Atomi


|-
! bgcolor=gray | Ominaisuudet
|-
|
|}
Atomi (, jakamaton) on alkuaineen kemiallisesti pienin osa. Toisin kuin sanan alkuperäinen merkitys antaa ymmärtää, nykyisin atomien katsotaan koostuvan pienemmistä osista.

Rakenne


Atomi jaetaan atomiydin ja ydintä verhoavaan elektroniverhoon, joka puolestaan koostuu elektroneista. Elektroniverhoa kutsutaan myös elektronipilveksi, myös muut nimitykset ovat mahdollisia. Atomin massa on keskittynyt ytimeen ja lähes kaikki atomin massasta sijaitsee ytimessä. Ytimen ja elektronipilven väliin jää täysin tyhjää tilaa ja suurin osa atomin tilavuudesta onkin tyhjää.
Atomin todellista rakennetta on hankala kuvata täsmällisesti ja atomia kuvatessa tyydytään suuripiirteiseen ja yksinkertaistettuun kuvaamiseen. Ns. Rutherfordin atomimallissa elektroni kuvataan kiertämään tiettyä, usein pyöreän muotoista rataa, vaikkei todellisuudessa tarkkaa rataa voida laskea. Ytimen ja elektroniverhon välinen etäisyys joudutaan kuvaamaan hyvin yksinkertaisesti, sillä jos atomin ydin olisi marmorikuulan kokoinen, elektroni sijaitsisi 50 metrin päässä.

Ydin


Atomin ydin sijaitsee keskellä atomia ja on varaukseltaan positiivinen. Ydin muodostuu ''nukleoni'': positiivisesti varautuneista protoni (p<sup>+</sup>) ja varauksettomista neutroni (n<sup>0</sup>). Riippuen alkuaineesta ytimessä on erilainen määrä nukleoneja, ytimessä sijaitsevien hiukkasten lukumäärää sanotaan massaluku.
Protonin ja neutronin on todettu koostuvan vielä pienemmistä osasista, kvarkki. Protoni koostuu kahdesta ylös-kvarkista ja yhdestä alas-kvarkista. Neutroni vastaavasti kahdesta alas-kvarkista ja yhdestä ylös-kvarkista.

Elektronipilvi


Ytimen ympärillä on negatiivisesti varautuneista elektroni (e<sup>-</sup>) koostuva elektroniverho. Perustilassaan atomit ovat sähköisesti neutraaleja, jolloin protoneja ja elektroneja on yhtä paljon.
Saman alkuaineen kaikissa atomeissa on yhtä monta protonia. Protonien lukumäärä on samalla alkuaineen järjestysluku (kemia) alkuaineiden jaksollinen järjestelmä. Saman alkuaineen atomeilla voi kuitenkin olla eri määrä neutroneja ja sen mukaisesti eri massaluku. Tällä tavalla toisistaan eroavia atomeja sanotaan alkuaineen eri Isotooppi. Saman alkuaineen eri isotooppien kemialliset ominaisuudet ovat samanlaisia, mutta ne voivat erota esimerkiksi radioaktiivisuus puolesta.
Atomin ydin määrää siis alkuaineen, mutta elektroniverho sen, millaisia ioneja ja yhdisteitä voi syntyä. Elektroniverhossa ovat mahdollisia vain tietyt muutokset, jotka määräytyvät elektronien energiatilan mukaan. Kaikista vakaimmat ja vähiten reagoivat alkuaineet ovat jalokaasut, koska niillä on 8 elektronia uloimmalla kuorellaan, eli ne ovat oktetissa.
Elektronit jakaantuvat eri pääkvanttitasoille. Ytimestä ulospäin tasot ovat joko 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 tai vaihtoehtoisesti K-, L-, M-, N-, O-, P- ja Q-tasot. Elektroneja mahtuu ensimmäiselle eli K-tasolle vain kaksi kappaletta. Toiselle energiatasolle mahtuu 8 elektronia, kolmannelle tasolle 18 kappaletta, neljännelle 32 kappaletta, viidennelle 50 kappaletta, kuudennelle 72 kappaletta ja seitsemännelle 98 kappaletta. Q-taso on ytimestä katsottuna etäisin, jossa minkään nykyisin tunnetun alkuaineen atomilla on perustilassa elektroneja. Elektronien maksimilukumäärä yhdellä energiatasolla voidaan laskea yksinkertaisella laskutoimituksella
2·n²<br>
"n" korvataan tason järjestysluvulla. Näin teoreettisesti kuvitteelliselle kahdeksannelle tasolle mahtuvat elektronit lasketaan 2 · 8²=128, eli kahdeksannelle tasolle mahtuisi teoriassa 128 elektronia.
Ioni muodostuu, kun atomi tai kemiallinen yhdiste luovuttaa tai ottaa vastaan yhden tai useamman elektronin.
Kemiallinen reaktio osa atomien elektroneista voi siirtyä myös kahden atomin yhteisille orbitaaleille. Tällä tavoin atomien välille syntyy kovalenttinen sidos, joka yhdistää atomit molekyyliksi. Kemiallinen yhdiste koostuvat yleensä joko tällä tavoin muodostuneista molekyyleistä tai positiivisista ja negatiivisista ioneista. Useat alkuaineetkin esiintyvät kahden tai useamman samanlaisen atomin muodostamina molekyyleinä.

Elektronipilven tarkempi rakenne


Kuva:HAtomOrbitals.png
Elektronipilvi voidaan kuvitella erilaisina atomia kiertävinä ratoina, joihin elektronit ovat järjestäytyneet. Malli ei anna kovin tarkkaa kuvaa siitä, miten elektronit ovat todellisuudessa järjestäytyneet. Kvanttimekaaninen atomimalli kuitenkin antaa tarkemman kuvauksen elektronien paikasta elektronipilvessä. Kvanttimekaaninen atomimalli lähtee ajatuksesta, että elektronin sijainnin määrää neljä tekijää: pääkvanttiluku ''n'', sivukvanttiluku ''l'', magneettinen kvanttiluku ''m<sub>l</sub> ja spin ''s''.
Jokainen elektronitaso eli pääkvanttiluku jakaantuu useisiin sivukvanttilukuihin eli orbitaali. Jokaista pääkvanttilukua kohti on sivukvanttilukuja yksi vähemmän kuin pääkvanttiluvun järjestysnumero on eli tottelee kaavaa ''l''=''n''-1. Näin ollen se voi saada arvon nolla. Jokaista arvoa kohti on annettu oma kirjainsymboli, jotka näkyvät taulukosta:
Huomaa, että jokainen pääkvanttilukua kohti ovat mahdollisia kaikki sivukvanttilukuarvot, jotka ovat itseään vähintään yhtä pienempiä. Toisin sanoen toinen energiataso saa sivukvanttiluvut 1 ja 0 eli toisella energiatasolla on sekä s-orbitaali ja p-orbitaali (p-orbitaaleja on kolme, josta myöhemmin). Jokaisella orbitaalilla on omanlainen muoto- S-orbitaalit on pallo ja p-orbitaalit ovat muodoltaan kahdeksikon muotoinen. P-orbitaaleja on aina kolme kullakin energiatasolla; jokaiselle ulottuvuudelle yksi. Eri p-orbitaaleja merkitään p<sub>x</sub>-, p<sub>y</sub>- ja p<sub>z</sub>-orbitaaleiksi. Yleensä erikseen merkitseminen on turhaa ja kaikki orbitaalit ilmoitetaan kuin yhtenä orbitaalina. Jokainen samalla energiatasolla olevat p-orbitaalit ovat samanenergiaisia. Magneettinen sivukvanttiluku saa samat arvot kuin sivukvanttiluku, mutta se saa myös vastaavat arvot myös negatiivisina.
Spin on yksi tärkeimmistä elektronin ominaisuuksista, kun mietitään atomin elektronikonfiguraatiota eli elektronien sijoittumista elektronipilveen. Spin voidaan ajatella olevan tietynlaista elektronin pyörimistä. Elektronin pyörimistä ei pidä sekoittaa pyörimiseen, jonka ihminen havaitsee vaan se on jotakin muuta. Jos elektronin pyöriminen akselinsa ympäri olisi vastaavaa kuin klassisen fysiikan ymmärtämä pyöriminen tällöin elektroni pyörisi lähes kymmenen kertaa valonnopeudella akselinsa ympäri. Elektronin spin voi olla joko ½ tai -½. Spin ilmoittaa "pyörimissuunnan".
Elektroneja sijoitetaan orbitaaleille kolmen säännön avulla: Minimienergiaperiaate, Paulin kieltosääntö ja Hundin sääntö avulla. Alkuaineen järjestysluvun ja samalla elektronien lukumäärän kasvaessa eri orbitaalit täyttyvät seuraavassa järjestyksessä:
1s, 2s, 2p, 3s, 3p, 4s, 3d, 4p, 5s, 4d, 5p, 6s, 4f, 5d, 6p, 7s, 5f, 6d, 7p
Näissä merkinnöissä numerot tarkoittavat pääkvanttilukua, jäljessä olevat kirjaimet sivukvanttiluvun mukaan määräytyviä orbitaaleja. Huomattava on, että ylemmän kuoren s-orbitaalit täyttyvät ennen alemman kuoren d- ja f-orbitaaleja. Alkuaineet, joilla viimeksi tulleet elektronit ovat d-orbitaaleilla, ovat siirtymämetallit. Alkuaineet, joilla ne ovat f-orbitaalilla, ovat lantanoidit tai aktinoidit.

Atomiteorian historia


Käsitteenä atomi on hyvin vanha. Jo Demokritos ehdotti, että kaikki koostuu atomeista ja tyhjyydestä, ja koska atomeissa ei ole tyhjyyttä, ne ovat jakamattomia, sillä ainoastaan tyhjyys voi erottaa kappaleet toisistaan. Atomit eivät kuitenkaan ole nykytiedon mukaan jakamattomia vaan koostuvat pienemmistä alkeishiukkanen.
Kemiassa atomin käsitteen otti käyttöön John Dalton 1800-luvun alussa. Sen avulla hän selitti etenkin kerrannaisten painosuhteiden laki. Tämä laki sanoo, että jos kaksi alkuainetta muodostaa useampia yhdisteitä keskenään, niin ne määrät yhtä alkuainetta, jotka voivat yhtyä samaan määrään toista alkuainetta, ovat yksinkertaisessa, yleensä pienillä kokonaisluvuilla ilmaistavassa suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi 12 grammaa hiili voi yhtyä joko 16 grammaan happi muodostaen hiilimonoksidia tai tarkalleen kaksinkertaiseen määrään, 32 grammaan happea muodostaen hiilidioksidia. Tämä selittyy sillä, että hiilimonoksidin molekyylissä on yksi hiili- ja yksi happiatomi, hiilidioksidin molekyylissä taas yksi hiili- ja kaksi happiatomia.
Tämän teorian ja kemiallisten reaktioiden avulla pystyttiin jo 1800-luvun alkupuolella määrittämään varsin tarkoin eri alkuaineiden atomien massojen suhteet toisiinsa. Ei kuitenkaan vielä tiedetty, kuinka suuria niiden massat olivat gramman murto-osina, vain niiden suhteelliset massat tunnettiin. Siksi olikin otettava käyttöön erityinen atomimassayksikkö, joka alkujaan määriteltiin vetyatomin massaksi. (Nykyisin se on määritelty 1/12-osaksi hiili-12-atomin massasta.) Samoihin aikoihin kehittyivät nopeasti myös lämpöoppi ja siihen läheisesti liittyvä kineettinen kaasuteoria, joka myös edellytti kaasun koostuvat molekyyleistä. Kineettiseen kaasuteoriaan perustuva Avogadron laki osoittautui myös hyödylliseksi kaasumaisten alkuaineiden atomimassojen määrityksessä.
1800-luvulla atomiteoria sai kuitenkin erityisen suuren merkityksen orgaaninen kemia. Erilaisten kemiallisten reaktioiden avulla tehtiin pitkälle meneviä päätelmiä orgaanisten molekyylien rakenteesta ja siitä, missä järjestyksessä niissä atomit sijaitsevat toisiinsa nähden. Kun paljon myöhemmin orgaanisten molekyylien rakenteita pystyttiin tutkimaan myös röntgensäteily avulla, kemistien tekemät päätelmät osoittautuivat useimmissa tapauksissa oikeiksi.
Atomiteoria tuli nopeasti tiedemiesten yleisesti hyväksymäksi, joskin epäilijöitä oli vielä 1800-luvun lopullakin, esimerkiksi Ernst Mach. Vasta radioaktiivisuus koskevat tutkimustulokset sekä Albert Einsteinin vuonna 1905 esittämä Brownin liike selitys ratkaisivat kiistan lopullisesti ja tekivät myös mahdollisiksi määrittää atomimassayksikön ja gramman välisen suhteen.
Demokritoksen tavoin myös Dalton ja tiedeyhteisö vielä kauan hänen jälkeensäkin piti atomia jakamattomana. Elektrolyysin tutkimus kohti kuitenkin vähitellen siihen päätelmään, että atomi voi saada sähkövaraus eli ionisoitua, mikä antoi aihetta olettaa, että on olemassa atomiakin pienempiä sähköisesti varattuja hiukkasia.

Atomimalleja


Reilu 2000 vuotta sitten filosofi Platon esitteli teoksessaan ''Timaios (dialogi)'' eri alkuaineiden atomeja. Hän yhdisti jokaiseen Klassiset alkuaineet – maahan, ilmaan, tuleen ja veteen – säännöllisen monikulmion, niin kutsutun Platonin kappaleeen, niin että maata vastasi kuutio, ilmaa oktaedri, vettä ikosaedri ja tulta tetraedri. Platon ajatteli jokaisen alkuaineen koostuvan omanlaisistaan atomeista, kuten nykyteoriatkin olettavat.
Nykyisistä, tieteellisiin havaintoihin perustuvista atomimalleista ensimmäinen on elektronin löytäjän Joseph John Thomsonin Thomsonin atomimalli. Atomin oli havaittu olevan sähköisesti neutraali, mutta koostuvan erimerkkisesti varautuneista hiukkasista. Klassisen teorian mukaan ainoa mahdollinen pysyvä atomimalli oli sellainen, jossa positiiviset ja negatiiviset hiukkaset ovat tasaisesti levittyneet atomiin kuin rusinat pullaan.
Ernest Rutherford teki kuitenkin Rutherfordin koe, jossa hän pommitti ohutta kultakalvoa alfahiukkanen. Suureksi yllätyksekseen hän havaitsi, että pieni osa hiukkasista kimposi kalvosta takaisin muiden mennessä läpi, ikään kuin suurin osa atomista olisi tyhjää täynnä ja vain pieni ydin sisältäisi kaiken massan. Rutherford päätyi aurinkokuntamalliin, jossa elektronit kiertävät positiivista ydintä samaan tapaan kuin planeetta aurinkoa. Rutherfordin atomimalli mukainen atomi ei kuitenkaan klassisen fysiikan mukaan olisi vakaa, sillä ympyräliikkeessä olevat elektronit säteilisivät energiansa pian pois.
Niels Bohr ratkaisi ongelman esittämällä, että elektronit kiertävät ydintä vain tietyillä pysyvillä, stationaarisilla radoilla. Bohrin mallissa elektronit säteilevät vain siirtyessään radalta toiselle absorboimalla tai emittoimalla fotonin. Mallin heikkoudet liittyvät siihen, että se ei mitenkään selitä tätä kvantittuminen. Lopulta fyysikot kuten Erwin Schrödinger saivat kehitettyä kvanttimekaniikka atomimallin, jossa elektronit muodostavat ytimen ympärille todennäköisyyspilviä: koskaan ei voi tietää varmasti, missä elektroni on, vaan se on ikään kuin levittäytynyt koko avaruuteen. Kvanttimekaniikan monimutkaisuuden ja järjenvastaisuuden vuoksi Rutherfordin ja Bohrin yksinkertaisia malleja käytetään edelleen opetuksessa, ja useimmat ihmiset ajattelevatkin atomeja edelleen pieninä aurinkokuntina. Kvanttimekaaninen atomimalli on kuitenkin todistettu päteväksi useilla äärimmäisen tarkoilla kokeilla.

Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.joensuu.fi/fysiikka/ope/materiaali/hiukkasfysiikka/ Hiukkasseikkailu
Luokka:Hiukkasfysiikka
Luokka:Atomifysiikka
Luokka:Aine
af:Atoom
als:Atom
ar:ذرة
an:Atomo
as:পৰমাণু
ast:Átomu
az:Atom
id:Atom
ms:Atom
bn:পরমাণু
zh-min-nan:Goân-chú
jv:Atom
su:Atom
be:Атам
be-x-old:Атам
bar:Atom
bs:Atom
br:Atom
bug:Atong
bg:Атом
ca:Àtom
cs:Atom
cy:Atom
da:Atom
de:Atom
dsb:Atom
et:Aatom
el:Άτομο
en:Atom
es:Átomo
eo:Atomo
ext:Átomu
eu:Atomo
fa:اتم
hif:Atom
fo:Atom
fr:Atome
fy:Atoom
ga:Adamh
gv:Breneen
gl:Átomo
xal:Атом
ko:원자
haw:ʻĀtoma
hy:Ատոմ
hi:परमाणु
hsb:Atom
hr:Atom
io:Atomo
ilo:Atomo
ia:Atomo
os:Атом
is:Frumeind
it:Atomo
he:אטום
kn:ಪರಮಾಣು
pam:Atom
ka:ატომი
kk:Атом
ky:Атом
sw:Atomi
ht:Atòm
ku:Atom
lo:ປະລະມະນູ
la:Atomus
lv:Atoms
lb:Atom
lt:Atomas
ln:Atome
jbo:ratni
lmo:Atum
hu:Atom
mk:Атом
mg:Atôma
ml:അണു
mr:अणू
arz:ذره
mwl:Átomo
mn:Атом
my:အက်တမ်
nah:Nantzintetl
nl:Atoom
ne:अणु
new:अणु
ja:原子
ce:Atam
frr:Atoom
pih:Etem
no:Atom
nn:Atom
nrm:Atôme
nov:Atome
oc:Atòm
mhr:Атом
uz:Atom
pa:ਪਰਮਾਣੂ
pnb:ایٹم
ps:اټوم
nds:Atom
pl:Atom
pt:Átomo
ro:Atom
qu:Iñuku
ru:Атом
rue:Атом
sah:Атом
sco:Atom
stq:Atom
sq:Atomi
scn:Àtumu
si:පරමාණු
simple:Atom
sk:Atóm
sl:Atom
szl:Atům
so:Atom
ckb:گەردیلە
srn:Atomi
sr:Атом
sh:Atom
sv:Atom
tl:Atomo
ta:அணு
tt:Атом
te:అణువు
th:อะตอม
vi:Nguyên tử
tg:Атом
tr:Atom
uk:Атом
ur:جوہر
ug:ئاتوم
vec:Àtomo
fiu-vro:Aadom
zh-classical:原子
war:Atomo
wo:Xarefulwoon
yi:אטאם
yo:Átọ̀mù
zh-yue:原子
bat-smg:Atuoms
zh:原子

Analogisuus

Analoginen tulee kreikka sanasta ''analogos'', järjenmukainen, yhtäpitävä. Sanalla on tiettyjä erityismerkityksiä.
Sana analoginen tarkoittaa yhdenmukaista, vastaavaa, samankaltaista, samantapaista, verrattavissa olevaa. ''Eri maissa havaittavat analogiset kehitykset''.
Tekniikassa analoginen tarkoittaa analogiatekniikkaan perustuvaa (digitaalisen, diskreetin vastakohtana). ''Analoginen näyttö''.
Biologiassa analoginen tarkoittaa samatoimista, samatoimintaista. ''Analogiset elimet''.
Kielitieteessä analoginen tarkoittaa analogian tietä syntynyttä.
Analogisessa informaationsiirrossa signaali vastaa arvoiltaan suoraan sitä dataa, joka siirretään. Digitaalisessa informaationsiirrossa tehdään ensin analoginen-digitaalinen (eli AD) -muunnos ja varsinainen signaali koostuu dataa kuvaavista numeerinen arvoista. Tällä menettelyllä mahdollistetaan pienempi häiriötodennäköisyys (virhe signaalissa ei automaattisesti merkitse virhettä signaalin informaatiosisällössä) ja parempi virheenkorjaus. Analogisessa järjestelmässä voi siis olla ääretön määrä lukuja, kun taas digitaalisessa niitä on rajattu määrä.
Analogisen informaationsiirron ominaisuuksia:
Signaali vaimenee ja vääristyy siirrettäessä
Signaalia vahvistettaessa vahvistetaan myös häiriötä
Vääristymiä voidaan korjata hyvin rajoitetusti, koska häiriötä ei voida erottaa varsinaisesta signaalista
Yksinkertaisuus (esimerkiksi kenttäpuhelin)
Muunnettaessa dataa analogisesta digitaaliseksi hukataan tietoisesti dataa. Tämä kannattaa, kun mitoitetaan virhe tarvittavan tarkkuustason ulkopuolelle. (Esimerkiksi sopivalla näytteenottotaajuuden ja kvantisointitasojen lukumäärän valinnalla.) Tällöin päästään analogista siirtoa huomattavasti parempaan virheensietokykyyn varsinaisessa siirrossa.
Vastakohta: digitaalinen
Luokka:Tietoliikenne
ar:إشارة تماثلية
id:Isyarat analog
su:Sinyal analog
bg:Аналогов сигнал
ca:Senyal analògic
cs:Analogový signál
da:Analog og digital
de:Analogsignal
et:Analoogsignaal
el:Αναλογικό σήμα
en:Analog signal
es:Señal analógica
fa:سیگنال پیوسته
fr:Analogique
ko:아날로그
it:Analogico
kk:Аналогтік сигнал
ku:Îşareta analog
hu:Analógia
mk:Аналоген сигнал
mr:अनुरूप संदेशवहन
nl:Analoog
ja:アナログ
no:Analog informasjon
nn:Analogt signal
pl:Sygnał analogowy
pt:Sinal analógico
ro:Semnal analogic
ru:Аналоговый сигнал
stq:Analogsignoal
sq:Sinjali analog
simple:Analog signal
sk:Analógový signál
sr:Аналогни сигнал
sv:Analog signal
th:สัญญาณแอนะล็อก
tr:Analog veri
uk:Аналоговий сигнал
zh:模擬信號

Auringonpilkku


Kuva:Sun projection with spotting-scope large.jpg
Auringonpilkku on Aurinko pinnassa eli fotosfääri näkyvä tumma alue. Pilkut näyttävät tummilta niitä ympäröivää kuumaa, valtavan kirkasta valokehää vasten, sillä viileämmän kaasun pintakirkkaus on pienempi kuin kuumemman.
Auringonpilkun keskiosan lämpötila on noin 2&nbsp;200&nbsp;°C, kun muualla fotosfäärissä Auringon pintalämpötila on noin 6&nbsp;000&nbsp;°C. Pilkut aiheutuvat voimakkaista paikallisista magneettikenttä, ja niitä voi esiintyä joko yksin tai ryhminä. Ne näyttävät liikkuvan fotosfäärissä, koska Aurinko pyörii akselinsa ympäri. Pilkun ympäristöä alhaisempi lämpötila johtuu Magneettikenttä, joka estää konvektion eli lämmön vaikutuksesta sisältä nousevat kaasuvirtaukset.

Esiintyminen ja rakenne


Suuri auringonpilkku näkyy jopa katsottaessa Auringon pintaa paljain silmin paksun sumun läpi. Aurinkoa ei saa koskaan katsoa suoraan kiikarilla tai kaukoputkella tai tuijottaa paljain silmin. Auringonpilkut ovat pyöreähköjä tai soikeita, mutta muodoltaan hyvin epäsäännöllisiä. Ne ovat kuoppia Auringon pinnassa, ja niiden kohdalla on laskuvirtaus.
Auringonpilkkujen koko vaihtelee suuresti, eikä tyypillistä kokoa ole. Keskimäärin niiden on sanottu olevan suunnilleen maapallon kokoisia. Auringonpilkkuryhmien elinikä vaihtelee, jotkut voivat elää jopa sata päivää mutta sellaiset ovat hyvin harvinaisia. Auringonpilkkuryhmän elinikä on suhteessa sen kokoon, isommat ryhmät elävät pitempään. Pienimpien elinikä voi olla tunteja.
Pilkuista voidaan usein erottaa syvä tumma ''umbra'' ja sitä ympäröivä vaaleampi osa, ''penumbra''. Auringonpilkun tumman keskusosan umbran lämpötila on 2&nbsp;200&nbsp;°C. ja puolitumman reunuksen penumbran lämpötila jopa 3500&nbsp;°C. Pilkun lämpötila alenee siis normaalista pinnan 6&nbsp;000 asteesta noin 3&nbsp;000 astetta. Koska kirkkaus on verrannollinen lämpötilan neljänteen potenssiin, pilkut ovat muuta aurinkoa tummempia. Penumbrassa on pilkun keskustasta ulospäin osoittavaa kuitumaista rakennetta, fibrillejä. Fibrillirakenne näkyy pilkun keskustasta katsoen säteittäisinä tummempina ja vaaleampina alueina. Umbrassa magneettikenttä on suunnilleen pystysuora, penumbrassa vaakasuora. Auringonpilkun aiheuttava magneettinen häiriö ulottuu ainakin kaksi kertaa penumbran läpimitan alapuolelle. Auringonpilkku itse on noin sadan kilometrin syvyinen kuoppa Auringon pinnassa.
Auringonpilkut ovat magneettikentän napoja ja esiintyvät usein pareina, jotka ovat vaakasuorassa Auringon pyörimiseen nähden. Pyörimisen mukana edellä kulkevalla pilkulla on toinen napaisuus kuin jäljessä tulevalla. Pilkun magneettikenttä on 0,4 teslaa, jopa 1 tesla. Auringonpilkkuihin liittyvät magneettikentät aiheuttavat flareja eli roihuja ja muita Auringon purkauksia.
Myös muilla tähdillä on auringonpilkkuja vastaavia "tähdenpilkkuja", jotka saattavat olla hyvinkin suuria tähden kokoon nähden.

Luokittelu


alfa: yksinapainen pilkku
beta: moninapainen laaja pilkku, napaisuudet täysin erillään
beta-gamma: kaksinapainen pilkkuryhmä, jossa ei ole tasaista rajaa napaisuuksien välillä
gamma: positiiviset ja negatiiviset pilkut hajallaan
delta: vastakkaiset umbrat, samannapaiset penumbrat

Auringonpilkkuluku


Auringon pilkkuisuus kullakin hetkellä ilmoitetaan auringonpilkkuluvulla, joka on auringonpilkkujen määrää kuvaava luku.
Zurichin auringonpilkkuluku
:<math>Z = C ( s + 10 g )</math>
jossa
:s = yksittäisten pilkkujen määrä
:g = pilkkuryhmien määrä
:C = havainto-olosuhteista riippuva vakio

Auringonpilkkujakso


Kuva:Sunspots 11000 years.jpg auringonpilkkujen määrän vaihtelusta 11&nbsp;400 vuoden aikana.]]
Kuva:Sunspot butterfly with graph.jpg
Auringonpilkkujen runsaus vaihtelee keskimäärin 11 vuoden jaksoissa, ja niiden määrä vaikuttaa maan päällä muun muassa radioyhteyksien olosuhteisiin. Jakson pituus vaihtelee, sen on havaittu olevan 8-15 vuotta. Jakson aiheuttaa Auringon magneettikentän kääntyily 22 vuoden jaksoissa. Auringon aktiivisuus vaikuttaa ilmeisesti myös maapallon lämpötilaan ja otsonikerros. Erityisesti Auringon aktiivisuus vaikuttaa kosminen säteily ja hiili-14:n muodostumiseen. Vaikka pilkut ovat tummia, suurempi pilkkujen määrä merkitsee silti suurempaa aktiivisuutta ja suurempaa säteilyä ja kirkkaampaa Aurinkoa, koska pilkkuja ympäröivät alueet ovat aktiivisempia ja kirkkaampia.
Auringonpilkkujakson alussa pilkut ilmestyvät leveysasteelle 40 ja vaeltavat jakson edetessä kohti Auringon päiväntasaajaa. Muilla tähdillä on havaittu spektrimittauksissa auringonpilkkujaksoja muistuttavia muutoksia. Jo 1800-luvulla Charles A. Young löysi Auringosta ionisoituneen kalsiumin H- ja K-emissioviivat. Myöhemmin huomattiin nämä viivat vahvemmiksi Auringon magneettisesti aktiivisten alueiden yllä. Vuonna 1913 Gustav Eberhard ja Karl Schwarzschild löysivät H- ja K-viivat muilta tähdiltä, ja väittivät, että muiden tähtien mahdolliset pilkkujaksot näkyisivät näissä viivoissa. He eivät ehtineet tutkia väitettään. Vuonna 1966 Olin Wilson alkoi tutkia muiden tähtien mahdollisia pilkkujaksoja mittaamalla H- ja K-viivoja, ja monen vuoden tutkimuksen jälkeen löysikin pilkkukasoja rahoittajien ajoittaisesta pessimismistä huolimatta.
Näitä jaksoja voi kutsua tähdenpilkkujaksoiksi tai aktiivisuuskierroksi eli aktiivisuussykleiksi. Mitä nuorempi ja aktiivisempi tähti on, sitä voimakkaammat kalsiumin H- ja K-emissioviivat sillä on. Auringolla voimakkaat H- ja K-viivat tulevat kromosfääristä (Auringon kaasukehästä) pilkkujen yltä. Joillakin tähdillä H- ja K-viivojen voimakkuus vaihtelee noin vuoden jaksoissa, esim. HD 101501:llä. Toisilla tähdillä muutokset muistuttavat Auringon muutoksia, esimerkiksi HD 193095:llä on noin 7–8 vuoden jakso. Joillakin tähdillä, esim. HD 3795:llä, ei tapahdu lainkaan jaksollisia muutoksia spektriviivoissa.. Nuoret tähdet pyörivät nopeammin ja silloin niiden dynamo tuottavaa lyhyen, epäsäännöllisen aktiivisuusjakson. Kun tähti vanhenee, siitä poistuu ajan mukana impulssimomenttia pois, ja sen pyörimisliike hidastuu. Pilkkujakso pitenee ja muuttuu säännölliseksi. Lopulta pilkkujakso häviää. Samanikäiset Aurinkoa kevyemmät tähdet ovat magneettisesti "nuorempia", ja silloin niiden pilkkujakso säilyy luultavasti epäsäännöllisenä pidempään.

Syntyminen


Auringonpilkkujen synty liittyy Auringon magneettikenttään, joka syntyy Aurinkoon konvektiovirtauksissa dynamoteorian mukaisesti. Auringon aine on täysin ionisoitunutta eli sähköistä, joten siinä voi syntyä voimakkaita sähkövirta ja magneettikenttiä kaasun virtauksen vaikutuksesta. Auringon energia syntyy sen ytimessä vedyn palaessa fuusioreaktiossa. Energia siirtyy ulospäin aluksi lähinnä säteilemällä. Auringon konvektiivinen kerros on ulompi kerros, jossa energia siirtyy ulospäin kaasun virtauksissa.
Auringonpilkkujakso liittyy magneettikentän vaihtumiseen pituuspiirien suuntaisesta leveyspiirien suuntaiseksi. Magneettikenttä syntyy konvektiovirtauksen pyörteisyydestä eli turbulenssista. Aurinko pyörii nopeammin päiväntasaajalla kuin navoilla: päiväntasaajalla yksi pyörähdys vie 25 päivää ja navoilla 29. Aluksi auringonpilkkuminimissä Auringolla on kaksinapainen magneettikenttä, jonka voimaviivat kulkevat Auringon pituuspiirin suunnassa. Auringon erilainen pyöriminen eri leveysasteilla, differentiaalirotaatio, venyttää magneettiset voimaviivat ensin V:n muotoisiksi siten, että V:n kärki osoittaa päiväntasaajalla Auringon pyörimissuuntaan. Magneettikenttä "jäätyy" kiinni aurinkoaineeseen. V:n kärki venyy pitkäksi sormea muistuttavaksi kärjeksi. Näin aluksi suorat magneettikentän viivat muistuttavat lopulta spiraaleja, jotka peittävät Auringon pintaa. Aluksi päiväntasaajaa vastaan pystysuorat voimaviivat muuttuvat lähes vaakasuoriksi viivojen venyessä differentiaalirotaation takia. Auringon edelleen pyöriessä kentän voimaviivat lähestyvät toisiaan. Magneettikentän viivojen tihentyminen vahvistaa magneettikenttää.
Auringon pinnan alle syntyy kenttäviivojen tihentyessä putkimaisia tai lankamaisia magneettikenttärakenteita, joita syntyy ja kuolee jatkuvasti. Magneettiputki pyrkii kyllin vahvistuttuaan nousemaan Auringon sisuksista pintaa kohti, koska sen sisäinen magneettikenttä harventaa siinä olevaa kaasua. Joillain alueilla käy niin, että monia pystysuoria lankamaisia kenttiä kietoutuu yhteen, jolloin syntyy köyttä muistuttava, pitkäikäinen rakenne, auringonpilkku. Lopussa Auringon kaksinapainen kenttä kääntyy vastakkaiseksi.

Riippuvuus Auringon pyörimisnopeudesta


Auringonpilkkujakson pituus riippuu Auringon pyörimisnopeudesta. Teorioiden mukaan Auringon pyöriminen on hidastunut huomattavasti ajan mukana. Pyörimistä ovat hidastaneet auringon magneettikenttä ja Auringosta puhaltava hiukkasvirta, aurinkotuuli. Lähitähtiä tutkimalla tiedetään joillakin nuorilla nopeasti pyörivillä tähdillä olevan auringonpilkkujaksoja, jotka ovat vain noin vuoden mittaisia ja epäsäännöllisiä. Toisaalta joillakin Aurinkoa vanhemmilla hitaasti pyörivillä tähdillä ei havaita spektriviivoista auringonpilkkujaksoja lainkaan. Aurinkoa kylmemmän pääsarjan tähden konvektiivinen kerros on paksumpi mutta virtaus siinä hitaampaa. Tällainen Aurinkoa vanhempi hitaasti pyörivä tähti voi olla Aurinkoa magneettisesti aktiivisempi ja "nuorempi".

Vaikutus säähän ja ilmastoon


Joidenkin tutkijoiden mukaan Auringon aktiivisuus, varsinkin oletettu pitkä 80-vuotinen jakso vaikuttaa ilmastoon. Auringonpilkkujaksojen ja sään välille ei ole selitetty fysikaalista mekanismia, vain tilastollisia vastaavuuksia, jotka nekin perustuvat varsin lyhyisiin havaintosarjoihin.
Sanotaan että kun auringonpilkkuja on vähän, sää on kolea ja sateinen Suomen leveyksillä 50. leveyspiirin pohjoispuolilla. Kun auringonpilkkuja on paljon, on lämmintä. Auringonpilkkujen aiheuttamat muutokset perustuvat ehkä niiden mukana vaihtelevan ultraviolettisäteilyn aiheuttamiin muutoksiin otsonikerroksessa. Lämpiminä kausina pohjoisia leveyksiä lämmittävät lisääntyneet pohjois-eteläsuuntaiset virtaukset. Tällöin auringon aktiivisuuden vaihtelut muuttavat suursäätila.
Ns. Maunderin miniminä tunnetaan ajanjakso 1645–1715, kun auringonpilkut olivat hyvin harvinaisia. Sama ajanjakso tunnetaan myös niin sanottuna Pieni jääkausi, jolloin Eurooppa ja Pohjois-Amerikka kärsivät kylmistä talvista. Maapallo on saattanut viiletä tuolloin jopa yhden asteen. Erikoisesti vuodet 1695-1697 tunnetaan Suomessa Suuret kuolonvuodet vuosina, jolloin huomattava osa kansasta kuoli nälkään ja tauteihin.

Katso myös


Avaruussää
Auringon aktiivisuus
Magneettinen myrsky

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.fmi.fi/uutiset/index.html?Id=1106298435.html Auringossa tapahtunut valtaisa hiukkaspurkaus Ilmatieteen laitos 21.1.2005
http://www.fmi.fi/uutiset/index_6.html?Id=1090924651.html Voimakas magneettinen myrsky on raivonnut jo viisi päivää Ilmatieteen laitos 27.7.2004
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelma/hkoskinen1.htm Esitelmä auringonpilkuista Kirkkonummen Komeetta ry 3.4.2007
http://www.swpc.noaa.gov/SolarCycle/ Solar Cycle Progression The National Oceanic and Atmospheric Administration 8.5.2009
Luokka:Aurinko
ar:كلفة شمسية
id:Bintik matahari
ms:Tompok matahari
be:Сонечныя плямы
bg:Слънчево петно
ca:Taca solar
cs:Sluneční skvrna
cy:Brycheuyn haul
da:Solplet
de:Sonnenfleck
et:Päikeseplekk
el:Ηλιακή κηλίδα
en:Sunspot
es:Mancha solar
eo:Sunmakulo
fa:لکه خورشیدی
fr:Tache solaire
gl:Mancha solar
ko:흑점
hr:Sunčeve pjege
it:Macchia solare
he:כתם שמש
ht:Tach solè
la:Macula solaris
lb:Sonnefleck
lt:Saulės dėmė
li:Zonnevlek
jbo:solri barna
hu:Napfolt
ml:സൗരകളങ്കങ്ങൾ
mn:Нарны толбо
nl:Zonnevlek
ja:太陽黒点
no:Solflekk
pl:Plama słoneczna
pt:Mancha solar
ro:Pată solară
ru:Солнечные пятна
simple:Sunspot
sk:Slnečná škvrna
sl:Sončeva pega
sr:Сунчеве пеге
sh:Sunčeve pege
sv:Solfläckar
th:จุดมืดดวงอาทิตย์
vi:Vết đen Mặt Trời
tr:Güneş lekeleri
uk:Сонячні плями
zh:太阳黑子

Andrei Linde

Tiedosto:Andrei Linde.jpg
Andrei Linde (s. 2. maaliskuuta 1948, Moskova) on Venäjä-Yhdysvallat kosmologia. Hän opiskeli Moskovan valtionyliopistossa ja Lebedevin fysiikan instituutissa. Vuosina 1972–1974 hän kehitti väitöskirjaansa David Kirzhnitsin kanssa. Vuonna 1985 hänestä tuli Lebedevin fysiikan professori. Linde siirtyi 1989 CERNiin, Sveitsiin ja 1990 Stanfordin yliopistolle.
Linde ja yhdysvaltalainen Alan Guth kehittivät 1980-luvun alussa inflatorisen maailmankaikkeuden teorian, josta on vähitellen tullut vakio paradigma kosmologiassa alkuräjähdyksen klassisen mallin lisäksi. Linden malli korjasi suurimmat ongelmat Guthin mallista, samalla säilyttäen sen tärkeimmät piirteet. Vuonna 1983 hän ehdotti kaoottisesti inflatorista teoriaa, joka tuli uusien mallien prototyyppi.
Hän on kirjoittanut yli 200 julkaisua hiukkasfysiikasta ja kosmologiasta. Hänen kaksi inflatorista teoriaansa käsittelevää kirjaa ovat ''Inflation and Quantum Cosmology'' ja ''Particle Physics and Inflationary Cosmology''. Linde sai 1978 Neuvostoliiton Lomonosov-palkinto ja 2001 Oskar Klein -mitalin fysiikasta Tukholman yliopistolta. Vuonna 2002 hänelle ojennettiin Dirac-mitali. Vuonna 2004 hän sai Peter Gruber -palkinnon inflatorisen maailmankaikkeuden teorian kehittämisestä.

Aiheesta muualla


http://www.stanford.edu/~alinde/ Andrei Linden kotisivu
Luokka:Kosmologit
Luokka:Neuvostoliittolaiset fyysikot
Luokka:Yhdysvaltalaiset fyysikot
Luokka:Vuonna 1948 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt
de:Andrei Dmitrijewitsch Linde
el:Αντρέι Λίντε
en:Andrei Linde
es:Andrei Linde
fr:Andreï Linde
it:Andrej Dmitrievič Linde
he:אנדריי לינדה
nl:Andrei Linde
ja:アンドレイ・リンデ
no:Andrei Linde
pt:Andrei Linde
ro:Andrei Linde
ru:Линде, Андрей Дмитриевич
sl:Andrej Dimitrijevič Linde
sv:Andrei Linde
zh:安德烈·林德

Ajatolla

File:Grand Ayatollah Ali Khamenei,.jpg
Ajatolla tai Ajatollah (, ) tarkoittaa uskonnollista johtajaa šiialaisessa islamissa. Ajatollat ovat yleensä islamilaisen oikeustiede, etiikka, filosofian ja mystiikka asiantuntijoita. Ajatollat opettavat yleensä erityisissä islamilaisia tieteitä opettavissa oppilaitoksissa.
Ajatollaksi ei virallisesti nimitetä, vaan arvostettu ja oppinut uskonnollinen johtaja, jolla on paljon seuraajia, saa aluksi kannattajiltaan tämän kunnianimen (se tarkoittaa oikeastaan "Jumalan merkkiä"), ja vähitellen muut ajatollat hyväksyvät hänet vertaisekseen. Šiialaiseen islamiin kuuluu oleellisena osana vapaus valita se ajatolla, jota kannattaa. Käytännössä ajatollien nousu politiikkaan on kuitenkin islamilaisessa Iranissa rajoittanut uskovien omantunnonvapautta.
Joitain merkittäviä ajatollia kutsutaan suurajatollaksi. Suurajatollia on yleensä vain yksi Irakissa ja muutama Iranissa.
Joskus "ajatollalla" tarkoitetaan vain ajatollah Ruhollah Khomeinia, joka otti vallan Iranissa vuonna 1979.

Katso myös


Mullah
Luokka:Šiialaisuus
Luokka:Ajatollat
af:Ayatollah
ar:آية الله
ast:Ayatollah
id:Ayatullah
ms:Ayatollah
bg:Аятолах
ca:Aiatol·là
cs:Ájatolláh
da:Ayatollah
de:Ajatollah
et:Ajatolla
en:Ayatollah
es:Ayatolá
eo:Ajatolo
eu:Aiatola
fa:آیت‌الله
fr:Ayatollah
gl:Aiatolá
ko:아야톨라
hi:अयातोल्लाह
it:Ayatollah
he:אייתוללה
ka:აიათოლა
sw:Ayatollah
ku:Ayetula
hu:Ajatollah
mk:Ајатолах
nl:Ayatollah
ja:アーヤトッラー
no:Ayatollah
pl:Ajatollah
pt:Aiatolá
ru:Аятолла
sk:Ajatolláh
sr:Ајатолах
sv:Ayatolla
th:อายะตุลลอหฺ
tr:Ayetullah
uk:Аятола
ur:آیت اللہ
zh:什叶派宗教学者等级

Luettelo automerkeistä

Luettelo automerkeistä

Nykyiset henkilöautomerkit


Alfa Romeo (Italia)
Alpina (Saksa)
ARO (Romania)
Aston Martin (Yhdistynyt kuningaskunta)
Audi (Saksa)
Bajaj-Tempo (Intia)
Beijing Jeep (Kiina)
Bentley (Yhdistynyt kuningaskunta)
BMW (Saksa)
BMW Alpina (Saksa)
Buick (Yhdysvallat)
Bugatti (Ranska)
Cadillac (Yhdysvallat)
Chaparral (automerkki) (Yhdysvallat)
Chery (Kiina)
Chang'an-Suzuki (Kiina),(Yhdysvallat)
Chevrolet (Yhdysvallat, Brasilia ja Venäjä)
Chrysler Corporation (Yhdysvallat)
Citroën (Ranska)
Dacia (auto) (Romania)
Daihatsu (Japani)
De Tomaso (Italia)
Dodge (Yhdysvallat)
Dongfeng-Citroën (Kiina)
FAW-VW (Kiina)
Ferrari (Italia)
Fiat (Italia, Argentiina, Puola ja Brasilia)
Ford (Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Brasilia, Intia ja Saksa)
GAZ (Venäjä)
Geely (Kiina)
General Motors (Yhdysvallat)
Golo (automerkki) (Kiina)
Guangtsou-Honda (Kiina)
Gumpert (Saksa)
Hainan-Mazda (Kiina)
Hindustan Ambassador (Intia)
Holden (Australia)
Honda (Japani)
Hongqi (Kiina)
Hyundai (Etelä-Korea)
Infiniti (Japani)
Isuzu (Japani)
Iževskin asetehdas (Venäjä)
Jaguar (Yhdistynyt kuningaskunta)
Jeep (Yhdysvallat)
KamAZ/Seaz (Venäjä)
Koenigsegg (Ruotsi)
Kia (Etelä-Korea)
KTM X-Bow (Itävalta)
Lada (Venäjä)
Laibao (Kiina))
Lamborghini (Italia)
Lancia (Italia)
Land Rover (Yhdistynyt kuningaskunta)
Lexus (Japani)
Lincoln (auto) (Yhdysvallat)
Lister (auto) (Yhdistynyt kuningaskunta)
Lotus Cars (Yhdistynyt kuningaskunta)
Mahindra (Intia)
Maruti (Intia)
Maserati (Italia)
Maybach (Saksa)
Mazda (Japani ja Etelä-Afrikka)
McLaren Automotive (Yhdistynyt kuningaskunta)
Mercedes-Benz (Saksa)
MG (Yhdistynyt kuningaskunta)
Mini (BMW) (uusi malli, Yhdistynyt kuningaskunta)
Mitsubishi Motors (Japani ja Australia)
Morgan Motor Company (Yhdistynyt kuningaskunta)
MVS (Ranska)
Nissan (Japani)
Opel (Saksa)
Pagani (Italia)
Peugeot (Ranska)
Porsche (Saksa)
Proton (auto) (Malesia)
Rabo (Kiina))
Range Rover (Yhdistynyt kuningaskunta)
Renault (Ranska, Brasilia ja Turkki)
Rolls-Royce (automerkki) (Yhdistynyt kuningaskunta)
Rover (Yhdistynyt kuningaskunta)
Saab (automerkki) (Ruotsi)
Saic (Kiina)
Samand (Iran)
San Motors (Intia)
Santana (automerkki) (Espanja)
Saturn (automerkki) (Yhdysvallat)
SEAT (Espanja)
Shanghai-GM (Kiina)
Shanghai-VW (Kiina)
Škoda Auto (Tšekki)
Smart (Saksa)
Spyker Cars, (Alankomaat)
Ssangyong (Etelä-Korea)
Subaru (Japani)
Suzuki (Japani)
Tata Motors (Intia)
Tianjin-Toyota (Kiina)
Tofas-Fiat (Turkki)
Toyota (Japani, Australia, Etelä-Afrikka ja Venäjä)
TVR (Yhdistynyt kuningaskunta)
UAZ (Venäjä)
Vauxhall (Yhdistynyt kuningaskunta)
VAZ (Venäjä) markkinoidaan Euroopassa nimellä Lada
Volkswagen (Saksa, Argentiina, Brasilia ja Etelä-Afrikka)
Volvo (Ruotsi)
Xiali (Kiina)
Yueda-Kia (Kiina)
Zaschka (Saksa)
ZAZ (Ukraina)
Zhonghua (Kiina)

Kuorma-automerkit


Baron (Yhdistynyt kuningaskunta)
Bedford Vehicles (Yhdistynyt kuningaskunta)
Commer (Yhdistynyt kuningaskunta)
Csepel (Unkari)
ERF
DAF (Alankomaat)
Deutz
Dodge (Yhdistynyt kuningaskunta)
Fargo (auto)
Foden
Freightliner (Yhdysvallat)
Hanomag (Saksa)
Hino Motors (Japani)
Hollming (Suomi)
Iveco (Italia)
International (Yhdysvallat)
KamAZ (Venäjä)
Karrier (Yhdistynyt kuningaskunta)
Kenworth (Yhdysvallat)
LAZ (Ukraina)
Leyland Motors (Yhdistynyt kuningaskunta)
Mack (Yhdysvallat)
Magirus-Deutz
MAN (yritys) (Saksa)
Mercedes-Benz (Saksa)
Peterbilt (Yhdysvallat)
Rába (Unkari)
Renault (kuorma-auto)
REO (Yhdysvallat)
Saviem (Ranska)
Scania (Ruotsi)
Scania-Vabis (Ruotsi)
Sisu (auto) (Suomi)
Tatra (auto) (Tšekki)
Vabis (Ruotsi)
Vanaja (auto) (Suomi)
Volvo (kuorma-auto) (Kiina)
White (Yhdysvallat)
ZIL (Venäjä)

Kadonneet ja harvinaiset automerkit, ym.


Abarth (Italia)
AC (auto) (Yhdistynyt kuningaskunta)
Acura (Japani)
Adler (Saksa)
Aero Vodochody a.s.
AGA (auto) (Saksa)
Ajax, ks. Nash (Yhdysvallat)
Aixam, (Ranska)
Albion (auto) (Yhdistynyt kuningaskunta)
Albis
Aleko (Neuvostoliitto)
Allard (Yhdistynyt kuningaskunta)
Alldays & Onions (Yhdistynyt kuningaskunta)
Alpine (automerkki) (Ranska)
Alvis (Yhdistynyt kuningaskunta)
AMC (Yhdysvallat)
American Austin (Yhdysvallat)
American Bantam (Yhdysvallat)
Amilcar (Ranska)
Amphicar (Saksa)
Angelli
Apollo (auto) (Saksa)
Armstrong-Siddeley (Yhdistynyt kuningaskunta)
Arnolt (Yhdysvallat)
Arrol-Johnston (Yhdistynyt kuningaskunta)
Ascari (Yhdistynyt kuningaskunta)
Asuna (Yhdistynyt kuningaskunta)
Auburn (Yhdysvallat)
Austin Motor Company (Yhdistynyt kuningaskunta)
Austro-Daimler (Itävalta)
Autobianchi (Italia)
Autocostruzione Societa per Azione (Italia)
Autopsy (auto)
Auto Union (Saksa)
Avanti (auto) (Yhdysvallat)
AV Monocar (Yhdistynyt kuningaskunta)
Automobilwerk Eisenach, AWE (Saksa)
Baker Motor Vehicle
Barkas
Beijing (auto)
Benz, ks. Mercedes-Benz
Berliet
Bertone (Italia)
Bizzarrini (Italia)
BMC (Yhdistynyt kuningaskunta)
Bond Cars
Borgward
Bricklin
Bristol (auto) (Yhdistynyt kuningaskunta)
British Racing Motors (Yhdistynyt kuningaskunta)
Brooks Steam Motors
BSA (auto)
Burney
Bussing
Callaway (Yhdysvallat)
Cartercar
CGV
Chandler Motor Car
Chapelle
Checker (Yhdysvallat)
Cizeta (Italia)
Clas
Clic
Commer
Cooper (auto)
Cord, (Yhdysvallat)
Crosley
Csonka
Cudell
Cunningham
Daimler
Darracq (Ranska)
Datsun ks. Nissan
Dauer
De Dion-Bouton
Delage
Delahaye
DeLorean (Yhdysvallat)
DeSoto
Detroit Electric
Dixi
DKW (Saksa)
De_Lorean (Yhdysvallat)
Doblesteam
Donau
Duesenberg
Dutton
Eagle (auto)
Edran
Edsel (Yhdysvallat)
Egg & Eggli
Eclair
Ehrhardt
Ehrhardt-Szawe
Elcat
EMW (Saksa)
Era
Erskine (automerkki)
Essex (auto)
Evans (automerkki)
Excalibur (auto)
Facel-Vega
Fargo (auto)
Fejes
Framo Piccolo
Franklin (auto)
Frazer-Nash (Yhdistynyt kuningaskunta)
FSC
FSD
Fabryka Samochodów Małolitrażowych
FSO (Puola)
FSR
Gemballa
Gigliata Aerosa
Gigliato
Gillet
Ginetta (Yhdistynyt kuningaskunta)
Glas (autonvalmistaja)
GMC (auto)
GN (automerkki)
Goggomobil
Goliath (automerkki)
Gordini
Graham
Gray (auto)
Hansa (auto)
Healey
Heuliez
Hillman
Hispano-Suiza
Holden (Australia)
Hollming
Horch (Saksa)
HRG
Holden Special Vehicles
Hudson (auto) (Yhdysvallat)
Humber (autovalmistaja) (Yhdistynyt kuningaskunta)
Humberette
Hummer (Yhdysvallat)
Hupmobile
Hydrocon
Ibana
Industrieverband Fahrzeugbau
IHC
Imperial (auto) (Yhdysvallat)
Innocenti
Innotech
Isdera
Iso (automerkki) (Italia)
Isotta-Frachini
Jalta (auto)
Jensen Motors (Yhdistynyt kuningaskunta)
Jimenez
Jordan (auto)
Josse Car
Jowett
Kaiser (Yhdysvallat)
Kaiser-Frazer
Karrier
Kiplinger
Korvensuu (Suomi)
Krupp
Lagonda (Yhdistynyt kuningaskunta)
Lanchester Motor Company
La Salle (Yhdysvallat)
Latic
Lea-Francis
Leblanc
Leon Bollett
Ligier (Ranska)
Lincoln (auto) (Yhdysvallat)
Lister (auto)
Lloyd (automerkki)
Locomobile
Lohner
Lola Racing Cars
MÁG
March Engineering
Marcia
Marco (auto)
Marcos (auto) (Yhdistynyt kuningaskunta)
Marmon
Mathis
McIntyre Imp
McLaren Automotive (Yhdistynyt kuningaskunta)
MCV
Mebea
Mega (auto)
Mercer
Mercury (automerkki) (Yhdysvallat)
Minera
Mini (vanha malli, Yhdistynyt kuningaskunta)
Mitsuoka (Japani)
Moneverdi
Monteverdi (auto) (Sveitsi)
Moon (automerkki)
Moretti (Italia)
Morris Motors (Yhdistynyt kuningaskunta)
Moskvitš (Moskvitch) (Venäjä)
Mosler (Yhdysvallat)
MVS
NA (auto)
NAG
Napier (auto)
Nardi
Nash
Nash-Rambler (Yhdysvallat)
Neckar (auto)
Neoplan
Noble
NSU
Nysa
Oakland (auto) (Yhdysvallat)
Oldsmobile (Yhdysvallat)
Ohta (automerkki)
OM (auto)
Osca
Packard (Yhdysvallat)
Pagani (Italia)
Panhard (Ranska)
Panhard & Levassor, ks. Panhard
Panoz (Yhdysvallat)
Panthera (auto)
Parradine
Pegaso
Peerless (Ohio, USA)
Pente
Petrol Cycle
PFS
Pierce-Arrow
Piontek
Playboy (auto)
Pluto Automobilfabrik
Plymouth (auto) (Yhdysvallat)
PMC
Pobeda
Polski-Fiat (Puola)
Railton
Regal
Reliant
Riley
Rinspeed
Rosengart
Rovin
RUF (Saksa)
Rush (auto)
Röhr
Sachenring
Saleen (Yhdysvallat)
Salmson
Saviem
Scammel
Schuppan
Selve
Sensor
Shelby (Yhdysvallat)
Shanghai (auto)
Siata
Simca
Singer (auto)
Spectre R42
SS (auto)
Standard
Stanley (automerkki)
Stealth (auto)
Stearns
Steyr Puch (Itävalta)
Stoewer
Stola (auto)
Stover
Studebaker (Yhdysvallat)
Stutz
Sunbeam
Szawe
Talbot (Ranska)
Tarpan
Tatra (auto)
ZAZ
Teijo (auto) (Suomi)
Tempo (auto)
Tepco Iza
Tianjin (auto)
Tommy Kaira
Trabant
Trekka
Trident (auto)
Triumph (auto)
Trojan (autonvalmistaja)
Tucker Torpedo
Ultima (auto) (Yhdistynyt kuningaskunta)
Vanden Plas (auto)
Wanderer (yritys)
FSO Warszawa
Wartburg
VAZ
Vector
Vedette
Velorex
Venturi (Ranska)
Veritas (automerkki)
Weyher et Richemond
Veyrat
Whitlock
Victoria (automerkki)
Vidal (auto)
Wiesmann (Saksa)
Willys (Yhdysvallat)
Winton Motor Carriage Company
Vision (auto)
Voisin (Ranska)
Volga (auto) (Venäjä)
Wolseley
YLM
Zastava (Serbia)
ZAG
Zalmers
Zbrojovka Brno
Zender
ZIG
ZIL (Venäjä)
ZIM
Zinickau
ZIS
Zust

Konsernit


AvtoVAZ-konserni: Lada, Niva, VAZ
BMW-konserni: BMW, Mini, Rolls-Royce
Daimler AG: Maybach, Mercedes-Benz, Smart
Fiat-konserni: Alfa Romeo, Chrysler, Ferrari, Fiat, Iveco, Lancia, Maserati
Ford Motor Company: Ford, Lincoln, Mazda
GAZ-konserni: GAZ, Gazel, Sobol, Volga
General Motors: Buick, Cadillac, Chevrolet, Daewoo, GMC, Holden, Opel, Vauxhall
Hyundai-konserni: Hyundai, Kia
PSA-konserni: Peugeot, Citroën
Saab-Spyker-konserni: Saab, Spyker
Toyota-konserni: Toyota, Daihatsu, Hino, Lexus
VAG: Audi, Bentley, Bugatti, Lamborghini, Man, Porsche, Scania, Seat, Škoda, Suzuki, Volkswagen

Katso myös


Auto
Liikenne
Autoteollisuus

Aiheesta muualla


http://members.chello.nl/j.baartse/cars/ melko kattava luettelo maailman automerkeistä
Luokka:Luettelot tekniikasta
Luokka:Automerkit
af:Lys van motorvervaardigers
id:Daftar merek mobil
jv:Dhaptar prodhusèn mobil
bs:Spisak proizvođača automobila
bg:Списък на автомобилните производители
ca:Llista de fabricants d'automòbils
cs:Seznam značek automobilů
de:Liste von Automobilmarken
en:List of automobile marques
eo:Aŭtomobilmarko
fr:Constructeur automobile
gl:Lista de marcas de automóbiles
ko:자동차 제조 회사 목록
hr:Dodatak:Popis proizvođača automobila
it:Case automobilistiche
hu:Autómárkák listája
mk:Листа на производители на автомобили
nah:Mochīntīn tepozmalacatl tlātlāliani
nl:Lijst van automerken naar land
ja:自動車製造者の一覧
no:Liste over bilmerker
pt:Anexo:Lista de fabricantes de automóveis
ro:Listă de mărci de automobile
ru:Список марок автомобилей
sq:Lista e markave të automobilave
scn:Casi automubbilìstichi
sk:Zoznam značiek automobilov
sl:Seznam avtomobilskih proizvajalcev
sh:Popis proizvođača automobila
sv:Lista över bilmärken
th:รายชื่อผู้ผลิตรถยนต์
tr:Otomobil üreticileri ve markaları
uk:Список марок автомобілів
zh:汽車品牌列表

Aprillipäivä

Kuva:Cartes postales poissons d'avril.jpg
Aprillipäivä (latinan ''aprilis'' ja useiden nykykielten ''april'' tarkoittavat huhtikuuta) on joka vuosi 1. huhtikuuta. Silloin on tapana puijata leikkimielisesti ihmisiä. Useissa lehdissä julkaistaan jokin pilailumielessä kirjoitettu artikkeli. Suomessa aprillipäivää ei ole otettu kalenteriin, vaikka sitä on joskus ehdotettu, koska sen teho perustuu yllätyksellisyyteen.

Historia


Aprillipäivän perinteen sanotaan usein alkavan vuodesta 1582, jolloin Ranskassa siirryttiin gregoriaaninen kalenteri. Jos perinteen alkua haetaan ajanlaskusta, ranskalaisten uuden vuoden sijainnin muutos sopii paremmin, sillä se tapahtui jo ennen uuden kalenterin tuloa.
Kuningas Kaarle IX (Ranska) oli huomannut valtakuntaa kierrellessään, että eri hiippakunnissa vuosi laskettiin alkavaksi eri aikoina, ja että erot olivat merkittäviä. Silloin esimerkiksi Lyonissa vuosi alkoi jouluna, mutta Vienne (kaupunki)ssä 25. maaliskuuta. Monin paikoin vuosi vaihtui juliaaninen kalenteri mukaisesti 1. maaliskuuta, mutta myös Pääsiäinen oli vuoden vaihtumisen merkki, jolloin aikoinaan katsottiin uuden kirkkovuosi alkavan.
Suurista eroista aiheutui sekavuutta muun muassa sopimusten suhteen. Yhtenäistääkseen käytäntöä Kaarle IX lisäsi artiklan nro 42 julistukseen, jota kirjoitettiin tammikuun alussa Pariisissa vuonna 1563. Sen mukaisesti vuosi alkaa kaikkialla Ranskassa 1. tammikuuta. Tämä julistus sai lain voiman 9. elokuuta 1564 ja se tunnetaan allekirjoittamisen paikkakunnan mukaan Roussillonin ediktinä.
Kun uusi käytäntö kohdistui vain yhden merkkipäivän paikkaan, se antoi varmasti Ranskassa hyvät mahdollisuudet kiusoitella niitä, jotka eivät hyväksyneet uudistusta, ja narrata niitä, jotka eivät yksinkertaisesti tienneet siitä. Huijausperinne saattoi hyvin saada alkunsa aprillipäivän aikoihin pilailumielessä lähetetyistä uudenvuodenlahjoista tai kutsuista olemattomiin uudenvuodenjuhliin. 18 vuoden päästä Ranskassa siirryttiin uuteen kalenteriin ja saatiin vielä uusi sykäys päivämäärillä leikittelyyn.

Vanhan perinteen juuria


Aprillausperinteen leviämisestä muualle Eurooppaan ei ole tarkkaa käsitystä. Uuteen kalenteriin siirtyminen ei selitä sen tuloa ainakaan Englantiin, sillä aprillipäivä eli April Fool's Day oli jo vakiintunut ennen vuotta 1752, jolloin siellä omaksuttiin uusi ajanlasku.
Keväinen hassutteluperinne tunnetaan kuitenkin ympäri maailmaa ja sen perinne tuntuu juontuvan 1500-lukua selvästi vanhempaan aikaan.
Jo roomalaiset viettivät Hilaria-juhlaa 25. maaliskuuta ja hindujen maaliskuun alussa viettämä värien juhla Holi on vähintään yhtä vanha. Molempiin kuuluu yleinen hilpeys ja sosiaalisen koodin keventyminen. Tämän perusteella on luultavaa, että hullutteluperinteen alku ei ole ajanlaskun muutoksissa 1500- ja 1700-luvuilla, vaan ne antoivat vain hyviä tekosyitä ilmaista kevään tulemiseen liittyvää ikiaikaista hulluttelumieltä.

Aprillipilat


Aprillipäivänä joihinkin lehtiin piilotetaan aprillipila, esimerkiksi "zeppeliini lentää kaupungin yli kello 13". Myös monilla nettisivuilla järjestetään aprillipiloja.

Aprillilorut


Onnistuneen huijauksen jälkeen lausutaan huijatulle lorunpätkä, jolloin hän tajuaa kyseessä olevan aprillipila. Aprillilorulla toivotellaan leikkimielisesti aprillipäivää ja samalla ivataan aprillipilaan langennutta. Suomessa tutuin aprilliloru on "''Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!''". Tämän hokeman lähteenä voidaan pitää sen ruotsinkielistä vastinetta "''April, april, din dumma sill!''" Lorun englanninkielinen vastine on lausahdus ''"April fools!"'' (fool tarkoittaa typerystä).

Aprillipäivä eri maissa


Aprillauksen uhria kutsutaan englannin kieli "aprillinarriksi" (), ranskan kieli ja italian kieli "aprillikalaksi". Ranskassa aprillipäivänä on tapana tehdä ''poisson d'avril'' eli aprillikala. Se on paperista tehty kala, jossa lukee esimerkiksi "lyö minua" ja joka kiinnitetään toisen selkään.

Sitaatteja


''"Huhtikuun ensimmäinen päivä on se päivä, jolloin meitä muistutetaan, millaisia olemme muiden 364 päivän aikana."'' – Mark Twain

Katso myös


Illuminatus (peli), MikroBitti-lehden aprillipila tietokonepelistä.
San Serriffe
Uutisankka

Lähteet

Aiheesta muualla


http://yle.fi/alueet/savo/2011/04/hyva_aprillipila_naurattaa_pilan_kohdettakin_2482720.html Hyvä aprillipila naurattaa pilan kohdettakin, YLE
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aprillia_naiset_armeijassa_32686.html#media=32700 Aprillia: Naiset armeijassa; Elävä arkisto, YLE
Luokka:Huhtikuun juhlapäivät
Luokka:Kepposet
ar:يوم كذبة أبريل
az:Ümumdünya gülüş günü
bjn:Hari April Badusta
id:April Mop
ms:Hari April Fool
bn:এপ্রিল ফুল
bg:Ден на шегата
ca:Dia d'enganyar
cs:Apríl
cy:Ffŵl Ebrill
da:Aprilsnar
de:Aprilscherz
et:Naljapäev
el:Πρωταπριλιά
en:April Fools' Day
es:Día de las bromas de abril
eo:Ŝercotago
eu:Apirileko arrain
fa:دروغ اول آوریل
fr:Poisson d'avril
gl:Día dos enganos
gu:એપ્રિલ ફૂલ્સ ડે
ko:만우절
hi:अप्रैल फूल दिवस
hr:Prvotravanjska šala
is:Aprílgabb
it:Pesce d'aprile
he:אחד באפריל
kk:Күлкі күні
la:Ludificatio Calendarum Aprilium
lv:Joku diena
lb:Abrëllsgeck
lt:Melagių diena
hu:Április bolondja
ml:വിഡ്ഢിദിനം
mr:एप्रिल फूल्स दिन
my:ဧပရယ်လ်ဖူးလ်နေ့
nl:1 aprilgrap
ja:エイプリルフール
no:Aprilsnarr
nn:Aprilsnarr
pl:Prima aprilis
pt:Dia da mentira
ro:1 Aprilie - Ziua păcălelilor
ru:День смеха
sco:Hunt the gowk
sq:Dita e gënjeshtrave
simple:April Fools' Day
sl:Dan norcev
sr:Дан шале
sv:Aprilskämt
ta:ஏப்ரல் முட்டாள்கள் நாள்
tt:Көлке көне
th:วันเมษาหน้าโง่
vi:Cá tháng tư
tr:1 Nisan Şaka Günü
uk:День сміху
wa:Poirtaedje do moes d' avri
yi:1 אין אפריל
zh-yue:愚人節
zh:愚人节

Afrikka


Afrikka on maailman toiseksi suurin maanosa. Sen pinta-ala on 30&nbsp;065&nbsp;000&nbsp;km², joka on 20,3&nbsp;% Maan maapinta-alasta. Afrikan yli miljardi asukasta muodostavat noin 14,8 % ihmiskunnasta.
Afrikka on luonnonvaroiltaan vauras, mutta taloudeltaan köyhä maanosa. Afrikassa kulminoituvat monet maailman pahimmista ongelmista, kuten köyhyys, AIDS, ruoan ja veden puute ja huono hallinto. Afrikkalaiset kärsivät vuosisadan siirtomaat ja tätä ennen orjuudesta. Pääosa maaosan maista itsenäistyi 1960-luvulla. Sota, epävakaus ja väestönkasvu koettelevat maanosaa nykyäänkin.

Etymologia


Sana "Afrikka" tuli eurooppalaiseen kielenkäyttöön muinaisilta roomalaisilta, jotka kutsuivat mantereen pohjoisosaa nimellä ''Africa terra'' - "afrien maa" (monikko ''afri'', yksikkö ''afer''). African provinssi, jonka pääkaupunki oli Karthago, sijoittui nykyisen Tunisian paikkeille. Afrit olivat heimo, mahdollisesti berberit, joka vaelsi Karthagon seudulla.
''Afer''-nimen alkuperä saattaa olla foinikian kieli sanassa ''afar'', pöly. Muita esitettyjä, epäuskottavampia teorioita nimelle ''Africa'' ovat latina ''aprica'', "aurinkoinen" ja kreikan kieli ''aphrike'', "ilman kylmää".

Maantiede


Tiedosto:Africa satellite plane.jpg
Tiedosto:Africa-regions.png
Afrikka on laajin eteläiselle pallonpuoliskolle ulottuvista mantereista. Euroopasta sen erottaa Välimeri, Aasiaan sen yhdistää koillisessa Suezin kannas, jonka poikki johtaa 163 kilometrin pituinen Suezin kanava.
Afrikan pohjoisimmasta kohdasta, Ras ben Sakkasta Tunisiassa (37°21' N), eteläisimpään, Cape Agulhasiin Etelä-Afrikka on suunnilleen 8 000&nbsp;km. Manteren läntisimmästä kohdasta, Cap Verden niemimaasta Senegalissa, 17°33'22" W, itäisipään kohtaan Sar Hafuniin Somaliassa, 51°27'52" E, on noin 7 400&nbsp;km.
Afrikan rantaviivan pituus on noin 26&nbsp;000 km. Muihin maanosiin ja varsinkin Eurooppaan verrattuna Afrikan rannikot ovat melko suoria, ilman laajoja niemimaita tai lahtia, ja vaikka Euroopan pinta-ala onkin vain noin kolmasosa Afrikan pinta-alasta, on Euroopan rannikko kaikkiaan pidempi, noin 32&nbsp;000 km.
Afrikan itärajana on Punainenmeri. Geologiassa Afrikkaan luetaan toisinaan myös Arabian niemimaa, sillä Zagros-vuoret Iranissa sekä Anatolian vuoret sijaitsevat Afrikan laatta ja Euraasian laatta rannalla. Pohjois-Afrikkaa ja Lounais-Aasiaa yhdistävät toisiinsa myös yhtäläiset luonnon­olot kuten laajat autiomaat sekä kielellisesti molemmilla alueilla puhuttavat afroaasialaiset kielet, joista levinnein on arabian kieli.

Ilmasto


Tiedosto:Vegetation Africa.png
Suurin osa Afrikkaa kuuluu tropiikki ilmastovyöhykkeeseen, pohjoisimmat ja eteläisimmät alueet subtropiikki.
Päiväntasaaja kulkee Afrikan poikki. Sen läheisyydessä, varsinkin Kongo (joki)valuma-alueella, on trooppista sademetsää. Päivän­tasaajalta kauemmas edettäessä sade­määrät vähenevät, ja sekä sade­metsä­vyöhykkeen pohjois- että etelä­puolella on ensin laajoja savanni, kauempana aroja ja lopulta autiomaata. Pohjois-Afrikassa Kravun kääntöpiirin molemmin puolin onkin maailman laajin autiomaa, Sahara. Myös eteläisellä pallon­puoliskolla on Kauriin kääntöpiirin läheisyydessä autio­maita kuten Kalahari ja Namib. Itä-Afrikka vuoristo­seuduilla on paikoitellen päivän­tasaajan tienoillakin savannia ja jopa autiomaata. Kapealla vyöhykkeellä Afrikan pohjois­­rannikolla samoin kuin manteren eteläisimmässä osassa vallitsee välimerenilmasto.

Eläimistö


Image:Male lion on savanna.jpgn suojelualueella Tansaniassa.]]
Holoseenin joukkotuho vaikutti Afrikassa vähemmän kuin muissa maanosissa. Osittain tämän vuoksi Afrikka onkin tullut tunnetuksi moni­muotoisesta eläimistöstään. Siellä on maailman muihin alueisiin verrattuna huomattavan paljon suurikokoisia eläimiä, varsinkin nisäkkäitä. Sellaisia ovat petoeläimet leijona, leopardi ja hyeena, kasvis­syöjistä esimerkiksi afrikannorsu, kirahvi, virtahepo ja sarvikuono. Afrikassa on myös suuri joukko antiloopit sekä kädelliset kuten paviaanit sekä ihmisapinat kuuluvat simpanssit ja gorillat.
Afrikassa on myös suuria lintuja kuten strutsit sekä matelijoita kuten krokotiilit.

Ekologia


Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmassa (UNEP) on todettu, että Afrikassa metsien tuhoutuminen noin kaksi kertaa nopeammin kuin muualla. On jopa väitetty, että 90 prosenttia Länsi-Afrikan alkuperäisistä metsistä olisi jo tuhoutunut. Madagaskarin alkuperäisistä metsistä 90 prosenttia on tuhoutunut sen jälkeen, kun ihmiset asuttivat saaren noin 2000 vuotta sitten. Noin 65 % Afrikan viljelysmaasta kärsii maaperän köyhtymisestä.

Valtiot

Historia


Tiedosto:Official LanguagesMap-Africa.png
Afrikan ''esihistoria'' alkaa aiemmin kuin minkään muun mantereen; arkeologisten löytöjen mukaan nykyihminen kehittyi Itä-Afrikassa. Esihistoriallisena aikana siellä ei sen enempää kuin muuallakaan ollut järjestäytyneitä kansallisvaltioita vaan Metsästäjä-keräilijät kuten sanit (busmannit) asuttivat mannerta.
''Historiallinen aika'' alkoi noin 3300 eaa. Egyptissä. Muita vanhan ja antiikin ajan suuria valtioita olivat Nubian kuningaskunta, Karthago ja Aksum. Kahden viimeisen vuosisadan aikana ennen ajanlaskumme alkua Rooman valtakunta valloitti vähitellen koko Pohjois-Afrikan. 600-luvulla alueen valloittivat Arabien maailmanvalta, minkä jälkeen arabian kieli ja islam tulivat vähitellen vallitseviksi koko alueella. Myöhempinä aikoina islam on levinnyt laajalle Saharan eteläpuolellekin, jossa kuitenkin jo aikaisemmin kristinuskoon kääntynyt Etiopia on jäänyt kristilliseksi saarekkeeksi nykyaikaan saakka.
Eteläisemmässä Afrikassa tapahtui noin 2000 eaa.-1000 jaa. bantuekspansio, jossa nykyisen Länsi-Afrikan alueella Guineanlahti asuvat bantut levisivät etelään Kongon ja Sambesin sademetsiin sekä Kalaharin autiomaahan aina Oranjejoki nykyiseen Etelä-Afrikka tasavaltaan. He levittivät mukanaan rauta tekotaidon.
File:Religion distribution Africa crop.png
Tiedosto:African_language_families_en.svg
Tiedosto:African continent-fi.svg
Keskiaika Afrikassa oli monia kuningaskuntia kuten Ghanan kuningaskunta, Kanem, Songhai, Beninin kuningaskunta ja Malin kuningaskunta. Kaupankäynti oli suurta, pohjoisesta Saharan alueelta karavaanit toivat hevosia, tekstiilejä ja Saharan kaivosten suolaa, etelästä Senegalin ja Nigerin kultaa, kolapähkinöitä ja orjia. Vauraus kasvatti kuningaskuntien varoja ja islaminuskoiset karavaanarit perustivat kouluja ja moskeija. He eivät tehneet käännytystyötä, mutta kuninkaat huomasivat heidän hyödyllisyytensä. Islamin mukana maihin levisi luku- ja kirjoitustaito. Malin kuningas Mansa Musa teki vuonna 1324 Euroopassa saakka huomiota herättäneen pyhiinvaellusmatkan Mekkaan suuren ja loisteliaan seurueen kanssa
Vuonna 1482 portugalilaiset perustivat kauppa-aseman Guineanlahden rannalle. Pääasialliset kaupan kohteet olivat orjat, kulta, norsunluu ja mausteet. Eurooppalaisten levittäytyessä Amerikkaan orjia haettiin Afrikasta työvoimaksi maatiloille.
Turkki valloitti 1500-luvulla koko Pohjois-Afrikan Marokkoa lukuun ottamatta. Vuonna 1830 se kuitenkin menetti Algerian Ranskalle ja myöhemmin Euroopan maille muutkin afrikkalaiset alueensa, viimeisenä Libyan Italialle vuonna 1912. Samana vuonna myös siihen saakka itsenäisenä pysynyt Marokko joutui Ranskan miehittämäksi.
''Afrikan valloitus'' kutsutaan ajanjaksoa 1880-luvulta ensimmäinen maailmansota. Afrikan rannikoilla useilla Euroopan mailla oli ollut siirtomaa ennestäänkin, mutta tuona aikana Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Belgia, Italia, Portugali ja Espanja jakoivat keskenään lähes koko Afrikan. Maanosaan jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota, Liberia ja Etiopia.
1800-luvun Euroopan teollistuneet valtiot halusivat vallata alueita, joilta ne saisivat halpoja raaka-aineita ja työvoimaa. Siirtomaiden hankkimista alettiin pitää vallan tunnusmerkkinä. Länsimaalaiset pyrkivät levittämään Afrikkaan myös omaa elämäntapaansa. Afrikkalaisilla ei katsottu olevan samaa ihmisarvoa kuin valloittajilla.
Siirtomaat itsenäistyivät toisen maailmansodan jälkeen, useimmat 1960-luvulla. Nykyisin Afrikassa on yli 50 itsenäistä valtiota. Niiden rajat ovat peräisin siirtomaa-ajalta, eivätkä perustu kansallisuuksiin tai heimoihin. Myös Afrikan maiden viralliset kielet ja useissa tapauksissa pääuskonnotkin ovat peräisin siirtomaa-ajalta.
Vuonna 1963 perustettiin Afrikan yhtenäisyysjärjestö OAU tukemaan Afrikan maiden yhteistyötä ja itsenäistymispyrkimyksiä. Vuonna 2002 sen korvasi Afrikan unioni, jonka tavoitteena on tiivis taloudellinen ja poliittinen yhteistyö.

Väestö ja kulttuuri


Afrikan väkiluvun arvioitiin vuonna 2006 olevan 924 miljoonaa ja vuonna 2009 yli miljardin. Väkiluvun odotetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 1,4 miljardiin. Afrikan väestö kasvaa noin 20 miljoonalla vuodessa. Afrikan väkiluku oli vuonna 1950 vain 260 miljoonaa eli kolmannes Euroopan silloisesta väestöstä.
Pohjois-Afrikka on arabikulttuurin leimaama ja Saharan eteläpuolella on runsaasti erilaisia mustia väestöryhmiä. Afrikkalainen taide käsittää suuren määrän erilaisia taideperintöjä. Afrikan ruokakulttuuri vaihtelee mantereen koon tähden laajalti, mutta esimerkiksi maissipuuron ja hedelmien käyttö on yhteistä monille alueille.

Talous


Afrikka on maailman asutetuista manner selvästi köyhin ja nykyään keskimääräisesti köyhempi kuin 30 vuotta sitten. Yhdistyneet Kansakunnat 175 maata käsittävässä raportissa "Human Development Report" vuodelta 2003 25 viimeistä sijaa olivat afrikkalaisia valtioita.
Afrikan nykyisen köyhyyden juuret ovat paikoin historiassa. Afrikan heikon taloudellisen tilanteen merkittävimpiä syitä ovat olleet epävakaa siirtyminen pois kolonialismista, kylmä sota, poliittisen korruption kasvu ja despotismi ja protektionismi. Afrikan talouskehitys on polkenut paikallaan verrattuna Kiinan, Intian ja Etelä-Amerikka nopeaan talouskasvuun, joka on nostanut miljoonia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle. Afrikan talous on jopa taantunut ulkomaankauppa, investointi ja bruttokansantuote mitattuna. Köyhyys on kauaskantoisia vaikutuksia, kuten eliniänodote, väkivalta ja epävakaus. Vuosikymmenten aikana Afrikan taloutta on yritetty useasti kasvattaa, mutta huonolla menestyksellä.

Lähteet

Kirjallisuutta


Teppo, Annika (toim.): Afrikan aika Näkökulmia Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Gaudeamus, 2011
Eero Paloheimo: Tämä on Afrikka. WSOY 2007.

Aiheesta muualla


Luokka:Afrikka
ace:Afrika
kbd:Африкэ
af:Afrika
ak:Afrika
als:Afrika
am:አፍሪቃ
ang:Affrica
ar:أفريقيا
an:Africa
arc:ܐܦܪܝܩܐ
roa-rup:Africa
frp:Africa
as:আফ্ৰিকা
ast:África
gn:Afrika
ay:Aphrika
az:Afrika
bjn:Aprika
id:Afrika
ms:Afrika
bm:Afrika
bn:আফ্রিকা
zh-min-nan:Hui-chiu
map-bms:Afrika
jv:Afrika
su:Afrika
ba:Африка
be:Афрыка
be-x-old:Афрыка
bcl:Aprika
bar:Afrika
bo:ཨ་ཧྥེ་རི་ཁ།
bs:Afrika
br:Afrika
bg:Африка
ca:Àfrica
ceb:Aprika
cv:Африка
cs:Afrika
ny:Africa
sn:Africa
co:Africa
cy:Affrica
da:Afrika
pdc:Afrikaa
de:Afrika
nv:Naakaii Łizhiní Bikéyah
dsb:Afrika
dz:ཨཕ་རི་ཀ་
et:Aafrika
el:Αφρική
en:Africa
es:África
eo:Afriko
ext:África
eu:Afrika
fa:آفریقا
hif:Africa
fo:Afrika
fr:Afrique
fy:Afrika
ff:Afirik
fur:Afriche
ga:An Afraic
gv:Yn Affrick
sm:Aferika
gag:Afrika
gd:Afraga
gl:África
gan:非洲
ki:Abĩrika
glk:آفریقا
gu:આફ્રિકા
got:𐌰𐍆𐌰𐍂𐌻𐌰𐌽𐌳
hak:Fî-chû
xal:Априк
ko:아프리카
ha:Afirka
haw:ʻApelika
hy:Աֆրիկա
hi:अफ़्रीका
hsb:Afrika
hr:Afrika
io:Afrika
ig:Afrịka
ilo:Áprika
ia:Africa
ie:Africa
iu:ᐊᑉᕆᖄ
os:Африкæ
zu:IAfrika
is:Afríka
it:Africa
he:אפריקה
kl:Afrika
kn:ಆಫ್ರಿಕಾ
pam:Aprika
ka:აფრიკა
ks:اَفریٖقہ
csb:Afrika
kk:Африка
kw:Afrika
rw:Afurika
ky:Африка
mrj:Африка
sw:Afrika
kv:Африка
kg:Afelika
ht:Afrik
ku:Afrîka
lad:Afrika
lez:Африка
lo:ອາຟຣິກກາ
la:Africa
ltg:Afrika
lv:Āfrika
to:ʻAfelika
lb:Afrika
lt:Afrika
lij:Africa
li:Afrika
ln:Afríka
jbo:frikytu'a
lmo:Africa
hu:Afrika
mk:Африка
mg:Afrika
ml:ആഫ്രിക്ക
krc:Африка
mt:Afrika
mi:Āwherika
mr:आफ्रिका
xmf:აფრიკა
arz:افريقيا
mzn:آفریخا
cdo:Hĭ-ciŭ
mwl:África
koi:Африка
mdf:Африкань
mn:Африк
my:အာဖရိက
nah:Africa
nl:Afrika
nds-nl:Afrika
ne:अफ्रीका
new:अफ्रिका
ja:アフリカ
nap:Africa
frr:Afrikoo
pih:Afreka
no:Afrika
nn:Afrika
nrm:Afrique
nov:Afrika
oc:Africa
mhr:Африка
or:ଆଫ୍ରିକା
om:Afrikaa
uz:Afrika
pa:ਅਫ਼ਰੀਕਾ
pag:Afrika
pnb:افریقہ
pap:Afrika
ps:افريقا
km:អាហ្វ្រិក
pcd:Afrike
pms:Àfrica
nds:Afrika
pl:Afryka
pnt:Αφρικήν
pt:África
kaa:Afrika
crh:Afrika
ro:Africa
rm:Africa
qu:Aphrika
ru:Африка
rue:Африка
sah:Африка
se:Afrihkká
sa:आफ्रिकाखण्डः
sg:Afrîka
sc:Àfrica
sco:Africae
stq:Afrikoa
st:Afrika
nso:Afrika
tn:Aferika
sq:Afrika
scn:Àfrica
si:අප්‍රිකාව
simple:Africa
ss:Í-Afríka
sk:Afrika
sl:Afrika
cu:Афрїка
szl:Afrika
so:Afrika
ckb:ئەفریقا
srn:Afrka
sr:Африка
sh:Afrika
sv:Afrika
tl:Aprika
ta:ஆப்பிரிக்கா
kab:Tafriqt
roa-tara:Afriche
tt:Африка
te:ఆఫ్రికా
tet:Áfrika
th:ทวีปแอฟริกา
vi:Châu Phi
tg:Африқо
tpi:Aprika
chr:ᎬᎿᎦᏍᏛ
chy:Mo'hetaneho'e
ve:Afurika
tr:Afrika
tk:Afrika
uk:Африка
ur:افریقہ
ug:ئافرىقا
vec:Àfrica
vep:Afrik
fiu-vro:Afriga
wa:Afrike
zh-classical:阿非利加洲
vls:Afrika
war:Aprika
wo:Afrig
wuu:非洲
ts:Afrika
yi:אפריקע
yo:Áfríkà
zh-yue:非洲
diq:Afrika
zea:Afrika
bat-smg:Afrėka
zh:非洲

Ateena


Ateena (Kreikan kieli ''Αθήνα, Athína'', muinaiskreikka , ''Athênai'') on Kreikka pääkaupunki ja samalla maan suurin kaupunki. Antiikin aikaan Ateena hallitsi muuta Attikaa ja oli yksi Antiikin Kreikka johtavista kaupunkivaltioista. Ateenan nimi pohjautuu Kreikkalainen mytologia Pallas Athene -nimiseen viisauden jumalattareen.
Ateenan asukasluku on 750&nbsp;000 ja Ateenan metropolin alueella asuu jopa noin 5.1 miljoonaa asukasta, joiden lisäksi alueella on noin 500&nbsp;000 maahanmuuttajaa, joiden status ei ole pysyvä. Ateenan metropoli on kasvamassa ja levittäytymässä sekä pohjoiseen että itään päin. Ateena on Kreikan politiikan, talouden, yritysmaailman, teollisuuden ja kulttuurin keskus.

Nimen merkitys


Tarun mukaan Ateenan nimi on peräisin kreikkalaisten jumalten Athenen ja Poseidonin kilpailusta. Poseidon ja Athene kilpailivat siitä, kumpi saisi toimia kaupungin suojelusjumalana. He päättivät, että se kumpi antaisi kaupungille parhaimman lahjan voittaisi. Poseidon puhkaisi lähteen Akropolis ja Athene loi oliivipuun, jonka öljyä voitiin käyttää moniin eri tarkoituksiin, kuten valaistukseen. Öljy oli kansalaisille arvokas lahja, joten Athene voitti ja kaupunki nimettiin hänen kunniakseen Ateenaksi.
Kaupungin muinaiskreikkalainen nimi on monikossa ("Ateenat"), kuten monet muutkin antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kaupunkien nimet. Tämä näkyy edelleen monien kielien nimissä Ateenalle, esimerkiksi latinaksi ''Athenae'', espanjan kieli ''Atenas'' ja englannin kieli ''Athens''. Monikollisuus saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Ateena on syntynyt useiden kylien yhdistyessä.

Maantiede ja ilmasto


Ateena sijaitsee manner-Kreikassa Attikan niemimaan eteläreunalla. Sen itäpuolella kohoaa Hymettosvuori, koillispuolella Pentelikonvuori, pohjoispuolella Parnesvuori ja länsipuolella Aigaleosvuori. Lounaassa se ulottuu Saroninlahti. Nykyään Ateena on levinnyt koko Attikan tasangon alueelle, mikä vaikeuttaa sen tulevaa laajenemista.
Ateenan alueella sijaitsee useita kukkuloita, joista tunnetuin on Akropolis, muinaisen Ateenan linnavuori. Muita kukkuloita ovat Akropoliin viereiset Areiopagi, Filopappos ja Pnyks sekä Akropoliista jonkin verran itään sijaitseva Likavittos (antiikin Lykabettos). Ilissos ja Kifissos laaksot sijaitsevat Ateenan länsiosissa.
Kaupungin nopea kasvu 1900-luvulla ja siihen liittynyt teollisuuden ja autoliikenteen lisääntyminen ovat aiheuttaneet vakavia ympäristöongelmia, muun muassa smogia ja vesistöjen saastumista.

Historia


Varhaisvaiheet


Varhaisimmat jäänteet asutuksesta Ateenassa ovat neoliittinen kausi. Tuolloin asutus keskittyi Akropolis-kukkulalle, mutta jo varhaisella pronssikausi asutus oli levinnyt myös kukkulaa ympäröivälle tasangolle. Varsinaisena kaupunkina Ateenasta voidaan kuitenkin puhua vasta 1500-luvulla eaa., jolloin Athene-jumalatar voitti tarun mukaan kaupungin herruuden meren jumala Poseidonilta. Samoihin aikoihin sijoittuu tradition mukaan myös kaupungin perustaminen, joka tapahtui Kekrops I hallituskaudella 1581 eaa.
Todennäköisenä pidetään, että Ateena on useimpien muiden Kreikan kaupunkivaltioiden tavoin ollut alkujaan kuningaskunta. Antiikin lähteissä mainitut Luettelo Ateenan kuninkaista ovat kuitenkin, joitakin myöhäisimpiä mahdollisesti lukuun ottamatta, ilmeisesti taruhenkilöitä. Jo 600-luvulla eaa. Ateenan hallintoa johtivat arkontti, eikä kuningasta enää ollut. Mainitun vuosisadan arkonteista tunnetuin on Drakon, joka myös sääti Ateenan vanhimmat tunnetut lait.

Klassinen kausi


Klassisen antiikin aikana Ateena oli merkittävin kreikkalainen kaupunki. Noin vuosina 500–300 eaa. Ateena oli kreikkalaisen maailman kulttuurin ja kaupankäynnin keskus. Sieltä ovat lähtöisin niin länsimainen demokratia-käsite kuin filosofiakin. Demokratia syntyi, kun Solon uudisti Ateenan hallintoa vuonna 594 eaa. Hieman myöhemmin kuitenkin Peisistratos nousi diktatoriseen asemaan, ja pysyvästi demokratian vakiinnutti vasta Kleisthenes valtiosääntöuudistus vuonna 510 eaa. Uudessa järjestelmässä Ateenan köyhimmätkin vapaat miespuoliset kansalaiset saivat olla mukana päättämässä valtion asioista, sitä vastoin eivät edelleenkään naiset, orjat eivätkä kansalaisoikeutta vailla olevat maahanmuuttajat. Kansalaiset kokoontuivat niin sanotussa kansankokouksessa (''Ekklesia''). Kaupungissa toimivat muun muassa Platonin Akatemia ja Aristoteleen perustama Lykeionin peripateettinen koulu.
Jo 500-luku Ateena valtasi koko Attikan maakunnan. Kun Vähän-Aasian joonialaiskaupungit kapinoivat Persian valtakuntaa vastaan, Ateena lähetti joukkoja heidän tuekseen. Tämä sai persialaiset lähettämään kaksi retkikuntaa Kreikkaan. Dareios I:n lähettämä retkikunta päätyi Ateenan voittoon Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa. Dareioksen poika Kserkses I aikoi vallata koko Kreikan, mutta Ateenan ja muiden kaupunkivaltioiden laivastot löivät persialaisen laivaston Salamiin taistelussa vuonna 480 eaa. Lyötyään persialaiset Ateena perusti niin sanotun Deloksen meriliitto, johon kuului suurin osa Aigeianmeri saarista. Seuraavien vuosikymmenien aikana liitosta muodostui Ateenan imperiumi ja muista liiton jäsenistä tuli Ateenan alamaisia.
Ateenan kasvava valta sai Spartan aloittamaan peloponnesolaissota vuonna 431 eaa. Sota loppui Ateenan tappioon vuonna 404 eaa. Spartalaiset asettivat Ateenan johtoon niin sanotut kolmekymmentä tyrannia, mutta demokratia saatiin palautettua jo seuraavana vuonna. 300-luvulla eaa. Ateena sai osittain jälleenrakennettua vanhan imperiuminsa, mutta Makedonian kuningas Filippos II kukisti Ateenan ja Theban joukot vuonna 338 eaa. Hellenistinen aika Ateena ei enää ollut itsenäinen, ja vuonna 146 eaa. se joutui Rooman valtakunta vallan alle.

Roomalaisaika


Tiedosto:Temple Of Olmpian Zeus.jpg]]
Aluksi Ateena kuului Macedonia alaisuuteen, mutta vuodesta 27 eaa. eteenpäin uuteen Achaea, johon kuuluivat Kreikka, Thessalia ja Epeiros. Vuonna 86 eaa. Sulla hävitti ja ryösti Ateenaa, sillä se oli asettunut Pontos kuninkaan Mithridates VI:n puolelle roomalaisia vastaan. Myös Pompeius ja Julius Caesar sekä Brutus ja Octavianus & Antonius välisissä taisteluissa kaupunki oli asettunut väärälle puolelle, mutta voittajat kohtelivat kaupunkia kuitenkin lempeästi.
Roomalaisen ylemmän luokan nuorukaisen koulutukseen kuului useimmiten opiskelu Ateenan filosofikouluissa. Rikkaat roomalaiset suosivat kaupunkia myös tekemällä sille lahjoituksia, ja varsinkin keisari Hadrianus (117–138) piti kaupungista erityistä huolta. Hän muun muassa rakennutti sinne yhden kokonaan uuden kaupunginosan ja restauroi useita vanhoja rakennuksia.
Vuonna 267 gootit kuulunut herulit heimo tuhosi kaupunkia, ja sata vuotta myöhemmin länsigootit ryöstivät kaupunkia Alarikin johdolla. Kaupunki kuitenkin rakennettiin uudelleen näiden hyökkäysten jälkeen ja se säilyi tärkeänä opiskelukaupunkina vuoteen 529, jolloin keisari Justinianus I lakkautti siellä toimineet filosofikoulut.

Bysantista nykypäivään


Tiedosto:Athens Church.jpg
Ateena säilyi Bysantin valtakunta osana 1200-luvun alkuun. 1000- ja 1100-lukuja kutsutaan Ateenan bysanttilaisen taiteen kultakaudeksi. Tuolloin kaupunki vaurastui saippuan ja väriaineiden tuottajana ja rakennutti lukuisia bysanttilaisia kirkkoja. 1200–1400-luvuilla Ateena jäi Bysantin kreikkalaisten ja ristiretket jalkoihin, kunnes osmaanien valtakunta sulttaani Mehmed II valloitti sen vuonna 1458. Sulttaani ihastui kaupunkiin ja kielsi tuhoamasta sen raunioita kuoleman uhalla. Parthenon muutettiin moskeijaksi.
Osmaniajalla kaupungin väkiluku laski ja muutoinkin kaupunki taantui muun valtakunnan mukana 1600-luvulla. Ajan myötä antiikin rakennuksista ei enää pidetty huolta, ja Parthenonkin päätyi ammusvarastoksi venetsialaisten hyökkäyksen aikana 1687. Temppeliin osui taistelujen aikana tykinlaukaus, mikä aiheutti sille suurta tuhoa.
Kreikan itsenäisyyssota (1821–1831) aikana kaupunki oli vuoroin osmaanien, vuoroin itsenäisyystaistelijoiden hallinnassa. Ateenasta tuli vastasyntyneen Kreikan kuningaskunnan pääkaupunki 18. syyskuuta 1834. Tuolloin kapungissa oli asukkaita vain noin 5000. Seuraavien vuosikymmenten aikana Ateenasta rakennettiin moderni kaupunki uusklassinen arkkitehtuuri tyyliin. Vuonna 1896 kaupungissa järjestettiin ensimmäiset modernit olympialaiset.
Kaupunki rupesi laajenemaan 1920-luku, kun siihen liitettiin useita esikaupunkialueita, jotta saataisiin tilaa Vähä-Aasia tulleille pakolaisille. Toinen maailmansota aikana kaupunki oli saksalaisten miehittämä. Sodan jälkeen kaupunki jatkoi kasvuaan kiivaaseen tahtiin aina noin vuoteen 1980. Väkiluvun nousu johti saasteongelmiin, joita on 1990-luku pyritty ratkaisemaan muun muassa rajoittamalla autoliikennettä keskustassa ja parantamalla julkista liikennettä. Toimet ovat tehonneet, ja varsinkin smogin aiheuttamat ongelmat pienenneet huomattavasti.

Nähtävyydet


Antiikin rauniot


Tiedosto:Parthenon from south.jpg
Antiikki aikana kaupunki levittäytyi Ateenan linnavuoren Akropolis (Ateena) ympärille. Muinaisen kaupungin rakennuksista on jäljellä jonkin verran raunioita eri puolilla keskustaa. Persialaissodat aikana vuonna 480 eaa. Akropoliin koko siihenastinen rakennuskanta hävitettiin, mutta pian sen jälkeen alueelle rakennettiin entistä komeampia rakennuksia, joista osa on säilynyt nykyaikaan saakka. Kuuluisin on Parthenonin temppeli, jota ollaan parhaillaan restauroimassa. Akropoliilla sijaitsi myös muita temppeleitä, muun muassa Erekhtheion, joka on tunnettu naishahmoisista pylväistään eli karyatidi, sekä pieni Nikelle eli voiton jumalattarelle omistettu temppeli kukkulan länsireunalla. Ainoa sisääntuloreitti kukkulalle oli antiikin aikaan, kuten nykyäänkin, sen länsireunalla, jossa edelleen kohoaa mahtava porttirakennelma, propylaia.
Akropoliin länsipuolella sijaitsee Areiopagin kukkula. Siellä toimi antiikin aikana Ateenan korkein tuomioistuin, jonka tehtävät tosin eri aikoina vaihtelivat. Areiopagi on tullut tunnetuksi myös apostoli Paavalin siellä Raamattu (Apostolien teot 17:19-34) mukaan pitämästä puheesta, jonka vaikutuksesta syntyi Ateenan ensimmäinen kristillinen seurakunta. Puhe on nykyisin kaiverrettuna myös paikalle kiinnitettyyn metallilaattaan.
Antiikin aikaisen kaupungin keskusta sijaitsi kuitenkin Akropoliilta pohjoiseen Agora (Ateena) eli torilla. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia 1930-luvulta lähtien, ja löytöihin kuuluu muun muassa useita pylväshalleja (esim. Stoa poikile), roomalaisaikainen Agrippan odeion, temppeleitä ja hallintorakennuksia (esim. bulen kokoontumispaikka buleuterion). Alueen näyttävimpiä rakennuksia ovat ns. Theseus temppeli (oikeasti Hefaistoksen temppeli) sekä 1950-luvulla uudelleen rakennettu Attaloksen stoa.
Klassisen Ateenan maamerkkejä olivat myös Akropoliin etelärinteellä sijainnut Dionysos-teatteri, jolla useimmat meille säilyneistä antiikin kreikkalaisista näytelmistä on kantaesitetty. Akropoliin etärinteessä sijaitsevat myös Asklepios kulttipaikka, Eumeneen stoa ja hyvin säilynyt Herodes Atticuksen odeion, jossa järjestetään edelleen näytelmä- ja musiikkiesityksiä.
Tiedosto:Tower of the Winds.jpg roomalaisella agoralla]]
Rooman valtakunta kaupungin painopiste siirtyi agoralta hieman itään, minne muodostui uusi torialue, roomalainen agora. Roomalaisajan innokkaimpia kaupungin uudistajia oli keisari Hadrianus 100-luvulla jaa. Hän rakennutti muun muassa suuren kirjastorakennuksen roomalaisen agoran tuntumaan, nykyisen Monastiraki-aukion lähelle, sekä saattoi loppuun noin 650 vuotta aiemmin aloitetun Zeus Olympioksen temppelin (Olympieion) rakentamisen noin puoli kilometriä Akropoliista kaakkoon sijaitsevalla alueella, jossa on tehty myös muita arkeologisia löytöjä. Kyseinen temppeli on suurin antiikin kreikkalaisista temppeleistä.
Agoran luoteispuolella sijaitsi antiikin aikana Kerameikos kaupunginosa. Se tunnettiin erityisesti savenvalajien kaupunginosana, ja sen nimikin on samaa alkuperää kuin sana keramiikka. Kaupungin muuri jakoi Kerameikoksen sisempään ja ulompaan Kerameikokseen. Muurin ulkopuolella sijaitsi myös Kerameikoksen hautausmaa, sillä hautaaminen muurien sisäpuolelle oli antiikin aikana kielletty. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia. Hautakivien lisäksi sieltä on löydetty myös jäänteitä kaupungin muureista ja Dipylon-portti.
Muita antiikin raunioita kaupungissa ovat muun muassa Pnyks-kukkulalla säilyneet jäänteet ekklesia (muun muassa puhujan koroke) sekä Lysikrateen muistomerkki Plakassa. Myös Platonin Akatemiasta on joitain jäänteitä noin 1,5 kilometriä Dipylon-portilta luoteeseen. Lykeionin osia on arveltu löydetyn Rigillis-kadun varrelta.

Uudempi Ateena


Tiedosto:Mk01n101.jpg]]
Elävän Ateenan suosituimpia ja idyllisimpiä alueita on Plaka eli vanha kaupunki, jonka kadut säästyivät 1960- ja 1970-luvulla suurimmassa osassa kaupunkia tapahtuneelta uudelleenrakentamiselta. Alueen kadut ovat kapeita ja sokkeloisia ja vanhoissa taloissa toimii paljon ravintoloita, kauppoja ja hotelleja. Plakassa sijaitsevat myös useat Ateenan lukuisista bysanttilaisista kirkoista. Kuuluisin niistä on Ateenan entinen piispankirkko Pikku-Mitropolis, joka on rakennettu 1100–1200-luvulla ja jossa on upeat seinämaalaukset. Pikkuruinen kirkko sijaitsee aivan nykyisen tuomiokirkon eli Suuren Mitropoliksen kyljessä Platia Mitropoleos -aukiolla.
Modernin Ateenan keskusaukio on Sintagma, jonka laidalla sijaitsee muun muassa entinen Kuninkaanlinna eli nykyinen Parlamenttitalo sekä joitakin kaupungin kalleimmista hotelleista, esim. kaupungin ensimmäinen hotelli ''Grande Bretagne''. Aukio on myös tärkeä liikenteen solmukohta: kaksi Ateenan kolmesta metrolinjasta kulkee sen ali ja lisäksi sieltä lähtee useita linja-autolinjoja. Parlamenttitalon takana levittäytyy Ateenan Kansallispuisto, joka on vihreä keidas kaupungin keskellä.
Tiedosto:Panathinaikos-Stadion in Athen.jpg
1800-luvun uusklassisen tyylin parhaita esimerkkejä kaupungissa ovat Panepistimou-kadulla sijaitsevat Ateenan yliopisto, tiedeakatemia ja kansalliskirjasto. Kaikki kokonaisuuden kolme rakennusta ovat kööpenhaminalaisten Hansenin veljesten suunnittelemia. Ensimmäisenä valmistui Christian Hansenin suunnittelema yliopisto 1841, sitten Theophil Hansenin suunnittelemat tiedeakatemia 1885 ja kansalliskirjasto 1891.
Urheilun ystäviä kiinnostaa epäilemättä Ateenan Panathinaiko-stadion Kansallispuiston läheisyydessä. Se rakennettiin 1800-luvun lopulla antiikin mukaisen mallin mukaan ensimmäisiä moderneja olympialaisia varten. Stadion tunnetaan myös nimellä Kallimarmaron eli Kauniin marmorinen, sillä se on maailman ainoa stadion, joka on rakennettu täysin valkoisesta marmorista.

Museot


Tiedosto:MaskeAgamemnon.JPG on yksi Ateenan arkeologisen museon vetonauloja]]
Ateenassa toimii lukuisia museoita. Osa niistä on valtion, osa yksityisten tahojen ylläpitämiä. Akropoliin, Agoran ja Kerameikoksen arkeologisten alueiden yhteydessä olevien museoiden lisäksi tärkeitä ovat muun muassa:
Benaki-museo
Ateenan bysanttilainen museo
Ateenan kansallinen arkeologinen museo
Ateenan kansallinen historiallinen museo
Ateenan kansallisgalleria
Kykladisen taiteen museo
Ateenan sotamuseo
Uusi Akropoliin museo

Väestö


Tiedosto:Syntagma.jpg

Asukasmäärän kehitys

Liikenne


Ateenan julkisen liikenteen muodostavat linja-auto-, raitiovaunu- sekä metroliikenne.

Metroliikenne


Tiedosto:Athens-metro 01.JPG]]
Ateenan metro koostuu kolmesta linjasta. Metrolinja 1 vihittiin alun perin käyttöön 27. helmikuuta 1869 höyryjunayhteytenä Ateenan ja Piraeus välillä. Linja sähköistettiin vuonna 1904. Nykyään Metrolinja 1 ulottuu Kifisian esikaupunkialueelle, ja se tunnetaan myös vihreänä linjana. Metrolinjojen 2 ja 3 rakentaminen alkoi marraskuussa 1991. Metrolinjojen lisäämisellä tavoiteltiin liikenneruuhkien pienentämistä ja Ateenan yllä leijuvan savusumun vähentämistä. Linjat vihittiin käyttöön vuonna 2000. Metrolinjasta 2 käytetään myös nimitystä punainen linja, metrolinja 3 puolestaan on sininen linja. Kaikki kolme metrolinjaa on yhdistetty Ateenan raitiovaunu- ja junaverkkoon.

Lentoliikenne


Ateenasta 20 kilometrin päässä sijaitsee Eleftherios Venizelosin kansainvälinen lentoasema. Kenttä aloitti toimintansa vuonna 2001 ja korvasi vanhan vuonna 1938 rakennetun Ellinikon kansainvälinen lentoaseman, joka suljettiin uuden lentoaseman valmistuttua. Lentokentälle laskeutuu noin 500 lentokonetta päivässä.

Olympialaiset


Ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset pidettiin Ateenassa vuonna kesäolympialaiset 1896. Ateena on ollut kesäolympialaisten isäntäkaupunki myös vuosina kesäolympialaiset 1906 (niin sanotut välikisat) ja kesäolympialaiset 2004.

Ystävyyskaupungit


Ateenalla on 35 ystävyyskaupunkia:
<br clear="all">

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.cityofathens.gr/ Ateenan viralliset kotisivut
http://www.aia.gr/ Ateenan lentokenttä
http://www.stoa.org/athens/ Historiallinen Ateena
http://www.pienimatkaopas.com/ateena/ Pieni matkaopas: Ateena
Luokka:Ateena
af:Athene
als:Athen
am:አቴና
ang:Athēnas
ar:أثينا
an:Atenas
arc:ܐܬܢܘܣ
roa-rup:Athina
frp:Atèna
ast:Atenes
gn:Atena
az:Afina
id:Athena (kota)
ms:Athens
bn:অ্যাথেন্স
zh-min-nan:Athína
jv:Aténa
be:Горад Афіны
be-x-old:Атэны
bar:Athen
bo:ཨ་ཐེན།
bs:Atina (grad)
br:Aten
bg:Атина
ca:Atenes
ceb:Atenas
cv:Афин
cs:Athény
co:Atene
cy:Athen
da:Athen
de:Athen
et:Ateena
el:Αθήνα
en:Athens
es:Atenas
eo:Ateno
ext:Atenas
eu:Atenas
fa:آتن
hif:Athens
fo:Athen
fr:Athènes
fy:Atene
ga:An Aithin
gv:Yn Atheen
gag:Afina
gd:An Àithne
gl:Atenas - Αθήνα
gan:雅典
ko:아테네
haw:‘Akenai
hy:Աթենք
hi:एथेंस
hsb:Athen
hr:Atena (grad)
io:Athina
ilo:Atenas
ia:Athenas
ie:Athina
os:Афинæтæ
zu:I-Athene
is:Aþena
it:Atene
he:אתונה
kn:ಅಥೆನ್ಸ್
ka:ათენი
kk:Афина
kw:Athína
sw:Athens
kv:Афинъяс
ht:Atèn
ku:Atîna
lad:Atina
lez:Афинаяр
la:Athenae
lv:Atēnas
lb:Athen
lt:Atėnai
lij:Aten
li:Athene (stad)
ln:Atenis
jbo:atenas
lmo:Atene
hu:Athén
mk:Атина
ml:ഏതൻസ്‌
krc:Афинле
mt:Ateni
mi:Ātene
mr:अथेन्स
xmf:ათენი
arz:اتينا
mwl:Atenas
mdf:Афитт
mn:Афин
my:အေသင်မြို့
nah:Atēna
nl:Athene (stad)
new:एथेन्स
ja:アテネ
frr:Athen
no:Athen
nn:Aten
nov:Atena
oc:Atenas
pnb:ایتھنز
pms:Atene
nds:Athen
pl:Ateny
pnt:Αθήνα
pt:Atenas
crh:Atina
ro:Atena
qu:Athina
ru:Афины
rue:Атены
sah:Атина
se:Athena
sc:Atene
sco:Athens
stq:Athene
sq:Athina
scn:Atini
simple:Athens
sk:Atény
sl:Atene
cu:Аѳинꙑ
szl:Atyny
ckb:ئەسینا
sr:Атина
sh:Atena
sv:Aten
tl:Atenas
ta:ஏதென்ஸ்
roa-tara:Atene
tt:Афиннар
te:ఏథెన్స్
th:เอเธนส์
vi:Athena
tr:Atina
tk:Afiny
tw:Athens
udm:Афины
uk:Афіни
ur:ایتھنز
ug:ئافېنا
vec:Atene
vep:Afinad
vo:Atina
fiu-vro:Ateena
wa:Atene
war:Atenas
wo:Aten
yi:אטען
yo:Áténì
zh-yue:雅典
diq:Atêna
zea:Athene
bat-smg:Atienā
zh:雅典

Arto Paasilinna


Arto Tapio Paasilinna (s. 20. huhtikuuta 1942 Kittilä) on suomalainen humoristikirjailija, jonka teoksia on käännetty useille eri kielille.

Elämä ja ura


Paasilinnan vanhemmat ovat poliisikonstaapeli, asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda Maria (Maija) o.s. Niva. Paasilinna on käynyt Lapin kansankorkeakoulun yleis- ja keskikouluaineiden linjan vuosina 1962–1963.
Arto Paasilinnan veljiä ovat kirjailijat Erno Paasilinna, Mauri Paasilinna ja Reino Paasilinna.
Paasilinna oli 1960- ja 1970-luvulla toimittajan tehtävissä useissa lehdissä. Hän on naimisissa Terttu Annikki Paasilinnan, o.s. Kasper, kanssa. Arto Paasilinnalla on kaksi poikaa: Jyrki Petteri (s. 1964) ja Janne (s. 1967). Pojat syntyivät Paasilinnan ensimmäisessä avioliitossa Hilkka Onervan (o.s. Nousu) kanssa.
Paasilinna julkaisi ensimmäisen kirjansa ''Karhunkaataja Ikä-Alpi'' 1964 ja ensimmäisen romaaninsa ''Operaatio Finlandia'' 1972. Hänen kirjojaan on käännetty 46 kielelle (2009) ja niistä on filmattu sekä Suomessa että Ranskassa ''Jäniksen vuosi'' ja ''Ulvova mylläri'', Saksassa ''Suloinen myrkynkeittäjä''. Suomessa on tehty elokuviksi myös Ere Kokkonen ohjaamina ''Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä'', ''Hurmaava joukkoitsemurha'' ja ''Kymmenen riivinrautaa (elokuva)'' sekä tv-sarjaksi ''Suloinen myrkynkeittäjä''. Muita elokuvia ovat Hannu Kahakorpi ohjaama ''Onnellinen mies (elokuva)'' ja Jouko Suikkarin ohjaus ''Hirtettyjen kettujen metsä''. Paasilinnan kirjoista on myös Suomessa tehty kymmeniä näytelmiä sekä ammatti- että harrastajanäyttämöille. Painettuja romaaneja Suomessa ja ulkomailla on arviolta 4–6 miljoonaa nidettä.
Paasilinnan teoksista on elokuva- ja näytelmäsovituksien lisäksi tehty myös sarjakuvasovituksia. Hannu Lukkarinen on piirtänyt kaksi sarjakuvateosta, jotka perustuvat Paasilinnan romaaneihin. Vuonna 2002 ilmestyi ''Ronkoteus''-sarjakuva, joka perustuu Paasilinnan romaaniin ''Lentävä kirvesmies''. ''Karvainen kamaripalvelija'' ilmestyi vuonna 2006 ja se perustuu ''Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija'' -romaaniin.
Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen.

Muuta


Maaliskuussa 2009 Paasilinna tuomittiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vamman tuottamuksesta ja liikennepaosta 80 päiväsakkoon sekä maksamaan korvauksia hänen kolaroituaan toisen auton kanssa moottoritiellä. Myöhemmin samana vuonna Paasilinna määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon hänen kuljetettuaan autoa lääkkeiden vaikutuksen alaisena Espoossa.
Lokakuussa 2009 Arto Paasilinna sai aivoinfarktin ja samalla aivoverenvuodon ja huhtikuussa 2010 hänet siirrettiin hoitokotiin. Maaliskuussa 2011 uutisoitiin Paasilinnan käyneen taidenäyttelyssä ja voinnin olevan kohentunut. Entiselleen Paasilinnan ei kuitenkaan enää odoteta palaavan, vaan poikansa Petteri Paasilinna uskoi syyskuussa 2011 Iltalehdelle antamassaan haastattelussa että isänsä joutuu viettämään loppuelämänsä hoitokodissa. Paasilinna on asunut sairaalahoidon jälkeen espoolaisessa Kanervakodissa, joka on tarkoitettu ikääntyneille muistisairaille potilaille. MTV3 uutisoi huhtikuussa 2010, että Paasilinnan edunvalvojaksi on määrätty hänen vanhin poikansa Petteri Paasilinna, koska Arto Paasilinna ei ole oikeuden päätöksen mukaan toipunut siihen kuntoon, että pystyisi itse valvomaan etujaan tai huolehtimaan taloudellisista asioistaan. MTV3:n Viihdeuutiset kertoi huhtikuussa 2012, että Arto Paasilinnan toipuminen vakavasta aivoinfarktista on edennyt niin hyvin, että hän on pystynyt jälleen kirjoittamaan ja on tehnyt jo 80 sivun luonnoksen uudesta kirjastaan hoitokodissa.

Teokset

Romaanit


35 romaania lokakuussa 2009:

Muut teokset


Kootut teokset


Elokuvat


Listassa ovat elokuvat ja tv-sarjat, jotka pohjautuvat Arto Paasilinnan romaaneihin. Lisäksi itse kirjailijasta on tehty dokumentteja, jotka eivät ole tässä listassa.
''Jäniksen vuosi (vuoden 1977 elokuva)'' (1977, Risto Jarva)
''Onnellinen mies (elokuva)'' (1979, Hannu Kahakorpi, tv-elokuva)
''Ulvova mylläri (elokuva)'' (1982, Jaakko Pakkasvirta)
''Hirtettyjen kettujen metsä (elokuva)'' (1986, Jouko Suikkari, tv-elokuva)
''Suloinen myrkynkeittäjä (televisiosarja)'' (1995, tv-sarja, Ere Kokkonen)
''Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (elokuva)'' (1996, Ere Kokkonen)
''Hurmaava joukkoitsemurha (elokuva)'' (2000, Ere Kokkonen)
''Kymmenen riivinrautaa (elokuva)'' (2002, Ere Kokkonen)
''Le lièvre de Vatanen'' (2006, Andrés Baiz)
''Neitosten karkuretki'' (2012, Hannu Peltomaa)

Kuunnelmat ja äänikirjat


''Isoisää etsimässä'' : 5-osainen kuunnelma, ohjaus: Arto Paasilinna ja Rauni Ranta (1978)
''Juttukaveri'' : kuunnelma, ohjaus: Tuija Rovamo (1980)
''Hirtettyjen kettujen metsä'' : 6-osainen kuunnelma, ohjaus: Rauni Ranta (1985)
Radioteatteri esittää vuonna 2012 Arto Paasilinnan 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kuunnelmasovitukset teoksista ''Onnellinen mies'' ja ''Operaatio Finlandia''. Kuunnelmasovitusten lisäksi on Paasilinnan tuotannosta luettu äänikirjoiksi muunmuassa seuraavat teokset:
''Jäniksen vuosi'' (Ahti Jokinen 1989)
''Ulvova mylläri'' (Kauko Helovirta 1989)
''Onnellinen mies'' (Kauko Helovirta 1990)
''Hurmaava joukkoitsemurha'' (Kauko Helovirta 1992)
''Maailman paras kylä'' (Kauko Helovirta 1993)
''Operaatio Finlandia'' (Esa Saario 1993)
''Aatami ja Eeva'' (Kauko Helovirta 1994)
''Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija'' (Kauko Helovirta 1995)
''Volomari Volotisen ensimmäinen vaimo ja muuta vanhaa tavaraa'' (Kauko Helovirta 1994)
''Lentävä kirvesmies'' (Kauko Helovirta 1996)
''Tuomiopäivän aurinko nousee'' (Esa Saario 1997)
''Hirttämättömien lurjusten yrttitarha'' (Esa Saario 1998)
''Paratiisisaaren vangit'' (Olli Etelämäki 1998)
''Hirnuva maailmanloppu'' (Esa Saario 1999)
''Ihmiskunnan loppulaukka'' (Esa Saario 2000)
''Kymmenen riivinrautaa'' (Esa Saario 2001)
''Liikemies Liljeroosin ilmalaivat'' (Esa Saario 2003)
''Tohelo suojelusenkeli'' (Esa Saario 2004)
''Sotahevonen'' (Jarkko Rantanen 1986)

Palkinnot


Jussi-palkinto 1978 käsikirjoitus A. P., Kullervo Kukkasjärvi, Risto Jarva (''Jäniksen vuosi'')
Valtakunnallisen keksintökilpailun pääpalkinto 1983
Kirjaviisas-veistos 1988
Air Inter -kirjallisuuspalkinto 1989 (''Jäniksen vuosi'')
Pro Finlandia -mitali 1993 kirjasta ''Jäniksen vuosi''
Giuseppe Acerbi -kirjallisuuspalkinto 1994 (Jäniksen vuosi)
Koivu ja tähti -henkilö 1999
Pro Tapiola -palkinto 2002

Kirjallisuutta


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.artopaasilinnasallskapet.se/ArtosEng.htm The Arto Paasilinna Society, in English and Swedish, the world's best infosite regarding Arto Paasilinna and his books.
http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/etusivu/kirjailija.aspx?PersonId=273 Paasilinnasta Helsingin kaupunginkirjaston kirjailijasivulla
http://wsoy.fi/yk/authors/show/145 Paasilinnasta WSOY:n sivuilla
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=249&a=2117 YLE/Elävä arkisto: Jari Tervo ja Arto Paasilinna baarissa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=249&a=4352 YLE/Elävä arkisto: Veijarifilosofi Arto Paasilinna
http://www.kiiltomato.net/skriver-vara-moderna-prosaister-in-sig-i-litteraturhistorien-pa-spaning-efter-blivande-klassiker/ Skriver våra moderna prosaister in sig i litteraturhistorien?! På spaning efter blivande klassiker. Lysmasken 5.12.2008.
Luokka:Suomalaiset kirjailijat
Luokka:Pro Finlandia -palkitut
Luokka:Vuonna 1942 syntyneet
Luokka:Elävät henkilöt
ar:أرتو بآسيلينا
br:Arto Paasilinna
ca:Arto Paasilinna
cv:Арто Паасилинна
cs:Arto Paasilinna
de:Arto Paasilinna
et:Arto Paasilinna
en:Arto Paasilinna
es:Arto Paasilinna
eo:Arto Paasilinna
fr:Arto Paasilinna
fy:Arto Paasillina
gl:Arto Paasilinna
it:Arto Paasilinna
he:ארטו פאסילינה
la:Arto Paasilinna
hu:Arto Paasilinna
mdf:Паасилинна, Арто
nl:Arto Paasilinna
no:Arto Paasilinna
nn:Arto Paasilinna
pl:Arto Paasilinna
pt:Arto Paasilinna
ro:Arto Paasilinna
ru:Паасилинна, Арто
sk:Arto Paasilinna
sl:Arto Paasilinna
sv:Arto Paasilinna
tr:Arto Paasilinna

Aino Räsänen

Aino Alina Räsänen (o.s. Heikkinen, 23. lokakuuta 1910 Nakkila – 14. syyskuuta 1995 Siilinjärvi) oli Suomi kirjailija.
Räsänen kirjoitti kirjojen lisäksi myös lehtikirjoituksia ja pakinoita. Siviiliammatiltaan hän oli opettaja. Hän kävi keskikoulun, valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1931 ja toimi opettajana vuoteen 1941 asti. Hän oli vuodesta 1934 naimisissa maanviljelijä Toivo Räsäsen kanssa ja asui suurimman osan elämästään Maaninka.

Kirjat


''Soita minulle, Helena!'' (1945) (Elokuvasovitus ''Soita minulle, Helena! (vuoden 1948 elokuva)'' 1948. Ohj. Hannu Leminen.)
''Olen odottanut sinua'' (1947)
''Onnen kanssa piilosilla'' (1948)
''... ja Helena soittaa. Junkkerin perheen vaiheita'' (1950) (Elokuva ''...ja Helena soittaa (vuoden 1952 elokuva)'' 1952. Ohj. Lasse Pöysti.)
''Kartano odottaa isäntää'' (1951)
''Näkemiin, Helena'' (1953) (Elokuva ''Näkemiin Helena'' 1955. Ohj. Lasse Pöysti)
''Pää pystyyn, Helena'' (1955) (Elokuva ''Pää pystyyn Helena'' 1957. Ohj. Esko Töyri)
''Päivi, Helenan tytär'' (1957)
''Tuulenpesä'' (1958)
''Helena ja Etelän tyttö'' (1959)
''Tyttö ja länsimyrsky'' (1960)
''Tuuli vei, tuuli toi'' (1962)
''Nuotio palaa'' (1963)
''Helena ei tottele'' (1964)
''Katariina ja Anu-Riikka'' (1965)
''Leikki leikkinä ja henki pois'' (1966)
''Helenan suku'' (1967)
''Muuttolintu'' (1968)
''Helenan terveiset'' (1969)
''Annika tulee kaupunkiin' (1971)
''Kartanon musta majuri'' (1972)
''Helenan askeleissa'' (1974)
''Kohti suurta seikkailua'' (1974) (Kuvitus: Helga Sjöstedt)
''Eevastiina'' (1976)
''Helenan muisto'' (1978)
''Sirpale onnea'' (1980)

Aiheesta muualla


http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/101/aino-r%C3%A4s%C3%A4nen Aino Räsäsen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
http://www.maaninka.fi/aino_rasanen/ Aino Räsäsen elämä ja tuotanto
Luokka:Suomalaiset kirjailijat
Luokka:Pakinoitsijat
Luokka:Vuonna 1910 syntyneet
Luokka:Vuonna 1995 kuolleet

Arabian kieli


Tiedosto:Arabic_speaking_world.png
Arabia (عربية) on maailman viidenneksi tai kuudenneksi puhutuin kieli. Varsinaisesti arabialla tarkoitetaan tavallisesti niin kutsuttua standardiarabiaa eli klassista arabiaa eli koraaninarabiaa. Eri maissa käytetty puhekieli poikkeaa standardista usein huomattavastikin, mutta koska arabia on islamin pyhä kieli, suuri osa muslimi ymmärtää ainakin jonkin verran standardiarabiaa. äidinkieli sitä sen sijaan puhuu hyvin harva, tosin osa paikallisista puhekielistä poikkeaa vain vähän standardista, joten äidinkielenä arabiaa puhuvien arabit määrä voidaan arvioida parin sadan miljoonan tienoille. Pääosa puhujista on Lähi-itä tai Pohjois-Afrikka, mutta myös muissa muslimimaissa sekä myös monissa eurooppalaisissa valtioissa on huomattavat arabiankieliset vähemmistöt. Suomessa on tilastokeskuksen mukaan vuoden 2007 lopussa 8 119 henkilöä, joiden äidinkieleksi on rekisteröity arabia.

Kirjakieli ja useat puhekielet


Kirjakielen ja puhekielen valtava ero on johtanut siihen, että kaikki koulutusta saaneet – jopa koraanikoulua käyneet – arabit elävät diglossiassa. Tämä tarkoittaa, että he käyttävät epämuodollisissa tilanteissa äidinkielenään puhumaansa murretta, mutta siirtyvät muodollisissa tilanteissa puhumaan kirjakieltä, joka niin sanaston, kieliopin kuin ääntämyksen osalta poikkeaa varsin oleellisesti heidän jokapäiväisestä murteestaan – miltei yhtä paljon kuin latina ranskasta. Kirjakieltä käytetään myös eri maista kotoisin olevien arabien yhteisenä kommunikaatiovälineenä, koska arabian murteet ovat muun muassa erilaisten laina- ja substraattivaikutteiden takia saattaneet kehittyä täysin eri suuntiin. Eräät hyvin marginaaliset, arabialaisen kielialueen ulkopuolisilla saarekkeilla puhutut arabian murteet, kuten Nigerian arabia tai eräiden pienten keskiaasialaisten ryhmien puhumat murteet, ovat muun muassa kirjallisen kulttuurin puutteessa eriytyneet kokonaan erillisiksi kieliksi. Näin kävisi kuitenkin myös keskeisimmille murteille, jos niiden alueella ei pyrittäisi ylläpitämään klassisen kirjakielen taitoa arabien ykseyden merkkinä.
Kirjakielen lisäksi Egyptin murteella on merkitystä arabien yhteisenä kommunikaatiovälineenä. Tämä johtuu Egyptin merkittävästä asemasta koko arabimaailman populaarikulttuurituotannossa, esimerkiksi egyptiläisiä elokuvia katsotaan laajalti maan rajojen ulkopuolella. Egyptissä myös puhekielisellä teatterilla on pitkät perinteet, vaikka kaunokirjallisuus laaditaankin arabialaisella kielialueella lähes yksinomaan kirja-arabiaksi.

Sukulaiskielet


Arabia kuuluu afroaasialaiset kielet seemiläiset kielet. Arabian sukukieliä ovat siksi muun muassa heprea, aramean kieli, amharan kieli, tigren kieli ja foinikian kieli. Arabian niemimaan itä- ja eteläosissa, erityisesti Jemenissä ja Omanissa, puhutaan sitä paitsi niin sanottua eteläarabialaiset kielet, joka ei ole arabian murre, vaan arabiasta merkittävästi eroava seemiläinen kieli, mahdollisesti alkujaan läheisempää sukua amharalle kuin (pohjois)arabialle. Muinainen ns. epigrafinen eteläarabia oli hyvin merkittävä kulttuurikieli Arabian niemimaalla ja sillä on yhä arkeologista merkitystä, mutta nykyiset eteläarabialaiset kielimuodot, kuten soqotri ja džibbali, ovat kirjoittamattomien kansanmurteiden asteella.

Kirjoitus ja ääntäminen


Arabiaa kirjoitetaan arabialainen kirjaimisto oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. Kirjoituksessa merkitään konsonantit, puolivokaalit ja pitkät vokaalit. Lyhyet vokaalit merkitään vain poikkeustapauksissa, kuten oppikirjoissa, lastenkirjoissa ja Koraanissa. Lyhyiden vokaalien ääntämys vaihteleekin suuresti murteesta toiseen. Muissa paitsi Egyptin murteessa lyhyitä vokaaleita pudotetaan pois tavallisessa puheessa, esimerkiksi sana ''kitaab'' (suom. kirja) voidaan ääntää ''ktaab''.

Kielioppi

Persoonapronominit


Arabian persoonapronominien joukko on hyvin runsas. Muun muassa yksikön ja monikon lisäksi arabian kielessä on myös kaksikko, ja monet pronominit ovat jakautuneet maskuliiniin ja feminiiniin.

Kirjallisuutta


Viitteet

Aiheesta muualla


Ohje:Arabian kielen transkribointi
Hannu Reime: http://www.lausti.com/articles/languages/arabia.html Viikon kieli: Arabia. Ylen 10.2.2006.
Aishi Zidan: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Arabian+kieli+siivitti+kansannousuja/1135265788376 Arabian kieli siivitti kansannousuja. Helsingin sanomat 1.5.2011.
Luokka:Seemiläiset kielet
Luokka:Algerian kielet
Luokka:Arabiemiirikuntien kielet
Luokka:Bahrainin kielet
Luokka:Djiboutin kielet
Luokka:Egyptin kielet
Luokka:Eritrean kielet
Luokka:Irakin kielet
Luokka:Israelin kielet
Luokka:Jemenin kielet
Luokka:Jordanian kielet
Luokka:Komorien kielet
Luokka:Kuwaitin kielet
Luokka:Libanonin kielet
Luokka:Libyan kielet
Luokka:Marokon kielet
Luokka:Mauritanian kielet
Luokka:Omanin kielet
Luokka:Palestiinan kielet
Luokka:Qatarin kielet
Luokka:Saudi-Arabian kielet
Luokka:Sudanin kielet
Luokka:Syyrian kielet
Luokka:Tšadin kielet
Luokka:Tunisian kielet
ace:Bahsa Arab
kbd:Хьэрыпыбзэ
af:Arabies
als:Arabische Sprache
am:ዓረብኛ
ang:Arabisc sprǣc
ar:لغة عربية
an:Idioma arabe
arc:ܠܫܢܐ ܥܪܒܝܐ
frp:Arabo
ast:Árabe
gn:Áraveñe'ẽ
az:Ərəb dili
bjn:Bahasa Arap
id:Bahasa Arab
ms:Bahasa Arab
bn:আরবি ভাষা
zh-min-nan:A-la-pek-gí
map-bms:Basa Arab
jv:Basa Arab
su:Basa Arab
be:Арабская мова
be-x-old:Арабская мова
bcl:Arabe
bo:ཨ་རབ་སྐད།
bs:Arapski jezik
bg:Арабски език
ca:Àrab
ceb:Inarabigo
cv:Арап чĕлхи
cs:Arabština
ny:Chiarabu
co:Lingua àraba
cy:Arabeg
da:Arabisk (sprog)
de:Arabische Sprache
dv:ޢަރަބި
nv:Ásáí Bizaad
dsb:Arabska rěc
et:Araabia keel
el:Αραβική γλώσσα
eml:Areb
en:Arabic language
es:Idioma árabe
eo:Araba lingvo
ext:Luenga árabi
eu:Arabiera
fa:زبان عربی
hif:Arbii bhasa
fo:Arábiskt mál
fr:Arabe
fy:Arabysk
ga:An Araibis
gv:Arabish
gag:Arab dili
gd:Arabais
gl:Lingua árabe
gan:阿拉伯語
got:𐌰𐍂𐌰𐌱𐌹𐍃𐌺𐍃
hak:Â-lâ-pak-ngî
xal:Арабмудин келн
ko:아랍어
haw:‘Ōlelo ‘Alapia
hy:Արաբերեն
hi:अरबी भाषा
hsb:Arabšćina
hr:Arapski jezik
io:Arabiana linguo
ilo:Pagsasao nga Arábiko
ia:Lingua arabe
iu:ᐊᕋᕕ
os:Араббаг æвзаг
is:Arabíska
it:Lingua araba
he:ערבית
kl:Arabiamiutut
kn:ಅರಬ್ಬೀ ಭಾಷೆ
ka:არაბული ენა
kk:Араб тілі
kw:Arabek
rw:Icyarabu
ky:Араб тили
sw:Kiarabu
kv:Араб кыв
kg:Kilabu
ku:Zimanê erebî
lad:Lingua arábiga
lbe:Аьраб маз
lez:Араб чӀал
lo:ພາສາອາຣັບ
la:Lingua Arabica
lv:Arābu valoda
lt:Arabų kalba
lij:Lengua àraba
li:Arabisch
ln:Liarabi
lmo:Lengua araba
hu:Arab nyelv
mk:Арапски јазик
mg:Fiteny arabo
ml:അറബി ഭാഷ
krc:Араб тил
mt:Lingwa Għarbija
mi:Reo Ārapi
mr:अरबी भाषा
arz:لغه عربى
mzn:عربی
koi:Араб кыв
mdf:Арабонь кяль
mn:Араб хэл
my:အာရပ်ဘာသာ
nah:Arabiatlahtōlli
nl:Arabisch
ne:अरबी भाषा
new:अरबी भाषा
ja:アラビア語
ce:Jarboyn mott
frr:Araabisk
pih:Erabek
no:Arabisk
nn:Arabisk
nrm:Arabe
nov:Arabum
oc:Arabi
uz:Arab tili
pa:ਅਰਬੀ ਬੋਲੀ
pnb:عربی
ps:عربي ژبه
km:ភាសាអារ៉ាប់
pms:Lenga aràbica
nds:Araabsche Spraak
pl:Język arabski
pt:Língua árabe
kaa:Arab tili
crh:Arap tili
ksh:Arabische Sprooch
ro:Limba arabă
qu:Arabya simi
ru:Арабский язык
rue:Арабскый язык
sah:Араб тыла
se:Arábagiella
sa:अरबी
sco:Arabic
sq:Gjuha arabe
scn:Lingua àrabba
simple:Arabic language
sk:Arabčina
sl:Arabščina
cu:Аравьскъ ѩꙁꙑкъ
szl:Arabsko godka
so:Carabi
ckb:زمانی عەرەبی
sr:Арапски језик
sh:Arapski jezik
sv:Arabiska
tl:Wikang Arabe
ta:அரபு மொழி
kab:Taɛrabt
tt:Ğäräp tele
te:అరబ్బీ భాష
th:ภาษาอาหรับ
vi:Tiếng Ả Rập
tg:Забони арабӣ
tr:Arapça
tk:Arap dili
uk:Арабська мова
ur:عربی زبان
ug:ئەرەب تىلى
vep:Araban kel'
fiu-vro:Araabia kiil
wa:Arabe
zh-classical:阿拉伯語
war:Inarabo
wuu:阿拉伯语
yi:אראביש
yo:Èdè Lárúbáwá
zh-yue:阿剌伯話
diq:Erebki
bat-smg:Arabu kalba
zh:阿拉伯语

Adult contemporary music

AC () on formaattiradioihin liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan Popmusiikki- ja rockmusiikkia ”aikuiseen makuun”; ei kovaa rockia.
Hot AC on genre, joka sisältää nopeatempoisia aikuishittejä uutuuksista kymmenen vuotta vanhoihin kappaleisiin. Formaattikuvailu ja musiikki ovat paljon lähempänä AC:tä kuin CHR.
MOR - Ei-rock-tyylisiä pophittejä, jotka ovat yleensä 15–45 vuotta vanhoja. Sisältää jotain soft AC -musiikkia; eli yleisesti sanoen tämä on ”aikuisstandardi”.

Katso myös


The Voice (radioasema)
Luokka:Populaarimusiikki
da:Adult contemporary
de:Adult Contemporary
en:Adult contemporary music
es:Adult contemporary
ko:어덜트 컨템포러리
it:Adult contemporary music
he:Adult contemporary music
nl:Adult contemporary
ja:アダルト・コンテンポラリー・ミュージック
pl:Adult contemporary
pt:Adult contemporary
ru:Adult contemporary
sk:Adult contemporary
sv:Adult contemporary
tr:Adult contemporary müzik

Anni Polva

Anni Kyllikki Polva (oik. Polviander, o.s. Heinonen, 6. tammikuuta 1915 – 23. heinäkuuta 2003) oli suomalainen kirjailija. Polva syntyi Pietari (kaupunki), mutta asui lapsuutensa, nuoruutensa ja opiskeluaikansa Tampereella. Hän työskenteli kirjanpitäjänä, tarjoilijana ja kutojana. Avioiduttuaan Unto Polvianderin kanssa hän muutti Turkuun, missä asui kuolemaansa saakka. Omaelämäkerrallinen teos ''Elettiin kotirintamalla'' kertoo kirjailijan muutosta Turkuun ja sotavuosista.
Polva tunnetaan erityisesti Tiina-tyttökirjasarja. Hän kirjoitti niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin kirjoja. Polvan kirjoja on painettu yhteensä yli 2,5 miljoonaa kappaletta, joista Tiina-kirjojen osuus on miljoona kappaletta. Polva sai Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon 2000. Lisäksi hän on saanut useita Pirkanmaan Plättä. Kaikkiaan kolme Plättää saanut Polva oli ensimmäinen, jolle palkinto myönnettiin. Vaikka Polva saikin tunnustusta monelta taholta, arvosti hän korkeimmalle juuri Plättä-palkinnon, koska sen olivat kirjastoa käyttävät lapset hänelle äänestäneet.

Tuotanto

Katso myös


Anni Polva -palkinto

Aiheesta muualla


http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/376/anni-polva Anni Polvan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?aid=41&action=kirjailija Anni Polva Kariston verkkosivulla
http://www.nuorisokirjailijat.fi/polvaanni.shtml Anni Polva Suomen nuorisokirjailijoiden nettimatrikkelissa
http://www.lib.hel.fi/Page/4010ddf3-2b06-43d9-9fcd-d9e33ecf8b96.aspx?refererPageID=b4474453-4b62-4978-84b4-49bc489711a3&groupID=2426433e-8e54-4bf2-b21a-f36575b28c8e&announcementID=65df009f-1ae0-4dea-9d86-9878277b1824 Anni Polva Helsingin kaupunginkirjaston esittelyssä
http://forfattarna.biblioteken.fi/fi-FI/kirjailija.aspx?PersonId=880 Anni Polva Sanojen ajassa
Luokka:Suomalaiset kirjailijat
Luokka:Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat
Luokka:Vuonna 1915 syntyneet
Luokka:Vuonna 2003 kuolleet
io:Anni Polva

Antiikki


Kuva:Koren GR-Athen Akropolis .jpgn Akropolis (Ateena). Naista esittävät karyatidipylväät kannattelevat Erekhtheion-temppelin kattoa.]]
Antiikki eli vanha aika on aikakausi erityisesti Antiikin Kreikka ja Rooman valtakunta historiassa, n. 800 eaa. – 500 jaa.
Antiikin ajaksi kutsutaan muinaisen Kreikan ja Rooman suuruuden aikaa. Ajanjaksoa on pidetty merkittävänä, koska on katsottu, että länsimaat sivistys ja yhteiskunta juontavat juurensa tuosta ajasta. Muun muassa monet keksinnöt, tavat, arvostukset ja tyylit ovat joko antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten luomia tai heidän kauttaan länsimainen kulttuuri omaksuttuja. Antiikista ovat peräisin myös latinalaiset aakkoset — foinikialaiset peräisin oleva kirjaimisto kehittyi kreikkalaisten ja roomalaisten muokkaamana ns. latinalaiseksi kirjaimistoksi, joka on käytössä useimmissa länsimaissa, myös Suomessa.
Antiikin kulttuuri tarkoitetaan yleensä erityisesti antiikin ajan kulttuuria.
Antiikintutkimus on poikkitieteellinen antiikkia tutkiva tieteenala, johon kuuluvat muun muassa klassillinen filologia ja klassillinen arkeologia.

Kreikkalainen antiikki


Antiikin Kreikkaa on pidetty eurooppalaisen sivistyksen kehtona. Kreikkalainen kulttuuri perustui monilta osin aikaisempien korkeakulttuurien, esimerkiksi egyptiläisten ja foinikialaiset luomalle perinnölle.

Roomalainen antiikki


Rooman valtakunta alkoi laajentuessaan dominoida antiikin maailmaa. Se paitsi loi omia kulttuurimuotojaan (mm. kristinusko, roomalainen laki), myös välitti antiikin kreikkalaista kulttuuria edelleen keskiaika ja uusi aika.

Aihepiireittäin

Filosofia


Klassinen kreikkalainen filosofia suuntautui ennen kaikkea inhimilliseen järkeen, hyveisiin, kyselemällä tehtyyn tutkimukseen ja asioiden perusteiden etsintään. Se perustui kreikkalaisiin ihanteisiin, joissa tärkeintä oli hyveen kehittäminen ja hyvä elämä kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa, ''kaupunkivaltio''.
Kreikkalainen filosofia laski pohjan modernille tiede ja filosofialle monilla tavoilla. Varhaisesta kreikkalaisesta filosofiasta kulkevat selkeät katkeamattomat linjat varhaiseen islamilainen filosofia, keskiajan filosofiaan, renessanssiin, valistusaikaan ja nykyajan kriittisiin tiede.

Kirjallisuus


Antiikin kirjallisuuden alkuvaihetta aina hellenismi kauden alkuun saakka kuvaa vahva suullinen perinne ja se, että kirjallisuus oli tarkoitettu pitkälti esitettäväksi. Antiikin varhaisinta kirjallisuutta ja samoin länsimaisen kirjallisuuden alkua edustavat Homeros runoelmat, jotka kirjoitettiin ylös suhteellisen varhain kreikkalainen kirjaimisto kehittämisen jälkeen, todennäköisesti 700-luvulla eaa. Kreikan klassisella ajalla (n. 508-323 eaa.) ja Rooman klassisella ajalla (n. 80 eaa.–14 jaa.) syntyivät monet suuret teokset, jotka ovat edelleen homeerisen kirjallisuuden ohella länsimaisen kirjallisen kulttuurin ytimessä. Kreikkalainen kirjallisuus vaikutti merkittävästi roomalaisen kirjallisuuden syntyyn.

Musiikki


Musiikilla oli kreikkalaisessa kulttuurissa keskeinen asema ja joitain katkelmia kreikkalaisesta musiikista nuottikirjoituksena on säilynyt nykyaikaan asti. Musiikilla oli keskeinen osa kreikkalaisessa koulutuksessa ja pojille opetettiin musiikkia kuudesta ikävuodesta eteenpäin. Antiikin pääsävellyslajit olivat doorinen, fryyginen ja lyydinen. Doorinen oli vakavahko asteikko, lyydinen pehmeä ja nautinnollinen, fryyginen intohimoinen. Asteikot soitettiin ylhäältä alas.

Tiede


Antiikin tieteen historia liittyy läheisesti antiikin filosofian historiaan, koska useimmat tieteet eivät olleet vielä tuolloin erkaantuneet filosofiasta, vaan ne luettiin sen osaksi. Antiikin tieteen tunnuspiirteitä ovat instituutiomaisuus, teoreettisuus yhdistettynä filosofiseen pohdiskeluun uskonto ja mytologia riippumatta.

Kirjallisuutta


}}

Aiheesta muualla


http://www.tkukoulu.fi/antiikki/ Antiikin historiaa vanhojen opetuskuvataulujen kertomana
Luokka:Antiikki
als:Altertum
ar:تاريخ قديم
id:Sejarah kuno
bn:প্রাচীন ইতিহাস
be:Старажытны свет
bar:Altertum
bs:Stari vijek
br:Henamzer
bg:Древност
ca:Edat antiga
cs:Starověk
cy:Yr Henfyd
da:Antikken
de:Altertum
et:Vanaaeg
el:Αρχαία Ιστορία
en:Ancient history
es:Historia antigua
eo:Antikva epoko
eu:Antzinaroa
fa:تاریخ باستان
fr:Antiquité
fy:Aldheid
fur:Storie antighe
gl:Idade Antiga
ko:고대
hr:Stari vijek
io:Antiqueso
ia:Antiquitate
is:Fornöld
it:Storia antica
he:העת העתיקה
ka:ძველი მსოფლიო
kk:Ежелгі дүние
lv:Senie laiki
lb:Antikitéit
lt:Senovės istorija
hu:Ókor
mk:Античка историја
ml:പ്രാചീന ചരിത്രം
nl:Oudheid
ja:古代
nap:Età antica
no:Oldtiden
nn:Antikken
nov:Antiquitate
pl:Starożytność
pnt:Παλαιόν Ιστορίαν
pt:História Antiga
ro:Istoria antică
ru:Древний мир
rue:Старовік
sq:Alterturm
si:පුරාතන ලෝකය - පුරාතන ග්‍රීසිය
simple:Ancient history
sk:Starovek
sl:Stari vek
sr:Антика
sh:Stari vijek
sv:Antiken
tl:Sinaunang kasaysayan
th:สมัยโบราณ
vi:Thời kỳ cổ đại
tr:İlk Çağ
uk:Стародавній світ
fiu-vro:Vanaaig
yi:אוראלטע היסטאריע
diq:Tarixo Antik
bat-smg:Senuobės istuorėjė
zh:古代史

Auto-Tune

Auto-Tune on Antares Audio Technologiesin valmistama, äänitysstudioissa käytettävä, pääasiassa laulussa esiintyvien sävelkorkeuden epätarkkuuksien korjaamiseen tarkoitettu tietokoneohjelma. Auto-Tune pystyy prosessoimaan muutakin materiaalia kuin laulua, mutta kuitenkin vain yksiäänistä signaalia jonka sävelkorkeus on helposti tunnistettavissa digitaalisesti.
Auto-Tune viritys käsiteltävän signaalin käyttäjän määrittelemän sävelasteikko mukaisesti. Käyttäjän on myös mahdollista piirtää haluamansa sävelkulku, johon käsiteltävä materiaali viritetään. Muita säädettäviä parametreja ovat muun muassa herkkyys, reagointinopeus ja vibrato. Auto-Tune on saatavana myös erillisenä, ilman tietokonetta toimivana laitteena, käytettäväksi esimerkiksi live-esiintymisten yhteydessä.
Myös monet muut valmistajat ovat kehittäneet erilaisia virekorjaukseen tarkoitettuja ohjelmia ja laitteita. Näistä esimerkiksi Melodyne osaa korjata ja manipuloida myös moniäänisen signaalin virettä ja sävelkorkeutta. Englanninkielinen yleisnimitys tämänkaltaisille sovelluksille on "pitch corrector", ja niiden käyttämästä tekniikasta käytetään yleisnimitystä "pitch correction". Puhekielessä termiä "autotune" käytetään usein viittaamaan virekorjaukseen huolimatta siitä, millä ohjelmistolla tai laitteella efekti on toteutettu.
Normaaliasetuksille säädetyn Auto-Tunen käyttöä on vaikeaa havaita valmiista musiikkikappaleesta, kunhan korjauksen määrä pysyy kohtuullisena. Tarpeeksi vahva virekorjaus voi tehdä laulusta steriilin ja konemaisen. Luonnollisin lopputulos saadaan, kun laulusta korjataan huolellisesti vain ne kohdat, jotka tarvitsevat eniten korjausta.
Virekorjausta hyödynnetään toisinaan myös efektiluonteisesti, jolloin ääriasetuksilla saavutetaan luonnottoman nopeat ja tarkat siirtymät eri sävelkorkeuksien välillä. Jotkut musiikin harrastajat ovatkin tästä syystä ruvenneet vihaamaan Auto-Tunea ja halveksivat sen käyttäjiä, jotkut puolestaan pitävät kyseisen efektin tuottamasta äänestä. Ensimmäinen edellä kuvattua efektitekniikkaa hyödyntänyt suuren yleisön tietoisuuteen noussut kappale oli Cherin vuonna 1998 julkaistu kappale "Believe". Rap-artisti Jay-Z teki vuonna 2009 virekorjausta vastustavan "D.O.A. (Death of Autotune)" -nimisen kappaleen. Kappale löytyy Jay-Z:n ''The Blueprint 3'' -albumilta.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.antarestech.com Antares Audio Technologiesin kotisivu
Mari Koppinen: http://www.hs.fi/kulttuuri/L%C3%A4hes+kaikkea+musiikkia+korjataan+nyky%C3%A4%C3%A4n+Auto-Tunella/a1305553983028 Lähes kaikkea musiikkia korjataan nykyään Auto-Tunella. Helsingin sanomat 23.1.2012.
Luokka:Musiikkiohjelmistot
Luokka:Musiikkilaitteet
de:Auto-Tune
en:Auto-Tune
es:Auto-Tune
fr:Auto-Tune
ko:오토튠
it:Auto-Tune
ja:オートチューン
pl:Auto-tune
pt:Auto-Tune
simple:Auto-Tune
sv:Auto-Tune
tr:Auto-Tune

Algoritmi

Image:LampFlowchart-fi.svgita käytetään usein graafisten algoritmien suunnitteluun ja tekemiseen.]]
Algoritmi on tarkasti määritelty äärellinen (päättyvä) vaihesarja, jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma.
J. G. Brookshear: "Tarkasti ottaen algoritmi on äärellinen joukko täsmällisiä, suoritettavissa olevia ohjeita, jotka ohjaavat päättyvää tehtävän suoritusta."
Algoritmi on alkujaan matematiikka käsite. Algoritmeja ovat jo nekin koulun alaluokilla opetetut menetelmät (allekkain kertomisesta ja jakokulmassa jakamisesta), joilla mitkä tahansa luvut voidaan kertoa tai jakaa keskenään, mutta toisinaan termillä on tarkoitettu nimenomaan Eukleideen algoritmia kahden kokonaisluvun suurin yhteinen tekijä etsimiseksi. Nykyisin algoritmin käsite kuitenkin liittyy ennen kaikkea tietokoneiden ohjelmointiin ja tietojenkäsittelytiede, joissa niillä on erityisen suuri merkitys etenkin tietorakenne yhteydessä. Tietojenkäsittelyn terminä Brookshearin määritelmä algoritmille tarkoittaa sitä, että on mahdollista rakentaa algoritmia vastaava Turingin kone, joka pysähtyy kaikilla syötteillä.
Esimerkiksi keittokirja on oikeastaan kokoelma algoritmeja, joita seuraamalla ruoanlaiton pitäisi onnistua. Vastaavasti koottavan kirjahyllyn mukana pitäisi tulla algoritmi, jonka avulla palasista saa rakennetuksi toimivan kirjahyllyn. Todellisuudessa algoritmit ovat kuitenkin usein monimutkaisempia ja sisältävät myös toistoja ja haarautumia logiikka päättelyn perusteella. tietokoneohjelma toiminta perustuu kehittyneisiin ohjelmointikieli ilmaistuihin algoritmeihin.
Sana algoritmi tulee persia matemaatikon ja tähtitieteilijän al-Khwarizmin nimestä.

Muutamia algoritmeja


Hakualgoritmit
Lajittelualgoritmit
Tiivistealgoritmit (engl. message-digest)
Pakkausalgoritmit
Merkkijonohakualgoritmit
A*-algoritmi
Fourier'n muunnos#FFT, nopea Fourier'n muunnos
Myös äänen- ja kuvanpakkaukseen liittyvät koodekki käyttävät erilaisia algoritmeja.
Matemaattisia algoritmeja:
Eukleideen algoritmi
neliöjuuri
Newtonin menetelmä

Katso myös


Asymptoottinen suoritusaika
Tiedonpakkaus
Videonpakkaus
Äänenpakkaus
Puheen pakkaaminen
Luokka:Algoritmit
af:Algoritme
ar:خوارزمية
an:Algorismo
as:এলগৰিথম আৰু ডেইটা ষ্ট্ৰাকচাৰ
ast:Algoritmu
az:Alqoritm
id:Algoritma
ms:Algoritma
bn:অ্যালগরিদম
zh-min-nan:Ián-sǹg-hoat
su:Algoritma
be:Алгарытм
be-x-old:Альгарытм
bs:Algoritam
bg:Алгоритъм
ca:Algorisme
cs:Algoritmus
da:Algoritme
de:Algorithmus
et:Algoritm
el:Αλγόριθμος
en:Algorithm
es:Algoritmo
eo:Algoritmo
eu:Algoritmo
fa:الگوریتم
fr:Algorithmique
gl:Algoritmo
ko:알고리즘
hy:Ալգորիթմ
hi:अल्गोरिद्म
hr:Algoritam
io:Algoritmo
ia:Algorithmo
is:Reiknirit
it:Algoritmo
he:אלגוריתם
ka:ალგორითმი
kk:Алгоритм
ky:Алгоритм
ku:Algorîtma
lo:ຂັ້ນຕອນວິທີ
la:Algorithmus
lv:Algoritms
lb:Algorithmus
lt:Algoritmas
hu:Algoritmus
mk:Алгоритам
ml:അൽഗൊരിഥം
mr:अल्गोरिदम
arz:الجوريتم
mn:Алгоритм
my:အယ်လ်ဂေါ်ရစ်သမ်
nl:Algoritme
ne:अल्गोरिदम
ja:アルゴリズム
no:Algoritme
nn:Algoritme
oc:Algoritme
mhr:Алгоритм
uz:Algoritm
pnb:الگورتھم
pl:Algorytm
pt:Algoritmo
kaa:Algoritm
ro:Algoritm
ru:Алгоритм
rue:Алґорітм
sah:Алгоритм
sq:Algoritmi
scn:Alguritmu
si:ඇල්ගොරිතම
simple:Algorithm
sk:Algoritmus
sl:Algoritem
sr:Алгоритам
sh:Algoritam
sv:Algoritm
tl:Algoritmo
ta:படிமுறைத் தீர்வு
tt:Алгоритм
te:అల్గారిథం
th:ขั้นตอนวิธี
vi:Thuật toán
tg:Алгоритм
tr:Algoritma
uk:Алгоритм
ur:الخوارزم
wa:Algorisse
war:Algoritmo
yi:אלגאריטם
zh-yue:演算法
zh:算法

Alfred Hitchcock


Sir Alfred Joseph Hitchcock (13. elokuuta 1899 Lontoo, Englanti – 29. huhtikuuta 1980 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli Yhdistynyt kuningaskunta elokuvaohjaaja. Hän siirtyi 1939 Hollywoodiin, jossa hän teki useimmat merkittävimmistä elokuvistaan.
Hitchcockia pidetään jännityselokuvan mestarina, jonka juonenkuljetus oli taidokasta. Hänen katsottiin olleen aikansa muodikkaimpia ja kokeilunhaluisimpia elokuvantekijöitä. Hitchcock ohjasi useita klassikkomaineen saaneita elokuvia, joiden tunnuspiirre on musta huumori.
Ranskalaiset elokuvateoreetikot nostivat pitkään vain viihdeohjaajana pidetyn Hitchcockin 1960-luvulla suureksi ''auteuriksi''. Hänelle myönnettiin kunnia-Oscar elämäntyöstään vuonna 1967. Vastaanottaessaan palkintoaan Oscar-palkintossa hän piti kaikkien aikojen lyhimmän palkintopuheen sanomalla vain: "Kiitos." Hitchcock oli viidesti ehdolla parhaan ohjaajan Oscar-palkinnon saajaksi.

Yksityiselämä


Alfred Hitchcock syntyi Lontoon Leytonstonessa nuorimpana William ja Emma Jane Hitchcockin kolmesta lapsesta. Isällä oli ruokatavarakauppa Covent Gardenissa. Irlantilaista sukujuurta ollut perhe oli katolinen kirkko.
Hitchcock kuvasi lapsuuttaan suljetuksi ja yksinäiseksi. Hän kertoi usein lapsuudestaan tarinaa, kuinka hänen ollessaan noin viisivuotias isä rankaisi häntä jostakin pahanteosta lähettämällä paikalliselle poliisiasemalle paperilapun kanssa. Asemalla päivystävä poliisi luki lapun ja lukitsi Alfredin vähäksi aikaa selliin. Tapauksesta juonsi alkunsa Hitchcockin jopa aikuisiälle saakka tuntema pelko poliiseja kohtaan, minkä hän kuitenkin käänsi voitokseen käyttämällä sitä elokuvissaan jännityselementtinä.
Yhdeksänvuotiaana Hitchcock lähetettiin jesuiittojen ylläpitämään katoliseen kouluun, jossa vallitsi ankara kuri. 14-vuotias Alfred lopetti koulun isänsä kuolinvuonna 1914 ja hankki itselleen ammatin. Hän ryhtyi opiskelemaan konepiirtäjäksi School of Engineering and Navigation -koulussa ja sai lyhyen koulutuksen jälkeen työpaikan sähkökaapelia valmistavassa W. T. Henley Telegraph Companyssä.
Islingtonin studioilla Hitchcock myös tapasi tulevan vaimonsa, leikkaaja-kuvaussihteeri Alma Revillen. Pariskunta vihittiin 1926, ja he saivat yhden lapsen, vuonna 1928 syntyneen Patricia Hitchcockin. Alma Hitchcockista tuli korvaamaton taustahahmo jokaisen myöhemmän Hitchcock-elokuvan tuotannossa.

Ura


Englannin-kausi


Alkuvuodet


Työskennellessään konepiirtäjänä W. T. Henley Telegraph Companyssä Hitchcock julkaisi myös Henely yrityslehdessä karikatyyrejä ja lyhytkertomuksia. Hitchcock sai pian ylennyksen mainospiirtäjäksi, jonka vastuulla oli Henleyn ilmoitusten ja mainosten suunnittelu ja muotoilu.
Yhdysvaltalainen Famous Players-Lasky -elokuvatuotantoyhtiö perusti vuonna 1919 tytäryhtiön Famous Players-Lasky British ja elokuvastudion Islingtoniin. Kun Hitchcock sai kuulla, että ensimmäisenä elokuva olisi Marie Corellisin romaanin ''The Sorrows of Satan'' filmatisointi, hän osti romaanin ja suunnitteli siihen välitekstit. Famous Players-Lasky ei ollut kuitenkaan vaikuttunut, sillä yhtiö oli päättänyt kuvata toisen romaanin ''The Great Dayn''. Hitchcock palasi seuraavana päivänä uusien piirustusten kanssa ja saikin aluksi muutamia pieniä töitä – ensimmäisenä ''The Great Day'' (1921) – ennen kuin hän sai täyspäiväisen paikan välitekstien suunnittelijana vuoden 1920 loppupuolella ja irtisanoi itsensä Henleyltä.
Islingtonin studioilla Hitchcockin kokeili myös ensimmäisen kerran ohjaamista: ''Mrs. Peabody'' (tai ''Number 13'') vuonna 1922. Famous Players-Lasky British oli kuitenkin ajautunut selvitystilaan ja elokuvan kuvaukset keskeytettiin. Sittemmin kaikki kuvattu materiaali on kadonnut. Seuraava ohjausmahdollisuus tuli jo seuraavana vuonna, kun Islingtonin studioilla kuvatun ''Always Tell Your Wife'' -elokuvan ohjaama Hugh Croise sairastui ja Hitchcock sai ohjata elokuvan loppuun. Hitchcock suoriutui tehtävästä hyvin, ja hän sai apulaisohjaajan paikan Balcon-Saville-Freedman-elokuvatuotantoyhtiöstä, joka oli vuokrannut Islingtonin studiot Famous Players-Lasky Britishin konkurssin jälkeen vuonna 1923. Uuden yhtiön henkilökuntaan kuului myös Alma Reville, josta pari vuotta myöhemmin tuli Hitchcockin vaimo.
Balcon-Saville-Freedman ehti tuottaa vain kaksi elokuvaa: ''Nainen naista vastaan'' (1923) ja ''Valkoinen varjo'' (1923), joissa kummassakin Hitchcock oli apualaisohjaajana, käsikirjoittajana ja lavastajana. Ensimmäinen menestyi hyvin, mutta toinen epäonnistui niin pahasti, että tuotantoyhtiön omistajat lopettivat yrityksen. Tuottaja Michael Balcon perusti kuitenkin heti uuden tuotantoyhtiön Gainsborough Picturesin, jonka palkkalistoille myös Hitchcock siirtyi. Balcon etsi jatkuvasti yhteistyökumppaneita ja 1924 hän solmi sopimuksen ''Die Prinzessin und der Geiger'' -elokuvasta Universum Film AG kanssa, joka hoiti rahoituksen, ja Gainsborough Pictures vastasi puolestaan tuotannosta ja levityksestä Saksan ulkopuolella. Elokuva kuvattaisiin UFA:n Filmstudio Babelsberg, jonne Hitchcock lähti muun kuvausryhmän mukana 1924. Kuvausmatkalla oli suuri vaikutus Hitchcockiin. Hän oli Englannissa työskennellyt vain pienessä brittiläisessä studiossa ja oli nyt tuon ajan suurimmassa ja merkittävimmässä elokuvastudiossa. Viereisessä studiossa F. W. Murnau kuvasi ''Viimeinen mies (vuoden 1924 elokuva)'', jolla oli suuri vaikutus Hitchcockiin. Murnaulta Hitchcock oppi monia lavastukseen, trikkikuvaustekniikkaan ja elokuvakerrontaan liittyviä asioita. Murnaun – ja myös Fritz Langin, G. W. Pabstin sekä saksalaisen ekspressionismin – vaikutus näkyy ennen kaikkea Hitchcockin mykkäelokuvissa (esimerkiksi Vuokralainen (elokuva) ja Puhtauden lunnaat).
''Die Prinzessin und der Geiger'' -elokuvan kuvaukset eivät kuitenkaan sujuneet hyvin. Naimisissa olevalla ohjaaja Graham Cuttsilla oli suhde virolaiseen tanssijattareen ja kuvausten loppupuolella he karkasivat. Hitchcock ja Alma Reville joutuivat ohjaamaan elokuvan loppuun. Elokuvan jälkituotanto tehtiin Englannissa (paluumatkalla Hitchcock oli kosinut Alma Revilleä ja saanut myöntävän vastauksen). Seuraavan elokuvan ''The Prude's Fall'' kuvausten aikana Hitchcock oli huomannut, että ohjaaja Cuttsin suhtautuminen häneen oli muuttunut pahansuopaiseksi. Cutts ilmoittikin, ettei hän halunnut Hitchcockia seuraavaan elokuvaansa.
Gainsborough oli tässä vaiheessa laajentumassa ja tuottaja Michael Balcon ehdotti Hitchcockille oman elokuvan ohjaamista. Balcon oli tarkkaillut Hitchcockin työskentelyä vuosien ajan ja oli vakuuttunut, että Hitchcock pystyisi ohjaamaan elokuvan. Cutts, joka oli myös yhtiön osakas, vastusti sitä. Balconin perusteluina oli, että tuotannon laajentuessa Cutts ei mitenkään voinut ohjata kaikkia Gainsborough'n elokuvia ja lisäksi oli halvempaa käyttää jo palkkalistoilla olevaa työntekijää kuin palkata joku ulkopuolinen. Balcon sai tahtonsa läpi ja Hitchcock sai ensimmäisen elokuvan ohjattavakseen.
Hitchcockin ensimmäinen ohjaustyö oli brittiläis-saksalainen yhteistuotanto ''The Pleasure Garden'' 1925. Ulkokuvaukset tehtiin Italiassa ja studiokuvaukset Saksassa. Sen vastaanotto oli positiivinen, mutta se ei ollut arvostelu- tai yleisömenestys. Kunnolliseen levitykseen se pääsi vasta, kun Hitchcockin ''Vuokralainen (elokuva)'' (ensi-ilta syyskuussa 1926) oli tullut menestys.
Seuraavaksi valmistunut melodraama ''The Mountain Eagle'' (1926) on ainut Hitchcockin ohjaamista elokuvista, joka on kadonnut (jollei oteta huomioon keskeneräiseksi jäänyttä ''Number 13'' -elokuvaa).
Kuva:Mountain-eagle-kamera.jpg
Vuonna 1927 valmistunut ''Vuokralainen (elokuva)'' oli Hitchcockin ensimmäinen jännityselokuva. Se oli myös Hitchcockin ensimmäinen yleisö- ja arvostelumenestys – sitä pidettiin jopa kaikkien aikojen parhaimpana brittielokuvana ja teknisten innovaatioidensa ansiosta Hitchcock sai "ihmepojan" maineen. Hitchcockin omasta mielestä ''Vuokralainen'' oli ensimmäinen "Hitchcock-elokuva". ''Vuokralaisessa'' Hitchcock käytti myös ensimmäisen kerran viattomasti syytetyn miehen teemaa, jota hän muunteli lukuisissa myöhemmissä elokuvissaan. ''Vuokralaisessa'' on myös Hitchcockin ensimmäinen cameo-rooli.
''Vuokralaisen'' menestystä seurasi kuitenkin alamäki. ''Downhill'' (1927), ''Kevytkenkäinen'' (1928) ja ''Kehä (elokuva)'' (1927) saivat vielä jokseenkin positiivisen vastaanoton, mutta ''Farmarin naimakauppa'' (1928), ''Champagne (elokuva)'' ja ''Man saaren tuomari'' (1929) menestyivät jokseenkin kehnosti. ''Kevytkenkäisen'' jälkeen (kuvattu 1927 mutta ensi-ilta vasta 1928) Hitchcock oli siirtynyt Gainsborough'lta British International Picturesille (BIP), joka oli luvannut suurempia budjetteja ja suurempaa taiteellista vapautta. ''Vuokralaisen'' nostattamat odotukset Hitchcockin kyvystä tehdä laadukkaita alkoivat jo laantua, kunnes ''Puhtauden lunnaat'' sai ensi-iltansa 1929. ''Puhtauden lunnaiden'' kuvaukset alkoivat mykkäelokuvana, mutta viime hetkellä siitä päätettiin tehdä äänielokuva. Elokuva oli välitön yleisö- ja arvostelumenestys ja jopa kaikkein penseimmät kriitikot suhtautuivat siihen myötämielisesti.
Äänielokuvan tulon myötä musikaali- ja revyyelokuvia tehtiin runsaasti, koska se koettiin oivaksi tavaksi osoittaa äänielokuvan mahdollisuudet. Tämän takia Hitchcock joutuikin osallistumaan ''Elstree Calling'' -episodielokuvaan (1930), jonka Hitchcockin elämäkerturi John Russell Taylor kuittaa sanoilla "omituinen välinäytös". ''Juno ja riikinkukko'' (1930) voidaan pitää Hitchcockin ensimmäisenä todellisena äänielokuvana, sillä elokuva tuotettiin alusta alkaen äänielokuvana. Irlantilaisia käsittelevä aihe oli perienglantilaiselle Hitchcockille täysin vieras, mutta kriitikoiden mielestä Hitchcock käsitteli irlantilaisia mestarillisesti. ''Epäiltynä murhasta'' (1930) vahvisti kuitenkin jälleen Hitchcockin mainetta jännityselokuvien ohjaajana, vaikka se olikin enemmän tyypillinen "Kuka sen teki" -tarina kuin jännitykseen perustuva Hitchcock-elokuva. Sitä seurannut ''Rikkauden huuma'' (1931) epäonnistui kuitenkin täydellisesti. Hitchcockin viimeiset British International Picturesille olivat nopeasti tehdyt tilaustyöt ''Talo numero 17'' (1932) ja ''Lord Camber's Ladies'' (1932), joka oli Hitchcockin ainut pelkkänä tuottajana tekemä elokuva.
BIP:n jälkeen Hitchcock siirtyi Gaumont British Picture Corporation, joka oli BIP:n ohella Britannian johtava elokuvatuotantoyhtiö. Hitchcockin ura Gaumontilla ei kuitenkaan alkanut hyvin, sillä hän sai ohjattavakseen ''Waltzes from Vienna'' -musiikkielokuvan (1933), joka oli Hitchcockin omien sanojen mukaan hänen uransa pohjanoteeraus.

Jännityksen mestarin synty (1934–1939)


Hitchcockin ura ennen vuotta 1934 oli ollut hyvin poukkoileva, ''Vuokralainen'' ja ''Puhtauden lunnaat'' olivat olleet suuria yleisö- ja arvostelumenestyksiä, mutta niiden vastapainona oli ollut runsas joukko epäonnistuneita elokuvia. ''Waltzes of Vienna'' -elokuvan kuvausten aikana Gaumont Britishin johtaja Michael Balcon – jonka Gainsborough Pictures oli nyt osa Gaumontia – tarjosi Hitchcockille mahdollisuuden ohjata haluamansa elokuva heti, kun Hitchcock vain löytäisi sopivan materiaaliin. Hitchcockilla oli jo sellainen tiedossaan ja hän osti BIP:ltä Sapperin Bulldog Drummondin elokuvaoikeudet ja ohjasi siitä ''Mies joka tiesi liikaa (vuoden 1934 elokuva)'' -elokuvan vuonna 1934. Siitä alkanutta ja vuoteen 1939 kestänyttä ajanjaksoa Hitchcockin elämäkerturi John Russell Taylor nimittää Hitchcockin Englannin-kauden suuruuden ajaksi. Robert A. Harris ja Michael S. Lasky puolestaan puhuvat "jännityksen mestarin synnystä".
Tuottajat Michael Balcon ja Ivor Montagu antoivat Hitchcockille vapaat kädet ''Mies joka tiesi liikaa'' -elokuvan tekoon ja siitä muodostui sekä arvostelu- että yleisömenestys. Vaikka se rikkoi kaikki siihenastiset brittiläiset yleisöennätykset, se oli tappiollinen, koska sitä esitettiin kakkoselokuvana kiinteään hintaan. Hitchcockille ''Mies joka tiesi liikaa'' merkitsi läpimurtoa, jonka menestyksen ansiosta hän sai vapaammat kädet ja suuremman budjetin seuraavan elokuvan tekoon.
''39 askelta'' (1935) oli suuri menestys Britannian lisäksi myös ulkomailla ja etenkin Yhdysvalloissa. Sen ansiosta Hitchcock sai ensimmäiset tarjoukset Hollywoodista, joskin British Gaumont pimitti useimmat näistä, koska se ei halunnut menettää tuottoisinta ohjaajansa. ''39 askeleen'' nopeatempoisuus ja yllättävät siirtymät muistuttavatkin Hitchcockin ''Vaarallinen romanssi'' ja Taylor onkin huomannut, että jos kriitikon mielestä ''39 askelta'' oli Hitchcockin paras brittielokuva, niin samaisen kriitikon mielestä ''Vaarallinen romanssi'' oli puolestaan Hitchcockin paras yhdysvaltalainen elokuva. ''39 askeleen'' vakoiluteema jatkui myös seuraavissa elokuvissa ''Salainen asiamies'' (1936) ja ''Sabotaasi (elokuva)'' (1936). Niiden saama vastaanotto ei ollut niin hyvä kuin ''39 askeleen'' ja varsinkin ''Sabotaasin'' pommikohtauksen julmuus sai runsaasti kritiikkiä aikalaisilta.
''Nuori ja viaton'' (1937) menestyi yhtä vaatimattomasti kuin sitä edeltäneet kaksi elokuvaa ja varsinkin jälkikäteen elokuvatutkimus on pitänyt sitä sormiharjoitteluna ''Nainen katoaa'' -elokuvaa (1938) varten. ''Nainen katoaa'' oli ennennäkemätön menestys. Siitä tuli nopeasti Britannian menestynein elokuva ja menestys Yhdysvalloissa oli samaa luokkaa. Aikalaiskriitikot olivat lähes hurmostilassa ja elokuvaa verrattiin jopa Paul Cézannen ja Igor Stravinskyn töihin. Myöhemmissä arvioissa elokuvaa on pidetty Hitchcockin parhaimpana brittielokuvana ja ylipäätään yhtenä hänen parhaimmista elokuvistaan.
''Nainen katoaa'' -elokuvan myötä Hitchcockin sopimus Gaumont-Britishin kanssa umpeutui. Hitchcock oli jo neuvotellut 1937 RKO Pictures ja Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa, mutta neuvottelut kariutuivat Hitchcockin palkkapyyntöihin. ''Nainen katoaa'' -elokuvan kuvausten aikana David O. Selznick teki Hitchcockille tarjouksen Titanic-aiheisesta elokuvasta. Hitchcock lensi heinäkuussa 1938 Yhdysvaltoihin neuvottelemaan sopimuksesta, joka loppujen lopuksi takasi Hitchcockille 40&nbsp;000 dollaria elokuvasta. Lisäksi palkka oli säännöllinen eli Hitchcock sai palkkansa riippumatta siitä, kuvasiko hän elokuvaa vai ei. Lisätäkynä neuvotteluissa Selznickillä oli ollut Hitchcockia kiinnostaneen ''Rebekka (romaani)'' elokuvaoikeudet, josta tulisi Hitchcockin toinen Hollywood-elokuva.
''Titanic''-elokuva kuitenkin peruutettiin ja Hitchcockien muutto Yhdysvaltoihin siirtyi alkuvuoteen 1939. Väliaikana Hitchcock suostui ohjaamaan ''Jamaica Innin rannikkorosvot'' -elokuvan (1939). Vaikka se oli yleisömenestys, kritiikki oli nuivaa niin ensi-iltana kuin myöhemminkin. Maaliskuussa 1939 Hitchcockit lähtivät Yhdysvaltoihin. Mukaan lähti – kokin ja palvelijan lisäksi – myös Joan Harrison (käsikirjoittaja), joka oli ollut Hitchcockin sihteeri vuodesta 1933 alkaen.

Amerikan-kausi


Selznickin vuodet (1940–1947)


Kuva:Notorious Trailer - At the Horseracing track.jpg ja Ingrid Bergman elokuvassa ''Notorious - kohtalon avain'' (1946).]]
Alfred Hitchcock aloitti Selznickillä huhtikuussa 1939 ja ryhtyi Joan Harrisonin kanssa muokkaamaan ''Rebekka (elokuva)'' käsikirjoitusta. ''Rebekan'' tuotannon aikana Hitchcock joutui totuttelemaan Hollywoodin tuotantojärjestelmään. Selznickin kaltainen kaikkeen – myös luovaan työhön – sekaantuva tuottaja oli Hitchcockille jotain uutta, sillä Britanniassa studioiden johtajat olivat olleet vain voitosta kiinnostuneita liikemiehiä. Työskentelytavastaan Hitchcock ei kuitenkaan luopunut Selznickin painostuksesta huolimatta. Hollywoodissa oli tapana kuvat kohtauksista monia eri versioita eri kuvakulmista ja kuvatusta materiaalista tuottaja pystyi halutessaan leikkaamaan itseään tyydyttävän version. Hitchcock suunnitteli elokuvat etukäteen viimeistä yksityiskohtaa myöten ja myös kuvasi vain ja ainoastaan sen, mitä oli suunnitellut. Leikkausvaiheessa kuvatusta materiaalista saattoikin tehdä vain Hitchcockin haluaman version.
''Rebekka'' oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys ja toi Selznickille toisen Parhaan elokuvan Oscar-palkinto (edellisenä vuonna hän sai saman palkinnon ''Tuulen viemää (elokuva)''. Hitchcock oli ehdolla ensimmäistä kertaa Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto, mutta hävisi John Fordille. ''Tuulen viemään'' ja ''Rebekan'' suuret voitot pakottivat Selznickin keskeyttämään elokuvien tuottamisen kolmeksi vuodeksi. Tämän vuoksi Selznick lainasi Hitchcockin muille studioille seuraavien vuosien aikana.
Hitchcockin ensimmäinen elokuva "David O. Selznickin ystävällisellä luvalla" oli ''Ulkomaankirjeenvaihtaja (elokuva)'' (1940) itsenäiselle tuottajalle Walter Wangerille. Se on sota-ajan Hollantiin sijoittuva jännityselokuva, jossa on monia piirteitä Hitchcockin ''39 askelta'' -elokuvasta. Se oli arvostelumenestys ja menestyi myös taloudellisesti hyvin.
''Ulkomaankirjeenvaihtajan'' jälkeen Selznick lainasi Hitchcockin RKO Picturesille kahta elokuvaa varten. Ensimmäinen oli Hitchcockille epätavallinen perinteinen komediaelokuva ''Herra ja rouva Smith'' (1941), joka menestyi taloudellisesti hyvin, mutta sen saamat arvostelut olivat vaihtelevia. Toinen oli romanttinen jännityselokuva ''Vaarallisia valheita'', joka oli Hitchcockin ensimmäinen yhteinen elokuva Cary Grantin kanssa. Elokuva oli suuri yleisömenestys, mutta arvostelijat kritisoivat etenkin elokuvan vesitettyä loppua.
Selznickin piti toimia Hitchcockin seuraavan elokuvan ''Viidennen kolonnan mies'' (1942) tuottajana, mutta Selznick myi koko paketin Universal Studios. Sota-aikaan sijoittuvan elokuvan teema on sama kuin ''39 askelta'' ja ''Vaarallinen romanssi'': syylliseksi epäily viaton mies joutuu todistamaan syyttömyytensä. Elokuvan yleisö- ja arvostelumenestys oli yllätys niin Hitchcockille kuin studiollekin, sillä lukuisten kompromissien takia kukaan ei ollut tyytyväinen valmistuneeseen elokuvaan.
''Epäilyksen varjo (vuoden 1943 elokuva)'' (1943) Hitchcock kuvasi ulkokohtaukset studion ulkopuolella aidossa ympäristössä, mitä hän oli suurimittaisesti tehnyt viimeksi mykkäelokuvan aikoina. Amerikkalaiseen pikkukaupunki-idylliin sijoittuva jännityselokuva oli ''Takaikkunan'' ohella Hitchcockin suurimpia suosikkeja omasta tuotannostaan. Donald Spoto arvelee sen johtuvan siitä, että missään muussa elokuvassaan Hitchcock ei anna näin paljon viitteitä omasta tunne-elämästään ja persoonastaan.
Hitchcockin kolmas sota-aikaan sijoittuva elokuva ''Pelastusvene (elokuva)'' (1944), jonka kaikki tapahtumat sijoittuivat pelastusveneeseen. Perinteisen cameo-roolinsa Hitchcock ratkaisi esiintymällä laihdutustuotteen mainoksessa lehdessä, jota eräs pelastusveneessä oleva luki. ''Pelastusvene'' sai jokseenkin murskaavat arvostelut, sillä sen katsottiin ihannoivan natseja. Muutamaa yhdysvaltalaista suurkaupunkia lukuun ottamatta se ei myöskään innostanut katsojia. ''Pelastusveneen'' kuvausten päätyttyä Hitchcock vietti 1944 kahdeksan kuukautta Englannissa. Siellä ollessaan Hitchcock ohjasi kaksi ranskankielistä propagandalyhytelokuvaa Britannian tiedotusministeriölle: ''Aventure Malgache'' ja ''Bon Voyage''. Matkan tärkein anti oli kuitenkin yhteistyön tiivistyminen vanhan ystävän Sidney Bernsteinin kanssa, joka oli erittäin kiinnostunut yhteisestä, itsenäisestä tuotantoyhtiöstä Hitchcockin kanssa.
Hitchcockin elämäkerturi John Russell Taylor pitää ''Noiduttua'' (1945) Hitchcockin ensimmäisenä todellisena amerikkalaisena elokuvana. Sitä edeltäneet yhdysvaltalaiset elokuvat olivat olleet periaatteessa joko englantilaisia elokuvia tai propagandaelokuvia. Myös amerikkalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva ''Epäilyksen varjo'' on Taylorin mielestä elokuva, jonka vain ulkomaalainen olisi saattanut tehdä. ''Noiduttu'' oli välitön yleisö- ja arvostelumenestys. Se oli myös ensimmäinen psykoanalyysiä popularisoiva menestyselokuva.
Romanttinen jännityselokuva ''Notorious – kohtalon avain'' (1946) on yksi Hitchcockin parhaimmista elokuvista. Se oli valtava yleisö- ja arvostelumenestys ja varsinkin Ingrid Bergman sai ylistäviä arvosteluja. Hitchcockin ohjaus on kuin oppitunti elokuvan teosta: tapahtumien kulku ja jännityksen rakentaminen on moitteetonta. Elokuvan vaikuttavimpia kohtauksia ovat pitkä kamera-ajo juhlavieraiden yleiskuvasta erikoislähikuvaan Bergmanin kädessä olevaan avaimeen ja Cary Grantin ja Bergmanin pitkä suutelukohtaus.
Oikeussalidraama ''2 pisaraa viiniä'' (1947) oli Hitchcockin viimeinen elokuva Selznickille ja se epäonnistui jokseenkin täydellisesti. Elokuvan valtavat tappiot vaikuttivat osaltaan siihen, että Selznickin itsenäinen levitysyhtiö joutuu lopettamaan toimintansa.

Itsenäisenä tuottajana ja Warnerin vuodet (1948–1954)


Alfred Hitchcock oli ollut tyytymätön Selznickin kanssa tekemäänsä sopimukseen jo useamman vuoden ajan. Toisaalta kyse oli ollut rahasta ja toisaalta taas valinnanvapauden puutteesta. Ajatus omasta tuotantoyhtiöstä alkoi konkretisoitua Hitchcockin Lontoon-matkalla 1944, kun hän keskusteli asiasta vanhan ystävänsä Sidney Bernsteinin kanssa. Neuvottelut jatkuivat kesällä 1945 ja Transatlantic Pictures -yhtiön perustamisesta kerrottiin julkisuudessa huhtikuussa 1946, kun ''2 pisaraa viiniä'' oli vielä tuotannossa ja Hitchcockin välinpitämättömyys koko projektia kohtaan oli julkinen salaisuus Hollywoodissa. Transatlantic Picturesin ensimmäinen elokuva oli jännityselokuva ''Köysi (elokuva)'' (1948), joka oli samalla Hitchcockin ensimmäinen värielokuva. Elokuvan vastaanotto oli laimeaa, mutta se onnistui kuitenkin tuottamaan voittoa. Transatlanticin toinen elokuva, Britanniassa valmistunut historiallinen pukudraama ''Kauriin merkeissä'' (1949) epäonnistui kuitenkin niin täydellisesti, että yhtiö ajautui konkurssiin.
Transatlanticin konkurssin jälkeen Hitchcock solmi Warner Bros. kanssa sopimuksen useammasta elokuvasta. Niistä ensimmäinen, ''Esirippu laskee'' (1950), sai kuitenkin edellisten elokuvien tapaan laimean vastaanoton. Sitä seurannut ''Muukalaisia junassa'' (1951) oli kuitenkin valtava menestys ja aloitti Hitchcockin paluun elokuvamaailman huipulle. Teemallisesti elokuvan murhia "vaihtavat" miehet jatkavat jo ''Epäilyksen varjo (vuoden 1943 elokuva)'' esiintynyttä teemaa kahdesta samankaltaisesta ihmisestä, jotka edustavat tavallaan yhden persoonan hyvää ja pahaa puolta.
''Minä tunnustan'' -elokuvan (1953) tekemistä Hitchcock oli suunnitellut jo 1930-luvulta lähtien. Rippisalaisuus perustuva elokuva ei kuitenkaan menestynyt. Perinteisempi – tai "hitchcockmaisempi" – ''Täydellinen rikos'' (1954) menestyi jo paremmin. ''Täydellisen rikoksen'' pääosaan Hitchcock valitsi Grace Kellyn, jonka Hitchcock varasi heti myös kahteen seuraavaan elokuvaansa. ''Täydellinen rikos'' oli myös Hitchcockin viimeinen elokuva Warnerille, jonka jälkeen hän siirtyi Paramount Picturesille.

Huippuvuodet Paramountilla (1954–1960)


Kuva:North by Northwest movie trailer screenshot (8).jpg
Kesällä 1953 Hitchcock solmi sopimuksen Paramountin kanssa yhdeksästä elokuvasta. Viiden elokuvan tekijänoikeudet siirtyisivät myös Hitchcockille ja neljän elokuvan oikeudet jäisivät Paramountille. Loppujen lopuksi Hitchcock teki Paramountille vain kuusi elokuvaa ja Paramountille jäivät vain yhden elokuvan (''Varkaitten paratiisi'') oikeudet.
Hitchcockin ensimmäinen elokuva Paramaountille oli ''Takaikkuna'' (1954), jonka tapahtumat sijoittuvat yhteen ainoaan lavasteeseen. Se oli yksi Hitchcockin omia suosikkeja ''Epäilyksen varjon'' ohella ja se on ylipäätään yksi Hitchcockin arvostetuimmista ja suosituimmista elokuvista. Pääosaa näytteli Grace Kelly, joka oli myös seuraavan Hitchcockin elokuvan ''Varkaitten paratiisi'' (1955) pääosassa. ''Varkaitten paratiisi'' kuvattiin Ranskan Rivieralla vuoden 1954 kesällä. Kuvausmatkan merkittävin anti liittyi Hitchcockin arvostukseen elokuvantekijänä. Hitchcock tapasi silloin vaikutusvaltaisen ranskalaisen elokuvakriitikon André Bazinin. Bazinin vähän myöhemmin Cahiers du cinéma -lehdessä julkaisema artikkeli laukaisi keskustelun siitä, oliko Hitchcock vakavasti otettava taiteilija vai vain lahjakas tarinankertoja ja elokuvatekniikan soveltaja. Bazinille Hitchcock oli vain lahjakas tarinankertoja, mutta nuorempi kriitikkopolvi suhtautui asiaan toisin. Kiistelyn yksi tulos oli kuitenkin, että Éric Rohmer ja Claude Chabrol julkaisivat 1957 ensimmäisen Hitchcockin elokuvia käsittelevän kirjan.
''Mutta kuka murhasi Harryn?'' (1955) oli Hitchcockin omien sanojen mukaan hänen yhdysvaltalaisista elokuvista englantilaisin. Elokuvan brittiläinen musta huumori ei kuitenkaan purenut yhdysvaltalaiseen yleisöön tai arvostelijoihin, mutta sitä paremmin se menestyi Britanniassa ja Ranskassa. Hitchcockin kuuluisuuden kannalta vuoden 1955 toinen projekti oli paljon merkittävämpi: televisiosarja ''Alfred Hitchcock esittää'' (1955–1965). Hitchcockia edustanut agentuuri oli ajautunut viihdekonserni Music Corporation of America omistukseen ja sitä kautta Hitchcockilta lopulta kysyttiin, olisiko Hitchcock kiinnostunut televisiosarjan tekemisestä. Hitchcock suostui ja perusti sitä varten Shamley Productions -yhtiön. Sarjan tuottajaksi Hitchcock kutsui entisen luottotyöntekijänsä Joan Harrison (käsikirjoittaja). Hitchcock itse esitteli jokaisen jakson omalla sarkastisella mustan huumorin höystämällä tyylillään. Varsinkin nämä televisioesiintymiset tekivät Hitchcockista etenkin Yhdysvalloissa ennen kokemattoman kuuluisan. Televisiosarjan suosio poiki myös lukuisia oheistuotteita, kuten taskukirjoja, joiden nimet olivat tyyliin "Tarinoita, joita en saanut tehdä televisiossa", sekä jännityslukemisto Alfred Hitchcock Magazine (1956–). Televisiotuotannon ansiosta Hitchcockin varallisuus kasvoi huomattavasti – vuonna 1964 hän oli jo MCA:n (ja sitä kautta myös Universal Studios) viidenneksi suurin omistaja.
''Mies joka tiesi liikaa (vuoden 1956 elokuva)'' (1956) on Hitchcockin värillinen uudelleenfilmatisointi omasta elokuvastaan (1934). Siitä jäi elämään Doris Dayn esittämä kappale "Que Será, Será". Lopun kliimaksi klassisessa konsertissa on jännityksen mestarin parhaimpia.
''Vertigo – punainen kyynel'' (1958) pidetään yleisesti Hitchcockin parhaimpana elokuvana. Elokuva on samalla varsinainen San Franciscon kaupungin perinnedokumentti. Ensi-iltansa aikaan elokuva ei kuitenkaan ollut yleisömenestys.
''Vaarallinen romanssi'' (1959) päätti Hitchcockin yhteistyön Cary Grantin kanssa. Elokuvassa päähenkilöllä on kuuluisa kohtaaminen lentokoneen kanssa maissipellolla jossakin Yhdysvaltojen Keskilännessä. Seikkailuntäyteistä jännityselokuvaa pidetään yhtenä molempien parhaista.
Kuva:Hitchcock-PD2.JPG
Vuosien myötä Hitchcock hioi tyylinsä melkoiseen täydellisyyteen. Hänestä onkin sanottu, että hän kuvasi saman elokuvan uudelleen ja uudelleen. "Self-plagiarism is style" (itsensä plagiointi on tyyli), hän sanoi eräässä haastattelussa. 1960-luvulle tultaessa uusien kuvausmetodien myötä Hitchcockin voidaan sanoa jääneen vanhanaikaiseksi. Hän ei esimerkiksi halunnut yleensä tehdä kuvauksia studion ulkopuolella. Hän halusi kontrolloida valaistusta ja ääntä tavalla, joka ei hänen mielestään onnistunut ulko-oloissa.

Viimeiset vuodet Universalilla (1962–1980)


Vielä 1960-luvun alussa Hitchcock ylsi parhaiden ohjaustensa tasolle elokuvissa ''Psyko (vuoden 1960 elokuva)'' (1960) ja ''Linnut (elokuva)'' (1963), jota pidetään biologisen kauhun avainteoksena. Psykon murhaava suihkukohtaus on elokuvahistorian järkyttävimpiä, ei vähiten musiikkinsa ansiosta. Linnuissa ei ollut varsinaista musiikkia lainkaan, vain jännitystä tihentävä äänimaisema. Ääni olikin Hitchcockille melkein yhtä tärkeällä sijalla kuin filmattu materiaali. Bernard Herrmann vastasi useimpien 1950–1960-lukujen klassikoiden musiikista aina ''Marnieen'' asti.
''Marniessa'' (1964) Hitchcock käytti pääosassa Sean Connerya, joka oli James Bond-elokuvien ansiosta aikakauden kuumia nimiä. Elokuvassa on aikanaan kohahduttanut kohtaus laivalla, jossa Conneryn esittämä Mark Rutland raiskaa frigidin nuorikkonsa. Elokuvassa sovelletaan myös Sigmund Freud psykoanalyysiä Marnien menneisyydestä johtuvissa mielenterveysongelmissa, mitä monet aikalaiset pitivät pinnallisena ja naurettavana. Marnien myötä Hitchcock jätti jäähyväiset kahdelle tuotantoryhmäänsä pitkään kuuluneelle henkilölle - George Tomasinille ja Bob Burksille, jotka kuolivat vähän elokuvan valmistumisen jälkeen. Myöhemmin osoittautui myös, että Marnie jäi säveltäjä Bernard Herrmannin viimeiseksi Hitchcockin kanssa.
Tiedosto:Alfred Hitchcock's The Birds trailer 01.png'' trailerissa.]]
Revitty esirippu (1966) ja Topaz (1969) olivat Kylmä sota kaudelle tyypillisiä agenttitarinoita, eivätkä ne saavuttaneet aikanaan suurtakaan suosiota. Väitettiin, että Hitchcock oli hukannut otteensa, mutta varsinkin François Truffaut'n ylistävän arvion myötä (Truffaut, ''Cinema selon Alfred Hitchcock'', 1967, suom. ''Hitchcock'', 1983) jälkipolvet ovat tunnustaneet Hitchcockin myöhäiskauden elokuvien arvon. Hitchcock oli jo saanut kaupallisten markkinoiden tunnustuksen, mutta Truffaut'n arvio toi hänelle taiteilijayhteisön arvostuksen.
Vuonna 1968 Hitchcock alkoi työstää elokuvaa ''The Short Night''. Kyseessä oli agenttitarina, jossa puolueeton Suomi tarjosi turvapaikan Neuvostoliitto hyväksi vakoilleen Yhdistynyt kuningaskuntamiehen perheelle. Elokuvaa varten Hitchcock kävi tutkimassa mahdollisia kuvauspaikkoja Suomessa, muun muassa Helsinki, Vainikkalassa ja Hämeenlinnan Aulanko. Elokuvahanke ei loppujen lopuksi toteutunut.
Alfred Hitchcock palasi juurilleen Englantiin vuonna 1972 elokuvalla ''Frenzy'', joka palautti hänen luomisvoimansa vielä kerran kukoistukseensa. Elokuvassa on melko makaaberi raiskauskohtaus ja paljasta pintaa, mikä oli Hitchcockilta ennennäkemätöntä. Filmissä tulee hyvin esille myös Hitchcockin mieltymys ruoanlaittoon ja ruokailuun - tietysti hirtehisen huumorin sävyttämällä tavalla. Hänen viimeiseksi jäänyt elokuvansa oli Yhdysvalloissa ohjattu komediallinen trilleri ''Perintö (elokuva)'' (1976).
Hitchcock oli ollut viimeisten elokuviensa aikana jo sairas (hänellä oli muun muassa sydämentahdistin). Seuraavaa elokuvaa varten oli käsikirjoitus valmiina, mutta Hitchcock ilmoitti studionsa ja filmiryhmänsä tyrmistykseksi jäävänsä eläkkeelle. Hän kuoli munuaisten vajaatoimintaan 29. huhtikuuta 1980 Los Angelesin kodissaan. Kuningatar Elisabet II oli saman vuoden alussa myöntänyt hänelle aatelisarvon, jota hän ei ehtinyt ottaa virallisesti vastaan.

Hitchcockin käyttämiä näyttelijöitä


Kuva:James Stewart in Rear Window trailer 2.jpg'' trailerissa]]
Monissa Hitchcockin elokuvissa on romanttinen sivujuoni. Hänen elokuviensa naishahmot ovat usein mystisiä vaaleaverikköjä. Kun Grace Kelly vetäytyi Hollywoodista Monacoon, Hitchcock palkkasi naispääosiin Tippi Hedrenin, Kim Novakin, Janet Leighin ja Eva Marie Saintin.
Hitchcockin vakionäyttelijöitä olivat Kellyn lisäksi Ingrid Bergman, James Stewart ja Cary Grant. Muita kuuluisia pääroolien esittäjiä olivat Henry Fonda, Montgomery Clift, Sean Connery, Janet Leigh ja Anthony Perkins. Perkinsille roolista ''Psykon'' Norman Batesina tuli taakka, josta hän ei päässyt irti.
Myöhempinä vuosinaan Hitchcock katsoi paremmaksi työskennellä vielä läpimurtoaan odottavien näyttelijöiden kanssa ajan kohunimien sijasta. On sanottu, että kahnaukset ''Revityn esiripun'' miespääosan esittäjän Paul Newmanin kanssa metodinäytteleminen takia olisi yksi syy tähän. Toinen syy lienee ollut Hitchcockin halu karsia budjettia käyttämällä halvempia (mutta ei huonompia) näyttelijöitä.
Hitchcockin on sanottu kohdelleen näyttelijöitään tylysti. Haastatteluissa hän sanoi, että näyttelijöitä tulee ohjata kuin karjaa laitumella. Monet hänen näyttelijöistään pitivät itseään suuren ohjaajan oppipoikina. Hitchcock vaati molemminpuolista kunnioitusta eikä antanut näyttelijöiden puuttua ohjaukseen. Kuvausvaiheessa Hitchcockin elokuva oli jo valmis, se vain täytyi "pistää purkkiin". Kaikki oli huolellisesti valmisteltu storyboardissa. Hitchcock pitikin kuvausvaihetta äärimmäisen tylsänä, hänhän oli jo "nähnyt" elokuvansa.
Hitchcock näyttäytyi elokuvissaan lyhyessä cameo-roolissa 37 kertaa.

Filmografia

Lähteet


}}
}}

Viitteet

Aiheesta muualla


http://ftvdb.bfi.org.uk/sift/individual/153 Alfred Hitchcock British Film Instituten sivuilla
Luokka:Alfred Hitchcock
Luokka:Vuonna 1899 syntyneet
Luokka:Vuonna 1980 kuolleet
als:Alfred Hitchcock
ar:ألفريد هتشكوك
an:Alfred Hitchcock
ast:Alfred Hitchcock
az:Alfred Hiçkok
id:Alfred Hitchcock
ms:Alfred Hitchcock
bn:আলফ্রেড হিচকক
zh-min-nan:Alfred Hitchcock
jv:Alfred Hitchcock
be:Альфрэд Хічкок
be-x-old:Альфрэд Гічкок
bs:Alfred Hitchcock
br:Alfred Hitchcock
bg:Алфред Хичкок
ca:Alfred Hitchcock
cs:Alfred Hitchcock
cy:Alfred Hitchcock
da:Alfred Hitchcock
de:Alfred Hitchcock
et:Alfred Hitchcock
el:Άλφρεντ Χίτσκοκ
eml:Alfred Hitchcock
en:Alfred Hitchcock
es:Alfred Hitchcock
eo:Alfred Hitchcock
ext:Alfred Hitchcock
eu:Alfred Hitchcock
fa:آلفرد هیچکاک
hif:Alfred Hitchcock
fr:Alfred Hitchcock
fy:Alfred Hitchcock
ga:Alfred Hitchcock
gl:Alfred Hitchcock
ko:앨프리드 히치콕
hy:Ալֆրեդ Հիչքոք
hi:एल्फ़्रेड हिचकॉक
hsb:Alfred Hitchcock
hr:Alfred Hitchcock
io:Alfred Hitchcock
ilo:Alfred Hitchcock
is:Alfred Hitchcock
it:Alfred Hitchcock
he:אלפרד היצ'קוק
ka:ალფრედ ჰიჩკოკი
sw:Alfred Hitchcock
la:Alfredus Hitchcock
lv:Alfrēds Hičkoks
lb:Alfred Hitchcock
lt:Alfred Hitchcock
li:Alfred Hitchcock
hu:Alfred Hitchcock
mk:Алфред Хичкок
ml:ആൽഫ്രെഡ് ഹിച്ച്‌കോക്ക്
mr:आल्फ्रेड हिचकॉक
arz:الفريد هيتشكوك
nah:Alfred Hitchcock
nl:Alfred Hitchcock
new:अल्फ्रेड हिच्कक्
ja:アルフレッド・ヒッチコック
no:Alfred Hitchcock
nn:Alfred Hitchcock
oc:Alfred Hitchcock
uz:Alfred Hitchcock
pnb:ایلفریڈ ہچکاک
nds:Alfred Hitchcock
pl:Alfred Hitchcock
pt:Alfred Hitchcock
ro:Alfred Hitchcock
qu:Alfred Hitchcock
ru:Хичкок, Альфред
rue:Алфред Гічкок
sa:एल्फ़्रेड हिचकॉक
sq:Alfred Hitchcock
simple:Alfred Hitchcock
sk:Alfred Hitchcock
sl:Alfred Hitchcock
sr:Алфред Хичкок
sh:Alfred Hitchcock
sv:Alfred Hitchcock
tl:Alfred Hitchcock
ta:ஆல்பிரட் ஹிட்ச்காக்
th:อัลเฟรด ฮิตช์ค็อก
vi:Alfred Hitchcock
tr:Alfred Hitchcock
uk:Альфред Хічкок
ur:الفریڈ ہچکاک
vec:Alfred Hitchcock
vo:Alfred Hitchcock
war:Alfred Hitchcock
yi:אלפרעד היטשקאק
yo:Alfred Hitchcock
zh-yue:希治閣
bat-smg:Alfreds Hėčkuoks
zh:亞弗列·希治閣

Arizona


Arizona on 48. Yhdysvallat liitetty Yhdysvaltain osavaltiot. Osavaltion naapurit ovat Meksiko etelässä, New Mexico, Utah, Nevada ja Kalifornia. Suurimmat kaupungit ovat Phoenix, Tucson ja Mesa; muita tunnettuja paikkoja Yuma (Arizona) ja Flagstaff. Grand Canyonin lisäksi osavaltiossa on useita muita kansallispuistoja, monumentteja ja intiaanireservaatteja. Osavaltion väkiluku oli vuonna 2010 6&nbsp;392&nbsp;017.

Maantiede


Osavaltion naapurit ovat Meksiko etelässä, New Mexico edässä, Utah pohjoisessa, Nevada ja Kalifornia lännessä.
Coloradon ylänkö pohjoisessa muodostaa 2/5 osavaltiosta. Sen halki virtaava Coloradojoki on kaivertanut Grand Canyonin osavaltion luoteisosaan, ja ylänkö halkovat muutkin teräväreunaiset jokilaaksot. Ylänköalueella on myös vuoria, joista korkein on Humphrey's Peak 3850 metriä merenpinnan yläpuolella. Monument Valleyssa Utahin rajalla nähdään eroosion muovaamia kallionmuotoja. Osavaltion eteläosaa halkovat luoteis-kaakko-suuntaiset vuorijonot, joiden välissä on viljavia laaksoja. Siellä missä saadaan riittävästi vettä, nämä laaksot sopivat hyvin vihannesten viljelyyn.

Historia


Fransiskaani Marcos de Niza teki löytöretken alueelle 1539. Francisco Vásquez de Coronado löytöretki alueelle tapahtui 1540–1542. Isä Kino perusti useita lähetysasemia ja käännytti intiaanit kristinuskoon 1690-luvulla ja 1700-luvun alussa. Espanja perusti linnoituskaupunkeja Tubaciin 1752 ja Tucsoniin 1775.
Meksikon itsenäistyessä 1821 Arizona jäi sille, ja Yhdysvallat sai alueen sodan jälkeen 1848. Loppu ostettiin 1853. Arizona oli osa New Mexicoa vuoteen 1863, jolloin se lohkaistiin omaksi alueekseen.
Mormonit saapuivat Phoenixin laaksoon 1800-luvun lopulla. Liittovaltion hallinnassa territoriona ollut Arizona muutettiin osavaltioksi 14. helmikuuta 1912.
Osavaltion nimen on selitetty tarkoittavan 'pientä lähdettä' (papago-intiaanikielen sanoista ''ari'' 'pieni' ja ''šonak'' 'lähde'). Kansanetymologian mukaan nimi puolestaan johtuisi espanjan kieli sanoista ''arida zona'' 'kuiva alue'.

Talous


Kuva:Phoenix skyline Arizona USA.jpg
Arizona tuottaa enemmän kuparia ja muita kaivannaisia (polttoaineita lukuunottamatta) kuin mikään muu Yhdyvaltojen osavaltio.
Arizonan bruttokansantuote vuonna 2003 oli 187,27 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä tekee siitä 21. suurimman talouden Yhdysvalloissa.
Arizonalaisista 161&nbsp;166 työskenteli korkean teknologian sektorilla vuonna 2003, tehden noin 8,3 prosenttia yksityisen sektorin 1,9 miljoonan ihmisen työvoimasta. Erityisiä aloja olivat tietokoneohjelmistot ja tietokoneet (34&nbsp;314); elektroniikkakomponenttivalmistus (30&nbsp;358); ilmailuvalmistus (25&nbsp;641); arkkitehtuuri ja rakennus (21&nbsp;378); telekommunikaatio (21&nbsp;224); ja instrumenttivalmistus (13&nbsp;056).
Arizona kerää henkilökohtaisia tuloveroja viidessä luokassa: 2,87 prosenttia, 3,20 prosenttia, 3,74 prosenttia, 4,72 prosenttia ja 5,04 prosenttia. Arizonan Transaction Privilege Tax (arvolisävero) ja käyttöverot ovat yleisesti noin 6,3 prosenttia.

Suurimmat kaupungit


Vuonna 2008 Arizonassa oli vain yksi miljoonakaupunki, ja yhteensä seitsemän yli 200&nbsp;000 asukkaan kaupunkia:
Phoenix 1&nbsp;567&nbsp;924
Tucson 541&nbsp;811
Mesa 463&nbsp;552
Glendale (Arizona) 251&nbsp;522
Chandler (Arizona) 247&nbsp;140
Scottsdale (Arizona) 235&nbsp;371
Gilbert (Arizona) 216&nbsp;449

Tunnettuja urheiluseuroja

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Arizona
af:Arizona
am:አሪዞና
ang:Arizona
ar:أريزونا
an:Arizona
arc:ܐܪܝܙܘܢܐ
frp:Arizona
ast:Arizona
gn:Arizona
az:Arizona
id:Arizona
ms:Arizona
bn:অ্যারিজোনা
zh-min-nan:Arizona
jv:Arizona
be:Штат Арызона
be-x-old:Арызона
bcl:Arizona
bi:Arizona
bar:Arizona
bo:ཨྰ་རི་ཟོ་ནྰ།
bs:Arizona
br:Arizona
bg:Аризона
ca:Arizona
cv:Аризона (штат)
cs:Arizona
co:Arizona
cy:Arizona
da:Arizona
de:Arizona
nv:Hoozdo Hahoodzo
et:Arizona
el:Αριζόνα
en:Arizona
es:Arizona
eo:Arizono
eu:Arizona
fa:آریزونا
hif:Arizona
fo:Arizona
fr:Arizona
fy:Arizona
ga:Arizona
gv:Arizona
gag:Arizona
gd:Arizona
gl:Arizona
hak:Â-li-sông-ná
xal:Аризон
ko:애리조나 주
haw:‘Alikona
hy:Արիզոնա
hi:एरीजोना
hr:Arizona
io:Arizona
ig:Arizona
ilo:Arizona
bpy:অ্যারিজোনা
ia:Arizona
ie:Arizona
iu:ᐋᕇᓲᓈ
ik:Arizona
os:Аризонæ
is:Arizona
it:Arizona
he:אריזונה
kn:ಆರಿಜೋನ
pam:Arizona
ka:არიზონა
kw:Arisona
mrj:Аризона
sw:Arizona
ht:Arizona
ku:Arizona
lad:Arizona
lez:Аризона
la:Arizona
lv:Arizona
lb:Arizona
lt:Arizona
lij:Arizona
li:Arizona
lmo:Arizona
hu:Arizona
mk:Аризона
mg:Arizona
ml:അരിസോണ
mi:Arizona
mr:ॲरिझोना
arz:اريزونا
mn:Аризона
my:အရီဇိုးနားပြည်နယ်
nah:Arizona
nl:Arizona (staat)
nds-nl:Arizona (stoat)
new:एरिजोना
ja:アリゾナ州
frr:Arizona
no:Arizona
nn:Arizona
oc:Arizòna
uz:Arizona
pnb:ایریزونا
pap:Arizona
pms:Arison-a
nds:Arizona
pl:Arizona
pt:Arizona
ro:Arizona
rm:Arizona
qu:Arizona suyu
ru:Аризона
se:Arizona
sa:आरिज़ोना
sco:Arizona
stq:Arizona
sq:Arizona
scn:Arizona
simple:Arizona
sk:Arizona
sl:Arizona
szl:Arizůna
ckb:ئاریزۆنا
sr:Аризона
sh:Arizona
sv:Arizona
tl:Arisona
ta:அரிசோனா
tt:Аризона
te:ఆరిజోనా
th:รัฐแอริโซนา
vi:Arizona
chy:Arizona
tr:Arizona
uk:Аризона
ur:ایریزونا
ug:Arizona Shitati
vo:Arizona
war:Arizona
yi:אריזאנע
yo:Arizona
diq:Arizona
bat-smg:Arizona
zh:亞利桑那州

Aasia


Aasia on maapallon suurin maanosa niin väestöltään kuin pinta-alaltaankin. Aasian pinta-ala on noin 44 miljoonaa neliökilometriä, jolla se kattaa 29,4&nbsp;% maapallon maapinta-alasta ja 8,6&nbsp;% kokonaispinta-alasta. Aasiassa asuu vähän alle neljä miljardia ihmistä joka on yli 60&nbsp;% maailman väestöstä. Perinteisen määritelmän mukaan Aasia muodostaa yhdessä Eurooppa kanssa Euraasian jättimantereen. Maanosan nimi tulee antiikin kreikkalaisilta, jotka kutsuivat nimellä Anatolian aluetta. rotu Aasian väestö on enimmäkseen mongolidista ja europidistä. Europideja on Euroopan lähiseuduilla ja Etelä-Aasiassa Lähi-itä Intiaan saakka ulottuvalla alueella. Keskisessä ja itäisessä aasiassa mongolidinen tyyppi on hallitseva. uskonto ovat islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus.

Aasian alueita


Etelä-Aasia
Itä-Aasia (Kaukoitä)
Kaakkois-Aasia
Kaukasia
Keski-Aasia
Lounais-Aasia (Etu-Aasia)
Länsi-Aasia (Lähi-itä)
Pohjois-Aasia
Sisä-Aasia

Aasian valtiot


Tiedosto:Two-point-equidistant-asia.jpg:n satelliittikuvista koottu projektio Aasiasta.]]

Epäitsenäiset valtiot


Tiedosto:Two-point-equidistant-asia.jpg:n satelliittikuvista koottu projektio Aasiasta.]]

Talous


Maatalous


Tiedosto:Кар обл1.JPG
Aasian väestöstä suurin osa asuu monsuunivyöhykkeellä ja saa maataloudesta elantonsa. Vehnän ja riisin viljely on intensiivistä tuolla vyöhykkeellä. Aasian väestön nopean kasvun seurausta oli valtaisa ravinnontarve. Tämän vuoksi viljeltyä aluetta jouduttiin lisäämään ottamalla autiomaiden reuna-alueita ja muita maataloudelle marginaalisia alueita käyttöön sekä hakkaamalla metsää. Niin sanottu "vihreä vallankumous" oli onnistunut yritys lisätä maatalouden tuotantoa. Lannoitteita ja torjunta-aineita käyttämällä sekä parantamalla siemenlaatua saatiin usein jopa kolminkertaiset sadot. Aasiassa huolta on kuitenkin aiheuttanut mm. kemikaaleista johtuvat ympäristöongelmat. Laidunnus ja vehnän viljely ovat Keski-Aasian maatalouden tärkeimmät muodot, johtuen alueen kuivuudesta. Lisäksi alueella viljellään laajalti puuvillaa kastelun ansiosta.

Teollisuus


Tiedosto:Kawasaki Shipbuilding Co. (headquarters 1).jpgn telakka Japanissa.]]
1980-luvulla monet Itä-Aasian valtiot saavuttivat korkean teollistumisasteen. Tämän vuoksi ne myös tulivat riippuvaisiksi polttoaineiden, mineraalien sekä muiden raaka-aineiden maahantuonnista. Kehittyneimmissä maissa tyypillisiä teollisuuden muotoja ovat auto-, tietokone- ja elektroniikkateollisuus, esimerkiksi Japani on hyvä esimerkki tällaisesta valtiosta. Myös Singapore, Taiwan, Hongkong ja Etelä-Korea ovat teollistuneet nopeasti.
Näiden maiden jäljessä tulevat muun muassa Malesia, Thaimaa ja Filippiinit.
Myös Kiinan ja Intian vienti on siirtynyt kohti teollisuustuotteita. Molemmilla valtioilla on merkittävää tieteellistä asiantuntemusta muun muassa satelliittiohjelmien ja avaruusteknologian aloilta.
Myös entiset Keski-Aasian neuvostotasavallat ovat siirtymässä hitaasti vapaaseen markkinatalouteen. Näiden maiden teollisuus on kuitenkin vielä vähäistä. Azerbaidžanilla on huomattavat öljyvarat ja Kazakstan tuottaa kemikaaleja ja metalleja.

Kulttuuri


Kielet


Aasiassa puhutaan moniin eri kieliryhmiin kuuluvia kieliä. Lähi-idässä valtakieli on seemiläiset kielet kuuluva arabian kieli. Keski-Aasian valtioissa puhutaan mm. Turkkilaiset kielet kieliä. Aasian eteläosissa Iranista Bangladeshiin saakka puhutaan indoeurooppalaiset kielet kielikunnan indoiranilaiset kielet haaraan kuuluvia kieliä kuten persiaa, urdua ja hindiä, joiden ohella Etelä-Intiassa puhutaan myös dravidakielet, joista laajimmalle levinnyt on tamili. Austronesialaiset kielet kuten malaijin kieli ja indonesian kieli ovat Kaakkois-Aasian pääkieliä. Myös thain kielellä ja Burman kieli on paljon puhujia mantereen puolella.
Kaikista maailman kielistä eniten äidinkielisiä puhujia on mandariinikiinalla. Sen ohella Itä-Aasian eniten puhuttuja kieliä ovat sille lähisukuiset wu ja kantoninkiina sekä lisäksi korea ja japani.
Entisissä neuvostotasavalloissa Venäjän kieli käytetään yleisesti.

Uskonnot


Kaikki laajimmalle levinneet uskonto ovat syntyneet Aasiassa. Lähi-Idästä ovat peräisin juutalaisuus, kristinusko ja islam, joista viimeksi mainittu on nykyisin Aasiassa laajimmalle levinnyt. Keski- ja Itä-Aasian valtauskontoja ovat buddhalaisuus ja hindulaisuus. Kiinan ja Intian vanhojen filosofisten perinteiden pohjalta on kehittynyt useita uskontoja tai uskontoon rinnastettavia suuntauksia.
Sikhiläisyys, Jainalaisuus
Taolaisuus, Kungfutselaisuus, Šintolaisuus
Zarathustralaisuus

Historia

Varhainen historia


Aasian varhaiset korkeakulttuurit syntyivät mantereen eri puolilla suurten jokien varsilla.
Mesopotamian ja Induskulttuuri välillä oli yhteyksiä, mutta Jangtse-joen ympäristö oli lähes eristyksissä niistä. Silti tietyt yhteiset kulttuuripiirteet osoittavat, että jo varhaisen Kiinan ja Lähi-idän kulttuurien välillä oli tuntemattomia yhteyksiä. Vain hevosilla kulkevat paimentolaiset pääsivät suurten arojen yli, ja Himalaja, Kaukasus sekä Siperian suot ja metsät muodostuivat heillekin liikenne-esteiksi. Vasta Silkkitie yhdisti Kiinan Lähi-itään ja Eurooppaan.

Eurooppalaiset Aasiassa


Itä-Intian komppaniat, Brittien intia, Siperian rata, Ranskan Indokiina, Portugalin Macao ja Goa.

Eräitä sotia ja rajakiistoja 1940-luvulta nykyaikaan


Tiedosto:KashmirVale.jpg
Toinen maailmansota jälkeen aseelliset yhteenotot ovat jatkuneet mantereella. Taiwan eli Kiinan tasavalta erosi Kiinasta maan kommunistisen vallankumouksen jälkeen. Kiina ei ole hyväksynyt eroa. Sodan jälkeen myös Vietnam ja Korea jakautuivat kahdeksi eri valtioksi; kapitalismi etelään ja kommunismi pohjoiseen. Etelä-Vietnam ja Pohjois-Vietnam yhdistyivät vuonna 1975, Vietnamin sota päätyttyä. Etelä-Korea ja Korean demokraattinen kansantasavalta taas ovat yhä sotatilassa, tosin vain muodollisesti. Myös Himalajan vuoristossa sijaitsevan Kashmirin osavaltion kysymys on yhä vailla ratkaisua. Vuonna 1971 Pakistanin ja Intian välille syntyi sota. Sodan seurauksena syntyi Bangladeshin valtio. Aseellisia yhteenottoja Kiinalla on ollut Vietnamin, Neuvostoliitto ja Intian kanssa, johtuen kiistoista Kiinan rajalinjasta. Filippiinien, Vietnamin, Malesian, Taiwanin ja Kiinan välillä on nykyään jännitteitä, johtuen Spratlysaaret omistuksesta.

Luonto ja luonnonvarat


Aasian alueen luonto on erittäin rikasta ja siellä elää paljon sellaisia eläimiä joita ei muualla tavata. Lisäksi Aasian alueella on maaperässä runsaasti mineraaleja ja arvometalleja. Persianlahti ympärillä ovat maailman runsaimmat maaöljy­esiintymät.
Kiinalla on enemmän vesivoimavaroja kuin millään muulla maailman maalla, jopa kaksi kertaa enemmän kuin Venäjällä. Hiilivarantojen suhteen Venäjä ja Kiina kuuluvat maailman suurimpiin.

Lähteet


Viitteet

Katso myös


Euraasia

Aiheesta muualla


http://wikitravel.org/fi/Aasia Aasiasta Wikitravelissa
Luokka:Aasia
ace:Asia
kbd:Азиэ
af:Asië
ak:Ehyia
als:Asien
am:እስያ
ang:Asia
ar:آسيا
an:Asia
arc:ܐܣܝܐ (ܝܒܫܬܐ)
roa-rup:Asia
frp:Asia
as:এছিয়া
ast:Asia
gn:Asia
ay:Asya
az:Asiya
bjn:Asia
id:Asia
ms:Asia
bm:Asia
bn:এশিয়া
zh-min-nan:A-chiu
map-bms:Asia
jv:Asia
su:Asia
be:Азія
be-x-old:Азія
bcl:Asya
bi:Asia
bar:Asien
bo:ཨེ་ཤེ་ཡ།
bs:Azija
br:Azia
bg:Азия
bxr:Аази
ca:Àsia
ceb:Asya
cv:Ази
cs:Asie
cbk-zam:Asia
ny:Asia
sn:Asia
co:Asia
cy:Asia
da:Asien
pdc:Asie
de:Asien
nv:(*"asia")
dsb:Azija
na:Eija
et:Aasia
el:Ασία
en:Asia
es:Asia
eo:Azio
ext:Ásia
eu:Asia
fa:آسیا
hif:Asia
fo:Asia
fr:Asie
fy:Aazje
ff:Aasiya
fur:Asie
ga:An Áise
gv:Yn Aishey
sm:Asia
gag:Aziya
gd:Àisia
gl:Asia
gan:亞洲
glk:آسیا
gu:એશિયા
got:𐌰𐍃𐌹𐌰
hak:Â-chû
xal:Азия
ko:아시아
ha:Asiya
haw:‘Ākia
hy:Ասիա
hi:एशिया
hsb:Azija
hr:Azija
io:Azia
ig:Asia
ilo:Asia
bpy:এশিয়া
ia:Asia
ie:Asia
iu:ᐊᓰᐊ
os:Ази
zu:I-Eshiya
is:Asía
it:Asia
he:אסיה
kl:Asia
kn:ಏಷ್ಯಾ
pam:Asia
ka:აზია
ks:ایشیا
csb:Azëjô
kk:Азия
kw:Asi
rw:Aziya
ky:Азия
mrj:Ази
sw:Asia
kv:Азия
kg:Azia
ht:Azi
ku:Asya
lad:Asya
lez:Азия
lo:ອາຊີ
la:Asia
ltg:Azeja
lv:Āzija
lb:Asien
lt:Azija
lij:Asia
li:Azië
ln:Azía
jbo:zdotu'a
lmo:Asia
hu:Ázsia
mk:Азија
mg:Azia
ml:ഏഷ്യ
krc:Азия
mt:Asja
mi:Āhia
mr:आशिया
xmf:აზია
arz:اسيا
mzn:آسیا
cdo:Ā-ciŭ
mwl:Ásia
koi:Азия
mdf:Азия
mn:Ази
my:အာရှ
nah:Asia
nl:Azië
nds-nl:Azie
ne:एशिया
new:एसिया
ja:アジア
nap:Asia
frr:Aasien
pih:Asya
no:Asia
nn:Asia
nrm:Âsie
nov:Asia
oc:Asia
mhr:Азий
or:ଏସିଆ
om:Eshiyaa
uz:Osiyo
pa:ਏਸ਼ੀਆ
pfl:Asie
pag:Asia
pnb:ایشیاء
pap:Asia
ps:آسيا
km:អាស៊ី
pcd:Asie
pms:Asia
nds:Asien
pl:Azja
pnt:Ασίαν
pt:Ásia
kaa:Aziya
crh:Asiya
ro:Asia
rm:Asia
qu:Asya
ru:Азия
rue:Азія
sah:Азия
se:Ásia
sa:जम्बूद्वीपः
sc:Asia
sco:Asie
stq:Asien
st:Asia
nso:Asia
sq:Azia
scn:Asia
si:ආසියාව
simple:Asia
sk:Ázia
sl:Azija
cu:Асїꙗ
szl:Azyjo
so:Aasiya
ckb:ئاسیا
srn:Asi (doti)
sr:Азија
sh:Azija
sv:Asien
tl:Asya
ta:ஆசியா
kab:Asya
roa-tara:Asie
tt:Aziə
te:ఆసియా
tet:Ázia
th:ทวีปเอเชีย
vi:Châu Á
tg:Осиё
tpi:Esia
chr:ᎡᏏᏱ
tr:Asya
tk:Aziýa
udm:Азия
uk:Азія
ur:ایشیاء
ug:ئاسىيا
za:Yacouh
vec:Axia
vep:Azii
vo:Siyop
fiu-vro:Aasia
zh-classical:亞細亞洲
war:Asya
wo:Asi
wuu:亚洲
ts:Asia
yi:אזיע
yo:Ásíà
zh-yue:亞洲
diq:Asya
zea:Azië
bat-smg:Azėjė
zh:亚洲