Toivakka


Toivakka on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Jyväskylän seutukunta, Keski-Suomen maakunta. Kunnassa Väkiluku }} }} ihmistä ( }}), ja sen pinta-ala on }} }} Neliökilometri josta }} }} km² on vesistöjä. Toivakka sijaitsee Päijänteen pohjoisosan itärannalla, mutta sen kirkonkylä on kaukana rannasta. Suomen sisävesien syvin kohta sijaitsee Päijänteen Ristinselkä Toivakan länsiosassa. Väestötiheys on }} }} asukasta/km².
Kunta perustettiin Jyväskylän maalaiskunta sekä Korpilahti ja Laukaan kuntiin kuuluneista osista vuoden 1910 tai 1911 alusta lähtien, ja kaikilta osin se tuli valmiiksi vuoden 1917 alussa.
Toivakan naapurikunnat ovat Hankasalmi, Joutsa, Jyväskylä, Kangasniemi, Laukaa ja Muurame.
Kunnassa on aikaisemmin toiminut puolustusvoimien Toivakan Asevarikko ja nykyään Itä-Suomen Huoltorykmentti varasto-osasto.

Kyliä


Haukanmaa, Heiska, Huikko (Toivakka), Humalamäki (Toivakka), Kankainen, kirkonkylä (Toivakka), Nisula (Toivakka), Paloskylä, Ruuhimäki, Taka-Toivakka, Vihijärvi (Toivakka), Viisarimäki
Tiedosto:Toivakan kirkko.jpg]]

Tunnettuja toivakkalaisia


Jonas Heiska, kuvataiteilija
Ossi Ikonen, jääkiekkoilija
Arja Koriseva, viihdetaiteilija
Pellervo Lukumies, taiteilija
Joonas Matarainen, aseseppä
Ritva Metso, yleisurheilija
Kaarina Valoaalto, kirjailija

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.toivakka.fi/ Toivakan kunnan kotisivut
Luokka:Toivakka
ca:Toivakka
de:Toivakka
et:Toivakka vald
en:Toivakka
eo:Toivakka
fr:Toivakka
it:Toivakka
nl:Toivakka
no:Toivakka
pl:Toivakka
ro:Toivakka
ru:Тойвакка
se:Toivakka
sv:Toivakka
vi:Toivakka

Tornio

)_region:FI|display=inline,title}} | maakunta = Lapin maakunta | seutukunta = Kemi–Tornion seutukunta | kihlakunta = | vuosi = 1621 | naapurikunnat = | kuntaliitokset = Alatornio <small>(1973)</small><br />Karunki (Suomi) <small>(1973)</small> | väestönkasvu = | väestönkasvu-päiväys = | väestönkasvuviite = | väestöennuste = | väestöennuste-päiväys = | väestöennusteviite = | työttömyys = 12,0 | työttömyys-päiväys = 2008 | työttömyysviite = | genetiivi = Kaupungin | johtaja = Raimo Ronkainen | valtuusto-koko = 43 | valtuusto-puolueet = &nbsp; 2009–2012<br />&nbsp;• Suomen Keskusta<br />&nbsp;• Vasemmistoliitto<br />&nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br />&nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue<br />&nbsp;• muut<br />&nbsp;• Vihreä Liitto<br />&nbsp;• Perussuomalaiset | valtuusto-paikat = <br />18<br />8<br />5<br />5<br />4<br />2<br />1
}}
Tornio (, ) on Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista Lapin maakunta Ruotsin rajalla. Tornio on Tornionlaakson keskus ja tärkein Suomi ja Ruotsin välinen rajanylityspaikka. Vuonna 1621 perustettuna se on maakuntansa vanhin kaupunki.
Tornion väkiluku on }} }} (}}) ja pinta-ala }} }}&nbsp;km² (}}), josta }} }}&nbsp;km² maata, }} }}&nbsp;km² sisävesiä ja loput }} }}&nbsp;km² merta.
Tornion naapurikunnat ovat Kemi, Keminmaa, Tervola ja Ylitornio. Tornion kaupungilla on poikkeuksellisen paljon yhteistyötä Ruotsin puoleisen rajanaapurinsa, Haaparanta, kanssa.

Maantiede


Sijainti


Kuva:Tornio silta.JPG
Tornio sijaitsee Suomen ja Ruotsin rajalla, Perämeri pohjoisrannikolla. Raja myötäilee Tornionjoki Perämeri (pohjoisin osa Pohjanlahti). Tornio kuuluu Lapin aluehallintoviraston toimialueeseen, mutta se on usein liitettynä historialliseen Peräpohjolaan. Tornion keskusta on Suensaari, joka on maankohoamisen myötä ja keinotekoisen maantäytön vuoksi laajentunut Ruotsin rajalle asti. Ruotsin ja Suomen välinen rajanvedon periaate, jonka mukaan valtakunnanraja kulkee Muonion- ja Tornionjokien syvimmässä uomassa, tekee Tornion keskustan kohdalla poikkeuksen.
Tornion naapurikunnat kaakossa ovat Kemi ja Keminmaa, koillisessa Tervola, pohjoisessa Ylitornio ja lännessä Ruotsin Haaparanta. Suoraan Torniota vastapäätä sijaitseva Haaparannan kaupunki toisesta valtiosta ja aikavyöhyke huolimatta muodostaa Tornion kanssa kaksoiskaupunki. Kemin kaupunki sijaitsee noin 25 kilometriä Torniosta kaakkoon. Yhdessä ympäröivien kuntien kanssa nämä kaksi kaupunkia muodostavat Kemi–Tornion seutukunta.

Alue


Kaupungin keskusta on vain osa Tornion alueesta, joka saavuttaa Tornionjoen. Kaupungin suurin pituus on 83 kilometriä ja suurin leveys 44 kilometriä. Lukuun ottamatta merialueita, alueen pinta-ala on 1&nbsp;228,38 neliökilometriä (41,37 neliökilometriä sisävesiä). Suurin osa maa-alueesta on rakennettua aluetta. Tätä myötä kaupungissa on pieni väestötiheys: 18,9 asukasta neliökilometriä kohden.
Tornion maisemat ovat vaikuttavia Tornionjoen myötä. Yli 500 kilometriä pitkänä se on Euroopan suurin vapaana virtaava joki. Vaihteluista huolimatta virtaus on valtava: Karungin kohdalla vettä virtaa 367 kuutiometriä sekunnissa, korkeintaan 3&nbsp;180 kuutiometriä sekunnissa. Tornio kuuluu Boreaalinen vyöhyke. Vallitsevat puulajit ovat kuuset ja männyt, yleisin lehtipuu on rauduskoivu. Noin puolet koko alueesta sisältää suota. Korkein Tornion kohta on 189 metriä korkea Kaakamavaara. Rannikkoalueet nousevat kuudesta kahdeksaan millimetriä merenpinnasta vuosittain Maankohoaminen myötä. Rannikko on karikkoista ja sen ulkoisin alue kuuluu Perämeren kansallispuistoon.

Alueen kaavoitus


Kuva:Tornio Hallituskatu.JPG Tornion keskustassa.]]
Tornion kaupunki on jaoteltu kaupunkialueeseen ja muihin alueisiin. Keskusta on osa Suensaarta, joka oli ennen joen ympäröimä, mutta nykyään osin maankohoamisen ja osin keinotekoisen rakentamisen vuoksi yhdistyneenä Ruotsin rannikkoon. Suensaari on historiallinen kaupunki, jossa sijaitsee vanha puukirkko sekä päätie Hallituskatu. Pohjoinen osa saarta kuuluu Juhannussaari. Itäisellä Tornionjoen rannalla sijaitsee kaupunginosat Särkinärä, Kiviranta (Tornio), Torppi, Pudas (Tornio), Miukki, Palosaari ja Luotomäki. Joki erottaa Kirkkoputaan kohdalta saaren, jossa sijaitsevat Pirkkiö, Kirkonmäki (Tornio), Kokkokangas (Tornio), Näätsaari, Puuluoto ja Röyttä.
Tornion keskusta koostuu seuraavista kaupunginosista:
Kuva:Kukkolankoski buildings May2008.jpg
Kaupungin muut alueet koostuvat seuraavista kylistä:

Ilmasto


Ilmasto Torniossa on Lauhkea vyöhyke ja siinä on myös piirteitä meri-ilmastosta.
Vuosittainen keskilämpötila Torniossa on 0–2 °C. Lämpimin kuukausi on heinäkuu keskilämpötilalla 16 °C, kylmin on helmikuu -11 °C:lla. Terminen kasvukausi on 135–145 päivän pituinen. Vuosittainen sadanta on 500–550 millimetriä. Pysyvä lumipeite on yleensä keskimarraskuusta toukokuun alkupäiviin asti.
Tornion keskusta sijaitsee noin 80 kilometriä napapiiristä etelään. Keskiyön aurinko ei näyttäydy Torniossa, mutta kesäpäivänseisaus aikoihin aurinko peittyy hetkeksi horisontin taakse. Talvella alueella on hyvinkin pitkään pimeää, kun päivän pituus on vain kolme tuntia.

Historia


Kuva:Suecia Torneå.jpg

Tornionlaakson kivikausi


Tornionjoki suisto on ollut asutettu viimeisestä jääkausi lähtien. Vuoteen 1995 mennessä alueelta on löydetty 16 muinaista asumusta. Ne ovat samankaltaisia kuin Vuollerimista noin 6000 eaa.–5000 eaa. löydetyt.

Kaupungin perustaminen


Ennen perustamistaan Tornio tunnettiin kauppateiden kohtaamispaikkana, mistä lähtivät Pohjolan halutut tuotteet, lohi ja Lapin turkikset maailman markkinoille.
Tornio on nimetty Suomen länsirajaa pitkin laskevan Tornionjoki mukaan. Nimensä joki on oletettavasti saanut alkulähteensä Torniojärvi pohjoissaamelaisesta nimestä ''Duortnosjávri''.
Tornio sai kaupunkioikeutensa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin määräyksestä 12. toukokuuta 1621 ja on virallisesti perustettu Suensaari (''sudensaari''). Nimi on mahdollisesti tullut erään alueen maanomistajan mukaan, tai sitten sanasta Swensarö, ruotsalaisten saari.
Tornio oli perustamisensa aikaan silloisen maailman pohjoisin kaupunki.
Kaupunki perustettiin tunnustukseksi Tornion saavuttamasta asemasta kaupankäynnin keskuspaikkana 1500-luvun kuluessa. Tornio kasvoi pohjoisen suurimmaksi kauppakaupungiksi ja oli muutamia vuosia Ruotsin kuningaskunnan varakkain kaupunki. Huolimatta vilkkaasta kaupankäynnistään Lappi ja merentakaisten alueiden kanssa kaupungin väkiluku pysytteli runsaan 500 ihmisen tasolla satojen vuosien ajan.
1700-luvulla Torniossa vieraili muutamia tutkimusmatkailijoita Keski-Eurooppa jotka tulivat tutkimaan arktinen alue. Merkittävin tutkimusmatka tapahtui vuosina 1736–1737, kun Pierre Louis Moreau de Maupertuis tutkimusryhmineen Ranskan akatemiasta (''Academie Française'') saapui tekemään mittauksia Tornionjoen varrelle. Muun muassa Aavasaksan laelta tehtyjen kolmiomittaus avulla onnistuttiin todistamaan, että Maa on navoiltaan litistynyt pallo, geoidi.

Tornio Venäjän vallan aikana


Lapin kaupankäynti, josta Tornio oli riippuvainen, alkoi hiipua 1800-luku aikana. Maannousun vuoksi joki oli tullut liian kapeaksi vesiliikennöintiin ja Tornion satama jouduttiin siirtämään alajuoksua kohti. Merkittävin isku varakkaalle kaupungille tapahtui kuitenkin Suomen sota vuonna 1808, jonka päätteeksi Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Raja vedettiin pitkin Muonionjoki syvintä väylää pitkin jatkuen Tornionjoki suistoon asti. Linjaus jakoi Lapin kahteen osaan, joka oli kohtalokasta kaupankäynnille. Muusta rajalinjauksesta poiketen Venäjän keisari vaati Tornionjoen väylän länsipuolella sijaitsevaa Suensaarta ja sen mukana Tornion keskustaa liitettäväksi Venäjään. Ruotsalaiset perustivat Haaparanta kylän (nykyään kaupunki) rajan länsipuolelle tasapainottamaan Tornion menetystä.
Kuva:A Federley Tornea 1908.jpg
Venäjän vallan aikana Tornio oli pieni varuskuntakaupunki. Kaupankäynti vilkastui vain Krimin sota ja ensimmäinen maailmansota aikoihin. Tällöin Torniosta muodostui tärkeä rajanylityspaikka. Tornio ja ensimmäinen maailmansota Torniolla ja Haaparannalla oli ainoa yhteys Venäjän ja heidän läntisien liittolaistensa välillä.

Tornio Suomen itsenäisyyden ajalla


Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 käytiin helmikuussa Tornion taistelu Tornion rautatieaseman alueella. Taistelujen tuloksena Torniossa olleet venäläissotilaat vangittiin.
Tornio menetti varuskuntansa. Kaupungin väkiluku alkoi kuitenkin kasvaa tasaisesti.
Lapin sota, toinen maailmansota loppupuolella, Suomen piti rauhansopimuksen ehtona poistaa Kansallissosialistinen Saksa sotilaat maasta. Tornion kaupungin keskustan tuntumassa käytiin Lapin sodan merkittävin taistelu, kun Oulusta meriteitse saapuneet suomalaissotilaat tekivät Röyttän maihinnousu saksalaisten valtaaman kaupunkiin. Nopeasti onnistunut takaisinvaltaus ilmeisesti pelasti kaupungin polttamiselta.
Siten esimerkiksi Tornion merkittävimpiin vanhoihin rakennuksiin kuuluva Tornion kirkko vuodelta 1686 säilyi.
Nykyisen alueensa Tornio saavutti vuonna 1973, jolloin naapurikunnat Alatornio ja Karunki (Suomi) liitettiin Tornion kaupunkiin.
Toinen maailmansota jälkeen kaupungissa on työllistänyt etenkin Hartwall (yritys)in omistuksessa oleva panimo, joka tunnetaan Lapin Kulta -olut. Outokumpu (yritys) rakensi Röyttän kaupunginosaan 1960-luku ruostumattoman teräksen raaka-ainetta valmistavan ferrokromitehtaan ja vuonna 1976 siellä käynnistyi yhtiön ruostumatonta terästä tuottava tehdas. Myös sotien jälkeen nousseet suurtekstiiliteollisuuslaitokset ovat olleet merkittäviä työllistäjiä Torniossa menneinä vuosikymmeninä, kuten Kerilonin nailonlankatehdas ja Norlynin sukkatehdas. Tekstiiliteollisuus on nyttemmin kuihtunut olemattomiin. Tornionjokilaakson matkailu on kasvanut viime vuosina.
Kuva:Tornio kaupungintalo.JPG
Torniossa siirryttiin kaupunginjohtajajärjestelmään vuonna 1929. Sitä ennen kaupunkia johtivat pormestarit, jotka valittiin lakitieteen tutkinnon ja perehtyneisyyden perusteella.<ref></ref>
Tornion pormestarit:
Tornion kaupunginjohtajat:
Varma Toivo Suosalmi 1929
Eero Mantere 1930–1938
Petter Koponen 1938–1963
Aarno Strömmer 1963–1973
Hannes Manninen 1973–2010
ja Mannisen sijaisena Raimo Ronkainen vuodesta 1995

Väestö


Väestönkehitys


Kuva:Asukasluku vuosittain Torniossa.svg
Myöhään 1800-luvulle asti Torniossa oli alle 700 asukasta. 1800-luvun lopulla Tornio kasvoi merkittävästi: vuonna 1880 asukasmäärä ylitti tuhannen asukkaan rajan. 1920-luvulla asukasmäärä kaksinkertaistui 2&nbsp;000:een asukkaaseen. 1970-luvun alussa Torniossa oli 8&nbsp;000 asukasta. Vuonna 1973 Alatornion (8&nbsp;900 asukasta) ja Karunki (Suomi) kunta (2&nbsp;200 asukasta) liitettiin Tornioon, jolloin asukasmäärä kasvoi liki 19&nbsp;000:een. 1970- ja 1980-luvulla Tornio koki positiivista väestönkasvua. Vuonna 1993 oli Tornion väestöhuippu 23&nbsp;300 asukkaalla. Muuttoliike Etelä-Suomeen 1990-luvun alun laman jälkeen teki muuttotappiota Torniolle, mutta silti vähemmän kuin muille Lapin kunnille. Vuodesta 2002 lähtien Tornion väkimäärä on hiukan lisääntynyt.

Politiikka


Päätöksenteko


Torniossa vahvin poliittinen toimija on Suomen Keskusta. Sillä on 18 paikkaa kaupunginvaltuustossa 43:sta. Toiseksi suurin ryhmä on Vasemmistoliitto kahdeksalla paikalla. Kansallinen kokoomus ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on kummallakin viisi paikkaa. Pro Tornio - Kuntalaisen parhaaksi yhteislistalla on neljä paikkaa, Vihreä liitto kaksi ja Perussuomalaiset yksi paikka.
Tornion kaupunginjohtaja, Hannes Manninen, nimettiin vuonna 1973. Manninen on ollut Suomen Keskusta kansanedustaja vuodesta 1995 lähtien ja hänet valittiin Vanhasen I hallitus kuntaministeri. Hänen viransijaisenaan Tornion kaupunginjohtajana toimii Raimo Ronkainen.

Vaakuna


Kuva:Tornio.vaakuna.svg
Tornion vaakuna hopeakentässä näkyy punainen kirkontorni, jonka katto keski- ja kulmahuippuineen sekä ovi-, ikkuna- ja ampuma-aukot ovat siniset. Vaakuna perustuu kaupungin sinettiin vuodelta 1621. Vaakuna on puhuva, koska nimen ”Tornio” kansanetymologia perustuu Ruotsin kielen ''torn''-sanaan, joka tarkoittaa tornia.

Ystävyyskaupungit


Tornion ystävyyskaupunki ovat:
Devizes, Yhdistynyt kuningaskunta
Hammerfest, Norja
Ikast, Tanska
Kirovsk (Murmansk), Venäjä
Szekszárd, Unkari
Vetlanda, Ruotsi

Yhteistyö Haaparannan kanssa


Kuva:Torniohaparanda-logo.svg
Tornio ylläpitää tiivistä yhteistyötä Ruotsissa sijaitsevan kaksoiskaupunki Haaparannan kanssa. Haaparanta sai kaupungin oikeudet vuonna 1842, kun Tornio menetettiin Venäjälle korvauksena. Kun Suomi ja Ruotsi liittyivät vuonna 1955 Pohjoismaiden neuvostoon ja vuonna 1995 Euroopan unioniin, tuli rajasta paikallisten mukaan ”maailman rauhallisin raja”.
Lisäyksenä kaupungit aloittivat yhteistyön myös koulutuksessa: Opiskelijat voivat vapaasti valita kummalla puolella rajaa opiskelevat. Vuodesta 1989 lähtien Haaparannalla on toiminut Haaparannan kielikoulu (), jossa opiskelee suomalaisia ja ruotsalaisia opiskelijoita.
Tornion ja Haaparannan suurin yhteinen hanke, ''Rajalla – På Gränsen'', on aloitettu vuonna 2003. Rajalla-hanke sisältää yhdistetyn keskustan Tornion ja Haaparannan keskustojen välille. Vuonna 2006 rajan läheisyyteen rakennettiin IKEA tavaratalo. Vuonna 2008 rajalle rakennettiin muun muassa Kauppakeskus Rajalla – På Gränsen.

Talous ja infrastruktuuri


Tiedosto:Lapin Kulta brewery in Tornio Sep2008 001.jpg
Tornio on teollisuuskaupunki. Tornion merkittävin työnantaja on Outokumpu (yritys), jonka ruostumaton teräs valmistava tehdas työllistää yli 2&nbsp;000 henkeä. Outokummun ansiosta Torpin teollisuusalueelle on noussut vahva metalli- ja konepajakeskittymä. Outokumpu on viime aikoina suunnitellut laajentavansa ferrokromitehdasta Torniossa jolloin syntyisi 100 uutta työpaikkaa.
Tornion Suensaarella toimi elokuuhun 2010 asti Hartwall (yritys) (aiemmin Lapin Kulta) kansainvälisestikin tunnettua Lapin Kulta-olutta valmistanut yli 130-vuotias Lapin Kulta (panimo). Panimossa työskenteli parhaimmillaan 200-300 työntekijää ja viime vaiheessa noin 100.

Liikenne


Tornio on kahden Valtatiet Suomessa alkupää. Vain 16 kilometrin pituinen valtatie 29 Keminmaahan tarjoaa nopeat kulkuyhteydet Kemiin. Valtatie on pohjoisin moottoritie maailmassa ja suurin osa siitä on nimellä ''Perämerentie''. Valtatie 21 myötäilee Ruotsin rajaa Kilpisjärvi asti. E8 myötäilee valtateitä 21 ja 29. E4 alkaa Torniosta, tie on vain muutamia satoja metrejä Suomen puolella ja se jatkuu koko Ruotsin läpi Helsingborgiin etelässä. Tornion ja Haaparannan rajan yli kulkee 18 000 ajoneuvoa päivittäin, joka tekee rajasta pohjoismaat vilkkaimman.
Rautatiet Torniosta johtavat kolmeen eri suuntaan: Oulu–Tornio-rata kulkee perämeren rantaa myötäillen Ouluun, Kolarin rata Tornionjokea myötäillen Kolariin ja Tornio–Haaparanta-rata Haaparanta. Tornion ja Haaparannan rautatieasemat yhdistävä neljä kilometriä pitkä neliraiderata mahdollistaa ruotsalaisen ja suomalaisen kaluston liikenteen asemien välillä. Suomessa on käytössä venäläinen raideleveys ja Ruotsissa normaali raideleveys. Henkilöliikenne Torniossa keskeytyi Tornio-Pohjoinen seisakkeen huonon kunnon ja sijainnin vuoksi vuonna 2004. Turvallisemmalle paikalle rakennettiin Tornio-Itäinen seisake vuonna 2008.
Tornion satama sijaitsee Röyttän saarella, kaupungin eteläosassa. Jäänmurtaja talvella mahdollistaa vapaat meriyhteydet ja satamaa voidaan käyttää ympärivuotisesti. Sataman liikenne koostuu pääosin Outokumpu (yritys) ruostumattoman teräksen viennistä. Satamassa ei ole matkustajaliikennettä. Vuonna 2007 satamassa vieraili 345 laivaa ja sataman tavaraliikenne oli 1,6 miljoonaa tonnia.
Kemi–Tornion lentoasema sijaitsee Keminmaassa, noin 18 kilometriä Torniosta. Lentoyhtiö Finncomm Airlines tarjoaa suorat lennot Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lentoaseman läpi kulki 95&nbsp;887 matkustajaa vuonna 2008.

Kieli


Torniossa puhuttu murre ei juuri poikkea muiden länsirajan kuntien asukkaiden murteesta. Sen sijaan Ruotsin puolella asuvat tornionlaaksolaiset puhuvat ruotsin kielen ohella yleisesti meänkieli eli tornionlaaksonsuomea, joka poikkeaa selvästi Suomen puolen peräpohjalaismurteista etenkin ruotsin kielen huomattavan vaikutuksen vuoksi sanaston osalta.

Urheilu


Kuva:Pohja Stadium in Tornio Sep2008 001.jpg
Tornion urheiluelämä on viimeisen sadan vuoden aikana ollut vilkasta. Tornionseudun ensimmäiset urheilukilpailut olivat hiihtokilpailut Tornionjoen jäällä 1894.
Vuosisadan alussa urheilutoiminta käynnistettiin Tornion Pyryn puitteissa, joka perustettiin marraskuussa 1905 Vuoden 1905 suurlakko jalkitunnelmissa jatkamaan kansalliskaartin toimintaa. Palloilulajeille perustettiin vuonna 1935 oma seura, Tornion Palloveikot (ToPV), jonka lajeina olivat kesäisin jalkapallo ja talvisin jääpallo. Itsenäisyyden kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä Suojeluskunta oli keskeinen urheilutoiminnan järjestäjä. Erityisesti ammunta ja pesäpallo kesäisin sekä hiihto ja ampumahiihto talvisin olivat suojeluskuntaurheilun päälajeja. Ammunnan, hiihdon ja ampumahiihdon kilpailupaikoiksi muodostui Kokkokangas (Tornio) maasto. Jalka- ja pesäpalloilun pelipaikkana toimi Torikenttä sekä jääpalloilun Tornionjoen jää.
Toisen maailmansodan jälkeen kaupunkiin perustettiin lisää seuroja, TUL:ään kuuluva Tornion Tarmo sekä palloilupuolelle uusi erikoisseura Tornion Pallo –47 (TP-47) Tornion rautatieasema toimesta. TP-47 tuli tunnetuksi myöhemmin erityisesti jalkapalloseurana.
1970-luvulta lähtien urheilupuolella erikoistuminen tiettyyn lajiin on ollut tyypillistä myös Torniossa. Tornion Palloveikot on erityisesti jääpalloseura ja Tornion Pallo –47 jalkapalloseura. Muita palloilupuolen erikoisseuroja tällä hetkellä ovat jääkiekkoilun erikoisseura TIHC, lentopallossa Tornion Lentis-88 ja kaukalopallossa Tornion Palloketut. Tornion Palloveikot on myös kaupungin salibandyn ykkösseura. Hiihdon ja yleisurheilun alueella ykkösseuran aseman on ottanut Alatornion Pirkat.
Palloilulajien pyhättönä on toiminut 1950-luvulta lähtien Pohjan Stadion, joka 1980-luvulta lähtien on ollut yksinomaan yleisurheilijoiden ja jalkapalloilijoiden käytössä. Jääpalloilijoiden peliareenana toimi 1980- ja 90-luvuilla Näränperän luonnonjääkenttä ja 1990-luvulta lähtien peliareenana on ollut Haaparannan Gränsvallenin tekojää. Jääkiekkoilu, kaukalopalloilu ja lentopalloilu ovat saaneet areenansa Putaan urheilukeskuksesta. Hiihtourheilun pääpaikaksi on muodostunut Puuluodon hiihtokeskus.
Muiden urheilulajien suorituspaikkoja ovat Putaan uimahalli uimareille, Laivakangas raviurheilulle ja haulikkoampujille, Näränperä jousiampujille ja Golfareille sekä Röyttä purjehtijoille.
Tunnettuja Torniossa kasvaneita urheilijoita vuosikymmenien varrelta ovat olleet muun muassa yleisurheilija, olympiavoittaja Ville Pörhölä, yleisurheilijat Erik Åström ja Tauno Kontio, hiihtäjä Jari Isometsä, ammattijalkapalloilija Teemu Tainio sekä pujottelija, maailmanmestari Kalle Palander, sekä compak sportingissa (haulikkoammuntalaji)Euroopan mestaruus hopeaa saavuttanut Antti Poutiainen.

Kirjallisuutta


Ilkka Mäntylä: Tornion kaupungin historia 1.osa (1971).
Arja Sadinmaa: Tilastotietoja Torniosta 2005
Henri Nordberg: Tornionlaakson vuosikirja 2005
Juhani Mäkitalo: Tornion asukkaita 1621–1714 ja heidän jälkeläisiään, osat 1. ja 2. (2005)
Timo Ylimaunu: Aittakylästä kaupungiksi - arkeologinen tutkimus Tornion kaupungistumisesta 18. vuosisadan loppuun mennessä 2007 ISBN 978-952-9888-32-0

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.tornio.fi/ Tornion kaupungin kotisivut
| www = http://www.tornio.fi/filewrap.php?f=tilastotietoja_2007.pdf }}
http://www.pagransen.com/ På Gränsen – Rajalla -projektin kotisivut
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/koordinaattihaku.html?cx=3370255&cy=7309371&scale=2000000&tool=siirra&lang=FI Topografinen kartta
Luokka:Tornio
ar:تورنيو
id:Tornio
cs:Tornio
da:Tornio
de:Tornio
et:Tornio linn
en:Tornio
es:Tornio
eo:Tornio
eu:Tornio
fr:Tornio
ko:토르니오
it:Tornio (Finlandia)
mrj:Торнио
lt:Tornijas
hu:Tornio
nl:Tornio
no:Torneå
nn:Torneå
pl:Tornio
pt:Tornio
ro:Tornio
ru:Торнио
se:Duortnus
sr:Торнио
sv:Torneå
tr:Tornio
zh:托尔尼奥

Tyrnävä


Kuva:Tyrnava Meijeritie 2006 05 06.JPG
Tyrnävä on Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunta keskiosassa. Kunnassa asuu }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 1}} }} asukasta/km². Tyrnävän naapurikunnat ovat Kempele, Liminka, Muhos ja Oulu.
Vuosittainen väestönkasvu on yli 2 prosenttia ja Tyrnävän muuttotase on positiivinen. Lisäksi lasten ja nuorten osuus tyrnäväläisistä on maan keskitasoa korkeampi. Tyrnävän syntyvyys on Suomen korkein, 4,01 lasta naista kohden.
Tyrnävän tärkein vientituote on perunalajikkeet. Tyrnävällä on paljon siemenperunantuotantoa, muun muassa Pohjoisen Kantaperuna, Suomen Siemenperunakeskus. Ruokaperunaa tuottaa Luonnosta ja Matinollin Peruna. Perunaa vie Sadokas Export. Perunaa jatkojalostaa Shaman Spirits, joka valmistaa viinatuotteita, kuten peruna- ja puolukkaviinaa. Syksyisin Tyrnävällä järjestetään perinteiset Tyrnävän Perunamarkkinat.

Historia


Tyrnävän seudulla oli asutusta jo Kivikausi, jolloin alue oli merenrantaa. Alueelta on löydetty muutamia kivikautisia hautoja sekä Kampakeraaminen kulttuuri Reki. Seudun tunnetuimpia muinaisjäännöksiä ovat Kotkangas, Linnankangas ja Metelinkangas tavatut Jätinkirkko. Jätinkirkot ovat todennäköisesti alkujaan luonnonvoimien synnyttämiä kivirakennelmia, joita ihmiset ovat myöhemmin parannelleet.
Asutus oli pitkään satunaista. 1300-luku Tyrnävän ensimmäinen talo rakennettiin Temmekselle, Haapaojan suulle. Haapaniemen talosta sai alkunsa Haapaniemen kylä, joka sijaitsi Temmeksen pitäjässä. Temmestä kutsuttiin aluksi Haapaniemeksi. Keskiaika Tyrnävänjoki ja Ängeslevänjoki varret olivat erämaita. Vakinaisesti alue asutettiin vasta 1550-luku, jolloin seudulle muutti uudisasukkaita Perämeri ja Savosta. Seuraavina vuosisatoina asutus laajeni nopeasti. Erityisen nopeaa väkiluvun kasvu oli 1700-luku ja 1800-luku.
Tyrnävä kuului aluksi Saloinen ja myöhemmin siitä erotettuun Liminkaan. Kappelin oikeudet Tyrnävä sai jo 1655. Vuonna 1766 Temmeksestä tuli Limingan saarnahuonekunta ja kappeliseurakunnan oikeudet se sai 1796. Tyrnävän ensimmäinen Tyrnävän kirkko valmistui 1647, mutta se sai väistyä jo 1664 uuden kirkon tieltä. Kirkko paloi 1865 ja sen tilalle rakennettiin Frans Wilhelm Lüchowin suunnittelema Tyrnävän kirkko 1873. Myös Temmekseen rakennettiin oma Temmeksen kirkko 1767 Anders Louwetin johdolla. Kirkkoa laajennettiin 1800-luvun puolivälissä. Seudun asukkaat saivat toimeentulonsa karjatalous ja maanviljelys. Pelto- ja niittyalaa lisättiin erityisesti 1800-luvulla Kydönpoltto ja suoviljelyn avulla. Temmeksessä toimeentuloa saatiin myös Kalastus. 1700-luvulla Temmeksessä alkoi uuttera pellonraivaus ja seuraavan vuosisadan lopulla käynnistettiin Akkonevan, Piispannevan ja Haapanevan kuivatukset. Temmesjoki oli pitkään tärkeä tervanuittoväylä, jonka varsilla poltettiin myös Temmeksessä tervaa. Tyrnävä erotettiin Limingasta omaksi pitäjäksi 1899. Temmes erotettiin omaksi pitäjäksi samana vuonna.

Tyrnävä


1900-luku Tyrnävällä asukkaita oli jo yli 3000. Tuohon aikoihin perustettiin myös Tyrnävälle oma meijeri. Tyrnävän Osuusmeijeri oli aikoinaan Pohjois-Pohjanmaan suurin. Sen ohessa toimi myös mylly ja saha. Väestönkasvu jatkui yhä ja 1930-luku ylitettiin jo 4000 asukkaan raja. Toinen maailmansota jälkeen väestö alkoi vähentyä 1970-luku asti, jolloin asukkaita oli enää n. 3000. Tuolloin väestökehitys alkoi kääntyä jälleen kasvuun ja 1985 asukaita oli jo 3444. Siitä lähtien kunnan asukasluku on ollut nousussa.

Temmes


Karjatalous jalostamiseksi Temmeksen Kärsämän kylään perustettiin 1900-luvun alussa käsikäyttöinen, hevoskiertoinen meijeri, joka lopetti toimintansa vasta 1959. Meijerin rinnalla toimi myös mylly- ja sahaosuuskunta. Temmeksen asukasluku kasvoi hitaasti 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1935 asukkaita oli 1182. Toisen maailman sodan jälkeen alkoi pitkä väestön vähenemisen kausi, joka päättyi vasta 1980-luku. Vuonna 1985 asukkaita oli 663. Vuoteen 2001 mennessä kunnanväestömäärä oli noussut 700. Temmeksen asutus oli keskittynyt Temmesjoen tuntumaan. Taajamia ei ollut lainkaan. Suurin kylä Temmeksessä oli Meijerinkylä, jossa olivat pitäjäntärkeimmät palvelut. Eteläisen erillisaslueen keskus on Kärsämän kylä, Kaakko erillisalueella ei sen sijaan ollut asutustalainkaan. Temmes oli pinta-alaltaan Pohjois-Pohjanmaan pienin kunta.

Kuntaliitos


Temmeksen kunta liitettiin pääosin Tyrnävän kuntaan Suomen kuntaliitokset. Temmeksen erilliset enklaavialueet liitettiin Liminkaan, Lumijoki ja Rantsilaan eli nykyiseen Siikalatvaan.

Luonto


Tyrnävä on Luode (ilmansuunta) – kaakkois suunnassa pitkänomainen kunta, joka ulottuu Limingan lakeus Pelson luonnonpuisto saakka. Kallioperä on pohjoisessa Muhoksen muodostumaan kuuluva jotunista Hiekkakivi, etelässä ja kaakossa on pääasiassa graniittia ja migmatiittia. Kallioperä on lähes kaikkialla paksujen maakerrostusten peitossa, Maaperä on pääasiassa hiekkaa ja hietaa. Moreenia on eniten kunnan kaakkoisosassa, jossa se muodostaa harjanteita. Jokien varsilla on paksua savikerroksia. Kangasmetsä elävöittävät paikoin luode- kaakkoissuuntaiset moreeniselänteet, joita on eniten alueen lounaisosassa. Kallioperän tasaisuuden ja maakerrosten paksuuden vuoksi korkeuserot ovat kunnan alueella vähäiset. Maasto viettää kaakosta luoteeseen. Limingan rajan läheisyydessä maanpinta on 10 metrin korkeudella, mutta kaakkoisosassa jo 100 metrin tuntumassa.
Vesistöjä Tyrnävän alueella on vähän. Huomattavavimat joet ovat Tyrnävänjoki, Ängeslevänjoki ja Temmesjoki. Tyrnävän- ja Ängeslevänjoet virtaavat kunnan lounaisosien halki. Näiden jokien latvajärviä ovat Suutarinjärvi, Valkeisjärvi ja Pitkäjärvi. Temmesjoki halkoo Temmeksen kylää kaakko-luodesuunnaassa, johon eteläosassa liittyy lännestä Joutsenoja.
Tyrnävän länsi- ja pohjoisosassa leviävät Limingan niittyalueeseen kuuluvat pellot, jotka peittävät neljänneksen kunnan pinta-alasta. Niittyalueen ulkopuoliset metsämaat ovat laajoilla alueilla soistuneet. Suurimmat suot ovat Saarisuo, Isosuo, Lintusuo, Haisuräme, Pelsonneva , Jauranneva, Kuprukkaneva ja Suuri Veneneva.

Kyliä


Jokisilta, Keskikylä (Tyrnävä), Kirkonkylä (Tyrnävä), Kolmikanta, Korvenkylä (Tyrnävä), Markkuu, Murto (Tyrnävä), Parras, Suutarinkylä (Tyrnävä), Temmes (taajama), Ylipää, Ängeslevä (Tyrnävä).

Liikenne


Seututie 827 on kunnan yleisimpiä pääliikenneväyliä. Se haarautuu valtatie 4 Liminka Ala-Temmes Vaaranmaantie-nimisenä tienä Tyrnävän kunnanrajalle saakka, jolloin nimi muuttuu Mäläskänsuoraksi. Tie kulkee kirkonkylän ja Ängeslevän kylän halki valtatie 22:lle Muhoksen Sosoon. Toinen pääväylä on yhdystie 8240, joka lähtee Limingan Tupos. Tie kulkee kirkonkylälle ja jatkuu siitä eteenpäin Muhoksen Kylmälänkylälle asti.

Nähtävyyksiä


Tyrnävän kirkko
Temmeksen kirkko
Tyrnävän vanha meijerialue

Urheilu


Tyrnävä tunnetaan urheiluelämässä erityisesti Tyrnävän Tempauksesta. Se on tyrnäväläinen urheiluseura, jonka naisten pesäpallon edustusjoukkue on pelannut useita vuosia pääsarjatasolla Superpesis. Tyrnävällä on myös ollut jääkiekkojoukkue ja jalkapallojoukkue.

Tunnettuja tyrnäväläisiä


Väinö Kirstinä, kirjailija
Tapani Tölli, entinen ministeri ja nykyinen kansanedustaja
Ukri Suvilehto, rumpali yhtyeessä De Lirium's Order

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.tyrnava.fi/ Tyrnävän kunnan kotisivut
Luokka:Tyrnävä
cs:Tyrnävä
de:Tyrnävä
el:Τυρνάβα
en:Tyrnävä
fr:Tyrnävä
it:Tyrnävä
nl:Tyrnävä
no:Tyrnävä
pl:Tyrnävä
ro:Tyrnävä
ru:Тюрнявя
se:Tyrnävä
sv:Tyrnävä
vi:Tyrnävä

Töysä


Töysä on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Ympäristöstään poiketen Töysän väestökehitys on ollut viime vuosina varsin positiivinen. Töysän naapurikunnat ovat Alajärvi, Alavus, Kuortane, Virrat ja Ähtäri.

Historia


Töysän varhaisimmasta asutuksesta kertovat muutamat Kivikausi. Esihistoriallisista löydöistä on kuitenkin huomattavin Pennalankosken varrelta tavattu Rautakausi miehen ja naisen ruumishauta, jonka esineistö oli runsas. Keskiaika seudulle saapui eränkävijöitä Sastamala (pitäjä), Suur-Pirkkala ja Kyrön pitäjä. Vakinaisesti seutu asutettiin vasta 1560-luku, jolloin uudisasukkaita tuli sekä lännestä että idästä Savosta. Tarinan mukaan Töysän ensimmäinen oli Tohnisen Äijä, Jättiläinen tunnettu mies, joka asettui asumaan hänen mukaansa nimetylle Tohninmäelle. Samalta mäeltä on löydetty Tohninmäen ristiraunio, joka on ollut ns. Tohnin epäjumalan kuvan tai Katolisuus ristin jalustana. Tämä aihe on otettu myös Töysän vaakunaan.
Töysän seutu kuului aluksi Isokyrön kappeliseurakuntaan, joka itsenäistyi 1581. Vuonna 1645 seutu liitettiin Kuortaneen kappeliseurakuntaan. Vuonna 1789 Perä- ja Ylä-Töysä muodostivat Alavuteen kuuluvan Töysän saarnahuonekunnan. Seurakunnalle valmistui 1799-1800 puukirkko. Töysän saarnahuonekunta määrättiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1896, mutta käytännössä ero toteutui vasta 1926 Töysän saadessa vakinaisen kirkkoherran. Töysän kunta perustettiin 1865.
Koska seudun Pelto olivat pieniä ja heikkotuottoisia, tervanpoltto kohosi 1700-luku tärkeimmäksi elinkeinoksi. Tervanpolttoa jatkettiin 1900-luku asti, jolloin Maatalous ja Metsätalous ohella ryhdyttiin harjoittamaan mm. kaupankäyntiä ja Lapikkaat valmistusta.
Töysän asukasluku pysytteli pitkään alhaisena ja oli vielä 1800-luku alle 2000. 1800-luvun lopulla asukasluku alkoi kasvaa nopeasti ja 1900 asukkaita oli 3355. 1930-luku Töysäläisiä oli lähes 4000. Toinen maailmansota jälkeen väkiluku kääntyi kuitenkin laskuun, joka alkoi pysähtyä vasta 1970-luku. Kunnan väkiluku on vakiintunut n. 3100 asukkaaseen.
Vuoden 2013 alussa Töysän kunta yhdistyy Alavuden kaupunkiin kuntaliitoksen myötä.

Luonto


Töysän luonnonmaisemat ovat vaihtelevat. Kunnan alueella Pohjanmaan lakeus muuttuu vähitellen Suomenselkä vedenjakajan kumpare ja järvimaastoksi. Vedenjakaja kulkee etelä-pohjoissunntaisesti pitkin kunnan itärajaa.
Kallioperä on graniittia, joka näyttäytyy varsin laajalti kunnan itäosissa. Yleisin maalaji on moreeni, mutta myös soraa on paljon. Töysää halkoo etelästä pohjoiseen Lehtimäen harju. Moreeni- ja harjukumpareiden välisiin notkelmiin on kerrostunut turvetta, Savi on sen sijaan vähän. Suuria yhtenäisiä viljelysaukeita on vain Ponnejärven ja Töysänjoen savipitoisilla rantamailla. <br>
Kunnan pinnanmuodot ovat vaihtelevat. Maasto on ylävintä Suomenselän vedenjakajalla, missä useat kohoumat yltävät 170-180 metriin. Korkein kohouma on Tohninmäki. Kunnan lounais- ja länsiosissa maasto muuttuu loivapiirteiseksi.
Töysän alueen vedet virtaavat Alavuden puolelle Lapuanjoki. Lapuanjoen huomattavin sivujoki kunnan alueella on Töysänjoki, joka saa alkunsa luonnonkauniilta Mutkan järviseudulta ja virtaa mm. Ponnenjärvi kautta. Töysänjoen sivuhaara Hakojoki puolestaan tuo vedet kunnan eteläosista mm. Liesjärvi, Vuorijärvi ja Hakojärvi.

Sijainti


Töysän kunta sijaitsee valtatie 18:n varrella Etelä-Pohjanmaalla. Sen lähikaupunkeja ovat Alavus ja Ähtäri. Lähin suurempi kaupunki on Seinäjoki. Matkustus Töysään julkisia kulkuvälineitä käyttäen onnistuu bussilla, jonka pääteasema on kuntakeskus Kirkonkylässä ja Tuurissa Veljekset Keskinen edessä. Junalla pääsee Tuurin seisake, josta on viiden kilometrin matka Töysään.

Talouselämä


Töysän kunta on pitkään tunnettu parhaiten Tuurin kylässä sijaitsevasta Keskisen kyläkaupasta. Kunnassa on käytetty hyväksi Tuurin kauppakylän mainetta ja otettu kunnan markkinoinnissa käyttöön lause "''Töysä – Hyvän Tuurin kunta''". Töysän työpaikkaomavaraisuus 127,9 prosenttia (2008) on Suomen suurimpien joukossa.
Töysän keskustan päätie on nimeltään Keskustie, ja sen varrella sijaitsevat muun muassa yläaste, Järviseudun ammatti-instituutin Töysän toimipiste, kauppa, kaksi pankkia, kukkakauppa, apteekki ja kunnantalo. Kylätie saattaakin vaikuttaa hiljaiselta, mutta suurin osa kaupallisista palveluista on jo siirtynyt Tuurin kylään. Sen sijaan julkiset palvelut toimivat edelleen pääosin kirkonkylässä.
Töysä on huomattava ostosmatkailukohde Tuurin kylässä sijaitsevan "Suomen suurimman kyläkaupan" Tuurin kyläkauppa:n ansiosta. Kyseinen yritys on Stockmannin Helsingin myymälän jälkeen myynniltään Suomen toiseksi suurin tavaratalo ja Matkailun edistämiskeskus (MEK) tilastoissa Suomen suosituin matkailukohde (2006 yli kuusi miljoonaa kävijää).
Töysä oli vuonna 2006 pidetyssä Suomen Yrittäjät tutkimuksessa rankattu Suomen yritysmyönteisimmäksi kunnaksi.
Töysän kunta järjesti 7.7.–6.8.2006 Suomen ensimmäisen omakotimessutapahtuman Koti Sinulle -pientalonäyttelyn, jossa esiteltiin tavallisia asuntoja tavallisille ihmisille. Tähän vaihtoehtomessutapahtumaan osallistui yli 30&nbsp;000 kävijää, jotka olivat enimmäkseen oman kodin rakentamista suunnittelevia tavallisia perheitä. Etenkin talotehtaiden toivomuksesta uusi näyttely pidettiin viereisellä uudella asuntoalueella jo vuonna 2008.

Muuta


Töysässä sijaitsee Järviseudun ammatti-instituutti eli JAMI:n osasto, jossa voi suorittaa liiketalouden tai tietojenkäsittelyn perustutkinnon.
Töysässä toimii urheiluseura Töysän Veto, jonka nimekkäin urheilija on moukarimitalisti Olli-Pekka Karjalainen.

Töysän kylät


Kuva:OnnenKenkä.jpg Tuurin kylässä.]]
Hakojärvi
Kirkonkylä
Mutkankylä
Suutala
Niemenkylä
Housunkylä
Salonkylä
Holkonkylä
Lieskylä
Tohni
Ritola
Ylipää
Tuuri

Nähtävyydet


Tohninmäen ristiraunio
Veljekset Keskinen Oy

Kuuluisia töysäläisiä


Hannu Hautala, luontokuvaaja
Hilda Häkkinen, yksi Suomi vanhimmista ihmisistä (1894–2005)
Olli-Pekka Karjalainen, moukarinheitto
Vesa Keskinen, kyläkauppias
Jari-Matti Latvala, ralliautoilija
Mauri Niemi, entinen toimitusjohtaja (Skanska Oy)
Sulo Penttilä, Metallityöväen liiton puheenjohtaja
Sakari Pesola, muusikko
Eila Pienimäki, viihdetaiteilija, kuvataitaiteilija
Jani Wickholm, viihdetaiteilija, muusikko
Ivar Wilskman, professori, Suomen urheilun isä, Suomen Liikunta ja Urheilu perustaja, sauvavoimistelija.
Matti A. Takala, muusikko

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.toysa.fi/ Töysän kunnan kotisivut
http://www.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=580&TYPE=HTML&LANG=FI Tietoja Töysän seurakunnasta ja historiasta
http://www.tuuri.fi/ Tuurin Kyläkaupan kotisivut
http://www.kotisinulle.fi/ Pientalomessujen kotisivut
Luokka:Töysä
de:Töysä
et:Töysä vald
en:Töysä
fr:Töysä
it:Töysä
nl:Töysä
no:Töysä
pl:Töysä
ro:Töysä
ru:Тёуся
se:Töysä
sv:Töysä
vi:Töysä

Ullava


Ullava on Länsi-Suomen läänissä sijainnut luettelo Suomen entisistä kunnista. Ullavan, Lohtajan ja Kälviän valtuustot päättivät kuntaliitoksesta Kokkolan kanssa 3.12.2007, ja liitos astui voimaan 1.1.2009. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kokkola, ja sillä on yli 45&nbsp;000 asukasta. Kunnassa asui }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala oli }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys oli }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Ullava sijaitsee Suomenselkä reuna-alueella, keskellä Keski-Pohjanmaata. Kälviälle, Kannukseen, Toholammille ja Kaustiselle on matkaa noin 30 km ja Kokkolaan noin 50 km.

Historia


Ullavan kirkko valmistui 1783, sen tekijäksi mainitaan Matti Kuorikoski. Ullava itsenäistyi Kälviästä vuonna 1909.

Elinkeinoelämä


Ullavan asukkaista noin kolmannes saa elantonsa alkutuotannosta, lypsy- ja lihakarjataloudesta. Puolet väestöstä saa toimeentulonsa palveluista, kaupasta, rakennustoiminnasta ja liikenteestä. Lupaava litium-esiintymä ja mahdollinen Keliber kaivostoiminta antavat toiveita uusista työpaikoista tulevaisuudessa.

Koulutus ja vapaa-aika


Ala-asteita on kaksi. Yläastetta käydään Toholammilla, ja siellä on myös mahdollista suorittaa lukio. Yhdistysten, järjestöjen ja urheiluseuran toiminta on vilkasta. Kylät toimivat aktiivisesti.
Vapaa-ajan viettoon on Ullavassa monenlaisia luonnollisia mahdollisuuksia. Puhdasvetinen Ullavanjärvi ja laajat metsä- ja suoalueet antavat luonnossa liikkujille hyvät virkistysmahdollisuudet. Rahkosen kylässä, koulun yhteydessä toimiva Ullavan monitoimitalo tarjoaa puitteet useille harrastuksille. Talossa on mm. kuntosali, sivukirjasto, kahvio, disco ja Vionoja-sali kulttuuri- ja liikuntakäyttöön. Myös kylätoiminta on vilkasta.

Ullavan kylät


Alikylä, Haapasalo, Haapala, Hanhisalo, Herlevi, Honkala, Jääskä, Kallinki, Korpi, Länttä, Neverbacka, Norppa, Rahkonen, Sepänkylä, Törbacka, Ullavan kirkonkylä, Viitasalo

Ullavalaisia henkilöitä


Veikko Vionoja, taidemaalari
Risto Ala-Korpi, entinen yleisurheilija
Jarkko Koski-Vähälä, keihäänheittäjä
Väinö Viitasalo, kanttori, musiikkineuvos
Lauri Kaunisvesi, jääkäriluutnantti

Muita ullavalaisia


Isla J Brave – ravihevonen

Lähteet

Aiheesta muualla


Alikylä, Haapasalo, Vähälä, Sikala. http://www.kase.fi/kylat/ullava/Alikyla/index.html Alikylän kyläsivuille
Kirkonkylä, Herlevi. http://www.kase.fi/kylat/ullava/Kirkonkyla/ Kirkonkylän kyläsivuille
Norppa. http://www.kase.fi/kylat/ullava/Norppa/ Norpan kyläsivuille
Seppänkylä, Jääskä. http://www.kase.fi/kylat/ullava/Sepankyla/ Sepänkylän ja Jääskän kyläsivuille
Haapala, Korpi. http://www.kase.fi/kylat/ullava/HaapalaKorpi/index.html Hapalan ja Korven kyläsivuille
Neverbacka. http://www.kase.fi/kylat/ullava/Neverbacka/ Neverbackan kyläsivuille
Rahkonen, Honkala, Kallinki. http://www.kase.fi/kylat/ullava/Rahkonen/ Rahkosen kyläsivuille
Hanhisalo. http://www.kase.fi/kylat/ullava/Hanhisalo/index.html Hanhisalon kyläsivuille
http://www.kolumbus.fi/marvio Taide Vionojan kotisivut
Luokka:Kokkola
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Ullava
et:Ullava vald
en:Ullava
fr:Ullava
it:Ullava
nl:Ullava
no:Ullava
ro:Ullava
sv:Ullava

Ulvila


Ulvila () on Satakunta maakunta sijaitseva kaupunki. Ulvila sijaitsee Kokemäenjoki varrella, Porin naapurissa. Ulvilan keskustaajama koostuu kahdesta, eri puolilla Kokemäenjokea sijaitsevasta taajamasta, Friitalasta ja Vanhakylä (Ulvila).
Ulvilassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Ulvilan kaupungin historia on pitkä: se perustettiin vuonna 1365, joten se on yksi Suomen kuudesta keskiaikaisesta kaupungista ja Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki Turku ja Porvoon jälkeen. Ulvila menetti kaupunkioikeudet Porille vuonna 1558, kun Ulvilan silloinen satama oli maankohoaminen vuoksi muuttunut laivoille kulkukelvottomaksi. Vuodesta 2000 lähtien Ulvilan kunta on taas käyttänyt itsestään nimitystä kaupunki. Nykyisen muotonsa Ulvilan kunta sai kun Kullaan kunta liitettiin siihen vuonna 2005. Ulvilan kaupunginvaltuusto päätti 15.12.2008 ja 29.12.2008 kuntaliitoksesta Nakkila, Harjavalta ja Kokemäki kanssa. Liitoksen piti tulla voimaan vuoden 2011 alussa. Vuoden 2009 alusta aloittanut uusi valtuusto päätti kuitenkin 2.3.2009 purkaa liitossopimuksen. Liitossopimuksen purkua ei ole kuitenkaan pantu täytäntöön.
Ulvilan naapurikunnat ovat Harjavalta, Kiikoinen, Kokemäki, Lavia, Nakkila ja Pori.
Ulvilassa ilmestyy paikallislehti Ulvilan Seutu, jonka levikki on 3&nbsp;243.

Historia


Esihistoria


Ulvilan asutut osat ovat enimmäkseen melko matalaa, tasaista Kokemäenjokilaaksoa, joten maankohoaminen on vaikuttanut alueeseen voimakkaasti. Kivikausi on merkkejä Kiukaisten kulttuuriin kuuluneesta metsästäjä- ja hylkeenpyytäjäasutuksesta. Maanviljely alueella alkoi pronssikaudella, jolloin viljavat tasangot otettiin viljelyskäyttöön. Jälkeensä nämä asukkaat jättivät röykkiöhauta. Asutus oli tähän aikaan ilmeisesti kiinteää ja perustui yksittäistaloihin.
Rautakausi alku toi mahdollisesti mukanaan väestön taantumisen. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen jälkeen Ulvilan ja Nakkilan alueelta ei enää tunneta kalmistolöytöjä, joten on mahdollista, että väestö hävisi ja alue muuttui erämaaksi noin vuosituhannen ajaksi.
Samaan aikaan Ulvilan alueella ollut merenlahti jatkoi maatumistaan ja Kokemäenjoki toi nykyisten Friitalan ja Vanhankylän alueille savimaata, joka oli ilmeisesti liian sitkasta muokattavaksi aikakauden tekniikalla. Lähin tunnettu asutus sijaitsi Kokemäki ylempänä Kokemäkijokilaaksossa.

Keskiaika


Kuva:Church of Ulvila 2.jpg.]]
Rautakauden vaihtuessa historialliseksi ajaksi maanviljelytaidot kehittyivät ja asutus levisi Kokemäen suunnasta Ulvilan suuntaan. Ensimmäisenä syntyi Haistilan kylä noin 1200-luvulla. Haistilan niminen kylä on myös Kokemäellä, joten väki voi olla sieltä kotoisin. Vaikka uudisasutusta sitkeämmille saviseuduille tuli rauta-auran myötä mahdolliseksi, oli Kokemäenjoen suiston asutus osin vierasperäistä. Visbyn ja muiden kaupunkien hansakauppiaat tarvitsivat sataman ja tukikohdan, jollainen harvaan asuttu Ulvilan seutu myös tarjosi. <ref name=jaakkola1926>Jalmari, Jaakkola: Ulvilan asutuksen, seurakunnan ja
kaupungin synnystä, 1926</ref>
Suistossa ei 1100-luvulla varmaankaan ollut maataloja, mutta 1200-luvulla tilanne saattoi jo muuttua. Asiakirjoja ei 1200-luvulta ole jäljellä, mutta 1300-luvun dokumentit kertovat jo vilkkaasta toiminnasta. Uudet asukkaat ja kokemäkeläiset ratkoivat lukuisia kiistojaan käräjillä, kun nautintaoikeuksista, kalastamojen hallinnasta ja kylien rajoista käytiin uusjakoa. Myös Ruotsin kuningas otti kantaa kiistoihin ja määräsivät uusista käytänteistä kokemäkeläisten tappioksi. Hiljalleen kokemäkeläisten vaikutusvalta ja hallinta suiston ja sen yläpuolisilla alueilla siirtyi uudisasukkaille näiden elämisen edellytyksiä vahvistamaan.
Ulvilan kirkon tarina on sikäli mielenkiintoinen, ettei sen vaiheita tiedetä aivan tarkasti. Vuoden 1311 kirjeessään piispa Ragvald vaati kirkon rakentamista Liikistöön. Rakentamisen rahoitus on ratkaistu osittain aneiden myynnillä, mikä Ragvaldin kirjeestä käynee ilmi. Paikalle on ilmeisesti rakennettu väliaikainen puukappeli, jonka ympäristö palveli myös hautausmaana. Vuona 1332 piispa Pentti antaa luvan kirkon rakentamiseen, mikä kertonee varainkeruun onnistumisesta. Kummatkin piispat kirjoittivat Liikisten saaresta kirkon paikkana, mutta nykyinen kirkko sijaitsee Saarenluodon vieressä. Kun piispa Hemming vuonna 1347 kirjoittaa uuden Ulvilan hautausmaan vihkimisestä, käy kirjeiden sisältö ristiriitaiseksi. Onko kirkko rakennettu alkujaan Saarenluodon viereen vai siirrettiinkö se sinne vasta myöhemmin. Hemmingin kirjeessä oli kirkon nimi vaihtunut Liikisten kirkosta Ulvilan kirkoksi, joka tuli samalla perustetun kauppalan nimeksikin. Kirkon lopullista valmistumisaikaa ei tiedetä, mutta 1350 hanke vaati vielä piispojen huomiota. 1352 Ulvilan seurakunta mainitaan regaalisena kirkkopitäjänä. Vuonna 1412 kirjoitti Klaus Fleming Ulvilan kirkosta "kirkkosaarena joen suussa".
Perimätiedon mukaan sijaitsi Ulvilassa 1200–1300-luvuilla Liikistön kirkon lisäksi myös toinen kirkko. Tämä kirkko oli ylempänä joella, nykyään Nakkilaan kuuluvassa Anolan Kirkkosaari (Nakkila). Siitä ei ole jäljellä mitään näkyviä jäännöksiä.
Markkinapaikka keräsi ympärilleen paljon väkeä, mutta viljelevän asutustoiminnan kehitys vaati maakaaren hyväksyntää. Useimmat kylät olivat toiminnassa 1400-luku, mutta kauempana olevat kylät oli perustettu viimeistään 1500-luku tultaessa. Ulvilan kylistä Viikkala, Lautila, Leistilä, Masia, Ruskeala ja Haistila lienevät oleet alkujaan suomalaisen oikeuden kyliä, mutta 1300-luvun jälkeen syntyneet uudet kylät tulivat ruotsalaisen oikeuden piiriin. Myös suomalaisen oikeuden kylien pilkkominen siirsi uudet kylät ruotsalaisen oikeuden piiriin. Uudet asukkaat olivat uudisasukkaita ulkomailta, muualta Suomesta tai kokemäkeläisiä. Tilojen ja asukkien nimet kuuluivat mahdollisesti kauppiaille tai ruotsista ja Gotlannista tulleille. Osan omistajien nimistä olivat suomalaisten nimiä, jotka ruotsinnettiin asiakirjoihin.
Turun piispalla oli omistusoikeus Liikistön ja Anolan kalavesiin ja rantoihin. Alueita hoitaneet lampuoti lienevät olleet ruotsalaisia. Kuitenkin jo 1400-luku kylät olivat alkaneet suomalaistua, mikä on todettavissa kylien asukkaiden nimien perusteella.
Liikisten saaren markkinat kilpailivat Kokemäen kauppapaikan kanssa alusta lähtien. Sataman hallinta joen suistossa merkitsi kilpailuetua, mutta Kokemäellä oli kaupan pääasiallinen hallintaoikeus. Hansaliiton vaikutusvallan kasvu nakersi Kokemäen kauppalan etuja. Kuten säilyneistä asiakirjoista voidaan todeta, on vuoden 1344 Gertudin kiltatuvan tilaisuudessa pidetyssä puheessa puhuteltu väkeä "kirkkoherraksi, kaupunkilaisiksi ja seurakuntalaisiksi", olisi Ulvila muutettu kauppalaksi. Kauppalaksi nimeäminen tapahtui mahdollisesti 1330-luvulla. Kaupunki pormestareineen se ei vielä ollut, sillä Ulvila oli vielä voudin alaisuudessa. Varsinaiset kaupunkioikeudet Ulvilalle myönsi Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen vasta 7. helmikuuta 1365.
Alueella sijainnutta maalaiskylää lienee nimitetty jo pian tämän jälkeen Vanhaksikyläksi, vaikka nimi ''Gammelby'' siirtyikin asiakirjoihin vasta kaupungin häviämisen jälkeen.
Ulvilalaisten painostus kokemäkeläisiä vastaan tuotti paljon tulosta vuonna 1347. Lammaisten kalastusoikeuksien menettämisen jälkeen ulvilallaisille menetettiin vielä yksinoikeus käydä kauppaa Kokemäellä kevätmarkkoinoilla. Keväällä tammikuun 13. päivästä alkaen pääsiäiseen asti käytiin Kokemäen kauppalassa markkinoita, jonne nyt myös ulvilalaiset saivat tulla myymään tuotteitaan. Rajoittavana ehtona oli, ettei kuninkaan verotulot saaneet rinnakkaiselosta vähentyä.
Ulvila ei kuitenkaan päässyt kehittymään, sillä kaupungilla ei ollut tapulikaupunki. Kauppaa saatiin käydä vain Tukholman ja Turku kanssa eivätkä sisämaan talonpojat ja metsästäjät asioineet yksinomaan Ulvilan porvareiden kanssa. Kaupungin porvaristo ruotsalaistui saksalaisten muuttaessa pois. Vasta 1400-luvun lopulla Ulvila sai vapaan purjehdusoikeuden, mutta tämän hyöty jäi rajalliseksi, sillä aika oli sotaista ja rauhatonta.
Ulvilan kirkko rakennettiin nykyiselle kirkon paikalle 1300-luvulla. On epäselvää, rakennettiinko jo tällöin nykyinen kirkko, joka on Ulvilan ainoa säilynyt keskiaikainen rakennus. dendrokronologia tutkimus ajoittaa nykyisen kirkon 1480-luvulle. Toisaalta kirkon perustuksien vierestä löydettiin vuonna 2005 rahakätkö, jonka kolikot ovat 1360–80-luvuilta. On mahdollista, että kirkkoa korjattiin tällöin merkittävästi ja holvit rakennettiin.

Uusi aika koittaa


Kalmarin unioni olivat rasittaneet ulvilalaisia raskaasti. Kuningas Kustaa Vaasa määräsi vuonna 1550 ulvilalaiset porvarit muuttamaan perustamaansa Helsinki kaupunkiin. Vaikka porvarit saivat muutaman vuoden jälkeen luvan palata, Suomen herttua määräsi vuonna 1558 uuden Porin kaupungin perustettavaksi seitsemän kilometriä lähemmäksi rannikkoa Kokemäenjoen silloiseen suuhun.
Ulvila edusti 1500- ja 1600-luvuilla Suomen maaseutua ja sitä leimasi kartanolaitos. Sodat, nälänhädät ja väenotot autioittivat taloja, mutta tästä huolimatta väestö kasvoi vuoden 1535 n. 350 hengestä 1600-luvun lopun 600 henkeen. Ison vihan jälkeen kasvu nopeutui. Maksamattomien verojen vuoksi kruunulle joutuneita tiloja ostettiin perinnöksi ja kartanot kehittivät maataloutta. Samalla ne ja isot talonpoikaistalot alkoivat perustaa takamailleen torppia, joiden asukkaat raivasivat suuren osan nykyisestä peltoalasta. Myös Lattomeren suoniitty kuivattiin pelloksi, mikä lisäsi peltoalaa sadoilla hehtaareilla. Väestö kasvoi vuoden 1750 seitsemästä ja puolesta sadasta asukkaasta vuoden 1855 3800 asukkaaseen.
1700-lukuun liittyy myös Leineperin ruukki perustaminen. Ruukki jalosti suomalmista takorautaa sekä tuotti muurauslaastin ainesosaksi tarvittua kalkkia. Leineperiin syntyi ruukin ympärille omaleimainen yhdyskunta.
Moderniin yhteiskuntaan siirtyminen paransi hiljalleen kansan elinoloja. Vuoroviljelyä alettiin harrastaa järjestelmällisesti 1880-luvulla ja myös osuusmyllyjä ja -meijereitä perustettiin. Vuonna 1892 Arthur Hellman perusti Friitalan nahkatehdas, joka muutti Friitalan kylän teollisuusyhdyskunnaksi. Vuonna 1895 valmistui Tampereen–Porin rautatie, jonka seisakkeiksi muodostuivat Friitalan rautatieasema ja Haistilan rautatieasema. Ajan kuljetusmetodeista kertoo se, että alkuvaiheessa Haistila toimi tavaraliikenteen pääteasemana, jossa satamaan matkalla olleet tavarat lastattiin ruuhiin jokikuljetusta varten. Jokea käytettiin myös puutavaran uittoon 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvulle saakka.

Kunnalliselämä ja sisällissota


Vuoden 1865 kunnallishallintouudistuksessa seurakunnan ja kunnan hallinto erotettiin toisistaan. Ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868. Työväestö ja torpparit eivät saaneet kuntakokouksessa ääntään kuuluville, sillä äänioikeus perustui veronmaksuun ja maanomaisuuteen. Ulvila olikin Suomen teollistuneinta aluetta: lähes 30 % väestöstä työskenteli teollisuudessa. Työväenliike saikin heti alettuaan Ulvilassa vahvan aseman.
Ensimmäinen kiertokoulu perustettiin Ulvilaan vuonna 1855, mutta kansakoulua, Vanhakylän koulua, saatiin odottaa vuoteen 1880, jolloin se empimisen jälkeen perustettiin. Lainakirjaston oli perustanut rovasti Stenbäck jo vuonna 1865. Myös muut tavanomaiset uudistukset saapuivat Ulvilaan: Kaasmarkkuun perustettiin vapaaehtoinen palokunta vuonna 1898 ja Ulvilaan nuorisoseura 1906, joiden toiminta jatkuu edelleen. Myöhemmin Ulvilan Nuorisoseuratalo rakennettiin Friitalaan 1913.
Suomen sisällissotaan Ulvila osallistui punaisten puolella. Valkoisella puolella taisteli n. 40 ja punaisella puolella 1&nbsp;500–2&nbsp;000 miestä. Vuoden 1916 vaaleissa Suomen Sosialidemokraattinen Puolue oli saanut ennätysmäisen 77&nbsp;% kannatuksen. Suomen sotasurmat -projektin tietojen perusteella ulvilalaisia kuoli väkivaltaisesti kansalaissodan yhteydessä 312 ja kullaalaisia 99. Näistä ehdottomasti suurin osa oli punaisia ja kuoli vankileirillä.
Kansalaissodan jälkeen torpparit torpparilaki, jolloin syntyi n. 160 uutta tilaa. Elinkeinorakenteen muutos jatkui teollistumisen lisääntyessä. Toisen maailmansodan aikana Toejoki, Koiviston, Ruosniemi ja Kartanon kylät luovutettiin Porin kaupungille, mikä vähensi ulvilalaisten teollisuustyöläisten määrää, mutta toi nämä taajaväkiset yhdyskunnat kaupungin kunnallistekniikan piiriin. Vasemmisto pysyi kuitenkin voimakkaana. Sosiaalidemokraatit ja kommunistien peitejärjestöt menestyivät kunnallisvaaleissa hyvin ja porvarillisella puolella maltilliset voimat saivat suurimman kannatuksen Isänmaallinen kansanliike jäädessä vähäiseksi tekijäksi. Ulvila on pysynyt vasemmistoenemmistöisenä kuntana jatkuvasti nykypäivään saakka.

Nykyaikaan


Toisen maailmansodan jälkeen Ulvilaan asutettiin noin 1&nbsp;000 evakkoa pääasiassa Hiitolan pitäjästä. Karjalaiset kulttuurivaikutteet toivat Ulvilaan mm. virpomisperinteen ja karjalanpiirakat. Ulvilan väkiluku jatkoi nousuaan suurten ikäluokkien myötä ja 1960-luvulla kunta alkoi kunnanjohtaja Teuvo Aallon johdolla harrastaa aktiivista maapolitiikkaa. Keskimäärin kunta on myynyt viitisenkymmentä omakotitonttia vuodessa, mikä on synnyttänyt Krapiston, Mynsterin, Rantalan, Suurpään, Nummelan, Loukkuran, Nahkurin ja Mukulamäen pientaloalueet. Kerrostaloja on rakennettu Vanhaankylään ja Friitalaan.
Ulvilan yhteiskuntarakenne on muuttunut palveluvaltaiseksi. Friitalan nahkatehtaan toiminta on supistunut jopa 1&nbsp;500 työntekijästä pariinkymmeneen. Sitä ovat korvanneet huipputekniikkayritykset Cimcorp Oy, Neorem Magnets sekä aivan Porin ja Ulvilan rajalla, tosin Porin puolella sijaitsevat Luvata Pori Oy:n ja Cupori Oy:n (aikoinaan Outokumpu Oy:n) kuparinjalostustehtaat.
Kuntarakenteen muutos on vaikuttanut myös Ulvilaan. Aiemmin Ulvilasta eronnut Kullaa on palannut emopitäjänsä yhteyteen vuonna 2005. Samalla Kullaan seurakunnasta tuli jälleen Ulvilan kappeliseurakunta. Kaupungin nimen Ulvila otti itselleen jälleen vuoden 2000 alusta. Viime vuosina Ulvilan väestö on ollut lievässä laskussa.

Elinkeinot, teollisuus, koulutus, kulttuuri


Mesikämmen on lastensuojeluslaitos ja sijaiskoti Ulvilassa, jossa on huostaanotettuja nuoria. Nuorisokotia ylläpitävät Jari ja Suvi Lamminen. Henkilökuntaan kuuluu lisäksi koulutettuja ohjaajia, keittäjä, siivooja, talonmies ja opettaja. Kodinomaisessa laitoksessa on tilaa yhdeksälle nuorelle. Itsenäistyvälle nuorelle on samassa pihapiirissä oma yksiö. Laitokseen kuuluu myös koulu.

Taajamat ja kylät


Ulvilan merkittävimmät taajamat ovat Kokemäenjoen itärannalla sijaitseva Vanhakylä (Ulvila) ja länsirannalla sijaitseva Friitala, jotka yhdessä muodostavat kaupungin keskustaajaman. Muita taajamia ja kyliä ovat mm. Haistila, Harjunpää (Ulvila), Kaasmarkku, Ravani, Sunniemi, Suosmeri sekä entisen Kullaan kunnan alueella Koski (Kullaa), Kangas (Kullaa), Leineperi, Levanpelto, Ahmaus, Järventausta, Palus ja Saarijärvi (Kullaa).

Tärkeimmät nähtävyydet


Leineperin ruukki
Jalomäen umpipiha, Satakunnan ainoa täydellinen umpipiha
Ulvilan kaupungintalo
Friitalan nahkamuseo
Joutsijärvi (Ulvila)
Palusjärvi
Pyhäjärvi (Ulvila)
Ulvilan kirkko
Kullaan kirkko
Liikistö

Ystävyyskaupungit


Kuva:Ljusdal vapen.svg Ljusdal (Ruotsi)
Kuva:Suure-Jaani coatofarms.png Suure-Jaani (Viro)

Tunnettuja nykyisiä ja entisiä ulvilalaisia


Klaus Alinen, amerikkalaisen jalkapallon NFL-varattu pelaaja
Anja Eerikäinen, eläinsuojeluvalvoja
Simo Frangén, juontaja
J. F. Granlund, kirjailija
Marita Hakala, malli
Mikko Hakila ja Jussi Ylikoski (Disco Ensemble), muusikoita
Anne Holmlund, sisäministeri
Olavi Huhtala, kenraaliluutnantti, DI, 1903-1977
Kaarlo Kangasniemi, painonnoston olympiavoittaja
Krista Kiuru, kansanedustaja
Timo Koivusalo, elokuvaohjaaja
Pertti Kurppa, pesäpalloilija
Kari Makkonen, jääkiekkoilija ja -valmentaja
Sylvi Salonen, näyttelijä
Filip von Schantz, säveltäjä
Raimo Seppälä, päätoimittaja ja tietokirjailija

Ulvilalaisia urheiluseuroja


Archery Club Ulvila, jousiammunta
FC Ulvila, jalkapallo
Friitalan Yritys, uinti ja lentopallo
Harjunpään Tuisku, petankki ja nuorisotoiminta
Ulvilan Pesä-Veikot, pesäpallo
Ulvilan Ura, hiihto, suunnistus
Kullaan Urheilijat
Ulvilan voimistelu ja liikunta
Ulvila sport team
Ulvilan Nuorisoseura
Suosmeren Salpa

Katso myös


Mesikämmen
Ulvilan surma

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.ulvila.fi/ Ulvilan kaupungin kotisivu
http://www.ulvila.fi/ulvila.asp?lang=fi&menu=%7B524B2391%2D0606%2D4BBB%2DAB1E%2DCF8EC5BFF14C%7D&url=kulttuuri/ulvilanhistoria.xml Ulvilan kaupungin historia (toiminut pääasiallisena lähteenä Historia-kappaleelle)
Luokka:Ulvila
Luokka:Suomen keskiaikaiset kaupungit
id:Ulvila
ca:Ulvila
de:Ulvila
et:Ulvila
en:Ulvila
es:Ulvila
fr:Ulvila
it:Ulvila
mrj:Улвила
nl:Ulvila
no:Ulvsby
pl:Ulvila
ro:Ulvila
ru:Улвила
se:Ulvila
sv:Ulvsby
vi:Ulvila
tr:Ulvila
zh:烏爾維拉

Urjala


Tiedosto:Kortejajarvi.JPG, yksi Urjalan järvistä]]
Tiedosto:Churchofurjala.jpg]]
Urjala (epävirallisesti ) on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista joka sijaitsee Pirkanmaan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Urjalan naapurikunnat ovat Akaa, Forssa, Humppila, Hämeenlinna, Punkalaidun, Sastamala, Tammela ja Vesilahti. Aiemmin Vesilahteen kuulunut Halkivahan kylä liitettiin Urjalaan vuoden 1953 alussa ja osia pääosin Forssaan liitetystä Koijärvi vuonna 1969.
Urjalan vaakunan suunnitteli Toivo Vuorela ja se vahvistettiin vuonna 1955.
Urjalaan asutettiin jatkosota jälkeen Muolaan siirtoväkeä.

Luonto


Pääosan Urjalan alueen vesistä kerää Kalvolasta alkunsa saava, Urjalasta Kylmäkoski kautta Akaalle virtaava, Akaan Viialassa Vanajavesi laskeva Tarpianjoki. Tämän vesireitin järviä Urjalassa ovat Kortejärvi Kirkonkylän länsipuolella, siihen etelästä Urjalankylän luona laskeva Rutajärvi ja tähän etelästä laskeva Nuutajärvi.
Muita Tarpianjoen vesireitin järviä Urjalassa ovat Nuutajärveen etelästä laskevat Särkijärvi (Urjala) ja Matkunjärvi Forssan rajalla ja Kivijärvi (Urjala) Nuutajärven Raikonkulmalla. Lännestä Nuutajärveen laskevat Valajärvi ja Mustajärvi (Urjala). Rutajärveen laskee idästä Forssan rajalta Kokonjärvi, johon laskevat Lahmajärvi Urjalan Hakolahden kylässä ja Hirsjärvi (Tammela) Tammelan rajalla. Tarpianjoen yläjuoksun latvajärviä samalla alueella ovat Uurtaanjärvi, Kallijärvi ja Kokkijärvi Kalvolan rajalla. Halkivahan kulmakunnalta Tarpianjokeen laskevat Ameenjärvi ja Pynnänjärvi Vesilahden rajalla.
Tarpianjoen vesireitin ohella Urjalan alueelle ulottuvat Punkalaitumenjoki latvahaarat Halkivahassa, Puolimatkassa, Tursassa ja Tourunkulmalla Punkalaitumen rajoilla. Etelässä Urjalan ja Humppilan rajajokena virtaa kappaleen matkaa Loimijoki laskeva Koenjoki.

Kulttuuriympäristö


Urjalassa on kaksi Museoviraston määrittelemää Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa: Nuutajärven lasitehdasalue Nuutajärvellä ja 1800- ja 1900-luvun kirkonkylämiljöötä hyvin edustava Urjalan kirkonmäki Urjalan kirkko ympärillä.
Urjalan suurin maatila on Furuhjelm-suvun omistama Honkolan kartano.
Viihdekulttuurin piirissä 60-luvulla Martti "Huuhaa" Innanen teki Urjalaa tunnetuksi kappaleellaan ”Urjalan taikayö”.

Kyliä


;Taajamat
Kirkonkylä (Laukeela), Nuutajärvi, Urjalan asema (Huhti).
;Kylät
Annula, Hakkila (Urjala), Hakolahti, Halkivaha, Harittu (Urjala), Honkola (Urjala), Urjalan asema (Huhti), Kamppari, Kehro, Kokko (kylä), Kiimankulma, Laukeela, Menonen, Nuutajärvi, Perho (Urjala), Pertunkulma, Puolimatka (kylä), Rekisuo, Salmi (ks. Urjalan asema), Tourunkulma, Tursa, Urjalankylä, Uusi-Salmi, Vahonen, Valajärvi, Välkkilä

Tunnettuja urjalalaisia


Antti Eskola
Hampus Furuhjelm
Väinö Linna
Jouko Noren
Kerttu Nurminen
Aukusti Uotila

Liikeyrityksiä


Parker Hannifin
Iittala (yritys), Nuutajärven lasitehdas
Urjala Works
YIT-Kalusto, Urjalan kalustokeskus
Urjalan Makeistukku
Vällärin puusepänliike

Kulkuyhteydet


Urjalaan on bussiyhteyksiä useasta kaupungista, mutta kunnan läpi kulkevan Turku–Toijala-rata junat eivät nykyisin enää pysähdy Urjalassa. Urjala sijaitsee valtatie 9:n varrella Tampereelta Turkuun päin mentäessä.

Lähteet


http://www.stat.fi/til/jul.html Tilastokeskus – Julkinen talous

Viitteet

Katso myös


Luettelo Suomen kunnista

Aiheesta muualla


http://www.urjala.fi/ Urjalan kunnan www-sivut
http://www.urjalafoorumi.net/ Urjalaa käsittelevä keskustelufoorumi
Luokka:Urjala
de:Urjala
et:Urjala vald
en:Urjala
fr:Urjala
ga:Urjala
it:Urjala
nl:Urjala
no:Urjala
pl:Urjala
ro:Urjala
ru:Урьяла
se:Urjala
sco:Urjala
sv:Urdiala
vi:Urjala

Dragsfjärd


Dragsfjärd on Luettelo Suomen entisistä kunnista Varsinais-Suomen maakunta Kunta oli kaksikielinen ja enemmistönä 76 prosenttia asukkaista puhui ruotsin kieli ja 21 prosenttia puhui suomen kieli.
Dragsfjärdin naapurikunnat olivat Kemiö, Nauvo, Parainen ja Västanfjärd.
Dragsfjärd liitettiin vuoden 2009 alussa uuteen Kemiönsaari kuntaan, jonka muodostavat Dragsfjärdin lisäksi myös Kemiön ja Västanfjärdin kunnat. Asiasta päättivät kolmen kunnan valtuustot 26. kesäkuuta 2007. Tätä ennen Dragsfjärdiin oli liitetty Hiittinen kunta vuonna 1969.
Tiedosto:Dalsbruk,_centrum,_sommaren_1992..jpg empiretyyliset rantamakasiinit ovat valmistuneet 1830-luvulla.]]

Nähtävyyksiä


Bengtskärin majakka
Dragsfjärdin kirkko
Taalintehtaan kirkko
Söderlångvikin kartano

Kyliä


Biskopsö, Björkboda, Bolax, Genböle, Böle (Dragsfjärd), Dalen, Hammarsboda, Hasselbacken, Hertsböle, Hiittinen (''Hitis''), Holma, Högsåra, Kasnäs, Kaxskäla, Kråkvik, Kulla, Kärra, Labbnäs, Lillfinnhova, Långnäs, Nordanå, Purunpää, Rosala, Rosendal (Dragsfjärd), Rövik, Skånpusten, Skinnarvik, Släts, Smedskulla, Storfinnhova, Stusnäs, Stubbnäs, Sunnanå, Söderby, Söderlångvik, Söglö, Taalintehdas (''Dalsbruk''), Tynglax, Vänoxa, Vänö, Ytterkulla, Ytterölmos, Överölmos

Etäisyyksiä


Helsinki 180 km
Salo 74 km
Tammisaari 85 km
Turku 85 km

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Dragsfjärd
de:Dragsfjärd
et:Dragsfjärdi vald
en:Dragsfjärd
es:Dragsfjärd
fr:Dragsfjärd
it:Dragsfjärd
nl:Dragsfjärd
no:Dragsfjärd
ro:Dragsfjärd
se:Dragsfjärd
sv:Dragsfjärd
vi:Dragsfjärd

Askainen


Askainen () on Luettelo Suomen entisistä kunnista, joka nykyään on osa Maskua Varsinais-Suomen maakunta. Askaisten ja Lemun kunta liittyivät Maskuun 1. tammikuuta 2009. Maskun vaakuna valittiin aiempi Askaisten vaakuna. Naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Lemu, Merimasku, Mynämäki, Taivassalo ja Velkua.
Askaisten tunnetuin nähtävyys, Carl Gustaf Emil Mannerheim syntymäkotina tunnettu Louhisaari barokkityylinen kartanolinna vietti 350-vuotisjuhliaan vuonna 2005. Nähtävyyksiin kuuluu myös Askaisten kirkko, jonka vuonna 1653 valmistuneet lyijylasi-ikkunat on arvioitu Suomen vanhimmiksi.

Kylät


Ahtinen, Antikainen, Auttinen, Hannula, Iiroinen, Kaamanen, Kainu, Kairinen, Karavainen, Karvatti, Kaukonen, Kauppinen, Kiiainen, Koskoinen, Laakinen, Lempoinen, Livonsaari, Manna, Merijärvi, Mikoinen, Nepola, Paavainen, Palsala, Pukkila, Raumharja, Rauvola, Riihilä, Ruohoisenmaa, Tillinperä, Toivainen, Tättäläinen, Tävälä, Vanhakylä, Vilu, Vuorlahti, Taloinen

Tapahtumat


Askaisissa järjestetään vuosittain kurkkumarkkinat. Livonsaari järjestetään vuosittain kesäkuussa Livonsaaripäivät, jossa valitaan muun muassa vuoden silakka. Kuntaliitoksessa Livonsaari siirtyi osaksi Naantalin kaupunkia.

Historiaa


File:Louhisaaren kartanolinna.jpg
Karvatin pitäjä perustettiin nykyisen Askaisten alueelle, Lemun ja Maskun kirkkopitäjiin, noin vuonna 1405. Pitäjän tehtävänä oli muun muassa oikeustoimien hoitaminen ja veronkanto. Pitäjän historia oli varsin lyhytaikainen.
Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi Askaisissa vuonna 1867.
Askaisten ensimmäinen kuntakokous pidettiin 12.5.1869 Karvatin Potilassa. Puhetta johti Lempisaari isäntä G. A. von Haartman. Kunta muodostettiin Willnäsin kappelin alueesta.

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Askainen
de:Askainen
et:Askaineni vald
en:Askainen
fr:Askainen
it:Askainen
nl:Askainen
no:Villnäs
ro:Askainen
ru:Аскайнен
se:Askainen
sv:Villnäs
vi:Askainen

Jyväskylän mlk

#redirect Jyväskylän maalaiskunta

Hankasalmi


''Hankasalmi'' on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunta, vanhan Savon ja Hämeen rajamailla. Hankasalmen kunnanvaltuustossa on 27 jäsentä. Hankasalmella on runsaasti vapaa-ajan asuntoja, joista johtuen asukasluku suurenee kesäisin huomattavasti.
Kuva:Hankasalmi Observatory.jpg
Hankasalmen naapurikunnat ovat Kangasniemi, Konnevesi, Laukaa, Pieksämäki, Rautalampi ja Toivakka.

Kylät


Armisvesi, Asema, Kallioaho, Kankainen, Kirkonkylä, Kärkkäälä, Murtoinen, Niemisjärvi, Ristimäki, Sauvamäki, Säkinmäki, Venekoski.
Asema, Kirkonkylä ja Niemisjärvi ovat osittain taajama-aluetta. Kylien asukasmäärä vaihtelee 100–1 500 välillä. Koulu toimii neljällä kylällä.
Kuva:Hankasalmi railway station C DSC08256.JPG

Hankasalmen kulttuuripalveluita


Jyväskylän Sirius r.y:n tähtiobservatorio
Niemisjärvellä toimii Pienmäen talomuseo, kirkonkylässä on kotiseutuyhdistyksen museokylä ja esinemuseo
Paanalassa on keramiikkayritys Sepän Galleria
Hankasalmen elävänmusiikinyhdistys Kohti Ry
Hankavedellä on näyttelytilaksi soveltuva entisestä koulusta muokattu Peuranlinna
Sauvamäessä on Villa Mathilda, jossa järjestetään myös taidenäyttelyitä
Kirkonkylän monitoimitalossa on myös näyttely- ja esiintymismahdollisuudet
Venekoskella toimii kesäteatteri
Hankasalmen Kihveli Soikoon -Skiffle vetää tuhansittain kävijöitä
Toimivia kulttuuriryhmiä ovat muun muassa kuvataideyhdistys Hantai r.y.
Hankasalmen kirjasto

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.hankasalmi.fi/ Hankasalmen kunnan kotisivut
http://www.kihvelisoikoon.com Kihveli Soikoon -skifflemusiikkitapahtuma
http://www.jkl.fi/ksmuseo/pmaki.htm Pienmäen talomuseo
http://www.hankasalmi.fi/kylat/venekoski/teathis.htm Venekosken kesäteatterin historiaa
http://www.helmu.com Hankasalmen elävän musiikin yhdistys
Luokka:Hankasalmi
de:Hankasalmi
et:Hankasalmi vald
en:Hankasalmi
eo:Hankasalmi
fr:Hankasalmi
it:Hankasalmi
nl:Hankasalmi
no:Hankasalmi
pl:Hankasalmi
ro:Hankasalmi
ru:Ханкасалми
se:Hankasalmi
sv:Hankasalmi
vi:Hankasalmi

Ruovesi


Ruovesi on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Ruoveden naapurikunnat ovat Juupajoki, Mänttä-Vilppula, Orivesi, Tampere, Virrat ja Ylöjärvi. Tampereen keskustaan on matkaa 73km.
Ruovesi erotettiin Suur-Pirkkalasta vuonna 1576. Myöhemmin Ruovedestä on erotettu Keuruu, Virrat, Ähtäri, Kuru, Vilppula ja Pohjaslahti.
Vuonna 1918 Ruoveden kunnan alueella käytiin ankaria taisteluja erityisesti Väärinmajan Ylä-Väärin Nenosella ja Mannisella. Taistelut liittyivät punakaartin tavoitteisiin vallata Haapamäki risteysasema Keski-Suomessa. Taistelujen muistomerkki on Väärinmajassa Ruovesi-Vilppula tien varressa.
Ruovesi tunnettiin aiemmin 7 vientisahan pitäjänä. Kunnassa toimivat Pohjan Saha Oy (Jäminkipohja), Kovetun Saha Oy (Murole), Kotvio Oy (Kirkonkylä), Visuvesi Oy (Visuvesi), Väärinmajan Saha (Ylä-Vääri), Aimon Saha (Visuvesi) ja Toivo Lahtisen Saha (Mustajärvi.) Sahateollisuudesta ja em. yrityksistä on jäljellä enää vain kaksi. Ruoveden teollisuusrakenne on perustunut vahvasti mekaaniseen metsäteollisuuteen koko 1900 -luvun ajan. Nykyisin kunnan suurimmat työnantajat ovat Visuvesi Oy, Pihlavan Ikkuna Oy, Stora-Enso Oyj pakkaustehdas, Alteams Oy ja Sonoco alcore. Ruovedellä sijaitsee turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus joka aloitti toimintansa 4.5.2009.
Kuva:Ruovedenkirkko.jpg syyskuussa 2006.]]

Kyliä


Haapala, Hanho, Haukkamaa, Kekkonen (Ruovesi), Jäminki, Jäminkipohja (Pohja), Kauttu, Kukonpohja, Kurkikanta l. Vessari, Matalasalmi, Murole, Mustajärvi, Pajuskylä, Pihlajalahti, Pitkälä, Pohjaslahti, Rajalahti, Ritoniemi, Ruhala, Ruolahti (nyk. Pappilankylä), Räminki, Siikalahti, Syvinki (Korpula), Tapio (Ruovesi) (Tapiolahti), Tuuhonen l. Tuuhoskylä, Viljakkala, Visuvesi (vanh. Visuveden kanava), Väärinmaja (Ylä-Vääri ja Ala-Vääri)
Ritoniemen kylä on Ruoveden keskustaajaman virallinen nimi
Leijunniemi muuttui kutsumanimeltään Visuveden saareksi silloiselta nimeltään Kaivoksen kanavan valmistuttua 1864.
Pohjaslahti oli kunta vuodesta 1940 ja on nykyisin osa Mänttä-Vilppulaa ja Virrat tultuaan liitetyksi osaksi Vilppulaan ja osaksi Virtaihin 1974.

Koulut


http://www.ruovedenlukio.fi Ruoveden Yhteiskoulun lukion kotisivut
http://www.ruovedenyhteiskoulu.fi Ruoveden Yhteiskoulun kotisivut

Urheilu


Ruoveden Pirkat, yleisurheiluseura, joka on perustettu 1886
Ruoveden Kanoottipurjehtijat
RuoSkA, Ruoveden Seurakunnan Atleetit, jääkiekkojoukkue
Ruoveden ratsastajat, perustettu 1967

Nähtävyydet


Helvetinjärven kansallispuisto
Ruoveden kirkko
Ruoveden Kotiseutumuseo
Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalela
Ruoveden kautta kulkeva laivareitti Runoilijan tie, jolla liikennöi SS Tarjanne
Paarlammin museotie
Runebergin lähde
Kaivoskannan kanava, vanhalta nimeltään Kaivoksen kanava vuoteen 1976
Kautun kanava
Muroleen kanava
Ryövärinkuoppa
Syvinkisalmen kaarisilta, jänneväli 70 metriä

Tunnettuja ruoveteläisiä


August Mäkipeska (1812–1887), talonpoikaissäädyn puhemies valtiopäivillä
Akseli Gallen-Kallela (1865–1931), taidemaalari
Ellen Thesleff (1869–1954), taidemaalari
Kosti Elo (1873–1940), teatterinjohtaja
Väinö Luutonen (1889–1974), näyttelijä
Jorma Gallen-Kallela (1898–1939), taiteilija
Heikki Asunta (1904–1959), kirjailija
Mikko Asunta (1911–2005) kansanedustaja
Usko Seppi (1908–1968) kansanedustaja
Markku Piri (s. 1955), taiteilija
Petteri Salminen (1955–1985), muusikko
Pertti Korppoo (s. 1937-2009), sahateollisuusmies
Juha Hernesniemi (s. 1947), neurokirurgian professori, ylilääkäri
Arto Merisalo (s. 1965), Nova Kiinteistökehitys Oy:n toimitusjohtaja, vaalirahoittaja

Katso myös


Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain#Pirkanmaa

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.ruovesi.fi/ Ruoveden kunnan kotisivut
Sven E. Lindqvist – Ruovesi ennen ja nyt ISBN 952-90-3377-X 1992
Luokka:Ruovesi
de:Ruovesi
en:Ruovesi
fr:Ruovesi
it:Ruovesi
nl:Ruovesi
no:Ruovesi
pl:Ruovesi
ro:Ruovesi
ru:Руовеси
se:Ruovesi
sco:Ruovesi
sv:Ruovesi
vi:Ruovesi

Reisjärvi


Reisjärvi on Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunta eteläosassa. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Reisjärven naapurikuntia ovat Haapajärvi, Kinnula, Lestijärvi, Pihtipudas ja Sievi.

Historia


Esihistoria


Ensimmäisten pyyntikulttuuria harjoittaneiden asukkaiden on arvioitu saapuneen Reisjärven seuduille jo vuoden 6000-vuosituhat eaa. tienoilla. Reisjärven kunnan alueelta on löydetty esihistorialliselle ajalle ajoitettuja esineitä yli seitsemästäkymmenestä paikasta. Janne Vilkunan mukaan löytöjen määrä on suhteellisen runsas; esimerkiksi Kansallismuseossa sijaitsee yleisön nähtävillä 150 esinettä. Kansallismuseon ohella esihistoriallisia esinelöytöjä on nähtävillä muun muassa Oulussa Pohjois-Pohjanmaan museossa, Vaasan Pohjanmaan historiallisessa museossa, Reisjärven kotiseutumuseossa, kouluissa, sekä yksityisten ihmisten hallussa. Kivikautisia asuinpaikkoja on löytynyt erityisesti kunnan keskiosista Kiljanjärvi, Reisjärvi (järvi) ja Köyhänjärvi ympäristöstä.
Vilkunan mukaan löytöjen runsas määrä selittyy Kalajoki (joki) varsien ja latvavesien muuta maata runsaammalla asutuksella. Esihistoriallisen ajan ihmiset asuivat vesien varsilla. Myöhemmin vesistöjen rannat soveltuivat hyvin pelloiksi, joilta maanviljelijät myöhempinä aikoina keräsivät ukonnuoli pidettyjä esineitä ja "erikoisia kiviä" talteen. Löydettyjä tasatalttoja, kourutalttoja, kivikirveitä ja nuolenkärkiä saatettiin pitää myöhemmin myös erityisinä taikavälineinä. Myöhemmin alueella toimineet tutkijat keräsivät esineitä talteen alueen ihmisiltä tieteellisen tutkimustyön aineistoiksi, varsinaisten suorittamiensa arkeologisten kaivausten ohella.
Kivikausi Reisjärvellä on arvioitu asuneen enimmilläänkin muutamia kymmeniä ihmisiä, koko Suomen asukasluvun ollessa noin 2500 - 5000 henkeä. Vanhimmat esineet, esimerkiksi kiviset pallonuijat, on löydetty Kalajanjärvi Niinikoskesta. Ne on määritelty Suomusjärven kulttuurin aikaisiksi, vähintään 6000 vuotta vanhoiksi. Niinikosken löydöksen nuorin esine puolestaan on noin 3500 vuoden ikäiseksi ajoitettu Kiukaisten tyypin kivikirves. Kaivauksissa on myös löydetty kampakeramiikka keramiikkaa, samalta aikakaudelta peräisin olevia itäkarjalaisia talttoja, sekä tuontiraaka-aineista tehdyt piinuolenkärki ja meripihkakoru. Vilkunan mukaan itäistä alkuperää edustavan kampakeramiikan löytyminen todentaa suomalaisugrilaista kieltä puhuneen uuden väestön saapumista paikkakunnalle, joka oli sekoittunut suhteellisen rauhanomaisestai vanhaan alkuväestöön. Reisjärven alueen asutus oli pysytellyt suhteellisen vakaana Suomusjärven kulttuurin aikana, vaikka se oli muualla ympäristössä vähentynyt. Erääksi syyksi havaintoon on pidetty alueen järvien mataluutta ja kalaisuutta..
Reisjärveltä on löytynyt kaksi Kiukaisten tyypin kivikirvestä, jollaisia esineitä on arvioitu olleen käytössä noin 1000-luku eaa. saakka. Pronssikausi ajoitettuja kiviesineitä on niinikään löydetty kaksi. Perimätieto kertoo myös alueella olleista kiviröykkiöistä, vaikka niin sanottuja lapinraunioita ei olekaan vielä löydetty. Luotolan asuinpaikalta on löydetty Pohjois-Pohjanmaalle tyypillistä Säräisniemen 2. kaudelle ajoitettua keramiikkaa, joka oli käytössä 1200-luku eaa. aina 300-luku saakka. Tämän jälkeen alueella, kuten koko Pohjois-Suomi alkoi keramiikaton kausi, jolloin saviastiat on korvattu mahdollisesti kaupankäynnin välityksillä saaduilla kevyillä ja kestävillä kuparikattiloilla. Reisjärveltä ei ole löydetty yhtään rautakausi ajoitettavissa olevaa esineistöä, mitä ei voida toisaalta pitää kuitenkaan merkkinä alueen asumattomuudesta. Vilkunan mukaan eränkäyntiin perustuva asutus on todennäköisesti vaikuttanut alueella vuosituhanten ajan aina rautakauden puoliväliin ja sen ylitsekin. Alueesta kertovat ensimmäiset keskiaikaiset asiakirjatkin kertovat alueesta nimenomaan pyyntimaana.

Eräalue heimojen ja maakuntien rajamailla


Keskiaika Reisjärven erämaat ja kalaisat järvet olivat usein erämiesten päämääränä. Alueelle pääsi monien vesireittien kautta. Pohjois-Hämeen ja Savon sisämaan vesireittien latvajärvet ovat etelässä ja idässä vain joidenkin kilometrien päässä. Toisaalta alueelle pääsi helposti myös rannikolta Kalajokea pitkin. Alue olikin silloisten Pohjanmaan, Savon ja Hämeen maakuntien raja-alueella, eikä varsinaisesti minkään heimon kiistattoman nautintaoikeuden piirissä. 1200-luku ja 1300-luku alun Ruotsin ja Novgorodin tasavalta välinen valtaraja meni aikanaan hyvin läheltä Reisjärven seutuja; joko Lestijoki tai Kalajokea pitkin Pohjanlahti.
Ensimmäisinä eräretkiä Kalajoen latvavesille tekivät hämäläiset, jotka kainulaiset suhteellisen nopeasti kuitenkin syrjäyttivät takaisin Maanselän tuntumaan 800-luku alkaen 1000-luku saakka. Tuolta ajalta alueella on peräisin useita kainulaisten eräomistuksiin liittyviä, kainuu-sanan sisältäviä paikannimiä. Pirkkalaiset perivät kainulaisten valta-aseman 1100-luku alkaen jättäen myös perintöään paikannimistöön. 1300-luku Hämeen ja Pohjanmaan välinen, sangen epämääräinen, eränkäyntiraja kulki Maanselällä ja Reisjärvellä kävi runsaasti Jämsän pitäjästä peräisin olevia erämiehiä. Vuosilta 1553-1553 on peräisin tarkkoja tietoja jämsäläisten talonpoikien "miehenmetsä" lukumääristä, joita Reisjärvellä oli noina vuosina viisi. Vielä 1500-luvun puolivälistä on tietoja myös alueella vuosisatojen ajan metsästäneistä lappalaiset. Perimätiedon mukaan lappalaiset syrjäytettiin vakituisen asutusten tieltä, mutta on pidetty myös mahdollisena, että osa heistä on jäänyt alueelle ja sulautunut uuteen tulokasväestöön.

Kaskenpolttoasutuksesta pitäjäksi


Kustaa Vaasa alkoi tukea savolaisten kaskenpoltto siirtymistä pohjoisemmaksi 1500-luku puolivälistä alkaen. Tavoitteena oli Pähkinäsaaren rauhan rajan turvaaminen ja siirtäminenkin uudisasutuksen avulla. Reisjärven ensimmäiset tunnetut vakituiset asukkaat olivatkin savolaiset kaskenpolttajat Pekka Heikinpoika Räisänen, Heikki Parkkinen ja Antti Pesoinen, jotka mainittiin vuonna 1556 kruunun kirjanpidon sakkoluettelossa. Anna-Maria Vilkunan mukaan lähinnä Juvalta ja Rantasalmi peräisin olleet talonpojat asuttivat aluksi erityisesti Vuohtojärvi ja Kiljanjärven rantoja. Erään teorian mukaan Reisjärvi-nimi olisi syntynyt Pekka Räisäsen mukaan, jolloin seutua olisi kutsuttu ensin Räisjärveksi, josta nimi olisi myöhemmin muuttunut Reisjärveksi.
Hallinnollisesti Reisjärven asutus jaettiin Kalajoki ja Lohtajan hallintopitäjien kesken siten, että Kalajanjärvi ympäristö kuului Kalajokeen ja Reisjärven kylä Lohtajaan. Kirkollisesti seutu oli osa Kalajokea. Vuonna 1647 Reisjärvestä muodostettiin Kalajoen kirkkopitäjän rukoushuonekunta. Vaatimaton kirkko oli rakennettu jo 1624. 1600-luvun katovuosien ja 1700-luvun alun sotien koettelemusten jälkeen Reisjärven väkiluku alkoi kasvaa ripeästi 1700-luvun puolivälistä lähtien. Valtio tuki vuodesta 1775 alkaen kylien tiluksista erotetuille liikamaille perustettavia uudistiloja eli kruununtiloja. 1700-luvun lopulla aloitettiin siihen asti yhteisomistuksessa olleiden maiden isojako, joka saatiin Reisjärvellä päätökseen 1844. Samaan aikaan lisääntyvän väestön tarpeisiin lisämaan saamiseksi talonpoika aloittivat laajan Kalajanjärven kuivattamisen 1845. Kuivaustyöt jatkuivat vuoteen 1867 saakka. Kalajanjärvestä on nykyään jäljellä suuri kanavien halkoma peltolakeus.
Liikenneyhteyksien suhteen Reisjärveltä pääsi Kalajoen emäkirkolle ja markkinoille parhaiten Kalajokea myöten, jolla saattoi kesäisin kuljettaa raskaitakin venekuormia. Helpointa tavaroiden kuljetus oli talvella joen jäätä pitkin. Esivalta salli kauppapuotien perustamisen maaseudulle vuonna 1859, jolloin Kalajoen markkinoiden merkitys väheni. Reisjärveltä oli maantieyhteys Kalajoelle, Savoon ja Hämeeseen. Tiet olivat tosin useimmiten kuljettavissa kesäaikaan vain ratsain tai jalkaisin. Talvella ratsupoluilla pystyttiin kuljettamaan materiaalia helpommin. Vuoden 1656 venäläisten aiheuttamien levottomuuksien vuoksi Reisjärvelle rakennettiin varustus Savon talvitien varteen, joka tosin luhistui käyttökelvottomaksi 1671. Talvitien parantaminen Viitasaari kesätieksi aloitettiin 1820-luku ja se saatiin lukuisten hätäaputöiden pohjalta valmiiksi 1836. Tie Haapajärvelle valmistui 1850-luvun lopulla.
Reisjärven ensimmäinen kirkko oli käytössä vuoteen 1820, jolloin uusi kirkko valmistui samalle paikalle. Vuonna 1826 Reisjärvestä tuli kappeliseurakunta, joka liitettiin 1838 Haapajärvi. Reisjärven kunta itsenäistyi Haapajärvestä 1865 ja seurakunta 1868. Tosin omaa pappia kuntalaiset pääsivät valitsemaan vasta 1876, koska ajan tapa vaati palkan maksamista edelliselle, eli Haapajärven kirkkoherralle hänen virkakautensa loppuun saakka.

Reisjärven kunta


Keväällä 2007 Reisjärvi aloitti kuntaliitosselvityksen yhdessä Haapajärvi kaupungin, Pyhäjärvi kaupungin ja Kärsämäki kunnan kanssa. 18. kesäkuuta 2007 kunnanvaltuusto kuitenkin kieltäytyi äänin 11–10 kuntaliitoksesta.

Väestökehitys


Vuonna 1560 Reisjärvellä oli yhdeksän savolaisten kaskenpolttajien perustamaa taloa. 1560-luku alueelle muutti jälleen suuri joukko savolaisia, jotka asuttivat nyt erityisesti Kalajanjärven ranta-alueita. Vuonna 1565 talojen lukumäärä oli noussut 23:een. 1560-luvun jälkeen uudisasukkaiden virta väheni ja vuonna 1570 alkanut Pitkä viha väenottoineen tyrehdytti uudisasutuksen leviämisen. Vuosisadan lopussa uusia taloja perustivat enää alkuperäisten uudisasukkaiden jälkeläiset. Kaskenpoltto oli kiertävä elinkeino, joten vuosisadan loppuun mennessä useat kaskitalonpojat olivat myös muuttaneet alueelta pois. Vuonna 1599 Reisjärven ja Kalajanjärven kylissä oli enää yhteensä 15 taloa.
1600-luku alussa asutustoiminta vilkastui uudelleen, eritoten talonpojille myönnettyjen verovapauksien ansiosta. Reisjärvellä olikin vuonna 1607 jo 26 taloa, keskittyen erityisesti Reisjärven etelärannalle ja Vuohtojärven itärannoille. Väkiluvun kasvua 1600-luvulla haittasivat kuitenkin 1630- ja 1640-lukujen useat huonosatoiset vuodet sekä erityisesti vuosien 1641 ja 1642 katovuodet. Samoin vuosien 1695-1697 katovuodet olivat hyvin vaikeat. 1700-luku alussa väkiluvun kasvua hidasti Suuri Pohjan sota. Vuonna 1713 Reisjärvellä oli 32 taloa. Isoviha alkoi vuonna 1714, mutta erityisesti vuonna 1716 venäläiset marssi rannikolta Reisjärven halki Kajaaniin koetteli aluetta, vihollisen polttaessa matkallaan taloja ja aitoja. Vuonna 1719 asukkaita oli enää 8 talossa, 24 talon ollessa autioita. Isonvihan jälkeen autotilat asutettiin jälleen parin vuosikymmenen kuluessa ja väkiluku alkoi kasvaa nopeasti vuosisadan puolivälistä eteenpäin.
1700-luvun lopulla perustetut 31 uutta kruununtilaa lisäsivät väkilukua. Isojakoa odotellessa uusia tiloja perustettiin 1800-luku alussa halkomalla vanhoja ja perustamalla torppa, joita syntyi 20 vuoteen 1855 mennessä. Isojaon jälkeen perustettiin taas ripeästi 40 uutta kruununtilaa 1840-luku.
Huolimatta useista raskaistakin kulkutauti- ja katovuosista, Reisjärven asukasluku kasvoi 1800-luku nopeasti ja 1900-luku asukkaita oli jo n. 3400. Nälkävuodet 1860-luku puolivälin jälkeen tosin koettelivat Reisjärveä erittäin ankarasti; vuonna 1868 tuoreen kunnan väestöstä kuoli nälkään peräti 21,9&nbsp;%, mikä oli kolmanneksi eniten kaikista Suomen kaupungeista ja kunnista tuona vuonna. Vuoden 1945 jälkeen väkilukumäärä kasvoi ennätyssuureksi ollen yli 5000 asukasta. Väkiluku kääntyi sittemmin laskuun 1960-luku siirtolaisuus ja Suomen kaupungistuminen myötä.

Luonto


Reisjärvi on Järvi-Suomi ja Pohjanmaa välistä vaihettumisaluetta. Kunta on runsasjärvisempi ja pinnanmuodoltaan vaihtelevampi kuin Pohjanmaan kunnat yleensä.
Reisjärvellä on yli 150 järvi tai lampi. Keskusjärviä ovat Vuohtojärvi, Reisjärvi (järvi) ja Kiljanjärvi. Reisjärven itäpäässä alkaa Kalajoki (joki), joka mutkittelee pohjoinen ja laskee Haapajärvi (järvi). Muita huomattavia järviä ovat Pitkäjärvi ja Korpisenjärvi.
Maaperä on kunnan pohjois- ja eteläosissa pääasiassa kvartsidioriittia, eteläosassa granodioriittia ja länsi kiilleliusketta. Pitkäjärven ympäristössä on uraaliittiporfyriittialue. Maaperä on pääasiassa moreenia. Keskujärvien ympärillä on laajahkoja savikerrostumia jäänteenä ajalta, jolloin järvet muodostivat suuremman vesialtaan. Savikot ulottuvat Kalajoen laaksoa seuraillen kunnan pohjoisrajalle saakka. Lisäksi kunnan alueella on jotakin matalia harjuja ja hiekkakangasmetsä. Huomattavin harjujono kaartuu Pihtipudas puolelta Reisjärven rantaan ja jatkuu Vuohtojäven ja Kiljanjärven väliseltä kannakselta Kangaskylän kautta luoteeseen Sievin alueelle. Reisjärvi rajoittii itä- ja kaakko Suomenselkä Valunta, jossa maanpinta on korkeimmillaan 180m merenpinnasta. Alavinta on Kalajoen laaksossa. Pienpiirteissään pinnanmuodostus on kumpuilevaa, mutta mitään selvästi erottuvia kohoumia ei ole.
Alueella on melko paljon suo. Laajimpia suoalueita ovat Piilineva, Katajaneva, Isoneva ja Rautamullansuo.

Elinkeinoelämä


Maatalous on kunnassa voimakasta työllistäen 27,3&nbsp;% ammatissa toimivasta väestöstä (2008). Palvelut, liikenne ja kauppa työllistävät eniten, 45,1&nbsp;%, kun taas kolmanneksi tärkein sektori on teollisuus ja rakennustoiminta (25,4&nbsp;%) . Tunnetuimpia paikkakunnalla toimivia yrityksiä ovat muun muassa Elecster Oyj:n Reisjärven tehtaat sekä hirsitalopaketteja toimittavat Peuratalot ja Suomen Hirsikoto .
Matkailuelinkeino kohdentuu lähinnä maatilamatkailuyritysten palveluihin sekä luonto- ja erämatkailuun. Reisjärvi on 115 kilometria kattavan Reisjärveltä Perho (kunta) ulottuvan Peuran polku -erämaaretkeilyreitistön päätepiste .

Tapahtumia


Reisjärvellä on vietetty vuodesta 1996 lähtien joka kesä Posliinikesää. Tapahtuma kerää tuhansittain posliininmaalaus kiinnostuneita useista eri maista ja onpa Reisjärveä sen johdosta kutsuttu ''posliininmaalauksen keskukseksikin''. Tapahtuman primus motor on ollut posliininmaalauksen opettaja ja taiteilija Aira Suomela.
Heinäkuun puolivälissä vanhoillislestadiolaisuus herätysliikkeen vuosittaiset opistoseurat kutsuvat vilkkaimpana iltanaan yhtaikaa jopa 18&nbsp;000 sanankuulijaa Reisjärven kristilliselle opistolle.
Heinäkuun lopulla vuorostaan Reisjärvi-päivät keräävät entisiä ja nykyisiä Reisjärvisiä erilaisiin kotiseutuhenkisiin tapahtumiin.
Vuodesta 2011 alkaen Reisjärvellä on suunnitteilla järjestää vuotuinen karaoken ympärille keskittyvä kolmipäiväinen ''Lupa laulaa'' -festivaali.

Kirkko ja herätysliikkeet


Reisjärvestä tuli itsenäinen kirkkoherrakunta vuonna 1867, jota ennen se kuului Kalajoki kirkkoherrakuntaan. Reisjärven seurakunnan johtavat kirkolliset herätysliikkeet ovat herännäisyys ja lestadiolaisuus. Reisjärven kirkko valmistui 1820. Kirkon alttaritaulun on maalannut Arthur Heickell vuonna 1913.
Kuva:Reisjärven kirkko.jpg

Koulutus


Reisjärven koululaitoksessa on kolme ala-astetta (Kalaja, Leppälahti ja Niemenkartano), yläaste, erityiskoulu ja lukio. Kunnassa toimivat myös Jokilatvojen opisto, Ylivieskan seudun musiikkiopisto ja Reisjärven kristillinen opisto.

Kyliä


Kalaja (tai Iso-Kalaja), Kangaskylä, Levonperä, Järvikylä, Pekkaperä, Köyhänperä, Kinnulanranta, Reisjärvi (Keskikylä), Kinnulanranta, Leppälahti, Levonperä.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.reisjarvi.fi/ Reisjärven kunnan kotisivut
Luokka:Reisjärvi
cs:Reisjärvi
de:Reisjärvi
el:Ρεϊσγιάρβι
en:Reisjärvi
fr:Reisjärvi
it:Reisjärvi
nl:Reisjärvi
no:Reisjärvi
pl:Reisjärvi
pt:Reisjärvi
ro:Reisjärvi
ru:Рейсъярви
se:Reisjärvi
sv:Reisjärvi
vi:Reisjärvi

Rusko


Rusko on kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on sisävesiä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Vahto liittyi Ruskoon vuoden 2009 alussa. Ruskon vaakunaksi tuli tässä yhteydessä Vahdon vaakuna. Turun lentoaseman alue siirrettiin vuonna 1957 Ruskolta Turun kaupungin alueeseen. Suurimpia työllistäjiä ovat Ruskon kunta, Sormat Oy ja VAK Oy (entinen nimi Virtasen autokoritehdas).
Ruskolla on suuria sora-alueita ja runsaat hyvälaatuiset pohjavesivarat. Lisäksi luonnonvaraisia soita on kunnassa useita. Kunnan pohjoisin piste on Kuhankuono, kaikkiaan seitsemän kunnan yhteinen rajapyykki. Kunnan eteläosan korkein kohta on 70,9 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava Kullavuori, jonka rinteellä on hiidenkirnu. Kunnan pohjoisosassa, entisen Vahdon kunnan alueella, Punaisentorin lähellä oleva nimetön huippu kohoaa noin 93 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Kuva:Rusko.vaakuna.svgRuskolla toimii viisi peruskoulun koulua: Kirkonkylän koulu (luokat 3–6), Hiidenvainion koulu (luokat 1–2), Merttelän koulu (luokat 1–6), Laukolan koulu (luokat 1-6) ja Maunun koulu (luokat 7–9).
Harmaakivinen Ruskon kirkko on rakennettu todennäköisesti noin vuosina 1510–1530. Sitä ympäröivä Ruskon kirkonmäki kivisiltoineen, vanhoine kantataloineen ja lainajyvästöineen on määritelty Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa.

Kyliä


Asola, Hiidenvainio, Hujala, Kankare, Kirkonkylä, Liukola, Lähteenmäki, Munittula, Merttelä, Papumäki, Uttula, Vahto

Uskonnolliset yhteisöt


Ruskolla toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Ruskon seurakunta, johon kuuluu myös Vahdon kappeliseurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Vahdon alueella.

Tunnettuja ruskolaisia


Maunu I, ensimmäinen suomalaissyntyinen piispa
Jussi Makkonen, jääkiekkoilija
Tarja Lunnas, laulaja

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.rusko.fi/ Ruskon kunnan sivut
Luokka:Rusko
da:Rusko
de:Rusko
en:Rusko
fr:Rusko
it:Rusko
koi:Руско (коммуна)
nl:Rusko (gemeente)
no:Rusko
pl:Rusko (Finlandia)
ro:Rusko
ru:Руско
se:Rusko
sv:Rusko
vi:Rusko

Utajärvi


Utajärvi on Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunta itäosassa. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Utajärven naapurikunnat ovat Muhos, Oulu, Pudasjärvi, Puolanka ja Vaala.
Utajärven korkeus merenpinnan taso aseman kohdalla on 80,4 m. Maakunnan pääkaupungin Oulun keskustaan on matkaa 56 kilometriä.
Utajärvellä on Ilmatieteen laitos säätutka. Suosittu rockin Suomen mestaruuden vuonna 1982 voittanut rockyhtye 22-Pistepirkko on perustettu Utajärvellä vuonna 1980. Utajärven kotiseutulaulu on Jokilaakson laulu.
Utajärvi on perinteinen maatalouspitäjä. Maatalous sivuelinkeinoina on muun muassa yrttien tuotanto ja jalostus mausteiksi, hunajan tuotanto, koti- ja luomuleipomotoiminta sekä käsityöyrittäjyys. Kunnassa on myös matkailu- ja majoitusalan yritystoimintaa. Viime vuosikymmeninä erityisesti mekaaninen puunjalostus ja muovi- sekä elektroniikkateollisuus on lisääntynyt. Metsärikkaassa pitäjässä on useita auto- ja metsäalan yrittäjiä. Lukuisat turvesuot työllistävät konealan yrittäjiä.

Historia


Utajärvellä on ollut asutusta jo kivikausi. Tunnettuja kivikautisia asuinpaikkoja ovat mm. Kokkosaari, Honkalansaari, Niemelä ja Roinila. Ennen seudulle saapuvia suomalaisia erämiehiä seudulla asuivat lappalainen. Muistoksi heistä on paikannimistöön jäänyt monia sanoja esimerkiksi Utajärvi ja Rokua. Aluksi asutus keskittyi jokivarteen. Todennäköisesti jo 1500-luku asutus alkoi muuttua vakinaiseksi savolaiset ja pohjalaiset uudisasukkaiden ansiosta. Vuosisadan lopulla venäläiset hävittivät lähes koko asutuksen. Täyssinän rauhan jälkeen 1595 alkoi asutuksen laajentumisen kausi, jonka katkaisivat mm. 1600-luku suuret kuolonvuodet sekä isoviha.
Utajärvi kuului seurakunta aluksi Liminkaan, mutta liitettiin 1610 Oulun seurakunnan Muhos. Vuonna 1766 Utajärvestä muodostettiin Muhoksen kappeli. Kunnan perustamisvuodeksi katsotaan vuosi 1865 ja omaksi seurakunnaksi Utajärvi erotettiin 1886.
Oulun ja Utajärven välistä ratayhteyttä ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 1918. Rataa alettiin rakentaa vuonna 1926 ja junaliikenne Oulusta Muhokselle alkoi vuonna 1927 sekä Utajärvelle vuonna 1928. Vaalaan saakka liikennöinti alkoi 1929. Toinen maailmansota asti Utajärvi oli maatalousvaltainen pitäjä. Oulujoen valjastamisen myötä elinkeino muuttui, nykyisin yli puolet utajärvisistä saavat elantonsa pääasiassa palveluammateissa. Utajärvelle on rakennettu kaksi vesivoimalaitosta. Ne ovat Utasen voimalaitos, joka valmistui 1956 ja Ala-Utoksen voimalaitos energiantuotanto alkoi 1957.
Utajärven asukasluku oli suurimmillaan 1950-luku, jolloin Oulujoen koskien rakentaminen oli käynnissä. Vuonna 1952 kunnassa oli jo 8627 asukasta. Tämän jälkeen asukasluku alkoi vähentyä, sillä 1954 Vaalan ja Yli-Niskan alueet liitettiin Säräisniemi ja vuosikymmenen lopulla alkoi voimakas poismuutto. Väestön väheneminen pysähtyi vasta 1980-luku, jolloin asukkaita oli vajaat 3800. Pikkuhiljaa asukasmäärä alkoi uudelleen laskea ja nykyisin Utajärvellä on reilut 3000 asukasta.
Ennen vanhaan Utajärven kuntaa halkova Oulujoki oli tärkeä kulkureitti matkustavaisille, tervalle ja muulle kauppatavaralle, se tarjosi myös kalaa pöytään sekä elannon koskenlaskijoiden ammattikunnalle. Joki on valjastettu 1940- ja 1950-luvuilla. Vuoteen 1949 saakka joki ylitettiin "roomulla" tai lossilla, jota kuljetti roomari. Nykyisin roomun paikalla on silta. Vielä tänäänkin Oulujoki on komea ja ylväs joki, joka tarjoaa mahdollisuuksia kalastukseen ja monenlaiseen virkistyskäyttöön. Kiiminkijoki kunnan pohjois-osassa sen sijaan on edelleen vapaa joki koskineen.

Maantiede


Kuva:Kurimo 3.JPG
Utajärvi jakautuu luonnonmaisemiltaan kahteen osaan. Kunnan eteläosaa hallitsevat Oulujoen laakso, Rokuan mahtava muodostuma ja laajat suot. Pohjoisosat ovat ns. Kainuun nevalakeuteen kuuluvaa lampien elävöittämää metsä- ja suoseutua, jota halkovat Kiiminkijoki latvareitit.

Maasto


Kallioperä on pääasiassa graniittia sekä kiillegneissiä ja -liuskeita. Naamajoen tienoilla on kalkkikiviesiintymiä ja pohjoisosassa myös migmatiittia ja graniittigneissiä. Maaperä on pohjoista moreenia. Etelässä Oulujoen varsilla on laajoja hiekka- ja hietakerrostumia. Paikoin hiekka on niin hienoa, että tuuli pystyy sitä kuljettamaan. Komeimmillaan muodostumat ovat Rokuan alueella, jossa on suuria dyyni, Rannikko, hiekkaKangasmetsä ja syviä suppakuoppia. Maasto on varsin tasaista lukuun ottamatta Rokuan aluetta, Rokuan korkein kohouman Pookivaara kohoaa yli 70 metriä ympäröivältä suolakeus. Oulujoen koillispuolellla maasto nousee loivasti kohti pohjoista ja itää. Korkeimpia vaaroja ovat Iso Palovaara ja Hevosvaara. Utajärvi on runsassoita seutua. Niittysuon, Tolkansuon, Säippäsuon ja Kivisuon aluielle on muodostettu soidensuojelualue.

Vesistöt


Oulujoki ja Kiiminkijoki lisäksi kuntaa halkovat useat pienemmät joet, kuten Naamanjoki, Piltunginjoki, Potkunjoki, Sanginjoki ja Utosjoki. Kunnan alueella on useita järviä, muun muassa Ahmasjärvi (Utajärvi), Iso Olvasjärvi, Piltunginjärvi, Puokiojärvi, Saari-Sorsua, Sanginjärvi sekä Särkijärvi (järvi Utajärvellä), joka tuli kuuluisaksi tilapäisestä kuivattamisestaan. Utajärvi (järvi) -niminen järvi, jonka Oulujokeen rakennetun Utasen voimalaitoksen alakanava halkaisi 1956, on kuntataajamasta hieman kaakkoon.
Kuva:Utajärvi centre of municipality.JPG

Liikenne


Valtatie 22 ja Oulu–Kontiomäki-rata sivuavat Utajärven kuntakeskusta. VR-Yhtymä henkilöjunat pysähtyvät Utajärven rautatieasema. Seututie 837 johtaa Utajärven keskustasta Puolanka. Yhdystie 8300 alkaa Oulusta ja tulee Oulujoen pohjoispuolta Utajärvelle, jatkuu Keski-Niskaan, missä yhtyy Valtatie 22:een. Lähin lentokenttä on Oulunsalossa. Paikallisliikenteestä vastaa kunnan järjestämä paikallislinja, jota ajetaan yhdellä bussilla. Bussipysäkkien lisäksi kyytiin pääsee muualtakin reitin varrelta ja liikuntaesteiset bussi hakee kotiovelta, kun sen tilaa puhelimitse edellisenä päivänä. Kirkonkylällä on Matkahuolto palvelupiste.

Kyliä


Ahmas, Alakylä, Ala-Naama, Ala-Niska, Autio (Utajärvi), Juorkuna, Järvikylä, Kangaskylä, Kemilä, Kivijärvi (Utajärvi), Kormunkylä, Marttisjärvi, Murronkylä (Utajärvi), Naamankylä, Niska (Utajärvi), Ojakylä, Potku (Utajärvi), Sanginkylä, Sipolankylä, Sotka (Utajärvi), Särkijärvi (Utajärvi), Tervolankylä, Utanen, Ylisuvanto, Yli-Utos.

Kuntapalvelut


Utajärven kuntapalveluihin kuuluvat peruspalvelut, sivistyspalvelut ja tekniset palvelut. Eri palvelualat on jaettu tiimeihin, jotka järjestävät oman vastuualueensa palvelut.
Hallintotiimi tuottaa kuntalaisten ja kuntaorganisaation tarvitsemia yleis- ja taloushallintoon liittyviä toimistopalveluja. Tiimiin kuuluvat palvelusolu, taloussolu, henkilöstösolu ja atk-solu.

Peruspalvelut


Sosiaali- ja perhetyönpalveluista vastaa sosiaali- ja perhetyönpalvelujen tiimi. Tiimiin kuuluu kehitysvammapalvelujen tiimi, päivähoitopalvelujen tiimi ja sosiaalityön solu. Terveyspalveluista vastaa terveyskeskus. Ruokapalveluista vastaa ruokapalvelutiimi, joka tuottaa ruokapalveluja kunnan eri toimipisteille ja tarjoaa mahdollisuuden työpaikkaruokailuun. Vanhuspalvelujen tiimi vastaa vanhus- ja kotihoitopalveluista. Asuin- ja elinoloista vastaa ympäristönvalvontapalvelujen tiimi, johon kuuluvat eläinlääkäri, terveystarkastaja ja ympäristösihteeri. Tehtäviin kuuluvat eläinlääkintähuolto, terveysvalvonta ja ympäristönsuojelu.

Sivistyspalvelut


Utajärven kunnan sivistyspalveluista vastaa sivistyslautakunta, jonka toimialaan kuuluvat opetuspalvelut, kirjasto, kulttuuripalvelut ja vapaa-aikapalvelut sekä erilainen sivistystoimen alainen projektitoiminta.

Opetustoimen palvelut


Utajärvellä on neljä peruskoulua ja yksi lukio. Lisäksi kunta on järjestänyt kansalaisopistopalveluita ostopalveluina Muhokselta. Vuodesta 1987 alkaen kunnalla on ollut oma lasten ja nuorten kuvataidekoulu, jonka palvelut ovat maksullisia.

Vapaan sivistystyön ja vapaa-ajanpalvelut


Vuonna 2000 perustettiin vasite-tiimi, johon kuuluvat kirjaston, nuorisopalveluiden, liikuntapalveluiden ja kulttuuripalveluiden henkilökunta. Tiimi vastaa vapaan sivistystyön ja vapaa-ajanpalveluista.

Tekniset palvelut


Tekniset palvelut vastaa kunnan teknisistä palveluista ja ympäristön viihtyisyydestä Utajärvellä. Palveluihin kuuluu:
kunnan yhdyskuntarakenteen suunnittelu ja kaavoitus
toimitilojen suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapitäminen
rakennus- ja maa-aineslupien käsittely sekä niihin liittyvä valvonta ja opastus
katujen ja teiden suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapitäminen
lämpö-,vesi- ja viemäriverkoston suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapitäminen sekä vedenhankinta ja Jätevesi puhdistaminen
puistojen ja muiden yleisten alueiden hoito sekä uusien puistojen suunnittelu ja rakentaminen
kuntalaisten turvallisuudesta huolehtiminen Pelastustoimi valmiutta ylläpitämällä

Kulttuuri


Kulttuuriympäristö


Kurimon ruukki
http://www.nba.fi/rky1993/kohde1085.htm Keisarintie Ahmakselta Neittävälle
Utajärven kirkko

Vuosittaisia tapahtumia


http://www.untorock.com/ Untorock rock-festivaali
Tervasoutu
http://www.utajarvi.fi/sivu/fi/kuntapalvelut/sivistyspalvelut/vasite/kulttuuri/ Kotiseututapahtuma
http://www.mutafutis.net/ Mutafutis SM

Nähtävyyksiä


http://kirjastovirma.net/museot/ahmas/ Ahmaksen kalevalainen perinnekylä
Ahmaskosken silta
Kiiminkijoki
http://www.infokartta.fi/utajarvi/?id=198 Kotiseutumuseo
http://www.kirjastovirma.net/utajarvi/maijankivi/ Maijan kivi
Olvassuon luonnonpuisto
http://www.infokartta.fi/oulunkaari/?id=82 Utajärven kivipuisto
Rokuan kansallispuisto
Valkeisen virkistysalue
http://www.kirjastovirma.net/museot/ylisipola/ Ylisipolan kotimuseo

Muistomerkkejä


Utajärvellä on sekä toiseen maailmansotaan että elinkeinoihin kuin myös runonlaulantaan perustuvia muistomerkkejä: Sankarivainajien muistomerkki (Utajärvi), Karjalaan jääneiden muistomerkki (Utajärvi), Roomari-patsas (1985), Veteraanikivi (Utajärvi), Merilän suvun koskenlaskijoiden muistomerkki ja Runonlaulajien muistomerkki.

Vuoden Roomari


Vuoden Roomari on kunniakuntalainen, joka on utajärvinen ja kunnostautunut paikallisen kulttuurin, Taide tai kotiseututyön parissa. Aiemmin Roomari valittiin kansanäänestys, mutta viime vuodesta lähtien kuntalaiset, mukaan lukien ulkopaikkakuntalaisetkin, ovat saaneet tehdä ehdotuksia.
Kolmijäseninen raati suorittaa valinnan. Raatiin kuuluvat sivistyslautakunnan puheenjohtaja, kulttuuritoimen viranhaltija sekä heidän kunakin vuonna raatiin kutsumansa henkilö. Tämä kolmas jäsen siis vaihtuu vuosittain. Roomari julkistetaan syksyllä, viime vuosina tämä on tapahtunut itsenäisyyspäivän juhlassa. Roomari on valittu vuodesta 1993 alkaen, vuosina 1999 ja 2003 äänet hajosivat niin, ettei ketään voitu katsoa tulleen valituksi.

Urheilu, liikunta ja vapaa-aika


Kunnan jokaisessa kyläkeskuksessa on valaistu latu. Lisäksi Rokualla on poolisopimusten avulla ylläpidettyä latua noin 70 kilometriä. Muita liikuntapaikkoja ovat:
Liikunta-kuntosali kirkonkylällä, Sangilla ja Rokualla
Jäähalli kirkonkylällä
Urheilukentta kirkonkylällä
Kiintorastiverkosto
Uimahalli Rokualla
Half Pipe
Luistelualueet eri kylillä
Jalkapallokenttä(nurmi) Yli-Utoksella
Kunnassa on useampia kalastuspaikkoja halukkaille. Näitä ovat Suojärven kodat, Alakylän laavut, Partiokämpän varaustuvat, Valkeisjärven kalastuspaikat ja Kurimon kalastuspaikat. Erämaavaellusreitti Kivijärven kinttupolku johtaa Sotkan kylästä Oulun Ylikiimingin Ylivuoton kylään. Vapaana virtaava Kiiminkijoki sopii vesivaellusreitiksi melojille.

Tunnettuja utajärveläisiä henkilöitä


Aapo Aitamurto, hiihtäjä
Juho Aitamurto, hiihtäjä
Isa Asp, runoilija
Asko Keränen, muusikko
Hannu Keränen, muusikko
Arvi Korhonen, historioitsija
Martti Koskinen, sanoittaja ja säveltäjä
Keijo Kurttila, hiihtäjä
Esko Lähtevänoja, hiihtäjä
Gottfrid Strömberg, teollisuusmies
Pekka Vesainen, pitkän vihan aikainen sissipäällikkö

Utajärvellä syntyneitä


Pekka Heikkinen, näyttelijä
Pehr Gullstén, runonlaulaja
Aappo Jurvelin, kansanparantaja
Toivo Lyytikäinen, kirjailija
Osmo Orjanheimo, kirjailija
Matti Pennanen, poliitikko
Paavo Roininen, nyrkkeilijä
Vuokko Tolonen, kirjailija
Jukka Ukkola, toimittaja
Aarne Äyräpää, arkeologi

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.utajarvi.fi/ Utajärven kunnan kotisivut
http://www.kirjastovirma.net/ Kirjastovirma
Korhonen, A. (toim.), 1962. Utajärven vaiheita. Muistojulkaisu kirkon 200-vuotisjuhlaan. Utajärven seurakunta. Kauppakirjapaino Oy.
Oilinki, P., 1998. Oilingin varrelta. Kustantaja: Utajärven kotiseutuyhdistys, Utajärvi. 179 s. ISBN 9519795006
Oilinki, P. 2008. Tuliseppele. Kotiseutukertomuksia Utajärveltä. Kustantaja: Pirilän sukuseura, Utajärvi. 182 s. ISBN 978-952-92-3263-5
Luokka:Utajärvi
cs:Utajärvi
de:Utajärvi
et:Utajärvi vald
el:Ουταγιάρβι
en:Utajärvi
es:Utajärvi
fr:Utajärvi
it:Utajärvi
nl:Utajärvi
no:Utajärvi
pl:Utajärvi
ro:Utajärvi
ru:Утаярви
se:Utajärvi
sv:Utajärvi
vi:Utajärvi

Utsjoki

</ref>
| väestö-16-64 = 68,4
| väestö-65 = 18,6
| ulkomaalaisia = 1,4
| työttömyys =
| työttömyys-päiväys =
| naapurikunnat = Inari
| korkeus =
| pitäjä =
| kuntaliitokset =
| johtaja = vt. Raimo Hekkanen
| valtuusto-koko = 15
| valtuusto-puolueet = &nbsp; 2009–2012<br />&nbsp;• Suomen Keskusta<br /> &nbsp;• muut<br /> &nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br /> &nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue |
valtuusto-paikat = <br />8<br />4<br />2<br />1
| osoite =
| www-osoite = http://www.utsjoki.fi/
| www-nimi = www.utsjoki.fi
| suuntanumero = 016
| huomautus =
}}
Utsjoki (, , , norjan kieli ''Utsjok'') on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Lapin maakunta. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Utsjoen väestötiheys on vain }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>, ja se on Suomen kolmanneksi harvimpaan asuttu kunta Savukoski ja Enontekiön jälkeen.
Utsjoen ainoa naapurikunta on Inari. Lisäksi kunta rajoittuu pohjoisessa Norjaan. Norjassa rajakuntina ovat Kaarasjoki, Tana ja Uuniemi.
Utsjoki on sekä Suomen että Euroopan unionin pohjoisin kunta, ja Euroopan unionin pohjoisin piste on merkitty myös muistokivellä. Utsjokilaakso on valittu erääksi Suomen kansallismaisema ja on myös yksi Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Suomessa Suomessa.

Kyliä


Asutus on keskittynyt pääsääntöisesti Suomen ja Norjan välisen rajajoen, Tenojoki varrelle. Kunnan kylät ovat Nuorgam, Utsjoen kirkonkylä, Nuvvus, Dalvadas, Outakoski, Rovisuvanto, Karigasniemi ja Kaamasmukka.

Liikenneyhteydet


Kuva:Utsjoki road sign.jpg
Utsjoelle saatiin kunnollinen tieyhteys vasta vuonna 1958. Sitä ennen Karigasniemen ja Utsjoen välinen liikenne hoidettiin lähinnä veneillä Tenojokea pitkin, ja tällä välillä sijaitsi myös kulkua hankaloittava koski, Yläköngäs. Talvisaikaan jokea pitkin ajettiin jopa autolla, mistä on kertomus Raimo O. Kojon kirjassa ''Teno, Saamen ja lohen virta'' (WSOY 1984). Karigasniemi Utsjoelle Tenon rantaa kulkeva Seututie 970 valmistui 1970-luku.
Nykyisin Utsjoki on valtatie 4 pohjoinen päätepiste. Eurooppatie E75 jatkuu vuonna 1993 valmistunutta Saamen siltaa pitkin edelleen Norjaan ja yhtyy siellä Norjaa halkovaan E6-tiehen.

Talous


Utsjoen tärkeimmät elinkeinot ovat poronhoito ja Tenojoen lohi sekä sen mukanaan tuoma matkailu. Monelle utsjokiselle melkein ammatiksi käypää on talviaikaan riekko ansapyynti. Norjalaiset ovat merkittävä asiakaskunta alueen yrityksille. Suomalaisen lihan ja lihatuotteiden kauppa Norjaan käy vilkkaasti. Samoin 2001 avattu Nuorgamin Alkon myymälä on norjalaisten ahkerassa käytössä.
Utsjoella on monta lomakylää mm. Tenonlohituvat, ja suurin osa niistä on perheyrityksiä.

Uskonnolliset yhteisöt


Utsjoella toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Utsjoen seurakunta, joka on kaksikielinen eli seurakunnassa käytetään sekä suomen että saamen kieltä, ja se on ainoa saamelaisenemmistöinen seurakunta Suomessa.<ref></ref>

Luonto


Utsjoen kasvillisuus on arktisen tundran ja pohjoisten Boreaalinen vyöhyke vaihettumisaluetta, hemiarktista kasvillisuusvyöhykettä. Tuntureilla kasvillisuus on paljakkaa. Tällä alueella on laajoja Tunturikoivu. Utsjoella talvi on pitkä, pimeä ja kylmä. Lyhyen kesän aikana Utsjoella on noin kaksi kuukautta kestävä Keskiyön aurinko. Kesät ovat muuhun Suomeen nähden viileitä, helteitä ei ole joka vuosi. Utsjoella sijaitsee Kevon luonnonpuisto ja siellä Ilmatieteen laitoksen sääasema. Luonnonpuistossa on kuuluisa Kevon syvä kanjoni ja sen vartta kulkeva runsaan 50 kilometrin mittainen retkeilypolku, jota luonnonpuistossa täytyy rajoitusaikana käyttää. Myös Nuorgam–Sevettijärvi -retkeilyreitti on suosittu mutta verrattain vaativa taival. Kunnassa sijaitsee myös Suomen laajin erämaa Kaldoaivi. Utsjoella on paljon marjoja, muun muassa puolukoita, hilloja, variksenmarjoja ja mustikoita.

Ilmasto


Utsjoki on Suomen pohjoisin kunta, ja siellä sijaitseva Lapin_tutkimuslaitos_Kevo on Suomen kuivin ja pilvisin paikka: auringonpaistetunteja keskimäärin 1&nbsp;279 tuntia ja sadetta 433 millimetriä vuodessa.

Väestö


Vuonna 2011 Utsjoella asui 1&nbsp;294 henkeä. Suomea puhui äidinkielenään 648 henkilöä ja saamea 614 henkeä. Ruotsinkielisiä oli 4 ja muiden kuin aiemmin mainittujen kielten puhujia oli 28.http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=055_vaerak_tau_124&ti=V%E4est%F6+i%E4n+%281%2Dv%2E%29%2C+sukupuolen+ja+kielen+mukaan+alueittain+1990+%2D+2011%2C+laaja+alueluokitusryhmittely&path=../Database/StatFin/vrm/vaerak/&lang=3&multilang=fi

Tunnettuja utsjokelaisia


Aslak Laiti (s. 1837 &ndash; k. 1895); viranhaltija
Eino Guttorm (s. 1941 &ndash; k. 2005); kirjailija, kirvesmies
Inger-Mari Aikio-Arianaick (s. 1961); runoilija
Jovnna-Ánde Vest (s. 1948); kirjailija, kääntäjä
Kari-Pekka Kyrö (s. 1963); urheiluvalmentaja
Kirsti Paltto (s. 1947); kirjailija
Merja Aletta Ranttila (s. 1960); kuvataiteilija, taidegraafikko

Kuvasto


<gallery>
Kuva:Utsjoki kirkko ja kirkkotuvat.JPG|Utsjoen kirkko ja kirkkotuvat
Kuva:Utsjoki Norjan puolelta.jpg|Saamen silta ja Utsjoen taajaman rakennuksia nähtynä Norjan puolelta
Kuva:Utsjokifinland.jpg|Utsjoen keskusta
</gallery>

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.utsjoki.fi/ Utsjoen kunnan kotisivut
http://www.fennevision.fi/utsjoki Kuvia Utsjokilaakson kansallismaisemasta
Luokka:Utsjoki
ca:Utsjoki
cs:Utsjoki
de:Utsjoki
et:Utsjoki vald
en:Utsjoki
es:Utsjoki
eo:Utsjoki
eu:Utsjoki
fr:Utsjoki
it:Utsjoki
nl:Utsjoki
no:Utsjok
nn:Utsjoki
pl:Utsjoki
ro:Utsjoki
ru:Утсйоки
se:Ohcejohka
simple:Utsjoki
sv:Utsjoki
vi:Utsjoki

Uurainen


Uurainen () on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunta. Matkaa kirkonkylästä Jyväskylä maakuntakeskukseen on 36 kilometriä. Muut lähimmät Kaupunki ovat Saarijärvi ja Äänekoski. Kunnan virallinen väkiluku on }} }} ihmistä ( }}), ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;Neliökilometri josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km².
Uuraisten naapurikunnat ovat Jyväskylä, Laukaa, Multia, Petäjävesi, Saarijärvi ja Äänekoski.
Kunta tuli tunnetuksi 1970-luvulla, kun sen johtoon valittiin (19. maaliskuuta 1976) Sirpa Rautio Suomen ensimmäiseksi naiskunnanjohtajaksi.<REF name="Auto2R-2"/>
Uuraisten kirkko on rakennettu vuonna 1904 entisen paikalle. Siihen liittyvä tapuli on rakennettu 1882 lääninarkkitehti Alfred Cavénin piirustusten mukaan.<REF name="Auto2R-3"/>

Kyliä


Haukimäenkylä, Höytiä, Jokihaara, Kangashäkki, Kirkonkylä (Uurainen), Kotaperä, Kummunkylä, Kuukkajärvi, Kyynämöinen, Nyrölä, Hiirola(uurainen), Tehlo, Oikarisperä, Pirttiperä, Uurainen (kylä)

Koulut


Hirvasen koulu
http://www.peda.net/veraja/uurainen/hoytia Höytiän koulu
http://www.peda.net/veraja/uurainen/koulukeskus Koulukeskus
http://www.peda.net/veraja/uurainen/kyko Kyynämöisten koulu

Kuvia


<br clear="all" />

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.uurainen.fi/ Uuraisten kunta
http://www.jyvaskylanseutu.fi/sivu.php/uurainen Luonnollisen kasvun Uurainen
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=140360&lan=fi Luontopolkuja Uuraisilla
http://uuraistenraiku.suntuubi.com Uuraisten urheiluseura Raiku
Luokka:Uurainen
de:Uurainen
et:Uuraineni vald
en:Uurainen
eo:Uurainen
fr:Uurainen
it:Uurainen
nl:Uurainen
no:Uurainen
pl:Uurainen
ro:Uurainen
ru:Уурайнен
se:Uurainen
sv:Urais
vi:Uurainen

Uusikaarlepyy


Uusikaarlepyy (, aik. ) on suomalainen kaupunki. Uusikaarlepyy sijaitsee Pohjanmaan maakunta, Lapuanjoki suussa. Uudenkaarlepyyn naapurikunnat ovat Kauhava, Pedersören kunta, Pietarsaari ja Vöyri. Kaupunki on kaksikielinen ja enemmistönä noin 90 prosenttia asukkaista puhuu ruotsin kieli ja noin 8 prosenttia puhuu suomen kieli. Syyskuussa 1808 paikkakunnalla käytiin Suomen sotaan liittynyt Juuttaan taistelu. Tästä taistelusta kertoo Johan Ludvig Runebergin ''Vänrikki Stoolin tarinat''.

Nähtävyyksiä


Kuva:Nykarleby_kyrka.jpg.]]
Kuddnäs on kirjailija Zachris Topelius lapsuudenkoti, joka on toiminut museona vuodesta 1934 lähtien. Perusnäyttely esittelee talon elämää Topeliuksen aikana.
Kovjoen asema on liikennekäytöstä poistettu pysäkki Pohjanmaan radan varressa. Nykyisin siellä toimii museorautatie ja kesäkahvila.
Vesitornista on upea näköala yli kaupungin. Vesitorni on avoinna kesäisin, jolloin siellä toimii myös Cafe Panorama.
Andra Sjönissä sijaitsee pienvenesatama ja siellä voit kokea merellisen tuulahduksen hiekkarannalla lokoillen. Andra Sjönillä sijaitsee myös kahvila Tullimakasiini.
Cafe Brostugan sijaitsee kirkkoa vastapäätä Lapuanjoen toisella puolella. Kahvila on kesäisin avoinna ja sen seinillä voit ihailla Suomen sodan aiheisia maalauksia.

Tapahtumia


Juthbackan markkinat on vuosittain elokuun lopussa pidettävä rompetoritapahtuma.

Ystävyyskaupungit


Hammel, Tanska
Steinkjer, Norja
Sollefteå, Ruotsi

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.uusikaarlepyy.fi/ Uudenkaarlepyyn kaupungin kotisivut
Luokka:Uusikaarlepyy
de:Nykarleby
et:Nykarleby
en:Nykarleby
es:Nykarleby
eo:Nykarleby
fr:Nykarleby
it:Nykarleby
mrj:Уусикарлепӱӱ
la:Neo-Carolina
nl:Nykarleby
no:Nykarleby
pl:Uusikaarlepyy
ro:Nykarleby
ru:Нюкарлебю
se:Uusikaarlepyy
sv:Nykarleby
tr:Nykarleby
zh:新卡勒比

Vahto

}} | maapinta-ala = }} }} | sisävesiala = }} }} | pinta-alan vuosi = }} | pinta-alaviite = | väkiluku = }} }} | väkiluvun vuosi = }} | väkilukuviite = | väestötiheys = }}/}} round 1}} }}
}}
Vahto on Suomi Luettelo Suomen entisistä kunnista, joka sijaitsi Varsinais-Suomen maakunta, Länsi-Suomen läänissä. Vahdon kunta liittyi Ruskoon vuoden 2009 alussa. Ruskon vaakunaksi tuli tässä yhteydessä Vahdon vaakuna.
Kuva:Vahto_church.jpg
Vahdon naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Aura (kunta), Masku, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Rusko, Turku ja Yläne.
Vahdon pohjoisin piste oli Kuhankuono, joka oli aiemmin kaikkiaan kahdeksan kunnan yhteinen rajapyykki. Vahdolla on suuria sora-alueita ja runsaat hyvälaatuiset pohjavesivarat. Lisäksi luonnonvaraisia soita on kunnassa useita. Vahdon suurimpia työllistäjiä on Virtasen autokoritehdas.

Historia


Vahto kuului alun perin Ruskon pitäjään, jolloin sitä kutsuttiin Puu-Ruskoksi tai Ruskon korveksi. Itsenäisenä kuntana Vahto aloitti 1870-luku, jolloin pidettiin ensimmäinen kuntakokous.

Kyliä


Askainen, Auvainen, Hemmola, Hyrköinen, Inkinen, Järvijoki (jakaa Tortinmäen kanssa), Kautranta, Kierikkala, Koivisto, Kylämäki, Laukola, Lavamäki, Parikka, Peijari, Riittiö, Seppälä, Silvola, Sysimäki.

Tunnettuja vahtolaisia


Mauno Jussila, agrologi
Kalevi Keihänen, seuramatkailun kehittäjä
Konrad Lehtimäki, kirjailija
Verner Lehtimäki, punakaartin päällikköjä
Satu Salonen, entinen hiihtäjä

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.wakkanet.fi/~pahio/lishi.html Vahdon historiaa
http://www.wakkanet.fi/~pahio/aA/vahtolaist.juttu.html Vahdon murteesta
Luokka:Rusko
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Vahto
en:Vahto
fr:Vahto
it:Vahto
nl:Vahto
no:Vahto
ro:Vahto
se:Vahto
sv:Vahto
vi:Vahto

Vammala


Vammala on Pirkanmaan maakunta sijaitseva Luettelo Suomen entisistä kunnista, joka on nykyään Sastamalan kaupungin keskustaajama. Vammala oli itsenäinen kunta vuoden 2009 alkuun saakka, jolloin siitä muodostettiin yhdessä Mouhijärvi ja Äetsän kanssa Sastamalan kaupunki. Vuoteen 1992 saakka Vammala kuului Satakunta maakuntaan.
Vammala tunnetaan nykyään Vanhan kirjallisuuden päivistä sekä Mauri Kunnas ja Akseli Gallen-Kallelan syntymä- tai kotikuntana.

Ympäristö


Vesistöt


Vammalan halki virtaa Kokemäenjoki vesireitti. Siihen kuuluvat Liekovesi, Rautavesi ja osittain Nokian puolella oleva Kulovesi. Kaupungin keskusta sijaitsee Vammaskoski partaalla, Rauta- ja Liekoveden väliin etelästä työntyvällä niemekkeellä. Huomattavimmat vesistöön laskevat joet ja purot ovat pohjoispuolelta Kotajärvestä alkava Vaunujoki, Pääjärvestä alkava Rautajoki ja Riippilänjärvi laskeva Koskenoja sekä eteläpuolelta Ylistenjärvestä lähtevä Pesurinoja, Ekojärvestä laskeva Ekojoki ja Masojärvestä laskeva Kärppälänjoki. Huomattavimpia järviä ovat vesistön pohjoispuolella Pääjärvi ja Riippilänjärvi sekä eteläpuolella Ylistenjärvi, Ekojärvi ja Ylinen Piimäsjärvi. Lisäksi on kymmeniä pienempiä järviä ja lampia. Ekojärvi, jonka pintaa on laskettu 1800-luvun lopulla, on Etelä-Suomen arvokkaimpia lintujärviä ja sen rannalla on lintutorni. Toinen lintutorni sijaitsee Keskistenjärvellä kymmenkunta kilometriä Vammalan keskustasta etelään.
Vammalan eteläosa kuuluu Sammaljoen vesialueeseen. Sammaljoki alkaa kaupungin kaakkoisosassa sijaitsevilta soilta, osittain Vesilahden puolella, ja siihen laskee alueen suurin järvi Houhajärvi. Joki virtaa Sammaljoen ja Illon halki ja laskee Huittisissa Sammunjokena Kokemäenjokeen. Vammalan kaakkoiskulmassa sijaitseva Latvajärvi laskee Punkalaitumenjoki.
Vammalan itäisimmät järvet Kivijärvi ja Saarijärvi laskevat Vesilahden puolelle Suonojärveen ja sieltä Nokian Sarkolan kautta Kuloveteen.
Vammalan pohjoisosassa sijaitsevan Suodenniemen alueen vesistö laskee Kiikoisten puolelle Kiikoisjärveen ja edelleen Kokemäki Sääksjärveen, Puurijärvi ja lopuksi Kokemäenjokeen.

Nähtävyyksiä


Rautavesi (Sastamala) kulttuurimaisema Vammalan sydämessä kuuluu Ympäristöministeriön nimeämiin Kansallismaisema. Tähän maisemaan oleellisena osana kuuluu keskiaikainen Tyrvään Pyhän Olavin kirkko Sastamalan Tyrväällä.
Rautaveden etelärannalla, noin kolme kilometriä keskustasta, sijaitsee Vehmaanniemen luonnonsuojelualue, jonka omistaa Maailman luonnon säätiön Suomen osasto. Luonnonsuojelualueiksi rauhoitettuja kohteita ovat myös Karhunsaari Kulovedellä Ellivuoren ja Kutalan välillä sekä Pirunvuori Rautaveden itäpuolella.
Kokemäenjoen vesistön eteläpuolella sijaitsee luoteesta kaakkoon suuntautuva harjujakso, joka alkaa Tyrväänkylän alueelta ja jatkuu Roismalan kautta Houhajärven pohjoispuolitse Sammaljoelle, Rautaniemeen ja edelleen Urjalaan. Harjun maasto on kuitenkin kärsinyt laajasta soran ja hiekka otosta; tosin käytöstä poistettuja hiekkakuoppia on nykyisin metsitetty. Harjun reunamilla, Sammaljoelle ja Halkivahaan kulkevan maantie 2521:n varrella, on melko laajoja suo.
Vammalasta Vesilahteen vievän seututie 301:n varrella, noin 10 kilometrin päässä valtatie 12:lta, on sijainnut neljän kunnan (Tyrvää, Karkku, Tottijärvi ja Vesilahti) yhteinen rajapyykki. Lähellä tätä on sijainnut ns. ''Velhonkanto'', johon liittyy useita kansantarinoita. Seppo Suvannon mukaan itse rajapyykki ei ole Velho eikä Velhonkanto, vaan ''Alho'' . Nimi on luettu vuoden 1479 rajapyykkien luettelosta (kopiosta) väärin.

Liikenneyhteydet


Vammalan tärkeimmät liikenneväylät ovat Tampereen ja Porin välinen rautatie ja valtatie 11, Tampereen ja Rauman välinen valtatie 12 (alun perin Tampereen ja Turku välinen valtatie 9, myöhemmin kantatie 41) sekä seututiet Punkalaitumelle, Äetsään, Laviaan, Hämeenkyröön ja Vesilahteen.
Kokemäenjoen vesistö jakaa kaupungin kahteen puoliskoon. Vammalan sisäisen liikenteen kannalta tärkeimmät yhteydet vesistön yli ovat Vammaskosken silta ja Stormista Karkunkylän ja Kiuralan kautta Karkkuun kulkeva, Rauta- ja Kuloveden väliset vuolteet ylittävä maantie.

Julkiset liikennevälineet


Matka-aika Vammalan ja Tampereen välillä kestää junalla nopeimmillaan 42 minuuttia ja linja-autolla noin tunnin.
Yhteydet junalla Vammalasta Tampere-Pori -radan ulkopuolelle edellyttävät junanvaihtoa Tampereella. Linja-autojen pikavuoroilla Vammalasta pääsee ilman autonvaihtoa Tampereen ja Turun ohella Raumalle, Ikaalisiin ja Seinäjoelle. Helsingin ja Porin yhteyksiin sisältyy autonvaihto Huittisissa.
Junamatka Vammalan ja Helsingin välillä kestää nopeimmillaan 2 tuntia ja 18 minuuttia sekä reitti linja-autolla Huittisten kautta 2 tuntia ja 45 minuuttia. Yhteys linja-autolla Vammalan ja Turun välillä kestää nopeimmillaan tunnin ja 40 minuuttia sekä junayhteys Tampereen kautta noin tunnin kauemmin.
Vammalaa lähimmät lentoasemat sijaitsevat noin 50 kilometrin päässä Tampereen lentoasema, noin 65 kilometrin etäisyydellä Porin lentoasema ja noin 110 kilometrin päässä Turun lentoasema.

Historia


Vammalan seudun alueella on ollut asutusta jo noin 7&nbsp;000 vuoden ajan. Pysyvää asutusta alueella ei esihistorian aikana kuitenkaan ollut, vaan asukkaat olivat pääasiassa metsästäjiä ja kalastajia. Pysyvä alueen asuttaminen alkoi 200-luku&ndash;300-luku-luvulla. Tunnetuimpia Rautakausi asuinpaikkoja ovat Kaukola, Tyrväänkylä ja Palviala.
Kuva:Tyrvään-vanha-kirkko.jpg
Sastamalan kirkko rakentaminen aloitettiin 1496, mutta paikalla on ollut puukirkko jo 1200-luku lähtien. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko valmistui 1506. Vuonna 1855 valmistui Tyrväälle toinen, tiilistä rakennettu kirkko, ja 1869 käynnistyi Tyrvään kunnan toiminta. Lähellä sijaitsevan Karkku kunnan &ndash; joka nykyään kuuluu Vammalan kaupunkiin &ndash; toiminta alkoi noin 1868.
24. huhtikuuta 1907 Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan, Nikolai II:n päätöksellä perustettiin Vammala-niminen kauppala; ero Tyrväästä toteutui vasta vuoden 1915 alussa. Kauppalan pinta-ala oli aluksi vain 0,5 neliökilometriä. Helsinkiläinen asemakaava-arkkitehti V. O. Lille laati jo vuonna 1908 asemakaavan, jonka Suomen senaatti vahvisti seuraavana vuonna. Alueella toimi kaksi kansakoulua, Tyrvään Säästöpankki (perustettu 1876), puhelinyhtiö Tyrvään Telefooni Oy (perustettu 1893), Suomen vanhin paikallislehti Tyrvään Sanomat (perustettu 1894) sekä olutpanimo Tyrvis Bryggeri (1880−1905) ja lisäksi muutamia osuuskunnallisia yrityksiä. Vuonna 1915 rakennettiin kivinen Vammaskoski silta yhdistämään joen rannat toisiinsa. Silta peruskorjattiin ja levennettiin 2005-2006.
Melkein koko Vammalan kauppala poltettiin Suomen sisällissota loppuvaiheissa 1918, kun pääosin Turku seudulta saapuneet punakaartilainen perääntyivät. Talvisota- ja Jatkosota aikana Vammalaan juuri sotaa ennen perustetun asevarikon on laskettu valmistaneen suunnilleen puolet viime sotien aikana ammutuista tykinammuksista. Karkussa toimi myös Lottaopisto. Asevarikko (VammAseV), joka oli toimintavuosinaan yksi kaupungin merkittävistä työnantajista, lakkautettiin vuonna 2003. Varikko alueella toimi vuonna 1943 perustettu Puolustuslaitoksen Vammaskosken tehdas, jonka tuotteista tunnetuimpia olivat Vammas-kaivinkoneet ja -tiehöylät.
Vammalalle vahvistettiin Gustaf von Numers (heraldikko) piirtämä Vammalan vaakuna 1950, ja kauppala alkoi laajentua pian sodan jälkeen. Vuonna 1955 Vammalan kauppalaan liitettiin laajoja alueita, mm. Nuupalan alue. Alueliitos merkitsi kauppalan väkiluvun kasvua yli kolminkertaiseksi ja pinta-alan kasvua yli 20-kertaiseksi. Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti, joka sijaitsee Jaatsilla, jäi kauppalan sisään. Vuoden 1965 alussa kauppala muuttui Vammalan kaupungiksi, ja vuoden 1973 alusta lukien Karkku ja Tyrvään kunnat ovat kuuluneet Vammalaan. Lisäksi Vammalaan liitettiin vuonna 1985 noin kymmenen neliökilometrin suuruinen Kiikan-Illon alue Äetsän kunnasta. Vuodesta 2007 alkaen Vammalan kaupunkiin kuuluu myös Suodenniemi.
Vammala, Tyrvää ja Karkku olivat ensimmäisiä Suomen kuntia, joissa aloitettiin peruskoulun kokeilu vuonna 1968. Kokeilu koski alkuvaiheessa vain yläastetta, joka korvasi kansalaiskoulun, peruskoulujärjestelmään siirryttiin Vammalassa lopullisesti vuonna 1973. Arkkitehti Osmo Lappo suunnittelema Sylvään koulu oli Suomen ensimmäinen nimenomaan peruskouluksi rakennettu koulutalo.
Stormin kaivos kylässä toimi vuosina 1974−1995 Outokumpu Oy:n nikkelikaivos, joka oli toimintavuosinaan yksi kaupungin suurimmista työnantajista. Vammalan kaivoksen rikastamo on edelleen toiminnassa ja siellä rikastetaan Oriveden kaivos kultaa. Rikastamon omistaa nykyisin Polar Mining Oy.
Vuoden 2009 alussa Vammalan kaupunki, Mouhijärvi kunta ja Äetsän kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin uusi Sastamalan kaupunki. Yli 24 000 asukkaan Sastamalan kaupunki tulee olemaan vahva vaikuttaja Pirkanmaalla.

Kaupunginosat


Kuva:Myllyvuolle.jpg
Kuva:Vammalan rautatieasema.jpg

Maarekisterikylät


Aluskylä, Eko, Haapaniemi, Haroinen, Heinoo, Hieta, Hoipola, Houhajärvi, Huida, Humaloja, Hurula, Hätilä, Innala, Isojärvi, Jaamala, Jassala, Juurakko, Jysiä, Järvenpää, Järventaka, Kahimala, Kalliala, Kaltila, Kaltsila, Karimäki, Karkunkylä, Kaukola, Ketola, Ketunkylä, Kilpijoki, Kiurala, Koivula, Koivunkylä, Kojola, Komerola, Koskenkylä, Kulmuntila, Kutala, Kärppälä, Lammentaka, Laukula, Leiniälä, Lielahti, Liuhala, Lousaja, Lummaja, Marttila, Mielanniemi, Mäenkylä, Mäkipää, Nohkua, Nuupala, Näntölä, Ojansuu, Oravula, Palviala, Pappila (Karkku), Pappila (Tyrvää), Pitkäkaro, Pohjala, Rainio, Raipio, Rautajoki, Rikainen, Ritala, Roismala, Ruoksamo, Sammaljoki, Soinila, Soukko, Stormi, Tapiola, Teukkula, Toijala, Tyrisevä, Tyrväänkylä, Ulvi, Uusikylä, Varila, Vataja, Vehmainen, Vesunti, Vihattula, Vihtiälä, Vinkkilä.

Vammalan naapurikunnat


Vammalan naapurikuntia olivat Huittinen, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kankaanpää, Kiikoinen, Lavia, Mouhijärvi, Nokia (kaupunki), Punkalaidun, Urjala, Vesilahti ja Äetsä, aikaisemmin myös Karkku, Keikyä, Kiikka, Suodenniemi, Tottijärvi ja Tyrvää.

Toisen asteen koulutus


Vammalan ammattikoulu
Vammalan lukio (alun perin Tyrvään Yhteiskoulu, sittemmin Vammalan Yhteislyseo)
Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos
Sastamalan opisto
Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
Karkun evankelinen opisto

Tapahtumia ja paikkoja


Vanhan kirjallisuuden päivät järjestetään vuosittain Sylvään koululla. Kävijöitä on yleensä lähes 20&nbsp;000 &ndash; enemmän kuin kaupungissa oli asukkaita.
Sastamalan kirkko
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Ellivuori laskettelukeskus on Etelä-Suomi tunnetuimpia laskettelukeskuksia. Lähistöllä on Pirunvuori ja sen rinteellä sijaitsee taidemaalari Emil Danielssonin rakennuttama kivinen ateljeehuvila.
Herra Hakkaraisen talo
Mantsun ja Kalssun urheilupyhätöt, Keskuskenttä, Koivuniemen kenttä, Mettäkenttä ja Varilan kenttä eli "Kai Nurminen -stadion".
Vammalan alueen suurimmat Järvi ovat Rautavesi (Sastamala), Liekovesi ja Kulovesi. Kaikki kolme sopivat hyvin virkistyskalastamiseen, erityisesti kuhan kalastukseen.
Lakeside Golf Vammala on Pirkanmaan suurin golfkeskus
Vammalan Auto- ja traktorimuseo
Carl Gustaf Emil Mannerheim salonkivaunu Shell-huoltoasemalla Stormissa

Urheilu


Vammalassa on lentopallon SM-liigassa pelaava joukkue, Vammalan Lentopallo. Kaudella 2008-2009 joukkueessa pelaa muun muassa maajoukkuepassari Joni Markkula ja meksikolainen Espanjan pääsarjan pistepörssin neljästi voittanut José Luis Martell. VaLePa pelaa kotiottelunsa Sylvään koulun salissa. Seura on voittanut kaksi SM-pronssia historiansa aikana vuosina 1993, ja 2008, SM-hopeaa vuonna 2011 ja SM-kultaa vuonna 2012
Taekwon-don (ITF-maailmanliitto) Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin urheilija Ismo Mäkinen on vammalalainen.

Vammalan merkkihenkilöitä


Antti Lizelius
Antero Warelius
Tuomas Ragvaldinpoika
Johannes Bäck
Akseli Gallen-Kallela
Heikki Ojansuu
Niilo Ikola
Rudolf Koivu
Oskari Söderholm (Vettenranta)
Kaarlo Sarkia
Mauri Kunnas
Lauri Ahlgren
Timo Roos
Arto Satonen
Emil Danielsson
Mikko Esko
Gunnar Pohjola
Pertti Virtaranta
Pirjo Tuominen
Ismo Mäkinen
Johanna Halkoaho
Kari Raivio
Marjatta Leppänen
Mikko Lahtinen
Taavetti Kaunisto
Kaarle Ellilä
Allan Liuhala
Unto Salo
Risto Tainio (maaherra)
Untamo Utrio
Andreas Wanochius
Mika Lehto

Ystävyyskaupunkeja


Skövde, Ruotsi
Ringsted, Tanska
Halden, Norja
Kašin, Venäjä
Kuressaari, Viro
Vásárosnamény, Unkari

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.vammala.fi/ Vammalan kaupungin kotisivut
http://www.vammalanseudunmatkailu.fi/ Vammalan seudun matkailu
http://www.genealogia.fi/sukus/ketolakomero/tunnetaan.html Mistä Vammala tunnetaan
http://www.herrahakkaraisentalo.net/ Herra Hakkaraisen talo
Jokiaro, Timo: ''Tyrvään oluttehdas''. Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XLIII, 1966, Vammala.
Pietilä, Esko: ''Vammalan rakentaminen vuoteen 1918''. Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XLVII, 1973, Vammala.
Sillanpää, L. A.: ''Vammalan kauppala 1897-1961'', Vammalan kauppala 1962.
Seppälä, Raimo: ''Pirunvuori − taidetta ja tarinoita.'' Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXXXIV, 2004, Vammala. ISBN 951-9279-39-3.
Luokka:Sastamala
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Vammala
et:Vammala linn
en:Vammala
fr:Vammala
it:Vammala
mrj:Ваммала
nl:Vammala
no:Vammala
ro:Vammala
ru:Ваммала
sv:Vammala
vi:Vammala
tr:Vammala
zh:瓦马拉