suomen-suurlähettiläs yritti lahjoa Virolaisen, jotta Parlamenttienvälinen liitto, jonka puheenjohtaja Virolainen tuolloin oli, olisi siirtänyt kokouksensa pois Etelä-Koreasta Togon pääkaupunkiin Lomeen. Suurlähettiläs karkotettiin Suomesta.
Virolainen ei halunnut päättää pitkää poliittista uraansa eduskunnasta putoamiseen, joten hän palasi Arkadianmäelle vuoden 1987 vaaleissa ja luopui kansanedustajuudesta sekä politiikasta 1991.

Valtioneuvos


Kuva:Johannes Virolaisen muistomerkki.jpg
Kuva:Virolaisen hauta, Lohja.jpg
Johannes Virolainen nimitettiin 1989 valtioneuvokseksi ja 1996 Suomen Keskustan kunniapuheenjohtajaksi. Hän oli eläkkeelle jäätyäänkin näkyvä hahmo, joka kommentoi ajankohtaisia tapahtumia ja tuki erilaisia poliittisia hankkeita, kuten Suomen EU-jäsenyyttä. Lisäksi hän julkaisi ahkerasti muistelmateoksia, joita monet Suomen poliittisen historian, varsinkin Paasikiven ja Kekkosen kausien, tutkijat ovat käyttäneet lähteinään omissa tutkimuksissaan. Teoksissaan ''Karjalaiset Suomen kohtaloissa'' ja ''Siirtokarjalaiset 1941–44'' Virolainen kuvaili karjalaisen siirtoväen vaiheita talvi- ja jatkosodan aikana. Johannes ja Kyllikki Virolainen avasivat kotitilansa Vironperän yleisölle ja näkyivät juhlissa ja lehtien sivuilla. Vironperällä oli julkisesti esillä valmistuttuaan suurta huomiota herättänyt, venäläisen Ilja Glazunovin Virolaisesta maalaama kookas muotokuva.
Politiikan ulkopuolella Johannes Virolaisella oli lukuisia luottamustoimia mm. maa- ja metsätalousalan järjestöissä ja yrityksissä, 4H-liitossa, osuuspankkijärjestössä ja raittiusjärjestöissä. Lisäksi hän toimi Mannerheimin Lastensuojeluliitto Uudenmaan piirin puheenjohtajana.
Johannes ja Kyllikki Virolainen olivat vakiohahmoja television sketsisarjoissa Hymyhuulet (1987–1988), Pulttibois (1989–1991) ja Manitbois (1992). Sketseissä Johannes Virolaista esitti Aake Kalliala ja Kyllikki Virolaista Pirkka-Pekka Petelius. Niissä kuvattiin pariskunnan toikkarointia erilaisissa seurapiiritapahtumissa tai eri urheilulajien parissa, kuten laskettelurinteessä, golfkentällä ja olympialaisissa. Virolaiset itse suhtautuivat sketseihin huumorintajuisesti. Virolainen kuului erityisesti 1980-luku imitaattori suosikki-imitaatiokohteisiin.
Johannes Virolainen kuoli joulukuussa 2000 86-vuotiaana. Hänet siunattiin Helsingin Vanhakirkko (Helsinki) valtiollisin kunnianosoituksin ja haudattiin Lohjalle. Lohjan kirkkopuistossa paljastettiin 2004 kuvanveistäjä Nora Tapperin veistämä Virolaisen muistopatsas.

Ura lyhyesti


Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti ja agronomi 1938, maatalous- ja metsätieteiden tohtori 1951.
Palautetun alueen neuvottelukunnan toimistopäällikkö 1942–1944, sisäministeriön siirtoväenasiain osaston päällikkö 1944–1948.
Kansanedustaja (Maalaisliitto/Keskustapuolue) 1945–1983 ja 1987–1991, eduskunnan puhemies 1966–1968 ja 1979–1983. Virolainen valittiin kansanedustajaksi kaikkiaan 12 kertaa viidellä vuosikymmenellä.
Maalaisliiton / Keskustapuolueen varapuheenjohtaja 1946–1964, puheenjohtaja 1964–1980.
Pääministeri 1964–1966 (porvarihallitus).
Lukuisia ministerintehtäviä: ministeri sisäasiainministeriössä 1950–1951; ministeri valtioneuvoston kansliassa 1951; opetusministeri 1953–1954, 1956–1957 ja 1968–1970; ulkoasiainministeri 1954–1956, 1957 ja 1958; maatalousministeri 1961–1963 ja 1977–1979; valtiovarainministeri 1972–1975. Virolainen oli jäsenenä kaikkiaan 16 hallituksessa.
Parlamenttienvälisen liiton (IPU) neuvoston jäsen 1960–1967, hallituksen jäsen 1967–1971 (varapuheenjohtaja 1971), presidentti 1982–1983.

Teokset


Pöytäkirjat puhuvat, 1948
Maaseutuhenkinen elämänkatsomus, 1949
Maatalousmaan arvioimisesta ja arvosta Suomessa vuosina 1934–38, 1951, väitöskirja
Karjalainen kotikylä, 1955
Maalaisliiton johtavat aatteet, 1961
Pääministerinä Suomessa, Kirjayhtymä 1969, Helsinki.
Ainoa vaihtoehto – poliittinen keskusta, 1971
Kuka ottaa vastuun?, Kirjayhtymä 1978, Helsinki. ISBN 951-26-1564-9.
Onko valta kansalla?, Otava 1981, Helsinki. ISBN 951-1-06721-4.
Yöpakkasista juhannuspommiin, Otava 1982, Helsinki. ISBN 951-1-07115-7.
Sanoi Paasikivi, Otava 1983, Helsinki. ISBN 951-1-07641-8.
Muistiinpanoja ja myllykirjeitä, Otava 1984, Helsinki. ISBN 951-1-08037-7.
Yhden äänen presidentti, Otava 1985, Helsinki. ISBN 951-1-08731-2.
Vallankäyttö Kekkosen kaudella, Otava 1986, Helsinki. ISBN 951-1-09077-1.
Karjalaiset Suomen kohtaloissa, Otava 1988, Helsinki. ISBN 951-1-10263-X.
Siirtokarjalaiset 1941–44, Otava 1989, Helsinki. ISBN 951-1-10921-9.
Viimeinen vaalikausi, Otava 1991, Helsinki. ISBN 951-1-11995-8.
Polun varrelta, Otava 1993, Helsinki. ISBN 951-1-12763-2.
Kuvat kulkevat, Otava 1994, Helsinki. ISBN 951-1-13165-6.
Vain pieni kansanlaulu, 1994 (cd-äänilevy)
Politiikan puolustus, Otava 1996, Helsinki. ISBN 951-1-14311-5.
Kolmas elämä, yhdessä Kyllikki Virolaisen kanssa, WSOY 1998, Porvoo. ISBN 951-0-22492-8.
Valtioneuvos muistelee, Otava 2000, Helsinki. ISBN 951-1-17236-0.

Triviaa


Vuonna 1994 Johannes Virolainen lauloi levylle albumillisen suomalaisia kansanlauluja.

Katso myös


Juhannuspommi
Musta tusina

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/210/johannes-virolainen Johannes Virolaisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=1079 YLE Elävä arkisto: Johannes Virolainen - evakosta ennätysministeriksi
http://www.keskusta.fi/content/henkilot/virolainen.html Keskustahistoria
http://www.ptoukkar.pp.fi/lumuut.htm#osa10a Pertti Toukkari: Virolainen ja Eemil Luukka
Lasse Lehtinen: ''Virolainen: tasavallan isäntärenki'', WSOY 1980
Seppo Sarlund: ''Jussi – Suomen neuvos'', Otava 1999, Helsinki. ISBN 951-1-15426-5.
Jukka Seppinen: ''Isänmaan asiat – Johannes Virolaisen elämäkerta'', Ajatus 2002
Luokka:Kansanedustajat
Luokka:Keskustalaiset poliitikot
Luokka:Suomalaisten puolueiden puheenjohtajat
Luokka:Suomen pääministerit
Luokka:Suomen valtiovarainministerit
Luokka:Suomen ulkoasiainministerit
Luokka:Uudenmaan vaalipiiri
Luokka:Vuonna 1914 syntyneet
Luokka:Vuonna 2000 kuolleet
de:Johannes Virolainen
et:Johannes Virolainen
en:Johannes Virolainen
es:Johannes Virolainen
eo:Johannes Virolainen
it:Johannes Virolainen
nl:Johannes Virolainen
no:Johannes Virolainen
pl:Johannes Virolainen
ru:Виролайнен, Йоханнес
se:Johannes Virolainen
sv:Johannes Virolainen
yo:Johannes Virolainen

Jatkosota


Jatkosota käytiin Suomi ja Neuvostoliitto välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944. Jatkosotaa käytiin Suomen rintamalla samaan aikaan kun natsi-Saksa toteutti operaatio Barbarossan nimellä tunnettua laajaa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Suomen rintama oli jaettu saksalaisten ja suomalaisten joukkojen kesken siten, että suomalaiset olivat vastuussa eteläisestä rintamasta ja saksalaiset Lapin rintamasta. Suomen ja Saksan välillä oli voimassa antikomintern-sopimus 25. marraskuuta 1941 alkaen.
Aluksi suomalaiset ja saksalaiset joukot menestyivät ja etenivät pitkälle Neuvostoliiton alueelle. Vähitellen maailmansota kuitenkin söi Saksan voimia ja Neuvostoliitto alkoi edetä kaikilla rintamilla, myös Suomessa. 1944 mennessä sota oli muuttunut suomalaisten osalta katkeriksi puolustustaisteluiksi. Sota päättyi 1944. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta kello 07.00 Suomen osalta, Neuvostoliitto lopetti sotatoimet vasta vuorokautta myöhemmin 5. syyskuuta.<REF name="AutoVM-1"/> Välirauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944 ja lopullinen rauhansopimus 10. helmikuuta Pariisin rauhansopimus (1947). Jatkosodan rauhanehtoihin kuului saksalaisten joukkojen pakottaminen pois Suomesta, mikä johti Lapin sotaan Saksaa vastaan.

Sotaa edeltäneet tapahtumat


Välirauha


Talvisota päättymisen jälkeen alkanut välirauhan aika ei ollut rauha sanan varsinaisessa merkityksessä. Eurooppa oli sodassa ja Suomikin pysyi poikkeustilassa. Rauhan aikana sotilaskouluttamatta jääneet 100&nbsp;000 nostoväkeen kuuluvaa määrättiin astumaan palvelukseen ja heidän sotilaskoulutuksensa talvisodan loppuvaiheessa vähäiseksi havaitun reservin lisäämiseksi aloitettiin. Kanta-aliupseereiksi koulutustehtävää varten pyydettiin jäämään talvisodassa kunnostautuneita ryhmänjohtajia. Suomi tähtäsi kansainvälisesti todettuun mahdolliseen enimmäismäärään väestöstä, mikä voitaisiin irrottaa muista tehtävistä armeijan palvelukseen eli 16&nbsp;%:iin.
Neuvostoliitto miehitti Baltian maat kesäkuussa ja liitti ne itseensä elokuussa 1940. Saksa puolestaan operaatio Weserübung Tanskaan ja Norjaan ja valtasi ne nopeasti huhti-toukokuussa 1940. Toukokuussa 1940 Ranskan rintama murtui. Maan pohjoisosan miehitti Saksa suoraan ja eteläosaan muodostettiin Saksalle ulkopoliittisesti ystävällinen Vichyn hallitus, joka ei voinut jatkaa taistelua brittien rinnalla. Näin Euroopan länsivallat eivät olleet enää ulkopoliittinen vaihtoehto puolueettomuuden ylläpitämiseksi, kun Britannia valmistautui suuriin ilmataisteluihin estääkseen Britteinsaarien valtaamiseen tähtäävät Saksan sitä vastaan suorittamat laajat strategisiksi tarkoitetut pommitukset. Itämeri oli suljettu Neuvostoliiton ja Saksan toimesta; ulkomaankaupalle ainoa vapaa väylä valtamerille oli hankala ja pitkä Liinahamarin reitti Petsamoon. Kun Saksa miehitti Pohjois-Norjan 15. kesäkuuta ja Petsamon laivaväylän viereisen Kalastajasaarento länsiosat, Suomen fyysinen eristäminen oli lähes täydellinen; Saksa pystyisi halutessaan nopeasti katkaisemaan Suomen viimeisen avoimen ulkomaankaupan reitin länteen.<REF name="AutoVM-2"/><REF name="Ziemke161-162"/>
Kesäkuussa 1940 Saksan vallattua Norjan ja Ranskan Neuvostoliitto aloitti Suomen painostamisen. Ensimmäinen vaatimus oli saada takaisin kaikki Karjalankannas ja Hankoniemi pois viedyt laitteet. Lisäksi vaadittiin osuutta Petsamon nikkelikaivoksiin. Heinäkuussa Neuvostoliitto esitti vaatimuksen Ahvenanmaan demilitarisointi, ja oikeutta junakuljetuksiin Suomen alueen poikki Hankoon. Neuvostoliitto vähensi painostustaan Suomea kohtaan vasta kevättalvella seuraavana vuonna.<REF name="AutoVM-3"/>
Välirauhan aikainen poliittinen ilmapiiri oli painostava; esimerkiksi Baltian nopea miehittäminen ja liittäminen Neuvostoliittoon, kommunistien mellakat ja suorasanaiset uhkailut ja Aeron Kalevan pudotus 14. kesäkuuta Suomenlahti 1940 Kerin majakan lähellä koettiin hyvin vahvasti Suomessa. Suomi oli saarrettu ja koki olevansa yksin, kun Baltia ja Norja oli vallattu, Saksa ja Neuvostoliitto olivat diplomaattisessa rauhantilassa keskenään, ja Ruotsi oli kääntänyt virallisen selkänsä.
Puna-armeijan esikunta oli antanut Pietari (kaupunki) sotilaspiirille ohjeen Suomea vastaan käytävän uuden sodan varalle 18. syyskuuta 1940. Käskyä tarkennettiin 25. marraskuuta vaatimuksella laatia hyökkäyssuunnitelma sellaisen tilanteen varalta, jossa Suomi olisi yksin vihollinen. Itämeren laivasto laati Ahvenanmaan tarkan valtaussuunnitelman ja Hangon tukikohdan joukot siirrettiin Leningradin sotilaspiirin alaisuuteen ja sen puolustussuunta käännettiin 12. marraskuuta 1940 mantereen suuntaiseksi. Suomen asioiden hoito siirrettiin Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatille NKVD:lle, ja lisäksi hyökkäysjoukkoja alettiin siirtää ryhmitysalueilleen. Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov kävi marraskuussa Berliinissä pyytämässä Saksan johtajalta Adolf Hitleriltä suostumusta Suomen miehitykseen.<REF name="AutoVM-4"/> Hitler kuitenkin varoitti neuvostoliittolaisia pysymään poissa Suomesta. Saksalaiset olivat jo laskeneet Suomen mukaan hyökkäyssuunnitelmiinsa.

Suomen ja Saksan lähentyminen


Marsalkka C.G.E. Mannerheim sai elokuussa 1940 Saksalta tiedustelun kauttakulun sallimisesta Pohjanlahden satamista Kirkkoniemi. Samalla ilmoitettiin, että Suomen oli mahdollista ostaa sotakalustoa Saksasta. Suomen ja Saksan kauttakulkusopimus 1940 allekirjoitettiin syyskuussa 1940; tässä vaiheessa aseostot Saksasta oli jo aloitettu ja ensimmäiset saksalaisjoukot maassa. Saksan ohjeiden mukaan pitkitetyt neuvottelut Petsamon kaivosten nikkelituotannosta kariutuivat tammikuussa 1941 ja vastalauseeksi Neuvostoliitto lopetti vientinsä Suomeen.<REF name="AutoVM-5"/> Pian 90 % ulkomaankaupasta hoidettiin Saksan kautta.
Suomen ja Saksan koordinoidut toimet jatkosotaa varten alkoivat maiden korkeimman sotilasjohdon välisillä neuvotteluilla talvella 1940–1941. Yleisesikuntien päälliköt neuvottelivat tammikuussa Berliinissä. Saksalaiset tiedustelivat muun muassa kauanko Suomella vei aikaa saada armeijansa Neuvostoliiton vastaiselle rajalle, ja sai myös vastauksen. Lapissa tehtiin helmikuusta 1941 tienrakennus- ja tiedusteluyhteistyötä saksalaisten kanssa. Suomeen alkoi saapua saksalaisia joukkoja, joiden määrä oli lopulta jatkosodan syttyessä runsaat 40&nbsp;000. Helmi–maaliskuun aikana saksalaiset harjoittivat Pohjois-Suomessa järjestelmällistä tiedustelua.
Huhtikuussa 1941 alettiin insinööritoimisto Rataksessa värvätä vapaaehtoisia Waffen-SS Wiking-divisioonan suomalaispataljoonaan. Värväystä jatkui kesäkuulle 1941. Ensimmäiset värvätyt lähtivät Saksaan koulutukseen toukokuussa 1941.<REF name="AutoVM-6"/>
Toukokuussa Suomen hallitus teki päätöksen hyökkäyksestä Neuvostoliittoon siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto ensin hyökkäisi Suomea vastaan.<REF name="hentilä/ym1"/> Muussa tapauksessa Suomi oli päättänyt pysyä puolueettomana. Neuvostoliitto lopulta pakotti Suomen ottamaan ensimmäisen askeleen pois puolueettomuudestaan, vaatiessaan kauttakulkulupaa Hankoon. Sellainen lupa olisi ollut suureksi vaaraksi Suomelle, koska tämä olisi luonut yllätysmahdollisuuden Neuvostoliitolle Suomen miehittämiseksi, sillä Helsinki oli matkalla Hankoon.
Suomi ajautui täten lähentymään Saksaan. Saksalaisille joukoille myönnettiin myönnettiin kauttakulkulupa pohjoisen Suomen läpi. Hyökkäyssuunnitelma sisälsi Suomen alueen käytön. Erityisesti Suomen Lappi tuli tärkeään rooliin Murmanskin haltuun ottamiseksi, saksalaisten tavoitteena ollessa Arkangelin tasa. Etelässä saksalaisten huomio kiinnittyi Suomenlahteen ja Karjalankannakseen, jotta Leningradin valtaaminen ja sen täydellinen tuhoaminen olisi tullut mahdolliseksi.
Toukokuussa Suomen korkein johto päätti ottaa osaa Saksan suunnittelemaan sotaretkeen Neuvostoliittoa vastaan. Kesäkuun alusssas Saksalle ilmoitettiin osallistumisen ehdot: Suomen olisi säilyttävä vastaisuudessakin itsenäisenä, Saksan oli hyökättävä ensin, ja vasta Neuvostoliiton aloitettua sotatoimet liittyisi Suomi rintamaan.
Saksalaiset aloitivat hyökkäysjoukkojen ryhmittämisen Pohjois-Suomeen kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Suomalaiset suojajoukot aloittivat siirtymisen asemiinsa 10. kesäkuuta 1941, 17. kesäkuuta Suomessa julistettiin yleinen liikekannallepano. 21. kesäkuuta hallitus määräsi 45&nbsp;000 Neuvostoliiton rajoilla asunutta evakuoitavaksi.

Operaatio Barbarossa ja Suomi


Tiedosto:Operation Barbarossa corrected border.png
Suomen korkeinta sotilasjohtoa vieraili 25. toukokuuta 1941 Saksan pääesikunnassa Salzburgissa, jossa saksalainen sotilasvaltuuskunta johtajanaan kenraali Alfred Jodl selosti Neuvostoliittoon suunnitteilla olevaa hyökkäystä. Saksalaiset esittelivät yhteistyösuunnitelmaa Saksan ja Suomen taistelujoukkojen välille. Suomea pyydettiin sitomaan Neuvostoliiton joukkoja rajoillaan ja osallistumaan Leningradia vastaan suunnattuun hyökkäykseen. Eri aselajien välillä käydyissä jatkoneuvotteluissa Berliinissä 26.–28. toukokuuta vaihdettiin teknisiä ja taktisia tietoja.<REF name="AutoVM-7"/>
3. kesäkuuta 1941 Helsingissä käydyissä neuvotteluissa Saksan kanssa sovittiin, että Suomen joutuessa sotaan Neuvostoliiton kanssa Saksa tulisi Suomen avuksi. Samaan aikaan Kielissä käydyissä neuvotteluissa sovittiin yhteisistä sotatoimista, muun muassa Suomenlahden etelärannikon miinoittamisesta, sodan syttyessä. Malmin ja Utin lentokentät annettiin Saksan ilmavoimien käytettäväksi jo ennen sotaa. 7. kesäkuuta 1941 alkaen Suomen satamiin alkoi saapua hyökkäykseen tarkoitettuja saksalaisjoukkoja. 15. kesäkuuta 1941 Mannerheim alisti kenraali Siilasvuon armeijakunnan Pohjois-Suomessa Saksan alaisuuteen. 18. kesäkuuta 1941 Suomen ilmavoimien lentokoneisiin maalattiin Saksan itärintaman tunnukset. 22. kesäkuuta 1941 Saksa aloitti hyökkäyksen ja käytti aiemmin sovitun mukaisesti Suomen ilmatilaa ja lentokenttiä Neuvostoliiton pommittamiseen.

Saksalaisjoukkojen siirrot Pohjois-Suomeen


Valmistelut saksalaisjoukkojen saapumiselle aloitettiin heti. Järjestelyt hoidettiin kauttakulun organisoinnin varjolla, eikä saksalaisjoukoilla ollut lupa siirtyä Jäämerentien itäpuolelle ennen kuin 18. kesäkuuta, jolloin arveltiin hyökkäysvalmistelujen itään jo muutenkin paljastuneen. Kaksi divisioonaa saksalaisjoukkoja, Stettinistä 20&nbsp;000 ja Oslosta 10&nbsp;600 miestä, laivattiin Ouluun ja siirrettiin junakuljetuksina Rovaniemi. Laivaukset alkoivat 5. kesäkuuta ja viimeiset joukot olivat Rovaniemellä 14. kesäkuuta. 6. SS-vuoristodivisioona Nord aloitti 7. kesäkuuta marssin Norjasta Jäämerentietä pitkin Vuotson ja Sodankylän kautta Rovaniemi. 8&nbsp;000-9&nbsp;000 miehen vahvuisen divisioonan ajoneuvokolonnan ohimarssi kesti 10 tuntia. Divisioona oli Rovaniemellä 10. kesäkuuta. Yhteensä 40&nbsp;600 miehen vahvuiset joukot keskitettiin Rovaniemen seudulle, mistä ne aloittivat 18. kesäkuuta siirtymisen kohti Sallaa.<REF name="AutoVM-8"/>
Saksan Norjan armeijan esikunta siirtyi Rovaniemelle 15. kesäkuuta, armeijan komentaja kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst saapui viikkoa myöhemmin. Kaksi päivää esikunnan jälkeen Rovaniemelle laskeutuivat Luftwaffe (Wehrmacht) lentokoneet. Joukoista kaksi vuoristodivisioonaa (2. ja 3.) siirtyi Norjasta Petsamoon vasta 22. kesäkuuta,<REF name="AutoVM-9"/><REF name="AutoVM-10"/> valmisteluja varten maahan oli päästetty saksalaispioneereja siviiliasussa jo päivää aikaisemmin. Petsamon saksalaisdivisioonat aloittivat hyökkäyksen kohti Murmanskia 29. kesäkuuta.

Tapahtumat juuri ennen sodan alkua


Suomen Ilmavoimat esikunnan määräyksestä Yleisradion Lahden radioasema, Turku ja Oulun radiomastoihin asennettiin 21. kesäkuuta automaattiset morsetuslaitteet saksalaisten pommikoneiden radiosuunnistusta varten. Ilmailuhistoriaa tutkineen tohtori Hannu Valtosen mukaan saksalaisia pommikoneita lensi yöllä 21.–22. kesäkuuta Itä-Preussista Etelä-Suomen ilmatilan kautta Laatokan pohjoispuolelle ja sieltä etelään Leningradin seudulle, missä Saksa ja Neuvostoliitto kävivät operaation ensimmäiset ilmataistelut noin kello kolmen jälkeen aamuyöllä. Tämän jälkeen saksalaiset pommittajat lensivät Suomeen Uttiin, missä ne tankattiin ja mistä ne jatkoivat kotikentilleen Itä-Preussiin.<REF name="Jokipii_457-465"/>
21–22. päivän välisenä yönä saksalaiset yhteistyössä Suomen Valpo kanssa valtasivat Neuvostoliiton Petsamon konsulaatin ja suomalaiset pidättivät konsulaatin koko henkilökunnan perheineen. Saksan Gestapo takavarikoi konsulaatin arkistot tutkittavakseen ja toimitti ne myöhemmin Valpolle.<REF name="AutoVM-11"/>
Saksan merivoimat käyttivät hyväkseen Suomen aluetta, ne olivat tukeutuneet Suomen rannikkoon ja satamiin jo kesäkuun puolivälistä alkaen. Suomen sodanjohto oli määrännyt jo 17. kesäkuuta sukellusvenelaivueen osallistumaan Viron rannikon miinoittamiseen ja illalla 21. kesäkuuta sukellusvenelaivue sai toteuttamiskäskyn tehtävälleen. Suomalaiset sukellusveneet sekä suomalaiset ja saksalaiset laivat aloittivat 22. päivänä Suomenlahden miinoittamisen, jotta Neuvostoliiton Itämeren laivaston vapaa kulku estettäisiin. Pyrkimyksenä oli varmistaa ettei neuvostolaivasto pystyisi häiritsemään Suomenlahdelta saksalaisten Baltiaan avattavaksi suunnitellun maarintaman sivustaa, ja estää hyökkäys Ahvenanmaalle, joka oli Suomen kannalta elintärkeä pitää omassa hallussa. Miinoitus ulotettiin 22. päivänä Neuvostoliiton miehittämän Viron (muun muassa Tallinnan) edustalle. Suomalaiset sukellusveneet laskivat miinoja Viron rannikolle 22. kesäkuuta 1941 kello 07.28–09.06 välisenä aikana.<REF name="AutoVM-12"/><REF name="AutoVM-13"/> Elokuun lopussa, Tallinnan evakuointi yhteydessä nämä miinoitteet johtivat 16&nbsp;000 ihmisen hukkumiseen kun Neuvostoliitto oli evakuoimassa omia sotajoukkojaan pois Virosta.
Kun Suomeen saapui tieto Saksan hyökkäyksen alkamisesta aloittivat Suomen merivoimat välittömästi Operaatio Kilpapurjehdus, eli joukkojen siirrot demilitarisoidulle Ahvenanmaalle. Neuvostoliiton lentokoneet tekivät sodan ensimmäisen ilmahyökkäyksen suomalaisia vastaan hyökätessään tähän operaatioon osallistuneita sota-aluksia sekä rannikkolinnakkeita vastaan 22. kesäkuuta klo 6.05. Lisäksi Hangosta tulitettiin tykistöllä suomalaiskohteita.
22. kesäkuuta Adolf Hitler julisti klo 6.00 radiossa Suomen taistelevan liitossa () Saksan kanssa, mikä oli puolueettomuutta ylläpitävälle Suomen ulkopoliittiselle johdolle kiusallista, koska se viestitti maailmalle, että Suomi olisi ollut liittoutunut Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan aloitetussa sodassa.
Nämä toimet saivat osaltaan Neuvostoliiton aloittamaan sotatoimet myös Suomea vastaan, koska se katsoi Suomen sallivan alueensa käytön hyökkäykseen itseään vastaan. Saksan kanssa aloitetuista koordinoiduista merisotatoimista ja Saksan Nurmeksen tasolta Petsamoon asti sijoittamasta armeijasta huolimatta Suomi ilmoitti pysyvänsä ulkopoliittisesti puolueettomana.

Sodan kulku


Tiedosto:Continuation War July 1941 Finnish.jpg
Tiedosto:Terveiset mainilaan.png
Tiedosto:Estonian_volunteers_in_finland_in_the_continuation_war.jpg

Sota alkaa


22. kesäkuuta 1941 Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon ja käytti aiemmin sovitun mukaisesti Suomen ilmatilaa ja lentokenttiä Neuvostoliiton pommittamiseen. Samaan aikaan Suomen laivasto osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen Saksan kanssa. Neuvostoliitto vastasi pommittamalla sotilaskohteita Suomessa lentokoneilla ja tykeillä. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuutta uudessa sodassa. Suomen ja Neuvostoliiton välillä vältyttiinkin merkittäviltä sotatoimilta muutaman päivän ajan. 24. kesäkuuta 1941 Neuvostoliitto evakuoi lähetystönsä Helsingissä.
Kun puna-armeijan ilmavoimat pommitti 25. kesäkuuta Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta, pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.
Sota julistettiin 26. kesäkuuta. Suomen armeija ja Suomessa olleet saksalaiset joukot aloittivat maahyökkäyksen. Suomen armeija aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannas Korpiselän suuntaan 10. heinäkuuta ja sen painopiste oli vasemmalla siivellä. Hyökkäyksen kärkenä eteni eversti Ruben Lagus komentama 1. jääkäriprikaati, joka saavutti Laatokan rannat muutamassa päivässä.<REF name="v1"/> Elokuun loppuun mennessä kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin komentama Karjalan Armeija oli saavuttanut talvisotaa edeltäneet rajat.
Talvisodan kokenut Suomen kansa oli harvinaisen yksimielisesti maan johdon ja menetetyn Karjalan takaisin hankkimisen takana. Uutta sotaa pidettiin talvisodan jatkosotana, joka tähtäsi kärsityn vääryyden korjaamiseen.
Neuvostoliitto vaati useaan otteeseen Iso-Britanniaa julistamaan sodan Suomelle. Britannian pääministeri Winston Churchill lähetti marsalkka Mannerheimille henkilökohtaisen, yksityisen ja salaisen kirjeen, jossa hän pahoitteli, että Britannia joutuu piakkoin julistamaan Suomelle sodan. Churchill myös kehotti Suomea olemaan ylittämättä vanhaa rajaa. Kirjettä säilytetään Britannian Imperial War Museumissa. Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1941 Britannia julisti Suomelle sodan. Varsinaiset sotatoimet maiden välillä rajoittuivat kuitenkin jo 30. kesäkuuta tapahtuneeseen Suomen Liinahamarin ja Kirkkoniemen pommitukset 1941. Myös Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti toimittivat Suomelle sodanjulistuksen.

Suur-Suomea rakentamassa


Jo Suomen sisällissota aikana vuonna 1918 Carl Gustaf Emil Mannerheim oli Antreassa Karjalankannas antanut miekkavala, jossa toteaa ettei tulisi laittamaan miekkaansa tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Jatkosodassa Mannerheim antoi kuuluisan ns. miekantuppipäiväkäskynsä, jossa hän viittasi julistukseensa. Päiväkäskyssä oli mainintoja myös ”suuresta Suomesta”, mikä jo tuolloin aiheutti kielteistäkin huomiota poliittisissa piireissä.
Jatkosodan aikana Suomi miehitti historiansa laajinta aluetta. Monet muuallakin kuin oikeistossa halusivat liittää Itä-Karjalan Suomeen. Perusteet olivat paitsi ideologisia ja poliittisia, myös sotilaallisia: niin sanottu kolmen kannaksen linja oli aiempaa rajaa helpompi puolustaa. Saksan ollessa tukena siihen oli mahdollisuus. Toisaalta oli taloudellisia motiiveja Itä-Karjalan metsävarantojen hyödyntämisen muodossa. Alueita ei kuitenkaan juridisesti liitetty Suomeen, vaan eduskunta julisti vain talvisodassa menetetyt alueet Suomeen kuuluviksi. Alueiden hoidosta vastasi Itä-Karjalaan asetettu sotilashallinto, joka teki valmistelevia toimenpiteitä vallattujen alueiden liittämiseksi Suomeen.
Valloitetulle alueelle perustettiin Itä-Karjalan keskitysleirit, joita omana aikanaan nimitettiin aluksi ”keskitysleireiksi” ja myöhemmin ”siirtoleireiksi”.<REF name="AutoVM-14"/> Niihin suljettiin:<REF name="AutoVM-15"/>
:a) ”''epäkansallista väestöä niiltä alueilta, joilla heidän oleskeluaan sotatoimia silmälläpitäen ei voitu sallia''”;
:b) ”''poliittisesti epäluotettavia sotilashallintoalueen kansalliseen ja epäkansalliseen väestöön kuuluvia henkilöitä''”;
:c) ”''poikkeustapauksissa muitakin sotilashallintoalueen väestöön kuuluvia henkilöitä, joiden vapaana oloa ei pidetty suotavana''”.
''Kansalliseksi väestöksi'' määrittelyssä miellettiin syntyperältään Suomalais-ugrilaiset kielet väestö.<REF name="AutoVM-16"/><REF name="AutoVM-17"/>''
Äänisentauksen piiri, Syväri ja Karhumäen piiri, joka perinteisesti sattuu puhumaan venäjää, siirrettiin etulinjasta taemmaksi leireihin paitsi neuvostopartisaanien hyökkäysten ehkäisemiseksi myös siviilien itsensä suojelemiseksi. Äänisniemelle oli tätä paitsi pakkautunut ei-suomensukuista syntyperää olevia pakolaisia eri puolilta Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta; odottaessaan turhaan kuljetusta Äänisjärvi ylitse he jäivät Suomen puolustusvoimien käsiin. Tutkimuskirjallisuuden perusteella voi arvioida, että rintamien läheltä evakuoituja taikka pakolaisia saattoi olla jopa 16&nbsp;600 Itä-Karjalan leireihin sijoitetuista ihmisistä. Tämä tarkoittaisi yli 69 prosenttia leirien korkeimmasta väkiluvusta, joka oli 23&nbsp;984 henkeä, 1. huhtikuuta 1942.<REF name="AutoVM-18"/>
Kuolleisuus miehitetyn Itä-Karjalan ”keskitysleireillä” oli jopa 37,5&nbsp; ‰, huomattavasti korkeampi kuin saman alueen vapaan väestön keskuudessa (26&nbsp;‰), saatikka Suomessa (13,1&nbsp;‰). Varsinaisena syynä Itä-Karjalan leiriläisten korkeaan kuolleisuuteen näyttää olleen heikko ravitsemustilanne ja jossain määrin myös heidän ikärakenteensa: 20–30&nbsp;-vuotiaiden naisten sekä alaikäisten lasten suuri suhteellinen osuus (lähes 50&nbsp;%).<REF name="AutoVM-19"/>
Jatkosodan aikana Suomeen siirtyi saksalaisten miehittämältä Inkerin alueelta noin 62&nbsp;000 inkerinsuomalaiset.

Asemasota


Tiedosto:Continuation War December 1941 Finnish.jpg
Kuva:Bundesarchiv Bild 101III-Theil-012-06, Karelien, Soldat mit Panzerbüchse im Winter.jpg
Joulukuussa 1941 suomalaisten eteneminen pysähtyi Mannerheimin käskystä ja alkoi asemasotavaihe, jota kesti kaksi ja puoli vuotta. 6. joulukuuta 1941 eduskunta liitti talvisodassa menetetyt alueet takaisin Suomeen palauttaen Tarton rauhan rajat.
Suhteet ulkomaihin huononivat Suomen joukkojen edetessä. Britannian laivaston lentotukialuksilta nousseet Kuninkaallisten ilmavoimien koneet pommittivat 30. heinäkuuta 1941 Liinahamarin satamaa Suomen Petsamossa. Yhdistynyt kuningaskunta katkaisi diplomaattisuhteet 1. elokuuta ja uhkasi sodalla 22. syyskuuta, jollei etenemistä katkaistaisi. Suomen liityttyä antikomintern-sopimus 25. marraskuuta Britannia jätti ultimaatumin, jossa se vaati vihollisuuksien lopettamista 5. joulukuuta mennessä. Jäätyään ilman tyydyttävää vastausta Lontoo ilmoitti 6. joulukuuta sodanjulistuksesta Suomelle, mutta varsinaisia taisteluja ei sen jälkeen maiden välillä käyty (muita vähäisiksi katsottavia toimenpiteitä kylläkin: esimerkiksi suomalaiset Englannissa, tai englantilaisissa kauppalaivoissa olleet merimiehet internointi sodanjulistuksen jälkeen). Myös Australia, Kanada, Etelä-Afrikka ja Uusi-Seelanti toimittivat sodanjulistuksen Suomelle.<REF name="AutoVM-20"/>
Hyökkäys pysäytettiin Leningradiin tunkeutumatta ja Karjalassa ennen kuin saksalaiset olivat kokeneet ensimmäisen vastoinkäymisensä Moskovan taistelussa syksyllä 1941. Eteneminen tuli kalliiksi. Vuonna 1941 kaatui sotilaita enemmän kuin koko talvisodassa ja enemmän kuin vuoden 1944 suurhyökkäyksessä.
Mannerheim ja Ryti suhtautuivat kielteisesti Leningradin valloitukseen ja sen suoraan tukemiseen, samoin kuin Muurmannin rata katkaisemiseen, jotta argumentti erillissodasta pitäisi ja jotta Suomella säilyisivät paremmat rauhanneuvottelumahdollisuudet Saksan mahdollisen häviönkin yhteydessä<REF name="AutoVM-21"/> Suomalaiset eivät päästäneet saksalaisia Kannakselle johtamaan tykistönsä tulta Leningradiin ja Kronstadtiin. Kesällä 1942 muodostettu Laivasto-osasto K, joka oli operatiivisesti alistettu suomalaisten komentoon, hyökkäsi useita kertoja Leningradin huoltoyhteyksiä vastaan Etelä-Laatokalla. Lisäksi jo pelkkä hyökkäyksen uhka Suomen suunnalta vaikeutti Leningradin puolustusta.<REF name="AutoVM-22"/>
Jatkosodan aikana tuotanto ja ulkomaankauppa vähenivät, mikä aiheutti ongelmia maan elintarvikehuollolle. Vaikein ruokatilanne oli vuosien 1942–1943 välisenä talvena. Tällöin esimerkiksi rintamamiehillä ilmeni puutostauteja, ja erityisesti osalla nuoremmista miehistä ruoanpuutteesta johtuvaa yleistä heikkoutta. Tilanteen pelasti ruokatarvikkeiden tuonti lähinnä Saksasta ja sen vaikutuspiirissä olevista maista. Lisäksi rintamamiesten tilannetta helpottivat Pohjois-Suomessa olevat saksalaisjoukot, jotka muonittivat 50&nbsp;000 vastuualueellaan olevaa suomalaissotilasta. Huolimatta pitkien kuljetusmatkojen mukanaan tuomista käytännön ongelmista, yksitoikkoisesta ruuasta ja rajoitetuista annoksista rintamamiesten muonitus onnistui tyydyttävästi. Rintamamiesten keskuudessa esiintyi jatkosodan aikana kaikkiaan 300 sairaalahoitoa vaatinutta puutostautitapausta, mitä voidaan pitää varsin pienenä määränä.<REF name="AutoVM-23"/>

1942


Tiedosto:Continuation War 1942 and Soviet assaults Finnish.jpg
Tiedosto:Propaganda Leaflet 1941-44.jpg
Vuonna 1942 taistelut jatkuivat hajanaisesti Syvärillä ja Kiestingissä. Suomalaisten ainoaksi hyökkäyssotatoimeksi koko asemasodan aikana jäi Suursaaren valtaus maaliskuussa.<REF name="AutoVM-24"/>
4. kesäkuuta Mannerheim täytti 75 vuotta, ja hänet ylennettiin Suomen marsalkka. Päivä määrättiin Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Helsingissä ilmoitettiin nimettävän katu hänen kunniakseen. Adolf Hitler vieraili yllättäen Mannerheimin syntymäpäivillä Immolassa ja valitteli, ettei ollut voinut Romanian öljyn varmistamiseksi Saksalle tehdä mitään Suomen hyväksi talvisotaa ennen tai sen aikana. Suomalaisten nauhoittamasta Hitlerin ”yksinpuhelusta” selkeni Suomen sodanjohdolle myös Neuvostoliiton asevarustelun taso, joka oli yllättänyt Hitlerin. Vastavierailullaan Saksaan Mannerheim oli saanut ilmeisesti lisää informaatiota Saksan ”idänretkestä”, koska paluunsa jälkeen arvioi puolustusministeri Wallden’ille Saksan ”idänretken” päätyvän katastrofiin.
Neuvostoliittolaiset lähettivät sotilasosaston suomalaisten rintamalinjan taakse Rukajärven tienoille. Suomalaiset kuitenkin kukistivat yrityksen lyhyellä takaa-ajolla.

1943


Saksan kärsittyä Stalingradin taistelu alettiin Suomessa pyrkiä ottamaan etäisyyttä Saksaan. Eduskunta alkoi osoittaa tyytymättömyyttä Rytiä kohtaan, mikä ilmeni ulkoministeri Rolf Witting arvostelusta Rytin allekirjoitettua Antikomintern-sopimus. Eduskunta kieltäytyi jatkamasta Rytille myönnettyä valtalakia. Tämä ei kuitenkaan estänyt hänen uudelleenvalintaansa kahden vuoden lisäkaudeksi helmikuussa 1943. Pääministeri Rangellin hallitus kuitenkin vaihdettiin vähemmän saksalaismieliseen Edwin Linkomies johtamaan Linkomiehen hallitus. Hallitus pysyi koossa pääasiassa sosiaalidemokraattien valtiovarainministerin Väinö Tannerin ansiosta.
Tutkimatta on, miten Mannerheimin ”terveysmatka” huhti-toukokuussa 1943 Sveitsiin liittyy Suomen rauhanponnisteluihin. Oliko Mannerheimin tapaamien ystävien joukossa mahdollisesti Winston Churchillin henkilökohtainen edustaja. Joka tapauksessa paras ajankohta irrottautua sodasta ja liittyä liittoutuneiden rintamaan oli jo ohitettu, koska taistelu Stalingradista oli päättynyt Saksan katastrofiin.
Rauhasta käytiin neuvotteluja läpi koko vuoden, mutta sopimukseen ei päästy. Neuvostoliitto ilmoitti jo 8. helmikuuta olevansa halukas rauhaan. Yhdysvallat vaati Suomen itsenäisyyden säilyttämistä, ja Neuvostoliiton suurlähettiläs Washingtonissa, A. Litvinov, ilmoittikin ettei Neuvostoliitto aikonut kokonaisuudessaan miehittää Suomea. Suomalaiset saivat saman vakuutuksen Tukholmasta Aleksandra Kollontailta. Suomi vaati rauhanneuvotteluiden pohjaksi vuoden 1939 rajoja, mutta Neuvostoliitosta saatiin tieto, että Suomen edustaja on tervetullut Moskovaan neuvottelemaan mutta Suomen ehdotukseen ei tule sisältyä sille ennen sotaa kuulumattomia alueita.
Rauhanehdot lyötiin lukkoon liittoutuneiden kesken Teheranin konferenssissa joulukuussa. Josif Stalinin ehtoihin kuuluivat vuoden 1940 rauhan rajat, Hanko tai Petsamo pysyvästi Neuvostoliitolle ja puolien sotavahinkojen korvaaminen, saksalaisten karkottaminen maasta ja demobilisaatio. Kun Suomen uusi hallitus tiedusteli keväällä 1944 rauhanehtoja, se ei voinut niitä edelleenkään hyväksyä.

1944


Suomi hylkäsi mahdottomiksi arvioimansa rauhanehdot huhtikuussa 1944. Neuvostoliitto pyrki taivuttamaan Suomen rauhaan Helsingin suurpommitukset (”rauhanpommitukset”) helmikuun aikana. Neuvostoliitto halusi nopean ratkaisun sodalle jotta se pystyisi keskittämään joukkonsa Berliinin taistelu.
Kuva:Ryti Mannerheim.JPGssa 4. kesäkuuta 1944.]]
Puna-armeija lopetti asemasodan Kannaksen suurhyökkäys 1944 9. kesäkuuta 1944 ja kaksi viikkoa myöhemmin Maaselän suunnalla. 10. kesäkuuta, neljä päivää Normandian maihinnousun jälkeen, Yhdysvallat julisti Suomen ja sen johtajien olevan saksanmielisiä ja pyysi lähettiläs Hjalmar J. Procopé poistumaan maasta.
Suurhyökkäyksen alettua Neuvostoliitto vastasi Suomen rauhantiedusteluihin vaatien ehdotonta antautumista. Neuvostoliiton tykistökeskitykset ja ylivoima mursivat suomalaisen puolustuksen (Valkeasaaressa 10. kesäkuuta 1944). VT-linja (Vammelsuu–Taipale) murtui Kuuterselän taistelu 14. kesäkuuta ja Viipuri vallattiin suomalaisilta lähes taisteluitta 20. kesäkuuta. Samana päivänä tehtiin Elisenvaaran asemalle Elisenvaaran pommitus, jossa kuoli yli sata, ja loukkaantui yli 300 henkeä.
Moskovassa oli jo ennen hyökkäystä valmistauduttu siihen, että Suomi miehitettäisiin. Suomen hallitus ilmoitti 22. kesäkuuta, rintaman ollessa luhistumaisillaan, Moskovaan olevansa halukas luopumaan sodasta ja katkaisemaan suhteensa Saksaan. Neuvostoliitto vaati vastauksessaan ehdotonta antautumista. Samana päivänä Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui maahan ja ilmoitti, että Saksa jatkaisi tuen antamistaan vain jos Suomi solmisi liiton Saksan kanssa ja jatkaisi sotimista.
Kuva:Josefstalinjatkosota.jpg.]]
Saksalaiset vaativat Suomelta sitoutumista sotaan, koska Narvan rintama oli heille tärkeä. Presidentti Risto Ryti teki saksalaisten kanssa 26. kesäkuuta ns. Ryti–Ribbentrop-sopimus, joka velvoitti Suomea olemaan neuvottelematta erillisrauhaa ja lisäsi saksalaisten materiaalitoimituksia. Sopimuksen merkitystä on kuitenkin 2000-luvun alussa kyseenalaistettu. Rytin allekirjoittaessa kirjeensä Adolf Hitlerille pääosa saksalaisista panssarintorjunta-aseista, syöksypommittajista, rynnäkkötykeistä ja jalkaväkidivisioonista oli jo Suomessa tai matkalla. Ryti-Ribbentrop-sopimus ei ollut sitova valtiosopimus vaan ainoastaan Rytin henkilökohtainen vakuutus siitä, ettei hän tasavallan presidenttinä toimiessaan tee erillisrauhaa. Erillisrauha tehtiin sen jälkeen kun Ryti oli eronnut tehtävästään ja eduskunta oli poikkeuslailla valinnut marsalkka Mannerheimin presidentiksi.
Neuvostoarmeija valloitti Petroskoin 28. kesäkuuta 1944. Ennen vetäytymistään suomalaiset jakoivat kahden viikon ruoan asukkaille. Syväriltä suomalaiset onnistuivat vetäytymään järjestyneesti, kun taas Kannaksella joukot olivat monin paikoin hajaantuneet. Rintamaorganisaatio kesti kuitenkin etulinjan suuriakin menetyksiä, jos tykistön tulenjohto, panssarintorjunta ja konetuliaseitten verkko vain säilyivät. Etulinjasta luvatta jopa yksiköittäin irtautuvat joukot olivat kuitenkin suomalaisille ongelma, joka vaikutti suuresti taistelun lopputulokseen.<REF name="vahe"/>
Valkeasaaresta on Viipuriin noin sadan kilometrin matka, jonka taittamiseen puna-armeija käytti kymmenen päivää. Vaikka suomalaisten vetäytymisvauhti oli siten keskimäärin noin kymmenen kilometriä päivässä, mitä voidaan pitää sotilaallisesti onnistuneena suorituksena, manööveri aiheutti suomalaisille suuria ongelmia. Ongelmat ilmenivät muun muassa Viipurin nopeana menetyksenä ja karkuruutena. Neuvostoarmeijan viivyttäminen mahdollisti toisaalta lisäjoukkojen hallitun siirron Kannaksen rintamalle.
Puolustustaistelussa suomalaisten tukena oli myös saksalaisia joukkoja. Erityistä merkitystä Kannaksen torjuntataisteluille on sanottu olleen Saksan jo aikaisemmin toimittamalla panssarintorjunta-aseistuksella, koska suomalaisten käytössä ollut Panssarintorjunta-tykistö ei ollut tehokas neuvostojoukkojen uusimpia KV-sarja ja IS-sarja -panssareita vastaan. Kannaksen puolustustaistelun taistelulennoista suoritti lyhyen aikaa hyvin merkittävän osan saksalainen Lento-osasto Kuhlmey, erityisesti maataistelukoneita, huoltoyhteyksiä ja huoltoa vastaan suunnatuin iskuin, mutta materiaalinen ilmaherruus oli venäläisten. Yleisimmän arvion mukaan kenttätykistön taitava keskittäminen ja hyvä yhteistoiminta sitkeästi taistelleen jalkaväen kanssa auttoivat suomalaisia ainoina toisessa maailmansodassa pysäyttämään Neuvostoliiton strategisen suurhyökkäyksen Talin–Ihantalan taistelussa 25. kesäkuuta – 9. heinäkuuta 1944, Vuosalmen taistelu ja Viipurinlahden torjuntavoitto. Joidenkin historioitsijoiden mielestä Saksan tuki oli torjuntataistelun onnistumiselle ratkaisevan tärkeää.
File:Continuation War September 1944 Finnish.jpg solmittiin 19. syyskuuta.]]
Heinäkuun puolenvälin jälkeen tilanne Kannaksella vakiintui ja madame Kollontai ilmoitti 12. heinäkuuta ruotsalaisten välityksellä, että ehdottoman antautumisen vaatimus oli johtunut hänen ”väärinkäsityksestään”.
Syväriltä puna-armeijan eteneminen jatkui niin sanottuna Itä-Karjalan suurhyökkäys 1944, mutta se pysäytettiin kiivaissa taisteluissa U-asemassa Impilahden–Jänisjärven tasalla. Myös pohjoisessa suomalaiset vetäytyivät. Vanhan rajan Ilomantsissa ylittäneet yli kahden divisioonan vahvuiset joukot torjuttiin ja tuhottiin 9. elokuuta päättyneessä Ilomantsin taistelussa.
Neuvostoliitto luopui ehdottoman antautumisen vaatimuksesta ja Ruotsin kautta ilmoitettiin Mannerheimille, että Neuvostoliitto oli valmis aselepoon edellyttäen, että sen allekirjoittaisi Mannerheim eikä silloisen hallituksen jäsen. 1. elokuuta Ryti erosi ja Mannerheim nimitettiin hänen seuraajakseen. Mannerheim nimitti uuden hallituksen 7. elokuuta.
Suomella oli kesän 1944 torjuntataisteluissa käytössä 14 jalkaväkidivisioonaa, seitsemän prikaatia ja panssaridivisioona. Puna-armeija käytti Suomen rintamalla yhteensä 54 divisioonaa, 11 jalkaväkiprikaatia ja seitsemän linnoitusalueen joukkoja eli yhteensä 68 yhtymän verran joukkoja, yhteismäärältään noin 605&nbsp;000 miestä, joiden taisteluvälineistö oli ylivoimainen. Suomalaisten kokonaistappiot olivat Kannaksella noin 44&nbsp;500 ja Itä-Karjalassa noin 19&nbsp;500 miestä kaatuneina ja haavoittuneina, Puna-armeijan tappiot olivat vähintään 96&nbsp;400 miestä.
Professori Heikki Ylikangas (2009, 40 – 61)<REF name="Ylikangas 2009"/> tulkitsee eri lähteitä siten, että Neuvostoliitto vähensi Suomen rintaman sotatoimien merkitystä kesän 1944 kuluessa. Ylikankaan mukaan muun muassa Mannerheim piti Suomen tilannetta toivottomana vielä esimerkiksi 16. ja 18. kesäkuuta 1944, mutta Ylikankaan mukaan päämajassa tapahtui selkeä suunnanmuutos 19. kesäkuuta 1944. Hänen mukaansa Mannerheim sai tällöin eversti Aladair Paasonen sellaista tiedusteluaineistoa, joista ei voitu tehdä muuta johtopäätöstä kuin se, että Neuvostoliitto ei tähdännyt Suomen miehittämiseen vaan rauhaan. Ylikangas tulkitsee edelleen Neuvostoliiton sotatoimien pääpainopisteen olleen eteläisemmässä Euroopassa siten, että Saksan hyökkäyksen torjuminen oli tärkeintä.
Ylikangas tuo esille edellä kuvatun tulkinnan kirjoittaessaan jatkosodan teloituksista ja siitä, minkä vuoksi päämaja lievensi kesällä 1944 niitä ohjeistuksia, jotka koskivat suomalaisten rintamakarkurien rangaistuksia. Ylikankaan mukaan päämajan suhtautuminen karkureihin muuttui armollisemmaksi, kun oltiin selvillä, että Neuvostoliitto vähentää sotilaallisia pyrkimyksiään Suomen rintamalla.

Rauha


Kuva:Pariisin rauha.png
Rytin erottua tehtävistään ja 4. elokuuta virkaan astunut uudeksi presidentiksi valittu Mannerheim katsoi elokuun puolivälissä Rytin tekemän Ribbentrop-sopimuksena tunnetun henkilökohtaisena kirjeenä lähetetyn vakuutuksen olevan pätemätön sitomaan Suomea Saksaan. Rauhanehdot saatiin elokuun lopussa. Neuvostoliiton ehtona aselevolle oli suhteiden katkaiseminen Saksaan. Eduskunta äänesti 2. syyskuuta suhteiden katkaisemisen puolesta äänin 113–43 ja Neuvostoliitto oli valmis aloittamaan aselevon 4. syyskuuta 1944 kello 8.00 sillä edellytyksellä, että Suomi tiedottaa suhteiden katkaisemisesta Saksaan. Suomalaiset lopettivat sotatoimet tuona ajankohtana, mutta neuvostoliittolaiset jatkoivat tulitusta vielä vuorokauden, mikä ilmeisesti johtui tiedotteen julkaisun viivästymisestä.<REF name="AutoVM-25"/>
Rauhanehtoina oli Saksasta irtautuminen, armeijan rauhanaikaiselle kannalle saattaminen sekä siitä huolimatta Wehrmachtin ja SS joukkojen karkottaminen Pohjois-Suomesta, mikä johti Lapin sotaan. Aluksi vetäytyminen toteutettiin salaisesti saksalaisten kanssa sovitun yhteisen aikataulun mukaan, mutta Neuvostoliitto painosti Suomea taisteluihin. Varsinaiset sotatoimet alkoivat suomalaisten 1. lokakuuta tekemällä Tornion maihinnousulla ja kiivailla Tornionlaakson taistelut. Saksalaisarmeija vetäytyi hyvässä järjestyksessä pohjoista kohti, suomalaisjoukot perässään. Koska Suomen armeijan pääjoukot tuli kotiuttaa joulukuun alussa 1944, tuli sodan loppuvaiheesta ”lasten ristiretki”, jossa armeijan kantahenkilökunta johti vain nuorimpia ikäluokkia.
Neuvostoliitto ei suostunut solmimaan heti lopullista rauhaa, ja Moskovassa allekirjoitettiin 19. syyskuuta ''välirauha'':
Suomi luovutti Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen alueiden lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan vuokra-alue 50 vuodeksi ja takaamaan sinne Neuvostoliiton sotilaille vapaan pääsyn Suomen alueiden kautta.
Saksan joukot oli karkotettava maasta ja saksalaisten omaisuus luovutettava liittoutuneille.
Suomen oli supistettava armeijansa vahvuus 42&nbsp;000 mieheen.
Sotakorvauksia tuli maksaa 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuudessa vuodessa, ja korvata kaikki luovutetulta alueelta viety ja hävitetty omaisuus.
Neuvostoliiton vastaiset ja ”fasistiset” järjestöt (muun muassa Lotta Svärd) piti lakkauttaa pysyvästi.
Sotarikolliset piti tuomita.
Jatkosodan loppu käytännössä sammutti myös Suur-Suomi-aatteen, koska sen toteuttamiselle ei enää ollut poliittisia eikä sotilaallisia edellytyksiä. Neuvostoliitto oli voittanut sodan ja laatinut Suomelle ankarat rauhanehdot, jossa muun muassa Suomen alue entisestään pieneni.
Jatkosodan aikana Suomeen siirretyt inkerinsuomalaiset piti välirauhanehtojen mukaan palauttaa takaisin Neuvostoliittoon. Heitä kohtasi Neuvostoliitossa karkottaminen Siperiaan.

Suomen ja Saksan suhde jatkosodan aikana


Kuva:Fortsetzungskrieg1.jpg
Kuva:Fortsetzungskrieg3.jpg
Keskustelu jatkosodan alusta, suurhyökkäyksen yllätyksestä, torjuntavoitosta ja saksalaisten osuudesta jatkuu edelleen sekä muistelmakirjallisuudessa että tutkimuksissa. Sodan lopusta 1980-luvun loppuun asti käytiin keskustelua sodan alkamisesta, jossa nk. ajopuuteorian katsottiin selittävän Suomen tien sotaan. Suurhyökkäys-aiheessa perinteisen käsityksen mukaan Stalin tarvitsi voimat ensisijaisesti Saksaa vastaan. Hyökkäyksen jatkaminen käsketylle Kymijoen linjalle olisi edellyttänyt uusia suunnitelmia ja lisäjoukkojen keskityksiä, ja sitä taas yleistilanne ja vuodenajan vaihtuminen eivät olisi sallineet. Siksi Neuvostoliitto suostui neuvoteltuun erillisrauhaan, vaikka liittoutuneet olivat sopineet vaativansa Saksalta ja sen liittolaisilta antautumista. Suomalaiset katsoivat olevansa Saksan ”kanssasotijoita” omine päämäärineen eivätkä liittolaisia.
Keskustelu siitä, oliko Suomi liittoutunut Saksan kanssa vai sotiko se omaa erillistä sotaansa, erillissotateesi, on jatkunut Suomessa 2000-luvulle asti. Virallisen poliittisen näkemyksen mukaan Suomi ja Saksa eivät olleet liitossa (muun muassa presidentti Tarja Halosen lausunnot 60. voitonpäivän edellä<REF name="AutoVM-26"/>). Ulkomaisessa historiantutkimuksessa on pitkään ollut vallitsevana käsitys, että Suomi oli Saksan liittolainen.<REF name="AutoVM-27"/> Myös huomattava osa suomalaisia tutkijoita on sitä mieltä, että Suomi oli ''de facto'' Saksan liittolainen. Jatkosotatutkimuksen perusteoksen, Markku Jokisipilän väitöskirjan ”Aseveljiä vai liittolaisia?” mukaan erillissodasta alettiin Suomessa puhua vasta silloin, kun sotaonni alkoi kääntyä ja Saksan häviö näyttää yhä selvemmältä. Vuonna 2008 myös historian professori Henrik Meinander otti kantaa erillissodan käsityksestä luopumisen puolesta<REF name="mei"/> Lokakuussa 2008 Helsingin Sanomat teki kyselyn suomalaisten historian professoreiden keskuudessa. Vastanneista 28 professorista 16 (57&nbsp;%) mukaan Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen. Kuusi (21&nbsp;%) professoreista oli erillissodan kannalla, ja kuusi ei antanut suoraa vastausta.<REF name="AutoVM-28"/>
Liittonäkemyksen kannattajat kiinnittävät huomiota esimerkiksi siihen, että joukko korkea-arvoisia suomalaisupseereita sai etukäteen tietoja operaatio Barbarossasta siten, että jatkosota oli olennaisesti sidoksissa tähän operaatioon. Näin ollen Suomen jatkosotaa sellaisena kuin se käytiin ei olisi sodittu ilman Saksan merkittävää materiaalista ja strategista tukea. Suomi ei ollut ''de jure'' Saksan liittolainen, sillä Suomen ja Saksan välille ei oltu solmittu liittosopimusta, mutta ''de facto'' Suomi oli Saksan liittolainen, sillä se kävi sotaa Saksan resursseilla ja aseilla, antaen Pohjois-Suomen saksalaisten käyttöön ja alistaen joukkojaan Saksan armeijan komennukseen. Varsinkin jatkosodan alkuvaiheessa Suomen operaatiot olivat täysin sidoksissa Saksan omiin operaatioihin ja niistä riippuvaisia. Samoin maiden turvallisuuspoliiseilla oli kiinteät suhteet.

Katso myös


Ilomantsin torjuntavoitto 1944
Itä-Karjalan keskitysleirit
Itärintama (toinen maailmansota)
Jatkosodan suomalainen ilmatorjunta
Jatkosodan suomalaiset lentokoneet
Jatkosodan hyökkäysvaihe
Kannaksen suurhyökkäys 1944
Kesän 1944 ratkaisutaistelut
Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941
Salpalinja
Suomen ilmavoimien historia – jatkosodan lentokoneet ja lentosota
Suurhyökkäys Syväriltä 1944
Tuntematon sotilas

Lähteet


Kirjat


Glantz, David: The Siege of Leningrad 1941–44, MBI Publishing Company 2001
Historiallisia Tutkimuksia 148. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.
Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys
Mannerheim, G.: ''Muistelmat II''. Helsinki: Otava 1952.

Lehdet


Verkko


http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+hautaisi+erillissota-k%C3%A4sitteen/1135239964580 ''Professori hautaisi erillissotakäsitteen'' Helsingin Sanomien verkkosivut 4.10.2008.

Viitteet

Aiheesta muualla


http://areena.yle.fi/haku//uusimmat/hakusana/suomi+jatkosodassa Suomi jatkosodassa - YLEn 10-osainen radiosarja
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3 YLEn Elävä arkisto – Suomi sodassa
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=h&g=7&n=forts%E4ttningskriget&k=&m= YLE Elävä arkisto/Arkivet – Jatkosota
http://historia.yle.fi/pula_aika 1940-luvun pula-ajan kotirintaman arkea ja selviytymiskeinoja
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=22&a=344 Erillissota vai sotaliitto – YLEn elävä arkisto
http://kronos.narc.fi/jatkosota/jatkosota.html Jatkosodan 1941–44 aikana kuolleet neuvostosotavangit Arkistolaitos (hakukone)
http://www2.hs.fi/extrat/audioslide/kotimaa/Korpisoturin_kotialbumi/ Korpisoturin kotialbumi (HS)
http://www.hs.fi/kuukausiliite/artikkeli/Miten+sinun+olisi+k%C3%A4ynyt+jatkosodassa/1135266478406 Miten sinun olisi käynyt jatkosodassa? (HS)
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Talvi-_ja_jatkosodan_henkil%C3%B6historialliset_l%C3%A4hteet Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet (Arkistolaitos)

Kirjallisuutta


}}

Elokuvia


Tali-Ihantala 1944, Åke Lindman ja Sakari Kirjavainen, käsikirjoitus Stefan Foss, Benedict Zilliacus ja Esko Salervi, 2007 http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=756
Etulinjan edessä, elokuva JR 61:stä Syvärillä ja Kannaksella, Åke Lindman, 2004 http://web.archive.org/web/20060420200137/http://www.framomframstalinjen.fi/index.html
Rukajärven tie, Olli Saarela, käsikirjoitus Antti Tuuri ja Olli Saarela, 1999
Tuntematon sotilas (vuoden 1985 elokuva), Rauni Mollberg, 1985
Tuntematon sotilas (vuoden 1955 elokuva), Edvin Laine, 1955
Luokka:Jatkosota
Luokka:Suomen ja Venäjän väliset suhteet
ar:حرب الاستمرار
id:Perang Kontinuasi
bg:Съветско-финландска война (1941-1944)
ca:Guerra de Continuació
cs:Pokračovací válka
da:Fortsættelseskrigen
de:Fortsetzungskrieg
et:Jätkusõda
en:Continuation War
es:Guerra de Continuación
eo:Daŭriga milito
eu:Jarraipenaren Gerra
fr:Guerre de Continuation
ko:계속 전쟁
it:Guerra di continuazione
he:מלחמת ההמשך
lt:Tolesnis karas
hu:Folytatólagos háború
nl:Vervolgoorlog
ja:継続戦争
no:Den finske fortsettelseskrigen
nn:Finske framhaldskrigen
pl:Wojna radziecko-fińska 1941-1944
pt:Guerra da Continuação
ro:Războiul de Continuare
ru:Советско-финская война (1941—1944)
simple:Continuation war
sk:Pokračovacia vojna
sl:Nadaljevalna vojna
sv:Finska fortsättningskriget
vi:Mặt trận Phần Lan (Chiến tranh Xô-Đức)
tr:Devam Savaşı
uk:Радянсько-фінська війна (1941—1944)
zh:继续战争

Jyväskylä

)_scale:100000}} | vuosi = 1837 | lääni = Länsi-Suomen lääni | maakunta = Keski-Suomen maakunta | seutukunta = Jyväskylän seutukunta | kihlakunta = Laukaan kihlakunta | pitäjä = Laukaa | kuntaliitokset = Säynätsalo <small>(1993)</small><br>Jyväskylän mlk <small>(2009)</small><br>Korpilahti <small>(2009)</small> | johtaja = Markku Andersson | valtuusto-koko = 75 | valtuusto-puolueet = &nbsp; 2009–2012<br> &nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue<br> &nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br> &nbsp;• Suomen Keskusta<br> &nbsp;• Vihreä Liitto<br> &nbsp;• Vasemmistoliitto<br> &nbsp;• Kristillisdemokraatit<br> &nbsp;• Perussuomalaiset<br> &nbsp;• Suomen Kommunistinen Puolue | valtuusto-paikat = <br>21<br>16<br>15<br>9<br>6<br>4<br>3<br>1 | www-osoite = http://www.jyvaskyla.fi/ | www-nimi = www.jyvaskyla.fi | genetiivi = Kaupungin | huomautus =
}}
Jyväskylä on Suomi kaupunki ja Keski-Suomen maakunta maakuntakeskus, joka sijaitsee Päijänne pohjoisrannalla Keski-Suomen maakunta. Kunnan väkiluku on }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Jyväskylä on yliopistokaupunki, väkiluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki ja viidenneksi suurin kaupunkiseutu. Se on merkittävä kasvukeskus.
Jyväskylän rajanaapurikunnat ovat Joutsa, Toivakka, Jämsä, Luhanka, Muurame, Petäjävesi, Laukaa ja Uurainen. Ennen vuoden 1965 alueliitosta vain Jyväskylän maalaiskunta, vuodesta 1965 vuoteen 1992 Jyväskylän maalaiskunta ja Muurame, vuonna 1993 tapahtuneesta Jyväskylän ja Säynätsalon liitoksesta vuoden 2009 alueliitokseen asti Jyväskylän maalaiskunta, Muurame ja Toivakka. Jyväskylään tuli talvisota- ja jatkosota jälkeen siirtoväkeä Sortavalan seudulta ja Lahdenpohjasta.
Jyväskylässä on Jyväskylän yliopisto sekä useita muita oppilaitoksia. Merkittäviä työnantajia ovat Metso Paper Oy, Moventas Oy sekä UPM-Kymmene Oyj:n Säynätsalon vaneritehdas.
Tiedosto:Kuokkala_bridge_hdr.jpg yöllä]]
Kuva:Agora (Jyvaskyla, Finland) 2006 02 27.jpg]]

Maantiede


Kuva:Jyvaskylan kunnan kartta.svg
Jyväskylä sijaitsee eteläisen ja keskisen Suomen rajaseudulla ja on ollut läpi historiansa merkittävä liikenteen risteyskohta. Lähimmät suuret kaupungit ovat Tampere (149&nbsp;km), Kuopio (144&nbsp;km) ja Mikkeli (113&nbsp;km). Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin Jyväskylästä on matkaa maanteitse 272&nbsp;km, rautateitse matka on 342&nbsp;km. Muutamiin muihin suurehkoihin kaupunkeihin kertyy maanteitse matkaa seuraavasti: Hämeenlinna 188 km, Kouvola 192 km, Lahti 169 km, Oulu 339 km, Pori 273 km, Seinäjoki 216 km, Turku 304 km ja Vaasa 282 km.
Jyväskylän kaupunki sijaitsee Päijänne pohjoispäässä. Kaupungissa sijaitsevia pienempiä järviä ovat muiden muassa Jyväsjärvi, Muuratjärvi (osa) Tuomiojärvi (Jyväskylä), Palokkajärvi ja Köhniönjärvi. Suurimpia Jyväskylään kuuluvia Päijänteen saaria ovat Muuratsalo (osa), Vuoritsalo, Säynätsalo (pääsaari), Iso-Kumina, Lehtisaari (Jyväskylä) ja Iso-Lehtisaari.
Jyväskylä ympäristöineen on kumpuilevaa maastoa; siitä on jopa käytetty komeaa nimeä Jyväskylän vuoriseutu. kaupunki korkein maankohouma on Korpilahden Moksi (Jyväskylä) kylässä sijaitseva 258 metriä korkea Uutelanmäki. Ennen vuoden 2009 kuntaliitosta Jyväskylän korkein kohta oli 249 metrin korkuinen Pirttimäki. Tunnetumpia maankohoumia ovat Laajavuori, jolla sijaitsee hiihtokeskus ja Matti Nykäsen mäki sekä Harju (Jyväskylä), jonka laella on Vesilinna (Jyväskylä), yhdistetty vesi- ja näkötorni, jossa on myös luontomuseo ja ravintola.
Vesistöjä jotka kuuluivat kokonaan tai osittain Jyväskylään ennen Jyväskylän maalaiskunnan, Korpilahden ja Säynätsalon liittämistä:
Alainen Kotajärvi
Ala-Kitulampi
Ala-Sallaajärvi (yhteinen Muuramen kanssa)
Hanhijärvi (Jyväskylä) (yhteinen Jyväskylän maalaiskunta kanssa)
Huhtalampi
Huutlampi (Jyväskylä)
Kaijanlampi
Kolmisoppinen (Jyväskylä)
Kotalampi
Kuusikkolampi
Köhniönjärvi
Lummelampi (yhteinen maalaiskunnan kanssa)
Löylyjoki
Myllyjärvi (Laajavuori), Laajavuoressa
Myllyjärvi (järvi Jyväskylän Myllyjärvellä), Myllyjärven kaupunginosassa
Myllyjärvi (Taka-Keljo), Taka-Keljossa
Palokkajärvi (yhteinen maalaiskunnan kanssa)
Pirttijärvi
Päijänne (yhteinen maalaiskunnan, Säynätsalon, Toivakan, Muuramen, Korpilahden, Jämsän, Luhangan, Sysmän, Kuhmoisten, Padasjoen ja Asikkalan kanssa)
Rajalampi
Ruokepuolinen (Jyväskylä, Ruoke) (yhteinen maalaiskunnan kanssa)
Ruokepuolinen (Muurame) (yhteinen Muuramen kanssa)
Selkäjärvi
Sääksjärvi (Jyväskylä) (yhteinen Muuramen kanssa)
Tourujoki
Tuomiojärvi (Jyväskylä), (yhteinen maalaiskunnan kanssa)
Vuorilampi (Jyväskylä, Aittovuori)
Vuorilampi (Jyväskylä, Laajavuori)
Vuorilampi (Jyväskylä, Ylämyllyjärvi)
Yläinen Kotajärvi
Ylä-Kitulampi
Ylä-Sallaajärvi (yhteinen Muuramen kanssa)
Äijälänsalmi.
Entisen Jyväskylän maalaiskunnan vesistöjä:
Alvajärvi (Jyväskylä)
Iso-Lampsi
Iso-Vasarainen
Korttajärvi
Laahajoki
Lehesjärvi-Vähäjärvi
Pappilanjoki
Vasarainen
Vesankajärvi
Ylä-Tuomiojärvi.

Jyväskylän kaupunginosat

Historia


Tiedosto:Lutakko_järveltä.jpg Jyväsjärveltä kuvattuna. Taustalla näkyy Innova (rakennus).]]
Kuva:Jyvaskylan Gummeruksenkatu Harjulta-2006 02 25.jpg Jyväsjärvi päin kuvattuna.]]
Kuva:Jyvasjarvi.jpg. Keskellä kohoaa Innova-torni Lutakko, vasemmalle jäävät Jyväskylän satama ja kaupungin Keskusta (Jyväskylä). Oikean laidan Kuokkalan silta johtaa Kuokkala (Jyväskylä).]]
Kuva:Laajavuori hyppyrimaki.jpg metsät hyppyritornin tasolta kuvattuna. Alhaalla näkyy Tuomiojärvi ja kauempana Jyväskylän keskusta.]]
Kuva:Jyväskylä harbour.jpg
Kuva:Jyväskylä-panoraama.JPG
Tiedosto:Building_Horisontti_in_Jyväskylä.jpg. Rakennus sijaitsee Lutakon kaupunginosassa Jyväsjärven rannalla, Kuokkalan sillan vieressä.]]
Jyväskylän seudulta tunnetaan arkeologisia löytöjä kivikaudelta lähtien. Seudulla harjoitettiin maanviljelyä jo 3 500 vuotta sitten. Keskiajalla alue oli häme metsästys- ja kalastusaluetta, jolla ehkä liikkui myös saamelaiset kantaväestöä. Varhaisin nimeltä tunnettu Jyvässeutu asukas oli Heikki Ihanninpoika Jyväsjoki, joka mainitaan vuoden 1506 asiakirjoissa.
Jyväskylässä oli vanhimman vuoden 1539 maakirjan mukaan seitsemän taloa. Näistä Mattilan talo hallitsi yksinään myöhemmän Jyväskylän jakokunnan maita Keljon kylän rajalta Vesangan ja Palokan kylän rajaan. Jyväskylän vanhin saman suvun hallussa jatkunut tila on Lahden talo, joka on vuonna 1600 muodostunut Mattilan tilasta kun se jaettiin kahden veljeksen kesken<ref></ref>. Lahden talon historia ja sitä hallinnut Lahden suku kietoutuvat merkittävästi Jyväskylän kaupungin alueeseen. Lahdenrinne Jyväsjärven lounaisnurkassa on Lahden talon vanhaa ydinaluetta.
1500-luvun loppupuolella Jyväskylän seudulla oli jo useita uudistaloja: Kekkolan, Kuokkalan, Äijälä (Jyväskylä)n, Mattila (Jyväskylä) ja Tourulan nimet ovat säilyneet nykyaikaan asti kaupungin asuinalueiden niminä. Nykyinen Kekkola sijaitsee kuitenkin hieman eri paikassa kuin ennen vanhaan Kuokkalassa Päijänne ranta ollut Kekkolan talo. Taloja syntyi tulevina vuosisatoina niin, että Jyväskylästä tuli Laukaan pitäjän suurin kylä. Hyvien vesiyhteyksien ja maanteiden vuoksi Jyväskylästä kehittyi pieni kauppapaikka. Vuonna 1801 sille myönnettiin markkinaoikeudet. Kun Jyväskylälle pyydettiin kaupunginoikeuksia 1820-luku, vedottiin kappelikirkonkylän "vilkkauteen"; sinne oli nimittäin asettunut värjäri, nahkuri, kultaseppä sekä kupari- ja läkkiseppä ja siellä oli aina auki oleva ruokapaikka.
Kaupunginoikeudet kuitenkin saatiin, ja nykyisen kaupungin alueen ydinalueella sijainneiden Taavettilan ja Mattilan talojen isäntä joutuivat myymään maitaan kaupunkia varten. Heitä uhattiin pakkolunastuksella. Vain pieni osa tuosta kaupungille saadusta alueesta asemakaavoitus, mutta alueen oli pakko olla huomattavasti laajempi, jotta kaupunki lehmä riitti laidunmaata – tuolloin Suomen kaupungeissakaan ei ollut epätavallista, että asukkaat omistivat nauta.
Kappelikirkonkylä oli kaupunki luontevin paikka. Se ei kuitenkaan ollut ainoa vaihtoehto. Suomen senaatti lähetti Jakob Leonard Boringhin, päämittauskonttorin insinöörin etsimään sopivinta kaupunginpaikkaa. Hän löysi kaksi muutakin sopivaa paikkaa, nimittäin Kuokkalasta ja Keljosta, mutta paikaksi valittiin lopulta kappelikirkonkylä, jonne kaupunkia oli suunniteltukin. Nykyään myös kaksi muuta ehdotettua paikkaa kuuluu kaupungin alueeseen.
Lähes kaikki kaupungin ensimmäiset asukkaat tulivat Jyväskylän seudun ulkopuolelta. Jyväskylälle on myöhemminkin ollut jatkuvasti tyypillistä syntyperäisten asukkaiden pieni osuus kaupungin väkiluvusta. Asemakaavan uudelle kaupungille suunnitteli aluksi kaavan suunnitteli Boringh, mutta C. L. Engel teki siihen muutoksia, ja hänen versionsa tuli Jyväskylän ensimmäiseksi viralliseksi asemakaavaksi. Kaava oli ruutukaava, jossa oli 15 suorakulmion muotoista korttelia, joista yksi toimi torina (nykyinen Kirkkopuisto). ja kaavan kummassakin päässä pikkutontteja. Nykyisen kaupungin keskustan ytimenä on tuo alkuperäisen asemakaavan alue. Vuonna 1838 kaupungissa oli vain 189 asukasta.
Säännöllinen höyrylaivaliikenne alkoi 1850-luku. Se, että kaupunki rakennettiin kappelikirkonkylään, joka ei ollut Päijänteen rannalla, oli vesiliikenteen kannalta huono ratkaisu, sillä suurilla sisävesialuksilla ei päässyt suoraan kaupunkiin, vaan laivat jätettiin ulkosatamaan Päijänteen rannalle, mutta ongelma poistui, kun Äijälänjokea ruopattiin niin, että se muuttui Äijälänsalmi. Silloin Jyväsjärvi ja Päijänteen välille avautui suurillekin sisävesialuksille kelpaava laivayhteys. Kun Vääksyn kanava vuonna 1871 valmistui, päästiin toiseen merkittävään asutuskeskukseen (nykyiseen kaupunkiin) Lahti asti. Pian valmistui toinenkin kanava, Kalkkisten kanava, joka mahdollisti laivaliikenteen Heinolaan. Kanavat paransivat Jyväskylän, Heinolan ja Lahden yhteyksiä olennaisesti. Merkittävä oli myös Jyväskylän ja Haapamäki välisen rautatien valmistuminen.
1800-luku Jyväskylän seudun huomattavimpia vaikuttajia oli piirilääkäri Wolmar Schildt, yksi huomattavimmista suomalaisasian kannattajista. Suureksi osaksi hänen ansiostaan Jyväskylästä kehittyi suomenkielisen kulttuurin edelläkävijä. Jyväskylään perustettiin 1858 suomenkielinen lyseo (nyk. Jyväskylän Lyseon lukio), valtakunnallisesti ensimmäinen laatuaan, 1863 suomenkielinen opettajaseminaari sekä suomenkielinen tyttökoulu 1864. Nämä koulut toivat Jyväskylään runsaasti sivistyneitä ihmisiä opettajien ja koko valtakunnan alueelta tulleiden oppilaiden muodossa. Jyväskyläläisiä opettajia olivat esimerkiksi kirjankustantajiksi ryhtyneet Kaarle Jaakko Gummerus, Karl Gustav Göös ja Alexander Georg Weilin.
1800-luku loppupuolella kaupunki ja sen ympäristö vaurastuivat mm. metsien arvonnousun takia. Tänä aikana kaupunkiin rakennettiin monia merkittäviä, vieläkin käytössä olevia julkisia rakennuksia. Vähitellen Jyväskylään nousi teollisuutta; ensimmäiset merkittävät tehtaat olivat Lohikosken paperitehdas ja Schaumanin vaneritehdas, joka perustettiin 1912. Myöhemmin, 1920-luku ja 1930-lukuluvulla Jyväskylän seudulle, vihollisen lentokoneiden ulottumattomiin, sijoitettiin runsaasti Suomen puolustusvoimat aseteollisuutta.
Jyväskylän sivistys- ja koulukaupunkimaine synnytti aikoinaan kaupungille lempinimen ''Suomen Ateena''. Kaupungissa oli jo ensimmäisten koulujen perustamisen aikoihin haaveiltu yliopiston saamisesta kaupunkiin. Ensimmäinen merkki haaveen täyttymisestä saatiin, kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1912 Suomen ensimmäinen kesäyliopisto. Opettajaseminaari muuttui 1934 Kasvatusopillinen korkeakoulu, jolla oli jo oikeus myöntää tohtorin tutkintoja. Varsinaista yliopistoa saatiin odottaa vuoteen 1966 asti, jolloin Kasvatusopillinen korkeakoulu monialaistui ja sen nimeksi muutettiin Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä on edelleen merkittävä opiskelukaupunki ja sen asukkaat keskimääräistä korkeammin koulutettuja. Jyväskylä kuitenkin menetti varsinaisen erityisasemansa itsenäisyyden ajan alulla koulutuksen ja kirjasivistyksen koko Suomen laajuisen edistymisen vuoksi.
Jyväskylän lyseon kasvatti Alvar Aalto perusti arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään syksyllä 1923 ja suunnitteli siitä lähtien kaupunkiin ja sen ympäristöön lukuisia rakennuksia. Jyväskylä pysyi melko hiljaisena koulukaupunkina 20. vuosisadan alkuvuosiin asti, mutta se alkoi vähitellen kasvaa ja teollistua. OY Wilh. Schauman AB:n ja puolustuslaitosten valmistuminen Jyväskylään teollistutti kaupunkia jo ennen toista maailmansotaa, mutta vasta sotien jälkeen alkoi kaupungin nopea kasvu eikä se enää ollut pelkästään Suomen Ateena. Jyväskylästä tuli yksi Suomen merkittävimmistä teollisuuskeskuksista. 40 vuodessa kaupungin väkiluku kuusinkertaistui, kaupunkiin tehtiin mittavia alueliitoksia (tärkeimmät vuosina 1941 ja 1965) ja uusia asumalähiöitä kaavoitettiin. Samalla lähes kaikki keskustan historialliset puutalot väistyivät uudisrakennusten tieltä. Tämä purkuvimma oli valtakunnallinen ilmiö, mutta Jyväskylässä se oli erityisen paha, ainakin osittain tonttipulan vuoksi.
1960-luku saivat alkunsa kulttuuritapahtumat Jyväskylän kesä ja Jyväskylän talvi. Vuonna 1951 järjestettiin ensimmäiset Suomen ralli, nykyiseltä nimeltään Neste Oil Rally Finland.
Paitsi että Jyväskylä on Keski-Suomen maakunnan keskus, se oli Keski-Suomen läänin pääkaupunki läänin olemassaolon ajan, vuosina 1960–1997. Vuoden 1997 Lääniuudistus Keski-Suomesta tuli yhdessä Turun ja Porin lääni ja Vaasan lääni läänien sekä Hämeen läänin pohjoisosien kanssa osa Länsi-Suomen lääniä, jonka pääkaupunki on Turku. Aiempina vuosisatoina Jyväskylä kuului muun Laukaan kunnan osana ensin Hämeen lääniin aina vuoteen 1775 asti, jonka jälkeen se kuului Vaasan lääniin aina Keski-Suomen läänin perustamiseen saakka.
Jyväskylä menestyi erinomaisesti monissa kaupunkien imagotutkimuksissa vielä 2000-luvun alkuvuosina. Taloustutkimuksen vuonna 2008 julkaistun imagotutkimuksen mukaan Jyväskylä oli pudonnut aivan kärjen tuntumasta.

Alueliitokset


Ensimmäisen kerran Jyväskylän kaupungin aluetta muutettiin vuonna 1860, kun siihen liitettiin niin sanottu Ramoisen osa, pieni Tourujoen suulla sijaitseva alue, joka oli kuulunut Taavettilan tilaan ja jota kaupunki oli jo kauan havitellut itselleen.
Vuonna 1908 kaupunki osti Syrjälän ja Mustamäen tilat, ja vuonna 1914 niiden alueet liitettiin Jyväskylän maalaiskunnasta kaupunkiin. Liitosalue käsitti Mäki-Matti Esikaupunki sekä Köhniönjärvi Ruokepuoliseen ulottuvan maakaistaleen. Mäki-Matti lisättiin viime hetkellä vuonna 1910 vahvistettuun Jyväskylän kaupungin uuteen asemakaavaan kuudenneksi kaupunginosaksi.
Vuonna 1941 toteutui kaupungin ensimmäinen suuri alueliitos: siihen liitettiin Tourulan, Nisulan ja Halssilan esikaupungit, osa Keljosta ja Viitaniemi. Liitoksen piti toteutua jo 1940, mutta sitä lykättiin talvisota syttymisen takia. Maalaiskuntien oli tuolloin yleensäkin hyvin vaikea huolehtia kaupunkimaisesti rakennetuista alueista, esim. niiden kunnallistekniikasta. Jyväskylän maalaiskunta olikin vapaaehtoisesti valmis luovuttamaan esikaupungit Jyväskylän kaupungille, mutta liitoksen valmistelu ei sujunut sulassa sovussa, sillä kaupunki halusi itselleen muitakin alueita eikä maalaiskunta halunnut niitä luovuttaa. Kaupunki olisi halunnut itselleen muun muassa Kuokkalan, joka oli siihen aikaan maalaiskunnan tärkein viljelysalue. Sitä ei vielä liitettykään kaupunkiin. Alun perin esikaupunkilaiset itse pyysivät liitosta, mutta myöhemmin he vastustivat liitosta. Asia oli ollut vireillä vuosikausia, ja esikaupunkien asukasluku oli hyvin paljon noussut.
Vuoden 1941 alueliitoksesta seurasi kunnallinen ja seurakunnallinen erikoisuus, sillä maalaiskunnan kunnantalo sekä maaseurakunnan kirkko sijaitsivat kaupunkiin ja kaupunkiseurakunnan alueeseen liitetyllä Taulumäellä vuoden 2009 kunta- ja seurakuntaliitokseen saakka. Seurakuntaliitoksessa tuosta maaseurakunnan kirkosta tuli uuden Jyväskylän seurakunnan pääkirkko.
1948 liitettiin kaupunkiin Lahjaharju. Maalaiskuntakin oli enimmäkseen liitoksen kannalla. Maalaiskunta esitti jopa kaupungin esittämää liitosta laajempaa liitosaluetta, jotta rajasta tulisi luonnollisempi. Samalla Tyyppälänpohjan niittypalsta siirrettiin takaisin kaupungista maalaiskuntaan, koska se oli siirretty kaupunkiin erehdyksessä. Samana vuonna kaupunki esitti hyvin laajaa liitosta maalaiskunnasta kaupunkiin, mutta se ei toteutunut selvitysmies Kalle Tarkan hidastelun takia.
Vuonna 1965 oli kaupungin toisen suuren alueliitoksen aika: kaupunkiin siirrettiin Kuokkala, Äijälä, lähes koko maalaiskuntaan kuulunut osa Keljosta, Seppälänkangas, Mannila ja Tuomiojärvestä Ruokepuoliseen ulottuva maakaistale. Alueliitoksessa kaupungin pinta-ala kasvoi 36 neliökilometristä 116 neliökilometriin. Alueliitos oli pitkälti sama kuin vuonna 1948 esitetty; kuitenkin Ritoniemi ja Jyskä, jotka olivat kuuluneet vuoden 1948 liitosanomukseen ja joista 1960-luvullakin haaveiltiin, jäivät maalaiskunnalle. Lähes kaikki liitosaluelaiset vastustivat alun perin liitosta, mutta pian, kun liitos toteutui, he huomasivat, ettei liitos ollutkaan niin paha asia kuin he luulivat. Tästä kertoo Keskisuomalainen ensimmäinen numero vuodelta 1965.
1968 toteutettiin pieni liitos, joka johtui siitä, että toinen vuoden 1965 liitoksessa syntyneistä pohjoisista rajoista tuli eräässä kohdassa epäkäytännölliseen paikkaan. 1978 kaupunkiin liitettiin pieni Heinälammella sijaitseva alue. Viimeinen osaliitos maalaiskunnasta kaupunkiin tehtiin vuonna 1990, jolloin kaupunkiin siirrettiin pieni alue Väinölässä tai Äijälässä.
Valtakunnallisen kuntauudistushankkeen yhteydessä 1968 laadittiin lääneittäin kuntauudistussuunnitelmat. Tällöin tuli esille myös maalaiskunnan ja kaupungin liitoshanke, joka kariutui. Liitoksesta keskusteltiin sekä virallisesti että epävirallisesti 1970-luvulla, mutta käytännöllisiin toimenpiteisiin ei ryhdytty. 1982 Jyväskylän kaupunginvaltuusto teki kuntaliitosaloitteen valtioneuvostolle, mutta se kaatui maalaiskunnan vastustukseen. Vuonna 1988 kaupunki teki sisäministeriölle pakkoliitosaloitteen, jota myös lääninhallitus tuki. Sen lisäksi kaupunki esitti 1991 vapaaehtoista kuntaliitosta. Kuntaliitosselvitys tehtiin 1990, mutta maalaiskunnan valtuusto äänesti 1992 liitosta vastaan ja valtioneuvosto päätti että pakkoliitosta ei tehdä.
Maalaiskunnan valtuustossa tehtiin 1994 uusi aloite liitosneuvottelujen käynnistämisestä ja Jyväskylän kaupunginhallitus hyväksyi esityksen. Selvitysmiehenä toimi tällöin Kalevi Kivistö. Kuntien välille syntyi kuitenkin erimielisyyksiä ja maalaiskunnan valtuusto keskeytti prosessin muutaman äänen enemmistöllä. Viimeisen epäonnistuneen liitosyrityksen jälkeen Jyväskylän seudulla alettiin liitoksen sijaan puhua verkostokaupungista. Sitä varten seudun kunnanhallitukset tekivät aluekeskusohjelmaa ohjaavan sopimuksen. Vuoden 2004 alusta vuoden 2008 loppuun Jyväskylän seutu muodostui yhdeksästä kunnasta ja sen asukasmäärä oli 161 500. Seudun kunnat olivat Hankasalmi, Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta, Korpilahti, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen.
Keväällä 2007 keskustelut kuntien yhdistämisestä käynnistyivät uudelleen, tällä kertaa maalaiskunnan valtuustosta johtavien virkamiesten vastustuksesta huolimatta. Jyväskylän maalaiskunnan valtuusto päätti 18.6.2007 ja Jyväskylän valtuusto 25.6.2007 esittää sisäasiainministeriölle uuden kunnan perustamista koskevan erityisselvityksen tekemistä. Hallinto- ja kuntaministeri nimitti Jarmo Asikaisen kuntajakoselvittäjäksi 14.8.2007. Hän jätti raporttinsa sekä ehdotuksen yhdistämissopimukseksi 15.12.2007 valtuustoille.
Maalaiskunta suhtautui vielä 2000-vuosikymmenen puolessavälissä liitossuunnitelmiin yleensä kielteisesti, mutta mielipide muuttui nopeasti. 2000-luvulla maalaiskunta perusteli kriittistä kantaansa lähinnä kaupungin velkaantuneisuudella. Kuntajakoselvittäjän raportin mukaan varallisuudessa ei kuitenkaan ollut juurikaan eroa: kaupungin netto-omaisuus asukasta kohden oli liitosselvityksen alkaessa 4 936 euroa ja maalaiskunnan 4 870 euroa. Omaisuuden käyvillä arvoilla kaupunki oli maalaiskuntaa vauraampi muun muassa maaomaisuuden sekä kokonaan omistamansa vesi- ja energiayhtiö Jyväskylän Energia Oy:n ansiosta.
Valtuustot päättivät liitoksesta 18.2.2008. Jyväskylän kaupunginvaltuusto puolsi liitosta äänin 57-2, Korpilahden kunnanvaltuusto 19-7 ja maalaiskunnan kunnanvaltuusto 32-19. Päätöksen myötä Jyväskylän kaupunki kuntana ja Jyväskylän maalaiskunta lakkautettiin ja uusi Jyväskylän kunta perustettiin vuoden 2009 alusta. Samalla uuteen Jyväskylään liittyi myös 5000 asukkaan Korpilahti kunta; Korpilahden ja Jyväskylän kaupungin liitoksesta päätettiin jo ennen maalaiskunnan liitosselvityksen alkamista Korpilahden kunnanvaltuustossa 13.11.2006 ja Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 27.11.2006.
Uuden kunnan vaakunaksi valittiin edelleen Jyväskylän vaakuna ja nimeksi Jyväskylä. Liitoksessa kaupungin väkimäärä nousi noin 128 tuhanteen ja pinta-ala 1100 neliökilometriin, se ohitti asukasluvun perusteella Kuopion ja Lahti ja siitä tuli asukasluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin kunta.
Uuden Jyväskylän ensimmäinen valtuusto valittiin lokakuun 2008 kunnallisvaaleissa. Valtuustoon valittiin 75 valtuutettua eli 62 vähemmän kuin kolmessa erillisessä valtuustossa oli. Valtuuston ensimmäinen kokous pidettiin jo 3.11.2008, vaikka uutta kuntaa ei vielä ollut olemassa. Valtuuston suurin puolue on SDP 21 paikalla, Kokoomuksella on 16 ja Keskustalla 15 valtuutettua. Edellisiin kunnallisvaaleihin verrattuna suhteellisesti parhaiten menestyivät vihreät, jotka saivat valtuustoon yhdeksän paikkaa, sekä perussuomalaiset kolmella valtuustopaikalla. Vasemmistoliitolla on kuusi, kristillisdemokraateilla neljä ja SKP:lla yksi valtuutettu.

Koko Jyväskylän historiaa käsittelevää kirjallisuutta


Brummer: Jyväskylän kaupungin historia 1837 - 1912
Jyväskylän kirja
Tommila: Jyväskylän kaupungin historia 1837 - 1965
Kokko: Jyväskylän kaupungin historia 1965 - 2007

Politiikka


Jyväskylän kaupunginvaltuustossa on 75 jäsentä. Suurimmat puolueet ovat Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (21), Kokoomus (16), Suomen keskusta (15) ja Vihreä liitto (9). Jyväskylän kaupungissa oli vasemmistoenemmistö vuoteen 1984 asti ja uudelleen vuosina 1992–1996.

Kaupunginjohtajat


Jyväskylän virassa oleva kaupunginjohtaja on kokoomuslainen Markku Andersson. Hän oli virkaan astuessaan melkein 50 vuoteen Jyväskylän ensimmäinen ei-sosiaalidemokraattinen kaupunginjohtaja.
Jyväskylän kaupunginjohtajat:
Varma T. Suosalmi (edistysp.) 1930–1935
Arvo Haapasalo (sit.) 1935–1955
Jorma Tuominen (sd.) 1955–1959
Veli Järvinen (sd.) 1959–1974
Jaakko Loven (sd.) 1975–1994
Pekka Kettunen (sd.) 1994–2004
Markku Andersson (kok.) 2004–

Kaupunkikuva


Kuva:360-panorama Jyvaskyla Finland.jpg kuvattuna.]]
Jyväskylä oli vielä 2000-luku alussa ennen alueliitosta pinta-alaltaan pieni sekä suomalaisittain varsin tiiviisti rakennettu kaupunki. Ruutukaavan mukaan rakennettu kaupungin vanhin osa, nykyinen ydinkeskusta sijaitsee Jyväsjärven ja Harjun (alkuperäiseltä nimeltään Syrjänharjun) välissä. Se on Suomen kaupunkien pelkistetyin, yksinkertaisin ja symmetrisin ruutukaava. Kaupungin hallinto ja palvelut ovat hyvin keskittyneitä ja keskusta rakennettu tiiviisti. Jyväskylälle on ollut ominaista myös kaupunkikuvan nopea uudistuminen sekä vanhojen rakennusten purkamisen että nopean uusien kaupunginosien rakentamisen johdosta. Jyväskylä onkin rakennuskannaltaan erittäin nuori kaupunki. 1800-luvun ja 1900-luvun alun empiretyylisestä puutalo-Jyväskylästä ei ole pitkään aikaan ollut paljoa jäljellä.
Kuva:Jyvaskyla Yliopistonkatu 10.jpgn vuonna 1988 tekemä seinämaalaus jyväskyläläisessä kerrostalossa Yliopistonkadulla.]]
Monissa Suomen kaupungeissa on toteutettu tai suunnitteilla keskieurooppalaiseen tapaan kävelykatuja. Jyväskylä on tässä asiassa ollut edelläkävijä, kun aikaisemmin valtatien 4 läpikulkuliikennettä palvellut kaupungin keskustaa länsi-itäsuunnassa halkova Kauppakatu (Jyväskylä) muutettiin ensin joukkoliikennekaduksi ja sittemmin yhdeksi Suomen ensimmäisistä kävelykatu vuonna 1993. Kauppakadun kävelykadusta on tullut kaupunkilaisten suosima kohtaamispaikka ja sen varrella sijaitsevat kaupungin suosituimmat kauppakeskukset, kahvilat sekä ravintolat. Kävelykadulla järjestetään myös monia kulttuuritapahtumia. Kadun terasseja on kuitenkin kritisoitu niiden asiakkaiden häiriökäytöksen vuoksi. Kävelykatua tullaan laajentamaan Väinönkadulle vuodeksi 2012, ja myös Kauppakadun yläosan muuttamista kävelykaduksi on kannatettu. Merkittävä tekijä kaupunkikuvan kannalta on myös keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitseva M-real Oyj:n Kankaan paperitehdas.
Suuren osan Jyväskylän rakennuksista on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto. Kaupunkirakenne on suunniteltu tiiviiksi, jotta palvelut, kaupat, koulut ja työpaikat olisivat kävelymatkan päässä. Nykyarkkitehdeista Jyväskylässä eniten kaupunkikuvaan ovat vaikuttaneet Arto Sipinen ja Jukka Tikkanen. Luonto on Jyväskylässä hyvin esillä kaupungin tiheästä asutuksesta huolimatta. Lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta ovat järvet, metsät ja puistot. Keskusta (taajaman osa) sijaitsee Jyväsjärvi ja Syrjälänharjun välissä (Syrjälänharjua on Jyväskylässä totuttu sanomaan kotoisasti vain Harju (Jyväskylä)ksi).
Kuva:KuokkalaBridgeJklHarbour.JPG Jyväsjärvi ylitse ja Jyväskylän satama heinäkuussa 2008. Taustalla Kuokkalan kaupunginosa, vasemmalta alkaa Lutakko.]]
Jyväskylä on valtateiden valtatie 4, valtatie 9, valtatie 13 ja valtatie 23 risteys. Jyväskylän keskustan ohittaa itäpuolelta ohitustie, vuonna 1989 valmistunut Rantaväylä, joka valmistuessaan siirsi valtatien 4 liikenteen pois kaupungin ruutukaavakeskustan liikenneverkosta. Rantaväylän varressa sijaitsee useita Jyväskylän yliopiston sekä kansainvälisen yritysmaailman uudisrakennuksia, jotka ovat nostattaneet Jyväskylän kaupunkikuvaa ja luoneet savupiipputeollisuudestaan tunnetulle kaupungille uutta, innovatiivista imagoa. Vanhojen tehdasrakennusten häviäminen Jyväsjärven rannasta on mahdollistanut järven puhdistumisen sekä uuden Lutakon kaupunginosan rakentamisen Kuokkalan sillan juureen.
Kansainvälistä ilmettä Jyväskylän kaupunkikuvaan on tuonut ulkomaalaisten opiskelijoiden huomattava määrä. Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun saama suosio ulkomaalaisten opiskelijoiden keskuudessa on lisännyt Jyväskylän tunnettuutta myös tiedemaailmassa.

Kaupunkikulttuuri


Jyväskylälle on ollut vanhastaan tunnusomaista vahva sekä humanistinen että työväenhenkinen kulttuuriperintö. Kun perinteinen teollisuustuotanto kaupungissa on väistynyt uudemman elinkeinoelämän alta ja samalla muiden kuin humanististen tieteiden osuus kaupungin opiskelumahdollisuuksista on kasvanut, myös kaupungin kulttuuriprofiili ja identiteetti ovat olleet murroksessa 1960-luku lähtien. Uusia virikkeitä perusjyväskyläläiseen kaupunkikulttuuriin on tuonut myös nopea muuttoliike, etenkin opiskelijaväestön suuri määrä. Jyväskyläläiset muodostavatkin nykyisin kaupunkiväestön, jossa syntyperäisten asukkaiden osuus on pieni ja sekä tulo- että lähtömuutto on vilkasta. Jyväskylän kaupungin verkkosivujen mukaan 25-vuotiaista asukkaista vain 25 % ja 50-vuotiaista asukkaista vain 19 % on syntynyt Jyväskylässä. Jyväskylään tulee erityisen paljon asukkaita Etelä-Pohjanmaalta, joten kaupunkikulttuurissa on eteläpohjalaisia vaikutteita.

Liikenne


Jyväskylän kautta kulkevat yleiset tiet eri ilmansuuntiin<br> Helsinki, Lahti, Oulu, Utsjoki ''(etelään / pohjoiseen)'' <br> Turku, Loimaa, Tampere, Jämsä, Kuopio, Joensuu, Niirala (Tohmajärvi) ''(lounaaseen / koilliseen)''<br> Kokkola, Mikkeli, Lappeenranta ''(luoteeseen / kaakkoon)''<br> Seinäjoki, Vaasa ''(luoteeseen)''<br> Pori, Varkaus (kaupunki), Joensuu ''(länteen / itään)''<br> Laukaa ''(koilliseen)''
Linja-autoasema ja rautatieasema toimivat Jyväskylässä yhdistettynä Matkakeskus.
Jyväskylään pääsee junalla etelästä Tampereen suunnasta, lännestä Haapamäki suunnasta sekä idästä Pieksämäki. Ilman junanvaihtoa Jyväskylästä pääsee Tampereen kautta Helsinkiin ja Turkuun, Pieksämäen kautta Kuopioon sekä Seinäjoen kautta Vaasaan. Henkilöjunaliikenne pohjoisesta Haapajärvi suunnalta lakkautettiin vaiheittain vuosina 1968–1987, viimeisimpänä henkilöliikenne Äänekoski-Jyväskylä-rataosuudella vuonna 1987.
Kaukoliikenteen linja-autoilla pääsee suoraan Jyväskylästä kaikkiin maakuntakeskuksiin paitsi Hämeenlinnaan ja Maarianhaminaan. Junaan verrattuna linja-auto tarjoaa vaihdottoman ja nopeamman yhteyden esimerkiksi Ouluun, Lahteen ja Lappeenrantaan. Yöjunat eivät nykyisin liikennöi Jyväskylässä. Linja-autojen yöpikavuoroja kulkee päivittäin Helsingin, Jyväskylän ja Oulun välillä. Lentokoneella pääsee Jyväskylästä Helsinkiin 50 minuutissa. Jyväskylän lentoasema sijaitsee Tikkakoskella 22 kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen.
Paikallisliikennettä Jyväskylässä, Jyväskylän maalaiskunnassa sekä Muuramen kunnassa harjoittaa liikennelupaviranomaisen myöntämillä liikenneluvilla Jyväskylän Liikenne Oy. EU:n palvelusopimusasetuksen johdosta valmisteltavan lainsäädännön perusteella Jyväskylän seudun paikallisliikenne tultaneen tulevaisuudessa järjestämään kilpailutusperiaatteella.
Kesäisin kaupungista on sisävesiliikennettä. Jyväsjärvellä on lyhyitä muutaman tunnin illallisristeilyjä ja Päijänteen vesistöalueella myös pidempiä risteilyjä. Tunnettuja Jyväskylästä liikennöiviä sisävesialuksia ovat mm.
M/S Katrilli
M/S Päijänne
M/S Rhea
M/S Suomen Neito
M/S Suomen Suvi
M/S Suometar
S/S Suomi
Aiemmin kaupungista liikennöivät myös siipirataslaiva S/S Lahtis ja sisävesihöyrylaiva S/S Jyväskylä (nyk. M/S Jyväskylä).

Tutustumiskohteita


Alvar Aalto -museo
Jyväskylän taidemuseo
Keski-Suomen ilmailumuseo
Keski-Suomen museo
satama
Suomen kansallispukukeskus
Suomen käsityön museo
Vesilinna (Jyväskylä)n näköalatorni
Viherlandia
Satu- ja seikkailupuisto Peukkula

Kirkot ja muut sakraalirakennukset


Halssilan kirkko, ev.lut. (1969)
Huhtasuon kirkko, ev.lut. (1986)
Jyväskylän kaupunginkirkko, ev.lut.
Jyväskylän Kristuksen ylösnousemuksen kirkko, ortod. (Toivo Paatela, 1954)
Keljon kirkko ev.lut. (1979)
Korpilahden kirkko, ev. lut. (Charles Bassi, 1827)
Kuokkalan kirkko, ev.lut. (Anssi Lassila ja Teemu Hirvilammi), 2010)
Palokan kirkko, ev.lut. (1978)
Pyhän Olavin kirkko (Jyväskylä), kat. (Olavi Kivimaa, 1962)
Säynätsalon kirkko, ev.lut. (Armas Lindgren ja Bertel Liljequist, 1926)
Taulumäen kirkko, ev.lut. (Elsi Borg, 1929)
Tikkakosken kirkko, ev.lut. (Olavi Kivimaa, 1957)
Vaajakosken kirkko, ev.lut. (Armas Lehtinen, 1954)

Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt


Perustuu museoviraston luokitteluun
Jyväskylän vanha hautausmaa
Jyväskylän yliopiston alue
Harju (Jyväskylä) ja Vesilinna (Jyväskylä)
Kirkkopuisto ja sen ympäristö
Kortepohjan alue
Mankolan alue
Muuratsalon huvila
Rautpohjan tehdasalue
Seminaarinmäen ja Älylän asuinalueet
Säynätsalo
Taulumäen kirkko
Tourulan tehdasalue
Viitaniemen asuinalue

Urheiluseuroja


Aikiken ry: budolajit
BC Jyväskylä
Bujinkan Shinden Dojo: budolajit
D Team (ent. D-Kiekko, ent Diskos, ent Jyväskylän Lohi): jääkiekko
Happee: salibandy
Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat
JYP: jääkiekko
Jyväskylän Jalkapalloklubi
Jyväskylän Veneseura ry (JVS)
Jigotai ry (budolajit)
Jyväskylä Rugby Club
Jyväskylän Fight Club: kamppailulajit (Brasilialainen Jiu-Jitsu, Vapaaottelu)
Jyväskylän Hiihtoseura
Jyväskylä Jaguaarit: amerikkalainen jalkapallo
Jyväskylän Kenttäurheilijat ry (JKU)
Jyväskylän Kuurojen Urheiluseura Jalo ry
Jyväskylän Laskuvarjokerho ry
Jyväskylän Liitokiekkoilijat
Jyväskylän Naisvoimistelijat (JNV): joukkuevoimistelu, kilpa-aerobic
Jyväskylän Nyrkkeilijät ry (JyNy ry)
Jyväskylän Pyöräilyseura (JyPS)
Jyväskylän Saukot ry: vesipallo
Jyväskylän Seudun Palloseura, JPS (jalkapallo, jääpallo)
Jyväskylän tennisseura ry (JTS ry)
Jyväskylän Työväen Nyrkkeilijät ry (JTN)
Jyväskylän Valo ry (Valo): pesäpallo
Jyväskylän Voimistelijat '79 ry (JyVo)]
Kampuksen Dynamo (KaDy): futsal, jalkapallo
Jyväskylän Kiri: pesäpallo
Kirittäret (Jyväskylän pesis ry): pesäpallo
Meloiloa ry: melonta
Allez
Sammakot ry: sukellus
Suunta Jyväskylä (S-JKL): suunnistus
Swimming Jyväskylä ry: uinti
Säynätsalon Riento (SäyRi): jalkapallo, koripallo, salibandy
Jyväskylä Jaguars Cheerleading

Oppilaitoksia


Jyväskylän yliopisto
Cygnaeus-lukio
Jyväskylän Lyseon lukio
Sepän lukio
Voionmaan lukio
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Kilpisen koulu
Jyväskylän normaalikoulu
Jyväskylän kotitalousoppilaitos
Jyväskylän ammattiopisto
Jyväskylän aikuisopisto
Humanistinen ammattikorkeakoulu
JAKK Aikuiskouluttaja ja kehittäjä
Vaajakosken koulu
Viitaniemen koulu

Muuta


Alvar Aalto -museo
Laajavuori
Hippoksen liikuntapuisto
Jyväskylän kaupunginteatteri
Jyväskylän Huoneteatteri
Jyväskylän rautatieasema
Jyväskylän kesä
Jyväskylän Talvi
Killerjärven eliitti
Neste Oil Rally Finland (ent. Jyväskylän suurajot)
Luettelo Päijänteen sisävesialuksista
Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari
Jyväskylä Big Band
Jyväskylän paikallisagenda JAPA ry

Tapahtumat


Kaupungin tunnettuja tapahtumia ovat mm. Jyväskylän kesä, Yläkaupungin Yö, Sataman Yö, NLO grappling tournament, Päijännepurjehdus, Jyrock ja Neste Rally Finland. Vuonna 2009 Jyväskylässä järjestettiin valtakunnalliset Kirkkopäivät.

Naapurikunnat


Jyväskylän seutukunta muodostuu Jyväskylän kaupungin lisäksi seuraavista kunnista:
Hankasalmi - Laukaa - Muurame - Petäjävesi - Toivakka - Uurainen

Ystävyyskaupungit


Jyväskylällä on lukuisia ystävyyskaupunki:
Esbjerg, Tanska (vuodesta 1947)
Stavanger, Norja (vuodesta 1947)
Eskilstuna, Ruotsi (vuodesta 1947)
Fjarðabyggð, Islanti (vuodesta 1958)
Jaroslavl, Venäjä (vuodesta 1966)
Debrecen, Unkari (vuodesta 1970)
Poznań, Puola (vuodesta 1974)
Potsdam, Saksa (vuodesta 1985)
Tarton maalaiskunta, Viro (vuodesta 1991)
Niiza, Japani (vuodesta 1997)
Kunming, Kiina (vuodesta 2005)
Lisäksi kunnalla on yhteistyösopimuksia:
Mudanjiang, Kiina (vuodesta 1988)

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.jyvaskyla.fi/ Jyväskylän kaupunki
http://www.jyvaskylanseutu.fi/ Jyväskylän seutu
http://www.jyvaskylanseutu.fi/matkailu Jyväskylän Seudun Matkailu
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=h&n=Jyv%E4skyl%E4 YLE Elävä arkisto - Jyväskylä
http://neokoo.net/28-hours-in-jyvaskyla/ 28 hours in Jyväskylä (time-lapse menetelmällä kuvattu video Jyväskylän kaupunkikuvasta)
http://www.jyvaskyla.fi/kirjasto/keskiaineisto/perustamiskirja.htm Jyväskylän perustamiskirja kaupunginkirjaston sivuilla
Luokka:Jyväskylä
ak:Jyväskylä
ar:يوفاسكولا
id:Jyväskylä
ms:Jyväskylä
bg:Ювяскюля
ca:Jyväskylä
cs:Jyväskylä
da:Jyväskylä
de:Jyväskylä
na:Jyväskylä
et:Jyväskylä linn
el:Γιουβάσκουλα
en:Jyväskylä
es:Jyväskylä
eo:Jyväskylä
eu:Jyväskylä
fr:Jyväskylä
gl:Jyväskylä
ko:이위베스퀼레
hr:Jyväskylä
is:Jyväskylä
it:Jyväskylä
kl:Jyväskylä
kw:Jyväskylä
la:Granivicus
lv:Jiveskile
lt:Juveskiulė
hu:Jyväskylä
mi:Jyväskylä
koi:Ювяскюля (кар)
nl:Jyväskylä
ja:ユヴァスキュラ
no:Jyväskylä
nn:Jyväskylä
pnb:جیواسکیلا
pl:Jyväskylä
pt:Jyväskylä
ro:Jyväskylä
ru:Ювяскюля
se:Jyväskylä
simple:Jyväskylä
sk:Jyväskylä
sl:Jyväskylä
sr:Јивескиле
sh:Jyväskylä
sv:Jyväskylä
th:ยูแวสกูแล
tr:Jyväskylä
uk:Ювяскюля
vo:Jyväskylä
war:Jyväskylä
zh:于韦斯屈莱

Jude Wilder

Michael Monroe

Jukka Bilund

Jukka Bilund (s. 10. toukokuuta 1959) on Suomi muusikko.
Bassokitara, kitara, laulu
Pelle Miljoona & N.U.S.
Musta Leski
Fine Experience
Keikkailee silloin tällöin Pääkaupunkiseutu ja Uusimaa
Luokka:Suomalaiset muusikot
Luokka:Vuonna 1959 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt