Englannin kanaali

Tiedosto:Kanal La Manche s popisem.jpg
Englannin kanaali (, ’hiha’) on Koillis-Atlantin valtameri salmi, joka erottaa Iso-Britannia (saari) saaren Pohjois-Ranskasta ja yhdistää Atlantin valtameren Pohjanmeri. Kanaalin pituus on 562 kilometriä ja se on kapeimmillaan vain 33,3 kilometriä leveä, leveimmillään noin 240 kilometriä.

Maantiede


Maantieteellisen määritelmän mukaan Englannin kanaali ulottuu Land's Endin ja Ouessantin väliseltä linjalta lännessä Doverinsalmi Dover (Englanti) ja Calais välillä idässä. Näin sen pinta-ala on noin 75 000 neliökilometriä. Kapein kohta on juuri Doverinsalmessa Doverin ja Calais’n lähellä olevan Cap Gris-Nez’n välillä. Koko kanaali sijiatsee mannerjalustalla ja on suhteellisen matala. Keskisyvyys on 120 m leveimmillä kohdilla Kanaalin keskiosassa ja laskee noin 45 metriin Doverininsalmessa; syvyys laskee vielä tästä koilliseen edettäessä vähitellen noin 26 metriin. Syvin kohta, noin 180 metriä, on Hurds Deep -syvänteessä 30 kilometriä Guernseyn luoteispuolella.
Huomattavimmat saaret ovat Wightsaari Englannin rannikolla sekä niin ikään Britannialle kruunun alusmaina kuuluvat Kanaalisaaret Ranskan Normandian rannikon tuntumassa. Jälkimmäisiin kuuluvat Jersey, Guernsey, Alderney, Sark ja useita pienempiä saaria. Bretagnen länsipuolella olevaa Ouessantia ei puolestaan yleensä lueta Kanaalin saareksi, vaikka se alueen rajalla sijaitsee; sama koskee Cornwallin länsipuolisia Scillynsaaret, joihin kanaalin raja Land’s Endin sijasta joskus vedetään.

Historia


Tiedosto:NormandySupply.jpg 1944.]]
Kanaalilla on ollut keskeinen merkitys Englannin ja Britannian itsenäiselle kehitykselle vuosisatojen saatossa sekä sotilaallisena suojana että valloitusreittinä. Rooman valtakunta hyökkäsivät Englantiin Julius Caesarin johdolla 55 eaa. ja myöhemmin Claudius kaudella valloittivat sen provinssikseen (44−410 jaa.). Normandian herttua Vilhelm II nousi maihin Sussexissa vuonna 1066, löi englantilaiset ja nousi maan valtaistuimelle ensimmäisenä normannit Vilhelm Valloittajana. Sen sijaan Englantia Elisabet I aikana uhannut espanjalaisten Voittamaton armada epäonnistui valtauksessa ja kärsi tappion Francis Draken laivastolle kanaalin kuuluisimmassa meritaistelussa vuonna 1588. Kanaali esti myös Napoleon I ja Adolf Hitler valloitusaikeet.
Toinen maailmansota Englannin kanaali oli rannikko-, sukellusvene- ja miinataistelujen ja nopeiden ilmahyökkäysten näyttämö. Liittoutuneet Normandian maihinnousu kanaalin Ranskan rannikolle tehtiin kesäkuussa 1944.

Väestö


Enlannin kanaalin molemmat rannikot ovat taajaan asutettuja ja niillä sijaitsee useita tärkeitä satama- ja lomanviettokaupunkeja. Yhteisväkiluku on yli 3,5 miljoonaa. Tärkeimmät rannikkokaupungit (yli 20 000 asukasta vuosituhannen vaihteessa) ovat:
Englannin rannikko
Tiedosto:Bournemouth 01.JPG Beach.]]
Tiedosto:Dover from air.jpg satama-allas.]]
Brighton–Worthing–Littlehampton: 461 000 asukasta
Portsmouth: 442 000
Bournemouth & Poole: 384 000
Southampton: 304 000
Plymouth: 244 000
Torbay (Torquay): 130 000
Hastings–Bexhill-on-Sea: 126 000
Eastbourne: 107 000
Bognor Regis: 62 000
Folkestone–Hythe, Kent: 60 000
Weymouth: 56 000
Dover (Englanti): 39 000
Exmouth: 33 000
Falmouth–Penryn: 29 000
Ryde: 23 000
Seaford: 21 000
Penzance: 20 000
Ranskan rannikko
Tiedosto:Saintmalo.jpgn linnoituskaupunki oli aikanaan ranskalaisten kaapparien päätukikohta.]]
Le Havre: 249 000 asukasta
Cherbourg-Octeville: 118 000
Calais: 105 000
Boulogne-sur-Mer: 93 000
Saint-Brieuc: 86 000
Saint-Malo: 51 000
Lannion–Perros-Guirec: 49 000
Dieppe: 42 000
Morlaix: 36 000
Dinard: 25 000
Étaples–Le Touquet-Paris-Plage: 24 000
Fécamp: 23 000
Eu, Seine-Maritime–Le Tréport: 22 000
Trouville-sur-Mer–Deauville: 20 000
Berck: 20 000

Liikenne


Laivaliikenne


Kanaalissa risteävät sen kautta kulkeva Pohjois-Atlantin ja Pohjanmeren välinen laivaliikenne ja Britannian ja Euroopan välinen lauttaliikenne. Se on yksi maailman vilkkaimmista vesiväylistä, sen kautta kulkee noin 400 laivaa päivittäin. Kanaalissa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen tutkaohjattu laivaliikenteen valvontajärjestelmä Dover Traffic Separation System TSS.

Lauttaliikenne kanaalin poikki


Tiedosto:Douvres (4).JPG
Tärkeimmät lauttareitit ovat:
Dover (Englanti)–Calais
Newhaven–Dieppe
Portsmouth–Caen
Portsmouth–Cherbourg
Portsmouth–Le Havre
Poole–Saint Malo
Poole–Cherbourg
Weymouth–Saint Malo
Plymouth–Roscoff

Tunneliliikenne


Tiedosto:Course Channeltunnel en.png poikki.]]
Tiedosto:Channel Tunnel geological profile 1.svg
Englannin kanaalin alittavan tunnelin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1987 ja liikenne Ranskan ja Englannin välillä käynnistyi 1994. Kanaalin tunneli eli Eurotunneli Englannin Folkestonesta Ranskan Coquellesiin on 50 kilometrin pituinen, 38 kilometriä siitä kulkee Kanaalin alla Doverinsalmen kohdalla, keskimäärin 40 metriä merenpohjan alapuolella.
Kanaalin tunnelissa liikennöidään huoltoliikennettä lukuun ottamatta ainoastaan junalla. Tunneli on kuitenkin myös tärkeä osa tieyhteyttä; junat kuljettavat autolauttojen tapaan sekä rahti- että henkilöajoneuvoja. Liikenteessä on neljän tyyppisiä junia.
Nopeimmat ''Eurostar''-luotijunat kuljettavat matkustajia Lontoon St Pancrasin rautatieaseman ja mantereen puolella Pariisin Gare du Nordin sekä Brysselin Bruxelles-Midin aseman välillä. Syksystä 2007 alkaen Lontoon ja Pariisin väli matkataan parhaimmillaan aikaan 2 tuntia ja 15 minuuttia, Lontoon–Brysselin väli tunnissa ja 51 minuutissa.
''Eurotunnel Shuttle'' on autojuna, joka kuljettaa erilaisia maantieajoneuvoja matkustajineen Folkestonen ja Coquellesin välillä; lastauksineen matka kestää noin 90 minuuttia. ''Freight Shuttle Train'' kuljettaa rekkoja; näissä junissa kuljettajat matkustavat omissa vaunuosastoissaan. Tämän lisäksi tunnelissa kulkee normaaleja tavarajunia.
Vuonna 2005 Eurotunnelin läpi kuljetettiin noin 2 miljoonaa henkilöautoa, 1,3 miljoonaa kuorma-autoa ja 77 000 linja-autoa; rahtia kulki noin 1,6 miljoonaa tonnia. Eurostar-junat kuljettivat Kanaalin poikki noin 8,3 miljoonaa matkustajaa vuonna 2007.

Merkittäviä kanaalin ylityksiä


Kuumailmapallon avulla Englannin kanaalin ylittivät ensimmäisinä ranskalainen Jean-Pierre Blanchard ja yhdysvaltalainen John Jeffries 7. tammikuuta 1785.
Lentokoneella kanaalin poikki lensi ensimmäisenä ranskalainen Louis Blériot yksitasoinen lentokone vuonna 1909.
Ensimmäinen puhelinkeskustelu Pariisin ja Lontoon välillä käytiin 18. maaliskuuta 1891 kanaalin ali laskettua lennätinkaapelia myöten.
Uimalla kanaalin ylitti ensimmäisenä englantinen Matthew Webb, joka ui Doverista Calais’hen 24.–25. elokuuta 1875 ajassa 21 tuntia ja 45 minuuttia. Vastakkaiseen suuntaan ui Enrico Tiraboschi vasta vuonna 1923. Ensimmäinen Englannin kanaalin poikki uinut nainen oli amerikkalainen olympiavoittaja Gertrude Ederle, joka vuonna 1926 ui Ranskasta Englantiin ajassa 14 h 31 min, kaksi tuntia nopeammin kuin kukaan häntä ennen.
Nykyinen kanaalinuinnin nopeusennätys on Petar Stoychevilla vuodelta 2007, 6.57.50. Edestakaisen uinnin ennätys on Philip Rushilla vuodelta 1987, 16 h 10 min. Useimmin kanaalin yli on uinut Alison Streeter, 46 kertaa, joista kolme edestakaisia uinteja ja yksi kolminkertainen ylitys; hänellä on kiistaton ”Kanaalin kuningattaren” titteli.

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Englannin kanaali
ar:بحر المانش
an:Canal d'a Manga
ast:Canal de la Mancha
az:La Manş boğazı
hy:Անգլիական նեղուց
id:Selat Inggris
ms:Selat Inggeris
bn:ইংলিশ চ্যানেল
be:Праліў Ла-Манш
be-x-old:Ля-Манш
bs:La Manche
br:Mor Breizh
bg:Ла Манш
ca:Canal de la Mànega
ceb:Kanal La Mancha
cv:Ла-Манш
cs:Lamanšský průliv
cy:Môr Udd
da:Engelske Kanal
de:Ärmelkanal
et:La Manche
el:Μάγχη
en:English Channel
es:Canal de la Mancha
eo:Manika Markolo
eu:Mantxako kanala
fa:کانال مانش
fr:Manche (mer)
fy:It Kanaal
ga:Muir nIocht
gv:Mooir yn Eeaght
gd:Caolas Sasannach
gl:Canal da Mancha
ko:영국 해협
hi:इंग्लिश चैनल
hr:La Manche
is:Ermarsund
it:La Manica
he:תעלת למאנש
ka:ლა-მანშის სრუტე
kw:Mor Bretannek
sw:Mfereji wa Kiingereza
ku:La Manche
la:Oceanus Britannicus
lv:Lamanšs
lb:Äermelkanal
lt:Lamanšo sąsiauris
li:'t Kanaal
hu:La Manche
mk:Ламанш
ml:ഇംഗ്ലീഷ് ചാനൽ
krc:Ла-Манш
mr:इंग्लिश खाडी
arz:المانش
mn:Ла-Маншийн хоолой
nl:Het Kanaal
ja:イギリス海峡
no:Den engelske kanal
nn:Den engelske kanalen
nrm:Maunche (mé)
oc:Marga (mar)
pl:Kanał La Manche
pt:Canal da Mancha
ro:Canalul Mânecii
ru:Ла-Манш
sco:Inglis Chainel
stq:Sleeuwekanoal
sq:Kanali i la Manshit
scn:Canali dâ Mànica
simple:English Channel
sk:Lamanšský prieliv
sl:Rokavski preliv
sr:Ламанш
sh:La Manche
sv:Engelska kanalen
tl:Bambang ng Inglatera
ta:ஆங்கிலக் கால்வாய்
tt:Ла-Манш
th:ช่องแคบอังกฤษ
vi:Eo biển Manche
tg:Ла манш
tr:Manş Denizi
uk:Ла-Манш
ur:رودبار انگلستان
vec:Canal de ła Mànega
war:Kanal La Mancha
wuu:英吉利海峡
yi:ענגלישער קאנאל
zh-yue:英倫海峽
zh:英吉利海峡

Eesti

Viro

Epäyhtenäinen

#redirect Yhtenäisyys

Elokuva


Elokuva on taidemuoto ja yksi suosituimmista viihdelajeista. Nykymuotoinen elokuva on kuvasta ja ääni muodostuva audiovisuaalinen media. Kuvaan saadaan Liike (fysiikka) illuusio, kun hiukan edellisestä ruudusta poikkeavia kuvia vaihdetaan taajaan, yleensä 24 kertaa sekunnissa. Elokuvia tehdään kuvaamalla elokuvakamera- tai videokameralla, animaatio tai erikoistehosteilla.
Sanan elokuva keksi professori Artturi Kannisto. Aiemmin puhuttiin ''elävistä kuvista''.

Elokuvan historiaa


Elokuvan suoranaisina edeltäjinä voidaan pitää taikalyhtyä, kaleidoskooppia ja zoetrooppia. Camera obscura oli taikalyhdyn käänteinen versio, jolla ulkopuolinen kuva tai maisema saatiin heijastetuksi huoneen tai laatikon sisälle pienen valoaukon kautta. 1700-luvun fantasmagorianäytökset puolestaan muistuttivat usein toimintaelokuva: ne sisälsivät erikoistehosteita ja visuaalisia huipentumia.
Ranskalaiset Lumièren veljekset olivat keskeisiä elokuvan keksimisessä, ja myös järjestivät ensimmäiset varsinaiset elokuvaesitykset. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui 28. joulukuuta 1895, jolloin yksinkertainen dokumentti asemalle saapuvasta junasta, ''L'Arrivée d'un train en Gare de la Ciotat'', sai ensi-iltansa Pariisissa. Toinen elokuvan alkuaikojen suurimmista vaikuttajista oli Georges Méliès, myös ranskalainen, jota voidaan puolestaan pitää trikkikuvauksen ja fantasiaelokuvan isänä.
Elokuvat olivat pitkään yksikelaisia lyhytelokuva, koska pitkiä elokuvia ei pidetty taloudellisesti kannattavana, ja teknisesti ne olivat yksinkertaisia ja kunnianhimottomia. Muutoksen sai aikaan Yhdysvallat elokuvantekijä D. W. Griffith, jonka elokuvatekniset kokeilut huipentuivat spektaakkelielokuvaan ''Kansakunnan synty'' (''Birth of a Nation'', 1915). Yhdysvaltain vapaussota vaiheita vapaasti muokaten kuvannut draama ei vain aloittanut pitkien elokuvien laajamittaista tuotantoa menestyksellään, vaan toi elokuvaan monia tähän päivään vakiintuneita teknisiä yksityiskohtia ja innosti monia mykkäkaudella aloittaneita elokuvaohjaajia. Elokuvan rasismi aiheutti vastustusta.
Ensimmäinen elokuvateollisuus syntyi 1900-luvun alussa Italiaan, mutta se tuli tiensä päähän muun muassa näyttelijöiden kovien palkkiovaatimusten ja kalliiden spektaakkeleiden takia. Sille olivatkin tunnusomaisia historialliset suurelokuvat, joita monesti voitiin kuvata alkuperäisillä tapahtumapaikoilla, kun käsiteltävänä oli esimerkiksi Rooman historia. Italian elokuvantekijöille oli ominaista suuren huomion antaminen tilan käytölle, kun amerikkalaiset kollegat samaan aikaan painottivat kameran edessä tapahtuvaa liikettä. Italialaisia innoitti esteettiseen valintaansa mahdollisesti maansa pitkä teatteriperinne. Elokuvanteon tyyssijaksi vakiintui Italian jälkeen Yhdysvaltojen Kalifornia, jossa riitti aurinkoa ja rahaa.
Alkuaikoina elokuvissa ei ollut omia "supertähtiä" toisin kuin nyt koska oikeastaan kenenkään nimeä ei tunnettu koko teollisuudessa, mihin vaikutti osaksi myös se että suurimmasta osista elokuvista puuttui lopputekstit. Tämä tilanne oli elokuvayhtiöiden mieleen, sillä kun kukaan näyttelijä ei ollut ylitse muiden, kaikille voitiin maksaa samaa palkkaa, mitkä eivät vielä tuolloin olleet kovin korkealla. Tilanne kääntyi päälaelleen vuonna 1910, kun tuottaja Carl Laemmle vuokrasi toiselta yhtiöltä naisnäyttelijä Florence Lawrencen ja käynnisti valtavan mainoskamppajan jossa hänen nimensä paljastettiin. Myöhemmin Lawrencen nimi oli jokaisessa hänen näyttelemänsä elokuvan mainoksessa muiden yläpuolella. Laemmlen suunnitelma onnistui ja Lawrencesta tuli elokuvahistorian ensimmäinen todellinen "supertähti" ja pian "tähtikuume" levisi ympäri maailmaa ja aiheutti palkkioissa huimat nousut ja erot niiden välillä. Kun vuonna 1912 esim. tanskalainen Asta Nielsen ansaitsi vuodessa yli 80 tuhatta dollaria niin Lawrence sai 13 000 dollarin tuloja.
Ensimmäinen maailmansota mennessä teatterielokuva oli vakiinnuttanut asemansa teollistuneissa maissa todellisena suuren yleisön viihdelajina. Mykkyys saattoi jopa edistää sen leviämistä yli kielirajojen. Kaupallinen elokuva oli alussa lähes poikkeuksetta mustavalkoista mykkäelokuvaa, vaikkakin paljon kokeiluja tehtiin niin äänellä kuin värilläkin. Taiteellisesti kunnianhimoisimmat mykkätuotannot tehtiin toisaalta Saksassa (ekspressionistinen suuntaus) ja toisaalta nuoressa neuvostovaltiossa ennen stalinin totalitaristisen hallinnon ja kulttuuribyrokratian vakiintumista. Neuvostoelokuvan tekijät ja teoreetikot kehittelivät etenkin leikkausta, montaasia.
Image:Le Voyage dans la lune.jpgin elokuvasta ''Matka kuuhun (vuoden 1902 elokuva)'' (''Le Voyage dans la Lune)'' (1902)]]
Äänielokuva löi itsensä läpi 1920-luku loppupuolella, ''The Jazz Singer'' (1927) oli ensimmäinen pitkä puhuttu elokuva (vaikkakaan ei ensimmäinen äänielokuva). Kun äänielokuva yleistyi, monet mykkäkaudella menestyneet elokuvatähdet joutuivat aloittamaan uransa uudestaan. Esimerkiksi Buster Keatonille ja muille mykkäkoomikoille ei ollut enää paljon kysyntää, vaan yleisö kaipasi Groucho Marxin ja Mae Westin kaltaisten koomikoiden jatkuvaa vitsailua. Suoranaista riehaantumista dialogin mahdollisuudesta ilmensivät puheeseen perustuvat Hollywoodin slapstick- ja screwball-komediat. Aluksi ääni toteutettiin optisella ääniraidalla, jonka kamera tallensi suoraan filmille kuvan tavoin. Tämän tekniikan äänenlaatua pidetään kuitenkin yleisesti heikkona, ja niinpä magneettisen äänentallennuksen keksimisen myötä ääni tallennettiin myöhemmin nauhalle, joka siirrettiin esityskopion perforoidulle magneettiääniraidalle. Nykyään digitaalinen äänitekniikka on elokuvien äänityksessä normaalia.
Toisen maailmansodan aikana elokuva alistettiin paljolti propagandatarkoituksiin tai joka tapauksessa auttamaan sotaponnisteluissa. Italiassa alkoi jo ennen aseiden vaikenemista neorealistinen liike ohjaajinaan sellaiset nimet kuin Roberto Rossellini ja Vittorio de Sica. Neorealismille oli tunnusomaista dokumentaarisuuden yhdistäminen sosiaaliseen paatokseen sekä amatöörinäyttelijöiden käyttäminen.
Värifilmi yleistyi pitkien elokuvien tuotannossa 1940-luku loppupuolella, jolloin käytettiin pääasiassa Technicolor-järjestelmää. Technicolor jakoi kuvan kolmeksi eri värikomponentiksi (punainen, vihreä ja sininen), jotka tallennettiin omille mustavalkofilmeille. Tällä tekniikalla pystyttiin tuottamaan hyvinkin realistiset, joskin nykystandardeilla kovin kylläiset värit. Myöhemmin keksittiin komposiittivärifilmi, joka sisälsi kaikki värikomponentit samalla filmillä, joskin Technicoloria käytettiin elokuvan jälkituotannossa vielä 1970-luvun loppupuolella.
Sekä ääni että väri olivat merkittäviä keksintöjä elokuvalle, mutta niiden vaikutus ei ollut vain tekninen. Värielokuvan ilmestyessä mustavalkoiselle elokuvalle tyypillinen dramaattinen valaistus lähes katosi. Jyrkkäkontrastisesta mustavalkokuvasta tuli tunnetuksi etenkin sodanjälkeinen amerikkalainen film noir -elokuva. Kokonaan mustavalkofilmi ei kuitenkaan hävinnyt, vaan esimerkiksi Steven Spielberg ja Jim Jarmusch ovat tehneet pitkiä mustavalkoelokuvia, ja Suomessa mustavalkofilmiä ovat käyttäneet niinkin erilaiset elokuvantekijät kuin Aki Kaurismäki ja Spede Pasanen, edellinen taiteellisin ja jälkimmäinen taloudellisin perustein.
1950-luku oli television yleistymisen aikaa, ja elokuvateollisuus sai varteenotettavan kilpailijan. Hollywood vastasi haasteeseen tuomalla teattereihin spektaakkelielokuvia (esimerkiksi ''Ben Hur'' ja ''Spartacus''), joissa oli tähtinäyttelijöiden lisäksi houkuttimena uusi laajakuvatekniikka. Niistä merkittävimmiksi nousivat anamorfoosi CinemaScope, Vistavision ja pioneerina tärkeä, mutta kömpelö Cinerama. Mittavimmat elokuvat saatettiin kuvata jopa tavallista leveämmälle 70 millimetrin filmi. Myöhemmin kehitettiin äärimmäisen suurta negatiivikuva-alaa hyödyntävä IMAX-formaatti, joka on tosin pysynyt lähinnä dokumenttielokuvia tarjoavana erikoisformaattina.
Myös elokuvatekniikan keveneminen auttoi elokuvaa taiteellisesti. 1950-luku lopussa ammattimaiset elokuvakamerat olivat jo niin pieniä, että niillä pystyi kuvaamaan helposti käsivaralla lähes missä vain. Tämä kehitys innosti ranskalaisen uuden aallon elokuvaohjaajia, joiden merkitys esimerkiksi amerikkalaiselle elokuvalle on valtava. 1960-luku elokuvafilmin laadusta alkoi tulla herkempi, mikä mahdollisti kuvaamisen yöllä ja päivällä ilman erillistä valaistusta, ja se edesauttoi ranskalaisen uuden aallon tyyppistä, spontaania elokuvaa.
Viimeisin elokuvatekniikan mullistus on Digitaalinen. Digitaalinen elokuva, editointi ja äänen taltiointi yleistyivät nopeasti 1990-luku aikana, ja niistä on tullut varsinkin amatöörielokuvaajien keskuudessa suosittuja tekniikan suhteellisen halpuuden takia. Erityisesti digitaalisuus on auttanut dokumentaristeja, ja voidaankin sanoa, että 2000-luvulla dokumenttielokuva on jopa kokenut todellisen renessanssin.

Elokuvan tekeminen

Elokuvien tyylilajit


Kuva:WillisLongWisemanSept06.jpg, Justin Long ja Len Wiseman keskustelevat tulevasta kohtauksesta, toimintaelokuvassa ''Die Hard 4.0''.]]
Kuva:JerryMaguirecruise.jpg''.]]
Kuva:Fembots APIMOM.jpg''.]]
Tiedosto:Boris Karloff as The Monster in Bride of Frankenstein film trailer.jpg elokuvassa ''Frankensteinin morsian''.]]

Toimintaelokuva


Toimintaelokuva on usein hyvin näyttävä ja tapahtumarikas elokuva, jossa päähenkilö, joka usein on myös elokuvan sankari, käy läpi hyvin vaativia ja vaarallisia tilanteita. Selvitäkseen tilanteista sankarin on oltava kekseliäämpi, voimakkaampi, rohkeampi ja muutenkin lähes yliluonnollinen ominaisuuksiltaan.
Toimintaelokuvissa hyvä ja paha on selkeästi eroteltu ja katsojan pääteltäväksi jätetään hyvin vähän asioita. Vitsit, nokkeluudet ja niin sanotut "onelinerit" ovat tyypillistä dialogisisältöä toimintaelokuvissa. Takaa-ajot, räjähdys, väkivalta, aseet ja näyttävät ulkoiset tunnukset kuten autot ja vaatteet kuuluvat myös olennaisesti toimintaelokuvakulttuuriin. Tosin selkeitä poikkeuksia tästäkin on olemassa, hyvänä esimerkkinä Die Hard -tetralogia.
Toimintaelokuvien tapahtumat voivat sijoittua melkein mihin tahansa ympäristöön tai aikaan. Pääasia on, että on olemassa jokin hyvin paha voima, jota sankarin on lähdettävä usein hyvin väkivaltaisesti nujertamaan.

Draamaelokuva


Draama on komediaelokuva ohella elokuvan vanhin genre. Yleisesti draamaelokuvat sisältävät realistisen juonen. Draamaelokuvien aiheet keskittyvät rakkaus ja tunteisiin, alkoholismiin, huumekauppaan, köyhyys, tai rikos. Draamaelokuville on myös alagenrejä, kuten ''romanttinen draama'', ''rikosdraama'', ''historiallinen draama'' ja ''elämäkerrallinen draama''.

Komediaelokuva


Komediaelokuvien perimmäinen tavoite on saada katsoja tuntemaan huvittuneisuutta, iloa ja kenties nauramaan.
Komedia on draamaelokuva ohella elokuvan vanhin genre ja ollut mukana mykkäelokuvien ajoista asti. Alun perin elokuvien huumori oli liikuntapitoisempaa, ja huumoria luotiin liioitellusti esimerkiksi kaatumisilla ja potkuilla, jotka saatiin elokuvissa näyttämään hauskoilta. Kun äänielokuva yleistyi, siirrettiin elokuviin myös humoristista puhetta sekä alettiin keksiä yhä modernimpia vitsejä ja huumorin muotoja itseironiaan, musta huumori ja camp-huumoriin asti. Syntyivät myös niin kutsutut parodiaelokuvat, joissa pilkattiin muita kuuluisia, yleensä vakavasti tehtyjä elokuvia esimerkiksi asettamalla jokin alkuperäisteoksen kuuluisa kohtaus toisenlaiseen tilanteeseen tai viemällä sitä pidemmälle kuin alkuperäinen teos.

Kauhuelokuva


Kauhuelokuvien päätarkoituksena on herättää katsojassa erilaisia tunnetiloja, kuten pelkoa ja kauhu (tunne). Kauhuelokuville tyypillisiä elementtejä ovat erilaiset paranormaalit esiintymät, kuten aaveet. Yleisimpiä ovat vampyyrit, zombit, hirviöt, sarjamurhaajat tai demonit. Usein kauhuelokuvien hahmot ja tarinat ovat peräisin kirjoista, tai ainakin ne ovat inspiroineet käsikirjoittajia/elokuvantekijöitä. Kauhuelokuvia on aina kritisoitu silmittömästä väkivallasta, tai niiden vähäisestä budjetti. Hyvänä esimerkkinä toimivat splatter-elokuvat, joiden päällimmäisenä tarkoituksena on yhdistää huumori, silmitön väkivalta sekä kauhu keskenään. Splatter- sekä Gore tyyppisiä elokuvia voikin pitää eräänlaisena kauhugenren alalajina.
Genrenä kauhuelokuvat ovat lähes yhtä vanha käsite, kuin elokuvat itsessään. Maailman ensimmäisenä kauhuelokuvana pidetäänkin vuonna 1896 valmistunutta Georges Mélièsin ohjaamaa Le Manoir du diable (Pahuuden talo) -elokuvaa. Se oli täysin äänetön ja kesti ainoastaan kaksi minuuttia. Suurin osa ensimmäisistä kauhuelokuvista valmistettiin Saksassa. Uskotaankin, että monet Hollywood-elokuvat ovat saaneet vaikutteita saksalaisista kauhuelokuvista.

Elokuva ja muut mediat

Elokuvapalkintoja


Oscar-palkinto
Golden Globe
Jussi-palkinto
BAFTA Film Award

Tärkeitä käsitteitä


Klaffi
elokuvakäsikirjoitus
Ohjaaja
Tuottaja
Kuvaaja
Näyttelijä
Elokuvakamera

Katso myös


Elokuvan historia
Elokuvateatteri
Luettelo elokuvan tyylilajeista
Suomalainen elokuva
Valtion elokuvatarkastamo
Tallennetuotanto
:Luokka:Elokuvavuodet

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.imdb.com/ Internet Movie Database , elokuvatietokanta
http://www.kava.fi/ Kansallinen audiovisuaalinen arkisto.
http://www.ses.fi/ Suomen elokuvasäätiö.
http://www.elonet.fi Elonet. Suomessa levitetyistä elokuvista kertova tietokanta.
http://www.filmikamari.fi Suomen Filmikamari ry.
http://www.elokuvakontakti.fi/ Suomen elokuvakontakti ry.
http://www.mykkaelokuvat.com Suomalainen mykkäelokuvasivusto, arvosteluja ja artikkeleita.
http://www.info.uta.fi/kurssit/a9/lastenelokuva/ Illusia, lastenelokuvien tietokanta .
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=22 YLE Elävä arkisto – Elokuva.
http://www.pixoff.net/ Pixoff, suomalaisen lyhytelokuvan julkaisukanava.
http://www.leffatykki.com/ Leffatykki.com, elokuva-arvosteluja.
http://www.filmgoer.fi/ FilmGoer, elokuva-arvosteluja.
http://www.film-o-holic.com/ Film-O-Holic.com, elokuva-arvosteluja ja haastatteluja.
http://www.episodi.fi/ Elokuvalehti Episodi.
http://elokuvantaju.uiah.fi/index.html Elokuvantaju.
http://leffa.makenet.org Leffapalsta, keskustelua elokuvista, TV-sarjoista jne.
Luokka:Elokuva
af:Film
als:Film
am:ፊልም
ar:فلم
an:Cine
as:চলচ্চিত্ৰ
ast:Película
gn:Ta'ãngamỹi
az:Film
bjn:Pélém
id:Film
ms:Filem
zh-min-nan:Tiān-iáⁿ
jv:Film
su:Filem
be:Фільм
be-x-old:Фільм
bo:གློག་བརྙན།
bs:Film
br:Sinema
bg:Филм
ca:Pel·lícula
ceb:Sine
cs:Film
co:Sinemà
cy:Ffilm
da:Film
de:Film
et:Film
el:Κινηματογράφος
en:Film
es:Película
eo:Filmo
ext:Cini
eu:Film
fa:فیلم
hif:Sakis
fo:Filmur
fr:Cinéma
fy:Filmkeunst
fur:Cine (art)
ga:Scannán
gv:Fillym
gd:Film
gl:Filme
gan:電影
hak:Thien-yáng
ko:영화
hy:Կինոնկար
hi:फ़िल्म
hr:Film
io:Cinemo
ia:Cinema
is:Kvikmynd
it:Film
he:סרט קולנוע
kn:ಸಿನಮಾ
csb:Film
kk:Кино
ky:Кино
sw:Filamu
ht:Sinema
ku:Fîlm
lo:ຮູບເງົາ
la:Pellicula
lv:Kinofilma
lb:Film
lt:Filmas
li:Film
ln:Sindemá
jbo:skina
hu:Film
mk:Филм
mg:Sinema
ml:ചലച്ചിത്രം
mt:Ċinema
mr:चलचित्र
arz:فن السينيما
mwl:Cinema
mn:Кино
my:ရုပ်ရှင်
nah:Īxiptlayōlli
nl:Film (cinematografie)
nds-nl:Film (cinematografie)
cr:ᑳᒋᐦᑳᔥᑌᐦᑎᐦᒡ
ne:चलचित्र
ja:映画
nap:Pellicula
frr:Film
no:Film
nn:Film
nrm:Cinnéma
oc:Cinèma
uz:Film
pnb:فلم
pap:Pelikula
ps:فلم
pcd:Chinéma
nds:Filmkunst
pl:Film
pt:Filme
ro:Film
qu:Kuyu walltay
ru:Фильм
sah:Киинэ
rue:Філм
sa:चलच्चित्रम्
sc:Cìnema
sco:Film
sq:Filmi
scn:Pillìcula
simple:Movie
sk:Film
sl:Film
sr:Филм
sh:Film
sv:Film
tl:Pelikula
ta:திரைப்படம்
te:సినిమా
th:ภาพยนตร์
vi:Điện ảnh
tg:Синамо
tr:Film
uk:Кінофільм
ur:فلم
vec:Cine
fiu-vro:Film
wa:Fime
war:Sine
wuu:电影
ts:Film
yi:פילם
zh-yue:電影
bat-smg:Films
zh:电影

Eurovision laulukilpailu


Tiedosto:Eurovision laulukilpailun logo.svg
Eurovision laulukilpailu (, ), puhekielessä Euroviisut, on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joiden on tarkoitettu osallistuvan Eurovision laulukilpailuun. Laulua ei saa mainostaa ennen jokaisen maan kansallista karsintaa, jossa valitaan edustajasävelmä kilpailuun.
Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (). EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. EBU:lla on toisaalta jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Algeriasta, Armeniasta, Azerbaidžanista, Georgiasta, Egyptistä, Israelista, Jordaniasta, Libanonista, Libyasta, Marokko ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Israel, Armenia, Georgia ja Azerbaidzan ovat osallistuneet kilpailuun säännöllisesti. Georgia on osallistunut vuodesta Eurovision laulukilpailu 2007 lähtien, mutta jätti vuoden Eurovision laulukilpailu 2009 väliin. Marokko on osallistunut kerran, vuonna Eurovision laulukilpailu 1980 ja Libanon ilmoittautui vuoden Eurovision laulukilpailu 2005, mutta perui osallistumisensa. Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei siis tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa. Kilpailu on aina televisioitu vuodesta 1956 lähtien, mutta alkuvuosina sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta.
Eurovision laulukilpailun loppukilpailua seuraa noin 100 miljoonaa televisiokatsojaa, se on suosituin ei-urheilulähetys Euroopassa. Vuoteen 2003 asti se järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhtikuu tai toukokuussa, mutta vuodesta Eurovision laulukilpailu 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta Eurovision laulukilpailu 2008 lähtien semifinaali on käyty kaksiosaisena ohjelmana.

Eurovision laulukilpailun lähetys


Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen arvotussa järjestyksessä ja äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajapari, joka juontaa kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, joissa isäntämaa ''yleensä'' (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria. Euroviisulähetyksen pituus on ollut pitkään noin kolme tuntia. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.
Laulukilpailun ja eräiden muidenkin Euroopan yleisradiounioni lähetysten tunnussävelenä käytetään Marc Antoine Charpentierin Te Deumin alkusoittoa.

Ensimmäiset Euroviisut


Tiedosto:Eurovision logo.png
Eurovision laulukilpailu 1956 pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Idean isä oli Euroopan yleisradiounioni ranskalainen voimahahmo Marcel Bezençon. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia. Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta ja esikuvana oli 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo. Sen jälkeen Eurovision laulukilpailut on järjestetty edellisen vuoden voittajamaassa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Eurovision laulukilpailuun 1956 osallistuivat EEC-maat eli Ranska, Italia, Alankomaat, Luxemburg, Belgia ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Réfrain". Assiaa voitiin pitää ennakkosuosikkina, sillä hän oli artisteista ylivoimaisesti nimekkäin. Voittajan valitsi jury, johon kuului kaksi jäsentä jokaisesta osallistujamaasta. Luxemburgin televisioyhtiöllä ei ollut varaa lähettää yhden solistin lisäksi tuomareita, joten maa pyysi sveitsiläisiä äänestämään heidän puolestaan. Itävalta, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska olisivat osallistuneet vuoden 1956 laulukilpailuun, mutta he eivät ilmoittautuneet ajoissa. Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Maiden ensiesiintymiset


Tiedosto:Eurovision countries expanding.png
Tiedosto:Eurovision participation chart.png

Menestyneitä lauluja ja esittäjiä


Tiedosto:Hartwall Areena ESC 2007.jpg Hartwall-areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.]]
Eurovision laulukilpailussa menestyminen alkoi 1960-luku vaikuttaa siihen, että Euroviisuissa kuullut laulut menestyivät kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloo (kappale)" voitettua kilpailun vuonna Eurovision laulukilpailu 1974. Vuonna Eurovision laulukilpailu 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (Eurovision laulukilpailu 1980 ja Eurovision laulukilpailu 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Oikeastaan kilpailusta ei ole ponnahtanut yhtään maailmalla menestyttä artistia Dionin jälkeen.
Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, Dima Bilan, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue (yhtye) ja Engelbert Humperdinck (laulaja).
Suomi voitti Eurovision laulukilpailu 2006 Lordi (yhtye) kappaleella ''Hard Rock Hallelujah'' ennätyksellisellä 292 pisteellä. Kyseessä on tällä hetkellä Suomen ainoa euroviisuvoitto. Vuonna 2006 mukana oli 37 maata. Lordin pistemäärä rikottiin vuonna 2009, jolloin Norjan Alexander Rybak lauloi kappaleen Fairytale ja voitti 387 pisteellä. Vuonna 2009 mukana oli viisi maata enemmän kuin 2006, eli yhteensä 42 maata.

Euroviisujen säännöt


Tiedosto:2006ch Press Conference.jpg Ateenan Euroviisuissa vuonna 2006.]]

Esiintyjät ja kieli


Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä voi olla enintään kuusi esiintyjää lavalla ja jokaisen esiintyjän tulee olla 16 vuotta täyttänyt kilpailuvuoden lopussa. Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu, eikä EBU puutu siihen miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1978–1999. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä. Vuonna Eurovision laulukilpailu 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.

Säestys


Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. 1970-luku lähtien toisenlaisten soitin yleistyessä esityksessä saatettiin käyttää myös taustanauhaa. Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Tavoitteena oli, että taustanauhalta tulevaa soitantaa oli kyettävä jäljittelemään lavalla, mieluiten alkuperäisten soittajien esittäminä. Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luku, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden Eurovision laulukilpailu 1980 nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä. 1990-luku alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.
Vuodesta 1999 lähtien Euroviisuissa ei ole enää käytetty orkesteria ja musiikki on tullut aina taustanauhalta. Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni on esiintyjien esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään.

Osallistujamaat


Tiedosto:2006ee Rehearsal.jpg Eurovision laulukilpailu 2006.]]
Euroviisulähetyksen pituutena on aina haluttu pitää korkeintaan kolmea tuntia, joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuoteen 1992 asti kaikki halukkaat EBU:n jäsenmaat saivat osallistua halutessaan Euroviisuihin ilman rajoituksia. Vuonna 1993 kun Euroopan yleisradiounioni ja Sopotin laulufestivaalit yhdistyivät ja myös Itä-Euroopan maat halusivat mukaan kilpailuun, osallistuvien maiden määrää oli rajoitettava siten, että edellisenä vuonna huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta. Vuodesta 1999 lähtien Ranskalla, Saksalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla on kuitenkin ollut pysyvä osallistumisoikeus, sillä ne ovat kilpailun suurimmat rahoittajamaat. 2011 vuoden Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palaavasta Italiasta tulee viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi. Koska kiinnostus viisuja kohtaan lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata, tosin Suomi rikkoi sääntöä vuonna 2007 42:lla osallistujamaalla. Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG5-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa. Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä. Tätäkin systeemiä on pidetty joissain piireissä epäreiluna ja EBU on ollut miettimässä vaihtoehtoisia karsintatapoja.
Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisukilpailun isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

Äänestys


Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1957 lähtien jokaisessa maassa kokoontuivat tuomaristot ja pisteet jaettiin puhelinlinjojen välityksellä. Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa. Keväällä 2003 mediassa puitiin paljon tutkimusta, jossa väitettiin Euroviisujen tuomaristojen sopineen pisteensä, yleensä naapurivaltioiden kanssa etukäteen. Tämän vuoksi EBU määräsi jokaisen maan käyttämään puhelinäänestystä ainoana mahdollisena tapana äänestää Euroviisuissa. Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Esimerkiksi Monacossa raadin ääniä on käytetty säännöllisesti, sillä heillä puhelinääniä annetaan vain satakunta, siinä missä esimerkiksi Saksassa puhelinääniä kertyy vuosittain lähes miljoona. Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien finaalissa käytetään sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla.
Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä. Vuodesta 2006 lähtien pisteidenjakajat ovat ilmoittaneet pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun. Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.
Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1975 lisäys, että voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä. Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi. Vuodesta 2004 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.

Semifinaalit


Vuodesta 2008 kummastakin semifinaalista valitaan 9 osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksillä. Kymmenes osallistuja valitaan "vararaatien" äänistä siten, että paikan saa eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät ole puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaliin otetaan käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys. Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa.
Semifinaaleissa "naapurisovun" lieventämiseksi aiempina vuosina toisilleen eniten ääniä antaneet maat on pyritty sijoittamaan eri semifinaaleihin.

Eurovision laulukilpailut vuodesta 1990 lähtien

Euroviisujen voittajat


Vuoteen 2012 mennessä menestynein maa on ollut Irlanti, joka on voittanut kisat seitsemän kertaa. Ranskalla, Luxemburgilla, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsilla on viisi voittoa.
Suomen historiallisin vuosi Euroviisuissa on 2006, jolloin Lordi voitti sekä semifinaalin että itse finaalin. Molemmissa kilpailuissa Lordille ropsahti 292 pistettä, jolloin Lordi teki semifinaali/finaali-historiaa.
Semifinaalin piste-ennätys meni rikki jo seuraavana vuonna, kun Serbian Marija Šerifović sai 298 pistettä.
Kolme vuotta Suomen Euroviisuvoiton jälkeen, vuonna 2009 Moskovan kisoissa Norja sai finaalissa ennätykselliset 387 pistettä rikkoen Lordin ennen hallussa pitämän ennätyksen.

Katso myös


Suomi Eurovision laulukilpailussa
Eurovision tanssikilpailu
Lasten Eurovision laulukilpailu
Euroopan yleisradiounioni
Asiavision laulukilpailu

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.eurovision.tv/ Eurovision laulukilpailun viralliset sivut
http://www.euroviisut.eu/ Euroviisut tietosivu
http://www.yle.fi/eurovision/ YLE:n Suomen euroviisukarsintojen sivut
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=75 YLE Elävä arkisto: Euroviisut (Suomen kilpailukappaleita ja karsittuja esityksiä videoina)
http://www.ogae.net/ Kansainvälinen OGAE-euroviisuklubi
http://www.esctoday.com/ EscToday, epävirallinen uutissivusto
Luokka:Eurovision laulukilpailut
af:Eurovision-sangfees
als:Eurovision Song Contest
ar:مسابقة يوروفيجن للأغاني
ast:Festival de la Canción d'Eurovisión
az:Avroviziya Mahnı Müsabiqəsi
id:Kontes Lagu Eurovision
bn:ইউরোভিশন সঙ্গীত প্রতিযোগিতা
be:Конкурс песні Еўрабачанне
be-x-old:Конкурс песьні Эўрабачаньне
bs:Eurovision Song Contest
br:Eurovision
bg:Песенен конкурс Евровизия
ca:Festival de la Cançó d'Eurovisió
cv:Еврокурав
cs:Eurovision Song Contest
cy:Cystadleuaeth Cân Eurovision
da:Eurovision Song Contest
de:Eurovision Song Contest
na:Eurovision
et:Eurovisiooni lauluvõistlus
el:Διαγωνισμός Τραγουδιού Eurovision
en:Eurovision Song Contest
es:Festival de la Canción de Eurovisión
eo:Eŭrovido-Kantokonkurso
ext:Festival d'Urovisión
eu:Eurovision Abesti Txapelketa
fa:مسابقه آواز یوروویژن
fr:Concours Eurovision de la chanson
ga:Comórtas Amhránaíochta na hEoraifíse
gag:Eurovision
gl:Festival de Eurovisión
ko:유로비전 송 콘테스트
hy:Եվրատեսիլ երգի մրցույթ
hsb:Eurovision Song Contest
hr:Pjesma Eurovizije
ia:Concurso Eurovision del Canto
is:Söngvakeppni evrópskra sjónvarpsstöðva
it:Eurovision Song Contest
he:אירוויזיון
kl:Eurovision Song Contest
ka:ევროვიზიის სიმღერის კონკურსი
kk:Еуровидение ән конкурсы
ky:Еврокөрүнүү ыр сынагы
kv:Евроаддзӧм сьыланкыв конкурс
la:Cantus Eurovisionis Certamen
lv:Eirovīzijas dziesmu konkurss
lb:Eurovision Song Contest
lt:Eurovizija
li:Songfestival
hu:Eurovíziós Dalfesztivál
mk:Евровизија
mt:Festival tal-Eurovision
mwl:Festibal Ourobison de la Cançon
my:ယူရိုဗစ်ရှင်း သီချင်းပြိုင်ပွဲ
nl:Eurovisiesongfestival
ja:ユーロビジョン・ソング・コンテスト
no:Eurovision Song Contest
nn:Eurovision Song Contest
uz:Eurovision qoʻshiq tanlovi
nds:Eurovision Song Contest
pl:Konkurs Piosenki Eurowizji
pnt:Eurovision
pt:Festival Eurovisão da Canção
ro:Concursul Muzical Eurovision
ru:Конкурс песни Евровидение
sah:Евровидение
se:Eurovision lávllagilvvohallan
sq:Festivali Evropian i Këngës
scn:Cuncursu Eurovision
simple:Eurovision Song Contest
sk:Eurovision Song Contest
sl:Pesem Evrovizije
sr:Песма Евровизије
sh:Eurosong
sv:Eurovision Song Contest
tl:Paligsahang Pang-awitin ng Eurovision
tt:Евровидение
th:การประกวดเพลงยูโรวิชัน
vi:Eurovision Song Contest
tg:Озмуни Эвровижн
tr:Eurovision Şarkı Yarışması
uk:Пісенний конкурс Євробачення
ug:ياۋروۋىزىيون ناخشا مۇسابىقىسى
vep:Evrovizii
wa:Urovuzion
wuu:欧罗维竞唱歌比赛
bat-smg:Euruovėzėjė
zh:歐洲歌唱大賽

Eduskunta


Eduskunta (EK, eli valtiopäivät) on Suomi parlamentti eli valtion lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa käyttävä Lainsäädäntöelin. Lisäksi eduskunta valvoo hallituksen toimintaa ja osallistuu Euroopan unionin päätöksentekoon.
Aikaisemmin suomen kielessä muidenkin maiden parlamentteja kutsuttiin eduskunniksi, esimerkiksi vuosina 1931–1958 julkaistussa ''Iso tietosanakirja'', mutta nykyisin sanaa käytetään vain Suomen parlamentista.

Yleistä


Suomen perustuslaki mukaan valtiovalta kuuluu Suomi kansalle, "jota edustaa Valtiopäivät kokoontunut eduskunta" (PL 2 §). Eduskunta koostuu 200 kansanedustajasta, jotka valitaan neljän vuoden välein Eduskuntavaalit (PL 24–25 §). Hallitusvaltaa käyttävän valtioneuvoston tulee – parlamentarismi periaatteiden mukaisesti – "nauttia eduskunnan luottamusta" (PL 3 §).
Eduskunnan istuntosalissa on vain 199 paikkaa, koska eduskunnan puhemies ei äänestä eikä pidä puheenvuoroja. Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäivät. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville säätämään lakeja, joita noudattaen yhteiskunta toimitaan. Tuomioistuin arvioivat yksittäistapauksissa, onko lakeja noudatettu.
Tiedosto:ViewOfficeParliamentFinland.jpg (oik.) ja Eduskunnan lisärakennus.]]
Kansanedustajat jakautuvat puolueensa mukaisiin ryhmiin. Näitä ryhmiä kutsutaan eduskuntaryhmiksi. Jokainen ryhmä valitsee kansanedustajiensa keskuudesta ryhmälleen puheenjohtajan. Eduskuntavaalit määrävät eduskunnan voimasuhteet.
Eduskunta valitsee valtioneuvoston eli hallitus. Vaalien voittajapuolueen puheenjohtaja ryhtyy hallitustunnustelijaksi neuvottelemaan siitä, mitkä puolueet pääsevät hallitukseen. Lopullinen hallitus on neuvottelujen tulos, eikä välttämättä suoraan heijasta vaalien tulosta. Puolueet, jotka eivät ole mukana hallituksessa ja joilla siis ei ole ministereitä, muodostavat opposition. Oppositio ja hallitus ovat toisilleen vastakkaisia puolia. Opposition tehtävänä on vastustaa ja kyseenalaistaa hallituksen politiikkaa esittämällä sille vaihtoehtoja. Eduskunta siis valvoo ja arvioi hallituksen toimintaa.
Valtioneuvosto valmistelee ja esittää valmistelemansa uudet lakiesitykset ja valtion vuosittaisen talousarvion eduskunnan hyväksyttäväksi. Eduskunta voi joko hyväksyä hallituksen esityksen sellaisenaan, muuttaa sitä tai hylätä sen kokonaan.
Myös kansanedustajilla on aloiteoikeus, mutta yksittäisen edustajan esitys menee harvoin läpi. Usein edustajien omien lakialoitteiden motiivina onkin jonkin tärkeäksi koetun asian nostaminen eduskunnan asialistalle ja julkiseen keskusteluun. Jos lakialoitteen on allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa, sen menestymisen mahdollisuudet kasvavat merkittävästi.
Vuonna 2000 voimaan tulleen Suomen perustuslaki 39 §:n mukaan kansanedustajalla on oikeus tehdä:
1) lakialoite, joka sisältää ehdotuksen lain säätämisestä;
2) talousarvioaloite, joka sisältää ehdotuksen talousarvioon tai lisätalousarvioon otettavasta määrärahasta tai muusta päätöksestä; sekä
3) toimenpidealoite, joka sisältää ehdotuksen lainvalmisteluun tai muuhun toimenpiteeseen ryhtymisestä.
Tällaisten aloitteiden lisäksi edustajat voivat tehdä myös muita valtiopäivätoimia. Niitä ovat kirjallinen kysymys, suullinen kysymys, keskustelualoite ja välikysymys.

Eduskuntavaalit


Eduskuntavaalit järjestetään normaalisti neljän vuoden välein 200 kansanedustajan valitsemiseksi. Äänioikeus on kaikilla 18-vuotiailla ja sitä vanhemmilla Suomen kansalaisilla. Ehdokkaan tulee olla 18-vuotias tai sitä vanhempi Suomen kansalainen, joka ei ole vajaavaltainen. Vaaleissa Suomi on jaettu vaalipiiri. Paikkojen jaossa käytetään d'Hondtin menetelmää. Viimeksi eduskuntavaalit pidettiin huhtikuussa 2011 ja seuraavan kerran vaalit on määrä järjestää huhtikuussa vuonna 2015.
On myös mahdollista hajottaa eduskunta ja järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit. Näin on viimeksi tehty 1970-luvulla.

Eduskunnan hajottaminen


Vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain, kuten jo 1991 muutetun vuoden 1919 hallitusmuoto mukaan Suomen tasavallan presidentti voi Suomen pääministerin perustellusta aloitteesta eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla parlamentin hajottaminen ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit.
Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen mukaan Venäjän keisarilla oli rajoittamaton oikeus hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit toimitettavaksi. Vuoteen 1911 saakka vaalit pidettiinkin tämän vuoksi joka vuosi. Keisarin luovuttua vallastaan katsottiin tämän oikeuden siirtyneen Venäjän väliaikainen hallitus, joka määräsi eduskuntavaalit 1917.
Suomen itsenäistyminen jälkeen hajotusoikeus siirtyi valtionpäämieslle ja Suomen valtionhoitaja määräsikin pidettäviksi eduskuntavaalit 1919, jotka olivat itsenäisyyden ajan ensimmäiset. Valtiopäiväjärjestyksen ja 1919 säädetyn vuoden 1919 hallitusmuoto mukaan (vuoteen 1991 saakka) presidentin hajotusoikeus oli myös rajoittamaton. Presidentti on Suomessa hajottanut eduskunnan seitsemän kertaa, viimeksi 1975.
Eduskuntavaalit 1939 valitun eduskunnan toimikautta pidennettiin jatkosota vuoksi poikkeuslailla, ensin kahdella vuodella heinäkuun alkuun 1944 ja sitten vielä heinäkuun alkuun 1945 ja näin poikkeuksellisen pitkään istuneen eduskunnan kokoonpanosta käytetäänkin nimitystä luettelo vaalikauden 1939 kansanedustajista. Kuitenkin vaaleja lopulta aikaistettiin niin, että eduskuntavaalit 1945 pidettiin jo maaliskuussa huolimatta pohjoisimmassa Suomessa käydystä Lapin sota. Tämä on ainoa kerta, kun vaalit on järjestetty ennenaikaisesti ilman presidentin määräämää hajotusta.

Eduskunnan hajotukset

Eduskunnan historia


Suomen parlamentti sai nykyisen muotonsa eduskuntauudistuksessa vuonna 1906. Eduskuntauudistuksen taustalla on Venäjälle tappiollinen Venäjän–Japanin sota vuosina 1904–1905. Sota vei Venäjän levottomuuksiin ja Venäjän vuoden 1905 vallankumous sekä johti esimerkiksi Venäjän parlamentin, duuman perustamiseen. Levoton aika johti myös Suomessa suurlakkoon loka-marraskuussa 1905. Lakolla suomalaiset protestoivat erityisesti sortokaudet tunnettuihin laittomina pitämiinsä venäläistämistoimiin. Suurlakon seurauksena keisari Nikolai II antoi marraskuun manifestin, johon ensimmäisen sortokauden katsotaan päättyneen. Samassa yhteydessä annettiin lupaus yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan kansanedustuslaitoksen luomisesta ja monista ihmisoikeuksista. Manifestin saneli sortokauden passiivista vastarintaa johtanut Leo Mechelin, jonka johtama Mechelinin senaatti (hallitus, 1905–08) toteutti sen sisällön ja siten muodollisesti toi Suomeen Liberaali demokratia, joskin käytännössä suuriruhtinas rajoitti sen toteutumista.
Suomessa kutsuttiin koolle ylimääräiset säätyvaltiopäivät joulukuussa 1905 toteuttamaan eduskuntauudistuksen. Samalla otettiin käsittelyyn muitakin demokratia kehityksen kannalta keskeisiä lakeja, eli laki eduskunnan oikeudesta valvoa hallituksen jäsenten virkatointen laillisuutta, laki sananvapaus-, kokoontumisvapaus- ja yhdistymisvapaus sekä painovapauslaki. Uutta valtiopäiväjärjestystä valmistelemaan asetettiin professori Robert Hermansonin johtama komitea. Ehdotus esiteltiin keisarille maaliskuussa 1906 ja toukokuussa hallitus antoi säädyille esityksen uudesta valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista. Säädyt hyväksyivät lait äänestyksen jälkeen 1. kesäkuuta 1906. Nikolai II vahvisti lait ja määräsi uudistuksen tulemaan voimaan 1. lokakuuta 1906.
Eduskuntauudistuksessa korvattiin tuolloin Euroopan vanhanaikaisimmat, 1600-luvulta periytyvät, säätyvaltiopäivät aikansa uudenaikaisimmalla yksikamarinen eduskunnalla. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä suhteellinen vaalitapa olivat vielä varsin harvinaisia ja naisten äänioikeus valtiollisissa vaaleissa toteutui ensimmäisenä maana Euroopassa juuri Suomen eduskuntauudistuksessa. Samalla naiset saivat myös vaalikelpoisuuden ensimmäisinä maailmassa. Äänioikeutettujen suomalaisten määrä kymmenkertaistui 1 272 873 äänioikeutettuun, kun kaikki naiset ja säätyihin kuulumattomat miehet saivat äänioikeutensa. Äänioikeus- ja vaalikelpoisuusikärajaksi asetettiin 24 vuotta.
Tiedosto:Eduskunta1907.jpg
Suomen Eduskuntavaalit 1907 toimitettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907. Ensimmäiseen täysistuntoonsa uudet kansanedustajat kokoontuivat 23. toukokuuta 1907 ja eduskunnan juhlalliset avajaiset pidettiin kaksi päivää myöhemmin. Koska 200 kansanedustajaa eivät mahtuneet Säätytalolle, täysistunto pidettiin Helsingin Vapaaehtoisenpalokunnan talossa, joka sijaitsi Ateneum (museo) naapurissa Hakasalmenkadun (nykyisen Keskuskatu (Helsinki)) varrella. Eduskunta kokoontui siellä aina vuoteen 1911 asti, jolloin uudeksi kokoontumispaikaksi tuli Heimolan talo Vuorikadun ja Hallituskadun (nykyisen Yliopistonkadun) kulmassa. Nämä molemmat rakennukset, joissa eduskunta alkuvuosinaan kokoontui, purettiin 1960-luvulla uusien liiketalojen tieltä.
Heimolan talossa eduskunta hyväksyi Suomen itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917. 1919 vahvistettiin Vuoden 1919 hallitusmuoto, joka määritteli eduskunnan aseman seuraavasti: ''Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.'' Sama teksti sisältyy Suomen nykyiseen perustuslakiin. Vuonna 1928 valtiopäiväjärjestystä uudistettiin.
Tiedosto:FinlandParliament.jpg
Nykyiseen Eduskuntataloon muutettiin sen valmistuttua 1931.
Historiansa aikana eduskunta on kokoontunut ainoastaan kerran Helsingin ulkopuolella. Eduskunta kokoontui täysin salaisesti Kauhajoki Sanssin koulussa talvisota aikana 1. joulukuuta 1939 – 12. helmikuuta 1940. Pommitusten alettua eduskunta piti kaksi salaista täysistuntoa Vallilan työväentalolla. Istuntojen ulkopuolisessa salaisessa neuvottelussa päätettiin, että eduskunta siirtyy Kauhajoelle, jonne muutto tapahtui välittömästi kello kolme joulukuun 1. päivän vastaisena yönä. Kauhajoki valittiin, koska se sijaitsi kaukana itärajasta eikä siellä ollut Neuvostoliiton pommituksille kiinnostavia kohteita kuten satamaa tai lentokenttää. Kansanedustajilla avustajineen oli vain muutama tunti aikaa koota tavaransa pimeästä eduskuntatalosta, ennen kuin kaksitoistatuntinen junamatka Kauhajoelle alkoi. Kauhajoella eduskunnan tulosta tiedettiin vain tunti ennen junan saapumista kello 14.30. Ensimmäinen istunto pidettiin 5. joulukuuta. Koko Kauhajoella olon ajan eduskunnan toiminta oli niin salaista, etteivät edes kaikki kauhajokelaiset tienneet, mitä pitäjässä tapahtui.
Eduskunta vietti satavuotisjuhlaansa 1. kesäkuuta 2006. Juhlien huomatuimmaksi tapaukseksi jäi Vihreä liitto kansanedustajan Heidi Hautalan ryhmäpuheenvuoro, jossa tuomittiin voimakkaasti Venäjän demokratiakehityksen saama negatiivinen käänne presidentti Vladimir Putinin kaudella.

Täysistunto ja valiokunnat


Kuva:Parliament new building room.jpg
Kuva:Istuntosali.jpg
Näkyvin osa eduskunnan toimintaa ovat täysistunnot, joihin eduskunta kokoontuu istuntokauden aikana neljä kertaa viikossa. Täysistunnoissa eduskunta käsittelee lakiesityksiä ja hallituksen talousarvioesitykset sekä käy tarvittaessa ajankohtaiskeskustelua. Torstaisin täysistunto alkaa suullisella kyselytunnilla, jonka kuluessa edustajat voivat tehdä hallituksen jäsenille kysymyksiä heidän johtamiensa ministeriöiden toimialaan kuuluvista asioista.
Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa ''eduskunnan puhemies'', joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti Suomen tasavallan presidentti jälkeen.
Eduskunta jakautuu valiokunta, joissa hallituksen ja kansanedustajien laki- ja talousarvioesitysten työstäminen käytännössä tapahtuu. Valiokunta voi asiantuntijoita kuultuaan ja esityksen sisällöstä keskusteltuaan suosittaa esityksen hyväksymistä sellaisenaan, sen hylkäämistä tai ehdottaa esitykseen muutoksia tai kirjoittaa koko esityksen alusta alkaen uusiksi. Eduskunnan valiokunnat ovat suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, tarkastusvaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta. Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä, valtiovarainvaliokunnassa 21 jäsentä ja 19 varajäsentä, sekä tarkastusvaliokunnassa 11 jäsentä ja 6 varajäsentä. Muissa valiokunnissa on 17 jäsentä ja 9 varajäsentä.
Ennen valiokuntakäsittelyä hallituksen ja kansanedustajien lakiesityksistä käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Valiokuntakäsittelyn jälkeen esitykset palaavat täysistuntoon ensimmäiseen käsittelyyn valiokunnan kirjoittaman mietinnön kera. Ensimmäisessä käsittelyssä käydään yleiskeskustelu ja lakiesitykseen voidaan esittää muutoksia. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä päätetään lain sisällöstä eli käytännössä äänestetään valiokunnan mietinnön ja sen kanssa ristiriidassa olevien esitysten välillä. Jos jokin muutosesitys menee läpi, se kierrätetään vielä eduskunnan suuren valiokunnan kautta, josta esitys palaa jatkettuun ensimmäiseen käsittelyyn. Toisessa käsittelyssä ei keskustella, vaan ensimmäisen käsittelyn tuloksena oleva laki voidaan vain joko hyväksyä tai hylätä.

Hallituksen luottamus


Lainsäädännöstä ja valtion tulo- ja menoarviosta päättämisen lisäksi eduskunta voi todeta hallituksen tai yksittäisen ministerin menettäneen eduskunnan luottamuksen, jolloin hallitus tai kyseinen ministeri joutuu eroamaan. Tämä vaatii vähintään 20 kansanedustajan allekirjoittaman välikysymys, jonka pohjalta käytävän keskustelun jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.
Kun enemmistö eduskunnan jäsenistä eli kansanedustajista kuuluu hallituspuolueisiin, puhutaan enemmistöhallituksesta. Enemmistöhallituksen aikana hallituksen hajottaminen on vaikeaa, koska hallituspuolueet ovat sitoutuneet hallituksen ja sen ministereiden politiikkaan. Hallituspuolueiden yksittäiset kansanedustajat eivät ryhmäkurin vuoksi mielellään vastusta enemmistön kantaa. Näin ollen enemmistöhallitus yleensä saa luottamuslauseen. Kuitenkin jos esimerkiksi yksittäinen ministeri on syyllistynyt moraalisesti arveluuttavaan tai peräti rikolliseen tekoon, hallitus ja oppositio voi olla yhtä mieltä epäluottamuksesta kyseistä ministeriä kohtaan.

Kritiikki


Eduskunnan 100-vuotisjuhlien rahankäyttö nosti kohun. Tilintarkastajat ihmettelivät ylisuuria ylityökorvauksia eduskunnassa vuonna 2009. Tilintarkastajilta yritettiin salata tietoja. Konsulttien mukaan eduskunnalla ei ole toimintastrategiaa, eikä sitä johda kukaan. Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ajoi mallia, jossa johto annetaan yksiin käsiin.

Vasemmistosta oikeistoon


Eduskunta jakautuu vanhastaan vasemmistoon eli sosialisteihin ja oikeistoon eli porvareihin. Jako vasemmistoon ja oikeistoon palautuu Ranskan vallankumous, jolloin radikaaliryhmät asettuivat istumaan puheenjohtajan paikalta katsoen salin vasemmalle puolelle.

Kansanedustajat puolueittain ja vaaleittain

Nykyiset eduskuntaryhmät


Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä (kok): 44 kansanedustajaa
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä (sd): 42 kansanedustajaa
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (ps): 39 kansanedustajaa
Keskustan eduskuntaryhmä (kesk): 35 kansanedustajaa
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä (vas): 12 kansanedustajaa
Vihreä eduskuntaryhmä (vihr): 10 kansanedustajaa
Ruotsalainen eduskuntaryhmä (r): 10 kansanedustajaa
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä (kd): 6 kansanedustajaa
Vasenryhmä (vr): 2 kansanedustajaa

Katso myös


Eduskunnan tilintarkastajat
Luettelo kansanedustajista
Luettelo nykyisistä kansanedustajista

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.istuntosali.net Istuntosali.net, sisäpolitiikkaa sitoutumattomasti käsittelevä sivusto
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=1&t=&a=49 YLEn Elävä arkisto – Eduskunta saa uuden talon
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=295 YLEn Elävä arkisto – Eduskuntavaalit
http://www.eduskunta.fi Suomen Eduskunnan virallinen sivusto
http://www.stat.fi Tilastokeskus, jonka sivustolla on Eduskuntaa koskevia tilastoja
http://www.lainsaatajat.fi Nuorille suunnattu Lainsäätäjät-peli eduskunnan työstä
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/tervetuloa/nuortenparlamentti/index.htx Nuorten parlamentti
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/politiikka/sk-esittelee-kansanedustajat-keta-kutsuttiin-lukionsa-villeimmaksi-oppilaaksi?utm_medium=email&utm_campaign=SK+uutiskirje+vko+27&utm_content=SK+uutiskirje+vko+27+CID_4633a420a234cae8a3ba5256aa8ba648&utm_source=Uutiskirje&utm_term=Lue+lis Suomen Kuvalehti esittelee kansanedustajat (2011)

Kirjallisuus


Luokka:Eduskunta
Luokka:Parlamentit
Luokka:Suomen viranomaiset
ar:برلمان فنلندا
be:Эдускунта
be-x-old:Эдускунта
ca:Eduskunta
de:Finnisches Parlament
et:Eduskund
en:Parliament of Finland
es:Parlamento de Finlandia
eo:Finnlanda parlamento
eu:Eduskunta
fr:Eduskunta
it:Parlamento finlandese
ka:ფინეთის პარლამენტი
nl:Eduskunta
ja:エドゥスクンタ
no:Finlands riksdag
nn:Den finske riksdagen
pl:Eduskunta
pt:Parlamento da Finlândia
ru:Эдускунта
se:Suoma riikkabeaivvit
sr:Eduskunta
sv:Finlands riksdag
zh:芬蘭議會

Euroopan unioni


|- style="background: #F9F9F9;"
| colspan="2" style="padding: 2px; text-align: center; font-size: smaller;" | ''Luettelo valtioiden motoista: In varietate concordia (Suomen kieli Moninaisuudessaan yhtenäinen)''<sup>1</sup>
|-
| colspan="2" style="text-align: center; padding: 1px;" | Tiedosto:EU Globe No Borders.svg
|- style="background: #F9F9F9;"
| Virallinen kieli<sup>2</sup> || Bulgarian kieli<br>Englannin kieli<br>Espanjan kieli<br>Hollannin kieli<br>iiri<br>Italian kieli<br>Kreikan kieli<br>Latvian kieli<br>Liettuan kieli<br>Maltan kieli<br>Portugalin kieli<br>Puolan kieli<br>Ranskan kieli<br>Romanian kieli<br>Ruotsin kieli<br>Saksan kieli<br>Slovakin kieli<br>Sloveenin kieli<br>Suomen kieli<br>Tanskan kieli<br>Tšekin kieli<br>Unkarin kieli<br>Viron kieli
|-
| Pääkaupunki || Bryssel ''(de facto)''<br />Luxemburg (kaupunki) (oikeus)<br />Frankfurt am Main (keskuspankki)
|- style="background: #F9F9F9;"
| Euroopan parlamentti || Strasbourg (Ranska), Bryssel (Belgia) ja Luxemburg (kaupunki)
|-
| style="vertical-align: top;" | Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuus || Herman Van Rompuy
|-
| style="vertical-align: top;" | Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuus || Kyproksen tasavalta<sup>3</sup>
|- style="background: #F9F9F9;"
| Euroopan unionin komission puheenjohtaja || José Manuel Barroso
|-
| Euroopan parlamentti || Martin Schulz
|- style="background: #F9F9F9;"
| Pinta-ala<br />&nbsp;– yhteensä<br />&nbsp;– vettä
| Luettelo valtioista pinta-alan mukaan<sup>4</sup><br />4&nbsp;324&nbsp;782 neliökilometri<br />ei tiedossa
|-
| Väkiluku (2010)<br />&nbsp;– yhteensä <br />&nbsp;– väestötiheys
| Luettelo valtioista väkiluvun mukaan<sup>4</sup><br />501 259 840<br />115,9 / km²
|- style="background: #F9F9F9;"
| Bruttokansantuote<br />&nbsp;– yhteensä<br />&nbsp;– per asukas
| Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan<br />15 590 mrd. $ (2009 arvio)<br />36 788 $ (2008)
|-
| Valuutta || Euro<sup>5</sup> (<code>ISO 4217</code>) <br />Muut valuutat:<br /><span style="font-size:90%;">Tšekin koruna (<code>ISO 4217</code>)<br /> Tanskan kruunu (<code>ISO 4217</code>)<br /> Englannin punta (<code>ISO 4217</code>)<br /> Unkarin forintti (<code>ISO 4217</code>)<br /> Liettuan liti (<code>ISO 4217</code>)<br /> Latvian lati (<code>ISO 4217</code>)<br /> Puolan zloty (<code>ISO 4217</code>)<br /> Ruotsin kruunu (<code>ISO 4217</code>)<br /> </span> <span style="font-size:90%;"> Romanian leu (<code>ISO 4217</code>) <br /> Bulgarian leva (<code>ISO 4217</code>)</span>
|- style="background: #F9F9F9;"
| Aikavyöhyke<sup>6</sup><br />&nbsp;– kesäaika || aikajärjestelmä+0...+2<br />UTC+1...+3
|-
| Muodostettu <br />–vahvistettu<br />–tunnustettu
| Maastrichtin sopimus<br />7. helmikuuta 1992<br />1. marraskuuta 1993
|- style="background: #F9F9F9;"
| Kansallislaulu || ''Euroopan hymni''
|-
| Verkkotunnus || <code>.eu</code>
|- style="background: #F9F9F9;"
| Kansainvälinen suuntanumero || Kaikkien nykyisten jäsenmaiden suuntanumerot alkavat numerolla +3 tai +4
|-
| colspan="2" style="text-align: left; font-size: smaller;" |<sup>1</sup>Epävirallinen, Euroopan perustuslaki ehdotettu motto.<br /><sup>2</sup>Euroopan unionin viralliset kielet ovat eri kielet kuin ne, joilla on Euroopan unionin alueella virallisen kielen asema. Jäsenmaat asettavat viralliset kielet alueillaan.<br /><sup>3</sup>31. joulukuuta 2012 asti<br /><sup>4</sup>Jos EU lasketaan yhdeksi kokonaisuudeksi<br /><sup>5</sup>Euroalueen maiden ja EU:n toimielimien käyttämä.<br /><sup>6</sup>Ranskan merentakaisilla territorioilla UTC-4...+4
|}
|}
Euroopan unioni (EU) on 27 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Unioniin voivat liittyä kaikki sellaiset Euroopan maat, jotka täyttävät jäsenvaltiolle asetetut demokraattiset ja taloudelliset kriteerit. Nimitys Euroopan unioni tuli käyttöön vuonna 1993 Maastrichtin sopimus myötä. Euroopan unionin merkittävimpään toimivaltaan kuuluvat muun muassa Euroopan unionin sisämarkkinat, euroalue, Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka.
Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 500 miljoonaa ja pinta-ala 4&nbsp;324&nbsp;782 km². Väestötiheys EU:ssa on 115,6 asukasta/km². Jos EU olisi valtio, se olisi pinta-alaltaan seitsemänneksi ja väkimäärältään kolmanneksi suurin.
Jäsenvaltiot ovat Alankomaat, Belgia, Yhdistynyt kuningaskunta, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kyproksen tasavalta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro. Kroatia on liittymässä jäseneksi kesällä 2013. Jäsenyysneuvottelut Turkki kanssa alkoivat lokakuussa 2005, Islanti kanssa heinäkuussa 2010 ja Montenegron kanssa joulukuussa 2010. Näiden neljän maan lisäksi myös Makedonian tasavalta ja Serbialla on ehdokasmaan asema.
Euroopan unioni ei ole liittovaltio, kuten esimerkiksi Yhdysvallat, koska sen jäsenvaltiot ovat riippumattomia ja itsenäisiä. Se ei ole myöskään puhtaasti hallitustenvälinen järjestö YK:n tapaan, koska jäsenvaltiot ovat yhdistäneet unionin voimavaransa saadakseen enemmän vaikutusvaltaa kuin niillä yksin voisi olla. Tämä on mahdollista unionin toimielinten tekemien yhteisten päätösten avulla.
Toimielimiä ovat vaaleilla valittu Euroopan parlamentti, jäsenmaiden valtion- ja hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvosto, jäsenvaltioiden hallituksia edustava Euroopan unionin neuvosto sekä Euroopan komissio, joka laatii ehdotuksia uudeksi EU:n lainsäädännöksi parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi. Muita keskeisiä toimielimiä ovat Euroopan unionin tuomioistuin, joka huolehtii siitä, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa, sekä Euroopan keskuspankki ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin.
EU:n toimielinten yhteenlaskettu henkilöstömäärä on noin 40&nbsp;000 työntekijää.

Euroopan unionin toimialat


Perussopimukset siirtävät toimivaltaa jäsenmailta Euroopan unionille muun muassa seuraavilla toimialoilla:
Talous
Sisämarkkinat
Kauppapolitiikka
Maatalous- ja kalastuspolitiikka
Alue- ja rakennepolitiikka (katso: rakennerahasto)
Kilpailupolitiikka
Tutkimus- ja kehitys, innovaatiot
Ympäristö
Energia
Koulutus
Kehitystyö
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa
.

Euroopan yhdentymisen historia


Tiedosto:Enlargement of the European Union 77.gif

Eurooppa toisen maailmansodan jälkeen


Toisen maailmansodan päättyessä Eurooppa oli raunioina ja Saksa oli jaettu miehitysvyöhykkeisiin. Saksan itäosa ja monet itäisen Keski-Euroopan maat olivat tiukasti Neuvostoliitto vaikutuspiirissä. Sekä Yhdistynyt kuningaskunta että Ranska hakivat keinoja turvallisuutensa takaamiseksi. Yhdysvalloilla oli maanosassa miljoona-armeija, ja ydinaseen turvin siitä oli tullut suurvalta, joka ainoana voittajavaltiona oli lisäksi taloudellisesti voimakas. 1940-luvun lopulla USA antoikin Marshall-apua Euroopalle noin viiden miljardin euron verran.
Euroopan jälleenrakentamista hidasti energiapula. Ennen sotaa hiilen osuus energiantarpeesta oli ollut noin 90 prosenttia, joten hiilen tuotantoa ja jakelua hoitava yhteiselin oli tarpeen ja Euroopan hiiliyhteisö (ECO) perustettiinkin keväällä 1945. Tärkeimmät hiilikentät ECO:n alueella olivat Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranskassa sekä Yhdysvallat. Lisäksi Ruhrin alue Saksassa oli Ison-Britannian joukkojen miehittämä, mutta alueen hiilikaivokset olivat huonossa kunnossa. Puola liittyi erillissopimuksella ECO:hon 1946, mutta Neuvostoliitto oli miehittänyt Puolan ja otti suurimman osan puolalaisesta hiilestä omaan käyttöönsä. Eurooppalaisten oli ostettava hiiltä Yhdysvalloista.
Eurooppa oli jo hyvää vauhtia jakautumassa kahteen leiriin, kun Marshall-avun saajat perustivat vuonna 1948 OEEC OEEC:n (nykyisin OECD). Sen oli tarkoitus koordinoida Länsi-Eurooppa taloudellista kehittymistä. Suursota oli vähentänyt maailmankauppaa ratkaisevasti, ja sen oli korvannut protektionismi. Länsi-Euroopan taloudellisen uudelleenjärjestelyn keskeinen ajatus olikin purkaa kaupan esteitä talouskasvun takaamiseksi.
Britannian sodanaikainen pääministeri Winston Churchill esitti syksyllä 1946 Zürichissä ajatuksen "Euroopan yhdysvalloista" ja sotien ehkäisemisestä. Aloite johti Euroopan neuvoston luomiseen vuonna 1949. Totalitarismia vastustavassa ja rauhaa tavoittelevassa yhdentymisaikeessa olivat Churchillin lisäksi aktiivisia Konrad Adenauer, Alcide de Gasperi ja Robert Schuman. Läntiseen Eurooppaan oli määrä luoda uudet, osapuolten yhteiseen etuun pohjautuvat rakenteet. Ne taas perustuisivat sopimuksiin, joilla taattaisiin oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen ja eri maiden tasavertaisuus.

Hiili- ja teräsyhteisö


Ranskan ulkoministeriön virkamies Jean Monnet ehdotti lopulta, että Saksan ja Ranskan hiili- ja teräsvarannot saatettaisiin ylikansallisen hallinnon alaisuuteen, jolloin näiden entisten vihollismaiden edut yhtyisivät: Saksalla riitti hiiltä, Ranskalla taas rautaa. Tätä varten perustettavan järjestön tuli kuitenkin olla kaikille Euroopan valtioille avoin.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (ECSC) perustajat olivat Ranska, Italia, Saksan liittotasavalta, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg. Yhteisön luomisesta teki virallisen esityksen Ranskan ulkoministeri Robert Schuman 9. toukokuuta 1950, ja perustamissopimus allekirjoitettiin Pariisissa huhtikuussa 1951. Työväenpuolueen johtoon siirtynyt Britannia jäi yhteisön ulkopuolelle.
Taloudessa siirryttiin niin sanottuun Bretton Woodsin järjestelmään. Läntisen Euroopan maiden valuutat kiinnitettiin Yhdysvaltain dollariin, jonka hinta oli kiinteä kultaan nähden, ja kansainvälisenä keskuspankkina toimi Yhdysvaltain keskuspankki. USA oli ainoa maa, joka oli sitoutunut vaihtamaan dollareita kultaan kiinteällä hinnalla. Dollarista tulikin rajat ylittävä maksu- ja reservivaluutta, ja keskuspankit pitivät valuuttavarantonsa pääosin dollareina.
Länsi-Eurooppa yhteistä armeijaakin suunniteltiin jo 1950-luvulla ja sopimus puolustusyhteistyöstä allekirjoitettiin 1952. Yhteinen puolustus vaatisi kuitenkin myös yhteistä ulkopolitiikkaa, joten poliittista yhteistyötä valmistelemaan asetettiin Paul-Henri Spaakin johdolla työryhmä. Spaakin työryhmä esitti ajatuksen Euroopan unionin sisämarkkinat – tavaroiden, ihmisten ja pääoman vapaasta liikkuvuudesta – sekä yhteisillä vaaleilla valitusta Eurosenaatista. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut Ranskan vastustuksen takia, ja sopimus puolustusyhteistyöstä ratifioitiin vain Saksassa ja Benelux-maissa. Sen sijaan jo vuonna 1956 ECSC:n jäsenvaltiot ja Britannia perustivat Länsi-Euroopan unionin, jonka tehtäväksi annettiin puolustusyhteistyön edistäminen.
ECSC-maiden ulkoministerit pitivät järjestön puheenjohtajan, Jean Monnet'n ehdotuksesta kokouksen Italian Messinassa 1955. Kokouksessa päätettiin syventää yhteistyötä, joka koskee Euroopan yhteismarkkinat sekä energia- ja liikenneasioita, ja siellä tehtiinkin periaatepäätös Euroopan talousyhteisön muodostamisesta. Myös Britannia oli aluksi mukana mutta ei katsonut lopulta voivansa osallistua edes tulliliittoon. Yhteismarkkinat kuitenkin vaativat tulliliiton muodostamista.

EEC:n aikaan


Britannian vetäytymisestä huolimatta muut jäsenvaltiot allekirjoittivat 25. maaliskuuta 1957 Roomassa sopimuksen Euroopan talousyhteisön (EEC:n) sekä Euroopan atomienergiayhteisön (Euratomin) perustamisesta. Ydinenergian merkitys tosin arvioitiin tuolloin suuremmaksi kuin mitä se tulisi olemaan. Tätä sopimusta kutsutaan Rooman sopimukseksi.
ECSC ja Euratom alistettiin vuonna 1965 tehdyllä sopimuksella EEC:n päätöksenteon alaisuuteen. Virallisesti yhteisöt yhdistettiin vuonna 1967, jolloin syntyi kokonaisuus nimeltä European Communities eli Euroopan yhteisöt, ja tullimaksut poistuivat kuuden jäsenvaltion väliltä 1. heinäkuuta 1968. Käytännössä organisaatiosta alettiin puhua sen tärkeimmän osatekijän, talousyhteisö EEC:n nimellä; suomeksi se on lyhennetty joskus myös ETY:ksi. Myös eräillä politiikan alueilla, etenkin kaupassa ja maataloudessa, alettiin tehdä yhteistyötä 1960-luvulla.
Yhdentymishanke näytti onnistuneen niin hyvin, että Tanska, Irlanti ja Britannia päättivät liittyä yhteisöön, ja ensimmäinen laajentuminen kuudesta yhdeksään jäsenvaltioon tapahtui vuonna 1973. Samaan aikaan alettiin harjoittaa yhteistä sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa, ja Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) perustettiin 1975.
Kesäkuussa 1979 pidettiin Euroopan parlamentin ensimmäiset suorat vaalit. Niissä valittiin 410 jäsentä, jotka edustivat yhdeksän jäsenmaan kansalaisia. Vaaleissa äänesti 62 % äänioikeutetuista. Ennen vuotta 1979 kansalliset parlamentit olivat nimittäneet europarlamentaarikot keskuudestaan, joten jokaisella edustajalla oli ollut jäsenyys sekä kansallisessa että Euroopan parlamentissa. EU:n nykyisen vaalisäädöksen mukaan Euroopan parlamentin jäsen ei voi kuulua samaan aikaan kansallisen parlamentin tai toimia korkeassa asemassa jossain muussa EU-toimielimessä.
EEC laajeni etelään, kun Kreikka liittyi jäseneksi 1981 ja Espanja ja Portugali 1986. Se loi tarpeen vahvistaa nopeasti alueellisia tukiohjelmia. 1980-luvun alussa maailmanlaajuinen taloustaantuma lietsoi europessimismiä, ja 1985 Euroopan komissio julkaisi puheenjohtaja Jacques Delorsin johdolla niin sanotun valkoisen kirjan. Kirjassa asetettiin aikataulu, jonka mukaan Euroopan yhtenäismarkkinat toimisivat 1. tammikuuta 1993 mennessä. Kunnianhimoinen tavoite kirjattiin myös Euroopan yhtenäisasiakirjaan, joka allekirjoitettiin helmikuussa 1986.
Euroopan poliittinen tilanne muuttui dramaattisesti, kun Berliinin muurin murtui 1989 ja sosialistimaat alkoivat hakeutua pois Neuvostoliiton etupiiristä. Saksat yhdistyivät joulukuussa 1990, ja Neuvostoliitto lakkasi olemasta vuoden 1991 lopussa. Samaan aikaan jäsenvaltiot neuvottelivat uudesta sopimuksesta, jossa luotaisiin Euroopan unioni (EU). Jäsenmaiden valtionpäämiehistä ja pääministereistä koostuva Eurooppa-neuvosto hyväksyi sopimuksen Maastrichtissa joulukuussa 1991, ja se tuli voimaan 1. marraskuuta 1993.

Unionin synty


Vuonna 1992 yhteisön toimielimille annettiin uudella perussopimuksella lisää vastuuta ja uusia kansallisten hallitusten välisen yhteistyön muotoja otettiin käyttöön. Euroopan unionin sisämarkkinat avautuivat 1993, ja vuonna 1995 unioniin liittyivät Itävalta, Suomi ja Ruotsi..
Yhteistä valuuttaa euroa alettiin käyttää muissa kuin käteisrahoitustapahtumissa 1999, ja eurosetelit ja kolikot laskettiin liikkeelle 2002 niin sanotun euroalueen 12 maassa. Maaliskuussa 2000 EU hyväksyi niin kutsutun Lissabonin strategian unionin talouden nykyaikaistamiseksi.
Euroopan unioni oli vasta laajentunut 15 valtion liitoksi, kun se alkoi valmistella uutta, ennennäkemättömän mittavaa laajentumista. Unioniin halusivat liittyä entiset itäblokin maat (Bulgaria, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki ja Unkari), Baltian maat Latvia, Liettua ja Viro, Jugoslaviaan kuulunut Slovenia sekä kaksi pientä Välimeren saarivaltiota, Kypros ja Malta. Jäsenyysneuvottelut aloitettiin loppuvuodesta 1997, ja 1. toukokuuta 2004 Euroopan unioni laajeni 25 jäsenvaltion yhteisöksi. Unioniin liittyivät vielä Bulgaria ja Romania 1. tammikuuta 2007.
Kesäkuussa 2005 sekä Ranska että Alankomaat hylkäsivät kansanäänestyksessä Euroopan unionin perustuslakisopimus luonnoksen. Lokakuussa 2005 aloitettiin jäsenyysneuvottelut Turkin ja Kroatian kanssa, heinäkuussa 2010 Islannin kanssa ja joulukuussa 2010 Montenegron kanssa. Joulukuussa 2009 astui voimaan Lissabonin sopimus, joka uudisti unionin perusrakenteita.

Talousarvio


Euroopan unionin vuosittainen talousarvio on yli 120 miljardia euroa. Toiminta rahoitetaan niin sanotuista EU:n omista varoista, jotka eivät saa ylittää 1,24 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Käytännössä talousarvio on pysynyt tämän katon alapuolella ja ollut esimerkiksi läpi 2000-luvun hyvin lähellä yhtä prosenttia bruttokansantulosta (BKTL). Varat ovat peräisin lähinnä tullimaksuista, arvonlisäverosta ja jäsenmaksuista.
Kunkin vuoden talousarvio kuuluu seitsenvuotiseen talousarviojaksoon, josta käytetään nimitystä "rahoitusnäkymät". Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat yhteiseen sopimukseen, jonka tavoitteena on taata budjettikuri, vahvistaa pitkän aikavälin suunnitelma ja parantaa yhteistyötä talousarviomenettelyn yhteydessä. Tähän sopimukseen sisältyy myös monivuotinen rahoituskehys, jossa sovitaan kunkin talousarvion otsakkeen vuotuiset enimmäismäärät.
Vuotuisesta budjetista päättävät neuvosto ja parlamentti komission esityksen pohjalta. Komissio laatii ensin alustavan talousarvioesityksen. Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät esityksen ja pyrkivät neuvottelemalla pääsemään saavuttamaan siitä yhteisymmärryksen. Lopuksi parlamentti äänestää talousarvion hyväksymisestä.
Parlamentilla on myös valtuudet hylätä talousarvio, mikäli se katsoo sen ensisijaisten tavoitteiden jääneen noudattamatta. Tällöin komission on laadittava uusi luonnos.
Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien mukainen kauden kokonaistalousarvio on 864,4 miljardia euroa.
Euroopan parlamentti ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin valvovat, että talousarviota hallinnoidaan tehokkaasti. EU:n toimielinten on osoitettava parlamentille joka vuosi, että ne käyttävät niille osoitetut varat asianmukaisesti.
Hiili- ja teräsyhteisön, atomienergiayhteisön ja talousyhteisön rahoitus hoidettiin aluksi kansallisilla maksuilla, jotka myöhemmin korvattiin yhteisöjen (EC) omilla varoilla. Vuonna 1970 sovittiin aluksi kolmesta päätulolähteestä:
Maatalousmaksut (maksut, palkkiot, lisä- tai tasausmaksut, joita peritään kolmansien maiden kanssa käytävässä maatalouskaupassa).
Tullit, joita kerätään EC:n yhteisen tullitariffin mukaisesti kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.
Tulot jäsenvaltioissa perittävästä arvonlisäverosta (ALV).
Omien varojen katoksi sovittiin 1,2 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta vuosittaisesta Bruttokansantuote (BKT). EC:n alkuperäisten kolmen rahoituslähteen lisäksi päätettiin vuonna 1988, että käyttöön otetaan neljäs, joka määräytyy kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketun bruttokansantulon perusteella.

EU:n menot 2007–2013


Euroopan unioni aikoo käyttää vuosina 2007–2013 menonsa seuraavasti:
kestävä kasvu ja työllisyys 44 %
luonnonvarojen suojelu ja hoito 43 %
EU maailmanlaajuisena toimijana 6 %
kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus 1 %
muut menot (sis. hallinnon) 6 %.

Jäsenvaltiot

Jäsenyyden ehdot


Oikeudelliset vaatimukset


Euroopan poliittisen ja taloudellisen yhdentymisen prosessi on aina ollut avoin sellaisille Euroopan maille, jotka ovat valmiita allekirjoittamaan perustamissopimukset ja omaksumaan EU:n lainsäädännön kokonaan. Rooman sopimuksen artiklan 237 mukaan "jokainen Euroopan valtio voi hakea yhteisön jäsenyyttä". Maastrichtin sopimuksen F-artiklan mukaan jäsenvaltioilla on lisäksi oltava "kansanvallan periaatteille" perustuva valtiollinen järjestelmä.

Kööpenhaminan kriteerit


Kun entiset kommunistimaat olivat esittäneet hakemuksensa liittyä unioniin, Eurooppa-neuvosto vahvisti 1993 kolme edellytystä liittymiselle. Niiden mukaan uusilla jäsenvaltioilla on oltava:
# vakaat kansalliset toimielimet, joiden avulla taataan demokratian, oikeusjärjestyksen ja ihmisoikeuksien noudattaminen sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu
# toimiva markkinatalous ja kyky selviytyä unionin sisäisestä kilpailupaineesta ja markkinavoimien toiminnasta
# valmiudet noudattaa jäsenyysvelvoitteita ja tukea unionin kaikkia tavoitteita: uusien valtioiden julkishallinnon tulee pystyä soveltamaan ja hallinnoimaan EU:n lainsäädäntöä käytännössä.

Ehdokasmaat


Ehdokasmaiksi kutsutaan valtioita, jotka ovat hakeneet EU:n jäsenyyttä ja joiden hakemus on hyväksytty virallisesti.
Ennen kuin ehdokasmaa voi liittyä EU:hun, sillä on oltava vakaa demokraattinen hallintojärjestelmä ja instituutiot, jotka varmistavat oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen. Ehdokasmaassa on myös oltava toimiva markkinatalous ja hallinto, joka kykenee panemaan EU:n lait ja politiikan täytäntöön. Kunkin ehdokasmaan omat erityiset jäsenyysehdot määritellään Euroopan komission kanssa käytävissä neuvotteluissa, jotka kestävät yleensä vuosia.
Tällä hetkellä EU:n ehdokasmaita on kuusi: Kroatia, Turkki, Islanti, Montenegro, Makedonia ja Serbia.
EU:n jäsenyyttä on hakenut Albania (2009). Balkanin maiden kanssa EU:lla on erityisiä assosiaatiosopimuksia, joiden tarkoituksena on tasoittaa tietä EU:n jäsenyyteen.

Liittymistapahtuma


Ennen varsinaisia jäsenyysneuvotteluja on lähenemisneuvottelut. Aluksi Eurooppa-neuvosto hyväksyy jäsenyysneuvottelujen aloittamisen uuden jäsenmaan kanssa, minkä jälkeen uuden ehdokasmaan lakeja vertaillaan unionin säädöksiin. Neuvottelukokonaisuuksia on yleensä 35, ja niiden arviointikriteereistä sovitaan ennen neuvottelujen aloittamista. Kustakin neuvottelukokonaisuudesta käydään erilliset neuvottelut, jotka voivat kestää vuosia. Lopulta kun hakijamaa täyttää neuvottelukokonaisuuksien kriteerit, se esittää sekä maansa kannan neuvotteluihin että toimenpide-ehdotukset jonkin asian saattamisesta voimaan. Sen jälkeen ministerineuvosto hyväksyy EU:n kannan komission ja jäsenmaan välisiin neuvotteluihin. Varsinaiset liittymisneuvottelut käydään kunkin ehdokasmaan ja komission välillä. Liittymisneuvotteluiden jälkeen hakijamaan täytyy täyttää jäsenyysehdot ja sopeuttaa lainsäädäntönsä unionin vaatimusten mukaisesti. Tarvittaessa hakijamaalle voidaan myöntää erityisjärjestelyjä tai siirtymäaika, jonkin asian saattamiseksi kuntoon. Sen jälkeen neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden edustajien on kannatettava jäsenyyttä yksimielisesti, tosin jäsenvaltioilta on kysytty kantaa jo usean otteeseen ennen tätä vaihetta. Myös Euroopan parlamentilta on saatava sen jäsenten ehdotonta enemmistöä edustava puoltava lausunto. Jäsenvaltiot ja ehdokasmaa tai -maat ratifioivat liittymissopimuksen omien perustuslaillisten menettelyjensä mukaan.
Ehdokasmaat saavat neuvotteluaikana EU:n tukea, jotta niiden on helpompi kuroa umpeen taloudellisia kehityseroja. Esimerkiksi vuonna 2004 liittyneet 10 maata saivat tukea 41 miljardia euroa.

EU:n laajenemisen rajat


Maantieteelliset rajat


Kun Sopimus Euroopan perustuslaista käytiin keskustelua, ilmeni että monia eurooppalaisia huolestuttaa kysymys unionin rajoista ja jopa Identiteetti (yhteiskuntatieteet). Esimerkiksi Turkki mahdollinen jäsenyys herättää kysymyksen Armenian ja Georgian kaltaisten Kaukasus maiden asemasta. Baltian maat puolestaan kannattavat Ukrainan jäsenyyttä, mutta Valko-Venäjän poliittinen tilanne ja Moldovan strateginen asema ovat ongelmallisia. Venäjän jäsenyys voisi synnyttää unioniin sekä poliittisesti että maantieteellisesti kestämättömän epätasapainon. Toisaalta Liechtenstein, Norja ja Sveitsi eivät ole hakemassa unionin jäseniksi, vaikka täyttäisivätkin jäsenyysehdot, sillä yleinen mielipide on näissä maissa liittymistä vastaan.

Hallinnolliset rajoitukset


Vuoden 2003 Nizzan sopimuksen mukaan unionin toimielinkehys voi käsittää enintään 27 jäsentä. Jos jäsenmäärä kasvaa tästä, jäsenvaltioiden keskinäiset suhteet unionin toimielimissä on määriteltävä uudelleen hallitustenvälisellä sopimuksella. Unionin kyky toimia perussopimusten mukaisesti vaikeutuisi, jos jäsenvaltioita olisi yli 30. Päätöksentekomenettelyt jouduttaisiin silloin uudistamaan perinpohjaisesti.
Kaikkien EU-maiden kansalliset kielet ovat unionin virallisia kieliä. On esitetty kysymys, onko kaikkien kielten rinnakkainen käyttö tarpeellista kaikissa tilanteissa. Toisaalta oma kieli voidaan nähdä tärkeänä kansallisen kulttuurin osana, jolloin sen mahdollisimman tasavertainen käyttö myös EU:ssa on tärkeää. Kielten määrä nousi jo 23:een Bulgarian ja Romanian liittymisen myötä.

Euroopan unionin oikeus


Euroopan unionilla on oma oikeusjärjestyksensä (''acquis communautaire''), joka sitoo kaikkia sen jäsenvaltioita ja joka säätelee pääasiassa taloutta ja kauppaa. Oikeusjärjestys muodostuu seuraavista oikeuslähde:
# Euroopan unionin perussopimukset luotu primäärioikeus, joka säätelee yhteisön rakennetta ja yleisiä tavoitteita.
# Perussopimuksista johdettu oikeus eli EU:n toimielinten antamat asetus, direktiivit ja päätökset. Asetukset ja direktiivit velvoittavat kaikkia jäsenmaita. Päätökset voivat velvoittaa jäsenmaita tai yksittäisiä oikeushenkilöitä. Toimielimet voivat myös antaa lausuntoja ja suosituksia, jotka eivät ole oikeudellisesti velvoittavia.
# Unionin elinten tekemät kansainväliset sopimukset kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa.
# Unionin jäsenmaiden oikeusjärjestysten tapaoikeus, jonka merkitys kuitenkin on vähäinen.
# Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten antamat päätökset ja ennakkoratkaisut eli oikeuskäytäntö.

Perussopimukset


Euroopan unioni perustuu neljään perussopimukseen. Ne ovat:
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus, joka allekirjoitettiin Pariisissa 18. huhtikuuta 1951 ja tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952. Sen voimassaolo päättyi 23. heinäkuuta 2002.
1957 Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamissopimus allekirjoitettiin Roomassa 25. maaliskuuta 1957 ja tuli voimaan 1. tammikuuta 1958. Tunnetaan nimellä Rooman sopimus.
Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimus, joka allekirjoitettiin Roomassa samaan aikaan kuin ETYn perustamissopimus
Sopimus Euroopan unionista (EU) allekirjoitettiin Maastrichtissa 7. helmikuuta 1992 ja se tuli voimaan 1. marraskuuta 1993.
EU:lla ei ole perustuslakia. Euroopan unionilla on kuitenkin toimielimiä, tuomioistuimia ja perustuslain kaltaisia toimintaa ohjaavia perussopimuksia, jotka määräävät päätöksenteko- ja toimintatavat.

Muita keskeisiä sopimuksia


1985 Schengenin sopimus
1986 Euroopan yhtenäisasiakirja
1992 Euroopan talousalueen perustamissopimus
1997 Amsterdamin sopimus
2001 Nizzan sopimus
2009 Lissabonin sopimus

Päätöksenteko


EU:n päätöksenteon tärkeimmät toimielimet ovat Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti.
Komissio valmistelee ja ehdottaa uusia lakeja, mutta varsinainen päätöksenteko tapahtuu neuvostossa ja parlamentissa. Myös muut toimielimet, kuten talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea antavat lausuntoja toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Päätöksenteossa voidaan käyttää yhteispäätösmenettely, kuulemismenettely tai hyväksyntämenettelyä sen mukaan, minkä perussopimuksen artiklan alaista asiaa käsitellään. Menettelytapojen väliset erot liittyvät parlamentin ja neuvoston suhteeseen. Kuulemismenettelyssä parlamentti antaa vain lausunnon, mutta yhteispäätösmenettelyssä parlamentti osallistuu päätöksentekoon neuvoston kanssa.
Yhteispäätösmenettely tuli Lissabonin sopimuksen myötä pääsäännöksi unionin päätöksenteossa. Nykyään yhteispäätösmenettelyä sovelletaan lähes kaikkeen lainsäädäntöön ja sitä kutsutaankin "tavalliseksi lainsäädäntömenettelyksi". Yhteispäätösmenettelyssä on kolme päävaihetta: Komissio esittää ensin ehdotuksensa uudesta lainsäädännöstä parlamentille ja neuvostolle. Ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti voi hyväksyä komission ehdotuksen sellaisenaan tai tehdä muutoksia ehdotukseen. Jos neuvosto hyväksyy ehdotuksen tämän jälkeen, uusi laki tulee voimaan.
Mikäli neuvosto ei hyväksy parlamentin tekemiä tarkistuksia, se antaa parlamentille uudestaan käsiteltäväksi vaihtoehtoisen esityksen. Lainsäädäntömenettely päättyy, mikäli parlamentti hyväksyy tämän ehdotuksen. Mutta jos parlamentti ehdottaa vieläkin muutoksia neuvoston kantaan eikä neuvosto hyväksy niitä sellaisenaan, kolmas käsittely tapahtuu sovittelukomiteassa, jossa ovat mukana niin parlamentti, neuvosto kuin komissiokin. Laki syntyy, mikäli sovittelukomitea pääsee yhteisymmärrykseen.

Euroopan unionin toimielimet


Tiedosto:European parliament.jpg
Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionilla on seitsemän toimielintä, joilla on kullakin omat tehtävänsä unionin hallinnossa. Toimielimet ovat Euroopan parlamentti, Eurooppa-neuvosto, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan keskuspankki ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin.
Muita elimiä ovat talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea, Euroopan investointipankki, Euroopan oikeusasiamies, Euroopan tietosuojavaltuutettu sekä lukuisat Euroopan unionin erillisvirastot.
Euroopan unionin poliittisesta järjestelmästä puuttuu selkeä, parlamentin enemmistön tuesta riippuvainen hallitus. Perinteiset hallitustehtävät jakaantuvat unionissa neuvoston ja komission kesken. Näistä kahdesta vain komissio on vastuussa parlamentille, kun taas neuvosto muodostuu jäsenvaltioiden hallitusten jäsenistä ja he taas ovat vastuussa jäsenvaltioiden parlamenteille.

Euroopan parlamentti


Unionin Euroopan parlamentti on kansanedustuslaitos, joka on vuodesta 1979 valittu suoralla vaalilla. Sen edeltäjä oli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous. Jäsenmaista valittavat edustajat eli "mepit" (Member of the European Parliament) valitaan jäsenvaltioissa samanaikaisesti järjestettävillä vaaleilla viiden vuoden välein.
Parlamentin tehtävä on valvoa EU:n toimintaa poliittisesti ja ottaa osaa lainsäädäntöön. Täysistunnot pidetään yleensä Strasbourgissa ja ylimääräiset istunnot Brysselissä. Parlamentissa on 20 valiokuntaa, joissa tehdään valmistelutyötä täysistuntoa varten, ja lisäksi useita poliittisia ryhmiä, jotka pitävät kokouksensa useimmiten Brysselissä. Pääsihteeristö toimii Luxemburgissa ja Brysselissä.
Parlamentti osallistuu EU-lainsäädäntötyöhön kolmella tasolla.
Yhteistoimintamenettely: Parlamentti voi antaa Euroopan komission ehdottamista direktiivi- ja asetusluonnoksista lausuntoja. Komissio ottaa lausunnot huomioon ja voi muuttaa luonnoksia niiden perusteella.
Hyväksyntämenettely: Parlamentin on annettava puoltava lausunto komission neuvottelemista kansainvälisistä sopimuksista ja unionin laajentumisehdotuksista
Yhteispäätösmenettely: Parlamentti on samanarvoinen neuvoston kanssa säädettäessä useista tärkeistä asioista, ja sillä on valta hylätä ehdotettu lainsäädäntö, jos ehdoton enemmistö parlamentin jäsenistä äänestää neuvoston niin kutsuttua yhteistä kantaa vastaan.
Euroopan parlamentilla on neuvoston kanssa myös yhtä suuri vastuu talousarvion hyväksymisestä. Ensin komissio tekee talousarvioehdotuksen, josta neuvosto ja Euroopan parlamentti keskustelevat. Parlamentti voi hylätä ehdotetun talousarvion, ja silloin talousarviomenettely täytyy aloittaa kokonaan uudelleen.
Parlamentti on ministerineuvoston ohella toinen keskeisistä lainsäätäjistä. Parlamentin asema lainsäädäntöprosessissa on vahvistunut perussopimusten muutosten myötä. Euroopan parlamentin virallinen kotipaikka on Strasbourgissa. Mepit eivät järjestäydy parlamentissa kansallisuuksittain, vaan eri maiden mepit muodostavat ylikansallisia ryhmiä poliittisten näkemysten mukaan.
Parlamentin toimivalta on monipuolinen. Suurin osa EU:n lainsäädännöstä vaatii parlamentin ja neuvoston yhteistä hyväksyntää. Parlamentti myös vahvistaa EU:n budjetin yhdessä neuvoston kanssa. EU:n solmimat kansainväliset sopimukset ja uusien valtioiden liittyminen unioniin vaativat aina parlamentin hyväksynnän. Lisäksi parlamentti nimittää Euroopan oikeusasiamies.
Parlamentti hyväksyy komission puheenjohtajan ja komissaarien nimitykset. Ennen hyväksymistä komissaareille järjestetään kuulemisia, joissa parlamentti voi arvioida ehdokkaiden osaamista. Kuulemisten jälkeen parlamentti äänestää komission hyväksymisestä. Ehdokkaiden esiintyminen kuulemisissa voi luoda paineita tehdä muutoksia komission kokoonpanoon. Vuonna 2004 parlamentti arvosteli italialaista komissaariehdokasta, Rocco Buttiglionea, hänen kohtuuttomiksi ja syrjiviksi katsotuista lausunnoistaan koskien naisten asemaa ja homoseksuaaleja. Buttiglionea ei sittemmin valittu komissaariksi.
Vuonna 2010 Rumiana Jeleva, Bulgarian ehdokas komissioon, sai parlamentin jäseniltä arvostelua liittyen taloudellisiin kytköksiinsä ja pätevyyteensä. Jeleva vetäytyi komissiosta ja Bulgaria nimitti hänen tilalleen Kristalina Georgievan. Parlamentilla on myös valta erottaa koko komissio antamalla sille epäluottamuslause.
Tärkeä europarlamentin tehtävä on myös valvoa demokratian toteutumista unionissa. Se voi hajottaa komission antamalla epäluottamuslauseen, mihin tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Parlamentti valvoo EU:n politiikan jokapäiväistä hallinnointia esittämällä komissiolle ja neuvostolle suullisia ja kirjallisia kysymyksiä, ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja raportoi parlamentille neuvoston tekemistä päätöksistä.

Eurooppa-neuvosto


Eurooppa-neuvosto kokoontuu yleensä neljä kertaa vuodessa, ja sillä on oma, erikseen valittu puheenjohtaja. Maastrichtin sopimus myötä Eurooppa-neuvostosta tuli virallinen aloitteentekijä unionin tärkeimpien toimialojen yhteydessä. Samalla se sai valtuudet sopia vaikeista asioista, joista Euroopan unionin neuvosto ei ole päässyt yksimielisyyteen. Eurooppa-neuvosto käsittelee myös yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä, ajankohtaisia aiheita, jotta EU voisi diplomaattisissa kysymyksissä esiintyä yhtenä rintamana.

Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto


Euroopan unionin päätökset tehdään yleensä Euroopan unionin neuvostossa eli ministerineuvostossa. Jokainen EU-maa toimii vuorollaan puoli vuotta neuvoston puheenjohtajana. Kaikkiin neuvoston kokouksiin osallistuu yksi ministeri jokaisesta jäsenmaasta sen mukaan, mitä aihepiiriä käsitellään: onko kysymys esimerkiksi ulkoasioista, maataloudesta tai liikenteestä. Neuvostolla on lainsäädäntövalta, jonka se jakaa Euroopan parlamentin kanssa. Lisäksi neuvosto hyväksyy talousarvion yhdessä parlamentin kanssa. Neuvosto tekee myös Euroopan komission neuvottelemat kansainväliset sopimukset.
Neuvoston on tehtävä päätökset joko enemmistöpäätöksenä tai yksimielisesti, riippuen käsiteltävästä aiheesta. Yksimielinen päätös vaaditaan tärkeissä kysymyksissä, kuten perussopimuksen muuttaminen, uuden yhteisen politiikan aloittaminen tai uuden jäsenvaltion liittyminen. Useimmissa muissa tilanteissa käytetään määräenemmistöäänestystä, eli päätöksen hyväksymiseksi tarvitaan tietty ennalta määritetty äänimäärä. Kunkin EU-maan äänimäärä vastaa suurin piirtein sen väestön kokoa.

Euroopan komissio


Euroopan komissio jäsenet nimitetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenvaltiot sopivat nimityksistä keskenään, ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä ne. Komissio on vastuussa parlamentille, ja komission on erottava, jos parlamentti antaa sille epäluottamuslauseen. Komissiossa on vuodesta 2004 ollut yksi jäsen kutakin jäsenvaltiota kohti.
Komissio on hyvin itsenäinen, sillä sen pitää huolehtia koko EU:n edusta eikä se voi ottaa vastaan ohjeita yhdenkään jäsenmaan hallitukselta. "Perussopimuksen valvojana" sen on taattava, että neuvoston ja parlamentin laatima lainsäädäntö pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa. Jos näin ei tapahdu, komissio voi viedä asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Komissio on EU:n toimeenpanoelin, joten se toteuttaa neuvoston tekemät päätökset ja sillä on laajat valtuudet hallinnoida EU:n yhteisiä politiikanaloja, esimerkiksi tutkimusta ja teknologiaa, kehitysapua sekä aluepolitiikkaa, ja niitä koskevia määrärahoja.
Euroopan komissiota avustaa pääosin Brysselissä ja Luxemburgissa toimiva virkamiehistö, joka koostuu 36 pääosastosta ja toimialasta.

Tuomioistuin


Euroopan yhteisöjen tuomioistuin toimii Luxemburgissa. Siinä on yksi tuomari kustakin jäsenvaltiosta ja näiden apuna kahdeksan julkisasiamiestä. Tuomarit nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella kuuden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Tuomioistuimen tehtävä on varmistaa, että EU:n oikeutta noudatetaan ja perussopimuksia tulkitaan ja sovelletaan oikein.

Tilintarkastustuomioistuin


Tilintarkastustuomioistuin perustettiin Luxemburgiin 1975. Siinä on kustakin jäsenvaltiosta yksi jäsen, joka nimitetään jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen. Tilintarkastustuomioistuin pitää huolta siitä, että unionin tulot ja menot on mitoitettu oikein ja laillisesti ja talousarviota on hallinnoitu moitteettomasti.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea


Neuvosto ja komissio voivat kuulla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa (ETSK) ennen päätösten tekemistä. Komiteassa on jäseniä erilaisista taloudellisista ja yhteiskunnallisista eturyhmistä. Neuvosto nimittää jäsenet neljäksi vuodeksi. ETSK:ssa on 344 jäsentä, ja kunkin jäsenmaan edustus on suhteutettu väkilukuun.

Alueiden komitea


Alueiden komitea on perustettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen nojalla. Sen jäsenet ovat alueellisen ja paikallisen hallinnon edustajia. Jäsenvaltiot ehdottavat komiteaan jäseniä ja neuvosto nimittää heidät neljäksi vuodeksi. Neuvoston ja Euroopan komission on kuultava komiteaa alueellisissa asioissa, ja se voi antaa lausuntoja myös omasta aloitteestaan.

Euroopan investointipankki


Euroopan investointipankki (EIP) toimii Luxemburgissa. Se myöntää lainoja ja takauksia EU:n heikosti kehittyneiden alueiden auttamiseen ja yritysten kilpailukyvyn parantamiseen.

Euroopan keskuspankki


Frankfurt am Main toimiva Euroopan keskuspankki (EKP) vastaa eurosta ja EU:n rahapolitiikasta. EKP pyrkii säilyttämään euroalueen hinnat vakaina, jotta inflaatio ei pääse vähentämään euron ostovoimaa. Pankki säätelee ohjauskorkoja, jotka perustuvat talous- ja rahapolitiikan kehitykseen.

Euroopan oikeusasiamies


Euroopan oikeusasiamies tehtävänä on hallinnon epäkohtien paljastaminen ja ratkaisuehdotusten tekeminen. Hallinnollinen epäkohta tarkoittaa sitä, että EU:n toimielin toimii säännösten vastaisesti, ei noudata hyvän hallintotavan peruspariaatteita tai rikkoo ihmisoikeuksia. Epäkohtia ovat esimerkiksi epäoikeudenmukaisuus, syrjintä, toimivallan väärinkäyttö, tiedon puute tai sen antamisesta kieltäytyminen, tarpeettomat viivästykset ja menettelyvirheet.

Euroopan tietosuojavaltuutettu


Euroopan tietosuojavaltuutettu suojelee EU:n toimielinten käsittelemiä henkilötietoja. Tietojen käsittelyllä tarkoitetaan henkilötietojen keräämistä, tallentamista ja säilyttämistä, tiedonhakujen tekemistä, tietojen lähettämistä muille henkilöille tai tietojen asettamista muiden saataville sekä myös tietojen saamisen estämistä, tietojen poistamista ja niiden hävittämistä.

Sisämarkkinat


Sisämarkkinoiden luomista pidetään yhtenä Euroopan unionin tärkeimmistä saavutuksista. Jäsenvaltioiden välisen kaupan ja vapaan kilpailun rajoitukset on vähitellen poistettu, mutta sisämarkkinat eivät vielä merkitse yhtä ainoaa talousaluetta. Jotkin talouden alat, lähinnä julkiset palvelut, on jätetty kansallisen lainsäädännön alaisuuteen ja yksittäisillä EU-mailla on edelleen päävastuu omasta verotuksestaan ja sosiaalisesta hyvinvoinnista.

Vuoden 1993 tavoite


Sisämarkkinoiden tavoitteet asetettiin valkoisessa kirjassa, jonka Jacques Delorsin johtama komissio julkaisi kesäkuussa 1985. Sen mukaan kaikki fyysiset, tekniset ja verotukselliset vapaan liikkuvuuden esteet yhteisössä tulisi kumota seitsemässä vuodessa. Tavoitteena oli vauhdittaa kaupan ja teollisuuden kasvua. Heinäkuussa 1987 voimaan tuli Euroopan yhtenäisasiakirja, jossa ensinnäkin laajennettiin yhteisön toimivaltaa sosiaalipolitiikassa, tutkimuksessa, ja ympäristöasioissa. Toiseksi siinä määrättiin sisämarkkinoiden perustamisesta asteittain vuoden 1992 loppuun mennessä, mikä tapahtuisi käytännössä satoja direktiivejä ja asetuksia käsittävän lainsäädäntöohjelman avulla. Kolmanneksi yhtenäisasiakirjassa päätettiin, että enemmistöäänestyksiä käytettäisiin yhä useammin ministerineuvostossa.

Sisämarkkinoiden toteutuminen


Fyysiset esteet


EU:n sisällä ei tehdä enää tavaroille rajatarkastuksia eikä ihmisille tullitarkastuksia. Poliisi voi tehdä tarkastuksia satunnaisesti osana järjestäytyneen rikollisuuden ja huumekaupan torjuntaa. Poliisiyhteistyötä sekä yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa säädellään Schengenin sopimus, ja myös EU:hun vuoden 2004 jälkeen liittyneet maat ottavat Schengen-alueen säännöt käyttöön vähitellen.

Tekniset esteet


Useimpien tuotteiden osalta EU-maat soveltavat ''kansallisten sääntöjen vastavuoroisen tunnustamisen'' periaatetta. Jos tuote on valmistettu laillisesti ja saatettu markkinoille jossain jäsenvaltiossa, se voidaan saattaa markkinoille myös kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Myös palvelukaupan vapauttaminen on tullut mahdolliseksi, kun vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan myös kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat tiettyihin ammatteihin pääsyä tai niiden harjoittamista. Henkilöiden vapaa liikkuvuus ei ole kuitenkaan täysin toteutunut.

Veroesteet


Veroesteitä on vähennetty yhdenmukaistamalla osittain kansallisia arvonlisäveroasteita. Jäsenvaltiot ja eräät muut valtiot, kuten Sveitsi, tekivät investointituottojen verotuksesta sopimuksen, joka tuli voimaan heinäkuussa 2005.

Talous- ja rahaliitto - euro


Osa Euroopan unionin maista käyttää yhteistä valuuttaa euroa. Se otettiin käyttöön muissa kuin käteismaksutapahtumissa 1999 ja kaikissa maksuissa vuonna 2002, jolloin laskettiin liikkeelle myös eurosetelit ja Eurokolikot. Tuolloisista 15 jäsenmaasta rahaliiton ulkopuolelle ovat jättäytyneet Tanska, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. 2007 Slovenia otti käyttöön euron, 2008 Malta ja Kypros, 2009 Slovakia ja vuonna 2011 Viro. Muut uudet jäsenvaltiot valmistautuvat ottamaan euron käyttöön sitä mukaa kuin täyttävät vaaditut kriteerit. Euroopan keskuspankki valvoo rahapoliittista vakautta, ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään kasvua ja taloudellista lähentymistä.
Euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotolla oli myös merkittävä psykologinen vaikutuksensa. Yli kaksi kolmasosaa EU-kansalaisista hoitaa henkilökohtaiset raha-asiansa euromääräisinä. Yhteinen valuutta antaa kuluttajille mahdollisuuden vertailla eri maiden hintoja suoraan.
Varsinainen talous- ja rahaliitto (EMU) luotiin vuonna 1992 Maastrichtin sopimus, joka sisälsi sitovan toteuttamissuunnitelman talous- ja rahaliitosta.

Vapaus, turvallisuus ja oikeus


EU:n sisärajojen avaamisesta on ollut ilmeistä etua tavallisille ihmisille, kun he voivat matkustaa ilman rajatarkastuksia. Vastapainoksi tosin EU:n ulkorajojen valvontaa on tiukennettu, jotta voitaisiin torjua ihmiskauppaa, huumausaineiden salakuljetusta, järjestäytynyttä rikollisuutta, laitonta maahanmuuttoa sekä terrorismia.
Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei suunniteltu, että Euroopan maat yhdentyisivät oikeus- tai sisäasioissa. Vapaan liikkuvuuden takia kävi kuitenkin tärkeäksi taata myös saman suojelu ja oikeussuoja kaikille missä tahansa EU:n alueella. Alkuperäisiä perussopimuksia muutettiinkin vähitellen vuosien kuluessa Euroopan yhtenäisasiakirjalla, Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella (Maastrichtin sopimus) ja Amsterdamin sopimus.

Vapaa liikkuvuus Schengen-alueella


Vuonna 1985 Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin, Ranskan ja Saksan hallitukset allekirjoittivat Schengen (kunta) sopimuksen, joka helpotti matkustamista maiden välillä. Maat sopivat, että ne lopettavat kaikki henkilötarkastukset yhteisillä rajoillaan, yhdenmukaistavat muut kuin EU-maiden rajoilla tehtävät tarkastukset ja ottavat käyttöön yhteisen viisumipolitiikan. Näin syntyi Schengen-alueena tunnetun vyöhyke, jossa ei ole sisäisiä rajoja. Schengen-sopimuskokonaisuudesta on sittemmin tullut osa EU:n perussopimusta ja Schengen-alue on laajentunut. Nykyään sopimukseen kuuluu 26 maata: Euroopan unionin maat, Britanniaa ja Irlantia lukuun ottamatta, ja lisäksi Norja, Islanti ja Sveitsi.

Turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat


EU-maiden hallitukset ovat sopineet, että turvapaikkahakemukset käsitellään yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaan. Vuonna 1999 asetettiin tavoitteeksi, että unionissa olisi yhteinen turvapaikkamenettely ja turvapaikan saaneiden asema olisi koko unionissa pätevä ja yhtenäinen. Lisäksi perustettiin Euroopan pakolaisrahasto. Todellinen EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka ei silti ole toteutunut.

Kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjuminen


EU on perustanut Schengenin tietojärjestelmän (SIS). Sen avulla viranomaiset voivat vaihtaa tietoja henkilöistä, joista on annettu pidätysmääräys tai luovutuspyyntö, tai varastetusta omaisuudesta kuten ajoneuvoista tai taide-esineistä. Toinen merkkipaalu on ollut Europolin perustaminen. Se on Haagissa sijaitseva poliisi- ja tulliviranomaisista muodostuva EU:n elin, joka käsittelee kansainvälisen rikollisuuden koko kirjoa.

Kohti Euroopan oikeusaluetta


Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa on erilaiset oikeusjärjestelmät. Haagiin on kuitenkin perustettu 2003 Eurojust-yksikkö, jonka tehtävä on auttaa eri valtioiden tutkinta- ja syyttäjäviranomaisia tekemään yhteistyötä. Eurooppalainen pidätysmääräys, joka on ollut voimassa tammikuusta 2004, korvaa pitkät luovutusmenettelyt.
Siviilioikeus alalla on pyritty lainsäädännön avulla helpottamaan tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoa valtioiden rajat ylittävissä avioero-, asumusero-, huoltajuus- ja elatustapauksissa. Näin yhdessä maassa annettuja tuomioita voidaan soveltaa muissa EU-maissa. Yhteisten menettelytapojen avulla yksinkertaistetaan ja vauhditetaan myös sellaisten siviilivaateiden sovittelua, jotka ylittävät valtioiden rajat mutta ovat vähäisiä ja riitauttamattomia, kuten velka- tai konkurssitapaukset.

Väestö ja demografia


Euroopan unionin 15 ensimmäisessä jäsenvaltiossa keskimääräinen eliniänodote on 74,5 vuotta. Syntyvyys on laskussa ja eurooppalaiset elävät aiempaa vanhemmiksi, millä on tulevaisuudessa merkittäviä vaikutuksia. Vuonna 1960 syntyneiden miesten voi odottaa elävän noin 67-vuotiaiksi ja naisten noin 73-vuotiaiksi.
Vuonna 1960 tulevan EU:n maissa useimmilla naisilla oli vähintään kaksi lasta, ja tilastollisesti yhtä naista kohden oli yli 2,5 lasta. Vuoteen 2004 mennessä kokonaissyntyvyys oli laskenut noin 1,5 lapseen naista kohti. Korkeinta syntyvyys on Ranskassa ja Irlannissa ja alhaisin syntyvyys, alle 1,25 lasta naista kohden, on Tšekissä, Latviassa, Puolassa ja Slovakiassa. Koska nuoria ihmisiä on entistä vähemmän, EU:n työvoima pienenee. Suurin osa EU:n väestön kokonaiskasvusta johtuu nettomuutosta, ja esimerkiksi Saksan, Kreikan ja Italian väkiluvut olisivat pienentyneet ilman maahanmuuttoa 2000-luvun alussa.
Turvapaikkahakemusten määrä unionissa oli korkeimmillaan 1992 Balkanin selkkausten aikana, jolloin turvapaikkaa haki lähes 700&nbsp;000 henkilöä. Vuonna 2005 hakemusten määrä oli laskenut 226&nbsp;000:een, mikä oli alhaisin luku 15 vuoteen.

Varallisuus ja elintaso


Kun Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta valtiota 2004, EU:n bruttokansantuote (10&nbsp;957,9 miljardia dollaria) ohitti Yhdysvaltain BKT:n (10&nbsp;011,9 miljardia dollaria). Ostovoimastandardin (OVS) avulla on mahdollista poistaa hintatasojen erot eri maiden väliltä, millä pyritään mittaamaan todellista elintasoa. OVS:n mukaan 27 EU-maan bruttokansantuote 2005 oli 22&nbsp;600 $, Japanin 25&nbsp;800 $ ja Yhdysvaltain 35&nbsp;200 $.. EU:n sisällä OVS-elintaso vaihteli Luxemburgin 58&nbsp;900 $:sta Bulgarian 7&nbsp;900 $:iin. Elintaso vaihtelee paitsi jäsenmaiden välillä, myös niiden sisällä. EU on perustanut rakennerahastoja, jotta köyhempiä alueita voitaisiin kehittää ja eroja tasoittaa.
Vaikka EU:n alueella asuu vain seitsemisen prosenttia maailman väestöstä, sen osuus tuonnista ja viennistä muun maailman kanssa käytävässä kaupassa on noin viidennes. EU-maiden välinen kauppa muodostaa kaksi kolmasosaa kaikesta EU:n kaupasta, joskin taso vaihtelee eri jäsenmaiden välillä. EU on maailman suurin viejä ja toiseksi suurin tuoja. Vuonna 2005 EU:n osuus maailman viennistä oli 18,1 prosenttia ja tuonnista 18,9 prosenttia. Sen tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat ja toiseksi tärkein Kiina.

Terveys ja sairaus


Kaksi yleisintä yksittäistä kuolinsyytä unionimaissa ovat sydänsairaudet ja syöpä. Näihin sairauksiin kuolee huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia, ja sairastuneiden määrä vaihtelee huomattavasti jäsenmaasta toiseen. Vuonna 2004 sekä miesten että naisten syöpäkuolleisuus oli suurinta Unkarissa ja sydän- ja verisuonisairauskuolleisuus oli alhaisin Ranskassa.
Marraskuussa 2006 julkaistu Eurobarometri-selvitys osoittaa, että 64 prosenttia EU:n kansalaisista harrastaa viikoittain ainakin jonkinlaista liikuntaa. Selvityksen perusteella liikuntaa harrastettiin eniten Suomessa, jossa niin ilmoitti tekevänsä 83 prosenttia kyselyyn osallistuneista. Toiseksi aktiivisimpia olivat alankomaalaiset (79&nbsp;%) ja kolmansia liettualaiset (78&nbsp;%). Vähiten liikuntaa harrastettiin Portugalissa, Romaniassa ja Maltalla.
EU aloitti vuonna 2005 tupakoinnin vastaisen "Help – Elä ilman tupakkaa" -kampanjan, joka on yksi suurimmista maailmassa koskaan järjestetyistä kansanterveyttä koskevista tiedotushankkeista.

Opetus ja tutkimus


Julkisten koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2003 oli EU:n 27 jäsenmaassa keskimäärin 5,17 prosenttia. Vaihteluväli ulottui Tanskan 8,28 prosentista Romanian 3,44 prosenttiin, joskin koulujärjestelmät ja tilastointiperusteet vaihtelevat eri maissa, mikä vaikeuttaa vertailua. Valtaosalla nuorista on keski- tai korkea-asteen koulutus. Naisten koulutustaso on noussut niin, että vuonna 2004 korkeakouluista valmistuneista jo lähes 55 prosenttia oli naisia. Koulutusalat vaihtelevat kuitenkin yhä sukupuolen mukaan niin, että miehet opiskelevat enemmän luonnontieteitä, tekniikkaa tai ICT-alaa, naiset taas taideaineita, humanistisia aineita ja oikeustiedettä.
EU pyrkii lisäämään erityisesti uuteen tekniikkaan liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa, niin että sen osuus bruttokansantuotteesta olisi samalla tasolla kuin Japanissa (3,15&nbsp;% bruttokansantuotteesta vuonna 2004) ja Yhdysvalloissa (2,59&nbsp;%) kanssa. Unionin keskitaso oli 1,92 prosenttia. Ruotsi ja Suomi käyttivät tutkimukseen ja kehitykseen suhteessa ainakin saman verran varoja kuin Japani, mutta monessa uudessa jäsenmaassa osuus oli alle prosentin bruttokansantuotteesta.
Vuonna 2006 Internetiä käytti EU:ssa yli 90 prosenttia yrityksistä ja 49 prosenttia kotitalouksista. Alankomaissa 80 prosentilla kotitalouksista oli nettiyhteys, mutta Romaniassa vain 14 prosentilla.

Työelämä


Unioni on asettanut poliittiseksi tavoitteekseen, että työssä käyviä oli 70 prosenttia työikäisestä väestöstä vuoteen 2010 mennessä. Kun vielä 1950-luvulla alueen väestöstä yli 20 prosenttia toimi maataloudessa ja noin 40 prosenttia teollisuudessa, vuoteen 2004 mennessä yli kaksi kolmannesta EU-25:n työpaikoista oli palvelualalla. Vaikka työllisyys palvelualalla on viime aikoina yhä noussut ja maataloudessa laskenut, teollisuustyöpaikkojen määrä on pysynyt suhteellisen vakaana.
Vuonna 2006 työssä kävi 64,3 prosenttia työikäisistä EU-27:ssä. Osuus oli suurin Tanskassa ja pienin Puolassa. Myös miesten ja naisten työllisyysasteissa on eroja. Työttömyysaste oli 2006 alhaisin (3,9 %) Alankomaissa ja Tanskassa ja korkein Puolassa (13,8&nbsp;%). Yhteensä EU:n työvoimasta oli EU-27:ssä kesällä 2006 työttömänä 7,9 prosenttia, kun työttömiä Yhdysvalloissa oli 4,6 prosenttia.
Kaikissa EU-maissa naiset ansaitsevat keskimäärin vähemmän kuin miehet. Ero on suurin Kyproksessa ja Virossa, joissa naiset ansaitsivat 25 prosenttia vähemmän kuin miehet vuonna 2005. Maltassa ero oli pienin, vain neljä prosenttia.

Liikenne, energia ja ympäristö


Kolme neljäsosaa EU:n rahdista kuljetetaan maanteitse, ja matkustajista useampi kuin kolme neljästä liikkuu maanteitä pitkin. EU kannustaa ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä ja kuljetusyrityksiä siirtämään rahtia juniin, laivoihin ja proomuihin, jotta ruuhkat maanteillä helpottuisivat ja ympäristöä säästettäisiin.
Jäsenmaat ovat riippuvaisia energian tuonnista, sillä tuonti käsitti esimerkiksi vuonna 2005 52,3 prosenttia kulutetusta energiasta. Kypros, Luxemburg ja Malta ovat lähes kokonaan riippuvaisia energian tuonnista, mutta Tanska on energian nettoviejä ja Puolan ja Britannian riippuvuus tuonnista on vähäinen. EU:n tavoitteena on, että 21 prosenttia sähköstä saadaan vuoteen 2010 mennessä uusiutuvista lähteistä, joita ovat tuuli-, aurinko-, vesi-, maanlämpö- ja biomassaenergia.
Jokainen EU:n kansalainen tuottaa keskimäärin vähän yli puoli tonnia yhdyskuntajätettä vuodessa. Jätteen määrä asukasta kohden on suurin Irlannissa ja pienin Puolassa.
Kansainvälisen Kioton pöytäkirjan mukaan EU:n 15 ensimmäisen jäsenmaan on vähennettävä kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 8 prosentilla vuosiin 2008–2012 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Nämä maat ovat sopineet tavoitteen saavuttamiseksi taakanjakojärjestelystä. 2004 unioniin liittyneillä mailla on yksilölliset päästötavoitteet, Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta.

Taide ja kulttuuri


EU:n kulttuurisia hankkeita ovat olleet esimerkiksi seitsenvuotinen Kulttuuri 2000 -ohjelma, Euroopan kulttuurikuukausi,Media Plus -ohjelma, Euroopan nuoriso-orkesteri ja Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelma.
Euroopan unionin kirjallisuuspalkinto jaetaan ensi kertaa syksyllä 2009.

Kielet

Euroopan unionin asema maailmalla


Yhteinen puolustuspolitiikka


Unionin yhteinen puolustuspolitiikka on alullaan. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP) perustuvat Maastrichtin (1992), Amsterdamin (1997) ja Nizzan (2001) sopimuksiin. Vaikka kylmä sota päättyi 1900-luvun loppuvuosina, terrori-iskut syyskuun 11. päivän iskut, Madridin junapommit 11. maaliskuuta 2004 ja Lontoon pommi-iskut 7. heinäkuuta 2005 ovat jälleen muuttaneet maanosan strategista asemaa. Tiedonkeruu terrorismista ja sen torjuminen on laajentanut perinteisen puolustusyhteistyön käsitettä. Yhdysvallat hyväksyy, että Euroopan unioni voi käyttää joitakin Naton voimavaroja, kuten tiedustelutietoja, viestintäverkkoa, komentolaitteita ja kuljetuskapasiteettia, sellaisissa operaatioissa, joissa Yhdysvallat ei ole osallisena.
EU:n jäsenvaltiot ovat asettaneet itselleen päämääräksi, että nopean toiminnan joukot sekä niiden meri- ja ilmatuki saataisiin toimintavalmiuteen ja niitä voitaisiin ylläpitää vähintään vuoden ajan. Nopean toiminnan joukot koostuvat kansallisten asevoimien joukko-osastoista eivätkä muodosta erityistä "euroarmeijaa". Aseiden valmistuksessa pyritään yhteistyöhön ja asejärjestelmiä kehitetään yhteensopiviksi. Thessalonikin Eurooppa-neuvosto päättikin 2003 perustaa Euroopan puolustusviraston.
EU on vuodesta 2003 toteuttanut erilaisia rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioita. Tärkein niistä oli Bosnia-Hertsegovinassa, jossa unionin 7000 hengen sotilasjoukot korvasivat Naton rauhanturvajoukot joulukuussa 2004.

Turvallisuus


Europol on Euroopan poliisivirasto. Eurojustin taas edistää EU-maiden syyttäjien, tuomareiden ja poliisien välistä yhteistyötä.

Kauppapolitiikka


EU:n kauppapolitiikka on kytköksissä sen kehitysapupolitiikkaan. Useimpien kehitysmaiden vienti EU:hun on tullitonta tai tullit ovat alennettuja. Etuuskohtelun avulla pyritään edistämään talouskasvua köyhissä maissa. Unionilla on keskeisenä kauppamahtina tärkeä asema kauppajärjestö WTO:ssa.

EU:n ja Välimeren maiden suhteet


Välimeren etelärannan mailla on suuri merkitys EU:lle maantieteellisen läheisyyden, historiallisen yhteyden, kulttuurisiteiden ja muuttovirtojen vuoksi. EU ja sen ulkopuoliset Välimeren rannikkovaltiot hahmottelivat Välimeri-kumppanuuden perustan Barcelonan konferenssissa marraskuussa 1995. Siihen kuuluu esimerkiksi poliittinen vuoropuhelu, turvallisuusyhteistyö ja asevalvonta sekä talous- ja kauppasuhteiden vahvistaminen, lopullisena tavoitteena Euro-Välimeri-vapaakauppa-alue vuoteen 2010 mennessä.

Itäinen kumppanuus


EU sopi toukokuun 2009 huippukokouksessa Prahassa politiikkansa vahvistamisesta ja suhteiden tiivistämisestä Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Itäisen kumppanuuden yhteistyö ja kehitystavoitteet keskittyvät erityisesti neljään teemaan:
# demokratiaan, hyvään hallintoon ja vakauteen,
# taloudelliseen yhdentymiseen ja vakauteen,
# energiavarmuuteen ja
# ihmisten välisiin yhteyksiin.
Tämän yhteistyösopimuksen seurauksena Euroopan unionin jäsenmaiden ja itäisten kumppanuusmaiden kahdenväliset suhteet ovat usein selvästi kehittyneet. Esimerkiksi Suomi kertoi tammikuussa 2010 perustavansa virallisen toimipisteen Valko-Venäjälle.

Afrikka-politiikka


Kun Rooman sopimus solmittiin 1957, myös jäsenmaiden merentakaisista alueista ja maista tuli unioniin assosioituneita maita. Siirtomaavalta purkautui 1960-luvulla, jolloin suhde muuttui itsenäisten valtioiden väliseksi kanssakäymiseksi.
Kesäkuussa 2000 Beninin pääkaupungissa solmittiin Cotonoun sopimus Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden välillä. Se on toistaiseksi kunnianhimoisin kauppaa ja tukea koskeva sopimus kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välillä. Siinä otettiin myös käyttöön menettelytapoja, joilla voidaan käsitellä ihmisoikeuksien loukkauksia.

Kansalaisten Eurooppa


Kansalaisten oikeudet


Unionin kansalaisuus on kirjattu perustamissopimukseen. Sen mukaan "unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta." Maastrichtin sopimuksen mukaan Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus matkustaa, työskennellä ja asua missä tahansa unionin alueella. Jokaisella on kansallisuuteen katsomatta oikeus äänestää ja olla ehdokkaana kunnallisissa sekä Euroopan parlamentin vaaleissa siinä EU-maassa, jossa asuu.
Vuoden 1999 Amsterdamin sopimus vahvisti perusoikeuksien käsitettä. Sen mukaan EU-maata vastaan voidaan ryhtyä toimiin, jos se ei kunnioita EU-kansalaisten perusoikeuksia. Sopimuksella laajennettiin syrjimättömyysperiaate koskemaan kansalaisuuden lisäksi sukupuolta, rotua, uskontoa, ikää ja sukupuolista suuntautumista. Euroopan oikeusmiehen virka on perustettu EU:n tuomiseksi lähemmäs kansalaisia. Lisäksi unionin kansalaisilla on oikeus tehdä vetoomus Euroopan parlamentille.

Unionin tunnukset


Eurooppalaisen identiteetin näkyvin ilmaisu on yhteinen raha euro. Muita symboleja ovat Euroopan unionin lippu, jossa on 12 keltaista tähteä sinisellä pohjalla, sekä "kansallislaulu" (Euroopan hymni), joka on Ludwig van Beethoven säveltämä Oodi ilolle (''Ode an die Freude''). Eurooppa-päivää vietetään 9. toukokuuta, eli samana päivänä jolloin Robert Schuman antoi esityksensä liiton muodostamisesta. EU:lla on tunnuslause "Moninaisuudessaan yhtenäinen". Eurooppalainen passi on ollut käytössä vuodesta 1985, ja EU-ajokortteja on myönnetty kaikissa jäsenmaissa vuodesta 1996.

EU-asenteet


Suurin osa kansalaisista pitää kaikissa EU-maissa jäsenyyttä oman maansa kannalta hyvänä asiana. EU:n kannatus on vaihdellut unionin eri osissa ja eri aikoina. Vuoden 2006 Eurobarometri-selvityksen mukaan EU:ta kannatetaan eniten Irlannissa ja Benelux-maissa ja EU-myönteisyys on lisääntynyt kaikissa vuonna 2004 unioniin liittyneissä maissa, Unkaria lukuun ottamatta. EU:n kannatus on pienintä Unkarin ohella Suomessa, Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Britanniassakin EU oli vastaajien mielestä useammin "hyvä asia" (34&nbsp;%) kuin "huono asia" (31&nbsp;%).
Saman kyselyn mukaan enemmistö EU:n asukkaista (54&nbsp;%) katsoo, että oma maa on hyötynyt unionin jäsenyydestä. Siihen uskotaan lujimmin Irlannissa (87&nbsp;%), Liettuassa (77&nbsp;%) sekä Tanskassa ja Kreikassa (74&nbsp;%). Eniten epäilijöitä on Unkarissa, Ruotsissa ja Britanniassa; vain 39–41 prosenttia vastaajista ajatteli maansa hyötyneen jäsenyydestä.

Kritiikki Euroopan unionia kohtaan


Vuoden 2009 Eurobarometrin mukaan EU:n asukkaista, enemmistö kannattaa valtionsa jäsenyyttä EU:ssa. Yli 50% mielestä jäsenyys on hyvä asia, ja vain 15% piti jäsenyyttä huonona asiana. Suurinta skeptisyys on Latviassa, Yhdistyneissä kuningaskunnissa ja Unkarissa, jossa vain 25-32 piti jäsenyyttä hyvänä asiana. %&% mielestä EU jäsenyys on hyödyttänyt omaa maataan ja 31% mielestä jäsenyydestä ei ole ollut hyötyä. 48% luottaa Euroopan parlamenttiin, kun taas 36% ei luota.
Sussexin yliopiston EU tutkimuksen professorit Aleks Szczerbiak ja Paul Taggart jakavat euroskeptismin kahteen osaan kovan ja pehmeän linjan edustajiin. Kovan linjan edustajat vastustavat Euroopan unionia periaatteesta. He haluavat irrottaa oman maansa EU:n jäsenyydestä ja tavoittelevat koko EU:n lakkauttamista. Szcherbiak ja Taggart luokittelevat kyseiseen ryhmään kuuluviksi Euroopan parlamentin Vapaa ja demokraattinen Eurooppa ryhmän puolueet, jonka ainoa suomalainen jäsen on Perussuomalaiset. Pehmeän linjan kriitikot kannattavat EU jäsenyyttä ja EU:n olemassaoloa, mutta vastustavat tiettyjä EU:n politiikkoja ja liittovaltio. Pehmeän linjan kriitikoihin kuuluvat parlamentin Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ryhmä, jolla ei ole suomalaisjäseniä, sekä Euroopan konservatiivit ja reformistit ryhmä, jolla ei ole suomalaisjäseniä.

Kritiikki Suomessa


Suomessa on useita, enimmäkseen pieniä, euroskeptisiä ja -kriittisiä puolueita, joiden tavoitteena on estää integraation syventäminen tai unionin laajeneminen tai jopa aikaansaada maan kokonaan eroaminen unionista. Nämä ovat IPU, Suomen Kommunistinen Puolue (1994), Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta ja Suomen Työväenpuolue STP. Vuoden 2009 EU-vaalien alla Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan eduskuntapuolueista kriittisimmin EU:hun suhtautuvat Suomen Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto.
Europarlamentin suomalaisjäsenistä erityisen kovaa EU-kritiikkiä on esittänyt Vasemmistoliiton Esko Seppänen. Myös Suomen Keskustan Paavo Väyrynen suhtautuu kirjassaan unioniin kriittisesti.
Vaihtoehto EU:lle on suomalainen järjestö, jonka tavoitteena on tuoda esiin kritiikkiä Euroopan unionin kehityksestä.

Vertailua muihin talousalueisiin ja maihin


EU:n jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 501 miljoonaa, eli jos se olisi liittovaltio, niin se olisi väkiluvultaan maailman kolmanneksi suurin Kiinan kansantasavalta ja Intian jälkeen. Vastaavasti EU:n pinta-ala 4&nbsp;325&nbsp;675 km², eli se on pinta-alaltaan suurempi kuin Intia.
<span style="font-size:90%;">Luvut vuodelta 2003. Väritys: Syaani suurimmalle arvolle ja vihreä pienimmälle arvolle vertailujoukossa.</span><br />
<span style="font-size:90%;">Lähde: The World Factbook 2004, Kansainvälinen valuuttarahasto WEO Database</span><br />
<sup>1</sup> <span style="font-size:90%;">NAFTA:n jäsen</span>

Katso myös


Euroopan talousalue
Euroopan neuvosto
Euroopan unionin erillisvirastot
Euroopan unionin taistelujoukot
Euroopan unionin energiapolitiikka

Kirjallisuutta


Suomeksi


Englanniksi


Helen & William Wallace: ''Policy-making in the Europen Union'' (various editions since the 1970s)
William Wallace: ''The Dynamics of European Integration'' (1990)
William Wallace: ''The Transformation of Western Europe'' (1990)
Olli Rehn: ''Europe's Next Frontiers'' (2006)
Ari Nieminen: Towards a European Society? Integration and Regulation of Capitalism. Department of Sociology, Research Reports No. 245. Helsinki University Printing House, Helsinki 2005.http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sosio/vk/nieminen/
Esko Aho: ''Creating an Innovative Europe'' (2006)
Heather Grabbe: ''The EU's Transformative Power. Europeanization through Conditionality in Central and Eastern Europe'' (2006)
Charles Grant: ''Europe's blurred boundaries: rethinking enlargement and neighbourhood policy'' (2006)
Mark Leonard: ''Why Europe wull run the 21st Century'' (2005)

Ranskaksi


Robert Schuman: ''Pour L'Europe'' (2005; ensimmäinen painos vuodelta 1963)

Lähteet


Kemppinen, Reijo 2002, http://www.eurooppa-tiedotus.fi/doc/fi/julkaisut/suomi.pdf Suomi Euroopan unionissa - perusteos, ISBN 951-37-3675-X
Euroopan komissio, 2004, http://ec.europa.eu/publications/booklets/eu_glance/44/index_fi.htm Perustietoa Euroopan unionista
Euroopan komissio, 2005, http://ec.europa.eu/publications/booklets/eu_glance/53/index_fi.htm Näin Euroopan unioni toimii - Opas EU:n toimielimiin, ISBN 92-894-9529-4
http://europa.eu/generalreport/fi/welcome.htm Yleiskertomus Euroopan unionin toiminnasta - Euroopan komission tekemä virallinen vuosikertomus EU:n toiminnasta

Viitteet

Aiheesta muualla


http://europa.eu/index_fi.htm EUROPA – Euroopan unionin portaali
http://www.eurooppatiedotus.fi/ Ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus EU-tietoa suomeksi ja ruotsiksi
http://www.youtube.com/eutube EUTube: EU:n YouTube-kanava
http://geteuropa.eu/ GetEuropa – Euroopan unionin haku
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=89cd6447-8e77-4bbd-bb8d-1829f42380cb Makupalojen EU-linkit
http://www.uta.fi/sahkoiset_lahteet/eu.html Sähköisten lähteiden hakemiston EU-linkkejä
http://euobserver.com EUobserver – EU-aiheisia uutisia
http://www.euroopantulevaisuus.fi Euroopan tulevaisuus -portaali Keskusteluportaali EU:sta.
http://www.kaapeli.fi/~veu/ Vaihtoehto EU:lle ry
Luokka:Euroopan unioni
af:Europese Unie
als:Europäische Union
am:አውሮፓ ህብረት
ang:Europisce Gesamnung
ab:Европатәи Аидгыла
ar:الاتحاد الأوروبي
an:Unión Europea
arc:ܚܘܝܕܐ ܐܘܪܘܦܝܐ
roa-rup:Unia europeanã
frp:Union eropèèna
ast:Xunión Europea
az:Avropa İttifaqı
id:Uni Eropa
ms:Kesatuan Eropah
bm:Eropa Jɛkulu
bn:ইউরোপীয় ইউনিয়ন
zh-min-nan:Europa Liân-bêng
jv:Uni Éropah
su:Uni Éropa
ba:Европа Берләшмәһе
be:Еўрапейскі Саюз
be-x-old:Эўрапейскі Зьвяз
bar:Eiropäische Union
bs:Evropska unija
br:Unaniezh Europa
bg:Европейски съюз
ca:Unió Europea
ceb:Unyong Uropeyo
cv:Европа Пĕрлешĕвĕ
cs:Evropská unie
cbk-zam:Unión Europea
co:Unioni Auropea
cy:Undeb Ewropeaidd
da:Den Europæiske Union
pdc:Eiropeeische Union
de:Europäische Union
dsb:Europska unija
et:Euroopa Liit
el:Ευρωπαϊκή Ένωση
en:European Union
es:Unión Europea
eo:Eŭropa Unio
ext:Unión Uropea
eu:Europar Batasuna
fa:اتحادیه اروپا
hif:European Union
fo:ES
fr:Union européenne
fy:Jeropeeske Uny
fur:Union Europeane
ga:An tAontas Eorpach
gv:Yn Unnaneys Oarpagh
gag:Evropa Birlii
gd:An t-Aonadh Eòrpach
gl:Unión Europea
got:𐌰𐌹𐍅𐍂𐍉𐍀𐌰𐌹𐍃𐌺𐌰 𐌿𐌽𐌹𐍉
hak:Êu-chû Lièn-mèn
ko:유럽 연합
hy:Եվրոպական Միություն
hi:यूरोपीय संघ
hsb:Europska unija
hr:Europska unija
io:Europana Uniono
ilo:Kappon ti Europa
ia:Union Europee
ie:Europan Union
os:Европæйы Цæдис
is:Evrópusambandið
it:Unione europea
he:האיחוד האירופי
kl:EU
kn:ಯುರೋಪಿನ ಒಕ್ಕೂಟ
ka:ევროპის კავშირი
csb:Eùropejskô Ùnijô
kk:Еуропалық одақ
kw:Unyans Europek
rw:Umuryango w’Ubumwe bw’Ibihugu by’i Burayi
sw:Umoja wa Ulaya
kv:Европаса Союз
ht:Inyon Ewopeyèn
ku:Yekîtiya Ewropayê
lad:אוניון איברופיה
lez:Европадин Садвал
la:Unio Europaea
lv:Eiropas Savienība
lb:Europäesch Unioun
lt:Europos Sąjunga
lij:Comunitæ Europea
li:Europese Unie
jbo:ropno gunma
lmo:Üniun Eurupea
hu:Európai Unió
mk:Европска Унија
mg:Vondrona Eoropeana
ml:യൂറോപ്യൻ യൂണിയൻ
krc:Европа бирлик
mt:Unjoni Ewropea
mi:Kotahitanga o Ūropi
mr:युरोपियन संघ
arz:اتحاد اوروبى
mzn:اتحادیه اروپا
mwl:Ounion Ouropeia
koi:Ӧтласа Европа
mdf:Явропонь Соткс
mn:Европын Холбоо
my:ဥရောပ သမဂ္ဂ
nah:Europan Cētiliztli
nl:Europese Unie
nds-nl:Europese Unie
ne:युरोपेली संघ
new:युरोपियन युनियन
ja:欧州連合
frr:Europäisch Unjoon
no:Den europeiske union
nn:Den europeiske unionen
nrm:Unnion Ûropéenne
nov:Europan Unione
oc:Union Europèa
uz:Yevropa Ittifoqi
pa:ਯੂਰਪੀ ਸੰਘ
pnb:یورپی یونین
pap:Union Oropeo
ps:اروپايي اتحاديه
km:សហភាពអឺរ៉ុប
pcd:Union uropéyine
pms:Union Europenga
nds:Europääsche Union
pl:Unia Europejska
pt:União Europeia
crh:Avropa Birligi
ro:Uniunea Europeană
rmy:Europikano Ekipen
qu:Iwrupa Huñu
ru:Европейский союз
rue:Европска унія
sah:Эуропа Холбоhуга
se:Eurohpá Uniovdna
sc:Unioni europea
sco:European Union
stq:Europäiske Union
sq:Bashkimi Evropian
scn:Unioni Europea
simple:European Union
sk:Európska únia
sl:Evropska unija
szl:Ojropejsko Uńijo
ckb:یەکێتیی ئەورووپا
sr:Европска унија
sh:Evropska unija
sv:Europeiska unionen
tl:Unyong Europeo
ta:ஐரோப்பிய ஒன்றியம்
roa-tara:Aunìone europèe
tt:Awrupa Berlege
te:ఐరోపా సమాఖ్య
tet:Uniaun Europeia
th:สหภาพยุโรป
vi:Liên minh châu Âu
tg:Иттиҳодияи Аврупо
tr:Avrupa Birliği
uk:Європейський Союз
ur:یورپی اتحاد
ug:ياۋروپا ئىتتىپاقى
vec:Union Eoropea
vep:EÜ
fiu-vro:Õuruupa Liit
wa:Union Uropeyinne
zh-classical:歐羅巴聯盟
vls:Europese Unie
war:Unyon Europea
wuu:欧洲国家联盟
yi:אייראפעישער פארבאנד
yo:Ìṣọ̀kan Europe
zh-yue:歐洲聯盟
diq:Yewina Ewropa
zea:Europese Unie
bat-smg:Euruopas Sājonga
zh:欧洲联盟

Esperanto


Esperanto on luonnollisiin kieliin perustuva keinotekoinen kieli, joka luotiin 1880-luvulla Puolassa. Se perustuu sanastoltaan enimmäkseen romaaniset kielet, kun taas kieliopissa on vahvoja vaikutteita slaavilaiset kielet. Sen tarkoitus ei ole korvata luonnollisia kieliä vaan toimia helposti opittavana kielenä, joka helpottaa eri kielisten ihmisten välistä kommunikointia. Vaikka mikään ylikansallinen elin ei ole ottanut esperantoa virallisesti käyttöön, sillä on kasvava, aktiivinen puhujayhteisö, joka on käyttänyt kieltä jatkuvasti sen julkaisemisen jälkeen.
Esperanton nykyinen nimi syntyi salanimi Dr. Esperanto (Tri Toivoja), jolla juutalaisuus silmälääkäri L. L. Zamenhof julkaisi kielen vuonna 1887 (tästä tarkemmin: Unua Libro). Zamenhof itse käytti aluksi kielestään vain nimeä ''lingvo internacia'', ’kansainvälinen kieli’. Hänen tarkoituksenaan oli luoda helposti opittava ja neutraali kieli käytettäväksi lingua francana erikielisten ihmisten kommunikointiin. Tällaisena yhteiskielenä toimivat noihin aikoihin Keski-Euroopassa erityisesti ranska ja saksa, Zamenhofin asuinalueilla myös venäjä, kun taas englannin merkitys oli varsin pieni.
Nykyään esperantoa käytetään mitä moninaisimmissa yhteyksissä: matkustettaessa, kirjeenvaihdossa (kirje- ja sähköposti), pikaviestin, musiikissa, kirjallisuudessa kirjojen käännös- ja alkukielenä, kulttuurivaihdossa ylipäätään, kokouksien työkielenä, siltakieli eri kielten välillä sekä kielineuvonnassa sen kieliopin ehdottoman säännönmukaisuuden ja havainnollisuuden vuoksi. Merkillepantavaa on myös esperantoksi toimitettujen blogien ja muiden www-sivusto voimakas määrällinen kasvu.
Esperantolla on noin tuhat äidinkielistä puhujaa. Suomen ensimmäinen esperantoyhdistys perustettiin Jyväskylään vuonna 1904. Suomessa on Tilastokeskus mukaan vuoden 2011 lopussa kaksi henkilöä, joiden äidinkieleksi on rekisteröity esperanto.
Koska esperanto on keinotekoinen kieli, se ei perinteisessä mielessä kuulu mihinkään kielikuntaan, mutta ominaisuuksiltaan se on indoeurooppalaiset kielet.

Luokitus


Koska esperanto on keinotekoinen kieli, se ei ole minkään luonnollisen kielen sukulainen. Se on kuitenkin saanut vaikutteita fonologiaansa, kielioppiinsa ja sanastoonsa pääasiassa indoeurooppalaiset kielet. Esperanton äännejärjestelmään ovat eniten vaikuttaneet slaavilaiset kielet, kun taas perussanasto on johdettu pääosin romaaniset kielet ja jossain määrin myös germaaniset kielet kielistä.

Historia


Kuva:Unua Libro.jpgssa vuonna 1887]]
Vuonna 1878 L. L. Zamenhof pohti latinan elvyttämistä ratkaisuksi kansainvälisen kommunikoinnin käyttökielen ongelmaan, mutta latinaa opeteltuaan hän katsoi sen olevan liian vanhentunut ja vaikea tarkoitukseen. Englantia opiskellessaan hän taas huomasi sen verbitaivutuksien olevan tarpeettomia varsinaisen merkityksen ymmärtämiseksi. Zamenhof huomasi, että kielioppi kannattaa pitää yksinkertaisena ja säännöllisenä, mutta hän ei ollut keksinyt ratkaisua opeteltavan sanaston pienentämiseksi. Myöhemmin hän kuitenkin huomasi kaksi kylttiä, ''Швейцарская'' (''ŝvejcarskaja'', ’vahtimestarin maja’), joka tuli sanasta ''швейцар'' (''švejtsar'', ’vahtimestari’), sekä ''Кондитерская'' (''konditorskaja'', ’konditoria’), joka tuli sanasta ''кондитер'' (''konditer'', ’kondiittori’). Tällöin hän tajusi, että jälkiliitteiden käyttäminen voisi vähentää opeteltavien sanojen määrää huomattavasti. Hän päätti käyttää sanaston pohjana romaanisia ja germaanisia kieliä, sillä näiden kieliryhmien kielet ovat opiskelluimpia. Zamenhof halusi sanojen olevan tuttuja mahdollisimman monille.
Zamenhof opetti kielensä varhaista versiota luokkakavereilleen. Hän työskenteli käännösten ja runouden parissa kuusi vuotta nähdäkseen, mitkä hänen kielitieteellisistä teorioistaan todella toimivat, ja mitkä täytyi hylätä kömpelyyden tai rumuuden vuoksi. Hän käänsi muun muassa osia Raamattu ja William Shakespeare teoksista kielelleen. Varhaisimmat Zamenhofin kirjoittamat tekstit sisältävät nykyesperanton mukaan melko paljon virheitä, sillä kieli ei ollut vielä kehittynyt lopulliseen muotoonsa, eikä Zamenhof toisaalta välttämättä ollut vielä itse sisäistänyt kielen kaikkia piirteitä. Kun hän vihdoin oli valmis julkaisemaan kielen, oli tsaarin sensuuri liian tiukka sen julkaisemiseksi, minkä vuoksi julkistaminen viivästyi, ja Zamenhofilla oli lisää aikaa kehittää kieltä. Vuonna 1887 hän julkaisi esperanton idean ja rakenteen kuvailleen vihkosen (ns. Unua Libro, ’Ensimmäinen kirja’) salanimellä Dr Esperanto (’Tohtori Toivova’), josta kielen nimi myöhemmin periytyi. Tältä pohjalta esperanto kehittyi nykyään puhutuksi kieleksi.

Varhainen esperantoliike


Ensimmäisinä vuosina kieltä käytettiin pääasiassa Zamenhofin ja kieltä aikaisin oppineiden julkaisuissa. Vuosina 1889–1895 ilmestyi Nürnbergissä ensimmäinen esperantonkielinen lehti, La Esperantisto. Vuonna 1894 Zamenhof teki lehden julkaisijan, Wilhelm Trompeterin, ja joidenkin muiden johtavien esperantistien vaatimuksesta äänestyksen esperanton uudistamisesta. Uudistuksessa muun muassa ehdotettiin esperanton erikoismerkkien ja useimpien niitä vastaavien äänteiden poistoa ja näin ollen aakkosten määrän pudottamista 22:een, monikon ''-j''-päätteen muuttamista ''-i''-päätteeksi, ''-n''-päätteisen akkusatiivin korvaamista sanajärjestyksestä riippuvalla akkusatiivilla, adjektiivien ja adverbien erottelun poistoa, partisiippien vähentämistä kuudesta kahteen sekä korrelatiivitaulukon sanojen korvaamista enemmän latinaa muistuttavilla sanoilla. Lehden lukijat hylkäsivät ehdotukset murskaavasti, mutta monet uudistusmieliset jättivät esperanton, ja joitakin muutosehdotuksista käytettiin myöhemmissä esperantoon pohjautuvissa kielissä, kuten idossa. La Esperantiston jälkeen alkoi vuonna 1895 Uppsalassa ilmestyä Lingvo Internacia -niminen lehti.
Aluksi esperantoliike kasvoi eniten Venäjällä ja Itä-Euroopassa, mutta se levisi pian Länsi-Eurooppaan. Vuosina 1888–1893 syntyi paikallisia yhdistyksiä esimerkiksi Moskovaan, Pietari (kaupunki)in, Vilnaan, Varsovaan, Helsinkiin, Müncheniin, Nürnbergiin, Malagaan, Uppsalaan, Göteborgiin ja Sofiaan. Kuitenkin vasta vuonna 1898 perustettiin Ranskan ensimmäinen esperantoliike. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 esiteltiin myös esperantoa, ja liike saikin huomattavan paljon uusia jäseniä. Mukaan liittyi myös korkean luokan ranskalaisia.
Vuonna 1901 liike oli levinnyt Kanadaan, vuonna 1903 Algeriaan, Chileen, Japaniin, Meksikoon ja Peruun, vuonna 1904 Tunisiaan, sekä vuonna 1905 Australiaan, Yhdysvallat, Guineaan, Indokiinaan, Uusi-Seelanti, Tonkiniin ja Uruguayhin. Vuonna 1905 maailmalla julkaistiin jo 27 esperantonkielistä aikakauslehteä. Maakohtaiset järjestöt perustettiin Italiaan ja Sveitsiin vuonna 1902, Meksikoon vuonna 1903, Yhdistynyt kuningaskunta vuonna 1904, Belgiaan ja Alankomaat vuonna 1905, Tanskaan, Saksaan, Ruotsiin ja Japaniin vuonna 1906, Suomi ja Irlantiin vuonna 1907, saksankieliseen Itävalta-Unkariin ja Yhdysvaltoihin vuonna 1908, Kiinaan vuonna 1909, sekä Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Unkariin ja Norjaan vuosina 1910 ja 1911. Paikallisia järjestöt perustettiin Bostoniin ja Montevideoon vuonna 1905, Pretoriaan ja Samosiin vuonna 1906 ja Jerusalemiin vuonna 1907. Paikallisten järjestöjen lisäksi esperantistit perustivat esperantonkielisiä erikoisjärjestöjä esimerkiksi katolilaisille, tiedemiehille ja lääkäreille.
Vuonna 1904 pidettiin ensimmäistä kertaa pieni kansainvälinen esperantokongressi. Vuonna 1905 Ranskan Boulogne-sur-Merissä pidetyssä ensimmäisessä kansainvälisessä esperanton maailmankongressissa oli yhteensä 688 osanottajaa 30 eri maasta. Kongressissa vahvistettiin esperanton muuttumattomaksi perustaksi Zamenhofin kirjoittama esperanton peruskieliopin sisältävä ''Fundamento de Esperanto'' (’Esperanton perusteet’), johon ylimmälläkään kielellisellä elimellä ei ole oikeutta tehdä muutoksia. Teos sisältää aiemmin julkaistun niin sanotun 16 säännön kieliopin, harjoituskirjan (''Ekzercaro'') sekä sanaluettelon (''Universala Vortaro''). Tässä kongressissa Zamenhof myös irtisanoutui esperantoliikkeen johtajuudesta, sillä hän ei halunnut häneen kohdistuvien ennakkoluulojen tai antisemitismin estävän kielen kehitystä. Esperanton maailmankongressi on järjestetty vuodesta 1905 lähtien joka vuosi lukuun ottamatta maailmansotien aikaisia vuosia.
Vuonna 1908 19-vuotias sveitsiläinen Hector Hodler perusti Genevessä Universala Esperanto-Asocion (http://www.uea.org/ UEA), esperanton maailmanjärjestön, jolla on nykyään jäseniä noin 120 maasta. UEA vastaa esimerkiksi esperanton maailmankongressien järjestämisestä.
Belgian ja Saksan välissä vuosina 1816–1919 sijainneen Autonomia Moresnetin pienestä ja monikulttuurisesta väestöstä melko suuri osa puhui esperantoa. Vuonna 1908 Wilhelm Molly ehdotti, että Moresnetista olisi tehty maailman ensimmäinen esperantonkielinen valtio nimeltä Amikejo (’Ystävyyden paikka’), mutta ehdotus ei ehtinyt toteutua ennen Moresnetin kaatumista.

Merkittävimmät vuodet


1920-luku alkupuolella Kansainliitto ehdotettiin esperanton hyväksymistä järjestön käyttökieleksi. Kymmenen edustajaa hyväksyi ehdotuksen yhtä Ranskan ehdokkaan, Gabriel Hanotaux'n, antamaa ääntä vastaan. Hanotaux ei pitänyt siitä, että ranskan kieli oli menettämässä asemiaan kansainvälisenä kielenä, ja piti esperantoa uhkana. Kymmenen vuotta myöhemmin Kansainliitto kuitenkin suositteli jäsenvaltioitaan sisällyttämään esperanton opetussuunnitelmiinsa. Monet pitävät 1920-lukua esperantoliikkeen vahvimpana aikana.
1930-luku lähtien Adolf Hitler ja Josif Stalin surmasivat useita esperanton puhujia heidän epänationalististen suuntautumuksiensa vuoksi. Natsit vihasivat esperantoa, koska sen kehittäjä Zamenhof oli juutalainen. Hitler väittää kirjassaan ''Taisteluni'' (''Mein Kampf''), että Zamenhof loi esperanton maailmanlaajuiseksi kieleksi yhdistämään juutalaisia hajaannuksessa. Stalin puolestaan väitti sen olevan ”vakoojien kieli”. Esperanto itsessään ei ollut syy teloitukseen, mutta monet juutalaiset ja ammattiliittolaiset käyttivät kieltä, joka vallanpitäjien mukaan rohkaisi pitämään yhteyttä ulkomaalaisten kanssa. Fasismi Italia sen sijaan käytti jopa esperantonkielisiä esitteitä tukeakseen maan matkailua.
Kylmä sota hankaloitti esperantoliikkeen toimimista erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla, sillä sen molemmat osapuolet pelkäsivät, että esperantoa käytettäisiin vastustajan propagandaan. 1970-luvulla liike kuitenkin voimistui jälleen ja levisi uusille alueille, vahvimmin Iraniin vuonna 1975. Vuonna 1991 Afrikassa oli jo niin paljon esperantisteja, että he pystyivät järjestämään oman mantereen esperantokongressinsa. Viime vuosina Afrikan esperantoliike on edelleen kasvanut ja kehittynyt.

Kielen kehitys


Esperantoliikkeen vuonna 1905 hyväksymä ''http://www.lingvo.info/manifestoj/esperantismo.php?lingvo=fi Boulognen julistus'' rajoittaa kielen peruspiirteisiin ja -arvoihin tehtäviä muutoksia. Julistus määräsi muiden asioiden ohella, että kielen pohjan pitäisi säilyä Fundamento de Esperanton mukaisena ikuisesti, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä siihen muutoksia. Julistus sallii kuitenkin uusien ilmaisujen esittämisen kuten puhuja sopivaksi näkee, kunhan se noudattaa kielen tyyliä.
Monet esperantistit uskovat, että Boulognen julistus on suuri syy siihen, että esperantoyhteisöstä tuli paljon suurempi ja vakaampi kuin minkään muun keinotekoisen kielen puhujayhteisöstä. Liiallinen yritys on monien mukaan haitannut muiden keinotekoisten kielten, kuten idon, puhujayhteisön kehitystä tasapainoiseksi yhteisöksi. Monet keinotekoisten kielten luojat ovat myös liian omistushaluisia tuotoksiinsa ja ovat yrittäneet estää muita kehittämästä niitä. Esimerkiksi volapükin kehittäjän, Johann Martin Schleyerin, sanotaan pitäneen kielensä kehitystä liikaa omissa käsissään, mikä toisaalta aiheutti kiistoja ja hajaannusta kielen puhujien sisällä. Zamenhof sen sijaan julisti esperanton kuuluvan esperantisteille ja siirtyi taka-alalle kielen julkistamisen jälkeen.
Esperanton kieliopin kuvaus oli ensimmäisissä kirjoissa hyvin epäselvä, joten yksimielisyys kielen joistakin piirteistä kehittyi vasta seuraavien vuosien aikana. Jo ennen Boulognen julistusta kieli oli kuitenkin hyvin vakaa, sillä siihen tehtiin vain yksi sanastollinen muutos julkaisemisen jälkeisenä vuotena: aikaa ilmaisevien korrelatiivien ''kian'' (’milloin’), ''tian'' (’silloin’), ''nenian'' (’ei milloinkaan’), ''ian'' (’joskus’), ''ĉian'' (’aina’) ''-an''-pääte vaihdettiin ''-am''-päätteeksi (''kiam'', ''tiam'', ''neniam'', ''iam'', ''ĉiam''), jottei se joidenkin sanojen kohdalla sekoittuisi adjektiivia ilmaisevien korrelatiivien akkusatiivimuotojen ''kian'' (’millaista’), ''tian'' (’sellaista’), ''nenian'' (’ei minkäänlaista’), ''ian'' (’jonkinlaista’) ja ''ĉian'' (’kaikenlaista’) kanssa. Kieleen on tehty joitakin pieniä muutoksia, mutta vain suuren kannatuksen tukemana. Mikään määräysvalta ei ohjaile esperantoa, joten siihen ei voi myöskään syntyä mielivaltaisia muutoksia, kuten monissa muissa keinotekoisissa kielissä.
Vaikka nykyaikainen esperanton käyttö eroaa jossakin määrin alkuperäisestä kuvauksesta, ovat muutokset pikemminkin sanastollisia kuin kieliopillisia tai äänteellisiä. Esimerkiksi käännös lauseesta ”Minä pidän tästä” on usein ''Mi ŝatas ĉi tiun'', vaikka se sanatarkasti tarkoittaa ”Minä arvostan tätä”. Perinteinen tapa sanoa se olisi ''Ĉi tiu plaĉas al mi'', joka tarkoittaa sanatarkasti ”Tämä miellyttää minua”. Nykyään molempia tapoja käytetään melko paljon.
Nykyesperantossa ei myöskään tunneta juuri maskuliinisia juurisanoja, kuten aikaisemmin. Ammattinimikkeet (kuten ''dentisto'', ’hammaslääkäri’), ihmisiä kuvaavat sanat (kuten ''junulo'', ’nuorukainen’), sekä verbeistä muodostetut substantivoidut partisiippimuodot (kuten ''kuranto'', ’juoksija’) tarkoittivat aikaisemmin ainoastaan miestä, ellei siihen lisätty feminiinistä ''-ino''-päätettä (''dentistino'', ''junulino'', ''kurantino''). Nykyesperantossa ainoastaan muutamat pääasiassa sukulaisuussuhteita kuvaavat sanat ovat oletuksena maskuliinisia.
Lisäksi muutoksia on tehty valtioiden nimiin, joiden ''-ujo''-päätteet ovat muuttuneet ''-io''-päätteiksi. Myös ''-a''-päätteiset naisten nimet (esimerkiksi ''Maria'') hyväksytään nykyään, vaikka ''-a'' on adjektiivien pääte, kun taas entiset kielenpuhdistajat olisivat vaatineet substantiivin päätettä ''-o'' (esimerkiksi ''Mario'').
Näiden lisäksi esperantistit ovat muodostaneet useita sanoja ilmaisemaan tuoreempia käsitteitä, vaikkakin nämä ovat mahdollisuuksien mukaan olleet yhdenmukaisia kielen olemassa olevan tyylin kanssa. Esimerkiksi tietokonetta kutsuttiin aikaisemmin ''komputeroksi'' tai ''komputoroksi'' englannin ''computer''-sanan mukaan, kunnes sana ''komputilo'', (pääte ''-il-'' ilmaisee työkalua juurisanasta ''komputi'', ’käsitellä tietoja’) vakiintui sen esperantolle paremmin sopivan tyylin vuoksi. ''Eŭro'' on toinen esimerkki: vaikka valuutasta käytetään nimeä ’euro’ useimmissa Euroopan unionin virallisissa kielissä, sopii ''eŭro'' esperantoon paremmin sen fonologian vuoksi.
Kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan vielä laajalti hyväksyttyjä. Esimerkiksi sana ''ĉipa'' ('halpa') on vaihtoehtoinen sana sanalle ''malmultekosta'' (’paljon maksavan vastakohta’).
Joidenkin esperantoharrastajien mielestä esperantoa vastaan ovat monet nykyisen maailmanjärjestelmän rakenteet, kielien kääntämis- ja koulutusbisnes, ennakkoluulot ja eri maiden äärikansalliset ainekset. Silti se heidän mukaansa voisi levitä laajasti väestön ala- ja keskiluokkien keskuudessa, jolloin jossain vaiheessa saavutettaisiin se kriittinen massa, jolloin markkinoijien ja poliitikkojen olisi pakko tunnustaa esperantistien olemassaolo. Tarvetta esperanton kaltaiselle kansainväliselle yleiskielelle on kuitenkin vähentänyt englannin kielen nouseminen yhä selvemmin lingua francan asemaan.

Alueellinen sijoittuminen


Koska esperanto on keinotekoisesti luotu kansainvälinen apukieli, se ei kuulu millekään kansalle tai valtiolle, eikä sen käyttö rajoitu millekään tietylle alueelle. Sen puhujia on ympäri maailmaa, arviolta noin 120 maassa – eniten kuitenkin keskisessä ja itäisessä Eurooppa, Kiinassa ja itäisessä Aasiassa.

Virallinen asema


Esperanto ei ole minkään valtion virallinen kieli, vaikka 1900-luvun alkupuolella oli suunnitelmia muodostaa Moresnetista ensimmäinen esperantonkielinen valtio, ja lyhytikäinen http://eo.wikipedia.org/wiki/Insulo_de_la_Rozoj Insulo de la Rozoj -niminen keinotekoinen mikrovaltio käytti esperantoa virallisena kielenään vuonna 1968. Kuitenkin se on useiden kansalaisjärjestöjen, pääosin esperantoliikkeiden, virallinen työkieli. Suurimmalla näistä järjestöistä, http://eo.wikipedia.org/wiki/Universala_Esperanto-Asocio Universala Esperanto-Asociolla (Esperanton maailmanliitto), on viralliset neuvoa-antavat suhteet Yhdistyneisiin kansakuntiin ja UNESCOon.

Puhujamäärä


Washingtonin yliopiston professorin Sidney Culbertin tekemän tutkimuksen mukaan noin 1,6 miljoonaa ihmistä puhuu esperantoa niin hyvin, että osaa tervehtimisen lisäksi myös kommunikoida esperantoksi tyydyttävällä tasolla. Tutkimus ei koskenut pelkästään esperantoa vaan myös muita kieliä, ja monet esperantistit epäilevät tämän korkean luvun todenperäisyyttä. Culbertin lukua on kuitenkin monissa tietolähteissä, kuten Ethnologuessa, pidetty esperanton puolivirallisena puhujamääränä, vaikkakin jälkimmäinen pyöristää luvun 2 miljoonaan. Ethnologue myös arvioi maailmassa olevan 200–2&nbsp;000 äidinkielenään esperantoa puhuvaa henkilöä.
Esperanton puhujamäärän määrittäminen on vaikeaa, sillä useimmiten puhujamäärissä otetaan huomioon äidinkielenään kieltä puhuvat eikä kieltä opiskelleet henkilöt. Koska esperanto on tarkoitettu apukieleksi kansainväliseen kommunikointiin eikä korvaavaksi äidinkieleksi, on sillä vain muutama äidinkielellinen puhuja, joista kaikki ovat kaksi- tai kolmikielisiä.
Helsingin yliopiston professorin Jouko Lindstedtin hyvin suuntaa antavan arvion mukaan maailmassa on esperantoa puhuvia seuraavasti:
1&nbsp;000 henkilöä puhuu esperantoa äidinkielenään
10&nbsp;000 henkilöä puhuu esperantoa sujuvasti ja käyttää sitä usein
100&nbsp;000 henkilöä osaa käyttää esperantoa suulliseen ja kirjalliseen viestintään melko hyvin
1&nbsp;000&nbsp;000 henkilöä ymmärtää kirjoitettua esperantoa tyydyttävästi
10&nbsp;000&nbsp;000 henkilöä on joskus elämänsä aikana tutustunut esperanton alkeisiin

Murteet


Esperantosta ei ole syntynyt uusia Murre kuten luonnollisista kielistä. Tämä johtuu kielen säännönmukaisesta luonteesta ja käytön suunnitellusta alueesta. Ihmisillä on tapana luoda ja kehittää alueellisia muunnoksia päivittäin käyttämistään kielistä, mutta esperanton tapauksessa tällainen tekisi kansainvälisestä kommunikoinnista paljon vaikeampaa ja olisi näin vahvasti kielen alkuperäistä tarkoitusta vastaan.

Slangi


Kuten murteita, myöskään slangia ei esperantossa ole syntynyt juuri ollenkaan, sillä samoin kuin murteiden tapauksessa, se tekisi kansainvälisestä kommunikoinnista vaikeampaa. Joitakin yksittäisiä, helposti tunnistettavia slangisanoja kuitenkin on. Näistä tunnetuimpia lienevät tervehdyksestä ''saluton'' (’moi’) muodostetut ''sal'', ''luton'' ja ''sa'' tai sen sijasta tervehdykseen käytettävä ''salaton'' (’salaattia’). Muita slangisanoja ovat muun muassa ''malino'' (’naisen vastakohta’) sanasta ''viro'' (’mies’), ''espo'' sanasta ''esperanto'' ja ''sti'' sanasta ''esti'' (’olla’).

Johdetut kielet


Vuosien varrella monet ryhmät ja yksittäiset henkilöt ovat esittäneet uusia kieliprojekteja esperanton ”paranneltuina” versioina. Melkein kaikki näistä projekteista ovat kuolleet epäonnistuttuaan kehittymään suunnitteluvaihetta pidemmälle. Ainoa, joka on saanut jonkin verran menestystä, on ido (’jälkeläinen’ esperantoksi), joka esiteltiin Pariisissa lokakuussa 1907. Sen pääeroavaisuudet esperantoon nähden ovat yksinkertaistettu kirjaimisto ja jotkin kieliopilliset ominaisuudet. Aikaisemmin melko monet esperantistit vaihtoivat kannatuksensa esperantosta idoon, mutta nykyään sillä arvioidaan olevan puhujia vain noin 250–500 henkilöä. Jotkin pienet uudistusprojektit, jotka vaikuttavat vain pieneen osaan kielestä, ovat saavuttaneet muutaman kannattajan, jotka puhuvat omintakeista versiotaan kielestä.

Äänteet


Vokaalit

Diftongit


Diftongien jälkiosana on puolivokaali ''j'' tai puolivokaali ''ŭ''. Diftongeja ovat ''aj'', ''ej'', ''oj'', ''uj'', ''aŭ'' ja ''eŭ''.

Painotus


Toisin kuin suomessa, esperantossa lähes kaikki vokaalit lausutaan lyhyinä. Pitkä vokaali voikin esiintyä ainoastaan painollisessa tavussa. Sanoissa paino on aina toiseksi viimeisellä tavulla eli toiseksi viimeisellä vokaalilla. ''Ŭ''- ja ''j''- päätteiset diftongit muodostavat kuitenkin vain yhden tavun.
Yksitavuisissa ja monissa pikkusanoissa – kuten ''unu'' (’yksi’), ''apud'' (’vieressä’) ja ''ili'' (’he’) – ei ole painoa.

Konsonantit


Kirjain ''r'' lausutaan joko yksitäryisenä apikoaveolaarisena tremulanttina tai apikoaveolaarisena tremulanttina . Kirjain ''v'' lausutaan joko labiodentaalisena frikatiivina , labiodentaalisena puolivokaalina tai labioveraalisena puolivokaalina . Kirjaimet ''dz'' lausutaan affrikaattana ''''.
Konsonanttiklusteri voi esiintyä sanan alussa ja keskellä (esimerkiksi ''instrui'', ’opettaa’), mutta ei lopussa, paitsi vierassanoissa ja runomuotoisen sanapäätteiden poisjättämisen johdosta.
Esperantossa on huolellisesti osattava erottaa soinnilliset ja soinnittomat konsonantit – kuten /b/ ja /p/, /g/ ja /k/, sekä /d/ ja /t/ – toisistaan.
Lisäksi on huomattava, ettei esperantossa ole suomen ŋ-äännettä, vaan /n/ ja /g/ lausutaan selvästi erillään.

Kirjoitusjärjestelmä


Esperanto on täysin äänteenmukainen kieli: jokainen kirjain äännetään ja kukin kirjain merkitsee aina samaa äännettä. Sen kirjoittamiseen käytetään latinalaiset kirjaimet, joista on kuitenkin poistettu kirjaimet ''q'', ''w'', ''x'' ja ''y''. Lisäksi siihen on lisätty kirjaimet ''Ĉ'', ''Ĝ'', ''Ĥ'', ''Ĵ'', ''Ŝ'' ja ''Ŭ''. Näin ollen kirjaimia on yhteensä 28.
Luetellessa kirjaimia vokaalit lausutaan normaalisti, ja konsonanttien perään lisätään ''o''-äänne.

Erikoiskirjaimien käyttö


Esperanton erikoiskirjaimet ovat tietokoneella käytettävissä ISO 8859-3 (Latin3)- ja Unicode-merkistöissä. Jos ei ole mahdollista käyttää kyseisiä merkistöjä, erikoiskirjainten ylämerkit voidaan korvata toisella merkillä. Yleisimmin ylämerkkien sijaan käytetään x-kirjainta, jota ei muutoin esperantossa käytetä. X-merkkiä pidetään kuitenkin melko rumana ja häiritsevänä.
Ŭ-kirjaimen voi tässä tapauksessa korvata myös tavallisella u-kirjaimella, sillä sekaantumisen vaaraa ei ole. X:n tilalla käytetään usein myös h-kirjainta lähinnä ulkoasullisten seikkojen vuoksi. Zamenhof itse suositteli h-kirjaimen käyttöä ylämerkkien sijaan, ja ŭ-merkin korvaamista u-merkillä. H-merkin käyttäminen ylämerkkien sijaan on kuitenkin melko ongelmallista, sillä se voi sekoittua h-äänteen kanssa.
Myös ^-merkkiä käytetään, mutta hyvin harvoin.
Kielen kirjoittamiseen on kehitetty myös muita järjestelmiä, mutta mikään niistä ei ole saavuttanut merkittävää suosiota, sillä tietotekniikan kehitys on jo tehnyt esperanton omien kirjainten käytön mahdolliseksi useimmissa yhteyksissä. Suosituin näistä ehdotetuista kirjoitusjärjestelmistä lienee Nova Help-Alfabeto (NHA, http://perso.wanadoo.fr/kavlan/nha/nha.html), joka pyrkii olemaan mahdollisimman kansainvälinen korvaamalla esperanton kirjaimet ja kirjainyhdistelmät merkeillä, joita käytetään ympäri maailmaa. Nova Help-Alfabeton ongelmana pidetään sitä, että siinä liian moni merkki on korvattu, jolloin teksti on vaikeasti ymmärrettävää.

Kielioppi


Esperanto on agglutinoiva kieli, jossa substantiivi ei ole sukuja ja jossa verbit taipuvat säännöllisesti. Substantiiveilla ja adjektiivi on kaksi sijamuotoa, nominatiivi ja akkusatiivi, sekä yksikkö ja monikko. Adjektiivien ja substantiivien taivutuksen tulee täsmätä toisiinsa nähden. Verbit eivät taivu persoonamuodoissa. Akkusatiivipääte voi osoittaa myös muun muassa liikkeen suuntaa tai korvata joitakin prepositioita. Akkusatiivin vuoksi esperantossa ei ole määrättyä sanajärjestystä.
Esperanton kielioppi on erittäin säännöllinen, sitä kirjoitetaan kuten lausutaan, ja sen rakenne on hyvin looginen. Kaikki nämä ominaisuudet tekevät esperantosta useimmille erittäin helposti opittavan kielen.
Kaikkien substantiivien pääte on ''-o'', adjektiivien ''-a'', ja sanajuurista muodostettujen adverbien ''-e''.

Verbit


Kaikki esperanton verbit taipuvat säännöllisesti ja käyttävät samaa taivutuskaavaa. Verbeillä on kolme aikamuotoa: preesens, preteriti ja futuuri, joiden lisäksi voidaan muodostaa liittoaikamuotoja esti-verbin ja pääverbin partisiipin avulla. Tapaluokka ovat indikatiivi, konditionaali ja volitiivi. Lisäksi verbeillä on aktiivin ja passiivin partisiippimuodot kaikissa kolmessa aikamuodossa. Verbeillä ei ole persoonamuotoja eli verbimuoto on sama kaikissa persoonissa.
Verbit muodostetaan lisäämällä juurisanaan verbimuodon pääte. Infinitiivin pääte on ''-i'', preesensin ''-as'', preteritin ''-is'', futuurin ''-os'', volitiivin ''-u'' ja konditionaalin ''-us''.

Volitiivi


Volitiivi on esperanton oma tapaluokka. Se muistuttaa käytöltään imperatiivia ja subjunktiivia, sillä sillä ilmaistaan toivomusta.
Yleisimmin sitä käytetään käskynä, jolloin verbin edestä voi jättää persoonapronominin pois, jos käsky osoitetaan yksikön tai monikon toiselle persoonalle. Muussa tapauksessa persoonapronominia pitää käyttää.
:''Legu!'' – ''Lue!'' / ''Lukekaa!''
:''Ni legu!'' – ''Lukekaamme!''
Volitiivia käytetään myös ''ke'' (''että'') -sivulauseissa, kun päälauseessa on jokin toivomusta ilmaiseva verbi.
:''Mi petas, ke vi legu ĉi tiun artikolon.'' – ''Pyydän, että luet tämän artikkelin.''

Taivutuskaava

Sanasto


Esperanton 900 juurisanaa kattanut perussanasto määriteltiin Zamenhofin vuonna 1887 julkaisemassa ''Lingvo internacia'' -teoksessa. Kielen puhujien sallittiin kuitenkin lainata sanoja tarvittaessa muista kielistä, kunhan ne löytyisivät mahdollisimman useista kielistä. Vuonna 1894 Zamenhof julkaisi ensimmäisen esperanton sanakirjan, ''Universala Vortaron'', joka sisälsi huomattavasti enemmän juurisanoja käännettynä viidelle eri kielelle.
Siitä lähtien esperantoon on lainattu useita sanoja muista kielistä, pääosin kuitenkin länsieurooppalaisista. Kaikki yhden puhujan lainaamat sanat eivät ole kuitenkaan tulleet yleiseen käyttöön. Viime vuosikymmeninä useimmat uusista lainasana ovat olleet teknisiä tai tieteellisiä termejä. Jokapäiväiset sanat ovat useimmiten syntyneet vanhojen sanojen yhdistelmistä – kuten ''komputilo'' (’tietokone), joka muodostuu sanoista ''komputi'' (’käsitellä tietoja’) ja ''ilo'' (’työkalu’, ’väline’) – tai niille annetuista uusista merkityksistä – kuten ''muso'' (’hiiri’), joka tarkoittaa nykyään myös tietokoneeseen kytkettyä laitetta, aivan kuten suomenkin kielessä. Esperantistien välillä on jatkuvia kiistelyitä siitä, onko tietty lainasana oikeutettu vai pitäisikö uusi sana luoda yhdistelemällä vanhojen sanojen merkityksiä.
Juurisanojen ja niiden säännöllisen yhdistelemisen sääntöjen lisäksi esperanton opiskelijan täytyy opetella myös muutamia idiomaattisia yhdistelmiä, kuten ''eldonejo'' (’pois antamisen paikka’ eli ’kustantamo’). Myös joillakin juurisanoilla on idiomaattisia merkityksiä niiden sananmukaisten merkityksien lisäksi. Esimerkiksi sanasta ''krokodilo'' (’krokotiili’) muodostuneella verbillä ''krokodili'' tarkoitetaan omalla äidinkielellä puhumista tilanteessa, jossa tulisi puhua esperantoa (esimerkiksi kansainvälisissä esperantokonferensseissa).
Esperantossa sanat muodostuvat vartalosta, siihen mahdollisesti liitettävistä etu- ja jälkiliitteistä, sekä päätteestä, joka ilmaisee sanaluokan tai verbin aika- ja tapamuodon. Yhdestä juurisanasta voi päätteillä ja sanaluokkia vaihtamalla muodostaa jopa kymmeniä eri sanoja.
Suurin osa esperanton kantasanastosta on lainattu indoeurooppalaiset kielet eri kieliryhmistä.
romaaniset kielet: ''facila'' ’helppo’, ''verda'' ’vihreä’
latinasta: ''abio'' ’kuusipuu’, ''facila'' ’helppo’, ''sed'' ’mutta’, ''tamen'' ’kuitenkin’, ''okulo'' ’silmä’, ''hepato'' ’maksa’, ''akvo'' ’vesi’
ranskan kieli: ''dimanĉo'' ’sunnuntai’, ''fermi'' ’sulkea’, ''ĉe'' ’luona’, ''frapi'' ’iskeä’, ''ĉevalo'' ’hevonen’, ''butiko'' ’kauppa’
italian kieli: ''ĉielo'' ’taivas’, ''fari'' ’tehdä’
germaaniset kielet: ''fremda'' ’ulkomaalainen’
saksan kieli: ''hundo'' ’koira’, ''jaro'' ’vuosi’, ''monato'' ’kuukausi’, ''vorto'' ’sana’, ''nur'' ’vain’, ''fiŝo'' ’kala’
englannin kieli: ''suno'' ’aurinko’, ''birdo'' ’lintu’, ''fiŝo'' ’kala’, ''ŝipo'' ’laiva’, ''blua'' ’sininen’, ''ofta'' ’usein’
slaavilaiset kielet: ''krom'' ’lisäksi’, ’paitsi’, ''raboti'' ’höylätä’
puolan kieli: ''barĉo'' ’borssikeitto’, ''celo'' ’päämäärä’, ''luti'' ’juottaa’, ''moŝto'' ’majesteetti’
venäjän kieli: ''vosto'' ’häntä’, ''barakti'' ’kiemurrella’
muista indoeurooppalaiset kielet
kreikan kieli: ''kaj'' ’ja’, ''biologio'' ’biologia’, ''politiko'' ’politiikka’
latvian kieli: ''tuj'' ’heti’

Esimerkkejä


''Saluton!'' = ’Terve!’
''Bonvenon al Finnlando!'' = ’Tervetuloa Suomeen!’
''Ĝis revido!'' = ’Näkemiin!’
''Dankon.'' = ’Kiitos.’
''Ne dankinde.'' = ’Ei kiittämistä.’ / ’Ole hyvä.’
''Bonvolu'' = ’Ole hyvä ja...’
''Mi amas vin.'' = ’Minä rakastan sinua.’
''Ĉu vi amas min?'' = ’Rakastatko sinä minua?’
''Kio estas via nomo?'' = ’Mikä on sinun nimesi?’
''Mia nomo estas...'' = ’Minun nimeni on...’
''Kie vi loĝas?'' = ’Missä sinä asut?’
''Mi loĝas en...'' = ’Minä asun...’
''De kie vi venas?'' = ’Mistä tulet?’
''Mi venas de Finnlando.'' = ’Tulen Suomesta.’
''Mi ne parolas Esperanton bone.''' = ’En puhu esperantoa hyvin.’
''Ĉu vi parolas la finnan / svedan / anglan?'' = ’Puhutko / Puhutteko suomea / ruotsia / englantia?’
Media:Bulonjaprelego.ogg

Patro nia (Isä meidän)

(Lukijan äidinkieli suomi. Sana ”konduku” on luettu väärin ”konduktu”.) (Lukijan äidinkieli italia.) (Lukijan äidinkieli tšekki.)
Lukijan äidinkieli kuuluu ääntämisen vivahteissa, mutta ei vaikuta ymmärrettävyyteen. Lukunäytteissä on joissakin kohdin hieman eri sanamuoto. Ensimmäisen näytteen teksti on alla. Kahdessa muussa toinen säe on ”sanktigata estu via nomo” ja neljäs ”fariĝu via volo”. Toisen näytteen lopussa on myös säe ''Ĉar via estas la regno, kaj la potenco kaj la gloro eterne.''
<blockquote>''Patro nia, kiu estas en la ĉielo,''<br />
''via nomo estu sanktigita.''<br />
''Venu via regno,''<br />
''plenumiĝu via volo,''<br />
''kiel en la ĉielo, tiel ankaŭ sur la tero.''<br />
''Nian panon ĉiutagan donu al ni hodiaŭ.''<br />
''Kaj pardonu al ni niajn ŝuldojn,''<br />
''kiel ankaŭ ni pardonas al niaj ŝuldantoj.''<br />
''Kaj ne konduku nin en tenton,''<br />
''sed liberigu nin de la malbono.''<br />
''Amen.''
</blockquote>

Kulttuuri


Esperantoksi on kirjoitettu tai käännetty yhteensä yli 25&nbsp;000 kirjaa, ja säännöllisesti ilmestyviä esperantonkielisiä aikakausjulkaisuja ilmestyy yli sata. Suosituin tapa käyttää kieltä lienee kirjeystävien hankkiminen, joita varten on olemassa jo kymmeniä erilaisia palveluita tai palstoja. Monet kielen puhujat käyttävät esperantoa matkustaakseen halvalla ympäri Eurooppaa käyttämällä Pasporta Servo -palvelua, jossa moni esperantisti tarjoaa esperanton puhujille ilmaista lomamajoitusta omassa kodissaan, sekä mahdollisesti myös muita palveluita. Esperantistit kerääntyvät myös lukuisiin tapahtumiin ympäri maailmaa, joista suosituin on 1&nbsp;500–3&nbsp;000 esperantistia keräävä maailmankongressi, Universala Kongreso de Esperanto.

Kirjallisuus ja lehdet


Esperantokirjallisuus sai alkunsa jo ennen kielen virallista julkistamista, kun kielen luoja L. L. Zamenhof käänsi runoutta ja proosaa esperantoksi testatakseen kielen kehittyneisyyttä ja ilmaisukykyisyyttä. Nykyesperantistit voivat löytää näistä teksteistä paljon kielivirheitä, joka johtui kielen kehitysvaiheesta. Myös kielen julkaisun jälkeen Zamenhof kirjoitti ja käänsi ahkerasti. Tunnetuimpia käännöksiä ovat Vanha testamentti ja useat William Shakespearen näytelmät.
Nykyään esperantoksi julkaistaan joka vuosi satoja kirjoja, joidenkin arvioiden mukaan keskimääräinen vauhti on yksi uusi julkaisu joka päivä. Tunnetuimmat merkkiteokset Antoine de Saint-Exupéryn ''Pikku prinssistä'' (''La Eta Princo'') J. R. R. Tolkienin ''Taru sormusten herrasta'' -trilogiaan (''Mastro de l'Ringoj'') on käännetty esperantoksi monien suomenkielisten teosten, kuten ''Kalevalan'' ja Aleksis Kivi ''Seitsemän veljestä'' -teoksen (''Sep fratoj''), tavoin. Myös muutamat suomalaiset ovat kirjoittaneet suoraan esperantoksi.
Tunnetuimpia esperantokirjailijoita ovat Antoni Grabowski, William Auld, Julio Baghy, Kazimierz Bein, Jorge Camacho, Kálmán Kalocsay, Mauro Nervi ja Claude Piron.
Myös monet lastenkirjat ja sarjakuvat on käännetty esperantoksi, kuten Asterix (''Asteriks''), Pinokkio (''Pinokjo''), Tintti (''Tinĉjo''), Peppi Pitkätossu (''Pipi Ŝtrumpolonga''), Vaahteramäen Eemeli (''Emilo''), Ronja Ryövärintytär (''Ronjo, rabista filino''), Anu ja Antti (''Cisko kaj Vinjo''), ja niin edelleen.
Esperantoksi ilmestyy säännöllisesti yli 100 lehteä, joista tunnetuimpia ovat kansainvälisen esperantojärjestön Esperanto, kansainvälisen esperantonuorten järjestön Kontakto, ja uutislehti Monato. Esperantoksi julkaistaan myös erikoisalojen lehtiä, ja useilla esperantojärjestöillä on oma lehti. Jotkin lehdet ilmestyvät Internetissä. Suomen Esperantoliitto julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Esperantolehteä.
Ranskalainen ''Le Monde diplomatique'' ilmestyy verkkojulkaisuna myös esperantoksi.

Musiikki ja radio


Musiikkia esperantoksi on tehty heti esperanton julkaisun jälkeen. Nykyään esperantomusiikki käsittääkin useimmat musiikin alalajit kuoromusiikista rockiin. Tunnetuimpia yhtyeitä ovat esimerkiksi Akordo, Dolchamar, JoMo, Ĵomart kaj Nataŝa, Kaj Tiel Plu, Kajto, Kore, Esperanto Desperado ja Persone. Vinilkosmo on pelkästään esperantomusiikkia julkaiseva levy-yhtiö.
Esperantoksi lähetetään radiolähetyksiä niin radioverkoissa kuin Internetissäkin. Nykyisin ainakin China Radio International, Melbourne Ethnic Community Radio, Radio Habana Cuba, Radio Audizioni Italiane (RAI), Radio Polonia ja Radio Vatican lähettävät esperantonkielistä materiaalia. Nettiradioita ja podcastingejä on joitakin kymmeniä.

Elokuvat


Vuonna 1964 Jacques-Louis Mahé tuotti ensimmäisen kokopitkän esperantonkielisen elokuvan, ''Angoroj''. Vuonna 1965 sitä seurasi pienellä budjetilla tehty kauhuelokuva nimeltä ''Incubus'', jonka pääosaa näytteli William Shatner. Incubus sai monilta esperantisteilta vastaan kritiikkiä näyttelijöiden huonon lausumisen takia. Yhteensä esperantoksi on tehty noin parisenkymmentä elokuvaa.
Lisäksi esperanto on esiintynyt monissa elokuvissa taustalla, kuten ''Blade: Trinityssä'' ja Charles Chaplinin ''Diktaattori (elokuva)ssa''.

Televisio


Vuonna 2003 Ĝangalo-niminen www-sivu aloitti hankkeen esperantonkielisen, Internetissä toimivan televisiokanavan perustamiseksi. Tarkoituksena oli kerätä lahjoituksin 35&nbsp;000 euroa, mutta niitä tuli vain noin 23&nbsp;000 euroa. Hanketta ei kuitenkaan keskeytetty, ja Internacia Televido -niminen Internet-televisiokanava aloittikin toimintansa suunniteltua pienimuotoisempana maaliskuussa 2005. Kanava esimerkiksi palkkasi vain kolme työntekijää kymmenen suunnitellun sijaan, eikä se saanut hankittua itselleen omaa studiota materiaalin tekemistä varten.
Kanava lähettää muun muassa kulttuuriohjelmia, dokumentteja, piirrettyjä, elokuvia, esperantokursseja ja piensarjoja. Ohjelmat on tuotettu pienellä budjetilla. Ohjelmaa tulee päivittäin 90 minuuttia, ja sitä näytetään peräkkäin koko päivän ajan.
Jo aikaisemmin oli suunniteltu esperanto.tv-kanavan perustamista, mutta hanke kaatui ennen kanavan julkaisemista.

Tunnettuja puhujia


Alfred Hermann Fried – vuoden 1911 Nobelin rauhanpalkinto, esperantokirjailija
Charles Ribert Richet – vuoden 1913 Nobelin lääketieteen palkinto, aktiivinen esperantisti
Daniel Bovet – vuoden 1957 Nobelin lääketieteen palkinto, puhui esperantoa äidinkielenään
Franz Jonas – Itävalta presidentti vuosina 1965–1974
Harry Harrison – sci-fi-kirjailija, Irlanti kansallisen esperantojärjestön kunniapuheenjohtaja
Sir Joseph John Thomson – vuoden 1906 Nobelin fysiikanpalkinto saaja, esperantonkielisen tiedeyhdistyksen puheenjohtaja
Leo Tolstoi – Venäjä kirjailija, esperantoliikkeen kannattaja
Willem Drees – Alankomaat pääministeri vuosina 1948–1958
Sir William Ramsay – vuoden 1904 Nobelin kemianpalkinto saaja, aktiivinen esperantisti
Reinhard Selten – vuoden 1994 Nobelin taloustieteen palkinto saaja, esperantokirjailija
Rudolf Carnap – saksalainen Filosofia, aktiivinen esperantisti 14-vuotiaasta lähtien
George Soros – osakesijoittaja ja poliittinen aktivisti, puhuu esperantoa äidinkielenään
Lou Harrison – yhdysvaltalainen säveltäjä, jonka sanoituksista osa oli esperantoksi
M. A. Numminen – suomalainen muusikko ja taiteilija, opiskeli esperantoa koulussa pakollisena aineena, levyttänyt ja esiintynyt esperantoksi
Tyyne Leivo-Larsson – suomalainen suurlähettiläs ja kansanedustaja, aktiivinen esperantisti
Kuva:Esperanto star.png
Kuva:Flag of Esperanto.svg]]
Kuva:Jubilea simbolo.svg

Symbolit


Toivoa (''espero'') kuvaavasta vihreästä väristä on tullut merkittävin esperanton symboli. Se esiintyy kaikissa kuviosymboleissa ja sitä käytetään jopa vertauskuvallisissa sanonnoissa. Esimerkiksi ''verda koro'' (''vihreä sydän'') tarkoittaa esperantistin sydäntä tai aatetta. Viisisakarainen tähti, ''verda stelo'' (''vihreä tähti''), kuvaa viittä vanhan laskutavan mukaista mannerta.
Verda stelo esiintyy myös Esperanton lippu vasemmassa yläkulmassa rauhaa ja puolueettomuutta kuvaavan valkoisen neliön päällä. Lippua käytetään erittäin paljon, mutta jotkut esperantistit pitävät lippua liian nationalismi kansainväliselle kielelle, joten monet järjestöt suosittelevatkin brasilialaisen esperantistin vuonna 1987 luoman ''jubilea simbolon'' (''riemusymboli'') käyttöä. Jubilea simbolossa on kaksi vihreää E-kirjainta toisiinsa nähden vastakkain valkoisella pohjalla. Tämä malli ei kuitenkaan ole saavuttanut vielä kovin suurta suosiota ja useimmat esperantistit pitävätkin yhä perinteistä lippua ylikansallisen yhteenkuuluvuuden tai kansainvälisyyden symbolina. Joskus esperantomatkailijat pitävät pientä lippua esillä, jotta muut esperantistit voisivat tunnistaa heidät esperantisteiksi.

Kritiikkiä


Esperanto on saanut vastaansa myös runsaasti kritiikkiä. Suuri osa siitä koskee yleisesti keinotekoisten apukielten tarpeellisuutta ja realiteetteja ja on kohdistettu juuri esperantoon sen suuren käyttäjämäärän ja tunnettuuden vuoksi.
Yksinomaan esperantoa kritisoidaan muun muassa seuraavista syistä:
rumuus – Esperantossa on paljon konsonantteja ja se on saanut suuresti vaikutteita slaavilaisista kielistä, jonka vuoksi se ei ole monien mielestä kaunis kieli, kuten useat romaanisista kielistä enemmän vaikutteita saaneet kansainväliset apukielet. Lisäksi esperanton akkusatiivin päätettä ''-n'', monikon päätettä ''-j'' ja erityisesti niiden yhdistelmää ''-jn'' pidetään visuaalisesti rumina ja hankalina.
eurooppalaisuus – Esperanto perustuu hyvin paljon indoeurooppalaisiin kieliin ja erityisesti sen eurooppalaisiin haaroihin. Tämän vuoksi esimerkiksi monet sen rakenteet ja sanasto ovat hyvin tuttuja eurooppalaisille, mutteivät kuitenkaan esimerkiksi aasialaisille. Monien mukaan kansainvälisen apukielen tulisi olla tässäkin suhteessa kansainvälinen ja tasavertainen, eikä edullinen eurooppalaisille opiskelijoille.
omat kirjaimet – Esperanton kehittämisen aikana sen omat latinalaisesta kirjaimistosta poikkeavat kirjaimet eivät olleet vielä suuri ongelma, mutta erityisesti nykyään niitä pidetään erittäin hankaloittavana tekijänä kommunikoinnissa. Lisäksi ne ovat monien mielestä rumia. Myös kirjaimia vastaavien äänteiden sanotaan olevan hankalia, varsinkin kun soinnillisia äänteitä – joita on melko vaikea erottaa toisistaan – on hyvin paljon.
seksistisyys – Esperanton väitetään usein olevan hyvin seksistinen kieli. Sanoissa ei esimerkiksi yleensä tarvitse ilmaista sen olevan maskuliininen, mutta sen sijaan feminiinisyys pitää ilmaista liitteellä ''-in-''. Esimerkiksi "isä" on esperantoksi ''patro'' ja "äiti" ''patrino''.
akkusatiivi – Esperantossa käytetään akkusatiivia paitsi suoran tekemisen kohteen ilmaisemiseen, myös esimerkiksi ajan tai paikan ilmaisemiseen. Akkusatiivi on hyvin monimuotoinen ja siksi vaikea monille opiskelijoille.
Näiden johdosta esperantolle on syntynyt monia kilpailevia kieliä, joita monet esperantistit ovat siirtyneet käyttämään. Tunnetuimpia näistä ovat esperanton pohjalta syntynyt ido, esperanton naturalistisuudellaan haastava interlingua ja esperanton vastaisenakin esiintynyt fasile.
Kritiikin myötä myös esperanton sisällä on esiintynyt erinäisiä reformoivia suuntauksia, kuten ''riismi'', jossa esperanton persoonapronominit ''li'' (”hän” m.) ja ''ŝi'' (”hän” f.) korvataan yhdellä persoonapronominilla, ''ri''. Riismissä juurisanoilla ei ole oletusarvoisesti mitään sukua, vaan maskuliinisuus tulisi ilmaista jälkiliitteellä ''-iĉ-'', kuten feminiinisyys ilmaistaan jälkiliitteellä ''-in-''. Näin ollen ”isä” olisi esperantoksi ''patriĉo'' ja ”äiti” ''patrino''. Riismi ei ole kuitenkaan saanut suurta suosiota.

Katso myös


lernu!

Lähteet


Viitteet

Yleiset lähteet


Bertilo Wennergren: http://bertilow.com/pmeg/index.html Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko
http://fi.lernu.net/enkonduko/pri_esperanto/historio.php Esperantosta: Historia
http://www.esperanto.net/veb/faq.html Esperanto: Frequently Asked Questions

Aiheesta muualla

Tietoa


http://esperanto.net Esperanto.net – monikielinen tietosivusto esperantosta
http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=ESP Ethnologuen raportti esperantosta
http://www.imdb.com/List?language=Esperanto&&tv=on&&heading=10;Esperanto&&nav=/Sections/Languages/Esperanto/include-titles Elokuvat – Lista kaikista esperantonkielisistä elokuvista iMDB:ssä

Järjestöt


http://www.uea.org/ Universala Esperanto-Asocio (UEA) – Esperanton maailmanliitto
http://www.tejo.org/indexjs.php Tutmonda Esperantista Junulara Organizo (TEJO) – Kansainvälinen Esperanton Nuorisoliitto
http://www.esperanto.fi/ Esperanto-Asocio de Finnlando (EAF) – Suomen Esperantoliitto ry
http://www.esperanto.fi/fejo/ Finnlanda Esperantista Junulara Organizo (FEJO) – Suomen Nuorten Esperantoliitto ry
http://esperanto.org/skolta/eo/index.htm Skolta Esperanto-Ligo

Opiskelu


http://lernu.net lernu! – tietoa esperantosta, historiaa, kirjasto, kursseja, harjoituksia, sanakirjoja, uutisia, pelejä, käyttäjiä, foorumi, chat, viestijärjestelmä, ym. suomeksi ja kymmenillä muilla kielillä.
http://pacujo.net/esperanto/kurssi/ Marko Rauhamaan kurssi
http://www.cursodeesperanto.com.br/bazo/index.html?fi Kurso de Esperanto – ilmainen ja monikielinen opiskeluohjelma, joka on saatavilla myös suomeksi
http://bertilow.com/pmeg/ Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko – esperanton kielioppi kokonaisuudessaan
Stano Marček (suomeksi toim. Tuomo Grundström): ''Esperanto mutkattomasti'' (ISBN 978-80-89312-14-6)
Lars Forsman: ''Egaleco kaj paco per Esperanto'' (ISBN 952-9829-01-9)
J. C. Wells: ''Jen nia mondo'' (ISBN 951-99843-5-6)

Palveluja esperantoksi


http://eo.wiktionary.org Vikivortaro – Wikisanakirja esperantoksi
http://www.tejo.org/ps/ Pasporta Servo – kansainvälinen vieraanvaraisuusverkosto esperantisteille
http://www.radioarkivo.org/ Radio Arkivo – radiolähetyksiä ympäri maailmaa esperantoksi

Kritiikkiä


http://www.rickharrison.com/language/bloated.html Is Esperanto's Vocabulary Bloated?
Luokka:Esperanto
af:Esperanto
als:Esperanto
am:ኤስፔራንቶ
ang:Esperanto
ab:Есперанто
ar:إسبرانتو
an:Esperanto
frp:Èsperanto
ast:Esperanto
ay:Ispirantu aru
az:Esperanto
id:Bahasa Esperanto
ms:Bahasa Esperanto
bm:Esperanto
zh-min-nan:Sè-kài-gí
ba:Эсперанто теле
be:Эсперанта
be-x-old:Эспэранта
bcl:Esperanto
bar:Esperanto
bs:Esperanto
br:Esperanteg
bg:Есперанто
ca:Esperanto
ceb:Esperanto
cv:Эсперанто
cs:Esperanto
cy:Esperanto
da:Esperanto
de:Esperanto
dsb:Esperanto
et:Esperanto
el:Εσπεράντο
en:Esperanto
es:Esperanto
eo:Esperanto
eu:Esperanto
fa:زبان اسپرانتو
hif:Esperanto
fo:Esperanto
fr:Espéranto
fy:Esperanto
ff:Esperanto
ga:Esperanto
gd:Esperanto
gl:Esperanto
ki:Esperanto
got:𐌴𐍃𐍀𐌰𐌹𐍂𐌰𐌽𐍄𐍉
xal:Эсперантин келн
ko:에스페란토
ha:Esperanto
haw:‘Ōlelo Ekepelānako
hy:Էսպերանտո
hi:एस्पेरान्तो
hsb:Esperanto
hr:Esperanto
io:Esperanto
ilo:Esperanto
ia:Esperanto
ie:Esperanto
iu:ᐃᓯᐱᕋᓐᑐ
os:Эсперанто
zu:Isi-Esperanto
is:Esperanto
it:Lingua esperanto
he:אספרנטו
kl:Esperanto
kn:ಎಸ್ಪೆರಾಂಟೊ
ka:ესპერანტო
csb:Esperanto
kk:Эсперанто
rw:Icyesiperanto
rn:Kiseperanto
sw:Kiesperanto
kv:Эсперанто (кыв)
ku:Esperanto
lad:Esperanto
lez:Эсперанто
la:Lingua Esperantica
lv:Esperanto
lb:Esperanto
lt:Esperanto
lij:Esperànto
li:Esperanto
jbo:esperantos
lmo:Lengua esperanto
hu:Eszperantó nyelv
mk:Есперанто
mg:Esperanto
ml:എസ്പെരാന്തോ
mr:एस्पेरांतो
xmf:ესპერანტო
arz:إسبيرانتو
mzn:اسپرانتو
mwl:Speranto
mdf:Эсперанто кяль
mn:Эсперанто
nah:Netēmachīliztlahtōlli
nl:Esperanto
ne:एस्पेरान्तो
ja:エスペラント
ce:Ésperanthoyn mott
no:Esperanto
nn:Esperanto
nrm:Espéraunto
nov:Esperanto
oc:Esperanto
uz:Esperanto
pa:ਏਸਪੇਰਾਨਤੋ
pfl:Eschberando
pnb:اسپرانتو
pms:Lenga esperanto
nds:Esperanto
pl:Esperanto
pt:Esperanto
crh:Esperanto tili
ksh:Esperanto
ro:Esperanto
rm:Esperanto
qu:Esperanto simi
ru:Эсперанто
rue:Есперанто
sah:Эсперанто
se:Esperantogiella
sa:एस्पेरान्तो
sc:Esperanto
sco:Esperanto
sq:Gjuha esperanto
scn:Lingua esperantu
si:එස්පෙරාන්තො
simple:Esperanto
ss:Sí-Speranto
sk:Esperanto
sl:Esperanto
cu:Єспєранто
szl:Esperanto
so:Esberanto
sr:Есперанто
sh:Esperanto
sv:Esperanto
tl:Esperanto
ta:எஸ்பெராண்டோ
tt:Эсперанто
th:ภาษาเอสเปรันโต
vi:Esperanto
tg:Забони эсперанто
tpi:Esperanto
tr:Esperanto
uk:Есперанто
ur:اسپرانٹو
ug:ئېسپېرانتو
za:Esperanto
vec:Esperanto
vo:Sperantapük
fiu-vro:Esperanto kiil
wa:Esperanto
zh-classical:世界語
vls:Esperanto
war:Inesperanto
wo:Esperanto
wuu:世界语
yi:עספעראנטא
yo:Esperanto
zh-yue:世界語
zea:Esperanto
bat-smg:Esperanto
zh:世界语

Eurovision laulukilpailu 2003


Eurovision laulukilpailu 2003 järjestettiin Latvian Riika 24. toukokuuta. Kilpailun juonsivat kaksi Latvian aiempaa euroviisuedustajaa, Marija Naumova ja Renārs Kaupers. Kilpailun voitti Turkki edustaja Sertab Erener kappaleellaan "Everyway That I Can".
Vuoden 2003 Euroviisuissa suurimman kansainvälisen huomion keräsi kuitenkin Venäjän edustaja, kansainvälisesti menestynyt tyttöduo t.A.T.u., joka markkinoi itseään lesboina. Jäsenet Julija Volkova ja Lena Katina paljastivat suunnittelevansa esiintymistä alastomuus ja suudelma, jotta he voittaisivat kilpailut, mutta järjestäjät uhkasivat heitä diskaamisella, minkä vuoksi he joutuivat esiintymään vaatteet päällä. He kuitenkin väittivät harrastaneensa seksiä lavan takana. Yhtye sijoittui kolmanneksi ja Venäjä syytti kilpailun järjestäjiä virheellisestä ääntenlaskennasta. Myöhemmin t.A.T.u. kertoi lesboutensa olleen pelkkä markkinakikka, mutta he toisaalta kommentoivat kilpailujen olevan tarkoitettu pelkille aloittelijoille.
Suomi, Makedonia, Sveitsi, Liettua ja Tanska jättivät kisan väliin edellisvuoden huonoista sijoista johtuen.

Osallistujat

Äänestyskoostumus


Jokainen maa antoi kymmenelle mielestään parhaalle kappaleelle pisteet 12, 10, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1. Tuolloiset säännöt määräsivät, että mikäli maan puhelinverkko kattaa väestöstä yli 80 prosenttia, tulee pisteet päättää puhelinäänestyksellä. Tämän säännön nojalla ainoastaan Venäjä sai käyttää raatia pisteidensä antamiseen. Lisäksi Irlanti ja Bosnia-Hertsegovinassa puhelinäänestys epäonnistui, ja niiden kahden maan pisteet otettiin vararaadilta.

Pistetaulukko


Tummanvihreällä on merkitty kilpailun voittaja Turkki. Se on myös lihavoitu sekä kilpailun muu kärkikymmenikkö (poislukien 4 suurta rahoittajamaata) kursivoitu, koska ne pääsivät ensi vuonna automaattisesti finaaliin. Euroviisujen neljä suurinta rahoittajamaata on merkitty vaaleanvihreällä.

Kartta


Kuva:ESC 2003 Map.svg
Luokka:Eurovision laulukilpailu 2003
az:2003 Avroviziya Mahnı Müsabiqəsi
id:Kontes Lagu Eurovision 2003
bg:Евровизия 2003
ca:Festival de la Cançó d'Eurovisió 2003
da:Eurovision Song Contest 2003
de:Eurovision Song Contest 2003
et:2003. aasta Eurovisiooni lauluvõistlus
el:Διαγωνισμός Τραγουδιού Eurovision 2003
en:Eurovision Song Contest 2003
es:Festival de la Canción de Eurovisión 2003
eo:Eŭrovido-Kantokonkurso 2003
fr:Concours Eurovision de la chanson 2003
hr:Pjesma Eurovizije 2003.
it:Eurovision Song Contest 2003
he:אירוויזיון 2003
ka:ევროვიზიის სიმღერის კონკურსი 2003
ky:Еврокөрүнүү ыр сынагы 2003
lv:2003. gada Eirovīzijas dziesmu konkurss
lb:Eurovision Song Contest 2003
lt:Eurovizijos dainų konkursas 2003
hu:2003-as Eurovíziós Dalfesztivál
mk:Евровизија 2003
nl:Eurovisiesongfestival 2003
ja:ユーロビジョン・ソング・コンテスト2003
no:Eurovision Song Contest 2003
nn:Eurovision Song Contest 2003
pl:Konkurs Piosenki Eurowizji 2003
pt:Festival Eurovisão da Canção 2003
ro:Concursul Muzical Eurovision 2003
ru:Конкурс песни Евровидение 2003
sl:Pesem Evrovizije 2003
sr:Песма Евровизије 2003.
sv:Eurovision Song Contest 2003
tr:2003 Eurovision Şarkı Yarışması
uk:Пісенний конкурс Євробачення 2003
zh:2003年歐洲歌唱大賽

Elokuu


Kuva:Les Très Riches Heures du duc de Berry aout.jpgn kuvitusta elokuun kohdalla.]]
Elokuu on kesän viimeinen ja vuoden kahdeksas kuukausi. Suomenkielisen nimensä se on saanut elonkorjuusta eli viljan keräämisestä pelloilta. Elokuussa on 31 päivää. Suomessa elokuu on etelässä sekä pohjoisessa pimenevien öiden, lämpimien säiden ja sadonkorjuun aikaa. Yleensä elokuun lopulla voi jo pohjoisessa nähdä luonnossa merkkejä alkavasta syksystä. Koululaisten kesäloma päättyy elokuun puolivälin tienoilla.
Elokuun sai latinankielisen nimensä ''Augustus'' Rooman valtakunta ensimmäisen keisarin Augustus mukaan. Ennen muutosta kuukauden nimi oli ''Sextilis'', joka viittasi siihen, että se oli ollut vuoden kuudes kuukausi, ennen kuin Julius Caesar siirsi vuodenvaihteen maaliskuun alusta tammikuun alkuun.
Elokuun keskilämpötilat vaihtelevat eri puolella Suomea. Vantaalla elokuun keskilämpötila on noin +16 astetta, Lahdessa noin +15 astetta, Tampereella noin +15 astetta, Kuopiossa noin +14 astetta, Oulussa noin +13,5 astetta ja Sodankylässä noin +10 astetta. Elokuu on vuoden toiseksi lämpimin kuukausi heinäkuun jälkeen. Heinä-elokuun vaihde on Suomessa vuoden lämpimintä aikaa. Etelä-Suomessa elokuussa päivälämpötilat vaihtelevat normaalisti 20 asteen molemmin puolin, helteen todennäköisyys kuitenkin vähenee kuun loppua kohti. Pohjois-Suomessa taas lämpötilat kieppuvat noin 15–20 asteessa.
Elokuun alku on Suomessa vielä hyvin lämmintä, helteitä esiintyy yleisesti. Elokuu on vuoden toiseksi lämpimin kuukausi heinäkuun jälkeen. Kuun loppua kohden hellepäivien todennäköisyys vähenee paljon, vaikkakin säät pysyvät koko kuukauden ajan kesäisen lämpiminä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa elokuun ensimmäisellä puoliskolla tyypillinen päivälämpötila vaihtelee 19 ja 25 asteen välillä, kuun lopulla 16 ja 23 asteen välillä. Elokuun alkupuolella etenkin öiden lämpötilat voivat olla korkeita. Elokuun alussa sademäärät ovat koko Suomessa huipussaan, mutta myöhemmin syksyllä syys-lokakuussa päästään yleisesti lähes samaan. Myöhemmin syksyllä sateet tosin ovat pitkäkestoisempia kuin elokuussa, ja taivas jatkuvasti pilvien peitossa. Elokuun alkupuolella runsaimmat sateet ovat tavallisimmin konvektiivisia kuurosateita, samaan tapaan kuin heinäkuullakin, mutta jo kuun lopulla enimmäkseen pitkäkestoisia matalapaineiden tuomia sateita. Elokuu on parasta marjastusaikaa. Ensimmäiset kantarellit ilmaantuvat metsiin elokuun alussa, tattien ja rouskujen aika alkaa vasta kuun lopulla. Päivätkin alkavat jo selvästi lyhetä, vaikka ne ovat vielä melko pitkiä ja Lapissa on valoisaa öisinkin, mutta ei enää yöttömiä öitä. Etelä-Suomessa on jo selvästi pimeät, tosin lämpimät yöt.

Viitteet


Luokka:Elokuu
af:Augustus
als:August
am:ኦገስት
ang:Ƿēodmōnaþ
ab:Нанҳәа
ar:أغسطس
an:Agosto
arc:ܐܒ
frp:Oût
ast:Agostu
gn:Jasypoapy
ay:Thaya phaxsi
az:Avqust
id:Agustus
ms:Ogos
bn:আগস্ট
zh-min-nan:8 goe̍h
jv:Agustus
su:Agustus
ba:Август (Урағай)
be:Жнівень
be-x-old:Жнівень
bh:अगस्त
bcl:Agosto
bar:August
bs:August
br:Eost
bg:Август
bxr:8 һар
ca:Agost
ceb:Agosto
cv:Çурла уйăхĕ
cs:Srpen
co:Aostu
cy:Awst
da:August
de:August
dv:އޮގަސްޓު
dsb:Jacmjeński
et:August
el:Αύγουστος
eml:Agòst
en:August
myv:Умарьков
es:Agosto
eo:Aŭgusto
ext:Agostu
eu:Abuztu
ee:Dasiamime
fa:اوت
hif:August
fo:August
fr:Août
fy:Augustus
fur:Avost
ga:An Lúnasa
gv:Luanistyn
gag:Harman ay
gd:An Lùnastal
gl:Agosto
gan:八月
gu:ઓગસ્ટ
got:𐌰𐍃𐌰𐌽𐌼𐌴𐌽𐍉𐌸𐍃
xal:Ноха сар
ko:8월
haw:‘Aukake
hy:Օգոստոս
hi:अगस्त
hsb:Awgust
hr:Kolovoz
io:Agosto
ig:August
ilo:Agosto
ia:Augusto
ie:August
iu:ᐊᐅᒍᔅ
os:Август
xh:Eyethupha
is:Ágúst
it:Agosto
he:אוגוסט
kl:Aggusti
kn:ಆಗಸ್ಟ್
pam:Agostu
ka:აგვისტო
csb:Zélnik
kk:Тамыз
kw:Mis Est
rw:Kanama
ky:Август
mrj:Август
sw:Agosti
kv:Моз тӧлысь
ht:Out
ku:Gelawêj (meh)
lad:Ogusto
lbe:Август
lez:Пахун
lo:ສິງຫາ
la:Sextilis
ltg:Labeibys mieness
lv:Augusts
lb:August
lt:Rugpjūtis
lij:Agosto
li:Augustus (maond)
ln:Sánzá ya mwambe
lmo:Agost
hu:Augusztus
mk:Август
mg:Aogositra
ml:ഓഗസ്റ്റ്
mt:Awwissu
mi:Here-turi-kōkā
mr:ऑगस्ट महिना
xmf:მარაშინათუთა
arz:اغسطس
koi:Август
mdf:Сёроньков
my:ဩဂုတ်
nah:Ic chicuēyi mētztli
nl:Augustus (maand)
nds-nl:Augustus
ne:अगस्ट
new:अगस्ट
ja:8月
nap:Aùsto
ce:Эгиш бутт
pih:Orgas
no:August
nn:August
nrm:Août
nov:Auguste
oc:Agost
mhr:Сорла
or:ଅଗଷ୍ଟ
uz:Avgust
pa:ਅਗਸਤ
pag:August
pnb:اگست
km:ខែសីហា
nds:August
pl:Sierpień
pnt:Αλωνάρτς
pt:Agosto
ksh:Aujuss
ro:August
qu:Chakra yapuy killa
ru:Август
rue:Авґуст
sah:Атырдьах ыйа
se:Borgemánnu
sc:Austu
sco:August
nso:Phato
sq:Gushti
scn:Austu
si:අගෝස්තු
simple:August
ss:ÍNgci
sk:August
sl:Avgust
szl:Śyrpjyń
so:Agoosto
ckb:ئاب
sr:Август
sh:August (mjesec)
sv:Augusti
tl:Agosto
ta:ஆகஸ்டு
kab:Ɣuct
roa-tara:Aguste
te:ఆగష్టు
tet:Agostu
th:สิงหาคม
vi:Tháng tám
tg:Август
tpi:Ogas
tr:Ağustos
tk:Awgust
tum:Ogasiti
tw:Ɔsannaa
udm:Гудырикошкон
uk:Серпень
ur:اگست
vec:Agosto
vep:Eloku
vo:Gustul
fiu-vro:Põimukuu
wa:Awousse
vls:Ogustus
war:Agosto
wo:Waxset
ts:Mhawuri
yi:אויגוסט
yo:Oṣù Kẹjọ
zh-yue:8月
diq:Tebaxe
bat-smg:Rogpjūtis
zh:8月

Eno


Eno on Luettelo Suomen entisistä kunnista ja nykyisin Joensuun kaupunkiin kuuluva taajama Pohjois-Karjalan maakunta. Eno yhdistyi Joensuun ja Pyhäselkä kanssa vuoden 2009 alussa muodostaen uuden Joensuun kaupungin, jossa on noin 72&nbsp;000 asukasta.
Enossa on kaksi taajamaa, 2&nbsp;182 asukkaan Enon kirkonkylä ja 1&nbsp;375 asukkaan teollisuuskeskus Uimaharju. Koko kunnan väkiluku oli vuoden 2008 lopussa 6&nbsp;508. Enon kirkonkylästä Joensuun keskustaan on matkaa 36 kilometriä.

Historia


Enon alueelta on löydetty esihistoriallisia ja kivikautisia asuinpaikkoja, mutta varhaisimmat muistiin merkitut tiedot asutuksesta ovat vuodelta 1500, Novgorodin tasavalta Vatjan viidennes verokirjasta. Tuolloin asutusta oli Enonkylän, Kuusjärven, Luhtapohjan, Löytöjärven, Nesterinsaaren (nykyisen Enon kirkonkylän alue) ja Revonkylän kylissä. Monet kylät autioituivat, mutta asutus palasi niihin vuosien 1656–1658 ruptuurisodan jälkeen. Lauri Nuutinen vuonna 1743 tekemä Suomen ensimmäinen tunnettu järvenlasku, joka kuivatti Sarvinki sijainneen Alimmaisen Sarvinginjärven, on esimerkki maanviljelystä edistämään tarkoitetuista keinoista 1700-luvulla.
Eno kuului vuoteen 1858 saakka laajaan Ilomantsin pitäjään, ja Enonkylä oli sen pohjoisosien keskus. Vuonna 1856 Eno erotettiin keisarin päätöksellä Ilomantsin käräjäkunnasta ja muodostettiin uusi Enon käräjäkunta. Seurakunnallinen ero Ilomantsista toteutui vuonna 1857, jolloin Enon kappeliseurakunta muodostettiin itsenäinen kirkkoherrakunta senaatin päätöksellä. Kuntahallinnon perustaminen oli hidasta, mutta viimein vuonna 1871 perustettiin "kuntahallitus" kuvernöörin päätöksellä. Kunnanvaltuuston perustamistakin yritettiin vuosina 1909–1913, mutta yritykset kaatuivat äänestyksissä.
Enon ensimmäiset kunnallisvaalit pidettiin 15.–16. heinäkuuta 1918 ja kunnanvaltuusto kokoontui ensimmäisen kerran 24. elokuuta samana vuonna. Tuolloin äänioikeutettuja oli 3&nbsp;693, mutta äänestysprosentti oli vain 5,6. Oikeistolaiset saivat 18:sta valtuustopaikasta 15. Vuonna 1920 äänestysprosentti oli jo 40 ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue:stä tuli suurin puolue yli 65 prosentin ääniosuudella. Vuoteen 1925 asti vaaleja järjestettiin vuosittain, kulloinkin vaihtui kolmasosa valtuustosta. 1930-luvulla Lapuan liike näkyi myös Enossa. Vuonna 1930 kunnanvaltuuston puheenjohtajaa Emil Sutista uhkailtiin ja vuonna 1935 Luhtapohjan työväenyhdistyksen talo yritettiin räjäyttää. 1930-luvulla poliittinen rikkonaisuus näkyi myös siinä, että suuret puolueet menettivät kannatustaan pienemmille ryhmittymille.
Ensimmäinen kunnantalo, kunnantupa rakennettiin vuosina 1897–1899. Uutta kunnantaloa ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 1918. Vanhasta lastenkodista kunnostettiin kuitenkin kunnantalo 1920-luvulla. Kunnantalossa istuttiin käräjät ja pidettiin kutsunnat. Vuonna 1944 valtuustoon toimitettiin luonnos uudesta kunnantalosta, mutta sitä pidettiin liian pienenä. Lopulta vuonna 1955 uuden palolaitoksen yhteyteen rakennettu kunnantalo vihittiin käyttöön.
Enossa toimi Suomen pienin kunnallinen liikennelaitos. Se syntyi vuonna 1953 koululaisten kuljetustarpeesta, mutta lakkautettiin kesäkuussa 2005 kannattamattomana.
Enoon sijoitettiin viime sotien jälkeen Pälkjärvi siirtoväkeä.

Kuntaliitos


Enon kunnanvaltuusto päätti 29. tammikuuta 2007 osallistua Joensuun seudun kuntaliitosselvitykseen. 27. elokuuta 2007 valtuusto hyväksyi yksimielisesti Joensuun kaupungin sekä Enon, Kontiolahden, Polvijärven ja Pyhäselän kuntien yhdistymisselvityksen loppuraportin ja päätti jatkaa kuntaliitosselvitystä toiseen vaiheeseen. Toinen vaihe alkoi 7. syyskuuta 2007, ja sinne jatkoivat Joensuun kaupunki sekä Enon ja Pyhäselän kunnat, Kontiolahden ja Polvijärven kuntien jättäytyessä pois. Kuntaliitoshankkeen selvitystoimikunta hyväksyi 18.10.2007 toiseen vaiheeseen jatkaneiden kuntien hallinnon ja palvelujen järjestämissopimuksen sekä järjestämissuunnitelman kuntien käsiteltäväksi.
17. joulukuuta 2007 Enon kunnanvaltuusto päätti yksimielisesti yhdistyä Joensuun ja Pyhäselän kanssa muodostaen uuden Joensuun kaupungin, jossa on noin 72&nbsp;000 asukasta. Kuntaliitos astui voimaan vuoden 2009 alusta.

Väestö

Väkiluvun kehitys


Ensimmäiset tiedot Enon väkiluvusta löytyvät Ilomantsin seurakunnan kirkonkirjoista, joita kirkkoherrat määrättiin pitämään jo 1600-luvulla. Enon kappelin kirkonkirjat alkavat vuodesta 1797, mutta vuosilta 1781–1794 on säilynyt kappelin matkapäiväkirja, johon on merkitty kastetut, kuolleet ja vihityt. Vuosisadan vaihteessa enolaisia oli 1&nbsp;580. Vuonna 1860 enolaisia oli jo 3&nbsp;927.
Vuonna 1867 Enossa oli 4&nbsp;111 asukasta, mutta seuraavan vuoden nälänhätä ja taudit laskivat väkilukua 690 hengellä yhdessä vuodessa. Nälkävuotta edeltänyt väkimäärä saavutettiin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1876 Enossa oli 4&nbsp;186 asukasta. Väkiluku kasvoi 1920-luvun lopulle asti. Vuonna 1889 Enossa oli 5&nbsp;055 asukasta, ja vuonna 1903 jo 6&nbsp;073 asukasta. Vuonna 1920 Enossa oli 7&nbsp;503 asukasta.
1930-luvulla Enon väkiluku pysyi lähes muuttumattomana. Talvisota jälkeen vuonna 1940 Enon väkiluku oli 9&nbsp;514, josta karjalaista siirtoväkeä oli 446 henkeä. Karjalaisten palattua kotiseudulleen väkiluku laski 9&nbsp;293 henkeen vuonna 1944, kunnes lähti Jatkosota jälkeen jälleen nousuun, sekä Enoon asutettujen karjalaisten että voimakkaan syntyvyyden takia. Kymmenentuhannen asukkaan raja rikkoutui vuonna 1946 (10&nbsp;286 asukasta) ja yhdentoistatuhannen asukkaan raja vuonna 1951 (11&nbsp;234). Enimmillään kunnan väkiluku oli vuonna 1958, jolloin kunnassa oli 12&nbsp;043 asukasta.
Muuttoliike ja vähentynyt syntyvyys käänsivät väkiluvun laskuun. Vuonna 1960 Enossa oli 11&nbsp;422 asukasta, ja vuonna 1968 enää 10&nbsp;868 asukasta. Vuonna 1980 kunnassa oli 8&nbsp;754 asukasta. Vuonna 1990 asukkaita oli 7&nbsp;689, ja vuosituhannen vaihteessa 7&nbsp;116. Enon yhdistyessä Joensuuhun sen väkiluku oli 6&nbsp;508.

Työttömyys


Vuonna 1990 työttömyys osuus työvoimasta oli Enossa 9,4 %. Suomen 1990-luvun alun lama jälkeen vuonna 1995 Enon työttömyysaste oli peräti 28,3 %, mikä oli Pohjois-Karjalan suurin työttömyysaste. Sen jälkeen työttömyysaste pääasiassa laski, vuonna 2000 se oli 24,1 %, vuonna 2005 20,2 % ja vuonna 2006 enää 17,5 %. Enon työttömyysaste oli koko vertailujaksolla suurempi kuin Pohjois-Karjalassa keskimäärin.

Elinkeinoelämä


1800-luvulla elanto saatiin usemmin kaskiviljelystä. 1870-luvulta alkaen kaskenpolttoa pyrittiin rajoittamaan ja vähitellen siirryttiin rehunviljelyyn ja enenevissä määrin myös karjanhoitoon. Kalastus on Enossa ollut merkittävämpi elannonlähde kuin metsästys.
Teollisuus tulo Enoon perustui Pielisjoki koskiin ja hyviin uittoreitteihin. Aluksi kukin metsäyhtiö uitti omat puunsa ja rakensi omat uittolaitteistonsa. Vuonna 1873 annettiin asetus metsätuotteiden lauttaamisesta (uitosta) ja Pielisjoen lauttaussääntö vahvistettiin vuonna 1880. Uittomäärät kasvoivat ja Pielisjoen lisäksi myös mm. siihen laskeva Koitajoki oli tärkeä uittoväylä. Koitajoen suulle Rahkeenniemeen rakennettiin vuonna 1911 kaksiaukkoinen erottelu. Rahkeen erottelua laajennettiin ja uusittiin useita kertoja, viimeisimmän kerran vuosina 1946–1947, kunnes lopulta Pamilon väylän valmistuminen teki sen tarpeettomaksi.
Vuonna 1897 perustettiin Kaltimon Puuhiomo Osakeyhtiö ja rakennettiin pahvitehdas Keski-Kaltimon alapuolelle, nykyisen Kanavarannan kohdalle. Vuonna 1916 Kaltimon Puuhiomo myytiin Kaukas ja myöhemmin se fuusioitiin Kaukaaseen. Vuonna 1952 yhtiö päätti rakentaa Kaltimon voimalaitos ja räjäyttää tehtaan. Pielisjoen rannalla on sijainnut myös lukuisia sahoja.
Nykyään teollisuus on keskittynyt Uimaharjuun. Enon suurimmat yksityiset työllistäjät olivat Stora Enson Enocellin sellutehdas ja tehtaan yhteydessä toimiva Uimaharjun saha. Vuonna 2004 Enon 2&nbsp;182 työllistetystä työntekijästä 8,9 % työskenteli alkutuotannossa, 37,6 % jalostuksessa ja 51,6 % palveluissa.

Nähtävyydet

Luonnonnähtävyyksiä


Kuva:Helvetinportti.jpg
Ahveninen on tunnettu kauniista maisemistaan ja hiekkarannoistaan. Ahvenisella ei ole varsinaista leirintäaluetta, mutta sen rannat ovat suosittuja leiriytymispaikkoja. Ahvenisen maisemia voi ihailla Ahvenisen sillalta.
Helvetinportti on kalliojyrkänne, josta aukeaa näkymä suolammelle. Polku kulkee kalliolla seuraten alhaalla olevaa puroa, jonka toisella puolellakin kalliot nousevat paikoitellen lähes kohtisuoraan ylös.
Herajoen ja Herajärven alue on Kolin kansallispuistoon kuuluvaa Enon puoleista aluetta. Kolin kansallispuisto on Natura 2000 -kohde.
Kalliolammen metsä on valtakunnallisesti merkittävä vanhojen metsien alue, jossa on laajoja Boreaalinen luonnonmetsä alueita sekä lähteitä ja lähdesoita. Kalliolammen metsä on Natura 2000 -kohde.
Kolvananuuro on maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti erittäin arvokas rotkolaakso. Alueella on monia eri suojeluohjelmiin kuuluvia osia ja se on myös geologia mielenkiintoinen. Kolvananuuro on Natura 2000 -kohde.
Enon alueella kulkee myös luonto- ja retkipolkuja, kuten Karjalan kierros, Ala-Koitajoen erä- ja retkeilyreitti, Kolvananuuron luontopolku sekä Kolinpolku.

Historiallisia nähtävyyksiä


Kuva:Church of Eno.jpg
Enon kirkko on vuosina 1816–1818 rakennettu puukirkko.
Rahkeen ja Kaltimonjärven lentoturmien muistomerkit ovat paikoilla, joille pommikoneet DN-53 ja DN-65 putosivat 19.2.1943.
Törnin–Männistön asekätkö on mielenkiintoinen pohjoiskarjalainen matkailunähtävyys Suomen sotahistoriasta kiinnostuneille. Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni ja hänen komppaniansa asealiupseeri, alikersantti Arvo Männistö rakensivat kätkön kalliohalkeamaan vuonna 1944. Kuuluisin kätkössä ollut esine on presidentti Mauno Koiviston käyttämä pikakivääri.
Uimaharjun rautatieasema on Museoviraston suojeluohjelmassa. Rautatieaseman seutu ja sitä ympäröivä puisto edustavat ainutlaatuista julkista arkkitehtuuria.
Vornan tie rakennuttivat venäläiset pikkuvihan aikana 1741–1743. Tien varrella sodittiin Suomen sota yhteydessä vuonna 1808 ja se liittyy maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti vahvistettuun suojelualueeseen. Vornan tie hyväksyttiin museotieksi vuonna 1982.
Kaltimon pahvitehdas (1897–1953) tehdasperinnepolku sijaitsee entisen pahvitehtaan ympäristössä, Enon rautatieaseman lähellä. Itse tehtaasta on jäljellä enää rapistuva verstasrakennus. Polku syntyi Enon kansalaisopiston tehdasperinnepiirissä, ja polku valmistui 1990-luvun alussa.

Kylät


Kuva:Louhitalo.jpg
Kahden päätaajaman, Enon kirkonkylän ja Uimaharjun, lisäksi Enossa on useita kyliä. Suurimpia näistä ovat Louhiojan ja Ukkolan kylät.
Kyläyhdistykset toimivat seuraavilla kylillä: Ahveninen, Karhunsalo, Kuisma-Majoinvaara, Louhioja, Luhtapohja-Palovaara, Paukkaja, Revonkylä, Sarvinki-Pirttivaara, Siikavaara-Savivaara-Pahkavaara ja Ukkola.

Uraanivaltaukset


Enon Paukkajavaarassa on toiminut pieni uraanikaivos, jossa tehtiin koelouhintaa. Toiminta päättyi sittemmin kannattamattomana. Enon alueella saattaa kuitenkin olla uraanin esiintyminen, jotka riittäisivät kannattavaan uraanin tuotantoon. Viime aikoina alueella on tehty uraanin etsintää.
Kauppa- ja teollisuusministeriö teki päätöksen uraanivaltauksesta Enon ja Kontiolahti rajalle 10.10.2006. Päätös antaa ranskalaiselle Cogema-yhtiölle (Compagnic Générale des Matières Nucléaires, nykyisin Areva) oikeuden uraanin ja muiden malmien etsintään. Päätös ei oikeuta koelouhintaan tai koerikastukseen. Valtaus on voimassa 5 vuotta. Yhtiö sai Enossa ja Kontiolahdella valtausoikeudet 18 alueeseen. Niiden kokonaispinta-ala on noin 1&nbsp;500 hehtaaria. Valtausalueilta etsitään uraania ja toriumia.

Ystävyyskunnat


Enon ystävyyskunta Ruotsissa oli Kinda. Kinda sijaitsee eteläisessä Itä-Götanmaan lääni ja siellä on noin 10&nbsp;000 asukasta. Ystävyyskuntatoiminta alkoi 1940-luvulla kummikuntatoiminnasta. Kinda avusti Enoa rahallisesti Kaltimon terveystalon rakentamisessa. Lähin kaupunki Kindasta on Linköping, joka on Joensuun ystävyyskaupunki.

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.jns.fi/eno Joensuun kaupunki: Eno
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=65715&lan=FI Pohjois-Karjalan ympäristokeskus: Kalliolammen metsä
http://www.vaellus.info/reittihaku.php?kunta=Eno Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas: Enon alueella kulkevat vaellusreitit
Luokka:Eno
ca:Eno (Finlàndia)
de:Eno (Finnland)
et:Eno vald
en:Eno, Finland
eo:Eno (Finnlando)
fr:Eno
it:Eno (Finlandia)
nl:Eno (Finland)
ja:エノ
ro:Eno, Finlanda
se:Eno
sv:Eno

Eurooppa


Eurooppa on maanosa, jota rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Ural (vuoristo) ja Ural (joki) idässä, Kaspianmeri, Kaukasusvuoret ja Mustameri kaakossa sekä Välimeri etelässä. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa laajan Euraasian manner, jonka läntisen viidenneksen se käsittää. Pinta-alaltaan (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, joten se on asukasluvultaan kolmanneksi suurin maanosa Aasian ja Afrikka jälkeen. Euroopassa on 50 valtiota.

Nimen alkuperä


Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin Kreikkalainen mytologia prinsessa Europa (mytologia), joka joutui härän hahmon ottaneen Zeus sieppaamaksi. Toisen teorian mukaan nimi tulee foinikialaiset auringonlaskua merkitsevästä sanasta ''ereb''.

Euroopan määritelmä


Usein Euroopalle piirretään useita erilaisia rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri Eurooppaa, jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Keskiajalla Don-jokea pidettiin yleisesti Euroopan itärajana. Ural-vuoristoa on pidetty maanosien rajana 1500-luvulta lähtien, jolloin se oli myös Venäjän itärajana. Käsitykset siitä, missä kohdassa Euroopan kaakkoisraja kulkee Mustameri ja Kaspianmeri välillä, ovat myöhemminkin olleet vakiintumattomia ja vaihdelleet myös poliittisista syistä. Nykyisin rajan katsotaan tässä kohdassa tavallisimmin kulkevan Kaukasus-vuoristossa Venäjän etelärajan kohdalla tai lähellä sitä, jolloin Georgia, Armenia ja Azerbaidžan luetaan Aasiaan kuuluviksi. Kun viimeksi mainitut kuuluivat vielä Neuvostoliittoon, ne luettiin kuitenkin toisinaan Eurooppaan kuuluviksi ja maanosien rajan katsottiin kulkevan Neuvostoliiton silloista etelärajaa Kaspianmereen saakka. Toisinaan kuitenkin Kaukasiaa on kokonaisuudessaan pidetty Aasiaan kuuluvana ja maanosien rajan katsottu kulkevan Asovanmeri perukasta Volgan suulle.
Kaikki nykyisen maantieteellisen määritelmän mukaiset Euroopan maat ovat Valko-Venäjää ja Vatikaanivaltiota lukuun ottamatta jäseninä laajassa Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestössä, Euroopan neuvostossa, johon kuuluvat myös tavallisesti Aasian puolelle luetut Georgia, Armenia ja Azerbaidžan.
Nykyään termiä ''Eurooppa'' käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 27 maata (joista Kyproksen tasavalta kuuluu maantieteellisesti Aasiaan). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä, ja useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut tulevaisuudessa. EU-keskeisen käytännön perusteella esimerkiksi Suomi ja Ruotsi eivät ole kuuluneet Eurooppaan ennen vuotta 1995, eivätkä Norja tai Sveitsi ole siihen koskaan kuuluneet. Talouspoliittisena käsitteenä Euroopalla voidaan tarkoittaa myös Euroopan talousaluetta, johon kuuluvat EU-maiden lisäksi Norja, Islanti, ja Liechtenstein.
Tiedosto:Europe countries map en.png
Euroopan alaryhmittymiä:
Euroopan neuvosto
Euroopan talousalue
Euroopan unioni
Schengen-alue
Euroalue
Fennoskandia
Balkan
Baltian maat
Benelux
Britteinsaaret
Keski-Eurooppa
Itä-Eurooppa
Pohjois-Eurooppa
Etelä-Eurooppa
Länsi-Eurooppa
Iberian niemimaa
Pohjoismaat
Skandinavia
Visegrád-ryhmä

Historia


Euroopan kulttuuriperintö pohjautuu etenkin antiikin Kreikkaan, Rooman valtakuntaan ja Lähi-idästä tulleeseen kristinuskoon.
1400-luku lähtien eurooppalaiset valtakunnat, erityisesti Espanja (aiemmin Kastilia), Portugali sekä myöhemmin Alankomaat, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta (aiemmin Englanti) rakensivat suuria kolonialismi imperiumeja Afrikkaan, Pohjois-Amerikka ja Etelä-Amerikkaan sekä Aasiaan.
Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 1700-luku lopulla ja kiihdytti osaltaan raaka-aineiden ja markkina-alueiden kysyntää.
Merkittävä vaihe Euroopan historiassa on myös Toinen maailmansota jälkeen vallinnut poliittinen tila. Kylmä sota aikana Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: Sosialismi valtioihin Itä-Eurooppa ja Kapitalismi valtioihin Länsi-Eurooppa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.

Maantiede


Tiedosto:Europe topography map en.png kartta]]
:''Pääartikkeli: Euroopan maantiede''
Eurooppa on oikeastaan vain ryhmä Euraasian läntisiä niemimaita, joita ovat Itämeri erottamat Fennoskandia ja Keski-Eurooppa sekä jälkimmäisestä pohjoiseen erkanevat Bretagnen niemimaa ja Jyllanti sekä etelään Välimereen erkanevat Iberian niemimaa, Italia ja Balkan<ref>
</ref>. Venäjälle tultaessa niemimaa levenee, kunnes se kohtaa Aasian rajan Uralvuorilla.
Euroopan pinnanmuodot vaihtelevat paljon pienillä etäisyyksillä. Eteläosassa on useita vuoristoja, merkittävimpinä Alpit, Pyreneet, Karpaatit ja Kaukasus Aasian rajan tuntumassa. Pohjoisessa on laaja ja alava Pohjois-Euroopan tasanko, ja vuoristoja on Skotlanti sekä Skandit Skandinaviassa. Euroopan alueella sijaitsee useita suuria saaria, kuten Iso-Britannia (saari), Islanti ja Irlanti (saari).

Maantieteellisiä ääripäitä


korkein vuori: näkökulmasta riippuen Mont Blanc (4&nbsp;808 m) tai Elbrus (5&nbsp;642 m)
suurin järvi: Kaspianmeri, kokonaan Euroopassa sijaitsevista Laatokka
pisin joki: Volga (3&nbsp;685 km)
suurin saari: Iso-Britannia (saari) (219&nbsp;000 km²)
mantereen ääripisteet: Nordkinn, Norja (71°8' N), Cabo da Roca, Portugali (9°31' W), Punta Marroqui, Espanja (36°0' N), Ural (vuoristo) pohjoisosa (n. 63° E)

Ilmasto ja kasvillisuus


Euroopan eteläosat kuuluvat subtrooppinen vyöhyke ilmastovyöhykkeeseen, mutta suurin osa kuuluu lauhkea vyöhyke. Vain kaikkein pohjoisimmat osat kuuluvat kylmä vyöhyke. Euroopassa, kuten muuallakin maapallolla paikallinen kasvillisuus on määräytynyt lämpötilan ja sateisuuden mukaan. Euroopassa on Golf-virran lämmittävän voiman ansiosta euroopassa kasvaa lauhkeita metsiä samoilla leveyspiireillä, missä muuaalla maapallolla on puutonta tundraa. Euroopan pohjoisosissa, Jäämeren rannikolla maasto on puutonta ja vähäisen haihtumisen takia hyvin soista tundraa. Tyypillisiä alueen kasvilajeja ovat runsailla soilla kasvava tupasvilla ja rahkasammal, sekä yleisesti kaikkialla Pohjois-Euroopan tundralla kasvavat vaivaiskoivu ja variksenmarja. Euroopan tundraseuiduilla talvet ovat kylmiä, ja yhtämittaiset pakkasjaksot kestävät yleensä lokakuulta huhtikuulle. Kesät ovat lyhyitä ja helteitä saadaan pari kertaa kymmenessä vuodessa. Europpan tundraseuduilla sateet painottuvat loppukesään.
Etelämpänä saavutaan metsänrajalle, mistä alkaa pohjoinen havumetsävyöhyke, taiga. Skandinaviassa metsänrajan muodostaa tunturikoivu noin 70-71 leveyspiirillä, Venäjällä sen muodostaa lähinnä mänty. Etelämpänä Skandinaviassa ensin mänty syrjäyttää koivut kanssa tunturikoivun noin 69 leveyspiirien tienoilla, ja edelleen etelämpänä Metsäkuusi yleistyy ajaen männyn kokonaan karuimmille kasvupaikoille noin 65. leveyspiirin tienoilla. Näillä seuduin kasvillisuus on havumetsävyöhykettä tyypillisimmillään: kuusi-koivumetsiä rehevillä mailla ja männiköitä kuivilla mailla. Kaikkein kosteimmilla mailla on kuitenkin yleisesti turvesoita, tyypillisesti Neva_(suotyyppi). Sama kasvillisuustyyppi jatkuu näiltä seuduilta vielä pitkälle etelään, noin 60. leveyspiirille saakka. Kuitenkin havumetsävyöhykkeen etelä-osissa, noin 61.leveyspiirin eteläpuolella pohjoistyyppiset lehtoalueet yleistyvät huomattavasti rehevillä mailla. Näissä lehdoissa pääpuulajit ovat yleensä kuusta, haapaa ja koivua, kuitenkin aluskasvillisuudessa on yleisesti vaateliaita lajeja, kuten valkovuokkoa. Myös suotyypit ovat havumetsävyöhykkeen eteläosissa keidassoita pohjoisempien alueiden nevojen sijaan. Pohjois-Euroopan havumetsät kasvavat alueella jonka kesät vaihtelevat viileästä kuumaan vuodesta riippuen, ja talvet ovat pääsääntöisesti kylmiä ja lumisia. Sateiden painopiste painottuu voimakkaammin kesästä syksyyn, mitä etelämpänä havumetsävyöhykettä ollaan. Tuulisinta on loppusyksystä ja alkutalvesta.
60. leveyspiirin eteläpuolella taiga alkaa Euroopassa vaihettua ensin sekametsiksi, lopulta paljon etelämpänä Keski-Euroopalle tyypillisiksi lehtimetsä, idässä myös aroiksi. Sekametsien piirteitä alkaa näkyä pohjoisesta etelään tultaessa Suomen etelä-ja lounaisrannikolla, Tukholman seudulla Ruotsissa, Norjassa taas jo niinkin pohjoisessa kuin Trondheim, mikä johtuu Golfvirta lämmittävästä vaikutuksesta. Selvin merkki sekametsävyöhykkeen läheisyydestä näkyy Etelä-Suomessa esimerkiksi runsaasta lehti-ja sekametsille tyypillisestä kevätaspektista valkovuokkoineen. Sekametsäalue eli hemiboreaalinen vyöhyke ulottuu noin 60. leveyspiiriltä 55. leveyspiirille, eli tämän kasvillisuustyypin pääaluetta ovat Etelä-Ruotsi, Etelä-Norja, Baltian maat, osa Valko-Venäjää ja osa Venäjää. Tyypillisesti sekametsissä on sekä taigan että lauhkeiden lehtimetsien piirteitä. Rehevillä mailla vallitsevat tyypillisesti kuusi- ja lehtipuuvaltaiset sekametsät, joissa kuusien rinnalla kasvaa runsaasti koivua, haapaa, pihlajat, raitaa, vaahteraa, tammi, lehmusta, Jalavat ja euroopanpähkinäpensas. Metsätyypit ovat lähinnä lehtomaisia kankaita. Lännessä, kuten Etelä-Ruotsissa kasvaa myös pyökkiä. Karuilla seuduilla on lähinnä männiköitä, kuten taigallakin. Pohjois-Euroopan sekametsien alueella talvet voivat olla joko hyvin kylmiä ja lumisia, tai lauhoja ja sateisia, riippuen vuodesta. Kesät ovat pääsääntöisesti lämpimiä, vain harvoin hyvin viileitä. Sateet painottuvat syyskuukausiin, mutta sadantaa tapahtuu vuoden ympäri.
55. leveyspiiriltä aina 45. leveyspiirille saakka kasvillisuus on kosteilla seuduilla lehtimetsää, Itä-Euroopan kuivemmilla seudulla taas joko sekä lehtimetsän ja arokasvillisuuden muodostamaa metsäaroa, hieman harvempaa puistoaroa, tai aivan puhdasta aroa. Vuorten rajaamassa Unkarin altaassa kasvaa myös kuivaa aroa, paikallisittain pustaa. Lehtimetsäisillä seuduilla on hyvin monenlaisia metsätyyppejä. Kosteikkojen varsilla kasvaa saarni-ja tervalepikköjä, pyökki hallitsee parhaimmilla paksumultaisilla kasvupaikoilla, hieman karummilla paikoilla valtalajeja ovat tammi, koivu ja lehmus, kaikkein karuimmilla metsämailla kasvaa lähinnä mäntyä ja katajaa. Atlantin läheisyydessä lehtimetsien puulajikoostumus ja aluskasvillisuus poikkeavat mantereisempien seutujen lehtimetsistä. Atlanttisissa lehtimetsissä tyyppilajeja olevat muratti, talvitammi, misteli ja orjanlaakeri puuttuvat kokonaan Itä-Euroopasta. Metsäaroilla kasvaa puina lähinnä tammea, mutta siellä kasvaa myös runsaammin tiettyjä juuri metsäaroille sopeutuneita valoa kaipaavia spesialisteja kuten omenapuu. Arokasvillisuus muistuttaa lännessä, ja metsäaroilla monin paikoin niittyä, tai ketoa kukkineen ja ruohikkoineen, mutta edelleen itään päin mentäessä vain sitkeimmät ruoholajit menestyvät, ja maisema muuttuu tasaisen yksipuoliseksi ruohomereksi. Lehtimetsävyöhykkeen talvia luonnehtii äärimmäinen ailahtelevuus. Keski-Euroopan talvi voi olla kokonaan lumeton, myrksyinen ja leuto. Joskus kuitenkin esiintyy pitkiäkin pakkasjaksoja keskitalvesta. Pysyvää lumipeitettä ei lehtimetsävyöhykkeellä saada. Kesät ovat yleensä miellyttävän lämpimiä, joskus tukalankin kuumia. Sateet painottuvat syksyyn ja talveen. Aroseuduilla ilmasto on äärevämpi.
45. leveyspiirin tuntumassa Euroopassa kasvillisuus on vielä edelleen lehtimetsää, idässä aroa. Kuitenkin etelämmäs mentäessä ilmasto alkaa hiljalleen muuttua talvisateiden ilmastoksi, mikä näkyy myös kasvillisuudessa. Lännessä talveksi lehtensä tiputtavien lehtipuiden rinnalle ilmaantuu heti 45. leveyspiirin eteläpuolella myös nahkealehtisiä ainavihantia lehtipuita, kuten korkkitammia. Tämä välimerenkasvillisuuden ja lehtimetsien vaihettumisvyöhyke on nähtävissä Espanjan pohjoisrannikolla, Pohjois-Italiassa ja Etelä-Ranskassa selvimmin. Idässä arot törmäävät sen sijaan vuoristoihin, kuten Kaukasus, jonka rinteillä kasvaa hyvin monimuotoisia metsiä. Tämä vyöhyke sijaitsee ilmastovyöhykkeellä, jota luonnehtii leudot runsassateiset, jopa myrkyiset talvet ja vähäsateisemmat kuumat kesät. Sadantaa saadaan kuitenkin vuoden ympäri ja talven kylmimpään aikaan lämpötila voi päivisin olla vain muutama lämpöaste.
Varsinaista Välimeren kasvillisuutta kasvaa Euroopassa lähinnä kaikkialla Välimeren rannoilla, mutta myös pienenä erillisenä "taskuna" Krimin niemimaan eteläkärjessä vuorten ja meren välissä Mustameri rannikolla. Välimeren kasvillisuus lienee maapallon yksi monimuotoisimmista kasvillisuustyypeistä. Alueella kasvaa niin nahkealehtisiä sankkoja ainavihantia metsiä, korkeita metsämäisiä piikkipensastoja, matalampia tiheitä pensastoja siellä täällä kasvavine nahkealehtisine puineen, suuria kosteikkoja ja marskimaita jokien suistoilla jne. Kaikkein kuivimmilla seuduilla kasvaa jopa puoliaavikon kasveja yhdessä nahkealehtisen matalan pensaston kanssa. Välimeren kasvillisuus on rehevintä seuduilla, joissa on runsaimmat talvisateet. Kesällä ja alkusyksyllä koko alueella on lähes sateetonta ja kuumaa, mutta sateisen talven jälkeen maalis-huhtikuussa luonto on hyvin rehevää ja täydessä kukassa. Kesän kuivan kauden aikana kasvien, kuten sitruspuut, mantelipuu, korkkitammen ja oliivien hedelmät taas kypsyvät.

Euroopan valtiot


<sup> 1</sup><small> Armenian ja Kyproksen katsotaan kuuluvan maantieteellisesti Aasiaan, mutta kulttuurisesti ja historiallisesti Eurooppaan.</small>

Epäitsenäiset alueet ja kiistanalaisesti epäitsenäiset alueet, joita Suomi ei ole tunnustanut

Kaupungit


Euroopassa on 17 yli 1,5 miljoonan asukkaan kaupunkia. Vuoteen 1950 asti maailman suurimpien kaupunkien joukossa oli eurooppalaisia pääkaupunki, mutta kehitysmaa väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat muuttaneet tilanteen.

Väestö


Euroopassa asuu nykyisin noin 680 miljoonaa henkeä. Väkiluvun kasvu on hidasta verrattuna muihin maanosiin. Sen sijaan väestön ikääntyminen on nopeaa: vuonna 2005 yli 65-vuotiaiden osuus oli 16 prosenttia väestöstä, vuoteen 2050 mennessä sen on laskettu kasvavan 28 prosenttiin.

Kielet


File:Scripts in Europe.png
Euroopassa puhutaan noin 230 kieltä, mikä on vain 3 % maailman kielten lukumäärästä. Indoeurooppalaiset kielet puhujia on yli 90 prosenttia. Suurimmat kieliryhmät ovat slaavilaiset kielet, germaaniset kielet ja romaaniset kielet.

Uskonnot


Eurooppalaisista noin 75 % on kristinusko, 8 % islam. Muslimeista suurin osa asuu Venäjän ja Turkin Euroopan-puoleisissa osissa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Albaniassa. Noin 17 % ei tunnusta mitään uskontoa. Juutalaisuus on alle yksi prosentti.

Lähteet

Kirjallisuus


Suomeksi


Ville Hytönen & Pauli Rautiainen (toim.): Uusi Atlantis. Puheenvuoroja Euroopan utopioista ja dystopioista. Turku. Savukeidas, 2009.
Simo Sipola (toim.): Uuden Euroopan raunioilla. Helsinki. Teos, 2012.

Englanniksi


Norman Davies: ''Europe: A History''

Katso myös


Euraasia
Euroopan unioni
Luokka:Eurooppa
ace:Iërupa
kbd:Еуропэ
af:Europa
ak:Yurop
als:Europa
am:አውሮፓ
ang:Europe
ab:Европа
ar:أوروبا
an:Europa
arc:ܐܘܪܘܦܐ (ܝܒܫܬܐ)
roa-rup:Europa
frp:Eropa
as:ইউৰোপ
ast:Europa
gn:Europa
ay:Iwrupa
az:Avropa
bjn:Irupa
id:Eropa
ms:Eropah
bm:Eropa
bn:ইউরোপ
zh-min-nan:Europa
map-bms:Eropah
jv:Éropah
su:Éropa
ba:Европа
be:Еўропа
be-x-old:Эўропа
bcl:Europa
bi:Yurop
bar:Eiropa
bo:ཡོ་རོབ་གླིང་།
bs:Evropa
br:Europa (kevandir)
bg:Европа
bxr:Эвроп
ca:Europa
ceb:Uropa
cv:Европа
cs:Evropa
cbk-zam:Europa
sn:Europe
tum:Europe
co:Europa
cy:Ewrop
da:Europa
pdc:Eiropaa
de:Europa
nv:Béésh Bichʼahníí Bikéyah
dsb:Europa
na:Iurop
et:Euroopa
el:Ευρώπη
en:Europe
es:Europa
eo:Eŭropo
ext:Uropa
eu:Europa
ee:Europa
fa:اروپا
hif:Europe
fo:Evropa
fr:Europe
fy:Jeropa
ff:Yuroopu
fur:Europe
ga:An Eoraip
gv:Yn Oarpey
sm:Europa
gag:Evropa
gd:An Roinn-Eòrpa
gl:Europa
gan:歐洲
glk:اوروپپا
gu:યુરોપ
got:𐌰𐌹𐍅𐍂𐍉𐍀𐌰
hak:Êu-chû
xal:Европ
ko:유럽
ha:Tūrai
haw:‘Eulopa
hy:Եվրոպա
hi:यूरोप
hsb:Europa
hr:Europa
io:Europa
ig:Obodo Békè
ilo:Europa
ia:Europa
ie:Europa
iu:ᐃᐆᕌᑉ
os:Европæ
zu:IYurobhu
is:Evrópa
it:Europa
he:אירופה
kl:Europa
kn:ಯುರೋಪ್
pam:Europa
ka:ევროპა
csb:Eùropa
kk:Еуропа
kw:Europa
rw:Burayi
ky:Европа
sw:Ulaya
kv:Европа
kg:Mputu
ht:Ewòp
ku:Ewropa
lad:Evropa
lbe:Европа
lez:Европа
lo:ເອີລົບ
la:Europa
ltg:Europa
lv:Eiropa
to:ʻEulope
lb:Europa (Kontinent)
lt:Europa
lij:Euròpa
li:Europa
ln:Erópa
jbo:rontu'a
lg:Bulaaya
lmo:Europa
hu:Európa
mk:Европа
mg:Eoropa
ml:യൂറോപ്പ്
krc:Европа
mt:Ewropa
mi:Ūropi
mr:युरोप
xmf:ევროპა
arz:اوروبا
mzn:اوروپا قاره
cdo:Ĕu-ciŭ
mwl:Ouropa
koi:Европа
mn:Европ
my:ဥရောပ
nah:Europan
nl:Europa (werelddeel)
nds-nl:Europa (werelddeel)
ne:युरोप
new:युरोप
ja:ヨーロッパ
nap:Europa
frr:Euroopa
pih:Urup
no:Europa
nn:Europa
nrm:Ûrope
nov:Europa
oc:Euròpa
mhr:Европо
or:ଇଉରୋପ
om:Yuurooppi
uz:Yevropa
pa:ਯੂਰਪ
pfl:Europa
pnb:یورپ
pap:Oropa
ps:اروپا
km:អឺរ៉ុប
pcd:Urope
pms:Euròpa
nds:Europa
pl:Europa
pnt:Ευρώπην
pt:Europa
kaa:Evropa
crh:Avropa
ksh:Europa
ro:Europa
rmy:Europa
rm:Europa
qu:Iwrupa
ru:Европа
rue:Европа
sah:Европа
se:Eurohpá
sa:यूरोप्
sg:Aêropa
sc:Europa
sco:Europe
stq:Europa
st:Uropa
nso:Europa
sq:Evropa
scn:Europa
si:යුරෝපය
simple:Europe
sd:يُورَپ
ss:IYurophu
sk:Európa
sl:Evropa
cu:Єѵрѡпа
szl:Ojropa
so:Yurub
ckb:ئەورووپا
srn:Ropa
sr:Европа
sh:Evropa
sv:Europa
tl:Europa
ta:ஐரோப்பா
kab:Turuft
roa-tara:Europe
tt:Аурупа
te:ఐరోపా
tet:Europa
th:ทวีปยุโรป
vi:Châu Âu
ti:ኣውሮጳ
tg:Аврупо
tpi:Yurop
chr:ᏳᎳᏛ
chy:Hóxovê-hooma
tr:Avrupa
tk:Ýewropa
udm:Европа
uk:Європа
ur:یورپ
ug:ياۋروپا
vec:Eoropa
vep:Evrop
vo:Yurop
fiu-vro:Õuruupa
wa:Urope
zh-classical:歐羅巴洲
vls:Europa
war:Europa
wo:Tugal
wuu:欧洲
ts:Yuropa
yi:אייראפע
yo:Europe
zh-yue:歐洲
diq:Ewropa
zea:Europa
bat-smg:Euruopa
zh:欧洲

EU

Euroopan unioni

EuroBillTracker

File:Ebtlogo.png
Kuva:Eurozone EBT hit ratio.jpg
EuroBillTracker (lyhenne EBT) on Internet-palvelu, johon kirjataan eurosetelit. Seteli kirjataan setelin saantipaikka (kunta ja postinumero), arvo, painopaikan tunnuksen sisältävä setelipainokoodi, sarjanumero ja vapaavalintainen kommentti. Kustakin kirjatusta setelistä EuroBillTracker ilmoittaa, onko seteli kirjattu jo aiemminkin. Aiemmista kirjauksista uusin kirjaaja näkee edellä mainitut tiedot ja kirjaajan tai kirjaajat. Aiemmin eri käyttäjän kirjaaman setelin kirjaamista uudelleen nimitetään osumaksi.

Toimintatapa


Perusajatuksena on se, että käyttäjät lisäävät vain omia seteleitään. Haittana palvelussa on mahdollinen väärinkäyttö, mutta sitä vastaan käytetään seteleiden tarkistusta. Palvelu osaa myös kertoa setelistä sen painomaan ja liikkeellelaskumaan. Palvelussa on myös tilastoja, jotka kertovat suuntaa antavasti euroseteleiden jakautumisen ja levinneisyyden euroalueella.
Setelin sarjanumeron ja sijaintitiedon perusteella sivusto näyttää seuraavat asiat:
Setelien hajautuminen: Jokaisella euromaalla on käytössään tietty sarjanumerojoukko. Tämän tiedon avulla on mahdollista selvittää, kuinka setelit kulkevat eri maiden välillä. Tieto esitetään diagrammeina. Lisätietoa on sivuston Jakautuminen-osassa. Sarjanumeron ensimmäinen merkki kertoi euroihin siirtymisen jälkeen setelin liikkeellelaskumaan, mutta nykyään tuo tieto ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa.
Setelien seuraaminen: Kun sama seteli syötetään uudelleen, aiemmin setelin syöttäneet käyttäjät saavat sähköpostiviestin, jossa kerrotaan setelin taas löytyneen eli käyttäjän saaneen osuman. Näitä osumia voi tarkastella sivuston Tilastot-osasta. Osuma- ja ei-osumasetelien kirjaamispaikkoja voi tarkastella myös kartoista.
Tilastot ja sijoitukset: Kuka syöttää eniten seteleitä? Mitkä maat ovat sijoittuneet parhaiten? Missä setelit tällä hetkellä sijaitsevat?

Historia


Eurosetelit ja -kolikot tulivat kiertoon 1. tammikuuta 2002, ja EuroBillTracker on seurannut seteleitä siitä lähtien. Sivuston alkuperäinen luoja on Philippe Girolami. Anssi Johansson on auttanut sivuston ylläpitämisessä vuoden 2003 puolivälistä lähtien. Sivuston kääntämisestä ja monista muista tehtävistä huolehtivat aktiiviset EuroBillTrackerin käyttäjät eri maissa.
EuroBillTracker ei ole millään tavalla yhteydessä Euroopan unioniin, Euroopan keskuspankkiin tai muihin taloudellisiin instituutioihin. EuroBillTrackerin käyttö on täysin ilmaista.

Tilastolliset tiedot


Keskeisimmät asiat


(tilanne 16.5.2012 )
Syötettyjen seteleiden kokonaisarvo: 2 076 746 735 €
Käyttäjiä: 175 077 käyttäjää
Seteleitä: 107 667 220 kpl
Osumia: 645 029 kpl

Syötettyjen seteleiden vuotuiset määrät


Vuosittaiset setelimäärät ovat olleet suuruusluokaltaan

Osumamäärät


Saman setelin toista kirjausta kutsutaan (tavalliseksi) osumaksi, seuraavaa triplaosumaksi tai kolminkertaiseksi osumaksi, seuraavaa nelinkertaiseksi osumaksi jne. Tällä hetkellä (30. heinäkuuta 2012) suurin kerrannainen on viisinkertaiset osumat, jollaisia on tullut yhdeksälle setelille, kuusi Suomessa, yksi Itävallassa, yksi Saksasta Itävaltaan ja takaisin kulkenut sekä yksi Suomesta Portugaliin ja takaisin kulkenut seteli. Osumien määrät:<ref></ref>

Lähteet

Aiheesta muualla


http://fi.eurobilltracker.eu/ EuroBillTracker
http://www.megalan.de/ebt/ebt.html EBT-tool-ohjelmalla voi seurata tilastotietoja omista setelitallennuksista sekä syöttää seteleitä. Ohjelma näyttää tilastoja myös osumista.
http://noteinfogenerator.blogspot.com/ Nig-ohjelmalla voi luoda tilastotietoja setelitallennuksista www-sivuiksi koneella katselun lisäksi.
Luokka:Bongaus
Luokka:Etsintäharrastus
Luokka:Keräily
ca:EuroBillTracker
de:EuroBillTracker
et:EuroBillTracker
en:EuroBillTracker
es:EuroBillTracker
eo:EuroBillTracker
fr:EuroBillTracker
it:EuroBillTracker
lmo:EuroBillTracker
nl:EuroBillTracker
pt:EuroBillTracker
sk:EuroBillTracker
sl:EuroBillTracker

Energia


Kuva:Bouncing ball strobe edit.jpg
Energia (< , ''energeia''; tunnus E tai W) on kaikilla Fysiikka aloilla keskeisessä asemassa esiintyvä suure, jota koskee yleinen säilymislaki. Energia määritellään usein voiman, kappaleen tai systeemin kyvyksi tehdä Työ (fysiikka). Työ taas voi esimerkiksi kiihdyttää jotakin kappaletta. Fysiikan, erityisesti termodynamiikka, kehitys on kuitenkin johtanut energian käsitteen laajenemiseen, eikä tämä määritelmä mutkattomasti sovellu kaikkiin energian muotoihin.
SI-järjestelmässä energian ja myös työn yksikkö on joule (1&nbsp;J = 1&nbsp;Newtonmetri). Sähköenergian yksikkönä käytetään usein kilowattituntia (1&nbsp;kWh = 3,6&nbsp;MJ = 3&nbsp;600&nbsp;000 J). Myös muita #Energian_yksiköt käytetään yleisesti.
Energialla voi olla erilaisia ilmenemismuotoja: liike-energia, potentiaalienergia, lämpöenergia, sähkömagneettinen energia jne. Energian eri muodot voivat muuttua toisikseen. Kaikissa fysiikan tuntemissa ilmiöissä eri energianmuotojen summa kuitenkin pysyy vakiona, toisin sanoen energiaa ei synny eikä häviä. Tämän ilmaisee energian säilymislaki, joka tunnetaan myös energiaperiaate.
Kaikki energian muodot eivät kuitenkaan ole käytettävissä mekaanisen työn suorittamiseen. Esimerkiksi lämpöenergia voi tehdä työtä vain, jos se on epätasaisesti jakautunut. ''Exergia'' on se osuus energiasta, joka voi tehdä työtä, ''anergia'' on se osa, jota ei voi täten hyödyntää, esimerkiksi lämpöenergia ympäristön lämpötilassa.
Systeemin (esim. kappaleen) kokonaisenergia on
<math>E=T+V+U</math>
jossa ''T'' on liike-energia, ''V'' potentiaalienergia ja ''U'' systeemin sisäinen energia. Kokonaisenergia ''E'' voidaan jakaa monella tavalla näihin komponentteihin, joten eri havaitsijat voivat mitata samalle kappaleelle esim. erilaisen liike-energian. Tarkastellaan esimerkkinä liikkuvassa autossa olevaa kappaletta. Auton sisällä ja ulkopuolella olevat havaitsijat mittaavat kappaleelle erilaiset nopeudet ja siis myös erilaisen liike-energian. Nyt kuitenkin ''V'' ja ''U'' ovat myös erilaisia, siten että kokonaisenergia ''E'' aina on sama.
Suhteellisuusteorian mukaan myös aine (massa) sisältää energiaa. Energia voi vapautua aineesta esimerkiksi ydinreaktiossa.
Energian hyödyntämisen tehokkuutta mitataan hyötysuhde.

Energian lajeja


Mekaaninen energia muodot ovat liike-energia sekä eri vuorovaikutuksiin liittyvät potentiaalienergian muodot. Käytännössä näistä erillisinä energian muotoina voidaan pitää myös esimerkiksi lämpöä, latenttilämpöä ja kemiallinen energia, joista termodynamiikka käytetään yhteisnimitystä kappaleen sisäinen energia. Atomi- ja molekyylitasolla tarkasteltuna nämäkin oikeastaan ovat joko aineen pienimpien osasten liike-energiaa tai niiden välisiin sähkömagneettinen vuorovaikutus liittyvää potentiaalienergiaa.

Liike-energia


Liike-energia on kappaleen liikkeeseen varastoitunutta energiaa. Kappaleella on sitä enemmän liike-energiaa, mitä suurempi on sen nopeus ja mitä suurempi on sen massa. Kun kappaleen nopeus on paljon pienempi kuin valonnopeus, sen etenemisliikkeen liike-energia on klassinen fysiikka mukaan
::<math>E_k=\frac{1}{2}mv^2,</math>
missä ''m'' on kappaleen massa ja ''v'' sen nopeus.

Potentiaalienergia


Potentiaalienergia on kappaleeseen varastoitunutta energiaa. Se liittyy aina erilaisiin vuorovaikutus, joita vallitsee joko eri kappaleiden tai saman kappaleen eri osien välillä. Energia varastoituu kappaleeseen, kun kappaleeseen kohdistetaan voima (fysiikka), joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa.
Esimerkkejä potentiaalienergiasta ovat jousi varastoitunut voima ja kappaleen asemaan nostettaessa varastoituva energia. Jousta jännitettäessä tehdään työtä jousen jäykkyysvoimia vastaan. Kappaletta nostettaessa taas tehdään maan painovoimaa vastaan työtä, joka varastoituu kappaleen asemaan potentiaalienergiaksi. Nostotyön varastoima potentiaalienergia eli gravitaatiopotentiaalienergia voidaan laskea kaavasta
::<math>E_{\text{pot}}=m\cdot g\cdot h,</math>
missä ''m'' on kappaleen massa, ''g'' painovoimakiihtyvyys ja ''h'' nostokorkeus.
Tämä kaava pätee Maan tai muun taivaankappaleen pinnan läheisyydessä niin kauan kuin kappaletta ei ole nostettu niin korkealle, että painovoiman kiihtyvyys sanottavasti muuttuu. Jos niin tapahtuu, potentiaalienergia on laskettava integraali.
Myös staattisten sähkövarausten, samoin kuin magneettien välisiin vuorovaikutuksiin, liittyy potentiaalienergiaa. Varsinkin sähköoppi on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi ottaa käyttöön kenttä käsite, jolloin potentiaalienergia voidaan yhtä hyvin käsittää myös kentän energiaksi. Nykyaikaisessa kvanttifysiikka se käsitetään vuorovaikutusten välittäjähiukkasten energiaksi.

Kappaleen liikuttamiseen tarvittava energia


Jos kappaleen liikuttamiseen tarvitaan voima ''F'' ja kappaletta liikutetaan matka ''s'', tarvittava energiamäärä (tai työ (fysiikka)) ''W'' määritellään seuraavasti:
::<math>W = F \cdot s.</math>
Tämä energia voi mennä joko kappaleen kiihtyvyys tai kitkan ja muiden vastusvoimien voittamiseen, jolloin edellisessä tapauksessa se muuttuu kappaleen liike-energiaksi, jälkimmäisessä tapauksessa lämmöksi.

Sähköenergia


Kuva:Electric power transmission.jpg avulla.]]
Tietyllä aikavälillä kulunut sähköenergia saadaan yleisesti sähkötehon integraalina ko. aikavälin yli:
::<math>E_{\mathrm{s\ddot{a}hk\ddot{o}}}=\int_{t_1}^{t_2} P\, dt.</math>
Usein sähköenergiaa laskettaessa voidaan laskennan ajan alkuhetki määritellä vapaasti. Se onkin usein määritelty nollaksi ja näin helpotetaan integraalin laskemista. Kun vielä merkitään sähkötehoa jännite ''U'' ja sähkövirta ''I'' tulona, saadaan sähköenergiaksi aikavälillä ''0...t''
::<math>E_{\mathrm{s\ddot{a}hk\ddot{o}}}=\int_{0}^{t} UI\, dt.</math>
Jos sähköteho pysyy vakiona koko tarkasteluaikavälin ''t'', saadaan sähköenergiaksi yksinkertaisesti tehon ja tarkasteluajan tulo ja edelleen jännitteen, virran sekä ajan tulo:
::<math>E_{\mathrm{s\ddot{a}hk\ddot{o}}}=P\cdot t=U\cdot I\cdot t.</math>
Sähköisissä piireissä kondensaattori#Kondensaattoriin varautunut energia pystyvät varastoimaan sähköistä energiaa sähkökenttäänsä ja kela (komponentti)#Kelan energia magneettikenttäänsä.

Lämpöenergia


Lämpöenergia on aineen hiukkasten satunnaisiin värähtelyihin varastoitunut liike-energia. Kun kappaleella on tietyn suuruinen lämpökapasiteetti (''C'') ja sen lämpötila nousee tietyn määrän (''ΔT'') entistä korkeammaksi, siihen varastoituvan lämpöenergian suuruus on näiden tulo:
::<math> E_{\mathrm{l\ddot{a}mp\ddot{o}}}= C\Delta T. </math>
Lämpöenergian siirtymistapoja ovat
lämmön kulkeutuminen,
lämmön säteily,
lämmön johtuminen.

Säteilyenergia


Säteilyenergian eri muodot ovat suurella nopeudella paikasta toiseen etenevää energiaa. Klassinen fysiikka teki jyrkän eron aaltoliikkeen sähkömagneettinen säteily ja hiukkassäteilyn välillä. Sähkömagneettista säteilyä ovat esimerkiksi radioaallot, valo sekä infrapunasäteily-, ultraviolettisäteily- ja röntgensäteily, hiukkassäteilyä taas radioaktiivisuus aineista lähtevä alfasäteily- ja betasäteily. Klassisen fysiikan mukaan sähkömagneettisten aaltojen energia on niihin liittyvien sähkökenttä ja magneettikenttä energiaa, hiukkassäteilyn energia taas etenevien hiukkasten liike-energiaa. Kvanttiteorian mukaan ero ei ole yhtä oleellinen, sillä sähkömagneettisen säteilynkin voidaan toisaalta katsoa myös koostuvan hiukkasista, fotoni, kun taas muillakin hiukkasilla on myös aalto-ominaisuuksia.

Energia biologiassa


Kaikki eliöt tarvitsevat elintoimintoihinsa energiaa. Niiden välittömänä energianlähteenä ovat niiden soluissa tapahtuvat kemiallinen reaktio, joissa erilaisiin orgaaninen yhdiste (tai niiden ja ilmakehän happi muodostamaan systeemiin) varastoitunut kemiallinen energia muuttuu eliön tarvitsemaan muotoon.
Toisenvaraiset eliöt kuten eläimet ja sienet saavat tarvitsemansa orgaaniset yhdisteet ravinto, viime kädessä kasveista. Kasvit sen sijaan valmistavat niitä itse ja vapauttavat samalla ilmaan happea. Tähän prosessiin, yhteyttäminen tarvitsemansa energian ne saavat auringon säteilystä. Syvissä merissä on kuitenkin myös eliöitä, jotka saavat orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvitsemansa energian Maan sisäisestä lämmöstä, pääasiassa musta savuttaja.

Ihmisen käyttämä energia


Ihminen käyttää energiaa erityisesti teollisuus, liikenne sekä rakennusten lämmitys ja valaistus. Alkuperäisin ihmisen käyttämä energian muoto on luonnollisesti lihasenergia, ihmisen lihasten käyttämä osa ravintoenergiasta, joka hänen liikkuessaan muuttuu liike-energiaksi. Hyvin varhaisista ajoista ihminen on lisäksi käyttänyt hyväkseen tuli, toisin sanoen erilaisten polttoaineiden palaminen vapautuvaa kemiallista energiaa.
Teollistuminen myötä on otettu käyttöön suuri joukko muitakin energialähteitä. Suuria määriä energiaa siirretään paikasta toiseen sähkövirta välityksellä, joka toimiikin mitä erilaisimpien laitteiden välittömänä energianlähteenä, joskin sähköenergia on aina tuotettava jonkin muun energian lähteen avulla.

Käytössä olevia energian lähteitä


polttoaineet
fossiilinen polttoaine
kivihiili
öljy
maakaasu
turve
uusiutuva energia, mm. puupolttoaine
ydinvoima
fuusioreaktio
fissio
luonnonvirtaukset
vesiputous
tuuli
auringon säteily
geoterminen energia
Ilmalämmitys
vuorovesi, Maan ja kuun vuorovaikutusvoimista johtuva, valtava vesimassojen liike-energia

Energian varastointitapoja


polttoaineet säilytys
vety valmistus sähkövirran avulla polttoaineeksi
lämpöenergia eristetyssä tilassa
potentiaalienergia
liike-energia
mekaaninen energia: jousi tai paine
kemiallinen energia
sähköinen kapasitanssi

Energian yksiköt


Muunnoksia eräiden yleisesti käytettyjen energian yksiköiden välillä

Viitteet

Katso myös


Aine

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


Luokka:Energia
Luokka:Suureet
af:Energie
am:አቅም
ar:طاقة
an:Enerchía
arc:ܐܢܪܓܝ
ast:Enerxía (física)
gn:Mbaretekue
az:Enerji
id:Energi
ms:Tenaga
bn:শক্তি
zh-min-nan:Lêng-liōng
su:Énergi
be:Энергія
be-x-old:Энэргія
bs:Energija
br:Energiezh
bg:Енергия
ca:Energia
cs:Energie
sn:Simba
cy:Egni (gwyddonol)
da:Energi
de:Energie
et:Energia
el:Ενέργεια
en:Energy
es:Energía
eo:Energio
eu:Energia
fa:انرژی
hif:Shakti
fr:Énergie
fy:Enerzjy
gv:Bree
gd:Lùth
gl:Enerxía
ko:에너지
hy:Էներգիա
hi:ऊर्जा
hr:Energija
io:Energio
ia:Energia
is:Orka
it:Energia
he:אנרגיה
kn:ಶಕ್ತಿ
ka:ენერგია
kk:Энергия
ky:Энергия
sw:Nishati
ht:Enèji
ku:Wize
la:Energia
lv:Enerģija
lb:Energie
lt:Energija
li:Energie
ln:Molungé
lmo:Energia
hu:Energia
mk:Енергија
mg:Angôvo
ml:ഊർജ്ജം
mr:ऊर्जा
arz:طاقه
mzn:انرژی
mwl:Einergie
mn:Энерги
my:စွမ်းအင်
nl:Energie
ne:ऊर्जा
new:ऊर्जा
ja:エネルギー
frr:Energii
no:Energi
nn:Energi
nov:Energie
oc:Energia
or:ଶକ୍ତି
pnb:جان
nds:Energie
pl:Energia (fizyka)
pt:Energia
kaa:Energiya
ro:Energie
qu:Micha
ru:Энергия
rue:Енерґія
sah:Энергия
sq:Energjia
scn:Enirgìa
si:ශක්තිය (‍භෞතික විද්‍යාව)
simple:Energy
sk:Energia
sl:Energija
so:Awood
ckb:وزە
sr:Енергија
sh:Energija
sv:Energi
tl:Enerhiya
ta:ஆற்றல்
tt:Энергия
th:พลังงาน
vi:Năng lượng
tg:Энергия
tr:Enerji
uk:Енергія
ur:توانائی
ug:ئېنېرگىيە
uz:Energiya
vec:Energia
war:Enerhiya
wo:Kàttan
yi:ענערגיע
zh-yue:能量
bat-smg:Energėjė
zh:能量

Evoluutio


Evoluutio on ilmiö, jossa sukupolvien myötä eliöpopulaation geenivarastossa tapahtuu muutoksia. Ilmiön myötä populaatiossa esiintyvien alleelien toistumatiheys muuttuu. Tämän perusteella jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Evoluutio perustuu muunteluun, muuntelun perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan. Evoluutio luonnossa on ilmiö ja sen lakeja ja vaikutusmekanismeja pyrkii selittämään evoluutioteoria.
Modernin synteettinen evoluutioteorian – ''kehitysoppi'' lajien syntymekanismista – juuret ovat Charles Darwinin teorioissa luonnonvalinta, Gregor Mendelin teorioissa periytyvyys sekä molekyylibiologian ja perinnöllisyystiedeen tutkimukseen.<ref>
Hakusana kehitysoppi: ”oppi jonka mukaan kasvit ja eläimet ovat kehittyneet nykyiselleen yksinkertaisemmista muodoista”. </ref>

Evoluution mekanismit


Evoluution mekanismeja ovat muun muassa ''luonnonvalinta'' ja sen muotona seksuaalivalinta, Mutaatio (biologia), migraatio ja geneettinen ajautuminen. Luonnonvalinnan ansiosta parhaiten ympäristöönsä sopeutuvat yksilöt populaatiossa menestyvät parhaiten ja saavat myös enemmän jälkeläisiä kuin heikommin sopeutuvat. Näin menestyneimmistä yksilöistä tulee lopulta populaation vallitseva tyyppi. Koska geenit määräävät eliöiden ominaisuudet, tämä merkitsee samalla, että sopeutuvimpien yksilöiden geenit yleistyvät populaatiossa.

Mutaatiot


Mutaatio (biologia) on eliön DNAssa tai sen kopioitumisessa tapahtuva satunnainen muutos tai virhe. Mutaatioista suurin osa on neutraaleja, toisin sanoen ne eivät johda havaittaviin muutoksiin eliön eloonjäämismahdollisuuksissa tai sopivuudessa elinympäristöönsä. Hyödyllisten mutaatioiden todennäköisyys eliössä on pieni. Lisäksi, jotta kyseinen hyödyllinen mutaatio voisi periytyä jälkeläisille, sen täytyy tapahtua sukusolulinjassa jossa se ei tapahdu kuin äärimmäisen harvoissa tapauksissa. Mutaatioista, jotka eivät ole neutraaleja, suurin osa on vahingollisia tai haitallisia.

Lajiutuminen


Kuva:Lajiutuminen.svg
Lajiutuminen on yhden lajin haarautumista sukupolvien myötä useammaksi, kun sen populaatioiden välille syntyy jostain syystä lisääntymiseste.
Lajiutumiselle erotetaan kolme mekanismia:
Allopatria: populaation osat elävät maantieteellisesti erillään.
Sympatria: populaation osat elävät samassa maantieteellisellä alueella, mutta eri ekologisissa lokeroissa.
Parapatria: populaation osat elävät maantieteellisesti vierekkäin.
Kaikissa tapauksissa osapopulaatioiden geneettiset ominaisuudet eriytyvät satunnaisesti kumuloituvien mutaatioiden seurauksena yhä enemmän toisistaan. Lopulta eri populaatiot ovat geneettisesti niin kaukana toisistaan, etteivät ne pysty enää saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Näin on syntynyt kaksi lajia.
Parapatrian erikoistapaus on niin sanottu rengaslaji, jossa on kyse monesta vierekkäisestä populaatiosta, jotka kaikki lisääntyvät naapurinsa kanssa, mutta ääripäät eivät enää lisäänny keskenään.
Ehkä tunnetuin esimerkki lajiutumisesta on Darwininsirkut erikoistuminen 13:ksi eri sirkkulajiksi Galápagossaaret yhdestä saarille saapuneesta kantalajista. Niiden nokat ovat erikoistuneet erilaisten ravintolokeroiden täyttämiseen. Siitä myös Darwin sai ajatuksensa lajien synnystä.

Migraatio


Migraation rooli evoluutiossa on se, että tietyssä paikassa alkunsa saanut uusi, hyödyllinen perinnöllinen piirre leviää populaatioissa.

Evoluution todisteet


Evoluutio voidaan suoraan havaita populaatiossa geenifrekvenssien muutoksina Geenikartta ja Sekvensointi ympäristön muuttuessa. Sekundääritodisteita voidaan hakea historiasta, jolloin todisteet ovat epäsuoria.

Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset vaikutukset


Uusi aika aatehistoriassa on tapana puhua kahdesta suuresta vallankumouksesta. Ensimmäinen vallankumous oli Maakeskinen todellisuuskäsitys sortuminen. Tähtitieteilijä Kopernikus mukaan tätä ensimmäistä vallankumousta, joka tapahtui noin neljäsataa vuotta sitten, kutsutaan kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Toinen mullistus alkoi, kun Darwin osoitti, että ihmiskuntakin on osa luontoa eikä siitä erillinen ilmiö.
Niin sanottu Kreationismi liike vastustaa yhä kehitysoppia ja korvaa sen Raamatun luomiskertomus. Kreationismi on länsimaista erityisen suosittua Yhdysvallat. Yhdysvaltalaiset kreationistit ovat pyrkineet kieltämään evoluution opetuksen kouluissa jälleen tai tuomaan sen rinnalle kreationismin opetuksen. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomi 30 prosenttia pitää evoluutioteoriaa vääränä.

Lähteet


}}

Viitteet

Kirjallisuutta


;Johdantoteoksia
;Historia
;Oppikirjoja

Aiheesta muualla


http://www.evoluutio.fi/ Evoluutio 2009 -juhlavuosi. Luonnontieteellinen keskusmuseo.
http://www.biomi.org/biologia/evoluutio/ Evoluutio ja evoluutioteoria – Elämän kehitys nykytieteen valossa. Biomi.org.
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/bi/bi1/index?C:D=1464646&m:selres=1464646 Evoluutio. Internetix.
http://www02.oph.fi/etalukio/biologia/kurssi1/evoluutio.html Evoluutio. Etälukio.
http://www.darwin-seura.fi/ Darwin-seura ry. Yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää evoluutiobiologian tuntemusta ja tutkimusta ja kehitysopillista lähestymistapaa eri tutkimusaloilla.
Luokka:Evoluutio
af:Evolusie
ar:تطور
an:Evolución
id:Evolusi
ms:Evolusi
bn:বিবর্তন
zh-min-nan:Ián-hoà
su:Évolusi
be:Эвалюцыя
be-x-old:Эвалюцыя
bs:Evolucija
bg:Еволюция
ca:Evolució
cs:Evoluce
cy:Esblygiad
da:Evolution (biologi)
de:Evolution
et:Evolutsioon
el:Εξέλιξη
eml:Evoluziòun
en:Evolution
es:Evolución biológica
eo:Evoluismo
eu:Eboluzio
fa:تکامل
hif:Evolution
fo:Menningarlæran
fr:Évolution (biologie)
fy:Evolúsje
ga:Éabhlóid
gd:Gnè-fhàs
gl:Evolución
ko:진화
hy:Էվոլյուցիա
hi:क्रम-विकास
hr:Evolucija
ilo:Ebolusion
ia:Evolution
is:Þróunarkenningin
it:Evoluzione
he:אבולוציה
ka:ევოლუცია
kk:Эволюция
sw:Mageuko ya spishi
ht:Evolisyon
la:Evolutio
lv:Evolūcija
lb:Evolutioun
lt:Evoliucija
li:Evolutie
hu:Evolúció
mk:Еволуција
ml:ജീവപരിണാമം
krc:Эволюция
mt:Evoluzzjoni
mr:उत्क्रांती
arz:تطور
mwl:Eiboluçon
mn:Эволюци
my:ဆင့်ကဲ့ပြောင်းလဲမှုဖြစ်စဉ်
nl:Evolutie (biologie)
ne:क्रम-विकास
new:विकासक्रम
ja:進化
no:Evolusjon
nn:Evolusjon
nov:Evolutione
oc:Evolucion
uz:Evolutsiya
pnb:ایولوشن
pap:Evolushon
pl:Ewolucja
pt:Evolução
ro:Evoluție
rm:Evoluziun
qu:Rikch'aqyay
ru:Эволюция
rue:Еволуція
sah:Эволюция
sq:Evolucioni
si:පරිණාමය
simple:Evolution
sk:Biologická evolúcia
sl:Evolucija
ckb:توخمەگەشە
sr:Еволуција (биологија)
sh:Evolucija
sv:Evolution
tl:Ebolusyon
ta:படிவளர்ச்சிக் கொள்கை
tt:Эволюция
te:పరిణామం
th:วิวัฒนาการ
vi:Tiến hóa
tr:Evrim
uk:Еволюція
ur:نظریۂ ارتقا
zh-classical:天演
war:Ebolusyon
yi:עוואלוציע
zh-yue:天演
bat-smg:Evuoliocėjė
zh:演化

Evankelisluterilaisuus

Luterilaisuus

Elokuvaohjaaja

Kuva:LondonSmog.jpg'' kuvauksissa.]]
File:Film Director and Crew.jpg, apulaisohjaaja, kuvaaja ja äänitarkkailija ]]
Elokuvaohjaaja on elokuvatuotannossa henkilö, joka määrittelee elokuvan taiteelliset ja kerronnalliset piirteet. Elokuvaohjaaja on hyvin merkittävässä asemassa elokuvan kerronnallisen kokonaisuuden ja tunnelman aikaansaamisessa. Elokuvaohjaajalla on myös tuotannollinen vastuu elokuvasta.

Elokuvaohjaajan tehtävät


Elokuvaohjaajan hoitamia tehtäviä ovat esimerkiksi:
Työryhmän ohjaaminen.
Elokuvan taiteellisen yleisilmeen määrittely.
Sisällön ja juonenkulun ohjaaminen.
Näyttelijä suoritusten ohjaaminen, millä tarkoitetaan niin haluttuihin paikkoihin asettamista kuin haluttujen eleiden esiinhoukuttelemista.
Kuvauspaikkojen järjestäminen sekä valinta.
Teknisten seikkojen kuten kameroiden sijainnin, valaistuksen, ajoituksen ja ääniraidan sisällön hallinta.
Harjoitusten järjestäminen näyttelijöille ja muusta taustatyöstä vastaaminen.
Käytännössä ohjaaja siirtää usein osan vastuustaan kuvausryhmän muille jäsenille. Ohjaaja voi esimerkiksi kuvailla haluamansa kohtauksen yleistunnelman ja jättää varsinaisen kuvauspaikan etsinnän tai valaistuksen järjestämisen alaistensa huoleksi.

Apulaisohjaaja


Apulaisohjaaja on varsinaisen ohjaajan ”oikea käsi”, jonka vastuualueita ovat muun muassa:
Tuotannon pitäminen käynnissä.
Apulaisten oikean määrän laskeminen ja palkkaaminen.
Aikataulun laatiminen, sekä siitä ja mahdollisista muutoksista informointi ohjaajalle.
Kuvauksen aikana tapahtuvan taustatoiminnan, sekä apulaisten ohjaaminen.
Ihmisistä ja tavaroista huolehtiminen (kaikki oikeassa paikassa oikeaan aikaan).
Apulaisohjaaja on useimmiten henkilö joka huutaa ennen ottoa ”hiljaisuus!” ja käskee kameraoperaattoria käynnistämään kameran.

Koulutus


Suomessa elokuvaohjaajaksi voi valmistua Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu. Myös ammattikorkeakouluissa voi suorittaa medianomin tutkinnon.

Katso myös


Luettelo elokuvaohjaajista

Lähteet


Luokka:Elokuva-alan ammatit
als:Regisseur
ar:إخراج
an:Director cinematografico
az:Rejissor
id:Sutradara
jv:Sutradara
bg:Режисьор
ca:Director de cinema
cy:Cyfarwyddwr ffilm
da:Filminstruktør
de:Filmregisseur
el:Σκηνοθέτης
en:Film director
es:Director de cine
eo:Reĝisoro
eu:Zinema zuzendari
fa:کارگردان
fr:Réalisateur
he:במאי קולנוע
gl:Director de cine
ko:영화 감독
hy:Ռեժիսոր
hi:फ़िल्म निर्देशक
hr:Redatelj
io:Cinematografisto
is:Leikstjóri
it:Regista
hu:Filmrendező
ja:映画監督
kk:Режиссер
sw:Mwongozaji wa filamu
la:Moderator cinematographicus
lv:Kinorežisors
lt:Režisierius
li:Regisseur
jbo:kinzbapre
ml:ചലച്ചിത്ര സംവിധായകൻ
nl:Filmregisseur
no:Filmregissør
uz:Kinorejissor
nds:Speelbaas
pl:Reżyser
pt:Diretor de cinema
ro:Regizor de film
ru:Кинорежиссёр
sq:Regjisori
sk:Filmový režisér
sl:Režiser
sr:Редитељ
sh:Režija
sv:Filmregissör
tr:Yönetmen
vec:Regista
zh:電影導演

Elokuvat

Elokuva

Luettelo elokuvan tyylilajeista

Tämä on luettelo erilaisista elokuvan tyylilajeista. Elokuva jaetaan usein eri tyylilaji (genre) tietyn kerrontatavan, sisällön tai teknisen ratkaisun perusteella.

Päätyylilajit


dokumenttielokuva
draamaelokuva
komediaelokuva
lyhytelokuva
musikaalielokuva
pornoelokuva
seikkailuelokuva
toimintaelokuva
jännityselokuva
western (lännenelokuva)
tieteiselokuva

Alatyylilajit


3D-elokuva
amatöörielokuva
animaatio
anime
b-elokuva
big bug -elokuvat
biker-elokuvat
camp
dokumenttielokuva
mondo-dokumentti
pseudodokumentti
eksploitaatio
blaxploitaatio
gore (splatter)
hill billy -elokuvat
leeksploitaatio (bruceploitaatio)
katastrofielokuva
rape & revenge
seksploitaatio
wip (Women in Prison -elokuva)
tits and ass
sleaze
snuff-elokuva
fantasiaelokuva
historiallinen draamaelokuva
kalkkunaelokuva
schlock
kauhuelokuva
kaidan eiga
kulttielokuva
musikaali
Bollywood
perhe-elokuva
propagandaelokuva
rikoselokuva
film noir
giallo
slasher
vakoiluelokuva
poliziesco
post-tarantino
romanttinen komediaelokuva
seikkailuelokuva
peplum
sotaelokuva
surrealistinen elokuva
taide-elokuva tai art house
trash
tieteiselokuva (scifi-elokuva)
kaiju
toimintaelokuva
hong kong -elokuva
heroic bloodshed
martial arts
old school kung fu
wire fu (vaijeri-kung fu)
wuxia
post apocalypse
vigilante (genre)
western
goottiwestern
spagettiwestern

Katso myös


genre-elokuvateoria
Luokka:Elokuvalajityypit
Luokka:Luettelot elokuvista
af:Lys van rolprentgenres
ast:Xéneru cinematográficu
id:Genre film
bn:চলচ্চিত্রের ধরন
bs:Filmski žanrovi
ca:Gènere cinematogràfic
cs:Filmový žánr
da:Filmgenre
de:Filmgenre
en:Film genre
es:Género cinematográfico
eu:Zinema-genero
fa:ژانر فیلم
fr:Genre cinématographique
ko:영화 장르
hy:Խաղարկային կինոյի ժանրեր
it:Generi cinematografici
he:סוגה קולנועית
lt:Filmo žanras
mk:Листа на филмски жанрови
nl:Filmgenre
ja:映画のジャンル
no:Filmsjanger
pl:Gatunki filmowe
pt:Anexo:Lista de gêneros cinematográficos
ru:Жанры игрового кино
sr:Филмски жанрови
sh:Filmski žanr
sv:Filmgenre
th:แนวภาพยนตร์
vi:Thể loại điện ảnh
tr:Film türleri
uk:Кіножанр
zh-yue:片種
zh:片種