Itäinen Zhou-dynastia


Itäinen Zhou-dynastia (東周 dong Zhou (东周)) hallitsi Kiina 770–256 eaa. Tämä oli osa Zhou-dynastia.
Itäisen Zhou-dynastian aikana Zhoun valta mureni. Kausi jaetaan kahteen osaan:
# Kevättä ja syksyä 770–476 eaa.
# Taistelevat läänitysvaltiot 476–221 eaa.
Taistelevien läänitysvaltioiden kaudella Zhou-kuninkaiden kunnioitus väheni olemattomiin, siksi muutamia kauden viimeisiä vuosia ei enää lasketa Itäiseen Zhou-dynastiaan kuuluviksi.
Kevättä ja syksyä -kaudella sekä Taistelevien läänitysvaltioiden alkuosan aikana syntyi niin monia uusia filosofioita, että siitä käytetään myös nimitystä "sata koulukuntaa" (諸子百家 zhuzibaijia (诸子百家)). Tältä kaudelta on peräisin suuri osa Kiinan kirjallisuus klassikoista. Monet näistä filosofeista ja ajattelijoista toimivat joidenkin aikakauden valtioiden virkamiehinä vaihtelevissa tehtävissä. Erityisen tunnettuja aikakaudella syntyneitä filosofioita ovat kungfutselaisuus ja taolaisuus.
Lisäksi kauppa kukoisti aikakaudella ja yhdenmukaisia kolikoita tuotettiin. Rauta tuli yleiseen käyttöön, siitä valmistettiin aseita ja maataloustyökaluja. Kaudella toteutettiin myös suuria julkisia rakennusprojekteja kuten tulvienhallintaa, rakennettiin kanavia ja paksuja muureja kaupunkien ympärille sekä pohjoiselle rajalle.

Katso myös


Kiinan dynastiat
Itäisen Zhoun osat: Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot
700-luku eaa.
600-luku eaa.
500-luku eaa.
400-luku eaa.
300-luku eaa.
200-luku eaa.
Luokka:Kiinan dynastiat
de:Östliche Zhou-Dynastie
hak:Tûng-Chû
ko:동주
no:Det østlige Zhou-dynasti
ru:Восточная Чжоу (династия)
sv:Östra Zhoudynastin
zh-yue:東周
zh:东周

Itäinen Han-dynastia


Itäinen Han-dynastia 東漢 dōng hàn (东汉) hallitsi Kiina 25 – 220 jaa. Tämä oli osa Han-dynastia. Aiempi historiankirjoitus (mm. Sima Qian) tuntee ajanjakson myöhempänä Han-dynastiana, mutta tämä nimike tarkoittaa nykyisin 900-luku vallinnutta Myöhempi Han-dynastia.
Uudistaja Wang Mang (王莽) oli korvannut Liu-suvun Xin-dynastian johdossa vuodesta 9 vuoteen 23 taloudellisia ongelmia korjatakseen. Lukuisat talonpoikaiskapinat kuitenkin heikensivät hänen valtaansa ja Liu Xiu, keisarinimeltään Guang Wudi 光武帝, palautti Han-dynastian perheelleen monien suurmaanomistajaperheiden tukemana, mikä synnytti myöhemmän Han-dynastian eli Itäisen Han-dynastian jonka pääkaupunkina toimi Luoyang.
Sekä maan sisäinen että rajojen valvonta muuttui vähemmän tiukaksi Itäisen Han-dynastian aikana, mikä nosti yksityiskaupan ja salakuljetuksen roolia. Näihin aikoihin Kiinaan saapui suuria määriä ulkomaisia kauppiaita, silkkitie johti kukoistavaan silkkikauppaan Euraasiassa ja buddhalaisuus levisi Intia Kiinaan.
Dynastian alkuaikoina tilanne kotimaassa oli stabiili ja dynastia laajeni ulkovaltojen alueille. Alkuperäisasukkaiden kapina Keski-Vietnam kukistettiin 43-44 ja Pohjois-Kiinaankin kohdistuva ulkoinen uhka lientyi. Kiinan hallitseva rooli Keski-Aasiassa saatiin myös palautettua ensimmäisellä vuosisadalla.
Poliittinen ilmasto kääntyi kuitenkin huonompaan suuntaan pääkaupungissa keisari Ho di:n (88-105) aikana. Keisarilliseen perheeseen avioliiton kautta tulleet ulkoiset perheet alkoivat lisätä valtaansa kun keisareiksi päätyi lapsia ja heikkoja miehiä. Myös eunukki onnistuivat nostamaan asemaansa, he saivat oikeuden adoptoida poikia vuonna 135 ja heidän valtansa ja varallisuutensa kasvoivat. Maanomistajaperheet ja oppineet vastustivat näiden alempien luokkien vaikutusta keisarin politiikkaan ja virkamiesten palkkaukseen. He muodostivat puolueen tätä vastaan, minkä eunukit kuitenkin saivat kaadettua ja karkotettua maasta vuonna 167. Maanomistajaperheet pitivät kuitenkin valtansa provinsseissa ja valtakamppailu jatkui.
Toisen vuosisadan lopussa talonpoikaiskapinat uhkasivat valtaa provinsseissa. Keltainenjoki tulvien jälkeen taolaisuus taipuvaiset talonpojat liikehtivät Hunanin ja Shandongin rajoilla. Tämä johti nk. Keltaisten turbaanien (Huang-qin) veriseen kapinaan vuonna 184. Kapinoitsijoilla oli yli 360 000 miestä aseissa. Länsi-Kiinassa tapahtui vastaava kapina samoihin aikoihin, mutta sen ulottuvuus rajoittui Sichuanin provinssiin.
Kapinointi vei vallan armeijan johtajien käsiin. Eunukit yrittivät vallankaappausta vuonna 189 joidenkin kenraalien tukemina, mutta Yuan Shao kukisti tämän ja teurasti yli 2000 eunukkia. Heti teloitusten jälkeen Dong Zhuo johdatti joukkonsa Luoyangiin ja asetti valtaistuimelle viimeisen Han-dynastian keisarin Xian Di:n. Hänen armeijansa, johon kuului suuria määriä barbaareja, poltti ja hävitti Luoyangin vuonna 190, tuhoten keisarillisen kirjaston ja Han-dynastian arkistot. Pääkaupunki siirrettiin Chang Aniin ja Dong Zhuo murhattiin 192. Cao Cao alkoi lisätä omaa valtaansa eliminoiden vähitellen kilpailijoitaan Pohjois-Kiinassa.
Kaupunkilaistalous alkoi romuttua talonpoikaiskapinoiden ja kilpailevien armeijoiden johtajien sotien vuoksi. Han-kaudella vallinnut suuri tuottavuus ja urbaani talous kärsivät niin pahasti, että Han-kauden loppu nähdän uuden aikakauden, Kiinan keskiajan, alkuna.

Katso myös


ensimmäinen vuosisata jaa.
100-luku
200-luku
Luokka:Kiinan dynastiat
cs:Dynastie Východní Chan
de:Östliche Han-Dynastie
en:Han Dynasty#Eastern Han
gan:東漢
hak:Tûng-Hon
ko:후한
it:Dinastia Han orientale
he:שושלת האן המזרחית
nl:Oostelijke Han-dynastie
ja:後漢
th:ราชวงศ์ฮั่นตะวันออก
zh-yue:東漢
zh:东汉

Itäinen Jin-dynastia


Itäinen Jin-dynastia (東晉 (yksinkertaistetut merkit 东晉), dōng jìn) hallitsi osaa nykyistä Kiinaa 317 – 420.
Itäinen Jin-dynastia sai alkunsa kun Chang'anin valtaamisen jälkeen etelään paennut Läntinen Jin-dynastia hovi perusti uuden hovin Jiankangiin (lähellä Nanjingia) nimittäen siellä heitä suojelleen Longya:n prinssin Itäisen Jin-dynastian keisari Yuan (Itäinen Jin-dynastia)iksi.
Kapinat vaivasivat Itäisen Jin-dynastian hovia koko sen valta-ajan. Useimmat onnistuttiin tukahduttamaan, Huan Xuan kuitenkin onnistui hetkeksi kaappaamaan vallan itselleen ja muutti dynastian nimeksi Chu. Liu Yu kuitenkin kukisti hänet ja määräsi sitten valtaan palautetun mutta jälkeenjääneen keisari An (Itäinen Jin-dynastia)in hirtettäväksi. Keisari Anin veli, keisari Gong (Itäinen Jin-dynastia) astui valtaistuimelle 419 mutta jäi dynastian viimeiseksi keisariksi kun Liu Yu astui hänen tilalleen julistautuen uuden Etelä Song-dynastia keisari Wu Songksi.

Katso myös


Kiinan dynastiat
300-luku
400-luku

Aiheesta muualla


http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/valtio-historia/historia/1291/itaisen-jin-dynastian-synty-osa-36 Radio86.fi: Itäisen Jin-dynastian synty
Luokka:Kiinan dynastiat
de:Östliche Jin-Dynastie
ko:동진
hak:Tûng-Chìn
ja:東晋
zh:东晋

Itäinen Wei-dynastia

Itäinen Wei-dynastia hallitsi osaa Pohjois-Kiinasta 534 – 550. Itäinen Wei oli yksi Pohjoiset dynastiat. Sitä seurasi Pohjoinen Qi-dynastia, pääkaupunkina toimi Ye.
Muut Pohjoiset dynastiat olivat:
# Pohjoinen Wei-dynastia 386 – 534
# Pohjoinen Qi-dynastia 550 – 577
# Läntinen Wei-dynastia 535 – 556
# Pohjoinen Zhou-dynastia 557 – 581

Katso myös


Kiinan dynastiat
edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia
vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat
vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat
vallitseva aikakausi Kiinassa: Eteläiset ja pohjoiset dynastiat
seuraava kausi: Pohjoinen Qi-dynastia
seuraava koko Kiinan kattava kausi: Sui-dynastia
500-luku
Luokka:Kiinan dynastiat
br:Tiernezh Wei ar Reter
ca:Wei orientals
de:Östliche Wei
en:Eastern Wei
fr:Dynastie Wei de l'Est
ko:동위 (북조)
nl:Oostelijke Weidynastie
ja:東魏
no:Østlige Wei
ru:Восточная Вэй
sh:Istočni Wei
vi:Đông Ngụy
zh:东魏

Indonesian kieli


Indonesian kieli (''Bahasa Indonesia'') on Indonesian virallinen kieli. Sitä puhuu äidinkielenään 20–30 miljoonaa ihmistä, vieraana kielenä yli 140 miljoonaa ihmistä pääasiassa Indonesiassa. Indonesia kuuluu Länsi-malaiji-polynesialaiset kielet, ja on erittäin läheistä sukua malaijin kieli.
Indonesian kieli erosi malaijin kielestä virallisesti Bahasa Indonesia -konferenssissa Jakartassa 28. lokakuuta 1928, ja siitä tehtiin samalla Indonesian saariston virallinen kieli. Saaristossa puhuttu kieli poikkesi toki tätä ennenkin melko paljon mantereella puhuttavasta malaijista. Indonesia itsenäistyi 17. elokuuta 1945, ja indonesian kieli on tämän jälkeen muuttunut nopeaa tahtia, erityisesti sanastoltaan, joka on laajentunut lainasana. Lainoja on otettu erityisesti jaavan kieli, sanskritin, englannin kieli ja hollannin kieli kielistä, uskonnon ansiosta myös arabian kieli sanoja on melko paljon.

Kirjoitus


Indonesiaa kirjoitetaan latinalainen aakkosto ja lausutaan yleisesti ottaen niin kuin kirjoitetaankin, ja melko pitkälle samalla tavalla kuin suomen kieli. Merkittävimmät poikkeavuudet kirjoituksen ja lausumisen välillä ovat:
# E-kirjain. Indonesian kielessä on kolme erilaista lausumistapaa kirjaimelle e: (1) kuten ''a'' englannin sanassa ''make'', (2) kuten suomen ''e'' ja (3) kuten ''e'' englannin sanassa ''open'' (eli schwa). Puhekielessä jälkimmäinen usein katoaa, kun se on sanan ensimmäisessä tavussa (kuten esimerkiksi ranskan kielessä), esimerkiksi ''sekarang'' ('nyt') ääntyy skarang. Näitä kolmea e-kirjainta ei normaalisti erotella mitenkään painetussa tekstissä, osa oppikirjoista käytetään merkintöjä (1) é, (2) è (3) e. Indonesian eri murteissa é ja è poikkeavat usein huomattavasti näistä ohjeista.
# Jotkut lainasanat lausutaan kuten kielessä josta ne on lainattu.
# Indonesian kirjoitustapa uudistettiin vuonna 1972, uuden kirjoitustavan nimi on EYD: Ejaan Yang Disempurnakan (perfect spelling). Muutokset olivat: ch ⇒ kh, dj ⇒ j, j ⇒ y, nj ⇒ ny, sj ⇒ sy.
# Ennen vuotta 1972 voimassa ollut kirjoitustapa käytti ''angka dua'':a, yläindeksiä osoittamassa sanan kahdennusta, EYD:ssä sanat kirjoitetaan väliviivalla erotettuna, esimerkiksi buku² vs. buku-buku.
# Useilla sanoilla, erityisesti puhekielessä, on useita kirjoitus- tai lausuntatapoja.

Lausuminen


Indonesian vokaalit ovat ''i'', edellä mainitut kolme ''e'':tä, ''a'', ''u'' ja ''o''. Diftongeja ei ole, joskin tiettyjä vokaaliyhdistelmiä lausutaan hieman diftongin tapaan (esimerkiksi ''au''). Pitkiä vokaaleja ei ole myöskään, vaan samanlaisia peräkkäisiä vokaaleja lausutaan erikseen, esimerkiksi ''maaf'' ('anteeksi') ääntyy ma-af.
Konsonanteista suomen ääntämyksestä poikkeavat:
''c'' lausutaan kevyehkönä ''tš''-tapaisena äänteenä
''j'' lausutaan ''dž''-tapaisena äänteenä
''y'' lausutaan kuten suomen ''j''
''ngg'' on äng-äänne (''ng''), jota seuraa ''g''-äänne
Sanan paino indonesiassa on periaatteessa sanan toiseksi viimeisellä tavulla, mutta se vaihtelee eri murteissa. Paino ei ole kuitenkaan kovin merkittävä tekijä indonesian kielessä.

Aiheesta muualla


http://www.101languages.net/indonesian/ Learn Indonesian online
http://www.seasite.niu.edu/indonesian/percakapan/indonesia7days/indo7days_fs.htm Indonesian in 7 days
http://thesaurus.art.officelive.com/Documents/FlashThesaurus.html Bahasa Indonesia Flash Thesaurus
Luokka:Austronesialaiset kielet
Luokka:Indonesian kielet
ace:Bahsa Indônèsia
af:Indonesies
ar:لغة إندونيسية
an:Idioma indonesio
az:İndoneziya dili
bjn:Bahasa Indonésia
id:Bahasa Indonesia
ms:Bahasa Indonesia
bn:ইন্দোনেশীয় ভাষা
zh-min-nan:Ìn-nî-gí
map-bms:Basa Indonesia
jv:Basa Indonésia
su:Basa Indonésia
be:Інданезійская мова
be-x-old:Інданэзійская мова
bcl:Bahasa Indonesia
br:Indonezeg
bg:Индонезийски език
ca:Indonesi
ceb:Inindonesyo
cs:Indonéština
cy:Indoneseg
da:Indonesisk (sprog)
de:Malaiische Sprache#Geschichte
et:Indoneesia keel
en:Indonesian language
es:Idioma indonesio
eo:Indonezia lingvo
eu:Indonesiera
fa:زبان اندونزیایی
hif:Indonesian bhasa
fr:Indonésien
ga:An Indinéisis
gl:Lingua indonesia
hak:Yin-nì-ngî
ko:인도네시아어
hy:Ինդոնեզերեն
hi:इंडोनेशियाई भाषा
hr:Indonezijski jezik
ilo:Pagsasao nga Indonés
zu:Isi-Indonesia
is:Indónesíska
it:Lingua indonesiana
he:אינדונזית
kl:Indonesiamiutut
ka:ინდონეზიური ენა
kw:Indonesek
sw:Kiindonesia
kv:Индонезия кыв
la:Lingua Indonesia
lv:Indonēziešu valoda
lt:Indoneziečių kalba
lij:Lengua indonexiann-a
hu:Indonéz nyelv
mk:Индонезиски јазик
mg:Fiteny indoneziana
mi:Reo Initonīhia
mr:बहासा इंडोनेशिया
nl:Indonesisch
ja:インドネシア語
ce:Indoneziyhoyn mott
no:Indonesisk
nn:Indonesisk
mhr:Индонезийысе йылме
pnb:انڈونیشی
km:ភាសាឥណ្ឌូនេស៊ី
pl:Język indonezyjski
pt:Língua indonésia
ro:Limba indoneziană
qu:Indunisya simi
ru:Индонезийский язык
sa:बहासा इंडोनेशिया
sco:Indonesian leid
sq:Gjuha indoneziane
simple:Indonesian language
sk:Indonézština
sr:Индонежански језик
sh:Indonežanski jezik
sv:Indonesiska
tl:Wikang Indones
ta:இந்தோனேசிய மொழி
th:ภาษาอินโดนีเซีย
vi:Tiếng Indonesia
tg:Забони индонезӣ
tr:Endonezce
tk:Indoneziýa dilleri
uk:Індонезійська мова
ur:انڈونیشیائی زبان
ug:ھىندونېزىيە تىلى
za:Vah Yindunizsihya
zh:印尼语

Ilmakitara

Tiedosto:Airguitar1.jpg
Ilmakitara tarkoittaa teeskenneltyä kitaran soittamista ilman instrumenttia.
Monet muusikot liikuttavat vaistonvaraisesti ruumistaan soittamansa musiikin tahdissa. Jotkut Rock soittavat kitaristit liioittelevat näitä liikkeitä tehostaakseen esiintymistään ja ovat muovanneet soittoonsa liittyvästä koreografiasta itselleen tavaramerkin. Heidän ihailijansa usein matkivat idoliensa soittotyyliä tempautuakseen mukaan tunnelmaan. Ilmakitaransoittoa voidaan pitää erikoistuneena tanssin lajina.
Jotkut ovat kehittäneet ilmakitaransoitosta oman harrastuksensa ja ovat ylpeitä taidostaan matkia lukemattomien eri artistien tyylejä. Useissa maissa järjestetään jo ilmakitarakilpailuja, ja vuodesta 1996 on Oulun musiikkivideofestivaalit järjestetty vuosittaiset Ilmakitaransoiton MM-kisat.
Tiedekeskus Heureka on yhteistyössä TKK:n kanssa kehittänyt laitteiston, joka tuottaa ilmakitaristin soitosta ääntä. Soittaja käyttää erityisiä käsineitä, joiden liikkeen järjestelmä muuntaa musiikiksi.
Vuonna 2006 perustettu Virtual Air Guitar Company Oy sai keväällä Suomen teollisuussijoituksen ja yksityissijoittajien tekemänä sijoituksena 130000 euroa ilmakitarapelinsä prototyypin kehittämiseen.

Viitteet

Aiheesta muualla


http://web.archive.org/web/20060214220748/http://www.omvf.net/2004/ilmakitara_historia.php?PHPSESSID=cb709231521d0c8cfc4bd21d7b050542 Ilmakitaransoiton MM-kilpailujen historia 1996-2003
http://www.omvf.net/ Ilmakitarakilpailut
Luokka:Kitaransoittotekniikat
Luokka:Metallimusiikkiin liittyvät käsitteet
an:Air guitar
br:Air guitar
da:Luftguitar
de:Luftgitarre
en:Air guitar
fr:Air guitar
it:Air guitar
he:גיטרת אוויר
nl:Luchtgitaar
ja:エア・ギター
pl:Gitara powietrzna
pt:Air guitar
sv:Luftgitarr
zh:空气吉他

Iso koira


Iso koira (latinaksi ''Canis Major'' (CMa), genetiivi ''Canis Majoris'') sijaitsee Orion (tähdistö), Yksisarvinen, Jänis (tähdistö) ja Peräkeula tähdistöjen lähellä. Ison koiran kirkkain tähti, Sirius (α Canis Majoris) on kirkkain Maahan näkyvä tähti.
Syvä taivas kohteita ei tähdistön alueella ole monia, näistä ehkä huomattavimpana avoin tähtijoukko Messier 41, joka sijaitsee Sirius noin 4 astetta etelään.
Ison koiran kirkkaimmat tähdet, kaikki nimet paitsi Sirius alkujaan arabiaa.
Alfa Canis Majoris: Sirius
Beta Canis Majoris: Murzim
Gamma Canis Majoris: Muliphen
Delta Canis Majoris: Wezen
Epsilon Canis Majoris: Adhara
Zeta Canis Majoris: Furud
Eta Canis Majoris: Aludra

Tähdet


Tähtiä nimineen:
(Alfa Canis Majoris) −1,44 Sirius tai Koiratähti tai ''Aschere'' tai ''Canicula'' – kirkkain tähti; kaksoistähti;lähitähti
< s&#299;rius < &#963;&#949;&#943;&#961;&#953;&#959;&#963; Kirkas
< &#1575;&#1604;&#1588;&#1593;&#1585;&#1609; ''aš-ši’r&#257;'' Sirius
< ''can&#299;cula'' Koira
(Beta Canis Majoris) 1,98 Murzim Murzam, Mirzim, ''Mirza''
< ? ''al-murzim''
(Gamma Canis Majoris) 4,11 Muliphein Muliphen tai ''Isis''
< &#1605;&#1581;&#1604;&#1601;&#1610;&#1606; ''mu&#295;lifayn''
(Delta Canis Majoris) 1,83 Wezen ''Alwazn, Wesen, Al Wazor''
< &#1575;&#1604;&#1608;&#1586;&#1606; ''al-wazn'' Paino
(Epsilon Canis Majoris) 1.50 Adhara ''Adara'' – kuuluu myös kirkkaimpiin tähtiin
< &#1593;&#1584;&#1575;&#1585;&#1609; ''<sup>c</sup>að&#257;r&#257;'' Neidot
(Zeta Canis Majoris) 3,02 Furud ''Phurud''
< &#1601;&#1585;&#1583; ''al-furud''
(Eta Canis Majoris) 2,45 Aludra
< &#1575;&#1604;&#1593;&#1584;&#1585;&#1577; ''al-<sup>c</sup>uðrah'' neitsyys
:Bayerin nimillä:
:: Theta Canis Majoris 4,08; Iota Canis Majoris 4,36; Kappa Canis Majoris 4,36; Lambda Canis Majoris 4,47; Nyy1 Canis Majoris 5,71; Nyy2 Canis Majoris 3,95; Nyy3 Canis Majoris 4,42; Ksi1 Canis Majoris 4,34; Ksi2 Canis Majoris 4,54; Omicron1 Canis Majoris 3,89; Omikron2 Canis Majoris 3,02; Pi Canis Majoris 4,66; Sigma Canis Majoris 3,49; Tau Canis Majoris 4,37; Omega Canis Majoris 4,01
:Flamsteedin nimillä:
:: 10 Canis Majoris 5,23; 11 Canis Majoris 5,28; 12 Canis Majoris 6,07; 15 Canis Majoris 4,82; 17 Canis Majoris 5,80; 26 Canis Majoris 5,91; 27 Canis Majoris 4,42; 29 Canis Majoris 4,88
af:Groot Hond (sterrebeeld)
ar:الكلب الأكبر (كوكبة)
id:Canis Major
bn:যুগল মণ্ডল
be:Сузор'е Вялікі Пёс
bg:Голямо куче
ca:Ca Major
cs:Souhvězdí Velkého psa
co:Canis Major
da:Store Hund
de:Großer Hund
el:Κύων Μέγας
en:Canis Major
es:Canis Maior
eo:Granda Hundo
fa:سگ بزرگ
fr:Grand Chien
ga:An Madra Mór
gl:Canis Major
ko:큰개자리
hi:महाश्वान तारामंडल
hr:Veliki pas
it:Cane Maggiore
he:כלב גדול
ku:Kûçikê Mezin (komstêr)
la:Canis Maior (constellatio)
lv:Lielais Suns
lb:Canis Major
lt:Didysis Šuo
li:Groeten Hoond
hu:Nagy Kutya csillagkép
mk:Големо Куче (соѕвездие)
ml:ബൃഹച്ഛ്വാനം
mr:बृहल्लुब्धक
nah:Cītlalxonecuilli
nl:Grote Hond
ja:おおいぬ座
no:Store hund
nn:Den store hunden
nds:Groot Hund
pl:Wielki Pies
pt:Canis Major
ro:Câinele Mare
ru:Большой Пёс
sah:Улахан Ыт (сулустар бөлөхтөрө)
sk:Veľký pes
sr:Велики пас (сазвежђе)
sh:Veliki pas
sv:Stora hunden
tt:Зур Эт йолдызлыгы
th:กลุ่มดาวสุนัขใหญ่
vi:Đại Khuyển
tr:Canis Major (takımyıldız)
uk:Великий Пес (сузір'я)
ur:کلب اکبر
war:Canis Major
zh-yue:大犬座
zh:大犬座

Iso karhu


Iso karhu (latinaksi ''Ursa Major'' (UMa), genetiivi ''Ursae Majoris'') on yksi taivaan laajimmista tähdistöistä. Sen naapureita ovat Ajokoirat, Bereniken hiukset, Ilves (tähdistö), Karhunvartija, Kirahvi (tähdistö), Leijona (tähdistö), Lohikäärme (tähdistö) ja Pieni leijona.
Ison karhun näkyvin osa on seitsemän kirkkaan tähden muodostama kauhaa muistuttava Otava (tähtikuvio). Otavan tähdet tunnetaan arabian kieli nimillä ("kauhan" kulhosta kahvaan päin lukien) Dubhe, Merak, Phecda, Megrez, Alioth, Mizar ja Alkaid. Mizarin lähellä on pieni himmeä tähti Alcor, joka tunnetaan nimellä "Silmänkoittaja". Perinteen mukaan ihmisen näköaisti on vielä hyvä, jos hän kykenee erottamaan Silmänkoittajan. Tosin nämä tähdet on kyllä tervesilmäisen ihmisen erittäin helppoa erottaa toisistaan.
Muun muassa galaksit Messier 81, Messier 82 ja Tuulimyllygalaksi sijaitsevat Ison karhun tähdistön alueella. Vuonna 1993 galaksissa M81 räjähti supernova, joka nähtiin pienilläkin teleskoopeilla, kun kirkkaus kohosi +11 magnitudiin. M97 eli Pöllösumu puolestaan on kuuluisa planetaarinen sumu.
Kuva:Otava linjakartta.png

Ison karhun tähdistön tähtiä


:Pääartikkeli: Luettelo Ison Karhun tähtikuvion tähdistä

Katso myös


Otava (tähtikuvio)
af:Groot Beer
ar:الدب الأكبر (كوكبة)
ast:Sietestrellu
az:Böyük Ayı bürcü
bjn:Karantika
id:Ursa Mayor
bn:সপ্তর্ষি মণ্ডল
be:Сузор'е Вялікая Мядзведзіца
br:Karr-kamm Bras
bg:Голяма мечка (съзвездие)
ca:Óssa Major
cv:Алтăр çăлтăр
cs:Souhvězdí Velké medvědice
co:Ursa Major
cy:Ursa Major
da:Store Bjørn
de:Großer Bär
et:Suur Vanker
el:Μεγάλη Άρκτος
en:Ursa Major
es:Osa Mayor
eo:Granda Ursino (konstelacio)
eu:Hartz Handia
fa:خرس بزرگ
fr:Grande Ourse
fur:Cjar mat
ga:An Béar Mór
gv:Yn Cheeaght
gl:Ursa Major
ko:큰곰자리
hy:Մեծ Արջ
hi:सप्तर्षि तारामंडल
hr:Veliki medvjed
os:Фисынмæдзæуджытæ
it:Orsa Maggiore
he:הדובה הגדולה
ka:დიდი დათვის თანავარსკვლავედი
kk:Жетіқарақшы
mrj:Кого Мӧскӓ Шӹдӹр
kv:Сизима кодзув
la:Ursa Maior (constellatio)
lv:Lielais Lācis
lb:Ursa Major (Stärebild)
lt:Didieji Grįžulo Ratai
li:Groete Beer
ln:Ndambákole
hu:Nagy Medve csillagkép
mk:Голема Мечка (соѕвездие)
ml:സപ്തർഷിമണ്ഡലം
mzn:کشتی نشون
mdf:Кече
nah:Cītlalocēlōtl
nl:Grote Beer
ja:おおぐま座
no:Store bjørn
nn:Den store bjørnen
oc:Granda Orsa
mhr:Лудо Пыжаш (тӱшка шӱдыр)
pl:Wielka Niedźwiedzica
pt:Ursa Major
ro:Ursa Mare
ru:Большая Медведица
sah:Улахан Араҥас (сулустар бөлөхтөрө)
sco:Peter's pleuch
simple:Ursa Major (constellation)
sk:Veľká medvedica
sl:Veliki medved (ozvezdje)
sr:Велики медвед (сазвежђе)
sh:Veliki medvjed
sv:Stora björnen
tl:Ursa Mayor
ta:அர்சா மேஜர்
tt:Зур Җидегән йолдызлыгы
th:กลุ่มดาวหมีใหญ่
vi:Đại Hùng
tr:Ursa Major (takımyıldız)
uk:Велика Ведмедиця (сузір'я)
ur:دب اکبر
fiu-vro:Susirattaq
wa:Tchår Pôcet (sitoelreye)
war:Ursa Major
zh-yue:大熊座
bat-smg:Dėdlė̄jė Grīžola Ratā
zh:大熊座

Iridium


Iridium (, sanasta ''iris'', 'sateenkaari') on raskas, hauras valkoinen metalli, jonka kemiallinen merkki on Ir ja CAS-numero 7439-88-5. Iridium ja osmium ovat tiheimpiä metalleja, kumpikin on lähes kaksi kertaa niin tiheää kuin lyijy. Iridium on platinaa muistuttava jalometalli. Se kestää kaikista metalleista parhaiten korroosiota, eikä se liukene happoihin, ei edes kuningasvesi. Kemiallisesti se kemiallinen reaktio vain halogeeni ja eräiden sulien suola kanssa.
Kuva:Iridium-2.jpg
Iridiumia käytetään lejeerinkinä standardipainojen ja -mittojen sekä lämmönkestävien kappaleiden valmistamiseen ja platinan seostamiseen. Sitä käytetään jonkin verran myös elektroniikka sekä autojen sytytystulppa kärkien päällysteenä.
Brittiläinen Smithson Tennant löysi iridiumin Antoine de Fourcroyn, Louis Nicolas Vauquelinin ja Hippolyte-Victor Collet-Descotilsin tutkimusten perusteella. Se on kaikista alkuaineista harvinaisimpia, ja sitä on maankuoressa keskimäärin vain 0,001 ppm. Sitä tuotetaan maailmassa noin 3000 kg vuodessa.
Tavallista suurempina pitoisuuksina iridiumia on kuitenkin niissä maaperän kerrostumissa, jotka ovat syntyneet liitukausi ja tertiäärikausi vaihteessa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Tätä on pidetty ratkaisevana todisteena sille, että tuohon aikaan Maahan törmäsi avaruudesta tullut asteroidi, joka sai aikaan laajaa tuhoa ja johti muun muassa dinosaurus sukupuuttoon.
Monissa meteoriitti iridiumpitoisuus on selvästi suurempi kuin maankuoressa. Samoin on ilmeisesti ollut tuon asteroidin laita ja sen iridiumpitoisten ainesten oletetaan levinneen hienojakoisena pölynä eri puolille maapalloa. On arveltu myös että Maan sisäosissa iridiumia olisi selvästi suurempana pitoisuutena kuin pintaosissa, sillä Maan muodostuessa se on suuren tiheytensä vuoksi päätynyt suurilta osin sinne.

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Alkuaineet
Luokka:Jalometallit
af:Iridium
am:ኢሪዲየም
ar:إريديوم
an:Iridio
az:İridium
id:Iridium
ms:Iridium
bn:ইরিডিয়াম
jv:Iridium
be:Ірыдый
be-x-old:Ірыд
bs:Iridij
bg:Иридий
ca:Iridi
cv:Ириди
cs:Iridium
co:Iridiu
cy:Iridiwm
da:Iridium
de:Iridium
et:Iriidium
el:Ιρίδιο
en:Iridium
es:Iridio
eo:Iridio
eu:Iridio
fa:ایریدیم
hif:Iridium
fr:Iridium
fur:Iridi
ga:Iridiam
gv:Iriddjum
gl:Iridio
hak:Yî
xal:Иридиум
ko:이리듐
hy:Իրիդիում
hsb:Iridium
hr:Iridij
io:Iridio
ia:Iridium
is:Iridín
it:Iridio
he:אירידיום
kn:ಇರಿಡಿಯಮ್
ka:ირიდიუმი
kk:Иридий
mrj:Иридий
sw:Iridi
kv:Иридий
ht:Iridyòm
ku:Îrîdyûm
la:Iridium
lv:Irīdijs
lb:Iridium
lt:Iridis
lij:Iridio
li:Iridium
jbo:jinmrdiridi
hu:Irídium
ml:ഇറിഡിയം
mr:इरिडियम
nl:Iridium (element)
ja:イリジウム
no:Iridium
nn:Iridium
oc:Iridi
pnb:اریڈیم
pl:Iryd
pt:Irídio
ro:Iridiu
qu:Iridyu
ru:Иридий
stq:Iridium
sq:Iridiumi
scn:Irìdiu
simple:Iridium
sk:Irídium
sl:Iridij
sr:Иридијум
sh:Iridijum
sv:Iridium
ta:இரிடியம்
th:อิริเดียม
vi:Iridi
chr:ᎠᎢᎵᏗᏴᎻ
tr:İridyum
uk:Іридій
ur:Iridium
vep:Iridii
war:Iridyo
yi:אירידיום
yo:Iridium
zh-yue:銥
zh:铱

Irak


Irakin tasavalta eli Irak () on tasavalta Lähi-itä. Irakin naapurimaita ovat Saudi-Arabia, Turkki, Kuwait, Syyria, Jordania ja Iran. Väkiluku on vajaat 30 miljoonaa ja pinta-ala noin 430&nbsp;000 neliökilometriä. Irakin pääkaupunki on Bagdad, jossa asuu noin 6&nbsp;000&nbsp;000 ihmistä. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Mosul ja Basra. Väestö jakautuu pääosin kolmeen ryhmään kielen ja uskonnon perusteella: kaksi kolmannesta väestöstä on arabit, loput kurdit. Suurin osa arabeista on šiiamuslimeja, mutta sunnimuslimeja on noin kolmannes koko väestöstä. Irak on maailman tärkeimpiä öljyntuottajamaita. Maassa käytiin Irakin sota vuosina 2003-2010.

Historia


Varhainen historia


Irak sijaitsee Mesopotamian vanhalla kulttuuriseudulla, jossa ovat sijainneet Sumerian, Assyrian ja Babylonian sivilisaatiot. On puhuttu myös Kaksoisvirtain maasta. Sittemmin alue on kuulunut muun muassa Persiaan, Aleksanteri Suuri valtakuntaan ja Rooman valtakunta. Arabit tulivat sinne jo 600-luku, pian islamin synnyn jälkeen. Mongolit hävittivät maata 1200-luku ja osmanit valloittivat sen vuonna 1534.

Turkkilaisten ja brittien vallassa


Tämän jälkeen Irak oli Turkki hallinnassa ensimmäinen maailmansota saakka. Sen jälkeen se joutui Yhdistynyt kuningaskunta hallintaan Kansainliitto mandaattialueena. Toukokuussa 1920 maassa nousi laaja heimo- ja uskontorajat ylittänyt kapina brittihallintoa, etenkin kommissaari Sir Arnold Wilsonia vastaan San Remon rauhankokouksen tulosten tullessa ilmi. Britit kukistivat sen suurin ponnistuksin ja kustannuksin muun muassa ilmapommituksin ja tuomalla joukkoja Intiasta.

Itsenäisyys


Irakista muodostettiin itsenäinen kuningaskunta 1932 myös Jordaniaa hallitsevan Hašimien suvun hallitsemana. Maan rajat piirsi Gertrude Bell, joka myös taivutteli Britannian siirtomaaministeri Winston Churchill valitsemaan syrjäytetyn Suur-Syyrian kuningas Faisal ibn Husain Irakin kuninkaaksi. Maa tukeutui edelleen politiikassaan pitkälti Britanniaan brittiläismielisen pääministeri Nuri al-Sa’idin johdolla. Toisen maailmansodan aikana 1941 tapahtui Rašid Ali al-Kailanin johtamien saksalaismielisten vallankaappaus tavoitteena tuoda maa akselivaltojen puolelle, mutta britit kukistivat sen. Irak liittyi Yhdistyneet kansakunnat ja siitä tuli Arabiliitto perustajajäsen 1945. Vuonna 1956 solmittiin Bagdadin sopimus Neuvostoliittoa vastaan Irakin, Turkin, Iranin, Pakistanin ja Britannian välillä.
Kuningasvalta menetti suosiotaan 1950-luvulla arabinationalismin myötä. Viimeinen kuningas Faisal II syöstiin vallasta 1958, ja valtaan nousi vasemmistopopulistinen Abdulkarim Qasim. Hän otti etäisyyttä britteihin ja solmi suhteet Neuvostoliiton kanssa. Hän pysyi johdossa helmikuuhun 1963 asti, ramadanin vallankaappaukseen kuningas Faisalin sukulaisen, sotamarsalkka Abdulsalam Arifin ja baathisti-arabinationalistien johdolla. Syksyllä Abdulsalam Arif järjesti uuden vallankaappauksen ja poisti baathistit vallasta. Nuoremman Arifin kuoltua helikopteriturmassa häntä seurasi veljensä Abdulrahman Arif. Baathistit syrjäyttivät Abdulrahman Arifin 17. heinäkuuta 1968 ja Ahmad Hasan al-Bakr nimitettiin vallankumousneuvoston johtoon ja presidentiksi. Iraq Petroleum Company kansallistettiin 1971 ja öljytulot suunnattiin terveydenhuollon ja lukutaidon parantamiseen ja maan teollistamiseen. Al-Bakr nimitti serkkunsa Saddam Husseinin varapresidentiksi.
Huhtikuussa 1969 Iran sanoi irti sopimuksen Šatt al-Arab -joen hallinnasta ja maat siirsivät pian sotajoukkojaan rajoilleen. Iran alkoi tukea Pohjois-Irakin kurdeja, mikä vaaransi Irakin leipäkorina pidetyn Kurdistanin vakauden. Talvella 1973–1974 maiden välillä tapahtui avoimia yhteenottoja, jotka saivat heikomman Irakin armeijan ja talouden romahduksen partaalle. Vesiväylästä solmittiin maaliskuussa 1975 Algerin sopimus, jonka mukaan rajalinja kulki joen syvintä kohtaa pitkin. Irak luopui paitsi puolesta jokea, myös vaatimuksestaan Iranin arabien asuttamaan Khuzestaniin ja Iran lopetti tukensa Irakin kurdikapinallisille.

Saddam Husseinin valtakausi


Alkuvuodesta 1979 Iranissa šaahi syöstiin vallasta ja maa julistettiin 1. huhtikuuta islamilaiseksi valtioksi Ajatollah Khomeinin johdolla. Iran alkoi kannustaa myös Irakin šiioja nousemaan vallanpitäjiään vastaan ja maassa nousi kapinoita ja sen johtajia vastaan tehtiin murhayrityksiä. Irak karkotti maasta 100&nbsp;000 šiiaa. Al-Bakr luopui vallasta ja 16. heinäkuuta 1979 Saddam Hussein nimitettiin presidentiksi. Maiden suhteet katkesivat ja touko–elokuun 1980 maiden rajoilla kahakoitiin ja käytiin tykistötaisteluja. Saddam sanoi 17. syyskuuta 1980 irti vuoden 1975 sopimuksen ja hyökkäsi Iraniin 23. syyskuuta.
Irakin-Iranin sota kesti 1980–1988 ja siinä kuoli noin puolitoista miljoona ihmistä. Irak pyysi rauhaa jo sodan alussa, mutta Khomeini torjui vuoteen 1988 asti kaikki Irakin rauhantunnustelut vaatien mm sotakorvauksia ja Saddamin syrjäyttämistä, mihin Irak ei suostunut. Israelin koneet tuhosivat 1981 Irakin osittain valmiin Osirak-ydinvoimalan, Irakin koneet taas helmikuussa 1985 ydinvoimalan Bushehrissa, Iranissa. Irakin ilmaiskut siviilikohteisiin johtivat Iranin tykistöiskuihin Bagdadiin ja Basraan. Iran pääsi sodassa vuoden 1982 tienoilla määräävään asemaan ja alkoi ahdistella Irakia Iranin ihmisaaltohyökkäykset. Irak kuitenkin kykeni yleensä torjumaan nämä hyökkäykset raskailla aseilla joita Irakilla oli enemmän kuin
Iranilla. Irak käytti sodassa enenevissä määrin taistelukaasuja.
Vuodesta 1987 tankkerisota Persianlahti, mikä sai ulkovallat puuttumaan asiaan. Irakin saavutettua viimein voittoja solmittiin heinäkuussa 1988 aselepo ja rauha elokuussa.
Saddam Hussein muutti Irakin poliisivaltioksi, jossa turvallisuuselimet valvoivat paitsi kansaa, myös toisiaan. Kapinat ja vallankaappausyritykset kukistettiin armottomasti. Etnisistä ryhmistä erityisesti kurdit, šiiat ja suoarabit joutuivat Saddam Husseinin valtakaudella vainotuiksi.
Irak miehitti maakunnakseen väittämänsä Kuwaitin 2. elokuuta 1990. Yhdysvaltain johtama, Yhdistyneet kansakunnat mandaatilla toimiva koalitio karkotti Irakin joukot Kuwaitista 16. tammikuuta 1991 alkaneessa Persianlahden sota. Sodan jälkeen YK:n talouspakotteet jatkuivat, maan etelä- ja pohjoisosat olivat liittouman valvomassa lentokiellossa ja Irakin olemattomat joukkotuhoaseet ja ohjuksensa. Kun sota oli ohi, maan eteläosan shiiat ja pohjoisosan kurdit nousivat kapinaan. Irakin hallitus kukisti molemmat kapinat kovin ottein.

Irakin sota 2003 - 2010


Tiedosto:Irak karte2.png
Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush luki Irakin "pahan akseliin" kuuluvaksi valtioksi. Keväällä 2003 Yhdysvaltain johtama liittouma aloitti Irakin sota hyökkäämällä Irakiin tavoitteenaan joukkotuhoaseiden löytäminen ja tuhoaminen. Liittouma saavutti nopean sotilaallisen voiton ja miehitti Bagdadin, mutta sodan oikeutuksena pidettyjä joukkotuhoaseita ei löytynyt lukuun ottamatta Iranin vastaiselta rajalta löytyneitä Irakin-Iranin sodan aikaisia kemiallisia ammuksia. Yhdysvaltain presidentti Bush julisti 1. toukokuuta 2003 "tehtävän suoritetuksi."
Husseinin kukistumiseen ja vangitsemisen sekä Irakin sodan muodollisen päättymisen jälkeen Irakissa on vastarintaa miehitysjoukkoja vastaan ja laajoja levottomuuksia. Toukokuusta 2003 maata hallitsi Yhdysvallat nimittämän siviilihallinnon (Coalition Provisional Authority) johtaja L. Paul Bremer. Irakin miehityksen ensimmäisten kuukausien aikana maan vanha armeija ja poliisivoimat hajotettiin, Baath-puolueen jäseninä olleet virkamiehet ja opettajat erotettiin ja valtion omistamat yritykset, jotka työllistivät suurimman osan kansasta, suljettiin.
Irakin vastarinta teki ensimmäisen näyttävän iskunsa 20. elokuuta 2003 rekkalastillisella räjähteitä Bagdadin Canal-hotelliin, jossa sai surmansa muun muassa YK:n erityislähettiläs Sérgio Vieira de Mello. Maaliskuussa 2004 šiiojen Muqtada al-Sadrin Mahdin armeija nousi kapinaan Yhdysvaltain sotilashallinnon suljettua erään sen sanomalehden. Saman vuoden huhtikuussa tulivat ilmi Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali.
Elokuussa 2004 Yhdysvaltain joukot taistelivat Mahdin armeijan kanssa Najafissa Imaami Alin moskeijan lähistöllä. Taistelu päättyi molemminpuoliseen vetäytymiseen. Marras-joulukuussa 2004 käytiin raskaita taisteluja Fallujassa Yhdysvaltain merijalkaväen valloittaessa sen kapinallisilta. Kaupunki kärsi suuria vaurioita operaatiossa.
Valta siirtyi muodollisesti Iyad Allawin johtamalle väliaikaishallitukselle (Iraqi Interim Government) 28. kesäkuuta 2004, jolloin miehitys virallisesti päättyi. 30. tammikuuta 2005 maassa pidettiin vapaat vaalit, joissa valittiin 275-jäseninen parlamentti. Toukokuussa 2005 hallitus nimitti komitean kirjoittamaan maalle uuden perustuslain, joka hyväksyttiin kansanäänestyksessä 15. lokakuuta 2005. 15. joulukuuta 2005 pidettiin jälleen uudet vaalit. Uusi hallitus saatiin koottua puolen vuoden jälkeen toukokuussa 2006. Irakin siirtyminen demokratiaan on johtanut vallan siirtymiseen sunneilta šiioille.
Šiiojen Al-Askarin kultainen moskeija Samarrassa tehtiin pommi-isku helmikuussa 2006, mikä tuhosi sen kultaisen kupolin. Tämän jälkeen šiiojen ja sunnien keskinäinen väkivalta kiihtyi.
Tiedosto:Apache-killing-Iraq.avi.ogg helikopterin asekameralla kuvattu sotatehtävä Irakissa. ]]
Maassa oli elokuussa 2006 noin 150&nbsp;000 Yhdysvaltain johtaman koalition sotilasta (134&thinsp;000 yhdysvaltalaista, 8&nbsp;000 brittiä sekä lukuisia muita kansallisuuksia.) Hyökkäykset koalition joukkoja ja Irakin uusia turvallisuusjoukkoja vastaan ovat jatkuneet kiivaina. Suurin osa kuolleista on kuitenkin sunni- ja šiiasiviilejä. Maa on ajautunut näiden ryhmien väliseen sisällissotaa muistuttavaan tilaan erityisesti Bagdadin alueella, missä asuu paljon molempiin ryhmiin kuuluvaa väestöä. Vuoden 2007 alussa Irakin 26 miljoonasta asukkaasta kaksi miljoonaa on paennut maasta ja 1,6 miljoonaa on maan sisäisinä pakolaisina. Noin 40&nbsp;000–50&nbsp;000 pakenee kodeistaan joka kuukausi. Asukkaista ilman töitä on 60&thinsp;% ja irakilaisista yli 90 % pitää tilannetta huonompana kuin Saddam Husseinin aikana.
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ilmoitti televisiopuheessaan 10. tammikuuta 2007 Yhdysvaltain joukkojen määrän lisäämisestä Irakissa (ns. ''Surge'' tai ''Operation Law and Order''). Tavoitteena oli myös siirtää joukkoja maakunnista rauhoittamaan pääkaupunki Bagdad. Joukkojen uudeksi komentajaksi nimitettiin kenraali David Petraeus.
Yhdysvallat lisäsi Irakin joukkoja 30&nbsp;000 sotilaalla. Väkivalta vähenikin dramaattisesti vuoden 2006 loppuun verrattuna. Yhdysvallat alkoi kotiuttaa lisäjoukkoja ja kesään 2008 mennessä Irakiin jäi enää 130&nbsp;000 sotilasta. Todellinen luku oli suurempi, koska Yhdysvaltain asevoimat on ulkoistanut suuren osan ei-taistelutehtävistä sopimuskumppaneille (ns. contractors). Lisäksi Yhdysvallat palkkasi 88&nbsp;000 irakilaista "naapuristovahteihin."
25. maaliskuuta 2008 Irakin armeija aloitti pääministeri Nuri al-Malikin käskystä suuren hyökkäyksen Basraan ottaakseen sen hallintaansa "rikollisjoukoilta ja militioilta." Elokuusta lähtien tulitaukoa pitänyt Muqtada al-Sadrin Mahdin armeija oli hyökkäysten merkittävin kohde, ja taistelut levisivät moniin kaupunkeihin etelä-Irakissa ja Bagdadin Sadr Cityyn. Taistelujen taukoamisen jälkeen Irakin hallitus erotti poliisista ja armeijasta noin 1300 jäsentä, jotka oli laiminlyöneet velvollisuuksiaan taisteluissa. Osa näistä oli loikannut vastapuolen puolelle.
Yhdysvaltain joukot alkoivat vetäytyä Obaman presidenttikaudella. Viimeiset taistelujoukot jättivät Irakin 19. elokuuta 2010. Tämän jälkeen maahan jäi vielä 56 000 miestä "neuvonta- ja avustusjoukkoja."

Politiikka


Vuodesta 1979 vuoteen 2003 Irakia hallitsi presidentti Saddam Husseinin johtama Baath-puolue. Baath oli noussut valtaan jo 1968, mutta Saddam muutti maan diktatuuriksi. Yksikamarisen, 250-paikkaisen parlamentin jäsenet valittiin neljän vuoden välein. Vain Baath-puolueen jäsenet saivat asettua ehdokkaaksi. Keväällä 2003 alkoi Irakin sota, jossa Yhdysvaltain johtama liittouma valloitti maan muutamassa viikossa. Tällöin kenties näkyvimmäksi poliitikoksi nousi tiedotusministeri Muhammad Sa’id al-Sahhaf. Huhtikuusta 2003 alkaen maa oli Yhdysvaltain johtaman liittouman joukkojen miehitysvallan alla. Hallintoa johti L. Paul Bremer. Irakilaisista koottiin väliaikainen hallintoneuvosto, jossa oli kuukausittain vaihtuvat puheenjohtajat. Neuvosto nimitti ministerit ja muut virkamiehet. 28. heinäkuuta 2004 valta luovutettiin takaisin irakilaisille, mutta Yhdysvalloilla oli edelleen sananvaltaa monissa asioissa.
Vaikka Yhdysvaltojen mukaan virallinen miehitys on päättynyt, käytännössä miehitys ja sota jatkuu edelleen. Yhdysvaltain joukoilla on oikeus pidättää Irakin kansalaisia ja suorittaa sotilasoperaatioita ilman Irakin hallituksen hyväksyntää. Yhdysvallat ei myöskään kerro irakilaisille, mitä joukkoja sillä on maassa.
Vallanluovutuksen yhteydessä väliaikaiseksi presidentiksi tuli šeikki Ghazi al-Yawar ja väliaikaiseksi pääministeriksi Iyad Allawi. Väliaikaisen perustuslain mukaan toimeenpanovaltaa johti kolmihenkinen neuvosto. Valintajärjestelmä oli rakennettu takaamaan, että kaikki Irakin kansallisuudet tulivat edustetuiksi neuvostossa. Ennen perustuslain voimaantuloa voimassa olleita lakeja ei kuitenkaan saanut muuttaa. Vaaleissa 30. tammikuuta 2005 valittiin 275-jäseninen parlamentti. Suurimmaksi ryhmäksi nousi 48 prosentin ääniosuudella Abdul Aziz Hakimin johtama Yhtynyt Irakin liitto (al-I'tilaf al-iraqi al-muwahhad) joka koostui pääosin šiialaisista poliittisista ryhmistä (muun muassa SCIRI- ja Islamilainen Da’wa-puolueet). Toiseksi tuli kurdipuolueiden (ennen kaikkea Kurdistanin demokraattinen puolue ja Kurdistanin isänmaallinen liitto) muodostama Kurdistanin liitto joka sai 26 % äänistä. Kolmanneksi suurimpana ryhmänä oli maallisten sunnien ja šiiojen Iyad Allawin johtama "Irak-lista" joka sai 14 % äänistä.
Parlamentin puhemieheksi valittiin 2. huhtikuuta sunni Hajim al-Hasanin ja varapuhemiehiksi šiia Husain al-Šahristani ja kurdi Arif Tayfor. Parlamentti nimitti Irakin presidentiksi kurdipoliitikko Jalal Talabanin ja pääministeriksi Yhtynyttä Irakin liitoa edustavan Da’wa-puolueen johtajan Ibrahim Ja’farin.
Irakin perustuslaki hyväksyttiin 15. lokakuuta 2005 pidetyssä kansanäänestyksessä. Sen mukaan Irakista tulee islamilainen, demokraattinen liittotasavalta. 15. joulukuuta 2005 järjestettiin uudet parlamenttivaalit. Hallitusneuvottelut kestivät viisi kuukautta. Irakin pääministeriksi nimitettiin 20. toukokuuta 2006 šiia Nuri al-Maliki. Hallituksen kokoaminen oli hankalaa ja aluksi sekä sisä- että puolustusministerin paikka jätettiin täyttämättä.
Maaliskuun 2010 vaalien jälkeen jäätiin hallituksen osalta taas samanlaiseen pattitilanteeseen. Vahvimmiksi blokeiksi vaaleissa muodostuivat Nuri al-Malikin "Lain valtio" ja Iyad Allawi "Al-Iraqiyah". Marraskuussa 2010 parlamentti nimitti Jalal Talabanin presidentiksi ja Nouri al-Malikin pääministeriksi.
Irak on edelleen YK:n pakotteiden alainen. Etenkin sen tulot öljynmyynnistä menevät toukokuussa 2003 perustettuun Irakin kehittämisrahastoon () yhdysvaltalaiseen Federal Reserve Bank of New Yorkiin.
Irak oli vuonna 2011 ''Foreign Policy'' -lehden "epäonnistuneiden valtioiden" listan yhdeksännellä sijalla, sekä vuonna 2010 Transparency Internationalin mukaan maailman neljänneksi korruptio maa.
Freedom House arvioi vuonna 2010 asteikolla 1–7 (1 paras) Irakin poliittiset oikeudet tasolle 5 ja kansalaisvapaudet tasolle 6 ja luokitteli maan ei-vapaaksi. Järjestön mukaan Irakissa oli järjestetty merkityksellisiä vaaleja, mutta muiden muassa vieraiden sotajoukkojen läsnäolon, väkivallan uhan ja hallinnossa laajalle levinneen korruption vuoksi se ei ollut vaaleihin perustuva demokratia. Irakin perustuslaki takaa sananvapauden ja viranomaiset pääsääntöisesti kunnioittavat sitä, mutta käytännössä ilmaisunvapautta rajoittaa väkivallan uhka.

Hallinnollinen jako


Irakissa on 18 Irakin maakunnat (''muhafaza'', kurdiksi: Pârizgah):
Autonomiseen Irakin Kurdistaniin kuuluvat Arbilin, Dahukin ja al-Sulaymaniahin maakunnat.

Maantiede


Tiedosto:Satellite image of Iraq in August 2003.jpg
Irakissa keskilämpötila on tammikuussa kymmenen celsiusastetta, heinäkuussa peräti 34&nbsp;°C. Ilmasto on kuuma ja kuiva, mutta keinokastelun avulla harjoitetaan voimaperäistä maanviljelyä Eufratin ja Tigrisin jokilaaksoissa, jotka ovat maan hedelmällisintä seutua. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat kotimaiseen käyttöön menevä vilja, sekä välimerentaateli joita riittää vientiinkin.
Irakin korkein huippu on maan pohjoisosassa, lähellä Turkin vastaista rajaa sijaitseva 3&nbsp;607 metriä korkea Zagrosvuori.

Talous


Irakin talous perustuu pitkälle öljyn vientiin ja siitä saataviin tuloihin. Maan viennin arvosta 84 prosenttia on öljytuloja. Viennistä noin puolet viedään Yhdysvaltoihin. Irakin muut merkittävät luonnonvarat ovat maakaasu, fosfaatti ja rikki.

Väestö


Irakin valtakieli on arabian kieli, pohjoisosissa puhutaan kurdia. Molemmat ovat virallisia kieliä.
Valtauskonto on islam (sunnilaisuus ja šiialaisuus ovat molemmat yleisiä), mutta maassa vallitsee uskonnonvapaus. Pieni vähemmistö (n. 3&nbsp;%) harjoittaa kristinuskoa. Lisäksi maassa on pieni mandealaiset vähemmistö.
Noin 75–80&nbsp;% Irakin väestöstä on arabit ja 15–20&nbsp;% lähinnä Pohjois-Irakissa asuvia kurdit. Uskonnollisesti enemmistö arabeista on šiiamuslimeja ja enemmistö kurdeista sunneja. Šiialaiset arabit (n. 60–65&nbsp;%) ovat enemmistönä maan eteläosissa, keskiosissa sunniarabit (n. 15–25&nbsp;%) ja pohjoisessa kurdit (15–20&nbsp;%).
Maassa on lukuisia pienempiä vähemmistöjä kuten kristityt, assyrialaiset, turkinsukuista kieltä puhuvat turkmeenit sekä indoeurooppalaisia kieliä puhuvat persialaiset, mandealaiset ja armenialaiset.

Kulttuuri


Perinteiseen irakilaiseen ateriaan kuuluu riisiä, keittoa tai kastiketta, lampaanlihaa ja vihanneksia. Tärkeitä juhlapäiviä on juhlistettu uhraamalla lammas tai vuohi.
Hassan Zirak ja Ilham Al Madfai ovat irakilaisia muusikoita. Perinteisiä soittimia ovat viulua muistuttava rebab ja luuttumainen oud.
Jalkapallo on suosituin urheilulaji. Maan jalkapallojoukkue oli FIFA:n rankingissa tammikuussa 2011 sijalla 98. Maassa on 110 seuraa, joissa 16 000 rekisteröityä pelaajaa.
Maailmanperintöluettelon kohteita ovat
Assur (Qal'at Sherqat)
Hatra
Samarran arkeologinen kaupunki

Lähteet


http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/6804.htm Background Note: Iraq (Yhdysvaltain ulkoministeriö)
http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/middle_east/country_profiles/791014.stm Country profile: Iraq (BBC)
http://thinkprogress.org/iraq-timeline A Timeline of the Iraq War, Think Progress

Viitteet


Luokka:Irak
ace:Irak
kbd:Ирак
af:Irak
als:Irak
am:ኢራቅ
ang:Irac
ar:العراق
an:Iraq
arc:ܥܝܪܐܩ
roa-rup:Irac
frp:Iraq
ast:Iraq
av:ГІиракъ
az:İraq
id:Irak
ms:Iraq
bn:ইরাক
zh-min-nan:Iraq
jv:Irak
su:Irak
be:Ірак
be-x-old:Ірак
bcl:Iraq
bar:Irak
bo:ཡི་ལའ་ཁོ།
bs:Irak
br:Irak
bug:Irak
bg:Ирак
bxr:Ирак
ca:Iraq
ceb:Iraq
cv:Ирак
cs:Irák
cy:Irac
da:Irak
pdc:Iraek
de:Irak
dv:ޢިރާޤު
nv:Iiwááʼ
dsb:Irak
na:Irak
et:Iraak
el:Ιράκ
en:Iraq
es:Irak
eo:Irako
ext:Iraq
eu:Irak
fa:عراق
hif:Iraq
fo:Irak
fr:Irak
fy:Irak
ga:An Iaráic
gv:Yn Earack
gag:İrak
gd:Ioràc
gl:Iraq - العراق
gan:伊拉克
ki:Iraq
gu:ઈરાક
hak:Yî-là-khiet
xal:Иракудин Орн
ko:이라크
haw:‘Ilaka
hy:Իրաք
hi:इराक़
hsb:Irak
hr:Irak
io:Irak
ilo:Irak
bpy:ইরাক
ia:Irak
ie:Irak
iu:ᐃᕉᒃ
os:Ирак
zu:I-Iraki
is:Írak
it:Iraq
he:עיראק
kl:Iraq
kn:ಇರಾಕ್
pam:Iraq
ka:ერაყი
csb:Irak
kk:Ирак
kw:Irak
rw:Irake
ky:Ирак
sw:Iraq
kv:Ирак
ht:Irak
ku:Iraq
lad:Irak
lez:Ирак
la:Iracum
lv:Irāka
lb:Irak
lt:Irakas
lij:Iraq
li:Irak
ln:Irak
jbo:raksygu'e
lmo:Irak
hu:Irak
mk:Ирак
ml:ഇറാഖ്‌
mi:Īrāki
mr:इराक
arz:العراق
mzn:عراق
cdo:Ĭ-lăk
mdf:Ирак
mn:Ирак
my:အီရတ်နိုင်ငံ
nah:Irac
nl:Irak
ne:ईराक
new:इराक
ja:イラク
ce:Ирак
pih:Eraak
no:Irak
nn:Irak
nov:Irak
oc:Iraq
or:ଇରାକ
uz:Iroq
pa:ਇਰਾਕ
pnb:عراق
pap:Irak
ps:عراق
pms:Irak
nds:Irak
pl:Irak
pt:Iraque
crh:Iraq
ro:Irak
qu:Iraq
ru:Ирак
rue:Ірак
sah:Ирак
se:Irak
sa:ईराक
sco:Iraq
stq:Irak
sq:Iraku
scn:Iraq
si:ඉරාක ජනරජය
simple:Iraq
ss:I-Irakhi
sk:Irak
sl:Irak
szl:Irak
so:Ciraaq
ckb:عێراق
sr:Ирак
sh:Irak
sv:Irak
tl:Irak
ta:ஈராக்
roa-tara:Iraq
tt:Гыйрак
te:ఇరాక్
th:ประเทศอิรัก
vi:Iraq
tg:Ироқ
tpi:Irak
tr:Irak
tk:Yrak
tw:Irak
udm:Ирак
uk:Ірак
ur:عراق
ug:ئىراق
vec:Iraq
vo:Lirakän
wa:Irak
zh-classical:伊拉克
war:Irak
wo:Iraak
wuu:伊拉克
yi:איראק
yo:Irak
zh-yue:伊拉克
diq:Iraq
bat-smg:Iraks
zh:伊拉克

ISO 8601

ISO 8601 on kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) päivämäärän ja ajan esittämistavasta antama standardi.
Standardinmukainen ISO 8601 -kirjoitusasu auttaa kansainvälisessä viestiliikenteessä välttämään sekaannusta, joka johtuu monista erilaisista kansallisista merkintätavoista. Sen käyttö on lisännyt tietokoneiden käyttöympäristöjen sovitettavuutta. ISO 8601 -standardin mukainen päiväys on helpommin lajiteltavissa aikajärjestykseen kuin muut päiväyksen esitystavat.
Standardin ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1988, ja se korvasi lukuisia vanhempia päivämäärän muotoa käsitelleitä standardeja.<ref name="iso8601:1988"></ref> Standardin ISO 8601 toinen painos ilmestyi vuonna 2000 ja viimeisin, kolmas painos vuonna 2004. Standardi on yksi harvoista ISO-standardeista, jonka verkkoversio on ladattavissa maksutta.
Standardin ISO 8601 mukainen päivämäärien kirjoitustapa on sama, joka aikaisemmin oli sisältynyt jo ISO:n suositukseen R 2014 vuodelta 1971 ja standardiin ISO 2014 vuodelta 1976. Standardi SFS 4175 tukee myös ISO 8601 mukaista päivämäärän esitystä.
__NOTOC__

Päivämäärä


ISO 8601 -standardin mukaan päivämäärä merkitään seuraavasti: VVVV-KK-PP
jossa VVVV on vuosi Gregoriaaninen kalenteri, KK on kuukausi välillä 01
(tammikuu) ja 12 (joulukuu), ja PP on kuukauden päivä välillä 01 ja 31.
Esimerkiksi helmikuun neljäs päivä vuonna 1995 merkitään 1995-02-04
Standardi suosittelee vahvasti, että vuosiluvuissa käytetään vähintään neljää numeroa. Esimerkiksi vuoden 858 alku suositellaan esitettäväksi 0858-01-01
Standardin mukaisissa päiväyksissä on vuosi nolla, joten ennen ajanlaskun alkua olevat päiväykset eroavat yhdellä vuodella yleisesti käytettävästä eaa.-merkinnästä. Esimerkiksi -0001-01-01
on vuoden 2 eaa. ensimmäinen päivä.

Aika


ISO 8601 -standardin mukaan aika merkitään: HH:MM:SS
jossa HH on tunnit keskiyön jälkeen välillä 00 ja 23. MM on minuutit edellisen tunnin alusta välillä 00 ja 59. SS on sekunnit edellisen minuutin alusta välillä 00 ja 59. Merkintää voi lyhentää esimerkiksi muotoon HH:MM. Keskiyölle on kaksi merkintää, 00:00 ja 24:00, joista ensimmäinen tarkoittaa vuorokauden alkua ja jälkimmäinen loppua. Näin ollen merkinnät 2006-12-31T24:00:00 ja 2007-01-01T00:00:00 tarkoittavat samaa ajanhetkeä. Merkintää 24:00 tulee kuitenkin käyttää vain erityistarkoituksissa. karkaussekunti merkitään 23:59:60-merkinnällä.
Yhdistetty päivämäärä ja aika tulisi merkitä T-kirjaimella erotettuna: VVVV-KK-PPTHH:MM:SS
Mutta usein välissä olevan T-kirjaimen voi korvata välilyönnillä.
Aikavyöhyke voi ilmoittaa merkitsemällä kellonajan perään ero UTC (UTC) seuraavasti: VVVV-KK-PPTHH:MM:SS±HH:MM
Aikaeron minuutit voidaan jättää ilmoittamatta, jos aikaero on täysiä tunteja. Esimerkiksi 20. marraskuuta 2007 kello 22:19:17 Suomen aikaa merkitään seuraavasti: 2007-11-20T22:19:17+02:00
Koordinoitu yleisaika voidaan merkitä lyhyesti Z-kirjaimella. Esimerkiksi 1. tammikuuta 2000 keskiyöllä koordinoitua yleisaikaa merkitään seuraavasti: 2000-01-01T00:00:00Z

Hyödyt


ISO 8601 -standardin mukaisella päivämäärämerkinnällä on useita hyötyjä verrattuna moniin muihin yleisesti käytettyihin merkintätapoihin:
helppo ohjelmointi (ei 'JAN', 'FEB', ... -määrittelyjä)
yksinkertaisesti verrattavissa ja lajiteltavissa esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmissa
ei ole kielestä riippuvainen
ei voida sotkea muihin suosittuihin merkintätyyleihin
yhdenmukaisuus yleisen 24-tuntisen järjestelmän kanssa, jossa suurin yksikkö (tunnit) on myös kirjoitettu pienempien yksiköiden eteen (minuutit ja sekunnit)
tekstinpätkät, joissa aika seuraa päivämäärää, ovat helposti vertailtavissa ja lajiteltavissa (esimerkiksi kirjoitetaan "1995-02-04 22:45:00")
merkintätapa on lyhyt ja sillä on kiinteä pituus, mikä tekee sekä näppäilyn että ohjelmoinnin vaivattomaksi
päivämäärän merkintää järjestyksessä "vuosi, kuukausi, päivä" käytetään jo ennestään laajalti esimerkiksi Kiinassa, Ruotsissa, Unkarissa, Puolassa, Koreassa, Japanissa ja muutamissa muissa maissa, Yhdysvallat on jo käytetty ainakin "kuukausi, päivä"-järjestystä
nelinumeroinen vuoden esitys välttää ylivuoto-ongelmia 31.12.2099 jälkeen.

Muuta


Standardi määrittelee myös lukuisia tapoja lyhentää merkintöjä tai lisätä niihin tietoja. Lisäksi on määritelty merkintätavat aikaväleille ja kestoille.

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


}}
}}
}}
Luokka:ISO
Luokka:Ajanlasku
af:ISO 8601
id:ISO 8601
br:ISO 8601
ca:ISO 8601
cs:ISO 8601
de:ISO 8601
en:ISO 8601
es:ISO 8601
eo:ISO 8601
fr:ISO 8601
ko:ISO 8601
is:ISO 8601
it:ISO 8601
ka:ISO 8601
sw:ISO 8601
la:ISO 8601
lv:ISO 8601
hu:ISO 8601
ml:ഐ.എസ്.ഒ. 8601
xmf:ISO 8601
nl:ISO 8601
ja:ISO 8601
no:ISO 8601
pl:ISO 8601
pt:ISO 8601
ru:ISO 8601
sq:ISO 8601
simple:ISO 8601
sk:ISO 8601
sl:ISO 8601
sv:ISO 8601
th:ISO 8601
uk:ISO 8601
yo:ISO 8601
zh:ISO 8601

Itar-Tass

file:Zdanie tass.jpg
Itar-Tass (, lyh. ИТАР-ТАСС, ''ITAR-TASS'') on Moskovassa keskuspaikkaansa pitävä valtionyhtiö Venäjän uutistoimisto.
Toimisto perustettiin vuonna 1902 lähtien nimellä ''Torgovo-telegrafnoje agentstvo'' (TTA), josta tuli 1904 ''Sankt Peterburgskoje telegrafnoje agentstvo'' (SPTA), 1914 ''Petrogradskoje telegrafnoje agentstvo'' (PTA), 1918 ''Rossijskoje telegrafnoje agentstvo'' (RosTA eli Rosta) ja Rostasta 1925 muodostettu Neuvostoliitto sähketoimisto ''Telegrafnoje agentstvo Sovetskogo Sojuza'' (Tass eli Tass) vuoteen 1992.
Neuvostoajan jälkeen uutistoimiston nimilyhenteessä haluttiin pitää tunnetuksi tullut Tass, jolloin se tuli tarkoittamaan virallisen nimen tarkennetta, ''Telegrafnoje agentstvo svazi i soobštšenija'' eli ''Yhteydenpidon ja viestien sähketoimisto''.

Aiheesta muualla


http://www.itar-tass.com Itar-Tass
Luokka:Venäläiset viestimet
Luokka:Uutistoimistot
ar:وكالة إتار تاس
az:İTAR-TASS
ba:ИТАР - ТАСС
cv:ИТАР-ТАСС
cs:ITAR-TASS
da:ITAR-TASS
de:ITAR-TASS
en:Information Telegraph Agency of Russia
es:ITAR-TASS
eo:ITAR-TASS
fr:ITAR-TASS
ko:이타르타스
it:ITAR-TASS
he:סוכנות הטלגרף הרוסית
ka:საბჭოთა კავშირის დეპეშათა სააგენტო
ku:ITAR-TASS
lt:TASS
ml:ടാസ്
nl:ITAR-TASS
ja:イタルタス通信
no:ITAR-TASS
pl:TASS
pt:Agência de Informação e Telegrafia da Rússia
ro:TASS
ru:ИТАР-ТАСС
sv:Itar-Tass
vi:ITAR-TASS
uk:ІТАР-ТАРС
zh:塔斯社

Wikipedia:Ilmoituksia


Tätä sivua ei enää päivitetä. Mahdolliset ilmoitusasiat kuuluvat Wikipedia:Kahvihuoneen relevanttiin osastoon --Käyttäjä:Albval <small><tt>(Keskustelu käyttäjästä:Albval)</tt></small> 19. joulukuuta 2009 kello 15.23 (EET)
__NOTOC__
Tähän listataan suomenkielisen wikipedian ilmoitusluontoisia asioita. Mikäli aiheesta on tarkoitus keskustella lisää se myös sivulle Wikipedia:Kahvihuone (uutiset) ja linkitä ilmoituksesta siihen.
Yleisistä Wikipediaan ja Wikimediaan liittyvistä uutisista voi lukea laajemmin myös esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian :en:Wikipedia:Wikipedia Signpost tai osoitteesta http://en.wikizine.org/.

2008


Heinäkuun alku. Wikipedia:Wikiprojekti Laatupaja aloittaa. Paljon yhdestä aiheesta kirjoittamista haluavat ja muut kiinnostuneet ovat tervetulleita. Projektin parissa on tarkoitus miettiä, miten parantaa artikkelin laatua keskitetysti keskittyen aluksi oleellisimpiin aiheisiin ja saada näistä aikaa kelvolliset artikkelit.

2007


Svenska handelshögskolan piti 11. huhtikuuta ensimmäisen suomalaisen tieteellisen luentosarjan, jonka aiheena oli Wikipedia. Tilaisuus oli suunnattu ensisijaisesti tutkijoille mutta myös muut kiinnostuneet olivat tervetulleita. Lisätietoja http://oacs.shh.fi/wikiworkshop.html luentosarjasta.
21. maaliskuuta Suomenkielisen Wikipedian Wikipedia:100 000 artikkelin juhlaseminaari 100 000:n artikkelin kunniaksi. Alustajina muun muassa Jukka Kemppinen, Kai Ekholm ja Unto Hämäläinen.
15. tammikuuta 2007 Wikipedia täytti 6 vuotta, iloista Wikipedia-päivää!

2006


Ensimmäisessä uuden nimeämiskäytännön mukaisessa äänestyksessä, italialaisen avopiiraan nimeksi suomenkielisessä Wikipediassa päätettiin pizza. (19. heinäkuuta)
Suomenkielinen Wikiaineisto avattiin osoitteeseen http://fi.wikisource.org. (2. kesäkuuta)
Neljälle suomenkielisen Wikipedian käyttäjälle myönnettiin Wikipedia:Osoitepaljastin http://fi.wikipedia.org/wiki/Toiminnot:Listusers/checkuser. (18. huhtikuuta)
Suomenkielisen Wikipedian Ohje:Tyyliopas/Artikkelin nimi uudistettiin usean äänestyksen ja edellisen vuoden heinäkuussa alkaneen keskustelun tuloksena. (24. maaliskuuta)
Wikipedia:Osittainen suojaus otettiin käyttöön. (18. helmikuuta)

2005


Suomenkielisen Wikipedian Wikipedia:Etusivu http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etusivu&diff=644527&oldid=643806 uudistettiin Etusivu/Äänestys jälkeen. (27. joulukuuta)
Wikipedia:Muutosten tarkastaminen tulee käyttöön toisen kerran suomenkielisessä Wikipediassa. (20. joulukuuta)
Suomenkielisen Wikipedian kahdelle ylläpitäjälle ehdotettu oikeus tarkistaa rekisteröityneiden käyttäjien IP-osoitteita http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone#CheckUser-oikeudet_fi-wikiin herätti keskustelua. (17. joulukuuta)

2004


Suomenkielinen Wikipedia sai hieman julkisuutta, katso Wikipedia:Medianäkyvyys-sivu. (9. heinäkuuta 2004)
Wikipedia on hidas joulukuussa ostetuista uusista laitteistoista huolimatta, sillä liikenne on lisääntynyt, ja Alexa-luokitus on noussut ennen lomia olleelta sijalta 1000 sijalle 800. http://www.alexa.com/data/details/traffic_details?&range=1y&size=large&compare_sites=Slashdot.org&url=wikipedia.org#graph (16. tammikuuta 2004)

2003


Wikipedian Kahvihuone: Keskiyön koittaessa äänestys Suomenkielisen Wikipedian keskeisen keskustelupalstan nimestä päättyi. Voittanut ehdokas oli Wikipedia:Kahvihuone. Tämä nimiehdotus saavutti jokaisen äänestykseen osallistuneen hyväksynnän, joten se oli selkeä ja kiistaton ykkönen. (22. joulukuuta 2003)
Suomenkielisen Wikipedian ohjelmisto päivitettiin uudempaan versioon. Käytössä on nyt rutkasti uusia ominaisuuksia. (28. marraskuuta 2003)
Suomenkielisessä wikipediassa on aloitettu vakaa hanke jonka tavoitteena on siirtyä uuten Phase III ohjelmistoon. Seuraamalla Wikipedia:keskustelua ohjelmistonpäivityksestä pysyt ajan tasalla. (24. marraskuuta 2003)
Aivan lähipäivinä koko Wikimedia hanke saa käyttöönsä valtaisan tietokanta-palvelimen, joka tulee nopeuttamaan Wikipedioiden toimintaa vähintäänkin moninkertaisesti. (24. marraskuuta 2003)
Suomenkielisellä Wikipedialla on oma postituslistansa, ks. http://mail.wikipedia.org/mailman/listinfo/wikifi-l . (24. marraskuuta 2003)
Suomen Wikipedia on siirtynyt osoitteeseen http://fi.wikipedia.org/ - uusi ohjelmistoversio ei silti ole vielä käytössä, vaan siirtyminen johtui vanhan palvelimen hajoamisesta. (13. syyskuuta 2003)
Luokka:Wikipedian tilastot
af:Wikipedia:Nuus vir gebruikers
als:Wikipedia:Aktuelle Meldungen
ar:ويكيبيديا:الإعلانات
az:Vikipediya:Elanlar
id:Wikipedia:Pengumuman
ms:Wikipedia:Pengumuman
jv:Wikipedia:Wara-wara
su:Wikipedia:Béwara
bs:Wikipedia:Novosti
br:Wikipedia:Kemennoù
bg:Уикипедия:Текущи съобщения
ca:Viquipèdia:Anuncis de la Viquipèdia
cs:Wikipedie:Pod lípou (oznámení)
da:Wikipedia:Bekendtgørelser
de:Wikipedia:Nachrichten
en:Wikipedia:Announcements
es:Wikipedia:Anuncios
fa:ویکی‌پدیا:آگهی‌ها
fr:Wikipédia:Annonces
ko:위키백과:위키백과 소식
hi:विकिपीडिया:घोषणाएं
hr:Wikipedija:Novosti
is:Wikipedia:Merkisáfangar
it:Wikipedia:Ultime notizie
hu:Wikipédia:A magyar Wikipédia fontosabb eseményei
mk:Википедија:Тековни настани
nl:Wikipedia:Mededelingen
ja:Wikipedia:発表
no:Wikipedia:Portal/Oppslagstavle
oc:Wikipèdia:Anoncis
pl:Wikipedia:Tablica ogłoszeń
pt:Wikipédia:Notícias
ru:Проект:Викивестник
sc:Wikipedia:Noas
simple:Wikipedia:Announcements
sl:Wikipedija:Obvestila
sv:Wikipedia:Tillkännagivanden
th:วิกิพีเดีย:ประกาศ
uk:Вікіпедія:Дошка оголошень
vi:Wikipedia:Tin tức
tr:Vikipedi:Duyurular
zh-classical:維基大典:公告
wuu:Wikipedia:新闻发布
zh-yue:Wikipedia:宣佈
zh:Wikipedia:宣告

Isaac Asimov


Isaac Asimov (alk. Isaak Judovitš Ozimov (); 2. tammikuuta 1920 Petrovitši, Smolenskin alue, Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta – 6. huhtikuuta 1992 New York, Yhdysvallat) oli venäläiset Yhdysvallat kirjailija sekä biokemia.
Parhaiten hänet tunnetaan tieteiskirjallisuus ja tiedekirjoistaan. Hän julkaisi noin 500 teosta. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Säätiö-sarja ja Robotti-sarja, jossa Asimov esitteli keksimänsä robotiikan kolme pääsääntöä.
Asimovia pidetään yhtenä merkittävimmistä tieteiskirjailijoista. Hänen nimeään juhlistaa vieläkin ''Isaac Asimov's'' -niminen tieteiskirjallinen vihkolehti. Vuonna 1986 ''Science Fiction and Fantasy Writers of America'' myönsi Asimoville tieteiskirjallisuuden suurmestaripalkinnon.

Elämä


Asimov syntyi Venäjällä, mutta sen seuraajavaltiosta Neuvostoliitto hän muutti 3-vuotiaana perheensä kanssa New Yorkiin. Asimov aloitti lyhyiden tieteistarinoiden kirjoittamisen jo teini-ikäisenä ja ensimmäisen tarinansa ''Marooned Off Vesta'' hän sai myytyä vuonna 1938 ''Amazing stories'' -lehdelle.
15-vuotiaana Asimov ryhtyi opiskelemaan kemiaa Columbian yliopistossa. Hän kuitenkin keskeytti opinnot työskennelläkseen puolustusvoimille toisen maailmansodan aikana, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan ja valmistui tohtoriksi vuonna 1948. Asimov on toiminut biokemian professorina. Hänen tieteelliseen uraansa sisältyy tutkimusta mm. kinetiikan ja valokemian parissa.
Asimov oli myös mukana perustamassa kansainvälistä CSICOP- eli Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal -skeptikkojärjestöä vuonna 1976. Järjestön tavoitteena on tutkia puolueettomasti paranormaali ilmiöitä koskevia väitteitä, julkaista näiden tutkimusten tuloksia ''Skeptical Inquirer'' -lehdessä ja näin saada laajempi yleisö arvostamaan tieteellistä tutkimusta.

Tieteiskirjailijana


Tiedosto:Heinlein-decamp-and-asimov.jpg, L. Sprague de Camp ja Isaac Asimov. Philadelphia Navy Yard, 1944.]]
Novelli ”Yö saapuu” (1941) nosti Asimovin tieteiskirjallisuuden harrastajien keskuudessa kuuluisaksi nimeksi. Novellissa esitellään maailma, jolla on kuusi aurinkoa, ja joka pysyy koko ajan päivän valossa. Joka kahdestuhannes vuosi tapahtuu kuitenkin pimennys, joka paljastaa maailman asukkaille heidän todellisen asemansa kaikkeudessa. Myöhemmin Asimov laajensi novellin yhdessä Robert Silverbergin kanssa kirjaksi, joka myös on nimeltään ''Yö saapuu'' (1990). Tämä kirja oli kuitenkin erityylinen kuin Asimovin suosioon nostanut novelli.
Science fictionin alueella tunnetuimpia ovat ''Säätiö''- ja ''Robotti''-sarjat. Asimovin robottitarinoista on ilmestynyt suomeksi valikoima ''Robotit''.
Vuonna 1972 Asimov teki paluun tieteiskirjailijana romaanilla ''Itse jumalat''. 1980-luvulla hän kirjoitti Säätiö- ja Robotit-sarjoihin useita jatko-osia.

Teoskokonaisuuksia


Robotti-sarja


Novelleista ja romaaneista koostuvassa robottisarjassassaan Asimov esitteli "robotiikan kolme pääsääntöä", jotka hän laati yhdessä sf-toimittaja John W. Campbellin kanssa. Asimov kertoi että hän muisti nuorena lukeneen paljon tieteistarinoita, joissa robotteja yleensä esitettiin vaarallisina ja pelottavina. Asimov piti enemmän tarinoista, joissa robotit esitettiin sympaattisemmassa valossa. Erityisesti vuonna 1938 ilmestyneet Eando Binderin "I, Robot" ja Lester del Reyn "Helen O'Loy" inspiroivat Asimovia, joka kirjoitti ensimmäisen robotti-tarinansa vuonna 1939. Asimovin ensimmäinen "Robbie" sai Asimovin kehittämään maailman jossa robotteja valmistettiin teollisesti. Näillä robotit oli suunniteltu niin että ne olisivat turvallisia. Asimov loi aivan uuden tyyppisen robotti-tarinan, joka pian levisi muidenkin tieteiskirjailijoiden piiriin. Asimov tuli myös luoneeksi uuden sanan "robotiikka", vaikka hän luuli sen olleen jo käytössä kun hän käytti sitä tarinassa "Runaround" vuonna 1942. Samassa tarinassa tekivät myös ensiesiintymisensä robotiikan kolme pääsääntöä. Aikaisemmin niihin oli vain viitattu.
Robottinovelleissa keskeinen hahmo on usein robottipsykologi Susan Calvin. Novellit käsittelevät muun muassa robotiikan pääsääntöjen vaikutusta robottien toimintaan, kun taas robottisarjaan kuuluvissa romaaneissa ''Teräsluolat'' (1954), ''Alaston aurinko'' (1957) ja ''Aamunkoiton robotit'' (1983) päähenkilöinä ovat maassa asuva etsivä Elijah Baley ja humanoidirobotti R. Daneel Olivaw, jotka ratkovat eri planeetoilla tehtyjä murhia, joihin liittyvät tavalla tai toisella robotit. Planeettojen omat, muista poikkeavat kulttuurit ja robotiikan säännöt muodostavat kirjoissa säännönmukaisuuden, jonka kiertämällä rikos on onnistunut tehdä.
Näissä romaaneissa robottitarinat on sijoitettu kauas tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on jakaantunut useita siirtokuntia toisille planeetoille perustaneisiin, robotteja käyttäviin avaruuslaisiin, sekä robotteja pelkääviin Maan pinnan alla asuviin ihmisiin.

Säätiö-sarja


''Säätiö''-sarjan punaisena lankana taas on kaukaisessa tulevaisuudessa Hari Seldonin kehittämä psykohistoria, tiede jolla pystyy ennustamaan ihmiskunnan kehityksen suunnan, kunhan tarkasteltavana ovat planeetan asutusta suuremmat kokonaisuudet. Tarina kertoo Säätiöstä, jonka Hari Seldon perustaa laskettuaan koko Galaktisen Imperiumin romahtavan viidensadan vuoden kuluessa. Psykohistorian avulla hän laskee todennäköisyyksiä, joilla Säätiöstä lopulta kehittyisi uusi Imperiumi. Tarinat käsittelivät tätä viidensadan vuoden ajanjaksoa, jonka aikana kaikki ennustetut kriisit osuvat Säätiön kohdalle.

Viimeiset vuodet ja kuolema


1970- ja 1980-luvulla Asimov keskittyi tieteiskirjallisuudessa lähinnä aikaisempien teostensa jatko-osiin ja pyrki yhdistämään eri sarjojaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Nämä myöhäiskauden kirjat eivät yllä alkuperäisten teosten tason ja merkittävyyden tasolle. Monet lukijat pitävät näitä kirjoja heikkotasoisempina kuin esimerkiksi alkuperäistä Säätiö-sarjaa.
Asimov sai sydänleikkauksen yhteydessä annetusta verensiirto HIV, ja hän kuoli lopulta AIDSin aiheuttamiin komplikaatioihin. Lääkärit halusivat pitää tämän salassa yleisön reaktiota peläten, ja vasta vuonna 2002 Asimovin leski Janet Asimov paljasti asian toimittamissaan Asimovin muistelmissa.

Merkitys


John Jenkins, joka on ollut mukana monen Asimovin kirjoitelman julkaisussa, on todennut: "Useimmat tieteiskirjailijat ovat 1950-luvulta lähtien joko jäljitelleet Asimovia tai harkiten välttäneet Asimovin tyyliä teoksissaan."

Valikoitu teosluettelo


Kuva:Isaac Asimov on Throne.png
Robotti-romaanit:
Robotti-sarjan jatko-osat:
Imperiumi-romaanit:
''Pebble in the Sky'' (1950)
Säätiö-sarja:
Säätiö-trilogian jatko- ja esiosat:

Muita kirjoja


''Fantastic Voyage'' (1966)
''Fantastic Voyage II: Destination Brain'' (1987)

Suomennettu tietokirja


Suomennettuja novelleja


”Yö saapuu” (1941), Portti 4/1992.
”Viimeinen kysymys” (1956), teoksessa Top Science Fiction 2, 1993.

Sarjoihin kuuluvien kirjojen järjestys


Isaac Asimov halusi yhdistää eri kirjasarjansa yhteiseksi kokonaisuudeksi. Hän ehdotti kirjansa ''Säätiön alkusoitto'' englanninkielisen alkuteoksen esipuheessa järjestystä, jossa hänen kirjansa tulisi lukea, jos ne halusi lukea yhtenäiseen kaikkeuteen sijoittuvana, ajallisesti etenevänä ketjuna.

Kirjallisuutta


Käkelä, Jari: ”Asimovin Säätiö-trilogia & amerikkalainen ekspansionismi”. ''Portti'' 3/2006.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.asimovonline.com/asimov_home_page.html Isaac Asimovin kotisivut.
http://www.asimovreviews.net/index.html Jenkins’ Spoiler-Laden Guide to Isaac Asimov.
Luokka:Yhdysvaltalaiset tieteiskirjailijat
Luokka:Yhdysvaltalaiset tietokirjailijat
Luokka:Yhdysvaltalaiset novellikirjailijat
Luokka:Skeptikot
Luokka:Ateistiset ajattelijat ja aktivistit
Luokka:Vuonna 1920 syntyneet
Luokka:Vuonna 1992 kuolleet
af:Isaac Asimov
ar:إسحاق أسيموف
an:Isaac Asimov
ast:Isaac Asimov
ay:Isaac Asimov
az:Ayzek Əzimov
id:Isaac Asimov
ms:Isaac Asimov
bn:আইজাক আসিমভ
zh-min-nan:Isaac Asimov
map-bms:Isaac Asimov
jv:Isaac Asimov
be:Айзэк Азімаў
be-x-old:Айзэк Азімаў
bs:Isaac Asimov
br:Isaac Asimov
bg:Айзък Азимов
ca:Isaac Asimov
cs:Isaac Asimov
da:Isaac Asimov
de:Isaac Asimov
et:Isaac Asimov
el:Ισαάκ Ασίμωφ
en:Isaac Asimov
es:Isaac Asimov
eo:Isaac Asimov
eu:Isaac Asimov
fa:آیزاک آسیموف
fr:Isaac Asimov
fy:Isaac Asimov
ga:Isaac Asimov
gl:Isaac Asimov
ko:아이작 아시모프
hy:Այզեկ Ազիմով
hi:आईज़ैक असिमोव
hr:Isaac Asimov
io:Isaac Asimov
ilo:Isaac Asimov
ia:Isaac Asimov
is:Isaac Asimov
it:Isaac Asimov
he:אייזק אסימוב
kn:ಐಸಾಕ್ ಅಸಿಮೋವ್
ka:აიზეკ აზიმოვი
la:Isaac Asimov
lv:Aizeks Azimovs
lt:Isaac Asimov
hu:Isaac Asimov
mk:Исак Асимов
ml:ഐസക് അസിമൊവ്
mr:आयझॅक आसिमॉव्ह
nah:Isaac Asimov
nl:Isaac Asimov
ja:アイザック・アシモフ
no:Isaac Asimov
nn:Isaac Asimov
oc:Isaac Asimov
pa:ਆਏਜ਼ੈਕ ਐਸੀਮੋਵ
pms:Isaac Asimov
pl:Isaac Asimov
pt:Isaac Asimov
ro:Isaac Asimov
qu:Isaac Asimov
ru:Азимов, Айзек
sq:Isaac Asimov
simple:Isaac Asimov
sk:Isaac Asimov
sl:Isaac Asimov
szl:Isaac Asimov
sr:Ајзак Асимов
sh:Isaac Asimov
sv:Isaac Asimov
tl:Isaac Asimov
ta:ஐசாக் அசிமோவ்
te:ఐజాక్ అసిమోవ్
th:ไอแซค อสิมอฟ
vi:Isaac Asimov
tg:Айзек Азимов
tr:Isaac Asimov
uk:Айзек Азімов
ug:ئىسساك ئاسىموۋ
ur:آئزک ایسیموو
vec:Isaac Asimov
war:Isaac Asimov
yi:אייזיק אסימאוו
zh-yue:阿西莫夫
zh:艾萨克·阿西莫夫

Intia


Intian tasavalta eli Intia, viralliselta nimeltään Bharat, Republic of India, on liittovaltio Etelä-Aasiassa. Intia on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi suurin valtio ja asukasluvultaan maailman toiseksi suurin. Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on New Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat muun muassa Delhi, Kalkutta, Mumbai (ent. Bombay) ja Chennai (ent. Madras).
Intiassa on Intian osavaltiot ja territoriot. Intiassa puhutaan satoja kieliä. Intiassa on 16 virallista kieltä, joista hindiä ja englannin kieli käytetään yleisimmin. Brittiläinen Intia päätyttyä Hindulaisuus Intia ja muslimienemmistöinen Pakistan itsenäistyivät 1947. Vuonna 1971 Bangladesh irtosi Pakistanista. Intia on Ydinaseohjelmat eri maissa ja ollut sodissa Pakistanin kanssa.

Maantiede ja luonto


Tiedosto:Map India.png
Intia voidaan jakaa kolmeen geologiseen alueeseen: Himalajan vuoristoon, Indo-Gangesin tasankoon ja Intian niemimaahan.
Intiassa virtaa seitsemän suurta jokea: Ganges, Brahmaputra, Yamuna, Godavari, Kaveri, Narmada ja Krishna (joki). Lisäksi Indus virtaa jonkin matkaa Intian puolella matkallaan Tiibetistä Pakistaniin. Valtioon kuuluu myös kolme saariryhmää: Lakkadiivit, Andamaanit ja Nikobaarit sekä Sunderbaanit. Maan korkein kohta on Kanchenjunga 8&nbsp;598 metriä.
Intia ulottuu pohjois-eteläsuunnassa leveyspiiriltä 8 leveyspiirille 33, ja sille välille mahtuu monenlaisia ilmastovyöhykkeitä. Himalajan vuoristossa on ympäri vuoden lunta ja jäätä, rannikolla vallitsee trooppinen ilmasto. Maan luoteisosassa on aavikkoa, koillisosassa hedelmällisiä riisipeltoja. Aasian monsuuni vaikuttaa lähes koko Intiassa. Lounaismonsuuni tuo sateet maan eteläosaan kesäkuun alussa ja ne etenevät pohjoiseen kuuden viikon kuluessa. Sateiden voimakkuus vaihtelee vuodesta toiseen: joskus on kaatosateita, toisina vuosina sateet jäävät niukoiksi. Sadekausi jatkuu lokakuuhun. Joulukuusta helmikuuhun on kuivaa ja viileää, maaliskuusta toukokuuhun kuumaa ja kuivaa.
Intiassa on monipuolinen ilmasto ja sen kasvilajisto on suurempi kuin missään muussa maassa, ainakin 45&nbsp;000 lajia. Niiden joukossa on yli kolme tuhatta lajia, joiden käyttö lääkekasvina ja rohdoksena on dokumentoitu.
33&nbsp;% Intian kasveista on Kotoperäisyys. Intiassa on monia Äärimmäisen uhanalainen laji eläimiä, kuten sumatransarvikuono, kääpiösika ja malabarinisosivettikissa. Kaikkiaan maassa elää 316 nisäkäslajia, joista 44 on endeemisiä.
Unescon maailmanperintöluettelossa on 28 kohdetta Intiasta. Luontokohteita on viisi: Kazirangan kansallispuisto, Keoladeon kansallispuisto, Manasin kansallispuisto, Nanda Devin kansallispuisto ja Valley of Flowers sekä Sundarbanin kansallispuisto. Kulttuurikohteita ovat Agran linnoitus, Ajantan luolastot, Bhimbetkan kalliosuojat, Champaner-Pavagadhin arkeologinen puisto, Chhatrapati Shivaji Terminus, Cholan elävät temppelit, Elephanta-luolat, Elloran luolat, Goan kirkot ja luostarit, Hampin monumentit, Humayunin hauta Delhissä, Intian vuoristorautatiet, Jantar Mantar (Jaipur), Khajurahon monumentit, Konarakin aurinkotemppeli, Mahabodhi-temppeli Bodh Gayassa, Mamallapuramin monumentit, Mogulikaupunki Fatehpur Sikri, Pattadakalin monumentit, Punainen linnoitus, Qutab Minar monumentteineen Delhissä, Sanchin buddhalaiset monumentit, sekä Taj Mahal.

Historia

Esihistoria


Epätarkkojen ajoitusten mukaan nykyihmisen edeltäjä, pystyihminen saattoi elää Intiassa noin 500&nbsp;000–200&nbsp;000 vuotta sitten
Nykyihminen lienee saapunut 60&nbsp;000–50&nbsp;000 vuotta sitten, ja pieniä mikroteriä alettiin käyttää noin 30&nbsp;000–20&nbsp;000 vuotta sitten. Kivikausi kalliosuojat maalauksineen Bhimbetkassa Madhya Pradeshin osavaltiossa ovat varhaisimpia tunnettuja merkkejä ihmiselämästä nykyisen Intian alueella.
Varhainen karjanhoitoon ja maanviljelyyn perustunut Mehrgarhin kulttuuri levisi lähialueille lännestä 7000 eaa., ja Pakistaniin ja läntisimpään Intiaan kehittyi neoliittinen kausi kulttuureja 6000 eaa. Indus ympärille. Tämä suuriin kyliin pohjautunut maanviljelytraditio levisi Etelä-Intiaan vasta 2800 eaa.
Induksen laakson lähialueille syntyi noin 4000 eaa. suuria linnoitettuja kyliä, mikä enteili sivilisaation syntyä. Pronssia alettiin muokata noin 3300 eaa.

Intian varhaiset sivilisaatiot


Ruutukaavan mukaan kaupunkeja rakentanut Indus-kulttuuri nousi Pakistanissa ja Luoteis-Intian Punjab (Intia) noin 2600 eaa. Kulttuurin historiasta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä, ja tuhansiin sinetteihin kaiverrettuja kirjoituksia ei osata varmasti tulkita. Tämä sivilisaatio loi pohjaa myöhemmälle Intian sivistykselle. Indus-kulttuuri tuhoutumiselle on esitetty monia syitä, kuten toistuvat tulvat, maaperän suolapitoisuuden nousu ja aavikoituminen. Vieraat valloittajat, indoiranilaiset arjalaiset saapuivat Intiaan luultavasti monena aaltona noin 1900–1300 eaa. alkaen jolloin Punjabissa vallitsi itään päin leviävä Kalmisto H -kulttuuri, jossa polttohaudattiin vainajia indoeurooppalaiset tapaan toisin kuin ennen. Arjalaiset tuhosivat osan alkuperäisestä sivistyksestä, mutta omaksuivat osan siitä itselleen ja toivat omia vaikutteitaan Intiaan. Perimätiedon mukaan arjalaisheimot taistelivat keskenään, muita maahanmuuttajia ja maan alkuperäisiä asukkaita vastaan. Vähitellen he asettuivat paikoilleen, alkoivat viljellä maata ja muodostivat pysyvämpiä yhteiskuntarakenteita.
Intian nykyisen kulttuurin pohja syntyi pitkällä vedalainen aika noin 1800–500 eaa., jolloin Intia oli hajanainen ja eepokset Rigveda ja Veda syntyivät. Rigveda-kertomukset liittyvät mitä luultavimmin niin sanotun Kalmisto H -kulttuurin
arjalaisten leviämiseen Luoteis-Intiassa 1900-luvulta eaa. alkaen. Rigvedan tapahtumien uskotaan päättyneen vuoteen 1000 eaa. mennessä. Arjalaiset olivat alussa paimentolaisia, mutta aikaa myöten heistä tuli kylissä asuvia maanviljelijöitä. Pitkään aikaan ei ollut valtiomaista yhteiskuntaa. Arjalainen yhteiskunta oli jakautunut moneen luokkaan eli kastiin. Erään käsityksen mukaan viimeinen indoiranilainen muuttoaalto olisi ollut vasta vuonna 1300 eaa.
Viimeistään 1200–1100 eaa. ilmestyi Gangesin tasangolle mustapunainen keramiikka ja kirjoitettiin vedalaisia tekstejä. Keramiikkalöydöt on ajoitettu suunnilleen Kurujen kuningaskunnan valtakaudelle. Seuraavalla Maalattu harmaa keramiikka kaudella painopiste siirtyi Gangesin varrella olevaan Panchalaan.
Intia oli hajanainen vuosina 700–300 eaa. Noin 550 eaa. voimakkaat mahajanapadat, ruhtinaat hallitsivat kukin omaa osaansa maasta. 400-luvulla voimakkaita kaupunkivaltioita olivat Kash eli varanasi, Ayodhya, Shravasti.
Tiedosto:Indischer Maler des 6. Jahrhunderts 001.jpgssa.]]
Buddhalaisuus perustaja Siddharta Gautama eli Buddha eli 557–477 eaa. 500–300 eaa. Maurya-dynastia yhdisti Intian ensi kertaa suurvallaksi, jonka tunnetuin kuningas oli Ashoka. Kreikkalainen vaikutus ulottui maahan Aleksanteri Suuri valloitusretken jälkeen, vaikkei Aleksanteri onnistunut valtaamaan Intiaa. Sittemmin suurvalta heikkeni ja hajosi. Syntyi pienempiä valtakuntia. Näistä Gupta-valtakuntaa 320–467 jaa. pidetään klassisen Intian kukoistuskautena. Silloin buddhalaisuus oli yleistä, mutta hindulaisuus valtionuskonto. Taiteet ja tieteet kukoistivat. Gupta-valtakunta hajosi hunnien hyökkäykseen ja sisäisiin riitoihin 500-luvun alussa. Arabit hyökkäsivät Intiaan 700-luvulla jaa, minkä jälkeen maahan tunkeutui vuosisatojen kuluessa monia muita islaminuskoisia kansoja. 700-luvulla nousi Pala-imperiumi. Luoteis-Intiassa alkoi näkyä islaminuskoisten tunkeutuminen maahan joskus 1000–1100 jaa. 1193 maahan tunkeutuneet islaminuskoiset perustivat Delhin sulttaanikunta. 1400-luvulla suurelta osin islamilaisten hallitsema Intia oli hajanainen. Valta vaihtui Delhissä väkivaltaisesti: yli puolet sulttaaneista päätti valtakautensa salamurhan uhreina.

Suurmogulien valtakunta ja siirtomaavallan aika


Osasta Intiaa tuli 1526–1707 suurmogulien valtakunta osa. Vahvin suurmogulien hallitsijoista oli eri uskontoja suvaitseva Akbar.
Suurmogulien kanssa osin samaan aikaan hallitsi suurta osaa maasta Maratha-valtio 1674–1818, jolla oli vallassaan suurin osa Intiaa vuoden 1750 tienoilla. Afgaanien voittoisa sotaretki vuonna 1761 joudutti Maratha-valtion hajoamista. 1700-luvulla Intia oli hajanainen.
Vasco da Gama löysi 1400-luvun lopuilla meritien Intiaan. Eurooppalaiset alkoivat 1500-luvulla perustaa maan rannikolle siirtokuntia. He alkoivat lopulta taistella keskenään Intian omistuksesta. Vuosien 1753–1763 suuri siirtomaasota Englanti voitti Ranskan ja valloitti vuoteen 1853 mennessä koko Intian lukuun ottamatta muutamia pieniä rannikkoalueita, jotka yhä olivat Ranskan tai Portugalin hallinnassa. Brittiläistä Intiaa hallitsi Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania.
Intiassa tapahtui 1800-luvulla suuri Sepoy-kapina 1857–1858, jonka englantilaiset kukistivat raa'asti. Tämän jälkeen hallitusvalta siirrettiin kauppakomppanialta Britannian hallitukselle, joka alkoi hallita suurinta osaa Intiaa suoraan. Intiassa oli edelleen myös paikallisten ruhtinaiden hallitsemia itsehallinnollisia alueita, mutta nekin olivat kaikki Britannian ylivallan alaisia.
Vaikka Intia ei ollut itsenäinen valtio, se julistettiin vuonna 1876 keisarikunta, ja kuningatar Viktoria (Iso-Britannia) tuli sen keisarinna. Hänen jälkeensä Ison-Britannian kuninkaat olivat samalla Intian keisareita vuoteen 1947 saakka. Intialle myönnettiin itsehallinnollisiakin oikeuksia, muttei siirtomaaisännistä siltikään Intiassa pidetty. Maahan virisi itsenäisyysliike 1800-luvun puolivälistä alkaen.

Itsenäinen Intia


Itsenäistyminen ja Pakistanin ero


Tiedosto:Nehru Gandhi 1937.jpg (oikealla) Jawaharlal Nehrun seurassa vuonna 1937. Nehrusta tuli Intian ensimmäinen pääministeri vuonna 1947.]]
Intia itsenäistyi vuonna 1947 Toinen maailmansota jälkeen oltuaan sitä ennen Yhdistynyt kuningaskunta tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä Ensimmäinen Intian–Pakistanin sota. Intian itsenäistymiseen liittyneissä levottomuuksissa miljoonia ihmisiä jätti kotinsa. Intia ja Pakistan ovat käyneet itsenäistymisen jälkeen pari sotaa Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit olivat pitkään kireät. Vuonna 2003 sovittiin tulitauosta Kashmirissa ja avattiin uudelleen lentoyhteys maiden välillä.

Nehrun aika


Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru tavoitteli sosialismia ja lähentyi Neuvostoliittoa.
Kiinan-Intian sota Kiinan kanssa Intian itärajan alueista. Intia aloitti sodan, mutta Kiina menestyi kuukauden kestäneessä sodassa hyvin ja sota pysähtyi Kiinan määräämään tulitaukoon. Maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen.
Nehrun kuoltua vuonna 1964, johtoon nousi Lal Bahadur Shastri, ja myöhemmin Shastrin kuoltua vuonna 1966 Nehrun ainoa lapsi Indira Gandhi.

Indira Gandhin levoton valtakausi


Intian väestö ylitti 500 miljoonaa 1970-luvulla. Pakistanin kanssa sodittiin vuosina Toinen Intian-Pakistanin sota ja 1971. Kolmas Intian-Pakistanin sota Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Sodan vuoksi sekä Intia että Pakistan aloittivat salaiset ydinaseohjelmat vuonna 1972. Intian ydinaseohjelman määräsi alkuun Indira Gandhi, ja plutoniumpommi räjäytettiin maan alla ''hymyilevä Buddhan'', rauhanomaisen ydinkokeen nimikkeellä vuonna 1974 Pokhranin alueella Tharin autiomaassa.
Vuosina 1975–1977 Intiaan julistettiin poikkeustila, kun Indira Gandhin korruptiota vastustaneet protestit levisivät ympäri maata. Protestit hiljennettiin poikkeuslakien ja armeijan voimin, mutta Gandhi kärsi seuraavissa vaaleissa. Morarji Desai nousi pääministeriksi ja aloitti Gandhin rikoksien tutkinnan. Charan Singhistä tuli seuraava pääministeri. Singh oli tavoitellut paikkaa pitkään, mutta hänen ikänsä ja tehottomuutensa takia uudet vaalit päätettiin pitää jo 1980.
Indira Gandhi ja hänen kongressipuolueensa palasivat 1980-luvulla valtaan. Punjabissa oli kapinallisryhmiä. Armeija teki verilöylyn Amritsarin Kultaisessa temppelissä, joka sai Intian sikhit kapinoimaan ympäri Intiaa ja Gandhi murhattiin. Gandhin vanhin poika, Rajiv Gandhi, jatkoi pääministerinä ja pohjusti siirtymistä kapitalismiin. Hän myös lähetti sotilaita Sri Lankaan rauhanturvaajiksi, mutta lopulta Intian joukot taistelivat Tamilitiikerit vastaan itse. Häntä pidettiin harvinaisen puhtaana kunnes lahjusten ottaminen ruotsalaisilta yrityksiltä kaatoi hänet. Vuoden 1989 vaaleissa pääministeriksi nousi Vishwanath Pratap Singh ja Tamilitiikerien itsemurhapommittaja tappoi Rajiv Gandhin. Vuonna 1992 äärihindut tuhosivat moskeijan, mikä laukaisi laajoja väkivaltaisuuksia hindujen ja muslimien välillä.

Talouskasvua ja jännitteitä


Vuonna 1991 valittu seuraava pääministeri P. V. Narasimha Rao ja hänen talousministeri Manmohan Singh aloittivat suuret uudistukset, jotka ovat tehneet Intiasta yhden nopeimmin kasvavista talouksista maailmassa ja lisänneet sen merkitystä. Taloutta on yksityistetty ja avattu maailmalle, vaikka Intia onkin selvästi Kiinaa jäljessä.
1990-luvulla Intiaa vaivasi terrorismi. Maa oli alkanut vuonna 1989 tosissaan rakentaa Intian joukkotuhoaseet salassa. Vuonna 1998 valtaan nousi Atal Bihari Vajpayeen johtama hallitus, jonka merkittävin elementti oli vahvasti kansallismielinen BJP. Vajpayee päätti julistaa Intian ydinasevallaksi keväällä 1998 tekemällä sarjan ydinkokeita Pokhranin alueella nimellä "Operaatio Shakti". Pakistan vastasi pian Chagai-I. Intia kehitteli myös strategisia ohjuksia, esimerkiksi keskimatkan Agni-ohjus. Vuonna 2007 maat allekirjoittivat sopimuksen, jonka tarkoituksena on pienentää vahingossa alkavan ydinsodan mahdollisuutta.
Intia on jatkanut 2000-luvulla jo 1970-luvulla aloitettua avaruustekniikan kehittelyä ja lähettänyt monenlaisia miehittämättömiä laitteita avaruuteen. Vuonna 2007 intialainen raketti vei italialaisen satelliitin avaruuteen.
Vuonna 2004 Manmohan Singhistä tuli Intian ensimmäinen sikhipääministeri. Manmohan Singh on jatkanut uudistuksia, vaikka enemmistöön vaaditut sosialistit ja kommunistit ovat estäneet monet uudistukset. Bangalore, Hyderabad (Intia), Pune ja Ahmedabad ovat nousseet tärkeiksi kaupungeiksi niiden onnistuttua houkuttelemaan ulkomaalaisia yrityksiä.
Vuonna 2007 Pratibha Patilista tuli Intian ensimmäinen naispresidentti.

Politiikka


Etenkin intialaiset nimittävät Intiaa mielellään "maailman suurimmaksi demokratiaksi". Perustuslakinsa mukaan se on itsenäinen, sosialismi, sekularismi ja demokratia tasavalta.
Intia on liittovaltio, jossa on 28 osavaltiota ja seitsemän liittovaltion aluetta (Union territory).
Intian valtionpäämies on presidentti, jonka valitsijamiehet valitsevat viisivuotiskaudelle. Presidentin asema on lähinnä seremoniallinen. Hän on asevoimien ylipäällikkö ja voi hajottaa parlamentin, julistaa hätätilan ja erottaa osavaltioiden hallitukset, mutta vain pääministerin kanssa yhteisymmärryksessä. Pääministeri käyttää pääasiallista toimeenpanovaltaa. Hänen on nautittava parlamentin alahuoneen enemmistön luottamusta.
Intian parlamentti on kaksikamarinen. Sen ylähuone on Rajya Sabha, osavaltioiden neuvosto, jossa on enintään 250 jäsentä, (nykyisin 245) joista presidentti nimittää 12. Muut jäsenet ovat osavaltioiden ja territorioiden nimittämiä niiden asukaslukujen suhteessa. Edustajien kausi on kuusi vuotta, ja kolmannes nimitetään uudelleen kahden vuoden välein. Rajya Sabha on jatkuvasti koolla, eikä sitä voi hajottaa. Varapresidentti on Rajya Sabhan puhemies.
Alahuoneen eli Lok Sabhan (kansan neuvosto) jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla. Lok Sabhan suurin jäsenmäärä on 552, joista 530 edustaa osavaltioita ja 20 territorioita niiden väkilukujen suhteessa, ja presidentti nimittää kaksi edustamaan englantilaisperäisiä kansalaisia, jos he eivät muuten saa riittävää edustusta. Osa paikoista on varattu eri kasteille ja heimoille. Lok Sabha valitaan viiden vuoden välein. Se kokoontuu tavallisesti kolme kertaa vuodessa budjetti-istuntoon helmikuusta toukokuuhun, monsuuni-istuntoon heinäkuusta syyskuuhun ja talvi-istuntoon marraskuusta joulukuuhun. Istuntojärjestyksestä voidaan kuitenkin poiketa, esimerkiksi vuonna 2009 budjetti- ja monsuuni-istunnot yhdistettiin.

Puolueet


Tiedosto:Manmohansingh04052007.jpg, Intian kapitalististen uudistusten isä ja nykyinen pääministeri.]]
Suurimman osan itsenäisen ajan historiasta Intiaa on johtanut Intian kongressipuolue (Indian National Congress Party; INC).
Vuoden 2009 vaalit järjestettiin viidessä vaiheessa huhti–toukokuussa 2009.
Puolueet ovat liittoutuneet kolmeksi pääliittoumaksi, joista hallitusvastuussa on Yhdistynyt edistyksellinen allianssi (United Progressive Alliance), johon kuuluvat Kongressipuolue liittolaisineen, joista merkittävimpiä ovat Dravida Munnetra Kazhagam ja Rashtriya Janata Dal.
Bharatiya Janata Party liittolaisineen, kuten Shiv Sena ja Biju Janata Dal muodostaa oikeisto-opposition Kansallinen demokraattinen allianssi (National Democratic Alliance). Kolmas ryhmä on vasemmistorintama (Left Front), johon kuuluvat kaksi merkittävintä kommunistista puoluetta ja muutamia muita.
Ei-parlamentaariseen vaikuttamiseen uskovat maolaississit, naxaliitit pitävät hallussaan ns. punaista käytävää aina Nepalin rajalta maan eteläosaan ja ovat tehneet hyökkäyksiä muun muassa poliisiasemia vastaan. Toinen merkittävä hallitusta vastaan taisteleva liike ovat Pakistanin tukeva Kashmirin muslimikapinalliset.

Ulkopolitiikka ja asevoimat


Vuoden 1947 itsenäistymisensä jälkeen Intia on pitänyt yllä suhteita useimpiin maihin. Se otti johtoaseman 1950-luvulla kampanjoiden Euroopan maiden Afrikan ja Aasian siirtomaiden itsenäisyyden puolesta. Intia oli mukana perustamassa Sitoutumattomien maiden liikettä 1961. Intia on Shanghain yhteistyöjärjestön tarkkailijajäsen. Se on myös pyrkinyt saamaan pysyvän paikan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto.
Vuonna 1962 Intiassa havaittiin kiinalaisten joukkojen tunkeutuminen maahan, mikä johti lyhyeen sotaan maiden välillä, ja Intia on suhtautunut epäillen Kiinaan siitä lähtien. Vuonna 1965 Intia soti toisen kerran Pakistania vastaan, kolmannen kerran joulukuussa 1971 Bangladeshin itsenäisyyssotaan liittyen. Pienempiä konflikteja maiden välillä on ollut 1984 Slaschenissa, 1999 Kargilissa Kashmirissa ja maiden välit kiristyivät äärimmilleen 2001–2002 Intian parlamenttiin 13.12.2001 tehdyn terrori-iskun jälkeen. Vuodesta 1965 lähtien Intia alkoi tukeutua yhä enemmän Neuvostoliittoon Pakistania ja sen liittolaista Kiinaa vastaan, mikä johti sen suhteiden huononemiseen Yhdysvaltojen kanssa. Neuvostoliitto ja Intia solmivat 1971 Yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Intia tuki Neuvostoliiton 1979 Afganistanin operaatiota, kun taas Pakistan aseisti Yhdysvaltain tuella mujahideen-sissejä. Maiden välillä nähtiin liennytyksen merkkejä 1988, kun ne sopivat, etteivät hyökkäisi toistensa ydinlaitoksia vastaan. Intian ja Yhdysvaltain suhteet ovat parantuneet viime aikoina. 2. maaliskuuta 2006 Yhdysvallat suostui myymään uraania Intiaan, vaikka se ei olekaan ydinsulkusopimuksen jäsen.
Intia on kieltäytynyt liittymästä ydinkoekieltosopimus ja ydinsulkusopimus painostuksesta huolimatta. Se teki ensimmäisen ydinkokeensa "hymyilevä Buddha" 18. toukokuuta 1974. Toinen koesarja ("Shakti" tai Pokhran-II) toukokuussa 1998 johti kansainväliseen boikottiin ja asevientikieltoon.
Intian asevoimien ylipäällikkö on maan presidentti. Maavoimien joukot koostuvat yli 1,4 miljoonasta sotilaasta. Merivoimat ovat alueen vahvimmat, ja niitä voimistaa entisestään lentotukialuksen uusiminen vuonna 2012. Maalla on myös 15 sukellusvenettä. Ilmavoimat ovat maailman neljänneksi suurimmat yli 900 koneellaan. Ilmavoimien kalustoa ollaan nopeasti uusimassa 2000-luvun tarpeita vastaavaksi.
Intia on rakentanut oman ilmailuteollisuuden (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan muun muassa saksalaisen suunnittelijan Kurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin taitotietoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Vaikka suureksi osaksi Intian ilmavoimat käyttää vanhenevaa neuvostokalustoa (MiG-21, MiG-27), on se ostanut myös uudempia Suhoi Su-30 ja MiG-29-koneita. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita ja panssarivaunuja lisenssillä, sekä ohjuksia yhteisyrityksessä. Se on tehnyt yteistyötä myös Israelin ja vuodesta 2010 alkaen Ranskan kanssa.
Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Sen luontia johti Vikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaa ydinasetta. Intialla on myös aikeita rakentaa oma ohjuspuolustusjärjestelmä Pakistania vastaan. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovelluksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin muun muassa kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne. Intian ensimmäistä miehitettyä avaruuslentoa on suunniteltu vuodeksi 2015 Venäjän Roskosmosin tuella.

Osavaltiot


Intia on jaettu 28 osavaltioon, kuuteen liittovaltion alueeseen sekä pääkaupunkialueeseen.
;Osavaltiot
Tiedosto:Indiastates&utnumbered 2.PNG
# Andhra Pradesh
# Arunachal Pradesh
# Assam
# Bihar
# Chhattisgarh
# Goa
# Gujarat
# Haryana
# Himachal Pradesh
# Jammu ja Kashmir
# Jharkhand
# Karnataka
# Kerala
# Madhya Pradesh
# Maharashtra
# Manipur
# Meghalaya
# Mizoram
# Nagaland
# Orissa
# Punjab (Intia)
# Rajasthan
# Sikkim
# Tamil Nadu
# Tripura
# Uttarakhand
# Uttar Pradesh
# Länsi-Bengali
;Liittovaltion alueet
:A. Andamaanit ja Nikobaarit
:B. Chandigarh
:C. Dadra ja Nagar Haveli
:D. Daman ja Diu
:E. Lakshadweep
:F. Pondicherry
;Pääkaupunkialue
:G. Delhi

Suurimmat kaupungit


Vuoden 2010 väestöarvioiden mukaan Intiassa on 43 miljoonakaupunkia, vaikka mukaan laskettaisiin vain kaupunkien asukasluku, eikä ympäröivän metropolialueen asukasmäärää. Luettelossa on kymmenen suurinta.

Talous


Tiedosto:Farmers harvesting paddy.jpgn osavaltiosta.]]
Tiedosto:Mumbai Skyline at Night.jpg on Intian talouskeskus]]
Tiedosto:Dharavi_slum,_Mumbai,_India_-_20081220.jpg. Kuvassa Mumbain Dharavin slummi.]]
Tiedosto:Nano.jpg on yksi maailman nopeimmin kasvavista. Kuvassa Tata Motorsin Tata Nano, maailman halvin auto.]]
Intian talous on maailman Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan bruttokansantuote ja neljänneksi suurin Ostovoimapariteetti mitattuna. Talousuudistusten myötä 1990-luvun alussa Intiassa alkoi nopea kasvu kun markkinoita avattiin vapaakauppa ja ulkomaiset investoinnit lisääntyivät. Nykyään Intia on kasvava ja kehittyvä valtio, jolla on valtavat luonnonvarat ja suuri väestöpohja. Taloustieteilijät ennustavat että Intia on maailman johtavien talouksien joukossa vuoteen 2020 mennessä.
Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, mangaani, titaani, kromiitti ja maakaasu. Intian tärkeimmät vientituotteet ovat jalokivi, koneet, tee, tekstiilit ja tietokoneohjelma.
Intian rahayksikkö on Intian rupia (INR), joka on 100 paisaa. BKT oli 4060 mrd. yhdysvaltain dollaria vuonna 2010, BKT henkeä kohti teki 3500 USD

Liikenne


Intiassa on 352 lentokenttää, joista 21:lla on yli kolmen kilometrin kiitotie. Valtiollinen lentoyhtiö Indian Airlines lentää eniten kotimaan reittejä, mutta yksityiset Jet Airways ja Air Sahara kasvavat nopeasti.
Intiassa on rautateitä yli 64&nbsp;000 kilometriä, eli neljänneksi eniten maailmassa. Intian junissa on joka päivä 14 miljoonaa matkustajaa, ja Intian Valtionrautatiet on maailman toiseksi suurin työnantaja 1,6 miljoonalla työntekijällään. Kolme raideleveyttä haittaa yhtenäisliikennettä.
Merkittäviä satamakaupunkeja ovat Chennai, Jawaharal Nehru, Kandla, Kolkata, Mumbai, Sikka ja Vishakhapatnam. Matkustajaliikennettä on paljon Intian niemimaan ja sille kuuluvien saarten välillä, mutta nykyisin yksikään matkustaja-alus ei lähde pois Intian aluevesiltä. Lauttalinjan avaamista Sri Lankaan on harkittu.
Paikallisliikennettä hoitavat bussit, paikallisjunat, taksit, veneet ja moottoripyörä-riksat. Polkupyöräriksat ovat vähentyneet useimmista suurkaupungeista, pikkukaupungeissa ja Kolkatassa niitä on edelleen.
Intian tieverkko kattaa 3,32 miljoonaa kilometriä ja on maailman toiseksi suurin. 85 % matkustajista ja 65 % rahdista kulkee maanteitä pitkin. Liikenne on vasemmanpuoleinen liikenne. Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita.

Infrastruktuuri


Intian infrastruktuuri oli aikaisemmin täysin julkisen sektorin käsissä ja sitä vaivasi korruptio, byrokratia, kaupunkien suosiminen ja kyvyttömyys skaalata sijoittamista. Viime aikoina Intia on pyrkinyt siirtämään vastuuta yksityissektorille ja kasvu on ollut nopeaa etenkin telekommunikaatiossa. Etenkin sähkötuotannon yksityistäminen on edennyt hitaasti; monet joutuvat käytännössä ostamaan omat dieselgeneraattorit, koska monopoliasemassa olevat julkisen sektorin sähköyhtiöt ovat epäluotettavia.
Internetin käyttö on harvinaista – marraskuussa 2009 internet-liittymiä oli 7,57 miljoonaa. Kasvun odotetaan kiihtyvän kun 3G ja WiMAX otetaan käyttöön.
Intiassa on pulaa puhtaasta vedestä monilla alueilla. Maanviljely käyttää 92&nbsp;% vedestä.

Väestö


Tiedosto:India population density map en.svg
Intian valtio käsittää suurimman osan Intian niemimaasta. Intian väkiluku kasvaa nopeasti ja sen arvioidaan ohittavan Kiinan vuoteen 2050 mennessä. Suurin osa intialaisista asuu maaseudun kylissä, vaikka maassa on kymmeniä suurkaupunkeja. Suurkaupunkien, kuten Kalkutan, Mumbain ja pääkaupunki New Delhin asukasluku kasvaa nopeasti, sillä niihin muuttaa jatkuvasti lisää ihmisiä.
Suurkaupunkien ympäristöön on syntynyt köyhien asuma-alueita, slummeja. Asuinolot ovat niissä kurjat, taudit leviävät siellä helposti. Suuri osa intialaisista elää hyvin vaatimattomissa oloissa, jopa köyhyydessä ja ajoittain nälässäkin. Nopea väestönkasvu, noin 20 miljoonaa ihmistä vuodessa, hidastaa köyhimmän väestön elinolojen parantamista. Väestöryhmistä eniten on indoeurooppalaisia arjalaisia 72&nbsp;%, dravideja lasketaan olevan 25&nbsp;% ja muita 3&nbsp;%.

Kielet


Intiassa puhutaan Ethnologue-kirjan mukaan 438 kieltä. Kaikista kielistä hindi on laajimmalle levinnein ja puhutuin kieli Intiassa, mutta poliittisesti ja taloudellisesti tärkein kieli on Englannin kieli. Hindi on virallinen kieli, mutta englantia käytetään politiikassa, hallinnon kielenä ja liike-elämässä.
Hindin lisäksi muita merkittäviä kieliä ovat Bengalin kieli, tamili ja urdu.

Uskonnot


Intian valtauskonto on hindulaisuus, mutta myös islam on tärkeässä asemassa. Punjabin osavaltiossa sikhiläisyys ovat enemmistönä. Goan osavaltiossa kristinusko on hallitseva uskonto (alue kuului Portugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin osavaltiossa on kristinusko vallitsevana.
Sikkimissä buddhalaisuus on tärkeässä asemassa. Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja uusi pääministeri Manmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi-pääministeri. Hän pitää rauhanomaisen yhteistyön rakentamista eri uskontoryhmien välille yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista.
Hinduja on 81,3&nbsp;%, muslimeja 14&nbsp;%, kristittyjä 2,5&nbsp;%, sikhejä 2&nbsp;% sekä muita uskontoja 2,5&nbsp;% .

Muslimien määrä Intian osavaltioissa


<small>
</small>

Koulutus


Vuoden 2011 väestönlaskennassa vain 74,04&nbsp;% aikuisista intialaisista osasi lukea. Lukutaito oli harvinaisempaa naisilla (65,46&nbsp;%) kuin miehillä (82,14&nbsp;%). Intiassa on enemmän lukutaidottomia kuin missään muussa maailman maassa. Nykyisin koulu on periaatteessa pakollista kymmenen vuoden ajan. Koulunkäyntiä yritetään tehdä houkuttelevammaksi tarjoamalla koululaisille ilmainen lounas. Tamil Nadun osavaltiossa tämä on selvästi pienentänyt koulun keskeyttäjien määrää, ja onnistunut esimerkki halutaan levittää muihinkin osavaltioihin.
Maassa on 300 yliopistoa ja 15&nbsp;600 keskiasteen oppilaitosta, joista valmistuu 2,5 miljoonaa opiskelijaa joka vuosi. Pelkästään insinöörejä valmistuu vuosittain 350&nbsp;000. Korkeimman koulutuksen tasosta on kuitenkin alettu olla huolissaan, sillä yliopistomaailman palkkataso on kaukana liike-elämän palkoista.

Kulttuuri


Tiedosto:Rath Yatra Puri 2007 11028.jpg, yksi lukuisista hindufestivaaleista.]]
Intialla on rikas ja ainutkertainen kulttuuriperintö, ja maa on onnistunut säilyttämään perinteitään läpi historian. Intia on läpi historiansa imenyt tapoja, perinteitä ja ideoita sekä valloittajilta että maahanmuuttajilta. Monet kielet, tavat ja jopa monumentit ovat esimerkkejä tästä vuosisatojen liikkeestä. Intialainen yhteiskunta on laajasti monimuotoinen, monikielisyys ja monikulttuurinen.
Rabindranath Tagore sai kirjallisuuden Nobelin vuonna 1913. Muita tunnettuja intialaisia kirjailijoita ovat Vikram Seth ja Salman Rushdie. Vikas Swarupin romaanista ''Slummien miljonääri'' tehtiin Slummien miljonääri.
Tiedosto:IPL T20 Chennai vs Kolkata.JPG
Intialainen musiikki on monimuotoista. Kaksi klassisen musiikin päämuotoa ovat karnaattinen musiikki Etelä-Intiasta ja hindustani Pohjois-Intiasta. Popmusiikkia kuulee myös kaikkialla, huomattavimpana lajityyppinään elokuvamusiikki.
Intia on merkittävä Intialainen elokuva tuotantomaa. Mumbain Bollywoodissa tuotetaan vuosittain yli 800 elokuvaa, mikä on maailmanlaajuisesti merkittävä määrä. Intia on usein ollut maailman eniten elokuvia tuottava maa. Intialaisissa elokuvissa korostetaan tanssia ja laulua. Juoni on usein rakkaudesta kertova romanssi kahden tai kolmen henkilön välillä.
Ohjaaja Satyajit Ray sai Oscarin elämäntyöstään vuonna 1992, ja intialaissyntyiset ohjaajat Mira Nair (Salaam Bombay) ja Deepa Mehta ovat olleet Oscar-ehdokkaina.
Intiassa on vallinnut vuosisatojen ajan yhteiskuntahierarkia nimeltä kastilaitos. Intialaiset on jaettu neljään pääkastiin eli varnaan. Pääkastien ulkopuolelle jäävät kastittomat dalit, jotka ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja jotka tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä. Varna-kastijärjestelmän rinnalla ja siihen sekoittuneena Intiassa ovat jatit. Jateja on tuhansia ja ne ovat eräänlaisia ammattikiltoja ja alakasteja. Kastilaitos yhdistetään hindulaisuuteen, mutta myös muiden Intian uskontojen sisällä on varnoja ja jateja vastaavia yhteiskuntaluokkia. Kastin perusteella syrjiminen on perustuslaissa periaatteessa kielletty. Kuitenkin alimpien kastien edustajat kokevat syrjintää ja jopa väkivaltaa.
Väestönlaskennan yhteydessä on viimeksi kartoitettu henkilön kasti vuonna 1931. Pitkän keskustelun jälkeen kysymys kastista päätettiin ottaa jälleen mukaan vuoden 2010 väestönlaskentaan, jonka tulosten odotetaan valmistuvan vuoden 2011 aikana.

Urheilu


Kriketti on Intian suosituin urheilulaji. Maahockey on kuitenkin Intian kansallisurheilulaji. Intian maahockey-joukkue onkin olympiahistorian menestynein maa 8 kullalla, 1 hopealla ja 2 pronssilla. Joissakin osavaltioissa myös jalkapallo on suosittua. Perinteisiä lajeja kuten kabaddi, kho kho, ja gilli-danda pelataan ympäri maata.
Intia on osallistunut Intia olympialaisissa vuodesta 1900 alkaen. Vuodesta 1988 alkaen sillä on ollut myös muutaman urheilijan joukkue talviolympialaisissa. Maa on saanut kaikkiaan 26 olympiamitalia, useimmat niistä joukkuelajeissa.
Intian jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan pelannut maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa. FIFAn rankingissa heinäkuussa 2011 se oli sijalla 153.

Katso myös


Intialainen ajanlasku
Intialainen filosofia
Intialainen taide
Intian ilmavoimat
Intian joukkotuhoaseet
Sanskrit
Sotavaunut Intiassa

Kirjallisuutta


Lähteet


Jorma Leppänen: Intia, nopea talouskasvu jatkuu, s. 50–55, Prima, Elinkeinoelämän keskusliiton lehti, 4/2010
| Viitattu = 18.3.2012}}

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.suomiintiaseura.fi/ Suomi-Intia-Seura ry.
http://india.gov.in/ Hallituksen verkkosivusto
http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/south_asia/country_profiles/1154019.stm BBC:n yhteenveto Intiasta
Luokka:Intia
ace:India
kbd:Индиэ
af:Indië
als:Indien
am:ህንድ
ang:Indea
ar:الهند
an:India
arc:ܗܢܕܘ
roa-rup:India
frp:Ende
as:ভাৰত
ast:India
gn:India
av:Хиндистан
ay:Indya
az:Hindistan
bjn:India
id:India
ms:India
bn:ভারত
zh-min-nan:Ìn-tō͘
map-bms:India
jv:India
su:India
ba:Һиндостан
be:Індыя
be-x-old:Індыя
bh:भारत
bcl:Indya
bi:India
bar:Indien
bo:རྒྱ་གར།
bs:Indija
br:India
bug:India
bg:Индия
ca:Índia
ceb:Indya
cv:Инди
cs:Indie
cbk-zam:India
co:India
cy:India
da:Indien
de:Indien
dv:އިންޑިޔާ
nv:Tó Wónaanídę́ę́ʼ Bitsįʼ Yishtłizhii Bikéyah
dsb:Indiska
na:Indjiya
dz:རྒྱ་གར་
et:India
el:Ινδία
en:India
es:India
eo:Barato
ext:La Índia
eu:India
ee:India
fa:هند
hif:India
fo:India
fr:Inde
fy:Yndia
fur:Indie
ga:An India
gv:Yn Injey
sm:Igitia
gag:İndiya
gd:Na h-Innseachan
gl:India - भारत
gan:印度
glk:هند
gu:ભારત
got:𐌹𐌽𐌳𐌹𐌰/India
hak:Yin-thu
xal:Энедигин Орн
ko:인도
ha:Indiya
haw:‘Īnia
hy:Հնդկաստան
hi:भारत
hsb:Indiska
hr:Indija
io:India
ig:Ndia
ilo:India
bpy:ভারত
ia:India
ie:India
iu:ᐃᓐᑎᐊ
os:Инди
zu:INdiya
is:Indland
it:India
he:הודו
kl:India
kn:ಭಾರತ
pam:India
ka:ინდოეთი
ks:بًارت
csb:Indie
kk:Үндістан
kw:Eynda
rw:Ubuhinde
ky:Индия
rn:Ubuhindi
sw:Uhindi
kv:Индия
kg:India
ht:End
ku:Hindistan
lbe:Гьиндусттан
lez:Гьиндистан
la:India
ltg:Iņdeja
lv:Indija
to:ʻInitia
lb:Indien
lt:Indija
lij:India
li:India
ln:India
jbo:xingu'e
lmo:India
hu:India
mk:Индија
mg:India
ml:ഇന്ത്യ
krc:Индия
mt:Indja
mi:Īnia
mr:भारत
xmf:ინდოეთი
arz:الهند
mzn:هند
cdo:Éng-dô
mwl:Índia
mdf:Индие
mn:Энэтхэг
my:အိန္ဒိယနိုင်ငံ
nah:India
nl:India
nds-nl:India
ne:भारत
new:भारत
ja:インド
nap:Innia
ce:Инди
frr:Indien
pih:Endya
no:India
nn:India
nrm:Înde
nov:India
oc:Índia
or:ଭାରତ
uz:Hindiston
pa:ਭਾਰਤ
pi:भारत
pnb:ھندستان
pap:India
ps:هند
km:ឥណ្ឌា
pcd:Inde
pms:India
nds:Indien
pl:Indie
pt:Índia
crh:İndistan
ty:’Inītia
ro:India
rmy:Bharat
rm:India
qu:Indya
ru:Индия
rue:Індія
sah:Индия
se:India
sa:भारतम्
sc:Ìndia
sco:Indie
stq:Indien
sq:India
scn:Innia
si:භාරත ජනරජය
simple:India
sd:ڀارت
ss:INdiya
sk:India
sl:Indija
szl:Indyje
so:Hindiya
ckb:ھیندستان
srn:Indiakondre
sr:Индија
sh:Indija
sv:Indien
tl:Indiya
ta:இந்தியா
roa-tara:Indie
tt:Һиндстан
te:భారత దేశము
tet:Índia
th:ประเทศอินเดีย
vi:Ấn Độ
tg:Ҳиндустон
tpi:India
chr:ᎢᏅᏗᎾ
tr:Hindistan
tk:Hindistan
udm:Индия
uk:Індія
ur:بھارت
ug:ھىندىستان
za:Yindu
vec:India
vo:Lindän
fiu-vro:India
wa:Inde
zh-classical:印度
war:Indya
wo:End
wuu:印度
ts:India
yi:אינדיע
yo:Índíà
zh-yue:印度
diq:Hindıstan
bat-smg:Indėjė
zh:印度

ISS (täsmennyssivu)

ISS voi tarkoittaa seuraavia asioita:
Kansainvälinen avaruusasema ()
ISS Palvelut, tanskalainen kiinteistöhuoltoyhtiö.
ISS Stadion, jalkapallostadion Myyrmäessä, Vantaalla
ISS Dome, jäähalli Düsseldorfissa, Saksassa
Internet Security Systems, IBM:n omistama tietoturvaohjelmistoyritys
da:ISS
de:ISS (Begriffsklärung)
en:ISS (disambiguation)
es:ISS (desambiguación)
fr:ISS
ko:ISS
fy:ISS
hr:ISS
it:ISS
nl:ISS
no:ISS
nn:ISS
pt:ISS
sr:ISS
sv:ISS (olika betydelser)

Israel


Israelin valtio eli Israel (, ) on valtio Välimeri ja Jordan (joki) välissä Lähi-itä. Israel perustettiin Palestiinan alueelle vuonna 1948. Se on valtiomuodoltaan parlamentaarinen demokratia ja olemukseltaan vahvasti "juutalainen valtio", mikä on virallisena ideologiana kirjattu lakiin. Väestöltään Israel on kuitenkin monikansallinen ja uskontopohjaltaan moninainen, eivätkä kaikki tunnusta juutalaisten kansallisvaltion periaatetta. Se onkin johtanut jatkuviin sisäisiin levottomuuksiin ja yhteenottoihin palestiinalaisten kanssa koko Israelin valtion olemassaolon ajan.
Israelissa on noin 7,8 miljoonaa asukasta vuoden 2011 arvion mukaan. Viralliset kielet ovat heprea ja arabian kieli. Asukkaista 78 prosenttia on juutalaiset, 17 prosenttia arabit, loput druusit ja muita vähemmistöjä. Israelin arabit ovat uskonnoltaan enimmäkseen sunnalaisuus tai kristinusko. Israelin naapurimaita ovat arabivaltiot Egypti, Jordania, Syyria, Libanon sekä epäitsenäiseksi alueeksi luokiteltava Palestiina, joka on israelilaisten miehittämä ja saartama. Israelin pinta-ala on 20&nbsp;700 km², johon on laskettu mukaan Golan, mutta ei Itä-Jerusalemia tai Länsirantaa ja Gazan kaistaa.
Vaikka Israel ei ole myöntänyt eikä kieltänyt ydinasettaan, sen yleisesti ajatellaan olevan Lähi-itä ainoa ydinasevaltio.

Nimi


Nimi "Israel" on tavanomaisessa ja Liturgia käytössä merkinnyt kolmentuhannen vuoden ajan sekä Israelia maana että koko juutalaista kansaa asuivatpa he sitten Israelissa tai diasporassa. Nimi on peräisin Raamatusta, 1. Mooseksen kirjasta 32:28, jossa Jaakob (Iisakin poika) saa uuden nimen Israel (ehkä ''śara'' + ''el'' eli kamppailu Jumalan kanssa) kamppailtuaan enkelin kanssa. Nimestä on erilaisia käsityksiä. Joidenkin mukaan nimi juontuu verbistä śarar ("hallita, olla vahva, määrätä"), jolloin nimi merkitsisi ”Jumala hallitsee” tai ”Jumala tuomitsee”. Muita mahdollisia merkityksiä ovat "Jumalan ruhtinas" tai "Ēl taistelee". Tarkasta merkityksestä riippumatta Jaakobin kahdestatoista pojasta polveutui ”Israelin 12 heimoa".
Ensimmäinen historiallinen sanan "Israel" maininta on egyptiläisestä kivipaadesta, jossa kerrotaan Kanaaninmaan sotilasleireistä. Tämä paasi mainitsee Israelin kansana, joka ei ollut muodostanut valtiota, ja se on ajoitettu 1300-luvulle eaa. Nykyvaltiolle annettiin nimeksi "Medinat Jisrael" eli ''Israelin valtio'' ja sen kansalaiset ovat ''israelilaisia''. Muita nimiehdotuksia olivat ''Eretz Israel'', ''Zion'' ja ''Juudea''.

Historia


Kuva:Second_aliyah_Pioneers_in_Migdal_1912_in_kuffiyeh.jpg
Sionismi aatteiden innostamana nykyisen Israelin alueelle, joka silloin kuului Turkkiin, alkoi muuttaa juutalaisia vuosina 1881–1903 ja 1904–1914. Näiden muuttoliikkeiden eli Alija aikana alkoi muodostua Israelin tulevan itsenäisyyden keskeisiä kansallisia instituutioita: heprean kieltä ryhdyttiin elvyttämään, ja alueella syntyi hepreankielistä lehdistöä ja kirjallisuutta. Juutalaiset perustivat myös poliittisia puolueita ja ammattiyhdistyksiä. Noin puolet toisen ''alijan'' aikana alueelle muuttaneista juutalaisista poistui vuoteen 1914 mennessä, jolloin ensimmäinen maailmansota keskeytti maahanmuuton.

Brittihallinnon aika


Kuva:Jewish zones 1947.jpg
Ensimmäisessä maailmansodassa Yhdistynyt kuningaskunta otti alueen hallintaansa. Alueelle oli muuttanut sionisteja Theodor Herzlin kehotuksesta jo 1800-luku lähtien, mutta erityisesti Ensimmäinen maailmansota jälkeen muutto kiihtyi, koska tulijoita houkutti Britannian Balfourin julistus lupaama oikeus perustaa "kansalliskoti" Palestiinaan. Vuonna 1922 Palestiinasta tehtiin Kansainliitto päätöksellä Britannian mandaattialue, josta kuitenkin pian erotettiin 3/4 eli Jordanjoen itäpuoli Transjordaniaksi. Toisen maailmansodan päättyessä juutalaisia oli alueilla jo 650&nbsp;000 ja holokaustin juuriltaan ajamat Euroopan juutalaiset saapuivat suurena aaltona perustamaan uutta valtiota.
Arabien vaatimuksesta mandaattihallinto kielsi lopulta juutalaisten maahanmuuton lähes kokonaan. YK:n yleiskokouksessa annettiin esitys alueen jakamisesta arabi- ja juutalaisvaltioihin. Palestiinaa ympäröivät arabivaltiot vastustivat esitystä ja kieltäytyivät tunnustamasta juutalaisvaltiota, kun taas Israelin tuleva, ensimmäinen pääministeri David Ben-Gurion hyväksyi suunnitelman.
Suunnitelman hyväksymisen jälkeisenä aamuna 30. marraskuuta 1947 väkivaltaisuudet kiihtyivät entisestään, ja 11. joulukuuta lontoolainen sanomalehti The Times kertoi yhteenotoissa kuolleen noin 70 juutalaista, 50 arabia ja neljä brittiä. Israelilaisten aseellisten järjestöjen onnistui vallata koko YK:n Israelille myöntämä alue ja osa palestiinalaisille määrättyä aluetta ennen brittihallinnon päättymistä. Palestiinalaiset syyttivät näitä useista siviilien joukkomurhista, kuten yli sadan ihmisen surmaamisesta Deir Yassinin verilöylyssä 9.-11. huhtikuuta 1948. Taistelujen seurauksena sadat tuhannet palestiinalaiset joutuivat lähtemään pakolaisiksi. Oli puhjennut avoin sota (kts. Israelin itsenäisyyssota).

Israelin perustaminen


Kuva:Declaration of State of Israel 1948.jpg
Tiedosto:1948 Arab Israeli War - May 15-June 10.svg
Brittien poistuttua alueelta Israel perustettiin 14. toukokuuta 1948 Palestiinan alueelle ennen Britannian mandaatin umpeutumista keskiyöllä 15. toukokuuta. Konflikti laajeni, kun Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin joukot hyökkäsivät Israeliin. Syttyneessä sodassa siirtomaajärjestelmää vastustanut Neuvostoliitto tuki Israelia, kun taas Britannia vanhana siirtomaaisäntänä tuki edelleen arabeja itsenäistyvää siirtomaataan vastaan. Taistelut käytiin lähinnä palestiinalaisille määrätyllä alueella.
Sodan päätyttyä Israelin haltuun jäi suurempia alueita kuin YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu. Samalla Egypti miehitti Gazan ja Transjordania Länsirannan. Suuri määrä arabeja pakotettiin lähtemään asuinalueiltaan tai pakeni väkivallan uhkaa. Arabisiviilien joukkomurhia esiintyi ja palestiinalaisten asumisyhteisöjä tuhottiin. Noin puolet alkuperäisväestöstä siirtyi tai karkoitettiin pois uuden juutalaisvaltion alueelta, käytännössä vailla mahdollisuutta palata. YK:n mukaan kaikkiaan 711&nbsp;000 ihmistä . Näihin päiviin asti jatkuneen Lähi-idän kriisin vuoksi on Palestiinan pakolaisuus edelleen ratkaisematta. Israelin perustamisen jälkeen alkoi Euroopasta muuttaa alueelle suurin joukoin holokaustista selviytyneitä juutalaisia, ja maan väkiluku kaksinkertaistui ensimmäisen itsenäisyysvuoden aikana. Seuraavan vuosikymmenen aikana 600&nbsp;000 juutalaista pakeni tai karkotettiin ympäröivistä arabimaista ja Iranista Israeliin.

Suezin kriisi ja kuuden päivän sota


Kuva:1956 Suez war - conquest of Sinai.jpg
Tiedosto:1967 Six Day War - Battle of Golan Heights.svg
Vuonna 1956 Egypti päätti ottaa Britannian ja Ranskan omistaman Suezin kanavan omaan omistukseensa. Päätöksen seurauksena puhkesi Suezin kriisi, jonka aikana Britannia, Ranska ja Israel hyökkäsivät menestyksekkäästi Egyptiin kohti Suezin kanavaa. Aselepo solmittiin, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto painostivat osapuolia rauhaan. Vetäytymisen ehtoina olivat YK:n UNEF-joukkojen sijoittaminen Siinaihin valvomaan, että Egypti ei enää hyökkää Israeliin kuten vuoden 1948 sodassa.
Vuonna 1967 Egypti saartoi Israelin laivaliikenteen Punainenmeri, poisti UNEF-rauhanturvaajat alueelta ja siirsi tankkeja ja satoja sotilaita Siinaille ilmoittaen olevansa valmis sotaan. Israel päätti vastata hyökkäämällä, ja kuuden päivän sota alkoi Israelin ennalta ehkäiseväksi julistamalla iskulla, jolla se onnistui muutamassa tunnissa tekemään Egyptin ilmavoimat toimintakyvyttömiksi. Jordania puolestaan hyökkäsi Israelin kaupunkeihin Länsi-Jerusalemiin sekä Netanyaan. Sodan lopussa Israelin hallintaan jäivät Gaza, Siinain niemimaa, Länsiranta ja Golanin kukkulat.

Jom kippur -sota


Syyria ja Egypti hyökkäsivät Israeliin 1973 ja yllättivät pyhänvietossa olleen Israelin. Israel kärsi aluksi huomattavia tappioita erityisesti Golanin kukkuloilla, mutta reservijoukkojen saapuessa rintamille muutamien päivien kuluttua sotatilanne alkoi muuttua. Toista viikkoa jatkuneiden taistelujen jälkeen Egypti ja Syyria olivat menettäneet useimmat valtaamansa asemat, ja pian Israel eteni Suezin kanavan länsirannalle ja Syyriaan. Tulitauko astui voimaan kolme viikkoa sodan alkamisesta.

Etelä-Libanon


Israel hyökkäsi Libanonin sisällissota repimään Libanoniin vuonna 1982 tarkoituksenaan torjua Libanonin puolelta maan pohjoisosiin tehtyjä terrori-iskuja. Muodostettuaan 40 kilometrin levyisen turva-alueen Israelin armeija jatkoi hyökkäystä sisämaahan ja valloitti myös maan pääkaupungin Beirutin. PLO, joka oli pitänyt päämajaansa kaupungissa, pakeni Tunisian pääkaupunkiin Tunisiin. Israel veti joukkonsa maasta pääosin vuonna 1986 mutta jatkoi miehitystä Etelä-Libanonin turvavyöhykkeellä tukemansa puolisotilaallisen Etelä-Libanonin armeijan (SLA) kanssa. Israel vetäytyi alueelta vuonna 2000, minkä jälkeen sen ottivat hallintaansa Hizbollah-järjestö sekä YK:n rauhanturvajoukot.

Ensimmäinen intifada ja Oslon sopimus


Kuva:Ehud Barak.jpg, Israelin pääministeri vuosina 1999–2001]]
Ensimmäisen intifada puhkesi joulukuussa 1987 ja jatkui vuoteen 1993 asti. Yhteenotoissa kuoli yhteensä noin 1&nbsp;400 palestiinalaista ja noin 270 israelilaista siviiliä ja 150 israelilaista sotilasta. Työväenpuolueen voitettua vuonna 1992 Jitzhak Rabin aloitti neuvottelut PLO:n kanssa rauhan aikaansaamiseksi, ja vuonna 1993 osapuolet allekirjoittivat Oslon sopimus. Myös nimellä Oslo I tunnetussa sopimuksessa Israel ja PLO tunnustivat toisensa.
Israelin pääministeri Ehud Barak ja palestiinalaisten johtaja Jasser Arafat neuvottelivat heinäkuussa 2000 Camp Davidissa Bill Clintonin johdolla, mutta neuvottelut eivät tuottaneet tulosta PLO:n hylättyä Barakin tarjouksen. Esityksen arvostelijoiden mukaan Barakin ehdotus ei olisi antanut mahdollisuuksia elinkelpoisen palestiinalaisvaltion perustamiselle, koska se olisi pirstonut Länsirantaa ja vienyt siitä monia tärkeitä alueita. Epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen jännitys alueella alkoi lisääntyä uudelleen.

Toinen intifada


Kuva:BarrierMay2005.png
Toinen intifada eli Al-Aqsan intifada alkoi syyskuussa 2000. Usein esitetään, että toinen intifada alkoi Ariel Sharonin vierailtua Al-Aqsan moskeijassa ja että vierailu olisi tulkittu provokaatioksi. Nykyisin sekä palestiinalaiset että israelilaiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei intifadan syynä ollut ainoastaan Sharonin toiminta. Israelilaiset katsovat intifadan olevan "osa palestiinalaishallinnon laskelmoiva politiikkaa suhteissaan Israelin valtioon" ja palestiinalaiset puolestaan katsovat sen olevan enemmän kuin "..vain oikeutettu reaktio provokatiiviseen tapaukseen. Se on Palestiinan kansan yksimielinen, julkinen neuvotteluiden epäonnistumisen aiheuttama mielenilmaus ja Israelin toiminnan täydellinen tuomitseminen". Israelissa uskotaan yleisesti palestiinalaisjohdon aloittaneen kansannousun tietoisesti painostaakseen Israelia väkivallan avulla. Jälkikäteen katsottuna oli kuitenkin havaittavissa monia merkkejä potentiaalisesta väkivallasta, joka saattoi syttyä melkein mistä tahansa sattumanvaraisesta tapahtumasta. Yhteenotoissa on toisen intifadan aikana kuollut 1&nbsp;116 israelilaista ja 4&nbsp;066 palestiinalaista
Intifadan seurauksena Israel on rakentamassa Länsirannan turva-aitaa, jonka tarkoituksena sanotaan olevan terroristien pääsyn estäminen Israelin kaupunkeihin. YK:n yleiskokous ja EU ovat kritisoineet aitaa, koska se hajottaa palestiinalaisalueita ja liittää 6–8 prosenttia kiistellyistä alueista Israeliin ennalta määräämättömäksi ajaksi. Israelin näkemyksen mukaan aita on kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu. Haagin kansainvälinen tuomioistuin antoi vuonna 2004 päätöksen, jonka mukaan aita on kansainvälisen oikeuden vastainen ja se tulisi heti purkaa. Päätöksen mukaan Israel olisi myös velvollinen korvaamaan aidasta palestiinalaisväestölle aiheutuneet vahingot.

Israel nykyään


Kuva:Ariel Sharon.jpg
Ariel Sharonin johtama Likud-puolue voitti vuoden 2001 maaliskuussa pidetyt vaalit, ja hänet valittiin uudelleen pääministeriksi vuoden 2003 vaaleissa. Oikeistolainen Likud kieltäytyi 2002 tunnustamasta palestiinalaisten valtiota missään tilanteessa. Vuonna 2003 Israelin parlamentti hyväksyi niin sanotun Lähi-idän suunnitelma rauhansuunnitelman pohjaksi. Samana vuonna Sharon allekirjoitti palestiinalaisten kanssa Tiekartta-rauhansuunnitelman, joka tähtää mm. itsenäiseen Palestiinaan.
Sharonin esitettyä suunnitelman Israelin yksipuolisesta vetäytymisestä Gazasta hänen puolueensa ajautui sisäisiin ristiriitoihin ja pääministeri hajotti Knessetin ja perusti lokakuussa 2005 uuden puolueen Kadiman. Sharon sai vakavan aivoverenvuoto ennen vaaleja, ja hänen tilalleen virkaa tekeväksi pääministeriksi ja Kadima-puolueen johtajaksi nousi Ehud Olmert. Olmert johti Kadiman vaalivoittoon maaliskuussa 2006.
Väkivalta alueella lisääntyi taas kesäkuussa 2006 sen jälkeen, kun palestiinalaiset sieppasivat israelilaisen sotilaan Gilad Shalitin () panttivangiksi. Tämän jälkeen Israel aloitti Operaatio kesäsade iskemällä ilma- ja maajoukoilla moniin kohteisiin Gazassa sekä vangitsemalla muun muassa palestiinalaishallinnon kahdestakymmenestä ministeristä kahdeksan. Heinäkuussa yhteenotot levisivät Libanoniin Hizbollah-sissien tunkeuduttua Israeliin, jossa he tappoivat kolme sotilasta ja ottivat kaksi panttivangiksi. Israel iski muun muassa Beirutin kansainväliselle lentokentälle ja saartoi maan kaikki satamat.
Joulukuussa 2008 Gazan aluetta hallitsevan Hamas-järjestön ja Israelin välinen tulitauko päättyi. 27. joulukuuta 2008 Israel aloitti ilmapommitukset Gazan alueelle, ja maahyökkäyksen, Operaatio Valettu lyijy, 3. tammikuuta 2009. Israel vetäytyi suurimmaksi osaksi uuden Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisiin mennessä 21. tammikuuta 2009 ja täydellisesti seuraavana päivänä. Suuri siviiliuhrien määrä (mm. 416 lasta) ja viidenkymmenen Yhdistyneet kansakunnat:n rakennuksen vahingoittaminen sai Yhdistyneet kansakunnat kritisoimaan hyökkäystä voimakkaasti. Sanomalehti Haaretzin mukaan taistelujen aikana Israelin armeija tappoi komentajien luvalla lukuisia siviilejä ja tarkoituksellisesti tuhosi näiden omaisuutta.
Vuoden 2009 vaaleissa parhaiten menestyivät oikeistopuolueet, ja hallitus muodostettiin Benjamin Netanjahun johdolla. Likud-hallitusta tukivat myös Työväenpuolue, Yisrael Beiteinu ja Shas. Eniten kritiikkiä herätti arabivastaisista lausunnoistaan tunnettu ja rasistiksi leimattu Avigdor Lieberman, joka sai ulkoministerin aseman.
Lieberman sanoutui irti kahden valtion ratkaisusta ja julisti Yhdysvaltain johdolla neuvotellun Annapolisin prosessin mitättömäksi.
Vuonna 2010 tapahtunut Gazaan matkalla olleen kansainvälisen avustussaattueen Israelin hyökkäys avustussaattueeseen 31. toukokuuta 2010 sai osakseen jyrkkää arvostelua. Monet valtiot tuomitsivat Israelin puolustusvoimat toimet, mukaanlukien Israelin naapurimaat, EU, Espanja, Iso-Britannia, Kiina, Kreikka, Ranska, Saksa ja Suomi.

Maantiede


Kuva:Is-map.PNG
Tiedosto:Dead Sea by David Shankbone.jpg on noin 400 metriä merenpinnan alapuolella sijaitseva järvi ja samalla maanpinnan alin kohta]]
Kuva:Israel Neghev Desert 001.jpg
Kuva:Melanargia titea titania.jpg
Israel rajoittuu pohjoisessa Libanoniin ja Syyriaan, idässä Länsirantaan ja Jordaniaan, lounaassa ovat Egyptin ja Gazan alueet. Israelin rantaviiva Välimeri on lännessä ja Punainenmeri yhtyvä Akabanlahti etelässä. Israelin suurimmat vesialueet ovat pohjoisessa Genesaretinjärvi ja kaakossa Kuollutmeri. Suurin joki on Jordan (joki). Korkein vuori on Har Meron.

Ilmasto


Maan ilmasto on välimerellinen lukuun ottamatta maan etelä- ja pohjoisosien autiomaita, joista suurin on Negevin autiomaa. Keväällä ja kesällä esiintyy ajoittain hiekkamyrskyjä. Maassa on kuuma sateeton kesä ja suhteellisen lyhyt viileä sateinen talvi. Ilmasto vaihtelee maan sisällä pituuspiirin, leveyspiirin ja Välimeren läheisyyden mukaan. Elokuu on kuukausista kuumin, keskilämpötilat vaihtelevat 18°C–38°C välillä.
Sateet ovat yleensä rankkasateita, jotka aiheuttavat eroosiota ja tulvia. Talvella vesi saattaa tulla lumena maan keskiosan ylämailla kuten Jerusalemissa. Maan viljellyimmillä alueilla sataa yli 300 millimetriä vuodessa. Maasta on viljeltävää noin kolmasosa.

Kasvit ja eläimet


Israelissa on tavattu yli 500 lintulajia. Osa linnuista asuu siellä pysyvästi, osa muuttaa Israelin alueen läpi kahdesti vuodessa.
Ympäri Israelia on yli 150 luonnonsuojelualuetta ja 65 kansallispuistoa, joiden koko on noin 1000 neliökilometriä. Alueista huolehtii Israelin luonto- ja puistohallinto. Pariakymmentä niistä on kehitetty julkiseen käyttöön, ja kävijöitä niissä on vuosittain kaksi miljoonaa. UNESCO on nimennyt Karmelvuoren biosfäärireservaatiksi. Satoja kasveja ja eläimiä, kuten tammi, palmu ja eläimistä gasellit ja leopardi, on suojeltu, ja uhanalaisille lajeille on laadittu pelastusohjelmia.

Kaupungit


Vuonna 2004 Israelin väestölaskennassa määriteltiin kolme metropolialuetta:
Tel Aviv – 2&nbsp;933&nbsp;700 ihmistä
Haifa – 980&nbsp;600 ihmistä
Beersheba – 511&nbsp;800 ihmistä
Jerusalemia voisi myös kutsua metropolialueeksi, mutta sen määritteleminen on vaikeaa, koska asutus levittäytyy niin laajalle alueelle ja itse kaupungin rajat ovat epäselvät. Jerusalemin kaupungin virallinen väkiluku on 724&nbsp;000 (2006). Nasaret ja sen muslimienemmistöiset lähiöt mukaan lukien alue kuuluisi myös suuriin metropolialueisiin.

Väestö


Kuva:Alyah 1948-2007 en.svg
Israelissa säädettiin vuonna 1950 paluumuuttoa koskeva laki, jonka mukaan kaikilla juutalaisilla on oikeus muuttaa maahan ''olena'' eli juutalaisena maahanmuuttajana ja saada maan kansalaisuus. Lain määritelmän mukaan juutalaiseksi katsotaan jokainen, joka on syntynyt juutalaisesta äidistä tai joka on kääntynyt juutalaiseen uskontoon, eikä ole minkään muun uskonnollisen yhteisön jäsen. Vuonna 1970 lakia laajennettiin koskemaan kaikkia juutalaisen vanhemman tai isovanhemman jälkeläisiä, juutalaisten puolisoita ja juutalaisen jälkeläisen puolisoa. Myös niillä brittiläisen Palestiinan entisillä kansalaisilla, jotka asuivat maassa 1948–1952, on oikeus paluumuuttaa Israeliin. Viime vuosina lain turvin maahan on muuttanut juutalaisia erityisesti entisen Neuvostoliitto alueelta. Vuodesta 1990 maahan on tullut yli miljoona venäläistä, jotka muodostavat nykyisin maan suurimman väestöryhmän. Myös ei-juutalaiset voivat muuttaa maahan tavanomaisen maahanmuuttoprosessin mukaisesti, ja kansalaisuuden voi saada viidessä vuodessa.
Israel on ainoa valtio maailmassa, jossa enemmistö väestöstä on juutalaisia. Israelin väestöstä 77,7 % on eri alueilta lähtöisin olevia juutalaisia, joista suurimman ryhmät ovat Euroopassa tai Yhdysvalloissa syntyneet (32,1 %), Israelissa syntyneet (20,8 %) ja Afrikassa syntyneet (14,6 %). Arabien osuus väestöstä on 18,5 %. Muiden ryhmien osuus on 4,3 % väestöstä. Israelilaisista on uskonnoltaan juutalaisia 76,2 %, muslimeja 16,1 % ja kristittyjä 2,1 %. Uskonnoltaan Druusit on 1,6 % väestöstä. Druusit luokitellaan etnisesti usein arabeiksi, mutta he yleensä eivät pidä itseään arabeina, vaan omana ryhmänään.
Kuva:Israel 1 027.Young male religious Jews.jpg
Israelin uskonnolliset juutalaiset jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään: noin 12 % pidetään haredijuutalaisina (ns. ääriortodokseina) ja noin 9 % pitää itseään uskonnollisina sionisteina.
Haredit pyrkivät elämään Mooseksen ajan tapojen mukaan ja suhtautuvat periaatteessa epäluuloisesti jopa Israelin valtioon, koska perinteisen juutalaisen käsityksen mukaanhan Israelin tulisi syntyä vasta Messiaan tullessa. Nykyisin haredit ovat entistä kiinnostuneempia politiikasta ja pyrkivät "juutalaistamaan" yhteiskuntaa. Heidän tavoitteenaan on uskonnolliseen lakiin perustuva Toora-valtio. Haredien vaikutusvalta kasvaa heidän väestöosuutensa kasvaessa korkean syntyvyyden ansiosta.
43 % on maallistuneita eli ''hiloneita'', joista 53 % ilmoittaa uskovansa Jumalaan. Kaikista Israelin juutalaisista 65 % uskoo Jumalaan ja 5 % ilmoittaa olevansa uskonnottomia. Kaikista israelilaisista 78 % viettää sapattia.
Israelin arabeista 82,3 % on muslimeja, 9 % kristittyjä ja 8,5 % druuseja. Lähes kaikki muslimiarabit ovat sunnimuslimeja, ja suurin osa asuu maan pohjoisosissa. Kolmeenkymmeneen heimoon kuuluvat beduiiniarabit ovat myös muslimeja ja asuvat harvakseltaan eteläosien aavikoilla. Beduiinit ovat jo yleisesti lopettamassa beduiinielämää ja siirtymässä työvoimaan. Arabikristittyjä asuu Nasaretissa, Shfar'amissa ja Haifassa. Pohjoisissa kylissä asuu noin 3&nbsp;000 adygeialaista, jotka ovat sunnimuslimeja, eivät kuitenkaan arabeja, eivätkä he kuulu muiden muslimien yhteisöihin. Human Rights Watchin mukaan Israelin arabeihin kohdistuu maan sisällä syrjintää muun muassa koulutuksessa.

Kulttuuri


Israel on monikulttuurinen ja -kielinen yhteiskunta, jossa on edustettuna monia etnisiä ryhmiä ja uskontokuntia. Keskeinen asema kulttuurissa on juutalaisuus uskontoon liittyvillä juhlilla ja perinteillä. Israelin kulttuuri on saanut vaikutteita eri alueilta muuttaneiden juutalaisten, esimerkiksi sefardijuutalaiset ja aškenasijuutalaiset sekä Beta Israel kulttuureista. Arabivähemmistö on säilyttänyt oman kulttuurinsa. Vähemmistöryhmien perinnön säilymistä tuetaan rahallisin avustuksin ja muulla tuella. Arabit ovat ottaneet aktiivisen osan sähköisessä mediassa yleisissä ja arabiankielisissä tuotannoissa. Haifa, Tel Aviv ja Jerusalem ovat kulttuurin keskuksia, joissa on paljon näyttelyjä, teattereita ja muuta kulttuurielämää.
Israelilaiset lukevat ahkerasti sanomalehtiä. Suurimmat päivälehdet ilmestyvät hepreaksi, arabian kieli, englannin kieli ja venäjän kieli. Sanomalehtiä julkaistaan myös ranskan kieli, puolan kieli, jiddišiksi, unkarin kieli, saksan kieli ja persian kieli. ''Kol Israel'' ('Israelin ääni') tarjoaa radio-ohjelmia kahdeksalla radiokanavalla ja 17 kielellä. Valtiolla on kaksi televisiokanavaa, jotka palvelevat hepreaksi, arabiaksi ja englanniksi. Yhdellä kaupallisella kanavalla toimii kolme yksityistä tuottajaa. Maksullinen kaapelitelevisio on saatavana suurimmassa osaa maata, ja sen kautta voi vastaanottaa useiden amerikkalaisten, eurooppalaisten ja aasialaisten televisioverkkojen ohjelmia.
Israelilla on vuosituhansien historia, ja se on historiallisesti tärkeä neljälle monoteistiselle uskonnolle http://www.bahai.org/dir/bwc. Arkeologiaan on panostettu paljon Israelissa, ja muinaisjäännöksiä on suojeltu, kaivettu esiin ja asetettu yleisön nähtäväksi. Suomesta kaivauksiin on osallistunut muun muassa Helsingin yliopiston tutkijoita. Lähi-idässä arkeologisia löytöjä tulkitaan eri yhteyksissä usein omien poliittisten ja uskonnollisten ajatusten tukemiseksi. Niinpä Daavidin kuningaskunnan laajuus on toiminut osittain ihanteena Israelin valtion rajoille, esimerkiksi Golanin kukkuloiden kysymyksessä.

Kirjallisuus, teatteri ja elokuva


Israelilainen kirjallisuus on maailmalla arvostettua: Samuel Josef Agnon sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1966. David Grossman on ollut Nobel-ehdokkaana.
Tunnettuja nykykirjailijoita ovat muun muassa Amos Oz, Yehudit Katzir, Etgar Keret, Orly Castel-Blum, Gadi Taub, Irit Linor, Mira Magen, Batya Gur ja Shulamit Lapid sekä runoilija Jehuda Amihai. Heprean lisäksi paljon kirjallisuutta julkaistaan arabiaksi, englanniksi ja ranskaksi. Miljoonan venäläisen maahanmuuttajan myötä Israelissa julkaistaan Venäjän jälkeen eniten venäjänkielistä kirjallisuutta maailmassa. Teatteri ei ole kuulunut perinteiseen juutalaiseen kulttuuriin. Israelilainen teatteri sai alkunsa venäläisten maahanmuuttajien myötä. Ensimmäinen teatteri perustettiin 1931 Tel Aviviin, ja nykyään Israelissa on useita teattereita.
Israelin elokuvavienti on kasvussa kansainvälisesti menestyneiden elokuvien myötä. Elokuvat ovat aiemmin usein käsitelleet Israelin ja arabien vastakkainasettelua. Israelin kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Israelin elokuvakeskus edistää ja tukee maan elokuva-alaa. Elokuva-arkisto ''Steven Spielberg Jewish Film Archive'' Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa on maailman suurin juutalaisen elokuvan arkisto.

Musiikki


Israelissa on vahva taidemusiikkiperinne, joka tuli maahan pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopasta muuttaneiden aškenasijuutalaisten mukana. Palestiinan filharmoninen orkesteri (nykyisin Israelin filharmoninen orkesteri) piti ensikonserttinsa Tel Avivissa vuonna 1936 Arturo Toscaninin johdolla. Toinen merkittävä sinfoniaorkesteri maassa on Jerusalemin sinfoniaorkesteri. Vuonna 1980 maahan perustettiin ''New Israel Opera''. Tunnettuja israelilaisia taidemuusikoita ovat muun muassa pianisti ja kapellimestari Daniel Barenboim sekä viulistit Shlomo Mintz, Pinchas Zukerman ja Itzhak Perlman. Suurta kansainvälistä huomiota on saanut Daniel Barenboimin vuonna 1998 perustama ''West-Eastern Divan Orchestra'', jossa soittaa sekä juutalaisia että palestiinalaisia nuoria muusikoita, sekä vuonna 2003 perustettu ''Young Palestine Chamber Orchestra''. Orkesterit ovat konsertoineet muun muassa Länsirannan Ramallahin kaupungissa.
Israel on voittanut Eurovision laulukilpailun kolmesti, viimeksi vuonna 1998 Dana Internationalin kappaleella "Diva". Pop- ja rockmusiikin saralla muita suosittuja esiintyijiä ovat olleet muun muassa Idan Raichel, Ofra Haza, Kaveret, Izhar Cohen ja Gali Atari. Viime vuosina hip-hop -musiikki on myös saavuttanut laajempaa kuuntelijakuntaa muun muassa arabilaisisraelilaisen Tamer Nafarin suosion myötä.

Urheilu


Urheilulla on merkittävä asema israelilaisessa kulttuurissa ja Israelin urheilukulttuuri muistuttaa hyvin paljon eurooppalaisten maiden mallia. Suosituimmat lajit maassa ovat jalkapallo ja koripallo, mutta maa on saavuttanut kansainvälistä menestystä myös muun muassa käsipallossa ja telinevoimistelussa. Israel on voittanut tähän mennessä yhteensä 6 olympiamitalia judossa, miekkailussa ja purjelautailussa. Israelissa järjestetään myös neljän vuoden välein suuret juutalaisten urheilukilpailut makkabidit.

Talous


Kuva:Ranat gan.jpg
Kuva:Aroma on Hilel Street, Jerusalem - Point of Sale.jpg
Alun perin maanviljelyyn perustunut talous on kasvanut voimakkaasti erityisesti itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä, ja Israelin talous on nykyaikainen ja monipuolinen. Merkittäviä vientituotteita (yht. lähes 30 miljardia vuonna 2003) ovat mm. raskas koneteollisuus (sisältää myös aseteollisuuden), muistipiirit ja prosessorit, elektro-optiikan tuotteet, tietokoneohjelmistot, lääketieteen tuotteet, hiotut timantit, maataloustuotteet kuten Jaffa-appelsiinit, kemikaalit ja vaatetus.
Huipputekniikka on merkittävässä osassa taloudessa. Olemattomien luonnonvarojen vuoksi Israel on painottanut korkeaa koulutusta ja ollut tutkimuksen kärjessä tietotekniikassa, viestinnässä ja biotieteissä. Israelista puhutaan usein Lähi-idän Piilaaksona. Israeliin sijoitetaan enemmän riskipääomaa kuin mihinkään maahan Euroopassa, ja sen riskipääomasijoituksien osuus bruttokansantuotteesta on maailman korkein. Yhdysvaltojen ja Kanadan ulkopuolella Israelilla on NASDAQ-listautuneita yrityksiä eniten maailmassa. Israel tuottaa enemmän tieteellisiä tutkimuksia väkilukuun nähden kuin mikään muu maa, ja sen patenttiluvut ovat myös maailman korkeimpia.

Kauppa EU:hun


Euroopan unioni on Israelin tärkein kauppakumppani ja vienti unionin alueelle muodostaa 28 prosenttia Israelin kokonaisviennistä. Vuonna 1995 solmittu kauppasopimus, joka korvasi vuonna 1975 solmitun yhteistyösopimuksen, sallii Israelin tuoda EU:n alueelle teollisuustuotteita ilman tuontitulleja ja pyrkii edistämään yhteistyötä investointien ja lainsäädäntöjen yhtenäistämisen osalta. EU:n ja Israelin välillä on ollut erimielisyyksiä Länsirannan ja Gazan siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden tuonnista EU:iin israelilaisina tuotteina, mutta kiista sovittiin kesällä 2004. Arabimaiden boikotti on pitänyt arabimaiden kanssa käydyn kaupan vähäisenä, mutta muun muassa Egypti ja Jordania ovat avanneet kaupan.

Yhdysvallat merkittävin rahoittaja


Noin puolet Israelin saamista taloudellisista ja sotilaallisista lainatakauksista ja muusta avusta tulee Yhdysvalloilta ja loput enimmäkseen Euroopan unionilta. Noin puolet Israelin ulkomaan velasta on peräisin Yhdysvalloista, ja huomattava osa kokonaisvelasta on peräisin yksityishenkilöiltä Israelin velkakirjaohjelman kautta. Saksa on antanut Israelille tuntuvia avustuksia ja solminut yhteistyösopimuksia teollisuuden ja asevoimien kehittämiseksi hyvityksenä natsi-Saksan rikoksista juutalaisia kohtaan.

Matkailu


Kuva:North Beach Eilat.jpgin rantaa.]]
Sekä ulkomainen että maan sisäinen matkailu ovat merkittäviä elinkeinoja Israelissa ja muodostavat 3–4 % maan bruttokansantuotteesta, josta ulkomaisen matkailun osuus on 35–40 %. Alueen rauhattomuus on jonkin verran vähentänyt matkailua alueelle viime vuosina.
Tunnetuimmat matkailukohteet ovat Eilat, Jerusalem, Tel Aviv, Tiberias ja Genesaretinjärvi, Haifa, Zefat (Safed), Kuollutmeri sekä Be'er Sheva ja Negevin autiomaa. Nähtävyydet ovat historiallisia rakennuksia, kaupunkeja ja paikkoja tai luontonähtävyyksiä. Tunnetuimpia nähtävyyksiä Jerusalemissa ovat raamatulliset kohteet vanhassakaupungissa ja sen läheisyydessä kuten myös Genesaretinjärvi ympäristössä. Zefat (Safed) on uskonnollisten pyhiinvaeltajien kohde, ja korkealla oleva kaupunki tarjoaa hienot näköalat. Tel Aviv ja Haifa ovat suurkaupunkeja. Kuollutmeri sijaitsevat suolaisen veden kylpylät ja hotellit, luonnonpuistoja ja Masadan vuorilinnoitus. Negevin autiomaassa, Galileassa ja Golanin ylängöllä on huikeita näköalapaikkoja ja kauniita luonnonpuistoja. Eilatissa on uimarantoja, ja se on parhaita sukelluskohteita maailmassa.
Näkyvin osa turvallisuustoimista Israelissa ovat liikkeissä ja kauppakeskuksissa ovilla olevat turvatarkastukset sekä teillä olevat tarkastuspisteet. Vaikka tarkastuspisteet eivät olekaan normaalisti miehitettyjä – tai jos ovatkin, ei autoja pysäytetä – kannattaa aina hiljentää ja varautua pysähtymään. Ajankohtaista tietoa Israelin turvallisuustilanteesta saa esimerkiksi Suomen ulkoministeriön http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=66192&nodeid=15735&contentlan=1&culture=fi-FI matkustustiedotteista.

Merkittävimmät luonnonvarat


kupari
fosfaatti
bromi
rikki
potaska

Merkittävimmät vientituotteet


huipputekniikka (yli puolet viennistä) mm. informaatio- ja kommunikaatioteknologia, lääkelaitteet, ohjelmistot, diagnostiikka, biotekniikka, hienokemikaalit, elektro-optiikka ja mittaustekniikka
koneteollisuuden tuotteet
Vaikka jotkut israelilaiset elintarvikkeet ovatkin varsin tunnettuja, on maataloustuotteiden osuus Israelin viennistä vain muutama prosentti

Politiikka


Kuva:Knesset in Jerusalem Israel.jpgin rakennus]]
Kuva:SupremeCourtIsrael ST 06.jpg
Israel on parlamentaarinen demokraattinen tasavalta, jossa on yhtäläinen äänioikeus. Israelin 120-jäseninen parlamentti on nimeltään knesset. Edustajapaikat jaetaan puolueiden kannatuksen mukaan suhteellista vaalitapaa noudattaen. Knesset valitaan kansanäänestyksellä neljän vuoden välein, mutta kansanedustajat voivat järjestää ennenaikaiset vaalit äänestämällä luottamuksesta. Israelin presidentti on lähinnä edustuksellinen virka. Presidentin valitsee parlamentti seitsenvuotiskaudeksi. Presidentti valitsee enemmistöpuolueen tai liittouman johtajan pääministeriksi.
Israelin valtionpäämies on presidentti, mutta brittiläistyyppisestä enemmistöparlamentarismista seuraa, että pääministeri on käytännössä maan johtaja. Israelin presidentti on vuonna 2007 valittu veteraanipoliitikko ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Shimon Peres. Pääministerinä toimii vuodesta 2009 Likud-puolueen Benjamin Netanjahu. Pääministerien asemaa vaikeuttaa knessetin hajanaisuus. Hallitukset ovat usein olleet poliittisesti heikkoja "kansallisen yhtenäisyyden hallituksia". Ennenaikaiset vaalit ovat olleet tavallisia.
Israelin pääkaupunki on Jerusalem, ja siellä sijaitsevat knesset ja suurin osa hallinnosta. Itä-Jerusalemin kiistanalaisen aseman vuoksi valtaosa suurlähetystöistä sijaitsee Tel Avivissa.
Hannu Juusolan mukaan Israelin suuret poliittiset kysymykset ovat asioita, jotka nuori valtio tavallisesti joutuu ratkaisemaan heti itsenäistyttyään. "Ulkoinen ikuisuuskonflikti" palestiinalaisten kanssa odottaa ratkaisemista ja maan rajat odottavat lopullista määrittelyä. Toinen ongelma on, että maalla ei ole perustuslakia. Kolmas "perimmäinen kysymys" koskee ulkoista asemaa: onko Israel osa Lähi-itää, eurooppalaisen kulttuurin tai jopa kolonialismin ikuinen linnake kolmannessa maailmassa vai peräti eräänlainen Yhdysvaltain etäinen "osavaltio".
Perustuslain puute johtuu siitä, ettei ole päästy yksimielisyyteen, mikä "juutalainen valtio" tarkoittaa. Maallinen ja maltillinen enemmistö pitää juutalaisuutta etnisenä käsitteenä ja haluaa sekulaariin lakiin perustuvaa valtiota. Osa taas haluaa juutalaiseen lakiin halakhaan perustuvan teokratian. Suurimman uskonnollisen puolueen mukaan jumalan antama Toora on perustuslaki, muuta ei tarvita. Perustuslain puutetta on korvattu ns. peruslaeilla, joiden on tarkoitus joskus muodostaa perustuslaki.
Oikeus on itsenäinen muista valtioelimistä. Oikeusjärjestelmä on kolmiportainen ja siihen kuuluu alioikeus, piirinoikeus ja korkein oikeus. Korkeimman oikeuden tuomarit nimittää presidentti eliniäksi. Liikenne-, työvoima-, nuoriso-, sota- ja kunnallisasioissa on omat oikeusistuimensa. Perheasioissa on käytössä uskonnollinen lainsäädäntö. Juutalaisten asioita hoitaa rabbiinioikeus, muslimien asioita šariaoikeus, druusien asioita heidän omat oikeusistuimensa, sekä kymmenen tunnustetun kristillisen kirkkokunnan kirkolliset oikeudet.

Sisäpolitiikka


Israelin merkittävimmät valtapuolueet aivan viime aikoihin asti ovat olleet vasemmistolainen Työväenpuolue (Israel) ja 1973 syntynyt oikeistolainen Likud. Ariel Sharonista tuli maan ensimmäinen näiden puolueiden ulkopuolelta tullut pääministeri Likud-puolueen hajottua sisäisiin ristiriitoihin ja Sharonin erottua siitä. Sharonin syksyllä 2005 perustama uusi keskustalainen Kadima-puolue nousi vuoden 2006 vaaleissa knessetin suurimmaksi puolueeksi, ja sen puheenjohtajasta Ehud Olmertista tuli maan pääministeri. Kadima houkutteli nimipoliitikkoja niin oikealta kuin vasemmaltakin. Vuoden 2009 vaaleissa voittajaksi nousi Likud, joka muodosti hallituksen haredien Shasin, Työväenpuolueen ja Jisrael Beiteinu -puolueen kanssa, joka luetaan lähinnä äärioikeistolaiseksi.
Suhteellinen vaalitavan sekä 1990-luvulta lähtien yhteiskunnallisen pirstoutumisen vuoksi maassa on myös suuri joukko pienempiä puolueita, joilla on usein ollut merkittävä vaa'ankieliasema maan parlamentissa ja siten suhteellisesti kokoaan suurempi vaikutusvalta. Pieniin puolueisiin kuuluvat Meretz-Jahhad ("sosiaalidemokraatit"), Ra'am ("yhdistynyt arabilista"), Ta'al ("arabiliike uudistumiselle"), Shas, Kansallinen uskonnollinen puolue, Jisrael Beiteinu, Israelin kommunistinen puolue, Balad ("kansallinen demokraattinen kokoomus"). Arabipuolueiden Ra'am, Ta'al ja Balad osallistuminen vuoden 2009 vaaleihin on kuitenkin kielletty. Siitä huolimatta niillä on Knessetissä yhteensä 8 paikkaa.
Samoin kuin moniin eurooppalaisiin maihin, myös Israeliin on syntynyt ulkomaisten, ei-juutalaisen siirtotyöläisten ryhmä. Vuosituhannen vaihteessa laillisten ja laittomien siirtolaisten osuus työvoimasta oli kohonnut 7–14 prosenttiin. Juutalaiseen identiteettiin nojaavalla Israelilla ei ole ollut aatteellisia työkaluja integroida maahanmuuttajia osaksi yhteiskuntaa. Maan liberaali talouspolitiikka korostaa vapaita markkinoita, mikä on omiaan heikentämään valtiota sekä korostamaan yksilöllisyyden merkitystä. Toisaalta israelilaisesta yhteiskunnasta entistä vieraantuneempi palestiinalainen vähemmistö korostaa islamilaista uskoaan ja palestiinalaista identiteettiään.

Ulkopolitiikka


Kuva:Ehud Olmert (Sao Paulo 2005).jpg käymässä Brasiliassa.]]
Israelilla on tiiviit suhteet maailman teollisuusmaihin. Kiinan ja Intian kanssa suhteet solmittiin vuonna 1992.
Ulkopoliittisesti Israelilla on rauhansopimus Egyptin kanssa vuoden 1973 jom kippurin sodasta, Jordanian kanssa vuoden 1967 kuuden päivän sodasta. Syyrian kanssa kiista sen kuuden päivän sodan aikana Israelin miehittämistä Golanin kukkuloista on edelleen auki, eikä Syyrialla ja Israelilla ole vielä rauhansopimusta.
Israelin valtiota eivät ole tunnustaneet 32 pääosin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muslimienemmistöistä maata. Jotkut ortodoksijuutalaiset eivät tunnusta maallista Israelin valtiota. Arabimaat ovat esittäneet suunnitelman suhteiden normalisoimista Israelin kanssa edellyttäen, että Israel vetäytyy vuoden 1967 rajoille, että Länsirannalle ja Gazaan perustetaan itsenäinen palestiinalaisvaltio, jonka pääkaupunki on Jerusalem, ja että palestiinalaispakolaiset saavat palata Israelin alueelle.
Yleiskokouksen neljäs komitea käyttää kolmanneksen istuntojen ajasta Israelin ja Lähi-idän konfliktin käsittelemiseen, ihmisoikeusneuvoston maakohtaisista päätöksistä kolmannes koskee Israelia, ja muslimimaiden läpiajaman uudistuksen myötä jokaisen istunnon ainoaksi pakolliseksi rakenteeksi on määrätty niin sanottu "Israel-tiedote". YK-kriittinen United Nations Association of the United Kingdom havaitsi tutkimuksessaan YK:n tulkitsevan Israelin toimia huomattavasti kielteisemmin ilmaisuin kuin palestiinalaisia tai arabimaita. Tutkijoiden näkemyksen mukaan kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole Israelin vastainen puolueellisuus, vaan Israelin YK:n päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksien huomiotta jättäminen heikentäisi järjestön uskottavuutta. Tutkijat eivät ottaneet kantaa päätösten taustalla olevien seikkojen todenperäisyyteen. New York Timesin mukaan Israelin ja YK:n välit parantuivat 2000-luvun alkuvuosina; Ariel Sharon totesi syyskuussa 2005 suhteiden olevan ''"paremmat kuin ne ovat olleet koskaan aikaisemmin"''. YK:n pääsihteeri Annan on myöntänyt, että ''"YK:n historia juutalaisvastaisuudessa ei ole vastannut ihanteitamme"''. Israelin läsnäolo kielletään kaikissa muissa YK:n toimipisteissä paitsi New Yorkissa, koska arabimaat eivät tunnusta Israelin valtiota. Israelin merkittävin tukija Yhdysvallat on turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa, ja se on usein käyttänyt veto-oikeus mielestään Israelin-vastaisiin päätöslauselmaesityksiin.

Palestiinalaisalueet ja Golanin kukkulat


Kuva:Traffic at Kalandia Checkpoint.jpg
Yhdistyneet kansakunnat:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 vuodelta 1967 ja 338 vuodelta 1973 vaativat Israelin asevoimien vetämistä ainakin osalta vuonna 1967 vallatuista alueista. Miehitetyillä alueilla asuu noin kolme miljoonaa palestiinalaista sekä 200&nbsp;000 juutalaista siirtokuntalaista. Israelilla on yhteensä 242 siirtokuntaa tai muuta siviilikohdetta Länsirannalla, 42 Golanin kukkuloilla ja 29 Itä-Jerusalemissa. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 446, 452, 465 ja 471 pitävät näiden siirtokuntien perustamista ja laajentamista Geneven sopimuksen vastaisina ja niiden olevan "ilman laillista pohjaa". Myös ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch katsovat siirtokuntien olevan kansainvälisen oikeuden vastaisia. Israel myöntää, että jotkut pienemmistä siirtokunnista on rakennettu Israelin lakien vastaisesti. Israel käyttääkin alueista termiä "kiistellyt alueet".

Ihmisoikeuksien harmaa alue


Palestiinalaisalueilla Länsirannalla ja Gazassa asuvat palestiinalaiset ovat olleet ihmisoikeusrikkomusten kohteena. Vuonna 2008 Israelin vankiloissa oli arviolta 11&nbsp;000 palestiinalaista, joista 98 oli naisia, 345 lapsia, 50 Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäseniä sekä kolme palestiinalaishallinnon ministeriä. Amnesty Internationalin raporttien mukaan suurin osa on väkivallattomia mielipidevankeja ja hyvin harvat ovat saaneet kansainväliset vaatimukset täyttävän oikeuskäsittelyn. Israelin rakentama turva-aita ja tiesulut vaikeuttavat palestiinalaisten liikkumista. Alueen työttömyysaste on noin 30&nbsp;% ja yli kaksi kolmannesta palestiinalaisväestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Israelin toimia palestiinalaisia kohtaan on verrattu Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaan. Muita alueen ihmisoikeusongelmia ovat palestiinalaisalueiden kunniamurhat, aseistettujen palestiinalaisryhmien suorittamat epäiltyjen yhteistoimintahenkilöiden summittaiset murhat ja palestiinalaishallinnon langettamat kuolemanrangaistukset. Human Rights Watch on syyttänyt palestiinalaisterroristijärjestöjä ihmisoikeusrikoksista ja on kritisoinut palestiinalaishallintoa siitä, ettei se ole pyrkinyt kaikin keinoin estämään iskuja eikä saamaan syyllisiä oikeuteen. Toisaalta useat palestiinalaistahot ja järjestöt kehottavat ihmisiä väkivaltaan Israelia sekä juutalaisia kohtaan. Amnesty International on esittänyt Hamasille vaatimuksen kunnioittaa kaikkien palestiinalaisten ihmisoikeuksia, noudattaa kansainvälistä lakia ja lopettaa israelilaisiin siviileihin kohdistuva väkivalta.

Palestiinalaisten rakettisodankäynti


Kuva:QassamRocket.jpg
Vuodesta 2001 lähtien Hamas ja muut palestiinalaisryhmittymät ovat tulittaneet Gazasta Israelin puolelle raketein ja kranaatinheittimin, joita on salakuljetettu muun muassa Egyptin puolelta tunneleita pitkin. Vaikka suuri osa onkin pudonnut asutuksen ulkopuolelle, jatkuva tulituksen uhan alla oleminen on ollut Israelin siviiliväestölle henkisesti kuluttavaa ja saanut aikaan paineita Israelin hallitukselle iskeä Gazaan. 2007 Israelin puolustusministeri oli sanonut, ettei salli alueen väestön Evakuointi terrori-iskujen painostamina.
2009 alkuun mennessä oli yksin Etelä-Israeliin Gazan alueelta ammuttu 8&nbsp;600 rakettia, joista 6&nbsp;000 Israelin 2005 Gazasta vetäytymisen jälkeen. Iskut olivat surmanneet 28 ihmistä ja haavoittaneet satoja 40&nbsp;km sisällä rajasta. Aiemmin raketit olivat kotitekoisia, maksimissaan 10 km kantaman omaavia "Kassam"-raketteja, mutta myöhemmin Hamas hankki venäläisiä Grad- ja Katjusha-raketteja, joilla on pidempi kantama.
Israel on vastannut uhkaan linnoittamalla linja-autopysäkkejä ja vahvistamalla koulurakennuksia. Maaliskuussa 2011 Israel sijoitti ensimmäisen Iron Dome-raketintorjuntajärjestelmän alueelle. Joulukuuhun mennessä ohjuspuolustus onnistui IDF:n mukaan torjumaan 75% raketeista. Normaalisti kutakin kohti tulevaa projektiilia kohti ammuttiin kaksi 50&nbsp;000 dollarin hintaista ohjusta.
Etelä-Libanonin palestiinalaismilitantit ovat tulittaneet raketein Libanonin sota jälkeenkin, jossa 2009 Hizbollahilla arvioitiin olevan 30&nbsp;000 rakettia, ja Siinain niemimaa Eilatiin.
Israel on pyrkinyt torjumaan rakettihyökkäyksiä vastatulella, ilmaiskuin ja monin laaja-mittaisin maaoperaatioin, sekä 2007 kesäkuussa alkaneella Gazan saarto. Gazasta vetäytymisen jälkeen Israelin iskuissa on kuollut Gazassa 1000-2000 palestiinalaista.

Rajalliset vesivarannot


Kuva:Mahmoud abbas.jpg
Pääosin Länsirannan puolella vuoden 1967 rajaa sijaitsevasta vesilähteestä kulutetaan vettä Israelin alueella noin 80&nbsp;% ja palestiinalaishallinnon puolella noin 20&nbsp;%. Länsirannan juutalaissiirtokuntien väestö kuluttaa lähes yhtä paljon vettä kuin alueen 2,3 miljoonaaa palestiinalaista. Kansainvälisen lain mukaan miehitettyjen alueiden luonnonvarojen käyttö omien kansalaisten hyväksi on laitonta. Israel teki palestiinalaishallinnon kanssa bilateraalisen sopimuksen Palestiinan vesihallinnon luomiseksi. Vesihallinnon ehdotuksiin sisältyy alueen vedenkäytön tehostaminen.

Sharonin Kadima-puolue haluaa päätösvallan Palestiinan rajoista


Ariel Sharonin perustama Kadima-puolue ja sen uusi puheenjohtaja ja Israelin pääministeri Ehud Olmert ovat esittäneet Israelin ratkaisevan kiistan palestiinalaisvaltion rajoista yksipuolisesti, koska neuvotteluissa ei ole edistytty. Suunnitelmassa Israel vetäytyisi ainakin osasta vuonna 1967 miehittämistään alueista mutta säilyttäisi osan Länsirannan siirtokunnistaan. Gaza luovutettiin palestiinalaishallinnolle syyskuussa 2005 Israelin yksipuolisella päätöksellä. Länsirannalla ja Gazassa palestiinalaisia johtaa palestiinalaishallinto. Palestiinalaishallinto julistautui Palestiinalaisten kansallisneuvoston muodossa itsenäiseksi jo 1988.

Asevoimat


Kuva:Israel 4 021.Israelic Soldier.jpg
Israelin asevoimia ( tai ''Tzva Hagana L'Jisrael'', usein myös englanniksi ''Israel Defence Forces'') pidetään Lähi-idän vahvimpina. Israelin puolustusmenot ovat Lähi-idän kriisin vuoksi hyvin korkeat: esimerkiksi vuonna 1996 ne olivat 10,6 % maan bruttokansantuotteesta ja 21,1 % valtion budjetista. Yhdysvallat on antanut Israelille vuosittain noin kolme miljardia dollaria kehitysapua, josta esimerkiksi vuonna 2001 kaksi miljardia oli sotilasapua.
Israel sisällytti ensimmäisenä maana maailmassa naiset yleisen asevelvollisuuden piiriin. Israelissa asevelvollisia ovat juutalaiset, druusit ja tšerkessit, kun taas kristityt ja muslimit ovat yleensä arabeina siitä vapautetut. Myös yeshiva-kouluissa opiskelevat Haredijuutalaiset on vapautettu, mitä maallisemmat juutalaiset ovat vastustaneet. Palvelukseen astutaan 18-vuotiaana, ja palvelusaika on miehillä kolme vuotta ja naisilla 21 kuukautta. Naisten ei kuitenkaan tarvitse mennä armeijaan, jos he ovat naimisissa tai jos heillä on lapsi. Vuonna 2006 Israelin asevoimat rekrytoi 75&nbsp;% asevelvollisista asepalvelukseen. Aseistakieltäytyjiä nimitetään nimellä ''refusenik''. Refusenik-liike kasvoi merkittävästi vuoden 2000 toisen intifadan alkaessa, kun osa reserviläisistä kieltäytyi operoimasta palestiinalaisalueilla. 2000-luvulla vanhoillisten juutalaisten osuus armeijan vahvuudesta on kasvanut, kun maan maallistuneen väestön suhtautuminen armeijaan on muuttunut kriittisemmäksi.
Israelilla on itsenäinen kyky laukaista tiedustelusatelliitteja Venäjän, Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan, Kiinan, Intian ja Japanin ohella. Tunnettuja israelilaisia aseita ovat muun muassa Uzi-konepistooli, Galil- ja TAR-21-rynnäkkökiväärit ja Merkava-panssarivaunu, joista ensin mainittu on merkittävä vientituote.
Ydinaseohjelmat eri maissa#Israelin salainen ydinase. CIA:n arvioiden mukaan Israelilla oli 1990-luvun loppupuolella 75–140 ydinasetta. Joidenkin lähteiden mukaan aseita oli jopa 400. Israel on ydinsulkusopimus ulkopuolella. Kansainvälinen atomienergiajärjestö antoi 2009 päätöslauselman Israelin ydinaseiden tarkastamisesta. Israel on kieltäytynyt yhteistyöstä.

Lähteet

Kirjallisuutta


Katso myös


Juutalaisuus
Antisemitismi
Palestiina
Gaza
Länsiranta
Arabivastaisuus
Eteläinen hallintoalue (Israel)
Arabien–Israelin konflikti
Jerusalem

Aiheesta muualla


http://www.finland.org.il/ Suomen suurlähetystö, Tel Aviv tietoja Israelin väestöstä, sijainnista, ilmastosta, yhteiskunnasta ja kulttuurista suomeksi
http://www.israelreport.org Uutisia Israelista Usealla eri kielellä, myös suomeksi
http://israelupdate.achlak.net/ Israel Update on Israelin ystävien suomenkielinen julkaisu
http://www.mfa.gov.il Israelin ulkoministeriö tietoja Israelista
http://raamattu.netrainer.org/v1992/Israel Israel Raamatussa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=32&t=154&a=5061 YLE Elävä arkisto - Aavikolta Jerusalemiin (1967) (video)
Luokka:Israel
Luokka:Sionismi
ace:Israel
kbd:Исраэл
af:Israel
als:Israel
am:እስራኤል
ang:Israhēl
ar:إسرائيل
an:Israel
arc:ܐܝܣܪܐܝܠ
frp:Israyèl
ast:Israel
gn:Israel
av:Гlизраил
az:İsrail
id:Israel
ms:Israel
bm:Israil
bn:ইসরায়েল
zh-min-nan:Í-sek-lia̍t-kok
jv:Israèl
ba:Израиль
be:Ізраіль
be-x-old:Ізраіль
bcl:Israel
bar:Israel
bo:ཨི་སི་ར་ཨེལ།
bs:Izrael
br:Israel
bg:Израел
bxr:Израиль
ca:Israel
ceb:Israel
cv:Израиль
cs:Izrael
co:Israele
cy:Israel
da:Israel
de:Israel
dv:އިސްރާއީލު
nv:Ízrel Bikéyah
dsb:Israel
na:Iteraer
dz:ཨིཛ་རཱེལ་
et:Iisrael
el:Ισραήλ
en:Israel
es:Israel
eo:Israelo
ext:Israel
eu:Israel
fa:اسرائیل
hif:Israel
fo:Ísrael
fr:Israël
fy:Israel
ga:Iosrael
gv:Israel
sm:Israel
gag:İsrail
gd:Iosrael
gl:Israel - ישראל
gan:以色列
gu:ઈઝરાયલ
got:𐌹𐍃𐍂𐌰𐌴𐌻
hak:Yî-set-lie̍t
xal:Изралмудин Орн
ko:이스라엘
ha:Isra'ila
haw:ʻIseraʻela
hy:Իսրայել
hi:इज़राइल
hsb:Israel
hr:Izrael
io:Israel
ig:Israel
ilo:Israel
bpy:ইসরাইল
ia:Israel
ie:Israel
os:Израиль
zu:Isreyili
is:Ísrael
it:Israele
he:ישראל
kl:Israel
kn:ಇಸ್ರೇಲ್
pam:Israel
ka:ისრაელი
csb:Izrael
kk:Израиль
kw:Ysrael
rw:Isirayeli
ky:Израиль
sw:Israel
kv:Израиль
kg:Israel
ht:Izrayèl
ku:Îsrael
lad:Medinat Yisrael
lez:Израиль
la:Israel (civitas)
lv:Izraēla
lb:Israel
lt:Izraelis
lij:Isræ
li:Israël
ln:Israel
jbo:brogu'e
lmo:Israel
hu:Izrael
mk:Израел
ml:ഇസ്രയേൽ
mr:इस्रायल
xmf:ისრაელი
arz:اسرائيل
mzn:اسرائیل
mwl:Eisrael
koi:Исраэль
mdf:Израиль
mn:Израйль
my:အစ္စရေးနိုင်ငံ
nah:Israel
fj:Isireli
nl:Israël
nds-nl:Israël
ne:इजरायल
ja:イスラエル
nap:Israele
ce:Жуьгтийн Пачхьалкх
pih:Esrail
no:Israel
nn:Israel
nov:Israel
oc:Israèl
or:ଇସ୍ରାଏଲ
uz:Isroil
pa:ਇਜ਼ਰਾਈਲ
pnb:اسرائیل
pap:Israel
ps:اسرائیل
pms:Israel
nds:Israel
pl:Izrael
pt:Israel
crh:İsrail
ksh:Israel
ro:Israel
rmy:Israel
qu:Israyil
ru:Израиль
rue:Ізраіль
sah:Исраил
se:Israel
sa:इस्रेल
sc:Israele
sco:Israel
stq:Israel
sq:Izraeli
scn:Israeli
simple:Israel
ss:Ka-Israyeli
sk:Izrael
sl:Izrael
cu:Їꙁдраил҄ь
szl:Izrael
so:Israaiil
ckb:ئیسرائیل
srn:Israel
sr:Израел
sh:Izrael
sv:Israel
tl:Israel
ta:இசுரேல்
kab:Israyil
roa-tara:Israele
tt:Исраил
te:ఇజ్రాయిల్
tet:Izraél
th:ประเทศอิสราเอล
vi:Israel
tg:Исроил
tpi:Israel
tr:İsrail
tk:Ysraýyl
udm:Израиль
uk:Ізраїль
ur:اسرائیل
ug:ئىسرائىلىيە
vec:Israełe
vep:Izrail'
vo:Yisraelän
fiu-vro:Iisrael
wa:Israyel (estat)
war:Israel
wo:Israayil
wuu:以色列
yi:ישראל
yo:Ísráẹ́lì
zh-yue:以色列
diq:İsrail
zea:Israël
bat-smg:Izraelis
zh:以色列

Interlingua


Interlingua on keinotekoinen kieli, joka perustuu suurimpiin latinan jälkeläiskieliin, joita ovat Ranskan kieli, Italian kieli, Espanjan kieli ja Portugalin kieli. Lisäksi lähteinä on käytetty myös Englannin kieli, Saksan kieli ja Venäjän kieli lähinnä niiden latinalaisperäisen aineksen osalta. Sikäli se muistuttaa esperantosta kehitettyä idoa. Tämän vuoksi se on monille ymmärrettävämpää kuin esimerkiksi esperanto, jossa käytetään myös hatullisia kirjaimia.
Interlingua on naturalistinen kieli, eli se pyrkii luonnollisuuteen. Sen johdosta interlinguan kielioppi on huomattavasti monimutkaisempi kuin monessa "keinotekoisemmassa" keinotekoisessa kielessä. Silti interlingua on helpompi oppia kuin suurin osa luonnollisista kielistä.
Interlinguan sanaston valinnassa on käytetty etymologista periaatetta, jonka mukaan on poimittu nykysanojen kantamuodot. Esimerkiksi hedelmää tarkoittava sana on ranskassa "fruit", italiassa "frutto" ja espanjassa "fruto". Interlinguaan on otettu niiden yhteinen kantasana, keskiajan latinan "fructo", joka on lähempänä romanan kielen sanaa "fruct", kuin espanjan, ranskan, italian tai portugalin sanoja. Yleisemminkin etymologinen periaate on johtanut sanastoltaan vaikeampaan kieleen, kuin mitä nykyisissä kielissä pitäytyminen. (Hyvä esimerkki yksinkertaisemmasta sanastosta on toinen romaanisiin kieliin perustuva keinotekoinen kieli, lingua franca nova.)
Interlinguan pääosat luotiin noin vuoteen 1950 mennessä. Se keräsi mainetta muutaman vuoden ajan ja joitakin tieteellisiä artikkeleita julkaistiin interlinguaksi kansainvälisissä lehdissä. Myöhemmin kiinnostus interlinguaa kohtaan laantui ainakin väliaikaisesti. Internetin läpimurto 1990-luvulla antoi myös interlingualle uuden mahdollisuuden.

Aiheesta muualla


:ia: Wikipedia interlinguaksi
http://www.interlingua.fi/ Suomen interlingua-yhdistys
Luokka:Kansainväliset apukielet
af:Interlingua
am:ኢንተርሊንጉዋ
ang:Interlingua
ar:إنترلنغوا
an:Interlingua
arc:ܐܝܢܛܪܠܝܢܓܘܐ
roa-rup:Interlingua
ast:Interlingua
id:Interlingua
ms:Interlingua
zh-min-nan:Interlingua
bo:རྒྱལ་སྤྱིའི་སྐད།
ca:Interlingua
cv:Интерлингва
cs:Interlingua
cbk-zam:Interlingua
co:Interlingua
cy:Interlingua
de:Interlingua
et:Interlingua
el:Ιντερλίνγκουα
en:Interlingua
es:Interlingua
eo:Interlingvao
eu:Interlingua
fa:زبان اینترلینگوا
fr:Interlingua (IALA)
fur:Interlingua
gl:Interlingua (lingua artificial)
ko:인테르링구아
hi:अन्तरभाषा
hr:Interlingua
io:Interlingua
ia:Interlingua
ie:Interlingua
it:Interlingua
he:אינטרלינגואה
ka:ინტერლინგუა
csb:Interlingua
ht:Interlingua
lad:Interlingua
la:Interlingua
lv:Interlingva
lt:Interlingua
jbo:interlingua
lmo:Interlingua
hu:Interlingva nyelv
mzn:اینترلینگوا زوون
mwl:Interlingua
nl:Interlingua
ja:インターリングア
pih:Interlingua
no:Interlingua
nov:Interlingua
oc:Interlingua
pa:ਇੰਟਰ ਲਿੰਗੂਆ
pnb:انٹرلنگوا
pap:Interlingua
pms:Antërlenga
pl:Interlingua
pt:Interlíngua
crh:Interlingua
ro:Interlingua
rm:Interlingua
ru:Интерлингва
sc:Interlingua
sco:Interlingua
sq:Gjuha interlingua
scn:Interlingua
simple:Interlingua
ss:Sí-Nterlingua
sk:Interlingua
sr:Интерлингва
sh:Interlingva
sv:Interlingua
ta:நடுநிலை மொழி
th:ภาษาอินเทอร์ลิงกวา
vi:Interlingua
tr:İnterlingua
uk:Інтерлінгва
vec:Interlingua
vo:Interlingua
zh:国际语

Islanti


Islanti () on pieni saarivaltio Atlantti pohjoisosassa, välittömästi pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islanti on pinta-alaltaan noin kolmasosan Suomi ja väkiluvultaan selvästi pienin Pohjoismaat. Noin kolmannes väestöstä asuu pääkaupunki Reykjavíkissa, joka on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.
Saarella on aktiivista vulkaanista toimintaa: geysireitä, kuumia lähteitä ja toistuvia tulivuorenpurkauksia. Sen luonto on karu ja omaleimainen. Vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen maa sai Kansainväliseltä valuuttarahastolta Kansainvälinen valuuttarahasto:ltä hätäapua. Vuonna 2010 se aloitti neuvottelut EU-jäsenyydestä.

Historia

Saaren asuttaminen


skandinaavit saapuivat saarelle ilmeisesti 840-luvulla. Epävarmojen tietojen mukaan Islannissa olisi ollut iiriläiset munkkeja ennen skandinaavien saapumista. Iiriläinen lähde vuodelta 825 kertoo, että eräät munkit olivat viettäneet kesän Thulessa, jonka kuvaus vastaa Islantia. Vuosina 1120–1130 kirjoitettu ''Islantilaisten kirja'' kertoo, että pakanallisten skandinaavien saapuessa kelttiläiset munkit pakenivat. Arkeologisia todisteita skandinaaveja edeltäneestä asutuksesta ei kuitenkaan ole löytynyt.
Islannin löytäjäksi keskiaikaiset lähteet esittävät useita ehdokkaita: usein kunnia annetaan norjalaiselle Ingólfr Arnarsonille ja hänen Leif-veljelleen. Merkittävin uudisasutusaalto Norjasta Islantiin ajoittuu 800-luvun loppupuolelle. Osa skandinaaveista lienee oleskellut ensin Britanniassa, mikä voisi selittää sen, että osalla ''Maan haltuun ottajien kirjassa'' mainituista ”alkuasuttajista” on kelttiläiset nimet. Maastamuuton syynä oli kirjallisten lähteiden mukaan Harald Kaunotukka tyrannia, mutta nykyisin muuton katsotaan alkaneen jo ennen kuin Kaunotukka nousi valtaan, ja uudisasutuksen syynä on katsottu olevan pikemminkin vallan ja omaisuuden keskittyminen Norjassa. Vuoden 1095 väestölaskennan perusteella Islannin väkiluku oli tuolloin arviolta 40&nbsp;000–100&nbsp;000.

Islannin keskiaikainen itsenäisyys


Koko Islannin yhteiset käräjät, maailman vanhimmaksi yhä toimivaksi kansanedustuslaitokseksi kutsuttu Allting, perustettiin vuonna 930. Vuonna 1000 Allting päätti, että Islanti omaksuu kristinuskon. Allting ei pystynyt päättämään, onko kristinuskon viimeinen tuomio ragnarökiä parempi, mutta lopulta sen puheenjohtaja eli lainlukija teki päätöksen kristinuskon hyväksi. Islannissa oli ollut jo pitkään ennen vuotta 1000 kristittyjä ja Norjan kuningas Olavi Pyhän miehet olivat tehneet käännytystyötä maassa.
Itsenäisessä Islannissa oli alkeellinen itsehallintojärjestelmä. Se perustui vapaiden talonpoikien tekemiin sopimuksiin, joiden rikkomista saattoi seurata lainsuojattomuus tai verikosto. 1200-luvulla eräät johtavat suvut pyrkivät haalimaan vallan itselleen, mikä johti väkivaltaisuuksiin. Vuosien 1220–1260 välistä aikaa kutsutaan ”Sturlungien aika” erään johtavan suvun mukaan. ''Sturlungien saagat'' kuvaavat ajan katkeria valtataisteluita. 1200-luvulla kukoistanut, eurooppalaistenkin mittapuiden mukaan ainutlaatuinen saagakirjallisuus on Islannin arvokkaimpana pidetty kulttuuriperintö.

Norjan vallan aika


Vuosina 1262–64 sisällissotiin väsyneet islantilaiset hyväksyivät sen, että Haakon IV liitti saaren Norjaan ja maassa alettiin soveltaa norjalaista laki- ja hallintojärjestelmää. Siihen päättyi omalaatuinen viikinkiaikainen yhteiskunnallinen kokeilu.
1300-luvulla alkanut pieni jääkausi, joka hävitti Grönlanti skandinaaviasutuksen kokonaan 1400-luvun aikana, oli kova isku myös Islannille. Rutto levisi Islannissa vuosina 1402–04 ja 1494–95. Se tappoi arviolta puolet saaren väestöstä. Vielä 1700-luvun lopussa Islannin väkiluku oli selvästi pienempi kuin 1300-luvun alussa. Islanti pysyi Norjan kruununsiirtomaana vuoteen 1814, jolloin Tanskan ja Norjan kuningaskunnat erotettiin ja Islanti jäi Tanskan alaisuuteen.

Tanskan vallan aika


Merkityksensä menettänyt parlamentti oli lakkautettu 1800-luvun alussa, mutta se perustettiin uudelleen 1843. Vuonna 1873 Islanti sai Islannin perustuslaki ja 1874 rajoitetun itsehallinnon, 1904 itsehallinnon ja 1. joulukuuta 1918 saaresta tuli virallisesti Islannin kuningaskunta personaaliunionissa Tanskan kanssa. Yhteys Tanskaan katkesi toinen maailmansota: Saksa miehitti Tanskan ja liittoutuneet puolestaan Islannin. Sodan jälkeen maasta tuli itsenäinen tasavalta vuoden 1944 kansanäänestyksen jälkeen.

Islannin uusi itsenäisyys


Toisen maailmansodan aikana Islanti oli ensin brittien miehittämä ja sittemmin puolustusliitossa Yhdysvallat kanssa. Sodan jälkeen maa liittyi Pohjois-Atlantin liitto. Islanti ei perustanut omaa armeijaa.
Aluevesilaajennusten aiheuttama turskasota johti maiden välirikkoon 1950-luvun alussa. Britannia asetti Islannin kalan kauppasaartoon. Vuosina 1956–1960 31&nbsp;prosenttia Islannin viennistä vietiin Neuvostoliittoon ja SEV-maihin. Islanti sai kaupan vastineeksi öljyä, autoja ja koneita. Pienimuotoisempi talouden kriisi sattui, kun Islannin kauppa Afrikkaan keskeytyi Biafran sota vuoksi.
1990-luvulta alkaen Islannin taloutta liberalisoitiin voimakkaasti oikeistolaisen Itsenäisyyspuolue (Islanti) pääministeri Davíð Oddssonin johdolla. Hänestä tuli Islannin pitkäaikaisin pääministeri vuosiksi 1991–2004. Vaikka kalastus pysyi merkittävimpänä talouden alana, joka tuo nykyään 70 prosenttia vientituloista, islantilaiset rahoituslaitokset investoivat merkittävästi Britanniaan ja Pohjoismaihin.
Yhdysvaltain NATO-joukot poistuivat Keflavíkin tukikohdasta syyskuussa 2006.
Islannin talous romahti vuonna 2008. Suuri osa maan pankeista meni konkurssiin tai kansallistettiin talouskuplan puhkeamisen seurauksena. Maan talous oli vuosien ajan perustunut ylisuurelle riskiluotottamiselle, talouskeinottelulle, jonka seurauksena Islannin valtio päätyi lähelle vararikkoa. Marraskuussa 2008 Kansainvälinen valuuttarahasto myönsi Islannille 2,1 miljardin Yhdysvaltojen dollarin lainan.
Viikkoja kestäneiden mielenosoitusten jälkeen Islannin hallitus taipui eroamaan tammikuussa 2009.
Joulukuussa 2009 Allting hyväksyi 3,8 miljardin euron korvaukset Britannialle ja Alankomaille Icesave-pankin kaatuessa menetetyistä varoista. Korvaukset kaatuivat presidentti Ólafur Ragnar Grímssonin maaliskuussa 2010 järjestämässä kansanäänestyksessä. Joulukuussa 2010 hyväksyttiin uusi sopimus, jonka mukaan Islanti korvaa varat vuosien 2016&ndash;2046 välillä noin kolmen prosentin korolla.
Presidentti ilmoitti 20. tammikuuta 2011 käyttävänsä jälleen veto-oikeuttaan.
Islantilaiset hylkäsivät sopimuksen jälleen 9.4.2011 järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Politiikka


Tiedosto:Althingishusid.jpg on Islannin parlamentti.]]
Islanti on tasavalta. Islannin presidentti on hyvin vähän valtaa. Vasemmistolainen Ólafur Ragnar Grímsson valittiin presidentiksi kesäkuun 1996 vaaleissa, ja uudelleen vuosina 2000, 2004 ja 2008. Islannin parlamentissa ''alþingissa'' (allting eli yleiskäräjät) on 63 jäsentä, jotka valitaan nelivuotiskaudeksi. Vuoteen 1991 parlamentti jakautui ylä- ja alahuoneeseen.
Konservatiivinen Itsenäisyyspuolue (Sjálfstæðisflokkurinn) ja keskustalais-agraarinen Edistyspuolue (Islanti) (Framsóknarflokkurinn) hallitsivat maata vuodesta 1991. 10. toukokuuta 2003 järjestetyissä Islannin parlamenttivaalit 2003 hallituskoalitio menetti neljä paikkaa, mutta säilytti enemmistön. 12. toukokuuta 2007 vaaleissa Itsenäisyyspuolue sai kolme lisäpaikkaa, mutta Edistyspuolue menetti viisi ja sai seitsemän paikkaa. Sen jälkeen Itsenäisyyspuolue jatkoi hallitusyhteistyötä Sosiaalidemokraattinen liitto kanssa. Hallitus joutui eroamaan talouskriisin takia 26. tammikuuta 2009.
Helmikuun 1. päivänä 2009 toimintansa aloitti uusi hallitus, joka on sosiaalidemokraattien ja Vihreä vasemmisto muodostama vähemmistöhallitus. Pääministeriksi nimitettiin edellisen hallituksen sosiaaliministeri Jóhanna Sigurðardóttir, josta tuli maan ensimmäinen naispääministeri ja samalla maailman ensimmäinen avoimesti homoseksuaali pääministeri.
Islannin parlamenttivaalit 2009 Sosialidemokraattinen puolue sai voiton ja annetuista äänistä 29,8 prosenttia. Sosialidemokraattien liittolaiset vasemmistovihreät saivat 21,7 prosenttia. Parlamentin 63 paikasta puolueet saivat yhteensä 34 paikkaa.
16. heinäkuuta 2009 Islannin parlamentti päätti hakea Euroopan unionin jäsenyyttä. Muodolliset neuvottelut alkoivat heinäkuussa 2010.

Hallinnollinen jako


Tiedosto:Constituencies Iceland.png
Tiedosto:Regions of Iceland.png
Islanti jakaantui aiemmin kahdeksaan Islannin alueet (landsvæði).

Maantiede


Tiedosto:Map of Iceland.svg
Tiedosto:Iceland Mid-Atlantic Ridge Fig16.gif kulkee Islannin halki.]]
Islannin valtio koostuu Islannin saari lisäksi lukuisista vähäisistä pikkusaarista ja luodoista. Niistä suurimmat ovat Heimaey (noin 13 neliökilometriä), Hrísey (7,52 km<sup>2</sup>) ja Grimsey (4,6 km<sup>2</sup>). Näiden lisäksi vain neljä muuta on yli kahden neliökilometrin kokoisia. Pääsaaren pinta-ala on 101&nbsp;826 km<sup>2</sup> ja koko valtion noin 103&nbsp;000 km<sup>2</sup>.
Islanti sijaitsee Euraasian laatta ja Pohjois-Amerikan laatta mannerlaatta välisellä saumalla. Tämän vuoksi Islannissa on suuri määrä tulivuoria, ja siellä tapahtuu myös paljon maanjäristys. Islannin lounaispuolella sijaitsevien Vestmannasaaret eteläpuolelle syntyi 1960-luvulla vedenalaisten tulivuorenpurkausten seurauksena Surtseyn saari. Saari on ollut syntymisestään asti rauhoitettu, jotta tieteilijät voivat tutkia, kuinka kasvit ja eläimet valtaavat täysin uuden maa-alueen. Tulivuori Hekla purkautui viimeksi vuonna 2000. Sittemmin myös Eyjafjallajökull-jäätikön alla oleva samanniminen tulivuori rupesi Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus 2010 vuoden 2010 alkupuolella. Purkauksen aiheuttama tuhkapilvi sotki lentoliikennettä koko Euroopassa.
Islannissa on paljon jokia, Islannin vesiputoukset ja sijaintinsa ansiosta myös paljon kuuma lähde, joilla tuotetaan Geoterminen energia. Islannin suurin suihkuttava kuuma lähde on Geysir, joka on antanut nimensä moneen kieleen tarkoittaen suihkuttavaa kuumaa lähdettä. Islannissa on myös paljon jäätikkö, ja noin 11,5 prosenttia maan pinta-alasta onkin jään peitossa. Euroopan suurin jäätikkö on Etelä-Islannissa sijaitseva Vatnajökull.
Korkeimmat vuoret ovat yli 2&nbsp;000 metriä korkeita, ja maan korkein kohta on Vatnajökullin jäätiköllä sijaitseva Hvannadalshnúkur (2&nbsp;110 m). Maan rannikko on melkein joka puolelta muodostunut monista vuonoista ja poukamista. Monin paikoin kallioseinämät kohoavat jyrkkinä suoraan merestä. Toisaalla taas kilometrien pituiset hietikot eli somerikot tai kivikot reunustavat merenrantaa. Rantaviivaa on kaiken kaikkiaan 4&nbsp;970 kilometriä.

Kasvillisuus


Tiedosto:Forest habitat in Iceland.jpg
Vain neljännes Islannin pinta-alasta on kasvillisuuden peittämää. Eroosio on voimakasta, ja sitä vastaan kamppailu on tärkeä osa luonnonsuojelua. Islannin lukuisat tulivuorenpurkaukset, merituuli ja lammas laiduntaminen ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että Islannin luonto on karu ja autio. Maassa kasvaa kuitenkin lukuisia erilaisia kasveja; villejä lajeja tunnetaan useita satoja. Enimmäkseen ne ovat matalakasvuisia kylmä vyöhyke alueiden kasveja. Kaikkiaan putkilokasvilajeja tunnetaan 470, joista heinäkasvien lajeja on 53.
Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta alkuperäiset metsät on saaren asuttamisen jälkeen hakattu lähes kokonaan, eikä tilalle ole kasvanut ilmaston kylmenemisen tähden uutta. Laaksoissa kasvaa kuitenkin tunturikoivu-, Kotipihlaja- vaivaiskoivu- ja pajut.
Heinäkasvit- ja sarat sekä varpunummet ovat hyvin yleisiä, ja kosteuden takia suo on muodostunut joillekin seuduille. Ne ovat lähinnä aapasuo Palsasuo ja kasvavat yleensä tupasvillaa. Sitkeitä kukkamättäitä tapaa keskellä hiekkaerämaita ja laavakenttiä. Sammalet ja vaivaiskoivut peittävät usein vanhaa laavaa ja muuten karua ympäristöä. Islanninjäkälää kasvaa laajoina mattoina, ja sitä on käytetty pula-aikoina ravinnoksi. Rannikoilla kasvaa oransseina läikkinä haavankeltajäkälää. Rantavesien leväkasvillisuus on rehevää. Yleisiä lajeja ovat ruskeanvioletti irlanninsammal ja vihreä rakkolevän sukulainen ''Fucus distichus''.
Islannissa on käynnissä laajoja metsittämishankkeita. Metsitys on kuitenkin vaikeaa, sillä lähes kaikkialla vapaana laiduntavat lampaat syövät istutetut taimet. Siksi metsitettyjä alueita on jouduttu aitaamaan. Lisäksi metsien kasvu on varsin hidasta. Islantilaiset ovat kuitenkin päättäneet metsittää noin viisi prosenttia alavista maista vuoteen 2040 mennessä. Metsityksessä käytettäviä puulajeja ovat lähinnä tunturikoivu ja pihlaja, jotka kasvavat alueella luonnostaankin. Sitkankuusia on istutettu maan etelä- ja länsiosaan jo ennen toista maailmansotaa, ja siperianlehtikuusi menestyy myös kuivemmassa itäosassa.

Eläimistö


Tiedosto:Oiseau macareux 1.jpg.]]
Kun Islanti asutettiin, maassa ei ollut muita suurikokoisia maanisäkkäitä kuin naali eli napakettu. Naalit ovat edelleen yleisiä ja aiheuttavat säännöllisesti tuhoja lammaslaumoissa. Ihmisen mukana saarelle tulivat rotat ja hiiret. Norjasta tuotiin poroja, joiden jälkeläiset elävät nykyisin vapaina Itä-Islannin ylängöillä. Minkkien tarhauksen seurauksena karanneita minkkejä levisi luontoon. Islannin vesillä uiskentelee valaita ja hylkeitä. Nykyisin lajit eivät enää ole vaarassa kuolla sukupuuttoon. Hylkeitä metsästetään niiden turkin takia etenkin elo- syys- ja lokakuussa, mutta metsästys on sallittua koko vuoden. Yleisimmät kotieläimet ovat naudat, lampaat ja hevoset. Lisäksi maaseudulla pidetään monia muita kotieläimiä.
Islannin varsinaisen eläimistön muodostavat linnut, joita on tavattu ainakin 300 lajia. Merilinnut, vesilinnut ja kahlaajat ovat yleisimmät kotimaiset linturyhmät. Tyypillisiä merilintuja ovat myrskylintu, lapintiira, lunni, pohjankiisla, ruokki ja suula. Islanti on Euroopan vesi- ja merilintujen tärkein pesimäalue. Hyönteislajeja Islannissa on rekisteröity noin 800 lajia. Kovakuoriaiset ja ampiaiset ovat yleisiä. Perhosista Islannissa esiintyy vain koi- ja yöperhosia. Islannin joissa esiintyy lohta, ja nieriä, harjus ja purotaimen viihtyvät järvissä ja puroissa. Kaksi muuta Islannin sisävesillä elävää kalalajia ovat ankerias ja kolmipiikki. Mikään näistä kaloista ei oikeastaan ole sisävesikala, vaan ne ovat merikaloja, jotka ovat vain sopeutuneet makean veden olosuhteisiin.
Tiedosto:Icelandic horse pair in landscape.jpg
Runsas plankton Islannin vesillä tarjoaa merieläimistölle ruokaisat olosuhteet. Suolaisen veden kaloja on havaittu kaikkiaan 293 kalalajia. Tärkeimpiä syvämeren kaloja ovat turska, kolja, punasimppu ja seiti. Pintaveden kaloista tärkeimpiä ovat silli ja villakuore. Niiden saalis vaihtelee vuodesta toiseen. Ravut, hummerit, kampasimpukat ja islanninsimpukka ovat tärkeimmät äyriäiset ja simpukat. Piikkinahkaiset pyydetään merimakkarat ja merisiilit.
Islannissa on kehittynyt oma hevosrotu, islanninhevonen. Hevosella on ollut koko historiansa ajan suuri merkitys saaren asukkaille. Islanninhevonen on ollut ihmisille hyödyllinen jo satoja vuosia. Hevoset kuuluvat tärkeänä osana islantilaiseen maisemaan ja maaseudulla ne laiduntavat vapaasti suurina laumoina. Islantiin ei saa tuoda hevosia ulkomailta, sillä islantilaiset haluavat säilyttää rodun puhtaana, mutta niitä saa viedä pois – islanninhevosia onkin viety laajalti ympäri maailmaa.

Ilmasto


Islannin ilmasto on Golfvirta ansiosta leuto ympäri vuoden. Lämpötila laskee Etelä-Islannissa talvella alimmillaan noin &minus;10&nbsp;°C-asteeseen, Pohjois-Islannissa taas noin &minus;15&nbsp;°C. Heinäkuun lämpimimmän päivän ylin lämpötila on etelässä korkeintaan +21&nbsp;°C ja pohjoisessa korkeintaan +18,0&nbsp;°C. Tyypillinen kesäpäivän lämpötila heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin on eteläosissa noin +16&nbsp;°C ja pari astetta alempi pohjoisessa. Hellettä ei esiinny Islannissa koskaan. Sää on hyvin vaihtelevaa vuoden ympäri, tietyistä eri vuodenajoille tyypillisistä säännönmukaisuuksista huolimatta.
Islannin sademäärä vaihtelee voimakkaasti alueen mukaan. Etelä-Islanti on sateisinta aluetta. Siellä sateisin aika on lokakuulta maaliskuulle, jolloin jokaisena kuukautena sataa noin 100&nbsp;mm vettä, loka-marraskuulla jopa 120&nbsp;mm. Kuivinta aikaa on loppukevät, jolloin touko-kesäkuussa kummassakin sataa noin 60&nbsp;mm. Pohjois-islanti on kuivempaa aluetta kuin etelä. Siellä sateet ovat jakautuneet samalla tavoin kuin etelässä, mutta määrät ovat pienempiä. Pohjois-Islannissa sataa noin 400&nbsp;mm vuodessa, etelässä jopa 1&nbsp;200&nbsp;mm.

Matkailu


Tiedosto:Gullfoss, march 08.jpg
Islannilla on Unescon maailmanperintöluettelossa on kaksi kohdetta: Surtseyn saari ja Þingvellirin kansallispuisto. Maassa on kaksi muutakin kansallispuistoa: Snæfellsjökullin kansallispuisto tulivuoren ja jäätikön välissä, ja Vatnajökullin kansallispuisto, johon kuuluvat Vatnajökullin jäätikön lisäksi Islannin korkein yksittäinen vuori, Snæfell, Skaftafell ja Jökulsárgljufur–rotko.
Monet Islannin tärkeimmistä matkailunähtävyyksistä ovat luontokohteita, kuten esimerkiksi Gullfoss, Vatnajökull, ja Haukadalur ja sen geysirit. Muita suosittuja kohteita ovat Heimaeyn sauvakirkko ja Blue Lagoon (uimala)in ulkouimala.

Talous


Tiedosto:Islande - Rekjavik du haut de la cathédrale.JPG on Islannin pääkaupunki ja maan talouselämän keskus.]]
Kalastus on hyvin tärkeässä asemassa Islannin talouselämässä, ja kala on maan merkittävin vientituote. Kalastus tuo 40&nbsp;prosenttia vientituloista, yli 12&nbsp;prosenttia bruttokansantuote ja työllistää 7&nbsp;prosenttia työvoimasta. Islannin talous on kuitenkin herkkä sen tärkeimpien vientituotteiden, kuten kalan ja kalatuotteiden ja alumiinin, maailmanhintojen heilahteluille.
Korkeuserojen, sademäärän ja vulkanismin ansiosta geoterminen energia ja vesivoimaa on reilusti yli oman tarpeen. Maan energiaomavaraisuus on 60 prosenttia. Vesivoimaa käytetään erityisesti alumiinin tuotantoon. Islanti on tuliperäistä aluetta, joten geotermistä energiaa käytetään paljon lämmitykseen, erityisesti kasvihuoneviljelyyn. Turismi on tärkeä elinkeino Islannissa.
Lokakuussa 2008 Islanti oli suuressa talouskriisissä. Valtio otti haltuunsa maan kolme pankkia, ja maa haki ja sai Kansainvälinen valuuttarahastolta IMF:ltä hätäapua ensimmäisenä länsimaana sitten vuoden 1978. Apua myönnettiin 2,1 miljardia dollaria. Vuoden 2010 alussa sekä presidentti että kansalaiset kansanäänestyksessä vastustivat suunnitelmaa maksaa Alankomaille ja Britannialle varat, joilla nämä olivat korvanneet omien kansalaistensa menetyksiä islantilaispankkien romahduksessa. Helmikuussa 2011 maan parlamentti käsitteli asiaa uudelleen ja päätti korvata summat Alankomaille ja Britannialle, mutta presidentti kieltäytyi allekirjoittamasta lakia. Asiasta päätettiin järjestää uusi kansanäänestys.
Vuoden 2009 lopulla Islannin työttömyysprosentti oli 8,2. Vuoden 2009 inflaatio oli 12&nbsp;prosenttia ja bruttokansantuote pieneni 6,6&nbsp;prosenttia.

Liikenne


Yksityisautoilu on Islannissa suosittua, ja maassa oli vuonna 2009 auto jokaista 1,6 asukasta kohti. Maan ympäri kiertää 1&nbsp;339 kilometriä pitkä kehätie eli Hringvegur, joka valmistui vuonna 1974. Kaikkiaan maanteitä on yhteensä 12&nbsp;869 kilometriä, ja niistä vajaat 4&nbsp;500 kilometriä on päällystetty. Maassa on 99 lentokenttää, joista 6 on asfalttipäällysteisiä. Suurimmat lentokentät ovat Keflavíkin kansainvälinen lentoasema, Reykjavíkin lentoasema ja Akureyrin lentoasema. Lentoliikenne on asukaslukuun nähden tiheää. Moottoriteitä ei Islannissa ole kuten ei myöskään rautateitä. Tärkeimmät satamat ovat Grundartangi, Hafnarfjörður ja Reykjavík.

Väestö


Tiedosto:Reykjavik Aðflug Braut 19.JPG Reykjavíkissa on Islannin suurin rakennus.]]
Islannissa asui vuoden 2008 helmikuussa noin 320&nbsp;000 asukasta, ja niistä 201&nbsp;000 (65 prosenttia) Suur-Reykjavíkin alueella. Maassa on 103 kuntaa, 23 historiallista maakuntaa (sýslur) ja 14 kaupunkia (kaupstaðir). Maa on jaettu kuuteen vaalipiiriin. Vuonna 2006 väestöstä 81 prosenttia kuului Islannin luterilainen kirkko.
Islannissa ei ole käytössä varsinaisia sukunimiä, vaan jälkimmäinen nimi on matronyymi tai patronyymi (esimerkiksi ''Þor Björgólfsson'', ''Vigdis Finnbogadóttir''). Siksi islantilaiset järjestetään aakkosjärjestykseen etunimen mukaan. Maassa on sopivaa ja suositeltavaakin puhutella ihmisiä etunimellä muodollisissakin tilanteissa.
Islantiin on viime aikoina muuttanut melko paljon maahanmuuttajia. Suurimmat ulkomaalaisryhmät Islannissa ovat puolalaiset (8 488), liettualaiset (1 332) ja saksalaiset (984). Yhteensä 33&nbsp;678 henkilöä eli 13,5&nbsp;prosenttia väestöstä on syntynyt ulkomailla.
Koulunkäynti on pakollista 7–16-vuotiaille. Sitä vanhemmille on vapaaehtoisia keskiasteen oppilaitoksia, joista monet ovat sisäoppilaitoksia. Maahan perustettiin pappisseminaari 1847, lääketieteen koulu 1876 ja lakikoulu 1908, ja nämä kolme yhdistyivät yliopistoksi 1911. Siihen lisättiin muita tiedekuntia myöhemmin.

Kulttuuri

Kieli ja kirjallisuus


Islannissa puhutaan islannin kieli, joka on nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan ja pysynyt suhteellisen muuttumattomana 1100-luvulta asti.
Islantilaiset edda- ja skaldirunot edustavat komeinta Keskiaika kirjallisuutta Euroopassa. Skaldirunous kertoi ruhtinaitten teoista. Runoilijat eli skaldit esittivät niitä hoveissa, pidoissa ja hautajaisissa. Mitallisesti taidokkaiden kertomarunojen lisäksi heidän toimenaan oli sepittää nopeasti myös lyhyitä runoja. Edda-kokoelmilla viitataan Runo-Eddaan ja Proosa-Eddaan, jotka kertovat vanhasta Skandinaavinen mytologia. Runo-Edda on kokoelma vanhoja, tuntemattomien tekijöiden kansanrunoja. ''Völsunga-saaga'' esittää proosamuodossa Runo-Eddan sankarilaulut. Proosa-Edda eli Snorren Edda on Snorri Sturlusonin 1200-luvulla kokoama oppikirja.
Keskiaikaisen kertomakirjallisuuden keskeisen osan muodostavat saagat. Sukusaagat kertovat Islannin asuttamisesta, sukujen jäsenistä ja heidän vaiheistaan. Arvostetuimpia sukusaagoista ovat ''Njálin saaga'' ja ''Lohilaaksolaisten saaga''. Muita ovat esimerkiksi ''Grœnlendinga-saaga'' ja ''Viinimaan saaga'', jotka kertovat Grönlanti ja Vinlandin (Newfoundland) asuttamisesta. Parhailla saagoilla on suuri kirjallinen maine. Niiden kerronta on toteavaa, vuoropuhelut lyhyitä ja ytimekkyydessään vaikuttavia. Saagojen karuus ja dramaattisuus ovat antaneet aineksia Islannin uudemmalle kirjallisuudelle.
1300-luvulta alkoi Islannin kirjallisuudessa hiljaisempi kausi, jolloin maassa ei syntynyt muuta merkittävää kirjallisuutta kuin 1600-luvun virsirunoutta. 1800-luvulta lähti uusi Romantiikka runoilijoiden nousukausi, ja 1900-luvulla tulivat modernit romaanit. Kukoistuskausi huipentui, kun Halldór Laxnessille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1955. Uusimman polven kirjailijoita ovat esimerkiksi Arnaldur Indriðason, Einar Kárason, Einar Már Guðmundsson, Hallgrímur Helgason ja Þórarinn Eldjárn.

Elokuva ja musiikki


Elokuvanteko alkoi Islannissa jo 1906. Varhaisvaiheessa maassa kävi lähinnä skandinaavisia filmiryhmiä kuvaamassa näytelmäelokuvia Islannin jylhissä maisemissa. Ainoa islantilaisin voimin tehty mykkä näytelmäelokuva valmistui 1923, mutta dokumentteja tehtiin paljon. Vuonna 1979 perustettiin Islannin elokuvasäätiö, ja kotimaisten elokuvien säännöllinen tuotanto alkoi. 1980-luvulta alkaen lähtien maassa on tuotettu noin kolme elokuvaa vuodessa. Tunnettuja islantilaisia elokuvaohjaajia ovat Friðrik Þór Friðriksson, jonka elokuva ''Luonnon lapset'' vuodelta 1991 oli Oscar-ehdokkaana, ja Rúnar Rúnarsson, jonka lyhytelokuva ''Síðasti bærinn'' oli ehdokkaana 2006.
Islannin konservatorio on perustettu 1930 ja sinfoniaorkesteri 1950. Islannin kuuluisin pop-tähti on laulaja Björk. Muita tunnettuja islantilaisia musiikin alalta ovat Sigur Rós, Jan Mayen (muusikko), Mínus ja Múm. Television kautta tunnetuksi on tullut kaikkialla maailmassa Eurovision laulukilpailussakin mainetta kerännyt Silvía Night.
Reykjavíkissa järjestetään vuosittain Reykjavíkin kansainväliset elokuvafestivaalit ja jazzfestivaalit. Borgarfjörðurissä sijaitsevassa Reykholtissa on joka kesä klassisen musiikin festivaalit.

Ruoka- ja tapakulttuuri


Kirjailija Halldór Laxnessin mukaan Islannissa ”elämä on suolakalaa”. Juhlissa syödään savustettua lammasta. Perinteinen maitotuote ''skyr'' muistuttaa kermaista rahkaa. Keskitalven Þorrablót-juhlan aikaan syödään ”súrmatur” eli heran avulla säilöttyä ruokaa, verimakkaraa, kärvennettyjä lampaanpäitä ja säilöttyjä pässin kiveksiä, sekä erityisenä erikoisuutena Hákarl. Tislatun viinan eli Brennivín kutsumanimi on ”musta kuolema”.
Perinteinen islantilainen villapaita, jossa on raglanhihat ja sahalaitakuvio yläosassa ja hihoissa, on nimeltään ''lopapeysa''.
Uiminen on suosittua, ja uimaopetus on kuulunut koulujen ohjelmaan 60 vuoden ajan. Monet uima-altaat lämpiävät geotermisellä lämmöllä, ja niissä uidaan ulkoilmassa pakkasellakin.

Tiedotusvälineet


Maassa on useita televisiokanavia: valtiollinen Sjónvarpið ja muutama kaupallinen, Stöð 2 ja SkjárEinn. Valtiollisen yleisradioyhtiön Ríkisútvarpiðin televisiokanava ja kaksi radiokanavaa rahoitetaan lupamaksuilla ja mainostuloilla. Sen tehtäväksi on asetettu islannin kielen ja kulttuurin edistäminen. Lasten televisiosarja ''Lazy Town'' eli ''Latibær'' on levinnyt laajasti ulkomaillekin.
Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Morgunblaðið, Fréttablaðið ja iltapäivälehti DV (lehti). Lehtien ja kirjojen painosmäärät asukaslukuun suhteutettuina ovat maailman korkeimpia.

Urheilu


Tiedosto:ISL - FRA (04) - 2010 European Men's Handball Championship.jpg
Islannin kansallislaji on ''glima''-niminen, keskiajalta periytyvä painimuoto. Islanti on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1908. Sillä on tyypillisesti alle 10 urheilijan joukkue talviolympialaisissa, mutta kesäolympialaisissa se on osallistunut myös joukkuelajeihin jolloin olympiajoukkuekin on suurempi. Maa on saanut kaksi pronssia (Bjarni Friðriksson 1984 judosta, Vala Flosadóttir 2000 seiväshypystä) ja kaksi hopeamitalia (Vilhjálmur Einarsson 1956 kolmiloikasta ja Islannin käsipallomaajoukkue 2008).
Islannin käsipallomaajoukkue on voittanut olympiahopeaa vuonna Käsipallo kesäolympialaisissa 2008 sekä EM-pronssia vuonna 2010. Jalkapallo on myös hyvin suosittu urheilulaji Islannissa; maassa on yhteensä 21 508 rekisteröityä pelaajaa ja 145 seuraa. Islannin jalkapallomaajoukkue oli tammikuussa 2011 FIFA-rankingissa sijalla 113. Eiður Guðjohnsen on maajoukkueen paras maalintekijä, ja pelaa Englannin valioliigassa.
Islanti on saavuttanut menestystä myös voimamieskilpailuista. Magnús Ver Magnússon ja Jón Páll Sigmarsson voittivat kumpikin neljästi maailman vahvin mies -kilpailun. Koripallossa maan ainoa NBA-pelaaja on Pétur Guðmundsson.

Lähteet


}}

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.islanti.fi/ Islannin suurlähetystö
http://www.helsinki.fi/~emiettun/islanti/seminaari.html Islannin geologiasta
http://www.statice.is/ Islannin tilastollinen vuosikirja
http://www.icetourist.is/ Iceland Tourist Board
http://maps.google.com/maps?ll=64.979359,-18.610840&spn=4.127954,16.215820&z=11&t=h&hl=en Islanti Google Mapsissa
Luokka:Islanti
Luokka:Norjanmeri
Luokka:Grönlanninmeri
ace:Islandia
kbd:Ислэнд
af:Ysland
als:Island
am:አይስላንድ
ang:Īsland
ar:آيسلندا
an:Islandia
roa-rup:Islanda
frp:Islande
ast:Islandia
gn:Iylanda
az:İslandiya
id:Islandia
ms:Iceland
bm:Aisland
bn:আইসল্যান্ড
zh-min-nan:Peng-tē
su:Islandia
be:Ісландыя
be-x-old:Ісьляндыя
bcl:Islanda
bi:Iceland
bar:Island
bo:ཨཡིསུ་ལེན་ཌ།
bs:Island
br:Island
bg:Исландия
ca:Islàndia
ceb:Iceland
cv:Исланди
cs:Island
co:Islanda
cy:Gwlad yr Iâ
da:Island
de:Island
dv:އައިސްލަންޑަން
nv:Tin Bikéyah
dsb:Islandska
na:Aiterand
dz:ཨའིསི་ལེནཌ་
et:Island
el:Ισλανδία
eml:Islanda
en:Iceland
es:Islandia
eo:Islando
ext:Islándia
eu:Islandia
ee:Iceland
fa:ایسلند
hif:Iceland
fo:Ísland
fr:Islande
fy:Yslân
ff:Islannda
fur:Islande
ga:An Íoslainn
gv:Yn Eeslynn
sm:Aiselani
gag:İslandiya
gd:Innis Tìle
gl:Islandia - Ísland
gu:આઇસલૅન્ડ
got:𐌴𐌹𐍃𐌰𐌻𐌰𐌽𐌳
hak:Pên-tó
xal:Ислгудин Орн
ko:아이슬란드
haw:ʻĀina Hau
hy:Իսլանդիա
hi:आइसलैण्ड
hsb:Islandska
hr:Island
io:Islando
ilo:Islandia
bpy:আইসল্যান্ড
ia:Islanda
ie:Island
os:Исланди
zu:I-Ayisilandi
is:Ísland
it:Islanda
he:איסלנד
kl:Islandi
kn:ಐಸ್‍ಲ್ಯಾಂಡ್
pam:Iceland
ka:ისლანდია
csb:Islandëjô
kk:Исландия
kw:Island
rw:Isilande
ky:Исландия
sw:Iceland
kv:Исландия
kg:Islande
ht:Islann
ku:Îsland
lad:Islandia
lo:ອິດສະລັງ
la:Islandia
ltg:Īslandeja
lv:Islande
lb:Island
lt:Islandija
lij:Islanda
li:Iesland
ln:Islandi
jbo:island
lg:Isilandi
lmo:Islanda
hu:Izland
mk:Исланд
ml:ഐസ്‌ലാന്റ്
krc:Исландия
mt:Iżlanda
mi:Tiorangi
mr:आइसलँड
xmf:ისლანდია
arz:ايسلاندا
mwl:Eislándia
koi:Исланд
mdf:Исландия
mn:Исланд
my:အိုက်စလန်နိုင်ငံ
nah:Iztlālpan
nl:IJsland
nds-nl:Ieslaand
ne:आइसल्याण्ड
ja:アイスランド
ce:Исланди
frr:Islönj
pih:Iseland
no:Island
nn:Island
nrm:Islaunde
nov:Islande
oc:Islàndia
mhr:Исландий
or:ଆଇସଲ୍ୟାଣ୍ଡ
uz:Islandiya
pa:ਆਈਸਲੈਂਡ
pnb:آئس لینڈ
ps:آيسلېنډ
km:ប្រទេសអាយឡែន
pcd:Islinde
pms:Islanda
nds:Iesland
pl:Islandia
pnt:Ισλανδία
pt:Islândia
kaa:İslandiya
crh:İslandiya
ro:Islanda
rm:Islanda
qu:Islandya
ru:Исландия
sah:Исландия
se:Islánda
sa:आइसलैंड
sg:Islânde
sc:Islanda
sco:Iceland
stq:Ieslound
sq:Islanda
scn:Islandia
si:අයිස්ලන්තය
simple:Iceland
ss:Echweni
sk:Island
sl:Islandija
cu:Исландъ
szl:Islandyjo
so:Island
ckb:ئایسلەند
sr:Исланд
sh:Island
sv:Island
tl:Lupangyelo
ta:ஐசுலாந்து
kab:Island
roa-tara:Islanne
tt:Исландия
te:ఐస్‌లాండ్
tet:Izlándia
th:ประเทศไอซ์แลนด์
vi:Iceland
tg:Исландия
tpi:Aislan
chr:ᎤᏁᏍᏓᎶᎢ
tr:İzlanda
tk:Islandiýa
udm:Исландия
uk:Ісландія
ur:آئس لینڈ
ug:ئىسلاندىيە
vec:Islanda
vo:Lisladeän
fiu-vro:Island
wa:Izlande
zh-classical:冰島
vls:Ysland
war:Islandya
wo:Islaand
wuu:冰岛
yi:איסלאנד
yo:Íslándì
zh-yue:冰島
diq:İslanda
zea:Iesland
bat-smg:Islandėjė
zh:冰岛
lez:Исландия
vep:Islandii

Ilmaston lämpeneminen


Ilmaston lämpenemisellä tarkoitetaan viime vuosikymmeninä tapahtunutta maapallon alailmakehän ja merien keskilämpötilan nousua ja nousun arvioitua jatkumista. Yleisessä keskustelussa ilmiöstä käytetään myös termiä ilmastonmuutos.
Maanpinnan läheisen ilman lämpötila nousi 1900-luku maailmanlaajuisesti keskimäärin 0,74 ± 0,18&nbsp;°C. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli:n mukaan ilmaston lämpeneminen on suorien havaintojen perusteella kiistaton tosiasia, ja siitä suurin osa johtuu hyvin todennäköisesti (yli 90&nbsp;% todennäköisyydellä) ihmiskunnan aiheuttamista kasvihuonekaasu- ja nokipäästöistä.
Kuva:Global_Temperature_Anomaly_1880-2010_(Fig.A).gif
Maapallon lämpeneminen olisi ollut vielä voimakkaampaa ilman ihmistoiminnasta syntyvien pienhiukkasten eli aerosolien viilentävää vaikutusta. Pienhiukkaset ovat tähän mennessä pitäneet piilossa merkittävän osan kasvihuonekaasuista johtuvasta lämpenemisestä. Tulevaisuudessa tämän ilmiön varaan ei kuitenkaan voida enää laskea, koska vain päiviä tai viikkoja ilmakehässä viipyvien pienhiukkasten kokonaismäärä ei voi kasvaa samaa vauhtia kuin pitkäikäisten kasvihuonekaasujen kokonaismäärä.
Kuva:Global Warming Map-fi.jpg
Myös valtamerten lämpeneminen ja jäätiköiden sulaminen aiheuttavat viiveen ilmakehän lämpenemiskehityksessä. Tämä johtuu siitä, että veden lämpeneminen ja jään sulaminen sitovat suuresta ominaislämpökertoimestaan johtuen enemmän energiaa kuin ilman lämpeneminen. Yli 80 % ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lisääntyneestä lämpöenergiasta onkin varastoitunut valtameriin, jotka ovat lämmenneet keskimäärin 3000 metrin syvyyteen asti. Vaikka kasvihuonekaasujen päästöt pysäytettäisiin heti, ilman keskilämpötila tulee tämän vuoksi nousemaan - joskin nykyistä huomattavasti hitaammin - kauemmin kuin seuraavat sata vuotta.
Ilmaston lämpeneminen johtuu ennen kaikkea fossiiliset polttoaineet käytöstä ja maatalous, koska näillä toiminnoilla on kasvihuoneilmiötä voimistava nettovaikutus, joka johtaa maanpinnan ja alailmakehän lämpenemiseen.
IPCC arvioi, että ilmasto lämpenee 1,1–6,4&nbsp;°C, todennäköisimmin 1,8–4,5&nbsp;°C, aikavälillä 1990–2100. IPCC:n näkemyksiin yhtyvät ainakin 30 tiedeakatemiaa ja -yhteisöä, mukaan lukien G8-maiden sekä Brasilian, Kiinan ja Intian kansalliset tiedeakatemiat.<ref> }}</ref> Siinä missä yksittäiset tieteentekijät ovat ilmaisseet erimielisyytensä IPCC:n tuloksista, ilmastotieteilijöiden ylivoimainen enemmistö yhtyy niihin.
Maailmanlaajuisella lämpötilojen nousulla on monia ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten merenpinnan nousu ja sadanta muutokset, joiden seurauksena äärimmäiset sääilmiöt yleisyyden ja voimakkuuden arvioidaan kasvavan. Muita seurauksia ovat viljelysrajojen muuttuminen, jäätikköjen peräytyminen ja eläinlajien sukupuutto.
Ilmaston lämpenemisestä käynnissä oleva julkinen ilmastonmuutoskeskustelu käsittelee ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen liittyviä toimenpiteitä ja kustannuksia. Suurin osa maailman valtioista on ratifioinut Kioton pöytäkirjan, jonka tavoitteena on kasvihuonepäästöjen rajoittaminen.

Terminologia


Termi ilmaston lämpeneminen on erityistapaus yleisemmästä termistä ilmastonmuutos, jolla voidaan viitata myös jääkausien yhteydessä tapahtuneeseen Ilmaston viileneminen. Periaatteessa ilmaston lämpeneminen on neutraali termi ajanjakson suhteen, mutta sitä käytetään yleisesti viime aikoina tapahtuneesta ihmisen aiheuttamasta maapallon ilmaston lämpenemisestä. Myös termiä ilmastonmuutos käytetään ihmisen aiheuttamasta muutoksesta.<ref> </ref>

Syyt


Kuva:Carbon Dioxide 400kyr-fi.png jälkeinen nopea nousu. 100&nbsp;000 vuoden jääkausisyklin uskotaan johtuvan Milankovićin jaksot tunnetuista maan kiertoradassa tapahtuneista muutoksista.]]
Ihmisen toiminta on johtanut ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kohoamiseen ilmakehässä. Ilmakehän kasvihuonekaasujen määrän kasvu vähentää maapallolta avaruuteen poistuvan lämpösäteilyn määrää. Tästä aiheutuu positiivinen eli lämmittävä säteilypakote..
Ihmisen vaikutus on havaittavissa selvimmin viimeisten 50 vuoden ajalta, jona aikana fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti.

Kasvihuonekaasut ilmakehässä


Kuva:Mauna Loa Carbon Dioxide-fi.pngta eli heilahdusvaihtelua, jonka huippukohta on pohjoisen pallonpuoliskon myöhäiskevään aikaan. CO<sub>2</sub>-pitoisuudet laskevat kasvukauden aikana, kun kasvillisuus sitoo hiilidioksidia ilmakehästä.]]
Joseph Fourier havaitsi kasvihuoneilmiön 1824, ja kvantitatiivinen tutkimus sitä tutki ensimmäisenä Svante Arrhenius 1896. Kasvihuoneilmiö on prosessi, jossa tietyt ilmakehän kaasut säteilevät ja imevät itseensä infrapunasäteilyä lämmittäen maan ilmakehää ja pintaa. Kasvihuonekaasujen lämmittävä vaikutus perustuu siihen, että ne päästävät lävitseen auringon aallonpituus säteilyä, mutta imevät itseensä maanpinnan lähettämää pitkäaaltoista lämpösäteilyä ja lähettävät lämpösäteilyä myös takaisin kohti maan pintaa.
Kasvihuonekaasut luovat luonnollisen kasvihuoneilmiön, jota ilman maan keskilämpötila olisi 20–30 °C kylmempi. Ilman kasvihuoneilmiötä maa olisi elinkelvoton. Maan pintalämpötila olisi liian alhainen, jotta vesi voisi esiintyä laajalti nestemäisenä ja vesihöyrynä.<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref>
Viime jääkausi lopusta teollisen vallankumouksen alkuun asti maan keskilämpötila on pysynyt keskimäärin noin 14&nbsp;°C:n lämpötilassa. Kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvun myötä kasvihuoneilmiö voimistuu aiheuttaen lämpötilojen nousua. Näin ollen tiedemiehet eivät ”usko” kasvihuoneilmiöön tai ”vastusta” sitä sinänsä, vaan pikemminkin keskustelu koskee kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvamisen nettovaikutusta samalla, kun asianmukaiset palautekytkennät otetaan huomioon.
Maassa merkittävimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry, joka aiheuttaa noin 36–70&nbsp;% kasvihuoneilmiöstä (pilviä lukuun ottamatta); hiilidioksidi (CO<sub>2</sub>), joka aiheuttaa 9–26&nbsp;%; metaani (CH<sub>4</sub>), joka aiheuttaa 4–9&nbsp;%, sekä alailmakehän otsoni, joka aiheuttaa 3–7&nbsp;%.<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref>
Hiilidioksidipitoisuudet ilmakehässä ovat lisääntyneet 31&nbsp;% ja metaanipitoisuudet 149&nbsp;% esiteollisiin tasoihin nähden vuoden 1750 jälkeen. Nämä lukemat ovat merkittävästi korkeampia kuin kertaakaan aiemmin 650&nbsp;000 vuoteen, mikä on pääteltävissä luotettavasti jääkairaus näytteistä. Epäsuorien geologia todisteiden perusteella uskotaan, että hiilidioksidipitoisuudet ovat olleet nykytasolla viimeksi 20 miljoonaa vuotta sitten.<ref> }}
</ref>
Merenpohjan sedimenteistä ja kasvien fossiileista tehtyjen mittausten perusteella on voitu arvioida, että esimerkiksi 150–200 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidin pitoisuus oli kuitenkin ilmeisesti paljon nykyistä korkeampi, yli 2&nbsp;000 ppm, ja 400–600 miljoonaa vuotta sitten ajoittain jopa yli 5&nbsp;000 ppm.
Noin kolme neljäsosaa ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä viimeisten 20 vuoden aikana johtuu fossiiliset polttoaineet käytöstä. Muut ihmisperäiset päästöt ovat pääasiassa seurausta maankäytöstä, erityisesti metsähakkuista. Tropiikissa tapahtuva metsänhävitys on aiheuttanut 2000-luvulla noin 15 % globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Metsäpalojen yhteydessä ilmaan pääsee lisäksi ilmakehää lämmittäviä metaania ja typpioksiduulia. Toisaalta biomassan poltossa syntyy myös pienhiukkaspäästöjä, joilla arvioidaan olevan ilmakehää viilentävä nettovaikutus.
Ilmakehän tämänhetkinen CO<sub>2</sub>-pitoisuus on noin 383 miljoonasosaa (ppm) tilavuudesta.<ref> }}
</ref>
Pitoisuuden odotetaan nousevan jatkossa fossiilisten polttoaineiden käytön ja maankäytön muutosten myötä. Kasvuvauhti on riippuvainen taloudellisesta, sosiologia, teknologisesta ja luonnollisesta kehityksestä, joskin fossiilisten polttoaineiden saatavuus voi rajoittaa kasvua. IPCC:n erikoisraportti päästöskenaarioista ennustaa CO<sub>2</sub>-pitoisuuden nousevan tasolle 541–970 ppm vuoteen 2100 mennessä.<ref> }}
</ref>
Fossiilisten polttoaineiden varannot riittävät tämän tason saavuttamiseen ja päästöjen kasvattamiseen vuodesta 2100 eteenpäin, mikäli hiili, öljyhiekkaa tai metaaniklatraattia käytetään laaja-alaisesti.<ref> }}
</ref>
Vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuudet pysyisivät nykytasolla, ilmasto luultavimmin lämpenisi edelleen 0,5&nbsp;°C ja merenpinta jatkaisi nousuaan yli tuhannen vuoden ajan.<ref>
</ref>
Positiiviset palautekytkennät, kuten Siperian turvesoiden ikirouta sulamisesta aiheutuvat mahdollisesti jopa 70&nbsp;000 miljoonan tonnin metaanipäästöt,<ref> }}
</ref>
voivat johtaa merkittäviin lisäyksiin sellaisten kasvihuonepäästöjen lähteissä, joita ei ole otettu huomioon IPCC:n ilmastomalleissa.

Palautekytkennät


Ilmastoon suoraan lämmittävästi vaikuttavilla pakotetekijöillä kuten kasvihuonekaasujen lisääntyneillä pitoisuuksilla voi olla seurannaisvaikutuksia eli palautekytkentä, jotka monimutkaistavat pakotetekijöiden vaikutuksia ilmastoon.
Yksi korostetuimmista palautekytkennöistä liittyy vesi höyrystymiseen. Ilmakehään vapautettu hiilidioksidi aiheuttaa ilmakehän ja maanpinnan lämpenemistä, mistä seuraa, että ilmakehään vapautuu lisää vettä. Koska vesihöyry itsessään toimii kasvihuonekaasuna, tästä seuraa edelleen lisää lämpenemistä ja vesihöyryn vapautumista ilmakehään. Näin jatkuu, kunnes ilmasto saavuttaa uuden dynaamisen tasapainon, jossa kasvihuoneilmiö on kohonneen vesihöyrypitoisuuden vaikutuksen johdosta paljon voimakkaampi kuin mitä kohonneesta hiilidioksidipitoisuudesta yksin seuraisi.<ref name="soden1"> }}
</ref>
Tämä vaikutus on peruutettavissa ainoastaan hitaasti johtuen hiilidioksidin pitkästä eliniästä ilmakehässä.
Pilvistä johtuvat palautekytkennät ovat meneillään olevan tutkimuksen ja keskustelun aihe. Pilvet säteilevät lämpöä takaisin maanpinnalle aiheuttaen lämmittävän vaikutuksen, mutta samalla heijastavat auringonvaloa ja säteilevät lämpöä avaruuteen aiheuttaen viilentävän vaikutuksen. Kasvanut vesihöyrypitoisuus saattaa aiheuttaa tai olla aiheuttamatta lisäystä maailman pilvipeitossa. Pilvien nettovaikutusta ei ole perusteellisesti mallinnettu, mutta se on merkittävin tekijä heti vesihöyryn jälkeen ja se on positiivinen kaikissa IPCC:n neljänteen arviointiraporttiin osallistuneissa malleissa.
Toinen tärkeä palautekytkentä on jään albedo eli heijastavuus. Ilmaston lämmetessä sulavien jäätikköjen alta paljastuu maata tai vesialueita. Sekä maan että veden albedo on matalampi kuin jään, eli ne heijastavat auringon säteilyä vähemmän ja imevät sitä itseensä enemmän. Tämä aiheuttaa lisää lämpenemistä, mikä puolestaan aiheuttaa lisää jäätikköjen sulamista, ja niin edelleen.
Ikiroudan sulamisesta ilmakehään vapautuvat hiilidioksidi ja metaani toimivat lämpenemistä aiheuttavana positiivisena palautekytkentänä. Merijään sulaessa vapautuva metaani on mahdollinen positiivinen palautekytkentä. Lisäksi merien kyvyn säilöä hiiltä odotetaan laskevan lämpenemisestä aiheutuvan eliötasapainon muuttumisen myötä.<ref> }}</ref>

Auringon aktiivisuuden osuus ilmaston lämpenemisessä


Kuva:Solar-cycle-data-fi.pngssa vuodesta 1750 eteenpäin tapahtuneiden muutosten säteilypakote on IPCC:n arvion mukaan noin +0,12&nbsp;W/m<sup>2</sup>, hiilidioksidin säteilypakotteen ollessa noin +1,66&nbsp;W/m<sup>2</sup>.]]
Auringon säteilyvoimakkuus lisääntyi 1700-luvun alusta 1900-luvun puoliväliin, minkä arvioidaan voimistaneen maapallon lämpenemistä 10-20 prosentilla. Viime vuosisadan puolivälin jälkeen auringon säteilyn voimistuminen hidastui niin merkittävästi, että sen osuus nykyisessä ilmaston lämpenemisessä on lähes olematon..
Auringon aktiivisuuden kasvu aiheuttaa maanpinnan lämpenemisen lisäksi stratosfäärin lämpenemistä, kun taas kasvihuoneilmiön aiheuttama lämpeneminen johtaa stratosfäärin viilenemiseen. Auringon aktiivisuudella yhdistettynä tulivuorten toimintaan on luultavasti ollut lämmittävä vaikutus esiteollisesta ajasta 1900-luvun puoliväliin asti, mutta siitä eteenpäin vaikutus on ollut viilentävä. Stratosfäärisen otsonin vähenemisellä on niin ikään viilentävä vaikutus, joskaan merkittävää otsonikerroksen ohentumista ei tapahtunut ennen 1970-luvun loppua. Alemman stratosfäärin viilenemistä on havainnoitu ainakin vuodesta 1960 lähtien. Erään tutkimuksen mukaan auringon aktiivisuudessa 1980-luvun puolivälistä eteenpäin tapahtuneilla muutoksilla on ollut ilmastoa viilentävä vaikutus.
Vaikka ilmasto olisi moninkertaisesti arvioitua herkempi aurinkopakotteille, viimeaikainen lämpeneminen johtuisi silti kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvusta.<ref> }}
</ref>

Historia


Kuva:2000 Year Temperature Comparison-fi.png
Maailmanlaajuiset lämpötilat sekä maalla että merellä ovat mittausten mukaan kasvaneet 0,75&nbsp;°C suhteessa ajanjaksoon 1860–1900. Kaupunkisaarekeilmiö ei ole merkittävästi vaikuttanut mittauksiin. 1979 lähtien maalämpötilat ovat kasvaneet noin 0,25&nbsp;°C vuosikymmenessä eli kaksinkertaisella nopeudella 0,13&nbsp;°C vuosikymmenessä kasvaneisiin merilämpötiloihin nähden.<ref>
</ref>
Satelliittimittausten mukaan lämpötilat alemmassa troposfäärissä ovat kasvaneet 0,12–0,22&nbsp;°C vuosikymmenessä 1979 lähtien.
Parin tuhannen vuoden aikana ennen vuotta 1850 lämpötilat ovat pysyneet maailmanlaajuisesti suhteellisen vakaina, joskin paikallisia muutoksia kuten keskiajan lämmin kausi ja pieni jääkausi on ollut. Tämä lämpötilavaihtelu tunnetaan Pohjois-Atlantin oskillaationa, ja sitä on tutkittu verraten tarkasti. IPCC:n analyysin mukaan jäähtyminen oli pienen jääkauden aikana alle 1&nbsp;°C, eikä sitä ole voitu havaita maailmanlaajuisesti. Kylmimmät kesät 1800-luvulla olivat 0,6–0,7&nbsp;°C tavallista viileämpiä.<ref> }}</ref>
1800-luvun lopulla alkaneiden mittausten ajalta kymmenen lämpimintä vuotta ovat kaikki olleet vuoden 1990 jälkeen. Vuodet 1998 ja 2005 olivat koko mitatun historian lämpimimmät.<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref><ref> }}</ref>
Ihmisen aiheuttamilla hiukkaspäästöillä, kuten aerosoli, voi kokonaisuudessaan olla auringon säteilyä heijastava ja siten ilmastoa viilentävä vaikutus. Hiukkaset toimivat myös pilvien tiivistymisydin viilentäen siten epäsuorasti maapalloa. Hiukkasten elinikä ilmakehässä on kuitenkin huomattavasti lyhyempi kuin tärkeimpien ihmisperäisten kasvihuonekaasujen. Tämä selittää osittain 1900-luvun puolivälissä tapahtuneen kylmenemisen,<ref> }}</ref>
joskin myös luonnollisella vaihtelulla on saattanut olla viilentävä vaikutus.
Paleoklimatologia William Ruddiman on esittänyt, että ihminen alkoi vaikuttaa ilmastoon noin 8000 vuotta sitten hakkaamalla metsiä viljelytilaksi. Myös 5000 vuotta sitten Aasiassa alkaneella riisinviljelyllä on ollut vaikutuksia.<ref> }}
</ref>
Ruddimanin tulkinta historiallisesta tilastosta metaaniin liittyvään aineistoon liittyen on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi.<ref> }}
</ref>

Esihistorialliset ilmastonmuutokset


Kuva:Ice Age Temperature-fi.png kahdesta kohdasta mitatut lämpötilat ja muutokset jäätikköjen tilavuuksissa 450&nbsp;000 vuoden ajalta. Nykyhetki on kuvaajan vasemmassa laidassa.]]
Maa on lämmennyt ja viilennyt useaan otteeseen menneisyydessä. Etelämanner otetusta EPICA-jääkairausnäytteestä on saatu tietoa lämpötilojen vaihtelusta viimeisten 800&nbsp;000 vuoden ajalta. Tänä aikana maapallolla on ollut kahdeksan jääkausi ja jääkausien väliin jäävää lämmintä kautta, jolloin vallinneet lämpötilat ovat verrattavissa nykyisiin lämpötiloihin. Niin kutsutut Milankovićin jaksot eli muutokset maapallon kiertoradassa ovat rytmittäneet jääkausien ja lämpimien kausien esiintymistä.<ref> }}
</ref>
Kasvihuonekaasujen nopea kertyminen ilmakehään aiheutti varhaisella jurakausi noin 180 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen lämpenemisen, jolloin maapallon keskilämpötila kohosi 5&nbsp;°C. Yhdistynyt kuningaskunta Open Universityssa tehdyn tutkimuksen mukaan lämpenemisen seurauksena rapautuminen kiihtyi viisinkertaiseksi. Rapautuminen sitoi hiiltä ilmakehästä maan kalsiittiin ja dolomiittiin, minkä johdosta hiilidioksidipitoisuudet laskivat entiselle tasolleen noin 150&nbsp;000 vuodeksi.<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref>
Äkillisten klatraattiyhdisteisiin liittyvien metaanipäästöjen on ehdotettu aiheuttaneen muita kaukaisen menneisyyden lämpenemistapahtumia kuten noin 251 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen permi-triaskauden joukkotuhon ja 55 miljoonaa sitten olleen paleoseeni-eoseenin lämpöhuipun.<ref> }}
</ref><ref> }}</ref>

Ilmastomallit


Kuva:Global Warming Predictions-fi.png A2 -päästöskenaariossa, jossa maailmanlaajuisiin lämpenemistä hillitseviin toimenpiteisiin ei ryhdytä.]]
Ilmastomallit ovat keskeinen tapa tutkia ilmastonmuutoksen mekanismeja, ennustettuja ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä ehdotettujen ilmastonmuutoksen hillitseminen vaikutuksia. Mallit perustuvat muun muassa virtausdynamiikkaan ja Säteilyn kulku ilmakehässä. Suurin osa ilmastomalleista keskittyy ennustamaan vuotta 2100 edeltävää aikaa.
Yksittäiset mallit eroavat toisistaan laskennallisesti ja tuloksiltaan. Silloinkin, kun fossiiliset polttoaineet kulutus ja hiilidioksidipäästöt oletetaan malleissa samoiksi, ennustetun lämpenemisen määrä vaihtelee malleittain ja tuloksiin jää merkittävä ilmastoherkkyys vaihteluväli. Ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee tietystä määrästä kasvihuonekaasuja.
Kuva:Global Warming Predictions Map-fi.jpgn HadCM3-ilmastomallin mukaan skenaariossa, jossa talouden ja kasvihuonekaasupäästöjen kasvu jatkuu ennallaan. Tässä kuvassa maailmanlaajuinen lämpeneminen on keskimäärin 3,0&nbsp;°C.]]
Nykyiset ilmastomallit vastaavat hyvin lämpötilavaihteluista viime vuosisadalla tehtyjä havaintoja. Mallit ennustavat, että ilmasto lämpenee kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvun seurauksena. Ottaen huomioon epävarmuudet ilmastomalleissa, ilmastoherkkyydessä ja ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksissa tulevaisuudessa, IPCC arvioi aikavälillä 1990–2100 tapahtuvan lämpenemisen suuruudeksi 1,1–6,4&nbsp;°C, todennäköisimmin 1,8–4,5&nbsp;°C. Malleja on myös käytetty apuvälineenä viimeaikaisen lämpenemisen syiden löytämiseen vertaamalla havaittuja muutoksia mallien ennusteisiin. Mallien tulokset eivät erehtymättömästi osoita, että aikavälillä 1910–1945 tapahtunut lämpeneminen olisi yksinomaan ihmisen aiheuttamaa tai luonnollista lämpenemistä. Ne kuitenkin osoittavat, että vuoden 1975 jälkeen tapahtunut lämpeneminen johtuu suurimmilta osin ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.
Muun muassa odotettavissa olevan ilmastonmuutoksen tarkka voimakkuus ja erityisesti kuinka sen vaikutukset vaihtelevat maapallolla alueittain ovat aktiivisen ilmastotutkimuksen kohteena. Ilmastomallien ennusteet voivat vastata maailmanlaajuisten lämpötilojen havaittuja muutoksia hyvin, mutta ne eivät vielä kykene mallintamaan kaikkia ilmaston ominaisuuksia. Ilmastomalleihin liittyy useita epävarmuustekijöitä, joista tärkeimmät koskevat takaisinsyöttömekanismeja, ilmastoherkkyyttä ja pilvisyyden kuvaamista. Lisäksi ilmastomallinnuksessa käytettyjen tietokoneiden laskentatehon rajoitukset edellyttävät joitakin yksinkertaistuksia.
Pilvisyyden esittäminen ilmastomalleissa on yksi pääsyistä tämänhetkisten ilmastomallien epävarmuuteen, joskin kehitystä ongelman suhteen tapahtuu.<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref>
Keskustelu sen suhteen, jättävätkö ilmastomallit tärkeitä auringon aktiivisuus liittyviä epäsuoria- ja palautevaikutuksia huomiotta, on käynnissä. Ongelmista huolimatta ilmastomalleja pidetään hyvinä työkaluina ilmastoa koskevien ennustavien laskelmien tekemiseen. IPCC:n mukaan vahvistettujen mallien ennusteet muodostavat kokonaisuutena uskottavan kuvan ilmaston kehityksen suunnasta.

Vaikutukset


Kuva:Glacier Mass Balance-fi.png ovat perääntyneet 1800-luvun alusta lähtien. 1950-luvulla aloitettiin mittaukset, jotka mahdollistavat maailmanlaajuisen jäämassan tasapainon seurannan.]]
Joitakin ympäristöön ja sivilisaatio kohdistuvista tapahtumista lasketaan jo nyt ainakin osittain ilmastonmuutoksen seuraukseksi. IPCC:n mukaan jäätiköiden peräytyminen, merijään repeytyminen, merenpinnan nousu, sadanta muutokset, äärimmäiset sääilmiöt voimakkuuden ja esiintymistiheyden kasvu johtuvat osittain ilmaston lämpenemisestä. Vaikka yleisiin säännönmukaisuuksiin, intensiteetteihin ja esiintymistiheyksiin on odotettavissa muutoksia, yksittäisiä tapahtumia on vaikeaa yhdistää ilmastonmuutokseen.
Veden puutteen odotetaan joillain alueilla pahenevan, kun taas toisaalla sadanta ennustetaan kasvavan. Ilmaston lämmetessä haihdunta lisääntyy kuitenkin sadantaa enemmän, mikä johtaa kasvukauden aikaisen kuivuuden yleistymiseen sekä Euroopassa että muissa maanosissa. .
Vuorten lumipeitteissä on odotettavissa pienenemistä. Muita odotettuja vaikutuksia ovat merenpinnan 0,18–0,59 metrin nousu aikavälillä 1990–2100, termohaliinikierto mahdollinen hidastuminen, otsonikerros oheneminen, merien happamoituminen, sekä tartuntatautien kuten malarian ja denguekuumeen leviäminen. Eräs tutkimus ennustaa, että 1103 eläin- ja kasvilajin otoksesta 18–35&nbsp;% katoaa sukupuuttoon 2050 mennessä ilmastonmuutoksen seurauksena.<ref> }}
</ref>
Kuva:Recent Sea Level Rise-fi.png 1900-luvulla.]]
Lämpötilojen nousulla on lukuisia vaikutuksia ihmisterveydelle. Ilmaston lämpenemiseen liittyvistä äärimmäisistä sääolosuhteista aiheutuvat kuolemat, ilmastopakolaisuus ja taloudelliset menetykset voivat pahentua vaikutusalueilla väestötiheyden kasvun seurauksena, vaikka lämpimille alueille on odotettavissa myös pieniä hyötyjä kuten kylmyyteen kuolemisen laskua. Maailman terveysjärjestö arvioi, että ilmastonmuutoksen seuraukset aiheuttavat vuosittain noin 150&nbsp;000 ihmisen kuoleman ja 5 miljoonaa sairaustapausta.<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref>
Ulkoilman hiilidioksidipitoisuuden kohoaminen saattaa aiheuttaa ilmanlaatuongelmia sisätiloissa, koska sisäilman hiilidioksidipitoisuus on tyypillisesti ulkoilman pitoisuutta suurempi. Tyydyttävän ilmanlaadun rajana pidetään 1200 ppm:n pitoisuutta. Hengitysilman liian suuri hiilidioksidipitoisuus voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia ja suorituskyvyn laskua.

Talousvaikutukset


Jotkin taloustieteilijät ovat yrittäneet arvioida ilmastonmuutoksen aiheuttamien maailmanlaajuisten vahinkojen kokonaishintaa. Ratkaisevia päätelmiä talous vaikutuksista ei vielä ole. 100 arvion yhteen summaavassa tutkimuksessa vahinkoarviot vaihtelivat 10:stä 350:een Yhdysvaltain dollariin hiilitonnia (tC) kohti (3:sta 95:een dollariin per hiilidioksiditonni), keskiarvonaan 43 dollaria/tC (12 dollaria per hiilidioksiditonni). Eräs kuuluisa raportti talousvaikutuksista on Sternin raportti, jonka mukaan ilmastonmuutokset vaikutukset saattavat vastata maailmanbruttokansantuote vähenemistä viidellä prosentilla vuosittain.<ref> }}</ref><ref> }}
</ref>
Ilmastonmuutoksen yhä voimistuvia taloushaittoja käsittelevässä yhteenvedossaan Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma korostaa vakuutus- ja pankkiriskejä. Maatalous, liikenne ja muilla sektoreilla on todennäköisesti myös edessään ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia vaikeuksia. Taloudelliset tappiot ovat erityisen merkittäviä köyhillä alueilla, ja suurimmat talousriskit kohdistuvatkin kehitysmaat ennemmin kuin teollisuusmaihin.<ref> }}
</ref>

Ilmastonmuutoskeskustelu ja ilmastopolitiikka


Kuva:GHG per capita 2000.svg
Kuva:GHG by country 2000.svg
Kasvanut tietoisuus tieteellisistä päätelmistä ilmaston lämpenemisen suhteen on johtanut laajaan poliittiseen ja taloudelliseen keskusteluun ilmastonmuutoksen hillitsemisestä niin kasvihuonepäästöjä rajoittamalla kuin muunlaisin hillintätoimin ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.<ref> }}</ref><ref> }}
</ref>
Suurimmat ilmastonmuutoksen odotettuihin vaikutuksiin liittyvät riskit uhkaavat köyhiä alueita, erityisesti Afrikkaa ja Intiaa, vaikka niiden kasvihuonekaasupäästöt ovat olleet mitättömiä teollistuneisiin maihin verrattuna.<ref> }}
</ref>
Samanaikaisesti Yhdysvallat on arvostellut Kioton ilmastosopimus liittyviä kehitysmaat suotuja vapautuksia kasvihuonepäästörajoituksista ja käyttää niitä oikeutuksena sopimuksen ratifioimatta jättämiselle.<ref> }}
</ref>
Eräs keskustelun kiistakohta on, tulisiko vastikään teollistuneiden maiden kuten Intian ja Kiinan rajoittaa päästöjään. Kiinan CO<sub>2</sub>-päästöjen odotetaan ohittavan Yhdysvaltojen päästöt lähivuosina, mikä on erään raportin mukaan jo saattanut tapahtua.<ref>
</ref> Länsimaat ajatukset ihmisen osallisuudesta ilmastonmuutokseen ja toimenpiteistä sen hillitsemiseksi ovat saaneet laajempaa hyväksyntää Eurooppa kuin Yhdysvalloissa.<ref> }}</ref><ref> }}
</ref>
Fossiiliset polttoaineet yhtiöt kuten ExxonMobil ja jotkin ajatushautomot ovat kampanjoineet ilmastonmuutoksen riskien vähättelemiseksi<ref> }}
</ref><ref> }}
</ref>
samalla, kun ympäristöjärjestöt ovat käynnistäneet ilmastonmuutoksen seurauksia korostavia kampanjoita. Hiljattain jotkin fossiilisten polttoaineiden yhtiöt ovat kuitenkin peräytyneet vähättelevistä toimenpiteistä tai vaatineet toimenpiteitä lämpenemisen hillitsemiseksi.<ref> }}</ref><ref> }}</ref>
Useissa maissa on ollut keskustelua vaihtoehtoiset energianlähteet käyttöön ottamiseksi päästöjen vähentämiseksi.<ref> }}
</ref>
Keskitettyjen, valtiojohtoisten päästörajoitusten lisäksi päästöjä rajoitetaan myös hajautetummin. Esimerkiksi öljy-yhtiö BP on asettanut itselleen päästörajoja, päästötavoitteita ja ottanut käyttöön sisäisen päästökauppajärjestelmän.<ref> }}
</ref>

Ilmastosopimukset


Päästöjä rajoittava Yhdistyneet kansakunnat:n alaisen UNFCCC:n organisoima Kioton sopimus astui voimaan 16. helmikuuta 2005. 141 maan ratifioimassa sopimuksessa teollisuusmaat sitoutuvat rajoittamaan päästönsä tietylle sovitulle tasolle. Valtiot voivat omien päästöjensä vähentämisen ohella kasvattaa päästökiintiötään ostamalla lisää päästöoikeuksia muilta valtioilta päästökauppa. Toukokuussa 2007 aloitettiin kansainväliset neuvottelut jatkosopimuksen solmimiseksi Kioton sopimuksen päättyessä vuonna 2012.
APEC-maat Yhdysvallat, Australia, Kiina, Intia, Japani ja Etelä-Korea ovat tehneet keskinäisen AP6-sopimuksen ilmastonmuutoksen rajoittamisesta teknologiaa kehittämällä ja levittämällä. Osapuolten mielestä sopimus edistää päästötöntä tekniikkaa, kuten uusiutuvat energianlähteet, hiilidioksidin talteenottoa sekä parempaa energiatehokkuus. Sopimusta on kritisoitu laajalti, sillä siinä ei ole päästörajoituksia eikä tarkkoja tavoitteita. Yhdysvallat kuitenkin pitää yksipuolisia päästörajoituksia talouden kasvun rajoitteina.<ref>
</ref>
G8-maat sopivat huippukokouksessaan kesäkuussa 2007 kasvihuonepäästöjen puolittamisesta vuoteen 2050 mennessä.<ref> }}
</ref>
Vastaavanlaisia paikallisempia ja löyhempiä sopimuksia on useita.

Katso myös


Epämiellyttävä totuus
Hiilidioksidi
Ilmaston viileneminen
Ilmastopolitiikka
Kasvihuoneilmiö
Kioton pöytäkirja
Luettelo maiden ja alueiden hiilidioksidipäästöistä henkeä kohti

Lähteet


Viitteet

Kirjallisuutta


}}
}}
}}

Aiheesta muualla

Suomeksi


http://www.hs.fi/juttusarja/ilmastonmuutos/?ref=adword_Ilmastonmuutos&gclid=CODRl_3LmI0CFRiUXgodQXS_0g Helsingin Sanomien juttusarja ilmastonmuutoksesta
http://www.helsinki.fi/ilmastonmuutos/ Helsingin yliopiston 2009 julkaistut ilmastotutkimusta koskevat uutiset ja tietoa tutkimusryhmistä
http://www.ilmasto.org/ Ilmasto.org – Kansalaisjärjestöjen ilmastonmuutossivusto
http://www.ilmastonmuutos.info/ Ilmastonmuutos.info – Eri ministeriöiden ilmastonmuutoksen viestintäohjelman sivusto
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutos/ Ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutossivusto
http://www.yle.fi/kuumapallo/kuuma_pallo.php Kuuma pallo – YLE:n ilmastonmuutossivusto
http://www.lentoliikennejailmasto.fi/ Lentoliikenne ja ilmasto -sivusto
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=103&vl=2005 Tiede-lehden (4/2004) tutkijapaneeli tulevista lyhyen ja pitkän ajan ilmastonmuutoksista
http://www.tekniikkatalous.fi/kuvaraportit/article298983.ece?popup=true Totuus ilmastosta - kuvaraportti (Tekniikka ja Talous)
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=98&lan=fi Ympäristöministeriön ilmastonmuutossivut
http://www.metla.fi/ghg/index-su.htm Metsäntutkimuslaitos (Metla): Kasvihuonekaasujen laskenta ja raportointi

Englanniksi


http://www.ipcc.ch Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC
http://www.wmo.ch/web/wcrp/wcrp-home.html Maailman ilmastontutkimusohjelma WCRP
http://www.ncdc.noaa.gov/cmb-faq/anomalies.html NCDC: Global Surface Temperature Anomalies - kuukausittaiset pintalämpötilat vuodesta 1880 nykyhetkeen
http://epa.gov/climatechange/index.html Yhdysvaltain ympäristöministeriön (EPA) ilmastonmuutossivut
http://climatechange.unep.net/ YK:n ympäristöohjelma UNEP:n ilmastonmuutossivut
http://www.atm.helsinki.fi/FCoE/index.php Ilmakehän koostumuksen ja ilmastonmuutoksen fysiikan, kemian, biologian ja meteorologian huippuyksikön sivut
Luokka:Ilmastonmuutos
Luokka:Ympäristökatastrofit
af:Aardverwarming
als:Globale Erwärmung
am:የዓለም መሞቅ
ang:Ƿoruldlicu ƿearmung
ar:احترار عالمي
an:Escalfamiento global
az:Qlobal istiləşmə
id:Pemanasan global
ms:Pemanasan global
bn:ভূমণ্ডলীয় উষ্ণতা বৃদ্ধি
zh-min-nan:Choân-kiû sio-lo̍h-hoà
jv:Pamanasan global
su:Jagat nyongkab
be:Глабальнае пацяпленне
be-x-old:Глябальнае пацяпленьне
bs:Globalno zatopljenje
br:Tommadur ar blanedenn
bg:Глобално затопляне
ca:Escalfament global
ceb:Kalibotanong pagpanginit
cs:Globální oteplování
cy:Cynhesu byd eang
da:Global opvarmning
de:Globale Erwärmung
et:Globaalne soojenemine
el:Παγκόσμια θέρμανση
en:Global warming
es:Calentamiento global
eo:Tutmonda varmiĝo
eu:Berotze globala
fa:گرم‌شدن زمین
fr:Réchauffement climatique
fur:Riscjaldament globâl
ga:Téamh domhanda
gd:Blàthachadh na cruinne
gl:Quecemento global
ko:지구 온난화
hy:Գլոբալ տաքացում
hi:भूमंडलीय ऊष्मीकरण
hr:Globalno zatopljenje
io:Globala varmesko
ilo:Panagpúdot ti lubong
ia:Calefaction global
is:Heimshlýnun
it:Riscaldamento globale
he:התחממות עולמית
kn:ಜಾಗತಿಕ ತಾಪಮಾನ ಏರಿಕೆ
ka:გლობალური დათბობა
sw:Kupanda kwa halijoto duniani
ht:Rechofman atmosferik
lez:Дуьньядин чими хьун
la:Calefactio globalis
lv:Globālā sasilšana
lt:Visuotinis atšilimas
hu:Globális felmelegedés
mk:Глобално затоплување
ml:ആഗോളതാപനം
mr:जागतिक तापमानवाढ
arz:دفا كوكبى
mn:Дэлхийн дулаарал
my:ကမ္ဘာကြီး ပူနွေးလာမှု
nl:Opwarming van de Aarde
ja:地球温暖化
no:Global oppvarming
nn:Global oppvarming
oc:Escalfament global
pnb:گلوبل وارمنگ
pl:Globalne ocieplenie
pt:Aquecimento global
ro:Încălzire globală
rm:Stgaudament global
ru:Глобальное потепление
rue:Ґлобалне потеплїня
sah:Аан дойду сылыйыыта
sq:Ngrohja globale
si:ගෝලීය උණුසුම් වීම
simple:Global warming
sk:Globálne otepľovanie
sl:Globalno segrevanje
ckb:گەرم بوونی زەوی
sr:Глобално загревање
sh:Globalno zatopljenje
sv:Global uppvärmning
tl:Pag-init ng daigdig
ta:புவி சூடாதல்
te:భూగోళం యొక్క వేడిమి
th:ปรากฏการณ์โลกร้อน
vi:Ấm lên toàn cầu
tg:Гармшавии глобалӣ
tr:Küresel ısınma
uk:Глобальне потепління
ur:عالمی حرارت
fiu-vro:Ilma lämmämbäsminek üle ilma
zh-classical:全球暖化
war:Pagpaso han kalibutan
wuu:全球暖化
yi:גלאבאלע אנווארימונג
zh-yue:全球變暖
bat-smg:Gluobalėnis atšėlėms
zh:全球变暖