Klassinen musiikki

Klassinen musiikki voi tarkoittaa
klassismin musiikkia eli ''wieniläisklassismia'', jonka merkittävimmät edustajat olivat Joseph Haydn, Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven.
taidemusiikkia, jota usein puhekielessä kutsutaan "klassiseksi" aikakaudesta riippumatta

Kiehutusvesireaktori

Kuva:Boiling nuclear reactor.png, 4. reaktoripaineastia, 5. höyryn ulostulo, 6. veden sisään meno, 7. kiehuva vesi.]]
Kiehutusvesireaktori (BWR) on ydinvoimaloissa käytetty ydinreaktorityyppi, jolla on paljon samanlaisuuksia verrattuna painevesireaktori, paitsi että vesi kiertää vain yhdessä kierrossa matalammalla paineella (noin 75 kertaa ilmakehän paine) joten se kiehuu ytimessä noin 285 °C.
Reaktoria säädetään säätösauvoilla, jotka absorboivat neutroneita. Siirtämällä enemmän säätösauvoja reaktoriin, reaktio hiipuu, poistamalla sauvoja reaktio voimistuu. Polttoaineena käytetään yleensä noin 3 %:n uraani-235-pitoisuuteen rikastettua uraanioksidia, joka on pelletteinä niputetuissa zirkonium-sauvoissa. Myös plutonium käy polttoaineeksi. Tavallisesti BWR-polttoainepaketti sisältää 90–100 polttoainesauvaa ja reaktoriytimessä on 750 pakettia, jotka sisältävät yhteensä 140 tonnia uraani.
Reaktori on suunniteltu toimimaan siten, että 12–15 prosenttia vedestä ytimen yläosassa on höyryä. Höyry ohittaa kuivatuslevyt (höyryerottimet) ytimen yläpuolella ja menee sen jälkeen suoraan turbiineille, jotka ovat osa reaktorikiertoa. Koska reaktorin ympärillä oleva vesi on aina saastunut radionuklideista, on turbiini eristettävä huollon aikana säteilysuojalla. Tämän kustannukset yleensä kompensoituvat yksinkertaisemman rakenteen eduilla. Suurin osa radioaktiivisuudesta vedessä on erittäin lyhytaikaista (pääasiassa N-16, jolla on 7 sekunnin puoliintumisaika, joten turbiinihalliin voidaan mennä pian reaktorin sammuttamisen jälkeen.
Kiehutusvesireaktorin kehittivät alun perin yhdysvaltalaiset Allis-Chambers ja General Electric -yhtiöt. General Electric tuottaa reaktoria edelleen, muita versioita tarjoavat monikansallinen Westinghouse ja japanilainen Hitachi. Kiehutusvesireaktori on painevesireaktorin jälkeen maailman toiseksi yleisin ydinvoimareaktorityyppi. Suomessa on kaksi ruotsalaisen ASEA-Atomin valmistamaa kiehutusvesireaktoria Eurajoen Olkiluoto. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus olivat tätä tyyppiä.
Luokka:Ydinreaktorityypit
ar:مفاعل الماء المغلي
id:Reaktor air didih
ca:Reactor d'aigua bullent
cs:Varný reaktor
de:Siedewasserreaktor
en:Boiling water reactor
es:Reactor de agua en ebullición
eo:Bolakva reaktoro
fa:راکتور آب جوشان
fr:Réacteur à eau bouillante
ko:비등수형 원자로
hr:Kipući reaktor
it:Reattore nucleare ad acqua bollente
lt:Verdančio vandens reaktorius
hu:Forralóvizes reaktor
nl:Kokendwaterreactor
ja:沸騰水型原子炉
pl:Reaktor wodny wrzący
pt:BWR
ru:Кипящий водо-водяной реактор
sr:Реактор са кључалом водом
sv:Kokvattenreaktor
ta:கொதிநீர் அணு உலை
vi:Lò phản ứng nước sôi
uk:Киплячий ядерний реактор
zh:沸水反应堆

Kulta


Kulta () on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Kullan järjestysluku (kemia) on 79 sekä CAS-numero 7440-57-5 ja sen kemiallinen merkki on Au. Se tulee latinankielisestä sanasta ''aurum'', joka on suomeksi "hohtava sarastus". Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa myös täysin puhtaassa muodossa. Jalometallina se kuuluu samaan joukkoon hopean ja platinan kanssa.

Ominaisuudet


Kulta on kiiltävää, keltaista, suhteellisen pehmeää, erittäin helposti muokattavaa, ja hyvin sähköä johtavaa. Yhdestä grammasta kultaa (noin riisinjyvän kokoinen) saa tehtyä neliömetrin lehtikultaa tai kilometrin pituisen langan.
Kulta ei reagoi useimpien kemikaalien kanssa, mutta kuningasvesi ja kloori pystyvät syövyttämään sitä.
Kulta on erittäin haluttua ainetta teollisuuden käyttöön, koska se osaltaan mahdollistaa elektroniikan valmistuksen, sähkönjohtavuutensa ansiosta.
Metallinen kulta on myrkytöntä eikä sillä ole ärsyttävää vaikutusta. Se ei liukene vatsassa, siksi sitä voidaan käyttää ruoan lisäaineena. Se ei aiheuta elimistössä mitään reaktioita, vaan tulee muuttumattomana ulos. Kullan E-koodi on 175.
Kulta ei ole täysin reagoimatonta, vaan muodostaa useita yhdisteitä, kuten esimerkiksi syanidikomplekseja, kloridi ja kultaoksidi. Liukoiset kultayhdisteet, kuten kultaamisessa käytettävä kaliumkultasyanidi ovat myrkyllisiä ja aiheuttavat maksa- ja munuaisvaurioita.
Kulta on painavampaa kuin lyijy. Kulta painaa 19,3 tonnia kuutiometriä kohden, mutta lyijy "vain" 11,34 tonnia.
Kullan väri on poikkeuksellisen keltainen, toisin kuin lähes kaikki muut metallit kuparia ja cesiumia lukuun ottamatta. Kulta-atomin uloimmat elektronit värähtelevät eräänlaisena "plasmana", ja värähtelyä vastaa energiataso ja taajuus. Muilla metalleilla värähtelytaajuus on ultraviolettialueella, mutta kullan tapauksessa on näkyvän valon alueella. Jos elektronien rata laskettaisiin klassisen mekaniikan mukaan, kullankin pitäisi olla harmaata, kuten samaan ryhmään kuuluva hopea, jonka ''d''-orbitaali (4''d'') on myös täynnä. Kun suhteellisuusteoria otetaan laskuihin mukaan, havaitaan, että sisemmät ''s''-, ja ''p''-orbitaalit ovat vakaampia ja ulommat ''d''-, ja ''f''-orbitaalit epävakaampia ja harvempia. Kullan tapauksessa 5''d''-orbitaalin laajeneminen johtaa matalampaan energiaan, suurempaan aallonpituuteen ja edelleen keltaiseen väriin.
Kuva:Gold-crystals.jpg <br clear=left />

Valmistus


Kuva:Native gold nuggets.jpgKulta esiintyy luonnossa yleensä metallisena, sekä lähes puhtaana kultana että metalliseos. Joki­vesissä toisinaan esiintyvät kulta­hiput on jo tuhansia vuosia sitten pystytty erottamaan huuhtomallakin.
Malmeista, joissa sitä on vain pieninä pitoisuuksina, se voidaan erottaa syanidi-, klooraus- tai amalgaamiprosessilla.
Syanidiprosessissa kulta reagoi natriumsyanidiliuoksessa muodostaen natriumsyanoauraattia, joka pelkistetään elektrolyyttisesti.
Kloorausprosessissa malmi reagoi kloorin kanssa korkeassa lämpötilassa muodostaen kultakloridia (AuCl<SUB>3</SUB>). Liuos pelkistetään vetysulfidilla, jolloin saadaan kultasulfidia, joka voidaan puhdistaa sulattamalla.
Amalgaamiprosessissa kulta liuotetaan lietteestä amalgaamiksi elohopeaan ja erotetaan siitä tislaamalla.
Booraksimetodissa kullan sulamislämpötilaa lasketaan booraksin avulla, jotta se voidaan sulattaa jopa pelkän kaasupuhaltimen avulla. Keksitty Ruotsissa, käytössä muun muassa Filippiinit.
Vuoteen 2009 mennessä kultaa on tuotettu arviolta 165 miljoonaa kiloa, noin 27 grammaa jokaista maapallon ihmistä kohti. Vuotuinen kullan tuotanto on vakiintunut noin 2,5 miljoonaan kiloon.

Käyttötarkoitukset


Kultaa käytetään muun muassa koruihin, hammaspaikkoihin, ja aiemmin myös proteesi. Hyvän sähkönjohtavuuden ja korrodoitumattomuuden takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa.
Kulta on aiemmin ollut ensisijainen reuman hoidossa sekä pistoksina että suun kautta, vaikka kultayhdisteiden vaikuttamismenetelmät eivät ole täysin selviä.

Kullan puhtausasteet


Tiedosto:Ag-Au-Cu-colours-english.svg
Kultaesineitä ei yleensä valmisteta puhtaasta kullasta vaan erilaisista kultaseoksista. Tavallisimmin seosaineina käytetään hopeaa ja kuparia. Yleisimmissä Suomessa käytetyissä kultaseoksissa on kuparia ja hopeaa yhtä paljon. Seosaineita käytetään metalliseoksen lujittamiseksi ja hinnan laskemiseksi. Seoksen lujittuminen edellyttää, että seoksessa on sekä kuparia että hopeaa.
Kultaseosten kultapitoisuutta mitataan perinteisesti karaatti eli 24:sosina. Toisin kuin jalokivillä, kullan karaatti ei ole siis ole massan vaan seoksen kultapitoisuuden yksikkö. Puhdas kulta on 24 karaatin kultaa ja esimerkiksi 22 karaatin kulta sisältää kultaa 22/24 = 91,6 %. Kultaesineisiin lyötävissä jalometallien leimaaminen kultapitoisuutta ei kuitenkaan ilmoiteta karaatteina vaan promilleina. Suomessa leimoihin merkittävät kultapitoisuudet ovat 375, 585, 750, 916 ja 999, mitkä vastaavat 9, 14, 18, 22 ja 24 karaattia. Tällöin esineen kultapitoisuuden on oltava vähintään niin monta promillea kuin leima osoittaa; poikkeamat alaspäin eivät ole sallittuja..
Puhtaan kullan tiheys on 19,32 g/cm³ ja sulamispiste 1064 celsiusastetta . Seossuhteella 50 % Ag / 50 % Cu seostettujen kultaseosten tiheydet ovat:
Au585 13,5 g/cm³
Au750 15,3 g/cm³
Au900 17,3 g/cm³
Au916 17,6 g/cm³

Kultaseosten väri


Puhdas kulta on keltaista, kuten myös yleisimmin käytetyt kultaseokset, keltakulta, joissa seosaineena on sekä kuparia että hopeaa. Eri seosmetalleja käyttämällä voidaan kuitenkin valmistaa myös muunvärisiä kultaseoksia. Sellaisia ovat:
valkokulta, jossa kultaan on seostettu nikkeliä tai palladiumia
punakulta, jossa kultaan on seostettu yksinomaan tai lähes yksinomaan kuparia
viherkulta, jossa kultaan on seostettu noin 30 - 40 % hopeaa, mutta ei sanottavasti kuparia

Esiintyminen


Merkittävimmät esiintymisalueet

Malminetsintä ja kaivostoiminta Suomessa


Vuonna 2008 Suomesta tunnettiin yli 200 kairauksin todettua kulta-aihetta. Geologian tutkimuskeskuksen tietokantaan on sisällytetty kulta-aiheet, joissa on kairaamalla tai muuten todettu yli yhden metrin paksuinen lävistys kultamineralisaatiosta.
Malmi on kalliomassa, joka voidaan taloudellisesti kannattavasti hyödyntää sen sisältämien arvometallien tai -mineraalien vuoksi. Suomen yli 200:sta kulta-aiheesta vain muutama on tähän mennessä täyttänyt nämä vaatimukset ja niitä voitaisiin kutsua varsinaisiksi malmiesiintymiksi. Monissa tapauksissa hyödynnettäviä metalleja tai mineraaleja on useita, ja hyödynnettävien ainesten yhteisarvo saattaa ratkaista sen, onko kohde malmia vai ei. Useimmissa kultamalmeissa kulta on joko ainoa tai ylivoimaisesti merkittävin arvometalli.
Kallioperän kivilajeissa, vaikkapa graniitissa tai liuskeessa, on kultaa 1,5 milligrammaa (ppb) tonnissa. Jotta kalliomassa olisi kultamalmi, on kivessä oltava tuhatkertaisesti kultaa “tavalliseen kiveen” verrattuna. Jo pari grammaa kultaa tonnissa saattaa riittää malmiksi jos malmikiveä on vähintään miljoonia tonneja, ja jos louhinta voidaan tehdä helposti avolouhintana. Mikäli kullan rikastaminenkaan ei vaadi erikoismenetelmiä, ja mikäli lähellä on laadukasta infrastruktuuria, voi kultamalmi olla louhintakelpoista. Mikäli esiintymä on pieni, avolouhinta kannattanee vasta pitoisuuksilla 3–10 grammaa (ppm) kultaa tonnissa. Maanalainen louhinta tai ongelmallinen, kallis rikastus vaativat samoilla malmimäärillä usein kaksinkertaisen tai suuremmankin kultapitoisuuden kuin edellä mainituissa edullisissa tapauksissa. Olennaista ja ratkaisevaa on kullan hinta – mitä korkeampi hinta, sitä suuremmin kustannuksin metallin tuotanto kannattaa.
Suomessa on ollut kultakaivos Haverin kaivos Ylöjärvi, Saattoporan kaivos Kittilä, Pahtavaaran kaivos Sodankylä, ja Oriveden kaivos Orivesi. Kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle avasi Euroopan suurimman kultakaivoksen Kittilän Suurikuusikon kaivos vuonna 2008 ja kaivos tuottaa noin 5000 kiloa kultaa vuodessa. Pahtavaaran ja Oriveden kaivokset ovat 2011 uudelleen tuotannossa. Myös Huittinen (Jokisivu) tuotetaan kultamalmia, jota rikastetaan Vammalan rikatamolla Oriveden Kutemajärven malmin ohella. Vuonna 2011 Ilomantsissa (Pampalo) ja Raahessa (Laiva) avattiin kaivokset.
Suomen Lapissa harjoitetaan kullanhuuhdontaa konekaivuuna ja käsinkaivamalla. Suurin osa kullanhuuhtojista toimii harrastepohjalla ja kyse on virkistystoiminnasta. Lisäksi Lapissa toimii muutamia konekaivajia, joille kullanhuuhdonta on joko sivutoimi tai pääasiallinen elinkeino. Suomen Lapin konekaivajien vuosittain nostama kultamäärä on muutamia kymmeniä kiloja. Lapin kullalla on oma arvo, ja kauniin hipun markkinahinta voi olla moninkertainen sen sisältämän metallin hintaan verrattuna.

Symbolisia merkityksiä


Harvinaisuutensa, kauniin värinsä ja kiiltonsa sekä kemiallisen kestävyytensä vuoksi kultaa on kautta aikojen pidetty hyvin arvokkaana materiaalina. Siitä on sananparsissakin tullut monien arvokkaiden asioiden sekä myös rikkauden ja vallan ehkä merkittävin symboli. Siitä on tehty myös kuningas kruunu (päähine) ja muut vallan symbolit. Urheilukilpailuissakin kultamitali on ensimmäinen palkinto. Kultakanta aikana se oli myös rahajärjestelmän perustana. Toisaalta kullan suuri arvostus on jo vanhoina aikoina herättänyt myös arvostelua, ja eräissä yhteyksissä kullasta on tullut myös ahneuden ja muiden kielteisten asioiden vertauskuva, mitä osoittavat esimerkiksi taru kuningas Midas ja Vanha testamentti kertomus kultainen vasikka.

Kulta rahana ja kultaan sijoittaminen


Kuva:LBMA Au AM USD 2001-06042006.png
Kullan hinta noteerataan yleensä yksikössä: Yhdysvaltain dollari/troy oz (99,98 % Au). (Troy oz = troy-unssi = 31,1034768 grammaa.)
Kultaa on käytetty kultakolikko vuosituhansien ajan ja yhä edelleen sillä voidaan katsoa olevan rahantapainen arvo, vaikkei minkään maan valuutta enää virallisesti olekaan Kultakanta. Kultaa voidaan pitää neljäntenä maailmanvaluuttana Yhdysvaltain dollarin, euron ja jenin lisäksi. Kullalla on myös valuuttakoodi XAU, joka edustaa unssia kultaa. Suuri määrä kultaa on talletettuna keskuspankkien kassaholveissa. Suomen Pankki kultavaranto on pysynyt pitkään 49 tonnissa.
Kuva:Kullanhinta1971-2008.JPGKultaan halutaan kultaan sijoittaminen, koska se on ollut ihmiskunnan yleisin vaihdannan väline yli 6000 vuoden ajan. Historiallisesti kulta on säilyttänyt arvonsa huonoina aikoina (lamat, sodat) ja suojannut jossain määrin inflaatiota vastaan. Kultaan voi sijoittaa ostamalla kultaharkkoja tai -kolikoita tai sekä sijoittamalla erilaisiin kultaan sidottuihin rahastoihin tai johdannaisiin. Vuodesta 2000 lähtien fyysinen sijoituskulta on ollut Suomessa arvonlisäverosta vapaata. Sijoituskullan kultapitoisuuden on kolikkojen osalta oltava vähintään 900 promillea ja laattojen/harkkojen osalta vähintään 995 promillea. Viime vuosina kullan hinta on ollut nousussa.

Katso myös


Alkemia
Jaksollinen järjestelmä
Jalometallien leimaaminen
Biotiitti
Kullanhuuhdonta
Kultaan sijoittaminen
Kultakanta
Kultaryntäys

Lähteet


Tina Frederiksen: Tieteen maailma uusin silmin, Tieteen kuvalehti s. 86, nro 15/2008

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/79.html HS.fi Alkuaineet - Kulta villitsi kaikki sivilisaatiot
)
Luokka:Alkuaineet
Luokka:Luonnonvarat
Luokka:Jalometallit
ace:Meuih
af:Goud
am:ወርቅ
ang:Gold
ar:ذهب
an:Oro
arc:ܕܗܒܐ
ast:Oru
gn:Kuarepotiju
ay:Quri
az:Qızıl
bjn:Amas
id:Emas
ms:Emas
bn:সোনা
zh-min-nan:Kim
jv:Emas
ba:Алтын
be:Золата
be-x-old:Золата
bcl:Bulawan
bar:Goid
bs:Zlato
br:Aour
bg:Злато
ca:Or
cv:Ылтăн
cs:Zlato
co:Oru
cy:Aur
da:Guld
de:Gold
nv:Óola
et:Kuld
el:Χρυσός
en:Gold
myv:Сырне
es:Oro
eo:Oro
ext:Oru
eu:Urre
fa:طلا
hif:Sona
fr:Or
fy:Goud
fur:Aur
ga:Ór
gv:Airh
gd:Òr
gl:Ouro
gan:金
gu:સોનું
hak:Kîm
xal:Алтн
ko:금
hy:Ոսկի
hi:सोना
hr:Zlato
io:Oro
ilo:Balitok
ia:Auro
os:Сызгъæрин
zu:Igolide
is:Gull
it:Oro
he:זהב
kl:Kuulti
kn:ಚಿನ್ನ
pam:Gintu
ka:ოქრო
ks:سۄن
kk:Алтын
mrj:Шӧртньӹ
sw:Dhahabu
kv:Зарни
kg:Wolo
ht:Lò
ku:Zêr
lbe:Муси
lez:Къизил
la:Aurum
lv:Zelts
lb:Gold
lt:Auksas
lij:Öo
li:Goud
ln:Wólo
jbo:solji
hu:Arany
mk:Злато
mg:Volamena
ml:സ്വർണം
mr:सोने
arz:دهب
mwl:Ouro
koi:Зарни
mdf:Зирня
mn:Алт
my:ရွှေ
nah:Cōztic teōcuitlatl
nl:Goud
ne:सुन
new:लुं
ja:金
frr:Gul
no:Gull
nn:Gull
nrm:Or
nov:Ore
oc:Aur
uz:Oltin
pa:ਸੋਨਾ
pnb:سونا
pap:Oro
nds:Gold
pl:Złoto
pt:Ouro
ksh:Jold
ro:Aur
rm:Aur
qu:Quri
ru:Золото
rue:Золото
sah:Көмүс
sa:सुवर्णम्
sco:Gowd
stq:Gould
sq:Ari
scn:Oru
simple:Gold
sk:Zlato
sl:Zlato
ckb:زێڕ
sr:Злато
sh:Zlato
sv:Guld
tl:Ginto
ta:தங்கம்
tt:Алтын
te:బంగారం
th:ทองคำ
vi:Vàng
tg:Зар
chr:ᎠᏕᎸ ᏓᎶᏂᎨ
chy:Véhone-ma'kaata
tr:Altın
uk:Золото
ur:سونا
ug:ئالتۇن
za:Gim
vec:Oro
vep:Kuld
fiu-vro:Kuld
wa:Ôr
zh-classical:金
war:Bulawan
wuu:金
yi:גאלד
yo:Wúrà
zh-yue:金
diq:Zern
bat-smg:Auksos
zh:金

Kieli


Tiedosto:Calligraphy.malmesbury.bible.arp.jpgnkielisestä raamattu vuodelta 1407.]]
Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia (auditiivisia) merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viittomakielet kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät auditiivisia. Eri kieliä tutkii kielitiede. Kognitiotiede tutkii kieltä hieman erilaisesta näkökulmasta: biolingvistiikka tutkii niitä ihmisaivojen rakenteita jotka tuottavat kaikki kielet ja niiden samankaltaisen perusrakenteen.
Kieli on kommunikointi ja abstraktin ajattelun väline. Sitä on pidetty eräänä olennaisena erona ihminen ja muiden eläinten välillä. Useimmat eläimet tosin viestivät jollakin tavalla, mutta ihmiskieli on kehittynyt selvästi pisimmälle. Eräät kädellisten yksilöt, kuten simpanssit ja gorillat, ovat ihmisten koulutuksessa oppineet ilmaisemaan monimutkaisiakin käsitteitä viittomilla.
Kieli mahdollistaa abstraktina ajatteluna tulevaisuuden ja menneisyyden käsittelyn. Kieli siis laajentaa ja tehostaa niiden vasteiden määrää, joilla yksilö voi sopeutua ympäristöönsä, erityisesti yhteisönä, yhteistyötä tekevänä yksilöiden kokonaisuutena. Kielen syntyminen on ilmeisesti ollut laukaiseva tekijä tiede, taide ja tekniikkan syntyyn.
Eläinten ja hyönteisten viestintä tapahtuu myös kemiallisen "kielen" välityksellä, esimerkkinä reviirin rajojen merkitseminen hajuilla. Feromoni on merkitystä myös ihmisten viestinnässä. Ihmisellä on esimerkiksi kyky tunnistaa jollain merkitystä omaavalla tasolla vastakkainen sukupuoli, jolla on mahdollisimman erilainen immuunijärjestelmä. Evoluution kannalta tämä takaa jälkeläisille mahdollisimman monipuolisen immuunijärjestelmän, siis eloonjäännin.

Luonnolliset kielet


Luonnollinen kieli on "luonnollinen" kolmessa eri mielessä:
Se on kehittynyt vuosituhansien aikana jossakin ihmisyhteisössä.
Se on jonkun yksilön ensikieli eli äidinkieli, jonka hän on lapsena omaksunut (ei opiskellut tietoisesti).
Sitä käytetään erilaisissa tilanteissa yhteydenpitovälineenä ja maailman hahmotustapana.
Luonnollisen kielen ominaispiirteitä ovat:
Äänellisyys, eli kieli välittyy ensisijaisesti puhe-elinten avulla muodostetun äänen avulla (tästä poikkeuksena viittomakieli).
Sisällön riippumattomuus muodosta, eli esimerkiksi sana ''lapsi'' ei mitenkään muistuta lasta.
Sisällön ja muodon konventionaalinen suhde, eli tietyssä kielessä tietty ilmaus (muoto) on vakiintunut tarkoittamaan juuri tiettyä asiaa (sisältöä). Esimerkiksi suomen kieli tietynlaista eläintä sanotaan ''kissaksi'', mutta muissa kielissä muoto on erilainen, kuten , , ja .
Vapaus tilannesidonnaisuudesta, eli kielen avulla voidaan puhua asioista, jotka eivät ole läsnä tietyssä tilanteissa tai joita ei ole lainkaan olemassa.
Kielikyky myötäsyntyisyys, eli ihmislapsella on synnynnäinen kyky omaksua kieli, jota hänen ympäristössään puhutaan.

Kielten luokittelu ja kielikunnat


Maailmassa on Luettelo kielistä. Tavallisesti arvio liikkuu 6 000 kielen paikkeilla. Se vaihtelee kuitenkin tuhansilla puoleen ja toiseen, koska kielen ja murre välille on mahdotonta vetää selkeää rajaa.
Luonnolliset kielet luokitellaan
typologisesti tyyppeihin (lingvistinen typologia eli kielitypologia)
genealogisesti kielikunta (historiallis-vertaileva eli komparatiivinen kielentutkimus),

Keinotekoiset kielet


Kansainväliset apukielet


Kansainvälinen apukieli on keinotekoinen kieli, joka on kehitetty universaalikieleksi eli erikielisten ihmisten väliseksi apukeinoksi. Niiden taustalla on yleensä ihanteellisia pyrkimyksiä: on haluttu ratkaista maailman monikielisyyden aiheuttamat ongelmat ja pyritty maailmanrauhaan. Menestyksellisimmät apukielet perustuvat luonnollisiin kieliin. Sanasto perustuu yleensä romaaniset kielet tai germaaniset kielet kieliin, ja kieliopista on pyritty tekemään mahdollisimaan yksinkertainen. Tunnetuimpia apukieliä ovat:
volapük (1880)
esperanto (1887)
ido (1907)
novial (1928)
interlingua (1951)
lingua franca nova (1965)
slovio (2001)

Formaalit kielet


Formaali kieli ovat esimerkiksi propositiologiikka ja tietokoneen ohjelmointikieli. Toisin kuin luonnolliset kielet, ne ovat artefakti. Formaaliset kielet on kehitetty tiettyjä tarkoituksia varten, joten niiden käyttömahdollisuudet ovat rajalliset luonnollisiin kieliin verrattuna. Symboli on vähemmän kuin luonnollisissa kielissä, ja ilmaukset ovat täsmällisiä, kun taas luonnolliset kielet joustavat ilmaisutarpeen mukaan.

Muita keinotekoisia kieliä


borduuri
Klingonin kieli
quenya
sindar
syldaavi

Katso myös


Kielen omaksuminen
Kielenhuolto
Kielellinen käänne
Kielifilosofia
aivot#aivot ja evoluutio
Kuollut kieli
Luettelo kielistä
Luettelo kielistä puhujamäärän perusteella
Vihellyskieli

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://www.solki.jyu.fi/kielistakiinni/index.htm Kielistä kiinni. Jyväskylän yliopisto.
Luokka:Kielet
ace:Bahsa
af:Taal
als:Sprache
am:ቋንቋ
ar:لغة
an:Luengache
arc:ܠܫܢܐ (ܡܡܠܠܐ)
roa-rup:Limba
frp:Lengoua
as:ভাষা
ast:Idioma
gn:Ñe'ẽ
ay:Aru
az:Dil
id:Bahasa
ms:Bahasa
bm:Kan
bn:ভাষা
zh-min-nan:Gí-giân
map-bms:Basa
jv:Basa
su:Basa
ba:Тел (фән)
be:Мова
be-x-old:Мова
bar:Sproch
bo:སྐད་རིགས།
bs:Jezik
br:Yezh
bg:Език (лингвистика)
ca:Llenguatge
ceb:Pinulongan
cv:Чĕлхе
cs:Jazyk (lingvistika)
ch:Lengguahe
cy:Iaith
da:Sprog
pdc:Schprooch
de:Sprache
dv:ބަސް
et:Keel (keeleteadus)
el:Γλώσσα
eml:Langua
en:Language
es:Lenguaje
eo:Lingvo
eu:Hizkuntza
fa:زبان
hif:Bhasa
fo:Mál
fr:Langage
fy:Taal
fur:Lengaç
ga:Teanga (cumarsáid)
gv:Çhengey (çhaghteraght)
sm:Gagana
gd:Cànan
gl:Linguaxe
gan:語言
gu:ભાષા
hak:Ngî-ngièn
ko:언어
hy:Լեզու
hi:भाषा
hr:Jezik
io:Linguo
ilo:Pagsasao
ia:Linguage
ik:Uqautchit
os:Æвзаг
xh:Ulwimi
is:Tungumál
it:Linguaggio
he:שפה
kl:Oqaatsit
kn:ಭಾಷೆ
ka:ენა (ენათმეცნიერება)
kk:Тілдін функциялары
kw:Yeth
ky:Тил
sw:Lugha
kv:Кыв
kg:Ndinga
ht:Lang (pawòl)
ku:Ziman
lad:Linguaje
lo:ພາສາ
la:Lingua
ltg:Volūda
lv:Valoda
lb:Sprooch
lt:Kalba
li:Taol
ln:Lokótá
jbo:bangu
lmo:Idioma
hu:Nyelv
mk:Јазик
mg:Fiteny
ml:ഭാഷ
krc:Тил
mr:भाषा
arz:لغه
mzn:زوون
cdo:Ngṳ̄-ngiòng
koi:Кыв
mn:Хэл
my:ဘာသာစကား
nah:Tlahtōlli (tlahtōlmatiliztli)
nl:Taal
nds-nl:Taol
ne:भाषा
new:भाषा
ja:言語
nap:Lengua
frr:Spräke (iinjtål)
pih:Laenghwij
no:Språk
nn:Språk
nrm:Laungue
nov:Lingues
oc:Lenga
mhr:Йылме
or:ଭାଷା
pnb:بولی
pap:Idioma
ps:ژبه
pl:Język (mowa)
pt:Linguagem
ksh:Sprooch
ro:Limbă (comunicare)
rmy:Chhib
rm:Lingua
qu:Rimay
ru:Язык
rue:Язык
sah:Тыл
se:Giella
sa:भाषा
sc:Limbas
sco:Leid
stq:Sproake
sq:Gjuha (komunikim)
scn:Lingua (parràta)
si:භාෂාව
simple:Language
sk:Jazyk (jazykoveda)
sl:Jezik (sredstvo sporazumevanja)
cu:Ѩꙁꙑкъ
ckb:زمان
srn:Tongo
sr:Језик
sh:Jezik
sv:Språk
tl:Wika
ta:மொழி
tt:Тел
te:భాష
th:ภาษา
vi:Ngôn ngữ
tg:Забон (суxан)
tpi:Tokples
chr:ᎦᏬᏂᎯᏍᏗ
tr:Dil (lisan)
tk:Dil
uk:Мова
ur:لسان
vec:Łéngua
vep:Kel'
vo:Pük
fiu-vro:Keeleq
wa:Lingaedje
zh-classical:語言
war:Yinaknan
wo:Kàllaama
wuu:言话
yi:שפראך
yo:Èdè
zh-yue:語言
diq:Zıwan (lısan)
zea:Taele
bat-smg:Kalba
zh:語言

Kouvola


Kouvola on Suomi kaupunki ja Kymenlaakson maakunta maakuntakeskus, joka sijaitsee Kymijoki varrella Kymenlaakson maakunta. Nykyisessä muodossaan se perustettiin vuoden 2009 alussa, jolloin kuusi Pohjois-Kymenlaakson kuntaa lakkautettiin ja tilalle perustettiin yksi uusi kunta. Lakkautetut kunnat olivat vanha Kouvola, Kuusankoski, Valkeala, Anjalankoski, Elimäki ja Jaala. Aikaisempi samanniminen kaupunki, joka käsitti vain nykyisen kaupungin keskustan, oli ennen vuotta 1997 ollut Kymen läänin pääkaupunki. Kaupungissa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Kouvolan taajama-alueeseen kuuluu kaavoitetut alueet vanhasta Kouvolasta, Kuusankoskesta, Valkealan kirkonkylän seutu ja Elimäen Koria. Alueella oli lievealueineen asukkaita vuoden 2011 alussa 60 776.
Kouvolan naapurikunnat ovat Hamina, Heinola, Iitti, Kotka (kaupunki), Lapinjärvi, Loviisa, Luumäki, Miehikkälä, Mäntyharju, Pyhtää ja Savitaipale.
Tiedosto:Kävelykatu Manski maaliskuussa.jpg.]]

Historia


Vanhan Suomen kieli sana ''"kouvo"'' tarkoittaa karhua, aavetta, sutta, täitä ja huutavaa lintua. Ennen vuotta 2009 nimi tarkoitti entisen Kouvolan kaupungin aluetta, joka on nykyisen kaupungin keskustaa. Kouvolan kylässä on ilmeisesti ollut asutusta jo keskiajalta lähtien, ja se on kuulunut vuorotellen Hollolan, Iitti ja Valkealan kirkkopitäjiin. Varsinainen kehitys lähti kuitenkin käyntiin vasta 1870-luku, kun Riihimäki–Pietari-rata rakennettiin ja Kouvolasta tuli Valkealan asemakylä. Kouvolan rautatieasema rakennettiin Kymintehtaan perustajan Axel Wilhelm Wahrenin rautatiehallinolle tekemästä anomuksesta, minkä pohjalta ratainsinöörit päätyivät suosittelemaan viidennen luokan aseman perustamista puolen virstan päähän Otavan vahtituvan itäpuolelle otolliselle hiekkakangas-maaperälle. Seuraavalla vuosikymmenellä rakennettiin Savon rata Kouvolasta pohjoiseen ja Kotkan rata Kouvolasta etelään. Näin Kouvolan asemasta tuli yksi Suomen vilkkaimmista risteysasemista.
Kouvolassa riehui punainen ja valkoinen terrori ankarana Suomen sisällissota vuonna 1918. Kunnassa surmattiin taisteluiden ulkopuolella yli 200 ihmistä.

Kauppala ja kaupunki


Tiedosto:Kouvola.vaakuna.svg
Rautatien ansiosta kiivaasti kasvanut Kouvola irrotettiin vuonna 1922 Valkealan kunnasta, ja se sai kauppalanoikeudet heti seuraavana vuonna. Kaupungiksi Kouvola korotettiin 1960. Silloisessa Kouvolan vaakunassa oli kaksi oranssinpunaista avainta ristissä musta–harmaalla pohjalla, millä kuvataan kaupungin avainasemaa liikenteellisenä solmukohtana. Vuosina 1955–1997 Kouvola oli Kymen läänin pääkaupunki. Kasarmi hallitsi kouvolalaisten elämää 1800-luku aina vuoteen 1990 asti.
Ennen vuoden 2009 kuntaliitosta Kouvolan pinta-ala oli hyvin pieni. Pinnanmuodoiltaan se oli pitkälti mäkistä eikä vesistöjä kaupungissa juurikaan ollut lukuun ottamatta pientä Käyrä- ja Kalalampea. Lähes mikä tahansa Kouvolan osa oli tavoitettavissa polkupyörällä noin viidessätoista minuutissa.
Vuoden 2009 kuntaliitosta edeltänyt Kouvola ei ollut erityisen tunnettu arkkitehtuuristaan, sillä vanhat puutalot on purettu ja tilalle on tehty 1970-luvulla aikansa ihanteiden mukaisia elementtitalo.

Kouvolan seudun kuntaliitos


Aikaisempi Kouvolan kaupunki samoin kuin Anjalankoski ja Kuusankoski kaupungit sekä Elimäki, Valkealan ja Jaalan kunnat lakkautettiin vuoden 2009 alussa, jolloin tilalle perustettiin uusi Kouvola-nimimen kaupunki, joka käsitti niiden kaikkien entiset alueet . Samalla kaupungille vahvistettiin uusi Kouvolan vaakuna. Kouvolan seutukunta Iitti jäi kuntaliitoksen ulkopuolelle. Kouvolan seutukunta on kokenut suuria muuttotappioita 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvulla. Seutukunnan asukasluku on ollut parhaimmillaan yli 102&nbsp;000, kun se vuonna 2008 oli alle 96&nbsp;000. Kouvolan asukasluku oli vuoden 2009 alussa lähes 90&nbsp;000 ja pinta-ala noin 2&nbsp;800 neliökilometriä. Asukasluvultaan se on Suomen . suurin kaupunki. Pinta-alaltaan se on Etelä-Suomen suurin kunta ja koko maan kunnista 19. suurin. Uusi Kouvolan kaupunki otti käyttöön entisen Anjalankosken mainoslauseen ''Kymijoen kaupunki''.
Kunnat, jotka yhdistyivät Kouvolaksi vuonna 2009:

Maantiede


Tiedosto:Repoveden Kansallispuisto Kesayonauringossa.jpga Kouvolan pohjoisosissa.]]
Vuoden 2009 kuntaliitoksen myötä Kouvolan alue käsittää laajan alueen Pohjois-Kymenlaaksossa. Ensimmäinen Salpausselkä jakaa alueen runsasjärviseen ja metsäiseen pohjoisosaan ja vähäjärviseen, tasaisempaan ja enemmän viljelyksiä käsittävään eteläosaan. Suomen maisemamaakunnat kaupungin pohjoisosat kuuluvat itäisen Järvi-Suomen Lounais-Savon järviseutuun ja eteläosat eteläisen rantamaan eteläiseen ja kaakkoiseen viljelyseutuun.
Suurin osa kaupungin alueesta kuuluu Kymijoen vesistöön. Kymijoki virtaa kaupungin alueella aina Pyhäjärvi (Kymenlaakso) alajuoksulle läntisen laskuhaaran eli Hirvikoskenhaaran alkuosaan saakka. Kaupungin kaakkoisosat kuuluvat Summanjoki vesistöön. Lisäksi pieniä alueita kaakossa kuuluu Vehkajoki ja Virojoki vesistöihin ja lännessä Taasianjoki vesistöön. Suurin järvi on pohjoisosassa sijaitseva Vuohijärvi, jonka kautta Mäntyharjun reitti vedet virtaavat Kymijokeen. Ensimmäisen ja toisen Salpausselän välissä virtaa Valkealan reitti länsiosiltaan kaupungin alueella.

Ilmasto


<center>
</center>

Suuralueet


Kouvola on jaettu 6 suuralueeseen, jotka muodostuvat liitoskunnista.http://www.kouvola.fi/material/attachments/aintranet/konsernihallinto/viestinta/5ykGd56Ca/taskutieto_12_04_2011_valmis.pdf
Kouvolan suuralue
Kuusankosken suuralue
Anjalankosken suuralue
Valkealan suuralue
Elimäen suuralue
Jaalan suuralue

Kaupunginosat


Kouvolan kaupunginosat ovat rakentuneet melko vahvasti erityyppisiksi. Pohjoisessa ja etelässä on 1970-luku kerrostaloja, mutta niistä rataa kohti asutus muuttuu pientalovaltaisemmaksi. Aivan Riihimäki–Lappeenranta-radan varrella on myös vanhahkoa kerrostaloasutusta sekä joitain uusia kaupallisia rakennuksia.

Liikenneyhteydet


Kuva:Dr14 1855 Kv.jpg-veturi venäläisten säiliövaunujen vetäjänä Kouvolan rautatieasema ]]
Kouvolasta pääsee rautateitse neljään suuntaan: 1) Lahti kautta Helsinkiin ja Riihimäki, 2) Kotka (kaupunki), 3) Mikkeliin ja sieltä edelleen Pieksämäki (Savon rata) sekä 4) Luumäki, josta rata haarautuu Lappeenranta kautta Joensuuhun (Karjalan rata) ja Vainikkalan raja-aseman kautta Venäjälle. Varsinkin Venäjän läheisyydellä on suuri vaikutus Kouvolan junaliikenteeseen. Kaupungin ratapihalla näkeekin paljon venäläisiä öljyvaunuja.
Junamatka Kouvolasta Helsingin keskustaan kestää nopeimmillaan tunnin ja 16 minuuttia. Oulun ja Kouvolan välillä junamatka kestää nopeimmillaan 6 tuntia ja 54 minuuttia Riihimäen kautta sekä 6 tuntia ja 55 minuuttia Kuopion kautta. Viipuriin matkaa on 1 tunti ja 11 minuuttia. Pietari (kaupunki) on 2 tunnin ja 20 minuutin päässä.
Kouvolan kautta kulkevat myös valtatie 6 (Koskenkylä (Loviisa)-Kouvola-Lappeenranta-Joensuu-Kajaani) ja valtatie 15 (Kotka-Kouvola-Mikkeli). Lisäksi sinne päättyy valtatie 12 (Rauma-Tampere-Lahti-Kouvola). Valtatie 6 kulki aikoinaan kaupungin keskustan läpi, mutta vuonna 1978 valmistui keskustan pohjoispuolitse sivuuttava ohikulkutie.
Linja-auton pikavuorolla 138 kilometrin matka Kouvolasta Helsingin keskustaan kestää nopeimmillaan 2 tuntia ja 10 minuuttia. Linja-auton pikavuorolla 214 kilometrin matka Kouvolasta Heinolan kautta Jyväskylään kestää nopeimmillaan 3 tuntia ja 15 minuuttia. Junalla Kouvolan ja Jyväskylän välinen matka Pieksämäen kautta kestää nopeimmillaan 2 tuntia ja 31 minuuttia.
Kaukoliikenteen yövuorojen määrä on Kouvolassa vähäinen. Öisin pääsee Kouvolasta julkisen kaukoliikenteen yhteyksillä ainoastaan Lappeenrannan kautta Imatralle vakiovuorobussilla.
Tarve kaupungin sisäiselle Joukkoliikenne on etenkin lämpimänä vuodenaikana vähäinen, sillä kaupunki on pieni ja siinä on "rautatiekaupungin" luonnetta. Kouvolan paikallisliikenne hoidetaan busseilla ja linjoja on 19, niillä kulkee linja-auto noin tunnin välein.
Kouvolan lähin matkustajaliikennettä tarjoava lentoasema sijaitsee noin 85 kilometrin etäisyydellä Lappeenrannan lentoasema. Helsinki-Vantaan lentoasemalle on matkaa noin 130 kilometriä.
Kaupungin alueella sijaitsee yksi lentokenttä: Utin_lentoasema (EFUT) sekä neljä lentopaikkaa: Savero (epävirallinen), http://www.lentopaikat.net/efse.shtml Selänpää (EFSE), http://koti.mbnet.fi/korsu/kevytlentopaikat/wiki/doku.php?id=ummeljoki Ummeljoki KW (Kasper Wrede, kevytlentopaikka) ja http://www.lentopaikat.net/efwb.shtml Wredeby (EFWB).

Talous


Kouvola on kaupunkiseutunsa liikenteellinen, kaupallinen, hallinnollinen, oikeudellinen ja koulutuksellinen keskus. Kouvolalaiset saavatkin toimeentulonsa pääosin palveluammateista ja kaupungin työpaikkaomavaraisuus on 121&nbsp;%. Stockmannilla oli tavaratalo Kouvolassa vuosina 1976–1982.
2000-luvulla merkittävä taloudellinen hanke Kouvolassa on ollut logistiikkakeskuksen kehittäminen ja Innorail-hanke, jolla pyritään tekemään Kouvolasta ''"Euroopan unionin ja Venäjän välisen raja-alueen johtava rautatieosaamis- ja liiketoimintakeskus"''.
Suomen kunnista Kouvolassa on kolmanneksi eniten Mökki. Vuoden 2009 alussa luvuksi on ilmoitettu 7&nbsp;150 kpl.
Työpaikkojen toimialarakenne on seuraavanlainen
Työssäkäyvä alkutuotanto 0,8&nbsp;%
Jalostus 21,1&nbsp;%
Palvelut 77,1&nbsp;%
Tuntematon 1,1&nbsp;%
Kouvolan palvelurakenne on seuraavanlainen
Alkutuotanto 1,2 %
Teollisuus 21,8 %
Kauppa 13,0 %
Liikenne 11,1 %
Liike-elämän palvelut 13,6 %
Julkiset ym. palvelut 34,9 %
Elinkeino tuntematon 1,3 %

Koulutus


Yliopistotasoista tutkimusta ja opetusta Kouvolassa suorittaa Lappeenrannan teknillinen yliopisto Kouvolan yksikkö. Aiemmin kaupungissa toimi myös kääntäjiä kouluttanut Helsingin yliopiston käännöstieteen laitos (alkuaan Kouvolan kieli-instituutti, sittemmin Helsingin yliopiston kääntäjänkoulutuslaitos), mutta sen toiminta siirrettiin Helsinkiin vuonna 2009.
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu tarjoaa Kouvolassa liiketalouden sekä muotoilun ja median ammattikorkeakouluopetusta. Useiden alojen ammatillista koulutusta järjestää Kouvolan seudun ammattiopisto.

Peruskoulut


Aitomäen koulu
Anjalan koulu
Elimäen yläaste
Eskolanmäen koulu
Hirvelän koulu
Inkeroisten yhteiskoulu
Jaalan koulu
Jokelan koulu
Kaunisnurmen koulu
Kaipiaisten koulu
Kankaan koulu
Kartanokoulu
Keskustan koulu (Kouvola)
Kiehuvan koulu
Korian ja Napan koulu
Kouvolan yhteiskoulu
Kymintehtaan koulu
Kääpälän koulu
Löytyn koulu
Mansikka-Ahon koulu
Muhniemen koulu
Myllykosken yhteiskoulu
Mäntypuiston koulu
Naukion yläaste
Niinistön koulu
Oravalan koulu
Pilkan koulu
Pilkanmaan koulu
Ratulan koulu
Ruotsulan koulu
Sarkolan koulu
Saviniemen koulu
Selänpään koulu
Sippolan koulu
Svenska skolan (Kouvola)
Tehtaanmäen koulu
Tirvan koulu
Tornionmäen koulu
Tuohikotin koulu
Tähteen koulu
Tähteenkadun koulu
Ummeljoen koulu
Urheilupuiston koulu (Kouvola)
Utin koulu
Vahteronmäen koulu
Valkealan kirkonkylän koulu
Valkealan yläkoulu
Viialan koulu
Voikkaan koulu

Lukiot


Anjalankosken lukio
Elimäen lukio
Kouvolan Lyseon lukio, jonka tiloissa toimii myös Kouvolan iltalukio.
Kouvolan yhteiskoulun lukio
Kuusankosken lukio
Valkealan lukio

Kulttuuri


Kirjallisuus


Kouvolan kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto päärakennus valmistui vuonna 1971. Tuolloin, uuden kirjastorakennuksen myötä Kouvolan kaupunginkirjastosta tuli myös Kymenlaakson maakuntakirjasto. Maakunnan kirjastoilla on yhteinen kirjastojärjestelmä, ja sama kirjastokortti käy koko alueella.
Kouvolan kaupunginkirjasto järjestää kesäisin suositut Kouvolan Dekkaripäivät Kouvolan Teatterin tiloissa.
Kouvolan kaupungin kirjastolaitokseen kuuluu pääkirjaston lisäksi 9 lähikirjastoa ja kaksi kirjastoautoa.

Musiikki


Kouvolan kulttuuritarjontaa edustaa muun muassa Kymi Sinfonietta, joka on 29 päätoimisen ammattimuusikon muodostama, Kouvolan ja Kotkan yhteinen pieni sinfoniaorkesteri. Julkisia konsertteja on vuosittain lähes sata. Ohjelmisto on laaja: se ulottuu barokista ja wieniläisklassisesta musiikista viihteeseen ja rockiin. Lisäksi Pohjois-Kymen musiikkiopistossa voi opiskella lähes kaikkea musiikin alaan liittyvää. Musiikkiopiston suojissa toimii myös harrastajapohjainen Vox musicae -kamariorkesteri.

Tunnettuja kouvolalaisia yhtyeitä


Viikate (yhtye)
Peer Günt
To/Die/For
Raivopäät
Mistreat
Maho Neitsyt
Rymäkkä
Loose Prick
The Legends
Kivimetsän Druidi
The Souls
Frankie and Gator
Kooma (yhtye)
Aste (artisti)
Mira Kunnasluoto
noste & protro

Ystävyyskaupungit


Nykyisellä Kouvolalla on kolme ystävyyskaupunkia: Balatonfüred Unkarissa, Mülheim an der Ruhr Saksassa ja Vologda Venäjällä. Kouvolalla on yhteistoimintaa ystävyyskaupunkiensa kanssa hallinnon tasolla ja elinkeinoelämän, koulutuksen, liikunnan ja kulttuurin aloilla. Toiminta on ainakin toistaiseksi ollut kuitenkin varsin pienimuotoista.

Urheilu


Kouvolalaiset urheilijat ja urheilujoukkueet ovat menestyneet useissa lajeissa. Viime vuosina kouvolalaiset seurat ovat menestyneet erityisesti koripallossa, jalkapallossa ja Amerikkalainen jalkapallo. Myös Kymenlaakson ylpeys Kouvolan Pallonlyöjät on päässyt takaisin superpesis kirkkaimpaan kärkeen. Jääkiekko kuuluu myös kestosuosikkeihin Kouvolassa jota edustaa KooKoo. Jalkapalloseura MyPa pelaa Suomen pääsarjassa Veikkausliigassa; mestari vuodelta 2005.
Kouvolan jäähalli on yksi Suomen suurimmista jäähalleista. Kouvolan keskusurheilukenttä on toiminut pitopaikkana suurillekin yleisurheilukilpailuille. Näiden lisäksi Kouvolassa on lukuisia urheilukenttiä, useita liikuntahalleja, UEFA määräykset täyttävä jalkapallokenttä, 4 jäähallia ja 4 uimahallia. Keskustan läheisyydessä sijaitsee Palomäen pururata.
Keskustan läheisyydessä Ravikylässä sijaitsee ravirata ja Tykkimäki moottorirata. Lisäksi palolaitoksen vieressä sijaitsevat Kouvolan hyppyrimäet.

Urheiluseuroja


Anjalan Liitto (urheiluseura)
Elimäen Vauhti
FC Peltirumpu
FC Kuusankoski
Hirvelän Hirvet
Inkeroisten Terho
KooKoo
Korian Ponsi
Kouvola Indians
Kouvolan jäätaiturit
Kouvolan MC
Kouvolan Pallonlyöjät
Kouvolan Rasti
Kouvolan Taitoluistelu
Kouvolan Urheilijat
Kouvot
Kuusankosken Urheiluseura
Kuusankosken Puhti
Myllykosken Pallo
Seilori
Selänpään Jäykät
Sippolan Kunto
Sippurasti
Sudet
Valkealan Kajo
Voikkaan Pallopeikot

Tutustumiskohteita


Kuva:Kouvolan keskuskirkko.jpg
File:Kouvola Central Church.jpg

Nähtävyyksiä

Tapahtumia


Kouvola-päivää vietetään 7.5., jolloin linja-autolla matkustaminen on ilmaista koko kaupungin alueella.
Elovalkeat
Kiina-viikko
Kouvolan Dekkaripäivät
Kouvolan Komia -musiikkiviikko
Meduusa-festivaali
Taikapäivät
Taiteiden yö
Vappugospel
Löytty Open Air
Pioneerifestivaali
Muodinyö
Vonteenin valssi

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.kouvola.fi Kouvolan kaupungin kotisivut
http://www.visitkouvola.fi Kouvolan Matkailun kotisivut
http://www.kouvola2009.fi/ Kouvola 2009 - projektin kotisivut
http://www.innorailkouvola.fi/ Innorail Kouvola, Railway transport and development
Luokka:Kouvola
ar:كوفولا
id:Kouvola
ca:Kouvola
cs:Kouvola
de:Kouvola
et:Kouvola
en:Kouvola
es:Kouvola
eu:Kouvola
fr:Kouvola
ga:Kouvola
ko:코우볼라
it:Kouvola
kl:Kouvola
mrj:Коувола
lt:Kouvola
mi:Kouvola
koi:Коввола (кар)
nl:Kouvola
ja:コウヴォラ
no:Kouvola
nn:Kouvola
pnb:کوؤوولا
pl:Kouvola
pt:Kouvola
ro:Kouvola
ru:Коувола
se:Kouvola
sr:Коувола
sv:Kouvola
vi:Kouvola
tr:Kouvola
uk:Коувола
zh:科沃拉

Kunnat ja kaupungit

Kunta

Keski-Eurooppa

Keski-Eurooppa on alue keskellä Eurooppaa. Aluetta ei ole määritelty mitenkään yksiselitteisesti, mutta usein siihen sisällytetään Itävalta, Liechtenstein, Puola, Slovakia, Slovenia, Saksa, Sveitsi, Tšekki ja Unkari sekä Venäjän Kaliningradin alue. Nämä kaikki mukaan lukien Keski-Euroopan asukasluku on yli 165 miljoonaa.

Historia


Keski-Eurooppa tunnettiin käsitteenä 1800-luvulla, mutta jo keski-ajalla, vuonna 1335 järjestettiin Unkarin, Puolan ja Böömin kuninkaiden kokous. Nykyaikaisen Keski-Euroopan syntymisenä voisi pitää 21. tammikuuta, vuonna 1904, jolloin perustettiin Keski-Euroopan talous-yhdistys. Tämän päätarkoituksena oli Saksan keisarikunta ja Itävalta-Unkarin taloudellinen yhteistyö. Muutenkin Keski-Eurooppa pitkälti yhdistettiin Saksaan ja sen taloudelliseen, kulttuurilliseen sekä poliittiseen vaikutusympäristöön.

Maantiede


Maantieteellisesti Keski-Eurooppa sijoittuu Alpit, Karpaatit, Itämeri ja Reinin joen rajaamalle alueelle. Kasvimaantieteellisenä alueena Keski-Eurooppa ulottuu Alpeilta Itämerelle. Lännessä se ulottuu pitkälle Ranskan puolelle.
Tiedosto:Floristic regions in Europe (english).png
Luokka:Euroopan maantiede
ace:Iërupa Teungoh
als:Mitteleuropa
ar:أوروبا الوسطى
an:Europa Central
frp:Eropa centrâla
az:Mərkəzi Avropa
id:Eropa Tengah
ms:Eropah Tengah
bn:মধ্য ইউরোপ
zh-min-nan:Tiong-au
jv:Éropah Tengah
be:Цэнтральная Еўропа
be-x-old:Цэнтральная Эўропа
bar:Midtleiropa
bs:Srednja Evropa
br:Europa ar C'hreiz
bg:Централна Европа
ca:Europa Central
cv:Вăтам Европа
cs:Střední Evropa
cy:Canolbarth Ewrop
da:Centraleuropa
de:Mitteleuropa
et:Kesk-Euroopa
en:Central Europe
es:Europa Central
eo:Mezeŭropo
eu:Erdialdeko Europa
fa:اروپای مرکزی
fo:Miðevropa
fr:Europe centrale
fy:Sintraal-Jeropa
gag:Orta Evropa
gl:Europa central
ko:중앙유럽
hy:Կենտրոնական Եվրոպա
hsb:Srjedźna Europa
hr:Srednja Europa
is:Mið-Evrópa
it:Europa Centrale
he:מרכז אירופה
ka:ცენტრალური ევროპა
kk:Орталық Еуропа
ky:Борбордук Европа
sw:Ulaya ya Kati
ku:Ewropaya Navendî
lad:Evropa Sentrala
la:Europa Media
lv:Centrāleiropa
lt:Vidurio Europa
jbo:mijropno
hu:Közép-Európa
mk:Средна Европа
mg:Eoropa Afovoany
mt:Ewropa Ċentrali
mr:मध्य युरोप
xmf:ცენტრალური ევროპა
nl:Centraal-Europa
nds-nl:Centraol-Europa
ja:中央ヨーロッパ
no:Sentral-Europa
nn:Sentral-Europa
nrm:Ûrope du Mitan
pnb:وسطی یورپ
pap:Oropa Sentral
pl:Europa Środkowa
pt:Europa Central
ro:Europa Centrală
ru:Центральная Европа
rue:Середня Европа
sq:Evropa Qendrore
scn:Europa cintrali
simple:Central Europe
sk:Stredná Európa
sl:Srednja Evropa
cu:Срѣдьнꙗ Єѵрѡпа
ckb:ئەورووپای ناوەڕاست
sr:Средња Европа
sh:Srednja Evropa
sv:Centraleuropa
tl:Gitnang Europa
tt:Үзәк Аурупа
th:ยุโรปกลาง
vi:Trung Âu
tr:Orta Avrupa
uk:Центральна Європа
ur:وسطی یورپ
vec:Eoropa Sentrałe
war:Butnga nga Europa
wuu:中欧
yi:צענטראל אייראפע
yo:Gbọ̀ngàn Àrin Europe
zh-yue:中歐
diq:Ewropa Miyan
zea:Centraol-Europa
zh:中欧

Koillis-Eurooppa

Koillis-Eurooppa on eri yhteyksissä eri tavoin määritelty Eurooppa koillinen osia tarkoittava alueellinen käsite. Sopimuksessa Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemisesta sillä tarkoitetaan Uralin länsipuolista Pohjois-Venäjää. Joissakin yhteyksissä mukaan saatetaan lukea myös Suomi ja Baltian maat. Eräässä Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston kyselyssä Koillis-Euroopan muodostavat Tšekin tasavalta, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia ja Slovenia.

Lähteet


Luokka:Euroopan maantiede
de:Nordosteuropa
en:Northeastern Europe

Salaus


Tiedosto:Enigma.jpg
Salaus tarkoittaa viestin salaamista siten, että sen haltuunsa saava ulkopuolinen ei kykene sitä avaamaan. Salausta tutkivaa tieteenalaa sanotaan puolestaan kryptografiaksi. Se on informaatioteorian eräs osa-alue, joka on saanut vaikutteita myös muilta matematiikka alueilta. Tutkimuksen tavoitteina ovat menetelmät ja periaatteet, joilla informaatio voidaan salata siten, ettei sivullisen ole helppo saada alkuperäistä viestiä selville.
Salausta, salakirjoitusta eli kryptografiaa käytetään yleisimmin nykyisin Internet-liikenteen suojaamiseen, tietoturvaan. Siellä sitä käytetään PKI-järjestelmissä, suosituimpina kohteina verkkopankkien ja -verkkokauppa selainyhteyksien salaus, sähköpostin salaus ja allekirjoitus sekä yritysten sisäiset yhteyksien suojaustarpeet.
Kryptografian vastakohta on salakirjoitusten murtaminen eli kryptoanalyysi. Molemmat ovat kryptologian osa-alueita.

Sanastoa


''Salauksella'' tarkoitetaan prosessia, jossa selväkielinen teksti eli ''selkoteksti'' muutetaan sellaiseksi, ettei sitä pysty tulkitsemaan (''salattuteksti''). ''Purkaminen'' on vastakkainen prosessi, jossa salattuteksti muutetaan selkotekstiksi. ''Salain'' on algoritmipari, jolla nämä muutokset tehdään. Algoritmien toimintaa säätelee ''salausavain'', jonka vain viestin lähettäjä ja vastaanottaja tuntevat. Enkryptaus tarkoittaa kryptaamista (salaamista). Dekryptaus tarkoittaa kryptauksen purkamista (salauksen ratkaiseminen).

Yleistä


Jo antiikin aikana tunnettujen ''symmetristen salakirjoitusmenetelmien'' ideana oli se, että viestin lähettäjä ja vastaanottaja käyttivät viestin salaamiseen ja salakirjoitetun viestin purkamiseen samaa avainta. Nykyisten, 1970-luvulta lähtien kehitettyjen ''epäsymmetristen salakirjoitusmenetelmien'' avulla voidaan kuitenkin toteuttaa aivan uudentyyppinen järjestelmä. Kuka tahansa voi salakirjoittaa viestin tietyn vastaanottajan julkisella salakirjoitusjärjestelmällä hänen ilmoittamaansa julkista avainta käyttäen. Kuitenkin ainoastaan viestin vastaanottaja voi purkaa viestin omalla salaisella avaimellaan.
Nykyisten tietoverkkojen, erityisesti Internetin, toiminta perustuu epäsymmetrisiin (julkisiin) salakirjoitusjärjestelmiin pohjautuviin PKI- (public key infrastructure) protokolliin. Jo klassisia esimerkkejä käytetyistä järjestelmistä ovat Diffie-Hellman-avaimenvaihtoprotokolla ja RSA- ja ElGamal-kryptosysteemit.
Protokollien tehtävä on määrittää, miten luonteeltaan matemaattisia salakirjoitusjärjestelmiä käytetään. Niiden tavoitteena on varmistaa tietoliikenteen turvallisuus. Varsin yleinen tietoturvaongelma on protokollasta poikkeaminen, jonka syynä voi olla vaikkapa ns. social engineering -tyyppinen tiedusteluyritys (ks. Kevin Mitnick). Protokollat on tarkoitettu sellaisiksi selkeiksi ohjesäännöiksi, että kuka tahansa tietoverkon käyttäjä voi niitä käyttäen varmistua oman tietoliikenteensä turvallisuudesta. Protokollien suunnittelu ja niiden syvällinen ymmärtäminen edellyttää kuitenkin pitkällistä matemaattista koulutusta. Protokolla-asiantuntijan tulee olla perehtynyt lukuteorian, algebran ja erityisesti algoritmiteorian viimeisimpiin tutkimustuloksiin.
Kryptologian keskeisimpänä maksiimina voidaan pitää ns. ''Kerchoffin periaate''tta. Periaatteen mukaan järjestelmän tulee perustua avainten salassa pitämiseen. Vihollisen on oletettava tuntevan varsinaisen salakirjoitusjärjestelmän. Kerchoffin periaatteen seuraus on se, että kuka tahansa voi avoimesti kokeilla järjestelmän turvallisuutta. Järjestelmän turvallisuus joutuu näin todelliseen koetukseen (''ruuvipenkkiin''). Luotettavimmat julkisissa tietoverkoissa käytettävät salakirjoitusmenetelmät noudattavat Kerchoffin periaatetta. Kuitenkin vielä nykyisin erityisesti mobiilin tietoliikenteen ja sotilassovellutusten puolella pyritään kehittämään järjestelmiä, jotka Kerchoffin periaatteen vastaisesti perustuvat itse salakirjoitusjärjestelmän salassapitämiseen.

Salakirjoitusten ja niiden murtamisen historiaa


Esihistoria


Aluksi kirjoitettujen viestien harvinaisuus suojasi viestejä. Kun useampi kuin yksi osasi kirjoittaa, sanoman salakirjoittaminen muuttui tarpeelliseksi.
Eräs vanhimmista tiedonsalaustavoista oli käytössä Muinainen Egypti. Viesti kirjoitettiin viestinviejän kaljuksi ajettuun päähän. Tukan kasvettua viesti oli valmis lähetettäväksi. Tällä tavalla ymmärrettynä ensimmäiset salakirjoitukset olivat viestin peittämistä, eli steganografiaa.

Atbash-koodi ja Caesarin salakirjoitus


Yksi vanhimmista varsinaisista salakirjoituksista on Atbash-koodi. Siinä kirjaimistossa aakkosjärjestyksessä viimeinen kirjain vaihdetaan ensimmäiseen, toiseksi viimeinen toiseen, ja niin edelleen. Nimi ''atbash'' tulee heprealaiset aakkoset alef-tav-bet-shin. Suomalaisilla aakkosilla se toimisi siten, että A:sta tulisi Ö ja B:stä Ä. Atbash-koodausta käytettiin yleisesti tietyissä piireissä satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua, ja onpa Raamatussakin Jeremian kirjassa Atbash-koodattuja nimiä. Koodia käyttävät vieläkin eräät salaseurat tai sen kaltaiset, jotka tahtovat ilmaista olevansa pitkän perinteen vaalijoita.
Suetonius kuvaa teoksessaan ''De vita Caesarum'' Julius Caesarin käyttäneen kenraaliensa kanssa viestiessään salakirjoitusta, jossa kirjain korvataan aakkosjärjestyksessä 3 kirjainta eteenpäin löytyvällä kirjaimella, ja aakkoston lopussa kierretään takaisin alkuun. Tällöin, A:sta tulee D, B:stä tulee E ja niin edespäin. Nykyisin Caesar-salauksella tarkoitetaankin tämän yleistystä, jossa aakkostossa siirrytään sovittu määrä kirjainta eteenpäin. Caesar-salauksen erästä muotoa, Rot13, jossa siirrytään 13 kirjainta eteenpäin, käytetään edelleen esimerkiksi Internet-keskusteluissa, koska koodaus toimii samalla purkuna englannin kielen aakkostolla, jossa on 26 merkkiä.

Atbash-koodin ja Caesar-salakirjoituksen murtaminen


Atbash-koodilla on vain yksi mahdollinen avain, joten se on hyvin heikko salakirjoitus.
Caesar-koodi ja sen muunnokset on murrettavissa kokeilemalla kaikki N siirrosta aakkosistossa (N = aakkosiston kirjainten määrä), siis esimerkiksi englannin kielessä (= 26 aakkosta) maksimissaan 26 kokeilulla.
Kehittyneempi versio eli sekoitettu Caesar, jossa selväkielistä A:ta vastaa mielivaltainen salakirjoitettu kirjain, B:tä mielivaltainen jäljellä olevista kirjaimista jne., sisältää periaatteessa A! (A-kertoma) määrän mahdollisia avaimia. Englantilaisella aakkosistolla (26 aakkosta) erilaisia sekoitettuja Caesar- avaimia on 26! eli 4,0329
10<sup>26</sup> mahdollisuutta. Tällaista määrää on liki mahdotonta käydä yksitellen läpi.
Kuitenkin mikäli tiedetään, millä kielellä salattu viesti on kirjoitettu, on sekoitettu Caesar helppo murtaa yhden vähänkin pidemmän sanoman perusteella. Eri kielille voidaan muodostaa tilastollinen jakauma eri kirjainten käytöstä. Esimerkiksi englannin kielessä yleisin kirjain on E. Jos siis englanninkielisessä sekoitettua Caesaria käyttävässä koodatussa sanomassa on eniten W- kirjaimia, hyvä arvaus on, että W vastaa E-kirjainta. Vastaavasti suomen kielessä A on yleisin kirjain.

Kehittyneemmistä versioista


Seuraava kehittyneempi versio on muuttaa salakirjoitusaakkosistoa esimerkiksi viiden kirjaimen jälkeen, jolloin tilastollinen ratkaisumenetelmä vaikeutuu oleellisesti. Tätä versiota käytti esimerkiksi suomalainen ns. "matolaatikko"- menetelmä. Tämän menetelmän kehittyneempään muunnelmaan perustui myös saksalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämä Enigma (salauslaite).
Edellä mainituista esimerkeistä selviää, että salakirjoituksen murtaminen on ainakin matematiikkaa, kielitiedettä ja tilastotiedettä, ja myös yleistä älykkyyttä.

Transpositiosalaus


Transpositiosalaus on menetelmä, jossa kirjainten järjestystä muutetaan sovitulla tavalla.

Satunnaisluvut


Salauksessa käytettyjen satunnaislukujen tulisi olla mahdollisimman aidosti satunnaisuus. Aidosti satunnaisten lukujen tuottaminen on kuitenkin vaikeaa. Nykyään parhaina tapoina tuottaa todellisia satunnaislukuja pidetään luonnollisia systeemejä, kuten radioaktiivisuus aineiden luonnollisen hajoamisen tuottamat säteilyhiukkaset, tai esimerkiksi laavalamppu vahan liike. Useimmiten tietokoneissa käytetään näennäissatunnaislukugeneraattori, jotka eivät välttämättä kelpaa salauskäyttöön. Tietokoneiden salauksessa käytetty satunnaisuus perustuu yleensä käyttäjän tekemien toimenpiteiden ja verkossa tapahtuvien tapahtumien satunnaisuuden keräämiseen. Käytännön esimerkkejä edellä mainitusta ovat esimerkiksi käyttäjän hiiren liikkeiden tai mikrofonin vastaanottaman kohinan käyttäminen salausavaimen luomiseen.

Salauksen käyttökohteita


Tietokoneiden myötä kryptografia sai uuden sovelluskohteen datan salauksen, allekirjoitusten ja eheyden varmistamisesta. Tästä esimerkkejä ovat erilaiset sovellukset ja protokollat etäyhteyksien (SSH) ja www-liikenteen (HTTPS) salaamiseen sekä sähköpostiviestien salaamiseen ja allekirjoittamiseen (PGP).

Salausalgoritmeja


Symmetrinen salaus
DES, Data Encryption Standard
AES, Advanced Encryption Standard ( Rijndael )
IDEA
Blowfish, Twofish
3-DES
Epäsymmetrisiä eli julkisen avaimen salausalgoritmeja
Diffie-Hellman-avaimenvaihto
RSA
ElGamal
Elliptinen käyrä
yksisuuntainen tiiviste
MD5 (Message digest)
SHA-1 (Secure Hash Algorithm)
Sähköisen allekirjoituksen menetelmiä
DSA (Digital Signature Algorithm)
X.509 Varmenteet
Kryptografiaa käyttäviä sovelluksia
PGP (Pretty Good Privacy)
HTTPS-protokolla
SSH-protokolla
Kerberos (tietotekniikka)-tunnistusprotokolla

Salaaminen sotilaallisena terminä


Salaaminen, (OPSEC, Operational Security) sotilaallisena terminä tarkoittaa salakirjoitusta laajempaa omaan toimintaan liittyvän tiedon salaamista vihollinen. Salaaminen on tietoon liittyvä toiminta ja osa nykyaikaisten asevoimien sotilaallista doktriinia, osa johtamissodankäyntiä.
Salaaminen (OPSEC) on prosessi, jota käytetään kieltämään vastustajalta tieto omista aikomuksista, resursseista tai rajoituksista. Se tekee tämän määrittämällä, mitkä toimet vastustaja voi havaita tiedonkeruujärjestelmällään, määrittämällä mitä indikaattoreita voidaan tulkita tai yhdistää omien tarkoitusten paljastamiseksi ja sitten kehittämällä ja ottamalla käyttöön menetelmät, jotka eliminoivat tai vähentävät omien toimien haavoittuvuutta ko. toimille.
Oikein käytettynä OPSEC on erinomainen menetelmä saavuttaa operatiivinen tai strateginen yllätys. Yhdistettynä harhauttaminen, joidenkin elektroninen sodankäynti elementtien ja/tai psykologinen sodankäynti kanssa, OPSEC voidaan käyttää peittämään omia kriisin tai sodan valmisteluja. Se käsittää "keltaisen" osan ottamisen mukaan oman johtamissodankäynnin strategian kehittämiseen.
Salaamisen osa-alueita ovat:
vastatiedustelu
tietoturvallisuus (INFOSEC)
lähetysturvallisuus (TRANSEC)
viestiturvallisuus (COMSEC) ja
signaaliturvallisuus (SIGSEC).

Murtamaton koodi ja sen ongelmat


Toisin kuin yleensä luullaan on olemassa myös kryptografisesti murtamaton salausmenetelmä: kerta-avain (engl. ''one-time pad, OTP'') -- kertakäyttöinen todellisista satunnaisluku koostuva avain, joka on yhtä pitkä kuin salattava viesti. Jokainen viestin merkki yhdistetään avaimen vastaavan merkin kanssa. Murtamattomuus perustuu siihen, että jokainen mahdollinen ratkaisu on yhtä todennäköinen, eikä oikeaa selvätekstiä voi erottaa muista vaihtoehdoista.
Historia on osoittanut, että kertakäyttöisiksi tarkoitettuja avainlistoja viitsitään käyttää harvoin vain yhden kerran. Jos "kertakäyttöistä" avainta käytetään useamman kerran, salateksti voidaan murtaa helposti.
Kertakäyttöisten avainlistojen käyttö on valitettavan epäkäytännöllistä suurien tietomäärien ja monien vastaanottajien kohdalla. Haasteina ovat avainlistojen turvallinen toimittaminen vastaanottajalle sekä niiden alkuperäisen valmistuksen vaatima työ. Avainlista, jonka joku on päässyt kopioimaan matkalla käyttäjälle, on täysin arvoton.
Mikäli avain on lyhyempi kuin viesti tai satunnaisluvut eivät ole aidosti satunnaisia, salaus ei voi olla täydellinen. Silti hyvin tehty salaus voi olla käytännössä äärimmäisen vaikea murtaa.
Arkikielessä murtamattomalla salauksella voidaan tarkoittaa myös salausmenetelmää, jolla salatun viestin purkuun ei tunneta muuta menetelmää kuin kokeilla kaikkia salausmenetelmän sallimia avaimia. Kyseistä purkamismenetelmää kutsutaan ''raa'alla voimalla'' () purkamiseksi. Esimerkiksi AES-salausta pidetään nykyään murtamattomana.

Katso myös


Salauksen purku

Kirjallisuutta


Reino Hallamaa, ''Salakirjoitustaidon perusteet (1937)'',
Esa Kerttula, ''Tietoverkkojen tietoturva'', ISBN 951-37-2904-4
Petteri Järvinen, ''Salausmenetelmät'', ISBN 951-846-183-X
Simon Singh, ''Koodikirja: salakirjoituksen historia muinaisesta Egyptistä kvanttikryptografiaan'', ISBN 951-31-1544-5
Bruce Schneier, ''Applied Cryptography, 2nd edition'', ISBN 0-471-11709-9
Norman B Hutcherson:"Command and Control Warfare; Putting Another Tool in the War-Fighter's Data Base" Air University Press, USA 1994
Dan Brown, ''Murtamaton linnake'' (1998)
Luokka:Salakirjoitustekniikka
af:Kriptografie
ar:علم التعمية
az:Kriptoqrafiya
id:Kriptografi
ms:Kriptografi
bn:তথ্যগুপ্তিবিদ্যা
jv:Kriptografi
be-x-old:Крыптаграфія
bg:Криптография
ca:Criptografia
cs:Kryptografie
da:Kryptografi
de:Kryptographie
nv:Cryptographic
et:Krüptograafia
el:Κρυπτογραφία
en:Cryptography
es:Criptografía
eo:Kriptologio
eu:Kriptografia
fa:رمزنگاری
fr:Cryptographie
gl:Criptografía
gan:暗號學
gu:સંકેતલિપિ
ko:암호학
hy:Գաղտնագրություն
hi:बीज-लेखन
hr:Kriptografija
is:Dulmálsfræði
it:Crittografia
he:קריפטוגרפיה
ka:კრიპტოგრაფია
kk:Криптография
la:Cryptographia
lv:Kriptogrāfija
hu:Kriptográfia
ml:ഗൂഢശാസ്ത്രം
mn:Криптограф
nl:Cryptografie
ja:暗号理論
no:Kryptografi
nn:Kryptografi
mhr:Криптографий
uz:Kriptografiya
pms:Criptografìa
pt:Criptografia
ro:Criptografie
ru:Криптография
sq:Kriptografia
scn:Crittugrafìa
simple:Cryptography
sl:Kriptografija
ckb:کریپتۆگرافی
sr:Криптографија
sh:Kriptografija
sv:Kryptografi
ta:மறையீட்டியல்
th:วิทยาการเข้ารหัสลับ
vi:Mật mã học
tg:Криптография
tr:Kriptografi
uk:Криптографія
ur:Cryptography
war:Kriptograpiya
yi:קריפטאגראפיע
zh:密码学

Kontrabasso

Kuva:AGK bass1 full.jpg
Kuva:AGK bass bow grip.jpg
Kontrabasso on jousisoittimetperheen suurikokoisin jäsen. Taidemusiikki kontrabasso on soolosoittimena harvinainen, mutta kamariorkesteri- ja sinfoniaorkesteri sillä on tärkeä rooli, sillä matalan äänialansa ansiosta se luo orkesterin sointiin syvyyttä. Jazz-musiikissa kontrabassolla on erittäin keskeinen osa ja sillä soitetaan usein myös sooloja. Populaarimusiikissa kontrabasson syrjäytti sähköbasso 1950-luvun loppuessa, mutta se oli sitä ennen hyvin yleinen. Klassisessa musiikissa kontrabassoa soitetaan jousella tai näppäillen, populaari- ja jazzmusiikissa soitetaan lähes aina näppäillen.

Kontrabasson historia


Varhaisimmat kontrabassot ovat peräisin 1600-luvun alusta, ja niiden muoto kehittyi violone, viola_da_gamba bassosoittimesta. Toisin kuin violonessa, kontrabassoissa ei ollut otenauhoja, ja kieliä oli useimmiten neljä violonen kuuteen verrattuna. Kielinä käytettiin suolikieliä.

Kontrabasson muoto ja erot muihin jousisoittimiin


Kontrabasson muoto poikkeaa hieman viuluperheen jousisoittimista. Myös mitat ja muodot vaihtelevat paljon enemmän kuin esimerkiksi viuluissa. Syy tähän on se, että kontrabasson alkuperä on viola da gamba -suvussa. Tämän voi havaita tarkastelemalla tiettyjä yksityiskohtia soittimen rakenteessa. Kontrabassossa on gamba-tyyliset kapeammat 'olkapäät' (erona viuluperheen jousisoittimen pyöreämpään malliin) ja soitin on mahdollisesti tasapohjainen (muissa viuluperheen jousisoittimissa pohja on kupera). Kontrabasso poikkeaa myös viritysjärjestelmältään muista: se viritetään kvarttivireeseen (muut sinfoniaorkesterissa esiintyvät jousisoitin ovat kvinttivireisiä).
Kontrabasson soitettavuuden vuoksi soittimen koko on huomattavasti pienempi kuin akustisen teorian ennustama optimaalisesti soivan instrumentin koko. Tyypillisesti sooloteoksia ja kamarimusiikkia soitetaan pienempikokoisimmilla soittimilla kuin sinfoniamusiikkia - kontrabassolla ei vieläkään ole standardoituja mittoja. Viulu ja sello puolestaan ovat mitoiltaan hyvin standardoituneet (alttoviulun mitoissa on sen sijaan ollut jonkin verran vaihtelua). Yleisimmin kontrabasso on 3/4-kokoinen (vaikkakin tämä kokoluokitus kontrabasson kohdalla on harhaanjohtava), ja kielen soiva pituus on 100&ndash;110 metri.

Viritysjärjestelmät


Kontrabasson kielet yleensä viritetään intervalli E<sub>1</sub>-A<sub>1</sub>-D-G -viritykseen. Korkein kieli tuottaa lyhentämättömänä soidessaan oktaaviala G-sävelen (undesimi eli oktaavi plus kvartti keski-C:n alapuolella, taajuus noin 98 hertsiä), matalin kieli taas kontraoktaavin E:n (kaksi oktaavia ja seksti keski-C:n alapuolella, taajuus noin 41 hertsiä). Useita eri viritysmalleja ja kielten lukumääriä käytettiin laajasti 1500-luku lähtien aina 1900-luku alkupuolelle asti, jolloin nelikielinen puhtaisiin kvartteihin perustuva viritys hyväksyttiin lähes maailmanlaajuisesti. Yksi näistä erikoisista viritysjärjestelmistä on wieniläinen viritys (matalimmasta korkeimpaan soivat sävelet A<sub>1</sub>-D-FIS-A), joka oli suosiossa 1700- ja vielä 1800-luvun alkupuolella. Esimerkiksi nykyäänkin usein soitetut Dittersdorfin sekä Vanhalin kontrabassokonsertot on sävelletty wieniläisvireen tarjoamia mahdollisuuksia silmällä pitäen. Toisaalta italialainen bassovirtuoosi Giovanni Bottesini (1821–1889) käytti lähes yksinomaan kolmikielistä kontrabassoa (kuten nykyinen viritys, mutta ilman alinta E-kieltä).
Klassisen musiikin sooloesityksiä varten kontrabasso viritetään tavallisesti kokosävelaskeleen verran korkeammalle (kielet matalimmasta korkeimpaan soivina sävelinä Fis<sub>1</sub>, H<sub>1</sub>, E ja A). Tätä viritystä kutsutaan sooloviritykseksi, tavallista viritystapaa orkesteriviritykseksi. Soolovirityksessä käytetään ohuempia, matalajännitteisimpiä kieliä kuin orkesterivirityksessä, sillä tavallisten orkesterikielten virittäminen soolovireeseen aiheuttaa kireäsointisuutta lisääntyneestä kanteen kohdistuvasta paineesta johtuen ja haittaa soittotuntumaa kielten joustavuuden vähentyessä.
Sinfoniaorkesterissa kontrabassolta vaaditaan matalia ääniä jopa kontra-E:n alapuolelta. Kontrabasso voidaan tätä varten varustaa snekkaan asennettavalla jatkeella, johon voidaan rakentaa mekaaninen koneisto. Tällöin matalimman vapaan kielen ääni on kontra-C. Toisaalta yleinen vaihtoehto on viides lisäkieli, joko soi joko kontra-C:nä tai subkontra-H:na. Kontrabasso eroaa muista jousisoittimista virityksen suhteen siinä, että viritystapit on varustettu erityisellä hammasratas.
Kontrabasso soi kirjoitettua sävelkorkeutta oktaavia matalammin - tällä vältetään kohtuuton apuviivojen tarve eri nuottiavaimilla. Huiluäänien eli flageolettien notaatio vaihtelee säveltäjillä.

Kontrabasson eri nimet


Kontrabassoa nimitetään usein eri nimillä (etenkin kansanmusiikki, bluegrass- ja jazzmusiikissa), kuten pystybasso, jousibasso, akustinen basso, höyrybasso, bassoviulu, läskibasso, isoviulu, sonniviulu, koirankoppi, slap-bass, "doghouse bass", "dog-house" ja "bull fiddle". Soitinta käytetäänkin nykyään paljon juuri kansan- ja jazzmusiikissa. Kontrabassosta käytetään lyhenettä cb.

Soittotekniikka


Soittaja seisoo tai istuu ja pitelee soitinta pystyasennossa siten, että soitin nojaa häneen itseensä päin. Soittaessa seisten basson pää on likimain samalla korkeudella kuin soittajan pää. Basson pohjassa on pituudeltaan säädettävä piikki, ''stakkeli'', joka osuu lattiaan. Kuten muitakin jousisoittimia, kontrabassoa soitetaan joko jousella (''arco'') tai näppäillen kieliä (''pizzicato''), mutta kontrabassoa voi myös "släpätä", joka tarkoittaa sitä, että kieliä lyödään kämmenellä, ja sitten kieltä vedetään. Tämä tekniikka, ''slap-picking'', on erityisen tunnusomainen bluegrass- ja rockabilly-musiikille.

Kontrabasson jousi


Kontrabassonsoitossa käytetään kahdentyyppisiä jousia: saksalaisia ja ranskalaisia. Ne eroavat toisistaan sekä muotoilultaan että soittotekniikaltaan. Ranskalainen jousi on raskaampi versio jousesta, jota käytetään nykyaikaisessa jousisoitinperheessä, ja sitä pidellään samalla tavoin: kämmen alaspäin, sormet leväten jousen mustan pään (englannin kieli ''frog'') päällä ja peukalo omassa kolosessaan. Saksalainen jousi on lyhyempi ja sitä pidetään siten, että peukalo lepää frossin yläpuolella olevan puun päällä, kun taas pikkusormea pidetään frossin alapuolella. Etu ja keskisormi asetetaan pyöreästi jousen puu ja frossi -osia vasten.
Ajoittain basson jousessa käytetään mustia hevosen häntäjouhia, vastakohtana tavanomaisille valkoisille jouhille, joita käytetään muissa viuluperheen soittimissa. Hieman karkeampaa mustaa jouhta käytetään selkeämmän artikulaation aikaansaamiseksi. Jouseen lisättävä hartsi on bassonsoittajilla usein pehmeämpilaatuista, jotta tarvittava kitka jouhen ja kielen välillä saadaan aikaan.

Kuuluisia kontrabasisteja

Klassinen musiikki


Kuuluisia kontrabasisteja ovat muun muassa klassisen puolen italialaiset säveltäjä-basistit Domenico Dragonetti (1763–1846) sekä Giovanni Bottesini (1821–1889); nykyisistä basisteista tunnettuja ovat esimerkiksi amerikkalaiset Gary Karr sekä Edgar Meyer. Suomalaisen bassonsoiton isänä voidaan pitää Oiva Nummelinia, joka kasvatti kokonaisen sukupolven basisteja, tunnetuimpina oppilainaan http://www.ollikosonen.ptart.org Olli Kosonen (1938–2004) ja Jorma Katrama sekä merkittävä pedagogi Jussi Javas. Nuoremman polven kontrabasisteista ovat kuuluisimpia Berliinin Filharmonikoiden jäsenet Janne Saksala ja Esko Laine.

Jazz


Jazzbasisteista merkittävimpiä ovat Duke Ellington yhtyeessä soittanut Jimmy Blanton, Miles Davis yhtyeissä vaikuttaneet basistit Paul Chambers, Ron Carter ja Dave Holland sekä Charles Mingus. Nykyajan kontrabasistivaikuttajiin kuuluvat Hollandin lisäksi esimerkiksi Eddie Gomez, Charlie Haden, Anders Jormin ja Niels-Henning Ørsted Pedersen (kuoli huhtikuussa 2005).

Aiheesta muualla


http://www.kontrabassoklubi.fi/ Suomen kontrabassoklubi ry:n verkkosivusto.
http://www.doublebassguide.com/ Double Bass Guide &ndash; Valaiseva kontrabassosivusto englannin- ja saksankielisenä.
http://www.isbworldoffice.com/ International Society of Bassists International Society of Bassists -verkkosivusto.
Luokka:Jousisoittimet
af:Kontrabas
ar:كمان أجهر
ms:Dabal bes
be-x-old:Кантрабас
bs:Kontrabas
bg:Контрабас
ca:Contrabaix
cv:Контрабас
cs:Kontrabas
da:Kontrabas
de:Kontrabass
et:Kontrabass
el:Κοντραμπάσο
en:Double bass
es:Contrabajo
eo:Kontrabaso
eu:Kontrabaxu
fa:کنترباس
fr:Contrebasse
gl:Contrabaixo
ko:콘트라베이스
hy:Կոնտրաբաս (լարային նվագարան)
hr:Kontrabas
io:Kontrabaso
is:Kontrabassi
it:Contrabbasso
he:קונטרבס
ka:კონტრაბასი
kk:Контрабас
lv:Kontrabass
lt:Kontrabosas
hu:Nagybőgő
mk:Контрабас
ml:ഡബിൾ ബേസ്
xmf:კონტრაბასი
nl:Contrabas
ja:コントラバス
no:Kontrabass
nn:Kontrabass
oc:Contrabassa
pl:Kontrabas
pt:Contrabaixo
ro:Contrabas
qu:Hatunkaray llikilliki
ru:Контрабас
sq:Kontrabasi
scn:Contrabbassu
simple:Double bass
sk:Kontrabas
sl:Kontrabas
sr:Контрабас
sh:Kontrabas
sv:Kontrabas
tl:Doble baho
th:ดับเบิลเบส
vi:Contrabass
tg:Контрабас
tr:Kontrbas
uk:Контрабас
yi:קאנטראבאס
zh-yue:低音提琴
zh:低音提琴

Kuu


Kuu (symboli ☽) on Maan ainoa luonnollinen Kuu (yleisnimi). Lisäksi se on aurinkokunta viidenneksi suurin ja suhteessa emoplaneettaansa suurin kuu. Kuu on myös ainoa taivaankappale, jonka pinnalla ihminen on Maan lisäksi kävellyt.

Yleistä


Tiedosto:Lunar libration with phase2.gif ja etäisyyden vaihtelu]]
Kuun kiertosuunta on taivaalla tähtien suhteen itään. Sen kiertoaika Maan ympäri on noin 27 vuorokautta 7 tuntia ja 43 minuuttia. Kuun etäisyys maasta vaihtelee noin 360&nbsp;000 kilometristä noin 406&nbsp;000 kilometriin. Siitä on aina sama puoli kääntyneenä Maata kohti. Vasta avaruusluotaimin saatettiin kartoittaa kokonaan Maahan kaukoputkella suoraan näkymätön Kuun kääntöpuoli. Näkyvä osa Kuun pinnasta on kuitenkin hiukan enemmän kuin puolet (noin 59&nbsp;%), sillä pääasiassa Kuun radan muodon vuoksi Libraatio (katso myös animaatio yllä).
Kuun vaiheet riippuu siitä, kuinka suuri osa Aurinko valaisemasta puoliskosta on nähtävillä. Uudenkuun aikaan Maata kohti kääntynyt puolisko on pimeä, koska Kuu ja Aurinko ovat taivaalla melkein samalla suunnalla. Ensimmäisessä neljänneksessä puoliskon länsipuoli on valaistuna (Maassa pohjoiselta pallonpuoliskolta nähtynä Kuun oikea puoli). Täysikuu aikaan koko maata kohti kääntynyt puolisko on valaistuna. Viimeisessä neljännessä Kuun puoliskon itäpuoli on valaistuna (Maassa pohjoiselta pallonpuoliskolta nähtynä Kuun vasen puoli). Valon ja varjon rajaa Kuun pinnalla kutsutaan terminaattoriksi.
Yhtä kuunkierrosta kutsutaan Sideerinen kuukausi, joka on sidottu Kuun liikkeisiin taustatähtiin nähden. Sen pituus on 27 vuorokautta 7 tuntia 43,7 minuuttia. Muita kuukausia ovat tasauspisteeseen sidottu trooppinen kuukausi, Kuun radan perigeumiin sidottu anomalistinen kuukausi ja kahden uuden kuun väliseen aikaan sidottu synodinen kuukausi. Sideerinen, trooppinen ja anomalistinen kuukausi ovat muutamien kymmenien minuuttien tarkkuudella samoja, synodinen kuukausi sen sijaan Maan kiertoliikkeen vuoksi yli kaksi vuorokautta pitempi.
Kuun pyörähdysaika akselinsa ympäri on lukkiutunut samaksi kuin sen kiertoaika Maan ympäri (sideerinen kuukausi). Siten Kuusta on aina sama puoli Maata kohti. Kuun oma vuorokausi (esim. auringonnoususta seuraavaan auringonnousuun Kuusta katsottuna) on puolestaan synodisen kuukauden pituinen. Kuu kiertää Maata ellipsin muotoisella radalla. Kuulla ei ole varsinaista kaasukehää ja tämän vuoksi lämpötilat vaihtelevat Kuun vuorokauden aikana +130 ja −200 celsiusasteen välillä. Maapallolla olisi samanlaiset olosuhteet kuin Kuussa, jos Maalla ei olisi kaasukehää.
Kun Kuu, Maa ja Aurinko ovat samalla suoralla, havaitaan uudenkuun aikana auringonpimennys ja täydenkuun aikana kuunpimennys. Kuun vetovoima on pääasiallinen Maan vuorovesien aiheuttaja.
Ensimmäinen ihmisen laskeutuminen kuunpinnalle tapahtui 21. heinäkuuta vuonna 1969, jolloin avaruusalus ''Apollo 11'' laskeutui Kuuhun, mukanaan kaksi astronauttia, Neil Armstrong ja Buzz Aldrin. Kaiken kaikkiaan Kuussa on käynyt Luettelo kuussa käyneistä ihmisistä vuosina 1969–1972.
Tieteen kehittyessä on havaittu, että Kuun kuori koostuu kevyistä kivilajeista, esimerkiksi gabrosta. Kuun suurin kraatteri on lähes 600 km:n läpimittainen Hertzsprung (Kuun kraatteri). Tunnetuin lienee paljainkin silmin näkyvä Tycho-kraatteri, josta lähtee sädemäisesti kirkkaita viiruja.
13. marraskuuta 2009 NASA ilmoitti Lunar Reconnaissance Orbiter havaintoihin pohjautuen, että Kuussa on suuri määrä jäätynyttä Vesi.
File:Earth-Moon2.jpg
<div style="clear: both"></div>

Kuun huomattavia pinnanmuotoja


Kuun tunnetuimpia pinnanmuotoja ovat sen kraatterit, joita on valtava määrä. Ne ovat asteroidien ja meteoroidien törmäyskuoppia. Kraattereita on erityisen runsaasti kuun vaaleilla ylänköalueilla. Kuussa on monia suuria tummia jähmettyneitä laavatasankoja, joissa kraattereita on melko vähän. Kuussa on myös suuria rotkomaisia laaksoja jotka ovat romahtaneita laavatunneleita.
Kuun nimistö on pääosin perua muutaman sadan vuoden takaa; 1600-luvulla tummia alueita alettiin kutsua Kuun meri, ja meret nimettiin pääosin ilmaston termien ja mielialojen mukaan. Kraatterit on nimetty kuuluisien filosofien, luonnontieteilijöiden ja tutkimusmatkailijoiden mukaan.
<imagemap>
Image:Full Moon Luc Viatour.jpg|600px|left|Osoita ja napsauta hiirellä pinnanmuotoa. Kuva: Commons:File:Full Moon Luc Viatour.jpg|thumb
circle 288 328 13 Harpalus (kraatteri)
poly 459 246 746 225 737 159 464 212 260 329 274 346 Mare Frigoris
circle 456 441 153 Mare Imbrium
circle 742 1146 50 Tycho (kraatteri)
circle 770 386 100 Mare Serenitatis
circle 918 530 100 Mare Tranquillitatis
circle 1120 378 60 Mare Crisium
circle 1162 592 60 Mare Fecunditatis
circle 424 238 40 Mare Frigoris
circle 512 210 40 Mare Frigoris
circle 468 266 20 Platon (Kuun kraatteri)
circle 1060 760 40 Mare Nectaris
circle 434 670 20 Kopernikus (Kuun kraatteri)
circle 232 880 70 Oceanus Procellarum
circle 180 734 70 Oceanus Procellarum
circle 138 496 60 Oceanus Procellarum
circle 136 596 60 Oceanus Procellarum
circle 418 1054 70 Mare Humorum
circle 610 970 100 Mare Nubium
circle 1236 620 20 Langrenus (kraatteri)
circle 203 613 20 Aristarkhos (kraatteri)
circle 165 961 20 Grimaldi (Kuun kraatteri)
circle 291 749 18 Kepler (Kuun kraatteri)
desc bottom-left
</imagemap>

Basalttitasangot


Mare Imbrium
Mare Serenitatis
Mare Tranquillitatis
Mare Crisium
Mare Fecunditatis
Mare Frigoris
Mare Nectaris
Oceanus Procellarum
Mare Humorum
Mare Nubium

Kraatterit


Platon (Kuun kraatteri)
Kopernikus (Kuun kraatteri)
Tycho (kraatteri)
Langrenus (kraatteri)
<br clear="all">

Synty ja kehitys


:
Kuva:Giantimpact.gif.]]
Kuun syntyä ei osata täsmälleen selittää. Yleensä Kuun synty Marsin kokoisen planeetan törmättyä Maahan Aurinkokunnan synty. Törmääjä liikkui lähes Maan radalla ja törmäsi Maahan hyvin viistosti. Tällöin se saattoi irrottaa Maasta ainetta Maata kiertämään. Maa oli tuolloin nykyistä pienempi. Törmäyskitka oli niin valtava, että se kuumensi suuren määrän kiveä kaasuksi. Kaasu nousi Maata kiertämään ja muuttui Renkaat (tähtitiede) kaasuosasten keskinäisten törmäysten ja kiertoliikkeen takia. Kaasua alkoi tiivistyä hitusiksi
samaan tapaan kuin rakeita syntyy kuuro- ja ukkospilvissä.
Hitusista kasvoi suurempia, melko nopeasti kivenmurikan kokoisia kappaleita. Kasautuminen oli mahdollista kappalten pintojen tarttuvuuden, vetovoiman ja pienen kappalten keskinäisen liikenopeuden takia. Kivenmurikat törmäilivät toisiinsa ja aikaa myöten kasautuivat yhä suuremmiksi kappaleiksi. Suurten kappaleiden radat häiritsivät vetovoimallaan pienempien ratoja törmäämään itseensä. Näin kappaleet saattoivat kasvaa hyvin suuriksi. Osa renkaasta satoi Maahan. Lopulta syntyi Kuu, jonka rata muuttui paljon vuorovaikutuksessa renkaan kanssa. Kuu loittoni alussa nopeasti Maasta, mutta pian etääntyminen hidastui. Kuun kuori oli kiinteytynyt viimeistään 4,4 miljardia vuotta sitten. Kuun meret muodostuivat pääasiallisesti 3,5-3,0 miljardia vuotta sitten, mutta merien laavoja on ajoitettu välille 4,2-1,2 miljardia vuotta sitten. Meret syntyivät suurten pikkuplaneettojen osumakohtiin Kuun sisuksista tihkuneesta laavasta.

Avaruuslennot Kuuhun


Tiedosto:Moon landing map.jpg-, Apollo (avaruusohjelma)- ja Luna-avaruusohjelmat).]]
Luettelo Kuussa käyneistä ihmisistä
Apollo (avaruusohjelma)-ohjelma
Chandrayaan-1
Luna-ohjelma
Lunar Prospector
Lunar Reconnaissance Orbiter
Ranger-ohjelma
SMART-1
Surveyor 1–7-ohjelma

Katso myös


Ilmeniitti
Kuun vaiheet
Luettelo Kuun pinnanmuodoista
Kuun Maahan näkymätön puoli
Vuorovesilukkiutuminen

Lähteet

Kirjallisuutta


Aiheesta muualla


http://wms.lroc.asu.edu/lroc_browse/view/wac_nearside Zoomattava kuun kartta
http://web.archive.org/web/20030427171352/http://cc.oulu.fi/tati/JR/TerrPlanets/Pl1_2001/S_Maatta/kuulennot.htm Kuulennot 1960-luvulla ja niiltä saatua aineistoa
http://www.lpi.usra.edu/resources/lunar_orbiter/ Digital Lunar Orbiter Photographic Atlas of the Moon
http://www.space.com/moon/ Space.com: Moon
http://www.moonphaseinfo.com/ Moon Phases
http://ursa.fi/kosmos/k/kuu.html Kuu Ursan sivuilla
Ursa - Taivaalla tapahtuu: http://www.ursa.fi/extra/taivaalla/kuu.php4?mvalue= Kuu
http://www.google.com/moon/ Google Moon
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelma/kuu.htm Esitelmä Kuusta
http://news.cnet.com/8301-13772_3-10382653-52.html?tag=mncol;posts Piloting a lunar rover
http://www.webcal.fi/fi_fi/kalenterit.php#tiede Kuun vaiheet kalenteriisi
Luokka:Kuu
kbd:Мазэ
af:Maan
als:Mond
am:ጨረቃ
ang:Mōna
ab:Амза
ar:القمر
an:Luna
arc:ܣܗܪܐ
frp:Lena
ast:Lluna
gn:Jasy
ay:Phaxsi (alaxpacha yänakata)
az:Ay
id:Bulan
ms:Bulan (satelit)
bn:চাঁদ
zh-min-nan:Go̍eh-niû
jv:Rembulan
su:Bulan (satelit)
ba:Ай (күк есеме)
be:Месяц, спадарожнік Зямлі
be-x-old:Месяц (спадарожнік Зямлі)
bar:Mond
bo:ཟླ་བ།
bs:Mjesec (satelit)
br:Loar
bg:Луна
ca:Lluna
ceb:Bulan (astronomiya)
cs:Měsíc
sn:Mwedzi (mudenga)
co:Luna
cy:Lleuad
da:Månen
de:Mond
dv:ހަނދު
nv:Ooljééʼ
na:Maraman
et:Kuu
el:Σελήνη
eml:Lónna
en:Moon
myv:Ков (Моданть ки лангонь ялага)
es:Luna
eo:Luno
ext:Luna
eu:Ilargia
fa:ماه
hif:Chandarma
fo:Mánin
fr:Lune
fy:Moanne (himellichem)
ff:Lewru
fur:Lune
ga:An Ghealach
gv:Yn Eayst
gd:Gealach
gl:Lúa
gan:月光
gu:ચંદ્ર
hak:Ngiėt-fÂ-kông
ko:달
hy:Լուսին
hi:चन्द्रमा
hsb:Měsačk
hr:Mjesec
io:Luno
ilo:Bulan
ia:Luna
ie:Lune
iu:ᑕᖅᑭᖅ
os:Мæй (Зæххы æмбæлццон)
zu:Inyanga
is:Tunglið
it:Luna
he:הירח
kl:Qaammat
kn:ಚಂದ್ರ
pam:Bulan
ka:მთვარე
csb:Miesądz
kk:Ай (серік)
kw:Loor
ky:Ай
sw:Mwezi (gimba la angani)
kv:Тӧлысь
ht:Lalin
ku:Heyv
lez:Варз
lo:ດວງຈັນ
la:Luna (satelles)
lv:Mēness
lb:Äerdmound
lt:Mėnulis
lij:Lunn-a
li:Maon
ln:Sánzá (monzɔ́tɔ)
jbo:lunra
lmo:Lüna
hu:Hold
mk:Месечина
mg:Volana
ml:ചന്ദ്രൻ
mt:Qamar
mr:चंद्र
xmf:თუთა (ალმაშარე)
arz:قمر
mwl:Luna
mdf:Ков
mn:Сар
my:လ(ကမ္ဘာရံဂြိုဟ်)
nah:Mētztli
nl:Maan
nds-nl:Maone (eerde)
ne:चन्द्रमा
new:तिमिला
ja:月
nap:Luna
frr:Moune
no:Månen
nn:Månen
nrm:Leune
nov:Lune
oc:Luna
or:ଜହ୍ନ
uz:Oy (tabiiy yoʻldosh)
pa:ਚੰਦਰਮਾ
pnb:چن
ps:سپوږمۍ
pms:Lun-a
nds:Maand (Eer)
pl:Księżyc
pnt:Φέγγος
pt:Lua
crh:Ay (kök cismi)
ksh:Moond (Ääd)
ro:Lună
rmy:Chhon (chereski)
rm:Glina
qu:Killa
ru:Луна
rue:Місяць (сателіт)
sah:Ый
sa:चन्द्रः
sc:Luna
sco:Muin
stq:Moune
sq:Hëna
scn:Luna
si:චන්ද්‍රයා
simple:Moon
sk:Mesiac
sl:Luna
cu:Мѣсѧць
szl:Mjeśůnczek
so:Bil
ckb:مانگ
sr:Месец
sh:Mjesec
sv:Månen
tl:Buwan (astronomiya)
ta:நிலா
tt:Ай (иярчен)
te:చంద్రుడు
th:ดวงจันทร์
vi:Mặt Trăng
tg:Моҳ
tpi:Mun (i stap long heven)
chy:Taa'é-eše'he
tr:Ay
tw:Ɔbosome
uk:Місяць (супутник)
ur:چاند
za:Ronghndwen
vec:Łuna
vo:Mun
fiu-vro:Kuu
wa:Lune
zh-classical:月
vls:Moane
war:Bulan (astronomiya)
wuu:月球
yi:לבנה
yo:Òṣùpá
zh-yue:月光
bat-smg:Mienolis
zh:月球

Kiinan kansantasavallan valtioneuvosto


Kiinan valtioneuvosto on Kiinan kansantasavalta valtionhallinnon ylin toimeenpaneva elin. Se koostuu pääministeristä, varapääministereistä, ministereistä, valtion valtuutetuista, päätilintarkastajasta ja pääsihteeristä. Kiinan kansantasavallan presidentti nimittää pääministerin ja Kiinan kansankongressi hyväksyy nimityksen. Presidentti voi myös erottaa pääministerin. Pääministeri nimittää muut valtioneuvoston jäsenet ja kansankongressi tai sen pysyvä toimikunta hyväksyvät nimitykset. Presidentti voi erottaa heidätkin. Virkakausi valtioneuvostossa kestää viisi vuotta eikä kukaan voi olla valtioneuvostossa enempää kuin kaksi peräkkäistä kautta.
Pääministeri on vastuussa valtioneuvostosta ja kukin ministeri on vastuussa omasta ministeriöstään tai komissiostaan. Ulkopolitiikassa valtion valtuutetut voivat hoitaa tärkeitä toimia pääministerin puolesta mikäli pääministeri uskoo heille tällaisen tehtävän. Päätilintarkastaja johtaa valtion tilintarkastushallintoa ja vastaa talouden valvonnasta ja tilintarkastuksista. Pääsihteeri toimii pääministerin alaisuudessa ja on vastuussa valtioneuvoston työstä ja johtaa valtioneuvoston päätoimistoa.
Valtioneuvosto on vastuussa Kiinan kommunistinen puolue periaatteiden ja politiikan sekä kansankongressin hyväksymien lakien ja säädösten noudattamisesta ja sellaisista asioista kuin Kiinan sisäpolitiikka, diplomatia, kansallinen puolustus, talous, kulttuuritoimi ja koulutus.
Nykyisen perustuslain voimassa ollessa valtioneuvostolla on hallinnollisen lainsäädännön valta, valta esittää ehdotuksia, hallinnollisen johdon valta, taloudenhoidon valta, diplomatian hallinnon valta, sosiaalihallinnon valta ja muut vallat jotka kansankongressi tai sen pysyvä toimikunta sille myöntää.

Valtioneuvoston johto tällä hetkellä


Pääministeri: Wen Jiabao
Varapääministerit: Li Keqiang, Hui Liangyu, Zhang Dejiang, Wang Qishan
Valtion valtuutetut: Zhou Yongkang, Cao Gangchuan, Tang Jia xuan, Hua Jianmin, Chen Zhili
Valtioneuvoston pääsihteeri: Hua Jianmin (virkaatekevä)

Ministeriöt ja niistä vastuussa olevat ministerit


Ulkoasiainministeriö: Ministeri Yang Jiechi
Kansallisen puolustuksen ministeriö: Ministeri Lian Guanglie
Valtion kehitys- ja uudistusministeriö: Vastuuministeri: Zhang Ping
Opetusministeriö: Ministeri Zhou Ji
Tiede- ja teknologiaministeriö: Ministeri Wan Gang
Valtion komissio kansallista puolustusta varten tieteen, teknologian ja teollisuuden aloilla: Vastuuministeri: Zhang Yunchuan
Etnisten asioiden komissio: Vastuuministeri: Yang Jing
Yleisen turvallisuuden ministeriö: Ministeri Meng Jiangzhu
Valtion turvallisuuden ministeriö: Ministeri: Geng Huichang
Valvontaministeriö: Ministeri Ma Wen
Siviiliasiain ministeriö: Ministeri Li Xueju
Oikeusministeriö: Ministeri Wu Aiying
Valtionvarainministeriö: Ministeri Xie Xureng
Henkilökuntaministeriö: Ministeri Zhang Bolin
Työvoima ja sosiaaliturvaministeriö: Ministeri Yin Weimin
Maan ja luonnonvarojen ministeriö: Ministeri Xu Shaoshi
Rakennusministeriö: Ministeri Jiang Weixin
Rautatieministeriö: Ministeri Liu Zhijun
Viestintäministeriö: Ministeri Li Zhengling
Tietotekniikkaministeriö: Ministeri Li Yizhong
Vesivarojen ministeriö: Ministeri Chen Lei
Maatalousministeriö: Ministeri Sun Zhengkai
Kauppaministeriö: Ministeri Chen Deming
Kulttuuriministeriö: Ministeri Cai Wu
Terveysministeriö: Ministeri Chen Zhu
Valtion väestönkasvun ja perhesuunnittelun komissio: Vastuuministeri: Lin Bin
Kiinan kansanpankki: Pääjohtaja: Zhou Xiaochuan
Kansallinen tilintarkastustoimisto: Päätilintarkastaja: Liu Jiayi

Valtioneuvoston suorassa alaisuudessa oleva erityisjärjestö


Valtion varojen valvonnan ja hallinnon komissio: Puheenjohtaja Li Rongrong

Valtioneuvoston suorassa alaisuudessa olevat järjestöt


Yleinen tullihallinto: Johtaja Mou Xinsheng
Valtion verohallinto: Johtaja Xiao Jie
Valtion ympäristönsuojelun hallinto: Johtaja Xie Zhenhua
Kiinan siviili-ilmailun hallinto: Johtaja Yang Yuanyuan
Valtion radio-, elokuva- ja televisohallinto: Johtaja Xu Guangchun
Valtion urheiluhallinto: Johtaja Yuan Weimin
Valtion tilastotoimisto: Johtaja Zhu Zhixin
Valtion teollisuuden ja kaupan hallinto: Johtaja Wang Zhongfu
Valtion lehdistö- ja julkaisuhallinto: Johtaja Shi Zongyuan
Valtion metsätoimisto: Johtaja Zhou Shengxian
Laadunhallinnan, tarkastusten ja karanteenin erityishallinto: Johtaja Li Changjiang
Valtion lääkehallinto: Johtaja Zheng Xiaoyu
Valtion älyllisen pääoman toimisto: Johtaja Wang Jingchuan
Kansallinen turismihallinto: Johtaja He Guangwei
Uskonnollisten asioiden hallinto: Johtaja Ye Xiaowen
Valtioneuvoston valtuutettujen toimisto: Johtaja Cui Zhanfu
Valtion toimistojen hallintatoimisto: Johtaja Jiao Huancheng
Työturvallisuushallinto: Johtaja Wang Xianzheng

Virastot


Ulkokiinalaisten asioiden virasto: Johtaja Chen Yujie
Taiwanin asioiden virasto: Johtaja Wang Yi
Hongkongin ja Macaon asioiden virasto: Johtaja Liao Hui
Lainsäädännöllisten asioiden virasto: Johtaja Cao Kangtai
Informaatiovirasto: Johtaja Zhao Qizheng
Tutkimusvirasto: Johtaja Wei Liqun

Laitokset


Xinhua uutistoimisto: Toimitusjohtaja Tian Congming
Kiinan tiedeakatemia: Rehtori Lu Yongxiang
Kiinan yhteiskuntatieteellinen akatemia: Rehtori Chen Kuiyuan
Kiinan insinöriikan akatemia: Rehtori Xu Kuangdi
Kehityksen tutkimuskeskus: Johtaja Wang Mengkui
Kansallinen hallintokoulu: Rehtori Hua Jianmin (virkaatekevä)
Valtion seismologinen toimisto: Johtaja Song Ruixiang
Kiinan meteorologinen hallinto: Johtaja Qin Dahe
Kiinan pankkisäätelykomissio (CBRC): Puheenjohtaja Liu Mingkang
Kiinan arvopaperikaupan säätelykomissio: Puheenjohtaja Shang Fulin
Kiinan vakuutustoiminnan säätelykomissio: Puheenjohtaja Wu Dingfu
Valtion sähkönsäätelykomissio (SERC): Puheenjohtaja Chai Songyue
Sosiaaliturvan rahaston kansallinen neuvosto: Toimitusjohtaja Xiang Huaicheng
Kansallinen luonnontieteiden rahasto: Puheenjohtaja Chen Jiaer

Ministeriöiden ja komissioiden alaiset toimistot ja virastot


Valtion viljatoimisto: Johtaja Nie Zhenbang
Valtion tupakkamonopolin toimisto: Johtaja Jiang Chengkang
Valtion ulkomaanviennin virasto: Johtaja Wan Xueyuan
Valtion merentutkimuksen virasto: Johtaja Wang Shuguang
Valtion maanmittaus- ja kartoistusvirasto: Johtaja Chen Bangzhu
Valtion postivirasto: Johtaja Liu Andong
Valtion kulttuurilöytöjen virasto: Johtaja Shan Jixiang
Valtion perinteisen kiinalaisen lääketieteen hallinto: Johtaja She Jing (virkaatekevä)
Valtion ulkomaankaupan virasto: Johtaja Guo Shuqing (virkaatekevä)

Katso myös


Valtioneuvoston valtion omaisuuden valvonta ja hallintokomissio
Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
Kiinan kansankongressi
Kiinan kansantasavallan presidentti
Kiinan keskussotilaskomissio
Kiinan korkein oikeus
Kiinan kansan korkein protektoraatti
Luokka:Kiinan hallinto
en:Government of the People's Republic of China
eu:Txinako Herri Errepublikako Estatu Kontseilua
hu:A Kínai Népköztársaság államszervezete
sq:Sistemi shtetëror - Kina
zh-yue:中華人民共和國政府
zh:中華人民共和國政府

Karelidit

#OHJAUS:Svekokarelidit

Kvartsiitti

Kuva:Quartzite 2 jpg.jpg
Kvartsiitti on metamorfoosi (geologia) eli Maan Maan kuori kovassa paineessa ja kuumuudessa pääasiassa hiekkakivi syntynyt kivilaji, jossa alkuperäinen, hiekkakivelle ominainen kerrosrakenne on usein säilynyt.
Kvartsiitti voi olla myös voimakkaasti liuskeista. Väriltään se voi olla vaalea, harmaa, punertava tai vihertävä. Suomen kallioperässä kvartsiitti on varsin yleinen kivilaji, ja monet Keski-Lapin tuntureista koostuvat kvartsiitista. Joillakin alueilla, mm. Pohjois-Savon joillakin vaaroilla, sitä esiintyy myös puhtaana ortokvartsiittina. Kauniin näkönsä ja puhtautensa vuoksi kvartsiitti on suosittu rakennusaineena, erityisesti verhouskivenä.

Lähteet


Luokka:Metamorfiset kivilajit
ar:كوارتزيت
an:Quarcita
be:Кварцыт
ca:Quarsita
cs:Kvarcit
de:Quarzit
et:Kvartsiit
en:Quartzite
es:Cuarcita
eo:Kvarcito
eu:Kuartzita
fa:کوارتزیت
fr:Quartzite
ko:규암
is:Kvarsít
it:Quarzite
lb:Quarzit
lt:Kvarcitas
nl:Kwartsiet
ja:珪岩
no:Kvartsitt
pl:Kwarcyt
pt:Quartzito
ru:Кварцит
simple:Quartzite
sk:Kremenec (hornina)
sr:Кварцит
sv:Kvartsit
vi:Quartzit
uk:Кварцит
zh:石英岩

Kiasma


Kiasma on Helsinki Mannerheimintie (Helsinki)llä sijaitseva Nykytaide museo. Se on Valtion taidemuseon osa, jossa Kiasman lisäksi ovat Ateneumin taidemuseo, Sinebrychoffin taidemuseo sekä Kuvataiteen keskusarkisto. Kiasman johtajana toimii Pirkko Siitari. Nykytaiteen museo toimi ennen Kiasman valmistumista Ateneum (museo).
Kiasman tavoitteena on tehdä tunnetuksi nykytaidetta ja vahvistaa sen asemaa toimimalla yhteydessä taiteilija ja yleisöön. Kiasman toiminta perustuu ajatukseen kuva kulttuurin keskuksesta. Museo toimii kansalaisten kohtaamispaikkana, jonka tarkoituksena on saattaa nykytaide kosketukseen erilaisten yleisöjen kanssa, sekä tuoda oman ajan taide osaksi ihmisten elämää.

Kävijät


Kiasman viisivuotista taipaletta arvioitaessa vuonna 2003 silloinen johtaja Tuula Karjalainen totesi, että se oli neljä vuotta Suomen suosituin museo ja edelleen maan tunnetuin. Hän arvioi, että Kiasma on todennäköisesti maailman suosituin nykytaiteen museo, silloin kun kävijämäärää vertaa maan väkilukuun.
Kiasmasta on tullut eräs Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä. Sen yhteenlaskettu kävijämäärä ylitti kolme miljoonaa vuonna 2011. Kiasmassa on käynyt vuosina 2007-2011 noin 165&nbsp;000 - 194&nbsp;000 kävijää vuodessa. Vuonna 2010 se oli kolmanneksi suosituin museo Suomessa.
Kiasman kävijöistä 65 prosenttia on alle 35-vuotiaita. Keskimääräinen Kiasmassa kävijä on 20 vuotta nuorempi kuin yleensä Taidemuseo.
Kiasmassa kävijöistä noin 30 prosenttia on ulkomaalaisia ja 20 prosenttia Helsingin ulkopuolelta. Vuonna 2011 havaittiin venäläisten vieraiden määrän lisääntyvän nopeasti.

Rakenne ja tilat


Kiasmassa on museotiloja 9&nbsp;100&nbsp;m² ja kokonaispinta-ala on noin 12&nbsp;000&nbsp;m² ja tilavuudeltaan Kiasma on 70&nbsp;000&nbsp;m³. Ihmiskeho on tilojen mitoituksen perusteena ja ihmisen katseen korkeudeksi on otettu 165 cm:n keskiarvo, joka on yksi arkkitehtuurin lähtökohdista. Viittä yleisökerrosta yhdistävät rampit, portaat ja hissit.
Ensimmäisessä kerroksessa ovat kahvila, kauppa, lehtikulma, seminaari-tila ja taideprojektien esittelytila Takaikkuna sekä Kiasma-teatteri.
Toinen ja kolmas kerros ovat kerran vuodessa vaihtuvien Kiasman kokoelmien näyttelytiloja.
Viidennessä kerroksessa oleva päänäyttelytila on keskitetty teema- ja taiteilijakohtaisille näyttelyille.
Studio K:ssa esitellään koti- ja ulkomaisia taiteilijoita tai teoksia.
Kontti on omistettu mediateknologiaa hyödyntävien projektien esittelyyn.

Toiminta


Kuva:Kiasma Helsinki2 .jpg.]]
Toiminta koostuu erilaisista tapahtumista ja museotoiminnasta järjestämällä näyttelyitä, omien kokoelmien esittelyjä, Kiasma-teatterin esityksiä, seminaareja ja luentoja. Lisäksi Kiasma osallistuu kaupunkitaiteen projekteihin ja tuo visuaalista kulttuuria ''Kiasma Stagelle'', joka on museon esittävän taiteen yksikkö.
Suuri kansainvälisen nykytaiteen esittely on ollut vuodesta 1961 järjestetyt Ars-näyttelyt. Kiasmassa ne on järjestetty vuosina 2001 ja 2006. Kiasma-teatterissa on nuorisolle suunnattuja urbaanin kaupunkikulttuurin URB-festivaaleja vuodesta 2000 lähtien.

Kokoelmat ja teosten valinta


Kiasman taidekokoelmissa on yli 9000 teosta. Kokoelmia kartutetaan niin, että painopiste on Suomen taiteessa. Toisena painopisteenä ovat maamme lähialueet eli Pohjoismaat, Baltian maat sekä Venäjä ja lopulta muun maailman taide. Vuosittain hankitaan noin 200 taideteosta sekä vastaanotetaan taideteoslahjoituksia.
Kokoelmat koostuvat vuoden 1960 jälkeen debyytti taiteilijoiden teoksista. Teoksia valitaan erilaisin kriteerein, joita ovat esimerkiksi teoksen, taiteilijan tai esiteltävän ilmiön merkitys Suomen taide-elämässä tai taiteen kehityksessä yleisesti. Valintoihin vaikuttavat myös ajankohtaisesti kiinnostavat teemat ja piirteet sekä taiteilijan työn korkeatasoisuus, jonka määrittelyyn vaikuttavat muun muassa näkökulma ja tarkasteluympäristö. Mukana on myös sellaisten taiteilijoiden teoksia, joiden asema taidekentällä ei ole vielä vakiintunut.

Historia


Kiasman perustamisen juuret ulottuvat 1930-luvulle. Vuonna 1939 perustettiin ''Nykytaide ry'', joka organisoi nykytaiteeseen keskittyviä näyttelyitä. Yhdistys toimi aktiivisesti 1950-luvulla ja muun muassa vuonna 1961 ensimmäistä kertaa järjestetyn Ars-näyttelyt järjestämiseksi. Nykytaiteen museo oli esillä ''Taide''-lehden pääkirjoituksessa vuonna 1961. Vuonna 1964 Nykytaide ry julistautui nykytaiteen museohankkeen tukijärjestöksi ja lopetti toimintansa vuonna 1990, kun Nykytaiteen museo perustettiin. Museo toimi aluksi Ateneum-rakennuksessa, kunnes sai omat tilat Kiasman valmistuttua.
Arkkitehtikilpailu nykytaiteen museon rakennuksen suunnittelemiseksi julistettiin syksyllä 1992. Kilpailu oli tarkoitettu Pohjoismaat ja Baltiasta kotoisin oleville arkkitehti. Kutsuttuina mukana kilpailussa oli viisi kansainvälisesti tunnustettua arkkitehtia. Vuonna 1993 valittiin kilpailuun osallistuneen 516 työn joukosta toteutettavaksi Yhdysvallat Steven Holl Chiasma.
Tällöin Suomessa elettiin syvintä lama-aikaa. Ulkomaalaisen arkkitehdin menestyminen tärkeässä kilpailussa oli monelle suomalaiselle arkkitehdille kova koettelemus. Chiasma-ehdotus herätti arkkitehtipiireissä ankaraa arvostelua. Vastaavaa ammattidebattia ei Suomessa koettu sitten Dipolin valmistumisen 1960-luvulla. Arvokeskustelun lisäksi kyse oli myös arkkitehtien edunvalvonnasta. Hollin ehdotuksesta löydettiin suunnitteluvirheitä ja monenlaisia puutteita. Sitä pidettiin leikittelevänä, jopa kevytmielisenä. Suomessa ei oltu totuttu arkkitehtuurissa Veistos ratkaisuihin. Ennen Kiasmaa Raili Pietilä ja Reima Pietilän suunnittelema Tampereen kaupungin pääkirjasto oli saanut kielteisiä arvioita nimenomaan veistoksellisuudestaan. Seuraavaksi syytettiin kaupunkisuunnittelijoita ja kilpailuinstituutiota. Sen jälkeen arkkitehdit alkoivat pitää Kiasmaa kiinnostavana rakennuksena, mutta sijoituspaikkaa pidettiin vääränä. Lopuksi kiisteltiin Mannerheimin patsas (Helsinki). Arkkitehdit eivät olleet enää siinä mukana, vaan käytiin kansalaiskeskustelua siitä, oliko uusi rakennus sopiva patsaan taustaksi. Museota vastustavaan adressiin kerättiin nimiä vuonna 1994.
Vilkkaan keskustelun saattelemana Kiasman rakennustyöt aloitettiin 1996 ja museon avajaiset olivat 30. toukokuuta 1998 ja avajaisviikonloppuna kävijöitä oli noin 30 000.. Rakennuksen pääurakoitsija oli Peab. Rakennusbudjetti oli 38 miljoonaa euroa, sen ajan rahassa 227 miljoonaa Suomen markkaa.
Vielä ennen rakennustöitä ja niiden aikana käytiin keskustelua, jossa rakennuksen sijoituspaikkaa Mannerheimin ratsastajapatsaan ja Postitalo (Helsinki)n välissä, osittain entisen Mannerheiminaukion päällä arvosteltiin liian ahtaaksi ja sopimattomaksi. Kiasman väitettiin pilaavan Mannerheimin ratsastajapatsaan ympäristön ja taustan. Pienimuotoinen kansanliike nousi vastustamaan museon rakentamista, mutta kohu asian ympärillä laantui. Ars 06 -näyttelyä varten tehdyt ulkoseinän teippaukset saivat osakseen vähäistä vastustusta.

Tukisäätiö


Helmikuussa 2008 perustettiin Kiasman tukisäätiö, jonka tehtävänä on tukea näyttely- ja julkaisutoimintaa sekä museon kokoelmien kartuttamista. Säätiön välityksellä museon on mahdollista ottaa vastaan taide-, raha- ja testamenttilahjoituksia. Säätiön tarkoitus on vahvistaa muun muassa dialogia suomalaisten keräilijöiden ja Kiasman välillä. Säätiön perustamiseen päädyttiin, koska nähtiin, etä museon saama julkinen rahoitus ei ole kasvanut. Mallia on otettu muista maista, muun muassa 40 vuotta Kiasmaa vanhempi Tukholman Moderna Museet on jo aiemmin kääntynyt keräilijöiden ja Ruotsin talouselämän vaikuttajien puoleen.
Tukisäätiön perustajajäsenet ovat Berndt Arell, Carl Gustaf Ehrnrooth, Pentti Kouri ja Rafaela Seppälä.
Hallituksen jäsenet ovat Teppo Rantanen, puheenjohtaja, Minna Koivurinta, varapuheenjohtaja, Carl Ahlström, Pia Kauma, Riitta Lindegren, Liisa Ollila, Barbro Schauman, Pirkko Siitari, Christoffer Taxell ja Poju Zabludowicz.

Kiasman johtajat


Kiasman ensimmäinen johtaja oli Tuula Arkio vuoteen 2001 saakka, vuosina 2001–2006 Kiasmaa johti Tuula Karjalainen ja Berndt Arell 2007–2010.

Johtajan valinta 2010


Keskustelu


Kuva:Kiasma entrance hy.jpg
Kiasman johtaja Berndt Arell ilmoitti loppuvuodesta 2009 siirtyvänsä Svenska Kulturfondenin johtajaksi. Alkoi keskustelu uudesta johtajasta ja Kiasman linjasta. Sen käynnisti johtajan paikkaa hakenut saksalainen Nicolaus Schafhausen, joka haukkui Kiasman kuolleeksi museoksi. Schafhausen haki Kiasman johtoon, vaikka tiesi, ettei voi tulla valituksi, koska ei osaa suomea.
Myös Kiasman ensimmäinen johtaja Tuula Arkio arvosteli museon linjaa voimakkaasti ja sanoi, että Nykytaiteen museo Kiasma on kriisissä. "Samalla se on menettänyt kansainvälisen läpimurtonsa etsikkoajan, joka sille avautui 1990-luvun lopulla, kun museo perustettiin."
Kiasman entinen johtaja Arell totesi kirjoittamassaan artikkelissa kokeneensa rikkautena sen, että hänen oli mahdollista ”palkata Kiasmaan nuoria, näkemyksellisiä kollegoja, joiden taidekäsitys ei kummunnut 1970-luvulta”.

Nimitys


Kiasman johtajaksi haki 12 henkilöä. Helmikuussa 2010 Valtion taidemuseo esitti hakijoista parhaaksi Pariisin Suomi-instituutin johtajan, filosofian tohtori Marja Sakarin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin kuitenkin valitsi tehtävään Kiasmassa johtajan sijaisena toimineen filosofian kandidaatti Pirkko Siitarin. Hän siirtyi johtajaksi Kiasman kokoelmaintendentin tehtävästä.
Nimitys herätti keskustelua julkisuudessa. MTV3 Uutisten toimittaja Merja Sundströmin mukaan taustalla on poliittinen valtataistelu. Hänen mukaansa Sakari edustaa vasemmistolaisempaa näkemystä ja Kiasman ensimmäisen johtajan Tuula Arkion linjaa. Sundström toteaa, että Ruotsalainen Kansanpuolue edustavalle Stefan Wallinille Siitarin, ilmeisesti arellilaisempi linja oli mieluisampi..

Katso myös


Ars-näyttelyt
Nykytaide

Lähteet


http://www.kulttuurinlaajakaista.fi/site/?page_id=117 Kulttuurin laajakaista
Nykytaiteen museon julkaisuja 117/2008

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.kiasma.fi Kiasman verkkosivut , ,
http://www.capitalcatering.fi/page.php?main=3&sub=5 Cafe Kiasma ,
http://www.like.fi/rosebud/kaupat.php Rosebud Books, Kiasma-kauppa
http://shop.fng.fi Shop.fng.fi, Kiasman verkkokauppa , ,
http://www.facebook.com/pages/Helsinki-Finland/Kiasma/21709195960 Kiasman sivu Facebookissa,
http://www.kulttuurinlaajakaista.fi/site/?page_id=117 Kulttuurin laajakaista ,
Luokka:Helsingin taidemuseot
Luokka:Kluuvi
Luokka:Helsingin nähtävyydet
Luokka:Vuoden betonirakenne
ar:كياسما
de:Kiasma
et:Kiasma
en:Kiasma
es:Kiasma
fr:Kiasma
ja:ヘルシンキ現代美術館
no:Kiasma
ru:Киасма
sv:Kiasma

Kenraalibasso


Kenraalibasso on musiikin sävellyskäytäntö, joka on kehittynyt Barokki aikana käytetystä Basso continuo. Kenraalibasso pyrki alunperin säästämään aikaa, vaivaa ja nuottipaperia, ilmaisten kuitenkin (riittävän) tarkasti sävellyksen muodon. Kenraalibasso-nimellä on laaja merkityssisältö ja sitä pidetään 1600-luvun saksalaisen harmoniaopin esiasteena. Satsioppi, joka korosti säveltämisen tarkkuutta, muutti kenraalibasson sisältämään numeroita, signatuureja, joilla haluttiin välttää sekaannukset. Kenraalibasso oli barokkiajan sävellystekniikka, jolla luotiin harmonis-kontrapunktinen metakieli, homofonia tyyli, josta kehittyi länsimaisen musiikin harmoniaoppi. Kenraalibasso-tekniikasta kehittyi sääntöoppi ja sitä sovellettiin mm. musiikkiteosten harmonis-kontrapunktin analysointiin ja selvittämiseen.
Kenraalibassossa nuottiviivastolle on merkitty ainoastaan bassoääni. Soitettaessa bassoääni täydennetään neliääniseksi kenraalibasson sääntöjen mukaisesti. Nuottien yläpuolelle merkitään tarvittaessa intervallimerkintöjä, jotta oikea sointu ja sointukäännös tulevat selville. Kenraalibassomerkintä ei määritä soinnun asemaa, eli sitä, minkä äänen tulee olla ylimpänä.
Kenraalibasson neliääninen sointukudos on Homofonia. Äänet eivät siis ole itsenäisiä, vaan soinnussa pyritään mahdollisimman hyvään yhteissointiin. Toisaalta usein saadaan aikaan myös itsenäiseltä kuulostavia melodia ylä-äänet, ja elävä musiikki kenraalibasson säännöistä usein poiketaankin.
Termejä kenraalibasso, harmoniaoppi ja basso continuo käytetään joskus tarkoittaen samaa asiaa.

Sääntöjä ja kieltoja


sointujen yhdistäminen harmonia tai melodisesti
kielletyt rinnakkaiskulut (esimerkiksi rinnakkaiset kvinttikulut samaan suuntaan)
kielletyt melodiakulut
kahdennus
kadenssi

Viitteet

Katso myös


Soinnutus
Sointu
Luokka:Musiikin teoria
de:Generalbass
en:figured bass
es:Bajo continuo
eo:Figurita baso
fr:Basse continue
nl:Basso continuo
pl:Basso continuo
sv:Basso continuo

Korkeakoulu

Korkeakoulu on ylemmän asteen oppilaitos, joka voidaan suorittaa Toinen aste jälkeen. Korkeakouluja ovat Suomessa Yliopisto ja Ammattikorkeakoulu.

Korkeakoulut Suomessa

Ammattikorkeakoulut


Ammattikorkeakouluja on 27. Näistä kunnallisia ammattikorkeakouluja on 6, kuntayhtymän omistamia ammattikorkeakouluja on 7 ja yksityisiä ammattikorkeakouluja on 13. Lisäksi Ahvenanmaalla toimii Högskolan på Åland ja Suomen sisäasiainministeriön alaisuudessa Poliisiammattikorkeakoulu.
Ammattikorkeakoululaki säätää ammattikorkeakouluille kolme tehtävää: opetuksen lisäksi ammattikorkeakoulujen tehtäviä ovat tutkimus- ja kehitystyö sekä alueellinen kehittäminen. Ammattikorkeakoulut pyrkivät kouluttamaan alueensa työnantajien tarpeisiin vastaavaa työvoimaa asiantuntija-, suunnittelu-, kehittämis- ja esimiestehtäviin sekä osallistumaan tutkimus-, innovaatio- ja tuotekehitystoimintaan yhdessä alueensa yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.
Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinto on laajuudeltaan 210, 240 tai 270 opintopistettä ja sen suorittaminen kestää yleensä 3,5–4,5 vuotta. Ammattikorkeakoulututkinto antaa pätevyyden sellaisiin julkisiin virkoihin ja toimiin, joihin on säädetty kelpoisuusehdoksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on Bolognan prosessin mukainen toisen syklin (eli maisteritason) tutkinto ja se antaa julkisiin virkoihin saman kelpoisuuden kuin yliopistoissa suoritettava ylempi korkeakoulututkinto.
Ammattikorkeakouluissa opiskelee noin 100&nbsp;000 opiskelijaa.

Yliopistot


Yliopistoja on Suomessa 21, joista monitieteellisiä yliopistoja on 10, teknillisiä korkeakouluja 3, kauppakorkeakouluja 3, taidekorkeakouluja 4 sekä Maanpuolustuskorkeakoulu. Yliopistojen perustehtävänä on yliopistolain mukaan harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta. Erityisesti aiemmin korkeakoululla tarkoitettiin yliopistoa, jossa on vain yksi tiedekunta.
Yliopistossa voi suorittaa perustutkintoina alempia ja ylempiä yliopistotutkintoja. Alemmat tutkinnot ovat kandidaatin tutkintoja tai oikeustieteessä oikeusnotaarin tutkinto. Ylemmät tutkinnot ovat maisterin tutkintoja paitsi lääketieteessä, jossa ne ovat kuusivuotisia lisensiaatin tutkijoja. Yliopistoissa voi suorittaa myös jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot.
Suomen yliopistoissa opiskelee noin 140&nbsp;000 opiskelijaa.

Hakijamäärät


Yliopistoihin haki keväällä 2007 vajaat 70 000 (noin 22 000 aloituspaikkaa) ja ammattikorkeakouluihin yli 75 000 (noin 31 000 aloituspaikkaa) hakijaa. Hakijoista 17 prosenttia pyrki molempiin.
Eniten hakijoita keräsivät suuret yliopistot eli Helsingin yliopisto (n. 21 000 hakijaa), Tampereen yliopisto (n. 13 500) ja Turun yliopistot (n. 11 300). Kaikista hakijoista opiskelupaikan saa noin 42 prosenttia. Vuonna 2008 pilotoitiin yliopistojen sähköistä yhteishakua, jossa yhdellä sähköisellä lomakkeella voi hakea enintään yhdeksään paikkaan. Käytäntö laajeni kattamaan kaikki Suomen yliopistot vuonna 2009.

Rakenteellinen kehittäminen

1990-luku


Vuonna 1995 Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liitettiin Helsingin yliopistoon, jolloin siitä tuli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta.

2000-luku


Opetusministeriön työryhmä esitti joulukuussa 2001 eräiden Helsingin ja Tampereen seudun korkeakoulujen vähittäistä yhdistämistä. Ehdotuksen mukaan pääkaupunkiseudulla olisivat yhdistyneet kaikki neljä taidealojen korkeakoulua eli Taideteollinen korkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia ja Teatterikorkeakoulu. Tampereella työryhmä olisi yhdistänyt Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun. Myös osan ammattikorkeakouluista nähtiin yhdistyvän, erityisesti Tampereella ja Pirkanmaalla. Tällä erää yksikään ei kuitenkaan toteutunut. Esimerkiksi Tampereen yliopiston ja TTKK:n yhdistämisajatuksessa nähtiin "levyn jääneen päälle", sillä sama ajatus nostettiin esille 1990-luvun alussa Yrjö Pessin yhden miehen komitean toimesta.
Rakenteelliseen kehittämiseen palattiin vuosikymmenen puolivälissä.
Valtioneuvosto määritteli koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007–2012 yhteydessä korkeakoululaitoksen rakenteellisen kehittämisen tavoitteet. Vuoden 2012 korkeakoululaitoksen määriteltiin koostuvan duaalimallin mukaisesti yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Kunkin yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiili painottuu eri tavalla opetuksen, tutkimuksen, työelämäkytkentöjen ja aluekehitystehtävän suhteen.
Valtioneuvoston suunnitelman pohjalta opetusministeriö linjasi, että "korkeakoululaitosta kehitetään yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja niiden välisistä yhteistyösopimuksiin perustuvista uusista yhteenliittymistä muodostuvana kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä uudistetaan tämän mukaiseksi vuoteen 2012 mennessä."
Vuonna 2008 opetusministeriö toi julki korkeakoulujen määrätavoitteen, enintään 15 yliopistoa (vähintään 3&nbsp;000 kokopäiväopiskelijaa) ja 18 ammattikorkeakoulua vuonna 2020 (vähintään 2&nbsp;500 kokopäiväopiskelijaa). Lisäksi määriteltiin strategiseen liittoumaan perustuvan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön tavoitekooksi noin 8&nbsp;000 kokopäiväistä opiskelijaa. Tavoite edellyttää yhdistymiskehityksen jatkuvan voimakkaana. Korkeakoulujen määrän lisäksi myös tutkintoon johtava koulutus tulee vähenemään merkittävästi vuoteen 2020 mennessä.

Lähteet


Luokka:Korkeakoulutus
az:Ali məktəb
be:Вышэйшая навучальная ўстанова
cs:Vysoká škola
da:Professionshøjskole
de:Hochschule
et:Rakenduskõrgkool
en:University college
kk:Жоғары оқу орындары
ky:Жогорку окуу жайлар
hu:Főiskola
nl:Hogeschool
no:Høgskole
nn:Høgskule
pl:Uczelnia
ru:Высшее учебное заведение
sk:Vysoká škola
sv:Högskola
uk:Вищий навчальний заклад

Kylläinen liuos

Kylläisyys

Kebab

Kuva:Döner kebab slicing.jpg
Kebab on mausteinen liharuoka, jota myydään suurimmaksi osaksi pikaruokana. Nykyään tarjoilultaan Hampurilainen muistuttava kebab on alun perin kotoisin Lähi-idän ja Keski-Aasian kansojen keittiöistä, ja se on kuulunut jo kauan myös useiden muiden Välimeri kansojen ruokavalioon.
Lajityypin monista muunnelmista turkkilaistyylinen ''döner kebab'' on yleisin. Kebabissa kartionmuotoista, jopa metrin korkuista hiljalleen kääntyvää lihavarrasta paistetaan hiljaisella tulella niin, että ylhäältä valuva rasva voitelee alemmat kerrokset pitäen lihan mureana. Tarjoilemista varten kartiosta veistellään suikaleita veitsellä. Joitakin versioita voi ostaa tavallisesta ruokakaupasta Puolivalmiste, ja moni kebabia myyvä ravintola käyttää teollisesti valmistettua lihaa.
Alkuperämaissa ''kebap'' voi tarkoittaa mitä tahansa paahdettua naudan-, sian- tai lampaanlihaa tai kanaa, ja kebablajeja on useita. Turkkilainen ''şiş kebap'', Kreikassa souvlakiksi, on grillivarras. Kreikka dönerkebabia hyvin paljon muistuttava ruokalaji on nimeltään gyros. Pakistanista kotoisin oleva shami kebab, joka on maahanmuuttajien mukana löytänyt tiensä myös Isoon-Britanniaan, taas muistuttaa makkaraa tai jauhelihapihviä. Suomessa kebabina tunnettu döner tunnetaan useissa maissa arabiasta lähtöisin olevalla nimellä ''shawarma''.
Kebab tarjoillaan usein riisin tai Peruna kanssa lautasella tai pitaleivän sisässä, Salaatti ja erilaisten kastikkeiden kera.

Historia


Alun perin sana kebab (Persian kieli کباب, kabāb ja Turkin kieli ''kebap'') tarkoittaa grillattua tai paahdettua lihaa. Lähi-itä kebabia on syöty jo niin kauan, että nimen alkuperä on hämärän peitossa, vaikka Persiaa ja Irania arvellaankin ruokalajin kodiksi. Varhaisin maininta kebabista on bagdadilaisen Ibn Sayyar al-Warraqin keittokirjasta ''Kitab al-tabikh'' 900-luku.

Pitakebab


Kuva:Döner kebab.jpg
Eurooppalaistyylisen kebabin isäksi on kutsuttu Turkissa syntynyttä Mahmut Aygünia (1921–2009), joka muutti Saksaan 16-vuotiaana ja tarjoili ensimmäisen kerran ravintolassaan Berliinissä kebabia pitaleipä (''lavash'') vuonna 1971. Tätä ennen kebabia oli saanut riisin kanssa, mutta leipään kääriminen muutti sen mukaan otettavaksi pikaruoaksi. Aygün kehitti myös jogurttikastikkeen.

Kebab Suomessa


Suomi kebab tuli 80-luvun puolivälissä ja ensimmäinen sitä myynyt paikka oli Korv Görans grilli Pietarsaaressa. Vaikka oikeaoppinen turkkilaistyylinen kebab valmistetaan muualla Lammas, käytetään Suomessa lähinnä halvempaa Lehmä tai joskus broileria, ja myös poronlihaa Pohjois-Suomessa.

Tyypillisiä kebabannoksia


Rullakebab (myös nimillä kebabrulla, Yufka) - sisältää kebablihaa ja sen välissä on useimmiten tomaatti, suolakurkkua, kurkkua sekä kaalia tai salaattia majoneesipohjaisessa kastikkeessa. Täytteet kääritään ohueen pitaleipään tai pizzapohjaan.
Iskender-kebab - suosittu kebab-annos, joka sisältää kebablihan lisäksi paahdettuja leipäpaloja sekä jogurttia.
Dönerkebab, jota joissakin maissa kutsutaan šavermaksi.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.kebabille.com/ Kebabille.com Suomalainen kebabsivusto, jossa muun muassa kebabravintoloiden arvosteluja.
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/2148/Tee%20se%20itse%20-%20kebab tee-se-itse -kebabohje
Luokka:Naudanliha
Luokka:Lampaanliha
Luokka:Lähi-idän keittiö
Luokka:Turkkilainen keittiö
Luokka:Pikaruoka
ar:كباب (طعام)
az:Kabab
id:Kebab
bn:কাবাব
jv:Kebab
su:Kebab
ca:Kebab
cs:Kebab
da:Kebab
en:Kebab
es:Kebab
eo:Kebabo
eu:Kebab
fa:کباب
fr:Kebab
gl:Kebab
got:𐍅𐍂𐌰𐌲𐌺𐍉𐍃
ko:케밥
hr:Kebab
it:Kebab
he:קבב
ka:ქაბაბი
ku:Kebab
lv:Kebabs
lt:Kebabas
hu:Kebab
ml:കബാബ്
nl:Kebab
ja:ケバブ
no:Kebab
nn:Kebab
pl:Kebab
pt:Kebab
ru:Кебаб
simple:Kebab
sk:Kebab
sl:Kebab
sv:Kebab
vi:Kebab
tg:Кабоб
tr:Kebap
uk:Кебаб
zh:卡博串

Ohje:Uuden artikkelin luominen

Uuden artikkelin luominen


Jos selaillessasi Wikipediaa huomaat ”avoimen linkin” eli punertavan sanan tai fraasin, sitä napsauttamalla pääset suoraan muokkaamaan uutta artikkelia fraasin ilmaisemasta aiheesta. Jos teet niin vahingossa, pääset takaisin tekemättä muutoksia, kun painat muokkaussivun keskeytä-linkkiä tai selaimesi paluunäppäintä. Älä luo tyhjiä sivuja äläkä sivuja, joihin kirjoittaisit vain ”kikikikikikki” tai muuta vastaavaa höpöhöpöä. Sellaiset sivut ärsyttävät, turhauttavat ja vievät ylläpidon aikaa.
Kuva:Wikipedia_article_creation_fi.svg

Uusi sivu ilman aiempaa linkkiä


Uuden sivun luominen on helppoa. Se onnistuu vaikkapa kirjoittamalla hakukomennoksi toivomasi artikkelin nimi. Kun sitten päädyt sivulle, jolla kerrotaan, että kyseisen nimistä artikkelia ei ole olemassa, saat kaksi vaihtoehtoa: Voit joko luoda aiheesta uuden artikkelin tai lisätä sen Wikipedia:Artikkelitoiveet. Jos luot sivun näin, lisää myös siihen osoittava linkki johonkin sopivaan artikkeliin, jotta uusi sivu ei jäisi orvoksi.
Uuden sivun luomisen voi aloittaa kätevästi myös täällä: Malline:Luo uusi sivu
Kirjoitat kenttään vain haluamasi sivun nimen ja painat nappia.
Sivu voidaan luoda myös lisäämällä jollekin sivulle linkki, toisin sanoen kirjoittamalla sana tai sanoja <nowiki></nowiki>- ja <nowiki></nowiki>-merkkien väliin, esimerkiksi: ''<nowiki>ihka uusi sivu</nowiki>''. Tämän jälkeen linkkiä painamalla päästään Wikipedia:Kuinka sivuja muokataan sivua. Linkin tekstistä tulee artikkelin otsikko.
Jos et keksi mitään soveliasta artikkelia, johon voisit lisätä haluamasi linkin, voit käyttää esimerkiksi Wikipedia:Hiekkalaatikko, jossa on lupa vapaasti mellastaa ja kokeilla kaikenlaista. Voit myös käyttää vaikkapa omaa käyttäjäsivuasi, jos sinulla on käyttäjätunnus. Lisäksi voit painaa tallentamisen sijasta esikatselua, ja painaa linkkiä siitä.

Uusi sivu URL-osoitetta muokkaamalla


Sivun voit myös luoda lisäämällä haluamasi sivun nimen wikin URL:iin. Esimerkiksi tämä sivu olisi voitu aloittaa kirjoittamalla selaimeen URL <tt><nowiki>http://fi.wikipedia.org/wiki/Ohje:Uuden artikkelin luominen</nowiki></tt>. Jos haluat luoda sivun lentopallosta, se tapahtuu muokkaamalla osoiteriviä vastaavalla tavalla: ''http://fi.wikipedia.org/wiki/Lentopallo''.
Jos luot sivun näin, lisää myös siihen osoittava linkki johonkin sopivaan artikkeliin, jotta uusi sivu ei jäisi orvoksi.
Ennen uuden artikkelin aloittamista kannattaa tarkistaa, ettei linkin nimessä ole kirjoitusvirheitä. Tarkista myös, onko kyseisestä aiheesta jo olemassa artikkeli jollakin muulla nimellä (sivun ylälaidassa on hakukenttä). Ellei eri syytä ole, noudatathan myös Ohje:Tyyliopas suosituksia.

Uuden artikkelin kirjoittaminen


Aloita artikkelisi virkkeellä, jossa kerrotaan, mitä artikkeli käsittelee. Sisällytä virkkeeseen artikkelin nimi ja painota nimi laittamalla sen ympärille kolme heittomerkkiä (<nowiki>Monopoli</nowiki>). Kirjoita ainakin lyhyt kappale ja sujuvaa suomen kieltä sanakirjamaisen määritelmän sijaan. Wikipedia on ensyklopedinen tietosanakirja, ei sanakirja.
Esimerkkiartikkeli:
Kuva:Monopoli_muokkaus.png
Jos muokatessasi artikkelia huomaat sanan tai käsitteen, josta kertovaan artikkeliin olisi hyvä olla linkki, lisää vain sen ympärille kahdet hakasulkeet <nowiki></nowiki>tähän tapaan<nowiki></nowiki>. Me kutsumme tätä tekstin ''wikitykseksi''. Kun tallennat artikkelin, tämä sana tai fraasi sitten linkittyy kyseisen nimiseen artikkeliin. Jos sen nimistä artikkelia ei vielä ole, linkkiä napsauttamalla voit aloittaa uuden artikkelin.
Jos wikitettävä fraasi ei ole artikkeleiden otsikointikäytäntöjen mukainen, sitä ei voida sellaisenaan käyttää linkkinä. Helpoimmassa tapauksessa hyväksyttävä otsikko esiintyy fraasissa, mutta sen perässä on muuta tekstiä, yleensä sijapääte. Tällöin otsikko-osuus wikitetään, ja loput kirjaimet kirjoitetaan välittömästi sulkevien hakasulkeiden perään. Esimerkiksi sana 'fraasissa' linkitetään Fraasi-sivulle näin: ''<nowiki></nowiki>fraasi<nowiki></nowiki>ssa''.
Jos taas on kyse jonkin jo olemassa olevan artikkelin synonyymistä tai sanan taivutusmuoto on sellainen, että itse sanarunko muuttuu, täytyy käyttää pystyviivalinkkiä. Siinä kaksoishakasulkeiden väliin kirjoitetaan erikseen linkin osoittama artikkeli ja linkkinä näkyvä teksti pystyviivalla eli ”<nowiki>|</nowiki>”-merkillä erotettuna. Esimerkiksi sanoista ”näytesana” ja ”esimerkin” saadaan linkki sivulle ”esimerkki” seuraavasti: <nowiki>esimerkki</nowiki> ja <nowiki>esimerkki</nowiki>.
Jos tiedät artikkelin aiheen kannalta olennaisia artikkeleita, linkitä niihin artikkelin lopussa Katso myös -nimisessä osiossa.
Sijoita kaikki ulkoiset linkit artikkelin loppuun Aiheesta muualla -nimiseen osioon.
Ensimmäinen versio artikkelista ei välttämättä ole vielä täysinäinen, vaan WP:Tynkä. Jos näin on, lisää artikkelin loppuun omalle rivilleen teksti <nowiki></nowiki> aaltosulkeilla.
Jos mahdollista, olisi suotavaa lisätä artikkeli johonkin valmiiseen Wikipedia:Luokittelu. Katso vaikkapa listalta Wikipedia:Selaa luokittain parhaiten soveltuva. Näin toimien artikkeli ei jää niin sanotusti ”orvoksi”, vaan kytkeytyy heti osaksi kokonaisuutta. Esimerkiksi näin: <nowiki>Luokka:Liiketalous</nowiki>
On myös suositeltavaa lisätä aivan artikkelin loppuun kielilinkit (''interwiki''-linkit). Niitä löytyy sivun muunkielisiltä vastineilta. Voit myös kielilinkkien hakemisen ohessa lisätä muunkieliseen Wikipediaan interwiki-linkin suomenkieliseen artikkeliin.
Lopputuloksen pitäisi näyttää tältä:
Kuva:Monopoli_valmis.png
Ja kielilinkit tulevat vasemmalle alhaalle näkyviin:
Kuva:Monopoli_kielet.png

Kuvien lisääminen


Jokaiseen artikkeliin olisi mielekästä sisällyttää ainakin yksi kuva. Kuvien etsimisestä, tallentamisesta ja liittämisestä artikkeliin on olemassa yksityiskohtainen opas: Wikipedia:Kuvien lisääminen.

Taulukoiden lisääminen


Taulukot ovat monesti hyödyllisiä. Ohjeita taulukon tekemiseen löytyy kohdasta
Wikipedia:Taulukoiden lisääminen.

Sivujen ohjaus


Jos artikkelin otsikolla on synonyymejä, on tärkeää ja hyödyllistä lisätä näille hakusanoille ohjaus kyseiseen artikkeliin. Näin Wikipedian hakua käyttävät lukijat löytävät sen helpommin, eikä kukaan voi vahingossa harhautua kirjoittamaan samasta aiheesta uutta artikkelia toisella otsikolla.
Ohjaus toimii lisäämällä halutun hakusanan tyhjälle sivulle koodi <nowiki>#OHJAUS Artikkelin nimi</nowiki>. Tämä ohjaa uuteen artikkeliin, vaikka hieman komentoa myöhemmin tulisikin tekstiä. Jos komennon edessä on merkkejä, ohjaus ei toimi. Huomaa, että risuaidan ja OHJAUS-tekstin välissä ei saa olla välilyöntejä. Yhteenvetokenttään ei tarvitse kirjoittaa mitään; ohjelmisto tunnistaa ohjauksen, ja yhteenvedoksi tulee tallennettaessa automaattisesti ”Ak: Ohjaus sivulle Esimerkki”.
Jos haluat muokata sivua, joka on ohjaus, onnistuu se napsauttamalla sivun ylälaitaan tulevan ''(Uudelleenohjattu sivulta Tarus)'' -tekstin linkkiä ja muokkaamalla sitten sivua normaalisti (sivun nimi voi olla mikä tahansa, tulee Taruksen kohdalle). Toinen tapa muokata ohjaussivua on mennä osoitteeseen , josta osa ''SivunNimi'' on korvattu kohdesivulla.
Synonyymien lisäksi ohjaus on hyvä tehdä yleisille kirjoitusvirheille (esimerkiksi Valkovenäjä) ja eliöiden tieteellisille nimille (esimerkiksi ''Tussilago farfara'').

Katso myös


Ohje:Artikkelin nimi
Ohje:Sivun siirtäminen
Luokka:Artikkelien muokkaus|