Kansallinen Kokoomus


Kansallinen Kokoomus eli kokoomus (lyh. Kok.; ) on Suomi Keskusta-oikeisto rekisteröity puolue. Kokoomus on nykyisin Suomen suurin puolue, oltuaan jo 1970-luku lähtien noin 20% kannatuksellaan yksi Suomen suurista puolueista.. Kokoomus perustettiin 9. joulukuuta 1918. Vuoteen 1951 asti sen nimi oli ''Kansallinen Kokoomuspuolue''.
Kokoomuksen yhdistäviä ajatuksia ovat vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Keskeistä sille on vapauden ja vastuun tasapainon tavoittelu sekä individualismi ja yritteliäisyyden korostaminen. Kokoomus katsoo Euroopan unionin luovan turvallisuutta ja hyvinvointia. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen kokoomuksella on 44 kansanedustajaa, ja se on näin ollen eduskunnan suurin puolue. Puolueella on kolme edustajaa Euroopan parlamentti, jossa se kuuluu Euroopan kansanpuolueen ryhmä muodostamaan parlamentin suurimpaan ryhmään. Kokoomus on jäsenenä International Democrat Unionissa.
Kokoomuksen toimintaan voi puolueen lisäksi osallistua kansalaisjärjestöissä kuten Kokoomusnuoret, Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta ja Kokoomuksen naisten liitto. Kokoomus julkaisee Nykypäivä-lehteä ja Verkkouutiset-julkaisua.

Organisaatio


Kansallista Kokoomusta johtaa Kansallisen Kokoomuksen puoluehallitus, jossa on edustettuina vaalipiireihin perustuvien kokoomuksen piirijärjestöjen lisäksi naisten, nuorten ja opiskelijoiden valtakunnalliset yhdistykset. Puoluehallituksen valitsee puoluevaltuusto.
Kokoomuksella on puolueeseen varsinaisesti kuulumattomina läheisjärjestöinä Kansallinen Lastenliitto, Kansallinen senioriliitto, Kansallinen Sivistysliitto, Kansalliset Maahanmuuttajat, Naiset Yhdessä, Kansallinen Kulttuuriliitto, MC Kokoomus, Porvarillisen Työn Arkisto, Suomen Toivo -ajatuspaja ja Kansallinen Sateenkaariryhmä.

Kannatus ja puolueen jäsenistö


Vuonna 2005 kokoomus oli kaikista puolueista kolmanneksi naisvaltaisin ja suurista puolueista kaikkein naisvaltaisin 46 prosentin naisosuudella kun SDP:ssä ja keskustassa vain 40 prosenttia oli naisia. Vuonna 2008 kokoomus, vihreät ja perussuomalaiset olivat ainoat puolueet joiden jäsenmäärä kasvoi.
Puolueen pääkannatusaluetta ovat Etelä-Suomi asutuskeskukset. TNS Gallupin viittä suurinta puoluetta koskevassa mielipidekyselyssä syksyllä 2008 kokoomukseen suhtauduttiin myönteisimmin. Vastaajista 42 prosenttia suhtautui kokoomukseen myönteisesti tai melko myönteisesti, kun esimerkiksi keskustan luku oli 40 prosenttia ja SDP:n 36 prosenttia. Vuoden 2008 lopussa tehdyn mielipidekyselyn mukaan suomalaiset luottavat kokoomuksen osaamiseen eniten mikäli Suomi kohtaisi talouskriisin.
Kokoomusnuoret on kokoomuslainen nuorten järjestö. Kokoomusopiskelijat on useissa korkeakouluissa ja oppilaitoksissa toimiva kokoomuslainen opiskelijajärjestö. Puolueen naisjärjestö on Kokoomusnaiset, joka keskittyy sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyviin kysymyksiin maailmassa.
Kansalliset Maahanmuuttajat (Kamut) on kokoomuslaisten kansainvälisyyskasvatus- ja maahanmuuttajatyöstä kiinnostuneiden yhdistys. Sen puheenjohtajana toimii Radu Székely Turku.
Kansallinen Sateenkaariryhmä on kokoomuksen läheisjärjestö, joka pyrkii ajamaan seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöt oikeuksia yhteiskunnassa ja joka myös toimii kokoomuksen sisäisenä asiantuntijaverkostona.
Kokoomus oli 2008 ylempien toimihenkilöiden keskuudessa ylivoimaisesti suosituin puolue, ja myös alempien toimihenkilöiden keskuudessa puolue oli suurin. Koululaisten ja opiskelijoiden keskuudessa kokoomus ja Vihreä liitto kilpailevat suurimman puolueen asemasta noin 26 prosentin kannatuksella.

Politiikka ja tavoitteet


Tiedosto:Jyrki Katainen Suomi Areena 2008.jpg Porissa Suomi Areena -tilaisuudessa.]]
Kesäkuun 2006 Joensuun puoluekokouksessa hyväksytyn periaateohjelman mukaan kokoomuksen tavoitteena on omasta ja toisten elämästä vastuuta kantavien ihmisten yhteiskunta siten, että jokaiselle mahdollistetaan hyvän elämän edellytykset. Kokoomukselle tärkeää on ihmisen vapaus ja vastuu omassa toiminnassaan. Kokoomus ilmoittaa tavoitteikseen kansallisen perinnön, Suomen kielten ja kulttuurien vaalimisen ja tukemisen, koko kansan osaamis- ja sivistystasosta huolehtimisen sekä työn ja yrittäjyyden edistämisen. Puolueen mukaan hyvinvointi syntyy työstä, yrittämisestä ja välittämisestä. Kokoomus kertoo edistävänsä ihmisten, yritysten ja yhteiskunnan vastuuta sekä kunnioittavaa asennetta luontoa ja ympäristöä kohtaan.
Kokoomuksen yhdistäviä ajatuksia ovat vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Keskeistä sille on vapauden ja vastuun tasapainon tavoittelu sekä yksilöllisyyden ja yritteliäisyyden korostaminen. Kokoomus katsoo Euroopan unionin luovan turvallisuutta ja hyvinvointia, ja suhtautuu myönteisesti yhteiseen puolustukseen
Kokoomus korostaa arvokysymyksissä yksilöiden omantunnon merkitystä ja moniarvoisuus. Kokoomus näkee yksilöiden vapauden ajatella ja toimia itsenäisesti sekä vähemmistö vapausaatteen ydinasioina.
Kokoomus katsoo, että verotuksen painopistettä on siirrettävä pois työn tekemisen ja työllistämisen verottamisesta kohti ympäristöä kuluttavan toiminnan verotusta. Kokoomus on muun muassa kannattanut aukioloaikojen vapauttamista ja Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on ehdottanut helsinkiläisille vapauksia aukiolokielloista keskustan elävöittämiseksi.
Puheenjohtaja Katainen on pitänyt päästöjen mukaan määräytyvää verotusta sekä houkuttelevaa joukkoliikennettä tärkeänä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Hän on kritisoinut energian tuotantokeinojen ideologisointia ja vaatinut "järkivihreää" ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jossa kaikki tuotantovaihtoehdot pidetään osana kokonaisuutta.
Kokoomuksen ympäristöpoliittinen työryhmä julkaisi vuonna 2011 ympäristöohjelman, joka haluaa tehdä Suomesta maailman ensimmäisen hiilineutraalin yhteiskunnan, nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi sekä nostaa suomalaiset maailman ympäristötietoisimmaksi kansaksi. Manifesti haluaa tehdä arkipäivän vihreistä teoista osa jokanaisen ja –miehen arkea, puoluekirjaan ja vihreyden sävyyn katsomatta. Talouskasvu on ympäristötekojen edellytys ja vastuullinen markkinatalous luonnonsuojelijan työkalu.
Kokoomuslaiset haluavat rakentaa aloitteellisesti ja ennakkoluulottomasti tulevaisuutta sekä etsiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin epäkohtiin.
Kokoomus on kannattanut mm. lasten hyvinvoinnin, osallistumisen ja vaikuttamisen vahvistamista koulun ja kodin välistä yhteistyötä lisäämälla. Puoluekokouksessa jäsenjärjestöt tekevät ehdotuksia ja niistä keskustellaan. Kesäkuussa 2010 kokoomuksesta tuli muun muassa ensimmäinen suuri puolue, joka ajaa kouluissa tapahtuvasta Uskonnon opetus luopumista, niin että jatkossa opetus olisi uskontokunnille yhteistä. Kokoomuksen puoluekokous asettui myös ensimmäisenä suurena puolueena kesäkuussa 2010 tukemaan valinnaisuuden lisäämistä pakkoruotsi opetuksessa. Jyrki Katainen kuitenkin ilmoitti, ettei katso tämän tarkoittavan pakollisen ruotsin opetuksen poistumista.
Kokoomus myös asetti tavoitteekseen samaa sukupuolta olevien avioliitto.
Kokoomus on painottanut yhdessätekemisen henkeä ja hyvää työtä. Tee hyvä työ -kampanja kannustaa ihmisiä jakamaan pieniä ja suuria hyviä tekoja. Vain ihmiset voivat olla keskenään tekemisissä tavalla, joka luo hyvinvointia, ja siksi kokoomus haluaa Suomeen inhimillisyyttä, välittämistä, yhteisöllisyys.
Kokoomus kannattaa ulkopolitiikkaa, joka on rohkeata ja avointa eteenpäin katsomista ja sen arvioihin kuuluu ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja sosiaalisesti vastuullisen markkinatalouden edistäminen. Kokoomus katsoo, että pieni maa lisää kansainvälistä vaikutusvaltaansa olemalla aktiivinen, luotettava ja kekseliäs yhteistyökumppani.<ref name="ulkopolitiikka">http://www.suomentoivo.fi/kirjasto/tavoiteohjelmat/puoluekokouskannanotot-ja-aloitteet/2010-ulko-ja-turvallisuuspoliittinen-kannanotto/download.html Suomi ja 2010-luvun ulkopolitiikka.
Kokoomuksen Jyväskylän puoluekokouksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kannanotto (2010)</ref>
Kokoomus pitää Euroopan Unionia Suomen ensisijaisena viiteryhmänä ja vaikutuskanava kansainvälisessä toiminnassa. Suomen EU-kansanäänestys kokoomuksen kannattajat tukivat jäsenyyttä selkeämmin kuin minkään muun puolueen kannattajat. Puolue suhtautuu myönteisesti Euroopan puolustusyhteistyöhön. Vuonna 2007 ainoastaan kokoomuksen kannattajista enemmistö (55 %) kannatti Suomen liittymistä Pohjois-Atlantin liittoon. Kokoomus katsoo, että puolustusyhteistyö vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Kokoomus kannattaa myös tiiviimpää puolustusyhteistyötä muiden Pohjoismaat kanssa. Euroopan unionin työssään kokoomus painottaa rohkeutta ja aloitteellisuutta lähteä yhdessä rakentamaan EU:ta. Kokoomus katsoo, että Euroopan unionia on kehitettävä parlamentaariseen suuntaan, komission vastuunalaisuutta lisättävä, ja EU:n on käytettävä varoja vastuullisemmin. Kokoomuksen mielestä suurempi osuus Euroopan unionin varoista on käytettävä tutkimus, teknologiaan, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ulkopolitiikkaan. Tärkeällä sijalla ovat Itämeren suojelu ja ehtyvien luonnonvarojen varjeleminen.
Kokoomus painottaa, että kehitysyhteistyön tulee lähteä kumppanimaan tarpeista, mutta se ei saa rakentua pelkän hyväntekeväisyyden varaan. Kokoomuksen mielestä riippuvuus vanhakantaisesta kehitysavusta voi jopa hidastaa kohdemaan yhteiskunnallista kehitysta. Kokoomus katsoo, että Suomen kannattaa keskittyä työhön, joka edistää rauhaa, vakautta, korruption kitkemistä, ilmastotoimia, yksityissektorin vahvistamista ja muita yhteisiä tavoitteita. Naisten aseman edistämisen tulee olla erityisen huomion kohteena.
Alexander Stubb on arvioinut puolueen linjan yksiselitteisen liberalismi, monikulttuurisuus panostavaksi sekä maahanmuuttoon ja ylipäätään kansainvälisyys myönteisesti suhtautuvaksi. Vastaavasti tutkija Juha Rahkosen mukaan kokoomuksen puoluejohto edustaa "kansainvälis-liberalistista Katais-Stubbin linjaa". Rahkonen huomioi, että Wille Rydmanin johtamassa Kokoomuksen Nuorten Liitto on myös kansalliskonservatiivisia linjauksia, mutta nämä ovat Rahkosen mukaan "monelta osin räikeässä ristiriidassa" puoluejohdon linjausten kanssa.
Periaateohjelmassaan kokoomus määrittelee arvoikseen muun muassa (1) vapauden, vastuun ja demokratian, (2) mahdollisuuksien tasa-arvon, (3) sivistyksen sekä (4) kannustavuuden, (5) suvaitsevaisuuden, ja (6) välittämisen. Samassa ohjelmassa puolue myös mainitsee pitävänsä monikulttuurisuutta rikkautena.

Historia

Kokoomuspuolue syntyy suomettarelaisuuden ja monarkismin pohjalle


Tiedosto:Kokoomusleijona.gif
Kokoomuksen juuret ovat 1800-luvun suomalaisuusliikkeessä, joka jakautui kahtia suhtautumisessa Venäjän kasvaviin yhtenäistämisvaatimuksiin. Kesällä 1917 suomettarelaiset vielä vastustivat Suomen itsenäistymistä idänkaupan menettämisen pelossa. Lokakuun vallankumous tapahduttua Venäjällä, he alkoivat kannattaa eroa Venäjästä. Varmimmaksi ulkopoliittiseksi takeeksi kansallisesta itsenäisyydestä katsottiin liitto Saksan kanssa. Jotkut kannattivat saksalaissyntyisen kuninkaan valintaa itsenäistyneen Suomen hallitsijaksi. Saksan hävittyä Ensimmäinen maailmansota marraskuun alussa 1918, perustivat suomettarelaiset ja Suomen kuningaskuntahanke kannattaneet nuorsuomalaiset Kansallisen Kokoomuksen 9. joulukuuta 1918. Aikomuksena oli edelleen tehdä Suomesta Ruotsin kaltainen monarkia tai ainakin taata laajoin presidentin valtuuksin voimakas toimeenpanovalta. Tunnetuimpia sen ajan kuningasvallan kannattajia olivat muun muassa Pehr Evind Svinhufvud, Juho Kusti Paasikivi, Eero Järnefelt ja Jean Sibelius.
Nouseva suomenkielinen liikemieskunta valtasi kokoomuksen 1922. Viimeistään siitä lähtien talousliberalismin, sosiaalireformismin ja arvokonservatismin painotukset puolueessa ovat vaihdelleet.
1920-luvulla Suomessa oli lyhytikäisiä porvarihallituksia lähinnä siksi, että maan vasemmisto oli heikko ja jakaantunut voimakkaasti kommunisteihin ja tannerilaisiin sosiaalidemokraatteihin sekä siksi, että Maalaisliiton ja kokoomuksen näkemykset talouspolitiikasta ja maauudistuksesta poikkesivat toisistaan. 1930-luvulle mentäessä Josif Stalinin johtaman Neuvostoliitto uhka vaikutti Suomenkin sisäpolitiikkaan. Kokoomus liittoutui Isänmaallinen kansanliike kanssa ja sai Eduskuntavaalit 1933 historiansa heikoimman vaalituloksen.
1930-luvun loppupuolella alkoi taloudellinen tilanne maassa parantua ja Toinen maailmansota mennessä Maalaisliiton ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue yhteistyömuodoksi oli muodostunut punamultahallitus. Kokoomus jäi hallitusyhteistyöstä syrjään joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Sotien jälkeen


Toisen maailmansodan jälkeen äärivasemmiston toiminta ei ollut enää laitonta, ja vasemmisto vahvistui, samalla myös punamulta- sekä kansanrintamayhteistyö tiivistyivät. Keskustalaisen presidentti Urho Kekkosen asema vahvistui.
Urho Kekkoseen kriittisesti suhtautuvana puolueena kokoomus asetti oman presidenttiehdokkaan Suomen presidentinvaali 1968, minkä arvellaan heikentäneen myöhemmin sen mahdollisuuksiin päästä hallitukseen. Esimerkiksi vasemmiston Eduskuntavaalit 1970 jälkeenkin kokoomus pysyi oppositiossa.
Jyrki Jokisen väitöstutkimuksen mukaan Kansallinen Kokoomus kehittyi löyhästä vaalipuolueesta kiinteäksi puoluejärjestöksi vasta 1970-luvulla.
Kokoomuksen puheenjohtajaksi valittiin Juha Rihtniemi ja remonttimiehet alkoivat uudistaa puoluetta. Kokoomus hyväksyi Suomen presidentin valinta 1973, jolla Kekkonen valittiin poikkeuslailla presidentiksi vuosiksi 1974–1978 ilman vaaleja. Nämä toimet aiheuttivat kokoomuskentän rakoilua, ja puolueen oppositio irtosi kokoomuksesta perustaen Perustuslaillinen Kansanpuolue. Kekkosen valinta poikkeuslailla katsottiin periaatteessa perustuslain vastaiseksi toimeksi, vaikka muodollisesti kiireelliseksi julistamisen vaatimus täyttyi.
Keskustan ja vasemmiston näkemyksen mukaan kokoomus oli edelleen sisäpolitiikassa oikeistolainen ääriliike lukuun ottamatta kekkoslaista osaansa. Kokoomus yritti kaikin tavoin hankkia hyväksyntää ja hallituskelpoisuutta. Toukokuussa 1981 puoluekokouksessa puheenjohtaja Ilkka Suominen esitti, että noin kymmenen vuoden kuluttua umpeutuvaa YYA-sopimusta jatkettaisiin ja päätös siitä tehtäisiin ennen vuotta 1984. Näin kokoomus ehti ensimmäisenä puolueena esittämään YYA-sopimuksen jatkamista. Muutama päivä sen jälkeen eduskunnassa nousi kysymys siitä, kuinka suurella summalla valtio tukee Suomen Rauhanpuolustajat Ydinaseeton Pohjola -kampanjaa. Hallitus esitti 100&nbsp;000 markkaa, mutta eduskunnan valtiovarainvaliokunta kokoomuslaisten tuella nosti määrärahan 200&nbsp;000 markkaan. Kokoomus kuitenkin jätettiin oppositioon aina vuoteen 1987 saakka.
1970-luvulla kokoomus alkoi korostaa vapautta ja suvaitsevuutta. Perinteisemmän arvolinjan kannattajia meni muihin puolueisiin.

Paluu hallitukseen


Tiedosto:kokoomus weblogo 1996.gif
Hallitukseen kokoomus nousi 21 oppositiovuoden jälkeen Eduskuntavaalit 1987 jälkeen, jolloin nimitettiin Holkerin hallitus, vaikka kokoomus, ruotsalainen kansanpuolue ja keskusta olivat tehneet porvarisopimuksen tavoitteenaan muodostaa porvarihallitus vaalien jälkeen. Vuosina 1987–1991 toimineen hallituksen suurimmat puolueet olivat sosiaalidemokraatit ja kokoomus. Eduskuntavaalit 1991 jälkeen muodostettiin Ahon hallitus, jota johtivat keskusta ja kokoomus.
Kokoomuksen Nuorten Liitto alkoi vaatia keväällä 1990 ensimmäisenä merkittävänä ja näkyvänä poliittisena organisaationa Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa.
Keskustan Eduskuntavaalit 1995 jälkeen kokoomus muodosti kaksi hallitusta sosiaalidemokraattien kanssa. Lipposen I hallitus (1995–1999) ja Lipposen II hallitus (1999–2003) kutsuttiin sateenkaarihallituksiksi. Sinipunapohjan laajennuksena olivat yleensä vihreät, vasemmistoliitto ja ruotsalainen kansanpuolue.

2000-luvulla


Vuonna 2001 kokoomuksen puheenjohtajaksi valittiin Ville Itälä. Varapuheenjohtajiksi valittiin Jari Koskinen ja Jyrki Katainen. Eduskuntavaalit 2003 kokoomus sai 18,6 % ääniosuuden ja eduskuntaan valittiin 40 kokoomuslaista kansanedustajaa. Kokoomus siirtyi oppositioon.
Kokoomuksen puoluekokous valitsi 5. kesäkuuta 2004 puolueen uudeksi puheenjohtajaksi Jyrki Katainen. Varapuheenjohtajiksi 6. kesäkuuta 2004 valittiin Marjo Matikainen-Kallström, Paula Risikko ja Jari Koskinen. Kokoomuksen puoluesihteeriksi valittiin Harri Jaskari. Kunnallisvaalit 2004 kokoomuksen ääniosuus oli 21,8 %. Kaupungin- ja kunnanvaltuustoihin valittiin 2&nbsp;076 kokoomuslaista valtuutettua. Kuntavaalien 2004 teema oli "Tulevaisuuden hyvinvointi rakennetaan tänään".
Kokoomuksen puoluekokous Joensuussa 2006 määritteli itsensä poliittisella kartalla keskusta-oikeistolaiseksi puolueeksi, joka kirjattiin myös puolueen periaateohjelmaan. Eduskuntavaalit 2007 kokoomus voitti kymmenen paikkaa ja nousi jälleen hallitukseen, mutta keskusta säilytti kuitenkin asemansa eduskunnan suurimpana puolueena yhden kansanedustajapaikan erolla. Vanhasen toinen hallitus, jossa on kaksi ministeriä enemmän kuin aikaisemmissa, kokoomus sai keskustan tapaan kahdeksan ministeripaikkaa.
Pääministerin sijaiseksi ja valtiovarainministeriksi nimitettiin kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen. Kokoomus sai ulkoasiainministerin ja puolustusministerin paikat, joista keskusta oli ilmoittanut haluavansa ulkoasiainministerin paikkaa. Ulkoasiainministeriksi nimitettiin kokoomuksen Ilkka Kanerva, joka erosi Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu seurauksena kesäkuussa 2008. Kanervan tilalle nousi professori ja Euroopan parlamentin jäsen Alexander Stubb. Anne Holmlund nousi sisäasiainministeriksi. Oikeustieteen kandidaatti Jan Vapaavuori nousi asuntoministeriksi. Peruspalveluministeriksi valittiin terveystieteiden tohtori ja kokoomuksen varapuheenjohtaja Paula Risikko. Opetusministerin paikalle valittiin terveystieteiden maisteri ja puoluevaltuuston puheenjohtaja Sari Sarkomaa, joka erosi ministerin tehtävästään joulukuussa 2008 perhesyihin vedoten. Uudeksi opetusministeriksi nimitettiin Henna Virkkunen.
Kunnallisvaalit 2008 kokoomuksen kannatuksen kasvu jatkui ja se nousi selkeästi suosituimmaksi puolueeksi. Kahden puolueloikkauksen jälkeen kokoomuksesta tuli eduskunnan suurin puolue ensimmäistä kertaa historiassa marraskuussa 2010.
Kokoomus oli suosituin puolue Eduskuntavaalit 2011. Kuuden puolueen hallituksen pääministeriksi nimitettiin kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeriksi Alexander Stubb, hallinto- ja kuntaministeriksi Henna Virkkunen, maa- ja metsätalousministeriksi Jari Koskinen, elinkeinoministeriksi Jyri Häkämies, ja sosiaali- ja terveysministeriksi Paula Risikko.

Vaalit


Eduskuntavaalit


| &nbsp;
| valign="top" |
|}

Kunnallisvaalit

Presidentinvaalit

Euroopan parlamentti


Kokoomuksen europarlamenttiryhmä muodostui ensimmäisen kerran 1995, kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Tuolloin eduskunta valitsi ensimmäiset mepit. Kokoomuksella on nykyisin kolme meppiä. Kokoomuksen europarlamentin jäsenet kuuluvat Euroopan Kansanpuolueen ja Euroopan Demokraattien (EPP) muodostamaan Euroopan parlamentin konservatiiviryhmä.
Kokoomuksen entisistä puheenjohtajista Ilkka Suominen ja Ville Itälä on valittu eurokansanedustajiksi puolueen puheenjohtajakautensa jälkeen. 13. heinäkuuta 2004 kokoomuksen Ville Itälä valittiin parlamentin Euroopan parlamentin konservatiiviryhmä toiseksi varapuheenjohtajaksi. Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola siirtyi kristillisistä kokoomukseen vuonna 2003, ja hänet valittiin seuraavan vuoden vaaleissa jatkokaudelle kokoomuksen listalta. Ari Vatanen vaihtoi ranskalaiseen puolueeseen ja tuli valituksi sieltä. Alexander Stubbin siirryttyä ulkoministeriksi keväällä 2008, tuli hänen tilalleen europarlamenttiin Sirpa Pietikäinen.
Kokoomuksen parlamentaarikot tekivät suomalaisista puolueryhmistä eniten mietintöjä vuonna 2009 päättyneen viisivuotisen europarlamentin vaalikauden aikana. Kokoomus teki 25 mietintöä, kun keskusta teki 19 ja SDP vain kahdeksan. Kokoomuksen parlamentaarikoista eniten mietintöjä teki Alexander Stubb.

Mepit


<div align="left" style="-moz-column-count:3; column-count:3;">
Raimo Ilaskivi (1996–1999)
Ville Itälä (2004–2012)
Riitta Jouppila (1995–1996)
Piia-Noora Kauppi (1999–2008)
Eija-Riitta Korhola (2004–)
Ritva Laurila (1995–1996 ja 1999)
Marjo Matikainen-Kallström (1996–2004)
Jyrki Otila (1996–1999)
Sirpa Pietikäinen (2008–)
Kirsi Piha (1996–1999)
Pirjo Rusanen (1995–1996)
Petri Sarvamaa (2012–)
Eeva-Riitta Siitonen (2009)
Alexander Stubb (2004–2008)
Ilkka Suominen (1999–2004)
Kyösti Toivonen (1995–1996)
Ari Vatanen (1999–2004)
</div>

Puoluejohto


Puolueen johto koostuu puheenjohtajasta, puoluesihteeristä ja kolmesta varapuheenjohtajasta.

Puheenjohtajat

Puoluesihteerit


Eino Tikkanen 1918–1919
U.T. Halminen 1919–1922
J.V. Lehtonen 1922–1924
A.A. Niskala 1924–1926
U.T. Halminen 1926–
Yrjö Leiwo
Aarne Honka 1942–1946
Niilo Honkala 1946–1957
Juha Rihtniemi 1959–1960
Rauno Koski 1960–1965
Harri Holkeri 1965–1971
Veikko Tavastila 1971–1979
Jussi Isotalo 1980–1987
Aarno Kaila 1988–1989
Pekka Kivelä 1989–1995
Maija Perho 1995–1999
Matti Kankare 1999–2002
Heikki A. Ollila 2002–2004
Harri Jaskari 2004–2006
Taru Tujunen 2006–

Kokoomuspoliitikkoja

Eduskuntaryhmän puheenjohtajat


Pekka Ahmavaara 1918–1919
Juhani Arajärvi 1919–1922
Paavo Virkkunen 1922–1923, 1924–1926, 1927–1928, 1929
Juho Mannermaa 1923–1924
Pekka Pennanen 1926–1927, 1928–1929, 1929–1933, 1936–1941, 1943–1944
Taave Junnila 1933–1936
Edwin Linkomies 1941–1943
Toivo Horelli 1944–1945
Arvo Salminen 1945–1948, 1957–1958
Arvi Ahmavaara 1948–1954
Felix Seppälä 1954–1957
Päiviö Hetemäki 1958
Jussi Saukkonen 1958–1965
Juha Rihtniemi 1965
Erkki Tuuli 1965–1966
Olavi Lähteenmäki 1966–1970
Raimo Ilaskivi 1971–1973, 1975
Olavi Nikkilä 1973–1974
Antero Salmenkivi 1974–1975, 1975–1979
Pentti Sillantaus 1979–1983
Matti Jaatinen 1983–1984
Ulla Puolanne 1984–1987
Tapani Mörttinen 1987–1990
Iiro Viinanen 1990–1991
Kimmo Sasi 1991–1992
Ben Zyskowicz 1993–2006
Jyri Häkämies 2006–2007
Pekka Ravi 2007–2011
Jan Vapaavuori 2011-

Eduskunnan puhemiehet


Pehr Evind Svinhufvud 1907–1912, 1930–1931
Paavo Virkkunen 1918, 1923–1924, 1926–1930
Erkki Pystynen 1983–1986
Ilkka Suominen 1986–1987, 1991–1993
Riitta Uosukainen 1994–1995, 1995–1999, 1999–2003
Sauli Niinistö 2007–2011
Ben Zyskowicz 2011

Pääministerit


Lauri Ingman 1918–1919 ja 1924–1925
Rafael Erich 1920–1921
Antti Tulenheimo 1925
P. E. Svinhufvud (1917–1918), 1930–1931
Edwin Linkomies 1943–1944
Antti Hackzell 1944
Urho Castrén 1944
Juho Kusti Paasikivi (1918), 1944–1946
Harri Holkeri 1987–1991
Jyrki Katainen 2011-

Presidentit


Pehr Evind Svinhufvud 1931–1937
Juho Kusti Paasikivi 1946–1956
Sauli Niinistö 2012-

Valtioneuvoksia


Juho Kusti Paasikivi (pääministeri ja presidentti) sai valtioneuvos arvonimen 7. helmikuuta 1930.
Professori Eemil Nestor Setälä sai valtioneuvos arvonimen 23. helmikuuta 1934.
Harri Holkeri (pankinjohtaja, pääministeri) sai valtioneuvos arvonimen 15. toukokuuta 1998
Riitta Uosukainen (opetusministeri, eduskunnan puhemies) sai valtioneuvos arvonimen 26. marraskuuta 2004 ensimmäisenä naisena

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.kokoomus.fi/aate/tavoitteet/periaateohjelma/ Kansallisen Kokoomuksen periaateohjelma
http://www.facebook.com/kansallinenkokoomus Kokoomus Facebookissa
http://twitter.com/kokoomus Kokoomus Twitterissä
http://www.kokoomusnuoret.fi/ Kokoomusnuoret
http://www.kokoomusopiskelijat.fi/ Kokoomusopiskelijat
http://www.kokoomusnaiset.fi/ Kokoomusnaiset
http://www.kansallisetmaahanmuuttajat.fi/ Kansalliset maahanmuuttajat
http://www.kasary.fi/ Kansallinen sateenkaariryhmä Kasary
http://www.sinivihreat.fi/ Sinivihreät Kokoomuslaiset
http://www.minijellonat.fi/ Kansallinen Lastenliitto
http://www.nykypaiva.fi/ Nykypäivä
http://www.verkkouutiset.fi/ Verkkouutiset
http://www.suomentoivo.fi/ Suomen Toivo
http://arkisto.kokoomus.net/ Porvarillisen Työn Arkisto
http://www.kokoomus.fi/kansio/ Kansallinen Sivistysliitto
http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistaus?tunniste=KOK Kokoomuksen ohjelmat (Pohtiva)
https://www.doria.fi/handle/10024/67084 Löyhästä vaaliorganisaatiosta kiinteäksi puoluejärjestöksi. Kansallisen Kokoomuksen järjestötoiminta ja vaalikampanjat vuosina 1944-1979 (väitöskirja)
http://areena.yle.fi/audio/1297862282028 Yle areena:Suomalaiset puolueet:Kansallinen Kokoomus
Luokka:Kansallinen Kokoomus
ar:حزب الائتلاف الوطني الفنلندي
ms:Parti Campuran Nasional
bg:Национална коалиция (Финландия)
ca:Partit de la Coalició Nacional
da:Samlingspartiet (Finland)
de:Nationale Sammlungspartei (Finnland)
et:Rahvuslik Koonderakond
el:Κόμμα Εθνικού Συνασπισμού
en:National Coalition Party
es:Coalición Nacional
eo:Nacia koalicio (Finnlando)
fr:Parti de la Coalition nationale
ga:Kokoomus
it:Partito della Coalizione Nazionale
hu:Nemzeti Koalíció
nl:Nationale Coalitiepartij
ja:国民連合党
no:Samlingspartiet (Finland)
pl:Partia Koalicji Narodowej
pt:Partido da Coligação Nacional
ru:Национальная коалиция (партия)
sh:Nacionalna koalicija (Finska)
sv:Samlingspartiet
vi:Đảng Liên hiệp Dân tộc
uk:Національна коаліція (Фінляндія)
zh:芬兰民族联合党

Kansanedustaja


Kansanedustaja on parlamentaarikko eli kansalaisten valitsema edustaja Eduskunta, Suomen Parlamentti. Kansanedustajat ovat edustuksellinen demokratia vallankäyttäjiä. Suomen eduskunnassa kansanedustajia on 200. Kansanedustajan kausi kestää normaalisti neljä vuotta.
Kansanedustajat valitaan Eduskuntavaalit. Vaaleja varten Suomi on jaettu 15 Suomen vaalipiirit. Kustakin vaalipiiristä valitaan edustajia vaalipiirin asukasluvun mukaisesti ja ennen vaaleja paikkaluvusta tehdään asetus.
Kansanedustajat valitaan D'Hondtin menetelmä (D'Hondtin menetelmä). Ehdokkaita voivat asettaa puolueet ja vähintään sadan jäsenen valitsijayhdistykset. Pienemmät puolueet ja sitoutumattomat ehdokkaat voivat yhdistyä Vaaliliitto parantaakseen läpipääsyn mahdollisuuksiaan.
Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään Suomen valtiopäivät. Vallan kolmijako-oppi mukaisessa jaottelussa kansanedustajat käyttävät lainsäädäntövaltaa. Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti Suomen tasavallan presidentti jälkeen.
Pääosan työstään kansanedustajat tekevät valiokunta, joissa lakiesitysten ja valtion talousarvioesitysten käsittely käytännössä tapahtuu. Valiokuntatyöskentelyn ohella koko eduskunta kokoontuu neljä kertaa viikossa täysistuntoihin, joissa lakiehdotuksia voidaan hyväksyä, hylätä, muuttaa tai palauttaa valiokuntaan valmisteltavaksi. Viime vuosina kansanedustajien työ on muuttunut aiempaa kansainvälisemmäksi, ja työhön kuuluu paljon matkoja erilaisten kansainvälinen järjestö kokouksiin.

Kansanedustajan palkkiot


Kansaedustajat eivät saa palkkaa vaan palkkion, koska kansanedustaja ei ole virkamies, vaan kyseessä on luottamustehtävä. Palkkio on verotettavaa tuloa. Tapana on ollut, että palkkioista on päätetty ennen uuden eduskunnan kokoontumista. Eduskunnan puhemies palkkio on kansanedustajan palkkiota suurempi.
Kansanedustajan peruspalkkion lisäksi suuren valiokunnan, perustuslaki-, ulkoasiain- ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajalle maksetaan lisäpalkkioita. Eduskuntaryhmissä, joissa on yli 2 kansanedustajaa, maksetaan ko. ryhmän puheenjohtajille palkkio. Kansanedustajat saavat luontoisetuna matkapuhelinedun.
Monella kansanedustajalla on sivutuloja, jotka voivat ylittää kansanedustajan palkkion. Tyypillisimpiä kansanedustajien sivutuloja ovat olleet mm. eläkkeet, muut kokouspalkkiot, valtuustotyö, kirjamyynti jne.

Sopeutumisraha


Aikaisemmin kansanedustajille myönnettiin nk. ''sopeutumiseläke'', joka annettiin kaikille eduskunnasta pois jääville kansanedustajille, jotka olivat olleet vähintään seitsemän vuotta eduskunnassa, eivätkä meneet työelämään tämän jälkeen. Keskimäärin eduskunnan sopeutumiseläke oli noin 2&nbsp;000 euroa kuussa, jota nautti vuoden 2008 lopussa Valtiokonttorin tietojen mukaan 108 ex-kansanedustajaa. Sopeutumiseläkettä perusteltiin mm. siten, että kansanedustajaksi valittu ihminen menetti ''siviilitaustansa'', mikä vaikeutti työnsaantia edustajauran jälkeen. Sittemmin anteliaana pidetty sopeutumiseläke korvatiin ''sopeutumisrahalla'', jota saa enimmillään kolme vuotta.

Kansanedustajien kulukorvaukset


Kansanedustajille maksetaan verottomia kulukorvauksia. Kulut korvataan yhtenä könttänä riippumatta siitä, mitkä ovat todelliset asumis- ja matkakulut. Kansanedustaja voi saada korkeampaa kulukorvausta kotipaikkansa perusteella (kaksi asuntoa), ja kansanedustajat saavat korvauksen siitä, etteivät he saa päivärahaa niin kuin yleensä matkatyössä olevat. Lisäksi kulukorvauksella kansanedustajille korvataan työn luonteeseen kuuluva ''"pieni vieraanvaraisuus"'' ja matkustus vaalipiirissä.
Kansanedustajat voivat nostaa kulukorvausta, vaikka poistuisivat Helsingin-kodistaan kotikuntaansa vain satunnaisesti. Edelleen kansanedustajat voivat saada korkovähennyksen ostamastaan kakkosasunnosta, mikäli asuinpaikka on yli sadan kilometrin päässä.
Verottomana maksettavan kulukorvauksen suuruus vuonna 2009 oli 987 e/kk, jos edustaja asui pääkaupunkiseudulla, 1315,75 e/kk, jos hän asui yli 30 kilometrin ja 1809,15 e/kk mikäli hän asui Uudenmaan ulkopuolella.

Muut etuisuudet


Kansanedustajille korvataan erikseen taksimatkat pääkaupunkiseutu, jolloin edustajat voivat käyttää taksia vapaasti edustajan toimeen liittyvillä matkoilla. Yksittäinen taksimatka saa kuitenkin maksaa enintään 60 euroa ja sitä ylittävä määrä peritään edustajan palkasta. Kansanedustajat saavat matkustaa maksutta VR:n junissa ja Finnairin kotimaan lennoilla.
Kansanedustajilla on halutessaan käytettävissä valitsemansa henkilökohtainen avustaja tukena ja edistämässä kansanedustajan työtä ja poliittista toimintaa. Toisaalta eduskunnan hallintojohtajan ohjeen mukaan avustaja ei saa käyttää palkallista työaikaansa kansanedustajan tai oman vaalityönsä tekemiseen. Työtehtäviä varten kansanedustajien avustajalla on käytössään matkapuhelin, kannettava tietokone, tulostin ja eduskunnan tietojärjestelmän etäkäyttöoikeus. Kansanedustajien avustajat ovat olleet yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneita tai yliopisto-opiskelijoita. Avustaja voi työskennellä joko eduskunnassa tai edustajan vaalipiirissä.

Harrastekerhot ja virkistäytymnen


Eduskunnassa työskentelevillä on lukuisia harrastekerhoja, joista eduskunnan urheilukerho on saanut eduskunnalta selvästi eniten rahaa toimintansa pyörittämiseen. Vuonna 2009 eduskunnan urheilukerhon budjetti oli noin 66&nbsp;000 euroa. Muita kerhoja ovat mm.tutkijoiden ja kansanedustajien seura, teatteri- ja näytelmäkerho, eläkeläiskerho sekä naiskansanedustajien verkosto. Eduskuntatalossa kansanedustajilla on käytössään henkilökohtaisten työtilojen lisäksi mm. kuntosali, sauna ja uima-allas, jossa saunapyyhkeet ja uimahousut kuuluvat tilojen varustuksiin.

Viitteet

Katso myös


Eduskunta
Luettelo kansanedustajista
Luettelo Suomen vaalikauden 2011 kansanedustajista
Luettelo rikoksista tuomituista kansanedustajista
Luokka:Eduskunta
Luokka:Hallinnon ammatit
de:Deputierter
en:Deputy (legislator)
es:Diputado
nl:Gedeputeerde
sv:Deputerad

Kommunistinen puolue

Kommunistisen puolueen tavoitteena on tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuva kommunismi yhteiskunta. Kommunistisiksi ovat kutsuneet itseään varsinkin demokraattinen sentralismi järjestöperiaatteenaan pitäneet leninismi puolueet.
Suomessa toimii vuonna 2007 kaksi rekisteröityä kommunistista puoluetta: Suomen kommunistinen puolue (1997) (SKP) sekä Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue (KTP).
Luokka:Kommunistiset puolueet
an:Partito Comunista
ast:Partíu Comunista
id:Partai komunis
bn:কমিউনিস্ট পার্টি
zh-min-nan:Kiōng-sán Tóng
bg:Комунистическа партия
ca:Partit comunista
cs:Komunistická strana
de:Kommunistische Partei
et:Kommunistlik partei
el:Κομμουνιστικό κόμμα
en:Communist party
es:Partido Comunista
eo:Komunista partio
fr:Parti communiste
gan:共產黨
ko:공산당
it:Partito comunista
sw:Chama cha kikomunisti
lt:Komunistų partija
mr:कम्युनिस्ट पक्ष
nl:Communistische partij
ja:共産党
pl:Partia komunistyczna
pt:Partido Comunista
ro:Partid comunist
ru:Коммунистическая партия
sk:Komunistická strana
sh:Komunistička partija
th:พรรคคอมมิวนิสต์
vi:Đảng cộng sản
tr:Komünist parti
uk:Комуністична партія
yo:Ẹgbẹ́ kọ́múnístì
zh-yue:共產黨
zh:共产党

Kuvanveisto

Image:Carceleros guatanamo.jpg
Kuvanveisto on taiteellista ilmaisua kolmiulotteisessa muodossa. Nimityksenä käytetään myös nimitystä plastinen sommittelu, joka ehkä paremmin kuvaa nykyaikaista kuvanveistoa. Kuva taas on kaksiulotteista ilmaisua, jossa kolmas ulottuvuus esitetään illuusion avulla. Kuvanveistotaiteen harjoittajia kutsutaan kuvanveistäjä.
Vaikka sanaliite ''-veisto'' viittaa veistämiseen, siis tekotapaan jota sovelletaan esimerkiksi kiven tai puun työstämiseen, veistos-sanaa käytetään yleisnimityksenä kaikille kolmiulotteisille taideteoksille, niiden tekemiselle ja tekoperiaatteille. Veistoksia ovat myös esimerkiksi valetut, muovatut tai hitsatut, eri tavoilla kootut kolmiulotteiset teokset ja kuvanveisto on niiden tekemistä – veistoksen tekotekniikka voi siis olla luonteeltaan poistava tai lisäävä. Kuvanveisto on osa perinteistä Kuvataide.
Veistokset ovat tavallisesti uniikki eli niistä tehdään vain yksi tai korkeintaan muutamia kappaleita. Sarjavalmistukseen suunnitellun kolmiulotteisen esineen suunnittelua ja muokkaamista kutsutaan muotoiluksi.
Veistokset voivat olla patsas, jolloin ne yleensä ovat vapaina seisovia, tai korkokuvia (pintakuvia, kohokuvia), joilloin niitä sanotaan myös reliefeiksi. Reliefit ripustetaan yleensä seinälle tai upotetaan seinään, mutta joskus, sangen harvoin, pidetään lattiatasossa. Henkilöä esittävä veistos voi olla joko korkokuva, rintakuva (pää ja hartiat) tai patsas, jossa henkilö on kuvattu kokonaan. Veistos näyttää eri suunnilta erilaiselta, samoin valaistus vaikuttaa veistoksen ulkonäköön. Patsaan muotoiset veistokset sijoitetaan usein puistoihin tai muuten näkyvälle paikalle, ja yleensä niiden ympäri voi kävellä ja niitä voi katsella eri suunnista. Kaikki veistokset eivät ole patsaita, vaan veistoksia ovat myös esimerkiksi puusta, kivesta, metallista tai savesta tai muusta muotoiltavasta materiaalista, myös nykyisin lumesta ja jäästä, tehdyt korkokuvat eli korkokuvat, jotka ovat pintakuvia, joissa kuvan osat ovat kohollaan pohjasta. Muinaisissa kulttuureissa kohokuvat olivat yleisiä ja ne esittivät usein historiallisia tapahtumia. Veistokset voidaan myös tehdä paitsi katseltaviksi myös kosketeltaviksi. Veistos voi esittää ihmistä, eläintä tai kasvia luonnonmukaisesti tai tyylitellen tai olla abstrakti taideteos. Jos veistoksessa on liikkuvia osia, nimitetään sitä mobileksi.

Kuvanveistäjän työvälineet


Nykyaikana kuvanveistäjän materiaalit ovat moninaisia. Perinteisen kuvanveiston harjoittaja käytti materiaalinaan erilaisia kivilaatuja, marmoria, graniittia ynnä muuta. Puu, metalli, kipsi ja savi ovat olleet hyvin yleisiä. Nykyisin myös kangasta, paperia ja erilaisia muoveja. Muotoilussa on käytetty vasaraa ja talttaa, savea on muotoiltu käsin, veitsin ja puikoin. Materiaalia on hitsattu, liimattu ja koottu yhteen monin eri tavoin. Metallia ja kipsiä on valettu, puuta kaiverrettu, sahattu, naulattu ja niin edelleen. Nykytaiteessa kaikki tuntuu olevan mahdollista ja materiaalina voivat olla irralliset esineet jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Myös erilaisia rakennuksia voidaan pakata muoviin ja pitää niitä jättiläisveistoksina. Voidaan jo kysyä, onko tällöin kysymys pikemminkin jostain muusta kuin kuvanveistosta.

Patsaista installaatioihin


Kuva:HenryMoore RecliningFigure 1951.jpg
Modernissa kuvanveistossa voidaan nähdä looginen ajallinen ja taidehistoriallinen jatkumo. Jalustalla “vapaana seisovien” patsaiden jälkeen alettiin vähitellen tehdä teoksia ilman jalustaa. Sitten veistoksista tuli ilman jalustaa asetettuja kappaleita lattialla, seinillä tai katossa ja sitten joko ns. löydetyistä tai muokatuista esineistä koostuvia installaatioita.
Installaatio on uuden taiteen käsite, jonka voisi kääntää sanalla “asennus” tai “asennustyö”. Installaatio on esinekokonaisuus, joka on asetettu varta vasten johonkin tilaan.
Sana ''plastinen'' viittaa johonkin muokattavaan tai muovailtavaan. Kolmiulotteisen työskentelyn perusteiden opiskelua kutsutaan joskus sanalla plastinen (aik. plastillinen) sommittelu, joka on siis kuvanveiston tai kolmiulotteisen tilan perusteiden ja hallinnan opiskelua.
Kuvanveistoa on perinteisesti pidetty suurten ja uniikkien teosten alana. Mutta jos taskussasi on kolikko, voit nähdä siinä reliefin eli koho –tai korkokuvan. Reliefi on plastisena ilmaisuna tavallaan kuvan ja kuvanveiston välissä.
Kuvanveistäjä voi ottaa yhteiskunnallisiin asioihin kantaa monin tavoin. Modernin kuvanveiston edustaja on esimerkiksi yhdysvaltalainen Christo Javacheff (s. 1935), joka on käärinyt rakennuksia muoviin ja muihin materiaaleihin. Hän on näillä jättiteoksillaan halunnut saada ihmiset ajattelemaan pakkauksia, joihin nykyisin melkein jokainen myytävä tuote kääritään. Hänen kuuluisimpia töitään on Pariisin Pont Neufin sillan pakkaaminen.

Muistin apuvälineitä


Kuvanveiston ehkä varhaisin tehtävä on toimia muistin apuvälineenä. Muistomerkki siirtää siis sodan, katastrofin tai muun yhteisön tärkeänä kokeman tapahtuman muiston seuraaville sukupolville. Antropologia ovat havainneet, että tällaisia muistamisen edistämistarkoituksia varten muokattuja esineitä esiintyy myös ns. primitiivisissä yhteisöissä.
Sana monumentti viittaa suureen kokoon tehtyyn muistomerkkiin, joka on usein moniosainen. Kuvanveistossa puhutaan myös julkisista veistoksista, jolla tarkoitetaan yleisesti nähtäville tarkoitettuja teoksia.
Kuvanveistoa on usein käytetty aatteellisiin tarkoituksiin. Veistokset ovat nostaneet kansallisia sankareita ja ihanteita, sotilaita ja poliitikkoja, kirjailijoita ja taiteilijoita, johtajia ja johdettavia. ''Herooinen kuvanveisto'' tarkoittaa juuri sankarillisuuden ilmentämistä. Sosialistinen realismi kuvanveisto toi esiin henkilöpalvonnan, mutta johtajien patsaita alettiin tuhota vanhan vallan kaatuessa. Suomalaisessa kuvanveistossa voi erottaa sotienjälkeinen niin sanottu sankaripatsaiden aika.
Renessanssin taiden jälkeisellä ajalla kuvanveistäjä oli tavallisesti suunnittelija, joka ideoi, piirsi ja luonnosteli mallin, sekä organisoi ja tarkisti käsityöläisten tai apulaisten tekemän työn. Jotkut nykytaiteilijat tekevät samoin. Esimerkiksi amerikkalainen Jeff Koons teettää teoksensa eri alojen huippukäsityöläisillä.

Materiaaleista prosesseihin


Modernismin aikana kuvanveistäjät alkoivat muokata itse käyttämiään materiaaleja. Jos perinteisen kuvanveiston materiaaleja olivat pronssi, betoni tai kivi, on kuvanveistossa käytettävien materiaalien kirjo lisääntynyt. Koneellisten työkalujen myötä esimerkiksi erilaiset kivimateriaalit ovat tulleet mukaan. Pronssin lisäksi on tullut useita muita metalleja. Suomalaisessa kuvanveistossakin muovi, paperimassa ja keraamiset materiaalit ovat tulleet mukaan 1960 –luvulta.
Luterilainen traditio suhtautui kielteisesti kirkkojen puuveistoksiin uskonpuhdistus ajalta lähtien. Nykyisin puutakin käytetään useilla eri tavoilla. Puuveistoksen mahdollisuuksiin on erikoistuttu Kemijärven kuvanveistoviikoilla. Myös hiekka, lumi ja jää ovat suosittuja materiaaleja, koska niitä voidaan kierrättää ja ne ovat melko edullisia.
Voidaan erottaa ekspressiivinen eli taiteilijan omaa ilmaisua painottava ja ympäristölähtöinen kuvanveisto. Edellisessä teoksen muoto ja ilmaisu painottuvat teoksen tekijän henkilökohtaiseen tyyliin. Jälkimmäisessä teos saa muotonsa siitä ympäristöstä, johon se suunnitellaan.
Saksalaisen taiteilijan Josef Beuysin (1921–1986) 1970 –luvulla ideoima yhteiskunnallinen kuvanveisto (''Die Soziale Plastik'') on taiteilijan kaavailema laajennettu taidekäsitys. Se on monialainen ja osallistuva prosessi, jossa “materiaaleja” ovat ajattelu, puhe ja keskustelu. Beuysin eräs tunnusajatus oli: "''Jokainen on taiteilija''" (hän lainasi ajatuksen Novalis). Tästä näkökulmasta katsottuna kaikki ihmiset ovat Beuysin mukaan taiteilijoita, joiden vastuulla on demokraattisen ja kestävän yhteiskunnan muodostaminen.

Veistosgalleria


<gallery>
Image:Etruskerin.jpg|Etruskinainen, terrakottaveistos 150-120 eaa.
Image:Burghersatthehirshhorn.JPG|Auguste Rodin, ''Calaislaisia'', 1911, Lontoo.
Image:'Unique Forms of Continuity in Space', 1913 bronze by Umberto Boccioni.jpg|Umberto Boccioni, ''Jatkuvuuden ainutlaatuiset muodot tilassa'', 1913.
Image:Giancarlo Neri table and chair.jpg|Giancarlo Neri, ''Kirjailija'', 2005, Hampstead Heath, Englanti.
Image:Chillida berlin Bundeskanzleramt.jpg|Eduardo Chillida, ''Berlin'', 2000.
Image:Another Place3 edit.jpg|Antony Gormley, ''Another Place'', 1997, Crosby Beach, Merseyside, Englanti.
</gallery>

Katso myös


Taille directe, suora kuvanveisto
Pistesiirtolaite
Veistos
Ympäristötaide
Nykytaide
ITE-taide

Kirjallisuus


Mamia, Hanna (toim.): Kuvanveisto ajassa ja tilassa. SKS, 2010.

Aiheesta muualla


http://www.artists.fi/sculptors/ Suomen kuvanveistäjäliitto
http://www.sculpture.org/ International Sculpture Center
http://dmoz.org/World/Suomi/Kulttuuri_ja_viihde/Kuvataiteet/Kuvanveisto/ Kuvanveisto-kategoria Open Directory Project -sivustolla. Linkkejä taiteilijoiden omille sivustoille.
http://www.kemijarven-kuvanveistoviikot.fi/index.htm Kemijärven kuvanveistoviikot
http://edu.ouka.fi/~leenapie/kuvanv.htm Kuvanveisto

Lähteet


Lasten kuvitettu tietosanakirja – Uuden ajan kuvaensyklopedia, Helsinki Media, 2. p., 1994, ISBN 951-875-521-3

Viitteet


Luokka:Kuvanveistotaide
ar:نحت
an:Escultura
ast:Escultura
gn:Porãguerojera
az:Heykəl
id:Seni patung
bn:ভাস্কর্য
zh-min-nan:Tiau-khek
be:Скульптура
be-x-old:Скульптура
bar:Buidhauarei
bs:Skulptura
br:Kizellañ
bg:Скулптура
ca:Escultura
cs:Sochařství
co:Scultura
cy:Cerfluniaeth
da:Skulptur
de:Skulptur
et:Skulptuur
el:Γλυπτική
en:Sculpture
es:Escultura
eo:Skulptarto
ext:Escultura
eu:Eskulturagintza
fa:تندیس‌گری
hif:Sculpture
fr:Sculpture
fy:Skulptuer
fur:Sculture
ga:Dealbhóireacht
gv:Jallooderys
gl:Escultura
gan:雕刻
ko:조각
hi:मूर्ति कला
hr:Kiparstvo
io:Skulto
ia:Sculptura
is:Höggmyndalist
it:Scultura
he:פיסול
ka:ქანდაკება
kk:Мүсіндеме
ky:Скульптура
sw:Uchongaji
lad:Eskultura
la:Sculptura
lv:Tēlniecība
lt:Skulptūra
li:Beildhouwkuns
hu:Szobrászat
mk:Вајарство
ml:ശില്‍പകല
mt:Skultura
mr:शिल्पकला
arz:نحت
mwl:Scultura
my:ပန်းပု
nl:Beeldhouwkunst
ja:彫刻
nap:Scultura
no:Skulptur
nn:Skulptur
nrm:Stchulptuthe
oc:Escultura
pnb:بتی بنانا
pl:Rzeźba
pnt:Γλυπτικήν
pt:Escultura
ro:Sculptură
qu:Ch'iquy
ru:Скульптура
rue:Скулптура
sa:प्राचीनभारतीया शिल्पकला
stq:Skulptuur
scn:Scultura
si:මූර්ති ශිල්පය
simple:Sculpture
sk:Sochárstvo
sl:Kiparstvo
ckb:پەیکەرتاشی
sr:Вајарство
sh:Skulptura
sv:Skulptur
tl:Panlililok
ta:சிற்பம்
te:శిల్పం
th:ประติมากรรม
vi:Điêu khắc
tr:Heykel
uk:Скульптура
ur:بت تراشی
vec:Scultura
fiu-vro:Skulptuur
war:Iskultura
wo:Yatt
yi:סקולפטור
zea:Beêldouwkunst
bat-smg:Skolptūra
zh:雕塑

Kommunikaatio

Viestintä

Tulostin

Tulostin (myös printteri, osin vanhentunut nimitys ''kirjoitin'', ''piirturi'') on tietokoneen lisälaite, jolla kirjainmerkkejä ja symboleita tai kuvia tallennetaan sähköisestä (digitaalinen) muodosta paperille tai muulle materiaalille. Nykyisillä tulostimilla voidaan tulostaa usein hyvinkin monenlaisille alustoille, muun muassa piirtoheitinkalvolle, valokuvapaperille, kartongille, tarra-arkille, CD tai kankaalle. Tulostinta on verrattu kirjapainoon, koska sen avulla voidaan tuottaa useita kappaleita alkuperäisestä teoksesta.
Rahanväärennyksen estämiseksi uudemmat väritulostimet tunnistavat rahan tulostamisyritykset. Lisäksi tulostimet jättävät paperiin näkymättömän sarjanumeromerkinnän ja kellonajan.
Tulostinta, joka on yhdistetty skannerin ja kopiokoneen kanssa, sanotaan monitoimilaite.
Maailman nopein tulostin on ComColor .

Kiekkokirjoitin


pyörivässä kirjasinkiekossa on jokaista merkkiä kohti oma kirjasin, joka isketään värinauhaa vasten paperiin. Jotkut kiekkokirjoituskoneet on voitu kytkeä RS-232-tietoliikenneportin avulla tietokoneeseen, jolloin ne ovat toimineet kiekkokirjoittimina. Kuitenkaan kiekkokirjoituskoneissa ei ole ollut kiekkokirjoittimien kaltaisia syöttökaukaloita paperille, joten kiekkokirjoituskoneen käyttäminen kiekkokirjoittimena on ollut vaivalloisempaa kuin varsinaisen kiekkokirjoittimen.
hidas, ei grafiikkaa

Rivikirjoitin


kokonainen rivi merkkejä lyödään kerralla
tulostus yleensä jatkolomakkeelle traktorivedolla (reiät paperin reunassa vetoa varten)
tavallisesti isokokoisia, käyttö ammattimaista
suuri tulostusnopeus
varastoseuranta-, tilaus-, ym. raportit

Matriisikirjoitin


Tiedosto:Apple scribe.jpg
merkki tai grafiikka tulostetaan pisteinä lyömällä neuloja värinauhaa vasten paperiin
tulostus jatkolomakkeelle tai arkille
tavallisimmin 9- tai 24-neulainen
äänekkäitä
myös väritulostimia (nelivärinauha)
Matriisikirjoittimien ongelmana oli suuri melu. Joidekin esimerkiksi taloushallinnon listojen tulostamisessa käytettyjä suuria pistematriisikirjoittimia tehtiin hiljaisemmiksi siirtämällä ne erilliseen tulostushuoneeseen, jossa oli äänieristystä tai joka oli äänieristetty.

Lämpökirjoitin


vaatii (kalliin) erikoispaperin
tarvittaessa hyvinkin pienikokoinen
hiljainen
Sublimoituminentekniikka hyvin samankaltaista.

Lasertulostin


Tiedosto:Apple Personal LaserWriter 300.jpg
Lasertulostin muistuttaa rakenteeltaan kopiokonetta ja niitä on saatavilla mustavalko- ja väritulostimina. Tulostimessa on valoherkkä sylinteri ja pyörivä rumpu. Valoherkkä sylinteri on tehty valojohdemateriaalista. Valojohdemateriaali johtaa sähköä kun valo osuu siihen. Lasertulostin tekee sähköisen pintavarauksen pimeässä olevan valoherkän sylinterin pintaan. Liikkuva laservalo piirtää negatiivisen kuvan ja näin poistaa varaukset kohdasta johon valo osuu ja johon mustetta ei haluta.
Rummun pinnassa oleva sähkövaraus vetää puoleensa erimerkkisesti varautuneita värijauhehiukkasia niihin kohtiin, joihin lasersäde ei ole osunut.
Värihiukkaset siirretään rummun pinnasta sähköisesti varatun paperin pintaan ja paperi kuljetetaan kiinnitysyksikön kuuman lämpötelan läpi, jolloin värijauhe kiinnittyy paperiin.
Lasertulostimessa on terveysriski jos niitä käyttää paljon esimerkiksi toimistotöissä tai päivittäin kotona, koska niistä vapautuu pienhiukkasia.

Mustesuihkutulostin


File:HP ThinkJet 1984.JPG ThinkJet -mustesuihkutulostin]]
Mustesuihkutulostin on tulostin, joka suihkuttaa mustesuihkuna värit paperille. Suihkun pistekokoa voidaan säädellä. Yleensä värimustesuihkutulostimessa käytetään SMYK-värierottelua (syaani, magenta ja keltainen (Yellow) sekä musta (K eli Key), koska mustan sekoittaminen edellisestä kolmesta vähentävä väri olisi hankalaa vieden runsaasti väriainetta ja koska musta on tekstien vuoksi yleisesti käytetyin väri neliväritulostamisessakin. Jonkin verran on käytetty myös RGB + musta-värierottelua.
Mustasuihkutekniikka on edullinen tapa toteuttaa miltei valokuvatasoista tarkkuustulostusta, minkä vuoksi se on erittäin yleinen tulostusmenetelmä mikrotietokoneiden tulostamisessa.

3D-tulostin


Kuva:3dprinter.jpg
3D-tulostin pystyy tulostamaan Kolmiulotteisuus objektin esimerkiksi Tietokoneavusteinen_suunnittelu-tiedoston perusteella. Kolmiulotteisessa tulostamisessa käytetään tulostusmateriaalina esimerkiksi muovia, metallia, keraamia tai lasia. Tulostusmateriaali on yleensä omissa kaseteissaan, josta mallintamiseen tarvittava materiaali johdetaan tulostuspäähän esimerkiksi nauhana tai jauheena. Tulostuspää sulattaa tai liuottaa nesteeseen tulostusmateriaalin ja suihkuttaa liukenevan materiaalin tulostinalustalle, joka kovettuu ohuina kerroksina haluttuun kohtaan. Malli muodostuu näin useista ohuista kerroksista. Kolmiulotteiset tulostimet toimivat siten päinvastoin kuin Jyrsin, joilla kolmiulotteinen kappale koverretaan isommasta kappaleesta.
3D-tulostusta käytetään esimerkiksi tuotekehittelyssä, kun halutaan luoda nopeasti ja tuotantoa keskeyttämättä käsin kosketeltava mallikappale kehitteillä olevasta tuotteesta . Kolmiulotteisilla tulostimilla voidaan tulostaa myös lopullisia tuotteita, kuten hammasproteeseja, jalkineita, vaatteita ja jopa rakennuksia. Tulostimia voidaan käyttää lukemattomiin kohteisiin ja on esitetty visioita teollisuuden mullistavasta teknologiasta. Teknologia mahdollistaa myös fyysisten laitteiden kopioinnin lähes yhtä helposti kuin digitaalisten tallenteiden ja on aiheellista kysyä, onko 3D-tulostus seuraava piraattikopioinnin väline.
3D-tulostin voi tulostaa myös osia, joista voi koota lisää tulostimia. RepRap -projektin aikaansaamat tulostimet ovat esimerkki kopioitumiseen suunnitelluista tulostimista.

Tulostintermit


Tulostimien yhteydessä tulee vastaan muun muassa seuraavia termejä:
PostScript
Printer Command Language
CUPS (Common UNIX Print System)
Rinnakkaisliitäntä
RS-232
USB

Tulostinvalmistajia


Brother Industries
Canon
Epson
Hewlett-Packard
Lexmark
Olivetti
Ricoh
Samsung
Xerox

Viittaukset


Luokka:Tulostaminen
Luokka:Toimistovälineet
Luokka:Valokuvaus
af:Rekenaardrukker
ar:طابعة
az:Printer
id:Pencetak
ms:Pencetak komputer
bs:Pisač
br:Moullerez
bg:Принтер
ca:Impressora
cs:Počítačová tiskárna
da:Printer
de:Drucker (Peripheriegerät)
et:Printer
el:Εκτυπωτής
en:Printer (computing)
es:Impresora
eo:Presilo
eu:Inprimagailu
fa:چاپگر
fr:Imprimante
fy:Printer
ga:Clóire
gl:Impresora
ko:프린터
hr:Pisač
is:Prentari (tölvufræði)
it:Stampante
he:מדפסת
ka:პრინტერი
kk:Басып шығарғыш
ku:Çaper
lo:ຈັກພິມ
lv:Printeris
lt:Spausdintuvas
ln:Ebimiselo
hu:Nyomtató
ml:പ്രിന്റർ
krc:Принтер
mn:Хэвлэгч
nl:Printer
ja:プリンター
no:Skriver
oc:Estampadoira
mhr:Принтер
pl:Drukarka
pt:Impressora
ro:Imprimantă
qu:Antañiqiq ch'ipachina
ru:Принтер
sq:Printeri (informatikë)
simple:Computer printer
sk:Tlačiareň (hardvér)
sl:Tiskalnik
sr:Штампач
sh:Printer
sv:Skrivare
ta:கணினி அச்சுப்பொறி
th:เครื่องพิมพ์
vi:Máy in
tg:Принтер
tr:Yazıcı (bilgisayar)
uk:Принтер
vec:Stanpante
wa:Sicrirece
wuu:打印机
yi:דרוקער
zh:打印机

Kirjoittimet

#redirect Tulostin

Kyrillinen kirjaimisto

Image:Cyrillic alphabet distribution map.png
Kyrillinen kirjaimisto on kirjoitusjärjestelmä, joka perustuu glagoliittinen kirjaimisto ja kreikkalainen kirjaimisto kirjaimistoon.

Historia


Vuonna 863 Kyrillos ja Metodios saivat Bysantin valtakunta hallitsijalta tehtävän luoda slaavilaiset kielet tai murre yhtenäinen kirjoitusjärjestelmä. Työn tuloksena syntyi glagoliittinen kirjaimisto, josta myöhemmin kehittyi sitä ja kreikkalaista kirjaimistoa sekoitettuna edustava – yhä Kyrilloksen nimeä kantava – ''kyrillinen'' kirjaimisto. Venäjäksi sitä kutsutaan nimellä ''kirillitsa'' (кириллица) ja ukrainaksi ''kyrylytsja'' (Кирилиця).

Kirkkoslaavi


Muinaiskirkkoslaavin kirjaimisto on vanhin kyrillisistä kirjaimistoista, ja se on peräisin 900-luku. Siihen kuuluu 43 kirjainta.
Kuva:Cyrillic.script.about.year.900.png

Kyrillinen kirjaimisto vuodelta 1708


Vuoteen 1708 mennessä kirjaimisto oli kehittynyt paljon, ja kirjainten määrä oli vähentynyt 34:ään.
Kuva:Cyrillic.script.year.1708.png

Venäjän kirjaimisto


Nykyvenäjän kirjaimisto perustuu suurelta osin vuoden 1708 kyrilliseen kirjaimistoon, ja siinä on 33 kirjainta.
Kuva:Cyrillic.russian.script.year.1918.png

Nykytilanne


Kyrillistä kirjaimistoa käytetään nykyään monien slaavilaiset kielet sekä Venäjällä ja lähialueilla puhuttavien uralilaiset kielet, turkkilaiset kielet, mongolilaiset kielet, luoteiskaukasialaiset kielet, pohjoiskaukasialaiset kielet ja dagestanilaiset kielet kielten kirjoittamiseen. Kyrillistä kirjaimistoa käyttäviä slaavilaisia kieliä ovat venäjän kieli, ukrainan kieli, valkovenäjän kieli, bulgarian kieli, makedonian kieli, serbian kieli (käyttää myös latinalainen kirjaimisto) ja kirkkoslaavi.
Kyrillista kirjaimistoa käyttäviä uralilaisia kieliä ovat ersän kieli, mokšan kieli, niittymarin kieli, vuorimarin kieli, komin kieli, komipermjakin kieli, udmurtin kieli, kildininsaamen kieli, nenetsin kieli ja hantin kieli, mansin kieli.
Turkkilaisista kielistä kyrillista kirjaimistoa käyttävät kazakin kieli, baškiirin kieli, kumykin kieli, nogain kieli, kirgiisin kieli, dolgaanin kieli, hakassin kieli, jakuutin kieli karatšain kieli balkaarin kieli, Šoorin kieli, tuvan kieli ja tataarin kieli. Aikaisemmin myös azerin kieli, uzbekin kieli, karakalpakin kieli, gagauzin kieli, turkmeenin kieli ja krimintataarin kieli käyttivät kyrillistä kirjaimistoa, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ne palasivat Latinalaiset aakkoset. Tatarstan päätti myös että tataarissa siirrytään latinalaiseen kirjaimistoon, mutta asian toteutumista on hankaloittanut Venäjällä tämän jälkeen säädetty laki, jonka mukaan virallista kieltä voidaan kirjoittaa vain kyrillisellä kirjaimistolla.
Mongolisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät burjaatin kieli, kalmukin kieli ja mongolin kieli. Luoteiskaukasialaiset kielet kyrillistä kirjaimistoa käyttävät abhaasin kieli, Abazan kieli, adygen kieli ja Kabardin kieli. Pohjoiskaukasialaisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät inguuši ja tšetšeenin kieli. Dagestanilaiset kielet kyrillistä kirjaimistoa käyttävät avaarin kieli, dargvan kieli, lakin kieli, agulin kieli, lezgin kieli, rutulin kieli ja tabasaranin kieli.

Aakkostot


Kyrillistä kirjaimistoa käyttävien kielten aakkostot poikkeavat toisistaan hiukan.
Kyrillisten aakkosten ominaisuus on, että ''kursiivi'' eroaa joidenkin kirjainten kohdalla normaalista kirjainlajista. Tämä voi olla hankalaa lukijalle, joka on oppinut vain pystyt aakkoset:
:Аа Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Кк Лл Мм Нн Оо Пп Рр Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ээ Юю Яя
:''Аа Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Кк Лл Мм Нн Оо Пп Рр Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ээ Юю Яя''
Käsin kirjoitettu teksti muistuttaa kursiivia:
Kuva:Cyrillic upright-cursive.png

Venäläinen aakkosto


Venäjän kirjoitukseen käytetään nykyään seuraavia kirjaimia:
Venäjän oikeinkirjoitus ennen 1918 1918. Painomerkit, joita käytetään muun muassa oppikirjoissa, eivät sisälly Unicodeen. Wikipediassa on käytetty joissakin nimissä Unicoden erillistä aksenttimerkkiä. Unicodesta puuttuu lisäksi muun muassa nykyaikaisessa kirkkoslaavissa käytettyjä merkkejä.

Ukrainalainen aakkosto


Lisäksi Ґ, ґ (1991 uudistuksen jälkeen) Г:n ja Д:n välissä, joka lausutaan kuten venäjän Г. Kirjainta ei käytetty Neuvosto-Ukrainassa vuoden 1933 jälkeen ja se puuttuu useista kirjaimistoista ja tietokoneista.
Е:n nimi on "E", Ё:ta ei ole. Lisäksi Є, є Е:n ja Ж:n välissä.
Kirjainta Э, э ei käytetä
И lausutaan eri tavoin ja sen nimi on "Y", samoin Й on "Lyhyt-Y". Niiden välissä ovat kirjaimet І, і ja Ї, ї, jotka näyttävät Latinalaiset aakkoset I:ltä.
Ы:tä ei käytetä.
Kovan merkin tilalla käytetään heittomerkkiä.

Valkovenäläinen aakkosto


I näyttää enemmän Latinalaiset aakkoset I:ltä.
Lisäksi lyhyt-U (Ў, ў)
Щщ ei ole käytössä
Kovan merkin tilalla heittomerkki.

Bulgarialainen aakkosto


Kovalla merkillä (Ъ, ъ) on äännearvo

Serbialainen aakkosto


Moderni serbia 1800-luvulta lähtien:
Lyhyen I:n tilalla Ј, ј, joka lausutaan /j/.
Kirjain Е lausutaan /ɛ/ ja sen nimi on "E".
Ei kirjaimia Ё, Э, Й
Д:n ja Е:n välissä kirjain Ђ, ђ
И:n ja К:n välissä kirjain Љ, љ
Н:n ja О:n välissä kirjain Њ, њ
Т:n ja У:n välissä kirjain Ћ, ћ
Ч:n ja Ш:n välissä kirjain Џ, џ
Ш on viimeinen kirjain

Makedonialainen aakkosto


Kuten ''serbian aakkosto'', mutta:
Käyttää lisäkirjaimia Ѕѕ; Ѓѓ ja Ќќ.

Aiheesta muualla


http://www.languageguide.org/im/alpha/ru/ languageguide.org - Venäläisten aakkosten ääntäminen

Katso myös


translitterointi
kirkkoslaavi
kyrillinen näppäimistö
Luokka:Kyrilliset kirjaimet
af:Cyrilliese alfabet
als:Kyrillisches Alphabet
ar:أبجدية كيريلية
an:Alfabeto cirilico
ast:Alfabetu cirílicu
az:Kiril əlifbası
bjn:Abjad Sirilik
id:Alfabet Sirilik
ms:Abjad Cyril
zh-min-nan:Kyril jī
jv:Aksara Sirilik
su:Alfabét Kirilik
ba:Кирил алфавиты
be:Кірыліца
be-x-old:Кірыліца
br:Lizherenneg kirillek
bg:Кирилица
ca:Alfabet ciríl·lic
cv:Кириллица
cs:Cyrilice
cy:Yr wyddor Gyrilig
da:Kyrilliske alfabet
de:Kyrillisches Alphabet
dsb:Kyriliski alfabet
et:Kirillitsa
el:Κυριλλικό αλφάβητο
en:Cyrillic script
es:Alfabeto cirílico
eo:Cirila alfabeto
eu:Alfabeto ziriliko
fa:الفبای سیریلیک
hif:Cyrillic akchhar
fr:Alphabet cyrillique
fy:Sirillyske alfabet
fur:Alfabet cirilic
ga:Aibítir Choireallach
gv:Abbyrlhit Kyrillagh
gd:Aibidil Cirillach
gl:Alfabeto cirílico
gan:西里爾字母
got:𐌺𐌹𐍂𐌹𐌻𐍃 𐌰𐌶𐌱𐌰𐌲𐌴𐌳𐌰
xal:Кирилл бичлт
ko:키릴 문자
hy:Կիրիլիցա
hi:सीरिलिक वर्णमाला
hsb:Kyriliski alfabet
hr:Ćirilica
io:Kirila alfabeto
os:Кириллон алфавит
is:Kýrillískt stafróf
it:Alfabeto cirillico
he:אלפבית קירילי
ka:კირილიცა
kk:Кириллица
sw:Kikyrili
ht:Alfabèt sirilik
la:Abecedarium Cyrillicum
lv:Kirilica
lb:Kyrillescht Alphabet
lt:Kirilica
hu:Cirill ábécé
mk:Кирилица
ml:സിറിലിക് അക്ഷരമാല
krc:Кириллица
mr:सिरिलिक वर्णमाला
arz:حروف كيريلى
mzn:سیریلیک الفبا
mn:Кирилл үсэг
nah:Cirilo īmachiyōtlahtōltecpantiliz
nl:Cyrillisch alfabet
ja:キリル文字
no:Det kyrilliske alfabetet
nn:Det kyrilliske alfabetet
nrm:A b c Cyrillique
oc:Alfabet cirillic
uz:Kirill alifbosi
pnb:سریلک الفابٹ
nds:Kyrillisch Alphabet
pl:Cyrylica
pt:Alfabeto cirílico
ro:Alfabetul chirilic
qu:Kirilitsa
ru:Кириллица
rue:Кіріліця
se:Kyrillalaš alfabehta
sq:Alfabeti cirilik
simple:Cyrillic alphabet
sk:Cyrilika
sl:Cirilica
cu:Словѣньска аꙁъбоукꙑ
sr:Ћирилица
sh:Ćirilica
sv:Kyrilliska alfabetet
tl:Alpabetong Siriliko
ta:சிரில்லிக் எழுத்துக்கள்
kab:Ssirilik
roa-tara:Alfabbète cirilleche
tt:Кириллица
th:อักษรซีริลลิก
vi:Bảng chữ cái Kirin
tg:Алифбои кирилликӣ
tr:Kiril alfabesi
uk:Кирилиця
ur:سیریلیک رسمِ خط
vep:Kirilline kirjamišt
vo:Lafab kirilik
zh-classical:西里爾字母
war:Ciriliko nga Abakadahan
yi:קירילישער שריפט
diq:Alfabey Kiril
bat-smg:Kėrėlėca
zh:西里尔字母

Kuvataide


Kuva:Jan_Vermeer_van_Delft_011.jpg, ''Maalauksen allegoria'', 1667.]]
Kuvataiteessa (myös visuaaliset taiteet tai kuvataiteet ja visuaalinen taide) kuvataan, yhdistellään ja sommittelu silmällä havaitseminen elementtejä, kuten muotoja, ulottuvuuksia, valoa ja väri. Kuvataiteen perinteisiä lajeja ovat kuvanveisto, maalaustaide, piirustus, taidegrafiikka ja valokuvataide. Kuvataiteisiin luetaan toisinaan myös arkkitehtuuri, mutta ei yleensä käyttöesineisiin kohdistuvaa muotoilua, joka yhdistetään taideteollisuus.
Kaksiulotteisen kuvan ohella kuvan kolmas ulottuvuus tila on mukana esimerkiksi kuvanveistossa ja Ympäristötaide. Myös neljäs ulottuvuus, aika on mukana muun muassa Videotaide ja performanssin teoksissa.

Historia

Vapaat ja soveltavat taiteet


Kuvataiteet kuuluvat niin sanottujen vapaiden taiteiden tai kaunotaiteiden (ransk. ''beaux-arts'', engl ''fine arts'') traditioon. Niiden ohella puhutaan myös soveltavista taiteista. Muun muassa taideteollisuus eri alat ovat soveltavia taiteita. Kaunotaiteet eivät ole sidoksissa varsinaiseen teolliseen tuotantoon, kun taas taideteollisuuden tuotteet suunnitellaan tavallisesti sarjoina, jotka valmistetaan joko käsin tai teollisesti. Kaunotaiteet poikkeavat myös käsityön eri aloista siinä, että käsityönä tehtävät esineet syntyvät perinteiden mukaan tehtyinä painotetusti käden taidoilla.
Toisin kuin esimerkiksi tanssissa tai Musiikki, kuvia ja esineitä eli artefakti on säilynyt lähes muuttumattomina jälkipolville. Vanhimmat säilyneet luolamaalaukset ovat 30&nbsp;000 vuotta vanhoja. Kuvataiteen historia noudattaa ihmiskunnan historian kulttuurin muutoskausia, kuten Bysantin taide, Renessanssin taide tai modernismi. Kuvataiteessa on havaittavissa myös omia taiteellisia kehityskulkuja, esimerkiksi impressionismi muuttui jälki-impressionismiksi, kun taiteilijat ryhtyivät tutkimaan impressionistien värien käyttöä ja maalaustapaa. Taidehistorian tutkimus on tuonut kuvataiteeseen omia merkityksiä, termejä ja käsityksiä. Nykytaide on tekemisissä monien muidenkin tieteiden, kuten filosofian, Estetiikka, sosiologian tai psykologian kanssa.

Perinteinen ja nykytaide


Nykytaide on oman aikamme taidetta, uutta taidetta. Sanan käyttö yleistyi 1970-luvulla, kun sanat moderni taide ja modernismi alkoivat saada uusia merkityksiä, joita niihin ei aikaisemmin oltu liitetty. Nykytaide on sivumerkityksistä vapaampi ja puolueettomampi sana kuin moderni taide.
Kuvataiteessa puhutaan usein nykytaiteesta ja perinteisemmistä taiteista. Kuvataide muodosti ennen oman, autonomia ja joskus kapea-alaiseenkin taitotietoon pitäytyvän merkkikielen. Eri taiteenalojen väliset raja-aidat olivat korkealla.
Nykytaidetta luonnehtii avoin suhde ihmiskunnan kulttuuriin. Nykytaiteen teokset saattavat vedota muihinkin aisteihin kuin näköaistiin ja puhtaaseen visuaalisuuteen. Ääni saattaa olla osa taideteosta, kuten myös liike tai haju. Sanat, käsitteet ja teoriat ovat nykytaiteen materiaalia siinä missä taltta, sivellin, maalituubi ja valokuvauskamerakin. Nykytaiteen teos saattaa olla performanssi, jossa henkilöt puhuvat, laulavat ja tanssivat. Museon tai gallerian sijasta kuvataide voidaan esittää erämaassa tai puistossa ympäristötaiteena tai kerrostalossa yhteisötaiteena.
Kuvataiteen teoksia käytetään usein lähtökohtina erilaisissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi graafisessa suunnittelussa, mainoksissa ja muissa suunnittelutöissä, elokuvissa ja vaikkapa verkkosivujen suunnittelussa. Kuvataide toimii innovaation lähteenä monissa ammateissa toimiville.

Kuvataide yleissivistävänä oppiaineena kouluissa


Vuonna 1999 Suomen peruskoulujen oppiaineen nimi muuttui kuvaamataidosta Kuvataide (oppiaine). Kuvaamataito-nimitys otettiin käyttöön 1950-luvun alussa. Sitä edelsi 1800-luvulta oppiaineen niminä olleet piirustus tai kuvaanto.
Oppiaineena kuvataiteen tarkoituksena on antaa välineitä oppilaan kuva ilmaisuun sekä kehittää oppilaan esteettinen valmiuksia ja kuvallista ajattelua. Oppiaineen sisältöjä ovat muun muassa kuvailmaisu ja kuvallinen ajattelu, taide tuntemus ja kulttuuri osaaminen, ympäristöestetiikka, arkkitehtuuri ja muotoilu sekä media ja viestintä.
Kuvataide koulun oppiaineena on osa taidekasvatus.

Kuvataiteen osa-alueita


Perinteinen kuvataide eli kuvataiteen kiltajako


Maalaustaide
Piirustus
Taidegrafiikka
Kuvanveisto

Taiteen uudet alueet


Installaatio
Performanssi
Valokuvaus ja valokuvataide
Yhteisötaide
Ympäristötaide
Performanssi
Äänitaide
Sarjakuva
Animaatio
Mediataide
Videotaide
Tietokonetaide

Taiteen reuna-alueet


Kansantaide
ITE-taide
Art brut
Primitiivinen taide
Harrastajataide

Muotoilu ja soveltavat taiteet


Muotoilu
Taideteollisuus
Keramiikka
Tekstiilitaide
Käsityö
Graafinen suunnittelu
Kuvitus
Sarjakuva
Heraldiikka
Kalligrafia

Aiheesta muualla


http://acta.uta.fi/teos.php?id=1000147 Kuvataiteilijan oikeudellinen asema: Ammattimaista taiteellista toimintaa rajoittava ja edistävä oikeussääntely (Väitös)

Kirjallisuutta


Cumming, Robert: Taide. WSOY, 2009.
Charlotte Gerlings: 100 taiteen mestaria (Gummerus, 2008)
Ernst Billgren: Mitä on taide? (Teos, 2010)
Luokka:Kuvataide
af:Beeldende kunste
als:Bildende Kunst
ar:فنون مرئية
id:Seni rupa
ms:Seni tampak
zh-min-nan:Sī-kak gē-su̍t
jv:Seni rupa
su:Seni rupa
be:Выяўленчае мастацтва
be-x-old:Выяўленчае мастацтва
bar:Buidnde Kunst
bs:Likovna umjetnost
br:Arzoù ar gweled
bg:Изобразително изкуство
ca:Arts visuals
cs:Výtvarné umění
da:Billedkunst
de:Bildende Kunst
et:Kujutav kunst
en:Visual arts
es:Artes visuales
eo:Vidaj artoj
fa:هنرهای تجسمی
fr:Arts visuels
fy:Byldzjende keunst
fur:Arts visuâls
ga:Dearcealaíona
gl:Artes visuais
gan:視覺藝術
ko:시각 예술
hy:Կերպարվեստ
hi:दृश्य कला
hr:Likovna umjetnost
ia:Artes visual e designo
is:Myndlist
it:Arti visive
he:אמנות חזותית
ka:სახვითი ხელოვნება
kk:Бейнелеу өнері
ht:La vizyèl
ku:Nîgar
la:Ars oculorum
lv:Vizuālā māksla
lt:Dailė
li:Beeldende kuns
hu:Képzőművészet
mk:Ликовна уметност
arz:مدارس الفن التشكيلى
mwl:Artes Bisuales
nl:Beeldende kunst
nds-nl:Beeldende keunst
ja:視覚芸術
nap:Arte visuale
no:Billedkunst
nn:Biletkunst
pl:Sztuki wizualne
pt:Artes visuais
ro:Arte vizuale
qu:Rikch'a kapchiy
ru:Изобразительное искусство
rue:Образотворче уменя
sc:Artes visivas
stq:Bieldende Kunst
scn:Arti visuali
si:දෘශ්‍ය කලා
simple:Visual arts
sk:Výtvarné umenie
sl:Likovna umetnost
sr:Ликовна уметност
sh:Likovna umjetnost
sv:Bildkonst
tl:Pinagmamasdang sining
ta:காட்சிக் கலை
th:ทัศนศิลป์
vi:Nghệ thuật thị giác
tr:Görsel sanatlar
uk:Образотворче мистецтво
fiu-vro:Kujotaja kunst
war:Paniplat nga arte
bat-smg:Vaizdounamuojė dailė
zh:視覺藝術

Käsityö

Kuva:Belarus-Minsk-Exhibition of Traditional Crafts, 3.jpgn Minskissä esillä olleita perinteisiä käsitöitä.]]
Kuva:PalmercarpenterA.jpg puuseppä työssään vuonna 1942.]]
Kuva:Sagrada Familia mosaists.jpgtöitä valmistetaan Espanjassa.]]
Käsityö on jonkin asian valmistamista käsin; joko työkaluja käyttämällä tai pelkästään käsin muotoilemalla, kuitenkin käyttämättä täysin automatisoitua työtapaa. Käsityö on ajatuksen ohjaama prosessi, joka sisältää idean tuotoksesta sekä tiedon sen toteuttamisesta. Käsityönä tehtävät esineet syntyvät perinteisimmin käden motorisilla taidoilla; käden, silmän ja tuntoaistihavaintojen yhteispelinä. Joskin monien, erityisesti luksus-esineiden sanotaan nykyään olevan käsityötä, vaikka käsityön osuus tuotannosta olisi ollut ainoastaan tuotteen viimeistely, kokoonpano ja tarkastus.
Käsityö mielletään usein harrastuksenomaiseksi toiminnaksi, mutta se voi olla myös nimitys kaupallisen tuotteen valmistustavasta. Ammattikäsityöläiset, jotka tekevät taiteellista työtä, kutsuvat itseään usein ''taidekäsityöläisiksi''. Muotoilu, jotka tekevät työnsä lähinnä käsityömenetelmin, voivat kutsua itseään ''käsityömuotoilijoiksi'' tai ''taideteollisiksi muotoilijoiksi'' (tehdäkseen eron ''teollinen muotoilu''.)

Käsityön rooli elinkeinoelämässä


Teollistumista edeltäneenä aikana useimmat kotitalouksien käyttöesineistä, kuten puuastiat, tuohi- ja päreastiat, sukat, matot tai liinat valmistettiin itse. Käsityön osuus arkisesta työstä ja vapaa-ajasta on kuitenkin vähentynyt huomattavasti teollistumisen myötä. Ammattikäsityöläiset tekevät nykyään paljon matkamuistoja, taide-esineitä, sekä uniikkeja erikoistuotteita. Myös myynnin, markkinoinnin sekä tuotteistamisen merkitys on käsityöammattilaisen työssä suuri.
Tyypillisiä ja tunnetuimpia käsityöläisammatteja ovat Suutari, Vaatturi, Kirvesmies, Seppä, Puuseppä, Kultaseppä sekä Aseseppä.

Käsityö oppiaineena peruskoulussa


Uusimman opetussuunnitelman mukaan puhutaan yhtenäisestä käsityöstä, mikä tarkoittaa että siihen kuuluu sekä ''teknistä työtä'' (Puuntyöstö-, Metallintyöstö-, muovi- ja sähkötyöt) että ''tekstiilityötä'' (ompelu, neulonta, virkkaus, kudonta, kirjonta, kankaanpainanta, huovutus). Perusopetuksen vuosiluokilla 1–4 kaikki oppilaat opiskelevat yhtä paljon teknistä ja tekstiilityötä. Vuosiluokilla 5–9 pääosin opiskellaan myös molempia, mutta oppilaalle voidaan myös antaa mahdollisuus painottua enemmän joko tekniseen tai tekstiilityöhön.

Käsityön alan koulutus


Käsityön alan koulutusta tarjotaan Suomessa kaikilla koulutusasteilla. Toisen asteen koulutus käsi- ja taideteollisuusalan tutkintonimike on artesaani ja opetusta tarjotaan useilla paikkakunnilla eri puolella Suomea. Ammattikorkeakouluissa käsityöaloilta valmistuneiden tutkintonimike on artenomi (AMK).

Yliopistotasoinen käsityökoulutus


Yliopistoissa tarjotaan käsityötieteen ja käsityökasvatuksen opetusta. Suurin osa yliopiston käsityönalan koulutuksesta tähtää opettajien kouluttamiseen, mutta lisäksi Helsingin yliopistossa voi opiskella käsityötiedettä ilman kasvatustieteen opintoja, jolloin opinnot tähtää esimerkiksi tutkijan tai asiantuntijan työhön. Käsityönopettajan koulutus sisältää opettajan pedagogiset opinnot, kieli-ja viestintäopinnot, sivuaineen ja pääaineena käsityötieteen tai käsityökasvatuksen. Käsityönopettajaksi tekstiilitöissä valmistutaan opiskelemalla pääaineena käsityötiedettä ja käsityön opettajaksi teknisissä töissä taas valmistutaan opiskelemalla pääaineena käsityökasvatusta.
Tekstiilityön opettajia koulutetaan Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellinen tiedekunta ja Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa Savonlinnassa, teknisen työn opettajia Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksella sekä myös Itä-Suomen yliopistossa, Savonlinnassa.

Katso myös


Askartelu
Suomen käsityön museo

Lähteet

Kirjallisuutta


Kojonkoski-Rännäli, Seija 1998. ''Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi.'' Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos. Turun yliopiston sarjajulkaisuja. Sarja C. Osa 109. 1. painos 1995.

Aiheesta muualla


http://www.taito.fi/ Taito Group www.taito.fi
http://www.craftmuseum.fi/ Suomen käsityön museo
http://www.opintoluotsi.fi/fi-FI/koulutusalat_ja_ammatit/humanistinen_ja_kasvatusala/kasvatustieteet/Kasity%c3%b6nopettaja_ja_kasity%c3%b6tiede Käsityönopettaja ja käsityötiede (Opintoluotsi)
http://www.ammattinetti.fi/c/portal/layout?p_l_id=1.2&p_p_id=aky-search-ammattiala_WAR_aky-portlet-webapp-0.1-SNAPSHOT_INSTANCE_msse&p_p_action=1&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_order=w1&p_p_col_pos=0&p_p_col_count=1&_aky-search-ammattiala_WAR_aky-portlet-webapp-0.1-SNAPSHOT_INSTANCE_msse_command=ammattiLink&_aky-search-ammattiala_WAR_aky-portlet-webapp-0.1-SNAPSHOT_INSTANCE_msse_professionID=03231&#p_aky-search-ammattiala_WAR_aky-portlet-webapp-0.1-SNAPSHOT_INSTANCE_msse Opettaja, taide- ja taitoaineet (Ammattinetti)
Luokka:Käsityöt
ar:الحرف اليدوية
an:Artesanía
ast:Artesanía
id:Kriya
ms:Kraftangan
jv:Kriya
bs:Zanat
bg:Занаят
cs:Ruční práce
da:Kunsthåndværk
de:Kunsthandwerk
el:Τεχνική
en:Handicraft
es:Artesanía
eo:Metio
eu:Eskulangintza
fa:صنایع دستی
fr:Artisanat
fur:Artesanât
gv:Laue-cheird
gl:Artesanía
gan:工藝
hi:हस्तशिल्प
hr:Obrt
it:Artigianato
he:אומנות
lb:Handwierk
lt:Amatai
hu:Kézművesség
mk:Занает
nl:Handvaardigheid
ja:工芸
no:Husflid
nn:Handverk
pl:Rzemiosło artystyczne
pt:Artesanato
qu:Maki kapchiy
ru:Народные художественные промыслы
sa:शिल्पकला
sq:Artizanati
simple:Handicraft
sl:Obrt
sr:Занат
sv:Konsthantverk
tl:Sining ng mga gawaing-kamay
ta:கைத்தொழில்
th:หัตถกรรม
tr:El sanatları
uk:Ремесло
ur:جہاز
zh:手工业

Komeetta

Tiedosto:Comet-Hale-Bopp-29-03-1997 hires adj.jpg.]]
Komeetta eli pyrstötähti on pienehkö Aurinkokunta kappale, joka muistuttaa asteroidia, mutta koostuu pääasiassa jäästä, ja jonka ympärillä on Aurinko säteilyn irrottaman kaasun ja pölyn muodostama ''koma''. Komeettojen radat ovat usein hyvin eksentrisiä, ja saapuessaan lähelle Aurinkoa niiden taakse muodostuu miljoonien kilometrien mittainen pyrstö, joka osoittaa poispäin Auringosta.

Rakenne


Tiedosto:Komeetan rakenne.jpg

Ydin


Komeetan ydin on yleensä halkaisijaltaan muutamia kilometrejä, korkeintaan 50 kilometriä. Se on rakenteeltaan varsin löyhä ja koostuu keskimäärin 75-prosenttisesti hiilidioksidi-, metaani- ja vesijäästä. Vettä on näistä suhteellisesti eniten, halleyn komeetta 80 %.
Jääthän ovat vedyn, hiilen, typen ja hapen yhdisteitä.
Muita komeetoissa esiintyviä yhdisteitä ovat hiilimonoksidi CO
ja formaldehydi H<sub>2</sub>CO.
Loput 25 prosenttia koostuvat erilaisten mineraalien muodostamasta sorasta ja pölystä, jota on jään seassa. Ytimen pinta on mahdollisesti orgaanisten yhdisteiden peitossa, jotka raskaampina ovat jääneet jäljelle jään haihduttua pois muodostaen tervamaisen kerroksen. Orgaaniset yhdisteet ovat hyvin tummia, ja niinpä komeettaytimet ovat yllättäen eräitä aurinkokunnan tummimmista kappaleista. Esimerkiksi Halleyn komeetta albedo on 0,04 ja Barrellyn komeetta vain 0,024 – 0,03, kun asfaltti se on 0,07. Fred Whipple on kuvannut komeetan ydintä ”likaiseksi lumipalloksi”.
Ytimen koossapitävät voimat ovat siinä määrin heikot, että kaasun ja pölyn irtoaminen, valtavat lämpötilanvaihtelut komeetan kulkiessa radallaan ja planeetta aiheuttamat vuorovesivoimat saavat ytimen usein hajoamaan pienempiin osiin komeetan saapuessa lähelle periheliään. Esimerkiksi Westin komeetta nähtiin hajoavan neljään tai viiteen osaan pian perihelinsä jälkeen vuonna 1975; Shoemaker-Levy 9 puolestaan ohitti Jupiterin vain 21&nbsp;000 kilometrin päästä vuonna 1992 hajoten sadoiksi kappaleiksi, ja kaksi vuotta myöhemmin se törmäsi planeettaan. Tapaus oli ensimmäinen tähtitieteilijöiden havaitsema taivaankappaleiden välinen törmäys. Myös Siperiassa vuonna 1908 tapahtunut Tunguskan räjähdys saattoi olla komeetan aiheuttama.

Koma


Auringon säteily aiheuttaa ytimen pinnalla olevan lumi ja jään sulamisen ja höyrystyminen tai sublimoituminen suoraan höyryksi, ja sen mukana vapautuu myös pölyä ja soraa. Halleyn komeetalla kaasua irtosi perihelin aikaan 10–40 tonnia sekunnissa ja lisäksi useita tonneja pölyä. Irtautuneesta aineksesta muodostuu ytimen ympärille koma, ohut kaasuhuntu, joka lähellä Aurinkoa saattaa kasvaa jopa itse tähteä suuremmaksi ja hyvin harvaksi. Aineiden irtaantuminen saa koman kirkastumaan huomattavasti; kaasupurkaukset ovat kuitenkin hyvin epäsäännöllisiä, ja niinpä komeettojen kirkkautta on vaikea ennustaa etukäteen. Kauempana Auringosta komeetta on ulkoisesti erotettavissa muista asteroideista ainoastaan heikon komansa perusteella; Oortin pilvi komeetat ovat pelkkiä jäälohkareita.

Pyrstö


Komeetan saapuessa aurinkokunta sisäosiin Auringon säteilypaine sekä aurinkotuuli saavat hiukkaset irtautumaan ytimen pinnasta. Ne venyvät likimain Auringosta poispäin osoittavaksi pyrstöksi, joka voi pisimmillään olla jopa 150 miljoonaa kilometriä – sama kuin Maan ja Auringon välinen etäisyys. Pyrstö on usein jakautunut kahteen osaan, ''pölypyrstöön'' ja ''kaasu-'' eli ''plasmapyrstöön''. Pölypyrstö on syntynyt säteilypaineen irrottamasta pölystä, jonka hiukkasten nopeudet ovat suhteellisen pieniä aiheuttaen pyrstön kaareutumisen komeetan kiertorataa kohden. Väriltään pölypyrstö on kellertävä, ja se heijastaa suoraan auringonvaloa. Joskus pölypyrstö on kaareutunut niin paljon, että sopivassa kulmassa Maasta katsottuna se näyttää osoittavan Aurinkoon päin; tällöin sitä kutsutaan harhaanjohtavasti ''vastapyrstöksi''.
Plasmapyrstö koostuu aurinkotuulen irrottamasta osittain ionisoituneesta kaasusta sekä erittäin hienojakoisesta pölystä, ja se osoittaa suoraan Auringosta poispäin. Pyrstö on väriltään sinertävä, ja sen väri syntyy ultraviolettisäteilyn virittämistä atomeista. Myös plasmapyrstö heijastaa hieman auringonvaloa. Pyrstössä joskus havaittavat teräväpiirteiset mutkittelevat kuviot ovat seurausta Auringon magneettikentän kuvioista, joita aurinkotuuli seuraa.

Alkuperä


Komeettojen uskotaan olevan jäänne aurinkokunnan alkuajoilta, jolloin ne tiivistyivät muiden kappaleiden tavoin protoplanetaarisesta kiekosta ja sinkoutuivat kaukaisille kiertoradoille nuorten kaasujättiläisplaneettojen painovoiman vaikutuksesta. Ne muodostivat Oortin pilvi 50 000–100 000 astronominen yksikkö:n päähän Auringosta, jossa niiden kiertoradat vähitellen vakiintuivat ympyrämäisemmiksi lähitähtien vaikutuksesta. Radat eivät kuitenkaan enää sijainneet aurinkokunnan tasossa vaan olivat hajaantuneet ympäröimään aurinkokuntaa kaikkialta. Vuorovaikutukset muiden tähtien vastaavien vyöhykkeiden kanssa ovat yksi mahdollinen syy sille, miksi osa komeetoista sinkoutuu uudelleen elliptiselle radalle lähelle Aurinkoa.

Kiertorata


Tiedosto:Comet_animation.gif
Kiertoratojensa perusteella komeetat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. ''Pitkäperiodisten'' komeettojen aphelit sijaitsevat suureksi osaksi noin 50&nbsp;000 AU:n etäisyydellä Oortin pilvessä, jossa niitä arvellaan olevan jopa satoja miljardeja eli jopa useiden kymmenien Maan massojen verran. Keskittymän pitkäperiodisten komeettojen apheleissä huomasi ensimmäisenä Jan Oort vuonna 1950. ''Lyhytperiodisten'' komeettojen kiertoaika on alle 200 vuotta, ja ne ovat iältään varsin nuoria. Gerard Kuiper osoitti 1951, että ne ovat peräisin eri komeettapopulaatiosta kuin pitkäperiodiset: niiden kiertoradan kaltevuus on alle 40° ja ne kiertävät Aurinkoa samaan suuntaan kuin planeetat. Hänen mukaansa ne tulivat aivan Neptunus radan takaa vyöhykkeeltä, jota nykyisin kutsutaan Kuiperin vyöhyke.
Eräiden komeettojen kiertorata on poikkeava. Encken komeetta kiertää Aurinkoa lähimmillään Merkurius radan sisäpuolella ja kauimmillaankin Jupiterin radan sisällä. Komeetta 29P/Schwassmann-Wachmann puolestaan pysyttelee jatkuvasti Jupiterin ja Saturnuksen ratojen välissä, kun taas aiemmin asteroidiksi luokiteltu komeetta 2060 Chiron kiertää Saturnuksen ja Uranus välissä. Sillä on havaittavissa vähäinen koma, joka erottaa sen asteroideista. Eräät komeetat saapuvat kiertoradallaan äärimmäisen lähelle Aurinkoa ja saattavat jopa iskeytyä siihen. Toisaalta Jupiterin ja Saturnuksen voimakas painovoima saattaa sinkauttaa komeetan kokonaan ulos aurinkokunnasta vievälle radalle. Toistaiseksi ainuttakaan aurinkokunnan ulkopuolelta tullutta komeettaa ei ole havaittu.
Komeettoja havaitaan nykyisin vuosittain noin kymmenkunta, joista useimmat ovat havaittavissa vain kaukoputki ja osa myös kiikarilla. Suuria komeettoja, jotka näkyvät kirkkaana paljain silminkin, ilmestyy keskimäärin kerran tai kaksi vuosikymmenessä. Edelliset kirkkaat komeetat olivat Hale-Bopp vuonna 1997 ja Hyakutake vuotta aiemmin. 12. tammikuuta 2007 perihelissä oleva komeetta C/2006 P1 (McNaught) on saavuttanut magnitudin –2 kirkkauden,

Tunnettuja komeettoja


Halleyn komeetta
Kohoutek (löytäjä Luboš Kohoutek)
Shoemaker-Levy 9
Hale-Bopp
Hyakutake
17P/Holmes 24.10.2007 kirkastui lähes miljoonakertaisesti

Uskomuksia


Pyrstötähtiä on jo muinoin pidetty merkittävinä ennusmerkki. Keskiajalla Euroopassa pyrstötähtiä pidettiin pahojen aikojen enteinä. Tällä ei ole kuitenkaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, että nykyisin komeettojen tiedetään voivan periaatteessa törmätä maahan. Myös suomenkielinen nimi ''pyrstötähti'' kertoo, miksi sitä on luultu; tähti, jolla on pyrstö. Tähdet ja planeetat (joita niitäkin kutsuttiin tähdiksi, kiertotähdiksi) on kuviteltu osiksi kiinteää tai kiinteistä osista muodostunutta taivaankansi tai muuta jumalallista näyttämöä, jolla kaikki kulkee vääjäämättömän kellon tarkkuudella ennalta säädettyä rataa. Kaikki poikkeuksellinen on käsitetty tätä taustaa vasten merkeiksi, jotka jumalallinen voima on tarkoituksella tehnyt ihmisten nähtäväksi. Siksi sen on oltava jotain hyvin tärkeää.

Katso myös


Luettelo komeetoista
Asteroidivyöhykkeen komeetta

Kirjallisuutta


Bailey, M. E. et al.: ''The Origin of Comets'', Pergamon Press: Oxford ; New York 1990, ISBN 0080348599.

Viitteet


Luokka:Komeetat
af:Komeet
als:Komet
ar:مذنب
an:Cometa
ast:Cometa
az:Kometa
id:Komet
ms:Komet
bn:ধূমকেতু
zh-min-nan:Tn̂g-boé-chheⁿ
jv:Komèt
su:Komét
be:Камета
be-x-old:Камэта
bar:Komet
bs:Kometa
br:Steredenn-lostek
bg:Комета
ca:Cometa
cv:Вутлă хӳре
cs:Kometa
cy:Comed
da:Komet
de:Komet
dv:ގިނިހިލަ
et:Komeet
el:Κομήτης
en:Comet
es:Cometa
eo:Kometo
eu:Kometa (astronomia)
fa:دنباله‌دار
hif:Jhaarru (Taara)
fr:Comète
fy:Komeet
fur:Comete
ga:Cóiméad
gd:Reul earballach
gl:Cometa
gu:ધૂમકેતુ
ko:혜성
hy:Գիսաստղ
hi:धूमकेतु
hr:Komet
io:Kometo
ia:Cometa
is:Halastjarna
it:Cometa
he:שביט
kn:ಧೂಮಕೇತು
pam:Kometa
ka:კომეტა
kk:Комета
ky:Комета
sw:Nyotamkia
ht:Komèt
la:Cometes
lv:Komēta
lb:Koméit
lt:Kometa
li:Komeet
hu:Üstökös
mk:Комета
ml:ധൂമകേതു
mt:Kometa
mr:धूमकेतू
arz:مزنب
my:ကြယ်တံခွန်
nah:Cītlalin popōca
nl:Komeet
ne:लामपुछ्रे तारा
new:धूम्रकेतू
ja:彗星
no:Komet
nn:Komet
nrm:Conmète
nov:Komete
oc:Cometa
uz:Kometa
pnb:دم دار ستارہ
nds:Komet
pl:Kometa
pt:Cometa
ksh:Komet
ro:Cometă
qu:Aquchinchay
ru:Комета
rue:Комета
sah:Комета
sa:धूमकेतुः
stq:Komete
sq:Kometa
scn:Cumeta
simple:Comet
sk:Kométa
sl:Komet
sr:Комета
sh:Kometa
sv:Komet
tl:Kometa
ta:வால்வெள்ளி
tt:Комета
te:తోకచుక్క
th:ดาวหาง
vi:Sao chổi
tg:Комета
tr:Kuyruklu yıldız
tk:Kometa
uk:Комета
ur:دم دار سیارے
ug:قۇيرۇقلۇق يۇلتۇز
za:Ndaundeiqsauqbaet
vec:Cometa
war:Kometa
yi:קאמעט
zh-yue:彗星
bat-smg:Kuometa
zh:彗星

Kasvihuoneilmiö


Kuva:Greenhouse Effect-fi.png
Kasvihuoneilmiö on ilmiö, jossa useista eri aallonpituuksista muodostuvan sähkömagneettisen säteilyn (Sähkömagneettinen_spektri) tietyt aallonpituusalueet lämmittävät väliainetta (ks. Absorptio_(sähkömagneettinen_säteily)), esimerkiksi maapallon kaasukehää ja pintaa. Lämmennyt väliaine/materiaali puolestaan Säteily (emittoi) lämpöenergiaansa ainoastaan infrapunasäteilyn aallonpituusalueella ulospäin. Infrapunasäteilyn eli lämpösäteilyn läpäisykyky on verraten huono, mistä syystä se (läpäisemisen sijaan) absorboituu tai heijastuu mm. kaasumaisiin väliaineisiin muita aallonpituusalueita intensiivisemmin. Täten siis systeemiin sisälle tuleva sähkömagneettinen säteily pääsee huonommin säteilemään ulos systeemistä, mikä nostaa systeemin peruslämpötilaa jonkin verran.
Myös kasvihuoneissa kyseistä ilmiötä tapahtuu, joskaan ilmiö ei arkkityyppisesti liity kasvihuoneisiin, kuten termi ''kasvihuoneilmiö'' antaa ymmärtää.<ref> }}
</ref>
Joseph Fourier havaitsi kasvihuoneilmiön vuonna 1824, ja kvantitatiivisesti sitä tutki ensimmäisenä Svante Arrhenius 1896. Ilmiössä kasvit lähettävät auringon valoa takaisin avaruuteen, jonne se ei pääse johtuen epämetallien oksideista ja muista kaasuista, joita syntyy liikenteessä ja teollisuuden tehtaissa.
Kasvihuonekaasut luovat luonnollisen kasvihuoneilmiön, jota ilman maan keskilämpötila olisi 20–30&nbsp;°C kylmempi.<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref>
Ilman kasvihuoneilmiötä maa olisi elinkelvoton. Maan pintalämpötila olisi liian alhainen, jotta vesi voisi esiintyä laajalti nestemäisenä ja vesihöyrynä. Maan keskilämpötila on nykyisin noin 14,4&nbsp;°C, mutta ilmaston lämpeneminen kasvihuoneilmiön voimistuessa ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Maan lisäksi Marsissa ja Venus on kasvihuoneilmiö.

Kasvihuonekaasut


Kuva:Mauna Loa Carbon Dioxide-fi.pngta eli heilahdusvaihtelua, jonka huippukohta on pohjoisen pallonpuoliskon myöhäiskevään aikaan. CO<sub>2</sub>-pitoisuudet laskevat kasvukauden aikana, kun kasvillisuus sitoo hiilidioksidia ilmakehästä.]]
Kasvihuonekaasujen vaikutuksesta ilmakehän lämpötila on korkeampi kuin se muuten olisi. Kasvihuonekaasut päästävät lähes täydellisesti lävitseen aurinko tulevan säteilyn, varsinkin näkyvän valon, mutta absorboivat eli imevät huomattavan osan planeetan pinnalta lähtevästä pitkäaaltoisemmasta lämpösäteilystä (infrapunasäteilystä). Kasvihuonekaasumolekyyli kykenee rakenteestaan johtuen muuttamaan absorboimansa lämpöenergian uudelleen säteilyenergiaksi, jolloin osa energiasta palaa takaisin lämmittämään maan pintaa.
Kasvihuonekaasuille on yhteistä, että niiden molekyyli on vähintään kolme atomia. Näissä kaasuissa lämpösäteily saa molekyylin atomit värähtelemään toistensa suhteen tavalla, joka ei kaksiatomisissa molekyyleissä ole mahdollista. Siksi esimerkiksi typpi (N<sub>2</sub>) ja happi (O<sub>2</sub>) eivät toimi kasvihuonekaasuina, eivät myöskään yksiatomiset jalokaasut.
Maassa merkittävimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry, joka aiheuttaa noin 36–70&nbsp;% kasvihuoneilmiöstä (pilvet eivät sisälly lukuun); hiilidioksidi (CO<sub>2</sub>), joka aiheuttaa 9–26&nbsp;%; metaani (CH<sub>4</sub>), joka aiheuttaa 4–9&nbsp;%, sekä otsoni, joka aiheuttaa 3–7&nbsp;%.<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref><ref> }}</ref>
Typpioksiduuli (N<sub>2</sub>0) on ilmastovaikutuksella mitattuna Suomen toiseksi yleisin ihmistoiminnasta syntyvä kasvihuonekaasu.
Kasvihuonekaasujen viipymisaika ilmakehässä vaihtelee muutamasta päivästä (vesihöyry) satoihin vuosiin (hiilidioksidi).
Hiilidioksidipitoisuudet ilmakehässä ovat lisääntyneet 31&nbsp;% ja metaanipitoisuudet 149&nbsp;% esiteollisiin tasoihin nähden vuoden 1750 jälkeen. Nämä lukemat ovat merkittävästi korkeampia kuin kertaakaan aiemmin 650&nbsp;000 vuoteen, mikä on pääteltävissä luotettavasti jääkairaus näytteistä. Epäsuorien geologia todisteiden perusteella uskotaan, että hiilidioksidipitoisuudet ovat olleet nykytasolla viimeksi 20 miljoonaa vuotta sitten.<ref> }}
</ref>
Merenpohjan sedimenteistä ja kasvien fossiileista tehtyjen mittausten perusteella on voitu arvioida, että esimerkiksi 150–200 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidin pitoisuus oli kuitenkin ilmeisesti paljon nykyistä korkeampi, yli 2&nbsp;000 ppm, ja 400–600 miljoonaa vuotta sitten ajoittain jopa yli 5&nbsp;000 ppm. Noin kolme neljäsosaa ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä viimeisten 20 vuoden aikana johtuu fossiiliset polttoaineet käytöstä. Muut ihmisperäiset päästöt ovat pääasiassa seurausta maankäytöstä, erityisesti metsähakkuista.

Kasvihuoneilmiön voimistuminen


Maapallon keskilämpötila nousi 1900-luvulla 0,74 ± 0,18&nbsp;°C. IPCC mukaan viimeaikainen ilmaston lämpeneminen johtuu erittäin todennäköisesti (yli 90&nbsp;% todennäköisyydellä) ihmiskunnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä, jotka ovat nostaneet ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksia. Tiedemiehet eivät ”usko” kasvihuoneilmiöön tai ”vastusta” sitä sinänsä, vaan pikemminkin käynnissä oleva ilmastonmuutoskeskustelu koskee kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvamisen vaikutuksia lämpenemiseen ja muihin ilmiöihin.
Ilmakehän tämänhetkinen CO<sub>2</sub>-pitoisuus on noin 383 miljoonasosaa (ppm) tilavuudesta.<ref> }}
</ref>
Pitoisuuden odotetaan nousevan jatkossa fossiilisten polttoaineiden käytön ja maankäytön muutosten myötä. Kasvuvauhti on riippuvainen taloudellisesta, sosiologia, teknologisesta ja luonnollisesta kehityksestä, joskin fossiilisten polttoaineiden saatavuus voi rajoittaa kasvua. IPCC:n erikoisraportti päästöskenaarioista ennustaa CO<sub>2</sub>-pitoisuuden nousevan tasolle 541–970 ppm vuoteen 2100 mennessä.<ref> }}
</ref>
Positiiviset palautekytkennät, kuten Siperian turvesoiden ikirouta sulamisesta aiheutuvat mahdollisesti jopa 70&nbsp;000 miljoonan tonnin metaanipäästöt,<ref> }}
</ref>
voivat johtaa merkittäviin lisäyksiin sellaisten kasvihuonepäästöjen lähteissä, joita ei ole otettu huomioon IPCC:n ilmastomalleissa.

Mustan kappaleen säteilylaki


Kasvihuoneilmiötä voidaan tarkastella niin sanotun musta kappale säteilylain pohjalta. Lain mukaan täysin musta kappale vastaanottaa energiaa ympäristöstään ja säteilee energiaa ympäristöönsä maksimaalisella teholla. Tätä tehoa kuvaa Stefanin-Boltzmannin laki. Säteilyteho riippuu kappaleen lämpötilasta. Kasvihuoneilmiö syntyy, kun kappale on mustan kappaleen säteilyä noudattavan kappaleen (esimerkiksi Aurinko) ympäristössä. Jos kappale on säteilevän kappaleen lämpötilan edustamilla sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksilla ”mustempi”, kuin omaa lämpötilaansa vastaavilla aallonpituuksilla, niin kappaleen lämpötila nousee korkeammaksi, kuin kahden täysin mustan kappaleen säteilytasapainotila edellyttäisi. Esimerkki tällaisesta aurinkokunta kappaleesta on Venus.
Myös päinvastainen ilmiö on mahdollinen. Jos kappale on oman lämpötilansa aallonpituusalueilla mustempi kuin säteilevän kappaleen lämpötilaa vastaavilla aallonpituuksilla, sen lämpötila voi asettua alemmalle tasolle kuin kahden täysin mustan kappaleen säteilytasapainotila edellyttäisi. Esimerkkejä tällaisesta aurinkokunnan kappaleista ovat Saturnus kuu Titan (kuu) ja kääpiöplaneetta Pluto (kääpiöplaneetta).

Kasvihuoneilmiön vaikutus lämpötilaan


Venuksen kaasukehä on niin tiheys, että paine pinnalla on 92 kertaa korkeampi kuin Maassa. Kaasukehä koostuu lähes yksinomaan hiilidioksidista (96,5&nbsp;%). Kasvihuoneilmiö on pääsyynä siihen, että lämpötila planeetan pinnalla ylittää lyijyn sulamispisteen. Kaasukehä pidättää niin hyvin lämpöä, että planeetan lämpötila ei juurikaan vaihtele päivän ja yön puolella, päinvastoin kuin Merkuriuksessa, jossa päivällä lämpötila on 530&nbsp;°C korkeampi kuin yöllä. Yön puolella kaasukehätön Merkurius säteilee pinnan lämmön avaruuteen.
Maassa kasvihuone-ilmiö nostaa pinnan lämpötilaa teoreettisesta albedon mukaan lasketusta -18:sta noin +15 asteeseen. Kasvihuonevaikutus Maassa on näin ollen 33 °C. Vesihöyry nostaa Maan keskilämpötilaa 21 °C, hiilidioksidi 7 °C ja muut kaasut 5 °C.
</center>

Lähteet

Katso myös


Ilmastonmuutos
Karkaava kasvihuoneilmiö
Maan säteilytasapaino

Aiheesta muualla


http://www.ilmasto.org Ilmasto.org
http://ilmastotieto.wordpress.com Ilmastotieto
Luokka:Ilmastonmuutos
af:Kweekhuiseffek
ar:احتباس حراري
an:Efecto hibernadero
ast:Efeutu ivernaderu
id:Efek rumah kaca
ms:Kesan rumah hijau
bn:গ্রিন হাউজ প্রতিক্রিয়া
zh-min-nan:Un-sek hāu-èng
bs:Efekt staklenika
bg:Парников ефект
ca:Efecte hivernacle
cs:Skleníkový efekt
cy:Effaith tŷ gwydr
da:Drivhuseffekt
de:Treibhauseffekt
et:Kasvuhooneefekt
el:Φαινόμενο του θερμοκηπίου
en:Greenhouse effect
es:Efecto invernadero
eo:Forceja efiko
eu:Berotegi-efektua
fa:اثر گلخانه‌ای
fr:Effet de serre
gd:Buaidh an taigh-ghloine
gl:Efecto invernadoiro
ko:온실 효과
hi:ग्रीन हाउस प्रभाव
hr:Staklenički efekt
ia:Effecto conservatorio
is:Gróðurhúsaáhrif
it:Effetto serra
he:אפקט החממה
kn:ಹಸಿರುಮನೆ ಪರಿಣಾಮ
ka:სათბურის ეფექტი
ky:Парник эффектиси
ht:Efè tèmik
la:Effectus thermocepicus
lv:Siltumnīcas efekts
lt:Šiltnamio efektas
hu:Üvegházhatás
mk:Ефект на стаклена градина
ml:ഹരിതഗൃഹപ്രഭാവം
mr:हरितगृह परिणाम
nl:Broeikaseffect
ja:温室効果
no:Drivhuseffekt
nn:Drivhuseffekt
oc:Efièch de sèrra
pl:Efekt cieplarniany
pt:Efeito estufa
ro:Efect de seră
qu:Pacha q'uñichiy
ru:Парниковый эффект
sq:Efekti serrë
si:හරිතාගාර ආචරණය
simple:Greenhouse effect
sk:Skleníkový efekt
sl:Učinek tople grede
sr:Efekat staklene bašte
sv:Växthuseffekten
ta:பைங்குடில் விளைவு
te:గ్రీన్ హౌస్ ప్రభావం
th:ปรากฏการณ์เรือนกระจก
vi:Hiệu ứng nhà kính
tr:Sera etkisi
uk:Парниковий ефект
wuu:温室效应
zh-yue:溫室效應
diq:Tesirê sera
zh:温室效应

Kilogramma

Kuva:CGKilogram.jpg
Kilogramma (us. lyhyesti kilo; tunnus kg) on SI-järjestelmässä ja sitä edeltäneessä metrijärjestelmässä massaa ilmaiseva perusyksikkö. Kilogramma määritellään kansainvälisen prototyyppi avulla, jota säilytetään Sèvresissä Ranskassa lähellä Pariisia Pavillon de Breteuilissa. Prototyypin tuttavallinen nimi on ''Le Grand K''. Prototyyppi on iridiumin ja platinan seoksesta tehty sylinteri, jonka korkeus ja läpimitta ovat 39 millimetriä. Kilogramma on ainoa perusyksiköistä, jota ei ole saatu sidottua SI-järjestelmässä luonnonvakioihin. Gramman lyhenteenä on virallisesti nykyään g, vaikka aikaisemmin myös gr on ollut käytössä etenkin arkisissa yhteyksissä, esimerkiksi ruokaohjeissa.
Tuhatta kilogrammaa kutsutaan myös nimellä tonni (tunnus t): 1 t = 1 000 kg (= 1 Mg).

Etuliite-muodot ja johdannaisyksiköt


Vaikka kilogramma on SI-järjestelmän perusyksikkö, sen kerrannaiset ja jaannaiset muodostetaan poikkeavasti ikään kuin sen tuhannesosa, gramma, olisi perusyksikkö. Tuhannella kilogrammalla on lisäksi erityisnimi tonni.
Yleisimmin käytetyt kilogramman kerrannaiset ja jaannaiset ovat seuraavat:
Periaatteessa mahdollisia mutta harvoin käytettyjä ovat lisäksi muun muassa dekagramma (10 g), hehtogramma (100 g), senttitonni (10 kg) ja desitonni (100 kg).

Kilogramman historia ja tulevaisuus


Kilogramma pyrittiin saamaan 1700-luvun lopulla saman painoiseksi kuin kuutiodesimetri eli litra vesi, mutta niistä ajoista lähtien tämän yksikön koko on perustettu metallisiin standardikappaleisiin. Vielä nykyäänkin käytetään 1870-luvulla valmistettua ja Sèvresissä säilytettävää kilogramman prototyyppiä ja siitä otettuja kansallisia kopioita. Aika ajoin kansallisia prototyyppikappaleita verrataan alkuperäiseen. Prototyyppi on aikojen kuluessa keventynyt kulumisen ja muun vuoksi, kun sitä on verrattu eräisiin kansallisiin prototyyppeihin.
Tarkoilla mittauksilla voidaan todeta, että kuutiodesimetri vettä painaa hieman vähemmän aikoinaan määritellyissä olosuhteissa kuin kilogramman prototyyppi.
Kilogrammaa on aikaisemmin käytetty myös voima (fysiikka) yksikkönä. Sellaisena se tarkoitti voimaa, jolla Maa vetää puoleensa yhden kilogramman massaa merenpinnan tasolla 45. leveyspiirillä, missä painovoiman kiihtyvyydellä on ns. normaaliarvo 9,80665 m/s<sup>2</sup>. Tälle voimayksikölle annettiin myöhemmin nimi kilopondi, ja siihen perustui useilla teknisillä aloilla 1970-luvulle saakka käytetty tekninen mittajärjestelmä.
Kilogramma pyritään tulevaisuudessa sitomaan jollakin tavoin luonnonvakioihin, mutta toistaiseksi vertailumenetelmien mittaustarkkuuksissa on ollut ongelmia. Tällaista työtä tehdään, koska kilogramman prototyyppien koot ovat joidenkin mikrogrammojen verran epävarmoja. Muun muassa ilmansaasteet vaikuttavat prototyypin massaan. Esimerkiksi hiljattain sen havaittiin painavan toistaiseksi tuntemattomasta syystä 50 mikrogrammaa vähemmän kuin sen kopiot.
Yhdysvaltojen Georgian teknillisen korkeakoulun emeritusprofessorit, fyysikko Ronald Fox ja matemaatikko Theodore Hill määrittäisivätkin gramman niin, että se olisi täsmälleen 18×140744813<sup>3</sup> kertaa hiili-12 atomin massa. Pariisissa vuonna 2007 pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa on jo käsitelty ehdotuksia kilogramman uusiksi määritelmiksi. Erään ehdotuksen mukaan se olisi yhtä suuri kuin 0,501845125 · 10<sup>26</sup> kertaa hiili-12-atomin massa. Toisena vaihtoehtona on esitetty sen määrittelemistä Planckin vakion avulla, joka saisi tarkkaan määrätyn arvon 6,6260693 · 10<sup>−34</sup> Js. Planckin vakioon perustuva arvo on lokakuussa 2011 sovittu kilogramman uudeksi määrittelyksi, ja lopullinen päätös luopumisesta kilogramman prototyypistä tehdään Kansainvälisen paino- ja mittakomitean kokouksessa 2014.

Le Grand K


Ranskassa säilytettävästä prototyypistä käytetään nimitystä Le Grand K. Sen on 1880-luvulla valmistanut brittiläinen metallurgi Geroge Matthey. Valmistuksessa käytettiin ainesta, jossa on 90 prosenttia platinaa ja 10 prosenttia iridiumia. Se on sylinterin muotoinen kappale. Kappaleen kevenemisen syytä ei tiedetä. Verrokkikappaleiden paino on säilynyt ennallaan.
Le Grand K:n vertailupunnistus on tehty 40 vuoden välein. Silloin se myös puhdistetaan alkoholilla ja kuivataan pyyhkeeseen. Lopuksi se höyrytetään ja jätetään kuivumaan itsekseen.

Viitteet


Luokka:Massan yksiköt
af:Kilogram
als:Kilogramm
ar:كيلوغرام
an:Kilogramo
ast:Quilogramu
ay:Kilu
az:Kiloqram
id:Kilogram
ms:Kilogram
bn:কিলোগ্রাম
zh-min-nan:Kong-kin
jv:Kilogram
su:Kilogram
be:Кілаграм
be-x-old:Кіляграм
bo:སྟོང་ཁེའུ།
bs:Kilogram
br:Kilogramm
bg:Килограм
ca:Quilogram
cv:Килограмм
cs:Kilogram
cy:Cilogram
da:Kilogram
de:Kilogramm
et:Kilogramm
el:Χιλιόγραμμο
en:Kilogram
es:Kilogramo
eo:Kilogramo
eu:Kilogramo
fa:کیلوگرم
fr:Kilogramme
fy:Kilogram
fur:Chilogram
ga:Cileagram
gl:Quilogramo
gan:公斤
hak:Kûng-kîn
ko:킬로그램
hy:Կիլոգրամ
hi:किलोग्राम
hr:Kilogram
ia:Kilogramma
is:Kílógramm
it:Chilogrammo
he:קילוגרם
ka:კილოგრამი
kk:Килограмм
sw:Kilogramu
ht:Kilogram
ku:Kîlogram
la:Chiliogramma
lv:Kilograms
lb:Kilogramm
lt:Kilogramas
li:Kilogram
ln:Kilogálame
lmo:Chilo
hu:Kilogramm
mk:Килограм
ml:കിലോഗ്രാം
krc:Килограмм
mt:Kilogramm
mr:किलोग्रॅम
arz:كيلوجرام
mn:Килограмм
my:ကီလိုဂရမ်
nl:Kilogram
new:किलोग्राम
ja:キログラム
frr:Kilogram
no:Kilogram
nn:Kilogram
oc:Quilograma
uz:Kilogramm
pnb:کلوگرام
nds:Kilogramm
pl:Kilogram
pt:Quilograma
ksh:Masse
ro:Kilogram
qu:Kilugramu
ru:Килограмм
sco:Kilogramme
sq:Kilogrami
scn:Chilugrammu
simple:Kilogram
sk:Kilogram
sl:Kilogram
szl:Kilogram
so:Kiilogaraam
sr:Килограм
sh:Kilogram
sv:Kilogram
tl:Kilogramo
ta:கிலோகிராம்
tt:Килограмм
te:కిలోగ్రాము
th:กิโลกรัม
vec:Chiłogramo
vi:Kilôgam
tr:Kilogram
uk:Кілограм
ur:ألف‌گرام
war:Kilogramo
yi:קילאגראם
zh-yue:千克
bat-smg:Kėluograms
zh:千克

Karkauspäivä

#ohjaus Karkausvuosi länsimaisessa ajanlaskussa

Kristinusko


Kristinusko on Monoteismi eli yksijumalainen uskonto ja kannattajamäärältään maailman suurin. Sen kannattajia on tämän päivän maailmassa 2,1 miljardia eli noin kolmasosa maailman väestöstä. Se kuuluu Abrahamilaiset uskonnot ja on syntynyt Juutalaisuus sisällä.
Kristinuskoon kuuluu usko kolminaisuusoppiin eli yhden Jumalan Kolminaisuusoppi, jotka ovat Jumala (kristinusko), Jeesus ja Pyhä Henki. Jumalan ainoa poika, Jeesus on yhtä aikaa kokonaan sekä todellinen ja aito Jumala että todellinen ja aito ihminen.
Kristinuskon mukaan Jeesukseen uskovat ja hänen opetuksiaan seuraavat saavat Pelastus (uskonto). Jeesus on kristinuskon mukaan ihmiseksi tullut Jumala, täydellisesti Isän Jumalan tahdon tehnyt ja julistanut Jumalan Sana, eli Jumala puhuu Jeesuksen kautta. Olennainen osa kristinuskoa on ajatus siitä, että usko Jeesukseen Kristukseen Pelastajana ja Herrana &ndash; hänen ristinkuolemaansa ihmiskunnan synnin tähden ja ylösnousemukseensa &ndash; on ainoa keino pelastua Kadotus fyysisen kuoleman jälkeiseen iankaikkiseen elämään Jumalan taivaassa.
Kristinuskoa tunnustavaa tai kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvaa henkilöä kutsutaan nimellä ''kristitty''. Nimitys perustuu Jeesuksesta käytettyyn Muinaiskreikka nimitykseen voideltu, ''Χριστός'' eli Kristus. Apostolien teot mukaan nimitys kristitty otettiin käyttöön ensimmäisenä Antiokian seurakunnassa.
Kristinuskossa on erilaisia suuntauksia, joiden kaikkien alkuperä on kuitenkin kristittyjen pyhän kirjan, Raamattu ja sen Uusi testamentti Jeesus opetukset.

Historia


Kristinuskon juuret ovat juutalaisuudessa. Joidenkin tutkijoiden mukaan kristinusko on saanut vaikutteita myös Zarathustralaisuus.
Kristinuskon keskeinen hahmo on Jeesus Nasaretilainen, joka evankeliumien mukaan eli Israelin alueella Ensimmäinen vuosisata alussa. Kristinuskon leviäminen käynnistyi pian evankeliumeissa esitetyn Jeesuksen ristiinnaulitseminen jälkeen noin vuonna 30. Ajanlaskun alun ensimmäisellä vuosisadalla kristinuskoa levittivät erityisesti Paavali Tarsoslainen ja muut niin sanotut apostolit eli lähettiläät. Raamatun mukaan kristittyjä kutsuttiin ensimmäisen kerran sillä nimellä Antiokian kaupungissa, johon he olivat paenneet ja asettuneet asumaan varhaisten Palestiinassa tapahtuneiden vainojen jälkeen.
Rooman valtakunta vallinnut suhteellinen rauha ja tieverkoston hyväkuntoisuus mahdollistivat kristinuskon nopean leviämisen valtakunnan alueella seuraavan kolmen vuosisadan aikana. Kristinuskon menestystä auttoi pitkälle menevä yhteisöllisyys, kun kristityt kokoontuivat salaa toistensa kodeissa ja odottivat Kristuksen toista tulemista. Valtiovallan vainotessa kristittyjä ihmetytti ei-kristittyjä laajalti näiden peräänantamattomuus keisarikultin edessä.
Kuva:Ichthus.svg
Kristittyjen määrän lisääntyessä alkoi yhdentyminen Rooman valtakunnan Antiikin filosofia ja sen hellenismi kulttuurin kanssa. Varsinkin 200-luvulla eläneen Plotinos Uusplatonismi pohdiskelut jouduttivat kristinuskon filosofista ja kulttuurista eroa juutalaisilta juuriltaan Rooman valtakunnan kirkoksi, Katolinen kirkko.
Myöhemmin kristinuskon asemaa edesauttoi Rooman keisari Konstantinus Suuri kristittyjä suosiva politiikka. Konstantinuksen antaman Milanon ediktin seurauksena kristittyihin kohdistuneet ajoittaiset vainot loppuivat. Konstantinus myös kutsui koolle Nikean ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 325, jonka tarkoitus oli ratkoa opillisia riitoja. Konstantinuksen elinaikana kristityt olivat vielä vähemmistönä eikä keisari itse ottanut kastetta ennen kuin kuolinvuoteellaan. Kristittyjen lukumäärä kuitenkin kasvoi nyt nopeasti. Ei-kristitty keisari Julianus Apostata yritti vielä 300-luvun puolivälissä palauttaa vanhojen uskojen aseman. Lopulta Theodosius I kielsi muiden uskontojen kuin kristinuskon harjoittamisen Rooman valtakunnassa 300-luku lopulla. Muiden uskontojen temppelit hävitettiin, ja vuonna 416 Theodosius I kielsi ei-kristityiltä julkiset virat. Myös Ateenan filosofikoulut lakkautettiin. Muiden uskontojen hävittämisessä käytettiin myös väkivaltaa. Tunnetuimpia tapauksia on munkkien vuonna 415 surmaama matemaatikko Theonin tytär Hypatia Aleksandrialainen. Vainot kohdistuivat myös kristinuskon omiin vääräoppisiin.
Ensimmäisen vuosisadan ja vuoden 1050 välisenä aikana evankeliumia ja kristinuskoa julistettiin Eurooppa, Aasiassa ja Afrikka. Raamattua käännettiin paikallisille kielille ja usein uskontoon sekoittui paikallisten kulttuurien erikoisominaisuuksia. Ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella islam kuitenkin syrjäytti kristinuskon valtauskontona lähes kaikkialta Lähi-itä ja Pohjois-Afrikasta, joskin muun muassa Egyptissä ja Syyriassa vanhat kristilliset yhteisöt ovat säilyneet vähemmistöinä nykyaikaan saakka ja Etiopiassa pitkään valtaväestönäkin. Muslimit hallitsivat vuosisatojen ajan myös Espanjaa, mutta kristityt valloittivat sen takaisin vuoteen 1492 mennessä. Tällöin kristinusko oli valtauskontona koko Euroopassa, mutta vähäisiä alueita lukuun ottamatta ei muissa maanosissa. Mutta pian sen jälkeen sitä alettiin nopeasti levittää varsinkin Amerikka manterelle.
Kaikkien kristittyjen yhteiseksi käsitetyn kirkon, joka oli ajan myötä saanut nimen katolinen kirkko, reunat rakoilivat jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina erilaisten opillisten riitojen seurauksena. Kirkosta erosi ryhmiä ja paikalliskirkkoja (esimerkiksi nestoriolaiset, monofysiitit ja monoteliitit), jotka eivät hyväksyneet jotakin kirkon opetusta. Toisella vuosituhannella, kristinuskon saavuttaessa maailmanlaajuisuutta, vastaava ilmiö kiihtyi. Niin sanottu suuri skisma vuonna 1054 hajotti kirkkoa lisää. Tämän riitaisan eron perillisiä olivat katolinen kirkko, jonka päämaja oli Rooma, ja ortodoksinen kirkko, jonka arvostetuimpana piispana toimi Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka.
Ortodoksinen kirkko poikkeaa eron jälkeen paavin johtamasta kirkosta myös siten, että se koostuu itsenäisistä eli Autokefalia tai itsehallinnollisista eli Autonomia paikalliskirkoista. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sopivat niin sanotun Firenzen unionin eli liiton Firenzen kirkolliskokous (1438—1445), mikä Itä-Roomassa kuitenkin melko pian peruttiin teologisten syiden ja kansan vastustuksen takia. Myös ortodoksinen Venäjä kieltäytyi paavin alaisuudesta. Kun Osmanien valtakunta valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453, he määräsivät kaikki suhteet Vatikaaniin katkaistaviksi. 1500–1900-luvuilla katolisen kirkon yhteyteen liittyneitä tai liitettyjä ortodoksisia kirkkoja kutsutaan Uniaattikirkot ja kaikkia Rooman kirkon yhteyteen kuuluvia itäisiä kirkkoja Idän katoliset kirkot.
Uskonpuhdistus eli reformaatiossa 1520-luku Protestanttisuus kutsutut uudistajat nousivat useissa maissa katolista kirkkoa vastaan. Reformaattorit, joista keskeisimpiä oli Martti Luther, olivat sitä mieltä, että kirkossa vallitsi useissa kohdin Kerettiläisyys. Katolisen kirkon puolella protestantteja pidettiin yhtä lailla harhaoppisina. Seurauksena oli, että useat hallitsijat perustivat maihinsa katolisuuden tilalle omat Valtionuskonto, ja katolinen kirkko toteutti suuria sisäisiä uudistuksia. Kuningas Kustaa Vaasan toteuttamana Suomi koki reformaation osana Ruotsin valtakuntaa: vasta myöhemmin, 1500-luku lopulla, Ruotsin protestanttisen kirkon oppi määriteltiin täsmällisemmin Luterilaisuus. Reformaation synnyttämä uskonnollinen rajalinja on edelleen olemassa Euroopassa ja se noudattaa suurin piirtein jakoa, jossa pohjoinen on protestanttista aluetta ja etelä katolista. Poikkeuksia ovat esimerkiksi katoliset Irlanti ja Puola.
Protestanttisuus levisi myös Pohjois-Amerikkaan ja myöhemmin Australasiaan eurooppalaisen siirtomaavallan myötä, mutta koska uskontoa ei hallinnut paavi eivätkä kansalliset hallitukset, uuden mantereen protestanttisuus pirstoutui satoihin ja myöhemmin tuhansiin eri suuntauksiin. Etelä-Amerikka, jonne uskonto oli tullut espanjalaisten ja portugalilaisten mukana, säilyi katolisen kirkon voimakas vaikutus.
1800-luku- ja 1900-luku monet kristinuskon poliittisesti hallitsemat valtiot etenkin Euroopassa kehittyivät yhä Sekularismi suuntaan. Suomessa luterilaisen kirkon asema säilyi ennallaan maan itsenäistyessä.
Kuva:Kristitytkaavio-uusi.pngKaavio kristillisten kirkkojen jakautumisesta

Kristinusko nykyään


Kristinusko on suurin uskonto 2,039 miljardilla kannattajallaan. Kaksi seuraavaksi suurinta ovat islam 1,226 miljardilla ja hindulaisuus 828 miljoonalla.
Kristinuskoon kuuluu monia haaroja. Suurin kristinuskon haaroista on katolinen kirkko, jolla on 1,1 miljardia kannattajaa. Toiseksi suurin kristinuskon haara on Karismaattinen liike suunnat ja helluntailaisuus, joilla vuonna 2000 oli 537 miljoonaa kannattajaa. Ortodokseja on maailmassa noin 225 miljoonaa ja anglikaaneja 77 miljoonaa. Lisäksi on lukuisia pienempiä kristinuskon haaroja, joista merkittävimpiä ovat erilaiset protestanttiset suuntaukset, esimerkiksi luterilaisuus. Muihin muotoihin kuuluvat uskonsuuntaukset, jotka ilmoittavat kuuluvansa erilliseen historialliseen kehitykseen, kuten esimerkiksi mormonismi sekä Jehovan todistajat. Valtakirkot eivät kuitenkaan pidä kahta viimeksi mainittua kristillisinä, koska ne eivät hyväksy kolminaisuusoppia ja eroavat monelta muultakin kohdin yleisesti hyväksytystä kristillisestä opista.
Kuva:Christianity percentage by country.png
Kaikki kristityiksi lasketut ihmiset eivät hyväksy kaikkia saati usein edes useimpia teologisia kantoja, joita heidän kirkkonsa edustaa. Lännen kristittyihin vaikutti voimakkaasti 1700-luvun lopun Valistus, joka esimerkiksi aloitti tapahtumasarjan, joka johti monessa maassa uskonnon ja valtion erottamiseen. Tämän myötä oli mahdollista olla julkisesti eri mieltä asioista kirkon kanssa ja uskonnonvapauden tullessa kirkosta oli mahdollista erota kokonaan. Tämä johti kirkosta eroamisiin ja epäilyn sekä humanististen ja ateististen aatteiden sekä muiden teististen uskontojen kuin kristinuskon nousuun perinteisesti kristityissä maissa.
Valistuksen ja Modernisaatio vaikutuksesta kehittyi kirjaimellisesti tuhansia erilaisia protestanttisia liikkeitä ja Katolinen kirkko erkaantuvia haaroja. Näille Vapaat suunnat kuuluville liikkeille on usein tyypillistä Raamatun kirjaimellinen tulkitseminen ja elävän omakohtaisen uskon korostaminen ja todeksi eläminen.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa valistus, nykyaikaistuminen ja liberalismi johtivat maallistumiseen. Monet kristityt eivät osallistu perinteisiin uskonnollisiin juhlamenoihin ja velvollisuuksiin, käyden kirkossa ainoastaan muutamina juhlapyhinä, jos silloinkaan. Monilla maallistuneilla on kaksijakoinen suhtautuminen uskonnolliseen elämään. Toisaalta he pysyttelevät kirkon jäseninä, mutta toisaalta ei-uskonnollinen länsimainen ajatusmalli ja elämäntapa ajavat heitä usein pois kristinuskosta. Tätä maallistumisen aikaansaamaa kristillisyyttä kutsutaan usein Tapakristitty, jossa ihmiset kuuluvat edelleen kristillisiin yhteisöihin, mutta eivät ole vakaumuksellisia kristittyjä.
Vapaamielinen kristinusko levisi nopeasti 1900-luvun alussa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kehitys on kuitenkin kääntynyt, ja 2000-luvun alussa vapaamielisten kristinuskon kannattajien määrä on laskussa. Tämä johtuu osaksi vapaamielisten kristillisten kirkkojen väkimäärän vähenemisestä maallistumisen takia, ja osaksi kasvavien Evankelioiva herätyskristillisyys sekä karismaattisten suuntauksien noususta.
Kuva:Cristo Redentor - Rio de Janeiro, Brasil.jpg]]
Idän kirkkoihin valistuksella on ollut vähemmän vaikutuksia. Kommunismi maiden uskontokielteisessä ilmapiirissä Ortodoksinen kirkko ja Katolinen kirkko kuuluvat itäiset riitukset takertuivat vanhoihin perinteisiin muuttumatta juurikaan, vaikka jäsenmäärät laskivat. Nykyään itäisessä Euroopassa ja Venäjällä kiinnostus kristinuskoon ja uskontoihin yleensä on kommunismin romahduksen jälkeen ollut voimakkaassa kasvussa. Myös protestanttisuus on levinnyt näihin maihin. Etelä-Amerikassa ja Afrikassa käännytystyön suunta on jopa vaihtunut ja monet pienemmät mantereilla vaikuttavat kirkkokunnat lähettävät lähetystyöntekijöitä Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.
Open Doors -niminen järjestö listaa joka vuosi maat sen mukaan, miten huonosti kristittyjen uskonnonvapaus niissä toteutuu ja miten paljon niissä esiintyy Kristittyjen vainot. Siinä tutkitaan myös, onko kristittyjä vangittu, pidätetty tai tapettu uskonsa vuoksi. Vuoden 2008 luettelossa kolme kristittyjen uskonnonvapauden kannalta hankalinta maata olivat Pohjois-Korea, Saudi-Arabia ja Iran. Vainot ovat todellisia Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja monissa Aasian maissa paikallisia kristittyjä kohtaan.

Kristittyjen lukumäärä

Eniten kristittyjä suhteessa maan koko väestöön


# Tiedosto:Flag of the Vatican City.svg Vatikaanivaltio 100&nbsp;% (100&nbsp;% roomalaiskatolilaisia)
# 100&nbsp;%
# 100&nbsp;%
# ~ 100&nbsp;%
# 99&nbsp;%
# 99&nbsp;% (90&nbsp;% roomalaiskatolilaisia)
# 98,1&nbsp;% (95&nbsp;% roomalaiskatolilaisia)
# 98&nbsp;% (roomalaiskatolilaisia)
# 97,2&nbsp;%
# 97,1&nbsp;%
# 96,9&nbsp;% (roomalaiskatolilaisia)
# 96,4&nbsp;%
# 96&nbsp;%
# +95&nbsp;%
# +95&nbsp;%
# 95&nbsp;%(ortodokseja)
# 95&nbsp;% (roomalaiskatolilaisia)
# 95&nbsp;%
# 93,5&nbsp;% (roomalaiskatolilaisia)
# +90&nbsp;% (50–60&nbsp;% roomalaiskatolilaisia ja 40&nbsp;% protestantteja)

Suurin kristitty asukasluku (2007)


# 234&nbsp;889&nbsp;159
# 176&nbsp;356&nbsp;100
# 105&nbsp;265&nbsp;846
# 102&nbsp;600&nbsp;000
# 91&nbsp;121&nbsp;400
# 72&nbsp;068&nbsp;098
# Tiedosto:Flag of the Democratic Republic of the Congo.svg Kongon demokraattinen tasavalta 59&nbsp;176&nbsp;360
# 51&nbsp;852&nbsp;284
# 47&nbsp;131&nbsp;322
# 42&nbsp;572&nbsp;167
# 41&nbsp;938&nbsp;720
# 20&nbsp;532&nbsp;677–56&nbsp;957&nbsp;500
# 36&nbsp;697&nbsp;000
# 29&nbsp;456&nbsp;840–43&nbsp;515&nbsp;786 (36&nbsp;486&nbsp;313)
# 37&nbsp;883&nbsp;811
# 36&nbsp;977&nbsp;511
# 35&nbsp;066&nbsp;269
# 28&nbsp;792&nbsp;702
# 19&nbsp;089&nbsp;090–32&nbsp;496&nbsp;275
# 21&nbsp;000&nbsp;000–30&nbsp;000&nbsp;000

Uskon sisältö


Kristillisen uskon sisältö on kuvattuna Vanha testamentti ja uusi testamentti kirjoituksissa sekä varhaisten kristittyjen kirjoituksissa ja kirkolliskokousten päätöksissä. Kristillisten kirkkokuntien välillä on erilaisia käsityksiä siitä, missä määrin varhaisten kristittyjen kirjoitukset ja kirkolliskokousten opinmuotoilut ovat sitovia. Raamattu jonkinlaisen ohjaavan luonteen tunnustavat kaikki kristilliset kirkkokunnat. protestantismi kirkkokuntia on ohjannut reformaatiosta lähtöisin oleva perinne ''sola scriptura'', jonka mukaan Raamattu on ainut opin lähde.
Kristinusko syntyi Juutalaisuus sisällä. Jeesus ja hänen läheiset oppilaansa olivat kaikki juutalaisia. Kristinuskon pääsuuntausten mukaan kristinusko on juutalaisen uskonnon täyttymys tai jatkumo. Kristinusko ymmärtää itsensä juutalaisen messiasodotuksen täyttymyksenä: Jeesus Nasaretilainen on kristittyjen mukaan juutalaisten odottama pelastaja, Jumalan lähettämä (öljyllä) voideltu kuningas (hepr. ''mašiah'', kr. ''kristos''). Jeesus Nasaretilaista kutsutaankin kristinuskossa Herraksi, joka on Vanhassa testamentissa sekä voidellun kuninkaan että Jumalan arvonimi. Varhaisin kristillinen uskontunnustus oli, että Jeesus Nasaretilainen tunnustettiin Herraksi.
Kuva:Noel-coypel-the-resurrection-of-christ-1700.jpg kuvaava taulu.]]
Kristinuskon mukaan Jeesus Nasaretilaisen kuolema ja ylösnousemus on pelastuksen lähtökohta, joka tarjoaa pelastuksen kaikille ihmisille ja kansoille, ei vain juutalaisille. (Tämäkin tosin oli kristinuskon alkuvaiheissa kiisteltyä.) Matteuksen evankeliumin loppu on tallentanut varhaiskristillisen käsityksen siitä, että kristityt kokivat tehtäväkseen julistaa pelastusta kaikille kansoille. Juutalaisten asemasta on kristinuskon sisällä erilaisia näkemyksiä. Niin sanotun korvausteologian kannattajat eivät näe juutalaisia enää Jumalan valittuna kansana, koska he hylkäävät Jeesuksen roolin messiaana ja Jumalan Poikana. Toisissa näkemyksissä esimerkiksi korostetaan juutalaisten asemaa Jumalan kansana ja sen oikeutta Palestiinaan.
Keskeisiä kristinuskon tapahtumia ovat Jeesuksen syntymä (inkarnaatio, ”Sanan tuleminen lihaksi”, ks. ), kärsimys, ristiinnaulitseminen, kuolema ja Jeesuksen ylösnousemus, jonka tavoitteena oli ihmiskunnan pelastaminen synniltä ja kuolemalta. Osa kristinuskon suuntauksista näkee, että pelastus koskee vain "valittuja", ei siis koko ihmiskuntaa. Keskeinen on myös usko Pyhään Kolminaisuuteen eli kolmiyhteiseen Jumalaan Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kristinuskon mukaan kristinuskon Jumala lähetti Poikansa (tai Pojan, joka on saman Jumalan toinen persoona) maan päälle pelastamaan ihmiset. Eräs keskeisistä kristinuskon käsitteistä on Jumalan armo, jonka vuoksi Poika tuli ihmiseksi hankkien pelastuksen.
Keskeinen usko kristinuskossa on se, että Jeesuksen Kristuksen ristillä tapahtuneen uhrikuoleman ja Jeesuksen ylösnousemus perusteella ihminen puhdistetaan synneistään ja hän täten pelastuu kadotukselta. Keino tämän Sovitus (teologia) omalle kohdalle tulemiseksi on yleensä nähty sakramentti ja/tai uskossa. Protestanttisen (luterilaisen) korostuksen mukaan ihminen saa pelastuksen ”yksin armosta”, ilman ihmisen omia ansioita (monergia). Joissakin kristinuskon haaroissa taas korostetaan enemmän tai vähemmän ihmisen omien tekojen tai moraalin vaikutusta pelastukseen Jeesuksen ristinkuoleman ohella (synergia).
Kristinuskon perinteisen käsityksen mukaan ylösnoussut Kristus ilmestyi oppilailleen 40 päivän ajan, kunnes hän nousi taivaaseen. Viimeisenä päivänä hän palaa takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet.
Kristinuskon keskeiset pyhät toimitukset ovat kaste ja ehtoollinen. Ehtoollisen merkityksestä kristittyjen kesken on suurtakin erimielisyyttä. Useissa vanhoissa kirkkokunnissa (mm. katolinen, ortodoksinen, luterilainen ja anglikaaninen kirkko) ehtoollisen katsotaan antavan yhteyden Kristuksen todelliseen ruumiiseen ja vereen ja siten yhteyden Jumalaan. Sen sijaan reformoidun kirkon käsityksen mukaan ehtoollinen on lähinnä muistoateria, jota vietetään Kristuksen käskyn johdosta. Reformoitua tulkintaa edustavat myös monet Vapaakirkot.
Monissa kirkoissa katsotaan sakramentteja olevan seitsemän: kaste, ehtoollinen, konfirmaatio tai mirhavoitelu, rippi eli katumuksen sakramentti, avioliittoon vihkiminen, pappi ja sairaiden voitelu. Protestanttisissa kirkkokunnissa on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, ja muista viidestä toimituksesta käytetään nimitystä ''pyhä toimitus'' tai pelkästään ''kirkollinen toimitus''. Kaikissa protestanttisissa vapaakirkoissa näitä toimituksia ei välttämättä tunnusteta tai käytetä. Joissakin kirkkokunnissa on myös muita pyhiä toimituksia, joita joskus nimitetään "sakramentaaleiksi" on esimerkiksi hautaan siunaaminen, munkki vihkiminen, kirkon vihkiminen ja veden pyhitys. Niiden katsotaan välittävän Jumalan armoa.
Erittäin monissa kristillisissä kirkkokunnissa on käsitys jonkinlaisesta pappis- tai saarnavirasta, jonka tehtävänä on hoitaa pyhiä toimituksia sekä julistaa pelastuksen sanomaa niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.

Dogmit


Kristinuskossa on käytännössä kaksi yhteistä dogmia: dogmi triniteettioppi Jumala (kristinusko) ja dogmi inkarnaatio Kristuksesta eli siitä miten Kristus on tosi Jumala, joka syntyi ihmiseksi sovittaakseen ihmiskunnan synnit. Usein kaikkia oppeja kutsutaan virheellisesti dogmeiksi. Kirkkokunnan kaikkien dogmien kokonaisuutta kutsutaan ''dogmaksi''.
Kristillisen teologia on pyrkinyt käsitteellisesti ilmaisemaan kristinuskon keskeisiä käsityksiä. Sen juuret ovat yhtäältä juutalaisuudessa ja apostoli Paavalin kirjeissä ja toisaalta antiikin opeissa, erityisesti platonismin eri muodoissa. Kristillinen oppi ja Uuden testamentin ajattelu pohjautuu osittain juutalaisten pyhiin kirjoituksiin, joista useimmat on koottu Vanha testamentti.
Kristinuskon keskeisimmät dogmit muotoiltiin vuosien 325 ja 787 välisenä aikana pidetyissä seitsemässä Ekumeeniset kirkolliskokoukset, jotka järjestettiin ennen idän ortodoksisen ja lännen katolisen kirkon eroa vuonna 1054. Näiden kokousten pohjalta muotoiltiin Nikaian uskontunnustus, jonka suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy. Yhtenäisimmät ja yleisesti hyväksytyimmät opinkohdat, joiden säilyvyys on ollut kenties pisin ja jotka katolinen kirkko sekä ortodoksiset ja protestanttiset kirkkokunnat yleensä (eivät aina) hyväksyvät ovat seuraavat:
Jumala on kolminaisuus, toisin sanoen Jumalalla on yksi olemus, mutta kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Jeesus on samanaikaisesti täysin jumalallinen ja täysin inhimillinen.
Maria, Jeesuksen äiti, kantoi kohdussaan ja synnytti Jumalan Pojan. Jeesus sikisi Jumalan Hengestä, mutta toisaalta hän oli myös olemassa jo ennen syntymäänsä, "ennen kaikkia aikoja", ja mukana jo maailman luomisessa. Ihmiseksi tullessaan hän kuitenkin saavutti ihmisluonnon ja tahdon.
Jeesus on juutalaisten odottama, Vanhassa Testamentissa ennustettu messias ja Daavidin valtaistuimen perillinen. Hän hallitsee Jumalan oikealla puolella kaikella auktoriteetilla ja vallalla. Hän on ihmiskunnan toivo, neuvonantaja ja tuomari. Ennen hänen paluutaan kirkolla on auktoriteetti ja velvollisuus saarnata ilosanomaa ja tehdä opetuslapsia.
Jeesus oli kaikista synneistä vapaa. Hänen kuolemansa ja Jeesuksen ylösnousemus kautta uskovaiset saavat syntinsä anteeksi ja tekevät sovinnon Jumalan kanssa.
Kristityt kastetaan seurakunnan (sekä konkreettinen organisaatio että ''Kristuksen ruumis'', kaikki maailman kristityt) jäseniksi. Pyhä Henki tulee heille Jeesuksen lähettämänä opettamaan Raamatun tuntemisessa, tuomaan toivoa ja johdattamaan todelliseen tietämykseen Jumalasta ja hänen tahdostaan ja auttamaan heitä kasvamaan pyhyydessä. Uskon kautta heidät tullaan herättämään henkiin ja he elävät ikuisen elämän Kristuksen kanssa.
Jeesus palaa Tuomiopäivänä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Läntiset kristityt sanovat, että Raamattu on Jumalan sana. Monet idän kristityt pitävät tätä ilmaisua liian lähellä ilmaisua ”Jumalan Sanasta”, joka on epiteetti Jeesuksesta Kristuksesta. He eivät kuitenkaan kyseenalaista Raamatun auktoriteettia. Kristittyjen keskuudessa on eriäviä mielipiteitä Raamatun tarkkuudesta ja siitä kuinka sitä tulisi tulkita. Protestantismissa korostetaan yksilön vastuuta kun taas katolinen kirkko ja Ortodoksinen kirkko korostetaan kirkon yhteisöllistä luonnetta.
Historiallisesti monilla kristillisillä järjestöillä ja kristillisperäinen liikkeillä on ollut poikkeavia käsityksiä siitä, mitkä ovat kristinuskon dogmaattiset peruspilarit. Vanhoista lahkoista kuten gnostilaisuus, kataarilaisuus ja muut keskiajalla kerettiläisyys katsotut suuntaukset ulottuu pitkä hajaannus aina nykypäivän Jehovan todistajiin, rastafareihin ja mormoneihin, joiden ei katsota kuuluvan kristinuskon piiriin.
Yleisesti ihmiset, joilla on perinteinen käsitys uskon oppirakennelmasta, pitävät yllä olevissa kappaleissa kuvattuja opillisesti eroavia suuntauksia erillisinä kristinuskosta.
Eri kristillisten kirkkokuntien laajalti hyväksymät apostolinen uskontunnustus sekä vuonna 1974 muodostettu Lausannen julistus ovat kristinuskoon tunnustusten perustyyppejä.

Tunnukset


Kuva:Christianity symbols.svg

Risti


Teloitusvälinettä kuvaava risti on kristinuskon tunnetuin tunnuskuva. Kristinoppi nojaa siihen, että Kristus antoi naulita itsensä vapaaehtoisesti ristille. Vertauskuvallisia selityksiä ristille on esimerkiksi se, että tyhjä risti kuvaa toivoa: ''Kristus on noussut kuolleista ja istuu Jumalan oikealla puolella.''

Kala


Kala on vanhimpia kristillisiä tunnuksia. Kalaa merkitsevä kreikankielinen sana koostuu kirjaimista (''ik<sup>h</sup>t<sup>h</sup>ys''), jotka ovat samat kuin alkukirjaimet sanoissa ''Iesous Khristos Theou Yios Soter'' eli Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja. Tunnusta on sanottu käytetyn kristityksi tunnustautumiseen alkukirkon aikana: henkilö piirsi maahan kepillä yhden kaarevan viivan ja toinen piirsi siihen toisen, niin että muodostui kyseessä oleva kalakuvio.

Kristillisiä kirkkokuntia ja yhteisöjä


Adventismi
Anglikaanikirkko
Baptismi
Helluntaiherätys
Katolinen kirkko (Katolinen kirkko Suomessa)
Luterilaisuus (Suomen evankelis-luterilainen kirkko)
Metodismi
Ortodoksinen kirkko (Suomen ortodoksinen kirkko)
Reformoitu kirkko
Vapaakirkko (Suomen Vapaakirkko)
Rekisteröitymättömät uskonnolliset yhdyskunnat (mm. karismaattisuus)

Katso myös


Kuva:Portal.svg Teemasivu:Uskonnot
Gospel-musiikki
Jumala (kristinusko)
Kristillinen filosofia
Kristillinen lähetystyö
Kristillinen mystiikka
Kristillinen teologia
Kristinuskon aikajana
Luettelo kristinuskon suuntauksista
Luettelo kristillisistä yhteisöistä Suomessa

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=5 Kristinusko
http://www.bbc.co.uk/religion/religions/christianity/ Christianity - BBC
Luokka:Kristinusko
ace:Kristen
af:Christendom
als:Christentum
am:ክርስትና
ang:Crīstendōm
ar:مسيحية
an:Cristianismo
arc:ܡܫܝܚܝܘܬܐ
roa-rup:Crishinizmo
frp:Cristianismo
as:খ্ৰীষ্টান ধৰ্ম
ast:Cristianismu
gn:Hesu rape
az:Xristianlıq
bjn:Kerestén
id:Kekristenan
ms:Kristian
bn:খ্রিস্ট ধর্ম
zh-min-nan:Ki-tok-kàu
jv:Kristen
ba:Христианлыҡ
be:Хрысціянства
be-x-old:Хрысьціянства
bcl:Kristianismo
bar:Kristndum
bo:ཡེ་ཤུའི་ཆོས་ལུགས།
bs:Hrišćanstvo
br:Kristeniezh
bg:Християнство
ca:Cristianisme
ceb:Kristiyanismo
cv:Христианлăх
cs:Křesťanství
cbk-zam:Cristianismo
co:Cristianisimu
cy:Cristnogaeth
da:Kristendom
de:Christentum
dv:މަސީހީދީން
dsb:Kśesćijaństwo
et:Kristlus
el:Χριστιανισμός
en:Christianity
es:Cristianismo
eo:Kristanismo
ext:Cristianismu
eu:Kristautasun
fa:مسیحیت
hif:Isai Dharam
fo:Kristindómur
fr:Christianisme
fy:Kristendom
fur:Cristianesim
ga:An Chríostaíocht
gag:Hristianlık
gd:Crìosdaidheachd
gl:Cristianismo
gan:基督教
hak:Kî-tuk-kau
ko:기독교
ha:Kiristancìì
hy:Քրիստոնեություն
hi:ईसाई धर्म
hsb:Křesćanstwo
hr:Kršćanstvo
io:Kristanismo
ig:Efefe Kraịst
ilo:Kristianidad
ia:Christianismo
ie:Cristianisme
ik:Krgatsonik
os:Чырыстон дин
is:Kristni
it:Cristianesimo
he:נצרות
kn:ಕ್ರೈಸ್ತ ಧರ್ಮ
ka:ქრისტიანობა
kk:Мәсіхшілік
kw:Kristoneth
rw:Ubukirisitu
ky:Машаякчылык
sw:Ukristo
kg:Kiyesu
ht:Krisyanis
ku:Xiristiyanî
lad:Kristianismo
lbe:Ххачпарас дин
lez:Хашпара дин
la:Religio Christiana
lv:Kristietība
lb:Chrëschtentum
lt:Krikščionybė
lij:Crestianeximo
li:Christendóm
ln:Boklísto
jbo:xi'ojda
lmo:Cristianesim
hu:Kereszténység
mk:Христијанство
mg:Kristianisma
ml:ക്രിസ്തുമതം
krc:Христианлыкъ
mt:Kristjaneżmu
mi:Whakapono Karaitiana
mr:ख्रिश्चन धर्म
xmf:ქირსიანობა
arz:مسيحيه
mzn:مسیحی دین
cdo:Gĭ-dók-gáu
mwl:Cristandade
mn:Христийн шашин
my:ခရစ်ယာန်ဘာသာ
nl:Christendom
nds-nl:Christendom
ja:キリスト教
nap:Cristianesimo
pih:Kreschenitii
no:Kristendom
nn:Kristendommen
nrm:Chrêtchienneté
nov:Kristianisme
oc:Cristianisme
mhr:Христианлык
uz:Masihiylik
pa:ਇਸਾਈ ਧਰਮ
pnb:عیسائیت
pap:Kristianismo
ps:عيسويت
pms:Cristianésim
nds:Christendom
pl:Chrześcijaństwo
pt:Cristianismo
crh:Hristianlıq
ro:Creștinism
rm:Cristianissem
qu:Kristiyanu iñiy
ru:Христианство
rue:Хрістіанство
sah:Христианство
se:Kristtalašvuohta
sa:क्रैस्तमतम्
sc:Cristianèsimu
sco:Christianity
stq:Kristendum
nso:Sekriste
sq:Krishterimi
scn:Cristianèsimu
si:ක්‍රිස්තියානි ආගම
simple:Christianity
sk:Kresťanstvo
sl:Krščanstvo
cu:Хрїстїаньство
szl:Krześćijaństwo
so:Masiixiyad
ckb:ئایینی مەسیحییەت
sr:Хришћанство
sh:Hrišćanstvo
sv:Kristendom
tl:Kristiyanismo
ta:கிறித்தவம்
kab:Tamasiḥit
tt:Xristianlıq
te:క్రైస్తవ మతము
th:ศาสนาคริสต์
vi:Kitô giáo
tg:Дини христианӣ
tpi:Lotu Kristen
tr:Hıristiyanlık
tw:Kinilisyano
uk:Християнство
ur:عیسائیت
ug:مەسىھچىلىك
za:Geidoekgauq
vec:Cristianèximo
vep:Hristanuskond
fiu-vro:Ristiusk
wa:Crustinnisse
zh-classical:基督教
vls:Christndom
war:Kristyanismo
yi:קריסטנטום
yo:Ẹ̀sìn Krístì
zh-yue:基督教
diq:Xıristiyaniye
zea:Christendom
bat-smg:Krėkštiuonībė
zh:基督教

Kuopio

)_scale:100000}} | vuosi = 1775 | maakunta = Pohjois-Savon maakunta | seutukunta = Kuopion seutukunta | ulkomaalaisia = 1,3 | pitäjä = – | kuntaliitokset = Kuopion maalaiskunta <small>(1969)</small><br />Riistavesi <small>(1973)</small><br />Vehmersalmi <small>(2005)</small><br />Karttula <small>(2011)</small><br />Nilsiä<small>(2013)</small> | johtaja = Petteri Paronen | valtuusto-koko = 59 | valtuusto-puolueet = &nbsp; 2009–2012<br /> &nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br /> &nbsp;• Suomen Keskusta<br /> &nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue<br /> &nbsp;• Vihreä Liitto<br /> &nbsp;• Vasemmistoliitto<br /> &nbsp;• Perussuomalaiset<br /> &nbsp;• Kristillisdemokraatit | valtuusto-paikat = <br />15<br />13<br / >12<br />9<br />5<br />3<br />2 | www-osoite = http://www.kuopio.fi/ | www-nimi = www.kuopio.fi | genetiivi = Kaupungin | huomautus =
}}
Kuopio on Suomi Luettelo Suomen kunnista ja Pohjois-Savon maakunta maakuntakeskus, joka sijaitsee Kallavesi rannalla Pohjois-Savon maakunta. Kaupungin väkiluku on }} }} ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Pinta-alasta metsää on puolet, ja suurin osa vesialueesta on Kuopion keskusta-aluetta ympäröivää Kallavesi. Nykyisiin kuntarajoihin nähden Kallavettä on kuitenkin pidetty Kuopion sisäjärvenä. Kuopio on saaristolain mukainen saaristokunta.
Kuopion maantiede, ympäristö ja ilmasto kaupunki on varsin omaleimainen. Vesistön reunustaman keskustan pinnanmuodot ovat siinä määrin vaihtelevia, että tasainen tontti on haluttu harvinaisuus. Asutus on levinnyt keskustan ulkopuolelle joukkoliikenteelle edullisen tiiviin ja harvan sormimallin mukaisesti, ja uudet kaupunginosat on rakennettu kuntavetoisesti kerralla – esimerkiksi nyt rakenteilla oleva Saaristokaupunki oli edeltävät 25 vuotta rakennuskiellossa. Tällä Kuopion kaavoitusperinteellä on pitkä historia.
Edellä mainituista seikoista johtuen Kuopion Taajama asukastiheys oli aina 1990-luvun puoliväliin saakka Suomen suurin. Petonen perustamisen ja lisääntyneen omakotirakentamisen myötä taajamien asukastiheys laski kuitenkin Helsinkiä pienemmäksi 1&nbsp;700 as./km<sup>2</sup>:iin. Myös autoistumisaste on Helsingin jälkeen matalin (425 autoa per 1&nbsp;000 asukasta, maan ka. 551/1&nbsp;000). Arvokas Kuopion Lehtometsä sijaitsee pääosin Kuopion, Nilsiän ja Siilinjärven alueella.
Rantaviivaa Kuopiolla on 2&nbsp;490 kilometriä ja saaria noin 1&nbsp;250 . Suomen kunnista Kuopiossa on kahdeksanneksi eniten Mökki. Vuoden 2009 alussa luvuksi on ilmoitettu 5 200 kpl. Karttulan liityttyä Kuopioon vuoden 2011 alussa mökkien määrä kasvoi yli tuhannella. Vastaavasti väestötiheys laski.
Kuopio on entisen Itä-Suomen läänin suurin kaupunki ja Itä-Suomen valtakunnanosan keskus. Sen naapurikunnat ovat Juankoski, Leppävirta, Maaninka, Nilsiä, Siilinjärvi, Suonenjoki, Tervo ja Tuusniemi. Kuopio oli Kuopion läänin pääkaupunki vuoteen 1997 asti, jolloin Kuopion lääni sekä Pohjois-Karjalan lääni ja Mikkelin lääni läänit yhdistettiin Itä-Suomen lääniksi, jonka pääkaupungiksi tuli Mikkeli.

Nimestä


''Historiankirjat tuntevat useita erilaisia alkuperiä Kuopio-nimelle.''
1500-luvulla Tavinsalmi vaikuttanut Kauhanen vaihtoi nimensä muotoon Skopa, josta muotoutui kansan suussa Coopia ja edelleen Cuopio.
Kuopion on selitetty tulevan myös verbistä kuopia.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus erikoistutkija Sirkka Paikkalan mukaan Kuopionniemen uskotaan periytyvän vanhan Jääsken pitäjän Kuopiolan kylän Kuopioisilta, jotka pitivät alueella eräsijojaan. Kuopioisten juuret taas juontanevat karjalaiseen Prokopij -miehennimeen. Myös nimistöntutkimuksen auktoriteetti Viljo Nissilä on ollut samalla kannalla.

Maantiede, ympäristö ja ilmasto


Kuopio on satamakaupunki, jota ympäröi sisämaan suurimpiin kuuluva saaristo. Erikoispiirteenä ovat lisäksi suuret korkeuserot, Puijo ja Puijon torni näkyvät koko kaupunkiin. Kuopion tori on kaupungin kiistaton keskipiste ja keskusta noudattaa tiheästi rakennettua ruutukaavaa useine puistoineen ja kapeine rännikatuineen. Matkustajasataman alue on uusiutunut voimakkaasti 2000-luvulla, varsinainen kaupungin laajeneminen tapahtuu etelään, Saaristokaupunki alueelle.

Historiasta nykypäivään


Ensimmäiset ihmiset saapuivat Kuopion seudulle noin 8000-vuosituhat eaa.

Ennen kaupunkia


1550-luvun alussa muun muassa Mikael Agricolan vaikuttamana Väinölänniemi perustettiin kirkko ja kirkkopitäjä, joista eräät katsovat Kuopion saaneen alkunsa. Kirkko olisi voitu perustaa myös pohjoisemmaksi Tavinsalmen kuninkaankartanon läheisyyteen, nykyiseen Maaninkaan, jolloin Kuopiota ei olisi ehkä koskaan perustettu.

Kaupungin muodostaminen


Kuva:Kuopio City Hall.JPG–1886 aikana rakennetun Kuopion kaupungintalo hinnalla olisi katettu silloinen koko kaupungin budjetti yli kahdeksi vuodeksi.]]
Kenraalikuvernööri Pietari Brahe antoi Kuopion pitäjän kirkonkylälle kaupunginoikeudet vuonna 1653, mutta jo 1670-luvulla kaupunki kuihtui tavalliseksi kirkonkyläksi. Nykyinen Kuopion kaupunki on perustettu vuonna 1775. Perustamispäivänä pidetään 17. marraskuuta 1775, jolloin kuningas Kustaa III antoi määräyksen kaupungin perustamisesta Savo-Karjalan läänin pääkaupungiksi.

Uudet liikenneyhteydet


1800-luvulla kaupungin kehitykseen vaikutti paremmat liikenneyhteydet: Varkaus (kaupunki) Taipaleen kanavan valmistuminen 1840, Saimaan kanavan avautuminen 1856 (samana vuonna valmistui Puijon ensimmäinen torni) ja Savon rata valmistuminen 1889. Lisäksi vuonna 1858 Kuopion sai oikeuden suoraan ulkomaankauppaan. Kaupunkiin alkoi syntyä puutavarakaupan ympärille teollisuutta: sahoja, Herman Saastamoinen ja tulitikkutehdas. Myös ympäröivän maakunnan maataloustuotteet synnyttivät teollisuutta, esimerkiksi voi oli merkittävä vientituote.

Koulutus ja kulttuuri


Kuopion koululaitoksen historia on pitkä, ensimmäinen Kuopion Lyseon lukio perustettiin Kuopioon vuonna 1788 (tosin Viipurin vuonna 1534 perustettu triviaalikoulu oli muuttanut jo vuonna 1777 Kuopioon) ja kimnaasi eli Kuopion Lyseo 1844. 1800-luvun lopulla perustettiin myös teollisuuskoulu (1886), kauppakoulu (1887) ja sairaanhoitajakoulu (1896). 1897 rikkoontui myös 10 000 asukkaan rajapyykki.
Koulutuksen kehittäjinä ja koulujen perustajina toimivat noihin aikoihin pääasiassa kaupungin kulttuuriväki (muun muassa J. V. Snellman), toimittajat (muun muassa Juhani Aho, Kalle Aho ja Pekka Aho) ja varakkaimmat liikemiehet (esim. Gustaf Ranin ja Herman Saastamoinen). Feminismi (johon kuuluivat muun muassa Minna Canth ja Elisabeth Stenius-Aarneenkallio) tasa-arvotyö eteni vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystyön mahdollistamisesta naisille kohti naisten kouluttamista Kuopion Muotoiluakatemia- ja Kuopion kaupungin työväen tyttökouluissa ja myöhemmin Kuopion yhteiskoulu – fennomaanien vaikutuksesta jo hyvissä ajoin suomen kielellä. Koulut elivät 1800-luvun puolella ja 1900-luvun alussa paljolti keräysten ja mesenaattien voimin.

Kunnallistekniikka ja palvelut kehittyvät


Kuva:Hannes Kolehmainen.jpg
Kaupunki sai vesijohdon vuonna 1913 ja hallintokonttori valmistui 1915. Ensimmäinen päätös rakentamisesta oli tehty jo vuonna 1878. Valmistunut vesijohto korvasi talousveden nostamisen käsivoimin Kallavedestä, lammista ja lukuisista yksittäisistä kaivoista. Suodatusmenetelmät eivät olleet kuitenkaan riittävät (hiekkasuodatus), joten muun muassa Lavantauti päästiin eroon vasta 1939 Itkonniemelle rakennetun, kemialliseen vedenpuhdistukseen perustuvan laitoksen myötä.
1920-luvulla Kuopio kasvoi ripeästi ja 20 000 asukkaan raja rikottiin. Kaupunkikuva muuttui korkeiden kivitalojen rakentamisen myötä. Haapaniemi (Kuopio), Itkonniemi ja Linnanpelto kaupunginosat kaavoitettiin. Autoliikenne alkoi tuolloin rajoitetusti Kuopiossa. Liikenne oli kuitenkin vielä paljon höyrylaivojen ja Savon radan varassa. Kuopiosta liikennöineitä perinteisiä sisävesihöyrylaivoja ovat muun muassa S/S Heinävesi, S/S Karjalankoski (ent. S/S Apollo), S/S Koski (nyk. M/S Koski) ja S/S Lokki.
Vuonna 1929 ensimmäiseksi kaupunginjohtajaksi valittiin Kaarlo Sallinen. Urheilupaikkoja perustettiin myös innolla Kuopioon, tuolta ajalta ovat peräisin Väinölänniemi urheilukentät, joita muiden muassa juoksija Hannes Kolehmainen käytti ahkerasti. Vuosikymmenen lopulla kurjuuden keskelle valmistuivat Kallansillat ja Niirala (Kuopio) koulu.

Sotien jälkeinen kasvu


Toinen maailmansota jälkeen kaupungin väkiluku kasvoi huomattavasti, syynä muun muassa Karjalan evakkojen asuttaminen ja suuri syntyvyys. Väestön räjähdysmäinen kasvu pakotti laajentamaan kouluja. 1940-luvun lopussa alettiin myös tukea koulumatkoja ja tarjota ilmaista kouluruokaa (varattomat olivat saaneet sitä Kuopiossa jo vuodesta 1902). 1960-luvulla aloitettiin ensimmäinen varsinaisen lähiön, Puijonlaakson, rakentaminen. Sittemmin uudet alueet kasvoivat kukin vuorollaan: 1960-luvulla Puijonlaakso ja Tiihotar (osana Saarijärveä); 1970-luvulla Saarijärvi, Kelloniemi ja Levänen; 1980-luvulla Jynkkä ja Neulamäki. Kuopion pinta-ala kasvoi huomattavasti vuosi 1969, kun Kuopion maalaiskunta liitettiin kaupunkiin ja vuonna 1973 kun Riistavesi liitettiin kaupunkiin.

Korkeakoulu


Vuonna 1966 annettiin laki korkeakoulun perustamisesta Kuopioon ja sen toiminta aloitettiin vuonna 1972. Uusi Kuopion yliopisto toi mukanaan paljon nuoria ihmisiä ja uusia mahdollisuuksia kaupungin kehitykseen. Korkeakoulusta tuli Kuopion yliopisto vuonna 1984.

Viime vuosikymmenet


Kuva:Kuopio-200-years-1982.jpg
Suuren Petonen alueen rakentaminen alkoi 1986. Vuonna 2003 siellä asui jo 14&nbsp;000 ihmistä, mikä ei tule enää merkittävästi kasvamaan. Sen sijaan Petosen ja ydinkeskustan väliselle niemialueelle on aloitettu uuden kaupunginosan rakentaminen.
Uusi kaupunginosa, Saaristokaupunki on Suomen suurin rakenteilla oleva asuinalue. Rakentaminen alkoi vuonna 2003 ja se jatkuu vuoteen 2015 saakka. Valmistuttuaan kaupunginosassa tulee asumaan 14&nbsp;000 asukasta. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 1,6 miljardia euroa, josta kaupungin osuus on 160 miljoonaa euroa.
Saaristokaupunki-hankkeessa on hyödynnetty monia uusia toimintamalleja. Siihen haettiin ideoita muun muassa osallistumalla Europan 8 -arkkitehtuurikilpailuun. Alueen rakentamista ohjaa puolestaan Taiteen kaava, joka on taiteen ja kulttuurin yleissuunnitelma, jonka pohjalta Saaristokaupunkia rakennetaan hyväksi asumisen kulttuuriympäristöksi. Taiteen kaava liittyy aikaisemmin tehtyyn päätökseen, jonka mukaan Kuopion kaupungin omissa rakennushankkeissa tulee olla taidetta 0,5–1,5&nbsp;% rakennuskustannuksista. Saaristokaupungissa järjestettiin asuntomessut 2010. Kuopiossa oli asuntomessut myös vuonna 1980.
Rajuimman muodonmuutoksen on kokenut Kuopion ruutukeskustan alue, joka oli vielä muutama vuosikymmen sitten pääasiassa puutalokaupunkia. Muutama vanha rakennus on säilytetty, muun muassa korttelimuseo. Keskustan entisestäänkin korkea asukastiheys kasvaa etenkin sataman alueella kerrostalorakentamisen myötä.
Vaikka Kuopio kasvaa etelässä, eräät kaupungin pohjoispuolella lähellä Kuopion lentoasemaa sijaitsevat Siilinjärven osat ovat jopa lähempänä Kuopion keskustaa. Kyseisillä omakotitalovaltaisilla alueilla asuu erityisesti lapsiperheitä. Pendelöinti Siilinjärveltä on voimakasta – noin 3&nbsp;600 käy töissä Kuopiossa. Siilinjärvi on puolestaan kuopiolaisten suosituin pendelöintikohde. Kokonaisuudessaan pendelöintimäärät olivat vuonna 2004 noin 8&nbsp;600 henkilöä Kuopioon päin ja noin 5&nbsp;000 henkilöä Kuopiosta muihin
kuntiin päin.

Väestö


Kuopio on Suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki. Naisten osuus väestöstä on 52,5&nbsp;%, ja ulkomaan kansalaisia on 1,3&nbsp;%.
Kuopiossa asui 1900-luvun alussa vain noin 10&nbsp;000 asukasta. Väestönkehitys nopeutui sotien jälkeen, 1920-luvulla asukasmäärä ylitti 20&nbsp;000. Vakaan kehityksen johdosta asukasmäärä kaksinkertaistui välillä 1960–1990, jonka päätteeksi asukkaita oli noin 80&nbsp;000. Väestö on kasvanut tuosta edelleen sekä kuntaliitosten että luonnollisen lisäyksen kautta. Vuosina 2004–2006 kaupunki oli muuttotappiollinen, mutta luonnollinen väestönlisäys riitti pitämään asukasmäärän kasvussa. Vuonna 2007 muuton suunta kääntyi ja voittoa tuli 30 henkeä. Luonnollinen väestönlisäys mukaan lukien kasvu oli yhteensä 340 henkeä. 2010-luvulla kaupungin väestönkasvu on selvästi nopeutunut.
Ajanjaksolla 1995–2005 Kuopio oli Pohjois-Savon maakunta ainoa asukasmääräänsä kasvattanut kunta. Tarkastelujaksolla maakunnan asukkaiden kokonaismäärä väheni noin 7&nbsp;500:lla. Kehitys on jatkunut samansuuntaisena. Vuonna 2007 Kuopion seutu oli Pohjois-Savon ainoa väestömääräänsä kasvattanut kaupunkiseutu. Se on kasvanut useimpina vuosina kuitenkin hitaammin kuin muu Pohjois-Savo tyhjenee, poikkeuksena tästä vuosi 2011.
Kaupungin uusimmassa strategiassa Kuopion tavoitteena on kasvaa 150&nbsp;000 asukkaan kaupungiksi.

Kuntaliitokset


Pääosa Kuopion maalaiskuntaa (noin 7&nbsp;600 asukasta) liitettiin kaupunkiin 1969 ja Riistavesi kunta (noin 2&nbsp;200 asukasta) 1973. Vehmersalmi kunta (noin 2&nbsp;000 asukasta) liittyi Kuopion kaupunkiin 1. tammikuuta 2005 ja viimeisimpänä Karttula (noin 3&nbsp;500 asukasta) vuoden 2011 alussa.
Nilsiä liittyy Kuopioon vuoden 2013 alusta, jolloin kaupungin asukasluku nousee selvästi yli 100&nbsp;000:n.
Kuntaliitos Siilinjärvi kanssa on ollut ikuisuuskysymys, jota on pyritty jälleen viime aikoina edistämään Kuopion suunnasta. Siilinjärvi ei ole kuitenkaan ollut halukas etenemään asiassa. Kuntien välillä on voimakasta työssäkäyntiliikennettä puolin ja toisin, ja useita palveluita tarjotaan yhteistyössä. Myös Kuopion lentoasema sijaitsee Siilinjärvellä.
Tuusniemi on hakeutumassa Paras-hankkeen ja tulevaisuudennäkymien johdosta Kuopion seutukuntaan, ja voimakkaampaan yhteistyöhön Kuopion kaupungin kanssa, hakien muun muassa palvelutoiminnan keskittämistä suurempiin kokonaisuuksiin ja oman asukasmäärän nousua kasvukeskuksen imussa. Ensimmäisenä konkreettisena toimenpiteenä Tuusniemi erosi joulukuussa 2007 Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymästä. Kuopion kaupunki on tuottanut 1. tammikuuta 2009 alkaen Tuusniemen kunnan Perusterveydenhuolto palvelut. Juankoski puolestaan ehdotti kaikille naapurikunnilleen kuntaliitosselvitysten aloittamista vuonna 2008, johon on sittemmin ryhdytty.

Asuminen ja alueet


kuva:Pirtintorni side Kuopio Finland.jpg
1.1.2007 Kuopion asuntokanta koostui 50&nbsp;129 asunnosta, joista omakotitaloja oli 11&nbsp;064 (22&nbsp;%), rivitaloja 6&nbsp;039 (12&nbsp;%) sekä kerrostaloja ja muita rakennuksia 33&nbsp;026 (66&nbsp;%). Omistusasuntoja edellisistä oli 51&nbsp;%, vuokra-asuntoja 41&nbsp;%, asumisoikeusasuntoja 1&nbsp;% ja hallintasuhteeltaan muita tai tuntemattomia 7&nbsp;%.
Asuntojen keskikoko on 64,6 m² ja pinta-ala asukasta kohti 35,6 m². Asukkaita on 1,8 asuntoa kohti.
Vuokra-asuntoyhtiöistä (yhteensä 18&nbsp;300 vuokra-asuntoa) suurimmat ovat kaupungin omistamat Niiralan Kulma Oy (5&nbsp;836) ja Kuopas (1&nbsp;889). Muista merkittävimpiä ovat VVO Kiinteistöt (1&nbsp;383) ja Kiinteistö KYS (1&nbsp;165).
http://www.kuopionkaupunginosat.fi/ Kuopion kaupunginosat ja maaseutukylät

Kaupunginosat


Kuopiossa on yli 70 kaupunginosaa ja kylää.

Kunnan suuralueet ja niihin kuuluvat tilastoalueet


Keskusta lähialueineen: Keskusta, Niirala, Haapaniemi, Rönö ja sen lähisaaret, Siikalahti
Läntinen Puijo: Puijonlaakso–Taivaanpankko, Julkula, Niuva–Länsipuijo–Rypysuo, Puijonsarvi (Päiväranta)
Itäinen Puijo: Puijo (Inkilänmäki), Itkonniemi–Männistö–Linnanpelto, Saarijärvi–Rahusenkangas, Kettulanlahti, Kelloniemi–Likolahti
Neulamäki: Savilahti, Neulamäki, Kolmisoppi–Vuorilampi
Särkiniemi – Särkilahti
Jynkkä ja Levänen: Levänen, Pieni Neulamäki, Jynkkä,
Petonen: Litmanen, Pitkälahti, Pirtti (pl. Savolanniemi)
Saaristokaupunki: Savolanniemi, Lehtoniemi–Keilankanta, Rautaniemi
Hiltulanlahti: Kiviharju, Vanuvuori, Hiltulanlahti
Sorsasalo
Eteläinen maaseutualue: Puutossalmi, Pellesmäki, Kurkimäki (Kuopio)
Länsiranta: Haminalahti, Hirvilahti
Itäinen maaseutu ja Riistavesi: Ranta-Toivala, Jännevirta, Kurkiharju, Länsi-Riistavesi, Itä-Riistavesi, Melalahti
Vehmersalmi

Suunnittelualueet


Neulamäki#Pieni Neulamäki
Saarijärvi (Kuopio)

Maarekisterikylät


401 Neulaniemi, 404 Niuvanniemi, 405 Puijo, 406 Julkula, 407 Kuopio, 408 Hatsala, 409 Hakkarala, 410 Haminalahti, 411 Hiltulanlahti, 412 Hirvilahti, 413 Hirvimäki, 414 Koivusaari, 415 Jynkkä, 416 Jännevirta, 417 Kaislastenlahti, 418 Kurkiharju, 419 Lamperila, 420 Leväinen, 421 Muuruvesi, 422 Niemisjärvi, 423 Pappila, 424 Pellesmäki, 425 Pieksä, 426 Puutossalmi, 427 Ritisenlahti, 428 Ritoniemi, 429 Rytky, 430 Savilahti, 431 Savisaari, 432 Sotkanniemi, 433 Toivala, 434 Vaajasalo, 435 Vehmasmäki, 440 Kotasalmi, 441 Kuopion-Pelonniemi, 442 Leppäranta, 443 Lohilahti, 444 Melalahti, 445 Ohtaanniemi, 446 Pelonniemi, 448 Pölläkkä, 449 Riistavesi, 451 Ryönä, 452 Syrjänsaari, 453 Rissala, 454 Hakunila, 455 Iivarinsalo, 456 Enonlahti, 457 Enonsalo, 458 Hormastenlahti, 459 Juonianlahti, 460 Jänissalo, 461 Litmaniemi, 462 Miettilä, 463 Niinimäki, 464 Putroniemi, 465 Puutosmäki, 466 Roikansaari, 467 Räsälä, 468 Ukonlahti, 469 Vehmersalmi, 470 Vuorisalo

Muut kylät


Asuma, Kortejoki, Niittylahti (Kuopio), Savulahti, Sikoniemi, Vartiala, Vehka (kylä)

Nähtävyydet ja kulttuuri


Kuva:Port of Kuopio.png
Kuopio on tehnyt tunnetuksi itseään muun muassa kalakukko, savon murteella sekä Puijolla. Kuopiolaisiin on liitetty määrite ''lupsakkuus'', jolla tarkoitetaan hyväntahtoisuutta, leikkimielisyyttä ja elämästä nautiskelua. Kuopiolaisia on myös pidetty ''vääräleukaisina'', jotka hakevat aina vaihtoehtoisia kielellisiä ilmaisuja sanomalleen.
Kuopion tori on kaupungin ehdoton keskipiste. Sen ympärille ovat keskittyneet muun muassa pankki, tavaratalot (Anttila, Oy Carlson ja Kuopion Sokos) sekä kauppakeskukset (Kauppakeskus Aapeli, Kauppakeskus Minna, H-talo ja Kauppakeskus Sektori). Itse torilla myydään jos jonkinlaista tavaraa, etenkin markkina-aikaan, mutta tunnetuimmat tuotteet lienevät muun muassa Kalakukko ja lihapiirakka. Torin laidalla sijaitsevan Kuopion kauppahallin yksi tunnetuimmista tuotteista, etenkin paikallisten keskuudessa, lienee jo kahden sukupolven ajan leivottu Kotileipomo Hiltunen ohrarieska.
Tunnettuja Kuopiossa järjestettäviä tapahtumia ovat muun muassa Finland Ice Marathon -luistelutapahtuma, Kuopio Tanssii ja Soi, Kuopio Rockcock, Puijon mäkihyppykilpailut, Kuopion kansainväliset viinijuhlat sekä ANTI – Contemporary Art Festival.
Tanssiteatteri Minimi palkittiin vuoden 2007 teatterina. Kuopion kaupunginteatteri tuotti vuonna 2006 puolestaan suurimman tuotantonsa vuosikymmeniin, Minna Canthin elämästä kertovan Minna-musikaalin.
Vuosi 2006 valittiin Kuopiossa J. V. Snellmanin ja 2007 Minna Canthin juhlavuodeksi.
Kuopiossa on eri puolille kaupunkia kiinnitetty muistolaattoja. Niitä on enemmän kuin missään muussa suomalaiskaupungissa, 63 kappaletta, minkä lisäksi ulkotiloissa on muita julkisia taideteoksia ja muistomerkkejä vielä 59 kappaletta. Laattojen isänä pidetyn kanslianeuvos Heikki Viitalan aikana, alkaen 70-luvulta, laattoja pystytettiin jopa 50 kappaletta. 2000-luvulla uusia ei ole juurikaan enää tilattu.
Kuopion kulttuurielämästä kertoo jotain sekin, että Sarka – Luova Pohjois-Savo hankkeen vuonna 2009 tehdyn yrityskartoituksen mukaan Kuopiossa toimii 450 luovat alat yritystä, kun koko Pohjois-Savossa niitä toimii yhteensä 900.

Kuopion urheilu


Kuva:Kuopio-halli.jpg
Kuopio on perinteikäs urheilukaupunki. Kenelle tahansa suomalaiselle urheilunharrastajalle seurat Kuopion Palloseura ja Kalevan Pallo, sekä nimet kuten Aulis Rytkönen, Juhani Wahlsten, Hannes Kolehmainen ja Matti Hautamäki ovat tuttuja. Kaupungin urheiluelämä on varsin pitkälle keskittynyt Väinölänniemen stadionin, Kuopion keskuskenttä (aik. Magnum Areena), Niirala (Kuopio) sijaitsevan Kuopion jäähalli sekä Puijon ympärille. Kuopiossa on myös jalkapallohalli Kuopio-halli ja karting-rata, joka sijaitsee Neulamäki.
Katso: Kuopion jalkapallo

Suurimpia urheiluseuroja

Liikenneyhteydet


Maantiet ja rautatiet

Varkaus, Mikkeli, Lahti, Helsinki (''Etelään'')<br> Jyväskylä, Tampere, Loimaa, Turku (''Länteen'')<br> Iisalmi, Kajaani, Kuusamo, Sodankylä (''Pohjoiseen'')<br> Joensuu, Niirala (Tohmajärvi) (''Itään'')
Siilinjärveltä <br> Viitasaari (''Länteen'')<br> Nurmes, Kuhmo (''Koilliseen'')
Valtatie 5 kulkee moottoritienä kaupungin etelärajalta Vehmasmäki aina Päivärantaan saakka. Ensimmäinen osa moottoritietä, keskustasta Päivärantaan valmistui 1968, ja viimeisin pätkä Hiltulanlahti-Vehmasmäki on vuodelta 2000. Lisäksi Siilinjärven puolella on Vuorela (Siilinjärvi)-Siilinjärvi -moottoritie. Näiden kahden moottoritien välissä on Kallansillat, jonka läppäsiltaa joudutaan avaamaan laivaliikenteelle. Lisäksi tie on ainoa yhteys Kuopiosta pohjoiseen, joten tietä käyttävät myös hitaat ajoneuvot. Läppäsillan kunto on heikko, mistä johtuen se on jo muutaman kerran jumiutunut katkaisten liikenteen tunneiksi vilkkaalla tieosuudella. Tiesuunnitelma Päiväranta-Vuorela -moottoritiestä valmistui keväällä 2007. Hanke valmistuu vuonna 2014. Junaliikennettä palvelee Savon rata, jota pitkin on suorat yhteydet Helsingin, Oulun ja Turun suuntiin. Lisäksi on hyvät vaihtoyhteydet Pieksämäen kautta länteen ja itään (Jyväskylä, Tampere, Turku, Joensuu). Pendolino-junilla pääsee Helsinkiin/Helsingistä kahta reittiä, joko Tampereen tai Kouvolan kautta. Syksyllä 2006 valmistunut Lahden oikorata yhdessä VR-Yhtymä aikataulumuutosten kanssa lyhensi matka-aikaa Helsinkiin noin tunnin.
Yöjunia ei Kuopiossa ole matkustajakäyttöön tarjolla. Helsingin, Kuopion ja Oulun välillä liikennöi kuitenkin linja-auton yöpikavuoro päivittäin. Lisäksi Helsingistä Pieksämäelle kulkee maanantaista perjantaihin yöpikavuoro, jolta on Pieksämäellä varhainen jatkoyhteys Kouvola-Rovaniemi -pikajunalla Kuopioon. Linja-autoliikennettä Kuopiosta suuntautuu runsaasti Savon ja Pohjois-Karjalan lähikaupunkeihin sekä Jyväskylään ja Kajaaniin. Poikittainen pikavuoro Joensuun ja Vaasan välillä kulkee päivittäin Kuopion, Viitasaaren ja Seinäjoen kautta molempiin suuntiin.
Matkakeskus suunnitellaan rakennettavaksi nykyisen rautatieaseman ja linja-autoaseman väliin. Hanke on kuitenkin tällä hetkellä jäissä, eikä sen toteutuminen lähivuosina näytä todennäköiseltä.

Ilmailu ja vesiliikenne


Kuva:MS Ukko.jpg on yksi Kuopion satamasta kesäisin liikennöivistä ja suosituimmista sisävesilaivoista.]]
Kuopion lentoasema (Rissala) sijaitsee 14 kilometrin päässä Siilinjärvellä. Kentältä on päivittäin useita vuoroja Helsinkiin ja lisäksi paljon lomaliikennettä.
Kuopiossa on Kuopion matkustajasatama, josta on kesäisin liikennettä Heinävedelle ja Savonlinnaan sekä paikallisristeilyitä. Kuopion matkustajasatama oli aiemmin tunnettu sisävesihöyrylaivoistaan, mutta nykyään kaikki Kuopiosta vakituisesti liikennöivät sisävesilaivat ovat dieselmoottorialuksia.
Kuopiosta liikennöivät kesäisin muun muassa seuraavat alukset: M/S Koski, M/S Puijo ja M/S Ukko. Satunnaisesti satamassa saattaa nähdä myös aiemmin sieltä säännöllisesti liikennöineitä höyrylaivoja, kuten S/S Karjalankoski.
Kumpusaaressa on syväsatama, josta rahtiliikennettä Saimaan kanavan kautta Itämeri. Lisäksi satamatoimintaa on Sorsasalossa. Kelloniemi öljysatama on jäänyt pois käytöstä (öljykuljetukset kielletty sisävesillä).

Paikallisliikenne


Paikallista linja-autoliikennettä hoitaa Kuopion liikenne (Koiviston Auto). Paikallisliikenteen bussit liikennöivät laajasti myös Siilinjärven asuinalueilla. Osan Siilinjärvelle suuntautuvasta paikallisliikenteestä hoitaa Pohjolan Liikenne.

Etäisyyksiä maanteitse

Elinkeinoelämä


kuva:Honeywell House Kuopio 2008.jpg
Elinkeinojohtaja Heikki Ryynäsen mukaan Kuopion elinkeinotoimella ei ole koskaan mennyt yhtä hyvin kuin vuonna 2007. Työpaikkoja arvioidaan syntyvän ennätysmäärä. Kaavoituspäällikkö Leo Kososen mukaan uusia hankkeita on vireillä yhtä paljon kuin 1980-luvun automarket-aallossa.
Kuopiossa toimii Kuopion Yrittäjät, Savon Yrittäjät paikallisyhdistys.

Suurinvestoinnit

Tulevat suurinvestoinnit

Valmistuneet suurinvestoinnit

Vähittäiskauppa investoi, teollisuus keskittyy


Merkittävimpiä viimeaikaisia yrityshankkeita ovat Honeywellin Suomen toimintojen keskittäminen Kuopioon, Ark Therapeuticsin geenilääketehtaan valmistuminen, veneteollisuuden keskittymä Marine Parkin rakentaminen Siikaniemi Bella-Veneet toimesta sekä Junttanin vuoden 2008 lopussa Kylmämäki valmistuneen 15 miljoonan euron kokoonpanotehtaan rakentaminen. Junttanin nykyisen tehtaan tontille Särkiniemi tulee tilat isolle kauppakeskukselle. Savoconin ja TKD Suomen 11 miljoonalla eurolla ostamalla 9,7 hehtaarin tontilla on rakennusoikeutta 58&nbsp;500 neliömetrille. Yrityskaksikko aikoo panostaa kohteeseen yhteensä noin 40 miljoonaa euroa. Merkittävä teollinen toimija on myös Sorsasalossa toimiva Savon Sellu Oy, joka on nykyään Powerflute Oyj:n omistuksessa.
Vähittäiskaupan investoinneista merkittävimmät ovat jouluksi 2007 valmistunut Prisma (kauppaketju) laajennus sekä elokuussa 2008 valmistunut Päivärannan K-citymarket. Pitkälahteen on lisäksi tulossa lähiaikoina Kodin Terra, Matkukseen Ikean Ikano ja Haapaniemelle K-citymarket.

Matkuksesta Kuopion eteläinen portti


Suurin lähivuosien projekti on Matkus alue, joka sijaitsee Etelä-Kuopiossa Kylmämäkeen rakentuvan metallikeskittymän naapurissa. Molemmin puolin moottoritietä rakennettavaa Matkuksen aluetta tulee yhdistämään silta, Kuopion portti. Yli 60 hehtaarin yritysalueelle on tulossa 4–5 isoa yritystä ja yhteensä 1&nbsp;000 työpaikkaa. Neuvottelut 150&nbsp;000 neliön liike- ja yritystilojen rakentamisesta ovat hyvin pitkällä. Kaava mahdollistaa 150&nbsp;000–260&nbsp;000 kerrosneliömetrin rakentamisen.
Aikaisemmin luultiin, että Matkuksen alueelle ei ole tarvetta laajentua vielä useisiin vuosiin. Alueen rakentaminen aloitettiin kuitenkin jo vuoden 2008 alussa, ja liikepaikkojen kova kysyntä johti pikaiseen kaavamuutokseen, jolla kaupan suuryksiköille varattiin oletettua enemmän tonttimaata. Näistä Ikea nielaisi myöhemmin kerralla leijonanosan. Kaupunki arvioi, että Matkukseen rakennetaan uusia kiinteistöjä noin 180–312 miljoonalla eurolla. Kunnallistekniikka maksaa noin 13 miljoonaa ja silta noin 1,5 miljoonaa euroa.
Ensimmäisen suunnitelman Matkukseen julkisti 20. joulukuuta 2007 Itella. Logistiikkayhtiö aikoo rakentaa Matkukseen kolme kertaa nykyistä keskustassa sijaitsevaa suuremman lajittelukeskuksen. Kustannusarvio on noin 25 miljoonaa euroa. Tontti on 10 hehtaaria ja valmista rakennuspinta-alaa tulee noin 260&nbsp;000 kerrosneliömetriä.

Keskustan alatorihanke


Keskustan kehittäminen painottuu Kuopion tori. Hankkeessa Anttilan ja Carlsonin tavarataloihin on tarkoitus tehdä mittavat laajennukset ja remontit, minkä yhteydessä osa keskustakaupasta sijoitetaan maan alle, ja samalla yläpuolisen torin ilme muuttuu. Torin alla oleva toripysäköinti laajennetaan kapasiteetiltaan kaksinkertaiseksi. Kävelykeskustan luomista toria reunustaville kaduille on myös suunniteltu. Kokonaisuudessaan alatorihankkeen kustannukset ovat noin 70 miljoonaa euroa.
Vuoden 2008 lopussa Anttilan omistaja Citycon ilmoitti vetäytyneensä alatorihankkeesta toistaiseksi. Carlson ja muut kaupunkikeskustan toimijat ilmoittivat tutkivansa mahdollisuutta aloittaa hanke ilman Cityconia.
Rakennusten korkeus kasvaa keskustassa sekä uudisrakentamisen että korotusten myötä. Täydennysrakentamista on tehty viime vuosina erityisesti sataman alueella. Tiivistyvän kaupunkirakenteen myötä myös pysäköintijärjestelyjä uusitaan. Maapohjaparkkipaikkoja on suunniteltu muutettavaksi parkkitaloiksi muun muassa Kuopion jäähalli yhteydessä.

Matkakeskus jäissä


Keskustassa alatorihanke on asetettu etusijalle muun muassa linja-auto- ja rautatieaseman alueen kehittämisen ohi. Matkakeskusta on suunniteltu pitkään, mutta se ei ole tulossa lähitulevaisuudessa. Rautatieaseman yhteyteen suunniteltiin vuonna 2007 hotellia joko tornitalona tai perinteisempänä rakennuksena. Vuoden 2008 alussa alueen asukkaiden vastustuksen myötä hotellisuunnitelmat pistettiin jäihin. Keskustan osayleiskaavan puitteissa tehtiin vuonna 2008 tornitaloselvitys.
Kuva:Savilahti.jpg sijaitsevat mm. Technopolis Kuopio, Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus, Kuopion yliopistollinen sairaala, sekä jatkossa myös Savonia-ammattikorkeakoulu.]]

Tiedepuisto kasvaa, korkeakoulut yhdelle kampukselle


Savilahdessa sijaitseva Kuopion tiedepuisto on kasvanut nopeaa vauhtia läpi koko 2000-luvun. Tiedepuistossa sijaitseva Technopolis Kuopio on nykyisin jo 3&nbsp;000 työpaikan yhteisö, minkä lisäksi alueella sijaitseva yliopistonkampus laajenee jatkossa huomattavasti, kun myös Savonia-ammattikorkeakoulu keskittää toimintonsa sinne.

Tilastoja


Työpaikkoja oli 1.1.2008 45&nbsp;514 (kasvua ennätykselliset 1&nbsp;212 vuodesta 2007). Yritysten lukumäärä oli 4&nbsp;172.
Työpaikat toimialoittain 1.1.2008: Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 21&nbsp;%, rahoitustoiminta- palvelut liike-elämälle 18&nbsp;%, kauppa, majoitus- ja ravitsemistoiminta 16&nbsp;%, teollisuus, energia- ja vesihuolto 11&nbsp;%, koulutus 9&nbsp;%, kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 7&nbsp;%, rakentaminen 7&nbsp;%, julkinen hallinto 5&nbsp;%, muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut 4&nbsp;% sekä maa- ja metsätalous 2 %.
Kaupungin työttömyysaste oli marraskuussa 2008 lopussa 9,8&nbsp;% (työttömiä 4&nbsp;266).

Koulutus- ja tutkimuslaitokset


Kuopio on aina ollut ja on edelleen koulukaupunki. Historian saatossa Kuopiossa on tehty useampiakin päänavauksia koulutuksessa. Yrjö Maunu Sprengtportenin perustama Suomen ensimmäinen maavoimien upseerikoulu – Haapaniemen Sotakoulu (nykyisessä Satamapuistossa) – aloitti vuonna 1780, suomenkielinen sokeainopetus alkoi Kuopiosta vuonna 1871 (kuuromykkäinkoulu 1862). Mm. Minna Canthin voimakkaan panoksen myötä perustettiin ensimmäinen suomenkielinen Kauppakoulu vuonna 1887, jonka johtokunnassa Canth toimi aina kuolemaansa vuonna 1897 saakka, sekä yliopistoon johtava Yhteiskoulu toisena, kuusi vuotta Helsingin jälkeen vuonna 1892.
Nykyään kaupungissa on 33 peruskoulua (8971 oppilasta) ja Alavan koulu (sairaalakoulu), 5 lukiota (2287 opiskelijaa) ja aikuislukio (297 opiskelijaa) sekä kansalaisopisto. Esiopetuksen piirissä on 923 oppilasta.
Tärkeimmät ammatillisen ja korkeakoulutuksen oppilaitokset ovat Itä-Suomen yliopisto ja Sibelius-Akatemian Kuopion osasto, Pelastusopisto, Savonia-ammattikorkeakoulu sekä Savon ammatti- ja aikuisopisto. Lisäksi koulutusta tarjoaa muun muassa Kuopion talouskoulu, Kuopion konservatorio, Pohjois-Savon opisto ja Humanistinen ammattikorkeakoulu.
Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoita on noin 4&nbsp;000, lukioissa 2&nbsp;600, ammattikorkeakouluissa 5&nbsp;300 ja yliopistoissa 6&nbsp;500. Kaikki koulutusasteet (ml. esi- ja perusopetus) yhteenlaskettuna Kuopiossa on yli 30&nbsp;000 oppilasta tai opiskelijaa, mikä muodostaa noin kolmasosan koko väestöstä.
Kuopio on Tilastokeskus mukaan Suomen koulutetuimpia kuntia. 89 prosenttia työllisistä on suorittanut Peruskoulu jälkeisen tutkinnon.
Vuonna 2004 korkea-asteella koulutettuja 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli 29&nbsp;%, keskiasteella 40&nbsp;% ja perusasteella 31&nbsp;%.
Yliopiston ja ammattikorkeakoulun tutkimuslaitosten lisäksi muun muassa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Geologian tutkimuskeskus, Ilmatieteen laitos, Kansanterveyslaitos, Puolustusvoimat, Työterveyslaitos, ja VTT on omat yksiköt Kuopion Savilahti (Kuopio) sijaitsevassa Teknologiakeskus Teknia.

Hallinto ja päätöksenteko


Kuva:Kuopio logo.gif

Toiminta-ajatus


Kuopion kaupunki tarjoaa asukkailleen ja elinkeinoelämälle toimivan palvelu- ja yhdyskuntarakenteen sekä hyvän elin- ja toimintaympäristön. Toimintaa suuntaa kestävä kehitys ja toisista välittäminen.

Visio


Uudelle avoin kansainvälinen hyvinvointiosaamisen kaupunkiseutu.

Painotusalat


Bio-, terveys- ja ympäristötieteet sekä niihin liittyvä teknologia (erityisesti sensoriteknologia) ja tietotekniikka.
Terve Kuopio -hyvinvointihanke, Kuopion seudun hyvinvointiOsaamiskeskusohjelma ja kansainvälisyys.

Johtamisjärjestelmä


Hallinto perustuu Tasapainotettu mittaristo mukaiselle kaupunkistrategialle. Johtamisjärjestelmän keskeisinä osina ovat myös toimialakohtaiset sekä poikkihallinnolliset strategiat ja strategiaohjelma vuoteen 2012.

Kaupunginvaltuusto

Kaupunginhallitus


Kaupunginhallituksen paikkajako:
Puheenjohtajana toimii Sari Raassina (kok.).

Kaupunginjohtajat

Talous

Kaupunkikonsernin keskeiset tunnusluvut


miljoonaa euroa
''kaupungin mukaan lukien liikelaitokset'', ei koko konsernin (konsernin suluissa jos saatavilla)

Ystävyyskaupungit


Kuva:Jönköping vapen.svg Jönköping, Ruotsi
Kuva:Bodø komm.svg Bodø, Norja
Kuva:Svendborgs våben.png Svendborg, Tanska
Kuva:Coat of Arms of Pitkyaranta (Karelia).gif Pitkäranta, Venäjä
Kuva:Coat of Arms of Pskov.png Pihkova, Venäjä
Kuva:Stadtwappen der Stadt Castrop-Rauxel.svg Castrop-Rauxel, Saksa
Kuva:Wappen Gera.svg Gera, Saksa
Kuva:Blason ville fr Besançon (Doubs).svg Besançon, Ranska
Kuva:POL Opole COA.svg Opole, Puola
kuva:HUN_Győr_COA.jpg Györ, Unkari
Kuva:Actual Craiova CoA.png Craiova, Romania
kuva:Minneapolis seal.gif Minneapolis, Yhdysvallat
Kuva:Winnipegcoa.gif Winnipeg, Kanada

Tunnettuja kuopiolaisia


Monet Suomen eturivin kirjailijoista, poliitikoista, toimittajista sekä urheilijoista ovat lähtöisin Kuopiosta.

Katso myös


Kuopion Energia
Kuopion jalkapallo
Kuopion kauppahalli
Nailonsukkamurhat
Puijo
Rissalan lentoturma
Savolaiset
Savonia-kirjallisuuspalkinto
Savon Sanomat
Technopolis Kuopio
Veljmies-patsas
Savon Yrittäjät

Lähteet


<div class="references-small" style="-moz-column-count:2; column-count:2;">
</div>

Aiheesta muualla


http://www.kuopio.fi Kuopion kaupunki
http://visitlakeland.fi/kunnat/kuopio/ Kuopio-info
http://kartta.kuopionseutu.fi/map/map.php Kuopion kartta
http://savo.safa.fi/ Kuopion arkkitehtuurin opaskartta (SAFA)
http://www.koivistonauto.fi/cgi-bin/aikataulut/aikataulut.cfm?profiili=5 Kuopion Liikenteen aikataulut
http://www.kuopio.fi/vap.nsf/TD/270405094955478?OpenDocument&MenuItem=1.2.10.3 Kuopion liikunta- ja ulkoilukartat
http://www.kulttuuri.kuopio.fi/ Kulttuuri-Kuopio
http://www.kuopiofestivals.fi/ Kuopio Festivals
http://kalenteri.kuopio.fi/ Kuopion alueen tapahtumakalenteri
http://www.kuopioinfo.fi/finnish/perussivut/tapahtumat/tapahtumat.php Kuopion alueen tapahtumia
http://www.kotikuvat.fi/ Kuopiolaisten kotikuvat
http://www.tervekuopio.fi Terve Kuopio -hyvinvointiosaamisohjelma
Luokka:Kuopio
af:Kuopio
ar:كووبيو
id:Kuopio
bs:Kuopio
bg:Куопио
ca:Kuopio
cs:Kuopio
da:Kuopio
de:Kuopio
et:Kuopio linn
el:Κουόπιο
en:Kuopio
es:Kuopio
eo:Kuopio
eu:Kuopio
fa:کووپیو
fr:Kuopio
ga:Kuopio
gl:Kuopio
ko:쿠오피오
io:Kuopio
it:Kuopio
kl:Kuopio
ka:კუოპიო
mrj:Куопио
lv:Kuopio
lt:Kuopijas
hu:Kuopio
mt:Kuopio
mi:Kuopio
koi:Куопио (кар)
nl:Kuopio
ja:クオピオ
no:Kuopio
nn:Kuopio
pnb:کؤوپیو
pl:Kuopio
pt:Kuopio
ro:Kuopio
ru:Куопио
se:Kuopio
st:Kuopio
simple:Kuopio
sk:Kuopio
sr:Куопио
sv:Kuopio
th:โกเปียว
tr:Kuopio
uk:Куопіо
vo:Kuopio
zh:庫奧皮奧

Kanada


Kanada on Kansainyhteisöön kuuluva liittovaltio Pohjois-Amerikka. Ainoa maarajanaapuri on Yhdysvallat, johon Kanada rajoittuu etelässä ja Alaskan Yhdysvaltain osavaltioton luoteessa. Pohjoisessa Kanada rajoittuu Pohjoinen jäämeri (aluevesiraja Tanskan Grönlanti kanssa koillisessa), idässä Atlantin valtameri (aluevesiraja Ranskan Saint-Pierre ja Miquelonin kanssa) ja lännessä Tyynimeri. Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (noin 10 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan 36. suurin valtio (noin 33,5 miljoonaa). Sen viralliset kielet ovat englannin kieli ja ranskan kieli ja pääkaupunki on Ottawa.
Paleointiaanit saapuivat Kanadaan noin 16&nbsp;000 vuotta sitten, ja nykyisten inuitit edeltäjä Thulen kulttuuri muodostui noin vuonna 1000. Viikingit asuttivat itärannikkoa hetkellisesti samoihin aikoihin, mutta Kanadan varsinaisesti löysi John Cabot. Ranska alkoi asuttaa maata 1530-luvulla ja Britannia kiinnostui alueesta sen turkismaiden ansiosta. Hudson's Bay Company hallitsi pitkään suurta osaa Kanadasta, ja Ranska menetti 1763 Kanadan Britannialle. Kanada itsenäistyi 1931 ja on sen jälkeen toiminut aktiivisesti kansainvälisissä järjestöissä, muun muassa Yhdistyneet kansakunnat ja Naton perustamisessa.
Kanada on perustuslaki monarkia ja parlamentarismi demokratia, jonka valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki Elisabet II. Varsinaista valtaa pitää kuitenkin Kanadan pääministeri. Maan sisäpolitiikkaa on 1900-luvulla hiertänyt ranskankielisen Quebecin kysymys. Kanadan provinssit ja territoriot on pyrkinyt kahteen otteeseen eroamaan liittovaltiosta. Palvelusektori on Kanadan talouden tärkein toimiala, mutta maa on myös merkittävä maataloustuotteiden tuottaja, ja lisäksi maalla on merkittävät kaivannaisvarat. Ulkomaankauppa suuntautuu suurimmaksi osaksi Yhdysvaltoihin, ja maa kuuluu Yhdysvaltain ja Meksikon lisäksi NAFTA.
Kanada on Monikulttuurisuus valtio, mutta maahan ovat vaikuttaneet erityisesti englantilainen, ranskalainen ja amerikkalainen kulttuuri. Yhdysvaltalainen kulttuuri on pelätty syrjäyttävän oman kulttuurin, joten hallitus on rohkaissut mediaa tuomaan esiin kanadalaista kulttuuria. Populaarikultturin edustajista useimmat ovat tehneet uransa ulkomailla, ja esimerkiksi useimmat tunnetuimmista kanadalaisista näyttelijöistä yhdistetään Hollywoodiin. Kanadan suosituin urheilulaji on jääkiekko, joka on haavipallon kanssa maan virallinen kansallisurheilulaji.

Nimi


Kanadan nimen uskotaan tulleen Irokeesit sanasta ''kanata'', joka tarkoittaa ’kylää’ tai ’asutusta’. Vuonna 1535 paikalliset asukkaat käyttivät sanaa kertoakseen Jacques Cartierille, missä Stadacona, nykyisen Québec (kaupunki) kaupungin alue, sijaitsee. Cartier viittasi sanalla ''Canada'' Stadaconan lisäksi Stadaconan heimopäällikkö Donnaconan vallan alaisiin alueisiin. Vuonna 1547 kartoissa alettiin käyttää samaa nimeä alueesta ja sen ympäristöstä. Lopulta nimitys vahvistui käsittämään suurin piirtein nykyistä Kanadaa, kun Britannian Pohjois-Amerikan siirtomaat yhdistetiin 1867 Kanadan dominioksi.

Maantiede


Tiedosto:Canada BMNG.png
Kanada käsittää Pohjois-Amerikan pohjoisosan (58 %) Alaskaa lukuun ottamatta ja on kokonaispinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio Venäjän jälkeen. Suuri osa Pohjois-Kanadasta on kuitenkin kylmyyden takia viljelykelvotonta, ja niinpä Kanada onkin viljelyskelpoiselta pinta-alaltaan vasta neljänneksi suurin valtio Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Kanadan väestötiheys on 3,5 asukasta neliökilometriä kohden, mikä tekee siitä yhden maailman harvimmin asutuista maista.
Maantieteellisesti Kanada voidaan jakaa kuuteen alueeseen, Kanadan kilpi, sisämaan tasankoihin, Suuret järvet–Saint Lawrence (joki) alankoon, Appalakit, Kordillieerit ja Kanadan arktiset saaret. Kanadan kilpi on vanha peruskallioalue, joka muodostaa noin puolet Kanadan pinta-alasta. Alue on muinaista kulunutta vuoristoa, joka ympäröi Hudsoninlahti. Kanadan kilven kaakkoispuolella on Suurien järvien ja Saint Lawrence -joen alue, joka ulottuu Ontarion eteläosista Quebecin lounaisosiin. Quebecin itäpuolella kohoavat Appalakit. Kanadan kilvestä lounaaseen on Kanadaan ulottuva Suuret tasangot jatke. Länteenpäin mentäessä maa kohoaa. Tasankojen länsipuolella onkin useista vuoristoista muodostunut Kordillieerit. Kalliovuoret kohoavat tasankojen länsipuolella, ja Yukonissa sijaitseva Kandan korkein vuori Mount Logan (5&nbsp;959&nbsp;m) kuuluu Saint Eliasin vuoret. Kanadan pohjoisosan muodostavat arktiset saaret, jossa on monia suuria saaria.
Peräti viidesosa Kanadan pinta-alasta on järviä tai kosteikoita. Suurimmat järvet ovat Yhdysvaltain rajalla olevat Suuret järvet, Koillisterritorioiden Iso Karhujärvi ja Iso Orjajärvi sekä Manitoban Winnipegjärvi. Noin kolme neljäsosaa Kanadasta kuuluu Jäämeren valuma-alueeseen. Jäämereen laskeva Mackenzie on Kanadan pisin joki (4&nbsp;241 kilometriä) ja sen valuma-alue on 1&nbsp;800&nbsp;000 neliökilometriä. Suuret järvet kuuluvat Atlanttiin laskevaan Saint Lawrence -joen vesistöön. Fraser on pisin kokonaan Kanadan puolella oleva joki, joka laskee Tyyneenmereen.
Maan tiheimmin asuttu alue on Québecin–Windsorin käytävä välinen alue Itä-Kanadassa.

Ilmasto


Ilmasto on vaihtelevaa Kanadan eri osissa. Yli puolet maasta on Subarktinen ilmasto vaikutusalueella. Siellä kesät ovat viileitä ja talvet erittäin kylmiä. Keskisissä eteläosissa, tasankoalueilla on puolestaan tyypillinen mannerilmasto kuumine kesineen ja kylmine talvineen. Suuret järvet puolestaan leudontavat Etelä-Ontarion ja Quebecin ilmastoa.
Talvisin keskilämpötila on lähes koko maassa pakkasen puolella. Poikkeuksena on vain länsirannikko, ja esimerkiksi Vancouverin tammikuun keskilämpötila on 3 astetta. Kylmimmät talvilämpötilat ovat sisämaassa ja pohjoisosissa. Yukonin Snagissa on mitattu pakkasennätys, –63 astetta. Rannikkoalueiden lämpötila on kesäisin noin 20&nbsp;°C:n paikkeilla, kun taas keskisessä Kanadassa kesän keskimääräinen ylin lämpötila on yleensä noin 25–30&nbsp;°C. Arktisten alueiden kesäkuukausien lämpötilat ovat korkeintaan 15&nbsp;°C:n paikkeilla.
Rannikkoalueilla sataa paljon, länsirannikolla erityisesti talvikuukausina. Kordillieerit aiheuttavatkin runsaasti Orografinen sade ja paikoin Brittiläisen Kolumbian rannikolla voi sataa jopa 2&nbsp;500 millimetriä vuodessa. Lännen sateet jäävät Kordillieereille, minkä vuoksi preeria-alueilla sataa vähän, harvoin yli 400 millimetriä vuodessa. Arktiset alueet saavat kuitenkin vieläkin vähemmän sadetta. Suuret järvet, Hudsoninlahti ja Atlantti kosteuttavat Kanadan länsiosia, ja aivan länsirannikolla sataa taas yli tuhat millimetriä vuodessa.

Kasvillisuus


Tiedosto:Tsuga canadensis cones.jpg]]
Tiedosto:Pseudotsuga 01.jpg oksa]]
Pohjoinen puuraja kulkee Labradorin itärannalta Ungavan niemimaan yli etelään Hudsoninlahti itärantaa pitkin ja jatkuu sitten mutkitellen luoteeseen Mackenziejoen alajuoksulle saakka ja siitä edelleen Alaskaan. Puurajan pohjoispuolella on hyvin vähän tai ei ollenkaan hedelmällistä maaperää, ja pääosa maasta onkin tundraa. Eteläisimpien tundra-alueiden kasvillisuus koostuu matalasta pensaikosta, ruohikosta ja Sarakasvit. Pohjoisimmat osat ovat matalampia, sillä kymmenesosa niistä on arktisille erämaille tyypillisen sammalet peitossa.
Puurajan eteläpuolella, Alaskasta Kanadan pohjoisten territorioiden yli Newfoundlandiin, sijaitsee yksi maailman suurimmista havupuualueista. Se koostuu paljolti Valkokuusi ja Mustakuusi. Muita puita ovat palsamipihta, banksinmänty ja jotkin lehtipuut, kuten paperikoivu ja Populus. Idässä, Suuret järvet Atlantin rannikolle, kasvaa pääasiallisesti sekametsiä, joissa esiintyy muun muassa sokerivaahtera, amerikanpyökki, Koivut, mäntyjä ja kanadanhemlokki. Etelärajan hedelmälliset alangot ovat olleet lehtimetsien peitossa ennen kuin alueet otettiin viljelysmaaksi. Siellä kukkii kuitenkin harvoissa metsätilkuissa vielä pähkinäpuu, metsätammi ja jalavat lisäksi Amerikankastanja, Vaahterat sekä hikkorit. Lännen vuoristoalueella ovat metsäkuuset, douglaskuuset ja kontortamänty laajimmin levinneitä. Ylängöillä kasvaa lisäksi Populus ja keltamäntyjä. Sateisen Tyynenmeren rannikon kasvillisuutta hallitsevat paksut ja korkeat douglaskuuset, jättituijat ja hemlokit.
Preeria-alueet ovat liian kuivia muuten kuin yksittäisten metsikköjen kasvattamiseen. Alkuperäisistä laajoista mäkisistä niittymaista on nykyään vain vähän jäljellä, sillä ne ovat kadonneet lähes kokonaan nykyään tunnettujen vehnävyöhykkeiden alta.

Eläimistö


Tiedosto:American bison k5680-1.jpg]]
Pohjoisen vesistöt tarjoavat ravintoa valaat, mursuille, hylkeet ja osittain vedessä eläville jääkarhuille. Tundralla elää myskihärkä, karibuja, susia, naali ja sopulit. Myös monet muuttolinnut, kuten ruokit, Sorsalinnut, lokit, tiirat ja monet muut merilinnut, viettävät kesän tundralla.
Pohjoisen metsät ovat sopivaa elinympäristöä karibuille, vapiti, Ilvekset sekä mustakarhu- ja karhu. Majavat, näädät, piisamit ja minkki ovat myös vielä nykyäänkin laajalti turkiskauppa perusta. Etelässä on paljon vapiteja, kun taas tiheämmin asutuilla alueilla on ennen kaikkea pienempiä nisäkkäät, kuten harmaaorava, Punaorava ja maaoravat, Kärpät (suku) sekä amerikansaukkoja. Hyvin monimuotoiseen lintumaailmaan lukeutuvat muun muassa kardinaalit, kerttulit, idänlehtoturpiaalit ja naukumatkijat. Alueelle on levinnyt lisäksi eurooppalaisia lintuja, kuten Varpunen ja ja Kottaraiset. Preeria-alueilla elää pienempiä eläimiä, kuten Jänikset (suku), taskurotat ja Suippopyrstökana sekä viimeiset biisonit ja hanka-antilooppi. Lännen vuoristoissa elää oloihin hyvin sopeutuneita eläinlajeja, kuten Paksusarvilammas ja Lumivuohi.

Luonnonsuojelu


Kanadassa on 36 kansallispuistoa ja 6 kansallista luonnonsuojelualuetta. Kanadan kansallispuistojärjestelmän tarkoituksena on suojella alueita jokaiselta Kanadan 39 maantieteelliseltä alueelta. Puistolla on suuria kokoeroja, sillä Saint Lawrencen saarten kansallispuisto on alle yhdeksän neliökilometrin laajuinen, kun Wood Buffalon kansallispuisto on lähes 45&nbsp;000 neliökilometriä. Tunnetuimpia puistoja ovat Banffin kansallispuisto ja Jasperin kansallispuistot.

Historia

Esihistoria ja löytäminen


Tiedosto:Authentic Viking recreation.jpgissa on todisteita viikinkien asutuksesta.]]
Ensimmäisten ihmisten arvellaan saapuneen Pohjois-Amerikkaan viimeisen jääkauden aikana Beringinsalmi kohdalla olleen Beringian maakannaksen yli noin 30&nbsp;000–12&nbsp;000 vuotta sitten. Noin 10&nbsp;000 vuotta sitten vetäytyvän jään perässä muuttaneet paleointiaanit olivat asuttaneet Kanadan eteläosat. Toinen muuttoaalto alkoi noin 4&nbsp;500 vuotta sitten, jolloin pohjoisosiin muuttivat Inuitit esi-isät. Ensimmäiset kuuluivat Dorsetin kulttuuriin, jonka syrjäytti noin vuonna 1000 Thulen kulttuuri. Viikingit kävivät Newfoundlandin rannikolla jo noin vuonna 1000.
Tiedosto:Cartier.pngia pidetään Kanadan löytäjänä.]]
Vuonna 1497 Englannin palveluksessa purjehtinut venetsialainen John Cabot nousi maihin Newfoundlandiksi kutsumallaan alueella mahdollisesti St. Lawrence (joki) -joen suulla. Ei ole kuitenkaan varmaa, saapuiko Cabot todella nykyiseen Newfoundlandiin, Nova Scotiaan vai Maine (osavaltio). Cabotin jälkeen Newfoundlandin rannikolle tuli muun muassa eurooppalaisia kalastajia ja portugalilaisia retkikuntia. Merkittävimmiksi tutkimusmatkoiksi osoittautuivat ranskalaisen Jacques Cartier kolme matkaa Saint Lawrence (joki) -joelle, jolle hän saapui 1535. Cartier’n oletetaan antaneen Kanadalle myös sen nimen.

Siirtomaaksi


1500-luvun lopulla englantilaiset alkoivat etsiä luoteisväylää, ja Humphrey Gilbert julisti 1583 Newfoundlandin Elisabet I nimissä Englannin hallitsemaksi alueeksi. Ranskalaiset perustivat 1604 siirtokunnan, jota alettiin pian kutsua Uusi-Ranska. Ensimmäiset asemat hylättiin, mutta vuonna 1608 Samuel de Champlain perusti Quebec (kaupunki). Vuonna 1663 Ludvig XIV teki Uudesta Ranskasta Ranskan siirtomaan. Ranskalaiset alkoivat käydä turkiskauppaa laajalla alueella. Englantilaisetkin olivat kiinnostuneita ja perustivat 1670 Hudson's Bay Companyn. Seuraavan vuosisadan aikana ranskalaisten valta alueella alkoi murentua, ja James Wolfen johdolla englantilaiset valtasivat 1759 Quebecin ja Montrealin. Pariisin rauha (1763) 1763 Ranska luovutti kanadalaiset alueensa Britannialle.
Kuvernööri Guy Carleton antoi kanadanranskalaisille muun muassa oikeuden omaan uskontoonsa ja varmisti näin ranskalaisten uskollisuuden Amerikan vallankumous aikaan. Vallankumouksen jälkeen noin 50&nbsp;000 brittihallinnolle uskollista Lojalisti (Amerikan vallankumous) pakeni Kanadaan Yhdysvalloista. Suurin osa heistä muutti Nova Scotiaan ja New Brunswickiin. Britit jakoivat 1784 Kanadan kahteen osaan: itäosassa sijainneeseen ranskalaiseen ja katoliseen Ala-Kanadaan, ja lännessä sijainneeseen brittiläiseen ja protestanttiseen Ylä-Kanadaan. Valta pysyi kummassakin siirtokunnassa englantilaisella kauppiaseliitillä, mikä aiheutti vastustusta varsinkin ranskalaisessa Ala-Kanadassa.
Vuoden 1812 sota, käytiin Yhdysvaltain ja Britannian välillä. Siinä Kanadasta tuli merkittävä taistelukenttä. Sodan aikana Yhdysvallat yritti liittää Kanadan itseensä, mutta sota päättyi lopulta umpikujaan. Gentin rauhassa 1814 palautettiin sotaa edeltävä tilanne, mutta siinä myös määritellään Yhdysvaltain ja Kanadan raja Lake of the Woodsille asti. Britannian kiinnostus oli suunnattu enemmän Euroopassa käytyihin Napoleonin sodat, joiden päätyttyä Euroopassa marraskuussa 1815 alkoi laajamittainen siirtolaisuus Euroopasta Kanadaan. Vuoden 1812 sodan jälkeen pienen eliitin valta kasvoi, mikä kärjistyi 1837 kummassakin siirtokunnassa alkaneeseen kapinaan. Tämän jälkeen siirtokunnat liitettiin 1840 yhteen Kanadan provinssiksi ja perustettiin Kanadan parlamentti, johon kumpikin siirtokunnista sai yhtä monta paikkaa.
Tiedosto:Johnamacdonald.jpg, Kanadan ensimmäinen pääministeri]]
Moderni Kanada syntyi, kun Nova Scotian, New Brunswickin, Prinssi Edwardin saaren, Ontarion ja Quebecin edustajat muotoilivat kansakunnan perustuksen. Perustuslaki hyväksyttiin 1867 ja itsehallinnollista konfederaatiota kutsuttiin alkujaan Kanadan dominioksi. Se alkoi heti pyrkimään laajentumaan länteen, ja ensimmäisen pääministerin John A. Macdonaldin hallitus osti 1869 Hudson’s Bay Companylta Rupertinmaan 300&nbsp;000 punnalla. Louis Rielin johtaman Redjoen kapinan takia osto virallistui vasta seuraavana vuonna. Lisäksi kapinan seurauksena Métisit lohkaistiin uudesta Luoteisterritoriot-nimellä tunnetusta alueesta Manitoban provinssi. Brittiläinen Kolumbia liittyi 1871 dominioon talousvaikeuksien takia, ja sille luvattu Canadian Pacific Railway valmistui 1885.

1900-luku ja itsenäisyyden aika


Osittain rautatien ansiosta maahanmuutto Kanadaan vilkastui 1800-luvun lopussa, ja vuosien 1885–1914 aikana noin 4,5 miljoonaa ihmistä tuli Kanadaan. Monet muuttivat preerioiden alueelle, ja Luoteisterritorioista irrotettiin 1905 heille kaksi uutta provinssia, Saskatchewan ja Alberta.
Kanada oli mukana Ensimmäinen maailmansota osana brittiläistä imperiumia. Sodan alkuvuosina yli 300&nbsp;000 vapaaehtoista lähti sotaan, mutta vuonna 1917 otettiin maassa käyttöön asevelvollisuus, mikä kiristi erityisesti quebecilaisia. Sodan jälkeen William Lyon Mackenzie King alkoi ajaa Kanadan itsenäisyyttä, ja vuonna 1919 Kanadasta tuli Kansainliitto jäsen. Kanada itsenäistyi 1931, kun Britannian parlamentti hyväksyi Westminsterin säädös. Britannialle jäi silti oikeus puuttua Kanadan perustuslakiin.
1930-luvun lama koetteli pahasti Kanadaa ja erityisesti sen preeriaprovinsseja. Toinen maailmansota Kanada osallistui itsenäisenä valtiona ja julisti sodan natsi-Saksalle 10. syyskuuta 1939. Sotaan osallistui yli miljoona kanadalaista, ja heidän panoksensa oli erityisen suuri Atlantin taistelu. Sodan jälkeen Kanada ajoi aktiivisesti Yhdistyneet kansakunnat perustamista. Kanada oli yksi 50 Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja allekirjoittajista vuonna 1945. Kanadalla oli keskeinen rooli myös Naton perustamisessa, ja maan ulkoministeri Lester B. Pearson sai Nobelin rauhanpalkinto ehdotettuaan Suezin kriisin aikaan YK:n rauhanturvajoukkojen perustamista. Kanada on ollut jatkossakin aktiivisesti mukana YK:n rauhanturvaoperaatioissa.
Quebecissä alkoi itsenäisyysliike kukoistaa 1960-luvulla, ja Quebecin vapautusarmeijan terrori huipentui 1970, kun työministeri Pierre Laporte kaapattiin ja tapettiin. Pääministeri Pierre Trudeau ajoi kaksikielisyyspolitiikkaa, mutta Quebecissa valtaan noussut Parti Québécois (PQ) kannatti provinssin itsenäisyyttä ja heikensi englannin kielen asemaa. PQ järjesti 1980 provinssissa Quebecin kansanäänestys (1980) itsenäisyydestä, mutta eroa vastusti 59 prosenttia äänestäjistä. Trudeau ajoi äänestyksen jälkeen perustuslakiin muutoksen, joka määritteli Kanadan monikulttuuriseksi ja kaksikieliseksi kokonaisuudeksi. Samalla perustuslaista poistettiin viimeiset hallinnolliset siteet Britanniaan. Pääministeri Brian Mulroney yritti korjata liittovaltion ja Quebecin välejä kahdella sopimusehdotuksella, mutta kumpikin hylättiin. Quebecissa järjestettiinkin 1995 uusi Quebecin kansanäänestys (1995), jossa eron vastustajat saivat niukan enemmistön, 50,6 prosenttia äänistä. Samaan aikaan kärjistyivät myös liittovaltion ja alkuperäisasukkaiden välit, ja Okan selkkaus kuoli yksi poliisi. Riidat liittyivät lähinnä maanomistuskysymyksiin, joiden pohjalta myös luotiin Nunavutin territorio.
Kanada, Yhdysvallat ja Meksiko perustivat 1992 NAFTA-vapaakauppasopimuksen. Vaikka Kanadan ja Yhdysvaltain taloudelliset suhteet ovat olleet tiiviit, niin maiden välistä politiikkaa hiersi kuitenkin muun muassa Jean Chrétienin hallinnon päätös jättää Kanada Irakin sota ulkopuolelle. Kanadan liberaalipuolue menetti johtavan asemansa, kun marraskuussa 2005 Paul Martinin hallitus sai epäluottamuslauseen korruptioskandaalin takia. Stephen Harper nousi tämän jälkeen pääministeriksi. Harperin aikana parlamentti antoi Quebecin provinssille kansakunnan statuksen. Vuonna 2008 alkaneesta Taantuma (2008–2009) Kanada selvisi muita G8-maita paremmin. Joulukuussa 2011 Kanada irtaantui ensimmäisenä valtiona Kioton pöytäkirjasta.

Politiikka

Poliittinen järjestelmä


Tiedosto:Flag of the Governor-General of Canada.svg
Tiedosto:Harper,-Stephen-Jan-23-06.jpg Stephen Harper]]
Kanada on perustuslaki monarkia, mikä on Amerikan mantereella poikkeuksellista, sillä muut Amerikan maat ovat tasavaltoja. Suurimmat valtaoikeudet Kanadassa ovat Yhdistyneen kuningaskunnan monarkilla, vuodesta 1952 Elisabet II:lla, mutta hän välttää puuttumasta Kanadan kuten omankin maansa politiikkaan ja ylin käytännön vallankäyttäjä on Kanadassakin pääministeri. Kanadan poliittisen järjestelmän pääasiallisena esikuvana on entisen siirtomaaisännän Yhdistynyt kuningaskunta, eikä siinä ole varsinaisesti erotettu lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa. Hallintojärjestelmä on parlamentarismi demokraattinen kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassakin. Kuitenkin se eroaa brittiläisestä järjestelmästä siinä, että maa on Kanadan provinssit ja territoriot koostuva liittovaltio ja siinä, että maalla on kirjoitettu perustuslaki, joka ohjaa maan laillisia puitteita ja muodostuu kirjoitetusta tekstistä sekä kirjoittamattomista käytännöistä. Perustuslain tärkeimmät osat ovat liittovaltion valtiomuodon ja perustuslailliset elimet asettanut vuoden 1867 säädös ja vuoden 1982 lisäys.
Kanada on osa Commonwealth realmia, yksi Kansainyhteisön jäsenistä, ja sen Valtionpäämies toimii virallisesti Ison-Britannian kuningatar Elisabet II. Elisabet on hallinnut Kanadaa yhtäjaksoisesti 6. helmikuuta 1952 lähtien. Kuningattaren edustaja Kanadassa on Kanadan kenraalikuvernööri, jonka Britannian monarkki nimittää Kanadan pääministerin neuvosta. Kenraalikuvernööri on lähinnä muodollinen virka. Nykyinen kenraalikuvernööri on David Johnston, joka astui virkaansa 1. lokakuuta vuonna 2010.
Hallinnollinen valta on Kanadan pääministeri ja hallituksella. Kenraalikuvernööri nimittää liittoparlamenttivaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen johtajan pääministeriksi. Yleensä vaalit voittanut puolue pystyy muodostamaan enemmistöhallituksen, ja loput ministerit nimitetään pääministerin suosituksesta. Hallituksen jäsenet tulevat joko Kanadan edustajainhuone tai Kanadan senaatti – pääosa edustajainhuoneesta. Kanadan historian ensimmäinen pääministeri oli John A. Macdonald. Nykyinen pääministeri on Kanadan konservatiivipuolue johtaja Stephen Harper. Kanadan parlamentti koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneessa istuu 308 vaaleilla valittua jäsentä, ja parlamenttivaalit pidetään viiden vuoden välein. Edustajainhuoneella on enemmän valtaa, ja esimerkiksi vain se pystyy tekemään lakialoitteita, joka vaativat julkisten varojen käyttöä.
Kanadan suurimmat puolueet ovat Québecin itsemääräämisoikeutta ajava Bloc Québécois, sosiaalidemokraattinen New Democratic Party, Kanadan liberaalipuolue sekä Konservatiivipuolue.

Quebecin kysymys


Kanadan sisäpolitiikkaa on hallinnut 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Quebecin asemaan liittyneet kysymykset. Ranskankieliseen Quebeciin on kehittynyt omanlainen kulttuurinsa, ja monet quebecilaiset kannattavat separatismia ja eroa Kanadasta. Quebecin tilanteesta on järjestetty kaksi kansanäänestystä, jotka kuitenkin molemmat päättyivät eroamista vastustavien voittoon. Quebecin asemasta on pyritty tekemään myös sopimuksia, joita kaikki provinssit voisivat kannattaa. Aivan 1900-luvun lopussa Quebecin erohalut ovat kuitenkin vähentyneet. Lisäksi suurin osa nuorista ja maahanmuuttajista eivät kannata eroa, joten todennäköisesti eron kannatus hiipuu entisestään.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka


Ulkopoliittisesti Kanadan tärkein liittolainen on Yhdysvallat; maiden suhteet ovat erityisen tärkeitä taloudellisesti, sillä merkittävä osa kummankin maan viennistä suuntautuu naapurimaahan. Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon välillä on solmittu NAFTA-vapaakauppasopimus. Maat eivät kuitenkaan aina myötäile toistensa poliittisia ratkaisuja, ja esimerkiksi Kanadan jättäytyminen Irakin sota ulkopuolelle herätti närää Yhdysvalloissa. Kanada toimii ulkopolitiikassa laaja-alaisesti, ja se kuuluu kaikkiin keskeisiin maailmanjärjestöihin, kuten Yhdistyneet kansakunnat, Natoon, Maailman kauppajärjestöön, OECD, G8-ryhmään, Maailmanpankkiin ja Kansainvälinen valuuttarahasto.
Puolustusvoimien vahvuus ei ole ikinä ollut Kanadan turvallisuuspolitiikan keskeisin osa, ja maa käyttää puolustukseensa vähemmän resursseja kuin suurin osa sen Nato-kumppaneista. Kanadalla on ammattiarmeija, ja sen Kanadan puolustusvoimat jaetaan Kanadan maavoimat, Kanadan ilmavoimat ja Kanadan laivasto. Kanada on ollut aktiivinen YK:n rauhanturvaoperaatioissa.

Provinssit ja territoriot


Tiedosto:Kanada poliittinen kartta FI.png
:''Pääartikkeli: Kanadan provinssit ja territoriot''
Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta. Provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus, territorioilla taas pienempi.
Provinssit vastaavat suurimmasta osasta yhteiskunnallisia toimintoja – kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista – ja lisäksi jokaisessa provinssissa on oma pääministerin johtama hallitus ja parlamentti. Kuningattaren edustajana provinsseissa toimii varakuvernööri. Provinssit keräävät yhdessä enemmän tuloja kuin liittovaltion hallitus. Liittovaltion hallitus voi panna alulle koko valtion kattavia linjauksia, joita provinssien ei ole pakko noudattaa. Kuitenkin provinssit noudattavat lähes aina valtion linjaa.

Talous


Tiedosto:TD Centre Toronto.jpg on merkittävä yrityskompleksi ja muun muassa Toronto-Dominion Bankin päämaja]]

Yleistä


Kanada on hyvin vauras, korkean teknologian teollisuusyhteiskunta, joka muistuttaa Yhdysvaltoja kauppaan keskittyneellä talousjärjestelmällään, tuotantomalleillaan ja korkealla elintasollaan. Viime vuosisadan kasvu lopputuotannon, kaivostoiminnan ja palvelualan sektoreilla on tehnyt maatalousyhteiskunnasta teollistuneen ja kaupungistuneen. Kanada on sekä OECD että G8 jäsen, joten se on myös yksi maailman rikkaimmista ja merkittävimmistä talousmahdeista. Vuonna 2012 Kanadan bruttokansantuote oli Kansainvälinen valuuttarahasto arvion mukaan maailman kymmenenneksi suurin.
Vuoden 1989 vapaakauppasopimus Kanadan ja Yhdysvaltain välillä (Kanadan ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimus) ja vuoden 1994 Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA) kasvattivat huomattavasti kauppaa ja taloudellista yhdentymistä Yhdysvaltain kanssa. Kanadan taloudella on mennyt hyvin useasti jopa laskusuhtainteiden aikana. Kansainvälinen Taantuma (2008–2009) on vaikuttanut kuitenkin myös Kanadassa, ja vuonna 2010 talous kasvoi vain kolmella prosentilla.

Toimialat ja ulkomaankauppa


Tiedosto:Ontario farm.jpg
Tiedosto:Mine Building Giant Mine Yellowknife Northwest Territories Canada 12.jpg -kaivoksen rakennuksia]]
Kuten myös muiden läntisten teollisuusmaiden, Kanadan taloutta hallitsee palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljännestä Kanadan asukkaista ja tuottaa yli kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta. Palvelualat ovat myös kasvaneet huomattavasti 2000-luvulla. Alan bruttokansantuote kasvoi vuosien 2000–2010 aikana 31,2 prosenttia, ja sen työvoiman määrä kasvoi 2,4 miljoonalla ihmisellä. Erityisen suurta kasvu on ollut Albertan provinssissa, jossa 2000-luvulla palvelujen bruttokansantuote kasvoi 51,2 prosenttia. Arvonlisäys suurimmat palvelusektorit olivat 2008 rahoitus, vakuutus-, kiinteistö- ja hallintopalvelut, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, vähittäiskauppa, tukkukauppa ja julkinen hallinto. Turismi Kanadaan on myös kasvussa.
Kanada on yksi maailman tärkeimpiä maataloustuotteiden toimittajia, ja Kanadan preeriat ovat maailman tärkeimpiä vehnän ja muiden viljojen toimittajia. Vain noin kahdeksan prosenttia Kanadan pinta-alasta on viljelykelpoista, ja vain noin kaksi prosenttia työvoimasta työskentelee maataloudessa. Se on silti merkittävä tekijä maan taloudessa, sillä se tuottaa paljon ruokaa sekä kotimaahan että vientiin ja lisäksi raakamateriaalia Elintarviketeollisuus. Parhaat peltomaat sijaitsevat Suuret järvet ja Saint Lawrence (joki) lähistöllä, mutta neljä viidesosa peltomaasta sijaitsee preeriaprovinsseissa. Vuonna 2006 maassa oli 229&nbsp;373 maatilaa, ja niiden keskikoko oli noin 295 hehtaaria. Viljeltyä maa-alaa oli vuonna 2006 noin 676&nbsp;000 neliökilometriä, Vaikka maatilojen määrä vähenee koko ajan, viljelyala on pysynyt suurin piirtein samana 2000-luvulla.
Kanada on epätavallinen muiden kehittyneiden länsimaiden joukossa, sillä alkutuotanto on tärkeässä osassa sen taloudessa. Kanadan mineraali- ja energiavarat ovat nousseet maan suurimmiksi talouden lähteiksi. Kanadalla onkin massiiviset mineraalivarat, ja maa on maailman suurimpia uraanin, Sinkki, nikkelin, potaskan, asbestin, Rikki, kadmiumin ja titaanin tuottajia. Muita merkittäviä kaivannaisia ovat rautamalmi, hiili, maaöljy, kulta, kupari, hopea ja lyijy.
Tuotantoteollisuus muodostaa noin viidesosan Kanadan bruttokansantuotteesta ja työllistää noin seitsemäsosan työvoimasta. Bruttokansantuotteeltaan kuusi suurinta teollisuudenalaa ovat liikennevälineiden valmistus, metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus, ruokateollisuus, kemikaaliteollisuus, koneiden valmistus sekä puutavaran ja -tuotteiden valmistus.
Koska Kanadan kotimaanmarkkinat ovat suhteellisen pienet, ulkomaankaupan osuus taloudesta on korostunut. Vienti muodostaakin yli kolmanneksen bruttokansantuotteesta ja työllistää noin kolmanneksen työvoimasta. Yhdysvallat on Kanadan selvästi suurin kauppakumppani. Kanadan viennistä 72 prosenttia suuntautuu Yhdysvaltoihin ja tuonnista 61,7 prosenttia tulee Yhdysvalloista. Kiinan rooli on ollut selvässä kasvussa, ja maiden välinen kauppa on triplaantunut 2000-luvun aikana.

Energia


Tiedosto:OPG Harmon GS.jpgin pato Ontariossa]]
Kanada on energian suhteen omavarainen valtio. Maa oli vuonna 2009 maailman kuudenneksi suurin sähköntuottaja, ja sen vuotuinen tuotanto oli 632 miljardia Wattitunti. Sähköä se kulutti samana vuonna 549 miljardia kWh. Suurin osa maan sähköstä tuotetaan vesivoimalla, ja maa onkin Kiinan jälkeen toiseksi suurin vesisähkön tuottaja. Vesivoiman osuus tuotannosta on 63,1 prosenttia. Hiilivoiman osuus oli 17,4 prosenttia ja ydinvoiman 14,8 prosenttia. Öljyn ja maakaasun osuus oli 4,1 prosenttia.

Liikenne


Kanadan liikenne muodostuu pääasiallisesti suurista maantie- ja rautatiejärjestelmistä, jotka yhdistävät maan suuret kaupungit itä-länsisuunnassa. Maan arktisten alueiden liikennejärjestelmä on näiltä osin merkittävästi kehittymättömämpi, minkä vuoksi lentoliikenne onkin näille alueille hyvin tärkeässä osassa.
Tiedosto:Power exits Lower Spiral.jpgn juna]]
Rautatieliikenne oli merkittävässä osassa Kanadaa muodostettaessa, mutta sen merkitys on vähentynyt viime vuosikymmeninä pääosin auto- ja lentoliikenteen suosion vuoksi. Maassa on suuri ja kehittynyt rautatiejärjestelmä, jota käytetään nykyään pääasiassa tavarakuljetukseen. Maassa toimii kaksi suurta yksityistä tavaraliikennettä hoitavaa rautatieyhtiötä, Canadian Pacific Railway ja Canadian National Railway. Valtion omistama VIA Rail hoitaa matkustajaliikennettä lähes koko maan alueella. Kanadan tärkeimmät rautatielinjat ovat kaikki maan eteläosissa, ja suurin osa matkustajaliikenteestä on keskittynyt erityisesti niin sanotun Québecin–Windsorin käytävän alueelle. Maanalaista metroliikennettä Kanadassa on vain Torontossa ja Montrealissa. Vancouverissa on sen sijaan maanpäällinen monorail. Lisäksi Calgaryssä, Edmontonissa ja Ottawassa on toimiva pikaraitiotiejärjestelmä.
Kanadan tiheästi asutetuilla alueilla maantieverkko on tiheä, mutta harvaan asutuilla alueilla myös tiet ovat harvassa. Moniin syrjäkyliin kulkee vain metsä- tai kaivosyhtöiden rakentamia teitä, jotka eivät aina ole edes julkisessa käytössä. Suuri valtatiejärjestelmä, Trans-Canada Highway yhdistää Kanadan itä-länsi-suunnassa. Se valmistui 1962 ja mahdollisti 7&nbsp;821 kilometrin mittaisen automatkan Newfoundlandin St. John’s (Kanada) Brittiläiseen Kolumbiaan.
Kanadassa on neljänneksi eniten lentoasemia maailmassa, 1&nbsp;404. Niistä 18 on yli kolme kilometriä päällystettyä kiitorataa. Kanadan selvästi suurin lentoasema on Toronton Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema. Se oli 2010 nousujen ja laskujen perusteella maailman 18. vilkkain lentoasema. Muita tärkeitä lentoasemia ovat Montreal-Pierre Elliott Trudeaun kansainvälinen lentoasema, Vancouverin kansainvälinen lentoasema sekä Calgaryn kansainvälinen lentoasema. Kanadan päälentoyhtiö on yhtenä turvallisimmista lentoyhtiöistä pidetty Air Canada.
Vesiliikkenteessä kuljetetaan iso osa Kanadan sisäisestä ja ulkomaaille suuntautuvasta tavaraliikenteestä. Melkein 3&nbsp;800 kilometriä pitkä Saint Lawrencen vesitie on tärkeä reitti, jota pitkin kuljetetaan muun muassa viljaa ja rautamalmia.

Väestö

Väestöjakauma


Tiedosto:Demographics_Canada.png
Kanadassa asuu vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 33&nbsp;476&nbsp;688 ihmistä. Vuoden 2012 arvion mukaan Kanadan asukkaista 15,7 prosenttia oli alle 15-vuotiaita ja 15,9 prosenttia yli 64-vuotiaita. Väestönkasvun arvioitiin olevan 0,784 prosenttia vuonna 2012.
Suurin osa Kanadan väestöstä asuu maan eteläosassa, 200 kilometrin säteellä Yhdysvaltain-rajasta. Suurimmat väestökeskittymät ovat Quebec (kaupunki) ja Windsor (Kanada) välinen noin 1&nbsp;150 kilometriä pitkä Québecin–Windsorin käytävä, jossa asuu noin 60 prosenttia Kanadan väestöstä, Vancouverin metropolialue Brittiläinen Kolumbia, sekä Calgaryn ja Edmontonin välinen Calgary–Edmonton-käytävä Albertassa. Kaupungeissa asuu noin 80 prosenttia väestöstä.

Etniset ryhmät


Kanadan vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka sallii tulijoita lähes joka toisesta maailman maasta. Hyvin monet kansat ovatkin edustettuina Kanadan Monikulttuurisuus väestössä. Etniseltä taustaltaan eniten on englantilaisia ja ranskalaisia, mutta myös muiden eurooppalaisten kansojen edustajia on runsaasti. Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan maassa on 42 vähintään sadantuhannen hengen kansanryhmää. Englantilaiset syntyperää on 21,0 %, ranskalaiset 15,8 %, Skotit 15,1 %, Irlantilaiset 13,9 %, saksalaiset 10,2 %, italialaiset 4,6 %, kiinalaiset 4,3 % ja ukrainalaiset 3,9 %. Vuonna 2006 alkuperäisasukkaita Kanadan väestöstä oli noin 3,8 prosenttia. Ontariossa oli eniten alkuperäisasukkaita, mutta Luoteisterritorioissa ja Nunavutissa alkuperäisväestö muodostaa yli puolet asukasluvusta. Alkuperäisväestö kasvaa myös selvästi nopeammin kuin muu osa Kanadan veästöstä.
Kanadan vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan maan asukkaista 19,8 prosenttia oli maahanmuuttajia. Vuosien 1991–2006 maahan muutti keskimäärin 229&nbsp;000 ulkomaalaista. Seuraavien 20 vuoden aikana ulkomaalaisten määrä voi kasvaa neljä kertaa nopeammin kuin kanadalaisten määrä, ja vuonna 2031 ulkomaalaisia voi olla jo jopa 28 prosenttia. Suur-Toronto peräti 45,7 prosenttia väestöstä oli maahanmuuttajia vuonna 2006. Vancouverin metropolialueella niitä oli 39,6 prosenttia väestöstä, ja muilla alueilla maahanmuuttajien osuus oli alle neljännes väestöstä.

Uskonto


Lähes 85 prosenttia kanadalaisista kuuluu johonkin kirkkoon, ja 16 prosenttia määrittelee itsensä uskonnottomiksi. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 42,6 prosenttia väestöstä kuului Katolinen kirkko ja 23,3 prosenttia oli Protestantismi. Suurimmat protestanttiset ryhmät olivat Kanadan yhdistynyt kirkko ja Kanadan anglikaaninen kirkko. Suurin osa ranskankielisistä on katolilaisia, joten Quebecin asukkaista noin neljä viidesosaa kuuluu katoliseen kirkkoon. Suurin ei-kristitty ryhmä ovat Islam, joita on 1,9 prosenttia väestöstä. Maahanmuuton myötä monien uskontojen, kuten islaminuskon, Hindulaisuus, Sikhiläisyys ja Buddhalaisuus määrä on selvästi nousussa. Myös juutalaisuus määrä on kasvussa.

Kieli


Kanadan virallisia kieliä ovat Englannin kieli ja Ranskan kieli, jotka ovat myös selvästi puhutuimmat kielet. Englanti on 18,1 miljoonan ja ranska 6,9 miljoonan kanadalaisen äidinkieli. Englanti on pääkieli kaikkialla muualla paitsi Quebecissä, missä lähes 80 prosenttia asukkaista on ranskankielisiä. Quebecin ulkopuolella merkittävimmät ranskankieliset keskittymät ovat Ontariossa, Ottawan ympäristössä ja New Brunswickissa. Noin 16&nbsp;% maan väestöstä osaa molempia virallisia kieliä, suurin osa kansasta kuitenkin puhuu vain jompaakumpaa. Pieni vähemmistö väestöstä, 520&nbsp;385 (alle 2&nbsp;%) asukkaista ei osaa kumpaakaan virallista kieltä.
Tiedosto:Montreal-Place Vauquelin, Note.jpgissa]]
Quebecin virallinen kieli on ranska, ja New Brunswick on maan ainoa virallisesti täysin kaksikielinen provinssi. Manitobassa ranska on englannin ohella virallinen kieli oikeuslaitoksissa, julkishallinnossa ja koulutusta on lain mukaan saatavilla molemmilla kielillä. Muiden provinssien ainoa virallinen kieli on englanti. Useilla alkuperäisasukkaiden kielillä on virallinen asema Luoteisterritoriot. Inuittikielet on Nunavutin puhutuimmat kielet, ja niillä on myös virallinen asema territoriossa.
Yli 3,4&nbsp;miljoonaa kanadalaista puhuu äidinkielenään muuta kuin virallista kieltä. Näistä ylivoimaisesti suurin ryhmä on kiinan kieli, jota puhuu lähes 800&nbsp;000 ihmistä. Seuraavaksi puhutuimmat kielet ovat punjabi, Espanjan kieli, Italian kieli, Arabian kieli ja Saksan kieli. Kanadan alkuperäisasukkaiden kielten puhujia on maassa noin 129&nbsp;340, näistä suurimpia ryhmiä ovat creen (47&nbsp;190) ja inuktitutin (25&nbsp;290) kielet. Suomen kieli kotona puhuvia on maassa noin 4&nbsp;190. Muita kuin virallisia kieliä äidinkielenään puhuvia on eniten suurissa kaupungeissa, suhteessa eniten on Toronton metropolialueella, jossa noin 40&nbsp;% väestöstä puhuu muita kieliä. Sen sijaan Montrealin länsipuolella sijaitsevilla metropolialueilla, kuten Winnipegissä, Calgaryssä ja Edmontonissa, on muita kuin virallisia kieliä puhuvia alle viidennes väestöstä.

Suurimmat kaupungit


Tiedosto:Cntower2.jpg, Ontario]]
Tiedosto:VuedeMontreal.jpg, Québec]]
Tiedosto:PengrowthSaddledomeDay.jpg, Alberta]]
:''Katso myös: Luettelo Kanadan kaupungeista ja Luettelo Kanadan 100 suurimmasta kaupungista''
Suurin osa Kanadasta on erittäin harvaan asuttua tai jopa asumatonta aluetta. Väestö on keskittynyt kaupunkeihin, pääasiassa Yhdysvaltojen vastaisen rajan läheisyyteen. Jopa noin neljäsosa kanadalaisista asuu jossakin kymmenestä suurimmasta kaupungista, ja yli 40 prosenttia jossakin näiden kaupunkien metropolialueista.
:<small><sup>1</sup> Osa Toronton metropolia.</small>

Koulutus


Tiedosto:Hart House2.JPG]]
Kanadassa koulutus on provinssien ja niiden opetusministeriöiden järjestämää, ja jokaisessa provinssissa on hieman oma koululaitoksensa. Liittovaltion vastuulla on kuitenkin järjestää koulutus territorioissa, intiaanikouluissa, liittovaltion vankiloiden vangeille, Kanadan asevoimien perheenjäsenille sotilastukikohdissa. Valtio kuluttaa noin viisi prosenttia bruttokansantuote koulutukseen. Suurimmassa osassa valtiota on mahdollisuus opiskella sekä englanniksi että ranskaksi. Vanhempien ei tarvitse laittaa lapsiaan julkiseen kouluun, ja arviolta 6–8 prosenttia oppilaista käykin yksityistä koulua. Kansainvälisellä tasolla Kanadan koulutustaso on korkeatasoista. Vuoden 2009 PISA-tutkimuksessa Kanada sijoittui kuudenneksi. Tutkimuksessa huomattiin kuitenkin myös merkittäviä eroja provinssien välillä.
Valtion tarjoaman koulutuksen ensimmäinen aste on 4–5-vuotiaana aloitettu vapaaehtoinen ''kindergarten''. Pakollinen peruskoulu alkaa kuuden vuoden iässä. Oppilaat siirtyvät 14-vuotiaina high schooliin tai muuhun toisen asteen oppilaitokseen, ja lasten täytyy osallistua opetukseen 16-vuotiaiksi. Useimmat kuitenkin käyvät neljävuotisen high schoolin loppuun.
Yliopistojen suhteen suurin ero provinssien välillä on siinä, kuinka paljon julkista rahoitusta ne saavat toimintaansa. Albertan yliopistojen tuloista noin 72 prosenttia tuli julkisista varoista, kun Nova Scotian yliopistojen valtionosuus oli vain 49 prosenttia tuloista. Quebecin yliopistoissa sen sijaan on pienimmät koulumaksut. Shanghain Shanghain Jiao Tong -yliopisto vuoden 2011 yliopistorankingissa kanadalaisista yliopistoista 100 parhaan joukossa olivat Toronton yliopisto, Brittiläisen Kolumbian yliopisto, McGill-yliopisto ja McMaster-yliopisto.

Kulttuuri

Erityispiirteet


Tiedosto:Maple leaf.jpg on tunnettu kanadalainen symboli.]]
Kanadalaiseen kulttuuriin ovat vaikuttaneet erityisesti Brittiläinen kulttuuri, Ranskalainen kulttuuri ja amerikkalainen kulttuuri. Kanada onkin Monikulttuurisuus valtio, ja monikulttuurisuus on ollut hallinnon virallinen politiikka vuodesta 1971. Yhdysvallat tunnetaan yleisesti kansojen ”sulatusuunina”, kun Kanada puolestaan on kansojen ”mosaiikki”, jossa jokainen kansanryhmä on muodostanut oman palan mosaaiikkiin.
Kanadan kulttuurin monimuotoisuutta lisää se, että Britannian ja Ranskan siirtomaavaikutus on ollut myös moninainen. Brittiuudisasukkaiden joukossa oli englantilaisia, irlantilaisia, walesilaisia ja skotteja. Ranskalaiset puolestaan jakautuivat 1760-luvulla Kanadanranskalaiset ja Acadialaiset. Lisäksi britit ja ranskalaiset sekoittuivat alkuperäisasukkaisiin, ja näin syntyivät métisit. Alkuperäiskansat ovat lisäksi jakaantuneet useisiin kulttuuriryhmiin, ja 1800-luvun puolivälistä lähtien maahan on muuttanut runsaasti maahanmuuttajia myös muista maista.
Yhdysvaltalainen kulttuuri on myös vaikuttanut paljon Kanadaan, ja vuoden 1951 raportin mukaan kanadalainen kulttuuri oli jo lähes sulautunut naapurimaansa kulttuuriin erityisesti yhdysvaltalaisten elokuvien, radiolähetysten ja aikakauslehtien invaasion takia. Tämän jälkeen hallinto ilmoitti, että kanadalaisten medioiden pitää rohkaista julkaisemaan kanadalaisia teoksia. Esimerkiksi televisio- ja radiokanavien sisällöstä osa täytyy olla kanadalaista tuotantoa, vaadittu osuus vaihtelee ohjelmien ja kanavien formaatin mukaan.
Kanadan kansallissymbolit ovat vaikuttaneet maan luonto, historia ja alkuperäiskansat. Erityisesti vaahteranlehti on tunnettu kanadalainen symboli, ja se esiintyykin muun muassa Kanadan lippu ja Kanadan vaakuna. Muita tunnettuja symboleja ovat muun muassa majava, vaahterasiirappi, Kanadan ratsupoliisi ja monarkiaa kuvastava kruunu. Kanadan kansallislaulu on Calixa Lavallée säveltämä ”O Canada”.
Kanadalainen keittiö vaihtelee paljon alueittain. Itäisten provinssien keittiöön on vaikuttanut meren läheisyys, ja niissä syödään esimerkiksi paljon Hummerit ja Turskat. New Brunswickissä on jo nähtävissä ranskalaisvaikutteet, ja siellä tarjoillaan sianlihalla täytettyjä perunoita, ''poutine râpée''. Quebecin ruokakulttuuri on hyvin ranskalaista, mutta osavaltio on myös maailman suurin vaahterasiirapin tuottaja. Ontario puolestaan on Kanada pienoiskoossa, ja siellä yhdistyvät monien alueiden ruoat. Alberta on Kanadan naudanlihapääkaupunki. Manitobassa on laajat itäeurooppalaiset vaikutteet, ja sinne on tullut heidän mukanaan muun muassa Pierogi ja makkaroita. Brittiläisessä Kolumbiassa merenantimet ovat jälleen pääosassa. Alkuperäisasukkaiden keittiö on ihan omanlaisensa, ja esimerkiksi Inuitit on monia eksoottisempia ruokalajeja, kuten valaanihosta tehty ''maktaaq''.

Taiteet


Tiedosto:Totem haida.jpgja on vasta 1900-luvulla alettu pitää taiteena.]]
Kanadan taiteet ovat käytännössä vasta 1900-luvulla alkaneet saada omaleimaisia piirteitä. Kanadalainen maalaustaide on tyypillisimillään maisemamaalausta. Ensimmäisenä selvästi kanadalaisen tyyliin kehitti 1920-luvulla niin sanottu Seitsemän ryhmä, jonka jäsenet maalasi myös maisemia. Vaikka 1900-luvulla Kanadankin kuvataiteessa ovat vaikuttaneet vuosisadan länsimaiset taidesuunnat Abstrakti taide Käsitetaide, niin silti maisemat ovat olleet monien taiteilijoiden suosikkiaiheita. Kanadan alkuperäisasukkaat tekivät veistoksia ja käsitöitä paljon ennen eurooppalaisten tuloa, ja niitä on alettu myös pitää taiteena vasta 1900-luvulla.
Kirjallisuus jakautuu Kanadassa erityisesti englannin- ja ranskankieliseen kirjallisuuteen. Yleisimmät kanadalaisen kirjallisuuden teemat ovat suhtautuminen luontoon ja rajaelämään sekä Kanadan asemaan maailmassa. Joidenkin kirjallisuudentutkijoiden mielestä kansallista kanadalaista kirjallisuutta ei varsinaisesti ole. Monet kaupallisesti merkittävimmät kanadalaiskirjailijat, kuten Margaret Atwood, Mordecai Richler, Douglas Coupland ja Michael Ondaatje eivät olekaan teemoiltaan erityisen kanadalaisia.
Eurooppalaisten maahanmuuttajien ansiosta Taidemusiikki on vahvat perinteet Kanadassa, ja esimerkiksi kaikissa suurimmissa kaupungeissa on oma sinfoniaorkesterinsa. Todennäköisesti tunnetuin kanadalainen klassinen muusikko on pianisti Glenn Gould. Kanada on tuottanut myös suuren määrän kansainvälisesti menestyneitä populaarimuusikoita, joista kuitenkin monet, kuten Neil Young, Joni Mitchell ja Leonard Cohen, ovat tehneet uransa Kanadan ulkopuolella. Ensimmäinen todella tunnettu kanadalainen kevyen musiikin esittäjä oli Paul Anka, ja hänen jälkeensä ovat saavuttaneet suosiota muun muassa Shania Twain, k.d. lang ja Céline Dion.
Kanadassa on syntynyt useita tunnettuja elokuvanäyttelijöitä ja -ohjaajia, mutta he tekevät uraansa usein Hollywoodissa eivätkä näin yleensä saa tunnustusta kanadalaisina. Kanadassa tuotetaan myös monia Hollywood-elokuvia, ja erityisesti Vancouverin seutua on alettu kutsua Pohjois-Hollywoodiksi. Kanadan oma elokuvatuotanto on kuitenkin vaikeuksissa, sillä yhdysvaltalaiset elokuvat valtaavat usein maan elokuvateatterit, joihin on vaikea saada mahtumaan kotimaassa tehtyjä elokuvia. Tunnetuimpia kanadalaisia ohjaajia ovat muun muassa David Cronenberg, Paul Haggis ja James Cameron. Tunnettuja näyttelijöitä ovat muun muassa Jim Carrey, Michael J. Fox, Keanu Reeves ja Donald Sutherland.

Media


Jokaisessa suuressa tai keskikokoisessa kaupungissa ilmestyy ainakin yksi sanomalehti, ja suurimmissa kaupungeissa on useampiakin päivälehtiä. Kanadassa ilmestyy kaksi suurta ”kansallista” sanomalehteä, jotka ovat molemmat englanninkielisiä, The Globe and Mail ja National Post. The Globe and Mailin päivälevikki on suurin (317&nbsp;781). Seuraavaksi suurin lehti on Toronto Star. Sanomalehtiä palvelee uutistoimisto The Canadien Press.
Kanadan yleisradioyhtiö on CBC, Canadian Broadcasting Corporation, jolla on sekä englannin- että ranskankielinen televisio- ja radioverkko. Yksityinen CTV Television Network on toinen kansallinen verkko. Kanadassa toimii 685 (2007) televisiokanavaa, joista 456 on englanninkielisiä, 103 ranskankielisiä ja 126 muilla kielillä. Maassa toimii myös 1&nbsp;222 radiokanavaa, joista 912 on englanninkielisiä, 274 ranskankielisiä ja 36 lähettää ohjelmaa muilla kielillä.
Tammikuussa 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan noin 21,9 miljoonaa kanadalaista eli noin 66 prosenttia maan väestöstä käyttää Internetiä. Internetin käyttäjien määrässä Kanada sijoittuu maailman maista 12. sijalle.. Laajakaistayhteyksien käyttäjiä maassa on noin 6,7 miljoonaa, mikä on 8. eniten maailmassa. Vuoteen 2009 mennessä koti-internet liittymiä oli 10,1 miljoonaa, joka on noin 75 prosenttia maan kaikista talouksista. Nopeiden liittymien käyttäjämäärät ovat myös lisääntyneet viime vuosina. Vuonna 2009 1,5 Mbps tai nopeampien liittymien määrä nousi 62 prosenttiin, edellisen vuoden 52 prosentista.

Urheilu


Tiedosto:Québec-Drummondville-LHJMQ-2012-7.jpg on Kanadan virallinen talviurheilulaji.]]
Kanadan viralliset kansallisurheilulajit ovat jääkiekko ja haavipallo eli lacrosse. Jääkiekko on kuitenkin selvästi suosituin laji, ja vuonna 1917 perustetussa NHL-liigassa kaikki joukkueet olivat alkujaan kanadalaisia. Nykyään sarjan 30 joukkueesta seitsemän tulee Kanadasta, mutta kanadalaispelaajia on kuitenkin enemmän kuin muiden maiden pelaajia yhteensä. Lisäksi monet jääkiekon kautta aikojen parhaista pelaajista, kuten Wayne Gretzky ja Gordie Howe, ovat kanadalaisia.
Muita paljon seurattuja lajeja ovat muun muassa curling ja kanadalainen jalkapallo. Golfia, baseballia, hiihtoa, jalkapalloa, lentopalloa ja koripalloa harrastetaan paljon harrastelijatasolla, mutta ammattilaissarjat eivät ole niin laajoja.
Kanadassa on pidetty kolmet olympialaiset, kesäolympialaiset 1976, talviolympialaiset 1988 ja talviolympialaiset 2010. Maa on osallistunut jokaisiin olympialaisiin kesäolympialaiset 1904 lähtien kesäolympialaiset 1980 lukuunottamatta. Kanadan menestyneimmät olympiaurheilijat ovat pyöräilijä ja pikaluistelija Clara Hughes ja pikaluistelija Cindy Klassen.

Lähteet


<div style="font-size: 90%;">
}}
}}
}}
}}
}}
</div>

Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://canada.gc.ca/ Valtion viralliset sivut
http://www.pm.gc.ca/ Pääministerin viralliset sivut
http://www.gg.ca/ Kenraalikuvernöörin viralliset sivut
http://atlas.nrcan.gc.ca/ The Atlas of Canada – karttoja
http://statcan.ca/ Statistics Canada – tilastoja
http://www.canadiangeographic.ca/atlas/ The Canadian Atlas Online
http://www.lonelyplanet.com/canada Lonely Planet – Canada – matkailutietoa
http://www.suomikanadaseura.fi/ Suomi-Kanada Seura
http://www.globalis.fi/Maat/Kanada Globalis.fi - Kanadan maaprofiili
Luokka:Kanada
ace:Kanada
kbd:Канадэ
af:Kanada
als:Kanada
am:ካናዳ
ang:Cænada
ab:Канада
ar:كندا
an:Canadá
arc:ܩܢܕܐ
roa-rup:Canada
frp:Canada
as:কানাডা
ast:Canadá
gn:Kanatã
av:Канада
az:Kanada
id:Kanada
ms:Kanada
bm:Kanada
bn:কানাডা
zh-min-nan:Canada
jv:Kanada
su:Kanada
ba:Канада
be:Канада
be-x-old:Канада
bcl:Kanada
bi:Kanada
bar:Kanada
bo:ཁ་ན་ཌ།
bs:Kanada
br:Kanada
bg:Канада
ca:Canadà
ceb:Canada
cv:Канада
cs:Kanada
sn:Canada
co:Canadà
cy:Canada
da:Canada
pdc:Kanadaa
de:Kanada
dv:ކެނެޑާ
nv:Deeteel Bikéyah
dsb:Kanada
na:Kanada
dz:ཀེ་ན་ཌ་
et:Kanada
el:Καναδάς
en:Canada
es:Canadá
eo:Kanado
ext:Canadá
eu:Kanada
ee:Canada
fa:کانادا
hif:Canada
fo:Kanada
fr:Canada
fy:Kanada
fur:Canadà
ga:Ceanada
gv:Yn Chanadey
gag:Kanada
gd:Canada
gl:Canadá - Canada
gan:加拿大
ki:Canada
hak:Kâ-nâ-thai
xal:Канадин Орн
ko:캐나다
ha:Kanada
haw:Kanakā
hy:Կանադա
hi:कनाडा
hsb:Kanada
hr:Kanada
io:Kanada
ig:Kánada
ilo:Kánada
bpy:কানাডা
ia:Canada
ie:Canada
iu:ᑲᓇᑕ
ik:Kanada
os:Канадæ
zu:IKhanada
is:Kanada
it:Canada
he:קנדה
kl:Canada
kn:ಕೆನಡಾ
pam:Canada
ka:კანადა
csb:Kanada
kk:Канада
kw:Kanada
rw:Kanada
ky:Канада
rn:Kanada
mrj:Канада
sw:Kanada
kv:Канада
ht:Kanada
ku:Kanada
lad:Kanada
lez:Канада
la:Canada
ltg:Kanada
lv:Kanāda
to:Kānata
lb:Kanada
lt:Kanada
lij:Canada
li:Canada
ln:Kanadá
jbo:kadnygu'e
lmo:Canada
hu:Kanada
mk:Канада
mg:Kanada
ml:കാനഡ
krc:Канада
mi:Kānata
mr:कॅनडा
xmf:კანადა
arz:كندا
mzn:کانادا
cdo:Gă-nā-dâi
mdf:Канада
mn:Канад
my:ကနေဒါနိုင်ငံ
nah:Canada
nl:Canada
nds-nl:Kannede
cr:ᑳᓇᑕ
ne:क्यानाडा
ja:カナダ
nap:Canadà
frr:Kanada
pih:Kaneda
no:Canada
nn:Canada
nrm:Cannada
nov:Kanada
oc:Canadà
mhr:Канада
or:କାନାଡ଼ା
om:Canada
uz:Kanada
pa:ਕੈਨੇਡਾ
pag:Canada
pnb:کینیڈا
pap:Canada
ps:کاناډا
km:កាណាដា
pcd:Canada
pms:Canadà
nds:Kanada
pl:Kanada
pt:Canadá
crh:Kanada
ty:Tanata
ro:Canada
rmy:Kanada
rm:Canada
qu:Kanada
ru:Канада
rue:Канада
sah:Канаада
se:Canada
sa:केनडा
sg:Kanadäa
sc:Canada
sco:Canadae
stq:Kanada
sq:Kanadaja
scn:Canadà
simple:Canada
ss:IKhanada
sk:Kanada
sl:Kanada
cu:Канада
szl:Kanada
so:Kanada
ckb:کەنەدا
srn:Kanadakondre
sr:Канада
sh:Kanada
sv:Kanada
tl:Kanada
ta:கனடா
kab:Kanada
roa-tara:Canada
tt:Канада
te:కెనడా
tet:Kanadá
th:ประเทศแคนาดา
vi:Canada
tg:Канада
tpi:Kanada
chr:ᎨᎾᏓ
chy:Canada
tr:Kanada
tk:Kanada
tw:Kanada
uk:Канада
ur:کینیڈا
ug:كانادا
vec:Canada
vep:Kanad
vo:Kanadän
fiu-vro:Kanada
wa:Canada (payis)
zh-classical:加拿大
vls:Canada
war:Kanada
wo:Kanadaa
wuu:加拿大
ts:Canada
yi:קאנאדע
yo:Kánádà
zh-yue:加拿大
diq:Kanada
zea:Canada
bat-smg:Kanada
zh:加拿大

Kaarle XII


Tiedosto:Statue of Charles XII of Sweden at Karl XIIs torg Stockholm Sweden.jpgssa – sormi osoittaa itään.]]
Kaarle XII (17. kesäkuuta 1682 – 30. marraskuuta 1718) oli Ruotsin kuningas 1697–1718. Hänen isänsä, Kaarle XI kuoli vuonna 1697, eikä Kaarle XII suhtautunut hallituskautensa alkupuolella valtion asioihin mitenkään vakavasti. Naapurivaltiot Tanska, Moskovan Venäjä ja Puola-Liettua päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen julistamalla Ruotsille sodan yhtä aikaa vuonna 1700, koska kuvittelivat vasta 17-vuotiaan Kaarle XII:n olevan liian heikko vastus. Tämä sota tunnetaan nimellä suuri Pohjan sota, ja se päättyi vuonna 1721 Fredrik I (Ruotsi) hallitessa Ruotsia.

Kaarle XII sotapäällikkönä


Ruotsin hyökkäysvaihe


Sodan alkupuolella Kaarle XII löi nopeasti tanskalaiset ja pakotti maansa rauhaan. Tämän jälkeen Kaarle käänsi armeijansa Venäjää vastaan. Venäjän armeijan päävoimat olivat tuolloin piirittämässä Ruotsille kuulunutta Narvan kaupunkia. Narvan taistelussa alivoimainen Kaarle XII:n johtama ruotsalaisarmeija hyökkäsi sankassa lumipyryssä venäläisten joukkojen kimppuun ja löi vihollisen hajalle. Seurauksena oli Venäjän aktiivisen sodankäynnin päättyminen useiksi vuosiksi. Viimeisenä vihollisena oli Puola, jonka Kaarle XII kukisti vastaavalla tehokkuudella.
Puolan lyömisen jälkeen Kaarle XII keskittyi Puolan sisäpolitiikkaan ja kahakointiin. Samalla hän valmisteli sotaretkeä Venäjän keisarikunta, joka kehitti omaa armeijaansa ja laivastoaan nopealla tahdilla Pietari I Suuri johdolla. Sotaretkeen ryhdyttiin, mutta huollolliset kysymykset pakottivat Ruotsin armeijan suuntaamaan viljavaan Ukrainaan, jossa kapinalliset kasakat lupasivat Ruotsille tukea. Ukrainassa Kaarle XII juuttui piirittämään Pultavan kaupunkia, jonka avuksi Venäjän armeijan päävoima saapui. Samaan aikaan Ruotsin armeijan huoltotiet katkesivat ja sen oli pelastuakseen ryhdyttävä alivoimaisena taisteluun. Pultavan taistelussa Ruotsin armeija tuhoutui, ja Kaarle XII pakeni osmanien valtakuntaan, jossa hän pyrki taivuttelemaan sulttaania julistamaan sodan Venäjää vastaan.

Kaarle XII osmanien vieraana


Kaarle onnistui tavoitteessaan ja marraskuussa 1710 sulttaani Ahmed III julisti Venäjän–Turkin sota (1710–1711) alkaneeksi. Osmanien sotaretki oli voittoisa, mutta lyhyt eikä sen päättänyt Prutin rauha tyydyttänyt Kaarlea, joka jatkoi juonittelua uuden sodan aloittamiseksi poliittisten liittolaistensa kanssa. Sulttaani ehti julistaa parikin uutta sotaa, jotka kuitenkin loppuivat alkuunsa diplomaattien ponnistelujen ansiosta. Vihdoin keväällä 1713 sulttaani väsyi hankalaan vieraaseensa ja määräsi tämän kotiarestiin. Pidätyksen yhteydessä Kaarlen noin 1000 miehen kaarti ja turkkilaiset ottivat yhteen Benderin kalabaliikkissa. Yhteenotto sai myöhemmässä ruotsalaisessa historiankirjoituksessa myyttiset puitteet. Kaarle pidätettiin ja vietiin Edirneen kotiarestiin. Sulttaani salli hänen palata Ruotsiin vuonna 1714. Huolimatta lupauksistaan Kaarle ei elinaikanaan maksanut velkoja, joilla hän oli rahoittanut oman ja miestensä oleskelun Osmanien valtakunnassa. Turkissa hänet tunnetaankin nimellä "Demirbaş Şarl", "Kiinteä omaisuus -Kaarle", joka tarkoittaa käytäntöä, jolla kuninkaan velat vakuutettiin kiinteää omaisuutta vastaan. Demirbaş on joskus hyväuskoisesti käännetty "Rautapääksi" tai "Leijonanpääksi". Velalla oli rakentaviakin seurauksia, sillä myöhemmin 1700-luvulla Ruotsiin velkaa perimään lähetetyt osmaniylimykset perustivat maiden välille pysyvät diplomaattiset suhteet.

Kuninkaan viimeiset vaiheet


Tiedosto:CharlesXIIAutopsy1916.jpg vuoden 1917 haudanavauksessa. Reikä ohimossa on kuninkaan surmanneen luodin jättämä.]]
Kaarle XII:n palatessa Ruotsiin oli Venäjä miehittänyt sen itäiset alueet (isoviha). Kaarle päätti valloittaa Norjan Tanskalta. Ohimoon osunut luoti kaatoi hänet Norjaan tehdyllä sotaretkellä vuonna 1718 Fredrikshaldin (nyk. Halden) piirityksessä. Jälkeenpäin on kiistelty siitä, tuliko luoti norjalaisten vai omien puolelta. Kuninkaan hauta avattiin tutkimuksia varten vuonna 1917. Varsinaisia todisteita sen puolesta, että kuninkaan olisi tappanut maanmies, ei ole, mutta epäilyjä on herättänyt esimerkiksi se, miten nopeasti Fredrik I (Ruotsi) ja tämän liittolaiset osasivat reagoida Kaarlen kuolemasta saatuun tietoon.

Katso myös


André Sicre

Lähteet


Viittet


Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Suuri Pohjan sota
Luokka:Vuonna 1682 syntyneet
Luokka:Vuonna 1718 kuolleet
ar:كارل الثاني عشر
an:Carlos XII de Suecia
be:Карл XII
be-x-old:Карл XII
br:Karl XII
bg:Карл XII
ca:Carles XII de Suècia
cs:Karel XII.
da:Karl 12. af Sverige
de:Karl XII. (Schweden)
et:Karl XII
el:Κάρολος ΙΒ΄ της Σουηδίας
en:Charles XII of Sweden
es:Carlos XII de Suecia
eo:Karolo la 12-a (Svedio)
eu:Karlos XII.a Suediakoa
fr:Charles XII de Suède
ga:Karl XII
ko:칼 12세
it:Carlo XII di Svezia
he:קרל השנים עשר, מלך שבדיה
ka:კარლ XII
la:Carolus XII (rex Sueciae)
lv:Kārlis XII Pfalcs-Cveibrikens
lt:Karolis XII
hu:XII. Károly svéd király
mk:Карл XII
mr:चार्ल्स बारावा, स्वीडन
nl:Karel XII van Zweden
ja:カール12世 (スウェーデン王)
no:Karl XII av Sverige
nn:Karl XII av Sverige
pl:Karol XII
pt:Carlos XII da Suécia
ro:Carol al XII-lea al Suediei
ru:Карл XII
simple:Charles XII of Sweden
sk:Karol XII.
sl:Karel XII. Švedski
sv:Karl XII
vi:Karl XII của Thụy Điển
tr:XII. Karl
uk:Карл XII
war:Charles XII han Suecia
zh:卡爾十二世

Kvasaari

Kvasaari, toiselta nimeltään kvasistellaarinen objekti () eli tähtimäinen kohde, on optisen kaukoputken kuvassa näkyvä tähti muistuttava piste, jolla on tähdestä poiketen erittäin suuri punasiirtymä. Yleisen tulkinnan mukaan tämä johtuu Hubblen laki ja merkitsee sitä, että kvasaarit ovat hyvin kaukaisia kohteita ja täten liikkuvat meistä nopeasti poispäin.
Kuva:2003-03-b-web.jpg ottama kuva kvasaarin ytimestä. Kuvassa näkyy kvasaarien tähtimäinen luonne, josta ne ovat saaneet nimensä.]]
Koska pystymme havaitsemaan kvasaarit valtavasta etäisyydestä huolimatta (miljardeja valovuosia), niiden täytyy säteillä enemmän energiaa kuin kymmenet tavalliset galaksit. Joidenkin kvasaarien kirkkaus vaihtelee erittäin nopeasti, mikä viittaa niiden pieneen kokoon.
Kvasaarit näyttävät olevan aktiivisten galaksien erikoistapaus ja vallitsevan näkemyksen mukaan monissa pelkkä katselukulma erottaa ne muista aktiivisista galakseista, blasaari ja radiogalaksi (katso: radiogalaksien yhtenäismalli). Kvasaarien valtavan kirkkauden arvellaan syntyvän, kun kvasaarin keskustassa olevaan musta aukko putoaa materiaa ympäröivästä galaksista. Mustan aukon ympäristössä materia kuumenee ja säteilee sen tähden paljon voimakkaammin kuin koko muu galaksi yhteensä. Osa kvasaareista säteilee hyvin voimakkaasti radioalueella. Radiosäteily syntyy mustan aukon pyörimisakselin suuntaisissa massasuihkuissa, joissa kertymäkiekosta peräisin oleva materia syöksyy ulos avaruuteen liki valonnopeudella. Nämä suihkut ja niiden aikaansaamat laajat rakenteet voivat ulottua kauas isäntägalaksin ulkopuolelle.

Kvasaarien ominaisuuksia

Radiospektri


Radiotaajuuksilla tehdyt havainnot kertovat kvasaarien säteilymekanismin olevan synkrotronisäteilyä. Tästä kertovat säteilyn energiajakauman ei-terminen luonne, voimakas korkeiden taajuuksien vaihtelu sekä vuon polarisaatio. Säteilyn lähteiden muuttuminen puolestaan viittaa siihen, että synkrotronisäteilyä emittoivat relativistiset elektronit saavat alkunsa shokkirintama, jotka liittyvät massasuihkuihin.

Infrapunaspektri


Kvasaarien infrapuna- ja alimillimetrialueen säteilyssä on viitteitä kuuman pölyn läsnäolosta. Siinä on myös nähtävillä kaksi selvästi erillistä komponenttia. Pölyn lisäksi on olemassa nopeiden purkauksien aiheuttama komponentti, mikä havaitaan vain kestoltaan lyhyiden mutta voimakkaiden purkausten aikana. Purkaukset aiheuttavat suuria muutoksia pölystä aiheutuvaan taustaan. Niiden aikana on myös havaittavissa normaalia huomattavasti suurempaa, muutaman prosentin suuruista polarisaatiota. Siksi on syytä uskoa, että purkaukset liittyvät synkrotronisäteilyyn tavalla tai toisella. Purkaukset saavat todennäköisesti energiansa massasuihkun kineettinen energia.

Optinen alue


Optisella ja ultravioletti–alueella kvasaareilta löytyy yleensä ylimääräistä emissiota verrattuna infrapunakontinuumista Ekstrapolointi arvoon. Tätä ylimäärää kutsutaan siniseksi kummuksi (blue pump). On ehdotettu että sininen kumpu aiheutuisi geometrisesti ohuen mutta optisesti paksun kertymäkiekko pinnasta vapautuvasta säteilystä. Kiekon lämpötilajakauma, kuuma keskeltä ja viileämpi reuna-alueilta, voisi aikaansaada mustan kappaleen säteilyspektrien superposition, joka sitten näkyisi optisesti.

Viivaemissio


Spekriviivojen tarkastelu tuottaa tyypillisesti enemmän informaatiota havaittavasta kohteesta kuin pelkkä kontinuumi. Kvasaareissa emissioviivat syntyvät tavallisesti ionisoidun kaasun pyöriessä nopeasti mustan aukon ympäri. Tämä malli vastaa hyvin havaittuja viivoja muuten paitsi FeII:n osalta, mihin ongelmaan ei vielä ole löydetty ratkaisua. Yleisesti raskaiden metallien spektriviivat ovat voimakkaita, mikä tarkoittaa, että kvasaareissa esiintyvä kaasu on läpikäynyt monta tähtisukupolvea, ennen päätymistään kvasaarin keskustaan.

Massasuihkut


Parhaiten kvasaarit tunnistaa ytimestä kahteen vastakkaiseen suuntaan vapautuvista massasuihkuista. Niissä relativistiset elektronit törmäävät galaksienväliseen aineeseen vapauttaen runsaasti polarisoitunutta synkrotronisäteilyä. Suihkut ovat huomattavasti suurempia, kuin itse kvasaarit, jotka näkyvät parhaimmissakin havainnoissa vain pistemäisinä kohteina. Usein vain Maata kohti purkautuva massasuihku on näkyvissä, sillä pois suuntautunut suihku katoaa äärimmäisen voimakkaan punasiirtymän vuoksi näkyvistä.

Lähteet


T. J.-L. Courvoisier 1998, The bright quasar 3C 273, ''Astronomy and Astrophysics'', 9, 1–32.
Luokka:Taivaankappaleet
ar:نجم زائف
id:Kuasar
bn:কোয়াসার
be:Квазар
be-x-old:Квазар
bs:Kvazar
bg:Квазар
ca:Quàsar
cs:Kvasar
cy:Cwaseren
de:Quasar
et:Kvasar
el:Κβάζαρ
en:Quasar
es:Cuásar
eo:Kvazaro
eu:Quasar
fa:اختروش
fr:Quasar
ga:Cuasár
gl:Quásar
ko:퀘이사
hi:क्वासर
hr:Kvazar
it:Quasar
he:קוואזר
ka:კვაზარი
kk:Квазарлар
ky:Квазар
ht:Kaza
la:Quasar
lv:Kvazārs
lt:Kvazaras
hu:Kvazár
mk:Квазар
ml:ക്വാസാർ
nl:Quasar
ja:クエーサー
no:Kvasar
nn:Kvasar
uz:Kvazar
pl:Kwazar
pt:Quasar
ro:Quasar
ru:Квазар
scn:Quasar
simple:Quasar
sk:Kvazar
sl:Kvazar
sr:Квазар
sh:Kvazar
sv:Kvasar
ta:துடிப்பண்டம்
th:เควซาร์
vi:Quasar
tr:Kuasar
uk:Квазари
zh:类星体

Kustaa II Aadolf


Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaaninen kalenteri) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myös Suomi hallitsija vuosina 1611–1632. Kutsumanimen "Pohjoisen Leijona" saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä. Sekä Napoleon Bonaparte että sotateoreetikko Carl von Clausewitz olivat Kustaan ylimpiä ihailijoita. Kustaa II Aadolf teki myös huomattavia valtiollisia uudistuksia "oikean kätensä", kansleri Axel Oxenstiernan kanssa.

Elämänvaiheet


Kustaa Aadolf syntyi Ruotsin silloisen valtionhoitajan, Södermanlannin herttuan Kaarlen ja tämän toisen vaimon Holstein-Gottorpin Kristiinan vanhimpana poikana. Kustaan ollessa lapsi hänen isänsä vähitellen (1598–1600) kukisti katolisen kuningas Sigismundin, otti kuninkaanarvon vuonna 1604 ja lopulta 1607 hänet kruunattiin kuningas Kaarle IX:ksi.
Kun Kaarle IX kuoli, oli Kustaa Aadolfin ohella toinenkin mahdollinen kruununperillinen: Juhana III:n poika (ja Sigismundin velipuoli) herttua Juhana, joka oli muutamaa vuotta Kustaata vanhempi. Tämän mahdollisuuksia kruunuun Kaarle-vainaja ja Kustaan sukulaiset olivat pyrkineet torjumaan ja heikentämään (esimerkiksi valtiopäiväpäätöksillä, sekä torjumalla liittolaisten hankkimisen avioliiton kautta naittamalla Juhana Kaarlen omalle tyttärelle, jonka perhe tuki Kustaata), ja vahvistamaan Kustaa Aadolfin asemaa (esimerkiksi siirtämällä hänelle joitakin valtaoikeuksia ja antamalla hänelle resursseja). Kustaa Aadolf nousi kuninkaaksi, koska Juhana ei pystynyt saamaan riittävää tukea, eikä siten todella yrittänyt valtaannousua. Väite, ettei Juhana ollut kiinnostunut kuninkuudesta, on jäänyt todistamattomaksi puoleen tai toiseen. Kun Kustaa nousi valtaistuimelle vuonna 1611, valtakunnan tila oli huono. Sotaa käytiin Venäjää, Tanskaa ja Puolaa vastaan. Kustaa kohdisti ensin huomionsa Tanskaan, ja vuonna 1613 saatiin aikaiseksi rauhansopimus, jossa Ruotsi luopui vaatimuksistaan Jäämeren rannikkoon Ruijassa. Stolbovan rauha Venäjän kanssa solmittiin vuonna 1617. Puolan kanssa sovittiin rauhassa Altmarkin rauha vuonna 1629 sen jälkeen kun Kustaa oli tehnyt sotaretken Liivinmaalle.

Sisäpoliittiset uudistukset


Kustaa II Aadolfin hallitsijakaudella Ruotsissa säädettiin uusi valtiopäivät vuonna 1617 ja ritarihuonejärjestys 1626. Niiden mukaan säätyvaltiopäivät kutsuttiin koolle joka vuosi, tarvittaessa useamminkin. Hän pani myös alulle uuden hallitusmuoto valmistelun, joka kuitenkin tuli voimaan vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1634. Myös oikeuslaitosta uudistettiin, ja hänen hallitsijakaudellaan perustettiin hovioikeus, ensin Svean hovioikeus Tukholmaan vuonna 1614, myöhemmin Turun hovioikeus 1623 ja Dorpatin hovioikeus 1629.

Kolmikymmenvuotinen sota


Kuva:Thirtywar.gif]]
Kolmikymmenvuotinen sota sytyttyä Saksassa Kustaa II Aadolf suostui auttamaan Stralsundin kaupunkia katolisia vastaan vuonna 1628. Vuonna 1630 Kustaa II Aadolf nousi maihin armeijansa kanssa Saksaan. Ruotsin armeija kukisti helposti kaikki sitä vastaan lähetetyt joukot. 7. syyskuuta käydyssä Breitenfeldin ensimmäinen taistelu Kustaa II Aadolfin joukot löivät kenraali Johann Tillyn johtamat viholliset.
Kustaa II Aadolf kuoli 6. marraskuuta 1632 käydyssä Lützenin taistelussa.Tarinan mukaan omat joukot löysivät hänet illalla hevosten tallaamana, päähän ammuttuna ja miekan lävistämänä; häneltä oli myös riistetty vaatteet. Sota Saksassa jatkui vielä pitkään, eikä sitä saatu loppuun ennen Westfalenin rauhaa vuonna 1648. Kustaa II Aadolfin seuraaja oli hänen tyttärensä Kristiina.
Kustaa II Aadolf oli naimisissa Brandenburgin Maria Eleonooran kanssa. Hänellä oli myös yksi poika Kustaa Kustaanpoika, Vaasaporin suku (''Gustaf Gustafsson af Wasaborg''), jonka hän sai rakastajattarensa Margareta Slotsin kanssa.
Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä 6. marraskuuta on Ruotsissa ja Suomessa liputuspäivä. Suomessa päivää juhlitaan ruotsalaisuuden päivänä (). Ruotsissa Kustaa II Aadolfin kuolinpäivänä syödään Kustaa Aadolfin leivos.

Katso myös


Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Kolmikymmenvuotinen sota
Luokka:Vuonna 1594 syntyneet
Luokka:Vuonna 1632 kuolleet
af:Gustav II Adolf
als:Gustav II. Adolf von Schweden
ar:غوستاف الثاني أدولف
an:Gustavo II Adolfo de Suecia
id:Gustav II Adolf dari Swedia
be-x-old:Густаў II Адольф
br:Gustav II Adolf
bg:Густав II Адолф
ca:Gustau II Adolf
cs:Gustav II. Adolf
cy:Gustav II Adolff, brenin Sweden
da:Gustav 2. Adolf af Sverige
de:Gustav II. Adolf (Schweden)
et:Gustav II Adolf
en:Gustavus Adolphus of Sweden
es:Gustavo II Adolfo de Suecia
eo:Gustavo la 2-a Adolfo (Svedio)
eu:Gustavo II.a Adolfo
fr:Gustave II Adolphe de Suède
fy:Gustaf II Adolf fan Sweden
ga:Gustaf Adolf
ko:구스타브 2세 아돌프
hr:Gustav II. Adolf
io:Gustaf 2ma Adolf
is:Gústaf 2. Adólf
it:Gustavo II Adolfo di Svezia
he:גוסטב השני אדולף, מלך שבדיה
la:Gustavus II Adolphus (rex Sueciae)
lv:Gustavs II Ādolfs
lt:Gustavas II Adolfas
hu:II. Gusztáv Adolf svéd király
mr:गुस्तावस एडोल्फस, स्वीडन
mn:II Густав Адольф
my:ဂပ်စတားဗပ် (ဒုတိယ)
nl:Gustaaf II Adolf van Zweden
ja:グスタフ2世アドルフ (スウェーデン王)
no:Gustav II Adolf av Sverige
nn:Gustav II Adolf av Sverige
nds:Gustav II. Adolf
pl:Gustaw II Adolf
pt:Gustavo Adolfo II da Suécia
ro:Gustav Adolf
ru:Густав II Адольф
sk:Gustáv II. Adolf
sl:Gustav II. Adolf
sr:Густав II Адолф
sv:Gustav II Adolf
vi:Gustav II Adolf
tr:II. Gustaf Adolf
uk:Густав II Адольф Ваза
war:Gustavus Adolphus han Sweden
zh:古斯塔夫二世·阿道夫